1

Q-KAUTINEN 1 /

20

18

2 3

Pääkirjoitus

tilannekatsaus: ammattihenkilölakiuudistus

Vieraskynä

Pakkoruotsi

spiritus fragilis

nousussa ja laskussa

linkedin lääkisopiskelijalle Q-kautisen opastuksella

LKS:n hallitus 2018 esittelyssä

jatkuvaa parantamista potilas keskiössä

NUMERO 1/2018

PÄÄTOIMITTAJA onni jaskari

TAITTOonni jaskari

kirjoittajat Heidi Hyvärinen

Ellamaija KasanenIvar Lönnberg

KUVATonni jaskariLauri salaja

kuvitus vilma eskola

ellamaija kasanen

KANSI vilma eskola

YHTEYSTIEDOT paatoimittaja@lks.fi

Lääketieteenkandidaatti-seura ry:n lehti Helsingissä 2018

PAINOPAIKKA scanseri oy

PAINOS 150 kpl

Lehden sisältö ei välttä-mättä vastaa LKS:n halli-tuksen tai valtuuskunnan virallisia kannanottoja.

Lehti saa HYY:n tukea.

Lehti on painettu kierrätyskuidusta valmis-

tetulle paperille.

2

4

5

6

8

11

12

14

16

SISÄLLYSPääkirjoitus

sairautta ilmassa

Sisäilmaongelmainen Kätilö-opisto suljettiin lopullisesti viime vuonna. Se oli voitto siel-

lä sairastuneille kätilöille ja muulle henkilökunnalle. Kätilöopiston sul-keuduttua viidesosa kaikista Suomen vauvoista syntyy Naistenklinikalla. Ylen MOT-ohjelma kertoo, että Naistenklinikalla epäillään myös olevan vakavia sisäilmaongelmia.

Mediassa puhutaan nykyään kiivaas-ti koulujen homeongelmista ja sai-rastuvista lapsista. Arvioista riippuen jopa puolessa koulurakennuksia on sisäilmaongelmia. Oma lukio-nikin on purku-uhan alla, vaikka korjauksia on tehty siellä jo vuosia. Sisäilmaongelmia löytyy kaikkialta, päiväkodeista lähtien. Muodostuu putki, jossa lapset altistuvat huonolle sisäilmalle synnytyssairaalasta lu-kion päättymiseen puhumattakaan tulevista työpaikoista tai homepom-mi-omakotitaloista.

Google-haulla ”koulu sisäilma” löy-tyy kaksinkertainen määrä hakutu-loksia verrattuna hakuun ”sairaala sisäilma”. Koulujen sisäilmaon-gelmat aiheuttavat helpommin voimakkaan tunnereaktion. Onhan kyse lapsista. Entä sitten sairaaloiden osas-toilla makaavat sairaat tai 40 vuoden työuria tekevät työntekijät?

Korkeakoulujen sisäilmaon-gelmista löytyy netistä tietoa vielä sairaaloitakin vähemmän. Usein sanotaan, että sisäilmaon-gelmat ovat vakavimpia noin 70-luvulla rakennetuissa julkisissa

ovat kalliita ja kaupungin tai valtion budjetissa pienet korjaustyöt näyttä-vät lyhyellä aikavälillä paremmalta. Jos korjauksia kuitenkin tehdään vuodesta toiseen ja uusia ongelmia ilmaantuu ennen kuin viimeiset rakennustelineet on saatu purettua, onko korjauksia järkevää tehdä loputtomiin? Purkaminen on usein viimeinen ja epätoivottu keino.

Mielipideosaston juttuja lukiessa käy ilmi, että varsinkin koulujen kohdalla sisäilmaongelmista vaietaan eivätkä vanhemmat ole olleet tietoisia on-gelmista ennen kuin postilaatikosta on tupsahtanut kirje, jossa kerrotaan koulun siirtymisestä väistötiloihin. Koulujen väistötiloiksi rakennetaan väliaikaisia (tai ei niin väliaikaisia) parakkikouluja. Sairaala on kuiten-kin huomattavasti vaikeampi siirtää, koska monimutkainen laitteisto on suoraan kiinni rakennuksessa. Herääkin kysymys, kuinka paljon sairaaloiden sisäilmaongelmiamah-dollisesti vähätellään ja sairastuneita työntekijöitä vaiennetaan.

Terveydenhuollon ammattilaiset yrittävät varmasti parhaansa

mukaan hoitaa sisäilmas-ta sairastuneita. Koko

ajan paisuvat ongelmat kouluissa ja työpaikoilla työllistävät terveyden-

huoltoa, joka myös itse kärsii huonosta sisäilmasta.

Ongelma on kuitenkin pohjimmiltaan rakennuksissa.

Kuka siis hoitaisi sairaat koulut, työpaikat ja sairaalat?

Onni JaskariQ-kautisen päätoimittaja

rakennuksissa. Biomedicum olisi siis suhteellisen turvassa. Kuuden vuo-den opintoputkesta iso osa opinnois-ta kuitenkin käydään sairaaloissa.

Kari Reijulan laatimassa selvitys-henkilön raportissa ”Sairaaloiden kunto ja ilmanvaihto” vuodelta 2005 todetaan, että tutkituista yliopis-tollisten sairaaloiden tiloista 15% olivat välittömässä korjaustarpeessa. Raportin tiivistelmässä kerrotaan, että yleinen ongelma sisäilmassa on tilojen riittämätön ilmanvaihto. Ra-porttia lukiessa ja toisaalta googla-tessa aiheesta tuntuu, että ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta kaikkea voitavaa ei ole tehty. Kor-jaustoimenpiteitä tehdään varmasti jatkuvasti, mutta riittääkö se.

Aina, kun puhutaan ison mitta-luokan asioista (tai no oikeastaan mistä tahansa) eteen tulee nopeasti raha. Sairaalat ja terveyskeskukset

4 5

VieraskynäTyötä yhteisen hyvän eteen vai oman edun tavoittelua

Järjestötoiminta on harrastus, johon saa joskus kulutettua hyvinkin paljon aikaa. LKS:n piirissä lukuisat ihmiset käyttävät vapaa-aikaansa esimerkik-

si kerhojen pyörittämiseen, tapahtumien järjestämiseen ja opintoasioiden kehittämiseen. Mikä motivoi medi-siinareita käyttämään aikaa kokouksissa istumiseen tai sitsiruokien kokkaamiseen? Onko taustalla pelkkä halu tehdä työtä yhteisen hyvän eteen vai motivaatio edistää omaa etua?

Minun mielestäni järjestötoimijan motivaationa pitäisi olla molempia. Taustalla olisi hyvä olla halu edistää yhteisiä asioita, mutta yhtä tärkeää on, että toimijat kokevat itse saavansa jotain vastineeksi. Ilman halua edistää yhteisiä asioita, voi motivaatio toimintaan jäädä liian pinnalliseksi eikä toimintaan jaksa sitoutua. Mikäli toiminnasta ei koe saavansa mitään henkilökohtaisella tasolla, voi toiminta helposti kuihduttaa järjestötoimijan. Hyöty yksilölle voi olla esimerkiksi uusiin ihmisiin tutustuminen, halu haastaa itseään ja oppia uusia asioita, unohtumattomat koke-mukset tai hyvä mieli, jonka saa muiden auttamisesta.

Kun päätin hakea LKS:n hallituksen puheenjohtajaksi ajattelin, että kah-den ehdon tulee täyttyä: minulla täytyy olla jotain annettavaa LKS:lle ja sillä tulee olla jotain annettavaa mi-nulle. Tulin tulokseen, että minulla on kertynyt järjestötoiminnasta sellaista osaamista, josta olisi LKS:lle hyötyä. Sen lisäksi annettavana minulla on ainakin aikaa. LKS

Anssi MykkänenLKS:n hallituksen puheenjohtaja

taas tarjoaa minulle mahdollisuuden haastaa itseäni ja oppia paljon uutta. Sen lisäksi vuosi puheenjohtajana tuo varmasti myös monia unohtumattomia kokemuk-sia ja paljon uusia ystäviä. Päätös ei ole ainakaan vielä kaduttanut.

Järjestötoiminta voi joskus viedä hieman aikaa, mutta useimmiten se on kuitenkin myös hyvin palkitsevaa. Sen lisäksi ohessa oppii taitoja, joita medisiinari ei koulussa opi. Vaikka helposti voi tuntua siltä, ettei järjestötoi-minnasta ole suoraa hyötyä lääkisläiselle, suosittelen silti edes tutustumaan eri mahdollisuuksiin. Kun uskaltautuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa itsensä, oppii kaikkein eniten.

Suosittelen lähtemään rohkeasti mukaan LKS:n toi-mintaan, mikäli haluat oppia uutta, tutustua paremmin opiskelutovereihin sekä tehdä opiskeluajasta hieman

mukavampaa kaikille lääkisläisille. LKS:n parissa on hyvin paljon

erilaista toimintaa, josta voi valita sen, mikä eniten kiinnostaa.

Vaihtoehtoja ovat mm. lu-kuisat kerhot, valiokunnat,

tiimit, valtuuskunta sekä tietenkin hallitus.

Uskon, että opiske-lemalla ahkerasti

lääketieteen lisensiaatin opintojen aikana

meistä kaikista tu-lee varmasti osaavia

ja hyviä lääkäreitä. Tekee kuitenkin hyvää

tehdä muutakin kuin opiskella. Siten meistä tulee

vielä parempia lääkäreitä.

Tilannekatsaus: ammattihenkilölakiuudistus

*Juttu sisältää perätöntä spekulaatiota*

“Missä opiskelija saa työskennellä?” kuului lääkärilehden otsikko helmikuussa. Suomen ammattihenkilö-lakia uudistetaan. Lakiin kuuluu opiskelijoiden työoikeudet harjoittaa ammattia 4. ja 5. opiskeluvuoden suorittamisen jälkeen. Lääkärilehti uutisoi ammattihenkilölain selvitystyöryhmän ehdottaneen lääketieteen opiskelijoiden oikeuden työskennellä vuokralääkärifirmoissa poistettavan, vedoten seniori-tuen jatkuvuu-den puutteellisuuteen. Opiskelijoiden oikeus työskennellä vuokrafirmoissa on ollut aikaisemminkin esillä ammattihenkilölakia uudistettaessa. Edellisellä lain muokkauskierroksella oikeus saatiin pidettyä.

Laki menee näillä näkymin eduskuntaan vasta ensi vuonna. Uudet eduskuntavaalit ovat siinä vaiheessa ehditty jo pitää, ja uusi hallitus voi aiheuttaa omat muutoksensa lain valmisteluun. Tulisiko opiskelijan olla huolissaan omien työoikeuksiensa puolesta? Vastaus on ei, mutta työoikeuteen tulee luultavasti muutoksia lain seuraavalla uudistuskierroksella. Ongelmana on EU:n “vapaa työvoiman liikkuvuus” -periaate ja sitä varten säädetty direktiivi, joka mahdollistaa ulkomailla lääketiedettä opiskelevien työnteon Suomessa. Val-viran silmissä tämä on potentiaalinen potilasturvallisuusriski, koska heidän on vaikeaa tietää millaiset taidot ulkomaalaisella 4. Ja 5. vuoden opiskelijalla on.

Suomalaisten opiskelijoiden oikeus tehdä lääkärin töitä on melko poikkeuksellinen ja syntynyt pitkälti työ-voiman tarpeesta. Maamme kasvava lääkärimäärä voi muuttaa työmarkkinoita niin, että kesäkandien tarve pienenee. Opiskelun aikana tehdyllä työllä on erinomainen vaikutus lääkärinä kasvamiseen ja oppimiseen. Olisi sääli, jos systeemi poistuisi kokonaan Suomesta.

Teksti: Ivar Lönnberg

6 7

När jag i mina ungdomens dagar påbörjade min kar-riär av att söka sommar-

jobb gav min mamma mig ett råd, nämligen att de sommarjobb hon i sina något tidigare ungdomens dagar trivdes bäst på var sådana hon fick vara utomhus under. Så långt det har gått är det något jag tagit fäste på, för vem är nu den som vill sitta inomhus bakom fönster och väggar då solen gassar på för fullt och fåglarna kvittrar där ute. Därav har mina somrar tillbringats på både dagisgårdar, idrottsplaner och runt omkring diverse parker och gångrutter.

Parkerna och gångrutterna har man de senaste som-rarna kunna se mig traska genom i sakta mak med ett följe äldre tanter och farbröder efter mig. Då man har tanter och farbröder med sig är det viktigt att med jämna mellanrum pausa för att kunna plocka en blombukett här eller krafsa en hund där, eller varför inte till och med slå sig ned på bänkar och rollatorer för att bara njuta av den somriga omgivningen – sådana långpromenads-

dagar trivs man nog som bäst på servicehem.

Ju längre man kommer i sina medicinstudier, desto svårare vill det vara att finna (sommar)jobb under vilka man får tillbringa årets soliga dagar släntrandes ute i det fria. De dagar jag inte just släntrade ute i det fria den gångna sommaren satt jag därför och stir-rade ut på den klara himlen över Observatoriebacken genom Kiru-rgiska sjukhusets dammiga fön-ster. Dylika dagar är det således viktigt att arbetet också bortom UV-strålarnas räckning känns såpass givande att inte längtan ut

Pakkoruotsi

tar över tankeverksamheten helt, och till all tur är arbetet inom denna bransch allt som oftast just precis såpass givande!

I mitt planerande av den kom-mande sommarns arbete har jag insett att jag under mina aman-uensurer knappelunda kommer att kunna ladda upp mina D-vitaminförråd under arbetstid i samma utsträckning jag hittills haft möjlighet. Forskningsar-bete kan man ju i denna bärbara datorernas tidsålder till en viss grad flytta dit man vill, t.ex. just en parkbänk eller en terrass, men patienterna kan man inte direkt

flytta ut på gården för en mer naturnära vård. Lösningen

är att komma ihåg att även arbetsvägen hör till

arbetet – få arbetsmil-jöer är mångsidigare

än den som susar förbi längs sidorna

då man trampar fram sig mot

jobbet på cykel. Som bonus till

de nyvunna soltimmar-

na får man dessutom den

glada triaden av miljövänlighet, vard-

agsmotion och att de buttra morgonbussarna.

Vi ses på cykelvägen!

Om att optimera sin arbetsmiljöText och bild: Sara SainioRedaktör, Meditrina

8 9

Ketkä ovat sitä mieltä, että hallituksen alkoholilainuudistus tulisi hyväksyä?”, avasi neurofarmakologian luennoitsija

alkusyyskuisessa lämpimässä iltapäivässä. Biomedi-cumin luentosalin karheat istuimet olivat hyvin miehitetyt. Alkusyksyn innokkuus ei ollut haih-tunut. Kysymyksen jäljiltä ilmassa oli pohdiskel-evia katseita ja joitakin viittaavia käsiä. Kysymys toistettiin uudistusta vastustavan tahon kulmasta ja käsiä kohotettiin. Merkittävä enemmistö ilmoitti vastustavansa muutosta. Myös luennoitsijamme nyökytteli äänestystulokselle myöntyvästi.

Keskustellessamme luennolla alkoholinkäytöstä eräs kurssitoverini toi ilmoille ajatuksen: ”Vaikka opiskelijat käyttävät juhliessaan joskus suuriakin määriä alkoholia, eihän meistäkään kenelläkään ole alkoholiongelmaa.” Kommentti kummastut-ti minua. Eivätkö riskirajat ylittävät viikoittaiset annokset kerro huolestuttavasta alkoholinkulutuk-sesta vain sen vuoksi, että yksilö opiskelee? Mitä tapahtuu, kun ihminen saa lisensiaatin paperit käteensä yliopiston juhlasalissa ja vannoo lääkärin-valan arkkiatrin silmäillessä uutta lääkärierää?

Alkoholi on koulutusohjelman toisena vuonna esil-lä enemmän kuin ehkä yksikään toinen aihe. Ensin nautintoainetta käsitellään neurofarmakologiassa, sitten sairauksien ehkäisyssä ja vielä ruoansulatus ja ravitsemus -kurssin päihdeseminaarissa. Tässä vaiheessa toista opintovuotta ainoakaan opiskelija ei voi kieltää tuntevansa viisasten juoman haitat ja vaikutukset. Suomalaisten alkoholinkäyttö kun on kansainvälisesti verraten varsin huoltahuokuvaa.

Lancetissä julkaistussa analyysissä* on koottu eri maiden tautitaakkaan vaikuttavia tärkeimpiä

Spiritus fragilis

Teksti & kuvitus: Ellamaija Kasanen

tekijöitä. Länsi-Euroopassa ei ollut Suomen lisäksi ainoatakaan maata, jossa alkoholi olisi ollut kolmen tärkeimmän toiminnallisia elinvuosia rajoitta-van tekijän joukossa. Tilastokeskuksen mukaan vuodesta 1971 lähtien työikäisten tärkeimmistä kuolinsysistä ainoat, joiden esiintyvyys on kasva-nut vuoteen 2013 mennessä, ovat alkoholiperäiset kuolinsyyt. Voguen ja The Guardianin tulisi ehkä harkita tarkemmin suitsutuksen kohteitaan. Kal-sarikännit eivät ehkä olekaan niin kovin terveel-linen tai hyvinvointia edistävä, juhlimisen arvoinen kulttuurinen ilmentymä.

Silti aiheesta puhuminen opiskelijapiirissä on vaikeaa. Suunsa avaava on ikävä saarnaaja ja sitseille alkoholittoman vaihtoehdon valitseva epäilyttävä, tuomitseva ilonpilaaja. Juomattomuus kielii ongelmasta, joka on perusteltava; juominen on luonnollinen ja kannustettava toimi, lähtemätön osa kulttuuria. Erityisen kiperä on löytää tasapa-ino tuutoroidessa, jolloin on huojuttava toisaalta ensikosketustaan yliopistoelämään hapuilevien juhlannälkäisten ja -janoisten opiskelijoiden ja toisaalta alkoholia kaipaamattomien nuorten kollegoiden tarpeiden välillä. Kuinka pidetään huoli siitä, ettei ketään painosteta ja samalla vältetään tuomitsemasta juhlijoita.

Vierailin lokakuussa Diakonissalaitoksen Aurorat-alossa. Talon asukkaat ovat entisiä pitkäaikaiskodit-tomia, nykyisiä kodillisia. Monella on taustassaan vaikeuksia, mielenterveysongelmia ja päihteitä. Psykiatrinen hoitaja vei meitä kerroksesta toiseen, karusta kodikkaaseen, yksityisestä yhteiseen ja synkäntunkkaisesta kirkkaaseen. Päivä oli kirpeän syksyinen ja alppipuiston vaahterat loistivat orans-sinpunaisina. Kontrasti rakennusten tuhrittujen

käytävien ja parvekelasien takana hehkuvien värien välillä oli raju, lähes tyrmäävä.

Rajua oli myös nähdä muutama rakennuksessa olevista asunnoista. Yksinkertaiset yksiöt olivat tupakansavulla ahdattuja. Tavaraa oli usein yli tarpeen. Mieleeni painui vahvasti lause, jolla hoitaja kuvaili rakennuksen koteja. Hän sanoi monilta asukkailta puuttuvan ”asumisen taitoja”. Oli pysäyttävää hahmottaa, millä tavoin kodittomuus voi muuttaa ihmistä. Laitoksissa ja kadulla elämisen

jälkeen monille muille itsestään selvät asiat, kuten siivoaminen tai ruoanlaittaminen, saattavatkin olla hyvin haastavia.

Vaikka Auroratalo oli pakoin jopa vihamieliseno-loinen autioine käytävineen, raskaine ilmoineen ja lukittuine ovineen, koimme oleskeluhuoneessa juuri ennen lähtöämme häkellyttävän inhimil-lisen ja lämpimän hetken. Yllätyin vahvasti, kun aamupalalle kerääntyneet asukkaat alkoivat yhtäk-kiä laulaa nimipäiväonnitteluaan yhdelle paikalla

10 11

olleista sosiaaliohjaajista. Piilossa ollut yhteisöl-lisyys, läheisyys ja välittäminen kuplivat keveinä pintaan.

Tammikuun lopussa minulle myös tarjoutui ystäväni kautta mahdollisuus tutustua kodittomien yösuojaan Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa. Monet Auroratalon asukkaista olivat viettäneet ensin vuosia Hietanimenkadulla. Onnekkaimmat ovat saaneet pääsylipun Hietanimenkadun ylem-missä kerroksissa sijaitseviin yksiöihin tai juuri Aurorataloon.

Me sen sijaan saimme ystäväni kanssa seurata aamupäivän päihdelääkärin vastaanottoa. Sankka lumisade ja ilmainen aamupala olivat saaneet mon-et yösuojassa viipyneet jäämään palvelukeskuksen ruokalaan ja matalille käytäville. Tunnelmassa oli samoja vivahteita kuin Aurorassa, mutta elämää en-emmän. Vastaanottohuoneiden edessä oli useampi avuntarvitsija.

Luottamuksen luominen on päihdetyötä tekevän lääkärin arjessa ytimessä. Seuratessamme vastaanot-toa emme muiden vierailujen tapaan sonnustau-tuneet valkoisiin lainatakkeihin, vaan istuimme omina itseinämme omissa nahoissamme. Myös lääkärin olemus poikkesi vahvasti totutusta. Takin sijasta hänellä oli yllään musta huppari, jossa oli Helsingin kaupungin vaakuna. Myös vuorovaikutus oli hyvin toisenlaista. Suurin yllätys minulle oli, kun lääkäri joutui suostuttelemaan ja motivoimaan potilasta menemään määrättyihin tutkimuksiin. Verikokeeseen tai keuhkokuvaan meno on harvalle terveyskeskuspotilaalle force majeure. Hietanie-menkadulla moni hoitoketju katkeaa siihen.

Keskustellessamme lääkärin kanssa muistin Auro-ratalon psykiatrisen hoitajan sanoneen, että hänen työtään oli helpottanut hetki, jolloin hän ymmärsi, ettei hänen tarvitse tehdä kenestäkään raitista. Lausunto oli vaivannut minua, sillä koin, että päihteidenkäyttö värittää monen kodittoman arkea ja luo pohjan syrjäytymiselle. Kun kysyin päih-delääkärin kantaa asiaan, hän oli yllätyksekseni osin yhtämielinen tapaamani hoitajan kanssa. Lääkäri toki näki myös, että kuntouttamisen kannalta riip-puvuuden hoito on välttämättömän tärkeä. Hän sa-noi kuitenkin, että potilaat muut vaivat ja murheet on huomioitava päihdeongelmasta huolimatta eikä päihteidenkäyttö saa olla este muulle avulle. Kohtasin jälleen oman jyrkän mustavalkoisuuteni ja kasvoin.

MTV kirjoitti viime keväänä uutisen ”Pirtun myynti on romahtanut – ’Nykyisin vain lääkärik-si opiskelevien juoma’”. Uutisessa kummas-tellaan, kuinka Spiritus fortis ei enää maistu nykylääkäreille. Pirtua suorastaan vanhenee apteek-keihin eripuolille Suomea. Liekö kyse kulinarismis-ta vai muuttuvasta ammattietiikasta?

Hallituksen ajaman alkoholilain uudistuksen myötä muutoksessa ovat ainakin suomalaisten juomistavat. Myyntiä ja anniskelua vapauttava lakiuudistus on jo tuonut vahvemmat oluet ja lonkerot kauppoihin. Pian uudistus varmasti näkyy myös päivystyksessä ja alkoholikuolemina. On kiinnostavaa, kuinka ke-skustelussa painoarvoa saivat lähinnä sympaattiset pienpanimot ja eteläeurooppalaista juomakulttuuria ihannoivat puheenvuorot. Olisiko keskustelu ollut erilaista, jos uudistus olisi konkretisoitu uusien työpaikkojen ja helpommin saatavien käsityöolu-iden sijaan uudistuksen myötä menetettävinä ihmishenkinä?

Eikä meillä millään perusteella ole syytä olettaa, että lääkärikunta olisi immuuni alkoholin haitoille. Väärinkäyttäjiä lienee ammattikunnassa yhtenevä osuus muun kansan kanssa. Ja aine vaikuttaa myös oman kurssini medisiinarin ruumiissa samojen boronististen lainalaisuuksien mukaan kuin kaikissa muissakin kuolevaisissa - sieluiltaan heikoissa.

*Global, regional, and national comparative risk assessment of 79 behavioural, environmental and occupational, and metabolic risks or clusters of risks in 188 countries, 1990–2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013

Huoli lääkiksessä ulkopuoliseksi jäämisestäJos huolestuttaa, Jodelista voit etsiä kohtalontovereita.

Beetojen määrä seuran ”hallintoelimissä”Tästä ei ole elinjärjestelmäkurssia. Vielä.

Vuosiluku, jona SOTE-uudistus astuu voimaan.Hallitus rakoilee jälleen. Kuinkakohan pitkään Sipilän itkupotkukiukut ja uhkailut hallituksen kaatumisesta enää tepsivät?

InnovaatiotTerveysinnovaatiot ovat kovassa huudossa start up -maailmassa. On älyveitsiä, uudenlaisia verianalyysime-netelmiä ja lääkeannostelurobotteja.

Alfojen alkuintoKysessä on jokavuotinen ilmiö. Tämänkin vuosikurssin piti olla poikkeus vallitsevaan jatkumoon.

Päätoimittajan Jodel-karmapisteiden kertymisen kulmakerroinEhkä riippuvuus on vihdoin selätetty! Ks. Q-kautinen 5/2017

Deltojen kliinisen palvelun anepaikkojen määräOpiskelijoita oli enemmän kuin vapaita paikkoja.

Rauhallisuus TerkossaKirjaston uusi ilme kahvila-seminaarikeskus-innovaatioyrityskeskittymänä on aiheuttanut närää joissakin opiskelijoissa. Myös sisälle kantautuvat työmaan äänet aiheuttavat ahdistuksen ja huvituksen sekaisia tun-teita yläkerrassa puurtavissa opiskelijoissa.

PöhinäUusia keksintöjä syntyy ilmankin tätä kirosanaa.

LASKUSSA

NOUSUSSA

12 13

Linkedin lääkisopiskelijalle Q-kautisen opastuksella

”Sain työpaikan terveyskeskuksessa, koska olin linkannut hakemukseen niin vakuuttavan Linkedin-profiilin” - ei ole kukaan vastavalmistunut lääkäri sanonut koskaan. Q:n someasiantuntijalla on kutina, että Linkedin ja muut sen tyyliset pöhinäkanavat eivät ole niin kovassa huudos-sa lääkisopiskelijoiden keskuudessa - ainakaan vielä.

Tästä huolimatta Q-kautinen suosittelee tekemään oman Linkedin-profiilin. Lääkäreidenkin työmarkkinat ovat murroksessa mm. SOTEn ja kuudennen tiedekunnan paisumisen vuoksi. Jos profiili joskus osoittautuu hyödyl-liseksi, kiität vielä Q:ta. Q-kautisen kokemuksen mukaan profiilin tekeminen voi myös olla hauskaa. Ja jos ei muu-

ta, niin ainakin Linkedinin kautta voit olla yhteydessä kylteri-ystäviisi.

Tässä katsauksessa näät esimerkillisen Linkedin-profii-lin sekä saat muutamia vinkkejä vakuuttavan profiilin tekoon.

Ja ennenkuin kukaan ehtii kysyä, lääkiksessä ei jää ulko-puolelle, vaikka ei ole Linkedinissä.

(Q-kautinen ei ota vastuuta neuvojen noudattamista seuranneista asioista.)

Ammattimainen valokuva on profiilin tärkeimpiä asioita!

Tähän jokin raflaava kuvaus, joka kuulos-

taa paremmalta, kuin mitä todellisuudessa

onkaan Tähän kannattaa mainita kaikki mah-dollinen 8. luokan TET-harjoittelusta lähtien. Voit myös listata mocsuvastaavan pestin tai vastuuteh-tävät LKS:n kerhojen hallituksissa.

Tietäjät tietää.

}

Teksti: Q:n someasiantuntija Kuva-aineisto: Linkedin }

Valehtelu osaamisesta on yksi mahdollisuus.

Tämä esimerkki on kuitekin varteenotet-tava. Erotut varmasti

joukosta!

Ymmärrä väärin tämä kohta ja mainitse tutkimusryhmäsi julkaisujen lisäksi

yläkoulussa tekemäsi kirjailijaportfolio sekä TT-kurssin oppimis-

päiväkirja.

Ymmärrä tämäkin väärin ja syytä lääkis-

kuplaa.

Tähän kannattaa lis-tata myös mm. jargon sekä latina.

Freetoxaus-terapeutti(?)

Mitali Hippokisoissa, Miss Medica, mitä näitä nyt on.

Patenttinumero ja pa-tentin myöntäjä pitää ilmoittaa, mutta kuka noita muka tarkistaa.

10/10 pbl-pistarista! Ja opetusministeriöitä ainakin kiinnostaa mitä kirjaimia komeilee YO-todistuksessasi.

Hanki opiskeluoikeus moniin opiskeluoh-jelmiin, mutta älä tee opintoja. Näin voit kuitenkin mainita ne profiilissasi. Listattu-jen lisäksi Q-kautinen suosittelee mm. oikeustiedettä, arkki-tehtuuria ja kauppista.

14 15

Anssi mykkänenHallituksen puheenjohtaja

matias posatalousvastaava

Niklas ulfvesyrityssuhdevastaava

lauri salajaedunvalvontavastaava

isabelle sandåstapahtumavastaava

ellamaija kasanensupertuutori

paula koskeloisäntä

harri hokkanenisäntä

LKS:n hallitus 2018 esittelyssä

Koska itseään toistavia esittelytekstejä on tylsää lukea lehdestä, kokosimme tietoa hal-lituksesta grafiikan muotoon. Alla olevan perusteella voit itse laskea kuinka monta

betaa hallituksessa oikeasti onkaan. Myös muita yhtäläisyyksiä beta-vuosikurssin lisäksi löytyy. Bongaatko ketkä ovat hallituspari 2018?

Ivar Lönnbergopintovastaava

Henri Vasaravaltuuskunnan pj

joonatan patomotiedottaja

onni jaskariq-kautisen päätoimittaja

Anni rissanenemäntä

iiris rätyhyvinvointivastaava

sini takalapääsihteeri

on linkedinissä ( ks. edellinen aukeama ) alfa

olarin lukiosta beta

vastuussa 200:n tuc-keksipaketin ostamisesta gamma

tutkijalääkäriohjelmassa delta

Kuusitie/meikkukupla Q-kautisen toimituksessa

seurustelevat töölö

kerhohallituksessa jodel-moderaattori

olarin lukiosta thorax

vegaani ollut speksin kuvauspomo

medioma-asukki tuplatutkinto

hallitus 2017 tekee töitä opintojen ohella

Tarkemmat esittelyt hallituslaisista ilmestyvät seuran IG-tilille. Älä siis jää ulkopuolelle ja seuraa LKS:ää Instagramissa:

@kandiseura.

16 17

Lean on työelämässä käytetty johtamisfiloso-fia, jonka päämääränä on karsia turhaa työtä ja parantaa kustannustehokkuutta ja laatua.

Perusajatuksena on toiminnan jatkuva parantami-nen. Erään määritelmän mukaan ”lean on ajattelua, jonka seurauksena teemme enemmän vähemmällä– vähemmällä työllä, välineillä, ajalla ja tiloilla – ja lopulta vain juuri sen mitä he [asiakkaat] haluavat”. Lean-menetelmän katsotaan olevan lähtöisin Japa-nista Toyotan autotehtaalta 1900-luvun puoliväliltä, mutta tehtaan johtajien kerrotaan inspiroituneen H. Fordin tehtaiden ja sairaaloiden toimintatavois-ta. Lean levisi länsimaihin, kun Toyota perusti tehtaitaan Yhdysvaltoihin ja huomattiin, kuinka ylivertaisia ne olivat tehokkuudeltaan. Lean-termi keksittiin 1980-luvulla ja menetelmä tuli laajem-min tunnetuksi, kun siitä julkaistiin 90-luvulla useita kirjoja, kuten Womackin ja Jonesin ”Lean Thinking”. Viimeisimpinä vuosikymmeninä lean on levinnyt myös terveydenhuoltoalalle. Yhdysvalloissa on jo satoja lean-periaatteita noudattavia sairaaloita. Iso-Britanniassa kansallinen terveysjärjestelmä NHS (National Health Service) on aloittanut lean-projektit n. 10 vuotta sitten, ja useita sen yksiköitä voidaan jo kutsua lean-organisaatioiksi. HUS:ssa on niin sanotusti “leanattu” n. 10 vuotta. Millaisia muutoksia on saatu aikaan? Tähän osaavat vastata johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi ja kehittämisylilääkäri Ritva Joke-la. Mäkijärvi kuuli lean-filosofian käyttämisestä

terveydenhuollon toimintojen kehittämiseen ensimmäistä kertaa vuonna 2010, kun kesken vastaanoton eräs Suomen Lean-yhdistyksen hallituksen jäsen soitti hänelle. “Puoli tuntia kuunneltuani karjalaismurteella puhuvaa miestä olin vakuuttunut siitä, että haluan perehtyä asiaan tarkemmin.” Mäkijärvi päätyi lopulta tekemään ai-heesta MBA-tutkinnon otsikolla “Lean-menetelmä suomalaisessa terveydenhuollossa - kokemuksia ja haasteita HUS:ssa”. Ritva Jokela taas on päätynyt vuosi sitten perustettuun HUS:n lean-kehittämisen yksikköön osallistuttuaan ensimmäiseen HUS:n hankkimaan lean-koulutukseen vuonna 2014 ja innostuttuaan sitä kautta ideologiasta. Nopeutta kuvantamiseen ja leikkaussaliin Ensimmäiset lean-hankkeet HUS:ssa olivat 2010 HUSLAB:n ja HUS Kuvantamisen puolella. Esi-merkiksi Jorvissa oli tuskastuttu elektiivisen mag-neettikuvauksen neljän viikon jonoon, ja siihen ha-luttiin puuttua. Prosessi otettiin yksityiskohtaiseen tarkasteluun, jokainen välivaihe kirjattiin ylös ja ratkaisuja mietittiin kuvantamisen nopeuttamisek-si ja jonotuspäivien karsimiseksi. Lopulta yhden röntgenhoitajan lisääminen oli ainoa merkittävä muutos, joka tehtiin. Sillä saatiin lyhennettyä jono-tusaikaa kahdella viikolla. “Sama haluttiin tehdä Meikun magneettikuvantamiselle. Aluksi sanottiin, että eihän muualla toimiva menetelmä voi toimia täällä Meikussa. No, toimihan se, ja voitte kuvitella miten iso vaikutus sillä on ollut täällä, jossa on pal-jon enemmän magneettilaitteita”, Mäkijärvi kertoo. Vuonna 2014 saatiin viimein sairaanhoitopiirin

Jatkuvaa parantamista potilas keskiössä

Oletko joskus kuullut, kun kollega valittaa miten paljon turhaa työtä joutuu päivän aikana tekemään? Turhia kirjaamisia, instrumenttien puuttumista, peukalojen pyörittelyä ja sitten paikasta toiseen juoksua? Entä sitten potilas, kuinka monesti joku on kommen-toinut päivystyksessä odottelua, tai polilla leikkausjonoa? Näihin ongelmiin on HUS:ssa viimeiset 10 vuotta pyritty lean-filosofian keinoin.

Teksti: Heidi HyvärinenKuvitus: Vilma Eskola

hallituksen myönteinen päätös rahoittaa lean-ke-hittämistä. Siitä alkoi lean-valmentajien ja -johta-jien kouluttaminen, sekä klinikoiden lean-hank-keiden alullepano. Aluksi HUS työskenteli yhdessä Aalto-yliopiston kanssa, koska Aallosta löytyi tarvittava joukko osaavia kouluttajia. Leanissa olennaista on jatkuva, päivittäinen pyrkimys parantaa työskentelyä. Tavoitteet on asetettava tarpeeksi korkealle, koska vain niin saadaan aikaan isoja muutoksia. “Lean tarjoaa työkalut tarvittavan muutoksen tekoon ilman, että työntekijät joutuvat paniikkiin liian suurista vaatimuksista,” Mäkijärvi kertoo. “Ideoiden ja muu-toksen on lähdettävä nimenomaan työntekijöiden joukosta ja sieltä esimiehille, eikä toisinpäin. Esi-miesten tehtävä on kannustaa ja tukea työntekijöitä ylläpitämään oikeita työtapoja” Jokela selittää. Toinen hyvä esimerkki onnistuneesta hankkeesta löytyy HUS:n lihavuuskirurgian yksiköstä. Ennen hanketta yhdessä salissa leikattiin virka-aikaan kaksi potilasta. Joukko yksikön työntekijöitä kävi

Kalmarissa Ruotsissa ottamassa selvää, millä keinoin siellä onnistutaan leikkaamaan 8 potilasta yhdessä salissa. Tämän jälkeen yksikössä kaikki leikkaussalin eri työntekijät otettiin mukaan pros-essin kehitykseen, ja mietittiin sen ongelmakohtia. Löydettiin paljon pieniä aikaa hukkaavia epäkohtia ja puututtiin niihin. Näillä muutoksilla saatiin potilasmäärä nostettua kahdesta neljään, ja tämän vuoden tavoitteena on saada viides potilas leikattua virka-aikana. HUS:ssa lean-filosofialla pyritään ensisijaises-ti parantamaan potilaan hoitoa. “Se on kaiken keskipiste”, Mäkijärvi painottaa, “muut hyödyt tulevat siinä sivussa. Turhia toimintoja karsitaan pois, jotta aikaa jää enemmän potilaan hoitamiseen. Jotkut kliinikot suhtautuvat epäilevästi työtapojen muuttamiseen, mutta painotamme, että pyrimme lisäämään aikaa olennaiselle; potilaan kohta-amiselle”. Hankkeet ovat tuottaneet paitsi ajallista, myös merkittävää rahallista säästöä. On laskettu, että HUS säästää vuosittain jopa 10 miljoonaa euroa tehtyjen muutosten ansiosta.

18 19

MBA-tutkimuksessaan Mäkijärvi tutki myös työntekijöiden antamaa palautetta lean-hankkeista. 90 % työntekijöistä olivat tyytyväisiä hankkeeseen ja olivat myös kiinnostuneita lean-valmentajaksi ryhtymisestä. Se 10 % jotka eivät olleet tyytyväisiä, olivat myös sellaisia henkilöitä, jotka olivat proses-sin kehitysvaiheen aikana olleet lomalla ja jääneet siten sen ulkopuolelle. Oppia ulkomailta Kaikki lean-hankkeet eivät ole onnistuneet, ja usein syynä tähän on ollut esimiehen vaihtuminen kesken kaiken. Surullinen esimerkki tästä on juuri edellä mainittu Tukholman Karolinska Institutet. Siellä leania oli hyödynnetty jo n. 10 vuotta, kun toimitusjohtaja vaihtui ja samalla tehtiin suuri

organisaatiomuutos. Hallituksen koordinoimas-sa evaluaatiossa todettiin, ettei leanaamisesta ole hyötyä, ja sadat hankkeet kuihtuivat pikkuhiljaa pois. “Varmasti edelleen pieniä pesäkkeitä kytee”, Karolinskassakin oppia saanut Mäkijärvi sanoo. Lean-osaamista on haettu myös muualta kuin län-sinaapurista. “Euroopassa lähinnä Iso-Britanniassa ja yksittäisissä sairaaloissa Alankomaissa leanataan, jenkit ovat tässä edelläkävijöitä”, Jokela kertoo. HUS on siis yksi Euroopan pioneereista, mitä tulee lean-filosofiaan. Yhdysvalloista löytyy yli 100 “lean-sairaalaa”, esimerkiksi ThedaCare ja Virginia Hospital Center. Tällaiset isot organisaatiot eivät enää kutsu toiminnan kehittämistään lean-filoso-fiaksi, vaan ovat antaneet sille oman nimensä, esi-merkiksi ThedaCare Improvement System. “Myös meillä on toiminnassa brändäystyöryhmä, joka

“Onhan tässä sellainen altruistinenkin

näkökulma parantaa koko Suomen terveyden-huoltoa kouluttamalla

osaajia.”

suunnittelee HUS:lle omaa termiä, joka otettaisiin käyttöön soteuudistuksen yhteydessä”, Mäkijärvi kertoo. “Hyviä nimiehdotuksia otetaan vastaan!” Myös muissa Suomen sairaaloissa parannetaan toimintaa leanin keinoin. Kaikissa yliopistollisis-sa sairaaloissa on lean-hankkeita, joskaan ei niin suurissa määrin kuin HUS:ssa. Lapin keskussairaa-lassa leanataan innokkaasti. Siellä tätä hanketta to-sin kutsutaan hukkajahdiksi. Pienesssä Savonlinnan keskussairaalassa otettiin lean-filosofia käyttöön, kun se joutui soteuudistuksen asettamien paineiden alla kehittämään toimintaansa. Lopulta Savonlinna päätettiin yhdistää Mikkelin keskussairaalan kans-sa, mikä vahvistaa kummankin sairaalan toimintaa. Mihin HUS:n lean-kehitys tällä hetkellä keskittyy? “Viime vuonna HUS:ssa oli jo yli 200 erilaista hanketta tehty tai käynnissä”, kertoo Mäkijär-vi. “Nyt haluamme panostaa lean-valmentajien koulutukseen, erityisesti esimiestasolla. Olemme huomanneet, että moni hanke on pysähtynyt siihen, ettei esimiehellä ole ollut tarvittavaa osaamista työntekijöiden tukemiseen hankkeen edistämiseksi ja toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi”. HUS kouluttaa lean-valmentajia yli oman tarpeensa, kos-ka lean-ammattilaiset ovat haluttuja työntekijöitä muuallakin, mikä johdossa tiedostetaan. “Onhan tässä sellainen altruistinenkin näkökulma parantaa koko Suomen terveydenhuoltoa kouluttamalla osaajia.” Miksi sitten opiskelijan pitäisi kiinnostua lean-fi-losofiasta? “Vaikka tässä on työvuosia kertynyt jo enemmän kuin kehtaa sanoa, ei parempaa menetelmää ole tullut vastaan”, Mäkijärvi sanoo. Leanissa on siis tulevaisuus. “Opiskelijan kannattai-si mennä seuraamaan HUS:n hankkeiden käytän-nön toteutusta, fiksu pääsee kyllä nopeasti kärryille periaatteista” Mäkijärvi ehdottaa. “Klinikat ottavat varmasti mielellään opiskelijoita seuraamaan.” Toukokuussa järjestetään toista kertaa valinnainen lean-kurssi. “Kaksi vuotta sitten mukanani olleet opiskelijat olivat yllättyneitä, miten yksinkertaisista asioista käytännössä keskusteltiin”, Jokela nauraa. “Ei se mitään rakettitiedettä ole.”

20

2/20

18