31

KuskinpaikalleSuomessa on alle sata henkeä, jotka tietävät minkälainen valmentaja Waltteri Immonen on. Hockey tapasi koko ikänsä Jokereita palvelleen miehen. teksti ja kuvat: mikko niimes

32

WAL

TTER

I IM

MON

ENWaltteri »Wade« Immonen on edustanut Jokereita seitsenvuotiaasta asti. Pelaa-jana hän oli joukkueensa kapteeni ju-nioreista liigaan saakka. Terrierimäisenä puolustajana tunnettu Immonen nousi a-maajoukkueeseen saakka, vaikka oli monien – kuten juniorimaajoukkueiden valmentajien – mielestä »liian pieni«.

Immonen on tottunut tekemään töitä menestyksen eteen. Töitä on tehty, mutta menestystäkin on tullut.

Pelaajaurallaan Immonen saavutti neljä Suomen mestaruutta, kaksi mm-hopeaa ja apuvalmentajan roolissakin on tullut yksi kiinnitys Kanada-maljaan.

Nyt Immonen on Jokereiden pääval-mentaja ja ensi kaudella Waltteri Immo-sella on mahdollisuus liittyä mentorinsa Raimo Summasen seuraan niiden val-mentajien joukkoon, jotka ovat voittaneet Suomen mestaruuden ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan. Toistaiseksi Summanen on tässä kerhossa ypöyksin.

Vuodet peliuran jälkeen ovat sisältä-neet työskentelyä – kieltämättä hienojen oppi-isien – Raimo Summasen ja Hannu Jortikan kanssa. Mutta riittääkö se?Onko Immonen saanut tarpeeksi oppia toimi-essaan kolmos- ja kakkosvalmentajan rooleissa?

Itse hän kutsuu saamaansa valmenta-jakoulutusta oppisopimuskoulutukseksi. Ennenkin tosin on nähty, että koulut ei-vät välttämättä takaa menestystä. Kaikki kauppakorkeakoulusta valmistuneet eivät ole miljonäärejä.

Sama pätee ehkä myös valmennuk-sessa – kursseja läpäisemällä ei voita-kaan automaattisesti mestaruuksia.

Waltteri Immonen toimii tässä asiassa ikään kuin koekaniinina. Miltei

kaikilla hänen kollegoillaan on nimittäin suoritettuna korkein valmentajatutkinto, eli Huippuvalmentajatutkinto.

Varmaa on, että Waltteri Immonen antaa Jokereiden päävalmentajana kaikkensa.

Minkälaiset fiilikset sinulla on ensi kautta ajatellen?Hmm. Edessä on haasteellinen homma. Tämä on iso kunnia ja iso haaste. Kun minulta kysyttiin, pystynkö hoitamaan homman ja olenko valmis siihen – olin ilmeisesti tuolla lenkkipolulla aika pal-jonkin työstänyt, sillä vastaus tuli aika selvästi.

Toki ehtonani oli, että halusin Lukkari-lan Joukon siihen mukaan. Se oli iso pala siihen. Näen tämän enemmänkin siten, että lähdemme hoitamaan tätä parina.

Minulle oli heti selvää, että pystyn hoitamaan homman »Jojen« kanssa. Hän on hyvällä tavalla erilainen valmentaja kuin minä. Tähän pitää syntyä sellainen kommunikaatio – ei voi olla liian yksi-mielistä, koska se ei periaatteessa johda mihinkään. Täytyy tulla erilaista näkökul-maa. Olen tehnyt hänen kanssaan töitä jo silloin, kun Summanen oli päävalmentaja.

Minkälainen valmentaja olet? Miten kuvailet itseäsi valmentajana?Itsensä kuvaileminen on aina vaikeaa. Kyllähän oma, vahva pelaajataustani on mulla aika määräävä tekijä. Ja toinen asia on vahva Jokeri-tausta on vahva.

Se, minkätyyppinen valmentaja – kehittävä vai jotain muuta – määräytyy loppujen lopuksi tuloksen mukaan. sm-liiga on kuitenkin niin pitkälle tulosur-heilua.

33

Kyllähän pelaajille pitää pystyä työ-kaluja ja eväitä antamaan, pelin kehitty-misessä ja henkilökohtaisessa taidossa ja niin edelleen. Kyllä se tulee vahva osa olemaan valmennustani.

Mitä osa-alueita aiot painottaa jouk-kueessasi? Minkälainen ilme joukku-eellasi on ensi kaudella?Kyllä se on taisteleva ilme. Kaikki jouk-kueethan sitä haluavat, mutta sellainen pitää olla. Jos pelaaminen on väljää, ja katsomoon näkyy, että ryhmä ei ole läs-nä, silloin ollaan kyllä epäonnistuttu.

Kyllä sen ilmeen pitää olla taisteleva. Miten mä nyt sanoisin ... tilannereagoin-tipeliä. Nykyaikaisessa kiekossa on 400 suunnanmuutosta per peli, 200 hyökkäys-tä per joukkue. Se, miten pelaajat reagoi-vat niissä tilanteissa, on iso haaste. Sehän lähtee siitä jääkiekon alkusolmusta, yksi-yksi –parista. Siitähän kasvu lähtee.

Miten aiot toteuttaa sinun visiotasi? Onko joukkueeseen tulossa esimer-kiksi »sitoutuvia pelaajia«, kuten vanhoja jokeripelaajia?Eiväthän kaikki voi olla vanhoja jokeripe-laajia. Pelaajat pitää sitouttaa ja heidän kanssaan pitää tehdä töitä.

Haluaisin koko ajan korostaa, että ei »minä« vaan »me«. »Jojen« kanssa tätä tehdään. Sitouttaminen on kauden mittainen projekti ja sitä työstetään koko ajan.

Miten muualta tulleet pelaajat saadaan sinun mielestäsi sitoutumaan joukkuee-seen?Myllerrys alkaa heti, kun joukkue tulee yhteen. Siinä pyörii sellainen ympyrä koko

ajan. Voisin näyttää sulle... [kaivaa kaap-pia] ... mikä rulla siinä pyörii koko ajan.

Ei tämä ole minulle mikään raamattu, mutta se on aika hyvä kuva [näyttää ku-vaa, jossa on kaavio joukkueen muodos-tumisesta]. Ensin joukkue tulee yhteen ja sitten alkaa tällainen...

Tämä pyörii tavallaan koko kauden ajan. Kesken kauden voi tulla uusi pelaa-ja, ja taas tulee uusi myllerrysvaihe.

Kaikki joukkueet eivät edes pääse tuonne suoriutumisen tasolle ( joka on viimeinen osa joukkueen muodostu-misessa Immosen näyttämän Henchen & Richardin kuvan mukaan).Aivan, aivan. Se on ihan totta. Tärkeäm-pää on enemmänkin se matka eikä määränpää. Koko ajan tärkeintä on se, mitä tehdään.

Ei voi asettaa tavoitetta niin, että »tuolla sitten pärjätään«. Se, mitä kau-den aikana tehdään on tärkeää, osata-voitteet ja jaksotukset.

Kauden alussa on joukkue. Jos sitten sanotaan, tavoitteena on mestaruus, se on hirveän kaukainen tavoite. Se on liian kaukana. Siihen välille ehtii tulla liian paljon väljää.

Millainen on Waltteri Immosen ihan-nepelaaja?Taisteleva – siis pitää olla tahtoa ja sy-däntä. Totta kai nykykiekossa pitää olla taitava henkilökohtaisella tasolla. Taitoa ja »pelurin« mieltä, jota on vaikea opet-taa. Joko sitä on tai sitten ei. Ei sellaista voi väheksyä missään nimessä.

Mutta se, että välität, olet joka päivä läsnä ja taistelet, sillä korvaa aika paljon.

WALTTERI IM

MONEN

34

Osaatko sanoa nimiä, jotka olisivat tällaisia pelaajia?Kyllä esimerkiksi käy meidän tämän kauden kapteenimme, Juha Lind. Hän on peräänantamaton pelaaja. Taistelee illasta toiseen. Ei tarvitse huolehtia, että lyökö hän itsensä täysillä mukaan.

Entä sitten ihannejoukkue? Sehän ei koskaan voi muodostua pelkistä juhalin-deistä?Ei, ei. Yritin aiemminkin kertoa, että taitoakin pitää olla.

Maalintekoa. Suomalaisessa jääkie-kossa puhutaan ihan yleisesti, että onko meillä »snaippereita« enää olemassa-kaan. Niitä on ehkä vähemmän kuin ennen mutta myös uusia on tulossa. Tottakai niitäkin pitää olla, joka paikalle pitää olla pelaajia.

En minä näe sitäkään niin, että pelaa-ja pitäisi aikaisin lyödä johonkin määrät-tyyn rooliin, jossa hänen pitää olla aina. »Tapahtui mitä tapahtui, sä olet tämä«. Se lähtee harjoittelusta ja siitä miten harjoitellaan. Roolit ovat sekaisin, eikä sitä tiedä kuka sieltä sitten nousee.

Onko sinulla valmennuskoulutusta?Siis, mulla on ... heti, kun lopetin pelaa-misen, kävin ... Westerlundin ja Summa-sen aikana oli samaan aikaan kolmas valmentaja ja joukkueenjohtaja. Siinä olin ensin kaksi vuotta ja sitten suoritin nvt:n. Pohjalta oli pakko aloittaa, Nuori-sovalmentajatutkinnosta.

Sen jälkeenhän olen ollut Ramin [Summanen] ja Lukkarilan kanssa ja nyt Jortikan kanssa. Tavallaan tämä on – miten sen nyt sanoisin – oppisopimus-koulutus.

Miten itse koet, onko kurssituksilla väliä?Se on hyvä juttu. Suomessahan valmen-tajakoulutus on huippuluokkaa. Mutta minulle on tavallaan käynyt niin, että olen etuoikeutettu, koska olen saanut tehdä töitä tällaisten kavereiden kanssa.

Toinen juttu on että olen ollut niin hektisesti kiinni tässä, etten ole pystynyt irroittautumaan kursseille.

Minkälaisia treenejä Waltteri Immo-nen vetää?Taas palaan siihen, että se on »me«, ei »minä«.

Harjoitusten pitää olla sellaisia, että ne haastavat pelaajaa koko ajan ja pis-tävät. Että pelaajat on siellä kovilla. Että tuntuisi siltä, että peliin olisi helpompi mennä.

En tiedä onko se mahdollista. Se vaatii valmentajilta paljon ja se

vaatii pelaajilta paljon.

Minkälaisia vaikutteita sekä peliurasi valmentajilta että työtoveri-valmenta-jilta olet ottanut tai saanut? Osaatko sanoa henkilöitä, joilta olisit ottanut vaikutteita? Ja mitä?Pakko sanoa Summasen Rami. Se, mitä hän vaatii, se vaatimustaso, se on kovaa luokkaa. Sellaisen samanlaisen kun sai-sinkin itselleni.

On äärimmäisen haastavaa vetää jokainen harjoitus nollatoleranssilla. Pilli soi heti, kun homma ei käy. Valmentaja pääsisi itse monta kertaa paljon helpom-malla, kun ei soittaisi sitä pilliä. Ja Hannu Jortikalta – heissä on loppujen lopuksi paljon samaa Ramin kanssa – se, että kun on jokin päämäärä ja suunta

WAL

TTER

I IM

MON

EN

35

WALTTERI IM

MONEN

niin sinne myös mennään. Päämäärätie-toisuus. Ei poiketa tai poukkoilla.

Kun pelaajana katselit penkiltä eri valmentajien toimintaa, ajattelitko, että sinä olet jonain päivänä siinä roolissa?En, ei se mennyt sillä lailla. Olin ollut joukkueen kapteeni ja Jokerit oli ollut niin iso asia, josta olin välittänyt koko-naisvaltaisesti, etten ole edes itseäni miettinyt sillä tavalla. Nyt myöhemmin on helppo sanoa, että ajattelin itseni pelkkänä pelaajana. En tarkkaillut val-mentajia ja pistänyt asioita ylös.

Sama kuin tämä päävalmentajan pesti nyt. Ei tämä ollut minulle mikään päämäärä, että kuuden vuoden päästä olen päävalmentaja.

Sanoit, että sinulla ei ole varsinaisia tavoitteita...On minulla tavoitteita.

Minkälaisia tavoitteita sinulla on?Kun seura on sitä mieltä, että minä pys-tyn hoitamaan joukkueen valmennuksen ja antaa minulle vastuun, niin siinä on tavoitetta. Siitä selviytyminen hyvin on kovan luokan tavoite.

Jokereiden valmentajan pitää saada pelistä määrätyn näköistä. Kyllähän seuran perinteetkin on jo sitä – siis niin kauan kuin«Hjallis« [Harkimo] on tämän omistanut. Työkalut on aina annettu ja niillä on ollut mahdollisuus pärjätä. Siinä on tavoitetta ihan tarpeeksi.

Onko sinulla henkilökohtaisia ta-voitteita? Onko maajoukkue sitten seuraava askel?

[Nauraa]. E-hei, sellaista tavoitetta minul-la ei kyllä ole. Ei ole mitään sellaista, että »neljän vuoden päästä minulla on hyvä paikka Sveitsissä« tai jotain tällaista, ei.

Tällekin kaudelle Jokerit haali vanhoja jokereita takaisin. Käytättekö samaa strategiaa jatkossakin?Pitää muistaa, että jo edelliskaudella vastuuta saaneet nuoret pelaajat ovat myös näitä omia poikia. Nämä lepistöt, filppulat, kanteet, kaltevat – he ovat meidän omia poikiamme.

Oma juniorityö pitää pystyä käyttä-mään hyväksi. Hyviä pelaajia tulee syk-leittäin. Joskus tulee hiljaisempia vuosia. Se omien pelaajien »hukkaamisprosent-ti« pitäisi olla mahdollisimman pieni.

Jos koko ryhmä kootaan ulkopuo-lisista, pelaajia pitää sitouttaa paljon enemmän ja enemmän koko ajan.

»Omiin poikiin« luottaminen vaikeu-tuu koko ajan, koska pelaajat ovat nykyi-sin »agenttisukupolvea«. He liikkuvat jo junioreissa seurasta toiseen vilkkaam-min kuin ennen – ainakin minulla on se käsitys.

Minun mielestäni jalkapallon Veik-kausliigan »Tunnusta väriä« on aika hyvä lähtökohta lätkässäkin. Kannattajilla pitää olla Jokerit ja hifk – se tuo sen ku-hinan sinne. On ainutlaatuista, että tässä kaupungissa on kaksi joukkuetta. Se tuo sen vireen.

Kun Jokerit putosi sm-liigasta, jotkut luulivat kaikkien menevän hifk:n ottelui-hin. Mutta ei se mennytkään niin.

Puhuit seurauskollisuudesta. Voisitko ikinä valmentaa hifk:ta?[Nauraa]. [Nauraa kovemmin]. Eiköhän

36

minulla ole jo Suomessa aikamoinen leima. Ei tarvinne vastata tuohon kysy-mykseen.

Oletteko jo sopineet kuinka jaatte työt ensi kaudella pelien aikana?Minä olen jo Summasen-Lukkarilan ajois-ta saakka peluuttanut puolustajia, ja se jatkui »Jortsun« kanssa. Voi olla, että minä hoidan pakit ja »Joje« [Lukkarila] hyökkääjät.

Jokereiden ja monen muun joukkueen kohdalla on joskus spekuloitu sillä – ehkä tuomarilinjasta johtuen – että joukkue taklaa vähän. Onko sinun joukkueessasi taklaaminen kielletty?Ei missään nimessä. Taklaukset kuuluvat jääkiekkoon. Kovat avojään taklaukset, joilla saadaan joku tyrmättyä – ne vä-henevät koko ajan.

Niitä tulee joskus ja sitten kun sellai-nen osuu, se osuu pahasti ja taklauksen kohden on pitkään sivussa. Se johtuu siitä, että vauhdit ovat kovia ja pelaajat ovat isoja ja vahvoja ja heidän luistelu-taitonsa on niin hyvä.

Toisaalta, pelaajat ovat niin tasavah-voja, että sitä, että joku heittäisi yhdellä kädellä toisen sivuun ei enää näe. Kun Otakar Janecky käytti aikoinaan »susikät-tään«, kukaan ei päässyt kiekkoon.

Mieti vaikkapa liigajoukkuen ykkös-kentän ja neloskentän välistä eroa. Ei se iso ole.

Paljon puhutaan myös maalien vä-henemisestä. Tasoerojen kaventuminen näkyy tässäkin. Ennen oli niin, että jos ykkökentällinen kohtasi vastustajan ne-loskentän, punalamppu paloi varmasti.

Nykyisin tilanne on melkein päinvas-

toin. Nyt pyritään siihen, että kentällä ovat vastakkain nelonen ja ykkönen.

Taito on ehkä muuttunut siinä mieles-sä, että nykyisin siellä on viisi yksi-yhtä vastaan –paria. Ja kun pystyt voittamaan oman kaksinkamppailusi, niin pääset seuraavaksi kaksi yhtä vastaan –tilantee-seen ja sitä kautta kääntämään peliä.

Sinähän käytit useinkin pelaajauralla-si perstaklausta eli miinaa. Sitäkään ei enää hirveästi näy.Pelaajat pystyvät nykyään reagoimaan ja liikkumaan niin hyvin. Se on fifty-fifty –taklaus, eikä sitä voi viritellä nykyvauh-dissa. Tilanteisiin pitää reagoida nope-asti.

Jos taklaus ei osukaan, vastustajalla on laita auki.Niin, niin.

Kovia taklauksia näkyy pikemminkin silloin, kun joku luistelee poikki kentän, eikä reagoi. Okei, täällä voidaan ihailla nhl-koosteita, joissa pleksit heiluvat. No, hienostihan ne on tehty ja sattuuhan siellä. Siellä on vielä isommat äijät.

Areenalla kaukalo on olympiakokoa. Nykyisillä taidoilla ja pelinlukutaidoilla sellaisessa kaukalossa ei enää jouduta sellaisiin tilanteisiin.

Oman mausteensa tuo sekin, kuinka joukkue pystyy pelaamaan isossa kau-kalossa, eurooppalaisittain kun ei ole punaviivaa.

Puolustettavana on tällainen alue – [näyttää fläppitaululta oman siniviivan ja vastustajan päädyn välistä aluetta] – ja vastustajaa pitäisi pystyä prässää-mään siellä. Se vaatii äärettömän paljon liikettä.

WAL

TTER

I IM

MON

EN

37

» Omiin poikiin« luottaminen vaikeutuu koko ajan, koska pelaajat ovat nykyisin »agenttisukupolvea«. He liikkuvat jo junioreissa seurasta toiseen vilkkaammin kuin ennen«.

38

Sehän tästä tekee vaikeaa. Kyllä minä olisin vanhan punaviivasäännön kannalla.

Jos saat sanoa nollasta sataan pro-senttia, kuinka Jokeri olet?Eniten mä inhoan sitä, että sanotaan »110 lasissa«, koska sitä ei pysty teke-mään. Sataankaan kukaan ei pysty, ta-vallaan, mutta olen mieleltäni varmasti sen sata.

Olen ollut Jokeri seitsenvuotiaasta saakka. Mutsi ja faija veivät minut ja vanhemman veljeni katsomaan Jokerit-hifk –peliä. Äiti oli ifk-fani. Jokerit hävisi sen pelin ja minä ja broidini rupesimme itkemään. Mutsikin sitten murtui siitä.

[Helsingin] Kontulassa on aika vahva se [korttelikiekon] Kanada-sarja ja juuret ovat sieltä. Ne perinteet. Siihen on kas-vanut.

Kummallista, että seurauskollisuus on kadonnut. Koko lajikulttuurin kehitty-minen periaattessa tyssää siihen.On vaikeaa luoda edustusjoukkueessa perinteitä, jos niitä ei saa sieltä mat-kan varrelta. Eivät perinteet muodostu pelkästään siitä, että luodaan maneereja ja tapoja – että »meillä on joka vuosi tällainen ja tällainen tapahtuma«. Ne syntyvät pitkällä aikajänteellä.

Olit mukana Jokerien ensimmäises-sä Areenan joukkueessa kaudella 1997–98. Se koostui enemmän tai vähemmän ostopelaajista ja muualta tulleista. Kuinka pelaajat sitoutettin silloin? Mistä homma kiikasti silloin?Saman ydinjoukko oli pitkään yhdessä, kun nousimme takaisin sm-liigaan. Sit-

ten kun se ydin alkoi hajota ja allekirjoit-taneellekin tulivat »kilometrit täyteen«, niin se oli se iso juttu.

Seurassa harhaannuttiin myös siihen luuloon, että voitto tulee, kun ostetaan parhaat pelaajat.

Eikö sitten jo 1990-luvun Jokerien me-nestysjoukkueita oltu kasattu näin?Ei. Tavallaan on harhakuva, että olisimme silloin olleet ostojoukkue. Silloin sitä tehtiin aika järkevästi. Joukkueeseen tuli aina vain pari uutta pelaajaa ja sen ydin oli niin hemmetin vahva, että se piti huo-len siitä, että olipa tulijalla kuinka suuri ego tahansa, niin se laitettiin ruotuun.

Viime kausilla on tehty samaa. Me saimme täksi kaudeksi uusvanhoja Jokeri-pelaajia ja myös nuorista on kas-vanut näitä ydinpelaajia. Lepistö, Kantee, Filppula ja nämä.

Minkälainen pelaaja ei voi pelata sinun joukkueessasi? Osaatko sanoa nimeltä?En minä ketään nimeä. Sitoutuminen on tärkeää. Narripaita ja Jokerit pitää merki-tä pelaajalle jotain.

Meidän logossamme on se ilme. Pelaajalla pitää olla vähän pilkettä sil-mässä. Se Jokerit on se juttu.

Kuinka mielestäsi hallit – esimerkiksi Areena – saadaan jatkossa täydem-miksi?Se on hyvä kysymys. Pelin pitää olla sen näköistä, että sitä tullaan katsomaan. Ei näillä muilla poppakonsteilla sitä tehdä. Kyllähän tänne on edelleen kiva tulla peliin. Ei tarvitse jonotella, eikä törmää johonkin palkkiin kävellessäsi käytävällä.

WAL

TTER

I IM

MON

EN

Eihän kukaan kuitenkaan näiden syiden takia halua tulla.

Se nähtiin silloin vuoden 1997 jälkeen, kun Hartwall Areena valmistui. Silloin oli pari vuotta tupa täynnä aina. Se tie on jo käyty, uutuuden viehätys on poissa.

Ainoa mihin pystyn vaikuttamaan, on joukkueen ilme.

Minkälainen sinun päivärytmisi on?Olen sellainen aamuheräilijä. Tulen mie-lelläni aamulla aikaisin tänne. Vaimon mukaan luikahdan paikalta niin hiljaa kuin mahdollista ja tulen hallille. [Nau-raa]. Aamu lähtee täällä käyntiin.

Luen lehden. Minusta on hauska teh-dä töitä täällä.

Sitten on harjoitukset ja kesällä sekä alkusyksystä vielä kahdet päiväs-sä – päivät välillä venyvätkin. En minä täällä sen takia roiku, että saisin »tunnit täyteen«. Ne tulevat täyteen kuitenkin ihan varmasti.

Sitten lähden ja haen pojat päiväko-dista ja koulusta. Aika peruselämää elän sillä lailla. Vapaa-ajan haluan viettää perheen parissa.

Kuinka paljon sinulla on vapaa-aikaa? Onko sitä mielestäsi riittävästi?Minun mielestäni riittävästi, mutta eräät tahot saattavat olla eri mieltä. [Nauraa].

Pitäisikö mielestäsi sm-liigajoukkueis-sa olla kokopäivätoimisia scoutteja?Kyllä siihen tullaan jossain vaiheessa menemään. Meillä toimitusjohtaja [Mat-ti] Virmanen hoitaa sen. Hänellä ei vain ehkä aika riitä.

Espoossahan näytetään kasaavan isoa organisaatiota, jossa scoutilla on suuri rooli. Onhan näissä mittasuhteissa vielä eroa nhl:ään.

Kyllä jossain vaiheessa kaikilla liiga-seuroilla on oma, päätoiminen kykyjen-etsijä. Kotimaiset pelaajat tosin jo tunne-taan hyvin. Agentithan myyvät pelaajia, mutta pelaajat on toisiaan kohtaan äärimmäisen rehellisiä.

Mistä johtuu, että ulkomaalaishankin-nat menevät usein puihin?No aikaisemmin pelaajia palkattiin suunnilleen faksien perusteella. Tilas-tojen perusteella. Nykyisin on jo paljon kontakteja. On suomalaisia scoutteja ja joku tuntee sen ja tämä taas toisen.

Myös nhl:ssä on paljon suomalaispe-laajia, joilta voi tarkistaa pelaajan tietoja. Siitä ne hudit vähenevät.

nhl-työtaistelun aikana maailman-luokan pelaajatkin osoittautuivat aivan käsittämättömiksi tapauksiksi. Euroo-passa pelaaminen teki monelle nhl-mie-helle hyvää. Näkivät oikeasti mitä täällä tehdään.

Väitän, että Suomi menestyi Maail-mancupissa hyvin, koska se yllätti muut valmistautumisellaan. Muut olivat hou-

WALTTERI IM

MONEN

» Olen ollut Jokeri seitsenvuo-tiaasta saakka. Mutsi ja faija veivät minut ja vanhemman veljeni katsomaan Jokerit-HIFK –peliä. Jokerit hävisi ja minä ja broidini rupesimme itkemään«.

39

40

sut kintuissa. Suomen valmistautuminen oli aivan ylivertainen.

Se oli meidän ainoa mahdollisuu-temme ja se tehtiin loistavasti. Senhän se vaatii. Miksi aikanaan Neuvostoliitto oli niin ylivoimainen? Syynä oli heidän ylivoimainen valmistautumisensa. Yksi ja sama joukkue pelasi koko vuoden yhdessä, Moskovan zska:ssa ja maajouk-kueessa.

Tiedätkö ensi kauden joukkueesta jo paljon?Sitä rakennetaan yhdessä. Ei minulle vain anneta joukkuetta ja sanota, että voita tuolla. Kyllä se runko on hyvin kasassa. Tässä vaiheessa (haastattelu tehtiin maaliskuussa, toim.huom.) joukkue on vielä paria tärkeää palasta vailla.

Missä vaiheessa valmentaja-asia selvi-si sinulle?Hannun [Jortikka] oli tammikuun lop-puun mennessä ilmoitettava kantansa ja minulta kysyttiin halukkuutta pari viikkoa sitä ennen.

Eikö joukkueiden kasaaminen ole täs-sä vaiheessa jo erittäin pitkällä?Se on Virmasen taidetta. Se on kovaa työ-tä. Monella agentilla on monta pelaajaa ja omatkin pitää tavoittaa jatkosopimus-asioissa. Se siirtorullahan pyörii tuolla koko ajan.

Olen sanonut aiemminkin, että tämän homman kierouttaa se, että agentti jau-haa, että tämä pelaaja haluaa tulla ihan älyttömästi Jokereihin. Ei mene aikaa-kaan, kun selviää, että tämä sama kaveri on »halunnut aivan älyttömästi mennä« viiteen kuuteen muuhun seuraan.

Kyseessä on ollutkin vain hinnoittelu-kierros.

Pelaajilla on siis uskomaton kyky sitoutua useaan joukkueeseen?Pelaaja ei itse joudu siihen tilanteeseen. Se on heille helppoa. Voi olla vain agen-tin tapa pyörittää sitä hommaa, että saadaan kovin palkka.

Pelaajalle on hyvä pelaajalle saada hyvän palkka, mutta on myös huono asia, että pelaaja itse ei ole neuvotteluissa mukana. Eihän kukaan uskalla valehdella kasvotusten ja sanoa, että »haluan tulla vain teille«. Jos pelaaja haluaa tulla jouk-kueeseen, raha ei edes ole silloin pääasia. [Lyö nyrkillä pöytään].

Minkälainen sinun suhtautumisesi agentteihin on?En ole ollut heidän kanssaan oikeastaan tekemisissä. Kirjo on laaja.

Siellä on ollut erinäistä yrittäjää ja ehkä semmoista helppoheikkiäkin, jotka ovat ajatelleet, että tässähän on bisnes-sauma. Mutta kyllä sellaiset ovat jo sieltä karsiutuneet.

Ei ole sattumaa, että jollain agentilla on paljon pelaajia. Kyllä se on merkki sii-tä, että agentti hoitaa hyvin hommansa.

Onko ensi kauden tavoite jo sovittu?Se prosessi alkaa, kun pelaajat tulevat alusta saakka yhteen. Heiltä pitää tulla tavoite.

Sopimuksessasi ei siis lue, että tänä vuonna olemme kolmansia ja seuraa-vana mestareita?Ei, ei. hockey

WAL

TTER

I IM

MON

EN