POHJOIS-KARJALAN NUMISMAATIKOT RY:N JULKAISU 6. vsk 4/2015

Rahoista kameroihin - Mauno Saarelainen Lieksasta, s. 6

Itsestään tuhoutuvat sarjakuvat, s. 12

Kakskytä centtiä (Popeda Lauluja rahoista ja rahoja lauluista), s. 24

2

Kiitoksia kuluneesta vuodesta

Hyvää joulua ja

keräilyrikasta Uutta Vuotta

Kaikille Rajan Rahan

lukijoille toivottaa

Päätonttu Martti

Aputontut

Matti Timo

3

POHJOIS-KARJALAN NUMISMAATIKOT RY:N JULKAISU

4 • 2015

PÄÄKIRJOITUS

Nelinumeroisen vuoden päättyessä

Rajan Raha on ilmestynyt tänä vuonna neljän numeron laajuisena. Käsissäsi on vuoden viimeinen lehti, joulunume-

ro. Ilmestymiskertojen väheneminen kuudes-ta neljään on ollut toimiva vaihtoehto. Lehti on edelleen monipuolinen tietopaketti numis-matiikasta ja muista keräilyalueista kiinnos-tuneelle lukijalle.

Henkilöesittelyissä ovat vuoden varrella harrastuksestaan päässeet kertomaan Mat-ti Virrantalo, Kari Karhu ja Jouko Hirvonen. Jouko Hirvosen kautta saimme julkisuutta vä-hän erikoisemmallekin keräilyalueelle, ksiro-filialle. Uutena hauskana sarjana on ollut täs-säkin numerossa jatkuva Juha Marienbergin Lauluja rahoista ja rahoja lauluista, joka alkoi jo viime vuoden joulunumerossa. Yhteistyö-juttuja on tehty mm. Oulun Numismaattisen Kerhon kanssa, mistä kiitos sinne pohjoiseen.

Kerhoilloissa on vierainamme ollut monien alojen asiantuntijoita. Heidän esitelmiensä pohjalta olemme Rajan Rahassa päässeet ker-tomaan mielenkiintoisista asioista kerhoilto-ja laajemmallekin yleisölle. Tässä numerossa Heikki Tarma kertoo Joensuun rahamaailman yksinvaltiaasta Reinhold ”Reittu” Ryynäsestä. Aiemmin myös sotakamreeri Rauno Suhosen esitelmä sota-ajan ilmatoiminnasta Joensuun alueella tuli tutuksi lehtemmekin palstoilla.

Tässä numerossa ääneen pääsee lieksalai-nen numismaatikko Mauno Saarelainen. Hä-nen keräilynsä kirjo on värikäs, kuten niin monelle numismaatikolla. Rahoilla on myös visuaalista arvoa, mikä käy ilmi Maunon esit-telystä. Kiteeläis-helsinkiläisen Mikko Makko-sen esittelyssä taas tulee tutuksi intohimoinen kirjojen keräilijä. Kiitokset Tuomo Flinkmanil-le Kiteelle tästä jutusta. Sarjakuvienkin maa-ilmaan pääsemme nyt tutustumaan Heikki Arpin katsauksessa omiin kokoelmiinsa. Tex Willer elää.

Luovuimme koko vuoden sisällysluettelon laittamisesta tähän vuoden viimeiseen leh-teen. Jututhan löytyvät selaamalla vuosiker-taa ja lehtien sisällysluetteloja.

Mauno Saarelaista haastatellessani mielee-ni tuli, että onhan minullakin yksi vanha ka-mera kokoelmissani. Neuvostoliittolainen 35 mm Zenit TTL, jota valmistettiin 1977–1985. Helioksen objektiivilla varustettu kamera oli monessa menossa mukana, kun valokuvaus on aina kiinnostanut minua. Olipa se ”koti-konnuillaankin” Neuvostoliitossa, kun matka-simme ystävyysjunamatkoilla aina Moskovaa ja Vilnaa myöten.

Valitettavasti ensimmäinen kamerani ei ole enää tallessa. Se oli lapsuudessa Nes-quik-kaakaopurkin kupongilla ilmaiseksi saa-tu yksinkertainen Kodak. Sen myötä tutustuin myös salamakuutioihin, jotka lienevät monel-le tuttuja. Onneksi kaikki negatiivit ovat hy-vässä tallessa.

Hyvää joulun aikaa ja onnea uudelle vuodelle kaikille lukijoillemme

Kari TahvanainenVastaava toimittaja

4

Puheenjohtajan palsta

Hyvää joulunaikaa jäsenemme ja lukijamme

Joulua odotellessa muistellaan hieman vuoden tapahtumia. Allekirjoittaneelle ja laajennetulle uudelle hallitukselle tu-

lee kohta vuosi täyteen. Toivottavasti te hyvät jäsenemme olette olleet tyytyväisiä toimintaamme.

Kertailen hieman näitä vuoden tapahtu-mia. Tämän vuoden kuluessa olemme saa-neet hyviä esitelmöitsijöitä mielenkiintoi-sista asioista ja harrastuksista.

Sotakamreeri Rauno Suhonen esitelmöi lentosotatoiminnasta Joensuun alueella. Keräilijä Petri Makkonen toi näytille muu-tamia öljylamppuja kokoelmistaan ja ker-toili niiden historiasta.

Yhdistyksemme jäsen ja juuri hallituk-seen valittu Jouko Hirvonen piti esitelmän todella harvinaisesta keräilyalueesta, ksiro-filiasta. Jouko toi näytille näitä partako-neenteriä, pakkauksia ja teroituslaitteita. Historioitsija, kirjailija Heikki Tarma esitel-möi pankkiiri, liikemies Reinhold Ryynäses-tä, ehkä rikkaimmasta pohjoiskarjalaisesta kautta aikain, sekä 1800-luvun pankkitoi-minasta Joensuussa.

Ruotsalaisen Timo toi aina tarvittaessa kerhoiltoihin näytille omia kokoelmiaan se-kä kertoili keräilyhistoriastaan ja matkois-taan.

Huutokauppoja saimme järjestettyä nel-jä kertaa. Siitä kiitokset sihteerillemme Ma-tille. Rajan Raha -lehden julkaisuja teim-me neljä ja toivottavasti julkaisumäärän vähentäminen teki samalla lehdestämme mielenkiintoisemman.

Raimo Vänskän ansiokkaat kirjoitukset ovat näiltä osin päättyneet. Suurkiitokset Raimolle hienoista kertomuksista rahalöy-döistä ja historiasta Pohjois-Karjalassa.

Pidimme esittelytilaisuuksia kerhomme toiminnasta ja numismatiikasta Rääkkyläs-sä, Outokummussa ja Kiteellä. Tilaisuuksis-sa Timo, Teemu ja Jouko arvioivat yleisön tuomia rahoja ym. harvinaisuuksia.

Elokuussa saimme painosta yhdistyk-semme suurponnistuksen, Eurokerää-

jän Aapisen kolmannen painoksen. Aapi-nen on ollut menestys keräilijöiden piirissä. Tästä aapisesta suurkiitokset yhdistyksem-me pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Teemu Kortelaiselle ja Oulun Numismaattisen Ker-hon avustajille.

Tämä vuosi on ollut myös mielenkiin-toinen kahden euron erikoiseurojen ke-räilijöille. Suomi on julkaissut Jean Sibe-liuksen, Eu-lippu- ja Akseli Gallen-Kallelan erikoiskakkoset. Suomessa näitä tehdään vain 500.000 kappaletta, joten arvonnou-sua tulee olemaan. Kaikki euromaat julkai-sevat Eu-lippukolikon eli yhteensä 23 kpl. Tämä sarja tulee olemaan myös keräilijöi-den suosiossa.

Nyt vielä loppuvuotena julkaistaan uu-si 20 euron seteli, joten näissäkin keräil-tävää riittää.

Joulukuun kerhoillan yhteydessä pidäm-me kinkkupikkujoulun ja myös vuoden vii-meisen huutokaupan. Huutokaupan jälkeen uusi hallitus joutuu arvioimaan, millaiset mahdollisuudet huutokauppojen järjestä-miseen ovat ensi vuonna. Odotamme mie-lenkiinnolla, mitä uutta ensi vuodelle valittu hallitus saa aikaiseksi. Kiitokset kuluvasta vuodesta kaikille jäsenillemme ja tukijoil-lemme sekä tietysti lehtemme lukijoille.

Hyvää Joulua kaikille ja keräilyrikasta Uutta Vuotta

Tonttupuheenjohtaja Martti

5

3 Pääkirjoitus: Nelinumeroisen vuoden päättyessä

4 Hyvää joulunaikaa jäsenemme ja lukijamme

6 Mauno Saarelainen, visuaalinen numismaatikko

12 Itsestään tuhoutuvat sarjakuvat: Ominaistuoksuja ja keräilyn vaikeutta

16 Pakina: Ostanko enempi pakkaus- materiaalia vai itse tuotetta?

17 Reinhold ”Reittu” Ryynänen, Joensuun rahamaailman yksinvaltias

20 Sukurutsaukset, pitsinnypläys sekä laskuvarjohyppy eivät kiinnosta Makkos Mikkoa

22 Uusi 20 euron seteli otettiin käyttöön

23 Rahauutisia maailmalta

24 Kakskytä centtiä

27 Yhdistyksen syyskokouskuulumisia

30 Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry Toimintasuunnitelma vuodelle 2016

SiSällyS 4/2015

6

Mauno Saarelainen, visuaalinen numismaatikko

Kari Tahvanainen, teksti ja kuvat

Numismaatikot ovat usein monen alan intohimoisia keräilijöitä. Niin on Mauno Saarelainenkin. Hänen kokoelmissaan on rahojen lisäksi niin kameroita, valokuvia, osakekirjoja, vanhoja kirjoja kuin säästölippaitakin.

Mauno Saarelainen on pal-jasjalkainen lieksalai-nen. Leipä on tullut enim-

mäkseen maanviljelystä aina elä-keikään saakka. Pohjois-Karja-lan Numismaatikoissa Saarelainen tunnetaan myös yhdistyksen hal-lituksen jäsenenä. Nyt on menos-sa hallituksessa kolmas vuosi, jois-

ta kaksi ensimmäistä hän toimi yh-distyksemme kirjanpitäjänä.

”Miten sen nyt tulkitsee” eli juuret

Lapsuudesta löytyvät ensimmäi-set keräilykärpäsen puremat. Sil-miin sattui äidin kotipaikalla van-hoja kolikoita ja venäläisiä setelei-tä. Mielenkiinto heräsi.

– Miten sen nyt tulkitsee. Lapse-na monesti tutkitaan tätilöiden ja setälöiden lipastoja ja saattaa löy-tyä jotain mielenkiintoista. Näistä sitten muodostui pohja vanhan ra-han keräilylle. En varmaankaan it-se silloin sitä arvannut.

Mutta varsinaisesti kaikki alkoi valokuvausharrastuksesta. Lieksa-laisen kamerakerhon valokuvala-boratorio oli läheisellä koululla.

– Koulun vahtimestari sattui ole-maan numismaatikko.

Kerran menin hakemaan häneltä labran avainta ja huomasin hänen kotonaan eräässä huoneessa kas-sakaapin. Kaappi oli auki ja pöydäl-lä kolikkokehyksiä. Kiinnostuin niis-tä ja siinä samalla tulikin puheeksi hänen numismaattinen harrastuk-sensa, jota hän asian vaatimalla ta-valla minulle esitteli. Hän oli har-rastanut numismatiikkaa jo pitem-män aikaa.

Lieksassa toimi 1970-luvulla Yh-dyspankin tiloissa paikallinen nu-mismatiikkakerho.

– Sillä oli näyttely silloisissa Sääs-töpankin tiloissa ja sattumalta kä-vin näyttelyssä. Sain sieltä itselle-ni ”ravinteita” tätä harrastusta var-ten. Itse asiassa tuolla vahtimes-tarilla oli siellä omia kokoelmiaan näytteillä, Saarelainen muistelee.

Alussa oli muutama kaksimarkkainen ym.

I.K.Inha: Suomi Kuvissa 1896.

Puolikoko Zeiss Ikontalla selfietä?

Venäjän 10 ruplaa 2009 Viipuri-aiheella.

7

Myös kotoa alkoi löytyä rahoja, jotka kiinnostivat numismaattises-sa mielessä nuorta keräilijää.

– Isällä oli kaapissa kolikoita ja hiukan seteleitä. Katsoin, että jo ulkonäön perusteella niillä voisi ol-la jotain arvoa ja vein niitä arvioi-tavaksi mainitulle vahtimestarille. – Hopeinen riikintaaleri esimerkik-si tuntui silloin arvokkaalta, iso ja hopeinenkin kun oli.

– Tuohon aikaan minulla ei ollut luetteloita, joita olisi voinut käyt-tää apuna keräilyssä. Postimerkki-luetteloita minulla oli, ja niissä oli joitain vuosia mukana myös raha-luetteloita, 1960- ja -70-luvuilla. Kirjastosta en edes arvannut nii-tä kysellä.

Intoa huutokaupoista Saarelaisen keräily jatkui juhlara-hoilla ja mukaan tulivat myös nu-mismaatikkojen huutokaupat. Nii-hin piti jo matkustaa Joensuuhun.

– Juhlarahoja hankin nimellisar-voisina lähes säännöllisesti, mutta en ruvennut niitä kuitenkaan var-sinaisesti keräilemään, tallensin vain. Joskus 80-luvun puolella oli yhtenä sunnuntaina numismaatik-kojen huutokauppa Kimmelissä Jo-ensuussa. Eksyin sinne. Meklarina oli Qvistin Lauri. Olipa jännää, huu-tokaupassa huudettiin vain joutui-sasti numeroita ja sitten otettiin vastaan huutoja. Minulle erilainen huutokauppa.

Huutokaupasta Saarelaiselle al-koi uusi vaihe numismaatikkona. Mielenkiinto kasvoi.

– Sattumalta Lieksassa sitten oli Numismaatikkojen esittely- ja arvi-ointitilaisuus. Siitä muutama vuo-si myöhemmin liityin Pohjois-Kar-jalan numismaatikoihin ja rupesin käymään tilaisuuksissa. Myös alan

kirjallisuutta alkoi olla käytettävis-sä. Yhdistyksellä oli myynnissä ra-hojen säilytysmateriaaliakin, Saa-relainen jatkaa.

Tässä vaiheessa Saarelainen myös rupesi pistämään talteen käytössä olevia hyväkuntoisia markkakolikoita ja sileitä setelei-tä. – Tekihän se aina vähän kipe-ää, kun pisti satamarkkasen tai vii-sikymppisen talteen, hän naurah-taa. – Mutta tänä päivänä vain kiit-telen itseäni, että niin tein.

1990-luvun alkupuolella numis-maatikko yhä aktivoitui. Alkoi olla ajantasaisia luetteloita ja rahako-koelmat järjestyksessä. Matka vei silloin tällöin yhdistyksen tilaisuuk-siin, Joensuuhun, Kiteelle. – Liek-sassa numismaatikoilla on ollut sil-loin tällöin tilaisuuksia, kolmesta viiteen muistamanani aikana.

Harrastukset nivoutuvat Saare-laisella vahvasti yhteen. Hän tiivis-tää: – Jos sidotaan harrastukset yhteen, niin numismatiikan lisäk-si valokuvaaminen minulla liittyy vanhojen valokuvakirjojen hank-kimiseen. Valokuvaukseen liittyvät myös vanhat kamerat.

Hopearahoista markka-aikaan

Saarelaisen kokoelmat Suomen osalta ulottuvat kolikoista markka-ajan loppuun saakka. Suomalaisia käyttöeurokolikoita taltioin lähin-nä kierrosta ja euroseteleitä vain tyyppirahoina. Muiden maiden se-telit ja kolikot ovat myös keräilyn kohteena, erityisesti Viron ja Venä-jän osalta.

2 mk hopeakolikko vuodelta 1905 on Saarelaisen ensimmäisiä keräilykohteita. Kansioista löytyy sitten niin seteli- kuin kolikkosar-jojakin, kuten juttumme kuvituk-

sestakin selviää. Mihinkään täydel-lisyyteen en ole nähnyt tarvetta, keräilytapani on enemmänkin tal-lentamista tilanteen mukaan, kun muutakin tekemistä on.

– Suomen setelipuoli minulla on aika vajaa. Seteleistä vanhin on 10 markkaa vuodelta 1898.

Oma lukunsa virallisen valuutan ohella korkeiden inflaatioiden ai-kaan 1920-luvulla olivat korvaavat

maksuvälineet, yleensä paikal-liseen käyttöön kuten esimerkik-si Värtsilä Oy:n "chekki". Saksas-sa ja Itävallassa oli paljon paikal-lisia maksuvälineitä. Kokoelmissa-ni on muutamia näytteeksi. Siellä ei varsinaisella valtakunnanvaluu-talla ole olut silloin paljon arvoa, vaan on ollut käytössä paikalliset "valuutat".

Suomalaisissa markka-ajan se-teleissä Saarelainen kertoo kes-kittyvänsä nykyisin alkupään sar-joihin ja korvausseteleihin. – Eri-koisuutena minulla on setelistön ”saippuakauppias”-tyyppi eli sarja-numero on sama kumminkin päin luettuna.

UlkomaanrahaaRuotsin osalta Saarelaisen keräily-kohteena ovat oman syntymävuo-den setelit.

– Joissakin Ruotsin seteleissä ei ole painovuotta, vaan se pitää pää-tellä erikseen sarjanumerosta. Esi-merkiksi Selma Lagerlöfin (1858 – 1940), Peukaloisen retkistä tutun kirjailijan, nimikkoseteli.

– Tausta näissä ruotsalaisissa seteleissä on hauska ja yleinen: eläin- ja kasviaiheita. Pidän niistä.

Eestin osalta Saarelaista kiin-nostavat sekä ensimmäinen että toinen itsenäisyyden aika.

– Eestin ensimmäisen itsenäi-

Kareliaani Inha kuvasi Kolilla.

Paaterin Eva teki taidetta pääsylippuunkin.

8

syydenajan seteleissä tekstit ovat eestiksi, saksaksi ja ruotsiksi. Liit-tynee vanhoihin kauppias- ym. -perinteisiin ja -yhteyksiin.

– Venäjä kiinnostaa tsaarin ajan lopulle asti.

Vanhoissa venäläisissä seteleis-sä pari on ylitse muiden hienon painotyön takia. 100 ruplaa 1910 ja 500 ruplaa 1912. Vaikka ne ovat seteleiksi melkein lakanankokoisia ja mustavalkoisia arvopuoleltaan,

ulkoasultaan ne ovat hyväkun-toisina kuitenkin hienoja. Hirmui-sesti yksityiskohtia. Kaivertaja on tehnyt työtä palkkansa eteen!

– Venäjälläkin ruvettiin 2000-lu-vulla sitten tekemään kaksimetal-likolikoita, joissa kuva-aiheet ovat eri hallintoalueilta kuten Pietarista ja Viipurista. Mielleyhtymä euro-alueen erikoiskakkosiin saattaa ol-la hyvin läheinen.

Kodak Brownie on suomeksi Näpsä. Yashicalla "selfietä". Linhof varusteineen valmiina...

Mikä rahassa viehättää, Mauno Saarelainen? – Seteleissä minulle on tärkeää niiden grafiikka. Sen pi-tää olla hyvännäköistä. Esimerkki-nä vaikkapa vanhat venäläiset se-telit, joiden kuvittamisessa kaiver-taja on tehnyt todella tarkkaa työ-tä.

– Setelit kuvina on minulle mer-kittävä asia, Saarelainen kertoo. – Upeita seteleitä on kiva katsella, ne ovat silmälle mukavia. Taustan pi-tää olla mielenkiintoinen ja kaunis. Esimerkiksi Puolan ja Tsekin van-hat setelit.

Pörssiä lähellä Osakirjatkin kuuluvat Saarelaisen kiinnostuksen alueisiin.

Ensimmäinen nettiostos "oikea pörssiosake" jugendia. Huom. allekirjoituspäivämäärä!

9

– Perusteena minulla on se, et-tä ne sivuavat työtä tai liittyvät omaan paikkakuntaan tai maakun-taan jollakin tavalla. Ne ovat maa-kunnassa tai paikkakunnalla toimi-via tai toiminteita yhtiöitä.

Myös muita mielenkiintoisia pa-pereita hankin jos joskus kohdal-

Työtä ja taapertajia: Kuuba, Kiina, Pohjois-Korea, Iran. Saksalaisia Gutscheineja

Suomalaista hopearahaa oli vain tarkoitus kerätä. Saksalaisia hätärahoja.

le sattuu.Aktiebolaget Börsin osakekirja

vuodelta 1916 oli Saarelaisen en-simmäinen osakekirjaostos Huuto-netistä.

- Se on jugend-aiheinen ja näp-pärällä allekirjoituksella varustet-tu, Mauno naurahtaa.

Kirjailija Selma Lagerlöf syntyi aikanaan ja sai setelin Kirjoitti ensiksi kuitenkin mm. Nils Holgerssonin lentomatkoista.

10

Markkakeräilijä tavalliset ...näitä myös...

...ja näitä oltava melkein nippu kaikilla ...näitä tarvitaan kirjaostoksiin...

Valokuvausta vanhoissa kirjoissa

Valokuvauksen viemänä Saarelai-nen on ruvennut keräämään myös valokuvakirjoja, etupäässä vanho-ja sellaisia.

– Ahti Rytkönen oli pohjoissavo-lainen kansatieteilijä, joka on ku-vannut aikoinaan paljon pohjois-ta Savoa. Nykyajasta minulla on esimerkiksi maakunnan kuvaajan Mikko Savolaisen valokuvateoksia.

Keräilyharvinaisuus on I.K. In-han Suomi Kuvissa – Finland i Bil-der vuodelta 1896. Siinä on mm. laaja näköala Kolilta. Kirjan kuvi-en painotyö on teetetty Saksassa.

– Tämä oli minulle investointi, Saarelainen toteaa. – 400 mark-kaa se maksoi minulle aikoinaan. Jo tällaisenaan tämä on asianhar-rastajalle arvokas. Tätä ei paljoa-kaan kirjastoissa ole. Valmistau-duin ostamiseen henkisesti aika

pitkään. Hankin tämän Vammalan Vanhan kirjan päiviltä, turkulaisel-ta myyjältä. Kirjaa on muuten ole-massa vihreä- ja mustakantisena.

Kamerat ja valokuvaus Ensimmäinen oma kamera jää mo-nesti mieleen. Mutta Mauno Saa-relaisen on vielä helpompi muistaa se; hänellä kun on kamera edelleen hallussaan. – Yashica "J" oli ensim-mäinen omaan käyttöön hankit-tu kamerani. Ostin sen Helioksel-ta. Kameran toista versiota, valo-tusmittarilla varustettua, on muu-ten käyttänyt mm. maakuntaleh-den paikallistoimittajat, muistelen.

Valokuvauksen juuret vievät 1960-luvulle. Kohteena on ollut yleiskuvaus, myöhemmin raken-netun ympäristön ja arjen kuvaa-minen. – Valokuvaaminen oli jos-kus niin tärkeää, että haittasi vä-lillä varsinaista työtänikin.

Laitekokoelmassa on välineitä pinnakkaisvedostimesta laatuluo-kan tekniseen kameraan. Haas-tattelutilanteessa pöydällä on itä-saksalainen Zeiss Ikonta , Linho-fin Technika , Kodak Brownie Näp-sä, Kodak "J" ja puinen pinnakkais-vedostin.

Onko Kodakilla siis myös suo-menkielisellä nimellä oleva kame-ra?

– Tämän kameran merkki on Näpsä. Kodak Brownie 6 x 9 -rul-lafilmillä on joskus ollut hyvin ylei-nen laatikkokamera. Mutta erikois-ta tässä on se, että maahantuoja on laittanut siihen Näpsä-lätkän ja myynyt ketjussaan kameraa sillä.

Puinen pinnakkaisvedostin nä-kyy tämän jutun kuvituksessa muiden kameroiden takana pöy-dällä, se näyttää valokuvakehyk-seltä. Mutta vedostimella on oma historiansa, kuten Saarelaisen ko-koelman muillakin kameroilla. Lap-

11

Viron ensimmäisiä markkoja ja kroonija.

Privatbanken kaatui 1920-luvulla, lipas ei.

Puolan zloteja 1980-luvulta.

Komeat Venäjän ruplasetelit 100 rpl 1910 ja 500 rpl 1912.

Värtsilä Oy:n valuuttaa eli paikallischekit 1920-luvulta.

Itävalta-Unkari -seteli 1900-luvun alusta.

Viron krooniseteleitä ennen euroja

sena sillä on tehty pinnakkaisku-via ihan kotikonstein. – Sisarusten kanssa tehtiin sillä kuvia mm. yk-sistä hiihtokilpailuista. Veli kävi ot-tamassa kuvat. Filmi kehitytettiin. Sitten yksi asetti negat ja paperit paikoilleen, toinen luki kelloa, kol-mas "ajasti" pöytälampusta valoa. Kuvia valmistui sarjatyönä. Itse opin siinä samalla lukemaan kel-

loa oikein. Kamerakokoelman "kaunotar"

on saksalainen Linhof Technika -rulla- ja laakafilmille useine ob-jektiiveineen. Laatuluokan työka-mera vuosimallia 1952–53.

– Vaikka tämä kamera on suh-teellisen uusi historian kannalta, se on nykyisin aika harvinainen, Saa-relainen valaisee. – Saksasta näi-

tä on saatavilla, Suomessa jonkin verran. Olen tämän kameran his-toriassa sen toinen omistaja. Hin-ta yleensä koko setille on jopa neli-numeroinen, nappikuntoisena kyl-läkin. Tämä "yksilö" on olut aika-naan kovassa työkäytössä, mutta edelleen täysin toimiva, arvo lie-nee noin puolet nappikuntoisesta.

12

Itsestään tuhoutuvat sarjakuvat:

Ominaistuoksuja ja keräilyn vaikeutta

Teksti ja kuvat: Heikki Arppi

Sarjakuvalehtien keräily koki vahvan nousukauden 1970-lu-vun alkupuolella. Itsekin aloin

tuolloin pistää turvaan ostamiani lehtiä, kuten Teräsmiestä, Teräs-miehen poikaa, Pecos Billiä, Bat-mania, Cotton-sarjaa, Aku Ankan Taskukirjoja, Busteria, Pekka Lip-posta ja Kalle-Kustaa Korkkia.

Samoin keräsin täydet sarjat muun muassa 1970-luvulla ilmes-tynyttä Agentti 13 -sarjakuvaa ja Suuri sota –historiasarjista. Kaik-ki numerot löytyvät myös Morgan Kane –pokkareista.

Antikvaritaateista kokosin mit-

tavat kokoelmat Korkeajännityk-siä, joista sai helposti täydellisen kokoelman 1970-luvulla alkaneista erikoissarjoista, kuten Merten, Il-mojen, Viidakon, Lännen, Avaruu-den ja Agentti Korkeajännityksistä.

Televisiokeräykseen vanhat Aku Ankat

Hyväkuntoiset sarjakuvalehdet al-kavat jo nykyisin maksaa maltaita, sillä niitä on enää vähän liikkeellä. Erittäin harvoin tulee kokonaisia tai purettuja kokoelmia myyntiin.

Joensuussakin on monia alan

keräilijöitä, muun muassa judo-piireistäkin tuttu Lasse Kataja-vuori. Hänelle myin muun muassa Agentti 13 -kokoelmani ja mittavan määrän purkkakuvia.

Eräs kerhomme jäsenistä on myös kattanut talon remonttin-sa luopumalla osasta vanhoja Aku Ankkojaan.

Itsekin tein nuorena isoja vir-heitä, kun en tuolloin ymmärtänyt kokoelmien päälle. Muun muassa Hämeenlinnassa kerättiin vuonna 1968 kansakoululleni paperinkerä-yksellä rahaa uutta televisiota var-ten, ja luovutin sinne ison kasan

Priimakuntoisia Villi Länsi- ja Viidakko-liuskalehtiä 1950- ja 1960-luvuilta.

Pekka Lipponen numero 7: Omdurmanin keisari. Tosin kannessa lukee virheellisesti ”Ondurmannin keisari”. Omdurman (arabiaksi Umm Durmān) on Sudanin suurin kaupunki (2,5 miljoonaa asukasta) ja sijaitsee Niilin rannalla pääkaupunki Khartumia vastapäätä.

13

1960-luvun alun hyväkuntoisia Aku Ankkoja.

Niiden nykyhinnalla saisi kym-meniä televisioita, mutta olihan se toki 10-vuotiaalle pojanviikaril-le hauskaa katsella Grenoblen tal-violympialaisia ja Franco None-sin ja Eero Mäntyrannan kaksin-kamppailua yhteisesti rahoitetusta televisiosta...

Kavereille ehdin lainailla myös 1950-luvun Pecos Billejä eivätkä kaikki palautuneet koskaan. No, ne on näin jälkikäteen isolla työllä ke-rätty kokoelmiin uudelleen.

Antikvariaatit vaihtuneet verkkoon

Kun ennen keräilijä vietti tuntikau-sia antikvariaattien pölyisiä hyllyjä tutkimalla, ovat nykyisin pääläh-teenä nettihuutokaupat.

Myös kirpputoreilta voi löytää aarteita - harvemmin yksityisil-tä ihmisiltä, vaan yleensä ammat-timyyjiltä. Hintakin on silloin sen mukainen.

Huutokaupoista voi toisinaan löy-tää jopa kokonaisia vuosikertoja, joten niiden listoja on hyvä seura-ta aktiivisesti.

Hintatietoisuus on netin myötä parantunut, mikä ei toki ole keräi-lijän onni. Sarjakuvalehtien keräi-lyharrastus ei ole enää halpaa. Mo-net 1970-luvun sarjikset käsittivät pieniä painoksia eikä niistä riitä leh-tiä jokaiselle halukkaalle – varsin-kin jos laatuvaatimus on korkealla.

Pienikin repeämä tai haalistuneet värit vähentävät keräilykappalei-den arvoa huomattavasti.

Kokonaisen vuosikerran hankin-ta osoittautuu usein halvimmak-si vaihtoehdoksi, vaikka se kerralla

kirpaiseekin jopa satoja euroja. Jos itsellä on jo valmiiksi joitakin ky-seisen vuosikerran numeroita, nil-le löytyvät nykyisin helposti mark-kinat.

Keräilyharrastuksessa olisi hyvä keskittyä vain muutamaan sarja-kuvaan. Muutoin kokoelma ei usein tule koskaan valmiiksi. Toisaalta keräilemisen ihanuushan on juuri puuttuvien kohteiden metsästämi-sessä. Täydellisyys latistaa innon.

Sarjakuva ei kestä ikuisesti

Pahinta keräilyssä on se, että sar-jakuva tuhoaa lopulta itse itsensä. Asiantuntijat antavat kokoelmal-lesi elinaikaa maksimissaan sata vuotta. Ei niistä siis tule lapsenlap-senlapsillesi kultakaivosta ja syy-tä käydä sytytämässä esi-isälleen ylimääräisiä kynttilöitä pyhäinpäi-vänä.

Paperinvalkaisussa käytetyt ha-pot syövyttävät paperin kuituja. Tuhoa nopeuttavat valo, pöly, kuu-muus ja kosteus – eli et tarvitse edes hometalon yllätystä.

Kun kuituihin sitoutunut happo vapautuu, muuttuu paperi ensin keltaiseksi, sitten ruskeaksi ja al-kaa lopulta murentua.

Samalla divarista tuttu etikkai-nen tuoksu pahenee. Se kertoo tu-hon etenemisestä.

Sarjakuvien tuhoutumista voi to-ki hidastaa, mutta ei kokonaan es-tää laadukkailla muovitaskuilla. It-se Mr. Aku Ankka, Carl Barksin seuraaja Don Rosa on vakuuttanut muovitaskujen olevan yliarvostet-tuja ja saattavat sisältää sarjaku-ville vaarallisia kemikaaleja.

Rosa antaa ohjeeksi säilytykseen

hapottoman pahvisen kotelon, jos-sa lehdet ovat pystyasennossa. Säi-lytyspaikan pitää olla viileä ja hä-märä huone.

Suomen kallein yli 20 000 euroa

Suomen arvokkain Aku Ankka on vuoden 1952 9B-numero Lumik-ki ja seitsemän kääpiötä. Sen ny-kyinen hinta lienee yli 20 000 eu-roa. Myös Aku Ankan näytenumero vuodelta 1951 maksaa kirkkaasti yli kymppitonnin.

Tuota Lumikkia painettiin vain 15 000 kappaletta. Niistä 5 000 myytiin ja loput tuhottiin. Monta ei ole enää kierrossa.

Kolme vuotta sitten Suomen Fi-lateliapalvelun huutokaupassa Tu-russa myytiin täydellinen Aku Ank-ka -kokoelma vuosilta 1951 - 2010. Ainoastaan tuo vuoden 1951 näyte-lehti oli epäkelpo. Hinta nousi ”vain” 11 900 euroon ja on sen jälkeen vä-hintään kolminkertaistunut. Huuta-ja teki loistokaupan.

Maailmalla hinnat ovat vielä pal-jon korkeammat. Esimerkiksi Rans-kassa muutama vuosi sitten huuto-kaupattu Tintti-albumin kansilehti vuodelta 1932 nousi yli miljoonaan euroon.

Itse pidän kokoelmani minimivaa-timuksena k4-tasoa, ehkä ruostuvi-en niittien osalta harvinaisten koh-dalla k3:a.

Hyvä laatumittari on seuraava:k5 – priimak4 – hyvä ei suurempia vikojak3 – ok, kulumaa, taitteita ja luke-

misen jälkiäk2 – melko huono, paljon kulumaa,

taitteita, kolhuja, paloja voi puuttua.

k1 – kaikin puolin huono, puutteel-linen, risa

kp = kirjastopoisto (ei haittaa, jos sarjakuva-albumi on muuten vähintään k4-tasoa – harvoin on).

Outsider ja Tex WillerOutsiderin tuotannon lisäksi eniten nuoren miehen mieleeni kolahti ai-koinaan lännensankari numero 1, Tex Willer (tai alkuperäiseltä nimel-tään liian provosoivaksi, mutta niin todentuntuiseksi kastettu Tex Kil-ler).

Outsider eli Aarne Haapakoski tuotteistettiin 1950- ja 1960-luvuilla. Näitä A3-kokoisia Outsiderin lehtiä on säilynyt hyväkuntoisina vähän.

14

Yhä ilmestyvää Tex Willeriä lue-taan eniten Italiassa, mutta seu-raavaksi eniten Suomessa. Myös Norjassa lehti on suosittu.

Keräilylehden arvoon vaikuttaa ratkaisevasti sekä kohteen harvi-naisuus että sen kunto.

Texin lailla liuskalehtinä 1950- ja 1960-luvulla ilmestyivät Villi länsi (sankarina Kapteeni Miki) ja Viidakko (Akim). Niillekin on oma keräilykuntansa, mutta yksittäis-ten hyväkuntoisten lehtien hinta ei nouse juuri viittä euroa suurem-maksi.

Tex Willer ilmestyi Suomes-sa aluksi vuodesta 1953 vuoteen 1965. Vuonna 1953 lehtiä ilmestyi 25, 1954 peräti 27, vuodesta 1955 - 1964 vuosittain 26 ja viimeisenä vuotena 27.

Viiden vuoden tauon jälkeen Tex alkoi ilmestyä uudelleen tammi-kuussa 1971.

Liuskamaisten 1950- ja 1960-lu-vuilla julkaistujen Tex Willerien kunto on säilynyt suhteellisen hy-vänä verrattuna 1970-luvun Tex Willereihin johtuen niiden kestä-västä painotavasta; lehtinen on kiinni niiteillä selkämyksestään.

Näiden lehtisten hintataso liik-kuu viidestä eurosta aina useam-paan kymmeneen parhaiden ke-räily-yksilöiden kohdalla. Kalleim-mat hinnat joutuu pulittamaan en-simmäisestä (1953) ja viimeises-tä vuosikerrasta (1965). Itselläni-kin yhä puuttuu juuri näiden vuo-sien liuskoja.

Liimasidonta rapautuu1970-luvun Tex Willerien ongel-mana on niiden painotekninen rat-kaisu; kirjanen on liimasidottu sel-kämyksestä, jolloin huonon liiman kuivuessa sivut irtoavat avatta-essa. Niinpä priimakuntoisten Tex Willerien löytäminen 1970-luvun alkupuolelta on vaikeaa.

Vaikka minulla on jokainen nu-mero vuodesta 1971 alkaen näi-hin päiviin asti, on karmeaa seura-ta juuri noiden 1971 vuoden julkai-suiden vuosittaista rappeutumista.

Aivan vuoden 1971 alussa ilmes-tyneet ensimmäiset kuusi nume-roa ovat muodostuneet kaikkein arvokkaimmiksi keräilykohteiksi. Hyväkuntoisina näistä Tex Wille-reistä on parhaimmillaan makset-tu nettihuutokaupoissa jopa pari-sataa euroa.

Vuosina 1971-78 lehti ilmestyi 12 kertaa vuodessa. Numero 5/6 1973 on ainoa julkaistu kaksoisnu-mero.

Vuonna 1979 julkaistiin poik-keuksellisesti 13 lehteä. Vuodesta 1980 lähtien on ilmestynyt 16 nu-meroa vuodessa.

Aluksi lehti oli vuoteen 1965 kooltaan noin 10 cm x 20 cm ja käsitti vain muutamia kymmeniä sivuja. Tauon jälkeen 1971 lehden koko kasvoi noin 20 cm x 15 cm ja siinä oli 128 sivua. Nykyisin leh-dessä on 114 sivua.

Lehden koko kasvoi vuoden 2007 alussa "oikeaan" italialaiseen kokoon, eli lehteä ei ole enää ve-nytetty pienemmäksi, ja kuvissa ei ole venytyksen tuottamia virheitä.

Pari kertaa vuodessa julkaistaan

A4-kokoisia Texin juhlakirjoja, se-kä Maxi-Texejä, jotka ovat yleen-sä Suomessa ennen julkaisemat-tomia.

Lisäksi nykyään julkaistaan Tex-kronikoita, jotka sisältävät uusin-tapainokset vuodesta 1971 alka-en. Yhdessä kronikassa on kahden pokkarin tarinat.

Suomeksi on julkaistu myös Tex Willer –tietokirjoja, joista selviää vaikka se, kuinka monta ihmistä lännensankari on seikkailuissaan ampunut.

Tausta on spagettiwesternissä

Tex Willerin tausta on vuoden 1948 Italiassa. Kuuluisin käsikirjoittaja on Giovanni Luigi Bonelli ja piir-täjä Aurelio Galleppini.

Tex Willer seikkailee yleensä poi-kansa Kit Willerin, Texas ranger –ystävänsä Kit Carsonin ja nava-jointiaani Tiger Jackin kanssa.

Hänen elämänvaiheistaan ja his-toriastaan pääsee jyvälle lukemal-la pelkästään kahdeksan seikkai-lua: Taistelu erämaassa (numero 1/1953), Verinen käsi (4/1953), Kuoleman polulla (8/1953), Santa Fen tuho (6/1954), Kuoleman hyp-py (19/1956), sekä takaumaseik-kailut Texin menneisyys (2/1973), Fort Defiance (12/1976) ja Kahden lipun välillä (3/1977).

Texin voi arvioida syntyneen noin vuonna 1838. Karjavarkaiden luodista surmansa saanneella isäl-lään Ken Willerillä oli ranchi Texa-sissa, Rock Springin itäpuolella. Te-xillä oli myös veli nimeltään Sam.

Tex vietti muutaman nuoruus-

Tex Willer alkoi ilmestyä uudelleen vuonna 1971. Nämä kolme numeroa ovat kaikkein arvokkaimmat, tämän kuntoisinakin yli sata euroa kappale.

Tex-tutkielma: Ilpo Lagerstedtin ”Minä, Tex Willer”.

Janne Viitala pureutuu muun muassa Texeissä käytettyihin sanontoihin kirjassaan ”Hornan kekäleet”.

15

vuotensa rodeossa (tuona aikana veli Sam ammuttiin Culver Citys-sä) ja pari vuotta karjapaimene-na. Sisällissodan alkaessa hän oli 23-vuotias. Hän jätti armeijan lop-puvuonna 1864 ja poikansa Kit Wil-ler syntyi vuonna 1865 tai 1866.

Uusimmat seikkailut sijoittuvat 1880-luvun alkupuolelle tai puo-leen väliin. Tex Willer on tuolloin yli 45-vuotias. Carsonin iäksi on ilmoi-tettu eräässä seikkailussa 56 vuot-ta, Tiger lienee hieman alle 40 ja Kit

Harvinainen puolivuosikerta liuska-Texejä vuodelta 1956.

Willer parikymppinen.Eräässä seikkailussa Arizonan

reservaatissa asuvat navajointi-aanit vangitsevat Texin, ja uhkaa-vat tappaa tämän kidutuspaalussa. Heimon päällikön, Punaisen Nuo-len, tytär Lilith kuitenkin pelastaa Texin vaatimalla tätä puolisokseen. Tex menee naimisiin ja saa intiaa-neilta nimen Yön Kotka.

Tex viettää Punaisen Nuolen ky-lässä kaksi vuotta. Poikansa Ki-tin ollessa pieni vauva Tex jou-

tuu viemään hänet lä-hetysasemalle lääkä-riin. Tuon matkan aika-na kylässä puhkeaa iso-rokkoepidemia Texin vi-hollisten saastuttamien huopien takia. Kuolema korjaa myös Texin vai-mon.

Myöhemmin, Punai-sen Nuolen kuoltua Te-xistä tulee uusi nava-joiden päällikkö ja hän jatkaa myös Texas Ran-gersin apuna sekä inti-aaniasiamiehenä saa-

den näin lain rajamaillakin olevil-le toimilleen jonkinlaisen virallisen valtuutuksen.

Texas Ranger oli Yhdysvallois-sa sheriffin kaltainen kiertävä rat-supoliisi, joka voi valova lakia laa-jemmin kuin jonkun kaupungin tai piirikunnan sheriffi.

Texin seikkailut käsittävät koko Pohjois-Amerikan, mutta ulottu-vat myös Etelä-Amerikkaan. Osas-sa tarinoiista on myös fantasia- ja scifi-vaikutteita, joissa Tex on koh-dannut muun muassa noitia, ihmis-suden, dinosauruksia, kadonneita kansoja ja avaruusolentoja.

16

PAKINA

Ostanko enempi pakkausmateriaalia vai itse tuotetta?

Matti Virrantalo

On hyvä asia, että ostaes-saan jonkun tuotteen kau-

pasta voi sen mukavasti kotiin-sa kuljettaa pelkäämättä sen turmeltumista ennen itse tuot-teen varsinaista hyödyntämis-tä. Joskus vaan kieltämättä puk-kaa mieleen ajatus, että onko-han ihan kaikki pakkausmateri-aali tarpeen.

Tässä päivänä muutamana kävin ostamassa eräästä kau-pasta mustesuihkutulostimeeni uudet värikasetit. Kaupassa jo katselin, että onpahan saatu iso pakkaus moisista pienen pienis-tä kaseteista. Kaseteista, joiden sisältö ei kestä kovinkaan kau-aa, jos vähänkään tulostaa ja jos ei tulosta niin ainakin kuivu-vat käyttökelvottomiksi alta ai-kayksikön!

Kotona kävin avaamaan pak-kausta. On sitten viimeisen pääl-le lujaa kirkasta muovia päällys! Ei auta kuin etsiä se teräväkär-kinen mattoveitsi. Aukeaahan se pakkaus viiltämällä. Sisältä saan käsiini kovapahvisen ko-telon. No, se jo suostuu aukea-

maan käsin repimällä. Vaan ei-pähän mitä. Sen sisällä on mus-tasta muovista puristettu laatik-ko, josta löytyvät vasta nuo nel-jä pikkuruista kasettia. Jo pik-kasen hymyn karhetta vai är-syyntymisestä johtuvaa kireyttä luulen kasvoilleni löytyvän kun huomaan, että kasetit ovat on-neksi vielä suojattu tiukalla sel-lofaanilla. Niidenkin repimiseen tarvitsen vielä teräasetta. Ham-painkin saattaisi onnistua mut-ta sitä sotkua, jos puraisen sii-nä samalla kasetin rikki!

Pohdin vaan, että minkä ih-meen takia tuollainen minun järkeeni mahtumaton pakkaa-misvimma. Iso määrä jätettä ja vielä sekajätteeseen. Tarpeellis-tako, epäilen.

Voi kun joskus kaipaankaan niitä aikoja, kun lapsena äidin asialle kävelin kylän kauppaan. Kaupan täti kuultuaan minun makkaraa tarvitsevan otti tis-kistä lasin takaa pitkän makka-ratangon ja pitkää veistä mak-karatangon päällä pitäen kysyi, että mistä kohtaa katkaistaan.

Sen jälkeen repäisi sopivan sui-kaleen paperia ja pyöräytti mak-karapätkän pakettiin. Eikä sii-nä tarvittu edes teippiä. Ja sen melkein jokakertaisen ostoksen eli hiivapaketin jälkeen kun ei ollut enää muuta tarvista, repäi-si kaupan täti taas paperia pie-nen kulmapalan. Kiepautti sen tottunein käsin törrerölle ja la-sisesta kuupasta laittoi kauhal-la siihen kaupantekijäisiksi irto-karkkeja.

Eikä siinä ostoksia kotiin vie-täessä ’pieniä pusseja’ saati isompiakaan tarvittu. Äidin os-tokset vaan koulureppuun ja ne karkit taisivat olla syötyinä jo ennen kotiin ehtimistä. Eihän niistä osallisiksi sentään sisko-ja päästetty!

Tosin siinä Pekosalon kaupas-sa ei tainnut olla niitä tulostimen värikasetteja, ei edes irtotava-rana. Onneksi en tiennyt vielä niistä mitään. Mutta lyijykynän muistan joskus sieltä ostaneeni. Ja se suoraan taskuun paketoi-matta

17

Reinhold ”Reittu” Ryynänen, Joensuun rahamaailman yksinvaltias

Teksti: Heikki Tarma heikki.tarma@heikkitarma.fi

Reinhold Ryynänen oli yk-si mielenkiintoisimmista ja merkillisimmistä rahamaail-

man mahtimiehistä Joensuun his-toriassa. Aikanaan 1860-luvulla hän hoiti yksinään kaupungin raha-liikenteen ja hän hallitsi Joensuun rahamarkkinat yksinvaltiaana kah-deksan vuoden ajan.

Reinhold Ryynänen syntyi Pielis-järvellä 1838 ja kuoli Joensuussa 34 vuoden ikäisenä vuonna 1872.

Vuonna 1848 kymmenenvuo-tiaana hän saapui Joensuuhun ja pääsi Antti Juhana Mustosen pal-velukseen mahdollisesti juoksupo-jaksi. Viiden vuoden kuluttua hän eteni puotipojaksi.

Luultavasti noin 15-vuotiaana päästessään puotipojaksi hänelle syntyi ajatus oman yrityksen pe-rustamisesta, sillä hän meni tuol-loin vuonna 1853 Aleksander Alan-derin yksityiskouluun saadakseen todistuksen luku-, lasku- ja kirjoi-tustaidosta. Todistus oli välttämä-tön, sillä saadakseen kauppiasoi-keudet henkilön tuli osoittaa todis-tuksella nuo taidot.

Vielä tuohon aikaan 1850–60-lu-vuilla hänen sukunimensä vaihte-li. Reinhold itse kirjoitti oman su-kunimensä muotoon Rynäin, virka-miehet kirjoittivat Ryynäin ja jos-kus hänen sukunimensä oli Ryynä-nen. Aikaa myöten Ryynänen-su-kunimi vakiintui.

Kauppiaaksi ja porvariksi

Kun tarvittavat taidot kauppias-uraa ajatellen oli hankittu, Ryynä-nen anoi vuonna 1859 Joensuun maistraatilta lupaa ryhtyä kauppi-aaksi Joensuun kaupungissa. Asia-kirjat olivat kunnossa ja hakemus jätettiin lain mukaan viikoksi pöy-dälle tutustumista varten. Mutta jo kolmen päivän kuluttua hakemuk-sesta hänet kutsuttiin uuteen kuu-lusteluun.

Kaiken piti olla selvää Ryynäsen kohdalla, sillä Antti Juhana Musto-sen todistus takasi miehen hyvän maineen. Mustosen todistuksessa luki: ”Hän on hankkinut hyvät tie-dot kaupassa ja kirjanpidossa, on

ollut rehellinen ja nopea”. Maistraatin istunnossa koettiin

melkoinen yllätys, sillä joensuu-laiset kauppiaat Gustav Cederberg ja Jewsei Solehmainen vastustivat Ryynäsen kauppiashakemusta sillä perusteella, että Reinhold Ryynä-nen oli rikkonut sapattirauhaa pitä-mällä liikettä auki sunnuntaiaamu-na. Valituksen mukaan Ryynänen oli aukaissut Antti Juhana Musto-sen liikkeen sunnuntaina, vaikka se lain mukaan oli kielletty.

Tätä ei voitu kiistää, sillä käytän-tö oli aivan yleistä. Se oli niin ylei-nen, että käytännössä kaikki joen-suulaiset kaupat olivat sunnuntai-sin auki. Kirkossakäynti oli tuolloin lähes pakollista, sillä pappi kirja-si jokaisen ehtoollisella käynnin omaan kirjaansa ja jos joku jätti käymättä ehtoollisella useita ker-toja peräkkäin, syytä kyseltiin.

Ennen kirkonmenoa lähes kaik-ki kaupunkilaiset olivat liikkeellä ja useat heistä asioivat myös kaupas-sa. Siksi kaupat olivat auki palve-lemassa kaupunkilaisia. Jos Ryy-nänen ei olisi aukaissut Mustosen

Antti Juhana Mustonen tuki ja auttoi Reinhold Ryynästä eteenpäin mahdollisesti omien tarkoitusperiensä vuoksi.

Reinhold Ryynänen (1838–1872).

18

kauppaa, siitä olisi luultavasti seu-rannut potkut tai vähintään anka-ra varoitus.

Hakemuksen valittajat esitti-vät myös vakavamman syytöksen Ryynästä vastaan. Valituksessa sa-nottiin, että Ryynänen oli ollut mu-kana tappelussa. Asia oli kaupun-kilaisilla hyvin tiedossa ja Ryynä-nen joutui myöntämään asian. Ta-pahtumat olivat alkaneet siitä, kun Mustosen liikkeessä erään Juuas-ta kokoisin olleen Danskasen väi-tettiin varastaneen piipun ja sii-tä oli syntynyt tappelu. Danskas-ta oli lyöty niin kovaa, että hän oli myöhemmin kuollut kotonaan. Tä-tä tapausta oli käsitelty Kontiolah-den käräjillä ja tuomioksi oli Ryy-näselle tullut sakkoja tappelusta.

Asia meni vielä Viipurin hovioi-keuteen ja sieltä tuli tuomio, että Ryynänen oli osallistunut alaikäise-nä, 14 ja puolivuotiaana tappoon. Siitä tuli sakkoa 72 ruplaa, mikä oli hirvittävä summa. On siis ole-tettava, että Mustonen maksoi sa-kot, sillä Ryynäsellä ei varmasti ol-lut noin suurta summaa.

Maistraatti tutki tapausta ja mietti, oliko sillä vaikutusta porva-rioikeuden saamiseen. Se kuiten-kin totesi, että sapattirauhan rikko-minen ja osallistuminen tappeluun olivat tapahtuneet ennen Ryynä-sen täysikäisyyttä, eikä se vaikut-tanut porvarioikeuden myöntämi-seen. Reinhold Ryynänen sai kaup-piasoikeuden Joensuussa vuonna

1859 hänen ollessa 22-vuotias.Reinhold Ryynänen oli vuoteen

1867 saakka Joensuun nuorin kauppiasporvari. Tuolloin 20-vuo-tias Maksim Poljakoff sai oikeu-den harjoittaa elintarvikekauppaa ja hänestä tuli sitten nuorin yrittä-jä nuoreen kaupunkiin. Kun Ryy-nänen alkoi laajentaa yritystoimin-taansa, hän perusti vuonna 1862 joensuulaisen Ivan Kononoffin kanssa olutpanimon. Mielenkiintoi-nen yksityiskohta lienee siinä, että kun Ryynänen oli kaupungin nuo-rin kauppias, Kononoff oli vastaa-vasti vanhin. He perustivat Hauki-puron oluttehtaan lähelle Niska- ja Rantakadun kulmaan. Tehdas toimi 28 vuotta vaikkakin eri omistajilla.

Tulitikkutehtailijasta oluttehtailijaksi

Ryynäsen seuraava yritys oli tuli-tikkutehdas, joka laitettiin Ranta-kadulle vuonna 1865. Mukana oli pietarilainen sahanomistaja Miron Smirnoff. Smirnoffilla oli ensim-mäinen höyrysaha Hasanniemes-sä. Sillä paikalla on nykyisin Smir-noffin sahan muistomerkki.

Tulitikkutehdas ei ollut mikään menestys, sillä toimittuaan pari vuotta tehdas pysähtyi kokonaan. Ryynänen ja Smirnoff vuokrasivat tehtaan Adolf Beckille mutta hän ei liene saanut tehdasta kunnolla edes käyntiin, kun se lopetti toi-mintansa. Tehtaan kuitenkin omis-

ti Ryynänen. Tehdas paloi vuonna 1870 eikä sitä enää rakennettu uu-delleen.

Ryynänen osallistui myös Joen-suun ensimmäisen höyrylaivan rakennuttamiseen yhdessä Mi-ron Smirnoffin ja Simon Parviai-sen kanssa. Alus valmistui vuon-na 1863 ja laivan nimeksi tuli ”Jo-ensuu”.

Vuonna 1871 Ryynänen haki Fri-tioff Neppenströmin kanssa paik-kaa viinatehdasta varten. Hank-keessa olivat mukana myös Simon ja Petteri Parviainen, joilla oli lupa viinan tislaamiseen. Paikka löytyi-kin ”Pohjoislinjan pohjoispuolelta,” mikä on nykyisen hautausmaan ja Pielisjoen välisellä alueella. Tehdas aloitti toimintansa vuonna 1871.

Ryynäsen kauppa sijaitsi Kalas-taja- ja Torikadun kulmassa ja hän harjoitti myös tukkuliikettä. Kun tavaravirrat olivat melkoiset, Ryy-nänen rakennutti oman makasiinin Pielisjoelle kirkonmäen alapuolelle. Siellähän oli parhaimmillaan seit-semän makasiinia.

Reinhold Ryynäsen omat liiketoi-met eivät niin kovin kummoisia ol-leet tuohonkaan aikaan. Vain olut-tehdas oli kunnolla kannattava yri-tys. Vähittäismyymälä ei tuottanut mutta se oli oltava porvarioikeu-den säilyttämisen vuoksi. Tukkulii-ke ei noussut suurten joukkoon ja viinatehdaskin tiputti ainetta var-sin verkkaisesti. Tulitikkutehdas oli jo alusta alkaen tappiollinen.

Reinhold Ryynäsen asuintalo, johon tuli myöhemmin Tillikka-niminen kapakka.

19

Mustonen rakennutti oman suuren asuintalonsa vuonna 1870 osoitteeseen Koskikatu 1. Talo on vielä paikoillaan.

Reinhold Ryynäsen kauppa oli Tori- ja Malmikadun kulmassa.

Monta rautaa tulessa Voi olla, että kun Ryynänen osallis-tui niin aktiivisesti kaupungin asi-oihin ja erityisesti rahamaailman kehittämiseen, omat bisnekset ei-vät välttämättä olleet hänen en-sisijaiset kiinnostuksen kohteen-sa. Hänet valittiin kaupungin tak-soitusmieheksi eli hän päätti kau-punkilaisten veroasioista. VPK-toi-mintaan hän osallistui tilimiehenä. Sitten hänet valittiin Säästöpan-kin pelastajaksi. Säästöpankki oli kuivunut lähes kokonaan erimie-lisyyksiin ja taloudellisiin epäsel-vyyksiin. Ryynänen valittiin pan-kin pelastajaksi ja siinä hän onnis-tui melko hyvin.

Kun Suomen Yhdyspankki pe-rustettiin, ainoa järkevä vaihtoehto johtajaksi oli Reinhold Ryynänen, koska hän yksinkertaisesti oli kau-pungin ainoa ja paras kandidaat-ti. Ryynänen oli varaton tilimies ja hän tunsi läpikotaisin kaupunki-laisten rahat ja varallisuuden. Näin Reinhold Ryynänen toimi Joen-suun molempien pankkien johtaja-na 8 vuoden ajan. Lisäksi hän hoi-ti kaupungin kassan, määräsi ihmi-sille verot, hoiti tärkeimpien laitos-ten tilintarkastuksen ja tilit.

Onhan vielä yksi mahdollisuus Ryynäsen huikealle uralle. Kaikes-ta päätellen Ryynänen oli Antti Ju-hana Mustosen luottomies. Nostiko

Mustonen Ryynäsen korkealle hui-pulle saadakseen itse oman mie-hen päättämään kaupungin kaikis-ta raha-asioista. Hänellä olisi Mus-toselle ollut hyvin suotuisat vaiku-tukset. Mustosen lainansaanti oli-si turvattu. Hän tiesi aina, mikä oli kaupungin ja pankkien taloudelli-nen tilanne ja tätä myöten hänel-lä oli omat tuntosarvet maamme rahamaailman huipulle. Sellainen mahdollisuus tuli, kun Ryynänen oli Mustosen luottomies.

Reinhold Ryynänen ennätti olla aviossakin kaksi kertaa. Ensimmäi-nen vaimo oli Sofia Lindegren, joka kuoli jo 1865. Oltuaan leskenä pari vuotta hän avioitui uudelleen täkä-läisen jyvästönhoitaja Oscar Opp-manin tyttären, 17-vuotiaan Hulda Georginan kanssa. Reinhold kuo-li kesken kiireisen päivän vuonna 1872 vain 34-vuotiina. Kummasta-kaan avioliitosta ei syntynyt lapsia.

Nuori 19-vuotias leski eli loppu-elämänsä leskenä nauttien mies-vainajansa jättämästä suuresta perinnöstä. Karolina Oppman kuo-li 1904.

20

Sukurutsaukset, pitsinnypläys sekä laskuvarjohyppy eivät kiinnosta

Makkos MikkoaTuomo Flinkman, teksti ja kuvat

Kun kysyy pääasiassa Kiteen Juurikassa asuvalta helsin-kiläiseltä varatuomari Mikko

Makkoselta, mitä et harrasta, vas-taus tulee nopeasti: sukurutsauk-sia, pitsin nypläystä sekä laskuvar-johyppyä.

Mikko on koonnut Juurikan ko-tiinsa, Rautalammille kesäasunnol-le sekä Helsingin kotiinsa vuosien aikana melkoisen kirjakokoelman.

– Tarkkaa kirjanpitoa ei kappale-määristä ole, mutta puhutaan tu-hansista teoksista sekä niiden ai-hepiiriin liittyvästä lehtimäärästä ja -leikkeistä. Muun muassa Juu-rikassa kokoelma on sijoitettu nel-jään - viiteen eri rakennukseen.

– Yksi näistä on näkötorni, jossa ovat lintu-, tähtitiede- ja ilmailuun liittyvät kirjat. Edelleen entiseen rajavartiostolta hankittuun torniin on nettiyhteys, jonka avulla voi tä-män osa-alueen tiedot tarkentaa.

– Kirjat ovat minulle paitsi har-rastus lukemiseen myös tieto-jen tarkastamista varten. Juristi-na olen huomannut, että samasta asiakokonaisuudesta on olemassa monia eri versioita. Kirjojen avul-la olen pyrkinyt selvittämään niis-tä sen oikean.

– Erikoisesti olen kiinnostunut Karjalan ja Venäjän kirjallisuudes-ta. Periaatteessa koko kirjallisuus-harrastus alkoi ukkini, äidin isän kautta, joka toimi tehtaan kirjuri-na. Häneltä sain Leo Tolstoin suo-

mennukset perintönä. Vastaavasti Anton Zekova on venäläisenä kir-jailijana ylitse muiden. Hänen kir-jojaan löytyy venäjänkielisinä.

– Neuvostoliittolaiset kirjaili-jat kiinnostavat jo siksi, että itse työskentelin Suomen suurlähetys-tössä Moskovassa sekä muutamis-sa muissakin paikoissa Venäjällä useita vuosia. Siellä opin maan kie-len, jota haluan ylläpitää pääasias-sa keskustelemalla. Lukeminen on hieman vaikeampi asia, mutta se-kin onnistuu.

– Se, mikä kirjoissa venäläisis-sä on kerrottu Neuvostoliiton ajoil-ta, kannattaa aina tarkastaa. Niis-tä uupuu monia suurhenkilöitä ja jopa heidän uupumisestaan on jäl-kikäteen ilmoitettu, että ko. hen-kilö on poistettava kirjallisuudesta, Makkonen sanoo.

Kirjat löytyvät nopeastiMikko Makkonen on järjestänyt kir-jastonsa aihepiireittäin. On kirjoja ruokailusta, metsästyksestä, kar-juista, majavista, sukelluksesta, jota hän harrastaa pääasiassa ul-komailla lämpimissä vesissä, mut-ta käy myös Keski-Karjalan Sukel-tajien vuoroilla.

– Kolmeen kohteeseen kootut teokset löytyvät varsin nopeasti. Samoin puuttuvat kirjat on kirjat-tu muistikirjaan, joka kulkee aina mukana.

- Kirjaharrastus on mielenkiin-toinen aina siellä, missä olen mat-kustamassa. Mm. ulkomailta han-kin kirjoja, jotka lähetän postilähe-tyksinä Suomeen.

– Ja tietysti on aina mukana matkalukemista. Hauskin tapa-us oli, kun olimme vaimoni kans-sa häämatkalla. Vaimollani, jolla on Helsingissä oma kirjastohuone, luki ”kevyttä kirjallisuutta”, antoi minulle huutia, kun huomasi, että minä luin Venäjän kielioppia, Mik-ko naurahtaa.

Kielitaito opettaa veliverkosto toimii

Monialaharrastaja Mikko Makko-nen on harrastaja myös viiden eri kielen osaaja.

– Kirjojen lukeminen alkuperäis-kielellä on aivan muuta kuin ns. suomennettujen kirjojen lukemi-nen. Sen olen huomannut siinä, et-tä käännökset eivät ole välttämät-tä samansisältöisiä kuin alkuperäi-sen maan kielellä kirjoitetut kir-jat. Siksi olen pyrkinyt ulkomail-ta hankkimaan alkuperäiset paina-tukset kokoelmaani.

– Suomessa liikkuessani muka-nani on aina lehtiö puuttuvista kir-joista. Mukana on myös tuttavien lista, sillä olemme sopineet keske-nämme ”hyvä veli” -periaatteesta hankkia puuttuvia kirjoja.

21

Summa summarum

Mikko Makkosen kirjas-ton kokonaisuuteen sisäl-tyy muun muassa aitalli-nen sotahistoriaa, laati-koittain 1950- ja 60- luku-jen sarjakuvalehtiä, pahvi-laatikollinen numismaattis-ta kirjallisuutta, laatikoit-tain filateliaa käsitteleviä lehtiartikkeleita, noin 300 exlibriksiä käsittelevää kir-jaa, 44 sauna-aiheista kir-jaa, 39 karhu- ja 32 susi-aiheista opusta. Kymmen-kunnan keittokirjahylly-metrin lisäksi on 186 olut-kulttuuriaiheista kirjaa, 47 juustokirjaa, 28 makkara-kirjaa ja valkosipulikin on aiheena 23 kirjassa. Kari Suomalaisen, Erkki Tantun ja Mauri Kunnaksen piir-roskirjasarjat ovat muuta-mia puuttuvia vaille täydel-liset. Varsin laaja lehtileike-kokoelma käsittää kymme-niä eri aihepiirejä.

22

Uusi 20 euron seteli otettiin käyttöönHeikki Arppi

Eurosetelien uusi kierros ehti 25. marraskuuta uudistettun

20 euron seteliin. Jo aiemmin ovat ilmestyneet Europa-sarjan 5 ja 10 euron setelit. Uusi 5 euron seteli otettiin käyttöön vuoden 2013 tou-kokuussa ja uusi 10 euron seteli syyskuussa 2014.

Aiheina ovat Euroopan kulttuuri-historian eri aikakausien tyylisuun-nat ja uudessa 20 euron sinises-sä setelissä tyylisuuntana on aiem-man 20 euron vanhan mallin mu-kaisesti goottilaisuus.

5 euron tyylinä on klassinen, 10 eurossa romaaninen, 50 euros-sa renesanssi, 100 eurossa barok-ki ja rokokoo, 200 eurossa teräs- ja lasiarkkitehtuurin aikakausi se-kä 500 euron setelissä 1900-luvun moderni arkkitehtuuri.

Seteleissähän on myös ko-koeroja. Pienin (5 €) on mitoil-taan 120x62 mm, suurin (500 €) 160x82 mm.

Eurosetelien ulkoasun uudistaja on berliiniläinen setelisuunnittelija Reinhold Gerstetter.

Toisen sarjan setelien sarjanu-mero näkyy kahdessa paikassa. Takasivulla kulkee vaakasuorassa musta numero ja pystysuorassa

erilaisella painovärillä painettu nu-mero. Vaakasuorassa sarjanume-rossa on kaksi kirjainta ja kymme-nen numeroa. Ensimmäinen kir-jain kertoo, missä seteli on pai-nettu, ja toinen vaihtelee nume-roiden tapaan.

Toisen sarjan seteleihin on suunniteltu uudenlainen turva-tekijä: kasvokuvaikkuna. Kun seteliä katsoo valoa vasten, ho-

logrammin läpikuultavassa ikku-nassa näkyvät molemmilta puolil-ta seteliä kreikkalaisesta mytologi-asta tutun Europa-neidon kasvot. Kuten toisen sarjan 5 ja 10 euron seteleissä, myös 20 euron sete-lissä on hohtavanvihreä numero, ja Europa-neidon kasvot toistuvat vesileimassa.

Uusia euroseteleitä on entistäkin vaikeampi väärentää.

Jotta automaatit ja laitteet tun-nistavat myös uudet 20 euron se-telit, on setelinkäsittelylaitteiden valmistajilla ollut mahdollisuus saada uusia seteleitä käyttöönsä ennalta laitteiden testausta ja päi-vittämistä varten.

Myös toisessa eurosetelisarjassa kullakin setelillä on hallitseva väri, joka erottuu selvästi arvoltaan lä-himpien setelien väristä. Hallitse-vat värit ovat samat kuin ensim-mäisen sarjan seteleissä: 5 euron setelissä harmaa, 10 euron sete-lissä punainen, 20 euron setelissä sininen, 50 euron setelissä orans-si, 100 euron setelissä vihreä, 200 euron setelissä kellanruskea ja 500 euron setelissä purppuranpunai-nen.

Uusissa seteleissä on otettu huo-mioon myös ne maat, jotka ovat

liittyneet Euroopan unioniin ensim-mäisen eurosetelisarjan käyttöön-oton jälkeen eli vuonna 2004 tai 2007. Euroopan kartalla näkyvät myös Malta ja Kypros. Lisäksi ra-hayksikön nimi ”euro” on painettu paitsi latinalaisin (EURO) ja kreik-kalaisin (EYPΩ) myös kyrillisin aak-kosin (EBPO), sillä kyrilliset aakko-set ovat käytössä Bulgariassa, jo-ka liittyi Euroopan unioniin vuon-na 2007.

Seteleissä on Euroopan keskus-pankin lyhenteen erikielisiä kirjoi-tusasuja kaikkiaan yhdeksän. Ly-henteiden järjestys perustuu EU:n käytäntöön, jossa maiden ja vi-rallisten kielten nimet ovat niiden omakielisten nimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Seuraavas-sa kerrotaan kunkin lyhenteen koh-dalla, missä maissa se on käytössä. Kieli on mainittu sulkeissa.

BCE: Belgia (ranska), Espanja (es-panja), Ranska (ranska), Italia (ita-lia), Luxemburg (ranska), Portugali (portugali), Romania (romania)ECB: Belgia (hollanti), Tšekki (tšekki), Tanska (tanska), Irlan-ti (englanti), Latvia (latvia), Liet-tua (liettua), Alankomaat (hollan-ti), Slovenia (sloveeni), Slovakia (slovakki), Suomi (ruotsi), Ruot-si (ruotsi), Iso-Britannia (englanti)ЕЦБ: Bulgaria (bulgaria)EZB: Saksa (saksa), Luxemburg (saksa), Itävalta (saksa)EKP: Viro (viro), Suomi (suomi)EKT: Kreikka (kreikka), Kypros (kreikka)EKB: Unkari (unkari)BĊE: Malta (malta)EBC: Puola (puola)

Kaltimontie 9 | 80100 Joensuu093 541 3800 | www.stark-suomi.fi

23

Rahauutisia maailmalta UUdET EU-liPPUrAHAT ilmEsTyiväT

Numismaatikko-lehti uutisoi uusista EU-lippurahoista. Suomi ehti en-

simmäisenä EU-lippujuhlarahan-sa julkistajaksi, kun raha las-kettiin liikenteeseen 6.8., leh-ti kertoo.

Suomen Rahaa on tehty vain 500 000 kappaletta, joista 11 000 proof-laatuisina. Mui-

den maiden vastaavat rahat il-mestyvät syksyn aikana. Rahan

on suunnitellut Kreikan rahapa-jan suunnittelija Georgio Stamatopou-

los, jonka suunnitelma valittiin yleisöäänestyksen pe-rusteella voittajaksi. Voittajatyössä 12 ihmishahmoa tanssii EU:n lipun ympärillä.

Monien mielestä kreikkalaisen valitsemisessa yhtei-sen eurojuhlarahan suunnittelijaksi on tiettyä kohta-lon ivaa, mutta valinta tehtiin EU:n komission järjes-tämän yleisöäänestyksen perusteella. Kyseinen raha on jo neljäs yhteinen erikoiskakkonen, jonka euro-maat laskevat liikenteeseen.

EriKoisKAKKonEn jA HoPEArAHA AKsEli GAllEn-KAllElAsTA

Suomen Rahapaja julkaisi 22.10.2015 juhlarahan kuvataiteilija Akseli Gal-

len-Kallelan syntymän 150-vuo-tisjuhlavuoden kunniaksi, ker-too Numismaatikko-lehti. Sa-mana päivänä lasketaan liik-keelle myös Gallen-Kallela –teemainen kahden euron eri-koisraha. Akseli Gallen-Kallela (1865 –

1931) tunnetaan suomalaiskan-sallisen kuvataiteen uranuurtajana.

Hän ammensi luomisvoimansa suoma-laisesta luonnosta, kansankulttuurista ja muinaista-rustosta. Hänen syntymästään tuli tänä vuonna kulu-neeksi 150 vuotta.

Gallen-Kallela –juhlarahan tunnuspuolella on kuvat-tuna taiteilijan käyttämä maalauspaletti, laskeutuva henki ja Tuonelan joutsen. Arvopuolen kuvio taas kun-nioittaa Gallen-Kallelan taidegrafiikkaa. Juhlarahan on suunnitellut Hannu Veijalainen.

Akseli Gallen-Kallela –juhlarahaa lyödään nimellis-arvoltaan 10 euron ja 20 euron suuruisena hopeara-hana. 10 euron juhlarahoista 100 kappaletta on nu-meroitu. Numeroidut hopearahat on sekoitettu 10 000 kappaleen kokonaislyöntimäärään satunnaisesti. Juh-larahoissa on hopeaa suhteessa Ag500/1000, ja nii-den halkaisija on 28.5 mm ja paino 10 grammaa.

20 euron juhlarahoista 100 kappaletta on nume-roitu ja ne myydään erikseen pakattuna lasivitriiniin. 20 euron juhlarahojen maksimilyöntimäärä on 5000. Juhlarahoissa on hopeaa suhteessa Ag925/1000, nii-den halkaisija on 38, 6 mm ja paino 25,5 grammaa.

Akseli Gallen-Kallela –erikoisrahaa lyödään 500 000 kappaletta.

Lähde: Suomen Rahapaja Oy:n tiedote 22.9.2015

UUsiA jUHlArAHojA virosTA Viron keskuspankki Ees-ti Pank tiedotti syyskuun alussa kolmesta uudes-ta juhlarahasta, jotka on tarkoitus laskea liikkee-seen ensi vuonna. Ho-peiset juhlarahat lyödään valtiomiehen Jaan Poskan syntymän 150-vuotisjuh-lan sekä Rion olympialais-ten kunniaksi.

Jaan Poskan muistoksi on tarkoitus lyödä 10 eu-

ron nimellisarvoinen hopeinen juhlaraha, joka laske-taan liikkeelle alkuvuodesta. Rahan suunnittelijaksi on valittu Mall Nukke, joka on tunnettu lähinnä kuvatai-teilijana.

Myös Rion olympialaisten kunniaksi lyödään hopei-nen 10 euron nimellisarvoinen juhlaraha.

Viro aikoo lisäksi lyöttää ensimmäisen kansallisen 2 euron nimellisarvoisen erikoisrahan, jonka aiheena on virolaissyntyinen shakkimestari Paul Keres, jonka syntymästä tulee ensi vuoden alussa kuluneeksi 100 vuotta. Keres oli henkilöhahmona myös aiemmassa Viron 5 kruunun setelissä. Uuden 2 euron rahan suun-nittelijaksi on valittu Riho Luuse.

Vielä tämän vuoden puolella lasketaan Virossa liik-keeseen yhteislyönti EU-lippu 30 vuotta. Rahaa on tarkoitus lyödä 350 000 kappaletta.

MYYTÄVÄNÄ ERILAISIAM. Draghin allekirjoittamia seteleitä uusia 5 €, 10 € ja 20 € ja 50 €, unc tai 10- tai 9-laatuisia.

Myynnissä myös runsaasti eri vuosilta ”erikois 2 eurosia”, pillereissä tai rullissa.

Tiedustelut:martti.puustinen@pk-numismaatikot.fi tai 0500 851 851

24

Lauluja rahoista ja rahoja lauluistaJuha Marienberg

Uuden artikkelisarja on alkanut Rajan Rahan numerossa 6/2014.Tämä on sarjan viides artikkeli.

Kakskytä centtiä

Kakskytä centtiä on tampere-laisen Popeda-yhtyeen kap-pale, joka julkaistiin single-

nä 12. elokuuta 2002. Tuo tapahtui siis samana vuonna, jolloin eurot-kin tulivat virallisesti käyttöön. Kappale nousi heti ilmestymisensä jälkeen Suomen virallisen singlelis-tan sijaluvulle 6 ja pysyi kymme-nen parhaan joukossa kolmen vii-kon ajan. Olli Lindholmin sävellys ja Pauli Hanhiniemen sanoitus teh-tiin alunperin Yö-yhtyettä ajatel-len, mutta valmistuttuaan kappa-leen ei enää katsottukaan sopivan Yö-yhtyeen tyyliin. Laulua päätet-tiin tarjota Popedalle, joka myös levytti sen saaden aikaan yhden suurimmista hiteistään.

================Mull’ on taskussa kakskytä centtiä vain,sinä siihen et suostu ees vilkaisemaan.Parikymmentä vaivaista centtiä vain.Se sut saa tuskin naurahtamaan.Parikymmentä centtiä vain.================

Laulun sankari onnistunut sös-simään talouskirjanpitonsa siihen pisteeseen, ettei hänellä ole jäljel-

lä enempää kuin 20 sentin kolikko taskunsa pohjalla. Tuota kakskyt-senttistään hän nyt räplää taskus-saan ja pohtii, mitä kaikkea on aiko-jen saatossa tullut tehdyksi. Elämä on toisinaan mennyt keskimääräis-tä rennomman kaavan mukaises-ti ja tietyiltä osin turhankin vä-linpitämättömästi. Sapuska ei ole ollut Terveyden ja hyvinvoinnin-laitoksen ravitsemussuositusten mukaista, niinpä painoa sankaril-lemme on päässyt kertymään. Ei-kä hänen alkoholinkäyttökään ole jäänyt pelkkiin yömyssyihin ja jäl-kiruokaviineihin, sillä mielijuoma-listalla vaikuttaa olleen runsaasti muutakin.

Vaikka polku onkin johdattanut

25

PobedaPobeda GAZ-M20 oli neuvostoliittolaisen GAZ-autotehtaan vuo-sina 1946–1958 valmis-tama automalli. 50 hv bensiinimoottorilla va-rustettu noin 1400 kg painanut auto ei ollut nopea, mutta suunnit-telun lähtökohtana oli-kin hyvä etenemiskyky Neuvostoliiton huonoilla teillä. Vankka rakenne, isot pyörät, korkea maa-vara ja hitaaksi välitet-ty voimansiirto tekivät autosta hyvän etenijän myös Suomen heikoilla kelirikkoteillä. Pobedaa tuotiin runsaasti Suo-meen ja sitä käytettiin paljon taksiautona.

alamäkeen, solmio on kuitenkin kaiken aikaa pysynyt kaulassa – vaikkakin löysällä roikkuen. Kaiken tuon jälkeen taskuun on kuin tai-vaanlahjana jäänyt kolikko, jonka löytyminen saa sankarimme katso-maan uusin silmin elämäänsä. Ja kun positiivinen elämänasenne on edelleen tallella, valoisana puole-na sankarimme näkee tilanteessa suunnan, joka voi olla vain kohti parempaa.

================Minä maistelin rasvat ja silavatkin,Simona nesteitä nuoleskelin.Ihan kaikkehen sentään, mä ehtinyt enMutta vielähän ehtii, mä aavistelen.================

Kahdenkymmenen sentin koli-kot tulivat virallisesti käyttöön 1. tammikuuta 2002 yhdessä mui-den uusina käyttöön otettujen eu-rokolikoiden ja -seteleiden kanssa. Aluksi euroalueeseen kuului viral-lisesti 12 maata, mutta määrä on kasvanut seitsemällä myöhem-min rahaliittoon liittyneiden mai-den myötä. Kaikilla eurokolikoilla on sekä kaikille maille yhteinen et-tä kansallinen puoli.

Kansallisen puolen jokainen maa on saanut päättää itse ja se kertoo, missä maassa kolikko on laskettu liikkeelle. Euroalueeseen kuulu-vat 19 maata ovat laskeneet liik-keelle kaikkia kahdeksaa eriarvois-ta eurokolikkoa omilla kansallisilla tunnuksillaan, minkä lisäksi omia eurokolikoita ovat laskeneet liik-keelle myös EU:hun kuulumatto-mat ns. kääpiövaltiot Monaco, An-dorra, San Marino ja Vatikaani. Kun otetaan huomioon muutokset se-kä yhteisen että kansallisen puolen kuva-aiheissa, pelkästään 20 sen-tin kolikoita on tällä hetkellä liik-keellä jo yli 40 erilaista päätyyppiä.

Kullanvärisen kahdenkymme-nen sentin kolikon läpimitta on 22,25 mm, paksuus 2,14 mm, ja se painaa 5,74 grammaa. Kolikko-aihio on muodoltaan ns. espanja-lainen kukka eli se on pyöreä sile-äreunainen ja jaettu tasasuuruisiin lohkoihin seitsemällä reunalovella. Kolikko on 10 ja 50 sentin tapaan valmistettu nikkelittömästä Nordic Gold -nimisestä metalliseoksesta, jonka koostumus on 89 % kupa-ria, 5 % alumiinia, 5 % sinkkiä ja 1 % tinaa. Nordic Gold -metallise-os on vaikeasti sulatettavaa ja ke-hitetty nimenomaan rahametallina käytettäväksi. Seoksen keksijä on ruotsalainen Marian Sundberg ja sen kehitystyö tehtiin Outokumpu Copperin, Västeråsin T&K-labora-toriossa. Nordic Gold on Outokum-pu Copper Oyj tuotemerkki.

================Mull’ on taskussa kakskytä centtiä vain,siinä on kaikki, sen luojalta sain.Sillä pärjännyt oon jumalaare jo vain,sillä totta tein unelmistain.Parikymmentä centtiä vain.================

Erikoista niin laulun nimessä kuin sanoituksessakin on, että rahayk-sikkö on väärin kirjoitettu niissä molemmissa. Oikeaoppisesti kak-sikymmentä senttiä pitäisi kirjoit-taa ässällä eikä c-kirjaimella, kuten tässä laulussa. Kielikello-lehden numerossa 3/2001 valmistaudut-tiin euron tuloon ja julkaistiin Suo-men kielen lautakunnan ja Kielitoi-miston suositukset euron ja sentin kirjoittamisesta suomen kielessä. Artikkelin mukaan euron sadasosa eli sentti tulee kirjoittaa suoma-laisittain s-kirjaimella. Mikäli sentti halutaan lyhentää, suomen kieles-

sä voidaan käyttää lyhennettä snt tai pelkkää kirjainta c. Tavallisim-min sentit merkitään käyttämäl-lä desimaalilukuja, jolloin hintaan merkitään desimaalipilkun jälkeen yleensä vain kaksi numeroa.

Kirjoitusvirhe ei ehkä sittenkään ole tullut kappaleen nimeen vahin-gossa. Kenties Pauli Hanhiniemi on huomaavaisesti ajatellut kuu-lijakuntaa, sillä ässällä laulettuna-han kappaleesta olisi tullut paitsi kaksimielinen, myös suunnatto-man tuhma. Nykyisellään sentit c-kirjaimella laulettuna kappale so-pii myös hartaammissa piireissä kuunneltavaksi.

Lähteet:Euroopan keskuspankki (www.ecb.europa.eu)Wikipedia (fi.wikipedia.org)Kielikello (www.kielikello.fi)Flashlyrics (www.flashlyrics.com)

26

JotSet OyTeollisuuskatu 13, 80100 JOENSUU

Kävelin tuossa lähimetsikössä kesällä. Isossa raidassa oli pahkan tapainen pullistuma johtuen kaiketi puun aikanaan saamasta runkovauriosta, koska lahoakin sisällä. Olipahan joku kulkija laittanut sinne jemman. En maistanut mitä oli pullon sisältö. Ei niin jano…

Matti Virrantalo

KysyMys luKIjOIllETunnistaako joku tämän kahvilipuk-keen? Missä ja milloin käytetty ja kuuluuko tämä tilapäisiin maksuvälineisiin?

Terveisin Keräilijä Timop. 0500-572712

27

Yhdistyksen syyskokouskuulumisia

Teksti: Matti Virrantalo | Kuvat: Martti Puustinen

Pohjois-Karjalan Numismaati-kot ry:n syyskokous oli tiis-tain 3. marraskuuta kerhoil-

lan yhteydessä. Paikalle oli saapu-nut vaivaiset 22 yhdistyksen jä-sentä.

Kaiketi, kun kokouksen esitys-listalla ei ollut kovin mielenkiintoa herättäviä asioita, tupa ei ihan täy-teen tullut jäsenistä. Kokoukses-sa puheenjohtajan nuijaa paukut-teli kokousrutiinit hyvin hallitse-va Jouko Hirvonen ja sihteerin ky-nää pyöritteli allekirjoittanut. Ku-ten mainittua, ei isompia asioita listalla ollut.

Toimintasuunnitelma ensi vuo-delle hyväksyttiin ja sen mukaan on aikomus ensi vuonna kokoontua samoissa kerhotiloissa vastaavalla tavalla kuten ennenkin. Jäsenmak-suihinkaan ei tullut muutoksia eli perusjäsenyys hoituu 45 eurolla ja nuorisomaksu on vaatimattomat 10 euroa. Rajan Raha -lehteä jul-kaistaan tulevanakin vuonna neljä-nä numerona.

Hallituksen kokoonpanoon sen-tään tuli pieni muutos, kun pitkään ja ansiokkaasti yhdistyksen eteen töitä puurtanut Teemu Kortelainen ilmaisi halukkuutensa jättäytyä si-

vuun ja Jouko Hirvonen valittiin hä-nen sijalleen. Muutoin entiset jat-kavat ja Martti Puustinen jatkaa puheenjohtajana.

Yhdistyksen talouden todettiin olevan kohtuullisessa kunnossa. Jopa niin, että keskustelua käy-tiin siitä, että voitaisiinko osin yh-distyksen tukemana käydä jolla-kin Keski-Euroopan rahamessuta-pahtumista. Valkenburgin ja Berlii-nin messutapahtumat tulivat esille mahdollisina tutustumiskohteina. Asia jäi sentään mietintään.

2015 syyskokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat.

28

29

Kerhoillassa 6.10. kuultiin

Heikki Tarman tarinaaHistorioitsija Heikki Tarma esitelmöi Reinhold ”Reittu” Ryynäsestä, joka oli 1800-luvun loppupuolella Joensuun rahamaailman yksinvaltias. Esitelmä on toisaalla tässä Rajan Rahan numerossa.

30

Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry

Toimintasuunnitelma vuodelle 2016

Vuosi 2016 on yhdistyksemme 46. toiminta-vuosi. Yhdistyksemme tarkoituksena on numismaattisen sekä muiden numismatiik-

kaan liittyvien keräilyalueiden aktiivinen tukemi-nen ja harrastuksen lisääminen. Yhdistyksen pää-asiallinen toiminta-alue on Pohjois-Karjala. Jäse-nistöämme on ympäri Suomea ja myös muutamia ulkomaisia jäseniä on.

Toimintamme perustana ovat yhdistyksemme säännöt. Kuukausikokoukset ovat joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina ns. kerhoiltana, johon yri-tämme saada esitelmien pitäjiä eri keräilyalueilta joko omasta keskuudestamme tai ulkopuolisia esi-telmöitsijöitä mielenkiintoisista aiheista ja keräily-alueista. Kuukauden kolmas tiistai pidetään edelleen huu-tokauppailtana ja ns. osto-, myynti- ja vaihtoiltana. Kokouspaikkana on Joensuun ev.lut. seurakunnan kerhohuone, osoite Rauhankatu 4, Joensuu. Ker-hoillat alkavat klo 18.00. Kesäkuukausina (kesä-, heinä-, elokuu) emme perinteisesti kokoonnu, ellei tilanne sitä vaadi. Toukokuun ensimmäisenä tiis-taina kokoonnumme totuttuun tapaan Kiteellä.

Hallituksen ajatuksena vuodelle 2016 on nettisivu-jemme yleisilmeen piristäminen tai mahdollisesti kokonaan uusiminen sekä kiinnostavuuden lisää-minen uusien jäsenien ja etenkin nuorten keräili-jöiden innostamiseksi sivujemme käyttäjiksi. Säh-köpostiviestintää tullaan lisäämään niiden jäsenien keskuudessa, jotka ovat yhdistykselle s-postiosoit-teensa antaneet.

Tulevan vuoden tavoite onkin saada uusia jäseniä ja etenkin nuorisojäseniä huolehtimaan yhdistyk-semme tulevaisuudesta. Myös keski-ikäisten jäsen-hankinnassa tehostamme toimintaa. Toivotaan, et-tä heidän joukostaan löytyisi tulevia nuorempia ve-täjiä yhdistyksellemme. Uusi onnistunut Euroaapi-nen antaa jäsenhankinnalle hyvää mahdollisuutta toimia.

Rajan Raha -lehden julkaisemista jatketaan tuleva-na vuonna 4-numeroisena. Henkilöhaastatteluita tehdään jokaiseen numeroon. Lehden sisältöä yri-tämme monipuolistaa mm. lisäämällä esittelyitä eri keräilyalueilta sekä jäsenien mielenkiintoisin mat-kakertomuksin. Jäsenistössämme on monien nu-mismatiikan osa-alueiden ja eri keräilyalojen asi-antuntijoita, joiden tietoutta käytetään hyväksi.

Nettisivustollamme www.pk-numismaatikot.fi li-sätään tiedotusta niin yleisesti kuin myös kohdis-tettuna yhdistyksen jäsenistölle. Jäsenosion käyttä-jätunnukset hankkineilla jäsenillä on mahdollisuus laatia artikkeleita ja lisätä kuvia sekä on myös kom-mentointimahdollisuus toisten jäsenten artikkelei-hin..

Yhdistyksemme toimintaa ohjaa ja koordinoi sekä käytännössä toteuttaa syyskokouksessa valittu pu-heenjohtaja ja hallitus yhteisvastuullisesti, apunaan mahdolliset nimetyt toimikunnat ja ostopalvelut.

Retkiä järjestetään, mikäli tarvetta niiden järjestä-miseen ja halua osallistumiseen esiintyy.

Yhdistyksemme sääntömääräiset kokoukset ovat huhtikuussa ja marraskuussa 2016. Numismaatik-koliiton kokoukset 2016 ovat keväällä ja syksyllä.

Yhdistyksen jäsenmaksu on 45 € perusjäsenille ja nuorisojäsenmaksu 10 €. Kannattajajäseniltä mak-su on 150 €. Jäsenmaksut sisältävät Rajan Raha -leh-den vuositilauksen. Rajan Raha -lehden erillinen ti-lausmaksu on 45 € ja ulkomaille tilattuna 50 €.

Positiivista julkisuutta toiminnastamme hankimme erilaisissa tietoiskuissa ja muodoissa niin radiossa kuin alueen muissa medioissa. Yleisölle avoimia ar-viointi- ja tiedotustilaisuuksia harkitaan järjestettä-väksi ympäri maakuntaa sopivien tilaisuuksien yh-teydessä, varsinaisten kokousten lisäksi. Koulussa järjestämme tietoiskuja numismatiikasta, jos kiin-nostusta ja halua kouluilla riittää.

30

31

RajanRaha 4/20156. vuosikertaPohjois-Karjalan Numismaatikot ry:n julkaisuISSN-L 1798-761XISSN 1798-761X4 numeroa vuodessa

Vastaava toimittajaKari Tahvanainen

ToimitusKari Tahvanainen ja hallituksen jäsenet

Toimitus, ilmoitusmyynti ja sähköposti Osoitteenmuutokset kirjallisina: Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry.Somerotie 1180230 JoensuuTai sähköpostitse: info@pk-numismaatikot.fi

Lehti ilmestyy vuonna 2016 neljästihelmi-, touko-, loka- ja joulukuussa

Tilaushinta koko vuodeksi 2016Koko vuosikerta 50 €P-K:n Numismaatikot ry:n jäsenet 45 €Kannatusjäsenet 45 €Irtonumero 10 €

Ilmoitushinnasto 1.1.2014 alkaen toistaiseksiKoko sivu / takakansi, väri 350 €Etukannen jälkeinen/takakannen edellinen, väri 280 €Koko sivu, mustavalkoinen 200 €1/2 sivua, väri 185 €1/8 sivua 80 €Rivi-ilmoitus 50-100 merkkiä 8 €yli 100-150 merkkiä 10 €yli 150 alkavalta 50 merkiltä + 3 €Yhdistysten huutokauppasivut á 60 €Muut ilmoitukset sopimuksen mukaanIlmoitukset sähköpostilla: toimitus@rajanraha.fiLisää kotisivuillamme www.pk-numismaatikot.fi Lisävärit, ilmoitusliitteet ym. sopimuksen mukaan.Julkaisemme sitoumuksetta kirjoituksia eri harrastusaloil ta. Kirjoittajien teksteissään ilmaisemat mielipiteet eivät välttämättä edusta yhdistyksemme kantaa, ellei sitä ole erityisesti mainittu.

Taitto/PainoMainostoimisto Brand New Way / Tammerprint, Tampere

Rajan Raha 1/2016 ilmestyy 15.2. alkavalla viikolla.Lehteen tarkoitetun ilmoitus- ja muun aineiston tulee olla toimituksella 26.1. mennessä.Pohjois-Karjalan Numismaatikot rywww.pk-numismaatikot.fiVastaava toimittaja 2015 Kari Tahvanainen, 050 356 1903, kartsa.tahvanainen@gmail.com Toimituskuntana toimii yhdistyksen hallitusHallitusPuheenjohtajaMartti Puustinen, puh 0500 851851Sihteeri, rahastonhoitaja, jäsenasiatMatti Virrantalo, matti@virrantalo.fi, 040 566 6646Hallituksen jäsenet I varapuheenjohtaja Timo Ruotsalainen, 0500 572 712II varapuheenjohtaja Tuomo FlinkmanTeemu KortelainenJuha PöllänenHeikki ArppiMika RuotsalainenMauno SaarelainenSähköpostiosoite: info@pk-numismaatikot.fi Pankit päätilimme FI6157700520113132huutokauppatilimme FI2457700520202844Y-2323168-8

Kansi: Taitto: Mainostoimisto Brand New Way Suunnittelu ja toteutus: Raimo Vänskä, Teemu Kortelainen, Kari Tahvanainen Kannen kuvat: Kannen kuvat: Kari Tahvanainen, Heikki Arppi, Juha Marienberg

Harrastustamme tukevat: