R u k oi l ka a l a kk a a ma t ta

Be s tändig t

AineistoaKristittyjen ykseyden

ekumeeniselle rukousviikolle

Rukouspäiväjulistus ja raamatuntekstit

2008

Material förEkumeniska böneveckan

för kristen enhet

Böndagsplakat och bibeltexter

2

Herran rukous

Isä meidän, joka olet taivaissa.Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi.Tapahtukoon sinun tahtosi myösmaan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänäjokapäiväinen leipämme.

Ja anna meille anteeksi velkammeniin kuin mekin annamme anteeksi

velallisillemme.

Äläkä saata meitä kiusaukseen,vaan päästä meidät pahasta.

Sillä sinun on valtakunta ja voimaja kunnia iankaikkisesti.

Aamen.

Suomen ekumeenisen neuvoston1973 hyväksymä ekumeeninen sanamuoto

Alkuperäinen englanninkielinen aineisto:Pray without ceasingJointly prepared and published byThe Pontifical Council for Promoting Christian Unity www.vatican.vaThe Commission on Faith and Order of the World Council of Churcheswww.wcc-coe.org

SVERIGES KRISTNA RÅDSE-172 99 SundbybergTel: +46 8 453 68 00 Fax: +46 8 453 69 29info@skr.orgwww.skr.org

SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTOEKUMENISKA RÅDET I FINLANDPL / PB 18500161 HELSINKI / HELSINGFORSTel: (09) 180 2369Fax (09) 174 313sen@ekumenia.fiwww.ekumenia.fi

3

Ruko i l ka a l a kkaama t t aBe s t änd i g t

AineistoaKristittyjen ykseyden

ekumeeniselle rukousviikolle

Rukouspäiväjulistus ja raamatuntekstit

2008

Material förEkumeniska böneveckan

för kristen enhet

Böndagsplakat och bibeltexter

Toimittajat / RedaktörerHeikki Huttunen, Veijo Koivula, Sirpa-Maija Vuorinen

Suomennos englannistaMirja Sevón

Svensk översättningRagni LantzJan Edström

Suomen ekumeenisen neuvoston julkaisujaEkumeniska rådet i Finlands publikationer

LXXXV

4

Sisältö / Innehåll

Herran rukous, ekumeeninen sanamuoto ....................................2

Rukousviikon raamatunteksti / Böneveckans bibeltext ...............5

Sata vuotta yhteistä rukousta ......................................................6Hundra år gemensam bön...........................................................7

Kahdeksan päivää ......................................................................8De åtta dagarna ..........................................................................9

Kristuksen rukous – ja kristittyjen ykseys.................................10Kristi bön – och kristen enhet...................................................11

Ensimmäinen päivä .................................................................12Dag 1 .......................................................................................13

Toinen päivä ............................................................................14Dag 2 .......................................................................................15

Kolmas päivä ...........................................................................16Dag 3 .......................................................................................17

Neljäs päivä .............................................................................18Dag 4 .......................................................................................19

Viides päivä .............................................................................20Dag 5 .......................................................................................21

Kuudes päivä............................................................................22Dag 6 .......................................................................................23

Seitsemäs päivä ........................................................................24Dag 7 .......................................................................................25

Kahdeksas päivä.......................................................................26Dag 8 .......................................................................................27

Kaksi rukouspäivää ..................................................................28Två böndagar ...........................................................................29

Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä.......................30Plakat om två ekumeniska böndagar.........................................31

Rukouspäivien raamatuntekstit.................................................32Bibeltexter för böndagar...........................................................33

5

1. Tess. 5:12a, 13b – 18Pyydämme teitä, veljet -- Eläkää rauhassa keskenänne.

Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia,rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja

ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä.Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla.

Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille.Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta.

Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä,Kristuksen Jeesuksen omilta.

1 Thess 5:12a, 13b – 18Vi vädjar till er, bröder --Håll fred med varandra.

Vi uppmanar er, bröder: tala de oordentliga till rätta,uppmuntra de modfällda, stöd de svaga,

ha tålamod med alla.Se till att ingen lönar ont med ont.

Sträva alltid efter att göra gott, mot varandra och mot alla andra.Var alltid glada, be ständigt och tacka hela tiden Gud.

Gör så, det är Guds vilja i Kristus Jesus.

6

Sata vuotta yhteistä rukousta

Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko täyttää tammikuussa 2008 sata vuotta.Yhtenäistä aineistoakin viikolle on toimitettu jo neljänkymmenen vuoden ajan. Ekumeeni-sen rukousviikkoperinteen katsotaan alkaneen Yhdysvalloista. Episkopaalinen pappi PaulWattson ehdotti rukousviikon sijoittamista ajanjaksoon 18–25. tammikuuta. Kahdeksan päi-vän rukousoktaavia vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1908.

Paul Wattsonin ehdottamat aloitus- ja päätöspäivämäärät olivat kaksi kirkollistamuistopäivää. Rukousoktaavin sijoittaminen alkamaan läntisen tradition mukaisesta apostoliPietarin piispanistuimen juhlan muistopäivästä (18.1.) ja päättymään apostoli Paavalin kään-tymyksen muistopäivään (25.1.) liitti rukousviikkoon kiintoisaa symboliikkaa. Sata vuottaon kulunut ja yhä edelleen rukousviikko sijoittuu perinteiseen ajanjaksoon.

Aloituspäivämäärään ei enää roomalaiskatolisessa perinteessä liity apostoli Pie-tarin piispanistuimen muistopäivää, sillä se on vuonna 1960 palautettu alkuperäiselle paikal-leen helmikuun 22. päivään. Pietaria ja Paavalia kunnioitetaan Rooman kaupungin aposto-leina ja sen kirkon perustajina. Ekumeenisissa yhteyksissä on tärkeää muistaa, että apostoliPietaria pidetään myös Antiokian kirkon perustajana. Siellä Nasaretilaisen seuraajia alettiinUuden testamentin mukaan kutsua kristityiksi, ja kaupungin piispanistuin on edelleen yksiortodoksisen kirkon keskeisistä patriarkaateista.

Rukousviikon 2008 aineiston on valmistellut yhdysvaltalainen ekumeeninentyöryhmä. Juhlavuosi kertoo pitkästä rukousperinteestä, ja viikon keskeinen Raamatun lu-kukappale jatkuvasta rukouksesta. Rukoilkaa lakkaamatta on Paavalin ensimmäisestä kir-jeestä tessalonikalaisille. Kehotukseen liittyy muitakin imperatiiveja, varhaisen kirkon kris-tityille annettuja käskyjä tai kehotuksia Jumalan mielen mukaiseen elämään. Rukous ei olehurskaimmankaan ihmisen elämässä automaatio, se ei synny itsestään.

Ihmisen luontainen itsekeskeisyys ja omavaraisuuden kuvittelu sekä toisaaltalaiskuus johtavat siihen, että meitä täytyy kehottaa rukoukseen. Kristittyjen ykseyden ruko-usviikolla kohdistamme tämän kehotuksen nimenomaan rukoukseen ekumenian edistymisenja syventymisen puolesta. Kehotamme itseämme ja toisiamme rukoilemaan kirkkojen puo-lesta, niiden yhteisen todistuksen ja palvelun puolesta, Kristuksen kirkon näkyvän ykseydenpuolesta, erilaisten kristittyjen ja meidän yhteytemme puolesta.

Rukous on olennainen asia kristittyjen ja kirkkojen elämässä. Rukous on myösasia, joka yhdistää meitä eri kirkkoihin kuuluvia, erilaisia kristittyjä. Vaikka meillä on opil-lisia erimielisyyksiä ja hengelliset perinteemme ovat vaihtelevat ja toisistaan poikkeavat,voimme rukousviikolla kokoontua yhteen, iloitsemaan eri traditioidemme rikkaudesta janiiden yhteisestä keskuksesta, Kristuksesta erityisesti uskomme keskuksesta, Kristuksesta jahänen tuomastaan pelastuksesta.

Meillä Suomessa rukousviikkoa on vietetty 1950-luvulta alkaen, mutta säännöl-lisen viettämisen katsotaan alkaneen vuodesta 1964, jolloin Helsingin Vanhankirkon seura-kunnassa järjestettiin rukousviikon tilaisuus. Mainituilla vuosikymmenillä rukousviikontilaisuuksien järjestäminen vaati rohkeata pioneerihenkeä, sillä yhteistä rukousta eri kirkko-kuntiin kuuluvien kesken ei kaikkialla pidetty suotavana. Epäluulot tässä suhteessa ovatenimmäkseen taaksejäänyttä ja voimme nyt iloiten kokoontua yhteen kiittämään ja rukoile-maan.

Kristittyjen ykseyden rukousviikko on vakiinnuttanut asemansa. Viikon aikanakokoonnutaan ekumeenisiin jumalanpalveluksiin, kirkkovaelluksiin, konsertteihin ja tapah-tumiin. Viikko on siis satavuotiaana virkeämpi kuin nuoruutensa päivinä. Tämä tosiasia onitsessään vahva todiste ykseyden puolesta rukoilemisen tehokkuudesta.

7

Hundra år av gemensam bön

Böneveckan för kristen enhet eller Ekumeniska böneveckan fyller hundra år i januari 2008.I mer än fyrtio år har man sammanställt ett gemensamt material för böneveckan. Ekumenis-ka böneveckotraditionen anses ha börjat i USA. Episkopalprästen Paul Wattson föreslog attböneveckan skulle hållas 18-25 januari. Första gången denna böneoktav firades var 1908.

Paul Wattson föreslog två kyrkliga minnesdagar som inramning av böneveckan.Enligt den västliga traditionen firades 18.1 till minne av aposteln Petrus tillträde som biskopoch den 25.1 till minne av aposteln Paulus omvändelse, två mycket symbolrika högtidsda-gar. Hundra år har förflutit och fortfarande hålls böneveckan den traditionella tidpunkten.

Den första dagen till minne av aposteln Petrus biskopsinstallation, firas intelängre i den romersk-katolska traditionen. Den återförpassades 1960 till sin ursprungligaplats den 22 februari. Petrus och Paulus respekteras som apostlar av staden Rom och dessförsamlings grundare. I ekumeniska sammanhang är det viktigt att aposteln Petrus ocksåanses vara grundare av församlingen i Antiokia. Där började man första gången kalla Nasa-réns efterföljare kristna enligt Nya testamentet. Stadens biskopssäte är fortfarande ett av denortodoxa kyrkans viktigaste patriarkat.

Materialet för böneveckan 2008 har förberetts av en ekumenisk arbetsgrupp iFörenta staterna. Jubileumsåret berättar om en rik bönetradition och veckans centrala bibel-ord handlar om kontinuerlig bön. Be ständigt är Paulus uppmaning i första brevet till thessa-lonikerna. Till uppmaningen hör också andra imperativ, uppmaningar till den tidiga kyrkanskristna och att leva ett liv enligt Guds vilja. Bön är inte något automatiskt ens i en frommänniskas liv, den uppstår inte av sig själv.

Människans naturliga egoism, självtillräcklighet och lättja leder till att vi behö-ver uppmanas att be. Under ekumeniska böneveckan riktar vi denna uppmaning till bön föratt ekumeniken skall främjas och fördjupas. Vi uppmanar oss själva och varandra att be förkyrkorna, deras gemensamma vittnesbörd och tjänst, för Kristi kyrkas synliga enhet, för oli-ka kristna och för vår gemenskap.

Bön är en viktig del av de kristnas och kyrkornas liv. Bön är också en sak somförenas oss kristna oberoende av vilken kyrka eller samfund vi tillhör. Trots att vi har skill-nader i lära och våra andliga traditioner varierar och skiljer sig från varandra kan vi underböneveckan samlas gemensamt, glädjas över våra olika traditioners rikedom och deras cent-rum, Kristus, kärnan i vår tro, Kristus och den frälsning han berett oss.

I vårt land har böneveckan firats sedan början av 1950-talet. Regelbundet harveckan firats sedan 1964 då församlingen i Helsingfors Gamla kyrka började ordna sam-lingar under böneveckan. Under denna tid krävdes mod och pionjäranda av arrangörerna,eftersom gemensam bön mellan kristna från olika kyrkosamfund inte av alla ansågs vara engod sak. Fördomar av detta slag är numera historia och vi kan idag med glädje samlas till-sammans för att tacka och be.

Böneveckan för kristen enhet har etablerat sin ställning. Under veckan samlasmånga till gemensamma gudstjänster, kyrkvandringar, konserter och evenemang. Somhundraåring mår böneveckan alltså mycket bättre än i sin ungdom. Detta faktum är i sig ettstarkt bevis för att det lönar sig att be om kristen enhet.

8

Yhdysvalloissa ekumeenisesti valmisteltu englanninkielinen aineisto on koko-naisuudessaan saatavissa internetissä esimerkiksi Suomen ekumeenisen neuvoston ko-tisivulta: www.ekumenia.fi. Aineistosta on suomennettu rukousviikon historian esittely jakahdeksan päivän tekstit. Tässä vihkosessa julkaistaan viikon kahdeksan päivän raamatun-kohdat selityksineen ja rukouksineen.

Ekumeenisen rukousviikon historiaa voidaan tarkastella sadan vuoden perspek-tiivillä, mutta rukouspäivillä on noin neljänsadan vuoden historia takanaan. Vuonna 2008rukouspäiväkäytäntö muuttuu niin, että neljän rukouspäivän sijaan vietetään kahta rukous-päivää. Lisää aiheesta sivulla 28.

Rukous ykseyden puolesta on voimakkaimmillaan rukousviikon aikana, muttasen täytyy lähteä myös virtaamaan arkielämäämme. Kristittyjen ykseys ei voi olla pelkäs-tään inhimillisten ponnistusten hedelmää, vaan se on aina Pyhän Hengen työtä. Emme voiihmisinä tuottaa tai järjestää sitä. Voimme lähteä liikkeelle ja luottaa siihen, että Henki näyt-tää kirkkovaelluksellemme suunnan ja vie meidät perille ykseyteen Kristuksessa ja toinentoistemme kanssa.

Siunattua ekumeenista rukousviikkoa toivottaenToimituskunta

Kahdeksan päivää

Rukousviikon aineiston kahdeksan päivän pohdintojen perustan muodostaa käsitys, että ru-koileminen kristittyjen ykseyden – hengellisen ekumenian – puolesta on kaikkien muidennäkökohtien kivijalka pyrittäessä kristittyjen keskinäiseen ykseyteen.

• Alkupohdinta esittelee ykseyden lahjana ja kutsuna kirkolle pohtien samalla, mitämerkitsee ykseyden puolesta "rukoileminen lakkaamatta".

• Toinen päivä kutsuu meitä uskovina luottamaan Jumalaan ja kiittämään häntä pon-nistellessamme ja rukoillessamme ykseyden puolesta. Meitä kehotetaan pitämäänmielessä, että Pyhä Henki on se, joka johdattaa meitä ekumeenisella pyhiinvaelluk-sellamme.

• Kolmannen päivän pohdinnan ytimenä on jatkuvan sisäisen kääntymyksen tarve sekäyksilöinä että seurakuntina.

• Neljännen päivän otsikkona on Rukoilkaa aina oikeudenmukaisuuden puolesta. Sehaastaa uskovat Kristus-keskeiseen rukoukseen, joka johtaa vastustamaan yhteisvoi-min epäoikeudenmukaisuutta ja kohtaamaan kärsivän ihmiskunnan tarpeet. Kärsiväl-lisyys ja sinnikkyys kulkevat uskovan elämässä käsi kädessä.

• Viides päivä kutsuukin meitä rukoillen ottamaan huomioon sisartemme ja veljiemmetahdin ja rytmin erilaisuudet tavoitellessamme sitä yhteyttä, jota Kristus opetuslapsil-leen haluaa.

• Kuudennen päivän mietiskely rohkaisee rukoilemaan armoa toimia mielellään Juma-lan työkaluna tässä sovinnon työssä.

• Seitsemäs päivä valottaa, että opittuamme yhteisvoimin kohtaamaan ahdistuneitavoimme itsekin oppia kulkemaan yhdessä rukoillen ja arvostamaan niitä monia eritapoja, joilla uskovat kääntyvät tarpeineen Jumalan puoleen.

• Kahdeksan päivän viimeinen pohdinta tutkiskelee, missä vaiheessa Hengen johtamaamatkaa kohti ykseyttä olemme. Meitä ja seurakuntiamme kutsutaan sitoutumaan uu-delleen rukoukseen ja tavoittelemaan koko olemuksellamme Jumalan tahdon mukais-ta ykseyttä ja rauhaa.

9

Det engelska materialet som utarbetats ekumeniskt i Förenta staterna kan laddasner från nätet genom en länk på Ekumeniska rådets hemsida www.ekumenia.fi. Av det digramaterialet har böneveckans historiska presentation och de åtta dagarnas texter översatts tillfinska. Svenskspråkiga materialet kan i helhet hämtas från ERF:s hemsidor eller från:www.skr.org. I detta häfte publiceras de åtta dagarnas bibeltexter med förklaringar och bö-ner.

Ekumeniska böneveckans historia kan betraktas ur ett hundraårigt perspektiv,men böndagarna har ungefär fyrahundra års historia bakom sig. År 2008 förändras bön-dagspraxis så att i stället för fyra böndagar firas två böndagar. Ytterligare information påsidan 29.

Bönen för enhet är starkast under böneveckan, men den måste också strömmaut i våra vardagsliv. Kristen enhet är inte bara en frukt av mänsklig strävan, den är alltid enfrukt av den heliga Andens verk. Vi kan inte producera eller organisera fram den. Vi kanendast ge oss av i förtröstan på att Anden leder oss rätt på vår vandring och för oss fram tillenheten i Kristus och med varandra.

Med önskan om en välsignad ekumenisk böneveckaRedaktionskommittén

De åtta dagarna

Meditationerna i materialet för de åtta dagarna i årets bönevecka bygger på tanken att bönför kristen enhet, andlig ekumenik, är grundläggande för alla andra aspekter av de kristnasenhetssträvanden.

• Inledningsmeditationen beskriver enhet som en gåva och en utmaning för kyrkan ochväcker funderingar kring vad det innebär att be ständigt för enhet.

• Dag 2 inbjuder kristna att lita på Gud och tacka när de verkar och ber för enhet, med-vetna om att det är den heliga Anden som leder vår ekumeniska pilgrimsfärd.

• Att våra hjärtan ständigt behöver omvändas, både individuellt och som kyrkor, foku-seras i den tredje betraktelsen.

• Dag 4 har rubriken Be ständigt för rättvisa och utmanar kristna till Kristus-centreradbön, som leder oss att samarbeta när vi reagerar inför orättvisor och behoven hos enlidande mänsklighet. Tålamod och uthållighet hör samman i det kristna livet.

• Dag 5 uppmanar oss att vara ödmjukt medvetna om att våra systrar och bröder går iolika takt och rytm i strävan efter den enhet som Kristus önskar för sina lärjungar.

• Meditationen för dag 6 uppmanar till bön om nåden att vara Guds villiga verktyg iförsoningsarbetet.

• Dag 7 påminner om att, precis som vi lärt oss att samarbeta inför andras nöd, bordevi också kunna lära oss att vandra tillsammans i bön och lära oss uppskatta de mångaolika sätt som kristna använder för att lägga fram sina behov inför Gud.

• Den sista meditationen gör en lägesbestämning av var vi befinner oss på vår färd motenhet, som är ledd av Anden, och kallar oss och våra kyrkor att överlåta oss på nytttill att helhjärtat be och sträva efter den enhet och fred som Gud vill.

10

Kristuksen rukous – ja kristittyjen ykseys

Kasteessa sitoudumme seuraamaan Kristusta ja toteuttamaan hänen tahtonsa. Hän ilmaisitämän tahtonsa seuraajilleen rukoilemalla yhteyttä, niin että muutkin alkaisivat uskoa hä-neen Jumalan lähettämänä. Jotkin kirkot ovat alkaneet puhua Jeesuksen ylimmäispapilliseenrukoukseen yhtyvästä rukouksesta "hengellisen ekumenian ilmaisuna" (spiritual ecu-menism). Rukous on voimakkaimmillaan kristittyjen ykseyden rukousviikon aikana, muttasen täytyy lähteä virtaamaan arkielämäämme. Oivallamme, ettei kristittyjen ykseys voi ollapelkästään inhimillisten ponnistusten hedelmää, vaan se on aina Pyhän Hengen työtä. Emmevoi ihmisinä tuottaa tai järjestää sitä. Voimme ainoastaan ottaa sen vastaan lahjana Hengeltäsitten kun olemme itse valmiita sen vastaanottamiseen.

Hengellinen ekumenia kutsuu hengellisten lahjojen vaihtoon, niin että se, mikä kustakinperinteestämme puuttuu, saa tarvitsemansa täydennyksen. Näin pystymme kulkemaan tun-nustuskuntiemme ominaisleimojen ohi kaikkien lahjojen Antajan luo. Hämmästyttävää ru-kouksessa on, että se vaikuttaa ensimmäiseksi rukoilijaan itseensä. Rukous muokkaa omaamieltämme ja sydäntämme etsiessämme tilaisuuksia soveltaa rukous käytäntöön, mikä onsen aitouden todellinen koetinkivi. Hengellinen ekumenia johtaa meidät muistojemme pa-rantamiseen. Kohtaamme menneisyyden vaikeat tapahtumat, jotka nostavat esille kilpaileviatulkintoja siitä, mitä tapahtui ja miksi. Tästä seuraa, että voimme päästä meitä erottaneidenasioiden yli. Toisin sanoen hengellisen ekumenian päämäärä on kristittyjen ykseys, jokajohtaa meidät toimimaan Jumalan kunniaksi.

Jos uskovat mielivät seurata Jeesusta, heidän on työskenneltävä ja rukoiltava kristittyjenykseyden puolesta. Kirkoilla on kuitenkin erilaisia näkemyksiä siitä näkyvästä ykseydestä,jonka puolesta rukoilemme. Joidenkin tavoitteena on täydellinen näkyvä ykseys, jossa seu-rakunnille ovat yhteisiä tunnustus, jumalanpalvelus ja sakramentit, todistus, päätöksentekoja elämisen puitteet. Toiset tavoittelevat "sovitettua moninaisuutta", missä nykyiset kirkotponnistelevat yhdessä esittääkseen maailmalle yhteneväisen todistuksen. On vielä niitäkin,jotka löytävät ykseyden pikemmin niistä näkymättömistä siteistä, jotka liittävät meidät Kris-tukseen ja toinen toiseemme; tässä korostuvat henkilökohtaiset tavat elää todeksi uskoaanmaailmassa.

Tässä viitekehyksessä rukous kristittyjen ykseyden puolesta on haastava. Se on rukous, jokasaa muuttumaan oman sisimpämme, mutta samalla tunnustuksellisen identiteettimme. Pe-rimmiltään se merkitsee sitä, että luovumme omasta tavastamme nähdä ykseys, ja alammekeskittyä näkemään, mitä Jumala kansalleen haluaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäluopuisimme omasta ainutlaatuisuudestamme, sillä ykseys ilmaisee itseään luontevasti mo-ninaisuudessa. Juuri ykseys moninaisuudessa heijastaa rakkausyhteyden arvoitusta sellaise-na kuin se ilmenee Jumalan omassa olemuksessa.

11

Kristi bön – och kristen enhet

I vårt dop förbinder vi oss att följa Kristus och göra hans vilja. Hans vilja för lärjungarnauttrycktes i en bön för enhet för att andra skulle tro att han var den som Gud sänt. Bön somansluter till Jesu bön för enhet har av en del kyrkor kommit att åberopas som ett uttryck för”andlig ekumenik” (spiritual ecumenism). Denna bön är mest intensiv under Böneveckanför kristen enhet men behöver strömma vidare in i vårt vardagsliv. Vi inser att kristen enhetinte kan åstadkommas enbart genom mänsklig ansträngning utan alltid är ett verk av denheliga Anden. Som människor kan vi inte skapa eller organisera enheten. Vi kan bara taemot den som en Andens gåva när vi själva är beredda att ta emot den.

Andlig ekumenik leder till ett utbyte av andliga gåvor, så att det som saknas i en traditionkompletteras med det den behöver. Detta gör det möjligt för oss att gå bortom samfundseti-ketterna till alla goda gåvors Givare. Det remarkabla med bön är att det första som påverkasär vi själva. Våra egna sinnen och hjärtan formas av bönen när vi försöker översätta bönen ihandling, det sanna provet på dess äkthet. Andlig ekumenik leder till ett helande av våraminnen. Vi konfronterar de svåra händelser i det förflutna som givit upphov till skilda tolk-ningar av vad som hänt och varför. Det leder till att vi kan överskrida de gränser som skiltoss åt. Med andra ord är syftet med andlig ekumenik kristen enhet som leder oss till missionför Guds ära.

Om de troende ska följa Jesus, måste de arbeta och be för kristen enhet. Kyrkorna har emel-lertid olika visioner om den synliga enhet som vi ber för. För somliga är målet full, synligenhet, som förenar kyrkor och samfund i en gemensam bekännelse, liturgi och sakrament,vittnesbörd, beslutsfattande och strukturer. Andra söker en ”försonad mångfald”, där kyr-korna samverkar för att presentera ett entydigt vittnesbörd för världen. För ytterligare andrabestår enheten i de osynliga band som länkar oss till Kristus och varandra, med betoning påvåra individuella sätt att leva ut vår tro i världen.

I detta sammanhang är bön för kristen enhet en bön som utmanar. Det är bön som förändrarbåde vår personliga och vår konfessionella identitet. Till syvende och sist innebär det att viär villiga att ge upp vår syn på enhet och i stället koncentrera oss på vad Gud vill för sittfolk. Detta innebär emellertid inte att vi gör oss av med vår särart, för enhet uttrycks natur-ligt i mångfald. Det är enhet i mångfald som speglar kärleksgemenskapens mysterium, somvi upplever den i Guds eget väsen.

12

Ensimmäinen päivä Rukoilkaa lakkaamattaRukoilkaa lakkaamatta (1. Tess. 5:17)

Jes. 55:6 – 9 Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää.Ps 34 Minä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle.1. Tess. 5:17 Rukoilkaa lakkaamatta.Luuk. 18:1 – 8 Aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta.

Selitys

Paavali kirjoittaa: "Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumalatahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta." Hänen epistolansa on kirjoitettu uskolliselle yh-teisölle, jota kuolema ahdistaa. Monet hyvät ja uskovat veljet ja sisaret ovat "nukkuneetpois", ennen kuin Herra on palannut herättämään kaikki kuolleet. Mitä näille uskollisillekuolleille tapahtuu? Mitä tapahtuu eläville? Paavali vakuuttaa heille, että kuolleet herätetäänyhdessä elävien kanssa, ja kehottaa heitä "rukoilemaan lakkaamatta". Mitä tarkoittaa rukoi-leminen lakkaamatta? Löydämme tämän päivän teksteistä oivalluksia, jotka vastaavat ky-symykseen. Meidän tulee etsiä Herraa koko elämämme ajan vakuuttuneina siitä, että etsivälöytää.

Maanpaon aikana, kun kaikki vaikutti toivottomalta ja kuivalta, profeetta Jesajajulisti: "Etsikää Herraa kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähel-lä." Maanpaossakin Herra on lähellä ja kehottaa kansaansa kääntymään hänen puoleensarukoillen ja noudattaen hänen käskyjään, niin että kansa tulisi tuntemaan hänen armonsa jaanteeksiantonsa. Psalmi 34 vahvistaa profeetallisen vakaumuksen, että Herra vastaa niille,jotka häntä huutavat, ja lisää kutsuun rukoilla lakkaamatta myös kutsun ylistykseen.

Evankeliumissa Luukkaan mukaan Jeesus kertoo opetuslapsilleen vertauksenleskestä hakemassa oikeutta tuomarilta, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä.Kertomus on muistuttamassa tarpeesta rukoilla lakkaamatta – "rukoilla koskaan lannistu-matta" – ja luottamisesta siihen, että rukoukseen vastataan: "Tottahan sitten Jumala hankkiioikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi."

Ykseyteen pyrkivinä kristittyinä pohdiskelemme näissä tekstinkohdissa "Juma-lan tahtoa Kristuksen Jeesuksen omissa". Kristus itse elää meissä. Kutsustamme rukoillalakkaamatta tulee osa hänen ikuista esirukoustaan Isälle: "että he kaikki olisivat yhtä, -- jottamaailma uskoisi--". Etsimämme ykseys on Kristuksen tahdon mukaista ykseyttä, ja kristitty-jen ykseysrukouksen "oktaavin" vietto heijastaa raamatullista käsitystä täyttymyksestä: ker-ran rukoukseemme vastataan.

Ykseys on Jumalan antama lahja kirkolleen. Se on myös uskoville esitetty kutsuelää lahjaa todeksi. Rukoileminen kristittyjen ykseyden puolesta on lähde, josta pulppuaakaikki inhimillinen ponnistelu täyden näkyvän ykseyden ilmentämiseksi. Moninaisia ovatne hedelmät, joita kristittyjen ykseyden rukousoktaavi on sadassa vuodessa tuottanut. Monetovat myös ne esteet, jotka yhä erottavat toisistaan kristittyjä ja heidän seurakuntiaan. Mei-dän on oltava kestäviä rukouksessa, jotta voisimme lannistumatta etsiä Herraa ja hänen tah-toaan kaikessa, mitä teemme ja mitä olemme.

Rukous

Ykseyden Herra, Isä, Poika ja Pyhä Henki; rukoilemme lakkaamatta, että voisimme ollayhtä niin kuin sinä olet yksi. Isä, kuule meitä, kun etsimme sinua. Kristus, vedä meidät yk-seyteen, jota meille tahdot. Henki, auta, ettemme milloinkaan lannistuisi. Aamen.

13

Dag 1 Be ständigtBe ständigt (1 Thess 5:17)

Jes 55:6-9 Sök Herren medan han låter sig finnasPs 34 Jag sökte mig till Herren och han svarade mig1 Thess 5:(12a) 13b-18 Be ständigtLuk 18:1-8 Alltid be och inte ge upp

Kommentar

Paulus skriver: ”Var alltid glada, be ständigt och tacka hela tiden Gud. Gör så, det är Gudsvilja i Kristus Jesus.” Hans brev är skrivet till en grupp troende som är ängsliga inför döden.Många goda troende bröder och systrar har insomnat innan Herren kommit tillbaka för attföra alla in i sin uppståndelse. Vad kommer att hända med dessa troende som avlidit? Vadskall hända med de levande? Paulus försäkrar att de döda skall uppstå tillsammans med delevande och uppmanar dessa att ”be ständigt”. Vad innebär det att be ständigt? Vi hittar svarpå denna fråga i dagens texter. Hela vårt liv skall ägnas åt att söka Herren i förvissning omatt den som söker finner.

Mitt under den babyloniska fångenskapen, när allt verkade hopplöst och torrt,förkunnar profeten Jesaja: ”Sök Herren medan han låter sig finnas, åkalla honom medan hanär nära.” Även under exilen är Herren nära och vädjar till sitt folk att vända sig till honom ibön och följa hans bud, så att de kan erfara han nåd och förlåtelse. Psalm 34 bekräftar profe-tens övertygelse att Herren kommer att svara dem som ropar till honom. Den uppmanar intebara till att be utan uppehåll utan också till att lova och ära Gud.

I Lukasevangeliet undervisar Jesus sina lärjungar i liknelsen om änkan somsökte rättvisa hos en domare som varken fruktade Gud eller respekterade människor. Berät-telsen tjänar som en påminnelse om behovet av ständig bön – att alltid be och inte ge upp –och om förtröstan på att bönen kommer att besvaras: ”Skulle då inte Gud låta sina utvalda fåsin rätt, när de ropar till honom dag och natt?”

I vår strävan efter kristen enhet reflekterar vi över dessa texter för att hitta”Guds vilja i Kristus Jesus”. Det är Kristus som bor inom oss. Uppmaningen till oss att beständigt blir en del av hans eviga bön till Fadern ”att de alla skall bli ett … för att världenskall tro … ” Den enhet vi söker är enhet ”på det sätt som Kristus vill” och ”böneoktaven”för kristen enhet speglar den bibliska tanken om fullbordan, att en dag kommer vår bön attbesvaras.

Enhet är Guds gåva till kyrkan. Det är också en uppfordran till kristna att levaut denna gåva. Bön för kristen enhet är källan till alla mänskliga ansträngningar att ge ut-tryck för full synlig enhet. Böneoktaven för kristen enhet har burit mycken frukt under sinahundra år. Men hindren som fortfarande skiljer kristna och deras kyrkor åt är också många.Om vi inte skall tappa modet måste vi be ständigt, så att vi kan söka Herren och hans vilja iallt vi gör och är.

Bön

Enhetens Herre, Fader, Son och helig Ande, vi ber ständigt att vi må bli ett, som du är en.Fader, hör oss när vi söker dig. Kristus, dra oss in i den enhet som är din vilja för oss. Heli-ga Ande, låt oss aldrig ge upp. Amen.

14

Toinen päivä Rukoilkaa lakkaamatta, luottaen yksin JumalaanKiittäkää kaikesta. (1. Tess. 5:18)

1. Kun. 18:20 – 40 Herra on Jumala.Ps. 23 Herra on minun paimeneni.1. Tess. 5: 12 – 18 Kiittäkää kaikesta.Joh. 11: 17 – 44 Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua.

Selitys

Rukous on juurtunut luottamukseen, että Jumala on voimallinen ja uskollinen. Jumala yksinon se, joka pitää kaikkea käsissään, nykyisiä ja tulevia. Hänen sanansa on uskottava ja luo-tettava.

Kertomus Eliasta Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa havainnollistaa vaikutta-vasti Jumalan ykseyttä. Elia moittii luopioita, jotka palvovat Baalia saamatta vastauksia ru-kouksiinsa. Mutta kun Elia rukoilee Israelin ainoaa Jumalaa, vastaus on välitön ja ihmeelli-nen. Sen oivallettuaan kansa kääntää sydämensä takaisin Jumalan puoleen.

Psalmi 23 on syvällinen luottamuksen ilmaus. Se kertoo ihmisestä, joka uskooJumalan johdattavan häntä ja pysyvän hänen rinnallaan myös elämän synkeydessä sekä loh-duttomuuden ja sorron kohdatessa.

Saatamme joutua olosuhteisiin, jotka voivat olla vaikeita, jopa mullistavia. Ko-emme ehkä epätoivon ja alistumisen hetkiä. Joskus koemme, että Jumala kätkeytyy. Muttaei hän ole poissa. Hän on osoittava valtansa vapauttaa ihminen keskellä taistelua. Siksi kii-tämme häntä joka tilanteessa.

Lasaruksen kuolleista herättäminen on yksi Johanneksen evankeliumin hätkäh-dyttävimmistä tapahtumista. Se on osoitus Kristuksen vallasta katkaista kuoleman siteet, jase enteilee uudesta luomakunnasta. Ihmisjoukon keskellä Jeesus rukoilee ääneen kiittäenIsäänsä niistä valtavista teoista, joita hän on tekevä. Jumalan pelastava työ täyttyy Kristuk-sessa, niin että kaikki uskovat.

Ekumeeninen pyhiinvaellus on tie, jolla tajuamme Jumalan ihmeelliset teot.Kristilliset yhteisöt, jotka ovat joutuneet erilleen toisistaan, kokoontuvat yhteen. Ne löytävätykseytensä Kristuksessa ja havahtuvat ymmärtämään, että ovat kukin osa yhtä seurakuntaaja tarvitsevat toisiaan.

Näky ykseydestä saattaa hämärtyä. Joskus sitä uhkaavat turhautuminen ja jän-nitteet. Esille saattaa nousta kysymys, olemmeko uskovina todella kutsuttuja pysymään yh-dessä. Jatkuva rukouksemme kannattelee meitä katsoessamme Jumalaan ja luottaessammehäneen. Luotamme siihen, että hän tekee meissä edelleen työtä ja johdattaa meidät voittonsavaloon. Hänen valtakuntansa alkaa sovituksestamme ja ykseytemme lisääntymisestä.

Rukous

Koko luomakunnan Jumala, kuule lapsiasi, kun rukoilemme. Auta meitä säilyttämään us-komme ja luottamuksemme sinuun. Opeta meitä kiittämään kaikissa olosuhteissa, armoosiluottaen. Suo meille totuus ja viisaus, jotta kirkkosi nousisi yhtenä uuteen elämään. Sinäyksin olet toivomme. Aamen.

15

Dag 2 Be ständigt och lita på Gud allenaTacka hela tiden Gud (1 Thess 5:18)

1 Kung 18:20-40 Det är Herren som är GudPs 23 Herren är min herde1 Thess 5:(12a) 13b-18 Tacka hela tiden GudJoh 11:17-44 Fader, jag tackar dig för att du har hört mig

Kommentar

Bön är rotad i förtröstan på att Gud är mäktig och trofast. Endast Gud är den som håller allt isina händer, nutid och framtid. Guds Ord är trovärdigt och sant.

Berättelsen om Elia i 1 Kung visar på ett övertygande sätt att Gud är den endeGuden. Elia läxar upp avfällingarna som dyrkar Baal som inte svarar på deras böner. Mennär Elia ber till Israels ende Gud är svaret omedelbart och mirakulöst. När folket inser detta,vänder det tillbaka till Gud.

Psalm 23 är en bekännelse om djup förtröstan. Den skildrar en människa somtror att Gud leder henne och förblir hos henne även i livets mörka stunder och i tider av för-tvivlan och förtryck.

Vi kan möta omständigheter som är svåra eller rentav turbulenta. Vi kan upple-va ögonblick av förtvivlan och uppgivenhet. Ibland känner vi att Gud är fördold. Men Gudär inte frånvarande. Gud vill bevisa sin befriande kraft mitt i vår mänskliga kamp. Därförtackar vi Gud under alla omständigheter.

Uppväckandet av Lasaros från de döda är en av de mest dramatiska scenerna iJohannesevangeliet. Det är ett bevis på Kristi förmåga att bryta dödens bojor och en för-smak av den nya skapelsen. Mitt bland människorna ber Jesus högt till Fadern och tackarhonom för de mäktiga ting han kommer att uträtta. Guds frälsningsverk fullkomnas genomKristus för att alla skall komma till tro.

Den ekumeniska pilgrimsvandringen är ett sätt för oss att inse Guds märkligagärningar. Kristna grupper som har varit åtskilda kommer samman. De upptäcker sin enhet iKristus och börjar förstå att de tillhör en enda kyrka och behöver varandra.

Visionen om enhet kan förmörkas. Ibland hotas den av besvikelser och spän-ningar. Man undrar om vi kristna verkligen är kallade att hålla samman. Vår ständiga bönstärker oss medan vi vänder blicken mot Gud och litar på Gud. Vi är förvissade om att Gudfortfarande verkar i oss och vill leda oss till ljus och seger. Gudsriket börjar med försoningoch växande enhet mellan oss.

Bön

Skapelsens Gud, hör dina barns bön. Hjälp oss behålla vår tro och tillit till dig. Lär oss attvara tacksamma under allt och lita till din nåd. Ge oss sanning och vishet, så att din kyrkakan väckas till nytt liv i en enda gemenskap. Endast du är vårt hopp. Amen.

16

Kolmas päivä Rukoilkaa lakkaamatta sydänten kääntymystäOjentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja. (1. Tess. 5:14)

Joona 3:1 – 10 Niniven katumus.Ps 51:8 – 15 Luo minuun puhdas sydän.1. Tess. 5:14 Rohkaiskaa arkoja.Mark. 11:15 – 17 Rukouksen talo.

Selitys

Ekumeenisen hankkeen alussa ja ytimessä voi havaita hellittämättömän kutsun katumukseenja kääntymiseen. Meidän on silloin tällöin saatava tietää, kuinka voimme kutsua toisiammetyöhön kristillisissä yhteisöissämme siten kuin Paavali meitä kutsuu ensimmäisessä kirjees-sään tessalonikalaisille. Jos joku aiheuttaa hajaannusta, häntä on ojennettava; jos jotkut pel-käävät kaikkea, mikä vaikeaan sovinnontekoon saattaa sisältyä, heitä on rohkaistava.

Miksi kätkeä tosiasiat? Jos kristittyjen kesken on hajaannusta, se johtuu myös haluttomuu-desta antautua ekumeeniseen vuoropuheluun ja jopa yksinkertaisesti haluttomuudesta ru-koilla ykseyden puolesta.

Raamattu kertoo meille, kuinka Jumala lähetti Joonan ojentamaan Niniveä, ja kuinka kokokaupunki katui. Samalla tavoin kristillisten yhteisöjen on kuunneltava Jumalan sanaa ja ka-duttava. Viime vuosisadan kuluessa meillä on riittänyt ykseyden profeettoja, jotka ovat teh-neet kristityille tiettäväksi heidän uskottomuutensa, joka ilmenee hajaannuksena, ja muistut-taneet sovinnon tärkeydestä.

Jeesuksen rajun temppelitapahtumiin puuttumisen valossa kutsu uskovien sovintoon voitodella saada meidät kyseenalaistamaan kapean itsetuntemuksemme. Meilläkin on suuri tar-ve puhdistautua. Meidän on saatava tietää, kuinka voimme pudistaa sydämistämme kaiken,mikä estää niitä olemasta todellisia rukouksen taloja, jotka välittävät kaikkien kansojen yk-seydestä.

Rukous

Herra, sinä haluat meissä totuutta syvimpään saakka: sydäntemme kätkössä opetat meilleviisautta. Opeta meitä rohkaisemaan toisiamme matkalla ykseyteen. Auta meidät sovintoontarvittavaan kääntymykseen. Anna meille kaikille uusi, todella ekumeeninen sydän, sitä si-nulta rukoilemme. Aamen.

17

Dag 3 Be ständigt om omvändelseTala de oordentliga till rätta, uppmuntra de modfällda(1 Thess 5:14)

Jona 3:1-10 Nineves ångerPs 51:8-15 Skapa i mig, Gud ett rent hjärta1 Thess 5:(12a)13b-18 Uppmuntra de modfälldaMark 11:15-17 Ett bönens hus

Kommentar

Begynnelsen och hjärtat i det ekumeniska vågstycket är en tvingande kallelse till ånger ochomvändelse. Ibland behöver vi veta hur vi skall tala varandra till rätta inom våra kristnasammanhang, precis som Paulus inbjuder oss att göra i Första brevet till thessalonikerna.Om den ene eller andre orsakar splittring bör han tillrättavisas. Om en del är rädda för alltsom en svår försoningsprocess kan innebära, bör de uppmuntras.

Varför dölja sanningen? Om det råder splittring mellan kristna så beror det även på bristan-de vilja att engagera sig i ekumenisk dialog eller bön för enhet, helt enkelt.

Bibeln berättar om hur Gud sände Jona till Nineve och hur hela staden ångrade sig. Påsamma sätt måste kristna grupper lyssna till Guds Ord och ångra sig. Under det senaste år-hundradet har det inte rått någon brist på enhetsprofeter som uppmärksammat de kristna påden trolöshet som splittringen är bevis på och som erinrat dem om nödvändigheten av för-soning.

Mot bakgrund av Jesu kraftfulla ingripande i templet kan kallelsen till oss kristna att förso-nas allvarligt ifrågasätta vår inskränkta självbild. Även vi behöver verkligen renas. Vi behö-ver veta hur vi kan rena våra hjärtan från allt som hindrar dem att vara ett verkligt bönenshus som värnar om alla folks enhet.

Bön

Herre, du vill att vi skall vara sanna djupt inom oss. I vårt hjärtas fördolda lär du oss vishet.Lär oss att uppmuntra varandra på vägen mot enhet. Visa oss den omvändelse som krävs förförsoning. Vi ber dig, ge var och en av oss ett nytt och sant ekumeniskt hjärta. Amen.

18

Neljäs päivä Rukoilkaa aina oikeudenmukaisuuden puolestaKatsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää ainatekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. (1. Tess. 5:15)

1. Moos. 3:1 – 12 Jumala kuulee israelilaisten huudon.Ps 146 Herra hankkii oikeutta sorretuille.1. Tess. 5:12 – 18 Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla.Matt. 5:38 – 42 Älkää tehkö pahalle vastarintaa.

Selitys

Jumalan kansana meitä kutsutaan yhdessä rukoilemaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Ju-mala kuulee sorrettujen, puutteenalaisten, orpojen ja leskien huudot. Jumala on oikeuden-mukaisuuden Jumala ja vastaa Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kanssa, joka käskee meidäntehdä yhdessä rauhan, ei väkivallan työtä. Paavalikin korostaa tätä sanoessaan "Katsokaa,ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ih-misille."

Uskovat rukoilevat lakkaamatta oikeudenmukaisuuden puolesta, että jokainensaisi ihmisarvoisen kohtelun ja löytäisi oman paikkansa tästä maailmasta. Yhdysvalloissaafrikkalaisten epäoikeudenmukainen orjuuttaminen päättyi vasta verisen sisällissodan myö-tä, jota seurasi valtion tukeman rotuerottelun vuosisata. Jopa kirkkoja eroteltiin ihonvärinperusteella. Surullista kyllä rasismi ja muut kiihkoilun muodot, kuten vieraan pelko, ovatyhä sitkeässä amerikkalaisessa arjessa.

Kuitenkin kirkkojen – erityisesti afro-amerikkalaisten kirkkojen ja niiden eku-meenisten kumppaneiden – ponnistelujen kautta ja erityisesti pastori, tohtori Martin LutherKingin väkivallattoman vastarinnan ansiosta Amerikan lakiin sisällytettiin kansalaisoikeuk-sien kuuluminen kaikille. Kingin syvällinen vakaumus, että ainoastaan Kristuksen rakkau-den kaltainen rakkaus todella voittaa vihan ja saa aikaan yhteiskunnan muutoksen, innoittaayhä uskovia vetäen heitä ponnistelemaan yhteisvoimin oikeudenmukaisuuden puolesta.Tohtori Kingin syntymäpäivä on Yhdysvalloissa kansallinen vapaapäivä. Joka vuosi se osuujoko juuri ennen kristittyjen ykseyden rukousviikkoa tai juuri samaan aikaan sen kanssa.

Jumala kuuli israelilaisten huudot ja vastasi niihin. Jumala kuulee yhä kaikkiensorrettujen huudot ja vastaa niihin. Jeesus muistuttaa meille, että Jumalan oikeudenmukai-suus niveltyy hänen omaan haluunsa uhrata oma turvallisuutensa, oma voimansa ja arvoval-tansa, jopa elämänsä tuodakseen maailmaamme oikeuden ja sovituksen, joiden kautta kaik-kia ihmisiä kohdellaan tasavertaisesti yhtä arvokkaina ja ainutlaatuisina.

Ainoastaan silloin, kun kuulemme sorrettujen huudot ja vastaamme niihin,voimme kulkea yhdessä eteenpäin matkalla ykseyteen. Tämä koskee myös ekumeenista lii-kettä, jossa meitä saatetaan vaatia kulkemaan "toinenkin virsta" osoittaessamme valmiuttakuunnella toinen toisiamme, torjua kostonhalu ja tehdä laupeudentöitä.

Rukous

Herra Jumala, sinä loit ihmiskunnan, miehet ja naiset, Jumalan kuviksi. Rukoilkaamme lak-kaamatta, yksissä tuumin ja yksimielisesti, niin että maailmamme nälkää näkevät tulevatravituiksi; että sorretut päästetään vapauteen ja että kaikkia ihmisiä kohdellaan arvokkaasti.Olkaamme sinun työkalujasi tehdessämme tästä kaipuusta todellisuutta. Pyydämme tätä Jee-suksen Kristuksen, Herramme nimessä. Aamen.

19

Dag 4 Be ständigt för rättvisaSe till att ingen lönar ont med ont. Sträva alltid efter att göra gott,mot varandra och mot alla andra (1 Thess 5:15)

2 Mos 3:1-12 Gud hör israeliternas ropPs 146 Herren ger de förtryckta deras rätt1 Thess 5:(12a) 13b-18 Se till att ingen lönar ont med ontMatt 5:38-42 Värj er inte mot det onda

Kommentar

Som Guds samlade folk är vi kallade att be för rättvisa. Gud hör ropen från de förtryckta, denödlidande, den föräldralösa och änkan. Gud är en rättvis Gud och svarar genom sin SonJesus Kristus, som manar oss att arbeta tillsammans i enhet med fred, inte med våld. Paulusbetonar också detta med orden: ”Se till att ingen lönar ont med ont. Sträva alltid efter attgöra gott, mot varandra och mot alla andra.”

Kristna ber ständigt för rättvisa, för att varenda människa ska behandlas värdigt och få sinrättmätiga del i denna värld. I USA krävdes det ett blodigt inbördeskrig för att få slut på sla-veriet, och därefter följde ett sekel av statligt sanktionerad rasism. Till och med kyrkornavar segregerade efter hudfärg. Sorgligt nog dröjer rasism och fördomar av andra slag, tillexempel främlingsfientlighet, fortfarande kvar i det amerikanska samhället.

Ändå var det tack vare kyrkorna, i synnerhet de afroamerikanska och deras ekumeniskapartner och allra mest tack vare det ickevåldsmotstånd som pastor Martin Luther King Jrledde, som mänskliga rättigheter för alla lagfästes i Amerika. Hans djupa övertygelse attendast Kristus-lik kärlek kan övervinna hatet och förvandla samhället fortsätter att inspirerakristna och samla dem till kamp för rättvisa. Kings födelsedag är en nationell helgdag i USAoch uppmärksammas sedan några år även i Sverige. Den infaller antingen alldeles före ellerunder Böneveckan för kristen enhet (i år den 21 januari).

Gud hörde och besvarade israeliternas rop. Gud lyssnar fortfarande och besvarar ropen frånalla som är förtryckta. Jesus påminner oss om att Guds rättvisa uttrycks i hans villighet attoffra sin egen trygghet, sin egen makt och prestige, ja, till och med sitt liv för att ge vårvärld den rättvisa och försoning som gör att alla människor behandlas likvärdigt.

Det är bara när vi hör och besvarar de förtrycktas rop som vi kan göra gemensamma frams-teg på vägen mot enhet. Detta gäller även för den ekumeniska rörelsen, där vi kan nödgas gå”en extra mil” i vår önskan att lyssna på varandra, förkasta oförsonlighet och handla i kär-lek.

Bön

Herre vår Gud, du skapade mänskligheten, kvinnor och män, till din avbild. Må vi be stän-digt och med ett sinne och hjärta att de hungrande i vår värld skall bli mättade, de förtrycktabefriade, alla människor värdigt behandlade. Låt oss få vara dina redskap i förverkligandetav denna längtan. Vi ber om detta i Jesu Kristi namn. Amen.

20

Viides päivä Rukoilkaa lakkaamatta kärsivällisin sydäminOlkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. (1. Tess. 5:14).

2. Moos. 17:1 – 4 Miksi?Ps. 1 Antaa hedelmän ajallaan.1. Tess. 5: 12 – 18 Olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä.Luuk. 18:9 – 14 Nöyrä rukous.

Selitys

Emme voi suhtautua omahyväisesti kristittyjen väliseen hajaannukseen, ja olemme oikeute-tusti kärsimättömiä odottaessamme sovinnon päivää. Mutta meidän on oltava tietoisia myössiitä, että ekumeeniset ponnistelut eivät etene kaikkialla samaan tahtiin. Jotkut etenevät suu-rin harppauksin, toiset ovat varovaisempia. Kuten Paavali kehottaa: meidän on oltava kärsi-vällisiä kaikkia kohtaan.

Rukoilevan fariseuksen tavoin saatamme helposti mennä Jumalan eteen kaiken oikein teke-vän ylimielisellä asenteella: "Minä en ole niin kuin nuo muut." Silloin, kun tunnemme hou-kutusta moittia seurakuntamme jäseniä tai ekumeeniseen vuoropuheluumme osallistuviahitaudesta tai huolimattomuudesta, kehotus kärsivällisyyteen on tärkeä ja oikeaan aikaantullut varoitus.

Joskus kärsimättömyytemme kohdistuu Jumalaan. Toisinaan kyselemme häneltä kuin ihmi-set autiomaassa: miksi meidän on jatkettava tätä vaivalloista matkaa, jos siitä ei ole mitäänhyötyä? Pysykäämme luottavaisina. Jumala vastaa rukouksiimme omalla tavallaan ja omallaajallaan. Hän luo uusia tapoja kohdata tämän päivän tarpeet ja saattaa uskovia yhteen.

Rukous

Herra, tee meistä opetuslapsiasi, vastaanottavaisia sanallesi, päivin ja öin. Anna meille toivosatokauden hedelmistä, kun matkaamme kohti ykseyttä. Rukoilemme sinua: kun ennakko-luulot ja epäilys näyttävät pääsevän vallalle, anna meille nöyrää kärsivällisyyttä, joka onvälttämätöntä sovinnon kannalta. Aamen.

21

Dag 5 Be ständigt med tålmodigt hjärtaHa tålamod med alla (1 Thess 5:14)

2 Mos 17:1-4 Varför?Ps 1 Bära frukt i rätt tid1 Thess 5:(12a) 13b-18 Ha tålamod med allaLuk 18:9-14 En ödmjuk bön

Kommentar

Vi kan inte vara likgiltiga inför de kristnas splittring och vi väntar med rätta otåligt på attförsoningens dag skall komma. Men vi måste också vara medvetna om att ekumeniska in-satser inte stöttas på samma sätt överallt. En del går framåt med stora kliv, andra tar det merförsiktigt. Vi måste följa Paulus uppmaning att vara tålmodiga mot alla.

Liksom den bedjande farisén är det lätt för oss att komma inför Gud med det högmod somär typiskt för dem som gör allt på rätt sätt: ”Jag är inte som andra människor.” Om vi iblandfrestas att fördöma trögheten eller brådskan hos medlemmar i vår kyrka eller bland dem viför ekumenisk dialog med, så är uppmaningen att ha tålamod en viktig varning i rätt tid.

Ibland är det mot Gud vi visar otålighet. I likhet med folket i öknen ifrågasätter vi iblandGud. Varför måste vi fortsätta denna smärtsamma färd, om det inte tjänar något till? Låt ossbevara tillförsikten. Gud besvarar våra böner hur och när han vill. Han kommer att skapanya vägar att möta dagens behov av kristen sammanhållning.

Bön

Herre, gör oss till dina lärjungar så att vi aktar på ditt Ord dag och natt. På vår färd mot en-het, ge oss hopp om frukt i rätt tid. När fördomar och misstänksamhet verkar dominera bervi dig om den ödmjukhet och det tålamod som behövs för försoning. Amen.

22

Kuudes päivä Rukoilkaa jatkuvasti armoa työskennellä Jumalan kanssaIloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. (1. Tess. 5:16)

2. Sam. 7:18 – 29 Daavidin kiitosrukous.Ps. 86 Herra, kuule rukoukseni.1. Tess. 5: 12 – 18 Iloitkaa aina.Luuk. 10:1 – 24 Seitsemänkymmenenkahden opetuslapsen lähettäminen.

Selitys

Rukouksessa sopeutamme tahtomme Jumalan tahtoon osallistuen siten hänen tarkoitusperi-ensä toteuttamiseen. Uskovina tarvitsemme Pyhää Henkeä muuttamaan sydämiämme, niinettä saamme armon työskennellä yhdessä Jumalan kanssa, olla osa hänen lähetystehtäväänsäja ykseyden tavoitettaan. Kun rukoilemme lakkaamatta, olemme tietoisia siitä, että "sadon-korjuuseen tarvitaan lisää väkeä". Monissa ekumeenisissa kokoontumisissa ja erityisestiYhdysvaltain vuotuisessa kristittyjen ykseyden kansallisessa työkokouksessa tunnustetaan,että jos ekumeenisen liikkeen on tarkoitus kukoistaa tänään ja vielä tulevan sukupolven ai-kana, mukaan on saatava enemmän nuoria. Tarvitsemme lisää työntekijöitä kokemaan ru-koilemisen ilon ja olemaan osa Jumalan työtä.

Kuudennen päivän tekstit antavat meille välähdyksen siitä, mitä ilosanoman hyväksi työs-kentely merkitsee. Daavid kysyy ällistyneenä siitä, että hänellä olisi osa valtavan Herrantemppelin rakennussuunnitelmassa: "Voiko tällaista tulla ihmisen osaksi?" Sitten hän päätte-lee: "Sinä, Herra, olet siunannut palvelijasi sukua, ja niin sillä on aina oleva siunaus."

Psalminkirjoittaja rukoilee: "Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi.Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan. Herra, minun Jumalani, sinua minäkiitän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan nimeäsi."

Seitsemääkymmentäkahta opetuslastaan lähettäessään Jeesus vahvistaa, että kaikki, jotkaovat tulleet uskoon hänen opetuslastensa ja heidän sanansa kautta, saavat julistaa maailmallehänen rauhaansa ja uutista siitä, että "Jumalan valtakunta on tullut lähelle". Opetuslastenpalatessa torjunnasta huolimatta riemuissaan Jeesus iloitsee heidän menestyksestään, kunpahat henget alistuvat hänen nimessään. Viesti kuuluu: älä milloinkaan lopeta, älä milloin-kaan luovuta.

Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä. Meitä kehotetaan kuten Tessalonikan kristittyjä "iloit-semaan aina" ja "rukoilemaan lakkaamatta", luottaen siihen, että kun sitoudumme ko-kosydämisesti työskentelemään Jumalan kanssa, hänen ykseyden tavoitteensa toteutuu lo-pulta.

Rukous

Herra Jumala, olemuksesi täydellisessä ykseydessä säilytä sydämissämme niin palava yk-seyden halu ja toivo, ettemme koskaan lakkaa ponnistelemasta ilosanomasi puolesta. Pyy-dämme tätä Jeesuksen Kristuksen, Herramme kautta. Aamen.

23

Dag 6 Be ständigt om nåd att arbeta med GudVar alltid glada, be ständigt (1 Thess 5:16)

2 Sam 7:18-29 Davids lovprisning och glädjePs 86 Herre, hör mig1 Thess 5:(12a) 13b-18 Var alltid gladaLuk 10:1-24 Utsändningen av de sjuttiotvå

Kommentar

När vi ber anpassar vi vår vilja till Guds och hjälper därmed till att fullborda Guds avsikt. Vibehöver den heliga Anden för att förändra de troendes hjärtan, så att vi undfår den nåd sombehövs för att samarbeta med Gud och delta i Guds mission och uppnå den enhet Gud vill.När vi ständigt ber om detta blir vi medvetna om att det behövs ”fler arbetare till skörden”.Vid många ekumeniska samlingar, i synnerhet vid den nationella konferens för kristen enhetsom hålls årligen i USA, inser man att fler unga behöver lockas med i den ekumeniskarörelsen, om den skall blomstra i dag och i nästa generation. Vi behöver fler arbetare somupplevt glädjen i att be för delaktighet i Guds verk.

Texterna för dag 6 ger oss insikt om vad det innebär att arbeta i evangeliets tjänst. Häpenöver att han kan få vara med i planeringen av ett magnifikt tempelbygge åt Herren, frågarDavid: ”Kan Gud verkligen ta sin boning på jorden?”. Sedan avslutar han med: ”Jag ber digvälsigna min ätt så att den alltid består inför dig.”

Psalmisten ber: ”Visa mig, Herre, din väg, så att jag kan vandra i din sanning. Lär mig atthelhjärtat vörda ditt namn. Jag vill tacka dig, Herre, min Gud, av allt mitt hjärta och alltidära ditt namn.”

När Jesus skickar ut de sjuttiotvå, bekräftar han att hans fred och nyheten att ”Guds rike ärsnart hos er” skulle förkunnas i hela världen genom hans lärjungar och genom dem somkom till tro på honom genom deras ord. När de återvänder i glädje, trots motgångar, glädsJesus över att de lyckats betvinga demoner i hans namn. Budskapet är att aldrig sluta, aldrigge upp.

Gud vill att Guds folk ska vara ett. Liksom de kristna i Thessalonike uppmanas vi att ”alltidvara glada” och att ”be ständigt” i förtröstan att när vi överlåter oss själva helt till att verkamed Gud så kommer målet om den enhet som Gud avser äntligen att uppfyllas.

Bön

Herre, vår Gud, vars väsen är fullkomlig enhet, låt våra hjärtan brinna av längtan och hoppom enhet, så att vi aldrig slutar arbeta för evangeliets skull. Vi ber om detta genom JesusKristus, vår Herre. Amen.

24

Seitsemäs päivä Rukoilkaa, mitä tarvitsette-- tukekaa heikkoja (1. Tess. 5:14).

1. Sam. 1:9 – 20 Hanna rukoilee poikaa.Ps. 86 Kuule huutoni.1 Tess. 5: 12 – 18 Kehotamme teitä -- tukekaa heikkoja.Luuk. 11: 5 – 13 Pyytäkää, niin teille annetaan.

Selitys

Kykenemättömänä saamaan lasta ja suuresti ahdistuneena Hanna rukoili Jumalalta poikaa.Pian hänen rukouksiinsa vastattiin ja syntyi Samuel (nimi merkitsee 'olen pyytänyt häntäHerralta'). Luukkaan evankeliumista voimme lukea, että Jeesus itse kehottaa: "pyytäkää,niin teille annetaan". Saamme kääntyä tarpeinemme Jumalan puoleen rukouksessa. Vastausei ehkä ole se, mitä odotamme, mutta aina Jumala vastaa.

Rukouksen voima on valtava – varsinkin silloin, kun rukoukseen liittyy palvelu. Evanke-liumeista tiedämme, että Kristus tahtoo meidän rakastavan ja palvelevan toisiamme. Paava-lin kirjeessä tessalonikalaisille palveluteema otetaan esille käskymuodossa: "tukekaa heik-koja". Meistä ei tunnu mahdottomalta vastata ekumeenisesti käytännön tasolla ihmistenheikkouteen ja ahdistukseen; eri perinteitä edustavat kirkot työskentelevät usein käsi kädes-sä. Mutta joissakin tilanteissa niiden todistusta heikentää huomattavasti niiden hajaannus.Kun haluamme rukoilla yhdessä, suhtaudumme toisinaan hyvin epäilevästi muiden kuinoman perinteemme mukaisiin rukouksen muotoihin: roomalaiskatolilaisten rukouksiin, jotkaosoitetaan Jumalalle pyhimysten tai Jeesuksen äidin Marian kautta; ortodoksisiin liturgiaru-kouksiin; helluntaikirkon rukouksiin; protestanttisiin vapaamuotoisiin rukouksiin, jotkaosoitetaan suoraan Jumalalle arkisin sanakääntein.

Eri rukousmuotojen lisääntyvästä arvostuksesta on kuitenkin näkyvissä merkkejä. Amerik-kalaisissa kirkoissa kokemus helluntailiikkeen uudistuksesta on johtanut myös suurempaanrukouksen voiman arvostukseen, ja helluntailaiset ovat alkaneet kotiutua paremmin eku-meeniseen liikkeeseen. Ortodoksisten kirkkojen kanssa käydyt keskustelut Kirkkojen maa-ilmanneuvostossa ovat lisänneet toisenlaisten rukousmuotojen arvostusta.

Epäilemättä luottamus rukouksen voimaan on yhteinen kaikille perinteille, ja sillä on suuretmahdollisuudet jouduttaa kristittyjen ykseyttä – heti kun pystymme ymmärtämään ja ylittä-mään erilaisuutemme. Meidän tulisi rukouksen hengessä tukea niitä keskusteluja, joilla pyri-tään käsittelemään kirkkojemme erovaisuuksia, jotka estävät meitä tulemasta yhtenä Herranpöytään. Muisto- ja kiitosrukouksen lausuminen yhdessä olisi suuri harppaus matkalla kohtiykseyttä.

Rukous

Auta meitä, Herra, olemaan todella yhtä, kun rukoilemme maailmamme paranemisen sekäkirkkojemme hajaannuksen päättymisen ja oman itsemme eheytymisen puolesta. Luotta-kaamme siihen, että sinä kuulet ja vastaat meille. Jeesuksen nimessä. Aamen.

25

Dag 7 Be om vad ni behöverStöd de svaga (1 Thess 5:14)

1 Sam 1:9-20 Hanna ber om en sonPs 86 Lyssna till min bön1 Thess 5:(12a) 13b-18 Vi uppmanar er … stöd de svagaLuk 11:5-13 Be, så skall ni få

Kommentar

Barnlös och mycket bedrövad bad Hanna Gud om en son. I sinom tid besvarades hennesbön och Samuel (som betyder ”jag bad Herren om honom”) föddes. I Lukasevangeliet läservi att Jesus själv säger till oss att ”be, så skall ni få”, och när vi är i trångmål, vänder vi osstill Gud i bön. Svaret är kanske inte det vi väntat, men Gud svarar alltid.

Bönens kraft är enorm, särskilt när den kopplas till tjänst. Vi vet genom evangelierna attKristus vill att vi skall älska och tjäna varandra. I Paulus brev till thessalonikerna tas tematom tjänst upp med befallningen: ”stöd de svaga”. Det är inte omöjligt för oss att ge ettekumeniskt och praktiskt svar på människors behov eller nöd; olika kyrkor arbetar ofta till-sammans. Men deras vittnesbörd försvagas allvarligt av deras splittring i vissa situationer.När vi vill be tillsammans är vi ibland mycket misstänksamma inför de olika sätt att be somvi möter i andra kyrkotraditioner än vår egen: romerska katolikers bön som riktas till Gudgenom helgonen eller Maria, Jesu moder, de ortodoxas liturgiska böner, pingstvännernassätt att be eller protestanternas spontana böner som tilltalar Gud direkt, på ett vardagligtspråk.

Det finns emellertid tecken på en ny inställning till olika sätt att be. I amerikanska kyrkorhar upplevelsen av pingstväckelsen även lett till en större uppskattning av bönens kraft, ochpingstvännerna har börjat känna sig mera hemma i den ekumeniska rörelsen. Diskussionermed de ortodoxa kyrkorna inom Kyrkornas Världsråd har lett till större uppskattning av va-randras sätt att be.

Utan tvivel delar alla våra kyrkor och samfund tilltron till bönens kraft, något som kanfrämja och berika den kristna enhetens sak – om vi bara förstår varandra och övervinnervåra skiljaktigheter. Vi bör be för och stödja de dialoger som försöker ta upp de skillnadermellan våra kyrkor som hindrar oss från att komma samman vid Herrens bord. Om vi till-sammans kunde be denna åminnelse- och tacksägelsebön skulle ett stort steg kunna tas påvägen mot enhet.

Bön

Hjälp oss, Herre, att verkligen vara ett när vi ber för världens helande, för helande av split-tringen i våra kyrkor och i oss själva. Hjälp oss att inte tvivla på att du hör och vill svara oss.I Jesu namn. Amen.

26

Kahdeksas päivä Rukoilkaa lakkaamatta, että he olisivat yhtäEläkää rauhassa. (1. Tess. 5:13)

Jes. 11:6 – 13 Susi kulkee karitsan kanssa.Ps 122 Vallitkoon rauha muureillasi.1. Tess. 5:12 – 18 Eläkää rauhassa keskenänne.Joh. 17:6 – 24 Jotta he olisivat yhtä.

Selitys

Jumala tahtoo, että ihmiset eläisivät rauhassa keskenään. Rauha ei ole pelkästään sodan tai selkka-usten puuttumista; Jumalan tahdon mukainen shalom on rauhaa, joka nousee sovitetun ihmiskunnankeskuudesta, ihmisperheestä, joka osallistuu rauhaan ja tekee siitä näkyvän. Se on rauhaa, jonkavain Jumala voi antaa. Jesajan kuva sudesta karitsan kanssa, pantterista pikkupojan vierellä tarjoaakuvitteellisen välähdyksen siitä tulevaisuudesta, jota Jumala meille tahtoo. Koska shalom ei olemitään sellaista, jonka voimme luoda omin avuin, meitä kutsutaan olemaan Herran rauhan työkalu-ja, Jumalan sovittavan työn tekijöitä. Rauha samoin kuin ykseyskin on lahja ja kutsumus.

Jeesuksen opetuslapsilleen antama kehotus ykseyteen ei saanut käskyn eikä vaatimuksen muotoa.Se sai rukouksen muodon: sanat kohosivat Isän eteen Jeesuksen kuolemaa edeltävänä yönä. Se onrukous, joka nousee hänen sydämensä ja tehtävänsä syvyyksistä, kun hän valmistelee opetuslapsi-aan kaikkeen tulevaan: Isä, jotta he kaikki olisivat yhtä.

Juhliessamme kristittyjen ykseyden rukousviikon 100-vuotista taivalta mielessämme satojen vuosi-en rukoukset sekä ikävä ja pyrkimys kristittyjen ykseyteen, meidän on hyvä katsastaa, missä kohdintätä Hengen johtamaa matkaa olemme. On aika antaa kiitokset monista ykseyden puolesta rukoile-misen hedelmistä. Monin paikoin vihamielisyys ja väärinkäsitykset ovat saaneet väistyä kristittyjenja kristillisten yhteisöjen keskinäisen kunnioituksen ja ystävyyden tieltä. Uskovat, jotka ovat ko-koontuneet rukoilemaan ykseyden puolesta, ovat usein yhdessä todistaneet evankeliumin hengessä,palvellen puutteenalaisimpia rinta rinnan. Vuoropuhelu on edistänyt siltojen rakentamista ja ym-märrystä; se on hälventänyt meitä erottaneita opillisia erimielisyyksiä.

Silti on myös katumuksen aika, sillä hajaannuksessamme meidät tuomitsee yhä Jeesuksen ylim-mäispapillinen rukous ja Paavalin kehotus, että meillä olisi rauha keskenämme. Aikamme kristittyjäerottavat yleisesti monet asiat: jatkuvien opillisten erimielisyyksien lisäksi kiistelemme usein kes-kenämme moraalisista ja eettisistä kysymyksistä sekä sotaan ja rauhaan liittyvistä asioista: Kullakinon oma kantansa ajankohtaisiin asioihin, joista on lausuttava julkinen mielipide. Sisäisesti hajaantu-neina ja riidoissa keskenämme emme pysty vastaamaan ylevään kutsuun olla Jumalan tahdon mu-kaisen ykseyden ja rauhan ilmentäjiä ja työkaluja.

Mitä siis sanomme? On syytä iloita ja syytä surra. On aika antaa kiitokset niille menneille sukupol-ville, jotka ovat antautuneet kokosydämisesti sovinnon palvelukseen, ja on aika sitoutua uudelleenolemaan Kristuksen tahdon mukaisen ykseyden ja rauhan tekijöitä. On myös aika miettiä uudelleen,mitä merkitsee rukoileminen lakkaamatta, sanoin ja teoin, kirkkojemme elämän kautta.

Rukous

Herra, tee meidät yhdeksi: yhdeksi sanoissa, niin että eteesi kohoaisi yksi kunnioittava ru-kous; yhdeksi ykseysikävässämme ja oikeudenmukaisuuden tavoittelussamme; yhdeksi rak-kaudessa, niin että sinua palvelemalla palvelisimme sisaristamme ja veljistämme vähäisim-piä; yhdeksi kaipuussa nähdä kasvosi. Herra, tee meidät yhdeksi sinussa. Aamen.

27

Dag 8 Be ständigt att de alla skall bli ettHåll fred med varandra (1 Thess 5:13b)

Jes 11:6-13 Vargen skall bo med lammetPs 122 Frid vare inom dina murar1 Thess 5:(12a) 13b-18 Håll fred med varandraJoh 17:6-24 Att de alla skall bli ett

Kommentar

Gud vill att alla människor ska leva i fred med varandra. Denna fred är inte bara avsaknad av krigeller konflikt; den shalom som Gud önskar uppstår ur en försonad mänsklighet, en mänsklig familjsom har del i och förkroppsligar den fred som endast Gud kan ge. Jesajas bild av vargen som bormed lammet och pantern som ligger intill killingen ger oss en fantasifull bild av den framtid somGud önskar för oss. Fastän denna shalom inte är något vi kan skapa på egen hand, är vi kallade attvara redskap för Herrens fred, hantverkare i Guds försoningsbygge. Fred är liksom enhet en gåvaoch en kallelse.

Jesu vädjan om enhet bland hans lärjungar formades inte som ett påbud eller ett önskemål. Denformades till en bön med ord som lyftes fram inför Fadern natten innan Jesus dödades. Det är enbön som stiger upp ur djupet av hans hjärta och hans sändning när han förbereder lärjungarna på alltsom skall komma: Fader, må de alla bli ett.

När vi uppmärksammar hundraårsjubileet av Böneoktaven/Böneveckan för kristen enhet och firardet mot bakgrund av seklers längtan efter, bön för och initiativ till kristen enhet, bör vi med rättatänka efter var vi befinner oss på denna resa, som är ledd av den heliga Anden. Det är dags att tackaför den myckna frukt som bönen om enhet givit. På många platser har fientlighet och missförståndersatts av respekt och vänskap mellan enskilda kristna och kristna grupper. Kristna som samlats föratt tillsammans be för enhet har ofta gått samman för att i gemensam handling vittna om evangelietoch har arbetat sida vid sida i tjänst bland de nödlidande. Dialog har bidragit till att bygga broar avförståelse och har lett fram till lösningar på en del av de lärofrågor som skilt oss åt.

Men det är också dags att visa ånger, för genom vår splittring lever vi fortfarande under den domsom finns i Jesu bön om enhet och i Paulus befallning att hålla fred med varandra. Idag är kristnauppenbart splittrade i många frågor. Förutom fortsatta motsättningar i lärofrågor, är vi ofta oense ifrågor som handlar om moral och etik, krig och fred och aktuella frågor där ett gemensamt vittnes-börd behövs. Splittrade internt och i konflikt med varandra missar vi vår höga kallelse att vara teck-en på och redskap för den enhet och fred som Gud vill.

Vad skall vi då säga? Det finns anledning att glädjas och orsak att sörja. Det är dags att tacka för degångna generationer som generöst gav av sig själva i försoningens tjänst, och dags att på nytt över-låta oss själva till att bygga den enhet och fred som Kristus vill. Och det är dags att åter funderaöver vad det innebär att ständigt be – genom våra ord och handlingar, i våra kyrkor och samfund.

Bön

Herre, gör oss till ett, ett i våra ord så att en enda andäktig bön må stiga upp till dig; ett i vårlängtan och strävan efter rättvisa; ett i kärlek så att vi tjänar dig genom att tjäna de minsta avvåra systrar och bröder; ett i längtan att få se ditt ansikte. Herre, gör oss till ett i dig. Amen.

28

Kaksi rukouspäivää

Maassamme on jo neljänsadan vuoden ajan ollut vuotuisia rukouspäiviä. Aikaisemmin neolivat valtiovallan määräämiä, mutta vuoden 2004 alusta rukouspäivien valinta ja päättämi-nen on ollut kirkkojen omissa käsissä. Rukouspäiväjulistuksen valmistelusta on vastannutSuomen ekumeenisen neuvoston rukouspäivätyöryhmä. SEN:n hallitus on yhteistyössä ta-savallan presidentin kanslian kanssa viimeistellyt julistustekstin. Vaikka valtiovalta ei viral-lisesti enää puutu rukouspäiviin, on presidentti Tarja Halonen luvannut allekirjoittaa ruko-uspäiväjulistuksen niin kauan kuin hän on tasavallan presidenttinä.

Vielä vuodelle 2007 valittiin vanhaan tapaan neljä rukouspäivää, jotka sijoittui-vat sunnuntaipäiville. Suomen ev.lut. kirkon piirissä on koettu vanha rukouspäiväkäytäntöongelmalliseksi, koska rukouspäivä ei aina istunut kirkkovuoden mukaisen pyhäpäivän tee-maan. Siksi piispainkokous teki vuoden 2006 alussa esityksen, jonka mukaan rukouspäivienlukumäärä lasketaan kahteen ja niiden sijainti on joka vuosi sama.

Ensimmäinen, kristittyjen ykseyden rukouspäivä: aina 18.1. Toinen, rauhan,ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä: aina 24.10. eli sama kuin YK:npäivä. Ev.lut kirkon kirkolliskokous päätti samana vuonna, että rukouspäivät ovat vuoden2008 alusta lähtien näillä kiinteillä päivämäärillä. Päivämäärien toivotaan vahvistavan javakiinnuttavan rukouspäivien asemaa. Koska rukouspäivät sattuvat useimmiten arkipäiville,seurakunnat voivat viettää niitä rukoushetkinä, viikkomessuina, ekumeenisina juhlina taimuulla tavoin.

Rukouspäiväjulistuksen lukeminen on ev.lut. kirkossa kuulunut uudenvuoden-päivän jumalanpalvelukseen. Uudessa tilanteessa kirkolliskokouksen käsikirjavaliokuntapitää tärkeänä, että rukouspäiväjulistus luetaan kristittyjen ykseyden rukouspäivänä. Seura-kunnilla on kuitenkin mahdollisuus lukea se myös edeltävänä sunnuntaina.

Rukouspäivillä on vankka perinne Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.Maamme muissa kirkoissa niitä on huomioitu vaihtelevasti. Kahden rukouspäivän järjestyskorostaa asian ekumeenisuutta.

Suomen ekumeenisen neuvoston toive on, että sekä tammikuun että lokakuunrukouspäivää vietettäisiin paikallisten seurakuntien yhteisenä tapahtumana. Rukouspäivienvelvoittava historia valtiovallan määräyksenä muuttuu näin kristittyjen yhteiseksi rukouk-seksi koko kansan ajankohtaisten haasteiden puolesta ja samalla hengelliseksi puheenvuo-roksi yhteiskunnalliseen keskusteluun.

29

Två böndagar

I vårt land har vi redan i fyrahundra år haft årliga böndagar. Tidigare var de utlysta avstatsmakten, men från början av 2004 har beslutet om böndagarna varit i kyrkornas egnahänder. Ekumeniska rådets böndagsarbetsgrupp har ansvarat för förberedelserna av bönda-garna. ERF:s styrelse har i samarbete med presidentens kansli utarbetat texten till böndagsp-laketet. Trots att statsmakten inte längre officiellt har något att göra med böndagarna harpresident Tarja Halonen lovat att underteckna böndagsplakatet så länge hon är republikenspresident.

Så sent som för i fjol utvaldes fyra böndagar, alla söndagar, enligt gammal sed.Inom Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland har den gamla böndagspraxisen upplevts somett problem då böndagarna inte alltid passat med med kyrkoårets tema för den givna sönda-gen. Därför gjorde biskopsmötet 2006 ett förslag enligt vilket böndagarnas antal skulleminskas till två och att deras placering i kalendern alltid skulle vara densamma.

Den första, Böndagen för kristen enhet, infaller alltid 18.1. Den andra, Bönda-gen för fred, mänskliga rättigheter och internationellt ansvar, infaller alltid 24.10 påFN:dagen. Lutherska kyrkomötet beslöt samma år att böndagarna skulle infalla samma dagvarje år från och med 2008. Man hoppas att de fastslagna datumen skall förstärka och eta-blera böndagarnas ställning. Eftersom böndagarna oftast infaller en vardag kan församling-arna fira dem som bönestunder, gudstjänster mitt i veckan, ekumeniska högtider eller påannat sätt.

Uppläsandet av böndagsplakatet har hört till nyårsdagens gudstjänst i lutherskakyrkan. Kyrkomötets handboksarbetsgrupp betonar i den nya situationen vikten av att bön-dagsplakatet läses upp på böndagen för kristen enhet. Församlingarna har givetvis möjlighetatt läsa upp det också den föregående söndagen.

Böndagarna har en lång tradition i Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland. I öv-riga av vårt lands kyrkor har böndagarna iakttagits på varierande sätt. Systemet med tvåböndagar understryker sakens ekumeniska natur.

Ekumeniska rådets önskan är att båda böndagarna, i januari och i oktober, firassom gemensamma evenemang i de lokala församlingarna. Böndagarnas förpliktande histo-ria, först som statsmaktens påbud, förvandlas på detta sätt till en gemensam kristen bön förhela folkets gemensamma utmaningar och blir samtidigt en andlig röst i samhällsdebatten.

30

Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä vuonna 2008

Useimmat ihmiset tuntevat rukouksen.Kaikkiin kulttuureihin liittyy uskonto, jarukous on sen keskeinen ilmaus. Kristillinenrukous koskee ihmisen koko persoonaa –syvimmistä sielunliikkeistä ja tunteista ainasanaan ja ymmärrykseen.

Apostoli Paavali kirjoittaa tessalonikalaisil-le: Rukoilkaa lakkaamatta (1.Tess. 5:17).Tämä ohje on tänä vuonna kristittyjen yk-seyden rukousviikon teema. Rukousviikkoavietetään nyt sadatta kertaa eri kristillistenseurakuntien kesken kaikkialla maailmassa.Ensimmäinen rukouspäivä sijoittuu eku-meenisen rukousviikon alkupäivään 18.1.

Rukous merkitsee suhdetta ja vuoropuheluaJumalan kanssa. Siihen liittyy nöyryyttä,katumusta ja kiitollisuutta. Kirkkojen perin-teessä rukous on myös mietiskelyä ja hiljai-suutta, joita tukevat erilaiset keskittymisentavat ja harjoitukset. Rukous johdattaa yh-teyteen toisten rukoilijoiden kanssa sekäniiden kanssa, joita esirukouksessa muiste-taan. Rukous on myös yhteyttä koko Juma-lan luomaan maailmaan. Maamme ja maa-ilmamme tarvitsee kristittyjen yhteistä ru-kousta ja esirukousta kaikkien apua ja tukeatarvitsevien puolesta.

Rukouksessa muistetaan koko ihmiskuntaa.Kirkkojen ja seurakuntien tulee pitää esilläihmisarvoa, suvaitsevaisuutta ja tasavertai-suutta omassa toiminnassaan ja yhteiskun-nassa. Suvaitsevaisuus ei ole vain yhteis-kuntarauhan edellytys, vaan ihmiskunnanyhteyden ja inhimillisen elämän rikkaudenperusta.

Toinen rukouspäivä on ekumeenisella vas-tuuviikolla YK:n päivänä 24.10. Vastuuvii-kon kaksivuotinen teema on Ihmiskauppa –nykyajan orjuutta. Prostituution, työvoimanriiston ja muunlaisen hyväksikäytön muo-dossa ihmiskauppa on totta myös meidänmaassamme. Maamme on sekä ihmiskaupanläpikulkumaa että määränpää. Myös suoma-laiset käyttävät ihmiskaupan tuotteita ja pal-veluita. Kirkkojen tehtävä on olla mukanajakamassa tietoa ihmiskaupan ilmiöistä niin,että osaamme puuttua niihin lähimmäisinäja kansalaisina. Meidän tulee kasvaa sellai-seen tietoisuuteen, että ihmiskaupalla ai-kaansaatujen palveluiden tai hyödykkeidenostaminen tulee yhteiskunnassamme moraa-lisesti mahdottomaksi.

Rukous avaa yhteyden koko ihmiskuntaan.Selkeä kristillinen identiteetti auttaa koh-taamaan ihmisiä, joilla on toisenlainen usko.Oma hengellinen vakaumus johtaa arvosta-maan toisen perinteen mukaista uskoa jarukousta. Toisin uskovien kunnioittaminenei tarkoita omien pyhien arvojemme vähek-symistä, vaan mahdollisuutta rikastua tois-temme hengellisistä aarteista. Se myös haas-taa oman vakaumuksen vahvistamiseen.Oman uskon ja perinteen tuntemus vähentääpelkoa muita uskontoja kohtaan. Maahan-muuttajat tuovat Suomeen uusia hengellisiälahjoja - kristillisen tradition laajaa kirjoa jamuitten maailmanuskontojen läsnäoloa.Heille kuuluu myös mahdollisuus oppia tun-temaan ja arvostamaan suomalaista hengel-lisyyttä. Terve identiteetti on portti kohtaa-miseen.

Helsingissä 9. joulukuuta 2007Tasavallan presidentti

Tarja Halonen

31

Plakat om två ekumeniska böndagar år 2008

De flesta människor har erfarenhet av bön.Religion finns i alla kulturer och bönen ärreligionens viktigaste uttryck. Den kristnabönen berör människans hela personlighet –allt från känslor och själens djupa skikt tillord och förstånd.

Aposteln Paulus skriver i sitt brev till thes-salonikerna: Be ständigt (1.Thess. 5:17).Detta råd är temat för årets bönevecka förkristen enhet. Böneveckan firas nu förhundrade gången i olika kristna församling-ar överallt i hela världen. Den första bönda-gen inleder också ekumeniska böneveckan18.1.

Bön innebär en relation till och dialog medGud. Till bön förknippas ödmjukhet, ångeroch tacksamhet. I kyrkornas tradition är bönockså stillhet och meditation tillsammansmed övningar och koncentrationsmetoder.Bön leder till gemenskap med andra somber och med dem som är föremål för vårförbön. Bön är också gemenskap med helavärlden som är skapad av Gud. Vårt landoch vår värld behöver de kristnas gemen-samma bön och förbön för alla som är i be-hov av hjälp och stöd.

Hela mänskligheten är föremål för vår för-bön. Kyrkor och församlingar bör framhållamänniskovärdet, tolerans och jämlikhetbåde i den egna verksamheten och i samhäl-let. Tolerans är inte endast en förutsättningför samhällsfred, utan en grund för gemen-skap mellan människor och hela det mänsk-liga livets rikedom.

Den andra böndagen infaller under ekume-niska ansvarsveckan på FN-dagen 24.10.Ansvarsveckans tvååriga tema är Människo-handel – nutidens slaveri. Människohandelförekommer också i vårt eget land, i form avprostitution, exploatering av arbetskraft ochannat slags utnyttjande. Vårt land är både etttransitland och mål för människohandeln.Också finländare använder sig av männi-skohandelns produkter och tjänster. Kyrkor-nas roll är att vara med och sprida informa-tion om olika former av människohandel, såatt vi kan ingripa som medmänniskor ochmedborgare. Vi bör växa till sådan med-vetenhet att det blir moraliskt omöjligt i vårtland att dra nytta av och köpa tjänster möj-liggjorda genom människohandel.

Bön öppnar för gemenskap med helamänskligheten. En klar kristen identitethjälper oss att möta människor med en an-nan tro. En egen andlig övertygelse leder tillrespekt för en annan traditions tro och bön.Att respektera människor av annan tro inne-bär inte att förringa egna värderingar, utanger möjlighet att berikas av varandras andli-ga skatter. Det utmanar oss också att stärkasi den egna övertygelsen. Att vara förtrogenmed sin egen tro och tradition minskar räds-lan för andra religioner. Invandrare för medsig nya andliga gåvor till Finland – denkristna traditionens stora brokighet och and-ra världsreligioners närvaro. De har ocksårätt att lära känna och värdesätta den fin-ländska andligheten. En sund identitet ärporten till ett ömsesidigt möte.

Helsingfors den 9 december 2007Republikens president

Tarja Halonen

32

Rukouspäivien raamatuntekstit

Kristittyjen ykseyden rukouspäivä (Ensimmäinen rukouspäivä) 18.1.2008

2. Aikak. 6: 28–30Salomo rukoili Jumalaa:Jos maahan tulee nälänhätä tai rutto, jos tauti kuivettaa tai kellastaa viljan, jos tulee hei-näsirkkoja tai toukkia, jos vihollinen ahdistaa rajoilla kansaasi tai tulee jokin muu vitsaustai tauti, niin kuule silloin asuinsijaasi taivaaseen jokainen rukous, yhtä lailla yksityistenihmisten kuin koko kansasi Israelin armonanominen, kun palvelijasi onnettomuutensa ah-distamina kohottavat kätensä tätä temppeliä kohti. Anna silloin heille anteeksi ja anna jo-kaiselle hänen ansionsa mukaan, sillä sinä tunnet heidän sydämensä, sinä yksin tunnet kaik-kien ihmisten sydämen.

1. Tess. 5: 13–24.Eläkää rauhassa keskenänne. Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaaarkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei kukaanmaksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. Iloit-kaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, KristuksenJeesuksen omilta. Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koe-telkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta. Itse rauhanJumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sie-lunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.

Luukas 18: 10–14Jeesus kertoi tämän vertauksen:"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseusasettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sel-lainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minäpaastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaa-ni seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaan-sa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' Minä sanon teille: hän lähti kotiinsavanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensäalentaa, se korotetaan."

Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä(Toinen rukouspäivä) 24.10.2008

Jes. 58: 6–8Herra sanoo:Toisenlaista paastoa minä odotan:että vapautat syyttömät kahleista,irrotat ikeen hihnatja vapautat sorretut,että murskaat kaikki ikeet,murrat leipää nälkäiselle,avaat kotisi kodittomalle,vaatetat alastoman, kun hänet näet,

etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviinkuin aamunkoija hetkessä sinun haavasikasvavat umpeen.Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsija Herran kirkkaus seuraa suojanasi.

33

Böndagars bibeltexter

Böndagen för kristen enhet (Första böndagen) 18.1

2 Krön 6: 28–30Salomo bad till Gud:Om det blir hungersnöd i landet eller pest, om rost och sot härjar eller gräshoppor och lar-ver, om fienden belägrar någon av städerna, ja, vilken sjukdom eller plåga det än är, ochvilken bön och åkallan som vem det vara må i ditt folk Israel än uppsänder — var och enkänner bäst sin egen plåga och smärta — om han då sträcker händerna i bön mot detta hus,hör det då i himlen, där du tronar. Förlåt honom och behandla var och en som han förtjä-nar, du som känner hans tankar — ja, du ensam känner människornas tankar.

1 Thess 5: 13–24Visa dem den största kärlek och uppskattning för allt vad de uträttar. Håll fred med var-andra. Vi uppmanar er, bröder: tala de oordentliga till rätta, uppmuntra de modfällda, stödde svaga, ha tålamod med alla. Se till att ingen lönar ont med ont. Sträva alltid efter attgöra gott, mot varandra och mot alla andra. Var alltid glada, be ständigt och tacka helatiden Gud. Gör så, det är Guds vilja i Kristus Jesus. Släck inte anden, förakta inga profetiormen pröva allt. Ta vara på det som är bra, och avhåll er från allt slags ont. Må han som ärfridens Gud helga er helt igenom, och må er ande, själ och kropp bevaras hela och oskad-da, så att de är utan fläck när vår herre Jesus Kristus kommer. Han som kallar er är trofast,han skall åstadkomma det.

Luk 18: 10–14Jesus berättade denna liknelse:”Två män gick upp till templet för att be, den ene var farisé, den andre tullindrivare. Fari-sén ställde sig och bad för sig själv: ’Jag tackar dig, Gud, för att jag inte är som andramänniskor, tjuvar och bedragare och horkarlar, eller som tullindrivaren där. Jag fastar tvågånger i veckan, jag lämnar tionde av allt jag köper.’ Men tullindrivaren stod avsides ochvågade inte ens lyfta blicken mot himlen utan slog med händerna mot bröstet och sade:’Gud, var nådig mot mig syndare.’ Jag säger er: det var han som gick hem rättfärdig, sna-rare än den andre. Ty den som upphöjer sig skall bli förödmjukad, men den som ödmjukarsig skall bli upphöjd.”

Böndagen för fred, mänskliga rättigheter och internationellt ansvar(Andra böndagen) 24.10.2008

Jes 58: 6–8Nej, detta är den fasta jag vill se:att du lossar orättfärdiga bojor,sliter sönder okets rep,befriar de förtryckta,krossar alla ok.Dela ditt bröd med den hungrige,ge hemlösa stackare husrum,

ser du en naken så klä honom,vänd inte dina egna ryggen!Då bryter gryningsljuset fram för dig,och dina sår skall genast läkas.Din rättfärdighet skall gå framför digoch Herrens härlighet gå sist i ditt tåg.

34

1. Kor. 12: 12–27Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä;vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki,olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksija sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihänruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: "Koska en olekäsi, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: "Koska en olesilmä, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää sil-mää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Juma-la on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Joskaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkinmonta, kun taas ruumis on yksi. Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en tarvitse sinua", eikäliioin pää jaloille: "Minä en tarvitse teitä." Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka mei-dän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen ar-vokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisensäädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse.Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremmankunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivattoinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saaosakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jo-kainen teistä on tämän ruumiin jäsen.

Luukas 6: 20–26, 37–38.Jeesus katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi:"Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. Autuaita te, jotka nyt olettenälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa.

"Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erot-tavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää rie-musta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsäprofeetoille.

– Mutta te rikkaat – voi teitä! Te olette jo onnenne saaneet. Voi teitä, jotka nyt olette kylläi-set! Te näette vielä nälkää. Voi teitä, jotka nyt nauratte! Te saatte surra ja itkeä.

"Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä vää-rille profeetoille.

"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitä-kään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teil-le annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän sy-liinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."

35

1 Kor 12: 12-27Ty liksom kroppen är en och har många delar och alla de många kroppsdelarna bildar enenda kropp, så är det också med Kristus. Men och samma Ande har vi alla döpts att höratill en och samma kropp, vare sig vi är judar eller greker, slavar eller fria, och alla har vifått en och samma Ande att dricka. Kroppen består inte av en enda del utan av många.Om foten säger: ”Jag är ingen hand, jag hör inte till kroppen”, så hör den likafullt tillkroppen. Och om örat säger: ”Jag är inget öga, jag hör inte till kroppen”, så hör det lika-fullt till kroppen. Om hela kroppen var öga, vad blev det då av hörseln? Om allt var hörsel,vad blev det då av luktsinnet? Men nu har Gud gett varje enskild del just den plats i kroppensom han ville. Om alltsammans var en enda kroppsdel, vad blev det då av kroppen?Nu ärdet emellertid många delar, men en enda kropp. Ögat kan inte säga till handen: ”Jag behö-ver dig inte”, och inte heller huvudet till fötterna: ”Jag behöver er inte.” Tvärtom, också dedelar av kroppen som verkar svagast är nödvändiga, och de delar av kroppen som vi intetycker är fina, dem gör vi så mycket finare, och de delar vi skäms för omger vi med såmycket större anständighet, något som de anständiga delarna inte behöver. Men när Gudsatte samman kroppen lät han de ringare delarna bli särskilt ärade, för att det inte skulleuppstå splittring inom kroppen och för att alla delarna skulle visa varandra samma omsorg.Lider en kroppsdel, så lider också alla de andra. Blir en del hedrad, så gläder sig också allade andra. Ni utgör Kristi kropp och är var för sig delar av den.

Luk 6: 20–26; 37–38Han lyfte blicken, såg på sina lärjungar och sade:”Saliga ni som är fattiga, er tillhör Guds rike. Saliga ni som hungrar nu, ni skall få äta ermätta. Saliga ni som gråter nu, ni skall få skratta.

Saliga är ni när man för Människosonens skull hatar er och stöter bort er och smädar eroch gör ert namn avskytt. Gläd er på den dagen och dansa av fröjd, ty er lön blir stor i him-len. På samma sätt gjorde ju deras fäder med profeterna.

Men ve er som är rika, ni har fått ut er glädje. Ve er som är mätta nu, ni skall få hungra. Veer som skrattar nu, ni skall få sörja och gråta.

Ve er när alla berömmer er. På samma sätt gjorde ju deras fäder med de falska profeterna.

Döm inte, så skall ni inte bli dömda. Förklara ingen skyldig, så skall ni inte dömas skyldiga.Frikänn, så skall ni bli frikända. Ge, så skall ni få. Ett gott mått, packat, skakat och rågatskall ni få i er mantel. Med det mått som ni mäter med skall det mätas upp åt er.”

Taiteilija Liina Pajunen on suunnitellutrukousviikolle oman julisteen.Nelivärinen valoisa juliste onvapaasti ladattavissa netistä:www.ekumenia.fi.Se on pdf- ja jpeg -tiedostoina.

Julisteen voi tulostaa A3 tai A4 -kokoisina väritulostimella. Tiedostonvoi toimittaa kopiolaitokseen ja teet-tää ison julisteen (esim. 50x70 cm).Myös pienikokoisiin ohjelmiin ja kut-suihin voi julisteen kuvan sijoittaa.

Julistetta voi käyttää sellaisenaanrukousviikon tilaisuuksissa ja ilmoitte-lussa. Ison julisteen vasempaan ala-laitaan voi lisätä esimerkiksi A4-kokoisen vaakasuorassa olevan ta-pahtumatiedotteen. Tiedote voi luon-nollisesti olla myös erillinen vaikkajulisteen alaosassa.

Konstnären Liina Pajunen har desig-nat böneveckans egen affich.Den ljusa affischen i fyrfärgstryck kanladdas ner från nätet:www.ekumenia.fi.Den finns i pdf- och i jpeg -format.

Afficen kan skrivas ut på färgprinter istorlek A3 eller A4. Filen kan skickastill en kopieringsfirma som kan tryckaupp en affisch (t.ex. i storlek 50x70).Det går också att göra mindre bro-schyrer och handaffischer.

Affischen kan användas som sådanvid böneveckans evenemang. Till denstora affischen kan man nere tillvänster också bifoga ett meddelandei A4 storlek. Meddelandet kan natur-ligtvis också sättas under,skilt från, affischen.

_________

Vihkon aineiston voi myös tulostaa internetistä (www.ekumenia.fi).Se on vapaasti kopioitavissa ja käytettävissä rukousviikolla tai muuna aikana.

Materialet kan även skrivas ut från inernet (www.ekumenia.fi)Det kan fritt kopieras och användas under böneveckan eller på annan tid.