Kapitaali2/07

Kapitaali2/07

JulKaisiJa:KttOry.HelsinginyliOpistOnKan-santalOustieteenOpisKeliJat.

KannenKuvatOm Habibi / WiKimedia COm-mOns

taittOJaKuvat

HannuKivimäKi

3 Pääkirjoitus

4 Puheenjohtajan Palsta

6 Maksullisen koulutuksen ihanuus

8 ktto 2000 kadonnutta banaaniPotkua MetsästäMässä

9 MaailMa on riskeistä rakennettu: Vesa kan-niaisen uusin kirja

10 kansantaloustieteilijöiden tutkinnon kaPea-alaisuudesta

12 huonoista Vaihtoehdoista Paras

13 koluMni: aseita ja ruusuja, huiPulla tuulee

14 Yhteiskuntahistoria - Paskakin Maistuu PareMMalta?

16 tekeekö kansantaloustieteen oPiskelu itsekkääksi?

Kapitaali 2/07 sisältää:

2

päätOimittaJa:HannuKivimäKi

Hannu.KivimaKi@HelsinKi.fi

KirJOittaJat:rasmusaHvenniemipyrybOllmannsamuliHaralaJuHaitKOnenOlliKarJalainenilKKaKauKOrantaHannuKivimäKiHeiKKisilJamäKi

painO:yliOpistOpainOssaHuHtiKuussa2007,painOsKOKO200KplilmestyynelJäKertaavuOdessa

2/07Kapitaali

pääkirjoitushannu kiViMäki

3

Elämässä on monen monta iloa: keväinen lämpö, tuleva kesä, opis-kelijaelämä, se yksi aurinkoinen pop-bändi Glasgowsta ja erityis-esti LateX-ohjelmointi. Mutta edel-liseen listaan ei kuitenkaan missään nimessä kuulu Kapitaalin pääkir-joituksen kirjoittaminen kymmenen tunnin seminaarinkirjoitussession jälkeen kello kolme yöllä, kun voisi esimerkiksi... nukkua. Mutta lehti onkin menossa huomenna painoon, eikä edes päätoimittaja voi nukkua – varsinkaan kun puolet lehdestä on vielä taittamatta. Antakaa kuitenkin anteeksi tämän kirjoituksen levoton luonne ja heikko argumentaatio – näistä tosin kumpikaan ei johdu yöunen puutteesta.

Niin, tämäkin numero on sitten mitä ilmeisimmin ilmestynyt. Kapitaali 2/2007. Ja kuten edellisestä jaarituk-sesta ei missään nimessä tullut selväksi, Kapitaalin tämän numeron teemana on rakas tieteenalamme kansantaloustiede, sen metodit, mallit ja opetus. Ja lienee kait turha sanoa, että kaikkia näitä kohtaan on tullut joka suunnalta kritiikkiä; osa relevanttia, osa ei. Suurin osa kritii-kistä kohdistuu vähemmän yllättäen tieteenalamme oletuksiin. Oletetaan hyötyä maksimoiva agentti, oletetaan voittoa maksimoiva yritys, oletetaan että ollaan oikeassa... Mutta het-kinen: kaikki tieteenalathan olettavat asioita, jotka eivät itse asiassa ole täysin totta; eikö nyt kuka tahansa tajua ettei johtopäätöksiin voida tulla ilman premissejä, ja premissit eivät voi olla koskaan täysin totta, sillä se mikä on totta on liian monimutkaista ymmärrettäväksi (näin sanoo filosofi, tai sanoisi, jos joku kuuntelisi).

Niin no joo ja juu. Tottahan tuo on, mutta koska teorioiden rakenne on se, että niistä premisseistä (käsi pystyyn joka ei ymmärrä sanaa) päätellään johtopäätöksiä, ja jos ne premissit (lukeeko tätä enää kukaan?) ovat oikeasti epätosia, niin eikö sitten ne johtopäätöksetkin ole epätosia vai mitähäh?

No kun ei. On useita vääriä pre-missejä, joista sitten seuraakin ihan oikeita johtopäätöksiä. Kysyntä vä-henee kun hinnat nousee, vaikka ku-kaan ei mielisairaaloiden ulkopuolella hyötyfunktioitaan derivoikaan. Joten seuraakin perimmäinen kysymys: jos johtopäätökset voivat olla herkkiä oletuksille, niin mistä ihmeestä me sitten oikein tiedämme koska oletuk-semme johtavat vääriin johtopäätök-siin ja koska eivät?

No en minä tiedä. Mutta tiedänpä sen, että tässä Kapitaalin vuoden

toisessa numerossa on taas kerran hurjan hyviä artikkeleita aiheesta kuin aiheesta, tarkemmin sanottuna noin viidestä aiheesta, mutta hei, ne ovat hyviä artikkeleita, ja suosit-telenkin niiden keskittynyttä luke-mista. Esimerkiksi kahvin, pullan tai vahvan alkoholin kanssa Kapitaali on todettu luotettavissa tutkimuk-sissa komplementiksi. Nautinnollisia lukuhetkiä.

Kapitaali2/07

puheenjohtajan palstailkka kaukoranta

4

Puheenjohtaja toiVotaa jäsenistölle hYVää kesää ja hauskaa VaPPua!

2/07Kapitaali5

Kapitaali2/076

Reilut 700 euroa on aika paljon ra-haa. Sen verran Hampurin yliopiston opiskelijat saavat kaivaa kuvettaan saadakseen osallistua opetukseen ja käydäkseen tenteissä. Yhtä luku-kautta kohti. Eivätkä pelkästään iloisesti hymyillen. Ensimmäinen parinsadan euron erä koostuu ylioppilaskunnan jäsenmak-sua vastaavasta erästä sekä puolen vuoden matkakortista julkiseen liikenteeseen. Varsinaiset käräjät ovat kuitenkin käynnistyneet siitä, että Hampuri on yhdessä kahden muun osavaltion kanssa päättänyt asettaa yliopisto-opiskelijoille 500 euron lukukausimaksut päälle. Ensimmäi-set maksut on tarkoitus kerätä tämän kevään aikana, joten voitte arvata, mikä on kampuksen tämänhetkinen hittisana: der Boykott. Kuinka ihanaa se maksullinen koulutus sitten on?

tYkkejä ja leiPää

Täkäläisen taloustieteiden tiedekun-nan organisaatio on saksalaisen byrokratian huippuilmentymä. Varsi-naisestihan tämä usean kymmenen professorin konklaavi ei muodosta omaa tiedekuntaansa, vaan on ai-noastaan yksi talous-valtiotieteellisen tiedekunnan kolmesta laitoksesta. Hyperlaitos jakaantuu sitten edel-leen kauppatieteiden ja kansiksen

osastoihin ja siitä edelleen instituut-teihin ja tutkijaryhmiin siten, että jokaisella professorilla on nimetyt assistenttinsa sekä sihteeri. Vaikka überorganisoitumiseen voi pienellä hymynkareella suhtautu-akin, ei opetusta voi ainakaan oman kokemukseni perusteella manata. Suurin ero Helsinkiin verrattuna on opetuksen vuorovaikutteisuus – opettajat haastavat osallistumaan ja opiskelijat ottavat näistä heitoista säännöllisesti kopin. Luennoilla asioita liitetään myös kiitettävän hyvin bisnesmaailman tapahtumiin ja ajankohtaiseen talouspolitiikkaan, mikä tietysti aiheuttaa myös vieroi-

tusoireita, kun ei voi pitäytyä enää ainoastaan Pekan optimivalinnassa tykkien ja leivän välillä.Ei silti, kyllä se kotimaankin ruoho kummasti vihertää. Esimerkiksi opinto-oppaissa, netin hyödyn-tämisessä ja yliopiston atk-palveluis-sa Alma Materin etumatka sijoittuu jonnekin viiden vuoden ja yhden parsekin väliin. Opinto-opas on täynnä kursseja, joiden luentoajanko-hdan ja -paikan kohdalle on merkitty ”Aushang” – katsokaa joltain ilmoi-tustaululta. Aleksandrian tapaisista it-komplekseista täällä tuskin osataan haaveillakaan.

Oletetaan, että Olet nauttimassa iltapäiväOlutta parin kttO-aktiivin kanssa, ja että Olet lähdössä neljän päivän kuluttua vaihtOOn saksaan. Oletetaan lisäksi, että vastOin peliteOrian free rider -malleja lupaudut Osallistumaan kapitaali-nimisen julkishyödykkeen tuOttamiseen saksasta käsin. yksinkertaistetaan vielä mallia siten, että aiheeksesi määräytyy kirjOittaa ”jOtain hampuriin liittyen”. kasassa Ovat erinOmaiset ainekset tieteenfilOsOfisen perustOtuuden ”GarbaGe in, GarbaGe Out” empiiriseen testaukseen lehtiartikkeleiden kOhdalla.

heikki siljaMäki

Maksullisen koulutuksen ihanuus

TalousTieTeellisen Tiedekunnan rakennus eli “WiWi-Bunker”.

2/07Kapitaali7

hYssälän ihanneMaa

Opiskelupaikkana Hampuri – ja laajemminkin koko Saksa – vastan-nevat melko täydellisesti väistyneen hallituksen kansankaitsentaministeri Liisa Hyssälän käsityksiä ihanneyh-teiskunnasta. Olut on halpaa ja sitä saa kaikista kaupoista, kioskeista ja Döner-putiikeista kellonajasta riip-pumatta. Baareja on tajuton määrä (kyllä kyllä, Hampurissahan se Ree-perbahn sijaitsee) ja ne menevät kiinni silloin, kun niitä huvittaa. Tupakointi jääköön suosiolla käsit-telemättä.Sen sijaan kuuluisa saksalainen te-hokkuus osoittautuu arjessa osittain myytiksi. Byrokratia ja järjestelmäl-lisyys ovat erinomaisesti hallinnassa, mutta luottokorttimaksaminen, verkkopankit ja sähköiset palvelut ovat pitkälti tuntemattomia asioita. Pankkikonttoreissa on päivisin pit-kiäkin jonoja, kun ihmiset menevät tiskille maksamaan laskujaan. Päivän lopussa lompakkoa vilkaistessa tulee myös kunnioittaneeksi aivan uudella tavalla sitä älykköä, joka esitti yhden ja kahden sentin kolikoiden käytöstä luopumista Suomessa euroajalle siir-ryttäessä. Summa summarum: elämä halpa, opiskelu kallis. Mutta: Erasmu-vaihtarit on vapautettu lukukausi-maksusta, joten lause on aivan yhtä yleispätevä kuin... hmm... täydel-lisen informaation mallit. Takana oleva parin viikon kokemus ei vielä varsinaista Alan Greenspan -luokan auktoriteettia tuo, mutta jo tälläkin pohjalla voin suositella vaihtoon lähtöä jokaiselle. Ihanan kliseistä.

kampusmaisemaa.

Kapitaali2/078

Vaikka osa joukkueen tähtipelaajista onkin siirtynyt pakolliselle aikalisälle armeijan hoiviin, on jäljelle jäänyt graniitinkova miehistö, jota voisi lii-oittelematta kuvailla armottomaksi, tekniseksi, sekä erittäin peräänan-tamattomaksi. Vanhojen konkarei-den lisäksi kentällä nähdään kevään aikana myös uusia lupauksia. Sarja koostuu kuudesta neljän joukkueen vahvuisesta alkulohko-sta, joista kustakin kaksi parasta joukkuetta jatkaa välieriin. Seuraa-vaksi voittoisa tie johtaa puoliväli-erien ja välierien kautta semifinaaliin, huipentuen keskiviikkona 9.5. pelat-tavaan finaaliin. KTTO 2000:n

tavoitteet ovat erityisen korkealla, koska viime syksyn voittaja, valtio-tieteellisen tiedekunnan tähtipelaa-jista koostunut Kannun Kingit, ei tällä kertaa osallistu sarjaan. Syksyi-sessä hopeasaunaillassa useat tap-pion karvasta kalkkia nieleskelevät KTTO:laiset vannoivat, että tällä kertaa ei riitä mikään muu kuin kulta, ja siihen tällä pelaajakokoonpanolla on todellakin täydet edellytykset. Ensimmäisessä ottelussa KTTO 2000:n otteet olivat odotetun vah-vat, vaikka yhteisen pelisävelen löytämisessä oli alussa havaittavissa pieniä hankaluuksia. 0-1 tappioase-masta peli onnistuttiin kääntämään

KttO 2000 kadonnutta banaanipotkua metsästämässäolli karjalainen

helsinGin yliOpistOn kevään jalkapallOsarja pyörähti käyntiin töölön pallOkentällä 18.4. häikäisevän valkeaa peliasua kantava kansantalOustieteilijöiden jOukkue, perinteikäs kttO 2000, ei suinkaan Ole kysei-sessä sarjassa vain kOkeilemassa Onneaan, sillä puOlus-tettavana On viime syksyn hOpeasija.

4-2 voitoksi lievistä maalinteko-ongelmista huolimatta. Kentällä nähtiin toimivan yhteispelin lisäksi muutamia häikäiseviä yksilösuo-rituksia, ja kevään uusi jälkimo-derni pelistrategia otti myös tuulta siipiensä alle – muun muassa omalle maalille suuntautuvien keskityksien muodossa. Tunnelmaa kentällä voisi nihkeän alun jälkeen luonnehtia va-pautuneeksi, joskin tuomarin pelin alussa esittämä huoli viinakauppaan ehtimisestä sai aikaan muutamissa pelaajissa aitoa huolestuneisuutta. Vaikka KTTO 2000 koostuu asiansa osaavista, taitavista nuorista jalkapalloilijoista, on menestyvän joukkueen motivaatio – oli laji mikä tahansa – aina suurelta osin lähtöisin luotettavista faneista, ei ainoastaan rakkaudesta peliin. Laajan kannat-tajajoukon tuki on monelle meistä lähes verrattavissa perheen tuomaan turvaan. Siksipä olisi erittäin toivot-tavaa, että mahdollisimman suuri joukko KTTO:laisia saapuisi kan-nustamaan suojattejaan matkalla kohti kultaa.

kTTo 2000 saapumassa kenTälle.

2/07Kapitaali9

Maailma on riskeistä rakennettuprOfessOri vesa kanniainen On julkaissut kirjan ”maailma On riskeistä rakennettu. markkinat, kriisit, arvOt”. kirjan sisältöä vOi luOnnehtia seuraavasti:

Ihmisen maailmaa ei luotu ennustettavaksi. Kirja arvioi ihmisen riskejä, kapitalismia, valtaa, taloudellisia skandaaleja, oikeudenmukaisuutta ja moraalisia arvoja. Se näkee 1900-luvun suurten talouskriisien vuosisatana: suuri lama, öljykrii-sit, sosialistisen kokeilun romahtaminen, rahoitusjärjestelmien kriisit. Se poimii Suomen traumaattisesta lamakaudesta tarkasteltavaksi rahapolitiikan ongelman avotaloudessa ja näkee Sorsan sopimusehdotuksen kaatamisen virheenä. Se myös arvioi nörttien roolia kolmannen teollisen vallankumouksen käynnistymisessä ja Nokian nousua esimerkkinä maailman kehityksen ennakoimattomuudesta. Sen viesti on, että taloutta ei voi ymmärtää ymmärtämättä ihmistä ja että ihmistä ei voi ymmärtää ymmärtämättä hänen kehityshistoriaansa. Kirjassa on siksi evoluutiobiologinen viritys. Yritykset nähdään kansantalouden perustana ja työmarkkinajärjestöt sisäpiiriläisten etuja ajavina vallan käyt-täjinä. Marxin työnarvoteorian virheellisyys osoitetaan. Kirjassa on tutkielma Waltarin Sinuhesta ja siinä kuvatuista riskisijoituksista ja kiinteistöspekulaatioista. Rahoitusjärjestelmän historian analyysissa näkyy instituutioiden darwi-nistinen evoluutio, ml. johdannaiset ja venture capital. Taloudellisen tasapainon luonne, makrotalousteorian kriisi ja kilpailupolitiikka ovat muita puhtaasti taloustieteellisiä teemoja. Puolet kirjasta käsittelee talouden moraalia. Enron ja muut kapitalismin petturit saavat tuomionsa. Silti todetaan, että meissä kaikissa elää pieni Enron. Muita teemoja ovat optiot, sisäpiirikaupat, yritysten yhteiskuntavastuu, globalisaatio, maailman köyhyys, omistaminen ja onnellisuus. Maailma on riskeistä rakennettu on yhdistävä teema. Elämän pelissä häviäjille on kehitettävä suojaverkot, vakuutus-järjestelmät. Kirjassa sisältää doping-ongelman taloustieteellisen analyysin. Sen sanoma kulminoituu loppujaksoon ihmisen elämän arvosta. Kirjoittajan sanoin: olen saanut juoda tiedon puusta, mutta jäänyt janoiseksi!Kirjaa saa tekijältä subventoituun 5 €:n opiskelijahintaan.

Kapitaali2/0710

Nettisivuillaan kansantaloustie-teen laitos lupaa, että se kouluttaa opiskelijoista päteviä ekonomisteja eli talouden asiantuntijoita. Asian-tuntijalla tarkoitetaan henkilöä, joka on erityisen perehtynyt johonkin määräasiaan tai -alaan. Puolestaan ilmaisulla fakki-idiootti viitataan henkilöön, jonka osaaminen on rajoittunut yksipuolisesti omaan alaansa, eikä hän siksi ymmärrä muusta mitään. Muiden yhteiskun-tatieteiden piirissä ekonomistien as-iantuntijuutta on usein kritisoitu fak-kiintuneeksi. Rajanveto asiantunti-juuden ja liiallisen kapea-alaisuuden välillä muodostaa keskeisen haasteen kansantaloustieteen maisteritutkin-non opintosuunnitelmalle.

Kansantaloustieteen tutkintora-kenne antaa viitteitä ekonomistien mahdollisesta fakkiintuneisuudesta. Kandidaatin ja maisterin tutkinnon yleiseen linjaan sisältyy yhteensä 27 opintopistettä vapaavalintaisia opintoja ja ekonometrian linjalla vastaava luku on vain 3. Esimerkiksi yleisen valtio-opin ja sosiologian tutkintoon sisältyy 84 opintopistettä sivuaine- ja vapaavalintaisia opintoja ja sosiaalipolitiikkaan vastaavasti 89. Näyttää siis siltä, että kansantalousti-eteen tutkinto ei samassa määrin tue laaja-alaisen, tieteellisen maailman- ja ihmiskuvan rakentamista vaan sen hankkiminen jätetään meidän omalle vastuulle.

Aikoinaan Adam Smithin havaitsi, että neulatehtaalla tuotantopro-sessin pilkkominen pieniin osiin, joihin yksittäinen työntekijä saattoi

Kansantaloustieteilijöiden tutkinnon kapea-alaisuudestajuha itkonen

erikoistua, kasvatti tuotannon te-hokkuutta. Juuri tähän tuotannon erikoistumiseen modernin talouden tehokkuus pitkälti perustuu. Vastaa-vasti supistamalla osaamisensa alaa asiantuntija voi kartuttaa itselleen yksittäisestä tiedonalasta suuren määrän tietoa ja kokemusta. Eri-koistuminen voi kuitenkin kääntyä fakkiintumiseksi, kun asiantuntija menettää kyvyn hahmottaa koko-naisuutta tai ymmärtää muita asian-tuntijoita. Neulatehtaalla tämän niin sanotun koulutetun kyvyttömyyden ongelman ratkaisi työnjohtaja, joka koordinoi työntekijöiden välistä toimintaa. Akateemisessa tietotyössä harvoin löytyy tällaista työnjohtajaa, joka todella ymmärtäisi yksittäisten tutkijoiden työn merkityksen ja siten pystyisi organisoimaan asiantunti-juutta, joka ei mielellään asetu rengin asemaan.

Siksi asiantuntijuuden tueksi tarvi-taan ymmärrystä myös siitä, millaisia näkökulmia toiset tieteenalat käyt-tävät hahmottaakseen yhteiskun-nallisia ilmiöitä. Vaihtoehtoisten näkökulmien kautta voi hahmottaa sitä kokonaisuutta, jonka pientä osaa oman alan tutkimus käsittelee, ja siten antaa merkityksen sille, mil-laisen panoksen itse pystyy tuomaan keskusteluun. Jokaisen tieteenalan huipulla ei tietenkään tarvitse eikä voikaan olla, mutta jo peruskäsit-teiden ja -lähtökohtien tuntemus auttaa. Valinnanvaran lisääminen tutkintorakenteeseen antaisi meille opiskelijoille paremmat mahdollisuu-det tutustua muihin tieteenaloihin ja auttaisi meitä kehittämään yhteiskun-

nan laaja-alaisempaa ymmärrystä erityistietomme tueksi.

Laaja-alaisuus on asiantuntijuu-delle välttämätöntä, sillä talous ei ole irral-linen osa siinä maailmassa, jossa me elämme, eikä yhteiskunnallinen todel-lisuus tai inhimil-linen toimintamme jakaudu osiin tieteenalojen rajojen mukaisesti. Arkinen elämämme ei muutu taloustieteelliseksi, kun me-nemme töihin, tai sosiologiseksi, kun palaamme kotiin. Tieteenalajaot ovat vain keinotekoisia erotteluja, joiden avulla asiantuntijuutta ja erikois-tumista voidaan jäsentää. Kuitenkin ottamalla taloustieteilijän näkökulma voimme valaista todellisuuden luon-netta käyttämällä tieteenalan käsittei-tä ja teorioita, ja sanoa mil-tä maail-ma näyttää tästä viitekehyksestä tar-kasteltuna. Suuri osa todellisuudesta jää kuitenkin pimentoon. Se, mitä muuta merkittävää kokonaisuudesta olisi nähtävissä, jää fakkiintuneelta asiantuntijalta ymmärtämättä. Näin hänen on vaikeata arvioida edes oman tietämyksensä merkitystä ja riippuvuutta kokonaisuudesta.

Jos taas tiedollinen laaja-alaisuus tun-tuu olevan liikaa pois ydinosaamisel-ta, toinen vaihtoehto on luottamus. Tiedettä voidaan ajatella yhteisöl-lisenä prosessina, jonka päämääränä on tuottaa oikeutettua tie-toa maail-masta. Tällaisen prosessin toimivuu-den perusedellytyksiä on perusteltu luottamus toisten tieteentekijöiden aikaansaamiin tuloksiin. Esimerkiksi ekonomistin on pystyttävä luot-tamaan, että talousteorioita, joita hän käyttää, on testattu ja ne on havaittu

2/07Kapitaali11

scanBox Finland

kaikkia osapuolia. Opetuksen mo-nimuotoisuuden lisääminen antaisi tutkinnollemme lisäarvoa, josta olisi hyötyä työelämässä. Kun asiantun-tijuutemme laitetaan tositilanteessa koetukselle, on varmasti helppo arvostaa sitä joustavuutta ja luo-vuutta, joita laaja tietopohja tarjoaa. Todellisuuden monimutkaisuus ei ole riittävä syy yksinkertaiselle ja yk-sisilmäiselle ajattelulle. Pikemminkin koska todellisuus ja erityisesti talou-delliset ilmiöt ovat monimutkaisia, siksi niitä tulisi käsitellä monimut-kaisina.

päteviksi. Samoin ekonometrikon on voitava luottaa siihen, että ne aineis-tot, joita hän hyödyntää, on kerätty oikeaoppisesti. Vastaavasti tutkit-taessa monimutkaista kokonaisuutta, kuten yhteiskuntaa, on luotettava muiden ihmis- ja yhteiskuntatieteili-jöiden tutkimustuloksiin. Ja kun oman erikoisalan käsitykset asettuvat ristiriitaan muiden alojen asiantunti-jatiedon kanssa, juuri luottamuksen takia, ei näitä ristiriitoja voida vain sivuuttaa. Surullinen esimerkki tällaisesta ylenkatsomisesta on kan-santaloustieteessä pitkään vallinnut homo oeconomicus -ihmiskuva. On hyvin merkillistä, miten täl-lainen ihmiskuva saattoi säilyä siitä huolimatta, että tieteenalat, joiden ensisijaisen tutkimuskohteena on ihmisen käyttäytyminen, olivat jo kauan sitten hylänneet tämän käsi-tyksen ihmisestä. Vaikka on hie-noa, että taloustieteissä ollaan vihdoinkin homo oeconomicusta kuoppaamassa, on sääli, että muu-tos ei ole tapahtunut vastauksena ulkoiseen kritiikkiin, vaan on ollut lähinnä seurausta taloustieteen omien teorioiden jälkeenjääneestä kehityksestä. Ehkä nämä teoreettiset kehitysaskeleet oltaisi voitu ottaa jo aiemmin tukeutumalla muiden alojen tutkimustuloksiin.

Toisaalta laaja-alainen ymmärrys ja luottamus eivät ole toisistaan riip-pumattomia. Tuttuun on helpompi luottaa, ja toisaalta luottamus ja tulkinnallinen suopeus ovat edel-lytyksiä ymmärtämiselle.

Olisi varmasti imartelevaa ajatella,

että oma tieteenalamme on eristäy-tynyt muista yhteiskuntatieteistä siksi, että sen teoriat ovat niin kehittyneitä. Kansantaloustieteen teoriat usein nähdään niin vaikeina ja monimutkaisina, että niitä on turha yrittää keskustella humanistien kanssa. Toisinaan edes muiden taloustieteilijöiden kritiikkiä ei haluta huomioida. Kansantaloustieteen lai-toksella, kuunnellessa tutkijoidemme keskusteluita on helppo huomata, kuinka pyritään määrittelemään ketkä ovat sopivia ottamaan kantaa taloustieteen kysymyksiin. Jopa argu-menttien tasolla saatetaan viitata toisen ansioluetteloon, tai määritel-lään ihmisiä sen mukaan ovatko he “oikeita” taloustieteilijöitä. Eristyk-sissään, ilman pelkoa kritiikistä, eko-nomistin on helppo vuosikausia kehitellä, jo kauan sitten todellisuu-desta irtautunutta teoriaansa, jossa matemaattinen johdonmukaisuus on tärkeämpää kuin empiirinen evidenssi tai käytännöllisyys. Kaikki nämä ovat merkkejä tieteenalan er-istäytymisestä ja hitaasta kuolemasta, jossa tieteenalan kehitystä ei enää oh-jaa tieteellinen argumentaatio vaan uskonnoille ominainen taipumus suojella dogmejaan harhaoppisten hyökkäyksiä vastaan. Kansantalous-tieteen maisterintutkintoon sisältyy kymmeniä pakollisia opintoviik-koja matematiikan ja tilastotieteen menetelmäopintoja, mutta ei yhtään kurssia, jolla opetettaisiin, mitä tar-koitetaan hyvällä argumentilla.

Kaiken kaikkiaan läheisempi yh-teistyö ja keskustelu yhteiskun-tatieteiden välillä hyödyttäisivät

Kapitaali2/07

Kansantaloustiedettä kritisoidaan paljon. Tyypillisimpiä kritiikin koh-teita ovat sen oletukset ja sen ih-miskäsityksen kylmyys ja yksin-kertaisuus. Toiset yhteiskuntatieteet joutuvat harvemmin kohtaamaan yhtä aggressiivista ja jatkuvaa kri-tiikkiä – korkeintaan joku vähän naureskelee ”hippien höpinöille”. Toisaalta taloustieteellä on hyvin merkittävä asema päätöksenteon apuvälineenä sekä yhteiskunnallisella tasolla, että yrityksissä. Sen vuoksi rakentava kriittisyys kansantaloustie-dettä kohtaan onkin paikallaan. Kri-tiikistä osa lienee oikeutettua, mutta paljon on kestettävä myös huonosti perusteltuja ”hyökkäyksiä”.

Taloustieteen oletusten ongelmal-lisuus on tuttu asia. Esimerkiksi rationaaliset toimijat ja konveksit hyötyfunktiot mielletään usein niin mielivaltaisiksi lähtöoletuksiksi, että niihin perustuvia loppupäätelmiä ei voida hyväksyä lainkaan. Ta-loustieteilijä varmastikin ymmärtää oletukset todellisuuden approksi-maatioiksi, jotka ovat sen verran yksinkertaisia, että niiden pohjalta ylipäätään on mahdollista johtaa tuloksia. Hyvän mallin antamat tulokset eivät myöskään ole kovin herkkiä sille, millaisia parametreja esimerkiksi hyötyfunktiossa on käytetty. Parhaimmillaan voidaankin lähteä muun muassa sellaisista var-sin intuitiivisista oletuksista kuin vähenevät rajahyödyt ja kasvavat rajahaitat. Tällaiset oletukset ovat approksimaationa hyvä lähtökohta, vaikka niitäkin voidaan pitää kiis-tanalaisina.

Muiden yhteiskuntatieteiden edusta-

rasMus ahVennieMi

Huonoista vaihtoehdoista paras

jilla on toki oikeus kaikkien oletusten kritisointiin sekä epäilyyn, johtavatko liian approksimatiiviset oletukset lii-an kaukana todellisuudesta oleviin loppupäätelmiin. Näitä syytöksiä kuullessa pitäisi kuitenkin tiedustella mahdollisia parempia ehdotuksia – kuinka toiset yhteiskuntatieteilijät hoitaisivat asiat kuntoon? Usein osoittautuisikin, että sekä oletuk-set, että logiikka ovat heillä varsin hakusessa.

Taloustieteen vitsaus ja siunaus onkin siinä, että sekä oletukset että logiikka on tuotava esille kaikkien nähtäväksi – piilo-oletuksia ei juuri ole. Tämä altistaa taloustieteen muita yhteiskuntatieteitä helpommin kritii-kille sekä oletusten virheellisyyden osalta että ajattelun ”liiallisen yk-sioikoisuuden ja yksisilmäisyyden” osalta. Asia olisi kuitenkin ajateltava niin, että pakollinen oletusten ja logi-ikan esilletuominen ja samalla niiden tiedostaminen on nimenomaan tut-kimuksen tasoa parantava tekijä.

Kansantaloustieteen ihmiskäsitys on kieltämättä kylmä – jos kylmyydellä tässä tarkoitetaan inhimillisten asioi-den johdonmukaista tarkastelua kvantitatiivisten menetelmien avulla. Toisaalta se on muihin yhteiskuntati-eteisiin nähden melko hyvä päätök-senteon apuväline. Jos taloustieteen soveltamisen tuomat hyvät asiat, vaikkapa työttömyyden vähene-minen, resurssien allokoituminen sinne, missä niitä tarvitaan eniten, ja ihmisten pääsy pois köyhyydestä ovatkin seurausta ”kylmästä” ta-lousajattelusta, niin ehkä se on taakka, joka vastuunsa tuntevan päät-täjän on kannettava. Valta ja vastuu

edellyttävät, että on uskallettava tehdä vaikeita päätöksiä ja ajatella johdonmukaisesti niitä tehtäessä.

Taloustieteen tiettyä ongelmallisuut-ta ei saisi pitää esteenä sen harjoit-tamiselle tieteenä ja sen käyttämiselle päätöksenteon apuvälineenä. Ei ole tiettävästi löytynyt parempaa tapaa talouden asioiden jäsentä-miseen (mikä ei ole suuri yllätys jo tieteenalan nimenkin perusteella). Mahdolliset vakavatkaan nykyisen taloustieteen ongelmat eivät saisi toisaalta estää tieteen tekoa ja siten tieteenalan kehittämistä parempaan suuntaan.

12

2/07Kapitaali

tekeekö kansantaloustieteen opiskelu itsekkääksi?

Ariel Rubinstein (2006) kirjoittaa lomaketutkimuksesta, jossa eri alo-jen opiskelijoille tarjottiin seuraava skenaario: taloudessa on syvä lama ja työttömyys on korkealla. Opiskelija on 196 henkilöä työllistävän yrityk-sen johdossa; jokainen työntekijöistä on työskennellyt kyseisessä yritykses-sä yli kolme vuotta. Lamasta johtuen tämän aikaisemmin runsaat tuotot haalineen yrityksen voitot ovat kuitenkin merkittävästi huvenneet, pysyen kuitenkin edelleen lievästi positiivisina. Yrityksen johtajan päätettävissä on mahdollisuus joko pysyä nykyisessä työllisyystilanteessa, tai alentaa työntekijämäärä voitot maksimoivaan lukemaan, mikä sattuu tässä tehtävässä olevan sata henkeä. Tutkimuksessa opiskelu-aloista olivat kansantaloustieteen lisäksi edustettuina oikeustiede, ma-tematiikka, kauppatiede ja filosofia. Ja arvatkaapa minkä alan opiskelijat antoivat useimmin potkut 96 kappa-leelle työntekijöitä? Kyseessä eivät olleet filosofit eivätkä matemaatikot, joista ainoastaan 13–16 prosenttia heitti 96 hallitsemansa yrityksen pitkäaikaista työntekijää oman on-nensa nojaan. Ja kauppislaisistakin ainoastaan 33 prosenttia päätyi tähän voitot maksimoivaan työnte-kijämäärään. Voittajiksi kyseisessä kilvassa ylsivät, vähemmän yllättä-en, kansantaloustieteen opiskelijat, joista hämmästyttävät 49 prosenttia päätti potkia työntekijöitä pihalle niin kauan kunnes voittofunktion kohtasi derivaattansa nollakohdan. Rubinstein toteaa tutkimuksensa lopuksi, että kansantaloustieteen opetus tuottaa nykyisessä muodos-saan ihmisiä, jotka eivät kykene

ymmärtämään yhteiskunnan moni-mutkaisia ongelmia tasapainoisesta, kilpailevien intressien näkökulmasta. Kansantaloustiede tuottaa pääai-neopiskelijoistaan hänen mukaansa agentteja, joiden pääasiallinen asian-tuntemus on matemaattisissa mani-pulaatioissa, optimointiongelmien ratkaisussa, ei niinkään yhteiskunnan ymmärtämisessä. Kyseinen tutkimus on ainoastaan vii-meisin suuressa sarjassa tuloksia, jot-ka paljastavan keskivertokansislaisen toimintamallin olevan melko kauka-na normaali-ihmisen toiminnasta. Eräskin tunnettu tutkimus (Frank et al. 1993) selvitti kansantalous-tieteen opetuksessaan ja tutkimuk-sessaan painottamien itsekkäiden motiivien vaikutusta opiskelijoiden ja tutkijoiden käytökseen akatemian ulkopuolella. Tulokset olivat, jälleen kerran, valaisevia. Esimerkkinä mainittakoon, että taloustieteilijöi-den todettiin olevan yli kaksi kertaa todennäköisempiä olla lahjoittamatta yhtään rahaa hyväntekeväisyyteen kuin muiden tutkittujen.Robert Frank (2006) toteaa mik-rotaloustieteen oppikirjassaan että vaikka kansantaloustieteen teoriassa ei missään vaiheessa spesifioida millaisia preferenssejä kuluttajilla on, olettavat useimmat oppikirjat kuitenkin esimerkeissään ainoastaan omasta kulutuksestaan välittävän itsekkään agentin. Tästä seuraa Frankin mukaan se, että kansantalo-ustieteen opiskelijoista muodostuu nämä esimerkit (ja vastaavat har-joitustehtävät) omaksumalla paitsi itsekkäitä, myös yhteistyökyvyttömiä kansalaisia.

Koska yllä mainittujen (ja muiden asiaa käsitelleiden) tutkimusten tulokset ovat harvinaisen selkeitä ja samansuuntaisia, on syytä kysyä vähintäänkin kovaan ääneen onko kansantaloustieteen opiskelu haital-lista. Sillä näyttää vahvasti siltä, että tämän koulutusohjelman kuluessa meistä tulee täysin huomaamattam-me oppikirjaesimerkkien mukaisia itsekkäitä hyödynmaksimoijia, joiden kyky yhteisölliseen käyttäytymiseen, kyky sympatiaan ja kyky välittää muista on vakavasti heikentynyt. Asiasta on huolissaan enemmän kuin yksi henkilö; lopuksi onkin syytä siteerata Rubinsteinin yllä jo kertaal-leen siteerattua tutkimusta, jonka hän aloittaa seuraavaan huolestuneeseen sävyyn: ”This research was motivated by my concern about the way economics is currently being taught in our universities. Students who come to us to ‘study econom-ics’ instead become experts in mathematical manipulations. Furthermore, I suspect that their views on economic issues are influenced by the way we teach, perhaps without them even realising it”. Rubinstein on professori Tel Avivin yliopistossa Israelissa ja hänen huolensa viittaa opetukseen siellä. Jostain syystä luulen kuitenkin monen ihmisen Ar-kadiankadulla nyökyttelevän päätään etenkin lauseen ”Students who come to us to ‘study economics’ instead become experts in mathematical manipulations” kohdalla. Ja tuskin suotta.Ja tuskin suotta.

Lähteet:Frank, Robert H. (2006): Microeconomics and behavior

Rubinstein, Arien (2006): A sceptic’s comment on the study of economics

anonYYMi taloustieteilijä

13

Kapitaali2/07

paskakin maistuu paremmalta? – ekonomistiopiskelija yhteiskuntahistorian perusopinnoissasaMuli harala

Kun fuksisyksyn identiteettikriisin pauhatessa päätin, että minustahan ei kansantaloustieteilijää tule, halusin jotain konkreettista ja HETI! Löysin itseni parin umpikujan jälkeen yh-teiskuntahistorian luennoilta. Alussa fiilis oli kuin uudessa autossa: uuden-karhea tuoksu huumasi, meno oli kovaa. Mutkista en jaksanut välittää. Halusin edetä tiedon valtatietä millä hinnalla hyvänsä. Niin turhautu-nut alkutaipaleeseeni taloustieteiden parissa olin. Yhteiskuntahistorian opinnot tuntuivat käsittelevän koko yhteiskuntaa jo perusopintovaihees-sa. Juuri sitä olin odottanut kärsimät-tömänä koko syksyn. Lähtökohdat opiskelulleni olivat siis hyvät: moti-vaatio uuteen aineeseen suhteellisen korkealla sekä intin puhdistama kovalevy valmiina vastaanottamaan tietoa. Kun myöhemmin keväällä sitten selvisin kriisini tyrskyistä ja jopa pyörsin päätökseni kotilaitoksen jättämisestä, uskon pystyväni tar-kastelemaan tuota 25 opintopistettä melko objektiivisesti.

Mitä konkreettista hyötyä yhteiskun-tahistorian perusopinnoista on kansantaloustieteen opiskelijalle? Käsiteltävät asiat olivat oikeastaan jo lukiosta tuttuja, toisinaan po-rauduttiin syvemmälle. Yleistietoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Pelkän Trivial Pursuit -taitojen hiomiseen kevät ei kuitenkaan ku-lunut. Perehtyminen (vaikkakin pinnallisesti) lähihistoriamme maa-ilmanpolitiikkaan, pohjoismaihin tai Euroopan sosiaalihistoriaan sai

aikaan, jos ei nyt muuta, niin kiin-nostuksen lisätiedon metsästykseen (missä muuten laitoksellamme olisi sivuaineopiskelijoiden soraäänistä päätellen parannettavaa).

Kahdenkymmenenviiden opin-topisteen yllätykset löytyivät Riitta Hjerppen taloushistorian luennoista ja -tenttikirjoista. Jo toisella Glo-baali talous -kurssin luennolla tuli selväksi, että taloushistoria ei mm. tue vähenevien tuottojen mallia. Taloushistorioitsijat eivät siis ole löytäneen konkreettisia todisteita oikeasta elämästä meille niinkin intu-itiivisesti järkeenkäyvästä vähenevien rajatuottojen teoreemasta. Samaa dataa käyttäen kumpikin ”osapuoli” olettaa löytävänsä perustelut omalle mielipiteelleen (mikä ei toisaal-ta ole uutta yhteiskuntatieteissä). Kurssilla avattiin lisäksi historial-lista näkökulmaa talouskasvuun ja sen merkitykseen yhteiskunnalle, tulkittiin käänteentekeviä tapahtumia (lamat, öljykriisit ym.) eikä unohdettu tarkastella globaaleja ilmiöitä myös Suomen näkökulmasta. Kirjana tosin Hjerppen – Kasvun Vuosisata oli luettelomainen esitys Suomen talouskasvusta tekijöineen syihin sen kummemmin perehtymättä. Yhdelle Suomen taloushistorian pioneeriteoksista särmättömyys an-nettakoon kuitenkin anteeksi.

Yhteiskuntahistorian johdanto -kurssilla ekonomistiopiskelijana hieroin jälleen silmäni auki ja pyyh-

käisin torkkuessa valuneen kuolan rinnuksilta VTT Matti Hannikaisen esitellessä taloushistorian osuudessa merkittävän joukon tieteenalansa su-uria nimiä, joista hämmästyksekseni yllättävän monet ovat taloustieteen nobelisteja. Tutut herrat Kuznets, Coase ja Fogel mainittiin useam-paan kertaan. Kansantaloustieteessä oman oppialan historiaa käsittelevät kurssit tulevat vasta jatkotutkintovai-heessa, siksi kehotankin käymään, jos ei muuta, niin taloushistorian klassikkoja esittelevillä luennoilla. No, oppiihan saman tietysti itsekin silmäilemällä alamme kokoomateok-sia, mutta luennoitsijan kommenteis-ta tunsin saavani enemmän irti.

Nykypäivän taloushistorian tut-kimuksessa myös kvantitatiiviset menetelmät näyttelevät suurta osaa, historian tarjotenkin kansantalous-tieteilijälle oivan ”laboratorion” omien mallien testaukselle, mikä vä-lillä tuntuu olevan liian aliarvostettua tieteessämme, missä matemaattinen todistaminen preferoidaan toisinaan reaalisen yhteiskuntaan peilaamisen kustannuksella. Mistä syystä talous-historia ei ylipäänsä kuulu Suomen suurimpaan taloustieteen laitokseen? Äkkiseltään tuntuu, että oppiaineet tukisivat toisiaan huomattavasti tehokkaammin kuin taloushistorian nykyinen yhteistyö sosiaalihisto-rian kanssa. Järjestely onkin suoma-laisten erikoisuus, sillä valtaosassa muissa maailman kansantalous-tieteen laitoksista nämä taloudellista aspektia painottavat tieteet kuuluvat

14

2/07Kapitaali

luonnollisesti saman katon alle. Eipä Unioninkadulta Economicumille mene kuin muutama minuutti, mutta tästäkin huolimatta toimintatapa kummastuttaa. Hannikaisen sanoin ”taloushistoria kerää ja tuottaa aineiston, mitä kansantaloustiede sitten soveltaa”. Mikä on nykyisen ratkaisun perimmäinen motiivi?

Taloushistorian kurssien aineisto oli tehty helpoksi pureskella, mistä syys-tä se onkin täydellinen sivuaine kan-santaloustieteen rinnalle. Kursseilla voi hetkeksi unohtaa käppyrät ja derivaatat. Paneutuminen jonkun muun valmiiksi märehtimiin asioihin on lyhyellä aikavälillä täyttä euforiaa. Hyvä happihyppely reaalimaailmaan tunkkaisesta kaavaviidakosta mikäli ainoastaan talous kiinnostaa!

Poliittinen historia yhteiskuntahis-torian perusopinnoissa maistuu tutulta peruskauralta. Ei yllätyksiä. Lukion syventävien jatkumo. Erittäin mielenkiintoista, mutta kuitenkin tut-tua ja turvallista. Heti peruskursseilla tenttikirjoista tosin löytyy läpikah-laamisen arvoisia klassikoita.

Omaa näkökulmaani muok-kasi eniten sosiaalihistoria. Kursseilla paneuduttiin jo tunnettuihin entisa-jan ilmiöihin unohdettujen näkökul-masta. Miltä tuntui olla prostituoitu 1850-luvun Englannissa? Mikä maa-ilman vanhinta ammattia harjoit-tavan mielestä maailmassa meni perseelleen, ja miksi? Luennoilla

pohdittiin lisäksi työn käsitettä. Sel-visi sekin, että ”työ”, kuten me sen nykyisin ymmärrämme (vapaa-ajan vastakohtana), on peräisin vasta 1700-luvun lopun instituutioiden muutoksista.

Lueskellessa Suomen sosiaalihis-toriaa peilattuna Huittisten pitäjän näkökulmasta usko meinasi ensi kerran loppua. Ennakkoasenteistani huolimatta kirja oli melko hyvä. Mikäli joku havahtuu joskus pänt-täämästä samaista teosta, vinkkinä kirjan viimeinen kappale tiivistää koko teoksen punaisen langan. Mikäli ei sitten halua perehtyä pitäjän paikallisten suurmiesten aivoituksiin, mikä sekin on totta kai suotavaa. Sosiaalihistorian kursseilla Marxia (yhtä tieteenalan suurta miestä) käsiteltiin, ensimmäisen kerran elämäni aikana, muutenkin kuin friedmanilaisten okulaarien läpi. Lähtökohtaisesti yritettiin paneutua partaveikon motiiveihin neutraalisti, onhan Kalle-setä saanut aikaan yhtä ja toista. Saamme hänen ansiostaan sentään nauttia muun muassa, vaih-toehtoisten yhteiskunnan tulkintojen lisäksi, tänäkin päivänä valtsikan kir-jastosta (hyllymetreittäin) löytyvistä loistavista virkakielen käytännön oppaista.

Yhteenvetona 25 opintopistettä kaatoi päälleni kauhoittain yleistie-toa. Kevät ”oikeiden” yhteiskunta-tieteiden parissa puhalsi kuutioit-tain uusia tuulia vasten kasvoja.

Ehdotankin nöyrimmästi jättämään historian opiskelussa Wikipedian sinne Suosikit -kansioon. Lähtekää nauttimaan monipuolisen tiedekun-tamme tarjoamista mahdollisuuksis-ta! Ei pelkällä kansantaloustieteen, tilaston ja matematiikan opiskelulla kenestäkään vielä yhteiskuntatie-teilijää tehdä! Saattaapahan kaiken lisäksi käydä niin, että luennolla tu-tustuu uuteen ihmiseen, jonka nimen oikeasti muistaa vielä darra-aamun jälkeenkin.

15

Kapitaali2/0716

Revolveri pamahtaa! Pahaa aavistamaton opiskelija ja Suomi-neito kaatuvat velttoina maahan. Ministeriruletti on pyörähtänyt, minä ja Neito-parka olimme vain tietämättömiä, millaisesta ruletista on kysymys. Venäläinen ruletti ei armahda tietämätöntä.

Politiikan suurmestari Paavo Väyrynen näytti mallia, kunnon poliitikon ja voolaisen tavoin, kuinka kansalle ja vaalitulokselle haistatetaan pitkät. Samalla koko Lappi hurraa omalle pojalleen, ja hänen taistelulleen Etelän Sikoja vastaan. Vihreä Paroni tuli, näki ja voitti, jyräten matkallaan lehdistön, koko Etelä-Suomen ja hyvän maun rajat. Kaksoiskonekivääri lauloi voitokkaasti. Pohjoisen mies sai mitä halusi, sen kuuluisan ministerin salkun.

Keskustan kunniapuheenjohtaja Väyrynen hallitsee peliteorian kaikesta päätellen varsin hyvin, luultavasti paremmin kuin kukaan muu Suomessa; kukaan toinen ei olisi lähtenyt samanlaisella harakiri-taktiikalla tavoittelemaan hallin-toneuvoksen paikkaa. Kiristyksestä mihinkään suuntaan on kiellettyä puhua Väyrysen yhteydessä. Tyylipisteet nolla ja silti voittoon, silinterin noston arvoinen suoritus. Onnea Paavo!

Batman sai tällä kertaa apurikseen Robinin sijasta todellisen Teräsmiehen, Ilkka Kanervan. Iken valinta ulkoministeriksi on lopulta hyvin luontevaa. Kukapa muu edustaisi yhtä hyvin suomalaista tapakulttuuria ulkomailla, kuin mies joka ruusujen sijasta lähestyy naisia pikkutuhmilla tekstiviesteillä. Nokia-maan kännykkäkulttuuria parhaimmillaan!

Huippuluokan ministerivalintojen lisäksi huippuyliopisto on kaikkien huulilla. TKK:n, kauppiksen ja TAIK:n yhdis-tämisen seurauksena Suomeen olisi tarkoitus luoda maailman huipulle sijoittuva kapitalistien aivopesutehdas, joka louskuttaisi saksalaisella tehokkuudella uusia bisnesmaailman huippuja. Ja jotkut vielä ihmettelevät miksi taiteilijat vastustavat tätä huippuideaa!

Vaikka huippuyliopisto kuulostaa äkkiseltään absurdilta kapitalistin märältä unelta, on hankkeessa paljon ”huip-puhyvääkin”. TAIK:n kaiken maailman turhat ”höpöhöpö” linjat kuolevat pois, ainoastaan muotoilulinjan jäädessä jäljelle. TKK:n ja kauppiksen risteytyksestä syntyneet huippuihmiset tekevät meistä yliopistointellektuelleista täysin turhia. Meitä ekonomistejakaan ei enää tarvita, kun Polin pojat opettavat kauppislaisetkin derivoimaan.

Seuraavat neljä vuotta ovat mielenkiintoista aikaa. Sarjakuvien ystävät hyppivät riemusta, kun Ministerisankarimme seikkailevat iltapäivälehtien sivuilla, viikosta toiseen taistellen itsensä, kansan ja maansa puolesta. Samaan aikaan huippuyliopistoprojektia viedään eteenpäin, taiteilijoiden noustessa barrikadeille, ja kateellisten yliopistolaisten kirjoittaessa kyräileviä artikkeleita.

PYrY bollMann

Kolumni: aseita ja ruusuja, huipulla tuulee

2/07Kapitaali

Kapitaali3/07

tulossa syksyllä

Kapitaali2/0718

kirja-arVostelu

A. Herrlin, C. Taxless: Suomen työmarkkinoiden tila 2007, EK, Helsinki

Suomen työmarkkinoiden taapertaessaan ensiaskeliaan uudella vuosituhannella suomalaista työtä uhkaa lukuisia vaaroja. Näin arvioi elinkeinoelämän keskusliitto uunituoreessa raportissaan, joka tarkastelee ja pohtii muun muassa uuden talouden ja globalisaation asettamia haasteita Suomen työmarkkinoille. Laajan talouskatsauksen lisäksi raportti tarjoaa politiikan päättäjille välineitä, joilla työmarkkinoita uhkaavista ongelmista selvitään.

Keskeisimmäksi tulevaisuuden haasteeksi raportti nostaa työntekijöiden työviihtyvyyden huolestuttavan kas-vutrendin. Nojaten tuoreessa intuitiivis-introspektiivisessa tutkimuksessa saatuun erittäin vahvaan tulokseen (engl. very strong result) työssä viihtymisellä voi olla negatiivisia vaikutuksia työmarkkinoiden vakauteen. Tutkimuksen mukaan työviihtyvyyden lisääntyminen saattaa johtaa siihen, että työn tarjontakäyrä kääntyy laske-vaksi. Jos työntekijät pitävät työntekoa hyödykkeenä, he suostuivat pienempiin työmääriin vain korkeammalla palkalla – lisäämällä kulutusmahdollisuuksia korkeampi palkka näet kasvattaisi työnteon vaihtoehtoiskustan-nuksia ja siten vähentäisi työntekoa. Kun sekä työn tarjonta- että kysyntäkäyrä ovat laskevia, työmarkkinoille syntyy keynesiläisestä makroteoriasta tuttu kerroinvaikutus. Jos tämä kauhuskenaario toteutuisi, pienimmätkin muutokset työn kysynnässä aiheuttaisivat valtavia heilahduksia työllisyydessä ja palkkatasossa. Näin raportti päätyykin toteamaan, ceteris cusetus, että työviihtyvyyden kasvu on merkittävin hyvinvointia uhkaava tekijä Suomessa.

Toinen suomalaista työtä uhkaava tekijä on kaikkia työmarkkinaosapuolia vaivannut pätkätöiden lisääntyminen. Elinkeinotteluelämän keskusliiton raportti pyrkii tarjoamaan ongelmaan markkinalähtöisiä ratkaisuja. Näistä keskeisimpänä esitetään osakepohjaisen maaorjuuden ihmiskaupan palauttamista. Uudessa maaorjuuden mal-lissa työntekijän työpanos ja inhimillinen pääoma pilkottaisiin vapaasti kaupattaviin osakkeisiin. Osakkeiden omistaja olisi oikeutettu vuosittaisiin osinkoihin, joista päätätetään yhtiökokouksessa.

Kolmas työmarkkinoiden kipukohta Suomessa on yritysjohdon motivaatio ja varallisuus. Raporttia varten suoritetut rottakokeet ovat osittaneet, että yritysjohdon kannustusjärjestelmät parantavat johtajien tuotta-vuutta huomattavasti; puolestaan tavallisten toimihenkilöiden kohdalla tulospalkkaus koetaan lähinnä vain hämmentävänä eikä se edistä työn tuottavuutta. Tulevaisuudessa haasteeksi muodostuukin yritysjohdon viime vuosien huima varallisuuden kasvu. Lisääntynyt varallisuus edellyttää entistä suurempia optio-ohjelmia, jotta kannustimet pysyvät ajan tasalla.

Vaikka raportti maalaileekin synkän kuvan suomalaisen työelämän tulevaisuudesta, tarjoaa se kokonaisuudessaan paljon lohtua Suomen työntekijöille, sillä poliittisia välineitä vaarojen välttämiseen on runsaasti tarjolla. Lopuksi raportti kehottaakin uutta hallitusta pikaisiin toimiin työmarkkinoiden suojelemiseksi.

juha itkonen

2/07Kapitaali19

Väitelleitä

Kriminologisen etologian lisensiaatti Erkki Orava väittelee Mikkelinyliopistolla otsikolla ”Lehmät turvautuvat väkivaltaan, kun muu ei auta”.

Käytännöllisen kemian dosentti Jarmo ”Jartsa” Raunio väittelee Hakaniemen kenttälaboratoriolla aiheesta ”Subutex on jees: kriittinen analyysi Subutexin vaikutusta arjenhallintaan ja artikulatonisiin prosesseihin”.

Paradoksaalisen psykologian lisensiaatti Burrhus Frederic Jung väittelee Helsingin yliopiston sivutoimipisteellä otsikolla: “Psykoanalyysin kriittistä arviointia Freudin äitisuhteen näkökulmasta”.

Voita Pullo Viskiä ! — taas

Lienee aluksi syytä ilmoittaa, että viime numeron kilpailu on osoittautunut ennästysmäisen haastavaksi, eikä ole vieläkään ratkennut. Kyseinen kilpailu kuitenkin on ja pysyy käynnissä, kunnes voittaja löytyy.

Tämän numeron kilpailu on jälleen kuva-aiheinen ja viski-palkintoinen. Kysymys kuuluu yksinkertaisesti: mikä kaupunki on seuravassa kuvassa?