Viestejä Turunkristillisestä

opistosta

Helmikuu 2013

Hyvinvoiva oppimisympäristö

Syksyn linjatäräys on yksi en-simmäisistä yhteisistä tapahtu-mista, joihin elokuussa aloitta-vat opiskelijat tutustuvat. Opis-kelijaryhmät valmistelevat ta-pahtumapäivää varten lyhyen esityksen, jossa he esittelevät toisilleen omat opintonsa. Lin-jatäräyksessä voi myös nähdä laajan kirjon opiskelijoiden tai-donnäytteitä. Suuren auditorion lavalla on nähty muun muassa tanssia, laulua, leikkiä ja opis-kelijoiden itse tekemiä videoita.

Opisto on Turun kansainväli-sin opiskelupaikka. Tästä syystä syksyllä järjestetty kansainväli-syyspäivä on joidenkin mieles-tä yksi opiston mielenkiintoi-simmista tapahtumista. Tänä päivänä opiskelijat voivat jakaa toisilleen heille tärkeitä asioita omasta kulttuuristaan. Luokis-sa voi oppia vaikkapa italian al-

keita, kurdi-tanssia tai venäläi-siä laululeikkejä. Tämä päivänä opiskelijoiden ja henkilökunnan on siis mahdollista tehdä pieni maailmanympärysmatka ja tu-tustua uusiin kulttuureihin.

Kevään tapahtumista koho-kohdaksi on usein noussut al-kuvuodesta järjestettävä sähly-turnaus. Turnaus on eri linjojen opiskelijoiden ja henkilökunnan leikkimielinen kisa, jossa jouk-kueet pelaavat turnauksen voitos-ta. Kilpailuun osallistuu joukkue lähes joka linjalta. Sählypeleihin saavat osallistua kaikki halukkaat opistolaiset. Kaikkien ei tieten-kään tarvitse pelata, vaan osallis-tua voi myös kannatusjoukoissa.

Yhteisvastuu on yksi Suo-men suurimmista keräyksistä, ja myös opistolla halutaan auttaa apua tarvitsevia. Keväällä pi-dettävässä Yhteisvastuu-tapah-

tumassa järjestetään keräyksen lisäksi pieniä ohjelmanumeroi-ta ja yhteistä mukavaa toimin-taa. Samalla opiskelijoille tarjo-taan myös tietoa muiden autta-misen merkityksestä.

Tässä on vain pieni siivu niistä kaikista tapahtumista, joita opis-tolla vuoden aikana järjestetään. Yhdessä tekeminen ja toisiin tu-tustuminen on tärkeä osa hyvin-voivan oppimisympäristön luo-mista, ja Turun kristillisen opis-to haluaa tarjota kaikille opiskeli-joilleen tavallista oppilaitosta yh-teisöllisemmän opiskeluympäris-tön. Joka vuosi järjestettyjen ta-pahtumien ja tempausten kaut-ta opiskelijoiden on mahdollista tehdä oppimisesta mukavampaa niin itselleen kuin muillekin.

Teksti: Katriina MäkeläKuvat: Janne Peltonen

Opiston linjat esittäytyvät toisilleen linjatäräyksessä, joka järjestetään syksyisin opintojen alettua.

Keväisin kilvoitellaan opiston sählyturnauksen voitosta.

Kansainvälisyyspäivässä tutustutaan muihin kulttuureihin.

Yhteisvastuukeräys tuotti tänä keväänä yli 400 euroa.

Opistolla järjestetään joka vuosi monia yhteisiä tapahtumia, joihin osallistuvat niin eri koulutusten opiskelijat kuin hen-kilökuntakin. Näiden tapahtumien tarkoi-tuksena on luoda yhteishenkeä ja tarjota opiskelijoille mahdollisuus tutustua toisiin-sa sekä viettää mukavaa aikaa yhdessä.

”Tästä on kulta kulkenunna,tästä on mennyt mielitietty,oma armas astununna,valkia vaeltanunna.Tuoss´ on istunut kivellä,täss´ on astunut aholla,kun kivi on paljon kirkkahampi,paasi toistansa parempi,kangas kahta kaunehempi,koko metsä mieluisampituon on kultani kulusta,armahani astunnasta.”

TÄSSÄ YHDEKSI suosikikseni nous-seessa kansanrunossamme kuvataan mielestäni kauniisti sitä, miten me jo-kainen jätämme itsestämme aina jon-kun jäljen. Se voi olla muisto tai mie-likuva, tai se voi olla jotain konkreet-tista kuten maalaus, sävellys, käsi-työtunnilla nikkaroitu linnunpönttö, valokuva… Jotain, mistä se, jolle si-nä olet tärkeä, muistaa sinut. Runos-sa laulaja sanoo, että koko metsä on mieluisampi koska oma armas on kul-kenut siellä – ja yksi metsän kivistä-kin on muita kiviä kirkkaampi, koska rakas ihminen on istunut lepäämässä sen päällä.

OMA ”LEMPIPAIKKANI” on Tyrvään vanhan kirkon eli Tyrvään Pyhän Ola-vin kirkon ympäristö ja rantakalliot venevajoineen. Se on minun rauhan tyyssijani, paikka joka liittyy oleelli-

sesti kaikkiin ikäkausiini ja jossa ko-en olevani kotona. Olen lapsesta as-ti tutkinut kirkon väliseinät ja kome-rot ja kulkenut kirkonmäellä tonki-en joka kivenkolon. Veljeni ja serk-kujeni kanssa vaklasimme kuhertele-via pareja, pelasimme jalkapalloa kir-kon kaivausten myötä pinnalle nous-seilla pääkalloilla (tätä ei ehkä sopisi kertoa, mutta sitä tekivät silloin kaik-ki mukulat!) - ja ihan varmasti löy-simme kirkon takana olevalta niityl-tä juuri SEN tunnelin, mitä pitkin ta-rinan mukaan joku koira joskus läh-ti kulkemaan, tullen ulos Pirunvuorel-ta. Kirkon rannassa oleva venevaja on minulle vielä tänä päivänäkin erityi-nen siksi, että istuimme nuorena siel-lä parhaan ystäväni kanssa jakaen sa-laisuuksia. Katajapuskissa pelasimme isän, äidin ja pikkuveljen kanssa pi-meäpiilosta taskulamppujen kanssa. Kirkon edessä ennen olleella puisella aidalla taas istuin odottelemassa en-sirakkauttani silloin kauan, kauan sit-ten. Nämä paikat ovat tärkeitä, koska niihin liittyy tärkeitä ihmisiä. He ovat tehneet niistä erityisiä.

VIETIN MYÖS usean kesän kirkon op-paana. Tuohon aikaan kirkko oli ke-säisin eräänlainen kiintopiste kylän asukkaille; sinne käveltiin keskipäi-vällä tervehtimään toisia kyläläisiä ja opasta samalla kun pulahdettiin

maatöiden tauolla Rautaveteen vir-kistäytymään. Kyläläisiltä sain kuul-la omasta suvustani kaikenlaisia tari-noita, sellaisiakin mitä isovanhempa-ni tai vanhempani eivät olleet suos-tuneet kertomaan. Kun Tyrvään uusi kirkko oli valmistunut vuonna 1855, vanha kirkko oli jäänyt vuosikymme-niksi tavallaan ylimääräiseksi ja il-man käyttöä. Silloin ei vielä ymmär-retty sen kulttuurihistoriallista arvoa, ja kirkko toimikin pitkään mm. heinä-varastona. Tähän aikaan kirkon viini-kellari toimi sukuni perunakellarina, mikä tuntuu vieläkin ajatuksena usko-mattomalta!

JOS PEILAAN näitä muistoja runon aja-tukseen, ymmärrän, ettei tärkeä ole-kaan se itse kirkko ja ne rannat, vaan kaikki ne ihmiset, joita olen kohdan-nut ja joiden kanssa olen saanut jakaa näitä hetkiä ja tarinoita. Sama pätee elämässä mm. opiskelu- ja työpaik-koihin, niistäkin on tullut merkityk-sellisiä nimenomaan kanssaihmisten kautta. Toivonkin, että jokaiselle tääl-lä opistolla opiskelevalle jää edes yh-destä ihmisestä niin hyvä muisto, et-tä hänen takiaan koko paikka tuntuu mukavalta ja merkitykselliseltä.

NYKYPÄIVÄNÄ TYRVÄÄN vanha kirk-ko ja sen ympäristö on itselleni tär-keä myös sen vuoksi, että oma lapseni

Oma ympäristöALKUVUODESTA OPISTON auloihin ilmestyivät uudet jätteiden lajit-telupisteet. Ne kutsuvat jokaista opistolaista – opiskelijaa ja henki-lökuntaan kuuluvaa – miettimään jätteittensä määrää ja osoitetta. On opistolla lajiteltu ennenkin, mutta nyt on uusien askelten aika.

OPISTO ON laatinut ympäristöohjelman, joka velvoittaa laajasti toi-mimaan ympäristön hyvinvoinnin edistämiseksi. Erityisen huo-mioitaviksi asioiksi on valittu sähkön ja paperin kulutus, jätteiden kierrätys ja ennen muuta asenteet ja tietoisuus ympäristöasioista.

USEIN TUNTUU siltä, että yksittäinen ihminen voi vaikuttaa tavat-toman vähän isoihin ympäristöongelmiin kuten ilmastomuutos tai Itämeren saastuminen. Jokainen voi kuitenkin vaikuttaa osansa verran, lähellä oleviin asioihin enemmän ja isoihin yhteisiin haas-teisiin yhdessä toisten kanssa – ehkä paljonkin.

OPISTON YMPÄRISTÖOHJELMA on olemassa, nyt sitä ryhdytään yh-dessä toteuttamaan, askel ker-rallaan.

JOKAINEN VOI osallistua omin te-oin sähkön ja paperin säästämi-seen, jätekuorman vähentämi-seen sekä omiin ja toisten asen-teisiin, myös tiedon kartuttami-seen. Ideoita ympäristöohjelman toteuttamiseksi voidaan miettiä yhdessä. Ehdotukset ovat terve-tulleita.

ELÄMME KIRKKOVUODESSA paas-tonaikaa. Se kutsuu meitä yksin-kertaisuuteen. Myös ympäris-tö kiittää.

Lempipaikka

Pääkirjoitus

Palstan nimi tulee Ukko-Paavon eli Paavo Ruotsalaisen käyttämästä ilmaisusta. Hänen mukaansa ihmistä ei pidä komentaa Jumalan puoleen. Häntä tulee lempeästi kutsua ja ojentaa kättä, ”pikottaa”, kuten arkaa lammasta houkutellaan.Pikottaen

2

Tapani Rantalarehtori

kulkee siellä ja tutkii paikko-ja. Enää sieltä ei tosin (onnek-si) löydy niitä vanhoja luita ja pääkalloja, vaan kirkon ym-päristö on maisemoitu hienos-ti. Viime kesänä tyttö ei enää huutanut, että: ”Mennään äi-ti kiertämään kirkko!”, vaan

”Äiti odota sinä siinä, niin mi-nä kierrän kirkon!”. Näin se menee ja näin sen kuuluukin mennä.

Anna-Maria Toivonenkuraattori

Ann

a-M

aria

Toi

vone

n

Tänä vuonna laatupalkin-non erityisteemana oli hy-vinvoiva oppimisympäris-tö. Opetus- ja kulttuurimi-nisteriö myönsi toisen pal-kinnoista Turun kristillisel-le opistolle. Perustelujen

mukaan opiston toiminnas-ta ”välittyy vahvasti yhtei-söllisyys, yksilönä kohtaa-minen ja lähimmäisenrak-kaus, jotka edistävät onnis-tuneesti hyvinvoivan oppi-misympäristön syntymistä

Valtakunnallinen tunnustusTurun kristilliselle opistolle:

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain ammatillisen koulutuksen laatupalkinnon kou-lutuksen järjestäjille ja koulutu-sorganisaatioille tukeakseen ja kannustaakseen jatkuvaan laadun arviointiin ja kehittämiseen.

ja ylläpitämistä”. Turun kristillinen opisto on

ensimmäinen kansanopisto, jol-le laatupalkinto myönnetään. On myös harvinaista, että sen saa näin pieni oppilaitos.

Palkinto myönnettiin hake-muksen ja haastatteluiden perus-teella. Haastatteluja tosin kutsut-tiin henkilökunnan keskuudessa myös kuulusteluiksi. Haastatel-tavina oli työntekijöiden lisäksi opiskelijoita ja yhteistyökump-paneita.

Laatujärjestelmäon arkeaOpiston pedagoginen rehtori Juha Kaivola erittelee kolme perustetta sille, että opisto sai laatupalkinnon.

Tärkeimpänä perusteena hän pitää sitä, että opiston amma-tillisen koulutuksen opiskeli-joiden työllistyminen on val-takunnan kärkeä. Opiston laa-tujärjestelmän kaikki osat ovat myös kaikkien työntekijöiden hallussa. Ne ovat normaaleja työn osia, ei mitään ulkopuo-lista tai päälle liimattua. Kol-mantena perusteena on hyvin-voiva oppilaitos. Turun kristil-lisessä opistossa konkretisoituu kansanopistopedagogiikka, jota opistossa on vaalittu jo vuosi-en ajan ja viimeiset viisi vuotta strategisesta näkökulmasta.

Erilaisuudesta ja moniammatillisuu-desta nousee voimaKoulutusvastaava Tiina Haak-silahden mielestä laatupalkinto kertoo, että opistolla on vahva yhteisö ja että palkinto on ko-ko yhteisölle ja organisaatiolle. Tärkeimpänä tekijänä on se, et-

tä opisto on aidosti kuunnellut sekä työntekijöiden että opiske-lijoiden tarpeita. Johtamiskult-tuurissamme on haluttu nähdä, että koulutuksen tarpeet ovat oleellisia. Käyttöön on saatu psykologin, opinto-ohjaajan ja kuraattorin palvelut ja niitä on hiottu niin, että ne tukevat toi-siaan ja koulutusta.

Hyvää työtäja työelämääHaaksilahti kokee työyhteisön kannalta oleellisimmaksi sen, että opistolla uskotaan siihen, mitä ollaan tekemässä. Työtä ei tehdä pelkän työn vuoksi, vaan sitä tehdään sydämellä. Ihmi-set tekevät työtä, jota oikeas-ti haluavat tehdä. – Täällä pää-see myös vaikuttamaan asioi-hin ja työntekijää kuunnellaan ja saa tukea asioilleen ja aja-tuksilleen. Minulla on tunne, että työyhteisö pelittää hyvin ja työntekijän ammattitaitoa ar-vostetaan.

Opiston arvopohja näkyy sii-nä, että strategian yksi tärkeim-piä lähtökohtia on ihmisen koh-taaminen ja erilaisten ihmisten hyväksyminen omana itsenään. Haaksilahti korostaa sitä, et-tä henkilökunta toimii opiske-lijoille toisen ihmisen kohtaa-misen mallina. Tästä tuleekin hyvää palautetta myös työelä-mästä, jonne ammatillisen kou-lutuksen opiskelijat valmistut-tuaan siirtyvät ja harjoittelevat jo opiskeluaikanaan.

Hanna Nurmi

3

Valtakunnallinen tunnustusTurun kristilliselle opistolle:

Opiskelijat ovat tietoisia opetushallituksen myöntämästä laatuserfi kaattista:”Yhteisöllisyys ja laadukas opetus näkyvät opiston arjessa joka päivä”– Palkinnon perusteet näkyvät opiston arjessa monel-la tavalla. Hyviä esimerkkejä ovat koulun monet yhtei-set tapahtumat sekä yhteiset tekemiset, kuten Yhteis-vastuu-tempaus ja kansaivälisyyspäivä joulujuhlista aina kevätjuhliin. Opistossamme on hyvä, yhteisölli-nen tunnelma. Yhteisöllisys on vahvasti esillä opistol-la jokaisessa päivässä. Myös apua saa, jos sitä haluaa: opiskelijoista todella välitetään, kertoo toisen vuoden viittomakielenohjaajaksi opiskeleva Milla Niemi.

– Opistolla on hyvä henki ja avoin ilmapiiri.Opiston ilmapiiri syntyy ihmisistä, niin henkilökunnasta kuin opiskelijoistakin ja se on ehkä tärkein viihtymiseen vaikuttava tekijä. Meidän luokallamme on mieletön yhteishenki ja olen tutustunut täällä aivan ihaniin ih-misiin, luonnehtii viimeisen vuoden aikuispuolen las-tenohjaajaopiskelija Susanna Salmela.

– Erityisesti opetuksen laatu, opettajien ammattitai-toisuus, vuorovaikutteisuus, opetuksen sisällöt ja hyvät kontaktit työelämään ovat mielestäni vahvuuksia, jot-ka näkyvät myös käytännössä laatupalkkinosta. Opet-tajat ottavat palautetta vastaan ja se huomioidaan myös käytännössä: asiat eivät siis jää ainoastaan puheen as-teelle, vaan asialle tehdään myös jotain. Aikuisopiske-lijana arvostan myös tasa-arvoista ja luontevaa vuoro-vaikutusta ja vapautta päättää itse omien opintojen si-sällöstä, joka onnistuu opistolla mainiosti, kertoo Su-sanna opinnosta ja opiskeluista opistolla.

– Opistol-la on myös hie-no mahdolli-suus asua asun-tolassa. Se antaa monelle nuorel-le ensimmäisen sysäyksen kotoa muuttamisesta ja mahdollistaa kauempaa tule-vien opiskelijoi-den asumisen. Jos asuntolaa ei olisi, esimerkik-

si minä ja moni ystäväni emme opiskelisi täällä, kertoo Milla asuntolan tuomista mahdollisuuksista.

– Laatupalkinnosta on tiedotettu tehokkaasti myös opiskelijoille, joten suurin osan opiskelijoista ovat var-masti tietoisia palkinnon saamisesta opistolle. Palkin-to on komeillut opiston aulassa näkyvästi,joten sen on voinut sieltäkin bongailla ja tutkia paremmin. Palkinto on myös hyvää mainosta työelämän suuntaan. Opisto antaa hyvät avaimet työelämään tai jatkaa seuraavaan opiskelupaikkaan, toteavat Susanna ja Milla yhdessä.

Mari Mantere

Susanna Salmela. Milla Niemi.

Jann

e Pe

ltone

n

TYÖTÄ SYDÄMELLÄ

4

16-vuotias Nadja Salmela opis-kelee Turun kristillisen opiston kymppiluokalla. – Kymppiluo-kalle tuleminen ei ollut suunni-telmissani, mutta se oli koko ajan varavaihtoehtoni,jos en muual-le pääse. Kymppiluokan käymi-nen on kuitenkin ollut hyvä pää-tös ja olenkin saanut korotettua-ni yhdeksännen luokan päättöto-distusta. Kymppiluokalta onkin hyvä ponnistaa seuraavaan kou-lutukseen, pohtii Nadja kymppi-luokan hyviä puolia.

– Kymppiluokalla olemme kerranneet yläkoulun lukuainei-den sisältöjä ja olemme saaneet mahdollisuuden myös korottaa arvosanoja. Itse olen saanut ko-rotettua esimerkiksi uskonnon ja kuvataiteen arvosanoja. Kymp-piluokalla saa vielä vuoden miet-tiä tulevaisuuden suunnitelmi-aan rauhassa ja pohtia sitä omaa juttuaan, jos ei vielä tiedä sitä. Kymppiluokalla on saanut vie-lä paljon tukea ja ohjeita opiske-

luun, vaikka tietenkin opettelem-me jo itsenäisempääkin opiske-lua, tuumailee Nadja opintojaan kymppiluokalla.

Kymppiluokan jatkosuunni-telmista Nadja ei ole vielä täysin varma, mutta lukio-opinnot sekä viittomakielenohjaajan opinnot kiinnostavat häntä. – Eikä pois tule sulkea vielä automekaani-konkaan koulutusta, joka kiinnos-taa kovasti, pohdiskelee Nadja tu-levaisuuden suunnitelmiaan.

Suolahdelta kotoisin oleva nuori neiti asuu viikot opiston asuntolassa, josta hän on löytä-nyt paljon uusia ystäviä. – Asun-tolassa asuminen on ollut muka-vaa ja olen viihtynyt, vaikka vä-lillä koti-ikävä iskeekin. Viikon-loppuisin on kiva päästä pois opistolta vanhempien, sukulais-ten ja ystävien luokse. Opistolla on kuitenkin tosi rento ja hyvä il-mapiiri, joten kyllä opistolle mie-lellään myös palaa, kertoo Nadja. – Olen saanut muutenkin todella

paljon uusia ystäviä opistolta, jot-ka auttavat jaksamaan koulussa, toteaa Nadja hymyillen.

– Suosittelen 10-luokan käy-mistä kaikille peruskoulunsa suo-rittaneille oppilaille, jotka halua-vat korottaa vielä arvosanojaan tai eivät vielä tiedä seuraavaa opiskelupaikkaa varmaksi. Vuo-si ei ole pitkä aika, mutta siitäkin voi oppia paljon kaikkea hyödyl-listä, Nadja kiteyttää ajatuksensa kymppiluokasta.

Mari Mantere

Rimma Joenperä aloitti opiskelut opistolla peruskoulun jälkeen vuon-na 2002.

– Halusin opiskella ammatin, jos-sa voisin työskennellä erityisryhmi-en kanssa ja tehdä ohjaustyötä. Tuo-hon aikaan tanssin paljon, ja tans-sikoulussa järjestettiin toimintaa myös erityisryhmille. Tätä kaut-ta kiinnostuin viittomakielen opin-noista, Rimma miettii.

Opistolla opiskelu peruskoulun jälkeen oli työntäytteistä mutta mie-lenkiintoista. Peruskouluun verrat-tuna viittomakielen ohjaajaksi opis-kelevat tekivät paljon erilaisia tehtä-viä ja projekteja.

– Muistan, kuinka vietimme yh-den viikonlopun opistolla. Se oli varmaankin vapaavalintainen kurs-si. Opettelimme yhdessä viittomaan lauluja, jotka olivat sillä hetkellä pinnalla. Omia suosikkejani tuol-loin olivat Maija Vilkkumaan kap-paleet. Viitoimme lauluja myöhem-min koulun juhlissa, mutta edelleen esimerkiksi Ruisrockissa viittomat tulevat mieleen, kun tuona viikon-loppuna opittu laulu soi.

Vuonna 2005 Rimma valmistui, ja hän teki vuoden verran erilaisia viittomakielen ohjaajan töitä. Tä-män vuoden aikana hän toimi muun muassa erään kuurosokean lapsen avustajana. Tämä sai hänet kiin-nostumaan vielä enemmän kuntou-tuksesta, ja pian hän lähtikin opis-

kelemaan fysioterapiaa. Unelma-na hänellä oli, että hän voisi joskus työskennellä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Unelma toteutuikin, sillä Rim-ma aloitti työt TYKSillä joulukuus-sa 2009. Tälläkin hetkellä Rimma työskentelee TYKSin näköpolikli-nikalla kuntoutusohjaajana.

– Toimin näkövammaisten ja muutamien kuulonäkövammaisten kuntoutusohjaajana, ja asiakkaina-ni on kaikenikäisiä ihmisiä. Tehtä-vänäni on auttaa heitä tekemään ar-jesta mahdollisimman sujuvaa. Laa-din esimerkiksi kuntoutumissuun-nitelmia ja ohjaan perheitä sokean lapsen kanssa toimimiseen.

Rimman mukaan opistolla opis-kelu tarjosi hänelle vankan taidon ohjaamiseen ja avustamiseen.

– Nämä taidot ovat viittomakie-len lisäksi työssäni tietenkin erittäin tärkeitä. Opistolta lähtöisin on myös asenne, että jokaisella ihmisellä on oikeus samanlaiseen elämään – en hätkähdä monivammaisiakaan asi-akkaita, hän kertoo.

Rimma on edelleen yhteydessä opiston opettajiin ja opiskelijoihin. Kun hänen asiakkaansa ovat oikeu-tettuja henkilökohtaiseen avusta-jaan, hän kyselee toisinaan opiston opiskelijoiden kiinnostusta tienata lisäansioita opiskelujen ohella.

Katriina Mäkelä

Opinnoistaasennetta työelämään

”Kymppiluokalta on hyvä ponnistaa toisen asteen koulutukseen”

Jann

e Pe

ltone

n

OPISTOANTAA EVÄITÄ...

...peruskoulunpäättäneille...

5

Sini Laajala aloitti opiskelun opiston oikeustieteen linjalla vuonna 2009.

– Lukion jälkeen en ollut ai-van varma, mitä haluaisin opis-kella. Kiinnostuin kuitenkin oi-keustieteellisestä, ja yliopiston pääsykokeissa muistan, kuinka joku jakoi opiston esitteitä. Ajat-telin, että linjalla saisin vuoden aikana hieman paremman ku-van siitä, mistä oikeustieteestä oli kyse ja sopisiko ala minulle, Sini miettii.

Opistolla Sinin kiinnostus oi-keustiedettä kohtaan kasvoi enti-sestään. Pänttääminen myös val-misti häntä yliopistoon, ja hän pärjäsikin opinnoissaan hyvin.

– Meillä oli mukava luokka ja motivoiva opettaja. Pidin erityi-sesti siitä, että intensiivijaksolla keskityimme pääsykokeisiin lu-

kemiseen.Opiston asuntolassa asu-

essaan Sini tutustui muissa koulutuksissa opiskeleviin opiskelijoihin. Lisäksi mo-net hänen luokkakavereis-taan opiskelevat nykyisin-kin samalla vuosikurssilla kuin hän.

– Olen edelleen yhtey-dessä moniin opistoaikai-siin ystäviini. Asuntolas-sa vietimme iltaisin pal-

jon aikaa yhdessä, ja näin tutus-tuin moniin uusiin ihmisiin. Tu-tustuin nykyiseen poikaystävää-nikin opistolla, Sini nauraa.

Oikeustieteen linjan jälkeen Sini pääsi suoraan opiskelemaan Turun oikeustieteelliseen tiede-kuntaan. Hän kertoo, että opis-tossa vietetty vuosi oli hänelle hyvä välivaihe.

– En koskaan ole katunut sitä, että opiskelin oikeustieteen lin-jalla opistossa. Mielestäni se on huomattavasti parempi vaihtoeh-to kuin välivuosi, jos todella ha-luaa tälle alalle. Me opiskelimme opiskelemista. Lisäksi osan käy-dyistä kursseista voi hyväksilu-kea myöhemmin yliopistossa. It-selleni hyödyllisintä oli kuitenkin kokonaiskuvan saaminen.

Sini muistuttaa, että opistolla opittu on vain pintaraapaisu yli-opistossa opetettavaan. Hänes-tä oli kuitenkin mukava huoma-ta, että hän tiesi yliopistossa vas-taantulevista aiheista ainakin vä-hän jo etukäteen. Tällä hetkellä Sini on suorittanut jo yli puolet yliopisto-opinnoistaan.

– Minulla on jäljellä maksi-missaan kaksi vuotta opiskelua, hän kertoo tyytyväisenä.

Katriina Mäkelä

joku jakoi opiston esitteitä. Ajat-telin, että linjalla saisin vuoden aikana hieman paremman ku-van siitä, mistä oikeustieteestä oli kyse ja sopisiko ala minulle, Sini miettii.

Opistolla Sinin kiinnostus oi-keustiedettä kohtaan kasvoi enti-sestään. Pänttääminen myös val-misti häntä yliopistoon, ja hän pärjäsikin opinnoissaan hyvin.

– Meillä oli mukava luokka ja motivoiva opettaja. Pidin erityi-sesti siitä, että intensiivijaksolla keskityimme pääsykokeisiin lu-

kemiseen.Opiston asuntolassa asu-

essaan Sini tutustui muissa koulutuksissa opiskeleviin opiskelijoihin. Lisäksi mo-net hänen luokkakavereis-taan opiskelevat nykyisin-kin samalla vuosikurssilla kuin hän.

Kohti oikeus -tieteen opintoja

Lukion käyneellä ja ylioppilaaksikirjoittaneellakin voi olla:”Tavoitteena käytännöllinen ja ihmisläheinen ammatti”Annastiina Torppari opiskelee Tu-run kristillisessä opistossa ensim-mäistä vuotta lastenohjaajaksi. Luki-on jälkeen Annastiina opiskeli vuo-den englanninkielisessä koulutusoh-jelmassa markkinointia, mutta ei ko-kenut sitä omaksi jutukseen. – Vuo-den opiskelun jälkeen siellä päätin siirtyä opiskelemaan Suomen teat-teriopistoon Tampereelle. Teatteri-opiston tärkeyttä en voi liialti koros-taa ja sieltä kautta päädyinkin sitten tänne opistolle, pohtii Annastiina ai-kaisempia opintojaan.

Puolen vuoden opiskelujen jäl-keen Annastiina ilmoittaa lempiop-piaineeksi kehityspsykologian, us-kontokasvatuksen sekä ilmaisutai-don. – Tavoittena minulla on saa-da itselleni käytännöllinen sekä ih-misläheinen ammatti. Vielä on aikaa opiskelujen aikana kehittää ja vah-vistaa omaa ammatillista identiteet-tiään ja siihen opisto antaakin hyvät eväät, toteaa Annastiina pohdiskel-len.

Opisto saa häneltä kiitosta ihmis-läheisestä otteesta ja välittämisestä.

– Opiskelijoista oikeasti välitetään! Se näkyy pienissä arjen kohtaami-sissa ja isoissa yhteisöllisissä tem-pauksissa. Täytyy kyllä nostaa hat-tua sitoutuneille opettajille ja hen-kilökunnalle, tietenkään unohtamat-ta opiskelijoita. Hienot sanat ei jää vaan paperille – hyvinvointiin ja ar-voihin panostaminen näkyy ja kuu-luu, Annastiina kiittelee opiston kan-nustavaa yhteishenkeä.

Annastiinan opinnot kestävät 3 vuotta ja ovat 120 opintoviikon laa-juiset. – Koska opiskelen ylioppilas-pohjaisena perustutkintolinjalla, mi-nulla on ei ole perusaineita, mutta sa-mat ammattiaineet meillä on kaikki-en kanssa. Opiskelusta jää siis hie-man enemmän vapaa-aikaa ja sen käytän esimerkiksi toimimalla kou-lun kuorossa sekä opistoneuvostos-sa, Annastiina kuvailee.

25-vuotiaana hän on yksi luok-kansa vanhimmista oppilaista perus-tutkinnon linjalla. – Luokassamme on eri-ikäisiä ihmisiä ja se tuo mu-kavaa vaihtelua. Nuorempien kans-sa toimiminen on tosi jees, Annastii-

na vastaa hymyillen. – En myöskään koe oleni luokan äitihahmo, vaikka ikää minulla onkin enemmän. Enem-män pitäisin itseäni ystävänä, joka kuuntelee ja keskustelee kaikkien kanssa, Annastiina toteaa roolistaan luokassaan.

Tulevaisuuden Annastiina näkee valoisana ja kirkkaana opintojen jäl-keenkin. – Reilun kahden vuoden päästä saamme todistukset kouraan ja maailma on silloin avoin kaikelle mahdolliselle. Toivon, että silloin-kin ympärilläni on rakkaita ihmisiä –ehkäpä myös oma perhe, ihmislähei-nen työ sekä seurakuntayhteys. Luo-tan avoimeen asenteeseen, kiitolli-seen mieleen, ystävien apuun, kas-vuun ja kehitykseen – Jumalan joh-datukseen, kuvailee Annastiina tule-vaisuuden suunnitelmiaan.

– Minulle opisto ei ole vain koos-tonut seinistä ja käytävistä, vaan jo-kaisesta persoonasta, jokaisesta koh-taamisesta, asenteesta sekä rukouk-sesta, kiteyttää Annastiina.

Mari Mantere

Jann

e Pe

ltone

n

Jann

e Pe

ltone

nVaihtoehtoja ja linjoja

on runsaasti!

...lukionpäättäneille...

6

Päivi Kadenius valmistui opistol-ta toukokuussa 2009 koulunkäynti-avustajaksi. Aiemmalta ammatiltaan hän oli kokki.

– Olin jo aiemmin ajatellut alan-vaihtoa, mutta kesti hetken, ennen kuin löysin itselleni oikean suunnan. Huomasin, että halusin auttaa eten-kin sellaisia lapsia, jotka tavalla tai toisella tarvitsivat apua, Päivi pohtii.

Päivi löysi Turun kristillisen opis-ton netin kautta. Hän lähetti hake-muksen ja oli oikein tyytyväinen, kun sai kuulla tulleensa valituksi. Oli-han opisto myös ihanteellisen matkan päässä hänen kodistaan. Lisäksi hä-nen tyttärensä opiskeli samana vuon-na opistolla toisessa koulutuksessa.

Töiden jälkeen opiskeluvuosi tun-tui Päivistä raskaalta ja haasteelliselta.

– Opinnot veivät suuren osan ajastani, ja siihen oli oikeasti asen-noiduttava. Joskus pyysin myös an-teeksi perheeltäni, että opintoni vei-vät niin paljon ajastani. Vaadin itsel-täni aika paljon. Jopa opiskelukave-rini sanoivat välillä, että nostan ri-maa korkealle.

Päivillä on kuitenkin paljon hyviä muistoja opiskeluajoilta.

– Meillä oli mukava opiskelu-ryhmä ja hyvä ryhmähenki. Muis-tan, kuinka syksyn linjatäräyksessä olimme pupujusseja. Osallistuimme myös sählyjoukkueena sählypelei-hin. Harjoittelupaikat hain valmiik-

si jo syksyllä, ja se tietenkin helpot-ti hieman omaa oloani.

Vuoden opiskelun jälkeen kou-lunkäyntiavustajan opinnot tulivat päätökseensä, ja Päivi sai heti töitä. Nykyisin hän työskentelee koulun-käyntiavustajana Wäinö Aaltosen koululla, jossa hänellä on vakituinen työpaikka. Hän auttaa 5-luokkalaista näkövammaista poikaa ja tekee op-pilaalle muun muassa opetusmateri-aalia. Vaikka hän toisinaan haavei-leekin vielä opettajan urasta, hän on silti hyvin tyytyväinen työhönsä.

– Ainakaan tällä hetkellä en suun-nittele jatko-opintoja, sillä olen viih-tynyt nykyisessä työssäni erittäin hyvin. Olen kiinnostunut psykolo-giasta ja kasvatustieteestä, ja joskus tulevaisuudessa haluaisin ehkä työs-kennellä alkuopettajana.

Katriina Mäkelä

Laitilainen Tarja Bergman opiskelee Turun kristillisellä opistolla ensimmäistä vuotta viit-tomankielenohjauksen linjalla. Aikuisiällä uu-delleen opiskelemaan ryhtynyt Tarja tuntee vih-doin löytäneensä oman alansa.

– Koen tämän alan olevan enemmän mun juttuni. Yllätyin positiivisesti tajutessani, miten paljon enemmän tämä ala tarjoaa viittomakie-lentulkin työhön verrattuna. Olen erittäin tyy-tyväinen valintaani viittomakielenohjauksen opintojen parissa, kertoo Tarja.

– Olin jonkin aikaa työtön ennen tänne pää-tymistäni opistolle opiskelemaan. Koska aiem-malta omalta alaltani ei töitä ollut juuri pienel-lä paikkakunnallani ollut tarjolla, aloin pohtia alan vaihtoa. Pitkän pohdinnan jälkeen punta-roin kahden alan välillä: haaveissa oli niin puu-tarha-ala kuin viittomankielikin. Onneksi sattu-mien kautta päädyin hakemaan opistolle viitto-mankielenohjaaksi opiskelemaan.

Tarjan aiemmat opinnot liittyivät enemmän materiaan kuin ihmisläheiseen toimintaan. Ai-kaisemmissa oppilaitoksissa opinnot suorite-taan lähinnä ”Hoidan ennemmin omat asiani ja pidän imagoni kunnossa. Mä viis veisaan muista.” -mentaliteetilla.

– Vallitseva mentaliteetti puudutti ja jossain määrin myös ahdisti. Jos et pärjännyt – putosit, ja huonolla tuurilla menetit kasvosi, valittelee Tarja aiempien oppilaitosten ilmapiiriä.

Opiston ilmapiiri saa kehuja Tarjaltakin:

– Opistolla on aivan uskomattoman hyvä hen-ki ja ilmapiiri. Kannustava ilmapiiri auttaa jak-samaan eteenpäin, vaikka siviilissä asiat meni-sivätkin päin honkia. Opiskelijaa kuunnellaan ja tuetaan tarvittaessa. Mitään ei myöskään tyr-kytetä. Opiskelijoita kohdellaan ja kuunnioite-taan yksilöinä ja sellaisena kuin he ovat. Täällä on hyvä asua ja opiskella.

Kotona Laitilassa asuu Tarjan mies ja per-heen kaksi kissaa. – Majoitusmahdollisuudet ai-van koulun rinnalla ovat todella hieno lisä. Mi-nunkaan ei tarvitse ajaa autolla tai kulkea bus-silla Laitilasta tänne joka päivä, vaan voin pa-neutua opintoihini paremmin asumalla opistol-la. Mies on onneksi ihana ja tukee kaikin puo-lin opintojani. Meillä on hyvä ja vahva suhde, joten se kyllä kestää pienetkin erot. Mies on oi-kein tyytyväinen valintaani ja varmasti huokai-lee välillä helpotuksesta, sitä etten aina ole ko-tona. Suhde tuulettuu hyvin ja on aina ilo palata kotiin kumppanin kainaloon, kehuu Tarja opis-ton toimivuutta myös majoituksen suhteen.

Tarja opiskelee luokkansa vanhimpana viit-tomakielenohjaaksi nuorten linjalla, joka kes-tää kolme vuotta. Suuri ikäero opiskelijoiden kesken ei Tarjaa haittaa, vaan hän sen jopa voi-mavaranaan: – En korosta ikäeromme ainakaan tietoisesti. Olen täällä yhtälailla opiskelemassa kuin nuoremmatkin opiskelijat. Omasta asen-teesta on todella paljon kiinni miten ikäeroon suhtautuu ja tekeekö siitä numeroa vai ei. It-

se viihdyn täällä nuorten parissa todella hyvin. Meillä on upea opiskelijaryhmä, jonka parissa tunnen itseni kotoisaksi.

Tulevaisuudessa Tarja näkee itsensä viittomakielenohjaajana freelancer-poh-jalta. Valmistumisensa jälkeen hän ai-koo palata täyspäiväsesti takaisin ko-tiseuduilleen Laitilaan miehensä luok-se. – Hyvä koulutus antaa hyvän poh-jan tulevaisuudelle. Todistuksen saam-me kahden vuoden kuluttua ja silloin maailma on auki kaikelle mahdollisel-le, kertoo Tarja tulevaisuuden suunni-telmistaan.

Mari Mantere

Aikuisopiskelijana nuorten puolella:”Vihdoinkin olen löytänyt oman alani”

Opiston kautta uuteen ammattiin

...aikuisille...

OPISTO ANTAA EVÄITÄ...

7

– Lastenohjaajakoulutus al-koi Turun kristillisellä opis-tolla vuonna 1971. Itse kou-lutus lähti liikkeelle seura-kuntien tarpeesta saada kou-lutusta lasten parissa työs-kenteleville. Aluksi koulu-tukset olivat kesä- ja viikon-loppukursseja, josta vuosien kuluessa kehittyi nykyisen-kaltainen lastenohjaajakou-lutus, joka on laajuudeltaan 120 opintoviikkoa, kertoo Turun kristillisen opiston il-maisuaineiden lehtori Mar-jaana Utriainen.

– Välillämme on tiivis koulutusyhteistyö: Kasvik-sesta (Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kasva-tusasiainkeskus) on käynyt työntekijöitä opistolla opet-tamassa kursseilla ja vasta-vuoroisesti me käymme tar-peen mukaan kouluttamas-sa kasviksessa esimerkik-si työpaikkaohjaajia. Kou-

lutusyhteistyöllä on tär-keä asema, kouluttaessam-me yhdessä tulevia työnte-kijöitä seurakuntaan, tote-aa Turun kristillisen opiston teologisten aineiden lehtori Leena Vainionpää.

– Kasvis on opistolle to-della tärkeä yhteistyökump-pani, joka on suurena apuna esimerkiksi työssäoppimi-sissa. Opistolta on vuosit-tain kasviksen kautta työs-säoppimisissa sekä erilai-sissa tutkintotilaisuuksissa lähes 40 opiskelijaa. Lisäk-si opiskelijat avustavat eri-laisissa Kasviksen järjestä-missä tapahtumissa, kuten nyt Toppahousukarnevaa-lissa. Tapahtumilla ja työs-säoppimisilla on todella iso merkitys erityisesti opiske-lijoille. On hienoa, että työ-elämä jaksaa edelleen ot-taa vastaan opiskelijoitam-me sekä olla mukana näyt-

töjen ja tutkintotilaisuuksi-en arvioinneissa, kiittelee Utriainen.

– Vuorovaikutus toimii molempiin suuntiin ja se on tärkeää kaikkien osapuolien kannalta. Toimimme tois-temme tukijoina ja tarvitta-essa apua saadaan helposti. Kahden ison toimijan on hy-vä tehdä yhteistyötä. Tiivis yhteistyö synnyttää oikeita helmiä, joita voimme näh-dä esimerkiksi työelämässä ammattitaitoisina varhais-kasvattajina, kiittelevät Ut-riainen ja Vainionpää Kas-viksen ja opiston välistä yh-teistyötä.

Turun kristillinen opisto onnittelee 50-vuotista tai-valta juhlivaa Kasvista ja toivottaa onnea sekä rikas-ta ja siunattua seuraavaakin 50 vuotta!

Mari Mantere

Turun kristillisen opiston ja Kasviksen välisellä yhteistyöllä tärkeä merkitys: Tiivis yhteistyö synnyttää helmiä

Opistossa tapahtuu

Lucia valaisi opiston opiskelijoiden ja henkilökunnan aamua aamunavauksessa 13.12. Luciana oli Milja Paukkio.

Opiston oma Salibändi esiintyi gospelkonsertissa tammikuun lopulla. Vierailevana tähtenä lauloi Teija Hiltunen.

Tiivis yhteistyö synnyttää helmiä

Lastenohjaajalinja LO11 esitti Marjaana Utriaisen käsikirjoittaman ja ohjaaman lastennäytelmän Söpö, Nöpö, Takku ja muut. Totuttuun tapaan näytelmää kävi katsomassa useita lähiseudun päiväkotiryhmiä.

Rock-muusikko Michael Monroe kävi opistolla vastaanottamassa Aurora-mitalin, jonka Varsinais-Suomen liitto myöntää tunnustuksena maakunnan hyväksi tieteen, taiteen tai muun kulttuurityön alalla toimineelle henkilölle tai yhteisölle.

Opiston näytelmäkerho esitti joulujuhlassa näytelmän. Opiskelu ei aina ole pelkkää sisällä istumista. Kaito-linjan opis-kelijat kävivät luistelemassa.

Mar

jatu

uli A

ittok

allio

Kat

riin

a M

äkel

ä

Kat

riin

a M

äkel

ä

Kat

riin

a M

äkel

äJa

nne

Pelto

nen

Viestejä Turunkristillisestä

opistosta

Helmikuu 2013

Lustokatu 7, 20380 TURKUpuh. 02 412 3500, info@tk-opisto.fi

www.tk-opisto.fi

Päätoimittaja: Tapani RantalaToimituskunta: Mari Mantere, Katriina Mäkelä, Hanna Nurmi, Janne Peltonen, Jaana RantalaUlkoasu ja taitto: Janne PeltonenPaino: Finepress OyISSN 2323-539X

Tervetuloa hiljentymään, veisaamaan,virkistymään ja tapaamaan tuttuja!

su 17.3. klo 10 Kevätopistolaispäivä, messu Maarian kirkossa, lounas jaseurat opistolla

ma 18.3. klo 19 Eetunpäiväseurat, Varissuon kirkko, Kousankatu 6

su 24.3. klo 10 Laitila, Herättäjän kirkkopyhä, messu ja seurat

su 7.4. klo 16 Seurakuntien toimitalo, Eerikinkatu 3, kahvit klo 15.30

to 18.4. klo 18 Opiston seuratti 23.4. klo 18 TYKYn kappeli,

Rehtorinpellontie 4su 5.5. klo 16 Seurakuntien toimitalo,

Eerikinkatu 3, kahvit klo 15.30ti 14.5. klo 18 TYKYn kappeli,

Rehtorinpellontie 4ti 28.5. klo 18 Opiston kevätseurat

Turun seudun seurakalenteri opiston kotisivuilla osoitteessa www.tk-opisto.fi > Opisto > Seurat.

Herännäisseurat

• Sadutus ja tarinat jatkokurssi 9.3. Päivän kestoinen paketti peruskurssin suoritta-neille.

• Muuttuva uskonnollisuusKirkon kansainvälisen työn erityiskoulutus ko-timaan henkilöstölle.1.lähijakso 12.–14.3.2.lähijakso 16.–18.4.

• Kirkon ulkomaantyön perusjakso 26.–28.4.

• Miestyön Foorumi 22.–23.5.Merkittävin miehen ja perheiden auttamista pohtiva valtakunnallinen seminaaritapahtuma.

• Lasten kuvataidekurssi 3.–7.6.

• Kuoronjohdon kesäakatemia 1.–4.8.

Kurssitiedot internetosoitteessawww.tk-opisto.fi > Lyhytkurssit.

Kysele ja ilmoittaudu:Hilkka Ollikainen, puh. (02) 412 3612,hilkka.ollikainen@tk-opisto.fi taiJaana Rantala, puh. (02) 412 3052,jaana.rantala@tk-opisto.fi .

Kurssit kevät 2013

KevätopistolaispäiväMarian päivänä 17.3.2013

• klo 10 Messu Maarian kirkossa,saarna pastori TT Matti Ijäs,liturgia pastori Kimmo Loukiala

• messun jälkeen lounas opistolla, Lustokatu 7• klo 13.30 Seurat, puhujina pastori Suvi

Laaksonen, KM Anna Kaisa Siltanen, meren-kulun opettaja Heikki Suokivi ja kirkkoherra Pirjo Vahtola

Lämpimästi tervetuloa!

Opistotoverit 1962–63kokoontuvat 50-vuotistapaamiseen

kevätopistolaispäivien yhteydessä su 17.3.

Tervetuloa! Kutsujana Lilja Mäntylä

Sarjassa tutustutaan opiston tiloissa oleviin Turun kristillisen opiston säätiön sekä E.W. Ponkalan Säätiön taide-kokoelmiin. Jutun teksti on cd-rom -levyltä Taiteen ystävän opisto – taidetta Turun kristillisessä opistossa (Turku 2004).

”Tarkkailin useita vuosia lampien jäätymistä ulkosaariston kallion-koloissa”, taiteilija Lasse Kempas kertoo. ”Minua kiehtoi se tyy-ni hiljaisuus, levollisuus ja rau-ha, jotka tilanteessa olivat aistit-tavissa. En uskaltanut tarttua ai-heeseen useaan vuoteen. Menin vain lammille ja tarkkailin nöyrä-nä tilannetta.”

”Vuonna 1985 tunsin, että jota-kin uutta oli tulossa. Olin jo pit-kään tuskaillut ja odotellut mitä tuleman piti. Sitten erään ker-ran keväällä 1985 tulin veneellä-ni rantaan. Rantakalliolla oli vie-lä talven jäljiltä lunta, joka par-haillaan suli. Nähdessäni sulavan lumen muodon päässäni ikään

kuin raksahti. - Tuossa on se muoto, jota olen kauan etsinyt.”

Lasse Kempaksen kolmen teok-sen sarja Lumi sulaa nousee täs-tä odotuksesta, kypsymisestä ja löydön kokemuksesta. Suuriko-koisissa töissä lumipälvet luo-vuttavat tilaa kalliolle, mullalle, keväälle. Järvenselällä näyttävät railot kasvavan, jää haurastuvan ja sulan veden valta laajenevan. Kahdessa työssä vaalea pinta on sijoitettu sinisten, ruskeiden ja harmaiden sävyjen väliin. Lu-men sulaminen on välitila, jossa on talven muisto ja kesän aavis-tus. Tumma ja vaalea taistele-vat, käyvät vuoropuhelua, suos-tuvat osaansa.

Silmät auki – bongaa taidetta!

Lasse Kempas: Lumi sulaa (a), (b), (c)Öljyväri | 1986, 1988, 1990

www.tk-opisto.fi

10-luokka• Korota arvosanojasi

Kielitukikymppi• Erityistukea kielissä

Perusopetus• Päättötodistus vuodessa

Kesto: 12.8.2013–28.5.2014Hae 15.3. mennessä!Tilaa hakulomake puhelimitse tai tulosta netistä!

Löydä koulutuksesi!Lapsi- ja perhetyön perustutkinto• 120 ov, kesto 3 v. alkaa 19.8.2013

Viittomakielisen ohjauksenperustutkinto• 120 ov, kesto 3 v. alkaa 19.8.2013

Hae yhteishaussa 25.2.–15.3.2013!

Turun kristillinen opisto | Lustokatu 7, 20380 Turku | puh. 02 412 3500 | info@tk-opisto.fi