Interaktiivisen median teorioita ja tutkimussuuntauksia

Luento 2, 14.9.2009Frans Mäyrä, FTProfessori, hypermedia,

erit. digitaalinen kulttuuri ja pelitutkimusfrans.mayra@uta.fi | www.uta.fi/~frans.mayra/

Kertaus: harjoituksetKurssisuoritus on kolmiosainen:Tiedonhaku valitusta interaktiivisen median tutkimusalueesta/teoriasta (ennakkotehtävä) nettiin kommentoitu bibliografia 3-4 tieteellisestä artikkelista/yhdestä kirjasta (dl. ti 21.9.)Esitys aihealueesta ryhmälle: joko ti 28.9., 12.10. tai 19.10., kesto noin puoli tuntia (n. 20 minuuttia + keskustelu; miten teoria/tutkimus on tavoittanut kohteensa?)Loppuessee: kirjallisuuskatsaus omasta aiheesta (yhteenveto, kritiikki, vertailu, tulkinta tutkimuksen nykytilasta; laajuus n. 1500 sanaa; 2-rivivälillä n. 8 sivua – dl. ma 25.10.)

Luentoa: teksteistä sosiaaliseen tilaan

Hypermedian teoretisointia ovat informoineet toisaalta:vakiintuneiden oppiaineiden/alueiden mielenkiinnonkohteetteknologiaan liittyvät mahdollisuudet

1980-luvulle saakka hypermedia näyttäytyy pääosin tekstuaalisena rakenteena ja siihen liittyvinä uusina käyttötapoina1990-luvulla Internetin kautta esiin nousevat entistä enemmän verkkomedian rooli viestintä- ja toimintaympäristönäKehityskulku on johtanut nykymuodossaan suuntaamaan huomion interaktiiviseen mediaan ”sosiaalisena mediana”

TekstiteoriaaAluetta kartoitettu mm. Landow’n kirjassa Hypertext 3.0 (ja sitä edeltävissä editioissa)Jälkistrukturalismi nosti esiin siirtymän ’teoksesta’ ’tekstiin’/tekstuaalisuuden tutkimukseenTeosten tutkimukseen liittyy ajatus työn eheydestä, sen sanoman selkeydestä ja tekijästä merkitysten lähteenäTekstuaalisuuden tutkimus tarkastelee verkostomaista tekstikatkelmien yhteenkietoutumista ja korostaa merkitysten epämääräisyyttäTekijää tärkeämmäksi hahmoksi nostettiin lukija ja hänen roolinsa ’aukkojen’ täydentäjänä ja merkitysten aktiivisena tuottajana

Hyper/teksti/teoriaaHypertekstin ja jälkistrukturalistisen tekstuaalisuuden teorian alueelta löytyy monia yhtymäkohtia (Landow):

tekstuaalinen avoimuushyperteksti ja intertekstuaalisuushyperteksti ja moniäänisyyshyperteksti rihmastonaei-lineaarisuuden ja verkostomallien suosio

Keskeisenä virtauksena on ollut ”kirjasta” irtaantuneen ’kirjoituksen’ mahdollisuuksien analyysi -- kirjallisuusteoriassa ja hypermediassa

Interaktiivisuudesta ergodisuuteen

Interaktiivisuus on hankalan epämääräinen käsiteInteraktiivisuutta täsmällisempänä Espen Aarseth (1997) on esittänyt ergodisuuden käsitettä (ergos + hodos; Kr. työ + polku)Ergodinen teksti edellyttää lukijansa/käyttäjänsä näkevän vaivaa (… reguires ”non-trivial effort”)Hypertekstin sijaan Aarseth nostaa tutkimuksen kohteeksi erilaiset kybertekstit: tekstuaaliset koneet jotka käyttäjien operoimina tuottavat erilaisia ilmauksia ja (luku)kokemuksia

Kybertekstistä virtuaalitilaanAarsethin pyrkimys oli kyberteksti-käsitteen avulla suunnata huomio sellaisiin tekstuaalisuuden muotoihin joita aiempi teoretisointi ei ollut tavoittanutYksi keskeinen alue olivat MUD (Multi-User Dungeon) -verkkopelitMUDit ovat luonteeltaan sekä tekstuaalisia, sosiaalisia että spatiaalisia (niiden sisältöjä ja tapahtumia jäsentävät tilalliset metaforat/virtuaalipaikat)MUDeissa toimivat hahmot eivät myöskään kaikki ole ihmistoimijoita (botit, ohjelmoidut toimijat)

Verkkopelien / virtuaalimaailmojen tutkimustaEnsimmäiset tutkimukset olivat kehittäjien pohdintaa alueen suunnitteluhaasteista

Esim. Morningstar & Farmer (1990), ”The Lessons of Lucasfilm's Habitat”: http://www.fudco.com/chip/lessons.html Alleviivaavat ”kyberavaruuden” luonnetta sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanaToteutusteknologia vähemmän olennaista kuin kyky ymmärtää käyttäjiä, sosiaalisesta ja psykologisesta perspektiivistä

Verkkopelien ja verkkojen tyypitEnsimmäisen MUDin kehittäjä R. Bartle julkaisi 1996 artikkelin ”Hearts, Clubs, Diamonds, Spades: Players Who Suit MUDs”: http://www.brandeis.edu/pubs/jove/HTML/v1/bartle.html Esittää neljän pelaaja-tyypin motivaatiot seuraavasti:

ACTING Killers | Achievers | | | | | PLAYERS -------------------+------------------- WORLD | | | | | Socialisers | Explorers INTERACTING

Nettivapaudesta kybertyyppeihin

1990-luvun alkupuolen teorisointi Internetistä keskittyi sen sosiaalisesti vapauttaviin ja voimaannuttaviin ulottuvuuksiinEsim. S. Turklen kirja Life on the Screen (1995) kuvaa aktiivisten nettikäyttäjien identiteettikokeiluja MUDeissa ja peilaa niihin postmoderneja teorioita moniäänisestä, hajakeskitetystä minuudestaH. Rheingoldin Virtual Community (1993) kuvasi The Well -yhteisön kautta sitoutunutta verkkoyhteisöllisyyttäVrt. L. Nakamuran Cybertypes (2002), joka osoittaa että rodun, etnisen taustan ja sukupuolen kaltaiset muuttujat eivät katoa mihinkään netissäUudemmat ”Internetin psykologiaa” tarkastelevat tutkimukset ottavat huomioon esim. verkkohäiriköinnin, flame-sotien ja verkkoriippuvuuden kaltaisia aihepiirejä; ks. P. Wallace 1999; A.N. Joinson 2003

Nettiviestinnän psykologisia teorioita

CMC-tutkimus (Computer-Mediated Communication) käynnistyi 1970-luvun lopulla, juontaa juurensa aiempiin, esim. puhelinviestintää käsitelleisiin tutkimuksiinSocial Presence -teoria (Short et al. 1976) esitti että visuaalinen informaatio on ihmiselle tärkeä sosiaalisten suhteiden määrittäjä, ja esim. pelkkä ääni koetaan asiasisältöihin keskittyväksiReduced Social Cues -teoria (Sproull & Kiesler 1986) esitti välittyneen viestinnän johtavan vapaampaan (estottomampaan) viestintään; fyysinen etäisyys kytkeytyy sosiaalisen palautteen puutteeseen/heikkouteen

Sosiaalisen median teorioitaKaikki median teoriat ovat sosiaalisen median teorioita (voiko olla ”epäsosiaalista mediaa”?)Marshall McLuhan julisti (1964) että ”Medium is the message” – sisältöä olennaisempaa on se muoto jossa media sisältöjä esittää ( mediaekologinen tutkimus)Uskoi sähköisen viestinnän vievän kulttuuria yksilökeskeisemmästä yhteisöpainotteisempaan suuntaan (maailmankylä)Uudempi tutkimus pyrkii välttämään ”teknologista determinismiä” ja hahmottamaan yhteiskunnan muutosprosesseja monisäikeisemmin

”Ei paikan tajua”Median sosio-kulttuurinen kritiikkiEsimerkki: Joshua Meyrowitzin kirja No Sence of Place (1985): pyrkii tarkastelemaan sähköisen viestinnän yleistymiseen kytkeytyviä sosiaalisia muutosprosessejaSynteesiä McLuhanin mediateoriasta ja Erwing Goffmanin sosiologiastaMedia vaikuttaa viestintätilanteiden kautta sosiaalisiin rooleihin, puhetapoihin ja tätä kautta sosiaalisen todellisuuden rakentumiseenTelevisio ja muu ”uusi media” on muuttanut fyysisten ja sosiaalisten tilojen & tilanteiden välisiä suhteitaJatkuvat yhteydet ja informaatiovirrat mm. tuovat aiemmin erillisiä sosiaalisia tilanteita ja identiteettejä kosketuksiin toistensa kanssa

Jäsennystä mediavirtoihinMeyrowitzin kaltaisissa analyyseissä korostuu kulttuurisen muutoksen laaja-alaisuus ja kriittiset seurauksetMediatutkimuksessa median käyttäjän kuva vaihtelee uhrista tai järjestelmän osasesta aktiiviseen toimijaan (subjektiin)Usein kulttuurintutkijat korostavat käyttäjien voimavaroja ja aktiivista toimintaaHenry Jenkins on esimerkiksi analysoinut fanikulttuureja ja esittää että ne näyttävät suuntaa koko mediakulttuurin laajemmalle kehitykselleKs. Textual Poachers (1992), Convergence Culture (2006)

Kollektiivinen älyJenkins (2006) yhdistää kolme käsitettä: mediakonvergenssi (media convergence), osallistuva kulttuuri (participatory culture) ja kollektiivinen äly (collective intelligence)”Osallistuminen” on monimuotoistunut, siihen suorastaan yllytetään ja oman 'fanituottajuuden' työkaluja on runsaasti saatavillaKollektiivinen äly kytkeytyy joukkotoiminnan uusiin mahdollisuuksiin tietoverkkojen tehostamissa konteksteissa'Parviälyä' on tutkittu esim. hyönteisissä; nykyään suosittu käsite mm. tekoälytutkimuksen ja nettikäyttäjien tutkimuksessa

Kollektiivisuuden ulottuvuudet

Modernia yhteiskuntaa on pidetty individualismin kulta-aikana, ja myöhäis/postmoderniin liitetään entistä voimakkaammin 'suurten kertomusten' romahdus (Lyotard)Kollektiivisen älyn käsite nostaa esiin yliyksilöllisen tietämyksen rakentamisen ja toiminnan koordinoinnista saatavan lisäarvon kaltaisia ilmiöitä (ks. MIT Handbook of Collective Intelligence)Toisaalta voi ylikorostaa ”älyn” keskeisyyttä verkossa ilmenevälle kanssakäymiselle ja yhteistoiminnallisuudelleMassiivisimpia verkkosovelluksia leimaa leikillisyys ja pelillisyys (Facebook, MySpace, Youtube, IRC-galleria, World of Warcraft)

Sosiaalisen median mallejaNykyinen dynaaminen Internet (”Web 2.0”) hämärtää sovelluksen ja verkkosivuston rajaaVerkkosovellusten laajetessa hyödyntämään sosiaalisen verkostoitumisen, jakamisen ja yhteistoiminnan voimaa on alettu puhua 'sosiaalisesta mediasta'Esim. Bruns (2008) puhuu siirtymästä ”from usage to produsage” ja listaa avainperiaatteiksi: ”Open participation, communal evaluation”, ”Fluid heterarchy, ad hoc meritocracy”, ”unfinished artefacts, continuing process” ja ”common property, individual rewards”Teoretisointi keskeneräistä, osin konsulttivetoista (ks. esim. Tapscott & Williams, Wikinomics, 2006)

Toimijuuden mallejaInternetin varhaisvaiheisiin liittyi aktiivisen ja altruistisen 'nettikansalaisen' idea (netizen; ks.Hauben & Hauben 1997)”Laajennetun ihmisyyden” malleja edustavat mm. kyborgiteoriat (ks. Haraway 1991) ja McLuhanin ”extensions of man” -mediatulkinta (ks. McLuhan 1964)Uudet tutkimukset ovat usein tietyn ihmisryhmän toiminnan etnografioita tai heidän motivaationsa analyysejä (ks. esim. avoimen koodin kehittäjät, Mikkonen, Vadén & Vainio 2007)Yleiskatsauksen Internetistä sosiaalisen elämän konteksteissa tarjoaa: Wellman & Haythornthwaite, The Internet in Everyday Life (2002)

Jatkoa: harjoitustyöskentelyä