Tuhansien järvien kala ruokana, elämyksenä ja elinkeinona

- VAELLUSKALAT -

Saaristo-, rannikko- ja vesistöalueiden seminaari

7.6.2016, Koli, Lieksa

Niilo Valkonen

SISÄLTÖ:

1. Vaelluskalat Suomessa

2. Kalavarojen kestävä hyödyntäminen

3. Esimerkkinä Vättern

4. Pielisen järvilohi ja –taimen

VAELLUSKALAT SUOMESSA:

Lohi, taimen, (nieriä), vaellussiika, vimpa, toutain, nahkiainen ja ankerias

Järvilohi, (nieriä) ja meritaimen luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, järvitaimen (napapiirin eteläpuolella) ja ankerias luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Huonon tilanteen taustalla voimalaitosrakentaminen, koskien perkaus, ojitukset sekä kalastus.

Vaeltavat lohikalat ovat haluttuja saaliskaloja ja niihin liittyy paljon erilaisia intressejä sekä ristiriitoja.

Kalakantojen hoidon painopiste on siirtymässä istutuksista kalojen luontaisen elinkierron palauttamiseen ja vahvistamiseen:

• Kalatiestrategia (2012) • hallitusohjelma (2015) • kalastuslaki ja –asetus (2016)

KALAVAROJEN KESTÄVÄ HYÖDYNTÄMINEN:

Kestävä kalastus tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että kalastus ei vaaranna pyynnissä olevan kalalajin lisääntymistä ja tuottoa pitkällä aikavälillä.

Hyvin hoidettujen ja menestyvien kalavesien kolme tunnuspiirrettä:

1) kalastuksen rajoittaminen (sääntely) 2) biologisen tuoton ylläpito 3) sidosryhmien välinen yhteistyö [Hillborn 2008].

=> esimerkkinä Vättern

[Reference: Hillborn, R. 2008. Knowledge on how to achieve sustainable fisheries. Fisheries for global welfare and environment, 5th World fisheries congress 2008, 44-56.]

Kuva: Juha Salonen

ESIMERKKI: VÄTTERN

Pinta-ala noin 1900 km2 (Euroopan 6. suurin järvi)

Taustaa: ammattikalastajien, vapaa-ajankalastajien ja viranomaisten välinen luottamus heikentynyt. Nieriä- ja siikakannat lähes romahtaneet.

Vuonna 2004 käynnistettiin kokeilu, jonka tarkoituksena oli tehostaa kalastuksen sääntelyä ja kalakantojen hoitoa paremman sidosryhmäyhteistyön kautta.

Perustettiin Lake Vättern Co-Management Group

• Society of Water Conservation (lead partner) • vapaa-ajankalastajat • ammattikalastajat • kalastusoppaat • vesiealueiden omistajat • yliopisto • valtion kalastushallinto • kunnat

ESIMERKKI: VÄTTERN

Kuva: Laura Piriz, 2004

Yhteishallintoryhmän perustamistilanteessa (2004) yhteisenä huolena oli nieriäkantojen heikentynyt tila

Yhteistyöryhmässä keskustellaan eri sidosryhmien esittämistä kehittämisajatuksista ja kalastuksensääntelystä tasapuolisesti

Ryhmällä itsellään ei ole virallista päätöksenteko-oikeutta, mutta se valmistelee päätöksentekijöille perusteltuja muutosehdotuksia

Ryhmässä pyritään yksimielisyyteen: - 91/96 esitystä on saavuttanut yksimielisyyden

Päätöksentekijät luottavat ryhmän tekemiin esityksiin - esitysten läpimeno virallisessa päätöksenteossa 66/96

Ryhmä on tehnyt yhdeksän lakialoitetta - 4 on edennyt lakimuutokseen - 3 odottaa käsittelyä - 2 on hylätty

ESIMERKKI: VÄTTERN

15 % järven pinta-alasta on rauhoitettu nieriäkantojen vahvistamiseksi. Rauhoitusalueet ovat alkaneet tuottaa tulosta ja nieriäkanta on alkanut elpyä.

60 Vätterniin laskevaa puroa / pientä jokea on kartoitettu ja tutkittu. Puroja on kunnostettu taimenen lisääntymiseen sopivaksi ja turhia vaellusesteitä on poistettu.

Vätternin taimenkanta pohjautuu nykyään täysin luonnonkiertoon.

Kuva: Mirko Laakkonen

CASE VÄTTERN - LÄHTEITÄ:

Alenius B. & Halldén A. 2012. Fritidsfisket i Vättern 2010 - Sammanställning av enkätsvar och fältobservationer. Vätternvårdsförbundets rapportserie 114. In Swedish. 90p.

Ekman, S. 1916. Om Vätterns näbbsik. Svensk Fiskeritidskrift 25(4): 101-107. In Swedish (”On the beak whitefish of L. Vättern”)

FAO. 2001. FIGIS Topics and Issues Facts Sheet: Fisheries Governance. Fishery Policy and Planning Division. Rome. FAO..

Halldén A. 2014. Management of Fisheries in Lake Vättern. Esitys. http://www.jarvilohi.fi/binary/file/-/id/3/fid/660/

Lindell, M. 2008. Bevarandeplan för NATURA 2000 i Vättern. Rapport från Vätternvårdsförbundet rapport nummer 95, 95 pages. In Swedish (“Conservation plan for Natura 2000 areas in Lake Vättern”).

Lundholm, C. & C. Stöhr. 2014. Stakeholder dialogues and shared understanding: the case of co-managing fisheries in Sweden. Special issue on Communication for and about Sustainability. Sustainability 6(7): 4525-4536. http://dx.doi.org/10.3390/su6074525

Mackinson S., Wilson D.C., Galiay P. & Deas B. 2011. Engaging stakeholders in fisheries and marine research. Marine Policy 35: 18–24.

Norrgård, J. (red). 2009. Bakgrundsdokument till Förvaltningsplan för fisk & fiske i Vättern 2009-2013. Vätternvårdsförbundet rapport , Number 103, 226 pagesIn Swedish. (“Background document concerning the fisheries and habitat restoration plan for Lake Vättern 2009-2013”)

Norrgård J. & Sandström A. 2014. Lake Vättern Co-Management Group. Perspectives on Sustainable Fisheries Management. Future Missions Oy:n julkaisu 1:2014.

Piriz L. 2004. Hauling home the co-management of coastal fisheries: a study on institutional barriers to fishermen's involvement in the management of coastal fisheries on the West coast of Sweden. Göteberg University, Department of Environmental and Regional Studies of the Human Condition, Human Ecology Section, 2004 - 242 pages.

Sandstöm A. & Norrgård J. 2012. Exploring the role of participatory research in fisheries governance and management – a case study from Lake Vättern, Sweden. Esitys, 25.9.2012 Öregrund.

Stöhr, C., C. Lundholm, B. Crona and I. Chabay. 2014. Stakeholder participation and sustainable fisheries: an integrative framework for assessing adaptive comanagement processes. Ecology and Society 19 (3): 14. [online] URL: http://www.ecologyandsociety.org/vol19/iss3/art14/

Svärdson, G. 1979. The speciation of Scandinavian Coregonus. Rep. Inst. Freshw. Res. 57, 95 s.

Svärdson, G. 1957. The coregonid problem VI. The palearctic species. Rep Inst. Freshw. Res. Drottningholm 38: 267-356.

Van Mastrigt A. 2013. Fishery co-management, a sustainable way to develop fisheries? Masters thesis at the University of Groningen, 63 pages.

PIELISEN JÄRVILOHI JA -TAIMEN

Järvilohi on merilohen makeaan veteen sopeutunut muoto.

Esiintynyt Suomessa Saimaassa (Pielisjoki / Koitajoki) sekä Pielisessä (Lieksanjoki).

Pielisen järvilohen lisääntyminen estyi Lieksanjoen voimalaitosten rakentamisen myötä 1960-luvulla. Myös Pielisen vaeltavat taimenkannat ovat romahtaneet.

Valtion kalanviljely on estänyt järvilohta katoamasta sukupuuttoon.

Lieksanjoella on tehty paikallisin voimin töitä järvilohen ja –taimenen pelastamiseksi jo vuosikymmenten ajan.

Kalastuksensääntelyssä on otettu edistysaskelia: rasvaeväleikkaukset, korkeammat alamitat, saaliskiintiöt, pyydystekniset rajoitukset jne. Tämä ei kuitenkaan riitä.

Nyt Lieksanjoki – Pielinen on yksi seitsemästä hallituksen kärkihankeohjelman pilottikohteesta (vaeltavien ja uhanalaisten kalakantojen elvyttäminen –toimenpidekokonaisuus, 2016-2018)

PIELISEN JÄRVILOHI JA -TAIMEN

Lieksanjoki – Pielinen kärkihankekokonaisuus ja sitä tukevat pienempien virtavesien kunnostustoimet toteutetaan laajassa yhteistyössä.

Toimijoita:

Pielisen ja Ruunaan kalastusalueet Lieksan kaupunki, Nurmeksen kaupunki sekä Juuan kunta Metsähallitus Kemijoki Oy Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Luonnonvarakeskus Pohjois-Savon / Pohjois-Karjalan ELY-keskus MMM

Yhteisenä pitkän aikavälin tavoitteena on, että Pielisen alueen vaeltavat

järvitaimen ja järvilohikannat elpyvät ja niiden luontainen elinkierto palautuu.

Tavoitteena on niin ikään tiivistää ja kehittää Pielisen vaelluskalakysymyksiin liittyvien toimijoiden välistä yhteistyötä, mikä mahdollistaa toiminnan suunnitelmallisen jatkuvuuden

myös kärkihankeohjelman (2016–2018) jälkeen.

Keskeiset toimenpiteet (2016-2018):

Emokalapyynnin kehittäminen Tuki-istutukset Lisääntymisalueiden kunnostukset Ylisiirrot

KIITOS

Niilo Valkonen +358 45 875 3735 niilo.valkonen[at]futuremissions.fi

Future Missions Oy Torikatu 3 D 24 80100 Joensuu

www.futuremissions.fi