23.11 2006- kevät 2007 ja syksy 2007

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 23. marraskuuta 2011 kello 17:48

LUKIJALLE:

NÄIN KOKEMUSTIETO RAKENTUI TYÖVÄLINEIKSI, MALLEIKSI JA RAKENTEIKSI 2OO6-2011

 

Kirjoitan, saadakseni näkyville, miten Portaat projektin hakuvaiheessa määrittynyt perustehtävä täyttyi. Kerron mitä minulle ammattilaisena projektissa työtä tehneelle, merkitsi vertaisuus kokemustieto, kokemustiedon hyödyntäminen ja miten siitä vuosien varrella rakentui ” kokemustietoa hyödyntävä kuntoutumismalli”.

Kuvaan projektityössä olevia prosesseja, sillä se tuovat näkyville taustaa ja syitä miten vertaistoiminnoista kasvoi kokemustieto ja kokemustieto syveni kokemusasiantuntijuudeksi. Kuvaan miten palvelukentän sirpaleisuuden vaikutuksiin haettiin” eheyttäjiä” kaikissa toimissamme jo vuodesta 2007. Miten Luovuusterapeuttisia työvälineitä käyttävistä teemaryhmistä kasvettiin kohtaan jossa kaikki kokemustieto ja ammattilaistieto tiivistyi:

KASVAVAN TYÖN RAKENTEEKSI,TYÖN TEKEMISEN MALLIKSI JA KOKEMUSTIEDON POHJALTA SYNTYNEIKSI TYÖVÄLINEIKSI. ”VASTAVOIMAKSI SIRPALEKENTÄLLE”

 

VUOSI 2006

VERTAISTYÖ/KOKEMUSTIETO

Aikakausi jolloin Portaat projekti ja minä kuljimme vielä eri reittejä. Sain kuulla projektin suunnitelmista ja olin kiinnostunut mahdollisesta projektityöntekijän paikasta.. Työskentelin päivätoimintayksikössä ohjaajana ja häälyin jossakin Portaiden pohjaa luotaavien jo toista vuotta toimineiden vertaistoimintojen taustalla. Vertaistoimien perustajat olivat olleet ryhmissäni ja käynnistysvaiheessa olin vertaistoimissa mukana, kunnes tulin tarpeettomaksi. Olin näköalapaikalla, kun vertaistyötä tehtiin monessa tasossa yhtä aikaa, juuri sitä mitä ihmiset nyt kokivat tarpeelliseksi; ihmetellä ,suunnitella ja rakentaa. Näin esim. ison selvitysprosessin, kun vertaiset etsivät tietoa paikkakunnaltamme, minkä tarpeen kanssa voisi apua hakea mistäkin ja mihin vuorokaudenaikaan.

Viikoittain toimi vertaispäivystys. Vertaiset perustivat tarvitsemiaan vertaistukiryhmiä, suunnittelivat ja toteuttivat yhteisiä vapaa-ajan vietto mahdollisuuksia. He tekivät kaikkea mitä tarvittiin hyvinvoinnin lisäämiseksi. Vertaisten oman tekstiviestiringin kautta tieto tapahtumista ja asioista kulki rinkiin liittyneille ja talon autossa oli 5.lle vertaiselle vakuutukset ja auto käytössä vertaistoimintoja tukeviin ajoihin.

Katja teki vertaisten kanssa suuren yksikkökierroksen kuullen yli 120 mielenterveys kuntoutujaa ajatuksella ”;mitä te olisitte tarvinneet ja mitä teiltä olisi jonkun jossain pitänyt kysyä.”

Projektiryhmä oli miettinyt ja kerännyt vuoden aikana paljon tietoa ja erilaisia malleja alkukartoituksista. Katja selvitti netistä eri elämän alueita kartoittavia ohjelmia. Ohjausryhmässä oli herännyt tarve ASE 1.lle. Eli alkukartoitus välineistölle ja alkukartoitus tavalle, joka auttaisi mielenterveys kuntoutujia kohti työ ja opiskeluelämää. Tullessani mukaan projektiin oli idea mallista, johon sisältyisi 6-7.stä alkukartoituskäyntiä ja asiakkaita olisi 20 vuodessa.

 

PROJEKTI TIETOA

Ote-projekti 2005 lähtien paikallisella AMK:lla toimi työpariutemme kasvualustana. Tulimme työntekijöinä näkyväksi toisillemme. Aiemmin meillä oli ollut ryhmäohjaaja asiakas suhde. Alkukartoituksen toimintamalli syntyi Katjan keräämien kysymysten pohjalta ja otettiin käyttöön.

Ohjattiin opiskelua tukevia ryhmiä, kohdattiin opiskelijoita kartoitus ja tukikäynneillä ja suunniteltiin syksyn orientoiviin opintoihin liittyvää mielen hyvinvointi teemalla kulkevaa osiota.

Syksyllä 2006 hain Portaat projektin työntekijäksi ja esittelin valitsijoille luovuusterapeuttisia työtapojani, jotta tietävät työtapani. Tulin valituksi projektityöntekijäksi Portaat projektiin jossa Katja toimi projektivastaavana.

Lähialueyhteistyö Venäjälle vertaistyöntekijä valmennuksen tiimoilta , jonka Katjan tavannut ylilääkäri Pietarista työntekijöilleen halusi ,oli aluillaan. Ote- projekti AMK:lle oli täydessä vauhdissa otona 10 h viikossa. Päivätoimintayksikön työn sulkeminen osaltani alkoi ja olin marraskuussa Portaat projektissa alkukartoituksissa kuunteluoppilaana.

 

ENSIMMÄINEN ALKUKARTOITUS

Portaat projektin alkukartoitukseen otettiin kaikki halukkaat mielenterveyskuntoutujat. Katja oli pitänyt toiminnan esittelytilaisuuden organisaatiomme sisällä, joten haastatteluun tulijat(31) olivat suurimmaksi osaksi kuulleet meistä sen kautta. Osa huomasi(2) jo kartoituksessa, ettei ole oikea aika tai oikea palvelu.

Alkukartoitusten jälkeen kuulin mukana olleiden ammattilaisten ihmettelyä” mitä oikein tapahtui”, kun asiakkaat puhuivat niin suoraan ja tosia asioita jo ensi haastattelu aikana”. Tiesin, että haastateltavat olivat kuulleet Portaiden esittelytilaisuudessa Katjan selviytymistarinan ja halusivat liittyä projektiin sen vuoksi. Jonossa oli 31 alkukartoitusta haluavaa asiakasta.

 

KOKEMUSTIETONI

Vertaistoimissa olen nähnyt innostuksen eteenpäin vievän ja kokemuksen jakamisen parantavan ja toivon herättävän voiman ihmisten teoissa ja olemuksessa. Olen nähnyt miten omat kokemat ovat saaneet merkityksen. Vertaistensa kanssa ihmiset voivat olla juuri sellaisena kuin siinä hetkessä ovat ja on mahdollisuus harjoitella sitä, miten tänään haluan ihmisten kanssa olla. Näissä kohdissa olin käytettävissä luovuusterapeuttisine välineineni ja taitoineni, jotta ihmiset saivat työstää asioitaan.

Näin miten päivätoimintakeskuksen työryhmä pystyi vastaanottamaan vertaisten tuomat muutokset avoimeen päivätoimintayksikköön. Näin myös, missä kohdassa tuli pulmia. Usein ne liittyivät sanoihin ”kuka on vastuussa”.

Vertaiset alkoivat määrittämään, kirjoittamaan ylös ja luomaan omaa ”mitä vertaisuus on” ja mitä se ei voi olla, käsitteistöään ja valmennuspakettiaan.

Ihmettelin kuinka monta prosessia voi olla päällekkäin, työssä, työyhteisössä , vertaistyössä. Tapahtui tosi paljon monella rintamalla.

Koko projektin lähtölaukaus tapahtui vauhdin kiireen ja paljon tekemisen lataamana.

RAKENTEET:

Kuvaa asioiden syntytilanteita ja välivaiheita, jotka ovat mukana valmiissa mallissa 2011

sähköpostirinki Katja kokosi moniammatillisen ohjausryhmän

Työpariudessa on meidän erityisosaamisemme. Kun teemme työtä yhdessä siinä on kokemus ja ammattilaistiedon näkökulmat yhtä aikaa läsnä

Kokemustarinalla alkava avoin esittelytilaisuus ennen toiminnan aloitusta

Haastattelujen ja palaverikäytänteiden avaus kokemustarinalla.

Vertaisten ”,kuinka olla vertainen” työskentely loi Kasvavan työn olemisen tapojen pohjia

kysymykset joita” jonkun olisi minulta pitänyt joskus kysyä” ja niihin lisätty mittari, jolla määrittää kokeman vaikuttavuus tuli käyttöön.

Tehtiin iso seinä PORTAAT KAAVIO nro.1 selkeyttämään työtä ja Portaat projektin esittelyä ja pitämään työmme kokonaisuuden näkyvillä ja avoimena toimistossamme käyville.

 

KOKIJOILTA OPITTUA TAI OPITTAVISSA OLEVAA

Olen valmistunut mielenterveyshoitajaksi 1994. Enkä niiden kolmen ja puolen vuoden aikana, jotka opiskelin, muista kuulleeni mitään kokonaisesta palvelu järjestelmästä, rakenteesta tai yhteistyöstä yli organisaatiorajojen. Mielisairaalassa työskennellessäni 6 vuotta yhteistyö eri osastojen välillä keskittyi potilas siirtoihin ja yhteistyötä tehtiin avohoidon sen tahon kanssa ,johon asiakas seuraavaksi lähetettiin. Minkäänlaisesta ymmärryksestä kokonaisuuksista en saanut kiinni.

Nyt 2011 näen, että jo silloin 2006 vertaiset etsivät miten löytää palveluita, kun palvelukenttä on niin hajallaan ja levällään, eikä mistään tunnu löytyvän tietoa, mistä voi apua hakea minkäkin ongelman kanssa. Näin työskentelyn ja olin siitä iloinen, mutta oman

sirpaleeni kärjessä perustyön sisään kääntyneenä työtä tehdessäni, en nähnyt asian laajuutta ja vaikuttavuutta. Ei ollut tilaa ymmärtää niin isosti.  

AIKAKAUDEN YHTEENVETOA

Alku kysymysten synty aikaa.

Vuosi 2006 oli vertaisuuden kasvun vuosi.

Oma vuoteni oli vanhan hajoamisen ja monien uusien alkujen aikakausi. Sirpaleinen jo itsessään mutta kasvuvoiman lataama.

 

 

KEVÄT 2007

ALKUKARTOITUS

Vuosi alkoi alkukartoitusten kaudella. Jokaisessa tapaamisessa läsnäolon tuntu ja se mitä puhuttiin oli isoa ja totta . Kysymykset koskettivat elämänalueita lempeästi tilaa antaen. Katja kirjoitti ihmisen omat sanat talteen. Kaavakkeet olivat marginaaleja myöten täynnä, sanoja joilla oli arvo ja merkitys. Alkukartoituksessa näkyi myös vastasiko se mitä meillä oli haastateltavan tarpeisiin, ellei vastannut, pyrittiin ohjaamaan asiakas toisiin palveluihin.

Alkukartoituksissa selvisi ”mitä ihmiset nyt tarvitsevat”. Ideoitiin asiakkaan kanssa miten voisimme edetä ja sovittiin seuraava kartoitusaika . Tarve ja idea listoja ilmestyi toimistotilan seinälle. Kun jokin asia tuli näkyville, niin siihen tartuttiin : selvitettiin arkeen liittyviä haasteita, hankittiin tietoa, selviteltiin palveluja, suunniteltiin ryhmiä, järjestettiin tutustumiskäyntejä, alettiin pohjustaa luentosarjaa, jne.. Seuraavaksi toimiston seinälle ripustettiin suunnitteilla olevien asioiden listoja, kaikkien kävijöiden nähtäväksi.

Portaille tulijat olivat sairaslomalla, sairaslomalla, kuntoutumistuella, eläkkeellä tai työvoimahallinnon tai työvoiman palvelukeskuksen Väylän asiakkaina. Katjan tekemä yhteistyö 2006 Väylän kanssa mahdollisti sen, että viikkotuntimäärillä ja toimilla oli tilaa alkaa rakentua ihmisten tarpeiden mukaan.

 

YHTEISTYÖ

Alkukartoitusten edetessä Portaat projektille alkoi muotoutua oman näköinen suunnitelma ensimmäiselle kaudelle ja ihmisille pidempiä suunnitelma ehdotuksia , kuin pätkärahoitukset mahdollistivat. Oli jotain mistä kertoa . Alkoi verkostopalaverien aikakausi( 22kpl) Verkostopalaveriin kutsuttiin ne tahot, jotka asiakas koki mielekkääksi kutsua. Isoin taisi olla 12 henkeä. Osallistujina oli perhettä, ystäviä, ammattiauttajia: mielenterveys-, sosiaalipuolen, työvoimahallinnon, Kelan, tuettua työtä tarjoavia tahoja ja harjoittelupaikkojen edustajia, oppilaitosmaailmasta oposta opettajiin ja työnantajaan. Se oli hedelmällistä , innostavaa ja silmiä avaavaa työtä. Verkostopalaverien monet ilmiöt näyttivät itsensä ja toivat paljon ymmärrystä erilaisista työtavoista, asenteista ja niiden vaikutuksista. Kun, joku aktiivisesti auttamisverkostossa mukana oleva ei tullut verkostopalaveriin, asiakkaan suunnitelma alkoi myöhemmin muuntua, siihen tuli jotain, mikä ei ollut yhtä aikaa muiden suunnitelmien kanssa näkyvissä ja lähti viemään eri suuntaan tai aivan erilaisella aikataululla, tärkeysjärjestykset hakivat uuden muodon ja yhtenäinen suunnitelma alkoi mureta.

Palaverirakenteen ja palveluverkoston merkitys tuli näkyville. Palaverit pidettiin ensimmäisellä kaudella yhteistyö kumppaneiden tiloissa. Usein alkuun jäimme odottamaan miten palaveri käynnistyy ja etenee tässä paikassa, näiden työntekijöiden kanssa. Se mitä palavereilla saatiin aikaan oli siis hyvin eri oloista joka paikassa. Pysähdyimme ja totesimme, että näin emme voi jatkaa, kokemusasiantuntija Katjassa voi huonosti. Suunnittelimme palaverirakenteen ja pyrimme käyttämään sitä olimme sitten missä hyvänsä.

 

AJANKÄYTTÖ/TALOUS

Yksi asiakkaiden iso tarve oli saada pitkälinjaisia suunnitelmia. Niin moni oli elänyt elämäänsä 3kk.n kuntoutustukipäätösten tai muuten rahoitusten pilkkomassa maailmassa lyhytkestoisissa palveluissa, tietämättä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Jokin ulkopuolinen, tiedossa olematon tuntui määrittävän palvelujen alut ja loput. Usein ihminen odotti postilaatikosta tipahtavan seuraavan määräyksen menosuunnastaan ja rahoituspohjastaan. Aloimme tehdä pidempiä suunnitelmia ja katsoa miten niihin talouspohja järjestyy. Oli yllättävää miten samanlaisiin talouden mustiin aukkoihin ihmiset samoissa kohdissa putosivat ja kuinka vaikeaa on saada perusturva säilymään muutoskohdissa. Verkostosta alkoi löytyä yhteinen tahto pitkän linjan suunnitelmien tueksi. Monet tahon työntekijät tekivät ison työn etsiessään kaikki mahdolliset keinot ja rahoitusmuodot turvatakseen yhtenäisen pitkälinjaisen suunnitelman

Kun pitkiä suunnitelmia tehtiin, niin hyvin pian tuli näkösälle esim. kouluihin hakujen yhteydessä, että oli hyvä tehdä suunnitelma A ja B Joissa molemmissa oli merkityksellinen sisältö ja paras mahdollinen talouden turva. Pelottavissa muutoskohdissa eri vaihtoehtojen näkyville tuominen hälvensi pelkoja ja toi kokemaa valinnan vapaudesta.

 

PROJEKTIN TIETOA

Tilanteessa, jossa meidän asiakkaamme olivat; sairaudesta toipumisen ja työelämän toimien välissä, tuntui puuttuvan pala. Tämä puute näkyi vaikeutena palata työelämään tai saada oma arki itseä tyydyttäväksi. Harppaus valmentautumattomana potilaan maailmasta johonkin 20h viikossa työ elämän säännöillä ja kielellä toimivaan kokeiluun, tuntui mustia aukkoja liittymisen mahdottomuuksia sisältävältä estekentältä. Tähän väliin alkoi Projektimme kasvaa. Kuulla ja nähdä

mitä siinä välissä on ja mitä sinne tarvitaan. Kuulemaan asiakkaan tarvetta ja työntekijäkentän arkityön todellisuutta. Rakentamaan jotakin, mitä tarvitaan tämän kohdan läpi elämiseen ja ylittämiseen.

 

 

 

VERTAISTYÖNTEKIJÄVALMENNUS/VERETAISTYÖN TUKEMINEN PORTAAT PROJEKTISSA

Alkukartoituksissa nousi esille erilaisia tekemisen, oppimisen ja toimimisen tarpeita. Usein oli myös tilanne, ettei ihminen tiennyt mitä tarvitsee, mutta tiesi ettei näinkään voi enää olla. Kun ei ole sanoja eikä tiedä mitä tarvitsee ”isommassa mittakaavassa” elämän tai työn suhteen, niin miten sitten edetään?. Tarvittiin yhdessä tekemistä, ihmisiin liittymistä, mahdollisuutta kokea olemassa olonsa merkitykselliseksi, mahdollisuutta: innostua ja kokeilla omia siipiään, oppia, auttaa ja tulla autetuksi, osata ja opastaa, jakaa ja kuulla kokemuksia, tulla kohdatuksi tasavertaisena, mahdollisuutta olla osa jotain, kuulua johonkin. Sama tarve on minullakin ihmisenä. Projekti oli kokemustietoa hyödyntävä, joten näistä tarpeista tuli projektia ohjaava tekijä seuraaviksi vuosiksi.

Vertaistyöntekijä valmennukseen sisällytettiin ihmisten omaan kasvutarpeeseen liittyviä elementtejä sitä mukaa kun niitä valmennuksen edetessä tuli esiin, liittyen esim. ihmisenä, vertaisena olemiseen toisten joukossa, vertaistyön määrittämiseen, esiintymiseen, suunnitteluun, ryhmässä työskentelyyn, erilaisten vertaistoimien ohjaamiseen, tapahtumien suunnitteluun jne.

Keväällä alkoi selviytymistarinoiden työstäminen luovuusterapeuttisilla välineillä kaikille halukkaille. Osa halusi saada tarinansa ”kokoon ”, koska oli halu kertoa omaa tarinaansa toivoksi toisille.

 

VERTAISTYÖ

Portaat Projektin käynnistyessä avoimen päivätoiminnan tiloissa toimivat vertaistoimet saivat vastuuhenkilöikseen pitkään mukana olleita . He olivat Portaat projektissa saamassa tukea omaan matkaansa ja vertaistoimet oli paikka harjoitella työn suunnittelua, työryhmissä työskentelyä, erilaisten tapahtumien ja toimien järjestämistä. Ennen kaikkea sai harjoitella vertaisten joukossa olemaan oma itsensä sellaisena kun tässä vaiheessa on.

Avoimessa yksikössä vertaisuuden tiimoilta alkoi nousta monenlaisia ideoita. Esim. avoimen kahvilamyynnin siirtäminen vertaistyöksi. Pian huomattiin, että kahvilatyöhön upposi koko vertaisryhmän aika ja paukut, eikä työ vastannut ihmisten kuntoutumistarpeisiin. Oli innostavaa huomata miten vertaisuudelle löytyi ”tilausta” ja samalla oli katsottava, kuinka tärkeää oli rajata tekemisiään jaksamisensa ja voimiensa mukaan. Tuli myös selväksi, etteivät kaikki halua tehdä ilmaista kahvilatyötä omaa kuntoutumistaan vahvistaakseen. 

Toukokuussa aloitettiin Pietarissa vertaistyöntekijä valmennus. Siinä oli mukana 10 kuntoutujaa 10 omaista ja 10 ammattilaista sekä Petroskoissa , että Pietarissa. Lähialue yhteistyö oli osa työtämme seuraavat 2 vuotta. Se opetti meitä toimimaan tulkin kanssa vieraassa kulttuurissa.

 

RYHMÄT

Ryhmiin liittymisen tueksi teimme monenlaisia järjestelyjä. Esimerkiksi haettiin kotoa, kun paniikkihäiriö esti bussilla kulkemisen.

Osaan tarpeista vastattiin luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttävillä ryhmillä, joissa työstettiin esiin nousseita ilmiöitä . Tavoitteena oli saada ryhmiin samantyyppisiä asioita pohtivia ihmisiä ja sitä kautta mahdollisimman suuri vertaisuus. Ryhmissä käytiin esim. oman tilan rajaamiseen liittyviä työskentelyjä, ulkoa tulevien haasteiden toimiessa hyvänä peilipintana ja harjoituskenttänä.

Luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttävä tasapainoisen ravinnon ryhmä, joka toimi kurssimuotoisena, vastasi alkukartoituksissa nousseisiin omasta kehosta huolehtimisen tarpeeseen. Joten mahdollisuus ravintokurssiin osallistumiseen järjestettiin kaikille.(projektin lopussa kerätyistä tilastoista löytyi tieto että: 51.stä alkukartoitetusta 1 oli tyytyväinen tapaansa ravita itsensä)

 

PROJEKTI TIETOA

Projektiryhmälle kerroimme innoissamme ryöpyttäen kaikista löydöistämme ja tekemisistämme mikä vain kahteen tuntiin kerran kuussa mahtui, saadaksemme peilipintaa. Kaikki tietomme ei mahtunut millään ja taisimme innoissamme tarttua käytävillä hihoihin ja toimistossa puhelimeen kertoaksemme, mitä nyt tapahtuu ja kysyäksemme neuvoja.

 

Projektin työnohjauksessa sain vahvistusta kokemustiedon ohjaamana tehdylle työlle. Työnohjaus auttoi myös hahmottamaan ja tiivistämään olennaisia teemoja valtavasta tietovirrasta.

 

AJANKÄYTTÖ

Tarpeista syntynyt sisältö ja omaa jaksamista vastaava viikkotuntimäärä olivat olennaisen tärkeitä, jotta voi kokea, mikä on tässä hetkessä riittävää . Ihmisen oli saatava säilyttää oman elämänsä hallinnan tunne ja säädellä arkeen tulevan muutoksen määrää. Se, että voi kokea tekemisen iloa ja innostumista herätti omia taitoja ja kiinnostuksen kohteita, noita sairastamisen aikana unohdettuja ja ilman arvoa ja huomiotta jääneitä.

 

Joku aloitti viikko-ohjelmansa 3.lla tunnilla 2.n viikon välein ja toinen aktiivisesti vertaistoimissa jo vastuutehtävissä toimiva saattoi tehdä töitä päivittäin. Pyrkimys oli, että oma liittymisen tarve,

innostus ja se mikä on nyt mahdollista, määritti ajankäytön ja tuntimäärä jousti oman jaksamisen mukaan.

Meillä oli ihmisiä hyvin eri vaiheissa.

 

Kauden lähestyessä kevättä tuli näkyville että ihmiset olivat jo vuosia kuntoutuneet 24/7. Jatkuva ”pitäis ”olkapäällä viemässä jopa sängyssä olemisesta mahdollisuuden olla lepoa. Lomalle asettuminen otettiin huomion keskiöön ja tehtiin yhteinen luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttävä työskentely, jolla jätettiin keskeneräiset kuntoutumiseen liittyvät työt kesäloman ajaksi ja haettiin lupa ”löytää oma tapa nauttia lomasta ”.

KOKEMUSTIEDOSTA OPITTUA/KOKIJOILTA KUULTUA

Katjan pahoinvointi auki jääneen tai rakenteettoman verkostopalaverin jälkeen kertoi tarpeesta tehdä asiat toisin. Olin omassa työssäni oppinut hyväksymään erilaisten ja eri tuloksiin tai hajanaisuuteen päättyviin työryhmä ja verkostopalaveritapoihin. Maassa maan tavalla. Nyt oli pysähdyttävä ja kuunneltava kokemustietoa, mitä tapahtuu ihmiselle yhteistyön tiimellyksessä, kun hänen elämästään on kysymys. Tahdoin oppia uuden tavan tehdä yhteistyötä, jonka loukut asian niin monasti kokenut tiesi omakohtaisesti.

Mitä tarkoittaa arjessa elää pätkityllä minimi taloudella kohdassa ,jossa täytyisi tulla ihmisten ilmoille.

Täytyy olla vaihtoehdot joista valita.

Ravintoryhmän myötä ihmisten pohtivat havainnot siitä mikä on masennusta ja mikä on ravinnon puutetta herätti kysymyksen ”mitä masennus on”, mitä kaikkea siihen liittyykään.

Ihmiset kertoivat miten heidän oli käyttäydyttävä ollessaan kuntoutustuella tai hoidon piirissä. Jos näytit joku päivä paremmalta tai naurahdit niin, palvelun päättymisen uhka lehahti välittömästi paikalle, kuntoutustuki alkoi kyseenalaistua ,talouden horjuva pohja kadota alta, omahoitajasuhteissa kysyttiin eteenpäin siirtymistä seuraavaan palveluun jne. Ei ollut kivaa mennä tapaamaan omahoitajaa tukka pesemättömänä, mutta mustiin aukkoihin hyppäämisen uhan alla se oli vain joskus tehtävä. Kuinka tärkeää onkaan, kun voi oppia nauramaan , innostumaan ja näyttämään kauniilta, kun ei ole analysoivan silmän alla ohjattavana ja arvioitavana, kun voi itse määrittää milloin on aika siirtyä eteenpäin, niin silloin voi alkaa kasvaa itsekseen.

En tullut koskaan aikaisemmin ajatelleeksi, että ihmiset sairaslomalla ollessaan pyrkivät kuntoutumaan 24/7 jatkuvan pitäis paineen alaisina. Ensimmäisen kesäloman lähestymisen mukanaan tuomat kokemustarinat toivat näkyville prässin, jossa ihmiset olivat eläneet. Iso tarve osata levätä ja kysymys loman oikeutuksesta ei ollut käynyt pienessä mielessänikään ennen kuin kuulin asian merkityksen. Eteeni avautui vuosien lomattomuuden ja levottomuuden kaudet sairaslomista huolimatta. Opin kuntoutuvilta miten lomattomuus ja rakenteettomuus sairaslomalla tai kuntoutustuella vie voimat.

 

RAKENNE

KOKONAISET ERI TAHOILLA TIEDOSSA OLEVAT SUUNNITELMAT PALAVERI JA KOKOUSRAKENNE tässä kohdassa:

Aloitettiin palaverin rakenteen läpikäymisellä

Esittelykierros alkoi Katjan kokemustarinalla, joka vei meidät ihmisen kokemien ytimeen, esillä olevan asian suhteen.

Portaiden esittelyssä tuotiin näkyville perustehtävä, jota nyt ollaan tekemässä,

Läsnäolijat esittelivät itsensä ja kertoivat mikä on tuonut heidät tähän palaveriin.

Asiakkaan alkukartoitus ja alustava suunnitelma esiteltiin asiakkaan kanssa sovitulla tavalla.

Palaverin aikana selkeytyi ja sovittiin kuka on mukana missäkin ja miten edetään, Kuulimme ideat ja ajatukset ja kirjattiin suunnitelma ylös.

Aina kun poikettiin rakenteesta, tuli iso korjaus sarjojen tarve. Oli tuntuma ,että asiat jäivät vajaiksi tai jokin muu kuin asiakkaan tarve lähti viemään kokousta. Painopiste muuttui.

VIIKKOAIKATAULUJEN RAKENTUMINEN ASIAKASTARPEESTA KÄSIN IHMISELLE KALENTERIT JOSSA SUUNNITELMAT SAI LIITTÄÄ ARKEEN

VERTAISTYÖNTEKIJÄ VALMENNUKSEN RAKENNE LUOTIIN

LOMALLE JÄÄNNIN VALMISTELU JA TUKITEHTÄVÄ luotiin ja toteutettiin

20.6.2007 tehtiin iso seinälle kaikkien nähtävillä oleva ja esittelyissä mukana kulkeva Portaiden TOIMINTAKAAVIO nro.2

KEHITTÄMISHAASTEET

Voiko kaikkeen tekemisen tarpeeseen vastata samalla työllä, mikä on mielekästä tekemistä? ALKUKARTOITUKSESSA KULKI VIELÄ AJATUS 1+ 6 KARTOITUSKÄYNTIÄ ja

niihin liittyvät eri alueiden haastattelukaavakkeet ja erilaiset nettitestit ,joita oli etukäteen kerätty. Vaikka havainto oli jo, että Katjan tarina ja kyselykierrokselta löytyneet kysymykset saattelivat meidät perimmäisten totuuksien äärille. JATKOTYÖSTÖ RAKENTEITA MIETITÄÄN

KOKEMUSTIETONI

Alkukartoitukset, vertaistyöntekijävalmennus, vertaisuuden kehittämishanke ja lähialueyhteisyön vertaistyöntekijävalmennus lisäsivät ja vahvistivat kokemustietoani. Suuntaa, mihin tämä tieto meidän työtämme ohjasi tuntui hyvältä ja oikealta.

Tiivis ja avoin yhteistyö asiakkaan arjen kautta yli toimialojen toi paljon ammattilaisten kokemustietoa ja eri hallintoalojen toimintatapoja ja kieltä näkyville.

Ote Projektin aikainen ammattikorkeakoululla kerätty tieto opiskelijoiden arjesta tuntui liittyvän hyvin tähän uuteen, joka oli vasta syntymässä.

Kuinka yhdenkin asian tasapainoon saattaminen vaikuttaa kokonaisuuteen.

Esim. ravinto: Ihmiset pohtivat ”mikä oli masennusta ja mikä ravinnottomuuden tuomaa voimattomuutta”.

Samalla ravintoryhmään liittyminen toi näkyville kaikki kotoa lähtemisen esteet, yhdessä toimimisen haasteet ja ilot kuten myös sen mikä saa innostumaan, mitä osaan, mitä haluan oppia tai opettaa toisille. Samalla tuli näkyville mitä nyt jaksaa, kuinka paljon nyt voi olla: lähtemisiä, ihmisiä, haasteita ja kuinka paljon niiden väliin on hyvä tulla lepoa. Heräsi kysymys ”kuinka paljon voin vuorokausirytmiäni nyt muuttaa ja onko jotain niin merkittävää, että haluan sen tehdä ja kuinka pitkäksi aikaa?

 

 

 

AIKAKAUSIKUVAUS

Kevätkausi oli tiedon keräämisen ja rakenteiden luomisen aikakautta. Työtä tehtiin paljon ja innostus oli suuri. Oli tuntuma, että nyt tapahtuu oikeita asioita.

SYKSY 2007

 

AJANKÄYTTÖ

Syksyn alkaessa ensimmäinen haaste oli saada oma kalenteri tasapainoon.

Työtä oli paljon ja kaikki kasvun vaiheessa:

keskeisenä oli Portaat projektin asiakas ja kehittämistyö. Ote-projektin työhön ammattikorkeakoululla oli sovittu 10h viikossa

Lähialueyhteistyöhanke Venäjällä matkapäivineen vastikevapaineen Pietariin ja Petroskoihin otti oman osuutensa n. kuukauden työtunnit/kausi.

Onneksi työparinani oli insinööri, jolla oli kokemusta ja mielenkiintoa lähteä tutkimaan erilaisia ajanhallintaan liittyviä välineitä ja työmalleja. Vielä tänä päivänäkin ihmettelen, miten saimme kaikki asiat mahtumaan ja järjestymään. Lähdimme liikkeelle siitä mitä toiveita meillä oli arjen työn suteen. Kaikki työt nostettiin näkösälle. Mietittiin päivän ravinnon saanti, tauot, paljonko työ tehtävien väliin tarvitaan siirtymis-, valmistautumis- ja virittäytymisaikaa. Millaisen: - tunti ,-viikko, -kuukausi ja vuosirytmin eri työtehtävät tarvitsevat? Mitä työryhmiä ja töitä voi yhdistellä. Kysyimme, mikä on meidän työtä, mikä on olennaista, miten aikataulu tukee meitä työntekijöinä. Olimme luomassa uutta, joten missä tila sille? Aikataulutus auttoi myös rajaamaan kohdassa, jossa meille tuli paljon ehdotuksia siitä mitä vielä voisimme tehdä. Ehdotukset täyttivätkin hautomomme huikeilla ideoilla.

Syyskaudella, asiakkaiden alustava toiminnan runko rakentui tukiajoista, verkostopalavereista, vertaisuuden piirissä tehdystä työstä ja valmennuksista, tutustumiskäynneistä ja luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttävistä teema ryhmistä. Tiistai aamuisin oli meidän Portaatlaisten avoimet aamukahvit, joihin voi tulla keskustelemaan itselle merkityksellisistä asioista. Aamukahveista muodostuikin melkoinen aivoriihi ja innostuksen lähde esim.” voin jo näin hyvin, nyt kiinnostaisi” mikä musta tulee isona”? Siitä syntyi teema seuraaviin ryhmiin ja projektin toimien jatkoksi alkukartoitusten ja sisäiset/ulkoisten esteiden työstön jälkeen.. Seuraavana keväänä olikin sitten mahdollisuus lähteä työstämään teemaa luovuusterapeuttisten menetelmien avulla. Myöhemmin syksyllä alkoi luentosarja asioista joista asiakkaat olivat kertoneet tarvitsevansa tietoa ja myös aiheista, joita projektiryhmässä päätettiin asiakkaille tarjota.

 

KAAVIO

Kesän alussa tehty Projektin rakennekaavio näytti oikeanlaiselta pohjalta alkukartoituskaavakkeeksi ja tukikäyntien työvälineeksi. Alusta asti selviteltiin mahdollisuutta saada kaavakkeisto sähköiseen muotoon ja asiakkaan mukana kulkevaksi ja eri tahojen tiedolla täydentyväksi. Sen suhteen tehtiin monen kuukautta yhteistyötä paikallisen kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavan ATK-pajan kanssa. Haasteet nousivat liian suuriksi aikatauluihimme ja työn määrään nähden, joten otimme käyttöön uutta mallia paperiversiona kansiossa kannettavaksi..

RYHMÄT/LUENNOT

Luentosarjassa kuten muissakin portaiden toimissa olimme itse mukana, koska kaikki tieto mitä saimme oli myös hyväksi omalle kasvulle. Olinhan ryhmäohjaaja, joka oli siirtynyt uudelle alueelle: ”matkalle kohti työelämää”. Luentosarjaan sisältyi monenlaista tietoa. Esim. potilaan oikeuksista ja velvollisuuksista ja joitakin työelämävalmennuksen mallilla pidettyjä luentoja. Työvalmennukseen liittyvien luentojen jälkeen meillä olikin käsissä joukko hätääntyneitä ihmisiä miettimässä olevansa väärässä paikassa ja kyselemässä, jos vaikka pistetään Portaat projektista pois, kun työelämän sanat niin vallan järkyttivät. Saimme tehdä paljon työtä, että ihmiset saivat taas kiinni omasta elämisen kohdastaan, sen tarpeista ja tavoitteista.

 

VERTAISTOIMET

Vertaistoimissa ihmisillä oli tarve saada lisää mielekästä tekemistä ja harjoittelumahdollisuuksia, joten päivätoimintakeskuksessa jatkuivat vertaisillat, vertaispäivystykset ja erilaisten tapahtumien järjestämiset Esim. Jamit ja teatterireissut. Vertaisuuden kehittämishankkeeseen tuli yksiköistä lisää kuntoutuja-/ammattilaistyöpareja . Tavoitteena oli, että kukin yksikkö voi lähteä kehittämään vertaisuuttaan omia tarpeita ja mahdollisuuksiaan huomioiden.

 

VERTAITYÖNTEKIJÄ VALMENNUS

Niille vertaistyöntekijöille jotka halusivat vahvistaa omia esiintymistaitojaan aloitettiin esiintymisvalmennukset joihin liittyi mm. Katjan luentomatkoille osallistuminen kuulijana..

 

TYÖKOKEILUT /HARJOITTELUT

Ensimmäiset projektin ulkopuolella tapahtuvat työkokeilut ja työharjoittelut alkoivat portaittaisella aikataulutuksella, tuoden näkyville monia seikkoja tarjolla olevasta kuntouttavasta työstä. Harjoittelun kautta tuli myös näkyville sisäiset ja ulkoiset etenemisen esteet ja niille löytyi sanat. Joten asiat tuli työn alle. Asenteiden ja mielenterveys asioihin suhtautuminen jäi mietityttämään. Kun asioista ei puhuttu, oltiin vaan pesemässä lattiaa, niin ne leijuivat ilmapiirinä.

 

TALOUS

Tuli näkyville myös, ettei Katja ollut ainoa, joka kuntoutustuen päättymisen jälkeen putosi talouden mustiin aukkoihin. Näin sen ymmärsin: On uskaltauduttava tuntemattomaan, jonka aikana ei saa ehkä rahaa mistään ja sen jälkeen saa ehkä jotain jostain, jos tietyt ehdot täyttyy ja päätös tulee sitten kotiin, kun joku kokous on jossain ja päättänyt ja jos se kokous ei hyväksy, niin asia menee johonkin toiseen paikkaan käsiteltäväksi. Nyt sitten on aika aloittaa uusi elämä. Onnea matkaan.

 

ARVIOINTI

10.92007 Tapasimme ensimmäisen kerran tutkijan joka oli palkattu tekemään Portaat projektista tutkimustyö. Hän kertoi meille, ettei vielä tiedä mitä menetelmiä ja lähestymiskulmia työssään käyttää, vaan haluaa ensin kuulla ja nähdä mistä on kysymys. Ne taisivat olla taikasanat, jolla meidän sanainen arkkumme aukesi seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Jokainen tapaaminen alkoi tyhjentävällä kuulumiskierroksella, johon ydintyi kaikki mitä edellisen kuukauden aikana työssämme ja mielissämme oli liikkunut ja projektissa rakentunut. Ensi tapaamisella esittelimme missä vaiheessa projekti on nyt ja seuraavassa tapaamisessa mietimme keväällä pidettävän kyselytutkimuksen tekotapaa, kysymysaiheita ja kaikkea siihen liittyvää. Tässä vaiheessa 2 mielekästä työtä tarvitsevaa vertaistyössä olevaa liittyi työskentelyyn ja halusivat työstää kyselykaavakkeen kysymyksiä, lomakkeiden ulkomuotoon ja kyselytutkimuksen toteuttamistapaan liittyviä seikkoja. ajatuksella millaiseen tutkimukseen olisi kuntoutujan näkökulmasta mahdollista osallistua, kun niin monilla oli kaavakekammo.

 

 

YHTEISTYÖ

Katja oli koonnut ohjausryhmän, jossa oli mukana kaikki ne tahot, joiden tiesimme tekevän työtä mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisen, opiskeluun ja työhön paluun kanssa. Ohjausryhmän kokoukset pidettiin osallistujien työpaikoilla ja kokous alkoi kyseessä olevan paikan ja toiminnan esittelyllä. Ohjausryhmä oli moniammatillinen ja sitä kautta paljon tietoa ja kokemusta omaava.

Pian huomasimme, että 4 ohjausryhmän kokousta vuodessa jätti tarpeen kuulla; ihmisten perus työstä, erityistaidoista ja organisaatioiden tarjoamista mahdollisuuksista ja työntekijän ajatuksista, työhön liittyvistä haaveista, haasteista ja tarpeista, lisää. Päätimme lähteä kunnolla tutustumaan ohjausryhmäläisiin ja alueen palvelun tuottajiin. Ensimmäinen tapaaminen oli mielenterveyskeskuksen palvelujen selvitystyötä tekevän kanssa toimistollamme. Hän oli alueella uusi, joten käytimme aikaa myös oman työmme esittelyyn ja taisimme vähän innostuakin toistemme töistä.

 

Katja teki työstämme määräajoin A4 koosteita, jotka selkeyttivät omaa työtämme ja pitivät kanssamme työtä tekevät tahot ajan tasalla esim. projekti- ja ohjausryhmän.

 

LÄHIALUEYHTEISTYÖ

2007-2009 aikana lähialueyhteistyönä tehty vertaistyöntekijävalmennus Pietariin ja Petroskoihin meinasi jäädä pois tästä. Heräsin kuitenkin yöllä 2011 sanoihin jotka nyt tähän kirjoitan.

Lähialueyhteistyö rytmitti vuosikiertoamme 2 vuotta. Luentomatkoja oli 4 vuodessa. Joten työmme jaksottui noiden vuosien ajan ulkomaille lähtemisten, vastikevapaiden pitämisten ja työhön paluun kiertokulusta.

Pietarin tarve vertaistyöntekijä valmennukselle heräsi, kun yhden alueen ylilääkäri tapasi Katjan ja kuuli hänen tarinansa. Hän halusi työtekijöilleen juuri tätä tietoa. En tiedä miten päädyimme pitämään saman vertaistyöntekijävalmennuksen myös Petroskoihin. Tapasimme molempia ryhmiä kahden vuoden aikana 4 kertaa ja he saivat välitehtävät, jotka pitivät prosessia yllä. Molempiin paikkoihin oli koottu toivomamme osallistujaryhmä eli 10 asiasta kiinnostunutta kuntoutujaa, 10 omaista ja 10 ammattilaista. Valmennus kesti kerralla 2 päivää. Molemmissa paikoissa innostuttiin, siinä kulttuurissa täysin uudesta ajatuksesta kuntoutujan toimimisesta vertaisohjaajana. Pietarilaisten johtaja osallistui mahdollisuuksiensa mukaan päiviin ja työntekijät saivat tuen innostuttuaan soveltamaan meidän kertomaamme kokemustietoa omaan kulttuuri ja hoito ympäristöönsä. He tekivät vertaistyöntekijöidensä kanssa DVD tallenteen jonka avulla tulivat esittelemään oman vertaistyönsä oivalluksia, kun seuraavan kerran menimme Petroskoihin. Oli käyty retkillä, perustettu kuoro , teatterissa käynti ryhmä ja monenlaiset kulttuuririennot olivat mahdollistuneet .Kädentaito ryhmissä vertaistyöntekijät olivat tehneet tai olleet mukana ammattilaisen työparina. Innostus ilo ja ylpeys suorastaan hehkui Pietarilaisten esitellessä omaansa Petroskoilaisille. Innostus tarttui niin Petroskoilaisiin kuin meihinkin. Seuraavan kerran mennessämme jotkut Petroskoilaiset olivat opetelleen Suomea ja yhdellä tauolla eräs halusi oppia Suomalaisen polkan askeleet. Siinä sitten polkattiin ympäri isoa salia helmat hulmuten ,kulttuurivaihtoa parhaimmillaan yli kielirajojen.

Viimeisellä kerralla Petroskoissa kova totuus paljastui. Kuulumiskierroksella työntekijät kertovat ahdistuneena kyynel silmäkulmassa, ettei tälle niin itseä innostavalle ollut tilaa työssä. Ei ollut johdon tukea kehittää vertaisasioita, joihin sekä asiakkaat, hoitajat ja omaisetkin olisivat olleet halukkaista. Tänään 2011 mietin onko eettisesti oikein viedä perustyötä tekeville tietoa, jota ei voi käyttää.

 

KOKEMUSTIEDOSTA OPITTUA /KOKIJOILTA KUULTUA

Työn tekemistäni on määrittänyt sairaalassa työaikataulukot ja osastorutiinit, päivätoimintakeskuksessa aikatauluni määrittyi auki oloaikojen, työryhmän tarpeiden, tilojenkäytön ja ryhmätarpeiden mukaan. Viikkoaikataulu suunniteltiin ja soviteltiin työryhmän kanssa joka syksy ja kevätkausi. Katjan tapa lähteä lähestymään kalenteria uudesta näkökulmasta oli virkistävä. Purettiin automaattinen kalenterin täyttö ja lähdettiin avaamaan ”mitä meidän on hyvä tällä kaudella tehdä, mikä on olennaista ja paljonko mikäkin asia tarvitsee aikaa.” Lähdettiin kokoamaan ”kokemustietoa hyödyntävien työtoimintojen kuntoutumismallin” toteuttamisen mahdollistavaa kalenterointia. Tässä vaiheessa meille tarjottiin monenlaista puuhaa ja tekemistä, joita projektityössä on tapana tehdä tai joita kiinnostus vertaisuuden käyttöön työssä herätti. Oli aika alkaa keskittyä olennaiseen, että perustehtävällemme jäi aikaa.

Kokemustieto siitä, mitä on elää, kun masennus on sulkenut muistin, keskittymiskyvyttömyys on hajottaa nykyhetkeä ja kaikki tieto omasta elämästä on hajaantunut pieninä palasina eri viranomaistahojen kansioihin lukkojen taakse.(100/30) Minut on koulutettu, miten sairaalassa raportoidaan potilaskansioihin tai miten tietoa kerätään hoitosuunnitelmiin ja niiden tarkistamiseen ym.. Olin oppinut miten pidän ryhmiäni koskevat tiedot työtäni varten ylhäällä. Olin hyvin näpsäkkänä kirjannut ja raportoinut ja sulkenut kansiot. Nyt Katja avaa eteeni näyn mitä on olla ”tiedoton, tiedonkeruun kohde”.

Kokemustieto kaavakekammosta ja avaamattomista kirjekuorista oli myös asia, jota en ollut koskaan ajatellut, lykkäsinhän näppärästi veroilmoitukseni mieheni täytettäväksi, niin kuin monet muutkin virallisen oloiset paperit. Sain heti kiinni, kun kuulin mitä tapahtuu kun ei saa nimeään kirjoitettua kaavakkeen yläreunaan ja nyt oivalsin miten se tässä yhteiskunnassa on esteenä ihan kaikkeen.

Valitsimme luentosarjan luennot kuulematta etukäteen niiden sisältöjä. Olin lampaan nahka ja halusin hoitaa valinnoilla suhteita.. Onneksi olimme paikalla kaikilla luennoilla ja näimme miten johdonmukaisuus katkeaa ja hyvin eri näkökulmasta ja väärä aikaisesti tuleva tieto lähtee sirpaloimaan oppimisprosessia. Ihmisten reaktiot olivat niin vahvoja ja he tulkitsivat hämmennyksensä oman sairautensa oireiksi. Opin tästä paljon kokonaisuuksien tasapainosta ja oikea aikaisuudesta.

 

RAKENNE

Kaikille hankittiin kalenteri, kansio jossa voi säilyttää omia papereitaan Portaat projektin tiimoilta.

Kalenterin käyttö kuntouttavana ja työhyvin vointia ylläpitävänä ajan järjestämisvälineenä havahdutti oman työn järjestäytymisen kautta

UUSI PORRASTETUSSA MUODOSSA OLEVA KARTOITUS KAAVAKE KÄYTTÖÖN.

KEHITTÄMISHAASTEET:

”Miten toteutuu asiakkaan oma matka omiin käsiin”?

Miten tietoa työtä tarjoavalle työn antajalle tai järjestäjälle olisi hyvä kertoa helpottamaan harjoitteluja ja suuntaamaan jaksot vastaamaan asiakkaan tarpeita vastaaviksi ja mielekkäiksi.

Etukäteen alettiin selvittää muutoskohdassa olevien talouden turvaamista ja silti oli vaikeuksia.

Tutkimustyö toi näkyville kaavakekammon ja pisti meidät taas miettimään yhtä kaavakkeistoa jossa olisi kaikki tarvittava ja asiakkaan käsissä

KOKEMUSTIETO

Rahoituksilla ja paikanvaihdoilla viipaloidun asiakasmatkan vaikutukset ulkoisina etenemisen esteinä, näytti laajuuttaan ja vaikutustaan.

Kelan päivärahojen päättymiseen sisältyi valtava määrä pelkoja, jotka jo itsessään tekivät toipumisesta ja etenemisestä vaarallista taloudelle ja perusturvallisuudelle.

”Tutkittavaksi” työssämme täysin avoimesti heittäytyminen oli innostava ja omaa rohkeutta ja ammatillisuutta kasvattava kokemus.

Tuli eteen kohta, jossa huomasimme ,ettei meidän työtämme voi esitellä julkisuudessa kukaan muu kuin me itse. Koska meillä oli kokonaisnäky, vaikkei vielä osattukaan kaikkea sanoiksi pukea. Sanat joita, käytimme olivat meille totta ja pystyimme niiden kanssa olemaan ja vastaamaan kysymyksiin perustyöstämme. Kun työstämme kertovat sanat muokkautuivat eri kielille esim. perinteiselle projektikielelle, työhön valmennus- tai hallinto kielelle niiden sisältö tyhjeni ja asia muuttui joksikin itselle tuntemattomaksi.

Ymmärsin, että alkukartoitusten esiin nostama ihmisen tarpeeseen vastaava tieto ja toimet toivat toteutuessaan tyydytystä, olivat oikea aikaisia ja kun ne tehtiin yhdessä syntyi iloa ja halua liittyä. Tämä tapa antoi tilaa ihmisen luontaiselle toiminnan tarpeelle.

Käyttäessämme valmiita muualla kehitettyjä kaavakkeita tai malleja esim. pitää luento, tuotu tieto ja tapa saivat ihmiset hämilleen, varautuneiksi ja suojautumaan.

Nyt jälkeenpäin näen että tämä oli yksi tapa, jossa näkyi projektiamme ohjaava sana ”kokemustietoa hyödyntävä”

 

AIKAKAUSI KUVAUS

Sisäänpäin suuntautumisen aikakausi: kohti ihmisen omia sanoja, sisäisiä tarpeita ja etenemisen esteitä.

Ulospäin suuntautuva aikakausi, jonka aikana yhteistyö asettui uusille urille.

Takana kokemustiedon ohjaukseen asettumisen aikakausi.

23.11.2011 kevät 2008-syksy 2008

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 23. marraskuuta 2011 kello 17:52

KEVÄT 2008

 

HANKEHAKEMUS

 

Talvilomalta palatessamme meillä oli sähköpostissa kysymys ”mitä mieltä olemme seuraavasta hankehakemuksesta”. Liitteenä oli hakemus, jossa oli projektimme koosteista löytyviä ja esittelyissämme käyttämiämme sanoja, ajatuksia, oivalluksia, pohdintoja ja ensi rakenteita, joita olimme asiakkaiden tarpeiden pohjalta luoneet. Projektimme sisältö oli käännetty hankehakemuskielelle. Pyysimme, ettei hakemusta lähetetä, ettei työmme leviä ennen kuin se on tullut kokoon. Halusimme tehdä työmme keskittyneesti valmiiksi. Olihan meillä vielä 3 vuotta rahoitusta ja aikaa. Meillä oli koko ajan tuntuma ison oivalluksen äärellä olemisesta. Hankehakemus lähti hämmennys ja ristiriita jäi.

Toimintatapamme työparina oli oli sellainen ,että vaikka meillä ei ollut vielä sanoja kertoa ja kuvata mitä teimme ja miksi, meille tuli ymmärrys siitä, mikä ei toimi yhteen kokemustietomme ja asiakastarpeidemme kanssa. Näissä kohdissa tuntuva ristiriita kertoi meille tarpeesta katsoa tapahtumia ja ilmiöitä tarkemmin ja prosessoida niitä. Sitä kautta ristiriita tilanteet alkoivat toimia kehittämistyön alkusysäyksinä.

 

YHTEISTYÖ

Jatkoimme syyskaudella alkanutta yhteistyökumppaneiden työhön tutustumista ja mielenterveyskuntoutujille suuntautuvien palveluiden kartoittamista. Ensin tapasimme jokaista ohjausryhmäläistä oman työnsä äärellä ja he ohjasivat meidät tutustumaan oman organisaationsa alaisiin toimiin. Kaikkiaan tapaamisia oli 22 joista jokainen kesti vähintään 2 h. Kaikkia tapaamiamme tahoja mietityttänyt yhteinen teema liittyi yhteistyön tekemiseen, sen tarpeeseen, haasteisiin ja tärkeyteen. Moni kertoi oman perustyössä olevan niin tiukasti aikataulutetun ja kiire jätti yhteistyölle liian vähän aikaa. Kierroksen aikana heräsi kunnioitus eri ammattiryhmien työtä kohtaan. Tapasimme suuren joukon työstään innostuneita ja siihen paljon panostavia ihmisiä. Avoimissa keskusteluissa tuli näkyville, niin työn ilot kuin työn tekemisen esteetkin. Ajatus: ”oikeat asiakkaat oikeissa paikoissa oikea aikaisesti” näytti olevan meidän kaikkien yhteinen unelma. Rahoitusrakenteet kuitenkin usein tuuppasivat ihmiset vääriin paikkoihin, väärässä kunnossa saamaan vääränlaista tukea ja vei työpaikan resurssit hoitaa perustehtäväänsä Ihmisten elämää ja työntekoa määrittävät taloutta koskevat päätökset ja lainsäädännön tuomat reunaehdot saattoivat olla hyvinkin kaukana ihmisen arjen tarpeista. Ihmisten, siis asiakkaiden ja työntekijöiden.

Kierroksen jälkeen olin saanut jonkinlaisen tuntuman siitä, mitä tarkoittaa palvelujärjestelmä. Toisten työlle tuli arvo ja oman työn kokoinen tyhjä tila tuli näkyville palvelurakenteessa.

 

RYHMÄT

Luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttävissä ryhmissä teimme ”Uuden suunnan” työskentelyjä joiden tavoitteena oli selkeyttää, mitä on hyvä tässä vaiheessa itsessään katsoa, mitä tietoja taitoja ja ominaisuuksia jo on, mitä olisi hyvä saada vahvistettua tai lisättyä, jotta työhön ja elämään liittyvät haaveet voisivat jonain päivänä toteutua.

 

TYÖHARJOITTELUA/TYÖKOKEILUA

Kevään aikana tuli näkyville oma voimattomuus tässä nopeita, yllättäviä ja erilaisia näkökulmia ja käänteitä sisältävässä työharjoittelujen maailmassa. Aina ei voinut kaikkea ennakoida. Tuli eteen tilanne, jossa yhdessä projektin ulkopuolella tuetussa työssä vastuut kasvoivat suuremmiksi kuin ihmisten voimat ja tuki oli alkujaankin eri asiaan kuin miksi työ muodostui. Työhön halulla lähteneen, hyvin työnsä tehneen voimat loppuivat, toisenkin matka katkesi samassa prosessissa. Läheltä katsottiin, mitään ei mahdettu, paljon opittiin kirvelevin sieluin. Saimme kokeman, kun eri toimijat asettuvat katsomaan toisiaan kyräilevin silmin syitä etsien. Löysin oman osuuteni osaamattomuudesta, en saanut sanottua niin että olisin saanut tilanteen pysäytettyä. Siitä syntyi vahva motiivi löytää toimivampi tapa työharjoitteluun lähtijöille.

 

Seuraavan, projektin ja yhdistyksen ulkopuolelle, harjoittelemaan lähtevän myötä tuli työn alle rakenne, jolla saatetaan harjoittelija sisään harjoittelupaikkaan. Mietittiin mitkä tiedot täytyy puhua, jotta ilmapiirissä aistittavat asenteet eivät jää leijailemaan työharjoittelupaikan ilmapiiriin. tarvittiin Katjan kokemustarina, projektin esittely ja työharjoittelijan kanssa sovittu tapa saada itselle tärkeät osat hänen kokonaismatkastaan näkyväksi, ne jotka liittyvät tähän harjoittelujaksoon. Ajatuksena oli ,että jokainen kertoi itseään koskevan osuuden ja sai toisilta tukea jos tarvitsi. Tällä varmistettiin että työharjoittelusta tuli luonteva jatke tähän asti tehtyyn kuntoutumiseen. Suunta oli kohti omaa unelmaa ja portaiden tuki oli taustalla ja suunnitelmien seuraavat toimet jo työn alla vaihtoehtoineen.

Portaiden tuki jatkui tuki ja arviointikäynteinä, joko meidän toimistolla tai työ paikalla työnantajan läsnä ollessa, tarpeesta riippuen. Tukena toimi myös Etenijöille suunnattu luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttävä iltaryhmä ja mahdollisuus palata portaiden piiriin hakemaan lisäaikaa , oli myös taustalla.

 

 

VERTAISTYÖ/ VERTAISVALMENNUS

Uutta esittelytapaa sovellettiin myös avoimessa päivätoimintakeskuksen tiloissa toimivien vertaistyön tekijöiden esittelyssä. He olivat paikalle jo ennestään tuttuja palvelujen käyttäjänä ja vertaistoimissa vastuuhenkilöinä toimineita. Nyt he tulivat näkyviksi työtä harjoittelevina työntekijöinä työhistorioineen opiskelu taustoineen ja päämäärineen. Näkökulman muutos oli vaikuttava.

Työelämän ja elämän valmiuksien vahvistamista jatkettiin vertaistyöntekijä valmennuksen alla.

Vertaistyönä yksi vertaisohjaajista keräsi kalenterityöryhmän. Ryhmä halusi tehdä syksyllä tuleville uusille Portaatlaisille selviytymiskalenterin. Kalenteri sisältö, valokuvineen runoineen, selviytymistarinoineen, toiminta ohjeineen, kokemustietoineen, viikkoon liittyvine kysymyksineen ja havaintotiloineen oli suunniteltu ajatuksella, millaisen kalenterin olisin itse tarvinnut?

Esiintymisvalmennukset tähtäsivät omien selviytymistarinoiden kertomiseen uusille tulokkaille avoimissa luentotilaisuuksissa. Sitä kautta itsensä ilmaisu esiintymisvarmuus saivat vahvistusta.

Vertaisuuden tiimoilta tehty työ oli toimintaympäristössämme näkyvää ja siihen osallistui paljon ihmisiä eri yksiköistä, kuntoutujia, ammattilaisia ja johdon edustajia.

Keväällä palkattiin osa aikainen vertaistyöntekijä koordinoimaan hyvässä nosteessa olevia avoimia vertaistoimia. Hänellä oli työparinaan työelämän valmennuksessa omaa tulevaisuuttaan rakentava vertaistyöntekijä.

 

TILAT

Pitkään työtiloinani toimineesta tilasta jouduttiin luopumaan. Tila oli mieleinen ja asiakkaiden kanssa remontoitu, joten haikein mielin yhdessä tyhjensimme tilan ja muutimme työvälineeni vielä pahasti kesken olevan uuden, paljon pienemmän ja levottomamman tilan keskilattialle pölysuojien alle kesäksi. Uusien tilojen rakentamisessa huomioitiin myös mielipiteemme ja osa tarpeistamme. Intouduimme miettimään millä tavoin tila voi tukea kuntoutumista ja työn tekoa. Tuli paljon ajatuksia kauneudesta, toimivuudesta välineistöstä, varastoinnista, seinätilojen käytöstä, maalattiin seinälle tarkoitettu seinäkangas jne.

Hektinen avoimen päivätoimintayksikön arki ja jatkuvan muutoksen alla olevan yksikön paineet näkyivät myös asenteissa kaikkea ”lisää kohtaan”. Avoimet vertaistoiminnot etsivät itsenäisempää kasvutilaa.. Tilaa jossa Portailla pitkään olleet voivat vielä tehdä työtä kuntoutumisensa eteen ja vahvistaa valmiuksiaan.

 

VERTAISKESKUS

Vertaiskeskus ajatus oli lähtenyt liikkeelle vertaisuuden kehittämishankkeessa, avoimen vertaistoiminnan kehittämisen ja oman tilan tarpeeseen. Vertaiskeskuksen toiminnasta alkoi vastata vertais-/ ammattilaistyöpari. Vertaisella oli pitkä työura, jonka aikana hän oli kehittänyt koordinointi, kirjoittamis- ja kielitaitoaan. Ammattilaisella oli mielenterveyspuolen ja työhön valmennuksen työkokema. Vertaiskeskukseen suunniteltiin työtoimet 2 vuotta Portaat projektissa mukana olleille. Paikkaa, jossa harjoitella oman tarpeen mukaisella työllä ja aikataululla; osa aika työnä, työharjoitteluna, vapaaehtoistyönä, kuntouttavana vapaaehtoistyönä, työelämän valmennuksena, ammatillisena kuntoutuksena. Uskoimme saattorakenteen pitävän huolta, ihmisten yhtenäisestä matkasta ja sisäisestä tarpeesta syntyneiden suunnitelmien säilymisestä.

 

PROJEKTITYÖ

Lähiesimies vaihtui helmikuussa.

Pyydettiin projektiryhmään uusi jäsen.

Työnohjauksista sain selkeyttä ja rohkeutta pysyä kokemustiedon ohjaamana.

Meiltä haluttiin valmis alkukartoitus malli. Työ oli vielä kesken ja työn alla. Oli vielä niin paljon sitä mistä ei saanut kiinni.

 

UUDEN ASIAKASRYHMÄN VASTAAN OTTO VALMISTELUT

Mietimme millä kriteerillä portaat projektiin voi tulla. Käännettiin ja väännettiin, alettiin masentuneista ja päädyttiin antamaan tilaa laajemmin. Ainoa portaat projektiin ”sisään pääsy kriteeri” oli oma halu. Helppous tulla ja lähetteettömyys tuntui myös oikealta. Tietoa syksyllä alkavan suunnitelmista jaoimme ensin yhteistyöverkostolle. Kevään aikana sisääntulo rakenne syntyi rinnakkain Portaatlaisten valmistaessa asioita joista” he olisivat tullessaan” hyötyneet. Tämä sisääntulo poikkeaa edellisestä sillä, että monilla uusilla tulokkailla oli lähettävä taho, edelliset tulivat Katjan kokemustarinan vetovoimalla.

 

ARVIOINTI

Keväällä pidettiin Portaatlaisille kyselytutkimus tilaisuus. Tutkija oli rakentanut kaavakkeiston 2.n Portaatlaisen suunnitelmien pohjalta. Tutkimustilaisuus toteutettiin myös heidän kokemustietoonsa pohjautuen. Kaavakkeiden esillepanoon, sisällön muotoon ja mahdollisuuteen saada oma kappaleensa omasta vastauksestaan oltiin kiinnitetty huomioita. Omat vastaukset myös omaan kansioon, ettei tehty työ katoa tutkimustaivaaseen, vaan siihen voi halutessaan itse palata.

Tutkimustyö oli synnyttänyt seuraaville sisääntulijoille myös mittausviivaston ja vaikutti yhtenä projektin sisäistä suuntaa ohjaavana tekijänä.

 

KOKEMUSTIEDOSTA OPITTUA/ KOKIJOILTA KUULTUA

ARVIOINTI TIETOA

Vertaistyöntekijä valmennukseen sisältyvässä valmennus iltapäivässä, jossa oli kaikki Portaatlaiset mukana, kerroimme tulevasta tutkimuksesta, joka tehdään portaat projektissa nimettömänä.......En osannut arvata minkä reaktion se ihmisissä aiheutti. Ensimmäisenä puhutti kaikki tutkimustaivaaseen katoavat tutkimukset ja niiden kaavakkeiden käsittämättömyys ja tulosten merkityksettömyys ihmiselle, joka on kyselyn täyttänyt. Kerroin, että tutkimus tehdään nimettömänä ja meitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Seurasi kiihkeä keskustelu siitä miten:” joka paikkaan saa alusta asti kertoa kaiken ja niitä paikkoja on paljon. Esim. Katjalla niitä oli 30 organisaatiota ja 100 työntekijää. Kuinka monta kertaa

oma tilanteensa täytyy kertoa, aloittaa alusta, muistaa kaikki minkä haluaisi unohtaa? Seuraavaksi pohditutti:” Mikä ihmeen nimettömien joukko ovat mielenterveyskuntoutujat. Miten mielensairauksiin suhtaudutaan eri tavalla kuin sokeritautiin?. Keskustelut olivat syvällisiä ja suuntasivat projektin työskentelyä

Arviointityö jota tehtiin Projektista herätti Portaatlaisissa halun tutkia arviointia ilmiönä. Perustimme arviointi työryhmän. Työskentely vei meidät perimmäisten asioiden äärelle. Mitä on, kun saa arvosanan, tulee arvioiduksi, diagnosoiduksi, psykologisesti testatuksi, soveltuvuus testit käyneeksi, analysoiduksi ulkopuolelta. Mitä varten lausuntoja tehdään, kuinka kauan ne on voimassa, missä niitä säilytetään, kuka ne saa käsiinsä, mistä ne voi putkahtaa esiin ja milloin, kuinka pitkäksi aikaa minut on määritetty. Löydänkö niistä itseni vai alkavatko ne ohjata minun elämääni? Entä jos lausunto on tehty rankemman mukaan, että se menee Kelan lääkärillä läpi? Voiko vakuutusyhtiö enää lähteä myöhemmin kuntouttamaan? Kuulin kokemia mitä tapahtuu, kun ihminen jää arvioituna miettimään yksin saamiaan arviointisanoja ja arvoaan. Entä kun monet tahot tekevät omat arvionsa oman ammattiryhmänsä sanoilla eri tarkoitukseen? Mitä tapahtuu luottamukselle omaan arviointikykyyn ja kuinka se vaikuttaa päätöksentekokykyyn? Kuinka voi olla jos on arvioivan katseen alla ? Nämä ja monet muut asiat tulivat katsotuksi ja jaetuksi yhdessä. Kokoonnuimme 3.na iltapäivänä kevään aikana ja kävimme läpi myös erilaisia kyselyitä, tutkimuksia ja kyselykaavakkeita jakaen kokeman niiden toimivuudesta.

.

Katja mietti miten avoimessa päivätoimintakeskuksessa voitaisiin vaikuttaa työntekijöiden asenteisiin. Meillä olevat ihmiset olivat työhön ja opiskeluun suuntaavassa vaiheessa, mutta kun he olivat aiemmin olleet paikan asiakkaina niin asenne, joka heitä kohtaan vallitsi ei ollut omiaan viemään kuntoutumista eteenpäin. Katja ehdottikin, että nyt otetaan katkos ja käydään esittelemässä heidät työharjoittelijoina työ/opiskeluhistorian, taitojen ja ominaisuuksien kanssa, omilla harjoittelun tavoitteilla.

 

 

RAKENNE:

SUUNNITELTIIN HARJOITTELUUN JA TYÖHÖNSAATTORAKENNE

- Katjan kokemustarina ko kohdasta

-Portaat projektin esittely

-asiakkaan kanssa etukäteen kootun tietopaketin ”mitä tänään on työnantajalle syytä kertoa kokonaismatkastani” menneestä nykyhetkestä ja tulevasta, jotta työharjoittelu vastaa juuri niihin kasvu ja oppimistarpeisiin mitkä asiakas sille asettaa. Etukäteen on asiakkaan kanssa myös sovittiin kuka kertoo ja mitä.

Sovitaan työhön perehdytykseen, aikaan liittyvät asiat, palautejärjestelmä ja harjoittelun aikainen tuki

ALKUKARTOITUS TYÖVÄLINEISIIN SYNTYI MITTARIVIIVASTO UUSIEN ASIAKKAIDEN SISÄÄNTULO RAKENNE:

-Verkostolle menevä tietopaketti hyvissä ajoin.

-Avoin luento/tiedotustilaisuus johon voi tulla tukihenkilön kanssa. On hän sitten perheenjäsen, ystävä, ”ammatti auttaja” jne. Ei tarvitse tilaisuudessa selvittää, kuka minkäkin takia kuuntelemaan tulee.

Luennon sisältö:

Kokemustarina

Työntekijä esittely

Projektin esittely

Lähtiessään sai halutessaan alkukartoitus ajan.

VERTAISTYÖNÄ TEHTY SELVIYTYMISKALENTERI

aikatyöväline nro:2

 

KEHITTÄMISHAASTE

Tarve löytää tapa arvioida niin, että se toimii ihmisen kuntoutumisen tukena ja työskentelyvälineenä.

Itse arviointi?

Kuinka monta erilaista haastattelua ja alkukartoitusta on ihmiselle hyväksi.

KOKEMUSTIETONI

Tuli näkyville hanke ja projektimaailman hakemuskäytänteet :rahasta ja sitä kautta toimintaedellytyksistä kilpailtiin hakemus sanoilla. Saattoi olla samat sanat mutta eri sisällöt?

Huomasin kuinka tarkkoja olimme sanojen käytössä. Projektin sanojen lainaaminen laittoi meidät etsimään uusia tapoja ilmaista toimintaamme, jotta hankkeiden erilaiset sisällöt tulevat näkyville. Tämä toi toimintaympäristöömme hämmennystä.

Miten arviointi voi muuttua elämistä ja toipumista estäväksi tekijäksi ja millainen arvio eheyttää ja antaa eteenpäin kantavan tunnun.

Kaavakekammo toi näkyville miten yksin ihmiset jäivät kaavakkeittensa kanssa ja miten vaikeaa niitä oli täyttää kohdassa jossa jaksaminen oli vähissä. Joka organisaatiolla oli oma kielensä ja tapansa kysyä, tulkita, säilyttää ja käsitellä kerättyä tieto

Tuli näkyville mitä tapahtuu, kun yhden ihmisen asiat ohjautuvat monesta paikasta ja eri suuntiin. Enkä edes ymmärrä mitä tapahtuu. Kaikki vaan leviää käsiin.

En ymmärrä mitä täällä tapahtuu, mitä koko kentällä tapahtuu, mikä auttamis, mikä kenttä? Ristiriita, oma hämmennys ja voimattomuus asioiden suhteen alkoi viedä aamuyön unet.

Ilo vahvana mukana asiakastyössä, kohtaamisissa, ryhmissä, kehittämistyössä. Innostus kaikessa siinä, jonka keskiössä oli tilaa olla ihminen. Ilo kantoi ja työ tuotti kokemustietoa, jota ei voinut sivuuttaa.

Yhteistyökierros näytti sen valtavan tietomäärän, mikä eri alojen ihmisillä on. Samalla tuli näkyville miten arkityötä ohjaavat lait, säädökset ja normit olivat jatkuvan muutoksen alla, joka organisaatiolla eri lailla ja eri

 

AIKAKAUSI KUVAUS

Kevät oli oivallusten ja intensiivisen kehittämisen aikaa. Valmistelimme isoja muutoksia: etenijöille seuraavaa askelta, tulijoille uutta alkua ja muuttoa. Meiltä odotettiin jo valmista mallia.

Paineet alkoivat kasaantua ja toimimaton paljastua.

 

SYKSY 2008

 

PROJEKTITYÖ

Pitkään poissa ollut lähiesimies palasi. Lähiesimiehen vaihdos oli kolmas projektin aikana ja projektiryhmän rakenne oli muuttunut lukuisia kertoja. Työ tavat ja näkökulmat poikkesivat hyvin paljon toisistaan jo erilaisen koulutus ja työkokemuspohjan takia. Projektityössä oli tapahtunut isoja oivalluksia ja oltiin menty eteenpäin huimasti viimeisten kuukausien aikana. Kaikki oli kuitenkin vielä kesken, prosessia liikuttavia asioita ja ohjaavia tekijöitä oli paljon, eikä mikään ollut helposti perehdytettävässä muodossa, kun sanoja asioille ei vielä ollut. Pyysimmekin saada jatkaa tässä kasvupiikin vaiheessa mukana eläneen esimiehen kanssa. Se ei ollut mahdollista, joten yritimme löytää monenlaisia tapoja kertoa projektin prosessista. Yritimme tuupata kamelia neulasilmän läpi mikrosekunnissa. Mitä enemmän puhuimme näytimme kaavioita ja kutsuimme ihmisiä eri kokoonpanoilla kuulemaan löytämäämme, sitä enemmän tieto tuntui leviävän käsiin, menevän ohi, olevan eri tietoa kuin meiltä haluttiin.

 

TILAT/ KAUDEN KÄYNNISTYS

Toiminnat alkoivat heinäkuussa. Tilat olivat kesken ja tarvikkeet paksun hiontapölyn peittämien suojakankaiden alla laatikoissa. Kolmen viikon päästä olisi Projektin esittelytilaisuus uusille tulijoille tässä vielä keskeneräisessä. Verhoja osteltiin, tilan sisustusta suunniteltiin ja kalusteita hankittiin ja jne. Projektin ryhmät aloitettiin keväällä tehtyjen suunnitelmien mukaan, monissa eri tiloissa ,jotka sillä hetkellä sattuivat olemaan vapaana.

Vertaiskeskus valmisteli tilojaan n.10 kilometrin päähän, toiseen kaupunginosaa.

 

ASIAKASTYÖ

Pitkän yhtenäisen asiakasmatkan turvaamisen eteen tehtiin monenlaisia ratkaisuja. Projektista opiskelemaan tai työelämään edenneet saivat tukiaikoja niin kauan kuin niitä tarvitsivat. Jo tieto siitä, että on joku paikka, jossa tunnetaan ja jonka itse tuntee, toimi isona tukena. Avoimiin vertaistoimiin saattoi tulla halutessaan. Ilta aikaan toimi opiskelijoiden Luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttävä ryhmä joka oli perustettu jo OTE- projektin aikana. Ryhmä oli edelleen avoin opiskelijoille, mutta se avattiin myös tukemaan työelämään harjoitteluihin tai työhön siirtyneitä. Se kokoontui tarpeen mukaan, joko kerran kuussa, tai kahden viikon välein.

Edellisellä alkuhaastattelukaudella tulleista osa oli vielä Portaat toimien piirissä. Ennen koulujen alkua oli tarve pitää vielä Tasapainoisen ravinnon kurssi ja nuorten naisten ryhmä joissa käytettiin luovuusterapeuttisia menetelmiä, oli hyvä saada käyntiin mahdollisimman pian.

 

 

VERTAISKESKUS/VERTAISTYÖ

Vertaiskeskukseen asettui perustamisvaiheessa monenlaisia tarpeita:

1. Vertaisten tarve omaan paikkaan: vertaistukiryhmille, avoimille vertaisilloille, kokouksille, tapahtumille, kaikelle sille mitä vertaistoimissa jo oli ja mitä niihin voikaan kehittyä, kun on oma tila.

2. Alueen mielenterveyskuntoutujille paikka jossa voi käydä tapaamassa muita kuntoutujia avoimissa vertaistoimissa, vertaisilloissa, vertaistukiryhmissä jne.

3. Ammattinsa puolesta paikasta vastaavilla oli kehittämissuunnitelmia mallintaa toimintaa niin, että löytyisi asiat, joilla olisi mahdollisuus saada jatkorahoitusta vertaistoiminnalle.

4. Työhön kuntoutumisen ja kuntoutumisen ammattilaiset olivat tuomassa oman ammattihistoriansa näköistä tietotaitoa työelämää kohti kuntoutujien ja vertaistoimien tueksi.

5. Toiveeni paikan suhteen liittyivät saman organisaation alla toimivaan työharjoittelu ja työkokeilupaikkaan, jossa on vielä Portaat projektin tuki. Tarvittavat esteiden työstöryhmät toimisivat taustalla ja uutena mahdollisuutena on tehdä työtä omien työelämän taitojen vahvistamiseksi ja elämän suunnitelmien toteuttamiseksi. Ajatuksena oli että vertaistyön ja

vertaistyövalmennuksen kautta omaa osaamistaan vahvistaneet saisivat tukea etenemiselleen vertaiskeskuksesta..

Portailta suunnittelimme avoimen vertaistoiminnan tueksi vertaisvalmennus paketin, jonka käytyään alueen mielenterveyskuntoutujilla tai kenellä tahansa olisi mahdollista liittyä avoimiin vertaistoimiin. Tämä siksi, että vertaisuuden periaatteet luovat rungon sille, miten tässä vertaisten paikassa ollaan. Silloin on mahdollisuus myös ohjata ne, jotka hakevat vertaiskeskuksesta jotain muuta, hakemaan tarvitsemansa oikeista paikoista.

 

Kaikki avointa kaikille oli kuitenkin se arvo jonka mukaan vertaiskeskus alkoi toimia. Sen ajateltiin madaltavan vertaiskeskuksen avoimiin vertaisiltoihin ja sitä kautta vertaistoimiin liittymisen kynnystä alueen mielenterveyskuntoutujille.

 

Vertaiskeskuksessa teki työtä vertainen osa aikaisena vertaistyön koordinoijana ja hänen ammattilaistyöparinsa sekä työelämän valmennuksessa oleva vertaistyöntekijä. Portaatlaisten vertaiskeskukseen siirtyminen suunniteltiin tapahtuvaksi ”TYÖHÖN SAATTO RAKENTEEN

” mukaisesta. Siirto palavereihin osallistui myös johdon edustaja. Palavereissa kerrottiin myös suunnitelmat tuista ja etenemisen esteiden työstöryhmästä, jotka vielä ajateltiin tulevan Portaat projektista.

Palavereita oli monta ja emme käyttäneet ”TYÖHÖNSAATTO RAKENNETTAMME” aina kokonaisena, olimmehan tuttuja toisillemme.. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että ennakkokäsitykset siitä miten, edetään oli jokaisella eri näköiset ja jokainen oli oman parhaansa kanssa liikkeellä jo vähän tuskastuneena kaikesta tiedon määrästä, joka palavereihin haluttiin mahduttaa.

 

Kokemustiedolle oli ollut tilaa Portaat projektissa muodostua kuntoutumista ja projektin toimintaa ohjaavaksi tekijäksi, mutta sille ei vielä ollut oikeanlaisia sanoja, jotta vasta kehitteillä olevat työ tapamme ja keskeneräiset rakenteemme olisivat tulleet kuulluiksi. Olihan kehittämisaikaa vielä jäljellä yli 2 ,5 vuotta. Tulimme kohtaan jossa perinteinen kuntouttava ja työhön kuntouttava työtapa alkoi tulla näkyväksi. Kokemustiedon pohjalta rakentuva Portaat projektin työtapa ja ammattilaistiedon pohjalta rakentuneet työtavat näkyivät yhtä aikaa ja olivat hyvin erilaisia. Silloin niiden toisiaan laajentavalle ei ollut vielä tilaa, eikä sanoja. Erilaiset työn viitekehykset alkoivat tuntua ristiriitana ja vaikeutena kuulla ja tulla kuulluksi. Sisääntulorakenteesta alkoi jäädä osiota pois esim. tilanteeseen liittyvä kokemuksen ääni alusta puuttui, työntekijöiden esittely ei kertonut millainen työ rooli on tässä paikassa tai paikan perustehtävän kertomisessa jäi asioita puhumatta.

Olimme saattelemassa ihmisiä paikkaan joka oli vasta rakentumassa.

 

UUSIEN UUSI ALKU/EDELLISTEN ALOITUS

Uusia asiakkaita projektiin tuli 15. Alkukartoituskäyntejä varattiin jokaiselle tarvittava määrä. Tukikäynneillä jatkettiin tarpeiden ja suunnitelmien tarkentamista. Alustavan suunnitelman valmistuttua kun oltiin saatu hahmotettua ketä kaikkia oli hyvä kutsua verkostopalaveriin, alettiin suunnitella asiakkaan kanssa miten palaveri hoidetaan, ketä kutsutaan ja milloin ja missä kokoonnutaan.

 

Alkukartoitus ja uusien asiakkaiden sisääntulo on ensimmäisestä kierroksesta muuttunut seuraavasti:

Nyt meille lähetettiin ihmisiä, jotka olivat lähettävän tahon mielestä työhön kuntoutumisen vaiheessa.

Tässä kartoituksessa työelämään ja opiskeluun liittyvät kysymykset korostuivat alusta asti vahvasti. Selviteltiin työhistoriaa, kysyttiin myös suhdetta työ ja opiskeluelämään.

Edelliset tulivat itse vertaistarinan sisään kutsumina. Haastattelussa työ kysymykset olivat yksi monista, viimeisenä esitetty ja sai juuri sen kokoisen huomion, kun haastateltavalta löytyi asialle tilaa. Tekemistä kysyttiin myös harrastusten kautta.

Edellisten viikko ohjelma ja projekti rakentui sitä mukaa kun haastattelut etenivät,

nyt oli valmiita suunnitelmia, rakenteita.

edellisten luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttävät ryhmät alkoivat kysymyksellä ”mitä nyt on”.

Uusilla kysymys oli” mitä nyt on suhteessa työelämään.”

Ensimmäiset saivat rakentaa elämäänsä ja arkeansa tarvelähtöisesti.

Toinen ryhmä rakensi arkeaan suhteessa työ ja opiskeluelämään.

edellisten työskentelyä ohjasi ”mitä nyt tarvitaan” ja koko elämän kysymykset olivat läsnä. Etenemisen esteet tulivat työstettäväksi sitä mukaa kun arki niitä toi näkyville.

Nyt lähtökohtana oli ” mitä nyt tarvitaan suhteessa työ ja opiskelu elämään”. Kaikista elämän alueista työ oli kuulemisen keskiössä.

Uusilla tulivat työelämään paluu esteet heti työstettäväksi, ennen kuin elämisen esteet olivat tulleet edes näkyville.

 

Meidän perustehtävämme oli ”kokemustietoa hyödyntävä työ toimintojen kuntoutumismallin kehittäminen ”. Nyt oli aika ottaa käyttöön se, mitä oltiin tähän mennessä opittu ja myös se mihin suuntaan meitä projektin hallinnon puolelta suunnattiin.

Kaavakkeisto oli visuaalisesti portaittaisessa muodossa ja oman tilanteen arviointi mittari oli käytössä. Kartoituksen sanat kirjasi Katja ja eri elämän alueiden vaikuttavuuden mittauksen teki

asiakas. Asiakas löysi elämänsä etenemistä estäviä ja auttavia tekijöitä, joiden pohjalta suunnitelmia alettiin tehdä alkuhaastattelu käynneillä

 

VERKOSTOPALAVERIT

Muutamia verkostopalavereita järjestettiin syyskaudella , suurin verkostopalaverien suma oli maaliskuussa.

Verkostopalaverien järjestämisessä huomioitiin ison työpaikka tutustumiskierroksen aikana esiin tulleet yhteistyön toiveet ja kiinnitettiin palaverien valmisteluun ja työtapoihin erityisesti huomiota.. Asiakkaan etenemisprosesseja ei käyty ensin ammattilaistyöryhmissä ”tapauksina ”, vaan asiakkaan sen hetkiset tarpeet olivat kartoituksen aikana selvinneet ja alustavia suunnitelmia siitä, mitä projektissa on tarjolla, oli tehty. Asiakas oli valmentautunut etukäteen asiansa kanssa ja ammattilaiset toivat omat ehdotuksensa kyseisiin tarpeisiin.

Verkostopalavereissa oli nyt mukana enemmän väkeä. Pyrittiin järjestämään kokoontuminen niin ,että jokaiselta toimialalta, jolta asiakas tarvitsi tukea nyt, tai tietoa tulevasta, kutsuttiin alan ammattilainen mukaan. Jos ei ollut aikataulullisesti mahdollista niin esim. rahoituspohjasta päättäviltä tahoilta kysyttiin talouteen liittyviä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia etukäteen. Varmistettiin, että kokous oli päätösvaltainen ja suunnitelmasta pystyttiin tekemään mahdollisimman paikkansa pitäviksi ja kaikkien tahojen tiedossa oleviksi. Palaverin jälkeen tarvittava tieto kulki eri tahoihin asiakkaan mukana.

Uusi alkukartoitus kaavake mahdollisti myös vaikeasti lähestyttävien asioiden esiin ottamisen ainakin vaikuttavuus numerona. Muuten verkostopalaverit toimivat edellä kehitetyn mallin mukaisesti.

 

UUSIEN VIIKKO OHJELMA

Alkuun viikko ohjelma koostui alkukartoituksesta, verkostopalaverista ja syksyn viikoittaisesta luennosta ja henkilökohtaisista tukiajoista. Joillakin alkoi luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttävä ryhmä ja tasapainoisen ravinnon ryhmät pyörähtivät käyntiin loppukaudesta. Alkukartoituskertoja oli tarvittava määrä, jotta kysymyksille ja aiheille jäi riittävästi tilaa.

Ihmisten liittymisen tukemiseksi oli mahdillisuus saada matkalle vertaistukea heillä, joiden oli vaikea kulkea tai tulla vieraaseen ryhmään.

 

VERTAISKESKUKSESSA

Aikaisemmin tulleista he, jotka vielä olivat projektin piirissä ,joutuivat omien työhön paluu esteidensä ja eri ammattilaisnäkökulmien riepottelemiksi, kun siirtyivät vertaiskeskukseen. Pyrimme tiivistämään portaiden tukea vertaiskeskukselle, mutta emme osanneet perustella tekemisiämme oikeilla sanoilla. Meitä alettiin rajata keskittymään Portaat projektin työhön.

Etsimme monenlaisia tapoja tukea edenneitä, olivathan he vielä Portaat projektin kirjoissa ja meidän työmme oli selkeästi kesken.

Vertaiskeskuksessa alkoi tapahtua suuntautumista toisenlaiseen työhön valmennuksen malliin.

Vertaiskeskuksen pöydälle ilmestyi esite hankkeesta, johon vertaiskeskuksen työ harjoittelijat voisivat liittyä. Hanke esittely, jossa oli sanoja Portaat projektista ja niiden sisältö oli toinen herätti hämmennystä ja suuttumusta. Työryhmästä yksi liittyi hankkeeseen.

Saimme läpi yhden tukimuodon kun tarjosimme vertaiskeskuksen työharjoittelijoille työnohjauksellisen luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttävän ryhmän kerran kuukaudessa. Marraskuussa oli viimeinen vertaiskeskuksen kehittämisiltapäivä mihin saimme osallistua.

 

Teimme yhteistyötä vertaiskeskuksen kanssa uusien tulijoiden tiimoilta. Kalenterityöryhmä, jossa osallistujat olivat toteuttaneet omia tekemisen intohimojaan ja oppimisen haasteitaan esim: ryhmässä työskentelyä, suunnittelutyötä, ryhmäohjaamista, projektityön tapoihin tutustumista, erilaisia kokemuspohjaisia opastus tekstejä, selviytymistarinoita, toimistotöitä, ATK taitoja, valokuvausta tai runojen kirjoittamista. Selviytymiskalenterit luovutettiin uusille tulijoille ja niiden arvo tuli monin tavoin näkyville. Syyskuussa alkoi selviytymistarina luentojen sarja esiintymisvalmennuksineen. Luentoihin valmentautuminen oli ollut pitkä ja omaa elämää selkeyttävä prosessi. Heillä, jotka halusivat vielä vahvistaa esiintymistaitojaan ja kohdata esiintymiseen liittyviä esteitään, oli mahdollisuus kertoa oma selviytymistarinansa juuri siitä näkökulmasta ,kuin nyt tuntui oikealta. Jokainen esitti selviytymistarinansa itselleen ominaisella tavalla. Mahdollisuus perääntyä oli, vaikka vielä samana päivänä. Kuulimme ihmistä koskettavia ihmisen tarinoita selviytymisestä, auttavista tekijöistä, vaikeista kohdista, oivalluksista, valmiista ja keskeneräisestä.

 

UUSILLE

Selviytymistarina luennon kautta, kokemustiedon lisäksi, uusilla oli mahdollisuus harjoitella luennoille ja ihmisjoukkoon tuloa, kuunnella kotoa lähdön tuntoja ja katsella ihmisiä joita projektin piirissä oli. Joku tuli vertaistyöntekijä harjoittelijan saattamana toinen uhmasi paniikkikohtausta tulemalla bussilla vertaisten antama kalenteri turvanaan jne. Voi olla kuulijana ja seuraajana. Voi päättä tähänkö liityn. Monen kanssa etukäteen mietittiin toisten joukkoon liittymisen tapoja , paikkaa johon istua, tukea mitä tarvitsee, jotta voi olla.

Luennot olivat kaikille avoimia ja sali olikin joka kerta täynnä

 

 

KOKEMUSTIEDOSTA OPITTUA/ KOKIJOILTA KUULTUA

Asiakkaat puhuivat, kuinka täysin sattumanvaraista on, miten ihmisen käy. Se riippuu siitä kohtaako hän palveluissa sen jonkun hyvän tyypin joka kuulee.

Työhön paluuesteet vertaiskeskukseen siirtyneillä näkyivät ja kuuluivat, koska ihmiset olivat tottuneet prosessoimaan ja puhumaan eteen tulevia asioita suoraan. Tilanteet työssä laukaisivat muistot ja työelämästä suistaneet toiminta mallit näkyviksi kuuluviksi ja työstettäviksi. Heiltä löytyi sanoja kuvauksia ja tunnereaktioita asioille, jotka nousivat pintaan suhteessa ihmisiin ja työhön. Heillä oli voimaa ja rohkeutta olla eri mieltä ja olla suostumatta kaikkeen. He olivat siirtyneet toiseen yksikköön 10 km:n päähän ja Portaat projektissa alkoi uusien vastaanottotyö. Onneksi oli Katjan kokema kohdasta, kun työ alkaa, mitä sitten lähteekään liikkeelle? Nyt oli näkyvillä se näkymätön, mitä ihmisille tapahtuu tässä kohdassa, kun he vetäytyvät hiljaa pois kaikesta, vailla sanoja. Kohdassa jossa kuvittelin työn olleen meidän osaltamme loppusuoralla nouseekin pintaan ilmiö, työhön paluu esteet, jossa tarvitaan entistä enemmän tukea. Ihmiset olivat jo siirtyneet virallisesti seuraavaan palveluun. Saman organisaation alla, mutta aivan eri periaatteella ,kuin portaat projektissa oltiin vuosia kehitetty. Onneksi Katjan kokija piti huolen siitä, että teimme voitavamme niissä olosuhteissa. Katjan vertaistuki ja peilipinta toi sanoja kipeätä tekevälle ja piti ihmiset pinnalla myös ”virallisen työajan ulkopuolella”. Nyt oli ihmisten elämästä kysymys.

Tapa, jolla meillä olevat ihmiset tekivät työtä, antaakseen uusille tulokkaille kokemustietonsa helmiä, kosketti minua syvästi. He innostuivat ja tiesivät tekevänsä jotain arvokasta ja ainutlaatuista. Mitä tekeekään ihmiselle, kun voi liittyä omien tarpeittensa ja sen hetkisten mahdollisuuksiensa verran tekemään työtä, johon oma intohimo voi syttyä. Tämä oli minun näkemykseni mukaan kuntouttavaa työtä .

 

KOKEMUSTIETONI

huom. omaa pohdintaa kun katson tapahtumia vuonna 2011

Kuinka mahdotonta on kuvata keskeneräistä rakentamisen ja uuden luomisen prosessia heille, jotka eivät ole siinä mukana. Kohdassa jossa sanat eivät ole syntyneet, rakenteet ovat kesken ja malli vailla perusteluja.

Kuinka hämmentävää on, kun on istuttu yhteisissä palavereissa ammattilaisten kanssa ja puhuttu vertaiskeskuksen perustamiseen liittyvistä asioista ja oltu täysin samaa mieltä. Nyt kun suunnitelmat tulee käytäntöön, niin sanojen sisältö tarkoittaakin jokaiselle hyvin erilaisia käytännön asioita. Ensin ihan yhteisymmärryksessä ja sitten olen täyttä ymmärrystä vailla. Nyt 2011 näen ,että että jokaisen hyvin erilainen ammattitausta, erilaiset käsitykset vastuualueista ja erilaisuus ihmisenä loi samoille sanoille eri sisällöt. Vaikka kuulen en ymmärrä, kun en ymmärrä en enää osaa kysyä.

Nyt tiedän mitä on kun työhön paluuesteet tulee työstettäväksi liian aikaisin ja melkein liian myöhään. Tiedän myös, että he jotka lähtivät ennen työhön paluu esteiden näkyväksi tuloa törmäsivät niihin yksin jäätyään.

Nyt mietin kuinka monessa perustettavassa paikassa, ryhmässä tai toimessa olen ollut mukana. Kuinka iso asia on perustaa uutta, kuinka moneen kertaan rakenteet muuttuu ennen kuin paikka löytää toimintatapansa. Kuinka osaamaton olenkaan ollut aina aloittaessani ja kuitenkin asiakkaat, jotka tulevat uuteen olettavat tulevansa johonkin, joka toimii ja jossa tiedetään mitä tehdään. Olen pienen paikan yksi ohjaaja ja ollut alalla vasta 20 vuotta , tehnyt monta lopetusta ja uutta alkua työssäni. Nähnyt mikä voimain ponnistus se on

työtekijöille, mikä hämmennys asiakkaille ja kuinka paljon sen täytyykään maksaa. Niin paljon perustyötä jää tekemättä, kun perustetaan ja lopetetaan paikkoja.

Tämä kohta on yksi projektin kipukohdista. Mietinkin näin jälkeenpäin, kuinka paljon Vertaistukikeskukseen ohjattujen Portaatlaisten hankaluuksista, ”oireista” ja reaktioista oli meidän ammattilaisten eri tavalla, eri näkökulmista, eri suuntiin vetävästä ohjaustyöstä johtuvaa ja oman sokeutemme vuoksi asiakkaiden sairauden piikkiin menevää? Itse ainakin olin tilanteessa ”täyttä ymmärrystä vailla”.

Projektista kesken sivuun haarovat uudet alut tuntuivat hajottavan perustyön. Keskeneräiset rakenteet ja sanat sulautuivat eri merkityksiin ja kadottavat alkuperäisen tarkoituksensa ja voimansa. Ensin lähti hakemus sanat hankehakemukseen ja muuntuivat . Sitten oli rakenteilla vertaisyksikkö, jonka syntyyn emme saaneet valmista mallia tueksi ja siellä lähti asiat leviämään joka suuntaan.

Ensin sisään tulleet ja toisessa sisääntulossa mukana olleet lähtivät työstämään asioita vastakkaisista suunnista. Ensimmäiset arjen tarpeesta käsin toiset työelämän haasteista käsin.

Työnjohdolliset odotukset työmme suhteen alkoivat ohjata eri suuntaan, kuin kokemustieto, jonka oivallusten äärellä olimme mielestäni oikeilla jäljillä. Kuulemattomuus sille mitä yritin kokemustietona puhua ja kuulluksi tuleminen vain niissä kohdissa joissa puhuttiin työstä tai opiskelusta ”perinteisin työhön kuntoutus sanoin” ,alkoi ohjata entistä enemmän olemistani. Aloin ahdistua, kun ihmiset tuottivat kokonaiseen elämäänsä liittyvää kokemaa, niin kuin ennekin. vastaanottokykyni väheni, pinnani kiristyi ja työn kantavuus katosi. Kova paine jätti tilaa ottaa huomioon ihmisen kokonaiselämästä vain työsektoriin liittyvät asiat.

Minusta työntekijänä ja ihmisenä jolla on tuntosarvet auki hyväksynnälle sulkeutui paljon pois kuuntelevaa pintaa. Tunsin nahoissani, mitä minulta odotettiin ja yritin suunnata työtäni sen mukaisesti. Tehtiin vaan niin eri tavalla, kuin on ollut tapana, toisesta suunnasta, kokemustiedon pohjalta, että löytämämme ei mahtunut. Minulla oli halu kuulla kaikki mahdollinen kokemustieto niin kuntoutujien kuin ammattilaistenkin yli organisaatio- ja toimialue rajojen ja aloin vääjäämättä rajoittua.

Olimme kokeneet tähän mennessä 3 lähi esimiehen vaihdosta. Yritimme työntää tietoamme oman organisaatiomme johdolle monilla tavoilla monille eri tahoille. Emme vaan osanneet sitä oikeiksi sanoiksi silloin pukea. Ei ollut tarpeeksi aikaa kertoa ja kuulla. Meiltä tahdottiin helposti sulatettavia valmiita laatikoita ja määritelmiä kohdassa, jossa oltiin vasta kehittämisprojektin puolivälissä. Meillä oli paljon työstettyä kokemustietoa ja työparina toimiminen oli löytänyt muotonsa. Meillä oli herkkyys pysähtyä kohtiin, joiden kanssa ihmiset eivät voi olla ja rakentaa siihen uudenlainen toimintatapa. Meillä oli vielä moneen kertaan työn alla olleet keskeneräiset alkukartoitusmallit ja rakenteet. Vertaiskeskuksen tapahtumat toivat näkyville asioita, joka vahvisti käsitystäni keskeneräisyydestä ja toivat paljon arvokasta kokemustietoa siirtymävaiheista, TYÖHÖNPALUUESTEISTÄ ja erilaisista, eri suuntaan vetävistä näkökulmista työhön kuntoutumisen saralta.

Miten voin suhteuttaa työtäni kokonaisuuksiin, jos suunnitteluvaiheessa ei saa tietoa suunnittelulinjoista ja suurista linjoista? Entä kun osa työn suunnitteluprosesseista käydään suljettujen ovien takana eri työryhmissä. Projektissa, jossa olen tekemässä kehittämistyötä tarvitsen kaikki saatavilla oleva tiedon, jotta työ asettuu oikein ympäröivään maailmaan.

Tavoitteenamme oli saada asiakkaille kokema eheästä ja eheyttävästä pitkästä kasvumatkasta ja kokonaisesta suunnitelmasta, joka näkyy arjen tasapainottumisena. Ajan jakson aikana tuli näkyville, mitkä seikat estävät työtekijää toteuttamasta omassa työssään pitkiä suunnitelmia.

Toisaalta tuli myös näkyville miten huonosti projektimaailman raportointi käytänteet ja kieli soveltuivat innovatiivisen työ rupeaman raportointiin ja yhteen vetämiseen .

Minulle ISO OIVALLUS:

SIRPALEINEN PALVELUKENTTÄ. Asiakkaille tuttua arkea.

Monet yhteistyökumppanit ja työtoverit, joiden kanssa olimme tehneet perustyötä ja jaettu kokemuksia, monet työryhmät joissa olimme saaneet olla mukana ja valtakunnalliset verkostoitumis- päivät, koulutustilaisuudet ja seminaarit joihin saimme osallistua, alkoivat hahmottua kokonaisuudeksi, jota en halunnut katsoa. Olin tähän asti ollut turvassa oman pienen tiukasti määritetyn työalueeni sisällä. Silloin aloin ymmärtää näkemääni: asiakkaiden matkat katkeavat tietyissä kohdissa. Katjalla oli oma henkilökohtainen kokema näistä ”putoamisen” kohdista ja olimme projektin alku ajan kuulleet palveluita käyttävien kokemuksia. Löytyi niin isoja yhtäläisyyksiä etteivät ”mustat aukot ihmisen matkassa” voineet olla enää sattumaa, vaan pikemminkin käytäntö. Aloin katsoa ympärillä tapahtuvia asioita uudesta näkökulmasta ison kaaoksen keskeltä ja näkemäni tuoma paine alkoi tehdä työtään minussa. Tiesin etten silmät sulkemalla saa tätä katoamaan. Asetuin paineen alaiseksi, jotta näkisin, vaikka välillä sokaistuin, ymmärtäisin ,vaikka välillä kadotin tahtoni kuulla, oivaltaisin vaikka sattui, rakentaisin vaikken osaisi ja löytäisin sanat joilla voisin näkemästäni puhua. Kiitän tänään luovuusterapian asiantuntijuus koulutustani siitä, että minulla oli voimaa seistä siinä niin monen eri näkymän risteyskohdassa niin kauan (2 vuotta). Kiitän siitä ,ettei minun tarvinnut valita jotain yhdeksi oikeaksi totuudeksi ja kääntää lopulle selkääni, jotta voisin olla, jotta en hajoaisi, vaikka reunalla kävinkin.

 

 

 

KEHITTÄMISHAASTE:

TOIMIVA, KANTAVA, KOKOAVA,TILAA IHMISEN SANOILLE ANTAVA, IHMISEN MUKANA KULKEVA,OMA ELÄMÄ OMISSA KÄSISSÄ, TULEVAA TARPEEN POHJALTA SUUNTAAVA, YHTEISTYÖN YHTENÄISTÄVÄ, MALLI JA ALKUKARTOITUSRAKENNE?

VASTAISKU SIRPALEKENTÄLLE

Saman organisaationkin sisällä on jo monta näkökulmaa, ajatusta ja asennetta siihen, miten työ tehdään oikein ja hyvin. Oikea tapa tehdä työtä määrittyy ammattilaisen koulutuksesta , työhistoriasta, elämän asenteista, arvoista ja motiiveista. Rahoitustahot

raamittavat tarvitsemansa palvelut. Entä asiakkaaksi tulleen sanat, sanat jotka eivät ole ammattilaiskieltä, sanat jotka puhuvat muuta kuin mitä kaavakkeen kysymyksissä on tai vastaus osioon mahtuu? Entä, kun sanoja ei ole? Se mitä ihmiseltä kysytään ja minkälainen vastaus tähän palveluun ja ammattilaiseen mahtuu, määrittää mihin huomio nyt kiinnittyy, mihin suuntaan ja miten edetään. Ja sitten motivoidaan sitoutetaan tai sanktioidaan.

Työpariutemme ammatti ja kokemustaustoilla kaavakkeistomme toimi ja alkukartoituksissa löytyi ihmisen tarve, johon eteneminen perustui ja ihmisten luontainen toimimisen tarve alkoi pitää huolta suunnasta, sisällöstä ja määrästä. Olimme luomassa” kokemustietoa hyödyntävää työtoimintojen kuntoutumismallia” jonka käyttöä voisi soveltaa erilaisiin kuntoutumisen viitekehyksiin. Alkukartoitus mallimme ei ollut vielä valmis ja siirrettävissä eri viitekehyksillä toimiviin palveluihin

 

AIKAKAUSIKUVAUS

 

Ulospäin suuntautumisen aikakausi. Isot kokonaisuudet alkoivat hahmottua ja asettua prosessin alaisiksi. Käsitys asiakkaiden ulkoisista etenemisen esteistä laajeni palvelukentän sirpaleisuuden näyttäytymisen myötä. Oivalsin mistä syntyy ”kuulemattomuuden helppous”.

23.11.2011 kevät 2009-syksy 2009

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 23. marraskuuta 2011 kello 17:57

KEVÄT 2009

 

PROJEKTITYÖTÄ

Ennen asiakastyön alkamista keskityimme pyhien välissä kokoamaan väliraporttia. Tämä raportti kertoi vertaisuudesta. Saimme raportin tiedon tuottamiseen taitavan ammatillisessa kuntoutuksessa olevan ja vertaistyöntekijä harjoittelijoita, joten tietopaketista tuli laaja ja seikkaperäinen.

 

AIAKASTYÖ

Kartoituskäynnit, tukiajat ja verkosto palaverit jatkuivat ja Luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttävät esteidentyöstö ja tasapainoisen ravinnon ryhmät alkoivat toimintansa. Katja oli toiminut aikaisemmin kaikissa ryhmissä kokemus asiantuntijana. Nyt eri ryhmillä oli edellisen ryhmän etenijät tukenaan. Se että asiakkaat tulivat meille ”lähetettyinä” tiesi paperitöiden roimaa kasvua ja yllättäen suuri osa vertaiskeskukseenkin siirtyneiden papereista kulkikin meidän kauttamme. Joten iso osa Katjan työstä liittyi lausuntoihin ja Projektin hallintaan liittyviin muistioihin ja koosteisiin.

 

VERTAIKESKUS

Portaille tulleiden uusien viikko ohjelmaan tuli jo projektin perustoimintojen kautta paljon muutosta arkeen. Asioiden pintaan nousemisen myötä sisäiselle prosessille oli hyvä jättää tilaa. Uusia tulokkaita ohjattiin vertaiskeskuksen toiminnan piiriin, mutta monelle ei ollut vielä oikea aika. Vertaiskeskus oli 10km:n päässä ja ihmiset arastelivat työn paljoutta, joka oli vertaisten suunnittelu palavereissa läsnä. Onneksi vertaistyöntekijät järjestivät esim. ravintoryhmän jatkoksi vertaistukiryhmän samoissa tiloissa kun Portaat projekti toimi, siihen olikin joidenkin tulokkaitten helpompi liittyä.

 

 

KASVAVA TYÖ

Ensin tulleiden kanssa kasvavaan ihmisen luonnolliseen toimimisen tarpeeseen rakentui vertaistyötekijä valmennus ja vertaistoimet, jotka kasvoivat ihmisten myötä täyteen mittaansa ja tarvitsivat lisää tilaa.

Kun syksyn avoimet luennot loppuivat alettiin etsiä tähän tilanteeseen sopivia toimita tapoja. Kehittämistyötähän oli jäljellä vielä 2 vuotta.

Uusien ryhmän kanssa lähdettiin miettimään, minkä verran viikko ohjelmaan on mahdollista olla tunteja. Päätettiin aloittaa 2 tuntisesta viikottaisesta Portaat päivästä maanantaisin.

Pysähdyttiin ensimmäisellä kerralla luovuusterapeuttisilla menetelmillä omien sen hetkisten tarpeiden ääreen. Isossa ryhmässä nousi monenlaisia elämän- oppimisen-, vahvistuksen ja tekemisen tarpeita sekä ajatuksia ja suunnitelmia. Samasta aiheesta innostuneet tekivät työtä yhdessä. Alettiin tehdä työskentelyjä pienryhmissä ja ryhmän oivallukset ja kysymykset jaettiin sitten koko isolle ryhmälle. Ensimmäinen koko ryhmän yhteiseksi muodostunut innostus heräsi, kun yhden ryhmäläisen Amerikkalainen ystävä oli tulossa Suomeen ja halusi tutustua Portaat projektiin. Osa ryhmästä alkoi suunnitella ”tutustumispäivän rakennetta” , osa otti vastuulleen Portaat projektin esittelyä Englanniksi. Viikko aikatauluun tarvittiinkin lisää aikaa, haluttiin valmistautua kukin omalla tavallaan , joten työryhmäläiset etsivät yhteiset aikataulut, tilat tapaamisille jne. Vierailupäivä oli ikimuistoinen, miten paljon osaamista ja kohtaamisen lämpöä päivään sisältyikään. Päivän lopuksi jokainen kirjoitti päivän kokemukset, oivallukset ja oppimansa asiat ylös ja jakoi sen koko ryhmälle. Myös vierailija liittyi innokkaana työtapaamme ja antoi oman arvionsa päivästä.

Tästä prosessista jäi käteen paljon kokemustietoa kuntouttavasta työstä ,sekä tavasta oppia ja hakea tietoa suoraa käytännön tarpeeseen, tietoa joka on totta ja tarpeen tässä ja nyt. Kevään aikana tehtiin paljon muutakin suorassa suhteessa tarpeeseen olevaa, mm. Yksi työryhmä kävi selvittämässä Kelan juuri tällä hetkellä voimassa olevia opiskelun tukemisen käytänteitä ja erityisesti siirtymäkohtiin liittyviä rajapintoja ja raportoi kirjallisena ja suullisena tietonsa koko ryhmälle.

Oltiin omien elämisen haasteiden ja tarpeiden kanssa tekemisessä ja aina se aktiivisena oleva vaikutti myös tapaan olla ryhmässä. Jotta saatiin tilaa tulla ryhmään juuri sellaisena, kun sillä

hetkellä oli niin kokeiltiin miten tiedon näkyminen saataisiin helpottamaan ryhmässä oloa. Kokeilimme miten meidän työskentelyymme vaikuttaa, kun maalarin teippeihin jokainen kirjoitti toisten näkyville oman sen hetkisen tarpeensa. Se miten vahvasti se vaikutti koko ilmapiiriin oli innostavaa.

 

 PROJEKTITYÖ

Olimme kovan paineen alaisina. Meiltä haluttiin alkukartoitusmalli, nyt. Meiltä tarvittiin sanoja, nyt. Meiltä haluttiin jäsentyneitä lokeroita ja tietoa pylpyröinä, nyt. Meitä yritettiin johdon puolelta auttaa tiedon järjestämisessä oikeaan muotoon, meille yritettiin kertoa miten on tapana tehdä ja miten jo valmiita voi käyttää hyödykseen. Meille väännettiin rautalangasta ja sanottiin kovasti. Vaan, kun ei ollut pylpyröihin taipuvia sanoja, ei ollut valmista, oli vain herkkyys sille, miten ei voi toimia. Nyt alkoi itsessänikin jokin asettua ehdottomuuden tilaan, asettua vastaan, vaikka en halunnut. Oli vain tehtävä perustyötään suurella intensiteetillä ja katsottava mihin asti se kantaa.

Olen ryhmäohjaaja ja tottunut siihen että suunnittelen työn kokonaisuuden työnantajan antamien reunaehtojen sisään. Nyt työn rakentumisen suunta kääntyi taas askeleen vahvemmin syntymään kokemustiedon pohjalta.

Tapa, jolla teimme ryhmänä työtä KASVAVAN TYÖN sisällä halusi minussa saada enemmän tilaa. Helmikuussa aloittaessamme puhuimme portaat tapaamisista. Kevään aikana ihmisten tekemisen halun, innostumisen lisääntyessä ja sisäisen toiminta tarpeen kasvaessa 24.4. 2009 saimme luvan aloittaa KASVAVAN TYÖN toiminnan ristiriitaisissa tunnelmissa.

 

 

 

KASVAVA TYÖ

Kasvavan työn työryhmään kuten esteidentyöstöryhmiinkin oli liittynyt aiemmin projektissa olleet vertaisvalmennuksen käyneet, kokemustaan jakamaan. Keväällä 11.5 Kasvavan työn maanantai työryhmään liittyi myös vertaiskeskuksen vertaistyöntekijät. Oli tarve saada ensin tulleiden kokemustieto projektin ja uusien tulokkaiden ulottuville. Heidän vertaistietonsa alkoi laajentaa kasvavan työn työkeskeistä sisältöä. Yhden päivän muutamaan tuntiin alkoi kasaantua paljon hyvin erilaisia tarpeita. Oli halua kuulla ja tulla kuulluksi, oli tarve jakaa kokemuksia ja tarpeita olla hiljaa ja tehdä työtä. Paine saada kaikelle tilaa kasvoi. Kovassa paineessa alkoi syntyä ANKKURIPÄIVÄN rakenne, jossa viikko ohjelmaa suunniteltiin sen hetkisten tarpeiden pohjalta. Katsottiin kuka tarvitsee mitäkin, kuinka paljon se tarvitsee aikaa, millaisella työryhmillä toimitaan ja missä tiloissa ja miten tieto jaetaan muille vai jaetaanko?

Keräsin Kasvavan työn sisältä sanoja, jotka kelpaisivat projektia johtaville ja rahoitusmaailmalle; lauseita ,jotka perustelisivat työmme työmaailman sanoilla. Sanoja joista osa oli opetusmaailman sisältä. Sanoja, joilla saisin tilaa tehdä työn valmiiksi. Luotiin rakennetta, jonka sanat kelpaisivat rahoittajille.

 

 

TILAT

Työryhmä oli pikkuhiljaa kasvattanut tilantarvettaan. Tila jonka alunperin sisustimme Projektin tarpeita vastaavaksi oli täyttynyt saman työnantajan muiden toimijoiden tarpeista, joten toimintamme hajaantui entistä enemmän sattumanvaraisten tilojen kaleidoskoopiksi.

Aiemmin rahoituksensa menettäneen ATK pajan nurkasta löytyi maanantain kirjoitustyötä tekevälle väelle nurkkaus tietokoneineen. Työtilaan oli ajautunut kaikenlaista varastoitavaa tavaraa ja se oli myös kahden muuta työtä tekevän työntekijän toimipiste.

 

ARVIOINTITYÖRYHMÄ

Arviointityöryhmä kokoontui jatkamaan työskentelyään. Katsomaan arvioiduksi tulemisen tuntuja ja samalla kävimme läpi erilaisia kyselykaavakkeita. Tunnisteltiin mitä asioita eri tavoin tehdyt kysymykset kuntoutujassa aukaisee ja mistä niihin auenneisiin prosesseihin saa tukea. Miltä tuntuu jäädä kysymysten jälkeen yksin. Mitä tuntoja se herättää. Mitä herättää jos itse joutuisi kysymään kaavakkeiden kysymyksiä.

 

VERKOSTOTYÖ

Keväällä viimeiseksi ennen kesälomalle asettumista toimitettiin asiakkaista lähettäneille tahoille ja esimiehillemme yhteenveto Kasvavasta työstä.

 

PROJEKTITYÖTÄ TUKI

Teimme asiakastyön tiimoilta yhteistyöverkostomme kanssa hedelmällistä työtä. Yhdessä asiakkaan kanssa etsityt ratkaisut yhtenäisen asiakasprosessin mahdollistamiseksi intoutti oman alansa osaajia välillä tekemään melkoista salapoliisityötä kokonaista asiakasmatkaa tukevien rahoitusratkaisujen ja vaihtoehtojen löytämiseksi. Ammattilaisten kokemustietoa, myös sitä hiljaista osaamista tuli jaettua heidän kanssaan. Tehty työ ja käydyt keskustelut vuosien varrella vahvistivat ja antoivat kehitystyöllemme suuntaa. Eläkeiän lähellä olevat usein sanoivat ”teen asioita jotka eivät työnkuvaani kuulu, mutta se on inhimillisesti katsoen oikein”. Heissä asui usein rohkeus katsoa koko ihmistä.

Projektiin palkattu ulkopuolinen tutkija oli seurannut työtämme hyvin tiiviisti. Kuukausittaisten intensiivisten perjantai iltapäivien ja asiakaskohtaamisten kautta ja näki työmme kokonaista

prosessia ja erityisyyttä, joka itseltä oli paljon työn ja kovien paineiden alla välillä hukkumassa. Tutkimustyön eteneminen ja syventyminen vahvisti uskoani työtapoihimme ja antoi voimaa ”pysyä kurssissa”.

Projektityöhön ja ammattiosaamiseeni Luovuusterapian asiantuntijana liittyvät työnohjaukset olivat minulle kohtia pysähtyä löytämään paljosta olennainen ja nähdä moninaisuudessa kokonaisuus. Sain työnohjauksien avulla prosessoida ristiriitaisuudet ammatilliseksi kasvuksi. Työnohjaus auttoi itseäni pysymään koossa, säilyttämään ammatillista otettani ja piti minut työkykyisenä kovimpien painekohtien läpi.

 

PROJEKTITYÖTÄ

Emme saaneet siirrettyä keskeneräistä prosessiamme vielä tässä vaiheessa ymmärrettävään muotoon omalle johdolle, heille, jotka olivat vastuussa meidän työtämme. Kun teimme meiltä pyydetyistä asioista selvityksiä ja muistioita, niin ne olivat tietoa, jota meiltä ei haluttu.. Työhömme alkoi kohdistua johdon taholta voimakasta määrittämistä ja rajaamista, johon yritin asettua, mutta en kyennyt. Onneksi pohjalla oli monta yhteistä hyvää työvuotta, joiden aikana oli yhteistyö toiminut hyvin ja molemminpuolinen luottamus oli päässyt kasvamaan. Nyt tuntui kaikilla olevan liian vähän aikaa, liian eri suuntiin olevat auki puhumattomat motiivit, liian vähän tietoa toistemme perustyöhön liittyvistä alueista ja ohjaavista tekijöistä, tässä muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Ihmettelin mitä ihmettä tapahtuu, kun asenteet kiristyvät ja tila loppuu. Nyt ajattelen että kilpailutus rakenteet olivat muuttaneet voittoa tavoittelemattoman yhdistystoiminnan kilpailutusten pilkkomaksi selviytymistaisteluksi siitä, kuka tekee työn halvimmalla.

 

OHJAUSRYHMÄSSÄ

Ohjausryhmäläiset tekivät organisaatioissaan työskentelyn, jossa kerättiin yhteen työtä tekevän kentän kokemustieto ja näkemys eri organisaatioista:” MIELENTERVEYS KUNTOUTUJIEN TYÖHÖN PALUU ESTEISTÄ.”

 

KOKEMUSTIEDOSTA OPITTUA/KUULTUA

Katja mietti pitkään ja hartaasti lausuntojen maailmaa: joku ammattilainen tekee oman työtapansa kielellä lausuntoja ja määrityksiä eri lähettäjä ja rahoittajatahoille. Usein kuntoutuja ei tiedä, mitä tietoa hänestä menee, mihin ja mitä varten.

Katja oli se ,joka nyt kirjoitti lausuntoja ja pohti samalla kuinka paljon työstä on lausuntojen tekemistä, lausuntojen jotka määrittävät ihmistä. On myös nähty, mitä tekee ammattilaisen lausunto, joka on tehty kiireessä omasta suppeasta näkökulmasta negatiivisella latauksella. Jotain tarttis lausuntoasialle tehdä, että siitä saa asiakkaan kuntoutumista edistävän. kuntoutumismatkaansa kasvavan työn työvälineistön avulla.

Kasvavan työn viikon alkaessa toimia ihmisten tarpeiden ohjaamana siirryttiin koko työskentelyssä entistä enemmän kokemustiedon ohjaamiksi.

Katjan työtapana on ollut etsiä tietoa laajasti aina kun, jokin uusi asia tuli projektissamme esille. Katjan tiedon janon takia olemme pysyneet kärryllä valtakunnallisista puheenaiheista, palveluista, hankkeista, projekteista ja työn alla olevista isoista linjauksista. Rinnalla on lisääntynyt koko ajan tieto siitä, mikä kuntoutujilla ja kuntoutuja yhteisöillä on ajankohtaista. Kaikki tieto millä on ollut tekemistä työmme kanssa on peilautunut arkeemme. Opetus-, työhön kuntoutumis- , työ hyvinvointi-, työelämän rakenteita koskeva-, työn johtamiseen liittyvä-, kuntoutumis-, hoitopuolen-, psykiatrian- ja tutkimustieto jne. on toiminut peilipintanamme ja innoituksen lähteenämme. Esim. Tänä keväänä käsiimme tullut Asko Suikkasen tutkimustyö oli riemastuttava löytö. Innoissamme soitimmekin hänelle pariin otteeseen ja yhdessä mietimme yhteistyö mahdollisuuksia, mutta tässä kohdassa emme saaneet lupaa. Hän puhui samasta asiasta:” sirpalekentän vaikutuksista”, tutkijan näkökulmasta Samasta ilmiöstä mihin me olimme päätyneet kokemustiedon pohjalta ja minkä vuoksi olimme malliamme rakentamassa.

 

KOKEMUSTIETONI

Kun projektin prosessista otti yhden osa alueen, vertaisuuden ja toi siihen perinteisiä raportoinnin rakenteita ja sanoja ilmaista asioita, joidenkin merkitys muuttui. Projektityömme mittasuhteet vääristyivät ja kokonaisuus jäi näkymättä. Projektin varsinaisesta perustehtävästä ”kokemustietoa hyödyntävästä työtoimintojen kuntoutumismallista” ei ollut vielä oikeita sanoja riittävästi. Se mikä näkyi jo ennestään korostui entisestään ja se minkä olisi ollut syytä tulla näkyville jäi vielä enemmän näkymättömiin.

Vertaiskeskuksen työtä ja sisältöjä alkoi määrittää kasvava avoimeen vertaistoimintaan liittyvä mielenterveyskuntoutujien joukko ja rahasta vastaavien tarve mallintaa käytänteitä, joilla hakea jatkorahoitusta vertaisuudelle. Kehittämistyötä ja työtä oli paljon ja rajaamisen kohtia tuli vastaan monesti.

Ajattelin että uusien tulokkaiden kasvavaan työn tarpeeseen vastaisi vertaistyö ja sitä kautta vertaiskeskus, niin kuin aiemmallekin ryhmälle. Olihan vertaistyöstä ollut niin hyviä kokemuksia Portaat projektin sisällä. Asiakkaan kokonaissuunnitelmat, esteiden työstöryhmät, kartoitus-, tukiajat ja verkostotyö olisi Katjan ja minun ,l Portaiden perustyötä. Nyt 2011 näen kahden ryhmän eri tavalla Projektiin liittymisen, vertaiskeskuksen keskeneräisten rakenteiden ja toimintoja ohjaavien erilaisten viitekehysten tuoman hämmennyksen tehneen liittymisen mahdottomaksi. Kuinka voi liittyä eteenpäin, kun ei ole vielä saanut liittymisestä eheyttävää kokemusta.

Olimme olleet hankalia johdettavia. Kokemustiedon sisältö ja ohjaama suunta oli yhtä oman eettisen koodistoni kanssa. Olin omista arvoistani huolimatta viime syksyn jälkeen karsinut työtavastani pois paljon sitä mikä ei sopinut johdon käsitykseen projekti ja kehittämistyöstä. Laaja alaisuuteni työntekijänä alkoi kaventua.

Mietin kuinka toinen ihminen voi olla vastuussa prosessista, jonka lainalaisuuksia ei tunne ja jonka sisältöä ei ymmärrä? Tahtoisin niin kovin mielelläni olla vastuussa omasta osastani. Tiedän myös ,että niin moni tapaamani kuntoutumassa oleva haluaa löytää elämäänsä oikeanlaisen vastuun ja vapauden tasapainon.

Tähän asti oli työni innostava puoli ollut suuri ja kantava. Nyt johdon odotukset ja vaatimukset, joihin minulla ei siinä hetkessä ollut mitään ymmärrystä alkoivat heikentää omaa työssä jaksamistani ja yöuneni aamuyöstä katkesivat.

En myöskään nähnyt kokonaisuuksia mihin minulta pyydettyä tietoa tarvittiin. Minulle projektin kehittämistyötä oli jäljellä vielä yli puolitoista vuotta ja perustyö näytti selkeästi, miten asioiden ytimessä Projektissa oltiin. Sain omakohtaisen kokemuksen siitä, miten työhyvinvointi kääntyy stressin kautta kohti uupumisoireita.

Kun kaksi niin eri kautta matkansa Portailla aloittanutta ryhmää yhdistyi monenlaiset

myös työelämässä tutut ilmiöt lähtivät liikkeelle. Myöhemmin tulleet olivat tottuneet oman pienen ryhmänsä työtapoihin ja kun edellä menneiden arvokas sanainen arkku oli auki, niin uudesta ryhmästä minua lähestyttiin kysymällä: ”missä on nyt tilaa meille, kun näin isossa ryhmässä ei voi”. Mahdollisuuksia etsittiin ja maanantainen kirjoitusryhmä vastasi osaan pienryhmässä toimimisen ja työhön keskittymisen tarpeeseen. Jouduin hyvin erilaiseen rooliin työntekijänä tässä vaiheessa., kuin mihin olin tottunut. Yritin saada kaikelle tilaa rajaamalla.

Vertaiskeskuksen sisällä vielä kasvanut iso tietomäärä ja kokemus ei mahtunut tulemaan sellaisenaan takaisin, koska uusi ryhmä ei ollut käymässä samojen kysymysten pohjalta alkanutta kasvumatkaa. Suunta johon meitä haluttiin projektina ohjata oli myös kutistanut minusta paljon pois sitä, missä ei ollut sanaa työ. Projektin molemmat erilaiset aloitustavat tarvittiin, jotta mallimme on rakentunut, mutta tässä kohdassa eri tavoin tullut tieto ja eri suuntiin vetävät tarpeet, toivat uuden eri suuntiin vetävän ristipaineen. Tässä oli tärkeää viipyä tarpeeksi kauan, jotta kohtaan liittyvät asiat tulivat ymmärrettäväksi ja rakenteiden raaka aineiksi. Samoihin aikoihin yksi asiakkaistamme kertoi oman kokemansa eri suuntiin vetävistä ammattilaistahoista: ”Täytyy olla voimaa yhtä paljon kuin auringolla, ettei ihminen siinä välissä hajoa”.

 

 

 

RAKENNE

Kasvavan työn ensi rakenne - tapa rakentaa viikko ja tehdä työtä tarpeesta käsin.

 

 

AIKAKAUSIKUVAUS

Paineen kerääntymisen ja tiivistymisen aikaa. Kova paine synnytti maanjäristyksiä ja raakatimantteja.

 

 

SYKSY 2009

 

PROJEKRITYÖTÄ

Kesälomalta palattuamme meillä oli vastassa puhuttelujen aikakausi. Monenlaisilla kokoonpanoilla, välillä aika isollakin työryhmällä, saimme tiukkaa palautetta tekemistämme virheistä: Olimme laskeneet vääränlaista tietoa käsistämme väärällä tavalla, vääriin paikkoihin niin arviointityöryhmästä kuin kasvavasta työstäkin. Emmekä olleet toimittaneet oikeanlaista tietoa oikeanlaisessa muodossa oikeisiin paikkoihin. Meitä puhutettiin yhdessä ja erikseen. Saimme myös varoituksen ja varhaisen puuttumisen väliintulot kirjallisessa muodossa, ne tulivat Katjalle, projektivastaavalle. Työmme oli työpari työtä, joten tiesin niiden kuuluvan myös minulle.

Lähiesimies jäi pitkälle tauolle, joten projektin aikana tuli neljäs lähiesimiehen vaihtuminen. Myös Projektiryhmiin tuli pitkä tauko.

 

SELVIYTYMISTARINAT kuntoutumisen työmuotona

Ihmiset olivat tehneet oman selviytymistarina työskentelynsä luovuusterapeuttisilla menetelmillä, selkiyttääkseen elämän kokonaisuuttaan. Heille, jotka halusivat vahvistaa omia esiintymis-, asioiden jäsentämis taitojaan ja omaa rohkeuttaan selviytymistarinoiden tiimoilta löytyi innostavia harjoittelun mahdollisuuksia. Katja oli aloittanut oman tarinansa kertomisen jo ennen projektin alkamista tuodakseen masentuneiden asiaa näkyväksi. Ensiksi Portaat projektiin tulleesta ryhmästä osa halusi tehdä samaa toivon herättämisen ja asenteisiin vaikuttamistyötä . Selviytymistarinoita oltiin käyty kertomassa eri kokoonpanoilla yhdistyksemme muissa toimipisteissä jo toista vuotta. Nyt kasvavan työn yhtenä työ harjoitteluna tehtiin yhteistyönä paikallisen Ammattiopiston mediapuolen ryhmän kanssa selviytymistarina video. Myös koulun Psykologian opinnoissa vertaistarinat löysivät paikkansa. Näiden jälkeen aukesi yhdelle mahdollisuus alkaa työparina opettajan kanssa aloittaa työkokeilu, johon liittyi lähihoitajille suunnatuissa mielenterveyttä käsittelevillä oppitunneilla vertaistarinan käyttö, osana opetusta. Tämä työhön ja hoito alan opetus tapoihin liittyvä harjoittelu jatkui eri suuruisilla tuntimäärillä seuraavat puolitoista vuotta. Saatu palaute oli merkittävää ja kertoi isosta asennemuutoksesta mielenterveyskuntoutujia ja koko mielenterveyttä kohtaan kuulijoissa. Tuli tila puhua asioista uudella tavalla ja tila kysyä pohdituttavia asioita. Viime viikolla kuulin, että nyt hän pääsi samaiseen oppilaitokseen opiskelemaan

 

 

KASVAVA TYÖ

Kevään KASVAVAN TYÖN jakson ajan olin varma, että ellemme löydä pian perusteluja miksi jatkaa KASVAVAA TYÖTÄ ,se lopetetaan.

Toivoin syyskauden alkaessa löytäväni työrauhan sisimmästäni, jotta korvani voisivat taas aueta ja minussa löytyisi tilaa Projektissa olevien tarpeille.

KASVAVAN TYÖN tapa on kuntoutua niin, että aika ja sisältö rakentuu joka viikko se hetkisen tarpeen pohjalta. Näin alkoi löytyä omia sanoja ja elämän kokonaisuutta tukevia suunnitelmia..

Työ on oman elämisen esteiden niin yhteiskunnan tuomien kuin omien sisäistenkin, työstämistä, arjen tasapainottamista, uuden suunnan etsimistä ja löytämistä, tarvittavien taitojen ja ominaisuuksien vahvistamista. Se on omien taitojen löytämistä, kokemuksen jakamista, ryhmään liittymistä, eheämpien työtapojen oppimista rikkovien tilalle. Se on kuulumista työryhmään, sellaisena kun nyt on, vaikka patjalla maaten. Se on oman elämän omiin käsiin keräämisen aikaa. Nyt työtavat ja tekemisen rakenne pohjautuu Katjan ja minun ammatillisiin viitekehyksiin ja kokemustietoon.

Työskentelyyn on rakentumassa seuraavan reilun vuoden aikana kokemuspohjalta syntyvät työvälineet, joiden käyttötavat oli mallintumassa.

 

Kasvavan työn rakenteet hakivat muotojaan. Viikon suunnittelupäivän rakenne alkoi vahvistua: Ankkuripäivään , jossa henkilökohtaisten tarpeiden näkyville tulon kautta” fläpättiin” tehtävät asiat ja kalenteroitiin kaikelle aika, tila ja sovittiin kuka tukee ja mitä tekee, kenellä on paras tieto ja mistä saadaan tarvittava tuki mihinkin mistäkin asiasta. Toimintojen suunnittelu alkoi entistä enemmän tapahtua kasvavan työn sisällä. Mietittiin mihin tarvittiin tukiaikoja niin kuin koko projektin ajan oltiin mietitty mihin mitäkin tarvitaan. Ennen niin erillään olleet ja henkilökohtaisten tukiaikojen sisällä suunnitellut asiat ,toimet, ryhmät, kokemusten jakamiset, tukiajat, kartoitukset, harjoittelut työkokeilut ja kaikki missä oli sana työ jne alkoi tulla kokoon ja yhtä aikaa näkyväksi KASVAVAN TYÖN työpäivien sisällä. Nyt meillä alkoi olla kasvavan työn toimintaa 3 kertaa viikossa ja siihen lisäksi tukiajat, ryhmät ja kaikki erilaiset työryhmät, joihin työparina kuuluttiin.

 

TUTKIMUS

Kutsuimme kasvavan työn ankkuripäivään mukaan tutkijamme. Sitä kautta hän sai kokeman viikon käynnistämisestä. Siellä hän istui muiden joukossa maalarin teippi rinnassaan, jossa luki hänen omaan työviikkoon liittyvät tarpeet. Kokemuksen kautta itsellenikin aukesi tieto siitä että työssä käyville voisi järjestää oman Ankkuripäivänsä tukemaan työelämässä pysymistä. Hmmmmm. Voisi siis olla 80% omalla työpaikalla ja 20% kasvavassa työssä. Tutkijan käynti avasi taas kerran uusia ajatuksia.

 

TILAT

Tilat hajaantuivat entisestään lisätyöpäivien myötä. Tarvittiinhan tilaa kun ryhmätkin huomioitiin 3-5 päivänä viikossa. Usein vaihdoimme tiloja kesken päivän. Aloimme käyttää Atk.pajan loppumisen jälkeen vajaakäytölle jääneen tilan nurkkausta yhä enemmän. Tilassa oli omat etunsa se oli keskeisellä paikalla ja siellä oli hyvä ATK varustus ja Atk tuki lähellä. Tilassa oli myös omat puutteensa se oli alkanut toimia kaikenlaisen käytöstä pois olevan varastona. Usein myös omat

työvälineet lähtivät kävelemään, kun joku ne sieltä ”varastosta löysi”. Saimme opetella miten jaetaan työtila toisten kanssa ja työskennellään ovettomassa tilassa, jossa oli paljon läpikulkua..

 

LAUSUNTO kuntoutumisen

Nyt kokeiltiin selviytymistarina tyyppistä luovuusterapeuttista työskentelytapaa, jonka tavoitteena oli tehdä lausunto Kelaan. Työ oli koko ihmisen matkan kokoava ja lausunnosta tuli tosi, niin ihmiselle itselleen kuin Kelan päähän . Ihminen sai mitä tarvitsi Kelasta ja myös tuntuman omista tosista sanoista ohjaamassa omaa elämää. Tämä oli yksi kohta, jossa oma elämä omiin käsiin oli tuntuvana läsnä. Tämän jälkeen lausuntojen tekemiseen kiinnitettiin entistä enemmän huomiota. Usein lausuntojen tarve tuli niin lyhyellä varoitusajalla, ettei kunnolliseen työskentelyyn ollut aikaa. Ja tästä lisääntyikin tarve ajan hallintaan liittyville työkaluille. Kalenteri oli jo sellaisenaan katsottu, nyt alkoi Katjan insinöörikokemustietopäässä raksuttaa tilaus.

 

KILPAILUTUS

Syyskauden lopulla tuli tieto, että 10 vuotta toiminut päivätoimintakeskus, jossa olin ollut töissä ennen Portaat projektissa aloittamista, oli hävinnyt kilpailutuksen ja lopetetaan vuodenvaihteeseen mennessä. Saimme seurata alas ajoa lähi etäisyydeltä. Avoin kahvila oli ollut projektilaistenkin kohtaamispaikka ja kävimme siellä päivittäin työparini kanssa kahvilla ja tapaamassa muita työntekijöitä ja pomoja leppoisissa merkeissä. Tämä samainen avoin päivätoimintakeskus oli koko olemassaolonsa ollut jatkuvan kehittämistyön kohde, jonka toimintaa oli usein uudelleen linjattu rahoitusten painopisteiden muuttumisen mukaan. Oli tehty monta remonttia ja tilat, toimenkuvat ja työryhmän rakenne olivat muuntuneet moneen kertaan ja nyt oltiinkin näin ison haasteen edessä. Nyt oli asiakkaiden päivittäinen tukipaikka vasaran alla ja työntekijöiden työ paikat vaarassa.

 

VERTAISKESKUS

Vertaiskeskus lopetettiin ja avoin vertaistoiminta siirtyi samoihin tiloihin kasvavan työn kanssa syyskauden lopulla.

 

TILAT

Sisustimme porukalla vertaiskeskuksesta tulleilla huonekaluilla ATK -pajan entisen tilan myös KASVAVAN TYÖN ja vertaisten tilaksi.

 

SIKAINFLUENSSA TAUKO

Sikainfluenssakauden varotoimenpiteenä kaikki avoimet ryhmätoiminnat laitettiin tauolle. KASVAVASSA TYÖSSÄ valmistauduttiin kauteen suunnittelemalla yhdessä miten toimitaan,

mistä tuki jne. Asiakkaat rakensivat kasvavan työn avoimen sähköpostiringin, jolla pidimme yhteyttä toisiimme. Sitä kautta ihmiset kykenivät järjestämään 6.n viikon kaudelle vertaistuen.

 

TYÖVÄLINEIDEN SYNTYÄ

Tauon aikana sain mahdollisuuden aloittaa oman osuuteni kirjoittamisesta ja aloin maalata erilaisia kaavioita. Sirpaleisen kentän ympärilläni ollessa aktiivisimmillaan maalasin sen vaikutuksista kuvia ja kirjoitin tekstejä tulevaa raporttia varten. Yhdestä kaaviosta lähti rakentumaan alkukartoituskiekko, johon liitimme 2006 tehdyn vertaiskierroksen kysymys sarja ”mitä minulta olisi jonkun pitänyt kysyä”. Samoin työ ja opiskeluhistoriaa selvittävä työväline löysi muotonsa ja kokemustietoon pohjautuvat kysymykset siihen alkoivat Katjalta syntyä.

ALKU KARTOITUSKIEKKO: . Aina kun katsoi vain yhtä näkökulmaa, mittasuhteet kellahtivat ja innostus tai paine lähti viemään ja keräämään voimia yhteen asiaan. Muistiin panojen kulmista löytyi jos minkäkinlaista ympyrää sektoreineen. Tutkija oli näyttänyt jo ensimmäisen kauden jälkeen ympyrämuotoon ”mitattua” tutkimustulosta. Työtämme kuvaavia kaavioita maalatessani syntyi Kiekko, jonka tunnistimme alkukartoitustyövälineeksemme. Kehittämistyö tapahtui nopeasti, olihan alkukartoituksen alkukysymykset olleet käytössämme jo ensimmäisestä kartoitusjaksosta asti. Monia malleja oli kokeiltu. Meille oli vuosien työn aikana kiteytynyt tarve luoda alkukartoitus malli joka mahdollistaa omat asiat omiin käsiin itse arvioituna ja ihmisellä vapaus valita. Kiekotimme itseämme ja toisiamme kerta toisensa jälkeen. Päädyttiin siihen ,että ensin ihmisen on saatava valita haluaako hän kokemustarinan ja perustehtävämme esittelyn jälkeen tulla kartoitetuksi. Perääntyä voi missä tahansa kohdassa ja saa kaikki siihen mennessä täytetyt paperit mukaansa. Jos hän haluaa jatkaa , niin kaikki kartoitukseen liittyvät paperit ovat silti hänen omaisuuttaan ja hän saa ne mukaansa omaan kansioonsa. ”Itselleen tehtävää mukanaan kulkevaa omaisuutta niin kallisarvoista.” Apupaperin avulla haettiin kunkin elämänsektorin alle tässä hetkessä herääviä omia sanoja, sai tulla niin monta asiaa, kun helposti syntyi. Ihminen sai kirjata itseään auttavat ja elämäänsä estävät tekijät omatta tavallaan ja mitata ne aivopuoliskojen erilaisia ominaisuuksia hyödyntävällä tavalla. Tietona itseltä itselle. Apuna toimivat” irtosektorit” jotka oli nimetty elämän eri alueiden mukaan. Esim. työ/tekeminen, talous, asuminen, mielenterveys jne.. Irralliset yhtä aikaa näkyvät sektori alueiden otsikot näyttivät ihmiselle jo alusta mitä on tulossa ja itse voi valita missä järjestyksessä kiinnostuu asioitaan esiin nostamaan ja mittaamaan. Kun kiekko oli täytetty ja mitatut luvut näkyvillä, ihminen sai rauhassa jäädä viipyilemään näkemänsä ääreen ja kirjoitella pohjapaperille huomionsa näkemästään. Pohjapaperille tulikin usein suora suunnitelma tärkeysjärjestyksineen. Ulkokehälle niihin kohtiin ,joissa kiekotettava näki läheisten tai ammattilaisten avun tarvetta kirjautui verkostopalaverin osallistujatarve. Usein keskelle tuli myös jokin elämän keskeinen oivallus näkyväksi. Ihmisten reaktiot ja oivallukset kiekotuksen jälkeen olivat sitä luokkaa, että tiesimme ALKUKARTOITUSVÄLINEEN olevan tässä.

HISTORIAN VIIVASTO työväline löysi myös oikean muotonsa.

Muodon mihin saa koulu, opiskelu ja työhistoria tiedot jatkumolla yhtä aikaa näkyväksi. Mihin avuksi liittyi Katjan kokemustiedon pohjalta laatima kysymyslista käyttö ohjeineen.

 

 

 

VERKOTTOMISEN NETTIIN

Katja avaa facebook sivustonsa ja aloittaa blogi kirjoitukset . Verkottuminen ja tiedon jako ja vaihto laajenee nettiin.

 

 

 

KOKEMUSTIEDOSTA OPITTUA/KOKIJOILTA KUULTUA /TYÖVÄLINEIDEN SYNTYÄ

Katja suunnitteli yhteistyölomakkeen ja tavan koota yhteispalaverin tieto niin, että tiedon kirjoittaminen ei jää yhden tahon varaan ja yhdestä näkökulmasta tulkittavaksi ja hautaudu ammattilaisten papereihin. Kokemustiedon pohjalta yhteistyölomakkeen tärkein tekijä on, että asiakas lähtee palaverista kaikki tieto mukanaan kirjattuna, niin että suunnitelmat, ehdotukset ja toteutusaikataulut ovat näkyvillä. Tieto siitä kuka tekee, mitä tekee ja milloin, sekä yhteystiedot, jos johonkin kohtaan on vielä saatava tarkennusta tai lisätietoa on oltava mukana heti palaverin päätyttyä. Ettei ihmisen tarvitse jäädä itseään koskevan palaverin jälkeen ihmettelemään ”mitä ihmettä oikein tapahtui ja mihin se liittyi”. Jokaiselle läsnäolijalle tulee myös mukaansa jokaisen kaavakkeesta kopio. Joten kokonaistyö ja vastuun jaot eivät jää muistin tai joskus jonkun tekemän muistion varaan.

Syyskauden aikana Katja vetäytyi toimistoon luomaan työkaluja. Hän kävi välillä istumassa KASVAVASSA TYÖSSÄ kynä sauhuten ja taas tiesin että jotain on syntymässä. Alkoi syntyä kasvavan työn rakenteeseen vaikuttavia KOKEMUSTIEDON SISÄLTÄVIÄ KYSYMYSLISTOJA esim. miten täällä ollaan? miten tänne tullaan? miten minun olemiseni vaikuttaa toisten olemiseen Jne. kymmeniä kysymyksiä ,jotka johtivat työssä olon ja työryhmässä elämisen ydinkohtiin. Kysymyslistoista työryhmänä valitsimme juuri tätä hetkeä koskettavat ja FLÄPÄTTIIN l. annettiin omien sanojen ajatusten ja vastausten ja uusien kysymysten löytyä, kunnes meidän ryhmän oma toiminta tapa ,oivallus tai rakenne syntyi. Sanat kirjoitettiin aina sanojan sanoina Fläpeille.

Katja otti” kokemusasiantuntijainsinöörin” suunnittelutyön alle kansion, johon asiakkaat olivat keränneet tietonsa. Suunnittelussa oli nyt versio nro 2. Se alkoi muotoutua ajatuksesta kokonaiselämän hallintakansiosta, kokonaiselämän tasapainottavasta.... Tässä esimerkkinä palanen” AIKA” työvälineen nro.2 synnystä. Seuraavana suora lainaus Katjan muistiinpanoista lokakuulta 2009

”KASVAVAN TYÖN KALENTERI”

-kuinka pitkän pätkän voi ottaa vastaan?

Kalenterin käyttöohjeet:

-Alkuviikko: Käy läpi edellisen viikon toteuma ja huomiot

-ota alkavan viikon TARVE

-tee viikon suunnitelma, varaa tarvittavat ajat, välineet ja tuki

-kirjaa koko ajan tärkeitä huomioita kalenteriin

-päivän lopuksi kirjaa mietteet.

Sivulle

-Kalenteri,; työ ja vapaa aika, mitkä kaikki

-tila tarpeille ja mitä tapahtui, tekstille

-suunnitelma sekä toteuma, miksi? Liikaa? Tarpeeksi? Liian vähän?

-nimipäivät, juhlapyhät- hahmottaminen KOKONAISUUS/MAAILMA

-selviytymiskalenterista hyväksi koetus asiat

-liitepapereita oikeaan kohtaan.

Ajan hahmottamistyövälineestä tuli rakenteeltaan haitari, jotta myöhemmin koko matkaa voi tarkastella yhtenä eheänä jatkumona. Avatusta matkasta kohosi ensimmäisenä näkyville maalarinteippiin paksulla tussilla kirjatut viikoittaiset tarpeet, ne ankkuripäivän rinnassa roikkuneet, joista jo suoraa näki mitä kauden aikana on käynyt läpi. Ajan hahmottamistyövälineen rakentamisesta tuli kasvavan työn sisälle mielekästä työtä, kun tehtiin tuotantolinjoja ja ideoitiin työtapoja. Työn tekemisen kautta tuli esiin ihmisten erilaiset osaamisen alueet ja omat työtavat ,myös ne jotka estivät työhönpaluuta. Tätä kautta asiat tuli jaettavaksi ja ihmiset alkoivat välillä aika hulvattomissakin tunnelmissa kokeilemaan miten eri tavoilla asioita voi tehdä.

Katjalla jatkoi lausuntoihin liittyvien asioiden kehittämistä. Miten lausunnot eri tahoille saataisiin vietyä vielä enemmän oikeaan suuntaan. Tämä alkoi näkyä asiakkaiden kansa yhdessä tehtyinä lausuntoina . Projektin aikana lausunto käytänteemme oli jo ollut koko prosessin sisältäviä, kuntoutujan omia sanoja sisältämiä kertomuksia, joiden sisältöjä yhdessä muokattiin. Omat lausunnot sai myös mukaansa omiin papereihinsa. Arviointityöryhmän pohjalta tuli entistä voimakkaammin näkyville, mitä lausunnot ovat saaneet aikaan ihmisten elämässä.  

 

 

KOKEMUSTIETONI

Puhuttelujen jälkeen tiesin tekeväni työtä ”yksikin virhe vielä niin”, uhan alla. Meitä tarkkailtiin. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten olisin silloin voinut toimia toisin. Olisin voinut ainakin käydä pyytämästä kirjallisista huomautuksista omat kappaleeni. Muuten olen

tyytyväinen siitä, että meillä oli rohkeutta viipyä keskeneräisyydessä ja perustyössä löytyneille oivalluksille uskollisina.

Ajatuksia kehittämistyöstä

Huom .ihan omaa pohdintaa nyt 2011

Saan tätä kautta kiinni siitä, mitä tapahtuu kun lähestytään samaa asiaa eri näkökulmista. Vaikka on yhteinen päämäärä ja tahto, niin ymmärtämiseen tulee vaikeuksia.

Kun ammattilaisena aikaisemmin loin uutta toiminta tapaa se tapahtui näin: Ilmeni ”tätä tarvitaan” tai tästä nyt maksetaan. Tehdään suunnitelma ja rakenne. Hyväksytetään se maksajalla ja lähdetään soveltamaan asiakastyöhön. Kun loimme omaa malliamme, niin lähdimme toisesta suunnasta.

Meillä oli alusta lukien yli 4 vuotta aikaa ja kehitystyöllämme isot sanat, jotka otimme ohjenuoraksemme:” KOKEMUSTIETOA HYÖDYNTÄVÄ TYÖTOIMINTOJEN KUNTOUTUMISMALLIN KEHITTÄMINEN” .Ymmärsimme sen työparini kanssa alusta asti samalla tavalla: keskeinen ohjaava tieto on kokemustieto ja suuren innostuksen vallassa aloimme kehittämistyömme. Kysyimme aina uudelleen ja uudelleen ihmisten sanoja ja tarpeita. Pysähdyimme ihmisten kokemuksiin ja ihmisenä olemisen eri ilmiöihin. Jokainen putoamisen ja ristiriidan kohta pysäytti tutkimaan ”mitä tässä tapahtuu”. Seurattiin mihin kaikkeen ko. kohta vaikuttaa ja miten. Kokeiltiin, miten sen kohdan voisi tehdä kokemustietoa kuunnellen. Korjattiin tilanne uuden mallisella tavalla. Luotiin käytänne, rakennettiin malli tähän ko tilanteeseen. Otettiin se käyttöön, arvioitiin sen toimivuutta, tehtiin tarvittavia muutoksia ja hiottiin yksityiskohtia. Projektin aikana oli monta kohtaa, jolloin kuvittelin alkukartoitusmallin olevan valmis ja seuraava haastava kohta toi näkyville keskeneräisen ja toimimattoman.

Kun eri kohdista oli tarpeeksi” Yhden kohdan työkaluja ”. Syksyllä 2009 Katja asettui toimistoon tuottamaan kokemustietonsa ja insinööritaitonsa pohjalta kokonaisuutta, johon kaikki alkuvuosina tehty ymmärrys alkoi saattoi kiteytyä. Sitä mukaa ,kun tuli valmista työvälineet otettiin kasvavan työn työvälineiksi hioutumaan käyttäjiensä käsissä. Tämä työvaihe kesti puolitoista vuotta.

Yhteistyökaavakkeen ensikäytön jälkeen oli tuntu ,että verkostopalaveri asettui entistä enemmän asiakkaan palaveriksi. Uudenlainen tarkkuus ja vastuu näkyi myös meidän ammattilaisten sanoissa. Oli myös tuntu, että lyhyessä ajassa tehtiin suuri ja intensiivinen työ, joka saatiin kokonaiseksi. Aikanaan palavereista on tullut itsekin lähdettyä tukka pystyssä ihmetyksestä ”mitä oikein tapahtui” kuka mitä koska hä?

Kokemus siitä, miten yksi eheä ja valmiiksi prosessoitu selviytymistarina voi muuttaa kokonaisen luokallisen asenteita mielenterveyskuntoutujiin ja antaa tilaa avata keskustelun mielen hyvinvoinnista tai mielenterveyskuntoutujan kohtaamisesta, uudella tavalla. Toisaalta tämän asiantuntijuuden arvo nähtiin läsnäolijoiden kokemuksissa, mutta mietin miten tälle arvokkaalle ja ainutlaatuiselle erityisosaamiselle löytyisi varoja, joilla ihmiset saisivat tehdystä työstä myös asianmukaisen korvauksen?

Tilat:. Tähän asti olimme työskennelleet hyvinkin kauniissa ja toimivissa tiloissa. Tiesimme tilojen merkityksen osana kohtaamisia ja kuntoutumista. Olimme saaneet itse sisustaa. Esimerkiksi Katja sisusti ensi töikseen toimistomme ja se loikin koko projektin ajaksi kauniin ja viihtyisän tunnelman vastaanottaa ihmisiä, kokoontua , ryhmäillä ja tehdä työtä.

Ison ryhmätilan olimme myös saaneet kaunistaa ja varustaa omien ryhmätarpeidemme mukaan, mutta sieltä emme saaneet enää tarpeeksi aikoja ja myös toiset, jotka tarvitsivat tilaa alkoivat sisustaa sitä omien tarpeidensa mukaan. Tila alkoi täyttyä monenlaisella. Olimme välillä pulassa kun tarvikkememe olivat lukkojen takana ja tilassa toiset käyttäjät. Joten aloimme levittää tavaroitamme vähän kaikkiin tiloihin ja osan mukana kulkevaksi. Sitten olinkin usein kaikki tavarat väärässä paikassa ja aika usein itsekin, niin ja asiakkaat myös.

ATK pajan Varastomaisissa olosuhteissa työskentely teki oman työn arvolle jonkun keikauksen. Oli sellainen tunne, että on valmis tekemään työtään vaikka vessan nurkassa, kunhan joku tila löytyy. Oli ollut myös kokemia joiltakin tutustumismatkoilta, kun meille oli esitelty mielenterveyskuntoutujien nuhjuisia tiloja ja silloin mietin, miten tilassa näkyy asenne. Halusin myös olla häiritsemättä muita tilankäyttäjiä, eikä se oikein onnistu 10-15 hengen ryhmän kanssa, jossa elämän ilollekin oli alkanut tulla tilaa.

Kun päivätoimintakeskus hävisi kilpailutuksen ja jouduin katselemaan sen lopettamiseen liittyviä ilmiöitä läheltä. Tajusin, että sirpalekenttä, joka oltiin nähty tähän asti palveluiden väliin putoamisena näyttikin nyt, mitä tapahtuu, kun kilpailutus sirpaloi ja hajottaa olemassa olevaa työtä sisältä ja asiakkaiden tukiverkosto katoaa, muuttaa muualle, murenee.

Kuinka kukaan voi pysyä kärryllä siitä mitä koko palvelukenttä tarjoaa, kun kaikki muuttuu koko ajan lainsäädännön, erilaisten Projektien, hankkeitten, kilpailutusten jne myötä. Saan myös kiinni työntekijänä tarpeesta keskittyä entistä enemmän omaan työhöni sisäänpäin ja sulkea silmäni tältä, mitä ympärilläni nyt tapahtuu ja ihmetellä miksi asiakkaat eivät sitoudu. Tuli ymmärrys, ettei ole mitään ”isompaa” rakennetta, joka pitäisi koossa tämän liikkeessä olevan kentän. Voi olla tervettäkin olla sitoutumatta asioihin joita palvelukentässä tulee ja menee.

Sain kiinni mitä sirpalekenttä tekee asiakkaille---työntekijöille---organisaatioille---yhteiskunnalle. Tajusin myös minkä paineen alla on yhdistyksemme johto paininut viimeiset vuodet ja mihin painiin he joutuvat nyt, kun yrittävät säilyttää ihmisten työpaikat. Saan kiinni myös siitä, mihin tarpeeseen työmme sanoja on pyydetty.

 

RAKENNE

YHTEISTYÖRAKENTEEN UUSI KAAVAKE ANKKURIPÄIVÄN RAKENNE

tarvetyöskentelyn rakenne

fläppäys työskentelyn työtapa

KASVAVAN TYÖN KANSIO Johon sisältyi: (syntyjärjestyksessä)

KOKEMUSTIEDON SISÄLTÄMÄT KYSYMYSLISTAT

KASVAVAN TYÖN KALENTERI

LUETTELO; MITÄ KANSIO SISÄLTÄÄ

ALKUKARTOITUS JA TILANTEEN KARTOITUS KIEKKO

joka sisältää tilaa omille sanoille ja työmallin itsearvioinnille.

HISTORIAVIIVASTO; kiinnittämään koulun, opiskelun, työn ajankohdat oikeille paikoilleen kokonaisuudeksi. Jos haluaa niin voi valita Katjan kokemustiedon pohjalta tekemästä kysymys sarjasta , itseään kiinnostavat ja tutkia niitä.

KEHITTÄMISHAASTE

Nyt tehtiin” lausunto työskentely” omien sanojen löytämiseksi luovuusterapeuttisia menetelmiä käyttämällä. Projektin tavoitteena on kehittää malli jonka voi soveltaa mitä tahansa viitekehystä käyttävään auttamisjärjestelmään?

Miten saa asiakkaan tiedot asiakkaan käsiin ja asiakkaalle sellaiset taidot ,että hän on mahdollisimman riippumaton palvelukentästä ja sitä kautta myös sen sirpaloivasta vaikutuksesta.

 

 

AIKAKAUSIKUVAUS

Uuden luomisen aikakausi. Vuosia kerätty ja prosessoitu tieto alkoi kerääntyä, kirkastua ja tiivistyä

työvälineiksi, toimintamalleiksi ja rakenteiksi.

23.11 2011 kevät 2010 ja syksy 2010

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 23. marraskuuta 2011 kello 18:02

KEVÄT 2010

KOKO VUOTEEN 2010 tulee otsikoksi

KOKEMUSTIEDOSTA OPPIMAANI JA KOKIJOILTA KUULTUA KOKEMUSTIEDON POHJALTA RAKENTUNUTTA

Olimme työryhmä. Jokainen päivä ja viikko rakentui kokemustiedon pohjalta ja kasvavan työn rakenne antoi mahdollisuuden meille kaikille oppia toisiltamme. Rakenne antoi tilan

vertaisuudelle ja vertaisuus toi työhön ihmisyyden, ihmisyys karkoitti väärät vastuut ja antoi tilaa oikeille tiedoille ja taidoille, tasapainolle.

 

 

VERTAISKESKUS

Vertaistyöntekijän osa aikainen työsuhde loppui. Vertaiskeskus toiminta loppui. Avoimet vertaisillat siirtyi samoihin tiloihin kanssamme.

He, jotka vertaiskeskuksessa olleista Portaatlaisista halusivat, liittyvät kasvavan työn toimiin.

 

AVOIN PÄIVÄTOIMINTAKESKUS oli saanut lisäaikaa maaliskuun loppuun. Loppuvan yhteisön ilmiöt olivat näkyvillä päivittäin

 

MINÄ, AMMATTILAINEN

Sirpaleisen palvelukentän paljastuminen toi näkyväksi sadat tavat toimia. Ihmisten käymät kuntoutumisen prosessit, nostivat pintaan ammattiapua tarvinneissa, etenkin Katjassa perustavaa laatua olevia kysymyksiä.

Kuka sä olet? Mitä sä osaat? Mistä sä olet kiinnostunut? Mitä sä tiedät? Mistä sun tieto tulee? Mihin sun tieto kantaa? Mitä näet ja mihin asti? Mitä haluat kysyä minulta? Mitä haluat tehdä? Mistä nautit? Miksi olet meistä ylpeä? Mistä olet itsessäsi ylpeä? Pysähdyin, vastasin. Sain lisää kysymyksiä ja moni ammattilaisen toimintatapa minussa kyseenalaistui. Mikä ammattilainen? Mikä työryhmä? Mikä; työryhmässä suunnittelimme? Mikä; työryhmässä päätimme? Välillä kannoin psykiatrian ammattikunnan koko historian aikana tekemiä ”syntejä”. Tein virheitä ja sain välittömän palautteen, tai sarjan uusia kysymyksiä, joihin vastasin.. Olin kävelevä ammattilaisuuden kantaja, peili josta näkyi ihminen. Norsunluutornit murenivat, vapaus ja vastuu asettuivat uuteen tasapainoisempaan kohtaan. Tämän jälkeen sana ”motivointi” alkoi kuulostaa hälyltä korvissani ja maistua karvaalta suussani.

 

TILAT

Tulee tieto, että koko tilapaletti menee kilpailutuksen häviämisen vuoksi uusiksi. Kaikki toiminnat vaihtavat paikkaa ja juuri joulun alla sisustettuun tilaan tulee toiset toimijat. Aloin tehdä selvitystä meidän tilan tarpeesta keväällä. Meille esitettiin, että asiakastyön voisi lopettaa kevääseen, jotta raportin kirjoittamiselle olisi aikaa. Toimme näkyville, että meidän tapamme tehdä raporttia oli tehdä yhdessä asiakkaiden kanssa KASVAVAN TYÖN SISÄLLÄ. Ja jos KASVAVAN TYÖN työtä ei saateta valmiiksi ei ole mitään raportoitavaa. Saimme työtilan kevääksi 23.3 lähtien kesälomiin asti. Joten muutettiin sisustettiin ja rakennettiin oman näköinen työtila, josta sai oven kiinni ja seinät täyteen työtapamme sanoja, tarvelistoja, ”kaavioita” ja tietenkin hautomo.

 

 

 

KASVAVA TYÖ:

KOKONAISELÄMÄN HALLITAKANSIO työvälineineen otettiin käyttöön ja käytiin sen rakennetta ja ideaa läpi.

Kartoituskiekko esiteltiin kasvavassa työssä. Kaikki halusivat oman kartoitusaikansa. Ensimmäisellä kerralla kartoitus tehtiin tukiajalla kaikille mukana olijoille kahden viikon sisällä.. Myöhemmin kartoituskiekkoa käytettiin myös ryhmänä erilaisissa muutoskohdissa, kokonaisuuden tasapainottamista tarvitsevissa tilanteissa tai itsearviointia tehdessä. Kiekotuksesta tuli palaute ” tasapainon tuomista, VASTAISKU SIRPALEISUUDELLE”

HISTORIAN VIIVASTOT otettiin kasvavan työn sisälle koekäyttöön. Se näytti hyödyllisyytensä nostamalla näkyville ihmisten oivalluksia ja osaamista uudella tavalla. Tuli ymmärrys monille kohdille ja tapahtumat alkoivat liittyä toisiinsa.

ANKKURIPÄIVÄNÄ voi suunnitella mitä tällä viikolla on aika tehdä. Useat valitsivat alkuvuodesta työskentelyä viivastonsa kanssa . Viivastotyöskentelyn rinnalla alkoi ”kello vastuun” otto siirtyä entistä enemmän ryhmän huolehdittavaksi. Työn jaossa joku otti huolehtiakseen aikataulujen suunnittelusta ja toimivuudesta. TOORA: Suunnittelin ja rakensin rullattava kasvavan työn yhteiskalenteri ja se otettiin käyttöön. Tämä mahdollisti kaikkien yhteisten suunnitelmien esillä olemisen jatkumona. Yhteiskalenteriin jokainen merkkasi omalla värillään itsensä läsnä olevaksi tai osallistumisensa suunnitteilla oleviin. Tulevat suunnitelmien aikataulut kirjattiin siihen ylös. Tooraan kirjoitettiin myös viestejä eri työryhmissä oleville, ilmoitusasiat, palautteet ja yhteiseen jakoon kuuluvat oivallukset saivat myös siinä tilaa. Kauden jälkeen toimintakertomuksen sai kerättyä suoraan ” Toorasta”. Siitä näkyi myös missä kukin työryhmäläinen oli milloinkin. Toora ”yhteisvastuullisen ”työryhmän tarpeeseeni ja sai hyvän vastaanoton yhtenä sirpaleita kokoavana työryhmän työvälineenä.

Ankkuripäivän tarpeeksi alkoi itselläni nousta yhä useammin jokin raportointiin liittyvä teema. Esim” löytää oma tapa tehdä raportointia uudella tavalla”. Artikkelimuotoisia tekstejä alkoi syntyä Katjan kanssa käytyjen syvien keskustelujen virittämänä. Esim” kuulemisen vaikeus” jne.

 

LUOVUUSTERAPEUTTISIA MENETELMIÄ käyttävät työskentelyt määrittyivät kasvavan työn ankkuripäivien kautta sen hetkisiin tarpeisiin. Erilaisilla pelotteilla toimivat” motivointi tavat” ja oman rohkeuden löytäminen tuli työstettäväksi yhden ryhmän kanssa kevään aikana. Kasvavan työn sisällä työstettiin myös aihetta” millainen on unelmatyöni”.

 

POISSAOLOT: Ihmiset alkoivat olla tuttuja toisilleen, kun joku oli pois niin toiset kyselivät ”mitä on tapahtunut” .Mietittiin joukolla miten toimitaan. Mikä madaltaa poissa olleen kynnystä palata työryhmään? Perinteisesti poissaolot ilmoitetaan työntekijälle ja minua sitoo vaitiolovelvollisuus.

Suunniteltiin tavat, joilla myös työryhmä sai tietoa poissa olevasta, mikäli tämä halusi. Päädyttiin tässä vaiheessa tekstiviestiin työntekijälle, jossa oli lupa ja myös sanat ,jotka voi lukea työryhmälle. Mietimme poissaolokäytänteiden kehittämistä vielä avoimemmaksi nettiin työryhmän suljetuille sivuille:” Miten tarvittaessa yhteydenpito mahdollisuudet työryhmään säilyy myös silloin , kun ei kykene tulemaan paikalle”. Sähköposti rinkihän oli toiminut vertaistukiverkkona sikainfluenssan aikana mutta tukkiutui ja oli hankala käyttää. Tähän avattiin kasvavan työn oma facebook sivusto.

 

SOPIMUKSET tulivat työn alle. Meillä oli ihmisiä hyvin erilaisilla Tarpeilla ja rahoituksilla. Vapaaehtoistyöhön ja kuntouttavaan vapaaehtoistyöhön alettiin suunnitella sopimuksia, joiden sanat ovat totta ja ”kantavia”. Kasvavan työn sisältä tähän työskentelyyn löytyi halukkaita ja Katjan kanssa he tekivät oikeanlaiset sopimuspohjat joiden jokainen sanan kanssa voi olla ja sopimusten tarkentamiseen määräajoin liittyvät ohjeistukset.

 

OMAN TILAN SÄÄTELY: Yksi toimiimme liittymistä helpottava tekijä oli ,että voi tulla sellaisena kun sillä hetkellä on ja olla sen aikaa kun jaksaa. Vuosien varrella mitä erilaisimmissa valmennus, ryhmä, työryhmä ja luentotilaisuuksiin on saanut osallistua lattialla kauniilla värikkäillä tyynyillä maaten ”vällyt korville vedettynä” Se antoi mahdollisuuden lähteä kotoa silloinkin, kun ei ollut ihan varma ,että jaksaa. Usein vällyjen alta tulikin isoja oivalluksia työryhmälle jaettavaksi, kun sai olla rennosti.

Uuteen tilaan muutettuamme rakensimme ja sisustimme lepotilatilaksi jo pitkään suunnitteilla olleen NO MANS LAND:n. Se rakennettiin työskentelytilan välittömään läheisyyteen. Se syntyi vastaamaan tarpeeseen saada säädellä, kuinka paljon jaksaa olla ihmisten kanssa.. Kun väsyy niin ei tarvitse lähteä kotiin ,vaan voi vetäytyä omaan rauhaan. Oli mahdollisuus käydä vaikka pitkälleen vällyjen alle hakemaan omaa tilaa ja silti kuulla mitä työryhmässä tapahtui. Sovittiin ,että No mans landiin lepäämään menoa ei tarvinnut selittää kenellekään millään tavoin. Seinälle kirjattiin NO MANS LAND:n käyttöohjeet.

 

 

JAKSAMINEN/RAVINTO/TAUOT: Uuteen tilaan asettumisen myötä huomio kiinnittyi hössöttämisen lopettamiseen ja jaksamiseen. Ihmisillä oli halu tehdä jo pitkiä työrupeamia viikon aikana. Edellisillä kausilla käydyn tasapainoisen ravinnon kursseilla opittua haluttiin soveltaa työryhmämme arkeen. Ryhmätilamme oli keittiötön, eikä meillä ollut määrärahoja, joten otimme haasteeksemme suunnitella, miten toteutamme yhdessä syömisen. Meillä oli taas kasvavan työn työnä omasta tarpeesta lähtevä prokkis. Suunniteltiin talous, välineistö, aikataulutus, logistiikka, toteuttamistavat, vastuut. Käytiin läpi vaihtoehdot. Tehtiin ryhmätyötä parhaimmillaan, saimme yhdessä tekemisen iloa , älyttömän hyvää ja ravitsevaa ravintoa joka päivä, tilaa keskustella ravinnosta ja jakaa kokemia niin sekä jaksamista roppakaupalla.

 

TYÖTÄ KASVAVASSA TYÖSSÄ:

Kevään aikana alettiin kiinnittää huomio projektin valmiiksi tulemiseen. Mietittiin kasvavan työn työtiimien kanssa mitä vielä on hyvä tehdä, että ensi joulukuussa on kokema jonkun asian valmiiksi tulosta.

- Katjan kirjoittamat KOKEMUSTIEDON SYVENTÄVÄT kysymykset ja kokemustarinat eri elämän sektoreille päätettiin ottaa kasvavan työn työskentelyyn kevään ja kesän aikana.

- Yksi tarve oli kertoa siitä mitä oltiin tehty ja löydetty. Tällä tarpeella olevat perustivat työryhmän johon Katjan kanssa liityimme, se lähti työstämään ideoita, joita loppuseminaaria varten oltiin jo vuoden päivät kerätty ja miettimään mitä loppuseminaari voisi olla. Seminaarien järjestämiseen liittyvät työt pilkottiin ja fläpättiin alkutekijöihin, mitä kaikkea on hyvä tehdä, jotta seminaarit toteutuu, kuinka ne tehdään huomioiden kokemustieto onnistuneesta tapahtumasta ja mitä kaikkea käytännössä on hyvä huomioida. Kysyttiin, kuka haluaa mitäkin tehdä ja jakauduttiin sen mukaan työryhmiin. Päädyttiin pitämään 2 tapahtumaa. Toinen Portaat projektissa olleille ja oleville, läheisille, yhteistyökumppaneille ja minun vertaisryhmälleni MaLTan jäsenille Moniammatillisille Luovuus Terapian asiantuntijoille. Toinen Valtakunnallinen kaikille kiinnostuneille avoin iso tilaisuus näyttelyineen ja panelikeskusteluineen. Kokemustiedon pohjalta merkittäväksi nousi tilan sopivuus, kulkuyhteyksien opastuksiin, koko päivän ravinnon tasapainoisuuteen (iltapäiväpullalla yleisö alkaa nuokkua). Yleisökysymysten saattamiseen panelisteille mietittiin mahdollistettavan monin eri tavoin. Suunniteltiin ja availtiin yhteistyötä, kysymyksellä, miten saataisiin päivän seuraamismahdollisuus myös suorana netistä. Suunniteltiin miten olisi taloudellisesti mahdollista, että kaukaa tulevat kuntoutujat voisivat tulla ammattilaisen mukana edullisesti tai maksutta niin ,että ravinto sisältyisi ammattilaisten maksamana kaikkien päivään?

- Halusimme hankkia Portaat korun muistoksi yhteisestä matkastamme lopussa juhlallisesti luovutettavaksi, yksi työryhmä alkoi sopivan korun etsimisen, hankkimisen ja luovuttamistapaan liittyvät suunnitelmat.

- Jokainen mietti, mitä heidän henkilökohtaisissa asioissa on syytä tulla valmiiksi ja niihin tehtiin suunnitelmia ja aikatauluja.

- Päätettiin tehdä oma kustanteinen risteily Tallinnaan, jonka aikana työstettiin syventävänä iloa tuottava, voimia antava sektori.

- Suunniteltiin isona työskentelynä kasvavan työn aikana tehdyistä asioista, opituista asioista, löytyneistä taidoista ja oivalluksista ”ydintiedon kokoaminen”. Josta sitten ihmiset tekivät itselleen työtodistukset cv:t tai lausunnot jokainen tarpeensa mukaan.

Aikataulutettiin asiat TOORAAN. Ja opimme pitkälinjaista suunnitelmallista, määrätietoista ,olennaiseen keskittyvää ja palkitsevaa työn tekemisen tapaa.

- Päätettiin rakentaa kotisivut johon laitettiin Portaat projektin tietoa. l. Raportoitiin suoraa nettiin osa tiedostamme.

- SOME: Osa työryhmästä osallistui some- koulutukseen ja lähti miettimään sosiaalisen median käyttömahdollisuuksia työvälineenä ja tiedon jakamiseen. Kohta Katjalla olikin julkinen facebook profiili ,jonka kautta tietoa alkoi virrata ulkomaailmaan ja ulkomaailmasta Katjalle. Muitakin kasvavan työn tiimiläisiä avasi oman julkisen profiilin. Kasvavalle työlle rakentui kaksi työryhmä profiilia joissa valmisteltiin työryhmiin tulevia asioita ja käytiin niistä keskusteluja. Tämä vei työryhmä työskentelyä aimo askeleen eteenpäin, kun moni asia prosessoitui eteenpäin

kokoontumisten välissä. Sovittiin että ennen kokoontumista käydään katsomassa missä nyt ollaan ja kokouksessa päästiinkin heti asiaan.

PAKKO-OIREISET perustivat oman vertaistukiryhmän kasvavan työn sisään jakaakseen kokemuksiaan, tukeaan ja oivalluksiaan oireisiin liittyen. He etsivät myös tietoa ja arvioivat erilaisten neuvojen ja oppaiden toimivuutta juuri heidän tarpeisiinsa.

 

OPISKELIJAT tulivat tekemään läksyjään kasvavaan työhön. Tarvittaessa läksyjen tekoon tai kokeeseen valmistautumiseen kasvavan työn tiimistä löytyi aina joku ,jolta löytyi joko tietoa tai tahtoa etsiä sitä yhdessä. Kaikki läsnäolijat hyötyivät jaetusta tiedosta ja virkistyneestä muistista.

 

RAPORTOINTI: Maanantaisessa kirjoitus ja raportointi työryhmässä ihmisten osaaminen kantoi ja sain oppia heiltä paljon esim. kirjoittamiseen ATK.hon ja virallisiin kirjeisiin liittyviä asioita. Työryhmästä löytyi uskomaton määrä osaamista, joka vahvistui kun sai huomata ,ettei kaikki osaakaan sitä mitä minä osaan ja kun sai opettaa toisille. Kirjoitimme puhtaaksi ja jäsentelimme niitä kymmeniä, ehkä satoja Fläppejä, joihin projektin aikana olimme keränneet valtavan määrän kokemustietoa eri aiheista suorina lainauksina. PORTAAT PROJEKTIN kotisivut alkoivat saamaan rakenteen ja sisältö alkoi kasvaa.

Moni työryhmä alkoi työskennellä itsenäisenä ryhmänä. Ankkuripäivissä tiedon jakamiselle ja tuen tarpeelle katsottiin sopiva aika työ viikolle. Usein tuki löytyi toiselta kasvavan työn tiimiläiseltä. Sain vetäytyä yhä enemmän taka-alalle. Monet asiat alkoivat sujua ilman minua. Sain alkaa ottamaan tilaa myös sille raporttiin tulevalle, joka minun täytyi tehdä omasta näkökulmastani.

Ihmiset tekivät työtä kasvavan työn sisällä kuntoutuakseen, vahvistuakseen, oppiakseen, löytääkseen oman suuntansa ja voimansa, palatakseen ihmisenä ihmisten joukkoon.

Kevään aikakaudesta jokainen teki oman yhteenvetonsa kauden tapahtumista koosteen. Nähdäkseen mitä kauden aikana oli tarvinnut, mitä oli tapahtunut, mitä oli tehnyt, mitä kaudesta nyt voi nähdä ja oivaltaa. Siis teimme arviota.

 

 

 

 

TUTKIMUS

Kauteen liittyi myös kaksi Nauhoitettua koko ryhmän syvähaastattelua. Sama avoimuus ja innostus jolla työparini kanssa suhtauduimme tutkittavana olemiseen, oli läsnä näissä tilaisuuksissa.

Kysymyksenä:

Jatkuvuuden läsnäolo. Miten ihmisissä näkyy jatkuvuus.

 

 

ETENIJÖIDEN TUKI

Koko projektin ajan toiminut Etenijöiden ryhmä aloitti heti vuodevaihteen jälkeen.

Yksi opiskelemassa oleva sai edelleen lähtemiseensä tukea aamuisin.

Edenneillä oli projektin loppuun asti mahdollisuus varata tarvittaessa myös henkilökohtainen tukiaika. Tukiajoilla toimimme työparina ,jolloin oli mahdollisuus saada vertais- ja ammattilaistuki tilanteeseen.

 

 

 

USKOUTUMISIA MUILTA AMMATTILAISILTA

Sain kuulla monelta taholta, mitä on tehdä kuntouttavaa työtoimintaa tai muita tilaaja tuottaja mallin alaisia töitä. Mitä on kun tilaaja tilaa ja maksaa jostain ja perustyötä tekevät näkevät asiakkaiden tarvitsevan jotain muuta. Kuinka moni siirtyi mahdottomasta työstä pois ja ne jotka jäivät eivät mahtuneet käyttämään ammattitaitoaan.

 

PROJEKTITYÖTÄ

Helmikuussa Lähiesimiehisyys nousee keskusteluun. Edessä olisi viides vaihto. Toivoimme ettei enää tulisi muutosta. Meitä kuultiin ja mahdollisuuksia selviteltiin. Maaliskuun toinen viikko oli Projektin jatkuvuuden kannalta ratkaiseva. Johtamiseen liittyvät suunnitelmat olivat taas muuttumassa ja jokin kipukynnys ylittyi. Katja käveli ulos ja itse suunnittelin samaa. Alkoi neuvottelujen ja sen katsomisen aika, miten saadaan sellaiset työn teon ja johtamisen rakenteet ,että kyetään tekemään työmme valmiiksi. Samaan aikaan kaikki samassa rakennuksessa olevat työyhteisöt valmistautuivat muuttoihin ja käytävät oli täynnä kauempaa näihin tiloihin muuttavia tutustujia ja ne kenen päivätoimintakeskus on loppumassa katselivat tungosta silmät pyöreinä.. Ruokatunnilla olikin vastassa asiakkaiden uhkaava yhteentörmäys tilanne, johon meidän rohkeat puuttuivat ja lopulta minäkin. Kaoottisuus oli vallannut talon.

Ohjausryhmiä oli harvoin ja meillä oli tarve pitää ohjausryhmäläiset ajan tasalla projektin työstä. Kutsuimme ohjausryhmäläisiä ”ylimääräiseen” iltatapahtumaan, jossa he saivat tutustua alkukartoitusvälineistö KIEKKOON Kiekottamalla itsensä ja saivat materiaalit ,joissa näkyi Projektin tämän hetkistä kohtaa oivalluksineen.

 

YHTEISTYÖ

Huhtikuussa saatiin valtakunnallisille kuntouttavaa työtä tarjoaville päiville esittelypöytä Portaat projektille. Päivien suurinta antia oli ammattilaisten pohdinta ”onkohan pelkästään asiakkaiden vika etteivät he sitoudu työhömme kohti avoimia työmarkkinoita”. ”Onko aika katsoa myös omaa toimintaa.”

Ihmettelin esittelypöydän ääressä kuulemiamme sanoja ”me uskotaan teitä” jonka kuulimme monelta taholta. Nyt jälkeenpäin sain kiinni siitä kuinka paljon käytetään hakemus ja raportointi sanoja ja toiminnan sisältö voi olla hyvin monenlaista.

Illanvietossa pettyneet työntekijät ja pomot purkivat avoimesti ajatuksiaan mahdottomasta työstään, kun tavoitteena ovat avoimet työmarkkinat, ja asiakkaiden mahdollisuudet on jotain aivan muuta. Kuinka tehdä työtä, joihin itse ei usko.

Katja sai kutsun luennoimaan yliopistolle työhön valmentajien ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Kertomaan omaa kokemaa, jos vaikka asiakasnäkökulma pysäyttäisi ihmisiä miettimään eri näkökulmia.

Katjan käynti aukaisi meille työparina tilan seuraaviin alkaviin koulutusryhmiin tuomaan projektimme tietoa 10 tunnin opintokokonaisuutena. Yhteistyö jatkuu edelleen.

Kasvavan työn sisällä alkoi kevään aikana ensimmäinen AMK.n työ harjoittelujakso. Opettajan käydessä tutustumassa tiloihimme toimintaamme hän innostui kuulemastaan kovasti. Hänen mielestään meidän alkukartoitusvälineistöstämme olisi suuri hyöty Ammattikorkeakoulun orientoiviin opintoihin uusille opiskelijoille.

 

 

TILAT

Kevään aikana alkaa asiakastyön jatkamisen perustelu projektin loppuun asti. Tein erilaisia selvityksiä ja tilan tarve papereita ja jännitin kuinka käy. Onko meillä vielä kesäloman jälkeen tilaa, fyysisesti työtilaa ja psyykkisesti olemisen tilaa. Lopulta saatiin tila jatkaa syksyllä niin kuin olimme suunnitelleet.

 

 

 

 

KOKEMUSTIETONI

Mihin me ammattilaiset tarvitsemme ajatuksia, kyllä me tiedetään, kyllä minun täytyy tietää? Mitä me pidetään niillä yllä. Mihin me tarvitsemme ajatusta; minä olen vastuussa,

kuka vastaa? Mietin missä vastuun rajat kulkee niin, että asiakkaan sielu säilyy koskemattomana ja itsenäisenä omassa voimassaan. Missä säilyy vastuun rajat niin, että vastuut ovat tasapainossa. Saanko minä kantaa omani. Mitä tapahtuu ihmiselle kun hänen vastuunsa ottaa joku toinen? Voiko kaivattu vapaus syntyä jos vastuu on jonkun muun harteilla?

Tutkijan haastattelu tapaamiset näyttivät minulle uudesta näkökulmasta sen suuren viisauden ja tiedon määrän, jonka ihmiset olivat oman kärsimyksensä pohjan tuolta puolen keränneet ja jalostaneet voimaksi ja viisaudeksi itseensä. Se, että tutkija kysyi eri kysymyksiä kuin me ja sai niihin ihmisten pohdintoja ja itse sain vain kuunnella ja katsoa kuinka mies, joka tutkii vaikuttui kuulemastaan.

Näiden tapaamisten jälkeen en enää hetkeäkään miettinyt ”ollaanko oikeilla jäljillä”. Päin vastoin tuli tuntuma; vaikka en päivääkään enää tekisi töitä, niin olen tehtäväni hoitanut. Onnekseni sain kokea tämän tuntuman vielä monessa kohdassa loppu projektin edetessä.

Kasvavan työn sisällä kokemustiedon lisäksi alkoi tulla ihmisten erilaiset taidot ja osaamiset näkyville. Se että ihmisen tietotaito tulee hänen käyttöönsä ja vahvistuu niin paljon ,että se on koko työryhmän iloksi, on pitkä prosessi. Masennus ja mielen kärsimykset ovat sulkeneet muistia omasta osaamisesta ja oma osaaminen on saattanut muuttua merkityksettömäksi tai jopa taakaksi. Kokemusten jakaminen, asioiden ja elämän järjestäminen, luovuusterapeuttisten työskentelyjen, yhdessä mielekkään työn tekeminen ja ilo ja innostuminen avasi ihmisten ”tiedostoja”.l. Ihminen muisti aukesi ja saattoi tuoda näkyville isonkin osaamispaketin.” Ai niin osaan 7 kieltä”. Tai edellisellä viikolla sopivan kokoinen vastuu on roskapussin vieminen ja seuraavana ankkuripäivänä onkin aika tehdä virallisia asiakirjoja. Siksi omat tarpeet kasvavan työn viikolle haettiin viikoittain. Koko ajan oli itsellä tieto mihin tarpeeseen täällä olen ja mitä tekemässä.

Kun vastuu kellosta ja kalenterista siirtyi Kasvavan työn työryhmäläisille sain päästää irti, jostain perinteisestä ajanvartijan roolista, joka pitikin sisällään yllättävän paljon vanhoja valtarakenteita. Kirjoitin kalenteriini ”viikon suunnitteluvastuu oikeassa paikassa, ei minulla”.

Tilan saaminen työlleen on ollut edellisen kymmenen vuotta joka keväinen ja syksyinen paineiden kausi. Ikään kuin taisteluun tilasta tiivistyisi koko olemassa olon ja työn merkityksellisyyden mittarit. Tätä kirjoittaessakin väsyn.

Olen 54v ja ollut monenlaisissa työryhmissä:

Olen tehnyt työtä, jossa saan palkan suorittamastani, jonka vaikuttavuuden voi nähdä katteissa ja sen arvon on voinut mitata rahalla. Se oli selkeää ja sisälsi ymmärryksen siitä, mitä olen tekemässä ja mitä tarkoittaa kun myyn aikani työnantajalle.

Olen ollut työyhteisössä, joka sairastui ja kuoli, päätyen oikeudenkäynteihin puoli vuotta lähtöni jälkeen.

Olen ollut työryhmissä, joissa tehdään työtä ihmisen mielen sairauden oireiden helpottamiseksi sairaalassa, jossa työn teon raamit ovat tiukat ja selkeät, joskus ahtaatkin.

Olen ollut työryhmässä, jota johdetaan niin, että jokaisen työntekijän erityisosaaminen nousi näkyville ja työryhmä kasvoi monitaitajien ammatillisesti huippuosaamista sisältäväksi yhteisöksi, jonka vaikuttavuutta ei voinut mitata panostuksilla, vaan tiesimme tekevämme

vaikuttavaa työtä, koska potilaamme näyttivät sen meille alkamalla toipua ja antamalla palautteen, joka vahvisti tapaamme tehdä työtä. Osasto ja sairaala lopetettiin.

Olen ollut vasta syntyvissä työryhmissä, joissa työtä ei tunnu määrittävän ja mittaavan mikään, jossa ollaan singottu jokaisen idean perässä välillä syvälle umpimetsään ja työ on hajonnut. Olen ollut työryhmissä joiden perustehtävä määrittyy ulkopuolelta ja vaihtaa suuntaa niin usein, ettei minkäänlaista sisäistä rakennetta pääse syntymään, eikä osaamiselle ole tilaa ja me työntekijät koitamme pitää katseemme niin tiukasti perustyössä ja nykyhetkessä, ettei oma turvattomuus vie jalkoja alta.

Olen ollut työryhmissä, joissa iso joukko istuu kymmenissä palavereissa viilaamassa pilkun paikkaa niin kuin se olisi universumin tärkein pilkku, eikä ole valtaa vaikuttaa mihinkään.

Me ihmiset luomme työyhteisöjä juuri sen oloisia, kuin me olemme siinä elämän kohdassa, siihen perustehtävään ,joka työyhteisölle on määritetty. Vai onko perustehtävä määritetty? Kuka määrittää? Tietääkö määrittäjä mitä tilaa? Tietääkö määrittäjä mikä on tarve mihin tilaamansa valitsee, millä perusteella? Tietääkö tilauksen vastaanottajat mitä on tilattu? Mitä jos tilaaja maksaa lenkkimakkarasta, ja odottaa sisäfilettä? Mitä jos tilaaja maksaa lenkkimakkarasta ja perustyön tekijät tuottavat asiakkaan tarpeen näkevinä sisäfilettä? Mitä jos tilaaja tilaa ja tuottaja tuottaa ja he tyydyttävät keskinäisen sopimuksen, sanat paperilla toimii, entä jos se perustehtävä ei olekaan työntekijöille ja asiakkaille totta?

Millaisen työnteon kulttuurin rakennamme? Millaisista työteon kulttuureista ihmiset stressaantuvat, uupuvat, tippuvat, sairastuvat, eläköityvät liian varhain ja uskovat ,että juuri he olivat se heikoin lenkki? Miten palata takaisin työelämään? Onko sinne hyvä palata? Kenen sinne on hyvä palata ja mitä tekemään? Onko sairasta olla palaamatta? Mitä on hyvä tapahtua ,että voi palata ja mitä tekemään? Näitä pohdin nyt, kun Projekti on päättynyt.

Portaat projekti teki työtä hoitokentän ja työ ja opiskelu elämään siirtymisen välissä olevassa tilassa. Etsien sitä mikä on kuntouttavaa ja törmäten siihen mikä pysäyttää tai syöksee ihmiset järjestelmän mustiin aukkoihin. Kasvavan työn sisään työparina keräämämme tieto tuli kokemustiedon pohjalta rakentuneina rakenteina, työvälineinä, malleina toimia ja ne loivat tilan johon mahtuu kuntoutuvan ihmisen tarve ja sitä kautta kiinnittyminen koko aika ,joka päivä siihen perustehtävään ,minkä takia kukin meistä oli Portaat projektiin liittynyt. Rakenteet ja työtavat antoivat läsnäolijoiden kokemustiedolle tilaa joka alkoi ohjata kasvavan työn tekemisen sisältöjä mukana olevien tarpeita vastaavaksi. Työn sisältö, määrä, laatu ja vastuu kasvoivat ihmisten kuntoutumisen ja ihmisenä kasvun myötä. Ihmiset tekivät itseään kuntouttavaa työtä, kasvattivat omaa valinnan, vastuun ja vapauden voimaansa. Vahvistivat niitä ominaisuuksia itsessään, joiden kanssa kokivat olevansa heikoilla ja löysivät intoutumisen ja osaamisen huikeat hetket, jotka sisälsivät viittoja suunnasta mihin oli hyvä alkaa antaa elämänsä suuntautua. Työ joka siinä hetkessä kuntouttaa ei voinut olla alihankinta työ, jossa jokainen tekee sitä samaa tai valmiiksi määriteltyä. Vaan se oli kuntoutumistyötä ,johon liittyi omien sisäisten ja ulkoisten yhteiskunnan tuomien esteiden työstämistä, faktatiedon selvittämistä juuri tässä ja nyt ja niiden työtehtävien rakentamista kasvavan työn sisään ,jotka vahvistivat jotain tarvetta tässä ja nyt, ja niiden tehtävien ja työharjoittelujen rakentamista kasvavan työn ulkopuolelle, mitä ihminen tarvitsi tässä ja nyt, oman tiensä vahvistamiseen ja oman suuntansa löytämiseen.

Elimme projektimaailman mukaan ajankohdassa jossa asiakkaiden kuuluisi olla jo uloskirjoitettu, raportointi olisi jo keskeinen ja ainoa tehtävämme, mutta meidän työssämme olimme juuri saaneet kiinni siitä mitä varten olimme 5.n vuoden rahoituksen saaneet. Joten

keskitimme Katjan kanssa voimamme Kasvavan työn ja asiakastyön valmiiksi saattamiseen projektin aikana niin, että kykenen katsomaan sen jälkeen itseäni silmiin ja sanomaan ”minä tein tämän”

Samaan aikaan paineet saada raporttiin kuvaus malleista, rakenteista ja työvälineistä kasvoi ja tiivistyi. Kaikkea vasta elettiin todeksi, tehtiin arkityössä ja tutkija tutki. Ei löytynyt vielä oikeanlaisia sanoja. Aina kun alettiin kuvata jotain työvälineittä tai rakennetta, niin asiat alkoivat vääristyä, kallistua ja mittasuhteet alkoivat muuttua. Jokin itselle niin tärkeä ja innostava alkoi menettää merkitystään ja mitätöityä. Ei taipunut asiasisältömme perinteiseen raportointi kieleen ja hakemus sanojen maailmaan. Nyt 10 kk Projektin loppumisen jälkeen sanat ovat alkaneet tulla, kun niillä ei ole ketään määrittämässä millaisia niiden pitää olla.

 

TYÖVÄLINEET

TOORA SOPIMUKSET oikeudet/velvollisuudet

ELÄMÄN SEKTOREITA SYVENTÄVÄT KOKEMUS TARINAN SISÄLTÄVÄT KYSYMYS SARJAT

SOMEN KÄYTTÖÖN OTTO TYÖVÄLINEEKSI

VASTUU AJASTA SIIRTYI JOKAISEN OMIIN KÄSIIN

-ajanseurannasta ja ilmoituksista rahoittajille

-ajanseuranta kasvavan työn sisällä ;henkilökohtainen ja työryhmän.

 

 

 

AIKAKAUSIKUVAUSI KUVAUS:

 

Olen kirjoittanut 22.6” Sydäntä särkevä riemastuttava ja satuttava aikakausi.

Valtavasti on tehty työtä, jotta olisi tilaa tehdä työtä, niin valtavaa ja valloittavaa.”

Tänään 2011 katson sen olleen :”Kohti valmistumista kääntynyt aikakausi”

 

SYKSY 2010

 

 

 

TILAT

Aloimme kauden muuttamalla luovuusterapeuttisissa ryhmissä käyttämämme työvälineet omaan tilaamme ja siellä olleet lopetetun toiminnan työvälineet varastoitiin tai toimitettiin eteenpäin. Luovuimme ryhmissä aiemmin käyttämästämme ja sitä varten sisustamastamme suuresta tilasta.

Nyt teimme työtä enää kahdessa tilassa. Kasvavan työn työtilan lisäksi meillä oli edelleen toimisto, jota käytettiin toimistotöiden lisäksi tukikäynteihin ja myös kasvavan työn yhtenä ryhmätilana tai työpisteenä.

 

KASVAVASSA TYÖSSÄ

Kasvava työ käynnistyi Ankkuripäivällä ja sitä kautta tarvittavat työryhmät aloittivat työnsä. Koko työtiimillä alettiin työskennellä ”ydintieto/perustieto/todistus/CV/lausunto/ Port folio” asian kanssa. Etsimme taas tosia kantavia sanoja, joiden takana voi seistä, joiden kanssa voi olla ja joiden löytämisen prosessi selkeytti omaa elämää. Työskentely tehtiin syyskauden aikana kaikilla niillä välineillä joita olimme kasvavan työ sisällä käyttäneet:

-Kalenteri tyyppisestä ajan jäsentämiseen ja järjestämiseen suunnitellulta jatkumolta erottui viikoittaisten tarpeiden helminauha, joka näytti suoraa tiedon työstetyistä asioista.

-Kokonaiselämän kartoituskiekko itse arviointeineen peilasi jokaisen oman elämän tasapainon kohtaa ja näytti mihin oli vielä hyvä panostaa, mihin tarvitsee vielä apua nyt tai tulevaisuudessa. Sen pohjalta suunniteltiin tarvittaessa verkostopalaveri ja nousi näkyville siihen kutsuttavat tahot.

-Historian viivastolta löytyi opiskelu ja työhistorian (cv tiedon) lisäksi myös ne tietotaitot ja ymmärrys, jota elämänkokemus oli tuonut ja ne kohdat joissa oli innostunut jonkun tekemisestä. Historian viivastoon kootut tiedot toivat näkyville menneestä sen kokonaisuuden, jonka nyt oli hyvä nähdä, jotta tulevaisuus voi suuntautua uudelleen oman näköiseksi.

Kaikissa työskentelyissä jaettiin kokemuksia ja Fläpättiin. Jokaisella työskentelyllä oli oma päivänsä ja välissä sopivasti tilaa, jotta asiat pääsivät prosessoitumaan ja kiinnittymään.

 

SEMINAARI 20102010 klo 10 SIRPALEISTA EHEÄKSI : Loppuseminaareihin liittyvää työtä jatkettiin myös heti lomakauden päätyttyä. Katjalla ja Kasvavassa työssä oli paljon tietotaitoa käytettävissä, jonka avulla tiesimme selviävämme isostakin tapahtumasta. Innostus oli suuri. Ennakko tieto paketti Seminaarista valmistui ja tiedon jakoa varten sähköpostiosoitteet selvitettiin. Etsittiin, löydettiin ja otettiin käyttöön valmis ilmoittautumisjärjestelmä. Viitoitus, opastus,

tasapainoinen ravinto koko päivälle suunniteltiin yhdessä paikan henkilökunnan kanssa. Käytiin tutustumassa tilaan ja kokouslaitteiston toimintaan. Selvitettiin hotellin kanssa majoituksesta tarjousta kaukaa tuleville. Tuli myös takaiskuja. Olimme suunnitelleet paikallisen AMK:n kulttuurialan viestintäpuolen kanssa yhteistyönä seminaarin kuvausta ja suorana nettiin jakoa niitä varten ,jotka eivät pääse syystä tai toisesta paikalle. Mietittiin myös miten hoidetaan nettiosallistujien kysymysten vastaanotto panelille vastattavaksi. Saatiin tieto AMK.n syyslomaviikosta kohdassa, jossa moni asia seminaaripäivän suhteen oli jo lyöty lukkoon. Samalla peruuntui oppilaitokseen opettajien kanssa yhdessä suunniteltu päivä, jossa koko oppilaitoksella olisi mahdollisuus seurata seminaaria osana opintojaan. Netistä seminaarin seuraamisen mahdollisuutta oltiin suunniteltu myös halukkaille kaupungin työpaikoille, osana korvausta ilmoittautumisohjelman käytöstä.

Seminaarin valtakunnalliseksi kasvamisen myötä siihen alkoi kohdistua hyvin erilaisia tarpeita, ehdotuksia ja odotuksia oman organisaation sisältä esim. puhujia eri aiheista, miten maksut oman organisaation työntekijöille ja asiakkaille jne? Kokemustiedon pohjalta, yli vuoden mittaisen suunnitteluprosessin aikana tehty kokonaisuus ei sellaisenaan enää tuntunut mahtuvan. Aikaa oli enää muutama viikko. Osa kasvavan työn ihmisistä oli edennyt elämässään omiin uusiin suuntiinsa, joten meitä oli nyt vähemmän. Olimme suunnitelleet kokonaisen päivän, jonka aikana käytäisiin kokemustietoon pohjautuva yhtenäinen kokonaisuus, vastavuoroisuudelle yleisön kanssa oli suunniteltu runsaasti tilaa ajatuksella:” Nyt on lupa kysyä, mitä olet aina halunnut mielenterveys kuntoutujalta kysyä” Ennen Seminaaria ihmisille päätettiin antaa mahdollisuus lähettää meille kysymyksiään ilmoittautumisohjelman mukana ja paikan päällä yleisölle jaettaisiin lappuja, joihin omat kysymykset voisi kirjoittaa ja jättää panelistien pöydänkulmalle vastattavaksi.

Seminaarin alkuun oli ajatus saada ihmiset miettimään mikä tarve oli heidät tänään saanut liikkeelle ja tulemaan mukaan. Nämä tarpeet oli tarkoitus kirjoittaa maalarin teippiin ja laittaa se haluamaansa näkyvään paikkaan itsessään, luvalla hakeutua päivän aikana samoja asioita pohtivien seuraan. Paikalle rakennettavaan näyttelyyn oli varattu myös palauteseinä ihmisten ajatuksille. Näyttelyyn ja ruokailuun liittyvät vuorottelut suunniteltiin jouhevoittamaan päivää. Ei ollut tarkoitustakaan tehdä tästä päivästä kymmenestä eri luennosta ja eri näkökulmasta tuotujen tietopakettien sarjaa, vaan haluttiin järjestää tilaa kuulla, kysyä, vastata ja tulla kuulluksi. Tieto Seminaarista oli jo ehtinyt lähteä muutamille tahoille, kun Katjalle tuli tarve vetää ”valtakunnallisuus ” alas. Siinä kohdassa ei ollut enää mielekästä eikä aikataulullisesti mahdollista lähteä uudelleen sorvaamaan päivän sisältöä ja suunnitelmia valtakunnallisen seminaarin mittakaavassa. Keskityimme järjestämään seminaarimme paikallisesti. Rakensimme Portaat Projektin ” ulkoisten ja sisäisten etenemisen esteiden näyttelyn ja kokemuksista kuntoutumisen matkalta olevista maalauksista, patsaista ja sanoista sekä tutkijan tekemästä posterista ” paikallisen ammattiopiston auditorioon ja keskityimme sen päivän kertomaan kokemustarinoita selviytymisestä, tutkija kertoi omasta osuudestaan yhteisessä työssämme ja esittelin projektin prosessia sellaisena, kuin se siinä vaiheessa oli, vielä keskeneräisenä, niin kuin projektikin. Suunnitelmamme eivät menneet hukkaan, koska siinä olevia elementtejä on sovellettu Itä Suomen yliopistolta tilattuihin seminaari ja koulutuspäiviin. Ehkä jonain päivänä vielä isostikin?

 

10.10.2010 KLO 10 JUHLA :Valtakunnallisena mielenterveyspäivänä meillä oli nyyttikestien merkeissä tupa täynnä Portaatlaisia, läheisiä, yhteistyökumppaneita. Olimme valmistaneet tilat tätä JUHLAA varten ja koonneet näyttelyn, joka kertoi siitä mitä kipu on mustassa, miltä sirpaleinen palvelukenttä näyttää ja vaikuttaa, ihmisen matkasta sirpaleista ehyeksi ja sanoja ,patsaita ja kuvia selviytymisen eri vaiheista.

Kuulimme ihmistä koskettavia ihmisen tarinoita sanoin ja sävelin. Näytimme keitä olemme ja mitä olemme löytäneet ja tehneet niin yksilöinä, kuin työryhmänäkin.

 

KASVAVAN TYÖ

Juhlatilaisuus 10102010 ja SIRPALEISTA EHEÄKSI seminaari olivat osa projektin valmiiksi saattamisen suunnitelmaa. Kun tapahtumiin liittyvät kokemusten jakamiset oli ohi otettiin tarpeet, suunnattiin ja kalenteroitiin koko loppukausi 17 12 2010 asti.

Ydin tieto/cv/portfolio/todistus/lausunto... työskentely jatkui ryhmänä tehtävällä kokonaiselämän tasapainoitus ja itsearviointi kiekon avulla l, kotoisasti kiekotettiin itsemme, saadaksemme näkyville nykyhetken kokonaisuudessaan ja vahvistettiin ihmisten kiekotustaitoa ,jotta on sitten itsellä työvälineitä katsoa asioitaan, kun projekti on ohi. Kalenteristani löysin päivältä merkinnän ”huikean upea, ydintieto kerätään, jotta voi valita kun tietää mitä on”.

Yksi ryhmä suunnitteli todistus pohjan, jolle jokainen keräsi pitkän työskentelyn tuloksena löytämänsä todet sanat mitä oli tehnyt Portaat projektissa joku rakensi loppulausuntoa eläkkeen hakua varten ja jokainen valmisteli juuri niitä papereita ,mitä itselleen tarvitsee. Lopuksi Katja projektivastaavana ja yhdistyksen toiminnan johtaja tarkistivat allekirjoittivat lausunnot/todistukset.

 

 

 

PROJEKTIN RAPORTOINTIA

 

Olin koonnut koko projektin prosessia omalla tavallani isolle jatkumolle, jossa koko matka näkyy yhtä aikaa. Alkoi yhä selvemmin nousemaan mielikuva siitä, että meidän näkökulma raporttiin oli kertoa siitä mitä tapahtuu ihmiselle, asiakkaille, työntekijöille ja organisaatioille sirpaleisen palvelukentän syövereissä. Mielikuvat siitä ,etteivät ihmiset sitoudu ja motivoidu palveluihin oli jotenkin kippautunut synniksi asiakkaan niskaan. Projektin aikana olimme löytäneet niitä asenteita, rakenteita tai rakenteettomuutta, sirpaleisuuden tuomaa sattumanvaraisuutta, eri kielien tuomaa sekavuutta, valinnan mahdollisuuksien vähyyttä, vastuun ja vapauden siirtymistä pois omista käsistä vieraiden ovien taakse ja työtapoja joita määritti jokin muu kuin asiakkaan tarve, monilla kielillä moneen tarpeeseen tehdyt analyysit ja arviot. Tämä kaikki löytämämme oli sitä ,joka sai asiakkaan vetäytymään palveluiden saavuttamattomiin.

Tekstejä syntyi usein aamuyön tunteina ja ne oli kirjoitettava sellaisenaan ylös. Meillä oli projektin aikana kehitetty työvälineistö ja niitä oli kasvavassa työssä hyvällä menestyksellä käytetty. Tässä kohdassa meiltä odotettiin työvälineistön esittelyä ja ohjeistusta, niin että ne voi sen jälkeen ottaa käyttöön. Asioilla on kuitenkin oma luonnollinen tapansa suostua työstettäväksi. Miten tuoda välineistö, jollei ensin saa aukaistua sitä, mihin tarpeeseen olemme kaiken rakentaneet? Ensin on tehtävä näkyväksi ne vuosien aikana esille tulleet ja vahvistuneet KOKEMUS tiedot : miltä palvelukenttä näyttää asiakkaan ja perustyötä tekevien silmin.

Kaikilla tahoillahan on jo monien kehittämishankkeiden avulla rakentuneet omat työ välineistönsä ja lainsäädäntönsä, ohjeistuksensa, koulutuksensa, kaavakkeensa haastatella ja tapansa tehdä työtä. Meillä ihmisillä on suuri tarve vastustaa kaikkea uutta ja sitä on lisännyt vielä entisestään jatkuva ulkopuolelta tuleva työn määrittyminen. Kuulin, myös että” kaiken maailman kiekkoja, kukkia ja timantteja on kaapit pullollaan”. Ensimmäiset asiat ensiksi, joten tuotimme tähän raporttiin niin paljon kokemustietoa kuin mahdollista, koska se alkoi olla koostunutta ja valmista. Saman tien valmiit tekstit julkaistiin PORTAAT KOTISIVUILLA ja SIRPALEISTA EHYEKSI facebook sivustoillamme. Meillä on vieläkin (2011) paljon kerättyä tietoa, jota ei ole julkaistu missään. Nähtäväksi jää milloin niiden on aika jäsentyä julkaisumuotoon. Koko aika kirjoittaessani raporttiin mielestäni kuuluvaa tietoa tiesin, että minulta odotettiin muuta, siis niitä työkaluja. Kuinka monta yritystä näihin vuosiin mahtuukaan, kun yritin kaikkeni tehdäkseni sen mitä pyydetään, vaan kun ei synny, tulee lukko tai sutta sössöä ja liiba laaba itsestään selviä diipa daapoja. Oli selvää, että emme saa mallinnettua rakenteitamme ja työvälineitämme projektin aikana, niin että niihin sisään kirjoittautuisi oikeat tiedot, jotka pitävät koossa ihmisen matkaa ja tuovat ihmisen kokonaiselämän hänen omiin käsiinsä. Tiesimme Katjan kanssa myös, että välineet ilman valmennusta ei muuta mitään eikä auta ketään.

Lähiesimiehemme sorvasi RAY:lle menevää raporttia projektimaailman kielellä. Raportti linkitettiin netissä oleviin projektista kirjoittamiimme teksteihin.

 

 

PROJEKTITYÖTÄ

Aloitin strategiatyöskentelyn, kirjoittamalla omat tulevaisuuden näkymäni 2015 asti. Siihen liittyi rakenteiden mallintamisen loppuun saattaminen ja suunnitteleminen, miten saamme tietomme ja välineistömme käyttöön, niille jotka sen haluavat. Haimme rahoitusta jatkomallinnukselle ja tiedon ”ulos ” saattamiselle. Rahoitusta ei saatu.

Työnantajan kanssa mietittiin minulle seuraavaa sijoituspaikkaa. Eri vaihtoehtoja puntaroitiin.

 

YLIOPISTOLLA

Meidät oli kutsuttu Itä-Suomen yliopistolle seminaaripäivään, joka oli suunnattu alueen toimijoille luentopäiväksi ja työhön valmentajille osaksi ammatillista täydennyskoulutusta. Katja alusti kokemustarinallaan meidän 10 tunnin osuutemme, joka jakaantui kahdelle päivälle . Rakensimme projektin aikana valmistelemamme näyttelyn sisäisistä ja ulkoisista esteistä. Seminaarimme oli hyvin pitkälle edellä hyvinkin yksityiskohtaisesti avatun seminaari suunnitelman kaltainen l. Kysymyksiin ja vastauksiin keskittyvä. Palaute jonka saimme oli vaikuttavaa, niin kuin oli päiväkin ihmisten kanssa, jotka pysähtyivät pohtimaan asioita syvästi. Tämän kerran jälkeen olemmekin saaneet olla luennoitsijoina, kun aiheena on ollut ”Mielenterveyskuntoutuja työllistymispalveluissa” myös seuraavissa opintoryhmissä.

 

KASVAVAN TYÖN VIIMEINEN PÄIVÄ

Oli samalla projektin viimeinen päivä. Päivällä juhlimme suklaaherkkujen siivittämänä. Muistelimme yhteistä matkaamme, kerroimme toisiltamme saaduista ihmisyyden asioista ja oivalluksista. Jaoimme todistukset halausten kera. Saimme ja annoimme toisillemme muistoja ja sanoja niin kallisarvoisia, nauroimme ja tirautimme eron kyyneleitä.

Kävimme vielä Rossossa syömässä ja pois lähtiessämme tarjoilija pysähtyi ja sanoi ” kuulimme naurunne ja ilonpitonne keittiön perälle asti ja ilo tarttui meihinkin”.

 

FACEBOOK

Kasvavan työssä olijat suunnittelivat vertaistukiringin Portaat projektin loppumisen jälkeiselle ajalle. Kasvavan työn aikana työryhmälle perustettu suljettu facebook sivusto alkoi toimia yhteydenpitokanavana ja verkosto toimii edelleen. Kävin äsken katsomassa mitä siellä on ja näin kutsun pikkujoulu illalliselle siihen samaiseen Rossoon kuin vuosi sitten. Ei voi tietää vaikka liittyisin seuraan.

 

KOKEMUSTIETONI

Kuinka merkittävää olikaan elää projektin viimeinen kausi ajatuksella ”valmiiksi saattamisesta”. Kuinka tärkeää olikaan, että jokainen sai tuoda näkyville mitä siihen hänen kohdallaan kuuluu. Kuinka tärkeää itselleni olikaan pysyä siinä valmiiksi saattamisen kohdassa, joka nyt oli mahdollista ja mielestäni eettisesti oikein. Tunnistin myös miltä oikeasti valmiiksi saattaminen tekee. Se vapauttaa.

Olin jo kauden alkaessa valmiiksi väsynyt. Viimeiset 2 vuotta olivat olleet kovassa paineessa ja isolla intensiteetillä työskentelyä. 2 vuotta kestäneet aamuyön valvomiset alkoivat kantaa veroaan. Se, että tiedän loppuun palamisen ja masennuksen merkit, näytti minulle miten jaksamiseni äärirajoilla nyt tein työtä. Olin jo välillä hukkaamassa oman työni arvostamisen kyvyn monelta taholta tulevien paineiden ja vaateiden välissä. Samalla sain omakohtaista kokemustietoa uupumisesta ja matkasta kohti loppuun palamista.

Kasvavan työn sisällä oleva työ oli intensiivistä isojen oivallusten äärellä olemista ja vastaukset vuosien varrella syntyneisiin ristiriidoista tunnistettaviin kohtiin olivat löytyneet. Kokemustietoa oli hyödynnetty, kuntoutumismalli oli kehitetty, monen kertaan läpi eletty, työvälineet olivat syntyneet ja hyviksi havaittu. Mallintaminen oli kesken.

Tiedän ,etten ollut ainut ristipaineen alla elävä, samaan aikaan kun me tuotimme materiaalia sirpalekentän vaikutuksista, saman työnantajan toisissa huoneissa ihmiset hakivat omia työpaikkojaan jopa puolen vuoden välein. Taloudesta huolehtivat kilpailivat jatkuvasti rahasta, jolla turvata työ. Ehdot sanelee työn tilaaja ja toiminta tuotetaan sen mukaan. Työntekijöiden tärkeimmäksi ominaisuudeksi nousi joustavuus nopeasti muuttuvissa olosuhteissa.

Kirjoitin itsestäni ulos tietoa, joka oli minuun kerääntynyt vuosien varrella niistä sadoista keskusteluista, joihin olin saanut sukeltaa Katjan kanssa kohdissa, joissa työssämme tapahtui jotain, jonka kanssa hänen kuntoutujansa ei voinut olla.

Kirjoitukset syntyivät jokaisesta kohtaamisesta niin kuntoutujien kuin ammattilaistenkin kanssa, joissa eteeni oli auennut kohtauksia ja kertomuksia, kun ihmisille tapahtuu asioita, joita en olisi halunnut olevan olemassa, mutta jotka eivät poistuneet, kun niitä ei ollut huomaavinaan. Tuotin kirjoituksia, joiden kirjoittamisesta en voinut kieltäytyä esim .tekstit” kyllä me tiedetään” ja ”mitä tapahtuu kun ammattilaiset asettuu vastakkain”. Tietomme oli sellaista, joka nosti esiin toimimattoman, eikä se tähän niin luilleen kilpailutettuun mahtunut. Samalla näin miten sanojeni myötä jokin, joka oli laitettu mielenterveyden ongelmista kärsivien sairauden piikkiin, olikin sirpalekentän mukanaan tuomia ilmiöitä. Kaikki mitä sisimpäni tuotti oli siis kirjoitettava, koska muunlaisille sanoille minussa ei ollut siinä hetkessä tilaa. Päiväni työssä olivat niin täysiä, että tekstit alkoivat kirjoittautua yöllä. Jos yritin kääntää kylkeäni niin en saanut nukuttua ollenkaan, enkä enää päivällä saanut kiinni yöllä niin valmiista ”artikkeleista”. Joten oli suostuttava aamuyön kirjoituksiin.

Juhla Portaatlaisille ja läheisille, Sirpaleista eheäksi seminaari ja päätösjuhla toimivat kohtina joissa asioiden näkyväksi tekeminen auttoi meitä osaltaan jäsentämään vuosien työn. Ikään kuin” lahjoitimme” saamamme arvokkaan tiedon elävänä eteenpäin ja saimme takaisin lämpimiä ihmisenä olon kohtaamisia.

Mietin myös paljon tapaa jakaa tietoa, pitää luentoja ja opettaa. Kuinka nopeasti faktatieto nykyään vanhenee, kuka isossa informaatio ähkyssä elämme, mikä tieto on merkityksellistä ja kuinka monta % me kuulemastamme muistamme, kuinka erilaisen tiedon vieressäni istuva kerääkään ja kuinka erilaiseksi tieto muuttuukaan jokaisen salista lähtijän mukana?

Entä vaikuttavuus?

Olin päättänyt jäädä niin pitkälle vuorotteluvapaalle, kuin mahdollista ajatuksella : teemme Katjan kanssa kesken jääneen projektin valmiiksi vapaaehtoistyönä itseltäni itselleni valmiiksi työstetyksi ja sitten saatavaksi sinne missä sitä joku tarvitsee. Liian paljon liian arvokasta oli saattamatta valmiiksi ja en ollut halukas luopumaan 7 vuotta kestäneestä työpariudestamme ja siirtymään muihin tehtäviin. Muistiinpano 3 viikkoa ennen projektin loppumista. Missä olen nyt: irtautumisprosessi 10 v. työstä, vaikka työsuhde jatkuu niin henkisesti näköjään valmistaudun hyppäämään tyhjään, rahan haku prosessi Tehystä, toimeen tulon kutistumista, kasvavan työn päätökseen saattamista, asiakas suhteiden päättämistä, työkavereiden hyvästelemistä, raporttia Rahikselle, tietoa yliopistolle, tavaroiden pakkausta ja tilojen tyhjennystä. Ajatella jos eläisin projektimaailman lainalaisuuksien mukaan tässä olisi jo puoli vuotta kulkenut tämän loppuvan kanssa jo uusi alkava päällekkäin.

 

AIKAKAUSIKUVAUS

Eettisten valintojen aikakausi, jonka aikana valmistui juuri oikeat asiat.

 

 

NYT MARRASKUUSSA 2011 MIETIN

Onko niin, että palvelujärjestelmään syntyy koko ajan uusia palveluita, jotka auttavat käyttämään palveluita? Kuinka isoksi meillä on varaa kasvattaa tämä tavallisen ihmisen järjelle niin monimutkaistunut ja koko ajan muuttuva järjestelmä ” Laitetaanko aina vain laastari laastarin päälle. Voisiko hetkeksi pysähtyä miettimään mitä me ollaan tekemässä?”(suora lainaus Katjalta) tämän päivän Suomessa. Kokemustieto on, että palvelujärjestelmä vetää eri suuntiin, hajottaa ja tekee avuttomaksi oman elämän suhteen.

Näin aamuyöstä mielikuvan, jonka kirjoitin ylös: ”me ihmiset olemme luoneet palvelujärjestelmän ,joka on kuin viidakko. Nyt sinne koulutetaan erilaisia oppaita poluttamaan ihmisiä. Mitä jos siihen viidakkoon aikoinaan eksynyt ja siellä kauan asunut onkin oppinut elämään viidakon pelisäännöillä. Hänet saatetaan nähdä palvelujärjestelmän hyväksikäyttäjänä. Moni meidän kuntoutuja on joutunut kohtaamaan meitä ammattilaisia, joilla on hyvä vainu torjua viidakon parasiitteja, jolle jokainen avuntarvitsija on mahdollisesti sellainen. Olen kuullut monia tarinoita, mitä on kohdata tämä asenne kohdassa, kun kaikki on menetetty. Olen kuullut miten kuntoutuminen loppuu siihen ettei ihminen saa bussilippua tai ei enää toista kertaa kykene kysymään apua, kun muistaa mikä asenne on vastassa. Mitä jos poluttajalla on se sama asenne tai hän kuuluu meissä ammattilaisissa siihen oppaitten heimoon, joka on sitä mieltä että kyllä me ammattilaiset tiedetään ja kuljettaa kaikki elämänretkeläisensä omien elämänarvojensa lähteelle, kaappaa opastettavansa mihin itse tahtoo tai mihin osaa tai muistaa ja jos ei elämänretkeläinen meinaa tulla niin motivoi ja sanktioi.

23.11 2011 elämän kevät 2011 ja pala syksyä

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 23. marraskuuta 2011 kello 18:05

2011 voi elämän KEVÄT

VUOROTTELUVAPAALAISEN VAPAAEHTOISTYÖ VUOSI

 

Jäin vuorotteluvapaalle, jotta voimme työparini Katjan kanssa saattaa meille niin arvokkaan työn päätökseen. Eteenpäin siirrettävään muotoon. Teen tämän vapaaehtoistyönä itseni ja niiden ihmisten vuoksi ,jotka ovat kanssani kokemuksensa jakaneet ja niiden vuoksi, jotka haluavat tietoamme kuulla.

 

JOULUKUU 2010

Minä vuorotteluvapaalainen lepään. Takana 5 vuotta työtä, joista 2 viimeistä niin innostavia uuden luomisen ja samalla raskaita raskaita murenemisen vaaran vuosia. Nyt on ympärillä hiljaisuutta, ja ohi kiitäviä pelon puistatuksen hetkiä, syvää väsymystä, lepoa, surun ailahteluja, yksinäisyyttä, josta en tunnu saavan tarpeekseni. En jaksa ihmisiä nyt. Ja kuitenkin kun heitä tapaan voin olla ja viihtyä, viipyä. Hiljaisuuden aikakausi tässä ja edessä, ei voi tietää.

 

TAMMIKUU 2011

3.1.2011 KIRJA EHDOTUS mennyt kustantajalle, voin liittyä kirjoittajien joukkoon jos haluan. Tänään en halua.

6.12011 Aloin maalata omaa kasvuprosessiani Portaat projektin ajalta :PIMEYS/VALO. Siitä tulikin pitkä rupeama maalaamista kun kuva muotoutui kuukausien myötä näyttäen kasvuni vaiheita. Valokuvasin koko prosessin.

11.1.2011 Työreissu Lähiesimiehen ja Katjan kanssa Tallinnaan puhumaan vielä projektin ajasta nyt 3.na vapaana tasavertaisena ihmisenä muutama viikko projektityön loppumisen jälkeen. Moni asia saatiin puhuttua. Jotakin asettui välillämme uusille urille, jo sulkeutunut aukesi uudelleen sallivammin silmin. RAY.lle menevää raporttia luettiin ja kommentoitiin. Nyt näin oman vuosien työni muokattuna projektin raporttikielelle, enkä sitä enää työni arjeksi tunnistanut. Se olisi voinut olla minkä tahansa hankkeen raportti, johon olin viime aikoina tutustunut. Näinhän hanke ja projektimaailmassa asiat kuuluu raportoida, työstä jää näkymättä paljon sitä elävää, ihmisen puhetta ja tilalle tulee yleistävää. Raportti oli kirjoitettu siinä vaiheessa niin, että sen kanssa voi olla pienin korjauksin, jotka sovittiin. Matkan jälkeen pystyin taas päästämään irti yhdestä osasta projektin aikana kertyneistä taakoista.

 

14.1” Työpäivä”. Kirja ehdotukselle kustantajalta vihreää valoa. Minun sanani seisoivat punaisissa.

 

HELMIKUU

Elämässä paljon hiljaisia pysähtyneitä hetkiä. n. Päivä viikossa” töitä”, jolloin työparina suunniteltiin Yliopiston seminaaripäiville kokonaisuutta, joka mahdollistaisi opiskelijoiden prosessin syventymistä. Luotiin rakenne johon kuuluu ennakkotehtävänä oman perustyön kuvaus ja meiltä ennakkoesittelypaketti ja mahdollisuus lähettää etukäteen kysymyksiä. 10 h.n seminaaripäivän rakennetta hiottiin vielä enemmän kasvavan työn elementtejä sisältäväksi. Jälkitehtävä johon sisältyi mahdollisuus vielä kysyä ja vielä meidän vastauksemme opiskelijoille.

 

Sairaanhoitajapäiville haluttiin mennä puhumaan työpariudestamme ja saimmekin sinne puolen tunnin luentoaijan. Sinne sorvasimme etukäteen Artikkelimuotoisen esittelymme.

 

Joskus saattoi olla päiviä jolloin vain keskityin hoitamaan itseäni. Joogasin, kuuntelin hoitavaa ääntä, kävin lenkillä, hautauduin lumihankeen katselemaan tähtiä ja haistelemaan lumen tuoksua, tanssin tyhjässä asunnossa vailla kiinnikkeitä mihinkään. Välillä maalasin näkyville taas kasvuprosessiani ja päästin katsomastani irti. Aloin nukkua kokonaisia öitä ja laukkaavat ratsut korvissani olivat vaienneet. Välillä löydän itseni kohdasta kuten 7.2 olen kirjannut:” olen päästämässä irti paljosta, siitä millä olen itseni määrittänyt: työstä, työnohjauksesta, työntekijyydestä, palkan nauttijan vakaasta tulotasosta, ja haluan päästää vielä irti pelosta hetkistä, vaateista, toiveista, odotuksista. Asetun tähän mitä jää kun kaikki on riisuttu, käsissä oleva kipu vie myös mahdollisuuden intoutua tekemiseen”. Jää uni, valveilla olo, ravinto, olemassa olo,

kohtaamiset, hiljaisuus, liike, vähäiset arjen askareet, paljon aikaa olla, paljon aikaa opetella asettumaan.

 

Kirjoitin projektin aikana viimeiset kuukauden tekstejä niin kovan paineen alla, että vieläkin välillä saan kuin hikkakohtauksia pitäis...pitäis...pitäis...kirjottaaa ja ajattelen, etten ehkä koskaan enää kirjoita sanaakaan ja olkoon niin.

 

Minusta on tullut kotiin hautautuja kauppareissukin tuntuu liian paljolta. Eräänä työpäivänä pidettiin puhelin neuvottelu yliopiston koulutusta järjestävien kanssa ja saatiin uusia näkökulmia koulutuspäiviin.

 

MAALISKUU

Laitoimme kuvauksen työstämme Sitraan uudenlaista työelämää käsittelevään hankkeeseen. ”Yhteisten työpäivien” pitkät viipyilevät keskustelut kahviloissa suuntasi meitä työparina irti projektin aikaisista sidoksista ja ulkoa tulleista määrityksistä.

 

Sairaanhoitajapäivillä olimme tilanteessa jossa pakkasimme tietomme puolen tunnin pakettiin.

100/30 alkua palvelujärjestelmässä. Sirpalekentän kuvaus. Olen kirjoittanut päivän kohdalle. ”Kovia sanoja, meidän tieto tarvitaan. Se on hyvä saada tiiviiseen muotoon. Työpalaveri mallimme jo sinällään pitäisi saada julki”. Vaikka paljon jäi sanomatta niin sen jälkeen kohtaamiset ammattilaisten kanssa avasivat yhteistyötä ja mieleeni jäi etenkin terveydenhoito alan Ammattikorkeakoulun rehtori, joka tuli kättelemään ja sanoi ”meillä on resursseja vaikka kuinka paljon, mutta me ollaan sössitty”

 

Aikaa lastenlasten kanssa . Aikaa itselle, oman prosessin maalaamista ja valokuvaamista.

 

24.3.2011 Työpäivän aikana VALMENNUKSEN RAKENNE syntyi. Kirjoitimme ylös rakenteen jolla meidän on mahdollista siirtää Portailla kerääntynyt tieto ammatikseen ihmisiä auttaville ja opettaa käyttämään työvälineitämme ja kasvavan työn työtapoja. l. Tapaa tehdä työtä niin, että asiakkaan matka siirtyy asiakkaan omiin käsiin ja työntekijät löytävät oman perustehtävänsä, jossa voivat itse olla ja näkevät mikä on heidän ominaisin tapansa auttaa olemassa olevassa viitekehyksessä. Alkukartoittaa niin, että asiakkaan tarve tulee hänen itsensä näkyville omilla sanoilla ,jotta voi arvioida ,mitä apua tarvitsee missäkin vaiheessa Jotta meidän ammattilaisten palvelut poluttuvat hänen käyttöönsä oikea aikaisesti. Yhteistyöpalaveri osuudessa kuullaan

kokemustarina mitä on kertoa 100/30 kertaa se missä ei pärjää ja mihin sitä yhteistyötä tarvitaan ja millaiset työryhmäilmiöt vesittävät asiakkaan elämää. Miten tieto on hyvä kirjata ja kenelle kirjattu tieto kuuluu palaverin jälkeen..... Ydinnettynä. Kokemustarinoilla asioiden sisään saateltuna. Koko ajan yhteisiä kokemuksia jakaen.

Oman perustehtävän selkeytyminen asenne työ

sirpalekentän vaikutukset näkyväksi, kokemustarinan ja näyttelyn johon on tiivistynyt portaat projektin tieto.

kokemustarinat ajasta ja ajanhallintavälineistön omaan käyttöön otto

alkukartoituksen tarinat, arvioiduksi tulemisen tarinat, kiekon käytön opettelu kiekottamalla ja arvioimalla oma nykyhetki.

Historianviivaston opettelu omansa tekemisen kautta

yhteispalaverirakenteen kokemus tarinat ja työvälineet, jaettua kokemaa.

Kasvavan työn löydöt, rakenteet ja kokonaiselämän hallintakansion kokoamista

Jokaisen omaan perustyöhön soveltamiset

Kokonaisia työpäiviä tähän tarvitaan 12 ja aikaa puoli vuotta.

Tämän valmennus paketin ensimmäistä osiota on käyty Itä-Suomen yliopistolla pitämässä nyt 2 vuotena ja palaute on ollut:” vaikuttava”.

 

HUHTIKUU

 

1.  

Yliopistolla Joensuussa seminaaripäivää pitämässä. Jotain tosi kummallista on tapahtunut.

Olen väittänyt että luennointi ei ole minun juttuni, en osaa , en tahdo, jännitän. Teen tätä vain koska asia josta puhumme on minulle niin tärkeä. Olen ryhmäohjaaja ja se on sitä mitä eniten haluan tulevaisuudessa tehdä. Nyt löydän itseni kohdassa, jossa nautin luentopäivämme intensiivisestä vuoropuhelusta kokemustiedon, ammattilaistiedon ja opiskelijoiden tiedon täyttäessä päivien tunnit ja muodostavat joka kerta erilaisen kokonaisuuden yleisön kysymysten innoittamana. Tieto jota olemme tulleet välittämään tulee joka kerta sellaisena kuin tämä yleisö sen kysymyksillään ”tilaa”.

Aloimme tutustumisemme:” miten tässä maailmassa voikaan leipänsä tienata” menemällä Taiteilijoiden ja luovien alojen seminaariin kuuntelemaan työllistymiseen ja elämän rahoittamiseen liittyviä asioita. Tiukassa on taiteilijan leipä, moni tasapainottelee sosiaaliturvan varassa, monilla on leipä pieninä palasina maailmalla ja joku onnistui verkottumalla saamaan ihan lihaakin leivän päälle.

 

Keväällä luovan terapian koulutuksessa kävin oppimassa uutta työvälinettä, jonka voin ehkä ottaa käyttöön vuoden parin sisällä, kunhan olen ensin käynyt oman prosessini työvälineen avulla ja sitä kautta saanut ymmärryksen ja koulutuksen sen käyttöön.

 

Ja taas lepään, syön ja katson uutta kasvua jota on niin luonnossa kuin minussakin.

 

TOUKOKUU

Käytiin esittelemässä valmennuspakettimme Itä-Suomen yliopistolla. Meillä oli ihanasti aikaa kokonainen päivä. Esittelimme mallimme ajatukselle: MASENTUNEILLE OMA PALVELU. Meidän rakenteemme ja työtapamme ovat parhaimmillaan , kun niitä voi toteuttaa mahdollisimman suurta vertaisuutta sisältävän asiakasryhmän kanssa, jolla olisi oma halu siirtyä jonain päivänä takaisin avoimille työmarkkinoille. Molemmat jo pitkään yliopistolla työtään tehneet olivat näkemästään sitä mieltä, että:” tämä on juuri sitä mitä nyt tarvitaan, mutta mistä maksajat?” Yhteisestä päivästämme olen jälkeenpäin kirjoittanut”. Naurua, työniloa luovuusterapeuttisia menetelmiä avaamassa sitä, mitä kukakin meistä tarvitsee työhönsä. Näkyville koko elämänhallinta kansion sisältö. Sanat ”en ole mitään täältä vailla” antoivat vapauden olla tasavertaisena ja tilaa asioiden tulla omasta totuudesta käsin. Asetuin ajatukseen” kaikki tai ei mitään”.

 

Päätimme tarjota vapaaehtoistyönä valmennuspakettimme 12 päivää ohjausryhmän valitsemille maksimissaan 16 hengelle.

 

Sitrasta tuli viesti ,että meidät on kutsuttu 30 muun hankkeen kanssa iltatapaamiseen. Kirjoituksiani sen päivän kohdalta kalenterissa:” Keskustelutilaisuus me ja 29 muuta keskustelemassa avoimessa tilassa uudesta työstä: nuorten, maahanmuuttajien ja uudenlaisen työelämän näkökulmista. Energiataso korkealla:” tämä mitä täällä nyt mietitään on juuri niitä kysymyksiä joihin lähdimme hakemaan työssämme rakenteita ja malleja ensimmäisen asiakasryhmämme haastattelujen jälkeen 2007. Kuulin ja näin juuri samoja mietintöjä joiden kanssa olimme omaa kehittämistyötämme tehneet jo monta vuotta ja joiden kanssa emme mahtuneet siihen tilaan, kilpailutetun työn sirpaleeseen. Kiitos että näitä mietitään täälläkin ja että kuulen tämän ja oivallan että olemme tehneet hyvää ja rohkeaa työtä juuri ydinkysymysten kanssa.

 

Kirjoitettiin RAY:lle raportti ” 5 kuukautta projektin jälkeen ”. ja pistettiin se menemään.

 

Päivä Cursorin järjestämässä ideasta yrittäjäksi , tutustumassa yrittäjien maailmankuvaan ja talouden rakentumisen lainalaisuuksiin. Hyvä luennoitsija kova maailma.

 

Ensimmäisiä perhosia krookuksia ja lapsenlapsia, hentoa pientä meissä kaikissa. Lepoa, piteneviä päiviä, auringon läikkiä, nautintoa olemassaolosta. Maalasin pienelle pojalle valtavaa muumitaulua isolla ilolla.

 

 

KESÄKUU

1.  

1.6 Yliopiston luentopäivä Uudessa kaupungissa. Matka Uuteen kaupunkiin kuin seikkailumatka ulkomaille. Matkattiin sinne 3.lla junalla ja 2.lla linja autolla. Ruokailtiin välillä Turussa Aurajoen rannalla Itämaisen ravintolan terassilla, kuin kokonainen aikakausi muutamassa hetkessä; kaikki seisahtui siihen auringon läikkään .

Koulutuksen rakenteeseen tuli nyt ensi kertaa mukaan luovuusterapeuttiset työvälineeni oppimisen tueksi . Huikea päivä. Olen löytänyt taas lisää oman näköistä tapaa olla opiskelijoiden kanssa ihmisenä kertomassa mitä tiedän ja oppimassa mitä he tietävät ja mitä tässä työhönvalmennus maailmassa mietityttää.

 

1.  

10.6 käytiin tapaamassa projektissa ollutta tutkijaamme Pekka Haajaa hänen työpaikallaan. Saimme tutustua hänen työhönsä koulun rehtorina. Olen kirjoittanut päivästä:” Pekka esitteli työryhmätyöskentelyään, paikalla olevia työryhmänsä jäseniä ja koulua. Näki että työssä oli tehty 2 vuotta todellista kehittämistyötä.” Kerroimme hänelle, mitä meillä on tapahtunut sen jälkeen kun projekti loppui. Pekka tuumasi ”ei teitä pysäytä enää mikään”. Itsellä tapaamisen jälkeen oli voimaantunut olo, kun sai nähdä ihmistä, joka on innoissaan työstään ja oli tilaa jakaa omaansa ja kuulla toista. Se on se vertaisuuden ja kokemuksen jakamisen voimaannuttava hetki.

 

1.  

16.6 Aalto Yliopistolla kuuntelemassa keksijöiden maailman rakenteita, rahoituksia ja tuulia. Olen kirjoittanut kalenteriini:” alkusanoista ja keksimisestä hyvä alustus, mutta päivässä oli paljon mistä jäi paskan maku suuhun. Siellä kaikui monesta kohdasta ”eikö kukaan kuule? Innovaatiojohtajat saivat aikamoisen ryöpyn niskaansa. Onneksi sielläkin oli tauoilla ihmisiä tavattavissa. Lisää verkostoitumista.”

Kesää ,juhannuksen juhlaa, uimista joka ikinen päivä.

 

1.  

27.6 Helsingissä Otaniemessä verkottumassa kuulemassa toisten työstä ja kertomassa omastamme

28.6 Soitin RAY.hyn henkilölle, jolle olin lähettänyt raporttimme toukokuussa. Oli lukenut ja muisti, oli hiukan hämmentyneen oloinen mies, kun ei ollut koskaan aiemmin saanut raporttia 5 kuukautta projektin loppumisen jälkeen ja sanoilla, jotka eivät olleet perinteistä raportointikieltä.. Kerroin vielä lisää työstämme ja aloimme suunnitella vuodenvaihteen jälkeen pidettävää kokoontumista, johon menemme Katjan kanssa esittelemään työtämme.

ESITTELYKANSION MAALAUS PROKKIS HELTEISELLÄ KESÄKUISTILLA nam

Ihmisillä, jotka kertovat työstään tai asioista on usein hienot power point esitykset tai kalvosarjat helpottamassa asioiden jäsentämistä ja asian esittelijän muistin tukena. Ajattelin suunnitella ja rakentaa ”kuvakirja tyyppisen esittelykansion” yhdellä kertaa näkyvän kokonaisen pitkän matkan muotoon.

29.6 Aloin maalata ”esittelykirjaa” muistiinpanoja ajalta: ”Alkukartoitus sivun monet hahmot ja kultareunaiset valonsäteet toivat sanat giljotiineille, jotka ihmisen matkaa katkoo. Hellettä 26 iso varjo suojaa ja sivellin puhuu.

HEINÄKUU

1.  

11.7Yhteistyöpalaveri osuutta maalatessani löytyi sanat ”Esillä erilaiset työntekijät eri näkökulmista, tässä se sattumanvaraisuus syntyy”

18.7. 3.s giljotiini se missä toivo on jo herännyt, eikä ihmisen asiat mahdukaan mihinkään vaan leviävät taivaan tuuliin, se kohta tappaa.

Hellettä 30, kohta tulee pieni mies yökylään ja lähdetään uimaan tai kalaan.

Puuhamaata joogan tapaista liikkumista pihalla, kun kesä on täysimmillään ja tuuli suhisee puissa ja sielussa.

19.7 kasvavan työn sisällä näkyville tulleet työelämään paluuseen liittyvät ilmiöt saivat kuvallisen muodon ja runollisia sanoja. esim. Kuvalle, jossa on sidottu oinas: ”mistä määrittyy mitä voi tehdä? Onko se jotain mitä on tapana? Tai valmiissa rakenteissa tarjolla . Sitooko vai antaako vapauden kasvaa itsekseen. Omanlaisekseen? Voiko kasvun tilan ja suunnan määrätä ulkoa päin? …. Siksi aikaa ja tilaa etsiä suunta. Viikko viikon perään, kunnes jaloissa on omat saappaat ja tie on auki.

Runonäyttely oli lähikirjastossa Siellä oli esillä Katjan ja Leenan runomuotoisia kokemuskirjoituksia ja sain olla ”orjatyövoimana” sitä rakentamassa ja purkamassa. Kävin välillä katsomassa ja kun näyttely oli rakennettu niin, että sinne sai runojen taustapahveille kirjoittaa omia sanojaan, terveisiään ja runojaan, kirjoitin muutaman sanan itsekin. Minä, jonka sanat oli muutama hetki sitten vielä sulkeutuneet lukkojen taakse. Seinät täynnä sanoja niin tosia niin vahvoja niin elämän täyttämiä, niin painavia ,että niitä kantavat kartongit taipuivat kaarelle

1.  

11.7 Pääsin mukaan Tampereelle tapaamaan LK kustannuksen ihania naisia,

jotka olivat julkaisemassa Katjan Runomuotoisia kokemustekstejä ”Matkalla omaan voimaan.”

12.7 PK kustannuksesta Anna-Liisa Lämsän toimittamaan kirjaan liittyen tuli ensimmäiset tekstini katsottavaksi, Tekstit, jotka Projektin aikana olivat aamuyöstä syntyneet saivat tilaa tulla julki. Joitakin niistä vielä vähän muokkasin.

29.7 Katja voitti Meripäivien runoraadin. Hih me istuttiin Leenan kanssa eturivissä ja oltiin niin hengessä mukana, että meinasin unohtaa hengittämisen.

ELOKUU

1.  

9.8 Katjan kanssa Cursorin yritysneuvojalle kippaamassa koko paketin näkyville, jonka kanssa olimme työtä tehneet. Neuvoja näki monia mahdollisuuksia perustaa yritys. Vaan minä en.

11.8 Verkottumassa Helsingissä, saimme nähdä ihanat työtilat ja kuulimme ja koimme mitä siellä tehdään. Pyysimme näitä alansa ammattilaisia toimimaan meille peilipintana työllemme . ”Esittelykansio esiteltiin” ja saimme sille palautteen: ”vaikuttava”

17.8 Painin tämän kirjan PROSESSI tekstin kanssa. Olen kirjoittanut sen moneen kertaan ja lähetin jo välillä kouluttajallenikin luettavaksi ja kommentoitavaksi.

30.8. Portaat tiedon kertomisen ja välineistön opettamisen 12 päivää kestävä jakso alkaa. Tapaamisten aikataulut sorvattiin yhdessä ensimmäisellä kerralla ajatuksella, että olemme valmiita ,kun vuorotteluvapaani maaliskuun alussa 2012 loppuu. Mu kana on 7 osallistujaa. Neljältä eri taholta. Teemme työn vapaaehtoistyönä ja se

kuuluu suunnittelemaamme projektin valmiiksi saattamiseen. Tarvitsen tämän jakson oppiakseni lisää kultakin oman alansa ammattilaiselta, kuinka tietomme tulee tiivistää, työtapamme näyttää ja rakenteistamme kertoa. On ilo tehdä työtä eri ammattialojen edustajien kanssa. Se minkä ajattelin olevan tärkeää rakenteissamme ,l, tarpeeksi tilaa ihmisen prosessin omaiselle oppimiselle, kokemuksen jakaminen ja muokkaantuvuus eri palvelusektoreille on näyttäytynyt todeksi jo nyt, kun olemme työskennelleet 3 kertaa. Lahjaksi on tullut lisää ymmärrystä eri ammattialueiden perustehtävää määrittävistä raameista ja näky siitä miten paljon tietotaitoa ja yhteistä tahtoa ryhmässämme on. Ryhmässä toimii ammattilaisten vertaisuus ja kokemuksen jakaminen, kuten se on toiminut kasvavan työn sisäisenä tapana olla ja tehdä työtä yhdessä.

 

 

SYYSKYY

1.  

6.9 Tavattiin kirjamme toimittaja Porvoossa ja saimme osallistua luennolle, jota hän piti Porvoolaisille opettajille.

7.9 Yrittäjäkoulutuksessa tekemässä talous laskelmia. Katsomassa toimeentulon äärirajoja, kuulemassa yrittäjämaailman totuuksia ja toteamassa, miten monta ominaisuutta, taitoa ja intohimoa itsestäni puuttuukaan, jotta tuohon maailmaan voisin astua. En tiedä voinko ne oppia ja mikä sytyttäisi niin isosti että tahtoisinkaan.

9.9-11.9 Kouluttautumassa lisää, syventämässä osaamistani luovuusterapian asiantuntijana.

15.9 Aloin kirjoittaa tätä osuutta levittämällä Projektin aikana kokoamani 5m pitkän ja 1m leveän projektin prosessin jatkumon näkyville. Siihen olin kerännyt omasta näkökulmastani projektin kulkuun ja rakentumiseen vaikuttavaa tietoa runsain mitoin. Alkaessani kirjoittaa, muistini aukesi tunnelmille ja yksityiskohdille, kuljettaen läpi projektin aikakauden näyttäen sen, mikä nyt on merkityksellistä. Kirjoitustyön edetessä asiat minussa asettuivat oikeisiin mittasuhteisiin ja oivalsin monien tapahtumien yleisen ja yhteisen merkityksen, joita en niiden keskellä eläessäni voinut kunnolla edes katsoa, olivat liian lähellä .

LOKAKUU

Kirjoituskuukausi asiat loksahtelee paikoilleen sanat asettuvat kohdilleen ymmärrys siitä, mihin tällaista aikakautta elämässäni olen tarvinnut alkaa valjeta. Päivät asettuu itsestään huolehtimisen, hyvän ravinnon, liikunnan ja kirjoittamisen selkeään maailmaan. Otan tilaa ja suljen monet elämän asiat ulkopuolelleni. Kirjoittamaan virittäytyminen tarvitsee omat aikaa vievät rituaalinsa, joten kirjoittamista ei ihan helposti pistäkään poikki, kun se lähtee ”kantamaan”.

 

1.  

26.10 Joensuun yliopistolla ”Mielenterveyskuntoutuja työllistämispalveluissa ” Avoimella seminaariosuudella yhteistyön vaikeus puhututti ja pohditutti osallistujia. ”Kuinka tehdä yhteistyötä, mistä guruja luennoimaan siitä”, kun nyt on yhteistyötä tehtävä ja se on niin hankalaa? Kalenteriini kirjoitin sille päivälle pohdintaa:” kuinka tehdä yhteistyötä, jos oma työ on uhan alla. Silloinhan ihmisen luontainen tapa olla turvassa, on kääntyä sisään päin ja suojautua, jokainen ulkopuolinen on mahdollinen uhka”? Kuinka tehdä yhteistyötä, kun jokainen organisaatio puhuu eri kieltä ja toimii omien ”pelisääntöjen” ja uskomusten mukaisesti.”.? Ammattilaiset ovat valmistuneet eri aikaan ja eri opinahjoista. Lukeneet samaa tai eri, koko ajan uudistuvaa tietoa ja sisäistäneet oppimastaan eri viipaleen, juuri sen, joka koskettaa omaa arvomaailmaa ja sopii omiin elämän kokemuksien galleriaan. Joten meillä on jokaisessa työryhmässä monta näkökulmaa asiakkaan parhaasta. ”Miten tehdä yhteistyötä”, niin että asiakkaan hyvinvointi lisääntyy, puhututti? Olisi ollut iso halu vuodattaa juuri siihen kohtaan koko tietomme, yhteistyötä helpottavat rakenteet ja työkalut, mutta siihen olisimme tarvinneet 10 tunnin sijasta 3 päivää. Paneuduimme asiaan sen verran kuin oli mahdollista.

Kuntoutuvan sisäisiä ja sirpalekentän luomia ulkoisia esteitä kuvaava näyttelymme , kokemustarinat ja runomuotoiset ymmärrystä syventävät sanat auttoivat näkemään kokonaisuutta, jonka asiakkaat tullessana palveluiden piiriin, kohtaavat. Vaikka esille tuomamme karuudessaan pysäyttää, niin se sai samalla näkemään asiat ihmisen näkökulmasta ja oman perustehtävän osana suurempaa kokonaisuutta. Näin , että yhteistyön merkitykseen aukesi uusia oivalluksia ryhmässä ja yhteinen pohdinta eri organisaatioista olevien kesken vei asioita eteenpäin

Olimme viemässä työparina vuosien varrella meihin tiivistynyttä kokemustietoa, niin kuntoutujien kuin ammattilaistenkin, oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan, oikeassa muodossa ja vastaanotto oli auki molempiin suuntiin.

 

 

 

 

MITÄ OLEN OPPINUT KOKIJOLTA, ihmisiltä, jotka ovat oman henkisen kasvunsa syvyyden hakeneet kärsimyksen tuolta puolen, syvältä tuskan pohjan takaa.

 

Katja esitti minulle eilen kaksi kysymystä, jotka heti tunnistin tähän kohtaan kuuluviksi.

1.Mitä tietoa olet kokijalta kuullut, mitä koulutuksesi ei ole sinulle opettanut eikä työkokemasi tuonut näkyville?

2 Mitä olet oppinut projektin aikana yhdessä kokemustiedon kanssa?

1 Katja on ollut työparini 7 vuotta. Ensimmäisenä tulee ajatus, että kaikki mitä olen edellä kirjoittanut ja vielä paljon muuta olen oppinut siksi, että työparillani on täyteen eheyteen asti prosessoidun kuntoutumismatkan koko tieto ammattikäytössä insinööri ja yrittäjä tietojen lisäksi. Sain elää kuntoutumisen matkan hänen rinnallaan ensin ryhmäohjaajana sitten työparina ja projektin aikana hän on ollut projektivastaava projektissa, jossa olen toiminut projektityöntekijänä. Se että viimeisten vuosien lähityöryhmäläisillä oli yhtenä tietona muiden tietojen joukossa kokemustieto kuntoutumisesta antoi myös minulle lisää tietoa ja näkökulmia joka päivä.

2006 olin ryhmäohjaaja. Tein työtäni ”sisäänpäin suuntautuneena” oman sirpaleeni kärjestä ihmisiä kohdaten. Projektin aikana eteeni avautui kokemustiedon tuomana pala palalta koko sirpalekentän näky sellaisena, niin kuin asiakkaat sen kokivat. Ymmärrykseni kävi kivuliaan laajenemisprosessin. Moni oppimani ja itsestään selvyys siitä, mitä on olla ammattilainen kyseenalaistui.

Minulla oli monissa tiedoissa isoja aukkoja ja koko työhön kuntoutumisen kenttä oli täysin tuntematon. Onneksi. Katjalle on ominaista uteliaisuus selvittää kokonaisuudet, tarve ymmärtää asioiden syy ja seuraus suhteet ja paljastaa epäkohdat. Sosiaalipuolen käytänteet ja työtavat kyseenalaistuivat insinööri ja teollisuus näkökulmasta katsottuina herkullisesti. Samalla intohimolla hän pureutui ympärillä olevaan palvelukenttään ja toi näkyvilleni havaitsemiaan asioita. Katja oli suuntautunut alusta asti ulospäin etsimään tietoa ja tutkimaan kaikkea, mitä valtakunnallisesti tapahtui niin psykiatrian, vertaisuuden työhön kuntoutumisen, työelämän, opiskeluelämän ja lainsäädännön kentällä ja toisaalta hän toi toi koko ajan kokemustietoaan minulle, jotta sain kuulla ja peilata omaa työtäni ja projektin suuntaa isompaan kokonaisuuteen ja oppia.

 

 

Olen kuullut kokijalta:

kysymykset ”mitä heiltä jonkun olisi joskus pitänyt kysyä

Kokemustarinan tuoman toivon.

Ammattilaisten motivoinnin ja sitouttamisen luotaan työntävä voimasta

Kokemustarinat ammattilaisten erilaisista ja eri suuntiin vetävistä auttamistavoista, auttavista ja auttamattomista

mitä tapahtuu alkavien ja loppuvien palveluiden mustissa aukoissa

mitä on tulla haastatelluksi 100/30

,mitä on elää kun talous on turvattu 3.n kuukauden pätkissä

Tarinat siitä ,mitä on odottaa postilaatikon kolahdusta ja tietoa mihin seuraavaksi on mentävä, kun edellinen on loppunut. Mikä määrää nyt suunnan ja vauhdin?

Miten parantavaa on kun vuosia palvelukentällä erilaisissa palveluissa pyörittyä saa viimein parantavan eläkkeen ja kun eläkepäätös on tullut voi alkaa toipua palvelukentässä pyörimisen traumoista

Olen kuullut mitä tapahtuu kun ihmisen elämä lokeroituu ”pakasterasioksi” kuntouttavan työn rakenteisiin, joista ei koskaan, ikinä milloinkaan pääse sinne avoimille työmarkkinoille, eikä enää muuallekaan.

Olen kuullut kokijoilta tämän ja nyt palaan teksteissäni taaksepäin ja lisään jokaiseen aikakauteen osion: mitä olen oppinut kokijoilta.

Muutokset työssäni näkyivät ennen ulkoa tulevina koko ajan muuttuvina määrityksinä. Nyt kokemustiedon avattua silmäni, näen koko sirpalekentän vaikutukset suhteessa ihmiseen, niin kuntoutujaan, ammattilaiseen kuin meistä ihmisistä koostuviin organisaatioihin yhteiskuntaan.

Sain kuulla ihmisten kertomaa Sisäisistä ja ulkoisista etenemisen esteistä, jotka olivat aivan muuta , kuin depressiokaavakkeiden listat tai diagnoosien sisällysluettelot. Työtapamme antoivat tilaa suoralle puheelle. Tänään mietinkin mikä on sairasta ja mikä on tervettä reagointia mahdottomiin tilanteisiin ja milloin meidän ammatillisten yhteen sovittamattomien erilaisten näkökulmien tuomat sekaannukset menevät asiakkaiden sairauden piikkiin?

Ihmisten kokemien pohjalta aloin ymmärtää mistä kaikesta syntyy vastakkain asettelu hoitopuolen ja potilasyhteisöjen välille.

Tänään tiedän miten vähän moni koulutus antaa eväitä niin paljon lisääntyneiden mielenterveysongelmien kohtaamiseen, etenkin masentuneiden lisääntynyt joukko tarvitsisi tasavertaisen kohtaamisen mahdollisuuden ja mahdollisimman suurta vertaisuutta sisältävät, heitä varten suunnitellut paikat. Minua on riipaissut, kun olen kuullut miten paljon ihmisen täytyykään unohtaa osaamistaan ja miten pieneksi, nöyräksi ja huonoksi on ihmisen asetuttava saadakseen apua ja pitääkseen tukensa. Tai, että voi kävellä paikalliseen mielenterveyskuntoutusta tarjoavaan paikkaan, jossa tarjotaan kaikille kaikkea? Sulautua joukkoon?

Kokemustieto siitä mitä tapahtuu kun tieto, jota yrittää työntekijälle kertoa ei tule kuulluksi tähän viitekehykseen ja koko tiedosta poimitaan vain, joku toissijainen seikka ja sitä lähdetään koko ammattitiedolla ratkaisemaan ja se lähtee suuntaamaan elämää kohdassa, jossa jokin muu asia on kertojalle ensisijainen.

Kokemustieto on kertonut, että ihmiset haluavat sitoutua omaan kuntoutumiseensa, kun löytyy oikealla tavalla asetetut kysymykset ,oikeanlainen asenne, tila mihin mahtuu kokonaan tietoineen ja taitoineen, kun on mahdollisuus valita, kun on talous turvattu, kun on riittävästi aikaa, jota voi itse säädellä itse etenemisensä suuntaa ja vauhtia. Noita ominaisuuksia joita elämässä meistä jokainen haluaa.

Olen kuullut kokijalta siitä isosta pettymyksestä, kun kukaan ei tunnu tietävän mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä ja kuinka heitä auttaa?

 

Tämä kaikki on täytynyt tapahtua, tulla kuulluksi, ja tätä kautta syntyy ymmärrys ja pohja sille mihin tarpeeseen KASVAVAN TYÖ JA TYÖ TYÖVÄLINEITÖ syntyi. Nyt ,kun opetamme välineistömme käyttöä pilottina ammattilaisryhmälle, niin vertaisuuden kantavat elementit tulivat paikalle automaattisesti . Nyt haluan kokemustietoani jakaa kaikin mahdollisin tavoin. Kokonainen matka kuvaa myös miten ainutlaatuinen on työpariutemme ollut. Nyt en puhu työpariudesta, jossa ammattilainen on ohjaksissa ja vertainen on kuntoutumassa, tekemässä kuntouttavana työnä vertaistyötä , tekemässä arvokasta asennetyötä kertomalla sen hetkisestä selviytymistarinansa kohdasta tai kertomassa ammattilaisen työtä vahvistavaa selviytymistarinaa. 7 vuotta olemme toimineet kahtena tasavertaisena oman erityisosaamisemme ammattilaisena. Katjan erityisin tiedonlähde on kokonainen masennuksen syövereistä selviytymisen, eheytymisen, parantumisen, ja henkisen kasvun matka, joka on jalostunut tiedoksi, kuuluu suorana puheena ja näkyy kauneutena.

Mm. luennoilla, jotka ovat olleet osa työtämme, olen huomannut että pelkästään Katjan paikalle tulo, karistaa ihmisten stereotypioita masentuneesta ja tekee asennetyötä. Kun työmme olemukseen kuuluu myös ,että nyt on lupa kysyä mitä tahansa kummalta tahansa niin ihmiset ,jotka kohtaavat epävarmuutta, miten olla kun kohtaan masentuneen, ovat saaneet evästä arkityöhönsä.

 

24.11 2011

tekijä: Ulla Hietanen päivä: 24. marraskuuta 2011 kello 16:58

LOPUKSI HALUAISIN SANOA

Kuka minä olen? Mikä on se tieto, jonka projektiin toin mielenterveyshoitajana Luovuusterapian asiantuntijana? Entä mitä tiedän nyt yhteisestä matkasta oppineena.

 

Tulin Portaat projektiin eväänäni 49 vuotta naisen elämää, josta 10 vuotta ravintolakokkina. Ammatinvaihto, kun keho ei enää kestänyt, eikä mieli tahtonut jatkaa vanhaa. Tietoni pohjana Mielenterveyshoitajan 3 ja puoli vuotta kestänyt ammattitutkinto, 6 vuotta Psykiatrisessa erikois sairaanhoidossa akuuttipsykiatrian osastolla rikastunut työkokemukseni, 5 vuotta yhdistyksessä ryhmäohjaajuutta, projekti ja kehittämistyönä ja sisälläni 9 vuotta Luovuusterapian asiantuntijuuden ammatillista täydennyskoulutusta, työn ohella opiskeltuna Kymenlaakson ja Turun kesäyliopistoissa. l. Virallinesesti: MTH,luovuusterapian asiantuntija LTkoul.ohj ©WTK.

Kävin luovuusterapian asiantuntijuus koulutusta koko projektin ajan ja nyt 2011 takanani on 14 vuotta ja 128op ja jatkan opintoja edelleen.

Se että opin luovuusterapian asiantuntijaksi tarkoitti sitä, että kävin omat ihmisenä olemisen prosessit koulutuksen aikana luovuusterapeuttisilla menetelmillä ja sitä kautta sain ymmärryksen ihmisyyteeni, prosessiini, eettisyyteeni ja opin käyttämään luovuusterapeuttisia työvälineitä. Luovuusterapian asiantuntijuudessa on Ihmisyyden arvokkuutta kunnioittava syvä ja laaja alainen ihmiskuva, se on osaltani ollut projektin prosessia ja sisällön toteutumista ohjaava tekijä Sain tuen Luovuusterapeuttisten menetelmien soveltamiseen siihen ammatilliseen viitekehykseen jota olin toteuttamassa kouluttajaltani, työnohjaajaltani ja Projektimme prosessin työnohjaajalta Warpu-Tuulia Karjulalta joka on : Luovanprosessin ja luovuusterapian erityisasiantuntija ja kouluttaja.

Luovuusterapian koulutusohjelma ©WTK 1993-2014. Luovuusterapian asiantuntijoiden auktorisoija. Laajennetun perhe- ja psykoterapian terapeutti, psyk.esh. työnohjaajaCSLE®,mentori.

 

 

Takanani psykiatrian historian kehityksen kaari.

Edessäni lupa olla kehittämässä kokemustiedon pohjalta

Itsessäni iso sitoumus työhön.

 

Alusta asti työn keskipisteessä ihmisten tieto tarpeistaan nyt, kokemustarinan avaamana suorana ja totena.

Siihen katseeni käänsin, korvani aukaisin, huomioni kiinnitin, osaamiseni suuntasin ja innostuin niin, etten koskaan ennen. Kuinka hyvä on tehdä työtään, kun on välineet, joilla ihmisen tarve tulee näkyville, tieto kuulluksi ja on aikaa antaa jokaisen oman tiedon muuttaa arkea ja luoda projektin rakenteita. Rinnalla työpari, joka kantaa jalostettua kokemustietoa mukanaan ja taustalla kehittämiseen varattu RAY.n rahoitus vielä 4.ksi vuodeksi.

 

Tulin projektiin sydän auki ihmisen kaikelle tiedolle, se sai tulla ja toimia luomisen elinvoimana ja antaa rakenteiden syntyyn todellisen tietopohjan. Seurasi 3 hyvää ison innostuksen kantamaa ja kehittämisen vuotta.

 

2008, en osannut työstämme kertoa, en saanut suojaa rakennettua , en voinut keskeneräisestä paloja maailman kilpailutuksiin jakaa. Paineen alla sirpaleeseen sisään vetäydyin, siinä luki kuntouttava työ.

Sydän sulkeutui lokeroonsa, yhden elämän sektorin verran vastaanottavaksi. Sen verran kuulevaksi ,kuin itse työlleni tilaa sain. Sadat kysymykset suihkivat ilmassa luukkujen sulkeutuessa. Suhteessa kehen ja mihin on tietomme ihmisen mielen eheydestä ja rikkonaisuudesta kerääntynyt, teoriamme rakentuneet, nuo vielä nuoret ja silti ajan saatossa moneen haaraan jakautuneet?

Entä tämän ajan elämästä kumpuava pahoinvointi, joka mielen sairaudeksi nimetään?

Toimiiko tietomme, kantaako rakenteemme, antaako tilaa ihmisen toipua, asettuuko asenteemme, avaamaan vai sulkemaan ihmisen oman viisauden elämästään.

Kuinka paljon tavat auttajana ja autettavana olemisen rooleista ja vastuista sulkee pois tilaa muutokselta, voiko olla aina joko autettava tai auttaja, entä kokonainen ihminen?

Sisälläni vasta auennut ymmärrys sirpalekentän toiminnasta, jonka vierelläni omaa matkaansa työstänyt ja muut kuntoutumassa olevat minulle valaisivat tietonsa kirkkaalla valon heittäjällä. Korvistani putosi tulpat ja sirpaloivan auttamiskentän koneen ryskytys kuului taustameluna työssäni. Sain kokeman, mitä on tehdä työtä kun henkinen tila loppuu. Mitä on olla yhden tiedon vastaanottaja pienen palan kuulija, kun näki kokonaisuuden. Itse siihen taivuin hyväksyntää hakiessani. Suljin työstäni paljon pois sitä mitä minua johtaneet eivät kuulleet, kun en osannut kertoa.

Oman kasvuni kohta:

Seison seitsemän tien risteyksessä

Joka suunnassa eri totuus

korvissa jyskyttävät laukkaavat ratsut

karkottavat yön samettisen

levon

jalkoihini valuu lantioni heikkous

kivetyn ja muutun tuulen pieksämäksi

silmät aukeavat takaraivoon ja ohimoille.

niin läpäisevä ja hauras

tyhjä

kaiken tulla

suolaisista vesistä tiivistynyt

paineen alla kiteytynyt

peilipinnasta heijastuva

täyttynyt

kirkas syvä katse

lahja elämältä

nyt

Riisun vanhat roolit, ne sirpalekentän rakennuspalikat. Otan mukaani ihmisen kokemukseni, tietoni, taitoni ja särkyneen sydämeni. Ei sydämeni rikki ole, se on auennut ihmisen viisaudelle, tiedolle joka tulee kärsimyksen tuolta puolen. Tiedolle jossa itsessään on vastaukset. Tiedosta, josta minun täytyi oma viipaleeni hakea matkalla kohti uupumisen rajaa. Kokemasta kun stressi paisuu niin

suureksi, ettei levolle ole sijaa, työpahoinvoinnista mitä kuulluksi tulemattomuus tuo tullessaan .Ja tässä ahtaassa välissä luon, mitä mahdun, innostun kohtaamisista ja näen ihmisten oivallusten riemun. Kokemasta, kun oma tieto alkaa mahtua, henki kulkea ja tuki työlle alkaa syntyä. Tiedosta josta syntyi mallit ja rakenteet, joihin oma tietoni liittyy, lomittuu ja punoutuu kokonaisuudeksi. Ilman Katjaa en olisi tästä läpi edes tahtonut mennä. Olisin antanut periksi, kutistunut mahtuvaksi, taipunut hyväksytyksi. Hänen kokemustietonsa masennuksesta ei suoruudessaan ja rehellisyydessään jättänyt tulkinnan varaa, siispä kuulin, uskoin ja asetuin kokijan rinnalle tekemään työtä , niin rohkeaa ja lahjomatonta.

Miten on helppo ammattilaisena työtään tehdä, kun tulee työssään tuetuksi .Kuulen taas kokonaan ihmisen sanat. Siinä vastuut asettuu oikein kaikille omansa ja valinnan vapaus lehahtaa huoneeseen tuoden mukanaan ilon ja keveyden.

 

KIITÄN JOKAISTA KOHTAAMAANI

1.  

20.9.2011 alkoi projektin prosessi kirjoittautua ja nyt olenkin istunut koneella yli 2 kuukautta kaikki. Olen iloinen etten jäänyt siihen jumiin, ettei minusta tule ulos enää sanaakaan. Tähän on hyvä pysähtyä tällä erää ja sulkea yksi elämäni merkittävimmistä työrupeamista. Nyt voin nousta koneelta ja jatkaa matkaa, jota elämäksi kutsutaan. Olen kertonut minkä olen löytänyt, olen päästänyt tietoni eteenpäin, voin sulkea Portaat projektin nyt 11 kuukautta rahoituksen päättymisen jälkeen ja olen vapaa hetken lepäämään tyhjässä ja sitten suuntaamaan katseeni johonkin uuteen.

Portaat projektin projektityöntekijä 2007-2010

vuorotteluvapaalla vapaaehtoisena työn tähän valmiuden tilaan saattanut 2011

Ulla Hietanen, MTH,luovuusterapian asiantuntija LTkoul.ohj ©WTK.