tutkain

Hesarinpäätoimittaja

Kaius Niemihaastattelussa

»12

Äijäkalenteri

JulkkuvassariLi Andersson

& nykyvasemmistonkriitikkoTommi

Uschanov»14

Raimo Tengvallautoileva

maailman-parantaja

»26

3/2013Valtiotieteellinen ylioppilaslehti

»20

tutkain 3/2013

Vierailu Sanomataloon paljastaa kerralla tiedotusvälineiden muutostilan. Printtilehdistön, television ja verkkotoimi-tuksen toimittajat istuvat samojen pöytien ääressä poh-timassa tapauskohtaisesti, millä tavoin kukin aihe läpäi-

see uutisvirran.Keskustelu Helsingin Sanomien uuden vastaavan päätoimittajan

(sivu 12) kanssa avaa asiaa vielä hieman lisää. Median raja-aidat ovat kaatumassa, ja tiedonvälityksen eri muodot sekoittuvat toisiinsa le-vittäen sanomaansa yhä enenevässä määrin netissä.

Taistelu siitä ratkaisevasta sekunnista, jonka aikana lukija valitsee juuri meidän juttumme sähköisestä uutistulvasta on myös osa Tut-kaimen arkea. Lehtemme ja tuottamiemme verkkouutisten suosio on riippuvainen saavuttamastamme näkyvyydestä sosiaalisessa mediassa.

Verkkouutistemme kohdalla tuntuu pätevän yksi nyrkkisääntö: Mitä tyhmempi ja provosoivampi juttu, sitä enemmän klikkauksia. Emmekä me ole edes sortuneet iltapäivälehtien ”Tissit vilahti – kat-so kuva” -journalismiin.

Toisaalta kuljemme samalla kehityksen vastavirtaan. Lehtemme houkuttaa lukijoita eikä se myöskään kärsi kirjoittajapulasta – pait-si juuri verkkouutisten osalta. Ovatko valtsikalaiset siis sähköistä se-kuntimediaa vierastavia älykköjä, jotka lukevat ajan kanssa tämän-kin numeron, vaikkei sen juttuja olekaan otsikoitu tyyliin ”Nyrkit heiluvat – lue juttu” (sivu 22) tai ”Nakuilua klusterissa – katso ku-vat” (sivu 20)?

Eivät välttämättä. Erään viestinnän opiskelijan mukaan Tutkai-men parasta antia on tänä vuonna ollut ”Laulukirja syynis-sä” -palsta (sivu 36) eikä hän ole mielipiteensä kanssa yk-sin. Juuri tämän palstan kännissä kirjoitetut rivot sitaa-tit pysäyttävät lehteä pikaisesti selailevan lukijan samal-la tavoin kuin sähköinen tissijournalismi.

Puhumattakaan seksististä maailmankuvaansa rauk-kamaisesti nimimerkin takaa julistavasta Irstaimesta (sivu 35). Kuulemieni huhujen mukaan kyseinen pakina on jopa joidenkin valveutuneina pidetty-jen valtsikalaisten ensimmäinen ja mahdol-lisesti myös ainoa luettu sivu koko leh-destä.

Ai niin, lehden kannessa on kaunis nainen. Miksi siis poimit sen hyllystä?

Miran HamidullaPäätoimittaja

pääkirjoitus

tekijätTaistelu sekunnista

Anna Toikkanen, 23-vuo-tias viestinnän fuksi. ”Oli hieman kuumotta-vaa haastatella ensim-mäiseen lehtijuttuuni ko-kenutta toimittajaa. Sain kuitenkin hyviä vinkkejä – ja kyydin ihan sairaan siistissä autossa!”

Ida Vehnämäki, 22-vuo-tias viestinnän opiskelija. ”Pohdin kirjoittaessani, tuputanko liikaa omaa näkemystäni. Sitten taju-sin kirjoittavani omasta henkilökohtaisesta mie-lipiteestäni – tuntui mu-kavalta kertoa oma tari-nani. ”

Sanni MyllyahoIästään vaikeneva vies-tinnän opiskelija katsoi hyviä elokuvia ja fiiliste-li Pohjoismaita. ”On vir-kistävää katsoa ihmi-sennäköisiä näyttelijöi-tä, kun on kyllästynyt Barbien ja Kenin seikkai-luihin.”

TEEM

U P

ERH

IÖ

SAN

NI M

YLLY

AH

OA

NN

A T

OIK

KAN

ENID

A V

EHN

ÄM

ÄEN

ARK

ISTO

3

sisältö

PääkirjoitusKuvain

AjankohtaistaKannusta kaikuu

Paikka ompi vallan kahvassaUralle

IlmestyskirjanpitäjäIrstain

Laulukirja syynissäArviot

Bad PintinTop 3

Kannukka

vakiot

3

6

8

11

29

31

34

35

36

41

38

38

39

36ANKI AHLQVIST

26

4

tutkain 3/2013

12

14

20

22

26

Tutkaimesta Hesariin

Quo vadis, vasemmisto?

Ihanat äijät klusterilla

Väkivaltaiset kertomukset

Bensaa ja sosiologiaa

24 Opintorahalla voi elää

30

32

Minustako yrittäjä?

Liian rohkeita Oscar-voittajiksi

Tutkaimen entinen ja nykyinen päätoimittaja kohtasivat Sanomatalossa.

Li Andersson ja Tommi Uschanov pohtivat vasemmiston nykytilaa.

KTTO:n poikakalenterikuvauksissa paljastettiin kaikki – tai ainakin melkein.

Tutkain laittoi toimitussihteerinsä julmaan ihmiskokeeseen.

Valtsikalainen päätyi vahingossa yrittäjyyden maailmaan.

Hollywood-leffat ovat lällärikamaa verrattuna Pohjoismaiden parhaimmistoon.

Vili Lähteenojanartikkeli vasemmistosta

sivulla 14.

Vapaaehtoistyöntekijä Riikka Hesse kuuntelee hakattujen naisten tarinoita.

tutkain

50. vuosikerta3/2013

JulkaisijaKannunvalajat ry

PäätoimittajaMiran Hamidulla

ToimitussihteeritLauri Haikola,

Eevi Heikkinen, Laura Luoto ja

Sonja Ulma

Ulkoasu ja taittoTeemu Perhiö

KuvasihteeriAnki Ahlqvist

KirjoittajatSofia Chaichee,

Miran Hamidulla, Pia Helminen, Anne Hietaharju, Joonas

Kinnunen, Vili Lähteenoja, Sanni

Myllyaho, Teemu Perhiö, Jaakko Rissanen, Anna Toikkanen

Sonja Ulma ja Ida Vehnämäki

Kannen kuvaMikko Virta

IlmoitusmyyntiVili Lähteenoja

vili.lahteenoja@helsinki.fi

PainoWhyprint oy, Helsinki

Painos300kpl

ISSN0787-0035

Palautetutkain2013@gmail.com

www.kannunvalajat.fi/tutkain

Tutkain saa HYYn järjestölehtitukea.

Raimo Tengvallin mielestä autoilu ja sosiologia on viimein aika saattaa yhteen.

erikoiset

26

14

Miksi suomalainen

vasemmisto ei vakuuta ketään,

naurattaa useimpia ja itkettää joitakin?

TEEMU PERHIÖ

SIMO ORTAMO

5

20

kuvain › KannuGamesissa 24.8. tiedekunnan fuksit tutustuivat toisiinsa ja tuutoreihin leikkien avulla. Tapahtuma huipentui tuutorinryöstöön.

6

7tutkain 3/2013

KUVA MIKKO VIRTA› KannuGamesissa 24.8. tiedekunnan fuksit tutustuivat toisiinsa ja tuutoreihin leikkien avulla. Tapahtuma huipentui tuutorinryöstöön.

Jussi Nuortimo pyrkii parantamaan hyvien käytäntöjen leviämistä yliopiston sisällä.

ajankohtaista

Valtsikalainen opiskelijaedustajaksi yliopiston hallitukseenTEKSTI MIRAN HAMIDULLA

Jussi Nuortimo on valmiina myllyihin Helsingin yliopiston hallituksessa.

AN

KI A

HLQ

VIS

T

P oliittisen historian opiskelija Jussi Nuortimo valittiin yhdessä maantie-teen opiskelija Jannica Aallon kans-

sa opiskelijaedustajaksi Helsingin yliopis-ton hallitukseen. Päätöksen suoritti HYYn edustajisto kokouksessaan 28.8.2013, jos-sa se hyväksyi valintaa varten muodostetun työryhmän esittämät henkilöt.

Yliopistoa yhtaikaisesti sekä absurdina että hienona paikkana pitävä Nuortimo läh-tee uuteen tehtäväänsä todella motivoitu-neena. Toimessaan hän pyrkii murtamaan erityisesti yliopiston sisäisiä raja-aitoja, joi-ta muodostavat niin useat kampukset kuin myös toiminnan eri osa-alueet.

– Joillain aloilla, kuten opetuksen ke-hittämisessä olemme aallonharjalla, mut-ta se ei heijastu minnekään muualle. Hy-vien käytäntöjen pitäisi levitä nykyistä pa-remmin, Nuortimo linjaa.

Vahvuutenaan edessä olevan tehtävän kannalta hän pitää aiempaa edunvalvonta-kokemustaan, visionääristä ajatteluaan ja

asioiden hahmottamiskykyään.– Pystyn ymmärtämään päätökset joi-

ta tullaan tekemään ja käsittämään niiden suuret linjat oikealla tasolla.

Nuortimo kokee myös muodostavan pa-rikseen valitun Aallon kanssa toisiaan hy-vin täydentävän työparin.

– Odotan jo innolla sitä, kun pääsemme yhdessä myllyttämään hallituksessa.

Edessä oleva tehtävä ei suinkaan ole Nuor-timolle ensimmäinen laatuaan yliopistohal-linnossa. Aiemmin hän on toiminut kolle-giossa, tiedekuntaneuvostossa, tasa-arvotoi-mikunnassa sekä lukuisissa työryhmissä.

– En edes muista kaikkia työryhmiä, joissa olen ollut mukana.

Yliopistohallinnon ohella Nuortimo on vaikuttanut myös ylioppilaskuntapolitii-kassa, jossa hän on toiminut muun muas-sa HYYn hallituksen varapuheenjohtajana 2010. Monesta luottamustoimesta huoli-matta into vaikuttamiseen ei ole hiipunut.

– Yliopistomme on lafka, johon ei kos-kaan kyllästy.

Edunvalvojana Nuortimo on toisinaan saanut huomata, että yliopiston päätöksen-tekokulttuurissa olisi vielä kehittämisen va-raa. Professoreilla, dekaaneilla ja laitosjoh-tajilla on niin paljon valtaa, että tämä johtaa usein jo ennen kokouksia valmisteltuihin päätöksiin. Tämä hankaloittaa hallinnon opiskelijaedustajien toimintaa.

– Valtaa ei tuoda opiskelijoille eteen, vaan se pitää aina hakea jostain itse.

Demokratian parantamiseksi Nuortimo lisäisi erilaisten työryhmien käyttöä päätös-ten valmisteluissa, vaikka se lisäisikin työ-määrää. Hallitustehtävässään hän toivookin voivansa parantaa asiaa, mutta näkee avai-men muutokseen olevan muualla.

– Asia on kuitenkin enemmän tiede-kunta- ja laitostason juttu, koska erot pää-töksentekokulttuureissa ovat usein niistä lähtöisin, hän huomauttaa. π

8

tutkain 3/2013

W

Tiedekunta lahjoittaa haalari­merkin 55 opintopistettä vuodessa suorittaville

TEKSTI MIRAN HAMIDULLA

Merkki luotiin Facebookissa järjestetyssä suunnittelukilpailussa.

Helmi Linkosalo sosiologia

”Ihan jees. Kyllähän ne de-mokratiaa puoltaa, muttei ole vielä nähty miten ne toimivat suuressa mitta-

kaavassa.”

Jenna Mero valtio-oppi

”Hyvä keino edistää kan-salaisten kiinnostusta.

Olen kuitenkin skeptinen siitä mihin ne lopulta joh-tavat. Minulla on käsitys, että niitä jää valiokuntien

pöydille.”

Reetta Mikkola sosiologia

”Ne antavat mahdollisuu-den vaikuttaa suoremmin ja mahdollistavat mata-lemman kynnyksen osal-listumisen politiikkaan.”

3 euroa (35,5 %)

5 euroa (17 %)

2 euroa (25 %)

10 euroa (3 %)

jätän menemättä, jos bileet maksavat (20 %)

Kysyimme valtsikalaisilta Kaisassa, mitä mieltä he ovat kansalaisaloitteista.

kuuk

aude

n ky

sym

ys

Kysyimme Tutkaimen verkossa, paljonko olet maksimissaan valmis maksamaan opiskelijabileiden sisäänpääsystä.

V altiotieteellinen tiedekunta kannus-taa opiskelijoitaan suorittamaan li-sää opintopisteitä jakamalla ilmai-

sen haalarimerkin jokaiselle 55 opintopis-tettä tai enemmän vuodessa suorittavalle opiskelijalle. Vaaditun pistemäärän suo-rittavien opiskelijoiden lukumäärästä on tänä vuonna tullut yksi rahanjakoperuste, kun yliopisto jakaa rahojaan tiedekuntien suuntaan.

Opiskelijoiden aloitteesta alkanut merk-kihanke toteutettiin Kannunvalajien halli-tuksen kanssa, joka auttoivat tiedekuntaa projektissa. Tiedekunnan suhtautuminen merkki-ideaan oli alusta lähtien positiivinen.

– Dekaanista lähtien kaikki olivat hyvin myönteisellä kannalla, ja tiedekunta suos-tui kustantamaankin koko merkin. Kan-nua tarvittiin ainoastaan etsimään suunnit-telijoita ja merkkiehdotuksia sekä tiedotta-maan projektista, Kannunvalajien opinto-sihteeri Anni Nelimarkka kertoo.

Kannunvalajien Facebook-sivulla järjes-tettyyn suunnittelukilpailuun tuli lopulta kolme ehdotusta, joista voittajaksi valikoitui

sosiaalipsykologian opiskelija Timo Häklin ehdotus. Valinta tehtiin ehdotuksien saa-mien tykkäysten määrän perusteella.

Ensimmäiset merkit jaettiin Kannunva-lajien fuksisitseillä syyskuun lopussa, kun tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Mikko Vanhanen ja yhdistyksen inspehtori Ulla-maija Seppälä jakoivat merkkejä vaaditun pistemäärän suorittaneille Kannunvalajien hallituksen jäsenille.

Jatkossa merkit tulevat olemaan kaik-kien pistemäärän saavuttaneiden valtsi-kalaisten haettavissa opintoneuvoja Antti Kososen toimistosta. π

AN

KI A

HLQ

VIS

TA

NKI

AH

LQV

IST

AN

KI A

HLQ

VIS

T

gallup

9

169 vastaajaa

TIM

O H

ÄKL

I

Valtsikalaiset saattavat työllistyä jatkossa oman firman välittämänäTEKSTI MIRAN HAMIDULLA

EMIL

WIK

STR

ÖM

Toteutuessaan hanke voi parantaa valtiotieteilijöiden asemaa työmarkkinoilla.

Kannunvalajien työnvälitysliiketoiminta aloittaa toimintansa ensi vuoden alusta, mikäli Akseli Huhtasen ideaa kannatetaan vaalikokouksessa.

K annunvalajissa pohditaan valtsikalai-sia ammatillisesti kehittäviin oman alan töihin ohjaavan työnvälitysliike-

toiminnan aloittamista. Mikäli yhdistyksen jäsenen, Akseli Huhtasen, ideasta liikkeelle lähtenyt ehdotus saa kannatusta loppuvuo-den vaalikokouksessa, toiminta alkaa ensi vuoden alusta lähtien aluksi yhdistyksen omistaman Kannustin Oy:n nimissä. On-nistuessaan toiminta tulee saamaan oman yrityksensä.

– Tarkoituksena on tuottaa voittoa Kan-nulle, mutta myös selkeä tavoite parantaa valtiotieteilijöiden asemaa työmarkkinoilla, Huhtanen valottaa suunnitelmaa.

Huhtasen mukaan valtsikalaisilla olisi nykyistä enemmän kysyntää työmarkkinoil-la, mikäli näitä markkinoitaisiin riittävästi työnantajille.

– Olen saanut itsekin kuulla työnantaji-en sanovan, että ”kyllähän me valtsikalaisia rekrytoitaisiin, mutta niitä ei löydy mistään”.

Muilla aloilla oman osaamisen markki-nointi osataan paremmin jopa ammattiliit-totasoa myöten. Huhtanen myöntääkin, et-tä myös hänen ideansa on lähtöisin muualta.

– Meitä vastaavilla järjestöillä on jo täl-laista liiketoimintaa. Esimerkiksi oikeustie-teilijöillä on Paragraaffi ja kauppatieteilijöil-lä on aTalent.

Oman työnvälitysliiketoiminnan avulla on myös mahdollista vähentää työharjoit-teluista ja ensityöpaikoista saatuja huono-ja kokemuksia.

– Kannulaisia halutaan työmarkkinoil-le riistosopimuksilla harjoitteluun ja töihin, yhteinen toimija voisi parantaa tilannetta, Huhtanen arvioi.

Huhtasen mielestä valtsikalaisten työl-listyminen tyssää toisinaan myös tiedekun-taan, jonka saamat työtarjoukset eivät aina välity riittävän hyvin opiskelijoille asti.

– Oma yritys mahdollistaisi tiedekun-

nan suodattimen kiertämisen.Työpaikkojen ja harjoittelujen ohella

uuden liiketoiminnan nimissä on mahdol-lista löytää opinnäytetöille maksavia tilaajia.

– Tilaaja voisi esittää halutusta aiheesta toiveen firmallemme, joka sitten etsisi sille tekijän valtsikalaisten keskuudesta.

Vahvuutena alan suurempia toimijoita vastaan kilpailtaessa Huhtanen näkee valt-sikalaisten osaajiensa aidon tuntemisen.

– Kannun toimintona yrityksen oli-si mahdollista tietää keitä he ovat rekrytoi-massa asiakkaille. Tämä on kilpailuvaltti verrattuna muihin.

Rekrytoitavien näkökulmasta hän pitää hyvänä mahdollisuutta työllistyä yhdistyk-sen jäsenenä omistamansa firman kautta.

– Jos opiskelija menee vuokratöihin, miksei hän menisi sinne oman firman kaut-ta, jolloin myös rekrytoinnin välityspalkkiot menevät omalle firmalle, Huhtanen kysyy. π

10

11tutkain 3/2013

Suomessa käydään paljon koulua. Ennen yli-opistoon päätymistä olemme selvinneet läpi ala-asteen, yläasteen ja lukion. Halleluja, nyt se kaikki on jo takanapäin. Täällä yliopistos-

sa ei tarvitse olla muuta kuin oma itsensä. Osalle meistä yliopisto

edustaa uutta alkua. Ei tarvit-se välittää siitä, ettei yläasteel-la kuulunut suosittujen poruk-kaan eikä siitä, että oli lukios-sa liian arka tai ujo lähteäkseen mukaan oppilaskuntaan.

Yliopistossa jokaisella pi-tää olla mahdollisuus aloittaa alusta. Aikuinenkin ihminen haluaa tuntea olevansa osa po-rukkaa, tulevansa hyväksytyksi omana itsenään ja ennen kaik-kea, kuuluvansa johonkin.

Vaatii rohkeutta hakea mu-kaan järjestötoimintaan. Vaatii rohkeutta ha-kea tuutoriksi. Vaatii rohkeutta ottaa kieltei-sen vastauksen riski. Useimpiin luotta-mustehtäviin ei haeta aikaisemmalla ko-kemuksella eikä meriiteillä. Hakiessasi luottamustehtävään haet siihen omalla naamallasi. Persoonasi ratkaisee, tu-letko valituksi.

Fakta on se, että paikkoja on ra-jattu määrä ja kaikki eivät mahdu

kaikkeen mukaan. Kaikilla halukkailla pitäisi kui-tenkin olla mahdollisuus päästä mukaan johonkin. Speksiin kaikki ovat tervetulleita, ainejärjestöistä esi-merkiksi VOO:lla ja KTTO:lla on vakiintunut käytän-tö virkailijoiden suhteen; hekin ovat tärkeä osa halli-

tusporukkaa.

”Ei” on liian helppo vastaus siihen, onko mahdollista saa-da kaikki mukaan. Haastankin valtsikalaiset miettimään asiaa. Jotkut asiat ovat vain tahdosta kiinni. ”Kaikki pelaa” -asenne ei kuulu vain nappulajalkapal-loon, vaan myös aikuisten maa-ilmaan.

”Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikki pitää ottaa mu-kaan.” Isäni sanonta ärsytti mi-nua suunnattomasti ollessani vielä pieni. Vanhemmiten olen

alkanut ymmärtää sanoman. Osa ehkä ajattelee tätä lukiessaan, ettei aikuisia tar-vitse muistuttaa jo lapsena oppimistamme

asioista. Jos lapset kykenevät tähän, mik-seivät aikuisetkin?

Anne HietaharjuKannun fuksi-, tuutor-, virkistys-

ja ympäristövastaava

Lapsista ja aikuisista

kannusta kaikuu › palstalla kannun hallitus kertoo ajankohtaisia kuulumisia.

”’Kaikki pelaa’ -asenne ei kuulu

vain nappula-jalkapalloon, vaan myös aikuisten

maailmaan”

JAAKKO KALSKE

P oliittisen historian alumni Kaius Niemi aloitti syyskuussa Helsingin Sanomien uutena vastaavana pää-toimittajana. Pitkälle vieneen toi-

mittajan uransa Niemi aloitti jo opiskelu-vuosinaan 1990-luvulla. Valtamedian työ-tehtävien ohessa hän toimi myös Tutkai-men päätoimittajana vuonna 1998.

Liikkeelle liikkuvasta kuvastaAlkusysäyksen tulevalle uralleen Niemi sai jo yläasteella alkaneesta videokamerahar-rastuksestaan.

– Ensimmäiset videokamerat tulivat sil-loin kauppoihin, ja kuvallista ilmaisua tu-li tehtyä tuolloin paljonkin, hän muistelee.

Videokamera oli Niemen mukana myös ylioppilaskirjoituksien jälkeisellä Kiinan ja Tiibetin matkalla vuonna 1993. Matkan ai-kana kuvaamasta materiaalista hän koosti myöhemmin videoita lähinnä omaan käyt-töönsä.

Vuotta myöhemmin tuolloin jo valtsi-kalaistunut Niemi lähti jälleen kameroi-neen Aasiaan, mutta tällä kertaa mielessä oli mahdollisuus kuvata videoita muuhun-kin kuin vain pelkkään omaan käyttöön.

– Soitin Ylen vaihteeseen kysyäkseni tuottajaa, joka olisi kiinnostunut videois-tani. Sain saman puhelun aikana pyynnön tulla käymään.

Ylellä Niemen aiemmista videoista pi-

dettiin. Hän sai käyttöönsä tv-tasoisen ke-vytkameran sekä lupauksen siitä, että hä-nen matkalla kuvaamille jutuille olisi tar-vetta.

– Sain näin pään auki, mikä johti lisä-toimeksiantoihin. Myöhemmin päädyin töihin Ylen radiouutisiin.

Liikkuvan kuvan parista liikkeelle läh-teneen Niemen lopulta Helsingin Sanomien johtoon asti vienyt ura Sanoma-konsernis-sa alkoi sekin tv-töiden parissa yhtiön Ne-lonen-kanavalla.

– Nelonen aloitti vuonna 1997 omat uutisensa, joihin siirryin töihin tutun Ylen tuottajan perässä.

Vastavirran TutkainAloittaessaan Tutkaimen päätoimittajana Niemellä oli siis jo paljon kokemusta am-mattitoimittajan töistä. Lehteä olivat edel-tävinä vuosina vaivanneet hajuttomuus ja värittömyys.

– Elettiin Berliinin muurin murtumi-sen jälkeistä aikaa. Poliittinen tenho oli laantunut, ja aktiivisuutta karsastettiin.

Aiempien vuosikymmenien jakautumi-set poliittisiin blokkeihin pakottivat nuo-ret muodostamaan omia kantoja asioihin. 1990-luvun lopulle tultaessa kuitenkin yh-teiskunnallisen keskustelun taso oli lai-mentunut, ja Niemen luotsaama Tutkain lähti muuttamaan asiaa.

– Annoimme kaikenlaisten kukkien kuk-kia, kunhan vain asioista oltiin jotain mieltä.

Jälkikäteen ajatellen Niemi sanoo leh-den tarkoituksen olleen vilpitön, muttei ole enää varma tavoitteen onnistumisesta.

– Välillä toimintamme meni pelkäksi räksyttämiseksi, hän myöntää.

Tutkaimen päätoimittajuus antoi kuiten-kin tärkeitä taitoja opettaen useita eri leh-denteon vaiheita. Hyötyjen ohella päätoi-mittajavuodesta jäi myös hyviä muistoja.

– Muistan vieläkin tekemämme lystik-kään kuvareportaasin eduskunnasta.

Monipuolista osaamistaNykyisessä työssään Niemi törmää säännöl-lisesti jo valtsikasta tuttuihin työkavereihin.

– Poliittisesta historiasta tulleita tuntuu olevan ehkä muita enemmän, hän arvelee.

Hän näkee kuitenkin toimittajakunnas-sa olevan kysyntää monenlaiselle osaami-selle. Ei ole mitään haittaa, vaikka olisikin erikoistunut johonkin tiettyyn aihepiiriin.

– Toimittajan on silti oltava aktiivisesti kiinnostunut erilaisista asioista ja osattava esittää kysymyksiä, jotka voi kääntää jour-nalismiksi.

Niemi painottaa lopuksi myös moni-puolisen osaamisen tarvetta murroksessa olevassa mediakentässä.

– Televisio- ja printtimaailma tarvitse-vat nykyään toisiaan. π

Journalisminhuipulla

Tutkaimen ex-päätoimittaja Kaius Niemi paljastaa entiselle lehdelleen, kuinka videokameraharrastuksesta

ponnistetaan maan suurimman päivälehden johtoon.

TEKSTI MIRAN HAMIDULLA KUVA MIKKO VIRTA

12

tutkain 3/2013 13

VASEMMISTOHUKASSA

15tutkain 3/2013

VASEMMISTOHUKASSA

Li Andersson ja Tommi Uschanov uskovat vahvasti vasemmistolaisuuteen, mutta miksi suuri yleisö ei näe

aatetta vakuuttavana vaihtoehtona?

TEKSTI VILI LÄHTEENOJA KUVAT SIMO ORTAMO

Suomen vasemmistolla me-nee huonommin kuin kos-kaan. Suosiota syövät niin kilpailevat vaihtoehdot kuin myös uskottavuuspula äänes-täjien silmissä. Liikkeellä on

kuitenkin siihen yhä palavasti uskovia kei-häänkärkiä, kuten Li Andersson. Toisaalta myös sen nykytilaa arvostelevia sisäisiä krii-tikoita, kuten Tommi Uschanov. Tutkain kä-vi tapaamassa molempia.

LiVasemmistonuorten puheenjohtaja Li An-dersson on toiminnan nainen: hän on ollut paljon framilla tuomassa esiin vasemmis-ton vaihtoehtoja. Nuoruudesta ja oman po-liittisen ryhmän marginaalisuudesta huoli-matta huomiota on tullut paljon. Anders-sonin näkyvyys johtunee osaksi median si-säisestä toimintalogiikasta, osaksi terävästä ulosannista ja laimentamattomasta vasem-mistolaisuudesta.

Lin vasemmistolaisuus kiteytyy hänen käsitykseensä tasa-arvosta.

– Olen aina pitänyt vasemmiston va-pauskäsitystä loogisempana kuin oikeis-ton. Tulonjaon, työnjaon ja mahdollisuuk-sien tasa-arvoisuus on minulle tärkeää.

Myös ympäristökriisin käsittely osa-na kapitalistisen tuotantojärjestelmän krii-

siä on Anderssonin mielestä järkeenkäypä. Hän ei usko, että vapaat pääomat malttaisi-vat jättää tongittavissa olevat fossiiliset polt-toaineet maahan. Hän ei myöskään usko markkinamekanismien nykyisellään saa-van aikaan pääomavirtojen kanavoitumista uusiutuvan energian tuotantoon. Eikö pää-omia kiinnosta ihmiskunnan eloonjäänti? Li sanoo että ei, koska ihmiskunnan eloon-jäännillä ”ei ole hintaa”.

Minkälaista politiikkaa suomalainen va-semmisto sitten tekisi juuri nyt, jos se oli-si vallassa?

– Ensin pitäisi tehdä kunnollisia las-kentametodeja käyttäen selvitys perustu-lon mahdollisuudesta. Toinen tärkeä asia on satsaus ilmastoa huomioivaan infra-struktuuriin; teollisuuteen liittyvä liikenne on saatava renkailta raiteille. PK-yrityksien tukemiseksi tekisimme verotuksellisia uu-distuksia. Palkkojen laskeminen ei ole tar-peen, vaikka näin kovaäänisesti väitetään.

Myös nykyistä lyhyemmän työpäivän te-kemisen tulisi olla helpompaa. Andersso-nin mukaan tässä asiassa ongelma ei ole niinkään taloudellinen vaan työkulttuu-riin liittyvä. Lyhennettyä työpäivää on mo-nilla työpaikoilla käytännössä vaikea toteut-taa. Li uskoo, että valtaosa ihmisistä ottaisi mieluummin enemmän vapaata ja vähem-män hilloa kuin päinvastoin.

Lin viesti kaikille latenteille vasemmis-

tolaisille on se, että toimintaan kannattaa tulla reippaasti mukaan. Sitä nimittäin on.

– Se mitä vasemmiston pitäisi uskaltaa tehdä, on ajaa vasemmistolaisempaa poli-tiikkaa. Toinen mitä pitäisi tehdä, on raken-taa itseluottamusta. Pitäisi pyrkiä siihen, et-tä puolueeseen liittyminen ei ole sen kum-mallisempaa kuin järjestötoiminta. Puolu-een pitää tarjota mahdollisuuksia osallistua toimintaan.

Anderssonin mukaan puoluetoiminnas-sa antoisaa on erityisesti se, että puolueen si-sällä on mahdollisuus tutustua ihmisiin ”lai-dasta laitaan”. Huomautan tässä vaiheessa vasemmiston olevan vain toinen politiikan laidoista, ja kysyn onkohan ihmisyyden ko-ko kirjo tosiaan edustettuna vasemmistossa? Li sanoo kyllä, eikä ole moksiskaan. Li ei ole oikein mistään moksiskaan.

– Iän, koulutustaustan ja tulotason suh-teen meillä on todella laaja haitari. Hen-gaan esimerkiksi yllättävän paljon eläköity-neiden telakkaduunareiden kanssa vasem-miston puitteissa. Jos on latentti vasemmis-tolainen niin tämä voi olla asia, joka vetoaa.

Aika-ajoin Li on nähty enemmän tai vä-hemmän hassuissa juttutuokioissa puu-hakkaiden Kokoomusnuorten kanssa. Lin kasvoilla on tällöin ollut poikkeuksetta puo-lihuvittunut hymy, jonka tunnistan taas Ko-koomusnuorten tullessa puheeksi.

– Minusta se on hauska klikki. Se tuo

”Miten sille voi olla immuuni, että joku pelmahtaa tuopin

kanssa pöytään ja kysyy: ’Ootsä se kommarivittu’?”

16

17tutkain 3/2013

jotain uutta keskusteluun. Itsehän vannon vastakkainasettelun nimeen. Mutta – toisin kuin media antaa ymmärtää – ei niiden lin-jauksissa mitään uutta ole.

Kamppailua keskitiestäAndersson ottaa porvaripossen kuitenkin puolivakavasti. Hän muistuttaa, että politii-kassa kilpaillaan pelikentän reunojen pai-kasta: jos oikeaa laitaa muilutetaan oikeal-le, niin samaan suuntaan liukuu myös po-liittinen keskiö. Ja päinvastoin.

Radikaaleimpana vasemmistolaisuus on näyttäytynyt minulle silloin, kun ystä-väni hieroi kännissä omaa paskaansa Mer-sun tuulilasiin protestiksi fossiilisten polt-toaineiden käyttöä vastaan. Pökäleen taival-ta ei hidastanut se, että kalliit autot saastut-tavat järjestään vähemmän kuin halvat. Lin mukaan tällaisia tekoja ei kuitenkaan ole suoritettu minkään vasemmistolafkan ni-missä. Radikaalien ulostulojen sijaan hän vannoo enemminkin perusteltujen ulostu-lojen nimeen.

– Esimerkiksi koko keskustelu preka-risaatiosta, paskaduuneista ja perustulosta

on nostettu framille nimenomaan vasem-miston toimesta. Tulen tunnetuksi mielui-ten siitä, että meillä on itsessään radikaalia toimintaa ja siitä, että kun politiikkaa teh-dään, niin tuo politiikka on järkevää.

Li puikkelehtii tavan takaa kotimaisen eliitin pönöttäjäisissä. Onko se nuoresta naisesta outoa?

– Eliitti koostuu äijistä. Se on ongel-ma Suomessa. Ne hengaa keskenään mis-tä seuraa se, että puhetavat homogenisoi-tuvat. Sukupuolittuneisuus vaikuttaa edel-leen siihen, miten toimijoiden uskottavuut-ta arvioidaan.

Äijäeliittiin pääsy ei kuitenkaan ole mahdotonta. Mutta siitä on Anderssonin mukaan päästävä, että sukupuoliset selus-tat turvataan nuorilla kiintiömimmeillä. Ky-syn josko aika voisi auttaa tähän, akateemi-set nuoret miehet kun nähdäkseni ovat lu-paavasti rähmällään naisten edessä. Li to-teaa, että erityisesti teknillis-taloudellisilla aloilla varteenotettavaa muutosta ei ole nä-köpiirissä.

Andersson on saanut osansa nettidespe-radojen huomiosta. Jyväskylän kirjastossa

Syntynyt 1987

Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Valtiotieteiden kandidaatti

Opiskelee kansainvälis-tä oikeutta ja venäjää Åbo Akademissa

Turun kaupungin ääniha-rava 2422:lla äänellä viime kuntavaaleissa

Julkaissut kirjan Äärioikeisto Suomessa yhdessä Mikael Brunilan ja Dan Koivulaak-son kanssa

Ollut viime aikoina esillä ulkomaalaisten marjanpoi-mijoiden oikeuksien puo-lustajana

LI ANDERSSON

Ω

Li Andersson uskoo, että valtaosa ihmisistä ottaisi mieluummin enemmän vapaata ja vähemmän hilloa kuin päinvastoin.

Syntynyt 1975

Tietokirjailija ja kääntäjä

Filosofian maisteri Helsin-gin yliopistosta, opiskeli teoreettista filosofiaa.

Tutkinut Ludwig Wittgens-teinin ajattelua

Kolumnistina Helsingin Sa-nomissa

Kirjoittanut teoksen Mikä vasemmistoa vaivaa?

Suomentanut muun muas-sa Guy Debordin teoksen Spektaakkelin yhteiskunta

TOMMI USCHANOV

sattuneessa hyökkäyksessä myös vähän toi-senlaisten desperadojen. Kuinka kovakuori-nen täytyy julkisuutta kestääkseen olla?

– Rajuun palautteeseen täytyy varau-tua, mutta suorat uhkaukset tuntuvat ai-na. Miten sille voi olla immuuni, että joku pelmahtaa tuopin kanssa pöytään ja kysyy: ”Ootsä se kommarivittu”?

Auts. Lykkyä, Li.

TommiTietokirjailija Tommi Uschanov on ideoi-den mies: hänen hyvinkin ”akateemiset” kirjansa myyvät moisiksi poikkeuksellisen paljon. Myyntiluvut käyvät kolmatta nollaa. Tyyli on sisällöstä tinkimättä viihdyttävä ja yllättävä. Tommi on ollut vasemmistolai-nen jo pitkään.

– Olen ollut vasemmistolainen niin kauan kuin olen miettinyt moraalifilosofi-sia asioita. Aloin ajatella vasemmistolaises-ti jo ennen kuin tiesin, että sitä nimitetään vasemmistolaisuudeksi.

Uschanovin mukaan lamaa edeltänyt

80-luvun hyvinvointivaltio-Suomi oli yli-voimaisesti paras tähänastinen sivilisaation muoto. Se saattoikin olla liian hyvää ollak-seen totta. Reaganin ja Thatcherin laukai-semaan talouspoliittiseen taifuuniin hän ei kuitenkaan yhdistä hyvinvointivaltion 80-luvun jälkeistä laihtumista. Talouden asettamiin ikäviin pakkoihin vetoaminen ei tullut Suomeen minkään äskettäisen uusli-beralistisen aallon mukana, vaan se on ol-lut Suomessa jatkuvasti suosittua jo Snell-manista saakka.

Tommin sanoma darraiselle vasemmis-tolle on: raadolliset faktat pöytään. Faktojen tunteminen ja esilläpito ovat Tommin mu-kaan syy vasemmiston menestykseen toi-sen maailmansodan jälkeen. Mutta miten vasemmisto pääsee neuvostoverestä eroon? Typerää tai ei, mutta suomalainen vasem-mistolaisuus leimataan yhä poliittisten kil-pailijoiden (kuten Timo Soinin) toimesta ”kommunismin perilliseksi”.

– Painolastista päästään sitten, kun neuvostoajat henkilökohtaisesti muistavat ihmiset kuolevat pois. Se vie aikaa.

Tommi Uschanov alkoi ajatella vasemmistolaisesti jo ennen kuin tiesi, että hänen ajattelutapaansa nimitetään vasemmistolaisuudeksi.

18

19tutkain 3/2013

π

Sosialistiksi Tommi ei itseään kuvaile. Hänen mukaansa käsite on abstraktiudes-saan jo turha, ja se voi tätä nykyä tarkoittaa kaikkea ilmaisesta päivähoidosta Gulagiin. Mitä Marx sitten Uschanoville merkitsee?

– Sen ajatteluperinteen perustajaa, jo-ta edustan. Näen Marxin arvovapaan yh-teiskuntatieteen edustajana. Marxismini on analyyttista marxismia.

Huomautan Marxin puhuvan Pääomas-sa kapitalisteista aika rumasti. Personifioi-tuneena, vampyyrin kaltaisena pääomana, joka ei tyydy ikinä. Tommin mukaan kirja kuitenkin toimisi, vaikka siitä poistettaisiin nämä vahvat moralismit. Marx ei voinut en-nakoida sitä, millainen vaikutus Pääomalla tulisi olemaan.

– Marxin tutkimustulokset on mahdollis-ta hyväksyä ja ottaa niihin erilainen moraali-nen kanta kuin minkä tiedämme Marxin nii-hin ottaneen. Marxin diagnoosi oli oikea.

Mutta entäs se prognoosi? Miksi mani-festoida pitkin kyliä vallankumouksen puo-lesta, jonka tietää muutenkin tapahtuvaksi?

– Marxilla on yhteiskuntatieteilijäpuoli ja manifestipuoli. Jälkimmäinen ei turmele ensimmäistä. Viimeisen sadankolmenkym-menen vuoden tapahtumista Marxia ei voi-da pitää vastuussa, koska hän on ollut kuol-lut eikä ole siten voinut kommentoida niitä.

Uschanovin mukaan nyt elämämme vaihe saattaa olla verraten myöhäinen ke-

hitysvaihe myöhemmän historiankirjoituk-sen kannalta. Viimeisen parin vuosisadan aikana nähtyä hyppyä vastaavia muutoksia ei välttämättä ole odotettavissa.

Kehitystä on Tommin mittapuulla ol-lut jo ihan riittävästi. Hänestä tulisi nähdä se kehitys mitä meillä on jo ollut, jotta ”tu-levan kehityksen yltiökunnianhimoinen ta-voittelu kaiken muun kustannuksella me-nettäisi viehätystään”. Mutta onko realis-tista odottaa ihmisten tyytyvän siihen, mi-tä nyt on?

– Haluamisen julkisuuskuva on pa-rempi kuin kilpailijansa. Sitä mainostetaan enemmän. Jos kilpailevaa vaihtoehtoa eli rentouden kasvua mainostettaisiin enem-män, se näyttäisi monien mielestä yhtä houkuttavalta.

Tommille vasemmistolaisuus ei ole mitään spliffinkäärintää ja itsensä teip-paamista Jorma Ollilaan, vaan ”tätä” mut-ta vähän pienemmällä liekillä. Mistä pääs-täänkin ”trendivasemmiston” kritiikkiin; Uschanov ei todellakaan diggaile mitään Noam Chomskya.

– Chomsky edustaa kutakuinkin kaikkea sitä, mikä vasemmistolaisuudessa on vialla.

Vertaamme Chomskya toiseen kie-litieteilevään oikeassaolijaan, Jussi Hal-la-ahoon, jonka bluffi on sama: ”sanotaan asiat niin kuin ne ovat”. Tommi naurattaa kuvaajaa ja minua toteamalla Chomskyn

olevan ”joidenkin trendivasemmistolais-ten oma Halla-aho”. Poliittinen poseeraa-minen ei kuitenkaan Uschanovin mukaan ole sinänsä mikään uusi ilmiö: kynnys sii-hen on vain madaltunut informaatiotekno-logian myötä olemattomaksi.

Toinen ”vasemmistoon” yhdistetty hönökultti on Richard Dawkins -tyyppinen ristiretkiateismi. Tommi näkee onanisti-sen psykologisen mekaniikan myös äärim-milleen viedyn feminismin tai ultravihre-än environmentalismin syynä. Ihmiselle on psykologisesti äärimmäisen tyydyttävää esiintyä uhrina, jota vainotaan esimerkik-si ateisminsa vuoksi, jos hän ei joudu to-dellisuudessa maksamaan mitään vainottu-na uhrina olemisen hintaa. Tämän teeman kautta jäsentyy suuri osa Uschanovin nyky-vasemmiston kritiikistä.

Hiipuuva vastavoimaMiksi suomalainen vasemmisto ei vakuuta ketään, naurattaa useimpia ja itkettää joita-kin? Kaksi vakuuttavaa vasemmistolaista ta-vattuani muistelin, koska viimeksi tapasin sellaisen. Niinpä.

Toimittajaveteraani Unto Hämäläisen mukaan Suomi on pysynyt hyvin tasapainos-sa silloin, kun voimalla on ollut vastavoima. Ilman uskottavaa vasemmistoa vastavoima katoaa. Tullakseen vakavasti otetuksi on kui-tenkin ensin oltava vakavasti otettava.

”Chomsky on joidenkin trendivasemmistolaisten

oma Halla-aho.”

varjokir­

PAITAPOIS

TEKSTI & KUVAT TEEMU PERHIÖ

Tutkain oli paikalla, kun KTTO ja KY kuvauttivat poikakalenteriaan.

Vauvaöljyssä ei säästelty, kun taloustieteen miehet ja äijin

nainen asettuivat kameran eteen.

20

21tutkain 3/2013

PAITAPOIS

Jo toista kertaa kalenterikuvauksiin osallis-tunut taloustieteen emeritusprofessori Heik-ki Loikkanen kuvattiin KY-talon katolla. ”Tulin mukaan tähän kalenteriin, koska ha-luan etsiä keinoja tehostaa talouden toi-mintaa; jos sata ihmistä kieltäytyy, niin täs-sähän kestää tosi kauan. Opiskelijat eivät pääse opiskelemaan! Lisäksi halusin edis-tää urheilullista elämäntapaa.”

Valokuvaaja Mikko Virta etsi huonees-ta hyvää kuvauspaikkaa, samalla kun Daniel Jyllikoski lämmitteli ennen kuvauksien alkua. ”Poikakalenteri on hauska osa opiskelija-toimintaa. En treenannut kuvauksia varten, mutta meneillään on kisakausi Olympia-soudussa.”

Hannu Kivimäki sai tietää kuvauksista vii-kon etukäteen. ”Entinen kämppikseni pakotti minut tähän. Tulin kuvauksiin kuitekin rennolla fiiliksel-lä ja kokemuksena tämä oli miellyttävä. En kuitenkaan haluaisi tehdä tätä työkseni – siksi opiskelen.”

Juho Heinisuo tuli mukaan ”läpällä, koska ehdotuskin tuli ihan puskista”. ”Osallistun kyllä jatkossakin, jos vain pyy-detään.”

Tutkain oli paikalla, kun KTTO ja KY kuvauttivat poikakalenteriaan.

Vauvaöljyssä ei säästelty, kun taloustieteen miehet ja äijin

nainen asettuivat kameran eteen.

rakkaudella, KelaToimittajamme teki sen, mitä päättäjät eivät

uskalla. Eli pelkillä Kelan tuilla.

Toimittajan normaalitilan-ne: Asun yhdessä kihlattuni kanssa opiskelija-asunnos-sa Leppävaarassa. Olen on-nekas, sillä en joudu käyt-tämään koko opintorahaani

asumislisän lisäksi maksaakseni osuute-ni vuokrasta, vaan Kelan tuella voin mak-saa myös puhelinlaskuni ja osuuteni säh-kölaskusta. Voidakseni syödä, käyn opinto-jeni ohella töissä.

Testijakson aikana yritän käyttää rahaa niin, että selviäisin vain opintorahalla. Ke-lan opintoraha on 298 e kuussa, eli 9,93 e per päivä. Budjettini kahdelle viikolle on siis 139,02 e. Vähennän puolitetut puhelin-laskuni (20 e) ja matkakortin lataussum-man (24 e) testijakson budjetista. Käyttöö-ni jää 6,80 e per päivä.

Testi osuu hyvään ajankohtaan, sillä avomies on syksyn vaihdossa. Hän ei siis ole omilla tuloillaan jakamassa kuluja ja häiritsemässä testijaksoa.

Päätän, että testijakson ajan päiväni kahdesta suuremmasta ateriasta toinen si-sältää lihaa ja toinen on kasvisruokaa.

1PÄIVÄ: Olen edeltävänä päivänä vie-raillut vanhempieni luona. Äitini pakkaa minulle mukaan kulhollisen

ruoantähteitä ja kaksi pussia leipää. Ensim-mäinen testipäivä ei tee edes pahaa. Ostan Unicafesta lounaan 2,54 e. Valkosipulinen lounas jättää haisevan hengityksen ja nap-paan paketin Läkerol Dentsejä (1,58 e) mu-kaan ennen seuraavaa luentoa. Ostan myö-hemmin myös teen 1,20 e.

2PÄIVÄ: Aamupalaksi äidin lähettä-mää leipää, lounas Unicafessa ja myö-hemmin tee. Lauantaina kutsuvat ys-

tävän häät kummittelevat mielessä, mutta

TEKSTI & KUVAT SONJA ULMA

22

23tutkain 3/2013

rakkaudella, Kelaminulla ei ole rahaa uuteen mekkoon tai hiusten värjäämiseen.

Käyn H&M:llä ostamassa sukkahou-sut, kynsilakan ja juurikasvun peittävän hiuskoristeen (18,85 e). Illaksi kaveri kut-suu luokseen syömään nachoja ja salsaa. Se on illalliseni ja vedän kuvun täyteen. Voin pahoin koko illan.

3 PÄIVÄ: Avomies on tulossa illalla vii-konlopuksi kotiin, joten törsään Lid-lissä hänen suosikkeihinsa; pariin

Skyriin ja myslileipään, vaikka leipää olisi-kin kaapissa äidin lahjoitusten jäljiltä. Os-tan salaattiaineksia, joguttirahkoja ja ainek-set kaalilaatikkoon. Loppusumma 19,70 e.

Mutustaessani kaalilaatikkoa suoritan laskutoimituksen. Tähän mennessä 139 eu-ron budjetistani on kulunut 91,60 e, mikä tarkoittaa sitä, että käytössäni on 4,30 e per päivä loppukokeilujakson ajan. Ahdistun jo nyt alun tuhlailusta.

4PÄIVÄ: Lounaaksi kaalilaatikkoa, minkä jälkeen edessä on lähtö kave-reiden kanssa mökkireissulle. Valitet-

tuani sydäntä särkevästi rahapulaa, ovat ys-tävät järjestäneet käytännössä ilmaisen kul-jetuksen mökille. Prismassa metsästämme pinkkejä alennuslappuja pian pilaantuvasta ruuasta. Mökkireissulle hintaa tulee 7 euroa.

5 PÄIVÄ: Hääpäivä. Aamupalan syöm-me mökillä, siitä kotiin laittautumaan. Lounaaksi kaalilaatikkoa. Täydessä täl-

lingissä matkustamme junalla Tuomiokir-kolle. Hääpari tarjoaa illan ruuat ja juomat, avomies taksin kotiin.

6 PÄIVÄ: Krapulapäivä. McDonaldsista nugetit ja juustohampurilainen 3 e. Il-lalliseksi kaalilaatikkoa.

7 PÄIVÄ: Lounaaksi kaalilaatikkoa. Avomies palaa Kööpenhaminaan, käyn kaupassa hakemassa itselleni

ruokatarvikkeita. Kaalia on vielä jäljellä, jo-ten ostan jauhelihaa kaalikeittoa varten, li-säksi jogurttirahkoja, maitoa ja koiralle pu-ruluita. Loppusumma Lidlistä 8 e. Illallisek-si kaalikeittoa.

8 PÄIVÄ: Huomaan deodorantin, hiuslakan ja hoitoaineen loppuneen samanaikaisesti. Niiden yhteissum-

maksi tulee 7,20 e. Luentojen välissä syön Unicafessa. Illalliseksi kaalikeittoa. Jäljellä loppujaksoksi 19,66 e eli 3,28 e per päivä.

9 PÄIVÄ: Unicafe 2,50 e. Lidliin 4,18 e. Käyn vanhemmillani tyhjen-tämässä heidän omenapuitaan. Mai-

nitsen ohimennen kauppaan lähtevälle isäl-leni, että olisi kivaa tehdä omenapiirakkaa illalla, mutta minulla ei ole varaa vaniljakas-tikkeeseen. Tytärtään säälivä isä tuo kaupas-ta purkin vaniljakastiketta. Säälipistevoitto! Omenapiirakka helpottaa hieman sitä fak-taa, että elän seitsemättä päivää kaaliruualla.

10PÄIVÄ: Lounas Unicafesta. Fuksitoimikunnan kokousta varten ostan Lidlista tarjouskek-

sejä 0,89 e. Jäljellä 2,39 e per päivä. Iltapa-laksi omenapiirakkaa.

11PÄIVÄ: Nollabudjettipäivä. Tie-dän joutuvani ostamaan seuraa-vana päivänä eväät töihin ja il-

lallistarvikkeet kotiin. Aamupalaksi syön omenapiirakkaa. Lounas- ja illallistarvik-keet tongin jääkaapista jo valmiiksi löyty-vistä aineksista. Punajuuri-päärynä-home-juusto-salaatti on mielenkiintoinen. Iltapa-laksi omenapiirakkaa.

12 PÄIVÄ: Eväät töihin 3 e. Ostan halvimmat mahdolliset, eli jo-gurtin ja kanahampurilaisen.

Töiden jälkeen olen valmis syömään ensim-mäisen vastaantulijan. Hillitsen kuitenkin itseni Lidlin herkkuhyllylle asti, jolloin pää-tän juhlistaa lauantai-iltaa juustonaksuilla. Juustonaksuille ja ruokatarvikkeille tulee hintaa 10,65 e, vaikka minulla oli käytettä-vissä enää 9,56 e. Elän siis jo nyt velaksi ja jäljellä on vielä kaksi päivää, jotka pitäisi selvitä nollabudjetilla. Onneksi selviän toi-siksi viimeisestä testipäivästä aiempien päi-vien jämillä.

14PÄIVÄ: Viimeinen testipäivä. Aamupalaksi viiliä ja testijak-son alussa äidiltä saatua leipää,

jota ovelana jemmasin myös pakastimeen. Onnistun löytämään kaapin perältä epäilyt-tävän purkin tomaattimurskaa ja sipulin. Lounaaksi tomaattikeittoa. Iltapäivän ja il-lan vietän poissa kotoa, joten nappaan lauk-kuun viilin. Kotona nälästä täristen tongin epätoivoisena pakastinta ja onnistun löytä-mään vielä palan leipää.

LopputulemaTestijakson jälkeen olo on uupunut. Kuit-tien syynääminen on rasittavaa ja siihen kyllästyy nopeasti. Sain kuitenkin tes-tijaksolla syödäkseni ja jos käytettävä-näni olisi vajaat 10 e ruokarahaa päivit-täin, voisin melko pulleasti. On kuiten-kin otettava huomioon, että opintorahas-ta on maksettava kaikki muukin.

Testijakson aikana ainut ”törsäämiseni” oli H&M:lle alle parikymppiä ja yksikin yl-lättävä meno olisi kaatanut koko budjetin. En käynyt kertaakaan sitseillä, baarissa, ra-vintolassa, elokuvissa tai pääkaupunkiseu-dun ulkopuolella. π

VÄKIVALTAINEN SALAISUUS

Parisuhdeväkivalta on vaiettu salaisuus. Vaikea asia, niin puhua kuin ymmär-tääkin. Joka kolmas tällaista kokenut nainen ei kerro kenellekään. Monil-la syynä on huoli läheisistä, halutto-muus tuottaa murhetta näin järkyttä-

vällä asialla. Joillakin lähipiiri voi olla kaventunut. Parisuhdeväkivalta on yleistä kaikissa kulttuureissa ja yhteiskuntaluokissa, ja kohteeksi voi joutua ku-ka tahansa. Ikä, sosiaalinen asema, uskonto, kan-sallisuus, sukupuolinen suuntautuminen tai muu vastaava ei selitä sitä. Parisuhdeväkivaltaa tapahtuu myös samaa sukupuolta olevien parisuhteissa.

Tutkimus naisiin kohdistuneesta väkivallas-

ta vuonna 2005 antaa esimerkin parisuhdeväkival-lan määrästä. Vastaajina oli 18–74-vuotiaita naisia. Heistä 20 % oli joutunut puolisonsa tekemän väki-vallan tai sillä uhkailun kohteeksi nykyisessä pari-suhteessaan ja peräti 49 % vähintään kerran enti-sessä suhteessaan. Päivystyspuhelin apunaNaisten Linja tarjoaa tukea ja tietoa väkivaltaa ko-keneille naisille ja tytöille, sekä heidän läheisilleen, niin vertaistukiryhmissä kuin netissäkin. Kokemus-ten jakaminen on tärkeää, selviytymisen ensim-mäinen askel. Nimettömänä ja luottamuksellisesti voi soittaa arki-iltaisin päivystävään maksuttomaan

Pelkoa, nyrkiniskuja ja raiskauksia – Naisten Linja paljastaa uhrien vaietut kokemukset

TEKSTI PIA HELMINEN KUVITUS TEEMU PERHIÖ

24

25tutkain 3/2013

palvelupuhelimeen. Internet- ja puhelinpalveluis-ta vastaavat tehtäviin koulutetut vapaaehtoiset päi-vystäjät.Yksi puhelinpäivystäjistä on 33-vuotias Riik-ka Hesse.

Yhteyttä ottavat kaiken ikäiset naiset, niin per-heelliset kuin lapsettomatkin. Monia yhdistää se, et-teivät he ole kertoneet kokemastaan väkivallasta ke-nellekään.

– Kokemukseni mukaan arinta on puhua seksu-aalisesta väkivallasta, Hesse toteaa.

Erityisesti kaivataan ymmärtävää kuuntelijaa. Soittajat kertovat väkivallan herättämistä tunteistaan: pelosta, häpeästä, syyllisyydestä, voimattomuudesta, uupumuksesta ja pettymyksestä. Usein soittajilla on jokin tietty tarve. Suurin osa on väkivaltaisessa pari-suhteessa tai juuri eroamassa, eronneita.

He tarvitsevat yleisesti neuvoja käytännön asioihin. Varsinkin pie-niltä paikkakunnilta etsitään ”vä-hemmän julkisia palveluita”. Joil-lakin kokemuksista on jo pidem-pi aika, mutta jostain syystä ne ovat nousseet uudestaan mieleen. Mo-net ovat kokeneet rankkaa henkis-tä väkivaltaa, joka murentaa itse-tuntoa. Se aiheuttaa häpeästä johtu-en itsesyytöksiä ja huonommuuden tunnetta.

– Teoista on kuitenkin aina vas-tuussa niiden tekijä. Väkivalta ei ole koskaan uhrin syytä, Hesse painottaa.

Yleensä vähitellen alkavaa pari-suhdeväkivaltaa voi olla vaikea tun-nistaa, ehkä on vain pelon tunne. Väkivalta on val-lankäyttöä. Keinoina käytetään rinnakkain fyysistä, henkistä, seksuaalista ja taloudellista väkivaltaa. Fyy-sistä on harvemmin ensimmäisenä, ja henkinen on usein jatkuvampaa ja edeltää fyysistä. Seksuaalinen voidaan käsittää raiskaukseksi, mutta sitä on kaikki ei-toivottu ja pakottava seksuaalinen käyttäytyminen.

Parisuhdeväkivallalla on taipumus toistua ja raaistua; harvoin on yhtä erillistä tekoa. Kohteen se-kä fyysinen että henkinen terveys vaarantuu, äärim-millään ollaan hengenvaarassa. Joka vuosi Suomes-sa noin 20 naista joutuu entisen tai nykyisen puoli-son tekemän henkirikoksen uhriksi. Vapaaehtoisena Naisten Linjassa Hesse kiinnostui vapaaehtoistyöstä ja otti yhteyttä Naisten Linjaan elokuussa 2010. Hän ei ole itse ko-kenut parisuhdeväkivaltaa, mutta lähipiirin tapah-tumat saivat havahtumaan sen yleisyyteen.

– Väkivalta alkoi tuntua todellisemmalta ongel-

malta. Ymmärsin, että se voi todella koskettaa ketä vain, hän kertaa ajatuksiaan.

Ensin hänet haastateltiin henkilökohtaisesti. Näin aloitetaan kaikkien vapaaehtoisiksi hakevien kanssa. Sen jälkeen hän osallistui kaikille päivystä-jille pakolliseen koulutukseen. Riittävät tiedot ja tai-dot ovat välttämättömiä. Hesse sai siitä valmiuksia kohdata haastavia tilanteita, ja myös rohkeus vastata itsenäisesti illan päivystyksestä kasvoi.

– Se oli huikeaa, käytiin läpi arvokkaita ja tärkei-täasioita, Hesse kuvaa koulutustaan Hän teki ensimmäisen päivystysvuoronsa huhti-kuussa 2011, ja on nyt toiminut vapaaehtoisena noin 2,5 vuotta.

Vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita Hesse kannus-taa tulemaan mukaan Naisten Linjan toimintaan.

Päivystäjiltä edellytetään ainoastaan täysi-ikäisyyttä ja kykyä palvella joko suomeksi, ruotsiksi tai englannik-si. Aikaisempaa pohjakoulutusta ei vaadita. Hesselläkään ei tätä ole, hän työskentelee tuotantosihteerinä mai-noselokuva-yhtiössä. Liian rankaksi hän ei vapaaehtoistyötä koe.

– On hienoa olla läsnä ja pystyä tukemaan vaikeassa tilanteessa olevaa soittajaa, Hesse kertoo tunteistaan. Jaetut salaisuudet, väkivallaton elämä Toukokuussa alkaneessa Jaa salai-suus -kampanjassa kaikki naiset voi-vat jakaa kokemuksiaan Naisten Lin-

jan Facebook-sivuilla. Joukko tunnettuja taiteilijoita on ollut mukana muokkaamassa naisten todellisista kertomuksista tekstejä, kuvia ja musiikkia. Kampan-jan tavoitteena on tehdä väkivallasta ja sen salailemi-sesta loppu.

Naisten Linja haastaa Facebookin käyttäjät lä-hettämään eteenpäin tietoa yhdistyksen pal-veluista sekä tukemaan toimintaa.

Kun nainen haluaa aloittaa uuden elämän il-man väkivaltaa, selviyty-minen voi alkaa puhu-malla kokemuksistaan. Ajoittain se on vaikeaa-kin, onneksi auttavia ta-hoja ja ihmisiä on paljon.

– Kaikesta voi selviy-tyä, Hesse rohkaisee. π

Naisten Linja päivys-tää numerossa 0800 02400, Soittaminen on maksutonta.suomeksi ma–pe klo 16–20, ruotsiksi ke klo 16–20 ja englan-niksi pe klo 16–20www.naistenlinja.fi

FAKTA

Yleensä vähitellen

alkavaa parisuhde­väkivaltaa

voi olla vaikea

tunnistaa

akateeminenautohullu

Vasta pesusta tullut Smart Roadster kiiltelee puhtauttaan parkkihal-lin pysäköintiruudussa. Menope-lissä on hippunen perisuomalaista vaatimattomuutta – käytännöllinen maantienharmaa väri ja näppärä ko-

ko – mutta vain hippunen. Sulavalinjaisen auton omistajan täytyy olla jonkin sortin autohullu ja yk-sityisautoilun kannattaja – siis tuskin ainakaan val-tiotieteilijä, joka murehtii lihansyönnin ympäristö-vaikutuksia ja haluaa pelastaa maailman?

– Joku opiskelijakavereistani on sanonut, että olen tosi stereotyyppinen valtsikalainen, naurahtaa kolmannen vuoden sosiologian opiskelija ja sosio-logian ainejärjestön Kontaktin puheenjohtaja Rai-mo Tengvall.

Ihan tavanomainen valtsikalainen Tengvall ei kyllä ole. Sen lisäksi, että hän omistaa urheiluau-ton, hän on toimittanut, tuottanut ja juontanut kuu-si vuotta Ylen auto- ja liikenneaiheista makasiinioh-jelmaa Puskuria, toiminut autoihin erikoistuneena freelance-toimittajana sekä kirjoittanut kirjan virite-tyistä autoista ja niiden tekijöistä.

Pakokaasua geeneissä?Autot ovat kiehtoneet Tengvallia hänen omien sano-jensa mukaan käytännössä aina.

– Jo lastenvaunuissa katseeni seurasi ohi aja-via autoja, osoittelin niitä, ja kyselin ”mikä auto?”. ”Saab” on ollut ensimmäisen kymmenen sanan joukossa, jotka olen oppinut.

Perheessä kukaan muu ei kuitenkaan ollut au-toista erityisen kiinnostunut, ja ensimmäinen auto-

kin hankittiin vasta hänen ollessa yhdeksän. Hänel-lä on tähän selitys.

– Tätä on usein sosiaalitieteilijöiden vaikea hy-väksyä, mutta on aika paljon tutkimuksia, joiden mu-kaan pojat olisivat jo synnynnäisesti kiinnostuneita liikkuvista esineistä sekä teknisistä rakennelmista, ja tytöt keskivertoa hieman enemmän ihmisistä.

Kuulostaa melko raflaavalta, varsinkin ”stereo-tyyppisen valtsikalaisen” suusta.

– Tässä meidän maailmassamme tämä aihe on ihan käsittämättömän kuuma peruna, hän myöntää.

Tengvall kehottaa katsomaan norjalaisen koo-mikko-sosiologin Harald Eian toimittaman Hjerne-vask (”aivopesu”) -tv-dokumenttisarjan, jossa huip-pututkijat pohtivat tunnettua ikuisuuskysymystä: kumpi muokkaa meitä enemmän, biologia vai kas-vatus? Sarjan löytää netistä ilmaiseksi ja se on kuu-lemma jokaisen sosiologin ja yhteiskuntatieteilijän pakollista katsottavaa.

Sosiologiksi puolivahingossaMielenkiinto sosiologiaa kohtaan lienee sen sijaan ympäristön vaikutusta.

– Perheessäni on puhuttu aina aika paljon yh-teiskunnallisista asioista. Pikkusiskoni haki lukion jälkeen lukemaan sosiologiaa, ja silloin tajusin, et-tä juuri tällaisista asioistahan me olemme perhees-sä puhuneet. Hakeminen kuitenkin jäi, koska olin niin tyytyväinen silloisiin töihini, ja ajattelin, että enhän minä mitään opiskelua tarvitse.

Myöhemmin Tengvall haastatteli Puskuriin eräs-tä liikenteeseen erikoistunutta sosiologia sekä käyt-täymistieteellisessä liikennetutkimuskeskuksen

Voiko maailmanparannushenkinen valtsikalaisuus yhdistettynä autointoiluun toimia? Raimo Tengvall

antaa vastauksen.

TEKSTI ANNA TOIKKANEN KUVAT ANKI AHLQVIST

Ω

26

27tutkain 3/2013

porukkaa, ja akateeminen maailma ja opiskelijaelä-mä alkoivat tuntua yhä houkuttelevammilta. Varsi-nainen sysäys tuli kuitenkin, kun Yle päätti lopettaa ohjelman vuonna 2011.

– Tuli sellainen olo, että hetkinen, elämäntyöni lopetetaan, mitäs nyt? Mutta sitä seurasi sellainen, että hei, tämähän on minun mahdollisuuteni.

Rivien välistä voi kuulla lievää kitkeryyttä Yleis-radion ohjelmapolitiikkaa kohtaan. Tengvallin mu-kaan Puskurilla oli tasaisen kor-keat katsojaluvut, mutta ohjel-ma lopetettiin silti - koska valtion omistama Yle voi niin tehdä. Se-litys oli, että vanhanaikainen ma-kasiiniformaatti ei enää sopinut nuorennusleikkausta läpikäyvälle Kakkoselle.

Vaikka Tengvallin mukaan Puskuria katsoivat Suomessa niin nuoret kuin vanhatkin, se ei ole tainnut koskaan kuulua valtsika-laisten top-kymppiin.

– Täällä ehkä vain pari on tun-nistanut minut ohjelmasta. Valt-sikassa on saanut luoda oman imagon tavallaan nollasta, enemmän sen pohjalta, mitä on kuin mitä on tehnyt.

Enemmän kuin autot, opiskelijakavereita on kiinnostanut se, että hän on jo ehtinyt tekemään työuraa – ja erityisesti työuraa toimittajana. Toi-saalta moni on saanut tilaisuuden kurkistaa maail-maan, josta ei itse ymmärrä mitään – harva opiske-lukavereista omistaa ajokorttia saati sitten autoa.

Sosiologeja insinöörien tilalle!Tengvall kertoo myös saaneensa monet kiinnostu-maan liikenteeseen liittyvistä sosiaalisista ilmiöistä, mikä ei ole ihme, sillä aihe saa hänen sisäisen so-siologinsa silminnähden innostumaan. Hänellä on maailmanparannusidea.

– Liikenne on nykyään maailman suurin nuor-ten ja nuorten aikuisten kuolinsyy, mutta sitä ei Suomessa huomaa. Monen mielestä on outoa, jos he näkevät vain kaksi kolaria viikon kestävällä Thai-maan-matkallaan (ottaen huomioon paikallisen lii-kennekulttuurin). Mutta niin no – montako kolaria näet Suomessa samana aikana?

Häntä kiinnostaa nimenomaan se, miten pal-jon liikenneturvallisuustyöllä voidaan saada muu-

tosta aikaan, ja miten tämä muutos nivoutuu muuhun yhteiskunnalli-seen kehitykseen.

– Tämä on sellainen aihe, jota ei ole hirveästi kukaan tutkinut, sil-lä sosiologit ja kehitysmaatutkijat eivät ole liikenneihmisiä. Liiken-netutkijat ovat lähinnä insinööri-taustaisia, ja keskittyvät liikenteen fyysiseen kehittämiseen, mikä on usein aika kallista ja kehitysmaissa monesti vaikea toteuttaa.

Hän on tehnyt liikenteen sosio-logiasta jo proseminaarityön, mut-ta aikoo jatkaa aiheen parissa. Eten-kin Venäjä kiinnostaa paljon – ja

hänellä on sitä paitsi idea Suomen uudeksi vienti-tuotteeksi.

– Vaikka Venäjällä on asukkaita alle kolmasosa siitä mitä EU:ssa, niin Venäjällä kuolee ihmisiä lii-kenteen takia enemmän kuin koko EU:ssa yhteen-sä. On osittain Neuvostoliiton perintöä, että ihmisil-lä on siellä niin vahva hälläväliä-asenne.

– Venäläiset ovat tosi kiinnostuneita hankki-maan suomalaista osaamista ja tykkäävät Suomes-ta, ja sen takia suomalainen liikenneosaaminen voi-si olla siellä kovaa tavaraa, Tengvall jatkaa.

Kuulostaa juuri sellaiselta poikkitieteelliseltä tutkimukselta, jota yliopistomaailma peräänkuulut-taa. Tengvall on siis mitä ilmeisemmin parkkeeran-nut Smartinsa oikeaan paikkaan. π

28-vuotias.

Tehnyt Ylen auto- ja liikenneaiheista ma-kasiiniohjelmaa Pus-kuria 2005–2011, en-sin toimittajana, myöhemmin tuotta-jana ja juontajana

Freelance-toimittaja vuodesta 2005 al-kaen, erityisalana au-tomedia

Opiskelee kolmat-ta vuotta sosiologi-aa Helsingin yliopis-tossa

Sosiologian ainejär-jestön Kontaktin tä-män vuoden puheen-johtaja

Tengvallilta ja valoku-vaaja Jukka Koskisel-ta ilmestyy lokakuus-sa kirja Virittäjät – sy-dän sykkii pellin alla (WSOY)

”Saab on ollut ensimmäisen

kymmenen sanan

joukossa, jotka olen oppinut.”

RAIMO TENGVALL

28

29tutkain 3/2013

...paikka ompi vallan kahvassa › palstalla valtsikalaiset HYY-vaikuttajat kertovat kuulumisiaan.

Vallankumous! Eli prosessikuva uusiksi M

IRA

N H

AM

IDU

LLA

”Uusia edaattoreita ei voi vetää

lokaan edeltäjiensä turmeltunei-suudesta.”

Ylioppilaskunnasta kuuluu kummia. Vii-meisinä vuosina jokainen merkittävä eda-riryhmä on ollut oppositiossa, ja siellä vaa-tinut avoimuuden lisäämistä ja HYYn hal-

litusneuvotteluiden – tuon suhmuroinnin ja ylimie-lisyyden kuninkuuslajin – uudistamista. Nyt kun suurin ja mahtavin edariryhmä HYAL (Helsingin Yli-opiston Ainejärjestöläiset, jolla on kolmasosa edus-tajiston paikoista) on ensimmäistä kertaa oppositios-sa pitkään aikaan, on poliittinen il-masto yllättäen muuttunut uudis-tuksille myötämieliseksi.

HYYn säännöissä hallitusneuvot-teluista sanotaan käytännössä seu-raavaa: edustajisto äänestää halli-tuksen puheenjohtajan. ”Näin on aina ennenkin tehty” pätee kaik-keen tätä edeltävään ja ympäröi-vään. Nyt pyöreän pöydän neuvot-teluista, joissa ryhmät siis tapaa-vat ja sopivat hallitukseen menos-ta tai sen ulkopuolelle jäämisestä, halutaan tehdä avoimemmat. Pit-kään HYAL isoimpana ryhmänä on suvereenisti vie-nyt neuvotteluita ja ottanut hallituskumppaniksi kenet halajaa, usein osakunnat.

Historiallisesti nyt ollaan linjaamassa, ettei mi-tään etukäteissopimuksia tehdä. Pyöreän pöydän neuvottelut halutaan pitää kaikille avoimina. Näin päätöksen loppukädessä tekevät edaattorit saavat pa-remmin tietoa hallitustyrkyistä ja ennen kaikkea ryh-mien asiakysymyksistä.

Lisäksi aiemmin hallitusehdot ovat olleet salai-sia – viime vuosina on esimerkiksi sovittu suljettu-jen ovien takana HYYn pakkojäsenmaksun nostosta ilman, että siitä sopineiden ryhmien on tarvinnut si-toutua asiaan julkisesti. Kuka haluaa äänestää näin

toimivaa ryhmää? Mitä oppositio voi tällaisessa tilan-teessa tehdä?

Uutta, avoimempaa mallia uhkaa kuitenkin ihmi-sen heikko luonne ja opiskelijapoliitikon kunnianhi-mo: ei ole käytännössä mitään tapaa valvoa ryhmien välistä toimintaa, jolloin ne ”periaatteelliset ryhmät”, kuten Sitoutumattoman vasemmiston ja HYYn Vih-reiden muodostama Maailmanpyörä, saattavat löytää

itsensä kulisseissa valmiiksi taputel-lun hallituksen ulkopuolelta. 

Kuitenkin fiilis on nyt suoraan sanottuna hyvä, eikä vähiten syksyn 2012 edarivaalien seurauksena. Mo-ni uusi toimija pääsi mukaan: uusia edaattoreita ei voi vetää lokaan edel-täjiensä turmeltuneisuudesta. Esi-merkiksi tälle palstalle viime nu-merossa kirjoittanut Ozan Yanar on harvoja, jotka tuntuvat ymmärtävän oppositiomeiningin.

Jos hallituksen muodostus su-juu suunnitellusti, on se merkittä-vä edistysaskel lafkamme toiminta-

kulttuurin avoimuudelle. Tämän pitäisi kuitenkin ol-la vasta alkua. Edarivaaleissa on vuosikausia äänes-tänyt hädin tuskin kolmasosa HYYn opiskelijoista, eikä tätä voi kuitata syyttämällä kökköä viestintää tai opiskelijoiden apaattisuutta. ”Edustuksellinen” sys-teemimme on kankea sekä opiskelijoista etääntynyt. Tarvitaan lisää suoria vaikutusmahdollisuuksia ja jä-senille aitoa valtaa. Esimerkiksi suorat jäsenäänestyk-set ja yleiset kokoukset ovat työkaluja, joilla opiskeli-jat voisivat ottaa ylioppilaskuntansa takaisin!

Joonas Kinnunen & Jaakko RissanenKirjoittajat toimivat Sitoutumattoman vasemmiston edustajistoryhmässä

näkökulma

Viime keväänä olin aivan hukassa opinto-jeni ja tulevaisuuteni kanssa. Mietin, mil-laista työtä haluaisin tehdä? Viestintää ehdottomasti, koulutusta vastaavaa työtä.

Yrittäjyys ei käynyt mielessä – vielä silloin.Viestinnän opinnot koostuvat pääosin teorioista,

jotka johdattavat tutkimukseen. Kandidaatin tutkin-toon (180 op) sisältyy 15 noppaa ammattikäytäntöä, eli harjoituskursseja. Tästäkin viisi noppaa kuuluu pakolliseen luentokurssiin. Lähes sama tilanne pä-tee jokaiseen aineeseen valtsikassa.

Mietin, kuinka hyvin teoria-pohjainen tutkintorakenteem-me valmentaa meitä työelä-mään. Ei kovin hyvin, sillä teoria ja käytäntö eivät läheskään aina kohtaa. Miksi me sitten opiske-lemme pääosin teoriaa? Meistä valmennetaan tutkijoita. Miksi? Kenties siksi, että suuri osa yli-opiston rahoituksesta tulee tut-kimuksista, joten meistä halu-taan kouluttaa uusia tulonläh-teitä. Mutta meistä kaikista ei voi isona tulla tutkijoita.

Pohtiessani tulevaisuuttani keväällä lähettelin myös hake-muksia kesätyöpaikkoihin, jotta olisin saanut arvokasta käytän-nön kokemusta. Parhaimmillaan yhteen paikkaan oli 500 hakijaa. Hävisin työttömille maistereille sekä niille onnekkaille, joilla oli jo kokemusta. Epätoivo oli suuri ja löysin itseni keskeltä kierrettä: ei kokemusta, ei työpaikkaa, ei vaadittavaa kokemusta työpaikkaan. Mitä helkkaria muka tässä tilanteessa tehdään?

Ja sitten minullakin kävi tuuri. Ystäväni Aalto Entrepreneurship Societystä soitti minulle eräänä it-sesäälintäyteisenä iltapäivänä ja kertoi kaipaavansa erääseen projektiin hyviä tyyppejä – suostuin miet-timättä. Puhelun jälkeen mietin, että enhän minä

edes tiedä kunnolla mikä on Aaltoes, saati mitään yrittäjyydestä, minähän opiskelen viestintää.

Aaltoes on opiskelijoiden pyörittämä yhteisö, jon-ka ideana on inspiroida (tulevia) yrittäjiä ja auttaa ih-misiä työstämään omia ideoitaan ja unelmiaan. Mi-nun projektini on Global Entrepreneurship Week Finland, tapahtumaviikko, jonka tarkoitus on lisätä tietoutta yrittäjyydestä, esitellä inspiroivia ihmisiä ja tarinoita sekä innostaa yrittäjyyteen. Minun roolini tässä kuvassa on projektimme viestintä. Vaikka tä-mä ei tuota mainetta eikä mammonaa, saan jotakin

paljon arvokkaampaa: työkoke-musta.

Tehdessäni töitä startupien ja yrittäjyyden maailmassa, olen tajunnut, että yliopistolla ei ker-rota paljoakaan yrittäjyydestä. Se on jotain, mitä joku muu te-kee, kauppislaiset kai. Kokonai-nen vaihtoehto tulevaisuudel-le lähes sivuutetaan. Kaikista ei voi tulla yrittäjiä, eikä se voi kiinnostaa kaikkia, mutta siitä olisi hyvä puhua enemmän.

Teoria on loistava pohja käy-tännölle, mutta me opiskelijat-kin tarvitsemme käytännön har-joitusta jo opiskeluaikanamme. Tarvitsemme myös monipuoli-

sempia vaihtoehtoja. Tarvitsemme työkokemusta. It-se löysin kokonaisen uuden kiinnostavan maailman lähtemällä mukaan Aaltoes-toimintaan. Olen oppi-nut viestinnästä 100 opintopisteen verran tämän pro-jektin aikana. Uskallus kokeilla jotakin oman muka-vuusalueen ulkopuolelta palkitaan, ainakin uudenlai-silla kokemuksilla.

Ida VehnämäkiKirjoittaja on hypännyt naapuriyliopiston yrittäjyysprojektin kelkkaan

Minusta ei tule isona tutkijaa – mutta ehkä yrittäjä?

”Tehdessäni töitä startupien ja yrittäjyyden

maailmassa, olen tajunnut,

että yliopistolla ei kerrota

paljoakaan yrittäjyydestä.”

IDA

VEH

NÄ

MÄ

EN A

RKI

STO

30

31tutkain 3/2013

uralle › palstalla alumnit kertovat, kuinka sinkoutua työuralle.

Aloitin opinnot Helsingin yliopistolla en-sin maatalous-metsätieteellisessä tiede-kunnassa, mutta hyvin pian huomasin intressini olevan yhteiskuntatieteellisten

oppiaineiden kuten kehitysmaatutkimuksen puolel-la. Tuolloin kehitysmaatutkimusta ei ollut vielä mah-dollista opiskella pääaineena, mutta heti sen tilaisuu-den ilmettyä onnistuin vaihtamaan pääaineeni. Eh-kä hieman epätyypillisesti kehitysmaatutkimuksen opiskelijalle valitsin laajan pääainekokonaisuuden kansainvälisestä oikeudesta, mikä edesauttoi ym-märtämään laajemmin kehityspoliittisia ja etenkin ihmisoikeuskysymyksiä.

Opinnot sain valmiiksi kurssien suorittamisen joustavuuden takia melko hyvässä tahdissa. Makua koulutusta vastaavista töistä sain kansalaisjärjestöis-sä vapaaehtoisena työskennel-lessäni sekä pääaineen tukeman työharjoittelun kautta, joka kuu-lui osana opintoihin. Harjoitte-lu osui hyvään ajakohtaan mais-teriopintovaiheessa. Suomen Mosambikin edustustossa har-joittelun jälkeen jatkoin ohjel-ma-avustajana ennen siirtymistä-ni takaisin Suomeen gradua vii-meistelemään.

Mosambikissa työskentelyn aikana keräsin myös kenttätutkimusaineiston gra-dua varten. Suomeen palattuani jatkoin töitä ulko-ministeriössä parisen vuotta valmistumisen jälkeen. Edustustossa olin tutustunut yksityisen puolen toi-mintaan kehitysyhteistyöohjelmien ja -projektien toimeenpanijana, ja konsulttimaailman “hands dir-ty, boots wet” -meininki kiehtoi. Löysinkin itseni pian työskentelemässä kehitysyhteistyöprojektihallinnas-sa yksityisellä puolella sekä konsulttina maaseudun-kehittämishankkeessa Sambiassa.

Jossain vaiheessa totesin, että olisi hyvä tutus-tua työhön kehitysyhteistyöprojektien toimeksianta-jien puolella ja eritoten YK-organisaatioiden toiminta kiinnosti. Hain YK:n apulaisasiantuntijaohjelmaan

ja päädyin töihin YK:n ympäristöohjelman hallinnoi-maan kansainvälisen ympäristösopimuksen pariin. Oli mielenkiintoista olla mukana helpottamassa hal-litusten välistä päätöksentekoa kehityspolitiikan suh-teen ja kokea työskentely monikulttuurisessa YK:ssa. Työskentelen edelleen YK:n ympäristöohjelman pää-majassa Keniassa organisaation kehittämisen ja työ-ohjelman sekä projektien monitoroinnin parissa.

Kehitysmaatutkimuksen opinnot antoivat hyvät eväät ja riittävän pohjan opintoja vastaavaa työelämää varten. Työelämän todellisuus on kuitenkin melko kaukana siitä mitä opiskeluaikana sen kuvitteli ole-van. Projektisyklit tulee hallita hyvin, sillä melko pit-kälti työ kuin työ eri organisaatiossa on hankkeiden tai ohjelmien hallinnointia. Opinnoissani eniten ar-

vostin kriittistä lähestymistapaa ke-hityspolitiikkaan ja niitä seminaa-reja muistelen joskus kaihoisasti.

Toisaalta enemmän ohjausta julkisen puhumisen ja esiintymi-sen suhteen olisi hyvä lisätä, sillä ne ovat yksiä tärkeimmistä taidois-ta kansainvälisissä kehitysyhteis-työtehtävissä työskennellessä. Kie-litaidon kartuttamistakaan ei voi liikaa painottaa, sillä kansainväli-sellä areenalla ei aina pelkällä eng-lannilla vieraana kielenä pärjää.

Opintojaan lopetteleville toivoisin gradukummi-tuksen eliminoimista. Kirjoittaessa graduani hoin mielessäni mantraa: ”Palautettu gradu on hyvä gra-du!” Ei myöskään kannata jämähtää liian pitkäksi ai-kaa yhteen ensimmäisistä työpaikoistasi vaikka mah-dollisuus olisi. On hyvä kartuttaa työkokemuspohjaa eri kehitysyhteistyötoimijoilta työuran alkuvaihees-sa. Ei ole järkevää kuitenkaan sinkoilla työpaikasta toiseen lyhyiden pätkien varassa vaan kehittää asian-tuntemusta tietyn teeman suhteen eri toimijoilla sii-hen asti kuin näkee sen olevan sillä hetkellä riittävää.

Sofia Chaichee Kirjoittaja on kehitysyhteistyön monitaituri

Älä jämähdä yhteen työpaikkaan

”Konsultti-maailman

“hands dirty, boots wet” -meininki kiehtoi.”

SOFI

A C

HA

ICH

EEN

AR

KIST

O

ELOKUVAT

1 Islanti: Syvyys (Djúpið, Baltasar

Kormákur)

2 Tanska: Jahti ( Jagten, Thomas

Vinterberg)

3 Ruotsi: Syödä, nukkua, kuolla

(Äta sova dö, Gabriela Pichler)

4 Suomi: Kerron si-nulle kaiken (Simo

Halinen)

5 Norja: I Belong (Som du ser

meg, Dag Johan Heugerud)

Vuodesta 2005 säännöllisesti jaettu Pohjoismaiden neuvoston elokuva-palkinto jaetaan nyt 10. kerran. Suo-malainen elokuva on voittanut vain vuonna 2002, kun kokeilumieles-sä jaettu palkinto meni Aki Kauris-

mäen elokuvalle Mies vailla menneisyyttä.Palkinto jaetaan televisioidussa gaalassa 30. lo-

kakuuta. Noin 47 000 euron arvoinen palkintosum-ma jaetaan voittajaelokuvan ohjaajan, käsikirjoitta-jan ja tuottajan kesken. Oscar-gaalaa mielenkiintoi-semmaksi tapahtuman tekee se, että kohdeyleisön maku on pohjoisamerikkalaista räväkämpää.

Ehdokkaina onkin elokuvia, jotka eivät edes pyri voittamaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkintoa. Esimerkiksi vuoden 2009 palkinnon pokkasi Lars von Trier paljon ristiriitaisia tunteita herättäneellä elokuvallaan Antichrist, kun taas Oscar-gaalaan eh-dokkaaksi lähetettiin turvallisempi Terribly Happy (Frygtelig lykkelig, 2008).

Elokuvapalkinnon tarkoitus on helpottaa poh-

joismaisten elokuvien tuottamista ja levitystä ulko-maille. Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaali on Nordisk Film & TV Fondin yhteistyökumppani ja näytti nyt toista vuotta peräkkäin kaikki tämän vuo-den elokuvapalkintoehdokkaat festivaalillaan.

Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkintoeh-dokkaat ja vuoden kotimaiset taistelevat ennen kaik-kea festivaaliyleisön sielusta, mutta elokuva-alan ammattilaisille suunnattu samaan aikaan järjes-tettävä Finnish Film Affair havittelee ulkomais-ten myyntiagenttien suosiota. FFA esitteleekin vain juuri valmistumaisillaan tai suunnitteilla olevia ko-timaisia elokuvia.

Pohjoismaiden elokuvapalkinto helpottaakin lä-hinnä voittaneen elokuvantekijän tulevien projek-tien rahoitusta. Elokuvayleisön merkitystä ei tule kuitenkaan väheksyä levityksenkään kannalta. Tänä vuonna kaikista maista on erinomainen ehdokas, ja jokainen niistä tulee varmasti kilpailemaan mo-nien suurempien tuotantomaiden elokuvien rinnal-la suosiossa. π

Pohjoismaisesta elokuvapalkinnosta kisaavat ehdokkaat, jotka olisivat liian räväköitä Oscar-gaalaan.

1Tulee fyysises-ti kylmä, kun seu-raa Syvyys-eloku-van päähenkilön

kamppailua viisiastei-sessa vedessä. Kylmyyt-tä ei ainakaan pidä loi-tolla tieto siitä, että elo-kuva perustuu tosita-pahtumiin. Elokuva on kuitenkin ehkä mielen-kiintoisimmillaan ku-vatessaan päähenkilön muistoja lapsuudestaan sekä hyisessä merive-dessä itselleen tekemiä lupauksia. Ne on kuvat-tu kuin kaitafilmikame-ralla, mikä antaa niille melkein sadunomaisen hohdon.

TEKSTI SANNI MYLLYAHO

FUTU

RE

FILM

uskaliaampielokuvagaala

32

2Vinterberg voit-ti tuomariston palkinnon Can-nesissa eloku-

vallaan Juhlat (Festen, 1998). Jahti palaa sa-man aiheen äärelle, mutta eri näkökulmas-ta. Lastentarhaopetta-jaa syytetään pedofi-liasta väärinymmärryk-sen takia, mikä johtaa työpaikan menetyk-seen. Syytteet raukea-vat, mutta kotikaupun-ki muodostaa oman valamiehistönsä. Hyy-tävää ei ole vain se, et-tä tietää Lucasin syyt-tömäksi, vaan koska jokainen lienee joskus ollut se vihainen kylä-läinen vaatimassa jon-kun päätä vadille il-man kunnollisia to-disteita. Ihmisten ve-renhimoisuus on kuin oma roolihahmonsa.

3Syödä, nuk-kua, kuol-la oli viimei-simmän Ruot-

sin Guldbagge-gaalan musta hevonen voit-taen kaikki tärkeimmät pystit ennakkosuo-sikkien nenän edestä. Suhteellisen kokema-ton ohjaaja-käsikirjoit-taja Gabriela Pichler onkin luonut kosket-tavan kertomuksen oi-keasti pienistä ihmi-sistä: pikkukylän asuk-kaista, jotka taistelevat työpaikastaan, kun iso paikallinen yritys jou-tuu vähentämään vä-keä. Tarinan keskus-henkilöstä Rasasta ei loppua kohden kuo-riudu supersankaria, mutta hän ahertaa löy-tääkseen itselleen uut-ta työtä rakastamal-laan paikkakunnalla.

5Heugerudin esikoispitkä elokuva on eh-dokkaista ko-

keellisin. Kirjailija lu-kee äänikirjaksi teos-taan, jossa on kolme eri kertomusta. Ne ra-kentavat jännittäviä asetelmia henkilöiden välille. Vaikka henkilöi-tä ei yhdistä kuin jaet-tu automatka, on jo-kaisessa kertomukses-sa jotain yhteistä. Eri yhteiskuntaluokkien naisten välille syntyy jännitteitä. Ero konk-retisoituu vaatteisiin: Hoitajan pomon silk-kitoppi on Pariisista, kääntäjän kustantajan paita on luomupuuvil-lasekoitetta New Yor-kista ja rikkaan serkun bleiseri ostettu tämän toisesta kotikaupun-gista Berliinistä.

4Maurista on tullut Maarit. Ex-puoliso on kuitenkin es-

tänyt tapaamiset tyt-tären kanssa, ja Maa-rit kaipaa entistä kou-lupsykologin työtään. Myös valmius uuteen suhteeseen askarrut-taa. Alkaa rakkaus-suhde varattuun jal-kapallovalmentaja Sa-miin. Maarit on kiis-tatta oman elämänsä sankari. Matkan pääs-tä on helppo saarna-ta suvaitsevaisuudes-ta, mutta mitä käytän-nössä käy, kun ihas-tuksen kohde onkin ennen ollut toista su-kupuolta tai kun työ-haastattelussa ihme-tellään toisella nimel-lä olevia työtodistuk-sia. ”Isä, sun maskara valuu” antaa kuiten-kin toivoa, että seuraa-van sukupolven myötä maailma näyttää taas aivan erilaiselta.

tutkain 3/2013 33

EDIT

H F

ILM

OY

MO

TLYS

AN

AG

RA

M P

RO

DU

KTIO

N

NO

RD

ISK

FILM

ilmestyskirjanpitäjä › palstalla Sonja avautuu siitä, mikä maailmassa on vialla.

Syyskuun lopulla järjestettiin mielenosoitus homosaatiota vastaan. Järjestäjä Jani Salomaa toteutti Hetero Priden, koska media pakottaa kaikki suvaitsemaan seksuaalivähemmistöjä

eikä heteroiden oikeuksista tai perinteisistä perhear-voista välitetä (Nyt-liite 19.9.2013).

Salomaan mukaan ongelmallista on, että ho-mosaation myötä Suomessa ei saa olla tavallinen jul-kisesti. Toimittaja pyytää Salomaata tarkentamaan. ”No tavallinen. Tavallinen tallaaja on vähempiarvoi-nen kuin muut, vähemmistöt on nostettu kunnia-kansalaisiksi. Jalustalle.”

Salomaasta on harmillista, että erilaisuutta koros-tetaan. Se kun on aivopesua, jolla tehdään ihmisistä suvaitsevia. Tasa-arvoista olisi, että homot käyttäytyisivät nor-maalisti, eivät tekisi itsestään numeroa.

Hetero Pride teki lopulta itses-tään farssin, mutta Salomaan ajatukset kertovat paljon siitä, mikä tavallisuudessa on vikana. Se on illuusio.

Tavallisuuden illuusio näkyy massa- ja yksilötasol-

la. Yksilötasolla mi-nä näen, että on ta-vallista olla ympäri vuoden ilman suk-kia, syödä vanukasta päivittäin ja puhua koiralle kuin ihmiselle. Näen nämä asiat tavallisina, koska ne ovat minulle taval-

lisia. Se, että homoseksuaalisuus ei ole Salomaalle tavallista, ei tarkoita sitä, ettei se olisi jollekin muulle ta-vallista.

Mutta Salomaalle ongelmallis-ta ei olekaan se, että homo pitää it-seään tavallisena. Ongelmallista on se, homoudesta pyritään tekemään jotenkin parempaa ja ihannoita-vampaa kuin heterous. Mitä He-tero Priden osallistujat eivät ym-märrä on, ettei homosaatiolla py-ritä nostamaan homoutta jalus-

talle. Homosaatiolla pyritään saamaan homoudelle sama tavallisuuden status, joka heteroilla on.

Massatasolla tarkasteltuna tavallisuuden illuu-siossa pätee edelleen heteronormi. Heterous on läh-töoletus, status quo, ja kaikki muu on poikkeavaa. Sa-lomaa kritisoi televisiota homouden korostamisesta. Salomaa ei kuitenkaan ymmärrä, että korostamista tehdään halusta olla tavallisia. Halutaan kertoa, että status quo on väärässä ja kaikki eivät ole samanlaisia. Ja jotta tämä ajatus saadaan paksukalloisimmillekin läpi, on pakko alleviivata ja ylikorostaa.

Homosaatio ei ole uhka heteroudelle, aivan kuten tum-maihoisten uutisankkureiden näkyminen ei ole uhka

valkoisuudelle. Katsoessani Mor-gan Freemanin elokuvaa en ruske-tu tai koe olevani valkoisuuteni ta-kia vähemmän arvostettu ihmisenä. Jos Hetero Priden osallistujat koke-vat homojen televisioesiintymisten syyllistävän heitä heteroudestaan, on vika jossain ihan muualla kuin homoissa tai televisiossa.

Hetero Pride on väärin, kos-ka heterot eivät koskaan ole ol-leet, eivätkä todellakaan ole nyt, millään tavalla syrjitty tai alem-piarvoisena pidetty ihmisryhmä.

Heteropridelaiset näkevät aat-teensa olevan jalo, koska yksi sen

tarkoituksista on suojella lapsia koulukiusaamiselta. Tällöin keskitytään kuitenkin ainoastaan lopputulok-sen epätoivoiseen poistamiseen, kun vahinko on jo tapahtunut. Ehkä television homo-ohjelmat opettai-sivat lapsille, että ei ole pahaa tai pelottavaa, vaikka toisen vanhemmat olisivatkin samaa sukupuolta. Et-tä erilaisuus ei ole jotain, mistä ansaitsee saada tur-paansa. Että kukaan ei ole samanlainen.

Koska tavallisuuden ihanuus piilee juuri tässä: kukaan meistä ei ole tavallinen, koska olemme kaikki erilaisia. Mutta koska olemme kaikki erilaisia, olem-me myös kaikki tavallisia.

Sonja UlmaKirjoittaja on tavallinen ihminen, joka raivostuu sekä heteroiden että homojen huonosta käytöksestä.

Tanssii heteroiden kanssa

”Homosaatiolla pyritään saamaan

homoudelle sama

tavallisuuden status, joka

heteroilla on.”

AN

KI A

HLQ

VIS

T

34

35tutkain 3/2013

irstain

uokseminen on muuten takapuolikeskeinen laji. Naisilla on yleensä selvemmin levenevä takapuo-li ja se on juoksushortseissa tai trikoissa varsin mu-kavaa katseltavaa.

Näin sanailee yhteiskuntapolitiikan profes-sori emeritus J.P. Roos kirjassaan Maratonmie-

hen elämä (Helsinki 1995). Luin sen keväällä. Voin suositella.Minusta naisten kanssa on myös erittäin mu-

kava juosta, juuri koska juokseminen on fyysistä toimintaa suhteellisen vähissä vaatteissa ja koska juoksevat naiset ovat usein varsin viehättäviä (ja älykkäitä).

Roos olisi varmasti mie-lellään juossut viime kevää-nä valtsikan kympillä. Voi si-tä tiukkojen juoksutrikoiden muotoilemien, hyvin treenat-tujen takapuolien määrää. Ihan sydän pamppaili siellä joukon hännillä. Enkä nyt tar-koita sitä juoksun rasituksen aiheuttamaa pamppailua.

Niinpä.

Voin Vain hartaasti toivoa, että myös ensi keväänä

järjestetään vastaavaa urhei-lutoimintaa. Nyt talouden laa-hatessa juoksu kun on muu-tenkin hyvä ja halpa keino pi-tää omasta kehosta huolta. Juoksun muista hyvistä puo-lista puhumattakaan.

Kun lisäksi mukana on tiet-ty kilpailullinen elementti niin ei ole kovin kaukana myöskään ajatus suoranaisesta sukupuolisesta pelistä. Ainakin itselleni tulevat sellaiset ajatukset joskus mieleen, kun esimerkiksi maratonilla juoksen samaa tahtia jonkun todella viehättävän näköisen hyväkuntoisen naisen kanssa. Ei olisi yhtään hassumpi ajatus poiketa välil-lä juoksureitiltä johonkin metsikköön...

Milloin se juoksukerho alkaa? Minä ainakin tu-len sinne.

Tulen tietenkin. Koska aivan liian harvoin pää-see sellaisista näkymistä tiedekunnan käytävillä nauttimaan. Punavihreän aatteen ja feminismin pilaamat opiskelijatyttösemme kun eivät osaa pu-keutua hyvin, eivätkä varsinkaan seksikkäästi. Kat-soisivat mallia Kauppiksesta. Sitä varten meillä on joustava opinto-oikeus.

Entäpä Unisport. Sielläkin saa läskin liikkeel-le. Kunhan vain saisi läskin ensin sinne. Liha-

vat ihmiset voivat olla vaatteet päällä ihan muka-via ja kivoja seuraihmisiä, mut-ta alastomina he kuuluvat toi-seen historialliseen ajanjaksoon, jossa lihavuus oli jotenkin posi-tiivinen asia. Nyt lihava vartalo joka on täynnä pieniä poimuja, jossa läskimakkarat vyöryvät yli äyräittensä, ei juuri kestä kriittis-tä katsetta.

Kriittinen katse. Sehän on melkein sama kuin kriittinen ajattelu. Siitähän me valtsika-laiset olemme tunnettuja.

Eikö niin?Olisiko aika suunnata se

kriittinen ajattelukin sinne omaan perseeseen Foucault'n jälkistrukturalismin sijaan.

Nyt se läski istumalihas liikkeelle. En halua nähdä ensi vuoden kympillä yhtään jamai-kalaista pikajuoksijaa.

Ei niin, että olisin niitä ke-väällä nähnyt.

Varmistelen vain. Ettei vain kukaan erehdy luulemaan strong is the

new skinnyn tarkoittavan sellaisen leipäuunin levyi-sen ghettobootyn kasvattamista.

Hyvä.On aika tehdä valtsikasta takapuolitiedekunta.

Valtsikasta takapuolitiedekunta

”Punavihreän aatteen ja

feminisimin pilaamat opiskelija­

tyttösemme kun eivät osaa pukeutua hyvin,

eivätkä varsinkaan seksikkäästi.”

› palstalla pakinoi nimimerkki Irstain.

J

S ain käsiini eräillä sitseillä erään laulukir-jan, enkä tiennyt mitä kirjoittaa. Aloin piir-tää pussimäyrää. Siinä kesti liian kauan, ja kirjan haltija kävi kärsimättömäksi. Jokai-

sella meistä on se hetki – kirjoja tulee oikealta ja va-semmalta ja joskus pöydän alta. Jokaiselle halukkaalle pitäisi tarjoilla heidän elä-mänsä kolmessa lausees-sa. Ota vuorolipuke, tuos-sa on jono.

Eihän siinä heikko ih-minen kestä; pakko ottaa epätoivoinen hörppy ensik-si käteen sattuvasta juoma-astiasta, piirtää sukupuo-lielin ja kehua tukkaa. Seuraava!

Olen saanut laulukirjaani kivoja ja merkitse-viä kirjoituksia, mutta harvoin antanut niitä itse. Ko-vin moni ei osaa tiivistää sitsikännissään jotain opis-keluvuoden yhteisistä ko-kemuksista, etenkään kun samaan aikaan avec kaa-taa kahvia housuille ja jo-ku yrittää ryöstää kynää kä-destä (se olin minä). Itse valitsen aina rehellisen pa-kotien ja piirrän jonkun rempseän puhuvan ötökän.

Puheliaiden kalojen ja henkilökohtaisten avautumisten välissä lilluu har-maa mitäänsanomattomuus. Sitä laulukirjat ovat täynnä, myös tämä, jonka sain käsiini. Sen omistaa

laulukirja syynissä

viehkeä filosofian opiskelijanainen, jota kutsun täs-sä kirjoituksessa nimellä Justiina. Hänen kirjaan-sa olen joskus piirtänyt myös itse. Kirjassa on aika vähän tekstiä, ja siitäkin puolet on Justiinan itsen-

sä kirjoittamia lisäsäkeitä. Ihan perus laulukirja, ei mitään mehukasta.

Mutta ehkäpä kirjan tyhjyydylle on syynsä. Eh-kä filosofit yrittävät puida syntyjä syviä keskustellen eivätkä laulukirjojen sivu-jen kautta. He juttelevat aamuun asti Wittgenstei-nista, ja kun mieleen vih-

doin juolahtaa kirjoittaa laulukirjaan jokin terveh-dys, he ovat tehneet seuraavan päättelyketjun:

p1 Tunteistaan voi kertoa kirjoittamalla.p2 Kirjoihin voi kirjoittaa.p3 Laulukirja on eräänlainen kirja.

p4 Laulukirjaan kirjoit-taminen on eräänalaista kirjoittamista.

p5 Kalat pystyvät hen-gittämään veden alla.

p6 Ilpo on kala.p7 Laulukirjaan kirjoit-

taminen, vaikka ajoittain ihan virkistävää, on yleen-sä sisällötöntä.

p8 Sisällötön ei aina tarkoita merkityksetöntä.j1 Ilpo pystyy hengittämään veden alla. Sitten huomataan että laulukirja jäi kotiin.π

KATSO VIDEOILPO­KALA

OSAA PUHUA!TEKSTI TEEMU PERHIÖ

”KAIPAAT KUNNON PANOA.”

”Juuso Porista on tyhmä ihminen.”

36

37tutkain 2/2013

arviot

Tuttu alkuasetelma. Claes Thune on keski-ikäinen ja keskiluok-kainen epäonnistuja, jolla on paremmin menestyneitä kavereita. Kjell Westön jokaisessa kirjassa toistuva vakioihmistyyppi.

Uuden vivahteen Westön hahmogalleriaan tuo kuitenkin Thunen synkkiä salaisuuksia hautova uusi sihteeri Matilda Wiik. Tämä päänsisäistä taistelua kaksoisminänsä kanssa käyvä oma-laatuinen naishahmo on ehkä jännittävin henkilö Westön kir-joissa pitkään aikaan. Ilmassa on samanlaista salamyhkäisyyttä, jota on viimeksi nähty kirjailijan teoksessa Lang.

Teoksen vahvinta antia on kuitenkin jälleen Westön kiehto-va kyky välittää kuvatun aikakauden tunnelmaa lukijalle. Vuo-den 1938 sodan uhkaa jo huokuva Helsinki on samalla karmi-va ajankuva.

Aikana ennen tuhoamisleirejä Hitlerin ihailu oli yleistä jopa kaukaisen Suomen keskiluokkaisissa suomenruotsalaispiireissä. Tämä herättää kysymyksen: Olemmeko oppineet mitään sitten näi-den päivien, vai onko meillä aikamme omat demonit ihailtavina?

Kansallisen Kokoomuksen Marx & Engels eli tietysti Henri Heik-kinen ja Antti Vesala ovat julkaisseet kirjan nimeltä Elämää hyvinvointivaltiossa. Kahteen lukuun tuovat älyllistä nallia myös Libera-ajatushautomosta tuttu Elina Lepomäki sekä Saul Schubak.

Kirjoittajien mukaan Suomessa ei ole oikeasti köyhiä. Köyhiä voidaan kuitenkin auttaa siellä missä heitä on, mutta vain tietyin ehdoin: ”Sotilasjunttien ja leopardihattuisten heimopäälliköiden johtamille maille ei tulisi antaa mitään tukea, vaikka kyseessä oli-si miten humanitäärinen kriisi tahansa, sillä ainoastaan kriisin kautta voidaan tällaiseen maahan saada muutosta.” Selvähän se.

Teknologisen kehityksen sijaan ”ahneus on vienyt meidät luo-lista pilvenpiirtäjiin ja hevosen selästä avaruuteen.” Word.

Ja henkilökohtainen suosikkini: ”Suuri osa nykypäivän sosiaa-lisista ongelmista on verrattavissa ylipainoon. Keinot oman tilan-teen parantamiseen on tarjolla ja tiedossa, mutta ’ei vain pysty’.”

Kirjan vaikutuksia suomalaiseen hengenelämään voi vain ar-vailla.

Henri Heikkinen & Antti VesalaElämää hyvinvointivaltiossa2013Viestintätoimisto CRE8 Oy

Kjell WestöKangastus 38Suom. Liisa Ryömä2013Otava

TEKSTI MIRAN HAMIDULLA TEKSTI VILI LÄHTEENOJA

S u o m e n d i g i t a a l i s i n p a i n o t a l o

Hetki ennen maailmanpaloa Liberaalia räksytystä

Hae Tutkaimen päätoimittajaksi!

434

433

192

top 3

Valtiotieteellisestä Facebookin suosituin tiedekunta”Valtiotieteellinen tiedekunta [...] kohosi vain parissa päivässä Helsingin yliopiston suosi-tuimmaksi tiedekunnan sivuksi Facebookissa, kun se ohitti perjantaina tykkääjien määrässä kärkipaikkaa aiemmin pitäneen humanistisen tiedekunnan sivun.”

Tutkain-TV: Speksiläiset herättivät valtsikalaiset tilastotieteen luennollaKatso video Tutkaimen verkkosivuilla!

Työelämäideoita ryhmämentoroinnista”[Ryhmämentorointiohjelman] ideana on tarjo-ta opiskelijoille mahdollisuus osallistua työelä-mään ja työllistymiseen liittyvään pienryhmä-työskentelyyn omasta tiedekunnasta valmistu-neen mentorin ohjaamana.”

Tutkaimen 1. periodinluetuimmat verkkouutiset

kannunvalajat.fi/tutkain

LUKIJAMÄÄRÄKannunvalajat ry:n julkaisema Tutkain-leh-ti etsii päätoimittajaa vuoden 2014 ajan kestävään virkaan. Tehtävä edellyttää kir-

joitus- ja editointitaitoja, projektinhallintakykyä sekä sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.

Päätoimittaja vastaa printtilehden sisällös-tä ja ilmestymisestä, lehden verkkosivuista se-kä johtaa toimituskuntaa. Huomattava osa työs-tä on lukijalle näkymättömän taustatyön teke-mistä.

Tehtävästä ei makseta palkkaa, mutta se antaa rahaakin arvokkaampaa kokemusta leh-dentekoprojektin eri vaiheista.

Lähetä avoin, vaalikokouksessa lukemiseen kelpaava, ha-kemus osoitteeseen tutkain2013@gmail.com otsikolla ”Hake-mus päätoimittajaksi” myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan mennessä ja saavu vaalikokoukseen samana päivänä.

Lisätietoja: Päätoimittaja Miran Hamidulla, puh. 044 535 1666 tai miran.hamidulla@kannunvalajat.fi

bad pintin

SAR

JAKU

VA V

ERN

ERI P

ULK

KIN

EN

› #3: eräänä iltana Brysselissä.

!38

kannukka

KANNUN fuksi ­

suunnistus 5.9.2013

Martta Kaskinen Manas-ta piti hauskaa Manan ja Moodin rastilla Kolmen se-pän patsaalla.

Voolaiset olivat tänäkin vuonna Mantan patsaalla.

Fuksit nostattavat yhteis-henkeä SocKomin edessä.

Kannun puheenjohtaja Laura Luoto pitelee Kannun lippua Tuomiokirkon portal-la ennen fuksisuunnistuk-sen alkamista.

Fuksit näyttivät neppaa-misen mallia SYY-HY:n ras-tilla Ritarihuoneen puisti-kossa. Onko tässä kenties Kannun neppisskaban seu-raava voittajatiimi?

KUVAT NOORA PERHIÖ

KUVAT MIKKO VIRTA

Maa tärisi ja tanner jytisi kuin Tali-Ihantalassa, kun fuksit yrittivät välttää kiinni jäämistä "kuka pelkää" -leikissä.

Tuutoritkin innostuivat ottamaan osaa leikkeihin. Niina Arvila ja Jori Pyykkö kantavat Emilia Vesaa.

Kannun emeritushallituslaiset Ella Virtanen ja Pirre Seppänen nauttivat auringonpaisteesta.

KANNUGAMESSuomenlinnassa

24.8.2013

Tuutoreita retuutettiin perinteisessä tuutorinryöstössä.