VUOSIKIRJA 2004

KILPAILUVIRASTOKONKURRENSVERKET

MED SVENSK RESUMÉ • WITH AN ENGLISH SUMMARY

KILPAILUVIRASTON VUOSIKIRJA 2004

KILPAILUVIRASTON

VUOSIKIRJA 2004

MED SVENSK RESUMÉ • WITH AN ENGLISH SUMMARY

Toimitus: Jaana Aho Käännökset: Barbro Lindblom, Jaana Aho Graafinen suunnittelu: Tove Ahlbäck Piirrokset: Tiina Rekula Painotalo: Edita Prima Oy ISSN 0788-9291

1

Sisällys

Lukijalle 2Kilpailuvirasto pähkinänkuoressa 4Toimintaympäristö 5Kilpailuvalvonta 11Kilpailun edistäminen 18Artikkelit 25 Lauri Tenhunen, Kilpailuviranomaisten uusi toimintamalli ECN 25 Ari Ahonen, Strategiatutkimus ja kilpailullisuuden arvioinnin ajatteluperusta 29 Liisa Lundelin-Nuortio ja Soile Tahvanainen, Sääntelyuudistusten kilpailuvaikutusten arviointia tehostettava 41Svensk resumé 47English summary 65Markkinaoikeuden päätökset 80Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset 82Asiantuntijaluennot 84Yhteystiedot 88Grafiikka 90

LukijalleKun tämä vuosikirja on lukijan käsissä, on vuosia valmisteltu ”suuri pamaus”, Euroopan kilpailuoi-keuden mittava yhdenmukaistamishanke jo toteu-tunutta historiaa. Muutokseen on valmistauduttu suurella huolella Euroopan komissiossa, Kilpailuvi-rastossa ja sen kahdessakymmenessäneljässä sisar-organisaatiossa sekä Euroopan sadoissa tuhansis-sa yrityksissä. Valmistautumiseen liittyy aina huoli projektin onnistumisesta.

Kerrataanpa vielä, mistä on kysymys. EU:n kil-pailusääntöjen, siis artiklojen 81 ja 82 toimeenpano-asetus muuttuu radikaalisti. Yli 40 vuotta voimassa olleet menettelytapasäännökset uusitaan. Samanai-kaisesti uusiutuu yrityskauppavalvontaa säätelevä asetus. Kansalliset kilpailulait koko Euroopassa so-peutetaan näihin muutoksiin. On siis kyse muutok-sen hallinnasta.

Muutokseen liittyvät huolet vaihtelevat tarkas-telijan roolin mukaan. Yritysten näkökulmasta huo-let liittyvät paradoksaalisesti ennakkoilmoitus- ja poikkeuslupamenettelyn poistumiseen. Yritykset kokevat pulmalliseksi tilanteen, jossa niiltä edelly-tetään yhteistoiminta- tai jakelutiesopimusten val-mistelussa omatoimista järjestelyjen lainmukaisuu-den varmistusta. Enää ei tarvitse eikä saa pyytää viranomaisilta lupaa. Vapaus koetaan vankilaksi. Vastaava tunne kirjattiin aikakirjoihin pitkäaikaisen hintasäännöstelyn päätyttyä. Mm. kahvilanpitäjät

2

KILPAILUVIRASTO

3

soittelivat kauhistuneina hintaviranomaisille ja kyse-livät, kuinka he nyt osaavat kahvikupin hinnoitella.

Kansalliset viranomaiset tuntevat väristyksiä systeemien toimivuudesta. Kahdenkymmenen vii-den kansallisen viranomaisen ja komission muo-dostaman verkoston tehtävänä on huolehtia, että ilmi tulleet kielletyt järjestelyt tulevat tehokkaasti tut-kituiksi ja tuomiolle saatetuiksi. Yhteistyöhön liitty-vät tekniset, oikeudelliset ja hallinnolliset vaikeudet voivat lisätä kilpailupolitiikan toimeenpanon byrok-ratiaa aavistamattoman paljon. Kilpailuvirastossa koetaan resurssien riittämättömyys tuskallisesti.

Komission tasolla, siis siellä mistä kaikki alkoi ja missä kaikki kulminoituu, ongelmana on yhden- ja johdonmukaisuuden varmistaminen. Kahdenkym-menenviiden kilpailuviraston tekemien tuhansien ratkaisujen valvominen on komissiolle kova haaste, vaikka se onkin saanut toimeenpanoasetukseen tätä koskevat laajat valtuudet.

Hyvin vähälle huomiolle on Suomessa jäänyt EU:n yrityskauppavalvonta-asetuksen muutos. Se onkin enimmältään tekninen uudistus, jolla mm. juttujen siirtoa jäsenmaiden ja komission välillä on helpotettu. Uuteen asetukseen sisältyy kuitenkin merkittävä substantiivinen muutos, jonka merkitys jää vielä nähtäväksi: Euroopan kilpailuammattilais-piireissä on parin vuoden ajan käyty vilkasta kes-kustelua siitä, tulisiko yrityskauppaan puuttumisen

perustua ns. dominanssitestiin, joka on käytössä nykyään, vai amerikkalaisperäiseen kilpailuvaiku-tustestiin. Vanhan, mm. meillä Suomessa käytössä olevan testin rationa on puuttua yrityskauppoihin, jotka synnyttävät tai vahvistavat määräävää mark-kina-asemaa. Uudessa yrityskauppa-asetuksessa otetaan harppaus kohti kilpailuvaikutustestiä. Sen nojalla on komissiolla nyt mahdollisuus puuttua yri-tyskauppaan, joka johtaa oligopolin keskittymiseen, ilman että syntyy selkeä määräävä markkina-asema. Suomen kansalliseen lakiin ei ole esitetty tehtäväksi vastaavaa muutosta, lähinnä siksi, että EU:n asetus hyväksyttiin vasta kilpailunrajoituslain muutosval-mistelutyön päätyttyä.

Ettei lukijalle jäisi epäselvyyttä vapun aikaan toteutuneiden muutosten tosiasiallisesta vaiku-tuksesta, on selkeästi todettava, että kartellit ovat edelleen kiellettyjä, määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on niin ikään edelleen kiellettyä, jake-luteitä koskeviin kilpailunrajoituksiin reagoidaan edelleen niihin liittyvien taloudellisten vaikutusten perusteella ja yrityskauppavalvonnalla huolehditaan edelleen kilpailullisen yritysrakenteen säilymisestä Euroopassa ja Suomessa.

Matti PurasjokiHuhtikuussa 2004

4

KILPAILUVIRASTO

• Kilpailuvirasto on kauppa- ja teollisuus-ministeriön hallinnonalalla toimiva, vuonna 1988 perustettu itsenäinen virasto, jonka toiminta-ajatuksena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpai-lun turvaaminen sekä talouden tehok-kuuden lisääminen kilpailua edistämäl-lä ja sen esteitä poistamalla.

• Kilpailuviraston toiminnasta säädetään virastoa koskevassa laissa (711/1988) ja asetuksessa (66/1993). Virasto soveltaa toiminnassaan lakia kilpailunrajoituk-sista (480/1992) ja EU:n kilpailusään-töjä.

• Virasto valvoo kansantalouden suo-rituskyvyn kannalta olennaisia, ta-loudelliselle kilpailulle vahingollisia kilpailunrajoituksia ja ryhtyy tarvittaes-sa toimenpiteisiin niiden tai niiden va-hingollisten vaikutusten poistamiseksi. Lisäksi virasto valvoo yrityskauppoja ja hoitaa vastuualueelleen kuuluvat kan-sainväliset tehtävät.

• Virasto edistää kilpailua tekemällä aloitteita kilpailua rajoittavien säännös-ten ja määräysten purkamiseksi sekä antamalla lausuntoja elinkeinoelämään liittyvistä säädösehdotuksista. Lisäksi virasto neuvoo ja ohjaa yrityksiä ja mui-ta elinkeinoelämän kannalta keskeisiä sidosryhmiä.

• Kilpailuvirasto käsittelee vuosittain noin 1200 kilpailuasiaa, joista noin kolmas-osa on EU-asioita. Kotimaiset asiat liittyvät useimmiten yrityskauppailmoi-tuksiin sekä toimenpide- ja lausunto-pyyntöihin. Toimenpidepyyntöihin tai

oma-aloitteisiin selvityksiin perustuvia merkittäviä päätöksiä tehdään vuo-sittain noin 20. Viraston voimavarat pyritään suuntaamaan kansantalouden kannalta merkittävimpien kilpailunra-joitusasioiden tehokkaaseen selvittämi-seen.

• Kilpailuvirastossa työskentelee noin 70 virkamiestä kuudessa eri ryhmässä.

• Monopoliryhmän vastuualueeseen kuuluvat määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvät asiat sekä yritys-kauppavalvonta.

• Kartelliryhmä käsittelee kartelli- ja muita kilpailijoiden välisiä yhteistyösopimuk-sia, jakelutierajoituksia sekä julkisia kilpailunrajoituksia.

• Kilpailunedistämisryhmän tehtävät liitty-vät ryhmän nimen mukaisesti pääasias-sa kilpailun edistämiseen.

• Kansainvälisten asioiden ryhmän vas-tuulla ovat EU-asiat, OECD-, pohjois-mainen ja muu kansainvälinen yhteistyö sekä lähialueyhteistyö ja lääniyhteistyö.

• Viestintä- ja valmennusryhmä sekä hallintoryhmä toimivat muiden ryhmien tukena.

• Henkilöstöstä 2/3 osallistuu varsinai-seen tutkimus- ja selvitystyöhön.

• Kilpailuviraston tutkijoista 40 prosen-tilla on ylempi korkeakoulututkinto oikeustieteessä, noin 30 prosentilla kauppatieteissä ja noin 25 prosentilla talous- tai yhteiskuntatieteissä.

• Kilpailuviraston kustannukset olivat vuonna 2003 noin 3,7 miljoonaa euroa.

Kilpailuvirasto pähkinänkuoressa

5

Toimintaympäristö

EU:n kilpailusäännöt

EY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjen uusi täytäntöönpanoasetus 1/2003 astui voimaan 1.5.2004. Tämän jälkeen Euroopan Unionin alueella sovelletaan vain EU:n kilpailusääntöjä tapauksiin, jotka vaikuttavat tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Järjes-telmän tarkoituksena on varmistaa EU:n kilpailusään-töjen entistä tehokkaampi soveltaminen ja yritysten yhdenmukainen kohtelu koko laajentuneen unionin alueella. Asetuksella mm. lakkautettiin keskitetty il-moitus- ja hyväksyntäjärjestelmä.

Myös EY:n uusi fuusiovalvonta-asetus (139/2004) astui voimaan 1.5.2004. Merkittävimmät sulautuma-asetukseen tehdyt muutokset koskevat tapausten siir-tämistä viranomaisten välillä, yrityskauppaan puuttu-misen arviointitestiä, sitoumusten antamiseen liittyviä määräaikoja sekä liitännäisrajoitusten käsittelyä.

Tehostetun siirtämisjärjestelmän tarkoitukse-na on saattaa yrityskaupat sen viranomaisen tutkit-tavaksi, jolla on parhaat mahdollisuudet ratkaista asia. Siirto voidaan tehdä joko komissiosta jäsen-

valtioon tai jäsenvaltiosta komissioon. Asian kä-sittelyn siirtämistä voi pyytää aiemmasta poiketen myös ilmoitusvelvollinen ennen varsinaisen yritys-kauppailmoituksen jättämistä.

Komissio voi puuttua kauppaan, jos kauppa estää olennaisesti tehokasta kilpailua yhteismarkki-noilla tai niiden merkittävällä osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä asema tai vah-vistetaan sitä. Arviointitesti laajentanee komission mahdollisuuksia estää kauppa tai asettaa sille ehto-ja oligopolistisilla markkinoilla.

Kansallinen lainsäädäntö

Myös Suomen kansallista kilpailunrajoituslakia muu-tettiin 1.5.2004 alkaen (318/2004). Lakia sovelletaan kilpailunrajoitustapauksiin, jotka eivät ole omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kauppavaikutuksella ei ole kuitenkaan yritysten kan-nalta keskeistä merkitystä, koska Suomen ja EU:n kilpailusääntöjä tulkitaan yhdenmukaisesti. Sään-

Lainsäädäntöuudistukset voimaan

KILPAILUVIRASTO

6

81.3 artikla Ns. poikkeussäännös

82 artikla- määräävän

markkina-aseman väärinkäyttö

81.1 artikla- kartellit

- muut kilpailijoiden väliset järjestelyt

- vertikaaliset järjestelyt

KylläTuntuva vaikutus jäsen- maiden väliseen kauppaan

EU:n kilpailusäännöt

Uusi 4 §- kartellit

- muut kilpailijoiden väliset järjestelyt

- vertikaaliset järjestelyt

Uusi 5 § Ns. poikkeussäännös

Uusi 6 §- määräävän

markkina-aseman väärinkäyttö

Vähämerkityksellisyyssäännöt Vähämerkityksellisyyssäännöt

Ei

Kansallinen laki

yhdenmukainen tulkinta

yhdenmukainen tulkinta

yhdenmukainen tulkinta

yhdenmukainen tulkinta

Kilpailunrajoitukseen sovellettavat säännökset

johtuu siitä, että järjestelyt voivat kuulua uuden 5 §:n poikkeussäännöksen piiriin. Uusi 5 § vastaa EY:n pe-rustamissopimuksen artiklan 81 kohdassa 3 olevaa poikkeussäännöstä. Poikkeussäännösten tarkoituk-sena on sallia sellaiset kilpailunrajoitukset, joiden kilpailua edistävät vaikutukset ovat suuremmat kuin niiden kilpailua rajoittavat vaikutukset.

Järjestelyjen lainmukaisuuden arvioinnissa tulee lisäksi ottaa huomioon, että järjestely voi jäädä myös kokonaan kilpailunrajoituslain soveltamisalan ulko-puolelle, jos sitä voidaan pitää vähämerkityksellisenä.

Lain 6 §:ssä kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttö käytännössä samalla tavalla kuin tähänkin asti. Merkittävin muutos liittyy siihen, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön voivat nyt syyllistyä myös yritykset yhdessä.

Uudistuksen yhteydessä tarkistettiin myös vi-ranomaisten toimivaltuuksia. Päätöksen kielletyn menettelyn lopettamisesta tekee jatkossa Kilpailuvi-rasto eikä markkinaoikeus. Kilpailuviraston päätök-sistä voi valittaa markkinaoikeuteen. Rikkomukses-ta johtuvan seuraamusmaksun määrää kuitenkin edelleen markkinaoikeus.

nösten yhdenmukaistaminen vaikuttaa eniten toi-mitus- ja jakelusopimuksiin liittyvien kilpailunrajoi-tusten arviointiin.

Kilpailusääntöjen yhdenmukaistaminen EU:n kilpailusääntöjen kanssa merkitsee ns. kieltoperi-aatteen laajentamista Suomen kilpailuoikeudessa. Myös Suomen kilpailunrajoituslakiin on nyt otettu EY:n perustamissopimuksen artikloja 81 ja 82 vas-taavat säännökset.

Uuden lain 4 §:ssä kielletään artiklan 81 kohdan 1 tapaan yritysten välisiin sopimuksiin perustuvat kilpailunrajoitukset. Lain 6 §:ssä kielletään puoles-taan perustamissopimuksen artiklaa 82 vastaavasti määräävän markkina-aseman väärinkäyttö.

Kilpailunrajoituslain uusi 4 § koskee sekä kil-pailevien yritysten välisiä eli horisontaalisia että toimitus- ja jakeluteitä koskevia eli vertikaalisia so-pimuksia. Säännös korvaa vanhan lain määrähinta-kielto- ja kartellikieltopykälät sekä mm. toimitus- ja jakelusopimuksiin liittyviin kilpailunrajoituksiin so-velletun vanhan lain 9 §:n.

Kaikki lain 4 §:n perusteella kielletyt kilpailun-rajoitukset eivät kuitenkaan ole lainvastaisia. Tämä

7

Yritykset arvioivat itse toimiensa lainmukaisuuden

Koska viranomaiset eivät enää myönnä yrityksille poikkeuslupia tai puuttumattomuustodistuksia, yri-tysten tulee jatkossa itse arvioida kilpailunrajoitus-lain 4 §:ssä kiellettyjen menettelyjen osalta toimien-sa lainmukaisuus. Lain 4 §:ssä kielletty menettely voi olla lainmukainen, jos lain 5 §:n poikkeussään-nöksen edellytykset täyttyvät.

Koska uutta kilpailunrajoituslakia sovelletaan yhdenmukaisesti EU:n kilpailusääntöjen kanssa, yritykset voivat arviota tehdessään käyttää tulkinta-apunaan sekä EY:n ryhmäpoikkeusasetuksia ja nii-hin liittyviä suuntaviivoja että Kilpailuviraston niitä vastaavia suuntaviivoja.

Kilpailuviraston suuntaviivat on julkaistu Kil-pailuviraston kotisivuilla osoitteessa www.kilpailuvi-rasto.fi. Komission antamat ryhmäpoikkeusasetuk-set, tiedonannot ja suuntaviivat löytyvät komission kilpailupääosaston kotisivuilta osoitteesta www.eu-ropa.eu.int/comm/competition/index_fi.html.

Merkitykseltään vähäiset kilpailunrajoitukset

Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletään vain sellaiset yritysten väliset sopimukset, jotka merkittävästi es-tävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua. Ns. vähä-merkitykselliset kilpailunrajoitukset eivät enää uu-distuksen jälkeen ole kilpailunrajoituslain vastaisia.

Vähämerkitykselliset sopimukset määritellään EU:n komission ns. de minimis -tiedonannossa markkinaosuusrajojen avulla. Jos rajoitukseen osal-listen yritysten markkinaosuudet jäävät tiedonan-non markkinaosuusrajojen alapuolelle, järjestelyn sallittavuuden selvittämiseksi riittää sen varmista-minen, ettei järjestelyyn sisälly vakavimpia kilpai-lunrajoituksia.

Myös Kilpailuvirasto on antanut suuntaviivat vä-hämerkityksellisten kilpailunrajoitusten arvioinnista. Niiden tavoitteena on auttaa yrityksiä arvioimaan, kuuluvatko yritysten yhteistyöjärjestelyt kilpailunra-joituslain 4 §:n kiellon soveltamispiiriin. Suuntaviivat selventävät myös lain 12 §:n soveltamisalaa. Lain 12 § koskee Kilpailuviraston mahdollisuutta olla ryhtymät-tä toimenpiteisiin tilanteissa, joissa kilpailua voidaan pitää kokonaisuudessaan toimivana epäillystä kilpai-

lunrajoituksesta huolimatta. Uudet suuntaviivat kor-vaavat Kilpailuviraston vuonna 1998 antaman tiedon-annon vähämerkityksellisistä kilpailunrajoituksista.

Uudet toimitus- ja jakelusopimuksia koskevat kilpailusäännöt

Kilpailunrajoituslain uusi 4 § korvaa vanhan lain määrähintakieltopykälän sekä mm. toimitus- ja ja-kelusopimuksiin liittyviin kilpailunrajoituksiin sovel-letun vanhan lain 9 §:n.

Toimitus- ja jakelusopimuksiin liittyvät kilpai-lunrajoitukset olivat aiemmin – määrähintakieltoa lukuun ottamatta – sallittuja, jos niillä ei ollut vahin-gollisia vaikutuksia kilpailuun. Nyt kieltoperiaatteen piiriin kuuluvat kaikki jakeluteihin liittyvät kilpailun-rajoitukset.

Muutos ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ai-emmin sallitut jakelusopimuksiin liittyvät kilpailun-rajoitukset olisivat jatkossa automaattisesti lain-vastaisia. Tämä johtuu siitä, että järjestelyt voivat

Mikä muuttuu ja mikä ei? Kilpailunrajoituslain säännöksiin tehdyt muu-tokset liittyvät Suomen ja EU:n säännösten yhdenmukaistamisen ohella lähinnä menettely-asioihin. Varsinaiset kilpailuoikeuden perusteet säilyivät uudistuksessa pääosin ennallaan.

• Kartellit ja määräävän markkina-aseman vää-rinkäyttö ovat edelleen kiellettyjä.

• Yritysten väliset kilpailua rajoittavat sopi-mukset voivat olla edelleen hyväksyttäviä, jos laissa määrätyt edellytykset täyttyvät. Lisäehtona on kuitenkin aina se, että sopi-muksiin tulee liittyä myös asiakkaita ja kulut-tajia hyödyntävää tehokkuuden paranemista.

• Vakavimmat eli ns. mustan listan kilpai-lunrajoitukset ovat kuitenkin yleensä aina kiellettyjä.

• Merkitykseltään vähäiset kilpailunrajoitukset eivät enää uudistuksen jälkeen ole kilpailun-rajoituslain vastaisia.

KILPAILUVIRASTO

8

5) on lopettanut tai lopettaa heti tiedot annettu-aan osallistumisensa kilpailunrajoitukseen.

Jos edellä kuvatut edellytykset täyttyvät, Kilpailuvi-rasto ei tee asianomaisen yrityksen osalta markkina-oikeudelle esitystä seuraamusmaksun määräämi-seksi. Kartellin ensimmäisenä paljastanut kartellin jäsen vapautuu siten seuraamuksista.

Vain yksi kartellin jäsen voi saada edellä tarkoi-tetun täyden vapautuksen seuraamuksista. Myös muille kartellin jäsenille määrättäviä seuraamus-maksuja voidaan kuitenkin alentaa uuden 8 §:n pe-rusteella, jos nämä avustavat merkittävästi Kilpailu-virastoa kartellin selvittämisessä.

Merkittävä avustaminen tarkoittaa sitä, että yri-tys osallistuu aktiivisesti rajoituksen selvittämiseen. Yrityksen on oma-aloitteisesti toimitettava virastolle tietoja, joita virastolla ei ole tai joita sen voi olla vai-kea hankkia.

Seuraamusmaksun alentaminen tai määrää-mättä jättäminen on lain 8 §:n perusteella mahdol-lista kaikkien kilpailunrajoitusten yhteydessä. Mak-sun alentaminen voi tulla kyseeseen sekä silloin, kun yritys ottaa itse yhteyttä virastoon ja paljastaa rikkoneensa kilpailunrajoituslakia, että silloin, kun virasto on esimerkiksi saamiensa vihjeiden perus-teella jo aloittanut tapauksen selvittämisen.

Kilpailuvirasto on antanut seuraamuksista vapautumista ja seuraamusmaksun alentamista koskevaa soveltamiskäytäntöään selventävät suun-taviivat. Myös nämä suuntaviivat on julkaistu Kilpai-luviraston kotisivuilla.

Yrityskauppavalvonnan uudet määräykset

Kilpailunrajoituslaissa ja EY:n uudessa fuusioval-vonta-asetuksessa määrätyt liikevaihtorajat ylittävät yrityskaupat on ilmoitettava joko Kilpailuvirastolle tai EU:n komissiolle, eikä kauppaa saa panna täy-täntöön ennen viranomaisten asiassa tekemää pää-töstä. Toimivaltainen viranomainen ratkeaa kaupan osapuolten liikevaihtojen perusteella.

Kilpailuvirasto voi puuttua määräävään mark-kina-asemaan johtaviin ja tällaista asemaa vahvis-taviin yrityskauppoihin, jos ne estävät merkittävästi

kuulua kilpailunrajoituslain uuden 5 §:n poikkeus-säännöksen piiriin.

Sopimusten kilpailuvaikutukset riippuvat mark-kinoiden rakenteesta ja yrityksen asemasta markki-noilla. Komission antamassa vertikaalisia rajoituk-sia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa ja siihen liittyvissä suuntaviivoissa sekä Kilpailuviraston verti-kaalisia rajoituksia koskevissa suuntaviivoissa mää-ritellään markkinaosuusrajojen avulla, minkälaiset sopimukset kuuluvat ryhmäpoikkeuksen piiriin.

Toimitus- ja jakelusopimuksiin ei kuitenkaan saa markkinaosuuksista riippumatta sisältyä yhtään vakavimpina pidetyistä (ns. mustan listan) kilpai-lunrajoituksista. Yksi esimerkki tällaisista kielletyis-tä ehdoista on jälleenmyyntihinnan määrääminen. Tavarantoimittaja ei saa määrätä tuotteelle hintaa, jota jakelijat ovat velvollisia noudattamaan. Enim-mäis- tai ohjehintojen antaminen ei kuitenkaan vält-tämättä ole kiellettyä.

Kiellettyä on lähtökohtaisesti myös markkinoi-den jakaminen alueittain tai asiakkaittain. Jakelijoi-den on saatava vapaasti päättää, minne ja kenelle ne myyvät. Kiellosta on kuitenkin eräitä poikkeuksia, jotka esitellään tarkemmin Kilpailuviraston suunta-viivoissa.

Kartellivalvontaan uusia aseita

Uudistuksen yhteydessä tarkistettiin myös kilpai-lunrikkomismaksun määrää koskevia säännöksiä ja otettiin käyttöön kilpailunrikkomismaksusta va-pauttamisjärjestelmä kartellien paljastamiseksi.

Kartellin ensimmäisenä paljastava kartellin jäsen vapautuu kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaan kartelliin liittyvistä seuraamuksista, jos jäsen:

1) antaa kilpailunrajoituksesta Kilpailuvirastolle tietoja, joiden perusteella Kilpailuvirasto voi puuttua kilpailunrajoitukseen,

2) antaa nämä tiedot ennen kuin Kilpailuvirasto on saanut tiedot muuta kautta,

3) toimittaa Kilpailuvirastolle kaikki hallussaan ole-vat kartellia koskevat tiedot ja asiakirjat,

4) toimii yhteistyössä Kilpailuviraston kanssa koko kilpailunrajoituksen selvittämisen ajan ja

9

kilpailua. Yrityskauppavalvonnan perusteissa ei ta-pahtunut uudistuksen yhteydessä muutoksia. Uu-distuksessa muutettiin ainoastaan ilmoitusvelvol-lisuuden raja-arvoja ja luovuttiin saman toimialan yrityskauppoja koskevasta ns. kahden vuoden sään-nöstä.

Uusien määräysten mukaan kauppa ilmoite-taan Kilpailuvirastolle, jos yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettu liikevaihto ylittää 350 miljoonaa eu-roa ja jos samalla vähintään kahden yrityskaupan osapuolen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 20 miljoonaa euroa.

Kilpailuvirasto on julkaissut uudistuksesta tiedonannon, jossa käsitellään muun muassa lii-kevaihdon maantieteellistä kohdentamista sekä mahdollisuutta käyttää lyhennettyä ilmoituskaavaa eräissä yhteisyritysten perustamistilanteissa. Tämä-kin tiedonanto löytyy Kilpailuviraston kotisivuilta osoitteesta www.kilpailuvirasto.fi.

EU-yhteistyö tehostuuEU-maiden kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö tehostuu lainsäädäntöuudistusten myötä entises-tään, sillä EU:n komissio ja kansalliset kilpailuviran-omaiset toimivat toukokuusta 2004 lähtien verkos-tona (European Competition Network, ECN1), jossa kauppakriteerin täyttävän tapauksen käsittely ohja-taan sille viranomaiselle, jolla on parhaat edellytyk-set tutkia ja ratkaista asia.

Kilpailuvirasto on ollut aktiivisesti mukana ko-mission syksyllä 2002 perustaman ECN-työryhmän ja sen alatyöryhmien työssä sekä valmistelemassa uudistukseen liittyviä komission tiedonantoja. Vi-raston edustajat osallistuivat vuonna 2003 yhteensä 20:een komission järjestämään ECN-kokoukseen.

EU:n laajeneminen ja verkostoituminen on li-sännyt olennaisesti sekä vanhoista EU-maista että uusista jäsen- ja jäsenyyttä hakevista maista tulevi-en erilaisten tiedustelujen määrää. Tiedustelut kos-kevat sekä kansallista lainsäädäntöä ja tapauskäy-täntöä että viraston toimintatapoja yleisesti.

Kilpailututkimus vahvistuuKilpailuvirasto sai huhtikuussa 2004 uuden yh-teistyökumppanin kun Turun Kauppakorkeakoulun yhteyteen avattiin kilpailututkimukseen keskittyvä tutkimuslaitos, Kilpailuinstituutti. Instituutin pää-tehtävänä on kehittää kilpailun analysointimene-telmiä, koordinoida kilpailututkimusta yli yliopisto-rajojen sekä tarjota aiheeseen liittyvää koulutusta. Yhteistyöverkostoon pyritään saamaan mukaan kaik-ki suomalaiset yliopistot, joissa opetetaan kilpailu-tutkimusta sivuavia aineita.

Verkostoperiaatteella toimivan Kilpailuinstituu-tin perustamista esitettiin Turun kauppakorkeakou-lun maaliskuussa 2003 julkistamassa, kauppa- ja teollisuusministeriön toimeksiannosta laaditussa kilpailututkimusraportissa2. Kilpailuvirastossa hah-moteltiin viime vuonna raportin pohjalta ehdotusta kilpailuviranomaisten omaksi kilpailututkimusstra-tegiaksi. Työn tuloksena syntynyt ”Kilpailuviraston ehdotus lähivuosien kilpailututkimusohjelmaksi” toimitettiin kauppa- ja teollisuusministeriöön kesä-kuussa 2003. Ehdotetulla tutkimusohjelmalla pyri-tään vahvistamaan kilpailututkimuksen ja kilpailu-viranomaisten toiminnan yhteyksiä ja lisäämään kilpailututkimuksen osuutta kauppa- ja teollisuus-ministeriön rahoittamasta tutkimustoiminnasta.

Kilpailututkimuksen kehittäminen edellyttää ehdotuksen mukaan kauppa- ja teollisuusministe-riön ja Kilpailuviraston yhteistyön tiivistämistä. Vi-raston omat voimavarat kilpailututkimuksen toteut-tamiseen tai tilaamiseen ovat niukat ja sitoutuvat ennen muuta viraston tapauskäsittelyn tai kilpailun-edistämistehtävien konkreettisia pulmakysymyksiä koskevien asiantuntijalausuntojen tilaamiseen.

Kilpailuviraston verkostoituminen korkeakoulu- ja tutkimusmaailman sekä komission ja muiden maiden kilpailuviranomaisten kanssa auttaa vahvis-tamaan myös viraston oman henkilöstön osaamista ja edistää siten osaltaan henkilöstön ammattitaidon kehittämistä.

1 ECN-verkostosta lisää Lauri Tenhusen aihetta käsittelevässä artikkelissa sivulla 25.2 Aki T. Koponen, Paavo Okko, Martti Virtanen: Hyödykemarkkinoiden kilpailullisuuden tutkiminen: teoriasta, menetelmistä ja toteuttamisesta. Turun kauppakorkeakoulun kilpailututkimusraportti. Turun kauppakorkeakoulun keskusteluja ja raportteja 1:2003.

Henkilöstön osaaminen avainasemassa

Henkilöstön ammattitaidon kehittäminen on yksi Kilpailuviraston keskei-siä strategisia tavoitteita. Henkilöstön valmennuksen keinoja ovat työssä oppiminen, jota tuetaan sisäisen ja ulkoisen koulutuksen keinoin, kolle-goilta oppiminen esimerkiksi tutkijatapaamisten kautta sekä perehdytys.

Koulutukseen käytetty työaika on kolmen viime vuoden ajan kasvanut tasaisesti, mikä on seurausta suunnitellusta voimakkaammasta panostuk-sesta henkilöstön kehittämiseen.

Vuonna 2003 työaikaa käytettiin koulutukseen noin 940 henkilötyöpäi-vää eli keskimäärin lähes 14 työpäivää henkilöä kohti. Koulutuspalvelujen hankintaan käytettiin määrärahoja 102 688 euroa eli noin 1300 euroa per henkilötyövuosi.

Vuoden 2004 kilpailusääntöuudistukseen valmistautuminen käynnis-tettiin jo syksyllä 2002. Henkilöstölle suunniteltiin tuolloin koulutusohjel-ma, jonka tavoitteena oli syventää EU:n kilpailusääntöihin ja niiden sovel-tamiseen liittyvää osaamista. Ohjelma koostui komission kilpailuosaston virkamiesten sekä muiden kansainvälisesti tunnettujen alan asiantuntijoi-den pitämistä luennoista. Vuonna 2003 järjestettiin tähän liittyen yhteensä yhdeksän luentoa, joihin osallistui myös kauppa- ja teollisuusministeriön, markkinaoikeuden ja lääninhallituksen henkilöstöä. Kilpailuviraston hen-kilöstöä tilaisuuksiin osallistui keskimäärin 45 henkilöä per tilaisuus. EU-koulutuksesta henkilöstöltä ja muilta osallistujilta saatu palaute on ollut erittäin positiivista.

Taloudellisen analyysikyvyn kehittämistä suunniteltiin keväästä 2003 alkaen yhteistyössä Helsingin kauppakorkeakoulun liikkeenjohdon koulu-tusyksikön JOKO Executive Education Oy:n kanssa. Keväällä 2004 toteu-tettu yhteensä viiden päivän mittainen koulutusohjelma oli kolmiosainen ja käsitteli yritysten liiketoimintastrategioita ja -logiikkoja ja päivittäisen liiketoiminnan johtamista3. Aihetta syvennettiin case workshop -osiolla. JOKO:n toteuttamaa koulutusohjelmaa seuraa touko-kesäkuussa erillinen laskentatoimen osio.

Myös uusi, 1.1.2004 voimaan astunut hallintolaki aiheutti koulutus-tarpeita ja työntekijöille järjestettiinkin loppuvuodesta 2003 siihen liittyvää koulutusta. Tutkijoille järjestettiin vuonna 2003 koulutustilaisuus myös im-materiaalioikeuksien ja kilpailuoikeuden välisestä suhteesta sekä laajamit-taista englannin kielen koulutusta.

3 Strategiatutkimuksesta lisää Ari Ahosen asiaa käsittelevässä artikkelissa sivulla 29.10

KILPAILUVIRASTO

11

Kilpailuvalvonta

Kilpailuvalvonnassa virasto selvittää sekä oma-aloitteisesti että toimenpidepyyntöjen perusteella kansantalouden suorituskyvyn kannalta olennaisia, taloudelliselle kilpailulle vahingollisia kilpailunrajoi-tuksia. Lisäksi virasto tutkii toimivaltaansa kuuluvat yrityskaupat ja tekee tarvittaessa markkinaoikeudel-le esityksiä mm. yrityskauppojen kieltämiseksi tai seuraamusmaksujen määräämiseksi.4

Vuoden 2003 aikana Kilpailuvirastossa oli kä-sittelyssä kaikkiaan 1 207 kilpailuasiaa, joista koti-maisia kilpailuasioita on 658, yrityskauppa-asioita 144 sekä EU- ja muita kansainvälisiä asioita 4055.

EU:n kilpailuasioissa virasto osallistuu ko-missiossa vireillä olevien kilpailunrajoitus- ja yri-tyskauppa-asioiden käsittelyyn erityisesti silloin, kun tapauksella voi olla merkittäviä kilpailuvaiku-tuksia Suomen markkinoilla. Kilpailuviraston edus-tajat osallistuivat vuonna 2003 yhteensä noin 90:een komission järjestämään kuulemistilaisuu-teen tai kokoukseen.

Lääninhallitukset osallistuvat kilpailun edistä-miseen ja kilpailuvalvontaan. Kilpailuvirasto solmii niiden kanssa vuosittain tulossopimukset, joissa sovitaan yhteistyön tavoitteista. Lääninhallitukset selvittävät paikallisia ja alueellisia kilpailunrajoituk-sia, osallistuvat Kilpailuviraston johdolla tehtyihin yritystarkastuksiin ja huolehtivat omaltaan osaltaan kilpailun edistämiseen liittyvästä sidosryhmäyhteis-työstä. Lääninhallitusten käsittelyssä oli 86 kilpailu-asiaa vuonna 2003.

Kilpailuvalvonnan voidaan katsoa jakautuvan monopolivalvontaan, jossa tarkastellaan sekä mää-räävän markkina-aseman väärinkäyttöä että yritys-kauppoja, ja kartellivalvontaan.

Kansainvälistä vertailua

Kilpailuvalvonnasta saadaan vuosittain pa-lautetta Global Competition Review -lehden tekemästä maailmanlaajuisesta vertailutut-kimuksesta, jossa kartoitetaan asianajajien ja taloustieteilijöiden näkemyksiä eri maiden kilpailuviranomaisten toiminnasta. Suomen panos arvioitiin vuoden 2003 maakatsauk-sessa samalle tasolle kuin vuotta aiemmin (3,5 pistettä). Vastaavan tason arvion saivat myös Irlanti ja Tanska. Tätä enemmän pis-teitä annettiin tutkimuksessa vain Yhdysval-loille (4,5), Englannille (4,25), Saksalle (4,25) ja Ruotsille (3,75). Suomi sai tutkimuksessa kiitosta erityisesti yrityskauppavalvonnasta ja viraston ylimmän johdon panoksesta. Kehit-tämiskohteina mainittiin mm. kartellivalvon-ta ja taloudellisen osaamisen kehittäminen.

YLIJOHTAJAMatti Purasjoki

MONOPOLIRYHMÄJohtaja

Juhani Jokinen

KARTELLIRYHMÄApulaisjohtaja Rainer Lindberg

KILPAILUNEDISTÄMISRYHMÄJohtaja

Martti Virtanen

KANSAINVÄLISET ASIATApulaisjohtaja

Seppo Reimavuo

VIESTINTÄ JA VALMENNUSViestintäpäällikkö

Päivi Kari

HALLINTOHallintopäällikkö

Marja-Terttu Kyttälä

Kilpailuviraston organisaatio 1.5.2004

4 Kilpailuviraston kilpailuvalvontaa koskevat markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset löytyvät sivuilta 80-83.5 Lisää tunnuslukuja Grafiikka-osiossa sivuilla 90-91.

KILPAILUVIRASTO

12

Monopolivalvonta

Määrävän markkina-aseman väärinkäy-tön valvonta

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon valvonnassa on puututtu erityisesti sellaisiin mää-räävässä markkina-asemassa olevien yritysten ai-kaansaamiin kilpailunrajoituksiin, joilla estetään uusien toimintamuotojen kehitystä tai rajoitetaan alalle tuloa.

Selvitysten pääpaino on ollut määräävän mark-kina-aseman hyväksikäyttöön liittyvässä hinnoitte-lussa erilaisten "pullonkaulatekijöiden" avulla. Eni-ten resursseja on kulunut laajakaistamarkkinoihin liittyvään ADSL-projektiin. Lisäksi on tutkittu mää-räävässä markkina-asemassa olevien yritysten ai-kaansaamia markkinoille pääsyn esteitä esimerkiksi useassa saalistushinnoittelua koskevassa selvityk-sessä.

Laajakaistamarkkinat

Syksyllä 2002 aloitetun ADSL-projektin tavoitteena on ollut turvata palveluoperaattoreiden tasapuoli-nen kohtelu nopeasti kasvavilla laajakaistaisten In-ternet-palvelujen markkinoilla sekä varmistaa, että kilpailu toimii vähittäismarkkinoilla.

Lähes kaikki paikalliset teleyritykset hinnoitteli-vat ennen projektin alkamista alueensa verkkovuok-rat kilpailijoille niin, että kilpailevien palveluoperaat-toreiden pääsy vähittäismarkkinoille oli käytännössä mahdotonta.

Tämä ns. hintaruuvi ja liikesuhteesta kieltäyty-minen piti yllä paikallisten teleyhtiöiden määräävää markkina-asemaa alueidensa laajakaistamarkkinoil-la ja johti siihen, että useilla alueilla laajakaistayhte-yksiä tarjosi vain yksi palveluoperaattori. Myös ku-luttajilta peritty vähittäishinta oli näillä alueilla usein korkeampi kuin sellaisilla alueilla, joilla kilpailua oli enemmän.

Pääosa tutkimuksista, eli 20:ta suurinta yhtiö-tä koskevat selvitykset, valmistui kesäkuussa 2003. Kaikki tutkitut yhtiöt alensivat selvitysten kuluessa merkittävästi kilpailevilta palveluoperaattoreilta pe-

rimiään verkkovuokria, ja suurimpien paikallisten teleoperaattoreiden perinteisille toiminta-alueille al-koi ilmaantua myös uusia palveluntarjoajia.

Toukokuussa 2003 aloitettiin neuvottelut 23 pienen paikallisoperaattorin laajakaistaliittymi-en hinnoittelusta. Neuvottelut saatiin muutamaa operaattoria lukuun ottamatta päätökseen vuoden 2003 aikana. Projektin tuloksena on havaittavissa selviä merkkejä kilpailun lisääntymisestä: yritykset ovat laajentaneet toiminta-alueitaan ja suurissa taa-jamissa hinnat ovat laskeneet selvästi.

Osa yrityksistä on kuitenkin jatkanut määrää-vän markkina-aseman väärinkäyttökiellon vastaista toimintaansa. Virastossa selvitetään näiden tapaus-ten saattamista markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Muu määrävän markkina-aseman väärinkäytön valvonta

• Epäiltyä saalistushinnoittelua tutkittiin viime vuonna usean eri tapauksen yhteydessä. Mm. Valio Oy:n epäiltiin soveltaneen poissulkevaa hinnoittelua. Valion tietyille asiakkaille tekemien tarjousten epäiltiin lisäksi olleen syrjiviä suh-teessa muihin asiakkaisiin. Viraston selvitykset eivät kuitenkaan antaneet vahvistusta epäilyk-sille ja asia poistettiin käsittelystä. Vastaavia sel-vityksiä tehtiin myös mm. Finnairia, VR-Rataa ja Suomen Tietotoimistoa koskien.

• Suomen Numeropalvelu Oy:tä (SNOY) koskeva selvitys valmistui kesäkuussa 2003. Yrityksen taustalla olevien puhelinyhtiöiden oli epäilty

13

käyttävän väärin määräävää markkina-asemaan-sa pyytämällä kohtuuttoman korkeita hintoja tilaajatietojen luovuttamisesta kaupallisten puhelinluetteloiden julkaisua varten. Selvitys-ten aikana, toukokuussa 2002, SNOY alensi hintojaan yli 75 %. Virasto katsoi, ettei yksityis-kohtaisen selvityksen tekeminen asiassa ollut enää hintojen laskemisen jälkeen kilpailun turvaamisen kannalta tarpeen, ja poisti asian käsittelystä.

• Muita vuonna 2003 tehtyjä määräävän mark-kina-aseman väärinkäyttöön liittyviä ratkaisuja olivat mm. Teoston perimiä musiikinesityskor-vaustariffeja, Satakunnan Puhelimen paikal-lisverkkomaksun hinnoittelua, lentoyhtiöiden yhteiskäyttöisen CUTE-lähtöselvitysjärjestelmän kilpailuongelmia ja Väestörekisterikeskuksen asemaa varmennepalveluiden markkinoilla kos-kevat ratkaisut.

YrityskauppavalvontaYrityskauppavalvonnan tavoitteena on suojata ku-luttajien ja asiakkaiden etua sellaisilta yrityskeskit-tymiltä, joiden tuloksena syntyy tai vahvistuu kilpai-lua oleellisesti estävä määräävä markkina-asema. Yrityskauppoja tarkastellaan niiden Suomessa ilme-nevien vaikutusten mukaan, mutta arvioinnissa ote-taan huomioon myös ulkomainen kilpailu.

Yrityskauppapäätöksiä tehtiin vuonna 2003 93 kpl, eli 18 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tapauksista 90 hyväksyttiin sellaisenaan ensimmäi-sessä käsittelyvaiheessa ja yksi jatkokäsittelyssä. Ehdollisia päätöksiä tehtiin kaksi. Kaupan kieltämis-tä koskevia esityksiä ei tehty.

Ensimmäisessä käsittelyvaiheessa sellaisenaan hyväksyttyjen yrityskauppojen käsittely kesti vuonna 2003 keskimäärin 18 päivää eli kaksi päivää vähem-män kuin edellisenä vuonna. Lyhin käsittelyaika il-moituksen saapumisesta luettuna oli kolme päivää ja pisin 30 päivää.

Ilmoitettujen yrityskauppojen lisäksi virastossa käsiteltiin noin 30 muuta yrityskauppa-asiaa. Kirjal-lisia lausuntoja muissa kuin yrityskauppailmoituksi-

na käsittelyyn tulleissa asioissa annettiin 11 eli kaksi enemmän kuin edellisenä vuonna.

Kilpailuvirasto teki viime vuonna kaksi eh-dollista yrityskauppapäätöstä. Toinen tapauksista koski yrityskauppaa, jonka seurauksena Telekolmio Oy:stä tuli Sonera Oyj:n ja Hämeen Puhelin Oy:n yhteisyritys. Toisessa tapauksessa oli kyse Suomen Posti Oyj:n ja Leijonajakelun Oy:n välisestä yritys-kaupasta.

Myös Lohja Rudus Oy:n ja Abetoni Oy:n väli-nen yrityskauppa siirrettiin virastossa jatkokäsit-telyyn. Kauppa hyväksyttiin kuitenkin myöhemmin sellaisenaan ilman ehtoja.

• Sonera Oyj, Hämeen Puhelin Oy / Telekolmio Oy: Kilpailuvirasto hyväksyi 3.1.2003 ehdollisena yri-tyskaupan, jonka seurauksena Telekolmio Oy:stä tuli Sonera Oyj:n ja Hämeen Puhelin Oy:n (HPO) yhteisyritys. Telekolmio oli aiemmin HPO:n täysin omistama tytäryhtiö, joka oli erikoistunut emoyhtiönsä tarjoamien tietoliikenne-, IT- ja turvapalveluiden jälleenmyyntiin Hämeenlinnan seudun yritysasiakkaille. Telekolmiolla oli lisäksi hallussaan matkaviestinyhteyksissä tarvittavia mastoja ja laitetiloja. Yrityskaupan hyväksymisen keskeiseksi eh-doksi asetettiin se, että Telekolmio luopuu sen hallussa olevasta matkaviestininfrastruktuuris-ta, kuten mastoista ja laitetiloista. Yrityskaup-pa olisi Kilpailuviraston mielestä ilman ehtoja johtanut Soneran määräävän markkina-aseman vahvistumiseen matkaviestinpalvelujen markki-noilla Suomessa. Yrityskaupan myötä Telekolmi-on hallinnoima matkaviestininfrastruktuuri olisi päätynyt Soneran vaikutuspiiriin. Kilpailuvirasto huomioi päätöksessään sen, että Telekolmio toimi lähes pelkästään jakelijan ominaisuudes-sa, eikä harjoittanut varsinaista teletoimintaa.

• Suomen Posti Oyj / Leijonajakelu Oy: Suomen Posti Oyj ilmoitti Kilpailuvirastolle 24.4.2003 yrityskaupan, jolla se hankki osan Sanoma Osakeyhtiön omistaman Leijonajakelu

KILPAILUVIRASTO

14

Oy:n varhaisjakeluliiketoiminnasta. Leijona- jakelun varhaisjakeluliiketoiminnalla on 100 % markkinaosuus entisen Uudenmaan läänin sanomalehtien varhaisjakelussa, kun taas Posti huolehtii muun toimintansa ohella sanomaleh-tien varhaisjakelusta muualla Suomessa. Postin markkinaosuus sanomalehtien varhaisjakeli-jana koko Suomen alueella nousi järjestelyn seurauksena noin 70 prosenttiin. Yrityskauppa hyväksyttiin 22.8.2003. Kau-pan ehdoksi asetettiin kuitenkin muun muassa se, että Posti muuttaa jakelusopimuksiaan niin, että sen asiakkaiden siirtyminen mahdollisille vaihtoehtoisille jakelijoille helpottuu. Lisäksi Posti sitoutui luopumaan ristiinomistuksistaan ja vastavuoroisesta suorajakelusopimuksestaan Janton Oyj:n kanssa. Yrityskauppa olisi ilman sille asetettuja ehtoja johtanut Postin kokonaisaseman merkit-tävään vahvistumiseen, potentiaalisen kilpailun poistumiseen sanomalehtien varhaisjakelus-sa, vaihtoehdon poistumiseen aikakauslehtien jakelussa sekä Postin aseman vahvistumiseen suhteessa mainostajiin. Vaikka yrityskaupan osapuolet eivät olleet aiemminkaan merkittä-västi kilpailleet keskenään, ne olivat kuitenkin muodostaneet toisilleen potentiaalisen kilpai-lun uhan. Yrityskaupan hyväksymiselle asete-tuilla ehdoilla varmistettiin vähintään samanlai-sen tilanteen säilyminen markkinoilla.

• Lohja Rudus Oy / Abetoni Oy: Lohja Rudus Oy hankki koko Abetoni Oy:n osakekannan. Abetoni on Suomen suurimpia betonituoteyrityksiä. Lohja Rudus puolestaan on merkittävä toimija kiviaines- ja valmisbeto-nimarkkinoilla. Lohja Ruduksen kanssa samaan konserniin kuuluu Finnsementti Oy, joka on ainoa kotimainen sementin valmistaja. Kiviai-nes ja sementti ovat betonituotteiden pääraaka-aineita. Kilpailuvirasto selvitti erityisesti sitä, mah-dollistaako yrityskauppa Abetonin suosimisen raaka-ainehankinnoissa suhteessa sen kilpai-

lijoihin. Lisäksi virasto selvitti, vahvistuvatko Finnsementin ja Lohja Ruduksen markkina-ase-mat yrityskaupan seurauksena sementtimark-kinoilla ja betonituotteisiin läheisesti liittyvillä valmisbetonimarkkinoilla. Virasto ei kuitenkaan saanut selvityksissään vahvistusta arvioille, että yrityskauppa aiheuttaisi edellä mainittuja on-gelmia. - Yrityskaupan hyväksymispäätös tehtiin 19.12.2003.

Suomalaisittain merkittävimmät EU:n yrityskauppatapaukset olivat vuonna 2003:

• Suomen Rehu / Kemira / Movere: komissio hy-väksyi kuljetuslogistiikan alan yrityskeskittymän, jolla Hankkija-Maatalous Oy hankki Moveressa yhteisen määräysvallan Suomen Rehu Oy:n ja Kemira Agro Oy:n kanssa. Movere on logistiik-kapalveluita välittävä yritys, joka on erikoistunut maatalousalan logistiikkapalveluihin.

• Ahlström / Capman / Nordkalk: komissio hyväk-syi kaupan, jolla Nordkalk Oyj Abp siirtyi Ahl-ström Capital Oy:n ja CapMan Capital Manage-ment Oy:n yhteiseen määräysvaltaan. Nordkalk on Pohjois-Euroopassa toimiva kalkkikivipoh-jaisten tuotteiden valmistaja.

• GE / Instrumentarium: komissio hyväksyi Instru-mentariumin myynnin GE Medical Systemsille, mutta asetti sille ehtoja. GE mm. sitoutui luo-pumaan potilasvalvontalaitteiden valmistajasta Spacelabsista.

• Phoenix / Tamro: komissio hyväksyi kaupan, jolla Phoenix International Beteiligungs GmbH hankki määräysvallan Tamrossa.

• Outokumpu / Boliden: komissio hyväksyi järjes-telyn, jossa Outokumpu Oyj myi sinkin ja kupa-rin kaivos- ja sulattotoimintonsa ruotsalaiselle kaivos- ja metallialan konsernille Boliden Oy:lle.

• AGCO / Valtra: komissio hyväksyi traktorival-mistaja Valtra Oy:n siirtymisen Kone Oyj:ltä maatalouskoneiden valmistusta ja jälleenmyyntiä harjoittavan yhdysvaltalaisen AGCO Corporationin omistukseen.

15

Horisontaalisilla kilpailunrajoituksilla tarkoitetaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elin-keinonharjoittajien välisiä sopimuksia ja menettely-jä, joilla rajoitetaan yritysten keskinäistä kilpailua. Näitä ovat mm. tarjous-, hinta- ja markkinoiden- jakokartellit.

Kilpailuviraston tavoitteena on ollut pyrkiä pal-jastamaan hinta- ja markkinoidenjakokartelleja te-hokkaasti vihjeiden, tarkastuskäyntien ja taustasel-vitysten avulla. Lisäksi tavoitteena on ollut siirtää toiminnan painopistettä oma-aloitteiseen kartellien vastaiseen toimintaan. Virasto pyrkikin vuonna 2003 lisäämään yllätystarkastuksia ja markkinoilta saatui-hin vihjeisiin perustuvaa oma-aloitteista kartellival-vontaa.

Asfalttikartelli

Yllätystarkastukset tutkittavina olleisiin asfalttialan yrityksiin oli tehty maaliskuussa 2002. Sen jälkeen tutkimuksia jatkettiin uusilla tarkastuksilla, alal-la toimivien yritysten haastatteluilla ja tutkittavana olevien yritysten kuulemisilla. Lisäksi selvitettiin, tukevatko alan taloudellisessa kehityksessä tapah-tuneet muutokset epäilyjä alalla toimineesta kartel-lista. Kevään 2003 aikana tutkimukset etenivät niin,

että virasto saattoi tehdä alustavat päätelmänsä kartellin toimintatavoista, toiminnan kestosta ja sii-hen osallisista yrityksistä. Luonnos markkinaoikeus-esitykseksi valmistui kesäkuussa 2003 ja annettiin 18.6.2003 kommentoitavaksi Lemminkäinen Oyj:lle, NCC Roads Oy:lle, Rudus Asfaltti Oy:lle, Skanska Asfaltti Oy:lle, Super Asfaltti Oy:lle, Valtatie Oy:lle, Asfalttiliitolle ja Tieliikelaitokselle.

Virasto teki 31.3.2004 markkinaoikeudelle esi-tyksen kilpailunrikkomusmaksun määräämisestä seitsemälle asfalttialan yritykselle ja Asfalttiliitolle. Markkinoiden jakamiseksi ja jaon ylläpitämiseksi kartellista epäillyt ovat viraston mielestä:

• rajoittaneet kartellin jäsenten tuotantoa mää-rittelemällä vuosittaisen tonnimäärän niiden asfalttituotannolle

• soveltaneet järjestelyä, jonka mukaan tarjous-kilpailuissa joidenkin yritysten tuli luopua tarjouksen tekemisestä, joidenkin oli annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toisten tai tarjoushinta muutoin perustui tarjoajien yhteis-toimintaan

• luoneet järjestelmän sovittujen markkinajako-osuuksien valvomiseksi

• organisoineet kartellin yritysten asfalttitoimin-nan johtotasolla

• vaikeuttaneet kartelliin kuulumattomien asfalt-tiyritysten toimintaa ja uusien yritysten tuloa markkinoille sekä

• vaihtaneet keskenään liikesalaisuuksiksi luoki-teltavia tietoja.

Yritykset ovat viraston mukaan syyllistyneet kiellet-tyyn valtakunnalliseen hinta- ja tarjousyhteistyö-hön sekä markkinoiden jakamiseen ainakin vuosi-na 1994-2002. Asfalttiliiton katsotaan syyllistyneen kiellettyyn tietojenvaihtoon vuonna 1997. Kielletystä tietojenvaihdosta aiemmin epäillyn Tieliikelaitoksen osalta ei sen sijaan saatu näyttöä.

Esitettyjen seuraamusmaksujen määriin vai-kuttivat kartelliin osallistuneiden yritysten toimin-nan volyymi, rikkomuksen kesto ja vakavuus sekä

Kartellivalvonta

KILPAILUVIRASTO

16

yritysten rooli kartellissa. Kilpailuvirasto esittää, että markkinaoikeus määräisi seuraamusmaksuja seu-raavasti:

• Lemminkäinen Oyj: 68 000 000 euroa • Valtatie Oy: 12 700 000 euroa • Skanska Asfaltti Oy: 11 000 000 euroa • Interasfaltti Oy / NCC Roads Oy: 4 600 000

euroa • SA-Capital Oy (Savatie Oy): 500 000 euroa • Rudus Asfaltti Oy: 140 000 euroa • Super Asfaltti Oy: 68 000 euroa • Asfalttiliitto: 4 000 euroa

Esityksen kohteena olevien yritysten asfalttitoimin-nan yhteenlaskettu liikevaihto oli vuonna 2002 noin 290 miljoonaa euroa ja tuotanto asfalttitonneina noin 4 miljoonaa tonnia. Yritysten osuus asfaltti-markkinoiden kokonaistuotannosta on viime vuosi-na ollut noin 70 %. Yhteiskunnallisten vaikutusten kannalta kartellin tekee erityisen haitalliseksi se, että asfalttityöt ovat suurelta osin julkisia valtion ja kun-tien hankintoja.

Muut kartellitutkimukset

• Kilpailuvirasto teki marraskuussa 2002 yllätys-tarkastukset suurimpiin kattohuopamarkkinoilla toimiviin yrityksiin. Tarkastuksen kohteena oli 14 piirikonttoria 9 yrityksessä. Tarkastusten jälkeen virasto on kuullut alalla toimineita hen-kilöitä. Asia selvittämistä jatkettiin koko vuoden 2003 ajan. Asian käsittely on edelleen kesken.

• Syyskuussa 2003 virasto teki saamiensa vihjei-den perusteella yllätystarkastuksen teräksisten ilmanvaihtokanavien ja niiden päätelaitteiden markkinoilla toimiviin yrityksiin. Tarkastukset koskivat alan kolmea suurinta yritystä ja yhteen-sä seitsemää kohdetta. Tarkastuksen jälkeen virasto on kuullut yhtiöitä sekä haastatellut eräitä alalla toimineita henkilöitä. Yhden epäil-lyn yrityksen pääkonttoriin on tämän jälkeen suoritettu täydentävä tarkastus. Asian käsittely on edelleen kesken.

• Virasto tutki vuonna 2003 saamansa vihjeen perusteella myös lääkkeiden geneerisen substi-tuution alkamiseen liittyviä kartelliepäilyjä. Kar-telliepäilyn selvittämiseksi suoritettiin yllätystar-kastus kahdessa yrityksessä huhtikuussa 2003. Tutkimukset lopetettiin kesäkuussa 2003, koska saatu selvitys ei antanut viitteitä hintakartellin olemassaolosta.

• Virasto antoi vuonna 2003 päätöksen myös epäillystä hintakartellista polttonesteiden hin-noittelussa Keski-Uudenmaan alueella. Etelä-Suomen lääninhallituksen selvityksen mukaan bensiinin ja dieselin vähittäishinta on kuitenkin vaihdellut varsin paljon alueen sisällä. Kartelli-toiminnasta ei siten saatu näyttöä.

EU:n komission kartellipäätöksistä oli vuonna 2003 suomalaisittain merkittävä teollisuusputkikartellia koskeva päätös, jossa komissio määräsi yhteensä 79 miljoonan euron sakot suurimmille eurooppa-laisille kupariputkien valmistajille: Outokummulle, KME-ryhmittymälle ja Wieland Werkelle.

Muut merkittävimmät komission päättämät 81-82 artiklan tapaukset koskivat mm. vitamiinikar-tellia, kalsinoitua soodaa (määräävän aseman väärin-käyttö/markkinoidenjako), valuutanvaihtomaksuja (hintasopimus), teollisuus- ja lääkekaasuja (kartelli), saumattomia teräsputkia (kartelli), sinkkifosfaattikar-tellia sekä hiili- ja grafiittituotteita (kartelli).

Muu kilpailijoiden välinen yhteistyö

Kilpailuvirasto saattoi 1.5.2004 asti myöntää hake-muksesta kilpailunrajoituslaissa kielletylle määrä-hinnoittelulle tai kilpailijoiden väliselle kielletylle yhteistyölle poikkeusluvan. Poikkeuslupa voitiin myöntää sellaiselle järjestelylle, joka tehostaa tuo-tantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää tek-nistä tai taloudellista kehitystä ja josta voitiin katsoa olevan hyötyä myös asiakkaille tai kuluttajille. Poik-keuslupa-asiat työllistivät Kilpailuvirastoa runsaasti ja vuonna 2003 niitä myönnettiin noin kaksikym-mentä. Lainsäädäntöuudistuksen toteuduttua poik-keusluvista luovuttiin.

17

Toimittajat arvioivat virastoa ja sen viestintää

Kilpailuvirasto toteutti tammi-helmikuussa 2004 puhelinhaastattelututki-muksen, jolla kartoitettiin tiedotusvälineiden edustajien käsityksiä viraston tiedotustoiminnasta ja virastosta yleisesti. Tutkimukseen vastasi 49 henki-löä, joista 77 % oli Kilpailuviraston toimialaa seuraavia toimittajia ja 23 % tärkeimpien tiedotusvälineiden päätoimittajia. Eniten vastaajia oli yleissano-malehdistä (36,7 %), talousalan sanoma- ja aikakauslehdistä (28,6 %) sekä radiosta ja TV:stä (16,3 %).

Vastaajia pyydettiin mm. arvioimaan viraston toiminnan onnistumista eri osa-alueilla (asteikolla 1-5). Parhaimmin onnistuneina alueina pidettiin luotettavuutta (4,12), palveluhalukkuutta (3,96) ja asiantuntemusta (3,94). Seuraavaksi eniten pisteitä saivat tavoitettavuus (3,79) ja avoimuus (3,59). Huonoimmat pisteet saivat nopeus, tuloksellisuus ja aktiivisuus, nekin kui-tenkin kaikki yli 3,25 pistettä.

Vastaajat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä Kilpailuviraston välittämään kilpailuun liittyvään tietouteen (81,6 %). Vastaajat pitivät virastoa myös kiin-nostavana (55 %) tai erittäin kiinnostavana (37 %) yhteistyökumppanina. Pa-laute Kilpailuviraston tiedotustoiminnasta oli melko hyvää: mediasuhteiden hoito yleensä sai keskiarvon 3,34 ja viraston järjestämät taustatilaisuudet ja -infot keskiarvosanan 3,75.

Myös viraston kotisivut (www.kilpailuvirasto.fi) saivat keskinkertaista pa-remman arvosanan (3,31). Noin 30 prosentilla vastaajista ei kuitenkaan ollut kokemusta tai muistikuvaa sivuista. Sekä kotisivut että Kilpailuviraston uuti-set -lehti saivat yleisesti moitteita ”juristimaisista” teksteistään ja lehti myös ulkoasustaan.

Ehdotuksia tiedotustoiminnan kehittämiseksi saatiin runsaasti. Ymmär-rettävyyden lisäämisen ohella pääteemoiksi nousivat mm. toiveet taustatilai-suuksien pitämisestä ja yleisestä aktiivisuuden lisäämisestä suhteessa tiedo-tusvälineisiin.

Suurin osa (68 %) vastaajista oli sitä mieltä, että virasto on onnistu-nut suhteellisen hyvin kohdistamaan toimintansa markkinoiden ja kilpailun kannalta oikeisiin asioihin. Neljäsosa (24 %) vastaajista katsoi, että virasto on onnistunut tässä hyvin. Vain kahdeksan prosenttia vastaajista piti toimin-nan kohdistamista melko huonona. Huonona sitä ei pitänyt kukaan. Viraston nähtiin onnistuneen esimerkiksi kartelliasioiden hoitamisessa ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvissä asioissa (esimerkkinä telealan sääntelyn purkaminen). Lisäksi kiitettiin onnistumisesta keskustelun herät-tämisessä.

Vastaajien mielestä Kilpailuviraston tulisi jatkossa painottaa toimin-taansa mm. EU:n ja Suomen kilpailusääntöjen selventämiseen yrityksille ja suurelle yleisölle, julkisen sektorin kilpailunrajoituksien poistamiseen sekä kilpailuajattelun edistämiseen Suomessa.

KILPAILUVIRASTO

186 Ks. Liisa Lundelin-Nuortion ja Soile Tahvanaisen aihetta käsittelevä artikkeli sivulla 41.

Toiminnan painopisteen siirtäminen jälkikäteen ta-pahtuvasta kilpailuvalvonnasta ennaltaehkäisevään vaikuttamiseen on jo kauan ollut Kilpailuviraston pitkän tähtäimen strateginen tavoite. Kilpailun edis-täminen on luonteeltaan vuorovaikutuksessa tapah-tuvaa, pitkäkestoista vaikuttamista julkisen vallan, elinkeinoelämän ja erilaisten järjestöjen päätöksen-tekijöihin. Tavoitteena on saada markkinoilla toimi-vat ja markkinoiden toimintaan vaikuttavat tahot tuntemaan kilpailusäännöt ja sitoutumaan omissa toimissaan ja ratkaisuissaan edistämään toimivaa kilpailua.

Yhteyksien luomista kuntasektorin edustajiin on erityisesti painotettu, mutta yhteistyötä tehdään tiiviisti myös eri elinkeinoelämän järjestöjen sekä ministeriöiden ja muiden keskusvirastojen kans-sa. Viraston asiantuntijoita kutsutaan lisäksi sään-nöllisesti kuultaviksi eduskunnan valiokuntiin sekä ministeriöiden ja virastojen asettamiin, uutta lain-säädäntöä valmisteleviin tai toimeenpaneviin työ-ryhmiin. Vuoden 2003 lopussa virastolla oli pysyvä edustus noin 10:ssä tällaisessa työryhmässä. Kilpai-lunäkökulmaa tuodaan esiin myös elinkeinoelämän järjestöjen ja kaupallisten koulutustahojen järjestä-missä koulutus- ja keskustelutilaisuuksissa. Kilpai-luviraston asiantuntijat pitivät vuonna 2003 yli 40 luentoa tai esitelmää (ks. ss. 84-87 ).

Myös aloitteet kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamiseksi sekä lausunnot elinkei-noelämään liittyvistä säädösehdotuksista ovat tär-keitä kilpailun edistämisen työkaluja. Virasto antoi viime vuonna eri tahojen pyynnöstä yhteensä noin 50 lausuntoa.6

OECD julkisti toukokuussa 2003 Suomen sääntelyuudistuksia koskevan ns. maatutkintara-portin, jossa käsiteltiin myös Kilpailuviraston roo-lia sääntelyn uudistamisessa. OECD piti virastoon perustettua kilpailunedistämisryhmää ja viraston li-sääntynyttä panostusta kilpailun edistämiseen mer-kittävinä edistysaskeleina sääntelyn kehittämiselle.

Kilpailun edistäminen

OECD suositti lisäksi palaamista hallintokäytän-töön, jonka mukaan ministeriöiden olisi aina pyy-dettävä Kilpailuvirastolta lausunto kilpailua mah-dollisesti haittaavista säädösehdotuksista.

Julkinen tuotantotoimintaYksi kilpailun edistämisen erityistavoitteista vuon-na 2003 oli myötävaikuttaminen julkisen tuotannon markkinaehtoistumiseen ja syventyminen erityisesti yksittäisiin markkinaehtoistamisprosessin ongel-miin kuten liikelaitostamiseen ja tilaaja-tuottaja-mallin toimeenpanoon. Toiminnan koordinointia tuli tehostaa Suomen Kuntaliiton, elinkeinoelämän ja työelämän järjestöjen kanssa.

Kilpailuviraston valtion tuotantotoimintaan liit-tyvistä toimenpiteistä ovat esimerkkeinä Merenkul-kulaitos ja Tielaitos sekä rautatieliikenne.

• Merenkulkulaitoksen viranomais- ja tuotantotoi-minnot erotettiin vuoden 2004 alusta niin, että laitoksen liiketoiminnat siirrettiin erillisiin Va-rustamo- ja Luotsausliikelaitoksiin, ja laitoksel-le jäivät lähinnä viranomais- ja tilaajatehtävät. Kilpailuvirasto antoi toukokuussa 2003 LVM:lle lausunnon luonnoksesta hallituksen asiaa koskevaksi esitykseksi, ja viraston edusta-ja oli uudistukseen liittyen syyskuussa kuulta-vana eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokun-nassa.

Merenkulkulaitoksen viranomais- ja liike-toimintojen erottaminen toisistaan on viraston mielestä periaatteessa myönteistä, koska näin voidaan parantaa kilpailuneutraliteettia markki-noilla sekä lisätä toiminnan ja hinnoittelun läpi-näkyvyyttä. Liikelaitostamiseen ja suunniteltuun kilpailun avaamiseen laitoksen liiketoiminnois-sa liittyy kuitenkin kilpailunäkökulmasta myös ongelmia. On mahdollista, että markkinoille muodostuu määräävässä markkina-asemassa olevia elinkeinonharjoittajia, eikä markkinoille

19

synny todellista kilpailua. Lausun-noissa kiinnitettiin huomiota myös

siihen, että liikelaitosten suoritteiden hinnoittelu on pääosin edelleen lainsäädännös-sä määrättyä.

• Kilpailuvirastolla on edustus myös LVM:n vuonna 2000 asettamassa tielaitosuudistuksen seurantaryhmässä, jonka toimikausi päättyy joulukuussa 2004. - Tielaitoksen organisaa-tiouudistukseen liittyvät yleisten teiden raken-tamiseen ja ylläpitoon liittyvät työt oli avattu kokonaan kilpailulle jo vuoden 2002 loppuun mennessä. Yleisten teiden hoitourakoiden ja suunnittelutöiden osalta kilpailun avaaminen on tarkoitus saattaa loppuun vuoden 2004 kuluessa.

• Euroopan komission kilpailupääosastolle toimitettiin maaliskuussa 2003 vastaus kilpai-lua rautatiesektorilla koskevaan kyselyyn, joka koski rautatieliikenteen sääntelyn uudistamista Suomessa, EU:n ensimmäisen direktiivipaketin (EU-maiden välinen tavaraliikenne) kansallista toimeenpanoa ja kilpailusääntöjen sovelta-mista alalla. Kilpailupääosasto on perustanut rautatiealan kilpailuasiantuntijoiden verkoston, jonka ensimmäinen kokous pidettiin lokakuus-sa 2003.

Kilpailuviraston yhteydenpito Suomen Kuntaliiton kanssa on jo vakiintunutta. Vuoden 2003 tapaa-misten asialistalla olivat mm. taksisääntely ja laa-jakaistamarkkinoihin liittyvät kysymykset. Laajakais-

ta-asioiden osalta käsiteltiin erityisesti yrityksille annettavaan taloudellisen tukeen liittyviä kilpailunä-kökohtia.

Virasto on ollut kuntasektorin kilpailukysy-myksiin liittyen tiiviisti yhteydessä myös Suomen Yrittäjiin ja Palvelutyönantajiin. Yhteydenpidon ta-voitteena on ollut kartoittaa markkinoilla ilmene-viä, markkinaehtoistumiseen mahdollisesti liittyviä ongelmia. Myös lääninhallitukset ovat osallistuneet kuntasektorin ja elinkeinoelämän edustajien kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Kuntien palvelutuotannon markkinaehtoista-miseen liittyvät kysymykset ovat olleet esillä useil-la valtakunnallisilla ja alueellisilla koulutuspäivillä. Viraston edustajat luennoivat viime vuonna noin 10:ssä tällaisessa tilaisuudessa.

Kuntapalveluihin liittyvät kilpailunäkökohdat tulevat osaltaan arvioitaviksi myös uudistettaessa julkisia hankintoja koskevaa hankintalainsäädäntöä. Uudistusta valmistelevassa KTM:n työryhmässä on myös Kilpailuviraston edustus.

• Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2003 palvelu-setelin käytön kotipalveluissa. Kilpailuvirasto kannatti uudistusta STM:lle ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamissaan lausunnoissa mutta näki, että palvelusetelien käyttöaluetta tulisi laajentaa: palvelusetelit tulisi viraston mielestä ottaa tulevaisuudessa käyt-töön koko hyvinvointipalvelusektorissa, mukaan lukien muut sosiaalipalvelut sekä koulutus- ja terveyspalvelut.

KILPAILUVIRASTO

207 Euroopan komission tiedonanto: ”Kohti jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätyksen teemakohtaista strategiaa”8 Kilpailuviraston aloite ympäristöministeriölle 7.11.2002 (dno 987/71/02)

• Eduskunta hyväksyi viime vuonna myös pe-rusopetuslain muutoksen, joka koskee mm. koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjes-tämistä. Virasto painotti asiasta eduskunnan sivistysvaliokunnalle antamassaan lausunnossa mm. sitä, että kolmannen sektorin toimijoille ja yksityisille palveluyrittäjille tulee turvata palvelu-järjestelmiä kehitettäessä kunnan omaan palve-lutuotantoon nähden tasapuoliset toimintaedel-lytykset. Myös menettelytapojen avoimuuden ja syrjimättömyyden varmistaminen on viraston mielestä tärkeää verkostoperiaatteella rakentu-vissa palveluhankinnoissa.

Ympäristöpolitiikkaan ja rakentamiseen liittyvä toimintaToinen kilpailun edistämisen erityistavoite vuonna 2003 oli ympäristö- ja kilpailulainsäädännön suhteen selkiyttäminen erityisesti jätehuollon tuottajavastuu-seen perustuvien kierrätysjärjestelmien osalta.

Kilpailuvirasto antoi vuonna 2003 lausunnot mm. jätelain muutosesityksestä sekä ehdotuksesta kansalliseksi biojätestrategiaksi:

• Virasto antoi toukokuussa 2003 YM:lle lausun-non jätelain muutosesityksestä, jonka mukaan jätelakiin lisättäisiin yleiset säännökset tuot-tajan vastuuseen perustuvasta jätehuollosta. Pakkausten ja pakkausjätteiden, keräyspaperin ja autonrenkaiden lisäksi myös romuautojen ja sähkö- ja elektroniikkaromun jätehuolto siirtyisi nyt esityksen mukaan tuottajavastuun piiriin. Näiltä osin on kyse uuden yhteisölainsäädän-nön täytäntöönpanosta Suomen lainsäädän-nössä. Yksityiskohtaiset säännökset jätehuol-losta annettaisiin valtioneuvoston asetuksilla.

Virasto ei pitänyt lausunnossaan perusteltu-na ehdotusta siitä, että VN voisi velvoittaa tietyllä tuotealalla toimivat tuottajayhteisöt tai tuottajat yhteistoimintaan, koska yhteistyöhön pakottami-sesta saattaisi seurata kielteisiä kilpailuvaikutuk-sia lopputuotemarkkinoilla. Viraston mielestä oli riittävää edellyttää tuottajayhteisöjen toiminnalta avoimuutta ja syrjimättömyyttä.

Sähkö- ja elektroniikkaromua koskevan direktii-vin toimeenpanon osalta virasto korosti direktiivin johdannon mukaisesti jäsenvaltioi-den yhdenmukaisen toiminnan tarvetta erityi-sesti tuottajan vastuuta koskevien periaatteiden soveltamisessa. Näin voitaisiin edistää mahdol-lisimman hyvin toimivien markkinaolosuhtei-den kehittymistä hyödynnettäville jätteille. Romuajoneuvodirektiivin toimeenpanon osalta lakiesitys vastasi Kilpailuviraston vuonna 2002 asiasta antamaa lausuntoa ja asian jatko-käsittelyn yhteydessä tehtyjä ehdotuksia. Esitys jätelain muuttamiseksi annettiin eduskunnalle marraskuussa 2003.

• Virasto antoi vuonna 2003 YM:lle lausunnon myös biojätestrategiatyöryhmän ehdotuksesta kansalliseksi biojätestrategiaksi. Työryhmän valit-sema strategia näyttäisi viraston mielestä joh-tavan pyrkimyksiin, jotka olisivat luonteeltaan kilpailua pois sulkevia. Valittu strategia ei sopisi yhteen myöskään Euroopan komission käynnis-tämän uuden jätteiden synnyn ehkäisemistä ja kierrätystä koskevan strategiatyön kanssa7. Virasto esittikin kesäkuussa 2003 anta-massaan lausunnossa, ettei selkeää linjava-lintaa vielä tehtäisi. Näin mahdollistettaisiin alueellisesti erilaisten ratkaisujen edelleen kehittäminen jo tehtyjen valintojen pohjalta. Virasto viittasi lausunnossaan myös jo vuonna 2002 tekemäänsä ehdotukseen siitä, että em. asiakokonaisuuksia tulisi käsitellä erillisessä työryhmässä8. YM asettikin elokuussa 2003 työ-ryhmän pohtimaan jätealan pelisääntöjen kehit-tämistä. Tässä yhdyskuntajätehuollon vastuu- ja kilpailukysymyksiä selvittävässä työryhmässä on myös Kilpailuviraston edustus.

Myös kierrätysjärjestelmiin liittyvä toiminta jatkui:

• Virasto antoi viime vuonna VM:lle kaksi lausun-toa liittyen juomapakkausten ympäristöohjaus-järjestelmään. Virasto painotti lausunnoissa sitä, että pakkausdirektiivin keskeiset tavoitteet voidaan saavuttaa parhaiten, jos sekä uudelleen

21

täytettävien että raaka-aineena kierrätettävien pullojen kierrätysjärjestelmien verokohtelu on sama. Näin voitaisiin varmistaa edellytykset tuonnin logistiikkaan sopivan, raaka-aineena hyödynnettäville juomapakkauksille tarkoitetun järjestelmän syntymiselle.

• Panimoliiton kanssa käydyt keskustelut uudel-leen täytettävien pullojen kierrätysjärjestelmään liittyvien kilpailuongelmien poistamiseksi ovat osaltaan johtaneet siihen, että panimot ovat uudistaneet olennaisesti kierrätysjärjestelmään-sä ja luoneet puitteet kaupan kanssa tehtävälle yhteistyölle. Neuvottelujen tuloksena syntynyt uusi Päällyste ry on kaikille avoin uudelleen täy-tettävien pullojen kierrätysjärjestelmä.

• Virasto selvitti vuonna 2003 edelleen myös paperinkeräysalan kilpailuolosuhteita. Selvitys perustuu Paperinkeräys Oy:n epäiltyä määrää-vän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeviin toimenpidepyyntöihin.

Myös kasvihuonekaasujen päästökauppa ja muu päästöjen rajoittaminen työllisti virastoa:

• Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien jakokritee-rejä pohtivaan KTM:n työryhmään kutsuttiin lokakuussa 2003 mukaan myös Kilpailuviraston edustaja. Ryhmän tehtävänä on tehdä esitys Suo-men kansalliseksi päästöoikeuksien jakosuunni-telmaksi ensimmäiselle päästökauppakaudelle 2005-2007 sekä hahmottaa päästöoikeuksien jakamisen periaatteet jaksolle 2008-2012. Määrä-aika työlle päättyi maaliskuun 2004 lopussa.

• Virasto antoi viime vuonna YM:lle lausunnon eh-dotuksesta valtioneuvoston päätökseksi tiettyjen olemassa olevien polttolaitosten ympäristönsuoje-luvaatimuksista. Virasto kiinnitti lausunnossaan huomiota mm. siihen, että päästöjen raja-arvo-jen määrittämisen tulee olla johdonmukaista, tasapuolista ja syrjimätöntä. Toiminnanharjoitta-jien yhteistyö päästöjen vähentämisessä ei myös-kään saa johtaa kilpailunrajoituslaissa kiellettyjen kilpailunrajoitusten toteuttamiseen.

Kilpailuviraston edustaja on mukana myös rakennusalan työryhmässä:

• YM asetti huhtikuussa 2003 kansallista raken-nuspoliittista ohjelmaa koskevan VN:n periaate-päätöksen seurantaryhmän, jossa myös Kilpai-luvirastolla on edustus. Ryhmän tehtävänä on seurata rakennuspoliittisen ohjelman edistymis-tä ja tehdä sitä koskevia aloitteita ja ehdotuksia.

Rakennuspoliittisen ohjelman yhtenä tavoit-teena on kilpailun edistäminen rakennussektoril-la. Kilpailuvirasto pyrkii ryhmässä varmistamaan kilpailunäkökohtien huomioon ottamisen myös ohjelman muiden tavoitteiden, kuten laatua ja kaavoitusta koskevien tavoitteiden, yhteydessä. - Seurantaryhmän työ kattaa koko rakennus- ja kiinteistöalan, ja työ on vasta alkuvaiheessa. Ryhmän toimikausi päättyy 7.4.2005.

Muu kilpailun edistäminenSeuraavassa esitellään markkinoittain muita viras-ton kilpailunedistämistoimenpiteitä.

Laajakaistamarkkinat• Virastolla oli viime vuonna edustus myös kansal-

lista laajakaistastrategiaa valmistelleessa LVM:n työryhmässä. Tammikuussa 2004 vahvis-tettuun strategiaan kuuluu olennaisena osana kilpailun lisääminen viestintäverkoissa ja eri viestintäverkkojen välillä. Virasto on mukana myös laajakaistastrategian mukaisten toimien edistymistä seuraavassa LVM:n työryhmässä sekä SM:n työryhmässä, jonka tehtävänä on huolehtia laajakaista-alalle suunnattujen julkis-ten varojen käytön ohjeistuksesta.

• Kilpailuvirasto on pyrkinyt luomaan edellytyksiä laajakaistamarkkinoiden kilpailulle puuttumalla nopeasti havaitsemiinsa kilpailua rajoittaviin tapauksiin ja pyrkimällä tällä tavoin estämään kilpailun kannalta haitallisten käytäntöjen va-kiintumisen ja leviämisen koko ajan kasvavilla markkinoilla.

KILPAILUVIRASTO

22

Virasto on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi kuntien laajakaistayrityksille antamaan taloudel-liseen tukeen. Jos yrityksiä halutaan tukea laaja-kaistaliittymien leviämisen edistämiseksi, tuki tulee viraston mielestä suunnata verkko-ope-raattoreille eikä palveluoperaattoreille. Palvelu-operaattorit voivat näin kilpailla tasavertaisesti lopputuotemarkkinoilla.

• Virasto on mukana myös elokuussa 2003 perus-tetussa tele- ja viestintämarkkinoiden kilpailuolo-suhteita analysoivassa pohjoismaisten kilpailuvi-ranomaisten työryhmässä. Ryhmän tavoitteena on esittää ehdotuksia ja suosituksia, jotka tähtäävät tele- ja viestintämarkkinoiden kilpai-lun edellytysten parantamiseen pohjoismaissa. Ryhmän on tarkoitus julkaista raporttinsa syys-kuussa 2004.

Energiamarkkinat

• Energia-alan viranomaiset ovat tavanneet sään-nöllisesti marraskuusta 2003 alkaen käsitelläk-seen energiamarkkinoiden toimivuuteen liittyviä kysymyksiä. Tapaamisissa ovat olleet edustet-tuina kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosas-to, Energiamarkkinavirasto, Kuluttajavirasto ja Kilpailuvirasto. Yhteydenpito käynnistyi Kilpailu-viraston aloitteesta.

Työeläkejärjestelmä, säästäminen ja sijoitukset

• Virasto antoi tammikuussa 2003 eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle kaksi lausuntoa lakisääteisen työeläkejärjestelmän kehittämiseen liittyneistä hallituksen esityksistä. Esitykset kos-kivat mm. vakuutuskannan siirtomahdollisuut-ta, jota Kilpailuvirasto oli tukenut jo ollessaan mukana vuonna 2002 työnsä päättäneessä työeläkejärjestelmän kilpailuvaikutuksia käsitel-leessä STM:n työryhmässä.9 Vakuutuskannan siirron mahdollistava lakimuutos tuli voimaan heinäkuussa 2003.

• Kilpailuvirasto oli mukana myös joulukuussa 2003 työnsä päättäneessä VN:n asettamassa SIVA-työryhmässä, jonka tehtävänä oli arvioida lainsäädäntötarvetta Suomessa tarjottavien

säästö-, sijoitus- ja henkivakuutustuotteiden keskinäisten kilpailuedellytysten tasapuolisuu-den varmistamiseksi. Virasto kannattaa kaikkia työryhmän ehdotuksia, jotka liittyvät mm. elä-kevakuutuksia koskevan verovähennysoikeuden laajentamiseen, pitkäaikaissäästötuotteiden varallisuusverosta luopumiseen sekä erillisen sidottua pitkäaikaissäästämistä koskevan lain (PS-laki) säätämiseen. Ryhmä piti kilpailun kannalta erityisen tärkeänä sitä, että asiakkaalla on oikeus vaihtaa palvelun tarjoajaa säästöaikana. Asiakkaal-la olisi siten oltava oikeus irtisanoa sidottua pitkäaikaissäästämistä koskeva sopimus ja vaihtaa säästöjään hallinnoivaa palvelun tarjoa-jaa samojen periaatteiden mukaisesti kaikilla toimialoilla ilman verovaikutuksia. Ehdotettu irtisanomis- ja vaihto-oikeus ulottuisi lähtökoh-taisesti myös toimialarajojen yli.

• Virasto antoi vuonna 2003 lausunnon myös VM:ssä laaditusta luonnoksesta sijoitusrahasto-laiksi. Virasto toi lausunnossaan esiin mm. sen, että rahastoyhtiöiden toimialan laajentamista yksilölliseen omaisuudenhoitoon tulisi vielä harkita uudelleen.

Lääkemarkkinat

• Ratiopharm Oy:n toimenpidepyyntöön perus-tuvassa rinnakkaislääkevalmisteiden myyntilupa-menettelyä koskevassa asiassa oli kyse Lääke-laitoksen tulkinnasta siitä, millä edellytyksillä geneerisillä lääkkeillä on oikeus ns. lyhennet-tyyn lupamenettelyyn. Ratiopharm katsoi Lää-kelaitoksen direktiivitulkinnan johtavan siihen, että alkuperäislääkkeen valmistaja voi keinote-koisesti vaikeuttaa rinnakkaisvalmisteen pääsyä markkinoille. Kilpailuvirasto ei nähnyt tarvetta puuttua asi-aan mm. sen takia, että EU:ssa on parhaillaan käsi-teltävänä lääkemarkkinoita koskeva laaja säädös-uudistus, joka tulee todennäköisesti muuttamaan rinnakkaisvalmisteiden hyväksymismenettelyä. Lääkelaitoksen tulkintaa asiassa voitiin lisäksi pitää voimassaolevan EY-direktiivin mukaisena.

9 Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistio 2001:35

23

• Virasto antoi lokakuussa 2003 STM:lle lau-sunnon Euroopan komission ns. G10-lääketyö-ryhmän raporttia koskevasta tiedonannosta. Virasto piti lausunnossaan komission esittämiä toimenpiteitä yleisesti oikeansuuntaisina, mu-kaan lukien komission lopullisena tavoitteena oleva pyrkimys luoda eurooppalaiset lääkkeiden yhtenäismarkkinat.

• Viraston edustaja oli lisäksi kuultavana edus-kunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kun valiokunta käsitteli hallituksen esitystä laiksi sairausvakuutuslain muuttamisesta. Uudistukset koskivat mm. erityiskorvattavia lääkkeitä.

Taksiliikenne

• Virasto antoi huhtikuussa 2003 LVM:lle lau-sunnon taksiliikenteen kuljetusmaksujen tar-kistusesityksestä. Virasto kehotti ministeriötä suhtautumaan kriittisesti esityksen perustelui-hin ja katsoi asetuksella säädettyjen ylimpien sallittujen taksitaksojen vähentävän kilpailua ja kohottavan hintatasoa merkittävästi. Vapaampi kilpailu synnyttäisi todennäköisesti kuluttajia hyödyttävää uutta, vaihtoehtoista palvelutarjon-taa. Virasto toisti samalla aloitteensa tarvehar-kinnasta luopumiseksi taksiliikenteessä. Nykyi-nen tiukka sääntely rajoittaa tarpeettomasti tak-sien alalle tuloa, eliminoi hintakilpailun, määrää liikennealueita ja ajovuoroja ja heikentää siten alan suorituskykyä.

• Alan sääntelyn uudelleenarviointi eteni mar-raskuussa 2003, kun LVM asetti työryhmän selvittämään, voidaanko nykyinen toimilupa- ja taksanvahvistusjärjestelmä säilyttää tulevai-suudessa. Ryhmässä on myös Kilpailuviraston edustus.

Kansainväliset foorumit

Kilpailuviraston strategisena tavoitteena on osallis-tuminen kansainväliseen yhteistyöhön tavalla, joka edistää kilpailupolitiikan tavoitteiden toteuttamista Suomessa. Sen lisäksi, että Kilpailuvirasto on an-tanut panoksensa EU:n kilpailusääntöjen uudistuk-siin, se on osallistunut aktiivisesti myös OECD:n kilpailukomitean työskentelyyn sekä ECA:n (Europe-an Competition Authorities) ja ICN:n (International Competition Network) puitteissa tehtyyn yhteistyö-hön. Myös pohjoismaista yhteistyötä ja yhteistyötä Venäjän ja Baltian maiden kanssa on jatkettu aiem-paan tapaan.

Kilpailuvirasto osallistui vuonna 2003 kolmeen OECD:n kilpailukomitean kokoukseen. Ylijohtaja Pu-rasjoki toimii kilpailukomitean varapuheenjohtajana. Purasjoki piti helmikuun kokouksen yhteydessä jär-jestetyssä Global Forum on Competition -kokouk-sessa alustuksen kilpailupolitiikan roolista pienes-sä avotaloudessa. Toukokuun kokoukseen laadittiin raportti mediamarkkinoista. Lokakuun kokouksessa Purasjoki toimi puheenjohtajana Ranskan sääntely-uudistuksia koskeneessa maakatsauksessa. Kokous-ta varten laadittiin lisäksi raportti kilpailu- ja kulutta-japolitiikan suhteista Suomessa.

Virasto osallistuu myös ulkoministeriön johdol-la kuukausittain kokoontuvan OECD-koordinaatio-ryhmän työskentelyyn.

ICN:lle laadittiin vuonna 2003 taustaselvityksiä mm. kilpailunedistämisestä, Kilpailuviraston tekni-sestä avusta, suhteista regulaattoreihin sekä yritys-kauppavalvonnasta. ICN:n Meksikossa pidettyyn vuosikokoukseen osallistui viraston edustaja, joka piti esitelmän kilpailun edistämisestä.

Pohjoismaisten kilpailuviranomaisten pääjoh-tajakokous pidettiin Suomessa huhtikuussa 2003. Virastosta osallistui lisäksi yhdeksän henkilöä elo-kuussa 2003 Ruotsin Täbyssä järjestettyyn pohjois-maiseen kokoukseen. Pohjoismaisten kilpailuviras-tojen kesken on perustettu myös työryhmä, jonka tarkoituksena on eri Pohjoismaissa tuotettujen, toi-mialojen keskittymistä ja liikkuvuutta mittaavien tilastollisten indikaattoreiden yhteismitallisuuden selvittäminen. Lisäksi Kilpailuvirasto osallistuu elo-

24

KILPAILUVIRASTO

24

KILPAILUVIRASTO

kuussa 2003 perustetun telemarkkinoita käsittelevän pohjoismaisen työryhmän työhön.

Kilpailuvirasto antoi vuonna 2003 teknistä apua Venäjän Antimonopoliministeriölle (MAP) vuonna 1994 solmitun yhteistyösopimuksen pohjalta kaksi-vuotiskaudeksi 2002-2003 hyväksytyn ohjelman mu-kaisesti. Venäjän kilpailuasioista vastaava ministeri Ilyia Yuzhanov vieraili Kilpailuvirastossa maaliskuus-sa 2003, jolloin keskustelujen aiheena oli MAPin ja Kilpailuviraston yhteistyö sekä Kilpailuviraston tekni-nen apu Venäjälle. Kilpailuviraston edustajat vierai-livat 7.-12.4.2003 Moskovassa Venäjän Anti-monopoliministeriössä sekä ministeriön Moskovan aluetoimistossa. Vierailulla esiteltiin Venäjän kilpailulainsäädän-nön uudistustoimenpiteitä sekä tärkeimpiä tapauksia. MAPin polttoaineyksikön päällikkö ja MAPin Novosibirskin aluetoi-miston osastopäällikkö vierai-livat harjoittelijoina Kilpailuvi-rastossa 5.-16.5.2003. Vierailu oli ensimmäinen kokeilu pi-tempikestoisesta harjoittelus-ta kilpailuviranomaisissa ja siitä saadut kokemukset olivat erittäin positiivisia. Kilpailuviras-to on edustettuna myös kauppa- ja teollisuusministeriön perustamassa Venäjä-yhteistyöryhmässä, jonka tar-koituksena on koordinoida ja kehittää kauppa- ja teollisuusministeriön ja sen hallin-nonalaan kuuluvien virastojen ja yhteisöjen Venäjä-toimintoja.

25

Lauri Tenhunen

Uudistuksen tausta

EU:n kilpailuviranomaisten verkosto ECN aloitti toi-mintansa 1.5.2004. Verkoston käyttöönotto on yksi EU:n kilpailusääntöjen uudistuksen keskeinen osa. Taustalla on pitkä ajatustyö ja lainsäädäntöproses-si, joka virallisesti alkoi vuonna 1999. Komissio jul-kaisi tuolloin valkoisen kirjan, jossa luotiin uuden täytäntöönpanojärjestelmän päälinjat. Varsinainen asiaa koskeva asetusehdotus tuli neuvoston käsitte-lyyn vuonna 2000, ja kymmenien kokousten jälkeen uudistus hyväksyttiin vuoden 2002 lopussa. Asetuk-sen numeroksi tuli 1/2003, ja se korvasi neuvoston asetuksen 17/62. Edellinen asetus oli voimassa yli neljäkymmentä vuotta. Vielä on vaikeaa ennustaa, kuinka pitkään uusi järjestelmä elää.

Uudistuksen tavoitteena on ollut hajauttaa kil-pailuasioiden täytäntöönpanoa komissiolta jäsen-valtioille ja samalla turvata sääntöjen yhdenmukai-nen soveltaminen koko unionin alueella. Keskeisenä vaikuttimena on varmasti ollut EU:n laajentuminen. Jotta komissio voisi toimia te-hokkaasti ja keskittyä kaikkein haitallisimpien kilpailunrikko-musten käsittelyyn, on ollut välttämätöntä luopua turhista hallinnollisista velvollisuuk-

Kilpailuviranomaisten uusi toimintamalli ECN

sista ja samalla hajauttaa toimivaltaa kansallisille viranomaisille.

Tässä kirjoituksessa on tarkoitus tarkastella en-nen kaikkea uuden järjestelmän yhtä keskeistä ele-menttiä, kilpailuviranomaisten verkostomaista toi-mintatapaa ja siihen liittyviä ongelmakohtia.

Viranomaisverkoston perustaminen on välttä-mätön seuraus muista nyt tehdyistä uudistuksista: hajautettu järjestelmä ei voi toimia yhtenäisesti il-man riittävää tiedonkulkua. Samalla varmistetaan se, että yhtenäisiä kilpailusääntöjä myös sovelle-taan yhtenäisesti. Huolimatta kansallisten viran-omaisten lisääntyvistä toimintamahdollisuuksista komissio säilyttää asemansa keskeisenä kilpailupo-litiikan suunnannäyttäjänä ja soveltamiskäytännön yhtenäisyyden valvojana.

Kilpailuviranomaisten verkosto siis perustuu neuvoston asetukseen 1/2003, mutta asetuksen tekstistä on vaikeaa päätellä yhteistoiminnan tosi-

asiallisia muotoja ja menet-telysääntöjä. Asetusta val-misteltaessa tavoitteena on ollut mahdollisimman väljästi säännelty, viranomaisten rin-nakkaisiin toimivaltuuksiin

LAURI TENHUNEN

TYÖSKENTELEE HALLITUSSIHTEERINÄ

KAUPPA-JA TEOLLISUUSMINISTERIÖSSÄ, JONNE HÄN SIIRTYI KILPAILUVIRASTOSTA

HELMIKUUSSA 2004.

KILPAILUVIRASTO

26

perustuva järjestelmä. Käy-tännön tasolla verkostosta

seuraa ainakin seuraavia asioita:

1. tietojenvaihtoa vi-ranomaisten välillä2. tapausten allo-kointia viranomaisten

kesken3. yhteisiä tutkimuksia

ja toisten viranomaisten avustamista.

Tietojenvaihto viranomaisten välilläEnsinnäkin viranomaiset vaihtavat keskenään tie-toa. Tietojenvaihto koskee niitä tapauksia, jotka kuuluvat perustamissopimuksen artiklojen 81 ja 82 piiriin, eli kilpailunrajoituksia, joilla voi olla vaiku-tusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Viranomaisilla on paitsi oikeus, tietyssä mää-rin myös velvollisuus vaihtaa tietoja: viranomaisen on asetuksen 1/2003 artiklan 11 perusteella toimitet-tava tietyt tapausta koskevat tiedot komissiolle, ja nämä tiedot tulevat myös verkoston muiden viran-omaisten käyttöön. Tämä tietojenvaihto alkaa siinä vaiheessa, kun asia tulee viranomaisen käsittelyyn. Ennen ensimmäistä virallista tutkintatoimenpidettä tai välittömästi sen jälkeen verkostolle on toimitet-tava tietyt asiaa koskevat vähimmäistiedot. Tämä informaatio on luonteeltaan yleistä ja auttaa muita viranomaisia lähinnä selvittämään, onko samanlai-sia asioita vireillä useissa jäsenvaltioissa.

Tiedonvälitys jatkuu tapauskäsittelyn edistyes-sä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun asiassa ollaan tekemässä päätöstä, on 30 päivää ennen päätök-sentekoa verkoston käyttöön toimitettava päätös-luonnos tai muu asiakirja, josta käy ilmi, millaisen ratkaisun viranomainen aikoo tehdä. Tämän tarkoi-tuksena on ennen kaikkea mahdollistaa reagointi siihen, että joku viranomainen olisi tekemässä pää-töksen, joka ei vastaa yhteisön oikeuden vakiintu-nutta tulkintaa. Vielä tässä vaiheessa komissio voi

päättää ottaa asian käsittelyynsä. Tämän säännön muotoileminen aiheutti asetusta laadittaessa jon-kin verran ongelmia sen vuoksi, että useissa maissa päätöksentekovaltaa käyttävä viranomainen on eri kuin asiaa tutkiva viranomainen. Ongelma on rat-kaistu niin, että ”päätösluonnosta” vastaa mikä ta-hansa asiakirja, josta käy ilmi aiottu toimintatapa, esim. syytekirjelmän luonnos. Tällöin jo asiaa tutki-va viranomainen voi ilmoittaa verkostolle aiotusta toimintatavasta eikä esim. kilpailuasioita käsitte-levien tuomioistuinten tarvitse osallistua verkoston toimintaan.

Toinen osa tietojenvaihtoa on varsinainen to-distusaineiston vaihto. Tämä aineisto voi sisältää myös luottamuksellista tietoa. Oikeusperustana täl-le on täytäntöönpanoasetuksen 12 artikla, joka antaa viranomaisille toimivallan muttei kuitenkaan velvol-lisuutta vaihtaa tietoa keskenään. Tämä tietojen-vaihto edellyttää käytännössä sitä, että toinen viran-omainen nimenomaisesti pyytää tietoja: verkostoon ei siis sisälly mitään automaattista järjestelmää, jonka seurauksena kaikki tapauksiin liittyvät luotta-muksellisetkin tiedot olisivat toisten viranomaisten käytettävissä. Vaihdettua tietoa voidaan käyttää vain 81 tai 82 artiklan rikkomusten todistamiseen.

Tapausten allokointiUuden järjestelmän pääajatuksena on tapauskäsit-telyn hajauttaminen kansallisille viranomaisille. Aja-tuksena on ollut tarkastella tapauskohtaisesti, mikä viranomainen on soveltuvin käsittelemään asiaa. Järjestelmä on haluttu tehdä joustavaksi. Samalla on haluttu estää se, että liian yksityiskohtaisten toi-mivallanjakosääntöjen perusteella voitaisiin käyn-nistää oikeuskäsittelyjä ja siten viivyttää varsinais-ten asiakysymysten selvittämistä.

Itse asetus ei sisällä mitään sääntöjä siitä, minkä viranomaisen tulisi ottaa asia käsiteltäväk-seen. Asiaa on kuitenkin jonkin verran täsmennet-ty asetuksen yhteydessä laaditussa jäsenvaltioiden ja komission yhteisessä lausumassa10, ja vastaavia linjauksia on tehty myös kilpailuviranomaisten yh-teistyötä sääntelevässä tiedonannossa11.

10 Ks. kilpailuviranomaisten verkoston toiminnasta annetun neuvoston ja komission yhteinen lausuma, joka on saatavilla neuvoston asiakirjahakemistosta osoitteessahttp://register.consilium.eu.int (asiakirja nro 15435/02 ADD 1).11 ”Tämä tiedonanto on osa uuden järjestelmän toimintaa sääntelevää uudistuspakettia, jonka komissio hyväksyi 30.3.2004. Tähän liittyvät asiakirjat ovat luettavissa komission kilpailupääosaston kotisivuilla osoitteessa www.europa.eu.int/comm/competition.”

27

Uudessa järjestelmässä kilpailuasiaa voi käsitellä:

1. yksi viranomainen (mahdollisesti toisen avus-tuksella),

2. useat viranomaiset rinnakkain tai3. komissio.

Tiedonannossa yksityiskohtaisemmin kuvatut allo-kointisäännöt ovat pääpiirteissään seuraavat. Kil-pailuviranomainen soveltuu käsittelemään asiaa, jos kolme keskeistä edellytystä täyttyy:

1. kilpailunrajoituksella täytyy olla vaikutuksia kyseisen viranomaisen alueella tai rikkomus on sieltä lähtöisin,

2. viranomainen pystyy tehokkaasti lopettamaan rikkomuksen ja

3. viranomainen voi kerätä todisteet rikkomuksen näyttämiseen.

Pääsääntönä on lisäksi, että jos järjestely vaikuttaa useamman kuin kolmen maan alueella, asiaa sovel-tuu parhaiten käsittelemään komissio. Säännöt ovat väljiä ja ohjeellisia. Tarkoituksena on toimia jousta-vasti, kunkin tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen. Tavoite on, että allokointia koskeva ratkaisu tehtäisiin viimeistään kahden kuukauden kuluessa asian saattamisesta verkoston tietoon. Asian osa-puolille tiedotetaan, jos tapaus siirtyy toisen viran-omaisen käsittelyyn.

Useimmissa tapauksissa tapausten allokoin-tisäännöt eivät johda käsittelevän viranomaisen vaihtumiseen: voidaan olettaa, että tavallisimmin tapausta käsittelemään soveltuu juuri se viranomai-nen, jossa asia on alun alkaenkin tullut vireille. Näin on todennäköisimmin juuri EU:n reuna-alueilla, joissa tapauksilla ehkä harvemmin on välitöntä liit-tymää toisiin jäsenvaltioihin.

Yhteistyö tutkimuksissaAjatuksena on, että viranomaiset voivat avustaa toi-siaan myös konkreettisissa tutkimustoimenpiteissä, kuten tarkastusten tekemisessä. Samoin, jos sama asia on vireillä useammassa viranomaisessa, voi-

daan sopia tapauskohtaisesta työnjaosta ja tarvitta-essa hyödyntää toisten viranomaisten tutkimusten tuloksia. Yksi viranomainen voidaan myös tarvitta-essa nimetä tutkimusta johtavaksi viranomaiseksi. Viranomaiset voivat avustaa toisiaan myös tarkas-tusten tekemisessä. Velvollisuutta tähänkään ei ole. Mielenkiintoinen yhteisiin tutkimuksiin liittyvä kysy-mys liittyy mahdollisuuteen tehdä toisessa valtiossa tapahtunutta rikkomusta koskevia ratkaisuja. Viime kädessä kunkin valtion kansallisen lainsäädännön soveltamisalasta riippuu, voiko toinen viranomai-nen langettaa seuraamuksia toisen valtion alueella tapahtuneesta rikkomuksesta.

OngelmakohtiaTässä vaiheessa on vaikeaa arvioida, miten suu-ri vaikutus verkostomaisella toimintatavalla tulee olemaan kansallisille viranomaisille, ja mitä kaikkia ongelmia uuden järjestelmän toiminnassa ilmenee. Seuraavassa on kuvattu joitakin tähän mennessä esille tulleita avoimia kysymyksiä.

Yritysten näkökulmasta huolta on aiheuttanut luottamuksellisten tietojen käsittely. Yritysten oike-usturvaa neuvoston asetuksen 12 artiklan mukaisen luottamuksellisten tietojen vaihdon yhteydessä on pyritty parantamaan asetuksen 28 artiklalla, jossa todetaan, etteivät viranomaiset saa ilmaista sellai-sia tietoja, jotka ne ovat saaneet verkoston kautta ja jotka luonteensa perusteella ovat salassa pidettäviä. Valitettavasti tämä muotoilu on melko väljä: vaikka viranomaisten yhteistyötä koskevassa tiedonannos-sa todetaan, että ”salassapitovelvollisuus” on yhtei-sön oikeuden käsite, jolla luodaan vähimmäissuoja koko yhteisöön, jää asian sisältö epäselväksi. Yhte-näistä suojaa ei voida saavuttaa pelkällä tiedonan-nossa olevalla toteamuksella. Tietojen salaisuuden arviointi on joka tapauksessa tehtävä tapauskoh-taisesti ja viranomaisten on tässä arvioinnissa so-vellettava kansallista julkisuuslainsäädäntöään. Sa-lassapitovelvollisuuden ei ole myöskään tarkoitus estää tietojen käyttämistä 81 tai 82 artiklan rikko-muksen todistamiseen.

Mielenkiintoisia avoimia kysymyksiä liittyy myös sakoista vapauttamisen mahdollistavien le-

28

KILPAILUVIRASTO

28

KILPAILUVIRASTO

niency-järjestelmien sääntelyyn. Nämä järjestelmät ovat osoittautuneet viime vuosina lähes ainoaksi tehokkaaksi tavaksi saada tietoa salaisista kartel-leista. Täytäntöönpanoasetuksen säätämisen yhtey-dessä ei edes yritetty harmonisoida jäsenvaltioiden erilaisia järjestelmiä. Tässä kohtaa ei valitettavasti toteudu yritysten usein toivoma yhden luukun pe-riaate. Täytäntöönpanoasetukseen jäänyttä aukkoa on pyritty mahdollisuuksien mukaan paikkaamaan viranomaisten yhteistyötä koskevan komission tie-donannon säännöillä. Tiedonannossa on todettu, ettei viranomainen voi aloittaa tutkimuksia kartel-litapauksessa verkostosta tulleen tiedon perusteel-la, jos tämä tieto perustuu leniency-hakemukseen. Viranomainen voi kuitenkin aina aloittaa leniency-tapauksissakin tutkimukset muualta kuin verkoston kautta tulleiden tietojen perusteella. Tiedonannos-sa oleva rajoitus on sinänsä tarpeellinen: muutoin yhdelle viranomaiselle tehty leniency-hakemus voi-si johtaa kartellitutkintaan toisessa valtiossa. Yh-teistyötiedonanto ei ole jäsenvaltioiden viranomai-sia sitovaa lainsäädäntöä, mutta sen tosiasiallinen sitovuus lienee korkea: jos joku viranomainen ei noudata pelisääntöjä, koko leniency-järjestelmän uskottavuus on vaarassa. Joka tapauksessa yrityk-sen kannattanee hakea leniencyä yhtä aikaa kaikista jäsenvaltioista, joissa järjestelmä on käytössä sekä tämän lisäksi vielä komissiosta.

Verkoston merkittävyys viranomaisten toimin-nan laadun tehostajana riippuu luonnollisesti sii-tä, kuinka toimiva ja käytännöllinen järjestelmä on. Keskeinen tähän asti avoimeksi jäänyt asia ovat kie-likysymykset. Missään säädöksessä ei ole mainintaa siitä, millä kielellä verkosto toimii. Tavoitteena on varmaankin käytännössä mahdollisimman pitkälle englanninkielinen järjestelmä, mutta mitään oikeu-dellista velvollisuutta järjestelmään saatettavien tie-tojen kääntämiseen ei ilmeisesti ole. Jos jäsenvalti-oiden viranomaiset eivät pyri yhtenäisyyteen, tiedon hankinta verkostosta muodostuu tosiasiassa mah-dottomaksi.

Joustavuuden hintana on epävarmuus siitä, millä tavoin verkosto tosiasiassa vaikuttaa kilpailu-asioiden käsittelyyn. Euroopan laidalla sijaitsevan

maan kannalta verkoston suurin merkitys on var-maankin sen informaatioarvo: siellä olevaa tietoa pi-täisi hyödyntää oman ratkaisukäytännön kehittämi-sessä. Oikeastaan aina ennen kuin tapauskäsittely aloitetaan, tulisi varmistaa, onko vastaavaa tapausta jo käsitelty jossain muualla, ja millaiseen tulokseen asiassa on päädytty. Tämä ei tarkoita sitä, että kan-salliset viranomaiset olisivat sidottuja toistensa rat-kaisuihin, vaan sitä, että ratkaisujen ja perustelujen laatu oletettavasti parantuisi, jos omia ajatusmalleja peilattaisiin toisten tekemien päätelmien kanssa.

29

Ari Ahonen

Strategiatutkimus ja kilpailullisuuden arvioinnin ajatteluperusta

Johdanto

Kilpailuoikeudelliseen käytäntöön olennaisena osa-na kuuluvan taloudellisen analyysin apuvälineet on yleensä lainattu kansantaloustieteeltä eikä eri liiketaloustieteiltä, lähinnä laskentatoimen eräitä sovelluksia lukuun ottamatta. Nykyaikaisen hyödy-kemarkkinoiden kilpailullisuuden arviointia koske-van näkemyksen mukaan tämän pohjaksi tarvitaan muutamien yksinkertaistettujen mallien ja mittarien sijasta kokonaisvaltaista ja yhä useammin luonteel-taan monitieteistä ajatteluperustaa, jonka rakennu-selementtejä on tarvittaessa rohjettava etsiä myös kilpailuoikeuden ja kansantaloustieteen kaanonin ulkopuolelta (vrt. Koponen - Okko - Virtanen, 2003). Yksi luonnollinen suunta on tällöin juuri liiketalous-tiede eri haaroineen. Erityisesti liiketaloustieteelli-sen strategiatutkimuksen ja mikroekonomisen kil-pailututkimuksen välillä onkin luonnostaan tietty teoreettinen sukulaisuussuhde, sillä Ohmaen (1983) ilmausta parafrasee-raten ”ilman kilpailua ei tarvita mi-tään strategioita”.

Teoreettisesta sukulaisuussuh-teestaan huolimatta liiketaloustie-teellisen ja mikroekonomisen tutki-muksen välillä on perinteisesti ollut

leveähkö kulttuurikuilu. Tälle kulttuurikuilulle on epäilemättä monia syitä, joista perustavin liittynee markkinarakenteen ja markkinakäyttäytymisen vä-liseen vastakkainasetteluun (vrt. Scherer - Ross, 1990). Edelleen liiketaloustieteilijät ovat perinteises-ti vieroksuneet kansantaloustieteen tiukkaa mate-maattista formalismia, kun taas kansantaloustietei-lijät ovat tavallisesti väheksyneet liiketaloustieteen normatiivisia ja joskus naiiviltakin kuulostavia muistilistoja sekä kytkentöjä käytännön konsultoin-tityöhön ja sen mukanaan tuomaan jatkuvaan uusia muotioppeja tuottavaan ”teoreettiseen tuotekehit-telyyn” (mm. Porter, 1980; Kieser, 1997). Toisaalta kansantaloustieteellisen ajattelun keskeisimpänä ongelmana voidaan pitää tietynasteista erkaantu-mista yritysjohdon todellisesta päätöksentekotilan-teesta sen kaikessa moniulotteisuudessaan (Foss,

1996). Juuri tältä osin muun muassa liiketa-loustieteellinen strate-giatutkimus voi omista ongelmistaan ja puut-teistaan huolimatta täydentää kansantalo-ustieteen varsin karri-

ARI AHONEN

TYÖSKENTELEE TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖNÄ

KILPAILUVIRASTON MONOPOLIRYHMÄSSÄ. HÄN ON PÄÄTOIMENSA OHELLA TURUN KAUPPAKORKEKOULUN

LIIKETALOUSTIETEEN, JOHTAMISEN JA ORGANISOINNIN DOSENTTI.

KILPAILUVIRASTO

30

koitua kuvaa asiasta.Porter (1980; 1981) lienee ensimmäisiä, joka

pohti eksplisiittisesti sitä, mitä annettavaa mainitun kulttuurikuilun yli kyräilleillä kansantaloustieteelli-sellä ja liiketaloustieteellisellä ajatteluperinteellä oli-si toisilleen. Samalla Porter oli ensimmäinen, joka toi toimialatutkimuksesta lainattuja rakenne-ele-menttejä liiketaloustieteellisen strategiatutkimuksen keskiöön. Tämä poikkeama liiketaloustieteellisen strategiatutkimuksen behavioristisesta päälinjasta päättyi Rumeltin (1991) empiiriseen landmark-tutki-mukseen, jonka pääteesin mukaan yritystaso selit-tää tuloksellisuudesta enemmän kuin toimialataso, ts. strategisen markkinakäyttäytymisen taso on tär-keämpi kuin markkinarakenteen taso.

Tämän jälkeen strategiatutkimuksessa onkin innolla etsitty selitystä tälle nk. kilpailullista hetero-geenisuutta koskevalle havainnolle (Hoopes, et al, 2003). Samalla strategiatutkimuksesta on tullut yhä voimakkaammin poikkitieteellinen keskustelufoo-rumi, jolle osallistuvat liiketaloustieteilijät, peliteo-reetikot, monet muut – ja ennen kaikkea mikroeko-nomistit. Kilpailullisen heterogeenisuuden ilmiön selitysperustaan liittyvän etsintäprosessin ja siihen liittyneen ”kansantaloustieteellisen käänteen” seu-rauksena käsitys kestävän kilpailuedun kulmakivistä on samalla vähitellen muuttunut (ks. Peteraf, 1993; Barney, 1997). Tästä huolimatta myös monet stra-tegiatutkimuksen perinteiset näkökulmat ovat edel-leen hieman muuttuneessa muodossa relevantti osa sitä kognitiivista kehikkoa, joka ohjaa usein lii-ketaloudellisen koulutuksen tai koulutusta saanei-den yritysjohtajien ajattelua ja jonka pääpiirteet on siksi hyvä hahmottaa osana aikaisempaa laajempaa ja monimuotoisempaa kilpailullisuuden arvioinnin ajatteluperustaa.

Strategiakeskustelun historiallinen taustaEtymologisesti strategiakäsitteen taustalla on kreik-kalainen substantiivi strategos, sotajoukon johtaja, joka on puolestaan syntynyt merkityksestä ’armeija’ ja ’johtaa’. Antiikin kreikkalaiset ymmärsivät strate-gian taidoksi, jolla strategos suoritti johtamistehtä-väänsä sodassa. Strategian käsitettä onkin käytetty

erityisesti sotilaallisessa ympäristössä läpi historian, eivätkä kaikki militaristiset kytkennät ja konnotaati-ot ole kriitikoiden harmiksi vieläkään kokonaan ka-donneet. Sotatieteen puolella Carl von Clausewitzin (1832) tunnetun määritelmän mukaan siinä, missä taktiikka on oppi asevoimien käytöstä yksittäisen taistelun voittamiseksi, niin strategia puolestaan on oppi yksittäisten taistelujen käyttämisestä koko so-dan voittamiseksi. Sittemmin sopivan suureelliselta kuulostavan strategian käsitteen käyttö on laajentu-nut ylevöittämään käytännössä kaikkia elämänalu-eita jopa siinä määrin, että Mintzberg et consortes (1998) muotoileman metaforan mukaan strategia on kuin Nalle Puhin seikkailuista tuttu möhköfantti: kaikki puhuvat siitä, mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt sitä.

Ensimmäiset tutkijat, jotka käyttivät strategian käsitettä liiketoiminnan yhteydessä olivat peliteo-reetikot von Neuman ja Morgenstern (1947) teok-sessaan Theory of Games and Economic Behaviour. Peliteoreettisesti strategisen toiminnan perusluon-netta voidaan kuvat seuraavasti: toimittaessa vuoro-vaikutustilanteessa, jossa yksittäiset toimijat tavoit-televat omia intressejään, lopputulosta ei määrää yhden yksittäisen toimijan valinta, vaan lopputulos riippuu kaikkien toimijoiden samanaikaisista valin-noista. Yksittäisen toimijan strategian valintaan vai-kuttaa tällöin suuresti se, mitä odotuksia tai arvioita tällä on muiden toimijoiden valinnoista. Koska osa-puolet eivät tavallisesti paljasta omia aikeitaan ei-vätkä voi täysin luottaa toisiinsa, päätelmiä on teh-tävä epäsuorasti eri informaatiolähteistä kerättyjen vihjeiden avulla. Peliteorian avulla voidaan tutkia sitä, mikä valinta olisi missäkin tilanteessa - siis eri oletusten toteutuessa - yksittäisen toimijan kannal-ta järkevin (ks. Dixit – Nalebuff, 1991).

Peliteorian yksinkertaisuudessaan oivaltava perusasetelma kiinnostaakin edelleen suuresti stra-tegian tutkijoita niin liiketaloustieteen kuin toimi-alan taloustieteen puolella (ks. Rumelt, et, al, 1994). Toisaalta peliteoreettisia esityksiä on sittemmin tul-lut tavaksi lähes säännönmukaisesti arvostella nii-den pyrkimyksestä yksinkertaistaa liikaa sosiaalisen toiminnan ja sosiaalisten valintojen äärimmäisen

31

moniulotteista luonnetta. Toinen tyypillinen standardikritiikki koskee niiden vahvaa ratio-naalisuusoletusta. Kumpikin näistä kritiikin tyypeistä on jo vanhaa perua.

Esimerkiksi Herbert A. Simon (1947) esit-ti klassisessa Administrative behavior -teokses-saan, että päätöksentekoprosessi on tärkein yk-sittäin mitä tahansa organisaatiota karakterisoiva tekijä, jonka kautta sitä voidaan ymmärtää. Simonin halusi kuitenkin kyseenalaistaa kansantaloustiedet-tä yleensä ja traditionaalista yrityksen teoriaa erik-seen hallinneen rationaalisen valinnan ideaalityypin. Myöhemmin Nobelin palkinnon saaneen Simonin rajoitetun rationaalisuuden teorian mukaan ihmiset ovat intentionaalisesti rationaalisia. Tosin sanoen ihmiset kyllä periaatteessa pyrkivät rationaaliseen valintaan, mutta muun muassa epätäydellisen in-formaation, kognitiivisen kapasiteetin rajojen ja in-himillisen tahdonheikkouden takia ihmiset joutuvat tyytymään täydellistä rationaalista valintaa heikom-paan lopputulokseen.

Toinen keskeinen traditionaalisen yrityksen teorian täsmennys sisältyi Cyertin ja Marchin (1963) klassikkoon Behavioral theory of the firm, ja koskee yrityksen luonnetta kollektiivisena toimijana. Teoksen keskeisen ajatuksen mukaan yrityksellä kollektiivisena toimijana ei voi tietyistä institutionaalisista piirteistä huolimatta tosiasiallisesti olla omia tavoitteita, vaan viime kädessä ne palautuvat kyseisessä organisaati-ossa toimivien ja pääsääntöisesti vaikutusvaltaisessa asemassa olevien yksilöiden tavoitteisiin, jotka voivat poiketa yrityksen tavoitteista. Simonin esittämien aja-tusten pohjalta Cyert ja March ottivat tehtäväkseen tarkastella, miten organisaatioissa todellisuudessa tehdään päätöksiä, asetetaan tavoitteita ja muotoil-laan strategioita. Liiketaloustieteellinen strategiatut-kimus pohjautui alusta alkaen kansantaloustieteel-listä keskustelua vahvemmin Cyertin, Marchin ja Simonin behavioristisille ajatuksille, joskin rationa-lismin ja behaviorismin välinen jännite on läpäissyt myös liiketaloustieteellistä strategiatutkimusta (ks. Shoemaker, 1993).

Suunnittelusystemaattinen näkemysLiiketaloustieteellisen strategiatutkimuksen synnyn taustalla olevat sosiaaliset syyt ovat ilmeiset. Liike-toiminnan alkuaikoina hallitseva yritystyyppi olivat pienet yhden miehen yritykset, joissa omistaja teki kaikki päätökset. Formaalia suunnittelua ei ollut, vaan "strategiat" olivat omistajan intuitiivisia käsi-tyksiä yrityksen kilpailuedun lähteistä ja ympäristön yleisistä kehityssuuntauksista. Vähitellen paikallis-ten markkinoiden saturoituminen johti toiminnan laajuuden kasvuun. Tämä edellytti organisaatioiden järjestämistä osastoiksi ja yksiköiksi, ja niiden koor-dinoimista toimintapolitiikkojen avulla. Toiminta-politiikkojen koordinoinnin myötä syntyi strategiaa edeltänyt yrityspolitiikkakäsite, joka oli enemmän tai vähemmän eksplisiittisesti ilmaistu kodifikaatio periaatteista, joita eri toiminnoista vastaavien piti päätöksenteossaan seurata. Yrityspolitiikka-ajatte-lun dilemma oli yrityksen ja ympäristön välisen suh-teen sivuuttaminen. Tätä puutetta paikkaamaan tuli strategian käsite (Hofer – Schendel, 1982).

Liiketaloustieteelliseen keskusteluun strategian käsitteen toivat Alfred Chandler (1962), H. Igor An-soff (1965) ja Kenneth Andrews (1971). Strategiateo-rian klassikoille strategia tarkoittikin yksinkertaista-en tavoitteiden saavuttamiseksi määriteltyjä keinoja – ja näiden rajoitetusti rationaalista valintaa Simo-nin tarkoittamassa mielessä. Alkujaan taloushistori-oitsijana toimineen Chandlerin (1962) mukaan stra-tegia määrittää yrityksen perustavanlaatuiset pitkän tähtäimen päämäärät ja tavoitteet sekä niiden saa-vuttamiseksi välttämättömien toimenpiteiden va-

KILPAILUVIRASTO

32

linnan ja resurssien allokoinnin. Ansoff puolestaan ei eksplisiittisesti määritellyt strategiaa. Ansoffille strategian ytimen muodostaa yksinkertaisesti ta-voitteiden saavuttamista ajatellen mahdollisimman synergisesti valittu tuotemarkkinakombinaatio, kun taas keskeisiä tavoitteita ovat sitoutuneen pääoman tuottoaste ja kasvu. Näiden tavoitteiden saavuttami-seksi oli Ansoffin mukaan neljä perusvaihtoehtoa: markkinapenetraatio, uusien tuotteiden kehittämi-nen, uusien markkinoiden valtaaminen tai viimeksi mainittujen yhdistelmä eli diversifikaatio. Strategia-valinnan on perustuttava huolelliseen analyysiin eli yrityksen vahvuuksien ja heikkouksien sekä toisaalta ympäristön mahdollisuuksien ja uhkien erittelemi-seen ja keskinäiseen suhteuttamiseen.

Ansoffin (1965) näkemyksen mukaan yrityk-sen keskeisin ongelma on juuri päätöksenteko, ja strategia tarkoittaa sääntöä päätöksentekoa varten. Toisin sanoen strategian avulla päätöksentekijä saa päätöksen tehtyä sellaisissakin tilanteissa, joissa eri vaihtoehtojen tulemat ovat hyvin epävarmoja. An-soffin käsityksen mukaan strategia on siis erilaisista suuntauksista valittu yrityksen toiminnallinen pe-russuunta, joka ohjaa koko myöhempää päätöksen-tekoa. Strategisesta suunnittelusta on Ansoffin klas-sisen perusteoksen jälkeen esitetty lukuisia erilaisia malleja, joiden sisällöt eivät kuitenkaan olennaisesti poikkea toisistaan: yleensä strateginen suunnitte-lu esitetään päätöksentekoprosessina, joka etenee analyysien ja tavoitteiden asettamisen kautta suun-nitteluun, toteutukseen ja seurantaan siten, että si-sällöllisesti keskeisin strateginen kysymys taas on tuotemarkkinakombinaatiosta päättäminen. Olen-naisin täydennys muutoin samansisältöisiin suun-nitteluprosessimalleihin ovat olleet konsernitason strategiatyöskentelyn apuvälineeksi kehitetyt portfo-liomatriisit (ks. Hofer - Schendel, 1982).

Paljolti juuri Ansoffin ajatusten ympärille raken-tunut ns. suunnittelusystemaattinen lähestymistapa oli omana aikanaan hyvin vaikutusvaltainen. Sekä Ansoffille että koko suunnittelusystemaattiselle ajattelulle ominainen trendien ekstrapoloimisajat-telu sekä eräät muut perusoletukset osoittautuivat kuitenkin varsin pian 1970-luvun kuluessa – erityi-

sesti öljykriisien vaikutuksesta – kestämättömiksi. Ensinnäkin, tulevaisuus oletettiin ennakoitavam-maksi kuin se ehkä oli ja ennen kaikkea ennakoita-vammaksi kuin se tuli olemaan. Toiseksi, vain tavoit-teista ja keinoista päättämistä pidettiin olennaisena ja organisaation sitomista ja sitouttamista näihin taas marginaalisena ongelmana. Ratkaisuna ilmen-neisiin haasteisiin Ansoff (1979) itse ehdotti strate-gisen johtamisen käsitettä. Keskeisenä tavoitteena oli lisätä yrityksen herkkyyttä reagoida strategisiin yllätyksiin eli tilanteisiin, joissa tehdyt perusoletuk-set osoittautuvat pätemättömiksi. Toisena tärkeänä tavoitteena oli lisätä suunnitelmien toteuttamisen painoarvoa strategiaprosessissa.

Kilpailustrateginen näkemysPerinteisen strategisen suunnittelun viitekehykseen tehdyt modifikaatiot ja täydennykset eivät kuiten-kaan osoittautuneet riittäväksi sen johtavan ase-man säilyttämisen kannalta, mihin vaikutti muun ohella erityisesti se, että yhä useammat länsimaiset yritykset joutuivat toimimaan heikosti kasvavilla tai jopa taantuvilla aloilla, jolloin taloudelliset tulokset tulivat yhä riippuvaisemmiksi organisaation kyvys-tä vallata osuutta kilpailijoilta. Toisin sanoen äärim-mäisen kilpailluilla markkinoilla on kerta kaikkiaan liikaa yrityksiä, joiden tarjonta on yksinkertaisesti liian homogeenista. 1980-luvulla nopeasti yleisty-neen ajattelutavan mukaan tällaisessa tilanteessa väistämättä korostuu kilpailustrategisen osaamisen merkitys kriittisenä menestystekijänä. Kilpailustra-tegisen näkemyksen ylivoimaisesti tärkeimmäksi edustajaksi nousi Michael E. Porter (1980; 1985) ge-neerisine kilpailustrategioineen ja laajennetun kil-pailun malleineen.

Porterin mukaan kilpailustrategian kehittämi-sessä on olennaisesti kysymys siitä, että yritysjoh-to kykenee konstruoimaan mielessään abstraktin mallin siitä, miten yritys tulee kilpailemaan, mitä yrityksen päämäärien ja tavoitteiden pitäisi olla ja mitä keinoja ja menettelytapoja pitäisi käyttää näi-den tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisin sanoen kilpailustrategia aina jollakin tavoin kombinoi ta-voiteltavat lopputulokset ja näiden saavuttamisek-

33

si tarvittavat keinot. Kilpailustrategian määrittelyn olennaisin piirre on se, että yritys on suhteutettava ympäristöönsä, jonka tarkastelun tärkein taso on toimiala. Näin on Porterin mukaan siksi, että toi-mialan rakenteella on erittäin suuri vaikutus kilpai-lun yleisiin pelisääntöihin sekä niihin strategioihin, jotka yrityksen ylipäätään on mahdollista toteuttaa. Sen sijaan alan ulkopuoliset voimat kuten teknolo-giset tai poliittiset tekijät vaikuttavat periaatteessa samalla tavoin kaikkiin alan toimijoihin, ja kyse on lähinnä eri yritysten erilaisesta kyvystä tulla toimeen näiden voimien kanssa ja sopeutua niihin.

Toimialan voittopotentiaalin määrittelevätkin Porterin (1980) mallin mukaan viisi perustavaa kil-pailutekijää, jotka ovat 1) kilpailu alan nykyisten yri-tysten kesken, 2) uusien tulokkaiden uhka, 3) kor-vaavien tuotteiden tai palveluiden uhka, 4) ostajien vaikutusvalta ja 5) tavarantoimittajien vaikutusvalta. Nämä viisi eri aloilla luonnollisesti eri tavoin painot-tuvaa tekijää lopulta määrittelevät alan rakenteen, kilpailun intensiteetin ja kannattavuuden. Lisäksi on tärkeää ymmärtää alan kehitystä, sen evolutiivisia prosesseja. Nämä prosessit toimivat siten, että ne työntävät alaa kohti sen potentiaalista rakennetta, jota harvoin täydellisesti tunnetaan alan kehityksen alussa tai edes sen myöhemmissäkään vaiheissa. Kuitenkin teknologisessa perustassa, tuotteiden ominaisuuksissa ja nykyisten ja potentiaalisten os-tajien ominaisuuksissa saattaa olla piirteitä, jotka lähtökohtaisesti vievät alaa tiettyyn suuntaan riip-puen tutkimus- ja tuotekehitystyön menestyksestä, markkinointi-innovaatioista ja niin edelleen.

Tehokkaan kilpailustrategian laatimisen perus-lähtökohtana on lopulta pyrkimys suorittaa erilaisia hyökkäys- ja puolustustoimia, vastareaktioita ja väis-töliikkeitä puolustettavan aseman luomiseksi mai-nittuja perustavia kilpailuvoimia vastaan. Laajasti ymmärrettynä tähän on vain muutama perusvaih-toehto. Ensinnäkin, yritys voi pyrkiä asemoimaan itsensä niin, että sen kyvyt antavat parhaan mahdol-lisen puolustusaseman tietyllä hetkellä vallitsevaa kilpailuvoimien järjestelmää vastaan. Toiseksi, eri-laisten strategisten toimenpiteiden kautta voidaan pyrkiä vaikuttamaan kilpailutekijöiden tasapainoon

siten, että oman yrityksen suhteellinen asema pa-ranee. Kolmanneksi, voidaan jäädä odottelemaan kilpailutekijöihin vaikuttavien perussyiden kohdalla aina aika ajoin tapahtuvia muutoksia tai siirtymiä ja yrittää sitten reagoida näihin mahdollisimman no-peasti ennen kuin kilpailijat oivaltavat tilanteen.

Porterin mukaan kaikkein laajimmalla tasolla voidaan identifioida kolme yleistä ja sisäisesti joh-donmukaista perusstrategiaa puolustettavan stra-tegisen position luomiseksi. Nämä geneeriset kil-pailustrategiat ovat kustannusjohtajuus, differointi ja fokusointi. Jokaisen yrityksen on luonnollisesti jossain määrin ajateltava sekä kustannuksia että tuotteen laatua ja mielikuvaa. Näiden välinen pai-notus voi edelleen vaihdella tapauskohtaisesti, ja joskus yritys voi onnistuneesti yhdistää useampaa lähestymistapaa toiminnassaan. Tämä on kuitenkin mahdollista varsin harvoin ja tiettyjen erityisehtojen toteutuessa. Pääsääntö on Porterin mukaan se, että kunkin perusstrategian onnistunut toteuttaminen vaatii selvää valintaa ja jokseenkin täydellistä si-toutumista tehtyyn valintaan. Valintaa tehtäessä on otettava huomioon, että jokainen ala on pohjimmil-taan erilainen, ja siksi on mahdotonta esittää yleis-päteviä sääntöä siitä, miten näitä geneerisiä strate-gioita yksityiskohdissaan tulisi muokata kunkin alan ominaispiirteisiin sopiviksi.

Vaikka Porterin näkemys oli huomattavasti monipuolisempi ja dynaamisempi kuin esimerkik-si Ansoffin, edusti se kuitenkin mikroekonomiseen yrityksen teoriaan ankkuroitunutta selkeästi ratio-naalista suunnitteluperinnettä (vrt. Porter, 1981), johon tosin liitettiin sotilasstrategisesta ajattelus-ta tuttu pelillinen ulottuvuus: "Porterin ja muiden strategian sisältöä kilpailustrategiana tutkineiden ja määritelleiden mukaan maailma on sodan ja pelin maailma. Kysymys on siirroista, panoksista, toimin-nasta. Yrityksen sisällä voidaan mahdollisuudet täs-säkin lähestymistavassa supistaa hyvin pelkistetysti muutamaan peruslinjaukseen ja niistä johdettuihin detaljoidumpiin toimintaohjeisiin. Ajattelu on ana-lyyttisen loogista, ja se sopii hyvin yhteen suunnitte-lumallien kanssa" (Kettunen, 1997, 241).

KILPAILUVIRASTO

34

Prosessinäkemys

”Toisenlaisen” strategia-ajattelun aikakausi oli kui-tenkin jo aluillaan. Varsinkin suunnittelusystemaat-tisen koulukunnan kriitikkona kunnostautuneen Henry Mintzbergin (1987) esittelemää strategia-käsitystä voidaan kutsua hyvin "ameebamaiseksi": strategia voi olla suunnitelma, toimintamalli, visio tai asema markkinoilla; strategia voi olla aiottu, to-teutumaton, toteutuva, toteutunut tai vahingossa syntynyt. Mintzbergin näkemys strategiasta ero-aakin jo varsin selvästi suunnittelusystemaattisen koulukunnan ajatuksista. Hänen mukaansa strate-gia on kuin orgaaninen olio: strategioita pyrkii jat-kuvasti syntymään, kuolemaan ja uudelleenmuo-toutumaan myös varsinaisen ja virallisen strategian formuloinnin jälkeen ja sen ohessa. Mintzbergin (1987) mukaan strategian todellinen syntyminen voidaan kuvata kehkeytymisprosessina, jossa aiottu strategia saattaa huomattavasti erota toteutuneesta strategiasta yllättävien ympäristömuutosten ja stra-tegian muodostajan oman ajattelun kypsymisen vaikutuksesta.

Mintzberg onnistui elävöittämään strategiapro-sessia koskevaa käsitysmaailmaa. Sen sijaan strate-gian sisällöstä hänellä oli vähemmän omaperäistä sanottavaa. Silti paljolti juuri Mintzbergin itsensä aloittaman ”anti-rationalistisen vallankumouksen" vaikutuksesta "strateginen suunnittelu" terminä on kadonnut liikkeenjohtokeskustelusta siinä mää-rin täydellisesti, että Mintzberg (1994) on katsonut tarpeelliseksi kirjoittaa teoksen The Rise and Fall of Strategic Planning, jossa hän summaa strategisen suunnittelun nousun ja tuhon perusteet kolmeen virheelliseksi osoittautuneeseen oletukseen. Nämä oletukset ovat se, että ennustaminen on mahdollista, että strategian laatijat voidaan erottaa strategian koh-teesta ja strategian toteutuksesta ja että strategiapro-sessi voidaan kaavamaistaa ja formalisoida. Mitzber-gin lista ei ole mitenkään vallankumouksellinen, sillä paljon aikaisemmin esimerkiksi Ohmae (1983) totesi lakonisesti strategisen suunnittelun tappaneen stra-tegisen ajattelun.

Joka tapauksessa tällainen kritiikki saatteli sekä suunnittelusystemaattisen mutta osin myös kilpai-

lustrategisen ajattelun epäsuosioon. Tähän vaikutti kuitenkin huomattavasti myös se, että Japanin tuol-loinen taloudellinen menestys synnytti samanaikai-sesti voimakkaan kiinnostuksen sen menestyksen salaisuuksiin, joita alettiin yhä innokkaammin etsiä makroekonomisten selitystekijöiden ohella myös mikrotasolta kuten yritysrakenteesta, organisaatio-kulttuurista ja johtamistavasta. Tunnetuin tässä hen-gessä kirjoitettu teos oli Petersin ja Watermanin (1982) In Search of Excellence, jonka pääteesin mu-kaan rakenteita ja kilpailustrategiaa painottava liik-keenjohtoajattelu oli edennyt elinkaarensa infleksi-opisteelle, ja yhä useampien yritysten olisi alettava etsiä kilpailuetua "pehmeämmistä" tekijöistä kuten johtamistyylistä ja kulttuurista. Petersin ja Water-manin kantava ydinajatus on konsulttikirjallisuudel-le ominaiseen tapaan kärjistävä mutta helposti ym-märrettävissä: yrityksen menestys on rakennettava ihmisistä, arvoista ja kulttuurista eikä teknologias-ta, analyyseistä ja laskelmista käsin. Petersin ja Wa-termanin mukaan tällaisen tulevaisuuden yrityksen kulttuuri ja arvot voidaan tiivistää "menestysprofii-liksi", joka taas on konstruoitu menestyksellisten "edelläkävijäyritysten" omaksumien ja soveltamien toimintamallien perusteella.

Menestysprofiilinsa Peters ja Waterman (1982) tiivistivät kahdeksaan ydinkohtaan, joita ovat 1) toi-mintahakuisuus eli palava halu saada asioita aikaan, 2) asiakaslähtöisyys eli hyvän palvelun "pakkomiel-le", 3) sisäinen yrittäjyys eli pyrkimys suosia uusia innovaatioita ja "esitaistelijoita", 4) ihmiskeskeisyys eli työntekijöiden kunnioittaminen idealähteinä ja yrityksen tuottavuuden rakentajina, 5) käytännön-läheisyys eli management by wandering around ja muutamien perusarvojen alleviivaaminen, 6) lestis-sään pysyminen eli todellisen osaamisalueen ulko-puolelle rönsyilemisen välttäminen, 7) rakenteelli-nen yksinkertaisuus eli kaikkien "turhien" johtajien, osastojen ja toimintojen lakkauttaminen, 8) saman-aikainen tiukkuus ja väljyys eli tiukkuus tulosvaati-muksissa mutta väljyys toimintatavoissa. Petersin ja Watermanin tutkimusta ja sen tuloksia on arvos-teltu paljon, mutta joka tapauksessa he onnistuivat tiivistämään listaansa suurimman osan niistä tee-

35

seistä, jotka yhä edelleen toistuvat ”edistyksellisis-sä” liikkeenjohto-opeissa menestyksen takeina (Ket-tunen, 1997).

Hämmentävää Petersin ja Watermanin me-nestysprofiilissa on kuitenkin se, että siinä ei oike-astaan eksplisiittisesti puhuta mitään strategiasta. Tämä hämmentävä havainto saa selityksensä sitä kautta, että Petersin ja Watermanin lähtökohtana oli kiinnostus japanilaisten yritysten menestyksen salaisuuksiin ja että japanilaiset yritykset taas eivät juurikaan eksplisiittisesti formuloi erityisiä strategi-oita (Porter, 1996; Nonaka - Takeuchi, 1995). Japa-nilaisen näkemyksen hengessä niin Mintzberg kuin Peters ja Watermankin ajattelevat, ettei olennaista ole niinkään strategia itsessään vaan jatkuva oppi-minen, muuttuminen ja kehittyminen; uuden luo-misen prosessi koostuu vähitellen toisiinsa liittyvis-tä hajanaisista palasista, joiden yhteen liittämisen eräänlainen jälkikäteisselitys on strategia.

Resurssiperustainen näkemysErityisesti Mintzbergin mutta myös Petersin ja Wa-termanin kontribuutiona on ollut mahdollisimman realistisen kuvan luominen strategiaprosessista sekä strategisen oppimisen merkityksen alleviivaaminen. Myöhemmin kehitys kulki sikäli sekä Mintzbergin että Petersin ja Watermanin toivomaan suuntaan, että heidän esille nostamansa jatkuvan strategisen oppi-misen tematiikka vakiintui alan keskustelun yhdeksi kulmakiveksi. Toisaalta heidän opponoimansa ratio-nalistinen strategia-ajattelu sai niin kutsutusta kan-santaloustieteellisestä käänteestä uusia kulttuurisia kantovoimia. Tämän käänteen taustalla olivat empii-riset tutkimukset, joiden mukaan toimialan sisällä, suhteellisen läheisten kilpailijoiden välillä voi olla systemaattisia ja pitkäkestoisia kannattavuuseroja (Rumelt, 1991).

Keskeisimmän selityksen toimialan sisäisille kannattavuuseroille tarjosi pian varsinkin kansan-taloustieteilijöiden vaikutuksesta nk. resurssiperus-tainen näkemys (RBV, Resouce-based View), josta tuli samalla uuden kilpailuedun etsimisen kulma-kivi (Peteraf, 1993). Resurssiperustainen näkemyk-sen ydinsanoma voidaankin tiivistää teesiksi, jonka

mukaan suhteellisen läheisten kilpailijoiden huo-mattavasti toisistaan poikkeavat markkina-asemat palautuvat viime kädessä kullekin yritykselle omi-naiseen ja ainutlaatuiseen resurssien (resources) ja kyvykkyyksien (capabilities) joukkoon. Edelleen, jot-ta nämä resurssit ja kyvykkyydet toimisivat kestävän kilpailuedun lähteenä niiden on täytettävä joukko ehtoja, jotka lyhyesti lueteltuna ovat arvokkuus, har-vinaisuus, jäljittelemättömyys ja kestävyys (Barney, 1991).

Näistä arvokkuus tarkoittaa sitä, että tietty re-surssi tai kyvykkyys – jonka hankintahetkellä tulisi olla suhteellisesti alihinnoiteltu – todella tarjoaa yrityksille reaalisia mahdollisuuksia joko hyödyntää mahdollisuuksia tai torjua uhkia liiketoimintaympä-ristössä, ja sitä kautta parantaa markkina-asemaa. Toiseksi, resurssien ja kyvykkyyksien tulisi olla har-vinaisia: sinänsä arvokkaat mutta yleisesti saatavil-la olevat resurssit eivät tarjoa kestävää kilpailuetua. Kolmanneksi, resurssien ja kyvykkyyksien tulee olla jäljittelemättömiä, mitä edesauttavat näiden ai-neeton, abstrakti tai systeeminen luonne sekä pa-tentoitavuus. Neljänneksi, kilpailuetua tuottavien resurssien ja kyvykkyyksien tulee olla kestäviä: ts. strategisesti relevantti toiminto ei saa olla haavoit-tuva esimerkiksi yhden avainhenkilön vaihtumiselle (Barney, 1991; 1997).

Aihetta käsittelevässä kirjallisuudessa on yleensä eroteltu resurssit ja kyvykkyydet toisistaan. Tällöin resurssi voidaan määritellä havaittavissa olevaksi – mutta ei välttämättä konkreettiseksi –omaisuuseräksi, jolle voidaan laskea tietty arvo ja joka voidaan myydä. Tällaisia ovat esimerkiksi brän-dit, patentit ja lisenssit. Sen sijaan kyvykkyys ei ole konkreettinen eikä havaittavissa oleva asia, jolle voitaisiin laskea erillinen arvo ja jota voitaisiin myy-dä erikseen. Edelleen kyvykkyys voi olla arvokas it-sessään tai vahvistaa resurssin arvoa. Esimerkiksi Niken ilmeinen kyvykkyys markkinoinnissa vahvis-taa sen brändin arvoa (ks. Makadok, 2001). Tämän tyyppistä kyvykkyyttä ja sen lähteitä on varsin vaikea määritellä tai osoittaa yksiselitteisesti. Tämä johtuu siitä, että kyvykkyys on osin tietoisesti luotua mutta osin myös nk. hiljaisen tiedon päälle rakentunutta

KILPAILUVIRASTO

36

osaamista, joka on kehittynyt tekemällä oppimisen ja erilaisten kokeilujen kautta varsin pitkän ajan ku-luessa ja jota ei ole saatavissa alan kirjoista tai se-minaareista ja jota kilpailijoiden on siksi vaikea ym-märtää tai matkia. Todellista kilpailuetua tuottavaan kyvykkyyteen liittyykin yleensä nk. kausaalinen epä-selvyys, jolla viitataan erityisesti kilpailijoiden vaike-uksiin hahmottaa sitä, mistä yrityksen kilpailuetu oi-keastaan rakentuu (Barney, 1991; 1997; vrt. Nonaka - Takeuchi, 1995).

Uudeksi yritysstrategiseksi paradigmaksi 1990-luvulla vakiintunut resurssiperustainen näkemys on tullut parhaiten tunnetuksi Prahaladin ja Ha-melin (1990; 1994) popularisoimassa muodossa ydinosaamisajattelun nimellä (core competence). Ydinosaamisajattelun lähtökohtia voidaan tiiviste-tysti kuvata seuraavasti: Kaikilla hyödyllisillä ja käyt-tökelpoisilla resursseilla on aina omistajansa ja ot-tajansa. Omistajilla on aina lukuisia vaihtoehtoisia käyttömuotoja resursseilleen. Parhaita resursseja on aina tarjolla niukasti. Tämän vuoksi merkittävi-en resurssien omistuksesta ja hallinnasta vallitsee jatkuva kilpailutilanne eri vaihtoehtoisten käyttäjien kesken. Jatkuvan kilpailutilanteen vuoksi omistajien on harkittava tarkkaan resurssien käyttöä: niiden al-lokointia, kehittämistä ja kasvattamista. Esimerkiksi osaavimmat ihmiset pysyvät yrityksen palvelukses-sa, mikäli heille pystytään maksamaan riittävän kor-keaa palkkaa ja mikäli heille pystytään tarjoamaan mahdollisuuksia mielenkiintoisiin tehtäviin ja osaa-misensa kehittämiseen.

Tässä ei ole uutta tai olennaista. Sen sijaan olen-naista on se, että pelkästään ostamalla markkinoilta erilaisia resursseja – ovat nämä sitten uutta teknolo-giaa tai osaavia ihmisiä – ei kyetä luomaan kestävää kilpailuetua. Menestystekijät eivät löydy markkinoilta, sillä avoimen kilpailun oloissa kaikki on jo hinnoiteltu siten, että se mikä markkinoilta hankittaessa sisältää jotakin ylivertaista, myös maksaa tämän ylivertaisuu-den verran enemmän. Kestävää taloudellista tulosta ei näin ollen voida luoda vain operoimalla markkinoil-la. Kestävän kilpailuedun lähde määrittyy siten yrityk-sessä luoduksi osaamiseksi, joka tuottaa asiakkaille lisäarvoa. Eri resursseista on itse kehitettävä sellainen

kokonaisuus, jota ei voi markkinoilta hankkia, joka tuottaa asiakkaalle lisäarvoa ja joka on vaikeasti kopi-oitavissa ja jota on jatkuvasti kehitettävä tämän etu-matkan säilyttämiseksi.

Ydinosaamisajattelu kuten resurssiperustai-nen näkemys yleisemminkin on mielenkiintoinen yhdistelmä toisaalta hyvin perinteistä kansantalous-tieteellistä kilpailu- ja resurssiajattelua sekä toisaal-ta ihmiskeskeistä henkilöstövoimavara-ajattelua. Tässä mielessä se siis yhtäältä säilyttää rationalis-tiset lähtökohdat, mutta toisaalta pyrkii ottamaan etäisyyttä sen heikkouksiin: ”Onpa yritys laatimassa ydinpätevyyspohjaista strategiaa, kehittämässä op-pivaa organisaatiota tai keskellä muutosprosessia, kaikki nämä käsitteet voidaan ymmärtää mandaattina rakentaa ainutlaatuisten resurssien ja kyvykkyyksien joukko. Tämä täytyy kuitenkin aina tehdä tarkkaile-malla tarkasti dynaamista toimialakontekstia ja kilpai-lutilannetta, soveltamalla tiukkaa markkinatestausta kaikkiin näihin resursseihin. Strategia, joka onnistuu yhdistämään vahvan näkemyksen sekä resursseista ja kyvykkyyksistä että kilpailusta, edustaa kestävää logiik-kaa, joka nousee korkealle liikkeenjohdon muotioppi-en yläpuolelle” (Collis – Montgomery, 1999, 57).

Yhteenveto: strategiatutkimus ja käytäntöNopeasti muuttuvassa ympäristössä usko etukä-teen määritellyn suuren strategian mahdollisuuksiin romahti viimeistään 1990-luvun alussa, ja pian Pra-haladin ja Hamelin (1990; 1994) popularisoima tee-si ydinosaamisesta ainoana kestävän kilpailuedun lähteenä oli saavuttanut teoreettisessa keskuste-lussa selvästi johtavan aseman. Liike-elämässä on kuitenkin koko ajan esiintynyt piirteitä, jotka näyt-täisivät sotivan tätä väitettyä kilpailuedun perustaa vastaan. Esimerkiksi Pfeffer (1994) on ihmetellyt, miksi töiden jatkuva osa-aikaistaminen, ulkoista-minen sekä siirtäminen alhaisten työvoimakustan-nusten maihin yleistyy ja yleistyy, vaikka virallisessa liturgiassa kaikki vannovat ydinosaamisen kehittä-misen nimiin.

Tämä havainto viittaakin siihen, että Ansoff ja Porter ovat täällä tänäänkin - ydinosaamisajattelun ”teoreettisesta dominanssista” huolimatta. Perin-

37

teinen analyysi- ja suunnittelupainotteinen lähesty-mistapa ei olekaan kokonaan kadonnut vaan pikem-minkin sulautunut osaksi uusia oppirakennelmia. Esimerkiksi Competitive Intelligence -toimintojen ydin on eräillä uusilla piirteillä ja painotuksilla li-sättynä paljolti se, mitä aikaisemmin kutsuttiin kil-pailija-analyysiksi (vrt. Kahaner, 1998; Porter, 1980). Mitään aivan dramaattista uutta ei ole myöskään näiden toimintojen saamassa vastaanotossa: esi-merkiksi Pirttilä (2000) on esittänyt erityisesti ylim-män yritysjohdon suhtautuvan skeptisesti normatii-visen Competitive Intelligence -kirjallisuuden kaiken mahdollisen kattavien menetelmien tosiasialliseen hyödyllisyyteen.

Näsi ja Aunola (2002) puolestaan ovat selvittä-neet sitä, miten strategiatyötä tämän päivän yrityk-sissä käytännössä tehdään. Näsin ja Aunolan sel-vitys tukee arkikokemukseen perustuvaa intuitiota: liike-elämässä käytetään huomattavasti suoraviivai-sempia ja pelkistetympiä malleja ja työkaluja kuin teoreettisen keskustelun perusteella voisi luulla (myös Pirttilä, 2000). Esimerkiksi suhteellisen pe-rinteinen suunnitteluprosessi á la Ansoff on vielä voimissaan monessa yrityksessä. Lähes aina tätä on kuitenkin yhtäältä yksinkertaistettu ja toisaalta täydennetty strategioiden implementoinnin apuvä-lineenä suosioon nousseen Balanced Scorecardin jollakin sovellutuksella (Norton - Kaplan, 1996). Toi-saalta kuten tämän tuloskorttiajattelun omaksumi-nenkin osoittaa, yhä useammassa yrityksessä ”stra-teginen suunnittelu” ymmärretään Mintzbergin ja muiden hengessä aikaisempaa väljemmin yhtenä organisatorisena muutos- ja oppimisprosessina.

Silti oppimisprosessinäkemyksessä tai ydin-osaamisajattelussakin on käytännön yritysjohdon näkökulmasta omat olennaiset puutteensa. Ensin-näkin, paljon puhutun ydinosaamisen operationaa-linen määritteleminen on osoittautunut varsin vai-keaksi kysymykseksi (Hoopes, et al, 2003). Toiseksi, Simonin (1947) aikoinaan esille ottamat kognitiivi-sen kapasiteetin rajat eivät ole kokonaan kadonneet. Kolmanneksi, tiedolla ja osaamisella yrityselämässä ei ole sellaista itseisarvoa, jonka ydinosaamisajatte-lun edustajat näyttäisivät näihin ainakin implisiitti-

sesti liittävän (vrt. Pirttilä, 2000).Edelleen voidaan väittää, että resurssiperustai-

nen näkemys ja ydinosaamisajattelu ei ole niin uu-den uutta kuin toisinaan halutaan antaa ymmärtää. Esimerkiksi klassisen strategisen suunnittelun läh-tökohtana oli yrityksen vahvuuksien ja heikkouksien peilaaminen ympäristön uhkiin ja mahdollisuuksiin, ja yrityksen vahvuudet ja heikkoudet taas liittyivät jo tuolloin nimenomaan sen resursseihin ja kompe-tensseihin (ks. Andrews, 1971). Tästä näkökulmasta tuntuu liioittelulta tarjota eräiden tavoin resurssi-perustaiselle näkemykselle ”uuden yrityksen teori-an” asemaa. Toisaalta sillä kieltämättä on traditio-naalisen yrityksen teorian eräiden piirteiden ohella myös tälle tuttu heikkous: kapea näkemys kilpailus-ta markkinoilla. Juuri tämän vuoksi esimerkiksi Por-terin kehikon eräitä elementtejä tarvitaan edelleen täydentämään tätä puolta analyysistä, vaikka hänen defensiivinen puolustettavan aseman luomisen po-litiikkansa on osoittautunut kyseenalaiseksi nopei-den muutosten maailmassa (Foss, 1996).

Ainoaksi kestävän kilpailuedun lähteeksi on usein teoreettisessa kirjallisuudessa mainittu ydin-osaaminen. Tästä huolimatta ydinosaamisajattelul-la ei ole liike-elämässä ollut niin hallitsevaa asemaa kuin strategiatutkimuksessa, jonka kenttä myöskin on todellisuudessa pirstoutuneempi kuin resurssi-perustaisen näkemyksen asema helposti harhaut-taa ajattelemaan (Mintzberg, et al, 1998). Strategia-tutkimuksen ”kansantaloustieteellisen käänteen” jälkeen kentällä näyttäisi tosin tapahtuneen jon-kinasteista integroitumista, jota useimmat rationa-listisen strategianäkemyksen edustajat haluaisivat epäilemättä edelleen syventää (ks. Rumelt, 1994). Tämän käänteen kriitikot taas pitäneet tarpeelli-sena puolustaa strategiatutkimuksen pluralistista keskusteluperinnettä kansantaloustieteellistä alku-perää olevan rationalismin ja formalismin selvästi havaittavissa olevalta invaasiolta (ks. Hirsch, et al, 1990; Mahoney, 1993).

Tämän eklektismin puolustuksen taustalla on näkemys siitä, että yritysjohdon strategiatyön to-siasiallisen luonteen vuoksi markkinoilla käytävän kilpailun ohella mielenkiinnon kohteina ovat aina

KILPAILUVIRASTO

38

myös asiakkaat, teknologia, demografia, sosiaali-psykologia, politiikka, juridiikka ja niin edelleen riip-puen aina siitä, mikä näistä aspekteista missäkin tilanteessa tarjoaa menestymisen mahdollisuuksia tai uhkaa yrityksen eloonjäämistä (ks. Rumelt, et al, 1991). Toisin sanoen yritysten kohtalo ei ole aina pelkästään kilpailijoiden käsissä kansantaloustie-teen ideaalimalleissa oletetulla tavalla, vaan siihen voi vaikuttaa moni muukin asia tai taho, joista vä-häisin eivät ole asiakkaat. Tämän takia teoreettista joustavuutta tarjoavat eklektiset elementit ovat aina olleet olennainen ja välttämätön osa strategiatutki-musta (Foss, 1996).

Artikkeli alussa esille otetun hyödykemarkki-noiden kilpailullisuuden arvioinnin aikaisempaa kokonaisvaltaisemman ja monitieteisemmän ajat-teluperustan konstruoimisen kannalta tästä seu-raa varsin haasteelliselta vaikuttava asetelma: Yh-täältä liiketaloustieteellinen strategiatutkimus voi lähtökohtaisesti täydentää ja syventää kansanta-loustieteen varsin karrikoitua kuvaa yritysjohdon päätöksentekotilanteesta ja siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Toisaalta sen perin pluralistinen ja poly-foninen perusluonne vaikeuttaa relevanttien viiteke-hysten valintaa - ja samalla avaa oven kritiikille. Jos kuitenkin kansantaloustieteellisen ajattelun ansi-osta strategiatutkimuksen kentän integroituminen jatkuu, se lievittää viitekehysten valitsemisen ongel-maa. Tämä puolestaan voi kuitenkin jälleen johtaa uuteen erkaantumiseen yritysjohdon todellisesta päätöksentekotilanteesta. Ilmeisesti aivan turhaan eivät de Wit ja Meyer (1998) ole väittäneet, että stra-tegiatutkimuksen sisäisten jännitteiden ja paradok-sien kohtaaminen on ”äärimmäinen älyllinen haas-te”. Ylisanoja tai ei, mitään oikotietä markkinoiden kilpailullisuuden arvioinnin ajatteluperustan kehit-tämiseksi strategiatutkimus ei tarjoa, mutta kylläkin eräitä tarkemman tutkimisen arvoisia elementtejä.

KirjallisuusAndrews, Kenneth, R. (1971) The Concept of Corpo-

rate Strategy. Irwin: Homewood.Ansoff, H. Igor (1965) Corporate strategy: An Analyti-

cal Approach to Business Policy for Growth and Expansion. McGraw-Hill: New York.

Ansoff, H. Igor (1979) Strategic Management. Mac-millan: London.

Barney, Jay, B. (1997) Gaining and sustaining compe-titive andantage. Prentice Hall: New Jersey.

Barney, Jay, B. (1991) Firm resources and sustained competitive advantage. Journal of Management 1991: 17, 99-120.

Chandler, Alfred, D. Jr. (1962) Strategy and Structure: Chapters in the History of the American Industrial Enterprise. M.I.T. Press: Cambridge, Mass.

Clausewitz, Carl von (1832) Vom Kriege. Dummlers Verlag: Berlin.

Collis, David, J. – Montgomery, Cynthia, A. (1999) Competing on Recources: Strategy in the 1990s. In: Harvard Business Review on Corporate Strate-gy. Harvard Business School Press: Boston.

Cyert, R. M. – March, J. G (1963) Behavioral theory of the firm. Prentice-Hall: Englewood Cliffs, NJ.

Dixit, Avinash – Nalebuff, Barry (1991) Thinking Stra-tegically. Wiley: New York.

Foss, Nicolaj, J. (1996) Research in strategy, Econo-mics, and Michael Porter. Journal of Management Studies 1996: 1, 1-24.

Hoopes, D. G. - Madsen, T. L. - Walker, G. (2003) Guest Editors’ Introduction to the Special Issue: Why Is There a Resource-based View? Toward a Theory of Competitive Heterogeneity. Strategic Management Journal 2003: 10, 889-902.

Hofer, Ch. W. – Schendel, D. (1982) Strategy Formu-lation: Analytical Concepts. St. Paul: West, MN.

Kahaner, Larry (1998) Competitive Intelligence : How to Gather, Analyze, and Use Information to Move Your Business to the Top. Touchstone Books: Car-michael, CA.

Kettunen, Pertti (1997) Iso pyörä kääntyy. Suomalai-sen johtamisen erityispiirteitä. WSOY: Juva.

Kieser, Alfred (1997) Rhetoric and Myth in Manage-ment Fashion. Organization 1997: 1, 49-74.

39

Koponen, A. - Okko, P. - Virtanen, M. (2003) Hyö-dykemarkkinoiden kilpailullisuuden tutkiminen: teoriasta, menetelmistä ja toteuttamisesta. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja. Sarja Keskustelua ja raportteja 1: 2003. Grafia Oy: Turku.

Mahoney, J. T. (1993) Strategic management and de-terminism: sustaining the conversation. Journal of Management Studies 1993: 30, 173-191.

Makadok, R. (2001) Towards a synthesis of resour-ce-based and dynamic capability views of rent creation. Strategic Management Journal 2001: 5, 387-402.

Mintzberg, Henry (1987) Strategian muovailu. Har-vardin aikakauskirja 1987: 3.

Mintzberg, Henry (1994) The Rise and Fall of Strate-gic Planning. Prentice-Hall: Hempstead.

Mintzberg, H. – Ahlstrand, B. - Lampel, J. (1998) Strategy safari: a guided tour through the wilds of strategic management. Prentice-Hall: Hemel Hempstead.

Neumann, J. von – Morgenstern, O. (1947) Theory of Games and Economic Beha-viour. Princeton Uni-versity Press: Princeton.

Nonaka, I. – Takeuchi, H. (1995) The Knowledge-Cre-ating Company: How Japanese Companies Create the Dynamics of Innovation. Oxford University Press: New York.

Norton, David, P. – Kaplan, Robert, S. (1996) The Ba-lanced Scorecard: Translating Strategy into Action. Harvard Business School Press: Boston, MA.

Näsi, Juha - Aunola, Manu (2002) Strategisen johta-misen teoria ja käytäntö. MET julkaisut 12/2002.Teknologiainfo: Helsinki.

Ohmae, Kenichi (1983) Strateginen ajattelu. WSOY: Juva.

Peteraf, Margaret (1993) The Cornerstones of Com-petitive Advantage: A Resource-Based View. Strate-gic Management Journal 1993: 14, 179-191.

Peters, Thomas, J. – Waterman, Robert, H. (1982) In Search of Excellence. Lessons from American Best-Run Companies. Harper & Row: New York.

Pfeffer, Jeffrey (1994) Competitive Advantage through People. Unleashing The Power of The Work Force. Harvard Business School Press: Boston, Mass.

Pirttilä, Anneli (2000) Kilpailijaseuranta. WSOY: Porvoo.

Porter, Michael, E. (1981) The Contributions of In-dustrial Organization to Strategic Management. Academy of Management Review 1981: 4, 609-620.

Porter, Michael, E. (1980) Competitive Strategy: Techniques for analyzing industries and competi-tors. Free Press: New York.

Porter, Michael, E. (1985) Competitive advantage: Creating and sustaining superior performance. Free Press: New York.

Porter, Michael, E. (1996) What Is Strategy? Harvard Business Review 1996: nov-dec, 61-78.

Prahalad, C. K – Hamel, Gary (1990) The Core Com-petence of the Corporation. Harvard Business Review 1990: May-June, 79-91.

Prahalad, C. K. – Hamel, Gary (1994) Competing for the Future. Harvard University Press: Boston.

Rumelt, Richard, P. (1991) How much does industry matter. Strategic Management Journal 1991: 12, 167-185.

Rumelt, R. P. - Schendel, D. - Teece, D. J. (1991) Strategic management and economics. Strategic Management Journal 1991: 12, 5-29.

Rumelt, Richard – Schendel, Dan – Teece, Daniel (1994) Fundamental Issues in Strategy: A Re-search Agenda. Harvard Business School Press: Boston,MA.

Scherer, F. M. – Ross, D. (1990) Industrial Market Structure and Economic Performance. Houghton & Mifflin Company: Boston.

Schoemaker, P. J. (1993) Strategic decisions in orga-nizations: rational and behavioural views. Journal of Management Studies 1993: 30, 107-129.

Simon, Herbert, A. (1947) Administrative behavior: A Study of decision-making process in administrati-ve organization. Free Press: New York.

Wit, Bob de – Meyer, Ron (1998) Strategy. Process, Content, Context. An International Perspective. 2nd edition. International Thomson Business Press: London.

40

KILPAILUVIRASTO

40

KILPAILUVIRASTO

41

Sääntelyuudistusten kilpailuvaikutusten arviointia tehostettava

Liisa Lundelin-Nuortio ja Soile Tahvanainen

Kilpailun edistäminen ja sääntelyuudistuksiin vai-kuttaminen12 on kuulunut Kilpailuviraston toimin-taan koko viraston 15-vuotisen historian ajan. Kil-pailuvirasto pyrkii vaikuttamaan julkisen vallan ja elinkeinoelämän päätöksentekijöihin, kilpailua hait-taaviin säädöksiin, talouden rakenteisiin ja toimin-tatapoihin. Viime vuosina kilpailunedistämistoi-minta on saanut lisää merkitystä: Kilpailuviraston yhtenä strategisena tavoitteena on asteittain siirtää toiminnan painopistettä jälkikäteen tapahtuvasta kilpailuvalvonnasta ennaltaehkäisevään vaikutta-miseen. Myös kansainvälisesti ollaan yksimielisiä kilpailuviranomaisten kilpailuedistämistoiminnan tärkeydestä: esimerkiksi OECD:n kilpailukomitea ja kilpailuviranomaisten kansainvälinen verkosto (In-ternational Competition Network, ICN) ovat koros-taneet advocacy-työn merkitystä.

OECD:n piirissä on panostettu myös sääntelyn parantamiseen ja sääntelyuudistusten vaikutusten arvioinnin kehittämiseen. Vai-kutusarvioinnilla tarkoitetaan sääntelyn ja sen eri vaihtoeh-tojen myönteisten ja kielteis-ten vaikutusten systemaat-tista, empiiristä arviointia. Myös Euroopan komissio on

osaltaan sitoutunut lainsäädännön parantamiseen sekä EU-tason sääntelyn kehittämiseen ja yksinker-taistamiseen. Tärkeä osa komission toimintasuun-nitelmaa on säädösaloitteiden vaikutusarvioinnin tehostaminen.

Sääntelyn vaikutusten arviointia voidaankin pitää olennaisena ja välttämättömänä osana tehok-kaita sääntelyuudistushankkeita ja säädösvalmiste-lutyötä. Ja kun otetaan huomioon toimivan kilpailun keskeinen merkitys taloudelliselle tehokkuudelle ja hyvinvoinnille, sääntelyn taloudellisten vaikutusten arviointiin tulisi aina sisältyä myös kilpailuvaikutus-ten arviointi. Kilpailuvaikutusten arvioinnissa tarkas-teltavia asioita ovat esimerkiksi sääntelyn vaikutukset uusien yritysten markkinoille pääsyyn, kilpailukei-nojen käyttöön (kuten hinnoitteluun, mainontaan, aukioloaikoihin), markkinoilla toimijoiden tasapuo-lisiin kilpailuedellytyksiin ja markkinoiden rakentee-seen.

Kilpailun toimivuuden nä-kökulmasta sääntelyn ei – yhteis-kunnallisia tavoitteita toteutta-essaan – tulisi rajoittaa kilpailua enemmän kuin on välttämätön-tä. Mikäli sääntelyuudistuksen kilpailuvaikutusten arvioinnissa

12 Competition advocacy; 1990-luvun alkupuolella puhuttiin deregulaatiosta (deregulation) eli sääntelyn purkamisesta, joka on sääntelyuudistusta (regulatory reform) suppeampi käsite ja kuvastaa hyvin kilpailunedistämistoimintaa aikaisemmissa rakenteellisissa olosuhteissa.

LIISA LUNDELIN-NUORTIO

TOIMII KILPAILUASIAINNEUVOKSENA KILPAILUVIRASTON

KILPAILUNEDISTÄMISRYHMÄSSÄ JA

SOILE TAHVANAINEN

TUTKIJANA KARTELLIRYHMÄSSÄ.

41

42

KILPAILUVIRASTO

todetaan, että uudistuksella on huomattavan kiel-teinen vaikutus kilpailuun, tulisi arvioida, onko olemassa vaihtoehtoista, kilpailua vähemmän ra-joittavaa sääntelyvaihtoehtoa toivottujen tavoittei-den saavuttamiseksi. Mikäli kilpailua merkittävästi rajoittavaan sääntelyyn kuitenkin päädytään, tulisi säädösvalmistelussa aina selkeästi perustella, mik-si kilpailun rajoittaminen on välttämätöntä tärkeän yhteiskunnallisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Miten Kilpailuvirasto edistää kilpailua?Sääntelyuudistuksiin ja muiden viranomaisten pää-töksentekoon vaikuttaminen on keskeinen osa Kil-pailuviraston kilpailunedistämistyötä. Tavoitteena on, ettei lainsäädäntö, julkisyhteisöjen toimintata-vat tai julkinen elinkeinotoiminta estäisi toimivaa kilpailua. Kilpailunäkökohtien huomioonottami-seksi Kilpailuvirasto vaikuttaa säädösuudistuksia ja niiden toimeenpanoa valmistelevissa työryhmissä, eduskunnan valiokuntien asiantuntijakuulemisissa sekä muun, epävirallisemman sidosryhmäyhteis-työn kautta. Aloitteet kilpailua rajoittavien sään-nösten ja määräysten purkamiseksi sekä lausunnot kilpailuun vaikuttavista säädösehdotuksista muille viranomaisille ovat myös tärkeitä kilpailun edistä-misen työkaluja.

Kilpailun edistämiseen kuuluu myös kuluttaji-en ja muiden markkinoilla toimijoiden laajempi va-kuuttaminen kilpailun eduista eli ”kilpailukulttuu-rin” edistäminen. Se, miten vahva kilpailukulttuuri on, eli miten laajasti toimivan kilpailun merkitys ta-loudellisen tehokkuuden ja kuluttajien hyvinvoinnin lisäämisessä tunnetaan, vaikuttaa luonnollisesti ratkaisevasti myös siihen, miten hyvin muut julkiset viranomaiset säädösvalmistelussaan ja toiminnas-saan ottavat kilpailuviranomaisen kilpailunäkökoh-tia koskevat näkemykset vastaan.

Kilpailuviraston kilpailunedistämistyön lain-säädäntöperusta löytyy Kilpailuvirastosta annetun lain (711/1988) 2 §:stä ja Kilpailuvirastosta annetun asetuk-sen (66/1993) 1 §:stä. Säännösten mukaan Kilpailuvi-rasto seuraa elinkeinoelämään liittyvien säännösten ja määräysten valmistelua ja antaa lausuntoja toimi-alaansa liittyvistä kysymyksistä. Virasto tekee myös

aloitteita kilpailun edistämiseksi ja kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamiseksi.

ICN on kilpailunedistämistä koskevassa selvi-tyksessään, joka pohjautuu kaikkiaan 53 maan kilpai-luviranomaisten näkemyksiin, tiivistänyt tehokkaan kilpailunedistämistyön ominaisuudet. Tehokkaalle competition advocacy -toiminnalle on tärkeää oi-kea-aikaisuus: kilpailuviranomaisen tulisi pystyä esittämään näkemyksensä mahdollisimman aikai-sessa vaiheessa sääntelyuudistus- tai lainsäädän-töprosessia - tällöin uudistuksen sisältöön voidaan parhaiten vaikuttaa. Toiseksi kilpailuviranomaisen konsultoinnin tulisi olla systemaattista, mahdol-lisesti jopa lakisääteistä, ja kilpailuviranomaisen näkemykset tulisi ottaa huomioon aina, kun sään-telyuudistuksella todennäköisesti on kilpailuvaiku-tuksia.13 Kolmantena tehokkaan ja oikeansuuntai-sen kilpailunedistämisen osatekijänä voidaan vielä korostaa sääntelyuudistusten kilpailuvaikutusten systemaattisen arvioinnin ja uudistusten seurannan merkitystä.

Sääntelyuudistusten kilpailuvaikutusten seu-ranta sekä tähän liittyvä analysointimenetelmien ja osaamisen kehittäminen kuuluvat Kilpailuviraston toiminnan ajankohtaisiin painopisteisiin. Kun Kil-pailuvirasto esittää sääntelyuudistuksia koskevia kannanottoja muille viranomaisille, viraston näke-mysten pohjana on yleensä aina myös empiiristä tietoa markkinoiden toiminnasta ja elinkeinonhar-joittajien toiminnassaan mahdollisesti kohtaamis-ta kilpailuongelmista; tätä tietämystä virasto saa esimerkiksi yritysten ja kuluttajien sille tekemien toimenpidepyyntöjen ja muiden yhteydenottojen ansiosta. Kilpailuviraston etuna on myös, että se on toiminnallisesti hyvin itsenäinen asiantuntijavi-rasto. Viraston kilpailunedistämistyötä kuitenkin te-hostaisi nykyistä systemaattisempi tiedonhankinta eri tavoin toteutettavien sääntelyuudistusten enna-koitavista ja jo toteutuneista kilpailuvaikutuksista.

OECD:n sääntelyuudistusohjelma ja SuomiOECD käynnisti vuonna 1997 sääntelyuudistusoh-jelman14, jonka keskeisenä osana ovat jäsenvalti-

13 Advocacy and Competition Policy. International Competition Network. 2002. (ks. www.internationalcompetitionnetwork.org)14 OECD:n sääntelyuudistusohjelmasta (Regulatory Reform Programme) ks. www.oecd.org/regreform.

43

oiden monialaiset maatutkinnat. Tähän mennessä ohjelmassa on arvioitu jo parinkymmenen jäsenval-tion sääntelyuudistusten tilaa ja annettu suosituksia jatkotoimiksi. OECD:n sääntelyuudistusprojektin tavoitteena on auttaa jäsenvaltioita parantamaan sääntelyn laatua ja toteuttamaan sääntelyuudistuk-sia, jotka edistävät kilpailua, innovaatioita, taloudel-lista kasvua ja tärkeinä pidettyjä yhteiskunnallisia tavoitteita.

OECD kiinnitti Suomea koskevassa maatutkin-nassaan15 huomiota sääntelyn taloudellisten vaiku-tusten systemaattisen arvioinnin tarpeellisuuteen, niin uutta sääntelyä valmisteltaessa kuin olemassa olevaa uudistettaessa. Avoin, johdonmukainen ja säännönmukaisesti noudatettava sääntelyn arvi-ointijärjestelmä on OECD:n mukaan avain säänte-lyuudistuksen jatkokehitykselle. Vaikutusarvioinnin avulla voidaan systemaattisesti ja johdonmukaises-ti tutkia julkisen vallan toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia ja välittää tämä tieto poliittisille päättä-jille. Sääntelyn vaikutusten arviointi on siis suun-niteltu parantamaan päätöstentekijöiden käytössä olevan informaation laatua.

Sääntelyn vaikutusten arvioinnin toteutukseen osallistuu Suomessa useita valtionhallinnon yksi-köitä, ja kukin ministeriö on vastuussa arvioinnista oman vastuualueensa osalta. Arvioinnin toteutuk-sen suhteen ministeriöillä on suuri harkintavalta, eivätkä yksittäiset ministeriöt juurikaan ole olleet vastuussa ulkopuolisille tahoille vaikutusarvioin-nin toteutuksesta. Hallinnon yhtenäisen, koordinoi-dumman säädösvalmisteluprosessin kehittäminen on OECD:n näkemyksen mukaan ainoa tapa var-mistaa systemaattinen ja korkealaatuinen säädös-valmistelu, dynaaminen lähestymistapa ja säänte-lyn tehokas täytäntöönpano. Lisäksi tulee varmistaa säädösvalmisteluprosessin avoimuus. Sääntelyn vaikutusarvioinnin kehittäminen tarvitsee myös voi-makkaan poliittisen tuen.

Kilpailuviraston toiminta kilpailua tarpeetto-masti rajoittavan sääntelyn purkamiseksi sai kiitosta OECD:n maatutkinnassa. OECD oli kuitenkin huo-

lestunut Kilpailuviraston aiempaa heikommasta roo-lista sääntelyuudistuksissa ja suositti, että jatkossa Suomessa olisi huolehdittava siitä, että säädösvai-kutusten arvioinnissa otetaan nykyistä järjestelmäl-lisemmin huomioon kilpailupoliittiset näkökohdat ja vaikutukset yritysten toimintaan. Ministeriöiden tulisikin OECD:n mukaan systemaattisesti pyytää Kilpailuviraston arviota säädösuudistusten kilpailu-vaikutuksista. OECD suositti saattamaan voimaan sitovan säädösvalmistelua koskevan ohjeen, jonka mukaan Kilpailuvirastolta olisi pyydettävä lausun-toa aina, kun on mahdollista, että säädösehdotus rajoittaa, vääristää tai estää toimivaa kilpailua. Kil-pailuvaikutuksia tulisi sitten arvioida osana yleistä säädösten vaikutusten arviointia.

EU:n ja OECD:n pyrkimykset parempaan sääntelyynEuroopan komissio antoi vuonna 2002 lainsää-dännön parantamista koskevan toimintasuunnitel-man16, jonka yhtenä osana on komission aloitteiden vaikutusarvioinnin laajentaminen ja yhtenäistämi-nen.17 Vaikutusten arvioinnilla edistetään tehokasta ja toimivaa lainsäädäntöä sekä parannetaan sään-telyn laatua. Komissio aloitti vaikutusarviointien toteuttamisen uuden mallin mukaisesti asteittain vuonna 2003, ja tarkoitus on toteuttaa yhteiskun-taan, talouteen ja ympäristöön liittyvien vaikutusten arviointi kaikille keskeisille komission aloitteille.

Esimerkiksi komission tammikuussa 2004 antamasta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla (palveludirektiivi)18, jonka tarkoituksena on poistaa esteet palveluiden vapaalta liikkuvuudelta jäsenval-tioiden välillä, on julkaistu kattava vaikutusarvioin-ti19. Palveludirektiiviehdotuksen vaikutusarvioinnis-sa on tarkasteltu palveluiden yhteismarkkinoiden esteiden taloudellisia seurauksia ja analysoitu vaih-toehtoisia sääntelytapoja poistaa esteet palveluiden vapaalta liikkuvuudelta. Vaikutusarvioinnissa kä-sitellään myös ehdotettavan palveludirektiivin täy-täntöönpanoa ja sen valvontaa. Vaikutusarviointira-

15 Regulatory Reform in Finland – A New Consensus for Change. OECD 2003.16 KOM(2002) 27817 Komission tiedonanto vaikutusten arvioinnista. KOM(2002) 278 lopullinen.18 KOM(2004)2 lopullinen19 Extended Impact Assessment of Proposal for a Directive on Services in the Internal Market. Commission Staff Working Paper. SEC(2004)21.

KILPAILUVIRASTO

44

portin pohjana komissio on käyttänyt taloudellista tutkimustietoa sekä yritysten ja muiden sidosryhmi-en konsultaatioissa saatuja tietoja.

OECD puolestaan on erityisesti julkishallin-tokomitean20 työssä panostanut sääntelyn vaiku-tusten arvioinnin kehittämiseen. OECD on myös vuonna 1995 antanut suosituksen sääntelyn laadun parantamiseksi21.

Sääntelyn vaikutusarvioinnin kehittämi-nen SuomessaSäädösvalmistelun yhteydessä tehtävistä vaiku-tusarvioinneista on Suomessa annettu useita oh-jeistuksia. Tärkeimpänä voidaan pitää hallituksen esitysten laatimisohjeita (HELO). Hallituksen esi-tysten vaikutusten arviointia on edellytetty HELO-ohjeissa jo vuodesta 1976, ja nykyiset ohjeet ovat vuodelta 1992. Vuonna 1996 ministeriöt myös vel-voitettiin valtioneuvoston periaatepäätöksellä (Val-tioneuvoston lainvalmistelun kehittämisohjelma) huolehtimaan siitä, että lainvalmisteluhankkeita suunniteltaessa varataan riittävästi aikaa ja voima-varoja vaikutusten arviointiin.

Valtioneuvoston periaatepäätöksenä on myös annettu ohjeet säädösehdotusten taloudellisten vaikutusten arvioinnista22, ympäristövaikutusten ar-vioinnista, yritysvaikutusten arvioinnista23 ja alueke-hitysvaikutusten arvioinnista. Nämä erilliset ohjeet täydentävät HELO-ohjeita. Myös kilpailuvaikutus-ten arviointi sisältyy ohjeisiin: yritysvaikutusten arvi-oinnissa yhtenä osa-alueena tulee tarkastella mark-kinoiden toimivuutta ja yritysten välistä kilpailua, ja taloudellisten vaikutusten arvioinnissa puolestaan tarkastellaan vaikutuksia elinkeinoelämän, toimi-alan tai yritysten kilpailuolosuhteisiin.

Erityisesti viime vuosina on toteutettu useita säädösvalmistelun kehittämistoimenpiteitä. Tuo-reimpia näistä oli oikeusministeriön asettama hal-lituksen esitysten laatimisohjeita uudistamista poh-tinut työryhmä, joka antoi ehdotuksensa syksyllä 2003. Työryhmän mietinnössä on pyritty kehittä-mään sellaisia ratkaisuja, joissa säädösten rele-

vantit vaikutukset otetaan huomioon ja irrelevantit jätetään huomiotta. Kesällä 2003 asetettiin lainval-mistelun kansliapäällikkötyöryhmä, jonka tehtävä-nä on valtioneuvoston säädösvalmistelun kehittä-minen ja kehittämisen koordinointi; ryhmä on mm. ottanut seurattavakseen vaikutusarvioinnin. Lisäksi oikeusministeriö asetti syksyllä 2003 ministeriöiden edustajista koostuvan valtioneuvoston säädösval-mistelun kehittämistyöryhmän (SÄKE-työryhmä) tukemaan ministeriöiden välistä säädösvalmistelu-työn koordinointia.

Valtiovarainministeriö on vaikutusarvioinnin kehittämisessä yhteistyössä oikeusministeriön ja muiden ministeriöiden kanssa. Työ pohjautuu myös OECD:n aineistoon ja suosituksiin sekä EU:n teke-mään työhön. Suomessa toteutetut toimenpiteet ovat suurelta osin olleet yhdenmukaisia OECD:n sääntelyn parantamista koskevan suosituksen kans-sa. OECD:n suosituksen pohjalta julkaistiin vuonna 1998 myös tarkistuslista sääntelyn laadun paranta-miseksi; tarkistuslista on samansuuntainen HELO-ohjeiden kanssa.

Sääntelyuudistusten vaikutusten arviointi on ohjeistuksesta huolimatta kuitenkin käytännössä ollut puutteellista, ja kehittämishankkeiden tulokset arvioinnin parantamiseksi ovat toistaiseksi jääneet suhteellisen vaatimattomiksi. Ennen kaikkea tähän voidaan pitää syynä sitä, että kehittämistoimenpi-teiden käytännön toteutumista ei ole varmistettu. Lainvalmistelutyön johtamista ei myöskään ole riit-tävästi otettu osaksi ministeriöiden työn suunnitte-lua ja johtamista. Lainvalmistelutyötä leimaa myös usein kiire, mikä osaltaan vaikuttaa lainsäädännön laatuongelmiin, kuten tekstin vaikeaselkoisuuteen ja vaikutusarviointien puutteellisuuteen. Puutteet johtamisessa, suunnitelmallisuudessa ja resursoin-nissa saattavat johtaa muiden tekijöiden ohella liial-liseen sääntelyyn ja osin hallituksen esitysten perus-telutekstien tarpeettomaan laajuuteen.24

Myönteisiäkin esimerkkejä vaikutusarvioin-nin tehostamisesta kuitenkin on. Esimerkiksi lii-kenne- ja viestintäministeriön marraskuussa 2003

20 PUMA, OECD Programme on Public Management and Governance 21 Recommendation of the Council of the OECD on Improving the Quality of Government Regulation. OECD 1995. Ks. myös Regulatory Impact Analysis: Best Practices in OECD Countries. OECD 1997.22 Ohjeet säädösehdotusten taloudellisten vaikutusten arvioinnista. Valtiovarainministeriö. Helsinki 1998.23 Ohjeet säädösehdotusten yritysvaikutusten arvioinnista. Kauppa- ja teollisuusministeriö. Helsinki 1999.24 Parempaan lainvalmistelun suunnitteluun ja johtamiseen. Kansliapäällikköryhmän kehittämisehdotukset. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 8/2003.

45

asettama taksiliikennelakityöryhmä teettää vaiku-tusarvioinnin valittavasta taksiliikenteen uudesta sääntelymallista. Myös Kilpailuvirasto on edustettu-na työryhmässä.

Säädösuudistuksissa on useimmiten tarpeen sovittaa yhteen erilaisia yhteiskunnallisia tavoittei-ta, ja vaikutusarvioinnissakin joudutaan siten yleen-sä tarkastelemaan hyvinkin erilaisia vaikutusalueita – kilpailuvaikutusten ohella mainittakoon sääntelyn vaikutukset työllisyyteen, pienten ja keskisuurten yritysten asemaan, tulonjakoon tai ympäristöön. Lisäksi sääntelyn vaikutusarvioinnissa on tarpeen erottaa toisaalta erilaisille intressiryhmille sääntely-uudistuksesta mahdollisesti koituvat hyödyt ja hai-tat sekä toisaalta sääntelyn vaikutukset toimialan ja kansantalouden kokonaistehokkuuteen sekä yhteis-kunnan hyvinvointiin. Nämä näkökohdat ovat var-masti huomionarvoisia esimerkiksi juuri taksiliiken-teen sääntelyä purettaessa ja kehitettäessä.

Vaikutusarvioinnin tehostamisella parempaan sääntelyyn – ja kilpailuunPyrkimykset kehittää sääntelyn vaikutusten arvioin-tia ja parantaa vaikutusarvioinnin koordinaatiota eri viranomaisten välillä ovat kannatettavia. Myös hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelman säädös-työryhmän tuoreessa raportissa25 esitetään yritys-vaikutusten arvioinnin tason parantamista ja yritys-osaamisen lisäämistä lainvalmistelussa.

Samalla, kun yritysvaikutusten arviointia sää-dösvalmistelussa parannetaan, tulisi myös säänte-lyn kilpailuvaikutusten analyysi nykyistä paremmin sisällyttää yhdeksi osaksi vaikutusarviointia. Kilpai-lun toimivuuden merkitys yrityksille, kansantalou-den tehokkuudelle ja hyvinvoinnille on niin mer-kittävä, että säädösuudistusten kilpailuvaikutukset olisi päätöksenteon pohjaksi arvioitava aina, kun uudistuksella todennäköisesti on vaikutusta kilpai-luun.

Jo nyt kilpailuvaikutusten arviointi on yksi osa yritysvaikutusten arviointia koskevia ohjeita. Samoin taloudellisten vaikutusten arvioinnista annetuissa ohjeissa mainitaan vaikutukset elinkeinoelämän, toimialan tai yritysten kilpailuolosuhteisiin yhte-

nä arvioitavana asiana. Molempia ohjeita voidaan kuitenkin kilpailuvaikutusten arvioinnin osalta pi-tää ylimalkaisina, sillä perusteellinen kilpailuvaiku-tusten arviointi edellyttää systemaattista analyysia, tietämystä markkinoista sekä asiantuntevaa arvioita kilpailun toimivuudesta ja sen osatekijöistä.

Omalta osaltaan Kilpailuvirasto pyrkii kehittä-mään sääntelyn kilpailuvaikutusten arviointia kil-pailunedistämistyönsä, niin aloitteellisen toimin-tansa kuin esimerkiksi lausuntojensa, perustaksi. Virastossa on esimerkiksi valmisteilla sisäinen tar-kistuslista sääntelyuudistusten kilpailuvaikutusten arvioinnissa huomioon otettavista osatekijöistä. Kilpailuvirasto pyrkii myös edistämään sellaista tut-kimus- ja kehitystyötä, jolla pyritään parantamaan sääntelyuudistusten kilpailuvaikutusten arvioinnin työkaluja.

Kilpailuvaikutusten arvioinnin tason ja johdon-mukaisuuden parantamiseksi kilpailuviranomaisen mukanaoloa sääntelyuudistuksissa, niiden vaikutus-arvioinnissa ja arvioinnin kehittämisessä voidaan pitää välttämättömänä. Ministeriöiden tulisi myös pyytää Kilpailuvirastolta lausuntoa aina, kun on mahdollista että säädösuudistus estää, rajoittaa tai vääristää toimivaa kilpailua.

25 Yrittäjyyden toimintaympäristö -lainsäädäntö. Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä- ja toimikuntaraportteja 2/2004.

46

KILPAILUVIRASTO

46

KILPAILUVIRASTO

ÖVERDIREKTÖRMatti Purasjoki

MONOPOLGRUPP Direktör

Juhani Jokinen

KARTELLGRUPPBiträdande direktör

Rainer Lindberg

GRUPPEN FÖR FRÄMJANDE AV KONKURRENS

DirektörMartti Virtanen

INTERNATIONELLA ÄRENDEN

Biträdande direktörSeppo Reimavuo

KOMMUNIKATION OCH UTBILDNING

KommunikationschefPäivi Kari

FÖRVALTNINGFörvaltningschef

Marja-Terttu Kyttälä

Konkurrensverkets organisation 1.5.2004

47

Konkurrensverket i ett nötskal

47

Svensk resumé

• Konkurrensverket är ett självständigt verk som grundades 1988 och hör till handels- och industriministeriets förvaltningsområ-de. Verksamhetsidén är att trygga en sund och fungerande ekonomisk konkurrens samt öka den ekonomiska effektiviteten genom att främja konkurrensen och undan-röja hinder för den.

• Konkurrensverkets verksamhet regleras i lagen (711/1988) och förordningen om Kon-kurrensverket (66/1993). I sin verksamhet tillämpar verket lagen om konkurrensbe-gränsningar (480/1992) samt EU:s konkur-rensregler.

• Verket övervakar konkurrensbegränsningar som är väsentliga för den samhällsekono-miska prestationsförmågan och skadliga för konkurrensen och vidtar vid behov åtgärder för att undanröja dem eller deras skadliga verkningar. Verket övervakar också företags-förvärv och handhar internationella upp-drag som hör till dess behörighet.

• Verket främjar konkurrens genom att ta initiativ till avveckling av konkurrensbe-gränsande bestämmelser samt genom att ge utlåtanden om författningsförslag som rör näringslivet. Därtill ger verket råd och handledning till företag och andra centrala intressenter för näringslivet.

• Konkurrensverket behandlar årligen ca 1200 konkurrensärenden, varav omkring en tred-jedel är EU-ärenden. De inhemska ärende-na gäller oftast anmälan om företagsförvärv

samt begäran om åtgärder eller utlåtande. Årligen fattas ett tjugotal viktiga beslut på

grundval av begäran om åtgärder eller på grundval av utredningar som verket utfört på eget initiativ. Verkets strävan har varit att inrikta resurserna på en effektiv utredning av de konkurrensbegränsningsärenden som är viktigast med tanke på samhällsekono-min.

• Konkurrensverket har ca 70 anställda tjäns-temän fördelade på sex grupper.

• Monopolgruppen ansvarar för frågor som gäller missbruk av dominerande ställning samt tillsyn över företagsförvärv.

• Kartellgruppen behandlar kartell- och andra samarbetsavtal mellan konkurrenter samt vertikala och offentliga konkurrensbegräns-ningar.

• Gruppen för främjande av konkurrens arbe-tar som namnet säger huvudsakligen med frågor som gäller konkurrensfrämjande.

• Gruppen för internationella ärenden an-svarar för EU-frågor, OECD-, nordiskt och övrigt internationellt samarbete, samar-bete med närregionerna och samarbete på länsnivå.

• Gruppen för kommunikation och utbildning samt förvaltningsgruppen stödjer de andra grupperna.

• Av personalen deltar 2/3 i det egentliga forsknings- och utredningsarbetet.

• Av Konkurrensverkets forskare har 40 pro-cent högre högskoleexamen i juridik, ca 30 procent i ekonomi och ca 25 procent i eko-nomi- eller samhällsvetenskap.

• År 2003 var Konkurrensverkets kostnader ca 3,7 miljoner euro.

Konkurrensverket i ett nötskal

48

KILPAILUVIRASTO

Lagstiftningsreformer i kraft

EU:s konkurrensregler

Den nya förordningen 1/2003 om tillämpning av konkurrensreglerna i EG-fördraget trädde i kraft 1.5.2004. Inom Europeiska unionen tillämpas hä-danefter enbart EU:s konkurrensregler alltid om en begränsning märkbart kan påverka handeln mellan medlemsstaterna.

EG:s nya koncentrationsförordning (139/2004) trädde också i kraft 1.5.2004. De viktigaste föränd-ringarna i förordningen gäller hänskjutande av fall till andra myndigheter, bedömningstest för ingri-pande i företagskoncentrationer, tidsfrister för ge-nomförande av åtaganden samt behandling av ac-cessoriska begränsningar.

Nationell lagstiftning

Finlands nya lag om konkurrensbegränsningar som trädde i kraft 1.5.2004 tillämpas på konkurrensbe-gränsningar som inte är ägnade att påverka handeln mellan medlemsstaterna. Ur företagens synvinkel har samhandelskriteriet dock ingen central bety-delse, eftersom bestämmelserna i lagen om kon-kurrensbegränsningar tolkas i överensstämmelse med EU:s konkurrensregler. Förenhetligandet av bestämmelserna inverkar mest på bedömningen av konkurrensbegränsningar som rör leverans- och distributionsavtal.

Att konkurrensreglerna förenhetligas med EU:s konkurrensregler innebär en utvidgning av den s.k. förbudsprincipen i den finländska konkurrensrät-ten. Bestämmelser som motsvarar artikel 81 och 82 i EG-fördraget finns nu även i den finländska lagen om konkurrensbegränsningar.

I den nya lagens 4 § förbjuds precis som i arti-kel 81.1 konkurrensbegränsningar som grundar sig på avtal mellan företag. I 6 § förbjuds missbruk av dominerande ställning på samma sätt som i artikel 82 i EG-fördraget.

Den nya 4 § i lagen om konkurrensbegränsnin-gar gäller både avtal mellan konkurrerande företag, dvs. horisontella avtal, och avtal som rör leverans-

och distributionsvägar, dvs. vertikala avtal. Bestäm-melsen ersätter den gamla lagens paragrafer om förbud mot fastställande av priser och förbud mot karteller samt den gamla lagens 9 §, som bl.a. til-lämpades på konkurrensbegränsningar i samband med leverans- och distributionsavtal.

Alla konkurrensbegränsningar som är förbjud-na med stöd av 4 § är emellertid inte lagstridiga. Detta beror på att förfarandena kan omfattas av den nya undantagsbestämmelsen i 5 §. Den nya 5 § motsvarar undantagsbestämmelsen i artikel 81.3 i EG-fördraget. Syftet med undantagsbestämmelser-na är att tillåta sådana konkurrensbegränsningar vars konkurrensfrämjande effekter är större än de-ras konkurrenshämmande effekter.

Vid bedömningen av ett förfarandes lagen-lighet bör man ytterligare beakta att förfarandet kan falla helt utanför tillämpningsområdet för lagen om konkurrensbegränsningar, om det kan anses vara av mindre betydelse.

I samband med reformen sågs även myn-digheternas befogenheter över. Beslut om att ett företag skall upphöra med ett förbjudet förfarande fattas hädanefter av Konkurrensverket och inte av marknadsdomstolen. Konkurrensverkets beslut kan överklagas hos marknadsdomstolen. Påföljdsavgif-ten för en överträdelse bestäms dock fortfarande av marknadsdomstolen.

Vad förändras och vad är som förut?

• Karteller och missbruk av dominerande ställ-ning är fortfarande förbjudna.

• Konkurrensbegränsande avtal mellan företag kan fortfarande accepteras om de förutsättning-ar som nämns i lagen uppfylls. Ett tilläggsvillkor är emellertid alltid att avtalen skall leda till ökad effektivitet som kommer kunderna och konsu-menterna till godo.

·• De allvarligaste konkurrensbegränsningarna som upptas på den s.k. svarta listan är dock i allmänhet alltid förbjudna.

• Konkurrensbegränsningar av ringa betydelse strider efter reformen inte längre mot lagen om konkurrensbegränsningar.

49

Företagen bedömer själva om deras verksamhet är lagenlig

Eftersom myndigheterna inte längre beviljar företa-gen dispens eller icke-ingripandebesked, bör före-tagen hädanefter själva bedöma huruvida deras åt-gärder är lagenliga med avseende på de förfaranden som förbjuds i 4 § lagen om konkurrensbegräns-ningar. Ett förfarande som förbjuds i 4 § kan vara lagenligt om förutsättningarna för undantagsbe-stämmelsen i 5 § uppfylls.

Eftersom den nya lagen om konkurrensbegräns-ningar tillämpas i överensstämmelse med EU:s konkurrensregler, kan företagen vid sin bedömning få tolkningshjälp av dels EG:s gruppundantagsför-ordningar och de därtill hörande riktlinjerna, dels Konkurrensverkets motsvarande riktlinjer.

Konkurrensverkets riktlinjer finns på Konkur-rensverkets webbplats www.kilpailuvirasto.fi. Kom-missionens gruppundantag, meddelanden och riktlinjer finns på kommissionens konkurrensgene-raldirektorats webbplats www.europa.eu.int/comm/competition/index_sv.html.

Konkurrensbegränsningar av ringa betydelse

I 4 § lagen om konkurrensbegränsningar förbjuds bara sådana avtal mellan företag som på ett märk-bart sätt hindrar, begränsar eller snedvrider kon-kurrensen. Efter reformen strider s.k. konkurrens-begränsningar av ringa betydelse inte längre mot lagen om konkurrensbegränsningar.

Avtal av ringa betydelse definieras i EU-kom-missionens s.k. de minimis -meddelande med hjälp av tröskelvärden för marknadsandelarna. Om mark-nadsandelarna för företag som deltar i en begräns-ning inte överstiger tröskelvärdet räcker det med att säkerställa att de allvarligaste konkurrensbegräns-ningarna inte ingår i förfarandet för att bedöma hu-ruvida förfarandet kan tillåtas.

Konkurrensverket har utfärdat riktlinjer för be-dömningen av konkurrensbegränsningar av ringa betydelse. Riktlinjerna har till syfte att hjälpa före-tagen att bedöma huruvida förbudet i 4 § lagen om konkurrensbegränsningar skall tillämpas på deras samordnade förfaranden.

Nya konkurrensregler om leverans- och distribu-tionsavtal

Den nya 4 § i lagen om konkurrensbegränsningar er-sätter paragrafen om bestämmande av priser i den gamla lagen samt den gamla lagens 9 § som bl.a. tillämpats på konkurrensbegränsningar i samband med leverans- och distributionsavtal.

Tidigare var konkurrensbegränsningar i sam-band med leverans- och distributionsavtal – med undantag för förbudet mot bestämmande av pri-ser – tillåtna om de inte hade skadliga verkningar för konkurrensen. Nu omfattas alla konkurrensbe-gränsningar som rör distributionsvägarna av för-budsprincipen.

Förändringen innebär emellertid inte att alla tidigare tillåtna konkurrensbegränsningar som rör distributionsavtal hädanefter automatiskt är lagstri-diga. Detta beror på att förfarandena kan omfattas av den nya undantagsbestämmelsen i 5 § lagen om konkurrensbegränsningar.

Avtalens konkurrenseffekter är beroende av marknadens struktur och företagens ställning på marknaden. I kommissionens gruppundantagsför-ordning om vertikala begränsningar och de därtill hörande riktlinjerna definieras med hjälp av tröskel-värden för marknadsandelarna vilka avtal som om-fattas av gruppundantaget.

Oberoende av marknadsandelar får ingen av de allvarligaste konkurrensbegränsningarna (de som upptas på den s.k. svarta listan) ingå i leverans- och distributionsavtal. Ett exempel på dylika förbjudna villkor är fastställande av återförsäljningspriset. En varuleverantör får inte fastställa ett pris på en vara som distributörerna är skyldiga att följa. Däremot är det inte nödvändigtvis förbjudet att ange maximi- eller cirkapriser.

I princip är det också förbjudet att dela upp marknaden med avseende på områden eller kunder. Distributörerna måste fritt få bestämma vart och till vem de säljer. Det finns dock vissa undantag till för-budet och de presenteras närmare i Konkurrensver-kets riktlinjer.

KILPAILUVIRASTO

50

Nya vapen mot karteller

I samband med reformen reviderades också be-stämmelserna om konkurrensbrottsavgiftens stor-lek och ett system med befrielse från konkurrens-brottsavgift vid avslöjande av karteller infördes.

Den kartellmedlem som först avslöjar en kar-tell befrias från påföljder enligt 9 § lagen om konkur-rensbegränsningar om denna:

1) lämnar Konkurrensverket sådana uppgifter om konkurrensbegränsningen att verket på basis av dem kan ingripa mot konkurrensbegräns-ningen,

2) lämnar dessa uppgifter innan Konkurrensver-ket har fått uppgifterna från andra källor,

3) lämnar alla uppgifter och handlingar som han förfogar över till Konkurrensverket,

4) samarbetar med Konkurrensverket under hela utredningen av konkurrensbegränsningen och

5) har upphört att delta eller upphör att delta i konkurrensbegränsningen omedelbart efter det att uppgifterna har överlämnats till Konkurrens-verket.

Om ovanstående förutsättningar uppfylls gör Kon-kurrensverket inte någon framställning till mark-nadsdomstolen om bestämmande av påföljdsavgift för företaget. Den kartellmedlem som först har av-slöjat kartellen befrias således från påföljder.

Bara en enda kartellmedlem kan få full befri-else från påföljder enligt ovan. Med stöd av den nya 8 § kan emellertid även påföljdsavgifterna för andra kartellmedlemmar sänkas om dessa i betydande ut-sträckning bistår Konkurrensverket vid utredningen av kartellen.

Med stöd av 8 § kan Konkurrensverket sänka påföljdsavgiften eller avstå från att bestämma på-följdsavgift i samband med alla slags konkurrens-begränsningar. En sänkning av avgiften kan komma i fråga dels då ett företag sjävlmant kontaktar verket och avslöjar att det har brutit mot lagen om konkur-rensbegränsningar, dels då verket t.ex. på grundval av tips redan har börjat utreda fallet.

Nya bestämmelser om tillsyn över företagsförvärv

Företagsförvärv som överstiger de tröskelvärden för omsättningen som bestäms i lagen om konkur-rensbegränsningar och i EG:s nya koncentrations-förordning skall anmälas antingen till Konkurrens-verket eller till EU-kommissionen, och förvärvet får inte fullföljas innan myndigheterna har fattat beslut i ärendet. Vilken myndighet som är behörig avgörs på grundval av parternas omsättning.

Konkurrensverket kan ingripa i företagsförvärv som leder till uppkomst eller förstärkning av domi-nerande ställning, om dessa märkbart hindrar kon-kurrensen. Vid reformen gjordes inga ändringar i grunderna för tillsynen över företagsförvärv. Endast tröskelvärdena för anmälningsskyldighet ändrades och den s.k. tvåårsregeln för företagsförvärv inom samma bransch slopades.

Enligt de nya bestämmelserna skall ett företags-förvärv anmälas till Konkurrensverket om parterna i företagsförvärvet tillsammans har en omsättning som överskrider 350 miljoner euro och minst två av parterna i företagsförvärvet har en omsättning inom Finland som överskrider 20 miljoner euro.

Konkurrensverket har utfärdat ett meddelande om reformen som bland annat tar upp geografisk bestämning av omsättningen samt möjligheten att använda ett förkortat anmälningsformulär i vissa situationer då samföretag grundas. Meddelandet finns på Konkurrensverkets webbplats www.kilpai-luvirasto.fi.

51

Konkurrenstillsyn

Inom konkurrenstillsynen utreder verket både på eget initiativ och på grundval av begäran om åt-gärder konkurrensbegränsningar som är väsent-liga med tanke på den samhällsekonomiska pres-tationsförmågan och skadliga för den ekonomiska konkurrensen. Därtill utreder verket företagsför-värv som hör till dess behörighet och gör vid behov framställningar hos marknadsdomstolen bl.a. om förbud mot företagsförvärv eller om bestämmande av påföljdsavgift.

När det gäller konkurrensärenden på EU-nivå deltar verket i behandlingen av konkurrensbegräns-nings- och företagsförvärvsärenden som behandlas av kommissionen, särskilt då ett fall kan ha bety-dande konkurrenseffekter på den finländska mark-naden. Representanter för Konkurrensverket deltog i fjol i ett 90-tal utfrågningar eller möten som ord-nats av kommissionen.

Länsstyrelserna deltar i främjandet av konkur-rens och i konkurrenstillsynen. Konkurrensverket in-går årligen resultatavtal med länsstyrelserna i vilka man avtalar om målen för samarbetet. Länsstyrel-serna utreder lokala och regionala konkurrensbe-gränsningar, deltar i inspektionsbesök i Konkurrens-verkets regi och sköter för sin del samarbetet med intressenter när det gäller främjande av konkurrens. Länsstyrelserna behandlade 86 konkurrensärenden år 2003.

Konkurrenstillsynen kan anses fördela sig på monopolövervakning, där såväl företagsförvärv som missbruk av dominerande ställning granskas, samt kartellövervakning.

Monopolövervakning

Övervakning av missbruk av dominerande ställning

Vid verkställandet av förbudet mot missbruk av do-minerande ställning har Konkurrensverket särskilt ingripit i konkurrensbegränsningar som åstadkom-mits av företag i dominerande ställning och som förhindrar utvecklingen av nya verksamhetsformer

eller begränsar inträdet på marknaden.Huvudvikten vid utredningarna har legat på

prissättning med hjälp av ”flaskhalsfaktorer” av oli-ka slag i samband med utnyttjande av dominerande ställning. ADSL-projektet som handlar om bredban-dsmarknaden har slukat mest resurser.

Bredbandsmarknaden

Syftet med ADSL-projektet som inleddes hösten 2002 har varit att se till att tjänsteoperatörerna be-handlas jämlikt på den snabbt växande marknaden för bredbandsinternettjänster samt att säkra en fungerande konkurrens på detaljmarknaden.

Innan projektet inleddes prissatte så gott som alla lokala teleföretag näthyrorna för konkurrenter så att det i praktiken var omöjligt för konkurrerande tjänsteoperatörer att komma in på detaljmarkna-den.

Denna s.k. prisskruv och vägran att ingå affärs-förhållande upprätthöll de lokala telebolagens do-minerande ställning på de lokala bredbandsmarkna-derna och ledde till att det i flera områden fanns bara en tjänsteoperatör som tillhandahöll bredbandsför-bindelser. Det minutpris som togs ut av konsumen-terna i de här områdena var också ofta högre än i områden där det fanns mera konkurrens.

Största delen av undersökningarna, dvs. utred-ningarna av de 20 största bolagen, blev klara i juni 2003. Samtliga bolag som granskades sänkte under utredningens gång betydligt de näthyror de tog ut av konkurrerande tjänsteoperatörer, och nya tjäns-televerantörer började dyka upp i de största lokala teleoperatörernas traditionella verksamhetsområ-den.

I maj 2003 inleddes förhandlingar om 23 små lokala operatörers prissättning av bredbandsanslut-ningar. Med undantag för några enstaka operatörer kunde förhandlingarna slutföras 2003. Efter projek-tet kan klara tecken ses på ökad konkurrens: före-tagen har utvidgat sina verksamhetsområden och i stora tätorter har priserna klart kommit ner.

52

KILPAILUVIRASTO

• Sonera Abp, Hämeen Puhelin Oy / Telekolmio Oy: Konkurrensverket godkände 3.1.2003 på vissa villkor företagsförvärvet som ledde tilll att Tele-kolmio Oy blev ett samföretag för Sonera Abp och Hämeen Puhelin Oy (HPO). Telekolmio var tidigare ett dotterbolag som i sin helhet ägdes av HPO och hade specialiserat sig på återför-säljning av moderbolagets datatrafik-, IT- och säkerhetstjänster till företagskunder i Tavaste-husregionen. Därtill innehade Telekolmio de master och tekniska utrymmen som behövdes för mobiltelefonförbindelserna. Det centrala villkor som ställdes för god-kännande av företagsförvärvet var att Telekol-mio avstår från sin mobiltelefoninfrastruktur, bl.a. master och tekniska utrymmen. Utan villkor skulle företagsförvärvet enligt Konkur-rensverket ha lett till förstärkning av Soneras dominerande ställning på marknaden för mo-biltelefontjänster i Finland. Genom företagsför-värvet skulle Sonera ha fått inflytande över Tele-kolmios mobiltelefoninfrastruktur. I sitt beslut tog Konkurrensverket hänsyn till att Telekolmio nästan enbart fungerade som distributör och inte utövade egentlig televerksamhet.

• Posten Finland Abp / Leijonajakelu Oy: Posten Finland Abp anmälde 24.4.2003 till Konkurrensverket ett företagsförvärv, genom vilket det av Sanoma Osakeyhtiö förvärvade en del av Leijonajakelu Oy:s affärsverksamhet som rör morgonutdelning av tidningar. Leijo-najakelu har en 100-procentig marknadsandel av morgonutdelningen av dagstidningar i det tidigare Nylands län, medan Posten Finland vid sidan av sin övriga verksamhet sköter morgon-utdelningen av dagstidningar i resten av landet. Genom förfarandet steg Postens marknadsan-del inom morgonutdelningen av dagstidningar i hela landet till ca 70 procent. Företagsförvärvet godkändes 22.8.2003. Som villkor för förvärvet ställdes emellertid bland annat att Posten ändrar sina distribu-tionsavtal så att det blir lättare för Postens kun-der att övergå till eventuella alternativa distri-

En del av företagen har emellertid fortsatt med sin verksamhet som strider mot förbudet mot missbruk av dominerande ställning. Verket utreder huruvida dessa fall skall hänskjutas till marknadsdomstolen.

Tillsyn över företagsförvärv

Tillsynen över företagsförvärv har till syfte att beva-ka konsumenternas och kundernas intressen mot företagskoncentrationer som leder till uppkomst el-ler förstärkning av en dominerande ställning som märkbart hindrar konkurrensen. Företagsförvärv granskas enligt verkningarna i Finland, men vid be-dömningen beaktas också den utländska konkur-rensen.

I fjol fattades 93 beslut om företagsförvärv, vil-ket är 18 färre än året innan. Av fallen godkändes 90 som sådana i det första behandlingsskedet och ett vid fortsatt behandling. Två beslut förenades med villkor. Inga framställningar gjordes om förbud mot förvärvet.

Behandlingen av företagsförvärv som godkän-des som sådana vid den första behandlingen räckte i fjol i genomsnitt 18 dagar eller två dagar mindre än föregående år. Den kortaste behandlingstiden räk-nat från inlämnandet av anmälan var tre dagar och den längsta 30 dagar.

Utöver anmälda företagsförvärv behandlade verket ca 30 andra ärenden som gällde företagsför-värv. I ärenden som gällde annat än anmälan om företagsförvärv gavs 11 skriftliga utlåtanden, två fler än föregående år.

Två av Konkurrensverkets beslut om företags-förvärv under fjolåret förenades med villkor. Det ena fallet gällde ett företagsförvärv som ledde till att Telekolmio Oy blev ett samföretag för Sonera Abp och Hämeen Puhelin Oy. Det andra fallet gällde fö-retagsförvärvet mellan Posten Finland Apb och Lei-jonajakelu Oy.

Företagsförvärvet mellan Lohja Rudus Oy och Abetoni Oy hänsköts till fortsatt behandling vid ver-ket. Förvärvet godkändes dock senare som sådant utan villkor.

53

butörer. Dessutom förband sig Posten att avstå från sina korsäganden och från det ömsesidiga direktdistributionsavtalet med Janton Abp. Utan de villkor som ställdes skulle före-tagsförvärvet ha lett till att Postens ställning som helhet betydligt hade stärkts, att den potentiella konkurrensen hade försvunnit inom morgonutdelningen av dagstidningar, att ett alternativ hade försvunnit inom utdelningen av dagstidningar och att Postens ställning hade stärkts i förhållande till annonsörerna. Även om parterna i företagsförvärvet inte heller tidi-gare har konkurrerat sinsemellan i betydande utsträckning, har de dock utgjort ett potentiellt konkurrenshot mot varandra. Genom de villkor som ställdes för godkännande av företagsför-värvet säkerställdes att minst samma situation kvarstår på marknaden.

• Lohja Rudus Oy / Abetoni Oy: Lohja Rudus Oy förvärvade hela aktiestocken i Abetoni Oy. Abetoni är ett av Finlands största betongproduktföretag. Lohja Rudus är en be-tydande aktör på marknaden för stenmaterial och färdigbetong. Den enda finländska cement-tillverkaren Finnsementti Oy hör till samma koncern som Lohja Rudus. Stenmaterial och cement är huvudråvarorna för betongprodukter. Verket utredde särskilt huruvida företags-förvärvet gör det möjligt att gynna Abetoni i för-hållande till konkurrenterna vid anskaffning av råvaror. Verket utredde också huruvida förvärvet stärker Finnsementtis och Lohja Rudus ställ-ning på cementmarknaden och på den närlig-gande marknaden för färdigbetong. Verket fann dock inget stöd för bedömningen att företags-förvärvet skulle orsaka ovannämnda problem. - Verket beslöt 19.12.2003 att godkänna före-tagsförvärvet.

KartellövervakningMed horisontella konkurrensbegränsningar avses avtal och förfaranden mellan näringsidkare i ett och samma produktions- eller distributionsled i syfte att begränsa den inbördes konkurrensen mellan före-

tagen. Exempel på dylika karteller är anbuds-, pris- och marknadsuppdelningskarteller.

Konkurrensverket har haft som mål att effek-tivt avslöja pris- och marknadsuppdelningskarteller med hjälp av tips, inspektionsbesök och bakgrunds-utredningar. Ett annat mål har varit att förskjuta verksamhetens tyngdpunkt mot motverkande av karteller på eget initiativ. I fjol strävade verket följ-aktligen efter att göra fler gryningsräder och bedriva kartellövervakning på eget initiativ utgående från tips från marknaden.

Asfaltkartellen

Gryningsräderna hos de asfaltföretag som var fö-remål för utredning gjordes i mars 2002. Därefter fortsatte utredningarna med nya inspektioner, inter-vjuer med branschföretagen och utfrågningar av de granskade företagen. Dessutom utredde verket hu-ruvida förändringarna i branschens ekonomiska ut-veckling stödjer misstankarna om att det förekom-mit en kartell i branschen. Våren 2003 avancerade utredningarna så långt att verket kunde dra prelimi-nära slutsatser om kartellens verksamhetssätt, hur länge kartellen pågått och vilka företag som delta-git. Utkastet till framställning till marknadsdomsto-len blev klart i juni 2003. Lemminkäinen Abp, NCC Roads Oy, Rudus Asfaltti Oy, Skanska Asfaltti Oy, Super Asfaltti Oy, Valtatie Oy, Asfaltförbundet och Vägtrafikverket tillställdes utkastet för kommentarer 18.6.2003.

Verket framställde 31.3.2004 hos marknads-domstolen om bestämmande av konkurrensbrotts-avgift för sju företag i asfaltbranschen och för Asfalt-förbundet. För att dela upp marknaden och bibehålla uppdelningen har de kartellmisstänkta:

• begränsat kartellmedlemmarnas produktion genom att bestämma en årsvolym för deras asfaltproduktion, räknat i antal ton

• tillämpat ett förfarande enligt vilket vissa företag vid anbudstävlingar skulle låta bli att lämna an-bud, andra skulle ge ett högre eller lägre anbud än de andra eller också baserade sig anbudspri-set i övrigt på samverkan mellan anbudsgivarna

54

KILPAILUVIRASTO

Övriga kartellutredningar

• I mars 2002 gjorde Konkurrensverket grynings-räder hos de största företagen på takpapps-marknaden. 14 distriktskontor hos 9 företag granskades. Efter granskningarna har verket hört personer som jobbat i branschen. Utred-ningarna fortsatte under hela 2003 och behand-lingen av ärendet pågår.

• I september 2003 gjorde verket på grundval av tips gryningsräder hos företag på marknaden för ventilationskanaler av stål och terminalut-rustning till dem. Granskningarna gällde de tre största företagen i branschen och sammanlagt sju lokaler. Efter granskningen har verket hört bolagen och intervjuat vissa personer som jobbat i branschen. Därefter gjordes en kom-pletterande inspektion vid ett av de misstänkta företagens huvudkontor. Behandlingen av ären-det pågår.

• I fjol utredde verket på grundval av tips också kartellmisstankar i samband med införandet av generisk substitution av läkemedel. För att utreda kartellmisstankarna gjordes en grynings-räd hos två företag i april 2003. Utredningarna avslutades i juni 2003, eftersom den erhållna utredningen inte antydde att det förelåg någon kartell.

• I fjol meddelade verket också beslut om en misstänkt priskartell inom prissättningen av bränslen i mellersta Nyland. Enligt en utredning som gjorts av länsstyrelsen i Södra Finland har minutpriset på bensin och diesel dock varierat rätt mycket inom området. Några bevis för kar-tellverksamhet kunde således inte framläggas.

• skapat ett system för övervakning av den över-enskomna marknadsuppdelningen

• organiserat kartellen på ledningsnivå inom före-tagens asfaltverksamhet

• försvårat verksamheten för asfaltföretag som inte hör till kartellen och gjort det svårare för nya företag att komma in på marknaden samt

• sinsemellan utbytt information som kan klassifi-ceras som affärshemligheter.

Enligt verkets bevisning har företagen gjort sig skyl-diga till riksomfattande pris- och anbudssamarbete samt uppdelning av marknaden åtminstone åren 1994-2002. Asfaltförbundet anses ha gjort sig skyl-digt till förbjudet informationsutbyte 1997. Trots misstankar har det däremot inte kunnat styrkas att Vägaffärsverket har gjort sig skyldigt till förbjudet in-formationsutbyte.

Vid framställningen om påföljdsavgifter har beloppen påverkats av verksamhetsvolymen för de företag som har deltagit i kartellen, hur länge över-trädelsen har pågått och hur allvarlig den har varit samt av företagens roll i kartellen. Konkurrensverket framställer att marknadsdomstolen bestämmer på-följdsavgifter enligt följande:

• Lemminkäinen: 68 000 000 euro • Valtatie: 12 700 000 euro • Skanska Asfaltti: 11 000 000 euro • Interasfaltti / NCC Roads: 4 600 000 euro • SA-Capital (Savatie): 500 000 euro • Rudus Asfaltti: 140 000 euro • Super Asfaltti: 68 000 euro • Asfaltförbundet: 4 000 euro

År 2002 var de aktuella företagens sammanlagda omsättning inom asfaltverksamhet ca 290 miljoner euro och produktionen uppgick till ca 4 miljoner ton asfalt. Företagens andel av den totala produktionen på asfaltmarknaden har varit ca 70 % de senaste åren. Det som gör kartellen särskilt skadlig med tan-ke på samhällskonsekvenserna är att asfaltarbeten till stor del är offentliga inköp som görs av stat och kommuner.

55

Konkurrensverket har redan länge haft som lång-siktigt strategiskt mål att förskjuta verksamhetens tyngdpunkt från konkurrenstillsyn i efterhand till förebyggande påverkan. Främjande av konkurrens är till sin natur långsiktig interaktiv påverkan av be-slutsfattarna inom den offentliga makten, närings-livet och organisationer av olika slag. Målet är att aktörerna på marknaden och de instanser som på-verkar marknadens funktion skall känna till konkur-rensreglerna och förbinda sig att främja en funge-rande konkurrens i sitt agerande och sina beslut.

Vikten av att skapa kontakter till företrädare för den kommunala sektorn har särskilt framhållits, men verket har också ett nära samarbete med nä-ringslivsorganisationer samt ministerier och andra centrala ämbetsverk. Därtill kallas experter från ver-ket regelbundet till riksdagsutskotten för utfrågning samt till arbetsgrupper vid ministerier och verk som bereder eller verkställer ny lagstiftning. I slutet av 2003 hade verket permanent representation i ett ti-otal dylika arbetsgrupper. Konkurrensaspekten lyfts också fram vid kurser och diskussioner som arrang-eras av näringslivets organisationer och kommersi-ella utbildare. År 2003 höll konkurrensverkets exper-ter över 40 föreläsningar eller föredrag .

Andra viktiga konkurrensfrämjande instrument är initiativ för avveckling av bestämmelser som be-gränsar konkurrensen samt utlåtanden om författ-ningsförslag som rör näringslivet. I fjol gav verket sammanlagt ca 50 utlåtanden på begäran av olika instanser.

OECD publicerade i maj 2003 en rapport över regelreformeringen i Finland, där även Konkurrens-verkets roll vid regelreformeringen behandlades. OECD ansåg att den grupp för främjande av kon-kurrens som inrättats vid verket och verkets ökade satsningar på främjande av konkurrens var viktiga framsteg med tanke på utvecklingen av regleringen. Därtill rekommenderade OECD en återgång till en förvaltningspraxis där ministerierna alltid skulle be

om Konkurrensverkets utlåtande om författnings-förslag som eventuellt hämmar konkurrensen.

Offentlig produktionsverksamhetEtt av de särskilda målen för främjandet av konkur-rens 2003 var att medverka till att den offentliga pro-duktionen börjar fungera på marknadsvillkor och att särskilt fördjupa sig i enskilda problem i samband med denna övergångsprocess, t.ex. bolagisering och genomförande av beställare-producent -model-len. Strävan var att effektivisera samordningen av verksamheten i samråd med Finlands Kommunför-bund, näringslivet och arbetslivsorganisationerna.

Sjöfartsverket och Vägverket samt järnvägs-trafiken är exempel på Konkurrensverkets åtgärder som rör statens produktionsverksamhet.

• Sjöfartsverkets myndighets- och produktions-verksamheter separerades från och med 2004 så att verkets affärsverksamhet överfördes till de separata affärsverken Rederiverket och Lotsverket medan närmast myndighets- och beställaruppgifterna kvarstod hos Sjöfartsver-ket. I maj 2003 lämnade Konkurrensverket sitt utlåtande till kommunikationsministeriet om utkastet till regeringens förslag i ärendet, och i samband med reformen hördes en represen-tant för verket av riksdagens kommunikations-utskott i september. Enligt verket är det i princip positivt att

Främjande av konkurrens

56

KILPAILUVIRASTO

I samband med konkurrensfrågorna inom den kom-munala sektorn har verket också stått i nära kontakt med Finlands Företagare och Servicearbetsgivarna. Syftet har varit att utreda vilka eventuella problem som förekommer på marknaden i samband med övergången till marknadsvillkor. Också länsstyrel-serna har deltagit i samarbetet med den kommu-nala sektorn och representanter för näringslivet.

Frågor som rör övergången till marknadsvillkor inom kommunernas serviceproduktion har tagits upp på många nationella och regionala utbildnings-dagar. I fjol föreläste representanter för verket vid ett tiotal dylika tillställningar.

Konkurrenssynpunkter i samband med kom-munal service kommer också att tas upp då lagstift-ningen om offentlig upphandling förnyas. Konkur-rensverket sitter också med i den arbetsgrupp vid HIM som bereder reformen.

• I december 2003 godkände riksdagen använd-ningen av servicesedlar inom hemservicen. Konkurrensverket förespråkade reformen i sina utlåtanden till SHM och riksdagens social- och hälsovårdsutskott, men ansåg att användning-en av servicesedlar borde utvidgas: enligt verket borde servicesedlar i framtiden användas inom hela välfärdsservicesektorn, inklusive övrig social service samt utbildnings- och hälsovårds-service.

Verksamhet i samband med miljöpolitik och byggandeEtt annat särskilt mål för konkurrensfrämjandet 2003 var att skapa reda i förhållandet mellan mil-jö-och konkurrenslagstiftningen särskilt i fråga om återvinningssystem som baserar sig på producent-ansvar inom avfallshanteringen.

År 2003 gav Konkurrensverket utlåtanden om bl.a. förslaget till ändring av avfallslagen samt för-slaget till nationell bioavfallsstrategi:

• I maj 2003 lämnade verket ett utlåtande till miljöministeriet om förslaget till ändring av av-fallslagen, enligt vilket allmänna bestämmelser

skilja åt Sjöfartsverkets myndighets- och affärs-verksamheter, eftersom man på detta sätt kan förbättra konkurrensneutraliteten på markna-den och öka insynen i verksamheten och pris-sättningen. Ur konkurrenssynvinkel finns det dock också problem i samband med bolagise-ringen och det planerade öppnandet av verkets affärsverksamheter för konkurrens. Det är möjligt att det kommer att finnas näringsidkare med dominerande ställning på marknaden och att ingen reell konkurrens uppstår på markna-den. I utlåtandena påpekade verket också att prissättningen av affärsverkens prestationer fortfarande huvudsakligen bestäms genom lag-stiftning.

• Konkurrensverket sitter också med i den upp-följningsgrupp för vägverksreformen som kom-munikationsministeriet tillsatte 2000 och vars mandat sträcker sig till december 2004. - Redan under 2002 hade byggande och underhåll av allmänna vägar med anknytning till vägverkets organisationsreform helt öppnats för konkur-rens. Avsikten är att skötselentreprenader och projekteringsarbeten i samband med allmänna vägar slutligt skall öppnas för konkurrens under 2004.

• I mars 2003 lämnade Konkurrensverket sitt svar till kommissionens generaldirektorat för konkurrens på en förfrågan som rörde järnvägs-sektorn och gällde reformering av regelverket för järnvägstrafiken i Finland, den nationella implementeringen av EU:s första direktivpaket (godstrafik mellan EU-länderna) och tillämp-ning av konkurrensreglerna inom sektorn. Ge-neraldirektoratet för konkurrens har inrättat ett konkurrensexpertnätverk för järnvägssektorn. Nätverket höll sitt första möte i oktober 2003.

Konkurrensverket har redan etablerade kontakter med Finlands Kommunförbund. På mötesagendan 2003 stod bl.a. taxiregleringen och frågor som rör bredbandsmarknaden. I fråga om bredband be-handlades särskilt konkurrenssynpunkter på ekono-miskt stöd till företag.

57

om avfallshantering som baserar sig på pro-ducentens ansvar skulle fogas till avfallslagen. Enligt förslaget skall avfallshanteringen inte bara för förpackningar och förpackningsavfall, returpapper och bildäck utan även för uttjänta fordon och el- och elektronikskrot omfattas av producentansvar. Till dessa delar handlar det om att implementera den nya gemenskaps-lagstiftningen i den finländska lagstiftningen. Enligt förslaget skall detaljerade bestämmelser om avfallshanteringen utfärdas genom statsrå-dets förordningar. I sitt utlåtande ansåg verket att förslaget att statsrådet skulle kunna förplikta produ-centsammanslutningar eller producenter inom en viss produktsektor till samarbete inte var motiverat, eftersom ett samarbetstvång skulle kunna leda till negativa konkurrenseffekter på slutproduktmarknaden. Verket ansåg att det var tillräckligt att förutsätta att producentsam-manslutningarnas verksamhet är öppen och icke-diskriminerande. I fråga om implementeringen av direktivet om el- och elektronikskrot framhöll verket i en-lighet med inledningen till direktivet behovet av att medlemsländerna agerar enhetligt särskilt vid tillämpningen av principerna som gäller producentens ansvar. På det sättet kan man så bra som möjligt bidra till att skapa fungerande marknadsförhållanden för avfall som återvinns. Beträffande genomförandet av direktivet om uttjänta fordon motsvarade lagförslaget Konkurrensverkets utlåtande i frågan från 2002 och de förslag som gjorts i samband med den fortsatta behandlingen av frågan. Förslaget till ändring av avfallslagen lämnades till riksdagen i november 2003.

• I fjol gav verket också ett utlåtande till miljö-ministeriet om bioavfallsstrategiarbetsgrup-pens förslag till nationell bioavfallsstrategi. Den strategi arbetsgruppen valt ser enligt verket ut att leda till strävanden som till sin natur ute-sluter konkurrens. Den valda strategin skulle inte heller harmoniera med Europeiska kom-

missionens strategiarbete för förebyggande och återvinning av avfall26.

Verksamheten i samband med återvinningssystem fortsatte likaså:

• I fjol gav verket två utlåtanden till finansminis-teriet om systemet för miljöstyrning av dryck-esförpackningar. I utlåtandena framhöll verket att det bästa sättet att nå de centrala målen i förpackningsdirektivet är att återvinningssys-temen för både återfyllbara flaskor och flaskor som återvinns som råvara behandlas lika vid beskattningen. Härigenom skulle man säker-ställa förutsättningarna för att det uppstår ett system som är avsett för dryckesförpackningar som återvinns som råvara och som är anpassat till importlogistiken.

• Diskussionerna med Bryggeriförbundet om undanröjande av konkurrensproblemen i sam-band med återvinningssystemet för återfyllbara flaskor har för sin del lett till att bryggerierna i väsentlig grad har förnyat sitt återvinningssys-tem och skapat ramar för samarbete med han-deln. Päällyste ry som inrättats efter förhand-lingar är ett återvinningssystem för återfyllbara flaskor som är öppet för alla.

• I fjol fortsatte verket också utredningen av konkurrensförhållandena i pappersinsamlings-branschen. Utredningen baserar sig på klagomål med begäran om åtgärder angående miss-tankar mot Paperinkeräys Oy för missbruk av dominerande ställning.

Övrigt främjande av konkurrensNedan presenteras andra konkurrensfrämjande åt-gärder marknadsvis.

Bredbandsmarknaden

• I fjol satt verket också med i kommunikations-ministeriets arbetsgrupp som beredde en nationell bredbandsstrategi. En väsentlig del i strategin som fastställdes i januari 2004 är att öka konkurrensen i kommunikationsnäten och mellan olika kommunikationsnät. Verket sitter

26 Europeiska kommissionens meddelande: ”En temainriktad strategi för förebyggande och återvinning av avfall”

58

KILPAILUVIRASTO

Arbetspensionssystemet, sparandet

• I januari 2003 gav verket två utlåtanden till riksdagens social- och hälsovårdsutskott om regeringens förslag gällande utveckling av det lagstadgade arbetspensionssystemet. Förslagen gällde bl.a. möjligheten att överföra försäkrings-beståndet, vilket Konkurrensverket hade un-derstött redan då verket satt med i social- och hälsovårdsministeriets arbetsgrupp som be-handlade arbetspensionssystemets konkurrens-effekter och som avslutade sitt arbete 2002.27 Lagändringen som möjliggör överföring av försäkringsbeståndet trädde i kraft i juli 2003.

• Konkurrensverket satt också med i SIVA-arbets-gruppen som slutförde sitt arbete i december 2003. Arbetsgruppen hade tillsatts av statsrådet och hade till uppgift att bedöma lagstiftnings-behovet för att säkra jämlika inbördes konkur-rensförutsättningar för spar-, placerings- och livförsäkringsprodukter som tillhandahålls i Finland. Verket understödjer arbetsgruppens samtliga förslag.

Läkemedelsmarknaden

• Ratiopharm Oy:s ärende som baserade sig på begäran om åtgärder i fråga om förfarandet med försäljningstillstånd för generiska läkeme-delspreparat handlade om Läkemedelsverkets tolkning av under vilka förutsättningar gene-riska läkemedel är berättigade till s.k. förkor-tat tillståndsförfarande. Ratiopharm ansåg att Läkemedelsverkets tolkning av direktivet leder till att tillverkaren av ett originalläkemedel på konstgjord väg kan göra det svårare för ett ge-neriskt preparat att komma ut på marknaden. Konkurrensverket såg inget behov av att ingripa bl.a. därför att EU som bäst arbetar med en omfattande regelreform för läkemedelsmark-naden, som sannolikt kommer att ändra förfa-randet för godkännande av generiska preparat. Dessutom kunde Läkemedelsverkets tolkning av saken anses stå i överensstämmelse med EG-direktivet.

också med i ministeriets arbetsgrupp som följer med hur åtgärderna enligt bredbandsstrategin framskrider samt i inrikesministeriets arbets-grupp som har till uppgift att ge anvisningar för disponeringen av de offentliga medel som riktar sig till bredbandssektorn.

• Konkurrensverket har försökt skapa förutsätt-ningar för konkurrens på bredbandsmarknaden genom att snabbt ingripa i konkurrensbegrän-sande fall som verket upptäcker och härigenom försöka förhindra att praxis som är skadlig för konkurrensen blir etablerad och sprids på den ständigt växande marknaden. Verket har till exempel fäst uppmärksam-het vid det ekonomiska stöd som kommuner beviljat bredbandsföretag. Om man vill stöda företag för att främja spridningen av bred-bandsanslutningar bör stödet enligt verket riktas till nätoperatörerna och inte till tjänsteo-peratörerna. Då kan tjänsteoperatörerna kon-kurrera jämlikt på slutproduktmarknaden.

• Verket sitter också med i de nordiska konkur-rensmyndigheternas arbetsgrupp som analyserar konkurrensförhållandena på tele- och kommunika-tionsmarknaden. Arbetsgruppen inrättades i au-gusti 2003 och har som målsättning att komma med förslag och rekommendationer i syfte att förbättra konkurrensförutsättningarna på tele- och kommunikationsmarknaden i Norden. Gruppen skall avge rapport i september 2004.

Energimarknaden

• Myndigheterna inom energisektorn har sedan november 2003 regelbundet träffats för att behandla frågor som gäller energimarknadens funktion. Representanter för handels- och indu-striministeriets energiavdelning, Energimarknads-verket, Konsumentverket och Konkurrensverket har deltagit i mötena, som tillkom på Konkur-rensverkets initiativ.

27 Social- och hälsovårdsministeriets arbetsgruppspromemoria 2001:35

59

• I oktober 2003 gav verket ett utlåtande till SHM om kommissionens meddelande angående den s.k. G10-gruppens rapport om läkemedel. I sitt utlåtande ansåg verket att de åtgärder kommis-sionen föreslagit allmänt taget var ett steg i rätt riktning, inklusive strävan att skapa en enhetlig europeisk läkemedelsmarknad, vilket är kom-missionens slutliga mål.

Taxitrafiken

• I april 2003 gav verket ett utlåtande till kommu-nikationsministeriet om förslaget till justering av transportavgifterna inom taxitrafiken. Verket uppmanade ministeriet att förhålla sig kritiskt till motiveringarna till förslaget och ansåg att fastställande av högsta tillåtna taxor genom förordning minskar konkurrensen och avsevärt höjer prisnivån. En friare konkurrens skulle san-nolikt skapa ett nytt, alternativt serviceutbud som gagnar konsumenterna. Samtidigt upprepade verket sitt initiativ till slopande av behovsprövning inom taxitrafiken. Den nuvarande stränga regleringen begränsar i onödan etableringen på marknaden, eliminerar priskonkurrens, bestämmer trafikområden och körscheman och försvagar därmed branschens prestationsförmåga.

• Omvärderingen av regleringen inom sektorn tog ett steg framåt i november 2003, då kommuni-kationsministeriet tillsatte en arbetsgrupp som fick i uppgift att utreda huruvida det nuvarande systemet med licenser och fastställda taxor kan bibehållas i framtiden. Konkurrensverket sitter också med i arbetsgruppen.

Internationella foraKonkurrensverkets strategiska mål är att delta i in-ternationellt samarbete på ett sätt som främjar upp-nående av de konkurrenspolitiska målen i Finland. Förutom att Konkurrensverket har bidragit med in-satser vid reformeringen av EU:s konkurrensregler har verket också aktivt deltagit i arbetet inom OECD:s konkurrenskommitté samt i samarbetet inom ECA (European Competition Authorities) och ICN (In-

ternational Competition Network). Likaså har det nordiska samarbetet och samarbetet med Ryssland och Baltikum fortsatt som tidigare.

I fjol deltog Konkurrensverket i tre av OECD:s konkurrenskommittés möten. Överdirektör Purasjo-ki är vice ordförande för konkurrenskommittén. Vid mötet Global Forum on Competition, som arrangera-des i samband med februarimötet, höll Purasjoki ett inledningsanförande om konkurrenspolitikens roll i en liten öppen ekonomi. För majmötet utarbetades en rapport över mediemarknaden. Vid oktobermö-tet var Purasjoki ordförande vid länderrapporten om regelreformeringen i Frankrike. För mötet ut-arbetades också en rapport över förhållandet mel-lan konkurrens- och konsumentpolitiken i Finland. - Verket deltar också i arbetet inom OECD-samord-ningsgruppen som sammanträder varje månad i ut-rikesministeriets regi.

För ICN utarbetades 2003 bakgrundsutred-ningar om bl.a. främjande av konkurrens, Konkur-rensverkets tekniska bistånd, relationer till regulato-rer samt tillsyn över företagsförvärv. En representant för verket deltog i årsmötet i Mexico och höll ett fö-redrag om främjande av konkurrens.

Generaldirektörerna för de nordiska konkur-rensmyndigheterna höll sitt möte i Finland i april 2003. I augusti 2003 deltog nio personer från verket i ett samnordiskt möte i Täby i Sverige. Konkurrens-verken i Norden har inrättat en arbetsgrupp som har till uppgift att utreda kommensurabiliteten mellan statistiska indikatorer som producerats i olika nord-iska länder och som mäter branschkoncentrationen och -rörligheten. Därtill deltar Konkurrensverket i den nordiska telemarknadsarbetsgrupp som inrät-tades i augusti 2003.

På grundval av ett samarbetsavtal som ingicks 1994 gav Konkurrensverket i fjol tekniskt bistånd till Rysslands Antimonopolministerium (MAP) i en-lighet med det program som godkänts för tvåårs-perioden 2002-2003. Minister Ilja Juzchanov som ansvarar för konkurrensfrågorna i Ryssland besök-te Konkurrensverket i mars 2003, då man diskute-rade samarbetet mellan MAP och Konkurrensver-ket samt tekniskt bistånd från Konkurrensverket

60

KILPAILUVIRASTO

ser om de faktiska formerna och procedurreglerna för denna samverkan. Vid beredningen av förord-ningen har målet varit att skapa ett system som är så litet reglerat som möjligt och som bygger på att myndigheterna har parallella befogenheter. På den rent praktiska nivån kommer nätverket åtminstone att leda till följande: 1. utbyte av information mellan myndigheterna, 2. allokering av ärenden myndighe-terna emellan och 3. gemensamma utredningar och handräckning till andra myndigheter.

I det här skedet är det svårt att bedöma nät-verksarbetets konsekvenser för de nationella myn-digheterna och vilka problem som kommer att uppstå. I artikeln granskas några öppna frågor som hittills aktualiserats. En fråga som bekymrat företa-gen är behandlingen av konfidentiell information. Regleringen av denna fråga är tyvärr rätt vag, och bestämmelsernas innehåll förblir delvis diffust. Det finns också intressanta öppna frågor i samband med regleringen av leniency-system som möjliggör befrielse från böter. Då tillämpningsförordningen ut-arbetades gjordes inte ens några försök att harmo-nisera medlemsstaternas olika system. Den princip om att ”allt skall kunna skötas vid en och samma lucka” som företagen ofta önskar sig förverkligas ty-värr inte här.

Priset för flexibiliteten är en osäkerhet om på vilket sätt nätverket i realiteten påverkar behand-lingen av konkurrensfrågor. För ett land i utkanten av Europa ligger nätverkets största betydelse troli-gen i dess informationsvärde: man borde utnyttja den information som finns där för att utveckla sin egen beslutspraxis. I själva verket borde en myndig-het alltid innan den tar upp ett ärende till behand-ling kontrollera om motsvarande ärende redan har behandlats någon annanstans och vilket resultatet då har varit. Detta innebär inte att de nationella myndigheterna skulle vara bundna till varandras be-slut, utan att beslutens och motiveringarnas kvalitet sannolikt skulle förbättras om man speglade sina egna tankemodeller mot andras slutsatser.

Läs hela artikeln på Konkurrensverkets webbplats http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/svenska.cgi.

till Ryssland. Representanter för Konkurrensverket besökte Rysslands Antimonopolministerium samt ministeriets regionbyrå i Moskva 7-12.4.2003. Vid besöket presenterades reformeringen av de ryska konkurrensreglerna samt de viktigaste fallen. Che-fen för MAPs bränsleenhet och avdelningschefen för MAPs regionbyrå i Novosibirsk besökte Konkur-rensverket som praktikanter 5-16.5.2003. Besöket var det första försöket med långvarigare praktik hos konkurrensmyndigheterna och erfarenheterna var mycket positiva. Konkurrensverket sitter också med i handels- och industriministeriets arbetsgrupp för Rysslandssamarbete, vars uppgift är att samordna och utveckla Rysslandsfunktionerna hos verk och sammanslutningar som hör till HIM:s förvaltnings-område.

Sammandrag av årsboksartiklar

Lauri Tenhunen

Konkurrensmyndigheternas nya verk-samhetsmodell ECN

Bakgrunden till reformen

Nätverket för EU:s konkurrensmyndigheter ECN inledde sin verksamhet 1.5.2004. Inrättandet av nätverket är en nödvändig konsekvens av det nya tillämpningssystemet för konkurrensreglerna: ett decentraliserat system kan inte fungera enhetligt utan en tillräcklig informationsgång. Samtidigt sä-kerställer man att de enhetliga konkurrensreglerna även tillämpas på ett enhetligt sätt. Trots att de nationella myndigheterna får större handlingsmöj-ligheter bevarar kommissionen sin ställning som central vägvisare för konkurrenspolitiken och över-vakare av att tillämpningspraxisen är enhetlig.

Nätverket mellan konkurrensmyndigheterna baserar sig på rådets förordning 1/2003, men av förordningstexten är det svårt att dra några slutsat-

61

Ari Ahonen

Strategiforskning och tankegrunden bakom bedömning av konkurrensen

Inom konkurrensrätten har instrumenten för ekono-misk analys i allmänhet lånats från nationalekono-min och inte från företagsekonomin, närmast med undantag för vissa redovisningstillämpningar. Det nationalekonomiska tänkandets dilemma är emel-lertid en viss distansering från företagsledningens verkliga beslutssituation med alla dess dimensio-ner. Enligt den moderna synen på hur man bedö-mer konkurrensen på en nyttighetsmarknad behövs det i stället för några förenklade modeller och mät-instrument en övergripande och allt oftare även mångdisciplinär tankegrund som underlag för be-dömningen. Vid behov bör man våga sig på att leta efter byggnadselementen för denna grund utanför konkurrensrätten och nationalekonomin. Då faller det sig naturligt att rikta blicken just mot företags-ekonomin med dess olika grenar.

Särskilt mellan företagsekonomisk strategi-forskning och mikroekonomisk konkurrensforsk-ning finns redan av naturen ett visst teoretiskt släkt-skapsförhållande, som ytterligare stärkts sedan man inom strategiforskningen har börjat leta efter en förklaring på denna iakttagelse av s.k. konkurrens-mässig heterogenitet. Som en följd av denna sök-process och ”den nationalekonomiska kantringen” i samband därmed har samtidigt uppfattningen om hörnstenarna för en hållbar konkurrensfördel små-ningom förändrats. Denna nya uppfattning är bäst känd som den resursbaserade synen, som är en intressant kombination av ett nationalekonomiskt resurstänkande och ett affärsekonomiskt strategi-tänkande.

Trots den resursbaserade synens popularitet är också många traditionella aspekter inom strate-giforskningen fortfarande i något förändrad form en relevant del av den kognitiva ram som ofta styr tänkesättet hos företagsledare med företagsekono-misk utbildning. Omvänt kan man hävda att den re-sursbaserade synen och kärnkompetenstänkandet

inte är så nya som man ibland vill låta förstå. Till ex-empel var utgångspunkten för den klassiska strate-giska planeringen att spegla ett företags starka och svaga sidor mot hot och möjligheter i omgivningen, medan ett företags starka och svaga sidor redan då uttryckligen hade att göra med dess resurser och kompetenser.

Ur denna synvinkel känns det som en över-drift att såsom vissa vilja kalla den resursbaserade synen ”den nya företagsteorin”. Å andra sidan har den, vid sidan om andra drag som kännetecknar den traditionella företagsteorin, onekligen även den välkända svagheten hos densamma: en smal syn på konkurrensen på marknaden. Just av denna orsak behövs vissa element i Porters ram fortfarande som komplement till denna del av analysen, även om hans defensiva politik om att skapa en ställning att försvara har visat sig ifrågasatt i en värld av snabba förändringar. Överhuvudtaget ligger företagens öde inte alltid enbart i konkurrenternas händer på det sätt som antas i de nationalekonomiska idealmo-dellerna. Vid företagsledningens praktiska strategi-arbete är det inte bara konkurrensen på marknaden som är av intresse, utan alltid även kunder, teknik, demografi, socialpsykologi, politik, juridik och så vidare beroende på vilken av dessa aspekter som i respektive situation erbjuder framgångsmöjligheter eller utgör ett hot mot företagets överlevnad.

Av denna orsak har eklektiska element som er-bjuder en teoretisk flexibilitet alltid varit en väsentlig och oundgänglig del av strategiforskningen. Å an-dra sidan är det just de eklektiska elementen som försvårar valet av relevanta referensramar, och där-för erbjuder strategiforskningen inte någon genväg till utveckling av tankegrunden för bedömning av konkurrensen på en marknad, men nog vissa ele-ment som är värda ett närmare studium.

Läs hela artikeln på Konkurrensverkets webbplats http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/svenska.cgi.

62

KILPAILUVIRASTO

Liisa Lundelin-Nuortio ja Soile Tahvanainen

Analysen av regelreformernas konkur-renseffekter måste förbättras

Främjande av konkurrens och påverkande av re-gelreformer är en viktig del av Konkurrensverkets verksamhet. Verket strävar efter att lagstiftningen, offentliga samfunds handlingssätt eller offentlig näringsverksamhet inte skall hindra en fungerande konkurrens. Att sitta med i arbetsgrupper som be-reder lagreformer samt att ta initiativ och ge utlå-tanden till andra myndigheter är exempel på påverk-ningskanaler för främjande av konkurrens. Ett av Konkurrensverkets strategiska mål är att förskjuta verksamhetens tyngdpunkt från konkurrenstillsyn i efterhand till påverkan på förhand.

Analys av regelreformernas konsekvenser är ett väsentligt led i en högklassig lagberedning. Med konsekvensanalys avses systematisk analys av kos-tnaderna för och nyttan av regleringen och olika regleringsalternativ. Till exempel har OECD och Eu-ropeiska kommissionen förbundit sig att förbättra regleringens kvalitet samt utveckla konsekvensana-lysen.

I Finland infördes konsekvensbedömning re-dan 1976 (anvisningarna för utarbetande av reger-ingspropositioner) och efter det har kompletterande anvisningar givits för bedömning av konsekvenser av olika typ. Särskilt under de senaste åren har man i Finland även vidtagit flera åtgärder för utvecklande av lagberedningen, och samtidigt har man också försökt förbättra konsekvensanalysen av reglering-en och samordningen av den. I praktiken har kon-sekvensanalysen av regleringen dock varit bristfällig i fråga om systematiken och genomförandet, vilket även OECD fäst uppmärksamhet vid i sin regelre-formeringsrapport för Finland som publicerades våren 2003.

En fungerande konkurrens är central för eko-nomins effektivitet och för välfärden. Därför borde konkurrenseffekterna alltid analyseras då det finns risk för att en reform hindrar en fungerande konkur-rens på marknaden. Redan nu ingår analys av kon-kurrenseffekterna i anvisningarna för bedömning av

verkningarna för företag och de ekonomiska verk-ningarna av författningsförslag. Analysen av kon-kurrenseffekterna borde emellertid effektiviseras och fördjupas samtidigt som konsekvensanalysen av regleringen även i övrigt utvecklas och samord-ningen av den förbättras i Finland. Analysen av kon-kurrenseffekter borde även bättre än i dag integre-ras i konsekvensanalysen av regelreformerna som helhet.

För att förbättra analysen av konkurrenseffekter och göra den mera konsekvent kan det anses nöd-vändigt att konkurrensmyndigheten deltar i konse-kvensanalysen. Ministerierna borde också alltid be om Konkurrensverkets utlåtande när det finns risk för att en regelreform hindrar, begränsar eller sned-vrider konkurrensen mellan företagen.

Läs hela artikeln på Konkurrensverkets webbplats http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/svenska.cgi.

Konkurrensverkets kontaktuppgifter:Besöksaddress: Långbrokajen 3 A, 00530 HelsingforsPostaddress: PB 332, 00531 HelsingforsTelefon +358 9 73141Fax +358 9 7314 3328E-post: kirjaamo@kilpailuvirasto.fiHemsida: www.kilpailuvirasto.fiPersonliga e-postaddresser enligt modellen:förnamn.efternamn@kilpailuvirasto.fi

63

DIRECTOR GENERALMr Matti Purasjoki

MONOPOLIES UNITDirector

Mr Juhani Jokinen

CARTELS UNITAssistant Director

Mr Rainer Lindberg

ADVOCACY UNIT Director

Mr Martti Virtanen

INTERNATIONAL AFFAIRSAssistant Director

Mr Seppo Reimavuo

COMMUNICATION AND PERSONNEL DEVELOPMENTChief Communications Officer

Ms Päivi Kari

ADMINISTRATIONHead of AdministrationMs Marja-Terttu Kyttälä

FCA’s organisation on 1 May 2004

64

KILPAILUVIRASTO

64

KILPAILUVIRASTO

65

• Founded in 1988, the Finnish Competition Authority (FCA) operates in the adminis-trative sector of the Ministry of Trade and Industry. It is an independent body with the objective to protect sound and effective economic competition and to increase eco-nomic efficiency by promoting competition and abolishing competition restraints.

• The legal basis for the FCA’s actions can be found in the Act (711/1988) and Decree (66/1993) on the Finnish Competition Authority, the Act on Competition Restric-tions (480/1992) and in the EU competi-tion rules.

• The FCA monitors major competition re-straints, which are harmful to the economy, and when necessary, takes action to remove them or their harmful effects. The FCA is also responsible for merger control and attends to the international tasks which fall under its jurisdiction.

• The FCA promotes competition by making initiatives to dismantle restrictive rules and regulations and by giving opinions on legis-lative proposals related to the economy. Ad-ditionally, the FCA advises companies and other main economic interest groups.

• The FCA annually reviews roughly 1200 competition issues, of which one third are EU issues. The domestic cases usually in-volve merger notifications and complaints. Approximately 20 major decisions based on complaints or investigations conducted on

the FCA’s own initiative are made each year. The FCA has sought to direct its resources to the efficient investigation of competition restraints which have a major significance for the economy.

• The FCA has a staff of 70, divided into six units.

• The Monopolies Unit is responsible for cases concerning the abuse of dominant position and merger control.

• The Cartels Unit investigates cartels and other concerted arrangements between competitors, distribution channel restric-tions and public competition restraints.

• The tasks of the Advocacy Unit are related to promoting competition.

• The International Affairs Unit is responsible for EU affairs, OECD, Nordic and other international cooperation, cooperation with neighbouring countries and cooperation with provincial state offices.

• The Communications and Personnel Devel-opment Unit and Administration support the other units.

• Two-thirds of personnel participate in the investigation of competition restraints.

• Of the researchers, 40 per cent have a Mas-ter’s Degree in law, 30 per cent in econom-ics, and 25 per cent in business economics or social sciences.

• The FCA’s expenses in 2003 were approxi-mately 3,7 million euros.

English Resumé

Finnish Competition Authority in a nutshell

KILPAILUVIRASTO

66

Law reforms became effective

EU competition rules

The new Regulation No 1/2003 implementing Ar-ticles 81 and 82 of the EC Treaty became effective on 1 May 2004. Hereinafter, only the EU competi-tion rules will be applied within the European Union when a competition restraint may appreciably affect trade between the Member States.

The new EC Merger Regulation No 139/2004 became effective on 1 May 2004. The main amend-ments concern the transfer of cases between the competition authorities, the appraisal test of merg-ers, deadlines related to commitments and the treatment of ancillary restraints.

National legislation

The amended Finnish Act on Competition Restric-tions, effective from 1 May 2004, is applied to com-petition restrictions which do not have an effect on trade between Member States. The effect on trade criterion has no major importance for companies, however, as the provisions of the Competition Act are interpreted similarly with the EU competition rules. The harmonisation of the domestic and EU competition rules mostly affects the assessment of of competition restraints related to supply and deli-very agreements.

The harmonisation also implies extension of the scope of the prohibition principle in the Finnish competition legislation. The Finnish competition le-gislation now includes rules corresponding to Ar-ticles 81 and 82 of the Treaty.

Similarly to Article 81(1), Article 4 of the new Act prohibits competition restrictions based on in-ter-company agreements. Like Article 82 of the Tre-aty, Article 6 prohibits abuse of dominant position. The new Article 4 of the Competition Act concerns both horizontal agreements between competitors and vertical agreements related to supply and distri-bution agreements.

All the competition restrictions prohibited un-der Article 4 are not unlawful, however. The arrange-ment may be covered by the new legal exception of

Article 5, which corresponds to Article 81(3) of the Treaty. It is the objective of the legal exceptions to allow competition restraints whose pro-competitive effects are greater than their restrictive effects.

In assessing the lawfulness of an arrangement, it should be borne in mind that the arrangement may also fall outside the scope of the Competition Act, if it may be deemed to be of minor importance.

The powers of the competition authorities were also revised in the reform. The decision to termina-te a forbidden practice will now be made by the FCA and not the Market Court. The FCA’s decisions are appealable to the Market Court, and the Court will still impose competition infringement fines.

What changes and what remains the same?

• Cartels and the abuse of dominant position con-tinue to be forbidden.

• Restrictive agreements between companies may still be acceptable if the criteria prescribed in the law are fulfilled. A further condition is that the agreements shall result in improved ef-ficiency, which will be transmitted to customers and consumers.

• The most serious, so-called black list restraints, are usually always forbidden.

• Competition restraints of minor importance no longer violate the Competition Act.

Companies to assess the lawfulness of their actions

Since the competition authorities will not grant ex-emptions or negative clearance to companies any longer, in the future, companies will have to assess themselves, whether their actions are in line with the provisions of Article 4. A forbidden practice may still be lawful if the criteria for Article 5 legal excep-tion are fulfilled.

Since the new Competition Act is applied con-cordantly with the EU competition rules, compa-nies may make use of both the EC Block Exemption Regulations and the corresponding FCA Guidelines when making their assessment.

The FCA’s Guidelines are published on the

67

pend on the market structure and the position of a given company in the market. The Commission’s Block Exemption Regulation on Vertical Restraints and the related guidelines define, with the help of market share thresholds, which agreements fall within the scope of the block exemption.

Irrespective of market shares, supply and dis-tribution agreements shall not contain any of the most serious (so-called black list) competition re-straints. An example of these is imposing a retail price: the supplier cannot determine a price which the distributors would be obliged to follow.

Regional or customer allocations are also for-bidden. Distributors shall have the right to freely de-cide where and to whom they sell. There are some exceptions to the prohibition, which are discussed in more detail in the FCA’s guidelines.

New tools to cartel control

In the context of the reform, the provisions on the size of the infringement fines were also revised and a system on the non-imposition of fines in cartel cases introduced.

The first company to disclose the existence of a cartel will, under Article 9, be granted immunity from any fine, if the company:

1) supplies information of a competition restraint to the FCA which allows it to intervene with the restraint,

2) supplies the information before the FCA has obtained it from anywhere else,

3) delivers to the FCA all the information and documents in its possession,

4) cooperates with the FCA during the whole in-vestigation of the competition restraint and

5) has ceased or ceases its participation in the restraint as soon as it has submitted the infor-mation.

If the above conditions are met, the FCA shall not make a proposal to the Market Court on the imposi-tion of a competition infringement fine on the com-pany in question. The first member to disclose the

FCA’s web pages at www.kilpailuvirasto.fi. The Com-mission Block Exemption Regulations, Notices and Guidelines can be found on the Competition Directorate’s pages at www.europa.eu.int/comm/competition/index_fi.html.

Restraints of minor importance

Article 4 of the Competition Act forbids agreements which appreciably impede, limit or distort competi-tion. So-called competition restraints of minor im-portance no longer violate the Competition Act.

The agreements of minor importance are de-fined, with the help of market share thresholds, in the Commission’s so-called de minimis Notice. If the market shares of companies party to the re-straint remain below the thresholds set in the No-tice, it is sufficient for the arrangement to be ap-proved to ascertain that the most serious restraints are not involved in the arrangement.

The FCA has issued guidelines on the assess-ment of competition restraints of minor impor-tance. They are designed to help companies assess, whether their cooperation arrangements fall within the field of application of the prohibition of Article 4 of the Competition Act.

New rules on supply and distribution agreements

The new Article 4 of the Competition Act replaces the former Article on the prohibition of resale price maintenance (RPM) and Article 9 previously applied to supply and distribution agreements.

Notwithstanding the ban on RPM, competition restraints regarding supply and distribution agree-ments were allowed if they did not have harmful effects for competition. Now all the competition restraints related to the distribution channels are covered by the prohibition principle.

The change does not imply, however, that all the formerly allowed competition restraints related to distribution agreements would be automatically unlawful in the future. This is because the arrange-ments may be covered by the new legal exception of Article 5.

The competitive effects of the agreements de-

KILPAILUVIRASTO

68

cartel hence receives immunity from fines. Only one cartel member may be granted immu-

nity. The fines to other cartel members may also be reduced under the new Article 8, if these appreciably assist the FCA in the investigation of the cartel.

Under Article 8, the reduction or non-imposi-tion of fines is possible with regard to all compe-tition restraints. Lowering the fine may take place when the company contacts the FCA itself, or when the FCA has already began investigations on the ba-sis of tip-offs.

New merger control provisions

Mergers and acquisitions exceeding the turnover thresholds set in the Competition Act and the new EC Merger Regulation shall be notified either to the FCA or the EU Commission, and the deal cannot be implemented prior to an official decision in the matter. The competent authority is determined by the parties’ turnover.

The FCA may intervene with concentrations which create or strengthen a dominant position if these significantly impede competition. The basis of merger control remained the same in the reform. Only the notification thresholds were revised and the two-year rule on concentrations within the same industry was waived.

Under the new provisions, the deal shall be notified to the FCA if the combined turnover of the parties exceeds 350 million euros and the turnover of a minimum of two parties accrued from Finland exceeds 20 million euros.

The FCA has published a notice on the reform which e.g. deals with the geographical allocation of turnover and the possibility to use a shortened noti-fication form in cases of founding a joint venture. The notice is available on the FCA’s Internet pages at www.kilpailuvirasto.fi.

In competition control, the FCA investigates ma-jor competition restraints that are harmful for the economy, both on its on initiative and on the basis of complaints. The FCA also investigates the merger cases falling under its jurisdiction and, when neces-sary, makes proposals to the Market Court e.g. to prohibit mergers or acquisitions or to impose com-petition infringement fines.

In EU competition issues, the FCA participates in the review of pending competition restraints and merger cases particularly when the cases may have a major impact on the Finnish market. The FCA’s representatives participated in approximately 90 Commission hearings or meetings last year.

The Provincial State Offices participate in ad-vocacy and competition control. The FCA concludes annual agreements with them, in which the aims of the cooperation are defined. The Provincial State Offices investigate local and regional competition restraints, participate in the FCA-led inspections and also attend to advocacy and interest group cooperation. There were 86 competition cases pen-ding at the provincial State Offices in 2003.

Competition Control divides into monopoly control, which divides further into abuse of dominant position and merger control, and cartel control.

Competition control

69

Monopoly control

Control of abuse of dominant position

In implementing the prohibition on abuse of do-minance, the FCA has particularly intervened with competition restraints by dominant firms which prevent the development of new operating models or entry into the field.

The main focus of the investigations has been on the pricing of so-called bottleneck factors rela-ted to the abuse of dominant position. The most resources have been spent on the ADSL project rela-ted to the broadband Internet service market.

Broadband Internet Service Market

The aim of the ADSL project commenced in autumn 2002 has been to secure the equal treatment of ISPs in the fast-growing broadband Internet service mar-ket and to ensure that competition is functional on the retail level.

Prior to the start of the project, almost all the local telecom companies collected such high broad-band access charges that the entry of competing operators into the retail market was virtually impos-sible.

This so-called price-squeeze and refraining from a business relationship maintained the do-minant position of local telecom companies within the broadband service market within their respecti-ve areas and led to the common occurrence of just one operator offering broadband services. The re-tail prices collected from the customers in the areas were commonly higher than in areas where more competition prevailed.

The majority of the investigations, which invol-ved the 20 biggest companies, were completed in June 2003. All the companies investigated appre-ciably decreased the broadband access charges they collect from competing ISPs, and new service pro-viders began to appear to the traditional operating areas of the biggest local telecom operators.

In May 2003, negotiations commenced with 23 small local operators about the pricing of broad-band connections. These were finalised excepting a

Competition control

few operators by the end of 2003. The project has clearly resulted in increased competition: compa-nies have expanded their operating areas and prices have come down in the population centres.

Some of the companies have continued their abuse behaviour, however. The FCA is in the pro-cess of assessing whether to bring them before the Market Court.

Merger control

The aim of merger control is to protect the inter-ests of consumers and customers against concent-rations which result in the creation or strengthening of a dominant position appreciably restricting com-petition. Mergers and acquisitions are examined on the basis of the effects manifesting within Finland but foreign competition is also taken into account.

In 2003, 93 merger decisions were made, which was 18 less than the previous year. Of the cases, 90 were approved as such at the first stage of the in-vestigations, and one was approved during stage II. There were two conditional decisions, and no deci-sions to prohibit an acquisition.

It took approximately 18 days to process the cases that were approved during stage I. This was two days less than the previous year. The shortest processing time from the receipt of the notification was 3 days and the longest 30 days.

In addition to the concentrations notified, 30 other merger cases were reviewed by the FCA. In these, 11 written opinions were given.

In 2003, the FCA made two conditional deci-sions. One involved an acquisition, as a result of which Telekolmio Ltd became a joint venture of the telephone companies Sonera Plc and Hämeen Pu-helin Ltd. The other was a merger between Finland Post Plc and Leijonajakelu Ltd.

The merger between Lohja Rudus Ltd and Abe-toni moved to stage II at the FCA. It was later appro-ved as such, without conditions.

• Sonera Plc, Hämeen Puhelin Ltd / Telekolmio Ltd On 3 January 2003, the FCA cleared an acquisi-tion, as a result of which Telekolmio Ltd (Tele-

70

KILPAILUVIRASTO

direct delivery contract with Janton Plc. Barring conditions, the acquisition would have led to an appreciable strengthening of Finland Post’s total position, the removal of potential competition in the early morning de-livery of newspapers and the strengthening of Finland Post’s position with respect to adver-tisers. Although the parties to the acquisition had not previously competed with each other to a significant extent, they have formed a poten-tial threat of competition to each other on the market. The conditions imposed on the deal ensured that at least a corresponding situation prevails in the market.

• Lohja Rudus LtdAbetoni Lohja Rudus Ltd part of the Irish CRH plc., acquired the entire stock capital of Abetoni Ltd from Euroc Beton, part of the Heidelberg Cement Group. Abetoni Ltd manufactures and sells ready-mixed concrete products, such as concrete pipes, wells, pales, slabs and kerbs and blocks. The company is a major actor in the Finnish market. Lohja Rudus Ltd and Finn-sementti Ltd of CRH plc manufacture the raw materials of concrete: aggregates and cement. Finnsementti produces 85 per cent of the entire Finnish cement demand. The FCA was particularly concerned about whether the acquisition favours Abetoni in the raw material purchases with regard to compe-titors. Moreover, the FCA examined whether Finnsementti and Lohja Rudus’ positions would be further reinforced in the cement market and in the closely related ready-mixed concrete mar-ket. In its investigations, the FCA could find no evidence that the transaction would cause any of the above-mentioned problems. The acquisi-tion was approved on 19 December 2003.

Cartel control Horizontal competition restraints refer to agree-ments and arrangements between business un-dertakings operating on the same production or

kolmio) became a joint venture of Sonera Plc (So-nera) and Hämeen Puhelin Ltd (HPO). Telekolmio had previously been a subsidiary wholly owned by HPO, and specialised in the retailing of the tele-com, IT and security services offered by HPO to the corporate customers within the Hämeenlinna region. Telekolmio also governed the towers and equipment bays needed in mobile connections. A key condition for approving the ac-quisition was that Telekolmio dissolve the mobile infrastructure it governs, such as the above-mentioned towers and equipment bays. The FCA found that, without conditions, the acquisition would have resulted in the strengt-hening of Sonera’s dominant position in the Finnish mobile service market and the mobile infrastructure governed by Telekolmio ended up under Sonera’s sphere of influence. In its decision, the FCA paid attention to the fact that Telekolmio operated almost solely as a distri-butor and did not engage in actual telecom operations.

• Finland Post Plc/Leijonajakelu Ltd On 24 April 2003, Finland Post Plc notified an acquisition to the FCA whereby it acquired part of Leijonajakelu’s early morning delivery business owned by the Sanoma Corporation. Leijonajakelu is the sole operator in the early morning newspaper deliveries of the former Uusimaa province, whereas Finland Post at-tends to the early morning delivery of newspa-pers elsewhere in Finland in addition to its ot-her business. The market share of Finland Post as the distributor of early morning newspapers within the whole of Finland rose to 70 per cent as a result of the arrangement. The acquisition was approved on 22 August 2003. The deal was subject e.g. to the condition that Finland Post amend its delive-ry contracts so as to enable to its customers a smoother transfer to possible alternative distri-butors. In addition, Finland Post committed to abandoning its cross ownerships and mutual

71

distribution level. These arrangements limit mutual competition and typically aim at bid-rigging, price-fixing and market-sharing.

The FCA’s aim has been to seek to expose price and market sharing cartels effectively based on tips, inspections and background investigations. In addi-tion, the FCA has sought to shift the focus towards anti-cartel action taken on its own initiative. The FCA accordingly increased the number of surprise inspections or so-called dawn raids, and self-initi-ated control based on incoming tips.

Asphalt Cartel

Dawn raids into the asphalt companies under inves-tigation were made in March 2002. New inspections, interviews of incumbent operators and hearings of the targeted firms followed. It was also examined whether changes in the financial development wit-hin the field supported the cartel allegations. Du-ring spring 2003, the investigations progressed and the FCA was able to draw tentative conclusions about the operating principles and duration of the alleged cartel and the companies involved. A draft proposal to the Market Court was completed in June 2003. On 18 June 2003, the draft proposal was sent to Lemminkäinen Plc, NCC Roads Ltd, Rudus Asfaltti Ltd, Skanska Asfaltti Ltd, Super Asfaltti Ltd, Valtatie Ltd, the Finnish Asphalt Association and the Finnish Road Enterprise for comments.

On 31 March 2004, the FCA proposed to the Market Court that it impose a competition infrin-gement fine to seven asphalt companies and the Finnish Asphalt Association. To allocate markets and maintain the situation those suspected of car-tel have:

• limited the output of cartel members by im-posing an annual tonnage for their asphalt production

• applied an arrangement whereby in tendering some companies had to waive making a tender, others had to submit a higher or lower bid than others or the price was otherwise based on co-operation between the bidders

• created a system for monitoring the agreed market allocation shares

• organised a cartel on the managerial level of asphalt operations

• disrupted the operations of non-cartel members and the entry of new companies into the market and

• exchanged information classified as business secrets.

According to the FCA’s evidence, the companies are guilty of forbidden national price and bidding cooperation and allocation of markets at least du-ring 1994-2002. The Association is considered guil-ty of forbidden exchange of information in 1997. The National Road Administration formerly suspected of forbidden information exchange has been cleared due to lack of evidence, however.

The amount of the proposed infringement fine has been determined according to the volume of operations, the duration and severity of the infrin-gement and the companies’ role in the cartel. The FCA proposes that the Market Court impose infrin-gement fines as follows:

• Lemminkäinen: 68 000 000 euros • Valtatie: 12 700 000 euros • Skanska Asfaltti: 11 000 000 euros • Interasfaltti / NCC Roads: 4 600 000 euros • SA-Capital (Savatie): 500 000 euros • Rudus Asfaltti: 140 000 euros • Super Asfaltti: 68 000 euros • Finnish Asphalt Association: 4 000 euros

The combined turnover of the companies involved was 290 million euros in 2002 and their share of the total volume of the asphalt markets has been approximately 70 per cent during the past few years. -The social effects of the cartel are especially harm-ful since the asphalts works are largely public procu-rements made by the state and the municipalities.

72

KILPAILUVIRASTO

Shifting the focus from reactive to proactive acti-vities has long been the FCA’s strategic objective. Competition advocacy is by nature interactive, long-term influencing on the decision-makers of the go-vernment, the economy and various associations and organisations. The aim is to familiarise the market operators with the competition rules and, in their actions and decisions, to commit to promo-ting effective competition.

Cooperation is conducted with representati-ves of the municipal sector, various organisations, ministries and other central bodies. The FCA’s rep-resentatives are regularly invited before the select committees of the parliament and the FCA is also represented in several – 10 in late 2003 – working groups set up by ministries and offices with the task of preparing or implementing new legislation. The competition viewpoint is also put forth in the trai-ning and discussion events arranged by business associations and commercial organisers. The FCA’s representatives held over 40 lectures in 2003.

Initiatives to dismantle restrictive rules and re-gulations and opinions on legislative proposals are important tools of advocacy. In 2003, the FCA gave approximately 50 opinions in response to requests by various parties.

In May 2003, the OECD published a so-called country report on the Finnish regulatory reform, and one of the issues dealt with was the FCA’s role in the regulatory reform. The OECD found the Ad-vocacy Unit then newly founded and the increased input into competition advocacy to be major impro-vements in the regulatory reform. Additionally, the OECD recommended a return to the administrative practice where the ministries should always request a statement from the office on potentially restrictive law proposals.

Other cartel investigations

• In November 2002, the FCA launched dawn raids into the major companies in the roofing felt business. 14 district offices in nine compa-nies were targeted. Following the inspections, the FCA has heard parties who have been active in the business. The investigations continued for the whole of 2003. The matter is still pen-ding.

• In September 2003, based on the tips it has obtained, the FCA launched dawn raids into companies active in the steel ventilation pipe and terminal business. The inspections con-cerned the three biggest operators and seven locations in all. Following the inspections, the FCA has heard the companies and interviewed parties who have been active in the business. In 2003, a further inspection was made into the head office of one of the companies. The matter is still pending.

• Based on a tip-off, the FCA also investigated cartel allegations related to the generic substi-tution of medicines in 2003. To investigate the allegations, dawn raids were launched into two companies in April 2003. The investigations were closed down in June 2003, as the informa-tion obtained did not point to the existence of a cartel.

• The FCA also made a decision on an alleged cartel in the pricing of motor fuels in the district of Keski-Uusimaa. According to the investiga-tions of Southern Finland’s Provincial State Office, the retail price of fuel and diesel oil has largely varied within the region, and no eviden-ce of cartel activities was obtained.

Competition advocacy

73

Public service productionOne of the special aims of competition advocacy in 2003 was the promotion of the marketization of public service production and the individual prob-lems within the process, such as the establishment of state and municipal enterprises and the imple-mentation of the buyer-producer model. The coor-dination of the activities with the Association of Fin-nish Local and Regional Authorities, the economy and the industrial organisations was to be enhan-ced.

The Finnish Maritime Administration, the Fin-nish Road Administration and railway traffic exemp-lify the measures related to governmental producti-on activities.

• In the re-organisation of the Finnish Maritime Administration at the start of 2004, the business activities of the administration were converted into separate shipping and piloting enterpri-ses, and the official and buyer duties remained with the Maritime Administration. In May 2003, the FCA gave its opinion to the Ministry of Transport and Communications on the draft proposal for a government bill in the matter, and the FCA’s representative was heard by the Transport and Communications Committee in September. The FCA finds the separation of the official duties from the business activities positive in principle, as it is a way to improve competiti-on neutrality in the market and to increase the transparency of the operations and pricing. However, some competitive problems are rela-ted to the establishment of state and municipal enterprises and the planned opening up of the administration’s business operations to compe-tition. It is possible that business undertakings occupying a dominant position will be created in the market and no genuine competition will prevail. The FCA also pointed out that the pri-cing of state and municipal enterprises is still largely determined by the legislation.

• The FCA is also represented in the follow-up

Competition advocacy group of the Finnish Road Administration set up by the Ministry of Transport and Communi-cations in 2000. Its term will be completed in December 2004. -The works on the constructi-on and maintenance of common roads rela-ted to the organisation reform of the Road Administration were entirely opened up to competition by the end of 2002. As regards the maintenance contracts and planning work on common roads, the opening up to competition is planned to take place during 2004.

• In March 2004, a completed questionnaire on railroad competition was delivered to the Directorate General on Competition of the EU Commission. It concerned the reform of railway traffic regulation in Finland, the national imple-mentation of the first package of EU Directives (cargo traffic between the EU Member States) and the application of the competition rules within the field. The Competition Directora-te has established a network of competition experts within the railroad sector, and the first meeting was held in October 2003.

The FCA has established relations with the Associati-on of Finnish Local and Regional Authorities. In 2003, e.g. taxi regulation and issues regarding the broad-band Internet service market were on the agenda. As regards broadband issues, considerations on the financial support provided to companies were par-ticularly topical.

In competition issues within the municipal sector, the FCA has cooperated closely with the Federation of Finnish Enterprises and the Employers’ Confederation of Service Industries. The cooperation has aimed at charting the problems prevailing in the market, possibly related to marketization. The Provincial State Offices have also participated in the collaboration.

The issues related to the marketization of mu-nicipal service production have been on the agenda in several national and regional training events. The FCA’s representatives lectured in 10 such events in 2003.

74

KILPAILUVIRASTO

tion may result in negative competitive effects in the end-product markets. The FCA found it sufficient to require that the actions of the pro-ducer community be transparent and non-disc-riminatory. Regarding the implementation of the Di-rective on waste electrical and electronic equip-ment (2002/96/EC), the FCA stressed that there is need for cooperation particularly in the application of principles relating to producer responsibility. This would promote the devel-opment of favourable market conditions to exploitable waste. With respect to the implementation of the Directive on end-of life vehicles (2000/53/EC), the proposal for a government bill correspond-ed to the opinion given by the FCA in 2002 and to the proposals made when the matter was further discussed. -The government bill for a law proposal to amend the Waste Act was pre-sented to the Parliament in November 2003.

• Last year, the FCA also gave its opinion to the Ministry of the Environment on the proposal of the bio waste strategy working group for a national bio waste strategy. The FCA holds that the strategy chosen by the working group would appear to lead to endeavours which would fore-close competition. Neither would the chosen strategy be in line with the new strategy work on the prevention and recycling of waste.28

Work on recycling systems also continued:

• The FCA gave two opinions to the Ministry of Finance on the environmental guidance system of beverage packages. The FCA stressed that the main objectives of the packaging directive are best met if the taxation of re-fillable bottles and those recycled for raw material is the same. This would promote the creation of a logistical-ly viable system suitable for beverage packages used as raw material.

• Negotiations with the Finnish Brewery Asso-ciation to remove the competitive problems

The competitive considerations related to munici-pal services will also be evaluated when the legisla-tion on public procurements will be reformed. The working group of the Ministry of Trade and Industry preparing the reform includes the FCA’s representa-tive.

• In December 2003, the Parliament approved the use of the service voucher in domestic help services. The FCA supported the reform in the opinions given to the Ministry of Social Affairs and Health but found that the their range of use should be expanded: the service vouch-ers should be introduced to the whole welfare service sector, including social services, and training and health care services.

Environmental policy and constructionAnother special aim of competition advocacy in 2003 was explicating the relationship of environ-mental and competition legislation particularly with respect to recycling systems based on producer re-sponsibility.

In 2003, the FCA gave its opinions e.g. on the proposed amendments to the Waste Act and the proposal for a national bio waste strategy:• In May 2003, the FCA gave its opinion on the

amendments to the Waste Act to the Ministry of the Environment. General provisions on the waste management based on producer respon-sibility are proposed to be added to the Act. In addition to packaging and packaging waste, waste paper and car tyres, the waste management of end-of life vehicles and waste electrical and electronic equipment would now also fall within producer responsibility. In these regards, it is a question of implementing Com-munity legislation into Finnish legislation. De-tailed provisions on waste management would be issued by decrees of the State Council. The FCA did not find it justifiable that the State Council could order that producer com-munities or producers in a certain product sec-tor cooperate because coercing into coopera-

28 Communication of the Commission, Towards a thematic strategy on the prevention and recycling of waste.

75

involved in the recycling system of refillable bottles have contributed to the breweries mak-ing considerable adjustments to their recycling system and creating a framework for the coop-eration conducted with the trade. The new firm Päällyste Ltd born as a result of the negotiations is a recycling system of refillable bottles open for all.

• The FCA further investigated the competitive conditions in the waste paper collection busi-ness in 2003. The investigation is based on a complaint on the alleged abuse of dominant position by Paperinkeräys Oy.

Other advocacyThe following lists the FCA’s other advocacy activi-ties by sector.

Broadband market

• In 2003, the FCA had a representation in the working group of the Ministry of Transport and Communications preparing the national broad-band strategy. Central to the strategy confirmed in January 2004 is increasing competition in and between various communications net-works. The FCA is represented in the working group following the progress of the action tak-en in line with the broadband strategy, and in the working group of the Ministry of the Interior preparing the instructions on the use of public funds allocated to the broadband business.

• The FCA has sought to create competition in the broadband Internet service market by taking fast action in potentially restrictive cases and seeking thus to prevent the establishment and spread of practices which are harmful to com-petition in this fast-growing market. The FCA has e.g. paid attention to the public support given by the municipalities to the broadband companies. If there is will to promote the spread of broadband connections, the FCA finds that the support should be al-located to network operators and not to ISPs. The ISPs can then compete on the end-product

market on equal terms.• The FCA also participates in the work of the

Nordic working group set up in August 2003 to analyse the competitive conditions of the telecom-munications market. The group’s task is to present proposals and recommendations to im-prove the competitive conditions in the Nordic countries. The group is set to publish its report in September 2004.

Energy markets

• Since November 2003, the authorities within the field of energy have convened regularly to discuss issues related to the functioning of the energy market. The authorities include the Energy Department of the Ministry of Trade and Industry, the Energy Market Authority, the Con-sumer Agency and the FCA. The initiator of the meetings was the FCA.

Employee pension scheme, savings

• In January 2003, the FCA gave the Social Af-fairs and Health Committee of the Parliament two opinions on the government bills related to the development of the statutory employee pension scheme. The bills e.g. dealt with the transfer of the insurance stock, which the FCA had supported while being a member of the Ministry of Social Affairs and Health working group examining the competitive effects of the employee pension scheme and finishing its work in 200229. The amendment enabling the transfer of the insurance stock became effective in July 2003.

• The FCA also participated in the SIVA work-ing group set up by the State Council with the task to assess potential legislative measures to ensure that fair competitive conditions prevail between savings, investment and life insurance products. The FCA supports all the proposals made by the working group, which finished its work in December 2003.

29 Working group memorandum 2001: 35 by the Ministry Social Affairs and Health.

76

KILPAILUVIRASTO

within the field.• The reassessment of the related regulation pro-

gressed in November 2003 when the Ministry of Transport and Communications established a working group to investigate whether the present licence and tariff confirmation system can be maintained in the future. The FCA is rep-resented in the group.

International forumsIt is the FCA’s strategic objective to participate in in-ternational cooperation in a manner that advances the implementation of competition policy aims in Finland. In addition to having contributed to the re-form of the EU competition rules, the FCA has ac-tively participated in the work of the OECDs compe-tition committee and in the cooperation conducted within the framework of the ECA and ICN. Nordic cooperation and cooperation with Russia and the Baltic countries has also continued as previously.

In 2003, the FCA participated in three meetings of the OECD competition committee. The FCA’s Di-rector General Matti Purasjoki acts as the vice-chair-man of the competition committee. In connection with the February 2003 meeting, a Global Forum on Competition was held and Mr Purasjoki lectured on the role of competition policy in a small open econ-omy. A report on the media market was made to the May meeting. In the October meeting, Mr Purasjoki chaired the French country review on French regula-tory reform. A report on the relation of competition and consumer policy was also prepared for the Oc-tober meeting. -Additionally, the FCA participates in the work of the OECD coordination group which meets every month led by the Ministry of Foreign Affairs.

Background reports were made for the ICN on competition advocacy, the technical support provid-ed by the FCA, the relation with the regulators and merger control. The FCA’s representative participat-ed in the annual meeting of the ICN in Mexico and gave a presentation on advocacy.

The meeting of the Directors General of the Nordic competition authorities was held in Fin-

Drug market

• Based on a complaint by Ratiopharm Ltd, the issue of sales permit procedure for generic medicines dealt with the interpretation of the National Agency for Medicines as to on what conditions the generic medicines have a right to a so-called abbreviated permit procedure. Ratiopharm found that the interpretation of the National Agency for Medicines of the relevant directive would able the manufacturer of the original drug to artificially impede the entry of generic drugs into the market. The FCA saw no cause to intervene with the matter e.g. because the European Commis-sion is presently in the process of reforming its pharmaceutical legislation, which is likely to change the approval process of generic drugs. The interpretation of the National Agency could also be perceived to be in line with the effective EC Directive.

• In October 2003, the FCA gave the Ministry of Social Affairs and Health its opinion on the Commission’s communication on the so-called G10 Medicine’s Report. The FCA found the measures proposed by the Commission appro-priate, including the aim to create a European common market for drugs.

Taxi traffic

• In April 2003, the FCA gave its opinion to the Ministry of Transport and Communications on the proposed revision of the transport fees in taxi traffic. The FCA suggested that the Ministry take a critical stand to the preamble and found that maximum tariffs decrease competition and raise the price level considerably. Freer compe-tition would be likely to create new, alternative service supply. The FCA repeated its initiative on the abandoning of means testing in taxi traffic. The present tight regulation needlessly limits the entry of taxis to the market, eliminates price competition, prescribes on transport areas and work shifts and hence decreases efficiency

77

land in April 2003. In August 2003, nine FCA repre-sentatives participated in the Nordic meeting held in Täby. A working group has been established be-tween the Nordic authorities and its objective is to investigate the commensurability of the statistical indicators produced in the Nordic countries meas-uring the concentration rate and mobility of various industrial sectors. Additionally, the FCA participates in the working group on the telecommunications market, set up in August 2003.

In 2003, the FCA gave technical support to the Ministry for Antimonopoly Policy of the Russian Federation (MAP) in accordance with the coopera-tion programme approved for 2002-2003, based on the cooperation agreement concluded in 1994. Mr Ilyia Yuzhanov, the Minister responsible for com-petition affairs in Russia, visited the FCA in March 2003 and the topics of discussion included the co-operation between MAP and the FCA and the FCA’s technical assistance to Russia. The FCA’s represent-atives visited MAP in Moscow on 7 - 12 April. The visitors learnt about the reform of the Russian com-petition legislation and the major cases recently re-viewed by the MAP. The Head of MAP’s motor fuel unit and the head of department of MAP Novosi-birsk’s regional office visited the FCA on 5- 16 May. The visit was the first one of its kind and the expe-riences from this more extensive training were ex-tremely positive. The FCA is also represented in the cooperation group on Russia set up by the Ministry of Trade and Industry. Its aim is to coordinate and develop the Russian activities of the Ministry and of the offices within its administrative sector.

Summaries of articlesLauri Tenhunen

ECN, the new cooperation network of competition authorities

The network of EU competition authorities, the ECN, commences operations on 1 May 2004. Founding the network inevitably follows from the new imple-mentation system of competition rules: a decentral-ised system cannot function co-ordinatedly without a sufficient flow of information. At the same time, the uniform application of the common competi-tion rules is also ascertained. In spite of the expand-ing scope of action for the national competition au-thorities, the Commission maintains its central role in European competition policy. It also remains the supervisor of a uniform application procedure.

The ECN is based on Regulation 1/2003 but the wording of the text does not easily lend itself to a clear rendition of the actual forms and rules of procedure for the cooperation. When the Regula-tion was under preparation, the aim was a loosely regulated system based on the parallel competen-cies of the authorities. On a more practical level, the following result from the network: 1. exchange of in-formation between the authorities, 2. allocation of cases between the authorities and 3. joint investiga-tions and assistance to other authorities.

At this point, it is difficult to assess the size of the effect that the new network will have for the op-erations of the national authorities, or which prob-lems will materialise. The article examines some of the issues that have so far been brought up. For the companies, the handling of confidential informa-tion has caused concern. Unfortunately, the regu-lation on the issue is rather loose, and the content of the provisions remains unclear to some extent. Interesting open issues are related to the regulation of the leniency systems providing for a potential im-munity from fines. In preparing the implementing regulation, no attempt was made to harmonise the various systems of the Member States. Unfortu-

FCA, Contact informationAddress: Pitkänsillanranta 3 A, P.O.B. 332, FIN-00531 HelsinkiTelephone +358 9 73141Telefax +358 9 7314 3328Inquiries: kirjaamo@kilpailuvirasto.fiHomepage: www.kilpailuvirasto.fiPersonal e-mail addresses are of the type:firstname.surname@kilpailuvirasto.fi (no umlaut)

78

KILPAILUVIRASTO

particular, which has condensed all the more when the strategic studies have begun to seek explana-tions for this so-called finding on competitive het-erogeneity. As a result of this quest and the related “economic turn”, the conception about the corner-stones of a sustainable competitive advantage have gradually changed. This new conception is best known by the name resource-based view, which is an interesting mixture of economic resource think-ing and business administrative strategy thinking.

In spite of the popularity obtained by the re-source-based view, many traditional angles of stra-tegic thinking, albeit in a slightly different form, are still a relevant part of the cognitive framework which guides the thinking of business managers having a degree or schooling in business administration. Vice versa, it can be said that the resource-based view and thinking on core competencies are not so brand new as is sometimes implied. For example, classical strategic planning was based on weighing the strengths and weaknesses of a business against the threats and opportunities of the environment, and the strengths and weaknesses of a business where then related precisely to its resources and competencies.

From this angle, it seems exaggerated to offer the position of the “new theory of the firm” to the resource-based view, as some have suggested. On the other hand, in addition to some features of the traditional business theory, the resource-based view undoubtedly has a weakness familiar to the theory: a narrow view of competition on the market. This is precisely why some elements of Porter’s framework are still needed to supplement this part of the anal-ysis, although his defensive policy on the creation of a preservable competitive advantage has proved questionable in the world of rapid changes. Alto-gether, the fates of businesses are not merely in the hands of competitors in the manner presumed by the ideal models of economics. In addition to com-petition in the market, the business managers also focus on the customers, technology, demography, politics, the law and so on in their daily strategic work, depending on which of these aspects in the

nately, the “one-stop shop” principle often desired by the companies does not happen here.

The price of flexibility seems to be uncertainty about the ways that the network will affect the re-view of competition cases. For a country such as Finland situated on the fringe of Europe, the infor-mation value of the network is probably its highest point and should be used to develop our own case law. In fact, each time a case is opened it should be checked whether a similar case has been investi-gated somewhere else and which decision has been adopted. This does not imply that national authori-ties would be bound by each other’s decisions but the overall quality of the decisions and their ration-ale would presumably improve, if different ways of reasoning were compared to each other.

Read the entire article on the FCA’s web pages at http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/english.cgi.

Ari Ahonen

Strategic studies and the foundation of thought of competitive assessment

In competition law, the tools of economic analy-sis are often borrowed from economics and not the business administration. The dilemma of eco-nomics, however, is that it diverges somewhat from the genuine decision-making situation of the man-agement in all its manifoldness. According to the present view of the assessment of competitiveness of the product market, what is needed are not sim-plified models and indicators but a comprehensive and increasingly multidisciplinary foundation of thought, the elements of which may have to be cou-rageously sought for outside the canon of competi-tion law and economics. One obvious direction is precisely business administration and all its branch-es.

There is a certain theoretical kinship between the strategic research within business administra-tion and microeconomic competition studies, in

79

various circumstances offer possibilities of success or threaten the survival of the business.

It is because of this that eclectic elements pro-viding for theoretical flexibility have always been an essential and inevitable part of strategic studies. On the other hand, the very eclectic elements render the choice of the relevant frameworks difficult, which is why strategic studies offer no shortcut for developing the foundation of thought of competi-tive assessment but they do provide some elements worthy of closer inspection.

Read the entire article on the FCA’s web pages at http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/english.cgi.

Liisa Lundelin-Nuortio and Soile Tahvanainen

Competitive impact assessment of regu-latory reforms should be improved

Promoting competition and influencing regulatory reforms is an important part of the FCA’s work. It is the FCA’s objective that regulations, the conduct of public entities or the market activities of the public sector would not prevent effective competition. The FCA’s advocacy work e.g. includes participation in the working groups preparing legislative reforms, and making initiatives and giving opinions to other authorities. One of the FCA’s strategic aims is to shift the focus of operations from reactive to proac-tive activities.

The impact assessment of regulatory reforms is an integral part of high-quality law drafting. Im-pact assessment of regulatory reforms refers to a systematic analysis of the costs and benefits of reg-ulation and its alternatives. For example, the OECD and the European Commission have sought to im-prove the quality of regulation and to develop regu-latory impact assessment.

In Finland, regulatory impact assessment was introduced in 1976 (cf. the Instructions for the draft-ing of government proposals), and thereinafter, sup-plementary instructions have been issued on the

evaluation of specific effects. Particularly in recent years, several measures have been taken in Finland to improve the quality of law drafting, and at the same time, there have been attempts to improve regulatory impact assessment and its coordination. In practice, the systematicity and implementation of impact assessment have been insufficient, which the OECD also paid attention to in the review of the regulatory reform in Finland in 2003.

Economic efficiency and welfare are directly af-fected by efficient competition. The impact of legis-lative reforms on competition should therefore be assessed each time it is likely that the reform will prevent or distort competition in the market. The analysis of competitive impacts is already included in the instructions issued on the assessment of the impacts of legislative proposals on enterprises and in the instructions on the assessment of economic impacts of legislative proposals. However, the anal-ysis of competitive impacts should be enhanced at the same time as overall improvements are made to the system of regulatory impact assessment and its coordination. The assessment of competitive ef-fects should also be better integrated into the over-all impact assessment of regulatory reforms.

To improve the quality and consistency of com-petitive impact assessment, the participation of the competition authorities in the impact assessment process may be considered inevitable. Ministries should also regularly request the statement of the FCA when it is likely that a regulatory reform will prevent, restrict or distort competition between un-dertakings.

Read the entire article on the FCA’s web pages at http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/english.cgi.

80

KILPAILUVIRASTO

80

Kilpailuvirastoa koskevat markkinaoikeuden päätökset

Kanatalouden tuki ry KIVI 196/67/99

Valitus Kilpailuviraston päätöksestä hylätä poikkeuslupahakemus, joka koski hor-isontaalista tuotanto- ja markkinointiyhteistyötä kananmunien markkinoilla. Markki-naoikeus hylkäsi valituksen.

87/690/2001 3.2.2003

Carlsberg A/S KIVI 338/80/02

Valitus Kilpailuviraston päätöksestä koskien Carlsberg AS / Orkla ASA:n panimolii-ketoiminnat -yrityskauppapäätöksen ehtojen muuttamista. Markkinaoikeus hylkäsi valituksen.

102/02/KR 3.3.2003

Messer Suomi Oy KIVI 821/61/00

Valitus Kilpailuviraston päätöksestä koskien epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä teollisten pullokaasujen markkinoilla. Markkinaoikeus jätti valituksen tutkimatta, koska se katsoi, ettei viraston päätöksellä ollut suoraa ja välitöntä vaiku-tusta Messerin oikeusasemaan. Sillä, että Messer oli ollut asiassa toimenpidepyyn-nön tekijä, ei katsottu olevan vaikutusta asiaan.

16/690/2002 13.3.2003

Kustannusosakeyhtiö Otava KIVI 246/61/94

Markkinaoikeus määräsi Kilpailuviraston esitykseen perustuen Otavan lopettamaan Lukiolaisten Kirjakauppaa (LK) syrjivän alennuskäytännön, joka todettiin määräävän aseman väärinkäytöksi. Otava velvoitettiin 100.000 euron sakon uhalla toimitta-maan LK:lle lukion oppikirjoja vastaavilla ehdoilla kuin muillekin kirjakaupoille. Lisäksi markkinaoikeus määräsi Otavalle 168.000 euron seuraamusmaksun. Otava on valittanut markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

7/359/97 24.3.2003

Lasmak Oy KIVI 1025/61/01

Valitus Kilpailuviraston päätöksestä poistaa käsittelystä toimenpidepyyntö, jossa epäiltiin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä yleisesti saatavilla olevien, vas-tikkeettomien tietopalvelujen tuottamisessa. Markkinaoikeus hylkäsi valituksen.

24/690/2002 31.3.2003

Kopal Markkinointi Oy KIVI 1139/61/01

Valitus Kilpailuviraston päätöksestä koskien määräävän markkina-aseman väärin-käyttöä suurkeittiölaitteiden markkinoilla. Markkinaoikeus jätti valituksen osittain tutkimatta ja hylkäsi muilta osin valituksen.

30/690/2002 29.4.2003

Pekka Tahvanainen, Erkki Keränen, Hannu Leinonen, Kari Nyholm KIVI 215/61/00

Valitus Kilpailuviraston päätöksestä koskien Keravan Taksit ry:n liittymismaksun määrän lainmukaisuutta. Markkinaoikeus hylkäsi valituksen.

127/02/KR 7.5.2003

Gramex ry KIVI 1018/61/00, 1061/61/00

Markkinaoikeus katsoi Kilpailuviraston esitykseen perustuen Gramexin käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa säveltaiteen tekijänoikeuksiin sovellettavi-en tariffien määrittelyssä. Markkinaoikeus määräsi Gramexin maksamaan 250.000 euron seuraamusmaksun ja kielsi Gramexia perimästä ja soveltamasta kiellettyjä menettelytapoja 150.000 euron sakon uhalla. Gramex on valittanut päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

221/690/2001 18.8.2003

Pohjan Taimi Oy, Taimi-Tapio Oy KIVI 557/61/98

Valitus Kilpailuviraston päätöksestä koskien Metsähallituksen epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä metsäpuusiementen ja -taimien markkinoilla. Markkinaoikeus jätti valituksen tutkimatta, koska se katsoi, että Metsähallituksen toiminta vaikuttaa Pohjan Taimen asemaan vain välillisesti, joten Pohjan Taimi Oy:llä ei ollut asiassa valitusoikeutta.

119/690/2001 12.12.2003

8181

Suomen Keräystuote Oy KIVI 853/61/98

Valitus Kilpailuviraston päätöksestä koskien Paperinkeräys Oy:n epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Kilpailuvirasto oli katsonut, ettei se ollut saanut näyttöä suoranaisesta yksinmyynti- tai yksinostosopimuksesta, ja ettei perustetta väliaikaisen kiellon määräämiselle tai markkinaoikeusesitykselle tältä osin ollut. Kilpailuvirasto oli poistanut asian käsittelystä ja siirtänyt paperinvalmistajien keräys-paperintoimittajille asettamien vaatimusten arvioinnin osaksi erityistä paperinkerä-ystoimintaa koskevaa selvityshanketta, jonka yhteydessä tutkitaan myös toimen-pidepyynnön muut kuin yksinmyynti- ja yksinostosopimusta koskevat väitteet. Markkinaoikeus jätti valituksen tutkimatta.

98/02/KR 12.12.2003

Neste Markkinointi Oy, Neste kauppiaat ry, Neste Quick Shop -ketjuun kuuluneet jäsenet KIVI 99/61/02

Kilpailuvirasto oli esittänyt markkinaoikeudelle, että tämä toteaisi Neste Markki-nointi Oy:n syyllistyneen kiellettyyn määrähinnoitteluun viime vuosikymmenen puolivälistä vuoteen 2002. Markkinaoikeus jätti osan esityksestä tutkimatta ja hyl-käsi muun osan esityksestä. Kilpailuvirasto on valittanut päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

74/03/KR 24.2.2004

Hotel Sweet Home Oy KIVI 874/68/02

Valitus Kilpailuviraston päätöksestä koskien Pieksämäen kaupungin määräävää markkina-asemaa liiketonttien vuokrauksessa. Markkinaoikeus hylkäsi valituksen.

79/03/KR 2.4.2004

Taxline Turku Oy KIVI 435/61/01

Valitus Kilpailuviraston Turun Seudun Invataksit ry:tä koskevasta ratkaisusta. Markkinaoikeus hylkäsi valituksen.

47/02/KR 6.4.2004

Petri Pöllänen KIVI 1185/68/02

Valitus Kilpailuviraston päätöksestä koskien Suomen Posti Oyj:n jakeluyritysten lo-keropostin saantia Vaasan jakelupisteestä. Markkinaoikeus hylkäsi valituksen.

34/03/KR 6.4.2004

82

KILPAILUVIRASTO

82

Kilpailuvirastoa koskevat korkeimman hallinto-oikeuden päätökset

Säveltäjäin Tekijänoikeus-toimisto Teosto ry KIVI 142/ 61/00 KN 96/690/2000

Valitus kilpailuneuvoston päätöksestä koskien Teosto ry:n määräävän markki-na-aseman väärinkäyttöä kaupallisten radioasemien musiikinesityskorvauksen hinnoittelussa. Kilpailuvirasto oli tehnyt asiassa vapauttavan päätöksen, mutta kilpailuneuvosto oli asiasta valituksen perusteella antamassaan ratkaisussa pitänyt sovellettua minimitariffia kilpailunrajoituslaissa kiellettynä kohtuuttoman korkeana monopolihinnoitteluna. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut kilpailu-neuvoston päätöstä.

1004/2/02 taltio 1198 19.5.2003

Lasmak Oy KIVI 403/61/01 MAO 24/690/2002

Valitus kilpailuneuvoston päätöksestä koskien pienyritysten tilinpäätöstietojen jul-kistamisvelvoitetta. Kilpailuvirasto oli hylännyt toimenpidepyynnön ja Lasmak Oy oli valittanut päätöksestä kilpailuneuvostolle. Kilpailuneuvosto hylkäsi valituksen. Korkein hallinto-oikeus kumosi ja poisti kilpailuneuvoston päätöksen, poisti Kil-pailuviraston päätökseen liitetyn valitusosoituksen ja jätti valituksen tutkimatta.

594/2/02 taltio 1197 19.5.2003

Telia Mobile Aktiebolagetin sivuliike Suomessa KIVI 817/61/98 KN 22/690/2000

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva valitus. Asia raukesi valitta-jan peruttua valituksensa.

136/2/02 taltio 2144 16.9.2003

Satu ja Ilkka Koskinen KIVI 737/61/99 KN 12/690/2000

Valitus kilpailuneuvoston päätöksestä koskien määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä Kuusamon energia- ja vesiosuuskunnan vesi- ja viemäriliittymien hinnoittelussa. Kilpailuvirasto oli katsonut, ettei Kuusamon energia- ja vesiosuus-kunta ollut syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön perimiensä vesihuoltomaksujen osalta, ja oli poistanut asian käsittelystä. Kilpailuneuvosto hylkäsi asiasta tehdyn valituksen. Korkein hallinto-oikeus kumosi ja poisti kilpai-luneuvoston päätöksen ja jätti valituksen tutkimatta, koska valittajalla ei ollut asiassa valitusoikeutta.

714/2/02 taltio 1747 5.8.2003

Suomen matkatoimistoalan liitto ry KIVI 183/61/91 KN 25/359/97

Valitus kilpailuneuvoston päätöksestä koskien luottokorttiyhtiöiden sopimuseh-toihin liittyvän kilpailunrajoituksen kieltämistä. Kilpailuvirasto oli tehnyt kilpailu-neuvostolle esityksen ehdon kieltämisestä, mutta kilpailuneuvosto oli hylännyt Kilpailuviraston esityksen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

1602/2/01 taltio 2484 15.10.2003

Gramex ry KIVI 1018/61/00 ja 1016/61/00 MAO 22/690/2001

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Gramex ry:n täytäntöönpanon kieltämistä koske-van markkinaoikeuden 18.8.2003 tekemään päätökseen liittyvän hakemuksen. Pääasiassa annetaan myöhemmin erikseen päätös.

2715/2/03 taltio 3201 10.12.2003

Skanska Asfaltti Oy KIVI 1198/61/01 HO 03/0580/2

Kilpailuviraston valitus asfalttikartelliasiaan liittyvässä asiakirjojen julkisuutta kos-kevassa asiassa. Korkein hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta.

2807/2/03 taltio 3402 30.12.2003

Skanska Pohjanmaa Oy, YIT Rakennus Oy KIVI 923/61/98 MAO 102/690/2001

Valitus markkinaoikeuden päätöksestä, jossa yritysten oli todettu syyllistyneen kiellettyyn tarjouskartelliyhteistoimintaan. Markkinaoikeus oli lisäksi määrännyt molemmat yritykset maksamaan 80.000 euron kilpailunrikkomismaksun. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valitukset.

3150 ja 3152/2/02 taltio 3453 31.12.2003

Helsingin Arvopaperi- ja johdannaispörssi, selvitysyhtiö Oy KIVI 755/61/1999 ja 756/61/1999 MAO 34/690/2001

Valitus markkinaoikeuden päätöksestä jättää valitus tutkimatta. Kilpailuvirasto oli todennut Helsingin Pörssillä olevan määräävä markkina-asema julkisen osa-kekaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjänä ja palveluntarjoajana. Helsingin Pörssi oli valittanut markkinamäärittelystä markkinaoikeuteen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

3459/2/02 taltio 8 9.1.2004

8383

Suomen Arvopaperikeskus Oy KIVI 553/61/2000 MAO 39/690/2001

Valitus markkinaoikeuden päätöksestä jättää valitus tutkimatta. Kilpailuvirasto oli todennut Arvopaperikeskuksella olevan määräävä markkina-asema julkisen osakekaupan selvityspalvelujen tarjoajana. Arvopaperikeskus valitti markkinamää-rittelystä markkinaoikeuteen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi yhtiön valituksen.

3460/2/02 taltio 24 9.1.2004

Deo-Ira Oy, Finnkasetti Ky, Seinäjoen Videopiste Ky Mikko Luhtanen, Videovuokraamo Lemponen Ky, Gismox Oy, Valkeakosken Video-shop KIVI 131/61/1999 MAO 31/690/2000

Valitus markkinaoikeuden tekemästä päätöksestä koskien Finnkino Oy:n, Oy Egmont Entertainment Ab:n ja Warner Home Videon epäiltyä määräävän mark-kina-aseman väärinkäyttöä vuokravideoelokuvien tukkumyynnin markkinoilla. Markkinaoikeus oli päätöksessään osittain hylännyt Kilpailuviraston päätöksestä tehdyn valituksen ja jättänyt osan väitteistä tutkimatta. Lisäksi markkinaoikeus oli kumonnut Kilpailuviraston päätöksen siltä osin kuin virasto oli katsonut, ettei asi-assa ollut kyse kilpailunrajoituslaissa tarkoitetusta vahingollisesta kilpailunrajoi-tuksesta ja palauttanut asian tältä osin Kilpailuvirastoon käsiteltäväksi uudelleen. Korkein hallinto-oikeus jätti valituksen osin tutkimatta ja hylkäsi sen osittain.

2548/2/02 taltio 162 29.1.2004

Vapaa-ajattelijain liitto ry KIVI 353/61/97 MAO 112/690/2001

Valitus markkinaoikeuden päätöksestä jättää asia tutkimatta. Kilpailuvirasto oli poistanut käsittelystä toimenpidepyynnön koskien evankelis-luterilaisten seura-kuntien määräävää markkina-asemaa hautausmaiden ylläpidossa ja hautapaikko-jen tarjonnassa. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

3935/2/02 taltio 161 29.1.2004

Kanatalouden tuki ry KIVI 196/67/99 MAO 87/690/2001

Korkein hallinto-oikeus jätti tutkimatta valituksen, joka liittyi markkinaoikeuden 3.2.2003 tekemään poikkeusluparatkaisuun ja hylkäsi samaan asiaan liittyneen päätöksen purkuhakemuksen.

686/2/03 taltio 216 3.2.2004

84

KILPAILUVIRASTO

84

Ajankohta Esittäjä Esityksen nimi / aihe Tilaisuuden järjestäjä

Tilaisuuden nimi / aihe

Paikka-kunta

20.1.2003 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Hinnoittelu kannattavuu-den ja kilpailuedun vahvis-tajana

IIR Hinnoittelu, kilpailuetu ja kilpailuoikeus

Helsinki

22.1.2003 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Terveydenhuollon ja so-siaalitoimen palvelujen kilpailuttaminen

Kuntakoulutus / Kun-taliitto

Kilpailuttaminen sosiaali- ja terveyspal-veluissa

Helsinki

31.01.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

EU-modernisaation imp-likaatio kilpailunrajoitus-lakiin

Valio Talviseminaari Ylläs

5.2.2003 Erikoistutkija Jussi Pääkkönen

Relevanttien markkinoiden määrittely

Viestintävirasto Relevanttien markki-noiden määrittely

Helsinki

10.02.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Competition Policy and Small Economies

OECD Global Forum on Com-petition

Pariisi

1.03.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Kilpailuviraston yhteis-työ Euroopan komission kanssa

Konkurrentsiamet Seminaari Tallinna

3.4.2003 Apulaisjohtaja Seppo Reimavuo

Palvelutuotannon han-kintaprosessit uusimpien kokemusten valossa

Kiinteistöpalvelut ry (Keskusliitto PT)

Onnistuneet kunti-en kiinteistöpalvelut yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa

Tampere

4.4.2003 Johtaja Juhani Jokinen

Keskittymäasetuksen uu-distaminen, Kilpailuviras-ton päätöskäytäntöä

Lakimiesliiton Koulutus Uudet kilpailusäännöt -kurssi

Helsinki

24.4.2003 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Vad är konkurrensens funktion?

NKUs vårseminarium Konkurrens - vem tjä-nar på det?

Tukholma

28.4.2003 Apulaisjohtaja Seppo Reimavuo

Vapaan kilpailun sääntely globaalissa taloudessa

Helsingin yliopisto, Kauppaoikeus - syventä-vät opinnot

Yritysten sosiaalinen vastuu globaalissa talo-udessa

Helsinki

29.4.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Ylikansallisen lainsäädän-nön huomioon ottaminen

JOKO Hallitustyöskentelyn koulutusohjelma

Helsinki

8.5.2003 Johtaja Juhani Jokinen

Sitoumukset yrityskauppa-valvonnassa

Lakimiesliiton Koulutus Arvopaperimarkkina- ja kilpailuoikeudelliset kysymykset yritysjärjes-telyissä

Helsinki

Asiantuntijaluennot

8585

Ajankohta Esittäjä Esityksen nimi / aihe Tilaisuuden järjestäjä

Tilaisuuden nimi / aihe

Paikka-kunta

13.5.2003 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Kilpailupolitiikan periaat-teet ja käytäntö

TE-Keskus Pirkanmaa Sosiaali- ja terveysalan toimialapäivät

Helsinki

20.5.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

EY-kilpailusääntöjen mo-dernisointi

Fortum Juristien koulutusse-minaari

Espoo

2.6.2003 Apulaisjohtaja Seppo Reimavuo

Kilpailun edistämisen prob-lematiikka ja kilpailuviran-omaisen rooli

Suomen Yrittäjät ry Taloustoimittajille jär-jestetty seminaari

Tallinna

12.6.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Julkisen tuotannon avaami-nen kilpailulle

Suomen Kuntaliitto Kuntajohtajapäivät Järvenpää

13.6.2003 Apulaisjohtaja Seppo Reimavuo

Julkisen sektorin kilpailu-tilanne

Keskuskauppakamari Palvelualojen neuvotte-lukunta

Helsinki

23.-26.6.2003 Apulaisjohtaja Rainer Lindberg

Advocacy in the Finnish Competition Policy

ICN ICN Conference Mérida, Mexico

27.8.2003 Kilpailuasiainneu-vos Liisa Lundelin-Nuortio

Kilpailuviraston toiminta Asianajotoimisto Sive-nius, Suvanto & Co Oy/ Sato-Yhtymä Oyj

Kilpailuoikeuden kurssi Helsinki

12.9.2003 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Kilpailupolitiikan tehtävät muuttuvan kilpailun oloissa

Turun kauppakorkea-koulu / Johtamiskoulu-tusinstituutti

JOKO 27/2003 2. jakso - yrityksen toi-mintaympäristö

Turku

16.9.2003 Kilpailuasiain-neuvos Riitta Ryhänen, Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Competition policy restric-tions concerning provision of public services

VM Chinese Governmental Study Tour to Finland 14 to 21 September 2003 -On Non-Tax In-come Management

Helsinki

18.9.2003 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Toiminnan rajat, onko niitä?

Kuntaliitto Tilapalveluiden tuotta-japäivät 18. - 19.9.2003

Helsinki

16.-19.9.2003 Johtaja Juhani Jokinen

Integration Processes and Development of National Competition Policy

Anniversary Session of Interstate Council for Antimonopoly Policy of CIS Countries

Pietari

22.9.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Ajankohtaiskatsaus IIR Kilpailuseminaari Helsinki

86

KILPAILUVIRASTO

86

Ajankohta Esittäjä Esityksen nimi / aihe Tilaisuuden järjestäjä

Tilaisuuden nimi / aihe

Paikka-kunta

23.9.2003 Apulaisjohtaja Riitta Ryhänen

Vertikaalisten kilpailunrajoi-tusten tutkinnan tehostu-minen

IIR Finland Oy Kilpailuoikeus 2003 Helsinki

23.9.2003 Erikoistutkija Maarit Järvinen

Kilpailunrajoituslain uudis-taminen Kilpailuviraston kannalta

IIR Finland Oy Kilpailuoikeus 2003 Helsinki

1.10.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Seminaarin avaus Kilpailuvirasto Kilpailuviraston 15-vuo-tisjuhla

Helsinki

2.10.2003 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Minkälaiset ovat toimivat markkinat?

Tekesin INFRA - Ra-kentaminen ja palvelut -teknologiaohjelma ja Maarakennusalan neu-vottelukunta MANK ry.

Maarakennuspäivä 2003

Helsinki

15.10.2003 Erikoistutkija Jan Nybondas

Rinnakkaistuonti ja sen vaikutukset kuluttajan, valtuutetun maahantuojan ja rinnakkaistuojan näkö-kulmasta

Suomen Tukkukauppiai-den Liitto

Maahantuojan vastuu -seminaari

Helsinki

23.10.2003 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Kilpailuviraston näkökulma palveluiden kilpailuttami-seen

KTV:n Varsinais-Suo-men aluetoimisto

Kilpailuttaminen ja edunvalvontakutsu-kurssi KTV:n luotta-musmiehille

Karjaa

28.10.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Ajankohtaiskatsaus Suomen kuluttajaliitto Helsinki

5.11.2003 Kilpailuasiain-neuvos Liisa Lundelin-Nuortio

Kommenttipuheenvuoro Suomen Yksityisten Sai-raaloiden Yhdistys ry

Tiedotustilaisuus Hel-singin terveysviraston leikkaushoitojen kilpai-luttamisia koskevasta selvityksestä

Helsinki

13.11.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Kilpailupolitiikka ja maa-talous

COGECA-seminaari Helsinki

20.11.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Kilpailupolitiikan haasteet Suomen pääomasijoitta-jayhdistys

Helsinki

25.11.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Sääntelyn vaikutus kaup-paan

Päivittäistavarayhdistys Helsinki

8787

Ajankohta Esittäjä Esityksen nimi / aihe Tilaisuuden järjestäjä

Tilaisuuden nimi / aihe

Paikka-kunta

26.11.2003 Tutkija Soile Tahvanainen

Regulatory Impact As-sessment in Finland and the Role of Competition Authority

Centre on Regulation and Competition, Uni-versity of Manchester

CRC Conference on Regulatory Impact As-sessment: Strengthen-ing Regulation Policy and Practice

Manchester

2.12.2003 Apulaisjohtaja Rainer Lindberg

Kilpailuvalvonnan tulevat muutokset - edut ja haas-teet t&k -toiminnalle

Lakimiesliitto Helsinki

3.12.2003 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Kilpailuttaminen kunnissa Lapin lääninhallitus Sosiaalijohdon työko-kous

Rovaniemi

4.12.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Konkurrenspolitikens nya utmaningar

Codex rf. seminaari Helsinki

4.12.2003 Apulaisjohtaja Rainer Lindberg

Kilpailuviraston politiikka kartellien tutkinnassa ja yritysten ohjaamisessa

Lakimiesliitto Helsinki

8.12.2003 Tutkimuspäällikkö Juhani Pennanen

Kilpailutilanne jätehuolto-alalla

Kiinteistöalan Koulutus-säätiö

Jätehuoltoasiantuntijan koulutusohjelma

Helsinki

10.12.2003 Ylijohtaja Matti Purasjoki

Finländsk konkurrens-lagstiftning i europeiskt perspektiv

Ekonomiska Samfundet Helsinki

11.12.2003 Tutkimuspäällikkö Timo Mattila

Energiamarkkinoiden kilpailuoikeudelliset erityis-piirteet

IIR Energiamarkkinat 2004 Helsinki

27.1.2004 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Kilpailun vääristyminen kil-pailupolitiikan ongelmana

Suomen hotelli- ja ravin-tolaliitto SHR ry

Kilpailuseminaari- Terveen kilpailun edistäminen hotelli- ja ravintola- alalla

Espoo

4.2.2004 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Konkurrensutsätting av ser-vice ur Konkurrensverkets synvinkel

KTV Konkurrensutsättning och intressebevakning

Helsinki

11.2.2004 Apulaisjohtaja Martti Virtanen

Sosiaali- ja terveyspalvelu-jen hankinnasta ja kilpailut-tamisesta

Kuntakoulutus Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelu-jen hankinta ja kilpai-luttaminen

Helsinki

88

KILPAILUVIRASTO

Käyntiosoite: Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki Postiosoite: PL 332, 00531 Helsinki Puhelin (09) 73141 Faksi (09) 7314 3328 Sähköposti: kirjaamo@kilpailuvirasto.fi Kotisivu: www.kilpailuvirasto.fi Henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet ovat muotoa: etunimi.sukunimi@kilpailuvirasto.fi

Purasjoki, Matti, ylijohtaja 7314 3300

Saljola, Terttu, ylijohtajan sihteeri 7314 3301

Ylijohtajan faksi 7314 3353

MonopoliryhmäJokinen, Juhani, johtaja, ryhmän päällikkö 7314 3389

Ahonen, Ari, tutkimuspäällikkö 7314 3368

Mattila, Timo, tutkimuspäällikkö 7314 3332

Passi, Leena, tutkimuspäällikkö 7314 3374

Palmroos, Mari, osastosihteeri, ryhmän sihteeri 7314 3339Ryhmän faksi yrityskauppa-asiat 7314 3314, muut 7314 3405

Aspinen, Pirjo, erikoistutkija 7314 3610Haapajärvi, Virve, erikoistutkija 7314 3367

Hautala, Jaana, erikoistutkija 7314 3604

Helkamo, Kaarlo, erikoistutkija 7314 3348

Ihamäki, Antti, erikoistutkija 7314 3387

Johansson, Topi, kilpailuasiainneuvos 7314 3380

Loikkanen, Sinikka, erikoistutkija 7314 3359

Oksanen, Miika, erikoistutkija 7314 3616

Oravainen, Henrikki, tutkija 7314 3629

Pääkkönen, Jussi, erikoistutkija 7314 3391

Uusitupa, Seppo, erikoistutkija 7314 3355

Virtanen, Valtteri, tutkija 7314 3621

Kartelliryhmä

Lindberg, Rainer, apulaisjohtaja, ryhmän päällikkö 7314 3351Hermas, Mika, tutkimuspäällikkö 7314 3344

Joutsimo, Maarika, tutkimuspäällikkö 7314 3385

Tupamäki, Markku, tutkimuspäällikkö 7314 3370

Mäkipää, Armi, osastosihteeri, ryhmän sihteeri 7314 3382

Tuomola, Pirjo, tarkastaja 7314 3392 Ryhmän faksi 7314 3335

Juuti, Arttu, erikoistutkija 7314 3614

Kalliomäki, Päivi, erikoistutkija 7314 3369

Lipponen, Juha, erikoistutkija 7314 3362

Manssila, Mia, erikoistutkija 7314 3619

Mutanen, Anu, erikoistutkija 7314 3341

Norkela, Antti, erikoistutkija 7314 3345

Nybondas, Jan, erikoistutkija 7314 3364

Ola, Kirsi, erikoistutkija 7314 3605

Palo, Eija, erikoistutkija 7314 3632

Kilpailuviraston yhteystiedot

89

Rämö Anne, erikoistutkija 7314 3384

Sinivuori-Boldt, Tarja, erikoistutkija 7314 3612

Tahvanainen Soile, tutkija 7314 3613

Talliniemi Christa, erikoistutkija 7314 3354

Huimala Mikko, tutkija 7314 3350

KilpailunedistämisryhmäVirtanen, Martti, johtaja, ryhmän päällikkö 7314 3338

Pennanen, Juhani, tutkimuspäällikkö 7314 3361

Ryhänen, Riitta, kilpailuasiainneuvos 7314 3330

Kopra, Virve, toimistosihteeri, ryhmän sihteeri 7314 3363 Ryhmän faksi 7314 3335

Kaiponen, Hanna, tutkija 7314 3620

Lundelin-Nuortio, Liisa, kilpailuasiainneuvos 7314 2624

Pohjonen, Hannu, erikoistutkija 7314 3343

Vuorio, Liisa, erikoistutkija 7314 3358

Kansainväliset asiatReimavuo, Seppo, apulaisjohtaja, ryhmän päällikkö 7314 3602

Montonen, Hannele, kirjaaja, ryhmän sihteeri 7314 3363

Mona, Reinikainen, sihteeriharjoittelija 7314 3302 Ryhmän faksi 7314 3405

Berg, Hanne-Maria, tutkija 7314 3634

Eerola, Leena, erikoistutkija 7314 3346

Mäenpää, Minna-Maija, erikoistutkija 7314 3615

Viestintä ja valmennus

Kari, Päivi, viestintäpäällikkö, ryhmän päällikkö 7314 3390Koski, Anni, osastosihteeri, ryhmän sihteeri 7314 3383

Perälä, Annastiina, sihteeriharjoittelija 7314 3603 Ryhmän faksi 7314 3405

Aho, Jaana, kielenkääntäjä, koulutusyhteyshenkilö 7314 3333

Bergström, Saara, viestintäavustaja 7314 3356

Salin, Marketta, tiedottaja 7314 3331

HallintoKyttälä, Marja-Terttu, hallintopäällikkö, ryhmän päällikkö 7314 3379

Salojuuri, Marja-Leena, erikoistutkija 7314 3342

Sukupolvi, Taina, toimistosihteeri 7314 3375

Ryhmän faksi 7314 3328

Berglund, Peter, ATK-suunnittelija 7314 3601

Fager, Kari, vahtimestari 7314 3349

Ilvonen, Anne, osastosihteeri 7314 3378

Kaukonen, Antti, vahtimestari 7314 3329

Marjanen, Arja, ATK-erikoissuunnittelija 7314 3373

Mäki, Toni, mikrotukihenkilö 7314 3611

Perhoniemi, Terttu, erikoistutkija 7314 3340

90

KILPAILUVIRASTO

Grafiikka / Graphics

Tapauskäsittely / Case review

Kotimaiset kilpailunrajoitusasiat 2001-2003 Domestic competition restraints cases in 2001-2003

2001 2002 2003

Avatut asiat / Opened 318 358 425

Ratkaistut asiat / Closed 284 388 386

Yrityskauppa-asiat vuosina 2001-2003 Merger cases in 2001-2003

Yrityskauppa-asiat Merger cases 2001 2002 2003

Avatut / Opened 150 157 144

Ratkaistut / Closed 148 153 137

EU-tapaukset ym. kansainväliset asiat ja EU-kokousten määrä vuosina 2001-2003 EU and other international cases and the number of EU meetings in 2001-2003

2001 2002 2003

EU-tapaukset ym. kansainväliset asiat, lkm EU and other international cases, No.

600 519 405

EU-kokousten määrä, lkm EU meetings, No.

91 106 90

Tapausten käsittelyajat päivinä 2001-2003 Processing times in days in 2001-2003

2001 2002 2003

Päätökset / Decisions 489 653 835

Kirjeratkaisut / Cases closed by letter 88 119 48

91

Henkilöstö / Personnel

Henkilöstöä koskevat keskeiset tunnusluvut vuosina 2001-2003 Main indicators on personnel in 2001-2003:

31.12.2001 31.12.2002 31.12.2003

Henkilömäärä / Number of staff 57 66 68

Naisten osuus, % / Share of Women 63,1 61,8 62,8

Keski-ikä, vuotta / Average age of staff, yrs 40,5 39,5 40,4

Vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorit-taneiden osuus,% / Share of staff having a minimum of a Bachelor’s Degree,%

78 78,9 77,9

Palveluksessa olovuodet keskimäärin Number of years in service, average

6,8 7,3 8,1

Henkilöstön lähtövaihtuvuus, lkm Staff exit turnover, No.

15 9 4

Henkilöstön tulovaihtuvuus, lkm Staff incoming turnover, No.

13 18 6

Koulutukseen käytetty aika koko työajasta, % Time spent on training of entire working time, %

3,3 4,5 5,2

Koulutukseen käytetty aika, htp Time spent in training, person-days

9,0 11,7 14,0

60-64

50-59

40-49 30-39

20-29 taloudellinen economics

kaupallinen business economics

oikeudellinenlaw

muu other

Yli 10 v. Over 10 yrs

5-10 v. / yrs

Enint. 5 v. Max. 5 yrs

Virkavuodet Kilpailuvirastossa Number of years in office

Henkilöstön koulutustausta Educational background

Henkilöstön ikärakenne Age structure

KILPAILUVIRASTO KÄYNTIOSOITE: PITKÄNSILLANRANTA 3 A, 00530 HELSINKI

POSTIOSOITE: PL 332, 00531 HELSINKI

PUHELIN (09) 73141

FAKSI (09) 7314 3328

SÄHKÖPOSTI: KIRJAAMO@KILPAILUVIRASTO.FI

KOTISIVU: WWW.KILPAILUVIRASTO.FI