3/10Tutkain

Eroavaltiosta.fi

Seurakuntavaalien äänestysprosentti näyttää nousevan edellisiä vaaleja suuremmaksi. Äänestysvilkkauteen lienee vaikuttanut kir-kon näkyvä esilläolo mediassa TV2:n Homoilta-keskusteluohjelman jälkeen. Ihmiset haluavat nyt ottaa kantaa siihen, millaisen kirkon jäseniä he tahtovat olla ja miten kirkon heidän mielestään tulisi kohdella jäseniään. Hyvä! Näin edetään yhteiskunnallisesta keskus-telusta yhteiskunnalliseen toimintaan.

Kaikkia eivät habermasilaiset ihanteet mielipiteiden vapaudes-ta päätöksenteon pohjana kuitenkaan kiinnostaneet. Kirkosta erosi Homoillan jälkeisten kolmen viikon aikana yli 40 000 ihmistä. Se on paljon, sillä edellinen ennätys tehtiin vuonna 2008, jolloin kirkosta erosi koko vuoden aikana noin 52 000 jäsentä. Vaikka harva ero-anomuksensa eroakirkosta.fi -palvelun kautta jättäneistä perustelee anomuksensa yhteydessä eronsa syitä, voidaan luontevasti olettaa Homoillan vaikuttaneen piikkiin kirkosta eroavien määrässä.

Homoillan jälkeen iltapäivälehdet ja internetin keskustelupalstat täyttyivät vihaisista kommenteista, päättäjät kiirehtivät tuomitse-maan ohjelmassa lausutut, syrjivät mielipiteet ja Päivi Räsäsen per-hettä uhkailtiin. Siinä missä valtaväestö tuntui suivaantuvan eniten juuri Räsäsen kommenteista, olin itse järkyttyneempi kirkosta ero-ajien määrästä. Älkää ymmärtäkö väärin, en kuulu sukupuolineut-raalin avioliittolain vastustajiin, enkä ollenkaan väheksy sitä, kuinka loukkaavina jotkut varmasti kokivat ohjelmassa esitetyt mielipiteet. Pistää kuitenkin miettimään, vaivaako Homoillasta provosoituneita kirkosta eroajia yleissivistyksen, harkintakyvyn vai kenties molem-pien puute?

Avioliitto on juridinen sopimus, jonka voi solmia kaksi täysi-ikäistä, keskenään vastakkaista sukupuolta edustavaa henkilöä, jotka eivät ole jo tahoillaan naimisissa, eivätkä ole toisilleen liian läheistä su-kua. Avioliittoon voi vihkiä vihkioikeuden omaava henkilö, esimerkik-si maistraatin virkamies, pappi tai vaikkapa laivan kapteeni. Papilla on oikeus vihkiä avioliittoon ja samalla siunata liitto kirkollisesti, mutta lain edessä avioliitto on maallinen instituutio. Avioliittolain ja

vihkioikeuden rajoitteista ja muutoksista päätetään eduskunnassa, ei kirkossa.

Toki on tärkeää herättää aiheesta keskustelua kirkon sisällä ja yrittää edistää myös kirkollisten vaikuttajien mielipiteiden monimuo-toisuutta. Kirkosta eroaminen ei tätä päämäärää kuitenkaan pal-vele. Päinvastoin, jos uudistusmieliset äänestäjät eroavat kirkosta, merkitsee se todennäköisesti mielipideilmaston muuttumista yhtenäi-semmäksi jäljellejääneiden jäsenten keskuudessa. Toki suomalaisella on kuitenkin oikeus jättää kirkkonsa jäsenyys silloin kun huvittaa. Tai sitten voi esimerkiksi äänestää seurakuntavaaleissa.

Olen ihmeissäni Päivi Räsäsen kommenttien pohjalta leimahta-neesta suoranaisesta vihasta kirkkoa kohtaan. Kristillisdemokraatit kun ei ole kirkon puolue, eikä Päivi Räsäsellä ole kirkon sisällä min-käänlaista virallista valtaa. Räsäsen mielipiteitä vastaan kannat-taa protestoida mieluummin jättämällä äänestämättä kristillisde-mokraatteja ensi kevään eduskuntavaaleissa. Valta siihen, millaisia lakimuutoksia eduskunnassa ajetaan läpi, tai keitä kirkkovaltuus-toissa ja seurakuntaneuvoksissa istuu, on kuitenkin viime kädessä sinulla, joka äänestät.

Eduskuntavaaleista sekä muista yhteiskunnan ja yleisemminkin ihmiselämän muutoksista riittää juttua myös vuoden kolmannessa Tutkaimessa. Onko ilmasto jo muuttunut pysyvästi (s. 16)? Vallitseeko Suomessa muutosvastarinta (s.10)? Entä miltä näyttää Yleisradion tulevaisuus Lauri Kivisen ohjaksissa? Siitä ottaa selvää toimittajam-me Tiina Liukkonen sivulla 24.

Mukavaa joulun odotusta kaikille,

Stina MäntynieMi, PäätoiMittaja

pääkirjoitus

kuva annina Mäkinen

www.neteffect.fiJulkisen hallinnon kehittäjä #1

3

julkaisija

Kannunvalajat ry

vastaava päätoimittaja

Stina Mäntyniemistina.mantyniemi@helsinki.fi

toimituspäällikkö

Maria Lietomaria.lieto@helsinki.fi

ulkoasu

Annina HakkarainenMia Niemelä

toimittajat

Stina Mäntyniemi, Maria Lieto, Hanna Tykkä,Alexandra Peth, Elina Hirvonen, Jarno Louhelainen,

Robert Torvelainen, Siiri Saastamoinen, Lauri Laavakari, Tiina Liukkonen, Aki Reinimäki, Anna Bessonova,

Antti Iso-Markku, Laura Rauhala

kuvaajat ja kuvittajat

Mia Niemelä, Annina Mäkinen, Annina Hakkarainen, Alexandra Peth, Stina Mäntyniemi, Pekka Haimi,

Lauri Laavakari, Emmi Lehikoinen

kannen kuva

Emmi Lehikoinen

teema

Muutos

ilmoitusmyynti

Emmi-Julia Tiittaemmi-julia.tiitta@helsinki.fi

paino

Picaset oy Helsinki Marraskuu 2010

painos

350 kpl

palaute

tutkain10@gmail.com

Artikkeleissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa

Kannunvalajat ry:n virallista kantaa.

Irtain

Yhden politiikan lume-demokratia

Ilmasto - viides valtiomahti?

24 Puhutaanko SääStä?

In a nutshell

Työn opiskelija

Kohti tuntematonta ja sen yli

Pieni muutos suunnitelmiin20 Berliini

- MaailMan ParaS kauPunki?

Post studium

Du bist verrückt mein Kind, du musst nach Berlin

Taantuma ohjaa varovaisuuteen

Kirja-arvostelu

Suunnannäyttäjä yleisön ehdoilla

23 ylen ajankohtaiSet haaSteet

Kannukka

Hallitus

Eduskuntavaalit - mahdollisuus muutokseen?

Elokuva-arvostelu

Kolumni

6

10

12

13

14

16

19

20

24

28

29

30

34

35

SiSältötOiMitUS

36

37

38

4 5

irtain irtain

Olen kotoisin Myllykoskelta, jossa elämä on maanviljelyä, paperiteollisuutta ja jalkapal-loa. Myllykoski -konserni on rahavaikeuksis-sa ja kotiseutuni tulevaisuus on vaakalaudal-la. Ylen esittämä brittidokumentti Requim for Detroit? oli kaikkea muuta, kuin tyynnyttävä.

Autoteollisuuden ajauduttua vaikeuksiin, Amerikan neljänneksi suurimmasta kaupun-gista tuli muuttotappioiden, köyhyyden ja työttömyyden viidakko. Tuleeko Myllykos-kesta Suomen Detroit, teollisuuden hylkää-mä ja autioituva kaupunkierämaa?

Detroitissa töitä tai toimeentuloa ei ole. Lukutaidottomuutta, huumeongelmia ja ra-pistuvia kortteleita kyllä riittää, hylättyjä rakennuksia kun ei ole varaa edes purkaa. Asukkaat sinnittelevät varastelevien ja ilki-valtaa tekevien jengien armoilla. Todellisuus on lohduton.

Myllykoskenkaan tulevaisuus ei näytä valoisalta. Sen pienyrityksistä suuri osa on riippuvaisia tehtaan toiminnasta. Mikäli pa-perikonsernin ostaa UPM, Myllykosken yk-sikkö tuskin jatkaa toiminnassa. Se on huono-kuntoinen ja lisäksi UPM:llä on jo toiminnassa oleva tuotantolaitos Kymijoen varrella.

Raskaan teollisuuden kultakausi näyttää jäävän lyhyeksi. Vaikka kyseessä olisikin ”luonnollinen poistuma” tai kylän kestävää kehitystä edistävä päätös, se tuskin lohdut-taa mylsäläisiä. Niin, ja entäs MyPa?

Hanna Tykkä

Pernord Ricard Finlandin järjestämässä Ra-vintola Teatteri Cocktail Battlessa Suomen tasokkaimmat cocktail-baarit kilpailevat parhaan baarin tittelistä. Kilpailuun valittiin hakemusten perusteella 12 baaria, joiden edustamat kahden hengen tiimit kamppaile-vat viidessä osakilpailussa toisiaan vastaan. Pisteytys tapahtuu juomien maun ja ulkonäön, mutta myös kilpailijoiden yleisönviihdyttä-mistaitojen perusteella. Kilpailun juontajana toimii stand-up –koomikko Sami Hedberg, ja tuomariston puheenjohtajanan virkaa hoitaa kirjailija Tuomas Vimma.Ravintola Teatteri Cocktail Battlen finaalis-sa 23.11.2010 kamppailee vastakkain neljä parhaiten kilpailussa menestynyttä baaria.Ravintola Teatteri, Pohjoisesplanadi 2

HelsinkiCocktail Battle

Requim for Myllykoski?

Oikea ruoka Lämpimän rasvakerroksen talven varalle saat helpommin, kun vaihdat mauttomat, lähinnä lisäaineita sisältävät kevyttuotteesi oikeaan ruokaan.

JouluEikö joulu tulekin joka vuosi entistä hitaammin?

Mikä boogie? Toimitus pahoittelee viime numerossa esiin-tynyttä virhettä ja myöntää boogien tulleen jäädäkseen.

TalviurheiluTutkain toivottaa Laura Lepistölle pikaista paranemista!

Vaihtoon lähteminenKyllä kaikki kuitenkin lähtivät –verkosto :(

Joulun kaupallisuudesta valittaminenOnko niihin kauppoihin pakko tunkea, jos ei itse pysty nauttimaan vuoden parhaasta ajasta? HipsteritOnneksi seuraavaan Flow’hun on vielä melkein vuosi aikaa.

Kuninkaalliset Kaarle Kustaa haluaa kääntää uuden lehden, ja toivottavasti iltapäivälehtien toimittajat tekevät saman.

?Promootio= Promootio on kolmipäiväinen yliopistol-

linen juhlatilaisuus, jossa tiedekunta myön-tää valmistuneille tutkintojen arvonmerkit. Valtiotieteellisen tiedekunnan promootiossa promovoidaan sekä maisterin että tohtorin arvon saavuttaneita. Lisäksi voidaan pro-movoida esimerkiksi kunniatohtoreita tai riemumaistereita. Maisterit seppelöidään laakerinlehvin ja he saavat oikeuden käyt-tää sormusta, tohtorit hattua ja miekkaa. Suomen ensimmäinen promootio järjestet-tiin Kuninkaallisen Turun Akatemian aikana vuonna 1643. Vaikka promootio elää ja muuttuu ajan mukana, perinteillä on sere-moniassa tärkeä rooli. Valtiotieteellisen tie-dekunnan viimeisin promootio järjestettiin vuonna 2006, seuraava on vuorossa vuonna 2011.

Toimitusbarometri

+

-

Katsotko enää televisiota? Onko sinulla fiksaatio sanoihin vastustuskyky, syväpuh-distava ja dermatologisesti testattu? Vas-tauksillasi ei ole merkitystä, sillä kaikesta huolimatta seuraavat opetukset saattavat pelastaa maailmaa. Jos pääset tulevai-suudessa vaikuttamaan televisiomainoksiin, vältä seuraavia sudenkuoppia:

Dubbaus: Amerikkalainen meikkimalli tai ”satunnainen” hammastahnakojun ohi käve-levä tavis puhuu suomea ja kuva varmaan vain jätättää, niinkö? Se, että lafkan rahat ovat niin vähissä, että eri kohdemaihin ei ole varaa tehdä omia mainoksiaan ei lu-paa hyvää. Miten voit olla varma tuotteen laadusta, jos asiakasviestintäänkään ei ole ollut varaa panostaa?!

Käsittämättömät lainit: Piilolinssimainok-sessa houkutellaan ostajia sloganilla ”Va-pauta halusi kommunikoida!” Ärsyttävät suupaltit saa siis hiljenemään poistamalla piilolinssit heidän silmistään? Panostakaa hyvien kääntäjien palkkaukseen...

Typerät kysymykset: ”Tuntuuko sinusta jos-kus siltä että mahasi olisi ilmapallo?” No ei, mutta jos tuntuisi, niin lentelisin aamuruuhki-en yli tai tekisin raskaustestin…

Lopuksi vielä karu totuus: sinua on huijattu. Mainostaja sai huomiosi ja hykertelee tyy-tyväisenä jalat pöydällä. Seinällä roikkuu motivaatiotaulu ”Huonokin julkisuus on hy-vää julkisuutta.”

nimim. Reklaamien RaaTelema

Kevytanalyysi mainostauoista

6 7

irtain irtainTeksTi ja kuvaT alexandRa PeTH

Tutkain kysyyMikä tapahtuma muutti elämäsi?

Anton & AntonHelsinkiin rantautunut Anton & Anton (Mu-seokatu 19) on ruokakauppa, jonka toimin-ta-ajatuksena on tarjota maukasta, lähellä tuotettua ruokaa elämyksellisessä myymä-läympäristössä. Anton & Antonissa pääosas-sa on ruoka: ruuan alkuperälle ja tuottajille annetaan kasvot ja samalla edistetään ko-timaisen ruuan arvostusta. Laajasta tuote-valikoimasta löydät muun muassa tuoreet ja pakkaamattomat lihat villisiasta viljapos-suun sekä runsaasti viljatuotteita, juustoja, vihanneksia, hilloja ja erilaisia juomia. Erin-omainen palvelu! AktiivisuusVituttaako Päivi Räsänen tai pakollinen me-netelmäkurssi? Muista, että osallistumatta et voi vaikuttaa! Surkean kurssin proffa ei tie-dä, että et saanut kymmenen sivun aineiston analyysia koskevasta esseestä mitään irti, ellet kerro sitä hänelle. Palautejärjestelmää ei ole luotu turhaan, ja se edellyttää oma-aloitteista aktiivisuutta niin opettajien kuin oppilaidenkin osalta. Jos unohdit äänestää kirkollisvaaleissa, ota vahinko takaisin ensi keväänä uusia kansanedustajia valittaessa. LungiVielä viime keväänä Kortteliravintolan ni-meä kantanut Lungi keräsi ystäviä ja uusia nimiehdotuksia Facebookissa. Lungi on nimensä mukaisesti mutkaton paikka – ruokalistakin muuttuu kokin mielen mukaan. Asiakkaille on tarjolla maistuvan ruoan ja juoman lisäksi ilmainen wlan-yhteys. Ravin-tola Lungi, Korkeavuorenkatu 2.

Toimitus suosittelee

Keskuspuistosta, Metsäläntien eteläpuolelta löytyvä eläinten hautausmaa on hämmen-tävällä tavalla rauhoittava vierailukohde luonnon keskellä. Kolmentuhannen pienen ja tiheään istutetun hautakiven joukosta voi bongata esimerkiksi Paasikiven koiran viimeisen leposijan. Sympaattisista muis-topaaseista osa on koristeltu kuvin sekä ytimekkäin, kaipausta huokuvin värssyin. ”Kaikki pitivät sinusta, Nipsu!”. Osa lemmi-kinomistajista taas on äitynyt runoilemaan lyyrisemminkin sanankääntein kaihostaan menetettyä eläinystäväänsä kohtaan. Ei mennyttä takaisin saa, eikä korviin enää kantaudu tuttua raapimista kynnyksen ta-

kaa, mutta haikeus leijuu puiden katveessa väräjävässä kevyessä tuulenvireessä. Ui-nuvien lemmikkien muistoa kunnioittavassa labyrintissä käyskennellessä huomaa, että osaa haudoista kukitetaan ja hoivataan lii-kuttavan usein, mutta moni näyttäytyy tylyn rapistuneena kivenmurikkana, josta juuri ja juuri pystyy erottamaan lyhyen lemmikkini-men. Eläinten hautausmaan epätodellinen tunnelma seilaa kammotuksen, huvittunei-suudensekaisen liikutuksen sekä viihtymisen hiljaisessa ristiaallokossa.

elina HiRvonen

Pyhäinpäivän menovinkki

”Taas pitää muistaa siirtää kelloja.””En oo koskaan tajunnut, miksi se pitää tehdä syksyisin. Kuka nyt valoa aamulla tarvitsee?”

Klixillä kuultua

JANNA LIPIÄINENITÄ-AASIAN TUTKIMUSMerkittävin muutos elämässäni on ollut ryhtyminen järjestöaktiiviksi.

TEROOIKEUSTIEDEParisuhteen alkaminen muutti elämäni.

JONNA KARASMAAPSYKOLOgIATutustuminen parhaisiin ja tärkeimpiin ystäviini.

NIKLAS KROgERUSFILOSOFIAElämäni muuttui, kun lopetin alkoholin juomisen 3 vuotta sitten.

HANNA ERÄLUOTOOIKEUSTIEDE Uuden ihmisen tapaaminen muuttaa aina elämää.

Perheenäiti tiskaa naama kestohymyllä kuorrutettuna ja kädet kuplissa kuin ei pa-rempaa tietäisi. Mikäs äidillä on tiskatessa, sama astianpesuainepullo riittää vuoden loppuun ja vielä pitkälle ensi vuotta! Eikä edes tarvitse hinkata, jo tippa Fairya irrot-taa lian. Fairy on entistä riittoisampi ja te-hokkaampi – taas. Astianpesuainemainokset 60-luvulta tähän päivään julistavat kaikki samaa ilosanomaa tuotteen hämmästyttä-västä kehityksestä. Mitä tekeekään entistä riittoisampi 2000-luvun Fairy, kun jo 90-lu-vun teholla pesi moninkertaisen määrän astioita kilpaileviin tuotteisiin verrattuna. Toisaalta, oliko 80-luvulla Fairy sittenkään niin laadukas kuin mainoksissa annettiin ym-märtää, onhan jokaisen uudistetun etiketin myötä purkillinen edellistä riittoisampi, te-hokkaampi, hellävaraisempi ja muuten vaan parempi. Milloin saavutetaan huippu?

lauRa RauHala

Kyllä riittää!

Vuonna 1984 syntyneen maailman nuo-rimman miljardöörin Mark Zuckerbergin tarinasta tehty kirja The Accidental Billio-naires (2009) on muokattu David Fincherin ohjaamaksi elokuvaksi The Social Network (2010).Tarina alkaa, kun tyttöystävä jättää Har-vardissa opiskelleen Zuckerbergin (Jesse Eisenberg) vuonna 2003. Kostonhimonsa Zuckerberg purkaa nettiin bloggaamalla ja koodamalla, levittäen tytöstä materi-aalia ympäri opiskelijaverkkoa kasvattaen samalla omaa mainettaan hakkerina. Opis-kelijatoverit pyytävätkin häntä mukaan ke-hittelemänsä sosiaalisen verkkoyhteisön rakentamiseen, mutta ennen pitkää Zucker-berg vei idean pidemmälle pitäen kuitenkin kaiken kunnian itsellään. Syntyy Facebook.Elokuva etenee pitkien takaumajaksojen avulla. Nykyhetkeä edustaa oikeuden-käynti, jossa Zuckerbergia (Jesse Eisenberg) syytetään Facebookin perustajakumppani-ensa Eduardo Savierin (Andrew Garfield) sekä häntä hankkeeseen alun perin mukaan pyytäneen opiskelijajoukon pettämisestä. Ideavarkauksien ja rahallisten syytösten li-säksi kysymys on ystävyydestä – siitä, mitä seuraa kun jotakin tehdään kaiken muun kustannuksella.

maRia lieTo

Facebookin tarina

8 98 9

”

Katja Boxberg ja Taneli Heikka kertovat kirjassaan Lumedemokratia (WSOY) Suo-mesta, jossa konsensusdemokratia on luonut maan, jossa on vain yksi virallinen totuus, ja jossa julkista keskustelua ei käydä. Politiikka pyörii samoilla vanhoilla periaatteilla vuo-desta ja vuosikymmenestä toiseen ilman, että kukaan on matkan varrella kyseen-alaistanut sen toimivuutta tai oikeudenmu-kaisuutta.

Kun Suomessa nähdään tarpeelliseksi säätää uusia lakeja, tulevat valmiit paperit kansanedustajien pöydille työryhmien työ-pajoista. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset kysymykset käsitellään talousneuvostossa ja keskiviikkokerhossa. Huomattavan suuri osa Suomen päättäjien ja vaikuttajien poliittises-ta keskustelusta käydään suljettujen ovien sisällä. Mielipiteet muodostetaan jo ennalta ja päätökset tehdään vain muodollisesti sil-loin kun sen aika on. Tämä on johtanut siihen,

että politiikka on menettänyt läpinäkyvyy-tensä. Koska suurta osaa yhteiskunnallises-ta keskustelusta ei käydä julkisuudessa, on rivikansalainen menettänyt kosketuspintansa politiikkaan. Ei ihme, että äänestysprosentti laskee tasaisesti, jos kukaan ei näe anta-mansa äänen vaikutusta asioiden kulkuun. Eturivin poliitikot näkyvät mediassa väitte-lemässä ajankohtaisista asioista ainoastaan vaalien alla ja voittajien löydyttyä keskuste-lu suurimmaksi osin kuolee.

Boxbergin ja Heikan mukaan puolueet eivät kuitenkaan uskalla haastaa toisiaan edes ääniä kalastellessaan. Suomalainen, muihin länsimaihin verrattuna melko ainut-laatuinen, kolmen lähes yhtä suuren puo-lueen järjestelmä, jossa kaksi eduskunta-valeissa parhaiten pärjännyttä puoluetta muodostavat yhdessä hallituksen, estää puolueita ryhtymästä taisteluun toisiaan vastaan. Jokaisen on pystyttävä pitämään

Kuinka monessa länsimaassa tuomarit vali-taan poliittisin perustein, ei puolueettomasti lainopillisten ansioiden mukaan? Muualla maailmassa on tavallista, että politiikan pet-täessä virheen tehneet tahot metsästetään esiin ja naulitaan median tuomittavaksi. On toissijaista, onko poliittinen ajojahti moraali-sesti oikein, koska Suomessa virheitä tehneet saavat perinteisesti jatkaa työskentelyään ilman minkäänlaista syyllistämistä. Konsen-susdemokratiassa yhden tahon erehtyminen tarkoittaa kaikkien erehtyneen, eikä virhei-tä suostuta hyväksymään. Politiikan läpinä-kymättömyys on tahallista.

Ongelmien suuruutta lisää se, ettei kon-sensusdemokratia edes johda hyviin lop-putuloksiin. Suomea vaivaavat suuri työt-tömyys, työvoiman vähäinen liikkuvuus, korkeat verot, korkea hintataso, matalat palkat ja yrittäjyyden vaikeudet. Edes so-siaaliturvamme ja terveydenhuoltomme ei-

Yhden politiikan lumedemokratia

Suomeen on syntynyt yhden ainoan totuuden ympärillä pyörivä keskustelutyhjiö.

teksti Jarno LouheLainen • kuvitus Mia nieMeLä

vät pärjää vertailussa muille pohjoismaille. Kaikki kärsivät, koska kaikkien etua pyri-tään ajamaan samalla kertaa. Yhden tasa-painopisteen ympärillä pyörivä yhteiskunta ei kehity. Suomessa sekä maatalouden että teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on suurempi kuin muissa teollistuneissa län-simaissa keskimäärin. Siinä missä muut ovat siirtymässä palveluyhteiskunniksi, pyritään Suomessa edelleen suojaamaan työpaik-koja aloilla, joilla olemme jo menettäneet kansainvälisen kilpailukykymme. Silti py-rimme pitämään kynsin ja hampain kiinni jokaisesta työpaikasta. On luonnollista että maailma muuttuu. Kuolevien, tehottomien ja vanhaksi jääneiden alojen tilalle syntyy lo-pulta uusia ja tuoreita aloja. Ehkä kuolevat, tehottomat ja vanhaksi jääneet poliittiset perinteet saavat vielä joskus tehdä samalla tavalla tilaa.

hyvät välit muihin, jotta mahdollinen hallitus-yhteistyö saataisiin käyntiin lämpimissä mer-keissä heti vaalien jälkeen. Jyrkkiä linjoja ei uskalleta ottaa, koska on varauduttava kompromisseihin. Kolme puoluetta päättä-vät pitkällä aikavälillä keskenään asioista tavalla, jossa jokainen joutuu joustamaan tavoitteistaan. Tällöin syntyy poliittinen il-mapiiri, jossa toimijat eivät pyri omasta mie-lestään parhaaseen lopputulokseen, vaan tavoitteeksi tulee löytää konsensus.

Tätä vallitsevaa järjestelmää Boxberg ja Heikka kutsuvat konsensusdemokratiaksi. Lumedemokratiaksi, jossa kansa jää ilman edustajia. Jos tasapaino löytyy kompro-missista, jossa kaikki osapuolet joutuvat joustamaan omista tavoitteistaan mahdolli-simman vähän, on päättäjistä harva valmis kyseenalaistamaan sitä, kuinka oikeuden-mukaiseen ja tehokkaaseen lopputulokseen oikeastaan päädyttiin.

Yhteiskunnasta tulee konsensushakuinen, se pyrkii vain ja ainoastaan saavuttamaan tasapainon eri toimijoiden välillä. Ihanteet ja koko edustuksellisen demokratian idea unohtuu diplomatian alle. Koska nykyises-sä poliittisessa järjestelmässämme konsen-suksen tavoittaminen on jokaisen puolueen eduksi, on Suomeen Boxbergin ja Heikan mukaan syntynyt yhden ainoan totuuden ympärillä pyörivä keskustelutyhjiö. Ny-kyisten toimintamallien kyseenalaistamista ei katsota hyvällä, ja avointa keskustelua vaihtoehdoista tai ongelmista ei suostuta käymään. Kun joku esimerkiksi epäilee ny-kyisen maahanmuuttopolitiikan olevan huo-noa, leimataan puhuja heti rasistiksi.

Tämä tyhjiö on johtanut hyvin erikoiseen tilanteeseen, jossa poliittiset elimet ovat ar-vostelun ulkopuolella. Kuinka monessa län-simaassa ministeriön epäiltyjen virheiden tutkimista johtaa kyseinen ministeriö itse?

Kun poliitikkojen vaalirahoitukseen liittyvä sotku tuli mediassa esiin, hämmästyivät suomalaiset. Eihän tällaisesta tiedetty mitään! Kohu ei vieläkään ole laantunut, mutta eikö ketään kiinnosta, miksi korrupti-osta alettiin keskustella julkisesti vasta toukokuussa 2008?

10 11

kohti tuntematonta ja sen ylityön opiskelija

Mausteinen sitruunamarinadi karkottaa tuloaan tekevän syysflunssan, ja kylmiä iltoja lämmittävät wokatut kauden juurekset lempeässä kookosmaidossa.

Haluan muutoksen oppimisen kulttuuriimme

Sain sähköpostilistalta viestin, jossa kehotettiin vastaamaan opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kyselyyn oppimisesta ja yliopistojen kehittämisestä. Vastasin, jätin jopa yhteystietoni ja pyysin lähettä-mään koosteen vastauksista. Kerrankin oli mahdollista viestiä suo-raan ministeriöön, mitä mieltä asioista olen.

En voi väittää olevani yliopistokoulutuksen yleisasiantuntija, mutta uskon tuntevani yhteiskuntatieteellisen alan koukerot melko hyvin. Olen työssäni tavannut opiskelijoita kaikista Suomen ”valtsikoista”, eikä viesti juuri eroa yliopistosta toiseen: opintojen suunta on epä-selvä ja tulevaisuus vaikuttaa hämärältä.

Viestini ministeriöön oli kitkerä. Olen kyllästynyt nykyiseen oppi-misen kulttuuriin. Kun OKM:n kyselyssä kysyttiin, mikä edistää hy-vää oppimista, vastasin motivaatio. Motivaatio auttaa jaksamaan ja myös oikeasti oppimaan. Nykyinen oppimisen kulttuuri on sellainen, jossa opitaan juuri sen verran että päästään tenteistä läpi, koska ei ole motivaatiota. Oppimisen motivaation huippu saavutetaan jo kauan ennen yliopistouran alkua – kirjastojen lukusaleissa, puiston-penkeillä ja valmennuskursseilla, ennen pääsykokeita.

Minne motivaatio katoaa? Aluksi se ei katoa mihinkään. Uute-na opiskelijana on ja pitääkin olla intoa täynnä itsensä sivistämi-sen areenalla, tiedon ja viisauden tyyssijassa, yliopistossa. Vaikka perusopintojen massaluennot ja sivuaineiden kirjatentit eivät aina vastaa omia kuvitelmia akateemisesta oppimisesta, jaksaa uusien kokemusten, ystävien ja avointen mahdollisuuksien voimalla hyvin.

Motivaatio kuitenkin lopahtaa usealla jo kandivaiheessa, kun eriasteinen kyynisyys ja näköalattomuus saavat tilaa ajatuksissa. Epävarmuus omasta osaamisesta, epätietoisuus työelämästä ja huoli tulevaisuudesta aiheuttavat opintojen hidastumista ja oppimismoti-vaation laskua.

Tämä on yleinen ongelma meillä generalisteilla. Lääkärit, opetta-jat, juristit ja muut ammattiin valmistuvat ovat useasti motivoituneita opintojen loppuun asti. Heillä on selvä suunta, he tietävät, mitä op-pimallaan tulevat tekemään.

Haluan oppimisen muutoksen yliopistoomme. Haluan, että opis-kelijat ovat pääsykokeista gradunjättöön asti motivoituneita, innos-tuneita ja ylpeitä oppimastaan. Meidän pitää pystyä tuntemaan

tyytyväisyyttä tekemästämme valinnasta – olipa se mikä tahansa. Olemme yliopistossa kasvamassa maistereiksi, oppineiksi, asiantun-tijoiksi.

OKM:n kyselyssä kysyttiin jatkokysymyksenä, miten hyvää oppi-mista parhaiten tuetaan. Eli miten motivaatiota parannetaan? Vas-taukseni oli: lisäämällä työelämälähtöisyyttä. Kaikki me kuljemme lopulta viimeisen kerran Snellmanian pääovesta ja astumme yliopis-tokuplan ulkopuolelle, työelämään.

Nykyään olemme auttamattomasti myöhässä työelämäidentitee-tin luomisen kanssa. Vaikka jo valintaoppaassa pääaineet kuvaa-vat tutkimusalaansa ja työelämään sijoittumista, eivät mielikuvat tulevasta ole opiskelijoilla riittävän vahvoja. Eivätkä pelkät mie-likuvat sitä paitsi riitä. Muistettava on, että oppiminen ei ole vain opiskelijoiden tehtävä – opettajien rooli on aivan keskeinen. Myös opettajien ja tutkijoiden pitää tuntea työelämä ja sen vaatimukset. Opinto-oppaissa kurssien kohdalla kuvataan kurssien sisältöä, mutta kurssin jälkeen opiskelijalle ei välttämättä jää käsitystä siitä, mitä juuri opin ja miten opittua hyödynnetään myöhemmin. Kirjatenteistä puhumattakaan. Sivumennen täytyy todeta, että on erittäin hyvä, jos palautejärjestelmää muokataan pakollisuuden suuntaan – pakolli-suus pistää sekä opiskelijan että opettajan miettimään opintojakson hyötyjä.

Me tarvitsemme realistisen näkemyksen siitä, mitä meistä tulee isona, mitä todella opimme ja miten voimme hyödyntää oppimaam-me yliopiston jälkeen. Me tarvitsemme muutoksen oppimiskulttuuriin. Se edellyttää ensinnäkin sitä, että peruskursseista lähtien opettajat ja opiskelijat yhdessä määrittävät, mitä kussakin opintojaksossa on tarkoitus oppia ja miten se suhteutuu myöhempään aikaan. Opin-tojaksojen sisällöt pitää jatkossa suunnitella entistä paremmin siten, että jokaisesta kurssista jää jotain konkreettista osaamista opis-kelijan taitopakkiin. Tarkoitus ei tietenkään ole tehdä valtsikasta ammattikoulua, mutta yliopiston pitää pystyä näyttämään suuntaa.

Kun suunta on selvä ja opiskelu tuntuu mielekkäältä, syntyy myön-teinen kierre, joka ruokkii motivaatiota ja hyvää oppimista entises-tään. Kun tietää, että panostamalla oppimiseen saa selkeän hyö-dyn, on oppiminen kannattavaa.

Kirjoittaja on graduntekijä, joka työskentelee valtsikalaisten ammattiliitossa SVAL:ssa asiamiehenä.

tekSti aki reiniMäki kuva annina Mäkinen

kauhan varressa stina MäntynieMi Ja Jutta Juvenius • kuva stina MäntynieMi

Kookoksinen

kasvis-tofu- wokki

1 pkt maustamatonta tofua

2 sitruunaa

1 rkl inkivääriä

3 valkosipulin kynttä

¼ kaali

300g lanttua

3 porkkanaa

nuudeleita

1prk kookosmaitoa

1rkl soijaa

öljyä

kurkumaa

chilijauhetta

Kasvisruokavalioon ennakkoluuloisesti suhtautuva toimittaja yrittää pelastaa maapallon ja kokkaa kasvisruokaa.

Kokkitiimin kommentit:

Kokkitiimi kaali! Tämä erinomainen, edullinen ja kevyt vihannes on parhaimmillaan rapeina, wokattuina suikaleina. Kookosmaito peh-mentää mukavasti marinoitujen tofukuutioiden kirpeää aromia, ja kauden juurekset ovat paitsi maukas, myös muodikas vaihtoehto. Jos et kuitenkaan juokse trendien perässä, voit halutessasi esimerkiksi korvata lantun sipulilla. Lihansyöjän ei kannata kavahtaa tofua, sillä maustettuinakin kuutiot maistuvat lähinnä, no miltäpä muultakaan, kuin kanalta.

Aloita valmistamalla tofulle marinadi. Raasta kahden sitruunan kuori, purista sitruunoista mehu ja sekoita joukkoon vähän hedel-mälihaa. Lisää raastettu inkivääri ja pilkottu valkosipuli. Lorauta sekaan tilkka öljyä, ruokalusikallinen soijaa ja mausta hyppysellä chilijauhetta. Parhaan lopputuloksen saat käyttämällä kookos-, päh-kinä- tai rypsiöljyä. Oliiviöljy ei voimakkaan makunsa vuoksi sovi marinadiin, eikä sitä tulisi oikeaoppisesti kuumentaa wokkaamisen vaatimaan lämpötilaan. Laita pilkotut tofukuutiot marinoitumaan noin tunniksi.

Seuraavaksi kuumenna pannu, paista marinadista poistetut tofut rapeiksi öljyssä ja nosta syrjään. Heitä pannuun kuoritut ja pilkotut porkkanat, lanttu ja kaalisuikaleet ja wokkaa riittävällä lämmöllä nopeasti rapeiksi. Keitä nuudelit ja lisää ne pannulle. Kaada se-kaan kookosmaito ja mausta kurkumalla ja tofun marinadilla maun mukaan. Kuumenna.

12 13

myöhään ja sitä jatketaan liian kauan. Edus-kunnassa nuoria kehotetaan valmistumaan pian, jotta he ehtisivät olla työelämässä mah-dollisimman pitkään. Tämä oli myös Hennin suunnitelma. Hän suoritti opinnot määräajas-sa ja siirtyi työelämään jo ennen kuin uuni-tuore todistus oli saatu kouraan. Hennillä oli päässään tarkasti suunniteltu nousujohteinen urasuunnitelma. Toisin kuitenkin kävi. Työ vaihtui vauvakerhoon ja muskariin. Henni myöntää, että työelämästä äitiyslomalle siirty-minen niin pian valmistumisen jälkeen pelotti.

- Toisaalta näen tämän myös hyvänä ratkai-suna. Nyt olen 26 ja takaisin työelämässä.

Henni on äiti rennolla otteella, hän puhuu pennuista ja mukuloista eikä hössötä. Kun lapsi oppi kävelemään ennen aikojaan, Henni ei hehkuttanut superlasta, totesi vain lapsen

vauvan kanssa kahden oli myös tylsää ja yksi-näistä. Elämä pyöri vauvan ympärillä ja työ-elämän haasteita oli ikävä.

Ensisynnyttäjien keski-ikä vuonna 2009 oli 28,2 vuotta. Perheen perustamista lykätään monesta syystä. Pitäisi valmistua, hankkia omistusasunto, auto, vakituinen työpaikka ja elämänkokemusta ennenkuin uskalletaan saa-da lapsia. Kun vauva ilmoitti tulostaan, Henni oli vastavalmistunut ja poikaystävä vielä opis-kelija. He asuvat vuokralla ja kulkevat julkisil-la, mutta eivät koe lapsen takia menettäneensä mitään. Elämänsuunnitelmien tarkka aika-tauluttaminen tuntuukin hieman absurdilta, eihän mikään ole saavuttamattomissa, vaikka perheessä olisi myös lapsi.

- Suunnitelmat voi aina järjestää uudelleen, Henni muistuttaa.

Kevät ja työnhaku eivät kuitenkaan olleet pelkkää auringonpaistetta. Henni oli ollut huonovointinen jo pidempään ja pelkäsi ole-vansa vakavasti sairas. Pitkän googlettamisen jälkeen tietokoneen näytölle alkoi tipahdella yllättäviä diagnoosivaihtoehtoja. Yksi toistui muita useammin: raskaus. Mitä ihmettä? Mo-nen positiivisen raskaustestin jälkeen totuus oli pakko hyväksyä. Uutinen pysäytti Hennin ja tämän poikaystävän täysin - tätä ei oltu suun-niteltu. Poikaystävä antoi Hennille vapaat kä-det ratkaisun tekemiseksi.

- Se viikonloppu oli yhtä ei-ei-kyllä-ei-kyllä-kyllää. Ja sitten se oli kyllä.

Valmiit suunnitelmat sai unohtaa tai ainakin suunnitella uudella kaavalla.

Opetusministeriön työryhmän selvityksen mukaan Suomessa opiskelu aloitetaan liian

teksti Laura rauhaLa • kuvitus annina hakkarainen

Äitiysloma on takana ja Henni käy jälleen töissä – samassa paikassa, johon oli ennen raskautta kyllästynyt.

Entäs sitten ne urasuunnitelmat? Toimit-tajaa tapaamaan Henni tulee suoraan työ-haastattelusta, joka päättyi työsopimuksen allekirjoittamiseen. Ja taas menivät suunni-telmat uusiksi.

Pieni muutos suunnitelmiin

Kevättalvella 2009 kaikki oli niin kuin pitikin. 24-vuotias Henni oli juuri valmistunut ammattikorkeakoulusta ja menossa oli jo toinen, joskin pienoiseksi pettymykseksi osoittautunut, koulutusta vastaava työsuhde. Henni etsi aktiivisesti uusia mahdolli-suuksia, ja kunnianhimoisen naisen tavoitteet työuran suhteen olivat korkealla. Ja miksi eivät olisi olleet? Nuorelle kaikki ovet ovat avoimia.

olevan motorisesti keskivertoa lahjakkaampi. Kaverit eivät kuvailisi jämäkkää Henniä vau-vaihmiseksi.

- En mä ikinä ollut ajatellut, että välttämättä tulisin äidiksi, Henni toteaa.

Hennin kaveripiiri on pysynyt vauvan syn-tymän jälkeen samana, eikä Henni koe, että kukaan suhtautuisi häneen eri tavalla. Mik-si toisaalta kenenkään pitäisikään muuttaa suhtautumistaan, kun mikään ei oikeastaan ole muuttunut? Hennin mielestä sosiaalinen elämä on pysynyt lapsen syntymän jälkeen yllättävän samanlaisena. Oma perhe asuu kaukana, mutta poikaystävän vanhemmat auttavat tarvittaessa.

Henni saa nuoren vauvaperheen elämän kuulostamaan seesteiseltä. Näin helpostiko kaikki sujuu? Henni myöntää, että alussa arki

14 15

teksti hanna tykkä • kuvat Pekka haiMi Ja Lauri Laavakari

Ilmasto – viides valtiomahti?

Poikkeuksellisen voimakkaat sääilmiöt ovat olleet kuluvan vuoden merkittävimpiä uutisaiheita.Ihmishenkiä on menetetty ja kokonaisvahingot ovat kasvaneet mittaamattoman suuriksi.Säätila on hallinnut elämäämme odottamattoman voimakkaasti ja usein. Mistä oikein on kyse?

nekaasupäästöt. Suomen ilmasto voi seuraa-vassa kymmenessä vuodessa lämmetä jopa 3 astetta, vaikka päästöjä onnistuttaisiin vähen-tämään välittömästi.

Lämpötila siis jatkaa nousuaan maailman-laajuisesti ilmakehän hiilidioksidipitoisuuk-sien kasvaessa. Ennusteiden mukaan eniten tulevat lämpenemään napojen läheisyydessä olevat alueet, jollaisella mekin elämme. Lisäksi lauhkean ilman manneralueilla kesien odote-taan kuivuvan ja talvien kostuvan. Esimerkiksi viime kesänä Suomeen saatiin Venäjän laajoil-le manneralueille syntyneestä korkeapainees-ta johtuen poikkeuksellisen kuumaa ja kuivaa ilmaa. Tavallisesti kesäisin viileää ja kosteaa ilmaa on tullut Suomeen Atlantilta.

Viime talven kireät pakkasetkin saattoivat johtua nimenomaan Siperian mantereisesta, kuivasta ja kylmästä

ilmastosta. Laajemmassa mittakaavassa il-makehän lämpenemisen on arveltu johtavan muun muassa talvisateiden ja tulvien lisään-tymiseen etenkin Euroopassa, jossa ensimer-kit lienevät jo nähtävissä. Atlantin ja Venäjän tasankojen väliin jäävä Suomi on kuitenkin kaikkina vuodenaikoina kahden erityyppi-sen ilmamassan välissä. Niinpä viime talven sankat lumipyryt vuorottelivat kipakoiden pakkaspäivien kanssa ja osuivat välillä jopa päällekkäin. Vaikka valtameri Golf-virtoineen lämmittää yleensä Suomen talvia, tarjoilee pakkasherra idästä myös kylmää ja kuivaa ilmaa.

Vuoden 2010 uutisotsikoita selaillessa käy selväksi, että sää ei ole enää pelkkä small talk -tilanteiden oljenkorsi. Säästä sopii nyt keskustella niin taloudellisessa kuin ekologi-sessakin mielessä. Lumista ja kylmää talvea seurasi nopeasti lämmin ja kostea kevät. Lop-pukesä kärsittiin helteistä ja sen sytyttämistä metsäpaloista, sekä tietenkin ennätyksellisen rajuista myrskyistä.

Sitä, johtuvatko kuluvan vuoden aikana ko-kemamme suuret säävaihtelut nimenomaan ilmastonmuutoksesta, on lähes mahdotonta

todeta luotettavasti. Kuten tiedetään, säätilan ja ilmaston vaihtelua ja muutoksia voidaan arvioida vain pitkällä aikavälillä. Lisäksi il-mastotutkimuksiin sisältyy paljon merkittäviä epävarmuustekijöitä.

- Kyseessä ei kuitenkaan enää ole pelkkä sattuma, toteaa Ilmatieteen laitoksen erikois-tutkija, filosofian tohtori Heikki Tuomenvir-

ta Suomen Kuvalehden haastattelussa. Maan ilmakehän lämpeneminen on tosiasia.

Euroopan keskilämpötila on sadassa vuo-dessa noussut jo melkein asteella ja viimeisten 50 vuoden on arveltu olleen lämpimin ajanjak-so lähes 1500 vuoteen. Maallikon tuntuma esi-merkiksi viime kesän paahteen ja salamoinnin perusteella on hyvin samansuuntainen. Heik-ki Tuomenvirta muistuttaa kuitenkin, ettei ”säästä pidä päätellä ilmastoa”. Varmuudella voidaan silti sanoa ilmaston lämpenevän ja nimenomaan ihmisen ansiosta.

i l m a s t o n m u u t o s j a s ä ä o l o t s u o m e s s a

Tuomenvirta oli mukana toteuttamassa Il-matieteen laitoksen FINSKEN-hanketta. Siinä arvioitiin erilaisten mallien avulla ilmaston-muutoksen vaikutuksia Suomen oloihin. Työ-ryhmän lopullisen arvion mukaan Suomen keskilämpötilassa on vuoteen 2080 mennessä odotettavissa noin 2-7 asteen nousu ja sade-määrässä noin 5-40 prosentin lisäys. Kenel-lekään ei liene yllätys, että kehityssuunnan suurimpana taustatekijänä ovat kasvihuo-

Lau

ri L

aav

aka

ri

Pekk

a H

aim

i

16 17

kolumniMarja Hintikka- kirjoittaja elää työn ja olemattoman opiskelijaelä-män hirvittävässä ristipai-neessa

Telkkarissa nainen menee naimisiin Eiffel-tornin kanssa ja saa or-gasmeja jousipyssyltä. Hyväilyjä saavat myös Berliinin muuri ja hu-vipuistolaite. Tosin sutinat muurin kanssa taitavat jäädä yhden illan jutuksi, kun rouva muuttaa Pohjois-Ruotsiin. Onneksi lähijoen sillasta saa hyvän rakastajan.Subin Tosipaikka-dokumentissa puhutaan kohdeseksuaaleista, ihmi-sistä jotka tuntevat seksuaalista vetoa elottomaan ja näkevät esi-neillä sielun. Muutamassa sekunnissa Facebook-keskustelu karkaa käsistä: Eipä ole moni mieskään niin ryhdikäs kuin Eiffeli! Tulkaa irrottamaan pyörätelineestä! Silitysrautani käy kuumana, minuun. Kohdeseksuaalisuudesta on tullut hetkessä hurtti vitsi. Ja läpänheit-toa voi jatkaa saman viikon 4D-dokumentista “Apina on vauvani”.

Dokumentti on perinteisenä yleiskielen terminä synonyymi käsitteille asiakirja ja todistuskappale. Elokuvamaailmassa dokumentti viittaa siihen, että filmissä esitetyt ihmiset ja tapahtumat ovat todellisia. Silti kaikki elokuvat ovat aina enemmän tai vähemmän sepitettä, tekijöidensä tulkintaa todellisuudesta. Kuulostaa yksinkertaiselta. Dokumentti-sanalla on kuitenkin mediasisältöjen arvohierarkiassa ylevä kaiku. Dokumentaristi tai ex-dokumentaristi, paljon hienompi kuin vaikka journalisti! Dokumentti-nimittäjän voima on niin kova, että se saattaa naruttaa kääk-juoruille ja hullu maailma -uutisille tu-hahtelevat katsomaan melkein mitä vaan. “4D: Söin keltaista lunta”. Ja kaikki saavat oikeutuksen urkkia myös sitä maailman lihavinta naista, onhan se kuitenkin …no dokumentti. Sanoisin, että markki-nointikikkana suorastaan nerokasta sanankäyttöä.

Kaupallisen median ainoa tehtävä on lopulta yksi ja sama: tuottaa voittoa omistajilleen. Eikä siinä mitään, hyvä niin. Kunhan vain kaikki median käyttäjät, siis kuluttajat, tämän ymmärtäisivät. Sisältöjä on-kin silloin tällöin syytä pohtia myös niiden lähettäjien näkökulmasta. Näyttääkö kaupallinen media dokumentin kohdeseksuaaleista siksi, että ymmärtäisimme paremmin seksuaalisuuden yhä monimuotois-tuvaa maailmaa? Täyttyykö ohjelmapaikka, jotta vaietut saavat äänensä kuuluviin? Jokaisen median tulisi antaa aroille, kansakun-nan kipupisteitä sivuaville aiheille niiden vaatima tila ja raivata paikkoja yhteiskunnalliselle keskustelulle, ei pelkälle mainosvirralle. Yritysten yhteiskuntavastuusta puhutaan jatkuvasti, mutta missä on kaupallisen median yhteiskuntavastuu? Kaupallinen media kyllä lähettäisi myös saamenkieliset uutiset – jos uutistenlukija olisi alasti.

errare meDium est

Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen on arveltu vaikuttavan voimakkaasti veden ko-konaiskiertoon. Kierron on arveltu kasvavan huomattavasti, jolloin vettä sekä sataisi entis-tä enemmän että haihtuisi aiempaa runsaam-min. Lämmetessään Ilmakehä ja vesialueet sitovat enemmän kosteutta ja tämä puoles-taan saattaa lisätä ukkosmyrskyjen voimaa ja esiintyvyyttä. Ainakin uutisotsikoiden mu-kaan rankkasateiden ja tulvien määrä on jo nyt lisääntynyt. Lisäksi kuivien alueiden vesipula on pahentunut.

Yllättävää kyllä, tekniikan ke-hittyessä meteorologien työ on käymässä yhä haastavammak-si ja useamman vuorokauden sään ennustaminen on erittäin hankalaa. Ilmastokehityksen ansiosta matalapaineiden kul-kureitit mantereilla ovat muut-

tumassa. Kun näiden tuulia ai-heuttavien ilmamassojen liikkeet muuttuvat, siirtyy esimerkiksi rajuilmojen esiintyvyys uusille, aiemmin myrskyjen katveeseen jää-neille, Suomen kaltaisille alueille. Hellejak-sojen kestojakaan ei kesällä osattu arvioida, koska säärintamien sijaintien ennustaminen on vaikeutunut.

y h ä p e l k k ä ä s p e k u l a at i o ta

Kaikki yllä esitetyt yhteydet ovat kuitenkin edelleen vain arvioita. On liian aikaista sanoa,

onko vuoden sääilmiöiden taustalla pelkkä tilastollinen vaihtelu vai onko kyseessä py-syvämpi asioiden tila. Ei kuitenkaan tarvitse olla intohimoinen salaliittoteoreetikko havai-takseen selkeitä yhteneväisyyksiä ilmaston-muutoksen etukäteisarvioiden ja esiintyvien meteorologisten ilmiöiden välillä.

Luotettavampia tutkimustuloksia ja en-nustettavampia kelejä odotellessa, voi sää-hätätapauksissa turvautua vaikkapa alan venäläiseen huipputeknologiaan. Aiemmin Laboratorium B:n nimellä tunnettu Obninskin kaupunki Moskovan lounaispuolella on kuulu sekä maailman ensimmäisestä ydinvoimalas-ta että merkittävästä fyysikan osaamisestaan. Obninskissa on oma säätutkimustorni, joka saa tarinan mukaan auringon paistamaan aina tarpeen tullen.

Sääilmiöt suomalaisessa mediassa

PAKKASELLAKova pakkanen toi kaukolämpölaskuun parikymppiä lisää – Kauppalehti 3.2.2010Pakkaskausi paukuttelee ennätyksiään – Satakunnan Kansa 9.2.2010

LUMESTAKaikki Etelä-Suomen lumi ei ehkä sula edes kesällä – Iltalehti 10.3.2010Lumi ei katoa Helsingistä kuskaamalla – Helsingin Sanomat 1.3.2010

TULVATRuotsi siivoaa rankkasateiden jälkiä ja odottaa jo uusia – Satakunnan kansa 30.7.2010Kahdeksan kuollut ja tuhansia evakuoitu Keski-Euroopan tulvissa – MTV3 7.8.2010

HELLETTÄIlmatieteen laitos varoittaa helteistä – Satakunnan kansa 10.7.2010Hurjin helle 1000 vuoteen – piina jatkuu Venäjällä – Uusi Suomi 9.8.2010

METSÄPALOJAVenäjällä raivoaa 282 metsäpaloa – Taloussanomat 27.7.2010Venäjän metsäpalot heikentävät Suomen ilmanlaatua – MTV3 27.7.2010

MYRSKYÄSalamointi voimakkainta yli kymmeneen vuoteen – YLE 5.8.2010Kesän myrskyistä puolentoista miljoonan euron lasku – Kaleva 14.9.2010

Suomen ilmasto voi seuraavassa kymmenessä vuodessa lämmetä

jopa 3 astetta.

Pekk

a H

aim

i

Pekk

a H

aim

i

18 19

Haastateltavien tiet politiikan pariin ja eduskuntavaaleihin ovat melko perinteiset. Castrénin kipinä syttyi viimeistään viime kunnallisvaaleissa, joihin hän lähti huolis-saan nuorten asemasta päätöksenteossa. Sittemmin ansioluetteloon on voinut lisätä merkinnän ”Helsingin Vihreiden nuorten pu-heenjohtaja”, joka nyt osaltaan velvoittaa osallistumaan eduskuntavaaleihin. Castrén kokee politiikalla olevan eri muotoja, omas-ta henkilökohtaisesta maailmanparannuk-sesta nykyisenlaiseen, ei-toivottuun suuryri-tysten etujen ajamiseen.

Myös Demarinuorten puheenjohtajuus ajaa ehdokkaaksi. Kontio itse kuitenkin ko-kee, että politiikka on muutakin kuin puolue-politiikkaa. Hänestä kysymys ”mitä tänään syötäisiin?” on politiikkaa siinä missä kan-sainväliset sopimuksetkin. Vasta oppilas-kuntataipaleen ja Suomen Ammattiin Opis-kelevien Liiton, SAKKI ry:n osoitettua, että ”keskustelulla ja osallistumisella voidaan oi-keasti vaikuttaa asioihin ja luoda muutosta.”,

Lasse Männistö haluaa kannustaa opiskelijoita valmistumaan tavoite-ajassa.

löysi Kontio puolueohjelmat ja valitsi näiden joukosta Sdp:n.

Siinä, miten näemme koko hyvinvointivalti-on, on pakko tapahtua suuri muutos, toteaa Männistö omasta halustaan lähteä ehdolle.

Castrénin ja Kontion tapaan varsinainen lähtö politiikkaan tapahtui viime kunnallis-vaaleissa; tosin takana oli jo SYL:n puheen-johtajakausi ja ahkeraa kopoilua KY:ssa.

Poliittiset päätökset vaikuttavat elä-määmme kaikkialla ja jatkuvasti, Männistö sanoo.

Kolmikkoa yhdistää vuosien järjestöaktii-visuus. Noilta ajoilta jokaiselle ovat tulleet tutuiksi vaikuttamisen kiemurat ja hallitus-suhmuroinnit, politiikan käytännöt. Tutkain jäi kuitenkin kaipaamaan filosofikuningas-maista otetta ja motivaatiota politiikkaan – radikaalia muutosta! Kyllähän me valtsi-kalaiset nämä asiat myös oikeasti tiedämme paremmin; olemme oikeutettuja paikkaan Arkadianmäellä.

Eduskuntavaalit 2011 – mahdollisuus muutokseen?

Ensi keväänä katukuva täyttyy jälleen hymyilevistä pahvinaamoista ja suurista lupauksista. Paikkaa Arkadianmäellä tavoittelevat myös so-siologian ja sosiaalipolitiikan fuksit Verna Castrén ja Timo Kontio sekä kauppatieteiden maisteri Lasse Männistö. Tämänhetkisen eduskunnan mittapuulla he ovat kaikki nuoria ehdokkaita, mutta muuttavatko he ikäjakauman lisäksi mitään?

k u n m i k ä ä n e i r i i tä

Ehdokkaamme ovat lähes neljän vuoden ajan saaneet seurata sivusta, kun toisille sinivihreä, toisille taas porvarihallitus on maalaillut toimillaan Suomen tulevaisuutta. Castrénin mielestä päätös lisäydinvoiman rakentamisesta oli virhe, toisaalta Vihreiden poislähtö hallituksesta olisi sekin ollut huono ratkaisu - kompromissit kuuluvat politiik-kaan. Ydinvoimapäätös oli pettymys myös Kontiolle. Kritiikkinsä hän kohdistaa erityi-sesti Anni Sinnemäelle.

Miksi olla mukana hallituksessa, jossa kannatetaan lisäydinvoimaa, mutta samalla anella Youtubessa kansaa toimimaan sitä vastaan?

Männistö pääasiassa kiittelee hallituksen päätöksiä, mutta on harmissaan miljoonista, jotka valuivat lähestulkoon autioon Savonlin-nan-Huuskosken -rataan eivätkä esimerkiksi metropolialueen liikenneinvestointeihin.

teksti robert torveLainen, siiri saastaMoinen • kuvitus annina hakkarainen

20 21

mielekäs työ ja jossa vastuuta kannetaan it-sestä ja toisista - siksi valinta oli Kokoomus.

Mikäli Castrén valitaan eduskuntaan, tu-lee Suomesta avoin, aito ja tasa-arvoinen, kaikista kansalaisistaan välittävä yhteiskun-ta. Konkreettiseksi toimeksi hän mainitsee il-mastolain laatimisen ja uusiutuviin energia-lähteisiin panostamisen. Kontio huomauttaa kysymyksen alkuun, että yksin ei saavuteta muutosta, eikä muutos riipu eduskuntaan pääsystä. Tämän sanottuaan hän siirtyy hahmottelemaan utopiaa nyky-paradigman muutoksesta: rahan perässä juokseva ”homo economicus” -ihmislaji katoaa Suomesta. Männistö kiistää olevansa yhden asian mies tai populisti. Hänestä eduskunta saa rivei-hinsä tyypillisen helsinkiläisen kokoomus-poliitikon, jolle muun muassa yrittäjyys ja metropolialueen kehittäminen ovat tärkeitä tehtäviä.

Haastateltaviemme arkitoimien perus-teella näyttäisi Castrén olevan heistä vä-hiten vihreä. Hän tunnustaa olevansa vain ihminen ja vierailevansa silloin tällöin au-tolla heinolalaisten ystäviensä luona, mutta vastaavasti suosii kasvisruokaa ja Männis-tön sekä Kontion lailla tarkkailee kulutus-tottumuksiaan.

Yksilön valinnoilla on merkitystä, mutta vasta politiikan avulla voidaan oikeasti saada aikaan muutosta, Castrén tuumaa.

Männistö ja Kontio pelastavat maapallon pyöräilemällä, eivätkä omista yksityisautoa. Vappuisin Kontio marssii muiden työläisten tapaan - kenties velvollisuudesta?

Lopuksi muutama ohje äänestyskoppiin. Kolmikkoamme pyydettiin rajaamaan pois äänestäjät, jotka varmasti tulisivat pet-tymään heidän ajamaansa politiikkaan. Mikäli vastustat marxilaista ”jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeiden-sa mukaan” –ajattelua, kannatat perus-suomalaisia ja yksityisautoilua, tai haluat lisää valtionvelkaa, kannattaa ehdok-kaamme unohtaa. Muista kuitenkin, että Aku Ankkaa äänestämällä et muuta mi-tään.

Männistö ei näe opiskelijoiden verrattain alhaisessa tulotasossa mitään ongelmaa, mutta olisi muiden ehdokkaidemme lailla valmis sitomaan opintotuen indeksiin. Hän haluaa kannustaa opiskelijoita valmistu-maan tavoiteajassa.

Opintotuen tukiosa voisikin painottua opintojen alkuvaiheeseen nykyistä voi-makkaammin, Männistö sanoo.

Kontio ja Castrén sen sijaan eivät usko kokoomuslaiseen kannustamiseen.

On käsittämätöntä, että opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jonka oletetaan ot-tavan lainaa elääkseen, Castrén pohtii.

Kontiosta opiskelijoiden asumislisä voitaisiin muuttaa ympärivuotiseksi. Suu-rempana ongelmana kaksikko kuitenkin näkee vailla opiskelupaikkaa olevien ja koulupudokkaiden määrän kasvun.

Ulos kaapista!Elinkeinoelämän Valtuuskunnan johtaja Matti Apunen kirjoitti 7.9. Helsingin Sa-nomien kolumnissa ”Hei toimittaja, ketä kannatat?” toimittajien puoluesidonnai-suuksista. Hän on harmissaan siitä, että journalisti tonkii ”poliittisia roskalaatikoi-ta” ilman, että joutuu itse suurennusla-sin alle. Yksittäisen toimittajan kätketyt asenteet joutuvat harvoin syyniin, sillä kritiikin kohde on usein koko lehti.

Hyvään journalistiseen tapaan kuuluu, että lehti ei voi asettua vaaleissa yhtä ehdokasta tukemaan. Yhdysvalloissa tosin suuret mediat asettuvat usein pre-sidentinvaaleissa jommankumman eh-dokkaan taakse. Entä jos Suomessakin olisi tällainen käytäntö? Apunen itse oli

Sauli Niinistön kannattaja ja täten joutui tarkkaan miettimään, mitä vastaehdokas Tarja Halosesta kirjoittaisi. Hän soisi täl-laisen paineen muillekin kirjoittajille.

-Täydellinen puolueettomuus on illuu-sio, Apunen kirjoittaa.

Maailmankatsomus on mukana kai-kessa, mitä toimittaja kirjoittaa. Se ei kuitenkaan tee huonoa journalistia - mi-käli tämä itse avoimesti paljastaisi omat korttinsa. Samalla tämä helpottaisi luki-jakuntaa valtamedioiden raportoinnin arvioinnissa.

Tämän haastattelun toimittajat ottavat haasteen vastaan ja paljastavat sidon-naisuutensa. Robert on kokoomuslainen jo vuodesta 2005 ja Männistön kampan-japäällikkö. Siiri puolestaan on Kontion kummipojan sisko ja hyvä perhetuttava

sekä Vernan ystävä sosiologian fuksien kautta.

Ajatuksena oli pitää jutun perussävy suhteellisen kilttinä ja kettuilu minimissä. Aivan hampaattomiksi ei kuitenkaan heittäydytty, sillä tarkoituksena ei ollut luoda tylsää luettavaa, mutta se vähäi-nen kritiikki pyrittiin tasapuolisuuden ni-missä kohdistamaan kaikkia ehdokkaita kohtaan.

Se, että sidonnaisuudet on paljastettu, ei välttämättä muuta mitään. Ehkä sinä, hyvä lukija, saatat lukea jutun uudelleen ja löytää Apusen mainitsemia kätkettyjä asenteita ja epäjohdonmukaisuuksia. Mutta kuten sanottua, täydellinen puo-lueettomuus on illuusio, eivätkä valtsika-laiset valitettavasti ole yli-ihmisiä. Vaik-kakin luulemme olevamme.

m i l l a i s ta s u o m e a o l l a a n l u o -m a s s a ?Millä perustein tämä epäpoliittinen sukupol-vi sitten on valinnut puolueensa? 25-vuotiai-na puolueeseen liittyneet Kontio ja Männistö korostavat, että halusivat tehdä valintansa itsenäisesti, eivätkä sattuman tai verenpe-rinnön ajamina. Sen sijaan heti 18-vuotiaa-na puolueeseen liittynyt Castrén tunnustaa saaneensa vihreän aatteen perintönä kotoa. Toki hän kuitenkin tutustui ennen liittymistään muutaman puolueen ohjelmaan, vaikka Vih-reät tuntuikin itsestään selvältä valinnalta.

Itä-Helsingissä varttunut Kontio näki ko-likon molemmat puolet jo nuorena. Tämän sanottuaan hän ryhtyy luettelemaan itsel-leen tärkeitä arvoja: solidaarisuus, sosiaali-nen oikeudenmukaisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Sdp sopi parhaiten yhteen hä-nen vallitsevien arvojensa kanssa. Liberaali Männistö taas uskoo, että ihmiset elävät on-nellisina yhteiskunnassa, jossa yrityksille on taattu mahdollisuudet menestyä, ihmisillä on

Timo Kontiolle tärkeitä arvoja ovat sosiaalinen oikeudenmukai-suus ja solidaarisuus.

Verna Castren haluaa uudistaa ilmastolain ja panostaa uusiutuviin energialähteisiin.

22 23

aalla kauppatieteiden maisteri Lauri Kivisellä on pitkän linjan kokemus tietoliikennealalta: hän on toiminut useissa johtotehtävissä No-kialla, muun muassa viestintäjohtajana vuo-sina 1997-2003. Ennen astumistaan Yleisra-dion johtoon hän työskenteli Nokia Siemens Networksin yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana.

tötoimenpiteille on aikaa pari vuotta. Pitkän aikajänteen muutokset sen sijaan liittyvät koko mediasektoria koskeviin, esimerkiksi digitalisoitumisen aiheuttamiin mediakäytön haasteisiin.

Talouden alijäämää kiinni kurovia toimen-piteitä ovat muun muassa ulkopuolisten os-tojen leikkaukset ja sitä kautta Yleisradion oman ohjelmatuotannon lisääminen ja te-

hostaminen. Tämä tulee näkymään Ylen viihteen vähenemisessä, sillä yli puolet Ylen viihdetarjonnasta on ostettu ulkoa. Toisaalta suunnitelmissa on viihteen ja muun ohjelmiston vaikuttavuuden lisää-minen.

Vaikuttavuutta voi mitata monella ta-valla. Ylen tarkoituksena on tehdä enem-

män ohjelmia, joiden huomioarvo on suuri ja jotka yllättävät, vievät uuteen ja ovat rohkeita. Vaikuttavuutta tavoitellessamme on kuiten-kin erityisen tärkeää, että tarkastelemme va-lintojamme Ylen yhteiskunnallista tehtävää vasten, Kivinen huomauttaa.

Erilaisten säästötoimenpiteiden lisäksi Yleisradion toiminnallisuutta tehostetaan muuttamalla organisaatiorakennetta tehok-kaammaksi vuodenvaihteessa. Helpotusta tuo myös vuoden alussa voimaan astuva te-levisiomaksun kuuden prosentin eli noin 14 euron korotus.

Tv-maksua on korotettava, jotta toimin-nan alijäämää saataisiin kurottua umpeen. Viimeksi valtioneuvosto teki pienemmän

Yleisradiolla on edessään valtavia haasteita, mutta toukokuussa Ylen toimitusjohtajana aloittaneella Lauri Kivisellä on suunnitelma. Kivisen Yle on yhtiö, joka tarttuu reippaasti ja innostavasti uuteen.

Yleisradiossa on eletty piinallisia aikoja jo pitkään. Yhtiön tulevaisuuteen liittyvät pää-tökset odottavat edelleen valmistumistaan, eikä säästöpaineille näy loppua. Mainosra-hoitteiset televisioyritykset maksoivat Yleis-radion toiminnan rahoittamiseen käytettyä lakisääteistä toimilupamaksua valtion tele-visio- ja radiorahastolle vuoteen 2007 asti, mutta siitä luovuttiin televisioverkon digita-lisoinnin myötä. Päätös oli kova kolaus Ylen taloudelle, sillä esimerkiksi vuonna 2006 toimilupamaksut ylsivät 9 miljoo-naan euroon. Vuosi 2007 merkitsi Ylel-le taloudellisia vaikeuksia myös siksi, että muutenkin kallis digisiirtymä johti piikkiin televisiolupien irtisanomisessa. Sittemmin joukkopako on tasaantunut, mutta silti televisiomaksun maksajien määrä vähenee koko ajan, eikä trendiä ole helppo muuttaa.

Ylen talous jää tänä vuonna noin 30 mil-joonaa euroa alijäämäiseksi ja tuleva rahoi-tusmalli on edelleen avoin viestintäministeri Suvi Lindénin siirrettyä Ylen rahoituskysy-myksen seuraavan hallituksen päätettäväksi. Myös Ylen laissa säädettyä julkisen palvelun tehtävää vaaditaan uudelleenmääriteltäväk-si. Digitalisoitumisen ja kaupallistumisen edetessä koko media-ala on murroksessa ja uusien haasteiden edessä.

Ylen kaltaisen yrityksen johtaminen on vaa-tiva tehtävä. Haaste siirtyi Mikael Jungnerilta Lauri Kiviselle viime toukokuussa. 49-vuoti-

”Riippumattomuus voitaisiin varmaankin saavuttaa myös budjettirahoituksen kautta.

Suunnannäyttäjä yleisön ehdoilla

teksti tiina Liukkonen • kuvat yLe kuvaPaLveLu

Kivinen on ehtinyt punnita linjavalintojaan toimitusjohtajan asemassa nyt puolen vuoden ajan. Mihin suuntaan hän aikoo Yleisradiota viedä?

m u u t o s t e n a i k a

Muutos on Ylelle tärkeä sana. Koko media-maailma, mediakulutus- ja käyttäytyminen sekä tiedonvälityksen tekniikka muuttuvat ja Ylen kaltaisen suuren mediayhtiön täytyy pysyä muutoksessa mukana, mieluiten edel-läkävijänä, Kivinen toteaa.

Kivinen erottaa Yleä koskevassa muutok-sessa toisistaan kaksi aikajännettä. Lyhyem-mällä aikajänteellä tärkeintä on saada talous tasapainoon tämän vuoden alijäämästä. Sääs-

24 25

taisiin varmaankin saavuttaa myös budjetti-rahoituksen kautta, mutta se tulisi varmistaa tarkasti.

Kivinen muistuttaa lyhyemmän tähtäimen muutosten lisäävän Yleisradion valmiuksia pi-demmällä aikajänteellä tapahtuvia muutoksia kohtaan. Yksi suurimmista muutoksista liittyy siihen, millaiseksi sähköisen viestinnän tule-vaisuus muotoutuu, millä tavalla mediayhtiöt ovat mukana rakentamassa tietoyhteiskuntaa ja miten mediakäyttäytyminen muuttuu vuo-sien saatossa.

Millä tavalla nykypäivän Pikku Kakkosen katsojat saavat 10 vuoden päästä tietoa maa-ilmasta? Nämä ovat kysymyksiä, joihin koko mediasektorin on varauduttava.

s o r m i y l e i s ö n p u l s s i l l a

Yleisradion talouden tasapainottaminen helpottaa Ylen perimmäistä tehtävää yhteis-kunnassa. Kun kaupallisten mediayhtiöiden toimintalogiikka perustuu mahdollisimman korkeiden tuottojen ja mahdollisimman al-haisten kustannusten tavoittelulle, on Ylellä laissa määritelty julkisen palvelun tehtävä. Tämä tarkoittaa sitä, että Ylen on taattava luotettavasti ja riippumattomasti kaikille kansalaisille asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta monipuolinen ja monikulttuuri-nen ohjelmatarjonta. Ylen kaupallinen riip-pumattomuus tarkoittaa muun muassa sitä, että ohjelmia ei pätkitä mainoksilla ja rahoitus järjestetään muuta kautta. Tällöin Ylen ei tar-vitse perustaa ohjelmistoaan koskevia päätök-

siä mainostajien päämääriä palveleviin seik-koihin. Yle on vastuussa toiminnastaan koko yhteiskunnalle, ei mainostajille eikä myöskään poliitikoille.

Kivinen korostaa puheissaan erityisesti juurikin julkisen palvelun ja yleisön tyytyväi-syyden merkitystä.

- Ylen on oikeutettava olemassaolonsa joka päivä sillä mitä se tekee. Ykköstavoitteenam-me on tehdä niin hyvää ohjelmaa ja sisältöä, että tv-maksun perusteleminen on helppoa.

Tähän liittyy kuitenkin ongelma, sillä Ylen pyyteettömistä päämääristä huolimatta tv-maksua vastustetaan laajalti.

- Yllättävän monella ei ole käsitystä siitä, mitä tv-maksu mahdollistaa. Se on ymmär-rettävää, sillä kukin Ylen palveluiden käyttäjä näkee Ylen toiminnasta vain tietyn siivun. Jos katsot Yleltä vain urheilua, on vaikea nähdä, miten mittavasti Yle panostaa lastenohjelmiin. Meidän tehtävämme on pyrkiä tasapainoile-maan erilaisten yleisöjen ja intressien välillä, Kivinen sanoo.

Jotta Yleisradio voisi palvella yleisöään riittävän hyvin, tulee sen tuntea yleisönsä tarkasti.

- Yle on siinä mielessä avoin yhtiö, että kes-kustelun rajapinta kaikenlaisten yhteiskunnan voimien ja sidosryhmien kanssa on todella vilkasta. Ylellä on koko maan laajuinen syvä kattavuus, mikä takaa sen, että saamme pa-lautetta kaikkialta Suomesta enemmän kuin mikään muu yksittäinen tiedotusväline. Yle saa ja haluaa palautetta ja siksi sormemme

korotuksen, jolloin alijäämä kasvoi. Jos teet helpomman päätöksen nyt, on myöhemmin edessä toinen, vaikeampi päätös. Tv-maksu kuitenkin kestää vertailun. Se on pohjoismais-ta tasoa, huokeimmasta päästä. Tässä on tehty tärkeitä valintoja: Yle halutaan pitää riippu-mattomana kaupallisista markkinoista.

Televisiomaksuun perustuva nykyinen ra-hoitusmalli on kuitenkin Kivisenkin mielestä ajastaan jäljessä.

Nykyisessä rahoitusjärjestelmässä on pal-jon hyvää. Se esimerkiksi kohtelee kaikki mak-sajia tasapuolisesti ja antaa mahdollisuuden valita: olet maksuvelvollinen, mikäli ryhdyt käyttämään Yleisradion palveluita hankki-malla television. Yksi ongelmista kuitenkin on, että Ylen palveluista vain yksi osa on te-levisiossa ja suurempi osa muissa välineissä.

Kivinen toivoo, että rahoitusmallin kohdal-la päästäisiin modernimpaan ja pitkäjäntei-sempään ratkaisuun, jolloin Ylen toimintaan saataisiin vakautta. Nykyinen epävarmuus ra-sittaa Ylen toimintaa, sillä esimerkiksi kulttuu-rintuotannossa ei uskalleta tehdä pitkäaikai-sia sopimuksia. Myös uudelta rahoitusmallilta Kivinen perää kuitenkin Ylen julkisen palvelun tehtävään kuuluvaa riippumattomuutta.

- Tällä hetkellä Ylen riippumattomuus tu-lee siitä, että kaikki rahoittavat Ylen yhdessä, jolloin yksikään eturyhmä ei voi katsoa Ylen olevan sille erityisen tilivelvollinen. Se takaa parhaimman poliittisen ja journalistisen sa-nanvapauden. Tämä riippumattomuus tulee taata myös uudessa rahoitusmallissa. Se voi-

on yleisön pulssilla. Palautetta on myös se, että yleisö ei hakeudu Ylen tarjonnan piiriin. Se on voimakas signaali siitä, että meidän on kyseenalaistettava pystyykö Yle täyttämään tehtävänsä oikein.

Kivinen korostaa, että yleisön palvelemisen lisäksi Ylen on pystyttävä myös säväyttämään ja yllättämään. Kysymykseen siitä, millainen on Lauri Kivisen Yle, hän vastaa seuraavasti.

-Yle ei ole yhden ihmisen. Yle on jokaisen meistä, yksilöinä, ja jokainen voi miettiä mil-lainen minun Yleni on. Minulle Yle on yhtiö, joka tarttuu reippaasti ja innostavasti uuteen.

Yle on suvaitseva, monimuotoinen, monikult-tuurinen ja moninainen siinä määrin, että se pystyy palvelemaan ja koskettamaan kaikkia suomalaisia. Meille yleläisille on todella tär-keää, millainen tekemisen meininki meillä on luovan teollisuuden ja nyky-yhteiskunnan veturina.

Lauri Kivinen muistuttaa, että helpom-pi päätös nyt tarkoittaa vaikeampaapäätöstä tulevaisuudessa.

26 27

Tällä palstalla esittäytyy jo työelämään siirtynyt opiskelija.

post studium

• tällä hetkellä Crisis ManagementInitiativen (CMI) Lähi-itä ohjelman päällikkö

• valmistui vuonna 2002 valtio-tieteiden maisteriksi pääaineenaan poliittinen historia ja sivuaineena kansainvälinen politiikka

Heidi HuuHtanen, 35

in a nutshell

Kerro työstäsi

Vastaan projektien suunnittelusta, toimeen-panosta ja rahoituksesta. Käytännössä vietän päiväni tiimini kanssa tavaten yh-teistyökumppaneita, kuten eri maiden ulko-ministeriöiden ja YK-järjestöjen edustajia ja paikallisia toimijoita, järjestäen tapaamisia ja seuraten budjetteja. Lisäksi yhdessä mui-den pääliköiden kanssa johdamme CMI:n yleistä kehittämistä konfliktinratkaisun ja rauhanrakennuksen osaajana. CMI on Pre-sidentti Martti Ahtisaaren vuonna 2000 perustama kansalaisjärjestö, joka keskittyy konfliktinratkaisuun ja rauhanrakennukseen.

Mitä teit ennen nykyistä työtäsi? Olen työskennellyt esimerkiksi Jordaniassa,

jossa tuin Prinssi Hassan bin Talalin toimis-toa erityisesti alueellisen yhteistyöfoorumin West Asia North Africa Forumin luomises-sa. Kokemus oli tärkeä erityisesti siksi, että hankkeessa pääsi tutustumaan alueen eri maiden toimijoihin ja ymmärtämään heidän näkökulmiaan moniin asioihin. Urallani olen pyrkinyt keskittymään poliittiseen neuvon-antoon. Olen toiminut myös muunmuassa tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa ja vir-kamiehenä ulkoasiainministeriössä.

Mikä sai sinut kiinnostumaan nimen-omaan Lähi-idästä?Olen aina ollut kiinnostunut Lähi-idästä, koska se on maailmanpolitiikan keskiössä. Vaikka Lähi-itä ei ole Suomen ulkopolitiikan

keskiössä, EU:n kautta Suomi tekee paljon päätöksiä, joilla on siellä merkitystä. Koska ulkopuolisten toimijoiden, kuten EU:n ja Yh-dysvaltojen ja aikaisemmin myös Neuvosto-liiton valta Lähi-idässä on niin mittava, näis-sä maissa on oltava syvällistä ymmärrystä Lähi-idän ongelmista, jotta niihin voisi vas-tuullisesti ja rakentavasti vastata. Lähi-idän tuntemisessa ei ikinä tule valmiiksi.

Kerro opinnoistasi

Jo ennen maisteritutkintoa tein paljon opintoja Euroopassa ja Lähi-idässä, koska Suomessa ei opeteta modernia Lähi-idän politiikkaa tai taloutta. Väittelin tohtoriksi Englannissa, keskittyen valtionrakennukseen ja poliittiseen talouteen. Oli tärkeää löytää hyvin policy-lähtöistä opetusta, jotta tutustui ihmisiin ja politiikan tekoon konkreettises-ti. Hyvä ura vaatii erikoistumista. Yliopistos-ta saatu tieto on vasta pohjaa, jonka päälle pitää rakentaa jotain konkreettista.

tekSti Maria lieto

Alumnimme polholainenI, the brand?

Have you ever Googled your own name? What kind of information and how much of it did you find about yourself online? I Googled, Yahooed and Binged myself. I happen to share a name with a world-famous Ukranian gymnast so most of the search results were clearly not about me. Though you can easily find my LinkedIn and Twitter profiles on the first page of Google’s search results.

My curiosity didn’t end there. I Googled, Yahooed and Binged some of my friends’ names. The results were much more precise. Top ten links would lead to their profiles on Facebook, MySpace, LinkedIn, Twitter; not to mention a link to any blogpost they’ve ever published or a men-tion on a student organization’s website if they’ve been active in it. Peo-ple’s pictures, professional information, friends, family and thoughts can be accessed today with just a few clicks of a mouse!

Internet privacy is a subject of much debate. We worry about stran-gers having access to our private information. Though I bet most of us have been those strangers stalking an unknown person online: it might have been your future boss, a schoolmate or a prospective date but we’ve all been there, done that. Internet privacy is not the point here. It’s your online identity and how you construct it that I am after.

You might not realize that with every post or picture you upload or any action you perform online you are creating your identity in the world wide web. Chances are, some people who see that information do not know you in person, and you may never meet each other offline. Hence, the only impression they get of you is through the informa-tion they find. The kind of impression you make becomes even more important, if you meet that person offline after they have looked you up online. Those impressions matter even when it comes to people you know in person because the information you create about yourself online contributes to their overall image of you.

Thus, today, not only are you responsible for creating and maintain-ing your image and identity offline, you are also responsible for doing that same process online where it is available to a greater number of people. The hard task here is to learn how to express yourself with dif-

ferent tools: text rather than vocal sounds, still pictures rather than life images. These tools act as filters to any information you send, making it harder to preserve the original meaning and context of your message.

You might not care about your online identity because you don’t feel that it affects you in everyday life. But given the Internet’s prevalence and growing importance, the information that is connected to you on-line is becoming increasingly influential in defining to the world who you are even offline. Nothing is particularly new here – in the end, we are creating and recreating our identities throughout our lives. The only difference is that the Internet is now another medium through which we express ourselves.

The fact that our online identities affect people’s impression of us is something to be cautious but also jubilant about. Naturally, one needs to be careful with what information they choose to associate with them-selves and with whom to share it (that is, if they have any control over it). But we should embrace some of the possibilities this offers. There is a certain convenience in having your professional information in one place available for your prospective employers or colleagues to see. There is certain advantage in having a chance to impress your future boss with some intelligent things you have to say on Twitter, or your future date with some cute pictures of you on Facebook. And if you don’t want to share something, familiarize yourself with the privacy policy of the service before you subscribe to it or disguise yourself under a false name. In the end, that’s the beauty of Internet – with all your actions you are creating an identity online, but no one said it should be your identity!

The writer is made in USSR, now living and studying in Helsinki. A passionate debater whose free time is filled with laughter,

hot beverages and loyal friendsWritten by AnnA bessonovA

photo AnninA Mäkinen

28 29

ja katuja, joita kansallissosialistit 70 vuot-ta sitten marssivat. Panssarivaunujen sijaan katuja jyräävät 50 diskorekkaa, ja ruskeat univormut ovat vaihtuneet nahka-asuihin ja enkelisiipiin. Tapahtuma kerää vuosittain noin puoli miljoonaa osallistujaa.

j u o m a

Saksalaiset juovat olutta aikaan ja paik-kaan katsomatta. Voit huoletta kävellä pullo kädessä kadulla kellonajasta riippumatta, ja etenkin viikonloppuisin matkabisse met-

Synkkää historiaa, vuorokauden ympäri avoinna olevia yökerhoja sekä tietenkin dön-eriä. Berliini on kaupunki, joka lumoaa tunnelmallaan ja minne kaikki haluavat. Tut-kain kertoo miksi.

tekSti ja kuvat lauri laavakari

Du bist verrückt mein Kind, du musst nach Berlin

i h m i s e t

Berliinin asukkaista suurin osa on muualta muuttaneita, ja kaupunki houkuttelee jatku-vasti lisää ihmisiä ympäri maailmaa. Suurin vähemmistö on turkkilaiset, joista ensim-mäiset saapuivat 1960-luvulla täyttämään työvoimapulaa. Monet kuitenkin jäivät py-syvästi.

Monikulttuurisuutensa lisäksi Berliini on Euroopan pääkaupungeista ehdottomasti homoystävällisin. Schönebergin kaupun-ginosa on homojen keskus, joka tarjoaa baarien ja kahviloiden lisäksi infopisteitä ja sateenkaarilipuilla koristeltuja nakkikios-keja. Kreuzbergin länsiosassa sijaitsevalta Mehringdamm-kadulta löytyy myös useita homobaareja sekä homomuseo. Etenkin ensi toukokuussa Euroviisujen aikaan Berliiniin matkustavan kannattaa suunnata näille alu-eille. Tunnelma on avoin, ja oli suuntautu-misesi mikä tahansa, sinut otetaan avosylin vastaan.

Kesäkuussa juhlitaan yhtä Euroopan suurimmista gay pride –tapahtumista. Christopher Street Dayn päätapahtuma on massiivinen kulkue, joka kiertää samo-

30 31

Tunnelma on avoin, ja oli suuntautumisesi mikä tahansa, sinut otetaan avosylin vastaan.

turkkilaiskaupunginosa Kreuzbergista, jossa idea kebabilla täytetystä leivästä on alun perin syntynyt. Adalbertstrassella sijaitse-vassa kuuluisassa Hasirissa täyttävä Dön-er maksaa 2,5 euroa. Kaupungin parhaat kana- ja kasvisdönerit sen sijaan löytyvät Mustafasta. Katukioskin ulkonäön ei pidä antaa hämätä, sillä lounasaikaan jonotusai-ka saattaa olla useita kymmeniä minuutteja.

Berliinin miellyttävimmät ravintola-alueet löytyvät idässä Friedrichshainista Simon-Dach-Strasselta ja lännessä Savignyplat-zilta. Hintataso on Suomea huomattavasti edullisempi, mutta yleisesti Länsi-Berliinissä on edelleen hieman itää kalliimpaa. Berliini on tunnettu myös runsaista aamiaisistaan, joita useat kahvilat tarjoilevat jopa viiteen asti iltapäivällä.

k u l t t u u r i

Nostalgiaa ja ostalgiaa huokuvan Berliinin parasta historiallista antia tarjoaa edes-mennyt Saksan demokraattinen tasaval-ta. Muuri jakoi kaupungin kahtia yhteensä 28 vuoden ajan, ja jako itään ja länteen näkyy edelleen erityisesti arkkitehtuurissa. Massiivisia itäsaksalaisia elementtitaloja voi ihastella niin syvällä idän lähiössä kuin idän keskuksen Alexanderplatzin tienoilla. Jaetusta Berliinistä muistuttavat myös use-at muurinpalat eri puolella kaupunkia. Pisin näistä on Spree-joen varrella sijaitseva yli kilometrin mittainen East Side gallery, jon-ka maalauksista voi bongata muun muassa Brezhnevin ja Honeckerin suudelman.

Itäsaksalaiseen arkeen pääsee parhai-ten tutustumaan DDR-museossa, joka tar-joaa mahdollisuuden koskettaa historiaa. Museossa voi istua Trabant-auton kyytiin tai loikoilla itäsaksalaisen asunnon sohval-la. Mielenkiintoinen kokemus on myös Ho-henschönhausenissa sijaitseva entinen Stasi-vankila, jossa opastettuja kierroksia selleihin ja kuulusteluhuoneisiin pitävät todelliset asi-antuntijat – entiset vangit.

Jos satut Berliiniin sunnuntaina, suuntaa Mauerparkiin. Suurella kirpputorilla voi aamusta asti tehdä todellisia löytöjä. Puo-lenpäivän jälkeen puisto täyttyy muusikois-ta, taiteilijoista ja rentoutumaan tulleista berliiniläisistä, ja vanhassa amfiteatteris-

sa järjestettävää karaokea kerääntyvät seuraamaan sadat ihmiset. Mauerpark on berliiniläinen instituutio, jossa voi helposti viettää vaikka koko päivän.

Kesäisin Berliinissä järjestetään useita kulttuurikarnevaaleja ja katutapahtumia, syksyllä kaupunki hohtaa valokarnevaalin loisteessa ja talvella Berlinale-festivaali kerää kokoon leffafriikit. Päivittäiset ta-pahtumat löytyvät kätevästi netistä saksan-kielisestä Tip Berlin- tai englanninkielisestä Exberliner-tapahtumakalenterista. Berliinis-sä liikkuessa on kuitenkin jatkuvasti syytä pi-tää silmät ja korvat auki, sillä vastaan saat-taa tulla vaikkapa spontaani tanssiesitys tai hostellin ikkunasta soittava DJ.

yö e l ä m ä

Berliini ei nuku koskaan. Tuhannet baarit ja ravintolat täyttyvät aamun asti juhlivista ihmisistä viikon jokaisena päivänä. Viikon-loppuisin klubit avaavat ovensa perjantaina

puolen yön aikaan ja sulkevat ne yleensä joko sunnuntai-iltana tai maanantaina aa-mupäivällä. Jokaisella kaupunginosalla on oma keskustansa (Kiez), mutta vahvimmin yöelämä keskittyy Kreuzbergin, Friedrichs-hainin ja Prenzlauer Bergin kaupunginosiin. Läpi viikonlopun voi juhlia muun muassa joen varrella sijaitsevassa Bar25:ssa tai entises-sä voimalaitoksessa Berghainissa. Berghain tunnetaan erinomaisen äänentoistonsa li-säksi erittäin tiukasta ovipolitiikasta sekä pitkistä jonotusajoista. Suurella englantia puhuvalla porukalla on turha yrittää tatu-oidun, erehdyttävästi härkää muistuttavan portsarin ohi. Jono on myös yksi Berliinin harvoista paikoista, jossa et voi juoda. En-nen aamukahta Berghainiin menoa on turha edes harkita, sillä tanssilattiat kumisevat tyhjyyttään. Sisäänpääsy klubeille maksaa 10 - 15 euroa. Yöelämän voit kätevästi ottaa haltuun M10-ratikkalinjalla, jota tuttavallisesti kutsutaan

rossa kuuluu asiaan. Kesäiltoina kaupungin puistot ja kanavien rannat täyttyvät ihmi-sistä. Puistoon ei tarvitse raahata kerralla koko illan juomia, sillä jos jano yllättää voi juomavarastoja täydentää Spätkaufista eli Spätistä. Spätit ovat lähes vuorokauden ym-päri auki olevia kioskeja, jotka myyvät muun muassa juotavaa ja pientä naposteltavaa.

Tunnetuin berliiniläinen juoma lienee va-delma- tai tuoksumatara-siirapilla maus-tettu punainen tai vihreä Berliner Weisse. Tämä ohrasta ja vehnästä valmistettu olut on ensikertalaiselle kokeilemisen arvoinen, mutta käytännössä kaupunkilaiset juovat eniten Becksiä sekä paikallista nimikko-olutta, Berliner Pilsneriä. Oluen suosiosta saksalaisten keskuudessa kertoo esimerkiksi se, että myös monet muut juomat nautitaan mielellään olueen sekoitettuna. Maista esi-merkiksi Dieseliä (cokis + bisse) tai Radle-ria (sprite + bisse). Maistamisen arvoinen on myös pullotettu tequilaolut Desperados.

ru o k a

Bratwurstia ja hapankaalia kaihtava voi huoletta nauttia berliiniläisen keittiön anti-mista. Berliiniläiset syövät paljon ulkona, ja kaupungin ravintolatarjonta on monipuoli-nen ja kansainvälinen. Ravintoloiden lisäksi Imbiss-pikaruokakioskit tarjoavat nopeasti mukaan otettavaa ruokaa aina pizzasta kokonaisiin grillattuihin kanoihin. Tunnetuin berliiniläinen erikoisuus on Currywurst eli makkara currylla maustetulla ketsupilla. Makkarat tarjoillaan perinteisesti leivän tai ranskalaisten kera. Legendaarisimmat currywurstit löytyvät Schönhauser Alleen Konnopke`s Imbißistä ja Mehringdammin Curry 36:sta.

Mutta mitäpä olisi Berliini ilman döneriä? Ole kuitenkin varovainen, sillä vaikka dö-ner-kojuja löytyy lähes jokaisesta kadun-kulmasta, taso vaihtelee paljon. Parhaat pyörivät lihavartaat ja kastikkeet löytyvät

Partytramiksi. Ratikka ajaa läpi yön baa-rialueiden läpi ja jo matkalla virittäytyy mainiosti tunnelmaan. Kaupungin liikennelai-tos huolehtii juhlijoiden kotiin pääsystä, ja viikonloppuisin metrot ajavat ympäri vuo-rokauden ja arkisinkin liikenteessä on vain muutaman tunnin tauko aamuyöllä.

32 33

äänekkäiksi, kun taas häviäjät tyytyvät koh-taloonsa vaieten, Pantzar pohtii.

Opiskelijoiden passivoitumisesta puhutta-essa Pantzar kyseenalaistaakin väitteen, jonka mukaan opiskelujen välissä töitä tekevä opis-kelija olisi muita huonompi.

On huomioitava myös, että opiskelijat ovat veronmaksajia, vaikka eivät olekaan kokopäi-vätöissä. Opintolainaa Pantzar puoltaa sillä, että kulujen siirtäminen elämän aktiivisesta alkupäästä loppupäähän voi olla järkevää. Toi-saalta opiskelijoita on hankala syyttää halut-tomuudesta ottaa lainaa, kun työvoimatilanne näyttää edelleen synkältä. Opintojen ohella töissä käyminen on lainarahalla elämistä tur-vallisempaa.

Laman tarkat vaikutukset varsinkaan kan-salaisten mentaliteettiin eivät vielä ole selvin-neet.

Varmaa on kuitenkin kasvanut varovaisuus, esimerkiksi laina-ajat ovat lyhentyneet huo-mattavasti.

Myös taksikuskit valittelevat yhä asiakaska-toa, joten baarista mukaan tarttuneet saaliit saavat jatkossakin nauttia yhteisestä kotimat-kasta romanttisen iltakävelyn muodossa.

Lama, talouskriisi, laskusuhdanne. 2000-luvulla vaikuttaneesta taantumasta on puhuttu paljon, mutta sen konkreettiset vaikutukset ovat jääneet monelle epäselviksi.

Taantuma ohjaa varovaisuuteentekSti alexandra Peth

Viimeisin talouden taantuma eroaa huomat-tavasti 1990-luvulla vaikuttaneesta lamasta. Monien mielestä 2000-luvun talouskriisi oli ihmisten arkielämässä melko näkymätön. Suuresta mediahuomiosta huolimatta ihmis-ten kulutustottumukset eivät taantuman alet-tua juurikaan muuttuneet.

Tässä lamassa ihmiset eivät ole luopuneet paheistaan. Esimerkiksi vaatteita ja etelän-matkoja on ostettu entiseen malliin. Ennem-min jopa säästettiin ruoasta kuin huvituksista, Aalto-yliopiston innovaation ja kulutuksen tutkija Mika Pantzar sanoo.

Viimeisimmän laman aikana esimerkiksi tekstiili- ja vaateala eivät ole kärsineet suu-ria vahinkoja, toisin kuin 1990-luvun alussa. Yritykset ovat myös varmistelleet tulevaa työ-voimapulaa käyttämällä irtisanomisten tilalla lomautuksia. On ymmärretty irtisanomisten kestämättömyys sekä niiden valtiontaloutta vahingoittavat vaikutukset. Kulutus ei kasva tai edes pysy entisellään, jos palkansaajien määrä laskee. Pantzarin mukaan varsinkin pienyritykset ovat olleet lomautuksien ja irti-sanomisten suhteen hyvin vastuullisia.

Tällä hetkelleä tulevaisuus näyttää koh-tuullisen valoisalta - esimerkiksi vienti on

jopa hyötynyt rahan heikkenemisestä. Rahoi-tusala saanee kuitenkin kamppailla ongelmien ja luottamuspulan kanssa vielä jonkin aikaa, ja pelko globaalia kriisiä kohtaan on kasvanut. Euroopan unionin ongelmat Kreikan romah-duksen jälkeen ovat käyneet ihmisille aiempaa selvemmiksi, mikä osaltaan on muokannut yleistä suhtautumista talouteen. Lama on pit-kälti kiinni ihmisen psykologiasta. Ihmisten ollessa epävarmoja kulutus vähenee, ja ennen pitkää kulutuksen väheneminen tekee myös taloudellisesta tilanteesta epävarman.

o p i s k e l i j at h äv i ä j i n ä

Opintotuet olivat ainoita, joita ei sidottu indek-siin kun nykyiset tukipaketit jaettiin. Taustalla on ajatus siitä, että tuen ollessa sidottuna in-deksiin, se tuottaa inflaatiota. Asiaan ei rea-goitu sen suuremmin, vaan sekä media että opiskelijat tyytyivät hiljaa muutokseen. Mo-nesti ajatellaan tukien passivoivan suomalai-sia opiskelijoita. Toisaalta töitä saa tehdä vain rajoitetusti, muuten on opiskelijoiden vuoro maksaa Kelalle.

Nuoret ovat olleet häviävä osapuoli edel-lisestä lamasta lähtien. Yleensä erityisesti hyväosaiset muuttuvat vaikeissa tilanteissa

“En ollut käynyt koko paikassa 56 vuoteen enkä muistanut siitä mitään. Vanhempani olivat muuttaneet kaupungista pois ollessani kolmen, mutta huomasin vaistomaisesti pa-laavani entiselle asuinalueellemme kuin syn-nyinsijoilleen raahustava haavoittunut koira.”

Entinen henkivakuutusasiamies Nathan glass sairastaa keuhkosyöpää ja palaa eläkellään New Yorkin Brooklyniin tarkoi-tuksenaan vetäytyä kuolemaan hiljalleen. Nathanin päivät kuluvat lähikahvilassa kau-nista tarjoilijaa katsellen ja mennyttä elä-mää pohtien. Arkipäivän sattumuksia hän alkaa koota Ihmiselämän mielettömyyden kirja –nimiseen projektiin. Kirjaan hänen on tarkoitus koota lähinnä muiden ihmisten elä-män tapahtumia – mitä yksinäisellä kuole-valla miehellä omasta elämästään olisi ker-rottavaa? Arvaamatta Nathaniin kohdistuu kuitenkin sarja odottamattomia sattumia, ja hän tuntee olevansa enemmän elossa kuin koskaan aikaisemmin.

Ensimmäinen sattuma on odottamaton koh-taaminen sisarenpoika Tom Woodsin kanssa kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tomin ai-emmin menestyksekäs elämä on vuosien saa-tossa kääntynyt päälaelleen. Tom on yhteis-kuntakriittinen nuori mies, jonka oli tarkoitus lähteä jatkamaan opintojaan nelivuotisen sti-pendin turvin Michiganin yliopistoon, kunnes elämä vei hänet toisille raiteille. Nathanin ja

Tomin kohdatessa uudestaan on hän pääs-tänyt irti unelmistaan ja tyytynyt elämäänsä taksikuskina. Mikään ei ole kuitenkaan muut-tanut Tomin intohimoa älyllisesti haastavaan keskusteluun, ja kaksikon kohtaamisista muo-dostuukin romaanin suurin anti.

Auster ottaa kirjan dialogeissa kantaa melko suoraankin Yhdysvaltojen tilaan vuon-na 2000 ja silloisiin lähestyviin presidentin-vaaleihin. Hän painottaa niin Tomin kuin Nat-hankinkin puheenvuoroissa suvaitsevaisuutta, ennakkoluulottomuutta ja toveriuutta tehden selväksi poliittisen kantansa. Tom muuttuukin huomaamatta kirjan toiseksi päähenkilöksi.

Tomin kautta Nathan tapaa seuraavan suurenmoisen persoonan, pölyttyneen antik-variaatinpitäjän Harry Brightmanin. Harryn kepeän olemuksen takaa paljastuu vähitel-len karu menneisyys taidepetosten, vanki-latuomioiden ja rikkinäisten perhesuhteiden parissa. Kun Nathanin luo ilmestyy vielä yhdeksänvuotias sukulaistyttö Lucy, jonka ääriuskovaisen miehen kanssa elävä äiti on joutunut lähettämään Brooklyniin, on Nathan yhtäkkiä tapahtumien keskipiste ja monen ihmisen tärkein turva. Vähitellen koossa on suuri perhe, ja Nathan ymmärtää yhtäkkiä olevansa näiden ihmisten kanssa onnellisem-pi kuin ikinä.

Sattumuksia Brooklynissa kertoo koko elä-män rakentumisesta sattumien varaan, mikä

Sattumuksia Brooklynissa

on ollut hallitseva teema myös Austerin ai-kaisemmassa tuotannossa. Johtivat sattumat sitten onnistumisiin tai epäonnistumisiin, ne ovat ainoa todellisuus. Kirja käsittelee vah-vasti myös ystävyyttä ja solidaarisuutta, ja mahdollisuuden kääntää ikävätkin sattumat voitoksi antaa uudelleenarvotettu yhteisöl-lisyys.

Tarina rikkinäisten hahmojen jälleenra-kentumisesta perheeksi tapahtuukin nimen-omaan näiden teemojen puitteissa. Tekstistä kannattaa etsiä myös painavampia merki-tyksiä – taustalla voi nähdä toivon amerikka-laisen yhteiskunnan mahdollisuudesta selvitä samoilla keinoilla vaikeiden aikojen yli kohti parempaa huomista. Kliseistä kyllä, mutta kirja jättää lukijalleen hetkeksi hyvän ja toi-veikkaan mielen.

“Kello oli kahdeksan kun astuin kadulle, kello kahdeksan syyskyyn 11. Päivän aa-muna 2001 – vain neljäkymmentäkuusi mi-nuuttia ennen kuin ensimmäinen lentokone is-keytyi World Trade Centerin pohjoistorniin.”

Kirja jättää lukijalleen hetkeksi hyvän ja toiveikkaan mielen.

arvostelu

teksti Maria Lieto • kuva taMMi

34 3535

hallitus

Teksti: Antti Iso-Markku, varapuheenjohtaja

Tällä palstalla vuorottelevat hallituksen jäsenet kertovat Kannunvalajat ry:n kuulumisia.

Jokainen tiedekunta- tai ainejärjestötoimija pohtii joskus sinä yl-lättävänä sisäisen kirkkauden hetkenään, miksi sitä oikeastaan liit-tyikään kohorttiin, kohotti äänensä kuuluville siellä vaalikokoukses-sa ja lupautui osaksi tätä opiskelija-aktiivien sukupolvet halkovaa yhteistä ryhmäviestiä. Yhdelle aktiiville tämä hetki koittaa vielä tavallistakin hirveämpien sitsien jatkojen jälkeen siivousurakan mah-dottomuuden nostaessa kyyneleet silmiin, toiselle valaistus saapuu ehkä parhaiden vuosijuhlien ikinä jatkoilla sen kaikista kohutuimman uuden bilebändin tahtiin joraillessa, jollekulle kysymys ehkä vaan lipuu mieleen kesken normaalin marraskuisen loppuvuoden kokouk-sen. Miksi juuri minä lähdinkään mukaan tähän toimintaan?

Itse kuvailisin opiskelija-aktiivin suhdetta rakkaaseen toimeensa toteamalla, että toisinaan vituttaa armottomasti, joskus on aika voit-tajafiilis ja suurimman osan aikaa siinä välissä sitä nyt jotenkin vaan kituuttaa. Yleisimmin ainejärjestötoimintaa kehutaan, koska sieltä saat 1) tosi hyviä kavereita, 2) hyvää kokemusta kaikenmallisten asioiden järjestelemisestä ja 3) sitä mainetta ja ilmaista viinaa niin omissa bileissä kuin tulevina vuosinakin, kun nimeäsi kuiskaillaan (mukamas) uusien fuksien keskuudessa pelon ja kunnioituksen sekai-sin tuntein. Samaiset pointit toimivat vitutuslistanakin; järjestötoimin-ta ottaa kalloon, kun siellä 1) on sellaisia daijuja ettei niiden kanssa tule Erkkikään toimeen vaikka kuinka hyvänä päivänä yrittäisi, 2) joudut tekemään kaiken maailman hanttihommia, joita kaikki muut laistavat vimppaan asti ja 3) joudut kestämään niitä viinanhuuruisia sitsejä, joilla vielä maksat siitä itse pohjaan polttamastasi pöperöstä ja vihaiset osallistujat lähinnä kaatavat niskaasi syyt huonosti men-neistä järjestelyistä. Toki syitä puolesta ja vastaan on yhtä kirjavasti kuin opiskelija-aktiivejakin, ja toisten on helpompi vain puurtaa töi-tään tällaisia kysymyksiä sen kummemmin ajattelematta.

Itse olen kuitenkin huomannut pohtivani opiskelija-aktiiviuteni perimmäisiä syitä yhä tihenevässä määrin sitä mukaa kun kolmas vuoteni tiedekuntajärjestön hallituksessa lähestyy loppuaan. En koe jälkikäteenkään näiden vuosien olleen mitenkään erityisen kamalia, vaikken ole opiskelijoiden kosteaa juomakulttuuria koskaan omak-

seni kokenutkaan. Kannunvalajien syksyllä 2010 järjestämät tapah-tumat ovat mielestäni sujuneet pääosin oikein mallikkaasti ja käsit-tääkseni pääyleisönä toimineet uudet opiskelijat ovat olleet hyvin tyytyväisiä ensimmäiseen syksyynsä tiedekunnassamme. Oma (ja monen muun) erityinen ilonaiheeni on ollut tänä vuonna lanseerattu Kannun fuksitoimikunta, joka on jo tähän mennessä lunastanut kaikki hallituksemme odotukset ja povannee oikein mainiota tulevaisuutta järjestötoiminnasta kiinnostuneille uusille toimijoille. Kiitos teille, toi-mikunta ja kaikki muut uudet ja innokkaat aktiivit!

Omalta osaltani olen silti tullut lopulta siihen tulokseen, että tähän vuoteen saa kaljan kantaminen ja muu hallitushumppailu vihdoin loppua yksinkertaisesti siitä syystä, että minulla ei enää ole aikaa ja tahtoa moiseen. Ei siis suinkaan niin, etteikö minulta aikaa ja tah-toa erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja kokoustamiseen löytyisi, vaan kyse on nimenomaan niihin osallistumisesta: itse en vaan ole yksinkertaisesti jaksanut ottaa osaa muiden järjestöjen mielenkiin-toisiin tapahtumiin ja tutustua muihin opiskelutovereihin siitä lähtien, kun olen joutunut keskittymään lankojen kasassa pitämiseen omien tapahtumiemme yhteydessä, ja uskon muillakin opiskelija-aktiiveilla olevan ainakin osittain samansuuntaisia kokemuksia. On siis varmasti hyvä minunkin vihdoin vuosien jälkeen jalkautua hallitustoiminnan norsunluutornista ja käydä ihan vaan seuraamassa millaista kivaa toimintaa meille ”riviopiskelijoille” järjestetään tiedekuntamme eri järjestöjen toimesta.

Kehotan kuitenkin kaikkia teitä opiskelija-aktivismista kiinnostu-neita rohkeasti kokeilemaan edes vuotta toiminnan parissa; se on oikeastaan ainut tapa oikeasti selvittää pidättekö siitä vai ette, vituttaako vai paistaako päivä sittenkin. Ja jos toiminnassa jokin mättää, jotakin puuttuu tai asiat tehdään muuten vain älyvapaasti, on se kyllä myös paras keino muuttaa asiaintilaa. Lopuksi haluan myös kehottaa kaikkia kannunvalajia viettämään hyvää ja rauhal-lista vuoden loppupuolta ja joulua! (Nämä ovat muuten oivia hetkiä niin uusille aktiiveille valmistua tuleviin haasteisiin kuin vanhemmille konkareille pohtia, miksi oikeastaan teette sitä, mitä teette...)

Ottaisitko osaa ryhmäviestiin?

Woody Allenin uusin elokuva You will meet a tall dark stranger alkaa allenmaisella laina-uksella Shakespearen Macbethista:

”Elämä on kuin varjo häilyväinen, vain näyttelijä rukka, joka riehuin lavalla keikkuu aikansa ja häipyy; se kertomus on, hupsun tarinoima, täys ääntä, vimmaa - tarkoitusta vailla”.

Lauseeseen kiteytyy osuvasti tämä näytel-mänomainen, romahtavien suunnitelmien ja ihmissuhteellisten väärinkäsitysten täyttämä puolitoistatuntinen komedia. Toimiva sekoitus niin tunnettuja kuin tuntemattomiakin näytteli-jöitä esittää unelmiaan ja rakkautta turhaan jahtaavia sympaattisen säälittäviä hahmoja.

Alfie (Anthony Hopkins) herää eräänä päi-vänä kouristavaan kuolevaisuudenpelkoon ja alkaa taistella ehtyvää vitaalisuuttaan vastaan rehkimällä kuntosaleilla, uhkape-laamalla ja vaihtamalla pitkän avioliitonsa viriiliin poikamieselämään. Pian hän päättää toteuttaa unelmansa poikalapsen saamises-ta naimalla iloluontoisen nuoren prostituoi-dun, Charmainen (Lucy Punch). Yksinäisyy-den kauhuihin jätetty Helena (gemma Jones) välttyy itsetuhoisilta aikeilta tarttumalla pulloon ja ostamalla selvännäkijältä lupa-uksen tummasta komeasta miehestä ja on-nellisesta loppuelämästä. Alfien ja Helenan kolmikymppinen tytär Sally (Naomi Watts) puolestaan työskentelee taidegalleriassa ja

elättelee toiveita nukkavierun aviomiehen-sä Royn (Josh Brolin) vaihtamisesta charmik-kaaseen työnantajaansa gregiin (Antonio Banderas). Roy haaveilee menestyskirjaili-jan urasta ja tuskailee saadakseen toisen romaaninsa julkaistuksi. Mestariteoksen ky-näilyn sijaan Royta kiinnostaa tosin enemmän naapuri-ikkunaan ilmestynyt kitaraa näppäi-levä kaunotar, Dia (Freida Pinto), jonka iske-miseen hän alkaakin käyttää saamattomat päivänsä. Jokainen siirto tai elämänmuutos vaikuttaa aluksi oikealta, mutta kohtaloaan tuntuu kaikkien olevan mahdotonta ohjailla. Tehdyt päätökset johtavat odottamattomiin lopputuloksiin.

Olemassaolon mielettömyyden keskel-lä jonkinlainen harhassa eläminen näyttää aluksi koomiselta, mutta lopulta välttämät-tömältä. Jokainen henkilöhahmo tarpoo ra-jatieteistä ja sherrynsiemailusta helpotusta etsivän Helenan tavoin enemmän tai vä-hemmän pimeässä – elämän häilyvyys kun ilman halpamaisiakin lohdunlähteitä olisi itse kullekin melko sietämätöntä. Allen muistut-taa katsojia jälleen kerran pessimistisellä lempeydellä ihmiselämän naurettavasta merkityksettömyydestä. You will meet a tall dark stranger on Allenin neljäs Lontooseen sijoittuva elokuva, ja kaupunkia kuvataan viihtyisästi lämpimän pikkukylämäisestä vinkkelistä. Elokuvan visuaalinen anti jää kui-

Ihmisiä rakkauden kiemuroissa

tenkin laimeaksi. Allenin allekirjoittaneenkin mielestä onnistuneimpien 2000-luvun eloku-vien, Vicky Cristina Barcelonan tai Match Pointin kaltaista koherenttia kuvallista ko-konaisestetiikkaa ei tästä elokuvasta löydy, eikä se muutenkaan yllä nokkeluudestaan ja laadukkaasta näyttelijätyöstään huolimatta näiden kahden elokuvan tasolle.

You will meet a tall dark stranger ensi-illassa Finnkinon teattereissa 29.10.2010

Tehdyt päätökset johtavat odottamattomiin lopputuloksiin

arvostelu

teksti eLina hirvonen • kuva iMPawards.coM

36 3736

Accenture on Suomen paras työpaikka.

Neljättä kertaa.

Arkea huippusuoritusten tekijöille.

©2010 Accenture. A

ll rights reserved.

Hae nyt accenture.fi/tyopaikat

Jos haluat työn, jonka monet mahdollisuudet ja haasteet antavat sinulle tilaisuuden tehdä merkityksellisiä asioita joka päivä, tule Accenturelle. Kehität kykyjäsi ja kasvat ammatillisesti työskentelemällä yhdessä lahjakkaiden kollegojen kanssa. Opit vertaistaan vailla olevasta kokemuksesta samalla kun autat asiakkaitamme huippusuoriutujiksi. Työskentelet yrityksessä, joka on valittu Suomen parhaaksi työpaikaksi neljänä vuonna peräkkäin. Jos haluat tämän olevan arkeasi, Accenture on paikkasi.

FUKSIkannukka

Fuksit aloittelemassa taivaltaan Man-talla.

Vaatteet vähenivät nopeasti.

Valtsikan fuksit kapuavat huipulle.

Fuksin serenadi vanhoille.

3838