Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

PEDASENS-INTERVENTIOTUTKIMUS

28/10/2016 1Presentation Name / Firstname Lastname

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

TUTKIMUSRYHMÄ

PedaSens-interventiotutkimus on osa Helsingin yliopiston varhaiserityiskasvatuksen LASSO-tutkimushanketta, jossa

keskitytään lasten stressin säätelyn ja oppimisen tukemiseen

Tutkimusryhmän johtaja

Nina Sajaniemi, dosentti, yliopistolehtori

Muut tutkimushenkilöt

Jukka Mäkelä, Lastenpsykiatri

Eira Suhonen, KT, Vastuullinen tutkija

Sivi Harkoma, KK, Varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 2

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

PEDASENS-INTERVENTIO

Interventiossa tutkitaan vuorovaikutussuhteisiin keskittyvänintervention vaikutusta aikuisten ja lasten

vuorovaikutuksen laatuun sekä taaperoryhmässätyöskentelevän varhaiskasvatuksen ammattilaisen

pedagogiseen sensitiivisyyteen.

Pedagoginen intervention sisältää teoreettista tietoasensitiivisestä vuorovaikutuksesta sekä reflektiivisiä,

videoperustaisia keskusteluja kouluttajan ja päivähoidonammattilaisten välillä.

viisi keskustelukertaa kuuden kuukauden ajanjaksollaintervention aloituksesta

28/10/2016 3Presentation Name / Firstname Lastname

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

LAPSEN KEHITYKSEN INTERPERSOONALLISUUS

Ihmissuhteissa tapahtuvan vuorovaikutuksen vaikutukset lapsen aivojenneurologiseen kehitykseen interpersoonalliset kokemukset ja niidensisältämä emotionaalinen kommunikaatio, jossa aikuinen toimii lapsenkanssasäätelijänä myönteisen ja kielteisten tunnetilojen kokemisessa(Siegel 2001; Trevarthen 2003)

• Intersubjektiivisuus

• Lapsen synnynnäinen valmius tunnistaa ympäristöstä tulevia viestejä ja reagoida saamaansa emotionaaliseen tukeen (Trevarthen 2001)

• Interpersoonallinen kommunikaatio yksilön kyky hallita yhteisesti jaettuavuorovaikutusta

• Toisten ajatusten ja tekojen ennakoiminen

• Omien tekojen säätely suhteessa toisiin (Trevarthen 1979)

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 4

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

KIINTYMYSSUHDE

Olennaisen tärkeitä lapsen interpersoonallisten suhteiden muodostumisen ja aivojen normaalin kehityksen ja muovautuvuuden kannalta (Siegel 2014).

Kiintymyksen syntymisen kriteerit (Grossmann & Grossmann 2008)

• lapsen taipumus hakeutua aikuisen läheisyyteen ja turvaan stressaavien tilanteiden aikana

• lapsen kyky käyttää aikuista turvallisena perustana tutkiessaan ympäristöä

• lapsen taipumus kokea emotionaalista ja fysiologista stressiä joutuessaan eroon hoitajastaan.

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 5

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

LAPSEN KIINTYMYSPÄIVÄHOIDOSSA

Uusimpien tutkimusten mukaan lapsi kykenee kiintymään useisiin aikuisiin ja muihin lapsiin (Trevarten, 2003; Grossmann & Grossmann 2008; Porges 2008)

Opettajan ja lapsen välinen sensitiivinen vuorovaikutus voi edistäälapsen turvallista kiintymistä ja ennaltaehkäistä käyttäytymiseenliittyviä ongelmia lapsen myöhemmän kehityksen aikana (Boysen, Verschueren ja Doumen, 2009).

• Turvallinen kiintymys opettajaan rohkaisee lasta tutkimaan ympäristöä ja luo

uusia mahdollisuuksia oppimiselle (de Kruif et al., 2000).

• Edellyttää lapselta kykyä kommunikoida ja vastaanottaa emotionaalista tukea

opettajalta (Sabol ja Pianta, 2011).

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 6

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

AIKUISEN MENTALISAATIOJA REFLEKTIIVISYYS

Mentalisaatio on aikuisen kapasiteettia

• ymmärtää samanaikaisesti omia ja muiden ihmisten intentionaalisia mielentiloja, kuten tunteita, haluja, toiveita, asenteita ja tavoitteita (Loyten ja Fonagyn 2015)

• ennakoida sekä vaikuttaa omaan ja muiden ihmisten käyttäytymiseen (Sharp & Fonagy, 2007).

Aikuisen täsmällinen ja tarkoituksenmukainen mentalisaatiotehostaa lapsen turvallisen kiintymyksen syntymistä ja sosio-kognitiivista kehitystä (Sharp & Fonagy 2008)

Aikuisen mentalisaatiota voidaan kehittää reflektiiviseen työskentelyyn perustuvien ohjelmien avulla (Kalland ym. 2016)

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 7

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

PEDAGOGINEN JA RYHMÄSENSITIIVYSYYS

Aikuisen kyky havaita ja vastaanottaa lasten viestejäasianmukaisella tavalla hänen ohjatessaan koko lapsiryhmäntoimintaa

• kyky tunnistaa lapsen aloitteita ja emotionaalisia viestejä

• sekä vastata näihin viesteihin tavalla, joka tukee lapsen toimintaaosana muuta lapsiryhmää.

Aikuisen koko lapsiryhmään suuntautuva sensitiivisyys näyttäisiennustavan voimmakkaammin lapsen turvallista kiintymistäpäivähoidossa kuin sensitiivisyys yksittäistä lasta kohtaan (Ahnert, Pinquart ja Lamb, 2006).

Vuorovaikutuksessa huomion kohdistaminen koko lapsiryhmään!

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 8

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

LASTEN STRESSIN SÄÄTELYN TUKEMINEN

Turvallinen kiintymys ja kehitystä tukeva vuorovaikutus suojaastressin ja ahdistuksen kokemuksilta (Carter, 2008; Fleming, 2008).

Päivähoidossa työskentelevillä aikuisilla on keskeinen rooli lapsenkokeman stressin kanssasäätelyssä.

Yksilöllinen stressinsäätelyn tuki on mahdollista

• lisäämällä myönteistä emotionaalisuutta, joka edistää lapsen kykyäsäädellä omaa toimintaansa ja auttaa lasta kestämään kielteisiäemotionaalisia kokemuksia, jotka voivat osaltaan johtaakyvyttömyyteen säädellä omia sisäisiä tiloja

• tukemalla lapsen yhteyttä muihin lapsiin ja koko ryhmässä tapahtuvaanvuorovaikutukseen.

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 9

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

TUTKIMUSHYPOTEESIT

PedaSens-interventio edistää aikuistenemotionaalista saatavillaoloa

vuorovaikutuksessa lasten kanssa.

Aikuisten ammatillinen koulutus edistääaikuisen lapsiryhmässä tapahtuvan

vuorovaikutuksen laatua ja PedaSens-intervention vaikuttavuutta.

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 10

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

OSALLISTUJAT

• 15 päiväkotia pääkaupunkiseudun alueelta

• 17 taaperoryhmää (1–4-vuotiaat lapset)

‒ Erityistä tukea tarvitsevat lapset integroituna lapsiryhmiin

• 45 varhaiskasvatuksen ammattilaista

‒ 33 mukana aineiston analyysissa (interventioryhmä n=25, kontrolliryhmä n=8).

‒ Aikuiset työskentelivät ryhmässä lastentarhanopettajina, lastenhoitajina tai opiskelijoina.

28/10/2016 11Presentation Name / Firstname Lastname

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

TUTKIMUSMENETELMÄT

• Aineisto kerättiin videioimalla ja havainnoimalla aikuisten ja lasten välistä vuorovaikutusta osana lapsiryhmän päivittäistätoimintaa.

• Emotionaalisen saatavillaolon (EA) mittari (Biringen, 2000)

• Aikuinen: sensitiivisyys, jäsentäminen, ei-tunkeilevuus, ei-vihamielisyys

• Lapsi: responsiivisuus ja aloitteellisuus

• Mittauksen ennen interventiona ja kuusi kuukautta intervention jälkeen

• Aineiston tilastollinen analyysi (parametrinen ja parametriton)

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 12

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

PEDASENS-INTERVENTION VAIKUTTAVUUS

Yksisuuntainen toistettujen mittausten varianssianalyysi(One-way ANOVA)

• Ei merkitsevää vaikutusta interventio- ja kontrolliryhmän välisissämittauksissa ( p > ,05 ).

• Merkitsevyyksien puuttumisesta huolimatta interventioryhmänkeskiarvot parantuivat jokaisen osa-alueen osalta.

Parametrittomat mittaukset (Wilcoxon Singed Mark -test)

• Merkitsevä vaikutus (Z = -2,032, p < ,05, r = ,29) ensimmäisen ja toisten mittauksen välillä interventioryhmään kuuluvien aikuistenvuorovaikutuksen ei-tunkeilevuudessa

• Kontrolliryhmän mittauksissa ei löytynyt vastaavaa merkitsevyyttä

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 13

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

AMMATTIRYHMIENVÄLISET EROT

Parametrittomat mittaukset (Kruskal Wall’s -test between groups)

• Merkitsevä ero ammattiryhmien välillä aikuisten ei-vihamielisyydessä (X²(44) = 12,50, p = ,029.) ensimmäisessä mittauksessa

‒ Opettajat arvioitiin korkeammalle kuin muut ammattiryhmät

• Erot näyttäisivät tasoittuneen intervention aikana ja kuudenkuukauden ajanjakson jälkeen ei ilmennyt merkitseviä erojaeri ammattiryhmien välillä.

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 14

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

JOHTOPÄÄTÖKSET

Interventioryhmässä työskentelevien ammattilaistenemotionaalinen saatavillaolo näyttäisi lisääntyneen

PedaSens-intervention aikana.

Aineiston ja tutkimusryhmien pienen koon takia tuloksia tulisitulkita suuntaa-antavasti.

Jatkotutkimuksissa lasten sitoutuneisuuden (LIS–YC) mittaukset sekä aikuisten reflektiiviset haastattelut voisivat

antaa ykstyiskohtaisempaa ja luotettavampaa tietoaintervention vaikuttavuudesta.

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 15

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

LÄHTEET

Ahnert, L., Pinquart, M., & Lamb., M, E. (2006) Security of Children’s Relationships With Nonparental Care Providers: A Meta-Analysis. Child Development, 74(3). 664–679.

Biringen, Z., Robinson, J. L., &. Emde, R. N. (2000) Appendix B: The Emotional Availability Scales (3rd ed.; an abridged Infancy/Early Childhood Version). Attachment & Human Development, 2(2), 256–270.

Bouse, E., Verschueren, K. & Doumen, S., (2009) Preschoolers' Attachment to Mother and Risk for Adjustment Problems in Kindergarten: Can Teachers Make a Difference? Social Development. 20 (1). 20 (1), 33–50.

Bowlby, R. (2007). Babies and toddlers in non-parental daycare can avoid stress and anxiety if they develop a lasting secondary attachment bond with one career who is consistently accessible to them. Attachment & Human Development, 9(4), 307-319.

Carter, C. S. (2008) Biological Perspectives on Social Attachement and Bonding. Teoksessa. Carter, C. S., Ahnert, L., Grossmann, K.E., Hrdy, S. B., Lamb M. E., Porges, S. W. & Sachser, N. (Eds.), Attachement and Bonding. A new Synthesis. (s. 85-100). London: The MIT Press.

de Kruif, R, E., McWilliam, R, A., Ridley, S, M., Melissa, & Wakely, B. (2000) Classification of Teachers’ Interaction Behaviors in Early Childhood Classrooms. Early Childhood Research Quarterly, 15(2), 247–268.

Fleming, A. S. (2008) Plasticity of innate Behavior: Experiences throughout Life Affect Maternal Behavior and Its Neurobiology. Teoksessa. Carter, C. S., Ahnert, L., Grossmann, K.E., Hrdy, S. B., Lamb M. E., Porges, S. W. & Sachser, N. (Eds.), Attachement and Bonding. A new Synthesis. (s. 137– 168). London: The MIT Press.

Grossmann K. E., & Grossmann, K. (2008) Universality of Human Social Attachement as an Adaptive Process. Carter, C. S., Ahnert, L., Grossmann, K.E., Hrdy, S. B., Lamb M. E., Porges, S. W. & Sachser, N. (Eds.) Attachement and Bonding. A new Synthesis. (s. 199–228). London: The MIT Press.

Kalland, M., Fagerlund, A., Koskull, M. & Pajulo, M. (2016) Families First. the development of a new mentalization-based group intervention for first-time parents to promote child development and family health. Primary Health Care Research & Development, 17, 3–17.

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 16

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Luyten, P. & Fonagy, P. (2015) The Neurobiology of Mentalizing. Personality Disorders: Theory, Research, and Treatment, 6(4), 366–379.

Porges, S. W. (2008) The Role of Social Engagement in Attachement and Bonding: A Phylogenetic Perspective. Teoksessa. Carter, C. S., Ahnert, L., Grossmann, K.E., Hrdy, S. B., Lamb M. E., Porges, S. W. & Sachser, N. (Eds.), Attachement and Bonding. A new Synthesis. (s. 33–54). London: The MIT Press.

Sabol, T. J., & Pianta, R. C. (2011) Recent trends in research on teacher–child relationships. Attachment & Human Development, 14(3), 213–231.

Sharp, C. & Fonagy, P. (2008) The Parent’s Capacity to Treat the Child as a Psychological Agent: Construct, Measures and Implications for Developmental Psychopathology. Social Development, 17(3), 737–754.

Siegel, D. (2001) Toward an interpersonal neurobiology of the developing mind: Attachment relationships, “mindsight,” and neural integration. Infant Mental Health Journal, 22(1–2), 67–94.

Siegel, D. (2014) Brainstorm: The Power and Purpose of the Teenage Brain.. New York: the Penquin Group.

Trevarthen, C. (1979) Communication and cooperation in early infancy: a description of primary intersubjectivity. Teoksessa. Bullowa, M (Eds.) Before speech: The beginning of interpersonal communication. (s. 321–347). London: Cambridge University Press.

Trevarthen, C. & Aitken, K. (2001) Infant intersubjectivity: Research, Theory, and Clinical Applications. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 42(1), 3–48.

Trevarthen, C (2003) “Stepping away from the mirror: Pride and Shame in Adventures of Companionship” – Reflections on the Nature and Emotional Needs of Infant Intersubjectivity. Carter, C., Ahnert, L., Grossmann, S., Hrdy, M., Lamb, M., Porges, S. & Sachser, N. Attachment and Ponding. A New Synthesis. (s. 55– 84). London: The MIT Press.

28/10/2016Presentation Name / Firstname Lastname 17

Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

LISÄTIETOJA

Sivi HarkomaVarhaiskasvatuksen maisteriopiskelijaLASSO-projektiOpettajankoulutuslaitosPL 8 (Siltavuorenpenger 10, h 409)00014 Helsingin yliopisto050-4487034sivi.harkoma@helsinki.fi

www.lassotaaperot.com

28/10/2016 18Presentation Name / Firstname Lastname