Muistio Numero 2/ 1 (2) 2015

27.2.2015

Pohjois-Savon sote

Rakennamme maakunnan menestystä Pohjois-Savon liitto Y-tunnus 0827616-7 pohjois-savo.fi Sepänkatu 1, PL 247 Puhelin 017 550 1400 70101 Kuopio, Suomi kirjaamo@pohjois-savo.fi

PoSoTe / Perheiden, lasten ja nuorten työryhmä Aika 27.2.2015 klo 14.00 – 15.50 Paikka Maakuntatalo, kokoustila Pihlaja, Sepänkatu 1, Kuopio Osallistujat Mari Antikainen, perusturvajohtaja, Kuopio, puheenjohtaja

Seija Kärkkäinen, hyvinvointijohtaja, Ylä-Savon SOTE, varapuheenjohtaja Eija Ruotsalainen, palvelualuepäällikkö, Varkaus, varapuheenjohtaja Sirpa Halmemies, johtava sosiaalityöntekijä, Lapinlahti Marjaleena Keinänen, henkilöstön varaedustaja, TEHY Laura Nyyssönen, henkilöstön edustaja, JUKO Minna Pitkänen, sosiaali- ja terveyspalveluiden johtaja, Siilinjärvi Leena Setälä, palvelualuejohtaja, KYS, saapui klo 14.20 Anna-Liisa Väyrynen, sosiaalityöntekijä, Rautavaara Anne Miettinen, hallintosihteeri, sihteeri

Poissa Hannele Holopainen, toimitusjohtaja, Kysteri

Marja Leena Markkanen, avopalvelupäällikkö, Suonenjoki Jari Saarinen, terveysjohtaja, Kuopio

1 Kokouksen avaus ja läsnäolijoiden toteaminen Puheenjohtaja avasi kokouksen. Todettiin läsnäolijat. 2 Edellisen kokouksen 20.2.2015 muistion hyväksyminen

Hyväksyttiin edellisen kokouksen muistio. Merkittiin tiedoksi, että työryhmän käyttämä oheismateriaali (mm. STM-julkaisut ja THL-julkaisut) toimitetaan sähköpostitse sote-hankejohtaja Tarja Miettiselle, joka laittaa ne Pohjois-Savon sote-palveluiden Lapset ja nuoret sisältöryhmän internetsi-vulle; kaikkien toimivien työryhmien kokousmateriaali löytyy sote-palveluiden sivus-tolta. Merkittiin tiedoksi, että edelleen on käytössä 15 000 euron Kaste-rahoitus, yhteys-henkilönä ohjelmapäällikkö Jouko Miettinen.

3 Perhepalveluiden mallintaminen hyvinvointikeskus/perheentalo –mallilla

Käytiin läpi työskentelyn aloittaneen, pj. Paula Tiihosen vetämän pientyöryhmän hahmottama kuvaus Pohjois-Savon tuotantoalueen palveluista ja todettiin, että Kys-terissä on tehty vastaavaa alustavaa työtä terveyspalveluista toimintamallin muo-dossa. Aloitettiin perhepalveluiden mallintaminen Pohjois-Savon tuotantoalueen Siun soten pohjalta. Käytiin keskustelu kehitysvammaisten ja vammaisten lasten asemoitumi-sesta, kuuluuko suunnittelu tämän työryhmän vai yleisen työryhmän työstämisen

Muistio Numero 2/ 2 (2) 2015

27.2.2015

Pohjois-Savon sote

Rakennamme maakunnan menestystä Pohjois-Savon liitto Y-tunnus 0827616-7 pohjois-savo.fi Sepänkatu 1, PL 247 Puhelin 017 550 1400 70101 Kuopio, Suomi kirjaamo@pohjois-savo.fi

piiriin? Työryhmien puheenjohtajien on keskusteltava asiasta keskenään, jotta järke-vä ratkaisu löytyy.

Sovittiin, että seuraavassa kokouksessa aloitetaan hyvinvointikeskuk-sen/perheidentalomallin työstäminen.

4 Muut asiat

4.1 Seuraavat kokoukset

- 6.3.2015 klo 9.00 – 11.00, maakuntatalo, Pihlaja - 13.3.2015 klo 12.00 – 15.00, maakuntatalo, maakuntasali (Simo Kokko mukana) - 20.3.2015 klo 9.00 – 12.00, Savotalo, Tulliportink. 17 B, 3. krs, kokoushuone 313 - 13.4.2015 klo 9.00 – 12.00, maakuntatalo, Pihlaja - 20.4.2015 klo 9.00 – 12.00, maakuntatalo, Pihlaja - 8.5.2015 klo 9.00 – 12.00, maakuntatalo, Pihlaja - 18.5.2015 klo 9.00 – 12.00, maakuntatalo, Pihlaja

5 Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 15.50. Muistion laati Anne Miettinen sihteeri Jakelu Työryhmän jäsenet Tiedoksi Sote-hankejohtaja Tarja Miettinen

Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:36 Marjaana Pelkonen, Tuovi Hakulinen-Viitanen, Marke Hietanen-Peltola, Taneli Puumalainen (Toim.)

Hyvinvointia useammille –

LASTEN JA NUORTEN PALVELUT UUDISTUVAT

Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnan loppuraportti

Helsinki 2013

2

KUVAILULEHTI

Julkaisija

Sosiaali- ja terveysministeriö Päivämäärä

25.11.2013 Tekijät

Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunta

Toimeksiantaja

Sosiaali- ja terveysministeriö

HARE-numero ja toimielimen asettamispäivä

STM106:00/2010, 9.12.2010

Muistion nimi

Hyvinvointia useammille - lasten ja nuorten palvelut uudistuvat. Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnan loppuraportti

Tiivistelmä

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva Lasten ja nuorten terveyden ja hy-vinvoinnin neuvottelukunta on toisen kautensa (15.12.2010-14.12.2013) aikana keskitty-nyt lapsia, nuoria ja perheitä koskevan uuden lainsäädännön toimeenpanon, seurannan ja valvonnan tukemiseen sekä valmistelussa olleiden lakiesitysten kommentointiin. Tavoit-teena on edistää eri hallinnonalojen lapsia, nuoria ja perheitä koskevan lainsäädännön sisältöä ja koordinaatiota terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, varhaisen tuen organi-soinnissa ja syrjäytymisen sekä terveyserojen ehkäisemisessä. Neuvottelukunta asetti Lasten ja nuorten ehkäisevien terveyspalvelujen jaoston tukemaan terveydenhuoltolain ja VNA:n 338/2011 säännöksiä ja arvioimaan niiden muutostarpeita.

Neuvottelukunta julkaisee toimikautensa päätteeksi loppuraportin. Raportissa kuvataan neuvottelukunnan toiminta ja esitetään keskeiset toimenpide-ehdotukset lasten, nuorten ja perheiden palvelujen, monialaisen yhteistyön ja yhteen sovittavan johtamisen kehittämi-seksi.

Raporttiin sisältyy katsaus lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja palvelujen tilaan ensisijai-sesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusten ja seurantatietojen perusteella. Las-ten, nuorten ja perheiden ehkäisevät terveyspalvelut ovat em. asetuksen myötä vahvistu-neet, vaikka kehittämistä on vielä runsaasti. Raportissa tehdään ehdotuksia palvelujen, toimintatapojen ja toimintaedellytysten kehittämiseksi sekä lasten ja nuorten osallisuuden varmistamiseksi palveluissa ja niiden kehittämisessä. Raportti painottuu ehkäiseviin terve-yspalveluihin, mutta sisältää myös ehdotuksia lasten, nuorten ja perheiden palvelukoko-naisuuden ja sen johtamisen uudistamiseksi. Niihin kuuluu neuvottelukunnan aloite lasten, nuorten ja perheiden palvelujen järjestämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelura-kenneuudistuksessa.

Asiasanat

Hyvinvointi, lapset, nuoret, palvelut, perheet, terveyden edistäminen Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:36 ISSN-L 2242-0037 ISSN 2242-0037 (verkkojulkaisu) ISBN 978-952-00-3452-8 (PDF) URN:ISBN:978-952-00-3452-8 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3452-8

Muut tiedot

www.stm.fi

Kokonaissivumäärä

131

Kieli

Suomi

3

PRESENTATIONSBLAD

Utgivare

Social- och hälsovårdsministeriet Datum

25.11.2013 Författare

Delegationen för främjande av barns och ungas välfärd

Uppdragsgivare

Social- och hälsovårdsministeriet Projektnummer och datum för tillsättandet av organet

SHM106:00/2010, 9.12.2010

Rapportens titel

Välfärd för fler – tjänster för barn och unga reformeras. Slutrapport av delegationen för främjande av barns och ungas välfärd Referat

Delegationen för främjande av barns och ungas välfärd i samband med social- och hälsovårdsministeriet har under sin andra mandatperiod (15.12.2010–14.12.2013) kon-centrerat sig på att stödja genomförandet, uppföljningen och övervakningen av den nya lagstiftning som gäller barn, unga och familjer samt att kommentera de lagpropositioner som varit under beredning. Målet är att främja innehållet och koordineringen av lagstift-ningen som gäller barn, unga och familjer inom de olika förvaltningsområdena när det gäller åtgärder för att främja hälsa och välfärd, organisera tidigt stöd och förebygga social utslagning och hälsoskillnader. Delegationen tillsatte en sektion för förebyggande hälso-tjänster för barn och unga för att stödja tillämpningen av de relevanta bestämmelserna i hälso- och sjukvårdslagen och i statsrådets förordning 338/2011 och att bedöma om det finns behov att ändra dem.

Delegationen utger en slutrapport som avslutning för sitt arbete. I rapporten beskrivs delegationens verksamhet och föreslås viktiga åtgärder för att utveckla ledningen av tjänster för barn, unga och familjer och det multiprofessionella samarbetet på ett koordinerat sätt.

I rapporten ingår en översikt om läget i fråga om välfärden och tjänsterna för barn och unga främst utgående från Institutet för hälsa och välfärds undersökningar och uppföljningsuppgifter. Ovan nämnda förordning har medverkat till att de förebyggande hälsovårdstjänsterna för barn, unga och familjer har stärkts, även om det finns flera områden som ännu behöver utvecklas. I rapporten ingår förslag till att utveckla tjänsterna, tillvägagångssätten och verksamhetsbetingelserna samt att säkerställa barns och ungas delaktighet i tjänsterna och i utvecklingen av dessa. Rapporten fokuserar på förebyggande hälsovårdstjänster, men den innehåller också förslag till att reformera servicehelheten för barn, unga och familjer och dess ledning. I dessa ingår delegationens initiativ om hur tjänsterna för barn, unga och familjer ska ordnas i samband med servicestrukturreformen inom social- och hälsovården. Nyckelord

Barn, familjer, främjande av hälsan, tjänster, unga, välbefinnande, välfärd

Social- och hälsovårdsministeriets rapporter och promemorior 2013:36 ISSN-L 2242-0037 ISSN 2242-0037 (online) ISBN 978-952-00-3452-8 (PDF) URN:ISBN:978-952-00-3452-8 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3452-8

Övriga uppgifter

www.stm.fi/svenska

Sidoantal

131

Språk

Finska

4

SISÄLLYS

I  JOHDANTO .......................................................................................................... 5 

II   NEUVOTTELUKUNNAN TOIMINTA JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET ........... 10 

III   TILANNEKATSAUS LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTIIN JA PALVE-

LUIHIN SEKÄ KEHITTÄMISEHDOTUKSET...................................................... 17 

1  Lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa terveys ja hyvinvointi ................. 17 

1.1   Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavat tekijät - Kansallinen syntymäkohortti

1987 ...................................................................................................................... 17 

1.2   Terveys- ja hyvinvointierojen syntyminen alkaa jo lapsuudessa – tuloksia Lasten

terveysseurantatutkimuksesta ............................................................................... 24 

1.3   Nuorten osallisuus on lisääntynyt ja elintavat parantuneet – tekemistä silti

riittää. Kouluterveyskysely 2013 ............................................................................ 31 

1.4   Terveys, hyvinvointi ja tuen tarve lapsiperheissä vanhempien näkökulmasta ....... 39 

1.5   Lapsiperheiden vanhempien hyvinvointi, terveys, työ- ja toimintakyky 2013 ......... 44 

1.6   Korkeakouluopiskelijoiden terveydentila ................................................................ 54

 

2  Lasten, nuorten ja perheiden ehkäisevien palvelujen tilanne ...................... 58 

2.1  Äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon palvelut vahvistuneet ........ 58 

2.2   Laajat terveystarkastukset vanhempien näkökulmasta ......................................... 68 

2.3   Psykologi- ja kuraattoripalvelut perusasteella ja toisella asteella .......................... 75 

2.4   Opiskeluterveydenhuollon tilanne ......................................................................... 81 

3  Ehdotukset lasten, nuorten ja perheiden ehkäisevien palvelujen kehit-

tämiseksi ............................................................................................................ 86 

3.1   Palvelukokonaisuudet ja palvelujen porrastaminen tuen tarpeiden mukaisesti ..... 86 

3.2   Uudistuvat toimintatavat äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan sekä koulutervey-

denhuollon kehittämisen tukena ............................................................................ 93 

3.3   Asiakkaat mukaan palveluja kehittämään ........................................................... 102 

3.3.1   Lasten, nuorten ja vanhempien osallisuus palvelujen kehittämisessä ... 102 

3.3.2   Opiskelijoiden osallisuus palvelujen kehittämisessä ............................. 107 

3.4   Riittävästi osaavia lääkäreitä lasten ja nuorten ehkäiseviin palveluihin ............... 109 

3.5.   Yhteensovittava monialainen johtaminen tukee palvelujen uudistumista ............ 114 

3.6   AvoHILMO-kirjaaminen ja tiedonkeruu lasten ja nuorten palveluiden seurannan

ja kehittämisen tukena ......................................................................................... 120

LIITTEET

Liite 1 Neuvottelukunnan jäsenet ja varajäsenet. Lasten ja nuorten ehkäisevien ter-

veyspalvelujen jaoston jäsenet ............................................................................ 124

Liite 2 Neuvottelukunnan aloite lasten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistami-

seksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa ...................... 126 

5

I JOHDANTO Marjaana Pelkonen, Maire Kolimaa, Taneli Puumalainen

Lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa on tapahtunut useita myönteisiä muu-toksia 2010-luvulla. Keskeisin ongelma on, että lasten ja nuorten hyvinvointi eriytyy ja pahoinvointi kasautuu, mikä voi lisätä sukupolvelta toiselle siirtyviä ongelmia ja johtaa väestönosan pitkäaikaiseen syrjäytymiskehitykseen. Vanhempien hyvinvoin-nilla ja perheen elinolosuhteilla on tutkimusten mukaan ratkaisevan tärkeä vaikutus lapsen terveyteen ja hyvinvointiin. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat sekä jo raskauden aikana alkavat terveyserot ovat kasvavia haasteita. Lasten ja nuorten hy-vinvoinnin tilaa ja kehitystä on tarkasteltu Terveys 2015 -kansanterveysohjelman väliarvioinnissa (STM 2013b) sekä tämän julkaisun ensimmäisessä luvussa.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen on mahdollista. Tarvitaan lapsi-, nuo-riso- ja perhekeskeistä yhteiskuntapolitiikkaa, jossa hyvinvointiin liittyvät kysymyk-set otetaan huomioon kaikilla hallinnonaloilla ja -tasoilla. Lasten ja nuorten kehitys-ympäristöjä on tuettava siten, että hyvinvointia suojaavia tekijöitä vahvistetaan samal-la kun riskiä aiheuttavia tekijöitä ehkäistään ja niiden vaikutuksia lievennetään. Las-ten, nuorten ja perheiden palvelujärjestelmä on uudistettava siten, että painopiste siir-tyy korjaavista palveluista hyvinvointia edistäviin ja ongelmia ehkäiseviin palvelui-hin. Sairauksien hoitoa porrastetaan edelleen ja otetaan käyttöön uusia toimintatapoja (ks. Liite 2). Kansallinen ohjaus tiivistynyt 2 000-luvulla ja vahvistanut ehkäiseviä palveluja Keskeisiä lasten, nuorten ja perheiden palveluja ohjaavia lakeja ovat tuoreet tervey-denhuoltolaki ja lastensuojelulaki sekä uudistettavana oleva sosiaalihuoltolaki. Ter-veydenhuoltolain terveyden edistämistä koskevat säännökset luovat perustan kuntata-son toiminnalle, minkä lisäksi laissa on perussäännökset neuvolatoiminnasta sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta. Lastensuojelulaissa korostetaan ehkäisevää las-tensuojelua lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun lisäksi. Kunnan tai kuntien laatima ja valtuuston hyväksymä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma tarjoaa laaja-alaiset puitteet monialaiselle ja määrätietoiselle hyvinvointityölle sekä lastensuojelul-le. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmä (STM 2013c) on tarkastellut lastensuojelun sisällöllisiä kysymyksiä ja tehnyt ehdotuksia lakimuutoksiksi.

Asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011 aik. 380/2009) täsmentää terveydenhuoltolain säännöksiä. Asetus annettiin, koska useiden 2004–2007 tehtyjen selvitysten mukaan kuntien välillä oli eroja lasten ja nuorten ehkäisevien palvelujen voimavaroissa ja sisällöissä, eivätkä palvelut aina vastanneet kansallisia suosituksia. Asetuksen tarkoituksena on varmistaa, että terveysneuvonta ja terveystarkastukset ovat suunnitelmallisia, tasoltaan yhtenäisiä sekä yksilöiden ja väestön tarpeet huomi-oon ottavia. Tavoitteena on vahvistaa terveyden edistämistä ja tehostaa varhaista tukea ja syrjäytymisen ehkäisyä.

Edellä mainitun asetuksen mukaan kuntien on seurattava ja edistettävä lasten, nuorten ja perheiden terveyttä ja hyvinvointia. Jotta lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavat huolet ja ongelmat pystytään tunnistamaan varhain ja kohdistamaan tukea

6

sitä tarvitseville, tarvitaan säännöllisiä terveystarkastuksia näiden henkilöiden löytä-miseksi. Näistä terveystarkastuksista erityisen merkittävä on nk. laaja terveystarkas-tus, jossa selvitetään tutkimusten mukaan lapsen hyvinvointiin olennaisesti vaikutta-via tekijöitä kuten vanhempien hyvinvointia ja jaksamista, elämäntilannetta ja per-heen tukiverkostoja. Tuen varhaisemmaksi järjestämiseksi terveydenhuoltolakiin ja asetukseen sisältyvät säännökset erityisen tuen tarpeen tunnistamisesta ja järjestämi-sestä ja tarkastuksista pois jäävien tuen tarpeen selvittämisestä. Kehitysympäristöjen hyvinvointia edistävät koulu- ja opiskeluympäristön sekä opiskeluyhteisön hyvin-voinnin tarkastukset.

Asetuksen mukaisten palvelujen järjestämiseksi ja tarvittavan henkilöstön rekry-toimiseksi korotettiin kuntien peruspalvelujen valtionosuuksia pysyvästi 18.5 miljoo-nalla eurolla vuodesta 2011 lähtien. Vuonna 2010 summa oli 9.25 M euroa. Vain osa kunnista on hyödyntänyt saamaansa lisärahoitusta em. tarkoitukseen. Vuonna 2009 terveyskeskuksista 34 prosenttia oli ottanut huomioon korotetun valtionosuuden vuo-den 2010 talous- ja toimintasuunnitelman valmistelussa. Vuonna 2012 oli 54 prosent-tia terveyskeskuksista käyttänyt valtionosuuden henkilöstön rekrytointiin. Vuosina 2010-2012 oli palkattu noin 300 uutta työntekijää: 223 terveydenhoitajaa ja 74 lääkä-riä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtävänä on seurata terveydenhuoltolain ja em. asetuksen toimeenpanoa ja kerätä tietoja myös valvontaa varten. THL seuraa tilannetta joka toinen vuosi tehtävällä Terveyden edistämisaktiivisuus perustervey-denhuollossa -kyselyllä. Kuntakohtaiset tulokset ovat nähtävissä THL:n ylläpitämässä TEA-viisarissa (www.thl.fi/TEAviisari) ja asetuksen seurantatulokset erillisissä ra-porteissa (Ståhl & Saaristo 2011, Wiss ym. 2012). Lisäksi THL on tehnyt äititys- ja lastenneuvolatoiminnan sekä kouluterveydenhuollon valtakunnallisen selvityksen vuonna 2012 (luku 2.1). STM teetätti selvityksen opiskeluterveydenhuollosta syksyllä 2011 (STM 2012, luku 2.4). Koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä muusta oppi-las- ja opiskelijahuollosta löytyy tietoja myös Opetushallituksen ja THL:n toteutta-mista Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskouluissa ja toisella asteella -selvityksistä (ks. luku 2.3).

Asetuksen (338/2011) toimeenpanon valvonta kuuluu aluehallintovirastoille sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle (Valvira). Valvira on yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa valmistellut vuosille 2012–2014 asetuksen valvontaoh-jelman (Valvira 2012), jonka tarkoituksena on tehostaa ja yhtenäistää valvontatoi-menpiteitä. Valvontaohjelma sisältää valvonnan kohteet ja puuttumiskriteerit ja vuo-sittain vaihtuvat valvonnan painopisteet.

Kuntien oman kehittämistyön ja kansallisen ohjauksen tuloksena ehkäisevien ter-veyspalvelujen sisältö ja voimavarat ovat selvästi vahvistuneet, vaikka kehitettävää on vielä runsaasti (luku 2). Lasten Kaste -ohjelma vauhdittanut palvelujen uudistamista Palvelujen uudistamisen keskeisin väline lainsäädännön lisäksi on sosiaali- ja tervey-denhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste), jonka linjaukset on tarkoitettu ohjaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä. Ohjelma tähtää pysyviin muu-toksiin sekä hyvien toimintamallien ja -käytäntöjen levittämiseen.

Kaste-ohjelman ensimmäisen ohjelmakauden (2008–2011) tavoitteena oli uudistaa lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja kokonaisuutena siten, että perustasolla kehitetään ja nivotaan yhteen kehitystä tukevat, ongelmia ja häiriöitä ehkäisevät ja

7

korjaavat palvelut yli sektorirajojen. Tavoitteena oli, että erityispalvelut tukevat pe-ruspalveluja erilaisin toimintavaihtoehdoin ja ne tuodaan suoraan lasten ja nuorten kehitysympäristöihin kuten kotiin, päivähoitoon, kouluun ja vapaa-ajan toimintaan. Lisäksi haluttiin purkaa laitoskeskeisyyttä ja luoda uudenlaisia palvelujen kokonais-malleja. Ohjelman tavoitteet perustuvat lapsen ja nuoren kehitysympäristön merkitys-tä koskevaan tutkimustietoon.

Ensimmäisellä Kaste-kaudella on edetty ohjelman tavoitteiden ja toimeenpano-suunnitelman mukaisesti. Palvelurakenteiden uudistamiseksi lapsiperheiden hyvin-voinnin näkökulmasta on Lasten Kaste -hankkeissa kehitetty strategisen tason työs-kentelyä, laajoja verkostotyömalleja sekä monialaista yhteistyötä yli kunta- ja hallin-non sektorirajojen. Esimerkkinä alueellisesta palvelumallista ovat lapsiperheiden palvelujen kokoaminen perhekeskuksiin ja niiden johtamisjärjestelmän kehittäminen. Järjestöjen työpanosta on hyödynnetty luomalla hyvin toimivia kumppanuuksia jul-kisten palvelujen kanssa ja lisätty tapaamispaikkoja perheille. Monessa hankkeessa laajassa yhteistyössä kehitetyt toimintamallit ovat jääneet pysyväksi toiminnaksi ja levinneet pilottialueilta lähikuntiin.

Hankkeissa palvelujen uudistamisen lähtökohdaksi on otettu kaikille tarkoitetut universaalit peruspalvelut ja monipuoliset varhaisen tuen palvelut. Peruspalveluja on vahvistettu niin, että jokaisen lapsen ja nuoren lisätuen tarve tunnistettaisiin ja tukea tarjottaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Uudet monialaiset palvelutar-peen arviointimallit tukevat tätä työtä. Erityisen ja intensiivisen tuen palveluja on uudistettu tuomaan nopeaa ja riittävän pitkäkestoista apua jo hankaliksi muuttuneissa ongelmissa. Mitä paremmin näiden palvelujen kokonaisuus toimii, sitä vähemmän tarvitaan kalliita korjaavia palveluja kuten lastenpsykiatrista laitoshoitoa tai lasten-suojelutoimia. Tämä on ehkäisevää lastensuojelua parhaimmillaan. Yksi keskeisistä tuloksista liittyy perus- ja erikoispalveluiden suhteen muuttamiseen. Kun lasten pe-ruspalveluissa on tarvittu lisätukea, on perinteinen tapa ollut lähettää lapsi erikoissai-raanhoitoon. Tätä poislähettämisen kulttuuria on pyritty aktiivisesti vähentämään.

Kehittämistyön myötä on havahduttu lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden merkitykseen yhteisön elämässä ja tärkeyteen omien asioiden käsittelyssä. Myös lap-sen, nuoren ja heidän vanhempiensa kohtaamisessa ongelmien varhaiseksi tunnista-miseksi on edistytty. Jotta ihmisille tärkeitä ja vaikealta tuntuvia asioita voidaan ottaa puheeksi ja auttaa heitä, tarvitaan asiakkaan puheen ja siihen sisältyvien viestien to-dellista kuulemista ja sitä kautta syntyvää luottamuksellista suhdetta.

Vuonna 1987 syntyneiden lasten kohorttitutkimus (Paananen ym. 2012) vahvistaa tehtyjen linjausten ja uusien toimintatapojen oikeaan osuvuuden: lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan on tuettava riittävän varhain ja riittävän intensiivisesti. Lakisää-teiset laajat terveystarkastukset antavat mahdollisuuden vahvistaa lasten ja perheiden hyvinvointia, tunnistaa varhaisen tuen tarpeet ja tehostaa syrjäytymisen ehkäisyä jo raskauden ajalta lähtien. Mahdolliset käytöshäiriöt ja muut pitkäaikaisia ongelmia ja vaikeuksia ennakoivat seikat on tunnistettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jo ennen kouluikää. Tähän ikävaiheeseen panostaminen, tarvittaessa intensiivisesti-kin, on välttämätöntä. Koska elämä ja nuoren kehitys ovat ennalta arvaamattomia, on palvelujärjestelmän oltava valppaana myös koko kouluajan, erityisesti murrosiässä, jolloin nuori on varsin haavoittuvassa vaiheessa.

Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistamistyötä on jatkettu toisella Kaste-ohjelmakaudella (2012–2015). Jo ohjelmaa suunniteltaessa tiedettiin, että näin laa-jaan kulttuuriseen uudistukseen tarvitaan vähintään 10 vuoden uurastusta. Edelliseltä kaudelta käytettävissä on ollut erilaisia toimintamalleja ja menetelmiä – ja ennen kaikkea palvelujen ja niiden järjestämisen kokonaishahmotus. Lisäksi käytettävissä

8

on hyödyllistä tietoa ja kokemuksia uuden toimintatavan juurtumista edistävistä teki-jöistä, kuten strategisen työn, johdon sitoutumisen ja päätöksenteon tuen sekä osaami-sen vahvistamisen merkityksestä.

Toiselle Kaste-ohjelmakaudelle on valittu kolme strategista kärkeä ohjaamaan las-ten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistamista. Alle kouluikäisten palvelut kootaan perhekeskuksiin siten, että ne täydentävät toisiaan mielekkäästi. Koulu- ja opiske-luikäisten palveluja vahvistetaan oppilas- ja opiskelijahuollon kokonaisuutena. Näi-den palvelujen tehostaminen toimii nuorisotakuun kanssa samansuuntaisesti, kun mahdollisimman moni nuori saa riittävän tuen jo opintojensa aikana. Kolmas kehit-tämisen kärki on lastensuojelu, jossa painotetaan avohuoltoa ja perhehoitoa. Erityise-nä kehittämisen kohteena ovat lastensuojelutarpeen selvittämisen menetelmät ja toi-mintamallit. Sote-uudistus ja lasten, nuorten ja perheiden palvelut Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus tukee lasten, nuorten ja perhei-den palvelujen uudistamista kokonaisuutena ja Kaste-ohjelmassa tehtävää kehittä-mistyötä. Sote-uudistuksen tavoitteena on integroida perusterveydenhuollon ja eri-koissairaanhoidon sekä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut. Tämä suunta on erittäin tervetullut lasten, nuorten ja perheiden palvelujen järjestämisen näkökulmasta, sillä näin mahdollistuu järkevien, kattavien ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisten palvelukokonaisuuksien muodostaminen. Neuvottelukunnan aloite lasten, nuorten ja perheiden järjestämiseksi on kokonaisuudessaan liitteessä 2. Sen linjaukset näkyvät neuvottelukunnan toimenpide-ehdotuksissa osassa II ja III osan luvussa 3. Julkaisun tarkoitus ja rajaukset Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnan julkaisun tarkoitukse-na on tukea lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämistä ja palvelujen uudis-tumista. Julkaisu painottuu ehkäiseviin palveluihin, mutta sisältää useita palvelujen kokonaisuutta vahvistavia toimenpide-ehdotuksia. Neuvottelukunnan ehdotukset ovat julkaisun II osassa. Ehkäisevien palvelujen jaosto on koonnut osan III. Siihen on kut-suttu kirjoittajiksi alan tutkijoita. Kirjoittajat vastaavat kirjoittamiensa lukujen sisäl-löstä julkaisun linjausten mukaisesti ja toimituskunta koko julkaisun toimitustyöstä.

Julkaisu on laajuudeltaan rajallinen, eikä monia tärkeitä kysymyksiä pystytä tässä yhteydessä käsittelemään. Lastensuojelusta on julkaistu kevään aikana Toimiva las-tensuojelu -selvitysryhmän loppuraportti (STM 2013c) sekä lastensuojelun laatusuosi-tus (STM 2013a). Opiskeluterveydenhuoltoa koskevat toimenpide-ehdotukset eivät sisälly julkaisuun, sillä tarkoitusta varten on asetettu erillinen työryhmä, jonka toimi-kausi on vuoden 2013 loppuun. Ehdotusten aiheet on kuvattu luvussa 2.4. Osaamista, joka on keskeinen voimavara palvelujen uudistamisessa, käsitellään useassa luvussa. Osaamisella tarkoitetaan työntekijöiden peruskoulutuksen lisäksi mahdollisuutta hankkia tarvittava lisä- tai erityispätevyys sekä ammattitaidon jatkuvaa päivittämistä työyhteisössä. Osaamisen kokonaisuutta on tarpeen tarkastella viimeistään, kun sosi-aali- ja terveydenhuollon järjestämislain linjaukset on vahvistettu.

9

Lähteet Paananen R, Ristikari T, Merikukka M, Rämö A & Gissler M. 2012. Lasten ja nuorten hyvin-

vointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos, Raportti 52/2012.

STM. 2012. Opiskeluterveydenhuollon selvitys. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja

muistioita 18.

STM 2013a. Lastensuojelun laatusuositus. Työryhmän esitys. Sosiaali- ja terveysministeriön

raportteja ja muistioita 20.

STM 2013b. Terveys 2015 -kansanterveysohjelman väliarviointi. Sosiaali- ja terveysministe-

riön raportteja ja muistioita 2012:4.

STM 2013c. Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysminis-

teriön raportteja ja muistioita 19.

Ståhl T, Saaristo V. 2011. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lasten ja

nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto 2009. Kuntien valmiudet asetuksen (380/2009)

toimeenpanoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 21/2011.

Valvira. 2012. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten

ehkäisevä suun terveydenhuolto. Valtakunnallinen valvontaohjelma 2012-2014. Valvonta-

ohjelmia 1:2012.

Wiss K, Frantsi-Lankia M, Koskinen H & Saaristo V. 2012. Neuvolatoiminta, koulu- ja opis-

keluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto 2011. Asetuk-

sen (338/2011) toimeenpanon seuranta ja valvonta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ra-

portti 71/2012.

10

II NEUVOTTELUKUNNAN TOIMINTA JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET

Neuvottelukunnan toiminnan painopisteet Kansanterveyslain (66/72) 4 §:n 3 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin laaja-alaista kehittämis-tä varten lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunta. Neuvot-telukunnan kokoonpanosta, asettamisesta ja tehtävistä säädetään valtioneuvoston asetuksella (734/2007).

Toinen lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunta asetettiin kol-mivuotiskaudeksi 15.12.2010–14.12.2013. Neuvottelukunnan puheenjohtajana on toiminut ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson ja sihteereinä Marjaana Pelkonen, STM, ja Päivi Muranen, THL. Neuvottelukunta on luonteeltaan poikkihallinnollinen asiantun-tijaelin. Sen jäsenet ovat edustaneet sosiaali-, terveys- ja opetustointa ja hallinnon eri tasoja. Mukana on ollut edustajia myös sosiaalialan oppimiskeskuksesta, opiskelija-järjestöistä ja vanhempia edustavasta järjestöstä. (Liite 1). Työvaliokuntaan ovat kuuluneet puheenjohtajan ja sihteereiden lisäksi neuvottelukunnan jäsenet Maire Ko-limaa, Ritva Partinen ja Päivi Lindberg ja vuodesta 2012 Taneli Puumalainen.

Neuvottelukunnan toisen kauden toiminta on ollut ensimmäistä kohdennetumpaa. Se on keskittynyt lapsia, nuoria ja perheitä koskevan uuden lainsäädännön toimeen-panon, seurannan ja valvonnan tukemiseen sekä valmisteilla olleiden lakiesitysten kommentointiin. Toimintasuunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi edistää eri hallin-nonalojen lapsia, nuoria ja perheitä koskevan lainsäädännön sisältöä ja koordinaatiota terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, varhaisen tuen organisoinnissa ja syrjäyty-misen sekä terveyserojen ehkäisemisessä. Lisäksi tavoitteena oli tukea em. lainsää-dännön toimeenpanoa, seurantaa ja valvontaa.

Toimikautensa alussa neuvottelukunta käsitteli pääministeri Jyrki Kataisen halli-tusohjelman (2011–2015) lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin liittyviä linjauk-sia ja niiden merkitystä neuvottelukunnan työskentelylle. Hallitusohjelman kolme painopistealuetta koskettavat kaikki lapsia, nuoria ja perheitä. Ne ovat köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentäminen; julkisen talouden vakauttaminen; kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Erityisen mer-kittävä on hallitusohjelman linjaus, jonka mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistä-minen sekä eriarvoisuuden vähentäminen otetaan huomioon kaikessa yhteiskunnalli-sessa toiminnassa ja sisällytetään kaikkien hallinnonalojen ja ministeriöiden toimin-taan. Olennaisia ovat linjaukset, joiden mukaan kavennetaan kouluterveydenhuollon alueellisia eroja varmistamalla neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuol-losta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta annetun asetuksen toimeenpano. Erityistä huomiota kiinnitetään ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden terveyspalvelujen kehittämiseen.

Hallitusohjelman mukaan lasten, nuorten ja perheiden asioiden yhteistyötä valtio-hallinnossa parannetaan luomalla toimiva koordinaatio asianomaisten ministeriöiden välille (OKM, OM, TEM, STM). Neuvottelukunnalle esiteltiin STM:ssä valmisteltu muistio, joka käsitteli lasten, nuorten ja perheiden asioiden yhteistyötä ja koordinaa-tiota valtionhallinnossa. Neuvottelukunta keskusteli koordinaatiosta ja STM:n hallin-nonalalla toimivien lasten ja nuorten asioita käsittelevien neuvottelukuntien mahdol-

11

lisesta yhdistämisestä ja piti näitä periaatteessa kannatettavina. Asiaa valmisteltiin eteenpäin ministeriön sisäisessä työryhmässä.

Lapsia, nuoria ja perheitä koskevat kansalliset ohjelmat Neuvottelukunta antoi lausunnon Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittä-misohjelman (Kaste-ohjelma) seuraavan ohjelmakauden (2012–2015) valmistelusta. Se piti välttämättömänä, että lasten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistamista ja hyvinvoinnin vahvistamista jatketaan myös seuraavan ohjelmakauden aikana ja että kuntien kehittämistyö suuntautuu palvelujen uudistamisen edellytysten varmistami-seen. Niistä tärkeimpinä seikkoina korostettiin monialaisen ja poikkihallinnollisen yhteistyön rakenteiden aikaan saamista ja kehittämistyön koordinaation lisäämistä.

Kaste-ohjelman lisäksi neuvottelukunta seurasi Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehit-tämisohjelman 2012–2015 valmistelun etenemistä. Se kuuli Kaste II-ohjelman toi-meenpanosuunnitelman valmistumisesta, erityisesti Lasten, nuorten ja perheiden osa-ohjelman keskeisistä linjauksista. Lainsäädäntö Neuvottelukunta seurasi sosiaalihuoltolain valmistelua ja kuuli lain lähtökohdista, periaatteista ja lakiluonnoksen lapsia ja perheitä koskevasta sisällöstä. Laki on asia-kaslähtöinen ja painottaa asiakkaiden tarpeita ja keinoja tarpeisiin vastaamiseksi. Keskusteltiin muun ohessa mahdollisuudesta ehkäistä varhaisen tuen ja avohuollon palvelujen avulla nuorten huostaanottoja, jotka ovat lisääntyneet. Eri palvelujen raja-pinnoilla on monesti vaikea määritellä tarkasti vastuutahoja. Pohdittiin, olisiko mah-dollista velvoittaa eri sektoreiden toimijoita yhteisvastuuseen ja aitoon yhteistyöhön ja välttää tilanteita, joissa toiminta rajataan muille kuuluvaksi. Keskusteltiin kasvatus- ja perheneuvonnasta, sen erilaisesta asemasta eri kaupungeissa ja erilaisesta kulttuu-rista riippuen siitä, painottuuko toiminnassa terveydenhuollon vai sosiaalihuollon henkilöstö. Kasvatus- ja perheneuvolalla on iso potentiaali tehdä ehkäisevää ja kor-jaavaa mielenterveystyötä. Sen toiminta lähestyy toisaalta neuvolatyötä ja oppi-lashuoltoa ja toisaalta erikoissairaanhoitoa sijoittuen näiden välimaastoon. Nykyiset säännökset eivät sääntele korjaavaa työtä, vaikka monessa paikassa toiminta siihen painottuu. Ehkäisevällä työllä pitäisi kuitenkin olla riittävästi sijaa. Neuvottelukunta kantoi huolta kasvatus- ja perheneuvoloiden kansallinen ohjauksen riittämättömyy-destä. Neuvottelukunta otti kantaa kasvatus- ja perheneuvolan toiminnan linjaamiseen lasten, nuorten ja perheiden palvelujen järjestämistä koskevassa aloitteessaan (Liite 2).

Neuvottelukunta käsitteli lastensuojelua useassa kokouksessa. Lastensuojelulakiin vuoden 2012 alusta tehtyjen muutosten mukaan lapsen sijaishuolto on järjestettävä ensisijaisesti perhehoidossa; perhehoitajan on suoritettava ennakkovalmennus ja hä-nelle on nimettävä vastuutyöntekijä; ilmoitusvelvollisuus poliisille lapseen kohdistu-neen seksuaalirikoksen epäilystä laajeni. Kuultiin lasten ja nuorten hyvinvointisuunni-telmien laatimisen etenemisestä kunnissa ja lastensuojelun kuntakyselyn tuloksista ja keskusteltiin Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportista sekä uusista las-tensuojelun laatusuosituksista.

Neuvottelukunnalle esiteltiin terveydenhuoltolain lapsia, nuoria ja perheitä käsitte-levät säännökset. Tarkemmin keskusteltiin 70 §:stä, jossa käsitellään lapsen huomi-

12

oon ottamista aikuisten palveluissa, ja tarpeesta muuttaa ko. säännöksen sanamuotoa. Lapsen tuen tarpeiden tunnistaminen ja riittävän tuen järjestäminen silloin kun aikui-sella on vakava sairaus tai muita vaikeuksia, on keskeinen toimenpide sukupolvelta toiselle siirtyvien ongelmien ehkäisemisessä. Asian valmistelu siirrettiin jaostolle ja aihe on sisällytetty neuvottelukunnan aloitteeseen (Liite 2). Neuvottelukunta käsitteli jaoston laatimaa suunnitelmaa terveydenhuoltolain ja asetuksen 338/2011 seurantatu-losten perusteella tarvittavista toimenpiteistä. Useita ehdotuksia on sisällytetty neu-vottelukunnan julkaisuun.

Kuultiin terveydenhuoltolain edellyttämän hyvinvointikertomuksen sähköisen muodon kehittämisestä. Hyvinvointikertomus on kunnan johtamisjärjestelmään kuu-luvan hyvinvointijohtamisen strateginen työkalu. Hyvinvointijohtamisen edellytykse-nä on, että johtaminen on vastuutettu poikkihallinnollisesti. Sähköisen hyvinvointi-kertomuksen tehtävänä on koota kunnan muita suunnitelmia ja tarjota työväline kun-nan suunnitelmatyöhön ja kehittämistoimintaan. Tavoitteena on yli valtuustokauden tapahtuva suunnittelu sekä toiminnan ja talouden suunnittelun sisällyttäminen osaksi suunnitelmaa. Toiveena on, että mm. kouluterveyskyselyn indikaattorit saataisiin yhdistettyä mukaan. Kuntien toimintakulttuuri ja strategioiden sisällöllinen valmiste-lu ovat muuttuneet myönteisesti.

Varhaiskasvatuksen hallinnonala siirtyi vuoden 2013 alusta sosiaali- ja terveysmi-nisteriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Neuvottelukunta seurasi valmistelua. Sa-massa yhteydessä varhaiskasvatuksen neuvottelukunta siirrettiin opetus- ja kulttuuri-ministeriön yhteyteen. Hallitusohjelman mukaisesti käynnistettiin varhaiskasvatus-lain valmistelu. Tarkoituksena oli keskustella lain valmistelijoiden kanssa lapsiper-heiden palveluiden järjestämisessä tarvittavasta yhteistyöstä, mutta yhteistä aikaa ei löytynyt. Neuvottelukunnan aloitteeseen sisällytettiin ehdotus kirjata varhaiskasvatus-lakiin yhteistyövelvoitteet lasten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kanssa (Lii-te 2).

Neuvottelukunta seurasi oppilas- ja opiskelijahuoltolain valmistelua antoi vuoden 2013 alussa lausunnon luonnoksesta oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi. Lausunnossa korostettiin lain merkitystä oppilas- ja opiskelijahuollon toiminnan kehittämisessä kokonaisuutena. Lakiehdotuksen tarkoitusta pidettiin kannatettavana. Opetus-, sosi-aali- ja terveystoimen panoksen yhteensovittaminen on välttämätöntä toimivan oppi-las- ja opiskelijahuollon aikaan saamiseksi. Laki tuo oppilas- ja opiskelijahuollolle rakenteen, kun tarvittavista suunnitelmista ja ryhmistä sekä niiden tehtävistä sääde-tään. Ehkäisevän ja yhteisöllisen toiminnan vahvistaminen sekä velvoite järjestää psykologi- ja kuraattoripalvelut myös toisella asteella ovat tarpeen. Neuvottelukunta teki useita ehdotuksia lain ja sen perustelujen edelleen kehittämiseksi ja säännösten täsmentämiseksi. Ne koskivat muun muassa lapsen ja nuoren oman edun turvaamista ja toisaalta vanhemmuuden näkökulman ja kodin ja koulun yhteistyön vahvistamista, yhteisöllisen opiskeluhuollon selkeämpää määrittelyä ja yhdenvertaisuusnäkökulman vahvistamista muun muassa vammaisten opiskelijoiden opiskeluhuollossa. Useat ehdotukset otettiin huomioon lakiesityksen jatkovalmistelussa. Hallituksen esitys oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi (67/2013) annettiin eduskunnalle kesäkuussa 2013. Neuvottelukunnan toimikauden päättyessä HE:n käsittely eduskunnassa on meneil-lään. Aihetta on käsitelty neuvottelukunnan seminaarissa joulukuussa 2013.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta ja järjestämislain valmiste-lua seurattiin jokaisessa kokouksessa vuoden 2013 aikana. Neuvottelukunta valmisteli aloitteen lasten, nuorten ja perheiden palvelujen järjestämiseksi sosiaali- ja tervey-denhuollon palvelu-uudistuksessa (Liite 2). Aloitteen valmistelun lähtökohtana olivat valmisteluryhmän väliraportin kannanotot (STM 2013) sekä Lasten Kaste -ohjelman

13

tulokset (THL 2013) Aloite sisälsi ehdotuksen järjestämislakiin kirjattavista yhteis-työvelvoitteista. Aloite tarjoaa lähtökohdan jatkotyöskentelyn perustaksi. Ehkäisevien palvelujen valvonta Neuvottelukunnan toimikauden aikana vuoden 2011 lopussa valmistui historiallinen ensimmäinen ehkäisevien palvelujen valvontaohjelma (Valvira, Valvontaohjelmia 1:2012.). Se on tarkoitettu neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa sekä lasten ja nuorten ehkäisevää suun terveydenhuoltoa koskevan asetuksen (338/2011) seurannan ja valvonnan tueksi. Neuvottelukunta kuuli valvontaohjelman valmistumi-sesta ja valvonnan käynnistymisestä. Valvonnan edellytyksenä on selkeä säädösperus-ta ja säännöllisen seurannan tuoma tieto. Valvonta on osaltaan vaikuttanut ehkäisevi-en palvelujen myönteiseen kehitykseen valtionosuuksien korotuksen ohella. Uudet toimintatavat, uudet seurantatulokset Käytiin perusteellinen keskustelu Lapsiperhepalvelujen monialaisen, poikkihallinnol-lisen ja yhteensovittavan johtamisen vahvistamisesta. Aihe on sisällytetty neuvottelu-kunnan aloitteeseen (Liite 2) ja toimenpide-ehdotuksiin. Kuultiin koko perheen hy-vinvointia tukevien laajojen terveystarkastusten ohjeistuksen valmistumisesta ja las-ten mielenterveystyön järjestämisestä. Lisäksi kuultiin Terveydenedistämisaktiivisuus perusterveydenhuollossa 2012 -kyselyn ja Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan sekä kouluterveydenhuollon valtakunnallisen selvityksen 2012 uusista tuloksista. Käsitel-tiin lastenlääkärien koulutuksen ja työnkuvan kehittämistarpeita tavoitteena hyödyn-tää avopediatrien työpanosta lasten, nuorten ja perheiden palveluissa.

Neuvottelukunta keskusteli STM:n teettämän Opiskeluterveydenhuollon selvityk-sen (STM 2012) tuloksista. Selvityksessä esitettiin jatkotoimenpiteitä opiskelutervey-denhuollon kehittämiseksi sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla. STM asetti toimenpide-ehdotusten eteenpäin viemiseksi Opiskeluterveydenhuollon kehittämisen työryhmän toimikaudeksi 1.8.2012–31.12.2013. Neuvotteluknta on seurannut työ-ryhmän työskentelyn etenemistä. Neuvottelukunta on kuullut myös ammattikorkea-kouluopiskelijoiden YTHS-mallin kokeilun etenemisestä.

Kuntien tehtävien arviointi aktualisoitui neuvottelukunnan toimikauden loppupuo-lella. Neuvottelukunta kuuli STM:n asiantuntijaa valmistelutilanteesta ja keskusteli asiasta. Neuvottelukunnan mukaan säästömahdollisuuksia ei pitäisi etsiä ehkäisevistä palveluista. Sen sijaan tarvitaan niiden järjestämisen uudistamista ja palvelujen tar-jonnan tehostamista. Seminaarit Neuvottelukunta järjesti toimikautensa aikana kaksi seminaaria. Joulukuussa 2012 seminaari Seurantatiedosta vauhtia ehkäisevien palvelujen kehittämiselle kokosi 125 henkilöä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän eri tasoilta sekä oppilaitoksista. Kan-sallisessa syntymäkohortti 1987 -tutkimuksessa on seurattu vuonna 1987 syntynyttä kokonaista ikäluokkaa ja analysoitu hyvinvointitietoja useiden rekistereiden avulla. Seminaarissa käsiteltiin hiljattain tehtyjen seurantojen tuloksia (neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, oppilas- ja opiskelijahuolto). Niiden mukaan eh-

14

käisevät terveyspalvelut ovat jonkin verran vahvistuneet. Luennoissa käsiteltiin myös valvontaa, vaikuttavia menetelmiä lapsen tukemiseksi aikuisten palveluissa ja erityis-palvelujen tukea peruspalveluille.

Toimikautensa päätteeksi neuvottelukunta järjesti Säätytalolla päätösseminaarin Tienviitat lasten ja nuorten palvelujen vahvistamiseksi. Lisäksi se valmisti tässä lu-vussa esitettävät toimenpide-ehdotukset lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehit-tämiseksi.

Neuvottelukunta kokoontui noin neljä kertaa vuodessa, viimeisenä toimintavuonna seitsemän kertaa. Yksi kokous vuonna 2013 järjestettiin yhteisenä Kansanterveyden neuvottelukunnan kanssa.

Ehkäisevien terveyspalvelujen jaosto Neuvottelukunta asetti Lasten ja nuorten ehkäisevien terveyspalvelujen jaoston tuke-maan terveydenhuoltolain ja valtioneuvoston asetuksen 338/2011 säännöksiä ja arvi-oimaan niiden muutostarpeita. Jaostoon kuului kuntien, Kuntaliiton, ammattikorkea-koulun, järjestöjen ja keskushallinnon edustajia (Liite 1). Osa jäsenistä kuului myös neuvottelukuntaan. Jaoston puheenjohtajana toimi neuvotteleva virkamies Marjaana Pelkonen.

Jaosto valmisteli muistion terveydenhuoltolain ja em asetuksen muutostarpeista. Se keskusteli muun muassa esiopetuksessa olevan lapsen terveydenhuoltopalveluista ja lapsen huomioon ottamisesta aikuille suunnatuissa palveluissa käsittelevää säännöstä. Esiopetukseen liittyvästä oppilashuollosta on tarpeen järjestää neuvottelu opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen kanssa. Asetusta on tarpeen päivittää muun muassa raskauden ajan määräaikaistarkastuksia koskevilla säännöksillä.

Jaosto otti kantaa useisiin THL:ssa ehkäisevien palvelujen tueksi valmisteilla ollei-siin kansallisiin ohjeisiin ja lomakkeisiin. Niitä olivat laajojen terveystarkastusten ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon, lomake opettajan arviointia varten kouluterveydenhuollon laajoissa terveystarkastuksissa, kouluterveydenhuollon esitietolomakkeet ja äitiysneuvolaopas. Jaosto otti kantaa THL:n neuvolatoimintaa ja kouluterveydenhuoltoa koskeviin seurantoihin, kuuli niiden tuloksista ja laati tulosten perusteella suunnitelman tarvittavista toimenpiteistä. Useat ehdotukset sisällytettiin neuvottelukunnan julkaisuun. Opiskeluterveydenhuol-lon osalta kuultiin STM:n selvityksen tulokset.

Jaosto seurasi AvoHilmon valmistelun etenemistä ja teki ehdotuksia sen luokitus-ten kehittämiseksi. Avoterveydenhuollon hoitoilmoituksen avulla on tarkoitus kerätä tietoja suoraan kunnista. Sen avulla voidaan muun muassa kuvata perusterveyden-huollon toiminnan sisältöjä. Tavoitteena on, että sen avulla voitaisiin vuodesta 2015 seurata VN asetuksen (338/2011) toimeenpanoa. Seurantatietojen perusteella mah-dollistuisi myös valvonta.

Jaosto käsitteli neuvola- ja koululääkärien rekrytoinnin lisäämismahdollisuuksia. Keskeisiä keinoja tilanteen korjaamiseksi ovat työolojen, johtamisen ja työnkuvien kehittäminen. Lääkäreiden määrä ehkäisevissä palveluissa on seurantojen mukaan jonkin verran parantunut vuosina 2010–2012.

Jaosto valmisteli neuvottelukunnan päätösseminaarin ohjelmaa ja neuvottelukun-nan julkaisun sisältöä. Jaosto kokoontui vuonna 2011 kerran, 2012 kuusi ja 2013 seitsemän kertaa.

15

Neuvottelukunnan toiminnan arviointia Neuvottelukunta on poikkihallinnollisena elimenä pystynyt käsittelemään monia kes-keisiä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin ja palveluihin liittyviä kysymyksiä ja ottamaan kantaa valmistelussa olleisiin lakiesityksiin niiden edelleen kehittämiseksi. Keskeisin tulos on neuvottelukunnan aloite lasten, nuorten ja perheiden palvelujen järjestämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa. Siihen sisältyy useita neuvottelukunnan toimikautensa aikana käsittelemiä kannanottoja ja ehdotuksia. Työn jatkaminen aloitteen perusteella on tarpeen.

Haasteena on organisoida neuvottelukunnan toiminta siten, että työtä voitaisiin ja-kaa tasaisemmin neuvottelukunnan jäsenten kesken. Neuvottelukunta on toiminut sosiaali- ja terveysministeriön apuna ja tukena lainsäädännön toimeenpanossa ja seu-rannassa, mutta sen mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää nykyistä vielä enemmän. Toimenpide-ehdotukset lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittä-miseksi Neuvottelukunnan toimenpide-ehdotukset perustuvat tässä raportissa kuvattuun las-ten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä koskevaan tie-toon. Lapsen terveys ja hyvinvointi riippuu ensisijaisesti häntä hoitavista ja kasvatta-vista henkilöistä sekä heidän hyvinvoinnistaan ja elämänoloistaan. Ymmärrys kehi-tysympäristöjen merkityksestä lasten hyvinvoinnille on vahvistunut viimeisten vuosi-en aikana. Niitä ovat vanhempien ja kodin lisäksi päivähoito, koulu ja vapaa-ajan ympäristöt. Jatkossa on tarpeen muodostaa eri hallintokuntien ja työntekijöiden yhtei-nen käsitys kehitysympäristöjen suojaavista tekijöistä ja niiden vahvistamisen kei-noista. Vastaavasti on sovittava, miten toimitaan kehitysympäristöjen riskiä aiheutta-via tekijöitä vähentävästi tai niiden vaikutuksia lieventävästi. Joskus riskiä aiheutta-vaa tekijää ei voi poistaa, vaan se on osa elämää. Silloinkin voi tukea suojaavia ja muita voimavaroja vahvistavia tekijöitä. Varhaislapsuus on priorisoitava, sillä tutki-musten mukaan varhaislapsuuteen panostamisesta saadaan suurimmat hyödyt.

Lasten ja nuorten kanssa toimivien palvelut on järjestettävä koordinoituna koko-naisuutena, jossa edellä mainittu yhteisiin sopimuksiin perustuva työ mahdollistuu. Neuvottelukunnan linjaus lasten, nuorten ja perheiden palvelukokonaisuuksien järjes-tämiseksi ja kehittämiseksi sisältyy sen tekemään aloitteeseen (Liite 2). Seuraavissa toimenpide-ehdotuksissa näitä ehdotuksia edelleen täsmennetään (ks. myös raportin luvut 3.1 ja 3.5). Muodostetaan palvelukokonaisuudet ja porrastetaan palvelut tuen tarpeiden mukaisesti Kuntien valtuustot päättävät painopisteen siirtämisestä korjaavista palveluista

ehkäisevään työhön ja seuraavat palvelujen vaikutuksia ja kustannuskehitystä.

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen järjestämisestä vastaavat tahot huo-lehtivat, että palvelut järjestetään asiakaslähtöisenä palvelukokonaisuutena, jossa toteutuu hallintokuntien sekä perus- ja erikoistason välinen yhteistyö.

Palveluverkostojen tehtävänä on tukea kasvu- ja kehitysympäristöjä (koti, var-haiskasvatus, koulu ja vapaa-ajan ympäristöt) ja niissä toimivia aikuisia siten, et-

16

tä lasten ja nuorten kehitystä ja hyvinvointia suojaavat tekijät vahvistuvat ja ris-kitekijät vähenevät. Samalla vähennetään poislähettämisen kulttuuria ja otetaan konsultatiiviset työmallit käyttöön.

Palvelujen vaikuttavuutta parannetaan varhentamalla, kohdentamalla ja porras-tamalla tukea ja hoitoa.

Palvelujen järjestäjä huolehtii lasten ja aikuisten palvelujen yhteensovittamisesta.

Palvelujen yhteensovittaminen onnistuu monialaisen yhteistyön ja verkostotyön avulla.

Yhteensovittavalla monialaisella johtamisella tuetaan palvelujen uudistumista Kunnan strateginen ja muu johto varmistaa kunnan strategiassa ja toiminta- ja

taloussuunnitelmassa lasten ja nuorten palvelutoiminnassa ja kehittämisessä tar-vittavat voimavarat mukaan lukien henkilöstö. Nämä antavat edellytyksiä palve-lujen uudistamiselle.

Kunnan strateginen ja muu johto sopii toimialojen ja muiden yhteistyötahojen kanssa lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovittavan johtamisen monia-laisista tukirakenteista. Yhteistoiminta ei synny itsestään, sitä varten tarvitaan selkeät rakenteet ja toimintatavat.

Kunnan strateginen ja muu johto nimeää tuekseen pysyvän monialaisen (lasten ja nuorten palvelujen) johtoryhmän, joka suunnittelee, seuraa ja kehittää palveluja sekä nimeää palvelualakohtaisia ryhmiä tarvittaessa. Toimivat lasten, nuorten ja perheiden palvelut edellyttävät yhteistä strategiaa ja tavoitteita.

Kunnan strateginen ja muu johto varmistaa sen, että toimintaa kehitetään osana päivittäistä työtä ja että osallisina ovat kaikki ne tahot, joita kehittäminen koskee (ml. henkilöstö työntekijöistä johtoon, alan järjestöt, yritykset ja palvelujen käyt-täjät). Kestävä kehitys toteutuu parhaiten osallistavalla kehittämisotteella.

Kunnan strateginen ja muu johto varmistaa, että kehittämistyö on määrätietoista ja järjestelmällistä. Kehittämisen tuloksellisuus ja mielekkyys paranee.

17

III TILANNEKATSAUS LASTEN JA NUOR-TEN HYVINVOINTIIN JA PALVELUIHIN SEKÄ KEHITTÄMISEHDOTUKSET

1 LASTEN, NUORTEN JA HEIDÄN

VANHEMPIENSA TERVEYS JA HYVINVOINTI

1.1 LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTIIN

VAIKUTTAVAT TEKIJÄT - KANSALLINEN SYNTYMÄKOHORTTI 1987

Paananen Reija, Ristikari Tiina, Gissler Mika Yleiskuva lasten ja nuorten hyvinvoinnista Vuonna 1987 Suomessa syntyneiden pitkittäisseurannan perusteella voidaan todeta, että Suomessa suurin osa nuorista aikuisista voi hyvin. Huomattavaa on kuitenkin, että on merkittävä joukko lapsia ja nuoria, joille on 21 vuoden ikään mennessä rekis-teröity erilaisia hyvinvoinnin ongelmia (kuvio 1.). Viidesosa ikäluokasta on käyttänyt psykiatrian erikoissairaanhoidon palveluita tai psyykenlääkkeitä ennen aikuisikää, ja joka viidennellä ei ole toisen asteen koulutusta. Toimeentulo-ongelmat sekä rikolli-suus koskettavat noin joka neljättä 1987 syntynyttä. Tutkimuksemme mukaan huo-mattava osa mielenterveyden häiriöistä alkaa jo lapsena ja nuorena, jolloin ne vaikut-tavat koulussa pärjäämiseen ja nuoren myöhempään hyvinvointiin.

Tutkimuksen perusteella käy selväksi, että hyvinvointi eriytyy ja hyvinvoinnin on-gelmat, kuten kouluttamattomuus, mielenterveys- sekä toimeentulo-ongelmat kasaan-tuvat. Niillä nuorilla, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä jatkotutkintoa seuranta-ajan päättyessä, on huomattavasti yleisemmin myös psykiatrisen erikoissairaanhoidon tai psyykenlääkkeiden käyttöä, toimeentulo-ongelmia ja rikollisuutta.

Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimuksen tulokset kertovat myös ongelmien periytymisestä sukupolvelta toiselle, ylisukupolvisuudesta. Lapsuuden olosuhteilla on huomattava vaikutus myöhempään hyvinvointiin. Vanhemman kuolema, vakava sai-rastuminen tai mielenterveyden ongelmat ovat kiinteässä yhteydessä lasten myöhem-piin hyvinvoinnin ja mielenterveyden ongelmiin; vanhempien työttömyys sekä talou-delliset ja terveydelliset vaikeudet lisäävät heidän lastensa riskiä koulunkäynnin ja mielenterveyden ongelmille sekä riskiä tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle. Lapsuu-den perhetekijät, elinolot ja kehitysympäristöt ovat oleellisia yhteiskuntaan kiinnitty-misessä. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että varhaiset elinolot vaikutta-vat esimerkiksi kouluttautumiseen ja tätä kautta kokonaisvaltaisesti myöhempään hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan kehitysympäristöjen ongelmien vaikutus on sitä suurempi mitä varhaisemmassa vaiheessa niitä esiintyy.

18

Kuvio 1. Keskeiset hyvinvoinnin osoittimet vuonna 1987 syntyneillä tytöillä ja pojilla vuoteen

2008 mennessä.

Koulutuksen merkitys Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimuksen mukaan vain perusasteen suoritta-neet kärsivät huomattavasti muita koulutusryhmiä useammin mielenterveyden häiri-öistä, saavat toimeentulotukea ja tekevät rikoksia useammin. Huomattava osa vain perusasteen suorittaneista nuorista aikuisista kärsii mielenterveysongelmista, toimeen-tulotukeen on joutunut turvautumaan yli puolet ja joka viides on saanut tuomion ri-koksistaan 21 ikävuoteen mennessä (kuvio 2.). Kouluttamattomuus, rikollisuus, mie-lenterveys- ja toimeentulo-ongelmat siis kasautuvat nuorilla aikuisilla.

Työttömyys ja kouluttamattomuus kulkevat usein käsi kädessä. Työttömänä olevi-en kouluttamattomien nuorten määrä on myös kasvussa, ja vuonna 2010 Suomessa arvioitiin olevan sellaisia nuoria jo 51 300 eli lähes yksi ikäluokka (Myrskylä 2011). Joka vuosi noin 4 000 Suomessa asuvaa nuorta ei saa peruskoulun jälkeistä koulutus-paikkaa useista eri syistä johtuen. Tämän lisäksi useat nuoret keskeyttävät lukion ja ammatillisen koulutuksen. Yhteensä jokaisesta ikäluokasta noin 15 prosenttia ei suo-rita toisen asteen tutkintoa. Tänä päivänä Suomessa asuu jo noin 110 000 20–29-vuotiasta nuorta, jotka ovat suorittaneet vain perusasteen tutkinnon (Myrskylä 2012). Suomalaisilla työmarkkinoilla vaaditaan kuitenkin jatkuvasti parempaa koulutusta, ja sellaisia työpaikkoja, joissa ei tarvita ammatillista koulutusta, katoaa koko ajan. Toi-sen asteen koulutuksen puute ei ainoastaan lisää työttömyyden riskiä, vaan lisää myös työttömyyden pitkittymisen riskiä, joka taas puolestaan heikentää uudelleen työllis-tymisen mahdollisuuksia (Sipilä ym. 2011, Jolkkonen ym. 2010).

19

Kuvio 2. Toimeentulotukea saaneiden, psyykenlääkkeitä tai psykiatrisen erikoissairaanhoi-

don palveluita käyttäneiden sekä rikoksista tuomittujen osuudet vuonna 1987 syn-tyneiden ikäluokasta sukupuolen ja koulutusasteen mukaan vuoteen 2008 mennes-sä.

Ongelmien ylisukupolvisuus

Pohjoismaisen hyvinvointivaltioideologian sekä erityisesti suomalaisen hyvinvointi-politiikan tavoitteen, tarveperustaisen ja yhtäläisen palveluiden saatavuuden valossa tutkimustuloksemme herättää kysymyksen politiikan onnistumisesta. Tämän tutki-muksen perusteella lasten ja nuorten hyvinvointi eriytyy voimakkaasti heidän van-hempiensa koulutuksen, sosioekonomisen aseman ja taloudellisen tilanteen mukaan. Vanhempien heikko koulutus ja matala sosioekonominen asema ovat yhteydessä hei-dän lastensa hyvinvointiongelmien yleisyyteen. Erityisesti perheen taloudelliset on-gelmat näyttävät heikentävän jälkikasvun mahdollisuuksia taloudellisesti itsenäiseen elämään ja näkyvät hoitoa vaativina mielenterveyden ongelmina.

Tutkimustulokset antavat viitteitä myös siitä, että vanhempien koulutuksella on yh-teys avun saantiin. Kun otettiin huomioon monia eri tekijöitä, huomattiin, että koulu-tetumpien vanhempien lapset saivat useammin hoitoa mielenterveysongelmiinsa (Paananen ym. 2013). Vaikka Suomessa ja muissa Pohjoismaissa taloudellisella ase-malla ja koulutuksella mitattu sosiaalinen liikkuvuus on suurempaa kuin useissa libe-raaleissa hyvinvointivaltioissa (Corak 2006, Grawe 2004, Solon 1999), osoittaa tut-kimuksemme väistämättä muun muassa koulutuksen, mielenterveyden ongelmien ja taloudellisten olojen osalta vahvaa ylisukupolvisuutta.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että asuinalueen ominaispiirteillä voi olla oma itsenäinen vaikutuksensa lasten kehitykseen, esimerkiksi siten, että kaupun-gissa asuvat lapset raportoivat maaseudun lapsia enemmän masennusta ja ahdistusta (McLeod & Edwards 1993). Myös tämän tutkimuksen tulokset kertovat alueellisesta epätasa-arvosta, niin ongelmien alueellisesta kasaantumisesta kuin palveluiden epäta-sa-arvoisesta saatavuudesta (Paananen ym. 2012). Esimerkiksi psykiatrisen erikoissai-raanhoidon avopalveluiden käytössä on huomattavaa maantieteellistä vaihtelua: pal-velua saa paremmin Etelä-Suomessa ja suurissa kaupungeissa.

20

Tutkimuksen tulokset kertovat myös vanhempien mielenterveyden ongelmien vai-kutuksista lasten kehitykseen. Toimeentulovaikeuksien ohella lasten ongelmien taus-talla on usein vanhempien mielenterveysongelmia ja perhesuhteiden muutoksia. Kol-masosalla psykiatrisen diagnoosin saaneista lapsista ja nuorista on psykiatrisessa eri-koissairaanhoidossa hoidettu vanhempi, kun kaikkien vuonna 1987 syntyneiden van-hemmista noin viidesosa on käyttänyt psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluita. Noin 62 prosenttia psykiatrisen diagnoosin saaneista lapsista ja nuorista on joko yk-sinhuoltajaperheestä tai on kokenut vanhempien avioeron tai vanhemman kuoleman, kun nämä muuten koskettavat 45 prosenttia koko ikäluokasta. Eikä vain vanhemman psyykkiset ongelmat, vaan myös vanhemman fyysinen sairastaminen lisää heidän lastensa hyvinvointiongelmien riskiä (Niemelä ym. 2012). Näin siis myös vanhempi-en ongelmat kasautuvat ja jättävät jälkensä lasten hyvinvointiin. Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineisto

Tutkimuksessa on seurattu kaikkia Suomessa 1987 syntyneitä lapsia sikiökaudelta 31.12.2008 saakka. Aineistoon kuuluu kaikkiaan 60 069 Suomessa syntynyttä lasta. Tässä tutkimuksessa 73 lasta ei voitu jäljittää epätäydellisen, puuttuvan tai väärän henkilötunnuksen vuoksi. Seurannassa on siis mukana 59 996 Suomessa vuonna 1987 syntynyttä lasta. Kansallinen syntymäkohortti 1987 sisältämät tiedot, sekä rekisterit, joista tiedot on kerätty, on kuvattu yksityiskohtaisesti Paananen ja kollegojen rapor-tissa (2012).

Rekisterien avulla tehty pitkäaikaisseuranta tarjoaa monia mahdollisuuksia hyvin-voinnin seurantaan ja hyvinvoinnin kehittymisen tutkimukseen. Kansallinen synty-mäkohortti 1987 on ensimmäinen pitkittäisseuranta, joka kattaa kaikki Suomessa tiettynä vuonna syntyneet lapset. Suomalainen rekisteritieto on tutkimuksellisessakin mielessä huipputasoa, sekä laadultaan että määrältään. Valtakunnallisen rekisteriseu-rannan ehdoton vahvuus on aineiston kattavuus, sekä tutkimusjoukon, käytettyjen muuttujien kuin alueellistenkin tekijöiden osalta. Hyvinvointiin liittyvissä kyselytut-kimuksissa ongelmana on usein vaikeus tavoittaa juuri ne henkilöt, joiden tilanteesta tiedetään vähiten. Halukkuus osallistua tutkimuksiin on kytköksissä muun muassa sosioekonomiseen asemaan ja usein heikoimmilla olevat ovatkin kyselytutkimuksissa aliedustettuja. Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimuksen tulokset perustuvat koko Suomen kattaviin rekistereihin, eikä niistä saatava tieto ole painottunut esimer-kiksi taustatekijöiden suhteen.

Toisaalta Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimuksen tulokset perustuvat pal-veluiden käyttöön, joten kuva hyvinvoinnista piirtyy lähinnä pahoinvoinnin puuttee-na. Palveluiden käyttöön perustuvat tulokset eivät sinällään kerro myöskään sairasta-vuudesta, vaan ainoastaan toteutuneesta palveluiden käytöstä. Toisaalta tiedämme myös, että esimerkiksi mielenterveyspalveluiden suhteen kaikki palveluita tarvitsevat eivät niitä saa. Tästä huolimatta rekisteripohjainen pitkittäisseuranta tarjoaa kattavuu-den huomioon ottaen erittäin luotettavaa tietoa suomalaisten nuorten hyvinvoinnista sekä hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Johtopäätökset Pitkäaikainen rekisteriseuranta avaa uudenlaisia mahdollisuuksia päästä käsiksi hy-vinvoinnin ja pahoinvoinnin syntytekijöihin ja -mekanismeihin. Näyttää selvältä, että

21

hyvinvointi eriytyy ja pahoinvointi kasautuu. Suurella osalla nuorista menee hyvin, mutta on kasvava joukko lapsia ja nuoria, jotka tarvitsisivat tukea päästäkseen kiinni yhteiskuntaan. Tulokset kertovat myös ongelmien kasaantumisesta sekä ylisukupolvi-sista prosesseista. Tuloksista löytyy yhteyksiä vanhempien ongelmien ja lasten vaike-uksien välillä, esimerkiksi vanhempien koulutuksen ja lasten mielenterveyspalvelui-den käytön suhteen. Nämä korrelaatiot eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki vain peruskoulun käyneiden vanhempien lapset tulisivat tarvitsemaan psykiatrisia erityis-palveluita tai että lapsuuden olosuhteet olisivat määrääviä myöhemmän hyvinvoinnin suhteen.

Tutkimuksen tulokset eivät tue ajatusta ennalta määrätyistä tai geenien kautta siir-tyvistä ylisukupolvisista ilmiöistä, vaan ennemminkin ajatusta siitä, että kehityksellä on tietty suunta, jota jatkuvasti luodaan arjessa ja jota ympäristö pystyy niin vahvis-tamaan kuin heikentämään. Tietyt ongelmat siis lisäävät muiden ongelmien todennä-köisyyttä, ja erityisesti varhaislapsuudessa koetut vaikeudet lisäävät myöhempien ongelmien ilmenemisen riskiä (Herzman 1999).

Tutkimustulokset näyttävät eri hyvinvoinnin osoittimilla mitattuna pahoinvoinnin periytyvän, mutta ei pidä unohtaa, että tärkeässä asemassa ovat myös lapsuudenkodin sekä yhteiskunnan arvot ja asenteet, jotka myös siirtyvät sukupolvelta toiselle. Nuori-sobarometrin mukaan nuoret, jotka ovat saaneet vanhemmiltaan myönteistä palautetta tai puhuneet vanhempiensa kanssa iloistaan ja suruistaan, ovat kautta linjan elämään-sä ja sen eri osa-alueisiin selvästi tyytyväisempiä kuin vähemmän keskustelevissa perheissä kasvaneet.

Tiedämme tutkimuksista, että hyvinvointiongelmat ilmenevät usein vasta pitkän ajan kuluttua. Näin ollen hyvinvoinnin tukeminen ja ehkäisevä työ tulisikin aloittaa varhain, jo ennen ongelmien ilmaantumista, ja varhaislapsuudessa ja lapsuudessa ilmeneviin signaaleihin tulisi puuttua ennen vaikeiden oireiden ilmestymistä. Yksilön kannalta tarkasteltuna tänä päivänä suomalainen palvelujärjestelmä toimii vasta vaka-vien ongelmien ilmaannuttua. Palvelujärjestelmällä on myös vaikeuksia vastata ih-misten todellisiin tarpeisiin, ongelmat ovat tänä päivänä monitahoisia ja kokonaisuu-den huomioiminen nykyisessä sektoripalvelujärjestelmässä on vaikeaa ja hidasta.

Vuonna 1987 syntyneiden ikäluokka varttui 1990-luvun laman aikana, jolloin työt-tömyys ja taloudelliset vaikeudet kohtasivat huomattavaa osaa perheistä. Myös tuol-loin tehdyt poliittiset päätökset heijastuvat tähän päivään. Lasten ja perheiden perus-palveluita karsittiin voimakkaasti, ja ehkäisevästä työstä tingittiin. Koululaisten ter-veystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas ja koulujen ja päiväkotien resursseissa ja henkilömitoituksis-sa säästettiin (Paakkonen 2012). Osa laman varjolla tehdyistä päätöksistä ja toiminta-tavoista on jäänyt pysyväksi 2000-luvulle tultaessa. Vuodesta 2007 alkaen ehkäisevät palvelut (äitiys- ja lastenneuvolatoiminta sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuolto) ovat kohentuneet lainsäädännön myötä.

Samaan aikaan kun kunnallisia peruspalveluja on leikattu, ovat kalliit erikoissai-raanhoidon ja muiden vahvasti korjaavien palveluiden asiakkuudet nousseet jyrkästi 1990-luvun alun tilanteesta 2010-luvulle tultaessa. Esimerkiksi psykiatrisessa laitos-hoidossa olevien ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten osuus ikäluokas-taan on kasvanut 150 prosenttia. Avohuollon asiakasmäärät ovat yli kaksinkertaistu-neet ja huostaan otettujen lasten osuus väestöstä lähes kaksinkertaistunut parin viime vuosikymmenen aikana. Viime vuosikymmenien aikana lasten ja nuorten psykiatris-ten palvelujen käyttö on myös lisääntynyt huomattavasti: lastenpsykiatrian avokäyn-nit lähes kolminkertaistuivat ja nuorisopsykiatrian käynnit lähes nelinkertaistuivat vuosina 1994–2011 (Sotkanet). Myös psykiatrisessa laitoshoidossa olevien lasten ja

22

nuorten osuus on samanaikaisesti kasvanut, eli kysymys ei ole ainoastaan painopis-teen siirtymisestä kohti avopalveluita. Etenkin teini-ikäisten huostaanotot ja kiireelli-set sijoitukset ovat lisääntyneet. Sijoitusten taustalta löytyy usein monenlaisia perheen pitkäaikaisia ongelmia sekä köyhyyttä (Kestilä ym. 2012).

Ehkäisevien ja hyvinvointia tukevien palveluiden merkitys korostuu ylisukupolvi-sen ongelmaketjun katkaisemisessa ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Nykyään toimet syrjäytymisen ehkäisemiseksi tulevat valitettavan usein liian myöhään. Koska hyvin-vointi rakentuu arjessa, on aivan oleellista, että eri kasvuympäristöt kuten päivähoito, koulu ja harrastukset toimivat lasten ja nuorten hyvinvointia tukien ja suojaavia teki-jöitä vahvistaen. Lisäksi peruspalveluihin ja toisaalta esimerkiksi psykiatrisiin avo-palveluihin kannattaa panostaa, sillä ehkäisevä työ sekä varhainen ongelmiin puuttu-minen ovat ensiarvoisen tärkeitä niin inhimilliseltä kuin taloudelliseltakin kannalta (Paakkonen 2012). Tutkimusten perusteella ongelmien ehkäisystä säästetyt resurssit lisäävät kalliiden sekä usein liian myöhään tarjottujen ja pahimmillaan tehottomien korjaavien palveluiden tarvetta ja kustannuksia. On muistettava, että yhteiskunnalliset ratkaisut välittyvät lähiympäristöjen kautta lapseen. Lähteet Corak M. 2006. Do Poor Children Become Poor Adults? Lessons from a Cross Country Com-

parison of Generational Earnings Mobility, IZA Discussion paper No. 1993, Institute for

the Study of Labor, Bonn.

Grawe ND. 2004. Intergenerational mobility for whom? The experience of high- and low-

earning sons in International perspective. Teoksessa Corak M. (toim.) 2004. Generational

Income Mobility in North America and Europe, Cambridge University Press, Cambridge.

Herzman C. 1999. The biological embedding of early experiences and its effects on health in

adulthood. Ann N Y Acad Sci 896, 85-95.

Jolkkonen A, Koistinen P & Kurvinen A. 2010. Irtisanomisen uhan kohteeksi joutuneiden

työllistyminen ja sitä ennustavat tekijät. Työelämän tutkimuslehti, 2, 101-117.

Kestilä L, Paananen R, Väisänen A, Muuri A, Merikukka M, Heino T. & Gissler M. 2012.

Kodin ulkopuolelle sijoittamisen riskitekijät - Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suo-

messa vuonna 1987 syntyneistä. Yhteiskuntapolitiikka 77 (1), 34-52.

McLeod JD & Shannahan NJ. 1993. Poverty, Parenting and Children’s Mental Health, Ameri-

can Sociological Review, 58, 351-366.

Myrskylä P. 2011. Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella, Työ- ja elinkeinominis-

teriön julkaisuja, Työ ja Yrittäjyys 12/2011.

Myrskylä P. 2012. Hukassa - keitä ovat syrjäytyneet nuoret. Eva analyysi.

http://www.eva.fi/wpcontent/

uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf

Niemelä M, Paananen R, Hakko H, Merikukka M, Gissler M. & Räsänen S. 2012. The preva-

lence of children affected by parental cancer and their use of specialized psychiatric ser-

vices: The 1987 Finnish Birth Cohort study. International Journal of Cancer, 131, 2117–

2125.

Paakkonen T. 2012. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujärjestelmä vaikeahoitoisuuden

näkökulmasta. Dissertations in Social Sciences and Business Studies 36. Itä-Suomen

yliopisto.

Paananen R, Ristikari T, Merikukka M, Rämö A & Gissler M. 2012. Lasten ja nuorten hyvin-

vointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Raportti 52/2012,

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

23

Paananen R, Santalahti P, Merikukka M, Rämö A, Wahlbeck K & Gissler, M. 2012. Socioec-

onomic and regional aspects in the use of specialized psychiatric care – a Finnish nation-

wide follow-up study. European Journal of Public Health, doi: 10.1093/eurpub/cks147.

Paananen R, Ristikari T, Merikukka M, Gissler M (2013) Social determinants of mental

health: a Finnish nationwide follow-up study on mental disorders. Journal of Epidemiology

and Community Health 67,1025-1031.

Sipilä N, Kestilä L & Martikainen P. 2011. Koulutuksen yhteys nuorten työttömyyteen. Mihin

peruskoulututkinto riittää 2000-luvun alussa? Yhteiskuntapolitiikka 76 (2), 121-134.

Solon G. 1999. Intergenerational mobility in the labor market. Teoksessa Ashenfelter O &

Gard D. (toim.)1999. Handbook of Labor Economics, Volume 3 A, Amsterdam: North

Holland.

Sotkanet, THL, http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu

Kirjoittajat Reija Paananen, FT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos reija.paananen@thl.fi Tiina Ristikari, YTT, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tiina.ristikari@thl.fi Mika Gissler, FT, Dosentti, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos mika.gissler@thl.fi

24

1.2 TERVEYS- JA HYVINVOINTIEROJEN SYNTY-MINEN ALKAA JO LAPSUUDESSA – TULOKSIA LASTEN TERVEYSSEURANTATUTKIMUKSESTA

Tiina Laatikainen, Päivi Mäki, Risto Kaikkonen Suomalaisten pienten lasten terveydentila on kansainvälisesti tarkasteltuna erittäin hyvä (Rajatie & Perheentupa 2005). Yhtenä keskeisenä positiiviseen kehitykseen yhteydessä olevana tekijänä voidaan pitää äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmää. Palve-luiden tasavertainen saatavuus on keskeinen tavoite suomalaisessa hyvinvointi- ja terveyspolitiikassa. Vielä 1990-luvulla perinataalikuolleisuudessa oli havaittavissa sosiaaliryhmien välisiä eroja, jotka lähes hävisivät 2000-luvulle tultaessa, mutta 2000-luvun alun jälkeen eroja on jälleen ollut havaittavissa (Gissler ym. 2003).

Väestöryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovatkin yksi vakavimmista yh-teiskunnallisista haasteista Suomessa. Kansallisista strategioista ja ohjelmista huoli-matta terveys- ja hyvinvointierot ovat viime vuosina pysyneet ennallaan ja jopa osit-tain kasvaneet. Suoraan terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä eroja havaitaan jonkin verran jo pienillä lapsilla, mutta nuorilla erot etenkin terveyteen vaikuttavissa teki-jöissä ovat jo merkittäviä. Esimerkiksi lukioissa opiskelevista nuorista tupakoi noin 10 %, kun ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista jopa 40 % (THL 2011). Lasten vanhemmilla havaittavat sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot vaikuttavat merkittävästi lasten ja nuorten kehitysympäristöön tiedollisten resurssien, taloudellis-ten mahdollisuuksien, psykososiaalisten voimavarojen, sairauksien ja toimintakyvyn alenemisen aiheuttamien rajoitteiden ja mallioppimisen kautta. Terveyden ja hyvin-voinnin onkin havaittu vahvasti siirtyvän sukupolvelta toiselle.

Erityisesti pienten lasten terveydestä, hyvinvoinnista ja niihin vaikuttavista teki-jöistä on Suomessa ollut valtakunnallisesti hyvin vähän tietoa. Lasten terveysseuran-nan kehittämistä käsiteltiin vuonna 2003 Sosiaali- ja terveysministeriön järjestämässä seminaarissa, jonka jälkeen tehtiin selvitystyö lasten terveysseurannan mahdollisuuk-sista ja tavoitteista. Vuonna 2006 aloitettiin Lasten terveysseurannan kehittäminen -hanke (LATE), jonka tavoitteena oli laatia suunnitelma valtakunnallisesta lasten terveysseurannan toteuttamisesta. Hankkeessa toteutettiin vuosina 2007–2008 pilotti-tiedonkeruu lastenneuvoloiden ja kouluterveydenhuollon määräaikaisista terveystar-kastuksista ja laadittiin suositus terveysseurannan toteuttamiseksi hyödyntäen terveys-tarkastuksista kertyvää tietoa. Yhteistyössä terveyserojen kaventamiseen tähtäävän TEROKA -hankkeen kanssa tiedonkeruuta laajennettiin vuosina 2007–2009 Kainuun maakuntaan ja Turun kaupunkiin. LATE-tutkimuksessa kerättiin yhteensä noin 6 500:n 0,5–15-vuotiaan lapsen terveystiedot. Tutkimuksessa kerättiin tietoja hyvin-vointiin ja terveyteen yhteydessä olevista tekijöistä myös lapsen perheestä. Tiedonke-ruun menetelmät ja keskeiset tulokset on kuvattu aiemmin julkaistuissa LATE-pilottitutkimuksen tulosraportissa ja lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvoin-tieroja käsittelevässä raportissa (Mäki ym. 2010, Kaikkonen ym. 2012a). Perheen sosioekonomisen aseman osoittimena tutkimuksessa käytettiin äidin koulutusta, koska se oli kattavimmin saatavissa ja sen on osoitettu olevan pääasiassa selkeämmin yh-teydessä lasten terveyteen ja hyvinvointiin kuin isän koulutus. Lisäksi erotilanteissa äiti jää yleisemmin lasten pääasialliseksi huoltajaksi.

25

Lasten terveydentila ja terveyspalvelujen käyttö Suurin osa huoltajista arvioi LATE-tutkimuksessa lapsensa terveydentilan hyväksi tai erittäin hyväksi. Korkeammin koulutettujen äitien lasten terveydentila oli yleisemmin arvioitu erittäin hyväksi. Kouluikäisillä ero korkeammin ja alemmin koulutettujen äitien lasten terveydentilan arviossa oli tilastollisesti merkitsevä (Mäki 2012a).

Ylipainoisuuden lisääntymisestä on kansainvälisesti ja myös Suomessa tullut myös lasten ja nuorten merkittävä terveysriski. LATE-tutkimuksessa havaittiin, että neuvo-laikäisistä pojista joka kymmenes ja tytöistä 15 % oli ylipainoisia (Laatikainen & Mäki 2012a). Kouluikäisistä ylipainoisia oli jo joka viides. Ylipaino oli alemmin kou-lutettujen äitien lapsilla yleisempää kuin korkeammin koulutettujen äitien lapsilla. Ylipainoisia tai lihavia lapsia oli selvästi enemmän perheissä, joissa vähintään toinen vanhemmista oli lihava. Aiempien tutkimusten mukaan suomalaisten aikuisten ylipai-noisuus ja lihavuus on yhteydessä matalaan sosioekonomiseen asemaan (Wikström ym. 2011).

Tutkimuksessa selvitettiin myös lasten ja nuorten säännöllistä sekä somaattista että psyykkistä oireilua. Tavallisimpia lasten vanhempien ja nuorten itsensä raportoimia oireita olivat päänsärky, niska-hartiasäryt, väsymys ja uupumus sekä keskittymisvai-keudet (Mäki 2012b). Viikoittaista päänsärkyä esiintyi jonkin verran jo alle kou-luikäisillä lapsilla. Viidesluokkalaisista jo yli 15 %:lla oli viikoittaista päänsärkyä. Päänsärkyoireilu oli yleisempää tytöillä kuin pojilla. Kahdeksasluokkalaisista tytöistä liki joka kolmas ja pojista noin 15 % kärsi viikoittaisesta päänsärystä. Myös niskan ja hartioiden alueen särkyjä oli enemmän tytöillä kuin pojilla. Huoltajan arvion mukaan kahdeksasluokkalaisilla tytöillä joka viidennellä oli viikoittaisia oireita. Pojilla niskan ja hartioiden alueen särkyjä oli alle 10 %:lla. Pienemmillä lapsilla nämä särkyoireet olivat harvinaisia. Väsymys- ja uupumusoireet olivat melko yleisiä kaikenikäisillä lapsilla. Neuvolaikäisten lasten vanhemmat raportoivat 18 % lapsista kärsivän viikoit-tain väsymyksestä ja uupumuksesta. Alakouluikäisten lasten osuus oli lähes sama. Kahdeksasluokkalaisista väsymystä ja uupumusta oli viikoittain noin 30 %:lla nuoris-ta. Väsymys oli huoltajan arvion mukaan tytöillä yleisempää kuin pojilla (34 % vs. 26 %). Keskittymisvaikeuksia kartoitettiin vain kouluikäisiltä. Keskittymisvaikeudet olivat yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Kouluikäisistä pojista 17 %:lla ja tytöistä 10 %:lla oli huoltajan arvion mukaan keskittymisvaikeuksia vähintään kerran viikos-sa. Lasten ja nuorten oireilussa ei havaittu eroja äidin koulutuksen mukaan.

Aiempien tutkimusten mukaan suomalaisilla lapsilla yleisimpiä pitkäaikaissairauk-sia ovat mielenterveyshäiriöt sekä astma ja allergiat (Rajatie & Perheentupa 2005). LATE-tutkimuksen mukaan alle kouluikäisistä 20 %:lla pojista ja hieman yli 10 %:lla tytöistä oli jokin lääkärin diagnosoima pitkäaikaissairaus, vamma tai kehitysviivästy-mä (Laatikainen & Mäki 2012b). Kouluikäisillä vastaavat prosentit olivat lähes 40 % pojista ja hieman yli 30 % tytöistä. Erilaiset allergiat olivat tavallisimpia pitkäaikais-sairastavuuden syitä. Pitkäaikaissairastavuudessa ei havaittu eroja äidin koulutuksen mukaan. Säännöllinen, lääkärin määräämä lääkitys kuvastaa myös pitkäaikaissairas-tavuutta. Neuvolaikäisistä pojista lähes 10 %:lla ja tytöistä hieman yli 5 %:lla oli jo-kin säännöllinen lääkitys. Kouluikäisistä säännöllistä lääkitystä käytti hieman yli 10 % lapsista. LATE-tutkimuksessa säännöllistä lääkitystä käyttäviä oli enemmän kuin KELA:n rekisterien mukaan erityiskorvausoikeuksiin oikeutettuja lapsia vuonna 2009. Erityiskorvattavista lääkkeistä suurin osa on astmalääkkeitä.

Yleisin lasten terveysongelma ovat erilaiset infektiot. Suurin osa lapsista oli sairas-tanut jonkin tulehdustaudin viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana (Laatikainen & Mäki 2012b). Esimerkiksi vähintään yhden korvatulehduksen oli sairastanut lähes

26

40 % neuvolaikäisistä lapsista. Tulehdustautien sairastamisessa ei havaittu eroja äidin koulutuksen mukaan. Myös antibioottien käyttö oli hyvin yleistä erityisesti neuvo-laikäisillä. Lähes 45 % sekä tytöistä että pojista oli syönyt vähintään yhden antibioot-tikuurin viimeisen vuoden aikana. Kouluikäisistä lapsista antibiootteja oli käyttänyt joka kolmas. Antibioottien runsas käyttö kertoo tulehdustautien yleisyydestä lapsilla.

Tutkimuksessa lasten vanhemmilta kysyttiin myös terveyspalvelujen käyttöä kos-kien sekä terveystarkastuskäyntejä että käyntejä lääkärin, terveyden- tai sairaanhoita-jan, hammaslääkärin tai hammashoitajan luona sairauden tai oireiden vuoksi. Neuvo-laikäisistä lapsista yli 70 % oli käynyt lääkärin vastaanotolla sairauden tai oireiden vuoksi 12 viime kuukauden aikana (Laatikainen 2012). Useimmilla lapsilla käyntejä oli yksi tai kaksi. Kouluikäisistä noin 60 % oli käynyt lääkärin vastaanotolla vähin-tään kerran. Hammaslääkärillä sairauden tai oireiden vuoksi oli käynyt viimeisen vuoden aikana alle 5 % neuvolaikäisistä, mutta kouluikäisistä lähes 30 %. Yleislääkä-rikäynneissä tai hammaslääkärikäynneissä ei havaittu eroja äidin koulutuksen mu-kaan, mutta korkeammin koulutettujen äitien lapsista suurempi osa (33 %) oli viimei-sen vuoden aikana käynyt lastentautien erikoislääkärin vastaanotolla alemmin koulu-tettujen äitien lapsiin verrattuna (22 %). Tämä kuvastaa todennäköisimmin sitä, että korkeammin koulutettujen vanhempien perheissä käytetään enemmän yksityisiä lää-käripalveluja, joissa palveluntarjoajat ovat useammin alan erikoislääkäreitä.

Tutkimuksessa selvitettiin myös rokotuskattavuutta. Noin 99 % LATE-tut-kimukseen osallistuneista lapsista oli saanut suositusten mukaiset yhdistelmäroko-teannokset kurkkumätää, hinkuyskää, jäykkäkouristusta, Hib-tauteja ja poliota vas-taan (Elonsalo & Ollgren 2012). Tutkimuksessa selvitettiin myös joidenkin rokotus-ohjelmaan kuulumattomien rokotteiden kuten maksullisen rotavirusrokotteen roko-tuskattavuutta. Sen suhteen havaittiin, että äidin korkeampi koulutus ja perheen talou-dellinen tilanne lisäsivät merkitsevästi rokotustodennäköisyyttä. Kansallinen, maksu-ton rokotusohjelma on hyvä esimerkki yhtenäisten palvelujen tuottamasta tasavertai-suudesta eri väestöryhmien välillä. Lasten ja heidän vanhempiensa terveystottumukset Ravitsemus- ja liikuntatottumukset opitaan useimmiten jo varsin varhaisessa vaihees-sa. Terveellisten tottumusten omaksumiseen vaikuttavat merkittävästi vanhempien esimerkki, myönteinen ja tukeva kasvatus ja ohjaus sekä tarjotut mahdollisuudet. Myös päihteiden käytön aloittaminen nuorilla on selvästi yhteydessä vanhempien esimerkkiin ja perheen sosioekonomisiin tekijöihin (Kestilä 2008).

Suomalaiset pienet lapset ovat kansainvälisestikin tarkasteltuna liikunnallisesti var-sin aktiivisia. Liikunta-aktiivisuus vähenee iän myötä ja yläkouluiässä liikunnallisuus on jo monien muiden maiden lapsiin verrattuna vähäistä ja rajoittuu pieneen osaan aktiivisesti liikkuvia nuoria. LATE-tutkimuksen mukaan ulkoilua, ulkoleikkiä tai liikuntaa lasten liikuntasuosituksen mukaisesti vähintään kaksi tuntia päivässä harrasti arkisin noin 90 % alle kouluikäisistä lapsista ja ekaluokkalaisista (Mäki 2012c). Pien-ten lasten liikunta- ja ulkoilutottumukset eivät olleet merkittävästi yhteydessä van-hempien liikunnan harrastamiseen eikä liikunta-aktiivisuudessa ollut kovin merkittä-viä eroja myöskään äidin koulutuksen mukaan.

Viidesluokkalaisista vähintään kuutena päivänä viikossa yhteensä vähintään tunnin liikuntaa harrastavia oli enää kolmannes pojista ja viidennes tytöistä (Mäki 2012c). Kahdeksasluokkalaisista näin liikunnallisesti aktiivisia oli enää noin 15 %. Kouluikäi-sillä suositusten mukainen liikunnan harrastaminen oli yleisempää korkeammin kou-

27

lutettujen äitien lapsilla. Kouluikäisillä vanhempien liikunta-aktiivisuus oli merkitse-västi yhteydessä lasten liikunta-aktiivisuuteen. Vähintään 2–3 kertaa viikossa liikku-vien vanhempien lapsista lähes 30 % liikkui vähintään tunnin lähes jokaisena viikon-päivänä, kun vähemmän liikuntaa harrastavien vanhempien lapsista viidennes liikkui suositusten mukaan.

Terveelliset ruokatottumukset olivat yleisempiä korkeammin koulutettujen äitien lapsilla. Korkeammin koulutettujen äitien leikki-ikäisistä lapsista ja ekaluokkalaisista lähes 60 % käytti pääasiallisesti rasvatonta maitoa ja kahdeksan kymmenestä söi pää-aterioilla kasvislisäkkeitä, kun vähemmän koulutusta suorittaneiden äitien lapsista rasvaton maito oli pääasiallisesti käytössä 40 %:lla lapsista ja 70 %:lla pääaterioihin kuului kasvislisäke (Ovaskainen ym. 2012). Korkeammin koulutettujen äitien leikki-ikäiset lapset käyttivät vähemmän suolaisia naposteltavia. Kouluikäisillä sekä kasvis-ten päivittäinen käyttö että hedelmien säännöllinen käyttö oli yleisintä korkeammin koulutettujen äitien lapsilla. Sokeroitujen virvoitusjuomien ja mehujen käyttö oli hy-vin yleistä, mutta siinä ei havaittu eroja äidin koulutuksen mukaan. D-vitamiinin säännöllinen käyttö oli tavallisempaa korkeammin koulutettujen äitien lapsilla.

Kouluiässä aamupala jäi yleisemmin nauttimatta vähemmän opiskelleiden äitien lapsilla (Ovaskainen ym. 2012). Perheen yhteinen ilta-ateria syötiin (vähintään 4 ker-taa viikossa) yli 80 %:ssa alle kouluikäisten ja alakouluikäisten perheissä, mutta alle 60 %:ssa yläkouluikäisten perheistä. Äidin koulutus ei ollut yhteydessä perheen yh-teisten ilta-aterioiden säännöllisyyteen.

Tupakointia ja tupakkakokeiluja raportoitiin LATE-tutkimuksessa hieman vähem-män kuin vastaavan ikäiset Kouluterveyskyselyssä, jossa vastaukset annetaan lomak-keilla täysin tunnisteettomina. LATE-aineistossa päivittäin tupakoivia oli kahdeksas-luokkalaisista vain 4 % pojista ja 2 % tytöistä (Ollila ym. 2012). Tupakointia oli kui-tenkin kokeillut lähes 30 % kahdeksasluokkalaisista. Nuorten päivittäinen tupakointi oli selvästi yhteydessä sekä vanhempien tupakointiin että äidin koulutukseen.

Humalakokemuksia raportoi 15 % kahdeksasluokkalaisista pojista ja 18 % tytöistä (Mäki 2012d). Myös nuorten humalajuominen oli yhteydessä sekä vanhempien omaan alkoholinkäyttöön että äidin koulutukseen. Perheissä, joissa vähintään toisella vanhemmalla oli AUDIT-kyselyn pistemäärä 8 tai enemmän kertoen edes lievästi kohonneesta alkoholin liikakäytön riskistä, oli humalakokemuksia yli 20 %:lla nuoris-ta, kun perheissä, joissa ei ollut alkoholin liikakäytön riskiä, oli humalakokemuksia vain 10 %:lla nuorista (Kaikkonen ym. 2012b). Terveydenhoitajan kokonaisarvio lapsen terveydentilasta ja hyvin-voinnista LATE-tutkimuksessa terveydenhoitajat tekivät kokonaisarvion lapsen terveydentilasta ja hyvinvoinnista. Arvio perustui terveystarkastuksesta ja huoltajien kyselylomakkeis-ta saatuihin tietoihin lapsen kasvusta ja kehityksestä, sairauksista, oireista sekä lisäksi lapsen ja hänen huoltajiensa kanssa käytyihin keskusteluihin. Terveydenhoitajat ar-vioivat tietojen perusteella heräsikö heille huolta lapsen fyysisestä terveydentilasta, psykososiaalisesta kehityksestä ja terveydestä, hoidosta ja kasvatuksesta, perhetilan-teesta tai lapsen ja vanhemman välisestä vuorovaikutuksesta.

Terveydenhoitajien arvion mukaan suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin. Vähin-tään lievää huolta lapsen perhetilanteesta heräsi noin 15 %:ssa tutkimusterveystarkas-tuksista ja noin 10 %:ssa tarkastuksista huolta oli lapsen fyysisestä terveydentilasta tai psykososiaalisesta kehityksestä (Hakulinen-Viitanen & Mäki 2012). Lapsen ja van-

28

hemman välisestä vuorovaikutuksesta sekä hoidosta ja kasvatuksesta oli herännyt huolta noin 5 %:ssa terveystarkastuksista. Kun tuloksia tarkasteltiin äidin koulutuksen mukaan, havaittiin, että terveydenhoitajien huoli oli yleisempää vähemmän opiskel-leiden äitien perheissä lasten fyysisestä terveydestä, hoidosta ja kasvatuksesta, vuoro-vaikutuksesta ja perhetilanteesta kuin korkeammin koulutettujen. Terveys- ja hyvinvointierot tulisi huomioida terveysneuvonnassa ja ehkäisevässä työssä Äitiys- ja lastenneuvola sekä kouluterveydenhuollon palvelut mahdollistavat lasten kasvun, terveydentilan ja kehityksen säännöllisen seurannan (STM 2009, Hakulinen-Viitanen ym. 2012). Neuvola- ja kouluterveydenhuoltojärjestelmä tarjoaa mahdolli-suuden terveyserojen kaventamiseen tarjoamalla kaikille yhtenäiset palvelut, kuten kasvun, terveydentilan ja kehityksen seurannan, maksuttoman rokotusohjelman sekä suun terveydenhuollon palvelut. Palvelujen avulla voidaan tunnistaa niitä lapsia ja perheitä, jotka tarvitsevat enemmän elintapaohjausta, neuvontaa ja tukea.

Tieto lasten ja nuorten sosioekonomisista terveys- ja hyvinvointieroista tulisi huo-mioida ja hyödyntää suunniteltaessa ja resursoitaessa niin ehkäiseviä kuin korjaavia-kin terveyspalveluja sekä sosiaalipalveluja. Terveys- ja hyvinvointierojen huomioi-minen on tärkeää myös tunnistettaessa perheitä, jotka ovat aktiivisemman tuen tar-peessa.

Lasten ja lapsiperheiden terveyden edistämiseksi ja terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi tarvitaan terveyspalvelujen lisäksi muita toimia yhteiskunnassa. Lain-säädäntö, verotus, valvonta ja myös eriarvoisuutta vähentävä yhdyskuntasuunnittelu ja sosiaalipoliittiset tukitoimet ovat avainasemassa. Lisäksi kunnissa voidaan tehostaa mm. hallintorajat ylittävää yhteistyötä, lasten ja perheiden kotipalveluiden saatavuut-ta, lasten päivähoitoa ml. koululaisten aamu- ja iltapäivähoito, harrastustoimintaa ja ehkäisevää lastensuojelutyötä. Erityisesti nuorten kohdalla on tärkeää tarjota tarvitta-via tukitoimia nivelvaiheissa siirryttäessä koulutusuralla eteenpäin kohti työelämää, nuorisotakuuta unohtamatta. Hyvinvointivaltion keskeisimpiä tunnusmerkkejä ovat universaalit sosiaali- ja terveyspalvelut. Tasa-arvoperiaate ei tarkoita, että kaikille tulisi tarjota aina samat palvelut, vaan kohdentamalla ennaltaehkäiseviä palveluja voidaan estää syrjäytymistä ja toimia terveys- ja hyvinvointieroja kaventavaan suun-taan. Lähteet Elonsalo U & Ollgren J. 2012. Rokotuskattavuus. Kirjassa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-

Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.)

Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ra-

portti 16/2012.

Gissler M, Meriläinen J, Vuori E & Hemminki E. 2003. Register based monitoring shows

decreasing socioeconomic differences in Finnish perinatal health. Journal of Epidemiology

and Community Health 57(6),433-9.

Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Hastrup A, Wallin M & Pelkonen M. 2012. Laaja

terveystarkastus. Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 22.

29

Hakulinen-Viitanen T & Mäki P. 2012. Kokonaisarvio terveystarkastuksen perusteella. Kirjas-

sa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-

L, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 16/2012.

Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L,

Virtanen S & Laatikainen T. (toim.) 2012a. Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvoin-

tierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 16/2012.

Kaikkonen R, Wikström K, Hakulinen-Viitanen T. 2012b. Vanhempien terveystottumukset.

Kirjassa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskai-

nen M-L, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvoin-

tierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 16/2012.

Kestilä L. 2008. Pathways to health. Determinants of Health, Health Behaviour and Health

inequalities in Early Adulthood. Publications of the National Public Health

Institute 23/2008.

Laatikainen T. 2012. Terveyspalvelujen käyttö. Kirjassa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-

Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.)

Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ra-

portti 16/2012.

Laatikainen T & Mäki P. 2012a. Ylipaino. Kirjassa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen

T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja

lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti

16/2012.

Laatikainen T & Mäki P. 2012b. Lasten sairastavuus ja lääkkeiden käyttö. Kirjassa Kaikkonen

R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L, Virtanen S,

Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos, raportti 16/2012.

Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Kaikkonen R, Koponen P, Ovaskainen M-L, Sippola R, Virta-

nen S & Laatikainen T. (toim.) 2010. LATE-tutkimuksen perustulokset lasten kasvusta,

kehityksestä, terveydestä, terveystottumuksista ja kasvuympäristöstä. Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos, Raportti 2/2010.

Mäki P. 2012a. Koettu terveys. Kirjassa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Mark-

kula J, Wikström K, Ovaskainen M-L, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsi-

perheiden terveys- ja hyvinvointierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 16/2012.

Mäki P. 2012b. Oireet. Kirjassa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J,

Wikström K, Ovaskainen M-L, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden

terveys- ja hyvinvointierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 16/2012.

Mäki P. 2012c. Liikunta ja fyysinen aktiivisuus. Kirjassa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-

Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.)

Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ra-

portti 16/2012.

Mäki P. 2012d. Kahdeksasluokkalaisten humalajuominen. Kirjassa Kaikkonen R, Mäki P,

Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L, Virtanen S, Laatikainen

T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos, raportti 16/2012.

Ollila H, Mäki P, Laatikainen T. Kahdeksasluokkalaisten päivittäinen tupakointi. Kirjassa

Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L,

Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 16/2012.

Ovaskainen M-L, Wikström K, Virtanen S. 2012. Ateriointi ja ruokatottumukset. Kirjassa

Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L,

30

Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 16/2012.

Rajatie J & Perheentupa J. 2005. Lasten terveys. Kirjassa Aromaa A, Huttunen J, Koskinen S

& Teperi J. (toim.) Suomalaisten terveys. Duodecim, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2008. Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma

2008-2011. STM julkaisuja 2008:16.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2009. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä

ehkäisevä suun terveydenhuolto. Asetuksen (380/2009) perustelut ja soveltamisohjeet. So-

siaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:20.

THL. Kouluterveyskysely. Päihteet ja riippuvuudet, tulokset 2010/2011.

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset. (Lu-

ettu: 4.11.2013)

Wikström K, Lindström J, Tuomilehto J, Saaristo TE, Korpi-Hyövälti E, Oksa H ym. 2011.

Socio-economic differences in dysglycemia and lifestyle-related risk factors in the Finnish

middle-aged population. European Journal of Public Health 21,768-774.

Kirjoittajat:

Tiina Laatikainen, LT, professori, Itä-Suomen yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tiina.laatikainen@thl.fi Päivi Mäki, TtM, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos paivi.maki@thl.fi Risto Kaikkonen, VTM, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos risto.kaikkonen@thl.fi

31

1.3 NUORTEN OSALLISUUS ON LISÄÄNTYNYT JA ELINTAVAT PARANTUNEET – TEKEMISTÄ SILTI RIITTÄÄ. KOULUTERVEYSKYSELY 2013

Paananen Reija, Nipuli Suvi, Kivimäki Hanne & Luopa Pauliina

Tiivistelmä vuoden 2013 Kouluterveyskyselyn tuloksista Vuoden 2013 keväällä tehdyn Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten elintavat ovat parantuneet: tupakointi ja alkoholin käyttö on vähentynyt ja liikuntaa harrastavien osuus lisääntynyt. Terveellisten elintapojen osalta myönteinen kehitys on jatkunut koko 2000-luvun. Sekä peruskoululaisten että lukiolaisten viikoittainen alkoholin-käyttö ja säännöllinen humalaan juominen ovat vähentyneet 2000-luvun alkuvuosista, ja päivittäin tupakoivien osuus on vähentynyt vuosituhannen vaihteesta puoleen. Myös reipasta liikuntaa harrastavien määrä on lisääntynyt. Terveys- ja hyvinvoin-tierot ovat kuitenkin huolestuttavan suuria erityisesti lukiolaisten ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden välillä.

Nuoret kokevat yhä useammin tulevansa kuulluiksi koulussa. Työilmapiiri perus-kouluissa ja lukioissa on parantunut ja koulukiusaaminen vähentynyt. Myös nuorten keskusteluvaikeudet vanhempien kanssa ovat vähentyneet aiempiin vuosiin verrattuna ja vanhemmat tietävät yhä useammin, missä nuoret viettävät vapaa-aikaansa. Vaikka osallisuus kouluissa onkin parantunut, edelleen yli puolet peruskoulun ja lukion oppi-laista on sitä mieltä, että opettajat eivät ole kiinnostuneita siitä, mitä heille kuuluu. Niin ikään lähes puolet peruskoululaisista ja ammattiin opiskelevista sekä joka neljäs lukiolainen ei tiedä, miten voisi vaikuttaa koulun asioihin. Yhä useampi nuori koki oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden piiriin pääsemisen aiempaa helpommaksi, mutta edelleen lähes 40 prosenttia peruskoulun ja lukion oppilaista koki, että koulu-lääkärin ja koulupsykologin puheille on vaikea päästä.

Tärkeimpiä huomioita 2013 Kouluterveyskyselystä Vuorovaikutus, osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet ovat parantuneet

Perheen tuki ja hyvät suhteet vanhempiin edistävät nuorten hyvinvointia. Koulu-terveyskyselyn tulosten mukaan perhe- ja ystävyyssuhteet ovat parantuneet: yli yh-deksän kymmenestä nuoresta pystyi keskustelemaan vanhempiensa kanssa omista asioistaan ja yhtä monella oli vähintään yksi läheinen ystävä. Oppilaiden ja opiskeli-joiden vaikuttamismahdollisuudet koulussa ovat parantuneet ja osallistuminen koulun eri toimintoihin lisääntynyt (kuvio 1). Enemmistö nuorista kokee, että he uskaltavat ilmaista oman mielipiteensä luokassa ja että opettajat rohkaisevat heitä siihen. Kou-lussa kuulluksi tuleminen on parantunut merkittävästi sekä peruskoulussa että toisella asteella. Ilahduttavaa oli myös, että seitsemän kymmenestä peruskoululaisesta kokee opettajien kohtelevan heitä oikeudenmukaisesti (kuvio 1), lukiolaisista ja ammattiin opiskelevista vieläkin useampi. Entistä useampi, peruskoululaisista 62, lukiolaisista 77 ja ammattiin opiskelevista 80 prosenttia, myös ilmoitti pitävänsä koulunkäynnistä. Peruskoulussa osallistuttiin yleisimmin koulun tapahtumien järjestämiseen ja oppitun-tien järjestelyihin. Toisella asteella osallistuttiin yleisimmin oppituntien järjestelyihin. Silti 43 prosenttia peruskoululaisista ja ammattiin opiskelevista sekä 27 prosenttia

32

lukiolaisista ilmoitti, ettei tiedä miten koulun asioihin voi vaikuttaa. Suomessa nuoret osallistuvat koulun toimintoihin selvästi muita Pohjoismaita harvemmin (Suoninen ym. 2010).

Kuvio 1. Osallisuuden kokemukset peruskoulun 8. ja 9. -luokkalaisilla Kouluterveyskyselyn

mukaan vuosina 2004–2013.

Kiusaamiseen pitää puuttua Koulukiusaaminen peruskoulussa väheni, mutta edelleen kahdeksan prosenttia pojista ja kuusi prosenttia tytöistä ilmoittaa kokevansa koulukiusaamista vähintään kerran viikossa. Vastaavasti ammattiin opiskelevista pojista kuusi ja tytöistä kolme prosent-tia kertoo joutuvansa kiusatuksi. Lukiossa kiusaaminen on harvinaista, paria prosent-tia kiusattiin viikoittain. Vaikka prosenttiluvut saattavat tuntua pieniltä, peruskoulussa ne tarkoittavat tuhansia oppilaita, lukiossakin satoja. Kiusaamiseen osallistuneiden määrä oli vähentynyt selvästi edellisestä kyselykerrasta 2010–2011. Keväällä 2013 peruskoululaisista seitsemän kymmenestä ilmoitti, ettei ollut osallistunut kiusaami-seen. Huomattavaa on, että valtaosa kiusaajista ja kiusatuista sanoo, etteivät koulun aikuiset ole puuttuneet asiaan. Elintavat ovat parantuneet, mutta nuoret nukkuvat liian vähän Raittiiden nuorten osuus on kasvanut 2000-luvulla. Täysin raittiita on nykyisin puolet peruskoululaisista, neljäsosa lukiolaisista ja viidesosa ammattiin opiskelevista. Samal-la viikoittain alkoholia käyttävien nuorten osuus on pienentynyt ja humalajuominen vähentynyt (kuvio 2). Nuorten päivittäinen tupakointi on vähentynyt, mutta päivittäi-nen nuuskan käyttö on edelleen lisääntynyt pojilla. Pojat sekä tupakoivat, juovat al-koholia, että kokeilevat huumeita peruskouluiässä tyttöjä useammin. Sen sijaan lukio-laisilla tytöillä ja pojilla tupakointi on yhtä yleistä ja ammattiin opiskelevilla tytöillä päivittäinen tupakointi on poikia hiukan yleisempää.

33

Hengästyttävää liikuntaa vapaa-ajalla tunnin tai enemmän viikossa harrastavien nuorten osuudet ovat kasvaneet kaikissa ikäluokissa, mutta edelleen liikuntamäärät ovat silti suurella osalla alle suositusten (kuvio 2). Ylipaino on pysynyt viime vuosina lähes yhtä yleisenä: peruskoululaisista ja lukiolaisista joka kuudes sekä ammattiin opiskelevista joka viides on ylipainoinen. Ylipainon lisäksi huomiota tulisi kiinnittää myös mielikuvaan omasta vartalosta. Kouluterveyskyselyn mukaan 30–36 prosenttia pojista ja 37–47 prosenttia tytöistä ei kokenut omaa painoaan sopivaksi.

Moni nuori jättää jonkun päivän aterioista syömättä. Neljä kymmenestä peruskou-lulaisesta, kolmasosa lukiolaisista ja yli puolet ammattiin opiskelevista ei syö aamu-palaa joka arkiaamu. Kouluviikon aikana noin kolmasosa jättää ainakin yhtenä päivä-nä koululounaan väliin. Myönteistä kuitenkin on, että energiajuomien nauttiminen ja makeisten syöminen koulupäivän aikana on vähentynyt viime vuosina.

Kuvio 2. Elintavat peruskoulun 8.- ja 9. -luokkalaisilla, Kouluterveyskysely 2000–2013.

Elintavoissa huomattavia eroja lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien välillä

Terveys- ja hyvinvointierot lukiolaisten ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden välillä ovat huolestuttavia (kuvio 3). Terveystottumuksista tupakointi, alkoholin käyt-tö ja huumekokeilut ovat ammattiin opiskelevilla lukiolaisia yleisempiä. Ammattiin opiskelevat liikkuvat lukiolaisia vähemmän ja he ovat lukiolaisia yleisemmin ylipai-noisia. Ammatillisten oppilaitosten opiskelijat myös kokevat lukiolaisia useammin terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi. Lukiolaisilla muutos koetun terveydenti-lan osalta on ollut viime vuosina myönteistä, mutta ammattiin opiskelevilla ei.

34

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

Terveydentila keskinkertainen 

tai huono

Tupakoi päivittäin

Humalajuominen Vähäinen liikunta Huumekokeilu

Lukio

AOL

Kuvio 3. Kokemus terveydentilasta, elintavat sekä päihteiden käyttö lukiolaisilla ja ammattiin opiskelevilla (prosenttiosuuksina vastanneista), Kouluterveyskysely 2013. Huumeita kokeilleiden osuudet alkoivat kasvaa vuosina 2008–2009, mutta vuoden 2013 tulosten mukaan kasvu näyttää pääosin taittuneen. Poikkeuksena ovat peruskou-lun yläluokkien pojat ja ammattiin opiskelevat tytöt, joilla kokeilut yleistyivät edel-leen. Peruskoululaisista 9, lukiolaisista 13 ja ammattiin opiskelevista 21 prosenttia ilmoittaa joskus kokeilleensa laittomia huumeita. Kansainvälisen ESPAD-kyselyn vuoden 2011 tulosten mukaan nuorten huumekokeilut olivat Suomessa yleisempiä kuin Ruotsissa tai Norjassa (Hibell ym. 2012). Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan lukiolaisten asenteet näyttävät olevan tiukentumassa, mutta peruskoulun yläluokkalai-set ja ammattiin opiskelevat suhtautuvat kannabiskokeiluihin yhä myönteisemmin. Huolestuttavaa on myös, että nuoret arvioivat huumeiden hankkimisen entistä hel-pommaksi. Huumeiden käyttöön liittyvien asenteiden ja mielikuvien muuttamiseen sekä riskitietoisuuden lisäämiseen tulisi nyt kiinnittää erityishuomiota.

Noin kolme kymmenestä peruskoulun yläluokkalaisesta, noin neljä kymmenestä lukiolaisesta ja lähes puolet ammattiin opiskelevista nukkuu arkiöisin alle suositellut kahdeksan tuntia. Viikonloppuisin nukkumaan mennään yleisimmin puolen yön jäl-keen. Vain joka viides nuori herää viikonloppuisin ennen yhdeksää. Neljäsosa perus-koululaisista, kolmasosa lukiolaisista ja viidesosa ammattiin opiskelevista kokee nuk-kuvansa tarpeeksi vain harvoin tai ei koskaan. Uutta tietoa seksuaaliterveyteen liittyvästä internetkäyttäytymisestä ja häirinnästä Kouluterveyskyselyssä selvitettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa seksuaalitervey-teen liittyvää internetkäyttäytymistä. Tulosten mukaan tuntemattoman (muun kuin

35

esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisen) kanssa seksistä on keskustellut interne-tissä peruskoulun pojista miltei viidesosa ja tytöistä neljäsosa. Toisella asteella luvut ovat hieman korkeammat. Yli kymmenesosa peruskoulun yläluokkalaisista ja ammat-tiin opiskelevista oli seurustellut niin, etteivät he olleet tavanneet muualla kuin inter-netissä, lukiolaisista hieman harvempi. Kouluterveyskyselyn mukaan tytöistä 12–14 prosenttia ja pojista 15–16 prosenttia on kuvannut tai katsonut webkameran avulla internetissä intiimejä kehon osia tai itsetyydytystä. Omia tai toisen intiimejä kuvia internetissä muiden nähtäväksi on levittänyt alle viisi prosenttia. Nettiturvallisuuteen ja yksityisyyden suojaan liittyviin asioihin tulee jatkossa kiinnittää huomiota.

Seksuaalinen häirintä ja väkivalta ovat edelleen yleisiä nuorten arjessa. Tytöistä seksuaalista häirintää on kokenut noin 60 prosenttia, pojistakin 33–46 prosenttia vaihdellen luokka-asteittain. Seksuaalista väkivaltaa, eli yhdyntään tai muunlaiseen seksiin painostamista tai pakottamista, rahan, tavaran tai päihteiden tarjoamista vasti-neeksi seksistä tai kehon intiimien alueiden koskettelua vasten tahtoa on kokenut yli viidesosa tytöistä, ammattiin opiskelevista tytöistä jopa kolmasosa. Pojista seksuaalis-ta väkivaltaa on kokenut noin joka kymmenes. Tytöillä poikia useammin mielialaoireita Mielenterveyden osalta selvitettiin vuonna 2013 aiemman masentuneisuuden mittarin sijaan mielialaa laajemmin. Viimeisen kuukauden aikana noin 40 prosenttia tytöistä oli kokenut mielialansa usein masentuneeksi, alakuloiseksi tai toivottomaksi, perus-koululaiset ja ammattiin opiskelevat tytöt lukiolaisia yleisemmin. Noin 15 tytöistä prosenttia koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistusta ja noin 25 prosenttia merkittävää sosiaalista ahdistusta eli vältteli tai pelkäsi paljon tilanteita, joissa saattoi joutua huo-mion kohteeksi tai vaikuttaa tyhmältä. Pojilla vastaavat luvut olivat noin 25, 5 ja 15 prosenttia. Koulu-uupumusta kokee noin joka kymmenes peruskoululainen tai lukio-lainen, ammattiin opiskelevista hieman harvempi. Tulosten mukaan tytöt oireilevat huomattavasti poikia enemmän, ja hakevat ongelmiinsa myös poikia useammin am-mattilaisen apua, yleisimmin terveydenhoitajalta tai psykologilta. Peruskoululaisista tytöistä 25, lukiolaisista 27 ja ammattiin opiskelevista 34 prosenttia oli joskus hakenut masentuneen tai ahdistuneen mielialan vuoksi apua ammattiauttajalta.

Oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluiden saatavuus parantunut Nuorten mielestä oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden saatavuus on hieman hel-pottunut. Tulokset ovat samansuuntaisia terveyskeskuksista ja peruskouluista kerätty-jen tietojen kanssa (THL, Wiss ym. 2012a, Wiss ym. 2012b). Nuorista 13 prosenttia koki kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsemisen vaikeaksi. Koululääkärin vas-taanotolle pääsemisen koki vaikeaksi 31–37 prosenttia, koulukuraattorille 17–25 pro-senttia ja koulupsykologille 31–40 prosenttia. Peruskoululaiset ja lukiolaiset kokivat pääsyn ammattiin opiskelevia vaikeammaksi. Entistä useampi nuori on käynyt ter-veydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolla kerran, todennäköisesti määräaikaistarkas-tuksessa, mutta myös kuraattorilla ja psykologilla käyneiden osuudet ovat kasvaneet hieman viime vuosina.

36

Kouluterveyskyselystä ajantasaista ja luotettavaa tietoa nuorten tervey-destä ja hyvinvoinnista Kouluterveyskysely on valtakunnallisesti kattavin 14–20-vuotiaiden nuorten elinoloja ja hyvinvointia selvittävä tutkimus. Kyselyyn vastaavat peruskoulujen 8. ja 9. luokki-en oppilaat sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Ammatillisissa oppilaitoksissa kyselyyn osallistuvat nuorten opetussuunnitelmaperus-teiseen ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevat. Vuonna 2013 Kouluterveyskysely toteutettiin ensimmäistä kertaa yhtä aikaa koko maassa. Ammatillisissa oppilaitoksissa kysely toteutettiin sähköisesti verkkokyselynä. Kyse-lyyn vastasi vuonna 2013 yhteensä 182 864 nuorta: 99 478 peruskoulun yläluokka-laista (84 % kaikista peruskoulujen 8. ja 9.-luokkalaisista), 48 610 lukiolaista (70 % kaikista lukion 1.- ja 2. vuoden opiskelijoista), sekä 34 776 ammattiin opiskelevaa. Tarkemmat tiedot kyselystä ja kyselylomakkeet ovat Terveyden ja hyvinvoinnin lai-toksen (THL) internet-sivuilla, www.thl.fi/kouluterveyskysely.

Vuonna 2013 nuorten perheestä ja asumisesta kysyttiin aikaisempaa yksityiskoh-taisemmin.

Äidin ja isän kanssa asuu noin 70 prosenttia peruskoululaisista ja lukiolaisista sekä puolet ammattiin opiskelevista. Kahdessa kodissa tai perheessä ilmoitti asuvansa noin neljäsosa peruskoululaisista ja ammattiin opiskelevista sekä viidesosa lukiolaisista. Tulokset ovat samansuuntaisia valtakunnallisten tilastojen ja aikaisemman tutkimuk-sen kanssa (Suomen virallinen tilasto 2011, Hakulinen-Viitanen ym. 2010). Kouluter-veyskyselyllä saatiin tänä vuonna tietoa vastaajien ja heidän vanhempiensa syntymä-maista. Suurin osa (yli 90 %) Kouluterveyskyselyyn vastanneista nuorista ja heidän vanhemmistaan on syntynyt Suomessa ja yli puolet ilmoitti asuneensa samalla paik-kakunnalla koko ikänsä. Maahanmuuttajataustaisten nuorten hyvinvointia ja terveyttä selvitetään tarkemmin jatkotutkimuksilla. Johtopäätöksiä Kouluterveyskyselyn tulosten pohjalta Saadut tulokset vuoden 2013 Kouluterveyskyselystä kertovat, että osallisuuden paran-tamiseksi tehty työ kannattaa. Lainsäädännön mukaan lasten ja nuorten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti, ja viime vuosina lapsi- ja nuorisopolitiikassa on erityisesti painotettu lasten ja nuorten osallisuuden, yhdenver-taisuuden ja arjenhallinnan vahvistamista (OKM 2012). Osallisuutta pitää kuitenkin edelleen korostaa ja tehtyä työtä jatkaa, sillä tieto vaikutusmahdollisuuksista ja mah-dollisuus vaikuttaa omaan elämään liittyviin asioihin lisää hyvinvointia. Alhaisessa osallisuudessa ei aina ole kyse arkuudesta tai siitä, että oppilaiden aloitteellisuutta väheksyttäisiin kouluissa. Opettajien ja oppilaiden roolijako on edelleen varsin perin-teinen, eikä keskustelua opetuksen sisällöistä tai oppimateriaaleista käydä aina riittä-västi opettajien ja oppilaiden välillä (Suoninen ym. 2010).

Mielenterveyteen liittyvät asiat nousevat erityiseksi huolenaiheeksi. Sekä masentu-neisuus että ahdistuneisuus ja sosiaalinen ahdistuneisuus ovat huomattavan yleisiä, erityisesti tytöillä. Mielenterveyden ongelmia tulee ehkäistä, sillä niillä voi olla pitkä-kestoisia inhimillisiä ja taloudellisia seurauksia. Mielenterveyden ongelmat voivat vaikuttaa muun muassa oppimiseen, kouluttautumiseen ja työuraan. Kouluterveys-kyselyn tulosten mukaan apua masentuneen tai ahdistuneen mielialan takia haetaan entistä useammin. Yleisimmin nuoret hakevat apua terveydenhoitajalta, psykologilta

37

tai koulukuraattorilta. Nuorten mielenterveyden seurannassa ja edistämisessä tärkeä rooli on myös opettajien antamalla tuella.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluiden turvaaminen on tärkeää nuorten hyvinvoinnin kannalta. Kouluterveydenhuollon supistamisella 1990-luvulla oli yhteys lisääntyneeseen alaikäisten lasten ja nuorten psykiatrisen laitoshoidon tarpeeseen (Paakkonen 2012). Uudella oppilas- ja opiskelijahuoltolakiehdotuksella pyritään vai-kuttamaan erityisesti toisen asteen opiskeluhuollon palveluihin. Siinä on esitetty, että toisen asteen opiskelijat saisivat vastaavat opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologi-palvelut kuin perusasteen oppilaat. Laissa säädettäisiin myös muun muassa tervey-denhoitajan ja lääkärin saavutettavuudesta (HE 67/2013). On hyvä muistaa, että nuo-ren kokemaan palvelun saatavuuteen voi vaikuttaa palvelun tarjonnan lisäksi moni muukin asia, kuten esimerkiksi tiedollinen tai asenteellinen saavutettavuus (Kaventa-ja-verkkoportaali). Palvelun käyttöä tukevat esimerkiksi palveluista tiedottaminen sekä mahdollisuus hakeutua niihin koulupäivän ajankohdasta tai opetuspaikan sijain-nista riippumatta.

Pohja aikuisiän terveydelle ja hyvinvoinnille luodaan lapsuudessa. Eriarvoistumi-nen alkaa jo varhain ja lapsuuden ja nuoruuden tekijät selittävät merkittävän osan aikuisuuden terveys- ja hyvinvointieroista. Siksi koulun toiminta ja laadukkaiden peruspalveluiden turvaaminen on tärkeää. Toimiva kouluterveydenhuolto ja oppilas- ja opiskelijahuolto voivat vahvistaa hyvinvointia ja niiden työ on tärkeää näiden ter-veys- ja hyvinvointierojen kaventamisessa. Koulu on lapselle ja nuorelle tärkeä kehi-tysympäristö, joka parhaimmillaan antaa itseluottamusta, onnistumisen kokemuksia, sosiaalista pääomaa, tärkeitä tiedollisia ja taidollisia valmiuksia sekä integroi yhteis-kuntaan. Mutta pahimmillaan koulu voi olla myös syrjäyttävä, ja siksi esimerkiksi kiusaamisen ehkäisemiseen ja suojaavien tekijöiden vahvistamiseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Lähteet Hakulinen-Viitanen T, Kaikkonen R & Koponen P. 2010. Lasten ja perheiden elinympäristö.

Teoksessa Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Kaikkonen R, Koponen P, Ovaskainen M-L,

Sippola R, Virtanen S, Laatikainen T & LATE-työryhmä (toim.) 2010. Lasten terveys.

LATE-tutkimuksen perustulokset lasten kasvusta, kehityksestä, terveydestä, terveystottu-

muksista ja kasvuympäristöstä. Raportti 2. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos,

2010, 119–130.

Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi

laeiksi HE 67/2013 vp. Viitattu 27.9.2013.

http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2013/20130067.pdf

Hibell B, Guttormsson U, Ahlström S, Balakireva O, Bjarnason T, Kokkevi A & Kraus L.

2012. The 2011 ESPAD Report. Substance Use Among Students in 36 European Countries.

Tukholma: The Swedish Council for Information on Alcohol and other Drugs.

http://www.espad.org/Uploads/ESPAD_reports/2011/The_2011_ESPAD_Report_FULL_2

012_10_29.pdf

Kaventaja-verkkoportaali:

http://www.thl.fi/fi_FI/web/kaventaja-fi/eriarvoisuus/palvelujarjestelma

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012–2015.

Paakkonen T, väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto.

38

Samposalo, Hanna: Juomatapojen yhteys alkoholihaittoihin ja riskikäyttäytymiseen 14–16-

vuotiailla nuorilla. Acta Universitatis Tamperensis 1819. Tampere: Tampere University

Press, 2013.

Suomen virallinen tilasto (SVT). Perheet. 2011, Liitetaulukko 3. Lapsiperheet tyypeittäin

1950–2011. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/perh/2011/perh_2011_2012-05-

25_tau_003_fi.html

Suoninen A, Kupari P & Törmäkangas K. 2010. Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistumi-

nen ja asenteet. Kansallisen ICCS 2009 -tutkimuksen päätulokset. Jyväskylä: Koulutuksen

tutkimuslaitos.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskouluis-

sa 2011. Tiedä ja toimi. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 25.9.2013.

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/034bb91c-3774-431b-97fe-32c5dbe2a113

Wiss K, Saaristo V, Pirttiniemi J & Väyrynen P. 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämi-

nen ammatillisissa oppilaitoksissa 2012. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitat-

tu 27.9.2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-878-0

Wiss K, Saaristo V, Peltonen H & Laitinen K. 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

lukioissa 2012. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 27.9.2013.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-879-7

Kirjoittajat Paananen Reija, FT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos reija.paananen@thl.fi Nipuli Suvi, VTM, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suvi.nipuli@thl.fi Kivimäki Hanne, TtM, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos hanne.kivimaki@thl.fi Luopa Pauliina, VTM, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pauliina.luopa@thl.fi

39

1.4 TERVEYS, HYVINVOINTI JA TUEN TARVE LAPSIPERHEISSÄ VANHEMPIEN NÄKÖ-KULMASTA

Nina Halme, Marja-Leena Perälä & Outi Kanste

Tässä katsauksessa kuvataan a) vanhempien tuen tarpeita ja avunsaantia sekä b) van-hemmuutta vahvistavia tekijöitä. Tiedot perustuvat Suomen Akatemian Skidi-Kids tutkimuohjelman (2010–2013) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lasten, nuor-ten ja perheiden palvelut ja niiden johtaminen -tutkimuksiin (Lapsiperheiden palvelut kunnissa, LapsYTY 2009; n=955, Oppilas- ja opiskelijahuolto ja sen johtaminen 2013; n=1626, Päihdehoidossa olevien vanhempien haastattelu 2010; n=30) ja Lapsi-perheiden palvelut ja hyvinvointi -kyselyyn (2012; n=2 956). Tutkimukset tuottavat tietoa lasten, nuorten ja perheiden palveluista, kuten lapsiperheiden tuen tarpeista ja palvelujen tarpeisiin vastaavuudesta (Perälä ym. 2011, 2012, 2013, 2014, Kanste ym. 2013a), lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä vanhempana toimimiseen liittyvistä huo-lista (Perälä ym. 2011, Kanste ym. 2013b, Halme & Perälä 2014) ja paljon palveluja käyttävien vanhempien kokemuksista (Kanste ym. 2013c, 2014). Katsauksessa teh-dään yhteenvetoa näistä tutkimuksista. Vanhempien tuen tarpeet ja niiden yleisyys Lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvät huolet Vanhemmilla on myönteinen käsitys lapsensa terveydentilasta: valtaosa vanhemmista koki lapsensa terveydentilan hyväksi. Siitä huolimatta lapsen fyysiseen kasvuun ja kehitykseen, terveyteen sekä terveisiin elämäntapoihin, kuten liikuntaan, ruokailuun ja lepoon liittyvät asiat aiheuttivat vanhemmille huolia. Yli kolmannes pienten lasten vanhemmista oli ollut näistä asioista ainakin joskus huolissaan. Lasten terveydentila koettiin huonommiksi perheissä, joissa vanhemmilla oli matalampi sosioekonominen asema.

Myös lapsen psykososiaalinen kehitys, sosiaaliset suhteet, kuten kiusaaminen ja kaverisuhteet sekä tunne-elämä aiheuttivat huolta vanhemmille. Noin kolmannes van-hemmista oli kokenut näihin asioihin liittyviä huolia. Päihdepalveluita käyttäneet vanhemmat tunsivat huolta lapsen tunne-elämästä enemmän kuin muut vanhemmat.

Lapsen oppimiseen ja käyttäytymiseen liittyvät pulmat koskettivat alle kymmenes-osaa pienten lasten (0-8-vuotiaiden) vanhemmista. Oppimiseen ja koulussa pärjäämi-seen liittyvät pulmat kuitenkin korostuivat lapsen kouluiässä: esimerkiksi viidesluok-kalaisten lasten vanhemmista yli kolmannes oli ollut huolissaan lapsen koulussa pär-jäämisestä.

Vain harvoilla vanhemmilla oli huolta lasten ja nuorten päihteiden käytöstä; alle 10 prosenttia vanhemmista oli huolissaan lapsen tupakoinnista, alkoholin tai huumeiden käytöstä.

40

Vanhemmuuteen liittyvät huolet Yleisesti ottaen vanhemmuuteen tai perheeseen liittyviä huolia esiintyi hieman enemmän kuin lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä huolia. Vanhempana toimimi-seen liittyvä tavallisin huoli oli vanhempien oma jaksaminen. Huoli omasta jaksami-sesta kosketti yli puolta vanhemmista. Lähes puolet vanhemmista oli myös huolissaan perheen taloudellisesta tilanteesta. Yli kolmannes tunsi huolta parisuhteen tilanteesta, maltin menettämisestä ristiriitatilanteissa lapsen kanssa tai riittämättömyyttä vanhem-pana. Äideillä huolta aiheuttivat usein myös tunne yksinäisyydestä ja vastuun kanta-minen yksin vanhempana.

Päihdepalveluita käyttäneillä vanhemmilla korostuivat erityisesti huolet, jotka liit-tyivät perheen taloudelliseen tilanteeseen ja elämänkumppanin tai perheenjäsenen terveyteen. Monet päihdepalvelujen piirissä olevat vanhemmat arvioivat myös hallit-sevansa perhe-elämänsä muita vanhempia heikommin. Huolten kasaantuminen On tavallista, että vanhemmilla esiintyy jossain elämänsä vaiheessa yksittäisiä huolia. Sen sijaan huolten kasaantuminen ja samanaikaisten suojaavien tekijöiden puute saat-taa olla uhka lapsen ja perheen terveydelle ja hyvinvoinnille sekä lapsen suotuisalle kasvulle ja kehitykselle. Vanhemmista useammalla kuin joka kymmenennellä oli monia lapseen tai vanhemmuuteen liittyviä huolia. Huolten kasaantumisen todennä-köisyyttä lisäsi perheen alhainen sosioekonominen asema, pärjäämättömyys vanhem-pana, äkilliset elämänmuutokset ja korkea stressitaso, alkoholin käyttö, toimimaton sosiaalinen tukiverkosto sekä omassa lapsuusajan perheessä esiintyneet vaikeudet. Sen sijaan toimiva parisuhde ja hyvä terveys suojasivat huolten kasaantumiselta ja antoivat voimavaroja. Avunsaanti Äitiys- ja lastenneuvoloissa, päivähoidossa, esiopetuksessa, koulussa ja koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa tunnistettiin hyvin lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä huolia, ja suurin osa vanhemmista koki saavansa niihin riittävästi apua. Avun ja tuen saanti vaihtelivat jonkin verran sen mukaan, millaisesta huolesta oli kysymys. Har-vemmin apua saatiin vanhemmuuteen liittyviin huoliin, erityisesti yksinäisyyteen, parisuhdeongelmiin, lähisuhdeväkivaltaan sekä päihde- ja mielenterveysongelmiin. Eniten tukea tarvitsevat lapsiperheet kokivat palveluista saamansa tuen riittämättö-mäksi. Keskimäärin noin kolmannes vanhemmista ei saanut apua ja tukea huoliinsa. Tulokset antavat viitteitä siitä, että joitain huolia on ehkä vaikea ottaa puheeksi tai niitä ei vielä tunnisteta palveluissa riittävästi.

Jotkut eivät hae apua vaikka sitä tarvitsisivat. Avun saannin vaikeutta saattaa lisätä muun muassa palveluihin hakeutumattomuus, ehkäisevien palvelujen vähäiset resurs-sit, varhaiseen tunnistamiseen ja huolten puheeksiottamiseen liittyvät viiveet sekä arkea ja yhteisöllisyyttä tukevan toiminnan vähäisyys. Suuri osa vanhemmista ei ha-kenut apua siksi, koska he saivat apua lähipiiristä tai ystäviltä tai he katsoivat asian olevan perheensisäinen. Osa vanhemmista taas ei uskonut saavansa apua palveluista. Päihdepalveluita käyttäneillä vanhemmilla tuli esille se, että apua ei saatu edes pyy-

41

dettäessä. Esimerkiksi päihteitä käyttävä nainen saattoi päästä avun piiriin vasta tul-lessaan raskaaksi.

Päihdepalveluissa lapsista ja perheestä kysyminen onkin ensisijainen lähtökohta, jotta päihdeongelmista kärsivät pienten lasten vanhemmat voivat saada tarvitsemaan-sa apua. Monissa päihdehuollon toimipaikoissa asiakkaiden lapsista kysyttiin kuiten-kin harvoin, ja erityisesti miesasiakkaiden kohdalla lapsista kysyminen saatettiin ohit-taa täysin. Päihdepalveluihin hakeutuvan aikuisen alaikäisten lasten tuen tarpeet tulisi selvittää, mutta todellisuudessa vanhempien kykyä huolehtia lapsista ei aina ole otettu huomioon. Pienten lasten vanhemmilla päihdeongelmaan avun hakemisen kynnys oli usein korkea. Vanhemmat olivat kokeneet peruspalvelujen ammattilaisten tiedot päihdeasioista ja -hoidosta puutteellisiksi, jolloin apua ja tukea ei aina ollut löytynyt.

Vanhempien huolet heijastuivat myös palvelujen käyttöön. Apua ja tukea etsittiin erilaisista palveluista. Vanhemmat, joilla oli keskimääräistä enemmän huolia (esimer-kiksi lapsen koulussa pärjääminen, oppiminen, oma jaksaminen, vanhemmuuden taitojen riittävyys), käyttivät muita vanhempia enemmän sekä perus- että erityispalve-luja. Myös yksityislääkäripalveluja käytettiin enemmän. Vanhemmuutta vahvistavat tekijät Perheen kokema taloudellisen toimeentulon vakaus ja yhdessä asuminen puolison kanssa vähensivät vanhempien kokemien huolten määrää. Näissä perheissä vanhem-muuden taidot koettiin paremmiksi ja huoli omasta jaksamisesta oli vähäisempää.

Päihdepalveluita käyttäneiden vanhempien perherakenteet olivat monimuotoisia ja elämäntilanne usein monin tavoin vaikea. Taustalla oli kokemuksia vaikeuksista oman lapsuusajan perheessä, kuten omien vanhempien päihteiden käyttöä. Ihmissuh-devaikeuksia kokeneilla vanhemmilla esiintyi huolia muita vanhempia enemmän.

Toimivalla parisuhteella (molemminpuolinen kunnioitus, yhteisen ajan määrä, yh-dessä tekeminen, keskustelun avoimuus, ymmärretyksi tuleminen, sukupuolielämä, työnjako kodin ja lastenhoidossa sekä yleinen yhteenkuuluvuuden tunne) oli yhteys huolten esiintymiseen; parisuhteeseensa tyytyväisillä esiintyi sekä lapseen, että van-hemmuuteen liittyviä huolia huomattavasti vähemmän kuin parisuhteeseensa tyyty-mättömillä.

Myös hyvä terveys toimi vanhemmuuden voimavaroja vahvistavana tekijänä. Ter-veytensä hyväksi tai melko hyväksi kokevat (80 % vanhemmista) raportoi vähemmän huolia kuin terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi kokevat.

Perheen yhteinen aika sekä yhteiset tavat ja tottumukset olivat yhteydessä huolten vähäisempään määrään. Perheissä, joissa syötiin yhdessä, puhuttiin päivän tapahtu-mista, osallistuttiin kotitöihin ja tehtiin asioita yhdessä, oli vähemmän huolia kuin muissa perheissä. Johtopäätökset Lapsiperheiden elämän ja arjen ympäristöt ovat monimuotoistuneet viimeisten vuosi-kymmenten aikana. Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät. Pulmi-en ehkäisyssä on tärkeää paitsi vahvistaa niitä asioita, jotka suojaavat lasten ja nuor-ten suotuisaa kasvua ja kehitystä, mutta myös tunnistaa tuen tarpeita ajoissa ja tarttua ongelmiin silloin kun ne ovat vielä pieniä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää van-hemmuuden vahvistamiseen, sillä vanhempana toimimiseen liittyvien vaikeuksien on

42

todettu olevat keskeisiä lapsen kehityksellisten ongelmien, mielenterveysongelmien, yleisen pahoinvoinnin, syrjäytymisen sekä ei toivotun käyttäytymisen riskitekijöitä. Useat arkipäiväiset ja lievätkin huolet voivat olla jopa ongelmallisempia, kuin yhden isomman vaikeuden kohtaaminen. Tämän vuoksi vanhempien lieväänkin huoleen tulisi aina suhtautua vakavasti.

Tulosten mukaan lapsiperheille huolta aiheuttavat monet hyvin erilaiset asiat. Esi-merkiksi lapsen sairaus ja oireilu, epäterveelliset elämäntavat, oppimisvaikeudet, alakuloisuus, pelot, vaikeudet kaverisuhteissa, lapsen kiusaaminen tai kiusatuksi tu-leminen sekä sosiaalisen median käyttö ovat tilanteita, joissa vanhemmat olisivat tarvinneet tukea. Samoin vanhempien jaksamattomuus, parisuhdeongelmat, epävar-muus omista vanhemmuuden taidoista, taloudelliset vaikeudet, maltin menettäminen, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet, perheessä esiintyvät päihde- tai mielenter-veysongelmat, yksinäisyys ja väkivalta perheessä aiheuttivat usein huolta arjessa.

Vanhempien tarvitsema tuen tarve vaihtelee huolta aiheuttavan syyn sekä perheen voimavarojen ja olemassa olevan sosiaalisen tukiverkoston mukaan. Noin kymme-nesosalla vanhemmista esiintyy lukuisia samanaikaisia huolenaiheita. Kyseessä ovat todennäköisesti ne perheet, jotka tarvitsisivat universaalien palvelujen lisäksi intensii-vistä ja erityistä tukea.

Tulokset vahvistavat esitettyjä toimenpide-ehdotuksia joiden mukaan vanhem-muuden vahvistamiseen, pulmien varhaiseen tunnistamiseen sekä niiden kehittymisen ja kasautumisen ehkäisemiseen tarvitaan uusia keinoja. Tällainen ennakointi edellyt-tää sekä ehkäisevän työn vahvistamista että palveluntuottajien tavoitteellista yhteis-toimintaa. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen tulisi näin ollen hyväksyä toimin-toja ohjaavaksi linjaksi kaikilla kunnan toimialoilla. Ehkäisevään työhön tulee osoit-taa myös riittävät resurssit, jotka mahdollistavat lasten, nuorten ja perheiden tapaami-set ja tuen tarpeiden varhaisen havaitsemisen. Lisäksi käytössä tulisi olla näyttöön perustuvia työmenetelmiä vanhemmuuden vahvistamiseksi ja pulmien varhaiseksi tunnistamiseksi.

Useimmat vanhemmat kokevat saavansa etenkin lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviin huoliin apua hyvin. Sen sijaan huomattavasti harvemmat vanhemmat saavat tukea vanhempana toimimiseen liittyviin pulmiin. Palveluissa tulisikin entistä vah-vemmin tukea lasten, nuorten ja perheiden omaehtoista hakeutumista arkea tukeviin toimintoihin ja lisätä varhaisen tuen järjestämistä peruspalveluissa ja opetuksessa. Valtaosa lapsiperheistä voi kuitenkin hyvin, ja heille riittävät tarjolla olevat palvelut. Perheet, joilla on voimavaroja kuormittavia tekijöitä ja joiden sosiaalinen asema on alhaisempi, kokevat palvelujen saamisen vaikeampana. Tyytymättömyys julkisiin palveluihin voi johtaa siihen, että lapsiperheet hakeutuvat yksityisiin palveluihin tai jäävät palvelujen ulkopuolelle.

Palvelujen vastaavuutta lasten, nuorten ja perheiden terveyteen ja hyvinvointiin ja palvelutarpeisiin on myös tarpeen seurata. Tarvitaan säännöllistä tiedon tuottamista eri-ikäisten lasten, nuorten ja perheiden tuen tarpeista ja palveluista eri tasoilla tapah-tuvan päätöksenteon tueksi.

43

Katsaukseen sisältyvät artikkelit: Halme N & Perälä M-L. 2014. Lapsiperheiden huolet ja avunsaanti. Teoksessa Lammi-

Taskula J & Karvonen S (toim) 2014. Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Terveyden ja hy-

vinvoinnin laitos, Käsikirjoitus.

Kanste O, Halme N & Perälä M-L. 2013a. Miten yhteistyö toimii lasten ja perheiden palve-

luissa kunnissa? Yhteistyön toimivuus ja siihen yhteydessä olevat tekijät vanhempien ja

työntekijöiden näkökulmista. Kunnallistieteellinen Aikakauskirja 1: 10–32.

Kanste O, Halme N, Rintanen H & Perälä M-L. 2013b. Vanhemmuuteen liittyvillä huolilla ja

terveyskeskuspalvelujen saatavuudella yhteys lasten yksityislääkäripalvelujen käyttöön.

Hoitotiede 3: 209–221.

Kanste O, Pitkänen T & Perälä M-L. 2013c. Lapsiperheet hukassa päihdepalveluissa. Premissi

5: 33–37.

Kanste O & Halme N & Perälä M-L. 2014. Päihdepalveluissa toimivien näkemykset yhteis-

toiminnasta. Teoksessa Perälä M-L, Halme N, Kanste O & Nykänen S.(toim.) 2014. Yh-

teistoimintaan päihdepalveluissa. Ammattilaisten ja pienten lasten vanhempien näkemyksiä

palvelujen tarpeesta, avun saamisesta, osallisuudesta ja yhteistyöstä. Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos, Käsikirjoitus.

Perälä M-L, Halme N & Kanste O. 2013. Johtaminen, palvelut ja lapsiperheiden hyvinvointi.

Teoksessa Reivinen J & Vähäkylä L (toim) 2013. Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hy-

vinvointi ja syrjäytyminen, 121–134. Suomen Akatemia, Tutkitusti-sarja.

Perälä M-L, Salonen A, Halme N & Nykänen S. 2011. Miten lasten ja perheiden palvelut

vastaavat tarpeita? Vanhempien näkökulma. Raportti 36/ 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos.

Perälä M-L, Halme N & Kanste O.2014. Lapsiperheiden kokemus palvelujen saatavuudesta.

Teoksessa Lammi-Taskula J & Karvonen S (toim) 2014. Lapsiperheiden hyvinvointi 2014.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Käsikirjoitus.

Perälä M-L, Halme N & Nykänen S. 2012. Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovit-

tava johtaminen. Opas 19/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Kirjoittajat Nina Halme, TtT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos nina.halme@thl.fi Marja-Leena Perälä, THT, dosentti, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos marja-leena.perala@thl.fi Outi Kanste, TtT, dosentti, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos outi.kanste@thl.fi

44

1.5 LAPSIPERHEIDEN VANHEMPIEN HYVINVOINTI, TERVEYS, TYÖ- JA TOIMINTAKYKY 2013

Risto Kaikkonen, Jukka Murto, Oona Pentala Johdanto Meistä jokainen kuuluu jossain elämänsä vaiheessa perheeseen. Perhe on aina ollut monella tapaa yhteiskuntamme perusyksikkö, siihen synnytään ja siinä pääosin kaikki myös kasvavat. Suomalaisten elinolot, perherakenteet ja perheen perustamisperusteet ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi viimeisen sadan vuoden aikana ja ihan viime vuosinakin. Sadan viime vuoden aikana yhteiskuntamme on muuttunut entistä hyvin-voivemmaksi ja terveyttä vaalivammaksi. Tästä esimerkkinä on suomalaisten elinajanodotteen kaksinkertaistuminen, jonka yhtenä keskeisenä kehityskulkuna on pikkulapsi-ikäisten kuolleisuuden lasku jopa maailman laajuisesti hyvin alhaiselle tasolle. Samaan aikaan hedelmällisyydessä on tapahtunut merkittävää vähenemistä, ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut ja eronneisuus on lisääntynyt (Koskinen & Martelin 2007; Ruokolainen & Notkola 2007; Rajantie ja Perheentupa 2005).

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu edelleen kahden vanhemman työs-säkäyntiin ja lapsiperheiden mahdollisuuksia hoitaa kotia ja työtä on tuettu monenlai-sin yhteiskunnallisesti universaalein tavoin. Näitä ovat mm. vanhempainavustukset, lapsilisät, subjektiivinen päivähoito-oikeus ja kotihoidontuki. Erilaisista tulonsiirrois-ta huolimatta, lapsiperheiden pienituloisuus on kuitenkin lisääntynyt ja erityisen haa-voittuvassa asemassa ovat yksinhuoltajat ja vähintään kolmen lapsen perheet (Tilas-tokeskus, Tulonjakotilaston aikasarja 2005; Sauli 2007). Sosioekonomisen aseman on todettu olevan yhteydessä terveystottumuksiin ja elintapoihin, jolloin lapsiperheiden heikompi sosioekonominen asema saattaa vaikuttaa tulevaisuudessa lapsen tai nuoren valintoihin, sillä perheen vanhempien esimerkki on niissä usein keskeinen ohjaava tekijä.

Naiset elävät miehiä pidempään ja ovat pääasiassa monilta terveystottumuksiltaan miehiä terveempiä. Iän myötä monet sairaudet lisääntyvät ja vastaavasti siviilisäädyl-lä ja asumismuodolla on merkittävä yhteys, etenkin miehillä, terveyteen ja kuolleisuu-teen (Joutseniemi ym. 2007; Joutsenniemi 2012; Koskinen ym. 2008). Sosioekono-minen asema on selkeästi yhteydessä terveyteen ja hyvinvointiin sekä niihin keskei-sesti yhteydessä oleviin tekijöihin (Palosuo ym. 2007). Siviilisäädyn, perhetyypin ja asumismuodon kohdalla voidaan puhua valikoitumisesta. Henkilön terveys voi olla esteenä pariutumiselle ja lapsen saannille ja tällöin voidaan puhua suorasta valikoitu-misesta. Vastaavasti epäsuorasta valikoitumisesta puhutaan silloin kun erilaiset sosi-aaliset tekijät (kuten sosioekonominen asema) tai elintapoihin liittyvät seikat (kuten alkoholin suurkulutus) tai nämä yhdessä voivat johtaa esteisiin pariutumisessa ja li-sääntymisessä (mm. Laaksonen & Silventoinen 2011). Tästä samasta syystä on tar-kasteluissa huomioitava koko väestön ja sen osaryhmien tilanteen erilaisuus. Näin voidaan tunnistaa ne ongelmakohdat ja kohderyhmät, joihin voimavaroja tulisi eniten kohdentaa. Universaalien palveluiden perusperiaatteena on toimia asiakkaiden yksi-löllisten tarpeiden mukaisesti.

45

Suomalaisen väestön terveyttä, hyvinvointia ja palveluntarvetta on tutkittu erittäin laajasti (mm. Finriski-tutkimukset, Terveys 2000 ja Terveys 2011, Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimus, Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus). Lapsiper-heiden hyvinvointia ja siinä tapahtuneita muutoksia on tutkittu laajasti, mutta tällöin on keskitytty pääasiassa lapsiperheitä koskeviin tarkasteluihin, jolloin tietoja ei ole voitu verrata koko väestöön tai ei perheelliseen väestöön (mm. Lapsiperheiden hyvin-vointi ja palvelut -tutkimus). Tarkasteluissa on usein myös jätetty huomioimatta lap-siperheeseen kuulumisen lisäksi siviilisäädyn yhteys tarkasteltaviin ilmiöihin (mm. Kaikkonen ym. 2012).

Tässä artikkelissa tarkastellaan muutamilla keskeisillä osoittimilla suomalaisten lapsiperheiden vanhempien elinoloja, hyvinvointia, terveyttä, keskeisiä elintapoja ja riskitekijöitä sekä työ- ja toimintakykyä. Tietoja verrataan, silloin kun mahdollista, koko väestön tilanteeseen, jaetaan vastaajat perhetyypin mukaan ja tarkastellaan las-ten lukumäärän yhteyttä tarkasteltaviin ilmiöihin. Tarkastelussa käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (ATH) koko väestöä edustavaa otosta vuoden 2013 keväältä. Otokseen poimittiin vähintään 20 vuotta täyttäneitä suomalaisia yhteensä 38 000 ja osallistumisaktiivisuus oli 54 %. Tätä artikkelia varten tutkimusaineisto rajattiin 20–54-vuotiaisiin. Aineiston, kysy-mysten ja analyyseissä käytettyjen osoittimien tarkemmat kuvaukset ja tulokset koko väestöstä ja sen osaryhmistä alueen, sukupuolen, iän ja koulutuksen mukaan löytyvät ATH-tutkimuksen verkkosivuilta osoitteesta www.thl.fi/ath.

Vastaajat jaettiin perhetyyppeihin vastaajan siviilisäädyn ja kotitaloudessa asuvien muiden henkilöiden iän perusteella (lapsiksi laskettiin 0–17-vuotiaat) seuraavasti: a) avio- tai avoliitossa asuviin perheisiin, joilla oli lapsia, b) avio- tai avoliitossa asuviin pariskuntiin, joilla ei lapsia c) yksinhuoltajiin, d) eronneisiin tai leskiin, joilla lapsia, e) eronneisiin tai leskiin, joilla ei lapsia f) naimattomiin ja g) muihin. Muuhun ryhmään kuuluvat (siviilisääty ja/tai lasten määrä määrittelemätön) jätettiin pois raportoinnista. Eronneita tai leskiä, joilla oli lapsia ei haluttu yhdistää yksinhuol-tajien ryhmään, koska tätä ryhmää haluttiin tarkastella myös erikseen ja verrata lap-settomiin eronneisiin ja leskiin. Lisäksi vastaajat jaettiin erilliseen tarkasteluun sen mukaan kuinka monta lasta heillä on. Tässä artikkelissa esitetyt tulokset perustuvat tutkimukseen osallistuneiden 20–54-vuotiaiden (yhteensä 8531 vastaajaa) tietoihin. Katoa korjattiin muodostamalla painokertoimet (IPW menetelmä; analyysimenetel-mistä tarkemmin http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ tutkimus/ hankkeet/ ath/ mu-kaan/tutkijat), jossa huomioitiin alkuperäisen poimintatodennäköisyyden lisäksi ikä, sukupuoli, siviilisääty ja koulutus. Vakiointiaineistona käytettiin koko väestöä edus-tavaa ATH-aineistoa samalta ajankohdalta. Näin tulokset edustavat suomalaista väes-töä ja sen osaryhmiä. Tulokset on koottu taulukkoon 1.

46

Taulukko 1. Siviilisäädyn ja perheen yhteys hyvinvointiin, terveyteen, työ- ja toimintakykyyn sekä niiden riskitekijöihin.

Osoitin

Väestö

Avio- tai avoliitossa

ja lapsia

Avio- tai avoliitossa,

ei lapsia

Yksinhuoltaja tai

naimaton, lapsia

Eronnut tai leski,

lapsia

Eronnut tai leski, ei

lapsia

Muu

Naim

aton, ei lapsia

Lasten m

äärä: ei lapsia

Lasten m

äärä: 1-2 lasta

Lasten m

äärä: 3 lasta tai enem

män

Elinolot ja hyvinvointi

Kotitalouden menojen kattaminen tuloilla hankalaa (%) 36 33 28 57 52 53 65 41 32 38 47 Joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahan puutteen vuoksi (%) 26 22 23 45 34 43 49 30 25 27 32 Elämänlaatunsa (WHOQOL-8) keskimäärin hyväksi tuntevien osuus (%) 54 61 57 44 44 42 43 42 53 55 55 Itsensä suurimman osan aikaa 4 viime viikon aikana onnelliseksi kokeneiden osuus (%) 49 57 54 40 42 43 48 32 48 50 51

Terveys, elintavat, riskitekijät ja väkivaltakokemukset Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%) 49 25 28 29 27 36 33 35 30 27 24 Psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus (%) 15 10 12 16 12 24 27 23 16 12 14 Lihavien osuus (kehon painoindeksi BMI >= 30 kg/m2) (%) 17 15 16 15 12 21 10 19 17 16 16 Päivittäin tupakoivien osuus (%) 18 14 19 21 19 33 30 20 19 16 15 Alkoholia liikaa käyttävien osuus (AUDIT-C) (%) 37 26 40 38 32 50 20 49 42 30 28 Alkoholia humalahakuisesti käyttävien osuus (AUDIT-1k) (%) 13 8 15 10 13 21 5 20 16 10 8 Niukasti kasviksia ravinnossaan käyttävien osuus (%) 29 24 28 34 15 15 41 33 30 27 27 Vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomien osuus (%) 18 18 17 17 18 21 24 20 18 19 18 Väkivallan tai uhkailun kohteeksi joutuneiden osuus (%) 14 11 14 26 21 27 7 16 15 14 13

Toiminta- ja työkyky 100 metrin matkan juoksemisessa suuria vaikeuksia, osuus (%) 6 3 6 6 7 9 4 10 7 4 5

Työkykyisyytensä heikentyneeksi (enintään 7/10) arvioivien osuus (%) 18 13 18 21 24 22 33 25 19 15 17 Ei usko jaksavansa työskennellä eläkeikään asti (%) 25 20 20 26 20 32 43 29 27 21 24

Malli 1 Malli 2 Malli 3

Lähdeaineisto: ATH-tutkimus, 2013, N=8531.

Malli 1: sukupuoli ja ikä otettu analyysissä huomioon (mallivakioitu).

Malli 2: Sukupuoli, ikä ja koulutus otettu analyysissä huomioon (mallivakioitu).

Malli 3: Sukupuoli, ikä, koulutus ja siviilisääty otettu analyysissä huomioon (mallivakioitu).

47 Elinolot ja hyvinvointi Kotitalouden käytettävissä olevilla tuloilla menojensa kattamisen vähintään melko hankalaksi koki reilu kolmannes suomalaisesta 20–54-vuotiaasta väestöstä. Perhe-taustan mukaan havaittiin eroja: Kotitalouden käytettävissä olevilla tuloilla menojen-sa kattamisen vähintään melko hankalaksi koki joka kolmas avio- tai avoliitossa elä-vistä lapsiperheiden vanhemmista. Naimattomista ja lapsettomista näin koki 41 %, yksinhuoltajista jo useampi kuin joka toinen ja eronneista, joilla lapsia, joka toinen. Parhaiten käytettävissä olevilla tuloilla pärjäsivät lapsettomat avio- tai avoliitossa asuvat, heistä vain reilu neljännes koki menojen kattamisen tuloillaan hankalaksi. Kun osuuksia tarkasteltiin sen mukaan, kuinka monta lasta vastaajalla oli (siviilisääty otettu mallissa huomioon), havaittiin, että enintään kaksilapsisista perheistä 38 % koki menojen kattamisen tuloillaan hankalaksi, kun kolmilapsisissa perheissä näin koki jo liki puolet.

Köyhyys ei ole Suomesta kadonnut: jopa joka neljäs 20–54-vuotiaista suomalaisis-ta oli joutunut tinkimään ruoasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä 12 viime kuukauden aikana. Avio- tai avoliitossa asuvista lapsiperheistä noin viidennes oli joutunut tinki-mään ruoasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä. Lapsettomissa perheissä tilanne oli samaa tasoa, mutta yksinhuoltajilla rahan puutteen takia tinkiminen edellä luetelluista asioista oli jo kaksi kertaa yleisempää. Naimattomista ja eronneista, joilla lapsia, noin joka kolmas ja lapsettomista eronneista 43 % oli joutunut rahan puutteen takia tinki-mään edellä mainituista asioista. Lasten lukumäärän mukaan tarkasteltuna havaittiin, että rahan puutteen takia ruoasta, lääkkeistä ja lääkärikäynneistä tinkiminen oli ylei-sempää kotitalouksissa, joissa oli vähintään kolme lasta: näitä köyhyyskokemuksia raportoi joka kolmas tämän perhetyypin vanhemmista. Enintään kahden lapsen per-heiden vanhemmista ja avio- tai avoliittoon kuuluvista lapsettomista noin joka neljäs raportoi köyhyyskokemuksista.

Elämänlaatunsa (EuroHIS-8) hyväksi koki koko väestöstä useampi kuin joka toi-nen. Elämänlaatunsa hyväksi kokivat yleisimmin avio- tai avoliitossa asuvien lapsi-perheiden vanhemmat, joista 60 prosenttia koki elämänlaatunsa hyväksi. Avio- tai avoliitossa asuvien lapsettomien parien kanssa ei havaittu merkitsevää eroa. Kuiten-kin eroja muihin perhetyyppeihin havaittiin: Elämänlaatunsa hyväksi koki naimatto-mista 42 %, yksinhuoltajista 44 %, eronneista tai leskistä, joilla lapsia, 41 %, lapset-tomista eronneista tai leskistä 41 % ja muista 43 %. Lasten lukumäärällä (siviilisääty vakioitu) ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä elämänlaatuun. Onnelliseksi it-sensä suurimman osan aikaa 4 viime viikon aikana ilmoitti kokeneensa noin joka toinen 20–54 -vuotiaista suomalaisista. Onnellisuuden kokeminen oli perhetyypeistä yleisintä avio- tai avoliitossa elävillä: Avio- tai avoliitossa elävistä lapsettomista ja lapsiperheiden vanhemmista useampi kuin joka toinen koki itsensä onnelliseksi. Sen sijaan naimattomista vain noin kolmannes koki itsensä onnelliseksi, yksinhuoltajista 41 %, eronneista tai leskistä, joilla lapsia 43 %, lapsettomista eronneista tai leskistä 41 % ja muista 48 %. Lasten lukumäärä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä onnellisuuden kokemiseen, kun siviilisääty otettiin huomioon.

48

Terveys, elintavat, riskitekijät ja väkivaltakokemukset Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokee suomalaisista 20–54-vuotiaista lähes kolmannes. Naimattomista ja lapsettomista terveytensä enintään kes-kitasoiseksi kokee useampi kuin joka kolmas (35 %), avio- tai avoliitossa asuvista lapsiperheiden vanhemmista joka neljäs ja lapsettomista pariskunnista lähes joka kolmas. Yksinhuoltajista sekä eronneista ja leskistä terveytensä enintään keskitasoi-seksi kokee noin joka kolmas. Parhaimmaksi terveytensä kokivat avio- tai avoliitossa elävät lapsiperheiden vanhemmat: Lapsettomista avio- tai avoliitossa elävistä 30 %, 1–2 lapsen vanhemmista 27 % ja vähintään kolmen lapsen vanhemmista 25 % koki terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi.

Merkittävästi psyykkisesti kuormittuneiksi (MHI-5) itsensä koki suomalaisista 15 prosenttia. Avio- tai avoliitossa asuvista lapsiperheiden vanhemmista ja lapsettomista avio- tai avoliitossa elävistä noin joka kymmenes koki itsensä merkittävästi psyykki-sesti kuormittuneeksi. Yksinhuoltajista kuormittuneeksi itsensä koki useampi kuin joka kuudes, lapsettomista eronneista tai leskistä ja naimattomista noin neljännes. Ero naimattomien ja avio- tai avoliitossa asuvien lapsiperheiden vanhempien välillä oli yli kaksinkertainen. Kun tilannetta tarkasteltiin lasten lukumäärän perusteella (siviilisää-ty huomioitu mallissa), havaittiin, että lapsettomista 16 prosenttia koki itsensä psyyk-kisesti kuormittuneeksi, kun vastaava luku 1–2 lapsen vanhemmilla oli 12 prosenttia ja vähintään kolmen lapsen vanhemmilla 14 prosenttia.

Lihavuus on keskeinen riskitekijä monille terveyttä haittaaville sairauksille. Yli-painoisten ja lihavien vanhempien lapset ovat useammin ylipainoisia tai lihavia kuin normaalipainoisten vanhempien lapset. Suomalaisista 20–54-vuotiaista yhteensä 17 prosenttia oli lihavia. Avio- tai avoliitossa asuvista lapsiperheiden vanhemmista liha-via (BMI vähintään 30) oli 15 prosenttia ja lapsettomista pariskunnista 16 prosenttia. Yksinhuoltajista lihavia oli 15 prosenttia ja eronneista tai leskistä, joilla lapsia lihavi-en osuus oli 11 prosenttia. Lapsettomista eronneista tai leskistä joka viides ja naimat-tomista liki joka viides oli lihava. Kun tarkasteltiin lasten lukumäärää (siviilisääty vakioitu), ei lapsettomien ja vähintään yhden lapsen vanhempien välillä havaittu tilas-tollisesti merkitsevää eroa.

Suomalaisten tupakointi on vähentynyt (Helldan ym. 2013; ATH 2010, 2012, 2013). Päivittäin 20–54-vuotiaasta suomalaisväestöstä tupakoi liki viidennes. Tupa-kointi vaihtelee selvästi perhetyypin mukaan. Avio- tai avoliitossa asuvista lapsiper-heiden vanhemmista päivittäin tupakoi noin joka seitsemäs, kun naimattomista joka viides ja lapsettomista eronneista tai leskistä peräti joka kolmas. Avo- tai avioliitossa elävistä lapsettomista tupakoi liki joka neljäs. Päivittäistä tupakointia tarkasteltiin myös lasten lukumäärän suhteen (siviilisääty vakioitu) ja havaittiin, että lapsettomilla tupakointi oli yleisintä. Lapsettomista vastaajista noin joka viides tupakoi kun henki-löistä, joilla oli lapsia (enintään kaksi lasta–vähintään kolme lasta) päivittäin tupakoi 15–16 %. Havaittu ero oli tilastollisesti merkitsevä.

Alkoholin liikakäyttö ja humalahakuinen juominen ovat verrattain yleistä suoma-laisväestössä ja alkoholikuolemat ovat yleisin yksittäinen työikäisen väestön kuolin-syy. Alkoholin liikakäyttö määriteltiin niin, että käytön aiheuttamat mm. tapaturma- ja terveysriskit ovat vähintään lievästi kasvaneet (AUDIT-C). Koko 20–54-vuotiaassa suomalaisväestössä useampi kuin joka kolmas käyttää liikaa alkoholia. Yleisintä alkoholin liikakäyttö on eronneilla tai leskillä, joilla ei ollut lapsia sekä nai-mattomilla. Heistä jo noin joka toisen AUDIT-pistemäärä ylitti vähintään lievimmän riskirajan. Avio- tai avoliitossa asuvien lasten vanhemmilla vastaava riski oli joka neljännellä, mutta lapsettomilla avio- tai avoliitossa elävillä ja yksinhuoltajilla 39

49

prosentilla. Humalahakuisesti (AUDIT-1k, vähintään kuusi annosta kerrallaan vähin-tään viikoittain) alkoholia käytti koko väestöstä useampi kuin joka kymmenes, nai-mattomista sekä lapsettomista eronneista tai leskistä jo joka viides. Avio- tai avolii-tossa asuvista lapsiperheiden vanhemmista humalahakuisesti alkoholia käytti 8 pro-senttia, lapsettomista avio- ja avopareista sekä eronneista ja leskistä, joilla lapsia 14 prosenttia ja yksinhuoltajista joka kymmenes. Kun alkoholin liikakäyttöä tarkasteltiin lasten lukumäärän mukaan (siviilisääty vakioitu) havaittiin, että lapsettomista vastaa-jista 41 % ja vastaajista, joilla oli lapsia, 29 % täytti vähintään lievästi kasvaneiden alkoholihaittojen riskirajan. Humalahakuisesti juovia oli lapsettomista vastaajista (siviilisääty huomioitu) yhteensä 16 prosenttia, 1–2 lapsen vanhemmista 10 prosenttia ja vähintään kolmen lapsen vanhemmista 8 prosenttia.

Ravitsemuksen ja liikunnan merkitys terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on mer-kittävä. Lisäksi vanhempien esimerkki terveystottumuksissa on keskeinen. Koko 20–54-vuotiaasta väestöstä niukasti kasviksia käytti alle kolmannes. Niukasti kasviksia ravinnossaan käytti avio- tai avoliitossa asuvista lapsiperheiden vanhemmista noin joka neljäs, lapsettomista avio- avoliitossa asuvista useampi kuin joka neljäs, sinkuis-ta ja yksinhuoltajista jo noin joka kolmas, lapsettomista eronneista tai leskistä 40 pro-senttia ja eronneista tai leskistä, joilla lapsia 15 prosenttia. Kun kasvisten käyttöä tarkasteltiin lasten lukumäärän perusteella, havaittiin, että lapsettomista lähes joka kolmas ja vähintään yhden lapsen vanhemmista yhteensä noin joka neljäs käytti vii-koittain niukasti kasviksia. Ero oli tilastollisesti merkitsevä. Vapaa-ajallaan liikuntaa harrastamattomia 20–54-vuotiaita suomalaisia oli liki joka viides, mutta tilastollisesti merkitseviä eroja ei perhetyypin tai lasten lukumäärän mukaan havaittu.

Perhe- ja lähisuhde- sekä muu väkivalta tai sillä uhkailu ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan tai lapsiperheiden arkeen. Väkivallan tai uhkailun kohteeksi oli koko väestöstä joutunut 14 prosenttia. Väkivallan tai uhkailun kohteeksi oli joutunut avio- tai avoliitossa asuvista lapsiperheiden vanhemmista useampi kuin joka kymmenes, avio- tai avoliitossa ilman lapsia asuvista 14 prosenttia, yksinhuoltajista jo joka neljäs, eronneista tai leskistä, joilla lapsia joka viides ja lapsettomista eronneista tai leskistä joka neljäs. Naimattomista väkivallan ja uhkailun kohteeksi raportoi joutuneensa 16 prosenttia. Väkivaltakokemuksissa ei havaittu lasten lukumäärän suhteen (siviilisääty vakioitu) vastaajien välillä eroja Toiminta- ja työkyky Toimintakyvyn ulottuvuuksista etenkin liikkumiskyvyn vaikeudet aiheuttavat esteitä arkipäiväiseen selviytymiseen. Viimeisimpien tutkimusten mukaan etenkin iäkkääm-pien toimintakyky on kehittynyt positiivisempaan suuntaan, mutta nuorempien työ-ikäisten kohdalla muutosta ei ole tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana (Koskinen ym. 2012). Suuria vaikeuksia 100 metrin juoksemisessa raportoi kokevan-sa yhteensä 6 prosenttia koko 20–54-vuotiaasta suomalaisväestöstä. Avio- tai avolii-tossa asuvista lapsiperheiden vanhemmista liikkumiskyvyn ongelmista raportoi 3 prosenttia, kun lapsettomista parisuhteessa elävistä näin raportoi kaksi kertaa suurem-pi osuus. Vastaava taso oli myös yksinhuoltajilla sekä eronneilla ja leskillä (6–8 %). Eniten liikkumiskyvyn vaikeuksia raportoivat naimattomat, joista jo joka kymmenellä oli suuria vaikeuksia juosta 100 metrin matkaa. Kaikista lapsettomista vastaajista suuria vaikeuksia 100 metrin juoksussa raportoi 7 prosenttia, kun vastaajista, joilla oli lapsia, vastaava luku oli 4 prosenttia. Ero oli tilastollisesti merkitsevä.

50

Työkykyinen väestö on elinvoimaisen yhteiskunnan ja etenkin työhön perustuvan Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskiössä. Heikentyneeksi työkykynsä (työky-kypistemäärä enintään 7/10) arvioi koko 20–54-vuotiaasta suomalaisväestöstä liki joka viides. Avio- tai avoliitossa asuvista lapsiperheiden vanhemmista työkykynsä heikentyneeksi arvioi 13 prosenttia, mutta lapsettomista naimattomista liki kaksinker-tainen määrä, eli jo joka viides. Myös avio- tai avoliitossa asuvien lapsettomien paris-kuntien työkykyarvio oli tilastollisesti merkitsevästi heikompi kuin samassa tilantees-sa lasten kanssa asuvien (17 %). Yksinhuoltajista joka viides ja eronneista tai leskistä useampi kuin joka viides arvioi työkykynsä heikentyneeksi. Lapsettomista vastaajista noin viidennes ja vastaajista, joilla oli lapsia 16 prosenttia arvioi työkykynsä heiken-tyneeksi. Työkyvyn lisäksi työssä jaksaminen eläkeikään saakka on keskeinen haaste työuria pidennettäessä ja työelämän haasteiden ja vaatimusten kasvaessa. Suomalai-sista 20–54 -vuotiaista noin neljännes ei usko jaksavansa työskennellä eläkeikään saakka. Avio- tai avoliitossa asuvista lapsiperheiden vanhemmista joka viides, lapset-tomista avio- ja avopareista ja yksinhuoltajista joka neljäs ja naimattomista lähes joka kolmas koki, ettei jaksa työskennellä eläkeikään saakka. Eronneista tai leskistä, joilla oli lapsia, näin koki joka viides ja lapsettomista eronneista tai leskistä jopa joka kol-mas. Lapsettomista vastaajista (siviilisääty huomioitu) yhteensä noin neljännes koki haasteista jaksamisessaan työskennellä eläkeikään asti, kun vähintään yhden lapsen vanhemmista näin koki 21–24 prosenttia. Yhteenveto ja pohdinta Tutkimuskirjallisuudessa on osoitettu, että siviilisääty, perhetyyppi, asumismuoto ja lasten lukumäärä ovat yhteydessä terveyteen, hyvinvointiin ja kuolleisuuteen sekä niiden keskeisiin taustatekijöihin. Tietoa lasten lukumäärän yhteydestä hyvinvointiin ja terveyteen on kuitenkin verrattain vähän. Tätä artikkelia varten tehdyt analyysit osoittavat, että tilanne on usein parhaimmalla ja koko väestön keskitasoa selvästi paremmalla tasolla henkilöillä, jotka elävät avio- tai avoliitossa ja joilla on vähintään yksi lapsi. Avio- tai avoliitossa elävien lapsiperheiden vanhempien tilanne oli tarkas-teltavien osoittimien suhteen usein parempi kuin vastaavan ryhmän lapsettomien ai-kuisten. Näiden tekijöiden voidaan sanoa suojaavan monelta hyvinvoinnin vajeelta ja terveyden uhkalta, mutta toisaalta valikoitumista tähän perhetyyppiin voidaan pitää joiltain osin myös selityksenä tuloksille. Suojaavana tekijänä voidaan nähdä sosiaali-set suhteet sekä avuntarve ja -saanti niin materiaalisissa kuin henkisissä asioissa. Las-ten vanhempien perhetyyppien välillä oli odotusten mukaisia eroja; yksinhuoltajien tilanne oli tarkasteltujen hyvinvointia ja terveyttä kuvaavien osoittimien suhteen sel-västi kahden vanhemman taloutta riskialttiimmassa asemassa ja jopa usein samalla tasolla kuin naimattomien.

Yksinhuoltajista useampi kuin joka toinen koki menojen kattamisen käytettävissä olevilla tuloilla vähintään hankalaksi, kun avio- tai avoliitossa asuvista näin koki joka kolmas. Vähintään kolmen lapsen perheiden vanhemmista menojen kattamisen käy-tettävissä olevilla tuloilla hankalaksi koki liki puolet. Avio- tai avoliitossa asuvista lapsiperheiden vanhemmista useampi kuin joka viides oli joutunut rahanpuutteen takia tinkimään perustarpeistaan (ruoka, lääkkeet tai lääkärikäynti). Yksinhuoltajista näin oli joutunut tekemään jopa lähes joka toinen. Vähintään kolmilapsisten perhei-den vanhemmista köyhyyskokemuksia oli noin joka kolmannella.

Elämänlaatu koetaan yleisesti hyväksi ja avio- tai avoliitossa elävistä vanhemmista näin koki jopa 60 prosenttia. Tilanne oli kuitenkin selvästi heikompi yksinhuoltajilla

51

sekä eronneilla ja leskillä. Onnellisimmiksi itsensä kokivat avio- tai avoliitossa asuvi-en lasten vanhemmat. Lasten lukumäärällä ei ollut yhteyttä elämänlaatuun ja onnelli-suuteen kun siviilisääty otettiin analyyseissä huomioon.

Vanhempien lihavuus oli verrattain yleistä ja noin 15 prosenttia vanhemmista oli lihavia, mutta erot perhetyyppien mukaan olivat lapsiperheiden osalta pieniä. Sitä vastoin lapsettomilla eronneilla ja naimattomilla tilanne oli noin viisi prosenttiyksik-köä huonompi. Lasten lukumäärä ei kuitenkaan ollut yhteydessä lihavuuteen, kun siviilisääty otettiin analyyseissä huomioon.

Päivittäinen tupakointi vaihtelee selvästi perhetyypin mukaan ja erityisen vähäistä tupakointi oli avio- ja avoliitossa elävillä vanhemmilla. Yksinhuoltajista ja naimatto-mista päivittäin tupakoi joka viides ja eronneista tai leskistä liki joka neljäs. Lapset-tomilla aikuisilla tupakointi oli yleisempää kuin vähintään yhden lapsen vanhemmilla, vaikka siviilisääty huomioitiin analyyseissä. Alkoholia liikaa (AUDIT-C, vähintään lievästi kasvaneet alkoholihaittojen riskit) käytti avio- tai avoliitossa elävistä lasten vanhemmista joka neljäs. Noin joka toisella naimattomalla ja lapsettomalla eronneella tai leskellä alkoholin liikakäytön riskiraja ylittyi, yksinhuoltajista riskiraja ylittyi 39 prosentilla. Vastaavat erot näkyivät myös humalahakuisessa juomisessa. Lasten lu-kumäärä oli positiivisesti yhteydessä humalahakuisen juomisen vähenemiseen; lapset-tomilla humalahakuinen juominen oli kaksi kertaa yleisempää kuin vähintään kolmen lapsen vanhemmilla. Alkoholia yli alimman riskirajan käytti lapsettomista vastaajista 41 prosenttia ja vähintään yhden lapsen vanhemmista 29 prosenttia. Vanhempien runsas alkoholinkäyttö on riskitekijä myös lasten tasapainoiselle kasvulle ja kehityk-selle. Alkoholin liikakäyttö haittaa huolenpitoa ja hoivaa sekä lapsen kiintymyssuh-teiden kehitystä. Sen aiheuttama haitta voi näkyä lapsen elämässä myös roolimallina, joka tekee runsaasta alkoholinkäytöstä hyväksyttävää.

Liikunnan harrastamisessa ei havaittu eroja perhetyyppien tai lasten lukumäärän mukaan, vaan liki joka viides suomalainen ei harrasta vapaa-ajallaan liikuntaa. Ravit-semuksessa eroja kuitenkin havaittiin. Avio- tai avoliitossa asuvista vanhemmista liki joka neljäs käytti viikoittain niukasti kasviksia, kun vastaavasti yksinhuoltajista ja naimattomista jo noin joka kolmas. Kun analyyseissä otettiin huomioon siviilisääty ja tarkasteltiin lasten lukumäärän yhteyttä ravitsemukseen, havaittiin, että lapsettomista vastaajista 30 prosenttia ja vähintään yhden lapsen vanhemmista 26 prosenttia käytti niukasti kasviksia ravinnossaan.

Väkivalta- tai uhkailukokemuksia oli eniten yksinhuoltajilla, joista joka neljäs ra-portoi kokeneensa joko väkivaltaa tai uhkailua. Eronneista tai leskistä, joilla oli lap-sia, näin raportoi joka viides. Avio- tai avoliitossa elävistä vanhemmista näin raportoi joka kymmenes. Lasten lukumäärällä ei ollut yhteyttä väkivalta- tai uhkailukokemuk-siin kun siviilisääty otettiin analyysissä huomioon.

Liikkumiskyky oli paras avio- tai avoliitossa asuvien lasten vanhemmilla ja kaksi kertaa huonompi yksinhuoltajilla sekä eronneilla ja leskillä. Eniten liikkumiskyvyn ongelmia havaittiin naimattomilla. Lapsettomien vastaajien liikkumiskyky oli liki kaksi kertaa huonompi kuin vähintään yhden lapsen vanhemmilla. Vastaava ero ha-vaittiin myös koetussa työkyvyssä.

Heikentynyt työkyky oli avio- tai avoliitossa asuvien lasten vanhemmilla selvästi harvinaisempaa kuin yksinhuoltajilla, naimattomilla sekä eronneilla tai leskillä. Avio- tai avoliitossa asuvat lapsiperheiden vanhemmat kokivat työkykynsä myös harvem-min heikentyneeksi kuin lapsettomat avio- tai avoparit. Myös lasten lukumäärä oli positiivisesti yhteydessä työkykyyn. Lapsettomista vastaajista suurempi osuus koki työssä jaksamisessaan haasteita kuin lapsiperheiden vanhemmista. Avio- tai avoliitos-sa elävät vanhemmat kokivat parhaiten jaksavansa työssä eläkeikään saakka, mutta

52

huomioitavaa on, että heistäkin joka viides kuitenkin koki haasteita jaksamisessaan. Lapsettomista avio- ja avopareista ja yksinhuoltajista näin koki jo joka neljäs ja eron-neista tai leskistä (ei lapsia) joka kolmas.

Yksinhuoltajilla tilanne on usein selvästi koko väestön tilannetta heikompi ja mer-kittävästi heikompi kuin avio- tai avoliitossa elävillä vanhemmilla. Hyvän elämän valinnat ja monet yhteiskuntapoliittiset toimenpiteet näyttävät toimivan hyvin perin-teisessä kahden vanhemman perheessä. Tällöin erityisesti elinoloja koskevat asiat vaikuttavat olevan selvästi paremmalla tasolla ja varmasti selittyvät sillä, että suoma-lainen yhteiskunta perustuu pitkälti perheiden osalta kahden palkansaajan malliin. Avio- tai avoliitossa elävien vanhempien tilanne oli monelta osin parempi kuin väes-tössä keskimäärin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että perheellisten tilanne olisi erityisen hyvä. Esimerkiksi kolmilapsisissa perheissä taloudellinen tilanne on jo haas-tavampi kuin alle kolmilapsisissa.

Tulevaisuudessa tarvitaan enenevässä määrin tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja arvioita suhteellisten lukujen lisäksi. Tällöin suhteellisia osuuksia esittävien tulosten (joita tässäkin artikkelissa on käytetty) lisäksi kerrotaan, että esimerkiksi perustarpeis-taan tinkineitä (ruoka, lääkkeet tai lääkärikäynti) yksinhuoltajia (45 %) on Suomessa yhteensä noin 53 000 (Tilastokeskuksen mukaan yksinhuoltajia yhteensä 118 094). Väkivaltaa tai uhkailua yksinhuoltajista oli kokenut yhteensä 29 500 ja alkoholia lii-kaa käyttää 46 000. Tällöin tutkimustulosten ja riittävän kattavan seurannan avulla voidaan tietoa väestön terveydestä, hyvinvoinnista ja niihin keskeisesti yhteydessä olevista tekijöistä hyödyntää tietoperusteisen päätöksenteon pohjana. Kohdentamalla ennaltaehkäisevästi palveluja tehokkaammin niihin ryhmiin, joissa tarve on suurin, voidaan ehkäistä syrjäytymistä sekä kaventaa sosioekonomisia ja perhetyyppien väli-siä hyvinvointieroja. Politiikkatoimien vaikuttavuuden arviointi on helpompaa ja suomalaisten lapsiperheiden sekä koko väestön terveyttä ja hyvinvointia voidaan pa-remmin edistää. Lähteet Hélldan A, Helakorpi S, Virtanen S & Uutela A. 2013. Suomalaisten terveyskäyttäytyminen

ja terveys, kevät 2012. Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population,

Spring 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 15/2013.

Joutsenniemi K. 2012. Perhe ja siviilisääty. Teoksessa Laaksonen M & Silventoinen K. (toim)

2012. Sosiaaliepidemiologia. Väestön terveyserot ja terveyteen vaikuttavat sosiaaliset teki-

jät. Gaudeamus, 73–89.

Joutseniemi K. 2007. Living arrangements and health. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja A

15/2007.

Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L,

Virtanen S & Laatikainen T. (toim.) 2012. Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvoin-

tierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 16/2012.

Karisto A, Takala P & Haapola I. 1998. Matkalla nykyaikaan. Elintason, elämäntavan ja sosi-

aalipolitiikan muutos Suomessa. WSOY.

Koskinen S & Martelin T. 2007. Kuolleisuus. Teoksessa Koskinen S, Martelin T, Notkola I-L,

Notkola V, Pitkänen K, Jalovaara M, Mäenpää E, Ruokolainen A, Ryynänen M & Söder-

ling I (toim.) 2007. Suomen väestö. Gaudeamus, 169–238.

Koskinen S, Joutsenniemi K, Martelin T & Martikainen P. 2008. Mortality differences accord-

ing to living arrangements. International Journal of Epidemiology 36;1255–1264.

53

Koskinen S, Lundqvist A & Ristiluoma N. (toim.) 2012. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi

Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 68/2012.

Laaksonen M & Silventoinen K. (toim.) 2011. Sosiaaliepidemiologia. Väestön terveyserot ja

terveyteen vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Gaudeamus.

Palosuo H, Koskinen S, Lahelma E, Prättälä R, Martelin T, Ostamo A, Keskimäki I,

Sihto M, Talala K, Hyvönen E & Linnanmäki E. (toim.) 2007. Terveyden eriarvoisuus

Suomessa. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980-2005. Sosiaali- ja

terveysministeriön julkaisuja 2007:23.

Pitkänen K & Jalovaara M. 2007. Perheet ja perheenmuodostus. Teoksessa Koskinen S, Mar-

telin T, Notkola I-L, Notkola V, Pitkänen K, Jalovaara M, Mäenpää E, Ruokolainen A,

Ryynänen M & Söderling I (toim.) 2007. Suomen väestö. Gaudeamus, 115–168.

Rajatie J & Perheentupa J. 2005. Lasten terveys. Teoksessa Aromaa A, Huttunen J, Koskinen

S, Teperi J. (toim.) 2005. Suomalaisten terveys. Duodecim, 298–306.

Ruokolainen & Notkola 2007. Hedelmällisyys. Teoksessa Koskinen S, Martelin T, Notkola I-

L, Notkola V, Pitkänen K, Jalovaara M, Mäenpää E, Ruokolainen A, Ryynänen M & Sö-

derling I (toim.) 2007. Suomen väestö. Gaudeamus, 77–88.

Sauli H. 2007. Lasten ja lapsiperheiden toimeentulo. Teoksessa Suomalainen lapsi 2007.

Tilastokeskus, 269–286.

Tilastokeskus, Tulonjakotilaston aikasarja 2005. Verkkolähteet: www.thl.fi/ath

www.terveys2011.info

www.thl.fi/finriski

www.thl.fi/avtk

www.thl.fi/lapsperhekysely Kirjoittajat Risto Kaikkonen, VTM, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos risto.kaikkonen@thl.fi Jukka Murto, VTM, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos jukka.murto@thl.fi Oona Pentala, VTK, tutkimusassistentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos oona.pentala@thl.fi

54

1.6 KORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN TERVEYDENTILA

Maire Kolimaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS 2013) toteuttama Korkeakouluopiskeli-joiden terveystutkimus tehdään neljän vuoden välein. Kohteena ovat alle 35-vuotiaat suomalaiset perustutkintoa suorittavat yliopisto-opiskelijat ja vuodesta 2008 lähtien lisäksi ammattikorkeakouluopiskelijat. Tutkimuksessa kartoitetaan laajasti opiskeli-joiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveydentilaa, terveyskäyttäytymistä ja näi-hin liittyviä tekijöitä, kuten sosiaalisia suhteita, opiskelua ja toimeentuloa sekä terve-yspalvelujen käyttöä ja mielipiteitä palvelujen laadusta. Lisäksi mukana on ollut vaih-tuvia erityisteemoja: oppimisvaikeudet, sähköiset terveyspalvelut, internetin käyttö, rahapelaaminen, matkailu, kiusaamis-, vainoamis- ja väkivalta-kokemukset, opiskelu-uupumus ja -into, liikunnan kulttuuriset ja sosiaaliset merkitykset, seksuaaliterveys, astma, atooppinen ihottuma, pään ja kasvojen alueen kiputilat (narskuttelu). Monet tutkituista aiheista liittyvät opiskelijan työkykyyn eli opiskelukykyyn.

Vuoden 2012 tutkimuksen tulosten mukaan valtaosalla opiskelijoista (65 %) oli jo-kin lääkärin, hammaslääkärin tai psykologin toteama pysyvä, pitkäkestoinen tai usein toistuva sairaus, vika tai vamma, joka on oireillut tai vaatinut hoitoa viimeksi kulu-neen vuoden aikana. Sairauksien esiintyvyys on pysynyt vuodesta toiseen hyvin sa-manlaisena, mutta diagnosoidun masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön osuus on kak-sinkertaistunut vuoteen 2 000 verrattuna. Vuonna 2012 yliopisto-opiskelijoista ma-sennusta oli 7,9 prosentilla ja ahdistuneisuushäiriö 5,7 prosentilla. Opiskelijoista 84 prosenttia koki terveytensä hyväksi ja 3 prosenttia huonoksi. Jotakin tiettyä oiretta päivittäin tai lähes päivittäin oli kokenut 29 prosenttia miehistä ja 46 prosenttia naisis-ta. Terveydentilan hyväksi ja oireiden kokemisen osuudet olivat samankaltaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa. Yleisimmät päivittäin ja viikoittain esiintyvät oireet olivat sekä miehillä että naisilla väsymys ja niskavaivat. Muita tavallisia oireita olivat iho-ongelmat, nuha/tukkoisuus, nukahtamisvaikeudet sekä ilmavaivat/turvotus. Noin joka kymmenes opiskelija kärsi päivittäin jostakin psyykkisestä oireesta (12 %), yleisoi-reesta (11 %) tai vatsaoireesta (10 %).

Syömishäiriöihin viittaavia oireita oli joka kymmenennellä naisella, mutta vain 2 prosentilla naisista oli todettu syömishäiriö. Psyykkisiä vaikeuksia oli GHQ12-mittarin perusteella 28 prosentilla vastanneista (miehet 20 %, naiset 33 %). Yleisim-pinä ongelmina oli jatkuvan ylirasituksen kokeminen, itsensä kokeminen onnettomak-si ja masentuneeksi, tehtäviin keskittyminen sekä valvominen huolien takia. Mielen-terveysseulan mukaan opiskelijoista noin kolmannes koki runsaasti stressiä. Psyykki-set ongelmat ovat yleistyneet yliopisto-opiskelijoilla vuodesta 2 000 alkaen.

Opiskelijamiehistä kaksi viidesosaa ja naisista reilu viidennes olivat ylipainoisia. Merkittävää ylipainoa (BMI 30 kg/m2 tai yli) oli miehistä 8 prosentilla ja naisista 6,5 prosentilla. Ylipainoisuus lisääntyi ikäryhmien myötä: nuorimmista miehistä ylipai-noisia oli kolmannes, mutta vanhimmista jo reilu puolet. Ylipainoisuus oli ammatti-korkeakouluopiskelijoilla yleisempää kuin yliopisto-opiskelijoilla. Ylipainoisuus on jatkanut yleistymistään sekä miehillä että naisilla vuodesta 2000 lähtien. Alipainoisia oli vajaa kymmenesosa naisista mutta vain 2 prosenttia miehistä. Naiset arvioivat itsensä ylipainoisiksi todellisuutta useammin, miehillä trendi oli toisin päin.

Palvelujen käytön kysymys kuvaa paitsi opiskelijaväestön tarvetta terveyspalvelui-hin, myös niiden saatavuutta. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöön verrattuna kun-nallisen opiskelu-terveydenhuollon vähäisempi palvelujen tarjonta näkyi selvästi eri

55

terveydenhuollon ammattilaisten palveluiden käytössä. Ammattikorkeakouluopiskeli-jat käyttivät opiskeluterveydenhuollon lisäksi ja sijasta terveyskeskuksen muita palve-luja.

Terveyskäyttäytymisessä miesten hampaiden hoitotottumukset olivat huonompia kuin naisten ja ammattikorkeakouluissa opiskelevien huonompia kuin yliopistoissa opiskelevien. Erot näkyivät niin hampaiden harjauksessa, hammastahnan kuin -lan-gankin käytössä. Suositusten mukaisesti kahdesti päivässä harjasi neljä viidesosaa yliopistojen naisopiskelijoista, mutta vain kaksi kolmannesta yliopistojen ja reilu puolet ammattikorkeakoulujen miesopiskelijoista.

Opiskelijoista 24 prosenttia harrasti kuntoliikuntaa ainakin neljä kertaa viikossa, 36 prosenttia pari kolme kertaa viikossa ja joka kymmenes opiskelija ei lainkaan. Run-saasti liikkuvien osuus on hieman kasvanut. Koulutussektorien vertailussa ammatti-korkeakouluopiskelijoiden joukossa oli hieman enemmän niitä, joiden liikuntaharras-tus on hyvin vähäistä.

Ravintoasioissa terveystietoisimpia olivat yliopistojen naisopiskelijat, joista reilusti kolme neljäsosaa ajatteli ruokaa hankkiessaan usein sen terveellisyyttä. Terveellisyy-den ajattelu oli yleistynyt molempien koulutussektorien naisilla ja miehillä, eniten ammattikorkeakoulujen miesopiskelijoilla, joista lähes puolet vastasi nyt ajattelevansa sitä usein.

Tupakoinnissa oli eroja koulutusasteiden, mutta ei sukupuolten välillä. Kyselyyn vastanneista yliopisto-opiskelijoista poltti päivittäin 5 prosenttia ja ammattikorkea-kouluopiskelijoista 13 prosenttia. Ensin mainituista oli tupakoimattomia 83, jälkim-mäisistä 75 prosenttia. Tupakoinnin oli lopettanut 13 prosenttia vastanneista. Tupa-koinnin väheneminen on jatkunut suotuisasti sekä yliopisto- että ammattikorkeakou-luopiskelijoilla. Miehistä nuuskaa käytti säännöllisesti 5 ja satunnaisesti 8 prosenttia.

Täysin raittiita opiskelijoista oli 8 prosenttia. Miesten itseraportoitu alkoholinkulu-tus oli 4,3 kg vuodessa (amk 4,5 kg/v, yo 4,1 kg/v), naisten 2,0 kg/v. Miesopiskeli-joista viidennes kuului runsaasti kuluttaviin, naisopiskelijoista reilusti kymmenesosa, vähän alkoholia käyttäviä oli miehistä 24 ja naisista 41 prosenttia. Suurkuluttajia oli miehistä 3,5 ja naisista 1,3 prosenttia. Alkoholia käyttäessään vajaa kolmannes yli-opistoissa ja yli kaksi viidesosaa ammattikorkeakouluissa opiskelevista käytti sitä humalahakuisesti (miehet vähintään 7 ja naiset 5 annosta kerralla). Kertakulutuksena 10 annosta tai yli oli myös melko tavallista erityisesti ammattikorkeakoulujen mies-opiskelijoilla (AMK 22 %, yliopisto 13 %). AUDIT-pistein arvioituna noin puolet miehistä ja 78 % naisista sijoittui turvallisen (0–7 p) alkoholinkäytön alueelle, mutta 28 % miehistä ja 13 % naisista sai 11 pistettä tai enemmän. Sekä itse arvioidun alko-holinkäytön että AUDIT-pisteiden perusteella arvioiden alkoholinkäyttö on vähenty-nyt neljän vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Erityisesti miehet näyttäisivät vähentäneen alkoholinkäyttöään.

Päihteidenkäytön itsearvioinnissa tupakkatuotteiden käytön kokeminen liialliseksi myötäili päivittäin tupakoivien osuuksia. Sen sijaan alkoholinkäyttönsä aivan liian suureksi arvioi vain 1,5 prosenttia miehistä ja 0,5 prosenttia naisista. Hieman liian suurena sitä piti viidennes miehistä ja reilut kymmenesosa naisista.

Opiskelijoista 19 % on kokeillut tai käyttänyt jotakin huumetta, lääkkeitä tai alko-holia + lääkkeitä yhdessä päihtymistarkoituksessa (miehet 24 %, naiset 17 %). Pää-asiallinen huume oli kannabis, mutta kaikkia kysymyksessä esitettyjä huumeita rapor-toitiin. Huumeiden käyttö ja kokeilu on yleistynyt yliopisto-opiskelijoilla vuodesta 2 000 vuoteen 2 008 asti, josta lähtien kehitys on taittunut.

Opiskelijoista 60 prosenttia vastasi pelanneensa jotakin rahapeliä viimeisen 12 kuukauden aikana, miehet naisia yleisemmin. Rahapelaamisen oli kokenut ongelmak-

56

si viimeisen vuoden aikana ainakin joskus miehistä 7 ja naisista 2 prosenttia. Interne-tissä käytetyn ajan koettiin haittaavan opiskeluja yleisemmin kuin neljä vuotta sitten. Miehistä 28 ja naisista 22 prosenttia vastasi tätä koskevaan kysymykseen kyllä, kun edellisessä tutkimuksessa vastaavat osuudet olivat 19 ja 14 prosenttia. Lähes viides-osa raportoi netissä vietetyn ajan aiheuttavan ongelmia vuorokausirytmissä,

Ammattikorkeakoulu-opiskelijoista runsas neljännes oli suorittanut ammatillisen tutkinnon ja toista ammattikorkeakoulututkintoa oli opiskelemassa 6 prosenttia vas-tanneista. Yliopistollisia tutkintoja oli taustallaan 2 prosentilla. Yliopisto-opiskelijoista puolestaan lähes viidenneksellä oli kandidaatin ja maisterin tutkinto 6 prosentilla. Alempi ammattikorkeakoulututkinto oli 8 prosentilla.

Opiskelualansa koki oikeaksi 69 prosenttia opiskelijoista ja vääräksi 8 prosenttia. Yliopisto-opiskelijat kokivat enemmän pettymyksiä opiskelumenestyksestään kuin ammattikorkeakouluissa opiskelevat. Opiskelumenestys omiin tavoitteisiin verrattuna oli odotettua huonompaa 26 prosentilla yliopistoissa, mutta vain 17 prosentilla am-mattikorkeakouluissa opiskelevista, molemmissa miehillä yleisemmin kuin naisilla. Tilanne opintoihin saatavassa ohjauksessa on kohentunut yliopisto-opiskelijoilla ai-kaisempiin vuosiin verrattuna. Vuonna 2012 opiskelijoista lähes kolmannes piti saa-maansa ohjausta hyvänä tai erittäin hyvänä, kun aiemmin osuus vaihteli 21 ja 23 pro-sentin välillä. Täysin riittämättömäksi ohjauksen arvioivien osuus oli nyt pienimmil-lään (11 %).

Naiset kokivat enemmän opiskelu-uupumusta kuin miehet. Opiskeluasioiden mu-rehtiminen oli tavallista, viidennes opiskelijoista murehti opiskeluasioitaan paljon vapaa-aikanaan. Vastaajista 14 prosenttia koki hukkuvansa opintoihin liittyvään työ-määrään. Yleisintä tämä oli naisilla ja heistä erityisesti ammattikorkeakouluissa opis-kelevilla (18 %) ja harvinaisinta yliopistoissa opiskelevilla miehillä (9 %). Opiske-luinto-mittarissa kysyttiin, onko opiskelu vastaajalle hyvin merkityksellistä. Samaa mieltä väittämästä oli reilut kaksi viidennestä opiskelijoista ja selkeästi innostunei-suutta koki lähes kolmasosa. Neljännes opiskelijoista inspiroitui opiskelusta, mutta energisyyttä opiskelussa koki vain joka kymmenes.

Opiskelijoista viidellä prosentilla oli todettu oppimisvaikeus tai oppimiseen vaikut-tava sairaus tai vamma. Ammattikorkeakouluissa opiskelevilla naisilla oppimisvaike-uksia oli todettu useammin kuin muilla (7,3 %). Tavallisimmin oli kyse lukivaikeu-desta (73 %). Vastanneista puolet ei ollut saanut sen vuoksi erityisjärjestelyjä ylioppi-laskirjoituksissa.

Vastaajista lähes puolet oli kokenut kiusaamista kouluaikanaan. Viidesosaa vastaa-jista oli kiusattu useiden vuosien ajan. Korkeakouluopintojen aikana muiden opiskeli-joiden kiusaamisen kohteena koki olleensa 5 ja henkilökunnan kiusaamisen kohteena 6,5 prosenttia opiskelijoista. Fyysisen väkivallan kohteeksi oli elämänsä aikana joutu-nut kaksi viidesosaa miehistä ja lähes neljännes naisista, väkivallalla uhkaamisen kohteeksi kaksi viidesosaa opiskelijoista miehistä ja reilut neljännes naisista. Seksu-aalista väkivaltaa oli kokenut joka kymmenes nainen ja prosentti miehistä. Miehistä viidenneksellä oli väkivaltakokemuksia lapsuudessa, kahdella viidesosalla nuoruudes-sa ja reilulla viidenneksellä nuorena aikuisena. Vastaavat osuudet naisilla olivat 18, 28 ja 17 prosenttia.

57

Nuorten mielenterveyshäiriöiden yleisyys Päihde- ja mielenterveyspalvelut kuuluvat opiskelijoille osana opiskeluterveyden-huoltoa. Myös päihde- ja mielentervehäiriöiden ehkäisy ja hoito ovat osa terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen kokonaisuutta.

Noin 20–25 prosentilla nuorista on jokin mielenterveyden häiriö. Nuoruudessa mielenterveyden häiriöt yleistyvät ja ovat lapsuuteen verrattuna noin kaksi kertaa yleisempiä. Erityisesti lisääntyvät ahdistuneisuushäiriöt (kaksinkertaistuivat), mieli-alahäiriöt (kaksi- kolminkertaistuivat) sekä päihdehäiriöt. Keskimäärin puolet elä-mänaikaisista mielenterveyden häiriöistä puhkeaa keskinuoruuteen mennessä ja kol-me neljästä ennen 25 vuoden ikää. Mielenterveys- ja päihdehäiriöt aiheuttavat pää-osan (60–70 %) nuorten ja nuorten aikuisten terveyshaitasta. Nuorten mielenterveys-työ toteutetaan ensisijaisesti peruspalveluissa. Arvioidaan, että joka toinen mielenter-veyden häiriötä potevista nuorista tarvitsee nuorisopsykiatrista tutkimusta. Heistä noin puolet (5 % nuorista) tarvitsee vuositasolla erikoistason nuorisopsykiatrista hoi-toa.

Sosiaali- ja terveysministeriön teettämässä opiskeluterveydenhuollon selvityksessä (STM 2012) vastaajat nostivat opiskelijoiden päihde- ja mielenterveyspalvelut esille haasteena ja kaipasivat tukea toiminnan kehittämiseen. Vastaajat eivät eritelleet, mitkä seikat päihde- ja mielenterveyspotilaiden hoidossa vaativat tukea, vaan vasta-ukset näyttäytyivät jäsentymättömänä laajana ongelma-alueena. Haastateltavat kertoi-vat, että mielenterveys- ja päihdepalveluiden tarve opiskeluterveydenhuollossa on kasvanut, eikä resursointi ole tarpeiden mukainen. Myös yhteistyössä erikoissairaan-hoidon kanssa todettiin olevan kehittämisen tarvetta. Tiedonkulkua nivelvaiheissa, joissa potilaan hoito siirtyy perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ja takaisin perusterveydenhuoltoon, olisi haastateltavien mukaan parannettava.

Lähteet STM. Opiskeluterveydenhuollon selvitys. 2012. Sosiaali- ja terveysministeriön Raportteja ja

muistioita 18.

YTHS. 2013. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012. Kunttu K, Pesonen T. Yliop-

pilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 47.

Kirjoittaja:

Maire Kolimaa, TtM, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö maire.kolimaa@stm.fi

58

2 LASTEN, NUORTEN JA PERHEIDEN EHKÄISEVIEN PALVELUJEN TILANNE

2.1 ÄITIYS- JA LASTENNEUVOLAN SEKÄ KOULU-

TERVEYDENHUOLLON PALVELUT VAHVIS-TUNEET

Tuovi Hakulinen-Viitanen, Marke Hietanen-Peltola, Aini Bloigu & Marjaana Pelkonen Johdanto Äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa sekä kouluterveydenhuoltoa koskevat lainsäädäntö-uudistukset (terveydenhuoltolaki 1326/2010 ja asetus 338/2011) ovat käynnistäneet innokkaan kehittämistyön terveyskeskuksissa ja johtaneet näiden palvelujen vahvis-tumiseen eri puolilla maata. Kehityskulkua on edesauttanut korotettujen valtion-osuuksien osoittaminen henkilöstövoimavaroihin palvelujen korjaamiseksi. Merkittä-vä rooli myönteisessä kehityksessä on ollut aluehallintovirastojen ja Valviran toteut-tamalla systemaattisella valvontaohjelman (Valvira 2012) mukaisella valvonnalla.

Tässä luvussa esitettävät tulokset pohjautuvat THL:n äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon valtakunnalliseen selvitykseen 2012. Tuloksista julkaistaan raportti vuoden 2014 alussa (Hakulinen-Viitanen ym. 2014). Äitiys- ja lastenneuvola-toiminnan sekä kouluterveydenhuollon osastonhoitajat ja vastuulääkärit vastasivat kyselyyn siten, että kustakin terveyskeskuksesta saatiin yksi vastaus. Vastaukset saa-tiin 150 terveyskeskuksesta ja vastausprosentti oli 94. Valtakunnallinen ohjaus Asetuksen voimaantulo vuonna 2009 herätti kysymyksiä työn käytännön toteutukses-ta ja oikeasta työotteesta työn sisällön muuttuessa perhekeskeisempään suuntaan. Asetuksen toimeenpanoa tukemaan julkaistiin soveltamisohjeet (STM 2009) ja erilli-nen ohjeistus laajojen terveystarkastusten toteuttamisesta (Hakulinen-Viitanen ym. 2012). Terveystarkastuksissa tehtävien tutkimusten yhdenmukaista suorittamista ja tulkintaa tukemaan koottiin menetelmäkäsikirja (Mäki ym. 2011). Äitiysneuvolan kansalliset suositukset uudistettiin syksyllä 2013 (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013). Ehkäiseviä palvelujen kehittämistä on ohjattu myös Kaste-ohjelman tuella.

Ohjausta on toteutettu myös Kasvun Kumppanit (www.thl.fi/kasvunkumppanit) ja Sähköinen Lastenneuvolakäsikirja (www.thl.fi/lastenneuvolakasikirja) -sivustojen kautta. Valtakunnalliset seminaarit kuten Neuvolapäivät ja Kouluterveyspäivät ovat tarjonneet vuosittaisen foorumin ohjaukselle. Niiden lisäksi seminaareja ja koulutuk-sia on pidetty eri puolella Suomea yhdessä aluehallintovirastojen kanssa. Kouluter-veydenhuollon laajojen terveystarkastusten tueksi on kehitetty valtakunnallisia oppi-laiden ja vanhempien esitietolomakkeita ja lomake opettajayhteistyöhön.

59

Terveystarkastusten toteutuminen

Äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon määräaikaiset terveystarkas-tukset toteutuvat terveyskeskuksissa aiempaa huomattavasti paremmin. Vuonna 2012 terveydenhoitajan terveystarkastukset toteutuivat suositusten mukaisesti 72–100 %:ssa terveyskeskuksia. Kaikki terveyskeskukset järjestivät asetuksen (338/2011) mukaisesti vähintään 15 terveystarkastusta alle kouluikäisille lapsille ja 96 prosenttia jokaisella vuosiluokalla kouluterveydenhuollon terveystarkastuksen. Ensisynnyttäji-en raskauden ajan terveystarkastukset toteutuivat 72 %:ssa terveyskeskuksia (Hakuli-nen-Viitanen ym. 2014) verrattaessa toteutumista suosituksiin, joiden mukaan en-sisynnyttäjille tulisi olla vähintään 13 terveystarkastusta (Viisainen 1999).

Laajoissa terveystarkastuksissa tehdään hyvinvointiarvio lapsen ja koko perheen ti-lanteesta. Mukana tarkastuksessa on ainakin toinen vanhemmista, myös koulutervey-denhuollossa. Tarkastuksen tekemiseen osallistuu terveydenhoitajan lisäksi aina myös lääkäri. Laajoja terveystarkastuksia on äitiysneuvolassa yksi, lastenneuvolassa kolme (4 kk:n, 18 kk:n ja 4v:n iässä) ja kouluterveydenhuollossa kolme (luokilla 1, 5 ja 8). Vuonna 2012 laajat terveystarkastukset toteutuivat 92–96 %:ssa terveyskeskuksia tarkastuksesta riippuen (kuvio 1).

Kuvio 1. Laajojen terveystarkastusten toteutuminen valtakunnallisesti tarkasteltuna vuosina 2009 (Ståhl & Saaristo 2011), 2011 (Wiss ym. 2012) ja 2012 (Hakulinen-Viitanen ym. 2014). Terveyskeskusten osuudet (%).

Perheen ja vanhempien tilanteen selvittely laajoissa terveystarkastuksissa Laajojen terveystarkastusten perheen hyvinvointiin liittyvät keskeiset sisällöt ovat monipuolisia ja monet niistä kuvaavat kehitysympäristön hyvinvointia. Kuvioon 2 on koottu seuraavien sisältöjen toteutuminen laajoissa terveystarkastuksissa: vanhempien jaksaminen, arjen hallinta ja perheen arkirytmi, toimeentulo ja työllisyys, tukiverkos-to ja tuensaannin riittävyys, perheiden yhteisen ajan riittävyys sekä vuorovaikutus perheessä ja kasvatuskäytännöt.

60

Kuvio 2. Laajojen terveystarkastusten keskeisten sisältöjen toteutuminen asetuksen mukai-

sina ajankohtina äitiys- ja lastenneuvolassa sekä kouluterveydenhuollossa. Terve-yskeskusten (N=150) osuudet (%). (Hakulinen-Viitanen ym. 2014.)

Kaikki teemat sisältyivät äitiys- ja lastenneuvolan laajoihin terveystarkastuksiin use-ammin kuin kouluterveydenhuollon vastaaviin tarkastuksiin. Parhaiten äitiys- ja las-tenneuvolassa toteutuivat vanhempien jaksamisesta ja perheen tukiverkostosta sekä tuensaannin riittävyydestä keskustelu. Kouluterveydenhuollossa toteutuivat parhaiten perheen arjen hallinnasta ja arkirytmistä sekä perheen sisäisestä vuorovaikutuksesta ja kasvatuskäytännöistä keskustelu. Huonoiten toteutui keskustelu perheen toimeentu-losta ja työllisyydestä.

Perheen hyvinvoinnin arvioinnissa ja tuen tarpeen tunnistamisessa oli käytössä monipuolisia menetelmiä. Kaikki terveyskeskukset käyttivät menetelmänä vanhempi-en haastattelua ja havainnointia sekä kouluterveydenhuollossa lapsen haastattelua. Lisäksi laajoissa terveystarkastuksissa hyödynnettiin erilaisia puheeksi ottamisen ja tuen tarpeen tunnistamisen menetelmiä. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kes-kusteltaessa käytettiin EPDS-lomaketta äitiysneuvolassa lähes kaikissa ja lastenneu-volassa yli neljässä viidesosassa terveyskeskuksia. Alkoholin käytöstä keskusteltaes-sa AUDIT-lomake oli käytössä äitiysneuvolassa lähes kaikissa, lastenneuvolassa yli neljässä viidesosassa ja kouluterveydenhuollossa vajaassa puolessa terveyskeskuksis-ta. Parisuhdeväkivallan tunnistamisen lomaketta käytti äitiys- ja lastenneuvolassa kaksi kolmasosaa ja kouluterveydenhuollossa kymmenesosa terveyskeskuksista. Var-haisen vuorovaikutuksen tukemiseen kehitettyä haastattelua, VaVua hyödynsi lasten-neuvolan laajoissa terveystarkastuksissa vähän yli puolet terveyskeskuksista. Lasta odottavan perheen voimavaralomaketta äitiysneuvolassa ja lapsiperheen arjen voima-varalomaketta lastenneuvolassa käytti noin neljä viidesosaa terveyskeskuksista ja yhtä paljon käytettiin vanhempien esitietolomakkeita kouluterveydenhuollossa.

Lapsen terveyden ja hyvinvoinnin arviointi laajoissa terveys-tarkastuksissa Lapsen terveyden ja hyvinvoinnin arvioinnissa hyödynnettiin laajoissa terveystarkas-tuksissa monia eri menetelmiä. Yhteiseksi käytännöksi lastenneuvolassa näyttää muodostuneen leikki-ikäisen neurologisen kehityksen arvioinnissa LENE-menetelmä

61

ja puheen- ja kielenkehityksen arvioinnissa Lumiukko-testi, joita käytetään lähes kaikissa terveyskeskuksissa. Vauvan neurologisen ja psyykkisen kehityksen arvioin-timenetelmä Vane-psy oli käytössä neljäsosassa terveyskeskuksia ja psykososiaalisen terveyden arviointimenetelmä LAPS-lomake hiukan harvemmassa. Vähiten terveys-keskuksissa käytettiin Lukivaikeuksien arviointimenetelmää LUKIVAa. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Lastenneuvolan laajoissa terveystarkastuksissa käytössä olevia puheeksi ottamisen

ja tuen tarpeen tunnistamisen menetelmiä lapsen terveyteen ja hyvinvointiin liittyen. Terveyskeskusten (N=141–149) osuudet (%). (Hakulinen-Viitanen ym. 2014.)

Myös kouluterveydenhuollon laajoissa terveystarkastuksissa käytettiin oppilaan ter-veyden ja hyvinvoinnin arvioinnissa useita menetelmiä. Lähes kaikissa terveyskes-kuksissa oli käytössä oppilaan esitietolomake, nuorten päihdemittari ADSUME ja R-BDI-13 mielialakysely.

Lapsen psykososiaalisen hyvinvoinnin arviointi toteutui lähes kaikissa terveyskes-kuksissa sekä lastenneuvolan että kouluterveydenhuollon laajoissa terveystarkastuk-sissa havainnoinnin, vanhempien ja lapsen ikätasoisen haastattelun ja aikaisempien potilaskertomustietojen avulla. Lastenneuvoloissa hyödynnettiin myös päivähoidon arviota lähes kaikissa terveyskeskuksissa ja kouluterveydenhuollossa opettajan arvio-ta lapsen hyvinvoinnista hyödynnettiin neljässä viidesosassa terveyskeskuksia. Erityisen tuen tarpeet ja tukeminen Vajaassa kahdessa kolmasosassa terveyskeskuksia oli sovittu yhtenäisistä käytännöis-tä erityisen tuen tarpeiden tunnistamiseksi. Yhtenäisistä käytännöistä ei ollut sovittu kahdessa viidesosassa terveyskeskuksia. Tulos on huolestuttavaa varsinkin, kun noin kymmenesosa terveyskeskuksista ilmoitti, että palveluja käyttämättömien tuen tarvet-ta ei selvitetä.

Erityisen tuen tarpeita tunnistettiin runsaasti ja myös erilaisia tukimuotoja oli tarjolla kaikissa palveluissa. Selvityksessä vastaajia pyydettiin valitsemaan 5 tavallisinta erityisen tuen tarvetta annetusta valikosta. Vanhempien kohdalla jaksamisongelmat ja puutteellinen vanhemmuus sekä mielenterveysongelmat olivat yleisimpiä esille tuotuja erityisen tuen tarpeen tilanteita.Vähiten tuotiin esille väkivaltaan ja vanhemman vakavaan somaattiseen sairauteen liittyviä tuen tarpeita.

62

Alle kouluikäisten lasten kohdalla tuotiin suurimpana tuen tarvetta synnyttävänä asiana esille lapsen kehitysviive kuten esimerkiksi neurologinen ongelma. Muita yleisimpiä tuen tarpeita olivat lapsen psykososiaalisen ja psyykkisen kehityksen pulmat sekä käytöshäiriöt. Erityisen tuen tarpeen tilanteina tarjotuista vaihtoehdoista vähiten esille tulivat kiusaaminen, kuritusväkivalta ja tapaturmat.

Kouluikäisten kohdalla keskeisiä erityisen tuen tarpeen tilanteita olivat käytöshäiriöt, ylipaino ja lihavuus sekä muut epäterveelliset terveystottumukset. Vähiten tuotiin esille tapaturmiin, väkivaltaan ja kouluympäristöön liittyviä tekijöitä. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Kouluikäisten erityisen tuen tarpeen tilanteita. Niiden terveyskeskusten (N=150) osuus (%), jotka olivat valinneet kyseisen tuen tarpeen viiden tärkeimmän tuen tarpeen syyn joukkoon. (Hakulinen-Viitanen ym. 2014.)

Tarjolla olevat tukimuodot Äitiysneuvoloissa ja lastenneuvoloissa keskeisimpiä tukimuotoja olivat lisäkäynnit neuvolaan ja ohjaaminen terveyskeskuksen erityistyöntekijöille sekä ohjaaminen eri-koissairaanhoitoon. Myös kotikäyntejä pystyttiin järjestämään lähes kaikissa terveys-keskuksissa. Kouluterveydenhuollossa parhaiten tukimuodoista oli tarjolla lisäkäynte-jä, moniammatillista oppilashuollon tukea, ohjausta terveyskeskuksen erityistyönteki-jöille ja erikoissairaanhoitoon sekä ohjaus opetuksen tukimuotojen piiriin. Erikoissai-raanhoidon jalkautuvia palveluja järjesti noin kaksi kolmasosaa ja vertaistukea kaksi viidesosaa terveyskeskuksista (Kuvio 5).

63

Kuvio 5. Kouluterveydenhuollossa käytössä olevat lapsen ja perheen erityisen tuen muodot.

Terveyskeskusten (N=140-150) osuudet (%). (Hakulinen-Viitanen ym. 2014.)

Henkilöstöresurssien kehitys Riittävä henkilöstö on laadukkaiden palvelujen järjestämisen edellytys. Lasten ja nuorten ehkäisevien terveyspalvelujen henkilöstömitoituksesta on olemassa valtakun-nalliset suositukset. Kumottu, mutta yleisesti käytetty, suositus (LH 1988) terveyden-hoitajien mitoituksesta äitiysneuvolassa on 80 synnytystä/henkilötyövuosi (htv) ja lääkäreiden 800 synnytystä/htv. Suositus lastenneuvolan terveydenhoitajien mitoituk-sesta on 340–400 lasta/htv ja lääkäreille 2 400–2 800 lasta/htv (STM 2004a). Koulu-terveydenhuollossa mitoitussuosituksena on terveydenhoitajalla 600 oppilasta ja ko-kopäivätoimisella lääkärillä 2 100 oppilasta laskennallista henkilötyövuotta kohti (STM 2004b).

Henkilöstömitoitukset ovat kehittyneet myönteisesti viime vuosina, ja kaikkien henkilöstöryhmien mitoitukset olivat parantuneet vuodesta 2009 (kuvio 6). Vuonna 2011 paras henkilöstötilanne oli äitiysneuvolassa, jossa terveydenhoitajan suositusmi-toitus toteutui 60 %:ssa ja lääkärin 58 %:ssa terveyskeskuksia. Lastenneuvolassa ter-veydenhoitajamitoitus toteutui suosituksen mukaisesti 42 %:ssa ja lääkärimitoitus 23 %:ssa terveyskeskuksia. Parhaiten toteutui kouluterveydenhuollon terveydenhoita-jamitoitus, joka oli suositusten mukainen 84 %:ssa terveyskeskuksia ja joka on mer-kittävästi korjaantunut vuodesta 2007 alkaen. Koululääkärin suosituksen mukainen mitoitus toteutui vain 10 %:ssa terveyskeskuksia. Tästä huolimatta tiedetään koulu-lääkäriresurssinkin selvästi lisääntyneen, sillä lääkärikohtaiset oppilasmäärät ovat pienentyneet huomattavasti. Vuonna 2007 koululääkärillä oli vastuullaan noin 9 200 oppilasta, kun vuonna 2011 oppilasmäärä oli noin 4 200 (Wiss ym. 2013).

64

Kuvio 6. Henkilöstömitoitussuositusten toteutuminen (prosenttiosuus) terveyskeskuksissa

vuosina 2004–2011. Lähteet: Vuosi 2004 (Hakulinen-Viitanen ym. 2005), Vuosi 2006 (Rimpelä ym. 2008), Vuosi 2007 (Hakulinen-Viitanen ym. 2008), Vuosi 2008 (Wiss ym. 2009), Vuosi 2009 (Ståhl & Saaristo 2011), Vuosi 2011 (Hakulinen-Viitanen ym. 2014).

Johtopäätökset Määräaikaiset terveystarkastukset järjestetään lähes kaikissa terveyskeskuksissa sään-nösten (VNA 338/2011) mukaisesti. Vuodesta 2009 alkaen laajojen terveystarkastus-ten järjestäminen on kehittynyt myönteisesti. Laajojen terveystarkastusten sisällöt ovat yhtenäistyneet valtakunnallisten ohjeistusten (STM 2009, Hakulinen-Viitanen ym. 2012) mukaisesti. Lähes jokaisen terveyskeskuksen äitiys- ja lastenneuvolassa vanhempien hyvinvointia arvioitaessa keskusteltiin vanhempien jaksamisesta, per-heen tukiverkostosta ja tuensaannista sekä arjen hallinnasta ja perheen arkirytmistä. Kouluterveydenhuollon laajoissa terveystarkastuksissa parhaiten toteutuivat perheen arjen hallinnasta ja arkirytmistä, sisäisestä vuorovaikutuksesta ja kasvatuskäytännöis-tä keskustelu. Vähiten keskusteltiin toimeentulosta ja vanhempien työllisyydestä, vaikka niiden tiedetään aiheuttavan stressiä, joka vaikuttaa muun muassa perheen vuorovaikutussuhteisiin.

Äitiys- ja lastenneuvolassa sekä kouluterveydenhuollossa hyödynnettiin monipuo-lisia puheeksi ottamisen menetelmiä, jotka edistävät tuen tarpeen varhaista tunnista-mista ja tuen kohdentamista sitä tarvitseville. Lapsen neurologis-kognitiivisen kehi-tyksen arviointi on muutamassa vuodessa tehostunut ja yhtenäistynyt, kun LENEn ja Lumiukko-testin käyttö ovat levinneet lähes koko maahan. On tarpeen seurata, kuinka paljon kyseisten ongelmien tunnistaminen ja hoito ovat parantuneet ja mikä merkitys niillä on lasten oppimisvaikeuksien ehkäisemisessä ja lasten koulukäynnille. VaVu-haastattelua käytettiin hieman yli joka toisessa terveyskeskuksessa. Tavoitteeksi on asetettava, että varhaista vuorovaikutusta arvioidaan ja tuetaan jokaisessa neuvolassa, sillä lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen pulmien mahdollisimman varhainen tunnistaminen on välttämätöntä kiintymyssuhteen tukemisen kannalta. Kaiken ikäis-ten lasten ja heidän vanhempiensa vuorovaikutukseen on tarpeen kiinnittää nykyistä paljon enemmän huomiota. Lapsen psykososiaalisen kehityksen arviointiin ja tuen tarpeiden tunnistamiseen tarvitaan luotettavia menetelmiä ja yhtenäisiä toimintamalle-

65

ja. Tätä arviota tehdessä on tärkeä tehdä yhteistyötä lapsen kehitysympäristössä toi-mivien eri ammattiryhmien kanssa.

Lomakkeiden avulla saadaan eri teemoja keskusteluun. Terveyskeskuksissa kan-nattaa sopia hyödynnettävien lomakkeiden käyttötavasta ja kohtuullisesta määrästä yksittäisessä terveystarkastuksessa. On tarpeen jättää riittävästi aikaa avoimeen vuo-rovaikutukseen ja vapaamuotoiseen keskusteluun vanhempien ja lasten kanssa.

Vanhempien erityisen tuen tarpeista keskeisiä olivat vanhempien jaksamisongel-mat ja puutteellinen vanhemmuus sekä vanhempien mielenterveysongelmat. Näistä teemoista keskusteluilla on erittäin iso merkitys vanhempien tukemisessa. Vanhempi-en hyvinvointi taas vaikuttaa heidän lastensa hyvinvointiin. Lastenneuvolassa keskei-simpiä lasten erityisen tuen tarpeen tilanteita olivat lapsen neurologisen kehityksen ongelmat ja psykososiaalisen ja psyykkisen kehityksen pulmat. Kouluterveydenhuol-lossa keskeisiä erityisen tuen tarpeen tilanteita olivat käytöshäiriöt, ylipaino ja liha-vuus sekä muut epäterveelliset terveystottumukset. Erityisen tuen tarpeiden varhaisel-la tunnistamisella ja tuen järjestämisellä pystytään aikaistamaan ja kohdentamaan tarvittua tukea.

Äitiys- ja lastenneuvolassa sekä kouluterveydenhuollossa tukena tarjottavat lisä-käynnit riittävät useille perheille varhaiseksi tukimuodoksi. Tarvittaessa perheet ohja-taan terveyskeskuksen erityistyöntekijälle tai erikoissairaanhoitoon. On tärkeää jatkaa kontaktia ja tukea vanhempia sinä aikana, kun he odottavat pääsyä erityistyöntekijälle tai muihin palveluihin. Kuormittavassa elämäntilanteessa vanhemmilla ei ole voima-varoja ajatella lasten etua ja hoitoon hakeutuminen voi viivästyä. (Tuominen ym. 2011.) Muita tukimuotoja koulussa olivat moniammatillisen oppilashuoltotyön käyn-nistäminen ja ohjaus opetuksen tukimuotojen piiriin. Perhetyön ja vertaistuen kohden-tamisen lisäksi erityistä tukea tarvitseville lapsille ja perheille tulee tarjota erikoissai-raanhoidon jalkautuvia palveluja.

Äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon henkilöstövoimavarat olivat parantuneet vuodesta 2009 alkaen. Henkilöstövoimavaroissa on kuitenkin vielä paljon kehitettävää. Riittävä henkilöstö on edellytys universaalien palvelujen perhelähtöisel-le ja laadukkaalle työlle, mikä mahdollistaa tuen kohdentamisen sitä tarvitseville ai-empaa varhaisemmin.

Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan sekä kouluterveydenhuollon palvelut ovat yhte-näistyneet kunnissa säännösten (VNA 338/2011) edellyttämällä tavalla. Edelleen ilmenee kuitenkin alueellisia ja väestön kokoon suhteutettuja eroja palvelujen toteu-tumisessa, henkilöstömitoituksessa ja laadussa. Nyt raportoidut tulokset ovat terveys-keskuskohtaisia eivätkä välttämättä kuvaa tilannetta jokaisessa terveyskeskuksen neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa. Valtakunnallista ohjausta ja seurantaa sekä valvontaa on tarpeen jatkaa. Palveluja koskevista tuloksista raportoidaan tarkemmin vuonna 2014 julkaistavassa valtakunnallisessa seurantaraportissa (Hakulinen-Viitanen ym. 2014). Lähteet Hakulinen-Viitanen T, Pelkonen M & Haapakorva A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suo-

messa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2005:22.

Hakulinen-Viitanen T, Pelkonen M, Saaristo V, Hastrup A & Rimpelä M. 2008. Äitiys- ja

lastenneuvolatoiminta. Tulokset ja seurannan kehittäminen. Stakes Raportteja 21/2008.

Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Hastrup A, Wallin M & Pelkonen M. 2012. Laaja

terveystarkastus. Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon.

Opas 22. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

66

Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Bloigu A & Pelkonen M. 2014. Äitiys- ja lasten-

neuvolatoiminnan sekä kouluterveydenhuollon valtakunnallinen seuranta 2012. Terveyden

ja hyvinvoinnin laitos, Raportti, Käsikirjoitus.

Klemetti R & Hakulinen-Viitanen T. (toim.) 2013. Äitiysneuvola. Suosituksia äitiysneuvola-

toimintaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 29/2013.

Lääkintöhallitus 1988. Äitiyshuolto terveyskeskuksissa. Lääkintöhallituksen ohjekirje nro

2/1988 dno653/02/86.

Mäki P, Wikström K, Hakulinen-Viitanen T & Laatikainen T. (toim.) 2011. Terveystarkastuk-

set lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa – Menetelmäkäsikirja. Opas 14. Tervey-

den ja hyvinvoinnin laitos.

Rimpelä M, Happonen H, Saaristo V, Wiss K & Rimpelä A. 2008. Äitiys- ja lastenneuvoloi-

den sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon käynnit, terveystarkastukset ja voimavarat

2007–2009. Stakes Raportteja 40/2008.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2004a. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöil-

le. Sosiaali- ja terveysministeriö, Oppaita 14.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto 2004b. Kouluterveydenhuollon laa-

tusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriö, Oppaita 2004:8.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä

ehkäisevä suun terveydenhuolto. Asetuksen perustelut ja soveltamisohjeet. Sosiaali- ja ter-

veysministeriön julkaisuja 2009:20.

Ståhl T & Saaristo V. 2011. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lasten ja

nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto 2009. Kuntien valmiudet asetuksen (380/2009)

toimeenpanoon. THL Raportti 21/2011.

Terveydenhuoltolaki 1326/2010. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten

ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 380/2009, nyk. 338/2011.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110338

Tuominen A, Kettunen T, Lindfors P, Hjelt R & Hakulinen-Viitanen T. 2011. Varhaisen avun

viiveet lasten kehityksellisissä ja psyykkisissä vaikeuksissa. Sosiaalilääketieteellinen Aika-

kauslehti 48, 182-195.

Valvira 2012. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten eh-

käisevä suun terveydenhuolto. Valtakunnallinen valvontaohjelma 2012-2014. Valvontaoh-

jelmia 1:2012.

Viisainen K. (toim.) 1999. Seulontatutkimukset ja yhteistyö äitiyshuollossa: Suositukset 1999.

Oppaita, Stakes 34. http://www.julkari.fi/handle/10024/76178.

Wiss K. 2009. Henkilöstövoimavarat. Teoksessa Rimpelä M, Saaristo V, Wiss K & Ståhl T.

(toim.) 2009. Terveyden edistäminen terveyskeskuksissa 2008, s. 166–178. Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos, Raportti 19/2009.

Wiss K, Frantsi-Lankia M, Koskinen H & Saaristo V. 2012. Neuvolatoiminta, koulu- ja opis-

keluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto 2011. Asetuk-

sen (338/2011) toimeenpanon seuranta ja valvonta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ra-

portti 71/2012.

Wiss K, Hietanen-Peltola M & Pelkonen M & Saaristo V. 2013. Koulu- ja opiskeluterveyden-

huollon lääkärivoimavarojenkehitys terveyskeskuksissa vuosina 2005-2011. Tutkimuksesta

tiiviisti 3, Heinäkuu 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kirjoittajat Tuovi Hakulinen-Viitanen, TtT, dosentti, tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos

67

tuovi.hakulinen-viitanen@thl.fi Marke Hietanen-Peltola, LT, ylilääkäri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos marke.hietanen-peltola@thl.fi Aini Bloigu, LuK, suunnittelija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos aini.bloigu@thl.fi Marjaana Pelkonen, THT, dosentti, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysminis-teriö marjaana.pelkonen@stm.fi

68

2.2 LAAJAT TERVEYSTARKASTUKSET VANHEMPIEN NÄKÖKULMASTA

Nina Halme, Tuovi Hakulinen-Viitanen, Marke Hietanen-Peltola, Marjaana Pelkonen & Marja-Leena Perälä Kunnat ovat vuoden 2011 alusta olleet velvollisia järjestämään laajat terveystarkas-tukset. Niitä on järjestettävä kerran äitiysneuvolassa, kolme kertaa lastenneuvolassa ja kolme kertaa kouluterveydenhuollossa (VNA 338/2011). Tavoitteena on vahvistaa lasten ja vanhempien sekä koko perheen voimavaroja, terveyttä ja hyvinvointia, var-hentaa tuen tarpeiden tunnistamista ja varmistaa tuen oikea-aikaisuus perheelle sekä tehostaa syrjäytymisen ehkäisyä ja terveyserojen kaventamista.

Tarkastuksiin kutsutaan aina molemmat vanhemmat. Tarkastuksissa keskustellaan vanhempien ja lasten terveys- ja hyvinvointitilanteesta sekä pyritään tunnistamaan tuen tarpeet ja kohdennetaan tukea sitä tarvitseville. Tuen tarpeen tilanteissa sovitaan yhdessä vanhempien kanssa perheen omista ja palvelujärjestelmän toimenpiteistä sekä niiden toteuttamisesta. Voidaan sopia myös muista jatkotoimenpiteistä, kuten esimerkiksi jatkotutkimuksiin ja hoitoon ohjauksesta. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012.) Laajalla terveystarkastuksella tarkoitetaan äitiys- ja lastenneuvolassa sekä kouluter-veydenhuollossa tehtävää terveystarkastusta, johon osallistuvat lapsi ja molemmat vanhemmat tai ainakin toinen heistä; äi-

tiysneuvolan terveystarkastukseen osallistuu raskaana oleva nainen ja mahdolli-suuksien mukaan hänen puolisonsa

jossa käsitellään lapsen, vanhempien ja koko perheen terveyttä ja hyvinvointia ja niihin vaikuttavia tekijöitä laaja-alaisesti eri näkökulmista

jonka tekee terveydenhoitaja tai kätilö yhteistyössä lääkärin kanssa johon sisältyy huoltajan kirjallisella suostumuksella päivähoidon henkilökunnan

arvio alle kouluikäisen lapsen selviytymisestä ja hyvinvoinnista päivähoidossa ja opettajan arvio oppilaan selviytymisestä ja hyvinvoinnista koulussa

joka toteutetaan hyvässä vuorovaikutuksessa ja toimivassa yhteistyösuhteessa sekä perheen kanssa että työntekijöiden kesken.

Lähde: Hakulinen-Viitanen ym. 2012

Laajat terveystarkastukset ovat keskeisellä sijalla pyrittäessä siirtämään painopistettä korjaavasta toiminnasta ehkäisevään toimintaan sekä terveyden ja hyvinvoinnin edis-tämiseen. Tarkastuksissa pyritään entistä paremmin huomioimaan myös vanhempien elämäntilanne ja tuen tarpeet sekä lapsen keskeiset muut kasvu- ja kehitysympäristöt, kuten päivähoito, koulu ja vapaa-ajan ympäristöt. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012.) Tämä on tärkeää, sillä tutkimusten (Perälä ym. 2013, Halme & Perälä 2014) mukaan vanhemmat saavat palveluista paremmin tukea lapsen kasvuun ja kehitykseen liitty-vissä huolissa kuin vanhempana toimimiseen liittyvissä pulmissa. Erityisesti parisuh-teen tilanteeseen, maltin menettämiseen ristiriitatilanteissa lapsen kanssa, riittämättö-myyden tunteisiin, lähisuhdeväkivaltaan sekä päihde- ja mielenterveysongelmiin saa-tu tuki on koettu riittämättömäksi.

69

Tarkastusten keskiössä on vanhempien ja koko perheen hyvinvointi ja voimavaro-jen vahvistaminen, mutta myös mahdollisten pulmien varhainen tunnistaminen ja niihin tarvittavan tuen oikea-aikainen järjestäminen. Kun pulmiin päästään vaikutta-maan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, voidaan ehkäistä niiden kasvamista ja kasaantumista sekä mahdollista siirtymistä sukupolvelta toiselle. Tällöin puhutaan inhimillisten kärsimyksen lievittämisen lisäksi myös merkittävistä kustannussäästöis-tä korjaavissa palveluissa. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012.)

Jotta työssä käyvät vanhemmat pääsisivät osallistumaan lapsen laajoihin terveys-tarkastuksiin, edellyttää se joustoa myös työnantajilta. Vanhemmuuden ja perheen tarpeiden huomioiminen työelämässä nousee keskeiselle sijalle. Laajojen terveystar-kastusten kehittämiseksi ja toteuttamiseksi yhtenäisten linjausten mukaisesti on tuo-tettu kansallinen ohjeistus kuntien johdon, työntekijöiden sekä päätöksenteon tueksi (Hakulinen-Viitanen ym. 2012). Tavoitteena on, että laajat terveystarkastukset järjes-tetään eri alueilla riittävän yhtenäisesti ja tasalaatuisesti perheiden yksilöllisiä tarpeita ja elämäntilannetta unohtamatta. Tässä luvussa vastataan tutkimuskysymyksiin: 1) Millaisena lasten vanhemmat kokevat laajat terveystarkastukset 2) Miten vanhempien sosioekonominen asema, työn joustavuus, perheen voimava-

rat sekä huolenaiheet ja tuen saaminen ovat yhteydessä a) vanhempien tarkastuksiin osallistumiseen b) kokemukseen laajasta terveystarkastuksesta

Tarkastelu perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lapsiperhekysely 2012-tie-donkeruuseen. Tiedonkeruu toteutettiin 2012 ja siihen osallistui 1 834 äitiä ja 1 122 isää, joilla oli alle 18-vuotiaita kotona asuvia lapsia (yhteensä 2 956 vanhem-paa). Tiedonkeruuseen osallistuneista alle kouluikäisten lasten perheiden vanhemmis-ta 57 prosenttia (n=641) oli osallistunut viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana laajaan terveystarkastukseen äitiys- tai lastenneuvolassa. Reilu kolmannes perheistä, joissa ei ollut alle kouluikäisiä lapsia (n=641), oli osallistunut kouluterveydenhuollon laajaan terveystarkastukseen. Vanhempien kokemukset laajoista terveystarkastuksista Äidit ja isät osallistuivat yhtä paljon laajoihin terveystarkastuksiin äitiysneuvolassa. Molemmat vanhemmat osallistuivat laajoihin terveystarkastuksiin lastenneuvolassa vähintään yhden kerran, mutta osallistumiskertojen tarkasta määrästä ei ole tietoa. Useissa äitiys- ja lastenneuvoloissa on kehitetty hyviä käytäntöjä etenkin isien kutsu-miseksi tarkastuksiin, mikä saattaa heijastua tuloksissa.

Sen sijaan kouluterveydenhuollon laajoihin terveystarkastuksiin isät osallistuivat äitejä huomattavasti harvemmin. Myös nuoremmat vanhemmat osallistuivat iäk-käämpiä vanhempia useammin laajoihin terveystarkastuksiin sekä äitiys- ja lasten-neuvoloissa että kouluterveydenhuollossa.

Laajoissa terveystarkastuksissa tavoitteena on kiinnittää huomiota sekä lapsen että vanhempien hyvinvointiin, vanhemmuuteen ja parisuhteeseen, perheen elinoloihin, mahdollisten sisarusten vointiin ja keskinäisiin suhteisiin sekä perheen tukiverkostoon (Hakulinen-Viitanen ym. 2012). Vanhemmista lähes 80 prosenttia koki laajat terveys-tarkastukset perheen näkökulmasta hyödyllisinä. Hieman yli 60 prosenttia vanhem-mista pystyi vaikuttamaan siihen, mistä asioista tapaamisissa keskusteltiin ja sai tar-

70

kastuksesta riittävästi tietoa ja tukea vanhempana toimimiseen. Alle 10 prosenttia vastaajista koki tarkastukset hyödyttöminä. (Taulukko 1.) Vanhemman sukupuolella tai iällä ei ollut yhteyttä siihen, millaisiksi laajat terveystarkastukset koettiin. TAULUKKO 1. Laajoihin terveystarkastuksiin osallistuneiden vanhempien koke-

muksia (N = 1 282) Täysin

samaa mieltä (%)

Jokseenkin samaa

mieltä (%)

Ei samaa eikä eri mieltä (%)

Jokseenkin eri

mieltä (%)

Täysin eri

mieltä (%)

Laaja terveystarkastus oli hyö-dyllinen perheen näkökulmasta 38 40 16 5 1 Pystyin vaikuttamaan siihen, mistä asioista tapaamisissa keskusteltiin 27 42 22 7 2 Sain riittävästi tietoa ja tukea vanhemmuuteen 26 36 29 6 3 Perheen sosioekonomisen aseman yhteys osallistumisaktiivisuuteen sekä kokemukseen tarkastuksista Perheen sosioekonomisella asemalla oli lievä yhteys vanhempien osallistumiseen lapsensa laajoihin terveystarkastuksiin. Vanhemman siviilisääty oli yhteydessä tarkas-tuksiin osallistumiseen sekä äitiys- ja lastenneuvolassa että kouluterveydenhuollossa. Äitiys- ja lastenneuvolan tarkastuksiin osallistumattomien joukossa oli suhteellisesti enemmän sellaisia vanhempia, jotka eivät eläneet pysyvässä parisuhteessa. Kouluter-veydenhuollon laajoihin terveystarkastuksiin ei-parisuhteessa elävät osallistuivat kui-tenkin suhteellisesti hieman parisuhteessa eläviä useammin.

Myönteisenä ja osin yllättävänä voidaan pitää tuloksia, joiden mukaan osittain hei-kommassa sosiaalisessa asemassa elävät osallistuivat muita sosiaaliryhmiä useammin laajoihin terveystarkastuksiin. Lisäksi perheen taloudellisella tilanteella oli yhteys äitiysneuvolan tarkastuksiin osallistumiselle siten, että taloudellisen tilanteen hei-kommaksi kokevat vanhemmat osallistuivat niihin hieman muita useammin. Työttö-myys oli yhteydessä kouluterveydenhuollon laajoihin terveystarkastuksiin osallistu-miseen; työttömänä olevat vanhemmat osallistuivat lapsensa tarkastuksiin hieman muita useammin.

Perheen sosioekonominen asema ei ollut yhteydessä laajoista terveystarkastuksista saatuun

hyötyyn ja tukeen tai vanhempien vaikuttamismahdollisuuksiin. Sosioekonomises-ta asemasta riippumatta vanhempien kokemus laajoista terveystarkastuksista oli hyvin samankaltainen. Työn joustaminen ja laajat terveystarkastukset Jotta vanhemmilla olisi mahdollista osallistua virka-aikana lapsensa laajoihin terveys-tarkastuksiin, edellyttää se usein joustavuutta sekä perheeltä että työnantajalta. Tästä huolimatta vanhemmista yli kolmanneksella ei ollut mahdollisuutta liukuvaan työai-kaan eikä viidenneksellä ollut mahdollisuutta pitää kertyneitä ylitöitä vapaana. Yli puolella vanhemmista ei myöskään ollut etätyömahdollisuuksia. Vastaajista lähes

71

viidennes oli työpaikalla, josta ei ollut mahdollisuutta poistua hoitamaan yksityisasi-oita työpäivän aikana.

Työn joustolla ei kuitenkaan ollut yhteyttä vanhempien osallistumiseen laajoihin terveystarkastuksiin eikä kokemuksiin tarkastuksista. Perheen voimavarat Perheen voimavaroja vahvistavilla tekijöillä tarkoitetaan tässä luvussa tyytyväisyyttä parisuhteessa sekä hyvää terveydentilaa. Kuormittavina tekijöinä arvioidaan viimei-sen vuoden aikana tapahtuneita isoja elämänmuutoksia, kuten muuttoa toiseen asun-toon, avio- tai avoeroa tai perheenjäsenen vakavaa sairautta tai kuolemaa. Vanhem-man tyytyväisyydellä parisuhteeseen ei ollut havaittavaa yhteyttä laajoihin terveystar-kastuksiin osallistumiselle. Sen sijaan terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi kokeneet vanhemmat osallistuivat muita harvemmin laajoihin terveystarkastuksiin äitiys- tai lastenneuvolassa. Tätä eroa ei kuitenkaan ollut havaittavissa koulutervey-denhuollon tarkastuksiin osallistumisessa.

Ne vanhemmat, jotka olivat muuttaneet viimeisen vuoden aikana, osallistuivat muita harvemmin äitiysneuvolan tarkastuksiin. Viimeisen vuoden aikana eronneet tai perheenjäsenen vakavan sairauden tai kuoleman kokeneet vanhemmat osallistuivat jonkin verran muita useammin lapsen laajoihin terveystarkastuksiin kouluterveyden-huollossa.

Perheen voimavaroja vahvistavilla ja kuormittavilla tekijöillä ei ollut selkeää yh-teyttä siihen, millaisena vanhemmat kokivat laajat terveystarkastukset. Vanhemmat, jotka olivat muuttaneet toiseen asuntoon tai vuoden aikana eronneet avio- tai avopuo-lisostaan, arvioivat laajoista terveystarkastuksista perheelleen saamansa hyödyn, omat vaikuttamismahdollisuutensa sekä tarkastuksesta saamansa tiedon ja tuen jonkin ver-ran muita huonommaksi. Huolet ja avunsaanti Lapsiperheessä esiintyviä huolia ja palveluista saatua tukea on kuvattu julkaisun lu-vussa 1.4. Huolten esiintymisellä voidaan havaita yhteys vanhempien osallistumisak-tiivisuuteen laajoihin terveystarkastuksiin. Yhteys on kuitenkin erisuuntainen riippuen siitä, missä kontekstissa toteutuneesta tarkastuksesta on kyse: vanhemmat, joilla oli runsaasti lapsen kasvuun ja kehitykseen tai vanhempana toimimiseen liittyviä huolia, jättivät muita useammin osallistumatta lasta odottavan perheen laajaan terveystarkas-tukseen. Tulos vaatii kuitenkin vielä yksityiskohtaisempaa tarkastelua. Sen sijaan lapsen kouluterveydenhuollon tarkastuksiin nämä vanhemmat osallistuivat muita useammin. Palveluista saadulla tuella ei ollut yhteyttä laajoihin terveystarkastuksiin osallistumiseen.

Sen sijaan palveluista saatu tuki sekä vanhemman kokemus tarkastuksesta olivat merkitsevästi yhteydessä toisiinsa: mitä hyödyllisempänä tarkastukset perheen kan-nalta koettiin, mitä paremmat vaikutusmahdollisuudet vanhemmilla niissä olivat ja mitä riittävämpää oli vanhemmuuteen saatu tieto ja tuki, sen riittävämmäksi arvioitiin myös yleinen palveluista saatu tuki. Saatu tulos vahvistaa käsitystä siitä, että laajoilla terveystarkastuksilla on hyvin merkittävä rooli perheiden tukemisessa.

72

Johtopäätökset Suurin osa vanhemmista koki äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon laajat terveystarkastukset hyödylliseksi perheelleen. Noin kaksi kolmasosaa vanhem-mista koki pystyneensä vaikuttamaan siihen, mistä asioista terveystarkastuksessa keskusteltiin, ja koki myös saaneensa riittävästi tietoa ja tukea vanhemmuuteen. Tulos kertoo siitä, että laajojen terveystarkastusten tavoite vanhempien ja koko perheen voimavarojen vahvistamisesta toteutuu hyvin, vaikka kehittämishaasteitakin on. Tar-kastusten kehittäminen yhteistyössä perheiden kanssa sekä aktiivinen palautteen ky-syminen on perusteltua, jotta laajat terveystarkastukset vastaisivat entistä paremmin vanhempien tarpeita.

Lapsen molemmat vanhemmat tai huoltajat saavat kutsun laajoihin terveystarkas-tuksiin. Tulosten mukaan molemmat vanhemmat osallistuivat äitiys- ja lastenneuvo-lan laajoihin terveystarkastuksiin enemmän kuin kouluterveydenhuollon tarkastuksiin. Molempien vanhempien tavoittaminen terveystarkastukseen on tärkeää koko perheen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen mahdollistumiseksi. Isien tukeminen osallis-tumaan aktiivisesti lapsen ja koko perheen arkeen edistää lapsen kehitystä (Sarkadi ym. 2008) ja parisuhdetta sekä isän omaa hyvinvointia (Hawkins ym. 2008, Horsley ym. 2008, Halme 2009).

Laajoihin terveystarkastuksiin osallistuivat muita vähemmän yksinhuoltajat ja ei-pysyvässä parisuhteessa olevat. Siksi laajaan terveystarkastukseen kutsumisen tapoja ja sisältöjä tulee kehittää myös yksinhuoltajia motivoiviksi ja kannustaa heitä osallis-tumaan laajaan terveystarkastukseen. (esim. Paananen ym. 2012). Huomiota on tar-peen kiinnittää tapaan kohdata yksinhuoltajavanhempi ja keskustella hänen kanssaan.

Vanhemmat, jotka olivat muuttaneet viimeisen vuoden aikana, osallistuivat lasta odottavan perheen laajaan terveystarkastukseen harvemmin kuin muut vanhemmat. Tämä on ymmärrettävää, koska äitiysneuvolan yksi laaja terveystarkastus voi jäädä toteutumatta muuton vuoksi. Muutto toiselle paikkakunnalle tarkoittaa myös neuvolan vaihtumista ja saattaa olla iso muutos erityisesti uudelleensynnyttäjille, jotka ovat tottuneet asioimaan samassa äitiys- ja lastenneuvolassa pitkän aikaa. Tämä saattaa lisätä heidän kohdallaan osallistumattomuutta laajaan terveystarkastukseen heille vähemmän tutussa neuvolassa.

Kouluterveydenhuollon laajat terveystarkastukset tavoittivat hyvin myös ne van-hemmat, joiden perheessä oli runsaasti lapsen kasvuun ja kehitykseen tai vanhempana toimimiseen liittyviä huolia. Samoin terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi koke-vat vanhemmat, työttömät ja ei-parisuhteessa elävät vanhemmat osallistuivat suhteel-lisesti paremmin kouluterveydenhuollon laajoihin terveystarkastuksiin. Kouluyhtei-sön toimin ja oppilashuollon moniammatisen yhteistyön kautta voidaan tarjota lapsel-le laaja-alaista tukea omassa arjen kehitysympäristössä. Laajoissa terveystarkastuksis-sa myös vanhempien omat huolet sekä terveys ja hyvinvointihaasteet saadaan keskus-teluun ja siten avautuu mahdollisuus vahvistaa vanhempien voimavaroja sekä järjes-tää tarvittaessa tukea ja hoitoa myös vanhemmalle. Oppilashuollon yhteistyönä jär-jestettävät vanhempien ryhmät voisivat tarjota näille vanhemmille merkittävää lisätu-kea (Hastrup ym. 2013).

Vanhemmat, jotka arvioivat terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi, osal-listuivat muita harvemmin äitiys- ja lastenneuvolan laajoihin terveystarkastuksiin. Samoin kävi lasta odottavien vanhempien kohdalla, kun perheessä oli runsaasti lapsen kasvuun ja kehitykseen tai vanhempana toimimiseen liittyviä huolia. Näillä vanhem-milla ei liene voimavaroja kiinnittää huomiota lasten ja koko perheen tuen tarpeisiin (Tuominen ym. 2011). Tukea tarvitsevat vanhemmat ja heidän lapsensa hyötyisivät

73

kuitenkin eniten laajoista terveystarkastuksista muun muassa suojaavien tekijöiden ja voimavarojen tunnistamisen osalta (Steward-Brown ym. 2011). Tukea tarvitsevien tavoittaminen ja motivointi laajoihin terveystarkastuksiin ja tuen kohdentaminen heil-le on yhtenä keskeisenä haasteena lasten ja perheiden terveyden ja hyvinvoinnin edis-tämisessä.

Laajat terveystarkastukset tavoittavat osan tukea tarvitsevista, mutta eivät kaikkia. Erityisen myönteistä on, että heikomman sosiaalisen aseman omaavat osallistuivat muita useammin laajoihin terveystarkastuksiin kuten myös työttömät ja taloudellisen tilanteensa tiukaksi kokevat. Vanhemmat, joilla ei ollut ammatillista koulutusta, koki-vat tarkastukset muita hyödyllisemmiksi. Laajoissa terveystarkastuksissa on mahdol-lista toimia terveys- ja hyvinvointieroja kaventavasti ja syrjäytymistä ehkäisevästi. Lähteet Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Hastrup A, Wallin M & Pelkonen M. 2012. Laaja

terveystarkastus. Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon.

Opas 22. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Halme N. 2009. Isän ja leikki-ikäisen lapsen yhdessäolo. Yhdessäoloa, isänä toimimiseen

liittyvää stressiä ja isän tyytyväisyyttä parisuhteessa kuvaavan rakenneyhtälömallin kehit-

täminen ja arviointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tutkimus 15.

Halme N & Perälä M-L. 2014. Lapsiperheiden huolet ja avunsaanti. Teoksessa Lammi-

Taskula J & Karvonen S (toim) 2014. Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Terveyden ja hy-

vinvoinnin laitos, Käsikirjoitus.

Hastrup A, Hietanen-Peltola M, Jahnukainen J & Pelkonen M (toim) 2013. Lasten, nuorten ja

lapsiperheiden palvelujen uudistaminen. Lasten Kaste –kehittämistyöstä pysyväksi toimin-

naksi. Raportti 3/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Hawkins AJ, Lovejoy KR, Holmes EK, Blanchard VL, Fawcett E. 2008. Increasing fathers'

involvement in child care with a couple-focused intervention during the transition to

parenthood. Family Relations 57, 49–59.

Horsley R, Canfield K, O´Donnell SL, Roid G. 2008. Fathers closeness: Its effect on married

men’s sexual behaviors, marital, and family satisfaction. Sexual Addiction & Compulsivity

15(1), 59–76.

Paananen R, Ristikari T, Merikukka M, Rämö A & Gissler M. 2012. Lasten ja nuorten hyvin-

vointi.

Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Raportti 52/2012. Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos.

Perälä M-L, Halme N & Kanste O. 2013. Johtaminen, palvelut ja lapsiperheiden hyvinvointi.

Teoksessa Reivinen J & Vähäkylä L (toim) 2013. Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hy-

vinvointi ja syrjäytyminen, 121–134. Suomen Akatemia, Tutkitusti-sarja.

Sarkadi A, Kristiansson R, Oberklaid F, Bremberg S. 2008. Fathers' involvement and chil-

dren's developmental outcomes: A systematic review of longitudinal studies. Acta

Paediatrica 97, 153–158.

Steward-Brown SI, McMillan A. 2011. Parenting for mental health: What does the evidence

say we need to do? Report of Workplace 2 of the DataPrev project. Health Promotion In-

ternational 26 (Supl. 1), doi:10.1093/heapro/dar056.

http://heapro.oxfordjournals.org/content/26/suppl_1/i10.full.pdf+html.

74

Tuominen A, Kettunen T, Lindfors P, Hjelt R & Hakulinen-Viitanen T. 2011. Varhaisen avun

viiveet lasten kehityksellisissä ja psyykkisissä vaikeuksissa. Sosiaalilääketieteellinen Aika-

kauslehti 3(48), 182-195.

Kirjoittajat Nina Halme, TtT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos nina.halme@thl.fi Tuovi Hakulinen-Viitanen, TtT, dosentti, tutkimuspäällikkö, Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos tuovi.hakulinen-viitanen@thl.fi Marke Hietanen-Peltola, LT, ylilääkäri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos marke.hietanen-peltola@thl.fi Marjaana Pelkonen, THT, dosentti, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysminis-teriö marjaana.pelkonen@stm.fi Marja-Leena Perälä, THT, dosentti, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos marja-leena.perala@thl.fi

75

2.3 PSYKOLOGI- JA KURAATTORIPALVELUT PERUSASTEELLA JA TOISELLA ASTEELLA

Kirsi Wiss & Vesa Saaristo

Johdanto Oppilas- ja opiskelijahuollolla tarkoitetaan oppilaan ja opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä, ylläpitämistä ja niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa (perusopetuslaki 628/1998, laki lukiolain muuttamisesta 478/2003, laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 479/2003 ). Perusopetuksessa terveydenhuoltolain (1326/2010) ja las-tensuojelulain (417/2007) mukaista toimintaa kutsutaan tavallisesti oppilashuoltopal-veluiksi. Tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädännön mukaan toisella asteella eli ammatillisessa koulutuksessa ja lukioissa opiskelijahuoltopalvelut ovat käytännössä terveydenhuoltolain mukaista opiskeluterveydenhuoltoa, johon sisältyy myös päihde- sosiaali- ja mielenterveystyötä.

Koulun sosiaalityön ja psykologitoiminnan järjestämistä ja tavoitteita käsiteltiin jo 1970-luvun alussa julkaistussa oppilashuoltokomitean mietinnössä (ks. Rimpelä 2008). Lastensuojelulaissa korostetaan ennakoivaa ja ehkäisevää työtä, johon kuuluu myös koulu- ja oppilaitosyhteisön tukeminen. Lain mukaan kunnan tulee myös järjes-tää koulupsykologi- ja kuraattoripalvelut alueensa esi- ja peruskoulujen oppilaille. Vastaavaa velvoitetta ei toistaiseksi ole toiselle asteelle määritelty. Kesäkuussa 2013 annetussa hallituksen esityksessä oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi (HE 67/2013) eh-dotetaan, että toisen asteen opiskelijoille mahdollistetaan samat psykologi- ja kuraat-toripalvelut kuin perusopetuksen oppilaille.

Tässä tarkastelussa psykologi- ja kuraattoripalvelut on rajattu kuvaamaan psykolo-gitoimintaa ja kuraattorityötä perusopetuksessa sekä lukioissa ja ammatillisissa oppi-laitoksissa. Tulokset ovat osa terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmä TEA-viisarin (www.thl.fi/teaviisari) tiedonkeruita vuosilta 2011 ja 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa -tie-donkeruihin vastaavat koulujen ja oppilaitosten rehtorit tai johtajat oppilas- ja opiske-lijahuoltoryhmän ja/tai johtoryhmän kanssa yhteistyössä joka toinen vuosi. Tiedonke-ruisiin vastasi vuoden 2011 syksyllä 2084 peruskoulua (72 %, N=2899; Saaristo ym. 2012) ja vuoden 2012 syksyllä 343 lukiota (86 %, N=398; Wiss ym. 2013) sekä 146 opetussuunnitelmaperusteista ammatilliseen perustutkintoon johtavaa koulutusta an-tavaa oppilaitosta (92 %, N=158; Saaristo ym. 2013). Tuloksia verrataan aiempiin vertailukelpoisiin tiedonkeruisiin (Wiss 2009, Wiss & Saaristo 2009, Wiss & Rimpelä 2010).

Palveluiden saatavuus ja henkilöstöresurssit Saatavuus Peruskoulujen psykologi- ja kuraattoripalvelujen saatavuutta on tarkasteltu vertailu-kelpoisesti vuosina 2009 ja 2011 Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskou-luissa -tiedonkeruissa kysymällä, oliko koulun käytettävissä ko. ammattihenkilöiden palveluja ja/tai toimintaa joko koulussa tai esimerkiksi vastaanottotilassa koulun ul-

76

kopuolella. Vastausvaihtoehdot olivat: ei tietoa, ei lainkaan ja kyllä. Vastaavanlaisesti palvelujen saatavuutta on selvitetty lukioissa ja toisella asteella vuosina 2008 ja 2012.

Kuvio 1. Psykologi- ja kuraattoripalveluiden saatavuus peruskouluissa lukuvuosina 2008–

2009 ja 2010–2011.

Tulosten mukaan lukuvuonna 2010–2011 psykologipalvelut olivat saatavilla 80 pro-sentissa ja kuraattoripalvelut 87 prosentissa peruskouluista (kuvio 1). Lukuvuonna 2008–2009 vastaavat luvut olivat psykologipalveluille 71 prosenttia ja kuraattorityöl-le 76 prosenttia.

Kuvio 2. Psykologi- ja kuraattoripalveluiden saatavuus ammatillista peruskoulutusta antavis-

sa oppilaitoksissa lukuvuosina 2007–2008 ja 2011–2012.

Ammatillisissa oppilaitoksissa psykologi- ja kuraattoripalvelujen saatavuus oli jonkin verran heikentynyt neljän vuoden seuranta-ajalla (kuvio 2). Lukuvuonna 2011–2012 psykologipalvelut olivat saatavilla 41 prosentissa ammatillisista oppilaitoksista. Neljä vuotta aiemmin vastaavat palvelut olivat joka toisen (49 %) oppilaitoksen käytettävis-sä.

77

Kuvio 3. Psykologi- ja kuraattoripalveluiden saatavuus lukioissa lukuvuosina 2007–2008 ja

2011–2012.

Lukioissa erityisesti kuraattoripalveluiden saatavuus oli parantunut neljässä vuodessa (kuvio 3). Lukuvuonna 2011–2012 kuraattoritoimintaa oli kolmessa neljästä (73 %) lukiosta. Vastaava luku neljä vuotta aiemmin oli 57 prosenttia. Koulujen ja oppilaitos-ten kuraattori- ja psykologipalveluiden saatavuudessa oli suurta vaihtelua alueiden ja kuntien välillä, mutta myös saman kunnan eri koulujen ja oppilaitosten välillä.

Henkilöstöresurssit Psykologi- ja kuraattoripalvelujen saatavuuden lisäksi peruskouluilta ja toisen asteen oppilaitoksilta selvitettiin käytössä olevien henkilöstöresurssien suuruutta.

Opiskelijamäärään suhteutettuna kuraattorin keskimääräinen työpanos ammatilli-sissa oppilaitoksissa oli 4,6 tuntia viikossa 100 opiskelijaa kohden, lukioissa 2 tuntia. Vuotta aiemmin vastaava tunnusluku peruskouluissa oli 2,7 tuntia viikossa/100 oppi-lasta.

Psykologin osalta vastaava tunnusluku oli peruskouluissa 1,2 tuntia ja lukioissa 1,3 tuntia viikossa. Ammatillisissa oppilaitoksissa psykologeja toimi niin vähän, että kes-kimääräiseksi työpanokseksi tuli 0 tuntia viikossa.

Oppilaitosten väliset erot psykologin ja kuraattorin mitoituksessa suhteessa opiske-lijamäärään olivat suuria. Psykologin työpanosta sataa opiskelijaa kohden oli eniten opiskelijamäärältään suurissa oppilaitoksissa, kuraattorin työpanosta opiskelijamää-rältään pienissä oppilaitoksissa.

Ammatillisissa oppilaitoksissa psykologin työpanosta oli eniten Lounais-Suomessa, Länsi- ja Sisä-Suomessa sekä suurissa kaupungeissa. Lukioissa alueelliset erot olivat pienempiä, mutta edelleen Lapissa ja Pohjois-Suomessa työpanosta oli keskimääräistä vähemmän.

Kuraattorimitoituksen osalta tilanne olin osin päinvastainen. Paras mitoitus oli maaseutumaisissa kunnissa. Eniten kehitettävää oli Lounais-Suomen lukioissa ja La-pin ammatillisissa oppilaitoksissa.

Peruskouluissa paras psykologimitoitus oli Ahvenanmaalla, Etelä-Suomessa, suu-rissa kaupungeissa ja oppilasmäärältään suurissa kouluissa. Myös kuraattorin työ-panosta oli suurissa kouluissa keskimääräistä enemmän, mutta alueelliset erot olivat pienempiä. Eniten kuraattorin työpanosta sataa oppilasta kohden oli Etelä-Suomessa, vähiten Itä-Suomessa.

78

Palveluiden järjestäminen Vuonna 2009 peruskoulujen sosiaalityöstä oli yleisimmin (60 %) vastuussa opetus-toimi. Sosiaalitoimi vastasi sosiaalityöstä 28 prosentissa ja terveystoimi kolmessa prosentissa kouluista. Psykologitoiminnasta opetustoimi vastasi joka toisessa (49 %) koulussa. Terveystoimen vastuulla psykologitoiminta oli joka neljännessä (25 %) ja sosiaalitoimen 15 prosentissa kouluista. (Wiss & Rimpelä 2010.)

Lukuvuonna 2011–2012 toisen asteen oppilaitosten kuraattorityöstä oli yleisimmin vastuussa koulutuksen järjestäjä (68 % ammatillisista oppilaitoksista ja 39 % lukiois-ta). Psykologipalveluista useimmin vastasi oppilaitoksen sijaintikunnan terveystoimi (vastaavat prosenttiosuudet 48 % ja 36 %).

Psykologien ja kuraattorien osallistuminen oppilas- ja opiskelijahuolto-ryhmän toimintaan

Lähes jokaisessa (99 %) peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksessa toimi yleisiä asioita käsittelevä oppilas- tai opiskelijahuoltoryhmä. Kolmessa neljästä (75 %) am-matillisesta oppilaitoksesta ryhmä kokoontui vähintään kerran kuussa. Lukioista (65 %) ja peruskouluista (68 %) vastaava osuus oli kaksi kolmasosaa. Joka neljännes-sä peruskoulussa oppilashuoltoryhmä kokoontui viikoittain. (Taulukko 1.) Taulukko 1. Oppilas- tai opiskelijahuoltoryhmän kokoontumistiheys peruskouluissa

lukuvuonna 2010–2011 toisen asteen oppilaitoksissa lukuvuonna 2011–2012.

Peruskoulut

% (N=2070) Lukiot % (N=343)

Ammatilliset % (N=146)

Ei ole oppilas-/opiskelijahuolto-ryhmää

1 1 1

Harvemmin kuin ker-ran kuukaudessa

31 34 24

Noin kerran kuukau-dessa

30 45 47

Noin kerran kahdessa viikossa

13 13 15

Noin kerran viikossa 25 7 12 Yhteensä 100 100 100 Lukioista 70 prosenttia ilmoitti opiskelijahuoltoryhmään kuuluneen lukuvuonna 2011–2012 kuraattorin tai sosiaalityöntekijän, psykologin vain noin joka toinen (49 %). Ammatillisissa oppilaitoksissa vastaavat luvut olivat kuraattorille 67 prosent-tia ja psykologille vain 19 prosenttia.

79

Yhteenveto ja johtopäätökset Psykologitoiminnan ja sosiaalityön tehtävänä on yhdessä koulu- ja opiskelutervey-denhuollon sekä koulujen ja oppilaitosten muun toiminnan kanssa edistää oppilaiden ja opiskelijoiden sekä koko koulu- ja oppilaitosyhteisön hyvinvointia. Näin toimien tuetaan samalla myös kokonaisvaltaisesti oppimista.

Koulun psykologitoiminnan ja kuraattorityön saatavuus oli peruskouluissa jonkin verran parantunut lukuvuodesta 2008–2009 lukuvuoteen 2010–2011 verrattuna. Myös lukioissa kyseisten palveluiden saatavuudessa oli neljän vuoden seuranta-ajalla (luku-vuodet 2007–2008 ja 2011–2012) havaittavissa samankaltainen kehityssuunta. Am-matillisten oppilaitosten kuraattori- ja psykologipalvelujen saatavuus oli samalla ajan-jaksolla heikentynyt. Vaikka palveluiden saatavuus peruskouluissa ja lukioissa oli parantunut aiemmasta, oli palveluiden toiminnassa edelleen puutteita näissäkin kou-lumuodoissa.

Oppilasmäärään suhteutettuna ammatillisissa oppilaitoksissa toimi lukioita ja pe-ruskouluja enemmän kuraattorityön ammattihenkilöitä. Toisaalta psykologin palvelu-ja oli saatavilla vain alle puolessa ammatillista koulutusta antavista oppilaitoksista.

Melkein kaikissa toisen asteen oppilaitoksissa toimi yleisiä asioita käsittelevä opis-kelijahuoltoryhmä. Psykologitoiminnan saatavuus oppilaitoksissa korostui myös oppi-lashuoltoryhmän toimintaan liittyvissä tuloksissa. Ammatillisissa oppilaitoksissa vain joka viidennessä (19 %) ja lukioista joka toisessa (49 %) opiskelijahuoltoryhmän kokoonpanoon kuului psykologi. Myös kuraattorityön työpanos puuttui joka kolman-nen (30–33 %) toisen asteen oppilaitoksen opiskelijahuoltoryhmästä. Tulokset nosta-vat esiin oppilashuollon moniammatillisen toiminnan mahdollisuudet ja haasteet kou-lu- ja oppilaitoshyvinvoinnin kehittämisessä ja edistämisessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitok-sissa -tiedonkeruiden tulosten mukaan psykologitoiminnan ja kuraattorityön saata-vuudessa, henkilöstöresursseissa, toiminnan järjestämisessä ja painotuksessa oli suu-ria eroja koulujen ja oppilaitosten välillä. Ajatuksia herättävää on se, että eroja koulu-jen ja oppilaitosten välillä ei ole vain eri maantieteellisten alueiden välillä, vaan myös saman kunnan eri koulujen ja oppilaitosten välillä.

Kaikkien oppilas- ja opiskelijahuoltopalvelujen, niin myös sosiaalityön ja psykolo-gitoiminnan, tulisi vastata koulujen ja oppilaitosten erityisiä tarpeita. Tällöin myös edellä kuvatut erot koulujen, oppilaitosten ja eri koulumuotojen välillä saattaisivat tietyissä tilanteissa kuvata tätä tarpeista selittyvää eroa. Näin ei kuitenkaan muiden tutkimusten (mm. Kouluterveyskysely) ja yhteiskunnallisen kokemuksen perusteella näyttäisi olevan. Kun koulujen ja oppilaitosten hyvinvointia tarkastellaan kokonaisuu-tena, ammatillisten oppilaitosten opiskelijat näyttäisivät tarvitsevan enemmän tukea ja ohjausta kuin tämänhetkisillä opiskelijahuollon voimavaroilla ja painotuksilla on mahdollista taata.

Lähteet

Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi

laeiksi 67/2013.

Kouluterveyskysely. www.thl.fi/kouluterveyskysely

Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 479/2003.

Laki lukiolain muuttamisesta 478/2003.

Lastensuojelulaki 417/2007.

Perusopetuslaki 628/1998.

80

Rimpelä M. 2008. Oppilashuolto kouluhyvinvoinnin ytimenä. Kirjassa Suortamo M, Laaksola

H & Välijärvi J. (toim.). Opettajan vuosi 2008–2009. Teemana hyvinvointi. PS-

kustantamo.

Saaristo V, Wiss K, Peltonen H & Kuusela J. 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

peruskouluissa 2011. Tiedä ja toimi 22.5.2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Saaristo V, Wiss K, Pirttiniemi J & Väyrynen P. 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämi-

nen ammatillisissa oppilaitoksissa 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta

tiiviisti 1/2013.

TEAviisari. www.thl.fi/teaviisari

Terveydenhuoltolaki 1326/2010.

Wiss K. 2009. Opiskelijahuoltopalvelujen järjestäminen ja henkilöstö. Teoksessa Rimpelä M,

Jarvala T, Kalkkinen P, Peltonen H & Rigoff A-M. (toim.) Hyvinvoinnin ja terveyden edis-

täminen lukioissa – perusraportti lukiokyselystä vuonna 2008. Opetushallitus ja Terveyden

ja hyvinvoinnin laitos.

Wiss K & Rimpelä M. 2010. Oppilashuollon henkilöstö ja toiminnan painotus. Teoksessa

Rimpelä M, Fröjd S & Peltonen H. (toim.) Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen perus-

opetuksessa 2009. Perusraportti. Koulutuksen seurantaraportti 2010:1. Opetushallitus.

Wiss K & Saaristo V. 2009. Opiskelijahuoltopalvelujen henkilöstö ja järjestäminen. Teoksessa

Väyrynen P, Saaristo V, Wiss K & Rigoff A-M. (toim.) Hyvinvoinnin ja terveyden edistä-

minen ammatillisissa oppilaitoksissa – perusraportti kyselystä vuonna 2008. Opetushallitus

ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Wiss K, Saaristo V, Peltonen H & Laitinen K. 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

lukioissa 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta tiiviisti 1/2013. Kirjoittajat Kirsi Wiss, TtM, asiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kirsi.wiss@thl.fi Vesa Saaristo, FM, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vesa.saaristo@thl.fi

81

2.4 OPISKELUTERVEYDENHUOLLON TILANNE Maire Kolimaa Yleistä opiskeluterveydenhuollosta Opiskeluterveydenhuolto kuuluu terveydenhuoltolain (1326/2010) 17 §:n mukaan lukioiden, ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskeli-joille. Opiskeluterveydenhuolto on jatkumo kouluterveydenhuollolle, mutta eroaa siitä sisällöltään. Opiskeluterveydenhuoltoon sisältyvät terveydenhuoltolain 17 §:n mukaan 1) oppilaitoksen opiskeluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä opiske-

luyhteisön hyvinvoinnin seuranta ja edistäminen, 2) opiskelijan terveyden ja hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen, 3) terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen järjestäminen sekä 4) opiskelijan erityisen tuen tai tutkimuksen tarpeen varhainen tunnistaminen ja

järjestäminen. Tarkemmin opiskeluterveydenhuoltoon oikeutetuista opiskelijoista, palvelujen järjes-tämisestä, terveysneuvonnasta, terveystarkastuksista, kouluyhteisön ja opiskeluympä-ristön terveellisyydestä ja turvallisuudesta, erityisen tuen tarpeen tunnistamisesta ja tuesta sekä terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden järjestämisestä säädetään valtioneu-voston asetuksessa (338/2011). Toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijoiden opiske-luterveydenhuollon sisältö eroaa terveystarkastusten osalta. Toisella asteella on kaksi määräaikaista terveystarkastusta, kun korkea-asteella terveystarkastukset tehdään terveyskyselyn perusteella.

Opiskeluterveydenhuolto on kunnan järjestämisvastuulla. Terveydenhuoltolaki an-taa kuitenkin mahdollisuuden järjestää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiske-lijoiden opiskeluterveydenhuolto kunnan suostumuksella myös muulla Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hyväksymällä tavalla. Toisen asteen ja ammatti-korkeakoulujen opiskeluterveydenhuolto on kunnallisen opiskeluterveydenhuollon järjestämää, sen sijaan yliopisto-opiskelijoiden opiskeluterveydenhuolto on Ylioppi-laiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) tuottamaa. Vuodesta 2011 on kokeiltu ammat-tikorkeakouluopiskelijoiden ns. YTHS-mallia kahdella paikkakunnalla (Lappeenranta ja Seinäjoki). Kokeilua seurataan ja arvioidaan. Arvioinnin perusteella tehdään johto-päätökset ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon järjestämista-vasta.

Opiskeluterveydenhuollon sisältö ja toimintatavat eroavat kouluterveydenhuollosta ja muusta terveyskeskustyöstä. Kouluterveydenhuolto on ehkäisevää terveydenhuol-toa, mutta opiskeluterveydenhuoltoon sisältyy ehkäisevän terveydenhuollon lisäksi myös sairaanhoitoa. Toisin kuin kouluterveydenhuollossa, opiskeluterveydenhuollos-sa on myös täysi-ikäisiä opiskelijoita. Näin ollen opiskeluterveydenhuollon henkilöstö asioi pääsääntöisesti opiskelijoiden itsensä kanssa huoltajien roolin jäädessä vähäi-semmäksi toisen asteen 16–18-vuotiaita nuoria lukuun ottamatta.

Opiskelu on opiskelijan työtä, ja opiskelijat tarvitsevat opiskelukykyä, kuten työn-tekijät tarvitsevat työkykyä. Opiskelu edellyttää riittäviä fyysisiä ja psyykkisiä voi-mavaroja, hyvää opetusta sekä oppimista tukevaa opiskeluympäristöä. Opiskeluter-veydenhuollossa kiinnitetään erityisesti huomiota opiskelukykyyn vaikuttaviin teki-jöihin, kuten opiskelijan omiin voimavaroihin, terveyteen, opiskelutaitoihin sekä opiskeluympäristöön ja -yhteisöön. Opiskelukykyyn vaikuttavat opiskelija itse, opis-

82

kelijan terveys, kehitysvaihe ja voimavarat. Opiskelukykyyn vaikuttavat lisäksi opis-kelijan persoonallisuus, itsetuntemus, elämäntilanne, sosiaaliset suhteet ja opiskelijan käyttäytymistottumukset. Opiskeluterveydenhuollon toiminnan tulee edistää opiskeli-jan työ- ja opiskelukykyä tukemalla opiskelijan fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja, turvaamalla hyvä fyysinen opiskeluympäristö ja toimivat työjärjestelyt. Opiskeluter-veydenhuollon on kiinnitettävä huomiota myös opiskeluyhteisön hyvinvointiin.

Opiskeluterveydenhuollon henkilöstön tulee olla perehtyneitä erityisesti opiskele-vien nuorten ja nuorten aikuisten kehitysvaiheeseen, terveysongelmiin ja opiskeluky-kyyn vaikuttaviin tekijöihin. Opiskeluterveydenhuollon henkilöstön tulee tehdä sau-matonta yhteistyötä oppilaitoksen muun opiskelijahuoltohenkilöstön ja muun henki-löstön kanssa. Opiskeluterveydenhuollon tila Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelma sisältää opiskeluterveydenhuollon kehittä-misen ja erityistä huomiota kiinnitetään ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden ter-veyspalvelujen kehittämiseen. Tarve ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden tukemi-seen on ilmeinen, koska heillä on tutkimusten mukaan huomattavasti enemmän ter-veyteen liittyvää riskikäyttäytymistä esimerkiksi humalajuomista ja tupakointia. He keskeyttävät opintonsa lukio-opiskelijoita yleisemmin.

Opiskeluterveydenhuollon ja sen seuraamisen eräänä haasteena on kattavan tilas-to- ja seurantatiedon puute. Opiskeluterveydenhuollosta puuttuu jatkuvasti päivittyvä tieto opiskeluterveydenhuollon sisällöstä, käynneistä ja kustannuksista. Seurantatieto on oleellinen edellytys kehittämistyölle ja sen arvioinnille. Sosiaali- ja terveysminis-teriö on selvittänyt erillisselvityksillä vuosina 2002 (STM 2003) ja 2011 (STM 2012) opiskeluterveydenhuollon tilaa kunnissa. Lisäksi THL (Wiss ym. 2012) ja THL yh-dessä Opetushallituksen kanssa (Saaristo ym. 2013, Wiss ym. 2013) ovat selvittäneet muun muassa opiskeluterveydenhuollon resursseja.

Vuoden 2012 STM:n selvityksen mukaan opiskelijoiden terveystarkastukset toteu-tuivat aikaisempaa paremmin. Opiskeluterveydenhuoltoa toteutetaan hyvin erilaisissa olosuhteissa: pienissä ja suurissa kunnissa; pienissä ja suurissa oppilaitoksissa; toisen asteen ja korkea-asteen oppilaitoksissa. Opiskeluterveydenhuollon toteuttaminen vaihteli myös terveyskeskusten välillä. Opiskelijoiden terveyttä edistävän ja sairauk-sia ehkäisevän toiminnan sekä terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen on muodostettava yhtenäinen kokonaisuus, jonka on edistettävä opiskelijan terveyttä, hyvinvointia ja opiskelukykyä. Selvitys osoitti, että opiskeluterveydenhuollon terveyden- ja sairaan-hoitopalvelut oli hajautettu eri toimipisteisiin ja eri työntekijöiden toteutettavaksi. Tilastointi ja seuranta olivat puutteellisia. Sisällöllisesti suurin haaste oli mielenterve-ys- ja päihdepotilaiden hoito. Palveluiden järjestämisessä suurimmat epäselvyydet koskivat ammatillisessa aikuiskoulutuksessa olevien opiskeluterveydenhuoltoa.

Selvityksen tulosten perusteella esitettiin toteutettavaksi useita jatkotoimenpiteitä. Paikallisella tasolla toimenpide-ehdotukset koskivat opiskeluterveydenhuollon palve-lujen saatavuutta, resursseja, opiskeluterveydenhuollon järjestämistä kokonaisuutena, henkilöstön osaamista, maksuja sekä opiskeluterveydenhuollon seurantaa, jatkuvaa kehittämistä ja sitä tukevan tiedon käyttöönottoa. Kansallisen tason toimenpide-ehdotukset liittyivät lainsäädäntöön, kuntien informointiin, tutkimus- ja kehittämis-toimintaan sekä seurantaan ja valvontaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportin (Wiss ym. 2012) mukaan opiskelu-terveydenhuollon kokonaisuus toteutui kolmessa neljästä terveyskeskuksesta. Parhai-

83

ten opiskeluterveydenhuollon kokonaisuus toteutui väestömäärältään pienissä alle 5 000 asukkaan terveyskeskuksissa sekä Lapissa ja Etelä- ja Lounais-Suomessa.

Käytännössä opiskeluterveydenhuollon yhtenäinen kokonaisuus tarkoittaa sitä, että samojen opiskeluterveydenhuoltoon perehtyneiden ammattihenkilöiden tulisi toteut-taa opiskelijoiden terveyden- ja sairaanhoito. Terveyskeskusten ilmoitusten mukaan 91 prosentissa terveyskeskuksista opiskelijalla oli mahdollisuus asioida saman ter-veydenhoitajan kanssa terveydenhoitopalvelujen lisäksi myös sairaanhoitopalveluissa. Vastaava luku lääkäripalveluille oli 57 prosenttia. Yleisemmin, 64 prosentissa terve-yskeskuksista, opiskeluterveyden sairasvastaanotto oli sijoitettu lääkäreiden normaa-lin vastaanottotoiminnan yhteyteen. Vain joka neljännessä terveyskeskuksessa sairas-vastaanoton ensisijainen järjestämispaikka oli opiskeluterveydenhuollon toimipistees-sä oppilaitoksessa ja 8 prosenttia terveyskeskuksista ilmoitti järjestävänsä opiskelijoi-den sairaanhoidon keskitetysti opiskeluterveydenhuollon toimipisteessä. Nämä vasta-ukset ovat ristiriidassa opiskeluterveydenhuollon kokonaisuuden toteutumista koske-vien tulosten kanssa. Kun opiskeluterveydenhuollon sairasvastaanotto järjestetään terveyskeskuslääkärin vastaanottotoiminnan yhteyteen, on vaarana, että lääkäri ei ole perehtynyt opiskeluterveydenhuoltoon ja sairauden yhdistäminen opiskelijan opiske-lukykyyn tai hyvinvointiin voi jäädä puutteelliseksi. Opiskeluterveydenhuollon henkilöstö Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen (STM 2012) mukaan valtakunnalliset hen-kilöstömitoitussuositukset toteutuivat opiskeluterveydenhuollossa vaihtelevasti. Luki-oiden opiskeluterveydenhuolto oli tulosten mukaan muita koulutusmuotoja paremmin resursoitu. Opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajavakanssit oli täytetty 89 pro-sentissa terveyskeskuksia ja ne olivat kokonaan täyttämättä 4 prosentissa. Terveyden-hoitajien työpanoksen osti kokonaan yksityiseltä palveluntarjoajalta kaksi kuntaa ja osittain kaksi. Lääkärin työpanoksen osti kokonaan yksityiseltä palveluntarjoajalta 12 terveyskeskusta ja osittain 16 terveyskeskusta. Opiskeluterveydenhuollon lääkärivirat olivat kokonaan täyttämättä kolmasosassa kuntia ja täytetty hieman alle puolessa kuntia. Opiskelijamäärältään kymmenen suurimman selvitykseen vastanneen kunnan kolmessa terveyskeskuksessa oli opiskeluterveydenhuollon lääkärinvirat täytetty. STM:n kyselyn vastaajat (75 %) nostivat päällimmäiseksi haasteeksi resurssivajeen.

Opiskeluterveydenhuollon henkilöstötilanne oli aikaisempiin vuosiin verrattuna parantunut, mutta siinä oli edelleen suuria puutteita. Lukioiden keskimääräinen ter-veydenhoitajamitoitus oli lähimpänä suosituksia kun taas ammatillisten oppilaitosten ja etenkin ammattikorkeakoulujen mitoitukset jäivät selvästi suosituksista. Lääkäri-resurssit olivat erittäin huonot kaikilla koulutusasteilla. Myös THL:n raportista (Wiss ym. 2012, Wiss ym. 2013) ilmenee, että opiskeluterveydenhuollon resursseissa on tapahtunut jonkin verran parannusta 2000-luvun puolivälin jälkeen, mutta tilanne on kaukana mitoitussuosituksista. Esimerkiksi vuonna 2007 opiskeluterveydenhuollon lääkäriä kohti oli keskimäärin 33 639 oppilasta, kun vastaava luku vuonna 2011 oli 7 048 (Wiss ym. 2013). Työpanoksen lisäyksestä huolimatta valtakunnallinen lääkärin henkilöstömitoitussuositus toteutui vuonna 2011 vain 17 prosentissa terveyskeskuk-sista. Lisäksi jatkossa on tarpeen tarkastella eri koulutusasteita erillisinä, koska ne eroavat toisistaan opiskeluterveydenhuollon sisällön osalta sekä opiskelijoiden oirei-lun, palvelujen tarpeen ja terveyskäyttäytymisen vuoksi.

84

Johtopäätökset Kunnallinen opiskeluterveydenhuolto on pirstaloitunut kunnan eri toimipisteisiin eri työntekijöiden toteuttamaksi toiminnaksi. Palveluissa ei toteudu asetuksen mukainen yhtenäinen kokonaisuus, jossa opiskelijan tarpeet tunnistetaan ja niihin pystytään vastaamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Opiskelijoiden tuen tarve on erilainen toisella asteella kuin korkea-asteella johtuen opiskelijoiden iästä ja kehitysvaiheesta. Toisella asteella ammatillisessa koulutukses-sa olevilla on lukiolaisia huomattavasti enemmän terveysongelmia ja suurempi tuen tarve.

Opiskeluterveydenhuoltoa vaivaa huomattava resurssivaje, erityisesti lääkärien osalta. Tämä on todennäköisesti johtanut siihen, että opiskeluterveydenhuollossa tar-jotaan vain osa opiskeluterveydenhuoltoon lain mukaan kuuluvia palveluja. Opiskeli-jat ovat ainakin toisen asteen osalta haavoittuva väestöryhmä, joka ei osaa hakea pal-veluja.

Opiskeluterveydenhuollon kehittämistä vaikeuttaa sekä kuntatason että valtakun-nan tason puutteellinen seuranta ja tilastointi.

Opiskeluterveydenhuollosta puuttuu kansallinen tutkimus- ja kehittämiskeskus. Kehittämistyötä on vaikea tehdä yksittäisessä pienessä opiskeluterveydenhuollon toimipisteessä muutenkin vähäisin voimavaroin.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2012 työryhmän kehittämään opiskelu-terveydenhuoltoa jatkotoimenpide-esitysten pohjalta. Työryhmän toimikausi päättyy vuoden 2013 lopussa. Työryhmän tavoitteena on tehdä ehdotuksia opiskelutervey-denhuollosta opiskelijoiden terveyden ja opiskelukyvyn ylläpitämiseksi ja edistämi-seksi. Erityisenä työryhmän painopistealueena on ammatillisen koulutuksen opiskeli-joiden opiskeluterveydenhuolto.

Työryhmän tehtävänä on tehdä ehdotuksia 1) opiskeluterveydenhuollon kehittämi-seksi sekä ehkäisevän toiminnan vahvistamiseksi erityisesti ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden opiskeluterveydenhuollossa, 2) opiskeluterveydenhuollon kehittämi-sestä osana valmisteilla olevan oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanoa, 3) työ-voima- ja aikuiskoulutuksessa olevien aikuisopiskelijoiden opiskelun terveydenhuol-lon sisällöstä, 4) opiskeluterveydenhuollon seurantajärjestelmän kehittämiseksi ja 5) opiskeluterveydenhuoltoon liittyvistä mahdollisista lainsäädännön muutostarpeista. Lisäksi työryhmän tehtävänä on seurata ns. Sora-lainsäädännön terveydenhuollolta edellytettävien toimenpiteiden etenemistä, kuten mahdollisten lainsäädäntöön tarvit-tavien muutosten ja toimintakäytäntöjen linjaamista sekä todistusten, lausuntojen ja ohjeistuksen laatimista. Lähteet Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 2011-2015.

Saaristo V, Wiss K, Pirttiniemi J & Väyrynen P. 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämi-

nen ammatillisissa oppilaitoksissa 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta

tiiviisti 1/2013.

STM. 2003. Opiskeluterveydenhuollon tila vuonna 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön työ-

ryhmämuistioita 2002:25.

STM. 2012. Opiskeluterveydenhuollon selvitys. Sosiaali- ja terveysministeriön Raportteja ja

muistioita 18.

Terveydenhuoltolaki (1326/2010).

85

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten

ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011).

Wiss K, Frantsi-Lankia M, Koskinen H & Saaristo V. 2012. Neuvolatoiminta, koulu- ja opis-

keluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto 2011. Asetuk-

sen (338/2011) toimeenpanon seuranta ja valvonta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ra-

portti 71/2012.

Wiss K, Hietanen-Peltola M & Pelkonen M & Saaristo V. 2013. Koulu- ja opiskeluterveyden-

huollon lääkärivoimavarojenkehitys terveyskeskuksissa vuosina 2005-2011. Tutkimuksesta

tiiviisti 3, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Wiss K, Saaristo V, Peltonen H & Laitinen K. 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

lukioissa 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta tiiviisti 1/2013.

Kirjoittaja Maire Kolimaa, TtM, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö maire.kolimaa@stm.fi

86

3 EHDOTUKSET LASTEN, NUORTEN JA PERHEIDEN EHKÄISEVIEN PALVELUJEN KEHITTÄMISEKSI

3.1 PALVELUKOKONAISUUDET JA PALVELUJEN

PORRASTAMINEN TUEN TARPEIDEN MUKAISESTI

Arja Hastrup, Marke Hietanen-Peltola, Marjaana Pelkonen  

Toimenpide-ehdotukset Kuntien valtuustot päättävät painopisteen siirtämisestä korjaavista palveluista

ehkäisevään työhön ja seuraavat palvelujen vaikutuksia ja kustannuskehitystä. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen järjestämisestä vastaavat tahot huo-

lehtivat, että palvelut järjestetään asiakaslähtöisenä palvelukokonaisuutena, jossa toteutuu hallintokuntien sekä perus- ja erikoistason välinen yhteistyö.

Palveluverkostojen tehtävänä on tukea kasvu- ja kehitysympäristöjä (koti, var-haiskasvatus, koulu ja vapaa-ajan ympäristöt) ja niissä toimivia aikuisia siten, et-tä lasten ja nuorten kehitystä ja hyvinvointia suojaavat tekijät vahvistuvat ja ris-kitekijät vähenevät. Samalla vähennetään poislähettämisen kulttuuria ja otetaan konsultatiiviset työmallit käyttöön.

Palvelujen vaikuttavuutta parannetaan varhentamalla, kohdentamalla ja porras-tamalla tukea ja hoitoa.

Palvelujen järjestäjä huolehtii lasten ja aikuisten palvelujen yhteensovittamisesta. Palvelujen yhteensovittaminen onnistuu monialaisen yhteistyön ja verkostotyön

avulla.

Lapsiin ja nuoriin investoiminen on inhimillistä ja kannattaa taloudellisesti Kuntien käyttömenoista menee tehtyjen selvitysten mukaan reilu kolmannes lapsiper-heiden palveluihin (sosiaali- ja terveydenhuolto, opetustoimi, kulttuuri ja liikunta), joissakin kunnissa alle 18-vuotiaiden palvelukustannusten osuus voi olla yli 50 % kunnan käyttömenoista (Narkilahti ym. 2012). Ei ole yhdentekevää, miten nämä pal-velut järjestetään ja saavatko lapset, nuoret ja perheet tarvitsemansa avun. Sektorikoh-taisten budjettien vuoksi palvelujen kokonaiskustannuksia ja erityisesti ehkäisevien palvelujen osuutta on vaikea hahmottaa. Tässä on kuitenkin onnistuttu esimerkiksi Oulun seudulla Kaste-ohjelmaan kuuluvassa Tukeva-hankkeessa (Tukeva Lapsiper-heiden hyvinvointihanke 2012). Osana lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmatyötä tehtiin talousselvitys, jonka tavoitteena oli tehdä näkyväksi kuntien lapsiperheiden palvelui-hin osoittamat voimavarat ja niiden kehitys. Korjaavien palvelujen kustannusten kas-vuprosentit olivat seuranta-aikana selvästi suurempia kuin ehkäisevien palvelujen kasvuprosentit (Narkilahti ym. 2012). Suunnan muutos on välttämätön ja se on mah-dollinen.

87

Investointi ehkäiseviin palveluihin kannattaa. Aluksi kustannukset väliaikaisesti nousevat, koska ehkäiseviin palveluihin tapahtuvan investoinnin lisäksi on maksetta-va runsaasta korjaavien palvelujen käytöstä. Erikoistuneiden palvelujen tarve ja kuormitus vähenevät myöhemmin, kun investoinneilla vahvistetaan lasten kasvu- ja kehitysympäristöjä (perhe, varhaiskasvatus, koulu, vapaa-ajan ympäristöt) ja perus-palveluja esimerkiksi palkkaamalla perhetyöntekijöitä. Näin on käynyt esimerkiksi Imatralla, jossa ennaltaehkäisevä työ on tuottanut nopeasti tulosta. Pitkäaikaisesti sijoitettujen lasten ja nuorten määrä ja lastensuojelun kokonaismenojen kasvu on saatu kääntymään laskuun (Kähkönen 2013). Tehdyt muutokset näkyvät muutaman vuoden viiveellä lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääntymisenä ja erityspalvelujen kustannusten vähenemisenä. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelukokonaisuus Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen järjestämisen lähtökohtana on monialainen palvelukokonaisuus, joka tarjoaa kaikki lasten, nuorten ja perheiden tarvitsemat pal-velut: ehkäisevät, tukevat, hoitavat ja muut peruspalvelut, erityispalvelut, konsultatii-viset palvelut (erityistason konsultaatiot perustasolle) ja erikoissairaanhoidon palvelut asiakaslähtöisenä kokonaisuutena (Taulukko 1). Palvelukokonaisuus muodostuu alle kouluikäisten, kouluikäisten ja opiskeluikäisten palveluverkostoista ja toimii yhteis-työssä aikuisten palveluiden kanssa. Perhekeskus on kehittyvä tapa organisoida yllä kuvatut alle kouluikäisten lasten palvelut yhdeksi kokonaisuudeksi. Perhekeskukset toimivat yhteistyössä kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja perheiden kanssa. Toimin-taa kehitetään perheiden kohtaamispaikaksi ja vertaistuen mahdollistajaksi. Perhe-keskus edellyttää toimijoiden yhteistyötä ja toimivaa monialaista johtamista. Perhe-keskus voi olla fyysinen paikka, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös palveluverkostoa, jossa eri toimijoiden työ on sovitettu toimivaksi ja yhteensovitetuksi kokonaisuudeksi (STM 2012). Koulu- ja opiskeluikäisten palveluverkostojen ytimen muodostaa oppi-las- ja opiskelijahuolto.

Perhekeskustoiminta sekä oppilas- ja opiskeluhuolto ovat Kaste-ohjelman kehittä-misen kärkiä vuosina 2012–2015. Kolmas kehittämisen kärki on lastensuojelu, jossa painotetaan avohuoltoa ja perhehoitoa (STM 2012). Järjestettäessä sosiaali- ja ter-veydenhuollon palveluja kunnan rajat ylittävillä alueilla on huolehdittava tiiviistä yhteistyöstä kuntien muiden lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kanssa (esim. sivistystoimi, nuorisotoimi, liikuntatoimi). Vain siten palveluiden on mahdollista muodostaa käyttäjien näkökulmasta toimiva kokonaisuus.

Kun nykyisistä hajanaisista palveluista muodostetaan asiakkaille ehyt ja heidän tarpeitaan vastaava kokonaisuus, voidaan poistaa päällekkäisyyksiä ja tavoittaa katve-alueet. Tällöin monialaisen verkoston voimavarat voidaan käyttää nykyistä tarkoituk-senmukaisemmin, vaikuttavammin ja taloudellisemmin.

Edellä kuvattu palvelukokonaisuus ei synny itsestään vaan uudistamiselle on luo-tava rakenteet. Rakenteet on luotava myös monialaiselle sektorirajat ylittävälle yh-teistyölle. Tarvitaan kunnallisen päätöksenteon tuki eli selvästi ilmaistu tahtotila ja strategiaan kirjatut tavoitteet. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma ja hyvinvoin-tikertomus ovat käyttökelpoisia työvälineitä tähän. Ne molemmat kokoavat yhteen kunnan toimijat yli hallinto- ja sektorirajojen. Hyvinvointisuunnitelmassa konkreti-soidaan tarvittavat toimenpiteet ja hyvinvointikertomuksessa kuvataan työn etenemi-nen ja arvioidaan toteutunutta toimintaa. Toiminnallisen ja monialaisen kokonaisuu-

88

den rakentamisessa hyödynnetään yhteensovittavaa johtamista (Perälä ym. 2012; ks. myös luku 3.5).

Kuntalaisten tarpeet huomioivan palvelukokonaisuuden rakentaminen merkitsee säästöjä. Eri hallintokuntien, järjestöjen ja seurakuntien palvelut on sovitettava yhteen johtamisen ja sopimusten avulla. Tämä onnistuu, kun toimijat tuntevat toisensa ja toistensa työn. Lisäksi säästöjä saadaan korvaamalla toimimattomat työtavat vaikutta-villa. Tämä edellyttää käytettävien työtapojen aktiivista arviointia ja näyttöön perus-tuvien vaikuttavien menetelmien käyttöön ottoa. Huolta on pidettävä myös työnteki-jöiden ja koko työyhteisön osaamisesta ja motivaatiosta. Osaamisen vahvistamisen on oltava suunniteltua ja säännöllistä sekä perustuttava jokaisen työntekijän oivalluk-seen omista oppimistarpeistaan. Johdon näkemys palvelujen uudistamisesta ja siinä tarvittavasta osaamisesta sekä näiden tukeminen ovat välttämättömiä. Taulukko 1. Lasten, nuorten ja perheiden monialaisten palvelujen kokonaisuus

Alle kouluikäisten lasten palvelu-verkosto (perhekeskus)

Kouluikäisten palvelu-verkosto

Opiskeluikäisten palveluverkosto (ml nykyisten palvelujen ulkopuolelle jäävät)

Ytimenä universaalit terveyspalve-lut koko ikäryhmälle

Ytimenä oppilashuolto koko ikäryhmälle (HE 67/2013)

Ytimenä opiskelijahuolto (HE 67/2013) koko ikäryhmälle

Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta ml. vanhempien hyvinvoinnin selvittä-minen, ehkäisevä mielenterveystyö ja ehkäisevä suun terveydenhuolto Esiopetuksen opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto esiopetuk-seen osallistuville

Perusopetuksen opetussuunni-telman mukainen oppilashuolto Kouluterveydenhuollon palvelut ml. vanhempien hyvinvoinnin selvittäminen, ehkäisevä mie-lenterveystyö ja ehkäisevä suun terveydenhuolto Psykologi- ja kuraattoripalvelut

Lukio- ja ammatillisen koulutuksen opetus-suunnitelman mukainen opiskelijahuolto Opiskeluterveydenhuollon palvelut sisäl-täen suun terveydenhuollon ja seksuaaliter-veyden sekä päihde- ja mielenterveystyön Psykologi- ja kuraattoripalvelut

Muut sosiaali- ja terveyspalvelut Ehkäisevä perhetyö Ehkäisevä perhetyö Nuorisoasemat ja muut nuorille suunnatut

päihdehuollon erityispalvelut Kasvatus- ja perheneuvolapalvelut Kasvatus- ja perheneuvolapal-

velut

Lapsi- ja perhekohtainen lastensuo-jelu

Lapsi- ja perhekohtainen lasten-suojelu

Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu (alle 18v; jälkihuolto ad 21 v)

Sosiaalityö (mm. lastenvalvoja ja toimeentulotuki)

Sosiaalityö (mm. lastenvalvoja ja toimeentulotuki)

Sosiaalityö (mm. sosiaalihuollon kuntout-tava työtoiminta, toimeentulotuki)

Puheterapia, fysioterapia, toiminta-terapia, ravitsemusterapia, psykolo-gin palvelut ym.

Puheterapia, fysioterapia, toi-mintaterapia, ravitsemusterapia, psykologin palvelut ym.

Puheterapia, fysioterapia, toimintaterapia, ravitsemusterapia, psykologin palvelut ym.

Työterveyshuolto (työssä käyville) Sairauksien hoito Nykyisen perusterveydenhuollon sairauksien hoito sekä somaattisen ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut Lasten vanhempien sairauksien ja ongelmien hoito (mm. päihdepalve-lut)

Nykyisen perusterveydenhuol-lon sairauksien hoito sekä so-maattisen ja psykiatrisen eri-koissairaanhoidon palvelut Lasten vanhempien sairauksien ja ongelmien hoito (mm. päih-depalvelut)

Terveyskeskuspalvelut (mm. lääkärin palvelut koulutuksen ulkopuolella oleville) Nykyisen somaattisen ja psykiatrisen eri-koissairaanhoidon palvelut

Vammaispalvelut ml kehitysvammapalvelut Kasvatus- ja koulutuspalvelut Varhaiskasvatus ja esiopetus Perusopetus Lukio- ja ammatillinen koulutus Verkosto toimii kiinteässä yhteistyössä Järjestöt, Seurakunnat Yksityiset palveluntuottajat Muut arjen tukimuodot

Etsivä nuorisotyö, muu nuoriso-toimi Järjestöt, Seurakunnat Yksityiset palveluntuottajat Poliisi

Etsivä nuorisotyö, muu nuorisotoimi Järjestöt, Seurakunnat Yksityiset palveluntuottajat TE-toimistot, työpajat; Poliisi

89

Tuki lasten ja nuorten kasvu- ja kehitysympäristöihin ja konsultatiiviset työmallit käyttöön Tavoitteena on, että lasten ja nuorten keskeiset kasvu- ja kehitysympäristöt, koti, var-haiskasvatus, koulu ja vapaa-ajan ympäristöt edistävät ja suojaavat lasten ja nuorten tervettä kehitystä ja hyvinvointia mahdollisimman hyvin. Tämä edellyttää muun mu-assa, että lasten ja nuorten kanssa toimivat aikuiset ymmärtävät lasten kehitystä ja heillä on taitoja kohdata lapset yksilöinä, tukea heidän vahvuuksiaan ja toimia ongel-mia ennakoivasti ja ehkäisevästi. Esi- ja perusopetuksessa sekä toisen asteen oppilai-toksissa tehtävä monialainen oppilas- ja opiskelijahuoltotyö tarjoaa tähän erinomaisen mahdollisuuden. Samaan aikaan on aktiivisesti vähennettävä riskiä aiheuttavia tekijöi-tä.

Lapsen ja nuoren tarvitsema tuki ja hoito pyritään järjestämään peruspalveluissa. Tavoitteena on, että erityispalvelut tulevat peruspalveluiden tueksi lasten normaalei-hin kasvu- ja kehitysympäristöihin kotiin, päivähoitoon ja kouluun. Tuen ja hoidon tuominen kehitysympäristöihin pitää sisällään erityispalveluiden tuen peruspalveluis-sa työskenteleville aikuisille. Yksi ensimmäisen Kaste -ohjelmakauden keskeinen tulos on perus- ja erikoispalveluiden suhteen muuttaminen (Hastrup ym. 2013). Kun lapsella on vaikeuksia, perinteinen tapa on ollut lähettää lapsi erikoissairaanhoitoon tai muihin erityispalveluihin. Tätä poislähettämisen kulttuuria on pyritty aktiivisesti vähentämään ja kutsuttu tarvittavat asiantuntijat kouluun tai päivähoitoon. Lapsen ja hänen perheensä kannalta tämä on radikaali uudistus: lasta ei siirretä pois esimerkiksi sairaalaan, vaan hän voi jatkaa arkista elämäänsä tutussa ympäristössä ja tuttujen ihmisten kanssa. Aikuiset saavat tietoa, ohjeita ja tukea lapsen tilanteen ymmärtämi-seen ja tukemiseen. Aikaisemmin lasta hoidettiin erillään ja aikuiset jatkoivat vanhaa toimintatapaansa. Lapsen palattua sairaalasta hän ei välttämättä saanut edelleen tarvit-semaansa tukea kehitysympäristössään. Uudistus hyödyttää kaikkia osapuolia. Vaikuttavuutta parannetaan tukea ja hoitoa varhentamalla, kohdentamalla ja porrastamalla Palvelujen perustan muodostavat toimivat ja laadukkaat ehkäisevät palvelut, joita vahvistetaan. Porrastamalla ehkäiseviä palveluja tuen tarpeen mukaisesti on mahdol-lista varhentaa avun saamista. Tämä tarkoittaa, että entistä paremmin otetaan huomi-oon asiakkaan ongelmien vaikeusaste sekä tarvittavan tuen kesto ja voimakkuus. Sai-rauksien hoidossa perustason resurssien vahvistaminen mahdollistaa toimivan hoidon porrastuksen perus- ja erityistason välillä. Näin paine erityistason palveluissa vähenee ja resursseja vapautuu konsultatiiviseen työhön.

Kun ehkäisevissä palveluissa tuki porrastetaan ja sen riittävyys varmistetaan, pys-tytään lapsia, nuoria ja perheitä auttamaan nykyistä varhemmin ja vaikuttavammin. Varhaisen ja kohdennetun tuen ja hoidon avulla vähennetään lastensuojelun ja eri-koispalvelujen tarvetta ja hillitään kustannusten nousua.

90

Kaikille on tarjolla arjen tukea sekä universaalia yksilökohtaista ja ryhmä-muotoista tukea (mm. kotipalvelua ja vanhemmuuden tukea). Lisätukea tarvitseville on tarjolla kevyempää yksilökohtaista ja ryhmämuo-toista varhaista tukea (mm. ehkäisevää perhetyötä, ehkäisevää parisuhdetyö-tä). Vahvempaa tukea tarvitseville on tarjolla intensiivistä yksilökohtaista ja ryhmämuotoista tukea (esim. käytöshäiriöihin).

Lapsen, nuoren ja perheen voimavaroja voidaan vahvistaa tukemalla perheen arkea muun muassa kotipalvelun avulla ja leikkikenttätoiminnalla. Universaalit, kaikille tarkoitetut palvelut muodostavat uudistamisen perustan. Niiden on oltava hyvin toi-mivia, lähellä, helposti saatavilla, riittävän hyvin resursoituja ja kyettävä tunnista-maan lisätukea tarvitsevat lapset ja aikuiset, perheet ja ryhmät. Lisätukea tarvitseville tarvitaan sujuva ja ennalta sovittu palvelupolku, joka otetaan käyttöön heti kun tuen tarve on tunnistettu. Universaaleja palveluita ovat äitiys- ja lastenneuvolat, varhais-kasvatus, koulut ja oppilaitokset, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä muu oppi-las- ja opiskelijahuolto. Neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa vuoden 2011 alusta käynnistetyt lakisääteiset koko perheen huomioivat laajat terveystarkastukset laajen-tavat nykyisten toimijoiden työtä ja verkostoivat mukaan monialaisen tiimin. Niillä on hyvin toimiessaan suuri potentiaali varhentaa vanhempien ja lasten tuen tarpeiden tunnistamista ja tarvittavan tuen tarjoamista.

Esimerkkinä universaalista palvelusta on raskauden aikaa varten kehitetty tuen polku. Toimintamalli on muuttunut pysyväksi toiminnaksi ja samalla laajentunut hy-vinvointineuvolaksi, jossa monialainen tiimi on täydentynyt perhetyöntekijällä ja aikuissosiaalityöllä. Kouluikäisten vanhemmuuden tuen mallina on hyviä kokemuksia vanhempainilloista, joissa vanhemmat ja lapset käyvät yhdessä ja erikseen asiantunti-joiden ohjaamana keskusteluja lapsen ikäkauteen liittyvistä haasteista, kuten murros-iästä. Ne tarjoavat vanhemmille tiedon lisäksi hyviä käytännön toimintamalleja ja vertaistukea. Varhaiskasvatuksessa vanhemmuuden tuki toteutuu yhteistoiminnassa eli kasvatuskumppanuudessa vanhempien kanssa. (Hastrup ym. 2013.)

Kun ongelma on vielä lievä tai huoli pieni, niin apu löytyy nopeasti annettavasta pienimuotoisesta lisätuesta. Näitä toimintamuotoja ja menetelmiä kutsutaan varhaisen tuen malleiksi. Niiden toteuttamistapa voi vaihdella. Esimerkkejä varhaisen tuen mal-leista ovat vertaisryhmät, ehkäisevä perhetyö ja varhainen tuki kasvatuksellisiin ky-symyksiin. Varhaista tukea voidaan tarjota myös osana universaaleja palveluja. Jotta apua voidaan tarjota nykyistä varhemmin, on varhaista tukea eri muodoissaan eri-ikäisille tarpeen huomattavasti lisätä ja vahvistaa.

Lapsille, nuorille ja perheille, jotka kokevat tarvitsevansa vahvempaa ja pitkäkes-toisempaa apua, on tarjottava intensiivistä tukea. Näissä asiakkaan on mahdollista tavata työntekijää tiheästi ja pohtia asioita syvällisemmin. Tuen tulee käynnistyä no-peasti ja kestää riittävän pitkän ajan. Myös intensiivistä tukea on mahdollista viedä lapsen ja nuoren kehitysympäristöön, kotiin, päivähoitoon ja kouluun. Esimerkkejä ovat haastavassa elämäntilanteessa olevien pikkulapsiperheiden tukeminen ja toimin-tamalli nuorille, joilla on koulunkäynnin ongelmia. Intensiivistä tukea on tarjolla liian vähän ja sitä tarjotaan usein liian myöhään. Hoitamattomat ongelmat yleensä vaikeu-tuvat ja voivat johtaa syrjäytymiskierteeseen ja jatkua sukupolvelta toiselle.

91

Lapsiperheiden, lasten ja nuorten tukea ja sairauksien hoitoa kehitetään yhtenä ko-konaisuutena peruspalveluista aina vaativaan erityistason hoitoon saakka. Sairauksien hoito ja tuki järjestetään siten, että siihen sisältyy asiakaslähtöisesti luodut hoito- ja palveluketjut sekä palveluohjaus.

Hoito ja tuki porrastetaan tarkoituksenmukaisesti:

Lähipalveluna tarjottavissa ehkäisevissä palveluissa aloitetaan määräai-kaisten seurantojen ja lisäkäyntien yhteydessä tuen ja hoidon tarpeen sel-vittely sekä tarvittaessa varhainen tuki ja hoito; Lähipalveluna toteutetaan lasten perustason sairauksien hoitoa, jossa hyö-dynnetään nykyistä enemmän erikoislääkäritason konsultatiivisia palvelu-ja (nyk. perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito yhdessä lähipalvelu-na); Keskitettynä järjestetyt erikoissairaanhoidon palvelut; Valtakunnallisesti ja alueittain keskitetysti hoidettavat sairaudet.

Lasten ja aikuisten palvelujen yhteensovittaminen Lasten ja aikuisten palvelut yhteen sovitetaan siten, että lasten palveluissa otetaan huomioon vanhempien tai huoltajien tuen ja hoidon tarve ja aikuisten palveluissa ko. aikuisten huollossa olevien lasten tuen tarve.

Lapset aikuisten palveluissa Aikuisten sosiaali- tai terveyspalveluissa on aina selvitettävä, onko aikui-sen vastuulla alaikäisiä lapsia ja tarvitsevatko nämä tukea sekä järjestettä-vä sitä riittävästi. Tämä on tärkeää aikuisten mielenterveys- ja päihdeon-gelmien hoidossa (ylisukupolvisten ongelmien ehkäiseminen) ja myös, kun vanhemmalla on vakava pitkäaikaissairaus. Lisäksi on autettava lapsia perheissä, joissa on väkivaltaa, työttömyyttä tai taloudellisia vaikeuksia. Aikuiset lasten palveluissa Lasten sosiaali- ja terveyspalveluissa on selvitettävä perheen aikuisten hoidon ja tuen tarve sekä ohjattava heidät tarvitsemiinsa palveluihin.

Lähteet Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Hastrup A, Wallin M & Pelkonen M. 2012. Laaja

terveystarkastus. Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 22/2012.

92

Hastrup A, Hietanen-Peltola M, Jahnukainen J & Pelkonen M (toim.). 2013. Lasten, nuorten ja

lapsiperheiden palvelujen uudistaminen. Lasten Kaste – kehittämistyöstä pysyväksi toimin-

naksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 3/2013.

Kähkönen E. 2013. Ennalta ehkäisystä tuli investointi. Tesso. Sosiaali- ja terveyspoliittinen

aikakauslehti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja sosiaali- ja terveysministeriö, 5/2013.

Narkilahti J, Hassi L & Rimpelä M. 2012. Oulun seudun kuntien lapsi- ja nuorisopolitiikan

talous vuosina 2005-2011.

http://www.seutunappi.fi/lnpo/oulun_seudun_lapsi-_ja_nuorisopolitiikan_talous

Perälä M-L, Halme S, Nykänen S. 2012. Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteen sovit-

tava johtaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 19/2012.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2012. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisoh-

jelma (Kaste) 2012–2015. Toimeenpanosuunnitelma. Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkai-

suja 20/ 2012.

Tukeva Lapsiperheiden hyvinvointihanke. 2012. Tukeva-työkalupakki.

http://www.e-julkaisu.fi/tukeva-tyokalupakki/

Kirjoittajat Arja Hastrup, TtM, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arja.hastrup@thl.fi Marke Hietanen-Peltola, LT, ylilääkäri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos marke.hietanen-peltola@thl.fi Marjaana Pelkonen, THT, dosentti, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysminis-teriö marjaana.pelkonen@stm.fi

93

3.2 UUDISTUVAT TOIMINTATAVAT ÄITIYS- JA LASTENNEUVOLATOIMINNAN SEKÄ KOULUTERVEYDENHUOLLON KEHITTÄMISEN TUKENA

Marjaana Pelkonen, Tuovi Hakulinen-Viitanen, Marke Hietanen-Peltola Toimenpide-ehdotukset Lapsen kehitystä ja hyvinvointia suojaavat tekijät ml perheen ja lapsen voimava-

rat otetaan keskiöön terveystarkastusten ja terveysneuvonnan sisällöissä. Neuvolan ja kouluterveydenhuollon henkilöstö varhentaa huoliin tarttumista ja

hyödyntää entistä aktiivisemmin lapsen ja vanhemman vahvuuksia ja muita voi-mavaroja ratkaisujen hakemisessa.

Kunnat jatkavat laajojen terveystarkastusten laadullista kehittämistä ja niiden toteuttamisen edellytysten varmistamista. Ne luovat THL:n tuella järjestelmän laajojen terveystarkastusten seuraamiseksi ja arvioimiseksi.

Kunnat ottavat asiakkaat mukaan kehittämään laajoja terveystarkastuksia ja hyö-dyntävät kerättyä asiakaspalautetta aktiivisesti.

Kunnat kehittävät neuvolatoiminnan ja kouluterveydenhuollon työotetta tär-keimpinä arvoina luottamuksellinen vuorovaikutus ja asiakaslähtöisyys ja ottavat niiden mukaisesti käyttöön puheeksi ottamisen ja muita tuen tarpeen tunnistami-sen toimintatapoja.

THL tukee kuntia vaikuttavien menetelmien käyttöön otossa ja arvioinnissa sekä tuottaa yhteistyössä STM:n kanssa tietoa määräaikaisten terveystarkastusten merkityksestä kohderyhmän väestölle ja niissä käytettyjen menetelmien vaikut-tavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta väestön terveydelle ja hyvinvoinnille.

THL laatii valtakunnallisia ohjeistuksia ja muita työtä tukevia apuvälineitä eh-käisevien palvelujen kehittämisen tueksi.

Johdanto Äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon palvelut universaaleina palve-luina tavoittavat hyvin kohderyhmänsä. Niissä tarjoutuvat mahdollisuudet hyvinvoin-nin edistämiseen ja pulmien ehkäisyyn on käytettävä tehokkaasti hyväksi. Tämä on-nistuu, kun huomiota kiinnitetään lapsen hyvinvointiin vaikuttaviin keskeisiin seik-koihin, tunnistetaan riskiä aiheuttavat tekijät sekä vanhempien kokemat huolet ja on-gelmat ja ryhdytään toimiin nykyistä selvästi varhaisemmassa vaiheessa (ks. myös luku 3.1). Lapsen hyvinvointia suojaavat tekijät terveystarkastusten ja terveysneu-vonnan keskiöön Lapsen hyvinvointia suojaavista ja vahvistavista tekijöistä on runsaasti tutkimusnäyt-töä (Taulukko 1). Ehkäisevissä palveluissa kerrotaan ymmärrettävällä tavalla näistä tekijöistä vanhemmille ja ohjataan mahdollisimman konkreettisin keinoin vanhempia

94

tukemaan niitä. Äitiys- ja lastenneuvolassa sekä kouluterveydenhuollossa on hyvät mahdollisuudet tukea pitkäjänteisesti lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta ja konk-retisoida huolehtivan kasvatuskulttuurin ominaispiirteitä ja merkitystä. Lapsen on tärkeä saada osakseen lämpöä ja arvostusta, mutta hänen toiminnalleen on asetettava myös rajoja. Vanhempien tehtävänä on opastaa lasta ottamaan muut huomioon ja vähitellen pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan mukaan lukien terveyttä edistä-vät elintavat, harrastukset ja ystävät. Koska vanhempien oma hyvinvointi luo pohjan lapsen hyvinvoinnista huolehtimiselle, kiinnitetään vanhempien hyvinvointiin ja sen vahvistamistarpeisiin aktiivista huomiota. Lapsen omien vahvuuksien tunnistaminen ja vahvistaminen on lapsen jokaisen kehitysympäristön tärkeä tehtävä. Näin tuetaan lapsen itsetuntemusta, itsetuntoa ja oman paikan löytämistä sekä pärjäämistä.

Perheen ja lapsen voimavarat on tärkeä tunnistaa terveystarkastuksessa ja ottaa ne myös keskustelussa esiin. Perheiden ei aina ole helppo itse tunnistaa voimavarojaan, etenkään tilanteissa joissa on paljon huolia ja perhe on kuormittunut. Voimavarojen ja hyvin sujuvien asioiden selkeä esiinotto tarkastustilanteessa tarjoaa onnistumisen kokemuksia ja voimaannuttaa perhettä. Etenkin tilanteissa, joissa etsitään ratkaisuja huolenaiheisiin ja ongelmiin, tulee vastapainoksi tuoda esiin vahvuudet. Perheen omi-en vahvuuksien ja voimavarojen avulla ja niitä hyväksi käyttäen voidaan myös löytää ratkaisut ongelmiin, ja ne vaikuttavat myös tarvittavan tuen laatuun ja määrään. Osa vanhemmista ja muista lapsen kanssa toimivista aikuisista voi tarvita tukea lapsen vahvuuksien havaitsemisessa ja sanoittamisessa.

Jos perheessä on vaikeuksia, lasta suojaa ikätasoisen tiedon ja ymmärryksen saa-minen. Se voi tarkoittaa lapsen ikä- ja kehitystason mukaisesti käytävää keskustelua perheen tilanteesta tai vanhemman sairaudesta. Vanhemmilta voi tiedustella, onko asioista puhuttu kotona, ja lapselta mitä hän ajattelee puheena olevasta asiasta ja onko hänellä asiaan liittyviä huolia tai pelkoja. Asioista saa ja pitää puhua lapsen läsnä ollessa. Lisätukena voi käyttää esimerkiksi Lapset puheeksi -toimintatapaa (Solanta-us 2006) ja aiheesta tuotettua lapsille, nuorilla ja vanhemmille tarkoitettua kirjallista materiaalia (Solantaus 2002, 2005, 2010).

95

Taulukko 1. Lapsen kehitystä ja hyvinvointia suojaavia ja riskiä aiheuttavia tekijöitä. (Kaukonen 2012, myös Afifi & MacMillan 2011, Bell ym. 2013)

Hyvinvointia suojaavia tekijöitä Riskiä aiheuttavia tekijöitä

Turvalliset, pysyvät ja hyvinvoivat aikuiset ml. vanhempien toimiva parisuhde

Hyvä suhde vanhempiin varhaisesta vuoro-vaikutuksesta alkaen

Huolehtiva kasvatuskulttuuri, ml. lapsen temperamentin tukeminen

Lapsen vahvuudet, kokemus omasta pärjää-misestä

Hyvä terveys

Terveelliset elämäntavat

Perheen yhteinen aika

Ystävät ja hyvät sosiaaliset taidot

Erityisongelmien asianmukainen huomiointi: päiväkoti, koulu

Ikätasoisen tiedon ja ymmärryksen saaminen, kun perheessä tai itsellä on vaikeuksia tai sairauksia

Raskauden aikaiset ongelmat

Vanhempien mielenterveys- ja päihdeongel-mat, vakava sairaus, pitkittyneet toimeentulo-ongelmat

Kaltoinkohtelu, perheväkivalta

Haitalliset kasvatusmenetelmät

Kuormittavat elämäntapahtumat

Perherakenteen haavoittuvuus mm. yksin-huoltajuus

Kiusaaminen ja kiusatuksi joutuminen

Yksinäisyys

Lapsen fyysiset sairaudet, oppimisvaikeudet

Epäterveelliset elintavat

Vanhempien matala koulutustaso

Riskiä aiheuttavat tekijät nuoren kaveripiiris-sä

Riskitekijöiden kasautuminen

Äitiys- ja lastenneuvolassa sekä kouluterveydenhuollossa kiinnitetään mahdollisim-man varhaisessa vaiheessa huomiota myös riskiä tuottaviin tekijöihin (Taulukko 1). Näistä keskeisiä ovat vanhempien vakavat ongelmat, haitalliset kasvatusmenetelmät sekä lapseen kohdistuva väkivalta ja kiusaaminen.

Jotta riskiä aiheuttaviin tekijöihin pystytään tarttumaan nykyistä varhemmin tai jo-pa ehkäisemään niitä (Kuviot 1 ja 2), on vanhempien esille tuomat lapseen ja van-hemmuuteen liittyvät huolet ja ongelmat otettava välittömästi keskusteluun ja etsittä-vä niihin ratkaisuja yhdessä vanhempien ja lapsen kanssa lapsen ja vanhempien voi-mavaroja vahvistaen. Ehkäisevissä palveluissa otetaan aktiivisesti käyttöön edellises-sä luvussa kuvattuja varhaisen tuen malleja ja järjestetään tarvittavaa muuta tukea ja apua. Näihin kuuluu terveydenhoitajan tai lääkärin tarjoama tavoitteellinen lisätuki, esimerkiksi keskusteluapu lapsen kasvatusta koskevissa kysymyksissä. Joskus riittää, kun perhe itse kiinnittää asiaan aktiivista huomiota ja seuraa omaa tilannettaan.

Joskus vanhempi voi tarvita huoleen liittyvien uhkien tai riskien konkretisointia. Samanaikaisesti tarkastellaan hänen kanssaan olemassa olevia voimavaroja, jotka motivoivat häntä muutokseen. Asiakkaan kanssa sovitaan tavoitteesta ja sen saavut-tamisen keinoista ja tarvittavasta seurannasta.

96

Vaikeudet Suojaavat Aletaan Puututaan, Korjaavat kohtaavat tekijät nähdä kun ongelmat toimenpiteet lasta tai heikkenevät vaikeuksia isoja käynnistyvät perhettä ----X------------------X-----------------X-----------------X------------------X------------- Aika: kuukausia, vuosia Kuvio 1. Tilanteen kulku, kun lapsen ja perheen vaikeuksiin ei reagoida ajoissa (Niemelä

ym. 2012) Vaikeudet Varhainen Ratkaisuja Suojaavia Seuranta kohtaavat puheeksi- etsitään tekijöitä ja tukeminen lasta tai otto yhdessä vahvistetaan jatkuvat tarpeen mukaisesti perhettä ----X-----------------X-----------------X-----------------X-----------------X--------------- Aika: päiviä, viikkoja

Kuvio 2. Tilanteen optimaalinen kulku, kun vaikeuksiin reagoidaan ajoissa.

Laajojen terveystarkastusten laadullinen kehittäminen Laajat terveystarkastukset ovat merkittävä keino kiinnittää huomiota lapsen ja nuoren hyvinvointiin olennaisesti vaikuttaviin seikkoihin, etenkin vanhempien ja koko per-heen hyvinvointiin. Laajoja terveystarkastuksia on vuoden 2014 alkuun mennessä toteutettu kunnissa noin kolme vuotta. Tässä ajassa on luotu monet perusrakenteet ja harjaannuttu molempien vanhempien kohtaamiseen ja keskusteluun koko perheen terveydestä ja hyvinvoinnista. Seuraavina vuosina panostetaan laajojen terveystarkas-tusten laadulliseen kehittämiseen. Laadullinen kehittäminen tarkoittaa muun muassa sitä, että kunnat ottavat asiakkaat mukaan kehittämään laajoja terveystarkastuksia ja hyödyntävät aktiivisesti kerättyä asiakaspalautetta erilaisilta perheiltä. Laajojen terve-ystarkastusten sisältöalueita on tarpeen käsitellä yhdessä henkilöstön kanssa mo-niammatillisesti. Tarpeen on myös suunnitella monialaisen verkostotyön toteuttami-sen tapoja, tarvittavan konsultaatioavun saamista erityispalveluista ja tarvittavan kou-lutuksen järjestämistä. Terveydenhoitajien ja lääkärien mahdollisuuksia pohtia yhtei-siä asioita on tarpeen tukea.

Kunnissa, joissa vanhempien osallistuminen terveystarkastuksiin on vähäistä, on tarpeen kiinnittää huomiota vanhempien kutsumistapaan. On hyvä pysähtyä mietti-mään esimerkiksi vertaisarviointia hyväksi käyttäen tarkastuksen kulkua ja vuorovai-kutuksen onnistumista sekä tarkastukseen varatun ajan käyttämistä ja sen riittävyyttä. Tarpeen on käsitellä myös lisäkäyntien varaamisen mahdollisuutta ja toteuttamista. Kunnissa on tarpeen sopia, miten ne ottavat käyttöön tähän mennessä kehitetyt kan-salliset lomakkeet: kouluterveydenhuollon esitietolomakkeet laajoihin terveystarkas-tuksiin ja lomakkeen opettajan arvioon. Opettajan ja kouluterveydenhuollon yhteis-työhön kehitetyn lomakkeen käyttöönotosta sovitaan kunnassa yhdessä terveys- ja opetustoimen viranomaisten kesken (ks. Kasvun Kumppanit -sivusto).

Terveystarkastustilanteen sujuva ja perhelähtöinen järjestäminen on osa laatua. Hyviä kokemuksia on saatu terveydenhoitajan ja lääkärin yhteistarkastuksista sekä lastenneuvolassa että kouluterveydenhuollossa. Lapsi ja vanhemmat kutsutaan terve-ystarkastukseen, jossa samalla kertaa ovat läsnä sekä terveydenhoitaja että lääkäri. Molemmat tekevät tarkastukseen liittyvät omat työtehtävänsä ja keskustelua käydään

97

koko ajan yhdessä. Perheelle tämä tarkoittaa vain yhtä käyntiä kahden sijasta. Työn-tekijöiden mielestä hyötyinä ovat olleet yhteisen tiedon kertyminen, päällekkäisyyksi-en poisjäänti sekä uskallus tarttua hankaliinkin asioihin, kun on työpari tukena. Suju-va yhteistarkastuksen työtapa vaatii suunnittelua sekä kykyä antaa ja ottaa palautetta vastaan. Usein tämä vaatii lääkäriltä myös hivenen suurempaa ajallista panosta tarkas-tuksen tekoon. Kouluikäisten lasten kohdalla on mallissa pohdittava lapsen riittävää kuulemista. Oppilaan ja työntekijän kahdenkeskistä aikaa tarjotaan herkästi ja kah-deksasluokkalaisen terveystarkastus on suunniteltava aina siten, että oppilas tapaa myös yksin kouluterveydenhuollon työntekijän.

Laajojen terveystarkastusten toteuttamisen edellytysten vahvistamiseksi sisällyte-tään suunnitelma laajojen terveystarkastusten järjestämisestä toimintaohjelman lisäksi joka neljäs vuosi laadittavaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan. Samalla luottamushenkilöstölle voidaan raportoida tarkastusten toteutumisesta ja niiden vaiku-tuksista. Laajojen terveystarkastusten toteuttaminen tarvitsee myös vahvan johtami-sen tuen. Osaamisen vahvistamisesta tarvitaan pitkäntähtäyksen suunnitelma. Puheeksi ottamisen ja tuen tarpeiden asiakaslähtöisen tunnistamisen ke-hittäminen Luottamuksellinen vuorovaikutus ja asiakaslähtöinen tuen tarpeiden tunnistaminen muodostavat ehkäisevän toiminnan perustan. Tapaamisten rauhallinen ja kiireetön ilmapiiri tukevat tätä. Keskustelua käydään asiakaslähtöisesti. Tämä edellyttää avoi-mia kysymyksiä ja tarkkaa kuuntelua sekä kuulemista. Jatketaan ja syvennetään siitä asiasta tai yksityiskohdasta, jonka asiakas, lapsi tai vanhempi, on tuonut esiin. Silloin kun esiin tulee isoja huolia, keskitytään niihin. Käynnin muihin teemoihin palataan esimerkiksi seurantakäynnillä, josta sovitaan. Tuen tarpeita voidaan tunnistaa vain silloin, kun asiakas luottaa työntekijään ja palvelujärjestelmään niin paljon, että on valmis tuomaan esiin nämä tarpeet.

Erilaiset esitieto- ja teemakohtaiset kyselylomakkeet ovat hyviä apuvälineitä äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa. Niitä tarvitaan avuksi, kun tavoitellaan tarkastukseen varatun ajan sisällä kokonaiskäsitystä asiak-kaan ja perheen tilanteesta. Lomakkeilla saadun tiedon avulla voidaan suunnitella tarkastuksen sisältöä ja tarvittavaa aikaa. Niiden avulla voidaan keskustella asioista, joita on muuten vaikea ottaa puheeksi.

Terveystarkastuksen kaikki aihepiirit kattavat esitietolomakkeet valmistavat asiak-kaita tulevaan tarkastukseen. Lomakkeen kysymyksillä voidaan myös voimavaraistaa asiakasta nostamalla esiin asioita, joihin hän on tyytyväinen tai jotka sujuvat hyvin tai pyytämällä kertomaan, mikä ilahduttaa lapsessa ja omassa perheessä. Lomakkeiden täyttämisen tiedetään synnyttävän perheessä yhteistä keskustelua lomakkeen teemois-ta.

Teemakohtaisilla lomakkeilla voidaan saada tarkempaa tietoa ja nostaa keskuste-luun jokin yksittäinen hyvinvointiin ja terveyteen liittyvä teema, esimerkiksi päihteet (AUDIT-lomake, ADSUME), masennus (EPDS-lomake) tai väkivalta (Väkivallan suodatinkysymykset ja kartoituslomake). Näiden lomakkeiden käyttöä tukee niistä saatu tutkimusnäyttö muun muassa lomakkeen soveltuvuudesta teeman seulontaan yhdistettynä keskusteluun aihepiiristä. Vastaukset tai saadut pisteet ovat aina keskus-telun avauksia ja mahdollisesti tarvittavan lisäselvittelyn lähtökohta. Teemakohtaisia lomakkeita voidaan käyttää koko asiakaskunnalle tai kohdennetusti tarkentamaan

98

keskustelun tai esitietolomakkeen esiin nostamaa huolta. (Mäki ym. 2011, Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013.)

Lomakkeiden täyttäminen on vapaaehtoista ja niiden tarkastuskohtaista sopivaa määrää tulee pohtia. Tärkeintä tarkastuksessa on luottamuksellinen vuorovaikutus ja sen mahdollistama keskustelu asiakkaan tilanteesta. Asiakkailta on hyvä pyytää pa-lautetta lomakkeiden käytöstä ja kehittää niiden käyttöä ja tarkastuksen muuta sisältöä yhdessä heidän kanssaan. Vaikuttavien menetelmien käyttöön otto Osana terveystarkastusten ja terveysneuvonnan kehittämistä kunnat lisäävät näyttöön perustuvien, mahdollisimman vaikuttavien menetelmien käyttöön ottamista suunni-telmallisesti terveydenhuoltolain ja Kaste-ohjelman mukaisesti (STM 2012). Tavoit-teena on saavuttaa parempia tuloksia käytettävissä olevilla voimavaroilla. Näyttöön perustuvia menetelmiä ovat muun muassa motivoiva haastattelu (Lundahl ym. 2010), voimavarojen vahvistaminen (Steward-Brown ym. 2011), Ihmeelliset vuodet -val-mennusohjelma, jossa autetaan vanhempia huomioimaan lapsen positiivinen käyttäy-tyminen (Axberg ym. 2007, Webster-Stratton ym. 2010) ja kotikäynnit (Monsen ym. 2010, Olds ym. 2010).

Tietoa näyttöön perustuvista menetelmistä on koottu muun muassa lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon menetelmäkäsikirjaan (Mäki ym. 2011), laajoja terveystar-kastuksia koskevaan ohjeistukseen (Hakulinen-Viitanen ym. 2012) ja uuteen Äitiys-neuvolaoppaaseen (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013). THL tiedottaa vaikutta-vista menetelmistä ja niiden käyttöön oton edellytyksistä. Keskeisiä kanavia koulutus-tilaisuuksien lisäksi ovat Kasvun kumppanit ja Innokylä -verkkopalvelut. Lisäksi Toimia-verkosto välittää verkkosivuillaan tietoa muun muassa lasten ja nuorten sekä aikuisten toimintakyvyn mittareiden luotettavuudesta ja soveltuvuudesta eri käyttö-tarkoituksiin.

THL osallistuu mahdollisuuksien mukaan äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa sekä kouluterveydenhuoltoa käsittelevien hoitosuositusten (Käypä hoito -suositukset ja hoitotyön suositukset) laadintaan ja arviointiin sekä toimeenpanon tukemiseen. Valtakunnallisten ohjeistusten laatiminen ehkäisevien palvelujen tueksi Kokonaisvoimavarojen säästämiseksi ja toimintatapojen yhtenäistämiseksi THL jat-kaa valtakunnallisten ohjeistusten laatimista ehkäisevien palvelujen kehittämisen tueksi (ks. STM 2009). Vuoden 2013 lopussa meneillä on valtakunnallisen toiminta-mallin ja lomakkeiston laatiminen moniammatillisessa yhteistyössä kouluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden ja kouluyhteisön hyvinvoinnin seuraamiseksi ja edistämiseksi. Tämä työ palvelee yhteisöllisen opiskeluhuollon (HE 67/2013) kehit-tämistä.

THL valmistelee kansalliset vanhempien kutsulomakkeet laajoihin terveystarkas-tuksiin. Kutsumisen tavalla on todettu olevan yhteys vanhempien osallistumiseen: toisissa kunnissa 100 % vanhemmista osallistuu lastensa tarkastuksiin, toisissa paljon vähemmän. THL selvittää lastenneuvolan esitietolomakkeiden kehittämistarpeet. Lisäksi THL käynnistää laajoista terveystarkastuksista tehtävien, luokka- ja koulu-kohtaisten yhteenvetojen kansallisen mallin valmistelun. Suunnitteilla on yhteenve-

99

tomallin valmistelu myös neuvolassa tehtävistä laajoista terveystarkastuksista. Yh-teenvedoista saatava tieto hyödyttää kyseessä olevan asiakasryhmän palvelujen suun-nittelua ja kohdentamista ja antaa palautetietoa myös vanhemmille. Kouluterveyden-huollon yhteenvetoja käsitellään myös oppilashuoltoryhmissä.

THL laatii yhteistyössä OKM:n, OPH:n ja Kuntaliiton kanssa kansallisen lomak-keen, jonka avulla päivähoidon edustajat voivat arvioida alle kouluikäisen lapsen selviytymistä ja hyvinvointia päivähoidossa (VNA 338/2011). Lomake tukee van-hempien ja varhaiskasvatuksen kanssa tehtävää yhteistyötä lastenneuvolassa. Äitiys-neuvolassa raskaana olevan äitiyskorttiin kirjataan keskeiset naisen terveyttä ja hy-vinvointia ja raskautta koskevat tiedot, jotka eivät muutoin välttämättä siirry synny-tyssairaalaan. THL käynnistää äitiysneuvolakortin päivittämisen, sillä nykyisin käy-tössä oleva kortti kaipaa uudistamista.

Jatketaan kouluterveydenhuollon osin vanhentuneiden kirjallisten (2002) ohjeistus-ten päivittämistä Kasvun kumppanit -verkkosivustolle. STM ja THL selvittävät las-tenneuvolaoppaan (STM 2004) päivittämistarpeen. Tarkoituksena on ensisijaisesti varmistaa uuden tutkimustiedon koonti, arviointi ja hyödyntäminen lastenneuvola-toiminnassa koordinoidusti ja kansallisesti. Sähköinen lastenneuvolakäsikirja on mahdollinen kanava.

Lisäseurannan mahdollistamiseksi uuteen äitiysneuvolaoppaaseen lisättiin suositus, jonka mukaan sekä terveydenhoitajan/kätilön ja lääkärin henkilöstömitoituksissa va-rataan 20 prosenttia aikaa lisäseurantaan ja tukeen vastaanottokäynteihin suunnitellus-ta ajasta. (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013.) Valmistellaan tämän suosituksen laajentamista sekä lastenneuvolaan että kouluterveydenhuoltoon lisäseurannan ja -tuen mahdollistumiseksi. Tällöin neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa pystytään entistä paremmin kohdentamaan tukea oikea-aikaisesti sitä tarvitseville. Lähteet Afifi TO & MacMillan HL. 2011. Resilience following child maltreatment: A review of pro-

tective factors. Canadian Journal of Psychiatry 56(5), 266-272.

Axberg U, Hansson K & Broberg A. 2007. Evaluation of the incredible years series: An open

study if its effects when first introduced in Sweden. Nordic Journal of Psychiatry 61(2),

143-51.

Bell T, Romano E & Flynn RJ. 2013. Multilevel correlates do behavioral resilience among

children in child welfare. Child Abuse & Neglect 37, 1007-1020.

Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Hastrup A, Wallin M & Pelkonen M. 2012. Laaja

terveystarkastus. Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon.

Opas 22. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi

laeiksi, HE 67/2013.

Kaukonen P. 2012. Lasten mielenterveystyö. Kehitystarpeet ja trendit. Esitys Lasten ja nuor-

ten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnan kokouksessa 7.9.2012.

Klemetti R & Hakulinen-Viitanen T (toim.) 2013. Äitiysneuvolaopas. Suosituksia äitiysneu-

volatoimintaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 29/2013.

Lundahl BW, Kunz C, Brownell C, Tollefson D & Burke BL. 2010. A meta-analysis of moti-

vational interviewing: twenty-five years of empirical studies. Research on Social Work

Practice 20(2), 137–160.

100

Mäki P, Wikström K, Hakulinen-Viitanen T & Laatikainen T (toim.) 2011. Terveystarkastuk-

set lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa – Menetelmäkäsikirja. Opas 14. Tervey-

den ja hyvinvoinnin laitos.

Monsen KA, Banerjee A & Das P. 2012. Discovering client and intervention patterns in home

visiting data. Western Journal of Nursing Research 32(8), 1031-1054.

Niemelä M, Paananen R, Hakko H, Merikukka M, Gissler M, Räsänen S. 2012.The preva-

lence of children affected by parental cancer of specialized psychiatric services: The 1987

Finnish birth cohort study. International Journal of Cancer, 131, 2117-2125.

Olds DL, Kitzman HJ, Cole RE, Hanks CA, Arcoleo KJ, Anson EA 2010. Enduring effects of

prenatal and infancy home visiting by nurses on maternal life course and government

spending: Follow-up of a randomized trial among children at age 12 years. Archives of Pe-

diatrics & Adolescent Medicine 164(5), 419-424.

Solantaus T. 2002. Miten autan lastani: Opas vanhemmille, joilla on mielenterveyden ongel-

mia. Stakes & Omaiset mielenterveyden tukena.

Solantaus T. 2005. Mikä meidän vanhempia vaivaa? Käsikirja lapsille ja nuorille, joiden äidil-

lä tai isällä on mielenterveyden ongelmia. Stakes & Omaiset mielenterveyden tukena.

Solantaus T. 2006. Toimiva perhe & Lapsi. Lapset puheeksi - kun vanhemmalla on mielenter-

veyden ongelmia. Stakes, Manuaali ja lokikirja 1.3.2006.

http://info.stakes.fi/NR/rdonlyres/9599FC38-BD35-4E04-809F-

129739E041E5/0/LAPSETPUHEEKSI.pdf

Solantaus T. 2010. Miten huolehdin lapsistani? Käsikirja vanhemmille, joita oma päihteiden

käyttö askarruttaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2004. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille.

Sosiaali- ja terveysministeriö, Oppaita 14.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2009. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä

ehkäisevä suun terveydenhuolto. Asetuksen perustelut ja soveltamisohjeet. Sosiaali- ja ter-

veysministeriön julkaisuja 2009:20.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2012. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisoh-

jelma

KASTE 2012–2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1.

Stakes 2002. Kouluterveydenhuolto 2002. Opas kouluterveydenhuollolle, peruskouluille ja

kunnille. Stakes, Oppaita 51.

Steward-Brown SI, McMillan A. 2011. Parenting for mental health: What does the evidence

say we need to do? Report of Workplace 2 of the DataPrev project. Health Promotion In-

ternational 26 (Supl. 1), doi:10.1093/heapro/dar056.

http://heapro.oxfordjournals.org/content/26/suppl_1/i10.full.pdf+html.

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten

ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 380/2009, nyk. 338/2011.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110338

Webster-Stratton C & Reid JM. 2010. Adapting the Incredible Years, an evidence-based par-

enting programme, for families involved in the child welfare system. Journal of Children's

Services 5(1), 25-41.

Kirjoittajat Marjaana Pelkonen, THT, dosentti, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysminis-teriö marjaana.pelkonen@stm.fi

101

Tuovi Hakulinen-Viitanen, TtT, dosentti, tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos tuovi.hakulinen-viitanen@thl.fi Marke Hietanen-Peltola, LT, ylilääkäri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos marke.hietanen-peltola@thl.fi

102

3.3 ASIAKKAAT MUKAAN PALVELUJA KEHITTÄMÄÄN 3.3.1 Lasten, nuorten ja vanhempien osallisuus palvelujen

kehittämisessä

Tuomas Kurttila, Tuija Metso Toimenpide-ehdotukset Kehitetään lasten, nuorten ja perheiden palveluiden toimintakulttuuria osallisuut-

ta vahvistavaksi. Kiinnitetään erityistä huomiota ammattilaisten asenteeseen, kohtaamisen taitoihin ja palveluiden asiakasjohtamiseen.

Rakennetaan lasten ja nuorten osallisuuden toimintatapoja lasten ja nuorten nä-kökulmasta yhdessä heidän kanssaan.

Rakennetaan vanhempien osallisuutta palvelujen kehittämisessä lapsikeskeisyy-den ja kasvatuskumppanuuden periaatteiden pohjalta.

Hyödynnetään palvelujen kehittämisessä toiminnallisia työtapoja ja vertaisuuden voimaa.

”Osallisuus on enemmän kuin osallistuminen. Osallisuus on vastakohta osattomuu-delle. Se on kuulumista johonkin, aitoa kuulluksi tulemista, mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Osallisuus on myös sitoutumista ja vaikuttamis-ta - vastuun ottamista.” (Suomen Vanhempainliiton VALOSA – vanhemmat 7–13-vuotiaiden lasten osallisuuden edistäjinä -hanke)

Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden vahvistuminen on keskeinen palveluja ja niiden toimintaa ohjaavia periaatteita (Lastensuojelulaki, YK:n lapsen oikeuksien sopimus, VNA 338/2011). Mikko Oranen (2013,123) erottelee lasten, nuorten ja lap-siperheiden palvelujen osallisuuden toteutumisessa kolme tasoa: osallisuus omassa asiassa (asiakas asianosaisena), osallisuus kehittämisessä (asiakas kokemusasiantunti-jana) ja osallisuus yhteisössä ja yhteiskunnassa (asiakas yhteisön jäsenenä ja kansalai-sena). Kaikki osallisuuden tasot ovat tärkeitä ja kytkeytyvät toisiinsa. Osallisuus ei ole yksittäisiä toimenpiteitä, vaan kysymys on laajemmasta lasten, nuorten ja perhei-den palvelujen toimintakulttuurista ja sen muutoksesta. Kyse on ammattilaisen asen-teesta, kohtaamisen taidosta ja palveluiden asiakasjohtamisesta.

Lapsen, nuoren tai vanhemman osallisuus oman/lapsensa asian käsittelyyn tulee ol-la itsestään selvää. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti siihen, miten lasten, nuorten ja vanhempien näkemykset, käsitykset ja ratkaisuehdotukset tulevat kuulluiksi, vas-taanotetuiksi ja keskustelluiksi vuoropuhelussa ammattilaisen kanssa. Parhaimmil-laan asiakkaan ja työntekijän kohtaaminen rakentuu kumppanuusajattelun – kuulemi-sen, kunnioittamisen, luottamuksen ja dialogisuuden – periaatteille. Yhdessä raken-nettu ymmärrys lapsen/nuoren asiassa ja työskentelyprosessin etenemisessä voimaut-taa ja sitouttaa asiakasta ja antaa työntekijälle välittömästi palautetta kohtaamisen onnistumisesta.

Lasten, nuorten ja vanhempien näkemyksiä tarvitaan myös laajemmin heille suun-nattujen palvelujen kehittämisessä. Palvelujen kehittyminen edellyttää tietoa siitä, mitä palveluja lapset, nuoret ja perheet tarvitsevat ja millaisia kokemuksia ja näke-myksiä heillä on palvelujen käyttämisestä ja niiden kehittämisestä. Kehittämisajatuk-set syntyvät yksilöllisistä kokemuksista – kohtaamisista ammattilaisten kanssa. Ko-

103

kemusasiantuntijuutta on arvostettava. Lasten, nuorten ja vanhempien kokemuksia tulee kuulla niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti.

Osallisuus on myös kokemusta yhteisöön, esimerkiksi perheeseen, päiväkotiin, kouluun tai oppilaitokseen kuulumisesta ja tunnetta siitä, että on yhteisössään hyväk-sytty ja tärkeä jäsen. Lähiyhteisössä toimiminen vahvistaa niin lasten kuin aikuisten hyvinvointia, tarjoaa vertaistukea ja kannustaa ja rohkaisee osallistumaan. Lapsille ja nuorille se tarjoaa paikan oppia ja harjoitella vaikuttamisen taitoja ja vastuun kanta-mista. Lapset ja nuoret palveluja kehittämässä Koulu on lapsille tutuin ja tärkein kasvuyhteisö kodin rinnalla. Mitä tiiviimmin lapsil-le ja nuorille suunnatut palvelut kiinnittyvät kouluun, sitä paremmin ne tavoittavat lapset ja nuoret. (Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2012) Kouluterveyskyselyn mukaan oppilaiden osallisuus kouluissa on kehittynyt myöntei-seen suuntaan. Vuoden 2013 kouluterveyskyselyssä vajaa 60 prosenttia 8. ja 9. -luo-kan oppilaista ilmoitti tietävänsä, miten koulun asioihin voi vaikuttaa ja koki, että oppilaiden mielipiteet huomioidaan koulutyön kehittämisessä. Noin 80 prosenttia peruskoulujen 8. ja 9. luokan oppilaista ja lähes 90 prosenttia lukioiden ja ammatillis-ten oppilaitosten opiskelijoista koki, että tulee kuulluksi koulussa. (Kouluterveys-kysely 2013)

Yhteisöllisen opiskeluhuollon vahvistuminen valmisteilla olevassa oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa (HE 67/2013 vp) tarjoaa kouluille ja oppilaitoksille erinomai-sen mahdollisuuden kehittää yhteisöllisiä toimintatapoja ja ottaa lapset ja nuoret mu-kaan vahvistamaan terveyttä ja hyvinvointia kouluissa ja kehittämään opiskeluhuollon palveluja. Perusopetuslain, lukiolain ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muutosesityksellä (HE 66/2013 vp) puolestaan vahvistetaan oppilaskuntien asemaa ja tehtäviä kouluyhteisössä. Oppilaskunta kokoaa koulun oppilaat yhteen ja sitä kannat-taa kehittämistyössä hyödyntää. Tärkeää on kuitenkin pohtia, miten saadaan aktiivis-ten oppilaskuntatoimijoiden lisäksi muut kouluyhteisön lapset ja nuoret mukaan. Osallisuuden tulee olla avointa kaikille lapsille ja nuorille riippumatta iästä, sukupuo-lesta ja sosiaalisesta ja etnisestä taustasta.

Lasten ja nuorten osallisuuden toimintatapoja tulee rakentaa lasten ja nuorten nä-kökulmasta yhdessä heidän kanssaan. On tärkeää pohtia, minkälaiset osallisuuden toimintatavat innostavat ja kannustavat lapsia ja nuoria. Aikuisten tapa toimia ja ke-hittää ei välttämättä toimi lapsilla ja nuorilla. Toiminnalliset osallisuuden tavat innos-tavat usein enemmän ja soveltuvat hyvin ryhmämuotoiseen toimintaan.

Lasten kanssa toimittaessa kielellä on tärkeä merkitys. Lasten näkemyksiin tulee tutustua ja kehittämistä tehdä heille tutulla ja heidän elämäänsä kiinnittyvällä kielellä. Sama koskee aikuisiakin.

Palvelujen kehittämisessä on tärkeää pohtia pientenkin lasten osallisuutta. Työnte-kijöiltä vaaditaan erityistä herkkyyttä pienten lasten kohtaamisessa ja kuulemisessa. Tutkimusten mukaan pienetkin lapset kykenevät ilmaisemaan näkemyksensä, kun aikuiset osaavat valita sopivat keinot lapsen ilmaisulle (Pollari 2011). Lapset voivat tehdä leikin kautta asioita näkyviksi ja tuoda esiin, mitä he ajattelevat. Leikki voi antaa ideoita siitä, miten lasten kanssa voi toimia. (Stenvall & Seppälä 2008)

Lasten ja nuorten tulee voida osallistua palveluissa sellaisten asioiden kehittämi-seen, jotka he kokevat itselleen tärkeiksi. Lasten ja nuorten tulee myös kokea, että

104

kehittämiseen osallistuminen kannattaa eli heidän kokemuksillaan ja ehdotuksillaan on vaikutusta. Vanhempien kokemukset palvelujärjestelmästä Perheiden luottamus palvelujärjestelmään on vahvaa. Tämä tulee esille Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksestä (Perälä ym. 2011), jossa tutkittiin alle 9-vuotiaiden lasten vanhempien kokemuksia palvelujärjestelmässä toimimisesta. Tutki-tut toimintaympäristöt olivat kouluterveydenhuolto, päivähoito, esiopetus ja perus-opetus. Kun vanhemmilta kysyttiin arviota työntekijöiden työskentelystä lapsen kans-sa, tyytyväisyyttä koettiin eniten tavasta toimia arvostavasti ja pitää huolta lapsen turvallisuudesta. Kasvatuskumppanuutta tai kumppanuustyöskentelyä, josta tutkimus puhuu, koettiin eniten esiopetuksessa (asteikolla 1–5, ka 4,2). Vähiten tyytyväisyyttä koettiin neuvolassa, kouluterveydenhuollossa ja koulussa (ka 3,9), mutta merkittävää eroa eri palveluiden välillä ei ollut.

Vanhempien omissa kokemuksissa tyytyväisyyttä oli eniten työntekijöiden ystäväl-lisyyttä ja ymmärrettävää puhetapaa kohtaan. Vanhemmilta arvostusta sai työntekijän tapa kuunnella arvostelematta perhettä ja kyky ottaa huomioon, mitä vanhempi halusi sanoa. Tyytymättömyys taas liittyi tilanteisiin, joissa vanhempi koki, ettei voinut luot-taa työntekijään, jonka kanssa oli tekemisissä. Yleisesti ottaen vanhempien kokemus kasvatuskumppanuudesta tutkituissa toimintaympäristöissä oli erittäin korkea, kuten edellä todettu arvio lastenkin kohtaamisesta osoittaa.

Vanhempien rooli palveluiden kehittäjänä liittyy myös koettuun tuntemukseen pal-veluista ja niiden sisällöistä. Tässä suhteessa vaativaksi tilanteen tekee, että alle 9-vuotiaiden lasten vanhempien kokemusten perusteella noin joka viidennellä vanhem-mista on oman arvion mukaan huono käsitys kunnan perhepalveluista. Toisaalta 16 prosenttia pohtii, onko vanhempien ja työntekijöiden mielipiteet yhtä tärkeitä lasta koskevissa päätöksissä. Noin 30 prosenttia vanhemmista ei kokenut voivansa vaikut-taa lapsen palveluihin kunnassa.

Kasvatuskumppanuuden periaatteet – luottamus, kunnioitus, kuuleminen, dialogi-suus – ovat ytimessä palvelujen kehittämisessä. Toisaalta kyse on jatkuvasta vuoro-vaikutuksesta, jossa vanhempien mielipiteet ja toiveet on asetettava myös tiettyyn mittakaavaan. Esimerkiksi Vanhempien Barometrien (2011) mukaan vanhemmat toivovat kouluilta yhteisten vanhempainiltojen sijaan henkilökohtaista kohtaamista ja lapsikohtaisia kehityskeskusteluja. Tähän toiveeseen on kuitenkin usein haastavaa vastata. Kasvatuskumppanuuden periaatteet toimivat siis kaksisuuntaisesti. Vanhem-pien on pystyttävä arvioimaan kriittisesti omiakin tarpeita ja vaatimuksia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitys vanhempien palvelujärjestelmäkoke-muksista osoittaa, että yleinen luottamus palveluihin on vahvaa. Silti esimerkiksi päivähoidon osalta noin 3 prosenttia vanhemmista kokee usein erimielisyyttä palve-luiden sisältöjen ja tavoitteiden suhteen. On sanottava, ettei tämä 3 prosenttia ole välttämättä aina oikeassa. Osa vanhempien palvelujärjestelmää kohtaan esittämistä vaatimuksista voi olla kohtuuttomia. Toisaalta kyse voi olla vakavista puutteista pal-velujärjestelmässä. Kasvatuskumppanuudessa ammattilaisen osaamisen ja vanhempi-en kokemustiedon yhdistäminen ei olekaan helppoa. Vanhempien roolin vahvistami-nen palveluiden kehittäjänä vaatii uusia tietoja, taitoja ja asennetta ammattilaisilta. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun palveluihin tyytyväinen usein hiljainen enemmistö saadaan aktiivisesti miettimään palveluiden kehittämistä ja perheiden uusiakin tarpeita.

105

Merkille pantavaa on, että äitien kokemukset palvelujärjestelmässä koetusta osalli-suudesta ovat myönteisempiä kuin isien. Isä tulee helposti ohipuhutuksi perhepalve-luissa. Samaan aikaan on käynnissä arvomuutos, jossa isät tunnistavat omassa ajan-käytössään ja sen toiveissa hoivavastuun rooliin (Ylikännö 2009). Silti Vanhempain-liiton toimistolle säännöllinen asiakaspalaute liittyy tilanteisiin, joissa isää ei kohdata omana persoonanaan ja vanhempana, vaan lapsen äidin edustajana. Kun ammattilai-nen kysyy palveluissa alkuun, ”Missä äiti?”, on tilanne menetetty. Lapsikeskeisyyttä ja vertaisuuden voimaa Perheiden moninaisuus on suurta. Maassamme on noin 578.000 lapsiperhettä (Tilas-tokeskus). Perheiden odotukset, toiveet, elämäntilanteet ja voimavarat ovat hyvin erilaisia. Silti kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen tarve on jokaisella perheellä, sen vanhemmilla ja lapsilla, yhtä tosi. Jotta kuulluksi tuleminen tapahtuisi, perinteisen asiakaspalautteen sijaan tarvitaan yhä enemmän toiminnallisia ja osallistavia työsken-telytapoja, jotka antavat sisältöä palveluiden kehittämiseen.

Oleelliseksi nousee erityisesti kaksi näkökulmaa: lapsikeskeisyys ja vertaisuuden voima. Lapsikeskeisyys on otettava lähtökohdaksi, kun vanhempia kutsutaan esimer-kiksi vanhempainiltoihin tai laajoihin perhekohtaisiin terveystarkastuksiin. Kun kut-sussa onkin jotain henkilökohtaista, lapsen ja nuoren sanoittamaa tärkeää viestiä van-hemmalle, ei kutsu jätä kylmäksi. Viranomaislähtöinen viestintä on usein kasvotonta ja persoonatonta. Mikäli tavoitteena on saada vanhemmat mukaan ja kohdatuiksi, viestinnän sisältöön tarvitaan uutta otetta.

Toisekseen vanhempaintoiminnan kautta vanhempien keskinäinen kohtaaminen ja kokemusten jakaminen nousee keskiöön palvelujärjestelmää kehitettäessä. Tämä vaa-tii kuitenkin ammattilaisilta jaettuun asiantuntemukseen luottamista, hieman perintei-siltä kateedereilta astumista alas sekä vanhempien voimaannuttamista ja rohkaisua jakamaan kokemuksia vertaisryhmässä, jota ammattilainen kuulee ja kuuntelee aidosti ja dialogissa. Mahdollisuudet ovat suuret. Lähteet Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi

laeiksi HE 67/2013 vp.

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi perusopetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutukses-

ta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain ja kunnan peruspalvelujen

valtionosuudesta annetun lain 41 ja 45 §:n muuttamisesta HE 66/2013 vp.

Kouluterveyskysely 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2012. Lasten ja nuorten kunta luo hyvinvointia. Opas kunta-

päättäjille sekä lasten ja nuorten palvelujen kehittäjille. Lapsiasiavaltuutetun toimiston jul-

kaisuja 2012:5.

Lastensuojelulaki 417/2007.

Oranen M. 2013. Osallisuus osaksi arkea. Teoksessa Hastrup A, Hietanen-Peltola M, Jahnu-

kainen J & Pelkonen, M (toim.) 2013. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen uudis-

taminen. Lasten Kaste -kehittämistyöstä pysyväksi toiminnaksi. Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos. Raportteja 3/2013.

106

Perälä M-L, Salonen A, Halme N & Nykänen S. 2011. Miten lasten ja perheiden palvelut

vastaavat tarpeita? Vanhempien näkökulma. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti

36/2011.

Pollari K. 2011: Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Julkaisussa Erityistä tukea tarvitseva lapsi on

ensisijaisesti lapsi: lapsen oikeudet osaksi vammaispolitiikkaa. Toimittanut Anne Hujala.

Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja.

Stenvall E & Seppälä U. 2008. Talo lapsia varten. Lapsen osallisuus pääkaupunkiseudun päi-

väkodeissa. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCA ja Heikki Waris –

instituutti. Työpapereita 2008:1

Tilastokeskus. Isojen lapsiperheiden määrä pysynyt vakaana. 24.5.2013.

http://www.stat.fi/til/perh/2012/perh_2012_2013-05-24_tie_001_fi.html Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten

ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 338/2011.

Vanhempien Barometri 2011. Suomen Vanhempainliitto.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus.

Ylikännö M. 2009. Isien ajankäytöstä: uuden isyyden hidas esiinmarssi. Yhteiskuntapolitiikka

74(2009):2. Kirjoittajat: Tuomas Kurttila, HTM, TM, toiminnanjohtaja, Suomen Vanhempainliitto tuoma.kurttila@vanhempainliitto.fi Tuija Metso, KT, erityisasiantuntija, Suomen Vanhempainliitto tuija.metso@vanhempainliitto.fi

107

3.3.2 Opiskelijoiden osallisuus palvelujen kehittämisessä

Nelli Karkkunen, Sini Terävä, Milla Halme Toinen aste Oppilaskunnat hyvinvoinnin edistäjinä Oppilaskunnat edustavat opiskelijoita koulutuksen järjestäjän suuntaan. Oppilaskunti-en toiminta on olennainen osa yhteisön hyvinvointia edistävää työtä. Vertaistukitoi-minta eli tutortoiminta tukee erityisesti opintojensa alussa olevia opiskelijoita autta-malla heitä sitoutumaan oppilaitosyhteisöön ja sosiaalistamaan heidät osaksi hyvää ja terveyttä edistävää oppilaitosilmapiiriä. Hyvinvoiva ilmapiiri ja yhteisöllinen häirin-tään, kiusaamiseen ja syrjintään puuttuminen tukevat mielekästä työskentelyä ja tur-vaavat sekä opiskelijoiden että henkilökunnan työrauhan. Puuttuminen on jokaisen tukipalveluiden ja oppilaitoksen henkilökunnan jäsenen sekä opiskelijan tehtävä. Yksilön vaikutusmahdollisuudet

Opiskeluterveydenhuollon kautta otettu ensimmäinen kontakti ja vastuunkanto omas-ta terveydestään on monille opiskelijoille ensiaskel kohti oman terveyden itsenäistä ylläpitoa. Luottamuksentunteen ja omien vaikutusmahdollisuuksien korostaminen on siksi ensiarvoisen tärkeää myös tulevan terveyskäyttäytymisen tukemisen ja palvelui-hin hakeutumisen näkökulmasta.

Yhteisöllisyys kumpuaa yhdessä tekemisestä ja yhdenvertaisuudesta. Opiskelijoilla on oltava mahdollisuus vaikuttaa yhteisölliseen toimintaan esimerkiksi palautteen kautta. Heille suunnattujen palveluiden sekä palvelurakenteiden on oltava mahdolli-simman läpinäkyviä ja ymmärrettäviä, jotta ne kannustaisivat myös opiskelijoita ke-hittämään niitä sopivammiksi. Myös pysyvyys on tärkeää, jotta luottamus opiskelijan ja terveydenhuoltohenkilökunnan välille ehtii syntyä. Kun opiskelija kokee voivansa vaikuttaa ympäristöönsä, hän todennäköisesti sitoutuu ja omaksuu myönteisen asen-teen muihin opiskelijoihin ja koulun henkilökuntaan. Korkea-asteen opiskelijat Yliopisto-opiskelijat Yliopisto-opiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon järjestää Ylioppilaiden terveyden-hoitosäätiö (YTHS), jonka Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on perustanut vuonna 1954. Opiskelijat ovat vahvasti mukana säätiön päätöksenteossa ja siten ter-veyspalvelujen kehittämisessä. Kaikkia yliopisto-opiskelijoita edustava SYL valitsee vähintään puolet YTHS:n hallituksen jäsenistä. YTHS:n valtuuskunnassa SYL:llä on 18 paikkaa, kun valtuuskunnan koko on 24–30. Lisäksi kullakin terveyspalveluyksi-köllä on johtokunta, joka käsittelee paikallisia kysymyksiä. Näissä johtokunnissa paikallisella ylioppilaskunnalla on edustus. Virallisessa päätöksenteossa opiskelijoilla on siis vahva rooli ja vaikutusvalta.

108

Muodollisen päätöksenteon lisäksi YTHS:ssä toimivat valtakunnallinen ja paikalli-set terveystyöryhmät, jotka koordinoivat ja suunnittelevat terveydenedistämis- sekä yhteisöterveystyötä. SYL toimii asiantuntijajäsenenä valtakunnallisessa terveystyö-ryhmässä ja terveyspalveluyksiköiden ryhmissä taas istuvat ylioppilaskunnat.

YTHS:ssä on käytössä jatkuva palautteenkeräysjärjestelmä. Tämän lisäksi asiakas-tyytyväisyyskyselyjä tehdään säännöllisesti. Näiden tulokset huomioidaan toiminnan kehittämisessä.

Yksi syistä, miksi opiskelijat ovat tyytyväisiä YTHS:n palveluihin, on juuri se, että opiskelijoiden ääni kuuluu niin vahvasti YTHS:ssä.

Ammattikorkeakouluopiskelijat YTHS-kokeilussa

Saimaan ja Seinäjoen ammattikorkeakouluissa on ollut syksystä 2011 käynnissä YTHS-mallin kokeilu. Kokeilussa näiden ammattikorkeakoulujen opiskelijat saavat käyttää kaikkia YTHS:n palveluja maksettuaan YTHS:n vakuutusluonteisen tervey-denhoitomaksun. Saimaan ammattikorkeakoulun opiskelijakunnalla (SAIKO) ja Sei-näjoen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnalla (SAMO) on molemmilla edustus YTHS:n valtuuskunnassa ja YTHS:n paikallisissa terveystyöryhmissä. Myös terveys-palveluyksiköiden johtokunnissa on SAIKOn ja SAMOn edustus. Tällä tapaa kokei-luammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat yliopisto-opiskelijoiden kanssa yhdenver-taisella tavalla edustettuina YTHS:n valtuuskunnassa ja paikallisissa elimissä. Kirjoittajat Nelli Karkkunen, asiantunija, SAMOK nelli.karkkunen@samok.fi Sini Terävä, sosiaalipoliittinen sihteeri, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL sini.terava@syl.fi Milla Halme, edunvalvonta-asiamies, Suomen Lukiolaisten liitto SLL milla.halme@lukio.fi

109

3.4 RIITTÄVÄSTI OSAAVIA LÄÄKÄREITÄ LASTEN JA NUORTEN EHKÄISEVIIN PALVELUIHIN

Taneli Puumalainen Keskeiset toimenpiteet, joilla turvataan lasten ja nuorten ehkäisevien terveyspalvelui-den lääkäreiden riittävä määrä ja erityisosaaminen: Ehkäisevien palveluiden lääkäreiden henkilöstömitoitussuosituksen täyttämiseksi

kuntien tulisi hyödyntää niille myönnettyä lisähenkilöstön rekrytointiin tarkoitet-tua peruspalvelujen korotettua valtionosuutta. Lasten ja nuorten palvelujen jär-jestäjällä tulisi jatkossa olla riittävät voimavarat ehkäisevien palveluiden lääkä-reiden henkilöstömitoitussuosituksen täyttämiseen.

Lähipalveluiden lääkärien tulisi voida keskittyä työnkuvassaan neuvolatyöhön

sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tehtäviin. Erityisosaamista voidaan tu-kea lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltotyön erityispätevyydellä ja muulla soveltuvalla perheosaamista tukevalla koulutuksella.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksessa integroidaan lähipalvelut ja

erikoissairaanhoidon palvelut. Lasten ja nuorten palveluiden lääkärien toimen-kuva voi jatkossa muodostua joustavasti lähipalvelujen ja erikoissairaanhoidon tehtävistä. Myös lähipalveluja tukevaa konsultatiivista toimintaa tulisi lisätä.

Lasten ja nuorten ehkäisevien palveluiden lääkärien työoloja ja toiminnan johta-

mista tulisi kehittää, jotta työn houkuttavuus lisääntyy. Lääketieteellisten tiedekuntien tulisi huomioida yleislääketieteen, lastentautien ja

lastenneurologian sekä lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkärikoulutuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus sekä ehkäisevien palve-luiden ja moniammatillisen palvelukokonaisuuden osaaminen.

Lääketieteellisten tiedekuntien tulisi lisätä neuvolatyön sekä koulu- ja opiskelu-

terveydenhuollon koulutusta osana lääkärin perustutkintoa. Ehkäisevien palveluiden lääkärien määrä on riittämätön Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä sairauksien ehkäisy ja hoito edellyttävät kattavia ja tasa-arvoisesti kaikille perheille saatavilla olevia palve-luja. Hyvin toimivien palveluiden perustana on lasten, nuorten ja perheiden erityistar-peisiin perehtynyt henkilöstö, jonka määrä täyttää sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittämät henkilöstömitoitussuositukset.

110

Taulukko 1. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittämät lääkärimitoituksen suositukset

Toimintasektori Lääkärien henkilöstömitoituksen valta-

kunnallinen suositus Äitiysneuvola Äitiysneuvola 600 synnytystä/

henkilötyövuosi (htv) Lastenneuvola 2400 0–6-vuotiasta/htv Kouluterveydenhuolto 2100 oppilasta/ htv Opiskeluterveydenhuolto 3000 (2500–3000) opiskelijaa/ htv Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitysten mukaan neuvolatoiminnan sekä kou-lu- ja opiskeluterveydenhuollon henkilöstöresursseissa ja henkilöstömitoitussuositus-ten toteutumisessa on kunta, alue ja vastuuväestön koon mukaista vaihtelua. Vaikka henkilöstöresursseissa on tapahtunut viime vuosina merkittävää paranemista, erityi-sesti lääkäreistä on edelleen huomattavaa pulaa. Vuonna 2011 vain 6 % terveyskes-kuksista täytti kouluterveydenhuollon lääkärimitoituksen suosituksen 2100 oppilasta koululääkärin henkilötyövuotta kohden ja 17 % terveyskeskuksista opiskelutervey-denhuollon mitoitussuosituksen (Wiss ym. 2013). Lääkärin henkilöstömitoitus vuon-na 2011 toteutui äitiysneuvolassa 58 %:ssa ja lastenneuvolassa 42 prosentissa terve-yskeskuksista. Lääkäreiden työpanosta oli kuitenkin lisätty vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2011 kokopäivätoimista koululääkäriä kohti oli keskimäärin 4 409 oppilasta, kun vastaava keskiluku vuonna 2007 oli 9 175 oppilasta. Vastaavasti opiskelutervey-denhuollossa oli 33 639 opiskelijaa vuonna 2007 ja 7048 vuonna 2011 (Wiss ym. 2013).

Vuonna 2008 arvioitiin, että henkilöstömitoitussuositusten täyttäminen edellytti 663 lääkärin vuotuista työpanosta äitiys- ja lastenneuvolaan sekä koulu- ja opiskelu-terveydenhuoltoon (Rimpelä ym. 2008, STM 2009). Vuonna 2012 käytettiin ehkäise-vään terveydenhuoltoon, johon kuuluu kaikkien ikäryhmien ehkäisevät palvelut, kes-kimäärin 13 % terveyskeskuslääkärin työajasta (Suomen Lääkäriliitto 2013). Tämä vastaa noin 452 henkilötyövuotta. Voidaan siis arvioida, että Suomen terveyskeskuk-sista puuttuu tällä hetkellä vähintään 200 henkilötyövuotta vastaava määrä neuvoloi-den sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon lääkäripalveluja.

Kuntasektorin mukaan yleisin syy lääkäreiden henkilöstömitoituksen suositusten alittamiseen on kuntien heikko taloudellinen tilanne. Kustannuspaineessa niukat lää-käriresurssit ohjataan ehkäisevien palvelujen sijaan sairauksien hoitoon. Vuodesta 2011 alkaen kuntien korotettu valtionosuus 18,5 miljoonaa euroa on mahdollistanut lisähenkilöstön rekrytoinnin. Noin puolet kunnista oli vuoteen 2012 mennessä hyö-dyntänyt tätä mahdollisuutta (Wiss ym. 2012). Ehkäisevien palveluiden piirissä toi-mivien terveydenhoitajien määrä onkin selvästi lisääntynyt, mutta lääkärivajeen kor-jaantuminen on edelleen ollut hidasta. Vuosina 2010-2012 kunnat raportoivat rekry-toineensa 74 uutta lääkäriä (Hakulinen-Viitanen ym. 2014).

Suomen Lääkäriliiton poikkileikkaustutkimuksen mukaan vuonna 2012 julkisessa perusterveydenhuollon oli täyttämättä 238 lääkärin toimea. Tämän lisäksi ostopalve-luna tai ulkoistetusti hoidettiin sairaanhoitopiiristä riippuen 0-33 % perusterveyden-huollon lääkärin tehtävistä (Suomen Lääkäriliitto 2013). Yksittäisiä terveyskeskuksia ja erityisesti lääkärin vastaanottotoimintaa koskien vielä suurempi osuus tehtävistä voi olla muiden kuin kunnan työsuhteessa olevien lääkärien hoitamia. Perhetyössä henkilöstön riittävän määrän lisäksi myös jatkuvuudella ja moniammatillisella osaa-

111

misella on suuri merkitys. Ostopalveluna hankitut lääkäripalvelut voivat heijastua neuvoloissa sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa lääkärien liiallisena vaihtu-vuutena sekä palveluiden pitkäjänteisen kehittämisen ongelmina.

Finanssialan keskusliiton tilastojen mukaan kesäkuussa 2013 jo noin 425 000 suo-malaisella lapsella oli yksityinen sairauskuluvakuutus, joka kattaa yksityisen sektorin sairaanhoitopalveluiden käytön kustannukset. Näin ollen merkittävä osa aiemmin perusterveydenhuollossa hoidetuista lasten sairauksista, ja toisaalta lähettäminen eri-koissairaanhoitoon hoituvat nykyään yksityisen sektorin toimesta. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa julkisen terveydenhuollon rooli lasten ja nuorten terveyden ja hy-vinvoinnin edistäjänä vähenee, ja perheiden sosioekonomisen tilanteen erot heijastu-vat suoraan kasvavina terveyseroina (Petäjä ja Mertsola 2013). Yksityinen sektori myös kilpailee lääkäriresurssista, joka muuten voisi ohjautua lasten ja nuorten ehkäi-seviin palveluihin. Lasten ja nuorten lääkärien työkuvan ja osaamisen kehittäminen Suomessa perusterveydenhuollon lääkäri on perinteisesti hoitanut potilaita vauvasta vaariin. Monissa muissa maissa työtehtävät ovat voineet rajautua enemmän eri poti-lasryhmien tai palvelukokonaisuuksien mukaan. Suomen Lääkäriliiton myöntämän lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltotyön erityispätevyyden oli vuoteen 2013 men-nessä suorittanut yhteensä 51 lääkäriä. Tämä vastaa noin 1,4 % terveyskeskuksissa vuonna 2012 työskentelevistä 3751 lääkäristä (Suomen Lääkäriliitto 2013). Erityis-pätevyyden myöntäminen edellyttää 2,5 vuoden lisäkoulutusta, johon sisältyy käytän-nön palvelun lisäksi teoreettista koulutusta ja kirjallinen kuulustelu. Koulutuksen suorittaneen lääkärin tulee hallita perhekeskeisen ja moniammatillisen yhteistyön menetelmät sekä pystyä toimimaan oman alansa kehittäjänä ja asiantuntijana. Tule-vaisuudessa perusterveydenhuollon lääkärien työnkuvia tulisi muokata siten, että lääkärien on mahdollista keskittyä nykyistä rajatumpiin palvelukokonaisuuksiin. Näin neuvolatyön sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon tehtävät muodostaisivat yhden selkeän lähipalveluiden kokonaisuuden, jonka erityisosaamista tuettaisiin työnantajan toimesta lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltotyön erityispätevyydellä ja muulla soveltuvalla perheosaamista tukevalla koulutuksella.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen tavoitteena on perusterveyden-huollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen integraatio. Tämä mahdollistaa työnkuvien uudenlaisen yhdistämisen myös lähi- ja keskitettyjen palveluiden välillä. Esimerkki-nä tästä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäviä avohoitopediatrisia yksiköitä toimii jo nykyään Turussa, Oulussa, Tampereella ja Lappeenrannassa. Avo-hoitopediatrin työnkuvaan kuuluu konsultaatiovastaanottotyön lisäksi usein erilaisia johtamis-, kehittämis- ja opetustehtäviä. Avopediatri voi myös olla mukana moniam-matillisissa työryhmissä lasten sairauksien asiantuntijana. Avohoitopediatristen yksi-köiden mallin mukaisia toimenkuvia voitaisiin tulevaisuudessa rakentaa myös lasten-neurologian sekä lasten- ja nuorisopsykiatrian toimialoille.

Yleislääketieteen erikoislääkärikoulutus antaa hyviä valmiuksia lasten, nuorten ja perheiden ehkäisevissä palveluissa toimimiseen. Koulutukseen kuuluu lasten kasvun, kehityksen ja tavallisimpien sairauksien lisäksi myös aikuisten sairaudet, niiden hoi-don ja hoitoketjut. Tätä perheosaamista tulisi hyödyntää nykyistä laajemmin myös erikoissairaanhoidossa kun arvioidaan perheen tilannetta sekä vanhempien hoidon ja tuen järjestämistä.

112

Ehkäisevien palveluiden lääkäreiden toimenkuvan houkuttelevuutta voidaan lisätä sekä työoloja että palkkausjärjestelmää kehittämällä. Erityisesti terveyskeskuksissa toimivien naislääkäreiden osa-aikatyö on yleistä. Ehkäisevien palveluiden lääkärin työhön osa-aikaisuus sopii yleensä hyvin. Palkkausjärjestelmät ovat, varsinkin aiem-min ohjanneet terveyskeskusten lääkärien vastaanottotoimintaa ehkäisevien palvelu-jen sijaan sairaanhoito- ja toimenpidepainotteisesti. Työn tuloksellisuutta tulisi, sille soveltuvin mittarein, arvioida ja arvottaa toimenpidevaltaisten palveluiden lääkärin kanssa tasa-arvoisesti. Myös lääkäreiden työviihtyvyyteen yleisesti liittyvät asiat ku-ten työaikojen ja -määrän joustavuus elämäntilanteen mukaan sekä henkilöstön joh-tamiseen ja lääkärin omaan työskentelyyn liittyvien vaikutusmahdollisuuksien kehit-täminen ovat olennaisia.

Suomen työikäisistä lääkäreistä oli vuonna 2013 erikoistunut yleislääketieteeseen 2377, lastentauteihin 611, lastenneurologiaan 105, lastenpsykiatriaan 251 ja nuoriso-psykiatriaan 164 lääkäriä. Lastenlääkärien tarpeen arvioidaan kasvavan 20 %, lasten-psykiatrien 33 % ja nuorisopsykiatrien 37 % vuoteen 2025 mennessä (Suomen Lää-käriliitto 2013). Sekä yleislääketieteen että lasten ja nuorten alojen erikoislääkärikou-lutuksen tulisi huomioida tulevan palvelurakenteen tuomat haasteet. Ottaen huomioon erikoislääkärikoulutuksen pitkä kesto, tiedekuntien tulisi pikaisesti arvioida ja tarvit-taessa uudelleen määrittää koulutuksen oppimistavoitteet tulevaisuuden palveluraken-teen tarpeita vastaaviksi.

Myös lääkärien peruskoulutuksessa tulisi huomioida nykyistä enemmän lasten ja nuorten ehkäisevien palvelujen kokonaisuus. Sairauksien diagnostiikkaan ja hoitoon liittyvien oppimistavoitteiden rinnalla tulisi korostaa lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, perheosaamista ja työskentelyä osana lastenpalveluiden kokonaisuutta. Yhteenveto Lasten ja nuorten ehkäisevien terveyspalveluiden turvaamiseksi tarvitaan nykytilaan verrattuna vähintään 200 henkilötyövuotta lisää lääkärityövoimaa. Lisärekrytoinnin ohella myös työoloja, työnkuvia ja koulutusta tulee kehittää. Perusterveydenhuollon lääkärien tulisi voida eriyttää nykyisiä toimenkuviaan lasten ja nuorten palveluiden erityisosaamisen suuntaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen myötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkärit tulevat jatkossa toimimaan kiinteämmässä yhteistyössä. Työnkuvien osittainen yhdistäminen ja uudelleen järjes-täminen tarjoaa motivaatiota ja haasteita kehittyä perheosaamisen asiantuntijaksi. Lähteet Finanssialan keskusliitto. 2013. (linkki tarkistettu 19.11.2013).

www.fkl.fi/tilastot/Tilastot/Sairauskuluvakuutuksen_lukumaaratilasto_2009-2012.pdf

Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Bloigu A & Pelkonen M. 2014. Äitiys- ja lasten-

neuvolatoiminnan sekä kouluterveydenhuollon valtakunnallinen seuranta 2012. Terveyden

ja hyvinvoinnin laitos, Raportti, Käsikirjoitus.

Lääkärit Suomessa. Tilastotietoja lääkäreistä ja terveydenhuollosta 2013. Suomen Lääkäriliitto

www.laakariliitto.fi/tutkimus

113

STM 2009. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä ehkäisevä suun tervey-

denhuolto. Asetuksen (380/2009) perustelut ja soveltamisohjeet. Sosiaali- ja terveysminis-

teriön julkaisuja 20.

Jari Petäjä ja Jussi Mertsola. Lapset on huomioitava nykyistä paremmin. 2013. Suomen Lää-

kärilehti 39: 2428-9.

Rimpelä M, Happonen H, Saaristo V Wiss K, Rimpelä A. 2008. Äitiys- ja lastenneuvoloiden

sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon käynnit, terveystarkastukset ja voimavarat 2007-

2009. Stakes Raportteja 40.

Wiss K, Frantsi-Lankia M, Koskinen H & Saaristo V. 2012. Neuvolatoiminta, koulu- ja opis-

keluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto 2011. Asetuk-

sen (338/2011) toimeenpanon seuranta ja valvonta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ra-

portti 71.

Wiss K, Hietanen-Peltola M, Pelkonen M, Saaristo V. 2013. Koulu- ja opiskeluterveydenhuol-

lon lääkärivoimavarojen kehitys terveyskeskuksissa vuosina 2005 - 2011. THL- tutkimuk-

sesta tiiviisti no 3.

Kirjoittaja: Taneli Puumalainen LT, Lastentautien ja lasteninfektiosairauksien erikoislääkäri, ylilääkäri, sosiaali- ja terveysministeriö taneli.puumalainen@stm.fi

114

3.5. YHTEENSOVITTAVA MONIALAINEN JOHTAMINEN TUKEE PALVELUJEN UUDISTUMISTA

Marja-Leena Perälä, Nina Halme, Outi Kanste Toimenpide-ehdotukset: Kunnan strateginen ja muu johto varmistaa kunnan strategiassa ja toiminta- ja

taloussuunnitelmassa lasten ja nuorten palvelutoiminnassa ja kehittämisessä tar-vittavat voimavarat mukaan lukien henkilöstö. Nämä antavat edellytyksiä palve-lujen uudistamiselle.

Kunnan strateginen ja muu johto sopii toimialojen ja muiden yhteistyötahojen kanssa lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovittavan johtamisen monia-laisista tukirakenteista. Yhteistoiminta ei synny itsestään, sitä varten tarvitaan selkeät rakenteet ja toimintatavat.

Kunnan strateginen ja muu johto nimeää tuekseen pysyvän monialaisen (lasten ja nuorten palvelujen) johtoryhmän, joka suunnittelee, seuraa ja kehittää palveluja sekä nimeää palvelualakohtaisia ryhmiä tarvittaessa. Toimivat lasten, nuorten ja perheiden palvelut edellyttävät yhteistä strategiaa ja tavoitteita.

Kunnan strateginen ja muu johto varmistaa sen, että toimintaa kehitetään osana päivittäistä työtä ja että osallisina ovat kaikki ne tahot, joita kehittäminen koskee (ml. henkilöstö työntekijöistä johtoon, alan järjestöt, yritykset ja palvelujen käyt-täjät). Kestävä kehitys toteutuu parhaiten osallistavalla kehittämisotteella.

Kunnan strateginen ja muu johto varmistaa, että kehittämistyö on määrätietoista ja järjestelmällistä. Kehittämisen tuloksellisuus ja mielekkyys paranee.

Johtamisen haasteet monialaisessa toimintaympäristössä

Luvussa tarkastellaan, miten yhteensovittava johtaminen on strategisen johdon tukena lasten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistamisessa muuttuvassa toimintaympäris-tössä. Sosiaali- ja terveydenhuolto ja sen johtaminen ovat murroksessa, ja sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö ja muu ohjaus uudistuvat. Myös lasten, nuorten ja perheiden asema ja odotukset sekä tuen ja palvelujen tarpeet ovat muutoksessa. Haas-teellisuutta lisää epävarmuus meneillään olevien toimintaympäristön muutosten vai-kutuksista kuntien toimintaan.

Lapsille, nuorille ja perheille on tarjolla lukuisia eri tahojen tuottamia palveluja, joista kokonaiskuvan muodostaminen voi olla vaikeaa. Myös palvelujen saatavuus, palveluvalikoima ja käytännöt vaihtelevat kuntien ja palvelujen tuottajien välillä. (STM 2011, Perälä ym. 2011.) Kun palvelujen antajienkin yhteistoiminta on riittämä-töntä, palveluihin pääsy voi vaikeutua ja edesauttaa niistä pois jäämistä. Näitä tilantei-ta voi muodostua, kun perhe käyttää useita palveluja samanaikaisesti tai palvelun antajat ja kehitysympäristöt vaihtuvat lasten ja nuorten kasvaessa ja perheiden elä-mäntilanteen muuttuessa. Kodin lisäksi valtaosa lapsista ja nuorista on suuren osan päivästä joko päivähoidossa, esi- tai perusopetuksessa tai toisen asteen koulutuksessa. Varhaista tukea ja erityispalveluja tulisi olla tarjolla myös kehitysympäristöissä. (Si-säasiainministeriö 2007, STM 2008, 2012.)

115

Toimintaympäristön monimutkaistuminen ja palvelujen eriytyminen haastavat uu-distamaan myös lasten ja perheiden palvelujen johtamista kunnissa. Palvelujen saata-vuutta voidaan edistää, kun palvelut muodostavat lapsen, nuoren ja perheen näkökul-masta toimivan kokonaisuuden (STM 2008, 2012, OPM 2009. Laitinen & Hallantie 2011). Erityisesti uusin lainsäädäntö velvoittaa kuntia vahvistamaan ehkäiseviä palve-luja ja monialaista yhteistoimintaa kunnan muiden palvelujen tuottajien kanssa (vrt. Perälä ym. 2012). Kuntien, hallinnonalojen, järjestöjen, yritysten ja seurakuntien lasten, nuorten ja perheiden palvelujen ja toiminnan yhteensovittaminen alueellisesti edistää palvelujen tehokkaampaa hyödyntämistä. Strateginen johtaminen varmistaa uudistamisen edellytykset Kunnan strategia kertoo, miten kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä sekä kehittää palveluja seuraavina vuosina. Palveluista vastaavan johtajan ydintehtävä on varmistaa edellytykset palveluille. Kokonaisstrategia ja sitä vastaava toiminta- ja taloussuunnitelma turvaavat edellytykset perustehtävän strategianmukaiselle toimin-nalle. Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen johtaminen on osa kunnan palvelujen kokonaisjohtamista, jonka kehittämistä kunnan strategiset ratkaisut raamittavat. Siksi kunnan strategiassa ja toiminta- ja taloussuunnitelmassa tulee ottaa huomioon lasten, nuorten ja perheiden palvelutoiminnassa ja kehittämisessä tarvittavat aineelliset ja aineettomat voimavarat mukaan lukien osaava henkilöstö. Lasten, nuorten ja perhei-den palvelut muodostavat myös huomattavan osan kuntien voimavaroista. Palvelujen järjestelmällinen ja kestävä uudistaminen edellyttää johdon strategisia valintoja, miten lasten, nuorten ja perheiden monialaisia palvelukokonaisuuksia kehi-tetään, millaisia tukirakenteita siihen tarvitaan, millaisella otteella kehittäminen toteu-tetaan ja miten kehittämistyötä hallitaan. Näitä teemoja käsitellään seuraavassa yksi-tyiskohtaisemmin. Yhteensovittava johtaminen – monialainen palvelujen uudistaminen

Monialaiset kehittämisen tukirakenteet Hallinnollisilla ratkaisuilla ja yhteisistä toimintaperiaatteista sopimalla voidaan edis-tää ja tukea lapsen, nuoren ja perheen näkökulmasta ehyen toiminnallisen kokonai-suuden aikaansaamista. Yhteisistä tavoitteista ja toimintaperiaatteista sopimista voi-daan tarvita yksiköiden, hallinnonalojen, kuntien ja näiden yhteenliittymien välillä sekä kolmannen ja yksityisen sektorin toimijoiden kanssa.

Lasten, nuorten ja perheiden palvelukokonaisuudessa aito järjestelmällinen yhteis-toiminta edellyttää monialaista ja yhteensovittavaa johtamista. Yhteensovittavan joh-tamisen tehtävä on tukea kunnan, strategista luottamusmies- ja virkamiesjohtoa sekä hallinnonalojen ja työyksiköiden johtoa. (Kuvio 1.) Pelkästään hallinnonalakohtainen suunnittelu voi johtaa lasten, nuorten ja perheiden näkökulmasta hajanaisiin palvelui-hin. Monissa kunnissa tätä hajanaisuutta on pyritty parantamaan yhdistämällä hallin-nonaloja ja palveluja yhteisen johdon alaisuuteen. Käytännössä kaikkia rajapintoja ei kuitenkaan voida poistaa, vaan rajapintoja muodostuu kaikkiin palveluihin.

Horisontaalinen johtaminen, palvelujen tuottajien ja hallinnonalojen välisen yh-teistoiminnan johtaminen on perusta lasten, nuorten ja perheiden tarpeita vastaavan palvelukokonaisuuden muodostamiselle (vrt. Axelsson & Axelsson 2006, 79–80;

116

Heinämäki 2012). Monet kunnat ovat edenneet tähän suuntaan, kun niihin on nimetty johto- ja työryhmiä tai vastuuhenkilöitä esimerkiksi projektien johtamiseen tai amma-tillisen toiminnan kehittämiseen. Käytännössä näillä ryhmillä on ollut harvoin selkeä yhteys palvelujen strategiseen suunnitteluun ja kehittämiseen. (Halme ym. 2010, Pe-rälä ym. 2011.)

Toimiva horisontaalinen yhteistoiminta edellyttää yhteistyörakenteita ja yhdessä sovittuja käytäntöjä (kuvio 1). Kunnassa voidaan nimetä hallinnonalojen yhteinen johtoryhmä, esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden palvelujen johtoryhmä, joka valmistelee lasten ja nuorten asiat kunnan strategiseen päätöksentekoon ja tukee linja-johtoa. Parhaiten yhteys kunnan johtoon toimii, kun johtoryhmän tehtävät on mainittu kunnan hallintosäännössä tai vastaavassa (Rousu 2008). Johtoryhmä valmistelee las-ten ja nuorten palveluja koskevan strategian (esim. lasten ja nuorten hyvinvointisuun-nitelman) ja toimeenpanee kunnan hyväksymän toimintasuunnitelman. Johtoryhmä vastaa hallinnonalat ylittävästä yhteistyöstä ja sovittaa eri palveluja ja strategioita yhteen sekä seuraa ja arvioi lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden tilaa ja niihin vaikuttavien tekijöiden muutoksia.

Kuvio 1. Yhteensovittavan johtamisen tukirakenne ja vastuut kehittämisessä

(Lähde: Perälä, Halme, Nykänen 2012, 107).

Lisäksi kuntiin voi olla tarpeen perustaa palvelu- tai toimintakohtaisia työryhmiä tai verkostoja, jotka edellyttävät horisontaalista johtamista. Näitä ovat esimerkiksi alle kouluikäisten, kouluikäisten ja opiskeluikäisten palveluverkostot, jotka edellyttävät yhteistä asiakastyön kehittämistä (STM 2012). Toimintoja koordinoimaan voidaan nimetä monialaisia työryhmiä. Monialainen työryhmä on hallinnonalojen yhteisen johtoryhmän tukena ja kehittää erityisesti asiakastyötä. Tehtävänä on muun muassa yhtenäistää asiakastyön käytäntöjä ja prosesseja palvelujen rajapinnoissa ja tukea johtoa toiminnan kehittämisessä ja toimeenpanon arvioinnissa. Toimintakäytäntöjen yhtenäistämisellä voidaan turvata lapselle, nuorelle ja perheelle samaan tuen tarpee-seen samantasoinen palvelu ja yksiköiden toiminnan tasalaatuisuus. Samalla vältytään myös voimavarojen tehottomalta ja jopa päällekkäiseltä käytöltä.

117

Osallistava kehittäminen kestävän kehityksen edellytyksenä

Kehittämistoimintaa sosiaali- ja terveydenhuollossa on toteutettu näihin vuosiin asti projekteina. Projektimaisuus on johtanut lukuisiin määräaikaisiin hankkeisiin, joissa kehitettyjen käytäntöjen juurtuminen käytäntöön on voinut jäädä puutteelliseksi. Kas-te-ohjelmassa (STM 2012) pyritään pitkäjänteiseen ja pysyvään kehittämistoimintaan. Yhteensovittavan johtamisen kehittäminen onnistuu parhaiten osallistavalla kehittä-misotteella, opitaan yhdessä -periaatteella, jossa hyödynnetään alhaalta ylöspäin (bot-tom-up) ja ylhäältä alaspäin (top-down) lähestymistapoja.

Toiminnan kehittäminen osana päivittäistä toimintaa on kunnan strateginen valinta, joka mahdollistaa toiminnan uudistamisen kestävän kehityksen periaatteella. Tämä tarkoittaa kaiken tarkoituksenmukaisen saavilla olevan tiedon, osaamisen ja voimava-rojen tehokasta hyödyntämistä yhteiseen päämäärään pyrkimisessä. Se toteutuu osana päivittäistä työtä ja on jatkuva toimintaa ennakoivasti korjaava prosessi. Lähestymis-tavan hyötynä on kehittämisen tieto-taidon kertyminen kuntaan sekä työntekijöiden ja koko kunnan voimavaraistuminen. Tässä menettelyssä konkretisoituu johtajien ja työntekijöiden aito pyrkimys yhteiseen tavoitteeseen ja optimaaliseen lopputulokseen. (Perälä ym. 2012.)

Edellytyksenä on myös, että johto kaikilla tasoilla ja työntekijät sitoutuvat oman toimintansa kehittämiseen ja kaikki ne tahot (mukaan lukien lapsi, nuori ja vanhem-mat), joita uudistus koskee, ovat mukana. Johtaminen varmistaa kehittämisen edelly-tykset sekä jokaisen työntekijän osallistumisen oman työnsä suunnitteluun ja kehittä-miseen. Yhdessä tekeminen antaa myös lisäarvoa: monialainen ryhmä pystyy ratkai-semaan ongelmia paremmin kuin yksittäiset asiantuntijat erikseen ja erilaisen tiedon vaihtaminen ja yhdistäminen uudella tavalla auttaa uusien ratkaisujen löytämisessä. Erityisesti monia toimijoita koskettavissa ongelmissa ratkaisujen hakeminen yhdessä sitouttaa yhteisiin tavoitteisiin ja tukee ryhmän, osallistujien ja koko organisaation oppimista ja asiantuntemuksen vahvistumista. (vrt. STM 2009, Perälä ym. 2012.)

Ihmisillä on erilainen tapa omaksua uusia asioita. Mahdollisuus osallistua oman työn kehittämiseen vähentää uuden asian omaksumiseen tarvittavaa aikaa ja uudistuk-sen hyväksymisen vaikeutta. Käytäntöjen kehittämisessä on riittämättömästi hyödyn-netty asiakastyössä toimivien kokemusta. Myös lasten, nuorten ja perheiden koke-muksen hyödyntäminen palvelujen kehittämisessä on ollut vähäistä. Monialainen yhteistoiminta edellyttää uudenlaista toimintakulttuuria sekä kumppanuustyöskente-lyä. (Perälä ym. 2012.) Palvelujen ja prosessien kehittäminen ei yksin riitä, vaan asia-kaslähtöisyyden tulee todentua myös palvelua tarjoavien henkilöiden asenteissa ja asiakkaiden kohtaamisessa. Johtamisella on suuri merkitys toimintatapojen ja asentei-den muuttamisessa: johtamisella asiakkuusajattelu siirtyy organisaation eri tasoille. (Virtanen ym. 2011, Perälä ym. 2012.) Järjestelmällinen kehittäminen

Palvelujen uudistamiseksi monialaisessa palvelukokonaisuudessa tarvitaan määrätie-toisesta johtamista. Kehittäminen kestävän kehityksen periaatteella edellyttää strate-gisen ja lähijohdon ja kaikkien työntekijöiden sitoutumista toiminnan kehittämiseen. Kehittämistyön mielekkyyttä ja jäntevyyttä lisää kehittämisen tavoitteellisuus ja jär-jestelmällisyys. Lähtökohtia ovat selkeä hankesuunnitelma ja kunnan strategisen joh-don päätökset hankkeesta ja voimavaroista (Perälä ym. 2012). Suunnitelman tekemi-seen kannattaa panostaa, se antaa puitteet tulevien vuosien kehittämistyölle. Hyväk-sytty hankesuunnitelma sisältää luvan käynnistää kehittämistyö, tarvittavat voimava-

118

rat, päätöksen hallinnonalat ylittävästä kehittämisrakenteesta ja sen toiminnan edelly-tyksistä ja vastuuhenkilöistä.

Varsinaisen hallinnonalat ylittävä uudistamistyö käynnistyy toimintaedellytyksistä päättämisen jälkeen. Perustan työlle antaa muutossuunnitelma, joka sisältää tunniste-tut kehittämistarpeet, tavoiteltavan toiminnan kuvauksen ja tavoitteet, tavoitteiden saavuttamiseksi suunnitellut toimenpiteet, toimeenpanovastuut ja toteutuksen ja arvi-oinnin aikataulut. Tavoitteiden saavuttamista ja toimeenpanon etenemistä arvioidaan määrävälein, ja tarpeen mukaan käynnistetään uusi kehittämissykli. Määrävälein ar-vioidaan myös kehittämistyötä itseään, eri tahojen osallistumista ja kehittämisen tuki-rakenteiden (lasten, nuorten ja perheiden johtoryhmä ja monialaiset ryhmät) tarkoi-tuksenmukaisuutta ja tehdään tarvittavat muutokset. Yhteensovittavan johtamisen kehittämisestä on saatavilla yksityiskohtaisempaa tietoa Terveyden ja hyvinvoinnin-laitoksen oppaassa (www.thl.fi/lapsyty; Perälä ym. 2012).

Toiminnan kehittäminen lasten, nuorten ja perheiden palveluissa on haasteellinen tehtävä, joka vaatii pitkäkestoista kehittämistä. Osallistava työote mahdollistaa par-haiten henkilöstön sitoutumisen ja organisaation asiantuntemuksen hyödyntämisen kehittämisessä. Hyvä lopputulos edellyttää lasten, nuorten ja perheiden kokemusasi-antuntijuuden käyttöä sekä tarkoituksenmukaisia tukirakenteita. Määrätietoinen ja järjestelmällisesti toteutettu uudistaminen kohtaa vähemmän muutoksen hyväksymi-sen vaikeutta, kun eteneminen ja vastuut ovat selkeitä. Lisäksi kehittämistyön tulok-sellisuus ja mielekkyys paranevat.

Lähteet Axelsson R & Axelsson SB. 2006. Integration and collaboration in public health – a conceptu-

al framework. International journal of health planning and management 21, 75–88.

Halme N, Perälä M-L & Laaksonen C. 2010. Yhteistyöinterventioiden vaikuttavuus lapsiper-

hepalveluissa. Järjestelmällinen katsaus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti

10/2010.

Heinämäki L. 2012. Valtionhallinnon ohjelmaohjaus kuntien sosiaali- ja terveydenhuollossa

2000-luvulla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tutkimus 75/2012.

Laitinen K & Hallantie M. 2011. Huomisen hyvinvointia – kehys oppilashuollon kehittämisel-

le. Opetushallitus, Oppaat ja käsikirjat 19/2011.

Opetusministeriö (OPM). 2009. Nuorta ei jätetä. Puhalletaan yhteen hiileen. Moniammatillista

viranomaistyötä ja sen lakisääteistämistä selvittävän poikkihallinnollisen työryhmän muis-

tio. Opetusministeriö, Työryhmämuistioita ja selvityksiä 5/2009.

Perälä M-L, Halme N, Hammar T & Nykänen S. 2011. Hajanaisia palveluja vai toimiva ko-

konaisuus? Lasten ja perheiden palvelut toimialajohtajien näkökulmasta. Terveyden ja hy-

vinvoinnin laitos, Raportti 29/2011.

Perälä, M-L, Halme N & Nykänen S. 2012. Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteenso-

vittava johtaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 19/2012.

Rousu S. (toim.) ja LapsiARVI-työryhmä 2008. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman

laadinta kunnissa. Opas lakisääteisen suunnitelman laadintaan. Osa 1: suunnitelman val-

mistelu. Suomen Kuntaliitto.

Sisäasiainministeriö. 2007. Vanhemmuus voimavara ja toimiva viranomaisyhteistyö. Lasten ja

nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyn avaimet. Sisäasiainministeriö, 45/2007.

119

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). 2009. Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoito-

työhön. Toimintaohjelma 2008–2011. Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkaisuja 18/2009.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). 2011. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja

terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkaisuja 1/2011.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). 2008. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittä-

misohjelma. Kaste 2008-2011. Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkaisuja 6/2008.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM).2012. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma.

Kaste 2012-2015. Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkaisuja 1/2012.

Terveydenhuoltolaki 31.12.2010/1326.

Virtanen P, Suoheimo M, Lamminmäki S, Ahonen P & Suokas M. 2011. Matkaopas asiakas-

lähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekes, Katsaus 281/2011.

www.thl.fi/lapsyty

Kirjoittajat Marja-Leena Perälä, THT, dosentti, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos marja-leena.perala@thl.fi Nina Halme, TtT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos nina.halme@thl.fi Outi Kanste, TtT, dosentti, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos outi.kanste@thl.fi

120

3.6 AVOHILMO-KIRJAAMINEN JA TIEDONKERUU LASTEN JA NUORTEN PALVELUIDEN SEURANNAN JA KEHITTÄMISEN TUKENA

Marjut Frantsi-Lankia, Sanna-Mari Saukkonen, Kaisa Mölläri Pääkohdat ja kehittämisehdotukset Terveyskeskuksen johto ohjaa henkilökuntaa kirjaamaan yhdenmukaisesti ja

seuraa AvoHILMO-kirjausten kattavuutta ja laatua Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kehittää AvoHILMO-raportteja ja tietotuotteita

tukemaan perusterveydenhuollon ehkäisevien palveluiden seurantaa ja kehittä-mistä

AvoHILMO-tiedonkeruu ja tilastointi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL toimii tilastoviranomaisena, toteuttaa seuran-taa ja tuottaa tietoa mm. terveydenhuoltolain (1326/2010), tartuntatautilain (583/1986) sekä asetusten 421/2004, 338/2011, 339/2011 mukaisesta toiminnasta. Terveydenhuollon rekisterien ja tilastojen avulla saadaan kansallista seuranta- ja ver-tailutietoa mm. hoitoonpääsystä, epidemia- ja rokotustilanteesta sekä lasta odottavien naisten, lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tehtävistä tarkas-tuksista.

Perusterveydenhuollon avohoidosta ja ehkäisevistä terveyspalveluista kerättiin ai-kaisemmin kansallista tietoa vain toteutuneista käyntimääristä. Kansallisten ja alueel-listen tietotarpeiden lisäännyttyä summatason tieto ei enää riitä, toiminnasta tarvitaan tarkempaa sisällöllistä tietoa.

Perusterveydenhuollon avohoidon ilmoituksen AvoHILMOn kehittäminen käyn-nistyi 2000-luvulla ja AvoHILMO otettiin tuotantokäyttöön vuonna 2011. AvoHIL-MO on osa THL:n valtakunnallista sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitus -ko-konaisuutta, HILMOa. AvoHILMO mahdollistaa monipuolisen kansallisen tiedonke-ruun ja vastaa perusterveydenhuollon uusiin tietotarpeisiin, mm. avohoidon ja ehkäi-sevien palveluiden toiminnan ja väestön terveysongelmien seurannan tarpeisiin. AvoHILMOsta saadaan tietoja mm. käynnin syistä, toteutuneista toiminnoista ja toi-menpiteistä, lääkityksistä ja rokotuksista sekä asetuksen mukaisten terveystarkastus-ten toteutumisesta. AvoHILMOa hyödynnetään myös kansallisessa rokotus- ja in-fluenssaseurannassa.

AvoHILMOn tietosisältö kuvataan tarkemmin AvoHILMO 2013 -oppaassa ja THL:n verkkosivuilla osoitteessa www.thl.fi/avohilmo. Lasten ja nuorten ehkäisevien palvelujen seuranta Neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten eh-käisevästä suun terveydenhuollosta annetun asetuksen (VNA 338/2011) toteutumisen seurannassa hyödynnetään jatkossa AvoHILMO-tietoja. AvoHILMOn perustervey-denhuollon toimintoluokituksen (SPAT) avulla saadaan uutta tietoa perusterveyden-

121

huollon toiminnan sisällöistä myös lasten ja nuorten ehkäisevistä palveluista, joista tietoa on aikaisemmin ollut niukasti. Kaikki neuvolan, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon käynnit kirjataan ja tilastoidaan AvoHILMOon. Näiden tietojen avulla voidaan seurata muun muassa: palvelujen käytön laajuutta ja kattavuutta asetuksen mukaisten laajojen ja muiden määräaikaisten terveystarkastusten to-

teutumista yksilöllisen tarpeen mukaisten terveystarkastusten toteutumista ja terveydenhuoltolain 51§:n mukaista perusterveydenhuollon hoidon saatavuutta. AvoHILMO mahdollistaa ehkäisevän toiminnan seuraamisen ja vertailun kunnittain, terveyskeskuksittain ja kansallisesti.

Terveystarkastus voidaan kirjata laajaksi, jos se täyttää laajan terveystarkastuksen kriteerit. Yhteen AvoHILMOon tilastoituvaan laajaan terveystarkastukseen tarvitaan sekä terveydenhoitajan että lääkärin kirjaus (SPAT) laajasta terveystarkastuksesta. Mikäli laajan terveystarkastuksen kriteerit eivät täyty, tarkastus kirjataan tavalliseksi määräaikaiseksi terveystarkastukseksi. Vastaavasti käy, jos vain terveydenhoitaja tai lääkäri kirjaa terveystarkastuksen laajaksi. Ajantasaiset ja tarkemmat kirjausohjeet löytyvät AvoHILMOn nettisivuilta www.thl.fi/avohilmo.

Jos ehkäisevän terveydenhuollon käynnillä otetaan kantaa asiakkaan sairauksiin tai terveydentilaan laajemmin, tulisi käynnin kannalta oleelliset käyntisyyt (ICD-10 tai ICPC-2) näkyä kirjauksista. Kattavasti tehdyt kirjaukset mahdollistavat käynnin sisäl-töjen laadukkaamman seurannan sekä hoidon ja jatkohoidon seuraamisen. Käynnin sisältötietojen kirjaamiseen käytettävää SPAT-luokitusta uudistetaan, mikä mahdollis-taa myös asetuksen mukaisen toiminnan tarkemman seurannan. Uudistunut SPAT-luokitus tulee voimaan osana uutta AvoHILMO 2015 -opasta. AvoHILMO-raportointi Oleellinen osa AvoHILMOa on raportointijärjestelmä, jonka avulla tieto on helposti ja mahdollisimman ajantasaisesti kaikkien saatavilla. Sosiaali- ja terveysalan tietova-rantojen käyttö laajasti terveyden ja hyvinvoinnin sekä palvelujärjestelmän toimivuu-den edistämiseen on yksi THL:n strateginen linjaus.

AvoHILMOn avulla terveyskeskuksen toimintaa voidaan seuranta ja siitä raportoi-da aikaisempaa tarkemmin. Kerätyt tiedot raportoidaan tiivistetyssä ja tunnistamatto-massa muodossa. AvoHILMOn tiedot raportoidaan THL:n verkkosivuilla (www.thl.fi/avohilmo) sitä mukaa kuin tietoa saadaan ja tietotuotanto laajenee. Uusi-na raportteina AvoHILMO-tiedoista on vuonna 2013 julkaistu Rokotusrekisteri- ja influenssaseurantaraportit (www.thl.fi/). AvoHILMO-raportit ovat muodoltaan pikaraportteja, jotka ovat päivittäin päivittyviä sähköisiä raportteja. Pikaraportin

avulla voidaan seurata käyntien lukumäärien kehitystä viikoittain ja kuukausit-tain. Pikaraporteissa on myös tietoa influenssatautien ilmaantumisesta ja muista käyntisyistä.

tiivisteitä, joilla tarkoitetaan valmiiksi tehtyä koostetta aihealueen keskeisistä tiedoista. Tiivisteiden avulla käyttäjä voi tarkastella ja vertailla tietoja tuottajit-tain, alueittain ja kunnittain.

122

kuutioita, jotka mahdollistavat tietojen syvällisemmän tarkastelun oman valinnan mukaan. Sekä tiivisteet että kuutiot päivittyvät kuukausittain.

AvoHILMO mahdollistaa aikaisempaa paremmin myös ehkäisevien palveluiden seu-raamisen ja raportoinnin. Se auttaa ehkäisevän työn näkyväksi tekemisessä. Avo-HILMO-tietoja ja raportointia voidaan hyödyntää kuntien hyvinvointikertomusten laadinnassa, palvelujärjestelmän kehittämisessä samoin kuin alueellisessa ja paikalli-sessa väestötason terveysseurannassa. AvoHILMOn kehittäminen ja tiedolla johtaminen AvoHILMOn käyttöönotto on toteutunut vaiheittain eri potilastietojärjestelmissä. Toteutus ja käytettävyys voivat siten edelleen vaihdella. AvoHILMOn kehitystyössä tehdään tiivistä yhteistyötä järjestelmätoimittajien ja terveyskeskusten kanssa. Avo-HILMO-tiedonkeruun kattavuus ja tiedon laatu on kaiken aikaa lisääntynyt.

AvoHILMOn kehittämistyö jatkuu. On tärkeää, että tietojen yhdenmukaiseen kir-jaamiseen kiinnitetään edelleen huomiota niin organisaation kuin valtakunnankin tasolla. THL:n AvoHILMO-opas päivitetään ja määrittelyjä tarkennetaan seuraavan kerran vuoden 2015 oppaaseen. On tärkeää, että kirjaamista linjataan ja ohjataan or-ganisaation johdon tasolta mahdollisimman yhdenmukaiseksi koko organisaatiossa.

Tärkeänä edellytyksenä on myös potilastietojärjestelmien kehittyminen käyttäjäys-tävällisemmiksi ja tukemaan aikaisempaa paremmin yhdenmukaista ja laadukasta kirjaamista. Lisäksi on tärkeä huomioida, että terveyskeskuksessa käytetään kansalli-sen koodistopalvelun (THL) kanssa yhdenmukaisia määrityksiä ja että ne löytyvät terveyskeskuksessa käytössä olevista tietojärjestelmistä.

Tietotarpeiden muuttuessa ja lisääntyessä AvoHILMOn luokituksia ja tietosisältöjä päivitetään ja kehitetään myös tulevaisuudessa. AvoHILMO-raportoinnin ja uusien tietotuotteiden kehittäminen lisää kirjaamisen mielekkyyttä ja sitä kautta kirjausten kattavuus ja laatu paranevat. Tiedon laadun ja kattavuuden lisääntyminen mahdollis-taa tietoon perustuvan johtamisen, tietojohtamisen, jota tarvitaan palveluiden, palve-lujärjestelmän sekä väestön terveyden edistämisen kehittämisessä. Lähteet Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Hastrup A, Wallin M & Pelkonen M. 2012. Laaja

terveystarkastus – Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuol-

toon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 22/2012.

Henkilötietolaki 523/1999

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 159/2007

Laki sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tilastotoimesta 409/2001

Laki terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta 668/2008

Laki terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä 556/1989

Mölläri K & Vuorio S. 2013. Perusterveydenhuolto 2011, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos,

Tilastoraportti 20/2013.

Rautiainen H & Saukkonen S-M, 2012. AvoHILMO Perusterveydenhuollon avohoidon ilmoi-

tus 2013. Määrittelyt ja ohjeistus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Luokitukset, termistöt

ja tilasto-ohjeet 6/2012.

123

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista ja tartuntatautien raskaudenaikaista seulon-

noista 421/2004

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon valtakunnallista tietojärjestelmäpalve-

luista 165/2012

Tartuntatautilaki 583/1986

Terveydenhuoltolaki 1326/2010

Tilastolaki 280/2004

Tuomola P, Yrttiaho A, Mahkonen R & Passoja S. 2012. Perusterveydenhuollon avohoidon

tietouudistus Hankkeen loppuraportti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 44/2012.

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten

ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 338/2011

Valtioneuvoston asetus seulonnoista 339/2011

Kirjoittajat Marjut Frantsi-Lankia, LL, ylilääkäri, THL, marjut.frantsi-lankia@thl.fi Sanna-Mari Saukkonen, TtM, erikoissuunnittelija, THL, sanna-mari.saukkonen@thl.fi Kaisa Mölläri, TtM kehittämispäällikkö, THL, kaisa.mollari@thl.fi

124

Liite 1 Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnan jäsenet, varajäsenet ja asiantuntijat 2010–2013. (Tilanne toimikauden päättyessä) Jäsenet ja varajäsenet Aino-Inkeri Hansson, ylijohtaja, puheenjohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö Kirsi Varhila, ylijohtaja, varapuheenjohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö Maire Kolimaa, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö Merja Saarinen, lääkintöneuvos, sosiaali- ja terveysministeriö (Mäntsälä) Kari Ilmonen, johtaja, sosiaali- ja terveysministeriö Päivi Voutilainen, johtaja, sosiaali- ja terveysministeriö Georg Henrik Wrede, johtaja, opetus- ja kulttuuriministeriö Elise Virnes, opetusneuvos, opetus- ja kulttuuriministeriö Anneli Pouta, osastojohtaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Päivi Lindberg, yksikön päällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Heidi Peltonen, opetusneuvos, Opetushallitus Kristiina Laitinen, opetusneuvos, Opetushallitus Eija Bärlund-Toivonen, suunnittelija Valvira Marita Raassina, ylitarkastaja, Valvira Soile Paahtama, erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto Aila Puustinen-Korhonen, erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto Mervi Herola, perhe- ja sosiaalipalveluiden päällikkö, Nurmijärvi Olli Laiho, koordinaattori, Nurmijärvi Matti Salo toimialuejohtaja, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ky Pälvi Kaukonen, vastuualuejohtaja, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ky Riittakerttu Kaltiala-Heino, professori, Tampereen yliopisto Matti Korppi, professori, Tampereen yliopisto Sakari Kainulainen, tutkimusjohtaja, Diakonia ammattikorkeakoulu Marja Lindholm, terveydenhoitotyön vastuulehtori, Diakonia ammattikorkeakoulu Antti Malste, pääsihteeri SAKKI ry Milla Halme, edunvalvonta-asiamies, Suomen Lukiolaisten liitto Nelli Karkkunen, asiantuntija, SAMOK ry Sini Terävä, sosiaalipoliittinen sihteeri, SYL Juha Luomala, johtaja, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso Kristiina Laiho, toimitusjohtaja, Pikassos Oy Tuomas Kurttila, toiminnanjohtaja, HTM, Suomen Vanhempainliitto ry Tuija Metso, erityisasiantuntija Suomen Vanhempainliitto ry Marjaana Pelkonen, neuvotteleva virkamies, sihteeri, sosiaali- ja terveysministeriö Päivi Muranen, suunnittelija, sihteeri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Pysyvät asiantuntijat Maria Kaisa Aula, lapsiasiavaltuutettu, sosiaali- ja terveysministeriö Tarja Kahiluoto, neuvotteleva virkamies, opetus- ja kulttuuriministeriö Maini Kosonen, hallitusneuvos, sosiaali- ja terveysministeriö Ritva Partinen, ylitarkastaja, sosiaali- ja terveysministeriö Taneli Puumalainen, ylilääkäri, sosiaali- ja terveysministeriö Helena Vorma, lääkintöneuvos, sosiaali- ja terveysministeriö

125

Työvaliokunta Aino-Inkeri Hansson, STM Maire Kolimaa, STM Päivi Lindberg, THL Päivi Muranen, THL Ritva Partinen, STM Marjaana Pelkonen, STM Taneli Puumalainen, STM Lasten, nuorten ja perheiden ehkäisevien terveyspalvelujen jaoston jäsenet 2011–2013. (Tilanne toimikauden päättyessä) Frantsi-Lankia, Marjut, ylilääkäri, THL Haarala Päivi, koulutuspäällikkö, Metropolia Hakulinen-Viitanen Tuovi, tutkimuspäällikkö, THL, sihteeri Hietanen-Peltola Marke, ylilääkäri, THL Eija Bärlund-Toivonen, suunnittelija, Valvira Kahiluoto Tarja, neuvotteleva virkamies, OKM Karkkunen Nelli, asiantuntija, SAMOK Kolimaa Maire, neuvotteleva virkamies, STM Milén Anneli, kehittämispäällikkö, THL Paahtama Soile, erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto Pelkonen Marjaana, neuvotteleva virkamies, STM, puheenjohtaja Puumalainen Taneli, ylilääkäri, STM Saarinen Merja, lastenlääkäri, Mäntsälän terveyskeskus Viitala Hanna, perhepalveluiden johtaja, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto Metso Tuija, erityisasiantuntija, Suomen Vanhempainliitto ry

126

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ STM106:00/2010 (1(6) Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto LIITE 2 Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunta 25.11.2013

ALOITE LASTEN, NUORTEN JA PERHEIDEN (LNP) PALVELUJEN JÄRJESTÄMI-SEKSI SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PAL-VELURAKENNEUUDISTUKSESSA

1. EHDOTUKSET LNP-PALVELUJEN JÄRJESTÄMISEKSI

SOTE-ALUEELLA 1.1 Lasten, nuorten ja perheiden sote-palvelukokonaisuus sote-alueelle Neuvottelukunta ehdottaa, että lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään toiminnallisena palvelukokonaisuutena, jonka järjestämisvastuu kuuluu sosiaali- ja terveysalueelle. Palvelukokonaisuus muodostuu alle kouluikäisten, kouluikäisten ja opiskeluikäisten palveluista. Viimeksi mainittuun kuuluvat myös opintojen ulkopuolella olevien ja työssä käyvien nuorten palvelut. (Liite 1). Neuvottelukunta ehdottaa valmisteluryhmän väliraportin esityksestä poiketen, että lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun, perheoikeudellisten palvelujen sekä kasvatus- ja perheneuvolapalvelujen järjestämisvastuu olisi näiden palvelujen vaativuuden vuoksi vain sote-alueella. Sote-alueen järjestämisvastuulle kuuluisivat myös korkea-asteen opiskeluterveydenhuollon palvelut, joiden järjestämisestä pääsääntöisesti suuret yli 50 000 asukkaan kunnat vastaavat jo nykyisin. Valmisteluryhmän väliraportin mukaan perustason alue voisi järjestää sellaiset palvelut, joita terveyskeskukset ja kuntien sosiaalitoimi järjestävät (STM 2013). Sote-alueiden järjestämisvastuulle kuuluvat myös somaattinen ja psykiatrinen erikoissairaanhoito, psykiatriseen erikoissairaanhoitoon yhdistetyt päihdehuollon erityispalveluiden avopalvelut sekä sosiaalipäivystys ja vammaispalvelut. (Liite 1). Neuvottelukunta ehdottaa, että erityistason, kuten erikoissairaanhoidon ja kasvatus- ja perheneuvolan, osaamista ja resursseja hyödynnetään nykyistä huomattavasti enemmän peruspalveluja järjestettäessä. LNP-palvelut järjestetään asiakaslähtöisesti ja valtaosin lähipalveluina. Lasten ja nuorten palvelujen erityisosaamisen, jatkuvuuden ja moniammatillisuuden varmistamiseksi palvelut ovat pääsääntöisesti julkisia. 1.2 Palvelujen tehostaminen porrastuksen ja integraation avulla Palveluja tehostetaan sote-alueen sisäisen porrastuksen avulla. Palvelujen perustan muodostavat toimivat ja laadukkaat ehkäisevät palvelut, joita vahvistetaan. Porrastamalla ehkäiseviä palveluja tuen tarpeen mukaisesti on mahdollista varhentaa avun saamista. Sairauksien hoidossa perustason resurssien vahvistaminen sote-uudistuksen tavoitteiden mukaisesti mahdollistaa toimivan hoidon porrastuksen perus- ja erityistason välillä. Näin paine erityistason palveluissa vähenee ja resursseja

127

vapautuu konsultatiiviseen työhön. Toiminnallisen ja monialaisen kokonaisuuden rakentamisessa hyödynnetään yhteensovittavaa johtamista. Sote-alueen LNP-palveluja järjestettäessä on huolehdittava sote-palvelujen yhteistyöstä kunnan/kuntien muiden LNP-palvelujen kanssa, jotta palvelut muodostavat lasten, nuorten ja perheiden näkökulmasta hyvin toimivan kokonaisuuden (ks. luku 3 ja liite 2). Perustason alueen LNP-palvelut on yhteensovitettava sote-alueen LNP-palvelujen kanssa.

Lasten ja aikuisten palvelut yhteensovitetaan sote-alueella siten, että lasten palveluissa otetaan huomioon vanhempien tai huoltajien tuen ja hoidon tarve ja aikuisten palveluissa ko aikuisten huollossa olevien lasten tuen tarve.

1.3 Ervan tehtävät LNP-palvelujen järjestämisessä Ervan on huolehdittava, että siihen kuuluvilla sote-alueilla lasten, nuorten ja perheiden palvelukokonaisuudesta muodostuu asiakkaiden kannalta tarkoi-tuksenmukainen, yhdenvertainen ja ensisijaisesti ehkäisevään toimintaan perustuva. Ervan koordinoiva merkitys korostuu erityisesti sote-alueilla, joiden sisällä on peruspalveluita tai peruserikoissairaanhoitoa järjestäviä kuntia. Ervan koordinaa-tiovastuulla on oltava myös nykyisen vaativan (tertiääritason) erikoissairaanhoidon palveluiden, mm. 24/7 tehohoidon ja päivystyksen, lasten ja nuorten vakavien sairauksien hoidon sekä uutena erityisen vaativan sosiaalityön tarkoituksenmukainen järjestäminen yhden tai useamman sote-alueen toimesta. Ervan tehtävänä on vastata lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia sekä palveluita koskevasta koordinointi-, kehittämis- ja tutkimustoiminnasta. Tähän kyetäkseen ervan on analysoitava sote-alueiltaan kerätyt seurantatiedot lasten ja nuorten terveydestä, hyvinvoinnista ja palveluista. Ervan tehtävänä on koordinoida ja ylläpitää kansallisia, ehkäiseviä ja varhaisen tuen ja hoidon vaativaa osaamista edellyttäviä interventio-ohjelmia ja tukea niiden kehittämistä.

Lasten harvinaisten ja erikoisosaamista vaativien sairauksien hoidon valtakun-nallisesta keskittämisestä säädetään valtioneuvoston asetuksella (336/2011). Valtakunnallisen keskittämisen perusteita on arvioitava uudelleen ottaen huomioon uuden palvelurakenteen ja esimerkiksi valtakunnallisten asiantuntijaverkostojen tarjoaman konsultaatiotuen mahdollisuudet.

2. EHDOTUKSET JÄRJESTÄMISLAKIIN JA MUUHUN LAINSÄÄDÄNTÖÖN

Toimivien LNP-palvelujen järjestämisen edellytys on tiivis yhteistyö muun muassa opetus- ja sivistystoimen sekä nuorisotoimen kanssa. Sote-alueen toimijoiden horisontaalisen ja vertikaalisen integraation lisäksi neuvottelukunta ehdottaa, että järjestämislakiin sisällytettäisiin säännös sote-palvelujen järjestäjän yhteistyöstä kunnan muiden hallintokuntien, muiden julkisten tahojen, yleishyödyllisten yhteisöjen ja mahdollisuuksien mukaan myös yksityisten yritysten kanssa. Yhteis-työvelvoite on tarpeen ulottaa koskemaan myös LNP-palvelujen tuottajia. Neuvottelukunta ehdottaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia koske-van hallituksen esityksen perusteluissa vahvistettaisiin lasten, nuorten ja perheiden toiminnallinen palvelukokonaisuus.

128

Neuvottelukunta ehdottaa, että valtionosuuslainsäädännön ikärakennepainotuksessa huomioidaan vanhusväestön osuuden lisäksi myös lapsi- ja nuorisoikäisen väestön osuus. Valmisteilla olevaan varhaiskasvatuslakiin tulisi kirjata yhteistyövelvoitteet lasten sote-palvelujen kanssa.

3 TAVOITTEET JA PERUSTELUT

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleen järjestämisen tavoitteena on:

Tukea lasten ja nuorten kehitysympäristöjä siten, että lasten ja nuorten kehitystä ja hyvinvointia suojaavat tekijät vahvistuvat ja riskitekijät vähenevät.

Kaventaa terveyseroja ja ehkäistä syrjäytymistä.

Edistää lasten, nuorten ja perheiden palvelujen yhteensovittamista ja palvelukokonaisuuksien muodostamista.

Vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden peruspalveluja siten, että ongelmia ehkäistään ja varhaista tukea ja hoitoa tarjotaan oikea-aikaisesti.

Turvata tehokkaalla hoidon porrastuksella lasten sairauksien hoidon riittävät resurssit.

Varmistaa ensisijaisesti julkisten palvelujen avulla palvelujen yhdenvertainen saatavuus ja saavutettavuus sekä tarvittava hoitoon pääsy.

Edistää lasten ja aikuisten palvelujen yhteensovittamista lasten hyvinvoinnin varmistamiseksi ja ylisukupolvisten ongelmien ehkäisemiseksi.

Vähentää varhaisen ja kohdennetun tuen ja hoidon avulla lastensuojelun ja erikoispalvelujen tarvetta ja hillitä kustannusten nousua. Korostaa lapsiin ja nuoriin investoimisen inhimillistä ja taloudellista merkitystä.

Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen järjestämisen lähtökohtana on monialainen palvelukokonaisuus, joka sisältää kaikki lasten, nuorten ja perheiden tarvitsemat palvelut: ehkäisevät, hoitavat ja muut peruspalvelut, erityispalvelut, konsultatiiviset palvelut (erityistason konsultaatiot perustasolle) ja erikoissairaanhoidon palvelut (Liite 1). Palvelukokonaisuus muodostuu eri ikäisten palveluverkostoista ja toimii yhteistyössä aikuisten palveluiden kanssa. Kun nykyisistä hajanaisista palveluista muodostetaan asiakkaille ehyt ja heidän tarpeitaan vastaava kokonaisuus, voidaan poistaa päällekkäisyydet ja peittää katvealueet. Tällöin monialaisen verkoston voimavarat voidaan käyttää ja kohdentaa nykyistä tarkoituksenmukaisemmin, vaikuttavammin ja myös taloudellisemmin. Palvelukokonaisuus mahdollistaa tuen ja hoidon tarkoituksenmukaisen porrastuksen. Kun ehkäisevissä palveluissa tuki porrastetaan ja sen riittävyys varmistetaan, pystytään lapsia, nuoria ja perheitä auttamaan nykyistä varhemmin ja vaikutta-vammin. Tämä tarkoittaa, että kaikille on tarjolla universaalia yksilökohtaista ja ryhmämuotoista tukea (mm.

vanhemmuuden tukea), lisätukea tarvitseville on tarjolla kevyempää yksilökohtaista ja ryhmämuotoista

varhaista tukea (mm. ehkäisevää perhetyötä, ehkäisevää parisuhdetyötä) ja vahvempaa tukea tarvitseville on tarjolla intensiivistä yksilökohtaista ja

ryhmämuotoista tukea (esim. käytöshäiriöihin).

129

Nykytilanteeseen verrattuna vanhemmuuden tukea sekä varhaista tukea tarvitaan lisää. Intensiivisen tuen tarjoamista on varhennettava ja lisättävä. Lapsiperheiden, lasten ja nuorten sairauksien hoitoa kehitetään yhtenä kokonaisuute-na lähipalveluista aina vaativaan erityistason hoitoon saakka. Lasten, nuorten ja per-heiden kanssa työskentelevien erityisosaamista tuetaan luomalla perheosaamista ko-rostavia työnkuvia. Sairauksien hoito järjestetään siten, että siihen sisältyvät asiakas-lähtöisesti luodut hoito- ja palveluketjut sekä palveluohjaus. Hoito porrastetaan tar-koituksenmukaisesti: Lähipalveluna tarjottavissa ehkäisevissä palveluissa aloitetaan määräaikaisten

seurantojen ja lisäkäyntien yhteydessä tuen ja hoidon tarpeen selvittely sekä tar-vittaessa varhainen tuki ja hoito;

Lähipalveluna toteutettava lasten perustason sairauksien hoito, jossa hyödynne-tään nykyistä enemmän erikoislääkäritason konsultatiivisia palveluja (nyk. pe-rusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito yhdessä lähipalveluna);

Keskitettynä järjestetyt erikoissairaanhoidon palvelut; Valtakunnallisesti ja erva-alueittain keskitetysti hoidettavat sairaudet.

Ostopalveluna hankittavat lääkäri- ja erityistyöntekijäkäynnit voivat johtaa usein vaihtuvaan henkilökuntaan, palvelujen irrallisuuteen muusta kokonaisuudesta ja moniammatillisen osaamisen katoamiseen. Keskeisten lasten ja nuorten palvelujen on tärkeää olla julkisia, jotta voidaan taata palvelujen yhdenvertainen saatavuus ja jotta voidaan muodostaa toimiva, terveyseroja kaventava ja asiakassuhteiden jatkuvuuden turvaava palvelukokonaisuus. Julkisten palvelujen avulla voidaan turvata palveluiden kohdentaminen ja yhteisölliset toimintamuodot. Lasten, nuorten ja perheiden terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavan päätöksenteon on perustuttava sote- ja erva-alueilla kerättyyn tietoon väestön terveydestä ja hyvinvoinnista sekä palvelutarpeesta. Tiedonkeruussa voidaan hyödyntää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämiä valtakunnallisia malleja sekä ajantasaista seuranta- ja rekisteritietoa. Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu, perheoikeudelliset palvelut sekä kasvatus- ja perheneuvolapalvelut ehdotetaan sote-alueen järjestämisvastuulle niiden vaativuuden vuoksi. 20 000 asukkaan kunta on liian pieni voidakseen varmistaa riittävän osaamisen. Kasvatus- ja perheneuvoloiden toiminta suunnataan peruspalveluiden tueksi mahdollistamaan perustasolla toteutuvaa hoitoa ja ennaltaehkäisyä, ja niiden yhteistyötä lasten- ja nuorisopsykiatrian kanssa selkeytetään. Kasvatus- ja perheneuvoloiden säädöspohja on saatettava vastaamaan niiden monisektorisia tehtäviä ja terveydenhuollon osuuden osalta on määriteltävä organisaatiovalvonta. Korkea-asteen opiskeluterveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuun on luonteva kuulua sote-alueelle, sillä kaikki yliopistokoulutus ja suurin osa muusta korkea-asteen koulutuksesta järjestetään suurilla yli 50 000 asukkaan paikkakunnilla. Aloitteessa ei oteta kantaa opiskeluterveydenhuollon järjestämistapaan. Terveydenhuoltolain 17 §:n mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskeluterveydenhuolto voidaan kunnan suostumuksella järjestää myös muulla Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hyväksymällä tavalla. Lasten ja aikuisten palvelujen yhteensovittamisen lähtökohtana on tutkimustieto aikuisten ongelmien ja sairauksien vaikutuksesta lapsiin. Neuvolan ja kouluterveydenhuollon laajoissa terveystarkastuksissa tunnistetaan vanhempien ongelmia ja hoitamattomia sairauksia. Ne on tärkeä saattaa viiveettä tutkimuksiin ja hoitoon. Jos aikuisella, jonka huollettavana on alaikäisiä lapsia, todetaan mielenterveys- tai päihdeongelma tai vakava pitkäaikaissairaus, on välttämätöntä selvittää lapsen tuen tarve ja varmistaa tuen saanti. Käytettävissä on vaikuttavia

130

työmenetelmiä (THL). Perusterveydenhuollon toimijat olisivat luontevia asian koordinoijia. Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnan aloitteen valmistelu Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen järjestämistä koskevan aloitteen taustana on käytetty STM:n valmisteluryhmän väliraportin kannanottoja (STM 2013) sekä Kaste-ohjelmassa saatuja kokemuksia lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämisestä (THL 2013). Ehdotuksen valmistelleeseen työryhmään ovat kuuluneet: Arja Hastrup THL, Mervi Herola Nurmijärvi, Marke Hietanen-Peltola THL, Pälvi Kaukonen STM/PSHP, Marjatta Kekkonen THL, Maire Kolimaa STM, Teija Kulmala THL, Marjo Lavikainen STM, Marjaana Pelkonen STM, Taneli Puumalainen STM, Helena Vorma STM, Kuntaliiton edustaja. Liite 1. Sote-alueen järjestämisvastuulla olevat lasten, nuorten ja

perheiden sote-palvelut Alle kouluikäisten sosiaali- ja terveyspalvelut

Kouluikäisten sosiaali- ja terveyspalvelut

Opiskeluikäisten sosiaali- ja ter-veyspalvelut ml. opintojen ulkop. olevien ja työssäkäyvien palvelut

Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta ml. vanhempien hyvinvoinnin selvittäminen, ehkäisevä mielenterveystyö ja ehkäisevä suun terveydenhuolto Ehkäisevä perhetyö Kasvatus- ja perheneuvolapalvelut Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu Sosiaalityö (mm. perheoikeudelliset palvelut, toimeentulotuki) Vammaispalvelut ml kehitysvammapalvelut Muut palvelut (puheterapia, fysioterapia, toimintaterapia, ravitsemusterapia, psykologipalvelut) Nykyisen perusterveydenhuollon sairauksien hoito sekä somaattisen ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut

Kouluterveydenhuollon palvelut ml. vanhempien hyvinvoinnin selvittäminen, ehkäisevä mielenterveystyö ja ehkäisevä suun terveydenhuolto Psykologi- ja kuraattoripalvelut Ehkäisevä perhetyö Kasvatus- ja perheneuvolapalvelut Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu Sosiaalityö (mm. perheoikeudelliset palvelut, toimeentulotuki) Vammaispalvelut ml kehitysvammapalvelut Muut palvelut (mm. puheterapia, fysioterapia, toimintaterapia, ravitsemusterapia) Nykyisen perusterveydenhuollon sairauksien hoito sekä somaattisen ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut

Opiskeluterveydenhuollon palvelut sisältäen suun terveydenhuollon ja seksuaaliterveyden sekä päihde- ja mielenterveystyön. Psykologi- ja kuraattoripalvelut Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu (alle 18-vuotiaille; jälkihuolto ad 21 vuotta) Sosiaalityö (mm. kuntouttava työtoimin-ta, toimeentulotuki) Vammaispalvelut ml kehitys-vammapalvelut Työterveyshuolto (työssä käyvil-le) Terveyskeskuspalvelut (mm. lääkärin pal-velut koulutuksen ulkopuolella oleville, fysiotera-pia, puheterapia, ravitsemustera-pia) Nuorisoasemat ja muut nuorille suunnatut päihdehuollon erityispalvelut Nykyisen somaattisen ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut

131

Liite 2. Lasten, nuorten ja perheiden monialaisten palvelujen kokonaisuus

Alle kouluikäisten lasten palveluverkosto (perhekeskus)1

Kouluikäisten palveluverkosto Opiskeluikäisten palveluverkosto (ml nykyisten palvelujen ulkopuolelle jäävät)

Ytimenä universaalit terveyspalvelut koko ikäryhmälle

Ytimenä oppilashuolto koko ikä-ryhmälle (HE 67/2013)

Ytimenä opiskelijahuolto (HE 67/2013) koko ikäryhmälle

Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta ml. vanhempien hyvinvoinnin selvittäminen, ehkäisevä mielenterveystyö ja ehkäisevä suun terveydenhuolto Esiopetuksen opetussuunnitelman mukai-nen oppilashuolto esiopetukseen osallistuville

Perusopetuksen opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto Kouluterveydenhuollon palvelut ml. vanhempien hyvinvoinnin selvittä-minen, ehkäisevä mielenterveystyö ja ehkäisevä suun terveydenhuolto Psykologi- ja kuraattoripalvelut

Lukio- ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelman mukainen opis-kelijahuolto Opiskeluterveydenhuollon palvelut sisältäen suun terveydenhuollon ja seksuaaliterveyden sekä päihde- ja mielenterveystyön. Psykologi- ja kuraattoripalvelut

Muut sote-palvelut Ehkäisevä perhetyö

Ehkäisevä perhetyö

Nuorisoasemat ja muut nuorille suun-natut päihdehuollon erityispalvelut

Kasvatus- ja perheneuvolapalvelut Kasvatus- ja perheneuvolapalvelut Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu Lapsi- ja perhekohtainen lastensuo-

jelu Lapsi- ja perhekohtainen lastensuo-jelu (alle 18v; jälkihuolto ad 21 v)

Sosiaalityö (mm. lastenvalvoja ja toi-meentulotuki)

Sosiaalityö (mm. lastenvalvoja ja toimeentulotuki)

Sosiaalityö (mm. sosiaalihuollon kuntouttava työtoiminta, toimeentulo-tuki)

Puheterapia, fysioterapia, toimintaterapia, ravitsemusterapia, psykologin palvelut ym.

Puheterapia, fysioterapia, toiminta-terapia, ravitsemusterapia, psykolo-gin palvelut ym.

Puheterapia, fysioterapia, toiminta-terapia, ravitsemusterapia, psykologin palvelut ym.

Työterveyshuolto (työssä käyville) Sairauksien hoito Nykyisen perusterveydenhuollon sairauk-sien hoito sekä somaattisen ja psykiatri-sen erikoissairaanhoidon palvelut Lasten vanhempien sairauksien ja on-gelmien hoito (mm. päihdepalvelut)

Nykyisen perusterveydenhuollon sairauksien hoito sekä somaattisen ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut Lasten vanhempien sairauksien ja on-gelmien hoito (mm. päihdepal-velut)

Terveyskeskuspalvelut (mm. lääkärin palvelut koulutuksen ulkopuolella oleville) Nykyisen somaattisen ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut

Vammaispalvelut ml kehitysvammapalvelut Kasvatus- ja koulutuspalvelut Varhaiskasvatuspalvelut, esiopetus Perusopetus Lukio- ja ammatillinen koulutus Verkosto toimii kiinteässä yhteistyössä: Järjestöt, Seurakunnat Yksityiset palveluntuottajat Muut arjen tukimuodot

Etsivä nuorisotyö, muu nuorisotoi-mi Järjestöt, Seurakunnat Yksityiset palveluntuottajat Poliisi

Etsivä nuorisotyö, muu nuorisotoimi Järjestöt, Seurakunnat Yksityiset palveluntuottajat TE-toimistot, työpajat; Poliisi

Lapset aikuisten palveluissa: Aikuisten sosiaali- tai terveyspalveluissa on aina selvitettävä, onko aikuisen vastuulla alaikäisiä lapsia ja tarvitsevatko nämä tukea sekä järjestettävä sitä riittävästi. Tämä on tärkeää aikuisten mielenterveys- ja päihdeongelmien hoidossa (ylisukupolvisten ongelmien ehkäiseminen) ja myös kun vanhemmalla on vakava pitkäaikais-sairaus. Lisäksi on autettava lapsia perheissä, joissa on väkivaltaa, työttömyyttä tai taloudellisia vaikeuksia. Aikuiset lasten palveluissa: Lasten sosiaali- ja terveyspalveluissa on selvitettävä perheen aikuisten hoidon ja tuen tarve sekä ohjattava heidät tarvitsemiinsa palveluihin.

1 Perhekeskus on kehittyvä tapa organisoida yllä kuvatut alle kouluikäisten lasten palvelut yhdeksi kokonaisuudeksi. Perhekeskukset toimivat yhteistyössä kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja perheiden kanssa. Toimintaa kehitetään perheiden kohtaamispaikaksi ja vertaistuen mahdollistajaksi. Perhekeskus edellyttää toimijoiden yhteistyötä ja toimivaa monialaista johtamista. (Lähde: STM Julkaisuja 2012:20). Perhekeskus voi olla fyysinen paikka, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös palveluverkostoa, jossa eri toimijoiden työ on sovitettu toimivaksi ja yhteensovitetuksi kokonaisuudeksi.

Sosiaalihuoltolaki uudistuu

Uusi sosiaalihuoltolaki ja siihen liittyvät muut lainsäädäntöuudistukset

Sosiaalihuoltolain valmisteluvaiheet

Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmä– Väliraportti 6/2010 (STM selvityksiä 2010:19)– Loppuraportti 9/2012 (STM raportteja ja muistioita 2012:21)– Uudistamistyöryhmän raportista lausuntoja yhteensä 130 kpl

Lastensuojelun selvitysryhmä– Väliraportti 11/2012 (STM 2012:28)– Loppuraportti 6/2013 (STM 2013:19) – Selvitysryhmän raportista lausuntoja 140 kpl

Lakiluonnoksen valmistelu virkatyönä– Lausuntokierroksella 2.5.-17.6.2014– Luonnoksesta lausuntoja 177 kpl, lisäksi erillisiä kuulemisia

1.12.2014

Aikataulu

HE 164/2014 eduskuntakäsittelyyn 18.9.2014

Ehdotetaan tulevaksi voimaan asteittain:– 1.1.2015 kotipalvelua koskevat

säännökset voimaan– 1.4. 2015 muu lainsäädäntö, paitsi…– 1.1.2016 lapsen kiireellisen sijoituksen

ehtojen tiukkeneminen sekä SHL 46, 48 ja 49§:t (Hoidon ja huolenpidon turvaavat päätökset, henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus epäkohdista ja toimenpiteet ilmoituksen johdosta)

1.12.2014

Muita sosiaalihuollon kokonaisuudistukseen olennaisesti liittyviä lainsäädäntöuudistuksia: Lähiaikoina uudistetaan monia sosiaalihuollon asiakkaaseen ja

palveluihin kiinteästi liittyviä lakeja: – laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (HE 185/2014) – laki sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja

rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä (HE 108/2014)– laki sosiaalihuollon asiakirjoista – laki turvakotipalvelun rahoituksesta– perhehoitolaki (HE 256/2014)– toimeentulotukilaki– työelämäosallisuutta koskeva laki– sosiaalihuollon ammattihenkilöstöä koskeva laki– muutoksia lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä

Valmistelussa oleva sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki (ns. sote-laki) uudistaa kunnallista sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, tuottamista, hallintoa, suunnittelua, rahoitusta ja valvontaa koskevat säädökset.

1.12.2014

Sosiaalihuollon lainsäädännön rakenteet uudistuvat

Sosiaalihuoltolaissa hyvinvoinnin edistäminen, sosiaalipalvelut, sosiaalihuollon toteuttaminen, palvelujen laadun varmistaminen, muutoksenhaku

Sosiaalihuollon asiakaslaissa asiakkaan asemaan ja oikeuksiin liittyviä säännöksiä

Asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamista ja rajoitustoimenpiteitä koskeva laki

Sosiaalihuollon asiakasasiakirjalaissadokumentointiin ja tallentamiseen liittyviä säännöksiä

1.12.2014

Sosiaalihuolto on kokonaisvaltaista hyvinvointipolitiikkaa Lainsäädäntöuudistuksen tavoitteena on vahvistaa sosiaalihuoltolain asemaa keskeisenä yleislakina edistää sosiaalihuollon yhdenvertaista saatavuutta ja

saavutettavuutta siirtää sosiaalihuollon painopistettä korjaavista toimista hyvinvoinnin

edistämiseen ja varhaiseen tukeen vahvistaa asiakaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta turvata tuen saantia ihmisen omissa arkiympyröissä

Lisäksi laissa määritellään sosiaalihuollon tehtäväkenttää, vahvistetaan ja edistetään monialaista yhteistyötä sekä turvataan sosiaalihuollon toimintaedellytyksiä sen vastuulle ja osaamiseen kuuluvissa tehtävissä

1.12.2014

Miten sosiaalihuoltolaki edistää hyvinvointia? Helposti saatavilla oleva ja yhteistyössä

järjestetty ohjaus ja neuvonta (6§) Rakenteellisen sosiaalityön (7§)

merkitys ihmisten sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvien asioiden huomioon ottamiseksi kuntien suunnittelussa ja päätöksenteossa

Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen (8-9§)

Asiakkaiden tarpeiden ja toivomusten huomioon ottaminen toimintaa ja palveluja kehitettäessä

1.12.2014

Asiakkaana sosiaalihuollossa

1.12.2014

Tehokas asiakasprosessi sosiaalihuollossa

nopeuttaa asiakkaan ohjautumista tarvittaviin palveluihin ja lyhentää asiakkuuksien kestoa

asiakasprosessia koskevia säännöksiä ovat– ohjaus ja neuvonta– palveluntarpeesta ilmoittaminen– palveluntarpeen arviointi: tilapäinen, määräaikainen tai

pitkäaikainen tuentarve– omatyöntekijä– monialainen yhteistyö– asiakassuunnitelma– läheisverkoston kartoittaminen– ilmoitus muulle viranomaiselle asiakkaan tuen tarpeesta

1.12.2014

Ohjaus ja neuvonta keskeiseen rooliin

Kunnan asukkaiden saatavissa on oltava sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa

Neuvontaa ja ohjausta järjestetään tarvittaessa yhteistyössä terveydenhuollon kanssa

Kotikäynnit voivat olla osa ohjausta ja neuvontaa ja niiden kautta voidaan kertoa kunnassa olevista palveluista

1.12.2014

Tiedot siitä, minkälaisia palveluja on mahdollista saada ja miten hakea, on julkaistava helposti saavutettavalla ja ymmärrettävällä tavalla. Palveluja järjestetään muiden peruspalvelujen yhteydessä.

Yhteydenotto tuen tarpeen arvioimiseksi

Jos ihminen tarvitsee sosiaalihuoltoa, hänet on ohjattava hakemaan palveluja tai otettava yhteys sosiaalihuoltoon. Yhteydenottoon tarvitaan suostumus.

Jos suostumusta ei saada, yhteys sosiaalihuoltoon on kuitenkin otettava, kun henkilö on kykenemätön vastaamaan omasta terveydestään

ja turvallisuudestaan, tai kyse on lapsen edusta

Ohjaus- ja yhteydenottovelvollisuus on mm. päivähoidolla, opetustoimella, terveydenhuollolla, poliisilla, Kelalla ja Rikosseuraamuslaitoksella

1.12.2014

Palvelutarpeen arvio asiakkuuden alussa (36§)

Kiireellisen avun tarve on selvitettävä välittömästi, kun tieto avuntarpeesta tulee

Lisäksi asiakkaalla on oikeus palvelutarpeen arvioon, joka sisältää yhteenvedon asiakkaan tilanteesta ja sosiaalipalvelujen ja tuen

tarpeesta (tilapäinen, toistuva vai pitkäaikainen) sosiaalihuollon ammattihenkilön johtopäätökset asiakkuuden

edellytyksistä asiakkaan mielipiteen ja näkemyksen palvelutarpeestaan sekä asiakkaan ja työntekijän arvion omatyöntekijän tarpeesta

Palvelutarpeen arvioinnissa on käytettävä riittävästi asiantuntemusta ja osaamista edellyttää yhteistyön tiivistämistä muiden viranomaisten kanssa

1.12.2014

Nimetty omatyöntekijä asiakkaan tukena (42§)

Toimii asiakkaan yhteyshenkilönä ja tukee asiakasta tämän henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisessa ja voimavarojen vahvistamisessa

Nimetään heti asiakkuuden alussa palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä

Pysyy koko sosiaalihuollon asiakkuuden ajan Omatyöntekijällä on asiakkaan palvelujen

kannalta tarkoituksenmukainen sosiaalihuollon ammatillinen kelpoisuus

Jos asiakkaalla on jo vastuutyöntekijä (erityislainsäädännön perusteella) tai omatyöntekijää ei muuten tarvita, erillistä työntekijää ei nimetä

1.12.2014

Monialainen yhteistyö

Jos asiakas tarvitsee muita kuin sosiaalipalveluja, asiakkaan suostumuksella otettava yhteys muihin toimijoihin (40 §)

Muilla toimijoilla velvollisuus pyynnöstä osallistua palvelutarpeen arviointiin ja suunnitelman tekemiseen (41 §)

Työntekijä on tarpeen mukaan yhteydessä eri asiantuntijoihin ja henkilön omaisiin ja läheisiin

Toiminta asiakkaan suostumuksella, ilman suostumusta toimiminen on poikkeus ja edellyttää laissa säädettyjä perusteita

1.12.2014

Asiakassuunnitelmaan tavoitteet ja keinot (39§) Palvelutarvearviota täydennetään asiakassuunnitelmalla,

ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelutarpeen arviointi toimii asiakassuunnitelman pohjana.

Pääsääntöisesti asiakassuunnitelman laatii asiakkaan omatyöntekijä.

Asiakassuunnitelmassa on mm. arvio asiakkaan terveyden ja kehityksen kannalta

välttämättömistä palveluista tavoitteet ja asiakkaan vahvuudet arvio asiakkuuden kestosta tiedot ja vastuunjako eri alojen yhteistyötahojen kesken tieto siitä, kuinka usein asiakas tapaa omaa työntekijää suunnitelman toteutumisen seurantaa ja arviointia koskevat tiedot

1.12.2014

Läheisverkoston kartoittaminen Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä

voidaan selvittää, miten asiakkaalle läheiset henkilöt osallistuvat asiakkaan tukemiseen.

Omaisiin ollaan yhteydessä pääsääntöisesti vain asiakkaan suostumuksella, eikä laissa velvoiteta omaisia auttamaan.

Omaisia kuullaan ilman asiakkaan suostumusta vain jos1. tietoa tarvitaan lapsen edun vuoksi tai 2. tieto on välttämätön palvelutarpeen selvittämiseksi

silloin, kun asiakas ei kykene vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan

1.12.2014

Asiakkaan hoidossa olevat henkilöt Asiakkaan hoidossa olevan lapsen tai muun henkilön hoidon ja

tuen tarve on selvitettävä– kun asiakkaalle annetaan avo- tai laitoshuollon palveluita ja hänen

kykynsä huolehtia on heikentynyt (koskee erityisesti päihdehuollon ja mielenterveyden palveluita)

– kun hoidosta vastaava henkilö aloittaa tutkintavankeuden tai vankeusrangaistuksen

Riittävä hoidon ja tuen tarve varmistetaan tarvittaessa tapaamalla hoidettavaa tai lasta

Jos tuen tarve on ilmeinen, ohjataan hakemaan sosiaalipalveluja tai ilmoitetaan asiaa hoitavalle viranomaiselle

Toimiminen ilman asiakkaan suostumusta: 1. lapsen etu 2. asiakas ei kykene vastaamaan omasta huolenpidostaan,

terveydestään tai turvallisuudestaan

1.12.2014

Erityistä tukea tarvitseva asiakas (3§)

1. Henkilö, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun syyn vuoksi ja jonka tuen tarve ei liity korkeaan ikään tai

2. Lapsi, jonka terveys tai kehitys vaarantuu kasvuolosuhteiden tai oman käyttäytymisen vuoksi

Palvelutarpeen arvioinnin tekee sosiaalityöntekijä Omatyöntekijä (tai hänen kanssaan asiakastyötä tekevä) on

sosiaalityöntekijä

Säännöksellä turvataan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden oikeussuojan toteutuminen

1.12.2014

1.12.2014

SOSIAALIPALVELUJEN ASIAKKUUS

Yhteydenottososiaalitoimeen (asiakas itse, läheinen, viranomainen)

Oma-työntekijän nimeäminen

(Asiakas-suunnitelma)

Päätös palveluista

Palvelujen järjestäminen

Palvelu-tarpeen arvio

Kiireellisen avun tarvearvioitava heti

Asiakkuus päättyy, kun tuen tarvetta ei ole

Sosiaalipalveluja palvelutarpeen perusteella

1.12.2014

Sosiaalipalveluilla vastataan asiakkaan tuen tarpeisiin

Laissa määritellään palvelut, joita järjestetään tuen tarpeisiin vastaamiseksi– Palvelukokonaisuus asiakkaan

tarpeiden mukaan– Asiakkaan etu on huomioitava

kaikessa päätöksenteossa

Kunnilla on mahdollisuus luoda ja kehittää myös muita tarpeisiin vastaavia, hyvinvointia edistäviä sosiaalipalveluja

1.12.2014

Tuen tarpeet sosiaalipalvelujen taustallaSosiaalipalveluja järjestetään tuen tarpeen pohjalta• Jokapäiväisen elämän tuki • Asumisen tuki• Taloudellinen tuen tarve • Äkillinen kriisitilanne• Lähi- ja perheväkivallasta ja

kaltoin kohtelusta aiheutuvaan tuen tarve

• Sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen ja osallisuuden lisääminen

• Lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaaminen

• Päihteiden ongelmakäytöstä, mielenterveysongelmasta tai muusta vammasta, sairaudesta tai ikääntymisestä aiheutuva tuen tarve

• Muuhun toimintakykyyn liittyvä tarve

• Tuen tarpeessa olevien henkilöiden omaisten ja läheisten tukeminen

1.12.2014

Sosiaalipalvelut

Palvelutarpeen arviointi ja

asiakassuunnitelma

Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus

Muun lainsäädännön

mukaiset sosiaalipalvelut

Sosiaalinen kuntoutus

Perhetyö

Päihde- ja mielenterveys-

työAsumis- ja laitospalvelut

Kotipalvelu, kotihoito

Kasvatus- ja perheneuvonta

Valvotut ja tuetut

tapaamiset

Muut asiakkaiden

tarpeisiin vastaavat ja hyvinvointia

lisäävät palvelut

Liikkumista tukevat palvelut

1.12.2014

Liikkumista tukevat palvelut Henkilöille, jotka eivät kykene itsenäisesti

käyttämään julkisia liikennevälineitä alentuneen toimintakyvyn, sairauden tai vamman perusteella ja tarvitsevat palvelua jokapäiväiseen elämään liittyvän syyn takia

Tukea järjestetään yksilöllisen palvelutarpeeseen mm.– ohjauksella ja harjoittelulla– saattajapalveluilla – ryhmäkuljetuksina– taksin tai muun kuljetusten korvaamisella

Ensisijaista aina julkisen joukkoliikenteen käyttö ja kutsu- ja palveluliikenne

1.12.2014

Sosiaalinen kuntoutus (17§) Sosiaalinen kuntoutus tarkoittaa yksilöllisen ja toiminnallisen

tuen yhdistävää palvelua sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi

Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu:– sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen– kuntoutusneuvonta ja -ohjaus sekä tarvittavien palvelujen

yhteensovittaminen– valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan– ryhmätoiminta ja tuki vuorovaikutussuhteisiin– muut tarvittavat kuntoutumista edistävät toimenpiteet

Vaikuttava sosiaalinen kuntoutus edellyttää eri toimijoiden yhteistä työtä ja osaamisen yhdistämistä

1.12.2014

Nuorisopalvelutakuu Nuorisotakuuta tehostetaan vahvistamalla

nuorten sosiaalityötä ja sosiaalista kuntoutusta Nuorisopalvelutakuu =

moniammatillinen palvelutarpeen arviointi + omatyöntekijä + kohdennettu sosiaalinen kuntoutus + muut tarvittavat palvelut yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa

Tavoitteena on varmistaa, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat nuoret hyötyvät nuorisotakuusta; eivät putoa projektien väliin eivätkä jää ilman tarvittavaa tukea

1.12.2014

Tuki lapsiperheille laajenee

Lapsiperheiden tuessa panostetaan varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn

Perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmiä olisi mahdollista saada jatkossa myösyleisinä perhepalveluina ilman lastensuojelun asiakkuutta palvelutarvearvion perusteella.

Oikeus palvelujen saamiseen olisi yhtä vahva kuin nykyisessä lastensuojelulaissa

Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta uutena tehtävänä kunnalle

1.12.2014

Oikeutta kotipalvelun saamiseen vahvistetaan

Lapsiperheillä olisi oikeus saada perheen huolenpitotehtävän turvaamiseksi välttämätön kotipalvelu, jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ei ole mahdollista laissa mainittujen syiden vuoksi.

Kotipalvelua annetaan sairauden, synnytyksen, vamman, erityisen perhetilanteen tai muun vastaavan syyn perusteella.

Oikeus kotipalvelun saamiseen ei edellytä lastensuojelun asiakkuutta

1.12.2014

LAPSIPERHEEN ASIAKKUUS PERHEPALVELUISSA

Yhteydenottososiaalitoimeen (asiakas itse, läheinen, viranomainen)

Oma-työntekijän nimeäminen

(Asiakas-suunnitelma)

Päätös palveluista

Palvelujen järjestäminen

Palvelu-tarpeen arvio

Kiireellisen avun tarvearvioitava heti

Asiakkuus päättyy, kun tuen tarvetta ei ole

Perhepalvelujen painopiste muuttuu

1.12.2014

Perhepalvelut ilman lastensuojelun asiakkuutta

Lastensuojelun avohuolto + sijaishuolto

Perhepalvelut ilman lastensuojelun asiakkuutta (kotipalvelu, perhetyö, ym.)

Lastensuojelun avohuolto + sijaishuolto

Muutokset lastensuojeluun

1.12.2014

Uudistus vaikuttaa lastensuojeluun

Lastensuojelun asiakasmäärät pienenevät välittömästi, kun palveluja on mahdollista saada myös muuta kautta

Ehkäisevien palvelujen lisääminen vähentää muiden palvelujen tarvetta jo lyhyellä aikavälillä

Pidemmällä aikavälillä raskaiden korjaavien toimenpiteiden tarve vähenee merkittävästi, kun tukea pystytään antamaan ajoissa

1.12.2014

1.12.2014

LAPSIPERHEEN ASIAKKUUS LASTENSUOJELUSSA

Lastensuojelu-asia tulee vireille

Kiireellinenapu tarvittaessa heti

Ei asiakkuutta

Lastensuojelu-tarpeen selvittäminen

Lastensuojelun asiakkuus

Muu asiakkuus

Asiakkuus päättyy, kun tuen tarvettaei ole

Yhteydenotto sosiaalitoimeen (asiakas itse, läheinen, viranomainen)

Lastensuojelun asiakkuus

Mikä säilyy? Lastensuojeluasia tulee

vireille, kun lastensuojelu saa tiedon mahdollisesta lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta

Lastensuojelun tarve on selvitettävä, jos asia ei ole selvästi luonteeltaan sellainen, ettei lastensuojelun toimia tarvita

Mikä muuttuu? Lastensuojelun asiakkuus

ei ala vielä silloin, kun vasta selvitetään lastensuojelun tarvetta

Myös niille asiakkaille, joiden ei arvioida tarvitsevan lastensuojelun palveluja, tehdään palvelutarpeen arviointi heti asiakkuuden alussa

1.12.2014

Mikä ei muutu?

Lastensuojelun avohuollon palveluina voidaan myöntää samoja palveluja kuin ennenkin

Huostaanottoa koskeva sääntely pysyy ennallaan

Kun lastensuojeluasia tulee vireille, toimitaan kuten ennenkin

1.12.2014

Kunnilla on mahdollisuus muutosvaiheessa

toimia viisaasti Kun asiakasmäärät

lastensuojelussa pienenevät ja samalla lisätään henkilöstöä kotipalveluun, on mahdollista mitoittaa lastensuojelun henkilöstö oikein

Lastensuojelussa voidaan auttaa asiakkaita paremmin ja huostaanotot vähenevät, kun lastensuojelun henkilöstö mitoitetaan oikein

epäonnistua surkeasti Henkilökuntaa siirretään

nopeasti niin paljon ehkäiseviin palveluihin, että lastensuojelutyön tekeminen lainmukaisesti ei ole mahdollista

1.12.2014

Miten arvioidaan työntekijämäärä…

…oikein? Arviointi perustuu

olemassa olevaan tietoon nykyisten asiakkaiden

tietojen perusteella voidaan arvioida, kuinka moni tarvitsee jatkossa asiakkuuden

ovatko resurssit olleet riittävät, jotta työtä on ollut mahdollista tehdä lain ja suositusten mukaisesti?

…väärin? Arviointi tehdään

summamutikassa kuvitellaan, mikä osuus

asiakkaista jatkossa tarvitsee lastensuojelun palveluja ja mikä osuus ehkäiseviä sosiaalipalveluja

1.12.2014

HUOM! Samalla työntekijällä voi olla lastensuojelun ja yleisten perhepalvelujen asiakkaita. Asiakkaan edun mukaista on välttää työntekijämuutoksia.

Milloin tarvitaan lastensuojelua?

Lastensuojelun asiakkuus on tarpeen, jos lapsen terveys tai kehitys vaarantuu ja

1. perhepalvelut eivät riitä ja tarvitaan lastensuojelulain mukaisia tukitoimia tai

2. perhepalvelut riittäisivät, mutta välttämättömiä palveluja ei haluta ottaa vastaan ja sen takia tarvitaan lastensuojelun osaamista ja tukitoimia

1.12.2014

Mitä palveluja ja tukitoimia saa vain lastensuojelun kautta?

Lastensuojelussa työskentelee lastensuojelun asiantuntijoita. Asiakkailla on aina oma lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä

Vain lastensuojelun asiakkaille tarkoitettuja palveluja ja tukitoimia ovat:˗ lastensuojelulain mukainen taloudellinen tuki˗ tehostettu perhetyö˗ perhekuntoutus˗ lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle

1.12.2014

Mitä muita palveluja saa lastensuojelun kautta?

Samoja palveluja kuin ennenkin Lastensuojelulain perustella voidaan myöntää mm.˗ tukea lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen˗ lapsen ja hänen perheenjäsentensä kuntoutumista tukevia

hoito- ja terapiapalveluja Kaikkia sosiaalihuoltolain mukaisia ja siinä mainittuja

palveluja Huom! Terveydenhuoltolaissa oma säännös, joka

koskee lastensuojeluasiakkaiden terveyspalveluja ja lapsilla oikeus myös päivähoitolain mukaisiin palveluihin jne.

1.12.2014

Kiireelliseen sijoitukseen muutoksia

Kiireellinen sijoitus voitaisiin tehdä, kun lapsi on välittömässä vaarassa, koska:

1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet vaarantavat lapsen terveyttä tai kehitystä

2) lapsi itse vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisen rikoksen tai muulla rinnasteisella tavalla

1.12.2014

Muita muutoksia

1.12.2014

Lasta koskeva ilmoitusvelvollisuus laajenee

Velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen myös tullille, rajavartiolaitokselle ja ulosottoviranomaiselle

Lastensuojelun ilmoitusvelvollisille viranomaisille ja ammattihenkilöille velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille, kun on syytä epäillä lapsen joutuneen henkeen tai terveyteen kohdistuneen rikoksen uhriksi. (Koskee rikoksia, joista enimmäisrangaistus on vähintään 2 vuotta vankeutta)

Säännöksiä palvelujen laadun varmistamiseen

Sosiaalihuollon toimintayksikön on laadittava omavalvontasuunnitelma sosiaalihuollon laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden turvaamiseksi (47 §)

Suunnitelma on pidettävä julkisesti esillä ja sen toteutumista on seurattava

Suunnitelmaa on kehitettävä säännöllisesti yhdessä henkilöstön ja asiakkaiden kanssa

Henkilökunnalle ilmoitusvelvollisuus, mikäli sosiaalipalveluissa on sosiaalihuollon toteuttamista estäviä epäkohtia (48§) (Muutos voimaan 1.1.2016)

1.12.2014

Asiakkaan oikeusturva paranee Asiakas saa vaatia oikaisua sosiaalihuollon

palveluista tehtävään päätökseen 30 päivän ajan entisen 14 päivän sijasta

Asiakas saa valittaa sosiaalihuoltoa koskevista palveluista Korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitusluvan kautta (aikaisemmin valituskielto)

Sosiaalityöntekijä tekee päätöksen niistä sosiaalipalveluista, joilla turvataan erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai muun asiakkaan välttämätön huolenpito, toimeentulo sekä terveys ja kehitys (Muutos voimaan 1.1.2016)

1.12.2014

Esityksen eteneminen

Hallituksen esitys annettiin eduskunnan käsittelyyn 18.9.2014 ->

Hallituksen esitys + muuta asiaan liittyvää tietoa saatavissa:

http://www.stm.fi/sosiaalihuoltolaki

Lisätietoja:Hallitusneuvos Lotta Hämeen-Anttila, p.0295 163 406sähköposti: etunimi.sukunimi@stm.fi

1.12.2014

Uudistuksen toimeenpanoa tuetaan

Koulutustilaisuudet keväällä 2015 Käytännön opas + eri sektoreiden ohjeistukset Yleisesite sosiaalihuollosta Suomessa Materiaalia saataville verkkoon (mm. UKK,

diaesitykset, videoidut esitykset) Luentopyyntöjä ja kysymyksiä voi lähettää

osoitteisiin lotta.hameen-anttila@stm.fi ja virva.juurikkala@stm.fi

1.12.2014

KIITOS!

1.12.2014

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) 2012 – 2015

TOIMEENPANOSUUNNITELMA

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:20

Helsinki 2012

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:20

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) 2012 – 2015

TOIMEENPANOSUUNNITELMA

ISBN 978-952-00-3358-3 (PDF)

ISSN-L 1236-2050

ISSN 1797-9854 (verkkojulkaisu)

URN:ISBN:978-952-00-3358-3

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3358-3

www.stm.fi/julkaisut

Kustantaja: Sosiaali- ja terveysministeriö

Taitto: AT-julkaisutoimisto Oy

3

TIIVISTELMÄ

Valtioneuvosto vahvisti Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (Kaste) vuosille 2012–2015 helmikuun 2. päivänä 2012. Ohjelma perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annettuun lakiin 733/1992 ja sen 5 §:ään.

Kaste-ohjelman tavoitteena on, että: I) Hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat ja II) So-siaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut on järjestetty asiakaslähtöisesti.

Ohjelman tavoitteisiin vastataan kuudella toisiaan täydentävällä osaohjelmalla. Osaoh-jelmat ovat:

I Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan, II Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan, III Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaan, IV Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan, V Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi, VI Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia.

Tässä suunnitelmassa määritellään osaohjelmittain toimeenpanon vastuutahot ja aikataulut sekä kuvataan eri hankerahoittajien välistä työnjakoa. Kaste-ohjelman alueelliset johtoryh-mät ovat laatineet alueelliset toimeenpanosuunnitelmat, jotka ovat tämän valtakunnallisen suunnitelman liitteenä.

Tässä suunnitelmassa kuvataan myös ohjelman seuranta, arviointi, Innokylän toiminta, valvonnan painopisteet ja viestinnälliset toimenpiteet.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) 2012 – 2015TOIMEENPANOSUUNNITELMA

Asiasanat:kehittäminen, ohjelma, sosiaalihuolto, terveydenhuolto

4

SAMMANDRAG

Statsrådet fastställde det Nationella utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården (Kaste) för åren 2012–2015 den 2 februari 2012. Programmet baserar sig på lagen om pla-nering av och statsunderstöd för social- och hälsovården 733/1992 och dess 5 §.

Kaste-programmet syftar till att: I) Skillnaderna i välfärd och hälsa minskar och II) Social- och hälsovårdens strukturer och tjänster inom social- och hälsovården ordnas på ett klientorienterat sätt.

Kaste-programmet består av sex delprogram som kompletterar varandra. Delprogram-men är:

I Riskgruppernas möjlighet till delaktighet, välfärd och hälsa förbättras, II Tjänster för barn, unga och barnfamiljer förnyas, III Strukturen och innehåll i tjänsterna för äldre förnyas, IV Servicestrukturen och primärservicen förnyas, V Information och informationssystem omformas till stöd för klienter och fackfolk, VI Genom ledarskap stöds förnyandet av servicestrukturen och välbefinnandet i arbetet.

I denna plan fastställs ansvariga aktörer och tidtabeller för varje delprogram samt beskrivs arbetsfördelningen mellan olika projektfinansiärer. De regionala ledningsgrupperna för Kaste-programmet har upprättat genomförandeplaner, som finns bifogade till denna na-tionella plan.

Denna plan beskriver även uppföljning och utvärdering av programmet, Innobyns verk-samhet, övervakningens tyngdpunkter och åtgärder med anknytning till kommunikation.

Det nationella utvecklingprogrammet för social- och hälsovården (Kaste) 2012 – 2015GENOMFÖRANDEPLAN

Nyckelord:utveckling, program, socialvård, hälso- och sjukvård

5

SUMMARY

The Government adopted the National Development Programme for Social Welfare and Health Care (Kaste Programme) for the years 2012–2015 on 2 February 2012. The programme is based on the Act on Planning and Government Grants for Social Welfare and Health Care 733/1992 and its section 5.

The targets of the Kaste programme are: I. Inequalities in wellbeing and health will be reduced II. Social welfare and health care structures and services will be organised in a client-oriented way.

The Kaste programme consists of six sub-programmes that complement each other. The sub-programmes are the following:

I Improving the opportunities of risk groups for inclusion, wellbeing and health, II Reforming services for children, young people and families with children, III Reforming the structure and content of services for older people, IV Reforming the service structure and basic public services, V Adjusting the information and information systems so as to support clients and professionals, VI Supporting the restructuring of services and wellbeing at work by means of management.

This plan specifies the bodies responsible and the timetables for implementation by sub-programme, as well as describes the division of responsibilities by the different project fin-anciers. The regional management groups for the Kaste Programme have drawn up regional implementation plans, which are appended to this national plan.

This plan also deals with the monitoring and evaluation of the programme, ‘Innokylä’ (Inno Village) activities, priorities in supervision and actions related to information and communication.

The National Development Programme for Social Welfare and Health Care (Kaste) 2012 – 2015IMPLEMENTATION PLAN

Key words:development, health care, programme, social welfare

6

SISÄLLYS

1 Kaste-ohjelman toimeenpano on yhteisellä vastuullamme ......................................... 72 Kaste-ohjelma tiivistetysti ................................................................................................. 83 Kaste-ohjelman toimeenpano osaohjelmittain ............................................................ 10 3.1 Kaste-ohjelman läpileikkaavat periaatteet ..........................................................................10 3.2 Säädösuudistukset, ohjelmat ja suositukset ........................................................................10 3.3 Osaohjelmat .............................................................................................................................. 11 I Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan 11 II Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan ..........................................................15 III Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaan .....................................................21 IV Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan ......................................................................... 25 V Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi ........................28 VI Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia ............................324 Rahoituksen suuntaaminen .............................................................................................. 365 Seuranta ja arviointi .......................................................................................................... 386 Innokylä ............................................................................................................................ 397 Valvonta ............................................................................................................................ 408 Viestintä ............................................................................................................................ 42

LIITE 1 Kaste- ohjelman toimeenpano-organisaatio .................................................. 45LIITE 2 Alueelliset toimeenpanosuunnitelmat ............................................................. 46LIITE 3 Kaste-ohjelmakausi 2008–2011 perustana Lasten, nuorten ja lapsiperheiden osaohjelmalle ............................................................................ 91LIITE 4 Osaohjelmiin liittyvää lainsäädäntöä, hankkeita, ohjelmia, tutkimuksia ja julkaisuja ...................................................................................... 96

7

1 KASTE-OhJELMAN TOIMEENPANO ON YhTEISELLÄ VASTUULLAMME

Valtioneuvosto vahvisti Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (Kas-te) vuosille 2012–20151 helmikuun 2. päivänä 2012. Kaste-ohjelma on alan pitkäkestoinen muutos-, modernisointi ja innovaatioprosessi. Ohjelma perustuu sosiaali- ja terveydenhuol-lon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annettuun lakiin 733/1992 ja sen 5 §:ään.

Ohjelman toimeenpanosta vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta, sen alainen johtoryhmä ja viisi alueellista johtoryhmää (liite 1). Kaste-ohjelman toimeenpano-suunnitelma on laadittu ja se toimeenpannaan kuntien, kuntayhtymien, eri hallinnonalo-jen, järjestöjen, seurakuntien, yritysten, koulutusyksiköiden sekä kansallisten ja alueellisten tutkimus- ja koulutusyksiköiden yhteistyöllä.

Tässä suunnitelmassa määritellään ohjelman ja sen toimenpiteiden vastuutahot ja ai-kataulut sekä kuvataan eri hankerahoittajien välistä työnjakoa. Kaste-ohjelman alueelliset johtoryhmät ovat laatineet alueelliset toimeenpanosuunnitelmat, ne ovat liitteessä 2.

1 Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012–2015. STM, Julkaisuja 2012:1

8

2 KASTE-OhJELMA TIIVISTETYSTI

Kaste-ohjelman tavoitteena on, että:

I Hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvatRiskiryhmien osallisuus, hyvinvointi ja terveys lisääntyvät -Ehkäisevä työ ja varhainen tuki ovat vaikuttavia -Lähisuhde- ja perheväkivalta on vähentynyt -

II Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut on järjestetty asiakaslähtöisestiAsiakkaat luottavat palveluiden laatuun ja vaikuttavuuteen -Johtamisella turvataan toimivat palvelut sekä osaava ja hyvinvoiva henkilöstö -Palvelurakenteet ovat taloudellisesti kestävät ja toimivat -

Painopistettä siirretään ongelmien hoidosta fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen ja ongelmien ehkäisemiseen koko väestössä.

Ohjelman tavoitteisiin vastataan kuudella toisiaan täydentävällä osaohjelmalla. Niiden tehtävänä on koordinoida normi-, voimavara- ja vuorovaikutusohjausta sekä alan keskeisten toimijoiden ja hankerahoittajien välistä yhteistyötä.

Osaohjelmat: I Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan II Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan III Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaan IV Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan V Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi VI Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia

9

Kuvio 1. Kaste-ohjelman tavoitteet ja osaohjelmat

10

3 KASTE-OhJELMAN TOIMEENPANO OSAOhJELMITTAIN

3.1 KASTE-OhJELMAN LÄPILEIKKAAVAT PERIAATTEET

Kaste-ohjelman ja sen toimeenpanon läpileikkaavina periaatteina ovat osallisuus ja asia-kaslähtöisyys, jotka tarkoittavat muun muassa ihmisten kuulemista ja vaikutusmahdolli-suuksien lisäämistä itseä koskevassa päätöksenteossa, palveluissa ja niiden kehittämisessä. Ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi ja eri-ikäisten näkemysten selvittämiseksi on tarpeen ottaa käyttöön yhteisöllisiä työmenetelmiä, joita ovat esimerkiksi kokemusasi-antuntijuus, asiakasraadit, neuvostot ja foorumit.

Osaohjelmat toteutetaan tavoilla, jotka ylläpitävät ja edistävät yhdenvertaisuutta kan-salliskielten välillä. Saamen- ja viittomakielisten sekä muiden kieli- ja kulttuurivähemmis-töjen erityistarpeet otetaan huomioon osallisuuden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämi-sessä sekä palvelujen kehittämisessä. Lisäksi vammaisten ihmisten tarpeet, sukupuolten väliset erot ja tasa-arvon edistäminen otetaan huomioon koko ohjelman toimeenpanossa. Vammais- ja romanipoliittisten ohjelmien toimeenpano huomioidaan Kaste-ohjelman eri osaohjelmien toimeenpanossa.

3.2 SÄÄDöSUUDISTUKSET, OhJELMAT JA SUOSITUKSET

Kaste-ohjelmakaudelle ajoittuu useita merkittäviä lainsäädäntöhankkeita, jotka vaikuttavat sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen että niiden sisältöön. Yksi merkittävim-mistä on kuntauudistus ja siihen liittyvä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuu-distus. Kaste-ohjelman jokaiseen osaohjelmaan liittyy säädösuudistuksia tai asioita, jotka tulee huomioida säädösuudistusten valmistelussa. Osaohjelmiin liittyy myös toimenpitei-tä, jotka tukevat säädösuudistusten toimeenpanoa. Kaste-ohjelma -julkaisun luvussa neljä (katso Kaste-ohjelma, s. 32–34) kootaan yhteen säädösuudistukset, valtioneuvoston peri-aatepäätökset ja suositukset, joiden valmistelua ja toimeenpanoa tuetaan Kaste-ohjelman toimeenpanossa.

11

3.3 OSAOhJELMAT

I Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan

Toimenpide 1:

Tuetaan riskiryhmien selviytymistä kehittämällä osallisuutta edistäviä työmuotoja

edistetään pitkäaikaistyöttömien ja vaikeasti työllistyvien työelämäosalli-suutta uudistamalla aikuissosiaalityön menetelmiä, tehostamalla sosiaalista työllistämistä ja kuntouttavaa työtoimintaa. Kiinnitetään terveydenhuolto entistä tiiviimmin työkykyä ylläpitäviin ja työllistäviin prosesseihin. Lisäksi erityistä huomiota kiinnitetään vammaisten henkilöiden, etnisten ja kielellis-ten vähemmistöjen, maahanmuuttajien sekä mielenterveys- ja päihdekuntou-tujien koulutusmahdollisuuksiin ja työllistymiseen.

Kunnat vahvistavat aikuissosiaalityötä yhteistyössä eri toimijatahojen kanssa. THL tuot-taa tutkimustietoa aikuissosiaalityön tehtäväkuvien uudistamiseksi ja kehittää yhdessä eri toimijoiden kanssa aikuissosiaalityön menetelmiä ja arvioi niiden vaikuttavuutta. THL on luonut ja ylläpitää Aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointi -nettisivuston ja vastaa So-siaalisen ja työelämäosallisuuden oppimisverkoston toiminnasta. => Aikataulu 2012–2014.

Kunnat edistävät heikossa työmarkkina-asemassa olevien ja osatyökykyisten työ- ja toimin-takykyä:

Kunnat kehittävät kuntouttavan työtoiminnan sisältöä, laatua ja yhteyksiä muihin pal-veluihin yhteistyössä eri toimijatahojen, erityisesti järjestöjen, kanssa. STM tekee kun-touttavan työtoiminnan laatusuositukset yhteistyössä THL:n, kuntien ja muiden asian-tuntijatahojen kanssa.

THL ja STM kehittävät kuntouttavan työtoiminnan sähköistä käsikirjaa osana Sosiaa-liportti-palvelua. THL tuo esille sosiaalisen työllistämisen, kuntouttavan työtoiminnan ja työelämäosallisuuden kotimaisia ja kansainvälisiä hyviä käytäntöjä Sosiaalisen ja työ-elämäosallisuuden oppimisverkostossa sekä seminaarien ja julkaisujen avulla.

Kunnissa kehitetään edelleen työttömien terveystarkastuksia, työ- ja toimintakyvyn ar-viointia, terveys- ja kuntoutuspalveluja (ml. etsivä mielenterveys- ja päihdetyö) ja niiden oikea-aikaisuutta. Tämä kehittämistyö tehdään osana peruspalveluja, yhteistyötahoina ovat sosiaali- ja terveystoimi, työ- ja elinkeinohallinto ja Kela. Kehittämistyössä hyö-dynnetään Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämishankkeessa (PTT-hanke) luotuja hyviä käytäntöjä ja terveyshyöty-mallista saatuja kokemuksia. TEM:n johdolla seurataan työttömien terveystarkastuksiin ohjaamista ja terveystarkastusten toteutu-mista. Yhteistyössä mukana ovat STM, Kuntaliitto ja Kela.

Kunnat ja järjestöt tukevat mielekkään arjen toteutumista sosiaalisella kuntoutuksella. Yrityksiä kannustetaan hyödyntämään osatyökykyisten jäljellä olevaa työkykyä. Am-mattilaisten tarjoaman avun rinnalle kehitetään järjestöpohjaista vertaistukea.

12

Kunnat tehostavat moniammatillista työtä. Tavoitteena on kehittää palveluohjauk-sen rakenteita (esimerkiksi kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmä) sosiaali- ja ter-veydenhuollon, työ- ja elinkeinohallinnon, opetusviranomaisten, Kelan sekä palvelun-tuottajien välillä.

TEM, STM ja Kela valmistelevat hallitusohjelman mukaisesti työvoiman palvelukes-kusmallin lakisääteistämistä ja ulottamista koko maahan. TEM, Kuntaliitto ja STM to-teuttavat hallitusohjelman mukaisen määräaikaisen kokeilun, jossa työllisyyden hoidon päävastuuta siirretään kunnille.

THL tuottaa tietoa työttömien hyvinvoinnista, terveydestä sekä työ- ja toimintakyvystä kuntien kehittämistyön tueksi. THL ja TTL tukevat kuntia työttömien terveydenhuol-lon hyviksi todettujen toimintamallien toimeenpanoa. Tuki on esimerkiksi Toiminta-kyvyn mittaamisen ja arvioinnin kansallisen asiantuntijaverkoston (TOIMIA-verkosto) materiaalia.

=> Aikataulu 2012–2015.

Kunnat tukevat Suomen vammaispoliittisen ohjelman ja Suomen romanipoliittisen ohjel-man tavoitteiden toteutumista vahvistamalla vammaisten ja romanien hyvinvointia ja osal-lisuutta edistäviä palveluita ja toimintamalleja. THL välittää tietoa vammaisten ihmisten osallisuuden ja työllisyyden tukemisen mahdollisuuksista sähköisessä vammaispalvelujen käsikirjassa, joka tuotetaan yhteistyössä eri toimijoiden, mm. asiakasjärjestöjen ja työnan-tajien, kanssa. THL seuraa Suomen vammaispoliittisen ohjelman toteutumista ja päivittää vammaispalvelujen käsikirjaa hyödyntäen Vammaisasioiden oppimisverkostoa. TTL tuot-taa tietoa vammaisten työhön osallistumisen tukemisesta sekä työpaikan esteettömyyden ratkaisuista. THL määrittelee indikaattorit, jotka soveltuvat romaniväestön hyvinvoinnin tilan ja sen muutosten seurantaan. => Aikataulu 2012–2015.

Kunnat edistävät maahanmuuttajien hyvinvointia lisäämällä palveluiden asiakaslähtöisyyt-tä ja kehittämällä maahanmuuttajia osallistavia työmuotoja.

Yhteistyössä kuntien ja järjestöjen kanssa THL ja SM kehittävät, toteuttavat ja mal-lintavat maahanmuuttajien kansalaisraadin sekä muita menetelmiä maahanmuuttajien kuulemiseksi sekä heidän koulutusmahdollisuuksiensa parantamiseksi, työllisyyden edistämiseksi ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseksi.

THL tuottaa yhteistyössä korkeakoulujen kanssa tietoa maahanmuuttajien hyvinvoin-nista, terveydestä ja työ- ja toimintakyvystä sekä kehittää maahanmuuttajien hyvin-voinnin ja terveyden seurantajärjestelmää. TTL tuottaa tietoa maahanmuuttajien työl-listymisen edistämisestä, maahanmuuttajanuoren työhön perehdytyksestä ja työkyvyn tukemisesta.

=> Aikataulu 2012–2014.

edistetään vapautuvien vankien sijoittumista yhteiskuntaan jatkamalla katkea-mattomasti vankeuden aikana aloitettuja terveydenhuollon ja kuntoutuksen tu-kitoimia.

STM valmistelee yhteistyössä OM:n kanssa vankien terveydenhuoltolaitoksen siirtämistä STM:n alaisuuteen. Siirron jälkeen THL kehittää yhteistyössä kuntien, eri palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa toimintamallin, jonka avulla vankeuden aikana aloitettu terveydenhuolto ja kuntoutus jatkuisivat katkeamattomasti perusterveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa.

13

Jatketaan pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman mukaista toimin-taa.

YM:n johdolla jatketaan Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa. Ohjelman en-simmäisen jakson (2008–2011) aikana tavoitteena oli puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus. Toisen vaiheen (2012–2015) tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus kokonaan vuoden 2015 loppuun mennessä. Tavoitteena on tuottaa ohjelmakauden aikana 1 250 asun-toa. Mielenterveyskuntoutujien ja päihdeongelmaisten asumista kehitetään valtioneuvos-ton asuntopoliittisen toimenpideohjelman mukaisesti osana pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa sekä osana kansallista mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaa. => Aikataulu 2012–2015.

Tuotettavien asuntojen rahoitus tulee Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskuksen (ARA) ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) kautta. RAY osallistuu pitkäaikaisasunnot-tomuuden vähentämisohjelmaan myös toiminnallisin avustuksin, mm. käynnistämis- ja ke-hittämishankkeilla. STM rahoittaa Kaste-ohjelman kautta tukihenkilöiden palkkauksesta aiheutuvista menoista enintään 50 %. Ohjelmassa on mukana 10 kuntaa, jotka kukin teke-vät aiesopimuksen valtion kanssa ja sitoutuvat tuottamaan aiesopimuksen toimintasuunni-telmassa mainitut asiat.

Toimenpide 2:

Lisätään kohdennettuja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen muotoja ja matalan kynnyksen palveluja

Luodaan ja otetaan käyttöön kohdennettuja ja kannustavia keinoja riskiryhmien terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi yhteistyössä julkisen sektorin, järjestö-jen ja yritysten kanssa.

Kunnissa kehitetään yhteistyössä THL:n, järjestöjen ja yritysten kanssa motivoivia ja kan-nustavia keinoja, joilla edistetään erityisesti matalimpien sosioekonomisten ryhmien mie-lenterveyttä, somaattista terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia.

Riskiryhmiin kuuluvat lapset, nuoret ja perheet tunnistetaan neuvola-asetuksen (338/2011) mukaisissa kuntien toteuttamissa laajoissa terveystarkastuksissa sekä oppilas- ja opiskelijahuollossa. Erityistukea annetaan tarpeen mukaan kohdennettuna. Perhekeskus-toiminta tukee moniammatillista erityistuen antamista. THL seuraa käytäntöjen toteutu-mista ja kehittää yhdessä kuntien kanssa perhekeskustoimintaa.

STM kannustaa kuntia tarjoamaan edullisia ja helposti saavutettavia kulttuuri- ja lii-kuntapalveluja sekä ruokapalveluja ja ravitsemusohjausta erityisesti ikäihmisille, työelämän ulkopuolella oleville ja maahanmuuttajille. STM:n, VM:n ja MMM:n yhteistyönä luodaan terveyttä edistävän ruoan hintapolitiikkaa.

THL tukee kuntia toteuttamaan mielenterveyspotilaiden fyysisen terveyden edistämis-tä mielenterveyspalveluissa sekä muissa perusterveydenhuollon palveluissa. Tuki on lähin-nä tiedon välittämistä toimivista terveyden edistämisen käytännöistä.

THL, Kuntaliitto ja STM antavat asiantuntija-apua kunnille eriarvoisuuden vähentämi-sessä ja terveyserojen kaventamisessa. Kuntia kannustetaan ottamaan käyttöönsä sähköinen hyvinvointikertomus, jonka avulla seurataan väestöryhmien välisiä hyvinvointi- ja tervey-seroja ja niihin vaikuttamista. Sähköistä hyvinvointikertomuksen kehittämistä jatketaan yhdessä THL:n, Kuntaliiton ja STM:n kanssa.

14

Kunnat arvioivat ensimmäisellä Kaste-ohjelmakaudella kehitettyjen terveyskioskien hyödyllisyyttä matalan kynnyksen neuvontapaikkoina. Hyviksi havaittuja käytäntöjä jatke-taan ja laajennetaan uusille alueille.

Kehitetään mielenterveys- ja päihdepalveluja, joihin on helppo hakeutua, kansal-lisen mielenterveys- ja päihdetyön suunnitelman (mieli) mukaisesti

THL ja TTL toteuttavat Mieli-suunnitelman yhdessä kuntien kanssa ja tukevat siinä ja Masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentäminen -ohjelmassa (MASTO 2008–2011) luotujen hyvien käytäntöjen juurruttamista. THL koordinoi Päihde- ja mielenterveystyön oppimisverkostoa. Kunnat ja kuntayhtymät tehostavat kuntalaisille tarjolla olevien mielen-terveys- ja päihdepalveluiden koordinaatiota ja yhteensovittamista niin, että palvelut muo-dostavat asiakaslähtöisen ja helposti saavutettavan palvelukokonaisuuden. Mielenterveys- ja päihdepalveluja uudistetaan perus- ja erityispalveluiden yhteistyöllä. Edistävän ja ehkäisevän työn rakenteet ja koordinaatio varmistetaan osana palvelurakenteiden uudistamista.

Eri tahoilla otetaan käyttöön vaikuttavia menetelmiä mielenterveys- ja päihdeongelmi-en varhaiseksi tunnistamiseksi ja hoidon/tuen tarjoamiseksi. Laitoshoidon tarvetta vähen-netään kunnissa lisäämällä ja monipuolistamalla muun muassa päivystyksellisiä, liikkuvia ja konsultaatiopalveluja. Tämä toteutetaan yhteistyössä järjestöjen kanssa.

THL tutkii kymmenvuotisena pitkittäisseurantana (2005–2015) mielenterveyteen vai-kuttavia tekijöitä, mielenterveys- ja päihdepalvelujen käyttöä ja asennoitumista mielenter-veyshäiriöihin. Tuloksia hyödynnetään kuntien, sairaanhoitopiirien, järjestöjen ja yksityis-ten palvelujen tuottajien kehittämistyössä alueellisesti ja kansallisesti.

Vakiinnutetaan Alkoholiohjelman mukainen alueellinen koordinaatiomalli pai-kallisen päihdepolitiikan tukemiseksi ja päihdehaittojen ehkäisemiseksi.

STM selvittää eri vaihtoehdot alueellisen koordinaatiomallin vakiinnuttamiseksi osaksi aluehallintovirastojen pysyviä tehtäviä. THL toimii koordinaatiomallin ohjaajana.

Alueellisen koordinaatiomallin avulla vahvistetaan päihdehaittojen ehkäisyn paikallisia rakenteita ja levittää näyttöön perustuvia työmuotoja, kuten mini-interventiota ja Paikal-linen alkoholipolitiikka -toimintamallia (Pakka). Pakka-toimintamalli sopii alkoholin li-säksi myös muiden ikärajavalvottavien tuotteiden eli tupakan ja rahapelien aiheuttamien haittojen ehkäisyyn. Toimintaa tukee Alkoholiohjelman laaja aineistopankki. Vuoden 2012 aikana selvitetään myös tämän aineistopankin rahoitusmallit. => Aikataulu 2012–2015.

Toimenpide 3:

Lisätään osaamista väkivallan ehkäisemiseksi

otetaan käyttöön lähisuhdeväkivallan ehkäisytyön toimintamalli, jossa huomi-oidaan STm:n antamat suositukset ja kuritusväkivallan ehkäisyn kansallinen toi-mintaohjelma. Vahvistetaan rakenteita ja osaamista väkivallan ja kuritusväkival-lan ehkäisemiseksi ja ongelmaan puuttumiseksi.

Huomio kiinnitetään erityisesti lasten, nuorten, vanhusten, vammaisten ja mui-den erityisryhmien kohtaamaan väkivaltaan. Seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten, nuorten ja heidän perheidensä auttamiseksi luodaan toimintamalleja.

15

THL tukee kuntia vahvistamaan lähisuhdeväkivaltaan liittyvien asioiden ylisektoraalista joh-tamista ja työn koordinaatiota sekä lähisuhdeväkivallan erityisosaamisen palvelumuotojen/keskittymien kehittämistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle tarjotaan käyttöön systemaattinen lähisuhdeväkivallan kartoituslomake ja väkivallan riskinarviointi, jotta väki-vallan puheeksi ottamisesta tulisi osa palveluprosessia. Erityisesti mielenterveys- ja päihde-palveluissa sovelletaan yhdistettyä työtä, jossa päihde- ja mielenterveysongelman yhteydessä lähisuhdeväkivalta otetaan puheeksi ja puututaan siihen. => Aikataulu 2012–2014.

THL kehittää yhteistyössä kuntien ja järjestöjen kanssa toimintamalleja väkivallan ehkäise-miseksi erotilanteissa. => Aikataulu 2012–2015.

THL jatkaa Lastenasiaintalo-toimintamallin kehittämistä seksuaalisen ja fyysisen väkival-lan kohteeksi joutuneiden lasten auttamiseksi lapsilähtöisesti ja keskitetysti. Kehittämistyö tehdään poikkihallinnollisessa yhteistyössä. Saatujen kokemusten perusteella toimintamal-lia arvioidaan ja kehitetään edelleen valtakunnallista toimeenpanoa varten. STM, SM ja OM arvioivat mahdolliset lainasäädännön muutostarpeet koskien Lastenasiaintalo-toimin-tamallia. => Aikataulu 2012–2015.

Kunnissa kehitetään yhteistyössä järjestöjen kanssa seksuaalisen väkivallan uhriksi jou-tuneille nuorille matalan kynnyksen palveluja, jotka ovat esteettömiä/saavutettavia. Sai-raanhoitopiireissä kehitetään seksuaalisen väkivallan uhrin akuuttia lääketieteellistä ja psykososiaalista hoitoa Jyväskylässä kehitetyn Seksuaalista väkivaltaa kokenut -hoitomallin (RAISEK) mukaan. => Aikataulu 2012–2014.

THL on avannut sähköiseen vammaispalvelujen käsikirjaan väkivaltaa käsittelevät sivus-tot, joita kehitetään edelleen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Osiossa käsitellään vam-maisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, vammaisiin lapsiin ja ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa, palvelutilanteissa havaittua väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa sekä väkivallan tunnistamista ja siihen puuttumista.

II Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan

Toimenpide 4:

Kehitetään lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelukokonaisuuksia ja otetaan käyttöön toimintamalleja, jotka tukevat perheitä, vanhemmuut-ta sekä lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä aikuisia.

Vahvistetaan lapsiperhepalvelujen monialaista, poikkihallinnollista ja yhteen-sovittavaa johtamista.

STM huolehtii, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain, sosiaalihuoltolain sekä opiskeluhuoltolain valmistelussa huomioidaan, että lait tukevat lapsiperhepalve-luiden monialaista, poikkihallinnollista ja yhteen sovittavaa johtamista. STM ja OKM varmistavat varhaiskasvatuksen hallinnonalan siirron yhteydessä ja varhaiskasvatuslain

16

valmistelussa varhaiskasvatuksen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyön toimivuu-den. Palveluiden kehittämisessä huomioidaan palveluiden ja tukitoimien esteettömyys ja saavutettavuus.=> STM yhteistyössä THL ja OKM. Aikataulu 2012–2014.

THL levittää Palveluja yhteensovittava johtaminen -opasta kuntiin. THL tarjoaa asiantun-tija-apua kumppanuuspohjaisen yhteensovittavan johtamisen pilotoinnille kunnissa ja ver-kostojen johtamistaitojen kehittämiseen. => Yhteistyössä STM, THL, OKM, Kuntaliitto, kunnat ja järjestöt. Aikataulu 2013–2015.

THL analysoi tehdyn indikaattorityön tulokset (AvoHILMO, Indi-työ, TEA-viisari, Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit, Lasten ja nuorten tietorakenteet -työ, Kouluterveyskysely sekä Kaste-ohjelman ensimmäisellä ohjelmakaudella tehty työ), arvioi jatkotyön tarpeen ja luo mallin vertailukelpoisten (paikallinen, alueellinen ja valtakunnal-linen) terveyttä ja hyvinvointia sekä toimintaa kuvaavien indikaattoreiden käyttämiseksi päätöksenteossa. Tämän lisäksi THL tukee kuntia tiedon hyödyntämiseksi johtamisessa sekä suoraan että vahvistamalla kuntien sisäistä ja välistä dialogia. => THL, yhteistyössä STM, OKM, Kuntaliitto ja kunnat. Aikataulu 2012–2015.

Kuntaliitto on antanut kunnille suosituksen EVA-arvioinnista (Vaikutusten ennakkoarvi-ointi kunnallisessa päätöksenteossa). THL ja Kuntaliitto tukevat kuntia lapsivaikutusten arvioinnin vakiinnuttamiseksi kuntien päätöksenteossa. Ennakkoarvioinnin vakiinnutta-minen liitetään osaksi kuntien indikaattori- ja strategiatyön kehittämistä. Ennakkoarviointi sisältää lasten, nuorten ja perheiden kokemustiedon hyödyntämisen päätöksenteossa. STM edistää lapsivaikutusten arviointia valtionhallinnossa. => THL yhteistyössä Kuntaliiton, kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kanssa, STM ja muut ministeriöt

THL kehittää ja hyödyntää ammattilaisille suunnattuja verkkopalveluja lapsiperhepalvelu-jen johtamisen ja toimintatapojen uudistamiseksi, yhdenmukaistamiseksi ja uusien toimin-tamallien levittämiseksi. Tällaisia verkkopalveluja ovat muun muassa: Kasvun Kumppanit; Lastensuojelun käsikirja; Vammaispalvelujen käsikirja; Neuvoa antavat; Pelihaitat -sivusto; Sähköinen lastenneuvolakäsikirja; Kaventaja-teemapalvelu hyvinvointi- ja terveyserojen ka-ventamiseksi.=> THL yhteistyössä kuntien kanssa. Aikataulu 2012–2015.

Käynnistetään Kaste-ohjelman ensimmäisellä ohjelmakaudella luotujen lasten ja nuorten hyvinvointia, somaattista terveyttä ja mielenterveyttä tukevien menetelmien ja toimintamallien juurruttaminen ja levittäminen.

Kaste-ohjelman ensimmäisellä ohjelmakaudella kehitetyt käytännöt on kuvattu kokonai-suudeksi (liite 3). Jotta erityisesti näyttöön perustuvat lapsia, nuoria ja perheitä tukevat menetelmät ja toimintamallit juurtuisivat, THL uudistaa ohjaustaan, jatkaa innovatiivisten käytäntöjen työstämistä ja arviointia, tekee julkaisuja ja järjestää teemaverkostojen koko-uksia. Tässä työssä hyödynnetään Innokylää. STM luo yhtenäisen tavan kehittämistyön tulosten raportointiin ja viestintään. => THL yhteistyössä Kuntaliitto ja SOSTE sekä kunnat ja sairaanhoitopiirit. Aikataulu 2013–2015.

17

THL tarjoaa asiantuntija-apua Kaste-ohjelman ensimmäisellä kaudella hyviksi osoittautu-neiden toimintamallien käyttöönottamiseksi kunnissa. Sairaanhoitopiirit ja kunnat huoleh-tivat, että erityispalveluja (lasten- ja nuorisopsykiatrian, lastensuojelun, kasvatus- ja perhe-neuvolan osaaminen) kehitetään lasten ja heidän kehitysympäristöjen tarpeista lähtien ja jalkautetaan kotiin, varhaiskasvatukseen, kouluun, oppilaitoksiin, äitiys- ja lastenneuvolaan ja koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon sekä lastensuojelun avopalveluihin auttamaan, kon-sultoimaan ja löytämään tehokkaita työskentelytapoja perustasolla toteutettavaksi. => Sairaanhoitopiirit, kuntien, järjestöjen ja taidetoimikuntien kehittämistyö. Aikataulu 2012–2015.

Kehitetään peruspalveluja tukemaan lasta, jonka perheessä on vakava fyysinen sai raus, mielenterveys- ja/tai päihdeongelma.

THL, kunnat, järjestöt, seurakunnat kehittävät perhekeskustoimintaa sekä oppilas- ja opiskelijahuoltoa niin, että toiminnassa huomioidaan ylisukupolvisten ongelmien ehkäisy. THL huolehtii, että esimerkiksi Toimiva lapsi ja perhe -hankkeessa ja muissa vastaavissa hankkeissa saatuja kokemuksia ja tuloksia ylisukupolvisten ongelmien siirtymisen ehkäise-miseksi hyödynnetään ja levitetään kunnissa tukemaan lapsia, joiden perheessä on vakava fyysinen sairaus, mielenterveys- ja/tai päihdeongelma tai taloudellisia vaikeuksia. => THL, yhteistyössä STM, ammattikorkeakoulut yliopistot, seurakunnat, järjestöt, Kuntaliitto ja kuntien kehittämistyö. Aikataulu 2013–2015.

THL kouluttaa yhteistyössä OPH:n kanssa kouluttajia ja näin vahvistaa kuntien sosiaali- ja terveystoimen työntekijöiden sekä varhaiskasvatuksen osaamista lähisuhde - ja kuritusvä-kivallan sekä seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi (työntekijöiden osaaminen, perheval-mennus, vanhempien kasvatustaitojen ja lasten turvataitojen vahvistaminen).=> THL ja OPH yhteistyössä aluehallintovirastojen ja kuntien kanssa. Aikataulu 2013–2015.

Ohjataan kuntia tekemään lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointi-suunnitelma niin, että se sisältää myös kuntien nuorisolain mukaisen nuorisopoliittisen ohjelmatyön ja on yhteensovitettu terveydenhuoltolain mukaisen hyvinvointikerto-muksen kanssa. Kannustetaan kuntia selvittämään lasten ja nuorten omia mielipitei-tä hyvinvointisuunnitelmien laadinnassa ja käyttämään suunnitelmia työvälineenä.

STM huolehtii, että sosiaalihuoltolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain val-mistelussa hyödynnetään lasten ja nuorten hyvinvointia koskevaa tietoa. => STM yhteistyössä THL. Aikataulu 2012–2014.

THL arvioi yhteistyössä Kuntaliiton kanssa hyvinvointisuunnitelman valmistelun ohjaus-tarvetta kunnissa. THL tukee olemassa olevan indikaattoritiedon entistä systemaattisem-paa hyödyntämistä hyvinvointisuunnitelmien laadinnassa, seurannassa ja arvioinnissa sekä päätöksenteossa.

THL tukee prosessia, jonka mukaan lapsia ja nuoria koskevaa tietoa (terveys, hyvinvointi ja toimintatieto) hyödynnetään kuntien hyvinvointikertomuksissa. Työssä hyödynnetään mm. THL:n Kohdusta aikuisuuteen -tutkimushankkeen ja Kouluterveyskyselyn tuloksia. Kuntien kehittämistyössä huomioidaan, että lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma tukee palveluiden kehittämistä, toteuttamista ja päätöksentekoa sekä valmisteilla olevan opiskeluhuoltolain toimeenpanoa. Kuntia kannustetaan ottamaan käyttöön sähköinen hy-vinvointikertomus suunnittelun, seurannan ja johtamisen työvälineeksi. => THL ja Kuntaliitto yhteistyössä OPH:n ja kuntien kanssa. Aikataulu 2013–2015.

18

Kunnat kehittävät THL:n tuella toimivia ratkaisuja, joilla lasten ja nuorten sekä lapsiper-heiden kokemuksia tarpeista, avun saamisesta ja palveluista kartoitetaan ja hyödynnetään päätöksenteossa.=> Kuntien, seurakuntien ja järjestöjen kehittämistyö yhteistyössä THL:n kanssa. Aikataulu 2013–2015.

Toimenpide 5:

Vahvistetaan ehkäiseviä ja varhaisen tuen palveluja sekä kehitetään lastensuojelutyötä.

Yhteistyössä Nuorten yhteiskuntatakuu -ohjelman2 (TEM) kanssa lisätään syrjäyty-misuhan alla olevien nuorten koulutus- ja työelämäosallisuutta. Erityisesti kiinnite-tään huomiota maahanmuuttaja- ja romaninuoriin.

THL tukee Kaste-ohjelman ensimmäisellä ohjelmakaudella kehitettyjen vaikuttaviksi todettujen lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevien toimintamallien levittämistä, erityisesti mallien, jotka tunnistavat ja auttavat nuoria, joilla ei ole opiskelu- tai työ-paikkaa.

Kutsuntaikäisten ja varusmies- ja siviilipalvelusikäisten nuorten miesten syrjäytymis-kehityksen ehkäisemisessä hyödynnetään Aikalisä! Elämä raiteilleen -toimintamallia. Jat-ketaan toimintamallin levittämistä ja vakiinnuttamista koko maan kattavaksi ja edistetään toimintamallin yhteennivoutumista etsivän nuorisotyön käytäntöjen kanssa. => THL yhteistyössä TTL TEM, PLM, OKM ja STM, korkeakoulut, toisen asteen oppilaitokset ja järjestöt. Aikataulu 2013–2015.

THL ja OPH kehittävät oppilashuollon yhteistyötä ja erityisesti 8 lk. laajaa terveystarkas-tusta syrjäytymisen/koulutusuran katkeamisen (dropping factors) ennakoinnin ja sopivan tuen löytämisen työvälineenä, erityisesti kiinnitetään huomiota maahanmuuttaja- ja ro-maninuoriin, vammaisiin ja pitkäaikaissairaisiin nuoriin sekä nuoriin, joilla on oppimis-vaikeuksia. Oppilas- ja opiskelijahuollossa vahvistetaan vanhempien osallisuutta. Erityistä huomiota kiinnitetään mielenterveys- ja päihdehäiriöiden tunnistamiseen. Lisäksi huomi-oidaan työntekijöiden osaaminen ja sen kehittäminen ja yhteys lastensuojeluun. => THL, OPH ja kuntien kehittämistyö. Aikataulu 2014–2015.

Vahvistetaan nuorisososiaalityötä ja etsivää nuorisotyötä. Kehitetään oppilas- ja opiskelijahuoltoa ja edistetään kouluhyvinvoinnin parantamista ja terveyttä edistä-vän koulun syntymistä.

THL yhteistyössä OKM:n kanssa tukee kuntia sosiaali-, nuoriso-, liikunta- ja sivistystoi-men yhteistyömuotojen kehittämiseksi nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä hyväksi todettujen toimintatapojen levittämisessä. => THL yhteistyössä OKM, kuntien, seurakuntien ja järjestöjen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Aikataulu 2014–2015.

2 Käytetään myös nimitystä Nuorisotakuu, johon kuuluu sekä koulutustakuu että työtakuu. Kaikille alle 25-vuotiaille työttömille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille työttömille tarjotaan työ- tai koulutuspaikka viimeistään kolmen työttömyyskuukauden kuluessa. Koulutustakuun vastuutahona on OKM ja työtakuun TEM.

19

THL tukee kuntia kehittämään koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa asetuksen 338/2011 mukaisesti. Kehitetään yhteistyössä kuntien kanssa toimivia laajojen terveystarkastusten käytäntöjä ja malleja, huomioiden monialainen yhteistyö sekä laajoista terveystarkastuk-sista tehtyjen koulu- ja luokkakohtaisten yhteenvetojen kehittäminen. Samalla kehitetään yhteistyössä lomakkeita, kutsuja ja muita työvälineitä tukemaan kentän työtä. Laajoja ter-veystarkastuksia hyödynnetään kodin ja koulun yhteistyössä.=> THL, OPH, Kuntaliitto ja kuntien kehittämistyö. Aikataulu 2012–2015.

Kunnat ja Kuntaliitto kehittävät opiskeluterveydenhuoltoa kokonaisuutena niin, että se tukee opiskelijan terveyttä, hyvinvointia ja opiskelukykyä. Kehittämistyössä huomi-oidaan erityisesti mielenterveys- ja päihdepalvelut, THL ja OPH tukevat tätä kehittä-mistyötä.

THL ja OPH yhteistyössä kuntien kanssa mallintavat kouluhyvinvoinnin tunnusmer-kit. Tuetaan oppilaiden, opiskelijoiden ja vanhempien osallisuutta kouluyhteisön terveel-lisyyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamisessa. Huomiota kiinnitetään erityis-ryhmien, kuten erilaisten oppijoiden tarpeisiin.

Kunnat kehittävät koulu- ja opiskeluympäristöä sekä niiden toimintakulttuuria niin, että ne paremmin tukevat terveyttä edistäviä elintapoja.=> Kunnat, Kuntaliitto yhteistyössä YTHS, THL, OPH ja järjestöt. Aikataulu 2013–2015.

THL tukee oppilas- ja opiskelijahuollon yhteistyönä koulu- ja opiskeluympäristön ja -yhtei-sön hyvinvoinnin, terveellisyyden ja turvallisuuden seurantaa ja edistämistä kehittämällä toimintamalleja ja tuottamalla tietoa. => THL, OPH ja Kuntaliitto sekä kuntien kehittämistyö. Aikataulu 2014–2015.

OKM ja STM valmistelevat yhteistyössä opiskeluhuoltolain. Laissa huomioidaan toimeen-panon edellyttämät ohjaus-, koordinaatio- ja yhteistyörakenteet. OPH ja THL tukevat kun-tia ja muita opetuksen järjestäjiä lain toimeenpanossa. => OKM ja STM. Valmisteluaikataulu 2012–2013. OPH ja THL Toimeenpanoaikataulu 2014–2015.

THL, OPH ja kunnat aloittavat palveluja yhteen sovittavan johtamisen mallin pilotoinnin oppilas- ja opiskelijahuollosta ja THL arvioi sen soveltuvuutta ja hyötyjä.=> THL ja OPH yhteistyössä kuntien kanssa. Aikataulu 2012–2015.

Laajennetaan perhekeskustoimintaa perheiden, kuntien, järjestöjen ja muiden toimijoiden yhteistyönä.

THL kehittää perhekeskustoimintaa yhteistyössä kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja per-heiden kanssa. THL tuottaa tietoa perhekeskusselvityksessä perhekeskuspalvelukokonai-suuden määrittelemiseksi ja toiminnan kehittämiseksi. Perhekeskustoiminta kohdistuu pääasiassa alle kouluikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen ja perheille. Perhekeskus toimii monialaisesti, mukana neuvola, varhaiskasvatus, perhetyö, järjestöt, seurakunnat, lastensuojelu, erityistyöntekijät sekä kasvatus- ja perheneuvola. Toimintaa kehitetään per-heiden kohtaamispaikaksi ja vertaistuen mahdollistajaksi. Perhekeskus edellyttää toimijoi-den yhteistyötä ja toimivaa monialaista johtamista.

THL kokoaa yhteistyössä STM:n ja kuntien toimijoiden kanssa Kaste-ohjelman en-simmäisellä ohjelmakaudella kehitettyjä toimintamalleja, menetelmiä, hyviä käytäntöjä ja osaamista. Kehitetään osana perhekeskustoimintaa neuvolan laajoja terveystarkastuksia

20

ja yhteistyötä erityisesti varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kanssa. THL tukee perhe-keskustoimintaa edistävän koulutuksen ja osaamisen kehittämistä yhteistyössä ammatti-korkeakoulujen perhekeskusverkoston, järjestötoimijoiden ja RAY:n Emma ja Elias -avus-tusohjelman kanssa. THL kokoaa kuntien perhekeskustoimintaa kehittävät tahot yhteen Innokylän oppimisverkoston avulla.=> THL, yhteistyössä STM, ammattikorkeakoulut yliopistot, seurakunnat, järjestöt, Kuntaliitto ja kuntien kehittämistyö. Aikataulu 2013–2015.

THL tukee Kaste-ohjelman ensimmäisellä ohjelmakaudella kehitettyjä vanhemmuuden tuen sekä eroneuvontaan ja eroauttamiseen kehitettyjen mallien levittämistä ja jatkokehit-tämistä. Kunnat ja järjestöt kehittävät ja vahvistavat parisuhdeneuvontaa, eroauttamista ja eroneuvontaa ja -sovittelua.=> THL ja kuntien, järjestöjen sekä seurakuntien kehittämistyö. Aikataulu 2013–2015.

Kehitetään lastensuojelun avohuoltoa ja perhehoitoa. Vahvistetaan lasten ja lapsiperheiden kotipalvelua ja kotiin vietäviä palveluja.

THL ja Kuntaliitto tukevat kuntia, seurakuntia ja järjestöjä kehittämään monialaista yhteis-työtä peruspalvelujen, lastensuojelun ja muiden toimijoiden kesken. Erityisenä kehittämi-sen kohteena ovat lastensuojelutarpeen selvittämisen menetelmät ja toimintamallit. Lisäksi kehittämisen kohteena on lastensuojelun piirissä olevien lasten koulunkäynnin tukeminen yhteistyössä OKM:n ja OPH:n kanssa.=> THL, OKM, OPH, Kuntaliitto, järjestöt, seurakunnat ja kuntien kehittämistyö. Aikataulu 2013–2015.

THL tukee kuntia yhteistyössä Kuntaliiton, järjestöjen ja RAY:n Emma ja Elias -ohjelman kanssa kehittämään kuntakohtaisia ja alueellisia peruspalvelujen, lastensuojelun ja erityis-palvelujen yhteistyön toimintamalleja ja rakenteita perhehoidossa olevien lasten, heidän vanhempiensa ja sijaisperheiden tuen järjestämiseksi. STM kehittää edelleen perhehoito-lainsäädäntöä asiaa käsitelleen työryhmän ehdotusten mukaisesti.=> STM, THL, Kuntaliitto, järjestöt, seurakunnat ja kuntien kehittämistyö sekä RAY:n Emma ja Elias -ohjelma. Aikataulu 2013–2015.

THL tukee kuntia lastensuojelun laatusuositusten toimeenpanossa. Sosiaalialan osaamis-keskukset tukevat kuntia kehittämään aikuispalvelujen (aikuissosiaalityö) ja lastensuojelun yhteisiä toimintamalleja. => THL, Kuntaliitto, järjestöt ja kuntien kehittämistyö. Aikataulu 2013–2015.

THL tukee kuntia ja erityishuoltopiirejä kehittämään perhehoitoa siten, että perhehoito pystyy vastaamaan myös sellaisten perheiden tarpeisiin, joiden jäsenenä on vammainen lapsi tai aikuinen. => THL, yhteistyössä STM, erityishuoltopiirit ja kuntien kehittämistyö. Aikataulu 2013–2015.

THL tukee kuntia vahvistamaan kotipalvelua ja perhetyötä. STM kehittää vanhemmuuden tukea ja kotipalvelua osana sosiaalihuoltolainsäädännön uudistamista. => THL, yhteistyössä STM ja kuntien sekä seurakuntien kehittämistyö. Aikataulu 2012–2014.

21

THL tukee kuntia asetuksen 338/2011 toimeenpanossa kotikäyntien osalta. Neuvolan kumppanuuteen perustuvaa työtä vahvistetaan erityisesti niiden vanhempien kohdalla, jot-ka odottavat ensimmäistä lastaan. => THL ja kuntien kehittämistyö. Aikataulu 2014–2015.

Arvioidaan lasten ja nuorten ehkäisevien terveyspalvelujen vaikuttavuutta.

THL käynnistää ehkäisevien ja edistävien toimien vaikuttavuudesta (sisältää kustannusvai-kuttavuuden) järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen. => Aikataulu 2013–2015.

THL tekee lasten ja perheiden ehkäiseviin palveluihin ja lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn keinoihin liittyvän julkaisun ”Eriarvoisuutta torjutaan jo lapsuudessa” poliittisen päätöksenteon tueksi.=> Aikataulu 2012.

III Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaan

Toimenpide 6:

Toteutetaan ikäihmisten palvelujen rakennemuutos

Parannetaan ja yhdenmukaistetaan palvelutarpeen arviointikäytäntöjä.

Vuonna 2012 STM ja Kuntaliitto antavat yhdessä kuntainfon iäkkäiden henkilöiden toimin-takyvyn mittaamisesta palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Kuntainfon sisältö noudattaa THL:n Toimia-verkoston (Toimintakyvyn arvioinnin ja mittaamisen asiantuntijaverkosto) linjauksia.

Vuonna 2012 THL:n tuella mallinnetaan Väli-Suomen IKÄ-KASTE -hankkeessa pal-velutarpeen arviointia. Mallinnus tehdään osana vanhuspalvelulain ennakoivaa toimeenpa-noa. Tavoitteena on, että kunnat järjestävät vastuutyöntekijän iäkkään asiakkaan ja hänen omaisensa tai läheisensä tueksi hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelman toteuttamiseen, seurantaan ja arviointiin sekä kokonaisuuden koordinointiin.

Kunnat ja alueet huomioivat palveluntarpeen arvioinnin kehittämisessä sosiaali- ja ter-veydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeustyöryhmän tulevat säännökset. Palvelutar-peen arvioinnin yhteydessä tulee tunnistaa myös mielenterveys- ja päihdeongelmista joh-tuva hoidon/tuen tarve.

Uudistetaan ikäihmisten palvelujen laatusuositus ja käynnistetään sen toimeenpano.

STM ja Kuntaliitto antavat ikäihmisten uudistetun palvelujen laatusuosituksen vuonna 2013. THL osallistuu valmisteluun ja seurantaan. Kunnat, alueet ja Kuntaliitto ovat laa-tusuosituksen toimeenpanijoita. Laatusuositus sovitetaan yhteen vanhuspalvelulain sään-nösten kanssa, ja Valvira sovittaa valvontaohjelmat laatusuosituksen linjausten mukaisiksi. Laatusuosituksessa huomioidaan julkisten palvelujen lisäksi kolmannen sektorin ja yksi-

22

tyisten toiminta sekä ikäihmisten osallisuus palvelujen suunnittelussa ja arvioinnissa sekä vertaistuen tuottamisessa.

parannetaan palveluketjujen koordinaatiota ja sujuvuutta. pitkäaikaisen laitos-hoidon tarvetta vähennetään uudistamalla ympärivuorokautista hoitoa, ja moni-puolistamalla ja lisäämällä kotiin saatavia palveluja ja kuntoutusta.

Kunnat ja alueet toimeenpanevat THL:n tuella ikäihmisten palvelujen rakennemuutoksen ja edistävät palveluketjujen sujuvuutta:

vahvistamalla laaja-alaisia matalan kynnyksen neuvontapalveluja ja palveluohjausta, -kehittämällä ikääntyvien asumisen uusia malleja ja hyviä käytäntöjä, -investoimalla järjestelmällisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, -tukemalla omais- ja läheishoitoa monipuolistamalla heidän saamaansa tukea, -monipuolistamalla kotiin annettavia palveluja ja kuntoutusta sekä kohdentamalla -niitä yksilöllisten tarpeiden mukaan erityisesti akuutisti sairastuneille ja sairaalasta tai poliklinikalta kotiin palaaville, kehittämällä ja käyttöönottamalla työmenetelmiä ikääntyvien mielenterveys- ja -päihdeongelmien tunnistamiseksi ja tarkoituksenmukaisen hoidon, avun ja tuen antamiseksi sekä kotiin vietävinä palveluina että ikääntyvien erityistarpeet muissa mielenterveys- ja päihdepalveluissa huomioivina palveluina (Sisäisen turvallisuuden ohjelma3),vahvistamalla kotona asumisen mahdollisuuksia neuvontapalvelujen, asunnon muu- -tostöiden, apuvälinepalveluiden, päivätoiminnan ja lyhytaikais- ja jaksottaishoito-palvelujen sekä vertaistuen avulla,lisäämällä kotona asumisen mahdollisuuksia muun toiminnan avulla (kaupunki- ja -liikennesuunnittelu, rakentaminen, kulttuuri- ja liikuntapalvelut), muuttamalla ympärivuorokautisen hoidon rakenteita kuten luopumalla nykyises- -tä kolmella portaalla asumisesta (tehostettu palveluasuminen, vanhainkodit, ter-veyskeskussairaaloiden osastot) sekä luopumalla laitoshoidosta sairaalassa asumisen osalta, pilotoimalla ja juurruttamalla Palvelualuemallia/Palvelukampusmallia - 4,kohdentamalla voimavaroja pitkäaikaisia sairauksia sairastavien ikäihmisten perus- -terveydenhuollon palvelujen kehittämiseen ja vahvistamalla omahoitoa tukevien työtapojen ja työnjakomallien käyttöönottoa (vastuutyöntekijä, asiakasvastaava, muistikoordinaattori).

Tavoitteena on ikäihmisten käyttämien palvelujen kokonaisuuden uudistaminen Palvelu-aluemallin/Palvelukampuksen mukaisesti. Kokonaisuuteen kuuluu ennaltaehkäisevien pal-velujen vahvistaminen ja pitkäaikaisen ympärivuorokautisen hoidon portaattomuus (tai yk-siportaisuus). Kuntia ja alueita kannustetaan omaksumaan uudistettavan laatusuosituksen mukaiset tavoitteet ja osoittamaan muutos THL:n palvelurakenneindikaattoreiden avulla (Sotkanet) vuoteen 2015 mennessä. THL tukee muutosta työpajoin.

3 Turvallisempi huominen. Sisäisen turvallisuuden ohjelma. Sisäasiainministeriön julkaisusarja 26/20124 hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Ikähoiva -työryhmän muistio. STM, Selvityksiä 2010:28

23

Valmistellaan ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma yhteistyössä YM:n kanssa.

YM vastaa ohjelman valmistelusta vuonna 2012 yhteistyössä ARA:n, STM:n, TEM:n, THL:n ym. toimijoiden kanssa. Yhteistyötä toimijoiden välillä jatketaan kuntien ja aluei-den juurruttaessa asumisen hyviä käytäntöjä STM:n rahoittamissa kehittämishankkeissa ja muissa hankkeissa vuosina 2012–2015.

Valmistellaan omaishoidon kehittämisohjelma, jonka avulla vahvistetaan omais-hoidon säädöspohjaa ja kehitetään omaishoitoperheiden monimuotoista tukea.

STM:n omaishoidon nykytilaa ja kehittämistarpeita selvittävä työryhmä (2012–2013) mää-rittelee omais- ja läheishoidon palveluja monipuolistavat uudet suuntaviivat.

Kunnat ja järjestöt kehittävät omaishoidon tukea vastaamaan uusia laatusuosituksia. Muutos osoitetaan THL:n palvelurakenneindikaattoreiden avulla (Sotkanet).

Toimenpide 7:

Kehitetään palvelujen sisältöä ja lisätään vanhenemiseen liittyvää osaa-mista

Toimeenpannaan kansallinen muistiohjelma. Tavoitteena on edistää aivojen terveyt-tä, ehkäistä muistisairauksia, edistää muistisairauksien varhaista toteamista, koko-naisvaltaista hoitoa ja kuntoutusta sekä turvataan muistisairaille ja heidän läheisil-leen katkeamaton hoito- ja palveluketju.

STM käynnistää muistiohjelman toimeenpanosuunnitelman laatimisen yhteistyössä THL:n ja muiden kansallisten toimijoiden kanssa. Toimeenpanosuunnitelman laadinnassa huomi-oidaan: Terveydenhuoltolaki (1326/2010), Sosiaalihuoltolainsäädännön kokonaisuudistus, Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskeva lainvalmiste-lu. Lisäksi huomioidaan uudistettavana oleva ikäihmisten palvelujen laatusuositus, Ikähoi-va-työryhmän ehdotukset, Toimia-verkoston asiantuntijasuositus, kansallinen mielenter-veys- ja päihdesuunnitelma, alkoholiohjelma, omaishoidon kehittämisohjelma, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeustyöryhmän säännökset ja työurien piden-tämiseen keskittyvät ohjelmat muistisairauksien diagnosointia ja varhaista tunnistamista koskeva Käypä hoito -suositus sekä kulttuurisen vanhustyön kehittämishankkeista saadut kokemukset.

Muistiohjelman toimeenpanosta vastaavat kunnat ja alueet yhteistyössä THL:n, Kunta-liiton, järjestöjen, elinkeinoelämän ym. toimijoiden kanssa vuodesta 2012 alkaen.

THL kehittää yhteistyössä kuntien kanssa muistiohjelmassa ehdotettuja indikaattoreita, joiden avulla kunnat ja alueet seuraavat kansallisen muistiohjelman toimeenpanoa.

Käynnistetään kansallinen hanke ikäihmisten suun terveydenhuollon palvelujen kehittämiseksi. edistetään ravitsemustilan säännöllistä arviointia ja tehostetaan ikääntyneiden ravitsemus- ja liikuntasuositusten käyttöä.

STM järjestää vuonna 2012 käynnistysseminaarin, jonka tavoite on lisätä tietoisuutta suun terveyden merkityksestä ikäihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. STM:ssä laadi-

24

taan erillinen toimeenpanosuunnitelma suun terveydenhuollon palvelujen kehittämiseksi käynnistettävälle kansalliselle hankkeelle. Hankkeessa kehitetään toimintamalli ikäih-misten suun terveydenhuollon palveluiden turvaamiseksi ja suugeriatrisen osaamisen vahvistamiseksi.

Alueilla ja kunnissa lisätään suun terveydenhoidon osaamista vahvistamalla sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ja suun terveydenhuollon erityisosaajien yhteistyötä.

THL, Kuntaliitto ja järjestöt kannustavat julkaisuillaan, työpajoissa sekä seminaareissa kuntia ja alueita lisäämään ikäihmisten ravitsemussuosituksen tunnettavuutta ja arkikäyt-töön ottamista. Tavoitteena on, että säännöllinen ravitsemustilan arviointi ja ravitsemus-hoito on käytössä kunnissa vuoden 2015 loppuun mennessä.

THL, Kuntaliitto ja järjestöt kannustavat julkaisuillaan, työpajoissa sekä seminaareissa kuntia ja alueita välittämään työntekijöille ja kuntalaisille tietoa terveysliikunnasta. Lisäksi kannustetaan kuntia sisällyttämään ikääntyneiden ihmisten ohjattu terveysliikunta osaksi kunnan hyvinvointipolitiikkaa ja ikääntymispoliittista strategiaa. Tavoitteena on, että kai-kissa kunnissa on tarjolla terveysliikuntapalveluja iäkkäille henkilöille.

STM:n koordinoimaan laatusuosituksen uudistamiseen sisällytetään ravitsemusta, suun terveydenhoitoa ja terveysliikuntaa käsittävät osiot.

Kunnat ja alueet voivat edelleen hyödyntää toiminnassaan:Terveys 2015 -ohjelmaa, -Terveyden edistämisen laatusuositusta, -Ikäihmisten terveysliikunnan opasta ja -Voimaa vanhuuteen -hankkeen liikuntasuosituksia. -

Kunnat ja alueet kehittävät, pilotoivat ja juurruttavat hankkeissaan suun terveydenhuoltoa, sekä hyvää ravitsemusta, terveysliikuntaa, osallisuutta ja mielekästä tekemistä edistäviä toimintamuotoja. Kuntia kannustetaan hyödyntämään OKM:n Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman kautta taidetoimikuntien rahoittamien kokeiluprojektien ja hankkeiden tuloksia (esim. Osaattori, Kolmio ja Voimaa taiteesta -hankkeet). Yhteistyö-kumppaneina ovat RAY, Vanhustyön keskusliiton johtama Eloisa ikä -ohjelma, Kuntaliitto, muut järjestöt ja elinkeinoelämä. Toiminnalla on mahdollista vaikuttaa ikäihmisten arjen sujumiseen, sosiaaliseen osallisuuteen ja mielekkääseen tekemiseen.

edistetään säännöllisten lääkityksen arviointikäytäntöjen ja -työvälineiden käyt-töä. Luodaan mieli-suunnitelman mukaisia iäkkäiden mielenterveyttä edistäviä ja päihteiden käyttöä ehkäiseviä palvelukokonaisuuksia.

Kunnat ja alueet toimeenpanevat STM:n Kuntainfon (6/2007) velvoitteet 2012 alkaen sekä hyödyntävät ja ottavat käyttöön Fimean Iäkkäiden lääketietokannan ja THL:n turvallisen lääkehoidon ohjeet.

Kunnat ja alueet huolehtivat 2012 alkaen järjestämissään palveluissa, että ikäihmisten lääkitys tarkistetaan vähintään puolivuosittain ja aina tilanteen muuttuessa. Kunnissa ja alueilla kehitetään malleja, joissa farmasistien erityisosaamista hyödynnetään kokonaislää-kityksen arvioinnissa. Käytäntöjä levitetään ja juurrutetaan Innokylän kautta 2013 alkaen.

Kunnat ja alueet edistävät ikääntyneiden mielenterveyttä Mieli-suunnitelman mukai-sesti. Erityisesti huomioidaan iäkkäiden päihteiden käytön ehkäisy. Käytäntöjä levitetään ja juurrutetaan Innokylän kautta 2012 alkaen.

25

Vahvistetaan gerontologista, ihmissuhde- ja yhteistyöosaamista yhteistyössä koulutuksesta vastaavien toimijoiden kanssa.

STM:n johdolla yhteistyössä Valviran, THL:n, OKM:n, yliopistojen, AMK:n, ammattijär-jestöjen sekä kuntien, alueiden ja järjestöjen kanssa käynnistetään yhteistyö ikäihmisten palvelujen henkilöstön gerontologisen, geriatrisen, ihmissuhde- ja yhteistyöosaamisen sekä johtamisosaamisen vahvistamiseksi. STM organisoi ensimmäisen työpajan aiheesta vuoden 2012 loppuun mennessä.

Kunnat ja alueet tekevät paikallista yhteistyötä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja järjestöjen kanssa gerontologisen, geriatrisen, ihmissuhde- ja yhteistyöosaamisen vahvista-miseksi ja levittävät käytäntöjä Innokylän kautta 2012 alkaen.

IV Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan

Osaohjelma tukee valmisteilla olevaa kuntauudistusta ja siihen liittyvää sosiaali- ja terve-ydenhuollon palvelurakenneuudistusta. Osaohjelmaa täsmennetään valtioneuvoston teke-män sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen jälkeen.

Toimenpide 8:

Tehdään asiakaslähtöisiä palvelukokonaisuuksia

Kehitetään uusia asiakaslähtöisiä, kustannusvaikuttavia hoito-, kuntoutus- ja pal-velukokonaisuuksia ja tuetaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelmien laati-mista.

STM, THL ja Kuntaliitto toteuttavat vuosittain seminaarin, jossa kootaan kokemuksia so-siaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuuksista. STM selkiyttää palvelukokonaisuuk-sien prosessin omistajuutta muuttuvissa palvelurakenteissa. THL kehittää tapoja kuvata ja arvioida palvelukokonaisuuksien vaikutuksia ja kustannuksia Peruspalvelu-hankkeessa. STM:n Kuntoutusasiain neuvottelukunta (KUNK) tehostaa ja tukee kuntoutuksen asia-kasyhteistyöryhmien työtä mm. kuntoutusportin käyttöönotolla. Kaste-ohjelman aluejoh-toryhmät keräävät esimerkkejä asiakaslähtöisistä palvelukokonaisuuksista. => Aikataulu 2012 alkaen.

Kuntaliitto on laatinut ja tarvittaessa päivittää yleiskirjeen terveydenhuollon järjestämis-suunnitelmasta. STM, THL ja Kuntaliitto kokoavat kokemuksia sosiaali- ja terveydenhuol-lon järjestämissuunnitelmien laatimisesta Innokylään ja verkottavat suunnitelmia. STM, THL ja Kuntaliitto verkottavat erikoissairaanhoidon järjestämissopimusten laatijat. => Aikataulu 2012 alkaen.

THL, STM ja Kuntaliitto tukevat kansallisen ja Kaste-alueiden mukaista perusterveyden-huollon ja sosiaalialan osaamisyksiköiden verkostoyhteistyötä. => Aikataulu 2013 alkaen.

THL lisää väestön käytettävissä olevaa tietoa palveluiden saatavuudesta, laadusta ja vaikut-tavuudesta, mm. Palveluvaaka-sivuston avulla. THL ottaa käyttöön sosiaali- ja terveyden-

26

huollon laatumittareita. Aikataulu 2014 alkaen. TTL koordinoi työterveyshuollon laatu-mittareiden implementointia. => Aikataulu 2012 alkaen.

Kuntien kehittämishankkeissa kunnat ja kuntayhtymät laativat, kehittävät ja ottavat käyt-töön hoito-, kuntoutus- ja uusia palvelukokonaisuuksia, joissa on myös kuvattu eri toimijoi-den väliset rajapinnat ja mekanismit, joilla rajapintoja pyritään häivyttämään. Esimerkiksi pitkäaikaissairauksiin, kuntoutukseen ja mielenterveys- ja riippuvuusongelmiin liittyvät palvelut ovat tällaisia monen eri toimijan rajapinnalla olevia palveluja. => Aikataulu 2013 alkaen.

Kunnat ja Kaste-hankkeet huomioivat kehittämistyössä monikulttuurisuuden. Tätä varten THL muun muassa tuottaa ajantasaista ja ennakoivaa tietoa palvelujärjestelmästä ja sen toimivuudesta maahanmuuttajien näkökulmasta.

THL tekee yhteistyötä järjestöjen ja kuntien kanssa vammaisten ja toimintarajoitteis-ten ihmisten avun- ja palvelutarpeen arviointityökalujen kehittämiseksi. Vammaisten ihmisten palveluiden kehittämistä tuetaan Innokylän vammaisasioiden oppimisverkos-tossa.

edistetään innovatiivisten käytäntöjen ja tuotantotapojen käyttöönottoa laaja-pohjaisessa kehittämisyhteistyössä (esimerkiksi palvelumuotoilu).

STM laatii linjaukset asiakaslähtöisen palvelun ja hoidon kehittämiseksi. Kuntaliitto, SOSTE, ja THL kokoavat Innokylään suomalaisiin olosuhteisiin sopivia käytäntöjä saada asiakkaat mukaan palvelujen arviointiin ja kehittämiseen (esim. kokemusasiantuntijat, asiakasraadit, asiakkuusprofiilit, järjestöjen ja julkisten toimijoiden avoin dialogi ). TTL kehittää työterveyshuollon asiakkuutta yhdessä työterveysyksiköiden ja heidän asiakkai-densa kanssa. => Aikataulu 2012 alkaen.

THL kehittää työvälineitä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaslähtöisyyden arviointiin. => Aikataulu 2013–2014.

Kuntien, järjestöjen ja yritysten kehittämistyössä käytetään monipuolisesti asiakkaita ja heidän läheisiään mukaan ottavia menetelmiä.

Vahvistetaan kuntien terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen poikkihallinnollisia rakenteita sekä kehitetään kunnallisen työterveyshuollon rakenteita ja sisäl-töä.

Kunnat jatkavat THL, Kuntaliitton ja Kaste-hankkeiden tuella muun muassa terveyden-huoltolain mukaisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja terveydensuojelun rakentei-den, johtamisen, toimintakäytäntöjen ja työkalujen kehittämistä ja käyttöönottoa. Kunnis-sa vahvistetaan THL:n tuella koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisytyötä. THL selvittää Mieli-suunnitelman mukaisesti (Mielen tuki -hanke) ehkäisevän ja edistävän mielenter-veys- ja päihdetyön toimivia käytäntöjä ja koordinaation toteutumista.

THL, Kuntaliitto ja AVI:t tukevat kuntia arvioimaan ennakkoon päätöstensä hyvinvoin-ti- ja terveysvaikutuksia ja tukevat menetelmien käyttöön ottamisessa.

27

THL ja Kuntaliitto luovat Kaste-hankkeiden kanssa kansallisen ja alueellisen hyvinvoin-nin ja terveyden edistämisen koordinaattoreiden verkoston, jonka tehtävänä on mm. alueel-linen terveyden edistämisen koulutus. => Aikataulu 2013–2015.

STM, TTL ja Kuntaliitto tukevat Hyvä työterveyshuolto -asetuksen toimeenpanoa kunnal-lisessa työterveydenhuollossa ja työterveyshuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaan-hoidon yhteistyötä. TTL ja STM levittävät SEITTI -toimintamallia 5 luoden vaikuttavampaa kunnallista työterveyshuoltoa ja toimivampaa työterveyshuollon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä. => Aikataulu 2012 alkaen.

Toimenpide 9:

Varmistetaan tarpeenmukaisten palvelujen oikeudenmukainen saata-vuus

Uudistetaan säädöksiä hoitoon pääsystä ja kehitetään suun terveydenhuollon palveluja. otetaan käyttöön etäpalvelumalleja palvelujen saatavuuden varmis-tamiseksi, esimerkiksi nettipohjaiset neuvonta- ja tukimuodot, etäkonsultaation tukemat vastaanotot, pyörillä kulkevat palvelut ja teknologia-avusteinen ryhmä-ohjaus.

STM, THL ja Kuntaliitto selvittävät terveydenhuoltolain tarkoittaman hoidon saatavuuden nykytilan ja tärkeimmät jonoihin vaikuttavat tekijät terveydenhuollossa. STM ja Kuntaliit-to kartoittavat keinot seurata hoidon saatavuutta (esim. yksilöllisesti määritelty tarkoituk-senmukainen ajoitus, kolmas vapaa aika, jonotusaikojen reaaliaikainen seuranta). Mallinne-taan mahdollisten säädösmuutosten vaikutukset. => Aikataulu 2012 alkaen.

STM, THL, Valvira, Aluehallintovirastot ja Kuntaliitto tukevat kuntia ottamaan käyt-töön Kaste-hankkeissa käyttöön otettuja hoidon saatavuuden malleja ja kannustimia uu-sissa palvelurakenteissa (erityisesti Hyvä vastaanotto -hankkeen työtavat). STM selvittää säädösohjauksen tarpeen kiireellisessä ajanvaraushoidossa (esim. osa traumatologiasta, syöpädiagnostiikka ja hoito, psykiatria ja päihdehoidon kiireelliset ajanvaraushoidot). STM ja Hätäkeskuslaitos ohjeistavat kiireellisten neuvontapalvelujen toteuttamisen. => Aikataulu 2102 alkaen.

THL ja STM kartoittavat Innokylään lähipalvelujen järjestämis- ja toteuttamistapoja uudessa palvelurakenteessa sekä järjestävät seminaarin lähipalvelujen saatavuuden varmistamisesta. => Aikataulu 2012 alkaen.

Kuntien kehittämishankkeissa kehitetään ja otetaan käyttöön uusia lähipalveluita varhaisen tuen varmistamiseen, asiakaspalveluun ja päivystykseen. => Aikataulu 2013 alkaen.

STM selkiyttää teknologia-avusteisten palveluiden kehittämisen, tuotannon ja ylläpidon rahoituspohjaa.

5 Alueellisella yhteistyöllä kohti parempaa työterveyttä -toimintamalli.

28

edistetään hoito- ja palvelusuunnitelmien tekemistä ja hyödyntämistä sekä ote-taan käyttöön omahoitoa tukevia menetelmiä ja toimintamalleja. Rakennetaan kuntien ja järjestöjen välistä yhteistyötä pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä ja hoi-dossa.

THL ja Kaste-ohjelman kehittämishankkeet tuottavat Innokylään materiaalia hoito- ja pal-velusuunnitelmien käytön tueksi. => Aikataulu 2012 alkaen.

Kuntien ja järjestöjen kehittämishankkeissa kehitetään ja otetaan käyttöön pitkäaikaissai-rauksien ehkäisyn ja hoidon (ml. omahoidon) hyviä käytäntöjä (Väli-Suomen POTKU-hankkeen terveyshyötymallin ja Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton Yksi elämä -han-kekokonaisuuden kokemusten perusteella). Kuntien ja järjestöjen kehittämishankkeiden yhteistyötä tiivistetään ja ne järjestävät esimerkiksi yhteisiä suunnittelu- ja toimeenpano-seminaareja.

Kehitetään laadukkaiden ja vaikuttavien toimintakäytäntöjen arviointia ja kan-nustetaan toimivien käytäntöjen hallittua käyttöönottoa ja toimimattomista käytännöistä luopumista.

THL jatkaa Halo-ohjelman kehittämistä tukemaan terveydenhuollon uusien menetelmien hallittua käyttöönottoa.

THL selvittää mahdollisuutta tukea myös toimimattomista käytännöistä luopumista terveydenhuollossa (disinvestment). => Aikataulu 2013 alkaen.

V Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi

Toimenpide 10:

Tuetaan tietovarantojen ja tietojärjestelmien uudistamista ja hyödyntä-mistä.

Toteutetaan sosiaali- ja terveysalan kansallisia tiedonhallinnan linjauksia ja vah-vistetaan toiminnan, tiedon, tietojärjestelmien ja teknologian yhteen toimivuut-ta (kokonaisarkkitehtuuri) yhteistyössä kuntien ja muiden sidosryhmien kanssa. Tuetaan ja ohjeistetaan alueellisten tiedonhallinnan strategioiden laatimista ja kokonaisarkkitehtuurin hallitsemista yhteistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa.

STM ja Kuntaliitto kehittävät kansallisia tietohallinnon ohjaus- ja yhteystyörakenteita. Yhteiset tarpeet ja tavoitteet kootaan kansallisiksi tiedonhallinnan ja tietojärjestelmä-ratkaisujen kehittämislinjauksiksi, ja näiden toimeenpanoa tukeviksi rakenteiksi 2012 lähtien.

STM, Kuntaliitto, THL, kunnat ja kuntayhtymät, suunnittelevat sosiaali- ja terveyden-huollon kokonaisarkkitehtuurin ja sen hallintamallin. Kokonaisarkkitehtuuri on johtamisen

29

ja suunnittelun menetelmä ja toimintamalli, jolla ohjataan ja tuetaan organisaatioiden toi-minnan ja tietojärjestelmäratkaisujen kehittämistyötä sekä varmistetaan tietojen ja tieto-järjestelmäratkaisujen yhteiskäyttöisyys ja yhteentoimivuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon osuudessa painottuvat kansalliset tiedonhallinnan hankkeet ja kansallista koordinaatiota ja yhteensovittamista edellyttävät kokonaisuudet. Tällaisia ovat mm. potilastietojen käsitte-lyyn liittyvä KanTa-, sosiaalihuollon asiakastietojen käsittelyyn liittyvä KanSa- ja kansalai-sen sähköisiä palveluita kehittävä SADe-hanke sekä kansallisen tilasto- ja rekisteritiedon-keruun kehittämishankkeet.

Kuntaliitto, THL ja STM tukevat ja ohjeistavat alueellisten tiedonhallinnan ja tietojär-jestelmäratkaisujen kehittämistä koskevien suunnitelmien laatimista ja kokonaisarkkiteh-tuurin kehittämisyhteistyön käynnistämistä tukiprojektin avulla.

Alueellisen tietohallintoyhteistyön organisointimalleja selvitetään järjestämislain val-mistelun yhteydessä. VM:n asettamassa hankkeessa valmistellaan kunta- ja palveluraken-nemuutosten ICT-tukiohjelmaa.

Tuetaan valtakunnallisten tietojärjestelmien, esimerkiksi eResepti ja eArkisto, toimeenpanoa ja pilotoidaan sosiaalihuollon tietoteknologiahankkeessa luotuja asiakastietojen kansallisia määrityksiä ja uusia toimintamalleja.

Kuntien ja kuntayhtymien on kaikissa terveydenhuollon kehittämissuunnitelmissaan ja hankkeissaan otettava huomioon valtakunnallisten tietojärjestelmähankkeiden (eResepti, eArkisto) toimeenpano ja lainsäädännön edellyttämä aikataulu. THL:n Sosiaali- ja terve-ydenhuollon tietohallinnon operatiivisen ohjauksen yksikkö (OPER) vastaa toimeenpanon ohjauksesta ja koordinoinnista sekä kunnille annettavasta tuesta.

OPERin ohjausta ja asiantuntijatukea varten yksikössä on viidellä erityisvastuualueella erikoissuunnittelija, joiden tehtävänä on tehdä alueellista yhteistyötä ja tukea valtakunnal-listen tietojärjestelmien käyttöönottoa ja toimeenpanoa. Erikoissuunnittelijat osallistuvat sopimuksen mukaan myös Kaste 2012–2015 toimintaan.

Suomi osallistuu EU-tason kehittämisyhteistyöhön, jossa pyritään rakentamaan valmiu-det kansalliset rajat ylittävään sähköiseen potilastiedonvaihtoon.

STM käynnistää säädösvalmistelun sosiaalihuollon asiakastietojen kansallisesti keskite-tystä arkisto- ja tiedonjakelupalvelusta 2013.

Tuetaan kuntien hyvinvointikertomusten laatimista ja kannustetaan kuntia arvioi-maan päätöstensä vaikutuksia eri väestö- ja ikäryhmissä.

Kaste-ohjelman ensimmäisen ohjelmakauden aikana on kehitetty sähköisen hyvinvointi-kertomuksen mallia. THL, Kuntaliitto, STM kehittävät edelleen hyvinvointikertomuksen tietosisältöjä ja indikaattoreiden vaatimusmäärittelyjä kuntien toiminnan ja talouden suun-nittelun, seurannan ja arvioinnin työkaluksi ja tarjoavat kunnille työkalun käyttöönottoon liittyviä asiantuntijapalveluja. THL, Kuntaliitto ja VM sopivat sähköisen hyvinvointikerto-muksen kansallisesta omistajuudesta.

THL, Kuntaliitto, AVI:t tukevat kuntia arvioimaan ennakkoon päätöstensä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia eri väestöryhmissä, menetelmänä Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi. THL luo kansallisen hyvinvointikoordinaattoreiden verkoston.

30

Kehitetään toimintamalleja, jotka vahvistavat tietojärjestelmiä tilaavien organi-saatioiden tilaajaosaamista ja tilaajayhteistyötä. Lisäksi kehitetään hankintalain-säädännön mukaisia innovatiivisia julkisia hankintoja.

STM, Tekes, VM ja THL tiivistävät rahoittajayhteistyötä. Rahoitusehtoja selkiytetään ja eri rahoituslähteiden kriteeristö kootaan yhteen.

Kuntaliitto valmistelee ohjeistuksen kuntatoimijoiden ICT-hankintojen tueksi. Tek-nologiahankkeiden rahoituskriteereissä (mm. SADe) edellytetään tilaajayhteistyön mah-dollisuuksien selvittämistä. Tekes kehittää innovatiivisia julkisia hankintoja. VM päivittää avoimen lähdekoodin edistämiseen liittyvän toimintamallin.

Tuetaan tietojärjestelmäratkaisuja, jotka mahdollistavat ajantasaisen ja katta-van tilasto- ja rekisteritiedonkeruun sekä tiedolla johtamisen.

Kansallista tilasto- ja rekisteritiedonkeruuta kehitetään lisäämällä koordinaatiota ja har-monisoimalla tiedonkeruuta. Tiedonkeruuta ja tietojohtamista kehitetään palvelemaan erityisesti kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistamista ja ke-hittämistä.

THL jatkaa erityisesti seuraavien tietojärjestelmien ja tietopalveluiden kehittämistä:Avohoidon rekisterin (AvoHILMO) ja ajantasatiedonkeruun vakiinnuttaminen. -Tietotuotannolla on tärkeä asema mm. neuvola-asetuksen toteutumisen seuran-nassa.Hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) sisällön kehittäminen vastaamaan paremmin -tiedolla johtamisen tarpeita.Sähköisen tiedonkeruun laajentaminen myös muihin sosiaali- ja terveydenhuollon -rekisterien tiedonkeruisiin.Kansallisten tietovarantojen kehittäminen, jotta ne tukevat palvelujen kehittämistä -sekä väestön hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista tarjoamalla vertailutietoa sähköisen raportoinnin avulla.Kansallisten tietovarantojen (KanTa, KanSa) hyödyntäminen tietojen keruussa -Julkaistaan väestöryhmittäisiä tilasto- ja rekisteriaineistoja vakiintuneissa tilastotie- -tojen verkkopalveluissa 2015 mennessä.Tietojärjestelmäratkaisujen kehittäminen, jotta ne mahdollistavat nopean ja edulli- -sen tilasto- ja rekisteritiedonkeruun sekä tiedolla johtamisen.Kuntien talous- ja toimintatietojen sosiaali- ja terveystoimea koskevien luokitusten -ja sisältöjen kehittäminen, jotta ne kuvaavat palvelurakennetta ja vastaavat lainsää-däntöä. Kehitetään eri hallinnonalojen yhteistyönä.TEA-viisari (tietoa terveyden edistämisestä) toimii kuntien terveyden edistämisen -apuvälineenä.THL kannustaa kuntia osallistumaan tekemäänsä Alueellinen terveys- ja hyvinvoin- -titutkimuksen (ATH) väestökyselyyn.

STM uudistaa terveydenhuollon valtakunnallisia henkilörekistereitä koskevaa lainsäädän-töä ja selvittää THL:n ylläpitämiä sosiaalihuollon tilastoja koskevan lainsäädännön uudis-tustarpeet.

31

palvelujen johtamisessa, kehittämisessä, valvonnassa ja tutkimuksessa lisätään ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja palveluja koskevan tiedon kansallista, alueel-lista ja paikallista hyödyntämistä.

THL ja Kuntaliitto tukevat alueita niiden kehittäessä johdon ja ammattilaisten työn tueksi tarvittavia tietojärjestelmiä ja -prosesseja, jotta ne tuottavat tietojohtamisessa tarvittavaa tietoa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat kehittävät omaa tietotuotantoaan, jotta pystytään vastaamaan kansalaisen tietotarpeisiin valinnanvapauden tueksi.

THL kehittää raportointityökalujaan niin, että tiedonhakija voi räätälöidä itse tietotar-peensa tehdessään tietokyselyjä.

THL tukee kansallisia ja alueellisia toimia, joilla lisätään maahanmuuttajien hyvin-vointia, terveyttä ja palveluja koskevan tiedon kansallista, alueellista ja paikallista hyö-dyntämistä tietojohtamisessa ja sen osana suunnittelussa, kehittämisessä ja päätöksen-teossa.

Toimenpide 11:

Vahvistetaan sähköistä asiointia

Toteutetaan kansalaisen sähköisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevat kansalli-set määrittelyt. Valtakunnallisena palveluna toteutetaan sosiaali- ja terveyden-huollon palveluhakemisto. Lisäksi sovitaan vastuut ja rakenteet, joilla ylläpide-tään ja jaetaan yleistä sosiaali- ja terveystietoa kansalaisille.

Toimenpide toteutetaan osana VM:n SADe-ohjelman sosiaali- ja terveysalan palveluko-konaisuutta. THL hakee hankkeen kehittämiskumppaneiksi kuntia ja kuntayhtymiä syk-syllä 2012.

Tavoitteena on, että:Kansalaisilla on käytössä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen palveluhakemisto, -jota hän voi hyödyntää etsiessään tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuot-tajista. Palveluhakemiston jatkokehittäminen ja pysyvä ylläpito on resursoitu.Keskeinen viranomaisten ja muiden tahojen tuottama yleinen sosiaali- ja terveys- -tieto, mukaan lukien keskeiset laadukkaat riskitestit ja avuntarpeen itsearvioin-timenetelmät, tuotetaan, ylläpidetään ja julkaistaan koordinoidusti. Tietojen py-syvä ylläpito on resursoitu. Tieto on helposti käytettävissä osana muita sähköisiä palveluita.Asiakaspalautteen keräämiseen ja käsittelyyn on kehitetty kansalliset mallit. Lisäksi -laajojen asiakaspalautekyselyjen tiedonkeruuta on sähköistetty.Sosiaali- ja terveydenhuollon tietoturvalliselle, sähköiselle viestinvälitykselle kansa- -laisen ja palvelujen tuottajan välisessä viestinvaihdossa on tehty kansalliset määrit-telyt. Viestinvälitysratkaisuja on otettu laajasti käyttöön sosiaali- ja terveydenhuol-lon asiakasprosesseissa.Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisille esitiedoille ja ajanvaraukselle on tehty kan- -salliset määrittelyt: ajanvarauksessa tarvittavat tietorakenteet on keskeisiltä osin yh-denmukaistettu ja niitä ylläpidetään osana koodistopalvelua. Ajanvarauspalveluja on sovittujen asiakasryhmien ja palveluiden osalta otettu laajasti käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasprosesseissa.

32

Kansalaisen sähköisiä palveluita on kehitetty osana laajempaa sosiaali- ja terveyden- -huollon kehittämistä. Kehittämishankkeet on verkostoitu ja tieto kehittämistyön tuloksista on helposti kaikkien saatavilla.

VI Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia

Osaohjelma tukee valmisteilla olevaa palvelurakenneuudistusta. Osaohjelmaa täsmenne-tään tarvittaessa myöhemmin.

Toimenpide 12:

Vahvistetaan johtamista uudistamaan palvelurakennetta ja asiakasläh-töisiä toimintatapoja sekä edistämään henkilöstön osallisuutta ja työhy-vinvointia

Vahvistetaan strategista ja muutosjohtamista sekä esimiestyötä kaikilla tasoil-la asiakaslähtöisten palvelukokonaisuuksien rakenteellisessa ja toiminnallisessa uudistamisessa. Johtamisen tueksi kehitetään alueellisia yhteistyöverkostoja palvelujärjestelmän uudistamisen linjausten pohjalta.

TTL kehittää Muutosjohtamisen valmennusohjelmaa (kuntamuutos, lähiesimiehet), jon-ka tavoitteena on saada esimiehet ja työntekijät oman työnsä aktiivisiksi muutoksen teki-jöiksi. Pilotoinnin jälkeen se otetaan osaksi TTL:n palvelutarjontaa. => Aikataulu 2013–2015.

Johtamisen kehittämisverkosto (JKV) laatii hyvän johtamisen laatukriteerit julkiselle sektorille. Kriteeristö laaditaan ja testataan yhteistyössä usean eri tahon johtamisen asian-tuntijoiden kanssa TTL:n koordinoimana. Organisaatioista kerätään kokemuksia hyvästä johtamisesta. JKV:n www-sivuille kootaan johtamiseen ja sen kehittämiseen liittyvää tie-toa, tapahtumia, koulutuksia, esimerkkejä ja menetelmiä yhteistyössä Innokylän kanssa. Johtamisen kehittämisverkoston toiminnalla tuetaan kuntien ja kuntayhtymien strategista johtamista rakennemuutoksissa. => Aikataulu 2012–2015.

Kunnat ja kuntayhtymät kehittävät hankkeissaan strategista johtamista ja esimiestyötä uu-distamaan palvelukokonaisuuksia, suuntaamaan toimintaa ja voimavaroja tuloksellisesti sekä edistämään työhyvinvointia palvelurakennemuutoksessa. Hankkeissa kehitetään pal-velujen horisontaalista ja vertikaalista integraatiota niin, että voimavaroja käytetään kun-nassa ja alueella tuottavasti ja väestön palvelutarvetta vastaavasti. Integraatiossa otetaan huomioon myös muut kunnan toimialat sekä kolmas ja yksityinen sektori.

Kunnat ja kuntayhtymät luovat sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisia yhteistyöverkos-toja toimialan ylemmän johdon sekä keski- ja lähijohdon tueksi uuden palvelurakenteen pohjalta. Verkostot mahdollistavat avoimen oppimis- ja kehittymisympäristön johtamis-osaamisen vahvistamiseksi sekä tarjoavat foorumin yhtenäisten käytäntöjen ja strategioiden luomiseen ja levittämiseen.

33

Luodaan ja juurrutetaan käytäntöjä edistämään henkilöstön osallistumista pro-sessien toimivuuden parantamisessa. Kehitetään henkilöstön monialaista työs-kentelyä ja yhteisvastuullisuutta asiakaspalvelun joustavuuden turvaamiseksi.

STM, TTL ja THL kokoavat tietoa johtamisen rakenteista ja käytännöistä, joilla sosiaali- ja terveydenhuollon uusissa palvelurakenteissa edistetään moniammatillisia ja -toimijaisia toimintatapoja sekä henkilöstön osallistumista kehittämiseen. => Aikataulu 2013.

Kuntien ja kuntayhtymien kehittämishankkeissa kehitetään uusia moniammatillisia ja -toi-mijaisia toimintatapoja, joilla varmistetaan asiakaslähtöinen, tarpeita vastaava palvelukoko-naisuus. Arvioidaan moniammatillisten tiimien hyötyjä asiakkaalle ja asiakasryhmille. Hankkeissa luodaan organisaatioihin johtamisen rakenteet ja käytännöt, joilla edistetään henkilöstön osaamisen käyttöä palvelujen suunnittelussa sekä uusien palveluinnovaatioiden ja toiminnan kehittämisessä. => Aikataulu 2013–2015.

edistetään hyvällä johtamisella eri elämäntilanteissa olevien ja eri työkykyisten työntekijöiden työkykyä, työhön osallistumista sekä työn ja muun elämän yh-teensovittamista.

TTL levittää ”Ikävoimaa työhön” -menetelmiä ja työkaluja sosiaali- ja terveyssektorin työ-paikoille esimiestyön välineiksi. Tehdään osin virkatyönä osana johtamisen kehittämisver-kostoa, laajamittaisemmin erillismäärärahalla. => Aikataulu 2013–2015.

TTL toteuttaa yhdessä kuntakumppaneiden kanssa hankkeita, joissa otetaan käyttöön ja juurrutetaan toimintamalleja ja menetelmiä edistämään organisaatioiden monimuotoisuu-den johtamista (mm. uussuomalaiset työntekijät, osatyökykyisten työelämään osallistuminen sekä työhyvinvointia edistävät joustot), työhön paluun tukea perhevapaalta, pitkältä sairaus-lomalta ja työttömyydestä sekä työkyvyn ja terveyden edistämistä (mm. työuran hallinta ja mielenterveyden ongelmat sekä työterveyshuolto terveyserojen kaventamisessa). => Aikataulu 2013–2015.

Kunnissa otetaan käyttöön ja juurrutetaan kansallisissa hankkeissa kehitettyjä toiminta-malleja ja menetelmiä, joilla edistetään moninaisuuden johtamista, työhön osallistumista ja työkyvyn ja työn vaatimusten yhteensovittamista.

Toteutetaan henkilöstön työhyvinvointia lisääviä toimenpiteitä. Samalla ar-vioidaan niiden toiminnallisia ja taloudellisia vaikutuksia yhteistyössä työpaikan, työterveyshuollon ja muiden toimijoiden kanssa. Kehitetään työhyvinvoinnin sys-temaattista seurantaa ja kerätyn tiedon hyödyntämistä.

TTL kehittää kuntien käyttöön toimintamalleja työhyvinvoinnin seurantaan ja edistämi-seen Kunta 10 -tutkimustulosten pohjalta. Kehitystyön ja pilotoinnin jälkeen toimintamal-lit tulevat osaksi Työterveyslaitoksen tutkimuspalveluja. => Aikataulu 2012–2015.

34

Terveyttä edistävä työpaikka -hankkeessa on kehitetty yhteiskehittämiseen perustuva kevyt, helposti käyttöön otettava ja kustannustehokas toimintatapa (TEDI) työkyvyn ja terveyden edistämistoiminnan jalkauttamiseksi työpaikkojen arjen toimintatapoihin ja sen juurruttamiseksi osaksi organisaatioiden strategioita ja prosesseja. TTL ja STM levittävät TEDI -toimintamallia työpaikoille työterveysyhteistyön kehittämiseksi ja arvioivat toimin-nan tuloksellisuutta.

Kuntien ja kuntayhtymien kehittämishankkeissa kehitetään keinoja, joiden avulla seu-rataan työhyvinvointiin panostettujen resurssien vaikutusta sekä henkilöstön että työnan-tajan näkökulmasta. Parannetaan seurantatiedon käyttöä henkilöstön hyvinvoinnin kehit-tämiseksi.

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman teemana vuonna 2012 on ”Tai-de ja työhyvinvointi”. Kunnat ottavat käyttöön taiteen soveltavasta käytöstä työhyvinvoin-nin edistämisestä saatuja kokemuksia.

Toimenpide 13:

Vahvistetaan johtamista edistämään henkilöstön riittävyyttä ja kehittä-mään osaamista

Kehitetään suunnittelun, mitoittamisen ja seurannan työkaluja henkilöstövoima-varojen hallintaan, henkilöstön koulutustarpeiden valtakunnalliseen ja alueelli-seen ennakointiin, osaamisen arviointiin ja kehittämiseen. Selkiytetään henkilös-tön kansainvälisen rekrytoinnin toimintamalleja.

KL, KT ja THL luovat yhdessä kuntien ja kuntayhtymien kanssa yhtenäisiin henkilöstövoi-mavarojen tunnuslukuihin perustuvat vertailukehittämisen käytännöt johtamisen tueksi ja kansallisen tukijärjestelmän tunnuslukujen vertaamiseen. => Toteutetaan yhteistyössä osaohjelma 5:n kanssa vuosina 2013–2015.

Kuntien ja kuntayhtymien hankkeissa jatketaan edellisellä Kaste-ohjelmakaudella tehtyä henkilöstövoimavarojen hallinnan työkalujen kehittämistä ja käyttöön ottamista. Hankkeissa juurrutetaan henkilöstön osaamisen suunnitelmallisen ennakoinnin ja kehittämisen käytän-töjä osaamisen johtamisen ja oppivan organisaation periaatteiden mukaisesti. Toteutetaan yhteistyössä perusterveydenhuollon yksiköiden ja sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa. Kou-lutuksen ja työelämän yhteistyössä kehitetään ennakoivan rekrytoinnin käytäntöjä.=> Aikataulu 2013–2015.

TTL ja KT selvittävät kuntien, kuntayhtymien sekä yksityisten palveluntuottajien käytän-nöt, joilla ostopalvelu- ja vuokrayritysten työntekijöiden osaamista kehitetään ja toimintaa ohjataan osana kunnan ja kuntayhtymän moniammatillista työyhteisöä ja integroitua pal-velukokonaisuutta. => Aikataulu 2013–2015.

Kehitetään sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstöön liittyvää, erityisesti erityisvastuu-alueiden tasoista tietotuotantoa, joita tarvitaan maakuntaliittojen koordinoimassa osaa-mis- ja työvoimatarpeiden alueellisessa ennakointiyhteistyössä. Toteutetaan yhteistyössä perusterveydenhuollon yksiköiden ja sosiaalialan osaamiskeskusten sekä koulutusyksiköi-den kanssa. => Aikataulu 2013–2015.

35

STM laatii yhteistyössä eri tahojen kanssa suositukset sosiaali- ja terveydenhuoltohenki-löstön kansainvälisen rekrytoinnin eettisistä periaatteista. Suosituksen taustaksi kootaan tietoa ulkomailta rekrytoivista tahoista ja niiden toimintaperiaatteista. => Aikataulu 2012–2013.

Luodaan yhteistyössä koulutusyksiköiden ja muiden toimijoiden kanssa perus-tutkintojen jälkeisiä, kansallisia sosiaali- ja terveysalan osaamiskokonaisuuksia ja arvioidaan niihin liittyviä hallinnonalan säädöstarpeita.

STM valmistelee yhteistyössä koulutuksen järjestäjien, kuntien ja kuntayhtymien, OKM:n, KL:n, KT:n ja ammatillisten järjestöjen kanssa ehdotuksen sosiaali- ja terveysalan erikois-tumiskoulutuksista ja arvioi niihin liittyviä säädöstarpeita. Ehdotuksen taustaksi teetetään selvitys korkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan erikoistumisopintojen tarjonnasta ja rahoi-tuksesta Suomessa ja eräissä EU-maissa. => Aikataulu 2012–2013.

edistetään moniammatillista työssä oppimista ja jatketaan tehtäväkuvien ja -rakenteiden kehittämistä.

Kunnat ja kuntayhtymät jatkavat hankkeissaan työnjaon ja tehtävärakenteiden kehittämistä sekä kehittävät ja arvioivat moniammatillisen työkulttuurin hyviä käytäntöjä. Hankkeissa kehitetään yhteistyössä toimialan koulutusyksiköiden kanssa moniammatillisia harjoittelu- ja työssäoppimisympäristöjä. => Aikataulu 2013–2015.

36

4 RAhOITUKSEN SUUNTAAMINEN

Kaste-ohjelman tavoitteiden saavuttamista ja toimeenpanoa tukevat sosiaali- ja terveyden-huollon kehittämishankkeiden valtionavustukset. Hankerahoitukseen on käytettävissä yh-teensä noin 58 miljoonaa euroa vuosina 2012–2015. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö koor-dinoi yhteistyössä eri rahoittajatahojen kanssa muuta kunnille, kuntayhtymille, järjestöille ja yrityksille tarkoitettua sosiaali- ja terveydenhuollon hankerahoitusta. Hankerahoituksen li-säksi eri toimijat käyttävät omia resurssejaan ohjelman linjausten mukaiseen uudistustyöhön. Taulukossa 1 on kuvattu eri lähteistä tulevan hankerahoituksen suuntaaminen.

Taulukko 1: Kaste-ohjelman monilähteinen hankerahoitus6

Rahoittaja Määräraha Avustuksensaaja

Omarahoitus-osuus

Hakuaika Lisätietoja

STMKaste-ohjelma

n.14,5 milj./ vuosi

kunnat, sote-kuntayhtymät

vähintään 25 %

31.12.2012jatkossa 30.9.

www.stm.fi/kaste

STMHaku THL:stäTerveyden edistä-misen määräraha

4,2 milj./vuosi

kunnat, kuntayh-tymät, järjestöt, säätiöt, oppilai-tokset ja muut toimijat

puuttuminen perusteltava

hanke-ehdotuk-set kesäkuun puolivälissä

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/ palvelut/terveyden_edistamisen_maararaha

STMHaku THL:stäOPER

n. 3,5 milj./ vuosi

kunnat ja kunta-yhtymät

tarkentuumyöhemmin

31.10.jatkossa 28.2. ja 31.10.

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/organisaatio/raken-ne/ yksikot /sote_tietohal-linnon_operatiivinen_oh-jaus

VMHaku THL:stäSADe-ohjelma

n. 4 milj. kunnat ja kunta-yhtymät

vähintään25 %

31.10.2012 www.thl.fi/sadesote

OKM Haku OKM:stä ja ELY-keskuksista

vaihtelee avustuk-sittain

vaihtelee avus-tuksen mukaan

vaihtelee avus-tuksen mukaan

vaihtelee avus-tuksen mukaan

http://www.minedu.fi/OPM/Avustukset/index.html

Tekes Innovaatiot sosiaa-li- ja terveyspalve-luissa -ohjelma

Avustusta tai lainaa n.50 milj.

kaikki paitsi yksityishenkilöt

50–65 % jatkuva haku www.tekes.fi/ohjelmat/sosiaalijaterveyspalvelut

RAY projekti-avustukset

n. 50 milj./vuosi

yleishyödylli-set yhteisöt ja säätiöt

0–70 % uudet hankkeet 31.5., jatko-hankkeet 30.9.

www.ray.fi/fi/jarjestot

ESRHaku STM:stä, OKM:stä ja ELY-keskuksista2014–2020

ohjelma-kaudella1 miljardi

kaikki paitsi yksityishenkilöt

tarkentuu myö-hemmin

tarkentuu myö-hemmin

www.stm.fi/vireilla/ rahoitus_ja_avustukset/ eun_rakennerahastot

www.minedu.fi/OPM/EU-asiat/EU-rakennerahastot/ohjelmat/

6 Muista kuin STM:stä haettavasta hankerahoituksesta vain osa käytetään Kaste-ohjelman linjausten mukaisesti.

37

Sosiaali- ja terveysministeriö asettaa vuoden 2012 loppuun mennessä eri hankerahoittajista koostuvan yhteistyöryhmän, jonka tehtävänä on koordinoida sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen suunnattavaa hankerahoitusta.

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut hankeoppaan7, joka sisältää ne periaatteet ja käytännöt, joita noudatetaan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden valtion-avustuksen hakemisessa, myöntämisessä, hankkeiden hallinnoinnissa ja toteuttamisessa sekä raportoinnissa. Valtionavustusten maksatukseen ja hankehallinnointiin liittyvät teh-tävät on keskitetty Lounais-Suomen aluehallintovirastoon. Sosiaali- ja terveysministeriö valvoo hankkeiden sisällöllistä etenemistä ja hankerahoituksen käyttöä yhteistyössä Lou-nais-Suomen aluehallintoviraston kanssa.

7 Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden valtionavustukset 2012–2015. hankeopas. STM, Julkai-suja 2012:18

38

5 SEURANTA JA ARVIOINTI

Ohjelmataso

Ohjelman toimeenpanoa ja tavoitteiden saavuttamista seurataan ja arvioidaan puolivuo-sittain. Kullekin osaohjelmalle on valittu yhteiskunnallista vaikuttavuutta kuvaavat seu-rantaindikaattorit sekä prosessi-indikaattorit, jotka kuvaavat tarkemmin Kaste-ohjelman toimenpiteiden onnistumista ja toimintakäytäntöjen muutoksia. Indikaattoreiden avulla seurataan ohjelman etenemistä ja tarvittaessa tehdään painotusmuutoksia. Kaste-ohjelman seurantaindikaattorit julkaistaan THL:n Sotkanet-palvelussa, jossa niitä on mahdollista seurata kansallisesti ja alueellisesti. Seurantaindikaattoreista osa on valittu väestön hyvin-vointia kuvaaviksi indikaattoreiksi myös THL:n Hyvinvointikompassi.fi-verkkopalveluun. Osa prosessi-indikaattoreista on luonteeltaan sellaisia, että tietoa on mahdollista kerätä vain erillisselvityksillä.

Tietoa ohjelman ja sen osaohjelmien etenemisestä, kuntien ja eri toimijatahojen kanssa tehtävän yhteistyön onnistumisesta sekä hankerahoituksen kohdentumisesta täydennetään ulkoisella arvioinnilla.

hanketaso

Kaste-ohjelman mukaista valtionavustushanketta hallinnoiva taho vastaa siitä, että hank-keesta tehdään arviointi sen toiminta-aikana. Arvioinnin tavoitteena on saada esiin hank-keissa kehitettyjä hyviä käytäntöjä, uusia toimintamalleja ja niiden vaikutuksia. THL:n arviointituen asiantuntijaryhmä tukee hankkeiden arviointia yhdessä osaohjelmien vastuu-henkilöiden ja Innokylän oppimisverkostojen kanssa. THL edistää vuorovaikutusohjaukses-saan koulutusorganisaatioiden sekä alueellisten ja kansallisten tutkimus- ja kehittämisyk-siköiden yhteistyötä hankkeiden arvioimiseksi ja arviointiosaamisen vahvistamiseksi. THL on julkaissut hankearvioinnin tueksi raportin Näkökulmia arviointiin – Kaste-ohjelman valtionavustushankkeet (THL, Raportteja 33/2012).

39

6 INNOKYLÄ

Innokylä8 tukee Kaste-ohjelman toimeenpanoa ja tarjoaa välineitä kehittämistyön tueksi. Hankerahoitusta saavat kehittämishankkeet velvoitetaan työskentelemään entistä tiiviim-min Innokylässä. Innokylä on sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ja kehittäjien yhteinen in-novaatioyhteisö, jossa nämä voivat kehittää uusia ideoita ja innovaatioita ja levittää toimivia käytäntöjä. Avoin ja maksuton Innokylä mahdollistaa yhteisen tekemisen, kehittämistyön tulosten vapaan hyödyntämisen ja resurssien tehokkaan käytön.

Innokylä tarjoaa tietoa ja tukea kaikissa kehittämisen vaiheissa, jotta kehittämistyön tuloksena toimivat käytännöt ja toimintamallit välittyvät ja tulevat käyttöön entistä no-peammin ja kattavammin. Ideointivaiheessa alan kehittäjät voivat hyödyntää Innokylään koottua ja tallennettua tietoa siitä, mitä muualla Suomessa kehitetään ja kuka sitä kehittää. Kehittämisvaiheessa Innokylästä löytyy kumppaneita innovointiin, verkkopohjaisia työväli-neitä ja työtila yhteiskehittämiseen. Innokylä tulee tarjoamaan keskitetysti tietoa erilaisista kehittämisen ja arvioinnin menetelmistä. Lupaavien ja toimivien käytäntöjen levittämiseen Innokylä tarjoaa foorumeita ja viestintäkanavia.

Innokylän hankepankkiin kirjataan kehittämishankkeita ja niistä syntyviä tuotoksia. Ke-hittämisen ja arvioinnin työkalu on kehittämisalusta, jossa erilaisten kehittämiskohteiden, esim. palveluiden, palvelurakenteiden, työmenetelmien ja johtamiskäytäntöjen, kehittämis-prosesseja on mahdollista reaaliaikaisesti työstää. Alustalla voi jäsentää kehittämistarpeita ja -tavoitteita, mallintaa kehitettyjä ratkaisuja sekä suunnitella ja toteuttaa kehitettyjen ratkaisujen käyttöönottoa ja arviointia. Innokylän oppimisverkostot tuutoreineen järjestä-vät kehittämistoimintaa tukevia Innopajoja. Innokylästä löytää myös kehittämis- ja arvioin-timenetelmiä sekä työtiloja verkostoille. Innokylän tapahtumissa, kuten Innomarkkinoilla, markkinoidaan ja levitetään kehittämistyön tuotoksia.

8 www.innokyla.fi

40

7 VALVONTA

Valvira ja aluehallintovirastot valvovat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Myös kun-nat valvovat alueellaan toimivia sosiaalihuollon toimintayksiköitä. Ne ovat vastuussa lisäksi muilta palvelujen tuottajilta, esimerkiksi yksityissektorilta, ostamiensa palvelujen asianmu-kaisuudesta.

Valvonta toteutetaan systemaattisesti ja suunnitelmallisesti. Valvonnan painopistet-tä siirretään reaktiivisesta valvonnasta ennakoivaan valvontaan. Ennakoivaa valvontaa viedään eteenpäin kahden uuden työkalun, omavalvonnan ja valvontaohjelmien, avulla. Omavalvonta on osa toimintayksikössä ja toiminnassa toteutettavaa laadunhallintaa. Ky-symyksessä on palveluntuottajien järjestelmällinen omavalvonta. Valvontaviranomaiset valvovat sen toteutumista omavalvontasuunnitelman ja potilasturvallisuussuunnitelman pohjalta.

Kaste-ohjelman toimeenpanoa tukeva valvonta toteutetaan Valviran ja aluehallintovi-rastojen yhteisillä valvontaohjelmilla. Valvontaohjelmien avulla valvontaviranomaiset yh-denmukaistavat omia lupa-, ohjaus- ja valvontakäytäntöjä koko maassa. Valvontaohjelmat toimivat myös omavalvonnan tukena, ja toimintayksiköt voivat käyttää niitä apuna laaties-saan omavalvontasuunnitelmia.

Kaste-ohjelman mukaan valvonta kohdistuu erityisesti: sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain (valmisteilla) toimeenpanon seuran- -taan,peruspalvelujen saatavuuteen ja -ympärivuorokautisen hoidon, hoivan ja asumispalvelujen laatuun. -

Vuosina 2012–2014 toteutetaan valvontaohjelmien mukaisesti terveydenhuollossa kiireet-tömään hoitoon pääsyn ja lasten ja nuorten ehkäisevien palveluiden saatavuuden valvontaa. Lasten ja nuorten ehkäiseviä palveluja ja niiden saatavuutta yhdenmukaistetaan valvonta-ohjelman avulla.

Vuonna 2012 valvonnan kohteena on neuvolatoiminnan, koulu- ja opiskeluterveyden-huollon sekä lasten ja nuorten ehkäisevän suun terveydenhuollon laajojen tarkastusten sekä kouluterveydenhuollon kokonaisuuden toteutuminen asetuksen mukaisesti.

Toimeentulotuen määräaikojen noudattamisen valvontaohjelma on valmistunut vuosil-le 2012–2014. Vuonna 2012 valmistuvat toimeentulotuen sisältöjen ja prosessien valvonta-ohjelma sekä lastensuojelun määräaikoja ja prosesseja koskeva valvontaohjelma.

Ympärivuorokautiseen hoitoon, hoivaan ja asumispalveluihin liittyvät valvontaohjel-mat:

Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisten asumispalvelujen valvontaohjelma 1) 2012–2014, Mielenterveys- ja päihdehuollon ympärivuorokautisten asumispalvelujen ja päihde-2) huollon laitoshoidon valvontaohjelmat 2012–2014 ja Lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon ja kasvatuksen (sijaishuolto) valvonta-3) ohjelma 2012–2014. Tässä painopiste on vuonna 2012 itsemäärämisoikeuden toteu-tuminen (ml. rajoittamistoimenpiteet) ja omavalvonta.

41

Kotiin annettavien palvelujen ja hoidon valvontaohjelma (2012–2014) kattaa ikäihmiset, lapsiperheet ja vammaiset henkilöt. Vanhustenhuollon ympärivuorokautisen hoidon ja hoi-van valvontaohjelma päivitetään heti, kun vanhustenhuollon laatustandardit on uusittu ja ns. vanhuspalvelulaki on valmis. Vammaispalvelujen sekä lähisuhde- ja perheväkivallan val-vontaohjelmat ovat tulossa uusina valvontaohjelmina valmisteluun vuonna 2013. Painopiste on lisääntyvästi suunnitelmallisessa ja systemaattisessa ennakoivassa valvonnassa.

Valvontaohjelmien toteuttamiseen, seurantaan, arviointiin ja kehittämiseen liittyen tarvitaan erilaisia valtakunnallisen tilanteen taustakartoituksia ja selvityksiä. Valvontavi-ranomaiset tekevät tietoyhteistyötä THL:n kanssa, mutta keräävät tietoja myös itse. Paino-piste on lisääntyvästi valvontaohjelmiin liittyvässä suunnitelmallisessa ja systemaattisessa ennakoivassa valvonnassa.

42

8 Viestintä

Viestinnän tavoitteet ja periaatteet

Aktiivisella ja ennakoivalla viestinnällä ja sidosryhmätyöllä tuetaan Kaste-ohjelman tavoit-teita ja sitoutetaan keskeiset toimijat sen toteuttamiseen. Viestinnällä raportoidaan myös ohjelman etenemisestä ja tuloksista. Viestintää toteutetaan yhteistyössä sosiaali- ja terveys-ministeriön ja sen alaisten laitosten, Kuntaliiton, järjestöjen ja aluejohtoryhmien kanssa.

Viestinnän periaatteita ovat luotettavuus, ennakoivuus, avoimuus ja vuorovaikutteisuus. Tärkeitä periaatteita ovat myös tasapuolisuus, kumppanuus ja vaikuttavuus. Viestintää to-teutetaan suomeksi, ruotsiksi ja osittain myös englanniksi.

Viestinnän vastuut ja organisointi

Sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta vastaa viestinnän ja sidosryhmätyön linjaa-misesta ja seuraa niiden toteutumista. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa valtakunnallisen viestinnän suunnittelusta yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan ja Kaste-johtoryhmän kanssa.

Alueelliset johtoryhmät vastaavat kehittämisohjelman viestinnästä ja jalkauttamisesta alueillaan. Jokainen johtoryhmä nimeää alueelleen tiedottajan. Hän tukee aluejohtoryh-män viestintää sekä konsultoi alueellaan toimivia hankkeita viestintäasioissa. Aluetiedotta-ja myös laatii alueelleen viestintäsuunnitelman ja seuraa sen toteutumista.

Hankkeet vastaavat itse viestinnästään alueellisesti ja valtakunnallisesti.Kaste-ohjelman viestintää koordinoi viestinnän ammattilaisista koostuva viestintäverkos-

to. Verkostoon kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön viestinnän edustajan lisäksi toimenpide-vastuussa olevien organisaatioiden viestintävastaavia sekä ohjelman aluetiedottajat.

KA

STE-

OH

JELM

AN

V

IEST

INT

ÄV

ERK

OST

O

Sosiaali- ja terveysministeriön viestintävastaava

Etelä-Suomen

aluetiedottaja

Itä- ja Keski-Suomen aluetiedottaja

Länsi-Suomen

aluetiedottaja

Pohjois-Suomen

aluetiedottaja

Väli-Suomen

aluetiedottaja

SID

OSR

YH

MÄ

T

VALT

AK

UN

N.

VIE

STIN

TÄ

ALU

EELL

INEN

V

IEST

INT

ÄH

AN

KEV

IEST

INT

Ä

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

Hanke- tiedottaja

43

Ydinviestit

Viestinnässä käytetään ydinviestejä kiteyttämään sanomaa. Ydinviestejä ovat:Hyvinvointi- ja terveyseroja on kavennettava. -Riskiryhmien osallisuutta, hyvinvointia ja terveyttä on parannettava. -Lähisuhde- ja perheväkivaltaa on vähennettävä. -Kaste-ohjelma kehittää yhteistyönä suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. -Palvelut on järjestettävä asiakaslähtöisesti. -Asiakkaiden on pystyttävä luottamaan palveluiden laatuun ja vaikuttavuuteen. -Palvelurakenteet on tehtävä taloudellisesti kestäviksi ja toimiviksi. -Johtamisella turvataan toimivat palvelut sekä osaava ja hyvinvoiva henkilöstö. -

Viestinnän kumppanit ja kohderyhmät

Sidosryhmätyö on tärkeää ohjelman tavoitteiden toteuttamisessa. Suurelle osalle sidosryh-mistä on annettu tehtäviä ohjelman toimeenpanosuunnitelmassa. Tärkeitä sidosryhmiä ovat muun muassa: Kuntaliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Työterveyslaitos (TTL), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), aluehallintovirastot, so-siaalialan osaamiskeskukset, sairaanhoitopiirit, kunnat ja kuntayhtymät, Raha-automaat-tiyhdistys (RAY), SOSTE Sosiaali- ja terveys ry, sosiaali- ja terveysalan järjestöt, muut ministeriöt ja hallinnonalat, oppilaitokset, Sitra, Tekes, media ja kansalaiset.

Viestinnän toimenpiteet

Ohjelma onnistuu, kun kaikki toimijat sitoutuvat sen toteuttamiseen. Toimijat toteuttavat viestintää suunnitelmallisesti ja ottavat huomioon eri kohderyhmien tarpeet. Keinoja ovat esimerkiksi:

tiedotteet, tiedotus- ja taustatilaisuudet, asiantuntijoiden/päättäjien kirjoittamat -artikkelit, kolumnit, uutiskirjeet,valtakunnalliset ja alueelliset verkkosivut, -julkaisut ja esitteet, roll-upit, ppt-esitykset, Tesso-lehti, -sidosryhmätapahtumat. -

Erityisen aktiivinen on oltava sisäisessä viestinnässä ja vaikuttamisessa. Kehittämisohjel-masta viestitään muun muassa Kaste-toimijoiden organisaatioiden intraneteissä ja henki-löstötilaisuuksissa. Ohjelman toteutumista seurataan ja siitä raportoidaan säännöllisesti organisaatioiden omissa johtoryhmissä ja päättävissä elimissä.

Yhdeksi sisäisen viestinnän kanavaksi Kaste-ohjelmalle luodaan ryhmätyötila, jonka avulla voidaan välittää tärkeitä viestejä (esim. päätöksiä, kokouspöytäkirjoja, uutisia, vies-tinnän materiaaleja ja visuaalisen ilmeen elementit) keskeisille toimijoille.

Viestintä- ja sidosryhmätyön kalenteri

Kaste-ohjelman toiminnan tueksi laaditaan viestintä- ja sidosryhmätyön kalenteri, jota päi-vitetään säännöllisesti. Kalenteri on katsottavissa Kaste-ohjelman ryhmätyötilassa.

Graafinen ilme, käytettävät termit

Kaste-ohjelmalle on suunniteltu kevyt graafinen ilme, johon kuuluu Kaste-logo, ja sille on määritelty värimaailma. Ohjelmalla on myös oma Powerpoint-pohja ja roll up -seinäk-keet.

44

Ohjelman nimi kirjoitetaan muodossa Kaste-ohjelma, Kaste-programmet. Kaikessa oh-jelman viestinnässä käytetään visuaalista ilmettä.

Viestinnän resursointi

Kaste-ohjelmasta vastaavat sosiaali- ja terveysministeriön osastot (hyvinvoinnin ja tervey-den edistämisen osasto sekä sosiaali- ja terveyspalveluosasto) varaavat määrärahat keskite-tyn viestinnän toteuttamiseen. Ohjelman toimenpiteiden koordinoinnista vastaavat orga-nisaatiot varaavat määrärahat myös viestintään.

Valtakunnallista perusviestintää (tiedotteet, tiedotustilaisuudet) toteutetaan sosiaali- ja terveysministeriön virkatyönä. Ohjelman verkkosivut suunnitellaan yhteistyössä viestin-täyksikön ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osaston suunnittelu- ja seurantaryh-män kanssa. Suunnittelu- ja seurantaryhmä vastaa verkkosivujen sisällön oikeellisuudesta ja ajantasaisuudesta. Viestintäyksikkö vastaa sivujen ylläpidosta käytännössä.

Aluejohtoryhmät varaavat henkilöresursseja ja rahaa alueellisen viestinnän toteuttami-seen. Viestinnän toimenpiteet sisältyvät hankesuunnitelmiin ja hankevastaavat varaavat viestintään riittävät resurssit.

Viestinnän seuranta ja arviointi

Viestien läpimenoa mediassa seurataan sosiaali- ja terveysministeriön päivittäisen medi-aseurannan avulla. Viestinnän toteutumisesta raportoidaan säännöllisesti neuvottelukun-nalle. Alueelliset johtoryhmät seuraavat viestinnän toteutumista alueellaan ja raportoivat siitä kansalliselle neuvottelukunnalle. Viestinnän onnistumista arvioidaan osana ohjelman kokonaisarviointia.

45

LIITE 1

KASTE-OhJELMAN TOIMEENPANO-ORGANISAATIO

THL TTL Kuntaliitto SOSTE

Hankerahoittajien yhteistyöryhmäToimeenpanoryhmä

VALVIRA

Sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta

Kunnat, järjestöt ja muut yhteistyökumppanit

Kaste-johtoryhmä

PALVELUNJÄRJESTÄJÄT JA -TUOTTAJAT

ALU

EJO

HT

ORY

HM

ÄT

SOSI

AA

LI-

JA T

ERV

EYSM

INIS

TER

IÖ

46

LIITE 2

ALUEELLISET TOIMEENPANOSUUNNITELMAT

Sisällys

Pohjois-Suomen alueellinen toimeenpanosuunnitelma ............47Etelä-Suomen alueellinen toimeenpanosuunnitelma .....................56Itä- ja Keski-Suomen alueellinen toimeenpanosuunnitelma ............64Länsi-Suomen alueellinen toimeenpanosuunnitelma .....................70Väli-Suomen alueellinen toimeenpanosuunnitelma .......................79

47

Pohjois-suomen alueellinen toimeenPanosuunnitelma

1 tausta ja tarkoitusAktiivinen, hyvinvoiva ja terve ihminen sekä turvallinen ympäristö, yhteisö ja elämänpiiri tuovat elinvoimaa niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansal-lisen kehittämisohjelman kautta pyritään lisäämään ihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä ehkäisemään syrjäytymistä. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden, mukaan lukien laajem-minkin hyvinvointipalvelut, tehtävä on vastata alueellaan kehittämisohjelman toimeenpa-nosta yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat järjes-töt, yritykset, koulutus- ja tutkimuslaitokset sekä monet valtionhallinnon toimijat. Tällä toimeenpanosuunnitelmalla nostetaan Pohjois-Suomen kannalta keskeisimmät palveluiden kehittämisen tarpeet näkyväksi ja haastetaan toimijoita yhdessä kuntalaisten ja asiakkaiden kanssa niitä ratkomaan.

menneestä tulevaan

Kaste-ohjelma on tukenut Pohjois-Suomen alueen kuntien ja maakuntaliittojen hyvinvoin-tistrategioiden toteutusta ja ohjelman toimeenpanoa on viety vuosina 2008–2011 Pohjois-Suomessa määrätietoisesti eteenpäin. Alueella on toteutettu kahdeksan hanketta ja lisäksi on osallistuttu useampaan muualla Suomessa hallinnoituun hankkeeseen erillisillä osa-hankkeilla. Lisäksi Kaste-ohjelman toimeenpanoa on toteutettu yhteistyössä järjestötoimi-joiden kanssa RAY:n rahoituksella. Hanketyöllä on kehitetty lasten, nuorten ja lapsiperhei-den palveluita, mielenterveys- ja päihdepalveluita, saamelaisten palveluita, syrjäytymisen ehkäisyyn ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen palveluita sekä paneuduttu kodin, pe-rus- ja erityispalveluiden välisten hoito- ja palveluketjujen kehittämiseen. Lisäksi on haet-tu ratkaisuja palvelurakenteisiin, esimerkiksi perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden liittymäpinnoille sekä uusiin pysyviin toimintakäytäntöihin myös raja-alueyhteistyössä erityisesti saamelaisväestön omakielisten palveluiden osalta. Kuntapalveluiden suunnitte-lun tueksi on kehitetty sähköinen hyvinvointikertomus, joka on laajasti valtakunnallisesti käyttöönotettu, ja kaudella 2012–2015 edelleen kehittyvä kansallisesti levitettävä työkalu kunnille ja kuntayhtymille.

Kuluneen toimintakauden aikana on tiivistetty yhteistyötä kuntien/kuntayhtymien ja järjestöjen välillä. Hankkeet ovat pyrkineet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hyödyn-tämään järjestöjen tuottamaa toimintaa ja löytämään järjestötoimijoita mukaan kehittä-mistyöhön. Alueellinen johtoryhmä on korostanut, että yhteistyötä ja uusia kehittämisyh-teistyönmuotoja tulee edelleen tiivistää.

Pohjois-Suomen alueella toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos yksikköineen, kolme sosiaalialan osaamiskeskusta (Poske, SonetBotnia ja ISO), Oulun ja Lapin yliopistot sekä useita sosiaali- ja terveysalan koulutusta antavia ammattikorkeakou-luja, ammatillisen koulutuksen oppilaitoksia ja koulutuskeskuksia. Näiden kanssa on jos-sain määrin tehty yhteistyötä ohjelmatasolla ja/tai hankkeissa edellisellä Kaste-ohjelma-kaudella. On tarpeellista, että yhteistyötä lisätään myös uusien toimijoiden kanssa, kuten sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköt, ja monipuolistetaan edelleen toimintaa eri toimijoiden ja kuntien ja kuntayhtymien kesken.

48

Pohjois-Suomi tiivistetysti

Kaste-ohjelman Pohjois-Suomen alueeseen kuuluu neljä maakuntaa; Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi. Niissä oli vuoden 2011 lopussa yhteensä 729 999 asukasta. Keski-Pohjanmaalla ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla on kuntia, joissa lasten, nuorten ja lapsiperheiden osuus on edelleen väestöstä suhteellisen suuri. Pohjois-Suomessa on kaikkialla kuntia, joissa ikääntyvien ihmisten osuus väestöstä kasvaa. Tämä korostuu eniten Kainuussa ja Lapissa. (taulukot 1 ja 2, sivulla 54–55)

Muuttoliike on ollut Pohjois-Suomen alueella kohti keskuskaupunkeja ja maakunnista erityisesti Pohjois-Pohjanmaalle. Se näkyy toisaalta koulutuspaikkakunnilla positiivisena opiskeluvaiheessa olevien nuorten määränä, mutta toisaalta myös nuorisotyöttömyyden ka-sautumisena tällaisille paikkakunnille. Lisäksi muutokset huoltosuhteessa ja väestön van-heneminen sekä harvaan asuttujen alueiden runsaus ja pitkät etäisyydet tuovat merkittäviä palveluiden uudistamis- ja kehittämistarpeita.

Maantieteellisesti Pohjois-Suomi on monimuotoinen alue. Kuntien asukastiheydestä ja pinta-alasta johtuen etäisyydet vaihtelevat suuresti alueella. Pohjois-Suomen Kaste-alu-eeseen kuuluu erityisesti Lapissa ja Kainuussa runsaasti harvaan asuttuja alueita. Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla on enemmän tiheään asuttuja kaupunkeja ja kuntia. Lapin pohjoisosassa sijaitsee saamelaisten kotiseutualue. (Valtionvarainministeriö 2011, 269–335)

Alueella on sosiaali- ja terveyspalveluita toteutettu monin tavoin. Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan alueilla palveluita järjestävät lähinnä kunnat ja perustetut sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymät. Kainuussa on yksi maakunta kuntayhtymä, joka järjestää palvelut. Lapissa puolestaan palvelut ovat kuntien järjestämiä. Erikoissairaanhoidon järjes-tämiseksi alueella toimii viisi sairaanhoitopiiriä. Palvelurakenteiden uudistamista on toteu-tettu ja sitä jatketaan edelleen.

Toimeenpanosuunnitelman tarkoitus

Tämän Pohjois-Suomen alueellisen johtoryhmän alueellisen toimeenpanosuunnitelman tarkoituksena on kuvata tiivistetysti niitä tarpeita, painopisteitä ja toimenpiteitä, joihin Pohjois-Suomen alueella on tarkoitus kohdentaa ohjelmallista kehittämistyötä. Kehittä-mistoimenpiteissä huomioidaan erityistarpeet kuten saamenkielisten palveluiden kehittä-minen kansallisen ohjelman mukaisesti.

Toimeenpanosuunnitelmassa esitettävän toteuttamisohjelman toimenpiteillä on tarkoi-tus vastata Kaste-ohjelman ja kansallisen toimeenpanosuunnitelman odotuksiin sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseksi. Ohjelman valmisteluun ovat osallistuneet ja siihen ovat esittäneet näkemyksiään alueellisen johtoryhmän jäsenet, maakuntaliitot, Pohjois-Suomen alueen Kaste-hankkeet sekä monet muut toimijat, kuten järjestöjen tai vastaaviin tilaisuuk-siin osallistuneet henkilöt ja yhteistyökumppanit. Tässä toimeenpanosuunnitelmassa esi-tettävät painotukset saavat tukea myös vuonna 2010 avoimesta nettipohjaisesti toteutetun webropol -kyselyn tuloksista (n=155) ja keväällä 2012 Kaste-ohjelman Oulussa pidetyn aluekierroksen yleisökyselyn vastauksista (n=220).

49

2 POhJOIS-SUOMEN SOSIAALI- JA TERVEYDENhUOLLON KEhITTÄMISTYöN LINJAUKSET, PAINOPISTEET JA TOIMENPITEET VUOSILLE 2012–2015Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyö muodostaa kokonaisuuden, joka pohjautuu kansalliseen toimeenpanosuunnitelmaan ja siinä esitettyihin osaohjelmiin. Alueellista toi-meenpanosuunnitelmaa laadittaessa on huomioitu kansalliset painotukset ja toimenpiteet. Tässä toimeenpanosuunnitelmassa esitettävät alueelliset painopisteet kuvaavat kuutta oh-jelmallista kehittämiskohdetta, joihin vuosien 2012–2015 aikana alueellinen johtoryhmä sitoutuu kohdentamaan toimenpiteitä Pohjois-Suomessa.

Edellisellä Kaste-ohjelmakaudella tehdyn työn perusteella Pohjois-Suomen alueellinen johtoryhmä nostaa lisäksi esille neljä läpileikkaavaa teemaa, joita tulisi edistää kehittämis-työssä kaikilla painopistealueilla. Näitä ovat asiakaslähtöisyys, hyvinvoinnin ja terveyden tasa-arvo, monitoimijaisuus, ennakoiva työtapa ja vaikuttavuus.

Asiakaslähtöisyys tarvitsee uutta näkökulmaa sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutukseen. Palveluiden käyttäjien tulisi olla tasavertaisia toimijoita ja asiantuntijoita oman palvelupro-sessinsa toteutuksessa entistä vahvemmin. Palvelu syntyy asiakkaan ja työtekijän vuorovai-kutuksen tuloksena palveluprosessin aikana. Asiakkaan osallisuutta tulee vahvistaa kaikissa palveluprosessin vaiheissa.

Monitoimijaisuus liittyy palveluiden tuotantotapojen monipuolistumiseen (julkisen rinnal-la yksityisiä palveluita, järjestöjen sekä vapaaehtoisten palveluja) ja palveluiden käyttäjien valinnanvapauden toteutumiseen.

Ennakoiva, proaktiivinen tapa ajatella ja toimia varmistaa valmistautumista tulevaisuuteen. Tätä voidaan tukea kehittämällä tiedon tuotantoa ja hyödyntämällä tietoa strategisesti ja systemaattisesti.

Hyvinvoinnin ja terveyden tasa-arvon toteutuminen on tärkeä näkökulma uudistettaessa sosiaali- ja terveyspalveluja. Kehittämistyössä pyrkimyksenä on lisätä ihmisten välistä tasa-arvoa hyvinvoinnin ja terveyden suhteen.

Vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta tulee edellyttää myös kehittämistyöltä. Rajalli-silla resursseilla tulisi pyrkiä tekemään mahdollisimman oikeita asioita. Palveluiden tulee tuottaa viime kädessä sekä yksilön että yhteisön kannalta hyvinvointivaikutuksia.

50

Kuvio 1 Kaste-ohjelma 2012–2015 Pohjois-Suomessa

Kaste-ohjelman Pohjois-Suomen alueellinen johtoryhmä on päättänyt edistää sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä vuosina 2012–2015 seuraavassa esitettävän toteuttamisoh-jelman pohjalta. (vrt. kuvio 2, sivu 54)

2.1 Riskiryhmien osallisuus, hyvinvointi ja terveys

Tällä Kaste-kaudella odotetaan valituilta toimenpiteiltä vaikutuksia riskiryhmien hyvin-vointi- ja terveyserojen kaventamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Erityisesti painotetaan eri-ikäisten ihmisten osallisuuden lisäämistä ja yhteisöllisyyden vahvistamista. Aiemmin käynnistettyä nuorten ja työkykyisten työllisyyttä edistävää kehittämistyötä sekä pitkäai-kaisasunnottomuusohjelmaa jatketaan. Lisäksi aiemmin toteutetun mielenterveys- ja päih-deongelmiin ja aikuissosiaalityöhön kohdistuneen kehittämistyön pohjalta jatketaan uusien ratkaisumallien kehittämistä.

Toimenpiteet:Vahvistetaan ja kehitetään ennaltaehkäiseviä ja korjaavia perustason mielenterveys- 1) ja päihdepalveluja, kuten matalan kynnyksen ja yhdenoven periaatteella toimivia palveluja. Levitetään järjestöjen kehittämiä matalan kynnyksen palvelumalleja ja perhekuntoutusta sekä kehitetään verkko- ja videopalvelua järjestöjen kanssa yh-

51

teistyössä. Kokeillaan sosiaalisen kuntoutuksen ja vastuutyöntekijän malleja, työka-luna sosiaali- ja terveystoimen sekä päihdehuollon erityispalveluiden yhteiset kun-toutussuunnitelmat ja kehitetään päihdepsykiatrista arviointia.Kehitetään hyvinvointia edistävää ja riippuvuutta ehkäisevää ryhmätoimintaa sekä-2) vahvistetaan palvelujen käyttäjien osallisuutta kytkemällä jo järjestöissä kehitettyä kokemusasiantuntijatoimintamallia sekä kehittäjäasiakastoimintaa palvelujen suun-nitteluun, toteutukseen ja arviointiin.Kehitetään sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluihin päihdetyön työpari työ-3) muotoja esimerkiksi ikäihmisten kotiin vietäviin palveluihin. Lisäksi kehitetään sosiaali- ja terveysneuvonnan järjestämistä asiakkaille ja niihin liittyen lisätään ter-veyskeskuspäivystysten päihdeosaamista.

2.2 Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelut

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden toiminnan kohteena ovat kasvu- ja kehitys-ympäristöt. Kehittämistyöllä on tarkoitus saada aikaan myönteisiä hyvinvointi- ja terveys-vaikutuksia sekä ehkäistä syrjäytymistä kohderyhmän osalta. Kehittämistyöllä pyritään ongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja vaikuttavien toimintamallien sekä -menetelmien käyttöönottoon sekä systemaattisen lasten ja nuorten palveluiden suunnitteluun, toteutuk-seen ja päätöksentekoon tiedon keruuta hyödyntämällä.

Toimenpiteet:Ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen toimintamallit juurrutetaan osaksi hyvinvoin-1) tipalveluja ja lasta/nuorta tuetaan omissa kasvu- ja kehitysympäristöissä (koti, päi-väkoti, koulu, netti ym.).Edistetään perhekeskusmallin käyttöön ottoa kunnissa ja kuntayhtymissä.2) Kehitetään lastensuojelun avohuoltoa ja perhehoitoa, eroperheiden palveluita sekä 3) kotiin saatavia palveluja.

2.3 Ikääntyvien toimintakyky ja kotiin saatavat palvelut

Ikääntyvien toimintakyvyn edistäminen ja kotiin saatavien palveluiden kehittäminen koh-distuu sellaisiin menetelmiin, jotka tukevat ikääntyneiden kotona asumista. Kehitettävien toimenpiteiden tulee edistää ikäihmisten palvelujen rakennemuutosta ja kehittää palve-lujen sisältöä ja lisätä vanhustyöhön liittyvää osaamista. Tavoiteltuja vaikutuksia pyritään saamaan aikaan kehittämällä muun muassa palvelutarpeen arviointia, hoito- ja palvelu-suunnitelmia ja omaishoitoa tukevia käytäntöjä.

Toimenpiteet:Kehitetään sellaisia ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyviä saumat-1) tomia, ehkäiseviä ja kuntouttavia tukipalveluita sekä avohuollollisia palvelumalleja ja -ratkaisuja, jotka edistävät ikääntyneiden itsenäistä ja tuettua suoriutumista ja tukevat ikääntyneiden selviämistä kotona entistä pidempään.Uudistetaan vanhusten kuntouttavia palveluketjuja huomioiden erityisesti muisti-2) sairaat.Toteutetaan systemaattista tiedonkeruuta ja tiedon hyödyntämistä asiakaslähtöisyy-3) den tueksi.Toimenpiteissä huomioidaan saamelaisväestön omakielisten palveluiden kehittämi-4) nen.

52

2.4 Palvelurakenteet ja prosessit

Palvelurakenteiden ja -prosessien uudistamisen tarkoituksena on parantaa palveluiden saa-tavuutta, saavutettavuutta ja vaikuttavuutta. Kehittämistyön kohteena ovat asiakaslähtöi-set palvelut ja toimintamallit, joita kehitetään julkisten, kolmannen ja yksityisen sektorin resursoinnin, hankinnan ja tuottamisen tapoja uudistamalla. Tarkoituksena on kehittää asiakkaan omaehtoisia palveluita muun muassa teknologisia ratkaisuja hyödyntäen sekä turvata palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta myös harvaan asutuilla ja pitkien etäi-syyksien alueilla. Palvelurakenteiden ja -prosessien uudistamisen tueksi kehitetään edelleen sähköisen hyvinvointikertomuksen ratkaisua.

Toimenpiteet:Uudistetaan sosiaali- ja terveyspalveluita hyödyntämällä teknologisia ratkaisuja ja 1) kehittämällä alueelle hyvinvoinnin tietoverkko ja siihen liittyvä käyttäjäystävällinen omahoitoalusta ottamalla kuntalaiset ja kokemusasiantuntijat mukaan palveluiden suunnitteluun palveluportaalin kautta.Parannetaan paljon tukea tarvitsevien asiakkaiden palveluiden ja erityispalveluiden 2) saatavuutta ja saavutettavuutta harvaan asutuilla ja pitkien etäisyyksien alueilla muun muassa teknologiaa, kuten virtuaaliset ja liikkuvat sosiaali- ja terveyspalvelut, hyödyntäen. Edistetään valtakunnan rajat ylittävään hoitoon ja palveluihin pääsyä erityisesti saa-3) melaisten palveluiden osalta Pohjoiskalotin alueella (Ruotsi ja Norja).

2.5 Tieto ja teknologiset ratkaisut

Tiedontuotanto ja teknologiset ratkaisut -painopiste liittyy tiiviisti muilla painopistealu-eilla tehtävään kehittämistyöhön. Alueellisen tiedontuotannon vahvistaminen ja tieto-järjestelmien kehittäminen sekä uusien teknologisten ratkaisujen kehittäminen toimivat muussa olennaisena tukena kehittämistyössä ja otetaan huomioon kaikissa toimenpiteissä. Alueellista tiedontuotantoa lisäämällä voidaan vahvistaa asiakaslähtöisyyttä ja tarveläh-töisiä palveluratkaisuja. Tietojärjestelmiin liittyvien toimenpiteiden ja uusien kehittyvien teknologisten ratkaisujen tarkoituksena on tuottaa sekä uusia, innovatiivisia ratkaisuja tule-vaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden tueksi että konkreettista hyötyä asiakkaille, työn-tekijöille ja palvelujärjestelmälle.

Toimenpiteet:Kehitetään alueellisen tiedontuotannon ratkaisuja, johon liittyen kerätään eri-1) tyisesti kokemusperäistä tietoa kehittämistyön osana sekä kehitetään uusia rat-kaisuja kuntalaisten kuulemiseen, asiakaspalautteen keräämiseen ja osallisuuden lisäämiseen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa; sosiaalialan osaamiskeskukset, perusterveydenhuollon yksiköt, yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslai-tokset. Kehitetään palveluprosessien kustannustehokkuuden ja vaikuttavuuden arvioin-2) tia.Kehitetään tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluita ja niitä tukevia tietojärjestel-3) miä sekä teknologisia ratkaisuja. Kehitetään alueellista innovaatioympäristöä osaksi kansallista innovaatioympäristöä, joiden lähtökohtina ovat muun muassa asiakas- ja tarvelähtöisyys, kuntalaisten omatoimisuuden vahvistaminen, valinnanvapaus sekä palveluiden monikanavaisuus ja monituottajuus.

53

2.6 Johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa

Johtamisen kehittäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on tarpeellista strategian, prosessi-en ja lähiesimiestyön tasoilla. Tarkoituksena on johtamista kehittämällä parantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuutta ja saatavuutta sekä edistää henkilöstön osallisuutta ja työhyvinvointia sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuvissa toimintaympäristöissä. Lisäksi tarkoituksena on lisätä palveluprosessien asiakaslähtöisyyttä ja vahvistaa toiminnanohjaus-järjestelmän toimivuutta

Toimenpiteet:Kehitetään uudenlaisia vuorovaikutuksellisen johtamisen malleja eri johtamista-1) soille.Luodaan ja toteutetaan lähiesimiestyötä tukevia johtamiskäytäntöjä sekä luodaan 2) tiedolla johtamisen ja strategisen johtamisen polku sosiaali- ja terveystoimen orga-nisaatioihin.Kehitetään työhyvinvoinnin johtamismallia.3)

3 VIESTINTÄPohjois-Suomen alueen viestinnän tarkoituksena on edistää Kaste-ohjelman tavoitteiden saavuttamista. Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelman kansallinen viestintäsuunni-telma on alueellisen viestintäsuunnitelman pohjana. Pohjois-Suomen alueelle luodaan oma viestintäsuunnitelma.

4 SEURANTA Alueellinen johtoryhmä seuraa säännöllisesti Kaste-ohjelman ja erityisesti alueellisen toi-meenpanosuunnitelman mukaisten kehittämistoimenpiteiden etenemistä alueellaan. Seu-rannassa on oleellista saada näkyviin myös muu kuin hankemuotoinen alueella tehtävä työ. Tässä alueellisen johtoryhmän jäsenet ja maakuntien yhdyshenkilöt ovat avainasemassa. Hanketyötä seurataan rahoittajan antaman ohjeistuksen mukaisesti, ja sen etenemistä esi-tellään kunkin hankkeen osalta 1–2 kertaa alueelliselle johtoryhmälle.

Muuta alueella tapahtuvaa Kaste-ohjelman tavoitteita edistävää toimintaa seurataan Kaste-ohjelman omilla mittareilla. Kaste-indikaattorien mukaista alueellista tilastotie-toa toiminnan arvioinnin tueksi tuotetaan, kun THL ja STM sopivat työnjaosta. Osaa toimenpiteitä voidaan seurata ja arvioida myös muodossa “on toteutunut, ei ole toteu-tunut”.

Alueellinen johtoryhmä arvioi sisäisesti omaa toimintaansa säännöllisesti niin toimin-nallisten kuin taloudellisten tavoitteiden toteutumisen näkökulmista. Seurannan perus-teella on mahdollista täsmentää alueellisia tavoitteita sekä tarkistaa toimenpiteitä ja käytän-töjä. Kaste-ohjelman mukaisilta kehittämistoimenpiteiltä odotetaan tässä suunnitelmassa aiemmin esitettyjen asiakaslähtöisyyden, hyvinvoinnin ja terveyden tasa-arvon, monitoi-mijaisuuden, ennakoinnin ja vaikuttavuuden teemojen mukaisia kehittämistoimenpitei-tä. Lisäksi kehittämistoimenpiteiden odotetaan lisäävän alueellista kokemus-, prosessi- ja vaikuttavuutta kuvaavan tiedon tuotantoa muun muassa Kaste-ohjelman indikaattoreita hyödyntäen.

54

Lähteet

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu

Valtiovarainministeriö 2011: Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne, OSA II Alueellinen tarkastelu.http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/ 20120206Elinvo/name.jsp

Kuvio 2. Pohjois-Suomen alueen tarpeita, painopisteitä ja toimenpiteitä Kaste-ohjelmatyölle

VÄESTÖ (31.12.2011)

VÄESTÖ KOKO MAAN VÄESTÖSTÖ %

KUNTIA (31.12.2011)

KAINUU 82 298 1,5 % 9

KESKI-POHJANMAA 66 484 1,3 % 8

LAPPI 183 330 3,4 % 21

POHJOIS-POHJANMAA 397 887 7,4 % 34

POHJOIS-SUOMI 729 999 13,6 % 72

KOKO MAA 5 401 267 100 % 342

Taulukko 1. Väestön ja kuntien määrälliset tiedot Pohjois-Suomen Kaste-alueella (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

ALUEEN TARPEITA PAINOPISTEET TOIMENPITEITÄOSALLISUUS JAYHTEISÖLLISYYS

TYÖLLISYYS

MIELENTERVEYS JA PÄIHDE

LASTEN, NUORTEN JALAPSIPERHEIDEN KASVU JAKEHITYSYMPÄRISTÖT

IKÄÄNTYVIEN TOIMINTAKYKYJA PALVELUT

TOIMIJOIDEN VÄLINENYHTEISTYÖ

TARVELÄHTÖINENOMAHOITO

TEKNOLOGIAN HYÖTY

HARVA ASUTUS – PITKÄTETÄISYYDET

JOHTAMINEN JATYÖHYVINVOINTI

RISKIRYHMIEN OSALLISUUS,HYVINVOINTI JA TERVEYS

LASTEN, NUORTEN JALAPSIPERHEIDEN PALVELUT

IKÄÄNTYVIENTOIMINTAKYKY JA KOTIINSAATAVAT PALVELUT

PALVELURAKENTEET JA–PROSESSIT

TIETO JA TEKNOLOGISETRATKAISUT

JOHTAMINEN

• HYVINVOINTIEROJEN VÄHENTÄMINEN• ENNALTAEHKÄISEVÄ JA KORJAAVA TYÖ• MATALAN KYNNYKSEN JA YHDEN OVEN

PALVELUT

• VARHAINEN TUKI• KOTIIN SAATAVAT PALVELUT• PERHEKESKUSTOIMINTA• LASTENSUOJELUN AVOHOITO JA

PERHEHOITO

• TOIMINTAKYVYN EDISTÄMINEN• PALVELUOHJAUS• AVOHUOLLOLLISET PALVELUMALLIT JA

RATKAISUT• KOTIIN SAATAVAT PALVELUT

• ASIAKASOSALLISUUSPALVELURATKAISUISSA

• OMAHOITORATKAISUT• PALVELUYHTEISTYÖ• HYVINVOINTIKERTOMUS

• ALUEELLINEN TIEDON TUOTANTO• SÄHKÖISET PALVELUT JA ASIOINTI• ALUEELLINEN INNOVAATIOYMPÄRISTÖ

JA TEKNOLOGISET RATKAISUT• UUDISTUVAT TIETOJÄRJESTELMÄT

• VUOROVAIKUTUKSELLINENJOHTAMINEN

• HENKILÖSTÖN TYÖHYVINVOINTI JAOSAAMINEN

55

0–6 -vuotiaat

7–15 -vuotiaat

16–24-vuotiaat

25–64-vuotiaat

yli 65-vuotiaat

yli 75-vuotiaat

yli 85-vuotiaat

KAINUU 6,7 9,2 10,1 52,1 21,9 10,5 2,5

KESKI-POHJAN-MAA 9,0 11,0 11,5 50,0 18,5 8,6 2,4

LAPPI 7,2 9,5 11,1 52,6 19,5 9,1 2,1

POHJOIS-POH-JANMAA 10,1 11,7 12,1 50,9 15,2 6,9 1,8

KOKO MAA 7,8 9,8 11,1 53,2 18,1 8,2 2,2

Taulukko 2. Ikärakenne Pohjois-Suomessa maakunnittain, % osuus kaikista ikäluokista 31.12.2011 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

56

ETELÄ-SUOMEN ALUEELLINEN TOIMEENPANOSUUNNITELMA

1 TAUSTA JA TARKOITUSSosiaali- ja terveyspalveluiden keskeisenä tarkoituksena on lisätä väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä ehkäistä syrjäytymistä. Vastatakseen asiakkaiden ja asukkaiden muuttuviin tarpeisiin vaatii palvelujärjestelmä jatkuvaa uudistumista. Tässä uudistamistyössä onnis-tutaan tekemällä sitä asiakaskeskeisesti, ammattilaiset ja päättäjät yhdessä asiakkaiden ja potilaiden, palvelunkäyttäjien kanssa, yhteistyössä muiden kunnan toimialojen sekä toimi-joiden yli sektorirajojen, kuten esimerkiksi järjestöjen ja yritysten, kanssa. Uudistamistyö, kehittäminen, on osa jokaisen arkityötä. Hyvä lopputulos, toimivat sosiaali- ja terveyspal-velut, syntyvät yhteistyöllä ja yhteisvastuullisesti, jokaisella meistä on paitsi oikeus myös velvollisuus osallistua omalla panoksellaan. Yhdessä – vastuullisesti ja välittäen!

Alueellinen toimeenpanosuunnitelma (2012–2015) on kehittämistyön jatkumo

Kaste-ohjelmakaudella 2008–2011 Etelä-Suomen alueellinen johtoryhmä päätti, että kehittämistoimintaa toteutetaan laajoina, hallittuina kokonaisuuksina, kehittämisohjel-mina, joihin pyritään kytkemään kehittämisen kannalta keskeiset toimijat mukaan. Tär-keintä oli kehittämisen tuotoksen välittyminen palvelujen käyttäjien eduksi, kehittämis-työn toteutuminen osana arkityötä, toimivan johdon ohjaamana sekä rahoitusyhteistyön vahvistaminen. Johtoryhmä painotti kehittämistyön innovatiivisuutta, laaja-alaisuutta ja konkreettisuutta. Etelä-Suomen Kaste-alueen kuntien alueelliset ja paikalliset eri-tyispiirteet ja tarpeet huomioitiin johtoryhmän asettamissa yhteisissä painopisteissä ja linjauksissa, ja kehittämisohjelmat valmisteltiin laajassa yhteistyössä. Mukana kehittä-mistyössä on ollut useita järjestöjä ja keskusjärjestöjä, yhdistyksiä, virallisia laitoksia ja organisaatioita, koulutus- ja tutkimusorganisaatioita sekä myös yksityisiä palveluntuotta-jia. Etelä-Suomen alueella toimivat sosiaalialan osaamiskeskukset (FSKC, Socca, Socom, Sosiaalitaito, Verso) ovat olleet aktiivisesti mukana suunnittelemassa, toteuttamassa ja arvioimassa kehittämistyötä.

Kaste-ohjelmakaudella 2008–2011 Etelä-Suomessa toteutettiin suunnitelman mukai-sesti seitsemän alueellista kehittämisohjelmaa, joissa työ valtaosassa edelleen jatkuu (kuvio 2., Etelä-Suomen Kaste-alueen strateginen kartta vuosille 2008–2011, sivu 61). Valtion-osuuksia tähän kehittämistyöhön myönnettiin n. 42 miljoonaa euroa. Jokaisella kehittämis-ohjelmalla on oma johto/ohjausryhmä, visuaalinen ilme, kotisivut sekä viestintä- ja arvioin-tisuunnitelmat. Kehittämisohjelman johto on hallinnoinut kokonaisuutta ylikunnallisesti, sektori- ja hallintorajoja ylittäen. Etelä-Suomen alueellinen johtoryhmä on seurannut oh-jelmien etenemistä säännöllisesti sekä ohjannut ja kannustanut niiden etenemisessä kohti tavoitteitaan.

57

Alueellinen toimeenpanosuunnitelma (2012–2015) on uudistusta ja innovaatioita

Tässä toimeenpanosuunnitelmassa kuvataan jatkoa Etelä-Suomen Kaste-alueen kehittä-mistoiminnalle, ja se perustuu alueellisen johtoryhmän työstämään strategiaan, jossa alu-eelliset tarpeet ja prioriteetit ovat huomioitu suhteessa tehdyn kehittämistyön arviointiin ja tuloksiin.

Alueellinen johtoryhmä korostaa kehittämistoiminnan kahta tärkeää samanaikaisesti toteutuvaa ulottuvuutta, jotka ohjaavat kehittämistä. Ensimmäinen on strategisen ajatte-lun näkökulma, joka kulkee uudistamistyön rinnalla vahvana sekä johtoryhmässä, mutta myös alueen organisaatioissa ja kaikkien toimijoiden kesken. Kehittämistyön strateginen johtaminen vaatii kaikkien aktiivisuutta ja sitoutumista jaettuun päämäärään, keskustelun arvostamista, jatkuvaa dialogia sekä organisaatioiden ja eri sektoreiden rajojen ylittämistä. Kriittiset näkemykset, joita vuoropuhelussa esiintyy, ovat juuri sitä asioita eteenpäin vievää liikettä, jossa on mahdollisuus synnyttää uusia oivalluksia.

Toinen samanaikainen ulottuvuus on kehittämistyön toiminnan näkökulma. Sen katsot-tiin näkyvän arjen johtamistyössä ja tekemisessä, jokaisen tehtävä on oma työ ja sen kehittä-minen, ja kehittämistyön vastuu on ammattilaisilla itsellään. Tuloksia odotetaan tapahtuvan asiakastasolla niin, että palveluiden käyttäjät itse pääsevät paitsi arvioimaan palveluitaan ja kertomaan kokemuksista myös uudistamaan ja muuttamaan niitä yhdessä ammattilaisten kanssa. Asiakas nähdään aina toiminta-/elämän ympäristössään, johon kuuluvat myös hänen läheisensä. Hyvä tulos syntyy asiakkaan omasta vastuusta uudistamistyössä, yhteistyössä am-mattilaisten kanssa sekä ihmislähtöisestä palvelujen kehittämistavasta, jossa hyödynnetään laajasti muotoiluosaamisen, -menetelmien ja -prosessien tarjoamia mahdollisuuksia.

Alueellisen toimeenpanosuunnitelman tarkoituksena on toimia alueellisen johtoryhmän koko ohjelmakautta koskevana asiakirjana, joka ohjaa ohjelmatyötä ja kehittämishankera-hoituksen suuntaamista alueella.

Etelä-Suomen Kaste-alueesta

Etelä-Suomen Kaste-alueen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisalue muodostuu nel-jästä alueesta (Itä-Uusimaa, Kaakkois-Suomi, Länsi- ja Keski-Uusimaa, pääkaupunkiseutu) ja ulottuu maantieteellisesti Parikkalasta Hankoon. Uudenmaan maakunnassa (PKS, Itä-Uusimaa, Länsi- ja Keski-Uusimaa) asuu kolmasosa koko Suomen väestöstä (29 %), kuten myös suurin osa maan ulkomaalaistaustaisesta väestöstä. Alueella on 28 kuntaa n. 1,53 mil-joonaa asukasta. Alueen kuntarakenne on heterogeeninen kuntakoon vaihdellessa maakun-nan suurimman kunnan eli Helsingin 588 549 asukkaasta Karjalohjan 1 493 asukkaaseen. Yli 100 000 asukkaan kuntia on kaikkiaan kolme, alle 20 000 asukkaan kuntia 15 loppu-jen sijoittuessa asukasmäärältään 30 000 – 50 000 välimaastoon. Väestömäärän erityisesti Uudenmaan kunnissa ennustetaan tulevaisuudessa edelleen kasvavan ja kuntarakenne on muutoksissa. Puhutaan metropolialueesta ja sen erityispiirteistä.

Kaakkois-Suomi jaetaan kahteen maakuntaan: Kymenlaaksoon ja Etelä-Karjalaan. Ky-menlaakso on pienehkö maakunta Suomen etelärannikolla. Kymenlaakso koostuu seitse-mästä kunnasta, joissa asukkaita on yhteensä 182 382 eli noin 3,5 prosenttia koko Suomen väkiluvusta. Maakunnan suurin kunta on Kouvola, jossa asukkaita on 88 072. Maakunnan pienin kunta on 2 210 asukkaan Miehikkälä. Etelä-Karjala on väestömäärältään yksi pie-nimmistä maakunnista. Se koostuu kymmenestä kunnasta, joissa asukkaita on yhteensä 133 703 eli noin 2,5 prosenttia koko Suomen väkiluvusta. Maakunnan suurin kunta sekä väestöltään että pinta-alaltaan on Lappeenranta, jossa asukkaita on 71 814, pienin kunta asukasmäärältään on Suomenniemi (liittymässä Mikkeliin 1.1.2013), 802 asukasta. Puhu-taan harvaan asutusta alueesta ja sen erityispiirteistä.

58

Uudenmaan kunnat kuuluvat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin. Kuntayh-tymällä on 21 sairaalaa. Erikoissairaanhoidon toteuttaminen jakautuu sairaanhoitopii-rissä viidelle sairaanhoitoalueelle. Kehitysvammaisten erityishuoltoa varten on Eteva kuntayhtymä, johon kuuluvat Helsinkiä lukuun ottamatta muut Uudenmaan kunnat. Näiden lisäksi kuntayhtymään kuuluu kuntia Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakun-nista. Helsingin kaupunki järjestää kehitysvammaistensa erityishuollon palvelut omana toimintanaan.

Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän eli Carean jäsenkun-tia ovat Hamina, Kotka, Kouvola, Miehikkälä, Pyhtää ja Virolahti. Carean palvelut tuote-taan Kymenlaakson keskussairaalassa, Kymenlaakson psykiatrisessa sairaalassa Kouvolassa ja sosiaalipalvelujen yksiköissä. Kuusankosken aluesairaalan toiminta on siirtynyt 1.1.2011 Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymältä Kouvolan kaupungille. Sairaala toimii nimellä Pohjois-Kymen sairaala ja tuottaa erikoissairaanhoidon palveluja pääerikoisaloilla. Kouvolan yhteispäivystys toimii Pohjois-Kymen sairaalassa, johon siirtyy myös sosiaalipäivystys 1.9.2012 lukien. Kouvola on tehnyt päätöksen Ratamo-keskuksen rakentamisesta keskeiselle paikalle Kouvolassa. Sinne siirtyvät suunnitelmien mukaan Kouvolan pääterveysasema ja sosiaalikeskus sekä em. Pohjois-Kymen sairaalan toiminta.

Etelä-Karjalan kunnat kuuluvat Suomenniemeä lukuun ottamatta Etelä-Karjalan sosi-aali- ja terveyspiiriin (Eksote), joka tuottaa Imatraa lukuun ottamatta kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kokonaisuudessaan. Imatra kuuluu Eksoteen erikoissairaan-hoidon osalta ja tuottaa itse perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelunsa. Eksoten erikoissairaanhoidon palvelut tuotetaan keskussairaalassa Lappeenrannassa. Imatralla on pienimuotoista erikoisaloittaista palvelutuotantoa myös Honkaharjun sairaalassa Imatralla. Kehitysvammaisten erityishuollosta vastaa niin ikään Eksote.

2 KEhITTÄMISTOIMINNAN LINJAUKSET JA PAINOPISTEET VUOSILLE 2012–2015Strategiatyöpajapäivässään helmikuun lopussa 2012 alueellinen johtoryhmä totesi, että ke-hittämistoiminnan painopistealueita ei niinkään ole tarpeen muuttaa, mutta tekemisen ja ilmaisun tapaa tavoitteellisempaan ja fokusoidumpaan on. Tavoitehakuisuus ja tuloso-dotukset kehittämistoiminnassa eivät tarkoita yksinomaan määrällistä mittaamista vaan arviointia laajempana käsitteenä, toimintojen laadullista tarkastelua sekä monipuolisen mittariston soveltamista kehittämistyön arvioinnissa.

Lisäksi ikäihmisten palveluiden parantaminen nähtiin tärkeänä kehittämiskohteena ja nostettiin painopistealueeksi. Kehittämistoiminnan yksi keskeisin haaste on arvioinnin pe-rusteella ollut asiakkaiden ja perheiden osallisuuden vahvistaminen. Nyt se nostettiin ke-hittämistoiminnan ytimeen: ”Asiakkaiden ja heidän läheistensä kanssa!”

Lisäksi alueellinen johtoryhmä linjasi neljä keskeistä periaatetta, jotka ohjaavat kaikkea kehittämistoimintaa:

Asiakaskeskeisyys: Kehittämistoiminnan tuloksena syntyy arvoa asiakkaalle. Palveluja uu-distetaan (suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan) yhdessä asiakkaiden ja heidän läheistensä kanssa. Tähän kehittämistyöhön osallistuminen on kaikkien oikeus, vastuu ja myös velvol-lisuus.

Oman työn kehittäminen: Jokaisella työntekijällä on tehtävänään oma työ ja sen kehittämi-nen. Tämä on jatkuva, uudistuva prosessi, jossa toimimattomista käytännöistä luovutaan otettaessa toimivampia käyttöön. Toiminnan parantaminen on kiinteä osa jokaisen päivit-täistä toimintaa.

59

Palvelumuotoilu: Palveluita muotoillaan, kehitetään ja uudistetaan yhdessä asiakkaiden, ammattilaisten ja päättäjien kesken. Asiakasymmärrys syvenee ihmislähtöistä, arkilähtöis-tä palvelujen kehittämisen näkökulmaa sovellettaessa. Hyödynnetään monipuolisesti muo-toiluosaamista, -menetelmiä ja -prosesseja. Näin syntyy ehjiä, asiakkaiden tarpeisiin sopivia palvelukokonaisuuksia ja -ketjuja.

Vaikuttavuus: Systemaattisen laadun parantamisen keinoin. Lisätään terveyttä ja hyvin-vointia sekä saadaan samanaikaisesti asiakastuloksina hyviä palvelukokemuksia. Kustan-nus-vaikuttavuus on osa vaikuttavuutta. ( Triple Aim)

Kehittämistyön seuraamisen tueksi johtoryhmä valitsi A3-lomakkeen, jonka käytöstä on saatu hyviä kokemuksia kuluneella kaudella perusterveydenhuollon kehittämistyössä sekä kesäkuussa päättymässä olevassa Monialaisessa johtamisvalmennuksessa (Hyvä vastaanot-to ja Palmenia). Samalla tarkoituksena on johdonmukaistaa ja konkretisoida kehittämis-työnsuunnitelmia ja muutoshankkeita potilas-/asiakaslähtöisyyteen sekä kannustaa myös muiden jatkuvan laadun parantamisen työkalujen käyttöön (kuvio 3, A3 ja PDCA-sykli, sivuilla 62–63).

Kuvio 1. Etelä-Suomen Kaste-alueen strateginen kartta vuosille 2012–2015

60

Kasteen Etelä-Suomen kehittämistoiminnan painopisteet vuosille 2012–2015 ovat

I Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan

Erityisesti toimenpiteet 1: Tuetaan riskiryhmien selviytymistä kehittämällä osalli- -suutta edistäviä työmuotoja ja 2: Lisätään kohdennettuja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen muotoja ja matalan kynnyksen palveluja.Pitkäaikaisasunnottomuus poistuu -Terveys ja hyvinvointi lisääntyvät -

II Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaanToimenpide 4: Kehitetään lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelukokonaisuuksia -ja otetaan käyttöön toimintamalleja, jotka tukevat perheitä, vanhemmuutta sekä lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä aikuisia ja toimenpide 5: Vahvistetaan ehkäi-seviä ja varhaisen tuen palveluita sekä kehitetään lastensuojelutyötä.Lapset ja nuoret voivat paremmin -

III Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaanToimenpide 6: Toteutetaan ikäihmisten palveluiden rakennemuutos ja toimenpide -7: Kehitetään palvelujen sisältöä ja lisätään vanhenemiseen liittyvää osaamista. Yhdessä parempi ikääntyminen -

IV Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaanToimenpide 8: Tehdään asiakaslähtöisiä palvelukokonaisuuksia ja toimenpide 9: var- -mistetaan tarpeenmukaisten palvelujen oikeudenmukainen saatavuus.Peruspalvelut toimivat -

Osaohjelmat V Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi ja VI Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia toimenpiteineen ovat keskeinen osa jokaista painopistealuetta, niitä ei ole nostettu erillisiksi toimenpiteiksi, mutta ne voivat muodostua myös keskeisiksi muutostoimenpiteiden kohteiksi.

Kaikkea kehittämistoimintaa ohjaa ”Asiakkaiden ja heidän läheistensä kanssa!”-periaate, joka tarkoittaa paitsi palveluiden siirtymistä asiakkaiden ja potilaiden luonnollisiin asuin- ja toimintaympäristöihin myös heidän mahdollisuuttaan osallistua palveluiden suunnitteluun ja toimeenpanoon niiden arvioinnin lisäksi. Kehittämistoiminnan tuloksena syntyy arvoa asiakkaalle. Samat läpileikkaavat periaatteet kuin kansallisen toimeenpanosuunnitelman jokaisen osaohjelman toimeenpanossa (osallisuus ja asiakaslähtöisyys sekä kielellisten että kulttuurivähemmistöjen erityistarpeiden huomioiminen, vammaisten ihmisten tarpeet, sukupuolten väliset erot ja tasa-arvon edistäminen), ohjaavat myös alueellista kehittämis-toiminnan toimeenpanoa.

61

3 VIESTINTÄ Etelä-Suomen alueen viestinnän tarkoitus on edistää Kaste-ohjelman tavoitteiden saavutta-mista. Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelman kansallinen viestintäsuunnitelma on alueellisen viestintä-suunnitelman pohjana. Etelä-Suomen alueelle luodaan oma viestintä-suunnitelma.

4 SEURANTA JA ARVIOINTI Kehittämistoimintaa seuraa ja arvioi alueellinen johtoryhmä, kehittämisohjelmien johto/ohjausryhmät sekä itse toimijat ohjelman arviointisuunnitelman mukaisesti. Toimintaa muutetaan arviointitulosten mukaisesti ja arviointityössä käytetään systemaattisesti sekä laadullisia että määrällisiä mittareita. Seurannassa on oleellista saada näkyviin myös muu kuin hankemuotoinen alueella tehtävä työ, tässä auttaa myös Kaste-ohjelman ulkoisen ar-vioijan tekemä työ. Kehittämistyötä tehdään toimivan johdon alla, mikä osaltaan vahvistaa implementaatiota työn alusta alkaen. Hanketyötä seurataan rahoittajan antaman ohjeistuk-sen mukaisesti, tästä vastaa hallinnoijakunta.

Muuta alueella tapahtuvaa Kaste-ohjelman tavoitteita edistävää toimintaa seurataan Kaste-ohjelman omilla mittareilla. Kaste-indikaattorien mukaista alueellista tilastotietoa toiminnan arvioinnin tueksi tuotetaan kun THL ja STM sopivat työnjaosta. Aluejohtoryh-mä arvioi myös omaa toimintaansa säännöllisesti sekä toiminnallisten että taloudellisten tavoitteiden toteutumisen näkökulmista.

Lähteethttp://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/ Kaste-ohjelma Alueellisen kehittämistoiminnan suunnitelma 2008–2011 Etelä-Suomi

Kuvio 2. Etelä-Suomen Kaste-alueen strateginen kartta vuosille 2008–2011

62

Etelä-Suomen Kaste-alueella meneillään olevat kehittämisohjelmat (yhteystietoineen) ovat:

LAPSEN ÄÄNI 1 ja 2 -kehittämisohjelmat www.lapsenaani.fi projektinjohtaja Marja-Riitta Kilponen marja-riitta.kilponen@hel.fi

MIELEN AVAIN – Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämisohjelma www.mielenavain.fi , hankejohtaja Lauri Kuosmanen lauri.kuosmanen@vantaa.fi

Kaakon SOTE-INTO 1 ja 2 www.eksote.fi/kaakonsote ja www.kouvola.fi/kaakonsote Projektipäällikkö Tuula Partanen tuula.partanen@eksote.fi ja projektipäällikkö Marjut Kettunen marjut.kettunen@kouvola.fi

Bra mottagning – Hyvä vastaanotto -perusterveydenhuollonhanke 1 ja 2http://www.webforum.com/hyvavastaanotto projektipäällikkö Jussi Malinen jussi.malinen@espoo.fi

ESTER– Etelä-Suomen terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen kehittämisohjelmawww-ester.fi hankejohtaja Elina Savola elina.savola@espoo.fi

Näiden lisäksi Etelä-Suomen Kaste-alueella hallinnoidaan (ETEVA) Kasteen ainoaa val-takunnallista kehittämisohjelmaa Valtakunnallista vammaispalveluhanketta (projektipääl-likkö Tuija Anttila tuija.anttila@eteva.fi ).

Kuvio 3. A3 ja PDCA-sykli.

Ongelma / poikkeamaOtsikko kehittämistyölle, työn tarkoitusTaustatiedotKuinka työ toteutuu. Aikaisemmat hankaluudet, kuinka nykyinen ongelma ilmenee?NykytilankuvausKuvia, tekstiä, kartoittavat mittaukset, prosessikartta. Havainnollista ja kuvita.Ongelman analysointiTodennäköiset syyt ongelmaan.Kalanruotodiagrammi, spagettidiagrammi, 5 kysymystä miksi? Priorisoi ongelman syytONGELMA- SYY- VASTATOIMENPITEET (motåtgärder?)

TavoiteTavoitteen asettelu- SMART

Kokeiltavat muutokset / testitTestien kuvaus ja toteutus PDSA:n mukaisesti, jatkotestaukset ja johtopäätökset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

ImplementointisuunnitelmaMITÄ KUKA MILLOINMikä muuttuu, kenen toimesta ja milloin?TuloksetTulokset ajassa, rahassa, parantuneessa potilastyytyväisyydessä, kliinisissä tuloksissaJatkosuunnitelma

A3

63

PDS

A PDS

A

Puhelinsaatavuus

Odotus -ajat

Kutsut Työoh jelm ansuunn ittelu

M onta p ien tä testiä – iso ja m uutoks iatu loks issa

Strategiat/O satavoitteet

PDS

A PDS

A

PDS

A PDS

AAPG

S APG

S

PDS

A PDS

A

PDS

A PDS

A

PDS

A PDS

A

PDS

A PDS

A

PDS

A PDS

A

PDS

A PDS

A

PDS

A PDS

A

PDS

A PDS

A

PDS

A PDS

A

© B ra m ottagning Q ulturum 2004

SUUNNITTELE: Aihe, tavoite, aikataulu,ongelmakohdat

TEE:Jalostasuunnitelma, mittaa,seuraa

TUTKI:Arvioi onko parannuksia,Ratkaisu-ehdotukset

TOIMI:Mitä tehdään tulostenperusteella?

Kehittämiskehä – PDCA (Plan – Do – Check – Act)

Jatkuvan parantamisen malli: PDCA-kehittämiskehä

64

ITÄ- JA KESKI-SUOMEN ALUEELLINEN TOIMEENPANOSUUNNITELMA

1 JOhDANTOTässä Kaste-ohjelman Itä- ja Keski-Suomen kehittämistyön toimeenpanosuunnitelmassa kuvataan kehittämistarpeita, -painopisteitä ja -toimia, joihin alueella tullaan lähivuosi-na kohdentamaan kehittämistyötä. Tarkoituksena on vastata Kaste-ohjelman kansallisen toimeenpanosuunnitelman mukaisiin tavoitteisiin sosiaali- ja terveydenhuollon kehittä-miseksi.

Suunnitelman lähtökohtana on alueellisen johtoryhmän näkemys Kaste-ohjelman kuu-den osaohjelman priorisoinnista ja keskinäisistä yhteyksistä. Osaohjelmat linkittyvät toi-siinsa muodostaen toiminnallisen kokonaisuuden. Kunkin osaohjelman toimenpiteiden to-teuttaminen vaikuttaa osaltaan etenemiseen myös muiden osaohjelmien tavoitteissa.

Johtoryhmä, johtoryhmän työvaliokunta ja alueellinen ohjelmapäällikkö ovat työstäneet suunnitelmaa kokouksissa ja seminaareissa käytyjen keskustelujen myötä. Toimeenpano-suunnitelman taulukko-osuus selventää Kaste-ohjelman toteutusta alueella. Taulukkoa päivitetään työn edetessä. Hankkeiden lisäksi on tarkoitus käyttää muitakin keinoja tavoit-teiden saavuttamiseksi.

Kaste-työn ohjelmallista luonnetta elävöitetään lisäämällä alueen kuntien Kaste-tietoisuutta ja vahvistamalla eri kehittämisverkostojen vuoropuhelua. Laajan hyvinvoin-tinäkökulman mukaisesti Kaste-ohjelman kehittämistyö ei rajoitu pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalalle, vaan kansalaisten hyvinvointia edistetään myös poikki-hallinnollisesti. Tämän vuoksi panostetaan eri toimijoiden ja hallinnonalojen yhteistyön rakentamiseen.

2 KEhITTÄMISTYöN LINJAUKSET JA TOIMIJATItä- ja Keski-Suomessa on tehty merkittävää sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyötä sekä hankkeissa että osana perustyötä ilman, että uudistuksiin olisi välttämättä haettu han-keavustuksia. Kaste-hankkeilla on kehitetty muun muassa lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja; mielenterveys- ja päihdepalveluja sekä ikääntyneiden palveluja. Hankkeilla on vah-vistettu hoitotyön johtamista sekä kroonisten kansansairauksien ehkäisyä ja varhaista hoitoa; lisätty terveyskeskustyön vetovoimaisuutta, edistetty ihmisten osallistumis- ja vaikuttamis-mahdollisuuksia sekä panostettu pitkäaikaisasunnottomuuteen tuetun asumisen keinoin.

Kuluneen toimintakauden aikana on tiivistetty yhteistyötä eri tahojen, kuten kuntien/kuntayhtymien, järjestöjen, maakuntaliittojen, valtion aluehallinnon (AVI, ELY), järjestö-jen ja muiden eri toimijoiden välillä. Johtoryhmän mukaan yhteistyötä tulee edelleen tiivis-tää ja etsiä uusia yhteistyön muotoja. Kaste-ohjelman kuntayhteyttä tulee myös entisestään vahvistaa.

Alueella toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos yksikköineen, kaksi sosiaalialan osaamiskeskusta ISO ja Koske; viisi perusterveydenhuollon yksikköä (sairaan-hoitopiireittäin). Tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminnassa ovat mukana Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistot, alueen ammattikorkeakoulut, ammatillista koulutusta antavat

65

oppilaitokset ja koulutuskeskukset sekä arviolta yli 1400 sosiaali- ja terveysjärjestöä, joista suurin osa on paikallisyhdistyksiä.

Johtoryhmän mukaan Kaste-ohjelman kuuden osaohjelman kokonaisuuden kivijalat ovat osaohjelmat IV ja VI. Asiakaslähtöisten, taloudellisesti kestävien sosiaali- ja terveyspalve-lujen varmistaminen vaatii merkittäviä rakenteellisia ja toiminnallisia uudistuksia. Yhteis-työtä on parannettava palvelujärjestelmän eri osien ja tasojen välillä. Osaavan henkilöstön riittävä saatavuus, henkilöstön työssä pysyvyys ja työhyvinvointi ovat laadukkaiden, tulok-sellisten, taloudellisten ja vaikuttavien palvelujen perusedellytyksiä. Johtamisessa esimer-kiksi muutosjohtamisen ja tietojohtamisen keinot ovat käytettävissä ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kaste-ohjelman väestöryhmäkohtaiset osat on kuvattu oheisessa kuviossa pisaran muotoon (osaohjelmat I,II, ja III). Väestön ikärakenteen vanhenemisesta johtuvaa, taloudellisestikin merkittävää kehittämispainetta kuvaa osaohjelman III sijoittuminen niin sanotusti pisaran raskaampaan päähän. Toimintaa ohjaava tietoperusta koostuu tutkimuksellisesta sekä muusta väestöä, asiakkaita, henkilöstöä ja toimintaa koskevasta tiedosta (osaohjelma V). Tieto tulisi saada riittävän kattavana, helposti ja joustavasti ilman erillisjärjestelyjä tukemaan toiminnan suunnittelua. Kun rakenteet ja toimintaprosessit vastaavat nykyistä paremmin kansalaisten tarpeisiin, niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kestävä kehitys toteutuu.

Kuvio 1. Kaste-ohjelman osien keskinäiset suhteet Itä- ja Keski-Suomen kehittämistyössä

3 OSAOhJELMIEN KESKEISET TAVOITTEETJokaisessa osaohjelmassa tavoitellaan poikkihallinnollista yhteistyötä. Tavoitteena on saada ensinnäkin Kaste-ohjelman linjaukset vahvemmin mukaan kuntien hyvinvointisuunnitel-miin ja toiseksi nämä suunnitelmat elämään kunnissa toimintana, joka ylittää perinteiset, eri hallinnonalojen väliset sektorirajat. Tärkeää on vaikuttaa kuntien sosiaali- ja terveys-strategioihin ja kuntien johtoryhmissä käytävään keskusteluun Kaste-ohjelman linjauksista.

66

Ohjelmakaudella osallistutaan aktiivisesti muidenkin kansallisten ohjelmien (esim. Mieli-ohjelma, Muistiohjelma ja Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma) toteutukseen. Hankeyhteistyötä tehdään eri rahoittajien kanssa niin, että löydetään parhaat mahdolliset yhteistyön paikat ja vältetään turhat päällekkäisyydet. Toimeenpanossa hyödynnetään ja juurrutetaan myös aiemman kehittämistyön tuloksia.

Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan

Tavoitteena on saada aikaan asiakaslähtöinen, peruspalvelujen toimivuutta lisäävä, tuotta-vuutta ja vaikuttavuutta parantava sekä uudistuvan kuntarakenteen huomioiva palvelura-kenneuudistus. Tässä otetaan huomioon myös harvaan asutun maaseudun ominaispiirteet kehittämällä esimerkiksi joustavia konsultaatiomahdollisuuksia (esim. videoneuvottelut ja liikkuvat palvelut). Samalla edistetään kuntalaisten vastuunottoa omasta hyvinvoinnistaan lisäämällä mahdollisuuksia omahoitoon ja omatoimiseen asiointiin (mm. sähköinen asioin-ti). Tuetaan hyvinvointipalvelujen monituottajamallien kehittämistä (esim. palveluseteli) sekä vahvistetaan kuntien/kuntayhtymien, yrittäjien ja järjestöjen välisiä yhteistyörakentei-ta ja lisätään jatkuvaa systemaattista vuoropuhelua.

Toimivat hallintorakenteet ja palvelurakenteiden integrointi (erikoissairaanhoito-perus-terveydenhuolto-sosiaalipalvelut) sekä henkilökunnan osaamisen vahvistaminen uudistu-viin toimintamalleihin ja palvelurakenteisiin (mm. laitoksesta-kodiksi muuttuminen) ovat keskeisiä tavoitteita. Lähtökohtana on tutkitusti kustannusvaikuttavien menetelmien käyt-töönotto sekä tehokkaiden toimintaprosessien analysointi (esim. kotihoito-palveluasumi-nen-laitoshoito-esh). Yksi keskeisimmistä palvelurakennetta koskevista uudistamistoimin-noista on perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen integrointi nykyistä laajempien väestöpohjien kokonaisuuksi ja lisäksi ohjaus ja koordinointi KYS-ERVA-tasolla etenkin palvelujen järjestämisen osalta. Tässä hyödynnetään aiempaa ISER-työtä. Uudis-tuksissa on tärkeä varmistaa paitsi laadukkaiden perus- ja erityispalvelujen saatavuus myös niiden jatkuva kehittäminen alan tutkimus-, koulutus- ja kehittämistyön asiantuntemuk-sella.

Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia

Tiedolla johtaminen ja sen edellyttämän tietoperustan rakentaminen (analyysi- ja seuran-tavälineiden kehittäminen ja käyttöönotto) johtamisen tueksi ovat kehittämisen paino-pisteenä. Alueella on meneillään useita rakenneuudistukseen liittyviä prosesseja. Näiden uudistusten implementointiin liittyvä tieto- ja muutosjohtaminen ovat keskeisiä paino-pisteitä.

Johtaminen ja työhyvinvointi nähdään koko kuntayhteisön, ei pelkästään sosiaali- ja ter-veydenhuoltoon liittyvänä asiana. Osaavan ja riittävän työvoiman sekä sosiaali- ja tervey-denhuollon vetovoimaisuuden varmistaminen, kuten työn sisällöllinen ja menetelmällinen kehittäminen, tuottavuuden lisääminen, työhyvinvoinnin parantaminen, jatkuva osaami-sen uudistaminen ja vahvistaminen sekä työurien jatkaminen, ovat kehittämistyön paino-pisteitä. Työvoiman saatavuuden kysymyksissä voidaan miettiä myös esimerkiksi rekrytoin-tikäytäntöjen uudistamista yhteistyössä kuntien kesken.

Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla on keskeinen merkitys kuntatalouden kannalta. Palvelujen, palveluketjujen ja prosessien kustannusvaikuttavuuden parantaminen on yhte-

67

nä kehittämiskohteena. Pyrkimyksenä on vahvistaa jatkuvaan parantamiseen perustuvaa alueen kuntien yhteistä tietoperustaa (vertailutiedot tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta). Tavoitteena on toiminta- ja talouslukujen automaattinen tietojen yhdistäminen niin, että asiakkaiden tietojen ja toiminnan kustannusten seuranta tukee selkeämmin tiedolla johta-mista. Kehittämisessä hyödynnetään alueellisia ja valtakunnallisia tietojärjestelmähankkei-ta sekä THL:n Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon operatiivinen ohjaus -yksikön (OPER) työtä.

Painopisteenä on myös kansalaislähtöisten omahoitoa tukevien sähköisten asiointipalve-lujen kehittäminen niin, että se lisää kahdensuuntaista tiedonkulkua sekä mahdollistaa ja lisää kansalaisten omatoimisuutta.

Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaan

Keskeisenä ajatuksena on ns. itsenäisen elämän ideologia, jonka mukaan ihmisillä on oikeus itsenäiseen omaehtoiseen elämään osana muuta yhteiskuntaa. Tämä ajattelu on ohjannut toimintaa ikäihmisten palvelujen palvelurakennemuutoksen toteutuksessa ja ikäosaamisen edistämisessä jo edellisellä Kaste-ohjelmakaudella. Keskiössä on myös ennen kaikkea moni-puolinen ennaltaehkäisevä ja kuntouttava näkökulma. Tavoitteena konkreettisesti on edis-tää ja ylläpitävää ikäihmisten toimintakykyä kuntouttavalla työotteella.

Vähennetään pitkäaikaista laitoshoitoa, uudistetaan ympärivuorokautista hoitoa ja mo-nipuolistetaan kotiin saatavia palveluita sekä kotihoitoa. Edistetään paikallisten lähipalve-lualueiden ja palvelukampusten perustamista. Kehitetään palvelujen ja hoitoketjujen suju-vuutta ennalta ehkäisevästä toiminnasta ikäihmisten asumisen vaihtoehtoisiin ratkaisuihin ja kotona asumista tukeviin palveluihin sekä saattohoidon monipuoliseen toteuttamiseen saakka. Edistetään ikäihmisten palveluihin ja kotona asumiseen liittyvän teknologian ja sähköisten palvelujen käyttöönottoa. Parannetaan palvelutarpeen arviointia ja palveluohja-usta. Jo käynnistynyttä kehittämistyötä pyritään juurruttamaan eri keinoin (esim. kuntien/alueiden omat juurruttaja-kehittäjät/koordinaattorit).

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan

Tavoitteena on varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevän perhekeskusmaisen toimin-tatavan laajentaminen kunnissa sekä lastensuojelun sijaishuollon laitospainotteisuuden vähentäminen mukaan lukien vaativan avotyön, lapsiperheiden kotipalvelun, nuorisotyön sekä perhe- ja avohoidon kehittämisen. Tätä kehittämistyötä voidaan tukea muun muassa lastensuojelun kokonaisarvioinneilla jotka on tehty monialaisesti ja yhteistyötä tiivistämällä (esim. oppilashuolto). Arvioinnin ja toteutuksen välineiden kehittäminen on yksi konk-reettinen kehittämiskohde (esim. lasten hyvinvointikertomus).

Erityisesti lapsiperheiden ja nuorten hyvinvointia tukevien palvelujen osalta vahviste-taan nuorten osallisuutta sekä aktivointia liikunnan, kulttuurin ja harrastustoiminnan pii-riin. Edesautetaan lapsiperheiden uusien palveluinnovaatioiden sekä lasten ja nuorten omi-en hyvinvointiohjelmien syntymistä sekä tuetaan hyvinvointiin liittyvien asioiden tiivistä linkittymistä kuntien strategioihin.

Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan

Palvelujen taloudellinen kestävyys huomioiden parannetaan palvelujen asiakaslähtöisyyt-tä ja lisätään kuntalaisten ja asiakkaiden osallistumismahdollisuuksia palvelujen kehittä-miseen ja arviointiin muun muassa hyödyntämällä kokemustietoa. Samalla lisätään oma-

68

toimisen asioinnin ja omahoidon mahdollisuuksia. Panostetaan siihen, että hyvinvointia edistävien valintojen tekeminen on helppoa ja, että kansalaisia kannustetaan vastuuseen omasta ja läheistensä terveydestä. Uudistetaan terveystiedon levittämisen menetelmiä ja jakelukanavia. Erityisesti tuetaan kuntalaisten arjessa selviytymistä edistävää toimintaa ja kehittämistoimintaa keskitetään myös sinne missä ihmiset arkipäiväänsä viettävät eikä pel-kästään asiakassuhteisiin. Rakennetaan houkuttelevia keinoja kuntalaisten osallistumisen aktivoimiseen ja jalkautetaan palveluita huomioiden kuntalaisten arjen ehdot.

Rakennetaan matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja muita osallistumismahdollisuuk-sia (Kuntalais- ja asiakasraadit, asukastuvat, asiakasosallisuuspäivät yhdessä järjestökentän kanssa). Hyödynnetään innovatiivisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä modernin markkinoinnin keinoja. Hyödynnetään tietoteknisiä ja innovatiivisia yhteistyöratkaisuja palvelujen ennaltaehkäisevyyden (mm. väkivallan ehkäisyn toimintamallit) ja niiden saa-vutettavuuden lisäämiseksi.

4 SEURANTA, ARVIOINTI JA VIESTINTÄSosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelman kansallinen viestintäsuunnitelma on alueel-lisen viestintäsuunnitelman pohjana. Itä- ja Keski-Suomen alueelle luodaan oma viestintä-suunnitelma.

Johtoryhmän asettamat keskeisimmät kehittämistavoitteet konkretisoidaan ja “pilko-taan” toimeenpanon edistymisen seurannan selkeyttämiseksi. Tavoitteet priorisoidaan ja niille asetetaan aikataulullisia askelmerkkejä. Seurannassa on oleellista saada näkyviin myös muuta kuin hankemuotoista työtä. Toimeenpanon edistyminen kuvataan konkreet-tisilla asioilla puolivuosittain ja julkaistaan internetissä sekä viestitetään eri tilaisuuksissa. Näin vahvistetaan vuoropuhelua alueen toimijoiden kanssa sekä kerätään palautetta jonka avulla voidaan tarvittaessa päivittää suunnitelmaa vastaamaan entistä paremmin kentän tarpeisiin ja odotuksiin.

5 TAUSTAA ITÄ- JA KESKI-SUOMEN ALUEESTAItä- ja Keski-Suomi koostuu 75 kunnasta, joiden yhteenlaskettu väkiluku on noin 842 000 asukasta, joka on noin 15,6 % Suomen väkiluvusta. Alueella on neljä maakuntaa, Etelä-Savo, Keski-Suomi, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo.

Etelä-Savo koostuu 17 kunnasta, joissa asukkaita on 155 000 eli noin 2,9 prosenttia koko Suomen väkiluvusta. Maakunnan suurin kunta sekä väestöltään että pinta-alaltaan on Mikkeli. Etelä-Savon kunnat kuuluvat kolmeen seutukuntaan (Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäen seutukunta).

Maakunnan erikoissairaanhoitoa varten alueella on kaksi sairaanhoitopiiriä, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sosteri. Sosteri vastaa jäsen-kuntiensa sosiaali- ja terveyshuollosta kokonaisuudessaan. Vaalijalan kuntayhtymä vastaa Etelä-Savon kuntien kehitysvammaisten erityishuollosta. Etelä-Savossa on yksi isäntäkun-tamallin mukainen yhteistoiminta-alue joka vastaa kaikista muista sosiaalipalveluista paitsi lasten päivähoidosta. Käynnissä on myös useita muita yhteistoiminta-alueisiin tähtääviä suunnitelmia.

Vuodesta 1960 vuoteen 2010 väestö on vähentynyt yli 22 prosenttia ja väestö tulee edelleen vähenemään. Etelä-Savossa ainoastaan Mikkelin väestökehityksen näkymät ovat varovaisen positiiviset. Reilun 15 vuoden ajan kestäneen negatiivisen väestökehityksen jäl-keen Mikkeli on onnistunut kääntämään muuttoliikkeen voitolliseksi viimeisenä kahtena vuotena. Väestö myös ikääntyy Etelä-Savossa erittäin voimakkaasti. Etelä-Savossa asuu jo nyt maan vanhusvoittoisin väestö. Väestöllinen huoltosuhde heikkenee jatkossa edelleen.

69

Huoltosuhteen raju kasvu aiheuttaa Etelä-Savossa suuret paineet palvelujen järjestämiselle. Entistä pienempi määrä työikäisiä joutuu elättämään entistä suurempaa määrää ei-työikäi-siä. Yli 75 -vuotiaiden suuri osuus aiheuttaa valtavat paineet erityisesti myös sosiaali- ja terveyspalveluille.

Keski-Suomi koostuu 23 kunnasta, joissa on asukkaita 274 000. Tämä on noin 5 pro-senttia koko Suomen väkiluvusta. Maakunnan suurin kunta on väestöltään Jyväskylä. Kes-ki-Suomen kunnat muodostavat kuusi seutukuntaa (Jyväskylän, Jämsän, Keuruun, Joutsan, Saarijärven-Viitasaaren ja Äänekosken seutukunta).

Erikoissairaanhoitonsa toteuttamista varten maakunnan kunnat kuuluvat Keski-Suomen sairaanhoitopiiriin. Keski-Suomen kunnat ovat muodostaneet useita yhteistoiminta-alueita jotka huolehtivat myös sosiaalipalveluista lukuun ottamatta päivähoitoa.

Keski-Suomi kuuluu kokonaisuutena väestöään kasvattaviin maakuntiin ja väestönkas-vun odotetaan olevan voimakasta erityisesti maakunnan keskuskaupungin ympärillä. Maa-kunnan 23 kunnasta peräti 16 kunnassa väestömuutos on kuitenkin negatiivista. Väestölli-sen huoltosuhteen kehitysarviot osoittavat, että yhdeksän kuntaa kuuluu tällä tarkastelulla maan epäedullisimpaan viidennekseen. Väestömuutosten epätasaisuus maakunnan kuntien välillä on suurta. Väestökehitykseltään heikoimmat kunnat painottuvat maakunnan poh-jois- ja eteläosiin.

Pohjois-Karjala koostuu 14 kunnasta, joissa asukkaita on 166 000 eli noin 3,1 prosenttia koko Suomen väkiluvusta. Maakunnan suurin kunta on väestömäärältään Joensuu. Poh-jois-Karjalan kunnille on tyypillistä laaja pinta-ala ja pieni asukasmäärä. Pohjois-Karjalan kunnat kuuluvat kolmeen seutukuntaan (Joensuun, Keski-Karjalan ja Pielisen Karjalan seu-tukunnat).

Erikoissairaanhoidon ja kehitysvammaisten erityishuollon toteuttamiseksi Pohjois-Kar-jalan kunnat kuuluvat Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymään.

Kolmea kuntaa lukuun ottamatta Pohjois-Karjalan väestönmuutos on negatiivista, eli väestö vähenee kaikissa muissa kunnissa. Maakunnan 14 kunnasta yli puolet kuuluu koko maan eniten väestöään menettävien kuntien viidennekseen ja kaksi toiseksi huonoimpaan viidennekseen. Pienin väestöllinen huoltosuhde Pohjois-Karjalassa on Joensuussa. Kaikkein heikoimmat huoltosuhteet keskittyvät väestöltään pienempiin kuntiin.

Pohjois-Savo on väestömäärältään Itä-Suomen suurin maakunta. Se koostuu 21 kun-nasta, joissa asukkaita on 248 000 eli noin 4,6 prosenttia koko Suomen väkiluvusta. Maa-kunnan suurin kunta sekä väestöltään että pinta-alaltaan on Kuopio. Pohjois-Savon kunnat kuuluvat viiteen seutukuntaan (Kuopion, Ylä-Savon, Varkauden, Sisä-Savon ja Koillis-Sa-von seutukunnat).

Erikoissairaanhoitonsa toteuttamiseksi Pohjois-Savon kunnat kuuluvat Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriin. Pohjois-Savon kunnat ovat muodostaneet ja ovat suunnittelemassa useita yhteistoiminta-alueita jotka huolehtivat perusterveydenhuollosta, mutta myös so-siaalipalveluista lukuun ottamatta päivähoitoa. Pohjois-Savon kuntien kehitysvammaisten erityishuollosta vastaa Vaalijalan kuntayhtymä.

Pohjois-Savon väestökehitys painottuu maakunnan keskuskaupunki Kuopioon ja sen naapurikuntiin. Kaikki muut maakunnan kunnat menettävät väestöään. Heikoin tilanne on maakunnan reuna-alueilla. Väestöllisen huoltosuhteen Pohjois-Savossa arvioidaan heiken-tyvän merkittävästi tulevaisuudessa.

LähteetValtiovarainministeriö 2011: Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne, OSA II Alueellinen tarkastelu. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120206Elinvo/name.jsp

70

LÄNSI-SUOMEN ALUEELLINEN TOIMEENPANOSUUNNITELMA

1 TAUSTA JA TARKOITUSLänsi-Suomen alueellisen johtoryhmän alueellisen toimeenpanosuunnitelman tarkoitukse-na on kuvata niitä tarpeita, painopisteitä ja toimenpiteitä, joihin alueella tullaan erityisesti kohdentamaan kehittämistyötä. Toimeenpanosuunnitelmassa esitettävillä toimenpiteillä on tarkoitus vastata Kaste-ohjelman ja kansallisen toimeenpanosuunnitelman odotuksiin sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseksi.

Länsi-Suomen Kaste-alueen toimeenpanosuunnitelman lähtökohtana on alueellisen johtoryhmän näkemys Kaste-ohjelman kuuden osaohjelman priorisoinnista sekä niiden yh-teyksistä toisiinsa. Johtoryhmä näkee osaohjelmien linkittyvän toisiinsa toiminnalliseksi kokonaisuudeksi jossa eri osaohjelmien toimenpiteiden eteneminen vaikuttaa luonnollisesti myös muiden osaohjelmien toteutukseen.

Toimeenpanosuunnitelman työstäminen on ollut monivaiheinen prosessi, jonka tapaa-misia ja vaiheita on kuvattu lopun ”Lähteet” -osiossa. Toimeenpanosuunnitelmassa on myös taulukko-osuus, joka konkretisoi Kaste-ohjelman toteutusta alueella. Taulukkoa päivite-tään toimeenpanon edetessä ja se löytyy osoitteesta www.turku.fi/kaste. Toimeenpanon yhteydessä on tarkoituksena suunnitella erilaisia toteuttamistapoja toimintojen kehittämi-seen myös muista kuin hankenäkökulmasta.

Kaste-työn ohjelmallista luonnetta pyritään elävöittämään lisäämällä kuntien Kaste-tietoisuutta ja vahvistamalla eri kehittämisverkostojen vuoropuhelua. Suunnitelmassa tavoitellaan laajaa hyvinvointinäkökulmaa, jossa Kaste-ohjelman kehittämistyö ei rajoitu pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalalle, vaan kansalaisten hyvinvoinnin edistäminen tapahtuu myös poikkihallinnollisena kokonaisuutena. Tämän vuoksi toimeen-panossa edistetään erityisesti eri toimijoiden ja hallinnonalojen yhteistyön rakentumista.

1.1 Päättynyt kausi ja alueelliset toimijat

Valtionavustuksilla tuetut hankkeet ovat olleet merkittävässä roolissa Kaste-ohjelman to-teutuksessa vuosina 2008–2011 Länsi-Suomessa. Lisäksi alueella tehdään Kaste-ohjelman mukaista työtä, vaikka sille ei olisi haettu hankerahoitusta. Hankkein on kehitetty lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluita, mielenterveys- ja päihdepalveluita, iäkkäiden kunta-laisten palveluita, vahvistettu hoitotyön johtamista ja potilasohjausta sekä panostettu pit-käaikaisasunnottomuuteen tuetun asumisen keinoin.

Päättyneen toimintakauden aikana on tiivistetty yhteistyötä kuntien/kuntayhtymien ja järjestöjen välillä. Hankkeet ovat pyrkineet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa löy-tämään järjestötoimijoita mukaan kehittämistyöhön. Alueellinen johtoryhmä on silti to-dennut, että yhteistyötä tulee tiivistää ja etsiä uusia yhteistyön muotoja edelleen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kesken.

Alueella toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos yksikköineen, kolme sosiaalialan osaamiskeskusta (Vasso, Pikassos ja ruotsinkielinen FSKC), Turun yliopisto, Åbo Akademi, Porin yliopistokeskus, jossa Turun yliopiston lisäksi toimii Tampereen yli-opisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Aalto yliopisto, suomen- ja ruotsinkieliset am-mattikorkeakoulut sekä ammatillista koulutusta antavia oppilaitoksia ja koulutuskeskuksia. Lisäksi Raumalla toimii Turun yliopiston alainen opettajankoulutuslaitos.

71

Lisäksi alueen järjestökenttä on laaja. Arvion mukaan kaikista Suomessa rekisteröidyis-tä yhdistyksistä sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiä on noin 6 prosenttia. Länsi-Suomen Kaste-alueella toimii Patentti- ja rekisterihallituksen tilaston mukaan (24.4.2012 tilanne) suomen- ja ruotsinkielisiä yhdistyksiä 16 563 kappaletta, joista on sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiä noin tuhat.

Varsinais-Suomen Yrittäjät ry:n ja Satakunnan Yrittäjät ry:n (2012) yhteislausunnossa painotetaan puolestaan sitä, että Kaste-ohjelmassa on palvelujen tuottamisessa ja niiden kehittämisessä on jätetty yksityisen sektorin palvelujen kehittäminen ulkopuolelle tai sitä ei ole erikseen tuotu esille. Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa on varsin hyvin kehittynyt yksityisten palveluntarjoajien verkosto. Yritysnäkökulmasta alueellisten yksityisten palve-luntarjoajien mahdollisuus ja niiden käyttäjien lisääminen tuottavuuden kehittämiseksi pi-täisi ottaa vahvemmin mukaan ohjelmaan ja sen toteutukseen.

Edellä mainittujen toimijoiden kanssa on jossain määrin tehty yhteistyötä ohjelmatasol-la ja/tai hankkeissa. On tarpeellista, että yhteistyötä lisätään ja monipuolistetaan edelleen eri toimijoiden ja kuntien ja kuntayhtymien kesken. Heinämäen (2012) tuoreen väitöksen havainto näyttää todelta siinä mielessä, että valtionhallinnon ohjelmaohjauksen tavoitteet eivät näytä täysin toteutuvan eivätkä välittyvän kuntien toimintaprosesseihin.

1.2 Alueen rakenne

Länsi-Suomi koostuu 49 kunnasta, joiden yhteenlaskettu väkiluku on noin 694 000 asu-kasta, joka on noin 13 % Suomen väkiluvusta (Tilastokeskus 2012). Alueella on kaksi maa-kuntaa, Varsinais-Suomi ja Satakunta.

Satakunta on 21 kunnan maakunta, jossa asukkaita on reilut 226 000. Kunnat ovat erilaisia niin rakenteeltaan, identiteetiltään kuin luonnolliselta sijainniltaan. Satakunta ja-kautuu Rauman, Porin ja Pohjois-Satakunnan seutukuntaan.

Satakunnan sairaanhoitopiiriin kuuluvat kaikki Satakunnan kunnat lukuun ottamatta Kiikoista, joka kuuluu Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin. Sairaanhoitopiirin sairaaloista kes-kussairaala sijaitsee Porissa sekä psykiatrinen ja kuntoutussairaala Harjavallassa. Erityis-huollon päätoimipiste on Ulvilassa. Useiden erikoisalojen palveluja tuottava Rauman alue-sairaala siirtyi suurilta osin sairaanhoitopiiriltä Rauman kaupungin toiminnaksi 1.1.2012. Alueella on kuusi sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistoiminta-aluetta.

Satakunnan väestökehitys on ollut vähenevä. Erityisesti väestömäärä on vähentynyt Pohjois-Satakunnassa. Väestökehityksen ennustetaan jatkavan laskuaan Satakunnassa. Me-diaani-ikä (= keskimmäinen asukasluku) vuonna 2025 Satakunnassa on maan keskiarvoa. Korkeimmat mediaani-iät eli 56 vuotta ovat Laviassa, Merikarvialla ja Siikaisissa. Huolto-suhteen ennustetaan olevan vuonna 2030 alle 90 kahdeksassa kunnassa. Satakunnan kun-nissa lapsia syntyy alle 50 lasta vuodessa yhdessätoista kunnassa. Yli 75 -vuotiaiden osuus kasvaa kaikissa Satakunnan kunnissa. (Valtiovarainministeriö 2011, 69–73)

Varsinais-Suomi koostuu 28 kunnasta, joissa on asukkaita reilut 467 000. Kunnista kol-me (Turku, Parainen ja Kemiönsaari) on kaksikielisiä. Alueen asukkaista suomenkielisiä on noin 418 000, ruotsinkielisiä noin 27 000 ja muunkielisiä 22 000. Varsinais-Suomi on asukasluvultaan ja pinta-alaltaan pienten kuntien maakunta. Vain neljä kuntaa on asukas-määrältään yli 20 000 asukkaan kokoisia. Nämä kunnat ovat Turku, Salo, Kaarina ja Raisio. Alue muodostuu viidestä seutukunnasta: Loimaan, Turun, Turunmaan, Vakka-Suomen ja Salon seutukunnista.

Erikoissairaanhoitonsa toteuttamista varten Varsinais-Suomen kunnat kuuluvat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin. Se tarjoaa erikoissairaanhoidon palveluja yliopistollisessa keskus-sairaalassa Turussa, sekä neljässä aluesairaalassa, Loimaalla, Salossa, Uudessakaupungissa sekä Turussa. Maakunnassa on perustettu, perusteilla tai selvityksen alla seitsemän yhteistoimin-ta-aluetta. Lisäksi on pieniä kuntia, jotka eivät ole mukana yhteistoiminta-alueissa.

72

Varsinais-Suomen väestökehityksen kasvu perustuu muuttoliikkeeseen. Turun ja sen ympäryskuntien mediaani-ikä on alhainen. Vuonna 2030 maan kahteen parhaimpaan huoltosuhdetta kuvaavaan viidennekseen kuuluu Varsinais-Suomen kunnista 21 kuntaa. Huoltosuhde heikkenee eniten Taivassalossa, Uudessakaupungissa, Kustavissa ja Somerolla. Huoltosuhteen heikkeneminen johtuu erityisesti vanhusväestön kasvusta ja aiheuttaa kun-nille palvelu- ja taloushaasteita.

Yhdeksässä maakunnan kunnassa syntyi keskimäärin alle 50 lasta vuosina 2008–2010, eikä tilanne ole näissä kunnissa parantumassa. Vuonna 2030 yli 75 -vuotiaiden osuus asuk-kaista on yli 20 prosenttia kuudessa kunnassa, ja kaikkialla yli 75 -vuotiaiden osuus kasvaa merkittävästi. (Valtiovarainministeriö 2011, 45–51)

2 LÄNSI-SUOMEN SOSIAALI- JA TERVEYDENhUOLLON KEhITTÄMISTYöN LINJAUKSET, PAINOPISTEET JA TOIMENPITEET VUOSILLE 2012–2015STM:n syksyllä 2011 teettämän kansalaiskyselyn mukaan hyvinvointia uhkaavista asioista mielenterveysongelmat, työttömyys ja alkoholin liikakäyttö kaipaavat osallistujien mielestä eniten korjaamista. Hyvinvointia lisäävistä keinoista eniten puhutaan toimivista sosiaali- ja terveyspalveluista sekä työnteosta. Tärkeimmiksi keinoiksi hyvinvoinnin lisäämiseen arvi-oidaan työnteko ja ongelmien ennaltaehkäisy. Julkisissa palveluissa eniten parannettavaa koetaan olevan terveyskeskus- ja mielenterveyspalveluissa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2011) Nämä tarpeet ovat olemassa myös Länsi-Suomen alueella.

Ikäkaarimallin mukaisesti kohderyhmiä tarkasteltaessa korostetaan huomion kiinnittä-mistä nuoriin ja nuoriin aikuisiin sekä vanhusväestöön. Ikäryhmien sisällä tulisi kiinnittää huomiota ongelmien kasaantumiseen eli ns. moniongelmaisuuteen sekä päihde- ja mie-lenterveysongelmiin. Tällöin tarkoitetaan mm. koulutuksesta ja työelämästä syrjäytyneitä nuoria sekä kasvavissa määrin myös vanhusväestöä. Lastensuojelu on kestoteema alueella, mutta väestörakenteen kehitys pakottaa kiinnittämään etenevässä määrin huomiota myös vanhusväestöön ja heidän palveluihinsa, joiden puitteissa aktivoiminen omaan kulttuuri-seen osallistumiseen on koettu merkittäväksi. Yksinäisyys korostuu ongelmia aiheuttavana tekijänä.

Palvelurakenteiden eheyttä ja vaikuttavia toimintamalleja perätään voimakkaasti. Tätä rakenteellista puolta tukee myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteiden ja toi-mivien käytäntöjen kehittäminen nykyistä vaikuttavimmiksi. Tämän osana korostetaan ennakoivien menetelmien, kuten omaehtoisen kulttuurisen tekemisen, laajempaa käyt-töönottoa osana palvelujen järjestämistä ja tuotantoa. Ehyiden palvelurakenteiden muodos-taminen puolestaan edellyttää mahdollisuutta ajantasaiseen tietoon ja sen hyödyntämiseen osana johtamista ja työntekoa. Tämän vuoksi tieto ja tietojärjestelmät nähdään merkittävä-nä tukitoimintona rakenteiden uusimiselle ja muutoksen johtamiselle.

Edellisellä Kaste-ohjelmakaudella tehdyn työn perusteella Länsi-Suomen alueellinen johtoryhmä nostaa esille viisi läpileikkaavaa teemaa, joita tulisi edistää kehittämistyössä. Näitä ovat asiakaslähtöisyys, monitoimijaisuus, proaktiivisuus, kustannustehokkuus ja vai-kuttavuus.

Asiakaslähtöisyys tarvitsee vahvaa uutta näkökulmaa sosiaali- ja terveyspalveluiden to-teutukseen. Tärkeää on löytää tasapaino asiakkaan tarpeiden ja palvelumahdollisuuksien välillä. Tämä edellyttää asiakastason, organisaatiotason ja niiden keskinäisen kohtaamisen ymmärryksen lisäämistä. Asiakaslähtöisyydellä tarkoitetaan siis ennen kaikkea asiakkaan omista tarpeista ja lähtökohdista tapahtuvaa mahdollisuutta osallistua aktiivisesti palvelu-käytäntöihin sekä niiden suunnitteluun ja kehittämiseen.

73

Monitoimijaisuus on tullut vahvasti esille toimeenpanosuunnitelman valmisteluvaihees-sa tämän Kaste-ohjelman kehittämiskohteena. Monitoimijaisuus liittyy palveluiden järjes-tämisessä eri tuotantotapojen monipuolistumiseen; julkisen rinnalla yksityisiä palveluita, sekä järjestölähtöistä toimintaa palveluiden käyttäjien valinnanvapauden toteutumisen tu-kemiseksi. Monitoimijaisuuden yhteydessä tarkastellaan hyvinvointia ja terveyttä laajasti, jolloin esimerkiksi kulttuurin rooli osana hyvinvoinnin muodostumista huomioidaan pal-velutuotannossa.

Proaktiivinen tapa ajatella ja toimia varmistaa valmistautumista tulevaisuuteen. Tätä voidaan tukea monitoimijaisuuden pohjalta rakentuvan tiedon tuotantoa kehittämällä sekä tietoa strategisesti ja systemaattisesti hyödyntämällä. Keskeistä on kehittää ennakoivia toi-mintatapoja ja rakenteita väestön, asiakasryhmien ja yksilöiden terveystiedon käsittelyyn ja välittämiseen.

Kustannustehokkuus tuo mukaan ajatuksen siitä, että rajallisilla resursseilla pyritään tekemään mahdollisimman oikeita asioita.

Vaikuttavuutta ja sen määrittelyä tulee edellyttää myös kehittämistyöltä. Palveluiden tulee olla vaikuttavia, tuottaen viime kädessä sekä yksilön että yhteisön kannalta hyvin-vointivaikutuksia.

2.1 Osaohjelmien suhde toisiinsa

Alueellinen johtoryhmä näkee Kaste-ohjelman kuuden osaohjelman linkittyvän toisiinsa toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Osaohjelmien voidaan nähdä muodostavan keskenään matriisin, jossa horisontaalisesti tarkastellaan ”kohderyhmäosaohjelmia” I–III ja vertikaa-lisesti ”rakenne- ja tukitoiminto-osaohjelmia” IV–VI (kuvio 1). Sen sisällä eri risteämiä painottamalla voidaan kehittää haluttuja kokonaisuuksia.

Kuvio 1. Kaste-ohjelman osaohjelmien painotus Länsi-Suomessa

Osaohjelmat IV (Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan) ja VI (Johtamisella tue-taan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia) ovat kokonaisuuden kivijalat, joiden tulee olla kunnossa, jotta huomiota voidaan kiinnittää tehokkaasti ns. kohderyhmäosaoh-jelmiin I (Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen paranne-

74

taan), II (Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelu-uudistusta jatketaan) ja III (Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaan). Osaohjelman V (Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi) nähdään olevan alisteinen osaohjelmille IV ja VI.

Asiakaslähtöisten ja taloudellisesti kestävien sosiaali- ja terveyspalvelujen varmistami-nen vaatii merkittäviä rakenteellisia ja toiminnallisia uudistuksia. Haasteena on mm. va-javainen yhteistyö palvelujärjestelmän eri osien ja tasojen välillä, joissa myös kulttuuri-, sosiaali- ja terveystoimen välinen yhteistyö on tärkeää. Henkilöstön saatavuus ja pysyvyys ovat keskeinen edellytys hyvälle toiminnalle. Johtamisen yhtenä haasteena on vastata mm. muutos- ja tiedolla johtamisen keinoin näihin tarpeisiin.

Toimintaa ohjaava tietoperusta koostuu tutkimustiedosta, sekä väestöä, asiakkaita, hen-kilöstöä ja toimintaa koskevasta muusta saatavilla olevasta toimintatiedosta. Tämä tieto tulisi saada riittävän kattavana ja helposti ilman erillisjärjestelyjä toiminnan suunnittelun tueksi. Näin varmistetaan mahdollisimman hyvä perusta sille, että rakenteiden ja toimin-nan suunnittelu vastaa entistä paremmin taloudellinen kestävyys huomioiden kansalaisten tarpeisiin.

Ihmisten moninaiset elämäntilanteet ja terveysvoimavarat tulee ottaa huomioon kehit-tämistoimia suunniteltaessa. Kieli- ja kulttuurivähemmistöjä edustavien sekä vammaisten ihmisten osallistumisella kehittämistyön suunnitteluun huomioidaan näitä väestöryhmiä koskevia erityistarpeita hyvinvoinnin edistämisessä sekä palveluiden ja osaamisen kehittä-misessä.

2.2 Länsi-Suomen painopistevalinnat osaohjelmittain

Kaste-ohjelman osaohjelmien sisältä Länsi-Suomen alueellinen johtoryhmä on valinnut seuraavat kokonaisuudet keskeisiksi sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen kohteiksi alueella vuosina 2012–2015:

I Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaanErityisesti ensimmäisen osaohjelman haasteet nähdään ”ilkeinä ongelmina”, jotka vaativat kokonaisuuden tarkastelemista ja toimenpiteitä yli sektorirajojen. Valittujen toimenpitei-den odotetaan vaikuttavan positiivisesti hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumiseen alu-eella ja vähentävän syrjäytymiskehitystä.

Uudistetaan aikuissosiaalityön ja sosiaalisen kuntoutuksen menetelmiä ja palveluoh- -jausta. Hyödynnetään työtapana rakenteellista sosiaalityötä, jossa vaikuttavuus ko-rostuu. Erityispainotuksena ovat mm. nuoret aikuiset, työttömien terveydenhuolto ja aikuissosiaalityön kokonaisuus. Kieli- ja kulttuurivähemmistöjen erityistarpeet otetaan huomioon palvelujen ja työ- -menetelmien kehittämistyössä.Päihde- ja mielenterveyspalvelujen osalta kehitetään matalan kynnyksen ja yhde- -noven periaatteella toimivia sekä jalkautuvia palveluja. Päihde- ja mielenterveyspal-velujen uusimisen lähtökohtana nähdään psykososiaalisen kuntoutuksen kokonai-suus, johon kuuluvat myös esim. asumis- ja kulttuuripalvelut, päivä- ja työtoiminta ja muut palvelut ja tukitoimet.Kuntien ja järjestöjen yhteistyötä tiivistetään ennakoivassa palvelutuotannon suun- -nittelussa ja toteutuksessa riskiryhmien terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kehittämistyössä hyödynnetään kokemusasiantuntijuutta luomalla mahdollisuuksia -asiakkaiden osallistumiselle kehittämistyöhön.

75

Levitetään ja hyödynnetään aiemmin Länsi-Suomessa ja muilla Kaste-alueilla teh- -dyn aikuissosiaalityön sekä päihde- ja mielenterveystyön tuloksia ja hyväksi havait-tuja toimintatapoja, kuten kuntoutuksen asiakastyöryhmien laajaa hyödyntämistä, sekä jatketaan pitkäaikaisasunnottomuusohjelman mukaisia tuetun asumisen toi-menpiteitä.

II Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelu-uudistusta jatketaanLasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden osalta toiminnan kohteena ovat kasvu- ja kehitysympäristöt. Keinoina ovat varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevän perhekes-kusmaisen toimintatavan laajentaminen kunnissa sekä lastensuojelun sijaishuollon laitos-painotteisuuden vähentäminen.

Perhekeskustoimintaa kehitetään ja laajennetaan perheiden, kuntien, järjestöjen ja -muiden toimijoiden moniammatillisena yhteistyönä alueellisesti. Tuetaan lasta ja nuorta heidän omissa kasvuympäristöissään. Asiakaskeskeisessä ajattelutavassa ko-rostetaan palvelutuotantotapojen muuttamisen lisäksi myös asiakkaan omaa osal-listumista.Vahvistetaan oppilas- ja opiskelijahuollon näkökulmaa sekä opinto-ohjausta tarkaste- -lemalla palvelukokonaisuutta yli sektorirajojen, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulujen kesken lastenneuvolaa unohtamatta. Kokonaisuuden osana huomioidaan liikunta, nuoriso, taide- ja kulttuuripalvelut sekä kolmannen sektorin osaaminen.Käännetään lastensuojelun painopistettä ehkäisevän ja varhaisen tuen suuntaan -huostaanottojen vähentämiseksi mm. lisäämällä viranomaisten välistä asiakasläh-töistä yhteistyötä sekä panostamalla lastensuojelun rakenteelliseen kehittämiseen ja vaikutusten tutkimiseen.Levitetään Remontti-hankkeen hyviä käytäntöjä. -

III Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaanIkäihmisten palveluiden uudistamisessa tulee aidosti kuunnella asiakasta ja hänen omaisi-aan osana palvelusuunnittelua. Kokonaisuuteen liittyen perätään vastuuhenkilöitä kunkin asiakkaan palvelukokonaisuudelle, jotta tukea tarvitseva ikäihminen läheisineen eivät häviä palveluverkkoon.

Ikäihmisten osalta tuetaan ikääntyneiden kotona tai kodinomaisessa ympäristössä -asumista. Avohoidon palvelumallien ja -käytäntöjen myötä tavoitellaan ikääntynei-den itsenäistä ja tuettua suoriutumista ja elämistä mahdollisimman toimintakykyi-senä. Ikääntyvien omaehtoinen kulttuuritoiminta on tässä yhteydessä merkittävä tekijä. Kuntouttavien tukitoimenpiteiden tulee toimia saumattomasti.Tehostetaan palvelukokonaisuuksien ja palveluketjujen koordinaatiota ja sujuvuut- -ta. Tuetaan laatusuositusten ja kuntien ikästrategioiden mukaista toimintaa ja kehi-tetään palvelujen sisältöä ja lisätään ammattilaisten gerontologista osaamista. Am-mattilaisten geriatrista ja gerontologista koulutusta vahvistetaan, psykogeriatrista osaamista jalkautetaan kuntiin ja konsultaatiokäytäntöjä kehitetään.Luodaan järjestöjen kanssa monimuotoisia vertaistuen rakenteita, kuten toiminnal- -lisia ryhmiä yksinäisyyden lievittämiseksi. Kotihoitoa uudistetaan asiakaslähtöisesti siten, että palvelukonseptien luomisessa hyödynnetään asukkaita, järjestöjä, yrityk-siä, kuntien kotihoitoa ja uutta teknologiaa.

76

IV Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaanPalvelurakenne halutaan uusia nykyistä asiakaskeskeisemmäksi. Toimijat tuodaan nykyistä tehokkaammin asiakkaan ympärille, muotoilemalla palveluja sekä painottamalla ja yhdis-tämällä ennaltaehkäisy nykyistä tiiviimmin palvelurakenteen osaksi. Tällä tavoitellaan pa-rempaa palvelujen saatavuutta, saavutettavuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

Edistetään innovatiivisten käytäntöjen ja tuotantotapojen käyttöönottoa laajapoh- -jaisessa kehittämisyhteistyössä yksityisen, kolmannen ja julkisen sektorin kesken esimerkiksi palvelumuotoilun ja sähköisen asioinnin osalta. Palvelurakennetta uu-distetaan, jotta peruspalveluita saadaan vahvistettua. Vahvistetaan lähipalveluja ja hyödynnetään nykyistä laajemmin uuden etäteknologian mahdollisuudet osana pal-velutuotantoa.Kehitetään uusia asiakaslähtöisiä hoito-, kuntoutus- ja palvelukokonaisuuksia otta- -malla kunnissa ja kuntayhtymissä käyttöön asiakasraateja, vertais- ja kokemusasian-tuntijuutta osaksi palveluiden suunnittelua, testaamista ja käyttöönottoa. Edistetään hoito- ja palvelusuunnitelmien tekemistä ja hyödyntämistä sekä otetaan -käyttöön omahoitoa tukevia menetelmiä ja toimintamalleja. Rakennetaan kuntien ja järjestöjen välistä yhteistyötä pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.Parannetaan palvelujen saatavuutta ja lyhennetään jonoja jalkauttamalla Toimiva -terveyskeskus -kokonaisuutta ja esimerkiksi sen osana Hyvä vastaanotto -mallin mukaista toimintaa.Edistetään terveyttä ja hyvinvointia vahvistamalla poikkihallinnollisia rakenteita ja -menettelytapoja. Vahvistetaan perusterveydenhuoltoa ja saadaan palvelut lähem-mäksi asiakasta tuomalla erikoistason osaamista ja palveluja terveyskeskuksiin ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tarjoaviin yksiköihin.

V Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksiTiedontuotanto ja teknologiset ratkaisut painopiste liittyy tiiviisti muilla painopistealueilla tehtävään kehittämistyöhön. Sähköisen asioinnin rooli nähdään kasvavana, ja osin yksilön omaa terveyttä ja hyvinvointia tukevana. Vaikuttavien toimintamallien pohjana sähköisen asioinnin arkkitehtuurille nähdään yhtenäinen asiakas- tai potilastietojärjestelmä. Lisätään ihmisten hyvinvointia ja terveyttä koskevan tiedon ja sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan tiedon kansallista, alueellista ja paikallista hyödyntämistä palvelujen johtamisessa, kehit-tämisessä, valvonnassa ja tutkimuksessa. Tavoitteena on toiminta- ja talouslukujen auto-maattinen tietojen yhdistäminen niin, että asiakkaiden tietojen ja toiminnan kustannusten seuranta tukee selkeämmin tiedolla johtamista.

Pitkän tähtäimen tavoitteena on yhtenäinen asiakas- / potilastietojärjestelmä, joka -vastaa sekä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon että sosiaalitoimen tarpei-siin koko sairaanhoitopiirin tai jopa ERVA-alueella.Mahdollistetaan sähköinen asiointi eri muodoissaan kunnissa nykyistä laajemmin. -Otetaan kunnissa laajasti käyttöön johtamista tukeva sähköinen hyvinvointikerto- -mus sekä kehitetään hyvinvoinnin seurannan ja ennakoinnin käytäntöjä. Luodaan maakunnallisen tason laatukriteerit, minimitason palvelukriteerit, jotta -valinnanvapauden myötä asiakkaan tekemä valinta voi perustua vertailtavaan tie-toon. Tuetaan laatumäärittelyä ja prosessien kehittämistä uusien organisaation eri tasojen poikkihallinnollisessa työssä.

77

VI Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointiaAlueella ja valtakunnassa on meneillään useita rakenneuudistukseen liittyviä prosesseja. Näiden uudistusten implementointiin liittyvä tieto- ja muutosjohtaminen ovat keskeisiä painopisteistä. Johtamisen kehittäminen ja osaamisen vahvistaminen on tarpeellista stra-tegisella, prosessien ja lähiesimiestyön tasoilla. Tavoitteena on johtamista kehittämällä parantaa palveluiden vaikuttavuutta ja saatavuutta sekä edistää henkilöstön osallisuutta ja työhyvinvointia uudistuvissa toimintaympäristöissä. Muutos tapahtuu monella tasolla, mutta käytännössä sitä johdetaan lähiesimiestyönä.

Johtaminen ja työhyvinvointi nähdään koko kuntayhteisön liittyvänä asiana. Työhy- -vinvointi ja siihen liittyvä ymmärrys halutaan ulottaa alueella eri organisaatioiden toiminnan kaikille tahoille.Muutoksen saavuttaminen edellyttää uudenlaista johtamista ja osaamista, jota vah- -vistetaan käynnistämällä korkeatasoinen alueellinen sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen valmennusohjelma yhteistyössä alueen toimijoiden kesken.Osaavan ja riittävän työvoiman sekä sosiaali- ja terveydenhuollon vetovoimaisuuden -varmistamisesta huolehditaan johtamisosaamisen vahvistamisen lisäksi mm. kirkas-tamalla työtehtäviä ja niiden suhdetta kokonaisuuteen. Tavoitteena on vaikuttaa työn kiinnostavuuteen, työhyvinvointiin, osaamisen uudistamiseen, vahvistamiseen ja työurien jatkamiseen.

3 VIESTINTÄLänsi-Suomen alueen viestinnän tarkoitus on edistää Kaste-ohjelman tavoitteiden saavut-tamista. Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelman kansallinen viestintäsuunnitelma on alueellisen viestintäsuunnitelman pohjana. Länsi-Suomen alueelle luodaan oma viestin-täsuunnitelma.

4 SEURANTA JA ARVIOINTIToiminnan seuranta ja arviointi tapahtuu puolivuosittain alueellisen johtoryhmän toimesta. Seurannassa on oleellista saada näkyviin myös muu kuin hankemuotoinen alueella tehtävä työ, tässä alueellisen johtoryhmän jäsenet, hankkeiden henkilöstö ja Kaste-ohjelman ulkoi-sen arvioijan tekemä työ ovat avainasemassa. Hanketyötä seurataan rahoittajan antaman ohjeistuksen mukaisesti, ja toiminnan etenemistä esitellään hankkeiden ohjausryhmien li-säksi kerran vuodessa myös alueelliselle johtoryhmälle.

Muuta alueella tapahtuvaa Kaste-ohjelman tavoitteita edistävää toimintaa seurataan Kaste-ohjelman omilla mittareilla. Kaste-indikaattorien mukaista alueellista tilastotie-toa toiminnan arvioinnin tueksi tuotetaan, kun THL ja STM sopivat työnjaosta. Osaa toimenpiteitä voidaan seurata ja arvioida myös muodossa “on toteutunut, ei ole toteu-tunut”.

Aluejohtoryhmä arvioi sisäisesti omaa toimintaansa säännöllisesti sekä toiminnallisten kuin taloudellisten tavoitteiden toteutumisen näkökulmista. Seurannan perusteella on mahdollista täsmentää alueellisia tavoitteita sekä tarkistaa toimenpiteitä ja käytäntöjä.

78

Lähteet

Sosiaali- ja terveysministeriö, 2011. Kansalaiskysely: Terveyskeskus- ja mielenter-1) veys palveluissa eniten parannettavaa. http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1572052 Tilastokeskus, 2012. Ennakkoväkiluku alueittain, helmikuu 2012. 2) http://www.stat.fi/til/vamuu/index.html Valtiovarainministeriö, 2011: Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne, OSA II Alueelli-3) nen tarkastelu. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120206Elinvo/name.jsp Varsinais-Suomen Yrittäjät ry ja Satakunnan Yrittäjät ry, 2012. Lausunto. Sosiaali- ja 4) terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman 2012 - 2015 (Kaste) alueelliset ke-hittämistarpeet.

Keskeisiä kehittämisen kohteita ja toimenpiteitä koottaessa on hyödynnetty seuraavien keskustelujen, kokousten ja tapaamisten aineistoja:

Alueellisen johtoryhmän kokous 3.5.2012• Alueelliset toimeenpanosuunnitelman laatimisen työpajat 3.4. ja 24.4.2012• Alueellisen johtoryhmän jäsenten lähettämät kommentit• Länsi-Suomen Kaste-hankkeiden projektipäälliköiden kommentit• Satakunnan hankevalmisteluiden aluekierrokset ja kokoukset•

Rauman kaupunki 11.4.2012 -Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymä ja Kankaanpään kau- -punki, Kankaanpää 11.4.2012Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymän kunnat ja Eura, Kokemäki -16.4.2012Huittinen, Säkylä ja Köyliö, Huittinen 16.4.2012 -

Muiden hankevalmisteluiden kokoukset• Järjestötapaamiset yhdessä Sosten (entinen STKL) ja RAY:n kanssa•

Turku, 7.11.2011 -Pori, 24.11.2011 -

Varsinais-Suomen terveydenhuoltolain järjestämissuunnitelman aluekierrokset• Loimaan seutu, Loimaa 2.4.2012 -Turun seudun läntiset kunnat, Raisio 10.4.2012 -Salon seutu, Salo 16.4.2012 -Vakka-Suomi, Uusikaupunki 18.4.2012 -Turun seudun itäiset kunnat, Kaarina 27.4.2012 -

Muiden Kaste-alueiden toimeenpanoluonnokset•

79

VÄLI-SUOMEN ALUEELLINEN TOIMEENPANOSUUNNITELMA

1 TAUSTA JA TARKOITUSSosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (Kaste) päätavoitteet ovat hy-vinvointi- ja terveyserojen kaventuminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja palveluiden järjestäminen asiakaslähtöisesti. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu val-takunnallinen toimeenpanosuunnitelma sekä viisi alueellista toimeenpanosuunnitelmaa.

Väli-Suomen alueellinen toimeenpanosuunnitelman taustalla on tavoite hyvinvointi-kunnasta, jonka alueellinen johtoryhmä tiivisti jo ensimmäisellä Kaste-ohjelmakaudella:

Hyvinvointikunnassa ihmiset voivat asua, työskennellä ja elää turvallisesti ja heillä on koko elämänsä ajan saatavilla kohtuullisessa ajassa tarpeelliset palvelut ja tuki, jotka tuottaa ammattitaitoinen, osaava ja työssään viihtyvä henkilöstö. Hyvinvointipalvelu-jen rinnalla kansalaisyhteiskunnassa korostuu omais- ja lähiverkostojen merkitys.

Tällä ohjelmakaudella tuloksellisuus ja sen osana vaikuttavuuden parantaminen on keski-össä Väli-Suomen alueella. Alueellisessa toimeenpanosuunnitelmassa kuvataan niitä pai-nopisteitä ja toimenpiteitä, joihin alueella on erityisesti tarpeen kohdistaa kehittämistyötä. Suunnitelmassa esitettävillä toimenpiteillä on tarkoitus vastata alueellisiin, mutta myös Kaste-ohjelman ja kansallisen toimeenpanosuunnitelman odotuksiin sosiaali- ja terveyden-huollon kehittämiseksi.

Väli-Suomessa kehittämisen avainsanat ovat osallisuus, tuottavuus ja johtaminen.

2 VÄLI-SUOMEN ALUEKaste-ohjelman Väli-Suomen alueeseen kuuluu viisi maakuntaa: Päijät-Häme, Kanta-Hä-me, Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa. Niissä oli vuoden 2011 lopussa yhteensä 1 241 779 asukasta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen pysyviä rakenteita Väli-Suomen alueella ovat alueen kuntien, kuntayhtymien ja alan oppilaitosten lisäksi sosiaalialan osaamiskeskukset Verso, Pikassos, SONet BOTNIA sekä ruotsinkielinen FSKC. Erikoissairaanhoidon (yli-opistollinen keskussairaala ja viisi sairaanhoitopiiriä) kehittämistoiminnan tueksi alueen viidessä sairaanhoitopiirissä toimii tai on käynnistymässä perusterveydenhuollon yksikkö. Alueella toimii kaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alueyksikköä (Tampere ja Vaasa), kaksi aluehallintoviraston yksikköä (Tampere ja Vaasa) sekä Työterveyslaitoksen alueyk-sikkö Tampereella. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat merkittävä asiantuntija-, palvelun-tuottaja- ja kehittäjävoimavara alueella.

Väli-Suomen alueella väestön määrän ennustetaan kasvavan Kanta-Hämeessä, Pirkan-maalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Päijät-Hämeen ja Pirkanmaan kunnat jakaan-tuvat väestökehitystietojen perusteella toisaalta selkeästi kasvaviin ja toisaalta väestöään menettäviin kuntiin. Muuttoliike suuntautuu kohti keskuskaupunkeja ja niiden ympäris-tökuntia. Se näkyy toisaalta koulutuspaikkakunnilla positiivisena opiskeluvaiheessa olevi-en nuorten määränä, mutta toisaalta myös nuorisotyöttömyyden kasautumisena tällaisille paikkakunnille.

80

Kaikissa Väli-Suomen maakunnissa on havaittavissa väestönkehityksessä samansuun-tainen kehitys: alle 18-vuotiaiden ja työikäisten määrä on loivassa laskusuunnassa ja yli 65-vuotiaiden määrä on kasvamassa. Kehitys on koko maassa samansuuntaista kuin Väli-Suomessa. (Lähde: Sotkanet).

Kaikissa maakunnissa on kuntia, joissa vanhusten määrä suhteessa työikäisten määrään kasvaa voimakkaasti. Väestön vanheneminen ja muutokset huoltosuhteessa sekä pitkät etäisyydet tuovat merkittäviä palveluiden uudistamis- ja kehittämistarpeita. Kuntalaiset tarvitsevat ennalta ehkäiseviä vahvoja peruspalveluita, helposti saavutettavia lähipalveluita sekä tarvittaessa erikoispalveluita iästä ja asuinpaikasta riippumatta.

Taulukko 1. Tietoja Väli-Suomen maakuntien väestöstä vuonna 2011

0-18-vuotiaita, % väestöstä

Työttömiä, % 18-24-vuo-tiaasta työvoi-masta v. 2010

Pitkäaikais-työttömiä, % työttömistä v. 2010

Yli 75-vuotiaita, % väestöstä

Yli 80 -vuotiaita, % väestöstä

Ulkomaan kansalaisia, % väestöstä

Päijät-Häme 20,2 16,6 24,1 8,9 5,2 2,6

Kanta-Häme 21,4 14,4 22,4 9,2 5,6 1,9

Pirkanmaa 20,9 15,7 23,9 8,3 5,0 2,5

Etelä-Pohjanmaa

22,3 12,9 17,5 10,0 6,1 1,2

Pohjanmaa 22,3 8,9 16,2 9,5 5,9 4,2

Päijät-häme

Päijät-Hämeen maakunta koostuu 11 kunnasta, joissa oli yhteensä 202 236 asukasta vuon-na 2011. Tämä on noin 3,7 prosenttia koko Suomen väkiluvusta. Eniten asukkaita on Lah-dessa, jossa on 102 308 asukasta. Alle viiden tuhannen asukkaan kuntia maakunnassa on viisi. Kaikki Päijät-Hämeen kunnat kuuluvat Lahden seutukuntaan.

Kuntien välinen yhteistoiminta Päijät-Hämeessä kattaa useilla sektoreilla lähes kaik-ki maakunnan kunnat. Tästä merkittävästi poikkeaa ainoastaan sosiaali- ja terveyden-huolto. Päijät-Hämeessä nykyiset sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueet on muodostettu ilman Lahden ja Heinolan kaupunkeja. Päijät-Hämeen sosiaali- ja tervey-denhuollon yhteistoiminta-alueet ovat Peruspalvelukeskus Oiva-liikelaitos sekä Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyskuntayhtymän (PHSOTEY) ylläpitämä Peruspalvelukeskus Aava-liikelaitos.

PHSOTEY:n toimialat ovat erikoissairaanhoito, sosiaali- ja perusterveydenhuolto sekä ympäristöterveydenhuolto. Yhtymä tuottaa erikoissairaanhoidon palvelut kaikille Päijät-Hämeen kunnille ja lisäksi Iitille, joka kuuluu Kymenlaaksoon sekä Pukkilalle ja Myrskyläl-le, jotka kuuluvat Uusimaahan. PHSOTEY:n peruspalvelukeskus Aava-liikelaitos tuottaa sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelut seitsemän Päijät-Hämeen kunnan lisäksi Iitille, Myrskylälle ja Pukkilalle.

Kehitysvammaisten erityishuolto hoidetaan Eteva-kuntayhtymässä yhdessä Uudenmaan ja Kanta-Hämeen kuntien kanssa.

81

Kanta-häme

Kanta-Hämeen maakunta koostuu 11 kunnasta, joissa oli yhteensä 175 230 asukasta vuon-na 2011. Tämä on noin 3,2 prosenttia koko Suomen väkiluvusta. Asukasluvultaan maakun-nan suurin kunta on Hämeenlinna, jossa on 67 270 asukasta. Hämeenlinnan seudulla on tehty suuri kuntaliitos vuonna 2009. Kanta-Hämeen kunnat kuuluvat kolmeen eri seutu-kuntaan.

Kaikki maakunnan kunnat kuuluvat Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiriin. Kehitysvam-maisten erityishuolto hoidetaan Eteva-kuntayhtymässä yhdessä Uudenmaan ja Päijät-Hä-meen kuntien kanssa.

Pirkanmaa

Pirkanmaan maakunta koostuu 22 kunnasta, joissa on asukkaita yhteensä 491 472 (v. 2011). Tämä on noin 9,1 prosenttia koko Suomen väkiluvusta. Maakunnan suurin kunta on Tampere 215 168 asukkaalla. Pirkanmaalla on tehty useita kuntaliitoksia 2000-luvulla. Pirkanmaan kunnat muodostavat viisi seutukuntaa, joilla tuotetaan myös sosiaali- ja terve-ydenhuollon palveluita. Tampereen kaupunki tuottaa palveluita myös muille Pirkanmaan kunnille.

Pirkanmaan kunnat kuuluvat Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin. Kehitysvammaisten avo-huolto on sosiaalihuollon kuntayhtymän purkamisen jälkeen siirretty kuntien tehtäväksi.

Etelä-Pohjanmaa

Etelä-Pohjanmaan maakunta koostuu 19 kunnasta, joissa oli vuoden 2011 tilaston mukaan 193 735 yhteensä asukasta.Tämä on 3,6 % koko maan väestöstä. Maakunnan suurin kunta on Seinäjoki, jossa asukkaita on 58 703. Maakunnassa on tehty neljä kuntaliitosta 2000-luvulla. Alueen kunnat kuuluvat neljään eri seutukuntaan. Seinäjoen kaupunki ja Isonky-rön kunta ovat muodostaneet perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen maakuntarajan yli.

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri tuottaa erikoissairaanhoidon palvelut Etelä-Pohjan-maan kunnille ja lisäksi Isonkyrön kunnalle, joka kuuluu Pohjanmaan maakuntaan. Isonky-rön perusterveydenhuollon palvelut tuottaa Seinäjoen kaupunki. Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä vastaa Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan kuntien kehitysvammaisten erityis-huollosta.

Pohjanmaa

Pohjanmaan maakunnan 16 kuntaa muodostavat 179 106 asukkaallaan 3,3 % koko maan väestöstä (v. 2011). Maakunnan suurin kaupunki on Vaasa, jossa on 60 398 asukasta. Maa-kunnan keskikuntakoko on hieman yli 11 000 asukasta, kun se koko maassa on alle 16 000 asukasta. Maakunnan pienin kunta on alle 1 500 asukkaan Kaskinen.

Pohjanmaalla toteutettiin 1970-luvulla laajoja kuntaliitoksia. Tämän jälkeen alueella on tehty vain muutamia liitoksia. Alueen kunnat kuuluvat neljään seutukuntaan ja ne ovat muodostaneet viisi yhteistoiminta-aluetta.

Pohjanmaan erityispiirre on kaksikielisyys: maakunnassa on ruotsinkielisiä, suomen-kielisiä ja kaksikielisiä kuntia. Lisäksi maakunnassa on Väli-Suomen maakunnista eniten maahanmuuttajia suhteessa väkilukuun.

Erikoissairaanhoitonsa toteuttamiseksi Pohjanmaan maakunnan kunnat kuuluvat Vaa-san sairaanhoitopiiriin, lukuun ottamatta Isoakyröä, jonka erikoissairaanhoidon tuottaa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja perusterveydenhuollon palvelut Seinäjoen kaupun-ki. Kruunupyyn kunta kuuluu Pohjanmaahan, mutta saa erikoissairaanhoidon palvelut

82

Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä. Vaasan sairaanhoitopiirin väestöpohja on 166 000 asukasta. Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä huolehtii Pohjanmaan suomenkielisten kehitysvammaisten ja Kårkullan kuntayhtymä ruotsinkielisten kehitysvammaisten erityis-huollosta.

3 KASTE VÄLI-SUOMESSAVäli-Suomen alueella on aina kehitetty aktiivisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Edelleen on menossa viisi suurta Kaste-ohjelmakauden 2008–2011 ja alueellisen johtoryhmän pai-nopisteiden mukaista kehittämishanketta, joille on myönnetty valtionavustusta yhteensä 26 miljoonaa euroa. Lisäksi on osallistuttu kahteen muulla alueella hallinnoituun hank-keeseen. Hankkeilla on yhteisiä kosketuspintoja Kaste-ohjelman 2012–2015 osaohjelmien kanssa.

Väli-Suomen Kaste-hankkeissa kehitetään lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluita, mielenterveys- ja päihdepalveluita, ikääntyneiden palveluita ja aikuissosiaalityötä. Peruster-veydenhuoltoa kehitetään tukemalla alueen terveyskeskuksia edistämällä terveyshyötymallin käyttöön ottamista toimintamalliksi pitkäaikaissairaiden potilaiden hoidossa. Alueen toimi-joita on vahvasti mukana myös valtakunnallisessa Vammaispalveluhankkeessa.

Kuvio 1. Väli-Suomen Kaste-kehittämiskohteet ja -hankkeet

Näiden alueiden kehittämistä pidetään edelleen tärkeänä. Kaste-ohjelmakaudella 2008–2011 alkaneen kehittämistyön alueet ja hankkeet ovat

Lasten, nuorten ja perheiden palvelut -(Kasperi ja Kasperi II, www.kasperihanke.fi)Ikääntyneiden palvelut -(Ikäkaste – Äldre-Kaste ja Ikäkaste – Äldre-Kaste II , www.ikakaste.fi)

83

Mielenterveys- ja päihdepalvelut -(Välittäjä 2009, Välittäjä 2013, www.valittajahanke.fi)Perusterveydenhuolto -(Potku – Potilas kuljettajan paikalle ja Potku II , www.potkuhanke.fi)Aikuissosiaalityö -(SOS – Syrjäytyneestä osalliseksi sosiaalityön keinoin, www.sos-hanke.fi)Vammaispalvelut -(Valtakunnallinen Vammaispalveluhanke, www.vammaispalveluhanke.fi).

Uusimpana kehittämiskohteena v. 2012-2015 alueella on hyvinvointirakenteet ja sähköinen hyvinvointikertomus -työkalun käyttöönotto ja kehittäminen Pirkanmaalla osana Pohjois-Suomen alueella hallinnoitavaa Terveempi Pohjois-Suomi2 (TerPS2) -hanketta (www.hy-vinvointikertomus.fi). Lisäksi alueella on kehitetty vetovoimaista terveydenhuoltoa (valta-kunnallinen kehittämishanke VeTe 2009–2011, www.vete.fi).

Alueellisen johtoryhmän päämäärä on, että alueellinen toimeenpanosuunnitelma on osa kuntien strategiatyötä ja että se tukee kuntien hyvinvointijohtamista. Alueella lukuisat toimijat tekevät myös paljon omaehtoista kehittämistyötä, jolle ei ole haettu valtionavustusta Kaste-ohjelmasta, mutta joka edistää ohjelman tavoitteita. Alkaneella toimintakaudella kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyössä tavoitteena on lisätä ihmisten terveyttä ja hyvinvointia sekä asiakas- että väestötasolla. Kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia palveluiden suunnitteluun ja toteuttamiseen on lisättävä. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ei ole vain sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävä, vaan tarvitaan kunnan sisällä poikkitoiminnallista yhteistyötä sekä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.

THL:n asiantuntijatuella edistetään Kaste-ohjelman toimeenpanoa Väli-Suomessa. STM:n ja THL:n valmistelema kansallinen toimeenpanosuunnitelma tukee alueellista toi-meenpanosuunnitelmaa. THL tarjoaa asiantuntijatukea osaohjelmittain ja teema-alueittain (esim. mielenterveys- ja päihdeasiat ja Mieli-suunnitelma). THL:n arviointituen asiantun-tijaryhmä tukee Kaste-ohjelman mukaisten hankkeiden arviointia yhdessä osaohjelmien vastuuhenkilöiden ja Innokylän oppimisverkostojen (www.innokylä.fi) kanssa. THL:ssä Kaste-ohjelman mukaisia toimia koordinoi Kaste-ohjelmapäällikkö.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt tekevät Väli-Suomessa merkittävää kehittämistyötä. Raha-automaattiyhdistys (Ray) on myöntänyt vuonna 2012 alueella toimiville järjestöille ja yhdistyksille yleisavustuksia, toiminta-avustuksia, projektiavustuksia ja investointiavus-tuksia, joiden yhteenlaskettu määrä on 21,8 miljoonaa euroa.

Edellisen toimintakauden aikana on tiivistetty yhteistyötä kuntien/kuntayhtymien ja järjestöjen välillä. Hankkeiden tuella on pyritty etsimään ja saamaan järjestötoimijoita mukaan kehittämistyöhön paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. On tarpeellista, että kuntien ja järjestöjen yhteistyötä lisätään ja monipuolistetaan edelleen toimeenpanon suunnittelussa ja toteuttamisessa, hankkeiden valmistelussa sekä kehittämistoiminnan ar-vioinnissa. Tämä edellyttää järjestölähtöisen työn ja asiantuntemuksen tuntemista ja tun-nistamista mm. yhteisten koulutusten kautta. Järjestöjen asiantuntijuus nostetaan esille ja määritellään konkreettisesti alueen Kaste-hankkeiden toimeenpanossa.

Tärkeää on myös kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työhyvinvointia. Työn kuormittavuus kasvaa, kun ikääntyneiden määrä väestöstä kasvaa ja monet sairaudet ovat entistä pitkäaikaisempia. Myös mielenterveys-, päihde- ja muiden riippuvuusongelmi-en lisääntyminen aiheuttaa tarvetta uusien palvelumuotojen ja työmenetelmien kehittämi-seen.

84

4 VÄLI-SUOMEN SOSIAALI- JA TERVEYDENhUOLLON KEhITTÄMISTYöN NYKYISET PAINOPISTEETVäli-Suomessa edistetään sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä Kaste-ohjelman osa-ohjelmien pohjalta. Nykyisissä hankkeissa kehittämistoiminta kohdistuu jo nyt useamman kuin yhden osaohjelman tavoitteisiin. Tulevina vuosina kehittämistä suunnataan niin, että kehitettäviä malleja voidaan soveltaa eri asiakasryhmien palveluihin. Väli-Suomessa on nostettu esiin kehittämistehtävistä ja -toiminnasta edelleen edistettäviä asioita ja työn tu-loksia.

Kuvio 2. Väli-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen nykytilanne ja uudet päämäärät

Kehittämistyön tuloksena meillä on sektorirajat ylittäviä asiakaslähtöisiä palveluita lapsille, nuorille ja perheille, nuorille aikuisille sekä ikäihmisille. Hankkeissa kehitettyjä hyviä käy-täntöjä ja toimintamalleja levitetään ja juurrutetaan hyödyntämällä mm. Innokylää.

Edellä kuvattu kehittämistyö jatkuu vuosina 2013 ja 2014. Seuraavan vuoden aikana ar-vioidaan, mitkä Kaste-ohjelman toimenpiteistä ovat jo toteutuneet, mitkä ovat vielä kesken ja tarvitsevat tukea juurruttamiseen ja mitä toimenpiteitä tarvitaan vielä lisäksi uusiin nou-seviin haasteisiin vastaamiseksi. Tulevia kehittämistarpeita arvioitaessa voidaan tulevina vuosina hyödyntää myös kuntien hyvinvointikertomuksista saatavaa tietoa.

Uusien kehittämishankkeiden valmistelua koordinoivat osaamiskeskukset ja valmiste-lussa hyödynnetään hankejohtajien asiantuntemusta ja kokemusta sekä osaohjelmien toi-meenpanosta saatavaa tukea.

VÄLI-SUOMEN SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON KEHITTÄMINEN V. 2012

Kuvio 2. Väli-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen nykytilanne ja uudet päämäärät

Osallisuuden tukeminen Syrjäytymisen torjuminen

OSALLISUUS Asiakaslähtöisten palveluiden kehittäminen monitoimijaisesti

TUOTTAVUUS Terveyshyötymalli Sosiaalihyötymalli Peruspalveluiden vahvistaminen Erikoisosaamista perustasolle Ennakointi, ehkäisevät palvelut Mielenterveys- ja päihdeosaamisen lisääminen eri sektoreilla Sosiaalityön kehittäminen JOHTAMINEN Tietoperustan kehittäminen Hyvinvointikertomus Henkilöstön työhyvinvointi ja osaaminen Vaikuttavuus ja hyöty

TEKIJÄT:

Kunnat

Kuntayhtymät

Yhteistoiminta-alueet

Osaamiskeskukset

Shp:t

Pete-yksiköt

Järjestöt

Yliopistot

Amk:t

Verkostot

Asiakkaat

Asiakaslähtöisyyttä edistävät saumattomat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kaikenikäisille

Vam

mai

s-pa

lvel

u-ha

nke

SOS

Kas

peri

Välit

täjä

Ikäk

aste

Pot

ku

TerP

S2

85

5 KASTE-OhJELMAN OSAOhJELMAT JA KEhITTÄMISTYö VÄLI-SUOMESSA

I Riskiryhmille osallisuutta ja terveyttä

Painotetaan eri-ikäisten ihmisten osallisuuden lisäämistä ja yhteisöllisyyden vahvistamista. Erityisesti huolenpidon kohteena ovat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret aikuiset, lapset, nuoret ja perheet sekä ikääntyneet kuntalaiset. Pitkäaikaistyöttömien kuntoutuksen kehit-täminen ja osallistumismahdollisuuksien lisääminen on tärkeää. Ongelmien vähentämisek-si on keskeistä ehkäistä ja tunnistaa riskiryhmien mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä kehittää aikuissosiaalityön menetelmiä ja ikääntyneiden osallisuutta lisääviä palveluita.

Tampereen ja Lahden kaupungit ovat mukana pitkäaikaisasunnottomuuden vähentä-misohjelmassa. Laitoshoidon vähenemisen vuoksi alueella on tarvetta myös muiden ryh-mien, kuten mielenterveyskuntoutujien ja vammaisten asumispalveluiden kehittämiselle ja näihin liittyvän tietotaidon lisäämiselle.

Osallisuuden edistämisen ja syrjäytymisen ehkäisemisen kehittämistyötä tehdään alu-eellamme käynnissä olevista hankkeista erityisesti Välittäjä 2013 -hankkeessa (osallisuuden lisääminen yksi neljästä päätavoitteesta) sekä SOS-hankkeessa. SOS-hankkeen suunniteltu käynnistyminen on viivästynyt reilun puoli vuotta rekrytointivaikeuksien vuoksi.

SOS-hankkeen kehittämistoimilla vahvistetaan aikuissosiaalityön asiakkaiden osalli-suutta ja ehkäistään syrjäytymistä kehittämällä aktivoivaa ja kuntouttavaa aikuissosiaali-työtä, palvelurakenteita ja -prosesseja sekä jäsentämällä alan ammatti- ja tehtävärakennetta. Käytännössä tavoitellaan asiakkaiden osallisuutta näiden omissa prosesseissa ja aikuissosi-aalityön kehittämistyössä kokemusasiantuntijoina. Asiakkaiden suunnitelmalliset ja vai-kuttavat palveluprosessit vahvistuvat palvelurakenteita ja yhteistyöverkostoja kehittämällä. Kehittämistyön aikana profiloidaan aikuissosiaalityön asiakkuuksia sekä vahvistetaan alan tietotuotantoa. SOS-hankkeessa määritellään ja haetaan sisältöä myös sosiaalihyöty-käsit-teelle. Eri järjestöt ovat tärkeitä kehittämiskumppaneita.

SOS-hankkeessa tehtävällä kehittämistyöllä pyritään vastaamaan osaohjelman I ta-voitteisiin ja toteuttamaan alueellisesti sen toimenpiteitä. Väli-Suomessa valmistellaan SOS-jatkohanke vuoden 2012 hakuun. Jatkohankkeeseen nivotaan vahvasti kehittämisele-menttejä mielenterveys- ja päihdetyöstä Välittäjä-hankkeesta sekä perheiden tukemisesta Kasperista.

Väli-Suomessa on myös osaamista monimuotoisen väkivallan ja sen aiheuttaman pa-hoinvoinnin ehkäisemiseen (mm. Välittäjä 2013-hanke). Uutena erillisenä hankkeena osana valtakunnallista toimeenpanoa valmistellaan yhteistyössä Tampereen kaupungin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa Lastenasiaintalomallia pilotoiva hanke vuoden 2012 hakuun.

II Toimivampia palveluita lapsille, nuorille ja lapsiperheille

Kasperi II -hankkeen kuudessa osahankkeessa kehittämisen kohteena ovat ennaltaehkäi-sevät palvelut, erityinen tuki peruspalveluissa sekä intensiivimallit. Hankkeen yhteiset teemat ovat kehitysympäristöihin vietävät palvelut, erityisesti kotiin vietävät palvelut sekä palvelutarpeen arviointi ja palveluohjaus. Kehittämistyöllä on tarkoitus saada aikaan parempia ja monipuolisempia palveluita sekä ehkäistä lasten, nuorten ja lapsiperheiden syrjäytymistä. Kehittämistyöllä pyritään ongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja vaikut-tavien toimintamallien sekä -menetelmien käyttöönottoon sekä lasten ja nuorten pal-veluiden suunnitteluun, toteutukseen ja päätöksentekoon hyödyntämällä monipuolisesti kerättävää tietoa.

86

Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämishanke Kasperi II jatkuu vuoteen 2013 asti. Uudet kehittämistarpeet ja -tavoitteet arvioidaan ja uusi suunnitelma kehittämi-sen jatkamisesta tehdään vuoden 2013 aikana osaohjelman valtakunnallisten ja alueellisten tavoitteiden mukaisesti. Erityisesti alueella on tarvetta lastensuojelun kehittämiselle. Mie-lenterveys- ja päihdeosaaminen nivotaan osaksi kehittämistyötä.

III Parempia palveluita ikäihmisille

Ikääntyneiden palveluita kehitetään Ikäkaste - Äldre-Kaste II -hankkeessa ja sen viidessä maakunnallisessa osahankkeessa. Kehittämistyön teema-alueet ovat 1) asiakaslähtöiset pal-velukonseptit ikäihmisten palveluissa sekä 2) ikääntyvän neuvonta, palveluohjaus, palvelu-tarpeen arviointi sekä hyvinvointia ja terveyttä edistävät ikäihmisten palvelut.

Hankkeen kehittämistoimien avulla tuetaan kuntia ympärivuorokautisen hoivan ja hoi-don uudistamisessa kohti yksiportaista palvelumallia (palvelualueet, -kampukset), kehite-tään ja monipuolistetaan kotona asumista tukevia palveluita, kehitetään ikäneuvontatoimin-taa, juurrutetaan hyväksi koettuja sekä kehitetään uusia työkaluja asiakasohjausprosessiin ja palvelutarpeen arviointiin. Hanketyön tavoitteena on myös edistää ja juurruttaa ennalta ehkäisevän toiminnan kulttuurin leviämistä toiminta- ja työmenetelmiin sekä osaksi pal-velujen kokonaisuutta.

Osana Ikäkaste – Äldre-Kaste II -hanketta toteutetaan neljällä Kaste-alueella ”Ikälain pilotointi”, jossa ns. vanhuspalvelulain pilotoitavat sisältöalueet kunnissa ovat monipuoli-nen palvelutarpeen arviointi (varmistus, että iäkäs henkilö saa tarpeitaan vastaavat, laaduk-kaat ja vaikuttavat palvelut, selvittämistä varten oltava riittävästi monipuolista osaamista), kunnan vastuutyöntekijä iäkkään ja hänen omaisensa/läheisensä tueksi hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelman toteuttamiseen, kokonaisuuden koordinointiin ja arviointiin, sekä iäkkään osallisuuden vahvistaminen toisaalta itseään koskevien palvelujen suunnittelussa toteutuksessa ja arvioinnissa sekä toisaalta vanhusneuvostojen kautta).

Ikääntyneiden palveluiden kehittämisen uusia suuntaviivoja arvioidaan vuonna 2013, joka on Ikäkaste – Äldre-Kaste II -hankkeen päättymisvuosi.

IV Uusi palvelurakenne ja tehokkaammat peruspalvelut

Palvelurakenteiden kehittämisen tarkoituksena on parantaa palveluiden saatavuutta, saa-vutettavuutta ja vaikuttavuutta. Väli-Suomen kaikissa meneillään olevissa hankkeissa ke-hittämistyön kohteena ovat asiakaslähtöiset palvelut ja toimintamallit. Tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa asiakaslähtöisiä peruspalveluita muun muassa hyödyntäen teknologisia ratkaisuja sekä lisätä palveluiden saavutettavuutta.

Esimerkki parhaillaan tehtävästä osaohjelman mukaisesta pitkäjänteisestä kehittämis-työstä on mm. vuonna 2005 Pohjanmaa-hankkeessa aloitettu mielenterveys- ja päihde-huollon kehittäminen. Terveyshyötymallin mukaisen työskentelytavan käyttöönottaminen terveyskeskuksissa, hoito- ja kuntoutussuunnitelmien tekeminen sekä omahoitomenetel-mien kehittäminen ovat Potku-hankkeessa tehtävää palveluprosessien ja -rakenteiden muu-toksiin tähtäävää kehittämistyötä. Kehittämistyö jatkuu Potku II -hankkeen päättymiseen asti vuoteen 2014, jolloin viimeistään arvioidaan terveyshyötymallin juurruttamisen ja le-vittämisen keinoja ja perusterveydenhuollon uusia kehittämistarpeita.

Keväällä 2012 alkaneessa TerPS2-hankkeessa, jossa Pirkanmaalta on mukana 20 kuntaa, vahvistetaan kunnissa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen poikkitoiminnallisia raken-teita. Hankkeessa myös kehitetään terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimintakäytän-töjen arviointia ja vaikuttavien käytäntöjen levittämistä.

87

V Tieto ja tietojärjestelmät asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi

Osaohjelma liittyy tiiviisti muissa osaohjelmissa tehtävään kehittämistyöhön. Keskeiset kehittämistarpeet liittyvät tiedon keräämiseen ja hyödyntämiseen palveluiden suunnit-telussa sekä kuntalaisille suunnattujen sähköisten asiointimahdollisuuksien lisäämiseen. Alueellisen tiedontuotannon vahvistaminen, tietojärjestelmien kehittäminen sekä uusien teknologisten ratkaisujen kehittäminen yhteistyössä valtakunnallisten toimijoiden kanssa mahdollistavat toimivat ja tehokkaat palvelut sekä henkilöstölle että kuntalaisille.

Edellisellä Kaste-ohjelmakaudella kehitettiin Pohjois- ja Itä-Suomen Kaste-hankkeina sähköistä hyvinvointikertomus-työkalua. Kehittämistyötä ja työkalun käyttöön ottamista edistetään TerPS2-hankkeen Pirkanmaan kuntien ja sairaanhoitopiirin osahankkeessa, ja työ-kalu on jo otettu käyttöön monessa muussakin Väli-Suomen alueen kunnassa. TerPS2-hanke tukee kuntien hyvinvointityötä kohti yhteisellä vastuulla suunniteltua, johdettua, toteutettua ja arvioitua poikkihallinnollista ja -toiminnallista kokonaisuutta. Sähköinen hyvinvointiker-tomus on väestöryhmittäin kohdentuva tiedolla johtamisen väline, jonka käyttöönotto hyö-dyttää kunnan talouden ja toiminnan suunnittelua, toteutusta ja arviointia.

Välittäjä 2013 -hanke luo Vaasaan sähköisen nuorisoasema Netti Klaaran, ja samoin hankkeessa kootaan myös muita mielenterveys- ja päihdepalveluita ja alan toimijoita verk-kopalveluiksi. Potku-hankkeessa yhtenäistetään kirjaamiskäytäntöjä, esimerkiksi hoito-suunnitelmia kehitetään asiakaslähtöisiksi. Potilaan hoidosta kerättyä mittaamistietoa käy-tetään hoidon kehittämisessä.

SADe-ohjelma on kutsunut yhteistyöhön sosiaali- ja terveysalan palvelukokonaisuuden kehittämiskumppanuudesta kiinnostuneita kunta- ja järjestötoimijoita. Väli-Suomen alu-eelta SADe-ohjelmaan on lähetetty kolme hankeaihiota v. 2012: NettiKlaara (Vaasan kau-punki), Terveystaltio (Kurkiaura-hanke) sekä ELVI – elintapaohjannan virtuaalinen ohjel-ma (Pshp). Seurataan ja tiivistetään yhteistyötä SADe-ohjelman kanssa hankevalmistelun edetessä.

VI Johtaminen tukemaan palvelurakennetta ja työhyvinvointia

Johtamisen vahvistamista pidetään keskeisenä kehittämisteemana. Kehittämistyötä koh-dennetaan strategiseen johtamiseen, muutosjohtamiseen sekä sektorirajat ylittävään johta-miseen. Johtamisella tuetaan mm. kuntalaisten osallistumista ja henkilöstön hyvinvointia.

Johtamista tuetaan mm. hyödyntämällä jo olemassa olevia valtakunnallisia ja alueellisia johtamisverkostoja. TerPS2-hankkeessa vahvistetaan kuntien poikkihallinnollista ja -toi-minnallista yhteistyötä tavoitteena yhteisellä vastuulla suunniteltu, johdettu, toteutettu ja arvioitu väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.

Kuntien hyvinvointityötä edistetään mm. toteuttamalla Mieli 2009 -suunnitelman mu-kaista kehittämistyötä kuntien mielenterveys- ja päihdestrategioissa vahvasti erityisesti Pir-kanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla (Pohjanmaa-hanke).

6 VÄLI-SUOMEN KEhITTÄMISTYöN AIKATAULUAlueellinen johtoryhmä laati kehittämissuunnitelman, jonka mukaan palveluita kehitetään tarvittaessa monikanavaisesti, eri rahoittajien rahoittamilla hankkeilla, jotka muodostavat yhteisen tavoitteen mukaisen kokonaisuuden (kuvio 3). Vuosittain valmistellaan alueellis-ten tarpeiden mukaisesti yksi suuri ja 1-3 pienempää hanketta. Kehittämistyön suunnitte-lussa hyödynnetään myös Kaste-ohjelman kansallisesta toimeenpanosuunnitelmasta saata-vaa tukea. Palvelurakenneuudistus vaikuttaa osaltaan alueelliseen kehittämistoimintaan.

88

Vuosi 2012Vuoden 2013 valtionavustusten haku päättyy 31.12.2012. Päätökset valtionavus- -tuksista annetaan 2/2013 ja hankkeet kestävät 10/2015 asti.Valmistellaan suurena hankkeena SOS II -hanke, johon liitetään elementtejä Välit- -täjästä ja Kasperista, toisin sanoen hankkeeseen kytketään mielenterveys- ja päihde-työ sekä perheissä tehtävä aikuissosiaalityö.Tutkitaan mahdollisuutta hakea valtionavustusta pienelle ”Helmi-hankkeelle”, jossa -ajatuksena on etsiä viime vuosien kehittämistyöstä helmiä ja uusia lupaavia avauk-sia, joiden kehittämiseen, juurruttamiseen ja levittämiseen tarvitaan lisäpanostusta ja myöhemmin valmisteltavaa laajempaa kehittämishanketta.Yhtenä pienenä hankkeena valmistellaan lastensuojelun kehittämishanke. -Lastenasiaintalomallin pilotointi valmistellaan erillisenä hakemuksena vuoden 2012 -hakuun.Väli-Suomen alueella otetaan huomioon palvelurakenneuudistuksen toteuttami- -seksi säädettävä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, rahoitusta, kehittämistä ja valvontaa koskeva laki (nk. järjestämislaki), jota valmistellaan vuoden 2012 lop-puun asti toimivassa palvelurakennetyöryhmässä.

Vuosi 2013Vuoden 2014 valtionavustusten haku päättyy 30.9.2013. Päätökset valtionavustuk- -sista annetaan 2/2014 ja hankkeet kestävät 10/2016 asti.Arvioidaan ikäryhmittäisten palveluiden uudet kehittämistarpeet. -Valmistellaan uusi hankesuunnitelmakokonaisuus (1+ 1-3 hanketta) kuntien, jär- -jestöjen ja muiden toimijoiden yhteistyönä. Valmistelua koordinoivat sosiaalialan osaamiskeskukset alueellisen johtoryhmän ohjauksessa.Uuden Väli-Suomen hankesuunnitelman yhteiset teemat ovat osallisuus, tuotta- -vuus ja johtaminen. Teemoihin liittyviä kehittämiskohteita ovat mm. asiakasohjaus ja -neuvonta, syrjäytymisen ehkäisy, palveluohjaus, omais- ja vapaaehtoistyö, tiedol-la johtaminen, osaamisen vahvistaminen, resurssien riittävyyden varmistaminen, henkilöstön hyvinvointi, terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen, palvelutar-peen arviointi, palveluketjut ja matalan kynnyksen palvelut.Väli-Suomessa kehittämistyön suunnittelussa otetaan huomioon valmisteilla vah- -vojen peruskuntien muodostamiseksi oleva rakennelaki, joka tulee voimaan viimeis-tään 1.5.2013. Valtio arvioi kuntauudistuksen etenemistä vuoden lopulla.

Vuosi 2014Vuoden 2015 valtionavustusten haku päättyy 30.9.2014. Päätökset valtionavustuk- -sista annetaan 2/2015 ja hankkeet kestävät 10/2017 asti.Alueellinen johtoryhmä arvioi uusia kehittämisteemoja v. 2013–2014. -

Vuosi 2015Vuoden 2016 valtionavustusten haku päättyy 30.9.2015. Päätökset valtionavustuk- -sista annetaan 2/2016 ja hankkeet kestävät 10/2018 asti.Alueellinen johtoryhmä arvioi uusia kehittämisteemoja v. 2014–2015. -

89

Kuvio 3. Väli-Suomen uusi kehittämistyö yhdistää vuonna 2013 päättyville hankkeille yhteiset keskeneräiset ja juurrutettavat kehittämisteemat uudeksi teemat kokoavaksi kehittämissuunni-telmaksi ja -hankkeeksi.

7 VIESTINTÄAlueellisen viestintäsuunnitelman pohjana on Kaste-ohjelman kansallinen viestintäsuun-nitelma. Alueellisen viestinnän tavoitteena on edistää Kaste-ohjelman ottamista osaksi kuntien strategista työtä sekä Kaste-ohjelman alueellisten ja kansallisten tavoitteiden saa-vuttamista.

Alueellisen johtoryhmän kokousmuistiot tallennetaan alueen verkkosivuille www.tam-pere.fi/kaste. Sähköinen Väli-Suomen Kaste-viesti jaetaan tarpeen mukaan.

Alueellinen toimeenpanosuunnitelma saatetaan sen valmistuttua tiedoksi kaikkiin Vä-li-Suomen kuntiin. Tätä varten järjestetään seminaari marraskuussa 2012.

Alueelliseen toimeenpanosuunnitelmaan liitetään tiivistelmä, joka käännetään ruotsiksi.

8 ARVIOINTIAlueellinen johtoryhmä seuraa säännöllisesti Kaste-ohjelman ja erityisesti alueellisen toi-meenpanosuunnitelman mukaisten kehittämistoimenpiteiden etenemistä. Hankkeiden ke-hittämistyötä seurataan säännöllisesti hankejohtajien seurantaraporttien avulla. Hankejoh-tajat osallistuvat myös alueellisen johtoryhmän kokouksiin.

2009 2010 2011 12/2012 10/2013 2014 10/2015 2016

Osa-ohjelma I

SOS SOS II Lastenasiaintalo

Välittäjä

Osa-ohjelma II Kasperi

Osa-ohjelma III Ikäkaste – Äldre-Kaste

Osa-ohjelma IV Potku 10/2014

Vammaispalveluhanke, Kasperi, Välittäjä, Ikäkaste – Äldre-Kaste, Potku

Osa-ohjelma V TerPS2

Osa-ohjelma VI Johtamisen kehittämisverkostot

Monikanavainen yhteistyöTekes Sitra Ray THL SADe Kunnat Muut:

Kansalais-toiminta

Valtakunnallinen kehittäminen & tiedon tuottaminen

Asiakaslähtöiset sähköiset palvelut

Tuottavuus, kantokyky, kustannustehokkuus, osallisuus

EU, ESR, OKM

Kuvio 3. Väli-Suomen uusi kehittämistyö yhdistää vuonna 2013 päättyville hankkeille yhteiset keskeneräiset ja juurrutettavat kehittämisteemat uudeksi teemat kokoavaksi kehittämissuunnitelmaksi ja -hankkeeksi.

Innovaatiot: yritykset, järjestöt, kunnat

Hyvinvoiva ja osallistuva ihminen

Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen

Asiakasohjaus Palveluohjaus Omais- ja vapaaehtoistyö Tiedolla johtaminen Osaamisen vahvistaminen Resurssien riittävyys Henkilöstön hyvinvointi Matalan kynnyksen palvelut

Kaste Kuntalähtöiset palvelut

Osallisuus Johtaminen Tuottavuus

IkäihmisetTyöikäiset Nuoret aikuiset Lapset, nuoret ja perheet

90

Seurannassa on oleellista saada näkyviin myös muu kuin hankemuotoinen alueella tehtä-vä työ. Muuta alueella tapahtuvaa Kaste-ohjelman tavoitteita edistävää toimintaa seurataan Kaste-ohjelman omilla mittareilla. Kaste-indikaattorien mukaista alueellista tilastotietoa toiminnan arvioinnin tueksi tuotetaan, kun THL ja STM sopivat työnjaosta. Osaa toimen-piteitä voidaan seurata ja arvioida myös muodossa “on toteutunut, ei ole toteutunut”.

Lähteet

Valtiovarainministeriö 2011: Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne, osa II Alueelli-nen tarkastelu http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120206Elinvo/name.jsp

Sotkanet: väestötiedot

91

LIITE 3

KASTE-OhJELMAKAUSI 2008–2011 PERUSTANA LASTEN, NUORTEN JA LAPSIPERhEIDEN OSAOhJELMALLE

Kärjet ja painotukset Kaste 2012–2015 -ohjelmakaudelle:Perhekeskustoiminta1.

kohdistuu alle kouluikäisiin ja heidän perheisiinsäa. sisältää monialaisen palvelukokonaisuudenb. sisältää hyväksi havaitut käytännöt ja menetelmät (juurruttaminen)c. sisältää työntekijöiden osaamisen vahvistamisend. edellyttää toimijoiden yhteistyötäe. edellyttää perhekeskeistä työotettaf. perhekeskus on perheiden kohtaamispaikkag.

Oppilas- ja opiskelijahuollon kokonaisuuteen kuuluu2. opiskeluympäristön ja -yhteisön hyvinvointi, turvallisuus ja terveellisyys a. sekä toimintakulttuurihyväksi havaitut käytännöt ja menetelmät ( juurruttaminen)b. lastensuojelun piirissä olevien lasten tukeminenc. perhekeskeinen ja monialainen työoted. etsivä nuorisotyö (koulunsa päättäneet)e.

Lastensuojelu3. lastensuojelutarpeen monialaisen selvittämisen menetelmät ja toiminta-a. mallitperhehoidon ja sen tarvitseman tuen vahvistaminen alueellisesti ja yhte-b. näistäminen valtakunnallisesti

Painotukset, joita viedään eteenpäin näiden kärkien sisälläEdistävä ja ehkäisevä työote ja menetelmät (sisältää varhaisen tuen sekä ylisukupolvis-1. ten ongelmien ja syrjäytymisen ehkäisyn)Monialainen palvelutarpeen arviointi 2. Erityispalvelujen tuki mm. konsultaatiomallit viedään peruspalvelujen tueksi lasten ja 3. nuorten kehitysympäristöihinMonialainen poikkihallinnollinen palveluja hteen sovittava johtaminen4. Lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta tukevat työmenetelmät5.

Nostoja Lasten Kaste -kehittämistyöstä ohjelmakaudella 2008–2011

Indikaattorit ja tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa 1. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat: laadintaan tukea mm. työpajojen • avulla.Hyvinvointiarviointijärjestelmiä laajojen terveystarkastusten toimintamallin • kehittämisen yhteydessä: tiedon keruu, tallentaminen ja tiedon hyödyntäminen päätöksenteon eri tasoilla. Tiedon raportointia ja hyödyntämistä on tehty myös yhteistyössä sähköisen hyvinvointikertomuksen kehittämisen kanssa.

92

Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelmatyö. Ohjelmatyössä on myös luotu malli kunt-• ien taloustietojen keräämiselle ja raportoinnille lapsiperheiden palveluista viiden eri palvelutarpeen tason mukaisesti.Ehkäisevän työn määrittelyä.• On määritelty indikaattoreita ja kehitetty hyvinvointitiedon keräämisen • toimintamalli.Palvelukartoitukset ja hyvinvointiarviot osaksi uusia lasten, nuorten ja perheiden • palveluprosesseja ja toimintamalleja.

Tavat, joilla kartoitetaan ja hyödynnetään lasten ja nuorten sekä lapsiperheiden kokemuk-2. sia tarpeista, avun saamisesta ja palveluista päätöksenteossa

Kyselyt lapsille, nuorille ja vanhemmille:• Arki- ja kokemustietokysely perheiden vanhemmille, nuorille ja lapsilleo Hyvinvointitutkimukset 11-, 14-, 17- ja yli 18 -vuotiaille o

Palvelukartoitukset:• Lapsiperheiden kotipalvelujen tilanneo Koulujen hyvinvointiprofiilito Koulukuraattorityöo Yläasteikäisten nuorten, oppilashuoltoryhmän jäsenten sekä vanhempien o näkemykset nuorten psykososiaalisen tuen nykytilanteesta ja kehittämistar-peista sekä kokemukset perheneuvolapalveluistaOpiskelijoiden suhtautuminen videon välityksellä tarjottuun psykososiaali-o seen ammattiapuun

Menetelmien kehittäminen:• hyvinvointitiedon keruu lapsilta (4 v) ja nuorilta (5. lk)o

Lasten ja nuorten hyvinvointia, somaattista terveyttä ja mielenterveyttä tukevat menetelmät 3. ja toimintamallit

Menetelmäopas eri toimintamalleista • Resurssikoulu/hoidollis-pedagoginen nivelluokka • Matalan kynnyksen palvelut •

Psykiatriset sairaanhoitajat peruskouluissa (Merkkari-toiminta)o Ehkäisevä matalan kynnyksen palvelupiste 13–21 -vuotiaille nuorille o

Erilaiset ryhmätyömenetelmät • Nuorten elämänhallintataitojen valmennuskurssi o Ehkäisevä nuorten yhteisöllinen toimintamalli oppilaitoksiino ART-ryhmissä sosiaalisten taitojen harjoitteluo Vanhemmuutta tukeva ohjattu vertaisryhmätoimintao Eroperheiden vertaistukiryhmät lapsille ja nuorilleo Murrosikäisten vertaisryhmäto Stressinhallintaryhmät o Tunne- ja vuorovaikutustaito- sekä vuorovaikutusleikkiryhmäto Toiminnalliset vanhempainillat mm. Kasvamme yhdessäo Ryhmät nivelvaiheiden tukena (kotihoidosta esiopetukseen, esiopetuksesta o kouluun, ala-koulusta yläkouluun)Kuntoutuksen asiakasryhmät lapsille ja nuorilleo

Moniammatilliset toimintamallit • Ehkäisevä perhetyöo Raskausajan tuen polkuo Vauvaperhetyöntekijäo Laaja 4-vuotiaan lapsen terveystarkastuso

93

Haastavasti käyttäytyvän nuoren tuen polkuo Nuorten neuvontapalveluo Vapaaehtoistyön kurssio Ohjeistus oppilashuoltoon ja yhtenäinen toimintamalli poissaoloihin o Mielenterveysongelmista kärsivien nuorten lyhytkestoinen toimintaohjel-o ma Palveluiden nivelvaiheiden tukipaketit neuvolasta päiväkotiin, päiväkodista o kouluun, ala-asteelta yläasteelle ja peruskoulusta toisen asteen opintoihinKasvatuskumppanuuden toimintamallito Sihti: matalan kynnyksen nuorisopsykiatrinen konsultaatiomalli esim. op-o pilashuollon tueksi Asiakkaaksituloprosessin kehittäminen ja sen osana moniammatillinen o palvelutarpeen arviointi

Rakenteelliset/strategisen tason mallit• Oppilashuolenpidon kehittämisryhmäo Vauvatyön verkosto varhaisen vuorovaikutuksen tukenao Perhekeskustoimintao Perheneuvolapalveluiden jalkautumineno Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelmatyöo

Syrjäytymistä ehkäiseviä toimintamalleja4. Toimintamallien osalta vaikuttavuutta on arvioitu pilotoinnin aikana kerätyn palautteen perusteella ja opinnäytetöillä. Myös näiden mallien kuvaukset löytyvät www.innokyla.fi. Hankkeissa on lisäksi pilotoitu muualla kehitettyjä työkaluja uusien toimintamallien yhteydessä (Baro, Ihmeelliset vuodet -toiminta ml. vanhempainkoulu, Lene, Laps ja voimavaramittarit).

Yksilöllinen tuki:Raskausajan tuen polkuo Vauvaperhetyöntekijä odottavissa ja vauvaperheissäo Moniammatillinen yhteistyö lapsen ja perheen tukena siirryttäessä koti-o hoidosta päivähoitoonLaaja 4-vuotiaan lapsen terveystarkastus (sisältää perheen hyvinvoinnin o arvion)Haastavasti käyttäytyvän nuoren tuen polkuo Nuorten neuvontapalveluo Joustavasti toiselle asteelleo Vapaaehtoistyön kurssi toisen asteen opiskelijoilleo Intensiivisen tuen hankkeessa vakavassa syrjäytymisvaarassa olleet ja hyvin o pitkään koulusta poissa olleet tytöt saivat tuen kotiin tulevasta työnteki-jästä, joka tarvittaessa oli tukena myös koulunkäynnissä vaikutus kunnan tasolla huostaanottoihinExit-tiimio Omin Jaloin (erityisnuorisotyön malli)o

Ryhmämuotoinen tuki:Kuntoutuksen asiakastyöryhmäto Matkalla vanhemmuuteen - etätekniikkalla osittain toteutettu perheval-o mennusVauva-vanhempi -ryhmäo Kotona hoidettavan lapsen ja hänen perheensä ryhmämuotoinen tuen o polku

94

Moniammatillinen yhteistyö lapsen ja perheen tukena siirryttäessä koti-o hoidosta esiopetukseenVanhempainkoulu käytöshäiriöisten lasten vanhemmille o Vertaistukiryhmä vanhempiensa eron kokeneille lapsille ja nuorilleo Yläkoululaisten koulutyön tukeminen elokuvamenetelmin o Vertaistukiryhmä paniikkikohtausten ehkäisyyno Vertaisryhmä murrosikäisten lasten vanhemmille o Tunne- ja vuorovaikutustaitoja seiskoilleo Sosiaalisten taitojen ja suuttumuksen hallinnan harjoittelua ryhmässäo Stressinhallintataitoja nuorille o Moniammatillisesti ohjatut toiminnalliset vanhempainillat esikouluikäisten o ja viidesluokkalaisten vanhemmillePerheneuvolapalveluiden jalkautuminen yläkoululle o

Palvelukokonaisuudet ja yhdessä toimimiseen liittyvät työmenetelmät 5. Vauvatyön verkosto varhaisen vuorovaikutuksen tukena• Perhekeskus • Moniammatillista työtä Tukeva-työotteella• Hyve-toiminta (neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyö)• Monialaisia koulutuksia toimijoiden osaamisen lisäämiseksi ja yhteistyöverkostojen • syntymisen edistämiseksi.Lapsen ja aikuisen dialogista vuorovaikutusta edistävät menetelmät kuten varhain-• en vuorovaikutus ja kannustava vuorovaikutus (ICDP International Child Devlop-ment Programme)

Eroneuvonta ja eroauttaminen vanhempien ja lasten auttamiseksi6. Vertaistukiryhmät vanhempiensa eron kokeneille lapsille ja nuorille• Varhaisen vaiheen eroauttamismalli, jonka tavoitteena on pitkittyneiden huoltorii-• tojen ehkäisy ja lasten huomioiminen eroprosessissa

Erityispalvelut peruspalvelujen tueksi lasten kasvu- ja kehitysympäristöihin, kotiin ja var-7. haiskasvatukseenKaste-hankkeet ovat kautta linjan vieneet eteenpäin tätä tavoitetta, yksittäiset onnis-tumisen kokemukset tulisi nostaa laajemmalle ja yleisemmälle tasolle. Perustason työtä tukeva erityistason konsultaatio vaatii uudistuksia myös erityistason organisoimiseen, asiakaskohtainen laskutuskäytäntö ei aina mahdollista esim. lasten-/nuorisopsykiatria-sta käsin tehtävää oppilashuollon työn tukemista (tuki ei kohdistu aina yksittäiseen lapseen/nuoreen, eikä muodosta asiakkuutta)

Perheneuvolapalveluiden jalkautuminen yläkoululle • Jeri (lähipalvelutiimi ja konsultaatioryhmä nuorten intensiiviseen tukeen)• Mielenterveysambulanssi (akuutti mielenterveystyö konsultatiivisena)• Konsti (konsultaatioryhmä päivähoitoikäisten ja kouluikäisten peruspalveluiden • tukena)

Lastensuojelun avohuolto ja perhehoito sekä kotiin vietävät palvelut8. Avoimesti yhdessä -toiminta ja Remonttirukkaset (verkostoiva moniammatillinen • työ)Perhehoidon kehittämisen pilotit (ml. vertaisryhmätoiminta ja mallit)• Malli keskitetystä verkostomaisesti toimivasta sijaishuollon palveluihin keskitty-• västä erityisyksiköstä (kehittää ja vahvistaa perhehoidon roolia sijaishuollon jär-jestämisessä).

95

Vapaaehtoistyön kurssi toisen asteen opiskelijoille• Yläkoululaisten koulutyön tukeminen elokuvamenetelmin • Joustavasti toiselle asteelle• Kehrä: toimiva lastensuojelun avohuollon malli oman työn kehittämiseen mm. • työpajat

Ehkäisevien terveyspalvelujen vaikuttavuuden arviointi9. Jerissä tehdään arviointitutkimusta toiminnan vaikuttavuudesta.• Vinssin toiminnan vaikuttavuustutkimus. Koulupoissaoloja on pystytty vähentä-• mään.

Projektinjohtajien tärkeänä pitämät nostotYleiskommentti: keskeistä Kaste-ohjelman tuoma orientaation ja palvelurakenteen • muutosLasten Mielenterveysambulanssin työ ja kokemukset• Ihmeelliset vuodet -toiminta• Puheterapeuttisen osaamisen lisääminen varhaiskasvatuksessa• Vauvatyön verkosto varhaisen vuorovaikutuksen tukena •

96

LIITE 4

OsaOhjELmIIn LIITTyvää LaInsäädänTöä, hankkEITa, OhjELmIa, TuTkImuksIa ja juLkaIsuja

I Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan

Sosiaalihuoltolain kokonaisuudistus vahvistaa sosiaalityön ja palvelujen rakenteita -sekä sosiaalityön kehittämistä.(STM)TEOS-työryhmä käsittelee sosiaalista työllistämistä koskevia kysymyksiä kuntout- -tavassa työtoiminnassa sekä kehitysvammaisten ja sosiaalihuoltolain mukaisessa työtoiminnassa 2012–2013. (STM)Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen toimenpideohjelma (lainsäädäntöhan- -ke 2012–2013). (STM)Työvoiman palvelukeskuksia koskeva lainsäädäntö vahvistaa monialaista yhteistyötä -työttömien tukemiseksi. (TEM, STM)Kuntakokeilu 2012–2015 (TEM, Kuntaliitto, STM) -Köyhyyden, syrjäytymisen ja terveysongelmien vähentämisen toimintaohjelma -2012–2015 (STM)Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijalaitosten yhteenliittymän (SOTERKO) tutki- -mus- ja kehittämisohjelmat 2011-, erityisesti Yhteiskunnallinen eriarvoisuus -oh-jelma ja Nuorten aikuisten hyvinvointierojen kaventaminen -ohjelma (STM, THL, TTL)EU2020-strategia: 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen 78 prosenttiin, -köyhyys- ja syrjäytymisuhan alaisten määrän vähentäminen.Suomen Vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010–2015. (STM, THL) -Suomen romanipoliittinen ohjelma ROMPO -Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Mieli 2009–2015. (STM, THL) -Uuden kotouttamislain tavoitteena on maahanmuuttajien nopeampi työllistyminen -(TEM, STM)

Verkkosivustoja ja materiaaliaHyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen teemasivut: - www.thl.fi/kaventajaToimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin kansallinen asiantuntijaverkosto: - www.toimia.fiInnokylä – sosiaali- ja terveysalan innovaatioympäristö: - www.innokyla.fi > tätä kautta mm. oppimisverkostojen sivuilleVerkkopalvelu sosiaalialan ammattilaisille: - www.sosiaaliportti.fiAikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointisivusto: - www.thl.fi/aikuissosiaalityoMateriaalia työttömien terveystarkastuksista ja -palveluista (PTT-hanke): - www.thl.fi/pttPaltamon työllistämismallin terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointitutkimus: -www.thl.fi/paltamoMaahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi -tutkimus: - www.thl.fi/maamuVammaispalvelujen käsikirja: - www.sosiaaliportti.fi/vammaispalvelujen-kasikirjaMielenterveys- ja päihdesuunnitelman toimeenpano (Mieli): - http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/ohjelmat/mielijapaihde

97

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma 2012–2015: - http://www.ympa-risto.fi/download.asp?contentid=132651&lan=fiAlkoholiohjelma: - www.thl.fi/alkoholiohjelmaPaikallinen alkoholipolitiikka-toimintamalli (Pakka): -http://www.thl.fi/fi_FI/web/neuvoa-antavat-fi/pakka-toimintamalliMateriaalia lähisuhde- ja perheväkivallasta (THL): - http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tapaturmat_ja_vakivaltaTaiteesta ja kulttuurista hyvinvointia (THL) - http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutki-mus/hankkeet/taiku

II Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaanYhteys lainsäädäntöhankkeisiin

Sosiaalihuoltolaki, sosiaalihuollon erityislainsäädännön ja rajapintalainsäädännön -tarkistaminenOpiskeluhuoltolaki -Varhaiskasvatuslaki -Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki -Kunta- ja palvelurakenne uudistus -Kuntalaki -

Osaohjelmaan liittyviä ohjelmia ja hankkeita on esitelty laajemmin osaohjelman suunnitel-matekstissä ja liitteessä 3.

III Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaanToteutetaan osana

Terveydenhuoltolain toimeenpano (2010/1326, § 12, 13, 20) -Terveydenhoitolain toimeenpanoa (2010/1326, § 26) -Terveydenhuoltolain toimeenpanoa (2010/1326, § 27–28) -Terveydenhuoltolain toimeenpanoa (2010/1326, § 51–52) -Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki (tulossa) -(http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1739779#fi ) ”Vanhuspalvelulain” valmistelua & toimeenpanoa (tulossa) -(http://www.stm.fi/vireilla/lainsaadantohankkeet/sosiaali_ja_terveydenhuolto/ikaantyneet)Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen uudistamista (tulossa) -(http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1063089)Terveyden edistämisen laatusuositusta -(http://pre20090115.stm.fi/pr1158139777250/passthru.pdf )Kansallisen muistiohjelman toimeenpanoa (tulossa) -(http://www.stm.fi/vireilla/tyoryhmat/kansallinen_muistiohjelma)Omaishoidon kehittämisohjelman valmistelua & toimeenpanoa (tulossa) -(http://www.stm.fi/vireilla/tyoryhmat/omaishoito) Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman valmistelu & toimeenpano ( - http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=402589&lan=fi )Terveys 2015 kansanterveysohjelmaa -(http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/terveys2015 )Mieli-suunnitelman toimeenpanoa -(http://pre20090115.stm.fi/pr1233819605898/passthru.pdf)

98

Valtakunnallista suun terveydenhuollon hanketta (SUHAT) -(http://info.stakes.fi/suhat/FI/index.htm )Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravitsemuksen -kehittämislinjoista (http://pre20090115.stm.fi/pr1221461425231/passthru.pdf )Ikäihmisten ohjatun terveysliikunnan oppaan toimeenpanoa -(http://pre20090115.stm.fi/pr1084342368724/passthru.pdf )Ikäihmisten terveysliikunnan opasta -(http://www.voimaavanhuuteen.fi/binary/file/-/id/22/fid/53/ )Ikäihmisten - Turvallinen lääkehoito, Valtakunnallinen opas toimeenpanoa (http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-4090.pdf&title=Turvallinen_laakehoito_fi.pdf) Voimaa vanhuuteen -hankeen liikuntasuosituksia -(http://www.voimaavanhuuteen.fi/fi/etusivu/ )

IV Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan

Kansalliset hankkeet ja työryhmät Palvelurakenneselvitys (väliraportti toukokuun lopussa 2012) -Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen -Vanhuspalvelulaki 2012 -EU:n potilasdirektiivin kansallinen toimeenpano 2013 -Terveydenhuoltolain toimeenpanon seuranta ja arviointi 2012– -StmA kiireellisen hoidon perusteista (ns. päivystysasetus) 2012 -Selvityshanke hoidon saatavuudesta 2012– -Opiskeluterveydenhuollon kehittäminen (stm ja THL) 2012– -Lastensuojelun kehittäminen ja laatusuositus -Mieli 2009 väliarviointi ja päivitys -Lääkepolitiikka 2020 toimeenpano 2012– -Kokonaisselvitys kuntoutuksesta -Seulontatyöryhmä -Kansallinen muistiohjelma -Omaishoidon kehittämistyöryhmä -Asumiseen liittyvät ohjelmat (kehitysvammaiset, mielenterveyskuntoutujat) -Ensihoidon, päivystyksen ja hätäkeskusyhteistyön ohjausryhmä -Harvinaisten sairauksien työryhmä -Perusterveydenhuollon tuotteistustyöryhmä -Suun terveydenhuollon selvitystyöryhmä -Kansallinen syöpäkeskus -työryhmä -Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaedellytysten kehittämistyöryhmä -(HSO)

Valikoituja THL:n hankkeita Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakennemuutoksen seuranta tietokanta -Päivystysselvitys -Tuottavuus, kustannukset, laatu ja henkilöstön hyvinvointi vanhustenhuollossa -Potilasturvallisuus-ohjelma -Perusterveydenhuollon työn organisointi, yhteistyö ja johtaminen muuttuvassa pal- -velujärjestelmässäTerveyshyötymallin implementoinnin arviointi -

99

Oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden trade-off terveydenhuollossa -Miksi terveydenhuolto epäonnistuu – alueelliset ja sosioekonomiset erot vältettävis- -sä kuolleisuudessaMaaseudun palvelujen rakennemuutosseuranta -Aikuissosiaalityön vaikuttavuus mittarit -Sosiaalipalvelujen muutostutkimus -Ikäihmisten palvelurakenteen muutos, palveluketjut ja niiden kohdentuminen -Rakennetaan ja vakiinnutetaan terveydenhuollon menetelmien arvioinnin yhteiseu- -rooppalainen malliUusien menetelmien hallittu käyttöönotto (HALO) -Kuntalaisten palvelufoorumi -Suun terveydenhuollon tutkimus, seuranta ja kehittäminen -Vammaispalvelun asiakaslähtöinen palvelusuunnitteluprosessin selkeyttäminen ja -tukeminenMieli-suunnitelma -Päihdepalvelujen järjestäminen -Päihteet Mielessä – palveluintegraatio ja päihdeongelmien paikallinen määrittely -Alkoholin ongelmakäytön varhainen toteaminen, mini-interventiotoiminnan ja hoi- -tomuotojen kehittäminen ja tutkimusRahapeliongelmaisten hoitojärjestelmän kehittäminen -Hoitoketjut skitsofrenian hoidossa -Mielialahäiriöiden ehkäisyyn ja hoidon arviointi -tutkimus ja kehittämistyö -MERTTU: Työikäisten mielenterveyspalvelujen vaikuttavuus -Psykiatristen potilaiden somaattinen hoito -Mielenterveyshäiriöiden ja päihdeongelmien hoidon laadun arviointi väestötutki- -muksissaVarhaisen puuttumisen hoitointerventioiden vaikutusten tutkimus -Mielen tuki – kuntien mielenterveys- ja päihdestrategioiden tuki -Maahanmuuttajasta kuntalaiseksi - alueellisen toimintamallin ja palvelurakenteen -kehittäminenToimiva lapsi ja perhe, menetelmien ja palveluiden kehittäminen lasten mielenter- -veyden edistämiseksi ylisukupolvisten ongelmien ehkäisyynPeruspalveluhanke -Tilaaja–tuottaja-mallit -Palvelusetelin arviointitutkimus -Perfect, hoitoketjujen toimivuus, vaikuttavuus ja kustannukset -European Health Care Outcomes, Performance and Efficiency (EuroHOPE) -Helsingin psykoterapia tutkimus -Maahanmuuttajatutkimus -Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus -Kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteiden ja toimeenpanon tuke- -minenHanke ympäristöstä aiheutuvien terveyshaittojen arvioinnin huomioon ottamiseksi -kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa.Tiedon tuottaminen väestön terveyttä edistävistä ja ennaltaehkäisevistä palveluista -

V Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksiOsaohjelmaan keskeisesti liittyvä lainsäädäntö, hankkeet, ohjelmat, tutkimukset ja julkai-sut tulevat esille osaohjelman suunnitelmatekstissä, joten niitä ei luetella tässä.

100

VI Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia

Kansalliset hankkeet ja työryhmät (STM)TEM, STM, OKM: Työelämän kehittämisstrategia -Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta -Sosiaalialan ammattihenkilöiden foorumi -Hyvä-hanke -OPH: Osaamisen ennakoinnin prosessimalli (VOSE) -Koulutuksen järjestäjien ja KT Kuntatyönantajien osaamisen ennakointihankkeet, -ESRKoulutustoimikunnat ja niiden ennakointihankkeet -

Yhteistyöfoorumit ja -verkostotNolla tapaturmaa -foorumi -THF (työhyvinvointifoorumi), -Johtamisen kehittämisverkosto (kaikki alat) -Sosiaalialan johtamisen verkosto (STM) -Henkilöstöjohtamisen (HR-) verkosto (KT) -Työturvallisuuskeskuksen kuntaryhmä (KT ja kunta-alan henkilöstöä edustavat jär- -jestöt)Hoitotyön johtamisen alueelliset yhteistyöverkostot -STM:n sairaanhoitopiirien hallintoylihoitajien ja AVIen th-tarkastajien verkosto -STM:n Sh-piirien johtajaylilääkäreiden verkosto -Kansanterveystyön johtajien verkosto -STM:n ja sosiaali- ja terveysalan koulutusjohtajien verkosto -Yliopistojen/korkeakoulujen verkostot -Suurten kaupunkien terveysjohtajien verkosto, KL -Keskisuurten kaupunkien sosiaali- ja terveysjohtajien verkosto, KL -Suurten kaupunkien suun terveydenhuollon johtajien verkosto, KL -Uusi kunta 2017 -ohjelma -

Käynnissä olevia hankkeita ja muita toimenpiteitä, jotka tukevat osaohjelman tavoitteitaTietotekniikan mahdollisuudet käytännön sosiaali- ja terveydenhuollon johtamis- ja -esimiestyössä, TTL Johtamisella innovaatioita ja hyvinvointia julkiselle sektorille, TTL -Palveluverkostojen muuttuvat toimintakonseptit ja uudet asiakasymmärryksen vä- -lineet - Muutosten hallintaa ja kestävää työhyvinvointia (mukana myös sote-organi-saatio), TTL Sairaalaorganisaatioiden muutosten yhteys muutoksiin henkilöstön työoloissa ja ter- -veydessä, TTL Sosiaali- ja terveysalaan kohdistuva, toistuva kyselytutkimus, TTL -Lasten, nuorten ja perheiden palvelut ja niiden johtamisesta kunnissa. Analyysi pe- -rustuu aineistoon, johon on yhdistetty rekisterejä, toimialajohdon ja kouluterveys-kyselyn aineistoa – toimialajohdon ja henkilöstön kyselyt, THL Geneerisen palveluja yhteensovittavan johtamisen mallin levittäminen ja arviointi -(lasten, nuorten ja perheiden palvelut), THL Verkostodialogisen palvelukulttuurin kehittäminen ja tutkiminen, THL -Muutosjohtamisen kysymyksiä käsitellään sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen -PD- ja MBA-koulutuksissa.

101

Lukuisat koulutustahot maassamme tarjoavat koulutusta muutoksen johtamisesta. -Sosiaalitoimistojen työolot ja henkilöstön hyvinvointi muuttuvassa kuntaympäris- -tössä, THL Dialoginen johtaminen innovatiivisuuden tekijänä, TTL, Tampereen yliopisto -Henkilöstöjohtaminen, tuloksellisuus ja työelämän laatu (HYÖTY), TTL ja Aalto- -yliopisto Kuntauudistukseen liittyvä tutkimus: ARTTU-tutkimusohjelma, KL ja ministeriöt -Innostuksen spiraali - innostavat ja menestyvät työyhteisöt (mukana myös sote-or- -ganisaatioita), TTL Osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtamista edistävät tekijät, TTL ja THL -THL:n koordinoiman Potilasturvallisuutta taidolla ohjelman Johto johtamaan --osio Terveyshyötymallin implementoinnin arviointi, THL -Lääkäreiden päivystysmallien kehittämis- ja arviointitutkimus, THL -Sairausvakuutus osana sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työtä ja käytäntöjä, -THL Kevan työhyvinvointia koskeva tutkimus ja KAARI-palvelut työhyvinvoinnin ke- -hittämiseksi ja työurien pidentämiseksi Kunta10-tutkimus (kunta- ja sairaala-aineistot), TTL -Fyysisten riskien hallintamallin juurtuminen osaksi vanhustenhuollon turvallisuus- -johtamista, TTL Riskinhallintamallin kehittäminen terveydenhuollon yksiköissä, TTL -Kokonaisturvallisuus terveydenhuollossa 1: Työhyvinvoinnin edistäminen sairaala- -huoltajan työssä, TTL Kokonaisturvallisuus terveydenhuollossa 2: Limingan kunnan terveydenhoitopalve- -lujen kehittäminen, TTL Terveyttä edistävä työpaikka - implementaatio-, arviointi- ja juurruttamishanke, -TTL Terveyskeskuslääkärin työ muuttuvassa hyvinvointivaltiossa, THL -Ulkomaalaistaustaisten terveydenhuollon ammattilaisten itegroituminen suomalai- -seen terveydenhuoltoon, THL Ulkomaalaistaustaisten terveydenhuollon ammattilaisten integroituminen suoma- -laiseen terveydenhuoltoon, THL Joint Action, JAHPF (planning and forecasting), STM, THL -Osaamisen ennakointi kuntapalveluissa -hanke, KT -

102

LYhENTEET

STM = Sosiaali- ja terveysministeriöOKM = Opetus- ja kulttuuriministeriöSM = SisäasiainministeriöYM = YmpäristöministeriöTEM = Työ- ja elinkeinoministeriöOM = OikeusministeriöVM = ValtiovarainministeriöMMM = Maa- ja metsätalousministeriöTTL = TyöterveyslaitosTHL = Terveyden ja hyvinvoinnin laitosValvira = Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoAVI = AluehallintovirastoTEKES = Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskusRAY = Raha-automaattiyhdistys