riistahallinnon sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet83+(1-2007...Kala- ja riistahallinnon...

Kala- jariistahallinnonjulkaisuja

Kala- ja riistahallinto

79 (3-2006) Kalastusalan neuvontajärjestöjen arviointiKalatalouden Keskusliiton ja Suomen Vapaa-ajankalastajienKeskusjärjestön valtionapuinen toiminta vuosina2000–2004

80 (4-2006) Saimaannieriän toimenpideohjelma. Kuolimon nieriänelvyttäminen ja luonnossa lisääntyvän, kalastusta kestävänsaimaannieriäkannan palauttaminen

81 (5-2006) Jarmo Vilhunen 2006: Kalastuksen valvontastrategia. Liitekalastuksen valvontaselvitys 2000–2005

81 b (5-2006) Jarmo Vilhunen 2006: National Control Strategy forFisheries in Finland

82 (6-2006) Mikael Luoma ja Sauli Härkönen 2006: Hirvivahinkojenvähentäminen metsänhoidollisin menetelmin – kuinkatutkimus ja käytäntö kohtaavat

ISBN 978-952-453-308-9ISSN 1236-7222 83(1-2007)2007)

Kymijoen alaosan koski- javirtapaikkojen pohjanlaadutsekä lohen ja meritaimenenlisääntymisalueet

Kymijoen alaosan koski- javirtapaikkojen pohjanlaadut sekä lohen

ja meritaimenen lisääntymisalueet

Maa- ja metsätalousministeriö 83/2007

Julkaisun nimi:Kymijoen alaosan koski- ja virtapaikkojen pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenenlisääntymisalueet

Julkaisija:Maa- ja metsätalousministeriö

Tekijät:Jukka Rinne, Markus Tapaninen ja Pekka Vähänäkki

Kuvat:Jukka Rinne

ISBN 978-952-453-308-9ISSN: 1236-7222

Graafinen suunnittelu:Z Design Oy

Taitto:Vammalan Kirjapaino Oy

Kirjapaino:Vammalan Kirjapaino Oy

3

TiivistelmäKymijoen alaosalla on koski ja niva-alueita yhteensä 175 hehtaaria. Pohjanlaadultaan alueet ovat kovaa moreenipohjaa tai kallio-pohjaa, jonka päällä on erikokoista kiviainesta. Lohen ja taimenen poikastuotantoon soveltuvaa aluetta arvioitiin olevan 75 ha (43 %)ja hyvää poikastuotantoaluetta 18 ha (10 %). Lähes kaikissa virta- ja koskialueissa on pohjanlaadultaan ja virtaamaltaan lohikalo-jen poikastuotantoon soveltuvia alueita.Alueet, jotka arvioitiin soveltuvan pohjanlaadultaan lohen ja taimenen lisääntymiseen, tuot-tivat sähkökalastusten perusteella luonnonpoikasia. Poikastuotantoalueiden määrää on mahdollista lisätä kunnostamalla nykyisiätuottavia alueita ja entisöimällä perkausten takia menetettyjä.Suurin osa Kymijoen poikastuotantoalueista jää useana vuonna vaelluskaloilta saavuttamatta, koska ne sijaitsevat voimalaitospa-tojen yläpuolella. Koivukosken voimalaitoksen alapuolinen Langinkosken haara on ainoa alue, joka voi vuosittain tuottaa suurempiamääriä vaelluskalojen poikasia. Tämänkin alueen tuotanto on kuitenkin virtaamista riippuvainen.

AbstraktForsar och strömmar täcker 175 hektar av Kymmene älvens nedre del. Älvbottnet består av morän eller berggrund som täcks av ste-nar i olika storlekar. 75 hektar (43 %) av fors- och strömområden bedöms lämpliga för fortplantning av lax och öring. 18 hektar(10 %) klassificeras som bra fortplantningsområde. Med tanke på bottentyp och vattenföring omfattar nästan alla forsar och ström-mar potentiella lekområden för laxfiskar. Fortplantningsframgången på dessa ställen bevisades av yngel som fångades vid elfiske.Det är möjligt att utöka lekområden genom underhållning av nuvarande områden och genom återställande av områden som harförlorats vid bearbetning av älvbädden.Under många år kommer vandringsfiskar inte fram till Kymmene älvens lekområden därför att de finns ovanför kraftverkdammar.Langinkoski flodarm under Koivukoski kraftverk är det ända området som kan årligen producera större mängder yngel men ocksådär är fortplantningsframgången beroende på vattenföringen.

AbstractRapids and currents cover an area of 175 hectares in the lower part of River Kymijoki. The river bottom consists of till or rock cove-red with stones of varying size. It is estimated that there are 75 hectares (43 %) of suitable spawning grounds for salmon and trout.18 hectares (10 %) are evaluated as good reproductive area. Judging by the soil type and the flow rate there are potential spawninggrounds for salmonids within almost all of the rapids and current areas. The success of natural reproduction in these areas was pro-ven by juveniles caught by electric fishing. It is possible to expand the area of spawning grounds by maintenance of the currentreproductive areas and by restoration of areas lost due to modifications of the river bed.During many years most spawning grounds of River Kymijoki are not reached by the migratory fish because the areas situated abo-ve power plant dams. Langinkoski river branch below the Koivukoski power plant is the only area that can yearly produce greaternumbers of juveniles but also there the reproduction is dependent on flow rate of the river.

5

Sisällysluettelo

1 Johdanto 7

2 Tutkimusalue 82.1 Ankkapurha-Pernoo 92.2 Itäinen Pernoon haara 92.3 Länsihaara 9

3 Menetelmät 103.1 Pohjanlaatukartoitus 103.2 Syvyyskartoitus 103.3 Kutualuekartoitus 103.4 Poikastuotantoalueiden luokittelu 10

4 Kartoitustulokset 124.1 Ankkapurha 124.2 Piirteenkoski 124.3 Tiirankari 134.4 Susikoski 134.5 Ristolankoski 134.6 Tervaniemi 144.7 Ahvionkosket 144.8 Piuhankosken haara 154.9 Kultaankoski 154.10 Koivusaaren alaosa 164.11 Metsäkylänsaaren alaosa 174.12 Satulavuolle 174.13 Koivusaari 174.14 Pernoonkosket 174.15 Paha-Pekka 184.16 Laajakoski 184.17 Korkeakosken haara 194.18 Langinkosken haara 19

4.18.1 Koivukoski, Välikoski ja Tomsankoski 194.18.2 Ruhavuolle 194.18.3 Siikakoski 204.18.4 Kokonkoski 204.18.5 Hinttulankoski 214.18.6 Tattarinkoski 214.18.7 Langinkosken yläpuolinen vuolle 214.18.8 Langinkoski 21

4.19 Huumaanhaara 22

5 Lohen ja taimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalueet kirjallisuuden mukaan 235.1 Kutupaikat 235.2 Poikasalueet 23

6

6 Lisääntymisalueet Kymijoessa 246.1 Kutevien kalojen havainnointi ja kutukuoppien etsintä 246.2 Haastattelut 246.3 Ylisiirrettyjen lohien ja taimenten kontrollikalastustulokset ja nuolimerkkipalautukset 246.4 Radiotelemetriaseuranta 25

7 Poikastuotantoalueet Kymijoessa 267.1 Sähkökalastukset 27

8 Suosituksia luonossa syntyvien poikasmäärien kasvattamiseksi 288.1 Virtaamasäännöstely ja kalatiet 288.2 Jokisuupyynti 298.3 Poikastuotantoalueiden parantaminen 29

9 Kiitokset 30

10 Lähteet 30

Liiteet 1–23. Pohjakartat 31Liite 24/1. Nuolimerkittyjen lohien palautukset joulukuuhun 2005 mennessä 56Liite 24/2. Nuolimerkittyjen taimenten palautukset joulukuuhun 2005 mennessä 57Liite 25. Virta- ja koskipaikkojen pinta-alat ja poikastuotantoalueet 58Liite 26. Sähkökalastukset Kymijoella 2005 59

7

1 JohdantoEnnen voimatalousrakentamista Kymijoki on ollut etelärannikkomme merkittävin vaelluskalajoki, jonka tärkeimmät vaelluskalatovat olleet lohi, taimen, siika, nahkiainen, ankerias, vimpa, toutain ja kuore. Parhaimmillaan 1900-luvun alkupuolella Kymijoen vuo-tuinen lohisaalis oli 16 000 kiloa ja siikasaalis 13 000 kiloa (Brofeldt 1931). Kymijokeen alettiin rakentamaan ensimmäisiä voima-laitoksia vuonna 1882 ja suurimmat voimalaitokset rakennettiin 1900-luvun alkupuolella. Vesistörakentamisen, perkausten ja vesi-en likaantumisen seurauksena vaelluskalakannat romahtivat ja 1950-luvun alkuun mennessä ne hävisivät lähes kokonaan (Seppo-vaara 1988).

Tehostuneen vesienpuhdistuksen vaikutuksesta Kymijoen vedenlaatu on parantunut, eikä se ole enää merkittävä vaelluskalojen le-vinneisyyttä rajoittava tekijä. Kymijoki onkin saatu palautettua runsaiden istutusten avulla merkittäväksi lohijoeksi (Saura & Mik-kola 1996). Lohi-, taimen- ja siikaistutusten myötä jokikalastuksen saalis Koivu- ja Korkeakosken patojen alapuolella on nykyisinlähes yhtä suuri kuin viime vuosisadan parhaina vuosina. Kymijoen alaosan eri kalastusalueille myydään vuosittain yli 12 000 ka-lastuslupaa ja joki on Etelä-Suomen tärkeimpiä vapaa-ajankalastuskohteita (Laamanen 1999).

Kymijoen kaikkiin jokihaaroihin on aikanaan noussut vaelluskaloja. Joen itähaarassa Korkeakoski on ollut luontainen nousueste ka-loille, mutta muita haaroja pitkin ne nousivat ainakin Ankkapurhalle asti, noin 40 km jokisuusta ylävirtaan. Nykyään kutuvaellus voionnistua ainoastaan Langinkosken haaran kautta, vaikka sielläkin vaelluksen esteenä ovat Koivukosken voimalaitos- ja säännöste-lypadot. Padoissa on kalatiet, mutta ne eivät toimi kunnolla. Lisäksi nykyinen Pernoon haaran virtaamajärjestely ohjaa nousukalatKorkeakosken haaraan, missä niiden nousu päättyy Korkeakosken voimalaitospatoon. Ankkapurhan ja Koivukosken patojen väliinjääviltä koskialueilta on silti saatu luonnossa syntyneitä lohen ja taimenen poikasia koekalastuksissa. Poikasmäärät ovat kuitenkinolleet pieniä, lukuun ottamatta poikkeuksellisen sateisia vuosia jolloin kalojen nousu Koivukosken kautta onnistuu paremmin. Mik-kola ym. (1990) mukaan koskien poikastuotantoalueita voivat olla lisäksi syvät ja vuolaat virranosat kuten Nevajoessa, mitä kantaaKymijoen istutuksissa on käytetty.

Tämän selvityksen tarkoitus on kartoittaa Kymijoen alaosan virta- ja koskialueiden pohjanlaadut, syvyydet ja pinta-alat sekä arvioidaalueiden soveltuvuutta lohen ja taimenen poikastuotantoon. Raportissa pohditaan myös keinoja Kymijoen lohen ja meritaimenenluonnonlisääntymisen parantamiseksi.

Hankkeen on rahoittanut Kaakkois-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksikkö ja toteuttanut Kaakkois-Suomen ympäristökeskus jaKalatieto J. Rinne.

8

2 TutkimusalueKymijoki on virtaamaltaan ja valuma-alueeltaan Suomen nel-jänneksi suurin joki. Valuma-alueen pinta-ala on 37 107 km²,josta järvien osuus on noin 20 prosenttia. Luonnontilaisessa ve-sistössä suuri järvisyysprosentti tasoittaa virtaamien vaihtelua.Kymijokea hyödynnetään kuitenkin tehokkaasti sähkön tuotan-nossa ja virtaamiin vaikuttaa enemmän voimatalouden virtaa-masäännöstely kuin luonnolliset virtaamamuutokset. Kymijoen

keskivirtaama länsi ja itä haarojen haarautumiskohdan yläpuo-lella on 282 m³/s ja havaittuja ääriarvoja ovat olleet ylivirtaama816 m³/s ja alivirtaama 65 m³/s.Tässä tutkimuksessa selvitetään Anjalankosken voimalaitoksen(Ankkapurhan) alapuolisten koski- ja virtapaikkojen pohjanlaa-dut ja syvyydet sekä niiden soveltuvuus lohen ja taimenen li-sääntymisalueksi. Tutkimusalueesta on rajattu pois ainoastaanKymijoen länsihaara Hirvivuoteen säännöstelypadon alapuolel-ta. Yhteensä kartoitettuja koski ja -virtapaikkoja on 30 kappa-letta (kuva 1).

Kuva 1. Kartoitetut koski- ja virtapaikat.

9

2.1 Ankkapurha-Pernoo

Ankkapurhan alapuolella Kymijoki virtaa yhtenä haarana Per-nooseen saakka, jonne kertyy jokea seuraten matkaa yli 20 km(kuva 1). Matkalla on useita potentiaalisia lohikalojen lisäänty-misalueita. Merkittävimmät koskipaikat ovat koskiensuojelu-lailla suojellut Ahvionkosket ja Kultaankoski. Pienempiä koski-ja virtapaikkoja ovat mm. Piirteenkoski, Susikoski,Vuolle ja Ris-tolankoski.Ankkapurhan ja Pernoon väli on hyvin alavaa ja tul-vaherkkää aluetta, jossa toteutettiin viimeksi 1930-luvulla mit-tavia perkaustöitä tulvasuojelun nimissä. Susikoskenperkaamisen takia esimerkiksi Hurukselan kohdalla olevat sivu-uomat ovat lähes kuivuneet (Koivurinta 2002). Koskia ei kuiten-kaan rakennettu tai padottu.

2.2 Itäinen Pernoon haara

Koskien suojelulailla suojellut Pernoonkosket sijaitsevat itäises-sä Pernoon haarassa (keskivirtaama 155 m³/s) heti haarautu-miskohdan eteläpuolella Koskijakso on 1,2 km pitkä ja muodos-tuu useista pienemmistä saarten jakamista koskista ja virroista.Kosket virtaavat edelleen vapaina, vaikka Pernoonkoskeen onaikanaan suunniteltu voimalaa ja siihen liittyen koskia on pe-rattu ja Torninvirtaan on jäänyt työpato. Pernoonkoskista noinneljä kilometriä alavirtaan on Laajakoski, joka on lähes hävin-nyt 1930-luvun perkausten ja alapuolisten Koivu- ja Korkeakos-ken padotuskorkeuden nostamisen takia (Koivurinta 2002).

Parikassa, noin kilometri Laajakoskesta alavirtaan, jokihaaranvedet jakaantuvat läntiseen Koivukosken haaraan ja itäiseenKorkeakosken haaraan. Kummassakin haarassa on voimalat, li-säksi Koivukosken luonnonuomassa on säännöstelypato. Luon-nontilan aikana Pernoon haaran virtaamasta 4/5 on virrannutKoivukosken haaraan ja 1/5 Korkeakosken haaraan, nykyäänvirtaamasäännöstelystä johtuen virtaus jakaantuu päinvastoin(Koivurinta 2002). Koivukosken alapuolella sijaitsevia koskia javirtapaikkoja ovat Tomsankoski, Ruhavuolle, Siikakoski, Kokon-koski, Hinttulankoski Tattarinkoski, Langinkosken yläpuolinenvuolle ja alimpana koskena Langinkoski, joka laskee Kotkan Kei-sarinsatamaan. Kokonkosken alapuolella Koivukosken haarastaerkanee vielä itään Huumanhaara, jossa on kolme koskialuetta:Kyminkartanonkoski, Rautatienkoski ja Hovinkoski. Huuman-haara ja Korkeakosken haara laskevat Sunilanlahteen. (kuva1.)

2.3 Länsihaara

Kymijoen läntinen haara alkaa Kultaankoskien alapuolelta Per-noosta. Uoma on nivamaista virtaa, jossa on muutamia pieniäkoskipaikkoja. Noin viisi kilometriä haarautumiskohdasta ala-virtaan on Hirvivuolteen säännöstelypato, joka on rakennettuvuonna 1947 säätelemään virtaaman jakautumista itäiseen jaläntiseen haaraan (Koivurinta 2002). Vaelluskalojen nousu län-tiseen haaraan on estynyt, koska alueen alaosan kosket on pa-dottu vesivoiman käyttöön.

10

3 Menetelmät

3.1 Pohjanlaatukartoitus

Pohjanlaatu kartoitettiin pääsääntöisesti veneestä, vain mata-limmat alueet kartoitettiin rannalta kahlaten. Voimakkaan vir-taaman ja alueiden syvyyden vuoksi kovin tarkkaa mitta-asteik-koa kiviaineksen raekoosta oli mahdoton toteuttaa. Pohjanlaa-tu kuvattiinkin sanallisesti: pehmeäpohja (muta, lieju, sedi-mentti), hiekka, hieno- tai karkeasora, kivi, lohkare (ø > 500mm) ja kallio. Kartoituksen aikana arvioitiin lisäksi virrannope-uksia, vesikasvillisuutta ja muita lohikalojen kutuun ja poikas-ten viihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä.

Alle yhden metrin syvyiset paikat selvittiin kahlaamalla ja vesi-kiikarin avulla (kuva 2). Syvemmät alueet kartoitettiin veneellä,jolla ajettiin 5–10 metrin välein linjoja kosken poikki tai pituus-suuntaan. Pohjanlaadultaan epäselvät alueet kartoitettiin tar-kemmin, liikkumalla edestakaisin poikkivirtaan ja virran suun-taisesti. Yhden – viiden metrin välinen syvyysvyöhyke selvitet-tiin metalliputken (pituus 6 m, halkaisija 2,6 cm) avulla. Työaloitettiin virran niskalta ja edettiin syvyysalueita myötäillenalavirtaan, samalla tunnustellen metalliputken päällä pohjaa.Pohjanlaatu ja sen sijainti kirjattiin karttapohjille. Etäisyydet jatarkka paikantaminen karttaan tarkastettiin etäisyyskiikarinavulla rantaan tai johonkin muuhun karttaan merkittyyn paik-kaan. Mikäli syvyys ja virran voimakkuus estivät putken tehok-kaan käytön, selvitettiin pohjanlaatua narun jatkona olevallametallipainolla (200 g), joka heitettiin virtaan ja hinattiin sitäpohjaa pitkin.

Lisäksi pohjanlaadun rakennetta tarkennettiin sukelluksilla sekäkuvaamalla pohjia infrapunakameralla tai VA-robotilla. Sukel-luksia tehtiin yli kahden metrin syvyisissä kohteissa, joissa ha-luttiin saada tarkempi selvyys pohjanlaadusta ja kiviaineksen

raekoosta. Sukelletut kohteet myös valokuvattiin ja samalla kar-toitettiin mahdollisia kutukuoppia. Sukeltaessa rannalla oliavustaja, joka huolehti sukeltajan turvallisuudesta turvaköydenavulla ja arvioi sukelluksen kattamaa pinta-alaa. Sukeltajalla olipuhelinyhteys pintamiehelle, joka kirjasi havainnot ylös tai ha-vainnot kirjattiin sukeltajan noustua maihin.

3.2 Syvyyskartoitus

Virta- ja koskipaikkojen syvyyskartoituksessa kohteiden syvyy-det jaettiin seuraavanlaisesti: 0–1 m, 1–3 m, 3–5 m, ja yli 5 m.Syvyyskartoitukset tehtiin kahden henkilön voimin, joista toinenajoi tai souti venettä keula ylävirtaan ajolinjaa pitkin. Mittaavahenkilö määritti syvyydet kaikuluotaimella, syvyysmittarilla taimetalliputkella ja kirjasi tulokset pohjakarttoihin eri väreillä sy-vyysvyöhykkeittäin. Etäisyydet ja tarkka paikantaminen kart-taan tarkastettiin etäisyyskiikarin avulla. Niva-alueilla mittauk-set tehtiin liikkumalla joen poikkilinjaa pitkin rannasta rantaan.Linjat olivat pintakivistä ym. riippuen viiden – kahdenkymme-nen metrin välein. Koskialueilla veneellä liikkumista jouduttiinsovittamaan virran voimakkuuden ja lohkareiden mukaan. Kar-toitus tehtiin yleensä virranmyötäisesti ajamalla ennalta sovit-tuja ajolinjoja pitkin ja luotaamalla syvyydet ja tunnustelemal-la pohjanlaatua. Kiivasvirtaisimmat koskipaikat käytiin läpi kah-laten tai arvioimalla syvyydet silmämääräisesti.

3.3 Kutualuekartoitus

Lohien ja taimenten kutupaikkoja etsittiin niiden kutuun sovel-tuvilta virta- ja koskipaikoilta.Tämä tehtiin seuraamalla näkyviäkaloja loka–marraskuun aikana sekä haastattelemalla paikalli-sia kalastajia. Otaksutuilla kutualueilla liikuttiin veneellä vesi-kiikaria apuna käyttäen tai rantoja kahlaamalla, etsien merkke-jä kutukuopista. Syvemmällä (yli 2 m) olevia kutupesiä etsittiinmyös sukeltamalla.

Kutualuekartoituksessa käytettiin apuna myös muita kartoituk-sen aikaan käynnissä olleita loheen ja taimeneen liittyviä tut-kimushankkeita. Kaakkois-Suomen TE-keskuksen ja Riista jakalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta toteutettiin vaellus-kalojen ylisiirtoa, jossa Korkeakosken voimalaitospadon yli siir-rettiin nuolimerkittyjä lohia ja meritaimenia. Korkeakosken yli-siirron yhteydessä lisäksi merkittiin radiolähettimellä 21 lohta,joiden liikkumista seurattiin kutuaikana. Lisäksi apuna käytet-tiin RKTL:n sähkökalastuksista saatuja tuloksia, joiden perus-teella arvioitiin lohen ja taimenen luonnonpoikasten esiintymis-tä ja tiheyksiä.

3.4 Poikastuotantoalueiden luokittelu

Virta- ja koskipaikat luokiteltiin lohen 0+poikasten elinpaikka-vaatimusten mukaan (Karlström 1977, Haapalan ym. 1998).Virtapaikoiksi katsottiin jokialueet, joiden virtaus selvästi kiihtyiniiden yläosassa ja virtausnopeuden arvioitiin silmämääräises-

Kuva 2. Pohjanlaadun selvitystä Ahvionkosken keskiosilla,Hampaansaaren ja Kuivasaaren välissä.

11

ti olevan vähintään 0,2 m/s. Lohen elinpaikkavaatimukset saa-tiin kirjallisuusselvitysten ja koekalastusten pohjalta. Alueetluokiteltiin karkeasti: hyvä, kohtalainen tai huono poikastuo-tantoalue (taulukko 1). Erityyppisten pohjien ja poikastuotan-toalueiden pinta-alat laskettiin Autocad-ohjelmalla, jolla myöspiirrettiin pohjanlaatukartat.

Hyväksi poikastuotantoalueesi arvioitiin alueet, jotka sopivatlohen 0+-poikasille kaikissa virtaama olosuhteissa ja joidenpohjassa on riittävästi suojapaikkoja ja kutuun sopivaa sora-ki-vikkoa. Tällainen pohja on pääasiassa soraa ja kiveä (ø 30–300mm), jonka seassa on myös lohkareita (ø > 500 mm) eli seka-pohjaa. Pintavirtaaman arvioitiin olevan yli 0,2 m/s ja alle 1 m/s sekä vesisyvyyden 1–3 m.Alle metrin syvyisiä virtapaikkoja ei

Taulukko 1. Käytetyt poikastuotantoalueiden luokittelun perusteet lohen 0+-ikäisille poikasille.

Poikastuotanto-alueen luokitus Pohjanlaatu Syvyys, m Virrannopeus, m/s

hyvä sora, kivi, lohkare 1–3 0,2–0,9

kohtalainen lohkare, kivi, sora, kallio 0,1–5 0,2–1

huono hiekka, silokallio >5 0 tai >1

luokiteltu hyväksi poikastuotantoalueeksi pohjanlaadusta huo-limatta, koska alivirtaama kausina nämä alueet jäävät läheskuivaksi. Yli kolmen metrin syvyisiä alueita ei katsottu hyväksipoikastuotantoalueeksi, koska ei voitu osoittaa siellä esiintyvänlohen 0+ -poikasia (taulukko 1).

Kohtalaiseksi poikastuotantoalueeksi arvioitiin alueet, joissasuojapaikkojen määrä jäi vähäisemmäksi pohjan rakenteen ta-kia. Tälläisiä pohjia olivat mm. harva louhikko/kivikkoa, paljassorapohja tai epätasainen kallio, jonka halkeamissa ja kivienvälissä oli soraa. Huonoja kutu- ja poikastuotantoalueita olivatvirtaavat alueet, joiden pohjanlaatu oli silokallio, hiekka taipehmeäpohja sekä yli viiden metrin syvyiset alueet (taulukko1).

12

4 KartoitustuloksetKymijoen koski- ja virtapaikkojen syvyyksien- ja pohjanlaatujenkartoitukset tehtiin vuosina 2004–2005, jolloin virtaamat olivatpoikkeuksellisen suuret. Onkin huomioitava, että syvyydet japinta-alat koskissa sekä virroissa vaihtelevat vuosittain. Kymi-joen voimakkaan virran, syvyyden ja veden sameuden vuoksitarkkoihin määrityksiin kiviaineksen raekoosta ei kaikissa pai-koissa päästy. Yleinen pohjanlaatu virtapaikoissa oli sekapoh-jaa, joka koostui eri suhteissa lohkareista, kivistä, sorasta sekä/tai hiekasta (kuva 3). Kalliopohjia esiintyy tutkimusalueellamyös paljon. Näistä tyypillisiä ovat silokalliot, joissa on halkea-mia ja koloja sekä lohkareita ja kiviä kallion päällä.

Kuva 4. Piirteenkoskea Housusaaren kohdalta syyskuussa 2005.

Kuva 3. Kymijoelle tyypillistä sekapohjaa, jossa on lohkareita,kiviä, soraa ja hiekkaa.

Koskikuvauksissa on kohteista kuvia sekä taulukko, jossa onkarkeasti esitetty eri pohjamateriaalien määrät. Tarkemmat sy-vyys- ja pohjanlaatutiedot löytyvät koskikartoista, liitteistä 1–23.

4.1 Ankkapurha

AnjalankoskenAnkkapurhan on mainittu aikoinaan olleen luon-nollinen nousueste vaelluskaloille, mutta todennäköisesti lohetja taimenet ovat päässeet virtaama olosuhteiden ollessa sopi-vat nousemaan sen ohi. Nykyään vaelluskaloilla ei ilman ylisiir-toa ole mahdollisuutta päästä voimalaitosten yläpuolelle ja vii-meistään tänne vaelluskalojen nousu pysähtyy.Voimalaitoksenalapuolinen joki on järvilaajentuma, jossa varsinainen virta-alu-een pituus on juoksutuksista riippuen 100–300 m ja virta-alu-een pinta-ala on noin kolme hehtaaria.

Voimalaitoksen alapuoliset rannat syvenevät nopeasti ja syvyy-det keskiuomassa ovat 3–6 metriä. Pohjanlaatu on pääasiassalouhikkoa, jonka seassa on pienempää kiviainesta ja soraa. So-raa on varsinkin voimalaitoksen alla, idänpuoleisessa rantapen-

kassa. Länsiranta on kalliorantaa, jossa on eri kokoisia kiviä jalohkareita (taulukko 2, liite 1).

Taulukko 2. Ankkapurhan pohjamateriaalin osuuksia: x=vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.

Eri pohjanlaatujen esiintyvyys

Koski tai vuolle sora kivi lohkare kallio hiekka

Ankkapurha xx xxx xxx x x

4.2 Piirteenkoski

Kolme kilometriä Ankkapurhan alapuolella sijaitsevan Piirteen-kosken alueen pinta-ala on noin yhdeksän hehtaaria. Piirteen-koskessa on kaksi kiivaampivirtaista koskipätkää, muuten kos-ki on nivamaista virtaa.Yhteensä virta-aluetta on noin kilomet-rin matkalla.

Piirteenkoski alkaa pitkällä ja nivamaisella niska-osuudella, jon-ka länsiranta on sekapohjaa ja itäranta silokalliota. Keskiuomaon syvää (> 3m) louhikkoista virtaa. Niskavirran jälkeen on Hou-susaaren kohdalle keskittyvä koski, joka on pohjanlaadultaanisoa lohkareikkoa, joiden välissä on kiveä, soraa ja hiekkaa.Koski on lähes kauttaaltaan yli kahden metrin syvyistä.Vain ai-van ranta-alueilla ja Housusaaren ympärillä on matalampaavirtaa (kuva 4).

Housusaaren alapuolella on hidasvirtainen, 150 m pituinen sy-vänne, jonka jälkeen uoman pohja jälleen mataloituu alle kol-meen metriin. Piirteenkosken alaosa on pääasiassa kalliopoh-jaa, jonka päällä on lohkareita, kiviä, soraa ja hiekkaa (tauluk-ko 3, liite 2).

13

Taulukko 3. Piirteenkosken pohjamateriaalin osuuksia: x=vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Piirteenkoski xx xx xxx xx xx

4.3 Tiirankari

Piirteenkoskesta 2,5 km alavirtaan sijaitseva Tiirankari on ta-saisesti alenevaa nivamaista virtaa, jossa ei ole kiivasvirtaisiakoskiosuuksia. Virta-alueella on pituutta noin 550 metriä japinta-alaa 11 hehtaaria. Lähes koko alue on kalliopohjaa, jon-ka päällä on lohkareita ja kiviröykkiöitä (kuva 5). Soraa on pai-koitellen, mutta laajempia soraikkoja alueella ei ole. Hitaampi-virtaisiin kohtiin on kertynyt pääasiassa hiekkaa (taulukko 4,liite 3). Syvyydet Tiirankarilla vaihtelevat matalista pintakalli-oista seitsemään metriin.

Kuva 5. Tiirankarille tyypillistä silokalliopohjaa, jonka päällä onlohkareita ja kivikkoja.

Taulukko 4. Tiirankarin pohjamateriaalin osuuksia: x= vähän,xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Tiirankari x x x xxx x

4.4 Susikoski

Susikoski on kallioon osittain louhittu virtapaikka, jossa kiivas-virtaisempaa koskiosuutta on noin 200 metriä maantiesillankohdalla. Pohjanlaadultaan koskiosuus on kalliota, jonka pääl-lä on isompaa kiveä. Koskiosuuden yläpuolella on leveää ja ta-saisesti alenevaa virtaa, jossa matalaa niva-aluetta on lähinnäpohjoisrannalla. Susikosken niskalla (noin 550 metrin päässämaantiesillasta) on matala kalliokynnys joka ulottuu pohjois-rannalta uoman keskelle. Kynnyksen yläpuolella on vähän soraaja hiekkaa. Muuten pohja on pääasiassa kalliota, jonka päälläon harvakseltaan kiviainesta. Eniten kiveä on kosken syvem-mässä keskiuomassa (taulukko 5, liite 4). Yhteensä virtaavaaaluetta on 10 hehtaaria.

Taulukko 5. Susikosken pohjamateriaalin osuuksia: x= vähän,xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Susikoski x xx xx xxx x

4.5 Ristolankoski

Susikosken alapuolella on syvää (yli 10 m) suvantoa noin puolikilometriä ennen Ristolankosken aluetta. Ristolankoski koostuukahdesta koskipaikasta, joiden välissä on 270 metrin pituinensuvanto-osuus. Ensimmäistä virtapaikkaa kutsutaan Vuolteeksija alimmaista varsinaiseksi Ristolankoskeksi. Vuolteella on pi-tuutta 250 metriä ja Ristolankoskella 300 metriä.Yhteensä näi-den virta-aluiden pinta-ala on kahdeksan hehtaaria.

Kuva 6. Ristolanvuolteen pohjaa kolmen metrin syvyydessä.Kuva Juhani Vaittinen

14

Vuolle alkaa kalliosta, joka puristaa virran kapeammaksi ja ma-talammaksi. Vuolteen länsiranta on pääasiassa kalliopohjaa jaitäranta sekä joen keskiosa soravaltaista sekapohjaa (kuva 6).Niskalta noin 150 m alaspäin joen poikki menee silokallio, jon-ka jälkeen virta hieman hidastuu ja levenee suvannoksi. Suvan-toon laskee Susikosken yläpuolelta erkaneva Leppäjoki, joka onollut Kymijoen sivuhaara ennen Susikosken perkausta. Nykyääntämän sivu-uoman kautta virtaa vettä vain tulva-aikoina.

Ristolankoskessa joki kapenee 60 m levyiseksi. Koski on itäran-nalta sorapohjaa, jonka joukossa on eri kokoista kiveä ja hiek-kaa (kuva 7). Länsiranta ja keskiuoma ovat pääasiassa kallio-pohjaa, jonka päällä on kiviainesta. Yli viisi metriä syvä pääuo-ma kiertää joen länsirantaa aivan kallioulokkeen vierestä. Muu-ten alue on matalaa, 1–3 metrin syvyistä uomaa (taulukko 6,liite 5).

Taulukko 7. Tervaniemen pohjamateriaalin osuuksia: x= vähän,xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Tervaniemi xx xxx xx xxx

4.7 Ahvionkosket

Ahvionkosket on laaja ja rikkonainen koskialue, joka koostuuuseista saarien pirstomista koski- ja virtapaikoista. Pituutta Ah-vionkoskilla on 1300 metriä ja pinta-alaa 35 hehtaaria. Moni-puolisen rakenteen ja laajuutensa takia Ahvionkoskilta löytyyrunsaasti kaikenlaisia pohjanlaatuja. Pääasiassa koskien pohjatovat sekapohjaa, joka kostuu erikokoisista kivistä, hiekasta jasorasta. Myös kalliopohjaa on paljon, varsinkin kosken yläosal-la (taulukko 8, liite 7). Koskialueen länsiranta on pääasiassakovaa pohjaa. Itärannalla saarten välissä virroissa on enemmänheikkovirtaisia ja pehmeäpohjaisia alueita sekä laaja Osolahti,joka on lähes seisovaa vettä. Päävirtaus Ahvionkoskessa kulkeelouhitun keskiuoman kautta, jonka syvyys vaihtelee 3–5 metrinvälillä. Muuten koskialueiden syvyys on alle kolme metriä. Lu-kuisista saarista johtuen Ahvionkosken alue on erittäin leveääja on enimmillään Osolahden kohdalla 850 metriä.

Taulukko 8. Ahvionkoskien pohjamateriaalin osuuksia: x=vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Ahvio xx xxx xx xxx xx

Ahvionkosken niska on kapeaa, yli 10 metriä syvää aluetta, jos-ta joki haaraantuu kolmeen uomaan. Niskalta länteen lähteväKuovinkoski puristuu kallioiden välistä ja virtaa ensimmäiset300 metriä kalliopohjalla, jossa on lohkareita ja kiviä. Loppu-matkalta pohjanlaatu on lohkareista sekapohjaa ja soraikkoa,muuttuen virtauksen heikentyessä enemmän hiekkapohjaksi(kuva 8). Keskellä kulkeva louhittu Keskikoski virtaa voimak-kaasti noin 300 metrin matkan. Kosken pohja on louhikkoistasekapohjaa ja välillä paljasta kalliota. Päijänteensaaren kiertä-vä itäinen Päijänteenkoski on noin 200 m pitkä ja virtaus lop-puu Osolahden suvantoon. Kosken pohja on itärannalta kivik-koista sekapohjaa, jossa on kiviriuttoja. Päijänteensaaren rantaon pääasiassa kalliopohjaa.Alivirtaamakaudella virtaus loppuukoskessa lähes kokonaan.

Kuva 7. Ristolankosken itärantaa, jonka pohja koostuuerikokoisesta kiviaineksesta. Keskikoskessa on kalliopohjaa.

Taulukko 6. Vuolteen ja Ristolankosken pohjamateriaalinosuuksia: x= vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Ristolanvuolle xxx x x xxx xx

4.6 Tervaniemi

Ristolanvuolteen alapuolella sijaitsee Muhjärvi, jonka kohdallajoki tekee mutkan ja mataloituu sen jälkeen vuolteeksi. Terva-niemen kohdalla olevan vuolteen pituus on noin 230 metriä japinta-ala viisi hehtaaria. Pohjanlaadultaan virta-alue on pääasi-assa lohkareita ja kivikkoa, joiden seassa on hiekkaa ja soraa.Kalliopohjaa ei juurikaan esiinny. Syvyys on, ranta-alueita lu-kuun ottamatta, pääasiassa yli kolmea metriä (taulukko 7 jaliite 6).

15

Kuva 9. Kiivasvirtainen Martinkoski. Ympäröivien saartenväliuomat ovat matalaa koskea.

Kuva 8. Ahvionkoskien niskalta länteen erkanevan Kuovinkoskenalaosaa.

Ahvion koskialueen alaosassa on saarten jakamat, voimakas-virtaiset Koto- ja Martinkoski. Molemmat kosket ovat pohjan-laadultaan sekapohjaa, joskin hyvin louhikkoisia ja kivisiä (ku-vat 9 ja 10). Ahvionkosket jatkuu Martinkosken loppuun muo-dostuneeseen kivi- ja sorapenkkaan saakka, jonka jälkeen uo-ma syvenee ja virtaus heikkenee.

Kuva 10. Kotokoskea, joka on lohkareista sekapohjaa.

4.8 Piuhankosken haara

Piuhanhaara erkanee Kymijoen päähaarasta hetiAhvionkoskienalapuolelta ja yhtyy siihen takaisin Kultaankosken alapuolella.Leveyttä Piuhanhaaralla on 20–30 m ja syvyyttä 2–4 metriä.Piuhanhaara on voimakkaasti perattu tulvansuojelun takia, var-sinkin Piuhankoski ja sen yläpuoli (kuva 11). Rannoilla onkinrunsaasti louhintakiveä.

Kuva 11. Entisen Piuhankosken yläpuoli on tasaista nopeaavirtaa.

Piuhanhaarasta kartoitettiin virta-alue, joka alkaa Kokinmäenkohdalla ja loppuu Piuhankosken alaosaan. Pituutta kartoite-tulla osuudella on 1500 metriä. Piuhanhaara on pohjanlaadul-taan harvaa kivikkoa, jonka välissä on soraa tai hiekkaa. Pai-koitellen soraa on kerääntynyt laajemmiksi sora-alueiksi.Varsi-nainen Piuhankoski on louhittua kalliopohjaista uomaa, jossaon harvaa kivikkoa (taulukko 9 ja liite 8).

Taulukko 9. Piuhankosken haaran pohjamateriaalin osuuksia:x= vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Piuhankosken haara xx xx xx x x

4.9 Kultaankoski

Kultaankoski on laaja koski- ja virta-alue, joka muodostuu useis-ta saarista, matalikoista sekä koskien välisistä nivoista ja niska-alueista. Pituutta Kultaankoskella on 830 metriä ja pinta-alaa 29hehtaaria.Pudotuskorkeutta on vain 1,5 metriä, joten virtaus kos-kessa on loivaa verrattuna yläpuoliseenAhvion alueeseen. Syvyyskoskessa on kauttaaltaan alle kolme metriä, lukuun ottamattamuutamaa pientä syvännettä. Koskessa on sivu-uomien lisäksimyös useita matalikkoalueita, jossa syvyys on alle metrin.

16

Kultaankoski on suurelta osin kalliopintaista koskea, jossa onrunsaasti paljasta silokalliota. Paikoitellen kalliopohjan päälläon yhtenäisiä ja laajoja kivikkoalueita, joissa on isoja lohkarei-ta ja pienempää kiviainesta. Soraa on varsinkin kosken niska-kallion ja kivikon yläpuolella, mutta myös muualla koskessa onpieniä soraikkoalueita (taulukko 10, liite 9). Kosken idänpuoleis-ta rantaa on perattu voimakkaasti tukinuiton ja tulvansuojeluntakia.

Taulukko 10. Kultaankoskien pohjamateriaalin osuuksia:x= vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Kultaa xx xx xx xxx x

Kultaankosken keski- ja alaosa ovat matalaa ja kalliopohjaistakoskea, jonka pohjalla on paikoitellen runsaasti lohkareita jakivikkoa (kuva 13). Kosken itärannalla on perkauskivistä raken-nettu saari, jonka itäpuolella pohja on paljasta silokalliota. Saa-ren länsipuolella on soraa ja kivikkoa. Honkasaaren alapuolellakoski jatkuu kivikkoisena Kellosaareen asti, jossa virtaus ja-kaantuu kahteen haaraan. Kellosaaren idänpuoleisen uomanalussa on kivikkoinen vuolle, jonka jälkeen joki syvenee ja vir-taus hidastuu. Lännenpuoleisessa uomassa virtaus loppuu Kel-losaaren pohjoispään kohdalla.

Kuva 13. Kalliopohjan päälle on muodostunut lohkareisiamatalikkoja. Lohkareiden ympärillä on myös soraikkoa.

4.10 Koivusaaren alaosa

Piuhankosken lopussa, Koivusaaren alapäässä, on pieni niva-alue, jonka pinta-ala on noin hehtaarin. Virta-alue on pohjan-laadultaan pääasiassa hiekkaa, jonka päällä on paikoitellen ki-vikkoa. Soraa on lähinnä virran niskalla, Piuhanhaaran lopussa.Hitaampivirtaiset ja syvemmät kohdat ovat pehmeäpohjaisia(taulukko 11 ja liite 10).

Taulukko 11. Koivusaaren alaosan pohjamateriaalin osuuksia:x= vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Koivusaaren alaosa x xx x xxx

Kuva 12. Kultaankosken niskalla olevaa kivikkoa, joka jakaapäävirran.

Kultaankosken niskalla päävirta jakaantuu uoman keskellä si-jaitsevan kivikon ja saaren takia kahteen haaraan (kuva 12).Saaren kohdalla uoman poikki kulkee myös silokallio. Saarenitäpuolinen haara muuttuu kallion alapuolella kivikko ja sora-pohjaksi. Saaren länsipuolella on syvänne, joka jatkuu koskenkeskivaiheilla olevaan lohkarealueeseen saakka. Kultaankoskenkapeamman niskan jälkeen koskialue levenee huomattavasti jaleveimmillään se on alueen alaosassa lähes 500 metriä. Niskanlänsirannalta erkanee lisäksi sivu-uoma, joka haarautuu useaanuomaan ennen kuin uomat yhtyvät päävirtaan koskialueen ala-osassa.Tämä pääasiassa kalliopohjainen sivu-uoma jää osittainkuivaksi alivirtaamakausina.

17

4.11 Metsäkylänsaaren alaosa

Koivusaaren alapuolisen Metsäkylänsaaren ympärillä virta onpääosin suvantomaista. Saaren etelä kärjen kohdalla virta kiih-tyy jokiuoman mataloituessa. Metsäkylän saaren alaosan vuol-teella on pituutta 150 metriä ja pinta alaa hehtaari. Pohjalla onsoraa, hiekkaa ja harvaa kivikkoa. Paikoitellen rannat ovat peh-meäpohjaisia (taulukko 12, liite 11).

Taulukko 12. Metsäkylänsaaren alaosan pohjamateriaalinosuuksia: x= vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Metsäkylänsaarieteläkärki

xxx xx x xxx

4.12 Satulavuolle

Länsihaaran erkanemiskohdan alapuolella (2,5 km) sijaitseval-la Satulavuolteella on pituutta 200 metriä ja pinta-alaa kolmehehtaaria. Satulavuolteen keskellä sijaitsee pieni saari, joka ja-kaa virran 100 metrin matkalla kahteen haaraan. Saaren ylä-päässä on koko uoman poikki ulottuva paljas kalliojuonne jokajatkuu saaren pohjoispuolella kosken loppuun saakka. Etelä-puolella silokallio loppuu saaren yläpäässä, jonka jälkeen virtamuuttuu kivipohjaiseksi. Soraa alueella ei ole lainkaan (tauluk-ko 13, liite 12). Vuolle on myös varsin syvä, ainoastaan kallio-juonne on matalampaa aluetta.

Taulukko 13. Satulavuolteen pohjamateriaalin osuuksia: x=vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Satulavuolle xx x xxx

4.13 Koivusaari

Kilometri ennen Hirvivuolteen säännöstelypatoa sijaitsevan Koi-vusaaren ympärillä on 270 merin pituinen ja viiden hehtaarinkokoinen virtapaikka.Virta alkaa Koivusaaren yläpuolelta ja ja-kaantuu kahteen haaraan saaren ympärille 190 metrin matkal-la. Päävirtaus kulkee saaren eteläpuolitse. Koivusaari on raken-teeltaan monipuolisempaa virtaa kuin yläpuolinen Satulavuolle.Uoman pohjalla on runsaasti erikokoista kiveä, soraa ja hiek-kaa. Soraa on varsinkin virran lopussa, Koivusaaren alapuolella(taulukko 14, liite 13). Syvyydeltään alue on keskimäärin 1–3metriä.

Taulukko 14. Koivusaaren pohjamateriaalin osuuksia: x=vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Koivusaari xx xx xx x x

4.14 Pernoonkosket

Pernoonkosket koostuu useista koskista ja virroista: Torninvir-rasta (Myllykoski),Väärään-, Karkuus-, Ruhan- ja Pykinkoskestasekä Tukki- ja Sittarännistä. Nämä yhdessä muodostavat laajankoskikokonaisuuden, jolla on pituutta 1,2 kilometriä ja pinta-alaa 20 hehtaaria. Putouskorkeutta on viitisen metriä, jotenkosket ovat varsin vuolasvirtaisia. Pernoonkosket ovat raken-teeltaan hyvin monipuolista aluetta, jossa on runsaasti virtauk-sia jakavia saaria, koskien välisiä suvantoja ja sivu-uomia. Alu-eelta löytyy myös runsaasti erilaisia pohjanlaatuja, joskin kal-liopohja on vallitseva (taulukko 15, liite 14).

Taulukko 15. Pernoonkoskien pohjamateriaalin osuuksia:x= vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Pernoonkosket xx xx xx xxx x

Koskijakso alkaa joen mataloituessa ja Karjasaaren saariryh-män jakaessa joen kahteen haaraan. Korkeiden virtaamien ai-kana päävirta menee läntisen Torninvirran kautta ja pienen vir-taaman aikana itäisen Vääränkosken kautta. Torninvirta on ly-hyt ja voimakkaasti virtaava koski, joka on pohjanlaadultaanlouhittua kiveä, kalliota ja soraa. Soraa on varsinkin kosken nis-kalla. Torninvirran länsirannalla on lisäksi kivistä tehty työpato,joka kaventaa huomattavasti uomaa. Vääräänkosken pohjan-laatu vaihtelee kalliosta sekapohjaan, jossa on soraa, kiveä jahiekkaa. Pituutta Vääräkoskella on noin 400 metriä ja syvyysvaihtelee 1–3 m välillä (kuva 14). Torninvirran ja Vääräkoskenjakavan Karjasaaren ja muiden pienempien saarten väleihin jääuseita pieniä sivu-uomia, mm. Sahakoski (kuva 15).

Torninvirtaa seuraa 250 metrin pituinen, pehmeäpohjainen su-vanto, jonka jälkeen joki kapenee ja mataloituu huomattavasti.Tästä alkaa Pernoonkoskien toinen koskiosuus, jolla on pituut-ta 670 metriä. Kapean niskan jälkeen uoma jakautuu Karkuus-koskeksi ja Ruhankoskeksi. Länsirannan puolen Karkuuskoskion kalliopohjaa, jonka päällä on lohkareita, kiviä, ja soraa. Vir-ta jatkuu kalliopohjaisena lähes Pykinkoskeen ja Tukkiränniinsaakka. Itään kääntyvä Ruhankoski on varsin lohkareinen ja ra-kenteeltaan monipuolisempi kuin Karkuuskoski. Kosken keski-

18

osassa sijaitseva kivikkoalue ja saari jakavat Ruhakosken kah-teen haaraan, joista läntinen uoma yhtyy Karkuuskosken ala-päähän. Syvyys Ruhankoskessa vaihtelee 1–2 metrin välillä.Kosken jälkeen itärantaan muodostuu noin 100 metrin pituinensuvantoalue ennen alaosan koskia.

pääasiassa kivistä kalliopohjaa (kuva 16). Kallion koloihin onkertynyt soraa, pientä kiveä sekä hiekkaa. Koskien syvyydetovat alle kolme metriä (1–3 m).

Kuva 16. Pykinkosken keskiosaa syyskuussa 2006.

4.15 Paha-Pekka

Noin kilometri Pernoonkoskien alapuolella on Paha-Pekan vuol-le, jolla pituutta 120 metriä. Tämä lyhyt matalikko on pohjan-laadultaan pääasiassa sora- ja hiekkapohjaa, jonka päällä oneri kokoista kiviainesta (taulukko 16, liite 15). Vuolteen jälkeenMikkolansaaren eteläpäästä alkaa Pitkäkymi niminen, hiekka-pohjainen suvantoalue.

Taulukko 16. Paha-Pekanvuolteen pohjamateriaalin osuuksia:x= vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Paha-Pekka xx xxx xx xx

4.16 Laajakoski

Pernoon haaran jakautumiskohdan yläpuolella sijaitsevalla Laa-jakoskella on koskipinta-alaa noin kolme hehtaaria. Laajakos-keen on oikaistu louhimalla uusi uoma länsirannalle, jolla onpituutta 150 m ja leveyttä 60 m. Pohjanlaadultaan louhittu uo-ma on kalliota ja louhintakiveä. Syvyys on tasaisesti noin 1,5metriä. Varsinainen Laajakoski kiertää Jäppilänsaaren itäpuo-lelta ja on pituudeltaan 180 m. Laajakoski on kivipohjaista nis-kaa lukuun ottamatta pääasiassa matalaa silokalliota. Soraakoskessa ei juuri lainkaan (taulukko 17, liite 16).

Kuva 14. Vääräänkosken alaosa on kalliopohjaista koskea.Kallion päällä on erikokoista kiviainesta, lohkareesta hiekkaan.

Kuva 15. Saarten halki virtaavat sivu-uomat tarjoavatlohikalojen poikasille hyviä suojapaikkoja, joskin ne jäävät läheskuiviksi joinakin vuosina.

Koskijakson alaosassa ovat saarten jakamat voimakkaat kosket:Sittaränni, Pykinkoski ja Tukkiränni. Koskien niskat ovat kallio-pohjaa, joskin Tukkirännin ja Pykinkosken niskalla on myös eri-kokoista kiviainesta. Pykinkosken niskalle on lisäksi tehty ve-denalainen kivipato ohjaamaan virtaa Tukkiränniin, jossa uitto-rakennelmat ovat yhä paikoillaan.Tukkirännin niskan kallioleik-kauksen alapuolelle onkin valunut soraa yläpuolisista koskistasamoin kuin koskien loppuliukuun. Muuten koskien pohjat ovat

19

Taulukko 17. Laajakosken pohjamateriaalin osuuksia: x=vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Laajakoski xx x xxx

4.17 Korkeakosken haara

Parikan kohdalla joki haarautuu Koivukosken ja Korkeakoskenhaaraksi. Koivukosken haara on joen entinen päähaara, muttanykyään suurin osa vuotuisesta virtaamasta ohjataan Korkea-kosken haaraan. Korkeakosken haara alkaa suvantomaisena javirta kiihtyy Vuolteessa, jatkuen nivamaisena entiseen Petäjä-koskeen. Petäjäkosken alapuolella on pieni suvanto ja sen jäl-keen virta kuristuu rautatiensillan kohdalla lyhyeen Osolankos-keen, joka päättyy voimalaitospadon altaaseen. Virta-alueidensyvyys vaihtelee 1–5 metrin välillä ja pohjanlaatu on tiivistä se-kapohjaa, kalliota ja hiekkaa (taulukko 18, liite 17). Petäjäkos-ken pohja on louhittua kalliota, jossa kasvaa vesisammalta jakallion päällä on pikkukiveä. Virta-alueiden pinta-ala on noinneljä hehtaaria.

Korkeakosken voimalaitoksen jälkeen joki virtaa nivamaisenanoin kolme kilometriä, laskien Sunilanlahteen. Pohjanlaatuvaihtelee kallio-, hiekka- ja savipohjana, toisin paikoin pohjaapeittävät tukit ym. puuaines. Alahovin kohdalla on jonkun ver-ran sora- ja kivipohjaa.

Taulukko 18. Korkeakosken haaran voimalaitoksen yläpuolisenjokiosuuden pohjamateriaalin osuuksia: x= vähän,xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Korkeakosken haarapadon yläpuoli

x xx x xx xx

4.18 Langinkosken haara

4.18.1 Koivukoski, Välikoski ja Tomsankoski

Koivukosken niskalla on säännöstelypato, jolla ohjataan vettäKoivukosken voimalaitokselle. Voimalaitoskanava alkaa sään-nöstelypadon yläpuolelta ja yhtyy päävirtaan Koivukosken kos-kialueen alapuolella.

Säännöstelypadon alapuolinen koskialue koostuu kolmesta pe-räkkäisestä koskipätkästä: Koivukoskesta, Välikoskesta ja Tom-sankoskesta. Pituutta näillä koskilla on yhteensä noin 360 met-riä ja pinta-alaa vesitettynä 31 hehtaaria. Näiden koskien vesi-tys on kuitenkin täysin säännöstelypadon ohijuoksutuksistariippuvainen. Kosket ovatkin alivirtaamilla lähes kuivilla, koskavesi pääosin ohjataan Koivukosken voimalaitokselle.

Säännöstelypadon alapuoliset kosket ovat jyrkkiä ja niissä onhyvin runsaasti eri kokoista kiviainesta (kuva 17). Paikoitellenmyös kallio on näkyvissä. Mm. säännöstelypadon alapuolellaon laaja silokallio. Kiivasvirtaisen koskiosuuden loppuun, Tom-sankosken alapuolelle, on kertynyt runsaasti soraa.Varsinaises-sa koskessa soraa on vähän (liite 18).

Kuva 17. Säännöstelypadon alapuolista Koivukoskea jaVälikoskea elokuussa 2006.

4.18.2 Ruhavuolle

Tomsankosken alapuolella on liettynyttä sorapohjaa noin 170metriä ennen Ruhavuolletta jossa virta mataloituu ja kiihtyy.Ruhavuolteella on pituutta 240 metriä ja pinta-alaa kolme heh-taaria. Syvyys vaihtelee 1–4 metrin välillä. PohjanlaadultaanRuhavuolle on tiivistä hiekka ja sorapohjaa, jonka päällä on eri-kokoista kiveä (taulukko 19, liite 18). Soraa on eniten koskenitärannalla, jota on soraistettu rannalla liikkumisen ja kahlaa-misen helpottamiseksi vuolteen kapeimmalta kohdalta (kuva18). Ruhavuolteen alapuolella uoman pohja jatkuu pääasiassasora- ja hiekkapohjaisena sekapohjana Siikakoskelle asti. Sy-vyyttä on 3–5 metriä.

20

Kuva 18. Ruhavuolteen itärantaa on kunnostettu rannaltakalastamisen helpottamiseksi.

Taulukko 19. Ruhavuolteen pohjamateriaalin osuuksia: x=vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Ruhavuolle xx xxx xxx xx

4.18.3 Siikakoski

Siikakoski on runsaskivinen ja jyrkkä koski, jolla on pituutta 250metriä ja pinta-alaa 3,5 hehtaaria. Siikakosken niskalla olevatMunkkisaaret jakavat kosken kolmeen haaraan, joista itähaaraon syvin ja samalla pääuoma. Alivirtaamakautena (< 30 m³/s)lännenpuoleiset uomat jäävät kuiville, muutamia syvempiäpaikkoja lukuun ottamatta. Siikakoski on kalliopohjaista kos-kea, jossa on runsaasti isoja lohkareita ja pienempää kiviaines-ta (taulukko 20, liite 19). Kosken alaosassa kallio painuu syvem-mälle. Soraa Siikakoskessa on vähän, lähinnä sitä on niskalla jakosken alaosalla. Syvyydet vaihtelevat 1–3 metrin välillä. Kal-liokynnyksien kohdalla syvyyttä on alle metri. Siikakoski loppuulyhyeen suvantoon ennen Kokonkoskea (kuva 19). Suvannonpohja on pääasiassa soraa ja hiekkaa.

Taulukko 20. Siikakosken pohjamateriaalin osuuksia: x=vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Siikakoski x xxx xxx xxx xx

Kuva 19. Siikakosken itärannan alaosaa ja alasuvanto.Suvannon jälkeen alkaa Kokonkoski.

4.18.4 Kokonkoski

Kokonkoski on monipuolinen koski, jossa on soraa, hiekkaa jakiviainesta (taulukko 21, liite 19). Kiveä on paikoin paljon. Ala-osalla on myös paljaita kalliopintoja, yläosalla ei. Pituutta Ko-konkoskella on 460 metriä ja pinta-ala on kuusi hehtaaria. Sy-vyydet ovat pääasiassa alle kaksi metriä.

Taulukko 21. Kokonkosken pohjamateriaalin osuuksia: x=vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Kokonkoski xx xx xx xx xx

Kokonkoski jatkuu matalana ja tasaisesti alenevana Siikakoskenalasuvannosta, kiertäen joen keskellä olevan Tittisaaren kum-maltakin puolelta. Tittisaaren alapään kohdalla on Kenkäsaari,jonka rannan puolta kiertää pienempi koski. Kenkäsaaren uo-man lisäksi Kokonkosken itärannalla on muita matalia sivu-uo-mia, jotka jäävät kuiviksi virtauksen laskiessa alle 30 m³/s.Titti-ja Kenkäsaaren ympäristö on pääasiassa alle metrin syvyistävettä (kuva 20). Kenkäsaaren kohdalla joen keskellä on kallio-pohjaa ja saaresta noin 100 metriä alaspäin on joen ylittävämatala silokallio, jonka jälkeen kosken pohja on lohkareista se-kapohjaa Alasaareen saakka. Kokonkoski päättyy Alasaaren jäl-keen. Päävirta kiertää saaren kummaltakin puolen.Tällä kohdinvirta on voimakas ja uoma on kallio- ja lohkarepohjaa.

21

Taulukko 23. Tattarinkosken pohjamateriaalin osuuksia: x=vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Tattarinkoski xx xx xxx xx

Kuva 20. Kokonkoski on matalahkoa koskea Kenkäsaarenkohdalla.

4.18.5 Hinttulankoski

Huumaanhaaran haarautumiskohdan alapuolella sijaitsevaHinttulankoski on hidasvirtainen ja nivamainen koski, jolla onpituutta noin 150 metriä ja pinta-alaa 1,8 hehtaaria. Koskenniska on pääosin sorapohjaista aluetta, jossa on harvaa kiviai-nesta. Niskan jälkeen koskessa on uoman keskellä kaksi pientäsaareketta jakamassa virtausta. Päävirtaus kulkee saarien län-sipuolelta, koska itäpuolella on uoman poikki ulottuva kallio-kynnys estämässä virtausta. Saarien alapuolella virta kuristuuvoimakkaasti Väkinäsitensillan takia, sen alla on kiivasvirtainenja kivinen koskiosuus. Hinttulankosken pohja on pääasiassa se-kapohjaa jossa on kohtalaisesti erikokoista kiviainesta, soraa jahiekkaa. Soraa on varsinkin kosken niskalla ja uoman länsiran-nalla olevan leventymän kohdalla (taulukko 22, liite 20). Hint-tulankosken jälkeen joki virtaa suvantomaisesti noin kilometrinmatkan ennen seuraavaa koskea. Koskien välinen alue on 4–6metriä syvää, mietoa ja sekapohjaista virtaa.

Taulukko 22. Hinttulankosken pohjamateriaalin osuuksia:x= vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Hinttulankoski xx xx xx x xx

4.18.6 Tattarinkoski

Hinttulankosta alavirtaan noin kilometri on seuraava 100 met-rin ja vajaan hehtaarin kokoinen Tattarinkoski. Koski alkaa län-sirannan lohkarekivikosta, jonka kohdalla virta kapenee ja ma-taloituu, puristuen koskeksi (kuva 21). Kosken pohja on pääasi-assa lohkareita ja kiviä, joiden seassa on hiekkaa ja soraa (tau-lukko 23, liite 21).

Kuva 21. Sähkökalastusta Tattarinkosken yläosan kivikossa.

4.18.7 Langinkosken yläpuolinen vuolle

Noin puoli kilometriä Tattarikoskesta alaspäin on seuraava lyhytvuolle. Tämän vuolteen pohja on myös lohkareikkoa, jonka se-assa on kiviä, soraa ja hiekkaa. Alue on syvyydeltään 1–3,5metriä (taulukko 24, liite 21).

Taulukko 24. Langinkosken yläpuolisen vuolteenpohjamateriaalin osuuksia: x= vähän, xx= jonkun verran, xxx=paljon.



Langinkosken ylä-puolinen vuolle

xx xx xx xxx

4.18.8 Langinkoski

Langinkoskosken haara päättyy 300 metriä pitkään Langinkos-keen, joka laskee mereen Keisarinsatamassa. Pinta-alaa Langin-koskella on noin 3,5 hehtaaria. Langinkosken niska on kallio-pohjaista uomaa, jossa on paikoitellen runsaasti isoa lohkareik-koa ja kiveä. Niskan jälkeen Langinkosken majan kohdalla seu-raa hyvin kapea ja jyrkkä kalliopintainen koskiosuus, (kuva22).

22

Kuva 23. Langinkosken läntisen sivu-uoman koskea.

4.19 Huumaanhaara

Kokonkosken alasuvannosta haarautuu itäinen Huumanhaara,joka on virtaamaltaan pienin mereen laskevista Kymijoen haa-roista. Lupaehtojen mukaisesti Huumanhaarasta tulee juoksut-taa touko–elokuun aikana vähintään 2 m³/s ja muuna aikana 1m³/s. Pinta-alaa Huumanhaaran koskissa ja virroissa on noin 2,5hehtaaria.

Huumanhaara alkaa suvantomaisena liejupohjana, jossa on iso-ja lohkareita. Kyminkartanon kohdalla alkaa kalliopohjainenkoskijakso, jota seuraa suvanto. Rautatiesillan kohdalla on 260metrin pituinen Rautatiesillankoski, joka on pohjanlaadultaansekapohjaa. Kosken alaosassa on lisäksi runsaasti soraa (tau-lukko 26, liitteet 20 ja 23). Kosken jälkeen Huumanhaara laskeemereen suvantomaisena. Veden korkeus riippuu juoksutuksistaja meriveden korkeudesta.

Taulukko 26. Huumaanhaaran pohjamateriaalin osuuksia:x= vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Huumaanhaara xx xx xx x xx

Kiivasvirtaisen kosken jälkeen virtaus heikkenee ja kallio painuusyvemmälle. Langinkosken alaosan onkin pohjarakenteeltaanmonipuolista koskea, jossa on paikoitellen runsaasti soraa jahiekkaa. Aivan kosken lopussa on isoja lohkareita. SyvyydetLanginkoskessa vaihtelevat pääasiassa 1–3 metrin välillä (tau-lukko 25, liite 22).

Taulukko 25. Langinkosken pohjamateriaalin osuuksia: x=vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon.



Langinkoski xx xx xxx xxx xx

Kuva 22. Langinkosken keskiosa on kalliopohjaa, jonka päälläon kivikkoa ja lohkareita.

Langinkosken niskalta erkanee kaksi kapeaa sivu-uomaa, jotkakärsivät alivirtaamilla veden puutteesta. Itäinen sivu-uoma onyläosastaan pehmeäpohjaista muuttuen tiiviiksi sorapohjaksi,alaosassa pohja muuttuu kallioksi. Uoman alaosassa on lyhytkivinen koski. Läntinen sivuhaara on rakenteeltaan monipuoli-sempi kuin itäinen sivuhaara (kuva 23). Uoman niskalla on kal-lio- ja sorapohjaa, sen jälkeen seuraa pitkä ja kivinen koskijak-so, joka laskee mereen. Läntisen uoman kosken alaosaan onkerääntynyt runsaasti soraa.

23

5 Lohen ja taimenenlisääntymis- japoikastuotantoalueetkirjallisuuden mukaan

5.1 Kutupaikat

Louhen ja Mäki-Petäyksen (2003) mukaan lohen ja taimenenkutualueet sijaitsevat tyypillisesti koskien niskoissa, nivoissa jasuvantojen alavirran puoleisilla alueilla. Näiden alueiden sisäl-lä lohet ja taimenet valitsevat kutupaikkansa yleensä virranno-peuden (25–55 cm/s), syvyyden (20–40 cm) ja pohjan raekoonperusteella. Suurimmat yksilöt kutevat syvemmällä ja kovem-massa virrassa kuin pienempikokoiset. Loheen verrattuna tai-men näyttäisi kutevan hieman matalampiin ja hidasvirtaisem-piin paikkoihin. Kudun on havaittu onnistuvan myös selvästisyvemmillä ja vuolasvirtaisemmilla alueilla, mutta käytännönongelmista johtuen on tällaisia alueita harvemmin tutkittu. Ne-vajoessa lohien on mm. havaittu lisääntyvän yli viiden metrinsyvyydessä (Ikonen, E., suullinen tiedonanto). Lohi kutee mie-luiten karkean soran tai pikkukivien (3–13 cm) sekaan välttäenalle 2 cm:n pohjamateriaalia. Taimenen kutupaikoissa pohjanraekoko on keskimäärin hieman pienempi kuin lohen kutupai-koissa. Optimaalisen kutusoraikon koostumuksesta ja kutusy-vyyksistä ei ole yhtä käsitystä.

5.2 Poikasalueet

Lohikalojen poikasalueista ei ole yhtenäistä käsitystä. Eri tutki-muksissa lohen ja taimenen poikasten on havaittu viihtyvänlähes kaikenlaisissa jokihabitaateissa ja tulokset ovat ristiriitai-

sia keskenään.Yleisesti joen syvyys, virrannopeus, pohjan raeko-ko ja yläpuolisen suojan määrä kuuluvat tärkeimpiin ympäris-tömuuttujiin. Suurin osa lohikalojen poikas- ja kutuhabitaatti-tutkimuksista on kuitenkin tehty matalissa, pienissä vesistöissäja ne on tehty ali- tai keskivirtaamakausina. Karlströmin (1977)mukaan yhdistetyn virrannopeuden, varsinkin kuonovirranno-peuden, ja pohjamateriaalin vaikutus oli tärkein lohenpoikastenelinympäristön valintaa ja populaatiotiheyksiä määräävä teki-jä.

Eri tutkimuksissa on havaittu lohikalojen poikasten hakeutuvansaatavissa oleviin habitaatteihin, osin syvyydestä riippumatta.Esimerkiksi Ruotsin suurikokoisissa lohijoissa Karlström (1977)ei noteerannut syvyyttä tärkeänä ympäristömuuttujana. MyösdeGraaf ja Bain (1986) ovat saaneet tutkimuksissaan vastaaviatuloksia. Muoniojoen sukelluskartoituksissa, joka tehtiin 0,5–2,2 m syvyisillä virtapaikoilla, 0+ lohenpoikasia havaittiin 1,9m syvyydessä ja vanhempia 2,2 m syvyydessä. Suvantoalueellahavaittiin vanhempia lohenpoikasia yli neljän metrin syvyydes-sä (Linnansaari 2003). Bremset ja Berg (1997) havaitsivat suu-rimmat lohen poikastiheydet syvissä suvannoissa (2–4 m) kol-mella norjalaisella joella. Toisaalta Kanadassa tehdyssä, 18 jo-kea käsittävässä tutkimuksessa, lohenpoikasia ei havaittu ylimetrin syvyydessä (Scruton & Gibson 1993). Haapalan ym.(1998) kirjallisuusselvityksen mukaan vesisyvyys voi olla melkomerkityksetön tekijä lohenpoikasten habitaatin käytössä. Lohen0+ -poikasen optimialue on heidän mukaan noin 30 cm syvyy-dessä, 30 cm/s virrassa ja pohjan raekokoolla 30–512 mm. Siltilohenpoikasten on havaittu käyttävän elinympäristönään myössuvantoja ja järvialueita.

24

6 LisääntymisalueetKymijoessa

6.1 Kutevien kalojen havainnointi jakutukuoppien etsintä

Vuosina 2004 ja 2005 lohikaloja nousi poikkeuksellisen paljonKoivukosken yläpuolelle. Kutupaikkoja etsittiin tällä alueellapohjanlaatujen ja virtausten perusteella. Sateista johtuva vedensameus esti tehokkaan kutupesien etsinnän ja ainoastaan yksikutupesä havaittiin Torninvirran niskalla. Sen sijaan havaintojalohista ja meritaimenista niiden kutuaikana tehtiin runsaasti.Havaintoja saatiin Ankkapurhan voimalaitoksen alapuolelta,Piirteenkoskesta, Susikosken niskalta, Ristolankoskesta,Ahvion-koskilta, Piuhankosken niskalta, Pernoonkoskilta ja Kultaankos-kilta. Pernoonkoskilla havaittiin lisäksi selvää kutukäyttäytymis-tä Torninvirran niskalla, Tukkirännissä ja Sittarännissa sekä ku-tevia taimenia Ruhanvääränkoskessa ja Pykinkoskessa. Kutuai-kaan lohia havaittiin pääasiassa alle kolmen metrin syvyisilläalueilla. Joitakin kaloja nähtiin myös syvemmissä virranosissa.Syvemmällä oleskelevat kalat eivät mahdollisesti nouse pintaankovin helposti, joten niiden havainnointi on hankalaa.Taimenenkututapahtumat havaittiin noin yhden metrin syvyisissä kos-kenosissa.

Kutupesiä etsittiin myös sukeltamalla Ristolan vuolteella, Kul-taankosken niskalla ja Piuhankoskessa. Voimakas virtaus ja sa-mea vesi kuitenkin estivät tehokkaat sukellukset, jonka vuoksiniissä ei päästy yli kolmen metrin syvyyteen ja päävirtaan saak-ka.Yleensä sukellus jäi noin viiden metrin etäisyydelle rannastaja kattoi noin 10 m² alueen (kuva 24). Sukelletuista paikoista eilöydetty kutupesiä, vaikkakin niissä havaittiin kutuun valmis-tautuvia lohia.

Kuva 24. Sukeltaja etsimässä kutupesiä Ristolankoskenyläpuolella.

Veden alla liikkuvan VA-robotin ja infrapunakameran käyttämi-nen kutukuoppien etsinnässä ei onnistunut voimakkaiden vir-taamien ja syvyyksien takia.Ainoastaan suvantopaikoissa niilläsaatiin selvää kuvaa pohjista.

6.2 Haastattelut

Vuonna 2004 haastateltiin Ankkapurhan ja Koivukosken väli-sellä alueella tavattuja kalastajia. Haastatteluilla oli tarkoitussaada tietoa lohikalojen esiintymisestä syksyllä kutuaikaan janiiden saalismääristä. Haastatteluilla ei kuitenkaan saatu kovinluotettavia saalistietoja, koska hyvin harva kalastaja pitää saa-lispäiväkirjaa saaliistaan. Haastatteluja haittasi myös, että kos-kialueille ei myyty kalastuslupia, joten kalastajien yhteystieto-jen saaminen oli hankalaa. Kymijoessa on myös verkoilla tapah-tuvaa kotitarvekalastusta. Verkkokalastus on keskittynyt pää-asiassa suvantomaisille jokiosuuksille, eikä saaliista ole saata-villa tietoja.

Haastattelujen perusteella vuonna 2004 vapavälinein saatujenlohien ja taimenten arvioitu saalis Ankkapurhan ja Piirteenkos-ken alueelta oli 40–70 yksilöä ja Ahvionkoskilta 25–35 yksilöä.Kultaankosken alapuolelta saatiin edellä mainittujen lisäksi ver-koilla noin 20 lohta tai taimenta, joista neljä lohta oli nuolimer-kittyjä. Edellä mainittujen lohien lisäksi merkkipalautuksia yli-siirretyistä kaloista on tullut pitkin tutkimusaluetta ja lisäksilänsihaarasta Hirvivuolteen alapuolelta. Piirteenkosken län-siniskalla kerrottiin havaitun myös aikaisempina vuosina kute-via lohia (Pukki J. suullinen tiedonanto).

6.3 Ylisiirrettyjen lohien ja taimentenkontrollikalastustulokset januolimerkkipalautukset

Vuosina 2004 ja 2005 Korkeakosken padon yli siirrettiin ja nuo-limerkittiin kaikkiaan 414 lohta ja 131 taimenta (Malin 2005).Tutkimuksen aikana ylisiirrettyjä kaloja pyydettiin vapavälineinvapautuspaikan yläpuolisilta Ristolankoskelta, Ahvionkoskilta,Kultaankoskilta ja Pernoonkoskilta, jotta nousukalojen määris-tä ja ylisiirrettyjen kalojen liikkumisesta saatiin tietoa (taulukko27).

Taulukko 27. Korkeakosken yläpuolelta kontrollikalastuksissasaadut lohet ja meritaimenet vuosina 2004–2005. Mukana on viisinuolimerkittyä* lohta, jotka sisältyvät ilmoitettuunkokonaissaaliiseen.

Pernoonkosket Kultaankosket Ahvionkosket

Vuosi lohimeri-

taimen lohimeri-

taimen lohimeri-

taimen

2004 25 14 1 0 2 0

2005 49 (2*) 11 13 (3*) 0 1 1

25

Lohien ja taimenten kokonaissaaliista Korkeakosken ja Koivu-koskenpatojen yläpuolelta ei ole tarkkaa tietoa, koska saaliskir-janpitoa ja luvanmyyntiä ei ole järjestetty. Kokonaissaalista voi-daan kuitenkin arvioida merkkipalautusten perusteella, koskajoessa tai meressä kalastavilta merkit palautuvat normaalinmerkkipalautuskäytännön mukaisesti. Palautetusta nuolimer-kistä maksetaan lisäksi korkeampi palkkio kuin Carlin-merkistä.Joulukuuhun 2005 mennessä lohista oli tullut 66 palautusta (44%) ja taimenista 23 palautusta (23 %). Lohipalautuksista 48 %saatiin Korkeakosken padon alapuolelta tai merestä (liite 24).Taimenpalautuksista 78 % tuli padon alapuolelta (Saura & Rin-ne 2005).

6.4 Radiotelemetriaseuranta

Lisääntymisalueiden kartoituksessa käytettiin avuksi myös ra-diolähettimellä merkittyjä ja Korkeakosken yli siirrettyjä lohia.Radiolähettimellä merkittiin 21 lohta vuonna 2005 ja näitä seu-rattiin vastaanotinlaitteistoilla heinäkuun lopusta marraskuunalkupuolelle kaksi–neljä kertaa viikossa. Loka–marraskuussa,lohien kutuaikaan, havaittiin kahden lohen asettuneen Piuhan-koskelle, yhden Ahvion Keskikoskeen ja yhden Pernoon Tornin-virtaan (Saura & Rinne 2005).

26

7 PoikastuotantoalueetKymijoessa

Virta- ja koskipaikkojen soveltuvuus poikastuotantoon luokitel-tiin lohen 0+ -poikasten elinpaikkavaatimusten mukaan.Virtaa-masäännöstelyn ja sademäärien vuoksi virtapaikkojen pinta-alat vaihtelevat vuosittain, mikä vaikutti myös poikasalueidenluokitteluun. Nämä tulokset vastaavat vuosien 2004 ja 2005vaihtelevia olosuhteita. Virtapaikoiksi katsottiin jokialueet, joi-den virtaus selvästi kiihtyi niiden yläosassa ja virtausnopeudenarvioitiin silmämääräisesti olevan vähintään 0,2 m/s.

Virta- ja koskialueita tutkimusalueella on kaikkiaan 175 heh-taaria, joista hyvää poikastuotantoaluetta 18 ha ja kohtalaistapoikastuotantoaluetta on 75 ha (taulukko 28). Suhteessa pinta-aloihin eniten poikastuotantoon soveltuvaa aluetta on Koivu-kosken alapuolisilla alueilla. Näillä alueilla on vähemmän silo-kalliopohjia ja syvyydet ylittävät vain muutamissa paikoissa ylikolme metriä. Matalimmat alueet jäävät kylläkin säännöstelyntakia useana vuonna kuiviksi. Koivu- ja Korkeakosken voimalai-tospatojen yläpuolella sijaitsevat Ahvion-, Pernoon- ja Kultaan-kosket muodostuvat useista saarten erottamista koskista ja vir-ta-alueista ja ovat suhteellisen syviä. Nämä kosket ovat laajuu-tensa takia Kymijoen alaosan merkittävimpiä tuotantoalueitaja niissä on nykyäänkin runsaasti hyvää poikastuotantoaluetta

(taulukko 29). Vaikka poikastuotantoaluetta havaittiin enitenkoskialueilla, niin myös syvemmissä vuolteissa on hyvää poi-kastuotantoaluetta (liite 25).

Poikastuotantoalueiden arvioinnissa on otettu huomioon vainalueet, jotka soveltuvat kirjallisuudesta ja tutkimuksista saatu-jen elinpaikkavaatimusten mukaan lohen poikasille. Silokalliot,hiekkapohjat, pehmeät pohjat sekä hidasvirtaiset ja yli viisimetriä syvät alueet on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Kymijo-en koski- ja virta-alueiden laajat kallioalueet sisältävät kuiten-kin halkeamia ja taskuja, joissa on soraa ja pikkukiveä. Tällai-setkin paikat soveltuvat todennäköisesti sekä lohen kutupai-kaksi että poikasille. Kallioalueita ei ole kuitenkaan laskettupoikastuotantoalueeksi, mikäli kallioiden päällä ei esiintynytkiviä ja lohkareita. Useat tutkimusalueen kosket ovat lisäksi voi-makasvirtaisia ja syviä, eikä niiden pohjanlaatua ja syvyyksiäollut mahdollisuutta selvittää riittävän tarkasti. On kuitenkintodennäköistä, että kyseiset alueet soveltuvat lohen poikasille.Voimakkaasti virtaavissa koskissa on paljon lohkareita, joidentakana virtaamat ovat sopivia lohen poikasille. Linnansaaren(2003) mukaan Muonionjoessa sukellettaessa havaittiin, ettäerittäin voimakkaidenkin pintavirrannopeuksien alueella poh-jan tuntumassa, ja varsinkin suurien kivenlohkareiden takana,virtaus saattoi olla hyvinkin rauhallinen. Koskien suvannot, joi-den pohja on pehmeää ainesta, jätettiin pois kokonaispinta-aloista. Heggenesin (1990) mukaan lohen poikaset välttävätalueita, joiden pohjat ovat sedimenttiä tai hienojakoista aines-

Taulukko 28. Koivukosken ylä- ja alapuolisten virta- ja koskipaikkojen pinta-alat ja niiden arvioidut poikastuotantoalueet.

Koivu- ja Korkeakosken yläpuoli Koivukosken alapuoli

haosuus

pinta-alasta (%) haosuus

pinta-alasta (%)

Kokonaispinta-ala 153 22

Kohtalainen poikastuotantoalue 60 39 15 67

Hyvä poikastuotantoalue 13 8 5 23

Taulukko 29. Koskialueet, joissa on arvioitu olevan yli kaksi hehtaaria hyvää poikastuotantoaluetta (liite 25).

Kokonaispinta-ala

Poikas-tuotantoalue

Hyvä poikas-tuotantoalue

KOSKIALUEET ha ha osuus (%) ha osuus (%)

Ahvionkosket 35 9,6 27 2,3 7

Pernoonkosket 21 11,1 53 2,7 13

Kultaankosket 29 13,3 46 2,9 10

Siika- ja Kokonkoski 9,6 6,4 67 2,4 25

27

Kuva 25. Sähkökoekalastuspaikat Kymijoessa vuonna 2005 (Saura & Rinne 2005).

ta (Haapala ym. 1998). Pinta-aloista pois jätettyjä alueita olivatmm. Osolanlahti Ahviossa sekä Myllykosken ja Ruhanväärän-kosken välinen alue Pernoossa.

Syntyvien luonnonpoikasten määrä on riippuvainen poikastuo-tantoalueiden laadun lisäksi kutualueille pääsevien emokalojenmäärästä. Lohen vaelluspoikastuotanto Kymijoella voi olla lä-hes olematonta sellaisina vuosina, jolloin virtaamat Langinkos-ken haarassa ovat alle 40 m³/s. Tällöin Langinkosken haaraanei hakeudu tarpeeksi kaloja eikä Koivukosken kalaporras ei toi-mi kunnolla. Vuosina 2004 ja 2005 Koivukosken yläpuolellepääsi nousemaan runsaasti lohikaloja, joka näkyi hyvinä poi-kastiheyksinä yläpuolisilla alueilla. Kymijoen suuresta tuotan-topotentiaalista johtuen poikasmäärät nousevat suuriksi, mikä-li kaloilla on mahdollisuus nousta Ankkapurhaan saakka

7.1 Sähkökalastukset

Syyskuussa 2005 tehtiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitok-sen toimesta sähkökoekalastuksia tutkimusalueella. Koealoja

oli yhteensä 18, joista kymmenen sijaitsi Koivukosken säännös-telypadon alapuolella (RKTL:n vakiokoealoja) ja loput Anjalan-kosken ja Koivukosken välillä (kuva 25).

Lähes kaikilta koealoilta saatiin luonnossa syntyneitä lohenpoi-kasia (liite 26). Koivukosken alapuolella lohen poikastiheydetolivat viidellä vakiokoealalla suuremmat kuin koskaan aikai-semmin tutkimusjaksolla 1991–2005. Koivukosken alapuolistenkoealojen keskiarvo oli 46 yksilöä/100 m2 ja vaihteluväli 12–105 yksilöä/100 m2. Koivukosken yläpuolellakin lohen poikas-tiheydet olivat kohtalaisen suuria, vaihdellen 0–41 yksilöä/100m2. Keskiarvo yläpuolisilla koealoilla oli 14 poikasta/100 m2.

Taimenen 0+ poikastiheydet olivat pienempiä kuin lohen. Koi-vukosken alapuolella koealojen keskiarvo oli 7 yksilöä/100 m2ja tiheys vaihteli koealojen välillä 0–41 yksilöä/100 m2. Koivu-kosken alapuolella keskitiheys oli 2 yksilöä/100 m2 ja vaihtelu-väli 0–5 yksilöä/100 m2 (Saura & Rinne 2005).

28

8 Suosituksia luonnossasyntyvienpoikasmäärienkasvattamiseksi

Kymijoen eteläisestä sijainnista johtuen lohen ja taimenen jo-kipoikasvaihe kestää vain pari vuotta, joten vaelluspoikastuo-tanto pinta-alayksikköä kohden on Kymijoella todennäköisestisuurempi kuin missään muussa Suomenlahteen laskevassa jo-essa (Saura 2001).Vesistörakentamisen seurauksena vaelluska-lojen jo olemassa olevat lisääntymis- ja poikastuotantoalueetjäävät hyödyntämättä ja nykyiset vaelluskalakannat ovatkinpääasiassa istutusten varassa. Kalakantojen luontainen lisään-tyminen on kuitenkin kantojen mahdollisimman laajan geneet-tisen monimuotoisuuden säilymisen ehto. Luontaisen lisäänty-misen edistäminen ehkäisee valikoivan kalastuksen ja viljely-toiminnan aiheuttamia perimän epäedullisia muutoksia, ja ym-päristön monipuolisuus ylläpitää perinnöllistä muuntelua (Kol-jonen 1995).

Kymijoen poikastuotantomahdollisuuksien parantaminen ja li-sääminen on tullut useassa tutkimuksessa esille (esim. Koivu-rinta & Vähänäkki 2004; Mikkola ym. 2000; Saura 2001; Rinne2006). Jos tuotantoalueet olisivat maksimaalisessa käytössä,tuottaisi Kymijoki Sauran (2006) mukaan keskimäärin 100 000smolttia vuodessa. Parhaassa tapauksessa, jolloin kaikki mah-dolliset kutu- ja poikasalueet olisivat kunnostetut, eikä virtaa-masäännöstely aiheuttaisi poikastappioita, voisi vuosituotantonousta yli 200 000 smolttiin. Taimenen nykyiseksi vuosituotan-noksi Saura (2006) arvioi 12 000 smolttia vuodessa ja maksiminollessa 25 000 smolttia vuodessa.

8.1 Virtaamasäännöstely ja kalatiet

Mikäli tavoitteeksi asetetaan jokialueen luonnonpoikastuotan-non nostaminen, tulee virtaamasäännöstely palauttaa lähem-mäksi tilaa, joka vallitsi ennen säännöstelyä. Koivukosken sään-nöstelypadon ohijuoksutus olisi oltava yli 5 m3/s, jotta vaellus-kalat pääsisivät säännöstelypadon ohi. Tällainen tilanne on ol-lut ainoastaan poikkeuksellisen runsasvetisinä vuosina tai voi-malaremonttien aikana.Tällöin vaelluskalat ovat päässeet nou-semaan säännöstelypadon yläpuolelle tulvaluukkujen alta taisäännöstelypadon kalaportaan kautta (Saura ym. 1992; Malin2000 & 2001; Koivurinta 2002; Koskenala ym. 1991 & 1992;Päivärinta ym. 1992, 1993 & 1994; Saura & Mikkola 1996; Mik-kola ym. 2000, Malin & Takasuo, suullinen tiedonanto). Koivu-kosken kokonaisvirtaaman pitäisi pysyä 50 m³/s, jotta alapuo-lella sijaitsevat sivu-uomat, Huumaanhaara ja muut poikastuo-tantoalueet saisivat riittävän vesityksen (Tapaninen 2001). Ny-kyisellä säännöstelyllä Koivukosken alapuolisista lisääntymis- japoikasalueista suuri osa jää vähimmäisvirtaaman (20 m³/s, 1.9–

30.4.) aikana jopa kokonaan kuiville, jolloin mäti tai poikasettuhoutuvat. Esimerkiksi vuoden 1990 voimakas vuosiluokka tu-houtui lähes täysin (Saura ym 1992, Saura 2001, Koivurinta2002).

Kun Koivukosken säännöstelypadosta on ohijuoksutettu vael-luskalojen nousuaikaan runsaasti vettä, ovat vapakalastussaa-liit olleet huomattavasti suurempia kuin ”kuivina” vuosina(taulukko 30). Virtaaman ylittäessä Pernoossa 135 m³/s on Koi-vukosken säännöstelypadossa ohijuoksutusta, koska tällöin yli-tetään Koivukosken ja Korkeakosken voimaloiden yhteenlasket-tu rakennevirtaama. Esimerkiksi vuosi 2004 oli sateinen ja vir-taamat suuret kevääseen 2005 saakka. Koivukosken haaransekä myös yläpuolisten koskien poikastiheydet olivat ennätyk-sellisen suuret syksyllä 2005 (Saura & Rinne 2005).Vuodet 1988ja 1989 olivat myös runsasvetisiä ja silloin luonnossa syntynei-den (0+) lohen poikasten yksilötiheydet olivat Koivukosken ala-puolella jopa yli 100 poikasta aarilla. ”Normaalin” juoksutus-käytännön vallitessa yksilötiheydet ovat parhaimmillaankin ol-leet vain 10–20 poikasta aarilla (Mikkola ym. 2000).

Taulukko 30. Koivukosken virtaamat 1.7.–30.9. jaPernoonkoskien vapakalastussaalis lohien osalta vuosina 1997–2005 (kontrollikalastusten ja Takasuon saalispäiväkirjan mukaan).Pyyntiponnistus ei ole ollut kaikkina vuosina yhtä suuri, jotentaulukko on suuntaa antava. (Virtaamatiedot; Graninge EnergiaOy, Jarmo Mustonen).

VuosiMax,m3/s

Min,m3/s

Keskiarvo,m3/s

Lohisaalis,kpl

1997 42 27 40 7

1998 148 58 108 37

1999 41 22 35 10

2000 91 21 47 13

2001 122 23 63 17

2002 56 23 38 4

2003 55 21 37 3

2004 162 62 113 25

2005 107 26 58 47

Yksi mahdollisuus on uusia Koivukosken voimalassa oleva ka-latie. Nykyisellään kalaporras toimii huonosti. Altaiden mitateivät vastaa lohelle ja taimenelle suunniteltujen pystyrakokala-portaiden suositusmittoja (Malin 2001). Edellä mainittu 50 m³/s virtaama Langinkosken haarassa ei kuitenkaan vielä takaa,että vaelluskalat hakeutuvat sinne. Kuten aikaisemmin on mai-

29

nittu, Korkeakosken suurempi virtaama houkuttelee vaelluska-loja enemmän ja siellä ne törmäävät ylipääsemättömään nou-suesteeseen.

Nykyisellä säännöstelyllä Korkeakosken kalatie on ainoa vaih-toehto, jolla voitaisiin turvata vaelluskalojen pääsy yläpuolisillelisääntymisalueille sekä luoda pohja tuottavalle ja kestävällekalastukselle patojen ylä- ja alapuolisilla vesistöalueilla. Ilmankalatietä Korkeakosken haaran poikastuotanto on olematonsinne nousevaan emokalamäärään nähden. Mikäli kalatie ra-kennetaan, suunnittelussa on huomioitava vaelluskalojen nou-sun lisäksi myös niiden kudun jälkeinen paluu takaisin mereen.Atlantin lohen tiedetään kutevan useamman kerran elämänsäaikana. Vuonna 2005 vielä heinäkuussa ja vuonna 2006 elo-kuussa Korkeakosken voimalaitoksen yläpuolella havaittiin lo-hia, jotka eivät päässeet voimalan läpi paluuvaelluksella me-reen.

8.2 Jokisuupyynti

Mikäli voimalaitoksista aiheutuva haitta vaelluskalojen poikas-tuotantoon saataisiin poistettua, olisi vaelluskalojen päästävämerivaellukseltaan takaisin jokeen.Ammattimaisen lohenkalas-tuksen vähentyessä on ei-ammattimaisen lohenkalastuk senosuus lisääntynyt huomattavasti. Jotta tällainen ei pääsisi liikaakasvamaan, tulisi etenkin jokisuulla asettaa verkkokalastuksel-le nykyistä tiukemmat rajoitukset (Taimisto 2001). Kotkan kau-punki onkin ehdottanut osakaskunnille verkkopyynnin lopetta-mista, mutta neuvottelut eivät ole tuottaneet tulosta (Taimistosuullinen tiedonanto).Vaelluskalojen nousun turvaamiseksi oli-si myös jokisuiden kalaväyliä laajennettava ja valvontaa tehos-tettava.

8.3 Poikastuotantoalueiden parantaminen

Lähes kaikki Kymijoen koski- ja virta-alueet ovat ihmistoimin-nan vuoksi muuttuneet vesiluonnolle epäedullisempaan suun-taan. Muutos johtuu vesistörakentamisesta sekä tulvasuojelun

ja uiton takia tehdyistä koskiperkauksista. Koskia on oikaistulouhimalla ja siitä johtuen useat sivu-uomat jäävät varsinkinalivirtaamakautena kuiville tai virtaus lakkaa lähes kokonaan.Louhittuja koskenniskoja on mm. Susikoskella ja Ahvion Kuovin-koskella, jälkimmäisen louhinta on aiheuttanut virtaaman vä-hennyksen länsiuomasta ja itäpuolen Päijänteenkoskesta. Samaongelma on Langinkosken haarassa, jossa nykyisen virtaama-säännöstelyjen vallitessa sivu-uomat ja päävirran ranta-alueetjäävät alhaisilla virtaamilla kuiville. Useana vuonna Kotkan per-hokalastajien jäsenet ovatkin pelastaneet lohen ja taimenenpoikasia syvempään virtaan. Perkausten takia ei ole menetettypelkästään hyviä taimenen ja lohen poikastuotantoalueita,vaan osa sivu-uomista on täyttynyt sedimentistä ja kasvanutumpeen. Esimerkiksi Hurukselan läpi virtaava Leppäjoen sivu-haara on nykyään lähes seisovavetistä suvantoa.

Tulvaperkauksista hyvä esimerkki on Piuhanhaara, josta on nos-tettu lähes kaikki lohkareet koskialueilta rannoille. Palauttamal-la tämä kiviaines takaisin jokiuomaan, saataisiin uoma lähem-mäksi luonnontilaa ja paremmin poikastuotantoon soveltuvak-si. Tutkimusalueelta löytyy myös paljon ranta-alueita, joita so-rastamalla ja kiveämällä saataisiin hyvää poikastuotantoaluet-ta lisää. Tällaisissa paikoissa poikaset voivat veden korkeudenmukaan hakeutua sopivaan syvyyteen. Ruhavuolteen rantaa onmm. kunnostettu rantakalastuksen tarpeisiin. Rantaan, joka ai-kaisemmin oli louhikkoa ja pehmeää pohjaa, on ajettu soraa jamuuta kiviainesta. Nykyään Ruhavuolteen ranta onkin hyvänkalastuspaikan lisäksi hyvä poikastuotantoalue.

Kunnostettavia poikastuotantokohteita löytynee pitkin tutki-musaluetta. Kunnostusta vaativat paikat tuleekin inventoida jalaatia inventoinnin perusteella Kymijoen alaosalle kattava kun-nostussuunnitelma. Keskeisimpinä kunnostusmenetelminä ovatkoskien ja virtapaikkojen sorastus sekä kuiville jäävien sivu-uo-mien vesitys.

30

10 LähteetBremset, G. ja Berg, O. K. 1997. Density, size-at-age, and distri-bution of yuong Atlantic salmon (Salmo salar) and brown trout(Salmo trutta) in deep river pools. Canadian Journal of Fisheriesand Aquatic Sciensis 54.

Haapala,A., Mäki-Petäys,A ja Huusko,A. 1998. Lohen jokipoika-sille soveltuva elinympäristö ja sen käyttö, kirjallisuusselvitys. Ka-latutkimuksia 146. Riista-ja kalataloudentutkimuslaitos. 21 p.

deGraaf, D. ja Bain, L. H. 1986. Habitat use by and preferensewsof juvenille Atlantic salmon in two Newfoundland rivers. Tran-saction of the American Fisheries Society 115.Karlström, Ö. 1977. Habitat selection and population densitiesof salmon (Salmo salarL.) and trout (S. trutta) parr in Swedishrivers with some referense to human activities. Acta Universa-ties Upsaliensis 404.

Koivurinta, M. 2002.Vaelluskalojen lisääntymismahdollisuuksi-en parantaminen Kymijoessa. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja60/2002. Maa- ja metsätalousministeriö

Koivurinta, M. 2002.Vaelluskalojen lisääntymismahdollisuuksi-en parantaminen Kymijoessa. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja60/2002. Maa- ja metsätalousministeriö

Koljonen, M-L. 1995. Suomen lohikantojen säilyttäminen. Hei-nimaa, P. ja Juntunen, K. (toim.), Kalakantojen monimuotoisuu-den hoito. Kalantutkimuksia 95. Riista- ja kalataloudentutki-muslaitos. 36 p

Koljonen, M-L. 1995. Suomen lohikantojen säilyttäminen. Hei-nimaa, P. ja Juntunen, K. (toim.), Kalakantojen monimuotoisuu-den hoito. Kalantutkimuksia 95. Riista- ja kalataloudentutki-muslaitos. 36 p

Louhi, P. ja Mäki-Petäys, A. 2003. Elämää soraikon ulkopuolellaja sisällä- lohen ja taimenen kutupaikan valinta sekä mädinelinympäristövaatimukset. Kalatutkimuksia 191. Riista-ja kala-taloudentutkimuslaitos. 23 p.

Malin, M. 2001. Kymijoen Koivukosken voimalaitoksen kalapor-taan seurantaraportti vuodelta 2001. Kaakkois-Suomen TE-kes-kus, kalatalousyksikkö. Moniste. 8 p

Rinne, J. ja Saura, A. 2003. Kymijoen harjuksen hyödyntäminenkalastusmatkailussa. 2003. Kala- ja riistaraportteja nro 272 .Riista-ja kalataloudentutkimuslaitos. p 35

Saura,A ja Rinne, J. 2005.Ylisiirtokokeilu Kymijoella 2004-2005.Käsikirjoitus. Riista-ja kalataloudentutkimuslaitos.Saura,A. 2001.Taimenkantojen tila Suomenlahden pohjoisran-nikon joissa. Kalatutkimuksia 175. Riista-ja kalataloudentutki-muslaitos. 47 p

Saura 2006. Kymijoen poikastuotanto ja lajisuhteet. Kymijoenkehittämishanke. Käsikirjoitus.

Saura, A., Mikkola, J. 1996. Henkiin herätetty lohijoki. Kalatut-kimuksia. Riista-ja kalataloudentutkimuslaitos. 100 p.

Saura, A., Mikkola, J. ja Ikonen, E. 1992. Kymijoen vaelluskala-tutkimukset 1989- 1991. Kalatutkimuksia 52. Riista-ja kalata-loudentutkimuslaitos. 61 p

Seppovaara, O. 1988. Kymijoki –virran kohtaloita vuosisatojensaatteessa. Kymijoen vesiensuojeluyhdistys. Kouvola. 472 p.

Scruton, P.A. ja Gibson, R.J. 1993. The development of habitatsuitability curves for juvenile Atlantic salmon (salmo salar) inriverine habitat in insular Newfoundland, Canada. CanadianSpecial Publication of Fisheries and Aquatic Scienses 118.

Taimisto, K. 2001. Koskikalastuksen järjestäminen Kymijoen ala-juoksulla kalastusmatkailuyritysten kehittämiseksi. Kotkan- Ha-minan seudun yrityspalvelu Oy. Kotka

Tapaninen, M. 2001. Kymijoen Siikakosken ja Kokonkosken ka-lataloudellinen kunnostussuunnitelma. Kaakkois-Suomen ym-päristökeskus. Moniste, p 16.

Suulliset tiedonannot:

Ikonen, E. RKTL, ErikoistutkijaLehtola, N. Kaakkois-Suomen Te-keskus, kalastusmestariMalin, M. Kaakkois-Suomen Te-keskus, kalastusmestariPukki, J. Piirteenkosken ranta-asukasTaimisto, K. Kalakotka -hankkeen vetäjäTakasuo, P. Kotkan perhokalastajat ry

Kirjalliset tiedonannot

Malin, M. Kaakkois-Suomen TE-keskusMustonen, J. Graninge Energia Oy

9 KiitoksetKiitos Riku Savolaiselle, Petteri Takasuolle ja Niko Lehtolalle aineiston keruusta ja muusta avusta. Kauko Poikolalle, Kari Taimistolleja Tapani Pakariselle kommenteista.

31

Liite 1. Ankkapurha, pohjanlaatu

32

Liite 2. Piirteenkoski, pohjanlaatu

33

Liite 3. Tiirankari, pohjanlaatu

34

Liite 4. Susikoski, pohjanlaatu

35

Liite 5. Ristolankoski, pohjanlaatu

36

Liite 6. Tervaniemi, pohjanlaatu

37

Liite 7a. Ahvionkosken yläosa, pohjanlaatu

38

Liite 7b. Ahvionkosken alaosa, pohjanlaatu

39

Liite 8. Piuhankosken haara, pohjanlaatu

40

Liite 9. Kultaankoski, pohjanlaatu

41

Liite 10. Koivusaaren alaosa, pohjanlaatu

42

Liite 11. Metsäkyläsaaren alaosa, pohjanlaatu

43

Liite 12. Satulavuolle, pohjanlaatu

44

Liite 13. Koivusaari, pohjanlaatu

45

Liite 14a. Pernoonkoskien yläosa, pohjanlaatu

46

Liite 14b. Pernoonkoskien alaosa, pohjanlaatu

47

Liite 15. Paha-Pekka , pohjanlaatu

48

Liite 16. Laajakoski, pohjanlaatu

49

Liite 17. Korkeakosken haara, pohjanlaatu

50

Liite 18. Koivukoski ja Ruhavuolle, pohjanlaatu

51

Liite 19. Siikakoski ja Kokonkoski, pohjanlaatu

52

Liite 20. Hinttulankoski ja Huumanhaaran yläosa,pohjanlaatu

53

Liite 21. Tattarinkoski ja Langinkosken yläpuolinenvuolle, pohjanlaatu

54

Liite 22. Langinkoski, pohjanlaatu

55

Liite 23. Huumaanhaara, pohjanlaatu

56

Liite 24/1. Nuolimerkittyjen lohien palautuksetjoulukuuhun 2005 mennessä

57

Liite 24/2. Nuolimerkittyjen taimenten palautuksetjoulukuuhun 2005 mennessä

58

Liite 25. Virta- ja koskipaikkojen pinta-alat japoikastuotantoalueet

Kokonaispinta-ala

Poikas-tuotantoalue

Hyvä poikas-tuotantoalue

Koski tai vuolle m2 m2 m2

Ankkapurha 32090 6323 2477

Piirteenkoski 90010 57973 16943

Tiirankari 110709 54932 6052

Susikoski 109893 11456 0

Ristolanvuolle 78235 33605 9229

Tervaniemi 50676 7006 761

Ahvio 348605 96414 23200

Kultaa 290669 133505 28550

Piuhanhaara 22348 0

Koivusaaren alaosa 21518 2346

Metsäkylänsaari (eteläkärki) 9760 6088 3509

Satulavuolle 33771 2356 0

Koivusaari 59880 23537 9076

Paha-Pekka 15548 920 0

Laajakoski 34964 12177 0

Pernoo yläosa 97113 44216 9586

Pernoo alaosa 113493 67443 17498

Vuolle (korkeakosken haara) 15088 3225 353

Petäjäkoski 10359 5280 0

Osolankoski 2776 651

Ruhavuolle 27197 22789 8769

Siikakoski 33692 16890 3331

Kokonkoski 62150 47257 20263

Huumanhaaran alku 16443 10830 0

Rautatiesillankoski 10636 7789 0

Hinttulankoski 18143 8142 4406

Mattolaiturinkoski 9894 4887 2374

Langinkosken yläpuolinen vuolle 8700 4200 0

Langinkoski 35831 25474 7803

59

Liite 26. Sähkökalastukset Kymijoella 2005

Kala- jariistahallinnonjulkaisuja

Kala- ja riistahallinto

79 (3-2006) Kalastusalan neuvontajärjestöjen arviointiKalatalouden Keskusliiton ja Suomen Vapaa-ajankalastajienKeskusjärjestön valtionapuinen toiminta vuosina2000–2004

80 (4-2006) Saimaannieriän toimenpideohjelma. Kuolimon nieriänelvyttäminen ja luonnossa lisääntyvän, kalastusta kestävänsaimaannieriäkannan palauttaminen

81 (5-2006) Jarmo Vilhunen 2006: Kalastuksen valvontastrategia. Liitekalastuksen valvontaselvitys 2000–2005

81 b (5-2006) Jarmo Vilhunen 2006: National Control Strategy forFisheries in Finland

82 (6-2006) Mikael Luoma ja Sauli Härkönen 2006: Hirvivahinkojenvähentäminen metsänhoidollisin menetelmin – kuinkatutkimus ja käytäntö kohtaavat

ISBN 978-952-453-308-9ISSN 1236-7222 83(1-2007)2007)

Kymijoen alaosan koski- javirtapaikkojen pohjanlaadutsekä lohen ja meritaimenenlisääntymisalueet

riistahallinnon sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet83+(1-2007...Kala- ja riistahallinnon...

Documents

Transcript of riistahallinnon sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet83+(1-2007...Kala- ja riistahallinnon...