Onko omahoito vain terveiden ja reippaiden puuhastelua?

s. 6

Millaisen Mylabin Soini jättää seuraajalleen?

s. 14

Älyteknologia tulee ikääntyneen kotiin

s. 10

Irina Avonius tuo aurinkoa Mylabin hallintoon s. 22

Me varmistamme, että sinunkin tietosi kulkevat sujuvasti ja turvallisesti laboratorion

ja sinua hoitavan lääkärin välillä.

TIESITKÖ, ETTÄ JOPA 80 % HOITOPÄÄTÖKSISTÄ PERUSTUULABORATORIOKOKEIDEN TULOKSIIN?

3MYLAB NYT 1/2014

PÄÄKIRJOITUSESA SOINI

3 PÄÄKIRJOITUSEsa Soini

4 UUTISIAVerikeskusjärjestelmä Verlabon

tuli markkinoille

WebLabScala helpottaa ulkoista laadunarviointia

Näytteenoton mobiilisovellus taipuu uusiin tarpeisiin

6 TERVEYDEN EDISTÄMISTÄ VAI RAITTIUSSEURAN

PUUHASTELUA?

10 ROBOTTI EI KORVAA IHMISTÄ

13 iPANA VEI ÄITIYSKORTIN NETTIAIKAAN

14 YHDEN AIKAKAUDEN LOPPU

18 EDESSÄ VALOISA TULEVAISUUS

22 MYLABIN KASVOIrina Avonius

SisällysMYLAB Nyt

1/2014 Onnellisten jäähyväisten aika

Mikä se on, joka jauhaa vuoret tasaisiksi ja murskaa kaupungit kuninkaineen. Aika tuhoaa kai-ken ja luo kaiken uudelleen. Jo-kaiselle meistä on annettu mital-linen aikaa täällä Pohjantähden alla ja se loppuu kaikilta kerran. Me ihmiset ainoina olentoina tie-dämme tämän, mutta haluamme kuitenkin sen unohtaa. Emme halua muutosta, vaan jatkuvuut-ta, jota ei kuitenkaan ajassa ole. On viisasta varautua ajoissa siirtymään syrjään ja luovuttaa maailma nuoremmille.

Yritykset eivät ole samalla ta-voin kuolevaisia kuin me ihmiset. Onnekkaat ja menestyksekkäät yritykset elävät paljon perusta-jiaan kauemmin. Mylab Oy on iältään ylittänyt neljännesvuo-sisadan ja nyt sen perustanut sukupolvi on väis-tymässä uuden tiel-tä. Tämä tapahtuu vääjäämättömästi, koska nuoremmal-la sukupolvella on puolellaan tuo liit-tolaisista vahvin, aika. Toisen kerran Mylabin historiassa on myös yhtiön toi-mitusjohtaja vaihtu-massa.

Mylab on vahva organisaatio eikä sen kohtalo riipu yk-sittäisistä yksilöistä. Yhtiöllä on kestävä tehtävä terveyden-huollon ja diagnos-

tiikan tehostamisessa. Yhdessä osaavien asiakkaiden ja yhteis-työkumppanien kanssa Mylabin työ jatkuu ja kantaa pitkälle tu-levaisuuteen.

Allekirjoittaneen osalta nämä ovat jäähyväiset. Mielen valtaa syvä kiitollisuus siitä kaikesta, missä olen tähän saakka saanut olla mukana. Katson kuuluva-ni onnekkaaseen sukupolveen, joka on saanut elää Suomessa poikkeuksellista pitkää rauhan aikaa ja rakentaa parempaa maa-ilmaa. Itse olen kokenut työssäni suurta tyytyväisyyttä varmaan keskimääräistä enemmän. Osak-seni on tullut kaiken kaikkiaan sangen onnellinen elämä. Siksi nyt on onnellisten jäähyväisten aika.

4 MYLAB NYT 1/2014

Uutisia

VERIKESKUSJÄRJESTELMÄ VERLABON TULI MARKKINOILLE

Kolmen tamperelaisyrityksen yhteisponnistuksena kehitetty verikeskusjärjestelmä Verlabon on valmis tuotantokäyttöön. Verlabonia ovat kehittäneet yh-teistyössä Mylab Oy, terveydenhuollon ohjelmisto-yritys Enersoft Oy ja laboratorioyhtiö Fimlab Oy.

Mylabin tuotepäällikön Mikko Sipilän mukaan yri-tysten yhteistyö jatkuu myös järjestelmän edelleen-kehittämisessä.

— Se, että kaikki yhteistyötahot sijaitsevat Tam-pereella, antaa mahdollisuuden tehokkaaseen ohjel-mistokehitykseen ja tarvittaessa nopeisiin uudistuk-siin. Meillä on käytettävissä Mylabin pitkä kokemus verikeskusjärjestelmistä, Enersoftin osaaminen jär-jestelmien kehittämisestä ja Fimlabin tuntemus käy-tännön vaatimuksista, Sipilä toteaa.

Verlabon korvaa Mylabin tuotepaletissa vähitellen edellisen verikeskusjärjestelmän Vertin. Verttiin ver-rattuna Verlabonissa on uutta muun muassa sähköi-nen sopivuuskoe sekä potilaan verensiirtohistorian entistä parempi huomioiminen ja kirjaaminen. Älykäs järjestelmä ohjaa ja tukee verensiirtoprosessia aina verivalmisteiden tilauksesta ja varastonhoidosta siir-ron jälkiseurantaan. Järjestelmän säännöstö varmis-taa, että verensiirto hoituu turvallisesti ja tehokkaas-ti alusta loppuun.

Verlabon otettiin alkuvuodesta käyttöön Kaak-kois-Suomessa Lappeenrannan, Kotkan ja Kuusan-kosken alueella. Seuraavaksi järjestelmän päivi-tetty versio tulee käyttöön kotikonnuillaan Fimlab Oyssä.

varmistaa turvallisen verensiirron

5MYLAB NYT 1/2014

NÄYTTEENOTON MOBIILI-SOVELLUS TAIPUU UUSIIN TARPEISIIN

Mylabin kehittämä näytteenoton mobiilisovellus laajenee päivystysnäytteenoton ja sairaaloiden ul-kopuolelle. Uusi sovellus sopii käytettäväksi muun muassa terveyskeskuksissa, kotisairaanhoidossa ja palvelutaloissa.

— Siinä missä edellinen palvelu oli suunnattu tiet-tyyn tarkoitukseen, eli päivystysnäytteenottoon, uusi palvelu on vähän kuin sveitsiläinen linkkuveitsi. Se palvelee monenlaisia tarpeita, eikä ole sidottu mihinkään näytteenoton tyyppiin, kertoo Mylabin tuotepäällikkö Lari Pelkonen.

Sovellus toimii sekä älypuhelimessa että tabletil-la. Näytteenottaja valitsee palvelusta haluamansa

Uutisia

WEBLABSCALA HELPOTTAA ULKOISTA LAADUNARVIOINTIA

Mylab ja Labquality ovat yhdistäneet voimansa ja kehittäneet yhdessä WebLabScala-palvelun labo-ratorioiden ulkoiseen laadunarviointiin. Kysees-sä on integraatio, joka kytkee toisiinsa Mylabin Weblab-tietopalvelun ja Labqualityn ulkoisen laa-dunarvioinnin LabScala-palvelun.

Integraation ideana on, että vastedes ulkoisen laa-dunarvioinnin tulokset voidaan vastata ja raportoida suoraan ja automaattisesti järjestelmästä toiseen. Se säästää työaikaa ja on menetelmänä luotetta-vampi kuin tulosten raportoiminen välikäsien kaut-ta.

— Tähän saakka ulkoisen laadunarvioinnin tulok-sia on täytynyt printata, kopioida ja jopa faksata. Sii-hen on mennyt aikaa ja riskinä on ollut, että tulokset

esimerkiksi kirjataan tai tulkitaan väärin. WebLabS-calassa tulokset välittyvät suoraan järjestelmästä toiseen. Näin ne saadaan perille aiempaa nopeam-min ja luotettavammin. Samalla ulkoinen laadunarvi-ointi asettuu osaksi sitä laboratorioprosessia, jonka laatua se mittaa, kertoo tietohallinto- ja tuotanto-johtaja Jonna Pelanti Labqualitysta.

Integraation tekninen toteutus on jo valmis, ja seuraavaksi sitä on tarkoitus pilotoida käytännössä. Tämän jälkeen integraatio lanseerataan tuotanto-käyttöön.

WebLabSacala toimii Weblabin uusimmassa Weblab2014.1-versiossa. Lisäksi palvelua voi käyttää MylabWay-tiedonvälityspalvelun kautta. MylabWay toimii mistä tahansa laboratoriojärjestelmästä käsin.

osaston tai potilaan ja saa ruudulle tätä koskevat näytepyynnöt. Myös näytteenoton kuittaus ja tarro-jen tulostus onnistuu samalla kertaa.

— Näin näytteenottopiste voidaan pystyttää sin-ne, missä sitä milloinkin kaivataan. Kiinteitä raken-teita ei tarvita, Pelkonen kertoo.

Sovellus on kehitetty palvelemaan etenkin ha-ja-asutusalueiden tarpeita, mutta sille on kysyntää myös sairaaloissa.

Sovellus pyritään saamaan koekäyttöön vielä ke-vään aikana.

UUTISET KOKOSI Hanna HyvärinenKUVA JiiStyle

6 MYLAB NYT 1/2014

TEKSTI Hanna Hyvärinen KUVAT Teuvo Salminen

7MYLAB NYT 1/2014

Terveyden edistämistä vai raittiusseuran puuhastelua?

Omahoito. Itsemittaaminen. Oman terveyden seuranta.

Nämä termit ovat viime aikoina tois-tuneet liki jokaisessa terveydenhuol-toa koskevassa seminaarissa, mes-suohjelmassa ja kehitysmietinnössä. Ajatus on, että kun potilaat saadaan itse mittaamaan ja tarkkailemaan terveyttään, terveydenhuollosta va-pautuu aikaa ja rahaa niiden hoitoon, jotka kipeimmin hoitoa tarvitsevat.

Teknologiaakin näiden omatoimis-ten mittausten ja seurantojen tekemi-seen on ollut tarjolla jo hyvän aikaa. Diabeetikot ovat mitanneet verenso-kerinsa vuosikymmeniä, ja verenpai-nemittari löytyy jo lähes joka kodista. Viime vuosina markkinoille ovat pus-keneet erilaiset älysovellukset, joiden avulla voi tarkkailla vaikkapa fyysistä aktiivisuutta tai unen laatua.

Tästä teknologiasta toivotaan nyt sitä pelastusta, joka viimein ratkaisisi edes osan terveydenhuollon ikuisesta resurssipulasta. Ensin pitäisi kuitenkin löytää vastaus muutamaan peruskysy-mykseen.

Väärät ihmisetYksi vastausta kaipaava kysymys on se, miten tavoitetaan ne ihmiset, joi-den terveys todella kaipaa seurantaa ja joiden aktivoinnilla on oikeasti vai-kutusta terveydenhuollon uudelleen-suuntaamiseen. Fakta kun on, että valtaosa terveydenhuollon voimava-roista uppoaa varsin pienen joukon tarpeisiin. Esimerkiksi pääkaupunki-seudulla noin 10 prosenttia väestöstä käyttää peräti 80 prosenttia tervey-denhuollon resursseista.

Samaan aikaan aktiivisimmin omaa terveyttään seuraa ja mittaa se kaik-kein tervein osa väestä. Tämä on toki hyvä asia ennaltaehkäisyn kannalta, mutta kun puhutaan terveydenhuol-lon kuormituksen vähentämisestä, vaikutus on varsin pieni.

— Esimerkiksi painonhallinnasta on sanottu, että Suomessa on ihan riittä-västi laihduttajia, mutta he ovat ihan vääriä tyyppejä, havainnollistaa tervey- denhuollon tietotekniikan professori

Sähköisestä oman terveyden seurannasta toivotaan ratkaisua tervey- denhuollon resurssipulaan. Ongelmana kuitenkin on, että ihmiset, joiden pitäisi terveyttään todella seurata, eivät sitä tee. Mitä pitäisi tapahtua, jotta mittareista, sovelluksista ja sähköisistä palveluista olisi oikeasti hyötyä?

8 MYLAB NYT 1/2014

Ilkka Korhonen Tampereen teknillises-tä yliopistosta.

Kehittämispäällikkö Anne Kallio so-siaali- ja terveysministeriöstä vertaa nykytilannetta kärjistetysti raittius-seurojen toimintaan.

— Nämä valveutuneet ja itsestään huolehtivat ihmiset eivät ratkaise ter-veydenhuollon ongelmaa.

Ääripäiden välistä pitäisikin tavoit-taa ja aktivoida se – suurehko – väes-tönosa, jolla on todellisia terveysris-kejä. Vieläpä sellaisia riskejä, joille voidaan tehdä jotain.

— Pitäisi saada kiinni ne ihmiset, jotka ovat harmaalla alueella, esimer-kiksi työterveyshuollon ulkopuolella. Heidät pitäisi tavoittaa ja selvittää, miten he oikeasti pärjäävät. Juuri heil-le itseseurannasta olisi eniten hyötyä, mutta ensin heidät pitäisi löytää ja sit-ten aktivoida, Kallio toteaa.

Pelkkä mittaus ei riitäOsa tavoittamisen ja aktivoimisen on-gelmasta voidaan ehkä ratkaista tek-nologisilla panostuksilla. Esimerkiksi niin, että itse käytettävistä mittareista ja seurantasovelluksista tehdään niin helppokäyttöisiä, että kynnys niiden käyttämiseen on mieluiten olematon.

Toiseksi sovellukset tulee suunnitel-la siten, että niiden käyttö istuu su-juvasti itse kunkin arkeen ja elämän-tapaan.

— Juuri tästä syystä kaupallisia terveyssovelluksia tehdään älypuhe-limeen. Se on yleensä aina mukana ja sen kanssa vietetään muutenkin ai-kaa, Ilkka Korhonen huomauttaa.

Terveydenhuollossa mobiilipalvelui-den kehittäminen on kuitenkin ollut hidasta. Se on sääli, sillä tutkimusten mukaan terveyssovelluksia käytetään ennen muuta ajankuluna silloin, kun ei ole muuta tekemistä, esimerkiksi sohvalla makoillessa tai bussissa is-tuessa.

Helppokäyttöisyyden ja arkeen istu-vuuden lisäksi sovellusten ja mittarei-den tulee olla itsessään jollain tavalla motivoivia ja kiinnostavia. Tämäkin nä-kökulma on terveydenhuollossa usein laiminlyöty. Ilkka Korhonen nostaa po-sitiiviseksi esimerkiksi lapsille suunna-tun, pelillisen diabetesmittarin.

— Seuraavaksi myös aikuisille tulisi saada mittareita ja sovelluksia, jotka eivät vain kerro tulosta, vaan motivoi-vat toimimaan.

Englannin kielessä käytetään ter-miä actionable information. Olennais-

ta on siis, että tieto johtaa jonkinlai-seen toimintaan.

— Helposti ylikorostetaan mit-taamisen merkitystä ja unohdetaan sen hyödyntämisen aspekti. Pelkäl-lä mittaamisella ja monitoroinnilla ei kuitenkaan ole arvoa, ellei tietoa käytetä jotenkin. Nyt pitäisikin rat-kaista, miten tieto saadaan käyt-töön niin, että se oikeasti vaikuttaa ihmisen tekemiseen. Mittaustulok-sen lisäksi täytyy tietää, mitä tulos tarkoittaa, mistä se johtuu, onko sen muutoksella merkitystä ja mitä voin tehdä, jotta tulos paranee.

STM:n Anne Kallio tarjoaa yhdek-si ratkaisuvaihtoehdoksi kroonista tautia sairastaville automaattista, älykästä päätöksenteon tukea, jo-ka jatkuvasti seuraisi potilaan mit-taustuloksia ja osaisi poikkeamien kohdalla paitsi hälyttää, myös antaa potilaalle palautetta ja toimintaoh-jeita.

— Lisäksi tieto mittaustuloksista pitää olla hoitavan tahon käytössä. Tämä yhdistettynä terveydenhoi-dossa laadittuun hoitosuunnitel-maan ja yhteydenotto-ohjeisiin hel-pottaisi suuresti sekä potilaan että terveydenhuollon taakkaa.

9MYLAB NYT 1/2014

Standardeja kaivataanTerveydenhuollon tietohallinnon do-sentti Kari Harno Itä-Suomen yliopis-tosta veti jo 2000-luvun alkupuolella kokeiluja, joissa seurattiin diabeeti-koiden itsemittaamisen vaikutuksia hoitotuloksiin. Potilaat mittasivat ve-rensokeriaan kotona, kirjasivat tulok-set alustalle ja saivat niistä asiantun-tevaa palautetta. Kokeilut osoittivat, että omahoidon tulokset ovat vähin-tään yhtä hyviä tai jopa parempia kuin silloin, kun seuranta ja hoito toteute-taan sairaalassa. Samaan aikaan hoi-don kustannukset ovat huomattavas-ti sairaalaseurantaa alhaisempia.

Ehtona kuitenkin on, että tieto kul-kee sujuvasti ja vaivatta sekä poti-laalta ammattilaiselle että toisinpäin. Tämän tiedonkulun varmistamiseksi tarvitaan vielä työtä.

— Esimerkiksi kansalliset tiedon-kulun standardit puuttuvat täysin. Eri kunnissa on tehty erilaisia ratkaisuja, mikä on lyhytnäköistä, Harno toteaa.

Myös mittareiden ja niistä saatujen tulosten luotettavuutta tulisi paran-taa nykyistä tiukemmalla standar-doinnilla.

— Parhaissa laitteissa virhemargi- naali on 5 prosentin luokkaa, huo-noimmissa jopa 15 prosenttia. Eu-rooppalainen laatusuositus on väljä ja hyväksyy tämän. Sinänsä se ei haittaa hyvää tavoitetta, mutta olisi suotavaa, jos meilläkin noudatettaisiin esimer-kiksi Yhdysvaltain diabetesyhdistyk-sen (ADA) edellytystä 5 prosentin vir-hemarginaalista, Harno toteaa.

Haussa uusi ammattikunta?Teknisiä rajoituksia isompi ongelma ovat kuitenkin terveydenhuollon pe-rinteiset toimintatavat, jotka istuvat tiukassa ja sopivat huonosti yhteen omahoidon sähköisten visioiden kanssa.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä sii-tä, että parhaiden tulosten saaminen edellyttää potilaan ja terveydenhuol-lon ammattilaisen systemaattista yh-teistyötä. Tämä yhteistyö puolestaan edellyttää terveydenhuollon ammat-tilaisilta nykyistä parempia tietotek-nisiä ja sähköisen asioinnin valmiuk-sia.

Suomeksi tämä tarkoittaa, että terveydenhuoltoon tarvitaan ehkä

kokonaan uusi ammattikunta, jossa yhdistyvät terveyden asiantuntijuus ja tietohallinnon osaaminen.

— Tässä tilanne menee vaikeaksi. Tarvittaisiin uudelleenkoulutusta ja mahdollisesti jopa henkilöstön vaih-doksia. Pitäisi tehdä vaikeita päätök-siä. Lisäksi kustannukset uhkaavat nousta hetkellisesti, kun tulee pääl-lekkäisyyttä ja uudelleenjärjestelyjä, Ilkka Korhonen toteaa.

Lisäksi ratkaistavana on se iänikui-nen kysymys, kuka maksaa uudenlai-sen hoidon kustannukset. Korvaako Kela? Ja jos korvaa, niin kenelle ja mil-lä ehdoilla?

Kari Harnon mukaan jonkun pitäisi-kin nyt ottaa vastuu uudenlaisen toi-mintatavan kehittämisestä.

— Toistaiseksi kukaan ei ole otta-nut tästä koppia. Mikä on ministe-riön rooli? Entä palveluntuottajien? Jälkimmäisillä ei juuri ole kehittämis-mahdollisuuksia, ei ainakaan työajan puitteissa.

Saattaa siis olla, että vielä lähitule-vaisuudessa terveyden itseseuranta pysyy etupäässä pienen aktiiviporu-kan – ja juhlapuhujien – puuhasteluna.

10 MYLAB NYT 1/2014

TEKSTI Virpi Ekholm KUVAT iStock

10 MYLAB NYT 1/2014

11MYLAB NYT 1/2014

Pienen avaruusolennon näköinen robotti tanssii, laulaa, lukee ja pelaa jalkapalloa. Hupaisan hahmon luva-taan lehtijutussa auttavan vanhusten kuntoutuksessa, virkistyksessä ja val-vonnassa.

Robottijuttu nousi puheeksi, kun geriatrian professori Jaakko Valvanne Tampereen yliopistosta oli puhumas-sa yleisötilaisuudessa senioreille.

— Ihmiset olivat aivan raivoissaan. He kokivat, että heitä aliarvioidaan, Valvanne kuvailee.

Kokonaan Valvanne ei silti älykkäi-tä, vuorovaikutteisia robotteja tyr-

mäisi. Sellai-nen voisi ehkä m u i s t u te l l a ikääntynyttä tai muistisai-rasta, onko tämä syönyt, juonut ja teh-nyt jumppa-

liikkeensä. Iloakin se voisi tuottaa.Entä sitten toinen lehtijutussa esi-

telty keksintö, japanilainen hyljero-botti, joka ”herättelee vanhuksia vuorovaikutukseen, rauhoittaa ja tuo inhimillistä läheisyydentuntua”?

ROBOTTI ei korvaa IHMISTÄ

Ratkaiseeko älyteknologia vanhustenhoidon ongelmat? Tätä on odotettu, mutta tulokset ovat vielä vähäisiä, sanoo geriatrian professori Jaakko Valvanne.

— Varmaan joillekin muistisairaille hyljerobotista voi olla apua. Mutta enemmän se kertoo siitä, että meillä pitäisi olla oikeita eläimiä ja ihmisiä, joita voi koskettaa.

Pussillinen legopalikoitaMyöskään Aalto-yliopiston profes-sori Raimo Sepponen ei erityisesti innostu hoivaroboteista. Hän pitää niitä enemmän harrastuksena kuin vakavasti otettavana ratkaisuna vanhustenhoidon ongelmiin.

Sepponen vetää yliopistossa Health Factory -yksikköä, jonka tar-koituksena on kehittää teknologisia ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuol-lon ongelmiin. Tavoitteena on syn-nyttää uutta yritystoimintaa ja teh-dä samalla tieteellistä tutkimusta.

Hankkeet suunnitellaan ja tuot-teet testataan yhteistyössä hoita-jien, lääkärien ja hoitokotien kanssa. Näin saadaan tietoa siitä, toimivatko ratkaisut käytännössä.

— Teknologiset edellytykset eli pussillinen legopalikoita meillä jo on. Nyt jonkun pitää näyttää, mitä niistä rakennamme, Sepponen ver-taa.

Health Factorysta on jo lähtenyt siivilleen Elsi-älylattia, joka seuraa ikäihmisen liikkeitä ja hälyttää kaa-tumisista. Unen seurantaan on lan-seerattu Beddit-palvelu, joka valvoo unta patjan alle piilotettavan anturin avulla. Tuote pohjautuu yliopistossa kehitettyyn menetelmään, mutta it-se sovellus on kehitetty tutkijoiden spin off -yrityksessä.

Hoitokoti Päiväkummussa on ko-keiltavana terveystuoli, joka mittaa asukkaiden verenpainetta, painoa, EKG:tä, pulssia ja nesteen kertymistä keuhkoihin. Seuraavaksi suunnitteilla on kuntosali, joka innostaisi ikäihmisiä liikkumaan.

— Jos pystymme tekemään hyviä ratkaisuja, niille on maailmanlaajuiset markkinat, Sepponen uskoo.

Älykodit edelleen utopiaaOdotukset teknologiaa kohtaan ovat olleet vanhustyössä suuria. Uuden tekniikan on uskottu ratkaisevan vanhustenhoidon ongelmat, kuten henkilökunnan vähäisyyden ja muis-tisairaiden selviytymisen kotona.

— On odotettu ja odotettu, mutta oikein mitään ei ole tullut! Jaakko Val-vanne huudahtaa.

Vanhukset eivät edelleenkään asu ”älykodeissa”, vaan ihan tavallisissa asunnoissa, joissa uusinta tekniikkaa edustaa mikroaaltouuni. Turvaranne-ke on monella ikäihmisellä ranteessa, mutta sitäkään ei aina tositilanteessa käytetä.

Valvanne perehtyi aiheeseen jo eri-koistuessaan geriatriaan 20 vuotta sitten. Työskennellessään Kustaan-kartanon vanhainkodin ylilääkärinä ja Espoon vanhuspalvelujen johtajana hän oli mukana kehittämässä mm. El-si-älylattiaa ja hyvinvointitelevisiota.

Älylattia on Valvanteen mukaan kehityksessä ”harvinainen poikke-us”: erinomainen keksintö, joka on oikeasti saatu käytäntöön. Senkin hyödyntäminen vaatii silti toiminta-tapojen muutosta.

— Meille on erittäin vaikeaa omak-sua uusia toimintatapoja. Emme halua

"Ihmiset olivat aivan raivois-saan. He koki-vat, että heitä aliarvioidaan.

12 MYLAB NYT 1/2014

mennä mukavuusalueemme ulko-puolelle, Valvanne suomii.

Makuuttaminen luo potilaitaToinen iso kysymys on, ketä uusi tekniikka hyödyttää. Ketä varten se on suunniteltu?

Esimerkiksi vuodeosastoja ei ole Valvanteen mielestä suunniteltu iäkkäitä potilaita, vaan vuoteita ja hoitohenkilökuntaa varten. Vanha ihminen ei pääse korkeasta sängys-tä edes liikkeelle.

Alan näyttelyissä on esillä sänky-jä, joista on helppo nousta jalkeille. Sairaaloissa niitä ei kuitenkaan näy.

— Aiheutamme valtavasti pit-käaikaishoidon tarvetta siksi, että makuutamme ihmisiä. Tämä ei ole kenenkään yksittäisen henkilön syy, vaan ilmiö, joka edellyttäisi uuden-laista johtamista, Valvanne koros-taa.

Valvanteen mukaan ei pidä pelätä tuoda modernia, uutta tekniikkaa iäkkäiden ihmisten koteihin. Ikäih-misiä ei pidä aliarvioida: 90-vuotias-kin voi oppia netin käytön.

Koko ajan tulee kuitenkin miettiä, kenen tarpeista lähdetään ja puutu-taanko ratkaisuilla ihmisen integri-teettiin eli koskemattomuuteen.

— Ihmiselle tärkeintä on kohtaa-minen ja vuorovaikutus. Skypen vä-lityksellä keskusteleminen vastaa melkein tapaamista kasvokkain, mutta robotit eivät sitä korvaa.

Kahvipakettikin voi aktivoidaRaimo Sepponen korostaa, että tär-keintä on saada ikäihmisiä aktivoi-tua. Pitäisi keksiä ratkaisuja, jotka houkuttelevat ihmiset liikkeelle ja saavat heidät tapaamaan toisiaan.

Kun ihminen on jäänyt pois työ-elämästä ja puolisokin on ehkä kuollut, alkaa helposti liukuminen passiivisuuteen. Tätä vielä pahen-taa se, että monet ikäihmiset tis-suttelevat alkoholia.

Sepponen visioi eläkeläisille kohtaamispaikkaa, jossa voisi ol-la liikkumaan innostavia pelejä ja

laitteita, terveyden seurantaa ja yhdessäoloa. Tietoa tapahtumista voitaisiin välittää esimerkiksi älyte-levision kautta.

— Houkuttimena voisi olla vaikka ilmainen kahvipaketti – on paljon kalliimpaa, jos ikääntynyt jää yksin kotiinsa ja hänen kuntonsa ja kogni-tiivinen kykynsä heikkenee, Seppo-nen huomauttaa.

Toisaalta ikääntyneet eivät ole yhtenäinen joukko. Joku 80-vuo-tias on vielä työelämässä, toinen 60-vuotias jo muiden avun varassa. Siksi ratkaisujenkin tulee olla erilai-sia.

Kaikki ei toimi käytännössäMillaista sitten on hyvä, ikäihmisiä palveleva teknologia?Ensinnäkin tekniikan pitäisi olla sel-laista, että sitä ei huomaa, toteaa Raimo Sepponen.

— Käyttöliittymän tulisi olla sel-lainen, että sitä ei tarvitse käyttää, vaan se on. Esimerkiksi terveystuo-lissa on luonteva istua ihan muuten vain.

Juuri tästä syystä Sepponen ei us-ko, että paljon puhutuista älyvaat-teista tulisi suurta menestystä. Ne

pitää erikseen laittaa päälle, pestä ja huoltaa, tai muuten ne jäävät käyttämättä.

— Hölmöin kuulemani idea oli muistisairaal-le tarkoitetut, gps-paikanti -milla varustetut kengät, jotka pi-ti ladata usb-la-turilla. Kuinka moni demen-tiaa sairastava lataa kenkänsä ennen kuin lähtee har-hailemaan?

Jaakko Valvanne lisää, että teknii-kan pitää olla helppokäyttöistä, toi-mintavarmaa ja kaikkien saatavilla. Edullisinta on, jos voidaan hyödyn-tää jo olemassa olevaa tekniikkaa uudella tavalla, kuten taulutietoko-neita iäkkäiden yhteydenpidossa.

Valvanne kertoo kokeilusta, jossa muistisairaan kotiin vietiin erilaista tekniikkaa. Kun ikääntynyt isä avasi oven, kuului tyttären ääni: ”isä, mi-hin olet menossa?”

— Isä oli yksinäinen, joten hän ha-lusi kuulla tyttärensä äänen. Niinpä hän avasi ja sulki ovea muuten vain.

”Käyttöliitty-män tulisi olla sellainen, että sitä ei tarvitse käyttää, vaan se on.

13MYLAB NYT 1/2014

iPana vei äitiyskortin nettiaikaanSähköiset palvelut, joilla kansalaiset osallistuvat oman terveytensä ja hyvinvointinsa seurantaan ja edistämiseen, ovat terveydenhuollon tulevaisuutta, iPanan kehittäjät uskovat.

iPana-äitiyskortti on esimerkki säh-köisestä palvelusta, joka voi tukea asiakkaiden oman terveyden seu-rantaa. Palvelu on ollut koekäytössä kahdessa tamperelaisessa äitiysneu-volassa, ja kokemukset ovat pääosin myönteisiä.

— Toivomme, että tämä lisäisi asi-akkaiden innostusta oman raskaus-aikansa seuraamiseen ja terveytensä edistämiseen. Palvelu säästäisi myös terveydenhoitajien työaikaa ja vä-hentäisi kirjaamiseen liittyviä virhei-tä, jos tiedot siirtyisivät äitiyskortilta automaattisesti potilastietojärjestel-mään, toteaa osastonhoitaja Leena Lahtela Tampereen kaupungilta.

iPana toimii kuten vanha, pape-rinen äitiyskortti: siihen kirjataan neuvolassa raskauteen liittyviä seu-rantatietoja. Lisäksi asiakas voi täyt-tää palvelussa mm. esitieto- ja päih-dekyselylomakkeet ja pitää omaa, yksityistä raskauspäiväkirjaa. iPanaa voi käyttää omilla tunnuksilla tieto-koneella tai mobiililaitteella.

— Tähän saakka vanhemmille on lähetetty päihdekysely postissa, ja he ovat tuoneet sen mukanaan seuraa-valle neuvolakäynnille. Nyt tervey- denhoitaja voi tutustua vastauksiin jo etukäteen, Lahtela puntaroi hyö-tyjä.

Äiti saa palvelusta tietoa raskau-den kulusta ja odottavan äidin ravin-nosta. Jos äiti seuraa kotona veren-paine- tai verensokeriarvojaan, hän voi kirjata nekin järjestelmään. Pal-velussa on myös mahdollista vaihtaa

tietosuojattuja viestejä neuvolan ja asiakkaan välillä.

”Mitä mainioin kohderyhmä”iPana-äitiyspalvelua kehittää tampe-relainen järjestelmätoimittaja Me-diWare Oy, joka on myös sairaaloideniPana-synnytystietojärjestelmän ta-kana. iPana toimii osana sähköisen omahoidon Taltioni-palvelua ja se on saanut rahoitusta Sitralta.

MediWaren myyntipäällikkö Juha Saikkonen uskoo, että sähköiset pal-velut, joilla kansalaiset osallistuvat oman terveytensä ja hyvinvointinsa seurantaan ja edistämiseen, ovat terveydenhuollon tulevaisuutta. Par-haimmillaan ne voivat tukea kansan-terveyttä ja tehostaa terveydenhuol-lon toimintaa.

— iPana-palvelussa kohderyhmä on mitä mainioin: nuoret naiset, jot-ka ovat kasvaneet sähköiseen maail-maan ja sosiaaliseen mediaan. Tarve on ilman muuta selkeä, Saikkonen toteaa.

Tampereen pilottiin ei enää rekry-toida uusia äitejä, mutta pilotoinnin kokemuksia hyödyntäen kaupunki suunnittelee äitiysneuvolan sähköis-ten palvelujen hankintaa ja kilpailu-tusta. Saikkosen mukaan MediWare neuvottelee palvelun käyttöönotos-ta myös muiden kaupunkien kanssa.

Odottavat äidit voivat käyttää pal-velua, vaikka oma neuvola ei olisi sii-nä mukana.

— Olemme lanseeranneet tuot-teen niin, että se on valtakunnallises-

ti kaikkien äitien käytössä. Palvelu tulee myös laajentumaan esimerkiksi neuvontapalvelun ja lapsiperheiden suuntaan, Saikkonen lupaa.

Työaika ei ole ilmaistaOsastonhoitaja Leena Lahtela uskoo, että kaikissa kaupungin terveyspal-veluissa otetaan vähitellen käyttöön sähköisiä omahoidon sovelluksia, joiden avulla asiakas voi itse seurata omaa terveyttään. Samalla henkilö-kunnan paperityö vähenee.

— Toki tämä on rahakysymys, sillä eiväthän nämä sovellukset ilmaisia ole. Mutta ei meidän työaikakaan ole ilmaista, Lahtela huomauttaa.

Vielä iPanasta ei ole saatu Tampe-reella täyttä hyötyä, koska sitä ei ole integroitu potilastietojärjestelmään. Kun aiemmin tiedot kirjattiin käsin korttiin ja sähköisesti tietojärjestel-mään, nyt ne kirjataan kahteen eri tie-tojärjestelmään.

— Jos palvelu otetaan laajemmin käyttöön, tietojen tulisi siirtyä auto-maattisesti potilastietojärjestelmään, Lahtela kiteyttää.

Palvelu löytyy osoitteesta www.ipa-na.fi.

TEKSTI Virpi Ekholm KUVA MediWare Oy

14 MYLAB NYT 1/2014

Yhden aikakauden LOPPU

TEKSTI Hanna Hyvärinen KUVAT Terhi Honkonen

Kun Mylabin toimitusjohtaja Esa Soini jouluna 2012 ilmoitti yhtiön hallituk-selle jättävänsä toimitusjohtajan teh-tävät kesään 2014 mennessä, kaikki eivät olleet vakuuttuneita. Eläköity-mispuheita oli kuultu ennenkin, mut-ta takaraja oli aina vain lykkääntynyt.

— Kun 60-vuotispäiväni läheni, lu-pasin vaimolleni, että jätän toimitus-johtajan tehtävät 60-vuotiaana. Kun merkkipäivä sitten tuli, olin yhä töis-sä. Seuraavaksi lupasin, että jättäy-dyn pois vielä samana vuonna, ennen 61-vuotispäivää. Kun sekin päivämää-rä meni ohi, selitin, etten oikeastaan ole enää toimitusjohtaja, vaan kon-serninjohtaja, Soini nauraa.

Viime keväänä tuli vaimon vuoro jättää aktiivinen työelämä, ja silloin myös Soini päätti, että nyt ei enää lipsuta. Viimeinen virallinen työpäivä on edessä 30. kesäkuuta 2014, ja siitä pidetään kiinni.Mutta:

— Jätän vain toimitusjohtajan teh-tävät. Olen edelleen osakkeenomis-taja ja jos vain mahdollista, jatkan yh-tiön hallituksessa. Kokonaan en siis kuvasta katoa.

Toimitusjohtajan kapula kuitenkin siirtyy kesän kynnyksellä jollekin muulle. Tämä tarkoittaa isoa muutos-ta sekä yrityksen että Soinin elämäs-sä. Onhan hän istunut toimitusjohta-jan tuolilla vuodesta 1993 lähtien.

— Henkilökohtaisesti olen jossain vaiheessa vähän pelännytkin pois jäämistä. Työ on ollut niin valtava osa elämäni. Ystävistäni olen myös näh-nyt, että eläkkeelle jääminen on yksi isoimmista muutoksista elämässä. Tilastojen valossa moni heittää jopa henkensä ensimmäisen eläkevuoden aikana. Itse en aio liittyä tähän po-rukkaan.

Sen sijaan Soini aikoo ryhtyä opis-kelemaan.

— Olen päättänyt oppia vielä yh-den kielen. Olen aina ollut kiinnostu-nut historiasta, ja siksi haluan oppia latinaa.

Hyviä päätöksiäEnnen uuden opiskelua on kuitenkin hyvä katsoa hiukan sitä historiaa - suomeksi.

Mylab Oy on Soinin toimitusjoh-tajakaudella kasvanut 9 hengen yri-

Esa Soini jättää Mylabin toimitusjohtajan tehtävät kesällä 2014, yli kahden vuosikymmenen jälkeen. Se on melkoinen muutos sekä yritykselle että johtajalle. Seuraajaltaan Soini toivoo ennen muuta luottamusta ihmisiin. Itse hän aikoo aloittaa kieliopinnot.

15MYLAB NYT 1/2014

16 MYLAB NYT 1/2014

Ajoituksen mestaritIhmisten lisäksi toinen menestyksen avaintekijä ovat olleet asiakkaat. Soinin mukaan Mylabin valtti on ai-na ollut se, että yritys on tuntenut asiakkaansa hyvin. Se on auttanut tekemään oikeita ratkaisuja oikeaan aikaan.

— Olemme olleet ajoituksen mes-tareita ja meillä on ollut tarjota rat-kaisuja juuri oikeisiin saumoihin.

Osaltaan toiminnan suunnittelua ja ennakointia on helpottanut toimin-taympäristön, eli terveydenhuollon, suhteellinen muuttumattomuus. Perusrakenteet ovat pysyneet vuo-sien varrella ennallaan. Tosin labo-ratorioiden voimakas keskittyminen 2000-luvulta lähtien on vaikuttanut Mylabiinkin.

— Vielä joitakin vuosia sitten meil-lä oli lähes 40 eri asiakasta. Nyt nii-tä on tusinan verran. Toki ne ovat isoja, ja markkinaosuutemme on lukumääristä huolimatta kasvanut, mutta pohja on haavoittuvampi kuin ennen. Jos yksikin asiakas katoaa, se on iso isku.

Toisaalta tietoteknologian roolin kasvu terveydenhuollossa lupaa hy-vää alan yritykselle. Se on yksi positii-visista muutoksista, joka todennäköi-sesti jatkuu vielä pitkään.

Tähän mennessä kehityksen suu-rimpia merkkipaaluja ovat Soinin mu-kaan olleet ensin internetin tulemi-nen ja sittemmin mobiiliteknologian läpimurto.

— Mielestäni olemme osanneet hyvin hyödyntää molempia.

tyksestä lähes kymmenkertaiseksi. Samalla niin yrityksen toimintata-vat kuin toimintaympäristökin ovat muuttuneet monin tavoin.

Soinin mukaan yksi isoimmista yrityksen sisällä tapahtuneista muu-toksista on vielä tänäkin päivänä oman hallinto-organisaation perus-taminen 1990-luvun alussa.

— Siihen saakka olimme tyypilli-nen tekninen organisaatio. Teimme töitä, kunnes rahat loppuivat. Sit-ten kirjoitimme laskuja ja palasim-me taas tekemään töitä. Ainoa ta-loushallinnon tapahtuma oli kerran kuussa saapuva tiliote.

Pian kävi selväksi, et-tei yritystä voi tiliotteen va-rassa johtaa, vaan mukaan tarvitaan joku, joka ymmärtää taloutta ja osaa hallita sitä.

— Maarit Rantalan palk-kaaminen hoi-tamaan Myla-bin hallintoa on edelleen yksi urani parhais-ta päätöksistä. Siitä pitäen olemme olleet paitsi teknises-

ti, myös taloudellisesti hyvin hoidet-tu liikeyritys.

Ihmisten palkkaaminen ylipäätään on asia, josta Soini ottaa mielellään kunnian. Onhan hän toimitusjohtaja-na sanonut viimeisen sanan lähes jo-kaisen työsopimuksen solmimisesta.

— Meillä on töissä todella hyviä ihmisiä. Olemme asiantuntijaorgani-saatio, jossa on oikeat ihmiset oikeil-la pelipaikoilla. Ja se on hirvittävän tärkeää. Se, että jokainen työsken-telee sellaisella paikalla, missä voi tuoda itsensä ja osaamisensa esiin parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä olemme onnistuneet.

”Alkuun olim-me tyypilli-nen tekninen organisaatio. Teimme työtä, kunnes rahat loppuivat. Sitten kirjoi-timme laskuja ja palasimme tekemään töitä.

Onnittelut voittajille. Vanhat tutut Esa Soini ja Huslabin kemisti Aija Helin kät-televät kisattuaan ensin siitä, kumpi jaksaa pidempään istua seinää vasten. Kisa julistettiin tasapeliksi.

17MYLAB NYT 1/2014

Kasvu estää kuihtumisenMutta mikä on tilanne juuri nyt? Mil-laisen Mylabin Soini on seuraajalleen jättämässä?

— Koen, että yritys on hyvässä kunnossa ja saavuttanut hyvän pon-nistusalustan, josta voi kehittyä edel-leen eteenpäin. Pelto on niin sano-tusti hyvin kynnetty ja tuottaa satoa.

Tuottavan pellon ohella tuleva toimitusjohtaja saa Soinin mukaan johdettavakseen hyvän porukan, jo-ka toimii hyvin yhteen ja tukee uutta johtajaa.

Väistyvän toimitusjohtajan toivee-na on, että Mylab säilyttää jatkossa-kin sen erityispiirteensä, ettei se ole pelkästään voittoa tavoitteleva liike-yritys, vaan kantaa vastuunsa myös suomalaisen terveydenhuollon aktii-visena kehittäjänä.

— Toivon myös, että ihmiset edel-leen kokevat yrityksen omakseen. Et-tei se olisi vain työpaikka, vaan orga-nisaatio, jossa tunnetaan jonkinlaista klaanimaista yhteenkuuluvuutta ja tehdään työtä, jolla on oikeasti mer-kitystä.

Samalla pitäisi kuitenkin rakentaa myös menestyvää liiketoimintaa. Soi-nin mukaan se tarkoittaa, että Myla-bin on ennen pitkää murtauduttava ulos nykyiseltä toimintakentältään ja laajennuttava uusille alueille.

— Toivon, että 10 vuoden kuluttua Mylab on edelleen mukana tervey- denhuollon teknologiassa, mutta toimii myös laboratoriomaailman ul-kopuolella. Se muutos on pystyttävä tekemään, sillä tällä alueella ei enää ole kasvun mahdollisuuksia. Ja ilman kasvua yritys kuihtuu.

Johtajan täytyy luottaaJos Soinin pitäisi omien kokemusten-sa pohjalta antaa seuraajalleen yksi neuvo, se kuuluisi näin:

— Luota ihmisiin. Kun ihmisiin luot-taa, he palkitsevat luottamuksen. Luottamus on myös tehokkuutta, sillä kaikenlainen epäily vain kuluttaa energiaa.

Soini myös kehottaa seuraajaansa varautumaan tietynlaiseen, johtajuu-den mukana väistämättä seuraavaan yksinäisyyteen.

— Johtajan on kyettävä tekemään objektiivisia ja tasapuolisia päätöksiä, ja niitä päätöksiä voi tehdä vain, jos pystyy siirtämään henkilökohtaiset tunteet syrjään. Siksi johtaja ei voi olla kenenkään alaisen ystävä, vaan ystävät täy-tyy etsiä muualta. Se on joskus kova hinta, mutta se on maksettava.

Samalla täytyy osata väistää tie-tyt sudenkuopat, jotka voivat vaania etenkin menestyvän yrityksen keula-kuvaa.

— Menestyvän yrityksen toimi-tusjohtajasta voi pahimmillaan tulla aivan hirvittävä olio. Siksi hänellä-kin täytyy elämässään olla joku, joka haastaa ja muistuttaa, että johtajakin on tavallinen kuolevainen. Itselläni on käynyt tässäkin mielessä onni vai-mon suhteen. Hän on mahtava kes-kustelukumppani ja oikealla tavalla kriittinen.

”Kun ihmisiin luottaa, he palkitsevat luottamuk-sen.

Esa Soini tutustui terveydenhuollon tietoteknologiaan alunperin HYKSissä 1970-luvun alussa. Tuttuun sairaala-alueeseen liittyy monia muistoja.

18 MYLAB NYT 1/2014

Kun nuori Martti Syrjälä oli opiskellut lääketiedettä vuoden verran, juuri lääkäriksi valmistunut ystävä antoi vinkin mielenkiintoisesta kesätyö-paikasta. Hän kehotti kysymään töitä Veripalvelusta, jossa toimi lääketie-teen kandien päivystysrinki iltaisin ja viikonloppuisin.

Syrjälä kysyi työpaikkaa ja pääsi ke-sän mittaiselle perehdytysjaksolle. Sen jälkeen hän jatkoi osa-aikaisesti Veripalvelussa lähes koko opiskeluai-kansa.

— Tulin Veripalvelun johtajaksi lä-hes päivälleen 30 vuotta sen jälkeen, kun olin täällä ensimmäisen kerran töissä. Ympyrä sulkeutui, Syrjälä hy-myilee.

Syrjälän ura näyttää määrätietoi-selta: hän valmistui kliinisen kemian ja hematologisten laboratoriotutki-

musten erikoislääkäriksi ja työsken-teli pitkään HYKSin laboratoriossa. HUSLABin toimitusjohtajan paikalta hänet kutsuttiin Veripalvelun johta-jaksi vuonna 2011.

Syrjälä itse sanoo, että sattuma on vaikuttanut paljon uravalintoihin. Alun perin hänestä piti tulla sisätau-tilääkäri, mutta hematologia alkoi opiskeluaikana kiinnostaa. Sitä puo-lestaan pääsi opiskelemaan labora-toriolääketieteen kautta.

— Ystäväni ratkaisi urani suunnan. Jos en olisi ollut täällä aikoinaan ke-sätöissä, en olisi koskaan päätynyt Veripalvelun johtajaksi, Syrjälä us-koo.

Raskaat yt-neuvottelutHelppo tehtävä Martti Syrjälää ei kui-tenkaan Veripalvelussa odottanut.

Organisaatio joutui pian raskaisiin yt-neuvotteluihin.

Veripalvelussa oli varauduttu sii-hen, että väestön ikääntyminen lisäisi verituotteiden tarvetta. Kävi-kin päinvastoin: lääketieteen, tekno-logian ja hoitokäytäntöjen kehitys käänsi verituotteiden käytön sel-vään laskuun.

— Verivalmisteiden käyttökoh-teet ovat yhdenmukaistuneet, ki-rurgia on kehittynyt ja tutkimus on tuonut uutta tietoa siitä, missä ti-lanteissa verensiirroista on hyötyä. Mekin olemme aktiivisesti pyrkineet edistämään verituotteiden tarkoi-tuksenmukaista käyttöä, Syrjälä ku-vailee.

Veren käyttö on ollut laskusuunnas-sa jo useamman vuoden ajan, ja pari-na viime vuonna lasku on kiihtynyt.

Raskaat yt-neuvottelut ovat takana ja Veripalvelussa voidaan nyt keskittyä uuden kehittämiseen. Tavoit-teena on ennakoida veren käyttöä entistäkin paremmin, kertoo Veripalvelun johtaja Martti Syrjälä.

Edessä valoisa tulevaisuus

TEKSTI Virpi Ekholm KUVAT Terhi Honkonen

MARTTI SYRJÄLÄN VUODET

1980 1981

• aloitti lääke-tieteen opin-not Helsingin yliopistossa

• kesä- ja keikkatöihin Punaisen Ris-tin Veripalve-luun

• meni naimisiin

1983 1985

• esikoinen syntyi

1987

• väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi

• toinen lapsi syntyi

1990

• kolmas lapsi syntyi

19MYLAB NYT 1/2014

1992 2004 2011

• valmistui kliinisen kemian erikoislää-käriksi

• aloitti HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian ylilääkärinä

• kutsuttiin Veripal-velun johtajaksi

Martti Syrjälä kertoo aistineensa, että henki Veripalvelussa on nyt kääntynyt positiiviseen suuntaan ja uuden kehittämi-seen. ”Olemme voiton puolella”, Veripalvelun johtaja uskoo.

1994

• valmistui hematologis-ten laboratoriotutki-musten erikoislääkäriksi

• nimitettiin kliinisen ke-mian dosentiksi Helsin-gin yliopistoon

2008

• HYKSin sairaan-hoito-alueen johta-jaksi

2009

• nimitettiin HUSLABin toimitus-johtajaksi

20 MYLAB NYT 1/2014

Veripalvelun on pitänyt sopeutua uu-teen tilanteeseen.

Kahden vuoden aikana Veripalvelu onkin vähentänyt henkilökuntaansa noin sadalla. Osasta toimintoja luo-vuttiin kokonaan, ja kahdeksan kiin-teää verenluovutuspistettä korvattiin liikkuvilla verenluovutustilaisuuksilla.

Syrjälän mukaan vähennykset teh-tiin toiminnan ehdoilla: keskityttiin olennaiseen ja lisättiin työn sujuvuut-ta. Nyt näyttää siltä, että taloudelliset tavoitteet saavutettiin, mutta toimin-ta ei vaarantunut.

— Yt-prosessi oli raskas minulle ja koko organisaatiolle. Olen kuitenkin aistinut, että henki on nyt kääntynyt positiiviseen suuntaan ja uuden kehit-tämiseen. Olemme voiton puolella, Syrjälä sanoo.

Moni menetti myllerryksessä työn-sä, mutta moni on myös löytänyt uut-ta työtä. Syrjälän mukaan Veripalvelu on hyvä referenssi työelämässä: jos on ollut täällä töissä, työllistyy yleen-sä helposti uudelleen.

Verta ei kerätä turhaanVerta tarvitaan edelleen noin tuhat pussia päivässä. Tavoitteena on, että verta kerätään juuri sen verran, kuin sitä tarvitaan potilaiden hoidossa.

— Meille on tärkeää, että vapaa-ehtoisen verenluovuttajan lahja tu-lee käytettyä mahdollisimman hyvin. Turhaan verta ei kerätä, Martti Syrjälä korostaa.

Veripalvelu on jo pitkään panos-tanut verituotteiden toimitusketjun optimointiin ja varastojen hallintaan. Yhdessä sairaaloiden kanssa analysoi-daan, miten verta käytetään. Veren-luovuttaja voi saada esimerkiksi teks-tiviestin, kun hänen veriryhmäänsä tarvitaan erityisen paljon.

— Näissä asioissa olemme teknolo-gisen sukupolvenvaihdoksen edessä. Odotamme tietojärjestelmiltä katta-vampia, modernimpia, helppokäyttöi-sempiä ja reaaliaikaisempia ratkaisuja kuin meillä on nyt käytössä.

Tietotekniikasta on apua myös uu-sien verenluovuttajien rekrytoinnissa.

Esimerkiksi osoitteesta www.sovinko-luovuttajaksi.fi löytyy palvelu, jossa voi itse testata soveltuvuuttaan ve-renluovuttajaksi.

Monta tärkeää tehtävääVeripalvelu toimittaa suomalaisiin sairaaloihin punasolu-, verihiutale- ja plasmavalmisteita potilaiden hoitoa varten. Sairaaloille tarjotaan myös laboratoriopalveluita, kuten veriryh-mätutkimuksia ja veren hyytymiseen liittyviä laboratoriotutkimuksia.

Veripalvelu on mukana käytännös-sä jokaisessa Suomessa tapahtuvassa kantasolujen, luuytimen tai elimen siirrossa. Kudosten ja solujen yhteen-sopivuus varmistetaan Veripalvelun laboratoriossa.

Kotimaiseen kantasolurekisteriin kuuluu noin 20 000 vapaaehtoista, joita voi tarvittaessa kutsua kantaso-lujen luovuttajaksi. Lisäksi Veripalve-lulla on hyvät yhteydet ulkomaisiin rekistereihin.

— Kahdessa tapauksessa kolmesta sopiva luovuttaja löytyy ulkomailta. Vastavuoroisesti suomalaiset luovut-tavat kantasoluja ulkomaille, Syrjälä kertoo.

Soluterapiat lupaavat paljonUudet soluterapiat eli ATMP-lääk-keet ovat maailmanlaajuisesti kiivaan tutkimuksen kohteena. Myyntiluvan on saanut vasta muutama lääke, mutta kliinisiä kokeita on käynnissä

paljon, Syrjälän arvion mukaan noin tuhat.

Veripalveluun on pystytetty so-lutuotantokeskus, joka voi tuottaa kansallisella valmistusluvalla me-senkymaalisia kantasoluvalmisteita suomalaisille, hoitoresistenttiä kään-teishyljintää sairastaville potilaille. Ensimmäiset valmisteet toimitettiin potilaille viime vuonna.

Rustosoluvalmisteita käytetään puolestaan tietyntyyppisessä nivelri-kossa. Veripalvelu toimii tässä välit-täjän roolissa: se toimittaa potilaalta kerätyt rustosolut eurooppalaiseen tuotantokeskukseen viljeltäväksi ja takaisin sairaalaan annettavaksi poti-laalle.

Soluhoidoista toivotaan ihmelää-kettä myös syövän hoitoon. Tavoit-teena on manipuloida syöpäpotilaan veren T-lymfosyytteja niin, että ne käyvät syöpäsolukon kimppuun.

— Soluterapioissa on paljon lu-pauksia, mutta viimeinen läpimurto on vielä tapahtumatta. Jotkin ennal-ta arvaamattomat tekijät voivat vielä lopettaa tämän tarinan, mutta itse en usko siihen, Syrjälä pohtii.

Syrjälän mukaan Veripalvelu voisi toimia solulääkkeiden maahantuojana ja valmistajana, jos hoidot tulevaisuu-dessa yleistyvät. Tätä tukee Veripal-velun pitkä kokemus veren ja verisolu-jen käsittelystä, laatujärjestelmistä ja tarkasti viranomaisten säätelemästä toiminnasta.

Koen innostusta työssäni...

...kun näen jonkun tekevän jotain vanhaa uudella tavalla tai jotain uutta vanhan tilalla.

Kymmenen vuoden kuluttua olen…

…tehnyt itseni tarpeettomaksi.

21MYLAB NYT 1/2014

Immunoanalysaattorilla tutkitaan, onko luovutetussa veressä tarttuvia tauteja. Verta tarvitaan noin tuhat pussia päivässä.

22 MYLAB NYT 1/2014

Kuka olet ja mitä tehtäviisi kuuluu?Olen Irina Avonius, 42, ja työskente-len Mylabissa hallinto-osastolla. Teh-täviini kuuluvat laskutus ja kirjanpito, ja tarvittaessa hoidan myös toimis-ton juoksevia asioita. Asun Kanga-salla mieheni, 16-vuotiaan poikani ja 10-vuotiaan tyttäreni kanssa.

Milloin ja miksi tulit Mylabiin töihin?Olin valmistunut yo-merkonomiksi ja ollut esikoisen kanssa kolme vuotta kotona, kun ryhdyin etsimään töitä loppuvuodesta 2000. Ilmoittauduin työvoimatoimiston Pikapesti-palve-

luun, jotta voisin työskennellä vaikka-pa kiireapulaisena. Pian tuli soitto, että täällä tarvittaisiin pikaisesti apua. En ollut aiemmin kuullutkaan Mylabista, mutta päätin hakea paikkaa ja aloitin työt melkeinpä seuraavana päivänä. Joskus nopeat päätökset ovat hyviä päätöksiä: päivääkään en ole katunut!

Miten työsi on muuttunut?Kun aloitin, Mylabissa työskenteli 25 henkilöä, nyt 86. Ohjelmia on ta-loushallinnossa enemmän käytössä, talouden seuranta on reaaliaikaisem-paa ja olemme asiakkaiden toiveita

kuunnellen saaneet kehitettyä myös laskutuksen raportointia. Viime vuo-sina olen ryhtynyt tekemään myös kirjanpitoa. Toimenkuvani on muut-tunut koko ajan ja olen saanut uusia haasteita.

Mikä on parasta työssäsi?Pääsen tekemään työssäni moni-puolisia asioita. On hienoa, että ih-misille annetaan täällä vastuuta ja mahdollisuus kehittyä. Mylabissa on hyvä ilmapiiri ja äärettömän mukavia ihmisiä, eikä turhaa hierarkiaa ole. Osastossani työskentelee hauskoja naisia ja meillä on hieno tekemisen meininki!

Mistä nautit vapaa-ajalla?Laskettelemme perheen kanssa, vii-meksi Ruotsin Åressa. Olen myös 16 vuoden tauon jälkeen aloittanut uudestaan ratsastuksen. Tytärkin ratsastaa, joten tämä on meille yhtei-nen harrastus. Viime vuoden meitä on työllistänyt myös omakotitalon rakennusprojekti. Vaikka kyseessä on valmistalo, siivoamisessa, kanta-misessa ja koordinoimisessa menee yllättävän paljon aikaa.

Mistä ilahduit viimeksi?Siitä, että osaan vielä ratsastaa ja kehityn siinä joka kerta, vaikka har-rastuksessa oli niin pitkä tauko. Kan-nustan muitakin aloittamaan vanhan harrastuksen uudelleen.

Mistä haaveilet?Olen kiitollinen siitä, mitä on nyt. En oikeastaan haaveile muusta, vaan nautin tästä hetkestä.

Nuoruuden harrastus tempaisi mukaansa

TEKSTI Virpi Ekholm KUVA Emil Bobyrev Mylabin kasvoIrina on aurinkoinen, asiansa osaava ja ammatti-taitoinen ihminen. Hän keskittyy aina täysin siihen ihmiseen, joka tulee hänen huoneeseensa jotain kysymään. Irina on todella auttavainen ja tarjoaa apuaan pyytämättäkin.- Asiakaspäällikkö Eeva Rowe

23MYLAB NYT 1/2014

1/2014

KUSTANTAJAMylab Oy

Hatanpään valtatie 2633100 TAMPERE

TUOTTAJATJukka KalliosaariTaru Honkonen

TOIMITTAJATVirpi Ekholm

Hanna Hyvärinen

KUVAAJATEmil Bobyrev

Terhi Honkonen

ULKOASU JA TAITTOJiiStyle

Jenni Tikka

PAINATUSEsaPrint Oy, LAHTI

PAINOS500 kpl

ISSN 2342-2211 (painettu)ISSN 2342-222X (verkkojulkaisu)

LISÄÄmielenkiintoisia artikkeleita

kotisivuillammewww.mylab.fi.

Seuraava MYLAB Nyt ilmestyy lokakuussa 2014.

MYLAB Nyt Wanha Walokuva

Vasta-asennetun IBM 1800 -koneen valtava rivikirjoitin aiheutti hämmästystä HYKSissä 1.6.1970.

APUKÄSIÄlaboratoriotyöhön. APUKÄSIÄlaboratoriotyöhön.

WEBLAB - tulevaisuuden laboratoriotietojärjestelmä palveluksessasi.