Hiljainen Signaali 1/2013

Vapa Media -julkaisu

2


MISTÄ ONKYSE?

Hiljainen signaali -trendiraportti käsittelee di-gitaalista murrosta ja sen moninaisia seurauk-sia yritysten, kuluttajien ja median arkeen.

Kolme kertaa vuodessa ilmestyvä trendira-portti koostuu vaihtuvista asiantuntija-artikke-leista, joissa ääneen pääsevät suomalaiset ja ulkomaalaiset digialan, markkinoinnin, mainon-nan ja viestinnän huiput.

3


SISÄLLYSLUETTELO:

MISTÄ ON KYSE?

TRENDIRAPORTIN 1|2013 KIRJOITTAJAT

VALTA JA VASTUUMUUTOKSEN KOURISSAIDA HAKOLA & ILONA HIILA

YHTEISKUNNALLISEN BLOGGAAMISEN PELISÄÄNNÖTKATLEENA KORTESUO

”SAUNA-VAIKUTTAMISESTA” ARKIPÄIVÄISEEN VAIKUTTAJAVIESTINTÄÄNJUSSI KEKKONEN & MATTI HIRVOLA

TULEVAISUUDEN KAUPUNGIT SUUNNITELLAAN NETISSÄJYRKI VANAMO

KUN TULEVAISUUDESTATULI TYLSÄÄALF REHN

TIETOA RAPORTISTA JAJULKAISIJASTA

23

5

12

20

243036

4


Katleena Kortesuo on bloggaaja, tietokirjaili-ja ja kouluttaja, joka seuraa tiiviisti sosiaalisen median yhteiskunnallisia keskusteluaiheita. Hänet tunnetaan myös journalismin, politiikan ja viestinnän kriitikkona. Kortesuon blogi on W[WQ\\MM[[I"�___�MQWW\W\\I�ɇ�

Jussi Kekkonen toimii Miltton Networksin toi-mitusjohtajana. Ennen Milttonille siirtymistään Jussi on toiminut useissa keskeisissä yhteis-kunnallisissa taustatehtävissä eri ministeri-öissä, eduskunnassa ja järjestöissä. Hän on työskennellyt mm. pääministerin poliittisena erityisavustajana, valtiovarainministerin eri-tyisavustajana, liikenne- ja viestintäministerin erityisavustajana, presidenttiehdokkaan vies-tintävastaavana ja eduskuntaryhmän tiedo-tussihteerinä.

Ida Hakola & Ilona Hiila ovat sisältötoimis-to Vapa Median perustajia ja sisältöstrategi-an ensimmäisiä suomalaisia sanansaattajia. Tämän kaksikon mukaan verkkosisällöt tule-vat olemaan yhä tärkeämpiä menestystekijöi-tä yritysten verkkovetoisessa arjessa. Heidän kirjoittamansa sisältöstrategiaa käsittelevä kirja, Strateginen ote verkkoon (Sanoma Pro), julkaistiin lokakuussa 2012.

TRENDIRAPORTIN 1|2013 KIRJOITTAJAT:

5


Professori Alf Rehn on ansioitunut akatee-mikko ja kansainvälisesti rankattu innovatii-visuuden ja luovuuden ajatusjohtaja. Rehn toimii aktiivisesti puhujana ja strategisena neuvojana ympäri maailman. Hänen viimeisin kirjansa, bestseller “Vaaralliset ideat. Kun so-pimaton ajattelu on tärkein voimavarasi.” on käännetty kahdeksalle kielelle. Rehn on vank-kumaton kahvin ja populaarikulttuurin ystä-vä ja lisätietoa hänestä voi lukea osoitteessa: www.alfrehn.com.

Jyrki Vanamo on helsinkiläinen arkkitehti ja teknologia-asiantuntija. Hän johtaa Steep In-teractive suunnittelutoimistoa, joka toimii ih-misten välisen vuorovaikutuksen, rakennetun ympäristön ja tietotekniikan leikkauspisteessä. Vanamo on aiemmin opettanut Aalto-yliopis-tossa tietokoneavusteista kaupunkisuunnitte-lua ja työskennellyt ohjelmistoyhtiö Teklassa tuotekehitysprojektien pääsuunnittelijana. Päi-vätyönsä rinnalla Vanamo vastaa Ravintola-päivän digitaalisten palveluiden kehittämises-tä ja ylläpidosta.

Matti Hirvola on johtava asiantuntija ja osa-kas Miltton Networks Oy:ssä. Hän siirtyi Milt-tonin palvelukseen valtiovarainministerin erityisavustajan tehtävästä, missä hänen vas-tuisiinsa kuuluivat viestintä ja EU-asiat. Tätä ennen hän on työskennellyt mm. SDP:n tiedo-tuspäällikkönä ja järjestösihteerinä sekä vir-kamiehenä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Töissään hän on vastannut useiden erilaisten kampanjoiden suunnittelusta ja johtanut nii-den täytäntöönpanoa.

6


Vuoden 2013 ensimmäinen ja uudistettu Hiljainen signaali -trendiraportti käsittelee viime vuosien puhutuimpia aiheita: valtaa ja digitalisaatiota. Verkon myötä yhä use-ammalla ihmisellä on enemmän valmiuk-sia ja mahdollisuuksia vaikuttaa. Näitä mahdollisuuksia hyödynnetään niin yritys-maailman, politiikan kuin tavallisten ihmis-ten toimesta.

Blogaajat, twiittaajaat sekä tavalliset sosiaalisen median käyt-täjät muokkaavat jatkuvasti käsitystämme vallasta sekä sen mu-kana tulevasta vastuusta. Yksittäinen Facebook-viesti saattaa levitä kymmenille tuhansille ihmisille ja vaikuttaa politiikkaan pre-sidenttivaalien tasolla asti. Verkko onkin mahdollistanut suoravii-vaisemman vaikutuskanavan, mutta samalla haastanut käsityksi-ämme siitä, millainen vastuu syntyy mielipiteenvapauden myötä.

VALTA JA VASTUU

MUUTOKSEN KOURISSA

Ida Hakola & Ilona Hiila

Vapa Media Oy

7


Tästä syystä halusimme Vapa Median nel-jännessä trendiraportissa keskittyä valtaan ja niihin eri muotoihin joita se voi ottaa di-gitalisaation kultakaudella. Keräsimme ra-porttiin kirjoittajia niin yritysmaailman kuin yhteiskunnallisen vaikuttamisen puolel-ta. Tekstien monialaisuus asemakaavoista yritysten ja päättäjien väliseen yhteistyö-hön osoittaa verkon muuttaneen valta-asetelmia pysyvästi.

Nykypäivänä valta ei ole muuttumaton-ta tai vaikeasti tavoiteltavaa vaan yhä use-ammalla on valmiuksia haastaa nykyiset valtakäsitykset sekä lopulta muuttaa niitä. Toivomme, että tämä raportti antaa ajatuk-sia ja eväitä tuon muutoksen läpiviemiseen sekä sen aktiivisen haastamiseen.

1. Heittoja blogaajan vastuusta – Katleena Kortesuon säännötyhteiskunnalliselle blogaajallePeriaatteessa kaikilla, joilla on pääsy tieto-koneelle ja verkkoon on Suomessa mah-dollisuus ilmaista mielipiteensä, herättää ajatuksia ja olla mukana vaikuttamassa yh-teiskunnalliseen keskusteluun.

Tämä vapaus on herättänyt myös kysy-myksiä vastuusta. Perussuomalaiset ovat painineet tilanteissa, joissa puolueen jä-senet rivimiehistä kansanedustajiin asti nousevat julkisuuteen blogeissa esittämi-ensä kommenttien takia. Rasistisiksi tulkitut kirjoitukset kuitataan puoluejohdossa “hei-toiksi”, kuten puoluevirkailija Matti Putko-nen kuvaili Teuvo Hakkaraisen kirjoitusta homojen sekä maahanmuuttajien asutta-misesta Ahvenanmaalle.

8


Läppää, läpänderiä, heittoja – tätäkö on virtuaalimaailman vaikuttaminen? Eikö yh-teiskunnallisilla blogeilla ja kirjoittajilla ole vastuuta sanomisistaan? Ei oo totta -blo-gin kirjoittajan, Katleena Kortesuon, mu-kaan yhteiskunnallisella blogaajalla on vastuu omasta julkaisukanavastaan - blo-gistaan - ja niissä esitetyistä asioista. Hä-nen mukaansa vastuun taso riippuu kirjoit-tajan omasta valta-asemasta sekä blogin lukijamääristä.

Artikkelissaan “Yhteiskunnallisen blog-gaamisen pelisäännöt” Kortesuo pohtii paitsi kirjoittajan vastuuta myös mahdolli-suutta vaikuttaa yhteiskuntaan. Hänen mu-kaansa suurin este blogaajien aseman ja asiantuntijuuden kehittymiselle on yhteis-ten pelisääntöjen puute. Kirjoituksessaan Kortesuo ottaakin rohkean askeleen eteen-päin ja esittää yhdeksän sääntöä yhteis-kunnallisille blogaajille. Tekstien editointia, lähteitä sekä julkaisua kommentoiva oh-jeistus on ensimmäinen käytännönläheinen yritys selkeyttää toimikenttää, jossa kuka tahansa voi ilmoittautua asiantuntijaksi.

2. Hyvä, paha lobbaus –Miltton Networksin näkökulma yritysten ja päättäjien yhteistyöhönDigitalisaatio on muuttanut yhä useampaa yhteiskunnallista toimintoa avoimemmak-si ja tietoa osataan nykyään myös vaatia. Avoimuuden vaatimusten myötä muuttuu paitsi kansalaisten ja päättäjien, myös yri-tysmaailman ja politiikan välinen suhde.

Yrityksille muutos on ollut radikaali: tie-toa on jaettava ja asioihin on pystyttävä reagoimaan yhä nopeammin. Omaa ase-maa rakennetaan niin verkon, median kuin henkilökohtaisten kontaktien kautta. Omaa viestiä on kerrottava yhä useammassa ka-navassa, joista yksi on suuresta maailmas-ta Suomeen rantautunut lobbaus.

Lobbauksen salamyhkäistä verhoa ra-ottaa tässä raportissa viime vuonna pe-rustetun, päättäjäviestintään erikoistuneen, viestintätoimisto Miltton Networksin toimi-tusjohtaja Jussi Kekkonen sekä johtava asiantuntija Matti Hirvola. Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen entisten erikoisavus-tajien mukaan kotimaisella lobbaamisella on ollut turhaan huono maine. Entisaiko-jen “saunavaikuttaminen” on korvautunut kirjoittajien mukaan avoimella toiminnal-la, jonka lopputulos on win-win-tilanne niin yrityksille kuin koko yhteiskunnalle. Avoi-muuden vaatimus on Kekkosen ja Hirvo-lan mukaan tehnyt viimein suomalaisesta-kin lobbaamisesta salonkikelpoista.

”Verkko on mahdollistanut suoraviivaisemman

vaikutuskanavan, mutta haastanut käsityksiämme

siitä, millainen vastuu syntyy mielipiteenvapauden myötä.”

9


3. Valta kuuluu kaupunkilaiselle –case RavintolapäiväVuonna 2011 ensimmäistä kertaa järjestet-ty Ravintolapäivä on erinomainen esimerk-ki siitä, miten verkko haastaa perinteisiä valta-asemia myös tosielämässä. Neljän-nesvuosittain järjestettävän ruokakarne-vaalin aikana kuka tahansa voi perustaa ravintolan päiväksi ilman monimutkaisia lu-pajärjestelyitä. Sosiaalisessa mediassa ku-lovalkean tavoin levinnyt Ravintolapäivä yllätti niin kaupunkilaiset kuin virkamiehet.

Ravintolapäivän digitaalisista palveluis-ta vastaava arkkitehti ja teknologia-asian-tuntija Jyrki Vanamo pohtii tekstissään Ravintolapäivän merkitystä kaupunkivai-kuttamiselle. Hänen mukaansa perintei-nen asukasvaikuttaminen on ollut virka-mieskoneiston karsastamaa valittamista, sillä mahdollisuuksia muuhun ei ole ollut tarjolla. Verkko ja sosiaalinen media mah-dollistavat Ravintolapäivän kaltaisen suo-ran vaikutuskanavan, joka näkyy digitaali-sen ympäristön lisäksi myös fyysisen tilan muutoksena: pop-up-ravintoloina ja konk-reettisena keskusteluna kaupungin viihty-vyydestä.

Ravintolapäivä on kiinnostava tapaus erityisesti kuluttajuuden ja kaupunkilaisuu-den näkökulmasta. Se kuitenkin haastaa myös perinteisiä toimijoita pohtimaan vies-tintänsä tehokkuutta. Olisiko mahdollista, että ravintola-ala itse voisi löytää kanavia

ja viestejä, jotka voisivat vaikuttaa julkiseen keskusteluun vai palveleeko sosiaalinen media vain tavallista tallustajaa?

4. Tämänkin trendiraportin voisi hyödyn-tää takansytykkeenä – Alf Rehn moittii trendihaistelua tylsäksi kopionniksiValtaa ei ole vain niillä, jotka määrittävät sitä, miten nyt eletään tai tulisi elää. Myös ne tahot, joita kuunnellaan tulevaisuuden trendien kartoittamiseen käyttävät valtaa. Tulevaisuuden maalailu joko uhkakuvin tai utopioin määrittää miten suunnittelemme jatkossa elämäämme ja yhteiskuntaam-me. Ennustuksilla voi olla suoria vaikutuk-sia esimerkiksi poliittisiin päätöksiin.

Åbo Akademin professori Alf Rehnin mukaan suurin osa tulevaisuuden tutkijois-ta esittää kuitenkin auttamattoman tylsiä näkökulmia. Hän väittää kirjoituksessaan, että tulevaisuuden ennustukset Kiinan ta-lousmahdin kasvusta tai avoimen inno-voinnin autuudesta perustuvat tällä hetkel-lä vaikuttaviin trendeihin eivätkä näin ollen kerro tulevasta. Ne yksinkertaisesti toista-vat sitä mitä jo puhutaan ja mitä kuulijat ha-luavat kuulla.

Mitä väliä on kuitenkaan sillä ennustaa-ko joku tulevaisuuttamme tylsällä taval-la, joka ei päädy lehtien etusivuille? Rehn osoittaa tekstissään, että liian kesyt en-nustukset eivät auta meitä tulevaisuuden suunnittelussa. Pahimmillaan ne ohjaavat yhteiskunnan katseen taaksepäin tilantees-sa, jossa olisi mentävä voimalla eteenpäin.

10


Toukokuussa erikoisnumero Suomesta ja maamme tulevaisuudestaHiljaisen Signaalin neljäs numero ottaa kantaa valtaan. Haluamme tällä raportilla herättää keskustelua vallan muodosta ja muutoksesta digitaalisuuden aikakaudel-la. Kerro mielipiteesi ja ota osaa keskuste-luun osoitteessa: facebook.com/hiljainen-signaali.

Otamme myös mielellämme vastaan palautetta numerosta sekä ideoita ja eh-dotuksia seuraavia numeroita varten. Tou-kokuussa ilmestyy Suomea käsittelevä eri-koisnumero, jossa jahdataan vastauksia kansakunnan kuumimpiin kysymyksiin ta-louden, viestinnän ja yhteiskunnan aloilta.

11


”NYKYÄÄN VALTA EI OLE

MUUTTUMATONTA VAAN YHÄ

USEAMMALLA ON VALMIUKSIA HAASTAA

VALTA-ASETELMAT SEKÄ LOPULTA

MUUTTAA NIITÄ”#hiljainensignaali

12


YHTEISKUNNALLISEN BLOGGAAMISEN

PELISÄÄNNÖT

Katleena Kortesuo

Katleena Kortesuo Oy

Lasken itseni yhteiskunnalliseksi bloggaajaksi. Olen siis kansalainen, joka haluaa blogillaan nostattaa keskustelua julkishallinnosta, pää-töksenteosta, viestinnästä ja median toiminnasta.

Ei oo totta -blogissani puutun usein julkisen sanan käyttöön – journa-lismiin, julkisiin tiedotteisiin ja viranomaisten teksteihin. Haluan paljastaa epäkohtia ja kritisoida löysää kielenkäyttöä. Blogini päämäärä on selkeä:

Yhteiskunnallisia bloggaajia on muitakin. Monet poliitikot, toimittajat ja bisnesvaikuttajat pitävät omaa blogia, jossa käsitellään hallintoa, päätök-sentekoa tai viestintää. Blogi ei ole enää pelkkä verkkopäiväkirja tai har-rastusmaailman raportointiväline. Siitä on tullut vaikuttamisen kanava, vii-des valtiomahti, vallan vahtikoiran vahtikoira.

EOT-blogin tavoite on saada julkiset tekstit

ymmärrettäviksi, jotta meillä jokaisella olisi yhtäläiset

mahdollisuudet käsittää ja arvioida niiden sisältöä.

13


Pelisäännöt tuovat uskottavuuttaBloggaajat eivät enää kauaa voi elää kuin pellossa. Valta ja vastuu kulkevat käsi-kynkkää. Tästä syystä tarvitsemme kun-non pelisäännöt, sillä ilman eettisiä oh-jeistuksia ala on pelkkää puuhastelua. Selkeät säännöt helpottavat paitsi blogien kirjoittajia myös niiden lukijoita.

Ensinnäkin ilman ohjeistuksia emme voi arvioida kirjoitusten laatua. Pelisään-nöt auttaisivat tarkastelemaan tekstejä sekä niiden kirjoittajia reilusti ja selkeäs-ti.Toisekseen yhteiskunnallisten bloggaa-jien pelisäännöt helpottavat toki blogin ul-kopuolella tapahtuvaa arviointia, mutta ne kehittäisivät myös bloggaajien asiantun-tijastatusta, sillä säännöt tuovat uskotta-vuutta. Samalla tavalla kuin toimittajan asiantuntijuutta lisää Journalistin ohjeiden noudattaminen tai lääkärin asiantuntijuut-ta kasvattaa Käypä hoito -ohjeiden huo-mioiminen, kehittäisivät selkeät pelisään-nöt bloggaajien asemaa.

Jos mitään sääntöjä ei ole, eivät yhteis-kunnallisten blogien arvostus ja luotetta-vuus koskaan pääse kehittymään. Ilman yhteistä ohjenuoraa olemme kuin anonyy-mejä nettiherjaajia, jotka purkavat omaa turhautumistaan, kritisoivat kaikkea mah-dollista ja kirjoittavat mitä ilkeään mieleen pulpahtaa.

Harmaa alue mielipidekirjoituksen ja journalismin välissäMiten luoda ohjeistus, jonka perusteel-la sekä arvioida että hahmottaa täysin va-paassa käytössä olevaa mediakanavaa? Mallia voi ottaa Journalistin ohjeista, jot-ka säätelevät toimittajan työtä. Siihen on määritelty selkeät raamit rehellisyyteen, lähteiden tarkistamiseen ja uutisoinnin ta-sapuolisuuteen. Ongelmana ohjeissa on se, että toimittajan rooli on häivytetty. Toi-mittajat eivät kerro taustojaan saati sidon-naisuuksiaan.

”Blogi ei ole enää pelkkä verkkopäiväkirja tai harrastusmaailman

raportointiväline. Siitä on tullut vaikuttamisen kanava,

viides valtiomahti, vallan vahtikoiran vahtikoira.”

14


Osa journalistin ohjeista on silti liian ras-kaita bloggaamiseen. Bloggaaja ei edusta mitään isoa organisaatiota eikä yhteiskun-nallinen bloggaaja saa yleensä työstään palkkaa. Hänellä ei ole käytössään uutista-lon resursseja eikä hän ei pysty haastatte-lemaan jokaista osapuolta tai tarkistamaan jokaisen tietolähteen lähdettä.

Toisaalta yhteiskunnalliset blogit kuu-luvat genreltään mielipideteksteihin, ei-vät journalistisiin saati tieteellisiin kirjoi-tuksiin. Blogien ohjeistuksessa voidaankin siis ottaa mallia myös sanomalehden mie-lipidepalstan ohjeistuksesta. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa tekstit editoidaan sel-keäkielisiksi ja niiden laatua tarkkaillaan. Mikä tahansa perusteeton vihanpurkaus ei pääse lehden mielipidepalstalle ja harvoin teksti julkaistaan ilman kirjoittajan omaa ni-meä.

Milloin pelisäännöt ovat valmiit?Missä sijaitsevat siis yhteiskunnallisen bloggaajan pelisäännöt? Luultavasti jos-sain journalistin ohjeiden ja lehtien mieli-pidepalstojen ohjeiden välissä. Valmiita sääntöjä ei ole, mutta olen luonut ohjeis-tuksen, jota toivon yhteiskunnallisten blog-gaajien testaavan sekä kehittävän.

Kun sääntöjä tuodaan käytäntöön, on kuitenkin muistettava, etteivät yhteiset pe-lisäännöt koskaan ole valmiit. Niitä pitää päivittää säännöllisesti. Jos siis koet ole-vasi näiden sääntöjen arvoinen, olet terve-tullut mukaan hiomaan niitä.

KATLEENA KORTESUON YHDEKSÄN OHJETTA YHTEISKUNNALLISELLE BLOGGAAJALLE:

1. Tiedosta asemasi tai lukijamääräsiJos yhteiskunnallista blogia pitää pikkukun-nan varavaltuutettu ja jos blogilla on vii-si lukijaa, sitä eivät sido niin tarkat eettiset säännökset. Kun on vain vähän valtaa, vas-tuukin on pienempi.

Sen sijaan jos bloggaajalla on merkittä-vä yhteiskunnallinen asema tai jos blogilla on runsaasti lukijoita, on syytä tehdä itsel-leen pelisäännöt.

Vaikutusvalta voi kasvaa huomaamatta. Itselleni kävi niin, ja jouduin tiukentamaan omaa eettistä ohjeistustani jälkikäteen. Lu-kijamäärä oli kasvanut ikään kuin sivutuot-teena. Yhtäkkiä en ollutkaan enää blogia pitävä yrittäjä-perheenäiti pikkukaupun-gista, vaan yhteiskunnallinen bloggaaja. Sama tilanne voi käydä vaikkapa bloggaa-ja-asiantuntijalle, joka valitaan eduskun-taan. Yhdessä yössä hänen bloginsa mer-kitys moninkertaistuu.

Blogin kävijämäärän kasvu pitää tiedos-taa, ja siihen on reagoitava ajoissa. Vastuu kasvaa vallan myötä.

2. Esiinny omalla nimelläsi ja kerro taustasiYhteiskunnallisen bloggaajan pitää esiin-tyä verkossa omalla nimellä ja kuvallaan. Hänen täytyy myös kertoa kytköksensä eri organisaatioihin: osakkeet, omistukset, si-joitukset ja jäsenyydet.

15


16


Tätä samaa tapaa suosittelen ehdotto-masti lisättäväksi myös Journalistin ohjei-siin. Toimittajan objektiivisuutta pystyy ar-vioimaan vain hänen taustojensa avulla.

3. Anna palautemahdollisuusBloggaajan yhteystietojen pitää olla luki-joiden saatavilla. Blogissa on oltava myös kommentointimahdollisuus, sillä näin lukijat voivat puntaroida ja analysoida kirjoitusta-si välittömästi ja kootusti yhdessä paikas-sa. Samalla annat tekstisi aiheena olevalle taholle mahdollisuuden vastineeseen.

On bloggaajan omassa harkinnassa, an-taako hän oikeuden kommentoida myös ni-mimerkillä. Jos blogissa vaaditaan kirjau-tumista, keskustelu pysyy asiallisempana – mutta myös suppeampana.

4. Varoita vastuullista tahoaKun julkaiset jostain tahosta kriittisen teks-tin, kerro kyseiselle taholle asiasta heti postauksen jälkeen. Näin vastapuolella on mahdollisuus koota vastine nopeasti ja esittää oma kantansa.

Olisi toki houkuttelevaa antaa kohun muhia ja levitä sosiaalisessa mediassa. Pian toimittajat saisivat siitä vihiä, ja silloin vastuullinen taho yllätettäisiin housut kin-tuissa. Tällainen toiminta on kuitenkin omi-aan vain kasvattamaan vihan aaltoa, eikä se ole asiallista toimintaa yhteiskunnalli-selta bloggaajalta. Tavoitteenahan ei ole kerätä kokoon aggressiivisia jalkapallofa-nien kaltaisia ärjyjiä, vaan saada oikaistua väärinkäytös tai epäselvyys.

5. Armahda pieniäVaikutusvaltaisella bloggaajalla on mah-dollisuus tuhota pienyrittäjän elinkeino. Siihen ei tarvita kuin tyly arvio huonosta asiakaspalvelusta tai yksi valokuva, joka todistaa huonon hygienian.

Tällainen ei kuitenkaan ole yhteiskunnallis-ta bloggaamista, vaan vastenmielistä val-lankäyttöä. Yhteiskuntaa ei kehitä se, että yksi pieni pitseria menee nurin. Pieniä yri-tyksiä voi arvostella, mutta nimeä paljasta-matta. Olisi vastuutonta tuhota toisen elin-keino vain yhden satunnaisen havainnon perusteella.

Samaa linjaa kannattaa vetää poliitik-kojen suhteen. En kiinnitä huomiota pikku-paikkakuntien päättäjien toimintaan (ellei vastaani tulisi merkittävää väärinkäytös-tä), vaan arvostelen vain valtakunnallisesti tunnettuja henkilöitä.

6. Jätä kilpailijat arvostelusi ulkopuolelleJos olet töissä järjestössä tai kaupallisessa yrityksessä, älä koskaan puutu kilpailijoittesi tekemisiin. Vaikka olisit löytänyt aidon epä-kohdan, jätä silti postaamatta.

Kun vaikutusvaltainen bloggaaja ryhtyy arvostelemaan kilpailijoitaan, hänen uskot-tavuutensa romahtaa. Kirjoittajan motiivina ei enää tunnu olevan aito totuuden esille-tuominen vaan vain vastustajan kaataminen.

Toki poliitikoiden kohdalla tilanne on eri: poliitikolla on lupa arvostella kollegoita, kunhan hän pysyy asiasisällöissä.

7. Ole puolueeton kommenttienmoderoinnissaBloggaajalla on oikeus moderoida keskus-telua etukäteen määrittelemällään tavalla. Esimerkiksi EOT-blogista poistan mainos-tavat kommentit, alatyylisen kielen sekä lainvastaiset kommentit.

Oleellista on olla moderoijana tasapuo-linen. Jos et salli muiden solvaavan kan-nattajiasi, et myöskään salli faniesi solvaa-van vastustajiasi.

Muista tasapuolisuus myös omissa kom-menteissasi. Älä halvenna mahdollista vas-tapuolta, äläkä salli muidenkaan tehdä sitä.

17


8. Pidä mainonta sivupalkissa – japiilomainonta poissa kokonaanYhteiskunnallinen bloggaaja ei tarvitse blo-giinsa mainoksia. Jos kuitenkin välttämättä niitä haluaa käyttää, ne pitää sijoittaa sivu-palkkiin tai sivuston alareunaan. Mainokset eivät saa viedä päähuomiota, sillä muuten uskottavuus heikkenee.

Huolehdi erityisesti siitä, että postauk-sissa ei ole tekstimainoksia eikä piilomai-noksia. Journalistin ohjeiden mukaan toi-mituksellisen materiaalin pitää erottua mainoksista, ja tämän eron pitää toteutua myös yhteiskunnallisessa blogissa.

9. Älä muuta postauksiasi jälkikäteenYhteiskunnallinen bloggaaja ei koskaan saa muuttaa tai poistaa tekstiään jälkikäteen – ellei virkavalta toisin määrää. Postaukseesi saattaa osoittaa muualta verkosta kymme-niä linkkejä, joiden käytettävyys katoaa, jos teksti on poissa tai korjattu päinvastaiseksi.

Jos olet postauksen kirjoittamisen jäl-keen saanut tarkentavia tietoja, jotka muut-tavat omaa mielipidettäsi, voit toki tehdä aikaleimatun edit-merkinnän postauksen loppuun.

Silti pienet kirjoitusvirheet ja toimimat-tomat linkit saa korjata suoraan tekstiin il-man edit-merkintää. Tällaiset korjaukset parantavat lukukokemusta ja käytettävyyt-tä, mutta eivät muuta tekstin merkitystä.

18


”PELISÄÄNNÖT VAKIINNUTTAVAT

YHTEISKUNNALLISEN BLOGGAAMISEN

ASEMAA JA TEKEVÄT SIITÄ

USKOTTAVAMPAA.” #hiljainensignaali

19


20


”SAUNA-VAIKUTTAMISESTA” ARKIPÄIVÄISEEN

VAIKUTTAJAVIESTINTÄÄN

Jussi Kekkonen & Matti Hirvola

Miltton Networks

Vaikuttajaviestinnän kenttä elää tällä hetkellä voimakasta mur-rosvaihetta. Yritysmaailman ja politiikan päätöksentekijöiden ja valmistelijoiden välinen vuorovaikutus hakee uusia muoto-ja, kun yhteiskunnan, talouden ja median rakenteet ovat yhä kiihtyvästi kansainvälisempiä ja nopeammin muuttuvia.

Digitalisaatio on tuonut mukanaan uudenlaisen avoimuuden vaateen. Tieto on yhä useamman ihmisen saatavilla ja helposti tarkistettavissa. Kun ihmiset ovat yhä tiedostavampia ja huhut ja faktat leviävät salaman-nopeasti ympäri maailman, on toiminnan muututtava yhä avoimemmaksi.

Avoimuuden vaatimukseen liittyy myös se, että entisaikojen lobbaus on osin salaperäisyytensä vuoksi mielletty joskus negatiiviseksi ilmiök-si. Mielikuva salaseuroissa tapahtuvasta oman edun tavoittelusta on kui-tenkin mahdollista murtaa toimimalla avoimesti ja reilusti päättäjien ja yritysten välisessä rajapinnassa.

Tästä syystä yhteiskunnassa haetaan perinteisen supisuomalaisen ”sauna-vaikuttamisen” sijaan läpinäkyvämpiä ja nopeampia vaikuttami-sen muotoja. Tämän vuorovaikutuksen keskeisiä tunnusmerkkejä ovat tiukka asiantuntemus, laaja-alainen verkostoituminen ja erinomainen kyky kommunikoida erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kesken.

21


Vaikuttajaviestintä on osademokraattista järjestelmääVaikuttajaviestintä on aina ollut osa de-mokraattista vallankäyttöä. Tästä on kyse muun muassa silloin, kun kansalaiset pyr-kivät vaikuttamaan oman alueensa päät-täjiin esimerkiksi kunnan palveluihin tai vaikkapa parkkipaikan sijaintiin liittyen. Yh-tälailla Suomessa vaikuttajaviestintä on ol-lut hyväksytty osa etujärjestöjen tehtävä-kenttää. Näillä on perinteisesti ollut vahva rooli Suomen poliittisessa järjestelmässä: eri eturyhmien toiveet auttavat kokonais-kuvan hahmottamisessa.

Toiminta on arkipäiväistä myös EU-ta-solla: Brysselissä toimii eri arvioista riip-puen toistakymmentätuhatta lobbaria, jot-ka pyrkivät vaikuttamaan Euroopan unionin päätöksentekoon. Maailmalla yritysten vai-kuttajaviestintä onkin jo tavanomaista eikä [QQPMV�TQQ\a�\]ZPII�Ua[\QɇWQV\QI��

Julkisuudessa on kuitenkin edelleen esiintynyt pelkoja vallan siirtymisestä sul-jettujen ovien taakse lobbauksen seurauk-sena. Tämäkin ajattelutapa juontaa juuren-sa vanhaan maailmaan.

Todellisuudessa nykyaikainen vaikut-tajaviestintä toimii päinvastoin, päätök-sentekoa avaavana voimana. Se lisää päätöksenteon pluralismia tuomalla eri nä-kökulmat ja mielipiteet aktiivisesti saman pöydän ääreen. Yrityksethän tuovat kes-kusteluun oman asiantuntijatietonsa, am-mattitaitonsa ja näkökulmansa, aivan kuten etujärjestöt ja kansalaisetkin. Tähän perus-tuu myös demokraattinen järjestelmä: sel-laisten vaikuttamistilanteiden synnyttämi-seen, joissa kaikilla on mahdollisuus tuoda oma näkökulmansa poliittisen päätöksen-teon tietoon.

22


Kun eri toimijoiden vaikutusmahdollisuudet ja -kanavat lisääntyvät, palvelee se samal-la kaikkien yhteisiä intressejä. Päätöksen-teon kenttä laajenee ja monipuolistuu, kun yritykset saavat uuden, vähitellen vakiintu-van väylän luontevalle ja avoimelle yhtey-denpidolle.

Vuorovaikutuksesta voi muodostua te-hokas oppimisprosessi ja antoisa dialo-gi poliittisten päättäjien ja yritysmaailman välille. Onnistunut vaikuttaminen on tietyl-lä tavalla aina sellaisten win-win –tilantei-den hakemista, jotka toimivat sekä yrityk-sien että yhteiskunnan eduksi laajemmin. Näiden tilanteiden tunnistamisessa vaikut-tajaviestinnän asiantuntemus on avainase-massa. Vaikuttajaviestinnän avulla on lisäksi mahdollis-ta kaventaa globalisaation ja ylikansallisen päätöksen-teon myötä kasvanutta etäi-syyttä poliittisen päätök-senteon ja elinkeinoelämän välillä. Legitimiteettiongel-mia kun syntyy, jos lain-säädäntö koetaan syystä tai toisesta itselle vieraak-si, vaikeasti ymmärrettäväk-si ja byrokraattiseksi.

Tunne kohderyhmä, prosessit ja tavoitteesiYritysten näkökulmasta keskeistä on ky-etä viestimään oma sanoma ajoissa. Kun erilaiset hyvä veli -verkostot ovat digital-isaation ja avoimuuden lisääntyessä van-hanaikaistuneet, on yritysten entistä vah-vemmin ansaittava paikkansa osana yhteiskuntaa ja päätöksentekoa. Tämä paikka ansaitaan kaikkia hyödyttävällä, avoimella vaikuttamisella ja omista ta-voitteistaan reilusti viestimällä. Tässä ke-hityksessä pärjäävät ne toimijat, jotka os-aavat paketoida sanomansa ja pitävät

huolen yhteiskunnallisesta brändistään. Viestin osalta yritysten omien prioriteet-

tien on oltava selkeitä. Asiat esitetään lyhy-esti ja ytimekkäästi, aineisto on monipuo-lista ja päättäjille esitellään konkreettisia tapoja päästä tavoitteisiin. Kun tämä on hoidettu kuntoon, on vaikuttamisen vuoro. Tämä tarkoittaa sitä, että oikeiden ihmis-ten lisäksi myös organisaatiot, niiden hal-linnon kiemurat ja ennen kaikkea aikatau-lut ovat hallussa.

Talouden ja politiikan toimijoiden kan-nalta on aina tärkeintä, että molemminpuo-liset viestit tulevat ymmärretyksi. Moder-nin viestinnän mahdollisuudet tunnistavat yritykset pyrkivät viestiensä välittämiseen

tehokkaasti täsmällisille kohderyhmille. Hehtaaripys-syllä ei viestinnässäkään tuloksia saavuteta. Sik-si viestinnän kokonaisuu-den ja tavoitteiden ymmär-täminen ja kohdentaminen edellyttää laaja-alaista asi-antuntemusta yhteiskun-nan toiminnasta perintei-sen markkinalogiikan lisäksi. Usein on myös tarve viesti-en ”tulkkaukselle” eri toimi-joiden välillä – politiikassa

ja yritysmaailmassa työskentelevät kun ei-vät välttämättä aina puhu toiselleen ym-märrettävää kieltä.

Vaikuttajaviestinnän palvelukonsep-ti pyrkii vastaamaan yhteiskunnan eri toi-mijoiden välisen kommunikoinnin nope-aan muutokseen ja kehittymiseen. Emme halua rakentaa uusia ”Tamminiemen sau-noja”, vaan luoda yritysten käyttöön ny-kyaikaisempia keinoja huolehtia omasta edunvalvonnastaan, yhteiskunnallisesta il-miasustaan ja tarkoituksenmukaisesta ver-kostoitumisestaan.

”Tähän perustuu myös demokraat-tinen järjestelmä: sellaisten vaikut-tamistilanteiden synnyttämiseen, joissa kaikilla on

mahdollisuus tuoda oma näkökulmansa poliittisen päätök-senteon tietoon.”

”SALAKÄHMÄISEN OMAN EDUN

TAVOITTELUN SIJAAN NYKYAJAN

VAIKUTTAJAVIESTINTÄ ON AVOINTA WIN-WIN –TILANTEISIIN

PYRKIMISTÄ.”

23


”SALAKÄHMÄISEN OMAN EDUN

TAVOITTELUN SIJAAN NYKYAJAN

VAIKUTTAJAVIESTINTÄ ON AVOINTA WIN-WIN –TILANTEISIIN

PYRKIMISTÄ.”#hiljainensignaali

24


Kaupunkiympäristöjä, niin fyysisiä kuin kokemuksellisiakin, on perinteisesti rak-ennettu asiantuntijalähtöisesti. Kaupunkilaisten osattomuus elinalueensa ke-hittämiseen alkaa jo asemakaavoituksesta, jota pidetään yhtenä keskeisim-mistä kaupunkien rakenteeseen ja hahmoon vaikuttavista prosesseista.

Yksinkertaistettuna asemakaavalla määritellään jonkin alueen käyttötarkoi-tus sekä sille sijoitettavien rakennusten määrä ja sijainti. Kaavaehdotuksen valmistelusta vastaavat useimmiten kuntien kaava-arkkitehdit tai ulkopuolelta tilatut asiantuntijat. Kuulemisvaiheessa maanomistajat, asukkaat ja muut osal-liset voivat ottaa kantaa ehdotuksen sisältöön. Viimeistellyn kaavan hyväksyy lopulta kunnanvaltuusto tai muu kunnassa päätösvaltaa käyttävä elin.

TULEVAISUUDEN KAUPUNGIT

SUUNNITELLAAN NETISSÄ

Jyrki Vanamo

Steep Interactive

25


Osallistun, siis vastustanVuonna 1999 voimaan astuneella maan-käyttö- ja rakennuslailla pyrittiin lisäämään asemakaavoituksen valmisteluprosessin vuorovaikutteisuutta. Lakimuutoksen yh-tenä keskeisimpänä tavoitteena oli nimen-omaan laajentaa kaupunkilaisten mahdolli-suuksia vaikuttaa oman asuinympäristönsä kehittymiseen.

Reilu vuosikymmen myöhemmin moni kaavapuolella toimiva arkkitehti tunnustaa inhoavansa osallisten kuulemistilaisuuksia. Niissä keksitään aina jotain huomautet-tavaa ja tuotetaan suunnittelijalle toistu-vasti lisätyötä. Kaikesta ollaan eri mieltä ja räikeimmät ristiriidat voivat johtaa jopa oikeusprosesseihin. Pahimmillaan kaavat viimeistelläänkin kaikkien eri tuomioistui-nasteiden avustuksella. Kaupunkilaisten osallistuminen on pikemminkin synonyymi poikkiteloin asettumiselle.

Vastustamiseen pohjautuvalle vaikutta-miselle on kuitenkin olemassa hyvin suo-raviivainen selitys – yhtenevien mielipitei-den tai omien aloitteiden esittämiseksi ei ole olemassa järjestelmiä eikä käytäntö-jä. Osallistuminen juontaa juurensa perin-teiseen oikeuskäytäntöön, jossa henkilöllä on oikeus puolustautua esitettyjä syytök-siä vastaan. Ainoa osallistumisen kanava kansalaiselle on siis valittaminen.

Vastustamiskulttuuria voimistaa edel-leen hallinto-organisaatioiden monilukui-suus ja eriytyneisyys – yksi taho vastaa rakennetusta ympäristöstä, toinen elinkei-nopolitiikasta, kolmas elintarvikehygienias-ta ja niin edelleen. Harvalla on tarkkaa ko-

konaiskuvaa, ja valitusten ilmetessä oma tontti pidetään helpoiten siistinä erilaisilla kielloilla ja rajoituksilla. Koska valituspro-sessi on niin raskas, on viranomaistenkin helpompi kieltää kuin ottaa selvää.

Asemakaavoitus on vain yksi monis-ta kaupunkia muokkaavista prosesseista, joissa vastustaminen on ainoa virallinen keino vaikuttaa. Vaikka perinteisesti kau-punki ajatellaan juuri rakennusten ja fyy-sisten rakenteiden kautta, yhä suurem-pi osa kaupungin hahmosta tulee muualta kuin fyysisistä rakenteista. Uudet kaupunki-kulttuurilliset ilmiöt ovat kaupungin suun-nittelua ja kehittämistä siinä missä talojen rakentaminenkin.

Esimerkiksi viimeaikaisten kaupunkifes-tivaalien kohtalosta on käyty kovaa käden-vääntöä, kun satunnaiset lähiympäristön asukkaat ovat valittaneet melusta tai muis-ta häiriötekijöistä. Helsingissä viime syksy-nä skeittausveistoksen ympäriltä kuorittu asfaltti on toinen harmillinen esimerkki ta-pauksesta, jossa muutama yksittäinen vali-tus on ollut lähellä tyrmätä koko hyvää tar-koittaneen projektin.

Eikö tähän tarvitse mitään lupaa?Ravintolapäivä edustaa poikkeusta vas-

tustamislähtöiseen perinteiseen. Ilmiön taustalla ei ole ainuttakaan kunnallista, kaupallista tai muuta järjestäytynyttä or-ganisaatiota. Se on kaupunkilaisten oma-aloitteisesti luomaa kulttuuria suoraan toisille kaupunkilaisille ohi järjestelmän – ruokakarnevaali, jona kuka tahansa voi pe-rustaa ravintolan päiväksi.

26


Toimintaa on pyörittänyt alusta alka-en kourallinen vapaaehtoisia yksityishenki-löitä, ensin Suomessa ja sittemmin myös muualla maailmassa. Idea Ravintolapäi-västä alkoi levitä sosiaalisessa mediassa huhti-toukokuun vaihteessa 2011. “Ajatus syntyi turhautumisesta Suomen alkoho-li- ja elintarvikebyrokratiaan”, kertoo Ant-ti Tuomola, yksi tapahtuman alullepanijois-ta. “Työkaverini huokaisi, että olisipa päivä, jolloin ei tarvitsisi noudattaa näitä kaikkia älyttömiä säädöksiä.”

Sana lähti liikkeelle ja muutamassa vii-kossa ensimmäiseen Ravintolapäivään oli ilmoittautunut mukaan liki 40 ravintolaa Helsingistä Inariin. Alle kaksi vuotta myö-hemmin Ravintolapäivä on yhdistänyt sa-dattuhannet herkuttelijat ympäri maailmaa. Neljännesvuosittain järjestettyyn tapahtu-maan on osallistunut jo yli 3000 ravintolaa lähes 40 eri maasta.

Ravintolapäivä on konkreettinen esi-merkki kaupunkilaisten turhautumisesta omien vaikutusmahdollisuuksiensa rajal-lisuuteen. Tapahtuma on tuonut tapetille uudenlaisen kaupunkikulttuurin ja yhteisöl-lisyyden, johon kansalaiset ovat lähteneet innolla mukaan. Vaikuttamishalua löytyy kyllä, jos mahdollisuuksia vain on tarjolla.

Suomessa ilmiö onkin saanut runsaas-ti suitsutusta aina kulttuurialoilta teknolo-giateollisuuteen ja poliitikoista virkamies-kuntaan. Toisaalta Ravintolapäivään on kohdistunut myös paljon kritiikkiä. Kerta toi-sensa jälkeen tapahtuma aiheuttaa etenkin ravintoloiden pitäjissä ihmetystä ja epävar-muutta. Saako näin muka tehdä? Eikö tä-hän todella tarvitse mitään lupia? Yllättä-vän monen ensireaktio liittyy nimenomaan toiminnan luvanvaraisuuteen. Jossain sy-

vällä vaikuttaa ajattelutapa, että kaikkea kaupunkitilassa tapahtuvaa varten tulee anoa lupa tai saada muu virallinen man-daatti. Eikä ilmiö liity pelkästään Helsin-kiin tai Suomeen, samaa viestiä kantautuu kaikkialta maailmalta.Kysymys luvanvaraisuudesta asettaa kau-punkilaiset omituiseen asemaan, ikään kuin oman kaupunkitilansa vuokralaisiksi. Miksi kaupunkilaiset, jotka kaupunkia asuttavat ja siinä elävät, eivät voisi muokata siitä yh-dessä mieleistään?

Ideoista ilmiöiksiKuten Ravintolapäivä-esimerkki osoittaa, digitaaliset vuorovaikutuskanavat muutta-vat perinteistä suunnittelija-päättäjä-osal-linen -valta-asetelmaa. Osallistuminen ei ole enää pelkkää näkymätöntä myötäilyä tai äänekästä vastustamista. Passiivisista osallisista on tullut samalla sekä aktiivisia aloitteentekijöitä että kantaa ottavia vallan-käyttäjiä. Asfalttikin palautettiin skeittaus-veistoksen ympärille, kun suuret massat il-maisivat netissä ja sosiaalisessa mediassa mielipiteensä. Kannattajia olikin todellisuu-dessa satakertaisesti enemmän kuin vas-tustajia, ja tehtyjä ratkaisuja oli harkittava uudelleen.

Ravintolapäivä on kuin oppikirjaesi-merkki näistä valta-asetelman muutoksis-ta. Vaikka alkuvaiheessa siinäkin vastustet-tiin elintarvikebyrokratiaa, on tapahtuman synty muutoin kaukana perinteisestä “asi-antuntijan esitys – osallisen vastalause – valtuutetun johtopäätös” -mallista. Muuta-man yksittäisen kaupunkilaisen idea paisui verkossa koko kansaa yhdistäväksi ja ak-tivoivaksi karnevaaliksi, ennen kuin ensim-mäistäkään Ravintolapäivää oli edes eh-

27


ditty viettää. Tiedotusvälineet vauhdittivat sanan kiertämistä ja ilmiö alkoi ruokkia it-seään. Rekisteröityneiden ravintoloiden lu-kumäärät ja sijainnit saattoi koska tahansa tarkistaa netistä. Kynnys tempautua mu-kaan madaltui sitä mukaa, kun uusia ravin-toloita ilmestyi sinne tänne Suomen kar-talle.

Digitaalisesta viestinnästä onkin tullut alhaalta ylöspäin tapahtuvan kaupunkien kehittymisen mahdollis-taja sekä elinehto. Ideas-ta kasvaa herkästi ilmiö, kun sillä on omat netti-sivut ja edustus yhteisö-palveluissa – ilman kart-toja, valokuva-arkistoja ja muita todisteita Ravin-tolapäiväkin olisi toden-näköisesti jäänyt vain paikalliseksi yksittäista-pahtumaksi. Digitaalisen dokumentoinnin ansiosta siitä tuli kuitenkin konkreettinen ja pysyvä ilmiö, jonka kehittymistä seurataan ravintoloiden ja paikkakuntien lukumäärillä, sivuston kävijämäärillä ja muilla vastaavil-la mittareilla.

Ilmiöistä käytännöiksiTeppo Moision kolumnin (Helsingin Sano-mat 19.2.2012) mukaan Jussi Pajunen on tiettävästi todennut, että “Kaupunkiorgani-saation pitäisi ottaa oppia Ravintolapäiväs-tä”. Mitä hän tällä tarkalleen ottaen tarkoit-ti, ei kolumnista selviä. Selvää kuitenkin on, ettei kaupungin ja osallisten välisen vuoro-vaikutuksen enää tarvitsisi perustua nykyi-seen malliin, jossa koneisto ensin esittää ja kansa myöhemmin torjuu. Yhtenevien mie-lipiteiden ja omien aloitteiden tekeminen

ovat molemmat mahdollisia, kunhan niitä varten on olemassa oikeat käytännöt.

Minkälaisia näiden käytäntöjen sitten tu-lisi olla? Kysymys liittyy pohjimmiltaan eri toimijoiden käsitykseen omasta roolistaan ja vallastaan kaupungin kehittämisessä. Arkkitehdit ja muut suunnittelijat ovat tottu-neet olemaan aktiivisia ja luovia osapuolia, kun taas kaupunkilaisten osallistumista on pidetty tämän vastakohtana, suorastaan

häiritsevänä. Toisaal-ta kaupunkilaisten oma-aloitteisuutta on pidet-ty vastakohtana myös viralliselle päätöksen-teolle – ilman muodol-lisia lupia mikä tahansa kaupunkitilaan sijoittu-va uudenlainen toiminta tuntuu uhmaavan järjes-telmää, vaikkei se edes

rikkoisi mitään sääntöjä tai lakeja.Uusia suunnittelu- ja päätöksenteko-

käytäntöjä kehitettäessä vuorovaikuttei-nen digitaalinen media on avainasemassa. Se suodattaa hyvät ideat taustakohinasta ja jalostaa niistä käänteentekeviä ilmiöitä. Se valjastaa massojen voimat ja muuttaa kaupunkia niin sosiaalisena kuin fyysise-nä ympäristönä. Ennen muuta se kään-tää kaupungin perinteiset valtasuhteet päälaelleen ja murtaa totuttuja proses-seja – kaupunkilaisista tulee informaa-tion tuottajia ja kaupunkisuunnittelijoista sen tulkitsijoita ja hyödyntäjiä. Kaupunki-suunnittelu ei ole enää pelkkää rakennus-ten sijoittelua – se on fyysisen ympäris-tön, digitaalisten järjestelmien ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen ymmärtämistä ja hallintaa.

”Vaikka perinteisesti kaupunki ajatellaan juuri rakennusten ja

fyysisten rakenteiden kautta, yhä suurempi osa

kaupungin hahmosta tulee muualta kuin fyysisistä

rakenteista.”

28


”DIGITALISAATIO MURTAA

KAUPUNKIEN VALTASUHTEITA

JA MAHDOLLISTAA KAUPUNKILAISTEN OSALLISTUMISEN

ELINTILANSA KEHITTÄMISEEN.”

#hiljainensignaali

29


0

21.52011

21.82011

19.112011

4.22012

19.52012

17.112012

0

0

0

0

0

0

40000

40000

65000

15

25

150

800RAVINTOLOIDENKOKONAISMÄÄRÄ(ravintolatiedotP\\X"��___�ZM[\I]ZIV\LIa�WZO�ɇVL��

PAIKKAKUNTIENKOKONAISMÄÄRÄ(ravintolatiedotP\\X"��___�ZM[\I]ZIV\LIa�WZO�ɇVL��

MAIDENKOKONAISMÄÄRÄ(ravintolatiedotP\\X"��___�ZM[\I]ZIV\LIa�WZO�ɇVL��

NETTISIVUJENKIELIVERSIOIDENLUKUMÄÄRÄ(restaurantday.org)

NETTISIVUJENYKSILÖLLISETKÄVIJÄTRAVINTOLAPÄIVINÄ(google analytics)

MOBIILISOVELLUSTENYKSILÖLLISETLATAUKSET(sovellusten lataus-ja päivitystilastot)

FACEBOOK-FANIENMÄÄRÄ(fb.com/restaurantday jafb.com/ravintolapaiva tilastot)

MÄÄRÄ

PÄIVÄMÄÄRÄ

30


On jo melkoinen klisee todeta, että nyky-päivän liiketoiminta tapahtuu alati muut-tuvissa olosuhteissa ja että liike-elämää hallitsee epävarmuus. Kuulemme jatku-

vasti tarinoita muutoksesta ja epävarmuudesta: Nassim Talebin varoituksia mustista joutsenista ja bisnesgurujen puheita huomispäivän toinen tois-taan radikaalimmista muutoksista. Tällaisessa ym-päristössä tulevaisuudesta on miltei mahdotonta sanoa mitään. Kuten baseball-suuruus Yogi Berra kerran tokaisi: ”On vaikea tehdä ennusteita, erityi-sesti tulevasta.” Huomisen ennustaminen vaikut-taakin hölmöläisen hommalta kun pohdimme mikä maailmassa on muuttunut viimeisten viiden tai

kymmenen vuoden aikana. Lisäksi tiedostamme, että viime vuodet saattoivat myös olla vain tyyntä ennen varsinaista muutoksen myrskyä!

Jos kerran tulevaisuus on niin arvaamaton, miksi ennustukset siitä tuntuvat sitten usein niin kovin tavanomaisilta – ja jopa tylsiltä? Kun tren-dien seuraamiselle omistautuneita asiantuntijoita on jo pilvin pimein, miksi suurin osa heistä tuntuu vain toistelevat muiden sanomisia? Ja jos bisnes-maailmassa todellakin riehuu suuri muutosmyrs-ky, innovaatiomania ja pakottava luovuuden tarve (kuten kaikki johtajien näkemyksiä selvittäneet tut-kimukset väittävät), miksi leijonanosa kaikista stra-tegialinjauksista sitten on niin tylsää luettavaa?

KUNTULEVAISUUDESTA

TULI TYLSÄÄ

Alf Rehn

Åbo Akademi

31


Miksi meidän on niin vaikea nousta helpon ja ilmeisen ajattelun yläpuolelle, kun alam-me puhua tulevaisuudesta?

Tulevaisuusajattelun mysteeri ei siis olekaan siinä, kuinka vieraita ja outoja en-nusteet ja niiden laatijat ovat: päinvastoin. Tarkasteltaessa eri työryhmien tuottamia ennusteita esiin nousee useita epätoden-näköisiäkin skenaarioita. Valtaosin raportit ovat kuitenkin täynnä vähemmän yllättä-viä visioita. Itse asiassa useimmat tulevai-suustutkijoiden ennusteista ovat hyvin il-meisiä ja vain jatkoa jo toisaalla käydylle keskustelulle. Tästä seuraa se, että iso osa pohdinnoista ei osu maaliinsa: niissä kes-kitytään liikaa jo näkyvillä olevaan tule-vaisuuteen eikä niihin tulevaisuuksiin, joita emme vielä kykene näkemään.

Fiksut ihmiset veikkaavat varman päälle?Tunnettu tulevaisuudentutkija Ray Kurzweil julkaisi hiljattain katsauksen omista ennus-teistaan viimeisten 10-20 vuoden osalta. Äl-listyttävää on, että hän esittää olleensa oi-keassa 86% tapauksista. Mietitäänpä tätä hetki: miten kukaan voi osua oikeaan lähes yhdeksän kertaa kymmenestä? Tähän eivät pysty ammattilaisuhkapelaajat, eivät sääen-nustajat, eivät edes liikenteentutkijat. Kurz-weil vaikuttaa kehuvan olleensa oikeassa hyvin usein; tämä näkökulma ei kuitenkaan

ota huomioon, että kenties noin hyvä onnis-tumisprosentti kertookin hänen veikkaus-tensa olleen melko riskittömiä.<WQ[MVI�M[QUMZSSQVĕ�^WQUUM�W\\II�<WɊMZ�Associatesin 40 For The Next 40 -raportin. <WɊMZ�)[[WKQI\M[�WV�Alvin ja 0MQLQ�<WɊM-rin perustama tulevaisuusneuvontaan kes-SQ\\aVa\� aZQ\a[#� <WɊMZQ\� W^I\� [II^]\\IVMM\�mainetta tulevaisuudentutkimuksessa mm. Alvinin bestseller-kirjalla Future Shock sekä useilla muilla teoksilla. 40 For The Next 40 kuvaa olevansa ”otanta niistä muutosta luo-vista tekijöistä, jotka tulevat muokkaamaan maailmaamme nykyhetken ja vuoden 2050 välillä”. Raportti alkaa tavalliseen tapaan kuvauksella siitä, kuinka olemme ”keskellä kiihtyvää, vallankumouksellista muutospro-sessia” ja jatkaa toteamalla kuinka olemme edelleen alttiita Alvinin ennustamalle tule-vaissuusshokille, jossa ”ympäristönmuutok-sen tahti kiihtyi nopeasti ja uhkasi ylittää ih-misten verraten hitaan sopeutumistahdin”. Sitten raportti lupaakin (kuten tulevaisuus-ajattelun kärkinimille sopivaa onkin) keskit-tyä tuleviin vuosikymmeniin ja kuinka ”nä-ennäisesti vain risteävät tekijät liittyvät ja ovat sidoksissa toisiinsa” ja kuinka raport-ti ”yhdistää nämä tekijät toisiinsa ja kehittää strategioita menestymiseen tulevaisuudes-sa.” Tällaisen avauspuheen jälkeen odotuk-set ovat aika korkealla.

32


Mitä suuria oivalluksia raportti sitten esit-tääkään? No, Lähi-itä tulee olemaan on-gelmallista aluetta, arvaamattomat valtiot jokseenkin pelottavia, avoin innovaatio on siisti juttu ja elämäämme muuttavat tekno-logiat tulevat muuttamaan asioita. Lääke-tiede tulee taantumisen sijaan edistymään (mikä helpotus!), kaupungit tulevat kasva-maan ja väestörakenteen muutos tulee asettamaan uusia vaatimuksia kansakun-nille – yksi itsestään selvimpiä päätelmiä, mihin älykkäät ihmiset ovat koskaan pää-tyneet. (Alan pikkuhiljaa odottaa törmäävä-ni hämmästyttäviin päätelmiin siitä, kuinka ”ihmiset eivät tule tykkäämään veroista ja poliitikoista” tai ”ruoka ja vesi tulevat ole-maan edelleen jokseenkin tärkeitä juttu-ja”.) Sen sijaan saankin lukea, kuinka vä-estö vanhenee ja tällä on vaikutusta asioihin, kuinka kuluttajat tule-vat edelleen olemaan suuressa roolissa ja (kunpa tämä olisikin vitsi) kuinka ”Kiina jat-kaa kehitystään pitkän tähtäimen globaalik-si talousmahdiksi”. Eikä sovi unohtaa, että ”tieto tulee olemaan merkittävä pääoman lähde”. Ai niin, ja ilmastolla on myös merki-tystä. Eivätpä nuo kovin vallankumouksel-lisia päätelmiä ole, lupasipa johdanto mitä tahansa.

Edellä esitetyt havaintoni ovat ehkä hie-UIV� SĕZRQ[\M\\aRĕ� RI� MXĕZMQT]RI� <WɊMZ� )[-sociatesin väkeä kohtaan. Havaintoni kes-kiössä kuitenkin on se, että puhumme nyt XWQSSM]S[MTTQ[MV�ɇS[]Q[\I�RI�I[QIV[I�W[II-vista ihmisistä, jotka ennustavat tulevai-suutta ammatikseen – silti, jostain kumman syystä, he lankeavat samoihin ajattelun

ansoihin kuin kaikki muutkin. Tavanomai-sessa, turvallisessa ja mukavassa skenaa-riossa on jotain, johon miellymme. Tämä epäkohta sekoittaa keskenään vanhat ja uudet ajatukset, emmekä osaa irtautua it-sestäänselvyyksistä.

Tavanomaisuuden houkutusValtaosassa liiketoiminnallista ajattelua vallitsee tällainen epäkohta. Ylistämme in-novaatioita, mutta yleensä juuri niitä samo-ja innovaatioita, joista kaikki muutkin pu-huvat. Puhumme luovuuden tärkeydestä, mutta ennusteemme tulevaisuuden suh-teen ovat arkoja ja varovaisia, aivan kuten yhtiömme strategiatkin. Puhumme erottau-tumisesta, mutta päädymme toistelemaan samoja vanhoja esimerkkejä samoista van-

hoista yhtiöistä mallina sii-tä, kuinka olla erilainen. Tässä asetelmassa on jo-tain hyvin pielessä.

Tämä on kuitenkin ym-märrettävä – ja myös hy-vin tuttu – asetelma. Ih-

misinä ja yrityksinä haemme koko ajan oikeutusta ja legitiimiyttä. Oikeutusta saa ”sanomalla oikeita asioita”, ”olemalla sa-maa mieltä oikeiden ihmisten kanssa” ja ”pelaamalla sääntöjen mukaan”. Kun emme ole ihan varmoja mitkä ovat niitä oi-keita asioita ja mitä säännöissä sanotaan, toimimme kuten ihmiset yleensäkin toimi-vat yrittäessään oppia: katsomme ja mat-kimme muita. Organisaatioiden tutkimuk-sessa tätä kutsutaan joskus mimeettiseksi Q[WUWZɇ[UQS[QC�E�� 7ZOIVQ[II\QW\� MQ^ĕ\� [aV-ny maailmaan valmiiksi muotoutuneina, vaan ne kasvavat orgaanisesti ja niin teh-dessään ne (tai jos tarkkoja ollaan, ihmiset

”Jos kerran tulevaisuus on niin arvaamaton, miksi ennustukset siitä tuntuvat usein niin tavanomaisilta –

ja jopa tylsiltä? “

33


noissa organisaatioissa) seuraavat ympä-ristöään ymmärtääkseen esimerkiksi mikä on paras organisaation muoto tai millai-nen markkinointi toimii juuri kyseisellä alal-la. Organisaatiot matkivat muita (mitä kut-sutaan mimesikseksi) ja tätä kautta alkavat muotoutua hyvin samankaltaisiksi (mitä S]\[]\IIV�Q[WUWZɇ[UQS[Q��

Toisin sanoen, organisaatiot toimivat ku-ten ihmisetkin: ne tarkastelevat maailmaa ja matkivat käyttäytymismalleja. Tätä kaut-ta niin ihmiset kuin organisaatiotkin alka-vat enemmän muistuttaa toisiaan, kuin erota toisistaan. Vaikka meissä kaikis-sa on omat ainutlaatuiset piirteemme, on hämmästyttävää kuinka erinomaisia olem-me nimenomaan samankaltaisuudessa. Maahanmuuttajat poimivat nopeasti uusia käyttäytymismalleja, luokan uusi lapsi op-pii pian mikä muiden mielestä on siistiä ja mikä ei, ja niin edespäin. Tavallinen, joka-päiväinen oleminen viehättää meitä juuri siksi, koska sen kautta osaamme olla erot-tumatta joukosta ja saavuttaa legitimiteet-tiä vertaistemme keskuudessa.

Mitä tekemistä tällä sitten on tulevai-suuden kanssa? No, aivan valtavasti. Jos ihmiset oppivat kuinka heidän tulee syödä, R]WLI�� ɈQZ\\IQTTI�� LMQ\\IQTTI�� Sĕa\\ĕa\aĕ� PI]-tajaisissa ja toimia kaikissa muissakin tilan-teissa tarkkailemalla toisia ja säätelemällä omaa käytöstään havaintojensa mukaan, miksi tulevaisuudennäkymistä käytävä keskustelu olisi poikkeus? Edellä mainitut esimerkit osoittavat, että tulevaisuudesta-kin puhuttaessa ihmiset kärsivät mimesik-sestä. Yrittäessämme oikeuttaa itsemme ja tekemisemme muiden silmissä poimim-me (alitajuisesti) tekotapoja ja mielipitei-tä, joista tiedämme muiden olevan samaa

mieltä – tai ei ainakaan vahvasti eri miel-tä. Emme halua tulla leimatuksi, joten ta-saamme mielipiteitämme. Samalla tavoin pysyttelemme aiheissa joista tiedämme jo valmiiksi paljon, koska haluamme tulla ote-tuksi vakavasti.

Pääasiassa tällainen käytös on järke-vää, jopa ihailtavaa. Mutta kun puhumme tulevaisuudesta, tämän tyyppinen lisärajoi-te tappaa keskustelun – tulevaisuusajat-telu on jo itsessään riittävän vaikeaa. Sil-ti ylistämme tulevaisuudentutkijoita, jotka toistelevat sitä mitä haluamme kuulla, jot-ka suosivat Kurzweilin ja The Economistin siunauksen saaneita heikkoja signaaleja, ja jotka tähyävät kerta kerran jälkeen kohti samoja tulevaisuuksia. Tähän kohtaan voit-kin lisätä haluamasi kliseen kestävästä ke-hityksestä ja yhteisestä huomisen maail-man rakentelusta.

Miten tulevaisuudesta siis tulee tylsää? Siitä tulee tylsää, jos emme uskalla ra-kentaa sitä toisenlaiseksi. Siitä tulee tyl-sää, kun hyväksymme sen aina vain sellai-senaan emmekä vaadi parempaa ihmisiltä, jotka saarnaavat samaa totuutta kerta toi-sensa jälkeen. Lyhyesti sanottuna, tulevai-suudesta tulee tylsää, jos annamme niin tapahtua, sillä tulevaisuutemme tulee ole-maan juuri sellainen kuin itse ansaitsemme.

[1] Konsepti esiintyy Dimaggio, Paul J.:n Ja Walter W. Powellin artikkelissa ”The iron cage revisited: institutional isomorphism and collective reality in organizational ɅMTL[w�^]WLMT\I��! ��American Sociological :M^QM_�� "��

34


“TOISTAMALLA ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ LUOMME

TYLSÄÄ TULEVAISUUTTA. TARVITAAN ROHKEUTTA TEHDÄ TODELLISIA,

VÄÄRIÄKIN, ENNUSTEITA”

35


“TOISTAMALLA ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ LUOMME

TYLSÄÄ TULEVAISUUTTA. TARVITAAN ROHKEUTTA TEHDÄ TODELLISIA,

VÄÄRIÄKIN, ENNUSTEITA”#hiljainensignaali

36


TRENDI-RAPORTISTA

TIETOA

“Alussa vain tarkkaavaisimmat havaitsevat ilmassa väreilevät ääniaallot.”

Trendiraportti Hiljainen signaali kerää kuiskaukset yksiin kansiin ja esittää tuoreita asiantuntijanäkökulmia digitalisaation vaikutuksesta kuluttamiseen, kansalaisuuteen ja yrityksiin. Kolme kertaa vuodessa ilmestyvä trendiraportti koostuu vaihtuvista asiantuntija-artikkeleista, joissa ääneen pääsevät suomalaiset ja ulkomaalaiset digialan, markkinoinnin, mainonnan ja viestinnän huiput. Raportin tavoitteena on herättää keskustelua ja toimia uusimpien näkökulmien äänenkannattimena.

Hiljainen signaali -trendiraportin ensimmäinen osa julkaistiin helmikuussa 2012. Raportti on ilmainen ja vapaasti käytettävissä, mutta ei kaupallisiin tarkoituksiin. Sovellamme raportin käyttöön creative commons -lisessin ehtoja. Muistathan siis mainita lähdeviitteet (Vapa Media, Hiljainen signaali -trendiraportti) ja linkata alku-peräiseen raporttiin aina käyttäessäsi tai lainatessasi raportin sisältöjä.

:IXWZ\QV� ^WQ� TILI\I� W[WQ\\MM[\I� ___�PQTRIQVMV[QOVIITQ�ɇ� RI� MVOTIVVQVSQMTQ[MV�SĕĕVVħS[MV�Tħa\ĕĕ�W[WQ\\MM[\I�___�[QTMV\[QOVIT�ɇ�

Tule mukaan keskustelemaan, kirjoittamaan ja kommentoimaan muutoskeskus-telua trendiraportin Facebook-sivuilla facebook.com/hiljainensignaali tai kommen-toi twiittaamalla #hiljainensignaali !

Tämä raportti ei olisi onnistunut ilman Vapa Median työntekijöitä ja kuvituksesta ja taitosta vastannutta Janne Melajokea, artikkeleiden kirjoittajia sekä aktiivista sisällöistä kiinnostunutta verkkoyleisöä. Kiitos!

Helsingissä, helmikuussa 2013

OTA YHTEYTTÄ:

Hilkka RissanenVapa Media Oy

Tel. +358 40 8301192-UIQT"�PQTSSI�ZQ[[IVMV(^IXIUMLQI�ɇ�Twitter.com/hilkkariss

37


JULKAISIJASTATIETOA

OTA YHTEYTTÄ:

Ida HakolaVapa Media Oyp. +358 50 5394912M��QLI�PISWTI(ÎXIUMLQI�ɇ�t. twitter.com/IdaHakola

Matti OksanenVapa Media Oyp. +358 50 3878303M��UI\\Q�WS[IVMV(ÎXIUMLQI�ɇ

Hiljainen signaali -trendiraporttia julkaisee sisältö-toimisto Vapa Media.

Vapa Media on Suomen ensimmäinen sisältöst-rategiatoimisto. Uskomme merkitykselliseen sisäl-töön ja sen voimaan huomionherättäjänä. Teem-me yrityksille ja organisaatioille sisältöstrategiaa, jonka avulla yritykset oppivat tuntemaan kohde-ryhmänsä verkossa sekä toteuttamaan heille mer-kityksellistä kommunikointia. Lisäksi teemme yri-tyksille asiakaslähtöistä verkkosivusuunnittelua eli konseptoimme sivuja sekä sosiaalisen median toi-mintoja, jotka tarjoavat kohderyhmiä kiinnostavia sisältöjä.

Vapa Media julkaisee raporttia kirvoittaakseen verkon keskeisten toimintojen ympärillä olevaa keskustelua ja edistääkseen yhteistä ajattelua.

Vapa Media:ÎXIUMLQI�ɇ�facebook.com/vapamedia twitter.com/VapaMedia slideshare.net/VapaMedia

Haluaisitko paremman otteen verkkotoimintaasi? Kiinnostaako kohderyhmien sitouttaminen?

38


�� !��

��!��

� � � �

"#$""%&'�� (�)��*�+��,�%-��.'��(��

Verkkosisällöt helposti ja luotettavasti

Teemme laadukkaita sisältöjä verkkoon ! teksteistä videoihin. Tutustu ja ota yhteyttä: www.ghostwriters.fi Mrs. Muir & The Ghostwriters – Verkkosisältöjä. Laadukkaasti, luotettavasti ja rakkaudella.

39


Verkkosisällöt helposti ja luotettavasti

Teemme laadukkaita sisältöjä verkkoon ! teksteistä videoihin. Tutustu ja ota yhteyttä: www.ghostwriters.fi Mrs. Muir & The Ghostwriters – Verkkosisältöjä. Laadukkaasti, luotettavasti ja rakkaudella.

40



Hiljainen Signaali 1/2013

Documents

Transcript of Hiljainen Signaali 1/2013