OULUN SEUDULLA ASUVIEN MIELIKUVIA...

OULUN SEUDULLA ASUVIEN MIELIKUVIA HENKILÖNNIMISTÄ

Suomen kielen

kandidaatintutkielma

Oulun yliopisto

11.1.2017

Kati Ala-Poikela

SISÄLLYS

1. JOHDANTO 1

1.1. Tutkimuskysymykset ja hypoteesit 1

1.2. Keskeiset käsitteet 1

2. TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 3

2.1. Nimistöntutkimus ja sosio-onomastiikka 3

2.2. Aiempi tutkimus 5

2.3. Nimien mielikuvat 6

3. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT 7

3.1. Aineisto 7

3.2. Menetelmät 8

4. ANALYYSI 10

4.1. Asuinpaikkaan liittyvät mielikuvat 10

4.1.1. Pohjois-Suomeen liitetyt nimet 11

4.1.2. Etelä-Suomeen liitetyt nimet 14

4.1.3. Keski-, Itä- ja Länsi-Suomeen liitetyt nimet 16

4.2. Ikään liittyvät mielikuvat 19

5. PÄÄTÄNTÖ 26

LÄHTEET 30

LIITE

1. JOHDANTO

1.1. Tutkimuskysymykset ja hypoteesit

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin Oulun seudulla asuvien ihmisten mielikuvia henki-

lönnimistä. Tutkimuksessani haluan selvittää, minkälaisia ikä- ja asuinalueassosiaatioita

ihmisillä syntyy kymmenestä keksimästäni etunimi + sukunimi -yhdistelmästä. Tutki-

muskysymykseni ovat seuraavat:

- Miten tietoisia vastaajat ovat siitä, mihin alueisiin tietyt sukunimet yhdistyvät?

- Miten tietoisia vastaajat ovat siitä, milloin tietyt etunimet ovat olleet suosittuja?

- Kuinka samankaltaisia vastaajien mielikuvat ovat?

Hypoteesini perustuvat Jaana Heinosen (2008) pro gradu -tutkielmaan, josta kerron

enemmän luvussa 2.2. Hypoteesini on, että vierasperäiset nimet mielletään eniten Etelä-

tai Länsi-Suomeen. Erityisen hyvin tunnistetaan omalla asuinalueella oleva yleinen su-

kunimi. Jos nimi ei ole yleinen omalla asuinalueella, se mielletään mahdollisimman kau-

kana asuvien ihmisten nimeksi. (Heinonen 2008: 115.) Lisäksi aikaisemman tutkimustie-

don perusteella voidaan sanoa, että kielenkäyttäjät osaavat melko hyvin yhdistää tietyn

nimen tiettyyn ikäluokkaan ja he ovat selvillä siitä, millaisia nimiä nykyään suositaan.

Syynä tähän on kokemusperäinen tieto siitä, että tietyt nimet liittyvät yleensä tiettyyn

ikäryhmään. Jos jokin nimi on ollut suosittu tietyllä vuosikymmenellä, niin vastaajilla

syntyy nimenkantajan iästä hyvin samansuuntaisia mielikuvia. (Kiviniemi 1982: 14.) Ni-

men harvinaisuus ja vakiintumattomuus nimistöömme sekä toisaalta nimen yleisyys voi-

vat vaikuttaa siihen, että nimestä assosioituu eri-ikäisiä nimenkantajia (Heinonen 2008:

113).

1.2. Keskeiset käsitteet

Nimiin liittyviä keskeisiä käsitteitä tutkimuksessani ovat henkilönnimi, nimenkantaja,

etunimi ja sukunimi. Henkilönnimi on henkilöä tarkoittava erisnimi, joka kattaa etuni-

met, sukunimet, sukunimen tavoin käytetyt lisänimet ja puhuttelunimet (Kiviniemi, Pit-

känen, Zilliacus 1974: 16). Länsimaisessa kulttuurissa henkilönnimijärjestelmät ovat

melko yhdenmukaisia, sillä yleensä kaikilla on 1−4 etunimeä sekä sukunimi (Kiviniemi

2

2006: 14). Tässä tutkimuksessani viittaan henkilönnimillä vain etu- ja sukunimiin, koska

muut nimet eivät ole tutkimukseni kannalta olennaisia.

Aluksi ihmisillä on ollut vain yksi nimi eli niin sanottu yksilönnimi. Yksilönnimen rin-

nalla on käytetty aikoinaan lisänimiä, jotka ovat ajan saatossa muuttuneet periytyviksi

sukunimiksi. (Mikkonen & Paikkala 2000: 13−14.) Lisäksi Mikkosen & Paikkalan (2000:

18) mukaan on esitetty, että lisänimi voidaan katsoa sukunimeksi silloin, kun se on esiin-

tynyt samassa suvussa kolmessa perättäisessä polvessa. Nimenkantaja taas tarkoittaa hen-

kilöä tai paikkaa, jolla on nimi (Kiviniemi ym. 1974: 31). Tutkimuksessani viittaan ni-

menkantajalla mielikuvan taustalla olevaan nimenhaltijaan. Eli nimenkantajalla tarkoitan

mielikuvaa ihmisestä, joka puheena olevasta nimestä assosioituu.

Lisäksi tärkeitä termejä tutkimukseni kannalta ovat mielikuva ja assosiaatio. Kielitoi-

miston sanakirjan mukaan termi mielikuva määritellään olevan sisäinen, psyykkinen kuva

jostakin. Assosiaatio selitetään yhtymäksi, yhteenliittymäksi tai mielleyhtymäksi. (KS

2016.) Tutkimuksessani käytän termejä assosiaatio ja mielikuva synonyymisesti viitates-

sani vastaajien mielikuviin.

Olen aloittanut tutkielmani esittelemällä tutkimuskysymykset sekä hypoteesit. Lisäksi

olen kertonut tutkielmaani liittyvistä keskeisistä käsitteistä. Seuraavassa luvussa käsitte-

len tutkimukseni teoreettisia lähtökohtia. Niihin kuuluvat aikaisemman tutkimuksen, ni-

mistöntutkimuksen ja sosio-onomastiikan sekä nimistä syntyvien mielikuvien esittely.

Luvussa 3 kerron tarkemmin tutkimusaineistostani ja siitä, miten olen käsitellyt aineis-

toni. Analyysini tulokset raportoin luvussa 4, jossa esittelen jokaisesta nimenkantajasta

syntyneet ikä- ja asuinalueassosiaatiot erilaisten kuvioiden avulla. Päätän tutkielmani ko-

koamalla analyysini yhteen, vastaamalla tutkimuskysymyksiin ja pohtimalla jatkotutki-

musta luvussa 5.

3

2. TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT

2.1. Nimistöntutkimus ja sosio-onomastiikka

Nimistöntutkimus eli onomastiikka on kielitieteen ala, joka tutkii erisnimiä (Ainiala, Saa-

relma, Sjöblom 2008: 12). Tutkimisen kohteena ovat siis kaikki nimet: ihmisten, paikko-

jen, eläinten, kasvien ja niin edelleen. Tavallisesti nimistöntutkimuksessa puhutaan vain

henkilönnimistöntutkimuksesta eli antroponomastiikasta ja paikannimistöntutkimuksesta

eli toponomastiikasta. Nämä taas jakautuvat moniin eri ryhmiin. (Nissilä 1962: 46.) Pai-

kannimistöä on tutkittu eniten, sillä monet hallitukset, kansalliset ja kansainväliset elimet

sekä lukuisat yksittäiset tutkijat ovat omistautuneet paikannimistöntutkimukseen (Bram-

well 2011: 17).

Tieteenalana nimistöntutkimus on kuitenkin melko nuori, sillä se syntyi 1800-luvun

alussa aputieteeksi erityisesti kielihistorian, historian ja arkeologian tutkimukseen. Ni-

mistöntutkimus on jo kauan sitten profiloitunut kielitieteelliseksi tutkimusalaksi, mutta

se kytkeytyy vahvasti moniin muihinkin tieteenaloihin kuin kielitieteeseen. Nimet kiin-

nostavat eri syistä esimerkiksi kansatieteilijöitä, maantieteilijöitä, kirjallisuuden tutki-

joita, psykologeja ja niin edelleen. (Ainiala ym. 2008: 14−15.) Nimistöntutkimus on ko-

kenut viime vuosikymmeninä maailmanlaajuisesti suurta kehitystä. Tutkijoiden määrä on

lisääntynyt, ja alalta julkaistaan runsaasti uusia tutkimuksia. Nimistöntutkimuksen kas-

vavasta suosiosta kertovat yhä useammin järjestettävät konferenssit, sekä lisääntynyt alaa

käsittelevien kotisivujen luominen. (Hoffmann 2015: 150.)

Viime aikoina kansainvälistä nimistöntutkimusta on tehty monista eri aiheista. Muun mu-

assa Alice Crook on tarkastellut nimenantokäytänteitä vuosien 1680–1840 Skotlannissa.

Nykyaikaista henkilönnimistöntutkimusta on tutkinut muun muassa japanilainen Masa-

hiko Mutsukawa, jonka aiheena ovat olleet sukupuolineutraalit etunimet Japanissa. Mo-

dernia nimistöntutkimusta on tutkinut puolestaan venäläinen Katarzyna Aleksiejuk. Hä-

nen aiheenaan on ollut, miten verkkoyhteisöjen venäläiset käyttäjät tuovat virtuaalisen

identiteettinsä esille nimissään. (Hämäläinen, Eskola, Kallio 2014: 590−591.)

4

Oma tutkimukseni edustaa sosiolingvististä nimistöntutkimusta eli sosio-onomastiikkaa.

Termiä sosio-onomastiikka on käyttänyt ensimmäisenä Hans Walter vuonna 1971 (Kun-

nas 2016). Sosio-onomastisessa tutkimuksessa otetaan huomioon sosiaalinen ja tilantei-

nen kenttä, jossa nimiä käytetään. Sosio-onomastinen tutkimus on lähtenyt Suomessa liik-

keelle paikannimistöntutkimuksesta, mutta 1980-luvulta alkaen on alettu tehdä myös hen-

kilönnimistön puolella sosio-onomastista tutkimusta. (Ainiala ym. 2008: 75.)

1980-luvulta lähtien sosio-onomastisessa tutkimuksessa sosiolingvistinen näkökulma on

tullut vahvemmin esiin. 1982 on ilmestynyt Eero Kiviniemen teos Rakkaan lapsen monet

nimet: suomalaisten etunimet ja nimenvalinta, jossa on selvitetty suomalaisten tuolloin

käytössä ollutta etunimistöä, etunimien valintaa sekä nimien suosionvaihteluita. Samaa

tutkimusotetta edustavat myös myöhemmin ilmestyneet Kiviniemen etunimikirjat Iita

Linta Maria: etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen (1993) ja Suomalaisten etunimet

(2006). Lisäksi suomalaisissa yliopistoissa on valmistunut useita opinnäytetöitä, jotka

keskittyvät näihin teemoihin. (Ainiala ym. 2008: 77.)

Kansainvälisesti sosio-onomastiikkaa on tutkittu monista eri aiheista. Esimerkiksi Willy

Van Langendock on tutkinut erisnimien teoriaa ja typologiaa teoksessaan Theory and Ty-

pology of Proper Names (2007). Paul L. Leslie ja James K. Skipper ovat puolestaan tut-

kineet lempinimien teoriaa artikkelissaan Toward a Theory of Nicknames: A Case for

Socio-Onomastics. Lempinimiä ovat tutkineet myös Sharon Black, Brad Wilcox ja Brad

Platt artikkelissaan Nicknames in Prison: Meaning and Manipulation in Inmate Moni-

kers, jossa he ovat keskittyneet vankien lempinimiin.

Sosio-onomastista tutkimusta on myös kansanlingvistinen tutkimus. Kansanlingvistisessä

tutkimuksessa tarkastelun kohteina ovat maallikoiden suhtautuminen nimiin sekä nimiin

liittyvät asenteet. Maallikolla tarkoitetaan siis henkilöä, joka ei ole saanut kielitieteellistä

koulutusta. Tällaista tutkimusta on tehnyt esimerkiksi Paula Sjöblom (2007), joka tarkas-

telee kaupallista nimistöä kansanlingvistisestä näkökulmasta. (Ainiala ym. 2008: 77.)

Sjöblomin artikkeli (2007) on melko lähellä omaa tutkimustani, sillä siinä hän selvittää,

mitä mielikuvia ihmisillä herää yrityksen toimialasta pelkän yritysnimen perusteella. Tut-

kimukseni ei kuitenkaan ole varsinaisesti kansanlingvististä tutkimusta, koska en voi olla

täysin varma, ovatko kaikki aineistoni vastaajat maallikoita.

5

2.2. Aiempi tutkimus

Saksalainen Gerhard Eis on mahdollisesti yksi ensimmäisistä tutkijoista, joka on syste-

maattisesti tutkinut nimiin liittyviä mielikuvia. Hän on käyttänyt aineistonaan henkilön-

nimiä kokonaisuudessaan eli etunimi + sukunimi -yhdistelmiä, kuten minäkin olen tutki-

muksessani käyttänyt. (Kiviniemi 1982: 19.)

Suomessa aikaisempaa tutkimusta henkilönnimien mielikuvista on tehnyt Jaana Heino-

nen pro gradu -tutkielmassaan Nimi kertoo kaiken (2008), jossa hän on tutkinut keskisuo-

malaisten henkilönnimiin liittyviä stereotypioita. Tutkimukseni eroaa Heinosen (2008)

tutkimuksesta siten, että tutkimukseni vastaajina ovat Oulun seudulla asuvat ihmiset ja

tutkimusaineistoni on pienempi. Lisäksi Heinonen (2008) on tarkastellut laajemmin myös

muita nimistä syntyviä mielikuvia.

Sosio-onomastinen tutkimus on jonkin verran keskittynyt kansan käsityksiin nimistöstä.

Heinosen (2008: 8) mukaan sosio-onomastista tutkimusperinnettä edustaa Tiina Aallon

pro gradu -tutkielma Osoitteena Osmankäämintie: Vantaan Tikkurilan kasviaiheiset ryh-

mänimet (2001). Lisäksi Sanna Lauri on tehnyt pro gradu -tutkielman (1998), joka käsit-

telee Kemin ja Nivalan etunimistöä sosio-onomastisesta näkökulmasta.

Lisäksi Suomessa on tehty joitakin opinnäytteitä muun muassa etunimien valintaperus-

teista ja kirjallisuuden henkilönnimistä, jotka sivuavat omaa tutkimustani. Esimerkiksi

Saara Tikkalan pro gradussa Nimet ja mielikuvat – Anni Swan nuorisokirjojensa henkilö-

hahmojen nimeäjänä (2005) käsitellään Anni Swanin nuorisokirjojen henkilöhahmojen

nimiä ja niihin kytkeytyviä yhteiskunnallisia, ajallisia ja semanttisia mielleyhtymiä. Etu-

nimien valintaperusteista pro gradu -tutkielmia ovat tehneet muun muassa Reetta Tuppu-

rainen (2005) ja Kaija Turunen (2006).

6

2.3. Nimien mielikuvat

Etenkin etunimi on ihmisen yksilöllisin ulospäin suuntautuva tiedottaja ja ikään kuin hä-

nen ominaisleimansa (Vilkuna 1990: 7). Eero Kiviniemen (1982: 11) mukaan nimet he-

rättävät meissä aina joitakin mielikuvia, vaikka emme itse sitä tahtoisikaan. Ihmiset sa-

maistavat itsensä ainakin osittain nimiensä sisältöön, esikuviin ja jopa siihen kuvaan, joka

yhteisössä on juuri omaan nimeen liittyvänä tyypillinen (Kiviniemi 1982: 22). Nimet vai-

kuttavat meihin, koska ne ovat olennainen osa yksilöllisyyttämme.

Nimiin kytkeytyvät sivumielteet jaetaan kielensisäisiin ja kielenulkoisiin. Kielensisäiset

sivumielteet liittyvät nimeen sellaisenaan ja sen asemaan kielen systeemissä. Kielenul-

koisissa assosiaatioissa taas on kyse nimenkantajiin liittyvistä mielikuvista. Kielellisiä

assosiaatioita on erilaisia. Ne voivat esimerkiksi perustua äänteellisiin seikkoihin, kirjoi-

tusasuun tai nimen rakenteeseen. Lisäksi assosiaatiot voivat olla semanttisia eli nimien

sisältöön ja äänteellisesti läheisten ilmausten merkityksiin kytkeytyviä. (Kiviniemi 1982:

13.)

Etunimiin liittyvät mielikuvat kuvitteellisista nimenkantajista voivat olla joko yksilöllisiä

tai myös yhteisiä. Samassa kieliyhteisössä äänteelliset ja nimien sisältöön perustuvat as-

sosiaatiot ovat usein samansuuntaisia. Lisäksi yhteisiä voivat olla sellaiset sivumielteet,

jotka yhdistävät nimen tiettyyn kieleen, ikäryhmään tai sosiaaliryhmään. (Kiviniemi

1982: 14.) Tutkielmassani haluankin selvittää, liittyykö keksimiini henkilönnimiin sa-

mankaltaisia mielikuvia nimenkantajien iästä ja asuinpaikasta.

Tässä luvussa olen käynyt läpi tutkimukseni teoreettisia lähtökohtia. Seuraavassa luvussa

esittelen tarkemmin tutkimusaineistoa ja -menetelmiä. Luvussa 3.1. kerron, minkälainen

aineistoni on ja miten olen kerännyt sen. Lopuksi luvussa 3.2. käyn läpi, miten olen käsi-

tellyt aineistoni.

7

3. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT

3.1. Aineisto

Olen kerännyt tutkimusaineistoni sähköisellä kyselylomakkeella, jonka olen tehnyt

Webropol-verkkokyselytyökalun avulla. Olen valinnut aineistonkeruutavaksi sähköisen

kyselylomakkeen, koska olen halunnut tavoittaa helposti ja nopeasti Oulun seudulla asu-

via ihmisiä. Kyselylomakkeen avulla voi kerätä laajojakin aineistoja tehokkaasti, joten se

säästää tutkijalta sekä aikaa että vaivaa (Alanen, Dufva, Kalaja 2011: 160).

Vastaajien asuinpaikan olen rajannut Oulun seudulle, johon kuuluu siis seuraavat kunnat:

Oulu, Tyrnävä, Liminka, Hailuoto, Muhos, Kempele ja Lumijoki. Kyselylomakkeen le-

vittämisessä olen hyödyntänyt Facebookin Puskaradio Oulu -ryhmää, joka on tarkoitettu

Oulun seudulla asuville Facebookin käyttäjille. Lisäksi olen levittänyt kyselylomaketta

omille Oulussa asuville tuttavilleni. Olen saanut vastauksia yhteensä 500 kappaletta,

joista olen suodattanut 50 ensimmäistä aineistoksi tutkimukseeni. Olen kerännyt aineistoa

enemmän kuin kandidaatintutkielmaani tarvitsen, koska jatkan mahdollisesti tutkimus-

tani laajemmassa pro gradu -tutkielmassa.

Lomakkeessa (ks. liite) on kymmenen keksimääni etunimi + sukunimi -yhdistelmää. Vas-

taajien tehtävänä on ollut kertoa, minkälaisia asuinpaikkaan, ikään ja koulutukseen liitty-

viä mielikuvia nimiyhdistelmistä syntyy. Lisäksi vastaaja on voinut halutessaan kertoa

nimestä syntyviä muita mielikuvia sekä perusteluita vastauksilleen. Muut mielikuvat voi-

vat olla esimerkiksi nimenkantajan harrastuksia tai ulkonäköä koskevia seikkoja. Tässä

tutkielmassani olen hyödyntänyt kuitenkin vain vastaajien mielikuvia nimenkantajien

asuinpaikasta ja iästä, koska muuten tutkielmasta olisi tullut liian laaja.

Nimiyhdistelmien keksimisessä olen ottanut huomioon etunimien suosionvaihtelun eri

vuosikymmenillä. Olen valinnut nimiyhdistelmiin suosittuja miesten ja naisten nimiä

1960-luvulta 2010-luvulle, koska olen halunnut selvittää, ovatko vastaajat tietoisia, mil-

loin tietyt etunimet ovat olleet suosittuja. Apunani olen käyttänyt Eero Kiviniemen teok-

sia Suomalaisten etunimet (2006) ja Iita Linta Maria: etunimiopas vuosituhannen vaih-

teeseen (1993). Etunimien määriä koskevia tietoja olen saanut Väestörekisterikeskuksen

8

internetsivujen nimipalvelusta. Kyselylomakkeessa on mukana esimerkiksi eri aikojen

muotinimiä.

Sukunimien muodostamisessa olen ottanut huomioon niiden alueellisen vaihtelun. Tutki-

muksessani haluan selvittää, kuinka hyvin vastaajat osaavat yhdistää tiettyjä sukunimiä

tiettyihin alueisiin. Valitsin Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet (2000) teok-

sesta tietyille alueille tyypillisiä sukunimiä. Suomalaisten nimiyhdistelmien lisäksi jou-

kossa on yksi ruotsalainen ja yksi maahanmuuttajataustainen nimi. Lisäksi sukunimien

joukossa on yksi karjalainen sukunimi.

Olen kerännyt aineistoni lokakuussa 2016. Aineistoni 50 vastaajasta lähes kaikki ovat

ilmoittaneet asuinpaikakseen Oulun. Yksi vastaaja on ilmoittanut tarkemmaksi asuinpai-

kakseen Tyrnävän, yksi Oulunsalon ja yksi Haukiputaan. Aineistoni vastaajista 37 on

naisia ja 13 miehiä, ja suurin osa heistä on iältään 20−40-vuotiaita. En voi olla täysin

varma vastaajieni koulutustaustoista, koska kyselylomakkeen taustatiedoissa otan huomi-

oon vain vastaajan iän, sukupuolen ja asuinpaikan. Oletan kuitenkin, että suurin osa vas-

taajista ei ole saanut kielitieteellistä koulutusta. Kaikki vastaajat eivät ole vastanneet ky-

selylomakkeeni jokaiseen kohtaan, joten vastauksia ei ole kaikkien nimenkantajien koh-

dalla tasan 50:tä.

3.2. Menetelmät

Olen käsitellyt aineistoni kvantitatiivisesti. Ensimmäiseksi olen laskenut, mihin osaan

Suomea jokaista nimenkantajaa on assosioitu eniten. Tämän jälkeen olen koonnut vas-

taukset yhteen taulukkoon. Vastaajat eivät ole saaneet päättää nimenkantajan asuinpaik-

kaa mielivaltaisesti, vaan olen rajannut asuinalueen Pohjois-Suomeen, Etelä-Suomeen,

Keski-Suomeen, Itä-Suomeen, Länsi-Suomeen tai kohtaan ”Jokin muu”. Rajaaminen on

helpottanut ja nopeuttanut aineiston analysointia. Lisäksi olen eritellyt vastaukset jokai-

sen nimenkantajan kohdalla havainnollistaviin kuvioihin. Kuvioista näkyy, kuinka moni

vastaaja on assosioinut mitäkin asuinaluetta.

Olen käyttänyt kuvioita myös havainnollistamaan nimenkantajien ikäassosiaatioita. Ku-

vioissa nimenkantajien ikävuodet on käsitelty kymmenen vuoden välein: 0–9, 10–19 ja

9

niin edelleen sataan ikävuoteen asti. Jos vastaaja on esimerkiksi assosioinut jonkun ni-

menkantajan iäksi 27, niin olen laskenut assosiaation kuuluvan 20−29-vuotiaiden ikäryh-

mään. Lisäksi olen merkinnyt kuvioon kohdan ”tyhjiä”, jossa näkyy, kuinka moni vas-

taaja on jättänyt vastaamatta, tai vastaus on ollut liian laajalla alalla. Laajalla alalla tar-

koitan sitä, että nimenkantaja on mielletty esimerkiksi 30−60-vuotiaaksi, jolloin se ei sovi

kymmenen vuoden ikäjakaumaan.

Tässä luvussa olen kertonut keräämästäni aineistosta ja siitä, miten olen käsitellyt aineis-

toni. Seuraavassa luvussa kerron, minkälaisia tuloksia olen aineistollani saanut. Ensim-

mäiseksi käsittelen vastaajissa syntyneitä asuinalueassosiaatioita. Olen aloittanut analyy-

sin kertomalla ensiksi Pohjois-Suomeen liitetyistä nimistä luvussa 4.1.1. Luvussa 4.1.2.

käsittelen nimiä, jotka on liitetty Etelä-Suomeen. Keski-, Itä- ja Länsi-Suomeen liitetyt

nimet käsittelen kaikki yhdessä luvussa 4.1.3. Lopuksi käyn läpi vastaajissa syntyneet

ikäassosiaatiot luvussa 4.2.

10

4. ANALYYSI

4.1. Asuinpaikkaan liittyvät mielikuvat

Tässä luvussa analysoin vastaajien mielikuvia nimenkantajien asuinpaikasta. Tavoitteena

on vastata tutkimuskysymykseeni eli siihen, miten tietoisia vastaajat ovat siitä, mihin alu-

eisiin tietyt sukunimet yhdistyvät. Taulukosta 1 selviää, mihin asuinalueelle jokaista ni-

menkantajaa on assosioitu eniten.

TAULUKKO 1. Kullekin asuinalueelle eniten assosioidut nimiyhdistelmät.

Pohjois-

Suomi

Etelä-Suomi Keski-Suomi Itä-Suomi Länsi-Suomi

Tuula

Lämsä

Oliver

Laitinen

Markku

Ilomäki

Johanna

Ihatsu

Camilla

Stenholm

Mikko

Närhi

Ali

Shirzad

Laura

Pirilä

Aino

Sireeni

Juhani

Kettunen

Taulukosta 1 nähdään, että nimistä on assosioitunut eniten Pohjois-Suomessa ja Etelä-

Suomessa asuvia nimenkantajia. Heinosen gradun (2008: 115) tutkimustulokset ovat ver-

rattain samanlaiset, sillä keskisuomalaiset liittivät nimiä eniten Keski-Suomeen eli lähelle

omaa asuinaluetta ja Etelä-Suomeen. Aineistossani Länsi-Suomeen, Itä-Suomeen ja

Keski-Suomeen on assosioitu kaikkiin saman verran eli yksi nimenkantaja.

Lähes jokaisen nimenkantajan kohdalla mielikuvat jakautuvat yhden tai kahden asuinalu-

een kesken. Joidenkin nimenkantajien kohdalla mielikuvat eivät ole yhtä yksimielisiä,

sillä vastaajien asuinalueassosiaatiot voivat jakautua lähes kaikkiin asuinalueisiin. Lu-

vussa 4.1.1. erittelen tarkemmin Pohjois-Suomeen liitettyjä nimiä ja luvussa 4.1.2. Etelä-

Suomeen liitettyjä nimiä. Länsi-, Itä- ja Keski-Suomeen mielletyt nimet käsittelen yh-

dessä luvussa 4.1.3.

11

4.1.1. Pohjois-Suomeen liitetyt nimet

Lämsä on aineistoni ainoa vanha pohjoissuomalainen sukunimi. Siitä on tietoja Kuusa-

mosta ainakin 1730-luvulta alkaen. Kuusamon lisäksi nimeä esiintyy Alatorniolla, Kola-

rissa, Kestilässä, Pudasjärvellä, Vaalassa, Säräisniemellä ja Kiuruvedellä. (Mikkonen &

Paikkala 2000: 326.) Kuviosta 1 käy ilmi, miten aineistoni vastaajien mielikuvat Tuula

Lämsän asuinalueesta ovat jakautuneet kaikkien asuinalueiden kesken.

KUVIO 1. Tuula Lämsä -nimiyhdistelmästä syntyneet asuinpaikan assosiaatiot.

Kuviosta 1 selviää, että 31 vastaajaa assosioi Tuula Lämsän olevan pohjoissuomalainen

henkilö. Nimeä ei ole assosioitu ollenkaan Etelä-Suomeen. Heinosen (2008: 115) mukaan

vastaajat tunnistavat erityisen hyvin omalle alueelle tyypillisen sukunimen. Tutkimustu-

lokseni tukee kyseistä väitettä, sillä Lämsä-sukunimeä on mielletty selvästi eniten Poh-

jois-Suomeen. Lämsä on ilmeisesti tuttu sukunimi Oulun seudulla asuville, sillä neljä vas-

taajaa on tiennyt sen olevan kuusamolainen sukunimi.

Myös Mikko Närheä on assosioitu eniten Pohjois-Suomeen. Mikkosen ja Paikkalan

(2000: 415) mukaan Närhi on tavallinen sukunimi Keski-Suomessa ja Mikkelin lähis-

töllä. Kuviosta 2 näkyy, miten vastaajien mielikuvat Mikko Närhen asuinalueesta ovat

jakautuneet kaikkien asuinalueiden kesken.

12

KUVIO 2. Mikko Närhi -nimiyhdistelmästä syntyneet asuinpaikan assosiaatiot.

Kuviosta 2 nähdään, että 21 vastaajaa on assosioinut Mikko Närhen pohjoissuomalaiseksi

henkilöksi. Toiseksi eniten vastaajat ovat assosioineet hänen asuvan Keski-Suomessa,

missä nimeä tyypillisesti esiintyykin. Kolme vastaajaa on kertonut Närhen kuulostavan

pohjoispohjalaiselta sukunimeltä, mutta väitettä ei ole perusteltu sen tarkemmin. Yksi

vastaajista on perustellut mielikuvansa näin: ”Tuntemani Närhet ovat Lapista.” Väite pi-

tää paikkansa, sillä tiedän omasta kokemuksestani ainakin Rovaniemellä asuvan ihmisiä,

joiden sukunimi on Närhi.

Aineistoni vastaajat ovat assosioineet Laura Pirilän Pohjois-Suomeen. Pirilä-sukunimeä

tapaa kuitenkin eri puolilla Länsi-Suomea, kuten Vakka-Suomessa (Varsinais-Suomen

länsiosa), Satakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Oulun seudulla (Mikkonen & Paikkala

2000: 473). Kuviosta 3 nähdään, miten asuinpaikan assosiaatiot ovat jakautuneet vastaa-

jien kesken Laura Pirilä -nimiyhdistelmän kohdalla.

KUVIO 3. Laura Pirilä -nimiyhdistelmästä syntyneet asuinpaikan assosiaatiot.

13

Kuviosta 3 käy ilmi, että 19 vastaajaa on assosioinut Laura Pirilän pohjoissuomalaiseksi

henkilöksi. Niin kuin Mikko Närhenkin kohdalla, myös Laura Pirilä on assosioitu toiseksi

eniten Keski-Suomeen. Kuusi vastaajaa on assosioinut nimen eteläsuomalaiseksi ja toiset

kuusi länsisuomalaiseksi. Viisi vastaajaa on assosioinut hänet Itä-Suomeen. Pirilästä ei

ole kerrottu tarkempia perusteluita nimenkantajan asuinpaikkaa koskien, mutta voisi olla

mahdollista, että Kempeleen Pirilä-nimet1 ohjaisivat Oulun seudulla asuvia ihmisiä as-

sosioimaan nimen juuri Pohjois-Suomeen.

Edellisten lisäksi myös Juhani Kettunen assosioidaan vastaajien keskuudessa pohjoissuo-

malaiseksi. Kettunen on ollut yleinen 1500-luvulta lähtien Karjalassa ja Savossa. Se on

ollut sata vuotta sitten Savon yleisempiä sukunimiä, ja 1970-luvulla tehtyjen laskelmien

mukaan se on edelleen tyypillinen savolainen nimi. 1600-luvun alusta lähtien Kettunen

on ollut myös kainuulainen sukunimi, ja nykyään se on yleisempiä Kainuun sukunimiä,

esimerkiksi Kajaanissa. (Mikkonen & Paikkala 2000: 219.) Lisäksi valtaosa nen-loppui-

sista sukunimistä on itäsuomalaisia (Paikkala 2004: 110).

Heinosen gradun (2008: 115) tutkimustulosten mukaan kaikkien Itä-Suomeen mielletty-

jen nimenkantajien sukunimet ovat olleet itäisiä, eli keskisuomalaiset henkilöt tunnistivat

hyvin itäsuomalaisia sukunimiä. Omat tutkimustulokseni poikkeavat Heinosen (2008) tu-

loksista, sillä Juhani Kettusen on liittänyt Itä-Suomeen vain seitsemän vastaajaa 47:stä.

Kuviossa 4 esittelen tarkemmin, miten Juhani Kettusen asuinpaikan assosiaatiot jakautu-

vat aineistoni vastaajien kesken.

KUVIO 4. Juhani Kettunen -nimiyhdistelmästä syntyneet asuinpaikan assosiaatiot.

1 Pirilä-nimisiä paikkoja Kempeleessä ovat muun muassa Piriläntie, Pirilän lava ja Pirilä-sali.

14

Kuviosta 4 näkee, että 19 vastaajaa on assosioinut Juhani Kettusen asuinpaikan Pohjois-

Suomeen. Keski-Suomi on toisena kolmellatoista vastauksella ja kolmantena vasta Itä-

Suomi seitsemällä vastauksella. Yksi vastaajista on pohtinut, että sukunimen yhdistämi-

nen johonkin tiettyyn alueeseen on ollut vaikeaa, koska sukunimi ei ole tuttu. Lisäksi yksi

vastaajista on kertonut sukunimen esiintyvän hänen mielestään Lapissa päin. On mahdol-

lista, että Kettunen on itäisyydestään huolimatta assosioitu Pohjois-Suomeen, koska vas-

taajilla voi olla kainuulaisia tuttuja, jotka ovat nimenkantajia.

4.1.2. Etelä-Suomeen liitetyt nimet

Oliver Laitinen on assosioitu aineistossani eteläsuomalaiseksi henkilöksi. Sukunimenä

Laitinen on kuitenkin suosituin Savossa, Pohjois-Karjalassa, Pohjanmaalla ja Keski-Suo-

messa (Mikkonen & Paikkala 2000: 287). Kuviosta 5 käy ilmi, kuinka Oliver Laitisen

asuinpaikan assosiaatiot jakaantuvat vastaajien kesken.

KUVIO 5. Oliver Laitinen -nimiyhdistelmästä syntyneet asuinpaikan assosiaatiot.

Kuvio 5 osoittaa, että enemmistö on assosioinut Oliver Laitisen eteläsuomalaiseksi. Ni-

men itäisyydestä huolimatta vain kolme vastaajaa on assosioinut nimen Itä-Suomeen.

Kuusi vastaajaa on assosioinut nimen keskisuomalaiseksi, vaikka nimeä tapaa tyypilli-

sesti myös Keski-Suomessa. Vastaajat ovat kommentoineet Oliver Laitisen etunimeä

huomattavasti enemmän kuin sukunimeä. Yksi vastaajista on perustellut Laitisen olevan

melko neutraali sukunimi, joten sen voisi yhdistää mihin päin Suomea tahansa. Lisäksi

toinen vastaaja on kommentoinut Laitisen kuulostavan helsinkiläiseltä nimeltä, mutta

15

mielipidettä ei ole perusteltu sen tarkemmin. On mahdollista, että etunimen kansainväli-

syys sekä nimen muodikkuus ovat voineet luoda vastaajille mielikuvan eteläsuomalai-

sesta henkilöstä.

Myös maahanmuuttajataustainen Ali Shirzad on assosioitu Etelä-Suomeen. Tämä asuin-

alueassosiaatio on odotuksenmukainen, sillä Heinosen (2008: 115) mukaan uudet ja vie-

rasasuiset nimet liitetään yleensä Etelä-Suomeen. Väestörekisterikeskuksen internetsivu-

jen mukaan Shirzad on nykyisenä nimenä 22 ihmisellä, joten kyseessä on melko harvi-

nainen ja monille suomalaisille varmasti vieras sukunimi. Kuviosta 6 selviää, miten vas-

taajien mielikuvat Ali Shirzadin asuinalueesta ovat jakautuneet kaikkien asuinalueiden

kesken.

KUVIO 6. Ali Shirzad -nimiyhdistelmästä syntyneet asuinpaikan assosiaatiot.

Kuviosta 6 nähdään, että 31 vastaajaa on assosioinut Ali Shirzadin Etelä-Suomeen. Ku-

kaan vastaajista ei ole assosioinut nimeä Itä-Suomeen, ja Keski-Suomenkin on assosioi-

nut vain yksi vastaaja. Yksi vastaajista on perustellut vastauksensa sillä, että hänen mie-

lestään Etelä-Suomessa voisi olla eniten ulkomaalaistaustaisia asukkaita.

On odotettavaa, että nimi on mielletty Etelä-Suomeen, koska siellä asuu eniten maahan-

muuttajia. Toisaalta on yllättävää, että nimeä on assosioitu niin vähän Pohjois-Suomeen,

koska vuoden 2015 aikana Suomeen on tullut ennätysmäärä turvapaikanhakijoita muun

muassa Tornion kautta. Suomessa on tehty vuonna 2015 yhteensä 32 476 turvapaikka-

anomusta ja samalla on aukaistu 120 vastaanottokeskusta, joista osa on perustettu myös

16

Pohjois-Suomeen. Tornio on noussut keskeiseksi paikaksi myös sinne perustetun järjes-

telykeskuksen ansiosta. (Maahanmuuttovirasto.) Tästä syystä olisi luonnollista, että Ali

Shirzadia olisi assosioitu enemmänkin Pohjois-Suomeen.

Aino Sireeni -nimiyhdistelmää on assosioitu aineistossani eniten Etelä-Suomeen. Mikko-

sen ja Paikkalan (2000: 609) mukaan Sireeniä tapaa eniten lähinnä Suomen eteläosissa.

Kuviosta 7 nähdään, miten aineistoni vastaajien mielikuvat Aino Sireenin asuinalueesta

ovat jakautuneet kaikkien asuinalueiden kesken.

KUVIO 7. Aino Sireeni -nimiyhdistelmästä syntyneet asuinpaikan assosiaatiot.

Kuviosta 7 selviää, että enemmistö vastaajista on assosioinut Aino Sireenin eteläsuoma-

laiseksi henkilöksi. Kukaan vastaajista ei ole tarkemmin perustellut, miksi nimi kuulos-

taisi juuri sopivalta sinne alueelle, mihin vastaaja on hänet assosioinut. Ainoastaan yksi

vastaajista on kertonut, ettei Sireeni kuulosta edes oikealta sukunimeltä. Nimen vieraus

voisikin olla yksi syy sille, että nimi on assosioitu mahdollisimman kaukana asuvien ih-

misten sukunimeksi.

4.1.3. Keski-, Itä- ja Länsi-Suomeen liitetyt nimet

Markku Ilomäki on ainoa nimenkantaja, jota on assosioitu aineistossani eniten Keski-

Suomeen. Kaikkiaan Ilomäki ja muut Ilo-alkuiset asutusnimet ovat tavallisia eri puolilla

Suomea (Mikkonen & Paikkala 2000: 152). Kuviosta 8 nähdään, miten mielikuvat ovat

jakautuneet vastaajien kesken eri asuinalueille.

17

KUVIO 8. Markku Ilomäki -nimiyhdistelmästä syntyneet asuinpaikan assosiaatiot.

Kuviosta 8 ilmenee, että enemmistö vastaajista on assosioinut Markku Ilomäen keskisuo-

malaiseksi henkilöksi. Kaksi vastaajaa on kertonut Ilomäen kuulostavan eteläpohjanmaa-

laiselta sukunimeltä. Toinen heistä on perustellut Ilo-alkuisen sukunimen luovan kyseisen

mielikuvan. Lisäksi eräs vastaaja on sanonut mäki-päätteisten sukunimien tulevan hänen

mielestään yleensä Pohjanmaalta, etenkin Keski-Pohjanmaalta. Yksi vastaajista on käyt-

tänyt nimestä syntyneen mielikuvan perusteluna nimen vierautta: ”Ilomäki ei ole tuttu

sukunimi, joten en laittaisi sitä pohjois- tai keskisuomalaiseksi.”

Enemmistö vastaajista on liittänyt Johanna Ihatsu -nimiyhdistelmän Itä-Suomeen. Ihatsu

on karjalainen sukunimi, johon sisältyy Laatokan ympäristön nimistölle tyypillinen -tsu-

johdin (Mikkonen & Paikkala 2000: 148). Olen merkinnyt kuvioon 9, miten vastaajien

mielikuvat Johanna Ihatsun asuinpaikasta jakautuvat eri asuinalueiden kesken.

KUVIO 9. Johanna Ihatsu -nimiyhdistelmän asuinpaikan assosiaatiot.

Kuvio 9 osoittaa, että nimiyhdistelmä on assosioitu useisiin asuinalueisiin. 13 vastaajaa

on assosioinut nimen itäsuomalaiseksi, 12 keskisuomalaiseksi, 10 pohjoissuomalaiseksi,

18

6 eteläsuomalaiseksi ja 4 länsisuomalaiseksi. Lisäksi kaksi vastaajaa on assosioinut asuin-

paikaksi jonkin muun. Toinen heistä on kertonut assosioineensa Ihatsun ihan yleisesti

ulkomaille, ja toinen on kertonut yhdistävänsä nimen Venäjälle.

Tutkimukseni osoittaa, että ihmiset ovat yllättävän tietoisia siitä, että karjalaisia asuu Suo-

messa muuallakin kuin pelkästään Itä-Suomessa. Niina Kunnaksen (tulossa) mukaan Ou-

lussa asuu tuhansia karjalaistaustaisia henkilöitä, joten mahdollisesti tästä syystä nimeä

on yhdistetty melko runsaasti myös Pohjois-Suomeen.

Länsi-Suomeen on yhdistetty vain yksi nimi, joka on Camilla Stenholm. Marianne Blom-

qvistin (1993: 275) mukaan Stenholm kuuluu tuhannen tavallisimman ruotsalaisen suku-

nimen joukkoon Suomessa. Nykyisenä nimenä Stenholm on Suomessa 381 ihmisellä, jo-

ten kovin yleisestä sukunimestä ei ole kyse (Väestörekisterikeskus). Sukunimestä synty-

neet asuinalueassosiaatiot näkyvät kuviossa 10.

KUVIO 10. Camilla Stenholm -nimiyhdistelmän asuinpaikan assosiaatiot.

Kuviosta 10 selviää, että reilu enemmistö vastaajista on assosioinut Camilla Stenholmin

Länsi-Suomeen ja Etelä-Suomeen. Heinosen (2008: 115) mukaan ruotsinsuomalaiset ni-

met on liitetty yleensä näille alueille, joten tutkimukseni tukee Heinosen tuloksia. Kukaan

aineistoni vastaajista ei ole assosioinut nimeä Pohjois-Suomeen eikä Itä-Suomeen. Use-

ampi vastaaja on kertonut kyselylomakkeessa, että Camilla Stenholmista herää mielikuva

suomenruotsalaisesta naisesta, joten nimen ruotsinkielisyys määrittää pitkälti asuin-

alueassosiaatioita. Kaksi vastaajista on tarkentanut, että heidän mielestään henkilö ni-

meltä Camilla Stenholm voisi asua Vaasassa.

19

4.2. Ikään liittyvät mielikuvat

Tässä luvussa analysoin vastaajien mielikuvia nimenkantajien iästä. Tavoitteena on vas-

tata tutkimuskysymykseeni eli siihen, miten tietoisia vastaajat ovat siitä, milloin tietyt

etunimet ovat olleet suosittuja. Olen analysoinut aineistoni laskemalla, kuinka moni vas-

taaja on assosioinut nimenkantajan mihinkin kymmenen vuoden ikäryhmään.

Ensimmäiseksi olen laskenut vastaajien ikäassosiaatiot nimestä Markku Ilomäki. Kuvi-

osta 11 nähdään, miten vastaajien ikäassosiaatiot ovat jakautuneet eri ikäryhmien kesken.

KUVIO 11. Markku Ilomäki -nimiyhdistelmästä syntyneet ikäassosiaatiot.

Kuviosta 11 käy ilmi, että valtaosa on assosioinut Markun 40−49-vuotiaaksi. Nimen ikä-

assosiaatiot eivät jakaudu suurelle alalle, vaan keskittyvät 30 ja 69 ikävuoden välille. Vä-

estörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Markku on ollut erityisen suosittu nimi

1940-luvulta 1980-luvulle asti. Kaikista suosituin nimi on ollut vuosina 1940−1959, jol-

loin sen on saanut nimekseen 29 422 miestä (Väestörekisterikeskus). Siispä tutkimushet-

kellä nimenkantajia on ollut eniten 57−76-vuotiaiden joukossa. Näin ollen vastaajat ovat

arvioineet Markku-nimenkantajan olevan nuorempi kuin valtaosa Markuista itse asiassa

on.

Camilla Stenholm -nimiyhdistelmästä assosiaatiot jakaantuvat melko suurelle alalle,

vaikkakin monen ikäryhmän kohdalla on vain yksi tai kaksi vastaajaa. Olen merkinnyt

kuvioon 12, miten vastaajien ikäassosiaatiot ovat jakautuneet eri ikäryhmien kesken.

6

28

14

1 10

10

20

30

40

50

0−9 10−19 20−29 30−39 40−49 50−59 60−69 70−79 80−89 90−99 100-> tyhjiä

VA

STA

UK

SIEN

LU

KU

MÄ

ÄR

Ä

NIMENKANTAJIEN IKÄ

Markku Ilomäki

20

KUVIO 12. Camilla Stenholm -nimiyhdistelmästä syntyneet ikäassosiaatiot.

Kuten kuviosta 12 nähdään, eniten Camilla Stenholmia on assosioitu 30−39-vuotiaaksi ja

20−29-vuotiaaksi. Vastaukset jakautuvat laajalle alalle, sillä ainoastaan kolme vanhinta

ikäryhmää on jäänyt kokonaan vastaajilta assosioimatta. Camilla on ollut kaikkein suosi-

tuimmillaan 1960−1979 ja 1980−1999. Kumpanakin ajankohtana nimen on saanut hie-

man yli 2 000 naista, joten erikoisen suositusta naisen nimestä ei ole kyse. (Väestörekis-

terikeskus.) Kyselyhetkellä nimenkantajia on ollut siis eniten 17−36-vuotiaiden ja 37−56-

vuotiaiden joukossa, joten vastaajien mielikuvat Camilla-nimisten iästä vastaavat melko

hyvin todellisuutta.

Kolmantena otan tarkastelun kohteeksi Oliver Laitisen. Kuviosta 13 selviää, miten Oli-

verin ikäassosiaatiot ovat jakautuneet vastaajien kesken.

KUVIO 13. Oliver Laitinen -nimiyhdistelmästä syntyneet ikäassosiaatiot.

Kuviosta 13 selviää, että eniten Oliveria on assosioitu 10−19-vuotiaaksi. Ikäassosiaatiot

eivät jakaudu kovinkaan laajalle alalle, vaan lähes kaikki vastaajat ovat mieltäneet hänet

0−39 ikävuoden väliin.

1 2

15

22

2 2 1 1 40

5

10

15

20

25

0−9 10−19 20−29 30−39 40−49 50−59 60−69 70−79 80−89 90−99 100-> tyhjiä

VA

STA

UK

SIEN

LU

KU

MÄ

ÄR

Ä

NIMENKANTAJIEN IKÄ

Camilla Stenholm

6

29

10 3 20

10

20

30

40

0−9 10−19 20−29 30−39 40−49 50−59 60−69 70−79 80−89 90−99 100-> tyhjiä

VA

STA

UK

SIEN

LU

KU

MÄ

ÄR

Ä

NIMENKANTAJIEN IKÄ

Oliver Laitinen

21

Oliverin suosio etunimenä on kasvanut 2000-luvulta alkaen. Vuosina 2000−2009 nimen

on saanut 5 333 miestä ja vuosina 2010−2016 sen on saanut nimekseen 6 939 miestä

(Väestörekisterikeskus). Sillä hetkellä, kun aineistoni vastaajat ovat täyttäneet kyselylo-

maketta, nimenkantajia on ollut eniten 0−16-vuotiaiden ikäryhmässä, joten melko moni

vastaajista tiedostaa Oliverin olevan nykyään muotinimi. Kuusi vastaajaa on kertonut Oli-

verin olevan heidän mielestään melko uusi nimi tai ainakin kuulostavan nuoren ihmisen

nimeltä.

Vastaajien assosiaatiot eivät jakaudu laajalle alalle myöskään Johanna Ihatsu -nimiyh-

distelmän kohdalla. Kuviosta 14 selviää, kuinka assosiaatiot ovat jakaantuneet eri ikäryh-

mien kesken.

KUVIO 14. Johanna Ihatsu -nimiyhdistelmästä syntyneet ikäassosiaatiot.

Kuviosta 14 nähdään, että eniten Johannaa on assosioitu 30−39-vuotiaaksi. Vastaajien

ikäassosiaatiot keskittyvät 10 ja 49 ikävuoden väliin. Suomalaisten naisten nimenä Jo-

hanna on ollut 1900-luvulta asti suosittu. Suosituimmillaan nimi on ollut 1960−1979,

jolloin sen on saanut nimekseen 51 761 naista. Nimi ei ole heti menettänyt suosiotaan,

sillä vielä 1980−1999-luvuilla 44 769 naista on nimetty Johannaksi. (Väestörekisterikes-

kus.) Tutkimushetkellä nimenkantajia on ollut eniten 37−56-vuotiaiden ikäryhmässä, jo-

ten vastaajien mielikuvat vastaavat melko hyvin todellisuutta. Assosiaatiot eroavat todel-

lisuudesta siinä, että nimeä ei ole assosioitu lainkaan yli 50-vuotiaiden ikäryhmään. Kaksi

vastaajaa on perustellut kyselylomakkeessa ikäassosiaationsa sillä, että Johanna on ollut

melko yleinen nimi 80-luvulla. Väite pitää paikkansa, sillä Väestörekisterikeskuksen mu-

kaan nimi tosiaan on ollut silloin toiseksi suosituin naisten nimi.

2

14

22

9 30

5

10

15

20

25

0−9 10−19 20−29 30−39 40−49 50−59 60−69 70−79 80−89 90−99 100-> tyhjiä

VA

STA

UK

SIEN

LU

KU

MÄ

ÄR

Ä

NIMENKANTAJIEN IKÄ

Johanna Ihatsu

22

Seuraavaksi olen laskenut Mikko Närhestä syntyneet ikäassosiaatiot. Olen merkinnyt ku-

vioon 15, kuinka vastaajien ikäassosiaatiot ovat jakautuneet ikäryhmittäin.

KUVIO 15. Mikko Närhi -nimiyhdistelmästä syntyneet ikäassosiaatiot.

Kuviosta 15 käy ilmi, että aineistoni vastaajat ovat eniten assosioineet Mikon 30−39-vuo-

tiaaksi. Assosiaatiot eivät jakaudu laajalle alalle, vaan kaikki vastaajat ovat mieltäneet

Mikon 20 ja 59 ikävuoden väliin. Suosituimmillaan nimi on ollut 1980−1999-luvuilla,

jolloin sen sai nimekseen 19 902 miestä (Väestörekisterikeskus). Vastaajien mielikuvat

ovat vastanneet hyvin todellista tilannetta, sillä tutkimushetkellä Mikkoja on ollut eniten

17−36-vuotiaiden ikäryhmässä.

Kuudentena nimenä tarkastelen Tuula Lämsää. Kuviosta 16 selviää, miten aineistoni vas-

taajien ikäassosiaatiot ovat jakautuneet.

KUVIO 16. Tuula Lämsä -nimiyhdistelmästä syntyneet ikäassosiaatiot.

Niin kuin kuviosta 16 nähdään, suurin osa vastaajista on assosioinut Tuulan 50−59-vuo-

tiaaksi. Enemmistö vastaajista on mieltänyt nimen 40 ja 69 ikävuoden väliin, mutta kaksi

15

20

8 4 30

5

10

15

20

25

0−9 10−19 20−29 30−39 40−49 50−59 60−69 70−79 80−89 90−99 100-> tyhjiä

VA

STA

UK

SIEN

LU

KU

MÄ

ÄR

Ä

NIMENKANTAJIEN IKÄ

Mikko Närhi

1 9

21

15

1 30

5

10

15

20

25

0−9 10−19 20−29 30−39 40−49 50−59 60−69 70−79 80−89 90−99 100-> tyhjiä

VA

STA

UK

SIEN

LU

KU

MÄ

ÄR

Ä

NIMENKANTAJIEN IKÄ

Tuula Lämsä

23

vastaajaa on assosioinut Tuulan hieman nuoremmaksi ja vanhemmaksi. Väestörekisteri-

keskuksen mukaan Tuula on ollut suosituimmillansa 1940−1959, jolloin sen on saanut

nimekseen 29 205 naista. Sittemmin nimen suosio on vain laskenut vuosi vuodelta. Sillä

hetkellä, kun aineistoni vastaajat ovat täyttäneet kyselylomaketta, nimenkantajia on ollut

eniten 57−76-vuotiaiden ikäryhmässä, joten vastaajien mielikuvat osuvat hyvin siihen ai-

kaan, jolloin Tuula on ollut suosittu nimi. Toisaalta osa vastaajista on assosioinut nimeä

myös jonkin verran nuoremmaksi.

Ali Shirzadin ikäassosiaatiot eivät myöskään jakaudu laajalle alalle. Kuviosta 17 nähdään,

miten ikäassosiaatiot ovat jakautuneet vastaajien kesken.

KUVIO 17. Ali Shirzad -nimiyhdistelmästä syntyneet ikäassosiaatiot.

Kuvion 17 mukaan vastaajien ikäassosiaatiot jakaantuvat 10 ja 49 ikävuoden välille.

Kaikkein eniten Alia on assosioitu 30−39-vuotiaiden ikäryhmään. Nimenä Ali on ollut

Suomessa suosituimmillaan vuosina 1980−1999, jolloin sen sai nimekseen 1 624 miestä

(Väestörekisterikeskus). Tutkimushetkellä nimenkantajia on ollut siis eniten 17−36-vuo-

tiaiden ikäryhmässä. Vaikka Ali ei olekaan Suomessa kovin suosittu nimi, vastaajien mie-

likuvat vastaavat silti hyvin todellisuutta. Eräs vastaajista on kommentoinut nimeä näin:

”Eksoottinen nimi, joka on kuitenkin niin yleinen, että edes alkuperämaata tai ikää on

hyvin vaikea arvata. Voi yhtä hyvin olla kolmevuotias tai satavuotias.”

Kaikista nimenkantajista Laura Pirilä on synnyttänyt aineistoni vastaajissa eniten saman-

kaltaisia ikäassosiaatioita. Kuviosta 18 selviää, miten assosiaatiot ovat jakautuneet eri

ikäryhmiin.

4

1620

5 50

5

10

15

20

25

0−9 10−19 20−29 30−39 40−49 50−59 60−69 70−79 80−89 90−99 100-> tyhjiä

VA

STA

UK

SIEN

LU

KU

MÄ

ÄR

Ä

NIMENKANTAJIEN IKÄ

Ali Shirzad

24

KUVIO 18. Laura Pirilä -nimiyhdistelmästä syntyneet ikäassosiaatiot.

Kuviosta 18 näkee, että reilu enemmistö on assosioinut Lauran 20−29-vuotiaaksi. Ku-

kaan vastaajista ei ole assosioinut nimeä alle 10-vuotiaaksi tai yli 39-vuotiaaksi. Väestö-

rekisterikeskuksen mukaan Lauran suosion huippukohta on ollut vuosina 1980−1999,

jolloin sen on saanut nimekseen 17 438 naista. Tutkimushetkellä nimenkantajia on siis

ollut eniten 17−36-vuotiaiden ikäryhmässä. Vastaajien assosiaatiot ovat vastanneet Lau-

ran kohdalla varsin hyvin todellisuutta.

Päinvastoin kuin Lauran kohdalla Juhani Kettunen -nimiyhdistelmä on synnyttänyt vas-

taajissa monia eri ikäassosiaatioita. Kuviosta 19 käy ilmi, kuinka laajalle vastaajien ikä-

assosiaatiot ovat jakautuneet.

KUVIO 19. Juhani Kettunen -nimiyhdistelmästä syntyneet ikäassosiaatiot.

Kuten kuviosta 19 nähdään, ikäassosiaatiot jakautuvat laajalle alalle, mutta eniten Juha-

nia on assosioitu 50−59-vuotiaaksi. Juhani on suosioltaan vakaa nimi, sillä se on ollut

1940-luvulta 2016-luvulle asti kaikista suosituin miesten nimi, kun nimien suosiota ver-

rataan vuosikymmenittäin. Nimen jatkuva suosio selittää hyvin sen, miksi assosiaatiot

ovat jakaantuneet niin laajalle. Suosituimmillaan Juhani on kuitenkin ollut 1940−1959,

7

34

7 20

10

20

30

40

0−9 10−19 20−29 30−39 40−49 50−59 60−69 70−79 80−89 90−99 100-> tyhjiä

VA

STA

UK

SIEN

LU

KU

MÄ

ÄR

Ä

NIMENKANTAJIEN IKÄ

Laura Pirilä

2 26

1113

6 61 3

0

5

10

15

0−9 10−19 20−29 30−39 40−49 50−59 60−69 70−79 80−89 90−99 100-> tyhjiä

VA

STA

UK

SIEN

LU

KU

MÄ

ÄR

Ä

NIMENKANTAJIEN IKÄ

Juhani Kettunen

25

jolloin nimen on saanut jopa 135 490 miestä. (Väestörekisterikeskus.) Silloin kun vas-

taajat ovat täyttäneet kyselylomaketta, nimenkantajia on ollut eniten 57−76-vuotiaiden

ikäryhmässä. Enemmistö vastaajista on assosioinut Juhanin juuri näihin ikäryhmiin.

Viimeiseksi analysoin Aino Sireeni -nimiyhdistelmästä syntyneitä ikäassosiaatioita. Ku-

ten Juhanin kohdalla, myös Ainosta syntyneet ikäassosiaatiot jakaantuvat laajalle alalle

vastaajien kesken. Kuviosta 20 nähdään, kuinka ikäassosiaatiot ovat jakaantuneet.

KUVIO 20. Aino Sireeni -nimiyhdistelmästä syntyneet ikäassosiaatiot.

Kuviosta 20 ilmenee, että Aino on assosioitu kaikkiin muihin ikäryhmiin paitsi 90 ikä-

vuodesta ylöspäin. Eniten Ainoa on assosioitu 20−29-vuotiaaksi. Nimi on ollut suosittu

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, mutta sen jälkeen nimi on alkanut vähitellen

menettää suosiotaan. Nimen suosio on lähtenyt uudelleen nousuun 1980-luvulta alkaen,

joten Aino on perinteinen, uudelleen suosioon tullut nimi. (Kiviniemi 1993: 40.) Koska

Aino on ollut suosittu eri aikoina, on luonnollista, että mielikuvat jakaantuvat laajalle

alalle.

Väestörekisterikeskuksen mukaan Aino on ollut suosituimmillaan 1900−1919-luvuilla,

jolloin sen on saanut nimekseen 19 038 naista. Tutkimushetkellä nimenkantajia on löyty-

nyt siis eniten 97−116-vuotiaiden ikäryhmästä, jos kaikki Ainot eläisivät niin vanhoiksi.

Todellisuus ei siis ihan täysin vastaa vastaajien ikäassosiaatioita. Tutkimukseni perus-

teella ihmiset eivät ole kovinkaan helposti assosioineet nimenkantajia vanhoiksi, sillä yk-

sikään vastaaja ei ole assosioinut ketään nimenkantajaa yli 89-vuotiaaksi.

1

8

13

3 5 16 6

3 40

5

10

15

0−9 10−19 20−29 30−39 40−49 50−59 60−69 70−79 80−89 90−99 100-> tyhjiä

VA

STA

UK

SIEN

LU

KU

MÄ

ÄR

Ä

NIMENKANTAJIEN IKÄ

Aino Sireeni

26

5. PÄÄTÄNTÖ

Tämän tutkimukseni tarkoituksena on ollut selvittää Oulun seudulla asuvien mielikuvia

henkilönnimistä. Olen keskittynyt erityisesti tutkimaan nimistä syntyviä ikä- ja asuin-

alueassosiaatioita. Tavoitteenani on ollut selvittää, kuinka hyvin Oulun seudulla asuvat

ihmiset osaavat yhdistää tiettyjä sukunimiä eri asuinalueisiin ja kuinka hyvin ihmiset ovat

tietoisia siitä, milloin tietyt nimet ovat olleet suosittuja. Lisäksi olen pohtinut tutkimuk-

sessani vastaajien mielikuvien samankaltaisuutta. Tutkimukseni aineisto koostuu 50 ou-

lulaisen ihmisen vastauksista, jotka olen kerännyt sähköisellä kyselylomakkeella. Olen

käsitellyt aineistoni kvantitatiivisesti ja esitellyt tulokset erilaisten kuvioiden avulla.

Kaiken kaikkiaan tutkimukseni kahdeksasta suomalaisesta sukunimestä kolmea ei ole as-

sosioitu eniten niille tyypillisille asuinalueille. Nämä sukunimet ovat Kettunen, Laitinen

ja Närhi. Sukunimistä Ilomäki on tavallinen eri puolilla Suomea, joten sitä ei voida yh-

distää vain yhteen tiettyyn alueeseen. Lämsä, Pirilä, Sireeni ja Ihatsu ovat sukunimiä,

jotka ovat tutkimuksessani assosioitu eniten niille alueille, joissa nimeä tyypillisesti esiin-

tyy. Lämsän ja Pirilän pitäisi olla tuttuja Oulun seudulla asuville ihmisille, joten tutki-

mukseni osoittaa, että erityisen hyvin tunnistetaan omalle alueelle tyypilliset nimet. Si-

reenin kohdalla mielikuvat saattavat perustua johdannossa mainitsemaani hypoteesiin,

jonka mukaan oudoksi mielletty sukunimi assosioidaan mahdollisimman kaukana asu-

vien sukunimeksi. Muutama vastaaja on kertonut sukunimen kuulostavan erikoiselta, jo-

ten ehkä siksi nimi on assosioitu Etelä-Suomeen. Koska vastaajat ovat assosioineet Ihat-

sun Itä-Suomeen, voidaan tutkimukseni perusteella yleistää, että Oulun seudulla asuvat

ihmiset tunnistavat karjalaisen sukunimen. Idän lisäksi Ihatsua on assosioitu kohtalaisen

paljon Pohjois-Suomeen, joten vastaajat lienevät tietoisia siitä, että myös Oulun seudulla

asuu runsaasti karjalaistaustaisia henkilöitä.

Lähes kaikki nimet ovat synnyttäneet vastaajissa hyvin samankaltaisia assosiaatioita ni-

menkantajien asuinpaikasta. Tyypillistä on se, että mielikuvat jakaantuvat yhden tai kah-

den asuinalueen kesken. Vain Ihatsu-sukunimi jakaa selvästi näkemyksiä melko tasaisesti

eri seutujen välille. Nimen karjalalaisuus voi aiheuttaa vastaajissa mielikuvien jakaantu-

misen, koska sitä voi olla vaikea assosioida vain yhteen tiettyyn asuinalueeseen.

27

Aineistoni perusteella vaikuttaa siltä, että enemmistön mielestä suurin osa nimistä on poh-

jois- tai eteläsuomalaisella nimenkantajalla. Olettamukseni on, että Oulun seudulla asuvat

ihmiset tuntevat eniten toisia pohjoisessa asuvia ihmisiä, joten siksi nimiä on assosioitu

eniten pohjoiseen. Heinosen (2008) samankaltaisessa tutkimuksessa myös keskisuoma-

laiset henkilöt ovat assosioineet nimiä eniten lähelle omaa asuinaluettaan ja Etelä-Suo-

meen. Etelä-Suomeen nimiä saatetaan assosioida helposti sen takia, koska se on ikään

kuin koko Suomen keskus, jossa asuu myös eniten ihmisiä. Esimerkiksi median välityk-

sellä muualla asuvat ihmiset saavat paljon tietoa eteläsuomalaisista − myös heidän nimis-

tään.

Tulokseni tukevat hypoteesia, jonka mukaan maahanmuuttajataustaisia ja ruotsalaisia ni-

miä assosioidaan Etelä- ja Länsi-Suomeen. Stenholm-sukunimeä on aineistossani assosi-

oitu eniten Länsi-Suomeen erityisesti nimen ruotsalaisuuden takia. Maahanmuuttajataus-

taiset sukunimet assosioidaan yleensä Etelä-Suomeen, koska siellä ajatellaan asuvan eni-

ten maahanmuuttajia. Toisaalta maahanmuuttajataustaista Shirzad-sukunimeä olisi ollut

luonnollista assosioida enemmän myös pohjoiseen, koska Oulun seudulla asuvat ihmiset

ovat varmasti tietoisia siitä, että pohjoiseen on saapunut viime vuosina ennätysmäärä tur-

vapaikanhakijoita. Ihmiset ovat saattaneet tottua ajatukseen, että lähes kaikki maahan-

muuttajat asuvat etelässä, eikä pakolaiskriisi ole päässyt ainakaan vielä muokkaamaan

näitä mielikuvia.

Lisäksi tulokseni tukevat hypoteesia, jonka mukaan kielenkäyttäjät osaavat hyvin yhdis-

tää tietyn nimen tiettyyn ikäluokkaan. Vastaajien ikäassosiaatiot vastaavat hyvin todelli-

suutta, sillä ainoastaan Markkua ja Ainoa on assosioitu eri-ikäiseksi kuin Väestörekiste-

rikeskuksen mukaan nimi on ollut suosituimmillaan. Markku on assosioitu hieman nuo-

remmaksi kuin Väestörekisterikeskuksen mukaan valtaosa Markuista on ollut tutkimus-

hetkellä. Tämä voisi johtua siitä, että vastaajat tuntevat nuorempia Markkuja, sillä asso-

siaatioiden taustalla on usein elävä esikuva, joka voi olla kielenkäyttäjän omasta tuttava-

piiristä (Heinonen 2008: 116). Ainon kohdalla on mielestäni ihan luonnollista, ettei nimeä

ole assosioitu niin vanhaksi kuin Väestörekisterikeskuksen mukaan suurin osa Ainoista

on ollut tutkimushetkellä, sillä 97−116-vuotiaita Ainoja ei liene kovinkaan paljon. Lisäksi

olettaisin tutkimukseni perusteella, että vanha nimi, joka on tullut uudelleen suosioon,

assosioituu erityisesti nuorilla niin selkeästi uuden sukupolven nimeksi, että sitä ei enää

osata edes yhdistää aiempiin sukupolviin.

28

Suurimmassa osassa aineiston nimistä mielikuvat nimenkantajan iästä eivät jakaudu ko-

vinkaan laajalle alalle, joten mielikuvat nimenkantajien iästä ovat samankaltaisia aineis-

toni vastaajien kesken. Tyypillistä on se, että mielikuvat keskittyvät kolmelle tai neljälle

peräkkäiselle kymmenen vuoden jaksolle. Näin on käynyt seuraavien aineistoni nimien

kohdalla: Johanna, Markku, Ali, Oliver, Tuula, Laura ja Mikko. Aineistoni nimistä Aino,

Juhani ja Camilla jakavat selvästi enemmän ikäassosiaatioita.

Hypoteesini mukaan nimen harvinaisuus ja vakiintumattomuus nimistöömme sekä toi-

saalta nimen yleisyys voivat vaikuttaa siihen, että nimestä assosioituu eri-ikäisiä nimen-

kantajia. Camillan harvinaisuus ja vakiintumattomuus ovat todennäköisiä syitä aineistoni

vastaajien assosiaatioiden jakaantumiseen. Toisaalta taas Juhani on ollut pitkään suosittu

nimi, joten sen yleisyys on voinut vaikuttaa siihen, miksi nimestä on assosioitu paljon eri-

ikäisiä nimenkantajia. Aino puolestaan on perinteinen, uudelleen suosioon noussut nimi,

joten sitäkin voi olla vaikea assosioida vain yhteen tiettyyn ikäryhmään.

Tutkimukseni perusteella voin yleistää, että Oulun seudulla asuvien nimitietous on melko

hyvä. Mielenkiintoista on se, että aineistoni vastaajilla syntyy useasta nimenkantajasta

hyvin samankaltaisia ikä- tai asuinalueassosiaatioita, vaikka assosiaatio ei aina vastaisi-

kaan todellisuutta. Vastaajien sama asuinpaikka voisi nimenomaan olla yksi syy saman-

kaltaisille mielikuville, sillä Kiviniemen (1993: 40) mukaan esimerkiksi nimien suosion-

vaihtelussa on varsinkin aiemmin ollut selviä alueellisia eroja.

Olen tutkimuksessani keskittynyt nimien ikä- ja asuinalueassosiaatioihin, joten jatkotut-

kimuksen tarkastelukohteena voisivat olla mielikuvat nimenkantajien sosiaalisesta ase-

masta ja muista assosiaatioista. Olen jo tämän tutkimuksen kyselylomakkeessa kysynyt

nimenkantajien koulutukseen liittyviä mielikuvia sekä antanut vastaajille mahdollisuuden

kertoa vapaasti muista nimistä syntyneistä mielikuvista, joten minulla olisi jo valmiiksi

aineisto esimerkiksi pro gradu -tutkielmaan. Tässä kandidaatintutkielmassani vastaajien

määrä on melko pieni, joten olisi mielenkiintoista nähdä, minkälaisia tuloksia saisin laa-

jemmalla aineistolla. Pienen aineiston takia tuloksia ei voida yleistää kovinkaan laajalti.

29

Lisäksi jatkotutkimuksessa voisi tutkia sukupuolen tai iän vaikutuksista syntyviin mieli-

kuviin, kuten Heinonen (2008) on tehnyt. Heinosen (2008: 114) mukaan ainakaan vas-

taajan ikä ei vaikuta ratkaisevasti syntyviin mielikuviin, kun vastaajina ovat olleet keski-

suomalaiset ihmiset. Näiden lisäksi voisi olla mielenkiintoista perehtyä siihen, olisivatko

esimerkiksi itäsuomalaisten tai eteläsuomalaisten vastaajien mielikuvat keskenään yhtä

samankaltaisia kuin pohjoisessa asuvien ihmisten.

Toisaalta nimien synnyttämien mielikuvien tutkimisessa aineistonkeruutapa voisi olla eri.

Luulen, että haastattelemalla voisin saada vastaajilta syvällisempiä perusteluita mieliku-

vien synnylle. Toki haastattelut tuovat omat haasteensa, kuten esimerkiksi sen, että vas-

taaminen ei ole yhtä anonyymia kuin sähköisellä kyselylomakkeella. Tällöin vastaajat

eivät välttämättä kerro mielikuviaan yhtä rehellisesti ja suoraan kuin anonyymina kirjoit-

taessa. Tutkijan kannalta haastatteleminen vaatii enemmän aikaa ja vaivaa kuin sähköinen

kyselylomake.

30

LÄHTEET

AINIALA, TERHI − SAARELMA, MINNA – SJÖBLOM, PAULA 2008: Nimistöntutkimuksen pe-

rusteet. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

ALANEN, RIIKKA 2011: Kysely tutkijan työkaluna. – Paula Kalaja, Riikka Alanen & Han-

nele Dufva (toim.), Kieltä tutkimassa. Helsinki: Finn Lectura.

BLACK, SHARON − WILCOX, BRAD − PLATT BRAD 2014: Nicknames in Prison: Meaning

and Manipulation in Inmate Monikers. Names 62.3: 127−136.

BLOMQVIST, MARIANNE 1993. Personnamnsboken. Helsinki: Finn Lectura.

BRAMWELL, ELLEN SAGE 2011: Naming in society: a cross-cultural study of five commu-

nities in Scotland. PhD thesis. University of Glasgow.

HEINONEN, JAANA 2008: ”Nimi kertoo kaiken”: Keskisuomalaisten henkilönnimiin liitty-

vät stereotypiat. Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopiston suomen kielen laitos.

HOFFMANN, ISTVÁN 2015: Fokuksessa suomalainen nimistöntutkimus − Virittäjä 1/2015

s. 150−156.

HÄMÄLÄINEN, LASSE − ESKOLA, KSENIA − KALLIO MAIJA 2014: Kansainvälinen nimis-

töntutkimus laajasti esillä Glasgow’ssa. Virittäjä 4/2014 s. 589−593.

KIVINIEMI, EERO – PITKÄNEN, RITVA LIISA – ZILLIACUS, KURT 1974: Nimistöntutkimuk-

sen terminologia. Castrenianumin toimitteita 8. Helsinki.

KIVINIEMI, EERO 1982: Rakkaan lapsen monet nimet. Espoo: Weilin+Göös.

KIVINIEMI, EERO 1993: Iita Linta Maria. Etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen. Suo-

malaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 590. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuu-

den seura.

KIVINIEMI, EERO 2006: Suomalaisten etunimet. Helsinki: Suomalaisuuden Kirjallisuuden

Seura.

KS = Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 166. Helsinki:

Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone 2012. http://mot.kieli-

kone.fi/mot/OUYO/netmot.exe (3.10.2016).

KUNNAS, NIINA 2016: Nimistön kurssin luennot Oulun yliopistossa syksyllä 2016.

KUNNAS, NIINA (tulossa): Karjalan kieli Oulun seudulla. Artikkelin käsikirjoitus.

LESLIE, PAUL L. − SKIPPER JR, JAMES K 2013: Toward a theory of nicknames: A case for

socio-onomastics. Names.

31

MAAHANMUUTTOVIRASTO 2016: Vuoden 2015 turvapaikkatilastot.

http://www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot/turvapaikka-_ja_pakolaistilastot

(17.11.2016).

MIKKONEN, PIRJO – PAIKKALA, SIRKKA 2000: Sukunimet. Helsinki: Otava.

NISSILÄ, VILJO 1962: Suomalaista nimistöntutkimusta. Helsinki: Suomalaisen Kirjalli-

suuden Seura.

PAIKKALA, SIRKKA 2004: Se tavallinen Virtanen. Suomalaisen sukunimikäytännön mo-

dernisoituminen 1850-luvulta vuoteen 1921. Helsinki: Suomalaisuuden Kirjallisuu-

den Seura.

VAN LANGENDOCK, WILLY 2007: Trends in Linguistics. Theory and Typology of Proper

Names. Walter de Gruyter.

VILKUNA, KUSTAA 1990: Etunimet. Helsinki: Otava.

VÄESTÖREKISTERIKESKUS. www.vrk.fi (7.11.2016)

LIITE. Sähköinen kyselylomake.

Oulun seudulla asuvien mielikuvia henkilönni-

mistä

Vastaajan taustatiedot

Tämä kysely on tarkoitettu kaikenikäisille Oulun seudulla asuville henkilöille. Ky-selyyn vastataan anonyymisti, mutta ilmoitathan taustatietoihin ikäsi, sukupuo-lesi ja asuinpaikkasi. Tähdellä merkityt kohdat ovat pakollisia. Oulun seutuun kuuluvat kunnat: Hailuoto, Kempele, Liminka, Lumijoki, Muhos, Tyrnävä ja Oulu

Ikä *

________________________________

Sukupuoli *

Mies

Nainen

Asuinpaikka *

________________________________


mistä

Henkilönnimet

Seuraavaksi näet kymmenen erilaista henkilönnimeä. Kerro kunkin nimen koh-dalla, minkälainen mielikuva sinulle tulee henkilöstä, jolla kyseinen nimi olisi. Vastaa ainakin henkilön ikää, asuinpaikkaa ja koulutusta koskeviin kohtiin. Muita mielikuvia -kohdassa voit kertoa, jos sinulle tulee nimestä mieleen muutakin henkilöön liittyvää, esimerkiksi ulkonäköön tai harrastuksiin liittyviä mielikuvia. Lopussa on vielä tilaa mielikuviesi perusteluille. Asuinpaikaksi voit valita jonkin näistä vaihtoehdoista: Pohjois-Suomi, Etelä-Suomi, Keski-Suomi, Itä-Suomi, Länsi-Suomi tai jokin muu. Koulutukseen voit valita jonkin näistä vaihtoehdoista: peruskoulu, ammattikoulu, lukio, korkeakoulu tai jokin muu.


mistä

1. Markku Ilomäki

1. Ikä

________________________________

2. Asuinpaikka

Pohjois-Suomi

Etelä-Suomi

Keski-Suomi

Itä-Suomi

Länsi-Suomi

Jokin muu

3. Koulutus

Peruskoulu

Ammattikoulu

Lukio

Korkeakoulu

Jokin muu

4. Muita mielikuvia

________________________________________________________________

________________________________________________________________

________________________________________________________________