turvaaminen Pohjoismaissa 2000-luvulla ja yhteiskunnan ... · Varsovan liitto menetti...

Sotilaallinen maanpuolustus ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen Pohjoismaissa 2000-luvulla

Puolustusministeriön julkaisuja 2/2005

Anu Sallinen

Sotilaallinen maanpuolustus ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen

Pohjoismaissa 2000-luvun alussa

Anu Sallinen

Tutkimusassistentti Adrian Solintander

Puolustusministeriön julkaisuja 2/2005

Eteläinen Makasiinikatu 8 A PL 31, 00131 Helsinki www.defmin.fi Kannen kuva: SA-kuva Gummerus Kirjapaino Oy Saarijärvi 2005 ISBN 951-25-1617-9 ISSN 1238-7940

1

Tiivistelmä

Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksen seurauksena perinteisen poliittis-sotilaallisen turvallisuuden rinnalle on viime vuosina noussut laaja turvallisuuskäsite, johon sisältyy laaja joukko nk. uusia uhkia. Sotilaallisten uhkien lisäksi huomioidaan entistä voimakkaammin nyt myös taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset, yhteisölliset ja ympäristöön liittyvät tekijät rakennettaessa turvallisuuspolitiikkaa. Uhkakuvien paino-pisteet ovat osin muuttuneet ja osa vanhoista uhkakuvista on hävinnyt vähitellen koko-naan. Turvallisuuspoliittisten toimijoiden on ollut kyettävä määrittelemään asemansa ja tehtävänsä uudelleen siten, että vuosikymmenien aikana tehty työ yhteiskunnan turvalli-suuden vahvistamiseksi voitaisiin suunnata vastaamaan tulevai-suuden uusia haasteita. Tutkimuksessa tarkasteltavana olevat Pohjoismaat, Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska, ovat tässä uudessa tilanteessa korostaneet viime vuosien aikana turvallisuuspolitiikassaan perinteisen maan suvereniteetin ja alueen puolustamisen sekä itsenäisyyden takaamisen lisäksi entistä enemmän uusia merkittäviä tavoitteita. Näitä ovat mm. kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden vahvistaminen, sotien ja konfliktien estäminen, hallinta ja jälki-hoito. Uusien demokratioiden tasapainoisen kehityksen tukeminen on noussut tärkeäksi, samoin kuin terrorismin vastainen toiminta. Yhteistyön merkitys on korostunut kansain-välispoliittisen kehityksen myötä ja turvallisuusuhkien muodostuessa yhä globaalim-miksi. EU:n kehittyvä yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä Naton laajentu-minen ovat vaikuttaneet keskeisesti myös Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliit-tisiin ratkaisuihin. Turvallisuuspoliittiselle agendalle on nostettu lisäksi vahvasti suojau-tuminen sellaisia uhkia ja kriisejä vastaan, jotka ilman, että vaarantaisivat oman valtion olemassaoloa, voivat aiheuttaa vakaviakin häiriötiloja yhteiskunnan normaaliin toimin-taan. Kaikkien maiden kohdalla on silti nähtävissä, että vaikka uudistuksia on tehty, perintei-set toimintatavat näkyvät usein edelleen ajattelumallien ja toiminnan taustalla toimin-taympäristön muutoksen ja tulevaisuuden kehityksen ollessa epävarmaa. Keskeisin haas-te tulevaisuuden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muotoilussa ja varautumisjärjestel-mien rakentamisessa onkin kestävien perusteiden löytäminen. On pystyttävä arvioimaan se, mitkä ovat realistisia turvallisuusuhkia ja toisaalta kyettävä katsomaan tulevaisuuteen ja tulkitsemaan erilaisia kehitystrendejä. Miten tasapainoilla perinteisen valtioturvalli-suuden ja toisaalta demokraattisten perusarvojen puolustamisen ja yhteiskunnan elintär-keiden toimintojen suojaamisen välillä resurssien ollessa rajallisia? Mitä halutaan suoja-ta ja millä keinoin? Tuleeko näihin uhkiin vastata perinteisen sotilaallisen maanpuolus-tuksen keinoin vai siirtämällä painopistettä yhteiskunnan kriisivalmiuteen ja ei-sotilaallisten uhkien torjuntaan? On tärkeää lisäksi nähdä kokonaisuus siten, että yksit-täiset kriisit eivät ohjaa valmiuden kehitystä. Haasteita Pohjoismailla on paljon eikä nii-hin ole yksiselitteisiä vastauksia. Kukin maa pyrkii omista lähtökohdistaan rakentamaan kestävää turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja turvaamaan sitä kautta omat intressinsä myös tulevaisuudessa.

2

Puolustusministeriö antoi Ulkopoliittiselle instituutille keväällä 2004 tehtäväksi kartoit-taa Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä siihen liittyvien kokonais-maanpuolustuksen järjestelyiden ja yhteiskunnan kriisivalmiustoimien kehitystä ja ny-kytilaa. Tutkimus on jaettu kolmeen teemaan, joita ovat 1) turvallisuus- ja puolustuspo-litiikka, 2) kokonaismaanpuolustus ja yhteiskunnan kriisivalmius 3) julkisen ja yksityi-sen sektorin välisen kumppanuusajattelun vaikutukset kokonaismaanpuolustukseen ja yhteiskunnan kriisivalmiuteen. Näiden teemojen kautta pyritään luotaamaan viime vuo-sien turvallisuus- ja puolustuspoliittista kehitystä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Hankkeessa tarkastellaan sekä ajattelun kehityskaarta että käytännön organi-satorisia ja toiminnallisia ratkaisuja, joita on tehty, jotta maat voisivat vastata muuttu-neen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön mukanaan tuomiin haasteisiin. Tutkimuksen rahoituksesta vastaavat puolustusministeriö ja Pohjoismaiden ministeri-neuvosto. Tutkimusassistenttina toimi valt.kand. Adrian Solitander, jolle erityinen kiitos osallisuudesta tutkimuksen tekoon. Sammanfattning

Förändringen i den säkerhetspolitiska omvärlden har medfört ett vidgat säkerhetsbe-grepp och nya hot har lyfts fram. Förutom de militära hoten skall länderna i allt högre grad ta hänsyn till ekonomiska, sociala, kulturella, samhälleliga och miljörelaterade frå-gor när det gäller att utforma säkerhetspolitiken. Hotbildernas tyngdpunkter har dessut-om förändrats och de gamla hotbilderna har delvis förlorat sin relevans. De säkerhetspo-litiska aktörerna har varit tvungna att utveckla och ändra konceptet och strukturen för samhällets samlade förmåga att möta de krav som det vidgade säkerhetsbegreppet stäl-ler. De granskade nordiska länderna, Finland, Sverige, Norge och Danmark, har i den här nya situationen på ett märkbart sätt börjat betona nya faktorer i sin säkerhetspolitik un-der de senaste åren. Statssäkerheten är viktig också i framtiden, men det har blivit lika vikigt att stärka internationell fred och säkerhet genom konfliktförebyggande insatser och konflikthantering. Stärkandet av den demokratiska utvecklingen i omvärlden och terrorismbekämpning hör också till den nordiska säkerhetspolitiken. Samtidigt har EUs gemensamma säkerhets- och försvarspolitik och Natos utvidgning centralt påverkat de nordiska ländernas säkerhets- och försvarspolitiska val. Det internationella samarbetets betydelse har ökat avsevärt på grund av ländernas behov att tillsammans bekämpa glo-bala, gränsöverskridande säkerhetshot. Tryggandet av samhällets livsviktiga funktioner har också lyfts fram på den säkerhetspolitiska agendan. Länderna måste kunna förebyg-ga och hantera situationer som utan att direkt hota ländernas fred och säkerhet ändå skulle kunna innebära snabba och allvarliga försämringar av samhällets normala funk-tioner.

3

Det kan konstateras att även om alla länder har genomfört reformer och förnyelser, finns det fortfarande gamla tankesätt och arbetsmetoder i bakgrunden så länge framtiden ter sig osäker. Därför är det en central utmaning för alla länder att hitta fasta grunder för utformandet av säkerhetspolitiken och uppbyggandet av nya beredskapssystem i framti-den. Länderna måste kunna bedöma hur de ska balansera bland den traditionella statssä-kerheten, internationella operationer och tryggandet av samhällets livsviktiga funktioner när resurserna är begränsade. Vad vill man skydda och trygga och med vilka medel? Ska man satsa på det militära försvaret eller flytta över tyngdpunkten till samhällets övriga krisberedskap och bekämpandet av icke-militära hot? Det är också viktigt att ha en hel-hetsbild för att undvika att enstaka kriser styr resursfördelningen och utvecklingen av beredskapssystem. De nordiska länderna har flera utmaningar framför sig och det finns inga entydiga lösningar. Vart och ett land utformar sin säkerhetspolitik från sina egna utgångspunkter och försöker på detta sätt trygga sina intressen också i framtiden. Utrikespolitiska institutet fick våren 2004 i uppdrag av försvarsministeriet att kartlägga utvecklingen av säkerhets- och försvarspolitiken, totalförsvaret och samhällets krisbe-redskap i de nordiska länderna. Utredningen koncentrerar sig på tre centrala teman inom den säkerhetspolitiska omvärldens utveckling de senaste 15 åren. Dessa är: 1) säkerhets- och försvarspolitik 2) totalförsvaret och beredskapen mot svåra påfrestningar på samhäl-let i fred 3) försvarsmaktens (och andra myndigheternas) och privata aktörers samverkan (s.k. Public Private Partnership) och dessas roll inom totalförsvaret och krisberedskapen. Med dessa teman vill man pejla de senaste årens säkerhets- och försvarspolitiska utveck-ling i Finland, Sverige, Norge och Danmark. Utredningen granskar de viktigaste åtgär-der som har vidtagits både på strategisk och operativ nivå för att kunna bemöta de nya krav som den förändrade säkerheten i omvärlden ställer. Forskningen finansieras av försvarsministeriet och Nordiska ministerrådet. Jag vill tacka speciellt pol. kand. Adrian Solitander som har jobbat som forskningsassistent.

4

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO................................................................................................................7

TUTKIMUKSEN PERUSTELUT JA KYSYMYKSENASETTELU.......................9

KÄSITTEET ................................................................................................................10

2 TURVALLISUUS- JA PUOLUSTUSPOLITIIKKA ............................................13 2.1 RUOTSI .................................................................................................................13 2.2 NORJA ..................................................................................................................17 2.3 TANSKA................................................................................................................20 2.4 SUOMI ..................................................................................................................25 2.5 POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ................................................................................28

3 KOKONAISMAANPUOLUSTUS JA YHTEISKUNNAN KRIISIVALMIUS ..31 3.1 KOKONAISMAANPUOLUSTUS...............................................................................31

3.1.1 Ruotsi ............................................................................................................31 3.1.2 Norja.............................................................................................................32 3.1.3 Tanska...........................................................................................................34 3.1.4 Suomi ............................................................................................................36

3.2 PUOLUSTUSVOIMAT.............................................................................................37 3.2.1 Ruotsi ............................................................................................................37 3.2.2 Norja.............................................................................................................42 3.2.3 Tanska...........................................................................................................47 3.2.4 Suomi ............................................................................................................52

3.3 SIVIILIPUOLUSTUS ...............................................................................................56 3.3.1 Ruotsi ............................................................................................................56 3.3.2 Norja.............................................................................................................58 3.3.3 Tanska...........................................................................................................60 3.3.4 Suomi ............................................................................................................61

3.4 YHTEISKUNNAN KRIISIVALMIUS..........................................................................62 3.4.1 Ruotsi ............................................................................................................62 3.4.2 Norja.............................................................................................................70 3.4.3 Tanska...........................................................................................................78 3.4.4 Suomi ............................................................................................................86 3.4.5 Pohjoismainen yhteistyö ...............................................................................95

5

4 KUMPPANUUSAJATTELUN VAIKUTUKSET KOKONAISMAANPUOLUSTUKSEEN JA YHTEISKUNNAN KRIISIVALMIUTEEN............................................................................................... 97

4.1 JULKISEN SEKTORIN UUDISTAMINEN................................................................... 97 4.2 KANSAINVÄLISTYMINEN ..................................................................................... 98 4.3 YKSITYISEN SEKTORIN SITOMINEN ELINTÄRKEIDEN TOIMINTOJEN TURVAAMISEEN ......................................................................................................... 98 4.3.1 LAINSÄÄDÄNTÖ JA VASTUUPERIAATE.............................................................. 99 4.3.2 KUMPPANUUS YHTEISKUNNAN KRIISIVALMIUDESSA..................................... 102

4.3.2.1 Ruotsi .................................................................................................. 103 4.3.2.2 Norja.................................................................................................... 104 4.3.2.3 Tanska ................................................................................................. 105 4.3.2.4 Suomi .................................................................................................. 105

4.4 KUMPPANUUSAJATTELU PUOLUSTUSVOIMIEN HUOLTO- JA TUKITOIMINNOISSA106 4.4.1 Ruotsi.......................................................................................................... 107 4.4.2 Norja........................................................................................................... 109 4.4.3 Tanska ........................................................................................................ 111 4.4.4 Suomi.......................................................................................................... 112

5 JOHTOPÄÄTÖKSET ........................................................................................... 115

LÄHTEET.................................................................................................................. 127

7

1 Johdanto Kylmän sodan ajan turvallisuuspoliittinen järjestys tukeutui suurvaltapolitiikan pelisään-töihin, ydinasepelotteeseen ja Euroopan kaksinapaiseen tasapainoon. Suurvaltojen väli-nen kilpailu yhteiskunnan eri osa-alueilla yhdessä asevarustelukierteen kanssa olivat ennustettavia uhkia. Niiden pohjalta voitiin varautua ‘tunnettuihin’ uhkiin ja tehdä pit-kän aikavälin suunnitelmia turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtävien ja tavoitteiden määrittämiseksi. Myös Pohjoismaiden osalta suurin uhkakuva oli suurvaltablokkien vä-linen sota. Kriisien ja niistä mahdollisesti eskaloituvien sotien syitä arvioitaessa keskei-siksi tekijöiksi nousivat mm. Länsi-Euroopan taloudellisen merkityksen kasvu ja sitä kautta alueen poliittisen arvovallan nousu, talouden kehitys yleisesti, Varsovan liiton sisäiset tukahdetut ongelmat, ydinasearsenaalien kasvu ja tavanomaisten aseiden kehi-tys. Turvallisuuspolitiikan keinojen tavoitteena oli tuolloin välttää joutumasta mukaan uu-teen suursotaan. Pohjoismaat olivat toisen maailmansodan jälkeen valinneet erilaiset perusteet turvallisuuspolitiikkansa toteuttamiselle. Norja ja Tanska olivat liittyneet soti-lasliitto Naton jäseneksi ja Ruotsi harjoitti aktiivista puolueettomuuspolitiikkaa, joka perustui sotilaalliseen liittoutumattomuuteen rauhanaikana ja puolueettomuuteen sodas-sa. Suomi tasapainotteli oman puolueettomuuspolitiikkansa kanssa Neuvostoliiton naa-purina. Tilanne Pohjois-Euroopassa oli kuitenkin suhteellisen rauhallinen ja tasapainoi-nen huolimatta siitä, että sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto kokivat alueen strategises-ti ensisijaisen tärkeäksi. Alueen ydinasestrateginen sekä meri- ja ilmastrateginen sijainti olivat suurvalloille keskeisimpiä alueita oman vaikutusvallan ja toiminta-alueen raken-tamisessa. Kylmän sodan päätyttyä myös Pohjoismaat joutuivat uuden tilanteen eteen, jossa turval-lisuuspolitiikan perusteita oli tarkasteltava uudelleen. Neuvostoliitto valtiona romahti ja samalla sen sotilaallisen kapasiteetin käyttöedellytykset heikentyivät. Varsovan liitto menetti merkityksensä, Itä-Euroopan maat vapautuivat ja uusia valtioita syntyi entisen Neuvostoliiton alueelle. Vanha itä-länsi jännitys oli poistumassa ja uusi maailmanjärjes-tys muovautumassa. Tulevaisuuden kuvaa pidettiin toiveikkaana verrattuna kylmän so-dan ajan maailmaan, vaikka tulevaa kehitystä leimasi epävarmuus. Länsi-Euroopan sy-ventynyt poliittinen ja taloudellinen yhteistyö alkoi edistää huomattavasti taloudellisen kasvun ja poliittisen vakauden syntymistä Euroopassa. Entisten Varsovan liiton maiden laajat yhteiskunnalliset ja taloudelliset ongelmat olisivat voineet kuitenkin aiheuttaa es-teitä ja ongelmia todellisen vakauden syntymisen tielle. Yhdysvaltojen ja entisen Neu-vostoliiton välinen kilpailu vaikutusvallasta kolmansissa maissa loppui ja suurvallat ky-kenivät yhteistyöhön YK:n puitteissa. Aseidenriisunnassa ja asevarustelun valvonnassa oli myös saavutettu edistysaskeleita (mm. START – ja TAE-sopimukset). Kylmän sodan järjestyksen purkauduttua pinnanalaiset konfliktit ovat kuitenkin purkau-tuneet väkivaltaisesti. Kun kiistat aiemmin olivat olleet voittopuolisesti valtioiden väli-siä, on suurin osa uudemmista konflikteista ollut maiden sisäisiä. Viimeisten runsaan kymmenen vuoden aikana puhjenneista konflikteista vain kolme on ollut valtioiden väli-siä. Erityisen vakavia takaiskuja eurooppalaisen turvallisuuden ja vakauden rakentami-

8

selle olivat entisen Jugoslavian alueen sodat, mikä todisti, että sota politiikan jatkeena ei ole edelleenkään poissuljettu mahdollisuus Euroopassa.1 Kansainvälinen turvallisuusympäristö muuttui siten nopeasti. Vanhat uhkakuvat hävisi-vät vähitellen kokonaan tai menettivät merkitystään. Turvallisuuspoliittisten toimijoiden tuli kyetä määrittelemään asemansa ja tehtävänsä uudelleen siten, että vuosikymmenien aikana tehty työ yhteiskunnan vahvistamiseksi erityisesti sotaa vastaan voitaisiin suun-nata vastaamaan tulevaisuuden haasteita. Vuosituhannen vaihteen lähestyessä, globali-soitumisen ja viime vuosien terrori-iskujen seurauksena turvallisuus on pyritty määritte-lemään yhä laajemmin. Pelkästään sotilaallista uhkaa torjumaan tähtäävä turvallisuuskä-sitys ei ole enää riittänyt vaan perinteisen poliittis-sotilaallisen turvallisuuden rinnalle on noussut laaja turvallisuuskäsite, johon sisältyy laaja joukko myös ns. ei-sotilaallisia uh-kia. Sotilaallisten uhkien lisäksi on huomioitava siten myös taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset, yhteisölliset ja ympäristöön liittyvät tekijät rakennettaessa turvallisuuspoli-tiikkaa. Valtiollisten ja kansainvälispoliittisten toimijoiden rinnalle on noussut lisäksi alueellisia, etnisiä, uskonnollisia ja erilaisiin identiteetteihin liittyviä kokonaisuuksia, jotka pyrkivät haastamaan perinteisen valtioyhteisön. Tämän seurauksena turvallisuus-käsitysten rinnalla myös konfliktikäsite on muuttunut ja monipuolistunut.2 Kansainvälistymisen ja valtioiden keskinäisriippuvuuden seurauksena keskeisimpinä uhkakuvina nähdään tällä hetkellä alueellisten konfliktien eskaloituminen ja niiden vai-kutusten leviäminen uhkaamaan kansainvälispoliittista tasapainoa. Terroristi-iskut Yh-dysvalloissa, Balilla, Madridissa ja Lontoossa ovat tuoneet kansainväliseen tietoisuuteen näiden ei-valtiollisten toimijoiden halun ja kyvyn hyökätä ylivoimaista vastustajaa vas-taan hyvinkin epätavanomaisin keinoin. Erityistä huomiota on viime aikoina kiinnitetty joukkotuhoaseiden käytön uhkaan tällaisissa iskuissa. Lisäksi informaatioteknologian nopea kehitys on lisännyt yhteiskuntien haavoittuvuutta – pahimmassa tapauksessa muutkin kuin valtiotoimijat voivat iskeä yhteiskuntien informaatiojärjestelmiä vastaan, jolloin voidaan lamauttaa yhteiskunnan toiminnan kannalta kaikki tärkeimmät toimin-not. Tarkasteltavat Pohjoismaat, Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska, ovat tässä uudessa tilan-teessa korostaneet viime vuosien aikana turvallisuuspolitiikassaan perinteisen maan su-vereniteetin ja alueen puolustamisen sekä itsenäisyyden takaamisen lisäksi entistä enemmän uusia keskeiseksi nousseita tavoitteita. Näitä ovat mm. kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden vahvistaminen, sotien ja konfliktien synnyn estäminen, ehkäiseminen ja jälkihoito sekä tähän liittyen rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta. Uusien demokrati-oiden tasapainoisen kehityksen tukeminen on myös noussut tärkeäksi, samoin kuin ter-rorismin vastainen toiminta. Yhteistyön merkitys on korostunut kansainvälispoliittisen kehityksen myötä ja turvallisuusuhkien muodostuessa yhä globaaleimmiksi. EU:n kehit-tyvä yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä Naton laajentuminen ovat vaikut-taneet keskeisesti myös Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin ratkaisuihin. Turvallisuuspoliittiselle agendalle on nostettu vahvasti myös suojautuminen sellaisia uhkia ja kriisejä vastaan, jotka ilman, että vaarantaisivat oman valtion olemassaoloa, voivat aiheuttaa vaikeitakin häiriötiloja yhteiskunnan normaaliin toimintaan.

1 Regeringens proposition 1991/92:102, Totalförsvarets utveckling, s. 13 – 14. 2 Rauhan ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI, Tutkimuspoliittinen ohjelma: Rauhanomainen muutos, http://www.uta.fi/laitokset/tapri/ohjelma.html

9

Toisen maailman sodan jälkeen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan uskottavuuden pe-rustaksi ja käytännön varautumisjärjestelmäksi luotiin Pohjoismaissa kokonaismaanpuo-lustuksen järjestelmä, jonka puitteissa valtion yhteiset resurssit olisi voitu suunnata koh-taamaan laajamittainen hyökkäys ja sota. Laajentunut turvallisuuskäsite on luonut tilan-teen, jossa myös perinteiset varautumis- ja valmiusjärjestelmät ovat joutuneet tarkaste-lun kohteeksi. Seurauksena tästä on se, että yhteiskunnan kriisivalmiutta on alettu kehit-tää uudella tavalla entistä vahvemmin perinteisen sotilaallisen maanpuolustuksen rinnal-la. Pohjoismaissa on tässä yhteydessä keskusteltu vilkkaasti siitä, missä määrin perin-teistä kokonaismaanpuolustukseen perustuvaa valmiusjärjestelmää voidaan käyttää kat-tamaan yhteiskunnan toimia ja valmiutta muita uhkia ja kriisejä kuin sotaa vastaan. Uu-det turvallisuuspoliittiset haasteet ja kylmän sodan ajan päättymisen jälkeiset konfliktit ovat kaiken kaikkiaan korostaneet tarvetta laajaan yhteiskuntaturvallisuuteen – siviilivä-estön turvallisuus ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot on kyettävä turvamaan myös tilanteissa, joissa valtion olemassaolo ei ole varsinaisesti uhattuna. Tämä tarkoittaa sitä, että valtioiden on kyettävä muodostamaan entistä laajempi kokonaiskuva siitä, mikä uh-kaa, mitä suojellaan ja miten yhteiset resurssit saadaan yhteensovitettua rakennettaessa kestävää ja vahvaa yhteiskuntaa erilaisia uhkia ja riskejä vastaan

Tutkimuksen perustelut ja kysymyksenasettelu Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa annettiin vuonna 2004 turvallisuus- ja puo-lustuspoliittiset selonteot, joissa arvioidaan maiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä kokonaismaanpuolustuksen kokonaisuutta ja asetetaan tavoitteet sekä lähivuosiksi että pidemmän aikavälin kehitykselle. Laajentunut turvallisuuskäsite on muodostunut turvallisuuspoliittisen päätöksenteon ja käytännön toimien perustaksi, samalla kun kan-sainvälisestä yhteistyöstä on tullut turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kulmakivi aivan uudella tavalla. Tarkastelun kohteena ovat ne tekijät, joiden perusteella turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on kehitetty kansallisella tasolla viime vuosikymmenestä lähtien. Tutkimuksessa vertaillaan neljän Pohjoismaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja yh-teiskunnan kriisivalmiuden ratkaisuja sekä maanpuolustuksen perusperiaatteita muuttu-neessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Hankkeessa tarkastellaan puolustusvoimien ja siviiliviranomaisten roolijakoa sekä puolustusvoimien ja siviiliyhteiskunnan välisen kumppanuusajattelun vaikutuksia kokonaismaanpuolustuksen ja yhteiskunnan kriisi-valmiuden kehitykseen. Lisäksi tarkastellaan puolustusvoimien rakenteita, tehtäviä ja tavoitteita ja käydään läpi yhteiskunnan kriisivalmiuden suuret linjat ja keskeisimmät toimijat kussakin maassa. Kriisivalmiustoimia yhteiskunnan eri sektoreilla ei kuitenkaan käydä yksityiskohtaisesti läpi. Tutkimuksessa tarkastellaan siten sekä ajattelun kehityskaarta että käytännön organisa-torisia ja toiminnallisia ratkaisuja, joita on tehty, jotta maat voisivat vastata muuttuneen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön mukanaan tuomiin haasteisiin. Keskeisiä ky-symyksiä ovat mm.:

10

1. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka

• Miten maat ovat kehittäneet turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaansa kylmän so-dan päättymisen jälkeen ja miltä tulevaisuus näyttää?

• Miten EU:n kehittyvä yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja toisaalta EU:n ja Naton laajentuminen ovat vaikuttaneet maiden turvallisuus- ja puolus-tuspolitiikkaan?

• Pohjoismainen yhteistyö ja sen näkymät. 2. Kokonaismaanpuolustus ja yhteiskunnan kriisivalmius

• Laajan turvallisuuskäsitteen vaikutukset kokonaismaanpuolustuksen järjestelyi-hin.

• Miten kokonaismaanpuolustuksen järjestelmä on nykyisin rakennettu, miten vastuusuhteet ja tehtävänjako on toteutettu ja miten resurssit jaetaan?

• Puolustusvoimien organisatoriset ja toiminnalliset ratkaisut. • Miten rauhanajan varautuminen ja kriisivalmius on järjestetty? Organisatoriset

ja toiminnalliset ratkaisut sekä keskeisimmät toimijat. 3. Julkisen ja yksityisen sektorin välisen kumppanuusajattelun vaikutukset kokonais-maanpuolustukseen ja yhteiskunnan kriisivalmiuteen

• Kumppanuuden merkitys yhteiskunnan kriisivalmiuden kehittämisessä? • Mitkä ovat keskeisiä tekijöitä kumppanuuden rakentamisessa? • Puolustusvoimien tuki- ja huoltotoiminnan järjestäminen kumppanuusajattelun

puitteissa. Teemat käydään läpi ensin maittain ja johtopäätösten yhteydessä tarkastellaan maiden välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja sekä sitä, mitä syitä eri ratkaisujen taustalla on nähtävissä.

Käsitteet Seuraavassa käydään läpi hankkeen keskeisimmät käsitteet. Ne on pyritty määrittele-mään siten, miten ne yleisesti ymmärretään. Turvallisuuspolitiikka Useimmissa maissa turvallisuuspolitiikka käsitetaan hieman eri tavoin ja sen harjoitta-misessa on usein vielä suurempia eroavaisuuksia. Suomessa turvallisuuspolitiikka on perinteisesti kattanut sekä ulko- että puolustuspolitiikan. Joissakin maissa ja esimerkiksi Euroopan unionin tasolla nämä kolme ovat rinnakkaisia käsitteitä, joiden työnjako on vähän erilainen. Yleisesti voitaneen kuitenkin todeta, että turvallisuuspolitiikalla tähdä-tään kansallisella tasolla maan itsenäisyyden ja perusarvojen turvaamiseen sekä kansa-laisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Turvallisuuspolitiikan muodostami-sen lähtökohtana ovat ulko- ja puolustuspolitiikka ja kulmakivenä puolustuskyky.

11

Laaja turvallisuuskäsite Laajan turvallisuuskäsitteen mukaan turvallisuuteen kuuluvat poliittisten ja sotilaallisten kysymysten ohella ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltioperiaatteen noudat-taminen sekä taloudellinen vapaus, sosiaalinen vastuu ja keskinäinen solidaarisuus ym-päristön suojelemiseksi. Sotilaallisten uhkien lisäksi on siten huomioitava sisäisen tur-vallisuuden kysymykset (esim. terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus) ja taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset, yhteisölliset ja ympäristöön liittyvät tekijät rakennettaessa tur-vallisuuspolitiikkaa. Tämä kokonaisuus muodostaa laajan turvallisuuskäsitteen ja siitä on tullut viime vuosien aikana useimpien Euroopan maiden turvallisuuspolitiikan perus-ta. Puolustuspolitiikka Puolustuspolitiikka on sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviä ja yleisjärjestelyjä kos-kevaa valmistelua, päätöksentekoa ja poliittista ohjausta sekä osallistumista kansainvä-listä turvallisuutta ja vakautta ylläpitävään toimintaan. Puolustuspolitiikka määrittää so-tilaallisen maanpuolustuksen perusteet, joista keskeisimpiä ovat tehtävät ja voimavarat, puolustusratkaisun keskeiset periaatteet sekä sotilaallisen maanpuolustuksen lainsäädän-tö. Kokonaismaanpuolustus Kokonaismaanpuolustus määritellään kaikissa Pohjoismaissa lähtökohtaisesti siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia niitä sotilaallisia ja siviilialojen toimia, joilla turvataan valtiol-linen itsenäisyys sekä kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan. Kokonaismaanpuolustus on perinteisesti sidottu sotaan varautumiseen. Sen sisältöä ja käyttöalaa on kuitenkin viime vuosien aikana py-ritty laajentamaan ja modernisoimaan koskemaan varautumista myös muita yhteiskuntaa kohtaavia vakavia kriisejä vastaan. Siviilipuolustus Siviilipuolustuksen toimilla on perinteisesti pyritty suojelemaan siviiliväestöä, turvaa-maan väestön toimeentulo ja varmistamaan kaikki tarvittavat resurssit sotilaallisen maanpuolustuksen tueksi aseellisen kriisin yhteydessä. Siviilipuolustus muodostuu yh-teiskunnan eri toimijoiden tehtävistä ja tavoitteista poikkeusolojen varalle. Siviilipuolus-tuksen asema on viime vuosien aikana muuttunut sotilaallisen uhan vähennyttyä. Siviili-puolustuksen toimintoja ollaan Pohjoismaissa siirtämässä taustalle tai suuntaamassa uu-siin tehtäviin muuttuneen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vaatimuksien mu-kaisiksi. Yhteiskunnan kriisivalmius Mikä uhka/ kriisi on ja miten se käsitetään ja koetaan aina ihmisten tasolla henkilökoh-tainen ja valtiollisella tasolla kansallinen kokemus. Vaikka tällainen kokemus on aina subjektiivinen ja perustuu ihmisen/ valtion arvomaailmaan, on kriisi uhkaava, koska pe-rusarvot ovat joutuneet uhatuiksi. Yhteiskunnan kriisivalmius on käsite, jonka avulla

12

pyritään kuvaamaan niitä toimia, joiden avulla rauhanajan häiriötiloihin ja kriiseihin pyritään vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi, aktiivisesti kriisin aikana seurauksia pienen-täen ja kriisin jälkeen pyrittäessä palautumaan normaalioloihin. Käytännössä monelta osin kriisivalmiuden ja pelastustoimen välillä on edelleen vain aste-ero. Riskinhallinta-työtä normaalien, ennustettavien riskien, kuten tapaturmien ja loukkaantumisien, ehkäi-semiksi ja hallitsemiseksi ei kuitenkaan tule sekoittaa kriisivalmiuteen. Tässä tutkimuksessa yhteiskunnan kriisivalmiutta tarkastellaan lähtökohtaisesti julkisen sektorin ja sen keskeisimpien toimijoiden näkökulmasta kansallisella tasolla. Sektori-kohtaista tarkastelua ei tehdä. Kumppanuusajattelu Kumppanuusajattelu viittaa tässä tutkimuksessa julkisen ja yksityisen sektorin yhteis-työhön. Tavoitteena on, että luottamukseen, yhteisiin kehittämistavoitteisiin ja pitkäkes-toiseen suhteeseen rakentuvassa liikesuhteessa resurssit voidaan suunnata varsinaiseen luovaan ja tuottavaan toimintaan, kummankin osapuolen varsinaisiin ydintoimintoihin. Kumppanuusajatteluun kuuluu keskeisesti yhteisten intressien ja päämäärän löytäminen. Kumppanuusajattelua voidaan toteuttaa erilaisin järjestelyin, joita ovat mm. julkisen sektorin toimintojen ulkoistaminen ja strateginen kumppanuus, jossa osapuolten vahva sitoutuminen yhteistyöhön ilmenee mm. yhteistyön hyötyjen ja rasitusten jakamisena.

13

2 Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka

2.1 Ruotsi Kylmän sodan ajan aikana turvallisuuspolitiikassa korostettiin voimakkaasti 1940-luvulta lähtien tehtyä pitkäjänteistä ja johdonmukaista turvallisuuspoliittista työtä, joka oli taannut maan säilymisen kansainvälisten kriisien ja konfliktien ulkopuolella. ”Huvudlinjen i den svenska säkerhetspolitiken är neutralitetspolitiken, alliansfriheten i fred syftande till neutraliteten i krig. Neutralitetspolitiken förutsätter vidare en fast och konsekvent försvarspolitik. Ett starkt och allsidigt totalförsvar gör säkerhetspolitiken trovärdig.”3

Ruotsin turvallisuuspolitiikan tavoitteena on siten perinteisesti ollut se, että kaikissa ti-lanteissa ja kaikin mahdollisin keinoin, valtio voi itsenäisesti tai vapaaehtoisen yhteis-työn pohjalta turvata toimintansa vapauden ja yhteiskunnan kehittämiseen tähtäävät toi-met. Ruotsin on lisäksi ollut kyettävä omalla toiminnallaan vakauttamaan toimintaympä-ristöään ja tukemaan sen rauhanomaista ja demokraattista kehitystä sekä pyrkiä estä-mään konfliktien syntyä ja niiden eskaloitumista. 1990-luvun alussa turvallisuuspoliitti-nen toimintaympäristö alkoi vähitellen muovautua uudelleen. Turvallisuusympäristön muutoksesta huolimatta peruselementit ovat säilyneet vahvoina. Turvallisuuspolitiikan keskeisimpänä lähtökohta on edelleen sotilaallinen liittoutumattomuus rauhanaikana tähdäten tarvittaessa puolueettomuuteen sodassa. Puolueettomuuspolitiikan uskottavuu-den ylläpitäminen oli Ruotsille ensisijaisen tärkeää kylmän sodan aikana, mutta se on nostettu taas vahvasti turvallisuuspoliittiselle agendalle. Uusimmassa, vuosille 2005 – 2007 laaditusta turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todetaan, että ”Sverige är militär alliansfritt. Denna säkerhetspolitiske linje, med möjlighet till neutra-litet vid konflikter i vårt närområde, har tjänat oss väl.”4 Ruotsissa pidettiin jo kylmän sodan aikana epätodennäköisenä, että maa joutuisi suoraan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Kohtalonkysymyksenä pidettiin kuitenkin sitä, miten tärkeäksi Pohjois-Eurooppa ja erityisesti Skandinavian maiden alue koettaisiin mahdol-lisen kriisin puhjetessa. Tällä hetkellä laajamittaisen sodan mahdollisuuteen Euroopassa ei uskota käytännössä enää lainkaan, eikä Ruotsinkaan uskota joutuvan aseellisen hyök-käyksen kohteeksi. Kylmän sodan päättymisen jälkeen kansainvälispoliittisessa toimintaympäristössä tapah-tui merkittäviä muutoksia. Idän ja lännen välisen jännityksen poistuminen mahdollisti myös laajemman eurooppalaisen yhteistyön kehittämisen. Ruotsi haki uudessa tilantees-sa aktiivisesti uutta suuntaa, josta keskeisin osoitin on Euroopan yhteisön jäsenyyden haku vuonna 1991. Tämä oli maalle historiallisesti merkittävä askel. Ruotsin uskottiin jäsenyyden kautta voivan vaikuttaa Euroopan taloudelliseen ja poliittiseen kehitykseen. Lähes täydellisestä liittoutumattomuudesta haluttiin selkeästi siirtyä kohti uuttaa aikaa ja ‘liittoutua’ länteen ja sen kehittyvään yhteistyöhön. On selvää, että jäsenyydellä uskot-

3 Försvarsutskottets betänkande 1986/87:11 om totalförsvarets fortsatta utveckling, s. 10. 4 Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 23 – 24.

14

tiin olevan vaikutusta myös turvallisuuspolitiikkaan, vaikka turvallisuuspoliittisen yh-teistyön uskottiin säilyvän yhteisön varsinaisten yhteistyöraamien ulkopuolella huoli-matta siitä, että WEU oli liitetty osaksi yhteisöä Maastrichtin sopimuksella vuonna 1991. Ruotsille oli tärkeää lisäksi luoda ja kehittää suhteitaan uusiin demokratioihin ja tukea kansainvälistä oikeusjärjestystä sekä vapaakauppaa. Erityisen tärkeää oli Baltian ja Itämeren alueen muiden maiden tukeminen niiden pyrkimyksissä palata lännen yhtey-teen. 5 Vuosikymmen myöhemmin ollaan tilanteessa, jossa kansainvälisestä yhteistyöstä on tullut keskeinen osa ruotsalaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Laaja turvallisuus-käsite nousi 1990-luvulla nopean kansainvälisen taloudellisen ja teknologisen kehityk-sen myötä perinteisen poliittis-sotilaallisen turvallisuuspolitiikan rinnalle. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että sotilaallisten uhkien rinnalle on nostettu taloudelliset, sosi-aaliset, kulttuuriset, yhteisölliset ja ympäristöön liittyvät tekijät rakennettaessa turvalli-suuspolitiikkaa. Monista turvallisuusuhista on muodostunut globaaleja, mikä on koros-tanut kansainvälisen yhteistyön tarvetta. EU, YK ja Naton rauhankumppanuus muodostavat Ruotsin turvallisuuspolitiikan kan-nalta tärkeimmät kansainväliset foorumit. Ruotsi korostaa lisäksi Etyjin roolia konflikti-en ehkäisyssä ja lähialueyhteistyötä, jonka avulla pystytään vastaamaan yhdessä alueen ongelmiin. YK:lla on Ruotsin näkökulmasta edelleen ylin vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. EU:n kehittyvän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen ulottuvuuden katsotaan vahvistavan unionia ja lisäävän sen jäsenmaiden, mukaan lukien Ruotsin, turvallisuutta sekä tukevan kansallisen turvallisuuspolitiikan uudistamista. Ruotsi haluaa omalta osaltaan vahvistaa unionia ja sen roolia turvallisuus- ja puolustus-poliittisissa kysymyksissä ja toivoo lisäksi, että unionista muodostuisi entistä solidaari-sempi, jotta se kykenisi kantamaan tulevaisuudessa suuremman vastuun globaalista ke-hityksestä myös turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. EU:n rooli erityisesti terroris-min torjunnassa ja kriisinhallinnassa nähdään tärkeinä elementteinä organisaation toi-minnassa, samoin kuin nyt perustettavien EU:n taisteluosastojen tehtävät tulevaisuudes-sa. Ruotsi tulee johtamaan yhteispohjoismaisen osaston toimintaa, jonka muina osapuo-lina ovat Suomi ja Norja.6 Ruotsista tuli tammikuussa 1994 Naton rauhankumppanuusmaa. Euroatlanttinen kump-panuusneuvosto EAPC ja rauhankumppanuus ovat Ruotsin nykyiset työkalut Nato-yhteistyössä. Rauhankumppanuusohjelmaan liittyessään Ruotsi kuitenkin korosti sitä, että maa pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana, ja että sen tavoitteena ei ole lähitule-vaisuudessakaan liittyä varsinaiseksi jäseneksi. Ruotsissa ei olla viime aikoinakaan käy-ty varsinaista keskustelua siitä, tulisiko maan liittyä järjestön jäseneksi, kuten esimerkik-si Suomessa on tehty. Maan ei tarvitse liittyä varsinaiseksi jäseneksi, koska yhteistyö järjestön kanssa on jo nyt hyvin kattavaa ja armeija niin Nato-yhteensopiva, että tarvit-taessa avun saamisen kanssa ei pitäisi olla ongelmia. Rauhankumppanuusyhteistyötä halutaan tulevaisuudessa kuitenkin kehittää edelleen ja syventää yhteistyötä Naton kans-

5 Regeringens proposition 1986/87:95, “Totalförsvarets fortsatta utveckling”, s. 5, 14, 19; Regeringens proposition 1991/92:102, Totalförsvarets utveckling, s. 13 – 15, 21 – 22. 6 Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 15 –16.

15

sa myös rauhankumppanuuden ulkopuolella kuitenkin niin ettei se ole ristiriidassa tur-vallisuus- ja puolustuspolitiikan peruslinjan kanssa.7 Puolustusmateriaaliteollisuus on keskeinen osa ruotsalaista turvallisuus- ja puolustuspo-litiikkaa. Kylmän sodan aikana kilpavarustelu nostatti uhkakuvia, mutta samaan aikaan Ruotsin näkökulmasta koettiin ongelmalliseksi lännen Yhdysvaltojen johdolla harjoit-tama huipputeknologian vientivalvontaa Itä-Euroopan maihin. Tämä rajoitti ruotsalaisen puolustusmateriaaliteollisuuden mahdollisuuksia myydä aseistusta ja kalustoa ko. mai-hin. Ruotsi oli ylläpitänyt kylmän sodan aikana monipuolista ja laajaa kotimaista puo-lustusmateriaaliteollisuutta, josta esimerkkinä voidaan mainita, että 1980- ja 90-luvun vaihteessa puolustusmateriaaliteollisuus kehitti ja valmisti materiaalia n. 15 miljardin kruunun edestä vuosittain ja siitä määrästä n. 40 % meni vientiin.8 Kansainvälispoliittiset muutokset ovat mahdollistaneet myös entistä laajemman puolus-tusmateriaaliyhteistyön aloittamisen. Yhteistyöllä sekä omien tuotteiden markkinoilla todettiin 1990-luvun alussa olevan todelliset edellytykset kehittyä. Ruotsalaista osaamis-ta haluttiin viedä ulkomaille ja toisaalta hyödyntää ulkomaista osaamista ruotsalaisessa teollisuudessa. Yhteistyön perusajatuksena pidettiin sitä, että tiettyjä osaamisalueita voi-taisiin kotimaassa vähentää ja korvata ne ulkomaisella tuonnilla ja vastaavasti muita osaamisalueita vahvistaa ja kehittää kotimaassa entistä laajemmin. Nopea tekninen kehi-tys, kehittää suurten tuotantoerien kustannusetu ja uusien materiaalitilausten vähenemi-nen edellyttivät ja pakottivat tuolloin yhteistyön laajentamiseen. Puolustusmateriaalite-ollisuus on Ruotsille edelleen erittäin tärkeää, vaikka sen tulevaisuus ei ole enää yhtä selvä kuin aikaisemmin nyt meneillään olevan laajan kansallisen puolustusreformin ta-kia. Uusimmassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa hallitus kuitenkin katsoo, että puolustusmateriaaliteollisuudessa Ruotsin tulee tulevaisuudessa keskittyä tiettyihin huippuosaamisalueisiin, joita kehittämällä pysytään mukana myös kansainväli-sessä kilpailussa. Näitä osaamisalueita ovat verkostopohjaisen puolustuksen johtamisjär-jestelmät, hävittäjälentokoneet, panssariajoneuvoteknologia, viestintäjärjestelmät ja lähi-taistelujärjestelmien (korträckviddiga bekämpningssystem) kehittäminen. Kansallinen vientitukijärjestelmä tulee lisäksi pääsääntöisesti kohdistaa valittuihin erikoisosaamis-alueisiin. Kansainvälisessä yhteistyössä tulisi lisäksi keskittyä yhteistyöhön sellaisten maiden kanssa, jotka pystyvät parhaiten tukemaan osaamisellaan ruotsalaista puolus-tusmateriaaliteollisuutta.9 Viime vuosien turvallisuuspoliittinen kehitys on entisestään vahvistanut Ruotsin valtiol-lista turvallisuutta erityisesti syventyneen eurooppalaisen integraation kautta. Suotuisan poliittis-sotilaallisen kehityksen seurauksena puolustuspolitiikan ja sitä kautta koko-naismaanpuolustuksen ja sotilaallisen maanpuolustuksen resursseja ollaan pienentämäs-sä ja säästyneet varat suunnataan siviiliviranomaisille laajan turvallisuuskäsitteen muka-naan tuomien uusien uhkien torjumiseen. Rauhanajan yhteiskunnan vahvistaminen krii-sejä ja häiriötiloja vastaan ovat nousseet keskeiseksi lähtökohdiksi muotoiltaessa turval-lisuuspolitiikkaa vastaamaan tämän hetkisiä haasteita.1011 Positiivisen poliittis-

7 Regeringens proposition 1995/95:12, Totalförsvar i förnyelse, s. 25. 8 Regeringens proposition 1986/87:95, “Totalförsvarets fortsatta utveckling”, s. 10; Regeringens proposition 1991/92:102, Totalförsvarets utveckling, s. 77. 9 Försvarsdepartementet, pressmedelande 15 oktober 2004, http://www.regeringen.se/sb/d/658/a/31846 10 Huomattavaa on kuitenkin se, että vielä vuosille 1997 – 2001 laaditussa selonteossa puolustussuunnittelun osalta asia ilmaistiin vielä siten, että Ruotsia ei todennäköisesti uhkaa aseellinen hyökkäys missään muussa yhteydessä kuin suurval-

16

sotilaallisen kehityksen seurauksena painopistettä yhteiskunnan varautumisessa ja val-miudessa ollaan siirtämässä rauhanajan kriiseihin ja konflikteihin. Sotilaallisen maan-puolustuksesta ja yhteiskunnan kriisivalmiudesta on tullut siten osittain toisilleen vaih-toehtoisia ratkaisuja.12 On kuitenkin mahdollista, että alueellisia ja paikallisia konflikteja esiintyy tulevaisuu-dessakin ja niillä voi olla suoria ja epäsuoria vaikutuksia myös Ruotsiin. Tulevaisuuden sodan kuvan uskotaan kaiken kaikkiaan olevan sodankäynnin muutoksen ja laajentuneen turvallisuuskäsitteen seurauksena varsin erilainen kuin vielä 1990-luvun vaihteessa. Puolustuspolitiikan keinoin on tästä huolimatta kyettävä tulevaisuudessakin puolusta-maan maan alueellista koskemattomuutta ja osallistumaan entistä enemmän kansainväli-siin rauhaa ylläpitäviin operaatioihin sekä tukemaan siviiliyhteiskunnan yhteisiä toimia turvallisuusuhkia vastaan. Samalla on pystyttävä osoittamaan, että Ruotsi on halukas ja kykenevä puolustamaan omaa maataan. Sotilaalliseen maanpuolustukseen kohdistuvista leikkauksia huolimatta halutaan ylläpitää suurempaa valmiustasoa kuin hyvin alhaiseksi arvioitu sotilaallinen uhka edellyttäisi. Ruotsissa hallitus antoi syyskuussa 2004 valtiopäiville käsiteltäväksi turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon, joka painottaa selkeästi puolustuspolitiikan keskeisiä lin-jauksia vuosille 2005 – 2007. Puolustuspolitiikan tehtäväksi on Ruotsissa määritelty val-tion turvallisuuden ja itsenäisyyden takaaminen ja siten turvallisuuspolitiikan toteutta-misen tukeminen sotilaallisen maanpuolustuksen keinoin. Puolustuspolitiikan laajamit-tainen uudistusprosessi aloitettiin vuosien 1999 – 2000 aikana, jolloin tavoitteiksi muo-dostuivat laajamittaisen sotilaallisen hyökkäyksen torjumiseen rakennetun armeijan muuttaminen nopeaksi, joustavaksi ja toimintakykyiseksi armeijaksi, kansainvälisen toimintakyvyn kasvattaminen, puolustusvoimien mukauttaminen kulloinkin vallitsevaa turvallisuuspoliittista tilannetta vastaavaksi ja kokonaismaanpuolustuksen resurssien käytön tehostaminen myös rauhanajan kriisien yhteydessä.13 Syksyllä 2005 on tavoitteena luoda luoda koko yhteiskunnan kattava turvallisuusstrate-gia, Säkerhetsstrategi, jonka puitteissa järjestettäisiin sekä kokonaismaanpuolustuksen alla tehtävä toiminta että yhteiskunnan kriisivalmius. Strategiassa on tarkoitus tarkastella laaja-alaisesti sitä mitä yhteiskunnassa halutaan suojella ja miten suojelun kohteet prio-risoidaan, mikä uhkaa ja mikä on yhteiskunnan ’kipukynnys’. Strategia halutaan kiinnit-tää kansainväliseen yhteistyöhön ja sen tavoitteista tehdä kansainvälisesti yhteensopivia keskeisimpien yhteistyökumppaneiden, kuten EU:n ja YK:n kanssa sekä Naton rauhan-kumppanuuden puitteissa. Keskeisenä tavoitteena on lisäksi kartoittaa yhteiskunnan yh-teiset resurssit ja se, miten näitä resursseja voitaisiin järkevimmin käyttää siten, että ta-voitteet saavutettaisiin ja yhteiskunta saisi näin kaiken mahdollisen hyödyn irti. Strate-giaa määriteltäessä halutaan lisäksi tarkistaa lainsäädäntö vastaamaan nykyisiä tarpeita

tojen välisessä sodassa – vielä ei kuitenkaan oltu täysin pystyttty irtautumaan kylmän sodan ajan asetelmasta. Tällä het-kellä aikaperspektiiviksi on arvioitu 10 vuotta. Regeringens proposition 1995/96:12, Totalförsvar i förnyelse, s. 3; Reger-ingens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 25. 11 Regeringens proposition 1995/96:12, Totalförsvar i förnyelse, s. 6; Regeringens proposition 2001/2002, Fortsatt förny-else av totalförsvaret, s. 34. 12 Ennen turvallisuuspolitiikka muotoutui ulko- ja puolustuspolitiikan yhteistyönä. Nyt on kuitenkin huomioitava entistä enemmän myös muiden politiikka-aluiden panos rakennettaessa turvallisuuspolitiikkaa, jonka avulla pystytään vastaama-an laajentuneeseen uhkakirjoon. 13 Regeringens proposition 2001/02:10, Fortsatt förnyelse av totalförsvaret, s. 110.

17

ja tulevaisuuden haasteita. Tässä yhteydessä halutaan myös määritellä selkeästi käytet-tävät periaatteet ja käsitteet, jotta eri toimijat ymmärtäisivät ne samalla tavoin. Strategiaa luotaessa on Ruotsin pohdittava mm. sitä, mitä EU:n turvallisuusstrategia, EU:n solidaa-risuuslauseke ja ESDP merkitsevät Ruotsin kannalta todellisuudessa – sitoudutaanko näihin velvoitteisiin oikeasti ja miten se näkyy maan käytännön turvallisuuspolitiikassa. 14

2.2 Norja Norjan geopoliittinen asema oli merkittävä kylmän sodan aikana. Alueen merkitys ydin-ase-, laivasto- tai lentostrategisesti kasvoi erityisesti 1980-luvun aikana aseteknologisen, poliittisen ja sotilaallisen kehityksen myötä. Mahdollisen suursodan syttyessä Norja ja erityisesti sen pohjoisosat olisivat todennäköisesti olleet keskeisessä asemassa sodan kulun kannalta. Strategista merkitystä korosti maantieteellisen sijainnin ohella runsaat luonnonvarat ja omalta osaltaan myös se, että Norja oli ainut Nato-maa, jolla oli maaraja entisen Neuvostoliiton kanssa. Norjan turvallisuuspolitiikan kolme keskeistä tavoitetta 1980-luvun lopussa olivat:

• ehkäistä sodan syttymistä lähialueilla • turvata maan suvereniteetti ja toimintavapaus sekä mahdollisuus oman yhteis-

kunnan rakentamiseen • tukea rauhanomaista kehitystä kansainvälisesti.15

Norjan geopoliittisesta asemasta johtuen ja toisen maailman sodan kokemuksiin perus-tuen maa korosti jo kylmän sodan aikana turvallisuuspolitiikassaan kansainvälistä yh-teistyötä rauhan ja tasapainon säilyttämisessä ja konfliktien ja sotien puhkeamisen estä-misessä. Norja korosti myös sitä, että sen kansallinen turvallisuuspolitiikka oli nähtävä osana laajempaa kansainvälistä kokonaisuutta. Turvallisuuspolitiikan, jolla haluttiin luoda samanaikaisesti sekä rauhaa ylläpitävä että pelotevaikutus, oli oltava johdonmu-kaista ja jatkuvaa.16 Nato-jäsenyys tarjosi ratkaisun johdonmukaisen turvallisuuspolitii-kan tueksi. Jäsenyys on muodostanut kulmakiven Norjan turvallisuuspolitiikassa toisen maailman sodan jälkeen. Norjan omien voimavarojen ei ole katsottu riittävän takaamaan riittävää turvallisuuden tasoa, jonka seurauksena Norja oli toisen maailman sodan jäl-keen aktiivisesti perustamassa järjestöä yhdessä länsiliittoutuneiden kanssa. Naton perustehtävä kylmän sodan aikana oli taata jäsenmaidensa turvallisuus sodan syt-tymistä ehkäisemällä sekä kestävän ja tasapainoisen rauhan varmistamisella. Nato edisti näitä perustehtäviä sotilaallisen valmiuden ylläpitämisellä erityisesti Euroopassa. Järjes-tön puolustusulottuvuus perustui ja perustuu yhä Nato-sopimuksen 5. artiklaan17, jonka

14 Försvarsberedningen, Försvars för en ny tid, Ds 2004:30, s. 49 – 62; Anvisningar för Försvarsberedningens (Fö1992:B) arbete, http://www.forsvarsberedningen.gov.se/anvisningar-forsvarsberedningen.pdf 15 St meld nr. 54, Hovedretningslinjer for Forsvarets virksomhet i tiden 1989 – 1993, s. 22. 16 St meld nr. 54, Hovedretningslinjer for Forsvarets virksomhet i tiden 1989 – 1993, s. 23. 17 Naton perustamissopimuksen 5. artikla: Osapuolet sopivat, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa osapuolta vas-taan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa pidetään hyökkäyksenä kaikkia osapuolia vastaan, ja sen seurauksena osapuolet sopivat, että sellaisen aseellisen hyökkäyksen sattuessa jokainen niistä, käyttäen oikeutta yksilölliseen tai kollektiiviseen itsensä puolustamiseen sen mukaan kuin YK:n peruskirjan artiklassa 51 todetaan, avustaa hyökkäyksen kohteeksi joutu-nutta osapuolta tai osapuolia ryhtymällä välittömästi yksilöllisesti ja yhteisymmärryksessä muiden osapuolien kanssa

18

perusteella hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia jäsenmaita vastaan. Kylmän sodan aikana artiklan tarkoituksena oli tarjota suojaa Neuvostoliiton ja sen joh-taman blokin hyökkäystä vastaan myös Norjalle. Nato muodostaa tulevaisuudessakin Norjan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kulmakiven. Uusien turvallisuushaasteiden vaikutukset ovat entistä globaalimpia ja se on vaikuttanut keskeisesti myös perinteiseen Nato-yhteistyöhön. Naton Istanbulissa kesäkuussa 2004 tekemien päätösten pohjalta kykyä vastata uusiin turvallisuusuhkiin ja -haasteisiin kehitetään ja parannetaan tulevai-suudessa. Norja haluaa omalta osaltaan vahvistaa liittokunnan kykyä vastata näihin uu-siin haasteisiin mm. kehittämällä kansallista kykyään osallistua nopean toiminnan jouk-koihin. Norjan suhtautuminen Nato-yhteistyöhön on kuitenkin ollut jonkin verran mal-tillisempaan kuin naapurimaa Tanskan. Norja on vuosikymmenien aikana halunnut ko-rostaa oman Nato-jäsenyytensä puolustuksellista ulottuvuutta (beroligelsespolitikken), mikä konkretisoituu käytännössä siten, että Norjassa ei ole vieraiden valtioiden joukkoja rauhanaikana (basepolitikken) eikä maahan ole sijoitettuna tai varastoituna ydinaseita (atomvapenpolitikken) eikä kemiallisia aseita (politikken vedrørende kjemiske våpen). Maa on myös sitoutunut olemaan käyttämättä tällaista aseistusta.18 Nato-jäsenyyden ohella turvallisuuspolitiikan peruselementtinä on painotettu YK:n toi-minnan tukemista. Kylmän sodan aikana näkyvin instrumentti tässä työssä oli rauhan-turvajoukkojen lähettäminen YK:n johtamiin operaatioihin. YK on myös nykyisin avainasemassa norjalaisessa turvallisuuspolitiikassa. Norjan turvallisuus halutaan sitoa läheisesti olemassaolevaan, hyvintoimivaan globaaliin turvallisuusyhteistyön, jota myös laajentunut ja muuttunut uhkakuva vahvistaa. YK:n puitteissa tehtävällä yhteistyöllä on maalle suuri merkitys ja kansainvälisen turvallisuuden haasteisiin tulee lähtökohtaisesti löytää vastaukset laajan monenkeskisen yhteistyön kautta ja järjestön perusperiaatteita ja kansainvälisen oikeuden säädöksiä noudattaen.19 Lähivuosina on odotettavissa, että EU esiintyy yhä vahvemmin poliittisena toimijana ja konsultointifoorumina eurooppalaisen ja kansainvälisen turvallisuuden ja vakauden ky-symyksissä. EU:n kasvaneella kyvyllä käyttää diplomaattisia, poliittisia, taloudellisia, sotilaallisia ja oikeudellisia keinoja tulee olemaan vaikutuksia myös Naton toimintaan ja transatlanttisiin suhteisiin. Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ESDP) kehittäminen on Norjan näkökulmasta positiivista ja se tukee tämän työn jatka-mista. ESDP:n katsotaan vahvistavan transatlanttisen turvallisuusyhteisön eurooppalais-ta pilaria. Norjan intresseissä on vahvistaa Euroopan asemaa iskuvoimaisena, yhtenäise-nä ja näkyvänä toimijana. Norja allekirjoitti marraskuussa 2004 turvallisuussopimuksen EU:n kanssa. Osana tätä järjestelyä Norja on päättänyt osallistua yhdessä Suomen, Ruotsin ja Viron kanssa EU:n taisteluosastojen kehittämiseen. Osaston on tarkoitus olla toimintavalmiina vuoden 2008 alussa.20

sellaisiin toimiin, joita pidetään tarpeellisina, mukaan lukien aseellisten joukkojen käyttö, Pohjois-Atlantin alueen turval-lisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Kaikki sellaiset aseelliset hyökkäykset ja kaikki niistä johtuvat toimet raporto-idaan välittömästi turvallisuusneuvostolle. Kyseiset toimet keskeytetään kun turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarvittaviin toimiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi. 18 St meld nr. 54, Hovedretningslinjer for Forsvarets virksomhet i tiden 1989 – 1993, s. 23, 25 – 27. 19 St. prp. nr. 1 (2004 – 2005), For budjetterminen 2005– Utgifskapitler: 1700 – 1795, Inntektskapitler: 4700 – 4799, s. 11. 20 Ibid; EUs innsatsstyrker – redegjørelse for Stortinget, Forsvarsministerens redegjørelse for Stortinget 30. november 2004, http://odin.dep.no/fd/norsk/010051-990086/dok-bn!30000.html; Forsvarsministeren signerer sikkerhetsavtale mel-lom EU og Norge, http://odin.dep.no/fd/norsk/010051-990077/dok-bn!30000.html.

19

Kansallisella tasolla Norja jakaa lähialueensa kolmeen alueeseen, joita ovat pohjoiset alueet, Itämeren alue ja Pohjanmeren alue. Nämä kolme aluetta rajaavat Norjan alueen ja edustavat maantieteellisesti, historiallisesti ja poliittisesti erilaisia alueita. Näistä alueista on pohjoisilla alueilla edelleen tärkein merkitys norjalaisen turvallisuuspolitiikan muo-toilulle. Pohjoisten alueiden runsaat luonnonvarat ja yhteinen raja Venäjän kanssa ovat keskeisimmät vaikuttimet norjalaisten näkökulmasta. Kansallisen puolustuksen paino-piste tulee säilymään tällä alueella, vaikka maantieteelliset etäisyydet eivät enää muo-dosta turvallisuuspolitiikan suunnittelun pohjaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ter-rorismi, informaatiosodankäynti, joukkotuhoaseiden leviämisen ja käytön uhka, pitkän matkan asejärjestelmät ja kansainvälinen rikollisuus yhdessä taloudellisten, sosiaalisten, kulttuuristen, yhteisöllisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden kanssa ovat havainnol-listaneet globaalin turvallisuusaspektin tarvetta myös Norjassa. Norjaa vastaan ei arvioi-da tällä hetkellä olevan suoraa aseellisen hyökkäyksen uhkaa lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, mutta Norjan luonnonvarojen, maantieteellisen sijainnin ja kansainvälisen toiminnan katsotaan voivan suoraan tai epäsuorasti nostaa esiin uhkia, jotka voivat vaa-rantaa kansallista etua ja turvallisuutta.21 Mahdollisuutta kriiseihin ja konflikteihin Norjan alueilla ei haluta siten täysin sulkea pois tulevaisuudessa ja tämä huomioidaan myös turvallisuuspolitiikkaa muotoiltaessa. Mahdollisilla kriiseillä ja konflikteilla arvioidaan kuitenkin olevan erilainen luonne kuin kylmän sodan ajan suursotaskenaarioilla. Uhat yhteiskuntaturvallisuutta vastaan arvioi-daan olevan todennäköisempiä kuin perinteinen sotilaallinen hyökkäys. Nykyajan kriisit ja välikohtaukset, kuten terrorismi, saattavat syntyä nopeastikin ja vaikutusten Norjan taloudellisille intresseille ja yhteiskunnan turvallisuudelle katsotaan voivan olla suuria-kin. Ennalta-arvaamattomuus ja epäselvä uhkakuvaspektri ovat keskeisimpiä tekijöitä Norjan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muotoilussa lähivuosina. Norjan turvallisuut-ta ei katsota taattavan panostamalla pelkästään perinteiseen sotilaalliseen maanpuolus-tukseen vaan sen tulee panostaa lisäksi kansainvälisen rauhan, vakauden ja turvallisuu-den vahvistamiseen sekä kriisien, konfliktien leviämisen ja terrorismin estämiseen sekä yhteiskunnan haavoittuvuuden vähentämiseen. Tämän vuoksi Norjan turvallisuuspolitii-kalla halutaan olevan kokonaisvaltainen lähestymistapa mahdollisiin uhkiin ja kansain-välisiin konflikteihin. Käytössä on lisäksi oltava laaja turvallisuuspoliittinen keinovali-koima, jolla voidaan vahvistaa sekä kansallista että kansainvälistä turvallisuutta. 22

Puolustusvoimien rooli turvallisuuspolitiikan toteuttamisen aktiivisena välineenä on viime vuosina korostunut osana uutta, laajaa keinovalikoimaa. Norjassa on kuitenkin koettu, että puolustuspolitiikan tavoitteiden määrittelyssä ei olla täysin onnistuttu kyl-män sodan päätyttyä.23 Sen vuoksi tavoitteita halutaan uudistaa siten, että ne johdetaan entistä selkeämmin suoraan yleisestä turvallisuuspoliittisesta linjasta, ja että ne muodos-tavat siten selkeämmän yhteyden puolustuspolitiikan ja turvallisuuspolitiikan välille. Uusien tavoitteiden avulla halutaan fokusta siirtää siihen mitä puolustusvoimien halu-taan turvata ja pois siitä miten tavoitteet halutaan saavuttaa. Tavoitteiksi määritellään lähivuosina:

21 St. prp. nr. 1 (2004 – 2005), For budjetterminen 2005 – Utgifskapitler: 1700 – 1795, Inntektskapitler: 4700 – 4799, s. 11. 22 St.prp. nr. 42, Den videre modernisering av Forsvaret i perioden 2005 – 2008– Utgifskapitler: 1700 – 1795, Inntektska-pitler:4700 – 4799, s. 19. 23 Kts. selontekoa vuosille 1999 – 2000 , St. meld. nr 22, Hovedretningslinjer for Forsvarets virksomhet og utvikling i tiden 1999 – 2000, sivut 52 – 53, jossa tavoitteet vielä heijastelevat kylmän sodan ajan järjestelmää.

20

• yksin ja yhdessä muiden sotilasliiton jäsenten kanssa turvata Norjan itsenäisyys

ja riippumattomuus, Norjan oikeudet ja intressit sekä säilyttää Norjan toiminta-vapaus sotilaallisia ja muita painostuskeinoja vastaan

• yhdessä sotilasliiton jäsenten kanssa vahvistaa monikansallisten rauhanturva-operaatioiden ja puolustusyhteistyön kautta rauhaa, tasapainoa ja kansanvälisen oikeuden noudattamista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä estää valtioiden ja ei-valtiollisten toimijoiden voimankäyttöä Norjaa vastaan

• yhdessä sotilasliiton jäsenten kanssa puolustaa Norjaa ja muita liittokunnan jä-senmaita sekä vastata erilaisiin turvallisuusuhkiin Norjan ja muiden järjestön jä-senmaiden turvallisuuden säilyttämiseksi

• vahvistaa norjalaista yhteiskuntaa, suojata elämää ja pyrkiä onnettomuuksien ja katastrofien sekä mahdollisten hyökkäysten vaikutusten rajoittamiseen.24

Norjan puolustuskonsepti on perinteisesti perustunut tasapainoiseen kansalliseen puolus-tukseen, Nato-yhteistyöhön ja muuhun kansainväliseen yhteistyöhön, kokonaismaan-puolustukseen ja yleiseen asevelvollisuuteen.25 Puolustusvoimien organisaation uudis-tamisen yhteydessä myös maan puolustuskonseptia on uudistettu. Norjan hallitus halusi uudistaa puolustuskonseptia normatiivisempaan suuntaan siten, että se sisältää ne kes-keiset periaatteet, joiden perusteella puolustusvoimia voidaan kehittää tulevaisuudessa. Puolustusvoimien uuden toiminnan tulee heijastaa muuttunutta turvallisuusympäristöä ja kyetä vastaamaan siihen epävarmuuteen, joka leimaa turvallisuusympäristön kehitystä. Puolustusvoimien tulee tulevaisuudessa kyetä toimimaan tehokkaasti osana Natoa ja sen toimintaa. Uuden puolustuskonseptin mukaisesti puolustusvoimia pyritään kehittämään moderniksi, joustavaksi ja sotilasliittoon yhteensopivaksi turvallisuuspoliittiseksi väli-neeksi siten, että tehtävien, organisaation ja resurssoinnin välillä vallitsee tasapaino. Toiminta perustuu läheiseen yhteistyöhön siviiliviranomaisten kanssa ja asevelvollisuu-teen, jonka perustana on puolustusvoimien aito tarve kutsua asevelvollisia palvelukseen. Päämääränä on turvata ja edistää Norjan intressejä kykenemällä vastaamaan laajaan kan-salliseen ja kansainväliseen uhkaspektriin.26

2.3 Tanska Kylmän sodan aikana Tanskan geopoliittinen alue oli Norjan pohjoisosien lailla strategi-sesti tärkeä kummallekin suurvallalle. Tanskan salmien kautta oli pääsy Itämerelle ja sitä kautta länsiliittouma olisi voinut uhata suoraan Leningradia ja Baltian laivastotukikoh-tia. Toisaalta Neuvostoliitto olisi salmien kautta päässyt nopeasti Pohjanmerelle ja sitä kautta uhkaamaan Länsi-Euroopan maita sotatilanteessa. Tanska sijaitsi kylmän sodan aikana maantieteellisesti lähellä Varsovan liiton sydänalueita ja maa koki jo pelkästään sen vuoksi alueensa olevan haavoittuva. Tanska katsoikin erityisen tärkeäksi tukea enti-sen Itä-Euroopan ja Baltian maiden paluuta lännen yhteyteen ja niiden jäsenyyttä sekä EU:ssa että Natossa kylmän sodan päätyttyä. Myös Grönlannin ja Färsaarten alueet ovat vuosikymmenen aikana olleet Tanskalle strategisesti merkittäviä alueita eikä niiden merkitys uudessa tilanteessa ole vähentynyt.

24 St.prp. nr. 42, Den videre modernisering av Forsvaret i perioden 2005 – 2008, s. 42 –43. 25 St. meld. nr. 22, Hovedretningslinjer for Forsvarets virksomhet og utvikling i tiden 1999 – 2002, s. 53. 26 St.prp. nr. 42, Den videre modernisering av Forsvaret i perioden 2005 – 2008, s. 46.

21

Kylmän sodan päättyminen antoi syyn muuttaa Tanskan ulko- ja turvallisuuspolitiikan kurssia ja samaan aikaan mahdollisti uuden suunnan aktiivisen etsimisen. Idän ja lännen välisen vastakkain asettelun poistuminen muutti perusteelliset uhkakuvaa idästä tulevas-ta laajamittaisesta hyökkäyksestä. Enää ei tarvinnut varautua Varsovan liiton maiden taholta tulevaan sotilaalliseen uhkaan vaan tilalle alkoi muodostua vaikeammin määritel-tävä turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö. Tanskan turvallisuuspoliittinen tilanne ja maan geopoliittinen asema ovat kuitenkin olleet vakaita kylmän sodan päättymisen jäl-keen. Laajentuneet turvallisuuspoliittiset toimintamahdollisuudet ovat mahdollistaneet Tanskan irrottautumisen perinteisestä pienen valtion asemasta ja siitä logiikasta, mikä tätä asemaa on seurannut. Vaikka Tanska on edelleen fyysisesti pieni valtio, jolla on rajatut vaikutusmahdolliset, on uusi turvallisuuspoliittinen tilanne kuitenkin antanut mahdollisuuden toimia laajemmin ja voimakkaammin kansainvälisellä areenalla. 1990-luvun alusta lähtien Tanskassa on pyritty käyttämään hyväksi näitä uusia ja laajentuneita turvallisuuspolitiikan toimintamahdollisuuksia. Tanskan pienen valtion identiteettiin sekoittuu mielenkiintoisella tavalla maan suurvaltahistoria ja ajatus siitä, että maan vai-kutusvalta ei ole suoraan sidottu maan fyysiseen kokoon. Nämä tekijät peilautuvat ha-lussa olla vahva kansainvälinen toimija myös turvallisuuspolitiikan kysymyksissä. Laajasta turvallisuuskäsitteestä on muodostunut turvallisuuspolitiikan muotoilun perusta myös Tanskassa. Laajaan turvallisuuskäsitteeseen pohjautuen maassa erotellaan turvalli-suuspolitiikan keinovalikoimassa ns. suora ja epäsuora toiminta turvallisuuden edistämi-seksi. Klassinen alueellinen maanpuolustus, yhteiskunnan keskeisten intressien suojaa-minen ja siten valtion olemassaolon takaaminen on katsottu olevan ns. suoraa turvalli-suutta. Osallistuminen kollektiivisiin turvallisuusjärjestelyihin ja sitä kautta mm. moni-kansallisiin rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin lasketaan sen sijaan ns. epäsuo-raan turvallisuuteen. Epäsuoralla toiminnalla katsotaan olevan huomattavia etuja maan suoran turvallisuuden edistämiseksi, mutta siitä aiheutuu myös omat sitoumuksensa, jot-ka saattavat joissakin tilanteissa aiheuttaa maalle myös suoria turvallisuusuhkia.27

Tanskalaisen turvallisuuspolitiikan rakentamisessa korostetaan nykyisin entistä enem-män epäsuoria toimia, joiden avulla pyritään luomaan sellaiset toimintaedellytykset, että mahdollisista suorista turvallisuusuhista ei muodostuisi liian suuria. Tanska on osallistu-nut 1990-luvulla laajasti mm. kansainvälisiin kriisinhallinta- ja rauhanturvaoperaatioi-hin. Tästä hyvänä esimerkkinä on osallistuminen entisen Jugoslavian alueen operaatioi-hin, vaikka alueen konfliktit eivät sinänsä muodostaneet suoraa uhkaa Tanskan välittö-mälle turvallisuudelle. Tällä hetkellä Tanska puolestaan osallistuu aktiivisesti Yhdys-valtojen johtaman koalition sotaan Irakissa. Tanskan valtiopäivät teki maaliskuussa 2003 päätöksen sotaan osallistumisesta heti Yhdysvaltojen aktiivisten sotatoimien alet-tua. Perusteluissa todettiin, että tanskalaisten joukkojen osallistumisella edesautetaan kansainvälisen rauhan ja tasapainon säilyttämistä ja alueen turvallisuusuhkien poistamis-ta. Tanskan intresseissä yleisesti on kylmän sodan ajan jälkeisen järjestyksen ja tasapainon ylläpitäminen. Tanska katsoo, että pienen valtion edun mukaista on valtioyhteisön ky-keneminen tehokkaaseen päätöksentekoon ja tarvittaessa myös suoraan toimintaan. Tu-kemalla kansainvälisten järjestöjen toimintaa ja osallistumalla kansainvälisiin operaati-

27 Forsvarskommissionen 1997, Fremtidens forsvar, s. 66 – 67.

22

oihin voi maa antaa oman panoksensa rauhan ja tasapainon ylläpitämiseen ja edistää sitä kautta myös omia intressejään. 28

Turvallisuuspolitiikan tavoitteena nykyisin on:

• puolustaa Tanskan riippumattomuutta • vastata suoriin ja epäsuoriin Tanskaan valtiona tai sen kansalaisiin kohdistettui-

hin turvallisuusuhkiin sekä • edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta osallistumalla konfliktien ja sotien

ennaltaehkäisyyn, rauhanturvaamiseen ja vakautta ylläpitäviin toimiin sekä tar-vittaessa rauhaanpakottamiseen.29

Turvallisuuspolitiikan lähtökohtana on itsenäisen demokraattisen valtion säilyttäminen ja valtion kehittäminen sekä taloudellisen hyvinvoinnin ylläpitäminen läheisessä yhteis-työssä muiden valtioiden kanssa. Turvallisuuspolitiikan tavoitteiden ja keinojen tulee perustua demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Lisäksi on tärke-ää, että turvallisuuspolitiikkaa pystytään joustavasti sopeuttamaan muuttuviin olosuhtei-siin. Sotilaallinen maanpuolustus on tärkeä turvallisuuspoliittinen työkalu rauhan ja tur-vallisuuden edistämisessä. Puolustusvoimien toiminta on perinteisesti perustunut pelote-vaikutukseen ja reagoimiseen jo tapahtuneeseen. Kylmän sodan ajan päättymisen jäl-keen puolustusvoimien rooli on kuitenkin vähitellen alkanut muuttua aktiivisemmaksi ja osallistuvammaksi turvallisuuspolitiikan välineeksi kansainvälisellä areenalla perintei-sen kansallisen elementin jäädessä taustalle. Tanska osallistuu laajasti kansainväliseen poliittisen ja sotilaalliseen yhteistyöhön sekä edistää kahdenvälisesti erityisesti Baltian maiden ja Länsi-Balkanin kehitystä. Tanskan turvallisuuspolitiikan perustana ovat YK, Nato ja EU, jonka merkitys on kas-vamassa huolimatta siitä, että Tanska on pidättäytynyt osallistumasta EU:n puolus-tusulottuvuuden kehittämiseen. Tanska on YK:n turvallisuusneuvoston jäsen kaudella 2005 – 2006. Tällä toimikaudella Tanska pyrkii edistämään uusien uhkien ja erityisesti terrorismin torjuntaa, konfliktien ehkäisyä ja niiden hoitoa, Afrikan maiden turvalli-suusongelmien ratkaisua ja turvallisuusneuvoston aseman vahvistamista. Naton katso-taan puolestaan tulevaisuudessakin olevan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteis-työn keskeisin foorumi ja maan puolustus ankkuroidaan kiinteästi Natoon. Tanskan tur-vallisuuspoliittisissa intresseissä on ylläpitää ja vahvistaa Naton asemaa turvallisuuspo-liittisena foorumina Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä. Liittokunnan katsotaan tulevai-suudessakin muodostavan transatlanttisen suhteen perustan ja takaavan Euroopan turval-lisuuden sekä laajemmin kyvyn vastata uusiin turvallisuusuhkiin. Tanska haluaa olla omalla toiminnallaan uskottava Nato-kumppani, edistää liittokunnan muutosprosessia ja vahvistaa sitä Norjan tavoin osallistumalla mm. Naton nopeantoiminnan joukkojen ra-kentamiseen. Tanska on aktiivinen liittokunnan jäsen, mutta ennen kaikkea Yhdysvalto-jen liittolainen, joka on osoittanut halukkuutensa osallistua Yhdysvaltojen rinnalla eri-

2828 Møde nr. 69 - fredag 21 marts 2003, 2002-03 - B 118 (som vedtaget): Forslag til folketingsbeslutning om dansk mili-tær deltagelse i en multinational indsats i Irak, http://www.folketinget.dk/?/search.asp : Resume: Ved folketingsbeslutningen meddeler Folketinget sit samtykke til, at danske militære styrker stilles til rådighed for en multinational indsats i Irak. Baggrund: Det fremgik af den skriftlige fremsættelse, at regeringen fandt, at et dansk militært bidrag til en indsats i Irak ville medvirke til at fjerne truslen mod den internationale fred og sikkerhed i regionen; Om Dancon/ Irak, http://www.hok.dk/internationalt/irak/om-irak.php 29 De sikkerhetspolitiske vilkår for dansk forvarspolitik, August 2003, s. 3.

23

laisiin operaatioihin turvallisuusuhkien kitkemiseksi myös Naton raamien ulkopuolel-la.30

Nykyisen turvallisuuspoliittisen tilanteen perusteella ei Tanskaa vastaan arvioida olevan lähitulevaisuudessa perinteistä sotilaallista uhkaa. Naton ja EU:n laajentuminen ovat vahvasti tukeneet tätä kehitystä. Tämän hetkisen turvallisuuspoliittisen tilanteen seura-uksena ei Tanskassa katsota olevan enää käyttöä perinteiselle laajojen joukkojen liike-kannallepanoon ja aluepuolustukseen perustuvalle armeijalle ja näistä elementeistä luo-vutaan. Mikäli turvallisuuspoliittinen kehitys kuitenkin tulevaisuudessa nostaisi perin-teisen sotilaallisen uhan takaisin agendalle, rakennettaisiin alueellinen puolustus siinäkin tapauksessa erillä tavalla kuin kylmän sodan aikana.31

Syyskuun 11. päivän terroristi-iskut Yhdysvalloissa sekä iskut Balilla ja Madridissa osoittivat, että turvallisuuspoliittiset uhkakuvat ovat myös Tanskan kohdalla muuttuneet. Asymmetristen ja ennustamattomien uhkien, kuten terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen katsotaan olevan keskeisimpiä uhkia. Pois ei haluta sulkea myöskään alueel-lisia konflikteja, joiden vaikutukset voivat levitä laajalle ja siten uhata suoraan tai epä-suorasti myös Tanskan intressejä. Globalisaatio ja sotilasteknologinen kehitys vaikutta-vat keskeisesti ja samanaikaisesti sekä uusien turvallisuusuhkien ratkaisuun että tulevai-suuden uhkakuvien muotoutumiseen. Globalisoituneessa maailmassa uhkien ei tarvitse enää kasvaa Tanskan lähialueilla vaan ne voivat uhata maata ja sen liittolaisia kaukana-kin ulkomailla ja pitkien etäisyyksien päästä. Tämän vuoksi Tanska haluaa kyetä vas-taamaan uhkiin siellä missä niitä esiintyy - niin kotimaassa kuin maan rajojen ulkopuo-lella.32

Tanskan turvallisuuspolitiikka ja sitä keskeisesti tukeva puolustus halutaan tulevaisuu-dessa rakentaa siten, että se pystyy yhdessä muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa vahvistamaan kotimaassa kokonaismaanpuolustusta ja osallistumaan samalla entistä ak-tiivisemmin kansainvälisiin operaatioihin. Puolustuspolitiikan avulla on tulevina vuosina kyettävä entistä paremmin vastaamaan yhä monimutkaisempiin haasteisiin, joihin ei voida vastata vanhoilla asenteilla ja perinteisillä menetelmillä. Uhkien ennalta-arvaamattomuus on tarkoittanut sitä, että puolustusvoimien tehtäviä ja toimintaa ei voida enää määritellä annetuista lähtökohdista ja etukäteen arvoidun uhkakuvan mukaisesti. Ennalta-arvaamattomuus painottaa lisäksi nopeaa valmiutta ja kykyä toimia humanitää-risissä operaatioissa, rauhanturvaoperaatioissa, katastrofitilanteissa niin kotimaassa kuin maan rajojen ulkopuolella sekä tarvittaessa myös mahdollisessa sotatilanteessa. Turval-lisuus- ja puolustuspolitiikan avulla on siten kyettävä ylläpitämään sitä historiallisestikin merkittävää rauhaa ja tasapainoa, joka Tanskan lähialueilla tällä hetkellä vallitsee.33 Tanskan puolustusulottuvuutta koskeva poikkeus EU:ssa - Det danske forsvarsforbehold

30 International sikkerhedspolitik, http://forsvaret.dk/FMN/Forsvars+og+sikkerhedspolitik/International+sikkerhedspolitik/, 25.10.2004; Regeringens fors-varsoplæg 2005 – 2009, En verden i forandring – et forsvar i forandring, Marts 2004, s. 4. 31 Regeringens forsvarsoplæg 2005 – 2009, En verden i forandring – et forsvar i forandring, Marts 2004, s. 3; De sikker-hetspolitiske vilkår for dansk forvarspolitik, August 2003, s. 41. 32 De sikkerhetspolitiske vilkår for dansk forsvarspolitik, August 2003, s. 5, 23; Regeringens forsvarsoplæg 2005 – 2009, En verden i forandring – et forsvar i forandring, Marts 2004, s. 3. 33 Regeringens forsvarsoplæg 2005 – 2009, En verden i forandring – et forsvar i forandring, Marts 2004, s. 3 – 5.

24

Amsterdamin sopimuksen pöytäkirjassa Tanskan asemasta todetaan II:sen osan 6:ssa artiklassa, että “Tanska ei osallistu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen J.3 artiklan 1 kohdassa ja J.7 artiklassa tarkoitetuilla aloilla toteutettujen toimenpiteiden osalta niiden unionin toimien ja päätösten valmisteluun ja täytäntöönpanoon, joilla on merkitystä puo-lustuksen alalla, mutta se ei liioin estä jäsenvaltioiden tiiviimmän yhteistyön kehittämis-tä tällä alalla. Näin ollen Tanska ei osallistu neuvostossa näiden toimenpiteiden antami-seen. Tanskalla ei ole velvollisuutta osallistua sellaisten toimenpiteiden operatiivisten kustannusten.” 34

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Tanska ei voi osallistua EU-johtoisiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin tai EU:n sotilaallisten voimavarojen rakentamiseen. Esi-merkkinä tästä on mm. se, että Tanska veti sotilaansa pois Naton Makedonian operaati-osta EU:n ottaessa operaation johtoonsa maaliskuun lopussa 2003. Puolustusasioita kos-kevalla poikkeuksella on ollut merkitystä myös EU-puheenjohtajuuden hoitamisessa – Tanska ei voinut puheenjohtajuuskaudellaan johtaa puolustusulottuvuuteen liittyviä ko-konaisuuksia vaan seuraava puheenjohtajamaa Kreikka hoiti nämä kysymykset. Tanska voi kuitenkin osallistua siviilikriisinhallintaoperaatioihin ilman esteitä. Tanskan poikke-us ei myöskään estä sitä osallistumasta keskusteluihin eurooppalaisen kriisinhallinnan tulevaisuudesta ja sen vuoksi Tanska on edustettuna kaikissa niissäkin EU:n toimieli-missä, joissa käsitellään EU:n kriisinhallintaulottuvuuden vahvistamista.35 Puolustusasi-oita koskeva poikkeus koskee vain Tanskan ja EU:n välistä suhdetta eikä sillä ole vaiku-tusta Tanskan ja Naton väliseen suhteeseen.36

34 Amsterdamin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta, Virallinen lehti nro C 340 , 10. marraskuuta 1997. 35 International sikkerhedspolitik, http://forsvaret.dk/FMN/Forsvars+og+sikkerhedspolitik/International+sikkerhedspolitik/, 27.10.2004. 36 Det danske forsvarsforbehold, http://forsvaret.dk/FMN/Forsvars+og+sikkerhedspolitik/International+sikkerhedspolitik/EU/Det+danske+forsvarsforbehold/Forsvarsforbehold.htm, 25.10.2004.

25

2.4 Suomi Kylmän sodan oloissa suomalaisen turvallisuuspolitiikan päämääränä oli ennen kaikkea maan pitäminen suurvaltaselkkausten ulkopuolella. Suomen lähialueilla sijaitsivat Neu-vostoliiton näkökulmasta kaksi strategisesti merkittävää aluetta: Leningradin talousalue ja Kuolan niemimaan sotilastukikohdat. Mahdollisen vakavan turvallisuuspoliittisen kriisin tai sodan puhjetessa oli oletettavaa, että Neuvostoliitto ei olisi päästänyt Natoa Suomen alueelle vaan se olisi tarvittaessa pyrkinyt vahvistamaan omaa läsnäoloaan. Idänpolitiikka ja puolueettomuus loivat vuosikymmeniä pidäkkeen, jonka vuoksi Suomi vältti osallistumasta läntiseen poliittiseen ja ylikansalliseen integraatioon. Kansainväli-seen turvallisuuspolitiikkaan osallistuttiin kuitenkin YK:n ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) puitteissa.37

Kylmän sodan päätyttyä ja Neuvostoliiton hajottua Suomi alkoi vähitellen irtautua kyl-män sodan ajan kansainvälisestä asemastaan. Lokakuussa 1990 Suomi mitätöi Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset artiklat, jotka rajoittivat mm. joukkojen määrää ja aseis-tusta38. Lisäksi Suomi allekirjoitti uuden yhteistyösopimuksen Venäjän kanssa tammi-kuussa 1992 kuitenkin eikä siihen enää sisältynyt sotilaalliseen yhteistyöhön velvoitta-via määräyksiä ja se perustui YK:n ja Etykin periaatteille.39

1990-luvun alun turvallisuuspolitiikkaa leimasi myös Suomessa uuden tilanteen tarkas-telu ja uusien turvallisuuspoliittisten lähtökohtien arviointi. Laaja-alaisesta puolueetto-muuspolitiikasta luovuttiin, mutta samalla pohdittiin sitä, mitä asioita voitaisiin hoitaa perinteisin kansallisen turvallisuuspolitiikan keinoin, ja mitkä taas olisivat luonteeltaan sellaisia, että ne vaativat uudenlaista laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Kylmän sodan päättyminen loi kuitenkin tilanteen, jossa turvallisuuspolitiikan ilmapiiriä voitiin yleises-ti avata. Suomi liittyi EU:hun ja Naton rauhankumppanuusohjelmaan. Jäsenyydet vah-vistivat Suomen kansainvälistä roolia ja avasivat mahdollisuuden päästä vaikuttamaan asioihin täysin uudella tavalla. 1990-luvun konfliktit ja kriisit, erityisesti Balkanilla, nos-tivat lisäksi sotilaallisen kriisinhallinnan ja sen kehittämisen keskeisesti myös suomalai-selle turvallisuuspoliittiselle agendalle. Turvallisus- ja puolustuspolitiikka saivat siten entistä enemmän kansainvälistä sisältöä. 1990-luvun alun muutoksista on todettu, että Suomi selvisi uudesta tilanteesta ja siihen sopeutumisesta yllättävänkin kivuttomasti huolimatta siitä, että heti kylmän sodan päättymisen jälkeen oli vaikea määritellä tule-vaisuutta tai niitä turvallisuuspoliittisia toimia, joilla tasapaino säilytetään. Venäjä on kuitenkin säilynyt merkittävänä toimijana määriteltäessä suomalaisen turval-lisuuspolitiikan perusteita kylmän sodan päättymisen jälkeen. Pitkä itäraja ja sitä kautta maantieteelliset tosiseikat sekä historian kokemukset tukevat tätä ajattelua. Venäjä on

37 Visuri, Pekka, Suomen turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen linjaukset teoksessa Suomen turvallisuus- ja puolus-tuspolitiikan linjaukset, toim. Pekka Visuri, 2. painos 2003, s. 21. 38 Pariisin rauhansopimuksessa Suomen aseellisten voimien vahvuudeksi määrättiin enintään 41900 miestä. Maavoimissa sai olla 34400 miestä, ilmavoimissa 3000 miestä ja 60 taistelulentokonetta ja merivoimissa 4500 miestä ja laivoja enintään 10000 tonnia. Kiellettyjä olivat muun muassa ohjukset, herätemiinat, sukellusveneet, moottoritorpedoveneet ja pommitus-lentokoneet. Enimmäisvahvuuden tarpeen ylittävä sotavarustuksen liikamäärä olisi rauhansopimuksen mukaan pitänyt luovuttaa pois. Suomen onneksi ei näin kuitenkaan tapahtunut. Tämä johtui pääasiassa siitä, että voittajavaltioiden kes-ken oli syntynyt suuria ristiriitoja, eivätkä ne enää yhdessä neuvotelleet asiasta. Aseet jäivät Suomeen. http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/sotilaat/jalleenrakentaminen/pariisin_rauhansopimus.htm 39 Salovaara, Jukka, Suomi ja Euroopan unioni – Jäsenyyspäätöksen vaikutus ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, s. 3.

26

kokenut kylmän sodan päättymisen jälkeen syvällisiä muutoksia, eikä muutosprosessi ole vielä lopussa. Venäjän sotilaalliset voimavarat ovat tällä hetkellä murto-osa Neuvos-toliiton päivistä. Suomessa korostetaan kuitenkin sitä, että Venäjän ydinalueet sijaitsevat yhä Suomen välittömässä läheisyydessä ja Venäjä pysyy merkittävänä tekijänä Itämeren ja laajemmin Pohjois-Euroopan alueen politiikassa ja taloudessa.40

Euroopan unionin jäsenenä Suomi on määritellyt itsensä sotilaallisesti liittoutumatto-maksi ja ylläpitää itsenäistä puolustusta. Hallituksen päätöstä hakea EU-jäsenyyttä 1990-luvun alkupuolella helpotti varmasti tietoisuus siitä, että Suomelta ei siinä vaihees-sa vaadittu sotilaallista liittoutumista tai hyväksyntää EU:n mahdollisesta muodostami-sesta keskeiseksi turvallisuuspoliittiseksi toimijaksi. Toisaalta jäsenyysehdot ja unionin perussopimus hyväksyttiin ilman varaumia, mikä merkitsi myös ulko- ja turvallisuuspo-litiikkaan sitoutumista. Suomen hakiessa jäsenyyttä turvallisuuspoliittista linjaa muutet-tiin niin, että enää ei puhuttu puolueettomuuspolitiikasta vaan tilalle tuli sotilaallinen liittoutumattomuus. Suomen EU-jäsenyyteen on alusta lähtien kohdistettu myös konk-reettisia, alueelliseen turvallisuuteen liittyviä tavoitteita, samalla kun on korostettu transatlanttisen suhteen merkitystä ja sitä, että EU:n yhteyteen ei tule luoda Naton kans-sa kilpailevaa järjestelmää. EU:n kriisinhallintakyky ovat kuitenkin Suomen näkökul-masta ollut unionin vahvuus, jonka kehittämistä on aktiivisesti haluttu edistää. Uusimmassa, vuosille 2005 – 2008 laaditussa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa se-lonteossa todetaan, että Suomi toimii Euroopan unionin vahvistamiseksi turvallisuusyh-teisönä ja kansainvälisenä toimijana. Unionin tulee kantaa vastuuta kansainvälisestä va-kaudesta ja turvallisuudesta Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2003 hyväksymän turval-lisuusstrategian mukaisesti ja tehostaa ulkoista toimintakykyään. Yhteisvastuuseen ja keskinäisiin sitoumuksiin kaikilla aloilla perustuvan unionin jäsenyyden katsotaan tuke-van Suomen turvallisuutta. Suomi osallistuu täysimääräisesti unionin yhteisen turvalli-suus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen ja toteuttamiseen. Suomi painottaa unionin siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan kehittämistä ja suunnittelua kokonaisuutena. Voimavaroja tulee kyetä kehittämään muuttuvia olosuhteita vastaaviksi nopeutta, jous-tavuutta ja yhteistoimintakykyä parantamalla. Suomi katsoo, että perustuslailliseen so-pimukseen sisältyvä avunantovelvoite vahvistaa merkittävästi unionin keskinäistä yh-teisvastuuta. Suomi tukee unionin itsenäistä kriisinhallintakykyä ja sen vahvistamista. EU:n ja Naton yhteistyön kehittäminen on tärkeä perusta sen rakentumiselle ja käyttämi-selle. Suomi kehittää omalta osaltaan kykyään ja valmiuksiaan osallistua EU:n kehitty-vään siviilikriisinhallintatoimintaan sekä sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin laajen-tuvien Petersbergin tehtävien toteuttamiseksi. Suomi valmistautuu lisäksi osallistumaan unionin taisteluosastoihin yhdessä Ruotsin ja Norjan sekä Saksan ja Alankomaiden kanssa. Suomen katsotaankin tällä hetkellä olevan niin sitoutunut EU:n sotilaallisen krii-sinhallinnan velvoitteisiin, että enää ei voida kieltäytyä operaation osallistumisesta kan-sallista uskottavuutta menettämättä. 41

40Turvallisuus muuttuvassa maailmassa Suomen turvallisuuspolitiikan suuntalinjat Valtioneuvoston selonteko VNS 1/1995; Euroopan turvallisuuskehitys ja Suomen puolustus, Valtioneuvoston selonteko VNS 1/1997; Suomen turvallisu-us- ja puolustuspolitiikka 2001, Valtioneuvoston selonteko VNS 2/2001. 41 Suomen turvalllisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, Valtioneuvoston selonteko VNS 6/2004, s. 77 – 78; Puolustusminsi-teriön muistio 8.12.2004, Suomen osallistuminen Euroopan uninon taisteluosastoihin, http://www.defmin.fi/chapter_images/394_EU_BG_muistio.pdf

27

Euroatlanttinen kumppanuusneuvosto EAPC ja rauhankumppanuusyhteistyö on se viite-kehys, jossa Suomi tekee yhteistyötä Naton kanssa. Suomelle EAPC ja rauhankump-panuusyhteistyö tarjoavat mahdollisuuden turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön, tilai-suuden osallistua kriisinhallintatehtäviin Nato-johtoisissa operaatioissa sekä mahdolli-suuden kehittää kansallisia kriisinhallintavalmiuksia ja niiden yhteensopivuutta sekä osallistua siviilivalmiussuunnittelua koskevaan yhteistyöhön. Suomi otti vuonna 2004 toteuttaakseen 55 kumppanuustavoitetta, joiden kautta kehitetään Suomen kansallisia kriisinhallintavalmiuksia.42 Suomalaista turvallisuuspoliittista keskustelua on leimannut 2000-luvulla vahvasti kysymys liittoutumattomuudesta ja liittoutumisesta. Puolustusmi-nisteriössä asetettiin helmikuussa 2003 työryhmä laatimaan selvityksen mahdollisen liittoutumisen vaikutuksista Suomen puolustusjärjestelmän kehittämiselle ja puolustus-hallinnolle vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmisteluun liit-tyen. Selvitystyön tavoitteena oli käytettävissä olevien tietojen pohjalta kartoittaa mah-dollisen sotilaallisen liittoutumisen konkreettiset vaikutukset ja sen edellyttämät muu-tokset Suomen puolustusjärjestelmälle ja puolustushallinnolle. Lisäksi tavoitteena oli selvittää muutosten kustannusvaikutukset. Uusimman turvallisuus- ja puolustuspoliitti-sen selonteon mukaisesti Suomi ei kuitenkaan tule hakemaan vielä lähivuosina Naton jäsenyyttä. 43 Suomi panostaa jatkossakin voimavaroja Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaan ja tu-kee YK:n asemaa kansainvälisten turvallisuusongelmien ratkaisemisessa. YK:n lisäksi Etyjillä on ollut keskeinen asema suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa ja sen merkitys-tä on vuosikymmenien aikana korostettu erittäin paljon. Etyjin kriisien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan tähtäävän kenttätoiminnan katsotaan edelleen parantavan merkittävästi Eu-roopan turvallisuuden edellytyksiä. Suomi asettaa voimavaroja käytettäväksi tähän työ-hön. YK:n ja Etyjin rooli on kuitenkin viime vuosina käytännön tasolla merkittävästi vähentynyt ja tämän kehityksen arvioidaan jatkuvan lähivuosina. Suomi toimii lisäksi aktiivisesti Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyössä ja pyrkii edistämään kan-sallisesti tärkeitä hankkeita. Lähialueiden vakauden edistäminen on keskeistä Suomen turvallisuuspoliittisten intressien kannalta ja yhteistyöhön tullaan tulevina vuosinakin panostamaan. Suomen turvallisuuspolitiikan kovana ytimenä on säilynyt valtiollisen itsenäisyyden säilyttäminen ja kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaaminen. Suomen toimintalinja perustuu tulevaisuudessakin uskottavaan kansalliseen puolustukseen, yhteiskunnan toi-mivuuteen ja johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan sekä vahvaan kansainväliseen asemaan ja aktiiviseen toimintaan Euroopan unionin jäsenenä. Suomi varautuu turvallisuus- ja puolustuspolitiikassaan kuitenkin ensisijaisesti omaa maata koskeviin kriiseihin. Niiden ennalta ehkäisemisessä ja selvittämisessä on ulko- ja turvallisuuspolitiikan keinoilla ja kansainvälisellä yhteistyöllä ollut kasvava merkitys kylmän sodan päättymisen jälkeen.44 Suoran sotilaallisen uhan arvioidaan tällä hetkellä myös Suomen osalta olevan hyvin epätodennäköinen – aktiivista sotilaallista uhkaa ei ole, mutta potentiaali säilyy. Puolus-tuspolitiikan ja uskottavan kansallisen puolustuskyvyn katsotaan tarjoavan hallitukselle

42 Suomen turvalllisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, Valtioneuvoston selonteko VNS 6/2004, s. 63. 43 Mahdollisen sotilaallisen liittoutumisen vaikutukset Suomen puolustusjärjestelmän kehittämiselle ja puolustushallinnol-le, http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/305/topmenu_id/7/menu_id/305/this_topmenu/7/lang/1/fs/12 44 Maanpuolustuskorkeakoulu, Suomen turvallisuusympäristö 2000-luvun alussa, Jukaisusarja 2 N:o 10, 2001, s. 33.

28

välineitä kohottaa ja suunnata puolustusvalmiutta eriasteisissa ja muuttuvissa uhkatilan-teissa ja osallistua kansainvälisiin toimiin niiden hallitsemiseksi. Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen toimintaympäristöön ja sitä kautta käytän-nön linjauksiin vaikuttavat keskeisimmin Venäjän kehitys, EU-jäsenyys ja Naton rau-hankumppanuus sekä laajemmin EU:n ja Naton laajentuminen ja niiden roolit, YK:n ja Etyjin toiminta, transatlanttiset suhteet sekä Itämeren alueen merkitys ja lähialueiden sotilaallinen kehitys. Turvallisuusympäristöä määrittävät myös globalisaatio, kansainvä-lisen talouden muutokset ja tekninen kehitys sekä ns. uudet uhkakuvat, joiden torjunta pääsääntöisesti kuuluu siviiliviranomaisille. Maailmanlaajuisten ongelmien, kehityskrii-sien ja alueellisten konfliktien merkitys on lisääntynyt ja Suomen ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden riippuvuus laajasta kansainvälisestä tilanteesta on globalisaation myötä voimistunut ja lisännyt siten kansainvälisen yhteistyön merkitystä turvallisuuden takaa-misessa. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeinen haaste on toimintakyvyn säilyttäminen ja vahvistaminen ympäristön muutoksessa, jossa maailmanlaajuisen kehi-tyksen, alueellisten konfliktien ja uusien uhkien merkitys Suomen turvallisuudelle on kasvanut, ja jonka seurauksena ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden yhteys on myös ko-rostunut viime vuosina merkittävästi.45

2.5 Pohjoismainen yhteistyö Pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön juuret ulottuvat vuosi-kymmenien taakse. Esimerkkinä on varmasti syytä mainita jo 1960-luvulla käynnistetty pohjoismainen rauhanturvaamisyhteistyö, NordSamFN, Nordic cooperation group for military UN matters, jonka tarkoituksena oli koordinoida perinteistä YK:n puitteissa tapahtuvaa rauhanturvaamistoimintaa. Kylmän sodan päättyminen avasi kuitenkin tur-vallisuus- ja puolustuspoliittiselle yhteistyölle yleisesti aivan uudet mahdollisuudet. Pohjoismaiden neuvoston piirissä alettiin keskustella turvallisuus- ja puolustuspoliittisis-ta asioista virallisesti ensimmäisen kerran vuonna 1997. Yhteistyö ei kuitenkaan aina ole ollut ongelmatonta. Viime vuosina on keskustelu mm. siitä tulisiko Pohjoismailla on yhteisiä näkemyksiä suhteessa EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehit-tämiseen. Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö onkin viime vuosien aikana painottunut pääasiassa kahdelle alalle, kriisinhallintaan ja materiaaliyh-teistyöhön. Pohjoismaat ovat tehneet useissa kansainvälisissä rauhanturvaoperaatioissa tuloksellista keskinäistä yhteistyötä vuosikymmenien aikana. Kylmän sodan päätyttyä rauhanturvaa-mistehtävät ovat kuitenkin muuttuneet ja vaatimukset ja tarpeet kasvaneet operaatioiden toteuttamisessa. NordSamFN:n puitteissa tehty yhteistyö katsottiin riittämättömäksi ja se lakkautettiin vuonna 1997. Yhteistyö korvattiin samana vuonna uudella NORDCAPS-järjestelyllä, Nordic Coordinated Arrangement for Military Peace Support, jonka tarkoi-tuksena on jakaa koulutusvastuita Pohjoismaiden kesken ja ylläpitää joukkorekisteriä. Pohjoismaat ovat listanneet rauhanturvatehtäviin koulutetut ja ylläpidettävät joukkonsa pohjoismaiseen joukkorekisteriin. Järjestelyn puitteissa on lisäksi sovittu rauhanturvaa-miskoulutuksen työnjaosta. Suomi kouluttaa Puolustusvoimien Kansainvälisessä Kes-

45 Kansallinen puolustuspolitiikka, http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/112/topmenu_id/4/menu_id/112/this_topmenu/4/lang/1/fs/12; Suomen turval-lisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, Valtioneuvoston selonteko VNS 6/2004, s. 5, 77.

29

kuksessa Niinisalossa myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan sotilastarkkailijat. Ruotsi vastaa esikuntaupseereista, Tanska sotilaspoliisiupseereista, aliupseereista ja CIMIC-kursseista, Civilian Military Cooperation, Norjan huolehtiessa huoltoupseerien koulutuksesta. Kriisinhallinnan alalla tapahtuva yhteistyö antaa Pohjoismaille suuremman painoarvon ja tuo koulutuksen ja operatiivisen toiminnan koordinoinnin avulla tullessaan taloudelli-sia päästöjä. Viime aikoina on spekuloitu NORDCAPSin järjestelyiden ja toiminnan tulevaisuudesta EU:n taisteluosastojen vaatimien järjestelyiden vuoksi. Sen lisäksi, että järjestelyidä tullaan arvioimaan uudelleen, tullaan jo luotuja järjestelmiä käyttämään hyväksi taisteluosastotoiminnan rakentamisessa. Yleisen kehyksen unionin taisteluosas-tojen kehittämiselle muodostava EU:n taisteluosastokonsepti, EU Battlegroups Concept, hyväksyttiin kesäkuussa 2004. EU:n taisteluosastokonseptin mukaan unionille muodos-tetaan sotilaallisesti omavaraisia taisteluosastoja, joista kukin käsittää peruskokoon-panossaan yhteensä noin 1500 henkilöä sekä tarvittavat ilmavoima-, merivoima- ym. vahvennukset. Tavoitteena on, että unionilla on alustava taisteluosastotoimintakyky vuonna 2005 ja täysi toimintakyky vuonna 2007. Mikään perustettavista taisteluosas-toista ei tule olemaan jatkuvassa valmiudessa, vaan kukin taisteluosasto on valmiusvuo-rossa kuuden kuukauden ajan muutaman vuoden välein. Taisteluosastojen valmiusvuo-roista tullaan sopimaan jäsenvaltioiden kesken säännöllisesti järjestettävissä konferens-seissa. Kaikki jäsenvaltiot ESDP-varauman omaavaa Tanskaa lukuun ottamatta ilmoitti-vat aikovansa osallistua taisteluosastojen perustamiseen. Yksi taistelujoukoista tulee olemaan ruotsalais-suomalais-norjalainen, joka tulee olemaan ensimmäistä kertaa val-miudessa vuoden 2008 alkupuolella. Yhteistyöhön osallistuu myös Viro. Taisteluosastoa valmistellaan kehysvaltiona olevan Ruotsin johdolla. Yhteistyön perustaksi on laadittu yhteistoimintapöytäkirja (Memorandum of Understanding), jossa määritellään taistelu-osaston kokoamista ja toimeenpanoa koskevat periaatteet. Samoin on määritelty taiste-luosastoyhteistyön tavoite, rakenteet, periaatteet, päätöksentekomenettelyt ja turvalli-suusjärjestelyt. Taisteluosastoyhteistyötä koskeva päätöksenteko perustuu osallistuja-maiden väliseen yksimielisyyteen. Kukin osanottajamaa tekee erillisen kansallisen pää-töksen joukon lähettämisestä yksittäiseen operaatioon.46 Pohjoismainen puolustusmateriaaliyhteistyö käynnistettiin puolestaan virallisesti v. 1994, kun Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen puolustusministerit allekirjoittivat puo-lustusmateriaaliyhteistyötä koskevan puitesopimuksen. Puitesopimus luo perustan osa-puolten väliselle yhteistyölle mm. tutkimuksessa, kehittämisessä, tuotannossa, huollossa ja hankinnoissa. Yhteistyön käytännön menettelytavoista puolustusvoimien tasolla on sovittu erillisillä puitesopimuksen perusteella tehdyillä yhteistyöasiakirjoilla. Pohjois-maiden kesken allekirjoitettiin lisäksi syksyllä 2001 sopimus puolustusteollisuuden yh-teistyöstä. Puolustusmateriaaliyhteistyön katsotaan parantavan kaikkien osallistujamai-den huoltovarmuutta, antavan mahdollisuuden ylläpitää kansallista ja yhteispohjoismais-ta puolustusvälineteollisuutta ja säästävän voimavaroja. Merkittävin käynnissä oleva pohjoismainen projekti on yhteinen kuljetushelikopterihanke. Tavoite kuljetushelikopte-rien yhteishankinnasta toteutui syyskuussa 2001 kun Suomi, Ruotsi ja Norja tekivät pää-

46 Pohjoismainen rauhanturvayhteistyö, http://www.mil.fi/rauhanturvaaja/perustiedot/pohj.dsp; Suomen osallistuminen Euroopan unionin taisteluosastoihin, http://www.defmin.fi/chapter_images/394_EU_BG_muistio.pdf; Pohjoismainen yhteistyö, http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/197/topmenu_id/4/menu_id/197/this_topmenu/121/lang/1/fs/12; Suomen, Ruotsin, Viron ja Norjan taisteluosasto etenee, http://www.defmin.fi/index.phtml/chapter_id/2606/lang/1/fs/12#2606.

30

töksen NH90-kuljetushelikopterin hankinnasta. Hankintayhteistyön lisäksi hanke luo yhteistyömahdollisuuksia mm. koulutuksessa sekä huolto- ja ylläpitotoiminnoissa. Toi-nen merkittävä pohjoismainen hanke on AMOS-kranaatinheitintorni, joka on kehitetty suomalaisen Patria Vammas Oy:n ja ruotsalaisen Hägglunds Vehicle AB:n yhteistyönä.47

47 Pohjoismainen puolustusmateriaaliyhteistyö, http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/128/topmenu_id/5/menu_id/128/this_topmenu/71/lang/1/fs/12

31

3 Kokonaismaanpuolustus ja yhteiskunnan kriisivalmius

3.1 Kokonaismaanpuolustus

3.1.1 Ruotsi Kokonaismaanpuolustuksen juuret ulottuvat Ruotsissa 1920-luvulle ja ensimmäisen maailmansotaan perustuviin kokemuksiin, vaikka järjestelmä alkoi kuitenkin varsinai-sesti muotoutui toisen maailman sodan jälkeen. Kokonaismaanpuolustus mainitaan vi-rallisesti ensimmäisen kerran vuoden 1954 puolustusselonteossa ja on sen jälkeen ollut ruotsalaisen varautumisjärjestelmän ydin. Laki kokonaismaanpuolustuksesta määrittelee kokonaismaanpuolustuksen tehtävät, tavoitteet ja velvoitteet. Lain 1 § määrittelee koko-naismaanpuolustuksen toiminnaksi, jonka tehtävä on valmistella Ruotsi sotaa varten.48

Kokonaismaanpuolustus on suunniteltu kattamaan kaikki yhteiskunnan toiminnot ja se on jaettu Ruotsissa sotilaalliseen maanpuolustukseen ja siviilipuolustukseen. Kokonais-maanpuolustus ymmärretään Ruotsissa viranomaisten välisenä yhteistyönä perustuen kokonaismaanpuolustuksesta annetun lain määräämiin velvoitteisiin varautumisesta so-taa varten. Kokonaismaanpuolustuksen toimijoiden varautumistoimenpiteiden pitää olla mahdollisimman pitkälle yhteensovitettuja ja siksi sotilaallisen maanpuolustuksen ja siviilipuolustuksen toiminta on lähtökohtaisesti johdettu samoista toimintaperiaatteista. Siviilipuolustus ei ole yksittäinen viranomainen vaan koostuu kaikista yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeistä toimijoista kuten viranomaisista, yrityksistä, vapaaehtois-järjestöistä, koululaitoksesta ja seurakunnista. Vapaaehtoisjärjestöjen toiminta on kes-keistä ja Ruotsin kokonaismaanpuolustuskonsepti sisältääkin virallisen vapaaehtoisten järjestöjen tukielementin. Vapaaehtoinen tukitoiminta on suunnitelmallista ja sitä sääte-lee laaja säädöstö. Sen osapuolina ovat toisaalta puolustusvoimat tai joku muu valmiu-desta vastaava viranomainen ja toisaalta vapaaehtoisjärjestöjen joukko, joka vastaa so-pimuspohjaisesti henkilöstön rekrytoinnista ja kouluttamisesta puolustusvoimien ja muiden valmiusorganisaatioiden sodan ajan tarpeisiin.49

Kokonaismaanpuolustuksen järjestelmällä on haluttu luoda sen historian aikana vahva pelotevaikutus, vaikka järjestelmän perimmäisenä tarkoituksena on ollut rauhaa puolus-tava ja ylläpitävä. Kokonaismaanpuolustus joutui uuden tilanteen eteen kylmän sodan päättyessä. Suursodan uhka poistui ja samalla toimintaympäristö muuttui vaikeammin ennustettavaksi. Keskeiseksi kysymykseksi muodostui se, miten varautumisjärjestelmää pitäisi uudistaa, jotta sen puitteissa pystyttäisiin vastaamaan muuttuneen turvallisuus-ympäristön mukanaan tuomiin vaatimuksiin? Vuoden 1996 turvallisuus- ja puolustuspo-liittisessa selonteossa päätettiin, että laaja turvallisuuskäsite tulisi ohjaamaan myös ko-konaismaanpuolustuksen toimintoja. Tavoitteeksi muodostui kokonaiskuvan rakentami-nen mahdollisista uhista ja kokonaismaanpuolustuksen ja yhteiskunnan kriisivalmiuden

48 1 § Totalförsvar är verksamhet som behövs för att förbereda Sverige för krig. Lag (1992:1403) om totalförsvar och höjd beredskap. 49 Regeringens proposition 1986/87:95, Totalförsvarets fortsatta utveckling, s. 81; Försvarsutskottets betänkande 1986/87:11 om totalförsvarets fortsatta utveckling, s. 4; Turunen, Ismo, Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitteiden ja kehittämistarpeiden selvitiystyö. II OSA Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron ja Sveitsin ase- ja pelastusvelvollisuus sekä kodinturva- ja vapaaehtoisjärjestelmät, Pääesikunta 2003.

32

tehtävistä ja resursseista niin rauhan kuin mahdollisen sodan aikana. Keskeiseksi vaati-mukseksi muodostui sopeutumiskyky uudistettaessa kokonaismaanpuolustusta vastaa-maan turvallisuuspoliittisen tilanteen haasteita ja laajennettaessa kokonaismaapuolus-tuksen resurssien käyttöalaa kansainväliseen kriisinhallintaan, rauhanturvaamisoperaati-oihin ja soveltuvin osin yhteiskunnan vahvistamiseen rauhanajan kriisejä ja häiriötiloja vastaan.50 Kesäkuussa 1999 asetettiin komitea laatimaan kansallinen haavoittuvuusselvitys, Sår-barhets- och säkerhetsutredningen, jossa pyrittiin selvittämään keinoja laajentuneen uh-kaspektrin kohtaamiseen kansallisella tasolla. Selvityksen ja sitä seuranneen kehityksen myötä on Ruotsiin luotu uusi kriisivalmiusjärjestelmä, jonka yhtenä osana on kokonais-maanpuolustus. Kokonaismaanpuolustuksen neljä perustehtävää ovat tällä hetkellä:

• kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistäminen • alueellisen koskemattomuuden puolustaminen • Ruotsin puolustaminen aseellista hyökkäystä vastaan • ruotsalaisen yhteiskunnan vahvistaminen rauhanajan kriisejä ja häiriötiloja vas-

taan ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen aseellisen hyökkä-yksen yhteydessä tai sodan aikana.51

Tavoitelluista uudistuksista huolimatta kokonaismaanpuolustukseen ja käsitteen varsi-naiseen sisältöön ei olla puututtu. Kokonaismaanpuolustuksen sitominen sotaan varau-tumiseen on säilytetty, mikä on käytännössä tehnyt uudistusten toteuttamisen vaikeaksi. Kehitys onkin tällä hetkellä menossa selkeästi siihen suuntaan, että kokonaismaanpuo-lustusta ei haluta uudistaa ja se sidotaan tulevaisuudessakin perinteiseen sotilaallisen uhkaan. Koska tällaista uhkaa ei arvioida nyt tai lähitulevaisuudessa olevan, kokonais-maanpuolustus ja siihen liittyviä toimia erityisesti siviilipuolustukseen liittyvissä kysy-myksissä ollaan siirtämässä selkeästi taka-alalle. Kokonaismaanpuolustuksen tulevaa asemaa pohditaan syksyllä 2005 esiteltävässä hallituksen selonteossa ja siihen liittyvässä kansallisessa turvallisuusstrategiassa, Säkerhetsstrategi.

3.1.2 Norja Kokonaismaanpuolustuksen konsepti sai historiallisesti alkunsa Norjassa ensimmäisen maailman sodan kokemusten pohjalta ja vuosien 1936 - 1937 aikana Espanjan sisällis-sodassa siviileihin kohdistettujen hyökkäysten seurauksena. Trygve Brattelin johtama vuoden 1946 puolustuskomitea katsoi, että Norjan puolustuksen tulee tulevaisuudessa perustua kokonaismaanpuolustuksen järjestelmään, joka muodostuu sekä sotilaallisesta puolustuksesta että laajasta siviilivalmiudesta, ja jonka tehtävänä on puolustaa Norjan aluetta, itsenäisyyttä ja kansallisia arvoja sekä suojella siviiliväestöä.52

50 Regeringens proposition 1986/87:95, “Totalförsvarets fortsatta utveckling”, s. 5, 28, 33; Försvarsutskottets betänkande 1986/87:11 om totalförsvarets fortsatta utveckling, s. 10 – 11; Regeringens proposition 1991/92:102, Totalförsvarets utveckling, s. 4 – 5; Regeringens proposition 1995/96:12, Totalförsvar i förnyelse, s. 51; Regeringens proposition 1998/99:14, Förändrad omvärld – omdanat försvar; Regeringens proposition 1999/2000:30, Det nya försvaret. 51 Regeringens proposition 2001/02:10, Fortsatt förnyelse av totalförsvaret, s. 118; Totalförsvar; http://www.regeringen.se/sb/d/3013 52 Sivilforsvarets historie, http://www.dsb.no/; Innst. S. nr. 9, Innstilling fra forsvarskomiteen og justiskomiteen om sam-funnssikkerhet - Veien til et mindre sårbart samfunn, Vedlegg.

33

Kokonaismaanpuolustuskonseptin perusajatus vuosikymmenten aikana on ollut se, että yhteiskunnan yhteiset resurssit, tarvittaessa myös yksityiset resurssit, valjastetaan tarvit-taessa sotilaallisen maanpuolustuksen tukemiseen sodan uhatessa ja sodan aikana. Ko-konaismaanpuolustus muodostuu sotilaallisesta maanpuolustuksesta ja siviilipuolustuk-sesta ja se perustuu erityiseen valmiuslainsäädäntöön53 ja puolustusvoimien tarpeeseen tuen saamiseksi valmiuslainsäädännön säädösten tullessa voimaan. Puolustusministeriö vastaa sotilaallisen maanpuolustuksen järjestelyistä ja oikeusministeriö siviilipuolustuk-sesta. Kylmän sodan päättymisen jälkeen kokonaismaanpuolustuksen konseptia on tarkasteltu uudesta näkökulmasta ja samalla on arvioitu koko järjestelmää uudelleen. Uhkakuva, jota vastaan järjestelmä rakennettiin, on kadonnut. Koska järjestelmästä ei olla haluttu luopua on se ollut mukautettava uusiin olosuhteisiin – perinteisen sotilaallisen valmis-tautumisen rinnalle on nostettu vahvasti rauhanajan kriiseihin varautumisen ja ei-sotilaallisten uhkien tuomat haasteet. Myös puolustusvoimien tarve perinteisestä siviili-tuesta ja siviiliresursseista on muuttunut samalla kun siviiliyhteiskunta yhä enenevässä määrin tarvitsee puolustusvoimien osaamista ja resursseja yhteiskunnan kriisivalmiuden toteuttamisessa. Kokonaismaanpuolustuksen konseptiin ei ole perinteisesti kuulunut sotaa alhaisempi kriisitaso. Muuttunut ja laajentunut uhkakuvaspektri, erityisesti kansainvälinen terroris-mi, on kasvattanut laajan yhteiskuntaturvallisuuden merkitystä. Norjassa on keskusteltu siitä, missä määrin kokonaismaanpuolustuksen käsitettä voidaan käyttää kattamaan yh-teiskunnan toimia ja valmiutta muita uhkia ja kriisejä kuin perinteisesti sotaa vastaan. Tätä taustaa vasten kokonaismaanpuolustuksen käsitteen sisältä määritellään nyt siten, että kokonaisvaltainen ja nykyaikainen kokonaismaanpuolustuksen konsepti rakentuu puolustusvoimien ja siviiliyhteiskunnan keskinäiseen tukeen ja molemminpuoliseen avunantoon laajaan turvallisuuskäsitteeseen perustuen. Puolustusvoimien osalta tämä tarkoittaa sitä, että se tukee ja avustaa siviiliyhteiskuntaa niiden resurssien pohjalta, jot-ka on suunnattu sen ydintehtävän toteuttamiseen. Erillisiä resursseja pelkästään rau-hanajan kriisejä varten ei siten luoda tai hankita. Siviiliyhteiskunnan osalta tämä tarkoit-taa puolestaan sitä, että kokonaismaanpuolustuksen toimilla ei tarkoiteta enää pelkästään siviiliyhteiskunnan resurssien valjastamista sotilaallisen maanpuolustuksen tueksi vaan myös juuri sitä, että puolustusvoimat on velvoitettu antamaan oma panoksensa yhteis-kunnan kriisivalmiuteen tarkoituksenmukaisin keinoin ja resurssein.54 Valmiuslakien säädökset tulevat voimaan silloin kun valtio on sodassa tai valtiota uhkaa sota tai silloin kun valtion itsenäisyys ja turvallisuus ovat muuten uhattuina. Valmiusla-kien katsotaan edelleen olevan käyttökelpoisia välineitä käytettäväksi tilanteissa, joissa valtion turvallisuus on uhattuna. Kriiseissä, joissa valtion turvallisuus ei suoraan ole uhattuna noudatetaan yhteiskunnan kriisivalmiuden perusperiaatteita. Kokonaismaan-puolustuksen järjestelyt ja laajentunut käyttöala käsittää siten tulevaisuudessa laajan yh-teiskuntaturvallisuuden eri ulottuvuudet eikä rajoitu enää pelkästään vain sotaan varau-tumiseen tai valmiuslakien käyttöönottoon. Näin halutaan varmistaa yhteiskunnan yh-

53 Keskeisimpiä valmiuslakeja ovat Krigsloven, Beredskapsloven, Rekvisionsloven ja Forsyningsloven. 54 St.prp. nr. 42, Den videre modernisering av Forsvaret i perioden 2005 – 2008, s. 47.

34

teisten resurssien mahdollisimman järkevä käyttö, vahvistaa osaamista ja sitoa yhteis-kunnan eri osa-alueet yhteen rakennettaessa yhteiskuntaturvallisuutta.55

3.1.3 Tanska Kokonaismaanpuolustuksen järjestelmä luotiin myös Tanskassa toisen maailman sodan jälkeen ja se on perinteisesti ollut siviiliviranomaisten ja puolustusvoimien välistä yh-teistyötä, jonka tavoitteena on ollut ehkäistä sotaa ja sen seurauksia. Kylmän sodan ai-kana uskottavaa puolustuskykyä ei katsottu voitavan ylläpitää pelkän sotilaallisen maan-puolustuksen avulla. Sotilaallisen maanpuolustuksen ohella olisi tarvittaessa keräämättä yhteen yhteiskunnan yhteiset resurssit, jotta maa selviäisi sodasta ja sellaisista kriiseistä, jotka todennäköisesti laajensivat sodaksi sekä kyettävä suojelemaan kansalaisia, omai-suutta ja ympäristöä sekä ylläpitää organisoitua ja toimivaa yhteiskuntaa. Kokonaismaanpuolustus ja sen puitteissa tehtävä yhteistyö on ollut keskeinen osa tans-kalaista turvallisuuspolitiikkaa. Kokonaismaanpuolustuksen keskeisiä toimijoita Tans-kassa ovat pelastuslaitos, puolustusvoimat ja poliisi sekä yhteiskunnan kriisivalmius. Ylin päätösvalta kokonaismaanpuolustukseen liittyvissä asioissa on valtiopäivillä ja toi-meenpanossa hallituksella. Yhteistyössä ovat olleet mukana valtion viranomaisten lisäk-si myös läänit, kunnat ja vapaaehtoisjärjestöt, kuten kodinturvajoukot, pelastustoimen vapaaehtoiset sekä yksityiset toimijat. Kokonaismaanpuolustusyhteistyö kattaa siten lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot sen eri tasoilla. Kokonaismaanpuolustus ei ole vi-rallinen organisaatio vaan yhteistyömalli, jonka kautta toimintaa koordinoidaan, ja jonka kautta pyritään varmistamaan tarvittavien resurssien käyttö kriisitilanteessa tai sodassa. Aikaisemmin kokonaismaanpuolustuksen toiminta keskittyi siten sodan uhan torjumi-seen. Yhteiskunnan yhteiset resurssit oli suunnattu sotilaallisen maanpuolustuksen tu-kemiseen ja puolustushallinnon tehtäviä ja toimintaa priorisoitiin yhteiskunnan muihin sektoreihin nähden. Nykyisten uhkakuvien myötä myös valmiusresurssien osalta suhde sotilaallisen maanpuolustuksen ja siviiliyhteiskunnan välillä on muuttunut. Haavoittu-vuus liittyy nykyisin keskeisesti yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin. Teknologinen kehitys ja globalisaatio ovat lisänneet sekä valtioiden välistä että valtion sisäistä, eri sek-torit ylittävää keskinäisriippuvuutta. Kuljetukset, energiahuolto, teleliikenne ja IT- jär-jestelmät ja näiden toimintojen väliset suhteet ovat tästä hyvänä esimerkkinä. Tästä on seurauksena se, että yhteiskunnan yhteisiä resursseja halutaan suunnata entistä enemmän kriisivalmiuteen ja siviilitoimintojen suojaamiseen samalla kun perinteistä sotilaallista uhkaa vastaan suunnattuja voimavaroja on voitu pienentää. Vaatimus kokonaismaanpuo-lustuksen järjestelyiden modernisoinnista ja suuntaamisesta vastaamaan nykyisiä haas-teita ja uhkakuvia on noussut vahvasti esille viime vuosina.56 Kylmän sodan päättymisen jälkeen kokonaismaanpuolustuksen sisältöä ei olla kuiten-kaan virallisesti muutettu, ja vaikka viranomaisten ja muiden toimijoiden välistä yhteis-työtä on toteutettu uusien edellytysten puitteissa, virallisesti kokonaismaanpuolustusyh-teistyö perustuu edelleen kylmän sodan ajalta periytyneisiin periaatteisiin. Tanskassa on

55 Innst. S. nr. 9, Innstilling fra forsvarskomiteen og justiskomiteen om samfunnssikkerhet - Veien til et mindre sårbart samfunn, s. 47. Innst. S. nr. 232 (2001 – 2002), Innstilling fra forsvarskomiteen om Gjennomføringsproposisjonen - utfyllende rammer for omleggingen av Forsvaret i perioden 2002-2005, s. 12 56 National sårbarhetsutredning, januar 2004.

35

ehdotettu, että perinteisen kokonaismaanpuolustusyhteistyön tilalle luotaisiin yhteistyö-konsepti, jonka avulla pystyttäisiin vastaamaan nykyisiin haasteisiin ja uhkakuviin, ja joka perustuisi valmiuslakiin kirjattuihin suunnittelun perusteisiin. Yhteistyökonseptin tulisi perustua viranomaisten yhteistyöhön yhteiskunnan eri tasoilla siten, että varmiste-taan joustavasti yhteiskunnan resurssien paras mahdollinen käyttö väestön, omaisuuden ja kansalaisten suojelemiseksi sekä yhteiskunnan toimivuuden varmistamiseksi onnet-tomuuksissa ja katastrofeissa sekä tarvittaessa myös sodassa.57 Kokonaismaanpuolustuksen konsepti kirjattiin kuitenkin Tanskan kesällä ilmestynee-seen puolustuspoliittiseen selontekoon, En verden i forandring – et forsvar i forandring. Kokonaismaapuolustus määriteltiin selonteossa yhteiskunnan yhteisten resurssien käyt-tämiseksi organisoidun ja toimivan yhteiskunnan ylläpitämiseksi ja kansalaisten suoje-lemiseksi sekä yhteiskunnan keskeisten arvojen puolustamiseksi. Samalla todetaan, että uhat, joihin kokonaismaanpuolustuksen järjestelyiden puitteissa on kyettävä vastaamaan ovat usein valtioiden rajat ylittäviä ja edellyttävät kotimaassa sektorirajat ylittävää yh-teistyötä. Määrittelyssä ei suoraan todeta edelleenkään, että kokonaismaanpuolustuksen nimissä vastattaisiin laajasti kaikkiin yhteiskunnan uhkiin. Kokonaismaanpuolustuksen tehtäviksi on siten tällä hetkellä määritelty puolustustahdon ylläpitäminen, sotilas- ja siviiliresurssien tarkoituksen mukaisen käytön varmistaminen, maanpuolustaminen, or-ganisoidun yhteiskunnan toimintakyvyn ylläpitäminen ja kansalaisten ja omaisuuden suojeleminen. Sodanajan valmiutta ja varautumista ollaan kuitenkin järjestelmällisesti vähennetty ja erityisesti kokonaismaanpuolustuksen siviilitoimijoiden entisiä sotaan va-rautumisen toimia on poistettu ja painopistettä siirretty selkeästi rauhanajan kriiseihin ja uhkiin. Kokonaismaanpuolustuksen yhteydessä korostetaan sitä, että yleinen asevelvollisuus perinteisen aluepuolustuksen tarpeisiin on hyödyttänyt koko yhteiskuntaa siten, että iso osa tanskalaisista (miehistä) on saanut koulutusta mm. ensiaputaidoissa, valvontatehtä-vissä ja katastrofien hallinnassa. Näiden taitojen osaaminen on viime vuosina korostunut yhteiskunnan varautumisen painottuessa yhä enemmän perinteisen sotilaallisen uhan sijasta rauhanajan kriiseihin. Aluepuolustukseen perustuvasta armeijasta ollaan luopu-massa. Sen tilalle ollaan luomassa 12 000 miehen vahvuiset kokonaismaanpuolustuksen joukot neljän kuukauden sotilaallisen peruskoulutuksen saaneista henkilöistä. Koulutuk-sen painopisteenä ovat mm. edellä luetellut yleishyödylliset taidot. Tarkoituksena on, että nämä joukot toimivat reservinä puolustusvoimille, kodinturvajoukoille ja pelastusvi-ranomaisille tilanteissa, joissa näiden omat resurssit eivät ole riittäviä. Kokonaismaan-puolustusjoukoilla halutaan varmistaa se, että Tanskalla on tarvittavat voimavarat vasta-ta erilaisiin uhkiin ja katastrofeihin. Puolustusvoimien on siten kyettävä omalla toimin-nallaan tukemaan kokonaismaanpuolustuksen järjestelyitä. Kokonaismaanpuolustuksen järjestelyitä on lisäksi haluttu vahvistaa siirtämällä pelastusvalmius puolustusministeriön alaisuuteen. Näin pyritään lisäämään resursseja ja hyödyntämään puolustusvoimien ja pelastusvalmiuden synergiaetuja mahdollisimman laajasti.58

57 National sårbarhetsutredning, januar 2004, s. 104. 58 Forsvarsforlig, En verden i forandring – et forsvar i forandring, http://forsvaret.dk/NR/rdonlyres/189FE859-7672-4B29-A7ED-99DC34CDE854/0/forlig04forligstekst.pdf, 27.10.2004; Reserveofficeren, juni 2004, http://www.roid.dk/upload/reserveofficeren_3_-_2004.pdf

36

3.1.4 Suomi Suomessa kokonaismaanpuolustuksella tarkoitetaan kaikkia niitä sotilaallisia ja sivii-lialojen toimia, joilla turvataan Suomen valtiollinen itsenäisyys sekä kansalaisten elin-mahdollisuudet ja turvallisuus valtioiden aiheuttamaa tai muuta ulkoista uhkaa vastaan. Kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamiseen kuuluvat julkisen sektorin eli valtio-neuvoston, valtion viranomaisten ja kuntien sekä yksityisen sektorin toimenpiteiden ja kansalaisten vapaaehtoisen toiminnan yhteensovittaminen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi kaikissa tilanteissa. Kokonaismaanpuolustukseen kuuluvat Suomessa sotilaallinen maanpuolustus, taloudellinen maanpuolustus/taloudellinen tur-vallisuus, väestönsuojelu, sosiaali- ja terveydenhuolto, yhteiskunnan teknisten järjestel-mien toimivuus, yleinen järjestys ja turvallisuus sekä maanpuolustustiedotus. Koko-naismaanpuolustusta tukee laaja vapaaehtoinen kansalaisjärjestö-, kulttuuri- ja sivistys-työ. Ylintä toimeenpanovaltaa kokonaismaanpuolustusta koskevissa asioissa käyttää valtioneuvosto ja sen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (UTVA). Työssä ovat mukana myös puolustusministeriö ja turvallisuus- ja puolustusasiain komitea (TPAK) 59 Kokonaismaanpuolustuksen kehittäminen pääsi Suomessa varsinaisesti vauhtiin puolus-tusneuvoston aloittaessa toimintansa vuonna 1958. Neuvosto valmisteli maanpuolustuk-sen alaan kuuluvia lakeja ja asetuksia sekä käynnisti maanpuolustusopetusta. Taloudelli-sen maanpuolustuksen ja väestönsuojelun alalla tehostettiin myös toimia puolustusneu-voston ohjauksessa. Tavoitteena oli yhteiskunnan yhteisten resurssien tehokkaampi käyttö yhteiskuntaa kohtaavien vakavien kriisien yhteydessä. Suomessa halutaankin ko-rostaa sitä, että kokonaismaanpuolustuksen toimilla on alusta lähtien haluttu vastata myös muihin uhkiin kuin sotaan. Sen lisäksi tärkeänä pidetään sitä, että yhteistyötä on vuosikymmenien aikana tehty kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Kokonaismaanpuolustuk-sen kannalta keskeisimmät säädökset Suomessa ovat valmiuslaki ja puolustustilalaki.60

Suomen kokonaismaanpuolustukseen perustuvan varautumisjärjestelmän on katsottu osoittautuneen toimivaksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Turvallisuusympäristön muutok-sen seurauksena kokonaismaanpuolustus liittyy kuitenkin nykyisin entistä kiinteämmin yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen. Tämä on luonut tilanteen, jossa perinteisiä järjestelyitä on pitänyt tarkastella uudelleen. Kokonaismaanpuolustuksen yh-teensovittaminen toteutetaan 2000-luvulla yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen tur-vaamisesta annetun periaatepäätöksen ja sitä täydentävän strategian mukaisesti. Valtio-neuvosto antoi vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa turvalli-suus- ja puolustusasiain komitealle tehtäväksi laajemman kansallisen varautumisen stra-tegian laatimisen. Toimeksianto edellytti yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen määrit-tämistä sekä toiminta- ja kehittämissuunnitelmien laatimista. Yhteiskunnan elintärkeiksi toiminnoiksi määriteltiin valtion johtaminen, ulkoinen toimintakyky, valtakunnan soti-laallinen puolustaminen, sisäinen turvallisuus, talouden ja yhteiskunnan toimivuus, vä-estön toimeentuloturva ja toimintakyky ja henkinen kriisinsietokyky. Marraskuussa

59 Kokonaismaanpuolustus, http://www.defmin.fi/index.phtml/topmenu_id/3/lang/1/fs/12 60 Visuri, Pekka, Suomen turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen linjaukset teoksessa Suomen turvallisuus- ja puolus-tuspolitiikan linjaukset, toim. Pekka Visuri, 2. painos 2003, s. 25; Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, VNS 6/2004, s. 127; Puolustustilalaki, 22.7.1991/ 1083, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911083?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=Puolustustilalaki; Valmiuslaki, 22.7.1991/ 1080, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911080?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=Valmiuslaki.

37

2003 julkaistun yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian (YETT-strategia) tarkoituksena on ohjata hallinnonaloja kehittämään ja ylläpitämään elintärkei-den toimintojen edellyttämää suorituskykyä sekä antaa yhtenäiset perusteet hallin-nonalojen yhteistoiminnan suunnittelulle ja toteutukselle elintärkeiden toimintojen tur-vaamiseksi.61 Myös perinteinen huoltovarmuus osana kokonaismaanpuolustusta on Suomessa edelleen keskeisellä sijalla. Huoltovarmuus on yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen tur-vaamista erilaisten poikkeusolojen varalta. Tähän toimintaan osallistuvat valtio ja elin-keinoelämä yhdessä. Huoltovarmuutta suunnittelevat, ylläpitävät ja kehittävät puolustus-taloudellinen suunnittelukunta ja Huoltovarmuuskeskus. Tavoitteena on luoda sellaiset valmiudet, että Suomi selviytyisi vakavissakin kriiseissä pääsääntöisesti omin voimin. Yleistavoitteena on turvata kansallisiin toimenpiteisiin ja voimavaroihin perustuva huol-tovarmuus, jota täydentävät:

• Euroopan unionin varautumistoimet • sopimus kansainvälisestä energiaohjelmasta • eri maiden kanssa tehdyt kahdenväliset sopimukset taloudellisesta yhteistyöstä

kansainvälisissä kriisitilanteissa. 62 Varautumisen tarpeiden vaihdellessa uusien uhkien ja muuttuvan toimintaympärstistön mukaan, tavoitteiden on seurattava näitä muutoksia Kokonaisuudessa kokonaismaan-puolustuksen kehittämisen tavoitteena lähivuosina on vahvistaa säännönmukaista yhteis-toimintaa turvallisuusviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä. Tähän liittyen päivite-tään yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia sekä siihen liittyvät hallinnon alojen kehittämissuunnitelmat vuosina 2006-2007. Työhön kuuluu myös häi-riötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyvän säädöspohjan ajantasaisuuden tarkistus. Tähän liittyen Valtioneuvosto on mm. jättänyt Eduskunnalle käsiteltäväksi esityksen huolto-varmuuden turvaamiseksi annetun lain muuttamisesta siten, että käsitteen piiriin tulisivat tulevaisuudessa poikkeusolojen rinnalle myös normaaliajan vakavat häiriöt.63

3.2 Puolustusvoimat

3.2.1 Ruotsi Puolustusvoimien perustehtävät ovat pysyneet suhteellisen muuttumattomina Ruotsissa vuosikymmenien aikana. Puolustusvoimat on hoitanut sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvät tehtävät ja siviiliviranomaiset yhteiskunnan turvallisuuteen liittyvät muut toi-minnot. 1990-luvulla puolustusvoimien tavoitteet, rakenne ja tehtävät periytyivät pitkälti vielä kylmän sodan ajalta jo senkin vuoksi, että vuosikymmenen puoleen väliin saakka virallisena uhkakuvana oli edelleen suurvaltojen välinen suursota. Puolustusvoimien

61 Kts. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia, http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/290/topmenu_id/7/menu_id/290/this_topmenu/126/lang/1/fs/12 62 Huoltovarmuuden tavoitteet, http://www.nesa.fi/tavoitteet.html; Toiminta-ajatus, http://www.nesa.fi/hv_toiminta_ajatus.html 63 Puolustusministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2006 – 2009, http://www.defmin.fi/chapter_images/2348_PLM_TTS_2006-2009_julkisuuteen47.pdf; Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain muuttamisesta, HE 44/2005.

38

rakennetta uudistettiin kuitenkin 1990-luvun alkupuolella perustamalla puolustusvoimat viranomaisena vuonna 1994. Vuoteen 1994 asti maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat sekä operatiivinen johto olivat erillisyksiköitä, joista kuitenkin yleisnimenä käytettiin nimitystä puolustusvoimat. Hallituksen taholta koettiin, että kriisi- ja sota-aikana näiden erillisten viranomaisten kanssa toimiminen saattaisi aiheuttaa hankalia ja epäselviä tilan-teita. Puolustusvoimien perustamisen taustalla vaikuttivat vahvasti myös taloudelliset syyt ja se, että hallitus halusi selkeämmin ohjata puolustusvoimien toimintaa ja toimin-nan tuloksellisuutta.64 Vuonna 1999 aloitettiin puolustusvoimien voimakas uudistamisprosessi. Puolustusvoi-mien tavoitteet, tehtävät ja organisaatio haluttiin uudistaa toisaalta turvallisuusympäris-tön positiivisen kehityksen seurauksena ja toisaalta laajentuneen uhkakirjon tuomia uu-sia haasteita vastaavaksi. Tavoitteeksi asetettiin, että puolustusvoimien tulee pystyä mu-kautumaan ja sopeutumaan muuttuvan turvallisuusympäristön vaatimuksiin niin organi-saation, henkilöstön ja materiaalin kuin koulutuksen ja johtamisjärjestelmän osalta. Uu-distamisen pohjaksi otettiin siirtyminen ns. verkostopohjaiseen puolustukseen, nätverks-baserat försvar, jonka avulla pyritään luomaan operatiivisesti tehokas armeija modernia teknologiaa käyttäen. Samalla kansainvälinen yhteistoimintakyky tuli keskeiseksi tavoit-teeksi.65 Puolustusvoimien rauhanajan ja sota-ajan organisaatioita on pienennetty ja supistuksia tullaan toteuttamaan entistä enemmän tulevaisuudessa. Rauhanajan organisaation koko on vielä tällä hetkellä noin 21 000 henkilöä ja sodanajan operatiivisten joukkojen vah-vuus noin 110 000 henkilöä sekä alueellisten joukkojen määrä noin 85 000.66 Puolustus-voimien perusorganisaatiota tullaan pienentämään kolmanneksella siten, että varuskun-tia on tulevaisuudessa vain 20. Rauhanajan organisaation painopiste tulee olemaan Kes-ki- ja Etelä-Ruotsissa. Alueellinen puolustus ja yleinen asevelvollisuus säilytetään, mut-ta kumpikin huomattavasti supistettuina. Ensimmäisen kerran puolustusvoimien histori-assa suunnitellaan lähivuosina irtisanottavaksi lisäksi 2 500 – 3 000 upseeria, mikä käy-tännössä toteutettaneen siten, että viimeisimmäksi palvelukseen tulleet joutuvat lähte-mään ensimmäisinä. Syksyllä 2005 ei aloiteta uusia kadettikursseja eikä kesällä 2005 valmistuvia tulla lainkaan palkkaamaan puolustusvoimien palvelukseen. Hallitus on pyytänyt lisäksi erillisen selvityksen puolustusvoimien johtamisjärjestelmästä ja siitä miten se tulisi toteuttaa tulevaisuudessa siten, että toimintaa voitaisiin tehostaa ja kus-tannustehokkuutta entisestään parantaa. Selvityksen on tarkoitus valmistua marraskuun alussa 2005. Sitä ennen on kuitenkin jo esitetty sotilaspiirien lakkauttamista säästöjen luomiseksi. Puolustusbudjettia tullaan lisäksi pienentämään seuraavan selontekoajanjak-son aikana noin 3 miljardia kruunua kolmen vuoden aikana. Budjettikehykset ovat alustavasti 39,4 mrd kruunua (noin 4,2 mrd euroa) vuodelle 2006, 38,6 mrd. kruunua (noin 4,15 mrd euroa) vuodelle 2007 ja 37,1 mrd. kruunua (noin 3,9 mrd. euroa) vuodel-le 2008.67

64 Ibid. 65 Uudistusten pohjalla ovat erityisesti Försvarsberedningeningenin raportti Förändrad omvärld – omdanat försvarm (Ds 1999:2) sekä hallituksen esitys Det nya försvaret (prop. 1999/2000:30); Regeringens proposition 2001/02:10, Fortsatt förnyelse av totalförsvaret, s. 132. 66 Rauhanajan vahvuus perustuu elokuun 2004 tilastoon ja sodanajan vahvuus vuoden 2003 tilastoon. 67 Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar; Pressmeddelande 16 december 2004, “Vi kan nu påbörja arbetet med framtidens försvar” http://www.regeringen.se/sb/d/4585/a/35656; Försvarsmaktens budgetunderlag för år 2006 med särskilda redovisningar 28.2.2005, http://www.mil.se/attachments/bu06_missiv_huvuddok.pdf; Pressmedde-

39

Puolustusvoimien perustehtäviksi määritellään tällä hetkellä:

• puolustaa Ruotsin alueellista koskemattomuutta sekä ennaltaehkäistä kriisien syntymistä Ruotsin turvallisuusympäristössä osallistumalla rauhaaedistäviin operaatioihin ulkomailla

• huonontuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa kyettävä vastaamaan tilan-teeseen ja torjumaan uhat, jotka voivat kohdistua Ruotsiin sekä lisäämään val-miutta osallistua kansainvälisiin operaatioihin sekä

• turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttuessa vakavaksi hallituksen ja valtiopäivi-en päätösten mukaisesti kyettävä vastaamaan eriasteisiin ja laajuudeltaan erilai-siin sotilaallisiin hyökkäyksiin, jotka uhkaavat maan rauhaa ja itsenäisyyttä.68

Puolustusvoimien tehtävät ovat nyt puhtaasti sotilaallisia. Aiemmat vaatimukset puolus-tusvoimien tuesta kyetä vahvistamaan myös rauhanajan yhteiskuntaa ydin tehtäviensä puitteissa ovat jääneet hieman taka-alalle. Puolustusvoimien tulee kuitenkin toiminnas-saan ottaa huomioon ympäröivä siviiliyhteiskunta ja sen tarpeet rakennettaessa laaja-alaisesti kestävää yhteiskuntaa. Puolustusvoimien tulee pystyä toimimaan yhteistyössä siviiliviranomaisten kanssa ja tarvittaessa antamaan virka-avun puitteissa mm. materiaa-lia näiden käyttöön, mikäli se on tarkoituksenmukaista. Aikaperspektiiveinä ydintehtävien toteuttamisessa ovat nykyhetki ja tulevaisuus (10 vuotta ja enemmän), jossa painopiste on nykyhetkessä. Aiemmin käytössä olleet sopeu-tumisjaksot, anpassningsperiod, on poistettu uudesta selonteosta. Suunnittelun lähtö-kohtana oli aikaisemmin perusvalmius, jota tarvittaessa täydennettäisiin keskipitkän (3 – 5 vuotta) tai pitkän aikavälin (10 vuotta ja enemmän) sopeutumisjaksojen aikana henki-lö- ja materiaaliresursseilla. Positiivisen turvallisuuspoliittisen kehityksen myötä Ruot-sin hallitus katsoo, että sopeutumisjaksot voidaan sellaisenaan poistaa, koska tehtyjen arvioiden perusteella vakavasti huonontuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa pe-rinteisen laajamittaisen hyökkäyksen todennäköisyys on pieni. Mikäli pitkällä aikavälil-lä turvallisuuspoliittinen tilanne kuitenkin merkittävästi huonontuisi, on puolustusvoi-mien kyettävä tilanteen mukaan kehittämään valmiuttaan. Puolustusvoimat pitää yllä tulevaisuudessakin eri valmiustason joukko-osastoja, joista osa pystyy välittömästi (max. 90 vrk valmistautumisaika) osallistumaan kansallisiin ja kansainvälisiin operaati-oihin. Osa joukko-osastoista on puolestaan täydessä valmiudessa vuoden kuluessa, jol-loin ne voivat tarvittaessa täydentää kansallista valmiutta tai osallistua laajamittaisem-piin ja pitkäkestoisempiin kansainvälisiin operaatioihin. Perusorganisaatio on tarkoitus tulevaisuudessa jakaa siten joukko-osastoihin, joiden tehtävät keskittyvät alueellisen koskemattomuuden ylläpitämiseen ja kansainvälisiin operaatioihin ja joukko-osastoihin, joiden tehtävänä on tukea tarvittaessa muita joukko-osastoja huonontuneen turvallisuus-poliittisen tilanteen tai akuutin kriisin aikana.69

lande 22 december 2004, Översyn av lednings- och myndighetsorganisation inom det militära försvaret; Rationaliseringar inom försvaret, http://www.regeringen.se/sb/d/5118/a/45730 68 Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 43 – 45. 69 Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 47 – 48; Försvarsmaktens budgetunderlag för år 2006 med särskilda redovisningar 28.2.2005, http://www.mil.se/attachments/bu06_missiv_huvuddok.pdf

40

Puolustusvoimien perustehtävänä on edelleen siten maan sotilaallisesta puolustuksesta huolehtiminen ja sitä kautta sotilaallisiin uhkiin vastaaminen. Tulevaisuudessa pitää kui-tenkin kyetä vastaamaan sotilaalliseen uhkakirjoon sisältäen yksinkertaisemmat rajatut hyökkäykset sekä laajemmat, korkeaa teknologiaa hyväksikäyttävät hyökkäykset, jotka voivat välimatkojen päästä lamauttaa sekä yhteiskunnan tärkeimmän infrastruktuurin että vaarantaa valtion itsenäisyyden ja sen olemassaolon. Uuden ja modernin kaluston hankinta ja ylläpito tulevatkin olemaan haaste lähivuosina kehitettäessä kykyä vastata laajaan uhkakirjoon ja erityisesti pyrittäessä osallistumaan entistä enemmän kansainväli-siin operaatioihin. Ruotsi on mukana EU:n asettamassa ”Headline Goal 2010” voimava-ratavoitteessa, joka määrittelee tavoitteet lähinnä laadullisesti. Tavoitteena kuitenkin on, että EU-maiden joukkojen taistelukyky kasvaa, yhteistoimintakyky paranee, strateginen liikkumis- ja suojauskyky vahvistuvat, kestävyys lisääntyy ja informaatioylivoimaa vah-vistetaan. Voimavaratavoitteet on pääosin sidottu myös Naton rauhankumppanuuden puitteissa ns. PARP (Planning and Review Process) –prosessiin, jonka yhtenä tavoittee-na on mm. Nato- ja rauhankumppanuusmaiden yhteistoimintakyvyn kasvattaminen.70

Kansainväliselle toimintakyvylle ja operationaalisen toimintakyvyn kasvattamiselle on parin viime vuoden aikana annettu erityinen painoarvo. Tavoitteena on, että kaikki ope-ratiiviset joukot olisivat tulevaisuudessa kykeneviä kansainvälisiin kriisinhallintatehtä-viin. Marraskuussa 2004 julkistettiin, että Ruotsi on yhdessä Suomen ja Norjan kanssa kehittämässä nopean toiminnan joukkoja EU:n käyttöön. Keväällä 2005 päätettiin myös Viron osallistumisesta joukkojen rakentamiseen. Yhteistoimintapöytäkirja allekirjoitet-tiin 23.5.2005. Ruotsi tulee vastaamaan pohjoismaisen taisteluosaston organisoinnista ja toiminnasta ja sen on tarkoitus olla valmiina operaatioihin vuoden 2008 alkupuolella.71 Tavoitteena on myös, että Ruotsi muodostaisi erillisen itsenäisen taisteluosaston vuoden 2010 alussa. Taisteluosastojen perustaminen on keskeinen osa puolustusvoimien opera-tiivisen toimintakyvyn kasvattamista lähivuosina ja keskeisin panostuksen kohde kan-sainvälisessä toiminnassa. Kansainvälisissä operaatioissa on tällä hetkellä n. 700 ruotsa-laista. Tätä määrää pyritään kuitenkin tasaisesti lisäämään siten, että vuonna 2008 Ruotsi kykenisi lähettämään ulkomaille samanaikaisesti kaksi pataljoona, joista toinen on tais-teluosasto sekä kolme pienempää ryhmää erilaisiin kansainvälisiin operaatioihin. Ruotsi on myös ilmaissut selkeästi halunsa osallistua entistä laajemmalla skaalalla eri tyyppi-siin operaatioihin perinteisestä rauhanturvaamisesta rauhaanpakottamiseen. Suurin yksit-täinen operaatio tällä hetkellä on Nato-johtoinen KFOR-operaatio Kosovossa, jossa on tällä hetkellä noin 329 sotilasta. Ruotsalaisia on eri operaatioissa myös Bosnia-Hertsegovinassa, Afganistanissa, Lähi-Idässä, Georgiassa, Kashmirissa, Liberiassa, Su-danissa, Kongossa, Eritreassa, Sierra Leonessa, Itä-Timorilla ja Koreassa.72 Yleinen asevelvollisuus korvattiin vuonna 1995 käsitteellä kokonaismaanpuolustusvel-vollisuus, joka koskee kaikkia 16 – 70 vuotiaita Ruotsissa vakituisesti asuvia. Jokaisen maassa asuttavan on siten tarvittaessa osallistuttava kokonaismaanpuolustuksen velvoit-teiden täyttämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että miehiä (Ruotsin kansalaisia) koskee normaalioloissa yleinen asevelvollisuus, jonka on voinut suorittaa

70 Regeringens proposition 2001/02:10, Fortsatt förnyelse av totalförsvaret, s. 127 – 132; Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 42. 71 Försvarsdepartementet, Klar för Sverige att leda en snabbinsatstyrka, http://www.regeringen.se/sb/d/2292/a/34075. 72 Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 107 – 108; Personal i utlandsstyrkan 1 april 2005, http://www.mil.se/int/attachments/us-april-2005.pdf

41

myös siviilipalveluksena. Kutsuntaikä on 18 – 24 vuotta. Viime vuosien aikana suurin osa kutsuntoihin tulevista on kuitenkin laitettu ns. koulutusresurssiin. Koulutusreservis-sä ollaan viisi vuotta, ja jonka aikana palvelukseen voidaan kutsua tarvittaessa vain hal-lituksen erillisellä päätöksellä. Koulutusreservi lakkautetaan ja siviilipalvelukseen tule-vien määrä minimoidaan tulevan asevelvollisuusjärjestelmän uudistamisen yhteydessä, mikä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa koulutuksen saavat vain varusmiespalvelukseen menevät. Naisille varusmiespalvelus on tulevaisuudessakin vapaaehtoinen. Tulevaisuudessa koulutetaan vuosittain 8 000 – 10 000 asevelvollista, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että asepalveluksesta tulee vapaaehtoinen. Tavoitteena on lisäksi, että n. 30 - 40 prosenttia varusmiespalveluksen suorittaneista suorittaa erikoiskoulutusjakson kansainvälisiä operaatioita varten. Uusi koulutusjärjestelmä tulee perustumaan seuraa-viin tekijöihin:

• yleinen asevelvollisuus • lisääntyvä vapaaehtoisuus • asevelvollisten parannetut rekrytointi- ja valintaperusteet • 11 kuukauden palvelusaika, joka jaetaan kahteen jaksoon • ylimääräinen, vapaaehtoinen 3 – 5 kuukauden kansainvälisiin tehtäviin valmen-

tava jakso, jonka jälkeen siirrytään suoraan kansainväliseen operaatioon tai re-serviin tulevaa operaatiota varten.

Varusmiespalvelus pyritään lisäksi sovittamaan entistä paremmin yleisen koulujärjes-telmän lukuvuosiin siten, että varusmiespalvelus ei häiritse ja estä opiskelua eikä toisaal-ta aiheuta tarpeetonta työttömyyttä ennen palvelukseen astumista tai sen jälkeen. Uusi järjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2006 aikana.73 Kodinturvajoukot

Kodinturvajoukot ovat Ruotsissa nykyisin keskeinen osa aluepuolustusta. Kodinturva-joukot ovat Ruotsissa osa maavoimia, mutta sillä on merivoimien tehtäviin erikoistunei-ta yksiköitä. Kodinturvajoukkojen asemaa säätelevät laki Kodinturvajoukoista ja toimin-taa liittyvät muut asetukset. Kodinturvajoukkojen keskeisenä tehtävänä on suojella ja vartioida eri kohteita sabotaaseilta. Kodinturvajoukot ovat tämän lisäksi tärkeä osa yh-teiskunnan kriisivalmiutta ja joukot osallistuvat säännöllisesti mm. kadonneiden etsin-töihin, metsäpalojen sammutustöihin sekä auttavat esimerkiksi tulvien ja lumimyrskyjen jälkitöissä. Kodinturvajoukkoihin voi hakeutua sen vuoden aikana, jolloin täyttää 18 vuotta. Vuo-desta 1997 lähtien kodinturvajoukkoihin hakeutuville on annettu kolmen kuukauden sotilaallinen peruskoulutus. Koulutusta annetaan sekä alueellisesti että paikallisesti, ja sitä on vuosittain 20 – 100 tuntia riippuen henkilön asemasta. Kodinturvajoukkoihin kuuluvilla on oikeus säilyttää varustusta kotona. Kodinturvajoukkojen vahvuus on tällä hetkellä noin 50 000 vapaaehtoista, joista noin 11 000 tulee vapaaehtoisista maanpuolus-tusjärjestöistä. Kodinturvajoukkojen määrää pyritään tulevaisuudessa vähentämään osa-na puolustusreformia.

73 Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 82 – 90.

42

Uudessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa määritellään kodinturvajouk-kojen tulevaisuuden tehtävät ja tavoitteet. Kodinturvajoukkoja ollaan kehittämässä en-nen kaikkea perinteisestä kotipaikkaan sidotusta joukosta laajemmin paikalliseksi ja alu-eelliseksi joukoksi, joka pystyy puolustamaan omaa aluettaan, mutta joka voidaan tarvit-taessa joustavasti siirtää myös maan muihin osiin. Kodinturvajoukkojen rooli osana kan-sallista puolustusjärjestelmää tulee varmasti tulevaisuudessa vahvistumaan puolustus-voimien keskittyessä kansainvälisen toimintakyvyn kehittämiseen. Keskeisiä tulevai-suuden tavoitteita ovat:

• kodinturvajoukkojen tulee ylläpitää valmiutta suojella ja vartioida • kodinturvajoukkojen tulee kyetä suorittamaan aluevalvontaa ja tukea yhteiskun-

nan kriisivalmiutta • kodinturvajoukkojen tulee ylläpitää ja kehittää eri valmiustasoja (mm. nopean-

toiminnan valmiusjoukot) ja yleistä ydintehtävien osaamistasoa • kodinturvajoukot tullaan järjestämään 60 pataljoonaksi koko maan laajuisesti ja

ne tullaan kouluttamaan maanpuolustusalueitten toimesta74 Vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt ovat perinteisesti olleet keskeisessä asemassa yh-dessä kodinturvajoukkojen kanssa osana kokonaismaanpuolustusta. Kodinturvajoukko-jen ja muiden vapaaehtoisjärjestöjen rahoitusta tullaan kuitenkin tulevina vuosina leik-kaamaan, jonka vuoksi yllä lueteltuja uudistuksia on toteutettava. Samalla hallitus halu-aa teettää puolustusvoimilla ja Krisberedskapsmyndighetenillä erillisen selvityksen va-paaehtoisten asemasta osana kansallista puolustusta, jonka pohjalta toimintaa tulevai-suudessa kehitetään.75

3.2.2 Norja Kuten kaikkien vertailussa olevien Pohjoismaiden, Norjankin puolustusvoimat rakennet-tiin kylmän sodan aikana suurtavaltablokkien välistä suursotaan silmällä pitäen. Puolus-tusvoimien voimavarat rakennettiin kuitenkin Nato-jäsenyyden varaan. Puolustusvoimi-en tärkeimpänä tehtävänä oli tällöin torjua Norjaan kohdistettu hyökkäys, puolustaa maan itsenäisyyttä, toteuttaa tehokasta aluevalvontaa ja tiedustelutoimintaa sekä tukea Naton joukkoja ja toimia yhdessä näiden joukkojen kanssa kriisitilanteessa. Puolustus-voimien tuli lisäksi jo tällöin tarvittaessa tukea siviiliyhteiskuntaa. Norjan puolustusvoimien uudistaminen pyrittiin käynnistämään pian kylmän sodan päät-tymisen jälkeen. Puolustusvoimat joutuivat ankaran säästökuurin kohteeksi, jonka seu-rauksena resurssitarve ja resurssointi joutuivat epätasapainoon. Ongelmaksi muodostui se, että puolustusvoimien rakenteellinen uudistaminen ei vastannut todellisia tarpeita, jolloin mm. rauhanajan organisaation henkilökuntaa ei kyetty vähentämään tavoitteiden mukaisesti ja säästötoimet kohdistuivat pääasiallisesti operatiiviseen kykyyn. Rahaa ei ollut tarpeeksi niihin uudistuksiin, joita olisi pitänyt toteuttaa. Kylmän sodan ajan järjes-

74 Hemvärnet, http://www.mil.se/attachments/hemvarnet_ny.pdf; Riksdagsbesked: Fullfölj med kraft, http://www.hemvarnet.mil.se/hemvarnet/attachments/0405-6_02.pdf. 75 Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 106, 115.

43

telmä säilyikin tämän vuoksi suunnittelun taustalla lähes 1990-luvun loppuun saakka, vaikka uudistuksia pyrittiin tekemään.76

Puolustusvoimien uudistamistoimet 1990-luvulla tehtyjen virheiden korjaamiseksi aloi-tettiin tämän vuosituhannen alussa. Sodankäynnin muutos yhdessä teknologian kehitty-misen ja laajentuneen uhkaspektrin myötä asetti entistä suurempia vaatimuksia yhteis-kunnalle vahvan ja uskottavan puolustuksen ylläpitämiseksi, samalla kun laajamittaisen hyökkäyksen torjuminen ei voinut enää olla suunnittelun lähtökohtana. Puolustusvoimil-le tammikuussa 2005 annetussa hallituksen strategia-asiakirjassa todetaankin, että perin-teisellä alueen puolustamisella ja puolustusvoimien kytkeytymisellä kollektiiviseen puo-lustukseen ei ole enää yhtä näkyvää roolia kuin aikaisemmin. Keskeisiksi tehtäviksi ovat sen sijaan nousemassa kansainvälinen kriisinhallinta ja siviiliviranomaisten tukeminen yhteiskunnan kriisitilanteissa laiminlyömättä kuitenkaan sotilaallista perusvalmiutta.77 Vahvan kansallisen puolustusjärjestelmän ylläpidon katsotaan silti nykyisinkin antavan ympäröivälle maailmalle signaalin siitä, että Norja on valmis puolustamaan aluettaan ja takaamaan sen itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden. Puolustusvoimien orga-nisaation keventäminen ja tehostaminen, operatiivisen kyvyn kasvattaminen sekä puo-lustusvoimien osaamisen ja kyvyn muuttaminen yleisesti joustavammaksi, nopeammaksi ja liikkuvammaksi ovat muodostuneet keskeisiksi uudistamistavoitteiksi. Esimerkkinä tästä on pyrkimys puolustushallinnon strategisen johtamiskyvyn vahvistamiseen lak-kauttamalla pääesikunta itsenäisenä instituutiona, erottamalla operatiivinen esikunta omaksi toiminnokseen ja sulauttamalla jäljelle jääneet osat puolustusministeriöön.78

Puolustusvoimat on yksi tärkeimmistä turvallisuuspoliittisista pilareista osana laajentu-neen uhkaspektrin vaatiman laajan turvallisuuspoliittisen ’välineistön’ käyttöä. Puolus-tusvoimien perustehtäviä ei olla silti haluttu radikaalisti muuttaa. Tärkeää on ollut tehtä-vien selkeämpi kytkeminen laajempaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen kehykseen. Tehtävät jaetaan kolmeen ryhmään siten, että sillä on

• kansallisia tehtäviä • tehtäviä, jotka toteutetaan yhdessä Nato-jäsenten kanssa • ns. muita tehtäviä.

Kansallisilla tehtävillä tarkoitetaan tehtäviä, jotka suoritetaan kansallisten voimavarojen avulla ja lähtökohtaisesti ilman Naton apua. Yhdessä liittolaisten kanssa suoritettavilla toimilla tarkoitetaan tehtäviä, jotka ovat vaatimustasoltaan sellaisia, että Norjan omien voimavarojen ei katsota yksin riittävän niiden suorittamiseen. Naton ja Yhdysvaltojen voimavarojen läsnäolo (mm. materiaalin varastointi ja yhteinen harjoitustoiminta) on myös tulevaisuudessa ensisijaisen tärkeää norjalaisten näkökulmasta. Maanpuolustus on

76 St. prp. nr. 45, Omleggingen av Forsvaret i perioden 2002 – 2005, s. 9 – 11. 77 Styrke og relevans – strategisk konsept for Forsvaret, 26.1.2005, http://odin.dep.no/fd/norsk/dok/andre_dok/veiledninger/010051-120082/dok-bn.html 78 Pääesikunta sulautettiin puolustusministeriöön elokuun alusta 2003 lähtien. Uusi operatiivinen esikunta perustettiiin Stavangeriin. Puolustusvoimien uudet toimintalinjat kirjattiin hallituksen selontekoon St. prp. nr. 45, Omleggingen av Forsvaret i perioden 2002 – 2005. Forsvarsdepartementet, Ledelsesreformen i Forsvaret, http://odin.dep.no/fd/norsk/dep/om_dep/010011-150024/dok-bn.html; St. prp. nr. 45, Omleggingen av Forsvaret i perio-den 2002 – 2005, s. 9 – 15.

44

tästä huolimatta ensisijaisesti kansallisella vastuulla ja Nato-joukot tulevat Norjan maa-perällä vain, mikäli Norjan hallitus niin päättää.79

Puolustusvoimien kansallisia tehtäviä ovat:

• kansallisen päätöksenteon perustan varmistaminen ajanmukaisella tiedustelulla ja valvonnalla

• Norjan itsenäisyyden puolustaminen • viranomaistehtävien hoito erikseen määritellyissä kysymyksissä • välikohtauksien ja turvallisuuspoliittisten kriisien ehkäiseminen Norjassa ja sen

lähialueilla Tehtävät, jotka suoritetaan yhteistyössä liittolaisten kanssa:

• Norjan kollektiivinen puolustaminen sekä muiden Nato-maiden avustaminen uhkia ja konkreettisia hyökkäyksiä vastaan sisältäen joukkotuhoaseiden käytön ehkäisemisen

• osallistuminen monikansalliseen kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistyöhön Muita tehtäviä ovat:

• perinteisen diplomatian tukeminen ja sotilaallinen neuvonanto yhteistyömaille • joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen sekä • osallistuminen yhteiskuntaturvallisuuden tukemiseen ja muihin keskeisiin yh-

teiskunnan tehtäviin.80 Kansalliset tehtävät ja yhdessä liittolaisten kanssa toteutettavat tehtävät ovat määrääväs-sä asemassa puolustusvoimien rakenteellisessa kehittämisessä, kuitenkin siten, että kan-salliset ja kansainvälisesti tehtävät eivät ole toisilleen vastakkaisia toimia. Enää ei haluta vetää selkeää rajaa näiden tehtävien välille – kansalliset ja kansainväliset tehtävät halu-taan rinnastaa tasavertaisesti toisiinsa siten, että ne täydentävät ja tukevat toisiaan. Puo-lustusvoimien voimavaroja tulee lähtökohtaisesti voida käyttää yhtäläisesti sekä koti-maassa että ulkomailla. Muiden tehtävien osalta voidaan todeta, että näissä tehtävissä päävastuu on lähtökohtaisesti muilla viranomaisilla ja niitä suoritetaan puolustusvoimien ydintehtävien puitteissa – tulevaisuudessa muut tehtävät saattavat kuitenkin vaatia ope-ratiivisen toimintakyvyn kehittämistä yksittäisissä, rajatuissa, tapauksissa.81 Puolustusvoimat osallistuu jo nykyisin vahvasti siviiliyhteiskunnan toimintaan. Puolus-tusvoimien apu siviiliviranomaisille perustuu virka-apujärjestelmään, jossa siviiliviran-omaiset pyytävät apua puolustusvoimilta tilanteissa, joissa niiden omat voimavarat eivät riitä. Avunpyynnön tulee aina lähteä siviiliviranomaisilta eikä puolustusvoimat voi siten toimia itsenäisesti ei-sotilaallisissa tilanteissa. Puolustusvoimat voivat avustaa esimer-kiksi poliisia hallinnollisesti, operatiivisesti tai valvomalla lakien noudattamista. Puolus-tusvoimia ei kuitenkaan tule käyttää tilanteissa, joihin sisältyy riski voiman käyttämi-

79 St. meld. nr. 54, Hovedretnignslinjer for Forsvarets virksomhet i tiden 1989 – 93, s. 26. 80 St.prp. nr. 42, Den videre modernisering av Forsvaret i perioden 2005 – 2008, s. 43 – 46. 81 St.prp. nr. 42, Den videre modernisering av Forsvaret i perioden 2005 – 2008, s. 42 – 46.

45

seen siviileitä kohtaan. Puolustusvoimat antavat lisäksi päivittäistä rutiiniapua siviilivi-ranomaisille. Näistä tehtävistä säädetään erikseen ko. avustettavia viranomaisia koske-vassa lainsäädännössä. Puolustusvoimat avustavat mm. rajaviranomaisia, pelastuslaitos-ta, rannikkovartiostoa, kansallista turvallisuusviranomaista (NSM), tiedusteluviranomai-sia, tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun koordinointi- ja neuvoa-antavaa valiokuntaa, Koordinerings- og rådgivingsutvalget for etteretnings- og sikkerhetstjenestene, ja anta-vat muuta erikseen määriteltävää apua. Lisäksi puolustusvoimat vastaa pääasiallisesti öljynporauksen ja kaasun tuotannon suojaamisesta. Ydintehtävien puitteissa seuraavalla turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon ajan-jaksolla, 2005 – 2008, halutaan huomiota kiinnittää toiminnan uudelleenorganisointiin. Keskeisenä painopisteenä on siirtyminen verkostopohjaiseen puolustukseen. Puolustus-voimille on tätä taustaa vasten tarkoitus hankkia uutta materiaalia sekä kehittää jo ole-massaolevia voimavaroja. Puolustusmenoja kasvatetaan jonkin verran seuraavalla puo-lustussuunnittelukaudella 30,4 mrd. kruunuun (n. 3,7 mrd. euroa) vuodessa. Selonteossa vuosille 2005 - 2008 asetetaan kuitenkin uusia tavoitteita säästöjen ja varojen uudelleen kohdentamisen osalta. Tämä tulee asettamaan kovia tavoitteita puolustusvoimien osalta, joka ylitti toimintamenonsa vuonna 2004. Puolustusvoimissa ollaankin ottamassa käyt-töön uutta talouden, logistiikan ja henkilöstöhallinnon ohjausjärjestelmää, Golf, jonka avulla pyritään parantamaan taloudellisiin ja strategisiin tavoitteisiin pääsemistä. Kus-tannusten vähentämisen ja taloudellisen ohjauksen parantamisen lisäksi tavoitteena on-kin, että puolustusvoimat keskittyisi nykyistä enemmän ydintoimintoihinsa ja siihen liit-tyviin strategisiin tavoitteisiin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi puolustusvoimat pyrkii lisäämään mm. yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa kumppanuusajattelua toteuttamal-la. Samalla on tarkoitus supistaa henkilöstön määrää noin 15 000 henkilötyövuoteen nykyisestä noin 18 000 henkilötyövuodesta vuoden 2008 loppuun mennessä. Myös so-danajan organisaatio on tällä hetkellä pienentämisen kohteena. Aikaisemmin sodanajan vahvuus on ollut noin 150 000 henkilöä, mutta tavoitteena on, että vuoden 2008 aikana vahvuus on noin 116 000, joka sisältää noin 50 000 henkilön vahvuiset kodinturvajou-kot. 82

Operatiivisen toiminnan tasoa pyritään nostamaan vuoden 2005 aikana. Osallistuminen Naton nopean toiminnan joukkoihin, NATO Response Force (NRF), ja EU:n taistelu-osastoon yhdessä Suomen, Ruotsin ja Viron kanssa sekä näiden joukkojen voimavarojen tukeminen tulee lähivuosina olemaan puolustusvoimien operatiivisen toiminnan paino-pisteenä. Tavoitteena on lisäksi, että osa Naton nopean toiminnan joukkojen harjoitus-toiminnasta toteutettaisiin Norjassa osana liittokunnan talviolosuhteiden osaamiskeskus-ta, joka on tarkoitus perustaa Stavangerissa sijaitsevan Joint Warfare Centre, Fellesope-rativt hovedkvarter (FOHK), yhteyteen. Prague Capabilities Commitments (PCC) jär-jestelyn piiriin kuuluvat voimavarat ovat tärkeitä ja näiden kehittäminen jatkuu vuoden 2005 aikana. Voimavarojen kehittämisohjelman puitteissa hankittavat resurssit ja jo olemassaolevien resurssien tehokkaampi hyödyntäminen ovat myös keskeinen edellytys Naton nopean toiminnan joukkojen onnistuneelle etabloitumiselle. Voimavarojen kehit-tämiseen liittyy keskeisesti myös erikoistuminen. Norja haluaa panostaa erityisesti mm. talviolosuhteisiin, rannikko-operaatioihin, vaativaan topografiaan, miinanraivaukseen, monikansallisiin logistiikkajärjestelyihin, tiedusteluun ja erikoisjoukkojen operaatioihin.

82 Den vidare moderniseringen av Forsvaret i perioden 2005 – 2008, Iverksettingsbrev for forsvarssektoren, 14.9.2004; Status Program Golf, http://odin.dep.no/fd/norsk/aktuelt/nyheter/010051-210066/dok-bn.html.

46

Norja on myös allekirjoittamassa sopimusta Euroopan puolustusviraston kanssa, jotta se pääsisi hyödyntämään nopeasti kehittyvää eurooppalaista yhteistyötä voimavarakysy-myksissä. 83

Norjan osallistuminen kansainvälisiin operaatioihin on siten puolustusvoimien keskei-nen tehtävä. Kansainvälisiin operaatioihin osallistumisen tulee tapahtua monikansallisis-sa raameissa ja mahdollisimman laajan keinovalikoiman pohjalta (mm. vahva siviili-sotilasyhteistyö kansainvälisissä operaatioissa). Norjan sotilaalliset voimavarat ovat kui-tenkin rajalliset eikä maa katso voivansa osallistua useisiin suuriin operaatioihin saman-aikaisesti. Tämä tulee edellyttämään vahvaa priorisointia. Norjan tavoitteena onkin ensi-sijaisesti osallistua aktiivisesti Naton johtamiin operaatioihin, vaikka puolustusvoimat haluavat antaa todellista sisältöä myös EU:n joukoille.84 Nato-operaation tukeminen Af-ganistanissa tuleekin olemaan vuonna 2005 tärkein sotilaallinen operaatio. Norjalaiset arvioivat, että operaation onnistuminen on ratkaisevaa koko järjestön tulevaisuudelle. Norja osallistuu vuoden 2005 aikana edelleen myös Nato-johtoiseen KFOR-operaatioon ja EU-johtoiseen Bosnia-operaatioon Naton luovutettua vastuun operaatiosta EU:lle. Irakissa ollaan valmiita pitämään pieni norjalaisjoukko85 ja Sudanissa Norja on valmis osallistumaan YK:n johdolla toteutettavaan rauhanturvaoperaatioon lähettämällä operaa-tioon upseereita. Muissa operaatioissa norjalaisia on Lähi-idässä ja Eritreassa. Norjalla on tällä hetkellä kansainvälisissä operaatioissa vähän yli 800 rauhanturvaajaa. Operaati-oihin osallistuminen on lähtökohtaisesti vapaaehtoista. Mikäli vapaaehtoisia ei löydy tarpeeksi, voidaan tarvittaessa upseerit määrätä kansainvälisiin operaatioihin. Tätä mah-dollisuutta halutaan tulevaisuudessa lisätä.86

Asevelvollisuuden osalta korostetaan sitä, että merkittävistä muutoksista huolimatta ase-velvollisuus luo edelleen hyvän ja vakaan pohjan henkilöstön saamiseksi ja varmistaa, että puolustusvoimat voi rekrytoida parhaat mahdolliset henkilöt sen operatiiviseen toi-mintaan. Asevelvollisia ovat kaikki 19 – 44 vuotiaat norjalaiset miehet. Naisille palvelus on vapaaehtoinen87. Puolustusvoimien rakennetta uusittaessa ja organisaatiota pienen-nettäessä asevelvollisten tarve ei kuitenkaan tule olemaan tulevaisuudessa niin suuri kuin se aikaisemmin on ollut. Asevelvollisuusjärjestelmä ja varusmiesten ottaminen pal-velukseen tulevat tulevaisuudessa perustumaan puolustusvoimien aitoon tarpeeseen kut-sua asevelvollisia palvelukseen. Käytännössä tämä merkitsee vapaaehtoisuuden lisään-tymistä, jolla pyritään myös motivoituneimpien valintaan. Tavoitteena on myös hyödyt-tää myöhempää siviiliopiskelua varusmiespalvelusta saatavilla ylimääräisillä opintovii-koilla. Tällä hetkellä varusmiehiä koulutetaan noin 10 000 – 12 000 vuodessa, mutta

83 Styrke og relevans – strategisk konsept for Forsvaret, 11.10.2004, http://odin.dep.no/fd/norsk/dok/andre_dok/veiledninger/010051-120082/dok-bn.html 84 Agreement between The European Union and The Kingdom of Norway establishing a Framework for the Participation of The Kingdom of Norway in The European Union Crisis Management Operations, 3.12.2004, http://odin.dep.no/ud/norsk/tema/traktater/032191-290002/dok-bn.html 85 Norjan kerrotaan lainanneen Yhdysvalloille aseistusta Irakin sodan alla, vaikka maa virallisesti vastusti sotaa. MTV Uutiset klo 20.00, 26.10.2004 86 Norge deltar i EUs operasjon i Bosnia-Hercegovina, http://odin.dep.no/fd/norsk/010051-210020/dok-bn!30000.html; Internasjonale operationer, http://www.mil.no/forsvarsnett/intops/start/; St. prp. nr. 42, Den videre modernisering av Forsvaret i perioden 2005 – 2008, s. 80 – 82. 87 LOV 1953-07-17 nr 29: Lov om verneplikt; http://www.lovdata.no/all/hl-19530717-029.html#map0

47

tavoite on laskea määrä noin 9 500 varusmieheen. Palvelusaika on tulevaisuudessakin 12 kuukautta.88 Kodinturvajoukot Vuoden 1953 laki89 kodinturvajoukoista määrittelee joukkojen tehtäväksi osallistua ko-tialueiden puolustamiseen. Kodinturvajoukot perustuvat muista maista poiketen pää-sääntöisesti asevelvollisuuteen. Vain pieni osa kodinturvajoukkojen henkilöstöstä on vapaaehtoisia. Kodinturvajoukot jakaantuvat maa-, meri- ja ilmavoimien yksiköihin. Kodinturvajoukot ovat keskeinen osa aluepuolustusta ja niiden tehtävänä on varmistaa mm. kokonaismaanpuolustuksen liikekannallepano, valvoa paikallisalueita ja tukea puo-lustushaarojen operaatioita sekä harjoittaa sissitoimintaa. Joukkojen tehtävänä on lisäksi torjua ja rajoittaa luonnonkatastrofeja ja vakavia onnettomuuksia. Kodinturvajoukkoihin kuuluvilla on oikeus säilyttää tarvittavat varusteet, myös ase, kotona. Muuttuneet uhkakuvat ovat luoneet paineita myös kodinturvajoukkojen perinteisten teh-tävien mukauttamiselle vastaamaan uusia haasteita. Kodinturvajoukkojen toiminnan painopiste tulevaisuudessa tulee olemaan mm. suvereniteetin puolustaminen, vahvistettu rajojen vartiointi, armeijan joukkojen suojaaminen ja sotilasliiton joukkojen vastaanot-taminen tilanteissa, joissa vahvistuksia tarvitaan maan rajojen ulkopuolelta. Kodinturva-joukkojen apu poliisille esimerkiksi mahdollisen terroristi-iskun yhteydessä nähdään myös yhtenä tärkeimmistä tehtävistä tulevaisuudessa. Kodinturvajoukkojen joustavaa kykyä ja osaamista pyritään vahvistamaan, jotta ne voivat tarjota tarpeellista apua polii-sille ja muille viranomaisille. Muutokset kodinturvajoukkojen tehtävissä ja tehtävien painopisteissä edellyttävät tulevaisuudessa myös entistä enemmän yhteistä suunnittelu ja harjoitustoimintaa poliisin kanssa. Kodinturvajoukkojen määrää tullaan vähentämään olemassaolevasta n. 83 000 henkilös-tä n. 50 000 henkilöön. Vähennetyt 33 000 henkilöä siirretään reserviin, jolle ei jaeta varusteita ja joita ei kouluteta. Jäljelle jäävästä 50 000 vapaaehtoisesta henkilöstä on tarkoitus muodostaa 3 000 – 5 000 henkilön perustuva valmiusjoukko, jota koulutetaan vuosittain 6 – 20 päivää. Tämän lisäksi muodostetaan 25 000 henkilön vahvuiset vahvis-tusjoukot, forsterkningsstyrker, ja 20 000 henkilön vahvuiset lisäjoukot, oppfølginsstyr-ker, joita koulutetaan 5 päivää vuodessa. Kodinturvapiirejä vähennetään 18:sta 12 -13:een. Kodinturvajoukkojen budjettia pyritään kasvattamaan vuoden 2008 loppuun mennessä 100 miljoonalla kruunulla (noin 11, 9 milj. euroa) uudistusten läpiviemisek-si.90

3.2.3 Tanska Kylmän sodan aikana Tanskan puolustusvoimat oli rakennettu puolustamaan maata laa-jamittaista hyökkäystä vastaan. Voimavaroja ei kuitenkaan tarvinnut rakentaa itsenäises-ti maan ollessa Naton jäsen. Yhteistyötä tehtiin lisäksi tiiviisti kahdenvälisesti Saksan kanssa. Tanskan puolustusvoimien nykyiset tehtävät määritellään vuonna 2001 uusitussa

88 Forsvarsminister Kristin Krohn Devolds forord til Soldat 04, Verneplikten er en bærebjelke i det norske Forsvaret, http://odin.dep.no/fd/norsk/aktuelt/nyheter/010051-210025/dok-bn.html 89 Lov 17. juli 1953 nr. 28 om Heimevernet § 1. 90 St.prp. nr. 42, Den videre modernisering av Forsvaret i perioden 2005 – 2008, s. 58 – 59, 99; Heimevernet, http://www.mil.no/hv/start/;jsessionid=EUA1PHDTELPN5FOUN3NCFEQ?_requestid=611746

48

laissa puolustusvoimien tehtävistä ja organisaatiosta.91 Lain mukaan puolustusvoimilla on tärkeä rooli turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamisessa ja sen tulee omalla toiminnallaan tukea rauhanomaista kehitystä ja edistää demokratian, vapauden ja ihmis-oikeuksien toteuttamista sekä edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta YK:n sään-nösten mukaisesti ja erityisesti konfliktien syntyä ehkäisten, rauhaaturvaten ja humani-täärisiin operaatioihin osallistuen. Uudistettu lain mukaan puolustusvoimien tehtävät jaetaan kuuteen keskeiseen osa-alueeseen, joita ovat:

1. konfliktien esto, kriisinhallinta ja kollektiivinen puolustus 2. suvereniteetin ylläpito ja viranomaistehtävät 3. luottamusta kasvattavat ja tasapainoa edistävät tehtävät 4. rauhanturvaaminen ja muut rauhaan ylläpitävät tehtävät 5. iskukyvyn ylläpitäminen 6. muut tehtävät – puolustusvoimilla on muita tehtäviä yhteiskunnan eri sektoreil-

la. Tehtävät ovat kuitenkin linjassa puolustusvoimien ydintehtävien kanssa. Puolustusvoimien tehtävänä on yleensä täydentää siviiliviranomaisten resursseja tilanteissa, joissa siviilisektorin resurssit ovat riittämättömät tai puolustusvoimil-la on tilanteeseen parhaiten sopiva kalusto ja osaaminen.92

Lain muutoksen jälkeen ja erityisesti uusimman selonteon, En verden i forandring – et forsvar i forandring 2005 - 2009, myötä puolustusvoimien tehtäville ja toimintakyvylle on asetettu uusia vaatimuksia. Selontekoa kuvataan puolustusvoimien tulevaisuuden kehityksen kannalta täysin uuden suunnan näyttäjäksi. Turvallisuuspoliittisen toimin-taympäristön ja sen kehityksen puitteissa Tanskan puolustusvoimien tulee tulevaisuu-dessa kehittää voimavarojaan erityisesti kahdella toiminta-alueella:

• kansainvälinen toimintakyky • kokonaismaanpuolustus ja sen puitteissa erityisesti terrorismin vastainen toimin-

ta ja kykyä vastata mahdollisen iskun seurauksiin Uhkakuvien kehitys toisaalta ja sotilasteknologinen kehitys toistaalta asettavat uusia vaatimuksia Tanskan omalle puolustuskyvylle ja edellyttää siten uudistusten tekemistä puolustusvoimissa. Tulevaisuuden tavoitteena on, että tanskalaiset joukot ovat nopeasti toimintakykyisiä tarpeen mukaan niin kotimaassa kuin ulkomailla ja pystyvät suojele-maan Tanskan intressejä joustavasti erilaisilta uhilta. Naton kehitys ja sen uudistamisen mukanaan tuomat vaatimukset jäsenmaille ovat keskeisessä asemassa uudistettaessa Tanskan puolustusvoimia. Tanska katsoo Naton olevan tällä hetkellä ainoa tehokas mo-nikansallinen puite turvallisuusuhkien torjumiseen ja sotilaallisen voiman käyttöön. Liit-tokunnan roolin odotetaan säilyvän tulevaisuudessakin vahvana kansainvälisenä turval-lisuusorganisaationa sen kyetessä toteuttamaan sille asetut uudet tavoitteet, tehtävät ja toimintatavat. Tanska odottaa lisäksi, että Nato kykenee ylläpitämään integroitua soti-laallista rakennetta ja johtamaan operaatioita. Tärkeänä pidetään myös sitä, että järjestö kykenee keräämään yhteen jäsenmaiden koalition operaatioita varten ja omaa lisäksi

91 Lov om forsvarets formål, opgaver og organisation m.v. 27 februar 2001. 92 Forsvarsnettet, Forsvarets formål og opgaver, http://forsvaret.dk/FKO/dan/Om+Forsvaret/Formål+og+Opgaver/default.htm,

49

tarvittavan sotilaallisen voiman operaatioiden suorittamiseksi. Tanska haluaa omalta osaltaan aktiivisesti osallistua Naton rakenteiden uudistamiseen, mikä tarkoittaa tieten-kin myös sitä, että Tanska pyrkii varmistamaan, että maan omat joukot ja niiden tehtävät ja tavoitteet ovat linjassa Naton tavoitteiden kanssa. Naton nopean toiminnan joukkojen katsotaan toimivan katalysaattorina koko liittokun-nan toiminnan uudistamiselle ja kansainvälisten operaatioiden toteuttamiselle. Tanska haluaa antaa oman panoksensa joukkojen rakentamiselle ja myöhemmin niiden tehok-kaalle käyttämiselle. Osallistumisen joukkojen rakentamiseen katsotaan voivan edesaut-taa keskeisesti myös Tanskan sotilaallista muutosprosessia ja kasvattavan operatiivista toimintakykyä. Tanskan kannalta ei ole kuitenkaan oleellista se, missä muodossa tule-vaisuuden käytännön operaatiot suoritetaan – liittokunnan puitteissa vai erilaisilla ko-koonpanoilla varsinaisen organisaation ulkopuolelle. Yleisesti kansainvälisissä operaati-oissa on tällä hetkellä noin 1 000 tanskalaista, mutta määrä pyritään kaksinkertaistamaan seuraavan viiden vuoden aikana. Kansainvälisiä operaatioita varten on erillinen kansain-välinen valmiusjoukko, Den Danske Internationale Brigade (DIB), mutta myös muita pienempiä joukkoja käytetään operaatioissa. Keskeisenä tavoitteena kansainvälisissä tehtävissä on siviili-sotilasyhteistyön kehittäminen ja vahvistaminen nykyisestä tasosta, jolloin varmistetaan mahdollisimman laajasti eri ’työkalujen’ käyttö konfliktitilanteiden ratkaisemiseksi. Laki puolustusvoimien henkilöstöstä antaa mahdollisuuden määrätä kaikki tarvittavat henkilöt ulkomaantehtäviin puolustusministeriön päätöksellä. Tällä hetkellä suurimpia operaatioita ovat tällä hetkellä Irak, jossa on noin 500 sotilasta ja Balkan, jossa on noin 350 sotilasta. Tanskalaisia löytyy myös Afganistanista, Lähi-Idästä, Sierra Leonesta, Itä-Timorilta, Kashmirista, Liberiasta, Kongosta, Eritreasta, Georgiasta ja Sudanista.93

Tanskan on kyettävä antamaan oma panoksensa myös ns. Prague Capabilities Commit-mentsin järjestelyihin. Naton eurooppalaiset jäsenvaltiot pyrkivät lisäämään konkreettis-ten voimavarojen määrää ja erityisenä kohteena ovat joukkojen (yhteis)toimintakyvyn ja tehokkuuden lisääminen hankkimalla mm. täsmäaseistusta ja kasvattamalla nopeantoi-minnan kykyä. Keskeistä on lisäksi tukitoimintojen parantaminen operaatioissa, joukko-tuhoaseiltasuojautuminen ja viesti- ja tiedustelujärjestelmien kehittäminen. Tanska pyr-kii omalta osaltaan näihin tavoitteisiin osallistumalla monenkeskeisiin projekteihin ja yhteistyöhön, joiden kautta voi yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa hankkia tarvittavia strategisia voimavaroja. Sotilasliitto pysyy maan kannalta keskeisimpänä foorumina teknologisen ja voimavarallisen kehityksen kannalta. Tanska uskoo, että mikäli se halu-aa pysyä sotilasteknologisen kehityksen mukana, on sen erikoistuttava. Vain siten sen katsotaan pystyvän vastaamaan Naton haasteisiin ja omalta osaltaan toimimaan sotilas-liiton täysimääräisenä jäsenenä. Lähitulevaisuudessa on kyettävä määrittelemään sotilas-teknologinen erikoistumisalue ja käytännön toteuttaminen. Erikoistuminen yhdelle osa-alueelle teknologisesti tai operaatioiden muodossa ei ole ongelmatonta. Tämän vuoksi on pystyttävä löytämään optimaalinen ratkaisu, joka säästäisi toisaalta Tanskan kustan-nuksia, mutta toisaalta ei tekisi maasta liian riippuvaista muista. Tällä hetkellä näyttää todennäköisimmältä, että Tanska pyrkii ’erikoistumaan’ siten, että sillä on toimintaky-

93 De sikkerhetspolitiske vilkår for dansk forsvarspolitik, August 2003, s.33 –34; Forsvarsforlig, En verden i forandring – et forsvar i forandring, http://forsvaret.dk/NR/rdonlyres/189FE859-7672-4B29-A7ED-99DC34CDE854/0/forlig04forligstekst.df

50

kyinen, kaikki aselajit kattava armeija, joka kykenee toimimaan tehokkaasti myös yk-sin.94 Puolustusvoimien keskeisimpänä haasteena onkin tällä hetkellä päivittäisen toiminnan pyörittäminen ja uudistamisprosessin läpivienti samanaikaisesti. Tämä edellyttää organi-saation uudistamista ja säästötoimia erityisesti hallinnon osalta. Puolustusbudjetti on seuraavalla selontekokaudella keskimäärin n. 19 mrd kruunua (noin 2,5 mrd euroa) vuo-dessa, joka vastaa viime vuosien tasoa. Uudistusprosessi ja uudet vaatimukset edellyttä-vät kuitenkin ylimääräisiä varoja, jolloin muista kuluista on säästettävä. Tällä hetkellä ei katsota mielekkäänä ylläpitää kylmän sodan ajalta periytyvää raskasta hallintokoneistoa, jolloin erityisesti sitä halutaan karsia ja kohdistaa säästyneet varat operatiiviseen toimin-taan ja lisääntyvän kansainvälisen toiminnan rahoittamiseen. Käytännössä tämä tarkoit-taa ennen kaikkea sitä, että siviilihenkilöstöä tullaan vähentämään puolustusvoimien hallinnosta ja puolustusvoimien huolto- ja tukitoimintoja tullaan tehostamaan. Tähän kehitykseen liittyen myös puolustusministeriön ja pääesikunnan tehtävät uudel-leenorganisoidaan. Useita puolustusministeriön nykyisistä tehtävistä tullaan siirtämään pääesikunnalle ja vastaavasti puolustusvoimien komentaja yhdessä pienemmän esikun-nan kanssa siirtyy työskentelemään ministeriön yhteyteen. Näin halutaan vahvistaa ja suunnata puolustusministeriön toimintaa ja tehtäviä tulevaisuudessa entistä enemmän strategiseen suunnitteluun ja päätöksentekoon sekä ministeriön vastuulla olevan hallin-nonalan johtamiseen ja valvontaan. Rauhanajan organisaation suuruus vuonna 2004 oli 27 900 henkilöä, joista varusmiesten osuus oli 5 750. Rauhanajan organisaation kokoa on tarkoitus muuttaa vuoden 2009 loppuun mennessä siten, että sen vahvuus on noin 26 400 henkilötyövuotta, joista noin 2 450 on varusmiestä. Varusmiesten määrää laskee, mutta muuten organisaation koon odotetaan hieman kasvavan, mikäli uusien upseerien rekrytointitavoitteeseen päästään. Sodanajan organisaation suuruus oli vuonna 2004 noin 61 800 henkilöä. Sodanajan vahvuus tulee kuitenkin tulevaisuudessa huomattavasti pienentymään noin 12 000 henkilön vahvuisten kokonaismaanpuolustusjoukkojen kor-vatessa vähitellen perinteisen reservin.95 Tanskassa luopuessa perinteisestä alueellisen puolustuksen järjestelmästä, myös yleisen asevelvollisuuden muotoa ja sisältöä tullaan muuttumaan. Puolustusvoimien tarve ohjaa palvelukseen otettavien asevelvollisten määrää. Asevelvollisten määrää pyritään laske-maan vuoden 2004 aikana koulutettavasta noin 5 700 henkilöstä vuoden 2009 loppuun mennessä peräti vain noin 2 450 koulutettavaan asevelvolliseen vuodessa. Asevelvolli-suusjärjestelmä tullaan kuitenkin arvioimaan tarkemmin vuoden 2006 loppuun mennes-sä. Kuitenkin jo nyt voidaan todeta, että asevelvollisten koulutusta pyritään suuntaamaan koko yhteiskuntaa ja sen valmiutta hyödyntäviin tehtäviin, kuten ensiaputaitoihin, val-vontatehtäviin, katastrofien hallintaan ja joukkotuhoaseilta vastaan suojautumiseen. Pal-velusaika vaihtelee vielä tällä hetkellä 4 – 12 kuukauden välillä siten, että suurin osa asevelvollisista palvelee vain 4 kuukautta ja vain ne (tavoitteena n. 20 prosentti), jotka erikoistuvat kansainvälisiin operaatioihin saavat kahdeksan kuukauden lisäkoulutuksen.

94 De sikkerhetspolitiske vilkår for dansk forsvarspolitik, August 2003, s. 37 – 41. 95 Forsvarsforlig, En verden i forandring – et forsvar i forandring, http://forsvaret.dk/NR/rdonlyres/189FE859-7672-4B29-A7ED-99DC34CDE854/0/forlig04forligstekst.df, 26.11.2004; Forsvarets personelstyrke 2004, http://forsvaret.dk/FKO/Om+Forsvaret/Personale/Styrketal/

51

Lyhimmän palvelusajan valinneet sijoitetaan uusiin kokonaismaanpuolustusjoukkoihin, jotka siis korvaavat entiset, laajamittaiseen hyökkäyksen torjumiseen suunnatut joukot. Kokonaismaanpuolustusjoukoissa ollaan kolme vuotta reservissä, jonka aikana on astut-tava kolmen kuukauden palvelukseen tilanteissa, joissa puolustusvoimien, kodinturva-joukkojen tai pelastusvalmiuden voimavarat eivät ole riittäviä. 96 Kodinturvajoukot Kodinturvajoukkojen perinteisenä tehtävänä on tukea sotilaallista maanpuolustusta us-kottavasti ja joustavasti vapaaehtoisuuteen perustuen. Laajojen joukkojen liikekannalle-panoon ja alueelliseen puolustukseen perustuvan puolustusjärjestelmän lakkauttaminen on antanut aihetta myös kodinturvajoukkojen perinteisten tehtävien kohdistamiseen en-tistä enemmän kokonaismaanpuolustukseen ja yhteiskunnan yleiseen kriisivalmiuteen. Puolustusministeriön alaisiin kodinturvajoukkoihin kuuluu tällä hetkellä noin 57 000 vapaaehtoista. Kriisitilanteessa joukot alistetaan kuitenkin niiden tukemille puolustus-voimien joukoille. Kodinturvajoukkojen tehtävät käsittävät kaikki aselajit. Tämän lisäksi poliisin vahvistamiseksi on olemassa ns. kodinturvan poliisikomppanioita, jotka vahvis-tavat tarvittaessa poliisia ja toimivat tällöin poliisin alaisuudessa.97

Kodinturvajoukkojen organisaatio tullaan tulevaisuudessa jakamaan aktiiviseen ja pas-siiviseen organisaatioon. Aktiivisen organisaation jäsenet saavat kolmen vuoden aikana 250 – 300 tunnin peruskoulutuksen ja 100 tunnin aseenkäyttökoulutuksen. Tämän jäl-keen aktiiviset jäsenet kutsutaan vuosittain 24 tunnin kertauskoulutukseen sekä erillisiin ampumaharjoituksiin. Aktiiviset jäsenet (noin 3 000 henkilöä) kuuluvat kodinturvajouk-kojen operatiivisiin joukkoihin, Indsatsstyrke. Aktiiviset jäsenet säilyttävät varustustaan kotona. Passiivisen organisaation jäsenet kutsutaan koulutukseen vain siinä tapauksessa, että se on tarpeen eikä heille jaeta aseita tai muuta varustusta. Kodinturvajoukkojen teh-tävät suunnataan nykyistä vahvemmin kokonaismaanpuolustuksen toimintoihin ja toi-minta tullaan mukauttamaan pelastusvalmiuden joukkojen, Beredskapskorpsen, ja koko-naismaanpuolustusjoukkojen toiminnan kanssa. Kodinturvajoukkojen organisaatio tul-laan lisäksi uudistamaan siten, että kodinturvapiirien määrää vähennetään nykyisestä toiminnan tehostamiseksi ja keskittämiseksi. Puolustusvoimien ja kodinturvajoukkojen synergian mahdollisimman suureksi hyödyn-tämiseksi joukot integroidaan puolustusvoimien tukitoimintoihin. Kodinturvajoukkojen nykyinen luonne halutaan kuitenkin myös tulevaisuudessa säilyttää. Määrärahoja tullaan pienentämään vuodelle 2004 asetetusta noin 700 miljoonasta kruunusta (noin 93 milj. euroa) tulevaisuudessa noin 430 miljoonaan kruunuun (noin 57 milj. kruunuun) vuodes-sa joukkojen toimintoja integroitaessa puolustusvoimien tukitoimintoihin ja tehtävien uusiutuessa.98

96 Forsvarsforlig, En verden i forandring – et forsvar i forandring, http://forsvaret.dk/NR/rdonlyres/189FE859-7672-4B29-A7ED-99DC34CDE854/0/forlig04forligstekst.df, 27.10.2004; Tjeneste i Forsvaret, http://forsvaret.dk/FVR/Værnepligt/Tjenesten/ 97Turunen, Ismo, Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitteiden ja kehittämistarpeiden selvitiystyö. II OSA Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron ja Sveitsin ase- ja pelastusvelvollisuus sekä kodinturva- ja vapaaehtoisjärjestelmät., s. 25. 98 Forsvarsforlig, En verden i forandring – et forsvar i forandring, http://forsvaret.dk/NR/rdonlyres/189FE859-7672-4B29-A7ED-99DC34CDE854/0/forlig04forligstekst.df; Hjemmeværnet, http://www.hjv.dk/Hele+Danmark/forside+-+login.htm

52

3.2.4 Suomi Suomen puolustusratkaisu perustuu uskottavaan kansalliseen puolustuskykyyn, jonka peruselementtejä ovat sotilaallinen liittoutumattomuus, alueellinen puolustus ja yleinen asevelvollisuus. Kylmän sodan päättyessä sodanajan joukkoihin oli reservissä varattuna vielä 700 000 miestä.99 Valtioneuvoston päätöksellä nimitettiin helmikuussa 1990 Par-lamentaarinen puolustuspoliittinen neuvottelukunta, jonka tehtävänä oli inventoida puo-lustusvoimien resurssit ja arvioida puolustuksen suorituskyky. Puolustuksen perusrat-kaisu säilyi 1990-luvun alussa samana kuin kylmän sodan vuosina, ja johon Suomen puolustusdoktriini edelleen perustuu. Johtamis- ja hallintojärjestelmä uusittiin kuitenkin vuoden 1993 alusta ja sodanajanjoukkojen määrä alettiin vähitellen pienentämään. Suo-mi meni lisäksi nopeasti mukaan uusiin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin yhteistyö-hankkeisiin, kuten Naton perustamaan Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostoon (NACC) ja rauhankumppanuushankkeeseen (PfP) vuonna 1994. Suomi teki aktiivista yhteistyötä myös Viron kanssa, joka rakensi puolustusvoimansa itsenäistymisen jälkeen lähes tyh-jästä. Naiset saivat lisäksi mahdollisuuden vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuoden 1995 alussa.100

Vuoden 1997 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa esiteltiin puolustusvoi-mien rakennemuutos. Puolustusjärjestelmän valmiutta ja reagointikykyä haluttiin paran-taa. Laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan suunniteltuja puolustusvoimia alettiin kehit-tää kohti pienempiä ja tehokkaampia järjestelmiä, samalla kun kansainvälistä yhteistyötä ja yhteistoimintakykyä lisättiin ja kehitettiin. Laajamittaisen hyökkäyksen torjuntakykyä ylläpidettiin huolimatta uudistuksista, jossa voimavaroja suunnattiin erityisesti strategi-sen iskun ennaltaehkäisyyn ja torjuntakykyyn. Maavoimia vahvistettiin muodostamalla maanpuolustusalueille nopeasti toimeenpantavat valmiusyhtymät sekä nostamalla mate-riaalin ja koulutuksen laatua.101 Tälle vuosituhannelle tultaessa on järjestelmää pyritty kehittämään toimintaympäristön muutokset, tarkistetut tehtävät sekä käytettävissä olevat resurssit huomioon ottaen. Puo-lustuskyky perustuu nykyisin eri valmiustiloissa oleviin rauhanajan joukkoihin sekä ti-lanteen mukaan perustettaviin sodanajan joukkoihin. Sodanajan joukot jaetaan alueelli-siin ja operatiivisiin joukkoihin. Alueellisten joukkojen vahvuus tulee vuoden 2008 lop-puun mennessä olemaan noin 250 000 ja operatiivisten joukkojen noin 100 000 sotilasta. Alueellisilla joukoilla, joihin myös suunnitellut maakuntajoukot kuuluvat, suojataan yh-teiskunnalle ja puolustusvoimille keskeiset rakenteet sekä pidetään valtakunnan puolus-tuksen kannalta tärkeät alueet omassa hallussa. Alueellisia joukkoja kehitetään siten, että ne kykenevät tärkeiden kohteiden ja alueiden puolustukseen kaikissa kriisi- ja uhkamal-leissa. Alueellisiin joukkoihin kuuluvien rajajoukkojen (Rajavartiolaitos102) tulee myös kyetä vaativiin tiedustelu- ja erikoisjoukkotehtäviin. Operatiivisilla joukoilla luodaan puolustuksen painopiste, jotka koostuvat puolustushaarojen suorituskykyisimmistä yh-tymistä ja yksiköistä, ja niitä käytetään keskitetysti koko valtakunnan alueella.

99 Komiteamietintö 1990:57, Arvio puolustusvoimien tämänhetkisestä tilasta ja suorityskyvystä sekä kannanotto puolus-tusvoimien kehittämisen suunnitelmiin ja puolustusmäärärahoihin 1990-luvulla, s. 16 – 17. 100 Visuri, Pekka, Suomen turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen linjaukset teoksessa Suomen turvallisuus- ja puo-lustuspolitiikan linjaukset, toim. Pekka Visuri, 2. painos 2003, s. 36 – 44. 101 Euroopan turvallisuuskehitys ja Suomen puolustus, Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 17.3.1997. 102 Rajavartiolaitos kuuluu hallinnollisesti sisäministeriön alaisuuteen.

53

Puolustusvoimien tehtäviä ovat nykyisin:

1. huolehtia valtakunnan maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvonnasta yhteistoi-minnassa muiden valvontaviranomaisten kanssa

2. turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus tarvittaessa voimakeinoja käyttäen

3. puolustaa valtakuntaa ja sen oikeusjärjestystä sekä kansan elinmahdollisuuksia ja perusoikeuksia

4. huolehtia valtakunnan sotilaallisen puolustusvalmiuden ylläpidosta ja kehittämi-sestä;

5. antaa sotilaskoulutusta 6. tukea vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta ja edistää maanpuolustustahtoa 7. antaa tarvittaessa virka-apua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa

pitämiseen 8. osallistua pelastustoimintaan antamalla käytettäväksi pelastustoiminnassa 9. tarvittavaa kalustoa, henkilövoimavaroja ja erityisasiantuntijapalveluja 10. osallistua rauhanturvaamistoimintaan 11. suorittaa muut sille laissa määrätyt tehtävät.103

Puolustusvoimien on siten valmistauduttava ehkäisemään ennalta ja tarvittaessa torju-maan sotilaallinen voimankäyttö Suomea vastaan. Puolustuksen suunnittelussa käytettä-vät kriisi- ja uhkamallit ovat:

• alueellinen kriisi, jolla voi olla vaikutuksia Suomeen • poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus, johon voi liittyä sotilaallisel-

la voimalla uhkaaminen sekä sen rajoitettu käyttö ja • sotilaallisen voiman käyttö, joka voi olla strateginen isku tai strategisella • iskulla alkava hyökkäys alueiden valtaamiseksi.104

Puolustussuunnittelussa varaudutaan lisäksi estämään tai rajoittamaan epäsymmetristen sodankäynnin keinojen käyttö yhteiskuntaa vastaan yhteistoiminnassa muiden viran-omaisten kanssa. Viranomaisten välinen yhteistoiminta korostuu kaikissa kriisi- ja uh-kamalleissa. Puolustusvoimien joukkoja ja materiaalia valmistaudutaan käyttämään muun yhteiskunnan tukemiseen kaikissa malleissa viranomaisyhteistyön keinoin. Puo-lustusvoimien sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvien suorituskykyjen kehittämisel-lä katsotaan luotavan samalla kykyä nykyistä tehokkaampaan virka-avun antamiseen erityisesti terrorismin ja vakavan rikollisuuden torjunnassa.105 Lisäksi puolustussuunnit-telussa otetaan huomioon varautuminen muiden viranomaisten tukemiseen EU:n yhteis-vastuulausekkeen (nk. solidaarisuuslauseke) edellyttämällä tavalla. Yhteisvastuulauseke luo unionille ja sen jäsenmaille velvollisuuden antaa apua terrori-iskun, luonnonkata-strofin tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden uhriksi joutuneelle jäsenvaltiolle. Apua voidaan antaa kaikin käytettävissä olevin keinoin, sotilaalliset voimavarat mukaan lukien. Kukin jäsenmaa päättää itse antamansa avun sisällöstä ja laajuudesta.106

103 Puolustusvoimien tehtävät, http://www.mil.fi/perustietoa/tehtavat/ 104 Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, VNS 6/2004, s. 99. 105 Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, VNS 6/2004, s. 123 – 124. 106 Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, VNS 6/2004, s. 99.

54

Lähivuosina puolustuksen kehittämisen voimavaroja käytetään ensisijaisesti strategisen iskun ennaltaehkäisy- ja torjuntakyvyn saavuttamiseksi. Alueellisen puolustuksen pai-nopiste on näin ollen tulevaisuudessa aiempaa korostetummin kohteiden ja elintärkeiden toimintojen puolustamisessa. Laajemman sotilaallisen voimankäytön ennaltaehkäisy- ja torjuntakyky ylläpidetään uhkaa vastaavalla tasolla. Puolustusjärjestelmän kehittämisen painopistealueita ovat tiedustelu- , johtamis- ja hallintojärjestelmä, maavoimien valmi-usyhtymät, ilmapuolustus, sotilaallinen kriisinhallintakyky sekä kotimaan ja ulkomaan elinkeinoelämään verkottunut logistiikka- ja huoltojärjestelmä. Verkostokeskeinen so-dankäynti edellyttää puolustusvoimissa integroitua tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjär-jestelmää. Puolustusvoimien johtamis- ja hallintojärjestelmä sopeutetaan vastaamaan turvallisuusympäristön muutoksia ja sodan ajan joukkomäärien pienentymistä. Tässä yhteydessä mm. pääesikunnan tehtäviä ja organisaatiota tullaan seuraavalla selonteko-kaudella tarkistamaan. Lisäksi nykyiset maanpuolustusalueet ja sotilasläänit lakkaute-taan tässä yhteydessä ja maavoimien alueellisiksi johtoportaiksi perustetaan seitsemän sotilasläänin esikuntaa, jotka vastaavat oman alueensa puolustuksen suunnittelusta ja johtamistoiminnasta, asevelvollisuusasioista sekä aluehallintoviranomaistehtävistä. Tar-kastelun alaisena ovat myös varikoiden ja varastojen tehtävät ja tarve ja niistä pyritään muodostamaan vahvoja järjestelmävarikoita. Muutokset toteutetaan siten, että uusi jär-jestelmä on valmis vuodesta 2008 alkaen. Tämä edellyttää voimakkaita säästötoimia toimintamenoissa. Puolustusbudjetti on lähivuosina noin 2,1 mrd euroa vuodessa. Toi-mintamenojen kasvupaineita hillitään kuitenkin vuosina 2005 – 2007 hallinnonalan si-säisillä toimenpiteillä ja rakennemuutosta jatkamalla. Vuosina 2008 – 2012 on raken-teellisilla toimenpiteillä tavoitteena saattaa toimintamenot vuoden 2004 tasolle keski-määrin 50 miljoonan euron vuotuisin säästöin kohdennettaviksi kehittämishankkei-siin.107

Kansainvälinen sotilaallinen yhteistyö on oleellinen osa Suomen puolustus- ja turvalli-suuspolitiikkaa ja se tukee Suomen omaa puolustusta. Suomi voi osallistua kansainväli-siin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin YK:n ja Etyjin mandaatilla. Rauhanturvala-kia ollaan uudistamassa, jonka yhteydessä lakiin tullaan kirjaamaan myös mahdollisuus osallistua operaatioihin EU:n mandaatilla. Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallin-taan katsotaan tukevan yhteistoimintakyvyn kehittämistä ja kansallisen puolustuksen uskottavuutta. Kansainvälisessä kriisinhallinnassa käytetään pääosin samoja voimavaro-ja, joita on varattu kansalliseen puolustukseen. Suomen kansainvälistä kriisinhallintaky-kyä kehitetään ottamalla huomioon EU:n joukkotarpeet, NATO:n rauhankumppanuuden suunnittelu- ja arviointiprosessin asettamat suoritevaatimukset sekä pohjoismainen krii-sinhallintayhteistyö. Kansainvälisen toiminnan painopiste on eurooppalaisen kriisinhal-lintakyvyn kehittämisessä. Kriisinhallintajoukkojen toimeenpanovalmiutta parannetaan, jotta tarvittava valmius saavutetaan vuodesta 2007 alkaen, jolloin on tarkoitus olla EU:n taisteluosastovalmiudessa yhdessä Saksan ja Alankomaiden kanssa. Vuoden 2008 alussa on vuorossa valmiusvuoro Ruotsin, Norjan ja Viron kanssa. Osallistuminen rauhantur-vaamiseen pidetään nykytasolla – suomalaisia rauhanturvaajia on tällä hetkellä kansain-välisissä operaatioissa noin 900. Tällä hetkellä suurin operaatio on Nato-johtoinen KFOR-operaatio Kosovossa on noin 550:llä sotilaalla. Suomalaisia rauhanturvaajia on

107 Amiraali Juhani Kaskeala, Suomalaisten turvallisuutta kohotetaan koetuin konstein, 172. Maanpuolustuskurssien avajaiset, 24.1.2005, http://www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/983.dsp, 10.2.2005; Selonteon toimeenpano koskettaa jokaista, http://www.mil.fi/paaesikunta/artikkelit/1076.dsp

55

tällä hetkellä myös mm. Afganistanissa, Bosnia-Hertsegovinassa, Eritreassa, Kashmiris-sa, Kyproksella, Liberiassa, Sudanissa ja Lähi-idässä. Kansainvälisissä operaatioissa voi tarvittaessa nykyisen rauhanturvalain mukaan olla yhtäaikaa 2 000 sotilasta. 108

Asevelvollisuuslain 1 §:n määrittämä kansalaisvelvollisuus alkaa sen vuoden alusta, jol-loin mies täyttää kahdeksantoista vuotta ja jatkuu sen vuoden loppuun, jona hän täyttää kuusikymmentä vuotta. Varusmiespalvelusaika on joko 180, 270 tai 362 päivää. Kutsun-tajärjestelmää tullaan lähivuosina tarkistamaan tarvittavilta osin. Ikäluokasta koulutetaan kuitenkin edelleen kaikki varusmiespalvelukseen terveydentilansa puolesta sopivat hen-kilöt huolimatta siitä, että koulutusorganisaatio muutetaan vastaamaan joukkotuotannon tarvetta. Puolustusministeri vahvisti maaliskuussa 2005, että ensimmäisinä lakkautetaan Savon Prikaati Mikkelissä ja Helsingin Ilmatorjuntarykmentti Hyrylässä ja Kotkan ran-nikkoalueen toiminnot liitetään osaksi Suomenlahden Meripuolustusaluetta ja Reser-viupseerikoulua 1.1.2007. Päätöksiä haluttiin tehdä nopeasti, jotta koulutuksen keskit-tämisestä saataisiin säästöjä nopeasti. Puolustusministeriö teetti vuoden 2004 aikana tutkimuksen suomalaisesta asevelvolli-suudesta ja sen tulevaisuudesta. Tutkimus tuo esiin, kuinka Suomi kansakuntana ja val-tiona on kiinni vahvoissa perinteissä, mutta toisaalta huomattavien muutospaineiden edessä. Suomessa ei tulla ainakaan tällä selontekoajanjaksolla uudistamaan asevelvolli-suutta samalla tavalla kuin muissa Pohjoismaissa, joissa ollaan siirtymässä kohti entistä valikoivampaa asevelvollisuutta ja sitä kautta kohti yhä ammattimaistuvampaa armeijaa. Puolustusvoimain komentajan mukaan Suomella ei ole nykyisin perustein varaa vali-koivaan asevelvollisuuteen. Amiraali Kaskeala on todennut, että ”350 000 sotilaan jouk-koihin tarvitaan parikymmentä vuosiluokkaa eli vahvasti yksinkertaistaen lähes kaikki 20-40 -vuotiaat reserviläiset. Asevelvollisuus takaa myös laadukkaat, hyvin koulutetut ja varustetut reserviläiset puolustusvoimiin.” 109 Maakuntajoukot Vapaaehtoista maanpuolustusta on kehitetty voimakkaasti 1990-luvulta alkaen. Keinot ovat nyt olemassa kehittämisen konkretisoimiseksi. Tulevina vuosina otetaan käyttöön sodan ajan joukkoluetteloon kuuluvat ja vapaaehtoisista reserviläisistä muodostettavat maakuntajoukot. Sotilaallista maanpuolustusta tukevan vapaaehtoisen maanpuolustuk-sen tarjoavan toimintamahdollisuuksia kansalaisille, jotka haluavat vapaaehtoisesti val-mistautua maamme puolustukseen tai sen tukemiseen. Tavoitteena on, että viranomais-ten organisoimaa turvallisuuskoulutusta voidaan täydentää mahdollisimman tehokkaasti vapaaehtoisen koulutus- ja toimintajärjestelmän tuottamalla kansalaisten osaamisella. Reservin suorituskyvyn perusta luodaan kutsunnoissa ja varusmiespalveluksen aikana, jonka jälkeen sotilaallisia valmiuksia ylläpidetään ja kehitetään kertausharjoituksissa. Vapaaehtoisella maanpuolustuksella tuetaan puolustusvoimien suorituskyvyn ylläpitoa. Reservin koulutuksen tavoitteena on taata kaikkien sodan ajan joukkojen tarvitseman, tehtävänsä osaavan henkilöstön riittävyys sekä yhteyden säilyttäminen koulutetun reser-

108 Puolustusvoimat, Operaatiot, http://www.mil.fi/rauhanturvaaja/operaatiot/ 109 Laitinen, Kari, Nokkala, Arto, Suomalainen asevelvollisuus – historiaa, haasteita ja tulevaisuutta, Puolustusminiseriön julkaisuja 1/2005. Amiraali Juhani Kaskeala, Suomalaisten turvallisuutta kohotetaan koetuin konstein, 172. Maanpuolus-tuskurssien avajaiset, 24.1.2005, http://www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/983.dsp; Varusmieheksi 2004, http://www.mil.fi/perustietoa/julkaisut/varusmieheksi2004/

56

vin pääosaan osana maanpuolustustahdon edistämistä. Maakuntajoukkojen tarkoitukse-na on lisäksi kehittää puolustusvoimien kykyä turvata yhteiskunnan elintärkeitä toimin-toja. Joukkoihin sijoitetaan paikalliset olosuhteet hyvin tuntevia, monipuolisen sotilas- ja siviilikoulutuksen saaneita kokeneita reserviläisiä. Maakuntajoukkojen yksiköitä voi-daan käyttää myös vaativiin virka-aputehtäviin, joihin varusmieskoulutus ei riitä. Puolustusvoimien alueellisista joukoista osa muodostetaan siten maakuntajoukoiksi. Näissä joukoissa reserviläisten vapaaehtoista sitoutumishalukkuutta hyödynnetään rek-rytoinnissa, koulutuksessa sekä omatoimisessa harjoittelussa sodan ajan joukon kokoon-panossa. Maakuntajoukkoihin rekrytoidaan oman kotiseutunsa puolustamiseen sitoutu-neita vapaaehtoisia reserviläisiä. Henkilösijoituksissa hyödynnetään reserviläisten pai-kallistuntemusta ja monialaista osaamista. Sotilasläänin komentaja vastaa maakunta-joukkojen henkilöstön sijoittamisesta, koulutuksesta ja toimeenpanosta. 110 Maakuntajoukkojen suurena haasteena on eri hallinnonalojen välisen yhteistyön koor-dinointi ja kehittäminen, erityisesti vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan suhde mui-hin turvallisuusalojen kansalaisjärjestöihin.

3.3 Siviilipuolustus

3.3.1 Ruotsi 1980-luvulla yhteiskunnallisen ja kansainvälispoliittisen kehityksen myötä siviilipuolus-tuksen roolia haluttiin Ruotsissa vahvistaa. Siviilipuolustus tuli järjestää siten, että se entistä selkeämmin vahvistaisi omalta osaltaan kokonaismaanpuolustuksen järjestelmää ja tukisi sotilaallisen maanpuolustuksen järjestelyitä. Kokonaismaanpuolustuksen eri sektoreilla ja toimijoilla tuli olla yhteinen käsitys kriiseistä ja uhkakuvien luonteesta. Vuoden 1987 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todettiinkin, että koko-naismaanpuolustuksen toimijoilla tulee olla yhteiset operatiiviset toimintaperusteet. Ta-voitteena oli, että viranomaisilla ja muilla kokonaismaanpuolustuksen toimijoilla on yh-teinen käsitys tehtävänasetannasta ja resurssikehyksistä sekä niistä mekanismeista, joilla toimintaa kehitetään ja hallitaan.111 Muita uusia näkyviä käytännön järjestelyitä siviili-puolustuksen toimintakentässä toiminnan kehittämiseksi 1980-luvulla olivat mm. Över-styrelsen för civilberedskapin, Statens räddningsverketin ja Styrelsen för psykologiskt försvaretin perustaminen. Järjestelyitä tehtiin myös valtionhallinnossa sekä lääni ja kun-tatasolla vastuuta hajauttaen sekä määräämällä vastuuviranomaiset siviilipuolustuksen eri sektoreille. Näin haluttiin selkeyttää siviiliviranomaisten kokonaismaanpuolustuksen kenttään kuuluvaa organisaatiota ja toimintaa yleisesti sekä samalla vahvistaa siviilipuo-lustuksen johtamisjärjestelmää ja toimintakykyä kriisitilanteissa.112

110 Maakuntajoukot ovat kotiseudun puolustaja ja sen turvallisuuden vahvistaja, http://www.mil.fi/reservilainen/maakuntajoukot/index.dsp; Amiraali Juhani Kaskeala, Suomalaisten turvallisuutta kohote-taan koetuin konstein, 172. Maanpuolustuskurssien avajaiset, 24.1.2005, http://www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/983.dsp 111 Regeringens proposition 1986/87:95, “Totalförsvarets fortsatta utveckling”, Riksdagen 1986/87.1 saml. Nr 95, s. 2, 32. 112 Regeringens proposition 1986/87:95, “Totalförsvarets fortsatta utveckling”, Riksdagen 1986/87.1 saml. Nr 95, s.93; Försvarsutskottets betänkande 1986/87:11 om totalförsvarets fortsatta utveckling, Riksgagen 1986/87. 10 saml. Nr 11, s. 86 – 92; Regeringens proposition 1991/92:102, Totalförsvarets utveckling, s. 99 – 100.

57

Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutokset vaikuttivat 1990-luvun alusta läh-tien suoraan siviiliyhteiskunnan valmiussuunnitteluun ja resurssien uudelleen kohdista-miseen. Siviilipuolustuksen toimintoja pyrittiin mukauttamaan ja muovaamaan siten, että se yhdessä sotilaallisen maanpuolustuksen kanssa pystyisi vastaamaan turvallisuus-ympäristön muuttuviin haasteisiin ja uusiin uhkakuviin. Kansainvälispoliittiset muutok-set ovat vähentäneet laajamittaisen hyökkäyksen uhkaa ja uhkaskenaariossa on siirrytty entistä enemmän eri asteisiin hyökkäyksiin yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja vastaan. Tällaisen iskun torjumiseksi on selkeästi ollut tarvetta lisätä puolustusvoimien ja sivii-liyhteiskunnan välistä yhteistyötä kokonaismaanpuolustuksen suunnittelun ja toteutuk-sen saralla. 1990-luvun puolessa välissä todettiin selkeästi, että valmiussuunnittelussa ja siviilipuolustuksen toiminnassa tulee huomioida entistä laajemmin rauhanajan, kriisien ja sodan mukanaan tuomat uhat ja riskit. Siviilipuolustusta oli lisäksi tarve uudelleen-suunnata siten, että infrastruktuurin suojaamiseen panostettaisiin entistä enemmän ja samalla perinteistä varautumista, kuten väestönsuojien rakentamista ja pelastuspalvelui-ta, vähennettäisiin tuntuvasti.113

Siviilipuolustus oli pitkään jaettuna sisäisesti kahteen eri vastuukategoriaan: alueelliseen vastuuseen ja toiminnalliseen vastuuseen. Vastuu jaetaan nykyisin kuitenkin alueelliseen vastuuseen ja sektorivastuuseen. Alueellinen vastuu tarkoittaa sitä, että vastuussa olevan toimijan on sovitettava yhteen maantieteellisellä alueellaan siviilipuolustuksen valmius-toimet ja varsinainen toiminta kohotetun valmiustilan aikana. Tehtäviin kuuluu lisäksi riskianalyysien teko, valmiussuunnittelun integrointi osaksi normaaliajan toimintojen suunnittelua, tuen ja avun antaminen sitä tarvitseville osapuolille sekä koulutus- ja har-joitustoiminnan järjestäminen. Vastuun piiriin on yhdistetty myös toimet liittyen yhteis-kunnan kriisivalmiuteen. Alueellinen vastuu on jaettu kolmeen tasoon siten, että ylim-mällä tasolla toiminnasta vastuu on hallituksella, alueellisella tasolla lääneillä ja paikal-lisella tasolla kunnilla. Vuoden 1994 lakimuutoksella päävastuu siviilipuolustuksen to-teuttamisesta siirrettiin kuitenkin valtiolta kunnille, jotka vastaavat oman alueensa sivii-lipuolustuksen toteuttamiseen liittyvistä toimista kuten väestönsuojien ylläpidosta, pe-lastuspalvelusta ja varoitus- ja informointijärjestelmistä. Toiminnallisen vastuujaon järjestelmä purettiin 2000-luvun alussa sopimattomana vas-taamaan nykyistä turvallisuuspoliittista tilannetta. Järjestelmästä haluttiin luopua siksi, että yhteiskunnan eri osa-alueet ovat nykyään niin riippuvaisia toisistaan, että ei ole mie-lekästä enää tehdä valmiussuunnitelmia ja käytännön varautumista tiukasti toimialakoh-taisesti vaan suunnittelun on oltava yhä enenevässä määrin sektorit ylittävää. Tilalle ha-luttiin luoda suunnittelujärjestelmä, joka sisältää sekä siviilipuolustuksen että varautumi-sen rauhanajan kriiseihin ja häiriötiloihin. Uudella järjestelmällä halutaan lisätä rau-hanajan valmiussuunnittelun ja nostetun valmiuden aikana tehtävien toimien yhteenso-vittamista. Toiminta on nyt jaettu painopistealueisiin, joilla kriisivalmiuskykyä on vah-vistettava sekä siviilipuolustuskysymyksissä että yhteiskunnan rauhanajan varautumi-sessa. Näillä toiminta-alueilla poikkisektorillinen yhteistyö korostuu, koska ne kosketta-vat useimpia yhteiskunnan sektoreita ja sitä kautta useiden viranomaisten toimialoja. Painopistealueilla vastuu suunnittelusta ja toimenpiteistä on jaettu viranomaisten kesken.

113Ei voida kuitenkaan sanoa, että kysymyksessä oli vielä niin laaja turvallisuuskäsite siinä merkityksessä kuin se nykyään ymmärretään. Regeringens proposition 1991/92:102, Totalförsvarets utveckling, s. 99 – 100; Försvarsutskottets betänkande 1986/87:11 om totalförsvarets fortsatta utveckling, Riksgagen 1986/87. 10 saml. Nr 11, s. 86 – 92.

58

Vastuu koskee sekä rauhanajan että nostetun valmiustilan valmiutta. Vastuukysymysten määrittely koskee vain viranomaisia, mutta uudella suunnittelujärjestelmällä ja painopis-te-alueiden määrittelyllä halutaan luoda entistä paremmat edellytykset myös viran-omaisten ja elinkeinoelämän väliselle yhteistyölle.114 Vuonna 2002 perustettiin uusi viranomainen, Krisberedskapsmyndigheten, lakkautetun Överstyrelse för civilberedskapin tilalle toteuttamaan uutta suunnittelujärjestelmää ja siten parantamaan viranomaisten, läänien ja kuntien rauhanajan kriiseihin ja sodan ajan uhkiin varautumista sekä koordinoimaan näiden välistä yhteistyötä sekä samalla edistä-mään siviilipuolustuksen ja yhteiskunnan kriisivalmiuden osittain päällekkäisen toimi-kentän yhteistyötä ja valmiuksia. Viranomaisen tehtäviin ja toimintaan sekä kriisival-miussuunnittelun painopistealueisiin paneudutaan tarkemmin yhteiskunnan kriisivalmi-utta käsittelevässä kappaleessa.115 Myös siviilipuolustuksen tehtävien uudistaminen on katsottu tarpeelliseksi uudessa tur-vallisuuspoliittisessa tilanteessa. Uudet tehtävät osana kokonaismaanpuolustusta ovat:

• siviiliväestön suojelu • yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen • puolustusvoimien tukeminen aseellisessa hyökkäyksessä ja sodassa.116

Uudessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa varautumisen ja valmiuden lähtökohdaksi on otettu entistä vahvemmin normaalien olojen valmius ja yhteiskunnan kriisivalmius, jota täydennetään vain tarvittaessa erillisille siviilipuolustuksen toimenpi-teillä. Rauhanajan toiminnan suunnittelussa on otettava huomion valmiussuunnittelu, jolloin erillistä kriisi- ja sodan ajan valmiussuunnittelua ei tarvitse tehdä kuin sellaisilla toiminnan erityisosa-alueilla, jotka sitä vaativat. On katsottu, että normaalissa toimin-nassa huomioon otetut valmiusnäkökohdat tuovat säästöjä ja edistävät itsessään jo rau-hanajan yhteiskunnan turvallisuutta. Nykyään siviilipuolustuksen ja siviilisektorin val-miuteen liittyvät toimet, erityisesti kriisivalmiussuunnittelun osalta, ovat pitkälle integ-roituneet, mikä tarkoittaa sitä, että on vaikea erottaa toimia, jotka erityisesti on suunnat-tu siviilipuolustusta silmällä pitäen ja toisaalta toimet, jotka on suunnattu yleisesti yh-teiskunnan kriisivalmiuteen. Samalla siviilipuolustuksen tehtävät on sidottu tiukemmin perinteiseen kokonaismaanpuolustukseen ja sen tehtäväkentästä on poistettu mm. ympä-röivän yhteiskunnan tukeminen rauhanajan kriisi- ja häiriötiloja vastaan. Sotilaallisen uhan poistuttua siviilipuolustuksen tehtävät katsotaan voitavan siirtää taustalle. Siviili-puolustuksen tehtävät ja tavoitteet katsotaan voitavan pääsääntöisesti tyydyttää rau-hanajankriisivalmiuteen suunnatuilla resursseilla ja toimilla. Resurssoinnin painopistettä ollaan näin ollen siirtämässä yhteiskunnan kriisivalmiuteen ja siviilipuolustuksen toimia entistä selkeämmin taka-alalle.117

3.3.2 Norja

114 Regeringens proposition 2001/02:158, Samhällets säkerhet och beredskap, s. 38. 115 Ibid. 116 Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 211 – 212. 117 Regeringens proposition 2001/02:158, Samhällets säkerhet och beredskap, s. 22 – 24, 212.

59

Laki siviilipuolustuksesta, Lov om Sivilforsvaret av 17. juli 1953, määrittelee Norjassa siviilipuolustuksen perusteet. Lakia ollaan tällä hetkellä uudistamassa, jotta siviilipuo-lustusta voidaan tulevaisuudessa kehittää ja vahvistaa sen asemaa kansallisena vahvis-tusresurssina rauhanaikana, kriisitilanteessa ja tarvittaessa myös sodan aikana. Siviili-puolustus on kansallinen, koko maan kattava avustusorganisaatio, jonka juuret ulottuvat 1930-luvulle. Siviilipuolustuksen tehtävänä on minimoida tappioita ja pienentää vahin-koja rauhan- ja sodanajan kriiseissä sekä erilaisissa katastrofitilanteissa. Sen tulee lisäksi suunnitella ja toteuttaa toimia, joiden avulla pyritään ennaltaehkäisemään ja pienentä-mään siviiliväestöön kohdistuvia vahinkoja sodassa siltä osin kuin toimia ei ole määrätty muulle viranomaiselle. Siviilipuolustuksen perinteisiä konkreettisia toimia ovat olleet:

• siviiliväestön varoittaminen nostetun valmiuden aikana ja suuremmissa rau-hanajan kriiseissä

• väestönsuojien rakentaminen ja ylläpitäminen118 • evakuointi – evakuointisuunnitelmat voidaan ottaa käyttöön myös rauhanajan

katastrofitilanteissa • avustusjoukkojen koulutus ja harjoitustoiminta • tiedonvälitys kriisin ja sodan aikana – siviilipuolustus vastaa yhdessä muiden vi-

ranomaisten kanssa siviiliväestölle tiedottamisesta kriisitilanteissa ja sodan ai-kana. Tiedottamistoimintaa ylläpidetään myös rauhanaikana.119

Kolme yllämainitusta viidestä siviilipuolustuksen toimesta, siviiliväestön varoittaminen, väestönsuojien rakentaminen ja evakuointi, sisältyvät nykyiseen siviiliväestön suojelu-konseptiin, beskyttelseskonsept for sivilbefolkningen. Nykyinen konsepti luotiin kuiten-kin kylmän sodan aikana, jolloin tehtävien lähtökohtana oli suojata siviiliväestöä laaja-mittaiselta hyökkäykseltä. Norjassa työstetäänkin tällä hetkellä uutta siviiliväestön suo-jelukonseptia. Konsepti halutaan rakentaa sellaiseksi, että sen avulla voidaan vahvistaa yhteiskuntaa huomioiden tämän hetkinen uhkakuvien laajuus ja sitä kautta turvallisuus-poliittinen epävarmuus sekä tulevaisuuden konfliktien muodot. Samalla halutaan kui-tenkin hyödyntää sitä osaamista ja niitä resursseja, jotka vuosikymmenten aikana on maahan luotu kokonaismaanpuolustuksen puitteissa. Direktoratet for samfunnssikkerhet og beredskap (DSB) johtaa siviilipuolustusta valta-kunnallisella tasolla. 18 läänin maaherroilla on vastuu siviilipuolustuksen koordinoinnis-ta ja yhteensovittamisesta alueellisella tasolla. Paikallisella tasolla maa jaettu 20:een si-viilipuolustuspiiriin, joita johtavat paikalliset poliisipäälliköt. Kylmän sodan päättymisen jälkeen on siviilipuolustus lisännyt toimintaansa rauhanajan kriiseissä. Siviilipuolustuksen suurimmat toimintasektorit ovat palo-, pelastus- ja lääkin-tätoimi. Materiaali- ja henkilöresurssit ovat koko maan kattavia ja se on nykyisin tärkeä osa yhteiskunnan kriisivalmiutta. Järjestelmän avulla tuetaan erityisesti paikallistason toimia kriisitilanteissa. Siviilipuolustuksen apua voidaan pyytää esimerkiksi pelas-tusoperaatioissa, ensiavussa, tulipalojen sammutustöissä, valmius- ja harjoitussuunnitte-lussa ja koulutustoiminnassa. Poliittiset signaalit tukevat tätä kehitystä ja siviilipuolus-

118 Toiminta on tällä hetkellä lopetettu ja se tullaan tulevaisuudessa todennäköisesti siirtämään kuntien vastuulle. Kts. Styrkestruktur Sivilforsvaret – Projektgruppens innstilling om ny styrkestruktur for Sivilforsvaret, DSB 2005. 119 En kort gjennomgang av de fem sivilforsvartiltakene, http://www.dsb.no/

60

tusta tullaan tulevaisuudessa suuntaamaan entistä enemmän paikallistason toiminnan tukemiseen erityisesti rauhanajan kriiseissä. DSB on perustanut mm. ns. nopean toi-minnan joukkoja (Fredsinnsatsgruppene (FIG) ja innsatsgruppene (IG)), jotka kykene-vät lyhyelläkin varoitusajalla vahvistamaan kunnallista valmiutta. Siviilipuolustuksen rakenne ja toiminta halutaan tulevaisuudessa suunnata siten, että siviilipuolustus voi täyttää tehtävänsä kansallisena vahvistusresurssina tehokkaasti. Siviilipuolustuksen hen-kilöstön muodostavat sellaiset varusmiespalveluksen suorittaneet henkilöt, joita ei olla sijoitettu sodanajan organisaatioon, varusmiespalveluksesta eri syistä vapautetut, siviili-palvelusta suorittavat ja vapaaehtoiset naiset. Toiminnassa on tällä hetkellä noin 52 000 norjalaista, mutta toimijoiden määrä halutaan laskea alle 20 000:een toiminnan moderni-soimiseksi ja uusien resurssien hankkimiseksi. Siviilipuolustuksen toimijat eivät voi kantaa aseita sodankaan aikana. Kielto on kirjattu lakiin siviilipuolustuksesta eikä tätä määräystä haluta muuttaa tulevaisuudessakaan.120

3.3.3 Tanska Toisen maailman sodan aikana Tanskassa oli toiminut valtion siviilipuolustusjärjestel-mä, Statens Civile Luftværn, jonka tehtävänä oli ollut siviiliväestön suojelu ilmahyökkä-yksiltä. Sodan päättymisen jälkeen järjestön toiminta vähitellen lopetettiin. Tanskassa haluttiin kuitenkin rakentaa uusi siviilipuolustuksen järjestelmä kiristyneen kansainväli-sen turvallisuuspoliittisen tilanteen myötä. Huhtikuussa 1949 tuli voimaan laki siviili-puolustuksesta121. Siviilipuolustuksen organisaatio muodostettiin valtiollisesta siviili-puolustuksesta, Det Statslige Civilforsvar, siviilipuolustusjoukoista, CF-korpse, ja kun-nallisesta siviilipuolustuksesta, Det Kommunale Civilforsvar, joka muodostui pääasiassa varusmiehistä. Järjestelmään liitettiin lisäksi ajatus itsesuojelusta. Siviilipuolustusneu-vosto, Civilforsvarsstyrelsen, sai tehtäväkseen johtaa ja koordinoida siviilipuolustuksen tehtäviä. Rauhanaikana siviilipuolustusjoukot huolehtivat katastrofivalmiudesta sekä siviilipuolustuksen taistelujoukkojen koulutuksesta. Sodan aikana siviilipuolustuksen tehtävänä olisi ollut huolehtia palo- ja pelastustoimesta, evakuoinnista, väestönsuojien ylläpidosta, sairaalavalmiudesta sekä siviiliväestön varoittamisesta. Siviilipuolustuksen järjestelmä oli osa Naton siviilipuolustuskomitean, Nato Civil Defence Committee, toi-mintaa. Tanskan hallituksen 5. joulukuuta 1956 tekemällä päätöksellä perustettiin erillinen sivii-livalmiuden valiokunta, jonka tehtävänä oli edistää ja koordinoida siviilivalmiuden val-miussuunnittelua. Erona siviilipuolustukseen oli se, että siviilivalmiuden pääasiallisena tehtävänä oli varmistaa siviiliyhteiskunnan toimintakyky kriisin ja sodan aikana. Perus-tamisen taustalla oli Natolta tullut kehotus jäsenmaille, jotta nämä varmistaisivat myös siviiliyhteiskunnan mahdollisuudet selvitä ja viranomaisten kyvyn toimia sodan aikana. Vuoden 1959 lopussa tuli voimaan laki siviilivalmiudesta122. Lain § 1 mukaan valmius-suunnittelun ja muiden lain edellyttämien toimenpiteiden tuli edistää maan yhteistä puo-lustusta (kokonaismaanpuolustus), varmistaa hallituksen, viranomaisten ja kuntien toi-

120 Generelt om sivilforsvaret i Norge, http://www.dsb.no/; Sivilforsvarets oppgaver i fredssamfunnet, http://www.dsb.no/, 15.12.2004; Styrkestruktur Sivilforsvaret – Projektgruppens innstilling om ny styrkestruktur for Sivilforsvaret, DSB 2005. 121 Lov 152 af 1.4.1949 om civilforsvaret, jf. lovene 308 af 4.6.1986 og 394 af 19.12.1986, og lov 253 af 27.5.1950 om bygningsmæssige civilforsvarsforsanstaltninger, jf. lovbek. 536 af 3.11.1981. 122 Lov nr. 342 af 23. december 1959 om det civile beredskab

61

mintamahdollisuudet sodan aikana, ylläpitää lakia ja järjestystä, vahvistaa maan tuotan-tokykyä ja kuljetus- ja kommunikointijärjestelmiä sekä varmistaa tarpeellisten tavaroi-den saanti ja niiden jakelu. Lain § 2 määrättiin sen sijaan, että ministeriöiden tulee vasta-ta valmiussuunnittelusta ja toteuttaa vaaditut toimenpiteet omalla hallinnonalallaan maan kriisivalmiutta järjestettäessä. Vuonna 1985 kirjattiin lakiin sisäministeriön vastuu siviilivalmiudesta ja sen suunnitte-lun koordinoinnista sekä läänien ja kuntien vastuu laatia kriisivalmiuden suunnitelma omalla alueellaan.123 Sisäministeriön vastuulle tuli nyt virallisesti yhteiskunnan siviili-valmiuden suunnittelun koordinointi ja tämän vastuun mukanaan tuomat muut toimenpi-teet sekä niiden valmiuden piiriin kuuluvien toimenpiteiden suorittaminen, jotka eivät kuuluneet muiden viranomaisten tehtäviin. Sisäministeriö oli käytännössä hoitanut teh-täviä jo vuodesta 1962, mutta virallisesti vastuu oli vuoteen 1985 asti valtioneuvoston kanslialla124. Tanskassa ylläpidettiin siten vuosikymmeniä kahta rinnakkaista yhteiskunnan kriisival-miuskysymyksiin erikoistunutta järjestelmään. Kylmän sodan päätyttyä kumpikin järjes-telmä joutui murrokseen. Lait palovalmiudesta, siviilipuolustuksesta ja siviilivalmiudes-ta korvattiin 1. tammikuuta 1993 valmiuslailla, jonka § 2 todetaan, että yhteiskunnan kriisivalmiuden tehtävänä on suunnitella ja suorittaa toimenpiteitä, joiden avulla kriisin tai sodan aikana voidaan ylläpitää yhteiskunnan toimintoja, ja jotka tukevat maan yhteis-tä puolustusta. Kriisillä ymmärrettiin vielä tilanne, joka todennäköisesti johtaa sotaan. Uuden valmiuslain myötä valmiussuunnittelu kuitenkin vakiintui entistä selkeämmin valtion kaikille tasoille - kansalliselle, alueelliselle ja paikallistasolle. Siviilipuolustuk-sen järjestelmään alettiin vähitellen lakimuutoksen jälkeen ajaa alas – ensimmäinen konkreettinen toimi lakimuutoksen yhteydessä oli se, että siviilipuolustus ja palotoimi yhdistettiin pelastusvalmiudeksi (redningsberedskap). Käytännössä tämä tarkoitti myös sitä, että siviilipuolustuksen tietoinen sulauttaminen yhteiskunnan muuhun kriisivalmiu-teen aloitettiin asteittain lakimuutoksen jälkeen. Erillisiä siviilipuolustuksen toimia Tanskassa ei siten enää ole.125

3.3.4 Suomi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kokonaismaanpuolustus on perinteisesti muodostunut sotilaallisesta maanpuolustuksesta ja siviilipuolustuksesta, joka on kattanut yhteiskun-nan muun toiminnan ja siviiliväestön suojelun. Suomessa puolestaan kokonaismaanpuo-lustukseen kuuluvat sotilaallinen maanpuolustus, taloudellinen maanpuolus-tus/taloudellinen turvallisuus, väestönsuojelu, sosiaali- ja terveydenhuolto, yhteiskunnan teknisten järjestelmien toimivuus, yleinen järjestys ja turvallisuus sekä maanpuolustus-tiedotus. Kokonaismaanpuolustuksen määritelmä on Suomessa siten hieman erilainen kuin muissa Pohjoismaissa eikä siviilipuolustusta itsenäisenä toimintona mainita lain-säädännössä. Suomessa siviilipuolustuksesta voidaan puhua kuitenkin siviiliväestön suo-

123 Lov nr. 203 af 22. maj 1985. 124 Bekendtgørelse nr. 303 af 3. september 1962. 125 Det civile beredskap - et depatoplæg, http://www.brs.dk/fagomraade/tilsyn/csb/nyt/det_civile_beredskab_debatoplaeg.htm, 24.11.2004; Den Nationale Sårbar-hedsudredning, Rapport fra underutvalget vedrørende beredskapsplanlægning of tværgående koordination, januar 2004, s. 12 – 14.

62

jelemiseen poikkeustilanteissa kuuluvien toimien yhteydessä. Vaatimukset väestönsuo-jelun järjestelyille ja valmiudelle johdetaan poikkeusolojen tarpeista vastaavasti kuin sotilaallisen maanpuolustuksen osalta tehdään. Valmistelujen tulee perustua samaan kriisin ja sodan kuvaan kuin puolustussuunnittelun. Lisäksi on tarpeen ottaa huomioon yhdyskuntarakenteessa tapahtuvat muutokset, suuronnettomuuksien mahdollisuudet se-kä turvallisuusympäristössä tapahtuva kehitys. Suomessa siviilipuolustuksen kaltaisista toimista vastaa sisäasianministeriön pelastus-osasto. Toimet kattavat väestönsuojien ja varoitusjärjestelmän ylläpidon. Näihin toimiin kuuluvat lisäksi evakuointi ja pelastustehtävät poikkeusoloissa. Poikkeusoloihin varau-tumiseen kuuluu suunnitelmien laatiminen ja koulutus sekä tarvittavien materiaali-resurssien hankkiminen ja ylläpitäminen sekä toimintojen suunnittelu. Pelastustoiminta käsittää kiireellisesti suoritettavat toimenpiteet ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suo-jaamiseksi ja pelastamiseksi, vahinkojen rajoittamiseksi ja seurausten lieventämiseksi onnettomuuksien sattuessa tai uhatessa. Väestönsuojelu sisältää ihmisten ja omaisuuden suojaamisen, yhteiskunnan toimintojen kannalta tärkeiden virastojen, laitosten ja tuotan-tolaitosten toiminnan turvaamisen sekä pelastustoiminnan poikkeusoloissa sekä niihin varautumisen. Väestönsuojelu on siis laajempi tehtäväkokonaisuus kuin pelastustoiminta poikkeusoloissa. Siihen kuuluvat muun muassa väestönsuojien rakentaminen, evakuoin-nit, valvonta- ja hälytystoiminta, ensiapu, raivaus- ja puhdistustoiminata sekä väestön huolto. Pelastusviranomaisten ohella pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun ovat velvollisia osallistumaan Hätäkeskuslaitos, poliisi, rajavartiolaitos, puolustusvoimat, sosiaali- ja terveysministeriö, Kansanterveyslaitos, Lääkelaitos, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuo-tevalvontakeskus, Säteilyturvakeskus, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus, Työterve-yslaitos, ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, alueelliset ympäristökeskuk-set, maa- ja metsätalousministeriö, Metsähallitus, liikenne- ja viestintäministeriö, Ilmai-lulaitos, Ilmatieteen laitos, Merenkulkulaitos, Ratahallintokeskus, Viestintävirasto, lää-ninhallitus sekä kunnan eri toimialoista vastaavat virastot ja laitokset siten kuin niiden tehtävistä kunkin toimialan säädöksissä tai muussa lainsäädännössä säädetään. Yrityk-set, laitokset, kiinteistöjen omistajat ja kansalaiset ovat lisäksi velvollisia varautumaan normaalioloissa ihmisten, omaisuuden sekä ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa sekä sellaisiin pelastustoimiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät.126

3.4 Yhteiskunnan kriisivalmius

3.4.1 Ruotsi Turvallisuuspolitiikan peruspilari on perinteisesti ollut ns. kova valtioturvallisuus ja sitä kautta kyky puolustaa valtiota sotilaallista hyökkäystä vastaan. Yhteiskunnan turvalli-suustilanteet ovat tämän myötä määritelty normaalioloihin, kohotettuun valmiuteen (höjd beredskap), korkeimpaan valmiuteen (högsta beredskap) ja hälytysvalmiuteen (beredskapslarm), jolloin kokonaismaanpuolustuksen toimet ovat yhteiskunnan ainoita toimintoja. Laaja turvallisuuskäsite on nostanut kuitenkin valtioturvallisuuden rinnalle

126 Tietoa Suomen pelastusoiminnasta, www.pelastustoimi.net; Pelastustoimen kehittäminen suuronnettomuustilanteita ja poikkeusoloja varten, www.pelastustoimi.net; Pelastustoimi, http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/EE02318DA3976D4FC2256F8600316305?OpenDocument

63

rauhanajan yhteiskunnan vahvistamisen kohtaamaan myös sellaisia uhkia ja riskejä, jot-ka eivät suoraan uhkaa valtion olemassaoloa, mutta jotka saattavat aiheuttaa vakaviakin häiriötiloja yhteiskunnan normaaliin toimintaan. Ruotsin hallitus on jättänyt vuodesta 1997 lähtien valtiopäiville säännöllisesti yhteis-kunnan kriisivalmiudesta selvityksen, jossa käsitellään yhteiskunnan varautumista ja valmiuden tasoa eriasteisia uhkia ja häiriötiloja vastaan. Maaliskuussa 2000 hallitus an-toi lisäksi selvitysmies Åke Pettersonille tehtäväksi selvittää edellytyksiä luoda parem-mat lähtökohdat ja kokonaiskuvaan perustuvat suunnitteluperusteet siviilipuolustukselle ja yhteiskunnan kriisivalmiudelle. Selvitys sai nimen Sårbarhets- och säkerhetsutred-ning, ja sen suosituksiin perustuen alettiin Ruotsissa vuosien 2001 – 2002 aikana raken-taa uutta valmiusjärjestelmää rauhanajan kriisejä ja siviilipuolustusta varten. Tässä yh-teydessä perustettiin siviilipuolustusta käsitelleen kappaleen yhteydessä mainittu krii-sinhallintaviranomainen, Krisberedskapsmyndigheten, yhteiskunnan kriisivalmiutta ja kohotettua valmiutta varten. Suunnittelujärjestelmällä ja uudella viranomaisella halutaan taata tarpeellisen varautumisen ja ennaltaehkäisemisen taso sekä luoda uudet perusteet kriisivalmiuden ja siviilipuolustuksen suunnittelulle, jossa painopiste on erityisesti en-naltaehkäisevässä työssä.127 Yhteiskunnan kriisivalmiuden organisointia ja johtamista ohjaavat perusperiaatteet Ruotsissa ovat: Vastuuperiaate: se, jolla on vastuu toiminnasta rauhanaikana ja normaali olosuhteissa, on vastuussa toiminnasta myös kriisi- ja sota-aikana sekä kriisivalmiuden suunnittelusta ja kriisivalmiuden toteuttamiseen liittyvistä toimenpiteistä Samankaltaisuusperiaate: organisaatioiden toimintaa tulee toteuttaa ja johtaa mahdol-lisimman pitkään samasta paikasta ja samalla tavalla niin rauhan, kriisin kuin sodankin aikana Läheisyysperiaate: kriisivalmius ja sen toimet tulee toteuttaa yhteiskunnassa mahdolli-simman alhaisella tasolla. 128

Periaatteet koskevat sekä yhteiskunnan kriisivalmiutta että siviilipuolustusta. Kaikkien viranomaisten, läänien ja kuntien on tehtävä toiminnastaan riski- ja uhka-analyysi kar-toittaakseen omalla toimialueellaan ne ongelmakohdat, jotka voivat eskaloitua ja siten vaikeuttaa vakavastikin normaalia toimintaa. Samoin on kaikkien viranomaisten otettava toiminnassaan huomioon myös kokonaismaanpuolustuksen edellyttämät toimet. Tämä vaatii tehokasta suunnittelujärjestelmää ja kykyä käsitellä poikkisektorillisia uhkakuvia. Valmius rakentuu kriisivalmiusrakenteelle, joka perustuu sektori- ja aluevastuulle sekä samankaltaisuus- ja läheisyysperiaatteille. Suunnittelussa korostetaan lisäksi kokonais-kuvan muodostamista ja alhaalta ylöspäin tapahtuvaa toimintaa, mikä tarkoittaa sitä, että rauhanajan yhteiskunnan toimet muodostavat pohjan kriisivalmiudelle. Tarvittaessa tätä valmiutta täydennetään varauduttaessa rauhanajan häiriötiloihin tai nostetun valmiusti-lan vaatimiin toimiin.

127 SOU 2001:41, Säkerhet i en ny tid ; Regeringens proposition 2001/02:158, Samhällets säkerhet och beredskap. 128 Regeringens proposition 2001/02:158, Samhällets säkerhet och beredskap, s. 22.

64

Poikkisektorisella yhteistyöllä pyritään vahvistamaan yhteiskuntaa ja saamaan kriisi-valmiuteen varatut resurssit tehokkaasti käyttöön. Ruotsissa ei haluta sijoittaa yhteis-kunnan kriisivalmiuden toimia kokonaismaanpuolustuksen käsitteen alla huolimatta yh-teisestä suunnittelulähtökohdasta tai siitä, että kokonaismaanpuolustuksen resursseja halutaan järkevämmin käyttää siten, että niitä voitaisiin hyödyntää myös rauhanaikana. Sen sijaan puhutaan yhteiskunnan turvallisuudesta ja valmiudesta, samhällets säkerhet och beredskap.129 Tavoitteena sen puitteissa on:

• yhteiskunnan vahva, sisäänrakennettu perusvalmius kohdata uhkia ja riskejä • valmius kohdata laajan turvallisuuskäsitteen mukanaan tuomat haasteet • valmius täyttää turvallisuuspolitiikasta johdetut tavoitteet ja tehtävät

Perinteisen sotilaallisen uhan poistuttua ja uusien uhkien ja riskien ollessa pääsääntöi-sesti ns. ei-sotilaallisia uhkia katsotaan, että yhteiskunnan varautumisperusteiden on muututtava. Nähtävissä on, että painopistettä yhteiskunnan yleisessä valmiudessa tullaan siirtämään tulevaisuudessa entistä selkeämmin rauhanajan kriisivalmiuteen. Tämä tar-koittaa sitä, että yhä suurempi osa yhteiskunnan varautumisesta ja valmiustyöstä tehdään perinteisen puolustuspolitiikan ulkopuolella. Nykyisen kehityksen puitteissa katsotaan olevan siten järkevämpää vastata riskeihin ja uhkiin kriisivalmiuden avulla kuin koko-naismaanpuolustuksen keinoin130. Kriisivalmiusjärjestelmä tulee kyetä rakentamaan si-ten, että sen puitteissa pystytään vastaamaa joustavasti erilaisiin uhkiin, myös sellaisiin joita ei vielä pystytä tarkasti määrittelemään. Yhteiskunnan toiminnan kannalta avain-asemassa olevat elintärkeät toiminnot pitää kyetä nimeämään ja määrittelemään niille turvallisuusvaatimukset. Avainasemassa ovat viranomaisten, kuntien, eri organisaatioi-den ja elinkeinoelämän tiivis yhteistyö päivittäisen turvallisuuden rakentamisessa täy-dennettynä toimilla suurempien uhkien ja häiriötilanteiden varalle. Samalla on kyettävä muuttamaan rahoitusperusteita siten, että sidosta kokonaismaanpuolustukseen ei enää tarvita esimerkiksi KBM:n rahoittaessa kriisivalmiustoimenpiteitä. Yhteiskunnan vah-vistamiseksi uhkia ja riskejä vastaan tarvitaan nykyisin myös tehokasta kansainvälistä yhteistyötä. Tämän vuoksi kansallinen kriisivalmius tulee sitoa suurempaan kansainväli-seen kontekstiin. 131 Kansallinen taso Valtioneuvosto Valtioneuvostolla on ylin vastuu kansallisen tason kriisivalmiudessa ja vastuu korostuu erityisesti vakavissa häiriö- ja kriisitilanteissa, joissa vaikutukset ovat isoja ja leviävät laajalle niin alueellisesti kuin eri viranomaisten toiminta-alueille. Tavoitteena on ollut valtioneuvoston kriisinhallintakyvyn kehittäminen edelleen mm. koulutus- ja harjoitus-toimintaa lisäämällä sekä toimien yhteensovittamiskykyä ja tiedottamisvalmiuksia pa-

129 Regeringens proposition 2001/02:10, Fortsatt förnyelse av totalförsvaret, s. 39, 47 – 49. 130 Myös turvallisuustilanteiden luokituksia halutaan tässä tilanteessa muuttaa vastaamaan paremmin nykyisiä uhkia ja riskejä. Kts. En utvecklad krisberedskap – KBM’s underlad inför 2005 års proposition om krisberedskap. 131 Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 208 – 216; KBM, En utvecklad krisberedskap – KBM’s underlad inför 2005 års proposition om krisberedskap, 18.3.2005.

65

rantamalla.132 Kansallisen tason vastuu perustuu ministeriöiden normaaliin sektorivas-tuuseen kuitenkin niin, että puolustusministeriöllä on yhteensovittava vastuu kriisival-miuteen liittyvistä toimista. Käytännössä tämä tehtävä on annettu ministeriön alaisuu-dessa toimivalle Krisberedskapsmyndighetenille. Puolustusministeriö Puolustusministeriö vastaa hallituksen ja valtiopäivien päätösten mukaisesti puolustus-politiikasta, kokonaismaanpuolustuksesta ja hallinnonalansa kansainvälisestä yhteistyös-tä sekä toimii hallinnonalansa ohjaajana. Sen vastuulla Ruotsissa ovat myös yhteiskun-nan kriisivalmius ja valmius onnettomuuksia vastaan. Statens räddningsverk ja Krisbe-redskapsmyndigheten ovat myös näin ollen puolustusministeriön alaisia viranomaisia.133 Krisberedskapsmyndigheten (KBM) Krisberedskapsmyndigheten (KBM) aloitti toimintansa heinäkuussa 2002 ottaen lakkau-tetun Överstyrelsen för civilberedskapin tehtävät itselleen. Uuden viranomaisen tehtä-väksi tuli yhteensovittaa ja organisoida Ruotsissa kaikilla yhteiskunnan tasoilla tapahtu-vaa kriisivalmiuden ja kriisien hallinnan suunnittelemista ja kehittämistä siten, että yh-teiskunnan eri toimijoiden toimista muodostuisi laaja ja yhteensopiva kokonaisuus. Tar-koituksena on vahvistaa yhteiskunnan kykyä kohdata kriisejä ja vähentää sen haavoittu-vuutta sekä parantaa kykyä hoitaa kriisitilanteet niiden kohdatessa. Uuden viranomaisen avulla on myös tarkoitus selkiyttää kriisinhallinnan eri toimijoiden rooleja ja vastuualu-eita. KBM toimii puolustusministeriön alaisuudessa ja on omalta osaltaan sidottu koko-naismaanpuolustuskenttään, vaikka toiminnalla halutaan vahvistaa yhteiskuntaa erityi-sesti rauhanajan kriisejä vastaan. KBM:n rooli nähdään tärkeänä erityisesti kuntien ja lääninhallitusten, mutta myös mui-den viranomaisten tukijana näiden kriisivalmiustyössä sekä tämän työn kehittäjänä. Tar-koituksena on, että toimijoilla on tulevaisuudessa selkeät raamit ja yhteinen suunta, joi-den mukaan toimitaan. KBM:n toiminnassa korostetaan erityisesti sitä, että jokaisella toimijalla on kriisivalmiustyössä oma vastuukenttänsä – kunnat vastaavat omalla alueel-laan tapahtuvasta työstä, läänihallitukset läänitason suunnittelusta ja yhteensovittamises-ta ja hallitus valtakunnan tason toimenpiteistä. KBM jakaa vuosittain noin 2 mrd kruu-nua (noin 220 milj. euroa) yllämainituille toimijoille, jotta ne voivat kehittää kriisival-miuttaan. Rahallisen tuen piiriin kuuluvat myös vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt siltä osin kuin niiden toiminta liittyy yhteiskunnan kriisivalmiuden parantamiseen. Jul-kisella sektorilla tapahtuvan koordinoinnin lisäksi KBM pyrkii edistämään julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä kriisivalmiuskysymyksissä. Näin yksinkertaisesti jo sen vuoksi, että yksityinen sektori on keskeisessä roolissa yhteiskunnan infrastruktuu-riin liittyvien palvelujen tarjoajana ja ylläpitäjänä. Kokonaisuuden luomiseksi tarvitaan riittävää tietoa, jonka on saavutettava keskeiset toimijat oikea-aikaisesti. KBM tukee kriisivalmiuden ja kriisien hallinnan alalla tehtävää tutkimusta jakamalla apurahoja tutkijoille. Tämän lisäksi se kerää ja analysoi tietoa itse 132 Ruotsin ulkoministeriö kuitenkin kieltäytyi Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun tarjoamasta kriisinhallintakurssista keväällä 2004. SVT 1, Agenda, 16.1.2005. 133 Försvarsdepartementet, http://www.regeringen.se/sb/d/495; Myndigheter, http://www.regeringen.se/sb/d/495/a/3174

66

yhteiskunnassa tapahtuvasta kehityksestä sekä ympäröivän maailman tapahtumista. KBM:n yhtenä keskeisenä tehtävänä on siten myös kansainvälinen yhteistyö samalla alalla toimivien ulkomaisten viranomaisten kanssa. KBM pyrkii näin toiminnallaan tu-kemaan hallituksen kriisinhallintatyötä ja parantamaan Ruotsin hallituksen toimintaky-kyä sekä kotimaassa että kansainvälisesti erityisesti EU:ssa ja Naton rauhankumppanuu-den puitteissa. KBM:n työllä on kuusi keskeistä toimialuetta, joilla yhteensovittavista ja koordinointia lähtökohtaisesti tehdään. Näille toiminta-alueille on nimetty yhteistoimintaviranomaiset, joilla on erityinen vastuu kriisivalmiustoimenpiteiden suorittamiseksi. Toiminta-alueita ovat:

1. tekninen infrastruktuuri ja informaatioturvallisuus (KBM laatii vuosittain halli-tukselle raportin informaatioturvallisuuden tilasta ja kehityksestä Ruotsissa)

2. liikenne ja kuljetukset 3. vaarallisten aineiden leviäminen (sisältää myös joukkotuhoaseet) 4. taloudellinen turvallisuus 5. hoitotyö, kansalaisten suojelu ja avunanto 6. osa-alueiden toiminnan yhteensovittaminen ja yhteistyön vahvistaminen

Mahdollisen kriisitilanteen sattuessa KBM ei kuitenkaan toimi kriisinhallinnan johdossa vaan se säilyttää neuvoa-antavan roolinsa ja tukee valtioneuvostoa mm. tarjoamalla ti-lannekuvia tapahtuneesta. Aasian katastrofin yhteydessä KBM tuki valtioneuvoston kanslian ja muiden viranomaisten sekä läänien ja kuntien työtä mm. keräämällä tietoa ja raportoimalla tilanteesta.134

Pelastustoimi Pelastustoimen tehtävänä on vastata ihmisiin, omaisuuteen ja ympäristöön kohdistuvien onnettomuuksien ja poikkeusolojen uhkien edellyttämistä ennaltaehkäisy-, suojaus- ja pelastustoimenpiteistä. Sairaankuljetus ei kuulu pelastustoimen alaan vaan siitä vastaa-vat maakuntapäivät. Pelastustoimesta vastaa pääsääntöisesti kunnat alueellaan. Poikke-uksena ovat kuitenkin, meri-, ilma- ja tunturipelastus (Kustbevakning, Sjöfartsverket, Luftfarstverket, poliisi) sekä toimet radioaktiivisiin aineisiin liittyvissä onnettomuuksissa (läänit). Lääninhallitukset tukevat kuntien pelastustoimea neuvomalla ja tiedottamalla. Pelastustoimea tukevia toimijoita kansallisella tasolla ovat poliisi, terveyden- ja sairaan-hoito, SOS Alarm Ab (hälyytyskeskustoiminta), puolustusvoimat, Ruotsin Ilmatieteen laitos sekä Ruotsin televisio- ja radio.135

Statens räddningsverk ohjaa pelastustointa sekä onnettomuuksien ja vahinkojen ennalta-ehkäisyä niin Ruotsissa kuin ulkomailla. Onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja turvalli-suuden ylläpitämiseksi pelastuslaitos tekee yhteistyötä muiden viranomaisten sekä alu-eella olevien yhteisöjen ja alueen asukkaiden kanssa. Statens räddningsverketin yhtey-teen perustettiin tammikuussa 2003 riski- ja turvallisuuskoulutuksesta vastaava laitos,

134 Krisberedskapsmyndigheten, Jordbävningskatastrofen i Sydostasien, http://www.krisberedskapsmyndigheten.se/templates/EntryPage____4770.aspx 135 Räddningsverket 1996, Räddningstjänsthandboken del 1, Räddningstjänster och Samverkande organ, /www.srv.se/upload/Räddningstjänst/Räddningstjänsthandböcker/rtj_handbok_del1.pdf, 9.5.2005.

67

Centrum för risk- och säkerhetsutbildning, jonka tehtävänä on koulutuksen kautta lisätä erityisesti kuntien, mutta myös läänien, viranomaisten, eri organisaatioiden ja elinkei-noelämän kriisinhallinta ja –valmiuskykyjä. Statens räddningsverket osallistuu myös kansainväliseen turvallisuutta ylläpitävään ja edistävään toimintaan (säkerhetsfrämjande arbete). Keskeisenä toimintamuotona on onnettomuuksien ja katastrofien ennaltaehkäi-sy. Tällä hetkellä Räddningsverketillä on keskeinen operatiivinen rooli Aasian katastro-fin hoidossa. Toimintaa ohjaa ja valvoo puolustusministeriö.136

Poliisi Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyk-sen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennaltaehkäisy, selvittäminen ja syyte-harkintaan saattaminen. Poliisin tulee lisäksi avustaa muita viranomaisia toimivaltuuksi-ensa puitteissa. Ruotsin poliisin vastuulle kuuluvat mm. terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta. Poliisin täydennysresurssina nostetun valmiustilan aikana voi tarvittaessa toimia ns. valmiuspoliisit, joiden tehtävänä on vahvistaa poliisin voimavaro-ja. Tällä hetkellä selvitetään sitä voidaanko valmiuspoliiseja käyttää tulevaisuudessa myös rauhanajan häiriö- ja kriisitilanteissa. Poliisi on oikeusministeriön alainen.137 Terrorismin torjunta Yhdysvaltojen, Balin ja Madridin terroristi-iskujen jälkeen terrorismi on noussut keskei-seksi uhkakuvaksi myös Ruotsissa. Terrorismin torjunta kuuluu Ruotsissa ensisijaisesti poliisille ja sen turvallisuuspalvelulle Säpolle, Säkerhetspolisen, jonka tehtävänä on es-tää ja tutkia rikoksia valtakunnan turvallisuutta vastaan. Säpo perusti joulukuussa 2004 erillisen yksikön terrorismin vastaisen yhteistyön koordinoimiseksi valtakunnan tasolla. Yhteistyöyksikön tavoitteena on tehostaa ja yhteensovittaa terrorismin vastaista toimin-taa Ruotsissa. Keskeisimpiä tehtäviä ovat:

• uhkakuvan muodostaminen • kansallisen toimintaohjelman rakentaminen • eri viranomaisten vastuiden selvittäminen ennen mahdollista iskua, sen aikana ja

iskun jälkeen. 138 Terrorismin vastaisesta operatiivisesta kenttätoiminnasta Ruotsissa vastaa poliisin eri-koisryhmä, Nationella insatsstyrkan, joka ennen toimi Tukholman poliisin alaisuudessa, mutta joka siirrettiin lokakuussa 2002 keskusrikospoliisin alaisuuteen. Säpon ohella myös puolustusvoimien tiedustelupalvelu, MUST, ja signaalitiedustelua harjoittava Försvarets radioanstalt hankkivat tietoa maan rajojen ulkopuolelta uhista ja riskeistä, jotka voivat uhata Ruotsin turvallisuutta ja intressejä. Nykyisin tiedustelu kat-taa entistä enemmän myös ei-sotilaallisia uhkia. Puolustusvoimien muilla resursseilla voidaan kotimaassa tarvittaessa täydentää poliisin voimavaroja tilanteissa, joissa poliisin

136 Regeringens proposition 2001/02:158, Samhällets säkerhet och beredskap, s. 162 –164. 137 Polisens uppgifter, http://www.polisen.se/inter/nodeid=5646&pageversion=1.html, 14.4.2005; KBM, En utvecklad krisberedskap – KBM’s underlad inför 2005 års proposition om krisberedskap, 18.3.2005, s. 87 – 91. 138 Säkerhetspolisen, Samverkansråd mot terrorism – gementsamt arbete mellan myndigheter, http://www.sakerhetspolisen.se/

68

omat resurssit eivät riitä. Puolustusvoimien tuki käsittää lähinnä toimia, joilla tuetaan muiden viranomaisten toimintaa. EU:n kasvava rooli terrorismin vastaisessa toiminnassa ja erityisesti sen solidaarisuusklausuuli ovat antaneet kuitenkin aihetta pohtia puolustus-voimien roolia uudelleen. Ruotsin hallitus on antanut erilliselle selvitysmiehelle tehtä-väksi arvioida laajemmin puolustusvoimien mahdollisuuksia tulevaisuudessa tukea sivii-liviranomaisia terrorismin vastaisessa toiminnassa.139

Puolustusvoimat Puolustusvoimien tehtävänä on tukea omien ydintehtäviensä puitteissa muita viranomai-sia ja tarvittaessa myös yhteiskunnan kriisivalmiutta. Puolustusvoimat ei voi kuitenkaan osallistua sellaisiin yhteiskunnan kriisivalmiuden tehtäviin, joissa on olemassa riski voimankäytölle. Kaakkois-Aasian katastrofin yhteydessä puolustusvoimat on avustanut pelastustoimea, poliisia, ilmailuviranomaisia ja muita viranomaisia materiaalilla ja hen-kilöstöresursseilla. Puolustusvoimat ei voi kuitenkaan toimia itsenäisesti vaan apu perus-tuu aina siviiliviranomaisen tai hallituksen pyyntöön (mm. avustaminen ulkomailla). Vapaaehtoisjärjestöt Vapaaehtoisilla maanpuolustusjärjestöillä on perinteisesti ollut keskeinen rooli koko-naismaanpuolustuksen kentässä siviilipuolustuksen tehtävissä. Järjestöt ovat lähtökoh-taisesti itsenäisiä, mutta yhteistyö valtion kanssa on perinteisesti ollut tiivistä. Järjestöjen budjetti on useissa tapauksissa hyvin riippuvainen valtion tuesta. Tällä hetkellä arvioi-daan näiden järjestöjen tulevaisuuden toimikenttää, koska positiivinen turvallisuuspoliit-tinen kehitys ei lähtökohtaisesti anna aihetta vapaaehtoisten kouluttamiseen siviilipuo-lustuksen puitteissa. Tukeakseen yhteiskunnan kriisivalmiutta on järjestöjen kyettävä määrittelemään toimintaansa hieman eri lähtökohdista kuin aiemmin – mm. rahoituksen saamiseksi pitää niiden suunnata toimintaansa yhteiskunnan tukemiseen rauhanajan häi-riö- ja kriisitilanteissa. Tällöin järjestöjä ei kuitenkaan enää luokiteltaisi vapaaehtoisiksi maanpuolustusjärjestöiksi. Vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen ohella Ruotsissa on runsaasti myös muita va-paaehtoisjärjestöjä. Myös näillä vapaaehtoisjärjestöillä katsotaan olevan annettavaa yh-teiskunnan kriisivalmiuskentässä, erityisesti erityisosaamisen ja henkilöresurssien osalta. Vapaaehtoisjärjestöjen lisäksi yksittäisten kansalaisten mahdollisuutta osallistua yhteis-kunnan kriisivalmiustyöhön halutaan parantaa tulevaisuudessa.140 Alueellinen taso Läänien ja kuntien roolia rauhanajan häiriö- ja kriisitilanteisiin valmistautumisessa ja tilanteiden hallinnassa on parannettu selkeästi 1990-lopusta lähtien. Läänien rooli on merkittävä alueellisen vastuun kautta. Lääninhallituksen tehtävänä on tehdä läänin tasol-la kriisi- ja riskianalyysejä suunnittelun ja johtamisen pohjaksi. Sen tulee lisäksi koordi-noida ja yhteensovittaa kuntien ja valtion viranomaisten kriisivalmiussuunnittelua lää-ninsä alueella ja huolehtia läänin alueella ja tarvittaessa läänirajojen yli koulutus- ja har- 139 Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 36 –37. 140 KBM, En utvecklad krisberedskap – KBM’s underlad inför 2005 års proposition om krisberedskap, 18.3.2005, s. 83 – 84.

69

joitustoiminnassa koskien normaaliolojen vakavia häiriötilanteita ja nostetun valmiusti-lan vaatimia toimia. Normaalioloissa lääneillä ei ole varsinaista päätösvaltaa, mutta krii-sitilanteessa hallitus voi delegoida niille päätösvaltaa koskien kriisivalmiutta ja sen ni-missä tehtyjä toimintoja läänin alueella. Paikallinen taso Vuoden 2004 alussa tuli voimaan uusi laki varautumisesta onnettomuuksia vastaan ja se korvasi vanhan pelastustoimesta annetun lain. Uudessa laissa annetaan määräykset val-tiolle ja kunnille niistä toimista, jotka niiden on toteutettava onnettomuuksia vastaan varauduttaessa. Yksityiskohtaisten säännösten sijasta määräykset on esitetty tavoitteiden muodossa, mikä tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että kunnat voivat entistä paremmin sopeuttaa toimintansa paikallisten olosuhteiden mukaan. Kuntien vastuu yhteiskunnan kriisivalmiuskysymyksissä on merkittävä.141 Kuntien roolia tullaan kasvattamaan entisestään, kun kuntien tehtäviä kriisivalmiudessa koskevien määräysten on määrä tulla voimaan 1.1.2006. Kuntien tulee uudistukseen jäl-keen mm. vastata oman kunnan toiminnasta normaaliolojen häiriö- ja kriisitilanteissa, riski- ja haavoittuvuusanalyysien tekemisestä142, kriisivalmiustoimenpiteistä ja niiden suunnittelusta kunnan alueella, koulutus- ja harjoitustoiminnasta, siviilipuolustuksen liittyvien tehtävien hoidosta sekä raportoinnista lääninhallitukselle. Lisäksi Ruotsin 19 maakuntapäivien (Gotlanti mukaanlukien) ja kahden alueen (Västra Götaland, Skåne) vastuulla on mm. sairaanhoito ja terveydenhuolto sekä alueen kasvun ja kehityksen tu-keminen. Yhteiskunnan kriisivalmiudessa niillä on merkittävä rooli juuri näiden kysy-mysten kautta. Tätä roolia halutaan tulevaisuudessa valtion taholta selkeyttää. Kuntien ja maakuntapäivien vastuukysymykset ja organisaatio kriisitilanteissa määritellään lisäksi erillisessä laissa143, jonka perusteella kunnissa tulee olla mm. erillinen kriisivalmiuden lautakunta, jonka tehtävänä on hoitaa kunnan toimintaa kriisitilanteessa. Kuntien tulee lisäksi jättää vähintään kerran vaalikaudessa erillinen kriisivalmiussuunnitelma. 144

Kansainvälinen yhteistyö Kriisit ja vakavat rauhanajan häiriötilat vaativat tehokasta kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälisellä kriisivalmiusyhteistyöllä pyritään vahvistamaan kansallista kriisivalmi-utta, tukemaan kansainvälistä kehitystä kriisivalmiuskysymyksissä sekä auttamaan avuntarpeessa olevia. Ruotsi haluaa tukea YK:n, EU:n ja Naton rauhankumppanuuden puitteissa tehtävää kriisivalmiustyötä sekä yhteistyötä Itämeren ja Barentsin meren alu-een maiden kanssa. Odotettavissa on, että erityisesti EU tulee esiintymään tulevaisuu-dessa nykyistä keskeisempänä toimijana siviilikriisien hallintaan liittyvissä kysymyksis-

141 Regeringens proposition 2001/02:158, Samhällets säkerhet och beredskap, s. 24; Protokoll, nr. 2001/02:111, Rskr: 2001/02:261, Samhällets säkerhet och beredskap; Förvarsdepartementet, Skydd och beredskap mot olyckor ja Svåra påfrestningar på samhället i fred, http://www.regeringen.se/sb/d/522; Lag (2003:778) om skydd mot olyckor. 142 Velvoite tuli voimaan jo 23.4.2004. 143 Lag om extra ordinära händelser i fred hos kommuner och landsting (2002:833). 144 Ruotsin hallitus ja kuntaliitto ovat sopineet aiesopimuksen kuntien uusista tehtävistä 17.6.2004. Sopimus vaatii vielä lakimuutoksen tullakseen voimaan, mutta sen suhteen ei mitä ilmeisemmin ole odotettavissa ongelmia. Kuntaliitto onkin todennut, että työ uusien tehtävien täyttämiseksi alkaa heti. Kts. KBM, Klart med ersättningen till kommunerna, http://www.krisberedskapsmyndigheten.se/view_item.jsp?leftlist=no&type=NEWS&itemID=480; Regeringens proposi-tion 2004/05:5, Vårt framtida försvar, s. 253; Sveriges kommuner och landsting, Landsting och regioner, http://www.skl.se/artikel.asp?C=444&A=283

70

sä sekä resurssien koordinoijana että käytännön operaatioiden toteuttajana. Puolustus-ministeriöllä on ylin vastuu Naton rauhankumppanuusohjelman puitteissa tapahtuvalla yhteistyöllä. EU:n ”Civil Protection” ja Naton ”Civil Emergency Planning” alueilla on puolestaan Statens räddningsverketillä keskeinen rooli, mutta myös muille viranomaisil-le, ja erityisesti KBM:lle on annettu toiminta-alueella mahdollisuuksia toimia, silloin kun käsitellään niiden painopistealueiden kysymyksiä.145

3.4.2 Norja Kylmän sodan aikakaudella yhteiskunnan kriisivalmius oli Norjassa tiukasti sidottu ko-konaismaanpuolustukseen ja sen edellyttämiin tehtäviin. Kriisivalmiuden toiminnan uu-distaminen aloitettiin kuitenkin pian kylmän sodan päättymisen jälkeen. Kriisivalmiuden lähtökohdaksi perinteisen sotilaalliseen uhkaan valmistautumisen rinnalle nostettiin rau-hanajan kriiseihin ja katastrofeihin varautuminen. Uudet, yhteiskunnan elintärkeitä toi-mintoja146 vaarantavat uhkakuvat alkoivat vähitellen hahmottua eikä puolustusvoimat tarvinnut enää siviiliyhteiskunnan tukea varautumisessa laajamittaiseen hyökkäykseen samalla tavalla kuin aikaisemmin. Yhteiskunnan kriisivalmiustyön lähtökohdiksi määriteltiin vuosituhannen vaihteessa vastuu-, samankaltaisuus- ja läheisyysperiaateet. Niiden mukaan: Vastuuperiaate: se, jolla on vastuu toiminnasta normaaliolosuhteissa, on vastuussa toi-minnasta myös poikkeusoloissa. Vastuuperiaatteen nojalla kaikki viranomaiset ovat vas-tuussa turvallisuudesta ja valmiudesta omalla hallinnonalallaan. Samankaltaisuusperiaate: toimintaa tulee toteuttaa ja johtaa mahdollisimman pitkään samalla tavalla sekä rauhanaikana että poikkeusoloissa. Niillä, jotka vastaavat yhteis-kunnan rauhanajan toiminnasta, on parhaat edellytykset hoitaa tehtäviä myös kriisitilan-teessa. Läheisyysperiaate: kriisivalmius tulee toteuttaa mahdollisimman alhaisella tasolla yh-teiskunnassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kunnilla on päävastuu rauhanajan kriisivalmiudesta ja kriisien hoitamisesta. 147 Uhkakuvien muutos ja laajan turvallisuuskäsitteen vakiintuminen turvallisuuspolitiikan lähtökohtana on vaikuttavat myös rauhanajan varautumisen ja kriisivalmiuden suuntaa-miseen ja kehittämiseen. Yhteiskunnan kriisivalmiusjärjestelmää on viime vuosien aika-na vahvistettu tuntuvasti. Oikeusministeriön asemaa ylimpänä koordinoivana elimenä on vahvistettu mm. perustamalla yhteiskunnan turvallisuudesta ja valmiudesta vastaava keskusvirasto, Direktoratet for samfunnsikkerhet og beredskap, ja määräämällä kansalli-nen turvallisuusviranomainen, Nasjonal sikkerhetsmyndighet (NSM), raportoimaan si-viilikysymyksissä oikeusministeriölle. Myös muille ministeriöille on laadittu perusperi-aatteet kriisivalmiutta varten. Kriisivalmiustyössä on viime vuosina korostettu myös

145 Regeringens proposition 2001/02:158, Samhällets säkerhet och beredskap, s. 68 – 69. 146 Yhteiskunnan elintärkeiksi toiminnoiksi on Norjassa määritelty, tele- ja informaatioteknologia, sähkönjakelu, valta-kunnan johtaminen, öljyntuotanto, rahoitussektori, terveydenhuolto, kuljetussektori ja kauppa, kts. St. meld. nr. 17 (2001 – 2002), Samfunnsikkerhet, s. 21. 147 St. meld. nr. 39 (2003 – 2004), Samfunnsikkerhet og sivlit-militært samarbeid, s. 6.

71

kansainvälistä yhteistyötä entistä enemmän. Tiedustelutoiminnan koordinointia varten on perustettu pysyvä koordinointi ja neuvontavaliokunta, Koordinerings- och rådgiv-ningsutvalget for etterretnings- og sikkerhetstjenestene, ja siviilipuolustusta on uudel-leenjärjestelty. Muutokset ovat auttaneet muodostamaan kokonaisvaltaisemman kuvan yhteiskunnan valmiudesta erilaisia turvallisuusuhkia vastaan. Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksen seurauksena Norjassa on lisäksi viime vuosina korostettu siviiliviranomaisten ja puolustusvoimien yhteistyötä rakennettaessa yhteiskunnan val-miutta vastata laajan turvallisuuskäsitteen haasteisiin. Tätä kehitystä tukee myös puolus-tusselontekojen ja valmiusselontekojen ilmestyminen lähtökohtaisesti samana vuonna, jolloin yhteiskunnan yhteisiä resursseja voidaan tarkastella valmiuden osalta yhtenäises-ti. 148

Pyrkimyksenä on turvallisuus- ja valmiustoimien järjestäminen yleisesti siten, että toi-minta on sektorit ylittävää ja resurssien käyttö tehokasta. Riski- ja uhkakuva-analyysien teko149, toimintojen riippuvuuden ja haavoittuvuuden sekä yhteisten turvallisuusvaati-musten määrittely ovat tärkeitä keinoja kokonaisvaltaisen toiminnan kannalta. Turvalli-suussuunnittelun ja valmiussuunnitelmien olemassaolon lisäksi on varmistettava se, että suunnitelmat pystytään toteuttamaan, ja että osapuolet tuntevat roolinsa ja tehtävänsä valmiuskysymyksissä. Viranomaisilla on oltava tarvittavat resurssit, suunnitelmat ja te-hokas organisaatio, jotta ne voivat huolehtia sekä päivittäisistä, ns. normaaliin toimin-taan liittyvistä riskeistä että vastata suurempiin turvallisuusuhkiin. Turvallisuus- ja val-miusjärjestelmät on rakennettava joustaviksi. Mikäli haasteet ovat luonteeltaan tai suu-ruudeltaan sellaisia, että normaalin toiminnan puitteissa niihin ei voida vastata, on re-sursseja voitava vahvistaa siviilipuolustuksen, puolustusvoimien, vapaaehtoisten avus-tusjärjestöjen ja tarvittaessa myös yksityisten resurssien avulla. Oikeusministeriön johdolla pyritään rakentamaan tarvittava turvallisuustaso siviiliyh-teiskunnan kohtaamia mahdollisia uhkia vastaan. Yhteiskunnalla on oltava toimivat val-miussuunnitelmat sekä tarvittavat operatiiviset resurssit suunnitelmien toteuttamiseksi. Tehokkaampien keinojen ei tule kuitenkaan vaarantaa demokratialle keskeisiä arvoja, kuten vapautta ja avoimuutta. Näitä keinoja tulee lisäksi arvioida niiden tarkoituksen-mukaisuuden, kustannustehokkuuden ja toimivuuden kannalta sekä niiden mahdollisesti elinkeinoelämälle, viranomaisten toiminnalle ja kansalaisille aiheuttamien haittojen kautta. Yhteiskunnan yhteisten resurssien tarkoituksenmukaiselle käytölle yhteiskunta-turvallisuuden rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi laitetaan kuitenkin entistä enemmän painoarvoa. Elinkeinoelämän ja viranomaisten valmiustyöhön liittyvää yhteistyötä halu-taan edistää tulevaisuudessa nykyisestä tasosta. Harjoitus- ja koulutustoimintaa tulee lisäksi kehittää pelastus- ja valmiusaloilla, kunnissa, lääneissä ja ministeriöissä, koska vain näin voidaan varautua todellisiin tilanteisiin.150 Napa-alueiden kehitys tulee tässä yhteydessä myös huomioida. Oikeusministeriön vastuulla on huolehtia siitä, että napa-alueiden kysymykset huomioidaan muodostettaessa laajaa lähestymistapaa yhteiskunta-

148 St. meld. nr. 39 (2003 – 2004), Samfunnsikkerhet og sivlit-militært samarbeid, s. 5. 149 Uhkien ja riskien arviointi luo pohjan priorisoinneille yhteiskunnan varautumisessa ja kriisivalmiustyössä. Riskianaly-ysin tavoitteena on tunnistaa ja arvioida todennäköiset riskit sekä määritellä varautumistoimenpiteet näiden varalle. Pro-sessin aikana arvioidaan riskien todennäköisyys ja seuraukset riskin toteutuessa. Useammin tapahtuvat vahingot ja onnet-tomuudet (liikenneonnettomuudet), joiden seuraukset voivat olla pienempiä ja harvinaisemmat tapaukset (ydinvoimala onnettomuus), joiden seuraukset voivat olla suuriakin, voivat sisältää suuren riskin. 150 St. prp. nr. 1 (2004 – 2005), For budjetterminen 2005 - Utgiftskapitler: 61, 400–480 Inntektskapitler: 3061, 3400–3474 og 5630, s. 29; St. meld. nr. 39 (2003 – 2004), Samfunnsikkerhet og sivilit-militært samarbeid, s. 6.

72

turvallisuuden kysymyksiin. Tärkeässä roolissa tässä työssä ovat oikeusministeriön ohella ministeriöiden välinen napa-alueiden valiokunta, Interdepartementale Polar ut-valget, ja Huippuvuorten yhteydessä alueen asiamies ja suurimman kaupungin, Lon-gyearbyenin, paikallishallinto.151 Yhteiskunnan varautumisen keskeisten yleistavoitteiden pohjalta on määritelty tavoitteet vuosille 2005 – 2008. Näitä ovat:

• ennaltaehkäisevä työ erityisesti terveydenhuollossa, ympäristökysymyksissä ja turvallisuustyössä

• poliisin, terveydenhuollon ja pelastustoimen resurssien vahvistaminen ja var-mistaminen siten, että ne pystyvät käsittelemään uusiakin haasteita, kuten terro-rismia ja joukkotuhoaseita

• tavoitteellinen ja yhteensovitettu työ yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin turvaamiseksi

• siviiliviranomaisten ja puolustusvoimien yhteistyön lisääminen mm. suunnitte-lun ja harjoitusten kautta

• analyysikyvyn, varoitusjärjestelmien ja terrorismin vastaisen toiminnan vahvis-taminen sekä

• kokonaisvaltaisen ja yhteensovitetun kriisinhallintajärjestelmän vahvistaminen yhteiskunnan eri tasoilla.152

Kansallinen taso Valtioneuvosto Valtioneuvostolla on ylin vastuu kriisivalmiustoimista. Valtioneuvostolla on oikeus or-ganisoida kriisivalmiustoimet tilanteesta riippuen haluamallaan tavalla. Lähtökohtana on kuitenkin se, että kriisin luonteen perusteella johtoon asetetaan yleensä yksi ministeriö, joka on kriisiin hoitamisen kannalta keskeisin ministeriö. Oikeusministeriö Oikeusministeriön vastaa valtioneuvoston osana sektorirajat ylittävästä kansallisesta turvallisuudesta, varautumisesta ja kriisivalmiustyöstä. Oikeusministeriön yhteensovit-tamisvastuu sisältää yleisten toimintalinjojen määrittämisen, selontekojen ja selvitysten tekemisen valtiopäiville, Stortinget, sekä yhteiskunnan turvallisuuteen ja valmiuteen liittyvien päätösten valmistelemisen.153 Tämän lisäksi se valmistelee yleisiä kehyksiä, tekee ehdotuksia sekä selvittää vastuukysymyksiä ns. harmailla alueilla ja yhteiskunnan turvallisuuteen ja valmiuteen liittyvissä periaatteellisissa päätöksissä. Ministeriön vel-

151 St. prp. nr. 1 (2004 – 2005), For budjetterminen 2005 - Utgiftskapitler: 61, 400–480 Inntektskapitler: 3061, 3400–3474 og 5630, s. 29. 152 St. meld. nr. 39 (2003 – 2004), Samfunnsikkerhet og sivlit-militært samarbeid, s. 7. 153 Oikeusministeriön yhteensovittamista ja valvonta vastuu perustuu asetuksiin kg l. res. 16 .09.1994 oikeusministeriön toimintalinjat yhteensovittavana ministeriönä valmiussektorilla (retningslinjer for Justisdepartementets funksjon som samordningsdepartement på beredskapssektoren), kg l res. 03.11.2000 siviilivalmiuden neuvosto (Rådet for siviltbereds-kap), kronprinsregentens resolusjon 04 .07.2003 sisäisentarkastuksen ja internkontroll og systemrettet tilsyn med det sivile beredskapsarbeidet i de partementene o g; om fordeling av ansvar for forebyggende sikkerhetstjeneste og Nasjonal sikkerhetsmyndighet.

73

vollisuuksiin kuuluu lisäksi suorittaa valtionhallinnon sisäisiä tarkastuksia valmiustyön toteuttamisesta rauhanajan häiriötilanteiden, turvallisuuspoliittisten kriisien sekä sodan varalle. Oikeusministeriö jättää hallitukselle tilannekatsauksia sekä yksittäisten ministe-riöiden osalta että valmiustyön kokonaistilanteesta. Ministeriöllä ei kuitenkaan ole toi-meenpanovaltaa kriisitilanteissa tai sodan aikana. Oikeusministeriön apuna kansallisissa kriisivalmiuskysymyksissä toimii koordinointiryhmä, jonka jäseninä ovat ministeriöiden ja valtioneuvoston kanslian edustajat, ylimmän poliisijohdon ja turvallisuuspoliisin edustajat sekä edustajat Direktoratet for samfunnssikkerhet og beredskapista. 154

Beredskapsutvalget Ulkoministeriön johdolla perustettiin erillinen valmiusvaliokunta Yhdysvaltoihin suun-nattujen terroristi-iskujen jälkeen. Valiokunnan jäsenistö koostuu keskeisimpien minis-teriöiden edustajista. Valiokunta kokoontuu edelleen ad hoc –perusteisesti sellaisten va-kavien kansainvälisten kriisien yhteydessä, joilla voi olla vaikutuksia Norjan intressei-hin. 155

Direktoratet for samfunnssikkerhet og beredskap (DSB) DSB perustettiin 1.9.2003 yhdistämällä Direktoratet for sivilt beredskap ja Direktoratet for brann og elsikkerhet. Virasto avustaa oikeusministeriötä yleisessä suunnittelussa, koordinoimisessa ja valvonnassa yhteiskunnan turvallisuuteen ja valmiuteen liittyvissä kysymyksissä. Viraston perustamisella luotiin yhtenäinen viranomaislinja valtakunnalli-selta tasolta paikalliselle tasolle paloturvallisuuteen, pelastustoimeen ja yleiseen valmiu-teen liittyvissä kysymyksissä. Tavoitteena oli myös luoda yhtenäinen toimintaympäristö horisontaalisesti ja vertikaalisesti yhteiskunnan eri tasoilla. Oikeusministeriön alaisuu-dessa toimivan viraston tehtävänä on valvoa, että valtion viranomaiset ottavat turvalli-suus- ja valmiusnäkökulmat osaksi normaalia toimintaan ja johtamisjärjestelmää. Sen tulee lisäksi valvoa yhteiskunnan haavoittuvuus- ja uhkakehitystä onnettomuuksien, ka-tastrofien ja muiden ei-toivottujen tapahtumien osalta. Virasto tukee oikeusministeriötä ja muita viranomaisia tarvittaessa tekemällä tilanneanalyysejä erilaisten kriisien ja on-nettomuuksien yhteydessä. Se vastaa myös siviilipuolustuksesta ja sen kehittämisestä. 156

DSB:n tehtävänä on tehdä ehdotuksia kriisien ja häiriötilanteiden ennaltaehkäisemiseksi, toteuttaa tarvittavia toimia ja varmistaa tarpeellinen valmiuden taso ja sen saatavuus se-kä rajoittaa seurauksia onnettomuuksien sattuessa. DSB kehittää työmetodeja ja ohjaus-materiaalia varmistaakseen kokonaisvaltaisen lähestymistavan yhteiskunnan kriisival-miuskysymyksissä. Se myös analysoi toimintaympäristöä luotettavan tiedon saamiseksi uhista ja riskeistä sekä tukee yhteiskunnan eri tasoja riski- ja uhka-analyysien teossa. Puutteellisen turvallisuuden ja valmiuden ollessa kysymyksessä virasto tekee aloitteita puutteiden korjaamiseksi ja seuraa vastuussa olevan viranomaisen toimintaa tilanteen

154 St. prp. nr. 1 (2004 – 2005), For budjetterminen 2005 - Utgiftskapitler: 61, 400–480 Inntektskapitler: 3061, 3400–3474 og 5630, s. 128; St. meld. n. 39, Samfunnssikkerhet og sivilt-militært samarbeid, s. 61 – 62. 155 St. meld. n. 39, Samfunnssikkerhet og sivilt-militært samarbeid, s. 62. 156 Viranomaisen vastuu perustuu lakeihin: Lov 14. juni 2002 nr. 20 om vern mot brann, eksplosjon og ulykker med farlig stoff og om brannvesenets redningsoppgaver, Lov av 24. mai 19 29 nr. 4 om tilsyn med elektriske anlegg og elektrisk utstyrLov av 11. juni 1976 nr. 29 om kontroll med produkter og forbrukertjenester, Lov av 17 . juli 1953 nr. 9 om Sivilforsva-ret

74

parantamiseksi. DSB:llä on lisäksi kansallinen vastuu palo-, räjähdys- ja sähköturvalli-suudesta. Viraston vastuulla ovat myös yhteiskuntaturvallisuuden ja valmiuden koulu-tuskeskus, Nasjonalt utdanningssenter for samfunnssikkerhet og beredskap, siviilipuo-lustuksen valmius- ja osaamiskeskukset, Sivilforsvarets beredskaps og kompetansesent-re, sekä palokoulu, Norges Brannskole.157

Nasjonal sikkerhetsmyndighet (NSM) Puolustusvoimien pääesikunta ja turvallisuusesikunta (Sikkerhetsstaben, FO/S) lakkau-tettiin 1.1.2003. Osittain lakkautettujen toimintojen tilalle perustettiin Nasjonal sikker-hetsmyndihet (NSM) puolustusministeriön alaiseksi viranomaiseksi. Sen tehtäväksi tuli hoitaa turvallisuuslain edellyttämät sektorirajat ylittävät, turvallisuutta edistävät toimet. Heinäkuussa 2003 tehdyllä päätöksellä vastuu ennaltaehkäisevästä turvallisuudesta ja siten kansallisen turvallisuusviranomaisen toiminnasta jaettiin kuitenkin puolustusminis-teriön ja oikeusministeriön kesken.158 Puolustusministeriö vastaa jaon jälkeen puolustussektorille kuuluvista kysymyksistä ja oikeusministeriö siviilikysymyksistä. NSM:n tehtävänä on toimeenpanna oikeusministe-riön tehtäväkenttään kuuluvat siviilisektorin ennaltaehkäisevät turvallisuustoimet ja ra-portoida oikeusministeriölle siviilisektorin turvallisuustilanteesta. Tehtävän jaon katso-taan edistävän siviili-sotilasyhteistyötä ja se edellyttää tiivistä ministeriöiden välistä koordinaatiota. Viranomaisen tehtävänä on erityisesti koordinoida toimia, joilla pyritään estämään vakoilua, sabotaaseja ja terroritekoja, ja jotka on suunnattu valtakunnan turval-lisuutta tai muita yhteiskunnan toiminnalta kannalta keskeisiä kohteita ja informaatiota vastaan. NSM toimii koordinoivana, valvovana ja neuvoa-antavana kansallisena viran-omaisena tehtäväalueellaan. Keskeisiä toimia tämän tehtävän toteuttamiseksi turvalli-suuslain mukaisesti ovat:

• teknisten ja hallinnollisten, kansallista turvallisuutta edistävien, toimien kehit-täminen ja aloitteiden tekeminen näiden toimien viemiseksi lainsäädäntöön

• kansallisen turvallisuustilanteen valvonta, seuranta ja analysointi • toimenpiteiden toteuttamisen valvonta julkisella ja yksityisellä sektorilla • viranomaisten ja muiden yhteiskunnan toimijoiden neuvonta ja opastus • kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö toimialalla • salausmateriaalin tuottaminen ja hallinnointi ja sellaisten informaatiojärjestelmi-

en hyväksyminen, joiden tehtävänä on käsitellä turvaluokiteltua materiaalia • turvaselvitysten tekeminen ja turvaselvitysrekisterin ylläpitäminen

Pelastustoimi Norjassa pelastustoimi käsittää ihmisten pelastamisen tilanteissa, joissa henki tai terveys on välittömässä vaarassa. Palotoimi ja sairaankuljetuspalvelut eivät kuulu pelastustoi-men piiriin vaan ovat erillisiä kokonaisuuksia. Pelastustoimen tehtävänä on hoitaa akuu-tit pelastustehtävät maalla, merellä ja ilmassa. Pelastustoimi on Norjassa toiminto, jolla on johtamisverkko, mutta ei varsinaista organisaatiota. Koko julkinen sektori onkin vel-

157 Om nasjonal beredskap, http://www.dsb.no/article.asp?ArticleID=1003&Rank=1&SubRank=1 158 Kronprinsregentens resolusjon 04.07.2003.

75

voitettu osallistumaan pelastustoimen tehtävien tukemiseen omilla resursseillaan. Pelas-tustoimi voi siten vaatia käytettäväkseen kaikki saatavissa olevat valmiusresurssit. Pää-pelastuskeskukset johtavat kaikkien meri- ja ilmailuonnettomuuksien pelastustehtäviä, mutta käytännössä maalla tapahtuvien onnettomuuksien johtaminen delegoidaan aina paikalliselle poliisille. Puolustusvoimien pelastushelikopterilaivue on pelastuskeskusten ohella ainoa pelastustointa päätoimisesti harjoittava toimija. Tämän lisäksi merivartios-tolla ja ilmailuviranomaisilla on tehtäviä pelastustoimen kentässä.159 Viime vuoden aikana pelastusvalmiuden järjestelyitä on vahvistettu mm. luomalla yh-teinen pelastustoimen hätäverkkojärjestelmä ja kehittämällä kansallinen rerussirekisteri (NARRE) pelastustoimen käyttöön.160 Palotoimi Palotoimi on erillinen kuntien vastuulla oleva toimiala. Sen tehtäviin kuuluvat ihmisten pelastamista lukuunottamatta muut muissa Pohjoismaissa pelastustoimen tehtäviin kuu-luvat tehtävät. Poliisi johtaa onnettomuustilanteen kokonaistoimintaa myös palotoimen osalta. Poliisi Poliisilain mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennaltaehkäiseminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisin tutkintatyö ja rikoksia ehkäisevä työ ovat keskeinen osa yhteiskunnan turvallisuutta. Poliisi johtaa Norjassa onnettomuus-tilanteiden hallintaa. Suurien onnettomuuksien ja katastrofien yhteydessä voidaan ottaa käyttöön poliisireservi. Poliisi on hallinnollisesti oikeusministeriön alaisuudessa ja se vastaa myös Norjan alueella tapahtuvasta terrorismin torjunnasta. Terrorismin torjunta Norjan kohdalla ei ole todettu olevan kovin todennäköistä, että maa joutuisi suoraan ter-rorismin kohteeksi. On kuitenkin muistettava, että Norjan Nato-jäsenyys, osallistuminen Irakin operaatioon ja muu toiminta ulkomailla voivat nostaa todennäköisyyttä maan tai sen keskeisten intressien joutumisesta iskun kohteeksi. Terrorismista on kuitenkin tullut uhkakuvana keskeinen tekijä rakennettaessa yhteiskuntaturvallisuutta ja toimia turvalli-suusuhkiin vastaamiseksi. Tämä asettaa uusia vaatimuksia tähän uhkaan varautumiselle ja konkreettisille toimenpiteille. Erityisesti tiedustelutoiminnan merkitys kasvaa. Ylimmällä kansallisella tasolla terrorismin vastainen toiminta kuuluu oikeusministeriöl-le ja sen toimintaa tukee neuvoantava esikunta, joka muodostuu puolustusministeriön, ulkoministeriön, turvallisuuspoliisi, pääesikunnan ja tarvittaessa myös muiden ministe-riöiden edustajista. Tarvittaessa voidaan pyytää tukea myös muilta neuvoa-antavilta or-ganisaatioilta. Käytännön työstä vastaa pitkälti kuitenkin turvallisuuspoliisi, jolla on oma valmiussuunnitelma terrorismin ja sabotaasitoiminnan varalle. Suunnitelman avulla 159 Turunen, Ismo, Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitteiden ja kehittämistarpeiden selvitiystyö. II OSA Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron ja Sveitsin ase- ja pelastusvelvollisuus sekä kodinturva- ja vapaaehtoisjärjestelmät. 160 Eksplosjonene i London – hva gjør DSB?, http://www.dsb.no/Article.asp?ArticleID=1557&oppslag=1

76

pyritään luomaan yleiset raamit suunnittelulle ja käytännön toimien toteuttamiselle.161 Turvallisuuspoliisi, Politiets sikkerhetstjeneste, tehtävänä on mm. ennaltaehkäistä ja tut-kia terrorismiksi laskettavaa rikollisuutta, väkivaltaisten ääriliikkeiden toimintaa, jouk-kotuhoaseiden leviämistä sekä estää tällaisen materiaalin ja teknologian levittämistä. Turvallisuuspalvelu tukee myös muita viranomaisia ja tekee Norjan valtiollista turvalli-suutta koskevia uhkakuva-arvioita.162 Terrorismin vastaisesta operatiivisesta kenttätoi-minnasta vastaa erityinen valmiusjoukko, Beredskapstroppen, joka on hallinnollisesti sijoitettu Oslon poliisipiirin alaisuuteen. Sen tehtävänä on tarvittaessa tukea maan muita poliisipiirejä ja Huippuvuorten viranomaisia. Valmiusjoukon lisäksi kaikissa poliisipii-reissä on ns. hälytysyksiköt, Utrykningsenheter, joihin kuuluville poliiseille on annettu koulutus erityistilanteita varten. Puolustusvoimien apu poliisille mm. terrorismin torjunnan osalta määritellään lainsää-dännössä163, jossa määritellään kolme avunannon luokkaa. Puolustusvoimat voivat avus-taa poliisia hallinnollisesti, operatiivisesti ja avustamalla lakien noudattamisen valvon-nassa. Puolustusvoimat avustavat muita viranomaisia linjassa varsinaisten ydintehtävi-ensä kanssa ja sitä varten hankituilla resursseilla – erillisiä resursseja muita tehtäviä, ku-ten terrorismin torjuntaa varten, ei ainakaan tällä hetkellä hankita. Kodinturvajoukoille kaavaillaan tulevaisuudessa entistä keskeisempää asemaa avunantamisessa mm. mahdol-lisen terroristi-iskun yhteydessä. Lähtökohtaisesti poliisi pyytää apua puolustusvoimilta tilanteissa, joissa sen omat resurssit eivät ole riittäviä. Epäselvissä tilanteissa ja ns. har-maalla alueella mahdollisen terroristi-iskun yhteydessä puolustusministerin ja oikeusmi-nisterin (tai hallituksen) on kyettävä yhdessä sopimaan siitä, kenellä on ensisijainen vas-tuu tilanteen hallinnasta.164 Etterretnings-, overvåkings- og sikkerhetstjenestene Tiedustelu-, valvonta- ja turvallisuuspalvelut -käsite sisältää puolustusvoimien tieduste-lupalvelun, Forsvarets etterretningstjeneste, turvallisuuspoliisin ja kansallisen turvalli-suusviranomaisen (NSM) toiminnan. Tiedustelu-, valvonta- ja turvallisuuspalvelujen tehtävänä on ennaltaehkäistä uhkia yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja –arvoja vas-taan sekä osallistua omalta osaltaan kriisinhallintaan. Kylmän sodan päättymisen jälkeen on painopistettä siirretty perinteisestä sotilaalliseen uhkaan liittyvistä tehtävistä tehtä-viin, jotka sisältävät yhteiskunnan suojelemisen laajentunutta uhkakirjoa vastaan.165

Vapaaehtoisjärjestöt Vapaaehtoisjärjestöt, siviilipuolustus ja muut järjestöt, ovat tärkeässä asemassa vahvis-tamassa yhteiskunnan valmiutta. Erityisen tärkeä niiden tehtävä on paikallisella tasolla ja kansainvälisissä avustustehtävissä. Siviilipuolustuksen vapaaehtoisjärjestöt ovat Nor-jassa erittäin tärkeässä asemassa vahvistamassa yhteiskunnan kriisivalmiutta erityisesti pitkäkestoisissa operaatioissa, joissa tarvitaan paljon henkilö- ja materiaaliresursseja. Vapaaehtoisjärjestöjen tehtäviä ja käyttöä mm. pelastustehtävissä halutaan Norjassa tu-

161 St. meld. nr. 39 (2003 – 2004), Samfunnsikkerhet og sivlit-militært samarbeid, s. 15. 162 Politiets sikkerhetstjeneste (PST), http://www.pst.politiet.no/ 163 Instruks om Forsvarets bistand til politiet, kgl. re 28.februar 2003. 164 St. meld. nr. 39 (2003 – 2004), Samfunnsikkerhet og sivilt-militært samarbeid, s. 21 – 26. 165 Norges beredskap mot kriser og ulykker i fredstid, http://www.dsb.no/

77

levaisuudessa selkeyttää, jotta eri toimijoiden roolit kriisivalmiudessa olisivat selkeitä ja resurssien käyttö tarkoituksenmukaista.166

Alueellinen taso Maaherrojen tehtävänä on ohjata kuntia yhteiskunnan turvallisuuteen ja valmiuteen liit-tyvissä kysymyksissä ja edistää kuntien välistä yhteistyötä. Heidän tulee lisäksi varmis-taa ja aktiivisesti vaikuttaa siihen, että kunnat ja kuntayhtymät toteuttavat tarvittavat toimet turvatakseen asukkaiden turvallisuuden mahdollisia uhkia ja riskejä vastaan. Maaherrat vastaavat lisäksi toimien yhteensovittamisesta rauhanajan kriiseissä ja kata-strofeissa sekä mahdollisen ydinonnettomuuden sattuessa. Maaherrojen tulee lisäksi edistää siviili-sotilasyhteistyötä paikallisella ja alueellisella tasolla, pitää yllä yhteyksiä kodinturvajoukkoihin sekä edistää kokonaismaanpuolustuksen toimijoiden yhteistä suunnittelua ja harjoitustoimintaa. 167 Paikallinen taso Kunnat ovat vastuussa useimpien rauhanajan kriisien hoitamisesta. Kuntien on tehtävä riski- ja haavoittuvuusanalyysejä toimintaansa ja vastuualueeseensa vaikuttavista teki-jöistä. Kuntien tulee lisäksi tehdä tarvittavat suunnitelmat kriisien varalle ja sen on otet-tava huomioon valmiusnäkökulmat kunnan normaalissa toiminnassa. Vastuu käsittää mm. paikallisen infrastruktuurin, terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja tiedottamisen kunnan asukkaille. Kuntien tulee ylläpitää palotoimea, joka on perustana myös muiden onnettomuuksien kuin tulipalojen hoitamiselle. Kuntien on myös varmistettava, että kriisitilanteessa on saatavilla tarvittavat terveys- ja sosiaalipalvelut. Kuntien tulee lisäksi kyetä valmiustilanteessa huolehtimaan mm. säännöstelystä ja evakuoitujen vastaanotta-misesta. Kansainvälinen yhteistyö Norja osallistuu kansainväliseen kriisivalmiusyhteistyöhön. Yhteistyötä kansainvälisellä areenalla tehdään erityisesti Naton (Senior Civil Emergency Planning Committee, Committee on Challenges of the Modern Society, Euro-Atlantic Disaster Response Co-ordination Center ja Nato WMD Center) ja YK:n (Støtteteamet ja UNDAC-tuki) kanssa. Norja osallistuu DSB:n johdolla myös EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioihin (EUs handlingsprogram for sivilt beredskap fra 1999 og EUs samordningsmekanisme for sivil krisehåndtering). Osallistuminen EU:n operaatioihin edellyttää kuitenkin erillistä kutsua EU:lta.168 Käytännössä iso osa kansainvälisestä työstä organisoidaan DSB:n kautta. DSB:n johta-man siviilipuolustuksen puitteissa voidaan lähettää mm. operaatiokohtaisesti räätälöity tukitoimintoihin erikoistunut ryhmä (Støtteteamet) kansainvälisiin tehtäviin. DSB toi-mittaa lisäksi tarpeellisia resursseja YK:n ja vapaaehtoisjärjestöjen käyttöön.169

166 St. meld. nr. 39 (2003 – 2004), Samfunnsikkerhet og sivilt-militært samarbeid, s. 70 – 71. 167 Vuoden 1997 asetus (jf. kgl. res. 12.12.1997; retningslinjer for regionalt samordningsansvar ved kriser og katastrofer i fred) ja vuoden 1998 asetus (jf. kgl. res. 26.06.1998); Jf. kg l. r es 21.09.1979; ins truks f or f ylkesmannens be redskap-sarbeid. 168 Internasjonalt samarbeid, http://www.dsb.no/ 169 St. meld. nr. 39 (2003 – 2004), Samfunnsikkerhet og sivlit-militært samarbeid, s. 27 –33.

78

3.4.3 Tanska Vuonna 2003 valmiuslakiin tehtyjen muutosten nojalla poistettiin yhteiskunnan kriisi-valmiuden lähtökohtana jako sotaan ja rauhaan. Sen tilalle suunnittelun pohjaksi otettiin ennakoitavat ja ei-ennakoitavat uhat ja riskit, joihin sisältyvät kaikki yhteiskuntaa mah-dollisesti uhkaavat onnettomuudet ja katastrofit sota mukaan lukien. Lakimuutoksen yhteydessä määriteltiin lisäksi yhteiskunnan kriisivalmius kattamaan pelastustoimi, hal-linnollinen valmius, kokonaismaanpuolustusyhteistyö ja väestönsuojien ylläpito, poliisin toiminta, ympäristövalmius ja terveydenhuollon valmius.170 Yhteiskunnan kriisivalmius jaetaan Tanskassa toiminnallisesti kolmeen ryhmään: konk-reettisiin operatiivisiin toimiin, infrastruktuurivalmiuteen ja viranomaistehtäviin. Opera-tiivisien toimien tehtävänä on vastata onnettomuuksien ja kriisien välittömiin vaikutuk-siin mahdollisimman nopeasti. Operatiiviseen toimintaan kuuluvat kansallinen ja kun-nallinen pelastusvalmius, sairaankuljetus ja poliisin operatiivinen toiminta sekä erikois-valmiudet ydin-, kemikaali-, biologisia- ja radiologisia uhkia vastaan, lentokenttien pa-lo- ja pelastusvalmius, meripelastus ja meriympäristön likaantumisen estäminen.171 Inf-rastruktuurivalmiuteen lasketaan toimet, joilla suojellaan yhteiskunnan elintärkeitä toi-mintoja ja infrastruktuuria. Yhteiskunnan elintärkeiksi toiminnoiksi lasketaan Tanskassa terveydenhuolto, ruokahuolto ja juomaveden laatu, kuljetukset, energiahuolto, kommu-nikointi- ja it-järjestelmät, öljyn varastointi, joukkotuhoasevalmius sekä öljy- ja kemi-kaalionnettomuudet merellä. Viranomaistehtäviin kuuluvat puolestaan mm. valmiustoi-mien koordinointi, valmiuskysymyksiin liittyvä neuvonta, opastus- ja koulutustoiminta sekä erilaiset valvontatehtävät. Jokapäiväisissä, usein toistuvissa onnettomuuksissa ja normaaleissa onnettomuuksien vähentämiseksi tehtävien toimien yhteydessä ei kuitenkaan puhuta valmiudesta siinä merkityksessä kuin mitä sillä valmiuslaissa varsinaisesti tarkoitetaan. Ns. päivittäisiin toimiin lasketaan terveyden- ja sairaanhoidon normaalitoiminta sekä poliisin toiminta. Raja normaali- ja poikkeustilanteiden välillä voi kuitenkin joissakin tilanteissa olla liu-kuva, jolloin normaalit toimintatavat ja resurssit eivät enää riitä. Tämän vuoksi Tanskas-sa puhutaan valmiusjatkuvuudesta, beredskabskontinuitet, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että normaalin perusvalmiuden on oltava kunnossa, ja että sen lisäksi valmiutta on kyettävä joustavasti nostamaan tilanteen mukaan. Valmiuslain § 24 mukaan ministeriöt ovat vastuussa omalla hallinnonalallaan yhteis-kunnan toimintojen ylläpitämisen ja toimintakyvyn varmistamisen valmiussuunnittelusta onnettomuuksien ja katastrofien, mukaan lukien sotatilanteen varalta. Valmiuslain § 25 mukaan kunnanvaltuuston tulee tehdä suunnitelma kunnan valmiudesta ja kuntayhtymi-en hallitusten omasta valmiudestaan. Valmiuslain § 28 mukaan ministeriöt voivat lisäksi määrätä julkiset viranomaiset sekä yksityiset yritykset ja instituutiot avustamaan sivii-lisektorin valmiussuunnittelussa ja tehtävien toimeenpanossa. Säädökset antavat siten ministeriöille valtuutuksen asettaa konkreettisia määräyksiä myös yksittäisille toimijoille valmiustoimista, joista ei voi antaa pelkästään yleisiä suosituksia. Nämä määräykset ovat valmiussuunnittelun perusta ja perustuvat vastuuperiaatteeseen: viranomaisella, jolla on

170 Den Nationale Sårbarhedsudredning, Rapport fra underutvalget vedrørende beredskapsplanlægning of tværgående koordination, januar 2004, s. 12 – 14. 171 National Sårbarhedsudrednign, januar 2004, s. 25 –31.

79

vastuu toiminnasta normaalioloissa on vastuu myös onnettomuus- ja katastrofitilanteis-sa. Lainsäädännössä ei erikseen mainita samankaltaisuusperiaatetta, mutta siitä huoli-matta viranomaisia ja niiden alaisia toimijoita edellytetään toimimaan organisatorisesti ja konkreettisesti mahdollisimman pitkään samalla lailla ja samasta paikasta onnetto-muus- ja katastrofitilanteissa kuin normaalioloissa. Lainsäädännön hengen ja poliittisen tahdon perusteella voidaan tulkita lisäksi läheisyysperiaatteen olemassaolo, mikä tarkoit-taa sitä, että tehtävät tulee suorittaa mahdollisimman alhaisella tasolla yhteiskunnassa.172 Kriisivalmiuden uudistamisen pohja luotiin kansallisessa haavoittuvuusselvityksessä, National Sårbarhedsudredning, vuoden 2004 alussa. Sen antamien suuntaviivojen ja sen jälkeen tehtyjen tarkennusten perusteella yhteiskunnan kriisivalmiudessa tehostetun koordinoinnin ja ennaltaehkäisevien toimien roolit tulevat tulevaisuudessa korostumaan. Painopisteenä on kriittinen infrastruktuuri. Teknisten järjestelmien kuten sähkö-, viestin-tä- ja it-järjestelmien keskinäisriippuvuus ja haavoittuvuus edellyttävät suojausta ja jär-jestelmien vahvistaminen vähentää niiden haavoittuvuutta ja nopeuttavat yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeän infrastruktuurin normaalin toiminnan palauttamista onnet-tomuus- ja katastrofitilanteissa. Kriisivalmiussuunnittelun lähtökohtana joudutaan lisäk-si usein käyttämään epävarmaa tietoa. Sen vuoksi valmiussuunnittelussa keskitytään tämän vuoksi kykyyn joustavasti kasvattaa toimintavalmiuksia ja –kykyä erilaisissa ti-lanteissa tilanteen vaatiman valmiuden mukaisesti. Harjoitustoimintaa on lisätty sekä arviointi ja analyysitoimintaa kriisien yhteydessä syvennetty. Muuttunut uhkakuvaspekt-ri ja erityisesti suoran sotilaallisen uhan väistyminen, globalisaatio, tekninen kehitys ja terrorismin uhan kasvu johtivat Tanskassa perinteisen valmiussuunnittelun uudistami-seen. Nyt halutaan yhteiskunnan yhteiset valmiusresurssit suunnata vastaamaan uuden-laisia uhkakuvia ja siitä seuraavia vaatimuksia. Osana kriisivalmiuden uudistamista yh-teiskunnan kriisivalmiustoimet siirrettiin helmikuussa 2004 puolustusministeriön vas-tuulle. Suunnittelun perusteita on muutettu nyt tiettyihin uhkiin suunnatusta suunnitte-lusta voimavaraperusteiseen valmiussuunnitteluun, jossa kehitetään voimavaroja entistä enemmän myös vaikeammin määriteltäviä ja entistä yllättävämpiä uhkakuvia vastaan. Samalla on haluttu lisätä ja vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä kriisien ennaltaehkäisyn ja hoidon tehokkuuden takaamiseksi. Kansallinen taso Kansallinen kriisinhallintaorganisaatio Kansalliselle tasolle on perustettu kriisinhallintaorganisaatio, joka muodostuu kriisival-miusryhmästä, Kriseberedskabsgruppen, turvallisuuskysymysten virkamiesvaliokunnas-ta, Embedsmandsudvalget for sikkerhedsspørgsmål, ja hallituksen turvallisuusvaliokun-nasta, Regeringens Sikkerhedsudvalg. Hallitus käsittelee turvallisuuspoliittiset kriisit hallituksen turvallisuusvaliokunnassa, jonka työhön osallistuvat pääministeri, ulkominis-teri, puolustusministeri, oikeusministeri ja tarvittaessa sisäministeri. Turvallisuusvalio-kunnan työtä tukee virkamiesvaliokunta, jonka työhön osallistuvat yllä mainittujen mi-nisteriöiden valtiosihteerit sekä puolustusvoimien tiedustelupalvelun päällikkö, Forsva-rets Efterretningstjeneste, ja turvallisuuspoliisin päällikkö, Politiets Efterretningstjenes-te. 172 “Endelig kan der af lovgivningen og politiske tilkendegivelser m.v. udledes et nærhedsprincip, hvorefter opgaver bør løses på nærmeste egnede niveau”, National Sårbarhedsudredning, januar 2004, s. 83.

80

Yhdysvaltojen terroristi-iskujen jälkeen perustettiin lisäksi osastopäällikkötasoinen krii-sivalmiusryhmä, jonka työhön osallistuvat jo mainittujen ministeriöiden ja tiedustelu-palveluiden lisäksi keskusrikospoliisin, pääesikunnan ja valmiusneuvoston edustajat. Muiden viranomaisten edustajia voidaan kutsua mukaan tilanteesta riippuen. Ryhmä on kokoontunut säännöllisesti 11.9.2001 jälkeen ja nyt Irakin sodan aikana ja sen tehtävänä on mm:

• antaa neuvoja ja suosituksia terrori-iskuihin, sotaan yms. vakaviin turvallisuus-poliittisiin kriiseihin liittyvissä valmiuskysymyksissä

• esittää viranomaisten välistä yhteistyötä lujittavia toimenpiteitä esimerkiksi ko-konaismaanpuolustuksen resurssien käytössä

• laatia selvityksiä ja suosituksia mm. viranomaisten välisen tietojen vaihdon edistämiseksi

Kansallisella tasolla pyritään rakentamaan valmius varoittaa kansalaisia mahdollisim-man aikaisessa vaiheessa erilaisista uhista, jotka voivat koskettaa laajasti yhteiskunnan eri tasoja. Useimmat tapahtumat käsitellään kuitenkin valtionhallinnon sektoreiden sisäl-lä ja mahdollisesti yhteistyössä muiden kanssa ilman, että kansallinen turvallisuusorga-nisaatio puuttuu asiaan.173

Ulkoministeriö Ulkoministeriössä seurataan kansainvälistä tilannetta ja kansainvälisiä kriisejä. Ulkomi-nisteriön yhteyteen ollaan perustamassa kansainvälistä operatiivista esikuntaa, jonka tehtävänä tulee olemaan ulkomailla tapahtuviin onnettomuuksiin ja katastrofeihin liitty-vien toimien koordinointi. Esikunnan perustamisella halutaan varmistaa, että tulevaisuu-dessa kyetään toimimaan nopeasti, mikäli tilanne sitä vaatii. Esikunnan perustamisen taustalla on Kaakkois-Aasian katastrofi.174

Puolustusministeriö Puolustusministeriön perinteisenä tehtävänä on ollut vastata sotilaallisesta maanpuolus-tuksesta. Yhteiskunnan kriisivalmius siirrettiin kuitenkin sisä- ja terveysministeriöltä puolustusministeriön alaisuuteen helmikuun alussa 2004. Siirtämällä yhteiskunnan krii-sivalmius puolustusministeriön alaisuuteen halutaan luoda aidosti yhtenäiset kansalliset resurssit yhteiskunnan vahvistamiseksi erilaisia uhkia ja kriisejä vastaan sekä saavuttaa mahdollisimman suuret synergiaedut. Puolustusministeriön ydintehtävien kenttä on siten laajentunut ja se vastaa nykyisin myös yhteiskunnan kriisivalmiuden koordinoinnista ja yhteensovittamisesta. Käytännön työstä vastaa Beredskabsstyrelsen. Beredskabsstyrelsen Beredskabsstyrelsen johtaa kansallista pelastusvalmiutta ja vastaa yhteiskunnan kriisi-valmiuden toimien ja suunnittelun koordinoinnista. Lisäksi sillä on puolustusministeriön 173 National Sårbarhetsudredning, januar 2004. 174 Regeringen, Et robust og sikkert samfund – Regeringens politik for beredskapet i Danmark, juni 2005, s. 14; Krisebe-redskap, http://www.kriseberedskab.um.dk/da/

81

antamia muita tehtäviä, valvonta- ja neuvonta tehtäviä kunnallisessa pelastusvalmiudes-sa sekä tehtäviä valmiuden yleisen kehityksen seuraamiseen liittyvissä kysymyksissä. Beredskabsstyrelsen vastaa myös useista operatiivisista tehtävistä sekä kansallisesta ydin- ja kemikaalionnettomuusvalmiudesta. Se laatii myös kansallisen valmiussuunni-telman yhdessä Pääesikunnan ja Keskusrikospoliisin kanssa. Valmiuslaki määrittelee Beredskabsstyrelsenin toiminnan perusteet. Lain § 1:ssä määri-tellään pelastusvalmiuden tehtäviksi ennaltaehkäistä, rajoittaa henkilöihin, omaisuuteen ja ympäristöön kohdistuvia vahinkoja ja auttaa onnettomuuksien ja katastrofien uhreja. Pelastusvalmiuden tulee kyetä toimimaan myös mahdollisen sodan aikana. Beredskabss-tyrelsenin tehtävänä on siten varmistaa yhteiskunnan kyky selvitä onnettomuuksista ja katastrofeista, joihin lasketaan mukaan myös terroristi-iskut ja sota. Toiminnan lähtö-kohdat määritellään valmiuslain lisäksi kulloinkin voimassaolevien valmiudesta tehtyjen poliittisten sopimusten pohjalta. Sopimuksissa määritellään tavoitteet valmiuskysymys-ten kehittämisessä sekä ennaltaehkäisevässä ja operatiivisessa toiminnassa. Siinä määri-tellään myös kehykset resurssien käytölle ja henkilöstöpoliittisille toimille. Beredskabss-tyrelsenin keskeinen päämäärä vuosille 2003 - 2006 on valtiollisen ja kunnallisen val-miuden yhteensopivuuden sekä sektorirajat ylittävän siviilisektorin valmiuden vahvis-taminen. Tulostavoitteet ja konkreettiset toiminnalliset tavoitteet sovitaan puolustusmi-nisteriön kanssa.175

Valmiusjoukot ovat Beredskabsstyrelsen operatiivinen osa. Joukot on sijoitettu viiteen alueellisen valmiuskeskukseen. Joukkojen tehtävänä on avustaa kunnallista pelastustoi-mea sekä miehistön että materiaalin osalta mm. suuremmissa palo- ja pelastustehtävissä, joissa kunnan omat voimavarat eivät riitä. Keskuksissa on pysyvä valmius, jota tilanteen vaatiessa voidaan miehistön osalta täydentää. Valmiusjoukot kouluttavat varusmiehiä, jotka kuuden kuukauden koulutusjakson aikana kuuluvat valmiusmiehistöön. Koulutuk-sen jälkeen varusmiehet siirretään täydennysjoukkoihin. Valmiusjoukot osallistuvat myös kansainvälisiin operaatioihin, kuten humanitääristen katastrofien ja kriisien selvit-tämiseen, Tanskan ulkoministeriön päätöksen mukaisesti. Suurimmat operaation ovat viime vuosina olleet Balkanin alueen kriisien yhteydessä ja Turkissa muutaman vuoden takaisen suurmaanjäristyksen jälkeen. Kansainvälisiin operaatioihin osallistuminen on vapaaehtoista. Poliisi Poliisin tehtävänä on ennaltaehkäistä ja tutkia rikoksi sekä ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Poliisin tulee noudattaa voimassaolevaa lakia ja kunnioittaa ihmisoikeuk-sia. Sen tulee olla integroitu osa yhteiskuntaa ja tehdä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Poliisin tehtävänä on johtaa tilannetta suuremmissa onnettomuuksissa ja koordi-noida viranomaisten välistä operatiivista yhteistyötä. Keskusrikospoliisin, Rigspolitiet, yhteyteen on päätetty perustaa kansallinen operatiivi-nen esikunta, jonka tehtävänä on pitää yllä tilannekuvaa ja koordinoida toimintaa suu-rempien onnettomuuksien ja katastrofien yhteydessä. Samalla esikunnan tehtävänä on parantaa operatiivista yhteistyötä poliisin, puolustusvoimien, Beredskapsstyrelsenin ja

175 Om Beredskapsstyrelsen, http://www.brs.dk/fagomraade/orgbeskr.htm

82

muiden viranomaisten välillä sekä hoitaa keskitetysti tiedottamista tilanteesta sekä kan-salaisille että medialle. 176 Terrorismin torjunta Terrorismin katsotaan tällä hetkellä olevan yksi keskeisimmistä kansainvälisistä turvalli-suusongelmista, joka voi uhata suoraan myös Tanskaa ja sen intressejä, vaikka suoraa terroriuhkaa ei katsota olevan tällä hetkellä. Kansainvälinen yhteistyö on tämän vuoksi avainasemassa terrorismin torjunnassa. Tanskaa korostaa YK:n, EU:n ja Naton roolia terrorismin vastaisessa toiminnassa. Naton Prahan ja Istanbulien kokouksissa terrorismin vastainen toiminta nousi yhdeksi sotilasliiton keskeisistä uusista tehtävistä ja tämän teh-tävän puitteissa Tanska osallistuu sotilaallisiin terrorismin vastaisiin operaatioihin sekä sotilasliiton että Yhdysvaltojen johtaman koalition puitteissa. Tanskan EU:n turvalli-suus- ja puolustuspolitiikkaan koskeva erityisehto voi kuitenkin vaikeuttaa osallistumis-ta EU:n terrorismin vastaiseen toimintaan. Maa kokee kuitenkin EU:n toimet tärkeiksi instrumenteiksi yhteisissä ponnisteluissa terrorismia vastaan ja se osallistuu mm. poliisi- ja tiedusteluyhteistyöhön.177 Tanskassa säädettiin vuoden 2002 alussa terrorismin vastainen lakipaketti, jonka seura-uksena tehtiin useita keskeisiä lakimuutoksia178 tehokkaan tiedustelun, tutkinnan ja ran-gaistuskäytännön takaamiseksi. Tanskan hallitus julkaisi lisäksi kesäkuussa 2004 terro-rismin torjunnasta selvityksen, En verden i forandring - nye trussel, nye svar. Selvityk-sessä todetaan, että terrorismi on uhka yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Terrorismin vastai-sen toiminnan tulee olla tehokasta, mutta sen on tapahduttava oikeusvaltion sääntöjen mukaisesti. Keinovalikoiman on ulotuttava diplomatiasta, tehokkaaseen tiedusteluun, poliisin toimintaan, tutkintaan, rangaistustoimiin ja rajavalvontaan sekä terroristien ra-hoituskanavien katkaisuun ja kehitysyhteistyöhön. Keinovalikoimassa keskeisessä ase-massa ovat myös kriisin- ja konfliktinesto ja -hallinta. Tanska ei myöskään sulje pois suoran sotilaallisen voiman käyttöä. Terrorismin torjuntaa kansallisella tasolla johtaa turvallisuuspoliisi, Politiets Efterret-nigstjeneste. Turvallisuuspoliisi tekee tiivistä yhteistyötä poliisin muun organisaation ja muiden viranomaisten kanssa. Yhteistyön yhtenä muotona on nk. terrorismin vastainen kontaktiryhmä, Kontakgruppe for Kontraterrorisme, jonka tehtävänä on mm. tukea tur-vallisuuspoliisia riskiarvioinneissa ja tiedonvälityksessä. Puolustusvoimien tiedustelu-palvelu, Forsvarets Efterretningstjeneste, vastaa Tanskan ulkomaantiedustelusta. Tie-dustelupalvelun tehtävänä on kerätä, analysoida ja välittää tietoa Tanskan turvallisuutta uhkaavista tekijöistä. Syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen jälkeen tiedon keruuta kan-sainvälisistä terroristijärjestöistä on painotettu tiedustelupalvelun toiminnassa. Turvalli-suuspoliisin ja puolustusvoimien tiedustelupalvelun toimintakykyä erityisesti analyysi-

176 Om Politiet, Værdier og mål, http://www.politi.dk/da/ompolitiet/virksomhedenpolitiet/vaerdierogmaal/; Regeringen, Et robust og sikkert samfund – Regeringens politik for beredskapet i Danmark, juni 2005, s. 14. 177 En verden i forandring - nye trussel, nye svar, Redogørelse fra regeringen om indsatsen mod terrorisme, juni 2004, s. 12 –14. EU:n toimia terrorismin torjumiseksi ovat mm. yhteinen turvallisuusstrategia, toimintaohjelma terrorismia vasta-an, terrorismin vastaisen toiminnan koordinaattorin viran perustaminen ja solidaarisuuslauseke. 178 Lakimuutokset koskivat mm. ulkomaalaislakia, jota useilta kohdilta tiukennettiin, rangaistuslain pykäliä tiukennettiin ja lakiin lisättiin erillinen terrorismipykälä, samoin rangaisaikoja mahdollisissa terrorismiksi katsotuissa rikoksissa piden-nettiin. Muutoksia tehtiin myös oikeudenkäyttölakia (retsplejeloven), jonka avulla parannettiin poliisin tiedustelutoimin-taa ja velvoitettiin internetoperaattoreita ja telepalvelujen tuottajia säilyttämään lokitiedot vuoden ajan. Kts. En verden i forandring - nye trussel, nye svar, Redogørelse fra regeringen om indsatsen mod terrorisme, juni 2004.

83

ja tutkintaresurssien osalta on pyritty vahvistamaan viime vuosien terroristi-iskujen jäl-keen. Viranomaisten välistä yhteistyötä, kansainvälistä yhteistyötä sekä viranomaisten ja yksityisten toimijoiden välistä yhteistyötä on lisäksi vahvistettu.179 Pelastustoimi Pelastustoimi kattaa Tanskassa kansallisen tason pelastustoimen, alueellisen tason pelas-tustoimen sekä paikallisen tason pelastustoimen. Kansallisen tason pelastustoimen teh-tävänä on laatia suuntalinjat ja ohjata toimintaa yleisesti. Sen tulee omalta osaltaan myös ennaltaehkäistä ja rajoittaa ihmisille, omaisuudelle ja ympäristölle tapahtuvia vahinkoja onnettomuuksissa, katastrofeissa ja mahdollisen sodan aikana. Se vastaa myös ydin- ja kemikaalionnettomuuksiin varautumisesta. Kansallisen tason työstä vastaa Beredskabss-tyrelsen. Alueellisen tason pelastustoimi toimii puolestaan paikallisen tason vahvistus-resurssina, kouluttaa varusmiehiä, antaa neuvoja ja ohjaa kuntia sekä vastaa alueellisista koulutuskeskuksista. Paikallisen tason pelastustoimi vastaa puolestaan päivittäisten va-hinkojen, onnettomuuksien ja tulipalojen ennaltaehkäisystä ja torjunnasta. Kansallinen taso ja kunnat voivat solmia pelastus- ja valmiustoimia koskevia sopimuk-sia toisten kuntien, eri viranomaisten, laitosten, yritysten, organisaatioiden ja yksityisten henkilöiden kanssa. Pelastuslaista puuttuvat määräykset sairaankuljetuksesta ja meri- ja ilmapelastuksesta. Puolustusvoimat huolehtivat kuitenkin pääsääntöisesti meri- ja ilma-pelastuksesta ja valtion alueellinen taso sairaankuljetuksesta.180

179 En verden i forandring - nye trussel, nye svar, Redogørelse fra regeringen om indsatsen mod terrorisme, juni 2004, s. 5, 24 – 26. 180 Turunen, Ismo, Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitteiden ja kehittämistarpeiden selvitiystyö. II OSA Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron ja Sveitsin ase- ja pelastusvelvollisuus sekä kodinturva- ja vapaaehtoisjärjestelmät.

84

Puolustusvoimat Puolustusvoimilla on tehtäviä yhteiskunnan eri sektoreilla. Tehtävät ovat kuitenkin lin-jassa puolustusvoimien ydintehtävien kanssa. Puolustusvoimien tehtävänä on yleensä täydentää siviiliviranomaisten resursseja tilanteissa, joissa siviilisektorin resurssit ovat riittämättömät tai puolustusvoimilla on tilanteeseen parhaiten sopiva kalusto ja osaami-nen. Puolustusvoimat vastaa mm. jäänmurtamisesta (Statens Istjeneste) sekä kansallises-ta meriympäristön valvonnasta ja meriympäristön likaantumisen vastaisesta valmiudesta. Puolustusvoimat harjoittaa lisäksi kalastuksenvalvontaa Färsaarilla. Puolustusvoimat suorittaa ammusten raivaamista ja avustaa poliisia, pelastuspalvelua, tullia ja terveyden-huollon sektoria tarvittaessa. Puolustusvoimien tehtävänä on siten tukea omalta osaltaan kokonaismaanpuolustusta ja soveltuvilta osin myös yhteiskunnan kriisivalmiutta. Puo-lustusvoimien resursseja pyritään tulevaisuudessa käyttämään entistä enemmän myös yhteiskunnan kriisivalmiudessa. Yhteiskunnan kriisivalmiuden liittämisellä osaksi puo-lustusministeriön ydintehtäviä haetaan juuri yhteisten resurssien mahdollisimman teho-kasta käyttöä ja synergiaetujen löytämistä. Vapaaehtoisjärjestöt Vapaaehtoisjärjestöillä on merkittävä sija yhteiskunnan kriisivalmiuden toteuttamisessa, erityisesti pelastustoimen tehtävissä. Tavoitteena on, että vapaaehtoistoiminta integroi-daan osaksi operatiivisia valmiustoimia kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Vapaaehtoisten roolia halutaan tulevaisuudessa selkeyttää ja korostaa uudessa yhteiskunnan kriisival-miusjärjestelmässä, jossa siviili- ja sotilasresurssit halutaan saada integroida soveltuvin osin ja saada ne siten mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Tämän tavoitteen saavut-tamiseksi pelastustoimen ja kodinturvajoukkojen vapaaehtoistoiminta on myös siirretty puolustusministeriön alaisuuteen.181 Alueellinen taso Tanska on jaettu 275 kuntaan ja 14 kuntayhtymään. Tanskassa on olemassa myös läänit, mutta niiden tehtäviä on vuosien mittaan vähennetty ja alueellisen tason päivittäisiä käy-tännön tehtäviä hoitavat ns. kuntayhtymät, amter. Tanskassa on tällä hetkellä kuitenkin käynnissä julkisen sektorin rakenteen uudistamisprosessi, jonka yhteydessä on tarkoitus selkeyttää julkisen hallinnon eri tasojen rooleja ja tehtäviä. Uuden rakenteen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2007.182

Yhteiskunnan kriisivalmiuteen liittyvissä kysymyksissä valtion alueellisen tason vastuu-ta on kuitenkin vahvistettu. Alueellisella tasolla valtion vastuulla olevissa valmiuskysy-myksissä Tanska oli aikaisemmin jaettu erillisiin siviilialueisiin, valmiusalueisiin, polii-sipiireihin ja paikallispuolustusalueisiin. Valtion järjestämää alueellisen tason toimintaa leimasi vahva kokonaismaanpuolustusyhteistyö. Valmiuslain muutoksen yhteydessä monimutkaista jakoa on pyritty yksinkertaistamaan vähentämällä alueiden määrää ja 181 Frivilligområdet, http://forsvaret.dk/FMN/Operationer+og+beredskab/Nationalt+beredskab/Frivilligområdet/frivilligomraadet.htm; For-svarsministeriet, Årlig Redegørelse 2004, s. 37. 182 Statskontoret, Stat/ kommunrelationer i Europa – En studie av uppgifts- och ansvarsfördelningen mellan den centrala, regional och lokala nivån i nio Europeiska länder, 2002, s. 16; Kommunalreform, http://www.im.dk/Index/mainstart.asp?o=108&n=1&h=8&s=4

85

määrittelemällä alueiden rajat siten, että ne vastaavat mahdollisimman pitkälle toisiaan. Samalla tehtiin päätös erillisistä valmiusesikunnista, joiden tehtävänä on koordinoida toimia suurempien onnettomuuksien ja katastrofien yhteydessä alueellisella tasolla. Koordinointivastuu koskee myös sodanajan toimia. Esikunnat perustettiin yhteistyöfoo-rumeiksi, joiden kautta pyritään koordinoimaan yhteistyön lisäksi yhteiskunnan yhteis-ten resurssien käyttöä alueella. Toimintaan osallistuvat alueen viranomaiset, kuten kuntien ja läänien edustajat sekä puolustusvoimien edustajat ja sitä johtaa poliisialueen päällikkö. Alueellinen esikunta kokoontuu tilanteissa, joissa paikalliset voimavarat eivät riitä ja tilanne vaatii sektorira-jat ylittävää koordinointia. Esikunnalla on strateginen ja operatiivinen taso. Strategisen tason työhön osallistuvat poliisipäällikön johdolla Beredskabsstyrelsenin alueellisen pe-lastusvalmiuden johtaja, paikallispuolustusalueen päällikkö sekä eri siviiliviranomaisten edustajat tilanteesta riippuen. Operatiivisen tason toimintaa johtaa poliisipäällikön ni-meämä johtava poliisi ja toimintaan osallistuvat tilanteesta riippuen eri siviiliviranomai-set. Poliisialueen päällikön on esikunnan johtajan tehtävässään informoitava oikeusmi-nisteriötä ja poliisiylijohtajaa annettujen ohjeiden mukaisesti tilanteesta alueella. Pääl-likkö vastaa lisäksi lehdistölle ja kansalaisille tiedottamisesta.183 Paikallinen taso Kunnallisen pelastusvalmiuden pääasiallisena tehtävänä on vastata päivittäisestä toimin-nasta, kuten palo- ja pelastustoimesta. Kuntien tehtävänä on informoida kunnan asukkai-ta onnettomuustilanteessa ja siihen liittyvistä jatkotoimenpiteistä. Erittäin vakavissa ti-lanteissa kuntien on pystyttävä siirtämään asukkaat tilanteen mukaan joko suojatiloihin tai väliaikaiseen majoitukseen. Kuntien on siten pystyttävä normaalien, päivittäisten ti-lanteiden lisäksi käsittelemään myös suurempia ja vaikeampia tilanteita. Kuntien ja kuntaliittymän hallituksen tulee valmiuslain § 25 mukaan laatia valmiussuunnitelma. Kunnanjohtaja/ kaupunginjohtaja avustajineen on vastuussa strategisesta johtamisesta ja operatiivisista päätöksistä onnettomuustilanteissa. Onnettomuus- ja kriisitilanteiden hal-linnasta vastaavat pääsääntöisesti kunta, poliisi, pelastuslaitos ja terveydenhuolto yhdes-sä. Kuntaliittymien tehtävien pääpaino on sen sijaan sairaanhoidon järjestämisessä. Nii-den tehtävänä on myös mm. joukkoliikenteen järjestäminen sekä vastata alueellisesta kehittämispolitiikasta, kulttuuritoimesta ja peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta. Val-miuskysymyksissä kuntaliittymien tulee huolehtia päätehtäviinsä liittyvästä valmius-suunnittelusta. Kunnallisen suunnittelun ohjeistuksesta vastaa Beredskabstyrelsen ja ministeriöt hallin-nonalallaan sektorivastuuseen perustuen. Beredskabsstyrelsen julkaisi kesäkuussa 2002 uuden yleisohjeen kuntien ja kuntaliittymien valmiussuunnittelua varten. Ohjeistuksen painopisteenä ovat suunnittelun ja sen läpiviemisen perustavoitteet. Kunnille esitellään mm. riskienhallintamalli valmiussuunnittelua varten, nimetään kuntien toiminnan kes-keisimmät avainalueet sekä esitellään kunnallisen valmiussuunnitelman rakentaminen ja annetaan esimerkkinä toimintasuunnitelma juomaveden saannin varmistamisesta ja va-rastoimisesta. Beredskabstyrelsen on tehnyt myös lukuisia aloitteita valmiussuunnitte-lun edistämiseksi. Se järjestää perehdyttämis- ja valmiuden teemapäiviä kaupungin- ja

183 National Sårbarhetsudredning, januar 2004, s. 67 –70.

86

kunnanjohtajille, kunnallispoliitikoille ja virkamiehille sekä seminaareja ja kursseja kun-tien valmiussuunnittelijoille. Beredskabstyrelsen on käynnistänyt lisäksi vuosille 2003 – 2006 suunnatun pelastusvalmiussopimuksen puitteissa prosessin, jonka avulla kuntien valmiussuunnittelun perusteet pyritään muuttamaan kattavasti todellisten riskien kartoit-tamiseen perustuvaksi. Kuntien valmiussuunnittelu ja –toimet suunnitellaankin tulevai-suudessa entistä enemmän paikallisiin olosuhteisiin perustuen.184

Kansainvälinen yhteistyö Kansainvälisellä yhteistyöllä on keskeinen sija kriisivalmiustyössä. Beredskapsstyrelsen vastaa käytännössä kansainvälisistä operaatioista. Päätös operaation lähtemisestä teh-dään kuitenkin yhteistyössä ulkoministeriön kanssa. Ulkoministeriö uudisti päätöksente-kosäännöstöä lokakuussa 2002 nopeuttaakseen operaatioiden käynnistämistä ja hätäavun lähettämistä. Strategisen tason viranomaisyhteistyötä ja käytännön operatiivista toimin-taa toteutetaan pääsääntöisesti YK:n, EU:n ja Naton puitteissa. Yhteistyötä tehdään myös mm. Etyjin ja Pohjoismaiden neuvoston kanssa. Strategisen tason kansainvälisen yhteistyön koordinoinnin keskeisenä välineenä toimii vuonna 1995 perustettu humanitäärisen avun kontaktiryhmä, Den Huminitära Kontakt-gruppen, jonka tehtävänä on vahvistaa valtion ja yksityisten organisaatioiden yhteistyötä hätäapukysymyksissä. Ryhmässä kokoontuvat tilanteen mukaan valmiusneuvoston, puo-lustusvoimien sekä julkisten ja yksityisten avustusjärjestöjen edustajat ulkoministeriön johdolla. Vuonna 2002 perustettiin lisäksi EU-puheenjohtajakauden yhteydessä EU:n valmiuskysymysten valiokunta. Valiokunta katsottiin tarpeelliseksi valmiuskysymysten saadessa EU:ssa yhä enemmän tilaa syyskuun 2001 terroristi-iskujen jälkeen. Valiokun-nassa kokoontuvat valmiuskysymysten kanssa työskentelevät viranomaiset ja organisaa-tiot.

3.4.4 Suomi Yhteiskunnan kriisivalmiuden toimenpiteet perustuvat Valmiuslakiin, Puolustustilala-kiin, Pelastuslakiin ja Lakiin huoltovarmuuden turvaamisesta. Valtioneuvoston, valtion hallintoviranomaisten, valtion liikelaitosten, muiden valtion viranomaisten sekä kuntien on lakisääteisesti turvattava tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa. Yksityisten yritysten poikkeusoloihin liittyvät velvoitteet perustuvat lainsäädäntöön, sopimuksiin tai vapaaehtoisuuteen. Valtionjohto voi lakeihin perustuen velvoittaa yhteiskunnan toimintojen kannalta elintärkeitä yrityksiä varautumaan häiriöti-lanteisiin ja poikkeusoloihin.185 Suomalaisen yhteiskunnan on mahdollisimman hyvin kyettävä turvaamaan elintärkeät toiminnot normaalioloissa, häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Normaalioloissa esiinty-vät uhat on voitava ehkäistä ennalta sekä tarvittaessa torjua, ja niiden vaikutuksista on voitava toipua normaaliolojen säädöspohjalla ja voimavaroilla. Häiriötilanteissa valtion-johdon ja viranomaisten on ryhdyttävä erityisiin toimiin ja tiivistettyyn yhteistyöhön

184 National Sårbarhetsudredning, januar 2004,s. 95; Dimensionering, http://www.brs.dk/fagomraade/tilsyn/dme/index.htm; Bekendtgørelse om risikobaseret dimensionering færdigbehandlet, http://www.brs.dk/info/250705.htm 185 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia, Valtioneuvoston periaatepäätös 27.11.2003.

http://www.brs.dk/fagomraade/tilsyn/dme/index.htm

87

uhan ennaltaehkäisemiseksi ja siitä selviämiseksi. Häiriötilanteiden takia on mahdolli-sesti otettava käyttöön lisäresursseja ja erityistilanteiden toimivaltuuksia, jotka sisältyvät normaaliolojen säädöksiin.186 Turvallisuusympäristön muutoksen seurauksena kokonaismaanpuolustuksen ja yhteis-kunnan kriisivalmiuden yhteydessä Suomessa puhutaan nykyisin yhteiskunnan elintär-keiden toimintojen turvaamisesta, johon sisältyy valtiollisen itsenäisyyden turvaamisen ohella yhteiskunnan kriisivalmiuteen liittyvät kokonaisuudet kuten sisäinen turvallisuus (sisäasiainministeriö), talouden ja yhteiskunnan toimivuus (valtionvarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö), väestön toimeentulo-turva ja toimintakyky (sosiaali- ja terveysministeriö) sekä henkinen kriisinsietokyky (opetusministeriö). Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia on keskeisin työkalu hallinnonalojen ohjaamisessa kehittämään ja ylläpitämään elintär-keidentoimintojen edellyttämää suorituskykyä sekä yhtenäisten suunnitteluperusteiden antamisessa ja toteuttamisessa elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi. Strategiaa tukee syyskuussa 2004 julkaistiin sisäisen turvallisuuden ohjelma, Arjen turvaa - Sisäisen tur-vallisuuden ohjelma. Sisäisellä turvallisuudella tarkoitetaan sellaista tilaa, jossa jokainen voi nauttia oikeusjärjestelmän takaamista oikeuksista ja vapauksista ilman rikollisuutta tai häiriöistä, onnettomuuksista tai suomalaisen yhteiskunnan tai kansainvälistyvän maa-ilman ilmiöistä ja muutoksista johtuvaa aiheellista pelkoa ja turvattomuutta. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa linjataan sisäisen turvallisuuden tason tavoitteet, toimenpiteet ja tarvittavat resurssit. Ohjelman lähtökohtana on ollut sisäisen turvallisuuden nykytilan arviointi ja tulevien uhkatekijöiden kartoitus. Sisäisen turvallisuuden ohjelma käsittelee lähtökohtaisesti normaaliolojen sisäistä turvallisuutta.187

Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kokonaisuudesta vastaa valtioneu-vosto, jonka yhteistoimintaa johtaa pääministeri yhdessä valtioneuvoston kanslian kans-sa. Elintärkeiden toimintojen kokonaisuuksia yhteensovittaa vastuuministeriö. Asian-omaisesta strategisesta tehtävästä vastaa toimivaltainen ministeriö tai muu viranomai-nen, jonka on ylläpidettävä ja kehitettävä tarvittavaa suorituskykyä tehtävien hoitami-seksi kaikissa tilanteissa. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen johtosuh-teita sekä normaaliolojen organisaatioita ja vastuujakoa ei lähtökohtaisesti muuteta häi-riötilanteissa eikä poikkeusoloissa kuin aivan välttämättömissä tapauksissa.188 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kehittämisen tavoitteet lähivuosina ovat:

• tilannekuvan muodostaminen • vakavan rikollisuuden mukaan lukien terrorismin paljastava tiedustelutoiminta • sähköiset tieto- ja viestintäjärjestelmät • terveydensuojelu.189

186 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia, Valtioneuvoston periaatepäätös 27.11.2003, s. 7; Val-miuslaki 22.7.1991/1080; Laki huoltovarmuuden turvaamisesta 18.12.1992/1390; Puolustustilalaki 22.7.1991/1083; Pe-lastuslaki 187 Arjen turvaa. Sisäisen turvallisuuden ohjelma, http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/vwByTema/A6E2AF27E6CB2CD0C2256FB00051746E?OpenDocument 188 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia, Valtioneuvoston periaatepäätös 27.11.2003, s. 15 – 16. 189 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia, Valtioneuvoston periaatepäätös 27.11.2003, s. 52 – 53.

88

Näiden osa-alueiden katsotaan edellyttävän ripeimpiä toimenpiteitä yhteiskunnan turval-lisuuden takaamiseksi kaikissa olosuhteissa. Tulevaisuudessa pyritään lisäksi kehittä-mään valtionhallinnon sektoreiden väliseen yhteistyöhön lisää poikkihallinnollisia toi-mintamalleja. Kansallinen taso Valtioneuvoston kanslia Valtioneuvoston kanslia pitää yllä reaaliaikaista ja ennakoivaa tilannekuvaa eri hallin-nonaloilta saatavan tiedon pohjalta (hallinnon alojen omat tilannekuvat). Valtioneuvos-ton kanslian tilannekuvan pohjalta tehdään kriisivalmiutta koskevat ylimmän tason pää-tökset ja johdetaan toimintaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja uhkaavissa kriisitilan-teissa. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta – UTVA Valtioneuvosto on korkein valtionhallinnon elin, jossa yhteiskunnan kriisivalmiutta kä-sitellään. Valtioneuvostossa johto- ja päätöksentekovastuu on usein ulko- ja turvalli-suuspoliittisella valiokunnalla (UTVA) kriiseissä, joissa sisäisen ja ulkoisen turvallisuu-den raja on häilyvä. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan puheenjohtaja on pääministeri ja muina jäseninä ulkoasiainministeri, puolustusministeri, ulkoasiainmi-nisteriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyt muut ministerit sekä kolme muuta valtioneuvoston määräämää jäsentä. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministeriva-liokunta ja tasavallan presidentti kokoontuvat yhteiseen kokoukseen aina kun asiat sitä vaativat. Käsittelyä johtaa tasavallan presidentti asioissa, joissa hän antaa Suomen ulko-politiikkaa koskevat toimintaohjeet.190

Sisäasiainministeriö on halukas saamaan pysyvän edustajan UTVAan. Tavoitteena on, että valiokunnassa käsiteltäisiin myös sisäiseen turvallisuuteen liittyvät suuret kysymyk-set. Sisäasiainministeriö Sisäasiainministeriön toimialaan kuuluu maan sisäinen turvallisuus. Ministeriö vastaa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta sekä pelastuspalvelun ja väestönsuojelun ohjaamisesta. Ministeriö huolehtii myös rajavalvonnasta ja rajatarkas-tuksista sekä Suomen kansalaisuutta, maahanmuuttoa ja turvapaikkaa koskevista asiois-ta. Näitä tehtäviä hoidetaan ministeriössä poliisiosastolla, pelastusosastolla, ulkomaa-laisosastolla ja rajavartio-osastolla. Sisäministeriön kansainvälisten turvallisuusasioiden ryhmän tehtävänä on yhteensovittaa poliisi-, pelastus-, ulkomaalais- ja rajavartio-osastojen toimialalla ministeriölle kuuluvaa kansainvälistä yhteistoimintaa, Euroopan unionissa käsiteltäviä asioita sekä siviilikriisinhallintaan liittyviä asioita. Vuoden 2001 alussa perustettu Hätäkeskuslaitos on myös osa sisäasiainministeriön alaista hallintoa, mutta sitä johdetaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. 190 Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta, http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/278/topmenu_id/4/menu_id/278/this_topmenu/111/lang/1/fs/12

89

Sisäasiainministeriö ylläpitää normaaliolojen onnettomuustilanteiden varalta johtamis- ja tilanteenseurantajärjestelmää, jonka tarkoituksena on pitää valtakunnalliset päätöksen-tekijät tietoisina tilanteiden kehittymisestä. Sisäasianministeriö pitää yllä myös omaa johtamisvalmiutta poikkeusolojen varalta, mitä harjoitellaan valmiusharjoituksissa.191

Turvallisuusasiain johtoryhmä (TURJO) Sisäisen turvallisuuden kannalta merkittävä koordinaatioryhmä on sisäasiainministeriön Turvallisuusasiain johtoryhmä. TURJO käsittelee yleisen järjestyksen ja turvallisuuden toimintalinjoja sekä tulossuunnittelua ja arvioi toiminnan tuloksellisuutta. Se käsittelee ja sovittaa yhteen myös usean osaston toimialaan kuuluvat turvallisuutta koskevat asiat. Turvallisuus- ja puolustusasiainkomitea (TPAK) Puolustusministeriötä sekä ulko- ja turvallisuuspoliittista ministerivaliokuntaa avustaa kokonaismaanpuolustusta koskevissa asioissa turvallisuus- ja puolustusasiain komitea (TPAK). Komiteaan kuuluvat tällä hetkellä puolustusministeriön, tasavallan presidentin kanslian, sisäasiainministeriön, liikenneministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäälliköt, ja valtioneuvoston kanslian, ulkoasiainministeriön ja valtiovarainminis-teriön valtiosihteerit sekä pääesikunnan päällikkö, puolustusvoimien operaatiopäällikkö ja rajavartiolaitoksen päällikkö. Komitean tehtävänä on:

• seurata Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen aseman muutoksia sekä ar-vioida niiden vaikutuksia kokonaismaanpuolustuksen järjestelyihin;

• seurata hallinnon eri alojen toimia kokonaismaanpuolustuksen järjestelyjen yl-läpitämiseksi ja kehittämiseksi; sekä

• yhteensovittaa kokonaismaanpuolustuksen alaan kuuluvien asioiden valmistelua hallinnon eri aloilla.

Komitea voi antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita kokonaismaanpuolustusta koskevissa asioissa sekä niiden yhteensovittamista koskevissa kysymyksissä. Komitealla on puolustusministeriössä oleva sihteeristö, joka vastaa myös yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian valmistelusta. Seuraava hallinnonalojen toimintaa ohjaava valtioneuvoston periaatepäätös annetaan vuonna 2006. TPAKin sih-teeristö toimii lisäksi valmiuspäällikkökokousten sihteeristönä ja valmistelee kokouksis-sa käsiteltävät asiat. Ministeriöissä toimivien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen toimin-nan valmistelua varten tärkeimpien toimialojen edustajista kokoonpantujen valmiustoi-mikuntien sihteerit kokoontuvat säännöllisesti puheenjohtajanaan TPAK:n pääsihtee-ri.192

191 Ministeriön kansainvälisten turvallisuusasioiden ryhmä, http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/C5CE47B2C6EB61A1C2256E0C004AB07B?opendocument; Pelastuso-sasto, http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/D32E34C2C07971D0C2256B3B00533C61?opendocument; Tur-vallisuusasiat, http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/85FEC044B7D08A99C2256B1F0054AFB1?opendocument 192 Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea (TPAK), http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/167/topmenu_id/1/menu_id/167/this_topmenu/33/lang/1/fs/12

90

Valmiuspäällikkökokous Ministeriöiden poikkeusoloihin varautumista koskevan toiminnan yhteensovittamista varten toimii valtioneuvoston kanslian valtiosihteerin johdolla ministeriön valmiuspääl-liköistä koostuva valmiuspäällikkökokous. Valmiuspäälliköitä ovat lähtökohtaisesti mi-nisteriöiden kansliapäälliköt, mutta ne voivat olla myös kansliapäällikön erikseen ni-meämiä henkilöitä. Valmiuspäälliköt kokoontuvat kerran kuussa ja heidän tehtävänään on ylläpitää ja kehittää hallinnonalojen varautumisjärjestelyjä, toimintaa turvallisuusti-lanteiden varalta ja sovittaa hallinnonalojen valmistelut yhteen. Valmiuspäällikkökoko-uksen lisäksi kerran kuussa kokoontuu kansliapäällikköfoorumi, jolla on kuitenkin lä-hinnä valmisteleva rooli. Huoltovarmuuskeskus (HVK) ja Puolustustaloudellinen suunnittelukunta (PTS) Huoltovarmuus on yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen turvaamista erilaisten poikkeusolojen varalta. Tähän toimintaan osallistuvat julkinen hallinto ja elinkeinoelä-mä yhdessä. Kuten jo aiemmin on todettu, julkisen hallinnon ja palvelutuotannon varau-tumisvelvollisuus perustuu valmiuslakiin (1080/91, 40 §). Elinkeinoelämän varautumi-nen perustuu kuitenkin pääsääntöisesti vapaaehtoisuuteen, ja sen tukemiseksi on ole-massa puolustustaloudellisen suunnittelukunnan organisaatio ja Huoltovarmuuskes-kus.193 Huoltovarmuuskeskus on kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla toimiva laitos, joka aloitti toimintansa 1.1.1993. HVK:n toiminta perustuu huoltovarmuuden turvaami-sesta annettuun lakiin (1390/92), Huoltovarmuuskeskuksesta annettuun asetukseen (1391/92) sekä valtioneuvoston päätökseen huoltovarmuuden tavoitteista (1440/95). Huoltovarmuuskeskuksen keskeisimmät tehtävät:

• toimia puolustustaloudellisen suunnittelukunnan sihteeristönä • hoitaa valtion varmuusvarastointiin liittyvä suunnittelu, kauppatoimet ja hallinto

sekä huolehtia varastojen hoidosta ja valvonnasta • edistää turvavarastointia, tehdä valtion puolesta sopimukset ja valvoa niiden

noudattamista • hoitaa tuontipolttoaineiden velvoitevarastointiin liittyvät hallintotehtävät ja val-

voa lainsäädännön noudattamista • edistää ja koordinoida viranomaisten valmiutta ohjata maan talouselämää poik-

keusoloissa • edistää toimiala- ja toimipaikkakohtaista valmiussuunnittelua ja varautumista

poikkeusolojen toimintaan • varmistaa välttämättömien teknisten järjestelmien toimivuutta sekä turvata kriit-

tistä tavara- ja palvelutuotantoa • koota tietoa sekä tuottaa ja julkaista tutkimuksia huoltovarmuuden alalta • huolehtia tiedottamisesta ja koulutuksen järjestämisestä

193 Valmiussuunnittelu, http://www.nesa.fi/var_valmiussuunnittelu.html; Toiminta-ajatus, http://www.nesa.fi/hv_toiminta_ajatus.html

91

• seurata kansainvälistä kehitystä ja pitää yllä yhteyksiä kotimaisiin ja ulkomai-siin viranomaisiin ja laitoksiin sekä hoitaa muut laitokselle säädetyt ja määrätyt tehtävät.194

Puolustustaloudellinen suunnittelukunta on valtioneuvoston neljäksi toimintavuodeksi kerrallaan asettama komiteatyyppinen elin. Sen jäseniksi kutsutaan valtion keskus-, alue- ja paikallishallinnon sekä talouselämän eri yhteenliittymien ja yksityisten yritysten edustajia. PTS:n organisaatio koostuu sen asettamista jaostoista ja toimikunnista (11 kpl) sekä pooleista (13 kpl). Poolien toiminnan tarkoituksena on kehittää oman alansa normaaliajan toimintavarmuutta, edistää valmiussuunnittelua sekä turvata ns. perushuol-lon kannalta tärkeän tuotannon tai toimintojen jatkuvuus poikkeusolojen aikana. Eri tuo-tannonalojen perushuollon kannalta keskeisimpiin yrityksiin on nimetty valmiuspäälli-köitä, jotka huolehtivat oman yrityksensä varautumistoiminnasta. Valmiuspäälliköitä on tällä hetkellä noin 1300. Suunnittelukunnan toiminta perustuu lakiin Puolustustaloudel-lisesta suunnittelukunnasta (238/60, 609/83). Huoltovarmuuden turvaamisesta annettu laki (1390/92) sisältää säännökset operatiivisesta toiminnasta.195 Pelastustoimi Pelastustoimella on keskeinen tehtävä yhteiskunnan kriisivalmiudessa. Se vastaa ihmi-siin, omaisuuteen ja ympäristöön kohdistuvien onnettomuuksien ja poikkeusolojen uh-kien edellyttämistä ennaltaehkäisy-, suojaus- ja pelastustoimenpiteistä (sairaankuljetus mukaan lukien). Vastuu ulottuu pienistä päivittäisistä onnettomuuksista suuronnetto-muuksiin ja poikkeusolojen tuhotilanteisiin saakka. Pelastustoimesta säädetään Pelastus-toimilaissa sekä Pelastustoimiasetuksessa. Pelastuspalvelun kansallinen johto- ja koor-dinaatiovastuu on sisäasiainministeriöllä. Pelastustoimen suunnittelua, kehittämistä ja seurantaa varten sisäasiainministeriön apuna on laajapohjainen pelastustoimen neuvotte-lukunta sekä toimialan virkamiesjohdosta koostuva pelastustoimen foorumi.196

Viranomaisverkko VIRVE Suomen viranomaisradioverkko - VIRVE on rakennuttu ja suunniteltu parantamaan vi-ranomaisyhteistyötä. Digitaalisen viranomaisradioverkon tarkoituksena on varmistaa turvallinen ja tehokas yhteys turvallisuus-viranomaisten välillä kaikissa olosuhteissa. VIRVE on ensimmäinen TETRA-teknologialle perustuva maan-laajuinen viranomaisra-dioverkko maailmassa. Uusia TETRA-teknologiaan perustuvia verkkoja viranomais-käyttöön on useita eri puolella maailmaa. VIRVE on niistä tällä hetkellä suurin.Verkon käyttäjiä ovat ensisijaisesti valtion ja kuntien turvallisuusviranomaiset.197

Poliisi Poliisilla on keskeinen tehtävä sisäisen turvallisuuden kentässä. Poliisilain mukaan po-liisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen 194 Huoltovarmuuskeskus, http://www.nesa.fi/hvkeskus.html 195 Puolustustaloudellinen suunnittelukunta, http://www.nesa.fi/pts.html 196 Pelastustoimen toiminta- ja taloussuunnitelma 2005 – 2009, http://www.pelastustoimi.net/, 24.2.2005; Arjen turvaa. Sisäisen turvallisuuden ohjelma 23.9.2004, s. 80; Pelastuslaki 13.6.2003/468, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030468?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=Pelastustoimilaki 197 Viranomaisverkko VIRVE – turvattu yhteys, http://www.virve.com/lehdisto.doc.

92

ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyte-harkintaan saattaminen. Poliisin kannalta keskeisimmät tulevaisuuden haasteet Suomes-sa ovat erityisesti järjestäytyneen ja vakavan rikollisuuden torjunta, tietoverkkorikolli-suus, terrorismin torjunta sekä ihmisten arkiturvallisuuden lisääminen. Näihin alueisiin tullaan tulevaisuudessa erityisesti panostamaan samalla kun perustuslain mukaisen oike-usvaltion periaatteet on turvattava. Terrorismin vastainen toiminta Suoraan Suomeen kohdistuva terroriuhka arvioidaan tällä hetkellä vähäiseksi. Suomalai-set voivat kuitenkin joutua iskujen ja sieppausten kohteiksi terroristiryhmien keskeisillä toimialueilla, samoin rauhanturvaajat voivat olla mahdollinen kohde. Lisääntyneen liik-kuvuuden ja globalisaation myötä terrori-iskut missä päin maailmaa tahansa voivat vai-kuttaa Suomen kansalaisiin ja suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiin, vaikka ne eivät varsinainen iskujen kohde olisikaan. Terroristit voivat pyrkiä iskemään Suomessa vieraileviin tai täällä oleviin ensisijaisten kohdemaiden edustajiin tai tiloihin, etenkin jos turvatoimet koetaan väljiksi. Myös Suomessa järjestettävät suuret kansainväliset tapah-tumat voivat tarjota kohteen. Terrorismin vastainen toiminta kuuluu Suomessa suojelupoliisille. Suojelupoliisin tehtä-vänä on torjua sellaisia hankkeita ja rikoksia, jotka voivat vaarantaa valtio- ja yhteiskun-tajärjestystä tai valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta sekä suorittaa tällaisten rikosten tutkintaa. Sen tulee myös ylläpitää ja kehittää yleistä valmiutta valtakunnan turvallisuutta vaarantavan toiminnan estämiseksi. Suojelupoliisin yhteyteen perustettiin syksyllä 2004 erillinen terrorismin vastainen yksikkö.198 Puolustusvoimat Puolustusvoimien on ydintehtäviensä ohella velvollinen osallistumaan pelastustoimin-taan ja poliisin avustamiseen, mikäli se on asianmukaista tilanteen laajuus ja erityis-luonne huomioon ottaen. Puolustusvoimat antaa virka-apua eri viranomaisille näiden sitä pyytäessä. Edellytyksenä lähtökohtaisesti on se, että apua pyytävän viranomaisen voimavarat ovat riittämättömät tai tilanne vaatii erityistä osaamista ja välineistöä. Virka-apukäytäntöä halutaan tulevaisuudessa kehittää. Eduskunnassa on tällä hetkellä käsitel-tävänä sisäministeriön laatima hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 4 §:n muuttamisesta, jossa mahdollistettaisiin puolus-tusvoimien nykyistä laajempi apu poliisille terrorismin vastaisessa toiminnassa.

198 Suojelupoliisi, http://www.poliisi.fi/poliisi/supo/home.nsf/pages/indexfin

93

Vapaaehtoisjärjestöt Kriisivalmiudessa ja erityisesti pelastustoimen tehtävissä voidaan käyttää apuna vapaa-ehtoisia henkilöitä ja organisaatioita, ei kuitenkaan tehtävissä, joihin sisältyy merkittä-vää julkisen vallan käyttöä. Esimerkkeinä keskeisistä järjestöistä ovat vapaapalokunnat ja Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminta. Alueellinen taso Lääninhallitus on seitsemän eri ministeriön yhteinen alueviranomainen, jonka tehtävänä on edistää valtion keskushallinnon valtakunnallisten ja alueellisten tavoitteiden toteutu-mista. Lääninhallitus koordinoi muiden tehtäviensä ohella myös poikkeusoloihin varau-tumista alue- ja paikallishallinnon viranomaisten kanssa. Lääninhallitus tukee kuntia varautumisen suunnittelussa ja valmiutta seurataan ja kehitetään säännöllisillä harjoituk-silla. Myös omaa johtamisvalmiutta suuronnettomuuksien ja poikkeusolojen varalta pi-detään yllä. Lääninhallitus järjestää puolustusvoimien kanssa alueellisia maanpuolustus-kursseja varautumisen avainhenkilöille.199

Lääninhallituksen tehtävänä on valvoa pelastustoimen palvelujen saatavuutta sekä arvi-oida ja raportoida läänin alueen pelastustoimen palveluista sisäasiainministeriölle. Lää-ninhallituksen tulee lisäksi antaa palautetta pelastuslaitoksille havaitsemistaan kehittä-mistarpeista. Lääninhallituksen pelastusosaston tulee myös osallistua aktiivisesti paikal-listen turvallisuussuunnitelmien laadinnan ohjaamiseen. Lääninhallituksen tulee seurata, että pelastustoimen alueilla on toimiva yhteistyö kuntien sekä aluehallinnon viranomais-ten kesken. Tarpeen mukaan lääninhallitus tekee aloitteita yhteistyön kehittämiseksi.200

Lääninhallituksen poliisiosasto toimii poliisin lääninjohtona. Se suunnittelee, kehittää ja johtaa poliisitointa läänissä. Poliisin lääninjohto päättää myös paikallispoliisin, keskus-rikospoliisin ja liikkuvan poliisin yhteistoiminnasta läänissä. Tehtävänä on jakaa kihla-kunnanvirastojen poliisilaitoksille tarvittavat toimintaresurssit sekä asettaa vuosittaiset tulostavoitteet.201

Paikallistaso Alueen pelastustoimi Vuoden 2004 alussa yksittäisille kunnille aikaisemmin kuuluneet pelastustoimen tehtä-vät siirrettiin 22:n alueellisen pelastuslaitoksen hoidettavaksi. Kunnat vastaavat pelas-tustoimesta yhteistoiminnassa valtioneuvoston määräämällä alueella, joka muodostaa alueen pelastustoimen. Alueen pelastustoimen tehtävänä on ylläpitää pelastustoimen tehtäviä varten pelastustoimen järjestelmää, huolehtia pelastustoimen alaan kuuluvasta valistuksesta ja neuvonnasta sekä toimia asiantuntijana pelastustointa koskevissa asiois-sa. Lisäksi alueen pelastustoimi huolehtii pelastusviranomaisille kuuluvasta onnetto- 199 Lääninhallitus koordinoi poikkeusoloihin varautumista, http://www.laaninhallitus.fi/lh/home.nsf/pages/257DB4514085933AC2256C64004F59C8; Yleistä lääninhallituksista, http://www.laaninhallitus.fi/lh/home.nsf/pages/55CFC988CDF2D170C2256C640040577F 200 Tulossopimus 2005 Oulun läähinhallituksen ja sisäaisainministeriön pelastusoaston välillä, http://www.laaninhallitus.fi/lh/biblio.nsf/CF7A7BB899B19C1DC2256FA8003D415A/$file/Pel_tu_2005.pdf 201 Poliisitoimi, http://www.laaninhallitus.fi/lh/home.nsf/pages/28CCD1F0A3F69C99C2256C640048755C

94

muuksien ehkäisystä ja vahinkojen rajoittamisesta sekä palotarkastuksista, huolehtii osaltaan väestönsuojeluun kuuluvista tehtävistä ja ylläpitää niiden edellyttämää valmiut-ta, yhteensovittaa eri viranomaisten ja pelastustoimeen osallistuvien muiden tahojen toimintaa pelastustoimessa, huolehtii osaltaan pelastustoimen henkilöstön kouluttami-sesta, laatii yhteistyössä kuntien ja muiden osapuolten kanssa väestön suojaamista kos-kevat suunnitelmat sekä suunnitelmat väestön tai sen osan siirtämiseksi pois vaaran uh-kaamalta alueelta ja sijoittamiseksi turvalliselle alueelle. Sen mukaan kuin erikseen sää-detään, alueen pelastustoimi huolehtii myös öljyvahinkojen torjunnasta, vaarallisten aineiden valvonnasta, osallistuu meripelastustoimen tehtäviin sekä antaa toimialaansa soveltuvaa virka-apua muille viranomaisille, toimii asiantuntijana maankäytön suunnit-telussa sekä rakentamisen ohjauksessa ja valvonnassa sen mukaan kuin siitä kunnan kanssa sovitaan, tuottaa sairaankuljetus-, ensihoito- ja ensivastepalveluja jos terveyden-huoltoviranomaisten kanssa siitä on sovittu sekä järjestää väestönsuojelu- ja suuronnet-tomuusharjoituksia. Alueen pelastustoimi voi huolehtia myös muista toimialalle sovel-tuvista tehtävistä, jos siitä ei ole ilmeistä haittaa pelastuslaissa säädettyjen tehtävien hoi-tamiselle. Kunnat Kunnallishallintoa koskevat erityiset toimivaltuudet valmiuslaissa, joiden mukaan val-tioneuvosto voi mm. määrätä, että kunnanhallituksen on asetettava avukseen valmius-toimikunta. Sen tehtävänä on sovittaa yhteen kunnan ja valtion viranomaisten sekä talo-uselämän ja kansalaisjärjestöjen toimintaa. Valtioneuvosto antaa tarkemmat määräykset toimikunnan tehtävistä, järjestysmuodosta ja toiminnasta. Valtioneuvosto voi myös an-taa määräyksiä liittyen kuntien päätösvaltaan ja kunnallisvaaleihin valmiuslakiin perus-tuen tilanteen sitä vaatiessa.202

Pelastustoimen tehtävien uudistuksen jälkeen yksittäiset kunnat vastaavat edelleen sam-mutusvesihuollon järjestämisestä, yleisten väestönsuojien rakentamisesta, kunnan omien poikkeusolojen johtokeskustilojen rakentamisesta ja ylläpidosta, lääkinnällisestä pelas-tustoimesta ja sairaankuljetuksesta. Kunnat osallistuvat pelastusviranomaisten johdolla suoritettavaan evakuointisuunnitteluun ja vastaavat onnettomuuksien uhrien ja evakuoi-dun väestön majoituksesta, muonituksesta, vaatetuksesta ja muusta perushuollosta, väes-tönsuojelussa tarvittavasta raivaus- ja puhdistustoiminnasta sekä ensiavusta ja näihin tehtäviin tarvittavan väestönsuojeluorganisaation valmisteluista. Lisäksi kunnat avusta-vat tarvittaessa pelastusviranomaisia pelastustoiminnassa ja väestönsuojelussa antamalla pelastusviranomaisille toimialaansa soveltuvaa asiantuntija-, kalusto- ja materiaalivirka-apua sekä virka-apua pelastushenkilöstön huoltamiseksi sekä varautuvat tehtäviensä hoi-tamiseen poikkeusoloissa siten kuin siitä valmiuslaissa (1080/1991) säädetään. 203

Kansainvälinen yhteistyö Suomessa tavoitteena on, että pelastustoimella on hyvät valmiudet osallistua kansainvä-liseen pelastustoimintaan ja siviilikriisinhallintatehtäviin. Siviilikriisinhallinnalla tarkoi-

202 Valmiuslaki 22.7.1991/1080, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911080?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=Valmiuslaki 203 Pelastustoimen alueet, http://www.pelastustoimi.net/, 24.2.2005; Pelastustoimen toiminta- ja taloussuunnitelma 2005 – 2009, http://www.pelastustoimi.net/

95

tetaan EU:ssa yleensä uhkaavan tai toteutuneen konfliktin, suuronnettomuuden tai luon-nonkatastrofin aiheuttaman humanitaarisen kriisin kohteeksi joutuneen valtion, alueen tai yhteiskunnan ulkopuolelta tapahtuvaa puuttumista kriisitilanteeseen. Siviilikriisinhal-linta käsitteenä liitetään Suomessa kuitenkin sotilaalliseen kriisinhallintaan. Se eroaa kuitenkin CIMIC toiminnasta siten, että täydentää sotilaallista kriisinhallintaa eikä ole samalla lailla osa sitä, kuten CIMIC-toiminta. Sisäasiainministeriö vastaa Suomessa si-viilikriisinhallinnan kansallisten valmiuksien yhteensovittamisesta ja kehittämisestä. Ulkoministeriö kuitenkin päättää mihin operaatioihin Suomi voi osallistua, koska siviili-kriisinhallinnan katsotaan olevan osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomi on 1990-luvun alusta osallistunut YK:n, ETYJin, Euroopan neuvoston ja EU toimeenpanemiin siviilikriisinhallintaoperaatioihin.204 Kansainväliseen pelastustoimintaan Suomi on niin ikään osallistunut vuodesta 1990-luvun alusta (YK v. 1991, Nato v. 1996 ja EU v. 2001). Kansainvälistä pelastustoimin-taa luonnonkatastrofien ja muiden suurtuhojen puitteissa harjoitetaan nimenomaan pe-lastustoimen puitteissa. Pelastuslain mukaan sisäasiainministeriö voi toisen valtion tai kansainvälisen järjestön esittämän pyynnön perusteella päättää pelastustoimeen kuulu-van avun antamisesta ulkomaille, milloin avun antaminen ihmisten, ympäristön tai omaisuuden turvaamiseksi on perusteltua. Vastaavasti sisäasiainministeriö voi pyytää ulkomailta apua. Suomen osalta katastrofiapuun operatiivisiin tehtäviin voidaan tarvitta-essa lähettää Suomen kansainvälinen pelastuskomennuskunta, FinnRescueForce (FRF), joka muodostuu viiden suurimman pelastuslaitoksen henkilöstöstä. Pelastustoiminta voi olla sammuttamista, etsintää, pelastamista, ensihoitoa, öljyntorjuntaa, kemikaalitorjun-taa, tuhojen arviointia ja vesipelastusta. Kaakkois-Aasian katastrofin yhteydessä kriisi-alueella tapahtuneesta toiminnasta, suomalaisten evakuoinnista ja viranomaisyhteistyös-tä vastasi ulkoministeriö.205

3.4.5 Pohjoismainen yhteistyö Yhteiskunnan kriisivalmiustyön saralla pohjoismaisen yhteistyön kehittämisen tarve on suuri. Tavoitteena on kokemusten vaihdon lisääminen ja säännöllisen yhteistyön vahvis-taminen virallisella tasolla. Kahdenvälisestä yhteistyöstä voidaan mainita mm. Norjan ja Tanskan aktiivinen yhteistyö kriisivalmiuskysymyksissä 1990-luvun lopulta lähtien mi-nisteriötasolla. Ruotsi ja Tanska sopivat puolestaan vuonna 2002 sopimuksen Öresundin alueen kriisivalmiuteen liittyvän yhteistyön tiivistämisestä. Pelastustoimeen liittyvissä kysymyksissä yhteistyö on jo vakiintunut käytäntö. NORDRED on pelastustoimen Pohjoismainen yhteistyöverkosto, jonka puitteissa pyri-tään tukemaan pelastustoimen alan kehitystä ja edistämään käytännön operatiivista yh-teistyötä rauhanaikana onnettomuuksissa ja kriisitilanteissa, jotka koskettavat alueen valtioita. NORDREDin kuuluvat Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska sekä viimeiseksi yh-

204 Siviilikriisinhallinta, http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/Pages/8CA49A7C04986867C2256E16004D8E44; Laki siviilikriisinhallinnasta voimaan, http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/skh/home.nsf/headlinesfin/415E576CB6ACFFB5C2256FB80005206E?OpenDocument 205 Pursiainen, Christer, Hellenberg, Timo, Kivelä, Hanna-Mari, Puolustusvoimat ja sisäinen turvallisuus, Aleksanteri Papers 2:2004, s. 18; Kansainvälinen pelastustoiminta, http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/278DF4495BAC277AC2256B420033E1B7?opendocument; Ministeriö-iden valmiuspäälliköiden kokous, pöytäkirja 27.12.2004.

96

teistyöhön vuonna 2001 liittynyt Islanti. Yhteistyötä varten on olemassa puitesopimus ja sen tukemiseksi on lisäksi laadittu ohjeistus, joka sisältää tiedot maiden pelastustoimen järjestelyistä sekä resursseista, joita voidaan tarvittaessa antaa toisen maan käyttöön. NORDREDin kontaktiryhmä, jossa on edustajia kaikista maista, tapaa säännöllisesti. Puheenjohtajuus kiertää maiden välillä vuosittain.206

206 NORDRED – Det nordiska räddningstjänstsamarbete, www.nordred.org

97

4 Kumppanuusajattelun vaikutukset kokonaismaanpuolustukseen ja yhteiskunnan kriisivalmiuteen Yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin ja yhteiskunnan keskeiseen infrastruktuuriin kohdistuu erilaisia uhkia ja riskejä, jotka voivat pahimmillaan lamauttaa yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisimmät toiminnot. Nämä toiminnot ovat nykyisin laajasti yk-sityisten yritysten vastuulla. Olemassa oleva tehtäväjako julkisen ja yksityisen sektorin välillä kokonaismaanpuolustus- ja kriisivalmiustehtävissä ei välttämättä ole enää opti-maalinen ratkaisu yhteiskunnan turvaamiseksi. Julkisen ja yksityisen sektorin välisten yhteistyöjärjestelyjen ja kumppanuuksien rooli on korostunut 1990-luvulla seurauksena monien valtiollisten tehtävien kilpailuttamisesta ja ulkoistamisesta. Kilpailuttamisen ja ulkoistamisen taustalla on uudenlainen kustannustehokkuuden tavoitteleminen, jonka seurausta ovat myös useiden valtiollisten virastojen yhtiöittäminen ja valtio-omisteisten yhtiöiden yksityistäminen. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen infrastruktuurin, tuottamisen ja ylläpidon siirtyessä yksityisen sektorin omistukseen asettaa se täysin uu-sia lähtökohtia myös yhteiskunnan kriisivalmiudelle. Elinkeinoelämän taloudellisten voittojen tavoittelu ja vaatimukset kustannustehokkuudesta voivat tietyissä tilanteissa johtaa siihen, ettei yhteiskunnassa aina pystytä ylläpitämään ja kehittämään turvallista ja kestävää infrastruktuuria. Tilanteen parantamiseksi valtiovalta on pyrkinyt edistämään kaikissa Pohjoismaissa muodossa tai toisessa edistää julkisen ja yksityisen sektorin yh-teistyötä myös turvallisuuden ja kriisivalmiuden takaamiseksi eri aloilla.

4.1 Julkisen sektorin uudistaminen Maailmanlaajuisesti, myös Pohjoismaissa, on havaittavissa yhteisiä piirteitä julkisen sektorin uudistamisessa viimeisten 20 vuoden aikana. Kansallisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen selvityksiä luettaessa huomio kiinnittyy siihen, miten ajatuk-set hajauttamisesta, hajasijoittamisesta, ulkoistamisesta, yksityistämisestä, kilpailuttami-sesta, tulosohjauksesta- ja johtamisesta, henkilöstöjohtamisesta ja strategisesta johtami-sesta ovat muodostuneet normeiksi julkisen hallinnon uudistamisessa. Näitä julkisen sektorin ohjaukseen, organisaatioon ja johtamiseen liittyviä uudistuksia kutsutaan usein yleisesti ”New Public Managementiksi”. Yhtenä NPM:n huomion keskipisteenä on ollut julkisen sektorin kustannustehokkuuden parantaminen yksityiseltä sektorilta ja markkinataloudesta otettujen mallien mukaisesti. Tämä on johtanut monien valtionyhtiöiden yksityistämiseen, virastojen yhtiöittämiseen ja uusien alojen avaamiseen kilpailulle. Monet näistä aloista olivat ennen valtion mono-poleja, joiden ei katsottu sopivan yksityisten yritysten hoidettavaksi. Nämä alat ovat usein tärkeä osa maan infrastruktuuria ja tärkeitä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa. 207 New Public Managementin implementointi on johtanut myös suurtuotannon ja erikois-tumisen trendien vahvistumiseen. Molempien kehityksien myötä yhteiskunnan haavoit-tuvuus on lisääntynyt. Suurtuotannossa yhteiskunnan ylikapasiteetti ja päällekkäinen tuotanto vähenevät ja näin ollen vaihtoehtoista tuotantoa on kriisitilanteissa vaikeampaa

207 Klausen, Kurt Klaudi & Krister Ståhlberg 1998a: New Public Management, s. 9-10. Kts. myös Krogars, Marco, Tulo-sajattelu puolustushalllinnossa, Maanpuolustuskorkeakoulu 2000.

98

löytää. Erikoistuminen puolestaan vaikuttaa siihen ettei vaihtoehtoisia tuotantotapoja ole yhtä paljon. NPM:iin kuuluu myös IT- ja viestintäteknologian lisääntynyt käyttö jul-kisessa hallinnossa. Käytännössä jokainen yhteiskunnan elintärkeän toiminnon ylläpitä-minen on tänään riippuvaista toimivasta ja turvallisesta IT:stä. Teknologian kehitys an-taa myös mahdollisuuden esimerkiksi ylläpitää yritystoimintaa ongelmitta muista maista käsin, samalla kun se mahdollistaa turvallisuusuhkien ja riskien siirtymisen nopeasti globaaleissa verkoissa.208 NPM:iin liittyviä uudistuksia on havaittavissa kaikissa Pohjoismaissa, mutta ajattelun toteuttamisessa on myös eroja. Tanskassa NPM-ajattelu on viety läpi asteittain, mutta rajoitetusti kaikilla aloilla. Norjassa kiinnostus tyypillisiin NPM-ratkaisuihin, kuten kil-pailuttamiseen ja yksityistämiseen, on vaikuttanut laimealta. Suomessa NPM-suuntautuminen on ollut varsin vahvaa kansallisella tasolla, mutta paikallisella tasolla kovin hajanaista. Muihin Pohjoismaihin verrattuna on NPM:n kehitys ollut Ruotsissa nopeinta. Siellä ajatuksen soveltaminen ei koske vain yksittäisiä toimintoja, vaan sitä on käytetty laajasti yhteiskunnan eri sektoreilla.209

4.2 Kansainvälistyminen Kansainvälistymisen ja globalisaation myötä kotimaassa aiemmin ylläpidettyä tuotantoa on siirtynyt ulkomaille ja samanaikaisesti ulkomaiset omistajaintressit yrityksissä ovat lisääntyneet. Yhteiskunnallisesti tärkeä infrastruktuuri alkaa olla entistä enemmän osa kansainvälistä infrastruktuuria, joka voi olla joko valtiollisessa tai yksityisessä omistuk-sessa. Turvallisuuden valvonta ja vastuu sen ylläpitämisestä voivat siten sijaita kau-kanakin maan rajojen ulkopuolella. Yrityksen toiminnan siirtyessä ulkomaille sen mu-kana siirtyy usein myös huomattavia määriä tietoa ja taitoa. Tämä voi heikentää merkit-tävästi yhteiskunnan valmiutta turvata elintärkeitä toimintoja kriisitilanteissa. Kehitys on kokonaisuudessaan johtanut lisääntyneeseen kansainväliseen keskinäisriip-puvuuteen. Uudet omistussuhteet yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen alalla tuovat uusia haasteita sekä kansallisella tasolla julkisen ja yksityisen sektorin väliselle yhteis-työlle että kansainvälisellä tasolla valtioiden ja monikansallisten yritysten välille kriisi-valmiuskysymyksissä. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan uusimmat turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot ja selonteot yhteiskunnan kriisivalmiudesta nostavatkin hyvin esille kansainvälistymisen eri aspekteja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen näkökulmasta.

4.3 Yksityisen sektorin sitominen elintärkeiden toimintojen turvaamiseen Yritysten päällimmäisenä tavoitteena oleva voittojen tavoittelu ei aina ole yhteiskunnan turvallisuusintressien mukaista. Elinkeinoelämä koostuu lisäksi hyvin heterogeenisestä ryhmästä yrityksiä, joilla saattaa olla hyvinkin erilaiset intressit turvallisuuden suhteen. Pohjoismaat ovat tiedostaneet sen mahdollisuuden, että yrityksillä voi olla yhteiskunnan

208 Friedheim, Håvard, Janne Hagen & Stein Henriksen (2001): En sårbar kraftforsyning – Slutrapport etter BAS3, s. 14. 209 Attac Sverige: EU driver på avreglering och privatisering, www.attac.se/index.php?sc=893 ; Myös Norja sitoutuu EU-direktiiveihin ETY:n kautta kts. Europakommisjonens delegasjon til Norge og Island: Avtaler mellom EU og Norge, http://www.europakommisjonen.no/eu_and_country/agreements.htm. ; Klausen, Kurt Klaudi & Krister Ståhlberg 1998b: New Public Management i Norden – en tredje väg, p. 198-199.

99

elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta negatiiviset vaikuttimet. Yritykset eivät todennäköisesti pidä laajempiin yhteiskuntauhkiin varautumista kaupallisesti tarkoituk-senmukaisena. Tällaisia uhkia pidetään harvinaisina ja niillä on toteutuessaan todennä-köisesti samanlaiset vaikutukset kaikkiin toimijoihin. Näin ollen näihin uhkiin varautu-minen ei välttämättä anna riittävää kilpailuetua verrattuna varautumisen kustannuksiin. Toisaalta usein korostetaan myös sitä, että yrityksillä on oma intressinsä ylläpitää luotet-tavia toimintoja. Julkinen valta katsoo nykyisin, että toimivan ja turvallisen yhteiskun-nan ylläpitäminen ei voi olla enää pelkästään sen vastuulla. Yritykset pyritäänkin nykyi-sin sitomaan entistä enemmän erilaisin keinoin yhteistyöhön yhteiskunnan kriisivalmiu-teen liittyvissä kysymyksissä.210

4.3.1 Lainsäädäntö ja vastuuperiaate Valmiuslait ovat selkeintä yrityksiä koskevaa kokonaismaanpuolustukseen liittyvää lainsäädäntöä kaikissa maissa. Lainsäädäntö velvoittaa yrityksiä varautumaan siihen tilanteeseen, että valmiutta jouduttaisiin korottamaan. Nostetun valmiustason211 aikana yrityksiä velvoitetaan kaikissa maissa, hieman eri sanamuodoista huolimatta, suurin piir-tein samoihin toimiin. Nämä toimet koskevat toiminnan suunnittelua, valtion oikeutta ottaa toiminta hallintaansa tai hyödyntää osaa siitä, saatavilla olevien resurssien käyttöä, ulkomaan liikenteen säätelyä, jne.212 Yhteiskunnan kriisivalmiuden osalta keskeisenä lähtökohtana tarkasteltavissa maissa on vastuuperiaate, joka tarkoittaa sitä, että pääasiallisesti toimija, joka hoitaa tiettyä tehtä-vää rauhan aikana, on velvoitettu hoitamaan tehtävää myös kriisitilanteissa (sota mu-kaanlukien). Vastuuperiaate koskee Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Tanskassa lähtö-kohtaisesti viranomaisia, mutta tapauskohtaisesti myös yrityksiä ja muita organisaatioi-ta. Vastuuperiaate voi johtaa helposti pirstoutuneisuuteen, jossa valmiustoimien yhteen-sovittaminen ja samansuuntaisuus on vaikea taata. Myös toimien tehokkuutta on vaikeaa arvioida ilman valvontaa. Siksi kaikissa Pohjoismaissa on annettu eri ministeriöille sek-torivastuut eri elintärkeiden toimintojen turvaamisen aloilla em. tehtävien toteuttamisen helpottamiseksi ja tehostamiseksi. Lisäksi yhdelle ministeriölle on annettu kokonaisval-tainen sektoreiden välisen kriisivalmiuden yhteensovittamistehtävä, jota Ruotsissa ja Tanskassa hoitaa puolustusministeriö ja Norjassa oikeusministeriö. Suomessa laaja-alainen elintärkeiden toimintojen turvaamisen yhteensovittamistehtävä ei ole yhtä sel-västi yhden ministeriön vastuulla, vaan sitä hoitaa valtioneuvosto ja kukin ministeriö hallinnonalallaan. 213

210 Ibid, 332. 211 Suomessa poikkeusolot, Ruotsissa höjd beredskap, Tanskassa rod/alarmberedskap ja Norjassa forsynings- och bereds-kapstilltak i forbindelse med krig, krigsfare eller andre ekstraordinaere kriseforhold. Tanskassa yritetään löyhentää valmi-uslain käyttömahdollisuuksia viiteen eri valmiustasoon perustuvan järjestelmän kautta. Ruotsissa on kaksi tasoa, korkein valmius sota-aikana ja korotettu valmius sodan uhatessa tai muissa poikkeuksellisissa oloissa. Norjassa korotettu valmius koskee sotaa, sodan uhkaa tai muita poikkeusoloja. Kts. Valmiuslaki 22.7.1991/1080; SFS 2002:472: Förordning om åtgärder för fredstida krishantering och höjd beredskap; Queck 2004, 6-7; LOV 1956-12-14 nr 07. 212 SFS 2003:1037: Förordning om åtgärder för fredstida krishantering och höjd beredskap; SFS 1992:1403; Valmiusla-ki 22.7.1991/1080; Queck, Michael 2004: Nye Beredskabsplaner mod terrorisme, s. 6-7; Bekendtgorelse af Beredskabs-loven; LOV 1956-12-14 nr 07: Forsynings- og beredskapsloven. 213 Prop 2001/02:158, s. 43; St.meld. nr 17 (2001-2002), kap. 4.6; National Sårbarhedsudredning, s. 87; Krisberedskaps-myndigheten 2004b: Samhällets krisberedskap 2006 – inriktning för myndighternas planering, s. 40; St.meld. nr. 17 (2001-2002), kap. 1.2; Beredskabsstyrelsen 2004: Det civile beredskab – et debatoplaeg, s. 11, 17; Valtioneuvoston kans-lia 2004, s. 128; NOU 2000:24, kap 23.2

100

Miten vastuuperiaatetta noudatetaan, edistetään ja toteutetaan elinkeinoelämän kohdalla vaihtelee maittain. Kaikille neljälle maille sektorivastuu on yhteinen päämäärä, mutta sen toteuttamistavat vaihtelevat. Tanskassa korostetaan sektorikohtaisen lakisäätelyn tarvetta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että Tanskassa vastuuperiaate koskee yrityksiä vain siinä määrin kuin ministeriöt erikseen velvoittavat niitä kantamaan vastuuta yhteis-kunnan kriisivalmiudesta. Lakisäätelyä ja asetuksia pidetään lähtökohtaisesti tärkeimpi-nä tapoina vaikuttaa yrityksiin. Ministeriöitä tai viranomaisia ei siis velvoiteta elinkei-noelämäyhteistyöhön ja kumppanuusajattelun kehittämiseen kriisivalmiuden alalla. Sen sijaan, että yrityksiä kohtaan osoitettaisiin Tanskan valtiovallan puolelta korkeita odo-tuksia valmiustehtävien omakohtaisen toteuttamisen suhteen, Tanskan valmiuslaissa todetaan, että Beredskabsstyrelsen voi sopimuspohjaisesti ottaa vastuun yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista vastuussa olevien yritysten valmiustehtävistä tai auttaa yrityk-siä näiden tehtävien toteuttamisessa. 214 Suomessa on selkeästi pyrkimystä joustavan valmiussäätelyn ja julkisen ja yksityisen sektorin välisen vapaaehtoisen yhteistyön rinnakkaiseen käyttöön. Yhteiskunnan elin-tärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa todetaan, että ”Yksityisten yritysten poikkeusoloihin liittyvät velvoitteet perustuvat lainsäädäntöön, sopimuksiin tai vapaaehtoisuuteen. Valtionjohto voi lakeihin perustuen velvoittaa yh-teiskunnan toimintojen kannalta elintärkeitä yrityksiä varautumaan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Velvoite voi liittyä esim. toimilupaan.” 215

Sekä lakisääteistä että laajempaa elinkeinoelämän vapaaehtoista varautumista ja sen tu-kemista on kehitetty erityisesti huoltovarmuuden puitteissa. Huoltovarmuus on Suomes-sa varsin laaja käsite, johon liitetään niin varastointi, korvaava tuotanto, kuljetus- ja ja-kelujärjestelmät kuin yhteiskunnan teknisten perusrakenteiden turvaaminen. Se perustuu poikkeusoloihin varautumisen osalta lakisäätelyyn ja normaaliolojen osalta sopimuk-senvaraiseen yhteistyöhön, jonka tiettyjä kustannuksia korvataan yrityksille.216

Ruotsissa viranomaisia koskee kriisivalmiuskysymyksissä laaja vastuuperiaate. Yksityi-sen sektorin osalta lähtökohtana on kuitenkin se, että viranomaisilla on vähäisiä mahdol-lisuuksia vaikuttaa elinkeinoelämään lukuunottamatta verotusta, ympäristömääräyksiä ja toimilupia. Krisberedskapsmyndighetenin selvityksessä Nya villkor för samhällets kris-beredskap – KBM:s underlag inför 2004 års försvarsbeslut todetaankin, että ”Med några enstaka undantag som skatter, miljöregler och koncessioner kan inte myn-digheter eller kommuner styra näringslivet. Därför måste vi samarbeta med näringsli-vet. Men det förutsätter en gemensam syn på förhållanden och sårbarheter i samhället och en gemensam uppfattning om ömsesidigt ansvar. Det är viktigt att aktörerna i of-

214 ”For at sikre den fornodne sammenhaeng i sektorlovgivningen må lovbestemmelser, der giver hjemmel til regeludste-delse, som hidtil medtages i den pågaeldende sektorlov. [uusi kappale] Det er også vigtigt inden for sektorlovgivningen, at det […] overvejes, om der skal indfores bestemmelser om beredskabsmaessige forhold, der f.eks. giver mulighed for at stille krav til myndigheders eller virksomheders planlaegning og udforelse af foranstaltninger inden for bl.a. saerligt sar-bare dele af infrastrukturen” (alleviivaus lisätty) Kts. Beredskabsstyrelsen 2004, 46; Bekendtgorelse af beredskabsloven, kap. 2, §8, kap. 5, §28. Beredskabsstyrelsen 2004, 46. 215 Turvallisuus- ja puolustuskomitea 2003, s. 19. 216 Huoltovarmuuskeskus: Huoltovarmuuden tavoitteet, http://www.nesa.fi/; Ibid, Huoltovarmuuskeskus.

101

fentlig sektor förstår att näringsliv och offentlig sektor har olika roller i samhället och olika skäl för att vilja stärka samhällets säkerhet och beredskap” 217

Ruotsissa on toki kriisitilanteita ja –valmiutta koskevaa, myös yrityksiä velvoittavaa lainsäädäntöä, mutta kuten KBM:n yhteistyösuosituksista tulee esille, sitä ei pidetä toi-vottavana tapana vaikuttaa yrityksiin verrattuna yhteistyöhön ja yhteisen näkemyksen löytämiseen vapaaehtoisuuden pohjalta. 218 Norjalla on monivivahteisemmat lähtökohdat koskien vastuuperiaatetta. Toisaalta yri-tyksiä velvoitetaan lain mukaan omaehtoisiin suojelutoimiin, Egenbeskyttelse, mutta samalla viranomaisia kannustetaan yhteistyöhön yrityselämän kanssa. Siviilipuolustus-lain mukaan elinkeinoelämä on velvoitettu omaehtoisiin suojelutoimiin, jotka käytän-nössä koskevat noin 1 200 yritystä.219 Omaehtoiset suojelutoimet koskevat käytännössä perinteisiä teollisuuslaitoksia ja toimien tavoitteena ovat onnettomuuksien ennaltaehkäi-seminen ja valmius onnettomuustilanteiden hallintaan. Myös rikostoiminnalta suojautu-minen (nykyisin myös mm. terrorismi, sabotaasi ja tietorikollisuus) kuuluvat suojelu-toimien piiriin. Omaehtoisten suojelutoimien ohella edellytetään, että vastuuperiaattees-sa tulee huomioida sellaisten kriisien tai vakavien häiriötilanteiden mahdollisuus yhteis-kunnan elintärkeissä toiminnoissa, joita yksittäinen yritys tai viranomainen ei pysty yk-sin hoitamaan. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää muodostaa eri sektoreita ja intressejä ylittävä kokonaiskuva, jonka puitteissa on kyettävä yhteensovittamaan yhteiskunnan eri toimet. Viranomaiset myös valvovat lain noudattamista, ehdottavat parannuksia, ja voi-vat jopa asettaa sanktioita sellaisille yrityksille, jotka eivät noudata sääntöjä. 220

Elinkeinoelämävastuun eri lähtökohdista ja sen eri toteuttamistapojen painotuksista voi esittää hypoteeseja yksityisen ja julkisen sektorin välisen yhteistyön laadusta eri maissa. Tanskan osalta voi todeta, että maassa korostuvat säätelytoimet ja yhteistyötä, puhumat-takaan kumppanuudesta, esiintynee vähemmän kuin muissa maissa. Esiintyvä yhteistyö on valtiojohteista ja lainsäädännön toteuttamiseen keskittyvää. Valtio tai viranomaiset eivät juuri tarjoa yrityksille kannustimia yhteistyöhön. Mahdollisuudet joustavuuteen ja innovatiivisuuteen ovat siten vähäisiä. Ruotsissa puolestaan esiintyy enemmän viranomaisaloitteista yhteistyötä, ottaen huomi-oon ne selkeät odotukset, joita KBM:llä on. Säätelystä riippumaton yhteistyö antaa edel-lytykset joustavuuteen ja sen ansiosta myös innovatiivisuuteen. Yhteistyön kuitenkin ollessa täysin vapaaehtoista, voi olettaa, että vaikeimpiin ja kalleimpiin valmiustehtäviin on vaikeaa mobilisoida yritysyhteistyötä. Vapaaehtoisuuden seurauksena voi myös ky-seenalaistaa yhteistyön jatkuvuutta ja kokonaisvaltaisuutta. Yhteistyötä voi syntyä tie-tyillä aloilla, joissa siihen löytyy tarpeelliset kannustimet, mutta jäädä olemattomaksi muilla aloilla. Lisäksi yhteistyöhalu voi vaihdella jopa yrityksestä toiseen.

217 Krisberedskapsmyndigheten 2004a, s. 50. 218 SFS 1992:1403: Lag om totalförsvar och höjd beredskap, 7 §. 219 ”I henhold til lov […] om Sivilförsvaret, er naeringslivet pålagt å ha egenbeskyttelse (industrivern). Om lag 1 200 bedrifter er pålagt å organisere egenbeskyttelsetiltak”, Justis- og politiedepartementet, Krisehåndtering, http://odin.dep.no/jd/norsk/p10003161/Beredskap/. 220 “[Ansvars-, likhets- og naerhets-] prinsippene må sees i lys av at det vil kunne oppstå kriser eller alvorlig svikt i samm-funnskritiske funksjoner som den enkelte virksomhet eller sektordepartement ikke kan håndtere alene. Det vil også kunne vaere tilfeller der ulike sektorer og interesser må ses i sammenheng og det vil kunne opstå et behov for samordning”, St.meld. nr. 17 (2001-2002), kap. 1.2.; LOV-1998-03-20-10: Lov om forebyggende sikkerhetstjeneste (sikkerhetsloven), kap. 3, § 9; LOV-1953-07-17-9: Lov om sivilforsvaret, kap VI, § 43.

102

Suomi sijoittuu jonnekin välimaastoon. Huoltovarmuus antaa puitteet laajalle yhteistyöl-le julkisen ja yksityisen sektorin välillä sekä poikkeus- että normaalioloihin varautumi-sessa. Huoltovarmuuden raamien sisällä valtiolla on runsaasti porkkanoita tarjota elin-keinoelämälle. Samalla halutaan aktiivisesti käyttää lainsäädäntöä rinnakkaisena val-miuden välineenä. Huoltovarmuusyhteistyön ulkopuolelle jäävä valmiuden ylläpitämi-nen nojautuu kuitenkin pitkälti vain lakisäätelyyn. On selvää, että nopeasti muuttuvassa maailmassa yhteistyötä olisi kyettävä tekemään nykyistä laajemmin. Norjan lähtökohdat antanevat parhaimmat mahdollisuudet joustavaan, innovatiiviseen ja kokonaisvaltaiseen yhteistyöhön julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Samalla kun yri-tysten omaehtoisten suojelutoimien laki sitoo yrityksiä valmiustoimiin viranomaisval-vonnan alla, antaa se myös tilaa yritysten omiin ratkaisuihin. Se saattaa myös kannustaa yrityksiä oma-aloitteiseen yhteistyöhön valmiustehtävien hoidon tehostamiseksi. Lisäksi se sitoo yrityksiä uusiin uhkiin vastaamiseen ilman, että erityistä uutta lainsäädäntöä tarvitaan. Tekemällä yhteistyöaloitteita viranomaiset voivat joustavasti laajentaa yritys-ten itsesuojeluvelvoitetta.

4.3.2 Kumppanuus yhteiskunnan kriisivalmiudessa Kumppanuusajattelun lähtökohdat eroavat paljon riippuen mm. yhteistyöalasta ja maas-ta. Eri kumppanuusjärjestelyillä voi olla erilaisia tavoitteita kuten kustannustehokkuus, tiedonvaihto tai riittävä huoltovarmuuden takaaminen. Huomionarvoista on myös se, että kumppanuusajattelun soveltaminen koskee hyvin erityyppisiä toimijoita. Esimerk-keinä voidaan tuoda esille niin perinteiset teollisuuslaitokset ja voimalat kuin verkko-operaattorit ja –omistajatkin. Jo itse sana ”kumppanuus” yhdistetään turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja yhteiskunnan kriisivalmiuskentässä hieman eri asioihin eri maissa. Ruotsissa se yhdistetään vahvasti kriisivalmiuteen, kun Suomessa ja Norjassa sanaa käy-tetään lähinnä osana puolustusvoimien huolto- ja tukitoimintojen kehittämistä. Tanskas-sa sana ei ole vielä aktiivisesti käytössä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttami-sessa, mutta sitä ollaan lanseeraamassa yhteiskunnan kriisivalmiuden piirissä tehtävään yhteistyöhön. 221

Kaikissa Pohjoismaissa korostetaan kuitenkin elinkeinoelämän yhteistyön ja -toiminnan merkitystä yhteiskuntaturvallisuuden parantamisessa. Yhteistyö vaatii kuitenkin yhteistä näkemystä siitä turvallisuudesta ja turvallisuuden tasosta, johon pyritään. Eri kump-panuusjärjestelyjen raameissa muodostuu yhteinen turvallisuustavoite, joka koskee tiet-tyä usein erikoistunutta alaa. Sektorivastuun kannalta on kuitenkin tärkeää, että julkinen ja yksityinen sektori muodostaisivat kokonaisvaltaisemman yhteisen kuvan yhteiskun-nan haavoittuvuudesta, ottaen huomioon uhkien ja turvallisuuskysymysten keskinäis-riippuvuuden.222

Turvallisuuteen liittyvien diskurssien lähtökohdat ja tavoitteet eroavat kuitenkin toisis-taan jonkin verran eri maissa. Julkisen ja yksityisen sektorin välinen turvallisuusdiskurs-si voi tapahtua hyvinkin eri foorumeissa. Yhtenä tärkeimmistä kanavista, jonka kautta pyritään muodostamaan yhteistä ja laajaa näkemystä yhteiskunnan haavoittuvuudesta (ja

221 Högberg, Johan (2002): Partnerskap offentlig – privat sektor – en internationell översikt, s. 1. 222 Krisberedskapsmyndigheten 2004b, s. 50.

103

toisaalta toimivuudesta), on valtiollisten toimijoiden dialogi elinkeinoelämän keskusliit-tojen (Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto, Ruotsissa Svenskt Näringsliv, Norjassa mm. Naeringlivets Hovedorganisasjon ja Tanskassa mm. Dansk Industri) ja muiden elinkeinoelämän edustajien kanssa. Vakiintuneen tavan mukaan juuri näitä keskusjärjes-töjä kuullaan hallituksen lakien ja asetuksien valmisteluissa ja sitä kautta otetaan elin-keinoelämän näkökulmat huomioon.223 Suomen, Ruotsin ja Norjan elinkeinoelämän keskusliitoilla on erilliset toimielimet, jotka käsittelevät nimenomaan turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Suomessa on Yritystur-vallisuuden neuvottelukunta, Ruotsissa Näringslivets säkerhetsdelegation sekä Norjassa Naeringslivets sikkerhetsråd ja valtion viranomaisten kanssa yhteisesti johdettu Nae-ringslivets sikkerhetsorganisasjon. Viranomaisjohteiset, yhteistä kokonaisvaltaista tur-vallisuus- ja haavoittuvuusnäkemystä luovat foorumit, ovat vahvemmin esillä Ruotsis-sa, Suomessa ja Norjassa ja kaikkein vähiten Tanskassa.

4.3.2.1 Ruotsi Ruotsissa yhteistyön tarvetta kaikilla aloilla ja kaikilla tasoilla perustellaan riippuvuus-suhteen kaksisuuntaisuudella. Esimerkkinä voidaan mainita, että yksityinen sektori omistaa huomattavan osan yhteiskunnan infrastruktuurista ja ylläpitää sitä. Näin ollen myös elinkeinoelämä itse on riippuvainen sen toimivuudesta. Infrastruktuurin toimivuu-della on siis käytännöllinen ja taloudellinen merkitys molemmille osapuolille. Kriisi-valmiutta ja sen uudistamista käsitelleessä selvityksessä, Sårbarhets- och säkerhetsut-redning, kumppanuuksien muodostamisen tavoitteena on myös valtion menojen säästä-minen. Ruotsissa on lisäksi suurilta osin ajettu alas perinteinen huoltovarmuusjärjestel-mä. Yritysten toivotaan kuitenkin itse ottavan tämän vastuun mahdollisimman laajasti harteilleen. Tavoitteena kaiken kaikkiaan on se, että yksityinen sektori kantaisi entistä suuremman vastuun kriisivalmiustoimista.224 Krisberedskapsmyndigheten on tehnyt Ruotsissa selvityksen yhteistyön muodostamisen edellytyksistä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi. Kumppanuuden määrittely, partnerskap, on kuitenkin vielä auki. KBM katsoo kuitenkin, että nimitystä kumppanuus ei tule käyttää verkostoista ja yhteistyömuodoista yleensä vaan, että sen tulee viitata tilanteeseen, jossa yhteistyötahoilla on yhteinen ongelma ja yhteinen intressi sen ratkaisemiseksi. Ratkaisun tulee pohjautua osapuolten tarpeisiin ja olla lähtökohtai-sesti ajallisesti rajoitettu projekti, joka perustuu mm. kuluja jakavaan sopimukseen. Sel-vitys puhuu myös paljon kannustimista, joihin nämä kumppanuudet perustuisivat. KBM on kartoittanut näitä kannustimia nykyisessä yhteistyössä ja listaa kolme erityyppistä kannustinta. Taloudellisiin kannustimiin kuuluu esimerkiksi suora taloudellinen subven-tointi. Kannustimena voivat toimia myös isot verkostot, tietotaito ja viranomaisten teh-täviin kuuluva kokonaisvaltainen näkemys sekä fyysiset resurssit. Kolmas kannustin on

223 Dansk Industri: About the Confederation of Danish Industries, http://www.di.dk/english/show.asp?page=DOC&objno=18310; Svenskt Näringsliv: Svenskt Näringsliv är företagens företrädare i Sverige; Naeringslivets Hovoedorganisasjon: NHO - Confederation of Norwegian Business and Industry, http://www.nho.no/about_nho/?CorepublishSession=932d17ebbf4653a96266e583241f8aee; Elinkeinoelämän keskusliit-to: EK:n tehtävät, http://www.ek.fi/ek_suomeksi/keskusjarjesto/ek_tehtavat.php. 224Prop. 2001/02:158, s. 50-53.; Krisberedskapsmyndigheten 2004a, s.61.

104

yritysten hyväntahto, joka liittyy lähinnä valmiustoiminnasta saatavaan positiiviseen julkisuuteen.225

Krisberedskapsmyndighetenillä on keskeinen rooli yhteistyön ja kumppanuusajattelun edistämisessä. Se myös suunnittelee ja seuraa kriisivalmiustyön yhteensovittamista.226 Erityisen tärkeä tapa, jolla KBM ylläpitää julkisen ja yksityisen sektorin välistä keskus-telua, on sen yhteydessä toimiva elinkeinoelämäyhteistyön neuvosto, Råd för närings-livssamverkan. Neuvosto on luotu nimenomaan yhteisen näkemyksen luomista varten. Neuvoston työn keskeisenä tavoitteena on, että elinkeinoelämän näkemys haavoittuvuu-desta heijastuisi viranomaisten toiminnassa ja toisaalta viranomaisten odotukset elinkei-noelämän toiminnassa.227 Näringslivets säkerhetsdelegation (NSD) on puolestaan Ruotsin elinkeinoelämän kes-kusliiton alainen järjestö, joka toimii turvallisuuskysymyksiin liittyvien ideoiden ja tie-don- ja kokemustenvaihdon foorumina. NSD:n jäseniä ovat elinkeinoelämän edustajien lisäksi myös viranomaisten ja muiden järjestöjen edustajat, jonka avulla pyritään edis-tämään yksityisen ja julkisen sektorin välistä keskustelua. NSD seuraa kehitystä laajalti sekä elinkeinoelämän puolella että sen katsomilla tärkeillä julkisen sektorin aloilla. Yh-teydenpito omiin jäseniin ja muihin toimijoihin (esim. viranomaiset) onkin NSD:n tär-keimpiä tehtäviä. Yhteydenpidon kautta pyritään vaikuttamaan myös ns. policy-kysymyksissä. NSD haluaa, että turvallisuussäädökset toimisivat käytännössä ja olisivat osa yritysten arkipäivää. Se toimii siten siis tiedonvälittäjänä, mutta myös lobbaajana aktiivisen vaikuttamisen myötä.228

4.3.2.2 Norja Norjassa korostuu voimakkaasti lain vaatimat yritysten omaehtoiset suojelutoimet ja niiden toteuttaminen. Yritysten suojelutoimiasetus onkin ilmeisen tehokas tapa saada yrityksiä miettimään omaa turvallisuuttaan yhteiskuntaturvallisuutta hyödyntävällä ta-valla. Naeringslivets sikkerhetsorganisasjon (NSO) toimii suojelutoimien neuvoa-antavana ja valvovana elimenä ja elinkeinoelämän keskusliiton lisäksi siinä on mukana oikeusministeriö ja sen alainen siviilivalmiusvirasto, Direktoratet for samfunnssikkerhet og beredskap (DSB)229. NSO:n toiminta pohjautuu siviilipuolustusasetukseen vuodelta 1950, joten yritysten oma velvollisuus ylläpitää tiettyä turvallisuuden tasoa on vakiintu-nut osa norjalaista turvallisuusdiskurssia. Norjassa on myös toinen tärkeä elinkeinoelämäjohteinen turvallisuuskysymyksiä käsit-televä elin. Naeringslivets Sikkerhetsråd (NSR) on kytköksissä NSO:iin rikollisen toi-minnan torjumiseen erikoistuneena neuvoa-antavana komiteana. NSR toimii kuitenkin NSO:sta huomattavan itsenäisesti ja yrityselämäjohteisesti. Viranomaisten edustajia on mukana turvallisuuskomitean eri työryhmissä ja tämä edistänee omalta osaltaan julkisen ja yksityisen sektorin välistä vuorovaikutusta yhteisen näkemyksen löytämiseksi yhteis-kunnan haavoittuvuudesta. Se kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja sen neuvoja ja

225 Blad m.fl. 2003: Näringslivssamverkan – Slutrapport, s.3-5 226 Krisberedskapsmyndigheten: Om Krisberedskapsmyndigheten, http://www.krisberedskapsmyndigheten.se 227 Krisberedskapsmyndigheten: Råd för näringslivssamverkan inrättat, http://www.krisberedskapsmyndigheten.se 228 Svenskt Näringsliv: Näringslivets säkerhetsdelgation, http://www.svensktnaringsliv.se/nsd. 229 Naeringslivets sikkerhetsorganisasjon: Serviceerklaering- samspill med virkomheter og allmennhet, http://www.nso.no/no/pub/hverpub/veil/bestpdf/vedlegg04.pdf.

105

tietotaitoa toimittaa eteenpäin yrityksille NSO, joka toimii turvallisuuskomitean sihtee-ristönä. Komitealla on kolme erikoistunutta valiokuntaa: järjestäytyneen rikollisuuden, tietorikollisuuden ja huumausainerikollisuuden valiokunta.230

Norjassa todetaan, että yhteiskunnan elintärkeiden toimien toteuttaminen kilpailutetuilla markkinoilla tuo mukanaan turvallisuus- ja kriisivalmiushaasteita, jotka vaativat uusia toimenpiteitä perinteisten toimenpiteiden asemasta. Vaikka yksittäisen yrityksen itse-näistä vastuuta turvallisuudesta ja valmiudesta korostetaan, pidetään myös tärkeänä, että sektorivastuussa oleva viranomainen tekee aloitteita sekä toimii koordinaattorina ja val-vojana yhteiskunnallisen turvallisuuden alueella. Yhteiskunnan kriisivalmiuden yhtey-dessä ei kuitenkaan puhuta varsinaisesta kumppanuudesta. 231

4.3.2.3 Tanska Tanskassa julkisen ja yksityisen sektorin välinen yleinen keskustelu ei ole muihin tar-kasteltuihin maihin verrattuna yhtä vankasti institutionalisoitua. Tanskan elinkeinoelä-män ja työnantajien keskusjärjestöillä ei ole erillistä yhteiskunnan turvallisuutta jatku-vasti pohtivaa valiokuntaa tms., eikä yhteiskunnan valmiutta koordinoivilla viranomai-silla, puolustusministeriö ja sen alainen Beredskabsstyrelsen, ole erillistä vakiintunutta foorumia elinkeinoelämäyhteistyölle. Yhteiskunnan turvallisuutta laaja-alaisesti pohti-vaa järjestöä, johon elinkeinoelämä ja julkinen sektori aktiivisesti osallistuisivat ei siis ole. Kuten myös muissa Pohjoismaissa alakohtaisia turvallisuusyhteistyöjärjestöjä on kuitenkin mm. energia- ja IT-aloilla. 232

Tanskan haavoittuvuusselvityksessä, National sårbarhedsutredning, todetaankin ylei-sesti ettei Tanskassa tähän asti ole riittävästi huomioitu julkisen ja yksityisen sektorin välisen yhteistyön tarvetta valmiuskysymyksissä. Yhteistyön tarve kasvaa sitä mukaan kun mm. yksityistäminen jatkuu eri aloilla. Selvityksessä suositetaan tiiviimmän kump-panuusajattelun soveltamisen, offentligt-privat samarbejde, selvittämistä yhteiskunnan elintärkeissä toiminnoissa. On siis oletettavaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kump-panuusajattelun soveltaminen tulee kehittymään Tanskan kriisivalmiusjärjestelmässä huomattavasti nykyisestä lähitulevaisuudessa. 233

4.3.2.4 Suomi Suomessa katsotaan elintärkeiden toimintojen turvaamisen vaativan yhteiskunnan voi-mavarojen tarkoituksenmukaista ja tehokasta yhteiskäyttöä. Tämä edellyttää viranomais-ten sekä yksityisen sektorin yhteistyötä ja toimien yhteensovittamista kaikissa tilanteis-sa. Tätä yhteistyötä toteutetaan pääasiassa huoltovarmuusjärjestelmän raameissa. Kan-nustimina elinkeinoelämän osallistumiselle toimivat vaihtelevissa määrin lakisäätely, taloudellinen tuki ja huoltovarmuuskeskuksen asiantuntemus. Suomessa Puolustustalou-dellisen suunnittelukunnan (PTS) edustamasta elinkeinoelämän ja viranomaisten toi-

230 Naeringslivets sikkerhetsråd: http://www.nsr-org.no. 231 Naeringslivets sikkerhetsorganisasjon: Serviceklaering- samspill med virksomheter og almennhet. 232 Finansministeriet m.fl: Arbejdsgruppen vedrorende en samling af det civile beredskabs og forsvarets opgaver. Decem-ber 2003, s. 8-9. 233 Udvalget for National Sårbarhedsutredning, s. 298, 310, 320.

106

minnasta huoltovarmuuden edistämiseksi ei puhuta kumppanuutena, vaan sitä kuvaillaan yhteistyöorganisaatioksi.234 Yritysturvallisuuden neuvottelukunta (YTNK) on Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) sekä sen jäsenliittojen ja –yritysten yhteistyöorganisaatio. Neuvottelukunnan perusteh-tävänä on ”huomion kiinnittäminen yritysten turvallisuusriskeihin ja turvallisuusasioi-den kokonaisvaltaiseen toteuttamiseen, turvallisuusjohtamisen kehittäminen yhdessä jäsenyritysten ja sidosryhmien kanssa sekä ajankohtaisen turvallisuustiedon vieminen yrityksiin, eli turvallisuustietoisuuden ja –kulttuurin edistäminen”.235 Merkittävänä painopistealueena on yritysturvallisuuden sidosryhmätoiminnan kehittä-minen ja edistäminen myös erityistilanteiden varalta. YTNK suosittaakin erilaisten kumppanuussopimusten sitomista yritysten ja viranomaisten välillä niin onnettomuuksi-en ja vahinkojen kuin rikollisuudenkin torjunnassa. Valmiussuunnittelun ja laajemman-kin yritysturvallisuuden osalta YTNK ottaa käytännössä viranomaisten asettamat tavoit-teet lähtökohdikseen niitä sen enempää kyseenalaistamatta. Huomattavaa on, että YTNK katsoo yritysjohdon aina viimekädessä vastaavan yritysturvallisuudesta, vaikka Suomes-sa ei ole kokonaisvaltaista vastuuperiaatetta yritysten kohdalla.236 EK tarjoaa julkiselle sektorille ilmeisen hyvät lähtökohdat elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi tapahtu-van yhteistyön kehittämiselle. Voidaan siis karkeasti todeta, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön tarvetta pe-rustellaan Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa yksityistämisen, kilpailuttamisen ja yhteis-kunnan kansainvälistymisen tuomilla toiminnan muutoksilla ja ympäröivän yhteiskun-nan uhkakuvien laajentuneella spektrillä, jotka ovat vaikuttaneet yhteiskunnan infra-struktuurin turvaamiseen. Suomessa se perustellaan toisaalta perinteisen poikkeusoloihin varautuvan huoltovarmuuden ylläpitämisen tarpeella ja toisaalta toimintaympäristön kehityksen tuomilla haasteilla. Huoltovarmuuden edellytyksien muutokseen liittyy myös taloudellisia kysymyksiä, halu karsia tarpeetonta toimintaa ja yhä useamman toiminnon siirtyminen yksityiselle sektorille. Kumppanuusajattelun käytännön soveltamisessa krii-sivalmiuteen on myös havaittavissa joitakin yhteisiä elementtejä maiden kesken. Nämä liittyvät niihin kannustimiin joiden perusteella saadaan elinkeinoelämä mukaan: talou-delliset kannustimet, julkisen sektorin osaaminen, lainsäädännön toteuttaminen sekä yri-tysten ”hyväntahto”. 237

4.4 Kumppanuusajattelu puolustusvoimien huolto- ja tukitoiminnoissa Valtionhallintoa kehitetään kaikissa Pohjoismaissa kohti aiempaa eriytyneempää valtio-yhteisöä, jossa hallintoa, liiketoimintoja ja palveluja ohjaavia periaatteita ja toimintamal-leja halutaan uudistaa. Hallintoa palvelevia tukitoimintoja siirretään yksityisille, jotta hallinto voisi keskittyä ydintehtäviinsä tehokkaammin. Tavoitteena on saavuttaa kustan-nussäästöjä ja joustavoittaa toimintoja. Kaikissa Pohjoismaissa on havaittavissa näitä New Public Managementin ajatuksen implementointia myös puolustusvoimissa. Niissä

234 Turvallisuus- ja puolustusasiankomitea 2003, s. 18; Huoltovarmuuskeskus: Puolustustaloudellinen suunnittelukunta. 235 Elinkeinoelämän keskusliitto: Yritysturvallisuustoimisto, http://www.ek.fi/ytnk/toimisto.php. 236 Elinkeinoelämän keskusliitto: Yritysturvallisuuden perusteet, http://www.ek.fi/ytnk/tiedotteet/yritysturvallisuuden_perusteet.php; Valmiussuunnittelu, http://www.ek.fi/ytnk/yritysturvallisuus/valmiussuunnittelu.php. 237 Kumppanuusajattelu puolustushallinnossa, s. 5-6.

107

on tehty mittavia uudelleenorganisointeja ja samalla on pyritty siirtämään monia puolus-tusvoimien tuki- ja huoltotoimintoja yksityisten toimijoiden hoidettavaksi. Puolustus-voimiin on lisäksi alettu soveltaa entistä laajemmin tulosohjauksen periaatteita. Puolus-tusvoimat ovat joutuneet kaikissa tarkasteltavissa maissa viime vuosien aikana pohti-maan sitä tuottavatko ne tarvitsemiaan tavaroita ja palveluita tulevaisuudessakin itse vai ostavatko ne ulkopuolelta. Tuloksena on ollut se, että puolustusvoimien rooli on vähitel-len muuttunut yhä selvemmin palvelujen tuottajasta palvelujen tilaajaksi. On ruvettu puhumaan kumppanuusajattelusta, jolla tarkoitetaan sitä, että yritystoiminnan rooli on korostunut viime vuosina puolustusvoimien tukitoimintojen tuottajana. Kumppanuudesta tai kumppanuusajattelusta puhuttaessa tulee muistaa erityisesti se, että kaikki Pohjoismaat käsittävät asian eri tavalla myös puolustushallinnossa. Kumppanuus ilmenee Ruotsissa ja Tanskassa lähtökohtaisesti ulkoistamisena. Suomessa ja Norjassa pyritään sen sijaan monivivahteisempaan yhteistyöhön palveluntarjoajien kanssa. Kes-keisin perustelu kumppanuusohjelmien aloittamiseksi puolustusvoimissa on kuitenkin kaikissa maissa kustannussäästöt. Toissijainen perustelu liittyy yhteiskuntarakenteen muuttumiseen ja siihen, että yksityisellä sektorilla katsotaan olevan paremmat mahdolli-suudet ja vahvempi tietotaito huolto- ja tukitoimintojen toteuttamiseen myös puolustus-voimissa, koska ne hoitavat vastaavia tehtäviä myös muualla yhteiskunnassa. Huolto- ja tukitoiminnan kumppanuus tarjoaa elinkeinoelämälle mahdollisuuden uusiin tehtäviin ja puolustushallinnolle keskittymisen ydintoimintoihin. Kumppanuus onnistuessaan perus-tuu myös molemmin puolisiin taloudellisiin kannustimiin. Käytäntö on osoittautunut, että mikäli kumppanuus ei tuo haluttuja säästöjä eikä täytä muitakaan keskeisiä vaati-muksia ei ulkoistamista toteuteta. Ruotsin, Tanskan ja Suomen varsin rajalliset koke-mukset osoittavat, etteivät kumppanuus ja ulkoistaminen automaattisesti lisää säästöjä. Ruotsissa kiinteistöhuollon ulkoistaminen toi säästöjä, kun taas Tanskan kokeilussa jo selvitysvaiheessa osoittautui, että puolustusvoimat voivat omia käytäntöjään moder-nisoimalla itse hoitaa kiinteistöhuoltoa samaan hintaan kuin yksityinen toimittaja. Myös Suomessa ollaan päädytty selvityksien jälkeen joissain tapauksia oman toiminnan kehit-tämiseen. Ruotsin ja Norjan erikoisuutena on lisäksi mahdollisuus puolustusvoimien omaan osallistumiseen kilpailuun yksityisen sektorin yrittäjien kanssa.

4.4.1 Ruotsi Ruotsin puolustusvoimien tuki- ja huoltotoimintoja joukko-osastoissa, esikunnissa ja kouluissa hoitaa pääesikunnan alainen erillinen yksikkö, Försvarsmaktens logistik (FMLOG). FMLOG perustettiin vuoden 2002 alussa yhdistämällä eri alueiden ja tasojen huoltoyksiköt samaan organisaatioon. Uuteen organisaatioon integroitiin myös osa ilma- ja merivoimien huolto- ja tukitoiminnoista. FMLOGin perustamisen taustalla oli pyrki-mys tehostaa ja rationalisoida puolustusvoimien huolto- ja tukitoimintoja samalla kun puolustusvoimat voisi keskittyä varsinaisiin ydintoimintoihinsa. Tämän tavoitteen saa-vuttamiseksi uudistetaan FMLOGin organisaatiota uusien tarpeiden ja vaatimusten mu-kaisesti. Tuotantoa on mm. keskitetty, hallintoa on vähennetty ja siviilitoimittajien käyt-töä lisätty. Erityisestä huomiota kiinnitetään myös johdon yhteensovittamiseen, ja logis-tiikan kehittämiseen tulevaisuuden puolustusvoimille sopivaksi. 238

238 FMLOG: Försvarsmaktens logistik, http://www.fmlog.mil.se.

108

FMLOGin toimintoihin sisältyvät tällä hetkellä mm. varastointi, kuljetukset, korjaamo- ja varaosapalvelut, siivouspalvelut, it-tuki, sotilasruokalat, hankinnat, talous- ja palkka-hallinto sekä matkajärjestelyt. Toiminta perustuu aitoon kysyntään ja se rahoitetaan pal-veluista saaduilla tuloilla. Liikevaihto on noin 5 mrd kruunua (noin 540 milj. euroa) vuodessa. FMLOG palvelee sekä perusorganisaatiota että erilaisia puolustusvoimien operaatioita. Tukea annetaan myös kansainvälisten operaatioiden yhteydessä ja tarvitta-essa myös silloin, kun puolustusvoimat avustaa siviiliyhteiskuntaa. FMLOG oli mukana avustamassa myös Kaakkois-Aasiassa. FMLOG on jaettu kolmeen osastoon: huolto-osaston, Försörjningsdivisionen, yksiköt hoitavat kuljetukset ja tarvikehuollon, tekniikkaosaston, Teknikdivisionen, yksiköt tek-nistä- ja varaosahuoltoa ja palveluosaston, Servicedivisionen, yksiköt hoitavat tuki- ja huoltotoimintoihin tarvittavia hankintoja, talous- ja palkkalaskentaa, hallinnollista pal-veluita, kiinteistöhuoltoa sekä ruokahuoltoa. FMLOG tuottaa itse sellaiset tuki- ja huol-totoiminnot, jotka ovat ainutlaatuisia sotilaalliselle toiminnalle. Kaikki muut FMLOGin toiminnot ja palvelut on tarkoitus ensi kädessä hoitaa ulkoisten toimittajien kautta sil-loin, kun se edistää kustannustehokkuutta, lisää joustavuutta ja parantaa palvelutasoa. Kumppanuusajattelua toteutetaan siten lähtökohtaisesti ulkoistamisen kautta. Palvelut ulkoistetaan vasta perusteellisen selvityksen jälkeen, jossa erityisesti edellä mainittuja lähtökohtia painotetaan. Kustannukset ovat hankintavaiheessa huomion keskipisteenä, eikä ulkoistamista toteuteta ellei olla varmoja siitä, että kustannustehokkuus parantuu. Tilaajan ja toimittajan väliset suhteet tulee perustua molemminpuoliseen luottamukseen ja kumppanuuteen, partnerskap.239

Osa FMLOGin toiminnasta ja palveluista on jo ulkoistettu. Kiinteistöhuolto on lähes kokonaan ulkoistettu Sodexholle ja muita esimerkkejä ovat sammutinhuolto, suojanaa-marihuolto, varaosahuolto sekä osat ajoneuvohuollosta ja ruokahuollosta. Merkittävim-mät päätökset ulkoistamisesta on tehty varaosahuollon ja ruokalatoiminnan osalta. Jo tällä hetkellä yksityinen yritys, WM-data, hoitaa varaosahuollon tietotekniikkajärjestel-mien järjestelmänhallintaa ja Strängnäsin, Skövden ja Östersundin sotilasruokaloiden toimintaa pyörittävät yksityiset yritykset HJ Service ja Eurest. Ulkoistaminen on monin osin vielä kehittämis- ja kokeiluvaiheessa. Varaosahuollossa suunnitellaan kuitenkin jatkoa mm. varastotoiminnan ulkoistamisella ja ruokahuollossa on tehty selvitys, joka suosittelee kaikkien ruokaloiden, leiriruokaloiden ja kahviloiden ulkoistamista.240 Ne säästöt, joita odotettiin saatavan huolto- ja tukitoimintojen uudelleenorganisoimisella FMLOGin alaisiksi ja tulosohjauksen käyttöönotolla, eivät ole täysin toteutuneet odote-tulla tavalla. Ulkoistamisen taloudelliset vaikutukset tuntuvat kuitenkin olevan myöntei-siä, vaikutukset henkilöstökysymyksissä ovat sen sijaan suurempi huolen aihe.241 Esi-merkkinä voi mainita, että kiinteistöhuollon ulkoistamisella Sodexholle puolustusvoimat säästi vuoden 2003 aikana noin 25 miljoonaa kruunua (noin 2,7 milj. euroa). Koko toi-minnan ulkoistamista yhdelle ja samalle yhteistyökumppanille pidetään lisäksi onnistu-neena ratkaisuna. Kiinteistöhuollosta on myös tehty asiakastyytyväisyysselvitys ulkois-

239 FMLOG: Vision och verksamhetsidé; FMLOG: Organisation, http://www.fmlog.mil.se. 240 FMLOG: Organisation; Försvarsmaktens årsrapporter 2003, Bilaga 5, s. 64. 241 Lövgren, Christian 2003: Outsourcing – fy så hemskt; Försvarsberedningen 2004:30: Försvar för en ny tid. s. 67.

109

tamisen jälkeen – yli puolet kyselyyn vastanneista piti kiinteistöhuoltoa vähintään hyvä-nä, mutta 31% piti huoltoa puutteellisena. 242

4.4.2 Norja Norjan puolustusvoimien ohjauskonsepti erottaa huolto- ja tukitoiminnan puolustusvoi-mien ydintoiminnasta. Ydintoimintoihin kuuluvat operatiivinen toiminta ja joukkojen tuottaminen. Norjan puolustusvoimien huolto- ja tukitoiminnasta vastaa Pääesikunnan alainen erillinen yksikkö, Forsvarets logistikkorganisasjon (FLO). FLO perustettiin vuoden 2002 alussa siirtämällä sen alaisiksi aselajien huoltoesikunnat, puolustusvoimien tele- ja it-palvelut, lääkintäesikunnan tarvikehuolto, osia maavoimien alueellisista huol-torykmenteistä sekä puolustusvoimien korjaamot ja varastot. FLO:n vastuulla on lisäksi kaikki puolustusvoimien materiaalihankinta, ei vain tuki- ja huoltotoimintoihin tarvitta-vat hankinnat. Uudelleenjärjestelyn tavoitteena on materiaalinhankintojen ja huoltotoi-mintojen tehostaminen sekä huomattavien säästöjen aikaansaaminen.243 Tavoitteena on siis ollut kaikkien keskeisimpien huolto- ja tukitoimintojen, paitsi terveydenhuollon, siirtäminen saman organisatorisen yksikön alaisuuteen. Tehokkuuden lisäämiseksi FLO:lla on toiminnalleen kolme lähtökohtaa: (1) FLO on pääosin asiakasrahoitteista eli tilaaja maksaa niistä tehtävistä ja palveluista, jotka FLO suorittaa. (2) Vastaavasti FLO on asiakaslähtöinen organisaatio eli se tuottaa ainoastaan niitä palveluita, joita tilataan. (3) Toimintojen vertikaalinen ja horisontaalinen integraa-tio on tärkeää. Tavoitteena on, että valmiuden ylläpitämisen kustannukset tulisivat sel-vemmin esille.244 FLO:n organisaatiota kuvaillaan konsernimallin mukaiseksi. Sillä on pieni konsernijohto ja neljä osastoa. Materiaalihankintaosasto toteuttaa kaikki puolus-tusvoimien materiaalihankinnat ja näihin liittyvät uudistukset, tieto- ja viestintäpalvelu-osasto vastaa puolustusvoimien it-järjestelmien kehittämisestä ja tietoturvallisuudesta ja huolto- ja ylläpito-osasto materiaalien, palvelujen ja järjestelmien tuotannosta. Neljäs osasto vastaa raskaan kaluston huollosta (tungt vedlikehold).245

Kumppanuusohjelma on Norjan puolustusvoimissa osa laajempaa puolustusvoimien ko-konaisuudistusprojektia, ARGUS, joka tähtää säästöihin. Kokonaisuudistuksen puitteissa on kehitetty luonnos kumppanuuden, offentligt privat partnerskap – OPP, toteuttamises-ta puolustusvoimissa ja puolustusvoimien johdon alaisuuteen on perustettu projektityö-ryhmä kumppanuusohjelmien suunnittelua varten. 246 Luonnos on lähinnä teoreettinen esitys siitä miten kumppanuus toimii, mitä sen tulisi sisältää ja miten se tulisi toteuttaa. Kumppanuusajattelua katsotaan voitavan toteuttaa kolmella eri tavalla; ulkoistamalla, partneringillä sekä julkisen ja yksityisen sektorin välisellä yhteistyöllä, offentlig privat samarbeid - OPS. Ulkoistamisella tarkoitetaan koko toiminnan tai toiminnan osan luo-vuttamista yhdelle tai useammalle ulkoiselle palveluntoimittajalle niin, että tämä on vel-voitettu toimittamaan sovitut palvelut. Partneringillä tarkoitetaan pitkän ajan sopimuksia yhden tai useamman osapuolen välillä, joissa käytetään integroituja yhteistyömuotoja. Rahoitus on partneringissä kokonaisuudessaan tai pääosin julkisen sektorin vastuulla.

242 Söderstrand, Kajsa 2003: De har koll på lokalvården. 243 Forsvarsnett: Leverer logistikk i Forsvaret, http://www.mil.no/flo/ .244 FD Aktuellt: Forsvarets Logistikkorganisasjon, http://www.odin.dep.no/fd/norsk/publ/periodika. 245 Ibid. 246 Forsvarsnett: Konskurranseutsettning skal finansiere ny organisasjon.

110

OPS on yhteistyömuoto, jossa yksityinen palveluntoimittaja rahoittaa suurimman osan rakentamisesta tai materiaalitoimituksesta ja antaa tuotteensa sovittua vuokraa vastaan julkisen sektorin käyttöön tietyksi ajaksi. OPS:ää on jo kokeiltu Norjan rannikkovartios-tossa, jossa kaksi rajavartioston alusta on rakentanut ja kustantanut yksityinen toimittaja ja rajavartiosto vuokraa niitä kymmenen vuoden sopimuksilla. Mikä kolmesta eri kumppanuusmuodosta on paras vaihtoehto eri toimintoja varten ana-lysoidaan päätöksentekoprosessin yhteydessä. Yhteistä kaikille kumppanuuden muo-doille on se, että puolustusvoimat asettaa kapasiteetti-, suoritus- ja laatuvaatimukset ja yksityisellä osapuolella on vastuu ehdottaa, kehittää ja toimittaa palveluja kyseisten vaa-timusten mukaisesti. Erityistä huomiota halutaan kiinnittää siihen, että kumppanuuden kaikilla osapuolilla tulisi olla yhteinen näkemys siitä mitä kuuluu kumppanuuteen.247 Ministeriön kumppanuusluonnoksessa korostetaan, että päätös siitä ettei toimintoja lain-kaan kilpailuteta on myös yksi mahdollisuus, joka tulee ottaa huomioon arvioinnissa. FLO kilpailuttaa materiaalihankintojaan, mutta palveluja ei tähän mennessä ole juuri ulkoistettu tai kilpailutettu vaan ne on tuotettu itse. Jos kuitenkin päädytään kilpailutta-miseen, puolustusvoimat voi myös itse osallistua kilpailuun.248

Kumppanuuden tavoitteena on kaiken kaikkiaan tehokas resurssienkäyttö, toiminnan laadun paraneminen ja selvät kustannussäästöt. Taustana on myös ajatus siitä, että puo-lustusvoimat voisivat keskittyä ydintoimintoihinsa. Puolustusvoimien tulee kehittää joustavat sopimukset yhteistyökumppaneiden kanssa, jotta kumppanuus kehittyisi puo-lustusvoimien toivomaan suuntaan. Sopimuksien tulee sisältää selvästi määritellyt ta-voitteet, tehtävät ja tuloskriteerit. Lisäksi sopimusten tulee varmistaa tarkoituksenmu-kainen irtaimiston, henkilöstön, vastuun ja johtamisen siirtyminen yhteistyökumppaneil-le. Tämän lisäksi valmiusvelvoitteet tulee sisällyttää sopimuksiin. Puolustusvoimien tavoitteena on rakentaa strategisia kumppanuuksia, jotka toimivat myös kriisitilanteissa. Strategista kumppanuutta ja sen edellytyksiä pyritään selvittämään tarkemmin ja yhtenä tavoitteena on, että ne toimijat, joilla on parhaimmat edellytykset vastata uhkiin ottaisi-vat myös vastuun uhkiin varautumisesta ja tarvittavien valmiustoimien rahoittamisesta. Kumppanuutta ei haluta rajata ainoastaan FLO:n nykyiseen toimintaan vaan tavoitteena on arvioida kumppanuuden käyttömahdollisuuksia myös puolustusvoimien muissa toi-minnoissa. FLO arvioi parhaimmillaan kumppanuusmahdollisuuksia mm. ruokahuollos-sa, kuljetuspalveluissa, terveydenhuollossa, täydennyskoulutuksessa, ampumatarvike-huollossa, korjaamopalveluissa ja atk-palveluissa. Pidemmällä aikavälillä mahdollisina kumppanuusohjelmina pidetään myös ilmakuljetuksia, tankkauskapasiteettia merellä sekä ampuma-alueiden ja simulaattoreiden ylläpitoa.249 Selvityksiä kumppanuuden toimivuudesta ei vielä ole saatavilla Norjassa, koska ohjel-maa ollaan vasta käynnistämässä. Uusimmassa selonteossa korostetaan entistä voimak-kaammin kumppanuuksien oleellisuutta puolustusvoimien toimintaa keskitettäessä ydin-toimintoihin. Kumppanuusohjelmien kautta saadut kustannussäästöt halutaan keskittää mm. operatiivisen kyvyn kasvattamiseen ja lisääntyvien kansainvälisten operaatioiden rahoittamiseen.

247 Konsept for Offentlig Privat Partnerskap i forsvarssektoren. 248 Forsvarsnett, Fakta om FLO.249 Forsvarsnett: Konskurranseutsettning skal finansiere ny organisasjon; Forsvarsnett: Söker mer avlastning

111

4.4.3 Tanska Tanskan puolustusvoimien huolto- ja tukitoiminnasta vastaa Pääesikunnan alainen Ope-rations- & Driftsstaben. Sillä on hyvin laaja toimiala ja se vastaa mm. koulutuksen, ope-raatioiden ja valmiustoimien käytännön toteuttamisesta. Se on myös vastuussa puolus-tusvoimien taloushallinnosta. Puolustusvoimien tuki- ja huoltotoiminta myy sisäisesti tuotteita eri osastoille. Puolustusvoimissa on tavoitteena noudattaa New Public Managementin periaatteita. Tä-tä puolustusvoimien uudelleenorganisointia on viime vuosien aikana toteutettu projekti-na, jota kutsutaan DeMap’iksi, Dansk Forsvars Management Projekt. DeMap perustuu Tanskan hallituksen julkisen sektorin modernisointiohjelman ohjausmekanismeihin. Ta-voitteena on, että puolustusvoimien rauhanajan organisaatio seuraisi samoja tuotantota-loudellisia periaatteita, joita noudatetaan yksityisellä sektorilla. Erilaiset tulosohjausme-kanismit ovat tärkeä osa tätä projektia. Osana DeMap’ia on perustettu projektityöryhmä selvittämään ulkoistamisen mahdollisuuksia ja toimivuutta. Lähtökohtana on, että puo-lustusvoimien tulee keskittyä ydintoimintansa ylläpitämiseen ja kehittää toimintaansa ja toteuttaa kumppanuusajattelua ulkoistamalla rajatusti toimintojaan. 250

Kiinteistö- ja ympäristöhuollon sekä siivouksen tehtävät ovat tällä hetkellä ulkoistamis-kokeilussa. Sama koskee osia verkkojärjestelmähallinnasta it-alalla, kumiveneiden huol-toa, mittauslaitteiston huoltoa ja ylläpitoa sekä henkilökohtaisen varustuksen huoltoa ja pesulapalveluita. Tanskan puolustusvoimissa on kansainvälisten operaatioiden toteutta-miseen liittyviä huolto- ja tukitoimintoja ulkoistettu jo vuosia. Esimerkkinä voidaan mainita ruoka- ja vesihuollon ulkoistaminen entisessä Jugoslaviassa vuodesta 1992 läh-tien.251 Asetettujen päämäärien mukaisesti päätettiin myös ruokahuollon ja kiinteistö-huollon ulkoistamiskokeilusta Holsterbrossa vuosituhannen vaihteessa. Kokeilun oli määrä päättyä vuonna 2002. Tätä projektia ei kuitenkaan koskaan toteutettu ulkoistami-sen muodossa, koska jo suunnitteluvaiheessa osoittautui, että puolustusvoimat pystyi omia toimintatapojaan tehostamalla tarjoamaan palveluja samaan hintaan kuin yksityi-nen toimittaja. Holsterbron kokeilusta muodostui ulkoistamiskokeilun sijaan omien toi-mintojen optimointikokeilu. Varuskunnan organisaatiossa tehtiin muutoksia, jossa ruo-ka- ja kiinteistöhuolto siirrettiin uuden huolto-osaston alle ja uuden osaston johtoon pal-kattiin siviilejä. Tämän ulkoistamiskokeilun seurauksena on puolustusvoimiin syntynyt omien toimintojen optimointiprosessi, jonka tavoitteena on kaiken toiminnan tehostami-nen. Jotta omien toimintojen optimointi onnistuisi, on puolustusvoimat kouluttamassa työntekijöitään vuoteen 2006 loppuun mennessä. Tavoitteena on, että henkilökunta op-pisi NPM:n toteuttamiseen tarvittavaa ajattelutapaa ja osaamista. Tanskan ulkoistamiskokeilut ovat ajoittain törmänneet muihinkin ongelmiin, esim. it-toimintojen viimeisin ulkoistamisyritys kompastui oikeudellisiin virheisiin. Ulkoista-miskokeiluja kuitenkin jatketaan, koska puolustusvoimissa käynnissä olevalla uudista-

250 Forsvarsnettet: Dansk Forsvars Management Projekt; Forsvarsnettet: Forsvarskommandoens stabe, s. 7, http://forsvaret.dk/FKO/dan/. 251 Forsvarsnettet: Pilotprojekt på Dragonkasernen; FOV: FOV Nyhedsbrev nr.15, 2003, http://www.fov.dk/arkiv/nyhedsbrev/2003/15/Kaserne%20som%20virksomhed.htm; Forsvarsnettet: Udliciteringer i Forsvaret.

112

misprosessilla halutaan karsia ylimääräisiä kustannuksia ja säästyneet varat halutaan suunnata ydintoimintojen kehittämiseen.252

4.4.4 Suomi Suomessa puolustushallinnon kumppanuusohjelma käynnistettiin vuoden 2002 aikana. Sen tarkoituksena on integroida puolustusvoimat nykyistä tiiviimmin suomalaiseen yh-teiskuntaan ja tuottaa lisäarvoa yhteistyön kaikille osapuolille. Tämä tarkoittaa sellaisten yhteistyösuhteiden rakentamista, jotka toimivat myös valmiuden kohottamisen eri vai-heissa. Ohjelman tavoitteena on muodostaa muun yhteiskunnan kanssa tiiviisti integroi-tu yhteistyöhön perustuva järjestelmä. Yhteistyön taustalla on myös halu saada yhteis-kunnan eri sektorit osallistumaan kokonaismaanpuolustukseen. Kumppanuusohjelman päämääränä on strateginen kumppanuus, mikä tarkoittaa pitkäaikaista yhteistyösuhdetta puolustusvoimien ja palvelun tarjoajan välillä. Yhteistyösuhteelle on keskeistä suhteen jatkuvuus, sopimuspuolten välinen luottamus, laaja keskinäinen informaation vaihto se-kä yhteiset kehittämistavoitteet. Kumppanuusohjelma toteutuu kolmella eri tasolla siten, että puolustusministeriö vastaa ohjelman toteutuksesta, Pääesikunta hankehallinnasta ja alueellinen ja paikallinen taso yksittäisten hankkeiden toteutuksesta.253

Kumppanuusohjelman toteutusta ohjaa kolme periaatetta:

1. puolustusvoimien tukitoiminnot ulkoistetaan pilottihankkeista saatujen koke-musten perusteella ja tukipalvelut tuotetaan yhdessä valitun kumppanin kanssa.

2. omaa palvelutuotantoa puolustusvoimilla on silloin, kun taloudellisista, toimin-nallisista tai tarkoituksenmukaisuussyistä mikään muu ratkaisu ei ole mahdolli-nen.

3. puolustushallinnosta muodostetaan hyvä ja osaava palvelujen tilaaja, mikä edel-lyttää riittävää osaamista sekä arviointi-, vertailu- ja laatujärjestelmää.254

Kumppanuuden toimintamallia ja sen hyötyjä on tähän mennessä arvioitu ja vertailtu seitsemän pilottihankkeen kautta. Tarkastelun kohteena ovat olleet kuljetuspalvelut, ruokahuolto, taloushallinto, tietohallinto, terveydenhuolto, vaatetushuolto ja kunnossapi-to. Myöhemmin mukaan ovat tulleet myös puolustusvoimien arkistotoimi ja asiakirja-hallinto sekä tilahallinto. Kokemukset kuljetuspalveluiden pilottihankkeesta Karjalan Prikaatissa ovat olleet hy-vät. Kumppanuudelle asetettu keskeinen tavoite, kuljettajakurssin laadukas toteuttami-nen, on ensihavaintojen perusteella toteutunut Karjalan Prikaatissa hyvin. Kuljetuspalve-luiden kehittämishanke itsenäisenä hankkeena on kuitenkin päättynyt ja se on liitetty osaksi AKKU-hanketta.255

252 Forsvarsnettet: Forsvaret IT-udlicitering udskudt. 253 Puolustushallinnon kumppanuusohjelma, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/perustietoa.php ; Puolustusmi-nisteriö (2004), Kumppanuusajattelu puolustushallinnossa. Tulevaisuuden toimintamallit kehittyvät vauhdilla. 254 Puolustushallinnon kumppanuusohjelma, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/perustietoa.php 255 Karjalan Prikaati solmi kuljettajaopetuksen kumppanuussopimukset – kumppaneita aletaan etsiä myös valtakunnalli-sesti, Uutiset 15.12.2004, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?a_id=81&project_id=3

113

Puolustusvoimien ruokahuolto organisoidaan uudella tavalla. Vuonna 2003 toteutetus-sa esiselvityksessä vertailtiin eri kehittämisvaihtoehtojen soveltuvuutta puolustusvoimi-en ruokahuoltoon. Sen perusteella päätettiin, että oman toiminnan kehittämisen lähtö-kohdaksi otetaan palvelukeskusmalli. Palvelukeskuksen katsotaan parantavan puolus-tusvoimien ruokahuollon kriisiajan valmiuksia. Merkittävin muutos on se, että koko ruokahuoltoa johdetaan yhtenä kokonaisuutena. Palvelukeskuksen esikunta sijoitetaan Kuopioon 1.1.2006 alkaen. Ruokaa valmistetaan edelleen nykyisissä muonituskeskuk-sissa eri puolilla Suomea. Puolustusvoimien ruokahuollon kehittämishankkeeseen liittyy kumppanuuskokeilu Reserviupseerikoulussa Haminassa ja Kotkan Rannikkoalueella. Amica Ravintolat Oy voitti tarjouskilpailun on aloittanut palvelutuotannon alueella vuo-den 2005 alussa.256

PALMA-projekti perustettiin palkkahallinnon ja siihen liittyvän henkilöstöhallinnon prosessien kehittämishankkeeksi. Se oli aluksi osa puolustushallinnon kumppanuusoh-jelman taloushallinnon kehittämisaluetta. Maaliskuussa 2004 projekti poistettiin toistai-seksi puolustushallinnon kumppanuusohjelmasta, sillä se keskittyy oman toiminnan ke-hittämiseen. Hanke toteutetaan puolustusvoimien oman toiminnan sisäisen kehittämisen projektina. Puolustusvoimiin on tarkoitus perustaan palkkahallinnon palvelukeskus ja päätös perustamisesta ja sen sijoittamisesta on tarkoitus tehdä keväällä 2005.257

Puolustushallinto on yksi neljästä valtionhallinnon KIEKU-hankkeessa käynnistetyistä piloteista. Hankkeen tavoitteena on kehittää valtiolle talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen toimintamalli ja käynnistää toiminta palvelukeskuksen pohjalta vuo-den 2006 aikana. Esiselvitys puolustushallinnon taloushallinnon palvelukeskuksen, TASE-hanke, osalta valmistui joulukuussa 2004. Selvitys osoittaa, että palvelukeskus-malli soveltuu hyvin puolustushallintoon ja toimintamalli on taloudellisesti edullinen. Taloushallinnon palvelukeskuksen suunnittelua jatketaan. Puolustusvoimien henkilöstö-hallinnon osalta on kuitenkin vielä tehtävä erillinen selvitys. Puolustushallinnon tietohallinto on kokonaisuus, joka muodostaa 10 % puolustusbudje-tista ja henkilöstömäärästä. Tietohallinnon rationalisointihankkeella, TIERA, keskitetään päätöksentekoa ja ohjausta, yhtenäistetään tekniset ratkaisut, toimintatapamallit ja sopi-mushallinta sekä erotetaan ydintoiminta ja hallinnollista toimintaa tukevat tietohallinnon ratkaisut toisistaan. Tietohallinnon ulkoistamista yhtenäistetään ja lisätään kumppanuus-periaatteiden mukaisesti. Tavoitteena on saavuttaa keskeisimmät tulokset vuoteen 2009 mennessä. Lääkintähuollon kokonaisuudistusta koskeva päätös tehtiin tammikuussa 2004. Puolus-tusvoimat ryhtyy toteuttamaan erikoissairaanhoidon osalta koko maassa tilaaja-tuottaja -mallin mukaista järjestelmää kytkeytymällä yleiseen terveyden-huoltoon. Puolustusvoimat on solmimassa strategiset kumppanuudet sairaanhoitopiirien kanssa varusmiesten erikoislääkäripalvelujen tuottamisesta, joka turvaa yhteistyön myös

256 Ruokahuollon kehittämishanke, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/ruokahuolto/index.php?project_id=4; Puolustusvoimien ruokahuolto esitetään uudelleenorganisoitavaksi, Uutiset 28.6.2004, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?area=uutiset&a_id=73&project_id=4 257 Palkkahallinnon kehittämishanke, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/taloushallinto/index.php?project_id=5; Puolustusvoimiin perustetaan yksi palkkahallinnon palvelukeskus, Uutiset 23.3.2004, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?area=uutiset&a_id=65&project_id=5

114

kriisitilanteessa. Myös lääkkeiden ja tavanomaisten sairaalatarvikkeiden logistiikasta neuvotellaan. Tarvittavat palvelut hankitaan jatkossa yleisen terveydenhuollon organi-saatioilta, yleensä lähimmältä keskussairaalalta, jolloin matkustaminen ja palveluksesta poissaolo minimoidaan. B-lääketieteen osalta vahvistetaan osaamista perustamalla Kan-santerveyslaitoksen kanssa yhteinen osaamiskeskus.258

Vaatetushuollon kehittämisessä puolustusvoimat luopuu sotavarustukseen kuulumat-toman siviilihenkilöstön suojavaatetuksen omistamisesta ja huoltamisesta. Samalla siir-rytään koko puolustusvoimia sitovan puitesopimuksen perusteella vuokratekstiilipalve-luun, jonka toteuttamisesta joukko-osastot tekevät yksityiskohtaisen yhteistyösopimuk-sen palvelun tuottajan kanssa. Vuokratekstiilipalvelussa asiakas vuokraa erikseen sovit-tavat suojavaatteet palvelun tuottajalta, joka hankki, pesee, kuljettaa ja huoltaa vuokrat-tavat tuotteet sekä vastaa niiden käyttötarkoitukseen perustuvasta uusinnasta. Vaatetus-huollon osalta on käynnistymässä kokonaisselvitys, jossa tarkastellaan puolustusvoimien kolmen vaatetuskorjaamon/ pesulan toiminnan järjestämistä. Kehittämisvaihtoehtoina tarkastellaan oman toiminnan kehittämistä, toiminnan ulkoistamista sekä erilaisia kump-panuusvaihtoehtoja.259

Valtakunnallisessa kunnossapitohankkeessa, AKKU, selvitetään kokonaisuutena puo-lustusvoimien korjaamoiden, varikoiden ja Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen sekä alan teollisuuden tarkoituksenmukaista työn- ja vastuunjakoa eri materiaaliryhmien huolto- korjaus- ja kunnossapitotoiminnassa. Toiminnan kehittämisessä vaihtoehdot ulottuvat tällä hetkellä oman toiminnan kehittämisestä laajaan ulkoistamiseen. Päätökset toiminnan kehittämisestä tehdään vuoden 2005 aikana.260

Puolustusministeriön hallinnonala on poikkeus yleisestä arkistojärjestelmästä. Sillä on oma keskusarkisto, Sota-arkisto, joka ohjaa ja valvoo puolustusministeriön ja Rajavar-tiolaitoksen arkistotointa ja säilyttää niiden asiakirjat. Tällä hetkellä selvitetään mahdol-lisuutta yhdistää Sota-arkiston ja muun valtionhallinnon Arkistolaitoksen toimet. Tavoit-teena on, että uuteen toimintamalliin voitaisiin siirtyä vuoden 2006 alussa. Kiinteistö- ja rakennustoimen sekä tilahallinnan kehittämistä jatketaan aidon tilaaja-tuottaja –mallin vahvistamiseksi palvelutuotannossa sekä eri toimijoiden roolien selkeyt-tämiseksi puolustushallinnossa. Yhteistyötä näiltä osin puolustushallinto tekee mm. Se-naatti-kiinteistöjen, Metsähallituksen, Ilmailulaitoksen (IP-kiinteistöt), Tiehallinnon ja Kruunuasunnot Oy:n kanssa.

258 Lääkintähuollon kehittämishanke, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/terveydenhuolto/index.php?project_id=7; Hämeen Rykmentin Lääkintäkou-lu osaksi Sotilaslääketieteen keskusta, Uutiset 30.11.2004, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?a_id=79&project_id=7 259 Vaatetushuollon kehittämishanke, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/vaatetushuolto/index.php?project_id=8; Puitesopimus vuokravaatepalvelusta allekirjoitettu, Uutiset 9.12.2003, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?a_id=49&project_id=8; Vaatetushuoltoa koskeva esiselvitys on valmistunut. Puolustusvoimien vaatetushuollon kehittämisestä esiselvitys: runsa-asti päällekkäistä työtä ja tehottomuutta, http://www.mil.fi/paaesikunta/tiedotteet/1345.dsp 260 Valtakunnallinen kunnossapitohanke AKKU, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/kunnossapito/index.php?project_id=9

http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?a_id=49&project_id=8

115

5 Johtopäätökset Tutkimuksessa on tarkasteltu kolmea teemaa, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, ko-konaismaanpuolustuksen ja yhteiskunnan kriisivalmiuden järjestelyitä sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusajattelua, joiden kautta pyritään luotaamaan 1990-luvun alun jälkeistä turvallisuus- ja puolustuspoliittista kehitystä Suomessa, Ruotsissa, Norjas-sa ja Tanskassa. Johtopäätösten yhteydessä tarkastellaan maiden välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja sekä pyritään löytämään syitä tehtyjen ratkaisujen taustalta. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka Poliittis-sotilaallinen tilanne Pohjoismaiden lähialueilla on tällä hetkellä vakaa. Keskei-siä tekijöitä turvallisuuden vahvistamisessa ovat olleet Baltian maiden ja Puolan EU- ja Nato-jäsenyys, Euroopan syventynyt integraatio sekä Venäjän kehitys. Suoraa sotilaal-lista uhkaa ei Suomea, Ruotsia, Norjaa ja Tanskaa vastaan katsota olevan tai niitä vas-taan kohdistuvan lähitulevaisuudessakaan. Ruotsi ja Tanska ovatkin rohkeasti ajamassa alas vanhoja varautumisjärjestelmiään. Norja ja Suomi painottavat kuitenkin sitä, että sotilaallisen voimankäytön potentiaali säilyy lähialueilla, jonka vuoksi kansallinen puo-lustusulottuvuus halutaan säilyttää kummassakin maassa myös tulevaisuudessa. Positiivisesta kehityksestä huolimatta myös Pohjoismaiden on ollut otettava huomioon uudenlaiset rajat ylittävät uhkakuvat, jotka eivät ole perinteisesti valtioihin sidottuja. Globalisaation ja nopean kansainvälisen taloudellisen ja teknologisen kehityksen seura-uksena ja tuhoisten terroristi-iskujen jälkeen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka onkin pyritty määrittelemään yhä laajemmin ns. laajan turvallisuuskäsitteen kautta, jossa uh-kakuvaspektri ulottuu perinteisestä sotilaallisesta uhasta nykyaikaisen yhteiskunnan haavoittuvuuteen ja ei-sotilaallisiin uhkiin, jotka eivät vaaranna suoraan valtioiden ole-massaoloa, mutta jotka voivat aiheuttaa vakaviakin häiriöitä yhteiskunnan normaaliin toimintaan. Syventyvä kansainvälinen integraatio sekä taloudellinen ja tekninen kehitys ovat antaneet uusia keinoja uhkien torjumiseksi, mutta samalla lisänneet yhteiskuntien haavoittuvuutta. Turvallisuusintressejä ei voida rajata enää millekään tietylle alueelle, koska maantieteelliset etäisyydet eivät muodosta turvallisuuspolitiikan suunnittelun poh-jaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kehityksen seurauksena turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on tullut Pohjoismaissa erittäin kansainvälistä. Tässä kohtaa on toki muistettava, että Norja ja Tanska ovat Nato-jäsenyytensä kautta olleet aktiivisesti mukana turvallisuuspoliittisessa yhteistyössä jo kylmän sodan aikana. Niiden kohdalla onkin kysymys pitkälti operatiivisen osallistumi-sen uusista muodoista. Suomi ja Ruotsi sen sijaan avautuivat 1990-luvulla aivan uudella tavalla kansainväliselle yhteistyölle myös turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä, josta esimerkkinä mm. Naton rauhankumppanuus ja EU:n syvenevä yhteistyö turvallisuuspo-liittisissa kysymyksissä. Yhteistä kaikille maille on kuitenkin se, että ne korostavat ny-kyisin turvallisuus- ja puolustuspolitiikassaan perinteisen maan suvereniteetin ja alueen puolustamisen sekä itsenäisyyden takaamisen lisäksi aktiivisesti kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden vahvistamista, uusien demokratioiden kehityksen tukemista sekä sotien ja konfliktien synnyn estämistä, ehkäisemistä ja jälkihoitoa rauhaaturvaamalla ja aktiivi-sen kriisinhallinnan avulla.

116

YK:n merkitystä korostetaan edelleen virallisella agendalla kaikkien tarkasteltavana olevien Pohjoismaiden turvallisuuspolitiikassa, vaikka järjestön merkitys on viime vuo-sien aikana vähentynyt sen ollessa kyvytön tekemään sitovia päätöksiä. Tanska on ollut jopa valmis toimimaan ilman suoraa YK:n valtuutusta Irakissa osana Yhdysvaltojen liit-toumaa. Tanska toimii Irakissa myös perinteisen Nato-organisaation ulkopuolella, vaik-ka sotilasliiton jäsenyys on lähtökohtaisesti muodostanut kulmakiven Tanskan ja Norjan turvallisuuspolitiikassa ja sen käytännön toteuttamisessa toisen maailman sodan jälkeen. Nato on kuitenkin muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana yhä poliittisemmaksi järjestöksi. Samalla sen on ollut vaikeaa koota rivinsä sotilaallisen operaation toteutta-miseksi. Norjan ja Tanskan turvallisuuspoliittisissa intresseissä on kuitenkin ylläpitää ja vahvistaa Naton asemaa turvallisuuspoliittisena foorumina Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä myös tulevina vuosina. Keskeisenä syynä on se, että maiden omien voimavarojen ei ole katsottu riittävän takaamaan riittävää turvallisuuden tasoa. Toisaalta voimavaroja ei ole edes tarvinnut rakentaa itsenäisesti Nato-jäsenyyden myötä eikä näin haluta tehdä tulevaisuudessakaan. Tanskalle on kuitenkin ollut tärkeää vapautua kylmän sodan ase-telmasta ja irrottautua pienen maan roolista. Se on halunnut osoittaa kykenevänsä toi-mimaan täysimittaisesti suurten (Yhdysvaltojen) rinnalla silloin kun ympäröivä valtio-yhteisö ja keskeisimmät kansainväliset organisaatiot eivät ole kyenneet toimimaan te-hokkaasti turvallisuuspoliittisissa kriiseissä. Norja on maltillisempi Nato-maa kuin Tanska. Norja on aktiivinen jäsenmaa ja se osal-listuu kansainvälisiin operaatioihin, mutta sille on lähtökohtaisesti tärkeämpää, että sen oma alue ja ennen kaikkea luonnonvarat on turvattu. Yhtenä syynä Norjan halukkuuteen tehdä turvallisuuspoliittista yhteistyötä myös EU:n kanssa on varmasti juuri se, että Nor-jan pohjoisten alueiden strateginen merkitys Natolle on viime vuosien aikana vähenty-nyt. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vastuu pohjoisista alueista on jäämässä entistä enemmän Norjan omalle vastuulle. 1990-luvulla Norja ei tarvinnut EU:ta luonnonvaro-jensa takia eikä unionilla toisaalta silloin ollut vielä selkeää turvallisuuspoliittista ulottu-vuutta. Nyt Norja haluaa kuitenkin vahvistaa Euroopan asemaa iskuvoimaisena, yhte-näisenä ja näkyvänä toimijana, jolloin eurooppalaista kapasiteettia kehittämällä voidaan kantaa entistä suurempi vastuu globaalista turvallisuudesta ja samalla myös oman alueen puolustamisesta, Norjan intressit mukaan lukien. EU:n osalta on odotettavissa, että se lähivuosina esiintyy yhä vahvemmin poliittisena toimijana ja konsultointifoorumina eurooppalaisen ja kansainvälisen turvallisuuden ky-symyksissä. EU kehittää aktiivisesti myös omaa sotilaallista kapasiteettiaan mm. taiste-luosastojen muodossa. Ruotsi, Suomi ja Norja tulevat muodostamaan yhdessä Viron kanssa yhden taisteluosaston, jonka on tarkoitus olla valmiudessa vuoden 2008 alussa. Tanskan erityisehdosta johtuen maa ei osallistu EU:n puolustusulottuvuuden kehittämi-seen. Ruotsi ja Suomi ovat sen sijaan sitomassa turvallisuuspolitiikkansa muotoilua ylei-sesti entistä tiiviimmin EU:n yhteiseen linjaan. Myös EU:n solidaarisuuslauseke sitoo tulevaisuudessa omalta osaltaan nämä perinteisesti omaa puolueettomuuttaan korosta-neet maat entistä tiiviimmin unionin turvallisuus- ja puolustusulottuvuuteen. Solidaa-risuuslausekkeen käyttöönoton kynnys tulee kuitenkin varmasti olemaan korkea. Kun sen käyttöönotosta tulevaisuudessa päätetään, testataan siinä samalla myös maiden si-toutumisen syvyys. Ollaanko todellisuudessa valmiita lähettämään toisen jäsenvaltion tueksi jopa sotilaallisia voimavaroja, mikäli tilanne sitä vaatii?

117

Tanskan osalta on puolestaan esitetty arvioita, joiden mukaan maan erityisehto voi tule-vaisuudessa hankaloittaa sen asemaa ja yhteistyötä kansainvälisellä areenalla turvalli-suuspoliittisissa kysymyksissä. Erityisehtoa on jo nyt pidetty valitettavana erityisesti kriisinhallintakysymyksissä. EU:lla on paljon annettavaa kriisinhallintakysymyksissä, ja että tällaisiin operaatioihin Tanska mielellään osallistuisi. EU:n puolustusulottuvuuden nopea kehitys on varmasti tullut yllätyksenä Tanskalle ja kiinnostavaa tässä yhteydessä on myös se, että EU:n ulkopuolinen maa Norja on ilmoittanut osallistuvansa EU:n nope-an toiminnan joukkojen rakentamiseen. Toisaalta Tanska ei hajota voimavarojaan osal-listuessaan vain Naton toiminnan kehittämiseen. Nato ja yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa ovat vielä toistaiseksi säilyneet Tanskalle korostuneen tärkeinä linkkeinä kansainväli-seen turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön. Nähtäväksi kuitenkin jää haluaako Tanska tulevaisuudessa pysyä EU:n sotilaallisen ulottuvuuden kehittämisen ulkopuolella, mikäli kehitys jatkuu nykyisellä vauhdilla.261

Pohjoismailla on pitkät perinteet yhteistyöstä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan saralla. Käytännön operatiivinen toiminta kansainvälisissä rauhanturva- ja kriisihallintaoperaati-oissa on ollut onnistunutta. Strategisella tasolla yhteistyö on kuitenkin kangerrellut enemmän. Keskeisenä syynä tähän on maiden erilaiset turvallisuuspoliittiset ‘sitoumuk-set’. Kaikki maat ovat YK:n jäseniä, Naton varsinaisia jäseniä ovat kuitenkin vain Norja ja Tanska, EU:hun kuuluvat Suomi, Ruotsi ja Tanska, mutta Tanska ei osallistu unionin turvallisuus- ja puolustuspoliittisen ulottuvuuden kehittämiseen. Sen sijaan siihen osal-listuu Norja, joka ei ole unionin varsinainen jäsen. Taustalla vaikuttaa varmasti myös se konteksti, johon maat katsovat kuuluvansa. Norja tekee paljon yhteistyötä Iso-Britannian kanssa, jonka kanssa se olisi halunnut alunperin luoda taisteluosastonkin, kun taas Tanska nojautuu tilanteesta riippuen enemmän Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Ruotsi toimii sen sijaan mielellään Euroopan isojen valtioiden kanssa. Suomi pyrkii usein miten innokkaimmin yhteistyöhön muiden Pohjoismaiden kanssa, jotka jo maantieteellisesti ovat Suomelle läheisin konteksti. Vastakaikua se ei kuitenkaan aina saa. On syytä miet-tiä tarvitaanko pohjoismaista yhteistyötä strategisella tasolla ja minkälaista lisäarvoa se tuo esimerkiksi EU:ssa rakennettaessa yhteistä ulko- , turvallisuus- ja puolustuspolitiik-kaa? On myös pohdittava sitä, onko edes olemassa todellista yhteistä pohjoismaista identiteettiä, jonka varaan yhteistyötä voitaisiin aidosti rakentaa vai ovatko maiden in-tressit liian erilaisia? Viime vuosina on kaikissa Pohjoismaissa korostettu turvallisuusympäristön muutosta ja sen mukanaan tuomia haasteita. Norja ja Tanska luottavat kuitenkin edelleen vahvasti Natoon, sen voimavaroihin ja sen antamiin suuntalinjoihin, kun taas Suomi korostaa kansainvälisestä yhteistyöstä huolimatta omaa vahvaa kansallista ulottuvuutta turvalli-suuspolitiikan kulmakivenä. Ruotsi hakee maista eniten kylmän sodan päättymisen jäl-keistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suuntaa. Toisen maailman sodan jälkeen Ruot-sissa rakennettiin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka siltä pohjalta, että maa pysyisi tu-levaisuudessakin suursodan ulkopuolella. Sitä ei kuitenkaan rakennettu omien sodasta saatujen kokemusten pohjalta niin kuin Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Suursotaa, johon varauduttiin, ei koskaan tullut ja nyt on tultu pisteeseen, jossa olemassaolevaa järjestelmään ja perinteisiä ajattelutapoja pidetään sopimattomina varautumisen perus-

261 De sikkerhetspolitiske vilkår for dansk forsvarspolitik, August 2003, s. 43; Forsvarsminister Søren Gades tale ved Udenrigspolitisk selskab, Dansk forvar som sikkerhedspolitisk instrument, 4.10.2004.

118

taksi. Samanaikaisesti ongelmaksi on muodostunut ’uhkatyhjiö’, jonka perusteella uusi järjestelmä ja uudet varautumisen mallit luotaisiin. Tuloksena on se, että uusien avauksi-en ohella on ruvettu taas korostamaan puolueettomuuspolitiikkaa ja sen toimivuutta. Kaikkien maiden kohdalla on siten nähtävissä, että vaikka uudistuksia on tehty, perintei-set toimintatavat näkyvät vahvana ajattelumallien ja toiminnan taustalla tulevaisuuden turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön ollessa epävarma. Kaikille maille keskeisin haaste tulevaisuuden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muo-toilussa ja varautumisjärjestelmien rakentamisessa onkin kestävien perusteiden löytämi-nen. On selvää, että maat haluavat uudistaa ja mukauttaa nopeasti turvallisuus- ja puo-lustuspolitiikan perusteita ja yhteiskunnan kriisivalmiuden toimia uusien vaatimusten mukaisiksi, mutta nopeat ja jatkuvat uudistukset vaikeuttavat käytännön työn toteutta-mista. On pystyttävä arvioimaan realistisesti se, mikä maita uhkaa nyt ja toisaalta kyet-tävä katsomaan tulevaisuuteen ja tulkitsemaan erilaisia kehitystrendejä. Mitä halutaan suojata ja millä keinoin? Tuleeko näihin uhkiin vastata perinteisen sotilaallisen maan-puolustuksen keinoin vai siirtämällä resursseja yhteiskunnan kriisivalmiuteen ja ei-sotilaallisten uhkien torjuntaan? Pitää kyetä lisäksi näkemään kokonaisuus siten, että yksittäiset kriisit eivät ohjaa valmiuden kehitystä. Pitää miettiä myös sitä, miten tasapai-noilla positiivisen turvallisuuspoliittisen kehityksen vallitessa perinteisen valtioturvalli-suuden ja demokraattisten perusarvojen puolustamisen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen suojaamisen välillä. Kokonaismaanpuolustus EU:n ja Naton viralliset uhkakuvat kuten terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen ja alueelliset konfliktit sekä niihin liittyen sortuvat valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus, on nostettu myös Pohjoismaiden viralliselle agendalle. Ne havainnollistavat globaalin tur-vallisuusaspektin tarvetta myös Pohjoismaissa. Samalla on kuitenkin ryhdytty pohti-maan sitä, mitkä näistä uhista ovat oikeasti todellisia ja miten niihin pitäisi varautua uh-kakuvien mennessä entistä enemmän perinteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ul-kopuolelle. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tueksi ja varautumisjärjestelmäksi luo-tiin kaikissa tarkasteltavissa maissa kylmän sodan aikana kokonaismaanpuolustuksen järjestelmä, jonka tarkoituksena oli valjastaa yhteiskunnan resurssit sotilaallisen maan-puolustuksen tueksi. Turvallisuuspoliittisen kehityksen ja laajentuneen uhkaspektrin seurauksena perinteiset varautumis- ja valmiusjärjestelmät ja niiden tarkoituksenmukai-suus ovat joutuneet tarkastelun kohteiksi tilanteessa, jossa uhat ja riskit koskevat saman-aikaisesti yhteiskunnan eri sektoreita ja raja ulkoisten ja sisäisten uhkien välillä on hä-märtynyt. Suomessa kokonaismaanpuolustukseen perustuva valmiusjärjestelmä on vuosikymmen-ten aikana koettu tarkoituksenmukaiseksi. Suomessa halutaan korostaa sitä, miten jo 1950- ja 1960-luvuilla kokonaismaanpuolustuksen järjestelmä ja sen alla tehtävät toimet ulotettiin koskemaan sodan ohella myös yhteiskunnan muita vakavia kriisejä. Koko-naismaanpuolustusta on Suomessa pyritty modernisoimaan rakentamalla Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia. Valtioneuvoston periaatepäätös ja siihen liittyvä strategia on hakenut paikkaansa valtiohallinnon järjestelyissä mm. suhteessa voimassaolevaan valtioneuvoston päätökseen huoltovarmuuden tavoitteista. Valmistelu-vaiheessa käytiin keskusteluja myös kansallisen turvallisuusstrategian luomisesta, mutta

119

lopuksi päädyttiin kompromissiin ’Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiasta’. Strategian tarpeellisuus korostui Kaakkois-Aasian katastrofin jälkeen. Se päivitetään vuonna 2006 ja sen valmisteluun halutaan kytkeä nyt myös eduskunta. Norjassa varautuminen on perinteisesti perustunut kokonaismaanpuolustuksen järjeste-lyihin. Norjassa pyritään nyt siihen, että kokonaismaanpuolustus käsitteenä, sen järjeste-lyt ja käyttöala käsittäisivät tulevaisuudessa laajan yhteiskuntaturvallisuuden eri ulottu-vuudet eikä rajoittuisi enää pelkästään vain sotaan varautumiseen tai valmiuslakien käyt-töönottoon. Näin halutaan varmistaa yhteiskunnan yhteisten resurssien mahdollisimman järkevä käyttö, vahvistaa osaamista ja sitoa yhteiskunnan eri osa-alueet yhteen rakennet-taessa yhteiskuntaturvallisuutta. Norjassa puhutaankin ns. uudesta kokonaismaanpuolus-tuksesta, jossa siviiliyhteiskuntaa ei enää pelkästään valjasteta sotilaallisen maanpuolus-tuksen käyttöön vaan puolustusvoimien on tuettava omilla resursseillaan aikaisempaan laajemmin siviiliyhteiskuntaa yhteiskunnan vahvistamisessa eri asteisia häiriötiloja vas-taan. Sotilaallisiin uhkiin varaudutaan kuitenkin edelleen puolustusministeriön johdolla ja ei-sotilaallisiin oikeusministeriön alaisuudessa. Tanskassa puolestaan muutettiin vuonna 2003 valmiuslakia siten, että suunnittelun ja valmiuden perustana ei ole enää jako rauhanaikaan ja sotaan vaan jako ennakoitaviin ja ei-ennakoitaviin uhkiin. Kokonaismaanpuolustuksen käsite ei Tanskassa ole ollut yhtä institutionalisoitu kuin muissa Pohjoismaissa, mutta käsitettä ollaan nyt muokkaamassa siihen suuntaan, että sen piirissä vahvistetaan yhteiskunnan valmiutta kokonaisvaltaises-ti eri häiriötilanteita ja uhkia vastaan. Osana kokonaismaanpuolustuksen vahvistamista siirrettiin helmikuun alussa 2004 myös pelastusvalmius ja yhteiskunnan kriisivalmius puolustusministeriön alaisuuteen. Näin rajaa ulkoisten ja sisäisten uhkien välillä on py-ritty myös hallinnollisesti hävittämään ja luomaan kokonaisvaltaisempi lähestymistapa. Ruotsissa on väläytelty ajatusta siitä, että koska vakavia (perinteisiä) turvallisuuspoliitti-sia uhkia ei tällä hetkellä ole, tulisi tulevaisuuden varautumisjärjestelmä rakentaa yhteis-kunnan haavoittuvuuteen perustuen, jolloin yhteiskunnan kriisivalmiustoimet olisivat ensisijaisen kehittämisen kohteena. Ruotsissa varautumisen ja valmiuden painopistettä ollaankin parhaillaan siirtämästä sodasta (kokonaismaanpuolustuksesta) rauhanajan krii-seihin ja sitä kautta yhteiskunnan kriisivalmiuteen. Ruotsissa on perinteisesti ollut vahva kokonaismaanpuolustukseen järjestelmä, josta nyt halutaan osittain jopa luopua. Koko-naismaanpuolustuksen käyttöalaa ei haluta laajentaa ei-sotilaallisiin uhkiin vaan siirtää se taustalle. Syksyllä 2005 on sen sijaan tarkoitus esitellä yhteiskuntaturvallisuuden stra-tegia, Säkerhetsstrategi, jonka puitteissa järjestettäisiin sekä kokonaismaanpuolustuksen alla tehtävä toiminta että rauhanajan kriisivalmius. Strategia halutaan kiinnittää kansain-väliseen yhteistyöhön ja sen tavoitteista tehdä kansainvälisesti yhteensopivia yhteistyö-kumppaneiden kanssa (EU, Naton rauhankumppanuus ja kahden välinen yhteistyö). Keskeisenä tavoitteena on lisäksi kartoittaa yhteiskunnan yhteiset resurssit ja se, miten näitä resursseja voitaisiin järkevimmin käyttää tavoitteiden saavuttamiseksi ja yhteis-kunnan kannalta hyödyllisesti. Kokonaismaanpuolustuksen järjestelmä koetaan tarkoituksenmukaiseksi myös tulevai-suudessa Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Vuosikymmenien aikana tehty työ halutaan mukauttaa toimintaympäristön muutokseen. Ruotsissa halutaan sen sijaan luoda uusi järjestelmä, joka on vapaa vanhoista toimintamalleista. Vanhan järjestelmän säilyttämi-

120

sessä on se riski, että toimintaa ja ajattelumalleja ei kyetä todellisuudessa uudistamaan ja täysin uudessa järjestelmässä puolestaan se, että toimintatavat ja kokemuspohja ovat puutteellisia. Kokonaismaanpuolustuksen uudistamisessa on tärkeää löytää keinot uusi-en ja vanhojen toimintatapojen yhteensovittamiseen, lainsäädännön ajanmukaistamiseen ja viranomaisyhteistyön kehittämiseen. Puolustusvoimat Muuttuneet uhkakuvat ja turvallisuuspolitiikan määrittely ovat luoneet tilanteen, jossa perinteisen sotilaallisen uhan mahdollisuuden oleellisen vähentymisen seurauksena myös sotilaallisen maanpuolustuksen tavoitteita ja tehtäviä on haluttu kohdentaa uudella tavalla. Puolustusvoimien tehtäviä ja toimintaa ei voida enää täysin määritellä annetuista lähtökohdista ja etukäteen arvoidun uhkakuvan mukaisesti samalla tavalla kuin aiem-min. Puolustusvoimien uudistaminen on kuitenkin aloitettu määrätietoisesti vasta tällä vuosituhannella. Avainsanoiksi ovat nousseet nopeus, joustavuus, kansainvälisyys sekä operatiivinen toimintakyky. Leimallista on myös se, että oman maan turvallisuutta puo-lustetaan kaukana omien rajojen ulkopuolella. Perinteiseen laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan rakennetut armeijat on pantu remonttiin ja tilalle ollaan luomassa nopeita, iskukykyisiä ja uusiin tehtäviin ja vaatimuksiin mukautuvia joukkoja. Puolustusvoimien tehtäviä, rakennetta ja organisaatiota on voimakkaasti uusittu Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa 1990-luvun lopusta lähtien. Lisäksi puolustusvoimien roolia aktiivisena tur-vallisuuspolitiikan välineenä on viime vuosien aikana korostettu uudella tavalla ja sen seurauksena rajaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kansainvälisten operaatioiden ja kansallisten tehtävien välillä on pyritty häivyttämään. Suomessa ollaan yleisesti ottaen oltu maltillisempia, vaikka laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan rakennetusta armei-jasta ollaankin muokkaamassa turvallisuuspoliittista tilannetta paremmin vastaavaa, no-peammin liikuteltavaa ja strategisen iskun torjuntaan kykenevää armeijaa. Yleinen asevelvollisuus säilytetään kaikissa Pohjoismaissa. Ruotsissa, Norjassa ja Tans-kassa armeijat ovat kuitenkin voimakkaasti ammattimaistumassa ja operatiivisen kyvyn pääpaino siirtymässä kansainvälisiin tehtäviin. Haasteena tulee olemaan sekä kansallisen elementin säilyttäminen että kansainvälisten operaatioiden vahvistaminen, koska asevel-vollisia tullaan kouluttamaan lähivuosina nykyistä vähemmän, jolloin myös reservin määrä tulee tasaisesti vähenemään. Reserviä on vielä runsaasti, koska vielä 1990-luvun lopulla suurin osa ikäluokasta koulutettiin, mutta tulevaisuudessa tilanne tulee muuttu-maan tuntuvasti. Keskeinen kysymys on myös se, miten vapaaehtoisuuden lisääntyessä varmistetaan sellainen yhtenäinen arvopohja rekrytoitaville, joka on linjassa yhteiskun-nan perusarvojen kanssa. Uusien järjestelmien kautta poistuu tulevaisuudessa myös mahdollisuus faktisesti puolustaa oman maan koko aluetta, mikäli sotilaallinen kriisi puhkeaisi. Norjan ja Tanskan kohdalla Nato-jäsenyyden katsotaan paikkaavan puuttuvan joukkotarpeen ja tukevan maata tarvittavin tavoin kriisitilanteessa. Ruotsin kohdalla ti-lanne on kuitenkin mielenkiintoinen, koska sillä on perinteisesti ollut Suomen tavoin vahva alueellinen puolustusjärjestelmä ja sitä varten suuri reservi. Nyt näitä elementtejä ollaan kuitenkin vahvasti karsimassa. Suomessa asevelvollisuusjärjestelmää kehitetään, mutta ei samalla tavoin kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä tarkoittaa sitä, että yli 80 pro-senttia ikäluokasta saa edelleen sotilaallisen koulutuksen. Vain Suomessa koulutetaan siten todellisen alueellisen puolustusjärjestelmän ylläpitämistä vaativa reservimäärä. Sodan ajan vahvuutta ollaan kuitenkin Suomessakin pienentämässä lähivuosina. Yleisen

121

asevelvollisuuden katsotaan tulevaisuudessakin takaavan laadukkaat, hyvin koulutetut ja varustetut reserviläiset puolustusvoimiin. Puolustusvoimien rooli yhteiskunnan vahvistamisessa muita kuin sotilaallisia uhkia ja häiriötiloja vastaan on noussut esiin kaikissa neljässä maassa turvallisuuspoliittisen kehi-tyksen seurauksena. Puolustusvoimien rooli oli Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa merkit-tävä erityisesti kaluston osalta esimerkiksi Aasian tsunamikatastrofin yhteydessä. Puo-lustusvoimat ei voi kuitenkaan missään tarkasteltavassa maassa tällä hetkellä osallistua itsenäisesti ei-sotilaallisten uhkien torjuntaan, koska lainsäädäntö sen kieltää. Virka-apukäytäntöjä pyritään kuitenkin kehittämään ja sallimaan puolustusvoimille mahdolli-suus avustaa poliisia esimerkiksi terrorismin torjunnassa nykyistä laajemmin toimival-tuuksin. Yleinen trendi on kuitenkin se, että ei-sotilaalliset tehtävät kuuluvat myös tule-vaisuudessa ensisijaisesti poliisille ja muille viranomaisille. Suurimpana haasteena Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa on tasapainon löytäminen puo-lustusvoimien kehittämisessä. Miten puolustusvoimia halutaan kehittää? Haasteena tulee olemaan perinteisen valtioturvallisuuden ylläpitäminen ja kansainvälisten operaatioiden vahvistaminen rajallisen puolustusbudjetin raameissa ja miehistön osalta asevelvollisten ja sitä kautta myös reservin määrän vähentyessä. Miten taata vahva kansallinen maan-puolustustahto, joka on perinteisesti ollut tärkeä elementti kokonaismaanpuolustuksen rakentamisessa pienennettäessä rajusti rauhanajan organisaatioita ja siirryttäessä entistä valikoivampaan asevelvollisuusjärjestelmään? Miten pyörittää samanaikaisesti jokapäi-väistä toimintaa ja uudistamisprosessia, joka vaatii suuriakin muutoksia? Miten uudet tehtävät rahoitetaan ja miten rajalliset resurssit saadaan riittämään – miten säästöt toteu-tetaan ja miten resursseja priorisoidaan? Ovatko hallitusten ja valtiopäivien haluamat uudistamistoimet realistisesti toteutettavissa annetussa ajassa ja myönnettyjen resurssien puitteissa? Suomen osalta haasteena resursoinnin ja rakennemuutoksen jatkamisen ohel-la on uskottavan puolustuskyvyn kehittäminen toimintaympäristön ja uhkien monimuo-toistuessa, kansainvälisen yhteistyön lisääntyessä, teknologian kehittyessä ja väestöra-kenteen muuttuessa siten, että asevelvolliset ikäluokat pienentyvät tulevaisuudessa. Kes-keisenä kysymyksenä on se, miten sotilaallisen maanpuolustuksen vahvat traditiot saa-daan mukautettua tulevaisuuden haasteisiin? Yhteiskunnan kriisivalmius Yhteiskunnan kriisivalmius ja sen kehittäminen on nostettu vahvasti viralliselle agendal-le laajentuneen turvallisuuskäsitteen myötä. Pohjoismaissa on alettu korostaa laajemman yhteiskuntaturvallisuuden merkitystä. Erityisinä panostuksen kohteina ovat olleet yh-teiskunnan kriittisen infrastruktuurin vahvistaminen ja terrorismin vastainen toiminta. Ruotsissa on viime vuosien aikana laitettu painoa kriisivalmiuden kehittämiselle niin paljon, että yhteiskunnan kriisivalmiudesta ja sotilaallisesta maanpuolustuksesta on tul-lut jossain määrin toisilleen vaihtoehtoisia tapoja rakentaa yhteiskunnan valmiutta erilai-sia uhkia ja kriisejä vastaan. Kriisivalmiustyö keskittyi aikaisemmin pääasiassa siviilipuolustuksen tehtäviin ja siihen valmiuteen, miten siviiliresurssit saataisiin sotilaallisen maanpuolustuksen tueksi sodan aikana. Siviilipuolustuksen ja yhteiskunnan kriisivalmiuden organisointia ja tehtäviä on kuitenkin vuosituhannen vaihteesta lähtien alettu uudistaa ja rahoitusta on lisätty yhteis-

122

kunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi. Perinteisen siviilipuolustuksen tehtävi-en sulauttaminen osaksi yhteiskunnan kriisivalmiutta on aloitettu Tanskassa ja Ruotsis-sa. Norjassa sen sijaan siviilipuolustus toimintona säilyy edelleen, vaikka sen rooli kan-sallisena vahvistusresurssina painottuu tulevaisuudessa entistä selkeämmin rauhanajan kriiseihin. Keskeisiksi lähtökohdiksi yhteiskunnan kriisivalmiuden uudistamisessa on kaikissa maissa otettu yhteiskunnan eri sektoreiden välisen yhteistyön tehostaminen ja kokonais-kuvan luominen, uhkien ja riskien ennaltaehkäisyn painottaminen sekä vastuu-, lähei-syys- ja samankaltaisuusperiaatteiden korostaminen. Vastuuperiaateen mukaan se, jolla on vastuu toiminnasta normaali olosuhteissa, on vastuussa toiminnasta myös kriisi- ja sota-aikana sekä kriisivalmiuden suunnittelusta ja kriisivalmiuden toteuttamiseen liitty-vistä toimenpiteistä. Samankaltaisuusperiaateen mukaan organisaatioiden toimintaa tu-lee toteuttaa ja johtaa mahdollisimman pitkään samasta paikasta ja samalla tavalla niin rauhan, kriisin kuin sodankin aikana ja läheisyysperiaatteen mukaan kriisivalmius tulee toteuttaa yhteiskunnassa mahdollisimman alhaisella tasolla. Kansainvälistä yhteistyötä korostetaan mm. YK:n, EU:n ja Naton puitteissa. Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa on erilliset kansalliset kriisivalmiusviranomaiset, joi-den tehtävänä on koordinoida ja yhteensovittaa kriisivalmiuden toimia. Ruotsissa tehtä-viä hoitaa puolustusministeriön alainen Krisberedskapsmyndigheten (KBM), Norjassa oikeusministeirön alainen Direktoratet for samfunnsikkerhet og beredskap (DSB) ja Tanskassa nykyisin puolustusministeriön alainen Beredskapstyrelsen. Viranomaisten perustehtävät, kriisivalmiuden koordinointi ja kansallinen yhteensovittaminen sekä kan-sainvälinen yhteistyö toimivat lähtökohtaisesti samalla tavoin kaikissa maissa huolimat-ta kansallisista ominaispiirteistä. Suomessa ei ole erillista kriisivalmiusviranomaista eikä sellaisen perustamista suunnitella. Sen sijaan pyritään kehittämään jo olemassaolevia rakenteita, jotta niiden avulla pystyttäisiin vastaamaan tehokkaasti tuleviin uhkiin ja kriiseihin. Ruotsissa ja Tanskassa yhteiskunnan kriisivalmius on voimakkaasti sidoksissa puolus-tushallintoon. Tanskassa tätä yhteyttä on myös tarkoituksella haluttu vahvistaa siirtämäl-lä yhteiskunnan kriisivalmius oikeusministeriön alaisuudesta puolustusministeriön yh-teyteen helmikuun alussa 2004. Ruotsissa suhde on ongelmallisempi. KBM:n edeltäjä Överstyrelse för civilberedskap (ÖCB) oli puolustusministeriön alaisuudessa sen tehtä-vien keskittyessä siviilipuolustuksen kysymyksiin. Seuraaja KBM otti edeltäjänsä pai-kan ja jäi puolustusministeriön alaisuuteen. On esitetty, että KBM:n tulisi irrottautua tästä yhteydestä. Ongelmalliseksi on muodostunut mm. se, että yhteiskunnan kriisival-miuden rahoittaminen on tähän asti tapahtunut pitkälti kokonaismaanpuolustuksen kaut-ta. Nyt rahoitusperusteita pyritään muuttamaan siten, että yhteiskunnan kriisivalmiutta voitaisiin rahoittaa suoraan ilman siviilipuolustusyhteyttä. Norjassa yhteiskunnan kriisivalmius ja sotilaallinen maanpuolustus on erotettu, mutta niitä kehitetään rinnakkain siten, että yhteiskunnan yhteisistä resursseista luodaan mah-dollisimman yhtenäinen kokonaisuus. Norjassa korostetaan puolustusvoimien ja siviili-viranomaisten läheistä yhteistyötä. Näillä toimilla halutaan varmistaa toisaalta se, että puolustusvoimien resurssit, teknologia, organisaatio, resurssienkäyttö ja osaaminen ovat ajan vaatimusten mukaisia, ja että puolustusvoimat voivat ydintehtäviensä ohella vahvis-

123

taa omalta osaltaan siviiliyhteiskuntaa sekä toisaalta se, että siviiliyhteiskunta pystyy tukemaan uudella tavalla aidon yhteistyön pohjalta puolustusvoimien toimintaa. Suo-messa kriisivalmius ja sotilaallinen maanpuolustus on selkeästi erotettu – puolustusvoi-mat huolehtii lähtökohtaisesti sotilaallisesta maanpuolustuksesta ja poliisi ja muut sivii-liviranomaiset rauhanajan kriisien piiriin kuuluvista tehtävistä. Yhteiskunnan yhteisiä resursseja pyritään kuitenkin koordinoimaan entistä paremmin Yhteiskunnan elintärkei-den toimintojen turvaamisen strategian puitteissa ja puolustusvoimien virka-apukäytäntöä kehittämällä. Puolustusvoimat toimijana ei silti tule saamaan merkittävää roolia yhteiskunnan kriisivalmiuden järjestelyissä tulevaisuudessakaan. Kaikkien tarkastelun kohteena olevien maiden kriisivalmius joutui koetukselle Kaak-kois-Aasian katastrofin yhteydessä joulukuun lopussa 2004. Kaakkois-Aasian maista erityisesti Thaimaa ja Sri Lanka ovat pohjoismaisten turistien suosiossa ja alueella lo-maili kymmeniätuhansia pohjoismaisia matkailijoita maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin aikoihin. Paikalla olleet ovat moittineet maiden viranomaisten hitautta ja halut-tomuutta auttaa pulaan joutuneita kansalaisia. Lisäksi kotimaissa on moitittu sitä, että valmiusjärjestelmät eivät ole valtiohallinnossa toimineet niin kuin niiden odotetaan te-kevän. Erityisen ankaraa kritiikki on ollut Ruotsissa, jossa paljastui mm., että ulkominis-teriö oli kieltäytynyt maanpuolustuskorkeakoulun tarjoamasta kriisinhallintakurssista keväällä 2004, vaikka valtioneuvoston tavoitteena on ollut vahvistaa omaa kriisinhallin-takykyä.262 Suomessakin ulkoasiainhallinnon kriisivalmiudessa havaittiin selkeitä puut-teita: valmiusryhmää ei oltu nimitetty, eikä vuonna 2002 laadittavaksi päätettyä ohjeis-tusta eriasteisten kriisien suunnitelmalliseksi hoitamiseksi oltu tehty.263 Ongelmaksi muodostui yleisesti se, että hallitukset eivät kyenneet tarpeeksi nopeaan päätöksentekoon ja se hidasti koko järjestelmän toimintaa. Toisaalta kriisivalmiuden periaatteiden mukaisesti ei kyetty täysin toimimaan – vastuukysymykset olivat epäselviä eikä kukaan ei oikein tiennyt kenen olisi pitänyt toimia ja miten. Huomattavaa on myös se, että kansallisilla kriisinhallintaviranomaisilla Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ei ole varsinaista omaa päätösvaltaa kriisitilanteessa vaan hallitus antaa valtuutuksen toimia. Näin ollen nekään eivät voineet itsenäisesti aloittaa avustustoimenpiteitä. Myös poh-joismainen yhteistyö kangerteli pahasti. Voidaankin sanoa, että vaikka suunnitelmia on paljon, käytäntö aina osoittaa todellisen valmiuden tason. Uhkien ja riskien en-naltaehkäisyä on erityisesti korostettu viime vuosien aikana, mutta toiminta Aasian kata-strofin yhteydessä oli edelleen lähtökohtaisesti reagoivaa. Vanhoista toimintamalleista on ollut vaikea päästä eroon ja historian painolasti on vahva. Toisaalta on muistettava se, että on vaikea varautua sellaisen uhan varalta, jota ei tunneta, ja jonka ei uskota vaa-rantavan omaa yhteiskuntaa. Julkisen sektorin ja siviiliyhteiskunnan välisen kumppanuusajattelun vaikutukset kokonaismaanpuolustukseen ja yhteiskunnan kriisivalmiuteen Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö yhteiskunnan eri tasoilla on lisääntynyt rajusti viime vuosina. Kehityksen taustalla voidaan nähdä julkiseen hallintoon länsimaissa laa-jasti sovellettu ajatus julkisen hallinnon uudistamisesta. Viime vuosien kehityksen seu-

262 SVT 1 , Agenda, 16.1.2005. 263 Ulkoasiainhallinnon toiminta Kaakkois-Aasian katastrofissa – sisäinen selvitys, http://www.formin.fi/suomi/

124

rauksena julkinen sektori ei esimerkiksi käytännössä enää omista yhteiskunnan elintär-keiden toimintojen kannalta keskeistä infrastruktuuria ja useat palvelut ja toiminnot ovat siirtyneet maiden rajojen ulkopuolelle. Samaan aikaan on yhteiskunnan kriisivalmius nostettu yhä vahvemmin poliittiselle agendalle nopean taloudellisen ja erityisesti tekni-sen kehityksen ja siitä seuranneen yhteiskunnan haavoittuvuuden kasvun seurauksena. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön ulottaminen myös valmiuskysymyksiin on noussut keskeiseksi aiheeksi pohdittaessa yhteiskunnan yhteistä valmiutta vastata sitä uhkaaviin kriiseihin. Perinteisesti yhteiskunnan ja sen kansalaisten turvallisuuden takaaminen on ollut valtion tehtävä. Yrityksiä on lakisäädöksin velvoitettu osallistumaan tähän toimintaan vain ko-rotetussa valmiudessa. Nyt halutaan kuitenkin, että yksityiset toimijat osallistuvat laa-jemman yhteiskuntaturvallisuuden valmiustoimien toteuttamiseen. Elinkeinoelämän si-tomiseksi vakavien kriisien ja häiriötilojen torjuntaan on mm. valmiuslakeja pyritty uu-distamaan siten, etteivät ne olisi ainoastaan kohotettuun valmiuteen sidottuja. Valmius-lakien käyttöönoton kynnys on kuitenkin erittäin korkea. Miten elinkeinoelämä on yri-tetty sitoa yhteiskunnan kriisivalmiuteen on ratkaistu hiukan eri tavalla tarkastelun eri maissa. Maat osoittavat myös eri odotuksia elinkeinoelämälle. Norja on muita Pohjoismaita jonkin verran edellä omaehtoisten yritysten suojelutoimien kautta. Hyvin institutionalisoituun järjestelmään liittyy dialogi viranomaisten ja yksityi-sen sektorin välillä, jonka kautta asetetaan yrityksiä velvoittavat tavoitteet. Käytännön toteuttaminen on huomattavan elinkeinoelämävetoista. Ruotsissa yritysten vastuuperiaa-tetta kriisivalmiustoimista ei ole institutionalisoitu vaan käytännön lähtökohta on viran-omaisten velvollisuus kehittää vapaaehtoista yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Va-paaehtoisuudesta huolimatta Ruotsissa on selkeä toive, että yritykset ottaisivat laajem-man taloudellisen vastuun kriisivalmiudesta. Lähtökohtaisesti olisi siten myös yritysten oma etu, että valmiusjärjestelmät toimisivat. Ruotsissa ei haluta käyttää lainsäädäntöä tai asetuksia välineenä, kun Tanskassa taas se on tähän asti nähty käytännössä olevan ainoa keino sitouttaa yrityksiä. Tanskassa valtio on jopa valmis itse hoitamaan osan yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista vastuussa olevien yritysten valmiustehtävistä. Tanskassa kuten Suomessakaan ei ole poikkeusti-lanteita laajempaa yrityksiäkin sitovaa vastuuperiaatetta. Tästä huolimatta myös valmi-uslain pykälien ulkopuolelle jäävä yksityisen sektorin valmius on Suomessa pyritty ke-hittämään laajentamalla huoltovarmuustoimintaa yhdistettynä aktiiviseen sektorikohtai-sen lakisäätelyn kehittämiseen. Suomessa tähän vapaaehtoiseen ja sopimuksenvaraiseen osaan huoltovarmuutta ollaan saatu kattavasti yritysedustusta mukaan. On mielenkiin-toista havaita, että Suomen elinkeinoelämä itse katsoo olevansa laajemmassa yhteiskun-tavastuussa kriisivalmiudesta kuin mitä valtiovalta odottaa. Kehitystä auttaa toki se, että valtio korvaa osan yritysten valmiuskuluista. Mikäli yritysten sitomisessa kriisivalmiustyöhön ei haluta käyttää lakeja tai asetuksia eikä suoria valtiollisia tukia, on ehdottoman tärkeätä kehittää muita kannustimia yritys-ten valmiuden parantamiselle. Vaihtoehtoisilla kannustimilla on todennäköisesti rajansa, koska yritykset katsovat lähtökohtaisesti aina ensi kädessä välitöntä tai välillistä talou-dellista tulosta. On tärkeää, että elinkeinoelämä ja julkinen sektori pääsevät yhteisym-märrykseen siitä, mikä on yhteiskunnan turvallisuuden toivottu taso ja miten tähän pääs-

125

tään. On esitetty arvioita, joiden mukaan valtiota ei voisi edes velvoittaa suojelemaan sellaisia yrityksiä, jotka eivät suostu hoitamaan omalta osaltaan valmiusvelvoitteitta. Toisaalta valtioiden talouden kannalta on kohtalokasta, mikäli isot yritykset siirtäisivät toimintansa maihin, joissa tällaisia velvoitteita ja niistä syntyviä kustannuksia ei ole. Uudet omistussuhteet ja lisääntyvä kansainvälistyminen vaikeuttavat osaltaan kansalli-sella tasolla toimivan julkisen sektorin ja kansainvälisellä tasolla toimivan yksityisen sektorin yhteisymmärryksen löytämistä. Onko mahdollista saada tiettyä vapailla mark-kinoilla toimivaa yritystä tiettynä ajankohtana omistavia lyhytaikaisia (kansainvälisiä) sijoittajia sitoutumaan kansallisten viranomaisten asettamiin kriisivalmiustehtäviin? Oli-si kuitenkin ensisijaisen tärkeää, että yhteisiä intressejä löydettäisiin. Loppujen lopuksi se edistäisi kaikkien etua. Kumppanuusajattelu puolustushallinnossa Puolustusvoimien organisaatioita on viime vuosien aikana uudistettu ja toiminnan pai-nopistettä on siirretty erityisesti operatiivisen toiminnan kehittämiseen. Puolustushallin-non piirissä ollaan siirtymässä yhä laajemmin huolto- ja tukitoimintojen palveluiden kil-pailuttamiseen ja näiden palveluiden siirtämiseen siviilitoimijoiden vastuulle. Toiminta on käynnistymässä eikä kokemuksia ole vielä ehditty kovin paljoa kerätä. Suunta on kuitenkin kaikille maille käytännössä sama – pyrkimyksenä on käyttää ulkopuolisia ta-varoiden ja palveluiden toimittajia ja tuottajia mahdollisimman laajasti siten, että puo-lustusvoimat voisi keskittyä ydintoimintoihinsa. Keskeisinä tavoitteina ovat toiminnan tehostaminen ja mittavat kustannussäästöt, jolloin säästyneet varat voitaisiin ohjata puo-lustusvoimien tehtävien kehittämiseen. Tavoitteiden saavuttamiseksi ja ostettavien pal-veluiden laadun takaamiseksi pyritään luomaan hyviä ja kestäviä yhteistyösuhteita useimmiten kumppanuusajattelua toteuttaen, jolloin pyrkimyksenä on kehittää toimiva ja kumpaakin osapuolta tyydyttävä pohja yhteistyölle. Ruotsissa toimintaa johdetaan puolustusvoimien alaisen logistiikkapalvelun kautta ja tulokset ovat olleet rohkaisevia mm. kiinteistöhuollon osalta. Kumppanuuden kautta hoidettavien palveluiden määrä tullee tulevaisuudessa kasvamaan entisestään varuskun-tien ja muiden puolustushallinnon laitosten ja puolustusvoimien henkilökunnan määrän vähentyessä merkittävästi ja toiminnan keskittyessä entistä enemmän ydintoimintoihin. Toisaalta kumppanuuden kautta voidaan tukea myös aluepoliittista kehitystä, joka Ruot-sissa on puolustusvoimien osalta ollut aikaisemmin keskeinen tekijä. Norjassa toiminta on varsinaisesti vasta käynnistymässä, mutta odotukset ovat kovia. Erityisesti odotetaan, että varoja säästyy, ja että niitä voidaan kohdentaa puolustusvoimien uusien operatiivis-ten tehtävien, kuten nopean toiminnan joukkojen, rahoittamiseen. Tanskassa kokeilut eivät ole olleet ongelmattomia – joissakin tapauksissa kokeilut ovat päättyneet lainsää-dännöllisiin ongelmiin ja toisissa tapauksissa puolustusvoimien tehostettua omaa toimin-taansa ollaan päästy tavoiteltuihin säästöihin. Kumppanuutta halutaan kuitenkin jatkaa ja sen merkitys vastoinkäymisistä huolimatta tullee tulevaisuudessa kasvamaan sen vuoksi, että puolustusvoimien organisaatiota uudistetaan rajusti, jonka seurauksena ylimääräisis-tä toiminnoista halutaan päästää eroon ja kohdentaa säästyneet varat mm. operatiivisen toiminnan kehittämiseen. Suomessa kumppanuuden pilottihankkeista on saatu hyviä kokemuksia ja kumppanuushankkeita kehitetään näiden kokemusten pohjalta. Puolus-tusvoimien ja palveluntuottajien välisten kumppanuusjärjestelmien katsotaan olevan osa

126

puolustusvoimien hallittua rakennemuutosta. Samalla huolto- ja tukitoiminnot verkottu-vat suomalaiseen yhteiskuntaan ja kansainväliseen yhteistyöhön kumppaneiden kautta. Selkeistä tavoitteista ja voimakkaasta halusta käyttää yksityisiä palveluiden ja tavaroi-den toimittajia huolimatta on kysyttävä, onko kumppanuuksia ja siihen liittyviä ulkois-tamisia mietitty loppuun asti? Palveluiden tuottajat ja tavaroiden valmistajat haluavat tehdä toiminnallaan voittoa – voidaanko osoittaa, että todellisia säästöjä syntyy? Miten pitää hintakehitys suotuisana, mikäli samaa toimittajaa käytetään useita vuosia tai vas-taavasti palveluiden laatu tasaisena ja transaktiokustannukset pieninä, mikäli toimittaja pitää vaihtaa usein? Miten taataan, että kriisitilanteessa ja pahimmassa tapauksessa so-dassa yksityiset toimittajat kykenevät toimimaan tai ovat enää edes halukkaita tekemään sitä? Ja ennen kaikkea tulee kysyä sitä, osataanko toimia asiakkaana – osataanko määri-tellä se, mitä halutaan ostaa, osataanko laatia sellaiset sopimukset, joissa velvollisuudet on selkeästi määritelty ja toisaalta muuttaa omaa toimintakulttuuria todellisuudessa niin, että uusilla toimintatavoilla päästään haluttuun tulokseen? Kumppanuustoiminnasta rau-hanaikana näyttää joka tapauksessa pääosin olevan positiivisia kokemuksia Pohjois-maissa. Huolimatta epävarmuudesta, ja siitä miten kumppanuusjärjestelyt toimivat ta-loudellisesti ja siitä minkälaiset vaikutukset sillä on henkilöstöön ja valmiuteen, kump-panuusprojekteja halutaan jatkaa.

127

LÄHTEET Hallitus- ja valtiopäiväasiakirjat Arjen turvaa. Sisäisen turvallisuuden ohjelma, 23.9.2004. Den vidare moderniseringen av Forsvaret i perioden 2005 – 2008, Iverksettingsbrev for forsvars-sektoren, 14.9.2004. En verden i forandring - nye trussel, nye svar, Redogørelse fra regeringen om indsatsen mod terrorisme, juni 2004. Euroopan turvallisuuskehitys ja Suomen puolustus, Valtioneuvoston selonteko VNS 1/1997. Innst. S. nr. 9, Innstilling fra forsvarskomiteen og justiskomiteen om samfunnssikkerhet - Veien til et mindre sårbart samfunn. Innstilling fra forsvarskomiteen og justiskomiteen om samfunnssikkerhet - Veien til et mindre sårbart samfunn, Vedlegg. Innst. S. nr. 232 (2001 – 2002), Innstilling fra forsvarskomiteen om Gjennomføringsproposisjo-nen - utfyllende rammer for omleggingen av Forsvaret i perioden 2002-2005. Regeringens forsvarsoplæg 2005 – 2009, En verden i forandring – et forsvar i forandring, Marts 2004. Regeringens proposition 1986/87:95, Totalförsvarets fortsatta utveckling. Försvarsutskottets betänkande 1986/87:11 om totalförsvarets fortsatta utveckling. Regeringen, Et robust og sikkert samfund – Regeringens politik for beredskapet i Danmark, juni 2005. Regeringens proposition 1991/92:101 om värnpliktsutbildning . Regeringens proposition 1991/92:102, Totalförsvarets utveckling. Regeringens proposition 1995/95:12, Totalförsvar i förnyelse. Regeringens proposition 1998/99:14, Förändrad omvärld – omdanat försvar. Regeringens proposition 1999/00:30, Det nya försvaret. Regeringens proposition 2001/02:10, Fortsatt förnyelse av totalförsvaret. Regeringens proposition 2001/02:158, Samhällets säkerhet och beredskap. Regeringens proposition 2004/05:5, Vårt framtida försvar. St. meld nr. 54, Hovedretningslinjer for Forsvarets virksomhet i tiden 1989 – 1993.

128

St. meld. nr 22, Hovedretningslinjer for Forsvarets virksomhet og utvikling i tiden 1999 – 2000. St. meld. nr. 17 (2001 – 2002), Samfunnsikkerhet. St. prp. nr. 45, Omleggingen av Forsvaret i perioden 2002 – 2005. St. meld. nr. 39 (2003 – 2004), Samfunnsikkerhet og sivlit-militært samarbeid. St. prp. nr. 42, Den videre modernisering av Forsvaret i perioden 2005 – 2008. St. prp. nr. 1 (2004 – 2005), For budjetterminen 2005 – 2008, Utgifskapitler: 1700 – 1795, Inn-tektskapitler: 4700 – 4799. St. prp. nr. 1 (2004 – 2005), For budjetterminen 2005 - Utgiftskapitler: 61, 400–480 Inntektska-pitler: 3061, 3400–3474 og 5630. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2001, Valtioneuvoston selonteko VNS 2/2001. Suomen turvalllisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, Valtioneuvoston selonteko VNS 6/2004. Turvallisuus muuttuvassa maailmassa Suomen turvallisuuspolitiikan suuntalinjat Valtioneuvoston selonteko VNS 1/1995. Muut selonteot ja selvitykset Beretning fra Forsvarskommissionen af 1997, Fremtidens forsvar. Blad, Per-Arne, Ann-Charlotte Engström och Bo Richard Lundgren (2003): Näringslivssamver-kan. Slutrapport. Överväganden och förslag. Krisberedskapsmyndigheten. De sikkerhetspolitiske vilkår for dansk forvarspolitik, August 2003. Den Nationale Sårbarhedsudredning, Rapport fra underutvalget vedrørende beredskapsplanlæg-ning of tværgående koordination, januar 2004. Det civile beredskap - et depatoplæg, http://www.brs.dk/fagomraade/tilsyn/csb/nyt/det_civile_beredskab_debatoplaeg.htm Ekonomistyrningsverket (2004): Genomlysning förplägnad. Stockholm. Elkraft system: Kommissorium for Danske Elselskabers Beredskabsutvalg. Finansministeriet m.fl: Arbejdsgruppen vedrorende en samling af det civile beredskabs og for-svarets opgaver. December 2003. FOR-2002-12-16-1606: Forskrift om beredskap i kraftforsyningen. Forsvarsdepartementet, Konsept for Offentlig Privat Partnerskap i forsvarssektoren, februar 2004. Forsvarsministeriet, Årlig Redegørelse 2004, april 2005.

129

Friedheim, Håvard, Janne Hagen & Stein Henriksen (2001): En sårbar kraftforsyning – Slutrap-port etter BAS3. Kjeller, Forsvarets Forskningsinstitutt. FFI/RAPPORT-2001/02381. Försvarsberedningen, Försvars för en ny tid (Ds 2004:30). Försvarsberedningen, Förändrad omvärld – omdanat försvar (Ds 1999:2). Försvarsmaktens årsrapporter 2003, Årsredovisning. Hagen, Janne, Gry Hege Rodal, Erlend Hoff, Brynjar Lia, Jan Erik Torp og Steinar Gullichsen (2003): Beskyttelse av samfunnet med fokus på transportsektoren. Forsvarets Forskningsinstitutt. FFI/RAPPORT-2003/00929. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain muuttami-sesta, HE 44/2005. Högberg, Johan (2002): ”Partnerskap offentlig – privat sektor – en internationell översikt” i Per-Arne Blad, Ann-Charlotte Engström och Bo Richard Lundgren (2003): Näringslivssamverkan. Slutrapport. Överväganden och förslag. Krisberedskapsmyndigheten. Komiteamietintö 1990:57, Arvio puolustusvoimien tämänhetkisestä tilasta ja suorityskyvystä sekä kannanotto puolustusvoimien kehittämisen suunnitelmiin ja puolustusmäärärahoihin 1990-luvulla. Krisberedskapsmyndigheten (2004a): Nya villkor för samhällets krisberedskap –KBM:s underlag inför 2004 års försvarsbeslut. KBM dnr 0753/2003. (2004b): Samhällets krisberedskap 2006 – inriktning för myndigheternas planering, Planerings-processen 2004:3. Krisberedskapsmyndigheten, En utvecklad krisberedskap – KBM’s underlad inför 2005 års pro-position om krisberedskap, mars 2005. Mohr, Michael, Totalförsvarskonceptet – framväxt och framtid, syksy 2004. Krogars, Marco, Tulosajattelu puolustushallinnossa, Maanpuolustuskorkeakoulu, Johtamisen laitos 2000. National sårbarhetsutredning, januar 2004 NOU (Norges offentlige utredninger) 2000:24, Et sårbart samfunn. Puolustusministeriö, 2004, Kumppanuusajattelu puolustushallinnossa. Tulevaisuuden toiminta-mallit kehittyvät vauhdilla. Pursiainen, Christer, Hellenberg, Timo, Kivelä, Hanna-Mari, Puolustusvoimat ja sisäinen turval-lisuus, Aleksanteri Papers 2:2004. Sisäasiainministeriö pelastusosasto 15.3.1999, Pelastustoimen kehittäminen suuronnettomuusti-lanteita ja poikkeusoloja varten.

130

SOU 2001:41, Säkerhet i en ny tid. Turunen, Ismo, Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitteiden ja kehittämistarpeiden selvitiys-työ. II OSA Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron ja Sveitsin ase- ja pelastusvelvollisuus sekä kodin-turva- ja vapaaehtoisjärjestelmät. Pääesikunta, Asevelvollisuusosaston asiakirja numero 238/9.3./D/I/26.6.2003 Valtioneuvoston periaatepäätös 27.11.2003, Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia. Lait ja asetukset Bekendtgørelse nr. 303 af 3. september 1962 Danmarks Riges Grundlov af 5. juni 1953 Jf. kgl. res. 12.12.1997 retningslinjer for regionalt samordningsansvar ved kriser og katastrofer i fred) Jf. kgl. res. 26.06.1998; Jf. kg l. res 21.09.1979; instruks for fylkesmannens beredskapsarbeid Kg l. res. 16 .09.1994 retningslinjer for Justisdepartementets funksjon som samordningsdeparte-ment på beredskapssektoren Kg l res. 03.11.2000 Rådet for siviltberedskap Kronprinsregentens resolusjon 04 .07.2003 internkontroll og systemrettet tilsyn med det sivile beredskapsarbeidet i departementene o g; om fordeling av ansvar for forebyggende sikkerhetst-jeneste og Nasjonal sikkerhetsmyndighet. Kgl. res. 28.2.2003 Instruks om Forsvarets bistand til politiet Lag (1992:1403) om totalförsvar och höjd beredskap. Lag (2003:778) om skydd mot olyckor Lag (2002:833)om extra ordinära händelser i fred hos kommuner och landsting Laki huoltovarmuuden turvaamisesta 18.12.1992/1390 Lov 253 af 27.5.1950 om bygningsmæssige civilforsvarsforsanstaltninger Lov 152 af 1.4.1949 om civilforsvaret Lov nr. 342 af 23.12 om det civile beredskab Lov om forsvarets formål, opgaver og organisation m.v. 27 februar 2001 Lov 10 af 20.3.1998 om forebyggende sikkerhetstjeneste Lov 7 af 14.12.1956 om Forsynings- og beredskapsloven.

131

Lov 28 af 17.7.1953 om Heimevernet Lov av 11. juni 1976 nr. 29 om kontroll med produkter og forbrukertjenester Lov 14. juni 2002 nr. 20 om vern mot brann, eksplosjon og ulykker med farlig stoff og om brannvesenets redningsoppgaver, Lov 29 af 17.7.1953 om verneplikt Pelastuslaki 13.6.2003/468 Puolustustilalaki 22.7.1991/ 1083 SFS 2002:472: Förordning om åtgärder för fredstida krishantering och höjd beredskap SFS 2003:1037: Förordning om åtgärder för fredstida krishantering och höjd beredskap Valmiuslaki 22.7.1991/ 1080 Kirjallisuus Klausen, Kurt Klaudi & Krister Ståhlberg (1998a): ”New Public Management” i red. Klausen & Ståhlberg, New Public Management i Norden. Nye organisations- og ledelseformer i den decen-trale velfaerdsstat. Odense, Odense Universitetsforlag 1998. Klausen, Kurt Klaudi & Krister Ståhlberg (1998b): ”New Public Management i Norden – en tredje väg” i red. Klausen & Ståhlberg, New Public Management i Norden. Nye organisations- ogledelseformer i den decentrale velfaerdsstat. Odense, Odense Universitetsforlag 1998. Laitinen, Kari, Nokkala, Arto, Suomalainen asevelvollisuus – historiaa, haasteita ja tulevaisuutta, Puolustusminiseriön julkaisuja 1/2005. Maanpuolustuskorkeakoulu, Suomen turvallisuusympäristö 2000-luvun alussa, Jukaisusarja 2 N:o 10, 2001. Salovaara, Jukka, Suomi ja Euroopan unioni – Jäsenyyspäätöksen vaikutus ulko- ja turvallisuus-politiikkaan. Ulkopoliittinen instituutti, Helsinki 1994. Stiglitz, Joseph, The Roaring Ninties. A New History of the World’s Most Prosperous Decade. New York and London, W. W. Norton & Company 2003. Visuri, Pekka, Suomen turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen linjaukset teoksessa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset, toim. Pekka Visuri, 2. painos 2003. Muut lähteet Agreement between The European Union and The Kingdom of Norway establishing a Frame-work for the Participation of The Kingdom of Norway in The European Union Crisis Manage-ment Operations, 3.12.2004, http://odin.dep.no/ud/norsk/tema/traktater/032191-290002/dok-bn.html Amiraali Juhani Kaskeala, Suomalaisten turvallisuutta kohotetaan koetuin konstein, 172. Maan-puolustuskurssien avajaiset, 24.1.2005, http://www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/983.dsp

132

Amsterdamin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamis-sopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta, Virallinen lehti nro C 340 , 10. marraskuuta 1997. Anvisningar för Försvarsberedningens (Fö1992:B) arbete, http://www.forsvarsberedningen.gov.se/anvisningar-forsvarsberedningen.pdf Attac Sverige: EU driver på avreglering och privatisering. http://www.attac.se/index.php?sc=893, 1 november 2004. Bekendtgørelse om risikobaseret dimensionering færdigbehandlet, http://www.brs.dk/info/250705.htm CMS Business information: Market Intelligence Reports, http://www.biz-lib.com Christiansen, Anders (2004), Myndigheter advarer mot dataterror i Aftenposten Dansk Industri: About the Confederation of Danish Industries, http://www.di.dk/english/show.asp?page=DOC&objno=18310 Det danske forsvarsforbehold, http://forsvaret.dk/FMN/Forsvars+og+sikkerhedspolitik/International+sikkerhedspolitik/EU/Det+danske+forsvarsforbehold/Forsvarsforbehold.htm digi.no: Klart for vill kamp om nødnettkontrakt, http://www.digi.no/php/art.php?id=110377 Dimensionering, http://www.brs.dk/fagomraade/tilsyn/dme/index.htm DK-CERT: Information om DK-CERT, https://www.cert.dk/kontakt/rfc.shtml EBL (Energibedriftenes landsforening): Kort om EBL, http://www.ebl.no/ebl/medlemmer/ Elinkeinoelämän keskusliitto, Yritysturvallisuuden perusteet, http://www.ek.fi/ytnk/tiedotteet/yritysturvallisuuden_perusteet.php Elinkeinoelämän keskusliitto, Yritysturvallisuustoimisto, http://www.ek.fi/ytnk/toimisto.php Elinkeinoelämän keskusliitto, Valmiussuunnittelu, http://www.ek.fi/ytnk/yritysturvallisuus/valmiussuunnittelu.php En kort gjennomgang av de fem sivilforsvartiltakene, http://www.dsb.no/ Europakommisjonens delegasjon til Norge og Island: Avtaler mellom EU og Norge, http://www.europakommisjonen.no/eu_and_country/agreements.htm EUs innsatsstyrker – redegjørelse for Stortinget, Forsvarsministerens redegjørelse for Stortinget 30. november 2004, http://odin.dep.no/fd/norsk/010051-990086/dok-bn!30000.html Elinkeinoelämän keskusliitto, EK:n tehtävät, http://www.ek.fi/ek_suomeksi/keskusjarjesto/ek_tehtavat.php

http://www.attac.se/index.php?sc=893

http://www.biz-lib.com/

http://www.di.dk/english/show.asp?page=DOC&objno=18310

http://www.digi.no/php/art.php?id=110377

https://www.cert.dk/kontakt/rfc.shtml

http://www.ebl.no/ebl/medlemmer/

http://www.europakommisjonen.no/eu_and_country/agreements.htm

http://www.ek.fi/ek_suomeksi/keskusjarjesto/ek_tehtavat.php

133

Eksplosjonene i London – hva gjør DSB?, http://www.dsb.no/Article.asp?ArticleID=1557&oppslag=1 Forsvarets personelstyrke 2004, http://forsvaret.dk/FKO/Om+Forsvaret/Personale/Styrketal/ FD Aktuellt: Forsvarets Logistikkorganisasjon, http://www.odin.dep.no/fd/norsk/publ/periodika/010011-280016/dok-bn.html FMLOG: http://www.fmlog.mil.se Forsvarsdepartementet, Ledelsesreformen i Forsvaret, http://odin.dep.no/fd/norsk/dep/om_dep/010011-150024/dok-bn.html Forsvarsminister Kristin Krohn Devolds forord til Soldat 04, Verneplikten er en bærebjelke i det norske Forsvaret, http://odin.dep.no/fd/norsk/aktuelt/nyheter/010051-210025/dok-bn.html Forsvarsministeren signerer sikkerhetsavtale mellom EU og Norge, http://odin.dep.no/fd/norsk/010051-990077/dok-bn!30000.html. Forsvarsminister Søren Gades tale ved Udenrigspolitisk selskab, Dansk forsvar som sikkerheds-politisk instrument, 4.10.2004. Forsvarsnett, Fakta om FLO, http://www.mil.no/flo/start/om/ Forsvarsnettet, Forsvarets formål og opgaver, http://forsvaret.dk/FKO/dan/Om+Forsvaret/Formål+og+Opgaver/default.htm Forsvarsnett, Konskurranseutsettning skal finansiere ny organisasjon, http://www.mil.no/start/article.jhtml?articleID=25296 Forsvarsnett , Söker mer avlastning, http://www.mil.no/start/article.jhtml?articleID=63986 Forsvarsnettet , Danish Defence Agreement 2005-2009, http://forsvaret.dk/FKO/eng/Defence+Agreement/ Forsvarsnettet, Dansk Forsvars Management Projekt, http://forsvaret.dk/FKO/dan/Om+Forsvaret/Organisation/DeMap/ Forsvarsnettet, Forsvaret IT-udlicitering udskudt, http://forsvaret.dk/FKO/dan/Nyt+og+Presse/Forsvarets+IT-udlicitering+udskudt.htm Forsvarsnettet, Forsvarskommandoens stabe, http://forsvaret.dk/NR/rdonlyres/2455D4BF-F29B-496C-B5D8-CA33F2F86F4D/0/fkostabe.pdf Forsvarsnettet, Pilotprojekt på Dragonkasernen, http://forsvaret.dk/NR/rdonlyres/9B6BBD71-5E92-4E52-95BE-5945BA2EA84E/0/jdr_netfolder.pdf Forsvarsnettet , Udliciteringer i Forsvaret, http://forsvaret.dk/FKO/dan/Nyt+og+Presse/Nyhedsarkiv/Nyheder/2003/11/Udliciteringer+i+Forsvaret.htm

http://forsvaret.dk/FKO/Om+Forsvaret/Personale/Styrketal/

http://www.odin.dep.no/fd/norsk/publ/periodika/010011-280016/dok-bn.html

http://www.fmlog.mil.se/

http://www.mil.no/flo/start/om/

http://www.mil.no/start/article.jhtml?articleID=25296

http://www.mil.no/start/article.jhtml?articleID=63986

http://forsvaret.dk/FKO/eng/Defence+Agreement/

http://forsvaret.dk/FKO/dan/Om+Forsvaret/Organisation/DeMap/

http://forsvaret.dk/FKO/dan/Nyt+og+Presse/Forsvarets+IT-udlicitering+udskudt.htm

http://forsvaret.dk/NR/rdonlyres/2455D4BF-F29B-496C-B5D8-CA33F2F86F4D/0/fkostabe.pdf

http://forsvaret.dk/NR/rdonlyres/2455D4BF-F29B-496C-B5D8-CA33F2F86F4D/0/fkostabe.pdf

http://forsvaret.dk/NR/rdonlyres/9B6BBD71-5E92-4E52-95BE-5945BA2EA84E/0/jdr_netfolder.pdf

http://forsvaret.dk/NR/rdonlyres/9B6BBD71-5E92-4E52-95BE-5945BA2EA84E/0/jdr_netfolder.pdf

http://forsvaret.dk/FKO/dan/Nyt+og+Presse/Nyhedsarkiv/Nyheder/2003/11/Udliciteringer+i+Forsvaret.htm

http://forsvaret.dk/FKO/dan/Nyt+og+Presse/Nyhedsarkiv/Nyheder/2003/11/Udliciteringer+i+Forsvaret.htm

134

FOV (Forsvarets Oplysnings- og Velfærdstjeneste): FOV Nyhedsbrev nr.15, 2003, http://www.fov.dk/arkiv/nyhedsbrev/2003/15/Kaserne%20som%20virksomhed.htm Frivilligområdet, http://forsvaret.dk/FMN/Operationer+og+beredskab/Nationalt+beredskab/Frivilligområdet/frivilligomraadet.htm, Försvarsdepartementet, http://www.regeringen.se/sb/d/495 Försvarsdepartementet, Klar för Sverige att leda en snabbinsatstyrka, http://www.regeringen.se/sb/d/2292/a/34075 Försvarsdepartementet, pressmedelande 15 oktober 2004, http://www.regeringen.se/sb/d/658/a/31846 Förvarsdepartementet, Skydd och beredskap mot olyckor ja Svåra påfrestningar på samhället i fred, http://www.regeringen.se/sb/d/522 Försvarsmaktens budgetunderlag för år 2006 med särskilda redovisningar 28.2.2005, http://www.mil.se/attachments/bu06_missiv_huvuddok.pdf; Försvarmaktens logistik, http://www.fmlog.mil.se/attachments/allmant_fmlog.pdf Organisation, http://www.fmlog.mil.se/article.php?id=4740 Generelt om sivilforsvaret i Norge, http://www.dsb.no/; Sivilforsvarets oppgaver i fredssam-funnet, http://www.dsb.no Heimevernet, http://www.mil.no/hv/start/;jsessionid=EUA1PHDTELPN5FOUN3NCFEQ?_requestid=611746 Hemvärnet, http://www.mil.se/attachments/hemvarnet_ny.pdf Hjemmeværnet, http://www.hjv.dk/Hele+Danmark/forside+-+login.htm Huoltovarmuuskeskus, http://www.nesa.fi/hvkeskus.html Huoltovarmuuden tavoitteet, http://www.nesa.fi/tavoitteet.html Huoltovarmuuskeskus, Toiminta-ajatus, http://www.nesa.fi/hv_toiminta_ajatus.html Huoltovarmuuskeskus, Valmiussuunnittelu, http://www.nesa.fi/var_valmiussuunnittelu.html Hämeen Rykmentin Lääkintäkoulu osaksi Sotilaslääketieteen keskusta, Uutiset 30.11.2004, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?a_id=79&project_id=7 Internasjonale operationer, http://www.mil.no/forsvarsnett/intops/start Internasjonalt samarbeid, http://www.dsb.no/ International sikkerhedspolitik, http://forsvaret.dk/FMN/Forsvars+og+sikkerhedspolitik/International+sikkerhedspolitik/

http://www.fov.dk/arkiv/nyhedsbrev/2003/15/Kaserne som virksomhed.htm

http://www.mil.se/attachments/bu06_missiv_huvuddok.pdf

http://www.fmlog.mil.se/attachments/allmant_fmlog.pdf

http://www.fmlog.mil.se/article.php?id=4740

135

Justis- og politiedepartementet, Krisehåndtering http://odin.dep.no/jd/norsk/p10003161/Beredskap/012101-150037/dok-bu.html Kansallinen puolustuspolitiikka, http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/112/topmenu_id/4/menu_id/112/this_topmenu/4/lang/1/fs/12 Kansainvälinen pelastustoiminta, http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/278DF4495BAC277AC2256B420033E1B7?opendocument Karjalan Prikaati solmi kuljettajaopetuksen kumppanuussopimukset – kumppaneita aletaan etsiä myös valtakunnallisesti, Uutiset 15.12.2004, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?a_id=81&project_id=3 Kokonaismaanpuolustus, http://www.defmin.fi/index.phtml/topmenu_id/3/lang/1/fs/12 Kommunalreform, http://www.im.dk/Index/mainstart.asp?o=108&n=1&h=8&s=4 Krisberedskapsmyndigheten, Informationssäkerhetsrådet, http://www.krisberedskapsmyndigheten.se/templates/Page____576.aspx Krisberedskapsmyndigheten, Jordbävningskatastrofen i Sydostasien, http://www.krisberedskapsmyndigheten.se/templates/EntryPage____4770.aspx Krisberedskapsmyndigheten, Klart med ersättningen till kommunerna, http://www.krisberedskapsmyndigheten.se/view_item.jsp?leftlist=no&type=NEWS&itemID=480 Krisberedskapsmyndigheten , Råd för näringslivssamverkan inrättat, http://www.krisberedskapsmyndigheten.se/templates/Newsletter.aspx?id=100&MessageID=48 Krisberedskapsmyndigheten, Upphandlingen av RAKEL-systemet, http://www.krisberedskapsmyndigheten.se/templates/Page____920.aspx Kriseberedskap, http://www.kriseberedskab.um.dk/da/ Laki siviilikriisinhallinnasta voimaan, http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/skh/home.nsf/headlinesfin/415E576CB6ACFFB5C2256FB80005206E?OpenDocument Luftfartsverket: Krisberedskap o civilt försvar, http://www.lfv.se/templates/LFV_InfoSida_70_30____3360.aspx Lääkintähuollon kehittämishanke, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/terveydenhuolto/index.php?project_id=7 Lövgren, Christian (2003): ”Outsourcing – fy så hemskt” i LogistikNytt 1/2003 Mahdollisen sotilaallisen liittoutumisen vaikutukset Suomen puolustusjärjestelmän kehittämiselle ja puolustushallinnolle,

http://odin.dep.no/jd/norsk/p10003161/Beredskap/012101-150037/dok-bu.html

http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?a_id=81&project_id=3

http://www.krisberedskapsmyndigheten.se/templates/Page____576.aspx

http://www.krisberedskapsmyndigheten.se/templates/Newsletter.aspx?id=100&MessageID=48


http://www.lfv.se/templates/LFV_InfoSida_70_30____3360.aspx

136

http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/305/topmenu_id/7/menu_id/305/this_topmenu/7/lang/1/fs/12 Maakuntajoukot ovat kotiseudun puolustaja ja sen turvallisuuden vahvistaja, http://www.mil.fi/reservilainen/maakuntajoukot/index.dsp Ministeriöiden valmiuspäälliköiden kokous, pöytäkirja 27.12.2004 Ministeriön kansainvälisten turvallisuusasioiden ryhmä, http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/C5CE47B2C6EB61A1C2256E0C004AB07B?opendocument MTV3 Uutiset klo 20.00, 26.10.2004 Myndigheter, http://www.regeringen.se/sb/d/495/a/3174 Møde nr. 69 - fredag 21 marts 2003, 2002-03 - B 118 (som vedtaget): Forslag til folketingsbe-slutning om dansk militær deltagelse i en multinational indsats i Irak, http://www.folketinget.dk/?/search.asp Ministry of Foreign Affairs: Infrastructure: An Overview, http://www.denmark.dk Nasjonal sikkerhetsmyndighet: VDI - Varslingssystem for Digital Infrastruktur, http://www.nsm.stat.no/html/tjenester/m_tje_vdi.html NEF: NEF- Allmän info, http://www.nef-information.net/page.asp?tag=1&lid=3&cid=178&sid=0 Netvaerkssekretariatet: Det Nationale Netværk af Virksomhedsledere, http://www.netvaerksprisen.dk/sw151.asp Nordpool: The common Nordic power market, http://www.nordpool.no/./organisation/common_market.html NORDRED – Det nordiska räddningstjänstsamarbete, www.nordred.org Norges Bank: Utvikling i infrastruktur og regelverk i det norske betalningssystemet, http://www.norges-bank.no/front/rapport/no/bf/2003/kap4-2003.pdf Norges beredskap mot kriser og ulykker i fredstid, http://www.dsb.no/ Norge deltar i EUs operasjon i Bosnia-Hercegovina, http://odin.dep.no/fd/norsk/010051-210020/dok-bn!30000.html Næringslivets Hovoedorganisasjon: NHO - Confederation of Norwegian Business and Industry, http://www.nho.no/about_nho/?CorepublishSession=932d17ebbf4653a96266e583241f8aee Naeringslivets sikkerhetsorganisasjon: Serviceerklaering- samspill med virkomheter og allmenn-het, http://www.nso.no/no/pub/hverpub/veil/bestpdf/vedlegg04.pdf Om Beredskapsstyrelsen, http://www.brs.dk/fagomraade/orgbeskr.htm Om Dancon/ Irak, http://www.hok.dk/internationalt/irak/om-irak.php

http://www.denmark.dk/

http://www.nsm.stat.no/html/tjenester/m_tje_vdi.html

http://www.nef-information.net/page.asp?tag=1&lid=3&cid=178&sid=0

http://www.nef-information.net/page.asp?tag=1&lid=3&cid=178&sid=0

http://www.netvaerksprisen.dk/sw151.asp

http://www.nordpool.no/./organisation/common_market.html

http://www.norges-bank.no/front/rapport/no/bf/2003/kap4-2003.pdf

http://www.nho.no/about_nho/?CorepublishSession=932d17ebbf4653a96266e583241f8aee

http://www.nso.no/no/pub/hverpub/veil/bestpdf/vedlegg04.pdf

137

Om Krisberedskapsmyndigheten, http://www.krisberedskapsmyndigheten.se/templates/Page____4.aspx Om nasjonal beredskap, http://www.dsb.no/article.asp?ArticleID=1003&Rank=1&SubRank=1 Om Politiet, Værdier og mål, http://www.politi.dk/da/ompolitiet/virksomhedenpolitiet/vaerdierogmaal/ Palkkahallinnon kehittämishanke, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/taloushallinto/index.php?project_id=5 Pelastusosasto, http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/D32E34C2C07971D0C2256B3B00533C61?opendocument Pelastustoimen alueet, http://www.pelastustoimi.net/ Pelastustoimen toiminta- ja taloussuunnitelma 2005 – 2009, http://www.pelastustoimi.net/ Poliisitoimi, http://www.laaninhallitus.fi/lh/home.nsf/pages/28CCD1F0A3F69C99C2256C640048755C Pohjoismainen puolustusmateriaaliyhteistyö, http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/128/topmenu_id/5/menu_id/128/this_topmenu/71/lang/1/fs/12 Pohjoismainen rauhanturvayhteistyö, http://www.mil.fi/rauhanturvaaja/perustiedot/pohj.dsp Pohjoismainen yhteistyö, http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/197/topmenu_id/4/menu_id/197/this_topmenu/121/lang/1/fs/12 Polisens uppgifter, http://www.polisen.se/inter/nodeid=5646&pageversion=1.html Politiets sikkerhetstjeneste (PST), http://www.pst.politiet.no/, 15.12.2004. Post- och telestyrelsen: Om Sitic. http://www.sitic.se/om_sitic/ Pressmeddelande 16 december 2004, “Vi kan nu påbörja arbetet med framtidens försvar” http://www.regeringen.se/sb/d/4585/a/35656 Pressmeddelande 22 december 2004, Översyn av lednings- och myndighetsorganisation inom det militära försvaret Pressemelding, Nytt nasjonalt beredskapssystem, http://odin.dep.no/odinarkiv/norsk/dep/fd/1999/pressem/010005-074006/dok-bn.html Puitesopimus vuokravaatepalvelusta allekirjoitettu, Uutiset 9.12.2003, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?a_id=49&project_id=8


http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/taloushallinto/index.php?project_id=5

http://www.sitic.se/om_sitic/

138

Puolustusministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2005 – 2008, http://www.defmin.fi/chapter_images/1764_PLM_TTS_2005-2008_JULKAISTAVA_VERSIO_2.pdf Puolustusministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelma 2006 – 2009, http://www.defmin.fi/chapter_images/2348_PLM_TTS_2006-2009_julkisuuteen47.pdf Puolustusministeriön muistio 8.12.2004, Suomen osallistuminen Euroopan uninon taisteluosas-toihin, http://www.defmin.fi/chapter_images/394_EU_BG_muistio.pdf Puolustustaloudellinen suunnittelukunta, http://www.nesa.fi/pts.html, 23.2.2005.Personal i ut-landsstyrkan 1 april 2005, http://www.mil.se/int/attachments/us-april-2005.pdf Puolustusvoimat, Operaatiot, http://www.mil.fi/rauhanturvaaja/operaatiot/ Puolustusvoimien tehtävät, http://www.mil.fi/perustietoa/tehtavat/ Puolustusvoimiin perustetaan yksi palkkahallinnon palvelukeskus, Uutiset 23.3.2004, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?area=uutiset&a_id=65&project_id=5 Puolustusvoimien ruokahuolto esitetään uudelleenorganisoitavaksi, Uutiset 28.6.2004 http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/sisalto.php?area=uutiset&a_id=73&project_id=4 Queck, Michael (2004): ”Nye Beredskabsplaner mod terrorisme” i Forsvaret nr. 1 – febru-ar/marts 2004 Rationaliseringar inom försvaret, http://www.regeringen.se/sb/d/5118/a/45730 Rauhan ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI, Tutkimuspoliittinen ohjelma: Rauhanomainen muu-tos, http://www.uta.fi/laitokset/tapri/ohjelma.html Reserveofficeren, juni 2004, http://www.roid.dk/upload/reserveofficeren_3_-_2004.pdf Riksdagsbesked: Fullfölj med kraft, http://www.hemvarnet.mil.se/hemvarnet/attachments/0405-6_02.pdf. Ruokahuollon kehittämishanke, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/ruokahuolto/index.php?project_id=4 Rådet for IT-sikkerhed, http://130.228.0.38/R_det_for_it-sikkerh.3219.0.html Räddningsverket 1996, Räddningstjänsthandboken del 1, Räddningstjänster och Samverkande organ, http://www.srv.se/upload/Räddningstjänst/Räddningstjänsthandböcker/rtj_handbok_del1.pdf Senter for informationssikring, http://www.norsis.no Selonteon toimeenpano koskettaa jokaista, http://www.mil.fi/paaesikunta/artikkelit/1076.dsp Siviilikriisinhallinta, http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/Pages/8CA49A7C04986867C2256E16004D8E44

http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/ruokahuolto/index.php?project_id=4

http://130.228.0.38/R_det_for_it-sikkerh.3219.0.html

139

Sivilforsvarets historie, http://www.dsb.no/ Statskontoret, Stat/ kommunrelationer i Europa – En studie av uppgifts- och ansvarsfördelningen mellan den centrala, regional och lokala nivån i nio Europeiska länder, 2002 Status Program Golf, http://odin.dep.no/fd/norsk/aktuelt/nyheter/010051-210066/dok-bn.html. Styrelsen för Psykologiskt Försvar: Medieberedskap, http://www.psycdef.se/media/ Styrke og relevans – strategisk konsept for Forsvaret, 26.1.2005, http://odin.dep.no/fd/norsk/dok/andre_dok/veiledninger/010051-120082/dok-bn.html Styrkestruktur Sivilforsvaret – Projektgruppens innstilling om ny styrkestruktur for Sivilforsva-ret, DSB 2005 Suomen osallistuminen Euroopan unionin taisteluosastoihin, http://www.defmin.fi/chapter_images/394_EU_BG_muistio.pdf Suomen, Ruotsin, Viron ja Norjan taisteluosasto etenee, http://www.defmin.fi/index.phtml/chapter_id/2606/lang/1/fs/12#2606 Sjödén, Anders (2003): ”Logistik till lägsta möjliga kostnad” i Försvarets Forum nr 6 2003. Svenska Kraftnät: Mobila reparationsstyrkan, http://www.eprunit.net/doc/ Svenskt Näringsliv: Näringslivets säkerhetsdelgation, http://www.svensktnaringsliv.se/nsd Sveriges kommuner och landsting, Landsting och regioner, http://www.skl.se/artikel.asp?C=444&A=283 SVT 1, Agenda, 16.1.2005. Säkerhetspolisen, Samverkansråd mot terrorism – gementsamt arbete mellan myndigheter, http://www.sakerhetspolisen.se/ Söderstrand, Kajsa (2003): ”De har koll på lokalvården” i LogistikNytt 2/2003. TeliaSonera: Tietoa konsernistamme, http://www.teliasonera.fi/ts/teliasonera/home.do?tabId=1 Tetra MoU: Tetra Facts, http://www.tetramou.com/facts/index.asp?setsub=0 TetraNett, http://www.tetranet.dk/ Tietoa Suomen pelastustoimesta, www.pelatustoimi.net/ Tjeneste i Forsvaret, http://forsvaret.dk/FVR/Værnepligt/Tjenesten/ Trusted Introducer: CSIRT Teams, http://www.ti.terena.nl/teams/country.html Tulossopimus 2005 Oulun läähinhallituksen ja sisäaisainministeriön pelastusoaston välillä, http://www.laaninhallitus.fi/lh/biblio.nsf/CF7A7BB899B19C1DC2256FA8003D415A/$file/Pel_tu_2005.pdf

http://www.psycdef.se/media/

http://www.eprunit.net/doc/

http://www.svensktnaringsliv.se/nsd

http://www.teliasonera.fi/ts/teliasonera/home.do?tabId=1

http://www.tetramou.com/facts/index.asp?setsub=0

http://www.tetranet.dk/

http://www.ti.terena.nl/teams/country.html

140

Turvallisuusasiat, http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/85FEC044B7D08A99C2256B1F0054AFB1?opendocument Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea (TPAK), http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/167/topmenu_id/1/menu_id/167/this_topmenu/33/lang/1/fs/12 Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta, http://www.defmin.fi/index.phtml/page_id/278/topmenu_id/4/menu_id/278/this_topmenu/111/lang/1/fs/12 Varusmieheksi 2004, http://www.mil.fi/perustietoa/julkaisut/varusmieheksi2004/ Vaatetushuollon kehittämishanke, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/vaatetushuolto/index.php?project_id=8 Valtakunnallinen kunnossapitohanke AKKU, http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/kunnossapito/index.php?project_id=9 Viranomaisverkko VIRVE – turvattu yhteys, http://www.virve.com/lehdisto.doc Wikipedia: Natural monopoly. http://en.wikipedia.org/wiki/Natural_monopoly Österman, Kerstin (2003): ”FMLOG fyra fokusområden - Utvecklingen fortsätter” i LogistikNytt 1/2003.

http://tietokannat.mil.fi/kumppanuusohjelma/vaatetushuolto/index.php?project_id=8

http://en.wikipedia.org/wiki/Natural_monopoly

141

Haastattelut Vihreän liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Cronberg, Helsinki 11.6.2004. Sektionsleder Niels Johan Juhl-Nielsen, Københavns brandvesen, Helsinki 6.8.2004. Departementsråd Michael Mohr, Försvarsberedningen, Tukholma 7.9.2004. Sekreterare Anja Stegen, Försvarsberedningen, Tukholma 7.9.2004. Avdelningsdirektør Tore Jakobsen, Forsvarsdepartementet, Oslo 24.9.2004. Seniorrådgiver Helene Lassen, Forsvarsdepartementet, Oslo 24.9.2004. Rådgiver Lene Orsten Haugland, Oslo 24.9.2004. Avdelningsdirektør Knut Anders Moi, Justis- og politidepartementet, Oslo 24.9.2004. Rådgiver Janne Karlsen, Justis- og politidepartementet, Oslo 24.9.2004. Militärattaché Ossi Koukkula, Sveriges Ambassad, Helsinki 18.11.2004. Majuri Sami Nurmi, Puolustustusministeriö, Helsinki 10.12.2004. Eversti Tapani Hyötyläinen, Turvallisuus- ja puolustusasian komitean sihteeristön pääsihteeri, Helsinki 1.2.2005. Prikaatikenraali Arto Räty, Puolustusministeriö, Helsinki 16.2.2005. Ylitarkastaja Olli Suonio, Puolustusministeriö, Helsinki 31.3.2005. Suunnittelija Taina Väänänen, Puolustusministeriö, Helsinki 31.3.2005. Tutkimusta ovat lisäksi tukeneet: Tutkimusjohtaja Juha Martelius, Puolustusministeriö, Helsinki. Professor, Forskningschef Bengt Sundelius, Krisberedskapsmyndigheten/ Förvarshögskolan, Tukholma. Everstiluutnantti Mika Kerttunen, Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki. Forskingsassistent Pär Dahléus, Förvarshögskolan, Tukholma. Tutkija Axel Hagelstam, Huoltovarmuuskeskus, Helsinki.

turvaaminen Pohjoismaissa 2000-luvulla ja yhteiskunnan ... · Varsovan liitto menetti...

Documents

Transcript of turvaaminen Pohjoismaissa 2000-luvulla ja yhteiskunnan ... · Varsovan liitto menetti...