Tieteellinen kirjoittaminen for realists

eli kuinka voitat kirjoittamisen esteet

KTT Miia Kosonenkoomikoo@gmail.com

Miksi esityksen otsikossa lukee ”kirjoittaminen for realists”?

Tiesitkö, että hyvätkin kirjoittajat voivat vihata kirjoittamista toisinaan (itse asiassa aika usein), koska se on raakaa työtä?

Silti maailma on pullollaan tuotteliaita tekstintekijöitä – ja heiltä voi saada parempia vinkkejä kuin ylevän taiteellisista oppikirjoista tai opetusmateriaaleista.

Miksi minun pitää kirjoittaa ”tieteellisesti”, eikö työstä ole tarpeeksi riesaa ilmankin?Hyvä kysymys, mutta madalla kynnystäsi ennen kuin kompastut siihen itse. Kyse ei ole mistään rakettitieteestä, vaan siitä, ettäosoitat, että pystyt erottamaan toisistaan mielipiteen ja tutkittuihin tosiasioihin pohjautuvat faktat

osaat viitata siihen, mitä aiheesta jo tiedetään – so. kunnioitat muiden ennen sinua tekemää työtä.

Pitääkö tämmöistäkin netissä jaella, eikö yliopistoissa enää osata?

Pikatesti1. Sulje silmäsi ja hengitä syvään noin

minuutin ajan.2. Avaa silmäsi.3. Jos kandityösi, gradusi tai väitöskirjasi on

edelleen keskeneräinen eikä se ollutkaan pahaa unta, sinun voi olla hyödyllistä jatkaa lukemista.

Esityksen tarkoitus on auttaa sinua tunnistamaan paremmin kirjoittamisen esteet ja voittamaan ne.

Kirjoittamisen esteet: case kandivaiheen opiskelijat

Olen vetänyt kauppatieteiden opiskelijoille (9 ryhmää, yli 230 osallistujaa) viestintätaitojen kurssikokonaisuutta, jossa kurssilaiset ovat arvioineet testilomakkeen avulla omaa kirjoittajaprofiiliaan.

Seuraava diagrammi havainnollistaa tärkeimpiä kirjoittamisen esteitä, joita ryhmissä on tunnistettu.

Kirjoittamisen esteet

JahkailuJääräpäisyysPerfektionismiEi pidä kirjoittamisesta

JÄÄRÄPÄISYYS 20 %

PERFEKTIONISMI 20 %

EI PIDÄ KIRJOITTAMISESTA 10 %

JAHKAILU 50 %

Kirjoittamisen esteetJahkailu: viivyttely on ylivoimaisesti suurin

kirjoittamisen este, ”Mitään ei vaan tapahdu”Jääräpäisyys: osa opiskelijoista kokee, ettei

halua iteroida ja muokata tekstiään palautteen perusteella – pitää syntyä ”kerralla valmista” ja laatu voi kärsiä tästä

Perfektionismi: tavoitellaan täydellisyyttä eikä uskalleta kirjoittaa oikeastaan mitään epäonnistumisen pelossa

Ei pidä kirjoittamisesta: osalle kirjoittaminen on vieras ilmaisumuoto, puhuminen on luontevampaa.

Tunnistitko itsesi näistä? Jos kyllä, kannattaa jatkaa vielä.

Jahkailun vähentäminenOletko viivyttelijä, joka ei tee mitään ennen deadlinea eikä välttämättä silloinkaan?

Hyvät uutiset:

1) Et todellakaan ole yksin 2) Ratkaisujen etsiminen on huomattavasti

helpompaa kuin muiden esteiden kohdalla!

Jahkailun vähentäminenValehtele deadlinet itsellesi ja kalenterillesi. Voi

kuulostaa typerältä, mutta toimii.Aina kun mahdollista, turvaudu

kirjoittajakumppaneihin, jotka kuuluvat ei-jahkailevaan vähemmistöön. Hyödynnä ryhmäpainetta.

Kirjaa työsi tutkimuskysymys A4:lle ja ripusta seinälle.

Saata työsi alkuun. Tee hyvissä ajoin jotain, mikä ohjaa ajatuksiasi tekstin sisältöön: se voi olla tikku-ukko, muistilista, sarjakuva, mindmap, tai oksennuksesta ja tupakantumpeista koottu aihe-installaatio. Tärkeintä, että teet jotain ja tartut toimeen mahdollisimman aikaisin.

Jahkailun vähentäminenKäsi sydämelle: milloin viimeksi oikeasti teit mindmapin?

A. Miten se liittyy tähän?B. Peruskoulussa tai lukiossaC. En muista, pinnasin äidinkielen tunneilta

Jahkailun vähentäminenTieteellinen kirjoittaminen on haastavaa työtä, jolla on tavoite. Älä välitä tässä kohtaa siitä, että tavoite voi matkan varrella muuttua tai kadota. Tärkeintä, että sellainen on!

TARVITSET SUUNNITELMAN.

1 A4 itse työstämääsi ja ajatuksella kokoamaasi miellekarttaa on parempi alku kuin 30 sivua muualta kopioitua palapelitekstiä.

ÄLÄ TEE NÄENNÄISTYÖTÄ.

Vähemmän on enemmän: muista kirjailija Miika Nousiaisen vinkki, 15 minuutissa voi saada enemmän aikaan kuin 8 tunnissa.

Jahkailun vähentäminenJoo joo, olen tehnyt tosi hienon suunnitelman, mutta sen jälkeen en ole koskenutkaan siihen!

Tartu helpoimpaan osuuteen ensin: jaarittele menetelmistä, kuvaa tutkimuksen kohdetta, tai kerro johdannossa miksi ja miten kiinnostuit(!) juuri tästä aiheesta

Erottele joukosta 5-10 suosikkiartikkelia tai –kirjaa, jotka liittyvät hyvin läheisesti aiheeseesi. Näiden varaan yleensä rakentuu huomattava osa mistä tahansa opinnäytetyöstä. Jos jäät jumiin tai et keksi mitään sanottavaa, palaa takaisin katsomaan mitä suosikkikirjoittajasi ovat sanoneet ja jatka ajatusta.

Jahkailun vähentäminenRakenna itsellesi palkitsemispolku:

kirjallisuusosioista saat ostoskierroksen, jokaisesta haastattelumatkasta tuopillisen, johtopäätöksistä lomamatkan.

Visioi valmis työ: allekirjoittanut laati väitöskirjan ensimmäiset kiitossanat 1,5 vuotta ennen väitöksen valmistumista. Sellainen voi laittaa yrittämään kovemmin.

Tee välillä jotain motivoivaa ja palkitsevaa, josta on hyötyä työssäsi

Saman kolikon kääntöpuolet: jääräpäisyys ja perfektionismiJääräpää ei halua muokata tekstiä koska uskoo sen olevan jo valmista, kun taas perfektionisti pelkää kaiken kirjoittamansa olevan täysin luokatonta. (Jostain syystä perfektionistit ovat 98-prosenttisesti naisia.)

Kirjoittamista hankaloittaa itseluottamuksen puuttuminen ja eristäytyminen: syntyy egoharha

Älä jää yksin vaan käytä kaverikorttia: pyydä suoraan palautetta ihmisiltä, joihin luotat.

Lue muiden tekstejä laidasta laitaan, etsi myös esimerkkejä ”huonosta” kirjoittamisesta. Siitä oppii yleensä enemmän kuin nk. täydellisyydestä.

Entäs kun minä nyt vain vihaan kirjoittamista?Kaikessa viestinnässä on tärkeää ettei yritä osata

kaikkea yhtä aikaa, vaan mieluummin olla tietoinen siitä, mitkä ovat omat vahvuudet. Sen olet tehnytkin!

Älä ryhdy tekemään väitöskirjaa. Gradusta selviää kyllä (vihjeitä edellä).

Kts. myös seuraava slide. Ota työn alle mitä tahansa: sarjakuvia, sanomalehtiä, tiedettä popularisoivia lehtiä, verkkojulkaisuja, esitysmateriaaleja…

Tärkein sääntö: 3 kirjainta

LUE

Ellet ensin perehdy siihen mitä muut ajattelevat ja sanovat, ei sinulla itselläsi voi mitenkään olla siihen

lisättävää! Kun luet, keskustele tekstin kanssa, kommentoi,

täydennä ja tee muistiinpanoja. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla ja lukemalla.

Hyväksy myös tämä:

Aivot sormenpäissä vs. sormenpäät aivoissa

”Kirjoittaminen on luovaa ongelmanratkaisua. Se on myös ajattelemista, ajatusten järjestämistä ja ideoiden muistiinkirjaamista.” (Väliverronen, 2002)

”Asetan itselleni tavoitteita ja välitavoitteita ja työskentelen säännöllisesti” (Graduttaja –oppimateriaali, 2006)

Ideaalimallien mukaan sinun tulisi työskennellä säännöllisesti ja suunnitelmallisesti. Unohda se. Useimmista väitöksistä tai graduista ei kukaan osaa jälkeenpäin sanoa, miten ne ovat syntyneet. Sitä kutsutaan luovaksi työksi.

Motivoinnin lyhyt oppimääräKysyt luultavasti itseltäsi seuraavaa kahta asiaa:

1) Lukeeko tätä työtä edes kukaan?Ei välttämättä. Ohjaaja joskus, ja väitöksissä yleensä esitarkastajat.

Jos haluat näkyvyyttä, suosittelen oheiskirjoittamista omasta työstäsi ja aihealueestasi vaikkapa sosiaalisessa mediassa tai sanomalehdissä.

2) Mitä minä tästä hyödyn?Saat kokemusta kirjoittamisesta, ongelmanratkaisusta, abstraktien

kokonaisuuksien hallinnasta ja itsesi ylittämisestä. Saatat tuottaa uutta tietoa, joka kiinnostaa ihmisiä ja auttaa yhteiskuntaa. Myös aivosi pysyvät kunnossa, kunhan et rakenna palkitsemispolkua liiallisen päihteiden käytön ympärille. Kaikkea oppimaasi ei voi konkreettisesti mitata. Muista vanhat viisaudet: not everything that counts can be counted.

Lopuksi

Realistien kultainen sääntö: maailmassa on paljon dramaattisempiakin ongelmia kuin tieteellisen kirjoittamisen tuska.

Älä koskaan luovuta!