Tulevaisuuden terveydenhuolto on

Klinikat nousevat nyt pyörille

s. 12

Terveyspalvelut mullistuvat

20 vuodessa s. 20

Kansalaiset kaappaavat vallan omaan terveystietoonsa s. 6

Kerttu Irjalan mielestä potilaan etu on unohdettu s. 17

Mobiili tutkimuspyyntöjen hallinta vähentää askeleitasi.

3MYLAB NYT 1/2015

PÄÄKIRJOITUSSAMULI NIIRANEN

3 PÄÄKIRJOITUSSamuli Niiranen

4 UUTISIANäytteenoton mobiilinkäyttö laajenee

Weblabin ominaisuuksiin useita uudistuksia

Verlabon verikeskusjärjestelmäksi Tykslabiin ja Huslabiin

5 MYLABIN KASVO Päivi Elo

6 KUKA OMISTAA TERVEYSTIETOSI?

9 KOHTI SAIRAUKSIEN JATKUVAA SEURANTAA

10 NOPEA DIAGNOOSI SYÖPÄPOTILAALLE

12 LIIKKUVAT KLINIKAT TULEVAT NYT LUJAA

16 ÄLKÄÄ UNOHTAKO POTILASTA

20 TÄLTÄ NÄYTTÄÄ TERVEYDENHUOLTO 20 VUODEN PÄÄSTÄ

SisällysMYLAB Nyt

1/2015 Uuteen vuoteen 2015

Vuosi 2015 on alkanut Mylabis-sa työntäyteisissä tunnelmissa, muun muassa HUSLABin tie-topalvelu-uudistuksen käyn-nistymisen merkeissä. Kaiken kaikkiaan Mylab on alkaneen vuoden aikana mukana monissa mielenkiintoisissa hankkeissa. Ne liittyvät vahvasti diagnos-tiikan ja sen tietotekniikan tu-levaisuuteen, kuten tämän leh-den kirjoituksissakin tuodaan esiin. Mylabilla on suuri kunnia olla mukana tässä alan kehityk-sessä nyt ja tulevaisuudessa.

Kansal l isel la tasolla yksi mie-l e n k i i n t o i n e n uutinen heti vuoden alkuun oli se, että Itella otti 1.1.2015 al-kaen uudestaan käyttöön perin-teikkään Pos-ti-nimensä. Jää nähtäväksi, vies-tiikö nimenvaih-to yleisemmäs-tä kehityksestä kohti nykyistä perinteikkääm-pää kielenkäyt-töä. Ehkä tari-nan opetus on ainakin se, että sillä, miten ni-meämme asiat, on paljon merki-tystä. Jopa 80 % postin asiakkais-

ta koki Posti-nimen Itellaa sopi-vammaksi yhtiölle.

Alkaneesta vuodesta tulee varmasti mielenkiintoinen sekä alamme kehityksen kannalta et-tä yleisemminkin sen suhteen, mihin maailma on menossa. Ku-ten vanha viisaus toteaa, kehi-tys ja muutokset on hyvä nähdä ensi sijaisesti mahdollisuuksi-na. Pitäkäämme tämä mielessä myös vuonna 2015.

Hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille MylabNyt 1/2015-leh-den lukijoille.

Mobiili tutkimuspyyntöjen hallinta vähentää askeleitasi.

4 MYLAB NYT 1/2015

Uutisia

NÄYTTEENOTON MOBIILINKÄYTTÖ LAAJENEE

UUTISET KOKOSI Hanna Hyvärinen

Näytteenoton mobiilisovellusten käyttö kasvaa ja laaje-nee. Sovellusten käyttäjämäärät lisääntyvät sitä mukaa, kun tieto sovelluksista leviää ja uusia käyttötarpeita tu-lee esiin.

Mylabin uusin mobiilinkäytön osa-alue on yksittäisten potilaiden näytteenottosovellus, jota voidaan käyttää kiireettömässä näytteenotossa. Sovelluksessa näyt-teenottopyynnöt haetaan potilaan henkilötietojen pe-rusteella, ja se soveltuu käytettäväksi esimerkiksi ko-tisairaanhoidossa tai pienillä terveysasemilla. Mobiilin ansiosta esimerkiksi pienillä terveysasemilla ei tarvitse ylläpitää kalliita laitteistoja.

— Mobiilisovellus liikkuu näytteenottajan mukana näytteenottopisteestä toiseen, jolloin kiinteitä laitteita ei tarvita, toteaa Mylabin sovellusasiantuntija Maria Sorvo.

Myös näytetarrat voidaan tulostaa mobiilitulostimella suoraan näytteenottopaikalla. Näin tarroja ei enää tarvit-se kirjoittaa käsin eikä tulostaa uudelleen laboratoriossa.

WEBLABIN OMINAISUUKSIIN USEITA UUDISTUKSIA

Weblab-kokonaistietojärjestelmän näytteenottotoimin-toihin ja laiteliitäntöjen hallintaan on tehty uudistuksia.Liitäntöjen osalta Weblabin pitäisi nyt taipua entistä paremmin erilaisten laiteyhdistelmien hallintaan. Myös valvontaa voidaan kohdistaa eri tavoin. Käyttäjä voi hel-posti valita ne laitteet, joita hän kulloinkin valvoo. Näin valvontaa voidaan keskittää tai hajauttaa esimerkiksi työvuorojen mukaan.

Potilas- ja kontrollitulosten tarkastelunäkymiä on niin ikään uudistettu. Listauksissa tarjotaan käyttäjälle lisä-tietoja entistä selkeämmin. Listanäkymään on lisätty ominaisuus, jolla kunkin rivin voi klikata auki. Rivin klik-kaaminen avaa lisätietoja ilman, että niitä tarvitsee men-nä tarkastelemaan eri näkymään. Myös hakutoimintoja on parannettu.

Näytteenottotoiminnoissa uudistuksia on tehty vielä isommalla kädellä. Muun muassa ylimääräisiä valikkoja ja toimintoja on karsittu. Tavoitteena on, että yhdellä toiminnolla voidaan hoitaa mahdollisimman monta eri-laista tilannetta.

Myös näytteiden yhdistelylogiikka on uusittu. Siinä missä näyte aiemmin muodostui tutkimuksia tilattaessa, nyt näytteet muodostuvat vasta tarrojen tulostuksen yhteydessä tai kun näyte kuitataan otetuksi. Tämä aut-taa varautumaan paitsi yllättäviin tilanteisiin, myös nor-maaleihin laite- ja organisaatiouudistuksiin.

VERLABON VERIKESKUSJÄRJESTELMÄKSI TYKSLABIIN JA HUSLABIIN

Mylabin ja Fimlabin yhteistyössä kehittämä verikeskus-järjestelmä Verlabon tulee lähivuosina myös Tykslabin ja Huslabin käyttöön. Tykslabissa Verlabon pyritään saa-maan käyttöön ensi syksyyn mennessä, ja Huslabissa Verlabon tulee käyttöön osana Weblab-kokonaistietojär-jestelmäuudistusta näillä näkymin vuosien 2016 ja 2017 vaihteessa.

Ennestään Verlabon on ollut käytössä Fimlabissa sekä Etelä-Karjalan ja Kymen sairaanhoitopiireissä.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana Verlabonia on kehi-tetty edelleen eteenpäin yhdessä Fimlabin kanssa. Yh-teistyötä tehdään myös jatkossa.

— Siten varmistetaan, että tuote palvelee asiakkaita ja käyttäjiä parhaalla mahdollisella tavalla. Fimlabissa on ydinosaamista siinä, mitä järjestelmältä todella vaadi-taan, toteaa Mylabin tuotepäällikkö Mikko Sipilä.

5MYLAB NYT 1/2015

Kuka olet ja mitä teet Mylabissa?Olen Päivi Elo, sovellusasiantuntija Rat-kaisut-osastolla. Vastuullani on uuden Weblab-kokonaistietojärjestelmän pa-tologian toimintojen suunnittelu.

Milloin ja miten tulit Mylabiin?Tulin Mylabiin vuonna 2007. Kuulin edellisessä työpaikassani huhuja, et-tä Mylab ryhtyy tekemään patologian järjestelmää. Päätin ottaa asiasta sel-vää ja lopulta päädyin tarjoutumaan töihin. Mylab veti puoleensa, sillä olin tehnyt sen kanssa yhteistyötä aiem-minkin. Tunsin ihmiset ja tiesin, että täällä on hyvä henki.

Miten työnkuvasi on muuttunut?Aloitin yhteyspäällikkönä, kunnes vuonna 2009 ryhdyin suunnittele-maan patologian toimintoja. Nykyään työhöni kuuluu myös myynnin tuki pa-tologian osalta. Sitä kautta osallistun erilaisille opintopäiville ja messuille.

Mylabkin on muuttunut. Henki-löstömäärä on lähes tuplaantunut ja organisaatiota on uudistettu. Myös

Mistä ilahduit viimeksi?Perheemme 16-vuotias teini sai pe-ruskoulun jälkeen haluamansa opis-kelupaikan. Se ei ole ihan itsestään selvää, kun kyseessä on tuonikäinen miespuolinen henkilö.

Mistä haaveilet?Siitä, että teini joskus myös valmistuu opinnoistaan. Ja jos golfissa joskus pääsisi alle 10 tasoitukseen, niin se olisi hienoa. Työssä haaveilen, että jonain päivänä näen patologian sovel-luksemme käytössä ja toimivana.

Koirat ja mailat ulkoiluttavat sovellusasiantuntijaa

TEKSTI Hanna Hyvärinen KUVA Hanna Koikkalainen Mylabin kasvo

EU-säädökset ja laatujärjestelmien käyttöönotto ovat muokanneet työtä.

Mikä on työssäsi parasta?Hyviä puolia on paljon. Motivaatiota ylläpitää se, että saan itse luoda jo-takin konkreettista. On hienoa, kun jokin toiminto valmistuu. Lisäksi asia-kaskontaktit ovat työn suola. Tykkään höpöttää ihmisten kanssa.

Mitä teet vapaa-ajallasi?Perheessämme on kolme dandiedin-montinterrieriä. Meille ei koskaan pi-tänyt tulla kolmea koiraa, mutta niin vain kävi. Niiden kanssa saan sitten ulkoiluttaa itseäni. Yksi koiristamme on myös jalostuskäytössä, joten jon-kin verran kierrän näyttelyissä. Rotu on ikivanha, peräisin jo 1700-luvulta.

Toinen harrastukseni on golf. Viime kaudella pelasin 70 kierrosta. Golfin kanssa on käynyt vähän samoin kuin koirien kanssa. Siitä ei pitänyt tulla kil-paurheilua, mutta niin vain tuli. Osal-listun kilpailuihin aina, kun pääsen.

Työkaveri Päivistä:“Päivi on Mylab's Queen of the Pat-hology. Päivi valaisee huoneen räis-kyvällä ja suurella sydämellä. Hänen kanssaan on kiva sparrailla ideoita puolin ja toisin, koska mikään ei ole off the limit.”Ohjelmistoasiantuntija Seppo Savolainen

6 MYLAB NYT 1/2015

Kuka omistaa terveystietosi, sinä vai sinua hoitava terveydenhuol-lon organisaatio? Valtakunnallinen Kanta-hanke kokoaa tiedot yhteen, mutta sinulla on oikeus vain katsella tietoja esimerkiksi Omakanta-palve-lun kautta.

Tulossa näyttää kuitenkin olevan iso muutos. Tulevaisuudessa jokai-nen meistä voi tuottaa, muokata ja hallinnoida omaa hyvinvointi- ja terveystietoaan, joka integroidaan terveydenhuollossa kerättyyn poti-lastietoon. Tietojen käytöstä ja luo-vutuksesta päätämme itse.

— Jo nyt olisi teknisesti mahdol-lista integroida tiedot siten, että lääkäri näkisi yhdellä silmäyksellä yhteenvedon henkilön sairauden hoitoon liittyvistä tiedoista. Tämä ei kuitenkaan riitä, sanoo kehityspääl-likkö Jari Ylönen Mylabilta.

— Tähän saakka tietojärjestelmiä on kehitetty meitä hoitavien am-mattilaisten ja organisaatioiden tar-peisiin. Vähintään yhtä oleellinen kysymys kuitenkin on, mitä me ihmi-set itse tarvitsemme ja haluamme.

Ylönen näkee useita isoja tren-dejä, jotka ajavat kehitystä sa-maan suuntaan. Teknologia ke-hittyy nopeasti ja kuluttajille suunnatut mobiilipalvelut leviävät

ympäri maailmaa, mikä mahdol-listaa kansalaisten osallistumisen oman terveytensä seurantaan. Jul-kisen sektorin kustannukset puo-lestaan kasvavat vauhtia, jota on pakko hillitä. Lisäksi ihmiset itse haluavat ottaa entistä suuremman roolin terveydestään.

— Yksi tärkeä tekijä tässä muu-toksessa ovat suuret ikäluokat, jotka ovat jäämässä eläkkeelle. Edellinen sukupolvi keräsi vielä ra-haa perinnöksi. Nyt eläkkeelle on jäämässä sukupolvi, joka on jo tot-tunut käyttämään rahaa palveluihin ja omaan hyvinvointiinsa, nuorem-mista sukupolvista puhumattakaan.

Maksuton virtuaaliklinikka kaikille?Yksi mahdollinen tulevaisuuden palvelu on Sitran kehittämä virtuaa-liklinikka, jonka Sitra haluaisi mak-sutta kaikkien kansalaisten ulottu-ville.

Virtuaaliklinikka yhdistelee ja analysoi tietoa eri lähteistä: ter-veydenhuollon tietojärjestelmistä ja henkilön omalta terveystililtä, johon hän tallentaa terveys- ja hy-vinvointitietojaan. Apuna käytetään Duodecimin lääkäreille kehittämää päätöksenteon tukijärjestelmää.

Käyttäjä voi tehdä palvelussa säh-köisen terveystarkastuksen tai täyt-tää oirekyselyn, jonka perusteella palvelu antaa hoitosuosituksia tai ohjaa käyttäjän esimerkiksi lääkärin vastaanotolle tai laboratoriokokei-siin.

— Tämä on esimerkki siitä, mihin terveydenhuolto on menossa maa-ilmalla ja myös Suomessa. Virtuaa-liklinikka yksinkertaistaa hoitoon ohjausta ja vähentää turhia käyntejä terveydenhuoltoon, kuvailee johta-va asiantuntija Tuula Tiihonen Sitras-ta.

Hämeenlinnassa alkoi joulukuussa pilottihanke, jossa virtuaaliklinikkaa kokeillaan flunssa- ja virtsatieinfek-tion oireiden arvioinnissa. Jos hen-kilö täyttää tietyt kriteerit, hän voi saada antibioottireseptin lääkäriltä ilman laboratoriokokeita tai fyysistä kontaktia terveysasemalle.

Potilas lähettää oirearvion sähköi-sesti terveysasemalle, josta hänelle soitetaan takaisin kolmen tunnin ku-luessa. Tulevaisuudessa oirearviolo-makkeita on tarkoitus laatia lisää.

— Ideana on, että terveydenhuol-lon ammattilaiset saavat keskittyä hoitotyöhön, ja turha rutiinityö vä-henee. Tämä voi tuoda huomattavia säästöjä, Tiihonen uskoo.

Kuka omistaa terveystietosi?

Tulevaisuudessa meillä jokaisella on mahdollisuus hallinnoida omia terveystietojamme, uskovat kehityspäällikkö Jari Ylönen Mylabilta ja johtava asiantuntija Tuula Tiihonen Sitrasta. Kun elintapatiedot ja omahoidon mittaukset integroidaan osaksi potilaskertomusta, tiedot ovat myös terveydenhuollon ammattilaisten käytössä.

TEKSTI Virpi Ekholm KUVAT iStock ja Jenni Tikka

7MYLAB NYT 1/2015

Kansalaisen itse tuottama terveys- tieto tulee osaksi hänen sähköistä potilaskertomustaan, jos hän itse niin haluaa. Silloin tiedot ovat myös ammattilaisten käytössä.

Epäröinti on ymmärrettävääIntegraatiot eri tietojärjestelmiin ovat Hämeenlinnassa sujuneet hyvin. Vaikeinta onkin Tiihosen mukaan muuttaa toimintatapoja. Teknologia vain mahdollistaa uu-denlaisen toiminnan.

— Etenemme käytännön pilot-tien kautta, jotta ihmiset pääsevät itse testaamaan palvelua ja huo-maavat, että eihän tämä niin han-kalaa olekaan.

Virtuaaliklinikassa ei ole luotu uutta, raskasta tietojärjestelmää vaan sovellus, joka yhdistelee ja analysoi tietoa eri järjestelmistä. Tämä voidaan toteuttaa kevyesti ja edullisesti.

Tiihosen mielestä on ymmärret-tävää, että lääkärit suhtautuvat

uusiin sähköisiin järjestelmiin epäi-levästi. Monilla on huonoja koke-muksia tietojärjestelmistä, jotka toimivat hitaasti eivätkä keskustele keskenään.

— Kaikissa järjestelmissä tulisi nykyisin olla avoimet rajapinnat. Täysin suljettuja järjestelmiä ei pi-täisi enää lainkaan kehittää, hän napauttaa.

Kuva terveydentilasta täydentyyTerveydenhuollon ammattilai-set saavat kokonaisvaltaisemman kuvan ihmisten terveydestä, kun esimerkiksi elintapatiedot ja oma-hoidon mittaukset yhdistetään ter-veydenhuollossa kerättyyn potilas-tietoon.

— Lääkärit voivat tehdä helpom-min oikeita ratkaisuja, kun heillä on käytössään kokonaiskuva potilaan terveydentilasta ja hyvinvoinnista, ei pelkästään sairaudesta, Jari Ylö-nen pohtii.

Tietojen jakamista ja integrointia ovat Suomessa hidastaneet vahvat tietosuoja- ja muut viranomais-määräykset. Ylönen huomauttaa, että kysyttäessä ihmiset haluavat tiukkaa yksilönsuojaa, mutta sa-mat henkilöt ovat hetken kuluttua valmiita jakamaan hyvinkin intiimit asiansa sosiaalisessa mediassa.

— Mitä tietoja haluaisit, että ter-veydenhuollon ammattilaisilla olisi käytössä, jos sairastut vakavasti ja sinut viedään tajuttomana sairaa-laan? Tähän kysymykseen vastaus onkin, että kaikkien tietojen pitäisi olla näkyvillä, Ylönen kärjistää.

Ylönen peräänkuuluttaa ”kansan-liikettä”, jossa tavalliset kansalaiset määrittelisivät omista lähtökohdas-taan halutut palvelut ja käyttötar-peet. Hän uskoo näin tapahtuvan, mutta yli kansallisten rajojen maa-ilmanlaajuisesti.

Geenitieto osaksi terveystiliä?Yksi iso kysymys on, pitäisikö myös geenitiedon tulla osaksi jokaisen omaa terveystiliä. Tuula Tiihosen

8 MYLAB NYT 1/2015

mielestä pitäisi, koska perimä mää-rittää noin 30 prosenttia ihmisen ter-veydestä.

Tulosten tulkinta voi kuitenkin ol-la vaikeaa eikä kaikkiin perinnöllisiin sairausriskeihin voi itse vaikuttaa. Haluaisitko esimerkiksi tietää, että sinulla suuri riski sairastua Alzhei-merin tautiin, jos et voisi itse tehdä asialle mitään?

STM:n johdolla Suomeen ollaan laatimassa kansallista genomistrate-giaa, ja Sitra on mukana tässä työssä.

— Asiasta on keskusteltu paljon, ja suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, että ihmisellä tulee olla oikeus itse päättää, mitä tietoja hän haluaa. Ih-misellä pitää olla oikeus olla myös tietämättä, Tiihonen summaa.

Jari Ylönen näkee, että geenitieto yleistyy joka tapauksessa, halusimme sitä tai emme.

— Riskinä on, että tietoa käyte-tään yksilön näkökulmasta väärin ja

ihmisiä aletaan hyljeksiä sairausris-kien vuoksi esimerkiksi työnhaussa. Uskon kuitenkin, että geenitieto on kohta samanlaista arkipäivää kuin muukin terveydenhuolto.

Muita palveluja ei saa romuttaaEntä toimiiko sähköinen asiointi myös ikääntyneiden hoidossa? Tuu-la Tiihonen korostaa, että se ei saa korvata kaikkia muita palveluja. Esi-merkiksi yli 90-vuotiaiden määrä li-sääntyy ja heistä vain pieni osa osaa käyttää tietotekniikkaa.

— Terveydenhuollossa ei saa ajau-tua siihen, mihin pankkipalveluissa on jouduttu. Siellä ne yhdeksän-kymppiset jonottavat konttorissa ja maksavat kymmenen euroa laskulta, Tiihonen kuvailee.

Toisaalta 70-vuotiaat osaavat käyt-tää jo varsin hyvin sähköisiä palvelu-ja. Tiihonen kertoo kokeilusta, jossa ikäihmiset saivat tehdä muisti- ja

liikuntatehtäviä tablettitietokoneil-la, jotka ovat tavallisia tietokoneita helppokäyttöisempiä. Kokemukset olivat varsin hyviä.

— Ketään ei kuitenkaan saa pakot-taa sähköisten palvelujen käyttöön. Rinnalla täytyy säilyä muita tapoja asioida terveydenhuollossa, hän huo-mauttaa.

Jari Ylönen uskoo, että ikäänty-neiden etäseurannasta kasvaa vielä iso bisnes. Erilaiset valvontalaitteet yleistyvät erityisesti kotihoidossa, kun ikäihmisten määrä kasvaa ja en-tistä huonokuntoisemmat vanhukset asuvat kotona. Turvallisuus lisääntyy, mutta se ei korvaa inhimillistä kans-sakäymistä.

— Tässä törmätään myös eettisiin kysymyksiin: kuinka paljon ihmisiä voi ja saa valvoa. Niin kauan kun ih-misellä on oma tahto, asiaa pitäisi kysyä häneltä itseltään, Ylönen ko-rostaa.

9MYLAB NYT 1/2015

Vaikka ”quantified self” -ilmiö eli it-sensä jatkuva mittaaminen on vielä pienen piirin puuhastelua, tulevaisuu-dessa meitä ehkä seurataan jatkuvas-ti erilaisilla mittareilla ja antureilla.

Esimerkiksi sepelvaltimotauti ei ehkä koskaan pääsisi kehittymään vakavaksi sydäninfarktiksi, jos järjes-telmä seuraisi tiettyjä merkkiaineita ja hälyttäisi muutoksista ajoissa.

Mylabin toimitusjohtaja Samuli Niiranen näkee, että diagnostiikkaan ei ehkä tulevaisuudessa liity moni-mutkaista teollista prosessia eli veri-näytteiden ottamista ja analysointia suurissa keskuslaboratorioissa. Sen sijaan mittaamisesta tulee jatkuvam-paa ja vähemmän invasiivista.

Työskennellessään vuosina 2006-2007 Bostonissa Niiranen oli mukana tutkimushankkeessa, jossa tutkittiin sydäninfarktin toteamista potilaan hengitysilmasta. Kun ensiapupolik-linikalle tuli rintakivusta kärsivä po-tilas, hänen uloshengitysilmastaan mitattiin tiettyjä sydänkohtauksen merkkiaineita. Näitä hajoamistuot-teita mitataan perinteisesti laborato-riokokeilla.

— Mittausteknologian taso ei vielä silloin riittänyt, jotta asiaa olisi voitu luotettavasti mitata. Uskon kuiten-kin, että tämä on tulevaisuutta, Nii-ranen ennustaa.

Pieni askel potilaiden jatkuvaan seurantaan on saada omahoidon mit-taustiedot suoraan ammattilaisten

käyttöön. Johtava asiantuntija Tuu-la Tiihonen Sitrasta ehdottaa alalle kansallista toimijaa, joka validoisi kotimittareita. Silloin ammattilainen voisi luottaa niiden tuloksiin nykyis-tä paremmin.

Mylab on kehittämässä integraa-tiota vierilaitteille, jolla niiden tu-lokset saadaan suoraan laboratorion tietojärjestelmään mobiiliyhteydellä ajasta ja paikasta riippumatta. Sa-malla vieritulosten luotettavuutta

Kohti sairauksien jatkuvaa seurantaa

TEKSTI Virpi Ekholm KUVA Jenni Tikka

voidaan valvoa laboratoriotietojär-jestelmän laadunvalvonnalla.

— Seuraavassa vaiheessa tämä koskee myös omahoitolaitteita. Sil-loin kotisairaanhoidon ei tarvitse käydä jatkuvasti asiakkaan kotona lukemassa ja kirjaamassa tuloksia, mutta tarvittava tieto välittyy hoi-tavalle lääkärille. Se on yksi tapa in-tegroida tietoa järkevästi ja poistaa turhia työvaiheita, kehityspäällikkö Jari Ylönen Mylabilta sanoo.

10 MYLAB NYT 1/2015

Nopeampi diagnoosi syöpäpotilaalle

Professori Bruce Friedman haluaisi valjastaa tietojärjestelmät palvelemaan paremmin syöpäpotilaan diagnostiikkaa. Integroimalla ja jalostamalla tietoa potilas voisi saada oikean diagnoosin nopeammin ja ilman turhia tutkimuksia.

”Better, faster, cheaper” – parem-min, nopeammin ja edullisemmin. Näin voisi syöpäpotilas saada diag-noosinsa, jos radiologian ja pato-logian järjestelmiin tallennettu tieto koottaisiin yhteen ja luotai-siin järjestelmä, joka analysoisi tä-tä tietoa ja osaisi ehdottaa oikeita tutkimuksia.

Tätä mieltä on Bruce Friedman, emeritusprofessori Michiganin yliopistosta, joka on erikoistunut patologian alan tietojärjestelmiin sekä strategiseen suunnitteluun patologiassa ja laboratoriolääke-tieteessä.

Friedman on juuri palannut Chi-cagosta, jossa hän puhui integroi-dusta diagnostiikasta radiologian alan huippukonferenssissa. Palau-te oli erittäin positiivista.

— Mielenkiintoisin kommentti oli, että kyse on lopulta kulttuuris-ta. Suurimmat esteet ovat meissä itsessämme, hän kertoo Skypen välityksellä Michiganista.

— Koko uramme ajan meille on kerrottu, että mitä enemmän teemme testejä, sen parempi. Yh-dysvalloissa sairaaloiden parhaat tuottomarginaalit ovat laborato-

riotutkimuksissa ja radiologiassa. Toisaalta radiologit ja patologit ovat entistä erikoistuneempia, eikä heillä ole aikaa tai halua yh-teistyöhön. He ovat liian kiireisiä tekemään enemmän ja enemmän testejä, jotka eivät ehkä olisi tar-peellisia, Friedman kärjistää.

Turhat tutkimukset poisFriedman ehdottaa ratkaisuksi integroitua diagnostista tieto-palvelinta ja päätöksenteon tuki-järjestelmää, joka kokoaisi tietoa laboratorio- ja kuvantamisjärjes-telmistä ja analysoisi sitä erilais-ten algoritmien, sääntöjen ja heu-ristiikkojen avulla.

Lopputuloksena järjestelmä eh-dottaisi, mikä tutkimus potilaalle kannattaa seuraavaksi tehdä. Jos hoitava lääkäri niin haluaisi, poti-las voitaisiin lähettää tutkimuksiin automaattisesti. Turhat tutkimuk-set jäisivät pois ja hankalat poti-lastapaukset ratkeaisivat aiempaa nopeammin.

— Tällä hetkellä keräämme val-tavan tietomäärän potilastieto-järjestelmään ja sanomme kliini-koille: ”etsi mitä tarvitset”. Siinä

ei ole mitään järkeä, Friedman puuskahtaa.

— Sen sijaan meidän tulisi käsi-tellä ja analysoida etukäteen tätä tietomäärää, jotta voisimme tarjo-ta tarkempia vastauksia kliinikoille ja helpottaa heidän työtään.

Erityisesti järjestelmästä olisi hyötyä hankalissa potilastapauk-sissa, joissa oikean diagnoosin tekeminen on salapoliisin työtä. Friedman uskoo, että ”tekoäly” auttaisi pääsemään oikeaan diag-noosiin nopeammin, vaikka se ei korvaakaan eri erikoisalojen osaa-jien tapaamisia ja keskusteluja po-tilaan hoidosta.

Johtajat tulee vakuuttaa hyödyistäVaikka Friedmanin ehdotus edel-lyttää kulttuurin muutosta, pa-tologit ja radiologit itse eivät ole suurin este järjestelmän kehittä-miselle. Eniten vastustusta hanke herättää Friedmanin mukaan sai-raaloiden johdossa ja potilastieto-järjestelmien kehittäjissä.

— En usko, että saamme kos-kaan tällaista älykkyyttä potilas-tietojärjestelmiin, koska niiden

TEKSTI Virpi Ekholm KUVA iStock

11MYLAB NYT 1/2015

tehtävä on lähinnä muodostaa lasku-ja ja arkistoida toimenpiteitä. Sairaa-loiden johto ei puolestaan ilahdu aja-tuksesta, koska he ovat jo käyttäneet satoja miljoonia dollareita potilastie-tojärjestelmiin. Nyt heille kerrotaan, että nämä järjestelmät eivät tuota-kaan sitä hyötyä, jota tarvitaan.

Friedman uskoo, että sairaaloiden johtoporras kääntyy lopulta uuden järjestelmän puolelle. Ensin heidät tulee kuitenkin vakuuttaa siitä, että se säästää rahaa ja tuottaa parempia tuloksia.

Friedman korostaa, että järjestel-mä ei vie auktoriteettia potilaita hoi-tavilta syöpälääkäreiltä. Se tarjoaisi vain työkalut nopeampaan diagnos-tiikkaan – kliinikko voisi itse päättää, puuttuuko hän tutkimusten kulkuun vai lähettäisikö järjestelmä potilaan uusiin tutkimuksiin automaattisesti.

Patologian ja radiologian ammat-tilaisia tarvitaan puolestaan järjes-telmän kehittämisessä ja ylläpitämi-sessä. Sen käyttämiä algoritmeja ja sääntöjä tulee päivittää säännölli-sesti: vaikka järjestelmä toimii auto-maattisesti, se edellyttää ammatti-laisten hallinnointia ja valvontaa.

Järjestelmä ei korvaa ihmistäEntä sitten potilas itse, tulisiko jär-jestelmän välittää tietoa hänellekin?

Bruce Friedman näkee, että po-tilas tulisi saada entistä tiiviimmin mukaan diagnostiseen prosessiin. Mikään tietojärjestelmä ei kuiten-kaan korvaa ihmistä tulosten välit-tämisessä.

Friedmanin mukaan potilaaseen olisi hyvä olla yhteydessä päivittäin, kun hän odottaa levottomana tulok-siaan. Kiireiset kliinikot eivät tätä eh-kä ehdi tehdä, mutta sairaanhoitajat voisivat käydä näitä keskusteluja po-tilaiden kanssa.

— Potilas tulisi pitää ajan tasalla siitä, mitä tuloksia on saatu. Kun ky-seessä on syöpä, tulokset ovat kui-tenkin niin monimutkaisia, että poti-las ei voi ymmärtää niitä omin päin, hän pohtii.

Kuka?Bruce A. Friedman

• Emeritusprofessori Michiganin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, patologian osastolla.

• Erikoistunut patologian alan tietojärjestelmiin sekä strategiseen suunnitteluun patologiassa ja laboratoriolääketieteessä.

• Johtaa patologian koulutusjärjestöä, joka järjestää vuosittain alan tietojärjestelmiin ja teknologiaan keskittyvän Lab InfoTech Summit -koulutustapahtuman.

• Kirjoittaa aktiivisesti laboratorioalan blogia: www.labsoftnews.com

12 MYLAB NYT 1/201512

Liikkuvat klinikat tulevat nyt lujaa

Kiinnostus terveydenhuollon mobiiliklinikoita kohtaan kasvaa kovaa vauhtia. Trendi näkyy niin Suomen syrjäseuduilla kuin maailmallakin. Parhaillaan Suomessa selvitetään mahdollisuutta ja markkinoita liikkuvien klinikoiden kaupalliseen tuotantoon.

TEKSTI Hanna Hyvärinen KUVAT Emil Bobyrev

Linkku liikkuva klinikka kiertää Lahden seudulla. Linkussa voi esimerkiksi mittauttaa verenpaineen tai konsultoida sairaanhoitajaa. Influenssakauden alla Linkussa annettiin influenssarokotuksia.

13MYLAB NYT 1/2015

Mobiiliklinikka ei ole varsinaisesti uu-si innovaatio. Jo ensimmäisen maa-ilmansodan aikaan kaksinkertaisen nobelistin Marie Curien varustamat liikkuvat röntgenklinikat kiersivät rintamilla hoitamassa haavoittuneita sotilaita.

Nyt liikkuvat klinikat ovat tulossa osaksi päivittäistä terveydenhuol-toa Suomen haja-asutusalueilla. Etelä-Karjalassa palvelee Mallu ja Päijät-Hämeessä on keväästä saakka huristellut koekäytössä oleva moni-palveluauto Linkku. Molempien idea-na on tarjota muun muassa terveys- ja sosiaalihuollon palveluja niille, jotka asuvat kaukana terveysasemista.

Rokotus tuli otettuaHämeenkoskella, paikallisen Salen parkkipaikalla on perjantaisena aamu-päivänä vilkasta. Kyläläiset ovat tul-leet ottamaan influenssarokotuksia. Niitä annetaan parkkipaikan reunalle pysäköidyssä Linkussa.

Bussin ovenpielessä palaa lyhty ja sisäpuolella sairaanhoitaja Mirjami Savola ohjaa asiakkaat peremmälle. Rokotusta odotellessa voi mittauttaa verenpaineen tai tutustua sähköiseen hyvis.fi -terveysasiointipalveluun.

Hämeenkoskelaiset Jorma ja Sirkka Mänttäri ovat juuri käyneet rokotet-tavina bussin keulaan rakennetussa vastaanottotilassa.

— Oli hyvä rokottaja, en edes tun-tenut pistosta, Jorma Mänttäri my-häilee.

Vaikka Mänttäreillä on kiinteät terveyspalvelut melko lähellä, ilman Linkkua rokotukset olisivat jääneet tänä vuonna ottamatta.

— Kun ei niitä rokotusaikoja tule luettua niin tarkkaan ja sitten ne me-nevät ohi. Onneksi vaimo tiesi tästä, muuten asia olisi jäänyt.

Mirjami Savolan mukaan saman-tyyppistä palautetta tulee paljon. Ihmiset arvostavat sitä, että palvelut tuodaan lähelle ja asiointikynnys teh-dään matalaksi. Myös hoitajista on mukavaa olla välillä tien päällä.

— Tämä on kivaa vaihtelua.

Tiedon on liikuttavaPäijät-Hämeen Linkku-älybussi valmis-tui huhtikuussa 2014. Siitä pitäen se on vienyt muun muassa suuhygienis-tin ja terveyskioskin palveluita maa-kunnan harvaan asutuille seuduille.

Linkun erikoisuus on sen muunnel-tavuus. Auto muuntuu terveyskioskis-ta tarvittaessa vaikka kosmetologin tai parturikampaamon salongiksi.

Linkun valmistamisen käynnistä-misestä ja teknisestä valvonnasta on vastannut Lahden ammattikorkea-koulun emeritusrehtori Risto Ilomäki. Hänen mukaansa tärkeintä Linkun kaltaisen liikkuvan klinikan tai älybus-sin suunnittelussa ja valmistuksessa on huomioida tietoliikenneyhteydet ja niiden toimivuus paikassa kuin pai-kassa.

— Digitaalisten verkkojen, kuten 3G:n tai 4G:n on toimittava katkoitta. Lisäksi varalla täytyy olla satelliittiyh-teys.

Tiedonkulun lisäksi on turvattava ihmisten liikkuminen. Henkilökunnan ja asiakkaiden on pystyttävä liikku-maan bussissa helposti ja turvallisesti. Siksi lattian on oltava tasalattia.

— Tämä kuulostaa itsestään sel-vältä, mutta teknisesti se ei ole ihan helppo toteuttaa. Lisäksi lattian on oltava sellainen, että siihen voidaan kiinnittää pikakiinnityksellä erilaisia terveydenhuollon laitteita, kuten hammasklinikoita, Ilomäki kertoo.

Omia vaatimuksiaan asettaa myös se, että bussia käytetään nimen-omaan terveydenhuollossa. Silloin muun muassa sisäilmaan, lämmityk-seen ja jätevesijärjestelmään täytyy kiinnittää erityistä huomiota.

Tarve kasvaaIlomäen mukaan liikkuvien klinikoiden toiminta ei enää tänä päivänä kaadu tietoverkkojen puutteisiin. Sen sijaan standardointi ja terveydenhuollon kir-java tietojärjestelmäkanta asettavat jonkin verran haasteita. Samoin yhte-yksien pysyvyys.

— Busseissa otetaan esimerkiksi laboratorionäytteitä, joiden tiedot on

14 MYLAB NYT 1/2015

saatava kirjattua bussista käsin. Jos siinä jokin ongelma on, se on luulta-vasti yhteyden pysyvyys. Mutta aika hyvin nämä yhteydet ainakin Linkun käyttökokemusten mukaan ovat toi-mineet. Ja ainahan varalla on satelliit-tiyhteys, joka toimii missä päin maail-maa tahansa.

Ilomäen mukaan Linkun toiminnas-ta on kaiken kaikkiaan tullut pääosin hyvää palautetta, ja myös uusia ideoi-ta bussin hyödyntämiseen terveyden-huollossa on saatu.

— Sellaistakin viestiä on tullut, että tarvetta voisi olla jo toiselle bussille Päijät-Hämeessä. Ilmeisesti siis koe-taan, että palvelua tarvittaisiin enem-mänkin. Vastaavia tarpeita voi olla pian muuallakin. Tulevat sote-alueet ovat isoja, ja kustannussyistä pienim-piä terveysasemia voidaan joutua lakkauttamaan. Siksi liikkuvat klinikat herättävät nyt kiinnostusta.

Ilomäen mukaan trendi ei koske vain Suomea, vaan vastaava kehitys näkyy myös maailmalla.

— Kansainvälinen kiinnostus on kasvanut nopeasti lyhyessä ajassa. Sen jälkeen, kun Linkku-hanke käyn-nistettiin joulukuussa 2012, kysyntä on kasvanut paljon ja joka puolella.

Klinikoita Abu Dhabiin?Uudenlaisen kysynnän on pistänyt merkille myös konsulttiyritys Finnish Consulting Group (FCG). Kuntaliiton omistama yhtiö valmistelee parhail-laan suunnitelmaa m-klinikoiden kau-pallisesta tuotannosta. Tarkoituksena on perustaa m-kinikoihin erikoistunut terveys- ja hyvinvointialan yritys, joka suunnittelee ja markkinoi liikkuvia kli-nikoita sekä Suomen että maailman markkinoille.

Neuvotteluja on käyty muun muas-sa Venäjän, Japanin ja Lähi-idän suun-taan. Abu Dhabiin on laadittu tarjous 13 mobiiliklinikan ja 10 terveysklini-kan toimittamisesta.

FCG:n vetämässä tiimissä on mu-kana muun muassa Tampereen Ai-kuiskoulutuskeskus, Tampereen ammattikorkeakoulu, Sastamalan

koulutuskuntayhtymä sekä muutama yksityinen yritys ja ajoneuvovalmistaja.

— Tarkoituksemme on tarjota kokonaispaketteja, joihin kuuluu mobiiliklinikoita, korkeatasoista suomalaista ja pohjoismaista terve-ysteknologiaa, laboratorioita, vies-tintävälineitä sekä terveys- ja hyvin-vointialan osaamista ja koulutusta, kertoo FCG:n kansainvälisten asioi-den päällikkö Maija Härkönen.

Härkösen mukaan m-klinikat on tarkoitus valmistaa alusta loppuun Suomessa. Täältä löytyy sekä ajoneu-vovalmistajia että tarvittavaa terve-ysteknologiaosaamista.

— Klinikat toimivat suomalaisen osaamisen showcasena. Meillä on osaamista valmistaa niin laboratori-otuotteet kuin apteekkituotteetkin. Nyt nämä voidaan koota pyörien päälle ja viedä ulkomaille, Härkönen visioi.

Teknologia haastaaJotta kokonaisuus toimisi tehokkaas-ti, sen ylläpitoon tarvitaan kehittynyt-tä tieto- ja viestintäteknologiaa. Sen avulla varmistetaan sekä sähköinen tiedonsiirto että tarvittaessa vaikka videoneuvottelu lääkärin kanssa.

Myös lähetteiden ja sähköisten re-septien käsittelyn on hoiduttava no-peasti ja kivuttomasti.

Klinikoiden tietojärjestelmät integ- roidaan kansalliseen e-arkistoon. Liikkuvan laboratorion tietojärjes-telmä puolestaan kytkeytyy sekä m-klinikan tietojärjestelmään että laajemmin terveydenhuollon tieto-järjestelmiin.

Tämä asettaa melkoisia haasteita teknologialle ja ratkaisujen tuot-tajille. Härkönen kuitenkin uskoo suomalaiseen osaamiseen. Hänen mukaansa m-klinikat ovat omiaan ruokkimaan tuottajien innovatiivi-suutta.

— Suomalainen terveysteknologia on jo iso ja arvostettu vientituote. Tämä haastaa suunnittelijat ja val-mistajat tekemään taas hiukan uu-denlaista.

15MYLAB NYT 1/2015

M-klinikoilla voidaan tarjota muun muassa perustervey-denhuollon, hammashuollon ja neuvolanpalveluita. Lisäksi niil-lä voidaan järjestää kroonisten sairauksien seurantaa ja hallin-nointia, näöntarkastuksia sekä laboratorio- ja apteekkipalve-luita.

Varsinaisten terveyspalvelui-den lisäksi klinikat voivat tarjota erilaisia oheispalveluita, kuten omahoitoon liittyviä ohjelmia ja sovelluksia ja niiden käytön opastusta. Lisäksi klinikoissa voidaan myydä digitaalisia ter-veystuotteita, kuten syke- ja as-kelmittareita.

M-klinikoiden laboratorioissa voidaan ottaa näytteitä, joista osa voidaan analysoida paikan päällä ja osa voidaan kuljettaa tai lähettää muualle tutkitta-vaksi. Mobiiliklinikoilla asiakas voi myös teettää oman tervey-den seurantaan tarkoitettuja tavallisia laboratoriotutkimuk-sia, kuten mittauttaa verenso-keripitoisuuden tai selvittää laktoosi-toleranssinsa.

M-klinikoiden palvelut nyt ja

tulevaisuudessa

Hämeenkoskelainen Jorma Mänt-täri kävi Linkussa ottamassa influens-sarokotuksen. Sairaanhoitaja Mirjami Savola (oikealla) huolehti jonojärjes-tyksestä. Savolan mukaan työskentely Linkussa on mukavaa vaihtelua.

16 MYLAB NYT 1/2015

TEKSTI Virpi Ekholm KUVAT Vesa-Matti Väärä

17MYLAB NYT 1/2015

Jos Kerttu Irjala saisi palata nuoruu-teensa, hänestä ei ehkä tulisikaan kliinisen kemian erikoislääkäriä ja laboratorion asiantuntijaa. Sen si-jaan hän ”pakottaisi” lääkärimie-hensä päivätöihin ja erikoistuisi itse gynekologiaan tai sisätauteihin.

Irjala nimittäin nautti potilastyös-tä kovasti. Laboratoriossa hän ko-ki olevansa hiukan nurkan takana, poissa suorasta potilaskontaktista.

— Kun perheessä oli kaksi alle kolmevuotiasta lasta, tuntui ai-ka toivottomalta, että molemmat vanhemmat olisivat päivystäneet vuorotellen. Jukka halusi aneste-sialääkäriksi, joten minä valitsin eri-koisalaksi laboratorion, Irjala muis-telee.

Jos kliininen kemia ei Kerttu Ir-jalan ykkösvaihtoehto ollutkaan, sen valittuaan hän panosti alaan täysillä. Sellainen hän on luonteel-taan: kun johonkin ryhdytään, se tehdään mahdollisimman hyvin. Irjalasta tulikin alallaan arvostettu ylilääkäri, professori, kouluttaja ja tutkija, joka on tehnyt mm. paljon julkaisuja ja väitöskirjaohjauksia yh-teistyössä tutkimuksia käyttävien erikoisalojen kanssa.

Ja on laboratoriossa hauskaakin ollut. Erityisesti Irjala nautti työs-tään Mehiläisessä, jonne hänet houkuteltiin laboratorion johtajaksi tehtyään ensin pitkän uran Tyksissä ja Turun yliopistossa.

Mehiläisessä Irjala sai rakentaa entisten pienten lääkärikeskusten laboratorioista uutta, yhtenäistä Mehiläis-ketjua – turkulaisittain ilmaistuna ”Hesburger-ketjua”. Ir-jalan jäädessä eläkkeelle Mehiläi-sessä toimi Töölön päälaboratorion lisäksi 27 laboratoriota ympäri Suo-mea.

— Hampurilaisbaarissa saat aina saman annoksen, olit missä päin Suomea tahansa. Me taas pyrimme siihen, että menit mihin tahansa Mehiläisen laboratorioon, voit luot-taa siihen, että palvelu ja tulostaso olivat identtisiä, Irjala vertaa.

Älkää unohtako potilasta

Kerttu Irjalan mielestä terveydenhuollon laboratorioissa ajatellaan liikaa oman toiminnan ja tuotannon etua, ei hoidettavan potilaan etua. Laboratoriot optimoivat

omaa toimintaansa, eikä kukaan mieti potilas- prosessia ja sen sujuvuutta.

18 MYLAB NYT 1/2015

Potilaan etu on unohdettuOn muitakin syitä, miksi Kerttu Irja-la ei enää valitsisi laboratorioalaa. Tärkein niistä on se, että laboratori-otoiminnan tarkoitus on hänen mie-lestään hämärtynyt.

— Mielestäni laboratorion rooli on tukea kliinistä diagnostiikkaa. Suomessa laboratoriot ovat kyl-lä ansiokkaasti kehittäneet uusia diagnostisia työkaluja ja siinä työssä on ollut hienoa olla mukana. Ainoa synti nykymenossa on, että labora-toriot keskittyvät liikaa oman toi-mintansa optimointiin ja analytiikan keskittämiseen, Irjala kuvailee.

— Sillä ei tunnu olevan mitään vä-liä, kuinka vaivalloista tämä kaikki on potilaalle tai mitä se vaikuttaa koko hoitoketjun hintaan. Potilasproses-sia ei mieti kukaan, vaikka juhlapu-heissa potilas on aina ykkönen.

Haastattelua edeltävällä viikol-la vakuutusyhtiö Pohjola ilmoitti rakentavansa Suomeen uuden sai-raalaketjun, jossa potilaan hoito on mahdollisimman nopeaa ja sujuvaa. Tämä kiukuttaa Kerttu Irjalaa: eikö koko terveydenhuollon tehtävä ole ajatella potilasta?

Irjalan johdolla Mehiläisessä pyrit-tiin tekemään pienissäkin laborato-rioissa tutkimukset, joita päivystävä lääkäri tarvitsi, jos se vain oli tekni-sesti mahdollista.

— Privaatissa sai ajatella asioita potilas edellä, ja asioiden hoitami-nen oli mutkatonta ja nopeaa. Ke-

mistimme, labrahoitajat ja bioana-lyytikot olivat hyvin motivoituneita kaikkeen kehitykseen. Siksi siellä oli tosi kiva tehdä töitä, hän kertoo.

Suorapuheinen pohjalainenTärkeä osa Irjalan työtä sekä Tyksis-sä että Mehiläisessä oli kouluttaa lääkärikollegoja uusien laboratorio-tutkimusten käyttöön. Diagnostiset työkalut kehittyvät nopeasti, eikä kliinikkolääkäri voi pysyä kaikessa ajan tasalla.

— Olen verrannut luennoissani, että älkää nyt hyvät ihmiset enää sirppiä käyttäkö, kun leikkuupuimuri on keksitty. Älkää käyttäkö vanhan-aikaisia työkaluja, jos tarjolla on te-rävämpiä diagnostisia aseita.

Kerttu Irjala tunnetaan varsin suo-rapuheisena ihmisenä. Hän kertoo ”monta kertaa” puraisseensa kieleen-sä, kun asia on tullut sanottua liian-kin suoraan ja kiertelemättä. Joskus asian voisi sanoa vähän monimutkai-semmin, vaikka ei omaa mielipidet-tään muuttaisikaan, hän hymähtää.

Suorapuheisuus kertoo ehkä Ir-jalan pohjalaisesta luonteesta: hä-nen vanhempansa ovat kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja hän itse on kasvanut Pohjois-Pohjanmaalla. Var-sinais-Suomessa ihmisten puhetapa tuntuikin alkuun oudolta, kun ihmi-set eivät aina ihan tarkoittaneet-kaan sitä, mitä sanoivat.

Päätoimiensa ohessa Kerttu Irjala on toiminut pitkään erilaisissa

asiantuntijatehtävissä Labquality Oy:ssä, konsultoinut YTHS:n labora-toriotoimintaa ja toiminut kliinisen kemian erikoislääkäriyhdistyksessä ja sitä kautta Laboratoriolääketie-de-päivien ohjelmatyöryhmässä. Myös laboratorion tietojärjestelmien kehittämien on ollut lähellä sydäntä.

— Kun laboratorion atk-maailma oli vielä nuori 1980-luvun lopus-sa ja 1990-luvulla, Mylab järjesti asiakastyöryhmiä, joissa pidettiin aivoriihtä ja huutokauppaa siitä, millaisia piirteitä järjestelmiin tarvittaisiin. Se oli valtavan kiinnos-tavaa ja innostavaa, Irjala muistelee.

Ihanat eläkepäivätVuosi sitten Kerttu Irjala jäi eläk-keelle. Nyt hän voi panostaa täysillä rakkaisiin harrastuksiinsa: ruuanlait-toon, pihatöihin, yrttien kasvatuk-seen sekä lasten perheiden hem-mottelemiseen.

— Aika ruhtinaalliselta on tuntu-nut tämä eläkkeelle jääminen, kun kaikkea intohimoista harrastamista ei tarvitse ladata viikonloppuun. Tu-lee jopa vähän syyllinen olo joskus, että saako ihminen olla näin, Irjala naurahtaa.

Pöytään hän on kattanut erin-omaista poronfileesalaattia, jonka lisukkeena maistelemme oliiveilla maustettua pataleipää. Olohuoneen suurista ikkunoista näkyy oma met-sä ja pieni lampi, jossa lapsenlapset voivat taas kesän tullen polskia.

KERTTU IRJALAN VUODET

1963

• ylioppilas Oulaisten yhteis- koulusta

1968

• naimisiin Jukka Irjalan kanssa

1969

• valmistui lääketieteen lisensiaa-tiksi Turun yliopistossa

1970

• esikoinen Heikki syntyi

1971

• apulaislääkä-riksi Tyksin keskuslabo-ratorioon, toinen lapsi Mikko syntyi

1972

• väitteli lääke-tieteen ja kirur-gian tohtoriksi Turun Yliopiston Fysiologian laitokselta

19MYLAB NYT 1/2015

— Kun muutimme tänne 1990, tuossa lam-men kohdalla oli synkkä kuusikko. Sitten aloim-me raivuun ja minäkin sain oman moottorisa-han. Metsässä puuha-tessa työasiat unohtui-vat.

Aivan kokonaan Irjala ei ole laboratorioalaa jättänyt, vaan hän on ”jäähdytellen” mukana esimerkiksi koulutus-päivien järjestelyissä. Eläkkeelle jääminen ei ole kuitenkaan tuntu-nut ikävältä, päinvas-toin. Muuta tekemistä on ollut riittävästi.

Täällä Irjala haluaisi asua vastakin, omassa kodissa luonnon keskel-lä. Kaupunkiasuntoon hän ei haluaisi muuttaa suin surminkaan.

— Jos oikein hyvin menee, näen itseni kymmenen vuoden ku-luttua tässä, plaraamas-sa keittokirjoja, ja ukko panee juuri kahvia tip-pumaan, hän hymyilee.

Taustalla ”ukko” eli puoliso Jukka Irjala kilis-telee keittiössä. Kohta saamme kupilliset kah-via.

1974-2003

• työskenteli osastonyli-lääkärinä Tyksin kes-kuslaborato-riossa

1976

• valmistui kliinisen kemian erikoislää-käriksi

1978

• nimitettiin kliinisen kemian dosentiksi Turun yli-opistoon

1981

• kolmas poika Matti syntyi

1984

• suoritti endokrino-logisten labora-toriotutkimusten suppean erikois- alan ja hallinnon pätevyyden

2003-2013

• työsken-teli Me-hiläisen labora-torion johtajana

2004

• profes-sorin arvonimi

Tunnen innostusta työssäni...…yleensä aina. Kun johonkin ryhdyn, haluan tehdä sen niin hyvin kuin osaan, olkoon kysymyksessä laboratorioalan koulutustilaisuus tai vaikkapa monimutkaisen illallis-menyyn suunnittelu.

Kymmenen vuoden kuluttua olen...…olen toivottavasti tässä, omassa kodissani. Kauheinta, mitä voisi tapahtua, olisi oman kunnon romahtaminen niin, että joutuisimme muuttamaan johonkin kaupun-kiasuntoon.

20 MYLAB NYT 1/2015

TEKSTI Hanna Hyvärinen KUVITUS Jenni Tikka

Nettidiagnoosit ja virtuaalivastaanotot ovat tulevaisuuden terveyden-huollon arkea. Riskit luetaan geeneistä, ja laboratoriokokeilla ennustetaan terveyden kehitystä. Samalla lopetetaan ihmisten nimittely vanhuksiksi.

Tältä näyttää terveydenhuolto 20 vuoden päästä

21MYLAB NYT 1/2015

On helmikuun toinen tiistai vuonna 2035. Päivi, 72, herää hiukan huonovointisena koto-naan Tampereen Tam-melassa. Liekö flunssa tulossa vai mikä.

Koska Päivi tekee vielä osa-aikaisesti töitä, sairastaminen ei nyt sovi hänen suunni-telmiinsa. Niinpä hän päättää ottaa saman tien selvää, mikä häntä vaivaa.

Päivi naputte-lee oireensa web- pohjaiseen terveyspal-veluun. Se kehottaa Päiviä tekemään vielä pari yksinkertaista tes-tiä diagnoosin varmis-tamiseksi. Päivi tekee työtä käskettyä.

Palvelu lukee tes-titulokset automaat-tisesti ja yhdistää ne Päivin muihin tietoihin. Mukana ovat muun muassa tiedot Päivin viime viikkojen aktiivi-suudesta ja unen laa-dusta. Lisäksi palvelu huomioi kaikki tarpeel-liset historiatiedot vuosien varrelta.

Muutamassa minuu-tissa Päivi saa diagnoo-sinsa. Tällä kertaa kyse on tosiaan vain fluns-sasta eikä jatkotoimiin ole aihetta. Lepoa vain niin paljon kuin mah-dollista. Pakolliset työt voi hoitaa kotoa käsin.

Voi aikoja, voi tapojaPäivin diagnoosi oli tällä kertaa helppo ja selkeä. Hankalammas-sa tapauksessa ter-veyspalvelu olisi ehkä neuvonut Päiviä otta-

maan vielä pari laboratoriokoetta ti-lanteen varmistamiseksi. Jos sairaus olisi vaatinut lääkitystä, palvelu olisi ehdottanut sopivaa lääkettä ja lä-hettänyt Päivin hyväksymän reseptin suoraan apteekkiin. Sieltä lääke olisi toimitettu Päiville kotiin.

Oikein kinkkisessä tilanteessa pal-velu olisi kehottanut varaamaan ajan lääkärin videokonsultaatioon. Vide-on välityksellä Päivi ja lääkäri olisivat voineet keskustella tarkemmin Päi-vin oireista ja niiden hoidosta. Siitä olisi edetty sitten tarpeen mukaan.

Virtuaalivastaanoton päätteeksi Päivi ja lääkäri olisivat ehkä nau-rahtaneet menneille ajoille. Niille 2010-luvun toimintatavoille, joiden aikaan 70-vuotiaita vielä kutsuttiin senioreiksi ja jolloin näiden odotet-tiin soittelevan ruuhkaiseen päivys-tykseen tai – mikä vielä hullumpaa – istuvan tuntikausia terveyskeskuk-sen odotushuoneessa odottamassa hoitajalle tai lääkärille pääsyä. Miten kellään oli aikaa tai kärsivällisyyttä moiseen? Etenkin, kun teknologia ja välineet toimia toisin olivat jo ole-massa.

Terveys menee verkkoonTHL:n Ikäihmisten palvelut -yksikön päällikkö Harriet Finne-Soveri uskoo, että nykyiset, vuonna 2015 käytössä olevat terveydenhuollon toiminta-tavat jäävät 20 vuodessa historiaan samalla tavalla kuin sinne ovat jää-neet puhelinkeskus, höyryveturi tai neiti aika.

Päivystykseen ei tulevaisuudessa jonotella, eikä edes virtuaalivas-taanotoille hankkiuduta noin vain.

— Koko virallinen terveyden-huolto ja terveyspalvelut menevät nettiin. Pienistä krempoista ei kon-sultoida lääkäriä tai hoitajia, vaan ratkaisu haetaan netistä. Ja tämä tapahtuu jo ihan lähivuosina, Fin-ne-Soveri uskoo.

Siinä missä oireita nyt syötellään Googleen ja sitten luetaan kauhu-tarinoita keskustelupalstoilta, vas-taisuudessa haut tehdään tervey-

teen ja hyvinvointiin erikoistuneilla hakukoneilla ja palveluilla. Niillä on käytössään kaikki ihmisestä tämän elämän varrella tuotettu terveys- ja hyvinvointitieto, samoin kuin lää-ketieteen tuorein tutkimustieto. Niinpä palvelu pystyy tuottamaan diagnooseja lähes mihin vaivaan ta-hansa.

— Vasta sitten, jos nettipalvelu ei osaa antaa diagnoosia tai diagnoosi itse edellyttää jatkoselvittelyä, tur-vaudutaan lääkärin apuun. Mutta tällöinkään ei luultavasti mennä fyy-sisesti vastaanotolle, vaan puhuva pää tulee virtuaalisesti potilaan luo, Finne-Soveri visioi.

Kohtaamistakin tarvitaanFinne-Soverin kristallipallossa tek-nologian mahdollisuudet ovat 20 vuoden päästä täydessä käytössä. Osa asiantuntijoista on kuitenkin va-rovaisempia.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Satu Karp-panen uskoo, että sähköinen asiointi on kyllä tulevaisuutta, mutta missä määrin, se jää nähtäväksi.

— Varmasti tulee palveluita, joita ei vielä osata edes ajatella. Toisaalta aina on myös tilanteita, joissa tarvi-taan henkilökohtaista kohtaamista.

Karppanen huomauttaa, että mi-käli terveydenhuollon vastaanotot muuttuvat biteiksi, tilalle tarvitaan uudenlaisia sosiaalisia palveluita. Yksinäisyys on nimittäin ongelma jo nyt, ja esimerkiksi laboratorion odo-tushuoneeseen tullaan ehkä yhtä lailla tapaamaan tuttuja kuin odot-tamaan kokeisiin pääsyä.

— Sosiaalipalveluiden täytyy luo-da sellaisia palvelurakenteita, jotka tyydyttävät vuorovaikutuksen tar-vetta ja lisäävät turvallisuuden ko-kemusta. Tällä hetkellä siinä ei ole vielä täysin onnistuttu.

Toisaalta jo nyt ikäihmisille rää-tälöidään esimerkiksi omaa Tin-der-tyyppistä seuranhakusovellusta. Ehkä siis myös yksinäisyyden ongel-ma ratkaistaan virtuaalisesti.

22 MYLAB NYT 1/2015

ketjun ruokakaupassa asioit ja mitä elintarvikkeita ostat ja syöt.

Myös ruokaketjun toinen pää on tarkkailussa.

— Japanissa on jo wc-istuimia, jot-ka analysoivat ulostetta.

Sirusta voi löytyä apu myös muis-tiongelmiin. Lipiäisen mukaan on täysin mahdollista, että jossain vai-heessa muistia pystyään avittamaan esimerkiksi aivoihin sijoitettavilla implanteilla. Tosin muistihäiriöihin-kin sairastutaan tulevaisuudessa yhä myöhemmin. Samoin muihin kroonisiin tauteihin. Ne pakkaantu-vat aivan elämänkaaren loppuun.

Ihminen, ei senioriFlunssapotilaamme Päivin ei vielä tarvitse elämänkaaren lopusta huo-lehtia. Edessä on todennäköisesti vielä lukuisia terveitä ja aktiivisia vuosia. Päivi ei voisi kuvitellakaan pitävänsä itseään vanhuksena, ei-vätkä sitä tee muutkaan.

— Luulen, että 20 vuoden päästä sanalla seniori on sama kaiku kuin nyt on sanalla neekeri. Kun yli puo-let väestöstä on yli 60-vuotiaita, ei kenenkään vanhenemista enää tar-vitse toitottaa. Ei siis ole ikäihmisiä tai senioreita, vaan heterogeeninen ihmisten joukko, johon mahtuu eri-laisia kombinaatiota erilaisista ih-misistä, Harriet Finne-Soveri sanoo.

Näillä ihmisillä, Päivi mukaan lu-kien, voi muuten olla myös fluns-sassa hauskempaa kuin meillä ny-kyään.

— Ehkä meillä on virtuaalimaail-ma ympärillämme pysyvästi. Siten, että kun minä tässä istun olohuo-neessani ja juttelen sinun kanssasi puhelimessa, niin en katselekaan huonekaluja vaan ympärilläni on luminen winter wonderland, jossa porot laukkaavat ja revontulet loi-muavat. Ja ehkä samaan aikaan sinä siellä työhuoneessasi istut hiekalla ja kastat varpaitasi valtamereen, Finne-Soveri maalailee.

Ei yhtään hullumpi skenaario se-kään.

lääkitystä voidaan tarkistaa veren-paineen reaaliaikaisen kehityksen mukaan,

—Ja tämä voidaan tehdä ilman, että yksilön tarvitsee nähdä vaivaa. Kehitys on jo selvästi nähtävissä. Sen realisoituminen ei ole enää tek-nologiasta kiinni.

Myös Harriet Finne-Soveri uskoo monitoroinnin yleistymiseen. Hän on valmis viemään skenaarion vielä askeleen pidemmälle. Finne-Sove-rin mukaan omaa olotilaa ei enää 20 vuoden päästä seurata edes nyt edistyksellisinä pidetyillä älypuhe-linsovelluksilla, vaan jotenkin aivan muuten.

— Ei silloin enää raahata mukana padeja tai podeja tai muita laitteita. Uskon, että hardware jää historiaan ja softaa käytetään muulla tavoin.

Siru seuraaTerveysteknologiayritys Active Life Villagen toimitusjohtaja Juha Lipiäi-nen ehdottaa ratkaisuksi sirua. Li-piäisen mukaan on täysin m ahdol-lista, että tulevaisuudessa meidät ihmiset sirutetaan siinä missä koi-ranpennutkin.

Lipiäinen on Finne-Soverin kanssa samaa mieltä siitä, että tulevaisuus ei ole laitteissa. Jo nyt tiedetään, et-teivät ihmiset käytä niitä.

— Tutkimusten mukaan mihin ta-hansa leluun kyllästytään noin nel-jässä kuukaudessa. Esimerkiksi van-husten turvarannekkeet roikkuvat milloin missäkin naulakossa. Siksi kaikista ylimääräisistä turhakkeista pitää päästä pois. Mittaamisen ja monitoroinnin on sulauduttava elä-mään niin, ettei itse tarvitse tehdä mitään.

Sirun avulla voitaisiin analysoida esimerkiksi aineenvaihduntaa, ve-ren koostumusta, päivittäistä aktii-visuutta sekä unen laatua ja määrää. Tämä tieto koodautuisi vaivattomas-ti myös sirusta ulos ja yhdistyisi kaik-keen muuhun tietoon.

— Esimerkiksi siihen, mitä teet sosiaalisessa mediassa. Tai minkä

Labrasta ennusteitaSuomen molekyylilääketieteen ins-tituutin (FIMM) johtaja, professori Olli Kallioniemi näkee tulevaisuuden terveydenhuollossa ainakin neljä muutosta.

— Ensinnäkin sekä ihmisillä että terveystoimijoilla on käytössään sys-temaattinen terveystieto. Jokaiseen terveydenhuollon yhteydenottoon saadaan automaattisesti henkilön tausta ja terveyshistoria mukaan.

Toinen merkittävä muutos tapah-tuu laboratoriotutkimusten käytös-sä. Siinä missä niitä nyt käytetään diagnoosien valmistamiseksi tai tau-tien poissulkemiseksi, tulevaisuu-dessa niiden tehtävä on yhä useam-min ennustaa terveyden kehitystä.

— Vähän aikaa sittenhän uutisoi-tiin suomalais-virolaisesta biomark-kerikeksinnöstä. Verinäytteestä mi-tattava, matala-asteista tulehdusta kuvaava biomarkkeritesti ennakoi sairastumista ja kuolemanriskiä, ja se voidaan mitata verestä jo vuosia ennen muita merkkejä. Voi olla, että 20 vuoden päästä meillä on esimer-kiksi 100 eri biomarkkeria, jotka en-nakoivat tulevaa terveydentilaa ja jotka voidaan mitata kotona vaikka-pa 10 euron kustannuksella.

Oman lisänsä tähän terveyden en-nakointiin tuo Kallioniemen listan kolmas merkittävä muutos, genomi-tiedon käyttö. Kallioniemen mu-kaan genomikartoitus on 20 vuoden päästä levinnyt laajalle ja siitä saata-vaa tietoa hyödynnetään monipuoli-sesti.

— Ihmisiltä ei enää tarvitse kysyä, mitä riskitekijöitä heillä on suvussa. Tarvittava tieto voidaan lukea gee-neistä.

Jatkuvaa monitorointiaNeljäs Kallioniemen ennustama muutos on terveyden reaaliaikainen monitorointi. Omaa hyvinvointia ja terveydentilaa seurataan jatkuvasti ja rutiininomaisesti, ja tieto välittyy myös tarvittaviin rekistereihin ja palveluihin. Esimerkiksi verenpaine-

23MYLAB NYT 1/2015

1/2015

KUSTANTAJAMylab Oy

Hatanpään valtatie 2633100 TAMPERE

TUOTTAJATJukka KalliosaariTaru Honkonen

TOIMITTAJATVirpi Ekholm

Hanna Hyvärinen

KUVAAJATEmil Bobyrev

Hanna KoikkalainenVesa-Matti Väärä

ULKOASU JA TAITTOJiiStyle

Jenni Tikka

PAINATUSEsaPrint Oy, LAHTI

PAINOS500 kpl

ISSN 2342-2211 (painettu)ISSN 2342-222X (verkkojulkaisu)

LISÄÄmielenkiintoisia artikkeleita

kotisivuillammewww.mylab.fi.

Seuraava MYLAB Nyt ilmestyy syyskuussa 2015.

MYLAB Nyt Wanha Walokuva

Vuonna 1997 Mylabin 10-vuotisjuhlien aikaan Mika Kymäläinen ja Tapio Mä-ki-Rajala olivat salskeita nuorukaisia. Sekä Mylab että miehet ovat kypsyneet vuosien mittaan.

Sähköinen tiedonsiirto ulkoisessa laadunarvioinnissa