saripirinen.files.wordpress.com€¦ · Web viewSamoin tutkinnon suorittajalle on syytä...
Transcript of saripirinen.files.wordpress.com€¦ · Web viewSamoin tutkinnon suorittajalle on syytä...
LAKI- JA SÄÄDÖSTEHTÄVÄ: AMMATILINEN AIKUISKOULUTUS JA
NÄYTTÖTUTKINNOT
TEAM SINIKELLOT
OPETTAJAN TOIMINTA
YHTEISÖISSÄ JA VERKOSTOISSA
SISÄLLYS
1 KOULUTUSORGANISAATIOIDEN TOIMINNANOHJAUS JA TULEVAISUUDEN
MUUTOKSET...........................................................................................................3
2 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN HALLINTO, JOHTAMINEN, OPETUKSEN
JÄRJESTÄMISTÄ, YHDENVERTAISUUSKYSYMYKSET.....................................10
3 NÄYTTÖTUTKINNOT.........................................................................................13
4 LAIT OPETTAJAN ARJESSA.............................................................................26
5 AMMATILLISEN OPETTAJAN TYÖN TULEVAISUUDEN HAASTEET..............27
6 AMMATILLISEN OPETTAJAN PÄTEVYYDET...................................................28
7 SUOMI OSAAMISEN KASVU-URALLE..............................................................30
8. LINJAUSTEN VAIKUTUS OPETTAJAN ARKEEN.............................................37
2
1 KOULUTUSORGANISAATIOIDEN TOIMINNANOHJAUS JA TULEVAISUUDEN MUUTOKSET
Ammatillista aikuiskoulutusta ja näyttötutkintoja ohjaavat laki (L631/1998) ja asetus
(A812/1998) ammatillisesta aikuiskoulutuksesta sekä Valtioneuvoston asetus
ammatillisen koulutukseen liittyvästä henkilökohtaistamisesta (25.6.2015). 1.8.2015
lakia muutettiin osalta siten, että näyttötutkintojen osaamispisteet poistuivat käytöstä
(näyttötutkintona tehtävien ammatillisten perustutkintojen, ammattitutkintojen ja
erikoisammattitutkintojen sekä em. tutkintoihin sisältyvien tutkinnon osien laajuutta ei
määritellä osaamispisteinä), näyttötutkinnot muodostuvat ammatillisen tutkinnon
osista, osaaminen arvioidaan tutkintotilaisuuksissa, oppimisen arviointi
näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa ja henkilökohtaistamisesta päätettiin
säätää lailla. 1.8.2015 uudistuivat myös ammatillisten perustutkintojen perusteet
(muutokset olivat tutkintokohtaisia).
Lisäksi näyttötutkintojen todistuksen antamisessa noudatetaan Opetushallituksen
määräystä 20/011/2015, TODISTUKSET, näyttötutkinnoista, näyttötutkintoihin
valmistavasta koulutuksesta, muusta ammatillisesta lisäkoulutuksesta, joka tuli
voimaan 1.8.2015. Määräys sisältää todistusmallit ja todistusten täyttöohjeet.
Opetushallitus on julkaissut erillisen Näyttötutkinto-opas 2015 julkaisun, jossa
käydään lävitse näyttötutkintojärjestelmä kokonaisuudessaan, annetaan ohjeita
näyttötutkinnon järjestäjälle ja tutkintotoimikunnalle sekä esitellään
näyttötutkintojärjestelmän keskeiset käsitteet.
Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain keskeiset SORA-säännökset
koskevat opiskelijaksi ottamisen perusteita, esteettömyyttä ja opiskelijaksi ottamisen
edellytyksiä, opiskelijaksi ottamiseen liittyvää tiedonsaantia, opiskeluoikeuden
peruuttamista, opiskeluoikeuden peruuttamiseen liittyvää tiedonsaantia,
opiskeluoikeuden palauttamista, huumausainetestausta, kurinpitoa, menettelyä
3
opiskeluoikeuden peruuttamista ja palauttamista koskevassa asiassa sekä
kurinpitoasiassa, arkaluonteisten tietojen käsittelyä, julkisuutta ja
tietojensaantioikeutta sekä muutoksenhakua.
Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa edellä mainitut säännökset ovat
11§:n viittaussäännöksessä (opiskelijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva
viittaussäännös). Opetushallituksen valtuudesta antaa määräys opiskelijan
terveydentilaa koskevista vaatimuksista 27 a §:n mukaisesti säädetään ammatillisesta
peruskoulutuksesta annetun lain 13 a §:ssä, koulutuksesta tiedottamisesta 14 a §:ssä
sekä terveydentilavaatimuksista ja muista opintoihin liittyvistä edellytyksistä
tiedottamisesta opiskelijaksi pyrkiville 27 a §:ssä.
Rikosrekisterilain 6 §:n muutos mahdollistaa, että opiskelija voi pyytää itseään
koskevan otteen rikosrekisteristä ja näin todistaa, ettei hänellä ole estettä toimia
opintoihin kuuluvissa käytännön tehtävissä tai työssäoppimisessa silloin, kun tehtäviin
kuuluu olennaisesti työskentelyä alaikäisten parissa.
Opiskelijoiden oikeusturvalautakuntaa koskevassa laissa (956/2011) säädetään
lautakunnan tehtävistä ja muutoksenhakuasteena toimimisesta, kun kyse on
opiskeluoikeuden peruuttamisesta ja palauttamista koskevista asioista.
Valtioneuvoston asetuksissa (811/1998, 16 §, muutettu 1032/2011, 799/2014 ja
329/2015); 812/1998, 8 §, muutettu 1033/2011 ja 320/2015) säädetään niistä
ammatillisista perustutkinnoista (myös näyttötutkintona suoritettavista) sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista, joihin sovelletaan opiskeluoikeuden
peruuttamista koskevia 32, 32 a §:n ja opiskeluoikeuden palauttamista koskevia 32 b
§:n säännöksiä (liite 1, taulukko 1). Jäljempänä tässä oppaassa edellä mainituista tutkinnoista käytetään ilmaisua SORA -tutkinnot.
Valtioneuvoston asetuksessa ammatilliseen aikuiskoulutukseen liittyvästä
henkilökohtaistamisesta (794/2015) säädetään muun muassa näyttötutkintoon ja
4
siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen henkilökohtaistamisesta sekä
ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta.
Ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin sisältyy erityisopetusta (20 §) ja
erityisiä opetusjärjestelyjä (21 §) ja koskevia säännöksiä, joiden perusteella on
voidaan tehdä yksilöllisiä ratkaisuja opiskelijaksi hakijan tai opiskelijan terveydentilan
tai toimintakyvyn mukaan. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisesti
erityisiä opetus- ja opiskelijahuollon palveluja tarvitsevien opiskelijoiden opetus
annetaan erityisopetuksena. Tämä edellyttää, että opiskelijalle laaditaan
henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Opetus- ja
kulttuuriministeriön asetuksen (4/2013, 22 §) mukaan koulutuksen järjestäjä voi
käyttää harkintaan perustuvaa valintaa opiskelijaksi ottamisessa opiskelijan henkilöön
liittyvien syiden perusteella. Tällaisia syitä (23 §) ovat oppimisvaikeudet, sosiaaliset
syyt sekä koulutodistusten puuttuminen tai todistuksen vertailuvaikeudet. Myös
muiden hallinnonalojen lainsäädännössä on säännöksiä, jotka tulee ottaa huomioon
SORA -tutkinnoissa erityisesti silloin, kun tarkastellaan tutkintokohtaisia
terveydentilavaatimuksia ja opiskeluoikeuden peruuttamiseen ja palauttamiseen
liittyviä asioita.
Muun muassa seuraavat säädökset tulee ottaa soveltuvin osin huomioon:
Laki laivaväen lääkärintarkistuksista (1171/2010)
Ilmailulaki (1194/2009, 119 §)
Ilmailumääräys ANS M1-4
Ajokorttilaki (386/2011)
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ajoterveydestä (1181/2011)
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994)
Asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä (564/1994)
Terveydenhuoltolaki (1326/2010, 23 §)
Valtioneuvoston asetus (338/2011) neuvolatoiminnasta, koulu- ja
opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun
terveydenhoidosta
Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)
5
Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (504/2002)
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista ja tartuntatautien
raskaudenaikaisesta seulonnasta
A.2.4 Säädösten ja määräysten voimaantulo
SORA-säädökset tulivat voimaan 1.1.2012 alkaen ammatillisessa
peruskoulutuksessa ja ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Säännöksiä, jotka
koskevat opiskeluoikeuden peruuttamistarikoksesta aiheutuvan perusteen mukaan
(AKL 630/1998, 32 §, 2 mom.; AAL631/1998, 11 §, kohta 9), sovelletaan kuitenkin
vain 31. joulukuuta 2011 jälkeen opintonsa aloittaneisiin opiskelijoihin.
6
Valtioneuvoston asetusta ammatillisesta koulutuksesta (811/1998, 16 §, muutettu
799/2014 ja 329/2015) sovelletaan 1. tammikuuta 2016 tai sen jälkeen
turvallisuusalan perustutkintoon johtavat opinnot aloittaneisiin opiskelijoihin.
Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun asetuksen (812/1198, muutettu
330/2015) 8 §:ää sovelletaan opiskelijoihin, jotka ovat aloittaneet vartijan
ammattitutkintoon, turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkintoon tai ympäristöhuollon
ammattitutkinnon jätteiden ja vaarallisten aiheiden kuljettamisen osaamisalalla
valmistavat opinnot 1. tammikuuta 2016 tai sen jälkeen.
Opetushallituksen uudistetut ammatillisia perustutkintoja sekä ammatti- ja
erikoisammattitutkintoja koskevat SORA-määräykset tulivat voimaan 1.8.2015.
Tarkoitus on, että muutokset otetaan huomioon koulutusta koskevassa
hakutiedotuksessa jo ennen asetusten voimaan tuloa. Koulutuksen järjestäjä ei voi
jättää noudattamatta edellä mainittuja säädöksiä ja määräyksiä tai poiketa niistä.
Opetushallitus on uudistanut 1.8.2015 alkaen määräykset opiskelijan terveydentilaa
koskevat vaatimuksista ammatillisissa perustutkinnoissa sekä ammatti- ja
erikoisammattitutkinnoissa seuraavasti:
Opiskelijan terveydentilaa koskevat vaatimukset ammatillisissa
perustutkinnoissa (Määräys 27/011/2015).
7
8
Huumausainetestaus
Koulutuksen järjestäjä voi velvoittaa opiskelijan esittämään huumausainetestiä
koskevan todistuksen, jos on perusteltua aihetta epäillä, että opiskelija on
huumausaineiden vaikutuksen alaisena opintoihin kuuluvissa käytännön tehtävissä tai
työssäoppimisessa tai että opiskelijalla on riippuvuus huumeista. Edellytyksenä on
lisäksi, että testaaminen on välttämätöntä opiskelijan toimintakyvyn selvittämiseksi ja
opiskelija toimii sellaisissa tehtävissä, jotka edellyttävät erityistä tarkkuutta,
luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä ja jossa huumeiden
vaikutuksen alaisena tai huumeista riippuvaisena toimiminen:
1) vakavasti vaarantaa opiskelijan itsensä tai toisen henkeä tai terveyttä
2) vakavasti vaarantaa liikenteen turvallisuutta
3) vakavasti vaarantaa salassapitosäännöksin suojattujen tietojen suojaa
tai eheyttä tai
4) merkittävästi lisää koulutuksen järjestäjän, 16 §:ssä tarkoitetun
työpaikan tai 17 §:ssä tarkoitetun työnantajan hallussa olevien
huumausainelain (373/2008) 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen
aineiden laittoman kaupan ja leviämisen riskiä.” (AKL 630/1998, 34 a §,
1 mom., AAL 631/1998, 11 §, kohta 14)
Arkaluonteisten tietojen käsittely
”Opiskelijaksi pyrkivän ja opiskelijan terveydentilaa koskevia 27 b, 32 a, 32 b ja 34 a
§:n mukaisia tietoja saavat käsitellä vain ne, jotka valmistelevat tai tekevät päätöksen
opiskelijaksi ottamisesta, opiskeluoikeuden peruuttamisesta, opiskeluoikeuden
palauttamisesta tai kurinpidosta taikka antavat lausuntoja mainituista asioista.” (AKL
630/1998, 42§, 1 mom.; AAL 631/1998, 16§, kohta 4) ”Opiskelijan rikosrekisteriotetta
koskevaa 32 a §:n mukaista tietoa saavat käsitellä vain ne, jotka valmistelevat tai
tekevät päätöksen opiskeluoikeuden peruuttamisesta.” (AKL 630/1998, 42§ 2 mom.;
AAL 631/1998, 16§, kohta 4)
9
”Koulutuksen järjestäjän on säilytettävä arkaluonteiset tiedot erillään muista
henkilötiedoista. Arkaluonteiset tiedot tulee poistaa rekisteristä välittömästi, kun niiden
säilyttämiselle ei ole enää lakisääteisten tehtävien edellyttämää perustetta, kuitenkin
viimeistään neljän vuoden kuluttua tietojen merkitsemisestä rekisteriin.” (AKL
630/1998, 42§, 4 mom.; AAL 631/1998, 16§, kohta 4)
”Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia (523/1999), jollei tässä laissa
toisin säädetä.” (AKL 630/1998, 42§, 5 mom.; AAL 631/1998, 16§, kohta 4)
”Opiskelijan terveydentilaa ja toimintakykyä koskevia ja tehtävien hoidon kannalta
välttämättömiä tietoja on tiedon haltijalla salassapitosäännösten estämättä
oikeus antaa:
1) oppilaitoksen rehtorille tai johtajalle ja oppilaitoksen turvallisuudesta
vastaavalle muulle henkilölle opiskelun turvallisuuden varmistamiseksi;
2) opinto-ohjauksesta vastaaville henkilölle muihin opintoihin ja
tukipalveluihin ohjaamista varten;
3) opiskeluterveydenhuollosta vastaaville henkilöille opiskelijan terveyden
ja turvallisuuden varmistamiseksi ja tarvittaviin tukitoimiin ohjaamista
varten;
4) työssäoppimisesta vastaaville henkilöille opiskelijan sekä
työssäoppimispaikan henkilöstön ja asiakkaiden turvallisuuden
varmistamiseksi; sekä
5) poliisille ja koulutuksen järjestäjän edustajalle, joka on ensisijaisessa
vastuussa turvallisuusuhan selvittämisestä, välittömän turvallisuusuhan
arvioimiseksi
2 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN HALLINTO, JOHTAMINEN, OPETUKSEN JÄRJESTÄMISTÄ, YHDENVERTAISUUSKYSYMYKSET
Keskeisiä toimijoita ammatillisen koulutuksen hallinnossa, johtamisessa ja
järjestämisessä ovat:
Eduskunta, joka päättää opetustoimen lainsäädännöstä, rahoituksesta ja
koulutuspolitiikan linjoista.
10
Valtioneuvosto ja opetusministeriö sen osana vastaavat koulutuspolitiikan
suunnittelusta ja toimeenpanosta.
Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittää koulutuspolitiikan suuntaviivat ja
strategiset linjaukset. Opetusministeriö valvoo kaikkea valtion budjettiin
sidottua koulutustarjontaa sekä valmistelee koulutusta koskevan
lainsäädännön ja valtioneuvoston päätökset.
Keskeinen kansallinen toimija koulutuspolitiikan toimeenpanossa ja
koulutuksen kehittämisessä on Opetushallitus.
Aluehallintovirasto edistää oppilaiden oikeusturvaa käsittelemällä valitukset,
oppilasarvioinnin oikaisupyynnöt sekä kantelut.
Maakuntien liitot hoitavat alueellisia suunnittelu- ja kehittämistehtäviä kuntien
valtuutuksella.
Monista asioista päättävät kuitenkin itse koulutuksen järjestäjät ja ylläpitäjät,
joiden toimintaa ohjataan mm. lainsäädännössä asetetuilla tavoitteilla.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymykset: Tasa-arvolaissa todetaan “Viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää
naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda
ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten
tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa...Erityisesti tulee
muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista.” Laki siis velvoittaa ei
ainoastaan passiivisesti seuraamaan tilannetta vaan myös aktiivisesti edistämään
tasa-arvoa. (Lakia ei sovelleta uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan tai
perheenjäsenten välisiin suhteisiin.)
Erityisesti koulutuksesta sanotaan “Viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien sekä
muiden koulutusta tai opetusta järjestävien yhteisöjen on huolehdittava siitä, että
tytöillä ja pojilla sekä naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja
ammatilliseen kehitykseen sekä että opetus, tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän
11
lain tarkoituksen toteutumista. Tasa-arvoa edistetään koulutuksessa ja opetuksessa
lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen.
Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että vuosittain laaditaan oppilaitoskohtaisesti tasa-
arvosuunnitelma yhteistyössä henkilöstön ja oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa.
Suunnitelma voidaan sisällyttää osaksi opetussuunnitelmaa tai muuta oppilaitoksen
suunnitelmaa… Erityistä huomiota tulee kiinnittää oppilas- tai opiskelijavalintoihin,
opetuksen järjestämiseen, oppimiseroihin ja opintosuoritusten arviointiin sekä
seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen ja
poistamiseen. ”
Laki myös kieltää välittömän ja välillisen syrjinnän sukupuolen perusteella. Välillinen
syrjintä olisi esimerkiksi eri asemaan asettamista vanhemmuuden perusteella.
Yhdenvertaisuuslaki käsittelee laajempia kuvioita. Yhdenvertaisuus.fi sivusto opastaa
“Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia
riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, alkuperästään, kansalaisuudestaan,
kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, poliittisesta tai
ammattiyhdistystoiminnastaan, perhesuhteistaan, vammastaan, terveydentilastaan,
seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.
Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten syntyperä tai
ihonväri, eivät saisi vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada
työtä ja erilaisia palveluja - perusoikeudet kuuluvat kaikille."
Koulujen osalta yhdenvertaisuuslaki sanoo esim. “Koulutuksen järjestäjän ja tämän
ylläpitämän oppilaitoksen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista
toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden
toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava oppilaitoksen
toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita,
tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia.
12
Koulutuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että oppilaitoksella on suunnitelma
tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
Koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppilaitoksen on varattava oppilaille ja
heidän huoltajilleen sekä opiskelijoille tai heidän edustajilleen mahdollisuus tulla
kuulluiksi edistämistoimenpiteistä.
Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen,
mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden,
terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön
liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä
itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.
Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi tässä laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä,
kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.
Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen
yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen
tai poistaminen, ei ole syrjintää.” Viimeinen kohta on kiinnostava. Laissa siis erikseen
todetaan, että rasistia tai fundamentalistia ei sorreta, jos hän ei saa sortaa muita.
Sivusto yhdenvertaisuus.fi on osin keskeneräinen, mutta se sisältää yhdenvertaisuus
teemaista materiaalia. Siellä on esimerkiksi koulutusmateriaalia syrjinnän ja
kiusaamisen ehkäisemiseen koulussa.
3 NÄYTTÖTUTKINNOT
Näyttötutkinnot ovat ammatillisia tutkintoja, jotka suoritetaan osoittamalla ammattitaito
tutkintotilaisuuksissa, joissa tutkinnon suorittaja osoittaa osaamisensa alan oikeissa
työtilanteissa, aidoissa työtehtävissä ja mahdollisuuksien mukaan omalla
työpaikallaan. Tutkintotilaisuuksiin voi osallistua ammattitaidon hankkimistavasta
13
riippumatta, eli tutkintoa suorittavan ei tarvitse osallistua oppilaitoksen järjestämään
opetukseen, mikäli hänellä on jo tutkinnon perusteiden mukainen osaaminen
hankittuna jotain muuta kautta. Näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatillisia
perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädetään ammatillisista perustutkinnoista
ja niiden osaamisaloista, ammattitutkinnoista ja erikoisammattitutkinnoista sekä
tutkintojen sijoittumisesta koulutusaloittain. Opetushallitus määrää tutkinnon perusteet
kullekin tutkinnolle.
Koulutuksen järjestäjän tulee huolehtia siitä, että koulutusta ja koulutukseen
hakeutumista koskevaa tietoa on yleisesti saatavilla. Koulutuksesta tiedottamisesta
annetaan tarvittaessa tarkempia säännöksiä opetus- ja kulttuuriministeriön
asetuksella.
Koulutuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta sekä osallistua
ulkopuoliseen toimintansa arviointiin.
Jokaisella oppilaitoksella, jossa järjestetään tässä laissa tarkoitettua koulutusta, tulee
olla toiminnasta vastaava rehtori. Kaksikielisessä oppilaitoksessa tulee olla rehtori
kumpaakin kieliryhmää varten tai rehtori, joka täydellisesti hallitsee oppilaitoksen
molemmat opetuskielet.
Koulutuksen järjestäjällä tulee olla koulutuksen järjestämistapa huomioon ottaen
riittävä määrä opettajan virkoja tai työsopimussuhteisia opettajia. Lisäksi koulutuksen
järjestäjällä voi olla tuntiopettajia ja muuta henkilöstöä.
Järjestämislupa Ammatillista aikuiskoulutusta voi järjestää vain Opetus- ja kulttuuriministeriöltä luvan
saanut kunta, kuntayhtymä, rekisteröity yhteisö, säätiö tai valtion liikelaitos.
Järjestämisluvan myöntämisen edellytyksenä on, että koulutus on tarpeellista ja että
14
luvan hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset koulutuksen
asianmukaiseen järjestämiseen. Koulutusta ei saa järjestää taloudellisen voiton
tavoittelemiseksi. Järjestämislupa sisältää keskeiset määräykset opetuskielestä,
koulutusaloista, näyttötutkintoihin valmistavan koulutuksen ja muun ammatillisen
lisäkoulutuksen opiskelijatyövuosien sekä oppisopimusten määrästä ja erityisestä
koulutustehtävästä sekä työelämän kehittämis- ja palvelutehtävästä ja muista
koulutuksen ja tutkintojen järjestämiseen liittyvistä asioista.
Näyttötutkinnon järjestäjällä tulee olla riittävät taloudelliset ja ammatilliset edellytykset
näyttötutkinnon laadukkaaseen järjestämiseen sekä riittävä näyttötutkintojärjestelmän
ja järjestämiensä tutkintojen asiantuntemus. Valtioneuvoston asetuksella voidaan
tarkemmin säätää näyttötutkinnon järjestäjälle asetettavista edellytyksistä.
Näyttötutkinnon järjestäjän tehtävänä on järjestää riittävästi tutkintotilaisuuksia niiden
tarpeeseen nähden. Näyttötutkinnon järjestäjän tulee arvioida ja kehittää
järjestämiensä tutkintotilaisuuksien laatua sekä osallistua tutkintotoimikuntien
toteuttamaan laadunvarmistukseen.
Järjestämissopimus & tutkintotoimikunnatJärjestämisluvan saanut koulutuksen järjestäjä sopii näyttötutkintojen järjestämisestä
tutkintotoimikunnan kanssa. Tutkintotoimikunnat asettaa opetushallitus, joka myös
päättää tutkintotoimikuntien toimialoista ja -alueista. Tutkintotoimikuntien tehtävänä
on sopia näyttötutkintojen järjestämisestä, varmistaa näyttötutkintojen järjestämisen
laatua, kehittää näyttötutkintojärjestelmää ja näyttötutkintoja, antaa todistukset
suoritetuista näyttötutkinnoista ja tutkinnon osista sekä käsitellä tutkinnon suorittajan
osaamisen arviointia koskevat oikaisuvaatimukset. Tutkintotoimikunnan jäsenten
tulee edustaa työnantajia, työntekijöitä, opetusalaa ja, jos itsenäinen ammatin
harjoittaminen on alalla laajuudeltaan merkittävää, itsenäisiä ammatinharjoittajia.
Tutkintotoimikunnat toimivat Opetushallituksen yhteydessä.
15
Näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta vastaavat opetushallituksen
yhteydessä toimivat tutkintotoimikunnat. Tutkintotoimikunta sopii näyttötutkintojen
järjestämisestä 4 §:ssä tarkoitettujen koulutuksen järjestäjien ja tarvittaessa muiden
sellaisten yhteisöjen ja säätiöiden kanssa, joilla on riittävä asiantuntemus
näyttötutkintojen järjestämiseen (näyttötutkinnon järjestäjä). Tutkintotoimikunnan tulee
tehdä sopimuksia siten, että tutkintoon osallistuville on tarjolla riittävä määrä
tutkintotilaisuuksia. Lisäksi on otettava huomioon, että maksut sekä osallistujille että
koulutuksen järjestäjille säilyvät kohtuullisina. Tutkintotoimikuntien jäsenet toimivat
virkavastuulla.
Tutkintotoimikunnan tulee toimittaa opetushallintoviranomaisille niiden määräämät
tiedot tutkintojen järjestämissopimuksista, tutkintoihin osallistuneista ja annetuista
tutkintotodistuksista
Näyttötutkinnon järjestäjä on tutkintotoimikunnan kanssa sovittavalla tavalla
velvollinen järjestämään mahdollisuuksia suorittaa näyttötutkintoja myös ilman niihin
valmistavaa koulutusta. Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että näyttötutkintoon
valmistavaan koulutukseen osallistuvalle järjestetään osana koulutusta mahdollisuus
suorittaa näyttötutkinto. Koulutuksen järjestäjä vastaa myös siitä, että valmistavaan
koulutukseen osallistuvalla on mahdollisuus osallistua uuteen tutkintotilaisuuteen, jos
hän ei ole suorittanut tutkinnon osaa hyväksytysti tai haluaa korottaa arvosanaa.
HenkilökohtaistaminenKoulutuksen järjestäjä vastaa näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen
hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisen
henkilökohtaistamisesta sekä näihin liittyvästä ohjauksesta. Jos henkilö ei ole
osallistunut näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen, henkilökohtaistamisesta
vastaa näyttötutkinnon järjestäjä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää
tarkemmin henkilökohtaistamisessa noudatettavista menettelytavoista.
16
Jos henkilöllä on muuta kuin tutkinnon perusteissa määriteltyä osaamista,
koulutuksen tai näyttötutkinnon järjestäjä ohjaa hänet suoraan tutkintotilaisuuteen.
Jos aiemmin hankittu osaaminen ei riitä tutkintotilaisuuteen osallistumiseen,
koulutuksen tai näyttötutkinnon järjestäjä ohjaa hänet puuttuvan ammattitaidon osalta
tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen.
NÄYTTÖTUTKINTO-OPAS 2015 -poiminnat Näyttötutkintojärjestelmän keskeisiä periaatteita ovat
1. kolmikantayhteistyö: työnantajatahojen, työntekijätahojen ja opettajien tiivis
yhteistyö tutkintorakenteesta päätettäessä, tutkintojen perusteita laadittaessa,
koulutustoimikunnissa, tutkintotoimikunnissa sekä näyttötutkintoja
suunniteltaessa, järjestettäessä ja arvioitaessa
2. tutkintojen riippumattomuus ammattitaidon hankkimistavasta
3. tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen osoittamalla ammattitaito
4. henkilökohtaistaminen
Tutkintojen järjestämisen rahoitusJos näyttötutkinnon järjestäjällä on ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyn lain
nojalla annettu opetus- ja kulttuuriministeriön lupa koulutuksen järjestämiseen
(koulutuksen järjestäjä), näyttötutkinnon järjestäjä saa näyttötutkintojen järjestämisen
kustannuksiin valtionosuutta. Kun näyttötutkinto järjestetään näyttötutkintoon
valmistavan koulutuksen yhteydessä, valtionosuusrahoitus koskee sekä
koulutuksesta että näyttötutkinnon järjestämisestä aiheutuneita kustannuksia.
Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että valmistavaan koulutukseen osallistuvalla on
mahdollisuus osallistua uuteen tutkintotilaisuuteen, jos hän ei ole suorittanut tutkinnon
osaa hyväksytysti tai haluaa korottaa saamaansa arvosanaa. Tämä mahdollinen
arvosanan korottaminen ja uusi tutkintotilaisuus on järjestettävä samalla
valtionosuusrahoituksella.
17
Oppisopimuskoulutuksena voidaan järjestää ammatillista peruskoulutusta ja
ammatillista lisäkoulutusta. Em. ammatillinen lisäkoulutus voi olla joko ammatti- tai
erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta tai muuta ammatillista lisäkoulutusta.
Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän muun ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitus
on pienempi. Opetus- ja kulttuuriministeriön linjauksen mukaan
oppisopimuskoulutuksena järjestettäväksi muuksi ammatilliseksi lisä- koulutukseksi
lasketaan myös oppisopimuskoulutus, joka tähtää vain tutkinnon osan tai osien
suorittamiseen.
TUTKINNOTHeinäkuussa 2015 on tutkintorakenteessa yhteensä 360 ammatillista tutkintoa, joista
ammatillisia perustutkintoja on 52, ammattitutkintoja 184 ja erikoisammattitutkintoja
124. Voimassa olevat näyttötutkintojen perusteet löytyvät osoitteesta
www.oph.fi/nayttotutkinnot > tutkintojen perusteet
Ammatillisessa perustutkinnossa osoitetaan laaja-alaiset ammatilliset
perusvalmiudet alan eri tehtäviin sekä erikoistuneempi osaaminen ja työelämän
edellyttämä ammattitaito vähintään yhdellä osa-alueella. Ammatilliset perustutkinnot
voi suorittaa myös ammatillisena peruskoulutuksena. Ammattitutkinnossa osoitetaan työelämän tarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattiosaamista, joka on
perustutkintoa syvempää tai kohdistuu rajatumpiin työtehtäviin.
Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan työelämän tarpeiden mukaisesti
kohdennettua ammattiosaamista, joka on syvällistä ammatinhallintaa tai monialaista
osaamista.
TOIMIJAT NÄYTTÖTUTKINNON JÄRJESTÄJÄT
● laativat tutkintotoimikunnalle näyttötutkintojen järjestämissopimushakemuksen
ja sen liitteeksi näyttötutkinnon järjestämissuunnitelman
● suunnittelevat tutkintotilaisuudet yhdessä työelämän edustajien kanssa
18
● vastaavat näyttötutkintojen suorittamiseen liittyvästä tiedottamisesta,
neuvonnasta ja ohjauksesta
● vastaavat henkilökohtaistamisesta ja siihen liittyvästä ohjauksesta yhdessä
koulutuksen järjestäjien kanssa
● vastaavat näyttötutkintojen järjestämissopimuksessa sovittujen
valintakriteerien mukaisten arvioijien valinnasta ja tehtävään
perehdyttämisestä
● järjestävät tutkintotilaisuudet ja arvioivat tutkintosuoritukset yhteistyössä
● työelämän edustajien kanssa
● laativat ja osaltaan allekirjoittavat tutkintotodistukset ja todistukset tutkinnon
osan suorittamisesta
● hankkivat ja allekirjoittavat ammattikirjat tarvittaessa
● tilaavat ja allekirjoittavat osaltaan kunniakirjat tarvittaessa
● vastaavat arviointiin liittyvän aineiston dokumentoinnista ja arkistoinnista
● vastaavat tilastoinnista.
OHJEITA NÄYTTÖTUTKINNON JÄRJESTÄJILLENäyttötutkintojen järjestäminen edellyttää, että koulutuksen järjestäjä ja
tutkintotoimikunta ovat solmineet keskenään näyttötutkintojen järjestämissopimuksen.
Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että valmistavaan koulutukseen osallistuvalle
järjestetään osana koulutusta mahdollisuus suorittaa näyttötutkinto. Koulutuksen
järjestäjä vastaa myös siitä, että valmistavaan koulutukseen osallistuvalla on
mahdollisuus osallistua uuteen tutkintotilaisuuteen, jos hän ei ole suorittanut tutkinnon
osaa hyväksytysti tai haluaa korottaa arvosanaa. Näyttötutkinnon järjestäjät sitoutuvat
näyttötutkintojen järjestämis- sopimuksessa myös järjestämään tarvittaessa
näyttötutkintoja niille henkilöille, jotka eivät osallistu näyttötutkintoon valmistavaan
koulutukseen.
Käsitteet arvioinnin kohde ja arvioinnin kriteeri ovat poistumassa ammattitutkintojen ja
erikoisammattitutkintojen perusteista. Ammatillisten perustutkintojen perusteissa
19
tutkinnon osa jakaantuu arvioinnin kohteisiin ja arviointikriteereihin. Arvioinnin
kohteilla ilmaistaan ne osaamisen alueet, joihin arvioinnissa kiinnitetään erityistä
huomiota. Arviointikriteerit on johdettu ammattitaitovaatimuksista. Arviointikriteerit
määrittävät ammatillisissa perustutkinnoissa annettavan arvosanan tason.
HENKILÖKOHTAISTAMINENNäyttötutkintojärjestelmän tavoitteena on tarjota aikuisille joustavat järjestelyt ja
parhaat mahdolliset olosuhteet osoittaa osaamisensa näyttötutkinnoissa sekä
kehittää ja uudistaa työelämässä tarvitsemaansa ammattitaitoa.
Henkilökohtaistaminen tarkoittaa näyttötutkinnon suorittajan ja näyttötutkintoon
valmistavassa koulutuksessa olevan opiskelijan ohjaus-, neuvonta- ja tukitoimien
asiakaslähtöistä suunnittelua ja toteutusta. Henkilökohtaistaminen on jaettu kolmeen
vaiheeseen: 1) näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutuminen,
2) tutkinnon suorittaminen ja 3) tarvittavan ammattitaidon hankkiminen.
Henkilökohtaistaminen on prosessi, jossa kolmen vaiheen välillä on selkeä yhteys.
Henkilökohtaistaminen on dokumentoitava henkilökohtaistamista koskevaan
asiakirjaan.
Koulutuksen järjestäjä vastaa henkilökohtaistamisesta ja siihen liittyvästä
ohjauksesta. Jos henkilö ei ole osallistunut näyttötutkintoon valmistavaan
koulutukseen, henkilökohtaistamisesta vastaa näyttötutkinnon järjestäjä.
Opetushallitus suosittelee, että koulutuksen järjestäjä tekee henkilökohtaistamisessa
yhteistyötä näyttötutkinnon järjestäjän, koulutuksen tai tutkinnon hankkijan, työelämän
edustajien ja tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kanssa. Henkilökohtaistamista
koskeva yhteistyö on erityisen tärkeää oppisopimuskoulutuksessa ja työ- ja
elinkeinoministeriön hankkimassa koulutuksessa sekä tilanteessa, jossa näyttö-
tutkintoon valmistavasta koulutuksesta vastaa toinen organisaatio kuin näyttö-
tutkinnon järjestäjä. Henkilökohtaistamisessa on aina noudatettava tutkintojen
perusteita.
20
Koulutuksen järjestäjä selvittää hakeutujan aiemmin hankkiman ja osoittaman
osaamisen hakeutujan esittämien asiakirjojen ja muiden hakeutujan antamien
selvitysten perusteella ja arvioi yhdessä hakeutujan kanssa hänelle soveltuvan
tutkinnon.
Koulutuksen järjestäjä selvittää hakeutujan tarpeen valmistavaan koulutukseen,
muuhun tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen, ohjaukseen ja tukeen,
opiskeluvalmiuksia parantaviin opintoihin sekä erityiseen tukeen. Koulutuksen
järjestäjän tulee tiedottaa hakeutujalle mahdollisesta tutkintoon liittyvästä
erityislainsäädännöstä ja koulutukseen liittyvistä terveydentilaa koskevista
vaatimuksista sekä opiskeluun liittyvistä keskeisistä taloudellisen tuen
mahdollisuuksista. Hakeutumisen henkilökohtaistaminen päättyy, kun koulutuksen
järjestäjä ja hakeutuja allekirjoittavat henkilökohtaistamista koskevan asiakirjan.
Koulutuksen järjestäjä suunnittelee yhdessä tutkinnon suorittajan kanssa, miten
tutkinnon suorittaja osoittaa tutkinnon perusteissa edellytetyn ammattitaidon.
Ammattitaidon osoittaminen suunnitellaan tutkinnonosittain. Näyttötutkinnon
tutkintotilaisuudet järjestetään pääsääntöisesti työpaikoilla. Koulutuksen järjestäjän on
suunnitellessaan ja järjestäessään tutkintotilaisuuksia tehtävä yhteistyötä niiden
työpaikkojen kanssa, joilla tutkintotilaisuudet järjestetään.
Koulutuksen järjestäjä suunnittelee yhdessä tutkinnon suorittajan kanssa missä ja
miten tutkinnon suorittaja hankkii tutkinnon perusteissa edellytetyn ammattitaidon.
Ammattitaidon hankkiminen suunnitellaan tutkinnon osittain. Koulutuksen järjestäjä
suunnittelee yhdessä tutkinnon suorittajan kanssa myös mahdolliset ohjaus- ja
tukitoimet sekä erityisen tuen menettelyt. Jos tutkinnon suorittajalla on tarve osallistua
opiskeluvalmiuksia parantaviin opintoihin, koulutuksen järjestäjä suunnittelee yhdessä
tutkinnon suorittajan kanssa näihin opintoihin osallistumisen. Suunnittelussa on
otettava huomioon näyttötutkintoon hakeutumisen yhteydessä todettu tutkinnon
suorittajan aiemmin hankkima ja osoittama osaaminen. Suunnitellessaan työpaikoilla
21
tapahtuvaa oppimista koulutuksen järjestäjän on tehtävä yhteistyötä työpaikkojen
kanssa.
Koulutuksen järjestäjä päättää näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen sisällöstä ja
järjestämisestä tutkinnon perusteiden mukaisesti. Osana näyttötutkintoon valmistavaa
koulutusta voidaan järjestää opintoja, joiden tarkoituksena on mahdollistaa
näyttötutkinnon tai sen osan suorittaminen ja näyttötutkintoon valmistavaan
koulutukseen osallistuminen niissä tapauksissa, joissa opiskelijalla ei ole riittäviä
opiskeluvalmiuksia. Opiskeluvalmiuksia parantavat opinnot voivat päätoimisina
kestää enintään kuuden kuukauden ajan. Koulutuksen järjestäjä päättää
opiskeluvalmiuksia parantavien opintojen järjestämisestä ja sisällöstä.
Koulutuksen järjestämisen suunnitteluun kuuluu myös oppimisen arvioinnin
suunnittelu. Oppimista arvioidaan näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa,
työssä oppimisen aikana, oppisopimuskoulutuksen tietopuolisten opintojen aikana tai
esimerkiksi palautteena verkko-opinnoista. Valmistavassa koulutuksessa opettajien ja
ohjaajien velvollisuus on seurata opiskelijan oppimista ja osaamisen kehittymistä
ohjaamalla ja kannustamalla tutkinnon ammattitaitovaatimusten saavuttamiseen.
Edistymisestä annetaan opiskelijalle palautetta. Työpaikalla tai työssäoppimispaikalla
työpaikkaohjaaja tai työpaikkakouluttaja ja mahdollisesti esimies antavat palautetta
oppimisen edistymisestä sekä ohjaavat oppimaan lisää. Opiskelija ei voi vaatia
koulutuksen järjestäjältä oikaisua oppimisen arvioinnista.
OSAAMISEN ARVIOINTI- Arvioinnissa otetaan huomioon ala- ja tutkintokohtaiset erityispiirteet tutkinnon
perusteiden mukaisesti
- Arvioivat tutkintotilaisuuksissa tutkinnon suorittajan osaamista hänelle laaditun
henkilökohtaisen tutkintosuunnitelman mukaisesti
- Näyttötutkinnon järjestäjä valitsee arvioijat
22
- Näyttötutkinnon järjestäjä laatii tutkinnon tai tutkinnon osien suorittamisesta
arviointipöytäkirjan, jonka arvioijat allekirjoittavat. Tutkinnon suorittaja voi allekirjoittaa
arviointiesityksen tiedoksi saaneena, jolloin hänellä on myös mahdollisuus saada
tietoonsa arviointiesityksen perustelut. Tutkinnon suorittajalle annettava palaute
arvioinnista on osa hyvää arviointiprosessia. Palaute voidaan antaa tutkinnon
suorittajalle esimerkiksi arviointiesityksen tekemisen jälkeen
ARVIOINNIN OPAS 2015 Arvioinnin suunnittelu ei ole erillinen vaihe näyttötutkintojärjestelmässä. Se sisältyy
näyttötutkintojen järjestämissopimukseen ja näyttötutkinnon järjestämis-
suunnitelmaan sekä lisäksi näyttötutkintoon valmistavaan koulutuksen suunnitteluun.
Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen suunnittelussa on syytä ottaa huomioon:
● oppimisen arvioinnin toteutus
● opiskelijan oppimisen etenemisen seuranta ja palautteen antaminen
opiskelijalle
● opiskelijan itsearviointitaitojen kehittäminen tutkinnon perusteiden
ammattitaitovaatimusten ja hyväksytyn suorituksen kriteerien pohjalta ja
● näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen osallistumistodistuksen antaminen
Näyttötutkinnon järjestämissuunnitelmassa kuvataan yksityiskohtaisesti, miten kukin
tutkinto aiotaan järjestää. Siinä kuvataan seuraavia arviointiin liittyviä asioita:
1. henkilökohtaistaminen tutkinnon järjestämisen eri vaiheissa
● tutkinnon soveltuvuus näyttötutkintoon hakeutujalle
● tutkinnon suorittajan aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen
● hakeutumisen päätteeksi tehtävät johtopäätökset
● arviointi- ja päätöksentekoprosessi aikaisemmin osoitetun osaamisen
tunnustamiseksi
2. näyttötutkintotilaisuuksien järjestäminen
23
● työpaikan tai työssäoppimispaikan soveltuvuuden arviointi ja valinta- kriteerit
näyttötutkintotilaisuuksien järjestämiseen.
● näyttötutkintotilaisuuksien sisältö tutkinnon osittain: 1) käytännön työtehtävät,
joissa tutkinnon suorittaja osoittaa tutkinnon perusteissa vaaditun
ammattitaidon kattavasti ja luotettavasti, 2) täydentävät am- mattitaidon
osoittamistavat, joilla varmistetaan kattavuus ja luotettavuus ja 3) tutkinnon
perusteisiin mahdollisesti sisältyvien erillispätevyyksien suorittaminen
3. arvioijien valinta, osaamisen arviointi ja dokumentointi
● arvioijien valinta ja perehdyttäminen
● osaamisen arviointi ja dokumentointi
● arviointiesityksen tekeminen ja dokumentointi
● arvioinnista, oikaisumenettelystä, tutkintosuoritusten uusinnasta ja
arviointipäätöksestä tiedottaminen.
Arvioijilla tulee olla hyvä ammattitaito kyseisen näyttötutkinnon tai sen osan alalta, ja
lisäksi hänen on tunnettava kyseessä olevan näyttötutkinnon perus- teet ja
osaamisen arvioinnin keskeiset periaatteet. Arvioijien tulee ottaa huomioon
hallintolaissa (434/2003, 27 §) säädetyt esteellisyyden perusteet toimiessaan
arvioijina. Esteellisyys voi tulla kysymykseen myös silloin, kun opettaja on keskeisesti opettanut näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa, tai työ- paikkaohjaaja toimii samalla myös tutkintosuoritusten arvioijana. Osaamisen
arvioinnin objektiivisuutta voidaan lisätä perehdyttämällä arvioijia tehtäväänsä ja
arvioinnin kriteeriperusteisuudella
Näyttötutkinnon järjestäjän tehtävänä on huolehtia ennen tutkintotilaisuuden
aloittamista, että tutkinnon suorittajalla on riittävät tiedot siitä, mitä osaamista
tutkintosuorituksissa edellytetään. Mitkä ovat tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset
ja hyväksytyn suorituksen kriteerit? Samoin tutkinnon suorittajalle on syytä selvittää,
miten 1) todistukseen tuleva ammatillisen perustutkinnon arvo- sana muodostuu ja 2)
miten hyväksytty/hylätty-asteikko poikkeaa numeerisesta arvioinnista.
24
OPPIMISEN ARVIOINTI NÄYTTÖTUTKINTOON VALMISTAVASSA KOULUTUKSESSA
Opettajan ja kouluttajan tehtävä on arvioinnin avulla tukea opiskelijan ammatillista
kasvua haluttuun suuntaan. Opiskelija tarvitsee omassa ammatillisessa kasvussaan
sellaisen henkilön tukea, joka osaa keskustella ja antaa palautetta siitä, miten
edetään kohti työelämän ja tutkinnon perusteiden edellyttämää ammattitaitoa.
Syvällinen oppiminen vaatii oppimiskokemusten käsittelyä kokeneiden työntekijöiden
ja opettajien kanssa.
Oppimisen arviointi on opiskelijan tukemista ja ohjaamista ammattitaitovaatimusten
saavuttamisessa (ohjaava ja kannustava arviointi), oppimisen etenemisen
seuraamista sekä opiskelijan itsearviointitaidon kehittämistä. Oppimisen arvioinnin
perusteella tehdään mahdolliset muutokset opetukseen ja oppimisen tukemiseen
parempiin oppimistuloksiin pääsemiseksi.
Valmistavassa koulutuksessa opettajien ja ohjaajien velvollisuus on seurata
opiskelijan oppimista ja osaamisen kehittymistä ohjaamalla ja kannustamalla
tutkinnon ammattitaitovaatimusten saavuttamiseen. Edistymisestä annetaan
opiskelijalle palautetta. On tärkeää, että valmistavassa koulutuksessa oleva saa
edistymisestään palautetta ja yhdessä opettajien ja työpaikkakouluttajien tai
työpaikkaohjaajien kanssa voidaan todeta, milloin opiskelijalla on riittävästi valmiuksia
suorittaa tutkinto. Aikuisopiskelijat tarvitsevat kannustusta näkemään omat
vahvuutensa ja suhtautumaan osaamisensa puutteisiin voitettavissa olevina
haasteina. Mahdollisiin oppimisvaikeuksiin tulee puuttua ajoissa ja ottaa huomioon,
että aikuisen oppimisvaikeuksiin puuttuminen vaatii ohjaajalta ja opettajalta erityisiä
taitoja ja hienotunteisuutta.
25
Yksi valmistavan koulutuksen tehtävä on itsearvioinnin kehittäminen. Opiskelijaa
ohjataan ja kannustetaan arvioimaan itseään työntekijänä suhteessa tutkinnon
perusteissa edellytettyihin ammattitaitovaatimuksiin.
OSAAMISEN ARVIOINTI
Ammattitaito osoitetaan pääsääntöisesti työelämän todellisissa työtehtävissä.
Tutkintosuoritusten arvioijilla tulee olla hyvä ammattitaito kyseisen näyttötutkinnon tai
sen osan alalta. Lisäksi heidän on tunnettava arvioitavana olevan tutkinnon perusteet,
osaamisen arvioinnin keskeiset periaatteet sekä arvioitavan tutkinnon osan
ammattitaidon osoittamistavat.
Työelämän sekä opettajien edustajat tekevät kolmikantaisesti huolellisen ja
monipuolisen arvioinnin. Lähtökohtana on aina kolmikantainen arviointi, mutta on
tilanteita, joihin kaikkien arvioijien ei ole mahdollista osallistua. Tällöin tämän yhden
arvioijan on kuitenkin dokumentoitava tutkintosuorituksen arviointi siten, että
arviointiesitystä tehtäessä kaikki kolmikannan edustajat ovat voineet perehtyä ko.
tutkintosuorituksen arviointiin.
Kun tutkinnon suorittaja on osoittanut kaikki tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset
ja arvioinnit on dokumentoitu, kolmikantainen arvioijaryhmä kokoontuu
arviointikokoukseen. Kokouksessa tehdään tutkinnon osan arviointiesitys
tutkintotoimikunnalle.
4 LAIT OPETTAJAN ARJESSA
Laissa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998) säädetään
henkilökohtaistamisesta 8 §:ssä, jonka mukaan koulutuksen järjestäjän on
huolehdittava koulutukseen hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen ja tarvittavan
ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta. Tämä tarkoittaa omassa
arjessa, että henkilön hakeutuessa suorittamaan ammattitutkintoa vastuullani on
26
tunnistaa hänen aikaisemmin hankkimansa osaaminen/ammattitaito ja suunnitella
yhteistyössä kunkin hakeutujan kanssa jokaiselle yksilöllinen suunnitelma tutkinnon
suorittamiseksi. Tutkinnon perusteiden tunteminen on tärkeää, jotta tutkintoa
suorittamaan hakeutuneen henkilön osaamisen saa tunnistettua sekä hahmotettua,
minkä verran tutkinnon suorittaja tarvitsee opetusta oppilaitoksessa.
Henkilökohtaistamisesta laaditaan aina asiakirja, johon kirjataan tutkinnon suorittajan
kanssa sovitut johtopäätökset tutkinnon suorittamisesta ja osaamisen osoittamisesta.
Asiakirja allekirjoitetaan ja allekirjoitettu dokumentti arkistoidaan. Omassa työssä
nimenomaan henkilökohtaistamisen dokumentoinnin merkitystä on korostettu, koska
henkilökohtaistamisen toteutusta valvotaan ja sen tekemättä jättäminen voisi
vaikuttaa oppilaitoksen rahoitukseen.
Laissa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetään myös, että koulutuksen
järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta. Tästä konkreettinen esimerkki
omassa arjessa on, että jokaisen yksittäisen tutkinnon osan suorittamisen jälkeen
tutkinnon suorittajilta pyydetään arvioita heidän omasta oppimisestaan, kouluttajien
ammattitaidosta, käytetyistä opetusmateriaaleista jne.
Lakin naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta sekä yhdenvertaisuuslaki luovat
kouluille velvoitteita edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Ne myös velvoittavat
puuttumaan epäkohtiin. Osin velvoitteet voivat jäädä teoria-asteelle. Esimerkiksi tasa-
arvosuunnitelmaa kovin moni tuskin lukee.
5 AMMATILLISEN OPETTAJAN TYÖN TULEVAISUUDEN HAASTEET
Ammatillisen opettajan työssä tulevaisuudessa yksi haaste on perinteisten ammattien
muutokset, jotka vaativat opettajalta halua ja kykyä kehittyä jatkuvasti ammatillisesti
sekä muutoshalukkuutta. Yhä enemmän tulevaisuudessa varmasti tarvitaan
digioppimisen taitoja sekä (jatkuvan) oppimisen taitoja. Opettajan on pystyttävä
omaksumaan myös digitaalisia taitoja nopeasti digitaalisten oppimisympäristöjen
yleistyessä.
27
Sipilän hallitus leikkaa ammatillista koulutuksen rahoitusta 248 miljoonalla eurolla.
Yksi iso haaste on varmasti ammatillisten oppilaitosten lakkauttaminen, koulutusten
päällekkäisyyksien myötä ja taloudellisten leikkausten myötä sekä niihin liittyvät
haasteet, sillä kaikilla toimijoilla ei ole taloudellisia edellytyksiä jatkaa toimintaansa.
Vähenevät resurssit voivat vaikuttaa myös opetuksen laatuun ja sen heikkenemiseen.
On iso haaste säilyttää koulutuksen laatu samana pienemmillä resursseilla.
Yksilölliset opintopolut edellyttävät myös opettajalta yhä moninaisempaa osaamista.
Sipilän hallituksen myös uudistaa ammatillisen koulutuksen kokonaisuutta koskeva
toimintalainsäädäntö yhdistämällä nykyiset lait ammatillisesta peruskoulutuksesta ja
ammatillisesta aikuiskoulutuksesta uudeksi laiksi, jossa keskeisenä lähtökohtana on
osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys. Tehdään ammatillisen koulutuksen
tutkintouudistus tutkintoja laaja-alaistamalla ja erillisten tutkintojen määrää
vähentämällä sekä keventämällä ja yksinkertaistamalla tutkintojärjestelmään liittyvää
sääntelyä ja hallintoa. Lisäksi uudistetaan ammatillisen koulutuksen opiskelijavalintoja
ja hakupalveluja. Varmasti em. uudistukset tuovat mukanaan haasteita myös
ammatillisen opettajan työhön mm. koulutuksen on yhä enemmän vastattava
työelämän tarpeita ja tämä tarkoittaa opettajien ja työelämän yhteistyön tiivistymistä.
6 AMMATILLISEN OPETTAJAN PÄTEVYYDET
Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisusvaatimuksista kertoo vaatimukset.
Luokanopettajan kelpoisuus vaatii erillisen luokanopettajan tutkinnon ja siihen emme
nyt pätevöidy.
Peruskoulun aineenopettajalta vaaditaan:1. ylempi korkeakoulututkinnon
2. kussakin opetettavassa aineessa vähintään 60 opintopisteen laajuiset
aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen opinnot, jotka ovat
oppiaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden perusopinnot ja
aineopinnot; sekä
28
3. vähintään 60 opintopisteen tai vähintään 35 opintoviikon laajuiset opettajan
pedagogiset opinnot.
Lukion aineenopettajan vaatimukset:
1. ylemmän korkeakoulututkinnon
2. yhdessä opetettavassa aineessa aineenopettajan koulutukseen kuuluvat
opetettavan aineen opinnot, jotka ovat perus- ja aineopinnot sekä syventävät
opinnot tutkinnon pääaineessa tai siihen rinnastettavassa kokonaisuudessa,
laajuudeltaan vähintään 120 opintopistettä, ja kussakin muussa opetettavassa
aineessa aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen opinnot,
jotka ovat perus- ja aineopinnot yliopiston oppiaineessa tai siihen
rinnastettavassa kokonaisuudessa, laajuudeltaan vähintään 60 opintopistettä
3. vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset opettajan pedagogiset
opinnot.
4.
Pedaopinnot siis samoja kuin peruskoulun aineenopettajalla. Itse opetettavan aineen
opintoja olisi enemmän.
Ammatillinen koulutus:
1. Suorittanut koulutuksen järjestäjän päättämän opetustehtävän kannalta
soveltuvan korkeakoulututkinnon
2. Suorittanut vähintään 60 opintopisteen tai vähintään 35 opintoviikon laajuiset
opettajan pedagogiset opinnot
3. Vähintään kolmen vuoden pituinen käytännön työkokemus opetustehtävän
sisältöä lähinnä vastaavissa tehtävissä
4. Pätevyys- tai lupakirja taikka oikeus harjoittaa terveydenhuollon ammattia
laillistettuna ammattihenkilönä, jos alan tehtävissä toimiminen edellyttää
pätevyys- tai lupakirjaa taikka laillistamista.
Ts. tässä uutena asiana on käytännön työkokemus.
29
7 SUOMI OSAAMISEN KASVU-URALLE
Suomi osaamisen kasvu-uralle ehdotus tuo esiin vaihtoehtoisia näkökulmia koulutuksen ja osaamisen kehittämiseen kansantalouden kilpailukyvyn ja työllisyyden kehittämisen lähtökohdista pitkällä aikavälillä. Ehdotuksessa esitetään koulutustarjonnan strategiset tavoitteet ja se kuvaa yleisellä tasolla koulutusala- ja -astekohtaisia koulutustarjonnan tutkintotavoitteita ja niihin vaikuttavia taustatekijöitä. Ehdotuksessa paneudutaan myös osaamisen ja oppimisympäristöjen kehittämishaasteisiin, joiden oletetaan tulevaisuudessa vaikuttavan aikaisempaa enemmän työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen parantamiseen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 16.)
Koulutustasa-arvo Suomessa on murentunut ja sosiaalinen tausta näkyy enemmän
oppimistuloksissa. Koulutustason nousu on pysähtynyt ja koulutusrakenne on
vakiintumassa. Julkisen sektorin rahoituksen pienentyessä hyvinvointiyhteiskunnan
kehittäminen vaatii hallinnonalan toimintojen uudelleen arviointia, rakenteiden ja
ohjauksen uudistamista ja uusia tapoja järjestää palveluita. (Opetus- ja
kulttuuriministeriö 2015, 11.)
Suomen vientiteollisuus on melko yksipuolista, mikä on osaltaan aiheuttanut haasteita
talouskasvulle. Ehdotuksen mukaan vientisektorin vahvistaminen on edellytys
talouskasvun näkökulmasta, mutta myös julkisen rahoituksen turvaamiseksi. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita perinteisten osaamisalueiden kuten metsäosaaminen ja ICT-
osaaminen unohtamista, vaan yhtäaikaisesti uusien keinojen kehittämistä pidettäessä
yllä jo olemassa olevaa osaamista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 11.)
Työpaikat lisääntyvät palvelutoimialoilla ja samalla julkisen sektorin työpaikat vähenevät sosiaali- ja terveyssektoria lukuun ottamatta. Nopeasti kasvavia
palvelutoimialoja ovat sosiaali- ja terveyspalvelut, muut yksityiset palvelut,
rahoituspalvelut ja liike-elämän palvelut sekä informaatio- ja viestintäpalvelut.
Toimialarakenteen osaamistarve muuttuu ammattien suuntaan, jotka ovat
30
rakentuneet ammatillisen koulutuksen varaan. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015,
12.)
Ehdotuksen mukaan Suomeen tarvitaan työvoiman osaamistason nostamista ja elinikäisen oppimisen edellytyksien vahvistamista korkeaa arvonlisää tuottavien vientituotteiden ja -palveluiden kehittämiseksi, digitaalisen osaamisen lisäämiseksi ja luovan talouden edellytysten parantamiseksi. Eri
koulutusasteilla tulee ottaa huomioon kasvualojen koulutus- ja osaamistarpeiden
kärjet. Kasvualoja ovat mm. osaamisintensiiviset teollisuuden palvelut, bio- ja kiertotalous, uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva energiantuotanto, cleantech, matkailuklusteri sekä luovat alat. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015,
12.)
Teollisuuden kilpailukyvyn uudistaminen tarkoittaa panostusta tekniikan ja liikenteen
sekä luonnontieteellisen alan yliopistotutkintoihin ja ehdotuksessa esitetäänkin tutkintomäärän lisäystä tekniikan ja liikenteen alalle, luonnontieteiden alalle, luonnonvara- ja ympäristöalalle, humanistiselle ja kasvatusalalle sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle. Tutkintomäärän vähennystä puolestaan esitetään kulttuurialalle, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalle sekä hieman matkailu-, ravitsemis- ja talousalalle. Kouluasteittain katsottuna tutkintotarve kasvaa yliopistokoulutuksessa, vähenee ammattikorkeakoulutuksessa ja myös hieman ammatillisessa peruskoulutuksessa. Nuorille suunnatun koulutustarjonnan pitää keskittyä
nimenomaan tunnistetuille kasvualoille ja työvoimareservien kuten työttömät
aikuiskoulutustarjonta tulee kohdentaa aloille, joille nuoria ei riitä. Tohtorien
vuosittainen koulutustarve on 1600. Lukiokoulutukseen aloittajatarve on 50 %
perusopetuksen päättävästä ikäluokasta vuonna 2020. Lukiokoulutuksen
tulevaisuuden kehittämishaasteet ovat erityisesti opetussisältöjen kehittämisessä.
(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 13-15.)
31
Ehdotuksen mukaan tulee myös huolehtia siitä, että turvataan kotimarkkinoihin
keskittyvien palvelualojen tutkimus- ja kehitystoimintojen resurssit ja
työvoimatarjonnan riittävyys. Näin turvataan Suomen elinkeinorakenteen riittävä
monipuolisuus. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 13.)
Elinkeino- ja koulutuspolitiikassa tulisi tavoitteellisen elinkeinorakenteen ohella
vahvistaa kokeiluja, joilla luodaan rohkeasti edellytyksiä uusien, vielä
kehitysvaiheessa olevien alojen kasvulle. Työntekijöiltä tarvitaan monialaista ja alat ylittävää osaamista eli tutkintoja joissa yhdistyy eri koulutusaloilta saatu osaaminen. Koulutusjärjestelmien pitäisi olla joustavampia ja erilaisia rajoituksia tulisi purkaa. Opiskelijoiden tulisi voida paremmin itse räätälöidä omaa koulutustaan omien näkemysten ja kiinnostuksen mukaan. Tämä lisäisi työmarkkinoilla tarvittavien moniosaajien määrää. Ammatillista koulujärjestelmää on uudistettava asiakaslähtöiseksi ja osaamisperustaiseksi ja koulutuksen on vastattava tuloksellisesti ja tehokkaasti työ- ja elinkeinoelämän, opiskelijoiden ja alueiden osaamistarpeisiin. (Opetus- ja
kulttuuriministeriö 2015, 14.)
Ehdotuksen mukaan perustuslakien mukainen ruotsinkielisten palvelujen tarjonta
tulee turvata. Esimerkiksi julkisen hallinnon, koulutuksen, hoitoalojen ja osittain
kulttuurin ja urheilun osalta lähtökohtana on se, että viranomaiset pystyvät antamaan
ruotsinkielistä palvelua. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 15.)
Elinikäisen oppimisen mahdollisuus on turvattava koko väestölle ja etenkin heikossa
työmarkkina-asemassa olevien koulutusmahdollisuuksien turvaaminen on tärkeää.
Ehdotuksessa esitetään ammatillisen aikuiskoulutuksen ja ylemmän ammattikorkeakoulutuksen aloittaja- ja tutkintotavoitteiden asettamista toteutunutta kehitystä korkeammalle tasolle. Osaamisen kehittämisen tulisi olla yhä enemmän osallistumista todellisen työelämän tutkimus- ja kehityshankkeisiin. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 15.)
32
Digitaalisuuden avulla julkisten ja yksityisten tuottavuus kasvaa ja syntyy uusia
työpaikkoja digitaaliseen palvelutuotantoon ja innovaatiopuolelle. Digitaalisuus on merkityksellistä erityisesti niille aloille, joissa sitä on vain osittain hyödynnetty. Ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamiseksi on tarpeen hyödyntää mahdollisimman laajasti teknologian ja digitaalisuuden mahdollistamaa tuottavuuden kehittämistä. Myös digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämistä tulee tehdä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö
2015, 12-13.)
Yhteenvetona voidaan todeta, että koulutusta tulee suunnata niin, että osaaminen kasvaa ja taloudellinen kehitys paranee. Tämä tarkoittaa koulutuksen uudelleen suuntaamista niille aloille (tekniikan ja liikenteen ala, luonnontieteiden ala, luonnonvara- ja ympäristöala, humanistinen ja kasvatusala sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala), jotka nähdään tulevaisuudessa keskeisinä. Yhtäaikaisesti tärkeää on koulutuksen tason nostaminen: tutkintojen tarve yliopistoissa kasvaa. Myös moniosaajuus on tulevaisuudessa tärkeää ja sitä tulisi kehittää eri koulutusalojen välisellä oppiainetarjonnalla. Digitaalisuuden kehittäminen niin oppimisympäristöjen muodossa kuin työelämässä on yhä keskeisempää. Koulutuksella ja sen oikein suuntaamisella on keskeinen merkitys yhteiskunnan kehittymiselle, vaikka se voisi joltain osin tarkoittaa sitä, että henkilökohtaisia intressejä ja motiiveja tulisi suunnata enemmän yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti. Työllistymisen näkökulmasta on olennaista, että työnhakijoiden koulutus vastaisi työelämän tämänhetkisiä ja tulevaisuuden tarpeita. Tämä asettaa monenlaisia haasteita oppilaitoksille, sillä niiltä edellytetään joustavuutta ja uusien toimintamallien esim. yritysyhteistyön lisäämistä ja oppimisympäristöjen kuten digitaaliset ympäristö haltuunottoa. Joidenkin oppilaitosten osalta tämä tarkoittaa toiminnan vähentämistä ja jopa alasajoa kun taas toisille tämä tarkoittaa kasvua. Muutoksen onnistuminen edellyttää ennen kaikkea laajaa kokonaisvaltaista objektiivista tarkastelua ja subjektiivisen näkökulman pienenemistä sekä elinikäisen oppimismallin omaksumista.
33
EHDOTUKSEN LINJAUKSET AMMATILLISEN AIKUISKOULUTUKSEN JA NÄYTTÖTUTKINTOJEN OSALTA
Näyttötutkinnoissa olennaisena osana on henkilökohtaistaminen, joka perustuu
osaamisen tunnistamiseen. Näyttötutkinnon osan tai osien suorittaminen on usealle
tutkinnon suorittaneelle sopiva vaihtoehto. Kun tutkintojen osia voidaan suorittaa
joustavasti nopeuttaa se myös tutkintojen saamista. Näyttötutkintojen merkitys uraa vaihdettaessa voi tulevaisuudessa olla yhä suurempi, sillä niiden avulla on mahdollisuus joustavasti vaihtaa ammattia tai kehittää omaa osaamistaan moniosaajuuden suuntaan. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 80.)
Ehdotuksessa ei oteta kantaa määrällisesti aikuiskoulutustarjonnan alakohtaiseen
suuntaamiseen, mutta on kuitenkin selvää, että joillain aloilla kuten siivousala, kiinteistönhuoltoala, rakennusala, kuljetusala, sosiaali- ja terveydenhuolto ja kemianteollisuus tarvitaan paljon työvoimaa. Ehdotuksessa kuitenkin linjataan, että näyttötutkintoon valmistavaa ammatillista koulutusta tulee järjestää huomioimalla ennen kaikkea yksilöiden aikaisempi osaaminen, henkilökohtaiset valmiudet ja alueelliset työvoimatarpeet. Lisä- ja täydennyskoulutusta tulee tarjota ammatinvaihtajille joilla on vähintään toisen asteen tutkinto. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 81.)
Aikuiskoulutuspolitiikan avulla tuetaan työurien pitenemistä, työllisyysasteen nostoa,
tuottavuuden parantamista, aikuiskoulutuksen suhteen aliedustettujen ryhmien
osallistumisen lisäämistä, monikulttuurisuuden vahvistumista sekä elinikäisen
oppimisen edellytysten toteutumista. Aikuiskoulutuksen avulla pyritään varmistamaan
myös opetustoimen henkilöstön osaaminen ja maahanmuuttajien työllistyminen ja
integroituminen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 77-78.)
Aikuiskoulutuspuolella koulutuksen aloittaja- ja tutkintotavoitteet on päätetty asettaa
toteutunutta kehitystä korkeammalle tasolle: tutkintoon tai sen osaan valmistavan
ammatillisen aikuiskoulutuksen aloittajatavoite on 65 000 ja tutkintotavoite 37 000
(opetushallinnon alainen koulutus, vuonna 2013 aloittajia 51 700 ja tutkintoja 27 800).
34
Aikuiskoulutuksen tarve on erittäin suuri, jos ajatellaan että kaikilla olisi ammatillisesti suuntautunut tutkinto. Aikuiskoulutuksen osallistumisaste on viime
vuosina pysynyt ennallaan, mutta koulutuspäivien määrä per henki on pienentynyt.
Suomessakin on paljon henkilöitä joiden perustaitojen hallinta ei ole riittävää ja yli 10 % väestöstä omaa niin heikot perustaidot (esim. tietotekniset taidot), että ne vaikeuttavat jokapäiväistä elämää, työllistymistä, opiskelua ja oppimista. Digitalisaation myötä työ ja työn osaamisvaatimukset muuttuvat jatkuvasti. Tämä antaa toisille mahdollisuuksia, mutta asettaa toiset vakavan syrjäytymisen
uhkaan. Ammattien sisällölliset työnkuvat muuttuvat ja erityisesti muutokset koskevat matalapalkkaisia, vähemmän koulutettuja yksityisellä sektorilla työskenteleviä teollisuustyöntekijöitä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 77-79.)
Työssä oppiminen ja työn ohessa suoritettava täydennyskoulutus painottuvat.
Tutkintoon johtavan koulutuksen rooli tulee olemaan yhä enemmän oppimisvalmiuksien luomisessa. Koulutusjärjestelmää tulee kehittää yhä enemmän työelämään integroituvana elinikäisen osaamisen kehittymistä tukevana kokonaisuutena. Ammatillisen aikuiskoulutuksen uusia toimintamalleja pitää kehittää enemmän työelämän kanssa ja yhtä aikaa ammatillisen aikuiskoulutuksen asemaa yritysten ja julkisyhteisöjen strategisen kehittämisen tukena on vahvistettava. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 80.)
Työttömien ja työttömyysuhan alla olevien pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti ja joustavasti täydentämään ja uudistamaan omaa osaamistaan. Maahanmuuttajien mahdollisuuksia pitää myös lisätä ja heidän tulisi voida osoittaa paremmin omaa osaamistaan. Aikuiskoulutusta tulisi suunnata niin, että se vastaisi paremmin työvoiman alanvaihtoon liittyviin alueellisiin koulutus- ja osaamistarpeisiin. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 81.)
Elokuussa 2015 astui voimaan lakimuutoksia ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ja
noiden muutoksien tarkoituksena on vahvistaa ammatillisten tutkintojen
osaamisperusteista määrittelyä ja tutkinnon osiin perustuvaa rakennetta, mikä tukee
35
joustavien ja yksilöllisten opintopolkujen rakentamista ja edistää aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista osaksi tutkintoa. Lisäksi lakien avulla lisätään mahdollisuutta muuttaa tutkintorakennetta työelämässä ja yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten perusteella. Työelämän muutoksiin pyritään vastaamaan uusien tutkintojen sijaan uudistamalla olemassa olevien tutkintojen perusteita esim. muuttamalla tai lisäämällä tutkintojen osaamisaloja tai tutkinnon osia. Samalla selkiytettiin henkilökohtaistamista: lakiin ammatillisesta
aikuiskoulutuksesta tehtiin yksinomaan henkilökohtaistamista koskeva uusi pykälä ja
muutettiin lakia siten, että Opetushallituksen määräyksen sijaan
henkilökohtaistamisessa noudatettavista menettelytavoista säädetään jatkossa
asetuksella. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 81.)
Ammatillisen aikuiskoulutuksen yksi mahdollinen kohderyhmä on vailla perusasteen tutkintoa oleva lukiokoulutuksen suorittanut ja ammatillisen tutkinnon suorittanut työvoima. Työvoiman ulkopuolella oleva aikuisväestö on myös osittain kohderyhmää. Ammatillisen aikuiskoulutuksen aloittajista suuri osa
on naisia: 2010-2014 naisten osuus oli 55 %. Vuodesta 2006 vuoteen 2012 väestön
aikuiskoulutuksen tarve on lisääntynyt, koulutuksella on ollut aiempaa enemmän
vaikutusta ja usko aikuiskoulutuksen hyötyihin on lisääntynyt. Eniten tarve on
kasvanut perusasteen jälkeistä koulutusta olevien ryhmässä.
Aikuiskoulutuspuolella tarvitaan suhdanteista riippumatonta pitkäjänteistä ammatillista koulutusta, jonka lisäksi pitäisi olla mahdollisuus joustaviin koulutuksiin ja nopea reagointimahdollisuus akuutteihin koulutustarpeisiin. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 81-83.)
Ammatillista aikuiskoulutusta pitäisi kehittää hallinnonalarajojen ylitse. Rahoituksen
vähenemisen vuoksi aikuisväestön osaamisen kehittämisen tulisikin tapahtua
yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Lisäksi rahoituksen väheneminen edellyttää aikuiskoulutuksen ja nuorille suunnatun koulutuksen päällekkäisyyksien karsimista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 21.)
36
Ehdotuksen mukaan aikuiskoulutukseen tulisi luoda kansallinen strategia tai visio,
joka suuntaisi aikuisväestön koulutustason ja osaamisen tavoitteellista tulevaisuutta
globaalissa kilpailussa. Tulevaisuuden osaamisen megatrendit osoittavat
aikuiskoulutuksen ennakoinnin suunnan. Aikuiskoulutuksen ennakoinnissa pitäisi ottaa huomioon osaamisperusteisuus sekä oppimisen tulevaisuuden haasteet. Elinikäisen oppimista pitäisi kehittää osallistumalla yhä enemmän todellisiin työelämän tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Aikuiskoulutuksen tulee luoda uutta osaamista, jolla voidaan tukea uusien palvelujen ja tuotteiden kehittämistä sekä yrittäjyyttä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 85.)
8. LINJAUSTEN VAIKUTUS OPETTAJAN ARKEEN
Linjauksilla on keskeinen merkitys ammatillisen opettajan arkeen, sillä niiden
toteutuminen edellyttää ennen kaikkea näkymistä käytännön työssä. Opettajan työn
kannalta muutokset tarkoittavat yhä enemmän koulujen ulkopuolisen yhteistyön
kehittämistä ja tiivistämistä. Opettajien työ ei ole enää pelkkää luokkahuoneessa
olemista vaan aktiivista toimimista eri tahojen kanssa. Opettajien on pohdittava uusia
keinoja yhdessä liike-elämän kanssa siihen miten yhteistyötä voitaisiin kehittää.
Tulevaisuudessa myös yhteistyö muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa tulee
kasvamaan. Opettajan tulee tunnistaa ja tunnustaa oman alueensa koulutustarpeita
ja kyetä vastaamaan niihin: tämä edellyttää yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa mm.
pohtimista siitä millaista osaamista alueella tarvitaan ja miten eri oppilaitokset voivat
tukea tarvittavan osaamisen kasvamista.
Opettajalta edellytetään yhä enemmän muuttuvan työelämän vaatimusten tuntemusta
ja tämä tarkoittaa yhtäaikaisesti oman ammattitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä.
Opettajien tulee aktiivisesti itse pysyä ajanhermoilla siitä mitä työelämässä tapahtuu.
Uudistukset vaativat myös kykyä luopua vanhoista ajatuksista ja toimintamalleista.
Oppimisympäristöjen digitalisoituminen vaatii opettajilta täysin erilaisia ja uusia
tietoteknisiä taitoja. Digitalisoituminen saattaa tarkoittaa myös oppilaiden
eriarvoistumista (kaikilla ei välttämättä ole kalliita laitteita tai tarvittavia tietoteknisiä
37
taitoja), joka opettajan tulee huomioida omassa opetuksessaan. Samalla tunnilla voi
olla henkilöitä joiden tietoteknisissä taidoissa saattaa olla suuriakin eroja ja tämä on
huomioitava jo opetuksen suunnittelussa. Opettajien tulee myös pystyä käytännössä
kehittämään yhteistyötä muiden oppilaitosten ja koulujen kanssa niin, että opiskelusta
tulee joustavampaa ja se mahdollistaa erilaisten henkilökohtaisten eri aloja
yhdistävien koulutuspolkujen luomisen.
Kun koulutusta suunnataan tietyille aloille tarkoittaa tämä myös opettajien osalta työn
vähenemistä tietyillä koulutusaloilla ja toisilla taas kasvua. Opettajien tulee olla
valmiita kehittämään omaa osaamistaan niin, että sitä voitaisiin hyödyntää myös
uusilla kasvavilla aloilla. Esimerkiksi luokanopettajien tarpeen kasvaessa voi tulla
kysymykseen jatkokoulutuksen hankkiminen.
Aiempaa suurempi valinnaisuus tutkinnoissa haastaa ammatillista opettajaa olemaan
valmis tutkinnon suorittajan ohjaamiseen täysin oman osaamisalansa ulkopuolelle
valinnaisia tutkinnon osia suorittamaan. Tämä saattaa olla haaste jäykemmissä
organisaatioissa, joissa ei olla totuttu yhteistyöhön eri osaamisalojen rajojen yli.
Toisaalta haastetta saattaa aiheuttaa myös tutkinnon suorittajalle itselleen
lisääntyneen valinnaisuuden mahdollisesti aiheuttama suurempi vastuu omien
opintojensa suunnittelusta ja etenemisestä. Kun jatkossa koulutusta suunnataan
enemmän sellaisille tutkinnon suorittajille, joilla ei välttämättä ole alkujaankaan suurin
mahdollinen motivaatio suoritettavaa tutkintoa kohtaan, voi vastuun ottaminen omista
opinnoista olla melko suuri ponnistus.
Tutkinnon suorittajien ohjaaminen kasvaville aloille omasta motivaatiosta riippumatta
sekä vaikeasti työllistyvien opintojen suunnittelu ja loppuun saattaminen vaatii
opettajalta myös ammattiosaamisen lisäksi ihmissuhde- ja ohjaustaitoja enenevässä
määrin. Kun jatkossa tutkinnon/tutkinnon osien suorittaminen tulee olemaan
oppilaitosten rahoituksen perustana nykyisen oppilaitoksessa kirjoilla olevan
opiskelijamäärän sijasta, korostuu myös sen merkitys, että tutkinnon suorittajat todella
38
saattavat opintonsa loppuun. Omien ohjaustaitojen kehittäminen sekä opiskelijoiden
ohjaukseen varatun ajan merkitys tulee mahdollisesti korostumaan tulevaisuudessa.
Tutkintojen suorittaminen aidoissa työelämän tutkimus- ja kehittämishankkeissa vaatii
paljon nykyistä tiiviimpää yhteistyötä oppilaitosten ja työelämän välillä. Toisinaan
tutkinnon suorittajien on vaikeaa saada edes työharjoittelupaikkoja opiskelualansa
yrityksistä, koska harjoittelijat koetaan rasitteiksi jokapäiväiselle toiminnalle.
Työpaikoilla on myös monesti virheellinen käsitys tutkinnon suorittajan osaamisesta,
tutkinnon osaamisvaatimuksista jne. Ammatillisen opettajan olisi hyvä verkostoitua
opettamansa alan työnantajien kanssa, jotta alunperinkin virheellisiä käsityksiä
saataisiin oikaistua.
39