Nuorten ääni ja kunnantalon heikko kaiku. Nuoret kunnallisessa ...

NUORTEN ÄÄNI JA KUNNANTALON HEIKKO KAIKU

Nuoret kunnallisessa demokratiassa ja paikallisissa vaikuttajaryhmissä

OPETUSMINISTERIÖ

SUOMEN KUNTALIITTO

NUORISOTUTKIMUSVERKOSTO

NUORISOASIAIN NEUVOTTELUKUNTA

KARI PAAKKUNAINEN (TOIM.)

Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 29Suomen KuntaliittoNuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 46© Opetusministeriö, Nuorisotutkimusseura ja tekijät

Kansi: Eeva HaartioUlkoasun suunnittelu: Vesa PesonenTaitto: Katja Tiilikka

ISBN: 952-442-797-4ISBN: 952-442-798-2 (PDF)ISSN: 1455-268X

Edita, Helsinki 2004

Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta on tutkinut nuorten vaaliosallistumista 1990-luvun puolivä-listä alkaen. Vaalien jälkeen tehdyillä kyselyillä on selvitetty nuorten äänestyskäyttäytymistä edus-kunta-, europarlamentti- ja presidentinvaaleissa. Nuorten osallistuminen kuntatasolla on sen sijaanjäänyt selvittämättä. Nyt käsillä olevassa julkaisussa on tätä tiedonvajetta pyritty korjaamaan. Julkaisuon osa valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan, Suomen Kuntaliiton ja Nuorisotutkimusverkostonhanketta, jonka tavoitteena on paitsi tuottaa tietoa nuorten osallistumisesta ja vaikutusmahdollisuuk-sista paikallistasolla, myös innostaa nuoria osallistumaan sekä nostaa nuoria koskevia asioita keskuste-luun kunnallisvaalien alla. Hankkeen osana on julkaisun lisäksi eri puolilla maata syksyllä 2004pidettävät seminaarit, joihin kutsutaan nuoria, nuorisojärjestöjä, kuntien päättäjiä, nuorten kanssatyöskenteleviä ja tutkijoita keskustelemaan nuorten paikallisesta vaikuttamisesta sekä vaikutusmah-dollisuuksien lisäämisestä.

Asetelma on uudenlainen. Tavanomaisesti vaalitutkimuksia tehdään vaalien jälkeen, mikä oneräänlaista rakenteellista takaperoisuutta. Lasketaan prosenttiosuuksia, ihmetellään, että näinkö tässäkävi ja noidutaan äänestäjien enemmän tai vähemmän (epä)onnistunutta aktivointia. Vaalikyselyjävoi tehdä myös toisin. Niinpä käsillä oleva kysely on tehty ennen kunnallisvaaleja kyselyn esiinnostamien tulosten käsittelemiseksi ja jopa eri ryhmien provosoimiseksi osallistumaan. Ehkä kyse onperäti eräänlaisesta uudesta tutkijuudesta.

Suomalaiset uskovat vakaasti omaan kunnalliseen itsehallintoonsa. Mutta mitä nuoret ajattelevatkunnallisesta itsehallinnosta? Julkaisun tekstit pohtivat monipuolisesti tärkeitä asioita. Ovatko kunta-demokratian ukkoutuminen, virkamiesvalta ja taloudellisten pakkojen rajaama pelivara syöneet nuortenuskon itsehallintoon? Millä tavoin eurooppalaisuus ja globaalisuus nousevat kansallisen ja kunnalli-sen takaa?

Nuorten uusi aktiivisuus tulee esille myös tässä tutkimuksessa. Nuorilla näyttää olevan kykyäjakaantua moniaalle, Euroopasta kansallisiin ja paikallisiin asioihin ja identiteetteihin. Mutta vaaliteivät oikein sytytä. Tutkimuksen nuoret ilmaisevat tyytymättömyyttään moniin kunnan asioihin, jakertovat halunsa osallistua myös paikallisesti. Monet heistä haluavat jopa tulla mukaan kunnallisenaluottamusmiehenä ja -naisena. Mutta tämä mahtuu yhteen vanhemman polven kuntapalvelujenrakentamiskertomuksen ja paikallisen puolue-elämän pelitavan kanssa? Se on hyvä kysymys, kunvaltuutettujen keski-ikä on nyt, vuonna 2004, yli 50 vuotta.

Kunnilla on merkittävä vastuu siitä, millaista kuvaa se välittää kuntaorganisaatiosta nuorille. Tällähetkellä tämä kuva ei ole kovinkaan mairitteleva, sen osoittaa tämäkin tutkimus tuloksineen. Useissa

ESIPUHE

kunnissa on onneksi lähdetty vakavasti pohtimaan, millä keinoilla nuoria saadaan kiinnostumaanoman asuinkunnan asioista. Moni kunta näkeekin tämän kysymyksen kunnan tulevaisuuden näkö-kulmasta elintärkeänä. Nuorista puhutaan strategisena voimavarana. On mielenkiintoista seurata,miten tämä näkyy lähiaikojen käytännön toiminnassa ja annetaanko nuorten äänen oikeasti kuuluakunnissa myös kunnallisvaalien välillä.

Helsingissä 24.8.2004

Pia Metsähuone Tommi Hoikkala Kaija MajoinenPääsihteeri Tutkimusjohtaja Yksikön päällikköNuorisoasiain neuvottelukunta Nuorisotutkimusverkosto Suomen Kuntaliitto

SISÄLLYSLUETTELO

ESIPUHE

3

Kari Paakkunainen:JOHDANTO: KOHTAAVATKO NUORTEN ODOTUKSET JA PERINTEISET

POLIITTISET INSTITUUTIOT PAIKALLISTASOLLA?7

Kari Paakkunainen ja Sami Myllyniemi:OHUT KUNTAKANSALAISUUS JA UUDET LINKITTÄJÄT: NUORET

KUNNALLISESSA DEMOKRATIASSA JA PAIKALLISISSA VAIKUTTAJARYHMISSÄ 10Kaksi aineistoa paikalliseen demokratiakeskusteluun 10“Tavalliset nuoret” 13Vaikuttajaryhmät – miten ne syntyvät, toimivat ja löytävätmerkityksensä? 52Vaikuttajanuorten ja muiden nuorten vertailu 84Yleiskuva tavallisten nuorten ja vaikuttajaryhmien paikallisesta jakunnallisesta osallistumisesta 105

Kirsi Kohonen:NUORTEN VAIKUTTAJARYHMÄT – KUNNALLISTA PÄÄTÖKSENTEKOA VAI KUNNOLLISIA

TAPAHTUMIA? 112Tulevaisuuden kunnallispoliitikot dialogin taitajia? 114Vaikuttajaryhmän ohjaaja innostajana 116Nuorten motiivit ja vaikuttajaryhmässä oppiminen 117Aikuiset rohkeasti auttamaan! 118Lopuksi: vaikuttajanuorten toimintaehtojen edistäminen 118

Anu Gretchel:NUORET JA SE VIRALLISEMPI VAIKUTTAMINEN 123

Halu kehittää ympäristöään? 123Valtuustoon kyllä, mutta puolueeseen vai puolueen ulkopuolelle? 124Nuoret ja äänestäminen 126Aina vaan nuorempana äänestämään ja valtuustoon? 128Yhteenveto 130

6

Liisa Horelli, Tiina Sotkasiira ja Lotta Haikkola:NUORET UUDEN OSALLISTUMISKULTTUURIN TIENRAIVAAJINA 135

Osallistumisen ja vaikuttamisen kirjo 135Osallistujien erilaisuus 136Monia syitä osallistua 137Osallistumisen edellytykset 139Julkisuus vaikuttamiskeinona 139Nuorten ja aikuisten reilu kohtaaminen 141Osallistumisen tuloksia 141Johtopäätöksiä 142

Anna Sundback:GLAPPET MELLAN DE AKTIVA OCH DEM SOM DE REPRESENTERAR 145

Kunskap om kommunalpolitik och ungdomsfullmäktige 148Vems uppgift är det att minska glappet? 156

Pirjo Jukarainen:AATTEET ON MUN VAATTEET – MITÄ MERKITYSTÄ PUOLUEILLA

KUNNALLISPOLITIIKASSA? 158Ääni puolueelle? 158Väriä elämään 160Arvoperustalta vaaliuurnalle 161Puoluekannan vakiintumattomuuden taustaa 164Nuorten puolueet 168

Ismo Pohjantammi:NUORTEN POLIITTISEN OSALLISTUMISEN POLIITTISET TAUSTAT 170

Alhainen vaaliosallistuminen 171Poliittisen osallistumisen taustatekijöitä 174Osallistumisen linkittyminen erilaisiin poliittisiin areenoihin jatoimintoihin 179Nuorisovaltuustossa toimivien ja kuntanuorten poliittinenosallistuminen 184Lopuksi 187

Liitteet 192

Sammanfattning 206

Summary 208

Kirjoittajatiedot 210

7

Tämä artikkelikokoelma on syntynyt valtionnuorisoasiain neuvottelukunnan, Nuorisotut-kimusverkoston ja Suomen Kuntaliiton yhtei-sestä intressistä. Nuorten paikallisten vaikuttaja-ryhmien kuten nuorisovaltuustojen toimintaa eiole laajasti kartoitettu. Näin ollen ei ole ollut tark-kaa tietoa siitä, mitä vaikuttajaryhmät nuorilleitselleen merkitsevät. Myös kunnallinen demo-kratia ja nuorten aktiivinen kansalaisuus kunnis-sa vaativat pohdintaa. Kuntien hallinto ja puo-lueet sekä taloudellisten pakkojen rajaama kun-nallispolitiikka eivät ole temmanneet nuoriamukaan: viime kunnallisvaaleissa äänesti vainnoin 42–43 prosenttia nuorista.

Tätä julkaisua varten kerättiin kaksi aineistoahuhti–toukokuussa 2004. Postikyselyllä kerät-tiin tietoja kuntademokratia-asenteista 1250nuorelta ja samaan aikaan tiedusteltiin toisellakyselyllä vaikuttajaryhmien jäseniltä heidän ar-vioitaan ryhmien toiminnasta. Kymmenen tut-kijaa analysoi eri tavoin näitä aineistoja ja antaapiristäviä näkökulmia paikallisdemokratiaa kos-kevalle keskustelulle. Tuoreiden aineistojen avul-la on päästy pohtimaan sitä, miltä koulukirjojenperusoppi ainutlaatuisesta pohjoismaisesta kun-tahallinnosta näyttää nuorten näkökulmasta kat-

KARI PAAKKUNAINEN

JOHDANTO:KOHTAAVATKO NUORTEN

ODOTUKSET JA

PERINTEISET POLIITTISET

INSTITUUTIOT

PAIKALLISTASOLLA?

sottuna, ja mitä nuorille merkitsee sellaiset paljonkäytetyt käsitteet kuin paikallinen osallisuus taikuntademokratia. Lisäksi tavoitteena oli tutkianuorten asenteita ja odotuksia ennen kunnallis-vaaleja. Yleensä tämänkaltaiset selvitykset tehdäänvaalien jälkeen, silloin kun paljon ei ole enää teh-tävissä. Moniulotteisten artikkelien yhtenä pu-naisena lankana on se, että nuorten kansalaistoi-minta ja vaikuttajaryhmät puhuvat parhaimmil-laan uudenlaisen kansalaisen kasvusta, muttatämä kehitysvoima ei aina kohtaa perinteistä kun-tademokratiaa. Kirjassa pyritään konkreettisestinimeämään niitä perusongelmia, jotka hankaloit-tavat sukupolvidialogin ja nykyistä avoimemmankuntakansalaisuuden toteutumista.

Kari Paakkunainen ja Sami Myllyniemi ku-vaavat yleisartikkelissaan uusia piirteitä nuortenkuntalaisten alueellisissa taustoissa ja asenteissasekä kovien ja pehmeiden arvojen jakautumistanuorten kesken. Paikallinen ja tietyn asian ym-pärille rakentuva verkostoituminen on osa yksi-löiden sosiaalis-eettistä vastuullisuutta, jossa esiinnousevat erot liittyvät entistä enemmän suku-puoleen, elämänvaiheeseen ja ikään sekä ammat-tiin. Nuorten valmius nostaa esiin paikallisestiongelmallisia ja politisoitavia asioita näkyy niinkunnallisessa tyytymättömyydessä, osallistumis-halussa kuin kansalaisaktiivisuudessakin. Nuo-ret eivät luota varauksettomasti kunnallisten puo-lueiden toimintaan. Kuntakyselyn nuorista jokaviides olisi kuitenkin valmis osallistumaan kun-nallisiin luottamustoimiin, ja vaikuttajaryhmienjäsenistä joka toinen olisi valmis vaaliehdokkaak-si kunnassa. Varsinkin nuorten vaikuttajaryhmi-en aktiivisimmat voimat, joilla on selkeitä asemiakuntademokratiasssa, ovat kyenneet linkittämääneri sukupolvien ja toimijoiden välisiä suhteita.Tällainen politisointi ja dynamiikka antavat suun-taa entistä selvemmälle, toimintamahdollisuuk-sistaan ja vallan asemistaan tietoisemmalle vai-kuttajaryhmätoiminnalle.

Valistunut ja poliittisille muutoksille avoinarvio nuorten äänestysprosentista syksyn 2004kunnallisvaaleissa on 43–44 prosenttia, joka

8

merkitsisi pientä nousua verrattuna vuoden 2000vaaleihin. Edellytyksenä tälle on kuitenkin se,että ikääntyvät, ukkoutuvat puolueet avautuvatnuorten suuntaan ja saavat listoilleen nuorten-kin piireissä tunnettuja ja politiikkaa virittäviäehdokkaita.

Liisa Horelli, Tiina Sotkasiira ja Lotta Haik-kola kysyvät artikkelissaan, mitä uusi poliittinentoiminta eli laajasti nähty osallistuminen ja vai-kuttaminen ovat. Nuorten erottelu tiukasti pär-jääviin ja syrjäytyviin nuorten elämää yksinker-taistavaa: nuorten paikka ja identiteetti ovat jat-kuvassa liikkeessä. Nuorille, joita on vaihtelevillaareenoilla kannustettu osallistumaan ja vaikutta-maan, uusi politiikka alkaa olla itsestään selvä asen-noitumistapa. Kirjoittajat puhuvat myös vaikut-tavan osallistumisen puolesta, missä löydetääntoiminnan mieli. Osallisuus sen sijaan viittaa sub-jektiiviseen voimaantumiseen. Osallisuus ei oleautomaattista, vaan se vaatii onnistuakseen jär-jestelmällistä tukea, jatkuvuutta ja dynaamistenvuorovaikutustekniikoiden soveltamista. Julki-suus on myös relevantti nuorten ja aikuisten rei-lun kohtaamisen paikka.

Anna Sundback pohtii artikkelissaan poliittis-ta ja demokraattista prosessia, jossa nuoret ovatmukana. Realistinen ajatus kuilusta päättäjien japäätöksenteon kohteiden välillä tuntuu vallitse-van Suomessa. Jopa nuorisovaltuutettujen ja ta-vallisten nuorten välillä on suuria eroja poliitti-sissa tiedoissa ja demokraattisissa toimintataidois-sa. Suuri osa nuorista ei tunne demokraattisteninstituutioiden toimintaa. Erityisesti koulu voisiasettaa itselleen tehtävän kehittää yhdessä nuor-ten vaikuttajaryhmien kanssa politiikan ja demo-kratian taitoja.

Kirsi Kohonen tarkastelee nuorten tapahtumi-en järjestämiseen keskittyviä vaikuttajaryhmiäyhteistoiminnan oppimisen projekteina. Myöspitkän käytännön kokemuksen äänellä hän pe-räänkuuluttaa terävyyttä ja selkeämpiä normejakunnallisiin käytäntöihin samalla kun hän vetääkouluja osaksi demokratiakasvatusta. Hän koros-taa nuorten ryhmätoimintaa ja yksilöiden kas-

vua ryhmässä. Taustalla välkkyvät sosiaalisen vah-vistamisen, yhteistoiminnallisen oppimisen januorten vaikuttajaryhmän ohjaamisen näkökul-ma. Luottamus “herkkiin sparraajiin”, aikuistoi-mijoihin, on tässä sosiaalipedagogiassa tärkeää.

Anu Gretschel erittelee nuoria vaikuttajaryh-missä ja kunnallisdemokratiassa sekä tarkasteleevirtauksia nuorten vaikuttajaryhmien ja puolue-politiikan välillä. Tässä asetelmassa vaalidemokratiaon vain yksi vaikuttamisen ulottuvuus. Hänpuoltaa rohkeasti äänestysikärajan laajentamista16-vuotiaisiin. Voidaan olettaa, että nuortenoman kunnan tuntemus ja kiinnostus kunta-asi-oita kohtaan ovat korkeimmillaan omalla koti-paikkakunnalla juuri ennen kuin nuori muuttaapois opiskelujen tai töiden perässä 18–20-vuoti-aana. Nuorten vaikuttajaryhmät yhdistävät nuo-ret kunnalliseen päätöksentekoon, mutta on va-rauduttava, että myös kuntaympäristö ja vakiin-tuneet toimintatavat muuttuvat, kun uudenvaikuttamisryhmäsukupolven nuoret tulevat.

Pirjo Jukaraisen mukaan puolueiden sidosnuoriin äänestäjiin vaikuttaisi olevan aiempaaepävarmempi ja epäselvempi. Kun tarkastellaannuorten mahdollisia puoluevalintoja tulevissakunnallisvaaleissa, käy ilmi, että puolueen arvo-maailma – tai ainakaan sen selkeänä jäsentämi-nen – ei merkitse kovin paljon tulevissa kunnal-lisvaaleissa. Äänestysvalinnat vaaleissa jäävät vii-me tinkaan. Puoluesidoksen ohuus nimenomaankunnallisvaalien yhteydessä heijastaa sitä, ettäpuolueet eivät ole kyenneet rakentamaan arkisis-ta, ihmistä lähellä olevista asioista riittävän kan-taa ottavia, nuoria puhuttelevia ohjelmia. Tun-netut ehdokkaat, jännitteet, draama ja keskuste-lu eivät nouse esiin. Jukaraisen artikkeli kirkastaakiinnostavalla tavalla koko julkaisun perusongel-man: nuoret ja vaikuttajaryhmien jäsenet ovatomakohtaiselle vaikuttamiselle avoimia, muttavieroksuvat tai tuntevat heikosti puoluepoliitti-sia toimijoita kuntademokratiassa.

Ismo Pohjantammi arvioi poliittisen kansalai-suuden murrosta. Hän tarkastelee nuorten käsi-tystä poliittisesta kulttuurista ja suhteestaan edus-

9

tukselliseen (järjestö)demokratiaan järjestökon-taktien ja muiden toimintapiirien perusteella.Pohjantammi kuvaa, mitä areenoja nuoret käyt-tävät toiminnassaan, ja onko aktiivisuus yhdelläareenalla merkittävä toisella. Hän ei usko dramaat-tiseen katkokseen tai muutokseen uuden kansa-laisradikalismin ja puoluedemokratian suhteissa.Puoluevastaisuutta ilmenee, ja nuoret jättävätprotestiksi äänestämättä, mutta nämä ovat enem-män passiivisia katsojia kuin aktiivisia vaihtoeh-don rakentajia. Nuoret voivat äänestää ja toimiakuntademokratiassa sitoutumatta puolueeseen.Joidenkin nuorten vahva puoluepoliittinenorientaatio ei tarkoita pitäytymistä vain puolue-politiikassa tai äänestämisessä, vaan osallistumis-kirjo monipuolistuu. Vastaavasti poliittisempienkansalaisjärjestöjen nuoret, etenkin ihmisoikeus-ja hyväntekeväisyysjärjestöissä ja yhden asian liik-

keissä toimivat, osallistuvat monella tavalla po-liittiseen kansalaisyhteiskuntaan. Epävarmuudel-ta osallistuminen näyttää siinä mielessä, ettei kiin-nitytä vahvasti ja pysyvästi johonkin puoluee-seen tai järjestöön. Kuvaavaa on, että vain passii-visesti osallistuvat nuoret tuntevat puoluekan-tansa vakiintuneemmaksi kuin aktiiviset.

Aineistojen keräämiseen, analyysien syntymi-seen ja kirjan toimittamisen ovat aktiivisesti osal-listuneet Nuorisotutkimusverkoston toimihen-kilöt, Nuorisoasiain neuvottelukunnan tutkimus-jaoston jäsenet, Pia Metsähuone ja Tuomas Kurt-tila Nuorisoasiain neuvottelukunnasta sekä PäiviKurikka Suomen Kuntaliitosta. Kirjan asiallistaja ilmauksellista voimaa ja johdonmukaisuuttaovat suuresti lisänneet kielen ja sisällön osaltaLeena Suurpää Nuorisotutkimusverkostosta jaKatja Tiilikka kirjan taittajana.

10

KARI PAAKKUNAINEN JASAMI MYLLYNIEMI

OHUT

KUNTAKANSALAISUUS JA

UUDET LINKITTÄJÄT:NUORET KUNNALLISESSA

DEMOKRATIASSA JA

PAIKALLISISSA

VAIKUTTAJARYHMISSÄ

KAKSI AINEISTOA PAIKALLISEENDEMOKRATIAKESKUSTELUUN

Tutkimuksen taustaa: Mitä paikallinenpolitiikka, nuorten vaikuttajaryhmät jakuntademokratia nuorille merkitsevät?Nuorisovaltuustojen ja muiden paikallistasonvaikuttajaryhmän toiminnasta ei ole Suomessasystemaattista tutkimusta tai selvitystä. Ylipään-sä paikallisen kansalaisuuden, kunnallisen itse-hallinnon ja osallistumisen käytännöistä ei olenuorten osalta aivan tuoretta tietoa. Pohjoismai-nen kunnallinen itsehallinto, nuorten paikalli-nen politiikka ja demokratiaharrastus ovat liianarvokkaita asioita jätettäväksi muun populaarinvalta-agendan varjoon tai perinnettä korostavienmyyttisten uskomusten varaan. Loppusyksyllä2003 valtion nuorisoasiain neuvottelukunta(NUORA), Nuorisotutkimusverkosto ja SuomenKuntaliitto päättivät vastata haasteeseen valmis-telemalla kaksi survey-kyselyä ja niihin perustu-en artikkelikokoelman tavallisten nuorten paikal-lisdemokratiaa koskevista ajatuksista ja nuorten

vaikuttajaryhmien kuten nuorisovaltuustojen ko-kemuksista. Kyselyt lähetettiin sekä suomen- ettäruotsinkielisinä.

Tutkimuksen punaiseksi langaksi muodostuinuorten osallistuminen ja sen esteet: mitä on nuor-ten paikallinen kansalaisuus ja osallisuus päätök-senteossa, julkisuudessa, kunnallisdemokratiassaja nuorten vaikuttajaryhmissä? Kysymys laajeneemyös elämänpolitiikan ja henkilökohtaisen osal-listumisen mahdollisuuksien tarkasteluun. Jääkökunnallinen demokratia globalisoituvien ja mo-dernin teknologian mahdollistamien poliittistenprojektien varjoon, vai kykenevätkö kunnat liit-tymään mukaan nykymaailman osallistumisrien-toihin ja suoran vaikuttamisen tapoihin?

Voi myös kysyä, ovatko nuorisovaltuustojenja kunnallisen demokratian avaamat poliittisettilat käytössä, mitä niistä opitaan ja miten ne useinmyös torjutaan. Miksi kunnallisdemokratia ja vaa-lijulkisuus eivät kosketa kaikkia nuoria? Mitkäpoliittiset teemat, pännimisen aiheet ja kokemuk-set inspiroivat nuoria juuri vuonna 2004? Min-kä merkityksen paikallinen osallisuus ja kunnal-linen itsehallinto saavat nuorten arjessa? Mitä ta-valliset nuoret tietävät nuorten vaikuttajaryhmis-tä, ja mitä nuorisovaltuutetut ajattelevat saavan-sa aikaan niissä? Vai onko pieni paikallinen kau-nista – ja motto “ajattele globaalisti, toimi paikal-lisesti” elossa entistä vahvemmin?

Valtaavatko muutoinkin aktiiviset nuoret osal-listumisfoorumit kuten norjalainen kriittinenevaluaatio kuulusta Porsgrunnin kokeilusta vuo-si sitten provosoivasti tulkitsi? Lisäävätkö vaikut-tajaryhmät ja “osallisuushankkeet” meilläkin osal-listumiseroja nuorten keskuudessa? Mitä nuori-sovaltuustot ovat opettaneet nuorille: poliittistademokratiaa, tilaisuuksien ja tapahtumien orga-nisointia, harjoitusta, turhauttavia kokouksia vailuovia paikallisen politiikan pelitaitoja?

Osallistumisen näkökulma täydentyy kunnal-lisvaaleja ennakoivalla tilaisuussarjalla: kolmessa-toista maakunnassa (lähes kaikilla harkittujen otos-ten tutkimuspaikkakunnilla) järjestetään syys–lokakuussa 2004 seminaarit, joissa paikalla on

11

ministeritason edustus. Seminaarikunnat ovatKolari, Oulu, Puolanka, Mustasaari, Janakkala,Kitee, Kiuruvesi, Viitasaari, Pori, Anjalankoski,Lempäälä, Salo, Loviisa ja Espoo. Seminaariinosallistuva tutkija (aina joku tämän esseekokoel-man kirjoittajaryhmästä) johdattelee keskustelua,jossa turvataan myös nuorten asema ja valmis-tautuminen. Vertailun mahdollistava tutkimus-tieto ja sen tulkinnat nostavat esiin kunnallisvaa-li- ja osallistumisteemoja. Tämän kyselyn asetel-ma on erityinen; aiemmin vaalitutkimukset ovatkeskittyneet lähinnä vaalien aikaisen aktiivisuu-den jälkiarviointiin.

Ensimmäinen perusaineisto: “Tavalliset nuoret”ja yhdeksäntoista kuntademokratiaaEnsimmäinen perusaineisto kerättiin 15–30-vuotiaiden suomalaisnuorten keskuudessa, ja tä-män aineiston kerääminen tapahtui yhdeksässä-toista eri maakunnassa. Jokaisesta maakunnastavalittiin yksi esimerkkikunta1. Paikkakunnat va-littiin siten, että ne edustavat myös alueellisenhyvinvointirakenteensa puolesta erilaistuneitakuntatyyppejä. Stakesin pitkälle kehitetty kun-tien hyvinvointiluokittelu viiteen segregaatio-luokkaan on ohjannut harkintaotoksen kuntienvalintaa. Näin joka maakunnasta eivät nouse esiinsuurimmat tai nuorisopoliittisesti erityisimmätkunnat vaan paikkakunnat, jotka hyvinvointi-mittareiden mukaan edustavat melko tasaisestiviittä eri maan segregaatioluokkaa2.

Henkilö-, osoite- ja äidinkielitiedot sisältäväthenkilölistat saatiin Väestörekisterikeskuksen os-topalveluna. Kyselyt ja yksi karhukirje (lomak-keen uusi palautuspyyntö) lähetettiin huhti–tou-kokuussa 2004. Kaikkiaan noin 1250 kyselyätavoitti haastateltavan henkilön. Kyselymateri-aalin palautti 537 nuorta, 25 lomaketta joudut-tiin hylkäämään, eli varsinaiseen käsittelyyn saa-tiin 512 lomaketta.3 Vastausprosentiksi tuli otok-sen edustavuuden kannalta vaatimaton 43 %,joka kuitenkin vastaa postikyselyjen alhaisia stan-dardeja 2000-luvun alun tilanteessa. Maa onkyllästetty lomaketiedusteluilla; arkipäiväisiksi

muodostuneisiin ja kaupallistuneisiin, usein vaa-tiviin kyselyihin ei enää jakseta vastata. Varsinkinpohdintaa vaativat ja politiikkateemat saavatusein torjuvan vastaanoton.

Kysely oli melko laaja, haastava ja myös “po-liittinen”. Se tuottaa paljon informaatiota ja tul-kintamahdollisuuksia nuorista ja kuntademokra-tiasta. Kysymysten haastavuudesta ja “poliittisuu-desta” pidettiin kiinni, vaikka jotkut kysymyksiäNuoran asiaa käsitelleessä jaostossa valmistelleetedustajat ja Nuoret Vaikuttajat ry:n jäsenet tästävaroittivatkin. Vastauksia palautui Nuorisotut-kimusverkoston kautta ja suoraan vastuulliselletutkijalle postissa ja sähköpostilla. Pari tutkijaaon myös suoraan haastatellut nuoria ja motivoi-nut heitä vastaamaan myös kirjalliseen kyselyyn;näitä vastauksia tuli toistakymmentä.4

Vaikka vastaajat taustoiltaan vastaavat suoma-laisnuoria (ks. liite 1), lomakkeen palauttaneeteivät silti välttämättä edusta keskivertonuorta.Lomakkeen täyttäneet ovat todennäköisesti yh-teiskunnallisesti ja poliittisesti tavallista aktiivi-sempia tai enemmän sosiaalista pääomaa hankki-neita nuoria. Tämä näkyy esimerkiksi äänestysai-keista ja järjestöosallistumisesta puoluepoliittisiintoimintoihin. Nämä seikat on syytä pitää mieles-sä, kun aineistoa tulkitaan. Toisaalta, vaikka pu-helinkyselyissä otoksen tavoiteltu koko toteutui-si, niissäkin tapahtuu huomattavaa otoksen vali-koitumista5.

Toinen perusaineisto: Vaikuttajaryhmienensimmäinen peruskartoitus maassammeTutkimuksen toisena perusaineistona ovat vai-kuttajaryhmissä toimivat nuoret. Vaikuttajaryh-mäkysely suunnattiin nuorisovaltuustojen jamuiden vastaavien paikallisten tai kunnallistennuorten etuja, tarpeita, osallistumishaluja ja pää-töksentekointressejä esiin nostaville edustukselli-sille ryhmille ja organisoitumismuodoille. Tiedon-intressi kohdistui nimenomaan organisaatiomuo-toihin, joilla on muodollinen ja perusteltu sekäoikeutettu edustuksellinen asema.

12

Valtuustoista ja muista ryhmistä on tässä ky-selyssä ja artikkkelikokoelmassa käytetty yleiskä-sitettä vaikuttajaryhmä. Tämä oli myös vaikutta-jaryhmien jäseniä kokoavan ja heidän työtäänorganisoivan Nuoret Vaikuttajat ry:n edustajientoivomus. Tutkimus ja sen käsitevalinnat voivatmyös luoda poliittisia käytäntöjä. Etu- ja painos-tusjärjestöt, järjestöjen yhteistyöelimet tai kansa-laisverkostot ja kansalaisliikkeet jäivät siis tietoi-sesti tarkastelun ulkopuolelle.

Vaikuttajaryhmien määräksi voi arvioida noin200, ja henkilö- ja osoitetiedot saatiin noin 140ryhmästä. Vaikuttajaryhmäkysely onnistui hiu-kan tavallisille kuntanuorille osoitettua kyselyäparemmin: 340 nuorta tavoiteltiin, 180 palauttikyselynsä ja yhdeksän vastauskirjettä jouduttiinhylkäämään. Vastausprosentiksi tuli 53 %. Muu-tamat nuoret vastasivat myös muiden tutkimus-kontaktien kautta mahdollistuneiden penäystenja kehotusten avulla – jopa puhelin- ja sähkö-postipalautteena. Yksi karhukirje meni myös näillehaastateltaville. Toimivien nuorisovaltuustojen jasitä muistuttavien instituutioiden ja ryhmien lis-ta selvitettiin kontaktihenkilöiden, läänien toi-mijoiden, Nuoret Vaikuttajat ry:n sekä opetus-ministeriön organisoimien läänikohtaisten perus-palvelukyselyjen avulla. Kustakin vaikuttajaryh-mästä hankittiin 2–3 henkilön nimi- ja osoitetie-dot. Useat vastaajat kertoivat palautteessaan ky-selyn olleen arvokas, ajattelua inspiroiva ja tar-peellinen, mutta jotkut valittivat survey-lomak-keen työläyttä ja hankaluutta. Kuitenkin vainpari vastaajaa alleviivasi sen poliittista vierauttatai vaikeaselkoisuutta6. Ylipäänsä aktiivinen ky-selypalaute oli myönteistä, ja tällainen palaute-käytäntö nähtiin demokraattisena ja inspiroiva-na – varsinkin jos päättäjät saavat sen tietoonsa.Tässä arviointitutkimus voi toimia tietoisen nuo-risoryhmän argumentaation ja asiantuntijalegiti-maation esiin nostajana kunnan poliittisesti ui-nuvassa maisemassa, jossa “…olisi todella hienoa,jos kyselystä olisi apua nuorten aseman paranta-miseen ja “päättäjien” herättämiseen” (N86, Alas-taro).

Koska nuorisovaltuustoja ja muita nuortenvaikuttajaryhmiä ei ole koskaan Suomessa syste-maattisesti selvitetty tai tutkittu jo näitä ryhmiäkoskevan otoksen sosiaalinen koostumus kertoomeille paljon uutta (ks. tarkemmin luku alkaen s.48 (3.1.) ??ja liite 1).

Artikkelin rakenne: “tavallisten nuorten”ajatukset, vaikuttajaryhmien jäsenten asenteet,kahden aineiston vertailu ja yhteenvetoVaikka kaksi kyselyaineistoa poikkeaa sisällöltäänsuurelta osin toisistaan, myös joitain yhteisiämuuttujia ja tarkasteluosioita on käytettävissä. Senvuoksi tämä artikkeli jakaantuu kolmeen osaan:ensimmäisessä käsitellään tavallisten suomalais-ten nuorten käsityksiä, toisessa vaikuttajaryhmi-en käsityksiä, ja kolmannessa luvussa verrataannäitä kahta ryhmää niiltä osin kuin se on mah-dollista.

Tämän yleiskatsauksen tarkoitus on esitelläaineistoa lähinnä tarkastelemalla vastausten ja-kaumia. Jo jakaumatasolla tuloksia voi kuitenkintulkita monella tavalla – eri tavoin kontekstuali-soiden. Rikasta aineistoa ei ole haluttu hukata.Tässä esityksessä lähtökohtana on pääosin ollutjärjestää aineisto aihepiireittäin sen mukaan, kuin-ka suuri osa nuorista on ollut esitetyn väitteenkanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä. On hyväpitää mielessä, että jokin toinen esitys- ja tulkin-tatapa painottaisi nuorten asenteista annettuakuvaa eri tavoin.

Vaikka tilastollisia testejä ei tieteellisen julkai-sun tapaan raportoida, on ehkä hyvä mainita,että esitettyjen taustamuuttujien mukaisten ero-jen tilastollisten merkitsevyyksien tutkimisessa onyleensä käytetty t-testiä, ja jos verrattavia ryhmiäon useampi kuin kaksi, varianssianalyysia. Pää-määränä on esitellä kiinnostavimmat tilastollises-ti merkitsevät tulokset, vaikka luonnollisesti jos-kus sekin, että eroja ei synny, on itsessään kiin-nostava havainto.

Jossain tapauksissa taustamuuttujan vaikutuson pyritty eliminoimaan sen tarkistamiseksi, mitähavaitulle yhteydelle muuttujien välillä tapah-

13

tuu, kun kolmannen muuttujan vaikutus ote-taan pois. Tätä kutsutaan vakioinniksi. Tyypilli-nen tapaus, jossa vakiointi on tarpeen, on esi-merkiksi havaittu yhteys iän ja jonkun asenteenvälillä. Jos vastaajan koulutustason vakiointi kui-tenkin hävittää yhteyden, on koulutus todennä-köisempi selittävä tekijä, ja havaitussa yhteisvaih-telussa iän ja asenteen välillä onkin kyse näen-näisyhteydestä.

“TAVALLISET NUORET”

Kuntien hyvinvointiluokittelu: SyrjäseutujenmelankoliaKyselyyn vastanneet nuoret on ryhmitelty asuin-kuntansa mukaan viiteen luokkaan. Tämän luo-kittelun taustalla on Stakesin useampaan indi-kaattoriin pohjautuva hyvinvointiluokittelu, jokakuvaa alueellista erilaistumista, sosiaalista segre-gaatiota ja syrjäytymistä. Siinä ei jäädä vain kun-nan maantieteellisten etäisyyden, koon tai talou-dellisen menestyksen mittaamiseen, vaan yksilö-tasoisia sosiaalisia ja hyvinvointitekijöitä yhdiste-lemällä päästään tarkastelussa syvemmälle (ks.loppuviite 2). Kuviossa 1 tarkastellaan eri hyvin-vointiluokittelun kunnissa asuvien nuorien arvi-oita siitä, miten oma kunta pärjäisi kilpailussa sii-tä, kuinka hyvä siellä on asua. Nuorten omat ar-viot asuinkuntansa kelpoisuudesta asuinpaikka-na ovat selvästi samansuuntaiset kuin luokitteluantaisi olettaa. Keskusseudun kuntien nuoristaenemmän kuin kaksi kolmesta (71 %) katsooasuinkuntansa sijoittuvan hyvin tai erittäin hy-vin, kun syrjäisten kuntien nuorista harvempikuin yksi neljästä (24 %) on tätä mieltä7. Tulosheijastelee paljon tutkittua nuorille tärkeää tule-vaisuushorisonttia: monien nuorten on pakkomuuttaa kotiseudultaan työn, opiskelupaikan jasosiaalisten sitoumusten vuoksi. Muutama vuosisitten joiltain paikkakunnilta 70 prosenttia nuo-risosta muutti tai aikoi muuttaa pois.

Tätä modernia liikkuvuuden vaatimusta eijuuri kukaan aseta poliittisesti tai muutoin ky-

seenalaiseksi. Sen yli ei katsota ja se otetaan an-nettuna. Sille ei ole sen enempää “vennamolais-ta” kuin vasemmistoradikaaliakaan vaihtoehtoa.Jälkiteollisen yhteiskunnan instrumentalismi jajoustavuus otetaan annettuina: muotitermit ovatEuroopassa laajemminkin “mobile” ja “flexible”.Tämä ajan henki tuntuu kuitenkin varmasti eri-laisissa hyvinvointikunnissa; melankolinen ja jaet-tu tyytymättömyys syrjäisimmissä kunnissa vai-kuttaa poliittisen aktiivisuuden luonteeseen nii-denkin nuorten kohdalla, jotka voivat ja halua-vat jäädä syrjäseudun kuntiin. Maan sisällä muut-tavilla on omat kiinnittymisongelmansa uusienasuinkuntien paikallisiin osallistumisverkostoihinja kunnallispolitiikan kuvioihin. (Vrt. Gretschel-lin artikkeli tässä kirjassa; Paakkunainen 2003.)Suuri muutto nuorten keskuudessa merkitsee ilot-tomuutta lähtöpaikkakunnilla ja integroitumis-ongelmia saapumispaikkakunnilla. Erot nuor-ten asenteissa kuntatyyppien välillä ovat survey-tutkimuksessamme kuitenkin useissa kysymyk-sissä yllättävän pieniä.

Keskus- ja syrjäseutujen nuorten yhteiskun-nallisissa katsantotavoissa on kuitenkin joitakinmerkittäviä eroja, jotka on hyvä nostaa esiin jotässä. Tarkempi analyysi kuntasegregaation japoliittisten osallistumisasenteiden välisistä suh-teista täsmentää tätä kuvaa “melankolisen tradi-tionaalisesta” tyytymättömyydestä. Vähiten hy-vinvoivissa kunnissa poliittinen voimattomuu-den kokemus ja eliitin vallan arvosteluasennevoimistuvat: poliitikot eivät voi vaikuttaa pois-muuttoon, köyhät kunnat eivät kykene huoleh-timaan kuntalaisten asioista ja kokemus on se,että rikkaisiin sovelletaan ylipäänsä eri lakia kuinköyhiin. Samalla kuitenkin jonkinlainen yhtei-söllisyys tukee elämänhallintaa: isänmaallisiin ar-voihin liittyy uskomus kunnallisvaltuuston (pe-riaatteellisesta) vallasta. Tyytymättömyys saa po-pulistisia muotoja kun keskustellaan nuoriso- jaliikuntapalvelujen yksityistämisestä tai kolman-nen sektorin uudesta vastuusta näiden palvelu-jen tuottamisessa. Yhtäältä syrjäisimpien seutu-jen köyhäksi koetut palvelut voitaisiin sikäläisten

14

nuorten protestinäkemyksen mukaan siirtää kes-kusseutuja enemmän yksityisten hoidettavaksi;toisaalta he eivät myöskään luota tässä kolman-nen sektorin rooliin, jota juuri maaseutuyhtei-söissä usein huudetaan apuun julkisen sektorinvetäytyessä joistain tehtävistään.

Mikä nuorille on tärkeää omassa asuin-kunnassa: Miksi järjestysarvot ovat hyvässäkurssissa?Seuraavissa kuvioissa 2 ja 3 on pyritty jäsentä-mään nuorten arvojärjestyksiä ja -perusteita omas-sa asuinkunnassaan. Nuoria pyydettiin panemaantärkeysjärjestykseen järjestys ja turvallisuus, asuk-kaiden materiaalinen hyvinvointi, demokratianlaajentaminen ja ekologiset arvot. Kaiken kaikki-aan näyttää siltä, että “järjestyksen ja turvallisuu-den ylläpitäminen kunnassa” ja “kunnan ja ve-ronmaksajien taloudellinen menestys” (kuvio 2)hallitsevat nuorten arvomaisemaa.

Kuten jatkossa tarkasteltavat nuorten tyyty-mättömyysasenteet, myös kunnallisen tason ar-vovalinnat osoittavat selkeästi, että huoli elämänmateriaalisesta perusjärjestyksestä ja sosiaalisesta

turvallisuudesta on olennainen osa nuorten ajat-telua epävarmassa maailmassa. Sosiaalinen turvaja järjestys sekä taloudellinen menestys ovat pe-rusarvoja, joille poliittiset demokratia-aloitteet jaympäristöaktiivisuus voivat rakentua tai joihinne voivat limittyä. Tässä mielessä empiiriset tu-lokset eivät anna mahdollisuutta kokonaisvaltai-selle teesille uudesta materialistisesta “laki ja jär-jestys” -sukupolvesta. Tässä tutkimuksessa järjes-tys- ja turvallisuusarvoihin tukeutuvat varsinkinne vastaajat, jotka ovat iältään nuorimpia, työt-tömiä, aikovat äänestää kunnallisvaaleissa tai asu-vat keskusseudun kunnissa.

Kunnan ja veronmaksajain taloudellinen me-nestys on arvoperuste, jonka merkitys kasvaa iänja sen lisäämän koulutuksen myötä. Se sopii myösselvästi paremmin nuorten miesten kuin naistenarvomaailmaan. Merkille pantavaa on myös se,että ne nuoret, jotka eivät aio äänestää kunnallis-vaaleissa8, pitävät kunnan taloudellista menes-tystä selvästi tärkeämpänä kuin muut. He eivätkorosta ainoastaan järjestysarvoja vaan myös ma-teriaalista edistystä. Vastaajien opiskeluala näkyyselvästi arvojärjestyksissä. Kaupallista alaa opis-

Kaikki (n=509)

Keskusseudut (n=202)

Hyvinvoivat kunnat (n=15)

Pärjäävät kunnat (n=90)

Sivuun jäävät kunnat (n=128)

Syrjäiset kunnat (n=74)

Kuvio 1. "Kuvittele tilanne, jossa kunnat kilpailevat keskenään siitä, missä kunnassa on "hyvä asua ja elää". Miten arvioisit nykyisen asuinkuntasi sijoittuvan kilpailussa?" (%)

Erittäin hyvin Hyvin Keskimääräisesti Huonosti

0 20 40 60 80 100

Erittäin huonosti

15

Kaikki (n=502)

Nainen (n=280)

Mies (n=222)

15-18 vuotta (n=141)

19-24 vuotta (n=211)

25-30 vuotta (n=149)

Opiskelee (n=316)

Työssä (n=150)

Työtön tai työllisyyskoulutuksessa (n=30)

Peruskoulu (n=83)

Lukio (n=76)

Opisto tai ammatill. oppil. (n=52)

Ammattikorkea (n=47)

Yliopisto (n=58)

Ei opiskele tai eos (n=125)

Kaupallinen ala (n=37)

Tekninen/mat.-luonnontieteellinen ala (n=62)

Hoito-/lääketieteellinen ala (n=22)

Humanistinen/yhteiskunnallinen ala (n=11)

Muu (n=66)

Äänestäisi seuraavissa kunnallisvaaleissa (n=278)

Ei äänestäisi seuraavissa kunnallisvaaleissa (n=80)






Kuvio 2. "Mikä seuraavista asioista on sinulle tärkein omassa asuinkunnassasi?" (%)

Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen kunnassani

Kunnan ja sen veronmaksajien menestys

Kunnallisen demokratian ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen

Ekologinen ajattelutapa, ympäristönsuojelu ja kierrätys

0 20 40 60 80 100

16

kelevista 30 prosenttia piti kunnan ja veronmak-sajien menestystä tärkeimpänä, humanistis-yh-teiskunnallisten alojen opiskelijoista ei yksikään.

Demokratia välkkyy enemmänkin nuortennaisten, äänestää aikovien ja humanistis-yhteis-kunnallisten alojen ihmisten arvopohjassa. Vah-vat luontoarvot puolestaan olisivat keskimääräis-tä arvostetumpia nuorten koululaisten ja lukio-laisten, (varsinkin alle 18-vuotiaiden) vaaleistakieltäytyvien sekä syrjäseutujen nuorten mieles-sä. Ekologinen ajattelu ja äänestämättömyys näyt-tävät liittyvän kiinnostavasti yhteen, sillä ei-ää-nestäjistä peräti 19 prosenttia piti ympäristöar-voja tärkeimpinä.

Tästä voikin nostaa tärkeitä tulkintakysymyk-siä. Ovatko nämä monesti erityisen nuoret ääni-oikeutta vailla olevat koululaiset ja lukiolaiset jokoidealistisesti valinneet nämä elämän perusarvot?Vai ovatko he ilman poliittisia perusoikeuksia –nuoruuden vimmalla- – joutuneet valitsemaanarvonsa luonnon ehdottomuudesta tai rauhasta,jotka eivät nojaa kasvudemokratian ja hyvinvoin-tivaltion turvallisuuskoodeihin? Onko romantii-kalle, vapaalle ja luovalle arvomaailmalle enää ti-laa ja aikaa? Jäävätkö luonto ja demokratia entistänuorempien idealistien kannatuksen varaan?Ovatko ne osa taloudellisen kasvun ja sosiaalisenjärjestyksen optiota, sen jonkinlaisia sivutuottei-ta? (Vrt. nuorten vimmaisuudesta, Kuure, Vuori& Gissler 2002; myös Nuoran nuorisobaromet-rit raportoivat jo 1990-luvulla varsinkin tyttö-jen tiukoista yhteiskunnallisista asenteista myösvihreän maailmankuvan osalta.)

Materialistiset ja postmaterialistiset arvot:Riskiyhteiskunta ja sen vaatiman harkinnanarvotKuvio 3 perustuu Roland Inglehartin (1990)“Hiljaisen arvovallankumouksen” teorian inspi-roimaan ajatukseen materialistisista (kovista) japostmaterialistisista (pehmeistä) arvoista. TässäInglehartin arvoja luotaavia väitelauseita on kui-tenkin uudistettu: järjestysulottuvuutta on laa-jennettu turvallisuuden suuntaan, puhutaan

kunnan ja veronmaksajain taloudellisista eduis-ta, ja mukaan on otettu ekologista ajattelutapaasuoraan mittaava arvoperusta 9.

Inglehartilaisella ulottuvuudella “materialisti-sesti suuntautuneet” nuoret hallitsevat (47 %kaikista) nuorten arvomaisemaa. Myös puhdasmaterialismi on voimissaan (35 %). Jälkimateria-listisesti suuntautuneet arvoperustat saavat mer-kitsevää kannatusta (14 %), mutta puhtaat post-materialistit jäävät selvästi sivuun valta-arvoista(4 %). Puhdas materialismi on miehinen maail-mankuvan perusta, ja sen merkitys kasvaa iän jakoulutuksen myötä. Työttömät ovat erittäin sel-västi materialistisempia arvoiltaan kuin muutvastaajat. Kaupallinen sekä hoito- ja lääketieteel-linen opiskeluala ovat materialististen nuortenvaltakuntaa. Samoin vaaleissa nukkujat tai sieltäharkitusti poissaolevat ovat materialisteja, järjes-tysarvot ja materiaalinen turvallisuus voivat pa-lauttaa epävarmuudesta kärsivien nuortenkinmaailmaan. Puhtaiden jälkimaterialistien määrätjäävät pieniksi, mikä viittaa siihen, että poliitti-sen vihreä ja demokratian itseisarvoisuutta alle-viivaava vasemmistolaisuus ja “tasavaltalaisuus”(julkisen kansanvallan omaa arvoa alleviivaavaasenne) eivät ole paikallisdiskurssissa vahvoilla.

Muut Inglehartin hengessä tehdyt empiirisetanalyysit10 osoittavat, ettei kovia ja pehmeitä ar-voja voi enää 2000-luvun taitteessa selvästi erot-taa toisistaan (esim. Pesonen, Sänkiaho & Borg1993): yhteiskuntapolitiikan arvot ovat toisten-sa edellytyksiä, nuoret eivät enää synny vanhem-piaan radikaalisti hyvinvoivempaan maailmaan,demokratian ja ympäristöarvojen merkitys läpäi-see koko poliittista keskustelua, ja esimerkiksinuorten korostama järjestysarvo liittyy monin si-doksin sosiaaliseen turvallisuuteen.

Taloudellinen välttämättömyysretoriikka jasen retorinen veli, järjestyksen ja turvallisuudenperiaate, ovat vallitsevia. Samaan aikaan näyttääsiltä, että nuoruus, naiseus, usein jopa vaaleistapidättyminen ja erityisesti jotkut humanistisetammattiurat liittyvät pehmeisiin arvo-orientaa-tioihin. Riskiyhteiskunnan teorian mukaisesti

17

0 20 40 60 80 100

Kaikki (n=502)

Nainen (n=280)

Mies (n=222)

15-18 vuotta (n=141)

19-24 vuotta (n=211)

25-30 vuotta (n=149)

Opiskelee (n=316)

Työssä (n=151)


Peruskoulu (n=83)

Lukio (n=76)



Yliopisto (n=58)






Muu (n=66)








Kuvio 3. Materialistinen / postmaterialistinen arvo-orientaatio taustamuuttujittain. (%)

Materialistinen

Materialistisesti suuntautunut

Postmaterialistisesti suuntautunut

Postmaterialistinen

18

elinkaari (ihmisten itselleen rakentama individu-alistinen elämänkulku), elämäntavan rauhoitta-misen mahdollisuus, sukupuoli ja ammatti ovatuusien poliittisten arvojärjestysten ja riskiyhteis-kunnallisen oppimisen tärkeitä paikkoja. Toisaal-ta, kuten Inglehartin käsitteiden kehittelyn yh-teydessä alleviivattiin, sosiaalinen järjestys- ja tur-vallisuusajatus sekä (laadullinen) taloudellinenmenestys voivat olla ehtoja myös demokratian jakestävän kehityksen perspektiivissä. Muun mu-assa Euroopan unionin asiakirjat alkavat olla täyn-

nä pehmeästi ja sosiaalisesti kirjoitettuja turvalli-suusasiakirjoja, ja sielläkin globaalin vastuun tee-mat yhdistyvät taloudelliseen toimeliaisuuteen.Tutkimus tavallaan vastaa siihen, minkälaisetpoliittiset voimat ja millä painotuksella tulevatantamaan näille visioille sisältöä.

Inglehartin hengessä voi tulkintaa vielä jatkaaja esittää postmaterialismia kuvaavan indeksiver-tailun kiinnostavien taustamuuttujien suhteen.(Taulukko 1.)

Taulukko 1. Postmaterialististen arvojen kannatusindeksi eräissä taustaryhmissä.

* Postmaterialistien ja materialistien osuuksien erotus vähennettynä 100 %:sta

Postmaterialismi-indeksi *

Kaikki (n=502) 69

Nainen (n=280) 76

Mies (n=222) 61

15-18 vuotta (n=142) 79

19-24 vuotta (n=211) 65

25-29 vuotta (n=149) 65

Opiskelee (n=316) 74

Työssä (n=151) 61

Työtön tai työllisyyskoulutuksessa (n=29) 45

Peruskoulu (n=83) 85

Lukio (n=76) 72

Opisto tai ammatill. oppill. (n=52) 69

Ammattikorkea (n=47) 74

Yliopisto (n=58) 64

Humanistinen / yhteiskunnallinen ala (n=11) 100

Tekninen / mat.luonnontieteellinen ala (n=62) 72

Hoito- / lääketieteellinen ala (n=22) 55

Kaupallinen ala (n=37) 54

19

Tyytyväisyys kunnan toiminta-alueisiin:Sosiaalinen turvattomuus ja putoamisen pelkopuhuttavatTutkimuksessa selvitettiin nuorten tyytyväisyyt-tä tai tyytymättömyyttä kunnan toimintaan eripalveluiden ja toimenpidealueiden osalta. Tyy-tymättömyyden kokemusten voi ajatella olevanmyös poliittisen toiminnan yksi keskeinen moti-

vaatio. Myös politiikan vaihtoehdot, ohjelmat japuolueet voidaan nähdä erilaisina vastauksinaristiriita- ja niukkuuskysymyksiin. Myöhemmintässä artikkelissa yhdistetään tarkemmin nuortentyytyväisyyden kokemusten ja toimintahaluntarkastelu. Seuraavassa kuviossa 4 näitä katkeruu-den ja arvostelun aiheita on yritetty luonnehtiakunnan toimialojen, hallintosektoreiden,11 avul-

Kirjastot

Liikunta- ja urheilupalvelut

Kaupat, kulutusmahdollisuudet ja -tottumukset

Harrastus- ja toimintamahdollisuudet

Opiskelu- ja kouluasiat

Ympäristö, puistot, kierrätys ja ekologia

Kuvio 4. "Miten tyytyväinen olet nuorten kannalta kuntasi toimintaan seuraavien politiikantoiminta-alueiden ja palveluiden osalta?" (%)

0 20 40 60 80 100

Erittäin tyytyväinen Melko tyytyväinen Vaikea sanoa / neutraali

Melko tyytymätön Erittäin tyytymätön

Terveydenhoitopalvelut

Ravintola- ja kahvilapalvelut

Muut kulttuuripalvelut (esim. musiikki, elokuva, kuvataide)

Asumisasiat

Päihde- ja huumeneuvonnan ja -hoidon palvelut

Liikenneyhteydet ja joukkoliikenteen maksut

Mielenterveysasiat

Työllistäminen ja toimeentulo

Syrjäytymisen ehkäisy

20

la. Ratkaisu ei ole kaikkein luovin, mutta kuvioilmentää selvästi, kuinka syrjäytymisen, perus-toimeentulon, mielenterveyden ja päihde- jahuumekysymyksen palvelut ovat nuorten arvos-telun polttopisteessä. Myöskään asumisen ja jouk-koliikenteen ratkaisut eivät näytä tyydyttävännuoria kansalaisia. Nämä ongelmat kietoutuvatyhteen ja muodostavat nuorten elämän selviyty-mismaiseman peruspuitteet..

Tyytymättömyyden kasaantuminen syrjäyty-misen ja mielenterveysongelmien ympärille osoit-taa nuorten seuraavan nuoriso- ja sosiaalipolitii-kan tutkijoiden ajankohtaisia huolenaiheita.Molemmat ongelmat ja varsinkin kunnan viral-listen toimien niukkuus näillä alueilla on notee-rattu yhteiskunnallisessa arviointikeskustelussa.Samalla ne ovat oire siitä, että sosiaaliset ongel-mat ovat kivettymässä, ne jättävät jälkiään nuor-tenkin mentaaliseen sielunmaisemaan ja syrjäy-tymisen laajeneviin kehiin. Nuorten asenteetosoittavat, että heidän keskuudessaan asuu pe-rinteinen perushuoli sosiaalisesta turvallisuudes-ta ja turvattomuuden tuottamista pysyvistä on-gelmista ihmisten elämässä12. Marginalisaationtermikin viittaa elämään yhteiskunnan reunallaja niin sanotusta normaaliudesta putoamisenpelkoon, joiden avulla ihmisten elämää hallitaan.Surveyn tulos alleviivaa osaltaan myös sitä, ettäviesti on mennyt perille nuorten maailmaan.(Helne 2001.)

Arvostelun parrasvaloissa viime vuodet ollutterveydenhoito, opiskelu- ja kouluasiat ja jopaympäristöön liittyvät julkisen vallan tehtävät ovatkritiikin alla, mutta huomattavasti edellä mainit-tuja yhteiskuntapolitiikan sektoreita vähäisem-min. Ekologiset kysymykset ovat jo osa yhteis-kunnan institutionaalista arkea ja rituaaleja; neeivät enää mobilisoi nuoria tiukkoihin poliitti-siin tekoihin. Kun tiedämme, että nuoret arvos-tavat hyvinvointivaltiomme perustavia palvelu-järjestelmiä varsinkin kansainvälisissä vertailuis-sa, on jännittävää huomata se, että kunta-arvi-oinneissaan nuoret yhtäältä arvostelevat erityi-

sesti sosiaalisen turvallisuuden perustehtäviä jatoisaalta opiskelun ja koulun, harrastusten ja lii-kunnan palvelut saavat kiitosta.

Arvioinnin kärkipäähän nousevat suhteellisenhyvin toteutetut (ja kuntien perusvelvoitteidensivuun jäävät) kulutuspalvelut, sekä kirjastopal-velut, joihin nuoret ovat kaikkein tyytyväisim-piä. Nuoria lähellä olevat kunnan takaamat kult-tuuriset ja kaupalliset palvelut ja itseilmaisun re-surssit tyydyttävät nuoria, vaikka meillä on tar-kat tiedot esimerkiksi koulutuksen ja kirjastolai-toksen säästöpolitiikan nurjista vaikutuksista. Yl-lättävää on esimerkiksi se, ettei kirjastojen kirja-hankintojen supistuminen tai niiden arvosteltukyky vastata innovatiivisiin modernin tietotek-niikan resurssihaasteisiin (vrt. kriittinen pedago-giikka) ole noussut nuorison katkeruuden aiheek-si. Näyttää kuitenkin siltä, että nuorten läheis-palvelujen hyvä hoito ei peitä näkyvistä sosiaali-seen toimeentuloon liitettyjä huolia ja syrjäyty-mispelkoja.

Nelikenttä “tyytyväisyys kunnan toimintoihinja niiden tärkeys viihtyvyydelle”: Karttavaalipuolueille?Kuviossa 5 tarkastellaan nuorten arvioita heidänkuntansa toiminnasta eri politiikan toimenpide-alueiden ja palveluiden osalta sekä näiden eri toi-minta-alueiden tärkeyttä kunnassa viihtymisel-le. Tärkeyttä ei ole kysytty nuorilta suoraan, vaanse on selvitetty laskennallisesti.

Kuvion x-akseli kuvaa tyytyväisyyttä yksit-täisiin kunnan toimintoihin. Tyytyväisyyden in-deksinä käytetään niiden prosenttiosuutta, jotkaovat valinneet viisiportaisella tyytyväisyysastei-kolla vaihtoehdon neljä tai viisi, eli ovat “hyvintyytyväisiä” tai “erittäin tyytyväisiä”. Tyytyväi-syysindeksin keskiarvo on 33,8 prosenttia, jokaon merkitty koordinaatistoon pystyviivalla. Senvasemmalla puolella oleviin kunnan toimintoi-hin nuoret ovat siis keskimääräistä tyytymättö-mämpiä ja oikealla puolella oleviin keskimääräis-tä tyytyväisempiä.

21

0 10 20 30 40 50 60 70 800

3

6

9

12

15Tärkeys (%)

Tyytyväisten osuus (%)

keskiarvo

keskiarvo



Muut kulttuuripalvelut kuin kirjastot (esim. musiikki, elokuva, kuvataide)






Mielenterveysasiat



Asumisasiat



Kuvio 5. Nuorten tyytyväisyys kunnan eri toimintoihin ja palveluihin ja niiden tärkeys nuorten viihtyvyydelle kunnassa.

Kirjastot

22

Kuvion y-akseli kuvaa yksittäisten kunnantoimintojen tärkeyttä viihtyvyydelle kunnassa.Arvo on laskettu korreloimalla (Spearmanin jär-jestyskorrelaatiokerroin) tyytyväisyys yksittäisiintoimintoihin kunnan kokonaisviihtyvyydenkanssa. Viihtyvyyden mittarina käytetään kysy-mystä “Miten arvioisit asuinkuntasi sijoittuvankilpailussa siitä, missä kunnassa on hyvä asua jaelää?”. Korrelaatiokertoimien neliöt ovat selitys-osuuksia, jotka kertovat, kuinka paljon viihty-vyyden vaihtelusta kukin kysytty toiminto selit-tää. Nämä tulkitaan kunkin yksittäisen kunnantoiminnan tai palvelun tärkeydeksi kunnassa viih-tyvyydelle. Selitysosuudet on vielä muunnettuniin, että niiden summa on 100 prosenttia, jakeskiarvo 15 muuttujan tapauksessa on siis 6,7prosenttia, joka on merkitty taulukkoon vaaka-viivalla. Sen yläpuolella olevat toiminnat ovat siiskeskimääräistä tärkeämpiä kokonaisviihtyvyydel-le, ja alapuolella olevat vastaavasti vähemmän tär-keitä.

Tärkeimpiä tekijöitä nuorten käsitykselle sii-tä, kuinka hyvä kunnassa on olla ja elää, ovatanalyysin mukaan opiskelu- ja kouluasiat, työl-listäminen ja toimeentulo sekä terveydenhoito-palvelut. Nämä ovat paitsi nuorille läheisiä ja tär-keitä asioita, myös raskaan sarjan poliittisia kysy-myksiä. Vähemmän tärkeitä toimintoja nuortenkokonaishyvinvoinnille kunnassa puolestaan ovatravintola- ja kahvilapalvelut, kaupat, kulutusmah-dollisuudet ja -tottumukset, liikenneyhteydet jajoukkoliikenteen maksut, asumisasiat sekä ym-päristö, puistot, kierrätys ja ekologia.

Kun tarkastellaan taulukkoa kokonaisuutena,sen voi ajatella nelikentäksi, jonka vasemmassayläkulmassa ovat ne asiat, joihin ollaan keskimää-räistä vähemmän tyytyväisiä, mutta joiden tär-keys hyvinvoinnille on keskimääräistä suurem-paa. Niinpä tähän sektoriin sijoittuvien tekijöi-den voi tulkita vähentävän nuorten kokonais-viihtyvyyttä. Ne ovat siten kunnille ja niidennuorisotyölle ongelmallisia tekijöitä, joiden otta-miselle poliittisen suurennuslasin alle on paina-vat perustelut. Selvimmin tähän kategoriaanosuu työllistäminen ja toimeentulo. Myös muut

kulttuuripalvelut kuin kirjastot näyttävät olevannuorten viihtyvyyden kannalta kunnille haas-teellinen tekijä.

Nelikentän vasempaan alakulmaan sijoittuvatkunnan palvelut ovat niin ikään ongelmallisianuorten kuntasuhteen kannalta. Tällaisia tärkei-tä sosiaalisiin ongelmiin liittyviä kunnan toimin-toja, joihin nuoret ovat keskimääräistä tyytymät-tömämpiä, ja joiden tärkeys viihtyvyydelle kun-nassa on myös melko suurta, ovat syrjäytymisenehkäisy, mielenterveysasia sekä päihde- ja huu-meneuvonnan ja hoidon palvelut.

Nelikentän oikeassa yläkulmassa ovat sen si-jaan kunnan vahvuudet nuorten viihtyvyydenkannalta. Näihin tekijöihin nuoret ovat keski-määräistä tyytyväisempiä, ja niiden vaikutus nuor-ten arviolle kunnasta elinympäristönä on suurta.Tähän sektoriin sijoittuvien palveluiden voi tul-kita parantavan nuorten kokonaishyvinvointiakunnassa. Kaikkein tärkeimpiä nuorten kokonais-viihtyvyyden kannalta kunnassa ovat siis opiske-luja kouluasiat, joiden hoitoon nuoret ovat myössuhteellisen tyytyväisiä. Muita kuntien vahvuus-alueita ovat terveydenhoitopalvelut, kirjastolai-tos, liikunta- ja urheilupalvelut sekä harrastus- jatoimintamahdollisuudet.

Halu osallistua kunnan päätöksentekoon:Nuorekkaat sektorit toiminnassa lähimpänäNuorten osallistumishalukkuuden suuntautu-mista selvitettiin pyytämällä heitä arvioimaanhaluaan vaikuttaa kuhunkin esitetyn 15 koh-dan listan asiakokonaisuuteen. Selvästi innok-kaimmin nuoret haluaisivat vaikuttaa harrastus-ja toimintamahdollisuuksiinsa. Muutenkin nuo-rille tutut ja läheiset asiat ja palvelut, kuten lii-kunta- ja urheilupalvelut, opiskelu- ja kouluasiatsekä terveydenhoitopalvelut, ovat listan kärki-päässä. Vastaavasti vähäisintä vaikutushalukkuuson monisyisiin ja valtaosalle etäisempiin asioihin,kuten päihde- ja huumeneuvonnan ja -hoidonpalveluihin, mielenterveysasioihin ja syrjäytymi-sen ehkäisyyn. Kirjastoihin liittyvään päätöksen-tekoon ei nuorilla myöskään ole suurta halua.Tämä voisi hyvinkin selittyä sillä, että kirjasto-

23

palveluihin nuoret ovat tässäkin kyselyssä erit-täin tyytyväisiä (ks. kuvio 7 ja vrt. Kurikka 2003,52–55).

Tyytyväisyys kunnan palveluihin ja haluvaikuttaa niihin: Poliittinen dialektiikkaristiriitakokemuksen ja toiminnan välilläSeuraava kuvio auttaa meitä ja monia kunnallis-vaaleihin valmistautuvia poliitikkoja vertaamaan

nuorten tyytyväisyyttä kunnan palveluihin jahalukkuutta osallistua niihin liittyvään päätök-sentekoon. Kuviossa nämä kaksi asiaa yhdiste-tään. Prosenttiosuus viittaa viisiportaisella astei-kolla kaksi suurinta arvoa antaneiden osuuteen,eli niihin, jotka ovat tyytyväisiä tai erittäin tyyty-väisiä mainittuun palveluun, ja niihin, jotka ha-luavat vaikuttaa siihen liittyvään valmisteluun japäätöksentekoon paljon tai erittäin paljon. Hah-

Kirjastot






Kuvio 6. "Haluaisitko vaikuttaa tai osallistua seuraavia asiakokonaisuuksia koskevaan valmisteluun ja

päätöksentekoon kunnassai?" (%)

0 20 40 60 80 100

Erittäin paljon Paljon Jonkin verran

Vähän En lainkaan




Asumisasiat



Mielenterveysasiat



24

Tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen Haluaisi vaikuttaa paljon tai erittäin paljon

Kirjastot









Asumisasiat



Mielenterveysasiat



0 10 20 30 40 50 60 70 80

Kuvio 7. Tyytyväisyys kunnan toiminta-alueisiin ja halu vaikuttaa niitä koskevaan valmis-teluun ja päätöksentekoon. (%)

25

motus ei auta ainoastaan poliittisen vaaliagen-dan täkyjen etsijää vaan myös nuorten uusienosallistumisväylien ja teemojen pohtijoita. Tyy-tymättömyyden kokemustenhan voi ajatella ole-van myös poliittisen toiminnan yksi keskeinenmotivaatiolähde. Jos poliittinen mobilisaatio jaosallistumishalu kuitenkin olisivat suoraan riip-puvaisia tyytymättömyyden kasvusta, tulisi osal-listumishalun kasvaa taulukossa systemaattisestityytymättömyyden kasvaessa, mutta näinhän eiläheskään kaikkien kunnan toimialojen suhteenkäy. Voisi sanoa, että työllistämis- ja toimeentu-lokysymykset sekä nuorten pitkäaikainen perus-pohdinnan aihe, joukkoliikenne, ovatkin lähesainoita kuntapolitiikan teemoja, joissa tyytymät-tömyys ja toimintahalu kohtaavat hyvin.

Vaikka hankalat ja monesti rakenteelliset toi-meentulon ja sosiaalisen uusintamisen ongelmateivät olekaan ensimmäisenä toiminnan ärsykkei-nä nuorten mielissä, on tyytymättömyys näihin

kunnallispolitiikan perustehtäviin mobilisoimassamonia nuoria osallistumisen suuntaan. Jonkin-laisen nuorten realistisen yhteiskuntapohdiske-lun merkkinä voitaneen pitää myös sitä, että syr-jäytymisen, huume- ja päihdetyön sekä mielen-terveyden osa-ongelmien alueilla nuoret eiväthalua olla erityisesti mukana päättämässä – puut-tuvathan heiltä legitiimi ja asiallinen valta ja ky-vyt näillä alueilla. Nuorisojärjestöt tai nuoret yk-silöt ovat vain harvakseltaan mukana esimerkiksihuume- ja päihdetyössä sekä syrjäytymisen vas-taisissa vapaaehtoisverkostoissa ja -aloitteissa.

Nuorten vaikuttamishalun kohteena olevatasiakokonaisuudet : Analyysi osallistumishalustakiteytyyNuorten kunnallisen vaikuttamishalun taustallaolevia orientaatiota kuvataan pääkomponentti-analyysilla ja pääkomponenttipisteiden keskiar-vovertailulla. Tätä raportoivat taulukot 2 ja 3

Taulukko 2. Nuorten vaikuttamishalu.Pääkomponenttianalyysin Varimax-rotatoidut painokertoimet

1 2 3 4Mielenterveysasiat 0,85 0,16 0,24 0,13Päihde- ja huumeneuvonnan ja hoidon palvelut 0,81 0,20 0,07 0,25Syrjäytymisen ehkäisy 0,67 0,11 0,44 0,12Terveydenhoitopalvelut 0,58 0,25 0,43 0,21Kirjastot 0,34 0,78 0,05 0,05Ympäristö, puistot, kierrätys ja ekologia 0,34 0,67 0,23 0,10Harrastus- ja toimintamahdollisuudet -0,05 0,60 0,35 0,45Opiskelu- ja kouluasiat 0,18 0,59 0,45 0,20Muut kulttuuripalvelut (esim. musiikki, elokuva, kuvataide) 0,17 0,56 -0,02 0,54Liikunta- ja urheilupalvelut -0,10 0,55 0,41 0,33Asumisasiat 0,25 0,16 0,77 0,12Työllistäminen ja toimeentulo 0,38 0,10 0,76 0,20Liikenneyhteydet ja liput 0,17 0,32 0,61 0,21Ravintola- ja kahvilapalvelut 0,25 0,15 0,24 0,83Kaupat, kulutusmahdollisuudet ja -tottumukset 0,29 0,20 0,27 0,75

Ominaisarvo 2,85 2,71 2,65 2,16Kumulatiivinen selitysaste (%) 19,0 37,1 54,7 69,1

26

osoittavat, että arkiset ja perinteiset tavat ryhmit-tää nuoria eivät välttämättä toimi aineiston nuor-ten keskuudessa. Taulukon 2 ensimmäisellä pää-komponentilla latautuvat mielenterveys-, päih-de-, syrjäytymis- ja terveyden ongelmat. Tämäselitysasteeltaan voimakkain nuorten vaikuttamis-halua kuvaava komponentti voidaankin nimetäsosiaalis-psyykkisen elämänhallinnan ja päihteet-tömyyden ulottuvuudeksi. Pääkomponenttipis-teiden mukainen tarkastelu osoittaa (taulukko 3),että vaikuttamishalua kuntien sosiaalisiin ongel-miin on varsinkin naisilla ja vanhemmilla ikäryh-

millä. Myös työssä käyminen ja syrjäisessä kun-nassa asuminen ovat yhteydessä tähän vaikutta-mishalun ulottuvuuteen13. Nuorimmat vastaa-jat, miehet ja lukiolaiset sekä työttömät ja vaaleis-sa nukkuvat nuoret eivät piittaa tai osaa osallis-tua sosiaalis-psyykkisten elämänhallinnan ongel-mien torjuntaan (miinusmerkkiset pääkompo-nenttipisteiden keskiarvot eri vastaajaryhmissä).Myös nuorten asenteiden tasolla on luettavissakahtiajako harvalukuisten kompetenttien altruis-tien ja sosiaalis-eettisestä sitoutumisesta sivuunjäävien tai siihen kykenemättömien nuorten välillä.

1 2 3 4

Nainen 0,22 0,00 -0,10 0,05

Mies -0,27 0,00 0,12 -0,06

Alle 19 -0,15 0,16 -0,22 0,41

19-24 -0,04 -0,09 0,03 -0,17

Yli 24 0,20 -0,03 0,17 -0,16

Peruskoulu -0,11 0,31 -0,33 0,54

Lukio -0,31 0,07 -0,07 0,26

Muu opiskelu 0,10 -0,09 0,09 -0,18

Työssä 0,13 -0,26 0,04 -0,14

Työtön -0,25 -0,27 -0,01 -0,17

Jokin muu työelämäorientaatio 0,11 -0,02 -0,23 0,00

Äänestäisi seuraavissa kunnallisvaaleissa 0,02 0,09 0,11 0,03

Ei äänestäisi -0,18 -0,31 -0,39 -0,03

Keskusseudut -0,01 -0,01 0,20 -0,20

Hyvinvoivat kunnat -0,31 -0,05 0,08 0,34

Pärjäävät kunnat -0,04 0,01 -0,17 -0,05

Sivuun jäävät kunnat 0,02 -0,01 -0,11 0,26

Syrjäiset kunnat 0,10 0,06 -0,14 0,09

1: “sosiaalis-psyykkinen elämänhallinta”; 2: “kulttuurinen, ekologinen ja liikunnallinen ympäristö”

3: “perustoimeentulo”; 4: “kaupalliset hyödykkeet”

Taulukko 3. Nuorten osallistumishalu.Pääkomponenttipisteiden keskiarvot eri vastaajaryhmissä.

27

Toista pääkomponenttia voidaan kutsua kult-tuurisen, ekologisen ja liikunnallisen ympäristönkomponentiksi. Taulukkoa 3 tarkastelemallahuomataan, että ympäristön ja vapaa-ajan asioi-hin vaikuttamisen halua löytyy ennen kaikkeakaikkein nuorimmilta vastaajilta. Työttömät jatyölliset nuoret sekä ne, jotka eivät aio äänestää,eivät löydä tältä ulottuvuudelta kulttuuri- ja lä-hiympäristöstään osallistumiseen tai politiikkaanmobilisoivia asioita.

Sen sijaan kolmas komponentti, joka nime-tään helposti perustoimeentulon ulottuvuudeksi,osoittaa perinteisten elämän materiaalisten uu-sintamisongelmien selvästi liikuttavan nuoria.Asumisesta, toimeentulosta ja liikenneresursseis-ta ovat kiinnostuneet erityisesti vanhimmat vas-taajat, miehet ja keskuskunnissa asuvat. Materi-aalinen intressi ja kamppailu kuumenevat edel-leen miehisissä ja varttuneissa keskuksissa, joissaasioita etenkin käsitellään.

Neljättä, hiukan kevyempää, pääkomponent-tia voidaan kutsua kaupallisten hyödykkeiden ulot-tuvuudeksi. Tämä vaikuttamishalun ulottuvuusliittyy selvästi ikään, sillä varsinkin nuorimmatvastaajat, koululaiset ja lukiolaiset ilmaisevat osal-listumisintressikseen päivä- ja iltaelämän hyödy-kemarkkinat; kun taas vanhemmat opiskelijat jatyöelämän syrjässä kiinni olevat eivät aseta näitämarkkinoita etualalle toimintahaasteissaan. Hyö-dykemarkkinoiden ylläpitämisen vastuu jää vainvälillisesti (tuet, infrastruktuuri, kunnan elinvoi-maisuus) kunnanisien ja -äitien vastuulle, ja näinkäy esimerkiksi syrjäseuduilla.

Avovastaukset: Rikas kirjo osallistumistapojaNuorten avovastaukset, joissa penättiin kunta-ongelmia ja päätöksentekohaluja sekä omakoh-taisia ja yhteisiä puuttumismahdollisuuksia asi-oiden kulkuun, olivat tilannekohtaisen kirjavatja teemakohtaisesti harkitut. Ne kohdistuivatmonipolvisesti erilaisiin ongelmiin aina kulttuu-ripolitiikasta ja vapaaehtoisesta huumetyöstä pät-kätyöelämän ongelmapisteisiin, epäselvään maa-hanmuuttajapolitiikkaan ja nuorison kulttuuri-

palveluihin. Nuorilla vastaajilla oli myös sangenerilaiset tiedot ja toimija-asemat suhteessa kun-nalliseen päätöksentekoon. Jotkut etsivät hataraayhteyttä päättäjiin, osalla oli kokemusta esimer-kiksi kunta-aloitteista ja nuorten vaikuttajaryh-mistä ja jotkut punoivat taitavasti vaihtoehtojul-kisuuksia ja kaavavalituksia. Myös omakohtaisetja kollektiiviset toimintakeinot vaihtelivat yhtey-denotosta poliitikoihin, nuorisovaltuusto-osalli-suuksista ja adressin keräämisestä aina mediapro-vokaatioihin ja oman yrityksen perustamiseen.Vaikka valtaosa toimintakeinoista eivät olleetkaanepäsovinnaisia, toimintavaihtoehtojen kirjo osoittinuorten myöhäismodernia ja yksilökohtaista ak-tiivisuutta ja tilannekohtaista halua mukaan heit-täytymiseen.

Ehkä kysymyksen kytkeminen kuntademo-kratiaan rauhoitti vastauksia, koska vain harvoinniissä laajennettiin kunta-ongelmia globaalilletasolle, lakkoiltiin tai ironisoitiin poliittista valtaatai kuntakonsensusta laajemmin. Tyytymättö-myyden porina ja asiakohtainen toimintahaluelävät nuorten keskuudessa – mutta, kuten edel-lä esitetty systemaattinen tarkastelu osoitti, neharvemmin ainakaan osana kunnallispoliittistadiskurssia kohdistuvat yhteiskunnan rakenteisiin,tasa-arvon perusteisiin tai työnjakoon. Yllättävänusein nuoret itsekin toistivat tekemättömyyttäänja haikailivat perustavien kunta-aloitteiden ja -osaamisen suuntaan.

Kuntademokratia tai paikalliset poliittiset yh-teisöt eivät saa vastaansa yhtenäistä, jonkinlaisenkansalaisaktivismin ideaalin mukaista nuortenrintamaa. Paikallinen julkisuus ja kunta ovat vainyksi ongelmanratkaisun tai identiteetin haunperusta nuorille kuten kysely muiltakin osin to-distelee. Alueelliset erot nuorten omissa tulkin-noissa olivat odotetusti yleisiin ja yhteismitalli-seksi tarkoitettuihin survey-kysymyksiin verrat-tuna selkeät. Maaseudulla syrjäseudun lakkau-tusuhat, palvelujen niukkuudet ja koko kunnal-lisvaikuttamisen voimattomuuskokemus nouse-vat erityisesti esiin. Esimerkiksi Jalasjärven nuor-ten avovastaukset (ensin ongelma tai asia, johon

28

halutaan vaikuttaa ja sitten osallistumistapa asi-an ratkaisemiseksi):

Syrjäkylien säilyttämiseen. Pysyä syrjäkylällä (M75). Kunnan johtaja päättää liikaa ja keskusta puo-lue. En luota Jalasjärven kuntaan. En mitään. Eimitään (N 88). Kyläkoulujen lakkauttamisiin. Voi-sin tehdä paljon uusia oppilaita (N 76). Tervey-denhoito, työttömyys sekä peruskoulujen (ala- jayläaste) sekä lastenhoidon asioihin. Paikallisen aloit-teen tai kerätä adressin tai ehdottaa sellaiselle jokatekee päätöksiä. Kerätä adressia (N 87). Risteys-alueen turvalliseen järjestelyyn (N 80). Rakennuk-siin, nuorten asioihin. Liittymällä johonkin pää-töksentekoon. Perustaa jonkinlaisen järjestön (N 88).Ympäristöä koskeviin, esim. kierrätyksen järjestä-miseen (biojätettä ei kerätä) toistaiseksi. Toimia esi-merkillisesti, puhua tutuille valtuutetuille. Tehdäaloitteen (N 85). Haluaisin osallistua kunnan talo-udelliseen päätöksentekoon. Antakaa vaihtoehtoisiatoimintamalleja. Tuoda asiaa esille kavereiden ja tut-tavien kesken ja sitä kautta yleiseen tietoon (M 78).Liikunta ja urheilupalveluihin! Liittyä nuoriso-valtuustoon/ puhua asiasta jonkin nuorisovaltuustonjäsenen kanssa. Nuorisovaltuusto veisi asiaa eteen-päin (N 88).

Ruotsinkielisissä kunnissa yleinen huoli asioidenhoidosta on mahdollista purkaa ja vaikuttaa yh-teisöllisten ja suorien poliittisten kontaktien japerinteiden mukaan. Mustasaaren (Korsholm)osalta vastaavat avovastaukset olivat:

Julkiseen liikenteeseen. Keskustella kerran poliitik-kojen kanssa (M 88). Eläin, vapaa-aika (N 88).Rätten till bra dagvård. Komma med saklig kunskap.Fundera ut vad man kan göra för ändringar (N 80).Beskattning, invandring, miljöfrågor,företagssamarbete. Ställa upp i kommunalval,initiativ (M 78). Inom någon form avungdomsarbete. Komma med nya ideer. Föra framideer och ta ansvar, om någonting skall göras attman hjälper till och gör (N 87 . Brottsligheten.Försöka få bort minderåriga från brottsligheter innandom hunnit börja! Stödgrupper ute på gatan! (N85) . Ekonomi problem. (att själva göra, tutkijat)Inte så mycket. Övertyga beslutsfattare att locka merinvånare, vilket ger mer skatter och större statsbidrag(M 86). Bristen på sommarjobb för ungdomarSPECIELLT gymnasie- och högsstadie-elever.Yrkesung. har förtur – Orättvis!! Framföra min åsikt

till kommunen. Skriva insändare, ta kontakt medden ansvarige på kommunen (N86). Ungdoms o.barnverksamhet, något för gamla? Kanske prata mednågon vuxen som vet mer om politik mm. skriva ettprotestlista mot något som är dåligt (N 88).Arbetslösheten, vården och omsorgen avhandikappade och äldr. (N 83).

Kaupunkikeskuksissa media, monitasoinen kun-tasuunnittelun ja -osallistumisen arsenaali, elä-mänpoliittiset ja henkilökohtaiset avaukset ja ur-baani epämääräisyys näyttäytyvät sosiaalistenperusongelmien ohella vastauksissa. Espoon nuo-ret vastasivat aktiivisesti; seuraavassa valikoitu jaurbaani osa niistä. Ambivalenteilla ongelmillatarkoitetaan vaikeasti hahmottuvia asioita, joihinei ole yksikäsitteistä hahmotus- tai ratkaisutapaa:

Työttömyyteen. Huolehtia omasta työllistymisestäni.En paljoakaan (N 80). Nykyisen edustuksellisen jabyrokraattisen yhteiskuntakoneistonjärkevöittämiseen. Toimia aktiivisesti toteutuksessa.Käyttää mediaa tarkoitusperäisesti jotta asiaa saattaisipohtia jokainen, jota asia koskee (M 84). Sairaaloi-den tilapulaan, lääkärijonoihin ja nuorisotalojenpuuttumiseen. Äänestää sopivaa ehdokasta. Mennämielenosoitukseen ja perustaa jonkinlainen asiaa aja-van järjestön joka pyrkisi vaikuttamaan eduskun-taan (N 88). Liialliseen rakentamiseen. Tutustuaparemmin kaavaluonnoksiin ja osallistua tiedotus-ja mielipiteen ilmaisutilaisuuksiin. Adressit, muis-tutukset ym. (N 78). Kierrätykseen. Roskaamiseen,turvallisuuden parantamiseen kovemmat rangais-tukset (esim. skinit) (N 85). Kunnallinen tervey-denhuolto! Lisää lääkkeitä täytyisi saada lisää rahaapalkata hoitohenkilökuntaa. Antaa rahaa? Yrittää vai-kuttaa siihen että raha kanavoitaisiin toisin… Eos.Nimi adressiin, osallistua keräykseen tms. (N 82).Asunto-ongelmat. En mitään. Saada lisää halvoillevuokra-asunnoille resursseja (M 78). Tiedot esim.ulkomaalaisen muuttamisesta Suomeen ovat haja-naisia ja epäselviä. Kaikenlaisten käytännön tietojentulisi olla selkeät ja saatavilla keskitetystä paikasta.Kunnallisaloitteen! (M 80). Alueellisen päätöksen-teon tiedottamisen puutteeseen. Olemalla aktiivi-sempi. Osallistua alueellisiin hankkeisiin (M 83).Huume- ja nuorten ongelmiin. Ollavapaaehtoistyöläinen. Kuunnella nuoria ja auttaaolemalla vain paikalla silloin kun he tuntevat ole-vansa yksin (N 77). Harrastuspaikkojen vähyyteen.Esim. bändikämppien ja muihin nuorison

29

harrastuspaikkojen vähyyteen. En mitään, yritettyon (M 78). Koiran ulkoilijat, kakat pussiin (M 77).Osallistua järjestötoimintaan (jos olisi aikaa). Osal-listua laajemmin itse – perustelu: harvoin ajetaanyleistä etua (M 76). Metro. Mailailla kunnan-valtuutetuille, kirjoittaa lehtiin (N 75). Liikenteenmeluun ja ympäristö- puhtauteen. Välttää autoiluaja roskaamista. Vaikka mitä inspiroida muita ja näyttääesimerkkiä (N 82). Perusterveydenhoidon paranta-miseen. Tällä hetkellä mm. henkilökuntaresurssi-pulaa. Ammattiliittojen kautta asian julkituominen/ puuttuminen asiaan. (N 78). Ekologiska, flyktings,medborgarnas påverkningsförmåga, kollektiv trafik(N 79). Beslut om byggnads- och stadsplanering.Samt naturskyddsområden. Skolornas ekonomi ochunderstöd. Rösta rätt, ställa upp i val, skriva itidningar etc. Bilda föreningar etc. (N 86).Miljöproblem, typ- och plats av byggnader. Kontaktaelit rank, instanser (N 76).

Tietämys kunnan vaikuttajaryhmistä: Varsin-kin aktivointiprojektit heikosti mobilisoivatnuoriaKun nuorilta kysyttiin, toimiiko heidän kunnis-saan nuorten edustuksellisia ryhmiä, enemmistö(51 %) ei tiennyt asiaa. 43 prosenttia vastanneis-ta oli sitä mieltä, että jonkinlainen ryhmä toimii,ja vain viisi prosenttia oli sitä mieltä, että ei toimi.Tulos on merkittävä: yli puolet suomalaiskun-tien nuorista on joko harkitusti tai ulkopuolisenasulkenut silmänsä vaikuttajaryhmiltä – joita sen-tään on joka toisessa kunnassa. Siihen, onko nuo-rella tietoa vaikuttajaryhmien toiminnasta, näyt-tää vaikuttavan vastaajan yleinen asenne yhteis-kunnallista osallistumista kohtaan. Niistä, jotkaäänestäisivät syksyn kunnallisvaaleissa, 48 pro-senttia ei ollut tietoinen siitä, onko kunnassa edellämainittuja ryhmiä, kun taas lähes 60 prosenttiavaalit harkitusti ohittavista ei tuntenut asiaa.Näyttäisi myös siltä, että syrjäisimmissä kunnissanuorten vaikuttajaryhmien toimintaa ei tunne-ta.

Niiden vastaajien mielestä, jotka tunsivat kun-tansa nuorisojärjestöt, vaikuttajaryhmät toimivatvähintäänkin melko aktiivisesti (55 %), ja vainreipas kymmenen prosenttia arvioi ryhmien toi-

minnan melko tai erittäin passiiviseksi. Tässä yh-teydessä on myös kiintoisaa huomata, että vain12 prosenttia vastasi myönteisesti kysymykseen,toimiiko kunnassasi nuoria aktivoivia projektejakuten osallisuushankkeita. Yli 80 prosentista vas-tauksia ilmeni, etteivät nuoret tiedä tai tunne asi-aa. Osallisuus-hankkeet tai nuorten aktivoinnillaprofiloituvat hankkeet eivät toimi läheskään jo-kaisessa kunnassa, ja monet kampanja- ja verkos-toaloitteet eivät tee suurta numeroa itsestään taine toimivat osana vanhoja rakenteita ja järjestöjä.Silti on helppo huomata, miten heikosti nuoretovat mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa,jossa vaikuttajaryhmien ja aktivointihankkeidenmerkitys tunnustetaan ja sitä poliittisesti koros-tetaan. Jos kysymys aktivointihankkeista tarken-netaan koskemaan työttömiä nuoria, jolloin lii-kutaan varsinkin marginaaliprojektien kovassaytimessä, vastaus on sangen tyly tai utuinen: vainyksi otoksen 30 työttömästä nuoresta tunsi koti-seudullaan aktivointiprojektin.

Kiinnostus yhteiskuntaa koskeviin asioihin:Keskusseutujen nuorilla silmät aukiNuorten kiinnostuneisuutta yhteiskuntaa koh-taan mitattiin hyvin yleisluontoisella kysymyk-sellä “Kuinka kiinnostunut olet yhteiskuntaakoskevista asioista?”. Kuva nuorten yhteiskun-nallisesta ajattelusta saa sisällöllistä merkitystämyöhemmin (ks. kuvio 42, missä verrataan niinsanottujen tavallisten ja vaikuttajaryhmiin kuu-luvien nuorten asenteita poliittis-yhteiskunnal-lisiin väitteisiin).

Vain reilu kolmannes vastaajista (36 %) onainakin melko kiinnostunut yhteiskunnallisistaasioista. Erittäin kiinnostuneiden osuus on vainseitsemän prosenttia, joten enemmistö oli vainjonkin verran kiinnostunut yhteiskunnallisistateemoista. Luvut ovat suhteellisen alhaisia ver-rattuna esimerkiksi edellisten eduskuntavaalienjälkeen tehtyyn kyselyyn, jossa enemmistö (54%) sanoi olevansa ainakin jossain määrin kiin-nostunut politiikasta (Paakkunainen 2003, 12).Käytetyt vastausasteikot poikkeavat toisistaan,

30

joten luvut eivät itsessään ole vertailukelpoisia,mutta vastausten taustamuuttujien mukaisistajakaumista sen sijaan voidaan tehdä vertaileviahavaintoja. Kysyttäessä asenteesta politiikkaan,osoittivat miehet suurempaa kiinnostusta, kuntaas tässä tutkimuksessa naiset olivat hieman kiin-nostuneempia yhteiskuntaa koskevista asioista.Erot eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkitse-viä.

Kiinnostuksessa yleensä yhteiskunnallisia asi-oita kohtaan havaitaan joitain eroja eri vastaaja-ryhmien kesken. Nuorten naisten ja miesten kiin-nostuksen määrässä tilastollisesti merkitseviä ero-ja ei siis ole, mutta iän mukana kiinnostus kasvaaselvästi. Erot nuorimpien ikäryhmien välillä ei-vät ole merkitseviä, mutta yli 24-vuotiaat ovathuomattavasti kiinnostuneempia yhteiskuntaakoskevista asioista kuin tätä nuoremmat. Samailmiö suurin piirtein kahden- ja kolmenkymme-nen ikävuoden vaiheilla tapahtuvasta kiinnos-tuksen kasvusta havaittiin myös kysymyksessänuorten kiinnostuksesta politiikkaa kohtaan (mt.,12).

Työttömien nuorten keskuudessa kiinnostusyhteiskunnallisia asioita kohtaan on selvästi hei-kompaa kuin muiden. Vain 17 prosenttia työt-tömistä nuorista sanoi olevansa edes jonkin ver-ran kiinnostunut, kun työssä käyvillä osuus on40 prosenttia. Opiskelevien ja työssä käyvienvälillä ei ole juuri eroa eikä myöskään opiskelijoi-den ja muiden kuin opiskelijoiden. Täytyy kui-tenkin huomioida, että opiskelijoiksi tässä aineis-tossa lasketaan myös peruskoululaiset, ja kun tar-kastellaan vain vanhinta 25–30-vuotiaiden ikä-ryhmää, ovat opiskelijat selvästi kiinnostuneem-pia yhteiskuntaa koskevista asioista kuin muut(56 % / 41 %). Koulutussuuntautumisella onmyös oma merkityksensä. Humanistista tai yh-teiskunnallista alaa opiskelevista peräti 69 pro-senttia sanoi olevansa kiinnostunut yhteiskun-taa koskevista asioista, kun kaupallista alaa opis-kelevista osuus on 44 prosenttia.

Kysymys yhteiskunnallisesta kiinnostuksestaantaa myös lisävalaistusta äänestämättömyyden

syihin. Niistä nuorista, jotka eivät äänestäisi syk-syn kunnallisvaaleissa vaikka voisivat, vain 20prosenttia sanoi olevansa kiinnostunut yhteis-kuntaa koskevista asioista, ja peräti 53 prosenttiailmoitti olevansa vähän tai ei ollenkaan kiinnos-tunut. Tulos vihjaa siihen suuntaan, että kantaaottava protestiluoteinen äänestämättömyys onnuorilla ennemminkin poikkeustapaus, ja selvästiyleisempi syy olla äänestämättä on välinpitämät-tömyys tai etäisyys yhteiskunnallisiin asioihin.

Kuntaluokituksen mukaisessa tarkastelussakeskusseutujen nuoret erottuvat selvästi omaksi,muita yhteiskunnallisesti valveutuneemmaksiryhmäksi. Siinä missä muiden kuntaluokkiennuorista vain 30 prosenttia kertoi olevansa kiin-nostunut tai erittäin kiinnostunut yhteiskunnal-lisista asioista, keskusseuduilla osuus on 46 pro-senttia.

Niistä nuorista, jotka äänestäisivät seuraavissakunnallisvaaleissa Ruotsalaista kansanpuoluetta,peräti kaksi kolmesta sanoo olevansa kiinnostu-nut tai erittäin kiinnostunut yhteiskunnallisistaasioista. Suurempien puolueiden kannattajistayhteiskunnallisesti valppainta väkeä ovat Vasem-mistoliiton, Kokoomuksen ja Vihreiden kannat-tajat. Toista ääripäätä tässä tutkimuksessa edusta-vat ne nuoret, jotka äänestäisivät Perussuomalai-sia. Heidän yhteiskunnallinen kiinnostuksensaon samalla tasolla kuin niiden, jotka eivät aio lain-kaan äänestää. Tämän tuloksen voisi ajatella nuor-ten osalta tukevan tulkintaa Perussuomalaistenyllättävästä menestyksestä edellisissä eduskunta-vaaleissa 2003 muuten piittaamattomien äänes-täjien aktivoitumisena ja selvästi muotoiltunaprotestina.

Luottamus poliittisiin toimijoihin: Lämminlähipiiri ja epäilyttävä mediaNuorille esitetyssä kysymyksessä, jonka tavoittee-na oli mitata luottamusta nuorille tärkeisiin ta-hoihin nimenomaan poliittisessa toimintatilan-teessa, vastaajia johdateltiin ingressillä “poliitti-nen toiminta edellyttää usein yhteistyötä ja luot-tamusta yhteistyön osapuoliin”. Kysymyshori-

31

0 20 40 60 80 100

Kaikki (n=510)

Nainen (n=283)

Mies (n=227)

15-18 vuotta (n=145)

19-24 vuotta (n=214)

25-30 vuotta (n=150)

Opiskelee (n=322)

Työssä (n=152)


Peruskoulu (n=83)

Lukio (n=77)



Yliopisto (n=58)






Muu (n=67)








Kuvio 8. "Kuinka kiinnostunut olet yhteiskuntaa koskevista asioista?" (%)

Erittäin kiinnostunut Melko kiinnostunut Jonkin verran kiinnostunut

Vähän kiinnostunut Ei lainkaan kiinnostunut

32

sontti asettuu siis kansalaisyhteiskunnan ja nuo-ren mahdollisesta toiminnasta käsin; tässä ei ollakiinnostuttu niinkään konventionaalisten gallup-tutkimusten yleisestä yhteiskunnallisten ja val-tiollisten instituutioiden saamasta luottamukses-ta ja näiden luottamussuhteiden tukemasta aja-tuksesta yhteiskunnallisesta järjestyksestä.14 Seu-raavassa tarkastellaankin, missä määrin nuoretluottaisivat poliittisessa toimintatilanteessa erilai-siin tahoihin, joita esitettiin vastaajille 12-koh-tainen lista.

Selvästi suurinta luottamus on kavereihin jasamalla tavalla ajatteleviin ihmisiin. Näihin sosi-aalisesti lähellä oleviin, mutta epävirallisiin, po-liittisen osallistumisen tukikontakteihin sanoiluottavansa paljon tai erittäin paljon yli 60 pro-senttia nuorista. Tulee myös huomata, että 37prosenttia kertoi luottavansa myös yleiseen kan-salaisia kokoavaan visioon, “kansalaisiin”. Ammat-tiliitot sijoittuvat tässäkin hierarkiassa korkealle(45 %); gallup-tutkimukset nostavat tavan ta-kaa ay-liikkeen esiin sosiaalisesti turvallisena or-

Kuvio 9. "Jos toimisit kansalaisena poliittisesti, kuinka paljon luottaisit seuraaviin toimijoihin tai tahoihin?" (%)

0 20 40 60 80 100

Erittäin paljon Melko paljon Jonkin verran

Vähän En lainkaan

Kavereihin

Samalla tavalla ajatteleviin ihmisiin

Ammattiliittoihin

Ihmisoikeusjärjestöön

Kansalaisiin

Tavoitteellisiin yhdistyksiin

Kansainväliseen kansalaisjärjestöön

Toimintaryhmään

Johonkin puolueeseen

Joihinkin poliitikkoihin

Julkisuuteen

Hyväntekeväisyysjärjestöön

33

ganisaationa. Usein jää kuitenkin pohtimatta,onko luottamus opiskelevien tai monesti pätkä-töissä käyvien nuorten konkreettisesti jäsentämää,vai liittyykö ammatilliseen liikkeeseen historialli-sesti ladattuja tai epävarman yhteiskunnan insti-tuutioiden tai työttömyysturvan takaaman “tur-vaidentiteetin” merkityksiä tai jopa turhia odo-tuksia.

Seuraavaksi toiminnallisen luottamuksen “ran-king-listalla” tulevat hyväntekeväisyysjärjestöt (44%), tavoitteelliset yhdistykset (34 %) ja kansain-väliset kansalaisjärjestöt (26 %) sekä ylipäänsäyhden tai monen asian puolesta jollakin näky-vällä tavalla organisoituneet toimintaryhmät (26%). Tässä heijastuu puoluemuotoisen toiminnanarvostelu ja jopa jonkinlainen kammo. Useissavarsinkin laadullisten aineistojen varaan raken-tuvissa tutkimuksissa on huomattu, kuinka sosi-aalis-eettisesti aktiiviset nuoret löytävät juuri yleis-humaaneista ja kansainvälisistä organisaatioistaitselleen sopivasti sitouttavan, mutta yksilöllisiäliikkumavaroja jättävän toimintamahdollisuu-den. Toimintaryhmällä on samantyyppinen paik-ka toiminnallisten nuorten sydämissä – niistä voimyös luopua, jos toiminta tuottaa tuloksia, liik-kuu nuoren kannalta erheelliseen suuntaan taisitoo liikaa. Yhdistysten modernin klassinen (we-beriläinen) idea “vapaaehtoisina assosiaatioina” jaspontaaneina liikkeinä toteutuu näiden väljienverkostojen tai organisaatioiden kautta.

Toiminnallinen usko joihinkin puolueisiin(26 %) tai joihinkin poliitikkoihin (23 %) onkuitenkin aika lailla aukinainen mahdollisuus:kammo kaikkea kollektiivista ja ryhmäkurillistaaktiivisuutta kohtaan saattaa hiljalleen hellittää,tai ainakin puoluetoiminnasta ja poliittisesta pe-listä voi tulla yksi osallistumisen muoto. Ja samal-la voidaan torjua elinikäisen Linjan ja Sitoutumi-sen vaatimus. Luottamus julkisuuteen sen sijaanon erittäin alhaisella tasolla (14 %); lähes puolet(48 %) ilmoitti luottavansa siihen vain vähän taiei ollenkaan. Lieneekö niin, että myös muuallatässä tutkimuksessa heijastuva epäily paikallisen

tason mediaa tai luotettavia ja monipuolisia kun-nallisia alajulkisuuksia kohtaan juontuu paikalli-sen median ja julkisuuden rajoista, yhteisöllisestähäveliäisyydestä tai kunnan ja paikallismedianeliittisistä sidoksista. Olisivatko globaalit, kansal-liset ja sähköiset sekä alakulttuurien omat mediatja internet lahjomattomampia ja riippumatto-mampia kuin paikalliset ja kuntakohtaiset vies-tintäinstituutiot? Elävätkö kunnallista tiedotus-ta hoitavat instituutiot ja henkilöt omassa talou-dellis-byrokraattisessa eristyksessä, erityisesti pie-nemmissä kunnissa?

Asenteet kunnallispolitiikkaan: Kunta-valtuutetut tunnetaan surkeasti ja vainkolmasosa uskoo toimivaan kunnalliseenkansalaisuuteensa...Seuraavan kuvion väitelauseet mediasta osoitta-vat, että mediakritiikki ja -lukutaito ovat mah-dollisesti nousussa. Julkisen tiedon ja mielipiteentuottajat joutuvat aika kriittiseen “syyniin”. Ylipuolet nuorista väitti suoraan, että mediajulki-suudessa “korostuvat liikaa politiikan ja virka-miesten virheet ja skandaalit”. Se paljastusten jaoivien sokeerausten maailma, mikä meitä medi-assa on pitkään viehättänyt, ei enää innostakaan– ja mediaopin polku vie kohti omakohtaistavalintaa ja tulkintaperustoja. Näissä nuortenmedialukutaidon kasvuodotuksissa on kuitenkinoltava varovainen. Tulee miettiä, mitä nuoretpoliittisesta julkisuudesta omaksuvat, minkälai-sia julkisuuksia ja syvämerkityksiä he osaavat jahaluavat lukea ja katsoa. Onko median ja niinsanotun iltapäivälehtijournalismin arvostelu vainosa muodikasta ja kriittistä kansalaisidentiteettiä?Näille epäilyille antaa tukea valistushengen kan-nalta huolestuttava tieto, että vain kolmasosanuorista raportoi merkittävästi seuraavansa me-diasta paikallisia yhteiskuntapoliittisia ratkaisujakoskevia uutisia – ja heitäkin enemmän vastaajis-ta (37 %) tunnusti suoraan paikallisen “sivisty-mättömyytensä “.

34

Media-passiivisuus ei ole ainoa paikallisendemokratian surullinen oire. Vain 45 prosenttiavastanneista nuorista sanoi melko lailla varmastituntevansa tai tunnistavansa seutukuntansa kun-nallispolitiikasta valtuutetun tai luottamushen-kilön. Niukasti yli kymmenesosa vastaajista ker-toi olleensa yhteydessä heihin. Nämä luottamus-henkilöiden tunnettuutta ja konkreettista tavoi-tettavuutta koskevat tiedot ovat myös siinä mie-lessä politologisesti kiinnostavia, että mitä syrjäi-sempiin ja pienempiin kuntiin mennään, sitäparemmin kunnanisät tunnetaan ja heidän kans-saan keskustellaan. Yhteydenpito näyttää riippu-van kuntien segregaatioluokituksesta. Kaupun-kikeskuksissa vain kolmasosa tunnisti tai tunsipaikallisdemokratian edustajia ja viisi prosenttiaoli saanut heihin kontaktin. Syrjäseuduilla sen-tään yli puolet tunsi valtuutettuja, ja joka viideson ollut heidän kanssaan eri tavoin juttusilla.

Jos edustuksellisen demokratian toimivia ver-bimuotoja ovat “valtuuttaa” (valtuutettu) tai“luottaa” (luottamushenkilö), vankka enemmis-tö nuorista on kontaktoivan, luottamuksellisenja vastuunalaisen demokratian ulkopuolella. Abst-raktimpaa poliittista yhteyttä, dialogia ja vastuun-alaisuutta rakentava mediakaan ei näytä pelasta-van tilannetta. Nuorten eteen nostettiin moder-nia kansalaisuutta koetteleva väitelause “minullaon valmiuksia toimia kansalaisena kunnassani”.42 prosenttia ei ottanut asiaan selvää kantaa, 21prosenttia epäsi kansalaisuutensa ja 38 prosent-tia sentään tunnisti toimivat kansalaiskompetens-sinsa. Artikkelin loppupuolella nostetaan tarkem-min esiin tiedot siitä, että vain kolmasosa nuoris-ta uskoi mahdollisuuteen “toimia mielekkäästikunnallisessa demokratiassa ja sen järjestöissä”,minkä ajatuksen viidennes suoraan kiistää. Sa-moin vain 27 prosenttia uskoi “kansalaisten voi-van luottaa järjestöjen ja puolueiden julkiseentoimintaan”, minkä 35 % suorasukaisesti epäsi.Kansalaisuutta koskeva polemiikki on aina ollutSuomessa vaikeaselkoista, ja vain vaivoin on pai-kallista ja kansallista yhteisyyttä ja yhtenäisyyttäalleviivannut tulkinta väistynyt eurooppalaisem-

man, poliittisesti toiminnallisemman ja omiinvalintoihin liittyvän näkökulman (Kosselleck1979; Stenius 2003) tieltä.

Matka suoraryhtiseen suomalaiseen osallistu-vaan yksilöön näyttää olevan vielä kesken – aina-kin keskustelun käsitteiden tasolla. Monien yh-teiskuntatutkijoiden mukaan politiikassa on ole-massa vain se todellisuus, josta keskustelemme jajota käsitteiden avulla problematisoimme. Huo-masimme aiemmin tässä tarkastelussa (kuvio 4),että nuoret osaavat gallupissa ilmaista tyytymät-tömyytensä (yli 40 % tyytymättömiä joihinkinkuntapolitiikan sektoreihin), myös toimintaha-luisia nuoria löytyi (yli puolet joidenkin kunta-asioiden suhteen). Silti demokratia ei ole heilleavoin ja enemmistöltä puuttuu kansalaispäte-vyyskokemus. Kyse ei ole vain alle 18-vuotiai-den puuttuvista vastuista ja äänestysoikeudesta;kyse on myös poliittisista kokemuksista, tiedoistaja tulkintataidoista sekä yhtä lailla paikallisen osal-listumiskulttuurin ja kuntademokratian ohuu-desta ja vakavista ongelmista. Alamaisuus, jokailmenee demokratian tukkoisuutena, toimimat-tomuutena ja poliittisen kansalaisuuden epämää-räisyytenä, on nostettava keskusteluun.

Kunnallispolitiikka koetaan “harvojen henki-löiden keskinäiseksi peliksi”15. Tätä kriittistä me-taforaa vahvistavat vieläkin selvemmin jaetut aja-tukset “kuntajohto toimii omilla ehdoillaan ja sii-hen on tavallisen kansalaisen vaikea vaikuttaa” ja“kansalaisilla ei ole suoria ja merkittäviä keinojavaikuttaa asioiden kulkuun” (edelleen seuraavakuvio 10). Kuntademokratian itsehallinnollinenja läheinen ulottuvuus ei riko modernin skepti-sen nuorison peruskuvaa poliittisesta järjestelmäs-tä, joka jää heidän päänsä yläpuolella toimivaksietabloituneeksi peliksi, jonka suoritusten seuraa-minenkin saattaa jäädä vähiin. (Paakkunainen1991 ja 1993; EUYOUPART 2003–2005.)Huomattava osa nuorista vastaajista (37 %) il-moitti kuitenkin miettineensä myös asioidentaustoja ja nähneensä myös sen, miten taloudel-linen ahdinko syö politiikan vaihtoehtoja, osal-listumisen mielikuvitusta ja pelivaroja.

35

Kunnassa tulee olla nuorisoasioihin keskittyvä lautakunta

Mediassa korostuvat liikaa politiikan ja virkamiesten töppäykset ja skandaalit

Tiedän tai tunnistan jonkun kuntani valtuutetun tai luottamushenkilön

Kaupungin ja kunnan poliittinen johto toimii omilla ehdoillaan, siihen on tavallisen kuntalaisen vaikea vaikuttaa

Kansalaisilla ei ole suoria tai merkittäviä poliittisia keinoja vaikuttaa kunnallisen politiikan asioihin ja tärkeysjärjestyksiin

Minulla on valmiuksia toimia kansalaisena kunnassani

Kuvio 10. "Mitä mieltä olet seuraavista kunnallispolitiikkaa koskevista väittämistä?" (%)

0 20 40 60 80 100

Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä

Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä

Kunnat ovat taloudellisesti niin ahtaalla, ettei niillä ole resursseja kunnolla huolehtia ja päättää kuntalaisten asioista

Seuraan tiedotusvälineissä käytäviä keskusteluja paikallisesta asioista ja yhteiskunnallisista ratkaisuista

Kunnallispolitiikka on harvojen henkilöiden keskinäistä peliä

Vaaleilla valittu pormestari voisi tehostaa kunnallista demokratiaa

Voisin kuvitella toimivani kunnallisessa luottamustoimessa

Vanhempani ovat tarjonneet minulle ohjeita tai malleja siitä, miten vaaleissa tulee äänestää

Kunnallisvaaliehdokkaiksi pyydetään monia aktiivisia nuoria ehdokkaita

Voisin kuvitella toimivani kunnanvaltuutettuna

Kunnan nuoriso- ja liikuntapalvelut voitaisiin hyvin siirtää järjestöjen ja kolmannen sektorin hoidettavaksi

Kunnan nuoriso- ja liikuntapalvelut voitaisiin hyvin siirtää yksityisen sektorin hoidettavaksi

Olen ollut yhteydessä kuntani valtuutettuun tai luottamushenkilöön

36

Kunnallisen eliitin ja nuorten kahtiajako “her-roihin ja rahvaaseen” ei ole kuitenkaan lohdu-ton. Nuorten aktiivinen osa on myös kunnallis-demokratian kannalta rakentavasti liikkeellä. Jokaviides aktiivinen nuori sanoi osaavansa kuvitellaitsensä valtuutettuna tai luottamustoimessa. Yhtäsuuri osa nuorista (18 %) uskoi, että nuoriakinehdokkaita rekrytoidaan paikallisiksi vaalikandi-daateiksi. Tyytymättömyyden ja kyynisten kom-menttien ohella aktiiviset nuoret osaavat ja halu-avat ottaa kantaa myös päivänpoliittiseen keskus-teluun kuntademokratian kehittämisestä – nämäkannat on luettava tarkasti ja vastuunalaisestikuntavaaleissa ja nuorisohallinnossa. “Vaaleillavalittu pormestari voisi tehostaa kunnallista de-mokratiaa” (28 % tukee väitettä): kunnallisenbyrokratian purkutalkoot tai virkamiesten poliit-tinen vastuullistaminen tunnettiin myös yhteis-kunnallisesti virittyneiden nuorten keskuudessa.

Yllättävän suuri enemmistö nuorista puolus-taa kunnallisen nuorisoasioita käsittelevän lauta-kunnan paikkaa kuntademokratiassa. Tätä voi-daan pitää yhtenä kyselyn vahvimpana nuoriso-poliittisena viestinä, ja se voidaan tulkita kantananuorisoasioiden käsittelyn itsenäisyyden ja nä-kyvyyden sekä itsenäisten nuorisolautakuntienpuolesta. Vaikka kunnan palvelut ovat kritiikinalla, niitä arvostetaan tavalla, että ne voivat tullaparemman käsittelyn alaiseksi. Nuoriso- ja liikun-tapalveluja ei haluta yksityistää: viesti on sangenselvä ja yksitulkintainen16. Tässä tutkimuksem-me tukee komeasti suomalaista nuorisotyötä jasen arvokkaista perustehtäviä ja niiden kehittä-mistä. Kuten kuntavertailun yhteydessä tuli esiin,syrjäalueen kunnissa nuoret esittivät eniten näi-den palveluiden yksityistämistä: olisiko niin, että“siitä puhe, mistä puute” eli nuoret katsovat iro-nisesti keskuksiin ja kritisoivat vastauksellaan niu-

Taulukko 4. Nuorten asenne kunnallispolitiikkaan.Pääkomponenttianalyysin Varimax-rotatoidut painokertoimet.

1 2 3Voisin kuvitella toimivani kunnallisessa luottamustoimessa 0,76 -0,08 0,12

Voisin kuvitella toimivani kunnanvaltuutettuna 0,74 -0,08 0,11Seuraan mediakeskustelua paikallisista ja yhteiskunnallisista ratkaisuista 0,65 0,03 -0,24Olen ollut yhteydessä kuntani valtuutettuun tai luottamushenkilöön 0,57 -0,01 0,13Minulla on valmiuksia toimia kansalaisena kunnassani 0,55 0,00 0,04Tiedän tai tunnistan jonkun kuntani valtuutetun tai luottamushenkilön 0,53 0,11 -0,22Johto toimii omilla ehdoillaan, siihen on tavallisen kuntalaisen vaikea vaikuttaa -0,06 0,78 0,15Kansalaisilla ei ole suoria tai merkittäviä poliittisia keinoja vaikuttaa kunnallisen politiikan asioihin -0,11 0,72 0,10Kunnallispolitiikka on harvojen henkilöiden keskinäistä peliä -0,12 0,72 0,09Kunnat ovat köyhiä, niillä ei ole resursseja huolehtia kuntalaisten asioista 0,10 0,53 -0,03Kunnassa tulee olla nuorisoasioihin keskittyvä lautakunta 0,10 0,42 -0,15Kunnan nuoriso- ja liikuntapalvelut voitaisiin hyvin siirtää yksityisen sektorin hoidettavaksi 0,00 0,08 0,84Kunnan nuoriso- ja liikuntapalvelut voitaisiin hyvin siirtää kolmannen sektorin hoidettavaksi 0,08 0,02 0,84

Ominaisarvo 2,53 2,13 1,63Kumulatiivinen selitysarvo (%) 19,5 35,8 48,4

37

koin ja mielikuvituksettomin resurssein pyörivääköyhän kunnan nuorisotointa (jos sitä aina edeson olemassa)? Vastakysymys voisi tietenkin kuu-lua, mikseivät nuorison kaupalliset tuotteet jahyödykkeet vyöry syrjäisiin kuntiin?

Nuorten kunnallispoliittiset asenne-ulottuvuudet: Avonaiset kuntakansalaiset,skeptiset ja nuorisopalvelujen yksityistäjätNuorten kunnallispoliittiset asenteet ja keskus-telu-ulottuvuudet tulevat systemaattisemminkäsitellyiksi seuraavassa pääkomponenttianalyy-

sissa, taulukossa 4. Sen tiukimmin latautunuttapääkomponenttia, jossa korostuvat kunnallistaseuraamista, mediapeliä ja mukaan heittäytymis-tä alleviivaavat arvot, voisi nimittää demokraatti-sen kunta-kansalaisuuden ulottuvuudeksi. Tau-lukko 5, jossa verrataan pääkomponenttipistei-den keskiarvoja eri vastaajaryhmissä, osoittaa, ettäaktiivinen ja aukinainen suhde kuntademokrati-aan kehittyy useimmiten nuorten aikuisten (yli24-vuotiaiden) keskuudessa tai lukiolaisten kes-kusteluissa, vaaleihin osallistuvien ja erityisestisyrjäisten kuntien nuorten keskuudessa. Syrjä-

Taulukko 5. Nuorten asenne kunnallispolitiikkaan.Pääkomponenttipisteiden keskiarvot eri vastaajaryhmissä.

1 2 3

Nainen -0,02 0,05 -0,01

Mies 0,02 -0,07 0,02

15-18 -0,03 -0,12 0,19

19-24 -0,11 -0,03 0,07

25-30 0,19 0,16 -0,29

Peruskoulu -0,13 -0,20 0,20

Lukio 0,11 -0,03 0,06

Muu opiskelu 0,01 0,05 -0,06

Työssä -0,02 0,12 -0,23

Työtön -0,24 0,25 0,35

Jokin muu työelämäorientaatio -0,22 0,21 -0,09

Äänestäisi seuraavissa kunnallisvaaleissa 0,29 -0,08 -0,11

Ei äänestäisi -0,56 0,10 0,24

Keskusseudut -0,09 -0,08 -0,12

Hyvinvoivat kunnat -0,46 0,61 -0,14

Pärjäävät kunnat 0,05 0,01 0,08

Sivuun jäävät kunnat 0,06 -0,02 0,07

Syrjäiset kunnat 0,16 0,13 0,11

1: “demokraattinen kuntakansalaisuus”; 2: “kyynis kriittinen skeptisyys”; 3: “nuorisopalveluiden yksityistäminen”

38

seutujen nuorten aktiivien keskuudessa myöskunnioitetaan kunnallisvaltuuston valtaa ja siel-lä saatetaan kunnan kehittäminen kokea kaikki-en yhteiseksi asiaksi – yhteisön ja taloudellisesti“loukatun” reaktiona?

Viime vaaleissa eniten nuoria ehdokkaita pää-si valtuustoihin Kainuussa ja monilla muilla vä-estötappioalueilla (Paakkunainen 2003, 258).Kuitenkin, poliittisia osallistumisoikeuksia vaillaolevat nuorimmat haastatellut (peruskoululaiset),kuntavaalit väliin jättävät ja hyvinvointikeskus-ten nuoret saattavat kääntää selkänsä rakentaval-le kuntademokratialle. Ulottuvuuksien erot saat-tavat osittain selittyä myös sillä, että (isoissa) kas-vukeskuksissa kansalaisliikkeet, julkisuudet sekämonet poliittiset identiteettiperustat ja osallistu-misväylät vievät tilaa kuntademokratian perin-teisiltä kysymyksiltä.

Toista pääkomponenttia voisi pitää kyynis-kriittisen skeptisyyden ulottuvuutena, sillä vah-vimmin latautuneet muuttujat viittaavat “ma-chiavellistiseen” eliittikokemukseen kunnallises-ta establishmentista, mutta tämän kyynisen ha-vainnon takaa nousevat esiin hiukan ironiset li-säkommentit – niukkojen kunnallisten pelimerk-kien pahoittelu ja ajatus itsenäisistä nuorisolau-takunnista. Nuoret aikuiset ovat tässäkin aktiivi-simpia ja työelämässä mukana olleet, työtä vaillaolevat, vaaleissa nukkuvat (usein melko nuoretvastaajat) sekä syrjäisten kuntien nuoret halua-vat nostaa esiin kyynis-kriittisen arvion tai ma-donluvut kuntademokratialle. Kaikkein nuorim-mat kyselyyn vastanneet ja keskusseutujen poh-tijat eivät yhdy tähän kyynisyyteen vaan löytä-vät muita ilmaisumahdollisuuksia.

Kolmas komponentti, nuorisopalvelujen yksi-tyistäminen, alleviivaa kannanottoa yksityistämis-keskusteluun. Nuoret peruskoululaiset ja työt-tömät syrjäisten kuntien asukkaat ilmaisevat vah-vasti yksityistämishalunsa. Joissakin ryhmissäkuten harvaan asutulla syrjäseudulla yksityistä-mishalu liittyy protestiin niukkoja palveluita koh-taan. Ravitsemusliikkeetkään eivät oikein auke-ne kummallekaan ryhmälle, peruskoululaisille tai

syrjäseutujen työttömille – lohdutuksena nuori-sopalvelujen niukkuudesta. Sitä vastoin vanhem-mat, työssä käyvät, äänestävät sekä kasvukuntiennuoret eivät halua yksityistää nuoria lähellä ole-via kuntapalveluja.

Sitoutuminen järjestöihin ja toimenpiteisiin:Nuoret aktiivit linkittäjät toimivat verkostojenja suorien aloitteiden kauttaNuorten suhdetta erilaisten järjestöjen toimin-taan mitattiin kahdella kysymyssarjalla, joissa sa-mojen järjestöjen kohdalla kysyttiin sekä kiinnos-tusta niiden toimintaa kohtaan että varsinaistaosallistumista toimintaan. Kuvioon 11 on koot-tu kiinnostuneiden ja osallistuneiden osuudet.Selvästi kiinnostavimmat järjestötyypit nuortenmielestä ovat paikalliset liikunta-, harrastus- januorisojärjestöt, joista oli kiinnostunut 69 pro-senttia, ja joiden toimintaan myös oli osallistu-nut selvästi eniten, 59 prosenttia vastanneista.Seuraavaksi kiinnostavimpina pidetään hyvän-tekeväisyys- tai ihmisoikeusjärjestöjä (49 %) jaluonto- tai eläinsuojeluyhdistyksiä (48 %), mut-ta näiden toimintaan osallistuminen on jo selväs-ti harvinaisempaa (24 % ja 14 %).

Kiinnostus erilaisia järjestöjä kohtaan kanavoi-tuu hyvin eri tavoin toiminnaksi. Toisessa ääri-päässä ovat poliittis-tyyppiset järjestöt, joidentoimintaan osallistuneiden määrä on hyvin pienisuhteessa toiminnasta kiinnostuneiden määrään,ja toisessa ääripäässä seurakunta, jonka toimin-taan osallistuneita on selvästi enemmän kuin sii-tä kiinnostuneita. Evankelis-luterilainen seura-kunta on siinä mielessä erityinen järjestö, että sentoimintaan osallistuminen ei vaadi omaa aloit-teellisuutta eikä aina ole edes vapaaehtoista. Ky-symys osallistumisesta onkin sen kohdalla han-kala, periaatteessahan esimerkiksi jokainen kas-tettu suomalainen on osallistunut kirkon toimen-piteisiin. Kuitenkin monet tutkimukset osoitta-vat, kuinka kristillinen aktiivisuus ja keskustelu-traditio on monelle sosiaalis-eettisesti pohtivalleja radikaalistikin osallistuvalle nuorelle ja aikui-

39

selle ominainen lapsuuden ja nuoruuden sosiaa-listumismaisema.

Kuviossa 11 on myös muita innostavia puo-lia (vrt. esim. Nuora 1999; Nurmela & Pehko-nen 2003). Poliittisen vahvan kansalaisuuden jademokratialle lojaalin yksilöllisyyden sijaan nuo-ret näyttävän rakentavan itseään kansalaisyhteis-kunnan uudistuvassa mobilisaatiorakenteessa.Tämän suhteen nuorilla on myös vahvoja ja tyy-dyttämättömiä kehitysodotuksia. Ammattiliitot

sekä liikunta- ja muut harrastusjärjestöt toimivatliukkaasti ja myös yhteiskunnallisin termein myö-häismodernin nuorison keskuudessa, eikä nuor-ten kiinnostus ole suinkaan vielä loppuun kulu-tettu. Ihmisoikeusjärjestöt antavat entistä enem-män eettis-sosiaalista pohdinta- ja osallistumisti-laa nuorille: näissä järjestöissä voidaan myös rea-goida kysymys- ja teemakohtaisesti globaaleihinja muihin ajankohtaisiin, jopa puoluepoliittisiin,

Olen kiinnostunut Olen osallistunut

Kuvio 11. Kiinnostuneisuus / osallistuminen organisaatioiden ja järjestöjen toimintaantai toimenpiteisiin. (%)

Paikallinen liikunta-, harrastus- ja nuorisojärjestö

Hyväntekeväisyys- tai ihmisoikeusjärjestö

Luonto- tai eläinsuojeluyhdistys tai - verkosto

Ammattiliitto

Paikalliseen lehteen, verkkoon tai julkaisuun kirjoittaminen

Jokin paikallinen aloite tai nimenkeräys-adressi

Kaupunginosa- tai kyläyhdistys

Nuorten vaikuttajaryhmä, esim. nuorisovaltuusto

Oppilaskunta

Jokin yhden asian liike tai protesti

Seurakunta tai muu uskonnollinen yhteisö

Paikallinen poliittinen (nuoriso)järjestö

Kunnallisaloite

0 10 20 30 40 50 60 70 80

40

kysymyksiin (Paakkunainen 2004; EUYOU-PART 2003–2005).

Luonto- ja eläinsuojeluyhdistykset ja niidenylläpitämät poliittiset teemat ovat edelleen kas-vavan kiinnostuksen kohteena, vaikka luontoar-vo ei olekaan monien nuorten ensimmäinen ar-voperusta (vrt. aiempi kuvio 2). Luontoasia jayhteiskuntaa ja luontoa välittävä eläinsuojelulii-ke on lämmin keskusteluteema ja poliittisen poh-dinnan paikka nuorten maailmassa, vaikka se eimonelle merkitsekään “linkolalaisen” radikaaliafundamentalismia tai ylipäänsä ekologisesti virit-tynyttä maailmankuvaa. Vastausten mukaannuoret ovat voimalla mukana paikallisen julki-sen mediakeskustelun, aloitteiden ja adressienedistämisessä, kaupunginosa- ja kyläyhdistystentoiminnassa ja jopa yhden asian liikkeissä. Osal-listumisen voima ja kiinnostus näitä toiminta-muotoja kohtaan ylittävät kuntapoliittisten jär-jestöjen ja nuorten vaikuttajaryhmän suosionmennen tullen. Vain viisi prosenttia nuorista onollut nuorisovaltuustotyyppisten organisaatioi-den jäseniä, oppilaskuntatoimintaan on osallis-tunut useampi kuin joka viides nuori. Ei-kon-ventionaalisilla yksilöllistä mukaan heittäytymis-

tä ja aktiivisuutta vaativilla, väliin radikaaleillatoiminta- ja protestimuodoilla on oikeutettu paik-kansa nuorten elämässä.

Miten tämä epävirallinen ja kansalais-poliitti-sesti latautunut into, halu tai tyytymättömyystoimia monien kuntahaasteiden suunnalla ja edel-lä kosketeltu nuorten aktiivien kunnallispoliitti-nen aloitteellisuus sitten suhteutuvat kunnallis-demokratiaa ja poliittista kansalaisuutta koske-vaan kyynisyyteen ja “alamaiskokemukseen”, jokanousi edellä selvästi esiin (kuvio 10)? Vaikka su-kupolvikapinasta ei voi puhua, näyttäisi siltä, ettänuorten kuntapoliittinen arvostelu, osallistumis-halu ja ei-konventionaali toimintainto esimerkiksieläinsuojeluliikkeissä ja adressien keräämisessä viit-taisivat nuorten omaehtoiseen, monessa suhtees-sa keski-ikäisten reaalisen kunnallisdemokratianulkopuoliseen keskusteluja osallistumismaise-maan. Kansalaisyhteiskunnan oikeudettomuus-ja tyytymättömyyskokemus ja kansalaisaktivismieivät sovi kriittiseksi osaksi perinteisempään kun-tademokratia-ajatukseen tai tasavaltalaisen aktii-viseen kansalaisuusajatukseen.

Nuorilla on myös kirjavia poliittisen identi-teetin perustoja ja tasoja aina internetin kuvit-

Kyllä Ei

Kuvio 12. "Tiedätkö mikä on kunnallisaloite?" (%)

0 20 40 60 80 100

Kaikki (n=508)

Naiset (n=281)

Miehet (n=227)

15-18 vuotta(n=145)

19–24 vuotta (n=213)

25-30 vuotta (n=149)

"Äänestäisi seuraavissa kunnallisvaaleissa (n=280)"

"Ei äänestäisi seuraavissa kunnallisvaaleissa (n=80)"

41

teellisia maisemia, Eurooppaa ja globaalia tasoamyöten. Tässä kuntademokratia voi vahvasti jää-dä “zombien” asemaan – osittain kuolleen, mut-ta jotenkin elävän, instituution paikalle. (Beck;Beck & Gernsheim 2002; vrt. Paakkunainen2004; EUYOUPART 2003–2005.) Onko tämäilmaus repeämässä olevasta sukupolviristiriidastakuntaisännyyden suhteen, vai onko tässä kysejonkinlaisesta elämänpoliittisesta tai osallistumi-sen visioerosta sukupolvien tai nuorten ja viisi-kuusikymppisten kuntapäättäjien välillä? Onkotämä hajottamassa koko demokratiakäsitettä? Vaionko kyse vanhasta poliittisesta totuudesta, jon-ka mukaan aktiiviset nuoret ovat yhtäältä ainaolleet myös radikaalien toimien kannattajia, muttatoisaalta luoneet linkin kansalaiskeskustelun jademokraattisten (paikallisten) instituutioidenvälille (vrt. Nurmela & Pehkonen 2003; Paak-kunainen 2003)? Tuloksia voi lukea varovaisestiainakin niin, että nuorten tyytymättömyys, omiaasenteita seuraavat epäviralliset toimintamuodotja halukkuus osallistua ja jopa mennä mukaanluottamus- tai valtuustotehtäviin lupaa muutos-ta. Vanhoihin vaalipuolueisiin ja kuntaeliittiin eivälttämättä luoteta; itsenäiset äänestäjät voivatliikkua ja vaihtaa kantaa vaaleissa ja kuntajulki-suuksissa rajustikin.

Aloitteellisuuden muodot: Kunnallisaloitenousussa, mutta se jää suoran demokratianvarjoonNoin puolet nuorista (47 %) sanoi tietävänsä,mikä on kunnallisaloite. Nuorten poliittista ak-tiivisuutta luotaavat empiiriset tutkimukset ovattäynnä “toinen puoli äänestää ja tekee, toinenpuoli ei äänestä eikä toimi, osaamattomuuttaantai haluttomuuttaan” -arviointikieltä (ks. edelli-set kuviot ja vrt. esim. johtopäätöksiä Nurmela& Pehkonen 2003, 58–60).

Kysymyslomakkeessa ei testattu tätä kunnal-lisaloitetta koskevaa tietämystä millään tavalla,joten kyse on nuorten omasta arviosta. Nuortennaisten ja miesten välillä ei ollut merkitseviä ero-ja. Alle 19-vuotiaista selvästi harvempi (35 %)

kuin vanhemmista arvioi tietävänsä tästä demo-kraattisen merkittävästä mutta harvemmin käy-tettävästä kunta-aloitteen muodosta. Vanhem-pien ikäryhmien välillä erot ovat olemattomat.

Vajaa viidennes (19 %) nuorista kertoi olleensamukana kunnallisaloitteen, kunnallisen päätös-esityksen tai paikallisen adressin tekemisessä taitoteuttamisessa. Aiemmasta kuviosta 11 selvisi,että neljä prosenttia nuorista olisi ollut mukananimenomaan kunnallisaloitteen varaisessa toimin-nassa; 20 prosenttia oli kiinnostunut aloitteeseenosallistumisesta. Tässäkin epävirallinen ja ei-pe-rinteinen osallistumisperinne ohittaa kuntade-mokratian (potentiaalisen arvokkaat) kanavat.Naiset ovat jossain määrin aktiivisempia (21 %)kuin miehet (17 %). Jossain määrin yllättäenkokemus kunnallisessa vaikuttamisessa ei kasvaiän myötä, vaan 19–24-vuotiaat ovat olleet van-hempaa ikäryhmää useammin mukana toimin-nassa. Katu-, adressi ja aloiteaktiivisuus saattaakehittyä sykleittäin; nuoret aikuiset eivät ainapaikkakuntamuutosten myötä tunnista aiempiaaktiviteettejaan tai kaikkia yhteiskunnallisen ak-tiivisuuden tai adressin keräämisen muotoja po-liittisena osallistumisena. Jännittävä huomio onse, että vaaleja väheksyvät nuoret – monesti juurialle äänestysikäiset – osallistuvat näihin suoriinmielenilmaisun muotoihin lähes samalla intensi-teetillä kuin äänestäjätkin. Vaalit ovat joissainsuhteissa episodimainen, vain vähän yhteiskun-nallisia etuja ja tunteita ilmaiseva edustukselli-nen osallistumismuoto; esimerkiksi adressilla po-liittinen viesti voidaan täsmentää, muotoilla jaarvottaa täsmällisellä tavalla.

Äänestäminen ja äänestämättä jättäminenkunnallisvaaleissa: Äänestysprosentti noussee 43–44 prosenttiin?Nuorten halukkuutta äänestää seuraavissa kun-nallisvaaleissa mitattiin useammalla tavalla. En-siksi kysyttiin sitä, aikooko nuori äänestää seuraa-vissa kunnallisvaaleissa 2004 ja jos ei, mitkä ovatäänestämättä jättämisen syyt. Toiseksi haluttiinselvittää, miten erilaiset asiat vaikuttavat ehdo-

42

kasvalintaan. Kolmanneksi kysyttiin, mitä puo-lueita tai muita vaihtoehtoja nuoret äänestäisivätseuraavissa kunnallisvaaleissa. Kysymystä täyden-nettiin jatkokysymyksellä “Mitä vaihtoehtoa voi-sit äänestää?”. Yhdistettynä puoluekannan va-kiintuneisuutta koskevaan kysymykseen nämäulottuvuudet antavat laajan kuvan nuorten ää-nestysaikeista ja ehdokkaan valintaan liittyvistätekijöistä.

Suomessa on viime vuosina kannettu kasva-vaa huolta nuorten äänestysaktiivisuudesta, jaäänestysprosentti nuorimmissa ikäryhmissä on-kin ollut muita ikäryhmiä alhaisempi. Tässä tut-kimuksessa nuorilta kysyttiin vajaa puoli vuottaennen vaaleja, äänestäisivätkö he seuraavissa kun-nallisvaaleissa lokakuussa 2004, kun / jos heilläolisi siihen mahdollisuus. Enemmistö (55 %)sanoi äänestävänsä, ja noin yksi kuudesta nuo-resta (16 %) ilmoitti, että ei äänestäisi. Aiempien

kokemusten perusteella kyselytutkimuksissa il-moitettuja äänestysaktiivisuutta koskevia lukujaon kuitenkin pienennettävä huomattavasti, ettäpäästäisiin toteutuneeseen äänestysprosenttiin.Valistunut arvio on tässä vähän yli neljäkymmen-tä prosenttia – ehkä 43–44 prosenttia. Se olisiparempi kuin viime kunnallisvaalien (arvioitu)nuorten äänestysprosentti.

Heti vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeentehdyssä laajaan puhelinhaastatteluaineistoonpohjautuvassa tutkimuksessa selvitettiin nuortenäänestämättä jättämisen syitä (ks. Paakkunainentoim. 2003). Kysymykset kohdistettiin vain niil-le, jotka eivät olleet äänestäneet, ja heistä 15 pro-senttia piti itsestään selvänä äänestämättä jättä-mistään. Osuus on samaa suuruusluokkaa kuinniiden, jotka tämän tutkimuksen mukaan eivätaio äänestää kunnallisvaaleissa (16 %). Koska toi-nen tutkimuksista on tehty ennen vaaleja ja toi-

Kyllä Ei

Kuvio 13. "Oletko ollut mukana kunnallisaloitteen, kunnallisen päätösesityksen tai paikallisen adressin tekemisessä tai läpiajamisessa?" (%)

0 20 40 60 80 100

Kaikki (n=508)

Naiset (n=282)

Miehet (n=227)

15-18 vuotta(n=144)

19–24 vuotta (n=215)

25-30 vuotta (n=149)

"Äänestäisi seuraavissa kunnallisvaaleissa (n=281)"

"Ei äänestäisi seuraavissa kunnallisvaaleissa (n=81)"






43

0 20 40 60 80 100

Kaikki (n=508)

Nainen (n=226)

Mies (n=282)

15-18 vuotta (n=144)

19-24 vuotta (n=215)

25-30 vuotta (n=148)

Opiskelee (n=320)

Työssä (n=150)


Peruskoulu (n=83)

Lukio (n=77)



Yliopisto (n=58)






Muu (n=67)






Kuvio 14. "Äänestäisitkö kunnallisvaaleissa?" (%)

Kyllä Ei Eos

44

nen niiden jälkeen, ja kysymysten muotoilut sekäaineistonkeruutavat poikkeavat toisistaan, eivätluvut luonnollisestikaan ole vertailukelpoisia kes-kenään. Siitä huolimatta, ja myös juuri siksi, on-kin mielenkiintoista, että tarkoituksellisesti äänes-tämättä jättäneiden osuudet ovat molemmissatutkimuksissa käytännössä yhtä suuret.

Nuorten naisten ja miesten äänestysaikeissa eiole eroja. Ikä sen sijaan on huomionarvoinen se-littäjä aikeille äänestää kunnallisvaaleissa. Samoinkuin esimerkiksi yhteiskunnallisen kiinnostuk-sen kohdalla (ks. kuvio 8), myös äänestysinnossatapahtuu merkittävä hyppy noin 25 ikävuodenpaikkeilla. Koulutuksen vakioiminen ei poista iänmerkitystä äänestämisen selittäjänä. Opiskelu si-nänsä ei näytä lisäävän äänestysinnokkuutta, vaanratkaisevaa on koulutuksen taso. Ainoastaan yli-opistotason koulutuksessa olevat ovat selvästimuita useammin aikeissa äänestää kunnallisvaa-lissa.

Jos yliopisto-opiskelijoita ei huomioida, ovattyössä käyvät nuoret opiskelijoita ja koululaisiaahkerampia äänestäjiä. Itse asiassa opistossa taiammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista vain 50prosenttia, eli harvempi kuin vastanneista nuo-rista keskimäärin, kertoi aikovansa käydä äänes-tämässä syksyn vaaleissa. Jo aiemmin esiin nous-sut seikka voi selittää tätä: näissä opiskelumuo-doissa mukana olevat nuoret eivät ole uusillaasuinpaikkakunnillaan vielä ehtineet löytää po-liittisia yhteyksiä eivätkä tunne kunnallispolitii-kan vaihtoehtoja, kun taas yhteiskunnallisessaargumentaatiossaan tunnetusti määrätietoisem-mat yliopisto-opiskelijat viipyvät paikkakunnil-laan pidempään ja korkeakoulupaikkakunnat ovatisoja mediakulttuuripaikkoja, joissa ehdokkaat javaihtoehdot tulevat arkituntemuksen kautta tu-tuksi.

Alueellisista eroista voi esittää sen huomion,että hyvinvointiluokituksissa heikommin pärjää-vissä kunnissa nuorten äänestysinto on laimeam-paa kuin paremmin pärjäävissä kunnissa. Niidenosuus, jotka eivät aio äänestää, ei suuremmin vaih-tele, mutta äänestämisaikeissaan epävarmoja onsyrjäisissä kunnissa enemmän.

Eri puolueita äänestävien nuorten aikomuskäydä uurnilla vaihtelee huomattavasti. Innok-kaimmin syksyn vaaleihin ovat ottamassa osaanuoret vasemmisto-oikeisto -akselin eri päistä, eliVasemmistoliiton (79 %) ja Kokoomuksen (70%) kannattajat. Vähiten aktiiviselta näyttää puo-lestaan Perussuomalaisten (55 %), Sosialidemo-kraattien (63 %) kannattajien osanotto. Niistänuorista, jotka eivät tiedä puoluekantaansa, vain42 prosenttia sanoi käyvänsä äänestämässä. Puo-luekannan vakiintuneisuudella on yleisemmin-kin selvä positiivinen yhteys äänestysaikeidenkanssa.

Äänestämättä jättämisen syyt: Kun ehdokkaitaei tunneta ja puolueet etäällä, on vaikea tehdärelevantti ja luottamuksellinen valintaNoin kuudesosalla nuorista ei siis ole aikomusta-kaan äänestää syksyn kunnallisvaaleissa. Kysy-mykseen äänestämättä jättämisen syistä on kui-tenkin vastannut noin kaksi kolmesta vastaajas-ta. Tämä johtuu kysymyksen muotoilusta “Jolletäänestäisi, arvioi syitä, miksi jättäisit äänestämät-tä”, joka mahdollistaa myös todellisuudessa ää-nestää aikovien nuorten vastaamisen kysymyk-seen. Se, että osalle vastaajista kysymys on hypo-teettinen, on tärkeää muistaa tuloksia tulkittaessa.

Selvästi tärkeimmät syyt jättää äänestämättäkunnallisvaaleissa ovat vaikeus löytää itselle sopi-va ehdokas tai puolue. Olemme jo aiemmin huo-manneet, että alle puolet vastaajista ei tunne yh-tään kunnallisvaltuutettua tai luottamushenki-löä. Samoin olemme tutustuneet nuorten ajatuk-siin puolueista ja mediasta, jotka paikallisella ta-solla eivät liikuta etenkään niitä nuoria, jotka ovatmuuttaneet kuntien välillä ja tarvitsevat erityistäapua kiinnittyäkseen kunnallispoliittiseen kuvi-oon. Vähiten tärkeitä syitä ovat periaatteellinenpäätös olla äänestämättä vaaleissa sekä se, että vaa-leissa ei ole tarpeeksi menoa, meininkiä ja viih-teellisyyttä. Hyvin harva nuori perustelee äänes-tämättömyyttään myöskään protestilla politiik-kaa ja poliitikkoja vastaan, tai pitää äänioikeudenkäyttämistä tarpeellisempana radikaaleja ja anar-

45

kistisia toimia. Näiden havaintojen valossa nuor-ten äänestämättömyys näyttäytyy siis pikemmin-kin etääntymisenä kunnallis- ja puoluepolitiikanmaailmasta kuin yleisenä protestina vaaleja japoliittista systeemiä kohtaan. Toisaalta myös kriit-tisyyttä äänestämistä kohtaan on näkyvissä. Tämänäkyy varsinkin siinä, että 31 prosenttia peruste-li mahdollista äänestämättömyyttään sen hyödyt-tömyydellä.

Nuorten äänestämättömyyden syitä tutkittiinmyös vuoden 2003 eduskuntavaalien yhteydes-sä. Nuorille esitetyt mahdolliset äänestämättä jät-tämisen syyt ovat osittain samoja kuin eduskun-tavaalitutkimuksessa, mikä mahdollistaa jossain

määrin vertailua äänestämättömyyden syistä eri-laisissa vaaleissa. Tätä kuitenkin rajoittaa vastaus-vaihtoehtojen yhteismitattomuus (nyt käytettiinviisiportaista asteikkoa aiemman kolmeportaisensijaan). Tärkein syy jättää äänestämättä on sekäeduskunta- että kunnallisvaalitutkimuksissa vai-keus löytää itselle sopiva ehdokas. Sopivan puo-lueen löytämisen vaikeus näyttää sen sijaan ole-van merkittävämpi syy nukkua kunnallisvaaleis-sa. Se, ettei äänestämisestä koeta olevan itsellemitään hyötyä, on puolestaan vähemmän tärkeäsyy eduskuntavaaleihin verrattuna. Muiden ver-tailukelpoisten äänestämättä jättämisen syidentärkeysjärjestys on hyvin samankaltainen molem-

Kuvio 15. "Jollet äänestäisi, arvioi syitä miksi jättäisit äänestämättä kunnallisvaaleissa." (%)

0 20 40 60 80 100

Erittäin tärkeä Melko tärkeä Jossain määrin tärkeä

Ei kovin tärkeä Ei lainkaan tärkeä

Minun on vaikea löytää itsellesi sopivaa ehdokasta

Minun on vaikeaa löytää itsellesi sopivaa puoluetta

Kuntien eliitti on piittaamatonta nuorten osa-aikatyöläisten, opiskelijoiden ja työttömien eduista

En katso äänestämisestä olevan minulle mitään hyötyä

Kunnassani on liikaa työttömyyttä ja eriarvoisuutta johon ei voi vaikuttaa

En vain viitsi käydä äänestämässä

Haluan protestoida politiikkaa ja poliitikkoja vastaan

Tarvitaan radikaaleja ja anarkistisia toimia Suomen itsenäisyyspäivän "Kuokkavieraiden" malliin

Vaaleissa ei ole tarpeeksi menoa, meininkiä ja viihteellisyyttä

Minulla on periaatteellinen päätös olla äänestämättä vaaleissa

46

missa vaaleissa. (Katso myös Jukaraisen artikkelitässä kirjassa.)

Nuorten naisten suhtautuminen vaaliosallis-tumattomuuteen näyttää poikkeavan luonteel-taan selvästi nuorten miesten suhtautumisesta.Tyypillisiä naisten äänestämättömyyden syitä,jotka tilastollisesti merkitsevästi eroavat miestensyistä, ovat vaikeus löytää ehdokasta tai puoluet-ta, sekä se, että kuntien eliitti on heidän mieles-tään piittaamatonta nuorten eduista. Tyypillisiämiesten syitä jättää äänestämättä ovat halu pro-testoida ja se, että vaaleissa ei ole tarpeeksi menoaja meininkiä. Nuoret miehet pitävät myös radi-kaaleja toimia naisia useammin äänestämistä pa-rempana vaihtoehtona eivätkä yksinkertaisestiviitsi käydä äänestämässä.

Ikäryhmien väliset erot ovat monien äänestä-mättä jättämisen syyn kohdalla merkitseviä. Van-himmassa ikäryhmässä korostuu vaikeus löytääitselle sopivaa ehdokasta. Nuorimmilla vastaajillapuolestaan suhteellisesti tärkeämpiä syitä ovatperiaate olla äänestämättä, halu protestoida, ra-dikaalien toimien preferoiminen, se, ettei vaaleis-sa ole kylliksi menoa ja meininkiä sekä se, etteiäänestämisellä voi vaikuttaa kunnan liikaan työt-tömyyteen ja eriarvoisuuteen. Nuorimpien vas-taajien syyt olla äänestämättä ovat pitkälti saman-suuntaisia kuin tyypilliset miesten syyt. Herääkysymys, ovatko alle kolmekymppiset nuoretnaiset jotenkin samanikäisiä miehiä “aikuisempia”suhteessaan paikalliseen vaikuttamiseen.

Työttömät nuoret ovat muita vähemmän in-nokkaita äänestäjiä, ja myös heidän syissään jät-tää äänestämättä on eroavaisuuksia verrattunamuihin nuoriin. Työttömien vastauksissa näkyypassivoivaa turhautumista. Puolet (50 %) otok-sen työttömistä piti tärkeänä tai erittäin tärkeänääänestämättömyyden syynä sitä, ettei vain viitsikäydä äänestämässä, kun kaikkien vastaajien kes-kiarvo on 20 prosenttia. Lähes yhtä moni (45%) katsoi syyksi sen, ettei äänestämisestä ole itsel-le mitään hyötyä (kaikista vastaajista 31 %), ja37 prosenttia sen, että kunnassa on liikaa työttö-myyttä ja eriarvoisuutta, johon ei voi vaikuttaa(kaikista vastaajista 22 %).

Hyvinvointiluokituksen eri kuntatyypeissäasuvien nuorten äänestämättömyyden syidenkeskinäinen suhde poikkeaa merkitsevästi toisis-taan kahdessa kohdassa. Mitä heikommin asuin-kunta luokituksessa on sijoittunut, sitä tärkeäm-pänä äänestämättä jättämisen syynä kunnan nuo-ret pitävät kunnan työttömyyttä ja eriarvoisuut-ta, johon ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Syrjäisem-pien kuntien nuoret pitävät myös selvästi muitanuoria tärkeämpänä radikaaleja ja anarkistisia toi-mia äänestämiselle vaihtoehtoisena tapana vai-kuttaa.

Kysymykseen äänestämättömyyden syistä ovatsiis vastanneet sekä ne, jotka aikovat äänestää syk-syn kunnallisvaaleissa että ne, joilla ei ole todelli-suudessakaan ole aikomusta äänestää. Näidenkahden ryhmän vastausten vertailu näyttää, ettätodelliset ja kuvitteelliset äänestämättömyydensyyt poikkeavat toisistaan selvästi. Ne, jotka eivätaio äänestää, pitävät yhtä poikkeusta lukuun ot-tamatta kaikkia syitä tärkeämpinä kuin muutnuoret, mikä lienee luonnollista. Tämä ainoapoikkeus on vaikeus löytää sopiva ehdokas, jokaon yhtä tärkeä syy jättää äänestämättä sekä niille,joille kysymys on hypoteettinen että niille, joi-den ei ole tarkoituskaan äänestää.

Ehdokasvalintaan vaikuttavat tekijät: Eitunneta paikallisia linkkejä jakunnallispoliitikkojaEhdokasvalinnan perusteita selvitettiin esittämäl-lä 13 mahdollisesti valintaan vaikuttavan tekijänlista, joiden tärkeyteen valinnassa nuoria pyydet-tiin ottamaan kantaa. Tulokset ovat tiivistetystikuviossa 16. Selvästi merkittävin tekijä on eh-dokkaan henkilökohtaiset kannanotot, tämän te-kijän katsoi vaikuttavan valintaan paljon tai erit-täin paljon peräti 81 prosenttia vastaajista. Suh-teellisen tärkeitä tekijöitä nuorten valinnassa ovatmyös ehdokkaan aiempi kokemus politiikasta,mediaesiintymiset, puoluekanta ja ikä. Muillakysytyillä asioilla on suhteellisen vähän merki-tystä. Voisi siis sanoa, että ehdokkaan valinta näyt-tää tapahtuvan lopulta melko harvojen seikko-jen perusteella. Varsinkaan nuoret eivät sano pi-

47

tävänsä merkittävänä valintaan vaikuttavana te-kijänä mitään suosituksia tai keskusteluja, tapah-tuivatpa ne sitten koulussa, työpaikalla, kaveri-piirissä tai vanhempien kanssa.

Nuorista ja 2003 eduskuntavaaleista tehdys-sä tutkimuksessa (Paakkunainen 2003, 40-44)selvitettiin niin ikään sitä, mitkä asiat vaikuttivatsiihen, ketä ehdokasta äänestettiin. Myös edus-kuntavaaleissa nuorten valintaan vaikuttivat eni-ten ehdokkaan kannonotot. Merkittävin paino-tusero on siinä, että ehdokkaan edustama puo-lue näyttää eduskuntavaaleissa vaikuttavan nuor-

ten valintaan enemmän kuin kunnallisvaaleissa.Muuten suuret linjat ehdokasvalintaan vaikut-tavista tekijöistä ovat melko samankaltaiset mo-lemmissa tutkimuksissa.

Ehdokkaan valintaan vaikuttavien seikkojenarvioinnissa ainoastaan ehdokkaan sukupuoli onasia, jossa nuorten naisten ja miesten näkemykseteroavat tilastollisesti merkitsevästi. Naisista 22prosenttia katsoi ehdokkaan sukupuolen vaikut-tavan valintaan paljon tai erittäin paljon, miehis-tä vain 16 prosenttia. Tilastollisesti melkein mer-kitsevä ero on suhteessa ehdokkaan ulkoisen ole-

Kuvio 16. "Jos äänestäisit vaaleissa, miten seuraavat seikat vaikuttaisivat valintaasi?" (%)

0 20 40 60 80 100


Vähän Ei lainkaan

Ehdokkaan henkilökohtaiset kannanotot

Ehdokkaan aiempi kokemus politiikasta

Mediaesiintymiset

Ehdokas edustaa kannattamaasi puoluetta

Ehdokkaan ikä

Ehdokkaan ulkoinen olemus

Ehdokkaan sukupuoli

Internetin materiaalit tai keskustelu

Keskustelu kaveripiirissä

Vanhempien suositukset

Keskustelu koulussa tai opiskeluyhteisössä

Ystäväsi suositus

Keskustelu työpaikalla

48

muksen tärkeyteen. Sen katsoivat vaikuttavanvalintaan paljon tai erittäin paljon 25 prosenttianaisista, mutta peräti 33 prosenttia miehistä.

Vastaajien iän mukainen tarkastelu paljastaaselviä eroja ehdokasvalinnan perusteissa. Nuo-rimmissa ikäryhmissä ovat selvästi tärkeämpiäkeskustelut kaveripiirissä, koulussa tai työpaikal-la sekä vanhempien tai ystävien suositukset. Van-hemmissa ikäryhmissä puolestaan korostuvatnuorempia huomattavasti enemmän ehdokkaanikä, sukupuoli ja henkilökohtaiset kannanotot.

Sillä koulutuksella, jota vastaaja vastaushet-kellä käy, on vaikutusta joihinkin ehdokkaan va-lintaperusteisiin, vaikka ikä vakioitaisiin. Mitäkorkeamman tason koulutuksessa vastaaja on, sitäenemmän hän panee painoa ehdokkaan iälle,henkilökohtaisille kannanotoille ja mediaesiinty-misille.

Eri puolueiden kannattajien valintaperustei-ta vertaamalla havaitaan, että Kokoomusta, Kris-tillisdemokraatteja ja Vihreitä kannattaville eh-dokkaan oikea puoluekanta on muita tärkeämpi.Tulos sopii yhteen sen kanssa, että varsinkin Ko-koomuksen ja Vihreiden kannattajien puolue-kanta on myös keskimääräistä vakiintuneempi.Vähemmän tärkeänä oikeaa puoluetta puolestaanpitävät varsinkin Perussuomalaisten kannattajat.Muista merkitsevistä eroista kiinnostavia ovat esi-

merkiksi se, että Perussuomalaisia, Kokoomustaja Keskustaa kannattavat pitivät ehdokkaan ul-koista olemusta tärkeämpänä kuin muut. Vähem-män sille sanoivat ehdokasvalinnassaan antavan-sa painoa Vasemmistoliiton ja Vihreiden kannat-tajat. Ehdokkaan aiempaa kokemusta politiikas-ta korostivat Kokoomuksen ja Perussuomalais-ten kannattajat, kun taas Vihreiden äänestämistäharkitsevat eivät pitäneet kokemusta yhtä tärkeä-nä. Vihreille puolestaan internetin materiaalit taikeskustelut olivat selvästi tärkeämpiä kuin muil-le.

Eri vaihtoehtojen äänestäminen kunnallisvaa-leissa: Nuorilla on paljon mahdollisia puolueita17

Nuorilta kysyttiin myös, mitä vaihtoehtoa heäänestäisivät tai voisivat äänestää seuraavissa kun-nallisvaaleissa. Tulokset on koottu yhteen kuvi-ossa 17. Niiden osuus, jotka eivät osaa tai haluakertoa puoluekantaansa on noin kolmannes vas-taajista, mikä tekee tuloksista korkeintaan suun-taa antavia nuorten todellisen äänestyskäyttäy-tymisen ennustajana.

Poistamalla analyysista kantansa salaavat nuo-ret joudutaan tekemään todellisen kannatuksenarvioinnin kannalta epävarma oletus heidän ää-niensä jakautumisesta samoin kuin kantansa il-maisseiden. Näin kuitenkin meneteltiin vuoden

Taulukko 6. Puolueiden kannatus 2004 kunnallisvaaleissa / mielipidemittaus.

* Lähde: HS-Gallup 10.7.2004

Kunnallisvaalit 2004 nuoret

Kunnallisvaalit 2004 kaikki *

Sosialidemokraatit 25 % 24 %

Keskusta 24 % 24 %

Kokoomus 17 % 20 %

Vasemmistoliitto 5 % 10 %

Ruotsalainen kansanpuolue 5 % 5 %

Vihreät 15 % 9 %

Kristillisdemokraatit 2 % 4 %

Perussuomalaiset 4 % 1 %

Muut 3 % 3 %

49

2003 eduskuntavaalitutkimuksessa, ja vertailunvuoksi esitellään myös tässä nuorten suuntaa-antavat äänten jakaumat suurimpien puolueidenosalta (suluissa 2003 eduskuntavaalien nuortenäänijakauma): SDP 25 % (17 %), Keskusta 24% (23 %), Kokoomus 17 % (21 %), Vihreät 15% (19 %). Merkittävimmät erot näyttävät siisolevan Sosialidemokraattien suuremmassa sekäKokoomuksen ja Vihreän Liiton pienemmässäkannatuksessa nuorten parissa kuin edellisissä

eduskuntavaaleissa. Tutkimus- ja aineistonkeruu-tapojen erilaisuudesta johtuen ei luvuista voikuitenkaan vetää varmoja johtopäätöksiä.

Kesäkuussa Suomen Gallup teki HelsinginSanomien toimeksiannosta tutkimuksen, jossaselvitettiin puolueiden kannatusta kunnallisvaa-leissa. Otos oli 2400, ja tutkimus toteutettiinpuhelinhaastatteluina. Aineistot siis poikkeavattoisistaan jo keruutapansakin puolesta, muttasuuntaa-antavan vertailun vuoksi tulokset on

Äänestäisin Voisin äänestää

Kuvio 17. Eri vaihtoehtojen äänestämisaikomukset 2004 kunnallisvaaleissa. (%)

Sosialidemokraatit

Keskusta

Kokoomus

Vasemmistoliitto

Ruotsalainen kansanpuolue

Vihreät

Kristillisdemokraatit

Perussuomalaiset

Sitoutumaton ehdokas tai lista

Joku muu paikallinen ehdokas tai lista

En halua sanoa

En tiedä

0 5 10 15 20 25 30 35

50

koottu taulukkoon 6. Nuoret näyttävät kannat-tavan enemmän Vihreitä ja Perussuomalaisia, kuntaas Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien jaVasemmistoliiton kannatus on nuorten parissamuuta väestöä alhaisempaa.

Huomattavin ero nuorten naisten ja miestenvastauksissa on Vihreiden selvästi suurempi kan-natus naisten parissa. Selvästi suurempi osuusnaisista ei myöskään osaa tai halua sanoa kan-taansa. Vihreitä lukuun ottamatta kaikkien mui-den puolueiden kannatus on miesten keskuu-dessa suurempaa. Jos tarkastellaan sitä, mitä puo-lueita nuoret voisivat äänestää, erot sukupuolienvälillä tasoittuvat selvästi. Naisten ja miesten suu-rimpien puolueiden (SDP, KESK, KOK) poten-tiaaliset kannatukset eivät eroa merkitsevästi toi-sistaan. Sen sijaan Vihreällä Liitolla on selvästienemmän myös potentiaalisia nais- ja mieskan-nattajia. Jos analyysista poistetaan ne, jotka eivätsano kantaansa, peräti 49 prosenttia naisista ja28 prosenttia miehistä voisi äänestää Vihreitä.Vastaavasti laskettuna voisi naisista 10 prosent-tia, mutta miehistä peräti 23 prosenttia äänestääPerussuomalaisia.

Kuva puolueiden kannatuksesta nuorten pa-rissa ei juuri muutu, kun verrataan potentiaalistakannatusta äänestää aikovien ja äänestämättömi-en keskuudessa. Potentiaalinenkin kannatus onkautta linjan alhaisempaa niillä nuorilla, jotka ei-

vät aio äänestää. Perussuomalaiset ja Vihreät ovattosin suhteellisesti jonkin verran suositumpiamahdollisina äänestyskohteina äänestämättömi-en nuorten parissa. Kokoomuksen, Kristillisde-mokraattien ja Vasemmistoliiton potentiaalinenkannatus puolestaan poikkeaa vielä keskimääräistäenemmän alaspäin äänestämättömien nuortenkeskuudessa. Vasemmistoliiton kohdalla tulostavoi pitää yllättävänä, sillä perinteisestihän vasem-miston katsotaan hyötyvän äänestysvilkkaudenlisääntymisestä.

Nuorten puoluevaihtoehtojen ehdottomuut-ta voi tutkia tarkastelemalla sitä, kuinka monipuoluekantansa jo päättänyt voisi äänestää jon-kin muunkin puolueen ehdokasta. Avoimimmal-ta puoluekanta näyttää niillä, jotka äänestävät taiäänestäisivät kunnallisvaaleissa Vasemmistoliittoa.Esimerkiksi 46 prosenttia heistä sanoi voivansaäänestää SDP:tä ja peräti 54 prosenttia Vihreitä.Vihreiden potentiaalista kannatusta pidetään ylei-semminkin suhteellisen suurena verrattuna vaa-leissa saatuun todelliseen ääniosuuteen. Tämä onjo tuttua lukuisista vaaleja edeltävistä mielipide-mittauksista, joiden osoittama kannatus jää Vih-reiden osalta usein toteutumatta itse vaaleissa.Taulukosta 7 voi sarakkeittain lukea jotain puo-luetta äänestävien mahdollisuuden antaa äänen-sä jollekin muullekin puolueelle. EsimerkiksiSDP:tä äänestävistä 16 prosenttia voisi äänestää

Taulukko 7.

MITÄ ÄÄNESTÄÄ/ÄÄNESTÄISI KUNNALLISVAALEISSA

MITÄ VOISI ÄÄNESTÄÄ SDP KESK KOK VAS RKP VIHR KD PERUS

Sosialidemokraatit 100 12 16 46 14 33 0 30

Keskusta 16 97 31 8 29 13 33 10

Kokoomus 19 22 96 8 14 9 0 20

Vasemmistoliitto 15 0 6 100 0 20 0 20

Ruotsalainen kansanpuolue 4 0 6 15 86 7 0 0

Vihreät 31 16 24 54 14 100 17 10

Kristillisdemokraatit 6 4 4 15 7 2 100 0

Perussuomalaiset 15 15 18 15 0 11 0 100

51

0 20 40 60 80 100

Kaikki (n=509)

Nainen (n=284)

Mies (n=225)

15-18 vuotta (n=143)19-24 vuotta (n=215)

25-30 vuotta (n=150)

Opiskelee (n=322)Työssä (n=152)


Peruskoulu (n=82)Lukio (n=77)


Ammattikorkea (n=47)Yliopisto (n=59)



Tekninen/mat.-luonnontieteellinen ala (n=65)Hoito-/lääketieteellinen ala (n=22)

Humanistinen/yhteiskunnallinen ala (n=13)Muu (n=67)

Kristillisdemokraatit (n=7)

Keskusseudut (n=201)Hyvinvoivat kunnat (n=15)

Pärjäävät kunnat (n=89)Sivuun jäävät kunnat (n=128)


Kuvio 18. "Kuinka vakiintunut on puoluekantasi?" (%)

Erittäin vakiintunut Melko vakiintunut Eos / Keskimääräisesti vakiintunut

Ei kovin vakiintunut Ei lainkaan vakiintunut

Äänestäisi kunnallisvaaleissa (n=279)

Ei äänestäisi kunnallisvaaleissa (n=81)

Sosialidemokraatit (n=77)Keskusta (n=72)

Kokoomus (n=54)Vasemmistoliitto (n=14)

Ruotsalainen kansanpuolue (n=15)Vihreät (n=47)

Perussuomalaiset (n=11)

52

myös Keskustaa, 19 prosenttia Kokoomusta ja15 prosenttia Vasemmistoliittoa. Riveittäin taasvoi lukea, kuinka suuri osa muiden puolueidenkannattajista voisi äänestää mainittua puoluetta.Esimerkiksi Vasemmistoliittoa voisi äänestää 15prosenttia SDP:tä äänestävistä, mutta ei kukaanKeskustaa äänestävistä.

Kuviossa 18 esitellään nuorten puoluekan-nan vakiintuneisuus taustamuuttujittain. Alleviidennes vastaajista sanoo puoluekantansa ole-van ainakin melko vakiintunut, ja peräti 39 pro-sentilla vastaajista se ei ole lainkaan varma. Tulosvahvistaa kuvaa nuorista poliittiselta sidokseltaansuhteellisen löyhinä ja liikkuvina äänestäjinä.Nuorten elastinen suhde vaalien kautta näyttäy-tyvään politiikkaan vahvistuu tässä: nuoret ovatavoimia myös äänestysdemokratian suhteen,mutta hyvin teema- ja tilannekohtaisesti – pitkä-aikaisia sitoumuksia ei ole.

Taustamuuttujittain tehdyn tarkastelun mu-kaan nuoret naiset ja miehet eivät poikkea toisis-taan puoluekantojen vakiintuneisuudeltaan.Myöskään eri ikäryhmät eivät merkitsevästi poik-kea toisistaan, mutta korkeammalla koulutuksel-la sen sijaan on selvästi puolueuskollisuutta lisää-vä vaikutus. Opisto- tai ammattioppilaitostasonopiskelijoiden irrallisuus puoluepolitiikasta onhuomiota herättävän suurta, minkä taustalla täy-tyy olla myös jo aiemmin kosketeltu seikka: heliikkuvat kaikkein eniten ja nopeimmin koulu-tuksen ja työn sekä muuttuneiden sosiaalistensuhteiden perässä – sidokset kuntavaalikuvioonovat ohuet ja sumuiset. Ammattikoululaisilla onmyös oma etäisyyttä ottava ja pejoratiivinen (hal-ventava) tyylinsä puhua politiikasta ylipäänsä.(Paakkunainen 1991 ja 2003.) Myös asuinkun-nan paremmalla menestyksellä kunnan hyvin-vointiluokituksessa on yhteys nuorten puolue-kannan vahvemman vakiintuneisuuden kanssa.

Äänestysaikomuksen ja puolueuskollisuudenvälillä on hyvin selvä yhteys. Ei liene kovin yllät-tävää, että jopa 58 prosentilla niistä nuorista, jot-ka eivät aio äänestää, ei myöskään ole lainkaanvakiintunutta puoluekantaa.

VAIKUTTAJARYHMÄT – MITEN NESYNTYVÄT, TOIMIVAT JA LÖYTÄVÄTMERKITYKSENSÄ?

Sosiaalinen koostumus: tytöt hallitsevatVaikuttajaryhmätutkimuksessa jo haastateltujensosiaalinen koostumus kertoo meille paljon uut-ta, sillä aiheesta ei ole aiempaa tutkimustietoa.Tytöt ovat selvänä enemmistönä, vastaajista on63 prosenttia tyttöjä ja 37 prosenttia poikia. Pe-ruskoulussa vastaajista on 36 prosenttia, lukiossa44 prosenttia, opistossa ja ammatillisessa oppilai-toksessa viisi prosenttia, ammattikorkeakoulussakaksi prosenttia ja yliopistoissa neljä prosenttia.Työelämässä oli 10 prosenttia ja työharjoittelus-sa kaksi prosenttia. Alle 17-vuotiaita tuli otok-seen mukaan 37 prosenttia, 17–18-vuotiaita 35prosenttia ja yli 18-vuotiaita 28 prosenttia. Nuo-risovaltuutettuina toimivat ovat siis sangen nuo-ria, jopa 12–14-vuotiaita, ja vain alle kolmanneson kunnallisvaaleissa äänioikeutettu. Näin tar-kastelu laajenee aktiivisiin mutta varsin nuoriinikäryhmiin, joissa (poliittisten)järjestöjen realisti-nen kulttuuri tai kunnallisdemokratia on vastahahmottumassa ja konkreettisia kokemuksia onvähän. Samalla ikäryhmien suhteet, kehitysdy-namiikka, sukupuolisuus ja arvojen erilainenpolarisaatio nousevat esiin.

Ikäryhmäspesifien tekijöiden rinnalle nouseetoinen kiinnostava seikka: tytöt ja nuoret naisethallitsevat foorumeita ja osoittautuvat tässäkintulkinnassa ilmaisuvoimaisiksi yksilöiksi. Tämä eiole uutuus: nuoret naiset hallitsevat lähes kaikillayhteiskunnallisen ja poliittisen aktiivisuuden jaorganisoitumisen kentillä. Heillä on Suomessapoikkeuksellisen paljon moderneja kompetens-seja ja empaattisia, tilannekohtaisia ja joustavanharkinnan taipumuksia, joita tarvitaan aikammeyhteiskuntaelämässä. Aineisto ja vaikuttajaryh-mät painottuvat kouluelämään, lukioihin ja pe-ruskouluihin. Opistot ja ammatilliset oppilaitoksetjäävät edustuksessa sivuun samoin kuin työelä-mässä olevat nuoret. Nuorten vaikuttajaryhmiä

53

voi siis pitää “pienoiskuvana nuorista” yhtä vä-hän kuin eduskuntaa “pienoiskuvana kansasta”.Peilikuvan metafora on heikko poliittisen demo-kratian vertauskuva. Kyse on aina myös aktiivi-suudesta ja vallasta sekä siitä sosiaalisesta tilan-teesta, jossa organisoitumisen tarpeet ja demo-kratia merkitys keksitään. Jatkossa analysoimmetarkemmin vaikuttajaryhmien luonnetta, perus-tamista ja valintatapaa.

Toimiminen vaikuttajaryhmässä: “Tilaisuuksienjärkkääminen, vaikuttaminen ja hyöty”Kysyttäessä nuorilta näiden motiiveista vaikut-tajaryhmään tulemiselle (kuvio 19), kohoavat tär-keimmiksi tekijöiksi tilaisuuksien järjestämisentarpeellisuus, halu vaikuttaa ja hyöty myöhem-mässä elämässä. Sen sijaan nuoret suhtautuvattorjuvasti ajatukseen, että joku ulkopuolinen toi-mija olisi työntänyt, johdatellut tai suostutellut

Kuvio 19. Syyt tulla mukaan vaikuttajaryhmän toimintaan. (%)

0 20 40 60 80 100

Suuri merkitys Jonkin verran merkitystä Ei merkitystä

Tapahtumien tai tilaisuuksien järjestä-minen on tarpeellista

Haluan vaikuttaa

Toiminnasta on hyötyä myöhemmin elämässä

Olen utelias

Haluan kehittää omia ryhmätoiminnan taitoja

Olen kiinnostunut politiikasta

Tunsin yhteiskunnallisesti aktiivisia ihmisiä

Vanhemmat kannustivat

Opettajat kannustivat

Vanhemmat ovat tai suvussa on poliittisia aktiiveja

Kaverit kannustivat

Lähdin kavereiden mukaan

54

heitä toimintaan. Kavereiden, vanhempien javarsinkin opettajien vahva kannustus nähdäänmelko merkityksettömänä mukaantulolle vaikut-tajaryhmän toimintaan. Yllättävää on se, että “ka-vereiden kanssa tehdyt diilit osallistumisesta” taiheidän esimerkkinsä eivät ainakaan vastaustenmukaan ole merkittävä motiivi. Avovastauksissa-kin oli vain yksi suora viite lähiystäviin: “Kaverikysyi (M87, Ranua)”. Samalla on kuitenkin huo-mattava se, että sekä kaverit että perhe merkitse-vät motivoivaa kontekstia18, jonkinlaista sosiaali-sen pääoman kokemusta tai oppia, yhteiskun-nallisen dialogin kykyä. 2000-luvun nuoret Suo-messa ja Euroopassa eivät näytä suoraan periväntai omaksuvan vanhempiensa tai itselleen läheis-ten sosiaalisten (kaveri)piirien arvoja, toiminta-kehotuksia tai (puolue)kantoja, mutta yhtä laillatämä kysely tutkimus kuin nuorten omat(teema)haastattelut alleviivaavat kaverisuhteidenja aktiivisen perhetaustan merkitystä sosiaalisillevuorovaikutustaidoille ja ylipäänsä eettis-poliit-tiselle aktiivisuudelle (EUYOUPART 2003–2005; Paakkunainen 2004).

Toimintaan mukaantulossa korostuvat siisnuorten vapaa-ajan ja osallistumismahdollisuuk-sien resursointi, osallistujayksilöiden sosiaalistaaktiivisuutta ja vaikuttamista korostava itsetunto(sosiaalinen pääoma) ja meritoitumisajatus (kult-tuurinen ja poliittinen pääoma, pätevöityminen).Käytännölliset, yksilölliset ja instrumentaalisettavoitteet uskalletaan nostaa etusijalle. Nuoreteivät ylpeile arvoillaan tai kaunistele pontimiaanedes monipuolisissa ja erilaisia toimintoja ruoti-vissa avovastauksissaan. Politologin silmin tiedotnäyttävät kiinnostavilta, tavallisiin nuoriin ver-rattuna huomattava osa osallistujista on kiinnos-tunut myös politiikasta. Vaikuttajaryhmänuor-ten retoriikassa tämä on mahdollista ilmaista vai-kuttamisen, ryhmätoiminnan taitojen ja uteliai-suuden termein. Puheet etujen ajamisesta, poli-tiikasta, kollektiivisuudesta tai politiikan pelinkiehtovuudesta eivät lainkaan sovi useimpiennuorisovaltuutettujen kieleen heidän kertoessaanomista motiiveistaan. Ero esimerkiksi 1970-lu-

vun alun kouluneuvostojen ylevään, poliittisestiosallistuvaan ja demokraattiseen kielenkäyttöönon dramaattinen.

Varsinkin nuorten vaikuttajaryhmille lähete-tyn lomakkeen “epäpoliittiset” ja vähän provo-soivat kysymys-, arvoja termivalinnat eivät olesattumalta muotoiltuja. Ne perustuvat intensii-viseen, “demokraattiseen” ja näin pitkäksi veny-neeseen keskusteluun nuorisotyön ammattilais-ten ja vaikuttajaryhmien kansallisten aktiivien sekäNuoret Vaikuttajat ry:n edustajien kanssa. Kyse-lylomaketta koskevissa kommenteissa tutkijoitavaroitettiin lukuisia kertoja provosoivasta ja po-liittisesta kielenkäytöstä. Etenkin tyttöjen ja nuor-ten naisten sekä yleensä alle kuusitoistavuotiait-ten vastaukset alleviivasivatkin sosiaalista ja prak-tista retorista eetosta ja paatosta (Perelman, Ol-brechts & Tyteca 1971). Sukupuolten välillä onmuutama kiinnostava tilastollisesti merkitsevä eromukaantulon syiden tärkeydessä. Nuoret naisetpitävät miehiä tärkeämpinä syinä halua vaikut-taa, toiminnan hyötyä myöhemmässä elämässäja tapahtumien tai tilaisuuksien järjestämisen tar-peellisuutta. Vaikka tytöt ja nuoret naiset ovat-kin orientoituneet vapaa-ajan organisointiin jasosiaalisiin merkityksiin, he olivat vastausotteis-saan määrätietoisia sekä poliittisesti keskustelu- javaikuttamishaluisia.

Mukaantulon syyt avovastausten mukaan:“Meidän yläasteella ei ollut lukollisia kaappeja(nyt on!)” -- “Halusimme saada nuorten äänenkuuluviin!”Alle puolet haastatelluista nuorisovaltuutetuistaraportoi avovastauksissaan jonkin seikan, yhteis-kunnallisen asian tai ongelman, joka sai hänet jahänen kaverinsa mukaan toimintaan. Vapaa-ajantekemisen puute nousi tässäkin esiin. On aikayllättävää, että monissa kasvuseutujenkin kau-pungeissa koetaan vahvoja tekemättömyydentunnelmia. Ongelmien kirjo laajenee nuorisoti-lojen puutteesta hyvinvoinnin ulottuvuuksiin.Koulukyselyissä korostuvat yleensä aika konkreet-tiset resurssiseikat kuten lukollisten kaappien

55

puuttuminen; tässä kyselyssä ongelmien luonnepainottuu enemmän yleisten sosiaalisten, kult-tuuristen ja “tilallisten” niukkuuksien suuntaan.Joskus nuorten “fiilikset” ilmentävät jonkinlaista“olemisen” tuskaa paikkakunnalla, josta ovat nuo-rille tärkeät palvelut ja merkitykset kaikonneet.“Autiot syrjäkylät” tuovat mukaan oman melan-koliansa. Urbaanit nuoret vaativat enemmän toi-mintaa, maalaiskunnissa sosiaalinen ongelma kos-ki yleensä kaikkia kyläläisiä:

Kunnassa tekemisen puute (N86, Suomussalmi).Meidän yläasteella ei ollut lukollisia kaappeja (Nyton!) (N88, Tampere). Nuorisotilan puute (M87,Loppi). Halusin nuorille enemmän toimintaa ym.(N88, Valkeala). Kunnan puutteellinen tarjontanuorille (M86, Lappi). Nuorten etujen parantami-nen (N90, Kiuruvesi). Nuorten vapaa-ajanvietto-paikkojen vähäisyys kunnassa (M88, Seinäjoki).Nuorten hyvinvointi (M87, Oulainen). Nuortenkohtalaisen huono asema kunnassa (N85, Nivala).Nuorison vointi (ei missään saa olla? Mitä tehdä?)(N86, Kangasala). Nuorison asema huono, halu-sin enemmän tapahtumia (M90, Ylihärmä). Nuo-rilla puuttui tekeminen... ja puuttuu vieläkinkuntamme taloudellisen tilanteen takia (N86,Enontekiö). Halu vaikuttaa kunnassa viihtymiseen(M88, Lumijoki). Halu vaikuttaa nuorten asioihin(N88, Taipalsaari). Kun mitään ei ikinä tapahdu(N87, Rautavaara). Nuorten vapaa-ajan toiminta ja-oleskelumahdollisuudet ovat vähäisiä kunnassa(N88, Mikkeli). Halu saada nuoriso pitämään haus-kaa esim. discoissa päihteettömästi (N88, Sotka-mo). Nuorten skeittihallin aloite on vireillä (N83,Imatra).Vain halu vaikuttaa eri asioihin (N89, Kuiva-niemi). Haluttiin enemmän toimintaa kuntaan kai-kille nuorille, eikä vain “talojen tyypeille” (N87,Lempäälä). Nuorten vapaa-ajan käyttö (N87,Evijärvi). Oman kunnan tilanne (M85, Sodanky-lä).

Vaikka nuoret harvoin puhuvatkin vaikuttaja-ryhmätoiminnasta demokratian, autonomian taiitsehallinnan termein, heidän “nuorten puolestavaikuttamisen” argumentaatio vie kuulijaa arki-sesti tämän demokratiakeskustelun suuntaan.Vaikka hyöty- ja palvelunäkökulmatkin ovat esillätässä nuorten suvereenisuutta koskevassa puhees-sa, sukupolviristiriita, tavallisen kuntalaisen ah-

dinko ja kohtalo, poliittisen toimijan asema javakituinen vaikuttajakanavan luonti pilkahtele-vat terävimpien sanankäyttäjien (avovastauksis-ta valikoiduissa) ajatuksissa:

Vähäinen nuorten päätäntävalta (M85, Alastaro).Nuoret voivat pahoin. Koulussa vain harvat menes-tyvät (M85, Hyvinkää). Tavallisten ihmisten ah-dinko (M88, Lappeenranta). Se, että nuoret eivätsaa tarpeeksi kantaansa julki (M84, Kerava). Tämänkunnan päättäjien sekoilu sekä nuorten vähäiset toi-minta-/ajanviettomahdollisuudet (M86, Sodanky-lä). Nuoria ei näy kunnallisessa vaikuttamisessa(N86, Posio). Halusin oppia toimimaan oikein “vi-rallisissa” yhteiskunnallisissa asioissa ja löytää te-hokkaita keinoja, välineitä ja tapoja vaikuttaa asioi-hin, ennen kaikkea nuorten oikeuksiin (N84, Kan-gasniemi). Pienellä paikkakunnalla on hyvä olla vai-kuttajia ja halusin itse olla sellainen (N84, Kangas-niemi). Tahdoimme toimia äänitorvena nuorison japäättäjien välillä (N87, Lieksa). Nuorten ääni esiin(M85, Konnevesi). Että kunnassamme kukaan nuoriei päässyt kertomaan mielipiteitään päättäjille, kunpäätettiin nuoriin liittyvistä asioista (N87, Lieto).Kaupungin päätöksenteko ilman nuorien mielipi-dettä (M89, Hämeenlinna). Ei itse siassa mikäänerityinen, halusimme vain ajaa asioitamme kunnas-sa (N88, Ylitornio). Halu puhua nuorten kunta-laisten puolesta (N82, Turku). Nuorten tulevai-suus ei ilman omia mielipiteitä edisty (N77, Ilma-joki).

Muutamat tekemisen puutetta ja tavallisen kun-talaisen sosiaalisen arjen sarjallisuutta19 alleviivaa-vat kannanotot laajenevat joskus sosiaali- ja lii-kennepoliittisiksi avauksiksi. Liikenne- ja kieli-poliittiset arvot laajentavat monen nuoren yh-den asian ympärille rajoittuneita oivalluksia osal-listumismotivaatioista. Myös nuoriso-ongelmienpahoittelun paatosta nuorten vaikuttajaryhmä-läisten avovastauksista löytyy. Tämä “kadullanähdyn kaljapullon kilkuttelu tai rasismin valit-taminen” voi olla merkki moraalisen aikuisen va-litusvirrestä tai taitavasta yrityksestä tavoittaa tut-kijoiden ja muiden aikuisten suosiota vaikuttaja-ryhmän asialle:

Nuorten poismuutto kunnasta, suurempiin keskuk-siin koulun ja työn perässä. Nuorille tekemisen ja

56

vaikuttamisen mahdollisuuksia (N79, Suomussal-mi). Kriminaalit kylillä (N84, Kempele). Rasismi(N88, Hyrynsalmi). Nuoret kadulla kaljapullonkanssa (N84, Porvoo). Nuorten ilta- ja yöelämä ka-duilla turvattomasti (N87, Kajaani). Hiljenevä ko-tikylä (N85, Ylitornio). Tieturvallisuus (M88,Muonio). Kielikysymys ja mm. Östersundominkauppakeskus (Helsingin laajeneminen itään päin)(N85, Sipoo). Henkilöjunaliikenne Kotka-Kouvo-la välillä meinattiin lopettaa (N88, Anjalankoski).

Kenen aloitteesta vaikuttajaryhmä on perustet-tu: Ajatus perustamisesta “muhii” ja aikuisettarttuvat siihen?Seuraava vaikuttajaryhmän perustamisaloitettaerittelevä kuvio 20 osoittaa perustamisvisionnousseen monilta erilaisilta suunnilta. Samallatulee selvästi esiin myös nuorten tavoitteiden jatoiminnan synnyttäjien visioiden eroja. Poliitti-set aloitteet saavat ilmaisunsa yleensä poliittisessaja institutionaalisessa päätöksenteossa, nuortenpuhtaat alkuperäisideat muokkaantuvat siinä jatarvitsevat sitä toteutuakseen. Vaikka aloite on-kin voinut tulla poliittiselta tai viranomaistahol-ta, on toimintaidea saattanut alun perin tullanuorilta itseltään tai motivaatio on saatettu var-mistaa nuorilta etukäteen. Onnistuneen ja eri-

tyisesti epäonnisen idean keksijän roolista useinmyös kiistellään.

Kentän haastattelutietojen mukaan juuri Ko-koomuksen puolue- ja valtuustoryhmät ovat ol-leet puoluekentän aktiivisimpia nuorten edus-tuselinten aloitteentekijöitä. Myös Keskusta onollut mukana kuviossa. Näyttäisi siltä, että aikuis-ten organisaatiot ja viranomaistoimijat ovat ol-leet ryhmien tukemisessa aktiivisempia kuin nuo-ret itse, silti innovatiivisia nuoria yksilöitä, spon-taaneja ryhmiä ja nuorisojärjestökin löytyy. Vi-ranomaisten eli lähinnä nuorisotoimintaa lähelläolevien toimijoiden merkitys ryhmien synnyttä-jinä eli perinteisinä “taustapiruina” saattaa olla vieläkuvion yleisilmettäkin suurempi.

Vaikuttajaryhmien edustavuus: Miten ryhmätvalitaan, ketä ne edustavat ja milläoikeutuksella?Kolmessa tapauksessa neljästä vaikuttajaryhmä onselkeästi vaaleilla valittu (ks. kuvio 21) ja tässäsuhteessa oikeutettu organisaatio. Useilla ryhmilläon myös toiminnassaan säännöt, jossa on mai-ninnat ryhmän toiminnan perusteista, edustuk-sellisuudesta ja tavoitteista. Ja jos kunta tai nuori-sotyön viranomaiset tai lautakunnat ovat niin

Kuvio 20. Kenen aloitteesta vaikuttajaryhmä on perustettu? (%)

Jonkin puolueen tai valtuustoryhmän

Jonkin nuorisojärjestön

Jonkin viranhaltijan

Aktiivisen vanhemman henkilön

Epävirallisen nuorisoryhmän

Aktiivisen nuoren

Opettajien

Jonkun muun

0 2 4 6 8 10 12 14 16

57

päättäneet, vaikuttajaryhmällä voi olla myös le-gaaleja (muodolliseen, viralliseen ja lailliseen pää-tösvaltaan liittyviä) tehtäviä. Myös muilla orga-nisoitumis- ja valintaperusteilla kootut vaikutta-jaryhmät voivat saada asemia kunnan päätöksen-teossa, määräämisessä tai valmistelussa. Vaihteluon näiden ryhmien kesken suuri: niiden edus-tuksellisuus ja legitimiteetti rakentuvat nuortenitsensä, järjestöjen, koulun tai asuinalueen varaan.Muutamissa kunnissa toimii kuitenkin vaikutta-jaryhmiä, jotka poikkeavat näistä perustyypeistä.

Sukupuolella näyttäisi olevan vaikutusta sii-hen, minkälaisiin vaikuttajaryhmiin osallistutaan.

Vastaajien lukumäärät yksittäisissä luokissa tosinovat aika pieniä tiukkojen johtopäätösten teke-miseksi. Tosin aineistossa ei ole kyse aivan pienes-tä otoksesta, vaan siinä on edustettuna yli puoletsuomalaisista vaikuttajaryhmistä. Nuorten mies-ten aktiivisuus painottuu selvästi vaaleilla valit-tuihin ryhmiin, naisia taas on ratkaisevasti enem-män kaikissa muissa ryhmämuodoissa, varsinkinjärjestöjen valitsemissa ja nuorten perustamissavaikuttajaryhmissä. Naiset ovat sosiaalisemminorganisoituneet: tapahtuuko jako kansalaisyhteis-kunnan naisiin ja instituutioiden miehiin?

Vaikuttajaryhmien vaalien äänestysprosentti(kuvio 22) ja sen kuvaama arvostus eivät ole kai-killa vaikuttajaryhmäpaikkakunnilla yleisen kes-kustelun alla. 37 prosenttia nuorisovaltuutetuis-ta ei tiedä vaaliensa äänestysprosenttia. Muutoinnäyttäisi siltä, että vaaleilla valitut ovat vaalioi-keutettujen enemmistön valitsemia. Tässä suh-teessa enemmistöllä edustuselimistä näyttäisi ole-van selkeä ja kiistaton lähtökohta toiminnassaan.

Vaikuttajaryhmäkulttuurien kirjavuutta lisää-vät myös erilaiset vaalitavat (ks. kuvio 23). Yli 10prosentissa valinnoista nuoret eivät suoraan ol-leet mukana, vaan järjestö-, luottamuselin- taiviranomaisvalinnat toimeenpanivat ryhmät.Kaikkia ryhmiä ei ole siis valittu neuvosto-, vaali-tai suoran edustuksen mallin mukaan. Tämä eitietenkään tarkoita, etteikö esimerkiksi vaaliko-

Kuvio 21. Missä seuraavissa nuorten vaikuttajaryhmissä olet mukana? (%)

Nuorten itse perustama vaikuttajaryhmä

Järjestöjen valitsema paikallinen vaikuttajaryhmä

Koulukohtainen vaikuttajaryhmä

Asuinalueen vaikuttajaryhmä

Jokin muu ryhmä

0 20 40 60 80

Vaaleilla valittu vaikuttajaryhmä,nuorisovaltuusto tai -parlamentti

Kuvio 22. Jos vaikuttajaryhmän valinta perus-tui vaaliin, kuinka monta % äänioikeutetuistaäänesti vaalissa? (%)

70 % tai yli

50–69 %

30–49 %

Alle 30 %

EOS

0 5 10 15 20 25 30 35 40

58

kousten tai järjestöjen synnyttämillä ryhmillä voisiolla toiminnassa tai asiakohtaisesti hankittua hy-vää legitimiteettiä. Huomattavan usein ainoas-taan toiminnallisesti orientoituneet eli tässä va-lintakokoukseen osallistuneet nuoret olivat va-linnassa aktiivisia ja usein on käynyt niinkin, ettäkaikki halukkaat ovat mahtuneet mukaan vai-kuttajaryhmän piiriin. Näyttäisi20 myös siltä, ettäharvemmassa kuin joka viidennessä valintatilan-teessa kunnan kaikki tietyn ikäryhmän nuoretovat olleet äänioikeutettuja. Vaaleillakin valittu-jen vaikuttajaryhmien valitsijakunta on useim-miten ollut koko kuntaa suppeampi. Kahdek-sassa kunnassa koettiin, että heidän vaalitapansaei sopinut mihinkään edellisistä vaihtoehdoista.Kun nyt tunnemme vaikuttajaryhmien sosiaali-sen edustavuuden ja valintatavat, voimme entis-tä selvemmin epäillä sitä, kuinka yleisesti työssäkäyvät, työttömät tai järjestöjen ulkopuolella ole-vat nuoret ovat olleet mukana vaikuttajaryhmi-en mobilisoinnissa ja valitsemisessa.

Vaikuttajaryhmän toiminnan painopisteet:Toiminnallisuus mobilisoi – mutta kunta-päätöksenteko tulee ajankohtaiseksi melkein ainaVaikuttajaryhmien toiminnan painopisteet vaih-televat kunnallisesta päätöksenteosta konkreetti-seen tekemiseen, esimerkiksi nuorisopalveluiden

ja -tilaisuuksien tuottamiseen. Karkeasti on kysesiitä, että poliittis-hallinnollisesti orientoituvatryhmät vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoonedustuksellisen demokratian perusmallin mu-kaan. Ne tavallaan mobilisoivat nuoren kansa-laisyhteiskunnan etuja ja arvoja poliittiseen jär-jestelmään ja instituutioiden suuntaan ja samallaoikeuttavat tehtyjä päätöksiä ja osallistumisentapaa nuoriin kansalaisiin päin. Toisaalla palve-luiden tai tilaisuuksien järjestämiseen keskittyvätryhmät jättäytyvät kansalaisyhteiskuntaan ja sensosiaaliseen organisointiin. Tällä voi tietenkin ollamyös nuorten tietoisuutta muokkaavaa ja poliit-tisia seurauksia tuottavaa merkitystä, esimerkiksiparantuvana nuorisotoimijoiden itseluottamuk-sena tai jaettuina tilaisuuksien kulttuuris-poliit-tisina merkityksinä tai viesteinä esimerkiksi me-dian kautta. Samoilla ryhmillä, joiden toimin-nan painopiste ei välttämättä ole kunnallisessapäätöksenteossa, voi olla merkittävää “itsehallin-nollista” tai kansalaisten ryhmien autonomiaa li-säävää merkitystä – otetaan joitakin asioita taiorganisoitumistapoja omaan haltuun ja käyttöön.

Vaikuttajaryhmien nuoria pyydettiin arvioi-maan toiminnan kohdentumista kunnallinenpäätöksenteko-konkreettinen tekeminen -ulottu-vuudella, ja saadut tulokset on koottu kuvioon24. Selvän enemmistön mukaan painopiste on

Kuvio 23. Miten vaikuttajaryhmä on valittu? (%)

Vaaleilla, joissa kaikilla nuorilla äänioikeus

Vaaleilla, joissa vain oman asuinseutunitai kouluni nuorilla äänioikeus

Toimintaan mukaan halunneet nuoret ovatitse muodostaneet vaikuttajaryhmän

Jotenkin muuten

Jokin kunnan viranomainen (esim.nuorisotoimisto tai -sihteeri) on valinnut

Jokin kunnan luottamuselin (esim.nuorisolautakunta) on nimennyt edustajat

Järjestöjen edustajat valitsivat kokouksessa

Kokouksessa, jossa kaikki halukkaat nuoret ovat olleet mukana

0 10 20 30 40 50

59

konkreettisessa tekemisessä, ja vain yksi viidestänäki toiminnan painottuvan enemmän kunnal-liseen päätöksentekoon ja politikointiin. Mene-mättä erilaisten toimintakulttuureiden analyysiinvoidaan sanoa, että suomalaisia vaikuttajaryhmiävoitaneen pitää enemmän kansalaisten (kansa-laisyhteiskunnan) sosiaalisen mobilisaation jaautonomian lisäämisen kuin kansalaisten perin-teisen poliittisen organisoinnin foorumeina.Mutta, kuten aina, “nuorisoseuroilla” ja kansa-laisten organisoitumistavoilla on Suomessa ollutmyös poliittisia ja ideologisia merkityksiä. Teke-misen ja organisoinnin tapa ja sisältö ovat tärkei-tä, ja niihin sisältyy toimintareviirien, valintojenja vallanjaon poliittisia merkityksiä. Kuten kuvi-osta 26 selviää, useimmilla toiminnallisilla ryh-millä on jonkinlaisia asemia ja julkisuuksia kana-voida nuorten ajatuksia kuntaan ja lautakuntiinpäin.

Nuorten naisten ja miesten toiminnan paino-pisteet eroavat toisistaan selvästi. Nuorista naisis-ta 12 prosenttia oli sitä mieltä, että heidän vai-kuttajaryhmänsä toiminta kohdentuu kunnalli-seen päätöksentekoon, kun nuorista miehistä tätämieltä oli peräti 31 prosenttia. Ylipäänsä pojatraportoivat selvästi enemmän kunnallisen pää-töksenteon eriasteisista kokemuksista, ja tytötpuolestaan enemmän tai vähemmän konkreetti-sesta tekemisestä. Myös vaikuttajaryhmän luon-

ne on merkitsevä selittäjä toiminnan painopis-teen suuntautumiselle. Muiden kuin vaaleillavalittujen ryhmien toiminta painottuu erittäinselvästi konkreettiseen tekemiseen. Kunnallispo-liittisesti orientoituvat ja vaaleilla valitut ryhmätsaavatkin usein jonkinlaisen “pienoisparlamen-tin” muotoja, kun taas konkreettisen toiminnanmalli on lähempänä kansalaisten harrastus- taitoimintaryhmää.

Ryhmien yhteydet kunnan muihin nuoriin:“Vedetään hihasta... ja jutellaan” – vanhakunnallispolitiikan luottamusmiesmottoTärkeä vaikuttajaryhmän merkitystä, näkyvyyt-tä ja oikeutusta muokkaava seikka on se, mitensen yhteydet nuoriin on organisoitu. Selvästi ylei-sin tapa, jolla kunnan muut nuoret voivat saadavaikuttajaryhmään kontaktin, on ryhmän järjes-tämät tapahtumat. Erityisesti ulkopuolisten yh-teydenottoja, tiedottamista ja rekrytointia vartenjärjestetyt tilaisuudet eivät sen sijaan näytä ole-van enemmistön toimintatapa. Kontaktit mui-hin nuoriin syntyvät luonnostaan ja epäviralli-semmin, muuta tarkoitusta varten järjestettyjentapahtumien yhteydessä. Samoin eurooppalais-ten nuorisovaltuustojen peruskonventio, “palau-telaatikko”, (yleinen kouluissa) on käytössä. Ne-tin mahdollistama kotisivupalaute ja -dialogi ovatnousseet palautelaatikon rinnalle. Sadan avovas-

Kuvio 24. Vaikuttajaryhmän toiminnan painopisteet. (%)

Painopiste yksinomaan kunnallisessa päätöksenteossa

0 10 20 30 40 50 60 70

Painopiste enemmän konkreettisessa tekemisessäkuin kunnallisessa päätöksenteossa

Painopiste yksinomaan konkreettisessa tekemisessä

Painopiste yhtä paljon kunnallisessa päätöksenteossakuin konkreettisessa tekemisessä

Painopiste enemmän kunnallisessa päätöksenteossakuin konkreettisessa tekemisessä

60

tauksen mukaan kontakti rakentuu yksinkertai-sesti puhumalla, “vetämällä hihasta”. Vastaajienmukaan nuoret tuntevat edustajansa ja jollei kon-takti kasvotusten onnistu, email, posti ja puhelinovat olemassa.

Vaikuttajaryhmän toimintatavat: Asemia on janiillä vaihtelevasti politikoidaanKuvaa nuorten vaikuttajaryhmien toiminnanluonteesta tarkennettiin kysymyksellä konkreet-tisten toimintatapojen käytöstä. Vastaajat kertoi-vat, käyttääkö oma vaikuttajaryhmä neljäätoistamainittua toimintatapaa merkittävästi, vähän vaiei lainkaan. Kuten kuviosta ??? nähdään, selvästiyleisin toimintamuoto on tilaisuuksien ja tapah-tumien järjestäminen nuorille. Monet toiminta-mahdollisuudet ja -oikeudet ovat vain osin te-hokkaassa käytössä. Monet ryhmät hakevat omin-ta ja toimeliainta muotoaan, oikeuksista myöskiistellään nuorten ja kunnan toimijoiden välillä.Merkittäviä toimintatapoja ovat säännölliset yh-teydet kunnan luottamushenkilöihin, itsenäinenpäätösvalta joissain asioissa, aloiteoikeus kunnas-sa ja läsnäolo- ja puheoikeus jonkin tai joidenkinlautakuntien kokouksissa. Kuudessa tapauksessakymmenestä vaikuttajaryhmä on päässyt kun-nallishallituksen kokoukseen tarkkailemaan tai pe-rustelemaan esityksiään. Myös kuntien nuoriso-budjetit ovat avoimia vaikuttajaryhmien kannan-

otoille ja esityksille. Nämä institutionaaliset yh-teydet eivät tietenkään sinällään takaa todellisiapäätöksentekoasemia nuorille, mutta nuortenmukaantulo yhteiseen julkisuuteen, käsittelyynja kuulemismenettelyihin saattaa tuoda uusia aja-tuksia ja asioita kuntademokratiaan ja opettaakeski-ikäisiäkin uusilla poliittisilla odotuksilla javuoropuhelulla. Myös perinteisillä painostusjär-jestöasemilla – ilman muodollista kuntapoliittis-ta sanansijaa – saattaa olla merkitystä kuntakes-kustelussa. Kuitenkin vain harvat vaikuttajaryh-mät halusivat puhua painostustermein toimin-nastaan.

Oman keskustelujulkisuuden luominen esi-merkiksi internetin kautta tai paikallismedianhyväksikäyttö ei ole kuitenkaan mittavaa. Näinryhmien aloite julkisuudessa tai oma kulttuuri-nen ja poliittinen (vasta)voima ei kasva itsenäi-seksi tai merkittäväksi ja toiminnan merkitys jatulokset jäävät riippumaan laajemmasta yhteis-työstä ja aikuiskontakteista. Vaikuttajaryhmienkokemusten vaihto, koulutus ja toimintamallienesittely tapahtuu pääosin maakunnallisesti. Nuo-ret Vaikuttajat ry:n toimista kertoi tietävänsäpuolet vastaajista. Myös valtakunnalliset kokoon-tumiset – kuten jo 1990-luvun lopulla pionee-rityötä ja alueen “tulisielujen” innostusta ja koke-muksia läpikäyneet NUPO-tapahtumat – tun-

Kuvio 25. Mitä kautta kunnan muut nuoret voivat saada yhteyden ryhmäänne taivaikuttaa toimintaanne? (%)

Järjestämiemme tapahtumien kautta

0 20 40 60 100

Tätä varten järjestetyissä tilaisuuksissa

Jotenkin muuten

Kotisivuillamme olevan palautemahdollisuudentai keskustelupalstan kautta

Koululla tai nuorisotilassa olevan palautelaatikon kautta

80

61

nistettiin, mutta ne ovat vain pienen vähemmis-tön aktiviteetti.

Nuorten saama näköala kunnallisdemokrati-aan ja politikoinnin maailmaan on merkittäväoppimisprosessi, jonka merkitys ei vähenny, vaik-ka “oikea osallistumis- tai vallankäyttökokemus”tai tulokset jäisivätkin puuttumaan. Politiikassamahdollisen näkeminen liittyy usein mahdotto-man ja epärealistisen hahmottamiseen. Poliitti-sessa toiminnassa valtainstanssien epävarmuuk-sia, jännitteitä ja epätietoisuutta käytetään hy-

väksi. Keskustelut, liittoutuminen ja arvovallanjakaminen kuuluvat kompromissien, synteesienja lehmänkauppojen kautta kuvioon mukaan.

Se, kuinka vaikuttajaryhmien poliittis-toimin-nallinen ulottuvuus heijastuu kuntademokratias-sa, on myös nuorten politikointitaidoista kiinni:kuinka se hahmotetaan muiden vallankäyttöins-tituutioiden ja resurssien osana. Pelkkä “nuortenäänen” nostaminen esiin tai demokratialeikinmukainen heijastelu ei riitä. Kuten jäljempänäpohditut nuorisovaltuutettujen oppimisproses-

Kuvio 26. "Miten vaikuttajaryhmäsi käyttää seuraavia toimintatapoja?" (%)

0 20 40 60 80 100

Merkittävästi Vähän Ei lainkaan

Tilaisuuksien ja tapahtumien järjestäminen nuorille

Oma budjetti tai määräraha (yli 2000 )

Säännölliset yhteydet kuntamme luottamushenkilöihin

Itsenäinen päätösvalta joissakin asioissa

Aloiteoikeus kunnassa

Vaikutusmahdollisuus nuorisoa koskeviin kuntabudjetin kohtiin

Asema paikallismediassa

Läsnä- ja puheoikeus kunnan - tai kaupunginhallituksen kokouksissa

Maakunnallisten vaikuttajaryhmien yhteistoiminta

Muu nettikeskustelumahdollisuus kunnan nuorille (kuin omat Internet-sivustot)

Nuoret Vaikuttajat ry:n toiminta

Valtakunnallisten vaikuttajaryhmien yhteistoiminta

Läsnäolo- ja puheoikeus jonkin lautakunnan tai joidenkin lautakuntien kokouksissa

Omat Internet-sivustot

62

sit osoittavat, vaikuttajaryhmäkokemus voi vie-dä uusille areenoille ja opettaa myös kyynisyy-den ja etäisyyden taitoja. Nämä institutionaalisetja toiminnalliset raamit ovat merkki siitä, että vai-kuttajaryhmillä on merkityksellisiä oikeuksia kun-nallisessa politiikassa, ja ne ovat myös eri tavoin jaerilaisella voimalla käytössä. Näyttää myös siltä,että enemmistöllä nuorten valtuutettujen ryh-miä on melko hyvät resurssit, mikä vakiinnuttaaja vakavoittaa toimintaa.

Erityyppisten vaikuttajaryhmien toiminta-muotojen vertaaminen osoittaa, että vaaleilla va-litut ryhmät käyttävät lähes kaikkia esitettyjä toi-mintatapoja muita ryhmiä enemmän. Erot ovat

suurimmillaan aloiteoikeuden, oman budjetin,paikallismedia-aseman ja omien internet-sivujenkäytössä. Ainoa poikkeus on siinä, että vaaleillavalitut vaikuttajaryhmät järjestävät vähemmäntilaisuuksia nuorille kuin muut. Selvää on myösse, että konkreettisen toiminnan järjestämiseenkeskittyneet ryhmät voivat tarpeen tullen saadaesityksensä kuulluksi kunnallisissa instituutioissa.

Vaikuttajaryhmän tulokset: Tapahtumienjärjestäminen ja autonominen osallistuminen“linkittyvät” kuntademokratiaan Nuorten omat käsitykset vaikuttajaryhmän toi-minnan tuloksista ovat sopusoinnussa heidän

Kuvio 27. "Millaisia vaikutuksia ja tuloksia vaikuttajaryhmänne toiminnalla on ollut?"(%)

0 20 40 60 80 100

Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä Eos/neutraali


Nuorille on ollut aiempaa enemmän tapahtumia

Olemme saaneet aikaan parannuksia nuorten osallistumismahdollisuuksiin

Nuorille on aiempaa enemmän toimintaa

Olemme saaneet lisäresursseja nuorten harrastus-ja toimintamahdollisuuksiin

Yhteistyö nuorten ja järjestöjen kesken on parantunut

Olemme saaneet aikaan muutoksia muilla kunnan hallinnon alueilla kuten kouluja kulttuuritoimessa, ympäristöasioissa jne.

Nuorten yhteiskunnallinen kiinnostus on kasvanut

Toiminnalla on ollut ennakoimattomia ja yllättäviä tuloksia

Toiminnalla ei ole juurikaan tuloksia

Demokratiakokeiluja kunnassa on syntynyt lisää

Vaikuttajaryhmä on lakkautettu tai tarpeeton

63

kuvaamiensa ryhmien toimintatapojen kanssa.Päähuomio on myös tulosten ja vaikutusten koh-dalla tapahtumissa ja toiminnassa. Enemmistöon täysin tai osittain samaa mieltä sen kanssa, ettävaikuttajaryhmä on osallinen nuorten lisäänty-neisiin tapahtumiin, toimintaan, osallistumis-mahdollisuuksiin ja lisäresurssien saamiseen nuor-ten harrastus- ja toimintamahdollisuuksiin. Toi-minnan tuloksellinen painopiste on nuorisonpalveluiden, nuorisotoiminnan ja näiden auto-nomisen tuottamisen maailmassa. Tuloksellisuusnäkyy ennen kaikkea siinä, että lisääntynyt toi-minta tuo lisäresursseja nuorten omaehtoiselletoiminnalle. Yhteistoiminta kumuloi käytännöl-lisiä resursseja. Tässä nuoret ovat myös mukanaosallistujina, ei vain tilaisuuksien tai palveluidenkuluttajina tai käyttäjinä. Yhteistoiminnan taipolitiikan mielessä merkityksellisiä seurauksia ovatolleet järjestöjen yhteyksien voimistuminen jamonipuolistuminen, yhteiskunnallisen harras-tuksen vahvistuminen sekä nuorisotoimen ulko-puolisen kuntapoliittisen vaikuttamisen yhtey-det ja tulokset. Mutta melko innottomiksi nämäkonkreettisten toimintatulosten “tuolle puolen”liittyvät tulokset jäävät. Harvemmassa kuin jokakymmenennessä vastauksessa nousi esiin ryhmi-en innostava vaikutus demokratiakokeilujen suh-teen. Ajatus itseisarvoisesta itsehallinnosta ja de-mokratiasta on saanut uutta tuulta 20–30 suo-malaiskunnassa. Tuloksellisuus on enemmän tu-losvastuullisen kolmannen sektorin kumppa-nuusmallin mukaista kuin perinteisen demokraat-tisen tai poliittisen toimintatavan riemumarssia.Tuloksettomaksi vaikuttajaryhmänsä toiminnanarvioi vastaavasti 12 prosenttia vastanneista ja vainmuutama ryhmä on osoittautunut tarpeettomak-si. (On tosin huomioitava, että lakkautetut ryh-mät eivät todennäköisesti vastaa kyselyihin.)

Tyttöjen ja poikien näkemykset vaikuttajaryh-män toiminnan merkityksistä eivät merkitsevästipoikkea toisistaan. Se, minkälaisessa ryhmässänuori on, sen sijaan vaikuttaa joiltain osin voi-makkaasti käsitykseen aikaansaannoksista. Vaa-leilla valittujen vaikuttajaryhmien nuoret usko-

vat selvästi muita enemmän ryhmänsä vaikutta-neen nuorten yhteiskunnallisen kiinnostumisenja kunnan demokratiakokeilujen lisääntymiseensekä nuorten ja järjestöjen yhteistyön parantu-miseen.

Vaikuttajaryhmien aikaansaannokset avo-vastausten mukaan: Omintakeista “draivia”,politikointia nuorisotoimen resursseilla, sosiaali-silla aloitteilla ja liikennepolitiikan risteyksillä Saavutusten kategorisointi etukäteen kyselykaa-vakkeessa ei kuitenkaan tee oikeutta kaikille saa-vutuksille, nuorisovaltuutettujen mielikuvituk-selle ja paikallisille “ valloituksille”. Niinpä nuo-ret saivat myös vastata avokysymykseen, “millai-sia konkreettisia uudistuksia ja muutoksia vai-kuttajaryhmänne on saanut kunnassa aikaiseksi,jotka eivät tulleet edellisessä kohdassa esiin?”

Tieasioihin, liikennepolitiikkaan ja lipunhin-toihin vaikuttaminen on monille vaikuttajaryh-mille oiva tie relevanttien etujen ajamiseksi ja “oi-keaan kunta- tai seutupolitiikkaan”. Liikenne onmyös yhteiskuntapolitiikan keskiössä; siihen liit-tyvät monet edut ja elämäntaparatkaisut:

Tapahtuman ja muutosta tiesysteemeihin (keskenvielä) (N88, Ylitornio). Viikon mittainen syyslo-ma, nuorisoliput busseihin (N86, Hämeenlinna).Tieturvallisuutta (M88, Muonio). Saimme kun-nan myöntymään kevyen liikenteen väylän tekoonvaaralliselle tieosuudelle, kun keräsimme nuoriltaadressin. Osoitimme, että nuoret todella sellaisenhaluavat ja tarvitsevat (N87, Lieto). Julkisen liiken-teen aikataulujen muutoksia nuorille sopivimmiksi(N88, Hyrynsalmi). Saatiin koululaisille turvalli-sempi koulureitti bussipysäkille ja siirrettyä hiihto-lomaa myöhempään ajankohtaan (N89,Mouhijärvi). Nopeusrajoitukset (N88, Ylöjärvi).Nuorten oma yöbussi, mutta se oli edellisellä kau-della (M85, Hyvinkää).

Sosiaalitoimen asiat ja syrjäytyminen sekä tasa-arvo vierailevat ryhmien toiminta-agendalla. Kan-gasalalla ja muutamilla muilla paikkakunnilla onrohkein tavoin rikottu sosiaalitoimen rauhaa jaluotu avantgardistista kunnallispolitiikkaa eläin-

64

ten oikeuksiin liittyvillä aloitteilla: “Rahallistenharrastusten jakaminen” (N85, Rovaniemi).“Olemme tehneet aloitteita lapsiperheiden jaeläinten hyväksi” (N86, Kangasala). “Nuortensosiaalinen vahvistaminen (ex-syrjäytymisen eh-käisy) saa meiltä taloudellista tukea” (N69, Jy-väskylä). Näitä “aarteita” tutkijatkin olisivat ha-lunneet kuulla lisää.

Myös muutamien nuorisovaltuutettujen kan-sainväliset aloitteet ja osallistuminen lapsipoliit-tisiin selontekoihin kunnissa osoittavat sosiaalis-ta mielikuvitusta ja reviirirajojen politisoivaa ylit-tämistä. On kuitenkin selvää, että nuorten vai-kuttajaryhmien merkitys piilee nimenomaannuorisopolitiikan alueella – sen resursseissa, val-tuuksissa ja toimenkuvissa. Resurssi- ja virkamit-telöissä nuorisovaltuutettuja on vaikea ohittaa,siellä heillä on oikeutettu sanansijansa.

Vaikka koululaiset ja opiskelijat ovatkin vai-kuttajaryhmien valtaenemmistö, nuorisovaltuu-tettujen saavutukset muodostuvat pääosin ylei-simmistä ja kaikkia nuoria koskevista uudistuk-sista. Silti ryhmillä on myös silmää koulun ar-keen ja koululaisten oikeuksille:

Oppilaskuntayhteistyö, vaikutus nuorten vaikutus-mahdollisuuksiin koulussa (M86, Kuopio). Kou-luille uudistuksia, esim. lukollisia kaappeja (N88,Tampere). Esimerkiksi nuorisovaltuusto sai järjes-tettyä kahvilan yläaste-lukioikäisille (N84, Turku).Koulun syysloma-aikaa siirretty (N87, Mouhijärvi).Koulun musiikkiluokan käyttö vapaa-ajalla, maali-vahdin varusteiden hankkiminen, katuvalojen pi-dempi palamisaika kylällä (N87, Evijärvi).Ruokalistauudistus toteutumassa (N86, Hyryn-salmi).

Nuorison toimintatilojen ja -kulttuurien kehit-täminen ja resursointi on kuitenkin se perusta,johon monien ryhmien olemassaolo nojaa. Mo-nilla paikkakunnilla konkreettiset tapahtumat,kulttuuriset teemat ja tilaratkaisut ovat myös kan-nanottoja j nuorisopolitiikan suunnasta ja osal-listumisen sekä osallistamisen puolesta. Kuinkausein onnistutaan “linkkiytymään” kuntaan? Vainharvoin vastauksia voi lukea pelkästään ironiana

nuorten vaikutusmahdollisuuksien keinotekoi-suudesta, vai miten tulee lukea ajatusta “(saam-me...) valita sohvan värin ja seinien paikan”?

Vuosittaiset musiikki-, ja bänditapahtumat, leffa-illat, nettikahvila (N87, Vammala). Nuorisotila-aloi-te (N87, Kalajoki). Nuorisokahvila (N87, Lem-päälä). Nuorisolle on esim. tehty skeittiparkki jabändeille on järjestetty harjoittelutilat (N89, Ähtäri).Nuorten tiloihin on tullut uusia laitteita ja tarpeita(N85, Kalvola). Esim. säännöllinen kuntosali- jauimahallivuoro (N88, Punkalaidun). Nuorisotilaparempaan paikkaan, “linkki” kuntaan, jokin yhtei-nen nuorisovaltuusto (N86, Alastaro). Nuortenkesätoimintaa (M88, Lappeenranta). Syksyisin jakeväisin järjestettävä leiri (M84, Tammela). Järjes-tetty “elokuvayö”, käyty mikroautoilemassa ym.(N86, Oripää). Koetettu saada uusia koripallo-kenttiä, terv. hoitaja, nuorisotiloja ym. (N87, Ka-jaani). Nuorisotilan siirtäminen ja remontointi(M85, Alastaro). Valita sohvan värin ja seinien pai-kan (M88, Lumijoki).

Avovastausten “menestystekijät”: Luottamuksel-linen imago, dynaaminen yhteistoiminta japolitisoiva linkittyminen kuntaanLähes kaikki vastaajat (140) erittelivät avovasta-uksissaan sitä, mikä on tehnyt vaikuttajaryhmäntoiminnasta menestyksellistä. Tilaisuuksien jakulttuuripalvelujen organisointi on monessakunnassa mobilisoinut nuoria, ja näiden tapah-tumien kirjo on laaja. Usein ne ovat vastaus kun-nan niukkaan tarjontaan. Aina ei ole kyse erityi-sesti nuorten omista tai autonomisista toimista,väliin “kivan tekeminenkin” riittää: “Se, että yri-tetään järjestää nuorille kaikkea kivaa” (N86,Oripää).

Onnistunut ryhmätoiminta ja palveluidentuottaminen linkittyvät vastaajien kielessä nuor-ten etuihin sekä luottamukseen valtuutettujenja tavallisten nuorten välillä. Myös toimien yhte-ys nuorten itsenäiseen toimintaan ja konkreetti-sin palveluihin oikeuttaa toimintaa. Arjen mer-kitykset, joista aikuisten vaalikampanjoissa pu-hutaan paljon, löytyvät myös nuorten politiikanruohonjuuritasolta:

65

Nuorten aseman puolustaminen, retkien ja tapah-tumien järjestäminen (N84, Alahärmä). Aktiivi-suus ja läheisyys kunnan nuorten kanssa (M85,Alastaro). Se, että kaikki lähtee nuorista, eikä meilleole asetettu rajoittavia raameja toiminnallemme.Olemme menestyksellisiä, oma-aloitteisuutemme jaaktiivisuutemme takaa sen ja se ettemme ole esim.nuorisotoimen alla vaan oma itsenäinen elin kau-pungilla (N87, Espoo). Olemme tehneet muuta-mia hyviä päätöksiä, jotka ovat parantaneet alueem-me nuorten jokapäiväistä elämää (M87, Muonio).

Kaikki sosiaalipedagogiikan perinteet korostavatryhmädynamiikan merkitystä nuorten aktiivientai valtuutettujen innostukselle. Mukavien ka-vereiden lisäksi tarvitaan yhteistä poljentoa, “Me-henkeä”, joka vahvistuu yhteisten haasteidenkohtaamisen ja ongelmien voittamisten myötä.Tämä suomalaisen nuorisotoiminnan perusjar-gon – joka on joskus jopa pakonomaista - toistuutäälläkin, eikä se juuri muokkaannu poliittistentoimintatapojen myötä. “Tekemällä oppiminen”käy motosta tässäkin.

Hyvät ideat (N86, Kangasala). Hyvä yhteishenki,halutaan todella tehdä asioita (M87, Loppi). Jäsenienaito tahto nuorten asioiden parantamisesta (M86,Kuopio). Muutaman innokkaan työskentely jajaksaminen. Jatkuvuus (N84, Porvoo). Yhteistyösamaa asiaa ajavien järjestöjen/projektien kanssa(M85, Sodankylä). Meillä on NUVA:lla ihan omaja itsenäinen budjetti, joka edesauttaa avun ja kehi-tyksen suuntautuvan juuri nuorille sopiviin asioi-hin (N86, Rovaniemi). Oma-aloitteisuus jasuurienkin projektien läpi vieminen itsenäisesti(N85, Juva). Nuorten aktiivisuus tuntuu olevanniin harvinaista, että kun me jotain haluamme, osaaikuisista kiljuu innosta ja yrittää parhaansa asiantoteutumiseksi (N86, Espoo).

Vastauksista erottuvat selvästi kunnat, joissa ai-kuiset ovat mukana yhteistoiminnallisessa dyna-miikassa. Toiminnan laajentumisen ja uusien toi-mijoiden mukaantulon myötä voi helposti ym-märtää vaikuttajaryhmätoiminnan “positiivisiakehiä”, joissa myös aikuistuvat nuoret inspiroi-vat toisiaan, usein nuorempiaan.

Vastaajat kuvaavat kuntapoliittista ja demo-kraattista menestystään luottamuksen, yhteistyön

ja saavutusten termein. “Nuorten äänestä” pu-huminen saa moderneissa kunnissa monia toi-mijoita liikkeelle. Jo läsnäolo kunnanhallituksenkokouksessa käy menestysjutusta. Joissakin kun-nissa toimintaresurssien kasvu, mobilisoivat tilai-suudet ja lautakuntaedustukset kehittyvät yhtäaikaa:

Osallistuminen kunnanhallituksen kokouksiin. Ta-pahtumien järjestäminen nuorille. (N88, Kalajo-ki). Positiivinen suhtautuminen lautakunnissa javaltuustossa (M84, Kerava). Hyvä yhteistyö kau-punginjohtajan kanssa (N87, Lieksa). Liedon kun-nalla ei ole muuta järjestöä, jotta nuoret saisivat ää-nensä kuuluville (N87, Lieto). Kunta antanut riit-tävän budjetin ja toimintaresurssitnuorisovaltuustollemme (N85, Rovaniemi). Mm.omien toimikausieni aikana vaikuttajaryhmämme onsaanut aikaan kaupunkiimme oikean nuoriso-kahvilan, saanut kaupungin hallintosääntöön pykä-län valtuutettujen läsnäolo-oikeudesta 6 ltk:ssa(N86, Raahe).

Ryhmien poliittiset ja toiminnalliset onnistumi-set eivät liity vain “nuorten äänen” organisointiintai aloitteellisuuteen. Kyse on pitkällä tähtäimel-lä myös hankkeiden ja ryhmien imagosta, niidentoimintatyylistä ja retoriikasta sekä kyvystä toi-mia paikallisjulkisuudessa. Silti imagoon tai jul-kisiin asemiin ei luoteta lapsekkaalla tavalla; kyseon luottamussuhteesta, joka on lunastettava jasitä on pidettävä yllä. Moderni vaikuttajaryhmävoi olla kyyninen ja kriittinen katse politiikansivusta, joka kuitenkin omalla tavallaan politisoija kontrolloi.

Yli kymmenessä ryhmässä kysymys onnistu-misista sai tylyn tai epätietoisen vastauksen. Toi-minta on usein vasta alkuvaiheessa, eikä tuloksis-ta ole varmuutta. Joskus turhautuminen tai omapassiivisuus ovat vallitsevia tunteita. Väliin re-surssien puute käy toimimattomuuden selityk-sestä. Joskus tehoton ryhmätoiminta “suivaan-nuttaa” ja vie kunnallisvaaliehdokkaaksi:

Ei juuri mikään, toiminta on oikeastaan täysin tur-haa (M88, Lumijoki). Tällä hetkellä toiminta onvielä varsin alkutaipaleella, eli ei mikään (M83,

66

Kerava). Menestystä ei vielä ole tullut. Töitä kyllätehdään (M85, Hyvinkää). En tiedä oikein, kun enole käynyt kokouksissa (N84, Kempele). Ei ole ko-vinkaan menestyksekästä. Määrärahoja puuttuu(M86, Sodankylä). Kulttuuriasioiden päättäjienansiosta toiminta ei ole päässyt vielä kunnolla käyn-tiin (M86, Pielavesi). Ryhmänä emme ole menes-tyneet kovin hyvin. Siksi lähden nyt kunnallisvaa-leihin ehdokkaaksi. Ärsyynnyin, provosoiduin javoimaannuin (N69, Jyväskylä).

Epäonnistumisella on sijansa: “Mokien kauttavoittoon!”Valtaosa (123 avovastausta) survey-tutkimukseenosallistuneista valtuutetuista arvioi, että ryhmä-toiminnassa oli mahdollisuus epäonnistumiseenja virheistä oppimiseen. Varsinkin toimintamuo-toja hakeva ryhmä “oppii tekemällä” ja “kanta-pään kautta”. Suomalaiset sopivan kokoisia vai-keuksia toiminnassa alleviivaavat sanonnat ku-ten “vaikeuksien kautta voittoon” elävät vastauk-sissa. Kun itsenäinen ja vahva valta puuttuu, onoltava varovainen. Valtuuston sisäisiä kiemuroitaja mediasuhdetta ei voi heti hallita. Tulokselli-suus kärsii myös, jos astutaan liian monille var-paille. Poliittista “katso ja odota” -varovaisuuttaopetellaan. Ehkäpä “mokat” ovat juuri sitä po-liittisinta vaikuttajaryhmäläisten kokemuksissa:mennään mukaan peliin, vaikka voimasuhteistaja lopputuloksesta ei tiedetä. Politiikassa ei toimi-ta koulutodistuksin, vaan käytäntö ratkaisee. Asi-oiden suunnittelu viittaaa myös poliittiseen ap-rikointiperinteeseen. Yhdessä kunnassa sentäänon noustu barrikadeille ja “taisteltu” kunnan ai-kuisten kanssa...ja vaurioitakin on tullut, muttaaina on jotain opittu:

Totta kai, mikään ei ole ollut helppoa, useista asiois-ta on taisteltu kunnallispäättäjien ja -virkamiehienkanssa ja virheitä ja mokia on tehty (N86, Raahe).No mokista totta kai oppii aina, mutta luulen, ettäkun olemme yleisten asioiden kannalla, ei voi epä-onnistua jos olisimme vain yhden asian perässä(N86, Tohmajärvi). Totta kai, epäonnistuminen eiole mikään “mörkö”. Ensi kerralla sitten tiedetään,miten toimia (N86, Alastaro). Todellakin, harmit-taa, ettemme toimi tarpeeksi aktiivisesti ja vastuu jää

usein pienen ryhmän harteille. Tällöin jää paljonasioita huomioimatta, kun vastuuta ei ole jaettu ta-saisesti (N84, Kangasniemi). Kyllä, toimimme niinpienellä budjetilla. Emme myöskään ole “vallan kah-vassa” päätettäessä nuoria koskevista asioista (N82,Turku). Kyllä. Kun järjestetään erilaisia juttuja, näh-dään mikä uppoaa nuoriin ja mikä ei (N87, Lem-päälä). Kyllä, esim. tietynlainen varovaisuus onopittu, ettei pompita toisten varpaille (M88, Kiu-ruvesi). Kyllä, vaikeimman kautta voittoon (N89,Tuusniemi).

Kymmenkunta vastaajaa epäröi tai kielsi positii-viset seuraukset, kun heiltä tivattiin “mokistaoppimista”. Kaikkialla epäonnistuminen tai ko-kemattomuus ei saa ymmärrystä. Isoilla paikka-kunnilla ja suurimmissa nuorisovaltuustoissa epä-onnisuus kääntyy poliittiseksi ongelmaksi. Ryh-miin suhtaudutaan poliittisesti tilivelvollisina javastuullisina (aikuis)instituutioina: “Tavallaan,mokat hidastavat kuitenkin melkoisesti. Kärsim-me monista pienemmistäkin epäonnistumisistakauan ja saamme kuulla niistä pitkään (N86,Espoo).”

Vaikuttajaryhmässä saadut opit: Organisoinninja kunnallisopin alkeet voivat johtaa epävirallis-ten politikointitaitojen syvenemiseenKuvaa vaikuttajaryhmässä toimimisesta täyden-nettiin kysymällä nuorilta myös, mitä nämä itsekatsovat oppineensa ryhmässään. Tässäkin ko-rostuu tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämi-nen. Sen ohella yli puolet vastanneista arvioi op-pineensa erittäin tai melko paljon myös kunnanja päätöksenteon toiminnasta sekä taitoja, joistaon hyötyä opiskelussa ja työelämässä. Vaikuttaja-ryhmäkokemus kultivoi myös mediataitoja ja roh-kaisee toimintaan kansalaisliikkeissä ja puolueis-sa. Kokemus avaa polkuja moniin suuntiin: au-tonomisen kansalais- ja puoluetoiminnan sekäpalveluiden ja osallisuuksien tuottamisen rinnal-le nousevat melko instrumentaalinen hyötyaja-tus ja kuntademokratiaopit.

Astetta toiminnallisemmat ja poliittisemmatopit jäävät hiukan näiden käytännölllisten taito-jen varjoon. Etujen ajamisen perusteet (etujen ja

67

arvojen tunnistaminen, artikulointi ym.) ja jul-kisuudessa toimimisen sekä tiedottamisen kom-petenssit ovat avautuneet vahvasti joka kym-menennelle nuorelle. Vaikka poliittisen toimin-nan perustaidot noteerataan, mistään avoimenpoliittisesta tai valtio-opillisesta “politiikka-virtu-oosien hautomosta” ei vaikuttajaryhmien suhteenvoi puhua. 20-40 prosenttia nuorista raportoiomaksuneensa vähintäänkin melko paljon näitäpoliittisen virtuositeetin erityisiä perusteita, peli-silmää ja tilannekohtaisia tulkintatapoja. Ajatus“kaveriopeista” ei kuitenkaan viehätä vastaajia. Se

ja narsismista muistuttava ajatus, että vaikuttaja-ryhmäkokemus toisi näkyvyyttä ja asemia kave-ripiirissä, eivät oikein sovi nuorten retoriseenmaisemaan.

Vaikuttajaryhmien tulosten ja oppien ulottu-vuuksia: Poliittiset taidot, toiminta jaosallistumismahdollisuudet, demokratia jahyötyopitSeuraava pääkomponenttianalyysi (taulukko 8)sekä pääkomponenttipisteiden keskiarvot eri taus-tamuuttujien ryhmissä (taulukko 9) osoittavat

Kuvio 28. "Mitä olet oppinut vaikuttajaryhmässäsi?" (%)

0 20 40 60 80 100


Vähän En lainkaan

Tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämistä

Ymmärtämään, miten kunta ja päätöksenteko toimivat

Taitoja, joista on hyötyä opiskelussa ja työelämässä

Halun ja asenteen myöhemminkin toimia ja vaikuttaa kansalaisliikkeessä tai puolueessa

Etujen ajamisen perusteita

Rahoituksen järjestämistä nuorisohankkeille

Julkisuudessa toimimisen ja tiedottamisen taitoja

Poliittisen toiminnan perustaitoja

Politiikan taitoja, joilla voi epävirallisesti vaikuttaa

Kansalaistaitoon kuuluvan poliittisen toiminnan keinoja

Kaverioppeja

Kokemusta ja näkyvyyttä, joilla on merkitystä kaveripiirissä

Poliittisen tulkinnan ja uudistamisen taitoja

68

Taulukko 8. Vaikuttajaryhmistä saatu oppi ja ryhmän toiminnan tulokset.Pääkomponenttianalyysin Varimax-rotatoidut painokertoimet

1 2 3 4 5Oppi: Kansalaistaitoja ja poliittisia toimintakeinoja 0,81 0,04 0,02 0,24 0,10Oppi: Poliittisen toiminnan perustaitoja 0,81 0,03 0,05 -0,05 0,06Oppi: Kunnan päätöksenteon ymmärtäminen 0,79 0,10 0,10 -0,04 0,11Oppi: Poliittisen tulkinna ja uudistamisen taitoja 0,76 0,10 0,06 0,10 0,21Oppi: Politiikan epävirallisia taitoja 0,76 0,14 0,08 0,19 0,16Oppi: Etujen ajamisen perusteita 0,63 0,18 0,21 0,22 -0,01Oppi: Jatkaa toimia mm. kansalaisliikkeissä/puolueissa 0,49 0,20 0,12 0,45 -0,08Tulos: Aiempaa enemmän toimintaa 0,06 0,77 0,35 0,08 -0,01Tulos: Enemmän tapahtumia -0,02 0,75 0,39 0,19 0,00Tulos: Yhteistyö nuorten ja järjestöjen kesken on parantunut 0,18 0,68 0,06 0,15 0,21Tulos: Ennakoimattomia ja yllättäviä tuloksia 0,10 0,66 0,18 0,00 0,07Oppi: Rahoituksen järjestämistä 0,27 0,59 0,24 0,26 -0,06Oppi: Tilaisuuksien järjestämistä 0,09 0,54 0,27 0,47 -0,12Tulos: Toiminnalla ei ole juurikaan tuloksia -0,08 -0,26 -0,72 -0,14 -0,10Tulos: Vaikuttajaryhmä on lakkautettu tai tarpeeton -0,11 -0,20 -0,69 -0,14 0,09Tulos: Lisäresursseja toimintamahdollisuuksiin 0,11 0,39 0,64 -0,04 0,07Tulos: Parannuksia osallistumismahdollisuuksiin 0,22 0,40 0,55 0,11 0,02Oppi: Kaverioppeja 0,07 0,09 -0,03 0,82 0,10Oppi: Kokemusta ja näkyvyyttä 0,05 0,05 0,08 0,71 0,32Oppi: Hyötytaitoja opiskelussa ja työelämässä 0,28 0,22 0,22 0,58 -0,17Oppi: Julkisuuden ja tiedottamisen taitoja 0,42 0,28 0,15 0,47 -0,04Tulos: Demokratiakokeiluja on syntynyt lisää 0,26 0,08 0,04 0,06 0,84Tulos: Muutoksia muilla kunnan hallinnon alueilla 0,12 -0,06 0,56 0,05 0,62Tulos: Nuorten yht. kiinnostus on kasvanut 0,22 0,48 -0,20 0,15 0,53

Ominaisarvo 4,32 3,61 2,67 2,53 1,70Kumulatiivinen selitysaste (%) 18,0 33,0 44,2 54,7 61,8

kiinnostavasti, millaiset ulottuvuudet ja ryhmätvallitsevat nuorten keskuudessa, kun he tilittä-vät vaikuttajaryhmien merkityksellisyyttä, tulok-sia ja oppeja. Perustavin komponentti voidaannimetä poliittisten taitojen ulottuvuudeksi, kos-ka siinä latautuvat kaikki poliittiset virtuositeetitperustaidoista tulkintaan ja uudistamiskeinoihin.Nuorisovaltuutettujen vanhin (yli 18-vuotiaat)ja postmaterialistisin ryhmä näyttävät intensiivi-simmin oppineen politiikan erityisiä tyylejä jainformaaleja toimintatapoja. (Taulukko 9.) Post-

materialistien humanismi, demokratia-ajatuksetja ekologinen tietoisuus stimuloivat myös poliit-tista mielikuvitusta ja perspektiivejä, jopa vaikut-tajaryhmätasolla. Materiaalisemmin ja käytännöl-lisemmin suuntautuneisiin nuoriin poliittiset tai-dot eivät iskostu lainkaan yhtä hyvin.

Toinen komponentti kuvaa kumuloituvan toi-minnan ja osallistumisen ulottuvuutta (taulukko8). Toiminnan ja tapahtumien tilojen ja resurssi-en organisointitaidot laajentuvat, järjestödyna-miikka paranee ja toiminnalla on myös yllättäviä

69

tuloksia – nuoret saattavat oppia sosiaalisten ver-kostojen avulla, jopa anarkistisesti, tai nostamaantavoitteitaan toiminnan myötä uudelle laadulli-selle tasolle. Varsinkin nuorimmat sekä materia-listisesti suuntautuneet vastaajat intoutuvat tälläulottuvuudella. Sen sijaan töissä käyvät nuoret japostmaterialismi-ulottuvuuden puhtaat ääripäät– pehmot ja kovikset – eivät virity aktiivisiksitällä ulottuvuudella.

Kolmas ulottuvuus näyttäisi problematisoi-van toiminnan tuomaa osallistumisen synergiaa.Pääkomponentti voitaisiinkin nimetä osallistumis-mahdollisuuksien ulottuvuudeksi, jossa kohda-taan myös vaikuttajaryhmien tarpeellisuuspoh-diskelu. Kaikkein nuorimmat vastaajat, tytöt japostmaterialistisesti suuntautuneet ovat innos-tuneimpia vaikuttajaryhmien toiminta- ja osal-listumislisästä. Tähän synergiaan uskovat nuorethahmottavat ryhmät aika lailla korvaamattomi-

na foorumeina, kun taas pidemmälle opinnois-saan ehtineet miehet ja postmaterialistiset huma-nistit eivät jaksa innostua käytännönläheisestätoimintaenergiasta.

Neljäs komponentti viittaa kaveri- ja hyötyop-peihin. Tällä ulottuvuudella uskalletaan tunnis-taa viestintätaitojen lisäksi vaikuttajaryhmätoi-minnan meritokraattiset hyödyt, narsistiset jasosiaaliset ja miksei myös elämänpoliittiset (“hen-kilökohtainen on poliittista”) merkitykset. 17–18-vuotiaat, tytöt ja jälkimaterialistisesti suun-tautuneet ovat tässä ryhmässä aktiivisimmin esil-lä. Sen sijaan miehet, työssä käyvät ja vanhem-mat vaikuttajaryhmäläiset eivät niinkään saa so-siaalisia ja hyödyllisiä oppeja osallistumiskokemus-tensa kautta.

Viides pääkomponentti nostaa esiin laaja-alai-set muuttujat kuten demokratiakokeilut ja kun-tareformit sekä nuorten yhteiskunnallisen mobi-

1 2 3 4 5

Nainen -0,01 0,02 0,07 0,13 -0,07

Mies 0,02 -0,03 -0,12 -0,22 0,12

Alle 17 0,00 0,12 0,11 0,01 0,24

17-18 -0,11 -0,08 -0,08 0,16 -0,25

Yli 18 0,15 -0,04 -0,04 -0,21 0,02

Peruskoulu -0,02 0,09 0,08 0,03 0,23

Lukio 0,06 -0,06 0,00 -0,03 -0,13

Muu opiskelu -0,02 -0,04 -0,14 0,05 0,05

Työssä -0,04 -0,11 -0,02 -0,41 -0,15

Materialisti -0,07 -0,23 -0,02 0,01 0,28

Materialist. suuntautunut -0,05 0,18 -0,02 0,02 -0,13

Postmaterial. suuntautunut 0,04 -0,05 0,18 -0,08 -0,08

Postmaterialisti 0,38 -0,31 -0,40 0,15 0,16

Taulukko 9. Vaikuttajaryhmistä saatu oppi ja ryhmän toiminnan tulokset.Pääkomponenttipisteiden keskiarvot eri vastaajaryhmissä

70

lisoitumisen: kyse on demokratian ja uudistustenpuolesta toimimisen ulottuvuudesta. Erityisestinuorimmat vastaajat, pojat sekä postmaterialis-mi-ulottuvuuden puhtaat tyypit – kovikset japehmot – uskaltautuvat arvioimaan vaikuttaja-ryhmien merkitykset ja tulokset relevanteiksi.

Sisäiset erot avovastauksissa: Nuori “poliittineneläin” syyttää toisia oman edun ajamisesta…Pääkomponenttianalyysin esiin nostamat nuor-ten perusryhmät suhtautuivat myönteisesti saa-miinsa poliittisiin, toimintaa organisoiviin ja osal-lisuuden muotoihin, sosiaalisiin hyötyihin ja jopademokratiaoppeihin. Mutta politiikassa ei ole kysevain päätöksenteon sillanpäistä, osallisuuden tun-teesta tai toiminnasta kuntaan päin. Kyse on myöskyvystä yhteistoimintaan ja nuorten keskinäis-ten erojen, ristiriitojen ja maailmankuvien koh-taamisesta. Nuorten avovastaukset kysymykseen“minkälaisia eroja vaikuttajaryhmän nuorten ajat-telutavoissa on?” olivatkin runsaat. Lähes kaksikolmesta vaikuttajaryhmien nuorista vastasi tä-hän kysymykseen. Yli kaksikymmentä vastaajaalähes 120:sta vähätteli ja mitätöi ryhmän jäsen-ten eroja tai kertoi epätietoisuutensa niistä. Muu-tama jäi pohtimaan asiaa ja oivalsi sen merkittä-vyyden. Joku oli jo ratkaissut politiikan yhdenkeskeisen arvoituksen tai piti sitä modernin yksi-lön perusjuttuna. Joskus itse vaikuttajaryhmäedustaa harvinaista “poliittinen eläin” (Zoon Po-litikon) -sukua ja jäänee nuorten kulttuuriseenvähemmistöön: “Politiikka ei usein kiinnostamuita (N87, Kajaani).”

Kun pohdittiin pettymystä ryhmään avovas-tauksissa esiin tuli pettymys vaikuttajaryhmiinjonkinlaisina turhien lupausten foorumeina, jos-sa sekä päättäjien että monen mukaan lähteneennuoren hurskaat puheet toimintavapauksista jaaktiivisuudesta osoittautuivat kavaliksi tai petti-vät. Toinen keskeinen yleensä politiikkaa koske-va metafora, “omien etujen ajaminen”, liittyy myösnuorten havaintoihin toisten aktiivisuudesta jasen motiiveista. Arviossa on usein halventavasävy: vihjaillaan kokouspalkkioiden merkitykses-

tä, ja joillakin jako merkitsee peruseroa yhtäältäkunniallisiin ja vakaviin ryhmäjäseniin ja toisaal-ta itsekkäisiin. Retorisesti kielikuvat omista eduistakääntyvät välillä yleisemmän erottelun suuntaan,missä yhtäältä yksilön suppeat ja väliin egoisti-setkin edut ja toisaalta yhteinen hyvä asettuvatvastakkain. Kyse on poliittisen aktiivisuudenperustavasta modernista ongelmasta, jotka jot-kut nuoret ratkaisevat aika puhtaasti, omaanmoraalikoodiinsa luottaen. Eli se, mistä nuoretyleensä syyttelevät politiikan vanhaa “establish-menttia”, käy myös nuorten keskinäisen leimaa-misen retoriikasta.

...ja vanhemmat ryhmäläiset nuorempiaan“sokeudesta ja putkinäöstä!”

Osassa vastauksista edellä kuvattu erottelu liittyyristiriitaan yhtäältä yksilöllisen, vähemmän har-kinnanvaraisen ja kypsymättömän ja toisaaltakehittyneen, aikuistuneen ja tulevaisuuteenorientoituneen maailmankuvan välillä. Kyse onpitkälti ikäryhmien eroista. Erot 13–14-vuoti-aan nuorten intressipuheen ja 20-vuotiaan po-liittisen argumentaation välillä on huomattava.Erityisesti avovastauksissa nousee esiin vanhem-pien nuorten aikuisten ja erityisesti nuorten nais-ten kyky käsitteelliseen edustus- ja politiikkapu-heeseen, jossa tutkija sekä tutkimuksen yleisöhuomioidaan ja sitä “suostutellaan” omalle puo-lelle väliin sangen taitavasti.

Myös ryhmien kehittämishaasteet tai nuor-ten tarvitsema (sosiaali)pedagogia tai poliittinenvalmennus rakentuvat eri ikäryhmissä eri tavoin,mikä tulee hyvin esiin muissa tämän julkaisunvaikuttajaryhmiä koskevissa artikkeleissa. Aikamonesti myös nuorimmat nuorisovaltuutetutreagoivat tähän ikäryhmäongelma-asiaan. Jännit-tävä yksityinen huomio avovastauksissa liittyysiihen, että vain yksi 15-vuotias tyttö nosti ikä-ryhmähavainnon esiin yhdessä sukupuolieronkanssa. Koska ikäryhmäero on näin olennainen,sitä tulisikin tarkasti pohtia nuorten vaikuttaja-ryhmien kehittämisessä. Pitäisikö nuorisovaltuus-

71

tojen tyyppiset edustukselliset elimet rajoittaakoskemaan vain alle 18-vuotiaita? Kuinka olen-nainen tekijä vaikuttajaryhmille annetusta yh-teiskunnallisesta ja poliittisesta merkityksestä onsosiaalistuminen ja ikäryhmien välisten ristiriito-jen kautta tapahtuvan vuorovaikutuksellisenoppimisen mahdollisuus?

Nuoremmat unohtavat realiteetit, maailmankuva/-katsomus vielä kovin kehittymätön. Kokemus alaltapuuttuu. (M87, Tohmajärvi). Ikäjakauma on suuri(14–21) joten varsinkin nuorempien mielipiteetrajoittuvat helposti luuloihin ja “omaan hiekka-laatikkoon” (M83, Kerava). Esim. nuoren iän joh-dosta kaikilla ei ole selvää käsitystä mitä demokraat-tinen toimiminen on. (N87, Espoo). Ikäerosta joh-tuen ajattelutapa eri asioihin voi olla hyvinkin eri-lainen. Ryhmän vanhimpiin kuuluvana ajatteleevarsinkin tulevaisuuteen liittyvistä asioista eri taval-la kuin nuoremmat (N80, Imatra). Eri ikäiset japaikkakunnilla asuvat voivat ajatella asioista juurioman näkökantansa puolelta. (Mutta ajatuksia vaih-detaan ja pohditaan parhaita vaihtoehtoja yhdessä)(N86, Rovaniemi). He ajattelevat aivan eri ikäryh-män etuja (M85, Kangasniemi). Eroja on hyvinpaljon, koska jäsenet ovat aikalailla eri ikäisiä, sekätyttöjä että poikia (N89, Ähtäri). Nuoret ajatteleeasioita itsensä ja kaverien kannalta (N88, Ylitor-nio). Ikä ja perhetilanne ovat ainakin yksi (N77,Ilmajoki).

Joskus tämä ikäpoliittinen erottelu saa ryhmäpo-liittisia mittasuhteita, ja toisten puolet saavat ikä-ryhmien nimet ja nuoremmat erottuvat aikui-semmista “putkinäköisyytensä” vuoksi: “Poliitti-sia, tosin ilman puolueajattelua. Monesti nuo-rempien näkökannat ovat varsin sokeita tai put-kinäköisiä. Kokonaisuus jää stilististen seikkojenvarjoon.” (M79, Raahe). Tämä alleviivaa poliit-tisen osoittelevasti yhtäältä poliittisen kokonais-näkemyksen (holismin) ja toisaalta omien yksi-tyisten etujen yleistämisen (partikulaarin tai omanedun universalisoinnin) välistä ristiriitaa. Tästäon myös kaukana (post)moderni ajatus kepeästäolemisen tavasta individualistisessa yhteiskunnas-sa (vrt. tämän artikkelin yksilöllisyysajatukset).Partikularismi saa yllättävän usein oman edun tailapsen kasvot.

Toimintatapaa koskevat erimielisyydet ja arkiseterottelut: kenen kädestä syödään, missä on yleisö,kuinka positiivinen ja aktiivinen tulee olla?Varsinaiset puolueiden tai ideologisen erottelunmuodot liittyvät jo aiemmin analysoituun “uu-den” ja “vanhan” politiikan erotteluun (materia-lismi/pehmeä, pakolaisten puolesta/heitä vastaantai puoluekentän íronisointi). Esimerkiksi mate-rialismia ei häpeillä. Myös kotitausta ja perintei-sen poliittisen kentän raskaat arvokäsitykset nos-tetaan avovastauksissa esiin:

Osa ajattelee “vihreästi”, muutamat, kuten minä,ajattelemme taloudellista hyötyä luonnosta välittä-mättä (M85, Hyvinkää). Ajattelu on erilaista var-sinkin pakolaiskysymyksen ja rasismin osalta (N88,Hyrynsalmi). Taloudellisia, ehkä jopa jotenkin po-liittisia, tasa-arvo (N86, Alastaro). Osalla vanhem-pien puoluetausta vaikuttaa päätöksiin/mielipitei-siin (N85, Nivala). Uskontoon ja poliittiseenvakaumukseen liittyviä (uskonlahkot, äärioikeisto-äärivasemmisto) (N84, Turku). Vaikuttajaryhmässäon sekä vasemmistolaisia että oikeistolaisia nuoria(N82, Turku). Puoluekanta, eri aatteet/uskonnot(N84, Kokkola). Radikaalista kokoomukseen ja minäsossudemarina siinä välissä. Sos. dem = uusi Kes-kusta?? (N69, Jyväskylä).

Valtaosassa avovastauksia vaikuttajaryhmän sisäis-ten alaryhmien suhteet määrittyvät moderneinja yleisin tavoin. Tällöin ne saavat kuntapoliittis-ta kantavuutta ja ottavat komeasti kantaa toimin-nan tapaan, yleisöön ja kohderyhmään. Koko-naisvaltaisempi päätöksentekoon orientoiva asen-ne liittyykin jo poliittiseen erotteluun ja “eteen-päin pyrkimiseen”:

Kohderyhmä: poliitikot vai epäaktiiviset nuoret? Mitätehdä: Discoja vai mietintöjä, konkreettisia, pieniäasioita vai laajoja kokonaisuuksia? (N86, Espoo).Toiset haluavat tehdä paljon kaikkea mahdollista jatoiset ainoastaan vain pitää nuorteniltoja. Monia,joidenkin mielestä pitäisi tuoda enemmän esillenuoria ja nuorten päätäntävaltaa. Toiset taas ajattele-vat, että toimitaan nuorisovaltuustona pyrkimättäeteenpäin (N86, Tohmajärvi). Toiset ovat kiinnos-tuneempia yhteiskunnallisista asioista kuin toiset(N84, Ylivieska).

72

Mukana olevilla nuorilla on erilaisia intressejä ollamukana – ajatus aktiivisesta vaikuttamisesta jakuntapoliittisesta orientaatiosta liittyvät yhteen,mutta yhtä lailla kevyempi sosiaalinen mukana-olo voi viitata omiin intresseihin olla mukana jon-kun idean tai tapahtuman kehittämisessä. Mo-lemmilla on oikeutuksensa modernissa demokra-tiassa, eivätkä omat edut ole kiellettyjä.

Sävyttyneemmästä vaikuttajan näkökulmas-ta katsoen erot nuorten aktiivisuudessa ja arvot-tamisessa voivat muodostua aika arkisista “käsite-pareista” (Perelman 1978) kuten “kulttuurinen– kevyt”, “toiminnallisen vakava ja aktiivinen –kepeämpi läsnä-olo ryhmässä”, “positiivinen –negatiivinen”, “poliittinen – sosiaalinen”, “hen-kilökohtainen – yleinen” ja “positiivinen ajattelu– negatiivinen ajattelu”. Kaikki ovat kiehtoviavaltio-opillisia erotteluja ja poliittisia läsnäolontapoja myös kunnallisvaltuustoissa tai eduskun-nassa. Voi myös pohtia, kuinka antagonistisianämä arvoerottelut ovat, ja kuinka ne voivat vaih-tua toisikseen. Ja miksi nämä käsiteparit ovat tyy-pillisiä naisille, kun taas nuoret miehet nostelevatesiin kokonaisetuja ja tavoiteltavia päämääriä?

Poliittinen ristiriita ja kehitysongelma:tavoitellaanko “Kukkula-X:ää” vai valtaatoimintakykynä?Väliin toimintakohteita, toimintatapaa ja sensuunnitelmallisuutta (rationaalisuutta), nuortenintressiperustaa (nuorten etujen vakavuutta),todellisuuden ja leikkivaltuustojen suhdetta,yleistä pessimismiä ja realismia, malttamatto-muutta, radikalismia ja sinisilmäisyyttä koskevatterävästi ilmaistut mielipiteet loihtivat esiin hy-vinkin poliittisen maiseman. Erilaiset elämänta-vat ja ajattelun kirjot sekä kannanotot epäoikeu-denmukaisuuteen ovat läsnä vastaajien politiik-kapuheessa. Keinot liittyvät tavoitteisiin ja päin-vastoin. Yksilön ja ryhmän suhteen lisäksi vasta-uksissa kosketellaan yleistä politiikan ja vaikutta-jaryhmän merkitystä. Tämä peruskysymys onauki: kuinka kauan tämä toimintahorisontti onminulle ajankohtainen, ja kuinka muuttuvia ar-

voja on ajettavissa tämänkaltaisella toiminta-aree-nalla?

Politiikassa on kysymys myös “jossittelusta”,mahdollisen politiikasta. Kyse ei ole vain “Kuk-kulan” (jonkun konkreettisen tavoitteen, eduntai hyödykkeen) tavoittelusta itselle ja kannatta-jille, vaan kysymys on myös toiminnan avaamis-ta pysyvämmistä pelimerkeistä ja mahdollisuuk-sista, jotka saattavat nousta toiminnan yleiseksitavoitteeksi. Väliin onkin pakko puhua suoraanvallasta, konkreettisten kukkuloiden tuolla puo-len olevista toimintamahdollisuuksista ja -kyvyis-tä.

Ei olla valmiita suoraan toimintaan, vaan asioita käy-dään läpi mutta mitään ei oikeasti tehdä (N86, Po-sio). Toiset optimisteja, toiset pessimistejä (N86,Hyrynsalmi). Arvot vaihtelevat laidasta laitaan (M86,Kouvola). Toiset ovat hieman eri mieltä, mutta ainaon löydetty yhteinen ajattelutapa, joko äänestämällätai muuten (N88, Mikkeli). Realistinen ßà epärea-listinen (M85, Sodankylä). Tarpeeton ß à tarpeelli-nen (M85, Sodankylä). Osalta puuttuu todellinenhalu ja mielenkiinto vaikuttaa ja ottaa asiat vakavastija kunnioittaen sitä luottamusta, jonka nuoretäänillään ovat meille suoneet. Liekö kysekypsymättömyydestä vai sinisilmäisyydestä yhteis-kunnalliseen ajatteluun (N84, Kangasniemi). Osahaluaa saada kaiken heti ja toiset ensin suunnittele-vat. Osa porukasta haaveilee kaikesta mitä voitaisiintehdä, toiset ensin miettivät eri mahdollisuuksia jatapoja toteuttaa ideat (N87, Vammala). Toiset halu-aisivat radikaaleja muutoksia aikaan ja nopeasti. Toi-set maltillisesti (N87, Lieto). Erilaiset elämäntavatvaikuttavat ajattelutapoihin (N88, Punkalaidun).Kaikki eivät pidä tärkeänä puuttua nuortenepäoikeudenmukaisuuksiin tai muuten parantaanuorten oloja ja vaikuttamisen mahdollisuuksia(N87, Enontekiö).

Yhteydet muihin paikkakunnan nuorisotoimi-joihin: Linkittyminen poliittisena voimavaranaKyselyyn osallistuneista vaikuttajaryhmänuoris-ta 84 prosenttia sanoi omalla ryhmällään olevanyhteyksiä muihin paikkakunnan nuorisotoimin-toihin, oppilaitoksiin tai nuorisotyön toimijoi-hin (Kkuvio ???). Sosiaalinen, kulttuurinen, or-ganisatorinen ja poliittinen linkittyminen on osa

73

ryhmän kansalaisluottamusta ja toimintatapaa.Nuoret naiset näkevät näitä yhteyksiä enemmänkuin miehet, vaikka sukupuolten erojen ei osal-listumisprofiilin perusteella pitäisi olla näin suu-ria. Ehkä tyttöjen rooli ryhmien sisällä on erilai-nen. Esimerkiksi heidän mielestään vaikuttaja-ryhmä käyttää toimintatapanaan tilaisuuksienjärjestämistä nuorille selvästi enemmän kuin poi-kien mielestä. Kun tytöillä on enemmän koke-musta tapahtumien järjestämisestä, se näkyy myösyleisenä sosiaalisuutena ja harkittuina yhteyden-ottoina muihin nuorisotoimijoihin. Koulukoh-taiset vaikuttajaryhmät tarvitsevat enemmän link-kejä, kun taas asuinaluekohtaiset toimijat mieltä-vät itsensä paikallisin perustein.

Nuorilta penättiin myös arvioita yhteyksistämuihin paikkakunnan nuorisotoimintoihin, op-pilaitoksiin tai nuorisotyön toimijoihin. Näinpiirtyy kuva vaikuttajaryhmien organisatorisestaja institutionaalisesta verkottumisesta. Kirjo onorganisatorisesti ja institutionaalisesti täydellinen.Koulu-, vapaa-aika- ja kulttuurisektorit viritty-vät mukaan nuoriso- ja liikuntatoimen ohessa,samoin erilaiset projektit ja yhteisöt. Epäviralliset

vastavierailut, diskot ja saunaillat tarkentavat jasyventävät sosiaalisen verkon kudoksia. Yhteyk-siä on ollut “muille paikkakunnille ja niiden ryh-miin, maakunnan vastaavien elinten yhteistyö-verkkoon, oppilaitoksiin ja kouluihin, oppilas-kuntiin, muihin projekteihin, nuorisotilan toi-mijoihin, nuorten työpajaan, nuorisovaalien jär-jestelijöihin, seurakunnan nuorisotyöhön, lasten-parlamenttiin, nuoriso- ja kulttuurisihteereihin,“nuoret johtajat” -tiimiin, yhdistyksiin, valikoi-tuihin sähköpostilistoihin, koulutus- ja rekrytoin-titilaisuuksiin, nuorisovaltuuston saunailloissarelevantteihin toimijoihin, urheiluseuroihin,nuorisotoimeen, vapaa-aika- ja liikuntalautakun-tiin, vastavierailujen kumppaneihin, diskoihin,nuorison toimintakeskuksiin, nuorisotalo- ja van-hempainyhdistyksiin sekä 4H-yhdistyksiin.”

Avovastaukset ryhmän osakseen saamastaarvostelusta: Pelisääntöjä ei kunnioitettu,passiivisuus ja puoluepolitiikkaVaikuttajaryhmien yhteiskunnallinen ja poliitti-nen merkitys ei tietenkään palaudu vain niidenedustavuuteen, virallisiin tai kamppailtuihin teh-

Kyllä Ei

Kuvio 29. "Onko vaikuttajaryhmällänne yhteyksiä muihin paikkakunnan nuoriso-toimintoihin, oppilaitoksiin tai nuorisotyön toimijoihin?" (%)

0 20 40 60 80 100

Kaikki (n=166)

Naiset (n=106)

Miehet (n=60)

Vaaleilla valittu vaikuttajaryhmä (n=127)

Järjestöjen valitsema vaikuttajaryhmä (n=9)

Asuinalueen vaikuttajaryhmä (n=6)

Nuorten perustama vaikuttajaryhmä (n=8)

Jokin muu ryhmä (n=8)

Koulukohtainen vaikuttajaryhmä (n=7)

74

täviin tai institutionaalisen selkeään asemaan. Jon-kinlaisena perustavana merkityksenä voitaneenpitää ryhmän herättämää keskustelua omalla paik-kakunnalla tai laajemmin. Yli puolet (52 %) val-tuustoista tai nuorisoryhmistä on saanut arvoste-lua osakseen. Näin ne ovat organisoitumistaval-laan tai toimintasisällöillään häirinneet paikka-kunnan asioiden hoidon ja politiikan menoa.Vaikuttajaryhmän saama julkisuus ja kritiikkivaihtelevat suuresti paikkakunnasta ja teemoistariippuen. Järjestön ja koulujen valitsemat sekäasuinalueilla olevat ryhmät ovat toimineet aikarauhassa arvostelevalta julkisuudelta. Sen sijaannuorten itse perustamat ryhmät sekä vaaleillavalitut nuorten valtuutetturyhmät ovat “patsas-telleet” myös ristiriitaisessa julkisuudessa. Tällöinspontaanimmat ryhmät ovat saaneet myös edus-tavuuteensa liittyvää kritiikkiä, kun taas edusta-vammat ryhmät ovat saaneet asiakohtaisempaaarvostelua osakseen.

Kyselylomakkeen saajat jaksoivat hyvin vas-tata kysymykseen “onko valtuustosi tai vaikutta-jaryhmäsi saanut arvostelua osakseen?”. Suurinosa arvostelustakin on ollut “lähinnä positiivis-ta”, kannustavaa ja tilainekohtaisesti kiittävää ar-vostelupalautetta: “Kunta oli iloinen, että nuo-ret ottavat itse osaa kunnan asioihin (N87, Lie-to).” Muutamat vaikuttajaryhmät olivat pääs-seet myös ristiriitaiseen julkisuuteen: “Joskus ne-gatiivista, yleensä plussaa. Lähinnä nuorten suusta(N87, Vammala). Ruusuja ja risuja (eli kaiken-laista) (N86, Rovaniemi).”

Ehkä noin neljäsosa arvostelukokemusten ra-portoijista nosti esiin vieroksunnan tunteita, kri-tiikkiä tai jopa paheksuvaa palautetta vaikuttaja-ryhmien toimintaa kohtaan. Muutamat näistäkohdistuivat tilaisuuksien pelisääntöihin ja nor-meihin: “Tapahtumien sääntöihin liittyvää (N87,Kajaani). Alkoholin käyttö ryhmän järjestämässätilaisuudessa (N86, Espoo).” Kaikkein selvinkärki arvostelussa oli valtuutettujen toiminnanpassiivisuus ja “aikaansaamattomuus”. Nuoretvaltuutetut saivat tuta samaa kritiikkiä, mitä heitse ovat nostaneet kunnanisiä kohtaan. Lupa-

uksia on petetty, omaa etua on ajettu ja vaikut-tajaryhmäläisiltä on ivaillen kysytty, “saattekomitään aikaan?”.

Aina nuorten edustajien ja vanhemman kun-taväen askeleet, kulttuuriset tyylit ja arvot eivätsovi yhteen. Tällöin nuoret nostavat määrätietoi-sesti esiin oikeuksiaan, “antavat äänensä kuulua”ja vastaavat uhmakkaasti, hiukan piruillen, vih-jeisiin määrärahojen tuhlauksesta ja liiallisesta“edistyksellisyydestä” tai nuorekkuudesta: “Mei-tä ei poljeta jalkoihin, vaan annetaan oikeuksiakuulua (N87, Kalajoki). Negatiivista liian kärk-käistä kannanotoista (M79, Raahe). Vanhoillis-kristillisissä piireissä ei pidetä nuorisovaltuuston“nuorekkuudesta” (M88, Kiuruvesi). Kokouk-sia pidetään kuulemma liian usein ja se vie kun-tamme rahoja, sillä meille maksetaan kokouspalk-kio (N86, Enontekiö).”

On myös joukko nuorisovaltuutettujen ryh-miä, joissa päästään poliittisesti riitelemään, prob-lematisoimaan värikkäiden ja puhuttujen ristirii-tojen kautta kunnan yleisiä asioita ja ongelmia.Politisointi käy joskus vilkkaana, mutta “käsikäh-män asteelle ei ole kuitenkaan päästy”. Paikallisetkatkeruudet ja puoluepoliittiset kiistat lämmit-tävät myös nuoria, jotka joskus myös luovat nii-tä. Mahdollisten kiistojen roolijako on nuortenvastauksissa selvästi taustoitettu:

Bussiliikenne-adresseista (M89, Kangasala). Mei-dän pitäisi olla aktiivisempia poliittisessa mielessä(N84, Ylivieska). Kaikki mitä tehdään menee kuu-lemma naapurikylään. (M90, Inari). Emme ole sel-vittäneet yhteistä kantaa kuntamme keskustankiistanalaisiin rakennuskohteisiin (M85, Hyvinkää).Kaikkia ei voi aina miellyttää, esimerkiksi julkaise-mamme aloitteet ja kannanotot herättivät usein pal-jon arvostelua (N86, Raahe).

Avovastaukset ryhmätoimintaan pettyneiltä:Kovat odotukset, kunnan tai kavereidenpassiivisuus17 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa petty-nyt vaikuttajaryhmänsä toimintaan tai siihen lii-tettyihin odotuksiin. Pettymyksen kokemuksel-

75

la on vahva yhteys sukupuoleen. Nuorista nai-sista 24 prosenttia, mutta nuorista miehistä vainkolme prosenttia oli tavalla tai toisella pettynytryhmäänsä. Myös ikä on vahva selittäjä, alle 17-vuotiaista 12 prosenttia, mutta yli 18-vuotiaistajo 30 prosenttia oli ehtinyt pettyä vaikuttajaryh-määnsä. Puolueissa ennen vaikuttajaryhmään liit-tymistä toimiminen on niin ikään yhteydessäpettymyksen tunteisiin. Sen sijaan vaikuttajaryh-män tyypillä, eli onko se vaaleilla valittu, koulu-kohtainen tms., ei ole vaikutusta ryhmään liitty-vään pettymykseen. Epäonnistumisen kokemuk-set avovastauksissa viittaavat siihen, että kaikkienryhmien todellisia vaikutusmahdollisuuksia ei olekyetty takaamaan. Lupaukset merkityksellisistäfoorumeista tai päätöksentekoasemista eivät oletoteutuneet, tai nuorten esitykset on torjuttu. Jajoissain tapauksissa itsemääräämiskokemuksia eiole saavutettu lainkaan, ja vaikuttajaryhmät ovatjääneet äänestysikäistä nuorempien leikki- taiharjoitteluinstituution asemaan.

Kaikki pettymyksensä ilmoittaneet myös pe-rustelivat avovastauksissaan reilusti tulkintojaanpettymyksistä ja toimintaan liitetyistä ylisuuristaodotuksista. Pettymys puutteellisiin päätöksen-

tekomahdollisuuksiin ja autonomiaan saa rinnal-leen myös laajemman ajatuksen turhan suuristaodotuksista vaikuttajaryhmän toiminnalle, min-kä taustalla on myös monien muiden nuortensaamattomuus. Nuorten naisten eetos ja paatoson tekstifragmenteissa aika vimmaista eikä “omi-en etujen ajamista” myönnetä tässäkään. “Demo-kratiaa leikkivät ja sitä pyrittelevät kuntapam-put”, “tyhjiä puhuvat” vaikuttajaryhmäläiset ja“passiiviset” tavalliset nuoret saavat kyytiä! Tätä-kö on nuorten oma keskinäinen poliittinen toi-mintadiskurssi ja kriittinen realismi? Nuoret nai-set osallistuvat enemmän kansalaisten toiminta-tapahtumien järjestämiseen, mutta heidän kri-tiikkinsä kohtaa kaikki toimijat ja piirtää esiinnäennäisdemokratian rajoja:

Kunta ei ota meitä tosissaan (N85, Posio). Valtakunnallispolitiikkaan on ollut lähinnä nimellistä.Aloitteet lentelevät pampun pöydältä toiselle, eikäkonkreettista yhteyttä ole syntynyt nuorten ja kun-nallisten vaikuttajien välille (N85, Kaustinen). Eiole todellista vaikutusmahdollisuutta (M88, Lumi-joki). Jotkut nuoret odottavat liikoja (N88, Punka-laidun). Kaikki eivät ole täysillä mukana vaan hom-mat tekee yleensä vain pari henkilöä (N88, Ylöjär-

Kuvio 30. "Oletko pettynyt ryhmänne toimintaan tai siihen liitettyihin odotuksiin?" (%)

0 20 40 60 80 100

Kaikki (n=170)

Naiset (n=107)

Miehet (n=63)

alle 17 vuotta (n=63)

17-18 vuotta (n=60)

yli 18 vuotta (n=47)

On ollut ennen mukana puoluetoiminnassa (n=20)

Ei ole ollut ennen mukana puoluetoiminnassa (n=150)

Kyllä Vaikea sanoa Ei

76

vi). Asiat eivät suju läheskään aina hyvin muidennuorten innottomuuden takia (M86, Pyhäjärvi).Meiltä odotetaan monesti mahdottomuuksia ja kunasiat eivät toteudu, kaikki usko menee (varsinkinnuorten puolelta). Sama tapahtuu varmasti myösns. “oikeassa politiikassa”, mutta silti turhauduttavaa(N86, Espoo). Ryhmässä on liikaa “tyhjänpuhujia”(N84, Porvoo). Kun päättäjät antavat toiminnallemitäänsanomattomat ohjenuorat aluksi, on vaikealähteä viemään ryhmää eteenpäin (N84, Ylivieska).Asioita pitkitetään liikaa (päätöstä) (N88, Kemijär-vi). Ideoita riittää, mutta toteuttamiseen ei ole tar-peeksi energiaa ja inspiraatiota (N85, Sipoo). Asi-oiden hoitaminen hidasta, vähän aloitteita, toimin-nan koulutus huono, vähän rahaa (M88, Pyhäjär-vi). Teimme kyselyn kohderyhmällemme (nuoril-le), jotta voisimme parantaa heidän asemaa entistäenemmän. Lähellekään kaikkea emme pystyneet to-teuttamaan (N84, Turku). Kustannukset kasvavatliian helposti, eikä tarkoituksena kuitenkaan ollutajaa omaa etua, vaan koko nuorison (N87, Lieksa).

Nuorten omakin aloitteellisuuden puute tuleejälleen arvostelun ristituleen: odotellaan vain val-mista! Kunta ei ole antanut toimintaoikeuksiaeikä eväitä toimintaryhmille – päätöksenteko onsitkasta ja riippuu päättäjien omista siirroista.Vilpittömätkin hankkeet sekoitetaan omien etu-jen ajamiseen.

Vaikuttajaryhmät ja suhde puoluepolitiikkaan:Puoluepolitiikalle avointa väkeä12 prosenttia vaikuttajaryhmiin kuuluvista nuo-rista sanoi olleensa ennen vaikutusryhmätoimin-taansa mukana puoluetoiminnassa, ja 17 pro-senttia arvioi vaikutusryhmätoiminnan myötälähestyneensä jotain poliittista puoluetta. Kuntarkastellaan 2004 kunnallisvaaleissa äänestävi-en vaikuttajaryhmänuorten puoluetoiminnassamukana olevien osuuksia, näyttäisivät aktiivisim-pia tällä saralla olevan Sosialidemokraatteja, Kes-kustaa tai Vasemmistoliittoa äänestävät. (Vastaa-jien pienet lukumäärät yksittäisissä luokissa tosinvähentävät tulosten luotettavuutta.)

Nuorten vaikuttajaryhmien jäsenet ovat muitanuoria puoluepoliittisemmin suuntautuneita.Kokemus valtuutettuna myös kasvattaa poliitti-sesti: päätöksentekoa opitaan entistä realistisem-

min ja skeptisemmin katsomaan paikallisen osal-listumisjärjestelmän sisältä ja politikoinnin taidotkasvavat. Samalla joillekin avautuu halu tai tilatoimia puoluepoliittisesti. Sillä, minkä tyyppisessävaikuttajaryhmässä (vaaleilla valittu, koulukoh-tainen jne.) nuori toimii, ei juuri ole vaikutustapuoluetoimintaan osallistumiseen. Miehistä 19prosenttia ja naisista 15 prosenttia sanoi vaikut-tajaryhmätoimintansa myötä lähestyneensä jotainpuoluetta, mutta erot naisten ja miesten puolue-aktiivisuudessa eivät ole tilastollisesti merkitse-viä.

Ryhmän suhde mediaan: “Yhteistyössä tehdytjutut, aktiivinen tiedottaminen, ryhmän omaimago”Vaikuttajaryhmiin kuuluvista nuorista kolman-nes (31 %) tulkitsi ryhmän itse aktiivisesti vai-kuttaneen mediaan ja sen tapaan käsitellä ryh-mälle tärkeitä ongelmia ja haasteita. Peräti 78 pro-senttia oli sitä mieltä, että vaikuttajaryhmä onsaanut näkyvää julkisuutta kunnassa eri tiedo-tusvälineissä. Julkisuuden määrää itsessään ei täs-sä yhteydessä voi arvottaa hyväksi tai huonoksiasiaksi, sillä se voi nuorten mielestä olla paitsi ta-voiteltavaa ja päämääriä palvelevaa, myös vasten-tahtoista ja vääristelevää. Edempänä kuvioissa ??ja ?? nähdään vaikuttajaryhmien nuorten olevanmuita nuoria kriittisempää julkisuutta ja mediaakohtaan.

Kun tarkastellaan vaikuttajaryhmän näky-vyyttä ja mediaan vaikuttamisen aktiivisuuttaryhmän toimintamuotojen mukaan, huomataan,että toiminnalliset asemat paikallismediassa ovaterittäin tärkeä selittäjä. Niistä ryhmistä, joidentoimintatapoihin ei lainkaan kuulu asema pai-kallismediassa, vain 11 % arvioi aktiivisesti vai-kuttaneensa mediaan. Niistä, joille asema paikal-lismediassa on merkittävä toimintatapa, peräti 71prosenttia oli tätä mieltä. Näkyvää julkisuuttaarvioi saaneensa 54 prosenttia niistä, joiden ryh-män toimintatapaan paikallismedia ei kuulu, kuntaas ne, joille se on merkittävä toimintatapa, täy-det 100 prosenttia katsoi saaneensa näkyvää jul-

77

kisuutta tiedotusvälineissä. Samansuuntainen,joskin heikompi vaikutus arvioon julkisuudenmäärästä ja aktiivisesta vaikuttamisesta mediaanon myös omilla internet-sivuilla ja omalla budje-tilla. Omat mediataidot ja imagonrakennus vai-kuttavat paljon julkisuuden valokeilaan ja senintensiteettiin. Julkisuus näyttää myös kasautu-van, ja osa ryhmistä osaa pelata tällä seikalla.

120 nuorta vastasi avokysymyksiin ryhmänsaamasta julkisuudesta kunnan eri tiedotusväli-neissä. Pääosin nämä paikalliset julkisuudet ovatlehtien uutis-, haastattelu- ja ilmoituspalstoja.Haastattelut ja tilatut juttuaihelmat ovat myösvaikuttajaryhmien kannanotoille tie julkisuuteen.Hiukan isommat paikkakunnat, joissa operoi säh-köisiä medioita, “radio ja lehdistö ovat usein nos-taneet ryhmää esille (N87, Kajaani)”. Myös val-takunnan radio- ja tv-kanavat ovat väliin liik-keellä, ja ryhmien merkittävät näkyvät lehdissä.Julisteet ja infopisteet kouluissa ja nettisivut täy-dentävät julkisuuskuvaa. Muutamat nuortenleh-det ja mielipidepalstat ovat myös välittäneet nuo-risovaltuutettujen elämän- ja toimintanäkemyk-siä.

Kolmasosa vaikuttajaryhmistä on itse tehnyttöitä tiedottaakseen olemassaolostaan. Kutsut,lehdistötiedotteet, yhteistyöillat, omat jutut, jut-tuja nettivinkit sekä henkilö- ja kolumnistisuh-teet elävät paikallistasolla. Ja jollei paikallisfooru-mi avaudu, valitetaan asiasta. Parhaimmillaanryhmä on sangen tietoinen mielikuvilla ja tee-moilla pelaavan median vallasta: “Yhteistyössätehdyt jutut, aktiivinen tiedottaminen, ryhmänoma imago” (N79, Suomussalmi).

Vaikuttajaryhmän koulutustarve: Vaikuttami-sen tieto-taitoKyselyyn osallistuneille vaikuttajaryhmien nuo-rille esitettiin kahdeksan koulutustyypin lista, jaheiltä kysyttiin yksinkertaisella kyllä vai ei -kysy-myksellä, ovatko he ottaneet osaa vastaaviin ta-pahtumiin. Yhteenkään esitetyistä koulutusvaih-toehdoista ei ole osallistunut puolta vastanneis-ta. Eniten on käyty kunnan järjestämässä koulu-

tuksessa, johon sanoi ottaneensa osaa 46 prosent-tia vaikuttajaryhmien nuorista. Julkisen vallan januorisotoimen yhteistyöfoorumeiden organisoi-mat koulutustilaisuudet hallitsevat kuvaa. Eri-laiset taustayhteisöt ja arvoväritteiset nuorisojär-jestöt ovat mukana näissä koulutuksissa, muttaniiden kontribuutio ei juuri eroa kuntien, lää-ninhallitusten ja puolijulkisten yhdistysten an-nista. Koulutus samastuu pitkälle muun tieto-taidon, ammattilaisuuden ja asiantuntijuudenomaksumiseen. Ideologinen koulutus näkyy vas-tauksissa vain harvoin.

Nuorten naisten ja miesten osallistumisessakoulutustapahtumiin ei ole merkittäviä tai syste-maattisia eroja. Suurimmat erot ovat vaikutta-mista käsittelevään koulutukseen osallistumises-sa, johon sanoi ottaneensa osaa 33 prosenttiamiehistä ja 22 prosenttia naisista. Vaaleilla valit-tuun vaikuttajaryhmään kuuluvat nuoret ovatkautta linjan ottaneet muiden vaikuttajaryhmä-tyyppien nuoria enemmän osaa koulutukseen.Osallistumisen erot ovat suurimmillaan suhtees-sa kunnan toimintaa käsittelevään koulutukseen(30 % vaaleilla valittujen, 10 % muiden vaikut-tajaryhmien nuorista), kokoustekniikkakouluk-seen (32 % / 13 %) ja vaikuttamista käsittele-vään koulutukseen (30 % / 15 %)

Koulutuksen ja kurssituksen tarve on ilmei-nen. Kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta nostiitse avovastauksissa esiin jonkin koulutustarpeen.“Vaikuttaminen” ja “vaikuttamistavat”, “kokous-tekniikka”, “politiikka”, “kunnan toimintatavat”,“tapahtumien organisointi”, “tiimikoulutus”, “epä-virallisempi elämyksellinen ote” ja “talous- ja bud-jettiasiat” täyttivät avovastaustilat. Nuorten ta-voitteena on jonkinlainen sektorikoulutus ja“know-how”, jolla voitaisiin panostaa vaikutta-misosaamiseen, politiikkaan ja tilaisuuksien or-ganisointiin. Kyse ei ole ensisijaisesti maailman-katsomuksesta tai yhteiskunnallisista kannoista.Toiveisiin ei sisälly vaatimuksia kouluille, järjes-töille tai instituutioille, joissa vedottaisiin radi-kaalisti uudenlaisen tiedontuotannon tai taito-perustan perään. Asioiden arvottaminen ja poli-

78

tiikka palautuvat ainakin tässä vaikuttamiseen jakuntapäätöksentekoon. Nuoret haluavat ensinymmärtää institutionaalisen päätöksenteon japolitiikan yleisen taidon perusteet ja vasta senjälkeen ryhtyä aktiivisiin tekoihin. Politiikan javaikuttamisen tieto-taitoon voidaan tietenkinlukea – jos niin halutaan – myös yhteistyön, etu-ja arvopolitiikan, ristiriitojen kohtaamisen, pelaa-misen, retoriikan, ideologisen ja mediatulkinnanja vallan instanssien kanssa toimimisen taitoja.

Nuorisoasioita käsittelevä lautakunta tarvitaanja aikuisohjaajat saattavat ryhmiä “onnellisillekehille”: Itsenäisetkin ryhmät nojaavat herkkiinaikuisiinUseampi kuin kaksi vastaajaa kolmesta (70 %)oli sitä mieltä, että kuntaan tarvitaan nuorisoasi-oita käsittelevä lautakunta. Myös tavallisista nuo-

rista 65 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaamieltä väitteen “kunnassa tulee olla nuorisoasioi-hin keskittyvä lautakunta” kanssa (kuvio 10).Myös tällainen vastausten suunta voidaan lukeatukena kuntien nuorisotyölle ja siitä käytävänkeskustelun tarpeelle. Nuorten vaikuttajaryhmäteivät siis halua monopolisoida nuorisoasioita it-selleen vaan näkevät nuoriso- tai nuorisoasioilleomistautuvat lautakunnat yhteistyön mahdolli-suutena, lisähuomiona tärkeille asioille ja ongel-mille. Nuorisoasioiden keskusteltavuuden ja po-litisoinnin kannalta monet instituutiot ovat vainhyödyksi. Institutionaalisesti toimivat nuoretmiehet ja edustukselliset nuorten vaikuttajaryh-mät erityisesti tukevat nuorisokysymyksiin kes-kittyvien lautakuntien olemassaoloa.

Vaikuttajaryhmissä toimivat nuoret arvioivataikuisten roolia ryhmänsä toimintaan positiivi-

Kyllä Ei

Kuvio 31. "Oletko ollut mukana vaikuttajaryhmän nuorille järjestetyissä koulutus- ja seminaaritapahtumissa?" (%)

0 20 40 60 80 100

Kunnan (esim. nuorisotoimen) järjestämässä koulutuksessa

Seudullisessa tai maakunnallisessa koulutuksessa tai seminaareissa

Oman taustayhteisöni järjestämässä evästystilaisuudessa

Kokoustekniikkaa käsittelevässä koulutuksessa

Vaikuttamista käsittelevässä koulutuksessa

Tapahtumien järjestämistä käsittelevässä koulutuksessa

Kunnan toimintaa käsittelevässä koulutuksessa

Valtakunnallisessa tapahtumassa (esimerkiksi Nuppi)

Jossain muussa

79

sesti. 85 prosenttia oli sitä mieltä, että ryhmäntoiminnan kehittämiseen on enemmän tai vä-hemmän sitoutunut joku aikuinen, 80 prosent-tia piti sitä hyvänä asiana, ja vain 13 prosenttiakatsoi aikuisten sekaantuneen liiaksi ryhmänsätoimintaan. Kuvaa vahvistaa se, että 70 prosent-tia oli osittain tai täysin sitä mieltä, että vaikutta-jaryhmä on hyvin säilyttänyt itsenäisyytensä, ja74 prosenttia sitä mieltä, että ryhmä on itse teh-nyt toimintasuunnitelmansa. Kuva alkaa täsmen-tyä: ryhmällä on oltava oma tilansa, mutta aikui-nen voi sitä sopivasti provosoida ja ohjata uusiinsuuntiin. (Kuvio 32.)

Tyttöjen ja poikien mielipiteissä aikuisten roo-lista ei ole merkitseviä eroja. Ikäryhmittäisen tar-kastelun mukaan nuorimmat vastaajat pitävätvaikuttajaryhmäänsä itsenäisempänä kuin muut,mutta muihin kohtiin vastaajan iällä ei ole juurimerkitystä. Myöskään vaikuttajaryhmän tyypil-lä ei ole vaikutusta siihen, kuinka nuoret aikuis-ten roolin siinä kokevat. Kuten aiemmin on tul-

lut esiin, vanhimmilla vaikuttajaryhmien jäsenil-lä on itselläänkin jonkinlaista kokemusta ohjaa-jan roolista ja identiteetistä.

Kuvio nostaa sukupolviyhteistyön ja ryhmi-en itsenäisyyden lisäksi esille myös vakavia on-gelmia. Nuorten kanssa vaikuttajaryhmissä useinsosiaalis-eettisin ja henkilökohtaisin panoksinmukana olevat aktiiviset aikuistoimijat ovat useim-miten eri ihmisiä kuin kuntien luottamus- ja vir-kamiehet. Juopa yhtäältä nuorten osallistumisentai osallisuuden ja toisaalta kuntaeliitin välillä voirakentua niin, että yhteistyöhön kykenevät ai-kuistoimijat ovat ristiriitojen ilmentyessä “nuor-ten puolella”. Tämän julkaisun monissa artikke-lissa kuvataan, kuinka osallistamismallien mukai-sesti toimivat aikuiset ovat omassa viitekehykses-sään tiukasti nuorten kannalla laajentamassa nuor-ten osallistumisaluetta ja silloittamassa sitä talou-dellis-byrokraattisesti toimiviin kuntajohtoihin.

Noin joka kymmenes ryhmä katsoi olevansaliiallisen aikuisten hääräämisen ja kouluttamisen

Kuvio 32. Aikuisten rooli vaikuttajaryhmässä. (%)

0 20 40 60 80 100

Vaikuttajaryhmäni toiminnan kehittämiseen on sitoutunut joku aikuinen

On hyvä, että toimintamme kehittämiseen on sitoutunut aikuisia

Vaikuttajaryhmämme on itse tehnyt toimintasuunnitelmansa

Vaikuttajaryhmämme on hyvin säilyttänyt itsenäisyytensä

Muutoinkin aktiiviset ja näkyvät nuoret ovat aktiivisia vaikuttajaryhmässämme

Joku tai jotkut aikuiset ovat liiaksikin sekaantuneet toimintaamme tai käyttäneet hyväkseen ryhmäämme

Vaikuttajaryhmämme merkitys on siinä, että se tukee poliitikkojen ja virkamiesten mainetta ja uskottavuutta

Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä Eos/neutraali


80

kohteena. Samoin erottuu joukko nuorten val-tuutettujen ryhmiä, joissa koettiin, että niidenkeskeinen tehtävä on kiillottaa päättäjien mai-netta. Vaikka ryhmät ovat pieni vähemmistö,niiden ongelmista ei voi vaieta. Samassa kuviossanousee esiin myös tärkeä vaikuttajaryhmäläistenitseymmärrystä kuvaava seikka, että he pitävätitseään tavallisia nuoria aktiivisempina ja katsoi-vat yhteiskunnallisen ja poliittisen aktiivisuudenmyös omissa ryhmissään kasaantuvan juuri muu-toinkin aktiiveille. 70 prosenttia vastaajista vä-hintään jossain määrin oli samaa mieltä tämän

väitteen kanssa. Kuten Norjan maineikkaassaPorsgrunnissakin, nuorten osallistumishankkeetsaattavat virittää paikallistasolla uusia nuoriso-hankkeita, mutta erityisesti sosiaaliseen marginaa-liin jäävä nuoriso ei niistä helposti innostu. Aktii-visuus senkun kasaantuu?

Vaikuttajaryhmien jäsenten käsitys politiikasta:Viime kädessä ryhmäläisten kieli alkaa laulaamyös polit-kieltä...Kun tutkija esittää selkeät vaihtoehdot, nuortenvaikuttajaryhmien jäsenillä on sangen myöhäis-

Kuvio 33. "Mitkä seuraavista luonnehdinnoista sopivat kuvaamaan sinun käsitystäsi politiikasta?" / vaikuttajaryhmien nuoret (%)

Politiikka on tärkeää keskustelua yhteiskunnallisista asioista sekä osallistumista vaaleihin ja luottamustehtäviin

Politiikka on tapa hoitaa yhteisiä asioita

Politiikka on yritystä ratkoa globaaleja ongelmia

Politiikka on luovaa peliä ja kamppailua

Politiikka on paremman ja ekologisesti kestävän maailman luomista

Politiikka on välttämätön tapa ratkoa ristiriitoja

Politiikka on kamppailua yhteiskuntaluokkien välillä

Politiikka on likaista peliä

Politiikka on osa itsesi tai kaveripiirisi toimintaa

Politiikka on munkkilatinaa, jota en ymmärrä

Politiikka on vanhojen sukupolvien tapa käyttää valtaa

Henkilökohtaiset elämän ja arjen ratkaisut ovat poliittisia

0 20 40 60 80 100

Kyllä Ei

81

moderni ja liikkuva käsitys siitä, mitä termilläpolitiikka tarkoitetaan (kuvio 33). Käsitteen idea-listiset, kielteiset, kamppailulliset tai halventavat(pejoratiiviset) merkityssisällöt elävät rinnakkain,ja politiikan merkityssisältö muuttuu asia-, foo-rumi- ja tilannekohtaisesti. Vaikka vaikuttajaryh-män nuoret eivät olekaan valmiit selkeän(puolue)poliittisesti kuvaamaan omia toiminto-jaan, he tarkastelevat maailmaa myös vaihtuvanapoliittisena maisemana. Verrattuna vuoden 2003eduskuntavaalikirjan vastaavaan “tavallisille suo-malaisnuorille” suunnattuun kysymyspatteriin(Paakkunainen 2003, 155–157), vaikuttajaryh-mäläiset ovat joustavammin ja vahvemmin po-liittisia – avoimia perinteisille vaikuttamistavoil-le, maailman globaalille muuttamiselle ja ristirii-doille.

Luokkataistelun metafora ei niinkään mielly-tä institutionaaliseen vaikuttamiseen totuttautu-neita nuorisovaltuutettuja. He uskovat ymmär-tävänsä politiikkaa, eivätkä näe sitä niinkään“munkkilatinana”. Samalla jotkut kyynisen rea-listiset asenteet vahvistuvat vaikuttajaryhmäko-kemuksen myötä: “likaisen pelin” metafora saahuomattavan kannatuksen nuorten kuntademo-kratian aktiivien keskuudessa. Kokemus nuori-sovaltuustosta merkitsee myös kylmäpäisen etäi-syyden kasvua politiikan ihanteisiin; kunnallis-politiikka saattaakin olla yhtäältä epäpuhdastapeliä, harkittua toimintaa ja taas toisaalta parhaim-millaan luovaa peliä ja kamppailua. Pelitovereita,peliasemia ja asioiden kohtaamisen tapoja ei yk-sin määritellä – omatkin kädet saattavat menossalikaantua.

Nuorten naisten ja miesten näkemykset poli-tiikasta eivät juuri eroa toisistaan. Ainoat tilastol-lisesti merkitsevät erot ovat väitteissä, joista läheskaikki ovat yksimielisiä. Miehistä 88 prosenttiaja naisista peräti 96 prosenttia piti politiikkaa“keskusteluna sekä osallistumisena vaaleihin jaluottamustehtäviin”. Toinen merkitsevä ero liit-tyy väitteeseen “Politiikka on tapa hoitaa yhteisiäasioita”. 84 prosenttia miehistä ja 94 prosenttianaisista oli sitä mieltä, että se sopii kuvaamaan

politiikkaa. Vaikka nuorten naisten ajatukset vai-kuttavat modernin monipuolisilta, he korostivatkuitenkin hiukan nuoria miehiä enemmän poli-tiikassa yhteistoimintaa ja uskoivat institutionaa-lisiin puoliin. Vaikka vaikuttajaryhmien tytöt si-toutuivatkin enemmän kansalaisten konkreetti-siin toimintamuotoihin, politiikka näyttäytyyheille enemmän institutionaalisen rakentavana.Pojat ovat astetta rosoisempia.

Halukkuus kunnallisvaaliehdokkaaksi:Ehdokkuus OK, jos vain joku ymmärtää pyytää Kysyttäessä halukkuudesta asettua ehdolle kun-nallisvaaleissa 13 prosenttia vaikuttajaryhmiennuorista piti vaaleja niin tärkeänä areenana, ettäkoettaa itse päästä ehdokkaaksi. Väljemmän muo-toilun “Saattaisin koettaa päästä ehdokkaaksi jospyydettäisiin” valitsi jo 37 prosenttia vastaajista.Potentiaalinen halu vaikuttaa kunnallispolitiikas-sa näyttää siis vaikuttajaryhmänuorten parissaolevan selvästi suurempi kuin aktiivinen pyrki-minen ehdokkaaksi tai puoluepoliittinen aktiivi-suus. Samalla voidaan tehdä tärkeä havainto sii-tä, että vaikka monessa suhteessa nuorten vai-kuttajaryhmän jäsenillä on realistisen kriittinennäkemys kuntademokratiasta ja erityisesti puo-luekanavan kautta tapahtuvasta toiminnasta, onheillä huomattavan avoin suhde ajatukseen ryh-tyä kunnallisvaaliehdokkaaksi, jos joku ymmär-tää heitä siihen pyytää. He siis näkevät politiikanvaaleissa avautuvan pelikentän ilman mustaval-koisen moraalin pakkopaitaa. Nuorissa on myöspuolueille haastetta.

Kysymyksessä ei kuitenkaan tarkennettu, tar-koitetaanko tässä nimenomaan syksyn 2004 kun-nallisvaaleja. Tämä on tuloksen tulkinnan kan-nalta oleellista, sillä kun tarkastellaan ikäryhmit-täisiä eroja, nähdään, että 18 vuoden ikä on selvävedenjakaja halukkuudessa yrittää päästä ehdol-le. Saattaa siis olla, että nuoret, jotka eivät ikänsäpuolesta voisi halutessaankaan asettua ehdollevielä näissä vaaleissa, eivät tästä syystä myöskäänjuuri ilmaise halukkuutta siihen pyrkimiseen.Toinen tulkinta on se, että ajatus ehdokkuudesta

82

ei ole nuorimmille ryhmille vielä realistinen, eikäsen mahdollisuuden yleisempikään pohtiminensiksi ole ajankohtaista.

Kuviossa ?? on taustamuuttujaksi otettu ai-emmin sivulla ?? käsitelty kysymys “Oletko ollutennen vaikuttajaryhmätoimintaa mukana puo-luetoiminnassa?”. Halu koettaa päästä ehdokkaaksion selvästi suurempi puoluepolitiikkaan aiem-min osallistuneiden (25 %) kuin muiden (11%) parissa. Erot koskevat nimenomaan aktiivistapyrkimistä ehdokkaaksi – niiden osuudet, jotkaeivät ole edes harkinneet mahdollisuutta ehdok-kuudesta, ovat samat (50 %) puoluepolitiikkaanosallistuneiden ja osallistumattomien nuortenparissa.

Kunnallisvaaliehdokkuutta koskevien asentei-den tarkastelu sen mukaan, mitä puoluetta vai-kuttajaryhmien nuoret äänestäisivät seuraavissakunnallisvaaleissa näyttää, että Sosialidemokraat-tien potentiaaliset äänestäjät ovat tässä otoksessaselvästi innokkaimpia asettumaan itse ehdokkaak-si. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka eivät tiedäketä äänestäisivät. Heistä lähes kolme vastaajaaneljästä ei pidä ehdokkuutta vaihtoehtona edespyydettäessä. Kyse ei vaikuttajaryhmiin kuulu-vien nuorten tapauksessa varmastikaan ole pas-siivisuudesta tai välinpitämättömyydestä vaanpikemminkin yhteiskunnallisen toiminnan ka-navoitumisesta eri tavoilla.

Ei tiedä ketä äänestäisi (n=49)

Kuvio 34. "Haluaisitko asettua ehdolle kunnallisvaaleissa, vai koetko tärkeämmäksi vaikuttaa muualla?" (%)

Kunnallisvaalit ovat tärkeä areena ja koetan päästä ehdokkaaksi

Kaikki

Naiset (n=106)

Miehet (n=63)

alle 17 vuotta (n=62)

17-18 vuotta (n=60)

yli 18 vuotta (n=47)

Äänestäisi Sosialidemokraatteja (n=20)Äänestäisi Keskustaa (n=32)

Äänestäisi Kokoomusta (n=13)

Äänestäisi Vasemmistoliittoa (n=9)Äänestäisi Vihreitä (n=13)

Saattaisin koettaa jos pyydettäisiin

Muu toiminta on tärkeämpää enkä ajatellut asettua ehdokkaaksi

60 10020 40 800

83

Vaalibudjetti ja -rahoitus: 1000-2000 • onrealismiaEnemmistö vaikuttajaryhmien nuorista pitää rea-listisena budjettina, jolla nuoret voisivat pärjätäseuraavissa kunnallisvaaleissa 1000–2000 euroa.Yli 18-vuotiaat arvioivat pärjäämiseen tarvitta-van summan pienemmäksi kuin nuoremmat,

samoin puoluepolitiikassa mukana olleille realis-tinen budjetti on pienempi kuin muille. Koke-mus näyttää siis – hiukan yllättäen – vähentä-vän arvioita kunnallisvaaleissa menestymiseentarvittavasta budjetista.

Selkeä enemmistö (65 %) vaikuttajaryhmiennuorista on sitä mieltä, että nuoret saavat puolu-

Kaikki (n=162)

Naiset (n=101)

Miehet (n=61)

Kuvio 36. "Saavatko nuoret vaalirahoitukseen tukea puolueelta yhtä hyvin kuin vanhemmat?"(%)

0 20 40 60 80 100

Paremmin Yhtä hyvin Vähemmän

Kuvio 35. "Kuinka suurella budjetilla nuoret voisivat pärjätä näissä vaaleissa?" (%)

0 20 40 60 80




Ekologinen ajattelutapa, ympäristönsuojelu ja kierrätys)

Alle 1000 euroa 1000-2000 euroa Yli 2000 euroa

84

eilta vähemmän tukea vaalirahoitukseen kuinvanhemmat. Tytöt ovat tämän kysymyksen suh-teen hieman pessimistisempiä kuin pojat. Muillataustamuuttujilla, kuten iällä, aiemmalla koke-muksella puoluetoiminnasta tai puoluekannalla,ei ole juuri vaikutusta arvioihin vaalirahoituksentasapuolisuudesta.

VAIKUTTAJARYHMIEN JA MUIDENNUORTEN VERTAILU

Arvo-orientaatioiden vertailua: Tavalliset nuoretpolarisoituvat yhteiskunnallisten järjestysarvojenja ekologisen perustan välille – vaikuttajanuoretdemokratian pauloissaTässä pääluvussa käydään läpi vaikuttajaryhmil-le tehdyn kyselyn ja kaikille nuorille suunnatunkyselyn yhteisiä kysymysosioita. Vertailuja luki-essa tulee muistaa se, että vaikuttajaryhmien ak-tiivit ovat ratkaisevasti tutkittuja tavallisia kunta-laisia nuorempia. He ovat pääosin selvästi alle 20-

vuotiaita koululaisia ja enimmäkseen tyttöjä. Ta-vallisten nuorten kirjo on suurempi: he ovat 15–30-vuotiaita koululaisia, opiskelijoita, työllisiä jatyöttömiä.

Jo nuorisovaltuutettujen kanta paikkakuntan-sa kehittämisarvoihin osoittaa nuorten ryhmienvälisten erojen suunnan (kuvio 37). Nuoret vai-kuttajaryhmäläiset tukevat tavallisia nuoria vä-hemmän järjestys- ja talousarvoja. Toisaalta juurivaltuutettujen oma antautuminen nuorten vai-kuttamisen ja demokratian peliin heijastuu hei-dän korostaessaan “kunnallisen demokratian jakansalaisten osallistumismahdollisuuksien paran-tamista” ratkaisevasti muita kuntanuoria enem-män.

Jännittävää on nähdä, että ympäristöpoliitti-nen aihepiiri ei ole sen tärkeämpi vaikuttajaryh-mäläisille kuin tavallisille nuorille. Pehmeimpienarvojen osalta vaikuttajaryhmäläiset nojautuvatjuuri demokratian siunauksellisuuteen, ja ekolo-ginen perusarvo (idealismin tai fundamentalis-min mielessä) jää sivummalle. Tämä on yllättä-vää, kun muistamme (kuvio 2 sivulla ??), että

Vaikuttajaryhmät

Muut nuoret

Kuvio 37. Vaikuttajaryhmien ja muiden nuorten sijoittuminen Inglehartin teoriaan pohjautuvalle materialisti-postmaterialisti -ulottuvuudelle (%).

0 20 40 60 80




Ekologinen ajattelutapa, ympäristönsuojelu ja kierrätys)

85

kaikkien suomalaisnuorten keskuudessa juuri iäl-tään nuorimmat, peruskoululaiset ja lukiolaisetolivat kiinnostuneet ympäristöllisistä arvoista.Näyttäisi siltä, että valtuutetut jonkinlaisenanuorten eliittinä eivät ole suhteellisesti yhtä pal-jon kiinnittyneet ekologisiin arvoihin kuin taval-liset nuoret. Ekologian viesti on juuri syrjäseutu-jen nuorten ja vairhaisnuorten tuima viesti.21

Vaikuttajaryhmiin kuuluvat nuoret eroavatarvo-orientaatioltaan selvästi muista nuorista.Heidän osuutensa on suurempi postmaterialis-teissa ja pehmeämmin suuntautuneissa, kun taasmaterialisteihin ja kovempiin arvoihin suuntau-tuneisiin kuuluu suhteellisesti selvästi enemmänniin sanottuja tavallisia nuoria. Vaikuttajanuor-ten ryhmä painottaa tavallisia nuoria selvästienemmän demokratian merkitystä. Tavallistennuorten postmaterialismi-indeksi22 oli 69 ja nuor-ten valtuutettujen 86.

Käsitys itsestä kansalaisena: Vaikuttajaryhmiennuoret hakevat monipuolisesti kantojaanKuviossa 39 vertaillaan vaikuttajaryhmien nuor-ten ja muiden suomalaisten nuorten käsityksiäitsestään kansalaisena. Yksilö voi katsoa kuulu-vansa hyvin erilaisiin ja eritasoisiin kontekstei-hin. Tässä näitä identiteetin perustoja on tarkas-

teltu paikallisesta toimintakontekstista aina glo-baaliin samastumiseen saakka. Tarkastelu on mer-kityksellistä monessa suhteessa. Paikallinen ja kun-nallinen osallistuminen linkittyy eri nuorisoryh-missä hyvin eri tavoin muihin maailmoihin jaosallistumisperustoihin. “Ajattele globaalisti –toimi paikallisesti” -motto on jokaiselle tuttu. Joil-lekin nuorille kunnallinen tai paikallinen identi-teetti voi jäädä muiden osallistumisperustojenvarjoon. Esimerkiksi koulutus, media ja internetmurtavat fyysisiä etäisyyksiä, ja “miksattu” per-soonallisuus, jonka identiteetissä sekoittuu erilai-sia, usein myös universaaleja, arvoja ja kokemuk-sia, nousee esiin. Paljon myös kunnissa toistel-laan median, globaalin sosiaalis-taloudellisen kil-pailun tai kansallisvaltion säästöpolitiikan välttä-mättömyyksiä paikallisille ja kunnallisille liikku-mavaroille. “Kunnat eivät ole saaria.”

Molemmissa ryhmissä kansalaisuuden käsiteyhdistetään selvästi eniten suomalaisuuteen. Senja kansallisuuden merkitys on haasteiden alla jamuokkaantuu globaalistuvassa maailmassa, muttakeveämpänäkin ja uudistuneenakin se säilyttäämerkitystään. Kansainvälisissä vertailuissa näyt-täisi laajemminkin siltä, että vaikka suomalaisnuo-ret ovat muiden tapaan vahvasti kansainvälisty-mässä, he ovat selvästi esimerkiksi tanskalais- ja

Kuvio 38. Vaikuttajaryhmien ja muiden nuorten sijoittuminen Inglehartin teoriaan pohjau-tuvalle materialisti–postmaterialisti-ulottuvuudelle. (%)

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50

Materialisti

Materialistisesti suuntautunut

Postmaterialistisesti suuntautunut

Postmaterialisti

Vaikuttajanuoret Muut nuoret

86

ruotsalaisnuoria kansallisempia ja alueellisempia.Suomalaisnuorten samastumiskohteet ovat lähin-nä vastaavia kuin (kansalaisuuden saaneilla) vi-rolaisnuorilla. Vain pietarilaiset venäläisnuoretolivat vielä heitäkin paikallisempia ja kansallisem-pia identiteettiperustoiltaan23.

Vähiten nuoret kokevat olevansa maakuntientai globaalin yhteisön kansalaisia. Vaikka maa-kuntien renessanssista monesti puhutaankin, neeivät kovin vakavasti muodosta identiteettipe-rustaa. Tällä voi olla merkitystä maakunta- ja seu-tuyhteistyön ideoinnille Suomessa. Joka kolmasnuori samastu myös globaaliin ympäristöön jauskoo ajattelevansa myös globaalein silmin. Myöspoliittisesti relevantti EU-henkinen viesti tun-tuu menneen hyvin perille: reippaasti yli puoletkaikista vastaajista tunsi eurooppalaisen pistonsydämessään.

Laaja Eurooppa, sen historia ja demokratia-perinne koskettaa ja sen kehittämisessä suoma-laisnuoretkin ajattelevat entistä enemmän olevan-sa mukana. Jännittävää on myös huomata kun-talaisuuden ja kaupunkilaisuuden olevan keskei-nen kiinnike: kuntaotoksen nuoret mieltävät it-sensä yhtä lailla paikallisina kuin kuntalaisinakintoimijoina, sen sijaan vaikuttajaryhmäläisillä “kun-ta- tai kaupunki-identiteetti on hiukan vahvem-pi. Tämä voi olla osoitus myös siitä, että he koke-vat vaikuttajaryhmän edustavan kuntaa ulospäinja vaikuttajaryhmän asemasta kunnallisessa pää-töksentekoapparaatissa eikä niinkään kansalais-ten paikallisten aloitteiden äänitorvena.

Vaikuttajaryhmiin kuuluvat nuoret pitävätkaikkia mainittuja luonnehdintoja kuvaavampi-na kuin muut nuoret, mikä kertoo vahvemmastayhteiskunnallisesta identiteetistä ja kyvystä liik-

Kuvio 39. "Missä määrin seuraavat luonnehdinnat kuvaavat itseäsi kansalaisena?" (%)

0 20 40 60 80 100

vaikuttajaryhmät

muut nuoretSuomalainen

Kuntalainen tai kaupunkilainen

Eurooppalainen

Täysin Huomattavasti Jonkin verran

Vähän Ei lainkaan

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

Paikallinen kansalainen

Globaalin yhteisön kansalainen

Maakunnan jäsenyys

87

kua, oppia ja pohdiskella erilaisia maailmanku-vaperustoja. Erot valtuutettujen ja kaikkien kun-talaisnuorten kesken ovat suurimmillaan käsityk-sissä itsestä kuntalaisena/kaupunkilaisena, eu-rooppalaisena ja globaalin yhteisön kansalaisena.

Käsityksiä eri toimijoiden vallasta: Onko vainnäkyvä ja julkinen valta valtaa nuorille?Nuorilta tiedusteltiin valtaa koskevia tekijöitäkysymyksellä “Kuinka paljon seuraavilla tahoillaon valtaa?” täsmentämättä, minkä luonteista val-taa tarkoitetaan. Julkisen ja näkymättömän val-lan luonteen ja muotojen määrittely on hanka-laa, koska ne kietoutuvat toisiinsa. Suurta valtaavoidaan pitää kielteisenä, onhan se joiltain poissa– tai joskus valta voidaan ymmärtää tuottavanaaktiivisuutena. Näyttää siltä, että tutkimuksenkahdessa kyselyssä nuoret ovat hahmottaneetvallan aika muodollisesti ja kuntapoliittisesti, esi-merkiksi kuntapolitiikan toimijan valtana kansa-laisten tai jonkun toisen toimijan suhteen.

Tuloksissa huomio kiinnittyy perinteistenpoliittisten elimien, kunnanhallituksen, kunnan-valtuuston, kunnanjohtajan ja virkamiesten val-lan korostamiseen. Kunnanjohtaja ja virkamie-het tunnistetaan vallankäyttäjinä lähes kansan-valtaisten instanssien tapaan. Kuitenkaan nuo-ret eivät ole pidä hirveää meteliä kuntabyrokrati-asta mutta merkityksellinen osa nuorista haluaisikuntaansa pormestarivaalit. Erityisesti vaikutta-januorilla on myös monta empaattista ja aktiivis-ta virkamiestuttua nuorisosektorilta. Nuoret miel-tävät hallituksen toimeenpanovallan olevan kun-tapolitiikan kannalta merkittävintä, mikä saattaahallituksen ulkopuolisten silmissä työntää kun-nanvaltuutettuja ja nuortenkin edustuselimiäpäätöksenteon ulkokehälle.

Paljon puhuttu yritysten ja talouden eliitinvalta on nuorten näkemysten mukaan selvästiedellä mainittuja tekijöitä pienempää. Kolmikan-tamalli – ajatus työmarkkinajärjestöjen valtare-sursseista ja vaikutusvallasta – jää hyvin ohueksinuorten pohdinnoissa. Lisäksi nuoret paljoltiluottavat ay-liikkeeseen ja ovat haluttomia rin-

nastamaan sitä vallan- ja politiikan organisaatioi-den kanssa. Suhde työmarkkinavaltaan muok-kaantuu tietenkin suuresti iän ja työelämäkoke-musten myötä.

Varsinkin monet kuntaotoksen nuoret kui-tenkin nostavat esiin eliittiteoreettisen tulkinnan,jonka mukaan “talouden ja politiikan eliitillä onverkosto kunnassa”. Kiinnostavaa on huomatase, että nuorten silmään sattuu harvemmin sa-mankaltainen eliitti, joka toimisi kunnan rajojenulkopuolella. Keskuksiin tai talouden globaalei-hin kehiin pakeneva valta ei tässä nuorten enem-mistöä sytytä. Varsinkaan vaikuttajaryhmiennuoret eivät liioin miellä median resursseja ja ak-tiivisuutta itsenäistyneen vallan tai uuden val-tiomahdin merkityksessä. Keskimmäisen “ei vä-hän eikä paljon” -vaihtoehdon on näissä kysy-myksissä valinnut suurin osa vastaajista. Tämäsaattaa kertoa siitä, että kysymys talouseliitin taimedian vallasta on mittakaavaltaan vaikea, sillä“en osaa sanoa” -vaihtoehdon puutteessa on kes-kimmäinen vaihtoehto saattanut olla epätietois-ten suosiossa. Kyselyjen kunnallinen perspektii-vi saattaa tietysti näkyä juuri näissä tuloksissa.

Nuoret olivat valmiita ymmärtämään kuntiataloudellisten realiteettien puristuksessa. Mitä il-meisimmin taloudellisia normeja ja periaatteita eimielletä vahvasti vallan rakenteina vaan liberaa-limmin, kehityksen ja toiminnan ehtoina. Nuor-ten ajatukset kunnallisesta harvainvallasta tai kan-salaisdemokratian tukkoisuudesta eivät kuiten-kaan suoraan välity tässä valtainstanssien vertai-lussa. Mistä kaikesta johtuu se, että poliittinenkansalaisdemokratia on nuorille tukkoinen ja toi-mimaton, kun taas vallan maisema on aika reilunja laissa kirjoitetun näköinen?

Kun verrataan vaikuttajaryhmien ja muidennuorten näkemyksiä siitä, kuinka paljon eri ta-hoilla on valtaa, huomataan, että vaikuttajaryh-mien nuorten usko perinteisten poliittisten elin-ten valtaan on vielä selvästi vahvempaa kuinmuiden. Vaikuttajaryhmiin kuuluvien nuortenmielestä varsinkin kunnanhallituksella, kunnan-valtuustolla, kunnanjohtajalla ja virkamiehillä on

88

paljon valtaa, kun taas median, yritysten ja muuntalouselämän valta on paljon vähäisempää. Ta-valliset nuoret katselevat vallan institutionaalistamaisemaa etäämpää. Nuorisovaltuutettujen ko-kemuksissa painottuvat sisäiset institutionaalisetja epäviralliset yhteistyökontaktit kunnassa. Näinkunnanjohdon periaatteellinen – ei kuitenkaanaina käytännössä realisoituva – valta korostuu

varsinkin suhteessa nuoriin kokelaisiin kunnanulkokehän vaikuttajaryhmissä.

Käsitys median vallasta on tavallisilla nuorillavaikuttajaryhmäläisiä selvästi vahvempi. Jos huo-mio kiinnitetään vain vaihtoehdon “erittäin pal-jon” valinneisiin, on median valta tavallisten nuor-ten mielestä kaikista kysytyistä tahoista voimak-kainta. Heistä 50 prosenttia oli sitä mieltä, että

Kuvio 40. "Kuinka paljon seuraavilla tahoilla on valtaa?" (%)

Erittäin paljon Huomattavasti Jonkin verran

Vähän Ei lainkaan

Kunnanhallituksella

Kunnanvaltuustolla

Kunnanjohtajalla ja virkamiehillä

Talouden ja politiikan eliitin verkostoilla kunnassa

Medialla

Yrityksillä

Kunnan ulkopuolisella talouden ja politiikan eliitillä

Työmarkkinajärjestöillä

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

0 20 40 60 80 100

89

medialla on valtaa erittäin tai melko paljon, kunvaikuttajaryhmien nuorilla osuus on vain 29 pro-senttia. Tätä tulosta on mielenkiintoista rinnas-taa kuvion 41 havaintoon siitä, että vaikuttaja-ryhmien luottamus julkisuuteen on muita hei-kompaa. Yhteiskunnallisesti aktiivisten nuortenluottamuspula mediaa ja julkisuutta kohtaan onedelleen pohdinnan arvoinen ilmiö. Onko esi-merkiksi kokemuksen karttuminen kunnallises-ta vaikuttamisesta lisännyt tietoisuutta käytän-nön ja siitä mediassa annetun kuvan välisistäeroista? Avovastauksissa ei paljastunut erityisiähankaluuksia yrityksissä saada julkisuutta omalleasialle. Kuntademokratian tasolla, varsinkin pie-nissä kunnissa, median toiminnan ja kritiikin re-surssit ovat suppeahkot, ja toimittajat eivät hel-posti saa etäisyyttä kunnalliseen eliittiin ja yhtei-söön. Toisaalta muutamat tutkimuksen tiedotviittaisivat siihen, että toimittajat eivät aina jaanuorten idealismia ja toimintaintoa vaan suhtau-tuvat siihenkin hiukan kyynisesti ja ymmärtävätsenkin poliittisena rituaalina tai leikkipelinä. Onkolaajemminkin niin, että varsinkin maakunnalli-set tai valtakunnalliset mediat eivät jaa nuortenkokemushorisonttia, vaan ovat kiinnostuneetnuorten lausumista tai toimista vain silloin kunne ylittävät uutis- tai sokkikynnyksen, saavat haas-tavia ja myyviä merkityksiä aikuisten keski-ikäis-ten maailmassa?

Luottamus eri poliittisiin toimijoihin: Juuritoiminnassa vaikuttajaryhmät tarvitsevatpoliittista luottamuspääomaaNuorten yhteiskunnallisessa ja poliittisessa toi-minnassa hankkima luottamus- ja poliittinenpääoma rakentuu nuorisovaltuutettujen arjessasamalla tavalla kuin tavallistenkin kuntanuortenparissa. Poliittisten linkkien ja luottamuspääomanrakentumisen symmetria on tässä silmiinpistävä.Ero on kuitenkin siinä, että vaikuttajaryhmienjäsenet – jotka ovat vielä muita haastateltuja sel-västi nuorempia – saattavat luottaa ja käyttää näitälinkkejä, kontakteja ja luottamuksia paljon enem-män ja intensiivisemmin. Yhteiskunnallisen toi-

minnan, asioiden politisoinnin ja politiikan te-kemisen erityiset resurssit ovat heille avoimem-mat ja rikkaammat. Politiikassa idealistisella luot-tamuksella on oiva paikkansa, edelleen – aina sii-hen ei petytä.

Vaikuttajaryhmän nuoret uskovat erityisenlujasti toimintaryhmän kautta rakentuvaan po-liittiseen toimintaan. Tämä on ymmärrettävissävaltuutettujen positiivisilla kokemuksilla yhteis-toiminnasta ja poliittisen toiminnan kollektiivi-suudesta: yhteisvoimin eteneminen on useinyksityisiä tahtoja tehokkaampaa. Ammattiliitotja kansainväliset kansalaisjärjestöt eivät saa vah-vasti nuorisovaltuutettujen luottamusta, kun taasjuuri nämä järjestöt voivat toimia tavallisten kan-salaisten aktiiviryhmän toiminnallisina pontimi-na. Nuorten ja varsinkin vaikuttajaryhmissä esiin-tyvien tyttöjen ja poikien skeptisyys julkisuuttakohtaan näyttäytyy myös tässä. Edes itse tehtyjulkisuus ei hirveästi inspiroi.

Asenne yhteiskuntaa kohtaan: Kuluttamisenpolitisointi kiinnostaa kaikkiaKuten postmaterialismi-ulottuvuudella, nuori-sovaltuutetut ovat myös “uuden politiikan” asen-ne- ja toimintakirjon suunnalla tavallisia nuoriaenemmän liikkeellä (kuvio ???). Ei-konventionaa-liset osallistumistavat kuten Internetin keskuste-lut ja osallistumistavat, eläinten oikeudet, maa-hanmuuttajien etujen ymmärtäminen, mielen-osoitusten paikan ymmärtäminen demokratias-sa, myöhäismodernin analyyttinen suhde isän-maahan ja näkemys yhteiskunnallisesta luokka-jaosta on ominaista nuorten vaikuttajaryhmienpuolesta vastaaville kyselyn nuorille. Uusi poli-tiikka viittaakin tässä politiikan uuteen liikku-mavaraan, jossa yksilölliset, epäviralliset ja ei-pe-rinteiset osallistumismahdollisuudet, elämänpo-litiikka ja eläinsuojelu sekä suvaitsevaisuus astu-vat mukaan peliin.

Kuntien tavalliset nuoret korostavat valtuus-tonuoria enemmän “suuren rahan poliittista suo-jaa”, rikkaiden ja köyhien vastakohtaisuutta jaluokkaeroja, lainmukaisia, tiukkoja rangaistusvaa-

90

Kavereihin

Samalla tavalla ajatteleviin ihmisiin

Toimintaryhmään

Ihmisoikeusjärjestöön

Ammattiliitoihin

Hyväntekeväisyysjärjestöön

Kansalaisiin

Tavoitteellisiin yhdistyksiin

Johonkin puolueeseen

Kansainväliseen kansalaisjärjestöön

Joihinkin poliitikkoihin

Julkisuuteen

Kuvio 41. "Jos toimisit kansalaisena poliittisesti, kuinka paljon luottaisit seuraaviin toimijoihin tai tahoijin?" (%)

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

0 20 40 60 80 100

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

Luotan erittäin paljon Huomattavasti

Vähän En luota lainkaan

Jonkin verran

91

0 20 40 60 80 100

Pienillä ja suurilla tuloilla elävien kesken on vastakkaisia etuja

Suuryritysten omistajat rikastuvat työnteki-jöidensä kustannuksella

Ihmisille, jotka rikkovat lakia ja käyttävät väärin kuntien palveluja, tulisi antaa ankarampia tuomioita

Rikkaisiin sovelletaan eri lakia kuin köyhiin

Isänmaallisuus on ihmisen tärkeimpiä hyveitä

Eläinten oikeuksien puolustaminen on mielestäni tällä hetkellä erityisen tärkeää

Työntekijän asema on heikentynyt Suomessa huolestuttavasti, kun poliitikot suojelevat vain

suuren rahan etuja

Internetissä keskusteleminen ja toisten ihmisten mielipiteisiin vaikuttaminen ovat mielestäni poliit-

tista vaikuttamista siinä missä äänestäminenkin

Suomen kuntien tulisi ottaa vastaan nykyistä enemmän pakolaisia

Maahanmuuttajat käyttävät väärin hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa ja kuntien palveluja

Voin mielestäni vaikuttaa paljon paremmin osto- ja kulutustottumuksillani siihen, millaisessa

maailmassa elämme, kuin äänestämällä voisin

Naisten ei tulisi vaatia itselleen enää lisää oikeuksia, koska sukupuolten välinen tasa-arvo

on jo niin pitkällä

Mielenosoitukset ovat yleensä aivan turhia, ja niillä vain haitataan päättäjien työtä

Kuvio 42. Suhtautuminen eräisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin / vaikuttajaryhmien ja muiden nuorten asenteiden vertailua. (%)

Toisen omaisuuden vahingoittaminen on joskus välttämätöntä, jotta tärkeitä asioita voitaisiin

yleensä ajaa läpi

Kuntien pitäisi pyrkiä taloudellisen kasvun ja sijoitusten lisäämiseen, vaikka luonto saattaisi

siitä kärsiä

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä


muut nuoret

92

timuksia ja patrioottisia arvoja. Nämä asenteetmuistuttavat enemmänkin “vanhasta politiikas-ta”, jossa järjestyskeskustelu, luokkayhteiskunnansosiaalinen draama ja vasemmisto-oikeisto -jaotovat vallitsevia. Erot eivät aina ole dramaattisia jaasennevertailussa yhtä lailla kuntanuoret kuinnuorisovaltuutetutkin jakautuvat moniin eri ryh-miin (vrt. taulukot ???-???). Pääkomponenttiana-lyysin perusteella näyttää siltä, että myös tavallis-ta monipuolisemman osallistumiskulttuurinomaksuneiden vaikuttajaryhmien nuorten jou-kosta löytyy hyvin erilaisia asennekokonaisuuk-sia.

Uuden ja vanhan politiikan rajalinja kunta-poliittisessa diskurssissa ja vaikuttajaryhmiennuorissa ikäpolvissa ei ole kuitenkaan järin tiuk-ka. Aktiivit vaikuttajaryhmäläiset eivät suinkaanaina ole tietoisia myöhäismodernin yhteiskun-nan uuden politiikan arvoristiriidoista. Konsu-merismin – osto- ja kulutustottumusten merki-tystä poliittisessa toiminnassa korostavan asen-teen – merkitys on yllättäen korkeampi tavallis-ten nuorten keskuudessa. He kokevat luontoar-vot tärkeiksi ja elämä osallistumisen ulkokehälläkulutusyhteiskunnassa auttaa oivaltamaan pal-jon puhutun konsumerismin merkityksiä. “Kunollaan muutoinkin lähinnä kuluttajan asemassa,ollaan sitä sitten politiikassakin!”

Aktiivisemmilla nuorisovaltuustojen ja edus-tuselimien jäsenillä on kaikkia kuntanuoria rik-kaammat osallistumisen kirjot. Merkillepantavaaon myös se, että sukupuolten tasa-arvoa ylipään-sä puolustavissa vaikuttajaryhmissä löytyy nuo-ria, joiden mielestä naiset ja miehet ovat jo tasa-arvoisia, eikä radikaalia toimia enää tarvita. Tä-hän liittyy havainto siitä, että nuorten sukupol-vien keskuudessa naiset ovat voineet saavuttaanuoria miehiä merkittävämpiä asemia – esimer-kiksi nuorten vaikuttajaryhmissä ja tämän tutki-muksen aineiston enemmistönä näyttävät asioitamäärittelevän nuoret naiset. Huomio nuortennaisten noususta voi tietenkin johtaa erilaisiinpoliittisiin johtopäätöksiin: jotkut voivat ottaasen tasa-arvopolitiikan uutena haasteena, toiset

taas voivat ratkaista uuden oikeiston sovinistisintavoin. Tutkijat ja pedagogit ovat puhuneet tästäuudesta tasa-arvopolitiikan jännitteestä jo vuo-sia, ja kokemus siitä saattaa olla tiivistymässä nuor-ten omassakin keskuudessa.

“Uusi” ja “vanha” politiikka kuntanuortenosallistumisasenteissa: Vasemmiston ja uusoikeis-ton jänniteSeuraava pääkomponenttianalyysi (taulukko ???)jäsentää ja ryhmittää hedelmällisesti tavallistenkuntanuorten yhteiskunta- ja osallistumisajatuk-sia. Ensimmäinen ulottuvuus saa nimekseen suo-malaisen järjestyksen ulottuvuus. Siinähän latau-tuvat johdonmukaisesti autoritaarisuutta allevii-vaavat muuttujat, joissa patrioottinen, maahan-muuttaja- ja pakolaisnormien, lainkuuliaisuudenja organisoituneen toiminnan mukaiset “laki jajärjestys”-käskyt toistuvat. Ulottuvuudessa erot-tuvat selkeästi hallittu järjestys- ja normivalta jasitä vastassa oleva valinnoille avoin ja epävirallisiaosallistumatapoja puolustava asenne. Kompo-nentin tiukassa autoritaarisessa päässä järjestys-usko on ratkaisu yhteiskunnallisiin ongelmiin.Tätä kantaa tukevat erityisesti vanhimmat vas-taajat, pojat, työssä käyvät, työttömät materialis-tisesti orientoituneet nuoret sekä ne, jotka asuvatlähinnä pärjäävissä tai hyvinvoinniltaan keski-määräisissä kunnissa. Tätä uuden politiikan ulot-tuvuuden uudenlaista autoritaarisuutta allevii-vaavan ryhmän vastapooliksi nouseekin laillisuu-den rajoja toimissaan koettelevat, maahanmuut-tajia ymmärtävät ja patrioottis-legalistista linjaaheiluttelevat nuoret. Ei olekaan sattuma, ettänämä uuden politiikan vapaamieliset tuulettajatovat varsinkin kaupungeissa asuvia, postmateri-alisteja ja tyttöjä, joilla on lukio kesken.

Toinen pääkomponentti heijastelee suoran toi-minnan yksilöradikaaliutta, jossa nuorten erotnäyttäytyvät erilaisina kannanottoina individu-alistiseen ja jopa anarkistiseen kansalaisuuteen,konsumerismiin ja suoraan toimintaan, jolloinkunnallispolitiikan puolueilla “ei ole väliä”. Jän-nittävää tämän ulottuvuuden “aktivisti”-ryhmäs-

93

sä on se, että yksilöllinen näkökulma politiikkaansuoraan korostuu, ja nuorisokeskustelujen uu-delleen esiin nostama globaalien markkinoidensuuryritysten repressio tulevat mukaan – myösinternet on osa yksilöllistä globaalia kansalaisuut-

ta. “Aktivistien” katsomukset saavat vahvimmankannatuksen syrjäseuduilla, hyvin nuorten pe-ruskoululaisten ja lukiolaisten keskuudessa, jossamyös suhde äänestämiseen on ehdollinen ja sii-hen ei aina ole iän tuomaa oikeuttakaan. Sen si-

Taulukko 10. Nuorten yhteiskunnallinen ajattelu. Pääkomponenttianalyysin Varimax-rotatoidutpainokertoimet.

1 2 3 4Isänmaallisuus on ihmisen tärkeimpiä hyveitä 0,70 -0,09 -0,14 -0,09Maahanmuuttajat käyttävät väärin hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa ja kuntien palveluita 0,66 0,10 0,25 0,26Suomen kuntien tulisi ottaa vastaan nykyistä enemmän pakolaisia -0,64 0,16 -0,21 -0,06Lakia rikkoville ja palveluja väärin käyttäville ankarampia tuomioita 0,57 -0,04 -0,01 0,18Mielenosoitukset ovat yleensä aivan turhia, ja niillä vain haitataan päättäjien työtä 0,56 0,00 0,14 -0,25Suora toiminta ja kansalaisaktiivisuus ovat kunnallisvaaleissa äänestämistä parempi vaihtoehto -0,18 0,61 -0,08 0,12Voin toimia poliittisesti vain yksilönä, en järjestössä 0,02 0,61 0,18 0,01Osto- ja kulutustottumuksillani voin tehokkaasti vaikuttaa, paremmin kuin äänestämällä 0,07 0,54 -0,30 0,01Ei ole oikeastaan mitään väliä mitkä puolueet ovat kunnan johdossa -0,02 0,50 0,04 0,14Internetissä keskusteleminen ja mielipidevaikuttaminen ovat poliittista vaikuttamista siinä missä äänestäminenkin -0,05 0,49 0,02 -0,04Toisen omaisuuden vahingoittaminen on joskus välttämätöntä -0,11 0,45 0,14 -0,34Suuryritysten omistajat rikastuvat työntekijöidensä kustannuksella 0,26 0,38 -0,34 0,38Eläinten oikeuksien puolustaminen on mielestäni tällä hetkellä erityisen tärkeää 0,03 0,13 -0,71 -0,25Taloudellinen kasvu ja sijoitusten lisääminen tärkeätä, vaikka luonto kärsii 0,27 0,18 0,61 -0,18Sukupuolten välinen tasa-arvo on jo niin pitkällä, että naisten oikeudet ovat kunnossa 0,21 0,10 0,60 0,01Kunnassani poliitikkojen omat edut sekaantuvat liiaksi yhteiseen päätöksentekoon -0,03 0,10 0,21 0,60Pienillä ja suurilla tuloilla elävien kesken on vastakkaisia etuja 0,11 0,24 -0,10 0,54

Työntekijän asema on heikentynyt kun poliitikot suojelevat suuria rahoja 0,25 0,32 -0,40 0,48Nuorten mielipiteet kotipaikkakunnallani vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon 0,26 0,07 0,06 -0,47Päättäjät voivat poliittisilla päätöksillään vaikuttaa paikkakunnalta muuttoon 0,08 -0,08 0,07 0,45


94

Taulukko 11. Nuorten yhteiskunnallinen ajattelu.Pääkomponenttipisteiden keskiarvot eri vastaajaryhmissä.

1 2 3 4

Nainen -0,15 -0,03 -0,36 0,02

Mies 0,18 0,04 0,44 -0,03

Alle 19 -0,03 0,25 -0,05 -0,32

19-24 -0,07 0,00 0,07 -0,06

Yli 24 0,13 -0,23 -0,05 0,38

Peruskoulu 0,14 0,19 -0,20 -0,50

Lukio -0,44 0,16 0,08 -0,02

Muu opiskelu 0,06 -0,08 0,03 0,12

Työssä 0,14 -0,06 -0,09 0,38

Työtön 0,66 -0,25 0,13 -0,17

Jokin muu työelämäorientaatio 0,00 0,17 -0,09 -0,03

Materialisti 0,25 -0,01 0,36 0,00

Materialist. suuntautunut 0,00 -0,12 -0,12 -0,01

Postmaterial. suuntautunut -0,34 0,46 -0,40 -0,02

Postmaterialisti -0,96 -0,07 -0,61 0,37

Äänestäisi seuraavissa kunnallisvaaleissa -0,05 -0,27 0,03 0,04

Ei äänestäisi 0,02 0,51 0,02 -0,01

Keskusseudut -0,16 -0,07 0,07 0,09

Hyvinvoivat kunnat 0,29 0,23 -0,15 0,38

Pärjäävät kunnat 0,16 -0,09 -0,04 -0,18

Sivuun jäävät kunnat 0,11 -0,02 -0,09 -0,06

Syrjäiset kunnat -0,02 0,29 0,04 -0,02

1: “suomalainen järjestys”; 2: “suoran toiminnan yksilöradikaalius”

3: “miehinen materialismi”; 4: “suurpääoma ja korruptio”

jaan vanhemmat ikäryhmät ja äänestämiseenmyönteisesti suhtautuvat – opiskelijat, työllisetja ennen kaikkea työttömät – vieroksuvat akti-vistis-anarkistista orientaatiota.

Kolmas pääkomponentti on miehisen mate-rialismin ulottuvuus. Tämän komponentti tiukkapää – anti-ekologistinen aktivismi – on sangen

materialistinen ja miehinen. Selvää on myös, ettätyöttömien fundamentalismi yhdistyy tähän kat-somukseen. Nuoret naiset ja postmaterialistisestiorientoituneet sekä erityisesti nuoret vastaajat taaspuolustavat sekä naisten että eläinten oikeuksiaja selvimmin tuomitsevat talouden ylivallan luon-non yli. Näiden nuorten kohdalla voisi puoles-

95

taan puhua egalitaristisesta ja ekologistisesta akti-vismista.

Neljättä pääkomponenttia voisi kutsua suur-pääoman ja korruption ulottuvuudeksi. Yhtäältäkorostuvat vanhempien opiskelijoiden ja työssäkäyvien sekä postmaterialistien (reaalista poliit-tista valtaa omaavaa) taloudellis-poliittista eliittiävastustavat, väliin aika populistisetkin teemat, jatoisaalta nousevat esiin nuorimmat vastaajat sekätyöttömät, jotka eivät allekirjoita tätä tuimaa ar-viota eliitistä, taloudesta ja korruptiosta.

Tavallisten 15–30-vuotiaiden nuorten kes-kuudessa pääkomponentit melko hyvin asettau-tuvat uuden ja vanhan politiikan ulottuvuuksil-le (Hellsten & Martikainen 2001, 55–89). En-simmäiset pääkomponentit jännittyvät melkoselkeästi uuden politiikan libertaristisen vasem-miston ja uusautoritaarisen oikeiston välisen jän-nitteen varassa. Materialismi, taloudellinen kas-vu, järjestys ja lainkuuliaisuus, turvallisuus sekävakaat elämäntavat ovat asioita, joista keskustel-laan vanhan politiikan piirissä, vasemmiston jaoikeiston termein. Postmaterialismi-ulottuvuus,ympäristön ja taloudellisen kasvun ristiriita, su-kupuolten sekä erilaisten seksuaalisten ja maa-hanmuuttajaryhmien tasa-arvo, suora osallistu-minen, globaalit ongelmat sekä suvaitsevuus eri-laisten elämäntapojen edessä ovat ulottuvuuk-sia, jotka toteutuvat uuden politiikan ulottuvuu-della. Taustatarkastelun postmaterialismi-ulottu-vuus on arvo, jolla on oma merkityksensä myösvanhan politiikan tarkastelussa. (Empiirisen tut-kimuksen kirjavista tavoista tulkita uuden ja van-han politiikan diskursseja, ulottuvuuksia sekävanhan politiikan kyvystä avautua uusiin suun-tiin, ks. Hellsten & Martikainen 2001, Kitschelt1995; Helander 2003; Konttinen ym. 2003;Zilliacus 2001; Mickelsson 2004.)

Vaikuttajaryhmien nuoret sekoittavat uuden javanhan politiikan erottelua: Nuorimmatvimmaisia ja äkkijyrkkiäEdellisistä poiketen seuraava vaikuttajaryhmäläis-ten asenteiden tarkastelu osoittaa, etteivät hypo-

teesit selvästä ja yksikäsitteisestä siirtymävaihees-ta vanhasta uuteen politiikkaan tai näiden rin-nakkainen ja itsenäinen olemassaolo saa empiiris-tä tukea nuorimpien vaikuttajaryhmäläisten kes-kuudessa. Poliittinen aukinaisuus ja luottamuk-selliset suhteet moniin poliittisiin toimijoihin ei-vät merkitse sitä, että nuorten vaikuttajaryhmiinosallistuvat nuoret olisivat rakentavan aktiivisiavanhan tai uuden politiikan tavoilla. Myös tiuk-koja, yksitotisia ja yllättäviä kantoja yleisempäänyhteiskuntapolitiikkaan ja demokratiaan nouseeesiin. On muistettava, että 37 prosenttia näistävastaajista on alle 17-vuotiaita, ja he ovat muka-na poliittisia kantoja huomattavasti muokkaavis-sa paikallisissa demokraattisissa kokeiluissa.

Suvereenit institutionaaliset kokemukset po-litiikasta esimerkiksi äänestämisen mielessä puut-tuvat vastauksista. Modernin ajattelun “ydinto-tuudet”, kollektiivisuus ja siihen liittyvät eskato-logiat (vaarat, kielteiset utopiat) tai pelastus- jaedistystarinat eivät normita 14–18-vuotiaidenaktiivinuorten yhteiskuntakuvaa (vrt. esim. Pulk-kinen 1998, 48–60). Erot ikäryhmien ja suku-puolten välillä sekä rohkeat arvottamiset omanelämänkulun osana korostuvat (Bauman 2002;Beck 1993).

Ensimmäisen pääkomponentin ulottuvuu-della latautuu suuren rahan ja kunnallisen eliitintiukka vastustus. Nuorimmat feminiinit vastaa-jat, joilla on vahvan ekologinen ja postmaterialis-tinen arvopohja, käyttävät tiukan legalistisen,konsumeristisen ja suoran toiminnan keinoja so-siaalisesti epäoikeudenmukaista rikkaiden ja kun-taeliitin liittoa vastaan. Moraalinen ja idealisti-nen koodi sekoituvat kannanotoissa, joissa voi-daan nähdä eräänlaista “kettutyttöjen” moraalia.Pojat, työssä käyvät ja materialistisesti orientoitu-neet nuorisovaltuutetut eivät asennoidu samallatavoin, vaan he asettuvat pikemminkin mukaaninstitutionaaliseen peliin perinteisillä osallistumis-repertuaareilla.

Toinen pääkomponentti nostaa uuden poli-tiikan oikeiston uusautoritaariset arvot keskipis-teeseen. Patriarkaatin ja patriotismin sävelet ja osal-

96

listumistavat sekä tiukkuus tai suvaitsemattomuussuhteessa pakolaisiin saavat kannatusta materia-listisesti orientoituneessa poikaryhmässä. Toisaal-la ovat useimmiten nuorten naisten vaalimatuutta kansalaisosallistumista, etnistä ja sukupuol-ten tasa-arvoa korostavat käsitykset.

Kolmannessa komponentissa latautuvat ma-terialististisen tyytyväisyyden äänet, jolloin kun-tapuolueiden eroja ei nähdä merkittävinä, ja sa-malla suoraa toimintaa, pehmeitä arvoja ja eläin-ten oikeuksia pidetään hulluina ajatuksina. Ää-rimmillään ne ovat miehisiä 17–18-vuotiaiden“keskiasteen” oppilaitoksissa opiskelevien nuor-

Taulukko 12. Vaikuttajaryhmänuorten yhteiskunnallinen ajattelu. Pääkomponenttianalyysin Vari-max-rotatoidut painokertoimet

1 2 3 4Työntekijän asema on heikentynyt kun poliitikot suojelevat suuria rahoja 0,72 -0,13 -0,21 0,23Kunnassani poliitikkojen omat edut sekaantuvat liiaksi yhteiseen päätöksentekoon 0,59 0,13 0,01 -0,08Suuryritysten omistajat rikastuvat työntekijöidensä kustannuksella 0,58 -0,16 -0,07 0,04Pienillä ja suurilla tuloilla elävien kesken on vastakkaisia etuja 0,51 0,05 -0,06 -0,05Lakia rikkoville ja palveluja väärin käyttäville ankarampia tuomioita 0,50 0,30 0,17 -0,20Osto- ja kulutustottumuksillani voin tehokkaasti vaikuttaa, paremmin kuin äänestämällä 0,50 -0,32 0,04 0,33Suora toiminta ja kansalaisaktiivisuus ovat kunnallisvaaleissa äänestämistä parempi vaihtoehto 0,44 -0,33 0,18 0,06Suomen kuntien tulisi ottaa vastaan nykyistä enemmän pakolaisia 0,25 -0,68 -0,12 -0,01Isänmaallisuus on ihmisen tärkeimpiä hyveitä 0,25 0,58 -0,09 0,06Maahanmuuttajat käyttävät väärin hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa ja kuntien palveluita 0,05 0,56 0,08 -0,25Sukupuolten välinen tasa-arvo on jo niin pitkällä, että naisten oikeudet ovat kunnossa -0,01 0,47 0,33 0,22Internetissä keskusteleminen ja mielipidevaikuttaminen ovat poliittista vaikuttamista siinä missä äänestäminenkin 0,32 -0,45 0,06 -0,29Taloudellinen kasvu ja sijoitusten lisääminen tärkeätä, vaikka luonto kärsii 0,01 0,03 0,70 -0,07Eläinten oikeuksien puolustaminen on mielestäni tällä hetkellä erityisen tärkeää 0,37 0,03 -0,63 0,19Ei ole oikeastaan mitään väliä mitkä puolueet ovat kunnan johdossa 0,21 -0,08 0,57 0,29Mielenosoitukset ovat yleensä aivan turhia, ja niillä vain haitataan päättäjien työtä -0,10 0,26 0,54 0,21On mahdollista toimia mielekkäästi kuntademokratiassa 0,10 -0,02 -0,15 -0,65Voin toimia poliittisesti vain yksilönä, en järjestössä 0,17 0,19 0,11 0,57Päättäjät voivat poliittisilla päätöksillään vaikuttaa paikkakunnalta 0,27 -0,04 0,23 -0,48Toisen omaisuuden vahingoittaminen on joskus välttämätöntä 0,13 -0,17 0,02 0,42


97

1 2 3 4

Nainen 0,12 -0,24 -0,19 0,02

Mies -0,21 0,41 0,32 -0,04

Alle 17 0,16 0,02 -0,10 0,16

17-18 0,03 -0,02 0,15 -0,18

Yli 18 -0,24 0,00 -0,05 0,02

Peruskoulu 0,07 0,04 -0,11 0,22

Lukio -0,04 -0,02 0,07 -0,18

Muu opiskelu 0,09 -0,30 0,17 -0,20

Työssä -0,23 0,07 -0,05 0,28

Materialisti -0,24 0,05 0,52 0,18

Materialist. suuntautunut 0,00 0,16 0,02 0,04

Postmaterial. suuntautunut -0,04 -0,10 -0,24 -0,18

Postmaterialisti 0,87 -0,76 -0,64 -0,15

Taulukko 13. Vaikuttajaryhmänuorten yhteiskunnallinen ajattelu. Pääkomponenttipisteiden keski-arvot eri vastaajaryhmissä.

NIMET!!???

ten kommentteja. Eläinoikeuksien ja ekologianmerkitystä korostavat kannanotot ovat jälleennuorten naisten ja jälkimaterialistien harteilla.

Hedonismi, vapaus ja yhteisen politiikan kiel-täminen latautuvat neljännessä komponentissa.Narsistinen tai laittomuuksiakin kaihtelematonpuhetapa, jossa kollektiivisella tai demokraatti-sella toimintatavalla ei ole mieltä, saa jalansijaayhtäältä materialististen nuorten peruskoululais-ten ja toisaalta materialististen työssäkäyvien maa-ilmassa. Lukiolaiset ja postmaterialistit taas usko-vat kuntademokratiaan ja osallistuvaan kansalai-suuteen sekä kuntapolitiikan merkitykseen.

Asenne kuntademokratiaa kohtaan:Vaikuttajaryhmäläisillä on toiminnallisempi,aukinaisempi ja realistisempi asenne kunnantason kansalaisdemokratiaanSeuraavat nimenomaan kunta- ja paikallistasondemokratiaan ja osallistumiseen liittyvät asenne-

maisemat kuvaavat eroja vaikuttajaryhmien jatavallisten nuorten kesken. Nuorten valtuutet-tujen mielestä on ratkaisevasti kuntanuoria pa-remmin mahdollista toimia mielekkäästi kunnal-lisessa demokratiassa ja sen järjestöissä. Kansalais-demokratia ja kansalaisten osallistumisoikeudetavautuvat käsitteellisesti ja todellisesti paljon pa-remmin vaikuttajaryhmien jäsenille kuin tavalli-sille nuorille. Nuorten äänen kuuluminen hei-jastuu myös viihtyvyyteen kotiseudulla. Luotta-mus järjestöjen ja puolueiden julkiseen toimin-taan on jo selvästi epäilevämpää, vaikka nuoriso-valtuutetut jakavatkin niille selvästi paremmin“osittaista luottamustaan”. Konkreettiset puitteettulevat tässäkin nuorten toimijoiden eteen: vainpuolet molemmista nuorisoryhmistä uskoi kun-nan vaikutusmahdollisuuksiin koskien pois-muuttamista – neljäsosa kiisti tämän.

Vaikuttajaryhmissä toimivat nuoret uskovatmuita nuoria enemmän nuorten ajatusten läpi-

98

0 20 40 60 80 100

Nuorten viihtymiseen kunnassa vaikuttaa se, kuinka hyvin he saavat äänensä kuuluviin

On mahdollista toimia mielekkäästi kunnallisessa demokratiassa ja sen järjestöissä

Kotikuntani päättäjät voivat poliittisilla päätök-sillään vaikuttaa siihen, miten paljon nuorten

on muutettava pois kotipaikkakunnaltaan

Kansalaiset voivat luottaa järjestöjen ja puolueiden julkiseen toimintaan

Kunnallisista ratkaisuista tiedotetaan hyvin

Nuorten mielipiteet kotipaikkakunnallani vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon

Kunnassani poliitikkojen omat edut sekaantuvat liiaksi yhteiseen päätöksentekoon

Ei ole oikeastaan mitään väliä, mitkä puolueet ovat kunnan johdossa, sillä lopulta asiat kuitenkin

hoidellaan samaan malliin

Suora toiminta ja kansalaisaktiivisuus ovat kunnallisvaaleissa äänestämistä parempi vaihtoehto

Voin toimia poliittisesti vain yksilönä, en järjestöissä

Kuvio 43. Suhtautuminen kuntademokratiaan liittyviin väitteisiin / vaikuttajaryhmien ja muiden nuorten asenteiden vertailua. (%)

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

Hyväksyy täysin Hyväksyy osaksi Vaikea sanoa / neutraali

Osaksi ei hyväksy Ei hyväksy lainkaan

muut nuoret

99

menoon kunnassa ja kunnan toiminnan julki-suuteen. Silti heidänkin kohdallaan vain selkeävähemmistö ilmaisee aktiivisen luottamuksensa.Samoin heille kuntapuolueiden erot ja vaihtoeh-dot jäsentyvät selvemmin. Sen sijaan jonkinlai-nen kunnallisen poliittisen johdon itsekkyyttäkorostava näkemys – jossa omat ja kuntalaistenyleiset edut sekoittuvat – saa heidänkin keskuu-dessaan merkitsevää kannatusta. Melkein kol-mannes vastaajista alleviivasi tätä väitettä, jonkaesimerkiksi moderni klassikko Max Weber hah-mottaa modernin puoluetoiminnan perustavak-si piirteeksi. Vaikuttajaryhmäläisillä onkin toimin-nallisempi, aukinaisempi ja realistisempi suhdekunnan toimijoihin ja kansalaisdemokratiaankuin kuntaotoksen nuorilla. Alle viidennes mo-lempien otosten nuorista uskoi jossain määrin sii-hen, että suora toiminta olisi kuntavaaleja rele-vantimpi toimintavaihtoehto. Vain muutamaprosentti vaikuttajaryhmäläisistä, mutta jokakymmenes tavallinen nuori tulkitsi yksilöllisty-misen tai oman individualisminsa esteeksi osal-listua yhteisiin toimiin kunnassa.

Osallistumishalukkuus: Laajasti asioitapenkovat vaikuttajaryhmäläiset eivät vältävaikeita sosiaalisia ongelmia ja syrjäytymistäSekä vaikuttajaryhmän nuorilta että muilta nuo-rilta kysyttiin heidän vaikuttamis- ja osallistu-mishalujaan samojen 15 asiakokonaisuuden suh-teen. Vaikuttajaryhmiltä kysyttiin “Mihin asioi-hin haluaisit vaikuttajaryhmäsi osallistuvan” jamuilta “Haluaisitko vaikuttaa tai osallistua seu-raavia asiakokonaisuuksia koskevaan valmisteluunja päätöksentekoon kunnassasi?”. Kysymykseteivät siis tarkasti ottaen ole vertailukelpoisia, muttamielenkiinnon vuoksi näiden kahden eri aineis-ton tulokset on koottu kuvioon 44. Vaikuttaja-ryhmiin kuuluvien nuorten halu vaikuttaa asioi-hin ryhmänä on kautta linjan voimakkaampaakuin tavallisten nuorten halu henkilökohtaiseenvaikuttamiseen. Jopa perusasiat harrastusmahdol-lisuuksien ja opintojen suunnissa kiehtovat vai-kuttajaryhmäläisiä tavallisia nuoria enemmän.

Erot ovat suurimmillaan suhteessa vaikeisiin asia-kokonaisuuksiin, kuten syrjäytymisen ehkäisyyn,päihde- ja huumeneuvontaan ja -hoidon palve-luihin sekä mielenterveysasioihin. On hyvä huo-mata, että vaikuttajaryhmäkokemus ei sammutatai trivialisoi nuorisovaltuutettujen toimintaha-luja perustavien sosiaalisten ongelmien suun-nassa.

Vaikka valtuutetut esimerkiksi avovastauksis-saan kertoivat vain vähän sosiaalisten rakentei-den muuttamisesta tai ongelmavyyhdeistä, hetässä yhteydessä, osana “kuntapolitiikan sekto-reita ja hallinnonaloja”, osoittivat vastuunsa koh-data myös raskaita mentaalisia, päihderiippuvuu-den ja sosiaalisten ongelmien muotoja. Tämäkääntutkimus ei oikein piirrä esiin niitä linkkejä, joillavaikuttajaryhmän toiminta ulottuisi sosiaalisenongelman tai rakenteiden piiriin. Nuorisovaltuus-tojen ja muiden aktiiviryhmien nuoret nimeävät“sosiaalisen” ja “toimeentulo-ongelman” tavallisianuoria useammin syrjäytymisen tai marginalisaa-tion termein. He ovat tietoisemmin mukana nuo-risotyön, asiantuntijoiden ja tutkijoiden kielipe-lissä, jossa “sosiaalinen ongelma” ei palaudu vainniukkoihin tai köyhiin ympäristöihin, vaan seentistä enemmän saa yksilöllisen väliinputoami-sen tai itsesyytöksen muodon. Myös päihde- jamielenterveysongelmien nimeäminen polttavik-si nousee esiin vaikuttajaryhmän poliittisen reto-riikan preferensseissä.

Vaikuttajaryhmän vaikuttamishalun ulottu-vuuksia: Monipuolinen huoli perussosiaalisestatoimeentulostaMyös pääkomponenttianalyysin perustava ulot-tuvuus, toimeentulon ja sosiaalis-terveydellistenperusongelmien agenda, alleviivaa nuorisovaltuu-tettujen monipuolista huolta perushyvinvoinnis-ta. Tällä huolella on myös yhteytensä sosiaalistaturvallisuutta koskevaan polemiikkiin (vrt. aiempipostmaterialismia koskeva pohdinta). Erityisestinuorisovaltuutettujen vanhimmat, yli 18-vuo-tiaat – usein töissä käyvät – naiset nousevat tä-hän hyvinvointidiskurssiin mukaan. 17–18-

100

Nuorten harrastus- ja toiminta-mahdollisuudet

Nuorten opiskelu- ja kouluasiat


Nuorten syrjäytymisen ehkäisy

Nuorten työllistäminen ja toimeentulo


Päihde- ja huumeneuvonnan ja hoidon palvelut

Nuorten mielenterveysasiat



Nuorten terveydenhoito

Nuorten asumisasiat

Kuvio 44. "Mihin seuraavista asioista haluaisit vaikuttaa tai osallistua / vaikuttajaryhmäsi osallistuvan?" (%)

muut nuoret

0 20 40 60 80 100

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

muut nuoret

vaikuttajaryhmät

muut nuoret

vaikuttajaryhmätmuut nuoret

muut nuoretvaikuttajaryhmät


Kirjastot



Vähän En lainkaan

101

vuotiaat nuoret miehet sekä selvät postmateria-listit sen sijaan eivät aktivoidu näiden teemojenkautta. Muutoin nuorten vaikuttajaryhmäläis-ten kategorisointi komponenttien ja komponent-tipisteiden keskiarvojen mukaisesti on haasteel-lista, koska jako ei toimi johdonmukaisesti uusi-en ja vanhojen arvopreferenssin tai politiikanhypoteesien mukaisesti.

Toinen pääkomponentti lataa hyvin vapaa-ajan ja kulttuurin palvelut sekä ympäristöpolitii-kan. Naispuoliset vastaajat ja materialistisesti suun-tautuneet ovat näiden kuntasektoreiden kannat-tajia. Pojat ja puhtaat materialistit eivät virity va-paa-ajan ja kulttuurin kokonaisuuden kannatta-jiksi. Kolmas faktori nostaa etualalle vapaa-ajanhyödykkeet, palvelut ja liikenteen. Tällöin muuta-mat naisiset koulutusalat ja postmaterialistinenorientaatio nousevat aktiivien osalta tärkeiksi. Kyseon ekologisesta ja harkitusta konsumerismista,elinkeino- ja liikennepolitiikasta. Miehet, työssäkäyvät ja materialistisesti maailmaa pohtivat vai-

kuttajaryhmien nuoret eivät tunnista näitä asioi-ta osallistumiskohteina.

Järjestöjen toimintaan ja toimenpiteisiinosallistuminen: “Tavallisten nuorten” ay-liikeaktivismi erottaa sen nuorisovaltuutetuistaVaikuttajaryhmien nuoret ovat kautta linjan ak-tiivisempia osallistujia kuin muut. Varsinkin alle20-vuotiaille koululaisille ja opiskelijoille auki-naiset aktiviteetit ovat “vaikuttajaryhmäläisten”suosiossa johtuen heidän ikäryhmästään, hehänovat pääosin 14–19-vuotiaita. Ainoa poikkeuson ammattiliitto, jonka toimintaan tai toimenpi-teisiin katsoi osallistuneensa 7 prosenttia vaikut-tajaryhmänuorista, mutta 19 prosenttia muistanuorista. Tähän vaikuttaa jälleen se, että vaikut-tajaryhmien ihmiset ovat huomattavasti nuorem-pia. Heistä on työelämässä vain 10 prosenttia,kun tavallisista nuorista työssä käyvien osuus on30 prosenttia.

Taulukko 14. Halu osallistua vaikuttajaryhmän kanssa.Pääkomponenttianalyysin Varimax-rotatoidut painokertoimet

1 2 3Työllistäminen ja toimeentulo 0,77 -0,04 0,13Asumisasiat 0,77 -0,05 0,20Syrjäytymisen ehkäisy 0,70 0,42 -0,04Mielenterveysasiat 0,69 0,08 0,40Opiskelu- ja kouluasiat 0,64 0,34 0,14Päihde- ja huumeneuvonnan ja hoidon palvelut 0,61 0,23 0,21Terveydenhoitopalvelut 0,61 0,20 0,43Liikunta- ja urheilupalvelut -0,04 0,70 0,09Harrastus- ja toimintamahdollisuudet 0,31 0,66 -0,21Kirjastot 0,14 0,57 0,42Ympäristö, puistot, kierrätys ja ekologia 0,23 0,55 0,35Muut kulttuuripalvelut (esim. musiikki, elokuva, kuvataide) 0,07 0,46 0,20Kaupat, kulutusmahdollisuudet ja -tottumukset 0,29 0,23 0,76Liikenneyhteydet ja liput 0,25 -0,04 0,66Ravintola- ja kahvilapalvelut 0,09 0,31 0,58

Ominaisarvo 3,64 2,29 2,20Kumulatiivinen selitysaste (%) 24,3 39,6 54,2

102

Myös kaikille alle 30-vuotiaille avoimet toi-mintamuodot ovat muita paremmin vaikuttaja-nuorten käytössä. Tämän otoksen tavallisille nuo-rille on kertynyt myös enemmän vuosia ja tilai-suuksia osallistua erilaisiin yhdistyksiin ja osallis-tumistoimiin, joita he eivät kuitenkaan ole otta-neet huomioon tai käyttöönsä. Varsinkin puo-luepoliittisissa ja protesteissa, kunnallisaloitteenkäytössä ja paikallisen julkisuuden raivaamisessavaikuttajaryhmänuoret ovat selvästi muita nuo-ria valveutuneempia. Luonnon- ja eläinsuojelus-sa, kaupunginosa- ja kyläyhdistyksissä sekä hy-väntekeväisyys- ja ihmisoikeusjärjestöissä aktivi-teetit paljolti tasoittuvat. Tämä liittynee vastaaji-en ikään ja siihen, että luonto- ja eläinsuojelutoi-minnat eivät välttämättä löydä suoraa merkityk-

sellistä tilaa vaikuttajaryhmien jäsenille. Näyttääkuitenkin jälleen selvästi siltä, että vaikuttajaryh-mien jäsenet ovat aktiivisempia niin institutio-naalisen, (poliittisen) järjestötason kuin suoran-kin demokratian muotojen tasolla, kun tarkastel-laan kansalaisaktiivisuuden koko kirjoa.

Eri vaihtoehtojen äänestäminen kunnallisvaa-leissa: Vaikuttajaryhmäläisille vaalipuolueetajankohtaisiaVaikuttajaryhmiin kuuluvien ja muiden nuor-ten puoluekannoissa näyttää olevan muutamiaselviä eroja. Haastateltujen ryhmien vertailussanousee esiin ainakin kaksi seikkaa. Kunnallisvaa-leihin liittyvien äänestysaikeiden mukaan vaikut-tajaryhmänuorten parissa ovat suositumpia Kes-

1 2 3

Nainen 0,19 0,16 0,10

Mies -0,34 -0,29 -0,18

Alle 17 -0,02 0,09 0,09

17-18 -0,14 -0,13 -0,01

Yli 18 0,20 0,06 -0,11

Peruskoulu -0,03 0,06 0,12

Lukio -0,03 0,01 -0,07

Muu opiskelu 0,03 -0,20 0,24

Työssä 0,24 -0,02 -0,28

Materialisti 0,01 -0,38 -0,15

Materialistisesti suuntautunut -0,02 0,18 -0,02

Postmaterialistisesti suuntautunut 0,14 -0,01 0,03

Postmaterialisti -0,25 -0,01 0,46

1: “toimeentulo ja sosiaalis-terveydelliset perusongelmat”2: “vapaa-ajan ja kulttuurin palvelut sekä ympäristöpolitiikka”3: “vapaa-ajan hyödykkeet, palvelut ja liikenne”

Taulukko 15. Halu osallistua vaikuttajaryhmän kanssa. Pääkomponenttipisteiden keskiarvot eri vas-taajaryhmissä.

103

kusta ja sitoutumaton ehdokas tai lista kuin ta-vallisten kuntanuorten ryhmässä. Haastattelussatavoitettuja vaikuttajaryhmiä on suhteellisestienemmän pienissä maaseutukunnissa, jotka ovatKeskustan peruskannatusaluetta. Myös Vasem-mistoliiton värit näyttäisivät olevan hyvin edus-tettuina nuorisovaltuutettujen keskuudessa. Sensijaan Sosialidemokraattien, Kokoomuksen jaVihreiden kannatus on suurempaa muiden nuor-

ten joukossa. Vastaajien vähäinen lukumäärä to-sin estää luotettavien tulkintojen tekemisen tästäaineistosta. Kuntanuorten otokseen vastanneitanuoremmat vaikuttajaryhmäläiset eivät myöskäänkainostellet vastata “en tiedä” (joka kolmas) kysy-mykseen kunnallisvaalien äänestysaikeista.

Suhteellisen moni vaikuttajaryhmien nuoris-ta oli ennestään lähellä jotain puoluetta tai lähes-tyi toimintakokemustensa myötä puoluetta, ja

Vaikuttajanuoret Muut nuoret

Kuvio 45. "Oletko osallistunut seuraavien järjestöjen toimintaan tai toimenpiteisiin?"Vaikuttajaryhmien ja muiden nuorten vertailua. (%)

Paikallinen liikunta-, harrastus- ja nuorisojärjestö

Oppilaskunta

Seurakunta tai muu uskonnollinen yhteisö

Jokin paikallinen aloite tai nimenkeräys-adressi

Paikalliseen lehteen, verkkoon tai julkaisuun kirjoittaminen

Paikallinen poliittinen (nuoriso)järjestö

Hyväntekeväisyys- tai ihmisoikeusjärjestö

Kunnallisaloite

Jokin yhden asian liike tai protesti

Kaupunginosa- tai kyläyhdistys

Luonto- tai eläinsuojeluyhdistys tai - verkosto

Ammattiliitto

0 20 40 60 10080

104

Vaikuttajaryhmät Muut nuoret

Kuvio 46. "Jos äänestäisit tai saisit äänestää kunnallisvaaleissa lokakuussa 2004, mitävaihtoehtoa äänestäisit?" (%)

Sosialidemokraatit

Keskusta

Kokoomus

Vasemmistoliitto


Vihreät


Perussuomalaiset



En halua sanoa

En tiedä

0 5 10 15 20 25 30 35

lähes puolet oli valmis vakavasti miettimään – josjoku vain ymmärsi kysyä – kunnallisvaaliehdok-kuuttaan. Puolueidenkin maisema on vaikutta-jaryhmien jäsenille avoin osallistumisen mahdol-lisuus; kaksi kolmasosaa heistä sanoi silmäilevän-

sä jonkun listan ehdokasta ja puolet kaikista onvalmis pohtimaan ehdokkuuttaan huhtikuussa2004. Silmäys on kuitenkin vasta lupaus toimin-nasta, asiaan ryhtymisestä.

105

YLEISKUVA TAVALLISTEN NUORTEN JAVAIKUTTAJARYHMIEN PAIKALLISESTAJA KUNNALLISESTA OSALLISTUMISESTA

Alueellinen erilaistuminen, kansalaisidentiteettija postmaterialismiTavallisten 15–30-vuotiaiden nuorten tarkaste-lussa tärkeä taustamuuttuja oli kansalaisten hy-vinvointitietoihin perustuva kuntien hyvinvoin-tiluokitus. Syrjäisissä ja sivuun jäävissä kunnissanuoret äänestävät passiivisimmin. PeriferisessäSuomessa nuoret myös arvioivat kuntansa pär-jäävän heikoimmin kilpailussa siitä, kuinka hyväkunnassa on asua ja elää. Vaikka media- ja koulu-tusyhteiskunta pitkälle tasoittaakin alueelliset erotnuorten kannanotoissa, voi syrjäisten alueidennuorten vastauksista lukea hyväksytyn tarpeenmuuttaa pois kotipaikkakunnaltaan, mutta myöseräänlaisen melankolisen voimattomuudentunteen,joka yhdistyy tunnelmaan kansalaistensosiaalisesta kahtiajaosta. Ilkeillen he myös esitti-vät muita nuoria useimmin, että kunnan nuori-sotoimen palvelut voisi yksityistää.

Nuorten kansalaisidentiteetin tarkastelu osoit-taa, että kansallinen samastuminen on vahvaa,mutta myös kuntalaisen ja paikallisen kansalai-sen roolimallit yhdessä eurooppalaisen ja globaa-lin identiteetin kanssa ovat vahvasti elossa ja nou-sussa. Paikallinen ja kunnallinen kansalaisajatusjoutuukin suuren haasteen eteen dynaamisenkansalaisen edessä, joka joutuu harkitsemaan ar-vojaan ja osallisuuksiaan kaikilla eri tasoilla maail-massa. Etenkin usein alle äänestysikäiset nuortenvaikuttajaryhmien jäsenet pohtivat monipuoli-sesti maailmankuvaperustojaan eivätkä suinkaanole rakentamassa suojaa “pahaa ja isoa maailmaavastaan”.

Roland Inglehartin hengessä olemme pohti-neet laajalti myös yhteiskunnallista järjestystä jataloudellista menestystä korostavia “materialisti-sia” arvoja sekä demokratiaa ja ekologiaa allevii-vaavia “postmaterialistisia” asenteita. Materialis-tinen järjestysajatus näyttää vallitsevan, mikä ei

kuitenkaan tarkoita, että nuorten enemmistömuodostaisi jonkinlaisen uuden ja eheän “laki jajärjestys” -sukupolven. Talouden mykät pakot jaturvallisuuden ymmärtäminen “tarjahaloslaises-ti” laajana sosiaalisena turvaverkkona merkitse-vät monelle nuorelle realistista ja osin jopa kon-servatiivista näkökulmaa demokratian kehittämi-seen ja ympäristöpolitiikkaan.

Ne kuntapalvelut, joita nuoret pitävät tärkeim-pinä mutta myös heikoimmin hoidettuina, liit-tyvät juuri työllistämisen ja toimeentulon alueil-le. Henkilökohtainen epävarmuus heijastuu aja-tuksissa, että useat kulttuuriset palvelut, syrjäy-tymisen ehkäiseminen sekä päihde- ja mielenter-veysasiat vaativat ratkaisua, jotta elämästä omassakunnassa tulisi mielekkäämpää. Tämä on havain-to, jonka luulisi kiinnostavan myös puoluetoi-mistoja.

Itseisarvoiseen demokratiaan ja ekologisiinperusarvoihin sitoutuva idealismi tai fundamen-talismi ei hehku aineistossa. Nämä selkeästi post-materialistien arvojen kannattajat jäävät vähem-mistöksi, johon kuuluvat ennen kaikkea nuorim-mat vastaajat, tytöt ja humanistis-yhteiskunnal-listen alojen opiskelijat. Vaikuttajaryhmien jäsenetovat “tavallisia nuoria” postmaterialistisempia jaidealistisempia nimenomaan demokratian itseis-arvojen mielessä. Ekologinen aktivismi tai fun-damentalismi eivät helposti välity vaikuttajaryh-mien kautta, ja ne löytävätkin ilmaisunsa muistaliikkeistä. Näyttäisi siltä, että arvo-orientaatioi-den erot liittyvät vastaajien perinteistä sosiaalistaja aluetaustaa enemmän sukupuoleen, aktiivienja passiivien erotteluihin, vaihtuviin ja arvokan-nanotoista dramaattisestikin riiteleviin ikäpolviinsekä oppi- ja ammattialaan. Tästä näkökulmastakatsottuna riskiyhteiskunnan teoria nostaa juuriindividualistisen ja globaalin identiteetin ja vas-tuun sekä paikallisen ja asiakohtaisen verkostoi-tumisen etualalle. Yksilöiden sosiaalis-eettinenharkinta liittyy usein aktiivisten modernisaatio-voittajien ja -luusereiden vastakohtaisuuteen,sukupuoleen, elämänkaaren vaiheisiin ja am-mattiin.

106

Tavallisten 15–30-vuotiaiden nuorten yhteis-kunta- ja osallistumisasenteita analysoitaessa uu-den ja vanhan politiikan ulottuvuudet nousevathyvin esiin (vrt. Hellsten & Martikainen 2001,55–89). Useimmat (pääkomponenttianalyysinmukaiset) asennekokonaisuudet rakentuvat mel-ko selkeästi uuden politiikan vasemmiston jauusautoritaarisen oikeiston välisen jännitteenvarassa. Sen sijaan läheskään kaikki vaikuttaja-ryhmänuorten asenteita ryhmittelevät ulottu-vuudet eivät sovi tähän ehkä turhankin puhtaa-seen jakoon. Suoran toiminnan muodot ja tiukateettiset koodit sekoittuvat vaikuttajanuorten ryh-missä, millä lienee taustansa ryhmän vastaajiennuoruuden idealismissa (kolmasosa alle 17-vuo-tiaita) sekä selvästi nousussa olevassa globaalintietoisuuden asenteellisessa ulottuvuudessa.

Kuntakansalaisuuden kahdet kasvot: isäntien januortenToimiessaan poliittisesti nuorten “pääomaksi”muodostuvatkin epävirallisen lähipiirin kaveritja kansalaiset sekä ay-liike ja kansainväliset kansa-laisjärjestöt. Poliitikot, poliittiset ryhmät ja yllät-täen paikallinen media eivät näyttäydy luotta-muksellisina toimintafoorumeina. Vain kolmas-osa nuorista raportoi merkittävästi seuraavansamediasta paikallisia yhteiskuntapoliittisia ratkai-suja koskevia uutisia. Vaikuttajaryhmän vastaa-jat osoittautuivat tässäkin monikasvoisiksi aktii-veiksi. Media ja julkisuudet olivat heillekin pet-tymys toiminta-areenana. Nuoret ja vaikuttaja-ryhmien jäsenet myös kritisoivat monin tavoinpintapuolista tai ummehtunutta paikallista me-diaa.

Tällä kansalaisyhteiskunnasta avautuvalla nä-köalalla on yhteytensä kuntademokratian ongel-miin ja tukkoisuuteen. Kuntakansalaisuudenkehitys on jäänyt nuorten keskuudessa puolitie-hen, vaikka monet asenne- ja osallistumistiedotviestivät aktiivisesta nuorten kansalaisyhteiskun-nasta. Nuoret käyvät pätevää arvokeskustelua.Vastaajien enemmistö oli laajasti tyytymätön kun-tansa päätöksentekijöihin ja moniin sen palve-

luihin sekä valmiita omakohtaiseen toimintaannäiden ongelmien ratkaisemiseksi. Samoin nuo-ret tunsivat myös kunta-aloitteen, useat heistäoli valmis järjestötoimiin, kirjoitteluun yleisön-osastoissa ja internetissä, epäsovinnaiseen suoraantoimintaan, adressien keräämiseen ja eläinsuoje-luliikkeeseen. Nuorten asenneavaruus tai toimin-nat eivät kuitenkaan välity kunnallisen “valtuu-tuksen” tai “luottamuksen” kautta.

Valistunut arvio äänestysprosentista, jotapoliittiset väliintulot toivottavasti häiritsevätNuoret eivät suoraan torju kuntavaalien merki-tystä, antaahan se avoimen mahdollisuudenmuutokselle kunnan menoon, missä kunnanpäät-täjiä ei oikein tunneta ja kohdata – ja heidänkanssaan puhutaan eri kieltä. Kosketus nuortenja vakiintuneiden kuntien vaalipuolueiden välil-lä puuttuu. Etäällä omaa peliä pelaavasta kunta-eliitistä ja sen puolueista on vaikeaa löytää ehdo-kasta, joka virittäisi nuoren vaalipäivänä äänes-tyskoppiin saakka. Vaalien ehdokasasettelu, tee-mat ja nuorten omien linkittäjien ratkaisut vai-kuttavat äänestämiseen, päätöksentekijöiden januorten välisen kuilun aukinaisuuteen ja äänes-tämisen esteisiin. Kyse on myös vaalipuolueidenherkkyydestä uudenlaiselle ja autonomiaansaomintakeisella tavalla vaalivalle nuorelle sukupol-velle – näköalasta, joka voisi olla “suurten suku-polvien” edustajille ja legitimiteettiongelmistakärsiville puolueille enemmän kuin tarpeen.

Valistunut mutta poliittisille muutoksille jatulkinnoille avoin arvio syksyn 2004 kunnallis-vaalien 18–30-vuotiaiden nuorten äänestyspro-sentista on 43-44%. Siinä on suhteutettu toi-siinsa erilaisia tietoja aiemmista vaaleista ja niitäkoskevista haastattelutiedoista, tänä vuonna jul-kaistuista gallupeista sekä tämän tutkimuksenkahdesta empiirisestä tutkimuksesta. Haastatte-luissa ja gallupeissa nuoret peilaavat varsinkinäänestämiskysymystä, ajalle otollista henkeä ja“antavat väärän todistuksen” ei vain äänestysai-keistaan vaan myös varsinaisesta äänestämisestäänjälkikäteen. Kaikista tämän tutkimuksen otok-

107

sen nuorista (15–30-vuotiaat) sanoi äänestävän-sä 55 prosenttia ja 19–30-vuotiaista 59 prosent-tia. Lopullinen arvioluku 43–44 prosenttia onniukasti parempi kuin vuoden 2000 nuortenvaaliaktiivisuus maassa (joka sekin on päättelynvarassa). Pääkaupunkiseudulla vuonna 2000äänesti arviolta 40 prosenttia 18–30-vuotiaista(Hellsten & Martikainen 2001, 42–51), ja kokomaan arvio samoista vaaleista on nuorten osalta42–43 prosenttia. Kaikista äänioikeutetuista ää-nesti vuonna 2000 56 prosenttia, ja Helsingissäkävi uurnilla 51 prosenttia äänestysoikeutetuis-ta. Eli aktiivisuus nuorten osalta voisi kasvaa näi-den ehtojen valossa piirun verran 42–43 pro-sentista (v. 2000) 43–44 prosenttiin (v. 2004).

Vaikka arvio itse vaaliaktiivisuudesta ei olehäävi, nuoret ovat aktiivisia myös kuntapoliitti-sissa kannanotoissaan ja jopa vaaliehdokkaaksi il-moittaudutaan. Joka viides nuori voisi kuvitellatoimivansa kunnallisessa luottamustoimessa.Huomattavan jännittävä tieto nuorten vaikutta-jaryhmien suunnasta on se, että puolet nuoriso-valtuutetuista joko pyrkii (13 %) ehdokkaaksitai “saattaisi koettaa jos pyydettäisiin” (37 %). Yli18-vuotiaista vastaava “tulen, jos joku ymmärtääkysyä” -prosentti on 70 %. Varsinkin sitoutu-mattomat, Sosialidemokraatit, Vihreät ja Kokoo-mus näyttävät olevan valtuutettujen listalla. Vaa-leissa näemme, kuka vaalitanssia vie ja keitä onmukana.

Nuoret ovat liikkeellä monista arvolähtökoh-dista ja sosiaalis-eettisistä motiiveista käsin. Suuriosa heistä on paitsi verkostoitunut, myös valmiskokeilemaan puoluevaikuttamista, jos sille löy-tyy sopiva sauma. Tiukkapipoiset säännöt eivätnäille yksilöllisille verkottajille käy; he haluavatlinkittää nuorten ja kuntien intressejä sekä politi-soida yhdessä monia etujaan ja kokemuksiaan.Nuorilla on myös selkeitä kannanottoja kunnal-lispoliittiseen keskusteluun ja nuorisovaltuute-tut ovat politisoineet nuorisotoiminnan ja -toi-men asioiden lisäksi useita toiminta-alueita lii-kenteestä sosiaali- ja kulttuuripolitiikkaan. Valta-enemmistö nuorista torjuu nuorisotoimen yksi-

tyistämisen tai siirtämisen kolmannen sektorinvastuille sekä puolustaa itsenäistä nuorisoasioitakäsittelevää lautakuntaa kunnissa. Kuntien ta-loudellinen ahdinko on monen nuoren tiedossaja virkamiesten valtaa siirrettäisiin mieluusti vaa-leilla valitulle pormestarille.

Vaikka sukupolvikapinasta ei voi puhua, näyt-täisi siltä, että nuorten kuntapoliittisesti merkit-tävä arvostelu, osallistumishalu ja ei-konventio-naali toimintainto järjestöissä sekä esimerkiksieläinsuojeluliikkeissä ja adressien keräämisessä viit-taisivat nuorten omaehtoiseen keskusteluja osal-listumismaisemaan. Näyttää selvästi siltä, ettäsukupolvidialogia tarvitaan. Yhteiskunnan yh-teisissä riskeissä riittää yhteistä kosketuspintaa, jaluovat ratkaisutavat ovat haussa.

Peruskuva poliittista visiota avaavastavaikuttajaryhmästä alkaa piirtyäNuoret vaikuttajaryhmän aktiivit, joilla riittääintoa muuhunkin verkostoitumiseen ja järjestö-osallisuuksiin “tavallisia nuoria enemmän”, ovatmonessa suhteessa uudistamassa kunnallisten eliit-tien ja nuorten toimintafoorumeiden välejä.Nuoria intressejä ja arvoja linkittävä elämänasen-ne – jossa vältetään puoluekurinomaisia piirteitä– laajentuu nuorten sosiaalisen piirin asioista ylei-sempiin ja kuntapoliittisesti merkittäviin asioi-hin. Vaikuttajaryhmien menestyksen taustalla onusein eri (vaali)tavoin vankistunut ja hyväksyttyasema tai luottamuksellinen imago, dynaaminenyhteistoiminta ja politisoiva linkittyminen kun-taan.

Ryhmien järjestysperusteet ja vaalitavat ovatmonenlaiset. Yhtäältä ne mobilisoivat nuortaenergiaa kansalaisyhteiskunnassa, järjestävät tilai-suuksia nuorille ja lisäävät nuorten toiminnallis-ta autonomiaa, väliin ilman sen laajempaa politi-soitumista. Toisaalta ne suuntautuvat määrätie-toisesti kohti kunnallista päätöksentekoa ja insti-tutionaalisia otteita. Niiden enemmistöllä on oi-keutettu paikkansa parilla sadalla paikkakunnal-la Suomessa. Toiminnassa on myös epäonnistut-tu eri tavoin: joissakin ryhmissä turhaudutaan ei

108

vain kuntapäättäjiin vaan myös toisiin ryhmäläi-siin, oman edun ajajiin ja tosi-paikan-tullen pas-siiveihin.

Useimmilla ryhmillä on relevantit resurssittoimintaansa ja osin kiisteltyjä mutta useimmi-ten lopulta julkisesti tunnustettuja asemia kun-nallisessa demokratiassa. Paikallisen julkisuudenja mediataitojen salat paljastuvat toiminnan myö-tä. Tytöt – jotka useimmin ovat aktiiveja toimin-nallisissa ryhmissä - hallitsevat osallistumismaise-maa; he keskustelevat paljon myös toiminnanturhautumisongelmista ja “leikkivaltuustojen”ongelmista. Monissa nuorten vaikuttajaryhmis-sä keskustelu konkreettisista asioista, epäonnis-tumisista, toimintatavoista ja aktiivisen kansalai-sen tekemisistä johtaa isompiin poliittisiin kysy-myksiin ja avaa poliittista peliä yksityisistä kysy-myksistä kohti laajempiin toimintamahdollisuuk-sia koskeviin kysymyksiin, vallan jakoon ja kun-nallisdemokratiaan. Erheet liittyvät sekä sisäisiinryhmäsuhteisiin että jännitteisiin ja ristiriitoihinryhmän ja kunnan välillä.

Monet herkät ja osaavat aikuistoimijat asettu-vat kunnissa vaikuttajaryhmän ja jäykän kunta-instituution väliin. Näin on hedelmällinen kehi-tysdynamiikka taattu monille nuorten valtuu-tettujen ryhmille. Vain harvemmin aikuistoimi-jat sanelevat liikaa toimintaa, tai ryhmä ajautuukuntavirkamiesten ja -poliitikkojen näyttelyesi-neeksi. Politisoituminen ei tarkoita vain kunta-vaaleista kiinnostumista; nuoret oppivat hank-keissa yhteistoimintaa, hyötytaitoja, kunnallisendemokratian aakkosia – mutta myös politiikanepävirallisia peli- ja tulkintataitoja. Harvoin nuo-ret puhuvat politisoinnin tai politikoinnin ter-mein omista avauksistaan.

Kuitenkin monet nuorten oppimisprosessitmuistuttavat meitä modernin politiikan ABC-korteista. Vaikuttajaryhmän nuoret ovat poliitti-sia modernein, rikkain ja ristiriitaisin tavoin, kunhe ottavat kantaa tutkijoiden listaamiin politii-kan määritelmiin. Yhteisten asioiden hoitamisen,vaalien, ristiriitojen ja yhtä lailla globaalien ja hen-kilökohtaisten maailmojen asiat kuin politiikkaa

herjaavatkin kielikuvat ovat nuorten hyväksymiäpolitiikan metaforia. Mustavalkoiset “joko-tai” -asenteet ja moralismi eivät sittenkään kuvaa po-lit-sanastoa omassa arjessaan torjuvaa nuorisoval-tuutettua. Hän on avoin politiikan monimieli-syydelle.

Ryhmän sisäiset ja erityisesti ikäryhmien väli-set erimielisyydet vaikuttajaryhmien toiminnanluonteesta, omien ja yleisten etujen suhteista japoliittisen vision mahdollisuudesta lämmittäämontaa vaikuttajaryhmää. Erityisesti nuorimpi-en ryhmäläisten keskuudessa muhii monia idea-listisia ja uuden politiikan autoritaariselle tai su-vaitsevalle suunnalle avoimia radikaalejakin aja-tuskulkuja. Joskus asenteet ovat jopa “äkkivää-riä”. Kuten esimerkiksi norjalaiset esimerkit (Pors-grunn) osoittavat, itse vaikuttajaryhmien ko-koonpanossa ja perustoiminnoissa on hankalaylittää aktiivien ja passiivien tai kompetenttien jamarginaalin kuntalaisnuorten kahtiajakoa. Vai-kuttajaryhmät keräävät ympärilleen muutenkinaktiivisia ja lähinnä koulua käyviä nuoria, varsin-kin “tyttöenergiaa”. Itse toiminnan organisointi-tavoissa ja tapahtumien rakentamisessa erilaisetnuorisoryhmät tietenkin voivat olla tietoisestimukana.

Kuntademokratia ja nuorten poliittinen kan-salaisuus kunnassa ovat monessa mielessä ohuita,mutta monet tyytymättömät ja aktiivit nuoretrikkovat tätä kuviota omalla poliittisella ja kansa-laisaktiivisuudellaan. Varsinkin nuorten vaikut-tajaryhmien aktiivisimmat voimat ovat kyenneetherkin tavoin linkittämään sukupolvien ja eritoimijoiden välisiä suhteita. Tällainen dynamiik-ka antaa suuntaa entistä selvemmälle, toiminta-mahdollisuuksistaan ja vallan asemistaan tietoi-semmalle vaikuttajaryhmätoiminnalle. Näinnuorisovaltuutetut voivat alle 18-vuotiaiden kes-kuudessa luoda toimintaa, osallistumis- ja poliit-tista taitoa, joka ei taivu ohuen ja tukkoisen kun-tademokratian edessä.

109

LÄHTEET

Bauman, Zygmunt (2002) Notkea moderni. Tampere:Vastapaino.

Beck, Ulrich (1993) Die Erfindungen des Politischen.Zu einer Theorie reflexiver Modernizierung. Frank-furt: Suhrkampf.

EUYOUPART 2003–2005. Projektissa “PoliticalParticipation of Young People in Europe – Developmentof Indicators for Comparative Research in the EuropeanUnion” (EUYOUPART).

Helander, Voitto (2003) Vallantavoittelijan muotoku-va. Analyysi vuoden 2000 kunnallisvaalien ehdok-kaista. KuntaSuomi 2004 -tutkimuksia 40. Hel-sinki: Åbo Akademi & Suomen Kuntaliitto.

Helne, Tuula (2002) Syrjäytymisen yhteiskunta. Hel-sinki: Stakes, tutkimuksia 123.

Hellsten, Villiina ja Martikainen, Tuomo (2001) Nuo-ret ja uusi politiikka. Tutkimus pääkaupunkiseudunnuorten poliittisista suuntauksista. Tutkimus pääkau-punkiseudun nuorten poliittisista suuntauksista. Hel-sinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, tutkimuk-sia 2001:3.

Inglehart, Ronald (1977) The Silent Revolution: ChangingValues and Political Styles among Western Publics.Princeton: Princeton University Press.

Inglehart, Ronald (1990) Culture Shift in AdvancedIndustrial Society. Princeton: Princeton UniversityPress.

Kainulainen, Sakari, Rintala, Taina & Heikkilä, Matti(2001) Hyvinvoinnin alueellinen erilaistuminen1990-luvun Suomessa. Helsinki: Stakes, tutkimuk-sia 114/2001.

Kitschelt, Herbert (1995) Radical Right in WesternEurope. A Comparative Analysis. Michigan: AnnArbor.

Konttinen, Annamari, Dunlap, Riley E. & Aarnio, Sari(2003) Suomalaisten omat puolueet. Luottamuksen,vaikuttamisen ja samastumisen kysymyksiä. Turunyliopisto, sosiologian laitos, tutkimuksia A 26.

Kurikka, Päivi (1999) Ruohonjuurella suhisee – Paikal-liset nuorisoyhdistykset osana kolmatta sektoria. Hel-sinki: Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin julkai-suja 11.

Kurikka, Päivi (2000) Hällä väliä? Suomen kuntaliitonNuorten Suomi 2001 -hankkeen tutkimuksia 5,ACTA 127. Helsinki: Suomen kuntaliitto.

Kurikka, Päivi (2003) Nuorten kuntakuva. Suomenkuntaliitto. Nuorten Suomi 2001 -tutkimuksia no6.

Kuure, Tapio, Vuori, Mika & Gissler, Mika (toim.)(2002) Viattomuudesta vimmaan. Lapsuudesta nuo-

ruuteen siirtymävaiheen tarkastelua. Nuorten elin-olot -vuosikirja. Helsinki: Stakes, Nuorisotutkimus-verkosto/Nuorisotutkimusseura & Nuorisoasiainneuvottelukunta.

Mickelsson, Rauli (2004) Vihreä liitto Suomenpuolekarttapallolla periaateohjelmien näkökulmastatarkasteltuna. Politiikka 2/2004.

Nurmela, Sakari & Pehkonen, Juhani (2003) Nuoretja vuoden 2003 eduskuntavaalit. Teoksessa Paakku-nainen, Kari (toim.) “Kyllä politiikalle, mutta…”.Nuoret ja eduskuntavaalit 2003. Helsinki: Nuoriso-tutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja35 & Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 27.

Paakkunainen, Kari (1991) Yhteisten asioiden hoitami-sesta likaiseen peliin. Tekstitulkinta nuorten kouluai-neista. Yleinen valtio-oppi, pro gradu -työ. Valtio-tieteellisen tiedekunnan kirjasto. Helsingin yliopis-to.

Paakkunainen, Kari (1993) The Apolitical youth: ARe-examination of a Thesis. Teoksessa Palonen, Kari& Parvikko, Tuija (toim.) Reading the Political. Tam-pere: The Finnish Political Science Association.

Paakkunainen, Kari (2003A) Ungdomarslevnadsvillkor i glest bebyggda områden i Finland.Teoksessa Helve, Helena (toim.) Ung i utkant.Aktuell forskning om glesbygdsungdomar i Norden.Nordiska Ministerrådet. Köpenhamn: Scanprint A/S.

Paakkunainen, Kari (2003B) Politiikkaa ei enää ohitetalikaisena pelinä. Riskiyhteiskunnan nuoret rakenta-jat ja populistit. Teoksessa Paakkunainen, Kari(toim.) “Kyllä politiikalle, mutta…”. Nuoret ja edus-kuntavaalit 2003. Helsinki: Nuorisotutkimus-verkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 35 &Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 27.

Paakkunainen, Kari (2004) “A Colourful Spectrum ofPolitical Views and a Sceptical Landscape ofParticipation”. Deliverable 8: “Collection of WorkingPapers on Qualitative Research Findings” –semi-naari, Finland.

Pesonen, Pertti, Sänkiaho, Risto & Borg, Sami (1993)Vaalikansan äänivalta. Tutkimus eduskuntavaaleistaja valitsijakunnasta Suomen poliittisessa järjestelmäs-sä. Porvoo: WSOY.

Zilliacus, Kim O. K. (2001) “New Politics” in Fin-land: The Green and the Left Wing in the 1990s.West European Politics 1/24.

110

Loppuviitteet1 Nämä kunnat olivat Savitaipale, Jalasjärvi, Pieksänmaa,

Loviisa, Puolanka, Janakkala, Kaustinen, Viitasaari,Anjalankoski, Kolari, Lempäälä, Mustasaari, Kitee,Oulu, Kiuruvesi, Hollola, Pori, Espoo ja Salo.Kullekin paikkakunnalle lähetettiin 45–250kyselykaavaketta kunnan väestömäärän mukaisessasuhteessa.

2 Segregaatioluokat (1–5) tulevat Stakesinkuntalistaluokituksesta, joka perustuu kuntienyksilötasoisiin (ei siis vain kuntakeskiarvojen) sosi-aalista ja hyvinvointia kuvaaviin tietoihin.Segregaatioluokitus ei kuvaa vain fyysistä tai maan-tieteellistä sijaintia “keskuksessa” tai “periferiassa” taitaloudellisia seikkoja. Luokitus etenee välillä 1–5, javahvimmat/sentristisimmät kunnat ovat ensin (en-sin Espoo...Puolanka viimeisenä). Lähde Stakesinluokituksesta löytyy mm. Kainulainen, Rintala &Heikkilä (2001) Hyvinvoinnin alueellinen erilais-tuminen Suomessa – Kahtiajakautuva Suomi? -tut-kimusprojektin julkaisu. Helsinki: Stakes tutkimuk-sia 114/2001.

3 Muuan muassa kolme mädättävillä luonnontuotteillatäydennettyä ja yhteen painettua lomaketta oli näi-den hylättävien vastausten joukossa. Ainakaan tä-män julkaisun kirjoittajat eivät ole aiemmin tör-männeet tällaisiin poliittisiin viesteihin suomalais-ten kyselyjen kohdalla.

4 Vastaajia yritettiin innostaa myös palkinnolla, hyvä-tasoisilla digitaalikameroilla, joita arvottiin yksi kum-mankin kyselyn vastaajien kesken.

5 Postikyselyn erityinen voima piilee siinä, että otoksenmuodostuminen ei ole kiinni rajoituksista, joka liit-tyy puhelimen käyttäjäkuntaan, tavoitettavuuteen jaheidän (päivittäisiin) tapoihinsa kuten päivärytmiin.Esimerkiksi Deutshes Jugendinstitutin survey-spesialistin Walter Bienin (mukana Nuoriso-tutkimusverkoston EUYOUPART 2003–2005 -hankkeessa, jossa mukana kahdeksan EU-maata)mukaan monesti liiaksi kunnioitetaan face-to-face -haastattelujen luotettavuutta ja puhelinkontaktienvarassa tapahtuneiden survey-tutkimusten otostenkattavuutta. Molemmissa otoksia voidaan laajentaavastaamaan sen optimikokoa, mutta otokset myösvahvasti valikoituvat. Kaikissa haastattelumuodoissaon siis omat heikot puolensa.

6 Jatkossa avovastausten lähdetieto on merkitty seuraa-valla tavalla: N = nainen ja M = mies,kaksinumeroinen luku = vastaajan syntymävuosi;kolmantena tietona on vastaajan kotipaikkakunta. Ylipuolet vastaajista arvioi avovastauksessaan kyselynluonnetta. Valtaosa kommenteista oli myönteisiä taipalautekäytännöstä innostuneita, joskin kritiikkiäkin

esitettiin.7 Ainoa poikkeus suuntauksesta näyttäisi olevan

hyvinvoivissa kunnissa asuvat nuoret, mutta otok-seen on osunut liian vähän (n=15) tämän kunta-luokan nuoria vastausten luotettavaa yleistämistävarten.

8 Haastattelun yksi vertailuongelma liittyy siihen, ettäalle 18-vuotiaat, joilla ei ole äänioikeutta, usein il-moittivat haluttomuutonsa äänestää vaaleissa. Tämäon tietenkin ymmärrettävää, onhan äänestämisessäkyse heille kuvitellusta tai toivotusta tilanteesta, jokarajaa heidän kuntakansalaisuuttaaan. Joku saattoiottaa kysymyksen myös pirullisena.

9 Materialistisia arvoja edustavat tämän tutkimuksensovelluksessa järjestystä ja taloudellista hyvinvoin-tia korostavat arvot, ja postmaterialistisia arvojaedustavat demokratiaa ja ekologiaa korostavat arvo-väitteet. Jos vastaaja asettaa etusijalle molemmatmaterialistiset arvot, hän on määritelty“materialistiksi”, ja jos hän asettaa ensimmäiseksimaterialistisen väitelauseen ja toiseksi jomman kum-man postmaterialistisista arvoista hän on“materialistisesti suuntautunut”. Vastaavasti molem-pia pehmeitä arvoja korostanut vastaaja on määritel-ty “postmaterialistiksi”, ja ensisijaisen post-materialistisen arvon jälkeen materialistisen väite-lauseen valinnut saa määreekseen “postmaterialisti-sesti suuntautunut”. Se, missä määrin Inglehartinteorian pohjalta tässä muokattu asteikko kuvaa kovi-en ja pehmeiden arvomaailmojen suhdetta, on tie-tenkin sangen kiistanalainen. Inglehartin alkupe-räinen tulkinta oli se, että jälkiteollisissa yhteiskun-nissa valtavirta kulkee kovista arvoista kohti peh-meitä arvoja, ja uudet ikäkohortit ovat vanhempiapostmaterialistisempia. Suomessa ja Ruotsissa tu-lokset ovat ristiriitaisempia (Pesonen, Sänkiaho &Borg 1993).

10 Carsten Yndigegn, Peter Waara ja Kari Paakkunainenovat selvittäneet ulottuvuuksia Itämeren rannikko-valtioiden nuorten osalta vuoden vaihteessa 2004–2005 ilmestyvässä tutkimuksessaan, jossa analysoi-daan internetin käytön kulttuurisia ja poliittisia eroja.Asteikko ei selitä hyvin esimerkiksi post-sosialistis-ten yhteiskuntien ja pohjoismaisten hyvinvointi-valtioiden nuorten eroja.

11 Esimerkiksi teemahaastattelulla saattaisivat nuortenpaikalliset poliittiset puhetavat ja merkitykset avau-tua paremmin. Nuorten poliittinen perspektiiviavautuu kansalaisyhteiskunnan, median ja kaverei-den arvottamisten, polikoinnin ja politisoinninmaailmasta käsin. Hallintosektoreiden ja kunnalli-sen päätöksenteon toimenpidekokonaisuudet,“policy” avautuu vain vaikeasti kansalais-

111

perspektiivistä. Kuntien ja valtion markkapainin,kuntaliittojen, palkkatyöehtoisten sosiaaliturva-järjestelmien ja eurooppalaistuvan normiston pe-rusteet ja poliittiset pelivarat ovat niukkoja ja hämä-rästi julkistuvia tai poliittisesti aukeavia asioita.

12 Päivi Kurikan (2003) tarkastelut tukevat näitä johto-päätöksiä.

13 Poikkeama komponentin keskiarvosta juuri positii-viseen suuntaan on korkeimmillaan näissä ryhmis-sä. Komponentin toisessa päässä – selvästi negatii-visesti latautuneiden nuorisoryhmien keskuudessa– nämä arvot ovat harvinaisen vähän suosiossa janämä ryhmät muodostavatkin jonkinlaisen vasta-puolen (vasta-arvoja asenneluokan) ensinmainitulle ryhmälle.

14 Tähän julkaisuun kirjoittanut Ismo Pohjantammi onkehittänyt tätä kysymyssettiä.

15 Kolmannes hyväksyi, kolmannes empi ja kolmanneskiisti väitteen.

16 Voi yhtäältä epäillä, tuntevatko ja erottelevatko kaikkinuoret nuorisopalvelujen tuottamisen perusteet.Toisaalta, tulkinta nuorten perusasennoitumisestayksityistämiseen liittyy tietenkin hyvinvointi-sukupolvien oppiin perustarpeiden takaamisesta janiiden ilmaisuudesta. Nämä ovat lujia, joskus ehkäkonservatiivisiakin faktoja suomalaisessahyvinvointipoliittisessa keskustelussa.

17 Puolueiden kannatusluvut poikkeavat Jukaraisen ar-tikkelin luvuista, joissa “ei äänestäisi” -vaihtoehdonvalinneet vastaajat ovat mukana analyysissa.

18 Avovastaukset, keskustelut Nuorten Vaikuttajien kans-

sa sekä kavereiden ja vanhempien “vähän merkitys-tä” -sarake käsitellyssä taulukossa.

19 Alun perin Jean-Paul Sartren termi merkitsee tässäarjen niukkoja sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiäja objektin asemaa sosiaalisen elämän kehillä – pu-hutaan sitten kuluttajan, koululaisen tai kunnastamuuttajan asemasta.

20 Kysymyksen muotoilu ei näiltä osin ole aivan yksise-litteinen.

21 Voidaan siis kysyä, onko vihreä ajattelu ja liike muo-toutuneet tiukasti sosiaalisen ja modernin päätök-senteon kautta toimivaksi instrumentaaliseksi toi-minnaksi, jolloin vihreä arvofundamentalismi onjäänyt enemmänkin nuoreksi idealismiksi, ikäryh-mien nuoremman pään vimmaisuudeksi ja syrjä-alueiden arvohehkutukseksi. Ripustautuvatko nämäkaukana nuorten eliiteistä elävät nuoret ekologisiinarvoihin ikään kuin ne edustaisivat syvempiä ole-massaolon ankkureita tai luonnollisia järjestyksiä?Tulkinnoissa olisi yksi tämän tutkimuksen inspi-roima jatkotutkimuksen paikka.

22 Indeksi tarkoittaa (kuvio ??? edellä, sivulla ??)materialismin ja postmaterialistien prosentti-osuuksien erotusta vähennettynä 100 prosentista.

23 Carsten Yndigegn, Kari Paakkunainen ja Peter Waarajulkaisevat vuodenvaihteessa 2004–2005 englan-ninkielisen artikkelikokoelman, jossa vertaillaan näi-den maiden pääkaunkiseutujen 16–18-vuotiaidennuorten maailmankuvaa ja internetin kulttuurisiaja poliittisia käyttötapoja.

112

KIRSI KOHONEN

NUORTEN

VAIKUTTAJARYHMÄT –KUNNALLISTA

PÄÄTÖKSENTEKOA VAI

KUNNOLLISIA

TAPAHTUMIA?

Kertomus näkymättömästä Ninnistä

- Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein,hän muuttuu helposti näkymättömäksi, sanoiTuutikki pistäen suuhunsa maamunan, joka muis-tutti pientä mukavaa lumipalloa.

- Nojaa. Tuota Ninniä säikytteli pahasti eräs täti,joka oli ottanut tytön hoiviinsa vaikkei pitänyt hä-nestä. Tapasin tädin, ja hän oli kauhea. Ei vihainen,käsitättekö, sellaisenhan voi ymmärtää. Hän oli jää-tävän kylmä ja ironinen.

- Mitä on ironinen?, kysyi Muumipeikko.

- No kuvittele, että liukastut johonkin limasieneenja läsähdät istumaan keskelle puhdistettuja sieniä,sanoi Tuutikki. Tietenkin odotat äitisi suuttuvan, seolisi luonnollista. Mutta ehei, hänpä ei suutukaan,sanoo vain kylmästi ja musertavasti: Ymmärrän ettätuo on sinun käsityksesi tanssimisesta, mutta olisinkiitollinen, ellet tanssisi ruuassa. Suunnilleen sel-laista on ironia.

- Hyi miten epämiellyttävää, sanoi Muumipeikko.

- Eikö olekin, myönsi Tuutikki. Ja juuri tuolla ta-valla täti puhui, hän oli ironinen aamusta iltaan.Lopulta lapsen ääriviivat alkoivat häipyä ja hänmuuttui näkymättömäksi. Viime perjantaina häntäei enää näkynyt ollenkaan. Täti antoi hänet minulleja sanoi, ettei hän todellakaan voi huolehtia sukulai-sista, joita hän ei edes näe.

- Entä mitä sinä teit tädille?, kysyi Myy silmättapillaan. Kai annoit hänelle selkään?

- Ironisia henkilöitä ei kannata piestä, sanoi Tuutikki.Otin Ninnin mukaani kotiin. Ja nyt minä toin hä-net tänne, jotta te tekisitte hänet jälleen näkyväksi.

Muumimamman hoidossa Ninni alkoi pikkuhiljaamuuttua näkyvämmäksi. Ensin tuli näkyviin pu-nainen rusetti ja sitten käpälät. Saadessaan hellyyttäja huolenpitoa Ninnin ääriviivat alkoivat pikku hil-jaa vahvistua…

(Tove Jansson)

Tämä artikkeli alkaa ja loppuu Muumilaaksontarinoihin. Saduissa on aina joku opetus, ja jokai-nen peilaa näitä tarinoita omien arvojen, asentei-den, mielikuvien ja kokemuksen kautta. Omakokemukseni nuorten kanssa toimimisesta poh-jautuu nuorten ryhmätoimintaan, yksilöidenkasvuun ryhmässä. Artikkelin taustassa käsitte-len nuorten vaikuttajaryhmätoimintaa1 sosiaali-sen vahvistamisen2, yhteistoiminnallisen oppimi-sen ja nuorten vaikuttajaryhmän ohjaamisen nä-kökulmasta. Artikkelini on demokratiakasvatuk-seen suuntautuva, ja se koskettelee pääasiassa tyy-pillistä kunnallista nuorten vaikuttajaryhmätoi-mintaa, jossa toimijat eivät ole lain mukaan ää-nestysiässä. Kiinnostavaa on selvittää, mitkä ovatnuorten motiivit osallistua vaikuttajaryhmätoi-mintaan, millaiseksi nuoret ovat kokeneet aikui-sen roolin vaikuttajaryhmän “sparraajana” ja eri-tyisesti mitä nuoret ovat toiminnassa mukanaollessaan oppineet. Lopuksi nostan esiin muuta-

113

mia kehittämisehdotuksia ja ideoita nuorten vai-kuttajaryhmätoimintaan.

Nuorten vaikuttajaryhmätoiminnan perustei-ta voidaan hahmottaa lainsäädännön pohjalta.Perustuslaissa (731/1999) todetaan äänestysoi-keuden ja vaalikelpoisuuden lisäksi seuraavaa:“Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilönmahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toi-mintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan pää-töksentekoon”. Lisäksi kunnan asukkailla on oi-keus tehdä aloitteita (KuntaL 28 §). Kunnan ontiedotettava asukkailleen kunnassa vireillä olevis-ta asioista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkai-suista (KuntaL 29 §). Valtuusto voi myös päät-tää, että kunnalle kuuluvasta asiasta toimitetaanneuvoa antava kansanäänestys (KuntaL 30 §).

Kuntalaissa (365/1995, 27 §) korostetaan,että valtuuston on pidettävä huoli siitä, että kun-nan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edelly-tykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan.Lain mukaan osallistumista ja vaikuttamista voi-daan edistää erityisesti mm. seuraavilla tavoilla:valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia kun-nan toimielimiin tai järjestämällä kunnan osa-aluetta koskevaa hallintoa, tiedottamalla kunnanasioista ja järjestämällä kuulemistilaisuuksia, sel-vittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätök-sentekoa, järjestämällä yhteistyötä kunnan teh-tävien hoitamisessa ja avustamalla asukkaidenoma-aloitteista asioiden hoitoa, valmistelua jasuunnittelua sekä järjestämällä kunnallisia kan-sanäänestyksiä.

Kuntalain mukaan kunnalla on oikeus val-tuuston hyväksymässä johtosäännössä määritelläerilaisten toimielinten asettamisesta.

Kunta päättää hallintonsa järjestämisestä tässä laissasäädetyllä tavalla. Hallinnon järjestämiseksi valtuustohyväksyy tarpeelliset johtosäännöt, joissa määrätäänkunnan eri viranomaisista sekä niiden toiminnasta,toimivallan jaosta ja tehtävistä. (Kuntalaki 365/1995, 16 §.)

Käytännössä 15 vuotta täyttäneelle nuorelle onmahdollisuus antaa läsnäolo- ja puheoikeus joh-

tokuntien kokouksiin. Nuorisovaltuuston jäse-nille voidaan antaa myös läsnäolo- ja puheoikeuslautakuntien kokouksiin määrittelemällä asia val-tuuston vahvistamassa kunnan hallintosäännös-sä. (Henriksson 2004.)

Huomattavan monissa kunnissa nuorten vai-kuttajaryhmä on perustamisvaiheessa kunnalli-sen demokratian edistämiseen ja päätöksentekoonvaikuttava, nuorten elinoloja kehittävä nuoristakoottu toimielin, jolla on omat vaikuttajaryhmänhyväksymät “johtosäännöt” ja kokouspalkkiojär-jestelmä. Jääkö nuorille muuta mahdollisuuttakuin pitää leikkidemokratiakouluja tai suunnatakapasiteetti ja energia tapahtumien ja tilaisuuksi-en järjestämiseen? Kuinka monessa kunnassanuorten vaikuttajaryhmällä on virallisen toimi-elimen status?

Imatran kaupunki on suhtautunut myöntei-sesti nuorten vaikuttajaryhmätoimintaan. Kau-punkiin on perustettu nuorisotoimikunta, jokaon tarkoitettu 16–29-vuotiaille nuorille sekänuorisovaltuusto, jossa puolestaan on mukana13–19-vuotiaita nuoria. Nuorisotoimikunnantehtävänä on aloitteiden tekeminen ja lausunto-jen antaminen erityisesti nuorisoa koskevissa asi-oissa. Lisäksi nuorisotoimikunta huolehtii nuori-sovaltuuston vaalien järjestämisestä sekä kaupun-gin ja nuorisovaltuuston välisen yhteistyön jär-jestämisestä. Nuorisotoimikunta on koottu eri jär-jestöjen edustajista, ja se toimii vapaa-aikalauta-kunnan alaisuudessa. Nuorisovaltuusto puoles-taan kuuluu hallinnollisesti koulutoimeen, jokaon nimennyt vastuuopettajan, jonka tehtävänäon nuorisovaltuuston toiminnan kehittäminen.

Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. kokoustekniikan,pöytäkirjojen laadinnan ja asioiden valmistelun opet-taminen nuorille, kodin ja koulun yhteistyön ke-hittely sekä demokratian ja osallistumisen pelisään-töjen ja toimintamuotojen ideointi yhdessä nuortenkanssa. Opettajan kautta toimintaan on mahdollistasaada pedagoginen ote oppilashuollollista jakehittämisnäkökulmaa unohtamatta. (Imatran kau-punginhallituksen pöytäkirja 116 § / 17.3.2003.)

114

Nuorisovaltuusto toimii Imatran kaupungin alu-een peruskoulujen, lukioiden ja ammatillistenoppilaitosten kautta, ja ohjaavan opettajan lisäk-si valtuustolla on kummipäättäjä jokaisesta kun-nanvaltuustossa toimivasta poliittisesta valtuus-toryhmästä. Nuorisovaltuuston johtosääntöäuudistettiin, ja samalla nuorisovaltuuston nuo-ret saivat puhe- ja läsnäolo-oikeuden kaikkiin lau-takuntiin ja sen toimikausi muutettiin kaksivuo-tiseksi.

Nuorisovaltuuston toiminnalla on painoarvoa jamyös nuoret itse kokevat toimintansa tärkeänä saa-dessaan kaupunginvaltuustolta valtuutuksen toimiavaltuuston hyväksymän johtosäännön puitteissa.Johtosääntöön on kirjattu myös, että kaupungin or-ganisaatio on velvollinen pyytämään lausuntoja nuo-ria koskettavissa asioissa. Nuorisovaltuuston toimin-taa on edesauttanut se, että nuorisovaltuuston ydin-joukko on ollut erittäin aktiivinen. Nuoret ovat sa-noneet mielipiteensä muun muassa Etelä-Karjalanmaankäyttöstrategiaan ja ottanut osaa palvelu-rakennemuutosta tehtäessä myös kouluverkkoonVuoksenniskan alueella. (Urpalainen 6.7.2004.)

Kansalaisten ja palvelujen käyttäjien osallisuuson keskeinen näkökulma myös erityislainsäädän-nössä esimerkiksi laki viranomaisen toiminnanjulkisuudesta (621/1999), hallintolaki (434/2003) ja nuorisotyölaki (235/1995). Nuoriso-työlain (235/1995) tarkoituksena on parantaanuorten elinoloja ja luoda edellytyksiä nuortenkansalaistoiminnalle (1 §). Laissa nuorisotyöllätarkoitetaan työtä, jolla parannetaan nuorten elin-oloja ja luodaan edellytyksiä nuorisotoiminnalle.Nuorisotoiminnalla tarkoitetaan nuorten kansa-laistoimintaa, joka edistää nuoren kasvua ja kan-salaisvalmiuksia.

Lainsäädännön tasolla asiat ovat suurin piir-tein kunnossa, mutta miten niitä on kunnissatoteutettu? Nuorten osallisuuden edistämiseksion kuntiin perustettu kovalla vauhdilla uusianuorten vaikuttajaryhmiä. Suomessa on tällä het-kellä noin 190 erilaista kunnallista nuorten vai-kuttajaryhmää, joiden toimintatavat ja -mallitvaihtelevat kunnan päätöksentekokulttuurista,resursseista ja yleisestä ilmapiiristä johtuen hy-

vinkin paljon. Kuntaliiton, Allianssin ja Nuor-ten Vaikuttajien kanssa yhteistyössä tehty kyselyvuonna 2001 osoitti, että suhteet aikuisiin päät-täjiin olivat ohuet. Läheisimmät kontaktit nuo-rilla oli nuorisotoimen työntekijöihin. Vuonna2001 tehty kysely oli tarkoitettu vaikuttajaryh-mien itse vastattavaksi, mutta monessa kunnassakyselyyn olivat vastanneet nuorten puolesta vai-kuttajaryhmien ohjaajat! Tästä hiukan oudosta-kin huomiosta rohkaistuneena uskallan nostaamyöhemmin tässä artikkelissa esille myös nuor-ten vaikuttajaryhmän ohjaajan tärkeän roolin.

Tulevaisuuden kunnallispoliitikot dialogintaitajia?Toimiessaan vaikuttajaryhmässä jokainen nuorion mukana non-formaalissa oppimisprosessissa.Jokainen ryhmän jäsen on omalta osaltaan muo-vaamassa koko ryhmän toimintaa oppien samal-la itse. Yhteistoiminnallisen oppimisen periaat-teita voi mielestäni hyvin soveltaa myös vaikut-tajaryhmän toimintaan. Yhteistoiminnallinenoppiminen ei ole yksittäinen opetusmenetelmävaan pikemminkin yleinen pedagoginen lähes-tymistapa. Se korostaa oppivien yksilöiden aktii-vista vuorovaikutusta toisten kanssa eli oppimis-ta tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.(Sahlberg 1998, 174–175.)

Yhteistoiminnallinen oppiminen on ETUNI-MI Koppisen ja ETUNIMI Pollarin (1993, 8)mukaan oppimisen organisoimista niin, että op-pija

– voi harjoitella yhteistoimintaa erilaisissa ryh-missä työskennellen,

– on valmis sitoutumaan työhön, yhteistyö-hön ja oppimistulosten saavuttamiseen,

– vastaa omasta ja kavereiden oppimisesta,– oppii tietojen, taitojen ja ongelmanratkai-

sun lisäksi vuorovaikutusta ja ryhmätyötaitoja,– huolehtii saamastaan erityisvastuusta ja– on valmis arvioimaan ja kehittämään työs-

kentelyään.Yhteistoiminnallisen oppimisen kolme tärkein-

tä periaatetta on Pasi Sahlbergin (1998) mukaan

115

ryhmän välisen sosiaalisen riippuvuuden vah-vistaminen, ryhmätyössä tarvittavien taitojen jaasenteiden tunnistaminen ja harjaannuttaminensekä yksilöllinen ja ryhmän yhteinen reflektoin-ti.

Sosiaalisen riippuvuuden vahvistaminen tar-koittaa sitä, että ryhmän jäsenet ovat riippuvaisiajokaisen ryhmään osallistuvan työpanoksesta.Jokaisen ei tarvitse tehdä samoja asioita yhtä pal-jon tai yhtä hyvin, vaan oleellisinta on jokaisenantama panos yhteisen lopputuloksen aikaan saa-miseen. Rakentava sosiaalinen riippuvuus ilme-nee vahvana me-henkenä, jokaisen sitoutumise-na yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen ja toi-nen toistensa tukemiseen. Nuorten vaikuttaja-ryhmätoiminnassa sosiaalisen riippuvuuden vah-vistaminen aloitetaan useimmiten ryhmän toi-mintaa käynnistettäessä. Esimerkiksi Pohjois-Kar-jalan maakunnallinen Ponu-työryhmä3 kokoon-tui ensimmäisen kerran Niittylahdessa Pohjois-Karjalan opistolla kaksipäiväiseen kokoukseen,jossa päivien aikana käytettiin aikaa työryhmänryhmäyttämiseen. Viikonlopun tärkeimpiä teh-täviä oli nuorten tutustuminen toisiinsa, yhteis-ten pelisääntöjen luominen, tulevan toiminnansuunnittelu ja työryhmän virallinen järjestäyty-minen. Työskentelymenetelmät perustuivat eri-laisiin toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin.

Ryhmätyössä tarvittavat taidot, asenteidentunnistaminen ja harjaannuttaminen ovat joka-päiväisen elämän perustaitoja, kuten kuuntele-minen, omien ajatusten ilmaiseminen, toistenauttaminen, erilaisuuksien sietäminen ja yhtei-sen vastuun kantaminen. Yhteistoiminnallisenoppimisen avulla autetaan jokaista yksilöä onnis-tumaan paremmin tehtävässään ja samalla pyri-tään vahvistamaan yhteisön sosiaalista vuorovai-kutusta sekä edistämään muutosta. Kunnallis-politiikassa tarvitaan edellä lueteltuja perustaitoja.

Risto Harisalo ja Jari Stenvall (2002) kuvaa-vat tutkimuksessaan Luottamus ja epäluottamuskunnanhallituksen päätöksenteossa poliittista dia-logia kolmen keskeisen ominaisuuden kautta.Ensimmäisenä tarvitaan aikaa puhua asioista

mahdollisimman avoimesti. Riittävä aika ja avoi-muus korostavat hallituksen istuntoja uusien asi-oiden oppimistilanteena, ei pelkästään päätök-sentekoareenana. Poliittisen dialogin ansiosta asi-oita ei oteta annettuina tosiasioina. Kokouksissatarjoutuu mahdollisuus kuulla toisten mielipi-teitä ja näkemyksiä käsiteltävistä asioista. Tämäon asiantuntijoiden korostama poliittisen dialo-gin toinen ulottuvuus – kuunteleminen ja haluymmärtää erilaisuutta. Kolmas ulottuvuus onyhteisen näkemyksen etsiminen päätöksenteonperustaksi. Yhteiseen näkemykseen pääseminenei ole kuitenkaan itseisarvo poliittisessa dialogis-sa. Sen sijaan tärkeää on, että päätöksentekijätovat voineet tuoda omat mielipiteensä julki jaoppineet ymmärtämään myös vastakkaisia näke-myksiä ja poliittisia tavoitteita. (Harisalo & Sten-vall 2002, 51–54.) Mitä paremmin edellä mai-nitut yhteistoiminnallisen oppimisen avulla saa-dut perustaidot löytyvät nuorten vaikuttajaryh-mästä, sitä helpompi on löytää yhteinen näke-mys esiteltäväksi aikuisten päättäjien areenoille.Tällöin korostuu myös vaikuttajaryhmän uskot-tavuus aikuisten silmissä – eri näkökulmilta poh-dittu esitys tai aloite perusteluineen ei voi jäädänäkymättömäksi. Näistä perusteluista on kiinnos-tunut myös media.

Reflektoinnilla puolestaan tarkoitetaan omantai ryhmän toiminnan kriittistä arvioimista jamerkityksen pohdiskelua. Reflektoinnin tarkoi-tuksena on auttaa osallistujia ymmärtämään omaatoimintaansa ja erityisesti tunnistamaan oppimis-prosessistaan heille tärkeitä piirteitä. Mielestäninuorten vaikuttajaryhmätoimintaan tulisi ainakytkeä arviointi. Arvioinnilla edistetään muutos-ta tuomalla näkyväksi onnistumisten lisäksi myösniitä asioita, jotka hidastavat tai vaikeuttavat nuor-ten vaikuttajaryhmän toimintaa. Arvioinninkautta voidaan muuttaa ryhmän toimintatapojaja saada palautetta toiminnasta sekä oppia omistavirheistä. Arvioinnin tulisi ulottua vaikuttajaryh-män itse arvioinnista aina valtuustotasolle asti.

Yhteistoiminnallisessa oppimisessa pyritäänsiis harjaannuttamaan ja aktivoimaan yhteiskun-

116

taelämän kannalta keskeisiä taitoja. Millaisenmallin aikuisten poliittinen toiminta antaa nuo-rille? Missä vaiheessa aikuiset kunnallisvaikutta-jat ovat unohtaneet hyvän käytöksen mukaisetyhteistoiminnalliset pelisäännöt? Kuntiemme jakaupunkiemme visioissa ja strategioissa tähdätäänverkostojen kehittämiseen ja yhteistyöhön toi-mivan demokratian keinoin. Jos yhteistyötaidoteivät suju, millä keinoin kehitetään esimerkiksiseutuyhteistyötä tai yhteistyötä omassa kunta-yhteisössä? Juupas-eipäs -dialogi ei enää nykyi-sessä kuntayhteisössä riitä, mikäli halutaan pysyämukana kehityksessä ja luoda uusia kunta-alaninnovaatioita.

Vaikuttajaryhmän ohjaaja innostajanaInnostaminen ja osallistuminen ovat toisiinsa kiin-teästi sidoksissa. Kun puhutaan sosiokulttuuri-sesta innostamisesta, on toiminnan tavoitteenasaada aikaan muutoksia yhteiskunnassa. Muu-toksia saadaan aikaan siten, että ihmiset toimivatvuorovaikutuksessa toistensa kanssa yhteisen pää-määrän suuntaan. Päämääränä voi olla vaikutta-minen yksilöiden jokapäiväiseen elämään, työ-hön, kansalais- ja poliittiseen aktiivisuuteen, naa-puruuteen ja kulttuuriin. Sosiokulttuurinen in-nostaminen on prosessi, johon ihmiset ryhtyvätvapaasta halustaan. Innostaminen pyrkii anta-maan jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden löytääitsensä ja osallistua täysipainoisesti ryhmänsä jayhteisönsä elämään, jonka kautta elämänlaatumahdollisesti paranee pysyvästi. Tällöin syntyypositiivista kehitystä, jonka seurauksena kokoyhteisö, jossa ihminen elää ja kehittyy. (Hämäläi-nen & Kurki 1997, 204; Kurki 2000, 89.)

Positiivista kehitystä nuorten vaikuttajaryh-mätoiminnassa voi edistää “Muumilaakson pe-dagogiikalla”. Viittaan artikkelin alussa olevaantarinaan sosiaalisesta vahvistamisesta, sisäistenvoimavarojen kasvattamisesta Muumilaaksossa.Innostamisen vastakkainen toimintatapa voi ollalyttääminen tai jopa ironia, jota esimerkkitarinas-sa käytettiin. Lähelle osuvat myös aikuisten tap-pajafraasit: “ Sitä on jo yritetty”, “Ei se onnistu”,

“Se maksaa liikaa”, “Se vie liiaksi aikaa”, “Mieti-tään sitä ensi viikolla”, “Ei sellaista ole koskaantehty”. (Flöjt 1999, 52.)

Nuorten omien voimavarojen kasvu ja käyt-töönotto ovat mahdollisia vain kannustamalla jatukemalla. Nuorten ohjaajana tulisikin kiinnit-tää huomiota siihen, miten negatiivisten ilmiöi-den seurannasta ja kehästä päästään huomioi-maan lasten ja nuorten vahvuudet ja korosta-maan niitä sekä vastaamaan toiminnallisiin tar-peisiin osallisuuden ja kuulemisen keinoin. Vai-kuttajaryhmillä on kunnasta riippuen hyvin eri-laisia ohjaajaresursseja käytössään. Joissakin kun-nissa työntekijäresursseiksi on palkattu oma eril-linen työntekijä, useimmiten kuitenkin yhteys-henkilönä toimii nuorisotoimen työntekijä. Joi-takin vaikuttajaryhmiä voi ohjata opettaja taikummipäättäjä. Nuorten ohjaaja toimii innosta-jana, jonka ominaisuuksiin kuuluu luottaa ryh-mänsä jäsenten voimavaroihin ja kykyihin rat-kaista itse omat ongelmansa ja kehittyä eteen-päin. Hänen on ymmärrettävä ihmissuhteidenmerkitys ja luonne voidakseen luoda ryhmäsuh-teita. Hänen tulee osata ratkaista konflikteja, koh-data ongelmia, vähentää jännitteitä ja hänellätulee olla kyky hyväksyä muiden tekemiä aloit-teita. (Kurki 2000, 83.) Nuorten ohjaajana tar-vitaan tietoja ja taitoja, jotka voidaan tarvittaessahelpostikin päivittää osallisuuteen liittyvissä ti-laisuuksissa, seminaareissa ja koulutuspäivillä.Kaikkein ratkaisevinta on kuitenkin ohjaajan suh-tautumistapa ja asenne nuorten osallistumiseen.

Nuorten kasvattaminen yhteiskunnalliseenvastuuseen on aluksi eniten oman tahdon kas-vattamista. Sitä on pystyttävä harjoittelemaan tur-vallisissa olosuhteissa. Tärkein kasvattaja on var-masti nuoren oma perhe, jossa voi toivon mu-kaan turvallisesti harjoitella oppositiossa olemis-ta, oman mielipiteen sanomista ja kompromissi-en tekemistä. Myöhemmin mukaan tulevat päi-väkodin, koulun ja nuorisotyön kasvatuksellisetvaikutukset ja erityisesti ryhmässä toimiminen.

Valtakunnallisilla nuorisotyöntekijäpäivilläTampereella vuonna 2003 näytettiin video ope-

117

tusneuvos Kerttu Varjon nuorisotyön perinne-arkistoon lahjoittaman aineiston luovutuksesta.Viimeinen Kerttu Varjon kommentti painui elä-vänä mieleeni. Hän halusi painottaa nuorten ak-tiivista roolia itseään koskevien asioiden suunnit-telussa. Kasvatustyössä tarvitaan neuvottelua –ja tässä neuvottelussa kaikki oppivat. Ennen kaik-kea hän muistutti kaikkia nuorisotyöntekijöitävahvistamaan ja tukemaan nuorten omaa tah-toa.

Nuorten motiivit ja vaikuttajaryhmässäoppiminenArtikkelin pohjalla olevassa vaikuttajaryhmäky-selyssä yli puolet nuorista oli sitä mieltä, että vai-kuttajaryhmätoiminnan painopiste oli enemmänkonkreettinen tekeminen kuin kunnallinen pää-töksenteko. Nuoret tulivat mukaan vaikuttaja-ryhmätoimintaan järjestääkseen tapahtumia jatekemistä toisille nuorille. Halu vaikuttaa ja mah-dollinen hyöty myöhemmin elämässä saivat nuo-ret tarttumaan yhteisten asioiden hoitoon. Van-hempien kannustuksella tai kaverien mukanaolemisella ei näyttänyt olevan suurta merkitystä.Opettajien kannustus oli kaikkein vähäisin. Puo-luetoiminnassa oli kyselyyn vastanneista nuoris-ta ollut mukana 20 nuorta (kaikkiaan 170 nuor-ta).

Kyselyaineiston perusteella näyttää siltä, ettäyhteistoiminnallista oppimista nuorten vaikut-tajaryhmässä tapahtuu parhaiten juuri konkreet-tisen tekemisen kautta – tilaisuuksien ja tapah-tumien järjestämisen myötä. (Kuvio 1, ks. Paak-kunaisen ja Myllyniemen artikkeli, kuvio ???, sivu???.) Nuorten oma motivaatio vaikuttaa aina op-pimisen kokemuksiin: nuoret kokevat oppivan-sa eniten sellaisista asioista, joihin he itse ovatmotivoituneita ja joita he pitävät mielekkäinä.Nuorten vaikuttajaryhmäkyselyn avovastauksis-sa valtaosa nuorista toi esille myös sen, että epä-onnistumisten kautta on mahdollisuus oppia:

…epäonnistuminen ei ole mikään mörkö. Ensi ker-ralla sitten tiedetään, miten toimia. (N86, Alastaro)

Koko ajan oppii uutta, täytyy vain uskaltaa kokeilla.(M87, Kuusankoski)

Pienet epäonnistumiset ovat sallittuja, koska emmeole ns. alan ammattilaisia, vaan vaikuttamishaluisianuoria, joten emme voi tietää siitä ihan kaikkea.(N87, Espoo)

Tilaisuuksien ja tapahtumienkin järjestäminenvaatii paljon yhteistoiminnallisia taitoja, kutensitoutumista ja yhteistyötä, ryhmätyötaitoja, vas-tuunottokykyä ja vuorovaikutustaitoja. Tapah-tumia ja tilaisuuksia järjestäessä nuoret joutuvatottamaan huomioon arkipäivän realiteetit – ra-jalliset resurssit ja vastakkaiset mielipiteet. Samas-sa yhteydessä voivat tulla tutuiksi yhteistyö-kumppanien ja verkostojen luominen tai tapah-tumaan liittyvän lainsäädännön osaaminen.Opitaan taitoja, joita tulevaisuuden työelämässätarvitaan ja uudistuvassa kunnallispolitiikassakaivataan.

Nuorten vaikuttajaryhmä on useimmissa kun-nissa alun perin perustettu siksi, että se toisi esillenuorten näkökulman päätöksenteossa – nuoretantavat lausuntoja ja osallistuvat päätöksente-koon. Lisäksi tärkeänä vaikuttajaryhmän tehtä-vänä on lisätä nuorten osallistumista ja uskoapäätöksentekojärjestelmään ja kasvattaa demokra-tiaan. Osallistuminen edellyttää kuitenkin nuor-ten perehdyttämistä poliittisen toiminnan peri-aatteisiin ja käytänteisiin. Tapahtumien järjestä-mistä koulutetaan, mutta missä voi oppia poliit-tiseen päätöksentekoon kuuluvia asioita? Vai-kuttajaryhmäkyselyn tuloksissa silmiinpistävää olise, että nuoret olivat osallistuneet äärimmäisenvähän järjestettyihin koulutustilaisuuksiin ja se-minaareihin (Kuvio 2, ks. Paakkunaisen ja Myl-lyniemen artikkeli, kuvio ???, sivu ???.)2 tähän).

Aineiston perusteella ei voi sanoa, kuinka pal-jon koulutustilaisuuksia nuorille oli tarjottu taioliko koulutuksen sisältö vastannut nuorten odo-tuksia. Kyselyssä esillä olleiden koulutustilaisuuk-

118

sien luonne ja sisältö kuvasivat kuitenkin sellaistakoulutusta, joka kuuluu kunnalliseen päätöksen-tekokulttuuriin ja antaa perustiedot vaikuttamis-toiminnalle. Ilman tietoa siitä, miten kunta toi-mii tai miten yksilö vaikuttaa, voi käytännössäolla hankala nostaa asioita julkiseen poliittiseenkeskusteluun. Aiemmin nuoria koulutettiin edus-tukselliseen demokratiaan nuorisolautakuntienkautta, joita pidettiin harjoittelupaikkoina uusil-le päättäjille. Nuorten vaikuttajaryhmäkyselyssä69 prosenttia nuorista oli sitä mieltä, että kun-nissa tarvittaisiin edelleen nuorisolautakuntia.Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että nuorten vai-kuttajaryhmät eivät ole päässeet vaikuttamaankunnallisiin asioihin siten, että ne olisivat nuori-solautakunnille korvaavia toimielimiä. Kenenvastuulle siis jää nuorisopolitiikan koordinointikunnissa?

Suomen Kuntaliiton ja Suomen Nuorisoyh-teistyö Allianssi ry:n julkistama selvitys Kuntiennuorisotyön näkymiä nyt ja lähitulevaisuudessa(2004, 19) käsitteli myös nuorten vaikuttajaryh-mätoimintaa. Selvityksen mukaan nuorisotyön-tekijät pitivät nuorten osallistumista nuorisotyönkehittämiseen ja laajemmin kunnan päätöksen-tekoon erittäin myönteisenä tekijänä. Nuortenaktiivisuus näyttäisi vaikuttavan positiivisesti sii-hen, kuinka päättäjät suhtautuvat nuorisotyö-hön. Valtuutetut ovat olleet aloitteellisia nuori-soasioissa niissä kunnissa, joissa on toimiva nuor-ten vaikuttajaryhmä.

Aikuiset rohkeasti auttamaan!Nuorten vaikuttajaryhmille tehdyn kyselynmukaan nuorten vaikuttajaryhmän toiminnankehittämiseen oli sitoutunut joku aikuinen. Vas-taajista jopa 78 prosenttia piti tärkeänä ja hyvänäasiana aikuisen mukanaoloa (täysin tai osittainsamaa mieltä). Aikuisten ei koettu sekaantuneenliiaksi toimintaan, vaan nuoret kokivat ryhmänitsenäisyyden säilyneen hyvin. Vaikuttajaryhmännuoret eivät uskoneet siihen, että ryhmän merki-tys on vain siinä, että se tukee poliitikkojen javirkamiesten mainetta ja uskottavuutta.

Nuorten toimintatavat ovat usein tässä ja nyttapahtuvaa, kokeilevaa ja uutta etsivää toimin-taa. Nuorille on annettava vastuuta enemmän jaheidän on annettava tehdä uusia innovatiivisiakokeiluja, tehdä siis projekteistaan itsensä näköi-siä. Aikuisten on osattava innostaa ja kannustaanuoria kokeilemaan rohkeasti uutta, ja ehdotto-man tärkeää on luottaa nuorten kykyihin. Myöstoteutetun projektin epäonnistuminen voi kas-vattaa. Nuorten on annettava myös epäonnis-tua, mikäli riskit eivät kasva kohtuuttomiksi kan-taa. Vaikuttamisryhmän toiminta on kaiken kaik-kiaan oppimisprosessi. Ohjaajan pedagogiset tai-dot punnitaan siinä vaiheessa, kun joku asia al-kaa luistaa väärille urille. Ohjaajankin on tarkas-teltava omaa toimintaansa, miten ohjaajana luot-taa nuorten valintoihin ja kokeiluihin. Nuortenpuolesta ei saa tehdä, vaan on osattava LeenaKurjen sanoin (2000, 83) “johtaa johtamatta,eli ohjaajalla on oltava riittävästi persoonallisuut-ta ja dynaamisuutta yllyttämiseen ja herättelyynilman määräilyä”. Myös työntekijän toimintaym-päristössä tulee olla epävarmuuden sietokykyä jaymmärrystä oppimisprosesseista.

Lopuksi: vaikuttajanuorten toimintaehtojenedistäminenLopuksi esitän muutamia huomioita vaikuttaja-ryhmien toimintaehtojen ja -mahdollisuuksienedistämiseksi.

1) Lainsäädäntöön terävyyttäSuomessa on vankka lainsäädännöllinen pohjanuorten vaikuttajaryhmien toiminnalle. Mahdol-lisuuksia antava kuntalaki ja erityislainsäädäntöeivät ole esteenä nuorten osallisuuden kehittä-miselle. Kysymys on ennemminkin nuorten tar-peiden ja aikuisten päättäjien odotusten ristirii-dasta. Alkuperäinen vankka pyrkimys vaikuttaakunnan edustuksellisen demokratian käytäntöi-hin on näyttänyt muodostuvan monelle vaikut-tajaryhmän nuorista toissijaiseksi. Nuorille ontärkeämpää järjestää tekemistä ja tapahtumia toi-sille nuorille. Osittain tämä voi johtua siitä, että

119

vaikka laki turvaa osallistumisoikeudet, kuntienpäätöksentekokulttuurista puuttuvat perinteetsuorien vaikuttamiskanavien käytöltä. Tällä het-kellä kuntalaissa on kirjattuna, miten kuntalais-ten osallisuutta voidaan edistää. Pitäisikö lakiajopa muuttaa ja muotoilla uudelleen siten, ettäon pakko tai täytyy edistää? Nuorisotyölakia uu-distettaessa on mietittävä, miten siinä turvataannuorten osallistumisoikeudet, ja kenelle kuuluunuorisopolitiikan hoitaminen.

2) Tapahtumat sujuvat – päätöksentekoonosallistuminen monimutkaisempaa – mutta eimahdotontaTapahtumien ja tilaisuuksien järjestämiselle onvaikuttajaryhmätoiminnassa oma paikkansa. Si-ten nuoret tekevät toimintaansa tutuksi ja saavatjulkisuutta toiminnalleen sekä kenties uusia vai-kuttajaryhmätoiminnasta kiinnostuneita nuoriamukaan toimintaan. Voisivatko päättäjät oppiajotakin nuorten järjestämistä tilaisuuksista? Nuor-ten suunnittelemat ja toteuttamat tilaisuudet oli-sivat hyvä piriste erilaisille kunnan järjestämillekeskustelutilaisuuksille, seminaareille tai kysely-tunneille. Niissä ohjelman kulku on yleensä pe-rinteisellä kaavalla järjestetty: punakka, pönäkkäja tanakka ja kaiken lisäksi yleensä kohtuullisenpitkä. Tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämi-nen ei tavallisesti näytä aiheuttavan suurempaaongelmaa aikuisten päätöksentekijöiden mieles-sä. Sen sijaan kysymys vaikuttamisesta ja osallis-tumisesta edustukselliseen demokratiaan aiheut-taa enemmän päänvaivaa. Osa vaikuttajaryhmis-tä alkaa aikuisten mielestä tulla virkaiältään juuri“murrosikään”. Aika ajoin eri kunnista nousee leh-tien otsikoihin tai päättäjien pöydille keskustelusiitä, mitkä todella ovat nuorten vaikuttamismah-dollisuudet, ja miten paljon nuorilla on oikeusosallistua oikeasti päätöksentekoon? Annetaankonuorille puhe- ja läsnäolo-oikeus lautakuntiin taikunnan- ja kaupunginhallituksiin? Nämä ovattärkeitä, konkreettisia kysymyksiä, jotka tulisi rat-kaista jo ennen nuorten vaikuttajaryhmän pe-rustamista.

Joensuussa nuorten vaikuttajaryhmän rooli onollut julkisesti esillä maakuntalehti Karjalaisenotsikoissa useaan otteeseen. Viimeisimmän lehti-artikkelin mukaan kolmannes Joensuun nuori-sovaltuuston jäsenistä jätti eroanomuksen sisäis-ten ristiriitojen vuoksi. Osa nuorista halusi vai-kuttaa poliittiseen päätöksentekoon, osa järjestäätapahtumia, mielenosoituksia ja muita kokoon-tumisia nuorille.

Yhteisanomuksessa eroa perusteltiin muun muassavaltuuston sisäisillä ristiriidoilla sekä johtosäännönpuutteellisella noudattamisella. Lisäksi eronneet ei-vät pitäneet tarkoituksenmukaisena politiikan japuolueajattelun tuomista valtuuston toimintaan.(Karjalainen 23.6.2004.)

Nuorten omat mielikuvat vaikuttajaryhmän toi-minnasta voivat olla hyvinkin erilaisia, kutenedellinen esimerkki osoittaa. Nuorten keskinäi-nen erimielisyys ei onneksi johtanut vaikuttaja-ryhmän lakkauttamiseen, vaan Joensuun kau-punginhallitus päätti yksimielisesti jatkaa kokei-luvaiheessa olevan nuorisovaltuuston toimintaavuoden 2004 jälkeen. (Joensuun kaupunginhal-lituksen pöytäkirja 361 § / 28.6.2004.)

Käytännössä vaikuttajaryhmätoimintaan liit-tyy muitakin ongelmia. Monet nuoret lentävätkunnastaan opiskelu- ja työpaikkojen perään juu-ri kun vaikuttajaryhmässä asiat alkavat sujua japerustiedot kunnan toiminnasta ovat selvillä.Nuorten vaikuttajaryhmänohjaajalta vaaditaanaina uutta motivaatiota ja jaksamista innostaamukaan uudistunut vaikuttajaryhmä. Nuortenkokemukset aikuisen mukanaolosta olivat roh-kaisevia. Aikuisen mukanaolon nähtiin tuovanvaikuttajaryhmätoiminnalle jatkuvuutta, pysy-vyyttä ja turvallisuutta. Aikuisilla – nuorten oh-jaajilla ja päättäjillä – on yhteinen vastuu nuor-ten vaikuttajaryhmän toiminnasta. Jos nuortenvaikuttajaryhmä on valtuuston päätöksellä pe-rustettu ja toiminta on käynnistetty, aikuisilla onmielestäni jopa eettinen velvollisuus huolehtiasiitä, että nuorille annetaan mahdollisuudet toi-mia myös päätöksentekotasolla.

120

3) Koulut vahvemmin mukaan demokratia-kasvatukseenKouluissa tulee lisätä lasten ja nuorten demokra-tiakasvatusta. Nuoria kiinnostavat lähellä olevatasiat – oman elinympäristön, koulujen, nuoriso-tilojen ja harrastusympäristön kehittäminen.Kuinka kunta toimii ja mikä on sen tehtävä?Mitkä ovat kuntalaisten oikeudet ja velvollisuu-det? Miten nuori voi kunnassa viedä eteenpäintärkeäksi kokemiaan asioita? Myös omien näkö-kulmien ja väittämien perusteleminen ja asioi-den ilmaiseminen tulisi osata. Koulussa kaikillaon oppivelvollisuuden myötä mahdollisuus osal-listua opetukseen. Myös opettajakoulutuksessatulisi huomioida osallistumisen edistämiseen liit-tyvä kasvatus ja pedagogiikka. Lisäksi tarvitaankoulun käytäntöjen uudistamista. TuoreimmanWHO:n vertailututkimuksen mukaan suomalais-nuoret viihtyvät peruskoulussa huonoimminEuroopassa. Opetushallituksen ylitarkastaja Hei-di Peltosen mukaan suomalaisten kehno koulu-viihtyvyys on tiedossa, ja yhtenä syynä hän pitääsitä, että “aikuiset kuuntelevat lapsia kohtuutto-man vähän ja että lapset kokevat, etteivät voi vai-kuttaa omaan koulunkäyntiinsä tarpeeksi” (Hel-singin Sanomat 28.6.2004).

Tällä hetkellä kunnissa valmistellaan uuttaopetussuunnitelmaa. Opetussuunnitelman pe-rusteissa on yhtenä aihekokonaisuutena osallis-tuva kansalaisuus ja yrittäjyys. Sen mukaan pää-määränä on “auttaa oppilasta hahmottamaanyhteiskuntaa eri toimijoiden näkökulmista ja ke-hittää osallistumisessa tarvittavia valmiuksia sekäluoda pohjaa yrittäjämäisille toimintatavoille.Koulun oppimiskulttuurin ja toimintatapojentulee tukea oppilaan kehittymistä omatoimisek-si, aloitteelliseksi, päämäärätietoiseksi, yhteistyö-kykyiseksi ja osallistuvaksi kansalaiseksi sekä tu-kea oppilasta muodostamaan realistinen kuvaomista vaikutusmahdollisuuksistaan.” (Perusope-tuksen opetussuunnitelman perusteet 2004.)

Voisiko tämän työn aloittaa ottamalla nuor-ten vaikuttajaryhmien edustajat mukaan aina-kin koulukohtaisten opetussuunnitelmien teke-miseen?

4) Nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdolli-suudet tarkasteluun arvioinnin avullaYhtenä vaihtoehtona muutokselle on aloittaanuorten vaikuttajaryhmän kehittämishanke, jossaarvioinnin avulla edetään vaiheittain aina pää-töksentekotasolle asti. Nuorten toimiminen arvi-oinnissa myös subjekteina eli toimijoina, ei vaintoiminnan kohteena on mielekkään osallistumi-sen ehto. Esittelen vielä seuraavaksi yhden teo-reettisen mallin, miten arvioinnissa voisi edetä.Tanskalainen Hanne Krogstrup on kehittänytBikva-arviointimallin3, jonka avulla asiakkaidennäkemykset otetaan huomioon arviointiproses-seissa. Mallin lähtökohtana ovat asiakkaiden nä-kemykset palvelujen laadusta ja vaikuttavuudes-ta. Asiakkaiden näkemykset toimivat kehittämis-työn välineenä. Mallin päätavoite on se, että osal-listen näkemykset ja kokemukset välitetään orga-nisaation eri tasoille ja lopulta poliittisille päättä-jille konkreettisten toimenpiteiden edistämisek-si. Asiakkaiden kokemukset voivat näin toimiamuutosvoimana työn kehittämisessä. Mallissakorostetaan, että lähtökohtana on oppimispro-sessi, joka auttaa eri toimijoiden välistä vuorovai-kutusta ja yhteisen todellisuuden rakentamista.Tärkeintä on, että asiakkaiden näkemykset pys-tytään integroimaan osaksi toimintojen kehittä-mistä, ja että näkemykset johtavat konkreettisiintoimenpiteisiin. (Julkunen 2003, 7.)

Olen soveltamassa Bikva-mallia nuorten osal-listumiseen ja vaikuttamiseen seuraavien vaihei-den mukaisesti Savonlinnan seudun NuortenFoorumin arvioinnissa:

1) Nuorten ryhmähaastatteluHaastatellaan nuoret ryhmähaastattelussa. He

määrittelevät itse kysymykset ja arvioivat nuor-ten osallistumisen ja vaikuttamisen hyviä ja huo-noja puolia.

2) Nuorten osallisuusryhmien kanssa toimi-vien ohjaajien haastattelu

Haastatellaan ryhmien kanssa toimivat nuori-sotyöntekijät. Haastattelussa nuorten näkemyk-set toimivat keskustelun moottorina. Ryhmäpohtii omia käytäntöjä nuorten palautteen poh-

121

jalta ja tekevät konkreettisia ehdotuksia nuortenosallistumismahdollisuuksien parantamiseksi

3) Haastatellaan johtohenkilöt (vapaa-aikatoi-mesta vastaavat johtajat), jotka yhdessä keskuste-levat nuorten ja työntekijöiden antamasta palaut-teesta

4) Kootaan kaikki tieto ja arvioidaan saatujatuloksia. Tieto viedään poliittisille päättäjille jaryhmäkeskustelussa pohditaan konkreettisia ke-hittämisehdotuksia nuorten osallisuuden kehit-tämiselle.

Hyväkään arviointisuunnitelma ei takaa arvi-oinnin onnistumista, mutta se saattaa käynnistääuusia oppimisprosesseja ja oivalluksia nuortenvaikuttajaryhmien kanssa työskentelyyn. Arvioin-nin avulla saatetaan huomata pienetkin toimin-taa haittaavat ongelmat, joihin voidaan ajoissapuuttua. Myös arvioitsijalle tässä prosessissa mu-kanaolo lisää oppimista ja ymmärrystä.

Ja loppujen lopuksiOsa vaikuttajaryhmien nuorista tulee löytämääntiensä varmasti kunnallispolitiikkaan, jopa val-takunnanpolitiikkaan, osa toimii aktiivisesti va-paan kansalaistoiminnan saralla. Vallalla oleva lain-säädäntö ja kehitystrendit ohjaavat politiikantekemistä. Myös poliitikot muuttuvat elämänluonnollisessa kiertokulussa. On aina hyvä muis-taa, että ne nuoret, joista nyt puhumme, ovathuomisen vahvoja päättäjiä. He ovat osaltaan rat-kaisemassa, millaisessa ympäristössä me kiikkus-tuolissa istumme. Politiikassa usein käytetty kli-see, ollaanko sittenkään opittu mitään?

Kertomus näkymättömästä Ninnistä jatkuu…

Päivät kuluivat ja Ninnin ääriviivat vahvistuivat.Lapselta puuttuivat vielä kasvot. Muumilaaksonperhe meni meren rannalle vetämään venettä talvek-si maihin.

Muumimamma istuutui laiturille ja katseli veteen.- Hyi miten kylmältä se näyttää, hän sanoi. Sitten

hän haukotteli hiukan ja lisäsi, ettei pitkään aikaanollut tapahtunut mitään jännittävää.

Isä iski Muumipeikolle silmää, virnisti kauheasti jaalkoi hiipiä hitaasti äidin taakse. Ei hän tietenkäänaikonut heittää äitiä veteen niin kuin oli tehnyt äi-din ollessa nuori. Ehkä ei edes pelästyttää, vaan ai-noastaan huvittaa hiukan lapsia. Mutta ennen kuinhän ehti perille, kuului kiljahdus, punainen salamalensi yli laiturin. Isä kirkaisi ja pudotti hattunsamereen. Ninni oli upottanut pienet näkymättömäthampaansa isän häntään, ja ne olivat terävät.

- Hyvä hyvä! Myy huusi. Minä en itse olisi osan-nut tehdä tuota paremmin!

Ninni seisoi laiturilla ja punaisen tukan alta näkyi-vät pienet pystynokkaiset, vihaiset kasvot. Hän sähisiisälle kuin kissa. (Tove Jansson )

LähteetFlöjt, Anu (1999) Nuoret ympäristön kehittäjinä –

Nuorten Ääni -ryhmien menetelmäopas. Sisäasiain-ministeriön osallisuushankkeen julkaisuja.

Hallintolaki 434/2003.Harisalo Risto & Stenvall, Jari (2002) Luottamus ja

epäluottamus kunnanhallituksen päätöksenteossa. Suo-men Kuntaliitto. Acta-sarjan julkaisu no 151.

Helin, Kari (1999) Yhdessä menestymisen taito. Hä-meenlinna: Karisto Oy.

Henriksson, Alf (2004) Nuortenosallistumismahdollisuudet kunnallisen lainsäädännönja kuntalaisdemokratian valossa. Saatavilla www-muodossa. <http://www.alli.fi/k2000/vallat/osalli.html>. Luettu 24.6.2004.

Hämäläinen, Juha & Kurki, Leena (1997)Sosiaalipedagogiikka. Helsinki: WSOY.

Imatran kaupunginhallituksen pöytäkirja 116 § /17.3.2003.

Jansson, Tove (2001) Näkymätön lapsi. 15. painosHelsinki: WSOY.

Joensuun kaupunginhallituksen pöytäkirja 361 § /28.6.2004

Julkunen, Ilse (2003) Asiakkaiden osallisuus ja itse-arviointi. FinSoc News 1/03. Stakes.

Koppinen, M-L & Pollari, J. 1993. Yhteistoiminnallinenoppiminen. Opetus 2000. Juva: WSOY.

Kuntalaki 365/1995.

122

Kurki, Leena (2000) Sosiokulttuurinen innostaminen.Tampere: Vastapaino.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999.Nuorisotyölaki 235/1995.Peltonen, Heidi, 28.4.2004. Suomalaisnuoret pitävät

koulusta vähiten Euroopassa. Helsingin Sanomat.Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004.

Opetushallitus.Perustuslaki 731/1999.Sahlberg, Pasi (1998) Opettajana koulun muutoksessa.

Opetus 2000. Helsinki: WSOY.Suomen Kuntaliitto, Allianssi ry. & Nuoret Vaikuttajat

ry. Kysely nuorten vaikuttajaryhmille. Syksy 2000.(julkaisematon).

Tolvanen, K. ETUNIMI KOKONAAN (2004) Suo-malaisnuoret pitävät koulusta vähiten Euroopassa.Helsingin Sanomat 28.6.2004. Kotimaa, 5.

Urpalainen, A. 6.7.2004. Nuorisovaltuuston toiminta.Imatran kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen,kummipäättäjä. Puhelinkeskustelu.

Loppuviitteet1 Nuorten vaikuttajaryhmiä ovat esimerkiksi nuoriso-

valtuustot, nuorten parlamentit, Nuorten Ääni -ryhmät, nuorten edustajisto yms.

2 Sosiaalinen vahvistaminen on Helsingin kaupunginnuorisoasiainkeskuksen strategisissa tavoitteissa käy-tetty termi, jolla on korvattu syrjäytymisen ehkäisy-käsite, siihen liittyvä problematiikka ja siitä aiheu-tuva syrjäytymisleima itseään toteuttavanaennusteena.

3 BIKVA tulee tanskan kielen sanoista “Brugerind-dragelse I KVAlitetsvurdering” eli “asiakkaiden osal-lisuus laadunvarmistajana”. BIKVA-malli on alun-perin kehitetty sosiaalipsykiatrian alalla Tanskassa jajulkaistu ensimmäisen kerran vuosina 1996/1997(Krogstrup 1996, 1997 a, b). Mallia on sen julkai-semisen jälkeen käytetty sosiaalityön monilla eri alu-eilla sekä Pohjoismaissa että niiden ulkopuolella.

123

Käsittelen tässä artikkelissa nuorten1 vaikuttamis-ta kunnassa nuorten vaikuttajaryhmissä2, äänes-täjinä ja kunnallisvaaliehdokkaina. Tarkastelenlyhyesti virtauksia nuorten puolueettomien vai-kuttajaryhmien ja puoluepolitiikan kentän välil-lä eli pohdin, mahtavatko nuorten vaikuttaja-ryhmät olla erityinen ponnahduslauta puoluei-siin ja “aikuisten” kunnallispolitiikkaan mukaanmenoon. Jos tällaista virtausta on, voidaan vai-kuttajaryhmien ajatella suorittavan poliittista so-sialisaatiota3 ja merkitsevän poliittisen sosialisaa-tion uutta foorumia. Erityisesti tarkastelen 18-vuotiaiden aktiivisuutta kunnallisvaaleissa ja otankantaa myös ajankohtaiseen keskusteluun siitä,pitäisikö äänestys- ja vaalikelpoisuutta laajentaakoskemaan myös 16- ja 17-vuotiaita.

Edustuksellinen puoluepoliittinen kunnalli-nen demokratia perustuu siihen, että suurin osakansalaisista tyytyy äänestäjän rooliin, valitutedustajat hoitavat päätöksenteon ja virkamiehettoteuttamisen. Olemme kuitenkin tulleet tilan-teeseen, tai oikeastaan maailmaan, jossa äänestä-minen tai ehdolle asettuminen houkuttelee yhäharvempia; virkamiehiä vielä löytyy, tosin kun-nallisella puolella on tietyissä kunnissa ja tietyilläaloilla jo vaikeuksia virkamiestenkin rekrytoin-nissa. Perinteet ja kutsumukset eivät velvoita enääentiseen tapaan; äänestäminen ja ehdokkuus in-nostavat toimijaa vain, jos toimija kokee itsensäpäteväksi ja toimintaympäristön houkuttelevak-si mahdollisuudeksi omakohtaisten kokemustenperusteella.

ANU GRETCHEL

NUORET JA SE

VIRALLISEMPI

VAIKUTTAMINEN

Hyvinvointiyhteiskunnan patologiset4 ongel-mat (Habermas 1987) johtuvat siitä, että luote-taan liikaa siihen, että kyllä systeemi ja markkinathoitavat. Tämä käsitys juurrutetaan nuoreen joperusopetuksen ja lukion yhteiskuntaopin kir-joissa. Kirjoissa kerrotaan, että “kunnassa on päät-täjät, jotka päättävät,” mutta missään ei luodasiltaa siihen, että: “Hei nuori, sinusta voi tullapäättäjä.” Sirkka Ahonen (2000, 30) on kiinnit-tänyt huomiota vähän samaan asiaan: hänenmielestään historiaa ei koulukirjoissa saisi enääkirjoittaa passiivissa. Sen sijaan, että kirjoitetaan“tuotanto kasvoi” tai “Suomi voitti”, tulisi kir-joittaa työntekijöistä ja suomalaisista miehistä janaisista, jotka pyrkivät asettamiinsa päämääriinja ponnistelivat saavuttaakseen ne. Lisäksi useissayhteiskuntaopin kirjoissa ei sanallakaan mainitanuorille räätälöityjä vaikuttamiskanavia (nuori-sovaltuustot, oppilaskunnat ym.), korkeintaanmainitaan, että aikuisille on puolueiden lisäksitarjolla myös sellaisia vaikutuskanavia kuin asu-kasyhdistykset. Kerran kysyin ääneen, kun eräsyhteiskuntaoppikirjojen tekijä esitteli uutta op-pikirjaansa, että missäs siellä kirjassa on nuortenvaikuttamiskanavat. Selitys oli, että kun tilaa onvähän, niin pitää priorisoida!

Artikkelini aineistot ovat tämän julkaisun kaksiyhteistä kyselyaineistoa, Tilastokeskukselta saadutvaali- ja väestötiedot sekä omat seitsemän, vuo-den 2004 kunnallisvaaleissa ehdolle asettuvannuoren haastattelut joko kasvotusten tai sähkö-postitse. Valitsin haastatellut tarkoituksella niin,että melkein kaikilla haastatelluilla oli vaikuttaja-ryhmätausta ja he tulivat eri puolilta Suomea.

Halu kehittää ympäristöään?Olen aina kritisoinut sitä, että televisiouutisissanostetaan kuukausittain esille vain puolueisiinkiinnittymisen vaihtelut tai äänestysinto tulevis-sa vaaleissa. Geraint Parryn ja kumppaneiden(1992, 16) sanoin: “Äänestäminen on vain yksi,hyvin episodinen, demokraattisen elämän ele-mentti. Demokratian käsite itsessään sisältää laa-jemman osallistumisen yhteiskunnallisten asioi-den muotoiluun, käsittelyyn ja toimeenpanoon.

124

Yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta merkittä-vämpää uutisointia olisi se, kuinka moni nuorivaikuttaa elinympäristössään tällä hetkellä ja kuin-ka moni haluaisi vaikuttaa, jos ympäristössä tar-joutuisi siihen mielekäs mahdollisuus – ei siis sii-voustalkoot, toki nekin, jos ne ovat nuorten it-sensä intresseissä. Niinpä nyt käsiini saamastaNuorisotutkimusverkoston kyselyaineistosta nos-tan ensimmäisenä esille nuorten vastaukset siitä,kuinka merkittävä tai huomattava halu heillä oli-si kunnallisten palvelujen kehittämiseen.

Kysymys kuului kaikille nuorille suunnatus-sa kuntakyselyssä: “Haluaisitko vaikuttaa tai osal-listua seuraavia asiakokonaisuuksia koskevaanvalmisteluun ja päätöksentekoon kunnassasi?” javaikuttajaryhmän nuorille suunnatussa kyselys-sä: “Mihin seuraavista asioista haluaisit vaikutta-jaryhmäsi osallistuvan?”5 Halu vaikuttaa tai osal-listua kunnallisten asiakokonaisuuksien valmis-teluun tai päätöksentekoon kunnassa vaihtelitoimialasta riippuen kaikkien nuorten keskuu-dessa noin 22:stä 54 prosenttiin, kun taas haluvaikuttajaryhmissä olleiden nuorten keskuudes-sa vaihteli 28:stä 89 prosenttiin. Yllättäen kirjas-tojen kohdalla vaikuttamishalu oli hyvin vähäis-tä. Kummallista, että kirjastoja ei mielletä vaikut-tamisen areenoiksi, vaikka siellä nimenomaan teh-dään myös nuorille kohdennettuja hankintoja.Tässä on kirjastoille miettimisen paikka. Ylipää-tään nuorten kunnallinen vaikuttamishalu on siislisääntynyt vaikuttajaryhmissä mukanaolon kaut-ta. Nuoret tietävät, että oman ryhmän kautta taiavulla voi vaikuttaa ja kenties on syntynyt jopositiivisia näyttöjä omista kyvyistä.

Nuorisotutkimusverkoston vaikuttajaryhmi-en nuorille suunnatussa kyselyssä noin 30 pro-senttia nuorista lähti mukaan vaikuttajaryhmään,koska on kiinnostunut politiikasta, noin 70 pro-senttia sen takia, että haluaa vaikuttaa ja yhtäsuuri osa siksi, että tapahtumien järjestäminenon tarpeellista. Saman kyselyn mukaan omat van-hemmat tai opettajat ovat vaikuttaneet suhteelli-sen vähän siihen, että nuori on lähtenyt mukaanvaikuttajaryhmään: kummatkin kokee tärkeäksi

vaikuttajaksi vain noin yhdeksän prosenttia vas-taajista. Kunnalliset vaikuttajaryhmät ovat ehkäilmiönäkin niin uusi, ettei vanhempi sukupolviedes tiedä ryhmistä eikä osaa kannustaa jälkipol-veaan menemään mukaan.

Valtuustoon kyllä, mutta puolueeseen vaipuolueen ulkopuolelle?Vuoden 1968 jälkeen kunnallisvaaliehdokkaistayli 90 prosenttia on ollut poliittisten puolueidenjäseniä. 1990-luvulla keskiarvo on noussut jo 97prosenttiin. Vain kolme prosenttia ehdokkaistatulee siis valitsijayhdistysten listoilta. Poliittisenpuoluekenttä ja suurimpien puolueiden kanna-tus onkin Suomessa erittäin vakaa. (Ks. Kuitu-nen 1999.)

Nuorten vaikuttajaryhmien ja muiden osalli-suushankkeiden perustamisen taakse tuntuuusein piiloutuvan ajatus siitä, että läheltä lähte-vältä vaikuttamistoiminnalla kasvatetaan nuoretäänestämään ja asettumaan ehdolle nykyistäpuoluepoliittista rakennetta tukien. Nuoret ei-vät ole kuitenkaan tyytyneet heille määriteltyynrooliin. Joissakin kunnissa nuorisovaltuustojennuoret ovat vaatineet läsnäolo-, puhe- ja äänes-tysoikeuksia lautakuntien kokouksiin. EsimerkiksiKuopion nuorisovaltuusto on kamppaillut lau-takuntaoikeuksiensa puolesta – heille on vastat-tu, että sitten ovat oikeuksiaan vaatimassa myösvanhukset. Siihen ovat Kuopion nuorisovaltuus-ton nuoret vastanneet: “Vanhukset voivat äänes-tää ja asettua ehdolle, me alle 18-vuotiaat emme.Ilman lautakuntapaikkoja olemme suljettuja poiskunnallisesta päätöksenteosta.” (Gretschel 2002,60; Gretschel & Kohonen 2002, 77.) Joensuus-sa lautakunnassa vain läsnäolo-oikeuden saanutnuorisovaltuutettu kirjoitti Karjalaisen yleisön-osastoon, miten hän koki vääryydeksi, ettei saa-nut jättää edes eriävää mielipidettä lautakunnanpäätökseen. Sittemmin Joensuussa nuorisoval-tuusto esitti kaupunginhallitukselle, että sen edus-tajille myönnettäisiin läsnäolo- ja puheoikeuskaupunginhallituksen kokoukseen. Kaupungin-hallitus hylkäsi esityksen muistuttaen kaupun-

125

ginhallituksen esityslistojen olevan julkisia. Nii-den avulla asioiden seuraaminen on kuulemmahelppoa, jos asioihin on kiinnostusta. Kolumninasiasta kirjoittanut Karjalaisen pääkirjoitustoimit-taja Pasi Koivumaa (15.5.2003) toteaa, että sel-laista pelkoa ei ole, että muut jäisivät päätöksen-teossa nuorten jalkoihin, eikä voi ymmärtää, miksierityisryhmää taas piti lyödä nuijalla päähän. Sit-temmin Joensuussa on joukolla erottu nuoriso-valtuustosta (ks. Kohosen artikkeli tässä kirjassa).

Vaikuttajaryhmänuorten kyselyyn vastanneis-ta 88 prosenttia ei ole ollut mukana puoluetoi-minnassa eikä 83 prosenttia ollut lähestynyt mi-tään puoluetta toimiessaan kunnallisessa vaikut-tajaryhmässä.6 Kuitenkin noin puolet vastanneis-ta koettaa päästä ehdokkaaksi kunnallisvaaleihintai saattaa koettaa, jos pyydetään. Halut eivät olesiis konkretisoituneet ainakaan toimiksi puolue-poliittisella kentällä. Tarkoittaako tämä sitä, ettävaltuustotyöhön liittyvä glamour houkuttaa,mutta rekrytoituminen puolueeseen ja altistu-minen vaalityölle ei. Vai aikovatko kaikki väliinjäävät 33 prosenttia perustaa oman valitsijayh-distyksen? Se olisi kivinen tie: Osmo Soininvaa-ran arvion mukaan omalta valitsijayhdistyksenlistalta läpimenoon vaaditaan Helsingin vaalipii-rissä noin 3000 ääntä yhden ehdokkaan läpi saa-miseen. Usein valitsijayhdistyksillä on vähemmänväkeä ehdokkaana, joten tarvitaan suhteellisestienemmän ääniä karismaattisille yksilöille, jottajoku menee läpi verrattuna puolueeseen, jossaäänten kerääjiä yhteiseen pottiin on enemmän.Puolueiden sisällä läpi pääsee Helsingissä puolu-eesta riippuen noin 600 henkilökohtaisella ää-nellä. (Osmo Soininvaara, henkilökohtainen tie-donanto 8.6.2004.)

Kangasalla nuoret tekivät yhteisen valitsija-yhdistyksen listan kunnallisvaaleihin 2000 yh-dessä sitoutumattomien aikuisten kanssa7. Kun-nan nuorisotyöntekijä joutui valtaa pitävien po-litiikkojen kritiikin takia ottamaan yhteyttä Kun-taliiton lakimieheen varmistaakseen, saako hänauttaa työssään näitä nuoria järjestäytymään.Vastaus kuului, että niin kauan kun hän toimii

puolueettomasti, ei kenenkään puolella eikä ke-tään vastaan, niin saa ja että se kuuluukin hänentehtäviinsä, jos nuoret niin haluavat. (Tarkem-min ks. Gretschel 2002, 58–59.) Mikä on kun-nallisen nuorisotoimen rooli kunnallisvaaleihinvalmentamisessa? Mielestäni kunnalliseen nuo-risotyöhön kuuluu mahdollisten tulevien kun-nanvaltuutettujen ja kaikenlaisten aktivistienkoulutus lain suomissa rajoissa. Nuorista saattaasiis kouliutua myös nykyisten puolueiden, pää-puolueiden ja olemassa olevien yhdistysten ul-kopuolelle sijoittuvia vaikuttajia. Esa Konttisen(1994, 134) termein heistä voi vahvistua “toi-nen yhdyskunta,” joka on vapaampi perinteistä,olemassa olevasta hallitsemisen kulttuurista jaauktoriteettirakenteista. Entä sitten? Rakenteetmuuttuvat, maailma muuttuu – kenties parem-maksi?

Rakenteiden muuttuminen kunnallisessa pää-töksenteossa voi tarkoittaa myös sitä, että ainavain nuoremmat ja mitä erilaisempia ryhmitty-miä edustavat nuoret voivat täysipainoisesti osal-listua lautakunta-, hallitus- ja valtuustotyösken-telyyn, jos nuoret itse pitävät sitä mielekkäänä,mutta myös niin, että nuorten kunnallisille omillevaikuttajaryhmille kunnissa annetaan oikeastikunnallista valtaa. Hyvä kysymys on, mistä nuor-ten päätettäväksi annetut rahat missäkin kun-nassa tulevat. Niin kauan kuin ne tulevat, josollenkaan tulevat, kunnan “ylimääräisistä” pro-jekti- ja kehittämisrahoista, ei nuorille ole annet-tu vielä oikeasti valtaa. Kunnan pitää antaa osa,aikuisten nyt nuorten puolesta nuorten hyväksipäättämistä rahoista, nuorten päätettäväksi. Val-taa on siirrettävä oikeasti, eikä pantava jotain uuttarahaa entisten päälle. Valtaa on siirrettävä lähem-mäksi nuoria, heidän näköisilleen tavoilleen vai-kuttaa.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että suu-rin osa kunnallisvaaleissa ehdolla olevista nuoris-ta liittyy kuitenkin puolueeseen jossakin vaihees-sa. Puolueeseen liittymisen tarve konkretisoituuusein vasta kunnallisvaaliehdokkaaksi lähtemisenhetkellä. Puolueista ainakin SDP etsii sopivia vaa-

126

liehdokkaita jo lehti-ilmoituksillakin, mm. Hau-kiputaalla, Pyhäselällä ja Kainuussa (Kainuunsanomat 21.6.2004). Tosin Kainuussa onkinkysymyksessä tänä vuonna tavallista isompi pot-ti, sillä kunnallisvaalien yhteydessä valitaan myösmaakuntavaltuusto. Haastattelemistani seitsemäs-tä nuoresta kunnallisvaaliehdokkaasta kolme liit-tyi puolueeseen juuri ehdokkaaksi lähtemisenaikoihin, kolme oli ollut jo “pitempään” (1½v,2v ja 2½v) jäsenenä, kahdella on takanaan myöspuoluepoliittinen nuorisojärjestökokemus ja yksilähtee vaaleihin sitoutumattomana. Eräs haasta-telluista oli pitkittänyt puolueeseen liittymistä,ettei oma vaikuttajaryhmä saa lisää mainetta tie-tyn puolueen nuorisojärjestön hautomona. Miksihaastattelemani nuoret8 sitten lähtivät kunnal-lisvaaleihin ehdokkaaksi, kumpi vaikutti enem-män kotikasvatus vai esimerkiksi kokemuksetnuorten vaikuttajaryhmässä – vai kenties jokumuu seikka?

1) Joka tuutista tulee uutisia: huonosti meneevaltiolla… paikkakunnalla meinattiin lakkauttaasynnytysosasto, olin kiivaasti vastaan. Suomessa pi-tää herätä! Nuorten vaikuttajaryhmä hyvää harjoi-tusta. Kunnallisvaaliehdokkuuteeni eivät vanhem-pani olleet puolesta eivätkä vastaan, tai no tosin äitiolisi halunnut suojella poikaansa viime hetkeen astipoliittiselta peliltä ja solvauksilta. Itse olen sitä mieltä,että täytyy kestää mihin ryhtyy.

2) Ehdottomasti vaikutti vaikuttajaryhmätaustasekä toisaalta myöhempi aktivoituminen puolueentoiminnassa, joka sekin on selvää jatkumoa vaikuttaja-ryhmätoiminnalle.

3 ) Kyllä kotikasvatus vaikutti. Vanhempani ovatolleet yhteiskunnallisesti aktiivisia. Tunsin ennenvaaleja järjestötoimintaväkeä ja mukaan oli helppolähteä. Halusin päästä mukaan vaikuttamaan.

4) Suurin syy miksi lähdin on se, että minulla onvaltava kunniahimo. Haluan päästä harrastuksessanimahdollisimman pitkälle. Olin ehdolla eduskunta-vaaleissa 2003, tämä on luonnollinen jatke poliitti-sen uran kehittelyssä.

5 ) Uskon, että asettuminen ehdolle on molempi-en asioiden summa. Oma aktiivisuus ja kiinnostus,joka on kasvatuksen ansiota ja siihen lisätään vielävanhempien tuki ja aikaisemmat mahdollisuudetvaikuttaa. Myös ajatus nuorten ehdokkaiden puut-tumisesta kannusti yrittämään. Mielestäni nuortenäänen tulee kuulua kunnallispolitiikassa.

6 ) Kunnallisvaaliehdokkaaksi lähdin, koska ha-luan vaikuttaa nuorten asioihin ja olla nuorenaehdokasvaihtoehtona keski-ikäisten joukossa.Kotikuntani on muuttovoittoinen kaupunki isom-man kaupungin kyljessä ja haluan olla mukana var-mistamassa hyvää tulevaisuutta. Kokemuksetvaikuttajaryhmästä vaikuttivat, heräsin poliittisestija kiinnostuin kunnallispolitiikasta.

7 ) Kunnallisvaaleihin lähdin mukaan nähdäkse-ni voinko todella vaikuttaa ja siksi, että on moniaasioita, jotka kaipaavat mielestäni korjausta, enkä jaksavain kuunnella kun asioista valitetaan, vaan tahdontehdä asian eteen jotakin. Vaikuttajaryhmä on vai-kuttanut todella paljon, sillä en usko, että olisinvaaliehdokkaana ilman sitä.

Nuoret ja äänestäminen

Maaseudun nuorille oli äänestäminen 1970-luvunloppupuolella erittäin helppoa. Muistan, kun sei-soin ensimmäisen kerran vaalikopissa hyvinvalistettuna äänestämässä. Valistaminen tarkoitti sitä,että äitini kertoi, mikä numero tulisi äänestyslappuunlaittaa, en muista oliko edes puhetta siitä, ketä hen-kilöä tuo numero edustaa. Asuimme pienellä kylälläja vaalipaikkana toimi pieni kansakoulu. Vaalissatoimitsijat olivat omalta kylältä ja uskon, että se olijo omiaan ehkäisemässä vaalikopissa syntynyttä ka-pinaa ja oman valinnan käyttämisen mahdollisuut-ta. Ja jos vaikka olisikin raapustanut toisen nume-ron lappuun, kuin mitä vanhemmat ilmoittivat,olisihan siitä jäänyt kiinni heti, kun äänet laskettiin.Jo ennen vaalia kylissä tiedettiin äänestystulos mel-kein äänien tarkkuudella. Äänestäminen tuntuipakolta, enkä sitä sitten enää harrastanutnuoruusvuosinani. Nykyään en äänestä puoluetta,vaan henkilöä. Valintani teen aina sillä perusteella,miten henkilö on toiminut ja vaikuttanut yhteis-kunnassa jo ennen vaalia. (“Anja”, nuorisotyönteki-jä, Pohjois-Karjala)

127

Anjan vanhemmat olivat aktiivisia lastensa ää-nestämiseen saattamisessa 1970-luvulla. Mitenon nykyaikana? Nuorisotutkimusverkoston nuo-rille suuntaamassa kyselyssä 18 prosenttia vas-taajista oli sitä mieltä, että omat vanhemmat ovatainakin jossakin määrin tarjonneet ohjeita taimalleja siitä, miten vaaleissa tulee äänestää. Tosinmallithan voivat koskea äänestysrituaalia, ne ei-vät välttämättä ole malleja siitä, mikä numero lap-puun pitää kirjoittaa.

Haastattelemieni nuorten omia kokemuksiaäänestämisestä Anjan tarinan innoittamina:

1) Tutulta kuulostaa. Eurovaaleissa 2004 meniraakasti niin, että isä ja äiti taivutteli, katsoin lopultaomaksikin edukseni äänestää häntä, omasta tahdos-ta, tutkin vaalilupaukset ja hän tuntui sopivimmalta.Jäätteenmäkeä en äänestänyt, vaikka hänelletehtiinkin poliittinen pullautus.

2 ) Suhteellisen kamalaa luettavaa. Demokratianirvikuva on se termi, joka tulee mieleen. Positiivistatarinassa on se, että henkilö on kuitenkin syystä taitoisesta myöhemmällä iällä alkanut uudestaan käyt-tää ääntään vaaleissa, joskin tuo pelkän henkilön ää-nestäminen on tietysti vähän tyhmää. Itse olen oike-astaan täysin toisesta ääripäästä, sillä omassa kodissaniei ole koskaan puhuttu politiikkaa, eli oikeastaanmitään vaikutteita en ole sieltä saanut. Jokin väli-muoto yllä olevasta tarinasta ja omastani olisi ehkäihanteellinen.

3) Ei mitenkään kannustavaa käyttäytymistä. Ihme,että henkilö on vielä äänestänyt näin myöhemmillävuosilla. Omassa kotikasvatuksessani on painotettuäänestämisen tärkeyttä, sitä, että täytyy käydä äänes-tämässä. Numeroa ei ole etukäteen painotettu.

4) Kuulostaa henkilöltä, joka on lapsuutensa van-ki. Äänestämään mennessä pitää valita puolue, sit-ten henkilö. Minua ei vanhemmat ole ikinäpainostaneet mihinkään, olen saanut hyvin vapaanja omaan ajatteluun kannustavan kasvatuksen.

5) Ahdistava kertomus, mutta on hienoa, että Anjakäy edelleen äänestämässä nuoruusajoista huolimat-

ta. Ikäni puolesta en ole käynyt vielä kertaakaan ää-nestämässä. Ensimmäiset vaalit, joissa saan äänes-tää, ovat ne vaalit, joissa olen itse ehdolla eli kunnal-lisvaalit 2004. Paikkakunta, jossa asun, tuo “painei-ta” äänestää suurinta, eli sitä tiettyä puoluetta, muttakotikasvatukseni ei ole koskaan painostanut minuamihinkään puolueeseen.

6) Olen saanut kotoa poliittisesti hyvin neutraa-lin kasvatuksen. Arvot ja moraali kotonakin ollutvasemmistolaista, mutta oman poliittisensuuntautumiseni olen saanut itse päättää. Tuollai-nen pakkosyöttö antaa mielestäni vain huonoja eväi-tä tehdä ratkaisuja.

7 ) Kyseinen teksti herättää kielteisen reaktion ää-nestämisestä ja samalla vaikuttamisesta. Miksi ää-nestää, jos täytyy tehdä niin kuin sanotaan tai miksiäänestää vain kiusatakseen muita. Jokaisen tulisi ollakiinnostunut omista asioistaan sen verran, että voisivalita itselleen mieluisen edustajan olkoon kyse sit-ten kunnallis/eduskunta/nuorisovaltuuston vaaleis-ta. Pääasia kuitenkin on, että jokainen antaa äänensäsille, joka sen omasta mielestään on ansainnut. Tari-na eroaa omasta kasvatuksestani siten, että saan ää-nestää ja olla mitä mieltä haluan. Tottakai vanhem-pani saattavat “valistaa” mikä puolue ajaa mitäkinasiaa, mutta meillä ei edes kerrota kuka äänesti ketäkin.Tämä ainakin mahdollistaa sen, että kaikki saavatäänestää ketä tahtovat.

Nuorisotutkimusverkoston kaikille nuorille suun-natussa kyselyssä 55 prosenttia 9 ilmoittaa äänes-tävänsä kunnallisvaaleissa 2004. Tokihan onhuomattava, että kysymys on monelle vastaajalleollut vielä teoreettinen, vastaajat olivat 15–30-vuotiaita. Valtakunnallista tilastoa nuorten äänes-tysaktiivisuudesta ikävuosittain en ole löytänyt,liekö vika etsijässä, ainakin Tilastokeskus tekeeäänestystilastoa vain alueellisesti ja sukupuolit-tain. Jotakin tiedämme: “Tiedämme kaikki, ettäalle puolet 30-vuotta nuoremmista suomalaisis-ta käy vaaliuurnilla” (Paakkunainen 1999, 140).Olisin ollut erityisen kiinnostunut 18-vuotiai-den valtakunnallisesta äänestysprosentista kun-nallisvaaleissa. Villiina Hellsten ja Tuomo Marti-

128

kainen ovat tutkineet nuorten äänestysprosent-teja Helsingissä. Vuosien 1996 ja 2000 kunnal-lisvaaleissa nuorimpien eli 18-vuotiaiden äänes-tysprosentti oli 56 prosenttia ja 44 prosenttia,kun kaikkiaan nuorten 18-28 -vuotiaiden ää-nestysprosentti Helsingissä oli vuonna 2000 las-kenut jo 36 prosenttiin. Nuorimmat äänestäjätovat siis nuorista aktiivisimpia. Toki matka onvielä pitkä 55–69-vuotiaiden 70 prosenttia ää-nestysaktiivisuuteen. (Hellsten & Martikainen2001, 47; ks. myös Martikainen & Wass 2002.)

Aina vaan nuorempana äänestämään javaltuustoon?Nykyään äänestäjien ja ehdokkaiden täytyy olla18 vuotta täyttäneitä ennen vaalipäivää, muttaaikaisemmin ehdokkaan (ja äänioikeutetun) pitiolla täyttänyt 18 vuotta ennen vaalivuotta. Muu-tos astui voimaan kunnallisvaaleissa 1992. Eh-dokkaat ja äänestäjät pääsivät siis toimiin vuoden1992 kunnallisvaaleissa vuotta nuorempina kuinaikaisemmin. Miten nuorimmat ottivat tilaisuu-den vastaan? Ensimmäisenä kunnallisvaalivuon-na 1992 18-vuotiaita ehdokkaita oli vain 4710,joista valittiin kaksi. Seuraavissa kunnallisvaaleis-sa 1996 18-vuotiaita ehdokkaita oli maassammejo 265, joista valtuustoon valittiin 19. Vuonna2000 18-vuotiaiden ehdokkaiden määrä oli 332,joista valtuustoihin valittiin 3611. Tähän asti 18-vuotiaiden määrä on aina vain kasvanut: ehdok-kaiden seitsemän- ja valtuutettujen määrä 18-kertaiseksi. Samana ajanjaksona esimerkiksi 19-ja 20-vuotiaiden ehdokkaiden ja valtuutettujenmäärä on pysynyt suurin piirtein samana.

Koko nuorten ikäryhmän 18–29-vuotiaidenehdolle asettuminen on kyseisinä vuosina kasva-nut suhteellisesti niin, että kaikista ehdokkaistanuorten osuus on kasvanut 10,4 prosenttiin (9,9% vuonna 1992) ja valittujen määrästä 5,6 pro-senttiin (4,6 % vuonna 1992). Istuvista valtuu-tetuista siis 5,6 prosenttia on alle 29-vuotiaita.

Kokoomuksen puoluekokous hyväksyi kesä-kuussa 2004 puolueen nuorisoliiton aloitteenäänioikeusikärajan alentamisesta kunnallisvaaleis-

sa ja kunnallisissa äänestyksissä 16 ikävuoteen.Myös kulttuuriministeri Tanja Karpela (kesk.) onesittänyt keskustelua asiasta. Karjalaisen mukaanvoitaisiin pohtia myös 16-vuotiaiden oikeuttaasettua ehdolle kunnallisvaaleissa. “Jos se tuntuuradikaalilta, on hyvä muistaa, että nuorten ää-nestysinnon herättäminen alkaa edellyttää radi-kaaleja toimia.” (Karjalaisen pääkirjoitus11.6.2004.)

16-vuotiaiden äänestys- ja vaalikelpoisuuttavoidaan perustella sillä, että alle 18-vuotiaat nuo-ret asuvat vielä suhteellisen paikoillaan, tuntevatihmiset, tuntevat kunnan palvelut ja heidät tun-netaan. Jo 18-vuotiaista 10–11 prosenttia onvaihtanut kotikuntaa12 2000-luvulla. 19-vuoti-aista kotikuntaa on vaihtanut 18-20% ja kaik-kein eniten ovat liikkuneet 20-vuotiaat, joista 21–24 prosenttia on vaihtanut kotikuntaansa13. Li-

0

50

100

150

200

250

300

350

Kuvio 1. 18-vuotiaiden ehdokkaiden ja valit-tujen määrät kunnallisvaaleissa 1992-2000.

1992 1996 2000

47

2

265

19

332

36

129

säksi useimmat 19–20-vuotiaat pojat menevätarmeijaan. Muuttoliike rauhoittuu iän karttues-sa, ja 29-vuotiaista muuttaa vuoden aikana enäänoin 10–12 prosenttia. Silloin aletaan taas luodapysyvämpää sosiaalista verkostoa.

Entä jos nuori on muuttanut ja haluaa val-tuustoon uudessa kotikunnassaan? Soile Kuitu-sen (1999, 264–270) tutkimuksen mukaankunnallisvaaleissa läpimenoon on suuri merkityssillä, kuinka kauan ehdokas on asunut paikka-kunnalla. Näin on yksinkertaisesti siitä syystä, ettäsuurimmalla osalla äänestäjistä on jokin henkilö-kohtainen yhteys äänestettyyn ehdokkaaseen.70 prosenttia äänestäjistä tunsi äänestämänsäehdokkaan henkilökohtaisesti tai tuttujen kaut-ta. On siis todettava, että ainoastaan todellinentulisielu pärjää uudessa kunnassa ehdokkaana.Kuitusen mukaan poliittista pääomaa ja sitä kaut-ta valituksi tulemisen mahdollisuutta voi lisätähankkiutumalla mahdollisimman monen orga-nisaation jäseneksi ja luottamustehtäviin. Nämätehtävät lisäävät samalla ehdokkaan poliittistaasiantuntemusta, puhetaitoja ja sosiaalisten kon-taktien määrää, joista kaikista on hyötyä valituksitulemisessa. Tulisielu hankkiutuu uudessakinkunnassa välittömästi keskelle sosiaalisia verkos-toja. Lohduttominta tässä pelissä on uusien kas-vojen kannalta se, että tutkimusten mukaan ai-kaisemmin kunnanvaltuustossa jo olleet tulevatuseimmiten valituksi myös uudestaan. (Kuitu-nen 1999, 268.)

Äänestäminenkin saattaa jäädä, kun ei tunneketään. Voi olla, että kunnallisvaaleissa ulkoa tul-lut kuntalainen ei tunne ehdokkaita niinkäänhyvin kuin eduskunta- ja presidentinvaaleissa,joissa ehdokkaat ovat enemmän julkisuudenhenkilöitä. Ulkomaalaisten äänestämistä kunnal-lisvaaleissa on seurattu (esim. Hellsten & Marti-kainen), mutta seuraamista pitäisi tehdä myöspaikkakuntaa vaihtaneiden suomalaisten keskuu-dessa: kuinka ahkerasti nämä kotikuntaa vaihta-neet “ulkoa tulleet” äänestävät, asettuvat ehdolleja tulevat valituksi? Miten saamme juurettomatsielut äänestämään; asetammeko äänestyspakon

kuten esimerkiksi Belgiassa, jossa äänestämiseenkannustetaan sakon uhalla (Martikainen9.6.2004; HS 13.6.2004)?

Jos 16-vuotiaat pääsevät äänestämään ja heäänestäisivät nuoria, voisi nuorten alle 29-vuoti-aiden osuus valtuutetuista kasvaa. Saisimmekotällä siis korjattua valtuustojen ikärakennetta,otamme avuksi aina vain nuorempaa ikäpolvea,kun aktiivisuus äänestämisessä ja ehdolle asettu-misessa ei nykyisten nuorten äänestäjien ja eh-dolle asettujien toimesta riittävästi hoidu. Tosinnytkin on jo nähtävissä, että nuorten valtuutet-tujen määrä kasvaa. Miten aktiivisia nuoret voisi-vat olla, jos saisivat äänestää jo 16-vuotiaana? Taijos nuoret eivät muuttaisi massoittain opiskelu-jen ja töiden perässä? Vanhempaa väestössä voi-daan rauhoitella tässä kohti faktalla, että vainkolmannes 18–30-vuotiaista äänestäneistä nuo-rista oli antanut äänensä ikätoverilleen eduskun-tavaaleissa 2003 (Nurmela & Pehkonen, 40).

Sari Vesikansa (2002) on tehnyt paljon töitänuorisotalojen ja koulujen demokraattisten ra-kenteiden kehittämiseksi. Vesikansa kirjoittaa:“Vaikka lapsilta ja nuorilta puuttuu äänioikeusvaltiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa, velvoittaaperustuslaki (PeL 6 §) kuitenkin aikuisia luomaanjärjestelyjä, joilla lapset ja nuoret voivat vaikuttaaitseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavas-ti” (em., 12). Mitä mieltä ovat haastattelemaninuoret siitä, olisivatko 16-vuotiaat olisivat kyp-siä äänestämään ja asettumaan ehdolle?

1) 16v?! Suhteellisen hyvä idea, ehdokasoikeussuosittelisin kuitenkin 18v. Äänestys voisi olla 16v.,jotta nuoret saataisiin kiinnostumaan. 16v. on hyvävaikuttajaryhmiin, mutta ei valtuustoon.

2) Mielestäni äänioikeudessa ja vaali-kelpoisuudessa pitää säilyttää tietty logiikka, eli josäänestysikärajaa lasketaan kunnallisvaaleissa, pitää sitälaskea myös muissa vaaleissa ja vaalikelpoisuudenikärajan tulee seurata. Koska tutkimusten mukaannuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan näyttää ole-van korkeimmillaan 13–15-vuotiaina ja laskevansiitä sitten 18-vuoden ikään mennessä, olisi äänioi-

130

keuden ja vaalikelpoisuuden ikärajan laskeminen16-vuoteen kautta linjan melko perusteltua. Jospoliittisiin nuorisojärjestöihinkin saa liittyä jo 15-vuotiaana, miksi äänioikeutta pitäisi odotella 18-vuotiaaksi asti?

3 ) Ei. 16-vuotiaalla on kuitenkin ihan erilaisetintressit kuin 18-vuotiaalla. Kyllä valta ja vastuukulkevat käsi kädessä. 16-vuotias voisi äänestää vieläns. herjalla ajattelematta. Sama ehdolle asettumises-sa: osaako 16-vuotias tehdä vastuullisia päätöksiä,kun ei vielä tarvitse omasta elämästä ajatella niinvastuullisesti kuin 18-vuotias.

4 ) Kunnallisvaaleissa oikeampi ikä voisi olla 17-vuotta. Iso osa 16-vuotiaista on vielä peruskoulussatai sieltä juuri päässeitä. Lukion ja ammatillisenkoulutuksen aikana ihminen alkaa vasta kasvamaan“aikuisuuteen.”

5) Mielestäni ei tarvitse.

6 ) Äänestysoikeutta ei pitäisi alentaa 16-vuoteen,koska 16-vuotiaat ei ole kyllin kypsiä tekemään pää-töksiä kunnallispolitiikasta. Pitäisi kuitenkin kan-nustaa nuoria osallistumaan nuorisopolitiikkaan niinpaikallisesti kuin valtakunnallisestikin.

7) Mielestäni ei pitäisi, sillä mukaan lähtisi liikaanuoria, jotka kokeilisivat kuinka suosittuja ovat. Hetuskin ottaisivat asioita tosissaan tai saattaisivat katuamukaanlähtemispäätöstään muutaman kuukaudenkuluttua.

Eräs tapaamani 29-vuotias opiskelija Lapista lukiartikkelini luonnoksen ja perusteli 16-vuotiaidenäänestys- ja vaalikelpoisuutta seuraavin sanoin:“Minä en voi ymmärtää, miksei 16-vuotiaille oleannettu oikeuksia jo ajat sitten. Aivot ovat par-haimmillaan lukiossa. Lukiossa oli meillä vaalipa-neeli ja olin turhautunut. Kysyinkin siellä, miksipaneeli, kun eihän me saada edes äänestää. Samajuttu niiden valtakunnallisten nuorten harjoit-teluvaalien kanssa, ne on naurettavia. Keinote-

koisilla äänestysrajoilla eliminoidaan poliittisestikiinnostuneiden nuorten osallistuminen kunnal-liseen vaikuttamiseen. Eivätkö minkä tahansakoulun oppimäärän suorittaneet muka osaa ää-nestää? Miksi sitten käydä kouluja?

Rovaniemen Kokoomusnuorten Ville Saaren-keto (4.6.2004) kysyy Lapin Kansan mielipide-palstalla, mikä on sitten “todellista kypsyyttä”?“Ääriesimerkkiin nojautuen on selkeästi väärin,että ahkerasti opiskelevalla ja koulussa menesty-vällä 16-vuotialla ei ole äänioikeutta, kun taasrattijuopumuksesta toistuvasti tuomitulla 52-vuotiaalla se oikeus on. Myös raiskauksista tuo-mitulla on oikeus äänestää”, kirjoittaa Saarenketoja perää 16-vuotiaille äänioikeutta kunnallisvaa-leihin.

Jos 16-vuotiaille annetaan oikeudet ja he jät-tävätkin oikeutensa käyttämättä? Jos ongelmanapidetään sitä, että kaikki nuoret, joille äänioikeusannettaisiin, eivät äänestäisi 100 prosenttisesti,niin eiväthän äänestä aikuisetkaan. Sama täydel-lisyyden odotus odottaa myös omassa elinympä-ristössään vaikuttavia nuoria: jos nuoret rakenta-vat grillikatoksen, olettavat aikuiset, että nuoretitse siivoavat sen ja hoitavat sinne säännöllisestipolttopuut. Jos aikuiset rakentavat grillikatoksen,huolehtii siivouksesta ja polttopuista kunta.

YhteenvetoSuomen kunnissa on kiitettävissä määrin luotulasten ja nuorten omia vaikuttamisjärjestelmiä,joiden luomiseen mm. Kuntalain 27§ kannus-taa. Onpa käynyt usein niinkin, että lähellä ole-van grillikatoksen rakentamisen jälkeen jotkutnuoret haluavat olla mukana rakentamassa jää-hallia ja jäähallipäätökset tehdään valtuustossa.Nuorten vaikuttajaryhmät ovat lisänneet nuor-ten halua vaikuttaa kuntaympäristössä ja tämähalu näkyy myös siinä, että moni vaikuttajaryh-mäläinen voi sielunsa silmin nähdä itsensä val-tuustossa. Nuorten vaikuttajaryhmätoiminta eikuitenkaan ole lähentänyt suurtakaan osaa nuo-ria mihinkään puolueeseen, vaan vaihtoehdotovat avoinna. Eräässä kunnassa vaikuttajaryhmä-

131

läiset ovat olleet perustamassa jo sitoutumaton-takin listaa kunnallisvaaleihin. Sosialisaatiota po-liittiseen vaikuttamiseen voi siis sanoa tapahtu-neen kunnallisissa puolueettomissa vaikuttajaryh-missä, joskaan sosialisaatio ei kenties ole aina niinpuoluepoliittista ja vanhoja rakenteita mukaile-via kuin oletetaan. Yhtenä syynä tähän voi ollase, että puolueet ja puoluepoliittiset nuorisojär-jestöt eivät ehkä pysty yhtä usein antamaan nuo-relle samanlaisia omakohtaisia osallisuuden ko-kemisen hetkiä ja sosiaalista yhteenkuuluvuudentunnetta kuin mihin nuoret vapaamuotoisem-missa kunnallisissa vaikuttamisryhmissä ovat tot-tuneet. (Laakso 2002, 126.) Nuorten vaikutta-jaryhmät yhdistävät nuoret kunnalliseen päätök-sentekoon adapterin tavoin, mutta on varaudut-tava, että myös kuntaympäristö ja vakiintuneettoimintatavat muuttuvat, kun uuden vaikutta-misryhmäsukupolven nuoret tulevat! (Adapte-rista ks. Gretschel 2002.)

Suomessa on viime aikoina virinnyt (jälleen)keskustelu siitä, pitäisikö 16-vuotiaille antaa ää-nestämis- ja vaalikelpoisuus kunnallisvaaleissa.Tästä asiasta ei vallitse haastattelemieni nuorten-kaan keskuudessa yhtenäistä mielipidettä, kutenei yleensäkään poliittisista asioista. Ehkä nuoretluottavat vähän liikaakin iän mukana tulevaanpoliittiseen kypsyyteen. Mahtaako sitä niin pal-jon tulla lisää? Omasta mielestäni 16-vuotiaidenoikeuksia olla äänestys- ja vaalikelpoinen puoltaase, että voidaan olettaa, että nuorten oman kun-nan tuntemus, kiinnostus siihen sekä sosiaalisetverkostot ovat korkeimmillaan omalla kotipaik-kakunnalla ennen kuin nuori muuttaa pois opis-kelujen tai töiden perässä 18–20-vuotiaana.

Perustuslaissa kehotetaan luomaan vaikutta-misjärjestelyjä kunkin kehitystasoa vastaavasti.Olisivatko nuoret tässä asiassa kypsempiä kuinaikaisemmat sukupolvet, kiitos kansainvälisessävertailussa (PISA) lukutaidossa ja matemaattises-sa ja luonnontieteellisessä osaamisessa loistavastipärjänneen koulujärjestelmän ja tietoyhteiskun-nan tarjoamat muut tietovirrat? Toisaalta samassaPISA-tutkimuksessa Suomi menestyi heikosti

demokraattisuuden ja yhteisöllisyyden kannaltatärkeissä elementeissä: koulun oppimisympäris-tössä ja ilmapiirissä, joita luonnehdittiin enem-mänkin “viileiksi kuin innovatiivisiksi ja iloisik-si.” (Välijärvi, Linnakylä, Kupari ja Reinikainen2002, 191–201.) Lisäksi pari vuotta sitten jul-kistetun Civic Education Study -tutkimuksenmukaan oppilaat osallistuvat Suomessa pohjois-maisen mittapuun mukaan varsin vähän koulunpäätöksentekoon, oppilaskuntatoiminta on lai-meata ja oppilaat pitävät historiaa ja yhteiskun-taoppia vasta 10. tärkeimpänä oppiaineena – li-säksi neljäsosa historian ja yhteiskuntaopin opet-tajista katsoi oppiainettaan syrjittävän. (Suutari-nen 2000, 39–41.) Sittemmin historian ja yh-teiskuntaopin opettajien liitto onkin ottanut esillesen vaihtoehdon, että myös yhteiskunnallistenaineiden oppimistuloksia ruvettaisiin arvioimaansäännöllisesti, jolloin saataisiin tutkittua tietoa sii-tä, antaako koululaitos nuorille riittävät valmiu-det yhteiskunnallisen keskustelun ja poliittisenpäätöksenteon ymmärtämiseen. (HS 9.3.2003.)Joka tapauksessa aidot kunnallispoliittiset oikeu-det nuorille ovat parempi vaihtoehto kuin kei-notekoiset paneelit ja vaalit – tässä yhdyn edelläolleeseen lappilaisen opiskelijan mielipiteeseen.

Lopuksi haluan kuitenkin muistuttaa siitä, ettäkunnallisvaaleissa äänestäminen ja ehdokkuusovat kuitenkin vain yksi tavoite 40 nuorten kun-nallista puolueetonta vaikuttajaryhmätoimintaakuvaavan tärkeän tavoitteen joukossa. Tärkeintavoitteista lienee edelleen toive siitä, että nuoris-ta vaikuttajaryhmien myötävaikutuksella tulisi“onnellisia, päteviä ja toimivia nuoria, eikä sentoiminnan aina tarvitse olla niin yhteiskunnallis-ta ja ei läheskään aina ainakaan puoluepoliittista,kunhan se on eettisesti ja moraalisesti vahvaa!”(Ks. tarkemmin arvoista ja tavoitteista Gretschel2002.)

132

LähteetAhonen, Sirkka (2000) Kansalaisyhteiskunta ja hyvin-

vointivaltio kasvatuksen sisältöinä. Teoksessa Suu-tarinen, Sakari (toim.) Jyväskylä: Nuoresta päteväkansalainen. Yhteiskunnallinen opetus Suomen pe-ruskouluissa. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tut-kimuslaitos, 9–32.

Gretschel, Anu (2002) Kunta nuorten osallisuus-ympäristönä. Nuorten ryhmän ja kunnan vuorovai-kutussuhteen tarkastelu kolmenliikuntarakentamisprojektin laadunarvioinnin kei-noin. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Studies inSport, Physical Education and Health 85. Väitös-kirja. http://selene.lib.jyu.fi:8080/vaitos/studies/studsport/9513912868.pdf

Gretschel, Anu & Kohonen, Kirsi (2002) Minkä nuo-rena oppii, sen vanhana taitaa” – Lasten ja nuortenosallisuuskokemuksia ja -käytäntöjä. Teoksessa Kir-si Kohonen & Toni Tiala (toim.) Kuntalaiset jahyvä osallisuus. Lupaavia käytäntöjä kuntalaistenosallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistä-miseksi. Helsinki: Sisäasiainministeriö ja Kuntaliitto,69–79.

Habermas, Jürgen (1987) Järki ja kommunikaatio.Jürgen Habermasin tekstejä 1981–1985. Toimitta-nut Jussi Kotkavirta. Helsinki: Gaudeamus.

Hellsten, Villiina & Martikainen, Tuomo (2001) Nuo-ret ja uusi politiikka. Tutkimus pääkaupunkiseudunnuorten poliittisista suuntauksista. Helsinki: Helsin-gin kaupungin tietokeskus 3/2001.

Konttinen, Esa (1994) Kansalaisyhteiskunnanleimahdus Säynätsalossa. Teoksessa Ari Lehtinen,& Pertti Rannikko (toim.) Pasilasta Vuotokselle.Ympäristökamppailujen uusi aalto. Helsinki: Gau-deamus, 116–138.

Kuitunen, Soile (1999) The Determinants of ElectoralSuccess. The Case of the 1996 Finnish MunicipalElection. PAIKKAKUNTA: Kunnallistieteellinenaikakauskirja 3/1999, 264–280.

Laakso, Johanna (2002) Ex-nuorisovaltuutetun puheen-vuoro. Teoksessa Anu Gretschel (toim.) Lapset, nuo-ret ja aikuiset toimijoina. Helsinki: Suomen kunta-liitto ja Humanistinen ammattikorkeakoulu, 126.

Martikainen, Tuomo & Wass, Hanna (2002) Äänettö-mät yhtiömiehet. Tutkimus osallistumisesta vuosien1987 ja 1999 vaaleihin. Helsinki: Tilastokeskus,Vaalit 2002:1.

Nurmela, Sakari & Pehkonen, Juhani (2003) Nuoretja vuoden 2003 eduskuntavaalit. Teoksessa KariPaakkunainen (toim.) “Kyllä politiikalle, mutta…”Nuoret ja eduskuntavaalit 2003. Nuorisotutkimus-verkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 35 &Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 27, 9–61.

Nuutinen, Pirjo (2000) Näkökulmia nuorten poliitti-seen sosialisaatioon. Teoksessa Sakari Suutarinen(toim.) Nuoresta pätevä kansalainen. Yhteiskunnal-linen opetus Suomen peruskouluissa. Jyväskylä: Jy-väskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos,127–145.

Paakkunainen, Kari (1999) Nuorisotyön evaluaatio“poliittisen” uudelleenlöytämisenä. Teoksessa KariPaakkunainen (toim.) Arviointitutkimus ja nuoriso.Tulosvastuusta dynaamiseen nuorisotoimintaan.Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura,julkaisuja 8.

Paakkunainen, Kari (2003) Politiikkaa ei enää ohitetalikaisena pelinä, riskiyhteiskunnan nuoret rakenta-jat ja populistit. Teoksessa Kari Paakkunainen (toim.)“Kyllä politiikalle, mutta…” Nuoret ja eduskunta-vaalit 2003. Nuorisotutkimusverkosto/Nuoriso-tutkimusseura, julkaisuja 35 & Nuorisoasiain neu-vottelukunta, julkaisuja 27, 151–168.

Parry, Geraint, Moyser, George & Day, Neil (1992)Political Participation and Democracy in Britain.Cambridge: Cambridge University Press.

Pesonen, Pertti & Sänkiaho, Risto & Borg, Sami (1993)Vaalikansan äänivalta. Tutkimus eduskuntavaaleistaja valitsijakunnasta Suomen poliittisessa järjestelmäs-sä. Helsinki: WSOY.

Suutarinen, Sakari (2000) Yhteiskunnallisen opetuk-sen asema Suomessa. Teoksessa Sakari Suutarinen(toim.) Nuoresta pätevä kansalainen. Yhteiskunnal-linen opetus Suomen peruskouluissa. Jyväskylä: Jy-väskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos, 33–54.

Vesikansa, Sari (2002) Demokratia koulussa ja nuori-sotyössä. Teoksessa Anu Gretschel (toim.) Lapset,nuoret ja aikuiset toimijoina. Helsinki: Suomen kunta-liitto ja Humanistinen ammattikorkeakoulu, 11–30.

Välijärvi, Jouni & Linnakylä, Pirjo & Kupari, Pekka &Reinikainen, Pasi (2002) Tulevaisuuden osaami-nen kestävällä perustalla. Teoksessa Jouni Välijärvi& Pirjo Linnakylä (toim.) Tulevaisuuden osaajat.PISA 2000 Suomessa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopis-to, Koulutuksen tutkimuslaitos, 191–201, http://www.jyu.fi/ktl/pisa

Raportit, www-julkaisut ja lehtiartikkelitHelsingin Sanomat 9.3.2003. Yhteiskuntatieteiden

oppimistulosten arvioinnista apua äänestysaktiivi-suuteen. STT.

Helsingin Sanomat 13.6.2004. Belgiassa äänestetäänkuin Saddamin Irakissa. Breessä melkein kaikki ää-nestivät EU-vaaleissa. Toim. Petteri Tuohinen.

Kainuun Sanomat 21.6.2004. Vaaliehdokkaita etsitään

133

Kainuussa lehti-ilmoituksin. Kainuun suurimmatpuolueet laskevat verkkojaan jo syksyn vaalivesille.Toim. Kaisu Lehtomaa.

Karjalainen 11.6.2004. Äänioikeusikärajan alentamis-ta harkittava. Pääkirjoitus.

Koivumaa, Pasi 15.5.2003. Erityisryhmää nuijallapäähän. Karjalaisen Kolumni.

Martikainen, Tuomo 9.6.2004. Eurovaalit tarjoavatväylän protestien esittämiseen. Helsingin SanomienVieraskynä-palstalla.

Saarenketo, Ville 4.6.2004. 16-vuotiaille äänioikeuskunnallisvaaleihin. Lapin Kansan Mielipide-pals-talla.

Loppuviitteet1 Nuoruuden ikäraja on määritelty laissa opetus- ja

kulttuuritoimen rahoituksesta (21.8.1998/635), 4.luvussa on määritelty kuntien valtionosuudenlaskentaperusteeksi alle 29-vuotiaiden määrä.Nuorisotyölaissa (235/1995) todetaan (7§): kun-nalle myönnetään valtionosuutta nuorisotyöhön si-ten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksestaannetussa laissa (1998) säädetään.

2 Nuorten vaikuttajaryhmiksi kutsun kunnallisia puo-luepoliittisesti sitoutumattomia nuorten ryhmiä,joita ovat esimerkiksi nuorisovaltuustot, NuortenÄäni -ryhmät, Pikkuparlamentit, Nuortenedustajistot, oppilaskunnat, nuorten toimikunnatyms.

3 Nuorten sosiaalistumista poliittiseen järjestelmään onkäsitellyt mm. Nuutinen 2000.

4 Habermas (1987, 34) tarkoittaa patologisilla ongel-milla sitä, että nekin yhteiskunnan toiminta-alueet,jotka ovat erikoistuneet esimerkiksi kulttuuriperin-nön siirtoon tai nuorten sosialisaatioon, hoidetaankaupallisesti tai byrokraattisesti, jolloin vuorovai-kutus ja perinteiden siirtyminen sukupolvien välil-lä tyrehtyy.

5 On huomioitava, että kysymysten sanamuoto ja ajatuseivät ole identtiset; tältä osin tulos siis vain suuntaaantava.

6 Kaikille nuorille suunnatussa Nuorisotutkimus-verkoston kyselyssä vain noin 20 prosentilla 15–30-vuotiaista nuorista on suhteellisen vakiintunutpuoluekanta. Tässä ei siis ole suuria eroja, olipanuori vaikuttamisryhmässä tai ei.

7 Listalta valtuustoon pääsi mm. seurakunnan nuoriso-työntekijä, ei yhtään nuorta sillä kertaa. Vuoden2004 kunnallisvaaleihin asettuu Kangasalannuorisovaltuustosta näillä näkymin kaksi ehdokas-

ta, joista ainakin toinen menossa edelleen Sateenkaa-ri-ryhmän (sitoutumattomien valtuustoehdokkaidenryhmä Kangasalla) listalle.

8 Kysely tehty sähköpostilla (21.6–7.7.2004) seitsemällenuorelle syksyn 2004 kunnallisvaaliehdokkaalle,joilla yhtä lukuun ottamatta on vaikuttamis-ryhmätausta. Heidän iäkseen on merkitty se, minkähe täyttävät vuoden loppuun mennessä. Vastaajat:1) mies 18v, Pohjois-Suomi (kesk.), matkailualanopiskelija, ammattikoulu, ei ole vaihtanut kotikunta-ansa viimeisen viiden vuoden aikana, onvaikuttamisryhmässä; 2) nainen 23v, Etelä-Suomi(kok.), valtio-opin opiskelija, yliopisto/järjestössätöissä, ei ole vaihtanut kotikuntaa viimeisen viidenvuoden aikana, on ollut vaikuttamisryhmässä; 3)nainen 27v, Keski-Suomi, (SDP), projektisihteeri,ollut jo yhden kauden valtuutettuna ja kaksi kauttalautakunnissa, ei ihan varma uudesta ehdokkuu-destaan perhesyistä, ei ole vaihtanut kotikuntaa vii-meisen viiden vuoden aikana, ei ole ollutvaikuttamisryhmässä (hänen aikaansa ei ollut nii-tä); 4) mies 20v, Varsinais-Suomi, (SDP), lauta-kunnassa, varusmies/palvelualalla, ei ole vaihtanutkotikuntaa viimeisen viiden vuoden aikana, on ol-lut vaikuttamisryhmässä; 5) nainen 18v, Pohjois-Suomi, (kesk.), lukiolainen/ohjaaja, on vaihtanutkotikuntaansa viimeisen viiden vuoden aikana, omiensanojensa mukaan muutto ei ole vaikuttanutvaikuttamismahdollisuuksiin, on ollutvaikuttamisryhmässä, joista ensimmäinen versio lak-kasi, nyt uudessa; 6) nainen 20v, Häme (SDP),myymäläharjoittelija, ei ole vaihtanut kotikuntaa, onollut vaikuttamisryhmässä; 7) nainen 18v, Häme,(sit.), lukiolainen, on ollut vaikuttamisryhmässä, eiole vaihtanut kotikuntaa.

9 Lukuun on syytä suhtautua varauksella. Osa ilmoittaaaikovansa äänestää, jotta kuulostaisi siltä, että he ai-kovat täyttää velvollisuutensa. Lisäksi kyselyihinvalikoituneet vastaajat voivat olla hiemanaktiivisempia vaalikäyttäytyjiä kuin perusjoukkokeskimäärin. Käytäntö on osoittanut, että haastatte-lemalla saaduista äänestysaktiivisuutta kuvaavistaluvuista pitää vähentää jopa 15–20 prosenttia.(Nurmela & Pehkonen 2003, 34; Pesonen, Sänki-aho & Borg 1993; Paakkunainen 2003, 151.)

10 Artikkelin tilastotiedot perustuvat Tilastokeskuksenvaali- ja väestötilastoihin, ellei muuta lähdettä mai-nita.

11 Vuoden 2004 18-vuotiaiden ehdolle asettuneidenmäärä ei ole tätä kirjoitettaessa (7.7.2004) tiedossa,sulkeutuvathan lokakuun kunnallisvaalien ehdokas-listat vasta syyskuussa.

12 Vuodesta 1994 lähtien henkilöllä on ollut mahdolli-

134

suus vapaammin valita vakinainen asuinpaikkansa(Kotikuntalaki 210/1994). Esimerkiksi opiskelijatvoivat halutessaan olla kirjoilla opiskelu-paikkakunnalla. Varsinkin pienet kunnat ovat alka-neet maksaa opiskelemaan lähteville nuorillekannustepalkkioita, jotta he pitäisivät kirjansakotikunnassaan myös opiskelujen ajan.

13 Olemme mielenkiintoisen ongelman edessä: pitäisi-kö nuoria yhä enemmän kannustaa liikkuvuuteen(Paakkunaisen sanoin: “liikkuvuutta nuorten suh-teen pidetään luonnollisena ja siunauksellisena”) vaipitäisikö yrittää juurruttaa nuoret kotiseudulleenkeinolla millä hyvänsä?

135

Nuorten poliittinen toiminta kanavoituu nykyi-sin yhä enemmän perinteisten poliittisten insti-tuutioiden ja areenojen ulkopuolelle. Niin kut-sutulla “uudella politiikalla” viitataan elämänpo-litiikkaan, joka ei perustu samastumiselle mihin-kään yhteiskunnalliseen luokkaan. Siinä politi-soidaan aiemmin yksityisen piiriin kuuluvia asi-oita, kuten esimerkiksi syöminen tai kuluttami-nen (Hellsten & Martikainen 2001, 57–58;Paakkunainen 1999, 63–65). Muutos kytkey-tyy myöhäismoderniin yhteiskuntaan liittyviinkehityskulkuihin, kuten yksilöllistymiseen, ris-kitietoisuuteen ja perinteisten elämänkulkujenmuuttumiseen. Suomalaiset nuorisotutkijat ovatnähneet nuorten aktiivisuuden kanavoitumisenäänestämisen ulkopuolelle haasteena perinteisel-le politiikanteolle (Hoikkala & Suurpää 2000).Myös osallistumisen tavat ovat muuttuneet. Esi-merkiksi Nuorisobarometrin 2002 mukaan mo-net nuoret ovat, ainakin omien sanojensa mu-kaan, valmiita mielenosoituksiin tai lakkoihin(Saarela 2002, 47).

Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitä uusipoliittinen toiminta eli laajasti nähty osallistumi-nen ja vaikuttaminen ovat. Tarkastelu pohjau-tuu julkaisun yhteiseen kyselyaineistoon, kirjoit-tajien tutkimuksiin sekä erityisesti nuorten osal-listumista tukevista hankkeista saatuihin koke-muksiin. Tutkimuksemme liittyvät ennen kaik-kea Pohjois-Karjalan nuorten foorumi -hankkee-

NUORET UUDEN

OSALLISTUMISKULTTUURIN

TIENRAIVAAJINA

seen (Nufoon)1 sekä vertailevaan tutkimukseensuomalaisista ja italialaisista osallistumisrakenteistaja niiden vaikutuksista (Horelli 2003; Horelli &Sotkasiira 2003; Haikkola 2003; Haikkola &Horelli ilmestyy; Haikkola & Rissotto ilmestyy;Sotkasiira 2003).

Nuoret eivät ole massaa vaan erilaisia yksilöi-tä, jotka edustavat vaihtelevia tyylisuuntia tai in-tressejä. Tutkimuksissa nuoret yleensä tyypitel-lään erilaisin perustein. Esimerkiksi tämän jul-kaisun pohjana olevassa kyselyssä nuoret on jao-teltu “tavallisiin nuoriin” ja “vaikuttajanuoriin”.Villiina Hellsten (2003) käyttää nuorten poliit-tista käyttäytymistä tarkastelevassa artikkelissaanluokittelua radikaalit, konventionaaliset ja passii-viset nuoret. Me puhumme vaikuttaja- tai akti-vistinuorista, tavallisista sekä syrjäytymässä ole-vista nuorista. Näkemyksemme mukaan nuori jahänen sosiaalinen ja poliittinen asemansa ovatjatkuvassa liikkeessä.

Väitämme, että nuorille, joita on eri keinoillaja vaihtelevilla areenoilla kannustettu osallistu-maan ja vaikuttamaan, uusi politiikka alkaa ollaitsestään selvä asennoitumistapa. Vaikuttavastaosallistumisesta hyötyvät myös tavalliset nuoret.Tällöin perinteinen äänestämisen tai puolueenkautta tapahtuva poliittinen toiminta on vainyksi keino monien muiden joukossa. Ongelma-na on suomalaisen ja EU-vaikutteisen kulttuu-rimme haluttomuus laajentaa edustuksellisendemokratian kaavaa verkostoyhteiskunnan toi-mintavaatimusten mukaiseksi.

Artikkelimme tavoitteena on tuoda esiin osal-listumisen ja vaikuttamisen erilaisia ilmenemis-muotoja ja edellytyksiä sekä pohtia nuorten osal-listumisen tuloksia ja vaikutuksia.

Osallistumisen ja vaikuttamisen kirjoOsallistumisessa ja osallisuudessa ei ole kyse vainnuorten kiinnostuksesta osallistua tai olla osallis-tumatta, vaan se käsittää monia hienosyisiä kysy-myksiä vaikuttamisesta ja sen ehdoista. Ari-Veik-ko Anttiroiko (2003, 19) on osallistumisen javaikuttamisen teoriaa pohtivassa artikkelissaan

LIISA HORELLI,

TIINA SOTKASIIRA JALOTTA HAIKKOLA

136

hahmottanut osallisuuskäsitteistön kenttää. Osal-listuminen on väljästi ottaen toimintaa, jossa ol-laan mukana muiden toimijoiden kanssa sosiaa-lisessa prosessissa. Vaikuttaminen sen sijaan tar-koittaa jonkinasteisen vaikutuksen ilmenemistätai muutoksen aikaansaamista poliittisessa pro-sessissa laajasti ottaen, mutta ennen kaikkea pää-töksenteossa. Näiden kahden käsitteen leikkaus-pintaa voidaan kutsua vaikuttavaksi osallistumi-seksi. Tämä käsite kuvaa osallistumiseen liittyväämielekkyyden vaatimusta, jonka mukaan osallis-tumisen on oltava jollain tavalla vaikuttavaa (Sal-mikangas 1996, 11). Siten monien tutkijoidenkuvaamat osallisuustikkaat yksisuuntaisesta osal-listumisesta suoraan kansalaisvaikuttamiseen taiasukasvaltaan selittävät osallistumisen vähittäistämuuntumista vaikuttamiseksi (Horelli & Kuk-konen 2002). Osallisuus sen sijaan viittaa oma-kohtaiseen voimaantumisen tunteeseen, joka il-menee kun osallistujat kiinnittyvät yhteisöllisiinja yhteiskunnallisiin prosesseihin (vrt. Gretschel2002, 50; Anttiroiko 2003, 20). Valtautuminenpuolestaan viittaa vaikuttavan osallistumisenyhteydessä tarpeellisiin, materiaalisia ja sosiaalisiavoimavaroja koskeviin tiedollisiin ja taidollisiinkykyihin. Voimaantuminen ja valtautuminenvoidaan käsittää empowerment-käsitteen kahdek-si puoleksi.

Perustavanlaatuinen kysymys lienee, mihinnuoret haluavat osallistua, miten ja millä ehdoil-la. Tämän julkaisun kyselyssä tiedusteltiinkinsekä tavallisilta (kuntakysely) että vaikuttajanuo-rilta (vaikuttajakysely), minkä järjestöjen tai or-ganisaatioiden toimintaan vastaajat olivat osallis-tuneet sekä mihin asiakokonaisuuksiin he halu-aisivat kunnassaan vaikuttaa tai osallistua.

Paakkunaisen ja Myllyniemen artikkelin ku-viosta 44 käy ilmi, että kuntakyselyyn osallistu-neita tavallisia nuoria kiinnostivat eniten harras-tus- ja toimintamahdollisuudet, kuten liikunta-ja kulttuuripalvelut, opiskeluun ja työllistymi-seen liittyvät kysymykset, terveydenhuolto sekäliikenneyhteydet. Kaikista kuntakyselyyn vastan-neista vähintään 40 prosenttia oli erittäin kiin-

nostunut osallistumaan tai vaikuttamaan näistäasioista käytävään keskusteluun ja päätöksente-koon.

Samat asiakokonaisuudet kiinnostivat myösvaikuttajanuoria. Näiden teemojen ohella vaikut-tajanuoria kiinnostivat kuitenkin myös sosiaali-set kysymykset. Syrjäytymisen ehkäisy, päihde-ja huumeidenneuvonnan palvelut ja mielenter-veyteen liittyvät asiat olivat vaikuttajanuorilletärkeitä teemoja. Sen sijaan tavallisia nuoria nekiinnostivat vähiten. Yli kaksi kolmasosaa vaikut-tajanuorista halusi vaikuttajaryhmänsä osallistu-van nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja yli puo-let nuorten mielenterveysasioihin sekä päihde- jahuumeneuvonnan palveluiden kehittämiseen.Lisäksi vaikuttajanuoret osoittivat ylipäätään suu-rempaa kiinnostusta kyselyssä mainittuihin asia-kokonaisuuksiin.

Tulokset tukevat Pohjois-Karjalan nuortenfoorumi -hankkeessa syntynyttä käsitystä siitä,että nuoria kiinnostavat ensisijaisesti heidän omaaarkeaan läheisesti koskettavat asiat. Näitä ovatmuun muassa harrastaminen, koulunkäynti sekätyöllistymiseen ja toimeentuloon liittyvät asiat.Kesätöiden saaminen kiinnostaa teini-ikäisiä nuo-ria, joille huoli pysyvästä työpaikasta ei vielä oleajankohtainen. Hankkeen aikana huomattiinmyös, että erityisesti ajokortittomia ja vähävarai-sia nuoria huolettaa julkisen liikenteen rapistu-minen ja liikkumisen kustannukset. Julkistenpalveluiden turvaaminen on tärkeää haja-asutus-alueella asuville nuorille, joiden arjen sujuvuusriippuu julkisesta liikenteestä.

Osallistujien erilaisuusNäyttää siltä, että tavallisten nuorten halu vai-kuttaa kunnalliseen päätöksentekoon ei ole yh-teydessä puoluepoliittiseen aktiivisuuteen. Poliit-tisten nuorisojärjestöjen toimintaan oli osallistu-nut alle neljä prosenttia kuntakyselyn vastaajista.Suurempaa kiinnostusta herättivät liikunta-, har-rastus- tai nuorisojärjestöjen toiminta, johon oliosallistunut kuntakyselyn koko vastaajajoukosta59 prosenttia sekä seurakuntien tai muiden us-

137

konnollisten yhteisöjen nuorisotyö, johon oli osal-listunut noin 40 prosenttia vastaajista. Hyvänte-keväisyys- tai ihmisoikeusjärjestöjen toimintaanoli osallistunut 23 prosenttia kaikista vastaajista,kun taas luonto- tai eläinsuojeluyhdistyksiin sekäkaupunginosa- tai kyläyhdistyksiin alle viiden-nes. (Ks. Paakkunaisen ja Myllyniemen artikkeli,kuvio 45, sivu ???.)

Kyselyn perusteella aktivistinuoret ja tavalli-set nuoret tuntuivat olevan osallistumisen ja vai-kuttamisen intensiivisyyden suhteen varsin eri-laisia. Vaikuttajanuoret olivat kokonaisuudessaanhieman aktiivisempia kuin tavalliset nuoret. Heolivat osallistuneet suhteellisesti enemmän kaik-kiin kyselyssä mainittuihin osallistumismuotoi-hin. Suosituimpia olivat myös vaikuttajanuor-ten keskuudessa paikalliset liikunta- nuoriso- taiharrastusjärjestöt, joiden toimintaan oli osallistu-nut 89 prosenttia vastaajista, oppilaskunnan toi-minta (62 prosenttia vastaajista) sekä seurakun-nan toiminta (56 prosenttia vastaajista). Merkit-tävin ero tavallisten ja vaikuttajanuorten välilläoli kuitenkin poliittinen aktiivisuus. Kyselyynosallistuneet nuorisovaltuustoissa ja muissa vai-kuttajaryhmissä toimivat nuoret olivat myös po-liittisesti aktiivisia. Heistä 39 prosenttia oli osal-listunut jonkin poliittisen nuorisojärjestön toi-mintaan verrattuna vain neljään prosenttiin ta-vallisista nuorista.

Kokemuksemme, kuten myös aiemmat kyse-lyt (esimerkiksi Paakkunainen 2003), vahvista-vat käsitystä, että perinteisen poliittisen osallistu-misen rinnalla on monia muita osallistumisenmuotoja. Viime vuosina on syntynyt runsaastinuorisovaltuustoja, erilaisia nuorten toimintaryh-miä sekä osallisuushankkeita. Viimeksi mainittupaikallinen osallistumismuoto, josta ei kuitenkaanollut yhtään kysymystä tämän julkaisun perus-tana olevassa kyselyssä, saattaa tuntua läheisem-mältä kuin perinteiseen poliittiseen päätöksente-koon osallistuminen. Näin erityisesti niillä paik-kakunnilla, joilla kehittämishankkeita on jo to-teutettu ja toimintatapa on tullut nuorille tu-tuksi. Alle äänestysikäiset nuoret kokevat perin-

teisen poliittisen vaikuttamisen alueeksi, johonnuorilla ei ole pääsyä ennen aikuistumista (Haik-kola 2003).

Monia syitä osallistuaMyös nuorten osallistumismotiivit vaihtelevat.Vaikuttajanuorille suunnatussa kyselyssä nuoril-ta kysyttiin syitä sille, miksi he olivat lähteneetmukaan toimintaan. Vastauksissa korostui sekäkäytännöllinen että instrumentaalinen näkökul-ma vaikuttamiseen ja sen tuomiin hyötyihin.Suuri osa aktivisteista piti tärkeänä halua kehit-tää omia ryhmätyötaitoja, myöhemmin elämässäkoettavia hyötyjä sekä tarvetta nuorten tapahtu-mien ja tilaisuuksien järjestämiselle. Tärkeimmäksisyyksi mukaan lähtemiseen koettiin kuitenkinhalu vaikuttaa. Toimintaan lähteminen on mel-ko itsenäinen päätös, sillä vain kymmenisen pro-senttia aktivistinuorista piti kavereiden, opettaji-en tai vanhempien kannustusta merkittävänäoman osallistumisensa kannalta.

Liisa Horellin (2003) syvähaastattelujen mu-kaan pohjoiskarjalaisten nuorten osallistumismo-tiivit vaihtelivat kahden eri perustyypin välillä.Nämä monia aloja, kuten skeittaamista, tietoko-neita, näyttelemistä, ohjaamista, kirjoittamista,luonnonsuojelua, yrittäjyyttä sekä politiikkaaedustavat aktivistinuoret eivät pitäneet siitä, ettäheitä “leikitetään”. He halusivat vilpittömästipäästä kohtaamaan päättäjiä ja vaikuttamaan ta-pausten kulkuun jopa valtakunnallisesti. MyösLotta Haikkola (2003) huomasi, että osallisuus-hankkeessa aktiivisesti mukana olleet nuoret tie-sivät, milloin heillä oli todellista vaikutusvaltaa jamilloin oli kyse pelkästä näennäisosallistumises-ta.

Aktivistien ohella, esimerkiksi Nufon toimin-nassa oli mukana myös paljon sellaisia nuoria,joille järjestettyjen tapahtumien sosiaalinen puo-li, “biletys”, oli vaikuttamista tärkeämpää. He sa-noivat tulleensa mukaan toimintaan, koska ha-lusivat tutustua muiden paikkakuntien nuoriin.Heille nuorisolähtöinen käytännön toiminta ja“pörinä” olivat toimintaan osallistumisen ehto.

138

Nuorten yhteiskunnallista osallistumista kos-kevassa keskustelussa hyvin pärjäävät ja syrjäyty-neet asetetaan usein vastakkain. Tällöin kysytään,aktivoivatko uudet osallisuushankkeet ja muuvaikuttamistoiminta muita kuin jo valmiiksi ak-tiivisia nuoria ja syventävätkö hankkeet nuortenvälisiä eroja. Kahtiajako pärjääviin ja syrjäytynei-siin esitetään kuitenkin turhan jäykkänä ja pysy-vänä asiantilana. Sen sisältämää mustavalkoistakäsitystä nuorista ja osallisuushankkeiden vaiku-tuksista eri nuorisoryhmiin ei riittävästi kyseen-alaisteta.

Pohjois-Karjalan nuorten foorumi -hankkeensekä nuorten kuntakyselyjen tulokset piirtävät-kin toisenlaista kuvaa osallistumisen vaikutuksis-ta. Niissä vaikuttava osallisuus näyttäytyy dynaa-misena poliittisena tilana, jossa nuoret opettele-vat suhtautumis- ja toimintatapoja alati muut-

tuvassa toimintaympäristössä sekä etsivät keino-ja, joilla suunnistaa tulevaisuuteen. EsimerkiksiPohjois-Karjalan nuorten foorumissa syntyi kou-lussa järjestettyjen osallisuusverstaiden tulokse-na paikallisia nuorten ja aikuisten tiimejä. Tiimitperustivat mm. Pelastakaa Joensuun Bändit ry:n,joka hankkii musisoiville nuorille harjoitustiloja,esiintymisiä sekä sponsorisopimuksia. Yhdistyk-sen jäsenet eivät aiemmin olleet yhteiskunnalli-sesti erityisen aktiivisia, vaan heitä yhdisti ja in-spiroi soittaminen sekä huoli treenitilojen puut-tumisesta.

Hankkeen loppuarviointia varten tehdyissähaastatteluissa nuoret kertoivat, että osallistumi-nen yhdistyksen toimintaan vaikutti heidän tu-levaisuuden suunnitelmiinsa. Uuden harrastuk-sen myötä oma, ennen tylsältä tuntunut koti-kaupunki näytti tarjoavan nuorille mahdollisuuk-

MAHDOLLISUUS

VÄLTTÄMÄTTÖMYYS

TÄSSÄ JA NYT TULEVAISUUS

Pörinän järjestäminen

Toivon ylläpito

Ongelman ratkaisu

Rakenteiden muokkaus

Kuvio 1.

139

sia vaikuttamiseen ja muutokseen, minkä takiamuutamat poismuuttoa suunnitelleet nuoretpäättivätkin hakea Joensuuhun opiskelemaan.Toiset taas rohkaistuivat kokeilemaan siipiäänmuulla tavoin.

Nufo-hankkeessa erilaisten nuorten kohtaa-minen ratkaistiin toisaalta pitämällä huolta sekäarjen ongelmien ratkaisemisesta tässä ja nyt ettämuokkaamalla nuoria tukevia rakenteita pidem-mällä tähtäimellä. Toisaalta pyrittiin myös jatku-vaan tapahtumien – pörinän – tuottamiseennuorten kanssa sekä ylläpitämään toivoa ja uskal-lusta erilaisten mahdollisuuksien avoinna pitä-misen kautta (vrt. kuva 1). Norman Foresterin(1989) mukaan suunnittelua voidaankin pitäätoivon organisoimisena, sillä suunnittelu operoitulevaisuutta koskevin mielikuvin ja mallienavulla.

Osallistumisen edellytyksetPerusta lasten ja nuorten osallistumiselle löytyylainsäädännöstä. Suomen perustuslakiin ja Suo-men ratifioimaan YK:n Lasten oikeuksien sopi-mukseen on kirjattu lasten oikeus osallistua itse-ään koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi kunta-laki velvoittaa kuntaa luomaan kanavia myösnuorten kuntalaisten suoralle osallistumiselle(Gretschel 2002, 57). Varsinaisen pohjan lastenja nuorten osallistumiselle luo kuitenkin nuori-sotyölaki, jonka tehtävä on parantaa nuorten elin-oloja ja edistää kansalaistoimintaa.

Lainsäädäntö ja nuorisotyö yhdessä luovatpysyvät rakenteet nuorten osallistumiselle. Or-ganisoitu ja jatkuva kunnallinen nuorisotyö sekäaktiivisesti toimivat järjestöt ovat eurooppalaises-sa kontekstissa harvinaislaatuisia. Suomen ja Ita-lian osallistumisrakenteita verrattaessa huomat-tiin, että Italiasta puuttuu lähes täysin nuorilleerilaisia toiminta- ja osallistumismahdollisuuksiatarjoava kunnallinen nuorisotyö (Haikkola &Rissotto, ilmestyy).

Nuorten osallistuminen tarvitsee lainsäädän-nön ohella myös muita tukirakenteita. Uudetnuorten osallistumista edistävät projektit, kuten

nuorisovaltuustot ja -parlamentit, oppilaskunti-en toiminnan kehittämiseen tähtäävät hankkeettai internetissä toimivat keskusteluja aloitejär-jestelmät, asettuvat perinteisen nuorisotyön jat-keeksi. Ne tarjoavat konkreettisia tukimuotoja,joista nuoret löytävät puitteet yhteiskunnallisenkiinnostuksensa kanavoimiseksi.

Osallisuushankkeet tai erilaiset kunnalliset“osallisuusympäristöt” (Gretschel 2002, 186–187) voivat parhaimmillaan tarjota mahdolli-suuksia vaikuttavaan osallistumiseen ja osallisuu-den tunteen kehittymiseen. Osallisuushankkei-den täytyy tuolloin kyetä luomaan nuorille sopi-via ja innostavia toimintamuotoja sekä soveltaaerilaisia osallistumisstrategioita.

Esimerkiksi Nufo-hankkeen visiota nuortenelämäniloa ja selviytymistä tukevasta Pohjois-Karjalasta toteutettiin projektin koordinoimanaseitsemän strategian avulla. Strategiat olivat: nuo-risolähtöinen pörinä, osallistava verkostoitumi-nen, oppimisen tukeminen, tietotekniikan hyö-dyntäminen, tiedotus ja markkinointi osana kaik-kea toimintaa, taide ja luovat menetelmät, sekäseuranta, itsearviointi ja tutkimus (Horelli 2003,49; Horelli & Sotkasiira 2003). Ajatuksena oli,että verkostoitumisen kautta nuoren on mahdol-lista saada emotionaalista ja materiaalista tukea,tietoa sekä kumppanuutta osallistumisen ja vai-kuttamisen sujuvoittamiseksi. Myös tiedotuksenja markkinoinnin korostaminen osoittautui erit-täin tärkeäksi vaikuttamiskeinoksi. Nufosta kir-joitettiin yli sata lehtijuttua, mikä ostettuina pal-stamillimetreinä laskettuna tarkoittaisi yli100 000 euron panosta tiedottamiseen.

Julkisuus vaikuttamiskeinonaVaikuttajakyselyssä lähes 40 prosenttia vaikutta-januorista oli kirjoittanut johonkin paikalliseenjulkaisuun. Noin puolet heistä oli ollut mukanapaikallisessa aloitteessa tai nimenkeräyksessä. Vai-kuttajaryhmien toiminta oli paikallisesti tunnet-tua, sillä noin 80 prosenttia vaikuttajanuoristavastasi ryhmänsä saaneen julkisuutta paikallisleh-dissä tai nuorten lehdissä. Osa oli käyttänyt leh-

140

tiä toiminnasta ilmoittamiseen, ja muutamia vas-taajia oli haastateltu paikallisille tv- tai radioka-naville. Vastaukset eivät kuitenkaan kerro siitä,että nuoret hallitsisivat median käytön vaikutus-kanavana. Nuorten vastauksista ei esimerkiksi käyilmi, kuinka säännöllisesti media seuraa vaikutta-jaryhmien toimintaa. Nuoret eivät liioin itse vai-kuta kovinkaan aktiivisesti ryhmänsä julkisuus-kuvaan. Vain 30 prosenttia nuorista ilmoitti ryh-mänsä olleen itse yhteydessä toimittajiin, lähet-täneensä lehdistötiedotteita tai vaikuttaneensamuuten median tapaan käsitellä vaikuttajaryh-män toimintaa. Voidaan siis päätellä, että aktiivi-set nuoret ehkä seuraavat mediaa, mutta eivätkoe itseään päteviksi toimijoiksi julkisuudessa.Yleisesti ottaen nuorilta puuttuvat tiedottami-sen tietotaito sekä suhteet paikalliseen mediaan.

Tiedotusvälineiden kautta ryhmät voivat ta-voittaa laajemman yleisön, mutta vaikuttajaryh-män toiminnan kannalta vähintäänkin yhtä tär-keää on yhteys kunnan muihin “tavallisiin nuo-riin”. Kyselyn perusteella vaikuttaa siltä, ettänuorten vaikuttajien näkemykset omasta tavoi-tettavuudestaan ovat lähellä aikuisten päättäjienarvioita. Vajaa 90 prosenttia vastaajista uskoi, ettäkunnan muut nuoret saavat yhteyden ryhmäänosallistumalla sen järjestämiin tapahtumiin. Allepuolet ryhmistä käyttää internetissä sijaitsevaakeskustelupalstaa tai muunlaista, esimerkiksi kou-lulla tai nuorisotilassa olevaa palautelaatikkoanuorten toiveiden kartoittamiseen. Vaikuttaja-nuorilla tuntuu olevan vahva usko siihen, ettämuut nuoret tulevat henkilökohtaisesti juttele-maan heille. “Nykimällä hihasta” tai “tulemalla

Nuorten oma toiminta ja

kulttuuri

Nufo: Nuorten ja aikuisten

kohtaaminenPäättäjiten toiminta ja

kulttuuri

Välitön nuorisotyö

Nuorisonäkökulman valtavirtaistaminen politiikkoihin

Kuvio 2. Nufon toimintamalli nuorisotyössä ja nuorisolähtöisessä politiikassa.

141

puhumaan” olivat yleisiä vastauksia kysymyk-seen, jossa tiedusteltiin, miten nuoret saavat yh-teyden ryhmään.

Onkin mielenkiintoista, että Nufo-hankkeentilaisuuksissa nuoret kritisoivat aikuisia päättäjiänimenomaan siitä, että he ovat nuorten tavoitta-mattomissa. Päättäjät vastasivat usein kritiikkiinkertomalla olevansa aivan tavallisia ihmisiä, joi-den hihaan voi tarttua heidän asioidessaan kau-passa tai muilla julkisilla paikoilla. Nuoret pitivätselitystä riittämättömänä ja kehottivat aikuisiaolemaan aktiivisesti yhteydessä nuoriin ja kysy-mään heidän mielipiteitään.

Nuorten ja aikuisten reilu kohtaaminenNuorten täysivaltainen osallistuminen sekä osal-listumisesta saadut onnistumisen kokemuksetriippuvat myös nuorten ja aikuisten välisestä kans-sakäymisestä. Osallisuutta rakennetaan nuortenja aikuisten välisissä neuvotteluissa, joissa etsitäänvastauksia kysymyksiin siitä, kuka päättää nuor-ten osallistumisesta ja millä kriteereillä. Päätösosallistumisesta ja vaikuttamisesta ei riipu ainanuoren omasta halusta ja päätöksestä vaan mää-rittyy aikuisten maailmasta käsin. Usein juuri ai-kuiset virkamiehet ja päättäjät arvioivat, missämäärin nuoret osallistuvat poliittiseen keskuste-luun ja päätöksentekoon.

Arja Kähkösen ja Minna Turusen (2003)mukaan Nufo-hankkeen nuorten aloitteiden jaideoiden toteutuminen oli riippuvainen siitä,missä määrin he saivat paikalliset aikuiset asiansataakse. Onnistuakseen nuorten tuli aloitteellisuu-dellaan, sitkeydellään ja perusteluillaan vakuut-taa aikuiset ja saada heidät toimimaan asiansapuolesta areenoilla, joilla päätetään nuorisotyölleja -toiminnalle ohjattavista voimavaroista.

Vastaavanlaisia aikuisten roolia koskevia tu-loksia saatiin, kun Haikkola (2003) haastattelipäättäjätapaamisiin ja -paneeleihin osallistuneitanuoria. Sen sijaan, että kohtaamiset päättäjienkanssa olisivat tuottaneet osallisuuden tunnetta,nuoret tunsivat, ettei heillä ollut vaikutusvaltaakäsiteltävinä oleviin asioihin. He kokivat tilan-teen ristiriitaiseksi. Nuoria vaadittiin osallistu-

maan ja ottamaan kantaa, mutta loppujen lo-puksi nuorten näkemyksiä ei otettu vakavasti juurisiksi, että he olivat nuoria.

Vaikuttajanuorille suunnatussa kyselyssä suu-rin osa vastaajista kuitenkin kertoi, että vaikutta-jaryhmän toimintaan oli sitoutunut aikuinen jauseimmat pitivät aikuisten sitoutumista myön-teisenä tekijänä. Myös Haikkolan (2003) tutki-muksessa onnistumisen elämykset liittyivät ta-pahtumiin ja kohtaamisiin, joissa nuoret kokivatolevansa tasavertaisia keskustelukumppaneitapäättäjien kanssa ja joissa heidän mielipiteensäotettiin huomioon varteenotettavina ehdotuksi-na.

Aikuisten ja nuorten välinen vuorovaikutustodettiin Pohjois-Karjalan nuorten foorumissaniin tärkeäksi, että siinä kehitettiin nuorten jaaikuisten reiluun kohtaamiseen perustuva nuo-risotyön ja nuorisolähtöisen politiikan toiminta-malli (vrt. kuva 2). Mallissa välittömän nuoriso-työn tehtävänä on tukea nuorten ja aikuistenkohtaamisen ohella nuorten omaa toimintaa. Teh-tävänä on myös valtavirtaistaa eli viedä nuoriso-näkökulma kaikkiin politiikkoihin, jotta myöspäättäjien toiminta ja kulttuuri alkaisivat muut-tua nuorisoystävällisemmiksi.

Osallistumisen tuloksiaMinkälaisia tuloksia ja vaikutuksia nuorten osal-listumisella on? Vaikuttajanuoret kertoivat oppi-neensa järjestämään tapahtumia ja tilaisuuksia sekähankkineensa muita opiskelussa ja työelämässätarvittavia taitoja. Lisäksi he olivat oppineet ym-märtämään, miten kunta ja päätöksenteko toi-mivat. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että hetulevat myöhemminkin toimimaan kansalaisliik-keissä tai puolueissa. Vaikuttajanuoret uskoivat,että toiminnalla on myös saavutettu tuloksia.Tuloksiksi ilmoitettiin nuorten tapahtumien li-sääntyminen, kohentuneet osallisuusmahdolli-suudet sekä nuorten harrastus- ja toimintamah-dollisuuksien kasvavat voimavarat.

Myös Pohjois-Karjalan nuorten foorumin tu-lokset ja vaikutukset ulottuivat monelle eri tasol-le. Hankkeessa syntyi voimaantumisen ja valtau-

142

tumisen areenoita, nuorten itsensä tuottamaponu.net -sivusto, toimintamalleja ja menetel-mäpaketteja. Vaikutukset olivat yksilön sisäisiä(identiteetin vahvistumista, valtautumista), ver-kostoihin liittyviä (uusia kumppaneita), raken-teellisia (esimerkiksi vuosittain nuorille kehittä-misrahaa jakava maakunnallinen nuorisofooru-mi) sekä kulttuurisia (nuorten parantunut ima-go, sosiaalinen pääoma).

Voidaankin väittää, että tukemalla sensitiivi-sesti nuorten osallistumista muodostuu toimin-tamuotoja, joissa nuoret ottavat itselleen poliit-tista, perinteisesti edustuksellisen päätöksenteonpiiriin kuuluvaa valmisteluvaltaa. Tällöin nuoretparhaimmillaan tuottavat uusia ideoita, toimin-tatapoja ja rakenteellisia muutoksia eivätkä vainreagoi tiettyihin jo olemassa oleviin ongelmiin.Tällaista reaktiivista toimintatapaa on joskus pi-detty uudeksi politiikaksi määriteltyjen toimin-tamuotojen, kuten boikottien, mielenosoitustenja kulutusvalintojen puutteena.

Vastaavaa kritiikkiä on kohdistettu myös nuor-ten vaikuttajaryhmiin ja osallisuushankkeisiin,joita on arkisesti kuvattu poliitikkobroilereidenkasvattamoiksi. On kysytty, antavatko osallisuus-hankkeet todellisuudessa tilaa nuorten omillenäkemyksille, vai ovatko ne vain välineitä, joillanuorista kasvatetaan “kunnon kansalaisia” aikuis-ten valmiiseen maailmaan? Nähdäksemme tämävaara on olemassa silloin kun nuorille tarjotaanvalmista, perinteisen poliittisen päättäjän malliaeikä nuorten toimintatarmoa kytketä oikeisiinkehittämishankkeisiin. Nuorten tasa-arvoinenkohtaaminen sekä toimijuuden kehittäminenvaatii aikuisilta jatkuvaa oman roolin ja valta-ase-mien pohdintaa ja kyseenalaistamista.

Nuorten omaehtoista kansalaistoimintaa jaaikuisten tuella tapahtuvia osallisuushankkeita eiole mielekästä asettaa vastakkain. Niissä molem-missa on kyse yhteiskunnan muuttamiseen jakehittämiseen tähtäävästä toiminnasta, jossa nuorivoi oppia uutta itsestään ja toimintaympäris-töstään.

JohtopäätöksiäOlemme esitelleet osallistumisen ja osallisten kir-joa sekä myös osallistumisen ja vaikuttamisenedellytyksiä. Lainsäädännöllisten ja osallisuusra-kenteiden ohella olemme nostaneet esiin julki-suuden kautta vaikuttamisen sekä nuorten ja ai-kuisten reilun kohtaamisen tärkeyden sekä käsi-telleet lopuksi lyhyesti osallistumisen moniulot-teisia tuloksia.

Osallistuminen ja vaikuttaminen ovat luon-teeltaan vuorovaikutuksellisia ja dynaamisia.Syntyäkseen osallisuus vaatii tiettyjä edellytyk-siä, mutta toisaalta osallistuminen myös tukeenäiden samojen tekijöiden kehittymistä. Tässäpiilee osallistumisen sosiaalista pääomaa synnyt-tävä suotuisa kehä. Nuoret ovat yleensä kiinnos-tuneita vaikuttamaan erityisesti itseään koskeviinasioihin ja päätöksentekoon. Ilman apua tämäkiinnostus ei välttämättä kanavoidu toiminnak-si. Lähtökohtana on, että osallisuus ei ole auto-maattista tai itsestään selvää vaan vaatii onnistu-akseen järjestelmällistä tukea sekä myös erilaistenvuorovaikutustekniikoiden soveltamista (Horel-li & Kukkonen 2002; Horelli & Sotkasiira2003). Toiminnan jatkuvuus on myös taattava,jotta nuorten aloitteet ja kehitetyt toimintamuo-dot eivät katkeaisi ensi-innostuksen loputtua.

Nuorten vaikuttajaryhmien voi nähdä edus-tavan uudenlaista, edustuksellisen ja jäykän pää-töksenteon ohittavaa ruohonjuuritason osallistu-miskulttuuria. Johtaako tämä siihen, että osalli-suushankkeet ja -toiminta tukevat nuoria, joillaon jo ennestään edellytyksiä, kehittäen heidänvalmiuksiaan? Tapahtuuko tämä tavalla, joka syr-jäyttää eniten tukea tarvitsevat nuoret, kuten ar-viot norjalaisen Porsgrundin mallin kokemuksis-ta ovat osoittaneet?

Nuorten sosiaalisia verkostoja tutkinut Min-na Suutari (2002, 32) pitää yksilön kiinnitty-mistä yhteiskunnan jäseneksi koskevaa syrjäyty-miskeskustelua yksiulotteisena. Suutarin mukaansyrjäytymisen käsite saa nykyisellään sisältönsäensisijaisesti työtä tekevän, keskiluokkaisen ja kes-ki-ikäisen aikuisväestön näkökulmasta. Tällöin

143

syrjäytymiskeskustelu keskittyy työmarkkinoillepääsyyn ja sivuuttaa mahdollisuudet sosiaaliseenintegraatioon yhteiskunnan muilla foorumeilla.

Nuoruus on elämänvaihe, johon liittyy uusi-en kulttuurisesti määräytyneiden roolien ja ase-mien omaksuminen. Nuori liikkuu yhteiskun-nallisen jäsenyyden keskiössä ja laitamilla, eikänuoren paikka aktiivisena osallistujana tai vaih-toehtoisesti syrjäytyneenä ei ole vakiintunut, vaanse on altis muutoksille. Osallisuushankkeet tarjo-avat tietynlaisia mahdollisuuksia sekä yhteiskun-nalliseen kiinnittymiseen että uudenlaisen po-liittisen toimijuuden löytämiseen.

Käytännössä hyvin harvalla nuorella on osaa-mista ja voimavaroja täysipainoiseen osallistumi-seen. Pikemminkin jokainen nuori tarvitsee jon-kinlaista tukea ja onnistumiskokemuksia. Vertai-lu aktivistit – syrjäytyneet perustuu äärimmäisil-le vastakohdille. Siinä unohdetaan, että suurinosa nuorista on “jotain siltä väliltä”. Vastakkain-asettelu liittyykin ilmiöön, jota vuorovaikuttei-sessa kaavoituksessa kutsutaan osallistujan para-doksiksi (Arola 2002; Staffans 2004). Ilmiössäon kyse siitä, että viranomaiset suhtautuvat epäil-len sekä yksittäisen aktivistin että toimeliaan kan-salaisjärjestön osallistumiseen kyseenalaistaen hei-dän edustavuutensa. Varsinainen asiasisältö jääedustuksellisuuden vaatimuksen jalkoihin.

Osallistumisessa on kuitenkin kyse sosiaalises-ta, vuorovaikutuksellisesta prosessista, jossa raken-netaan vähitellen eri osapuolia tyydyttävää sisäl-töä (vrt. Susskind ym. 1999). Miksi ajatella, ettätuen antaminen jollekin ryhmälle on joltakin toi-selta pois? Eikö ennemminkin tulisi pyrkiä tilan-teisiin, joissa tehdyt ratkaisut hyödyttävät kaik-kia? Vaikeasti ennakoitavissa ja monimutkaisissatilanteissa ei ole edes muuta mahdollisuutta kuinottaa kaikkien – myös nuorten – voimavaratkäyttöön (vrt. Innes 2004). Tällöin vuorovai-kutteisen kehittämisen erilaiset keinot muunta-vat ja murtavat arjen ja systeemin, vanhojen januorten sekä eri sektoreiden välisiä rajoja. Näintavalliset nuoret saavat mahdollisuuden kehittyä

aktivisteiksi, ja aktivistit kasvavat haasteiden li-sääntyessä kunnan varsinaisiksi voimavaroiksi.

Verkostot ja verkostoituminen ovat osoittau-tuneet portiksi osallisuuteen yhteiskunnan mo-ninaisissa vuorovaikutussuhteissa ja -tilanteissa.Suutarin (2002) mukaan verkostoihin kiinnit-tyminen on yhteiskunnallistumisen mahdollisuuserityisesti marginaaliin jääneille tai jättäytyneillenuorille.

Kunta on avainasemassa paikallisen osallistu-misen vaalijana. Kunta voi tukea erilaisia nuoriavälittömästi sekä viedä nuorten näkökulmaa (val-tavirtaistaa) sivistys- ja kulttuuritoimen ohellamyös asumis-, ympäristö- ja elinkeinopolitiikkaan.Tällä tavoin toimimalla kunta varmistaa omantulevaisuutensa, sillä uuden politiikan nuoretäänestävät herkästi jaloillaan.

LähteetAnttiroiko, Ari-Veikko (2003) Kansalaisten osallistu-

minen, osallisuus ja vaikuttaminen tietoyhteiskun-nassa. Teoksessa Pia Bäcklund (toim.) Tietoyhteis-kunnan osallistuva kansalainen. TapausNettimaunula. Helsinki: Helsingin kaupungin tieto-keskus.

Arola, Tuija (2002) Vuorovaikutteinen kaavoitus ja kun-talaisten vaikuttaminen. Kansalaisyhteiskunnan suun-nittelun ja päätöksenteon kohtaaminen maankäytönsuunnittelussa. Helsinki: Suomen Kuntaliitto.

Forester, Norman (1989) Planning in the Face of Power.Berkeley: University of California Press

Gretschel, Anu (2002) Kunnallisen nuorten osallisuus-ympäristön perustaminen. Teoksessa Anu Gretschel(toim.) Lapset, nuoret ja aikuiset toimijoina. Artik-keleita osallisuudesta. Helsinki: Humanistinenammattikorkeakoulu ja Suomen kuntaliitto.

Haikkola, Lotta (2003) Ääni ja aikuisuus. Kansalaisuu-den ehdot osallisuushankkeeseen osallistuneiden nuor-ten tulkinnoissa. Pro gradu -tutkielma. Helsinki:Helsingin yliopisto.

Haikkola, Lotta & Horelli, Liisa (forthcoming)Interpretations of Environmental

Child-friendliness in a Neighbourhood of Helsinki.Teoksessa Liisa Horelli & Miretta Prezza (toim.) InSearch of Child-friendly Environments. Espoo: Hel-sinki University of Technology.

Haikkola, Lotta & Rissotto, Antonella (forthcoming) AComparison of the Normative and Participatory

144

Structures in Finland and Italy. Teoksessa LiisaHorelli & Miretta Prezza (toim.) In Search of Child-friendly Environments. Espoo: Helsinki Universityof Technology.

Hellsten, Villiina & Martikainen, Tuomo (2001) Nuo-ret ja uusi politiikka. Tutkimus pääkaupunkiseudunnuorten poliittisista suuntauksista. Helsinki: Helsin-gin kaupungin tietokeskus,

Hellsten, Villiina (2003) Uusi politiikka ja poliittisenosallistumisen moninaistuminen: Haasteedustukselliselle demokratialle. Teoksessa Kari Paak-kunainen (toim.)”Kyllä politiikalle, mutta...”. Nuo-ret ja eduskuntavaalit 2003. Helsinki: Nuoriso-tutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja35 & Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 27,62–83.

Hoikkala, Tommi & Suurpää, Leena (2000) Muistionuorten äänestämättömyydestä. Nuorisotutkimus-verkosto. Saatavissa osoitteessa http://w w w. n u o r i s o t u t k i m u s s e u r a . f i / m u i s t i o t /aanestamattomyys/index.html

Horelli, Liisa (2003) Valittajista tekijöiksi, nuoretvoimaantumisen verkoissa Pohjois-Karjalassa. Espoo:Teknillinen korkeakoulu/YTK.

Horelli, Liisa & Kukkonen, Heikki (2002) Osallistu-minen, ympäristö, vuoropuhelu.

Teoksessa Pia Bäcklund, Jouni Häkli & HarrySchulman (toim.) Osalliset ja osaajat. Kansalaisetkaupungin suunnittelussa. Helsinki: Gaudeamus,243–259.

Horelli, Liisa & Sotkasiira, Tiina (toim.) (2003)Töpinäksi! Nufon itsearviointi- ja menetelmäopas.Joensuu: Pohjois-Karjalan nuorten foorumi -hanke.

Innes, Judith (2004). Consensus Building: Clarifi-cations for the Critics. Planning Theory, 3(1), 5–20.

Kähkönen, Arja ja Turunen, Minna (2003). Valittajistatekijöiksi. Julkaisematon käsikirjoitus.

Paakkunainen Kari (toim.) (2003). “Kyllä politiikalle,mutta...”. Nuoret ja eduskuntavaalit 2003. Helsin-ki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimus-seura, julkaisuja 35 & Nuorisoasiain neuvottelu-kunta, julkaisuja 27.

Paakkunainen Kari (1999) Political Participation of Youthin Finland. Teoksessa Barbara Riepl & HelmutWintersberger (toim.) Political Participation of YouthBelow Voting Age. Examples of European Practices.

Eurosocial Reports 66/1999. Vienna: EuropeanCentre.

Saarela, Pekka (2002) Nuorisobarometri 2002. Helsin-ki: Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 24.

Salmikangas, Anna-Katriina (1996) Kuntalaiset ovatkunta. Kunnasta verkostoituneeksi kansalais-yhteiskunnaksi. Helsinki: Suomen kuntaliitto.

Sotkasiira, Tiina (2003) Tarinoita eräästä Prahasta.Prahan mielenosoitusten vaikutukset globalisaatio-kriittisen liikkeen kollektiiviseen identiteettiin. Progradu -tutkielma. Julkaistu mikrotallenne. Joensuu:Joensuun yliopisto.

Staffans, Aija (2004) Vaikuttavat asukkaat. Vuorovaiku-tus ja paikallinen tieto kaupunkisuunnittelunhaasteina. Teknillinen korkeakoulu. Yhdyskunta-suunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen jul-kaisuja.

Susskind, Lawrence, McKearnan, Sarah & Thomas-Larmer, Jennifer (1999) The Consensus BuildingHandbook. A Comprehensive Guide to ReachingAgreement. London: Sage.

Suutari, Minna (2002) Nuorten sosiaaliset verkostot palk-katyön marginaalissa. Helsinki: Nuorisotutkimus-verkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 26.

Muut lähteetKuva 1. Verkostomaisen oppivan kehittämisen tehtä-

vät: ongelman ratkaisu, rakenteiden muokkaus,pörinän järjestäminen sekä toivon ylläpitäminen(Horelli 2003, 50).

Kuva 2. Nufo-hankkeen innoittama nuorisotyön januorisolähtöisen politiikan toimintamalli, joka pe-rustuu nuorten ja aikuisten reiluun kohtaamiseen(Horelli 2003, 72).

Loppuviitteet1 Nufo on Pohjois-Karjalassa vuosina 2001–2003 to-

teutettu nuorten osallisuushanke. Sen aikana raken-nettiin nuorten ja aikuisten yhteistyössä tukiverkosto,joka koostui nuorten vaikuttamisryhmistä, nuori-sotilojen, koulujen ja työpajojen linkittämisestä,nuorten tuottamasta Ponu.net -sivustosta, järjestöistä,tapahtumista sekä yhteistyöhankkeista, joita muunmuassa TE-keskus ja Maakuntaliitto tukivat.

145

Det finns knappast någon politiker eller sam-hällsvetare som inte vill att unga skall aktivera sigi beslutsfattande och politik. Allas röster i sam-hället är lika viktiga: om endast äldre personer urhögre inkomstklasser röstar innebär det att främstderas behov tillfredsställs (Lijphart 1997, 2;Martikainen & Wass 2002, 90). Ett problemför politikerna är att det finns ingen som tar överefter dem när de slutar om inte de unga engage-rar sig. Demokratin är något som var och en avoss måste vara med och vårda. Ungdomsfullmäk-tige är betydelsefulla av två skäl, dels för att detär ett sätt för ungdomar att uttrycka sina åsikterom hur kommunen och deras egna liv kan ut-vecklas, dels för att det är en arena där unga kanlära sig att verka politiskt.

Utöver detta har kommunernas ungdomsfull-mäktige också andra mål med sin verksamhet.Borgå stads ungdomsfullmäktige (Borgå stad2004) vill med sin verksamhet att ungdomarskall stöda och påverka kommunalbeslut somangår dem själva, skapa en positiv syn på ungdo-men och få något konkret till stånd. Målen fårinte vara tomma ord utan ungdomsfullmäktigemåste ha befogenheter. Om besluten dessutomsaknar inflytande är det diskutabelt om ungdoms-fullmäktige är ett organ som borde existera inomkommunen (För en diskussion om ungas in-

ANNA SUNDBACK

GLAPPET MELLAN DE

AKTIVA OCH DEM SOM DE

REPRESENTERAR

flytande se Utbildningsdepartementet (Ds2003:46), 11).

En bieffekt av ungdomsfullmäktige är att manförhoppningsvis ökar intresset för det politiskasystemet. Även om intresset för politik och sam-hälle generellt är högt och t.o.m. ökande blandungdomar (Paakkunainen 2003, 12) är intressetför att i framtiden rösta lågt bland 14-åringar(Torney-Purta m.fl. 2001, 122).

Flera vetenskapliga områden har funderat påungdomars politiska aktivitet och vilka resursersom behövs för att politiken skall intressera ellerförstås. En relativt färsk undersökning som be-handlar kunskapsnivån i samhällslära bland 14-åringar i 28 länder är IEA Civic Education Stu-dy (Torney-Purta m.fl. 2001). Syftet med den-na text är att diskutera kunskapsnivån bland res-pondenterna som besvarat frågeformuläret, Nuo-ret, Kunnallinen itsehallinto ja paikallinen osal-listuminen, både bland de ungdomar som är ak-tiva i ungdomsfullmäktige och de som inte äraktiva. Jag kommer att jämföra resultatet medresultat från Civic Education Study Finland. Enaspekt som här är viktig är eventuella skillnadermellan finsk- och svenskspråkiga. Artikelns förs-ta del kommer att fokusera på ungdomarnas kuns-kapsnivå om ungdomsfullmäktige. Den andradelen kommer att diskutera om ungdomsfull-mäktigeledamöterna har lärt sig något av verk-samheten.

Allmänt om kunskap och aktivitetKunskap är en väsentlig del av påverkandet. Detvå grupper som tillfrågats i under-sökningen,låt mig kalla dessa för ungdomarna och de akti-va, behöver båda kunskap. Om ungdomarna delsinte känner till ungdomsfullmäktiges existens ihemkommunen och dels inte förstår hur proces-sen fungerar, kan man ifrågasätta ungdomsfull-mäktiges varande. Om inte de aktiva har kuns-kap om politiskt arbete försvåras deras möjlighe-ter att påverka. Än viktigare är att ungdomsfull-mäktige lär ut den politiska processen till leda-möterna.

146

Skolans uppgiftDet finns ett antal faktorer som de båda grup-perna bör inneha, låt oss kalla detta för baskuns-kap. Samhällslärans uppgift i skolan är att för-medla till eleven baskunskap om demokrati,medborgarskap och det politiska styrandet (LP19941; Utbildningsstyrelsen 1995). Den del somi den finländska skolan ofta utelämnas är hurman påverkar en demokratisk process, i t.ex. enförening eller kommunfullmäktige. Kritik motdetta synsätt kan framföras genom hänvisningtill organisationers olika möteskultur och tradi-tioner. Men det är inte skolans uppgift att lära utenskilda organisationers traditioner utan kuns-kap om det allmänna agerande som behövs föratt man skall fungera i en politisk miljö. Skolansuppgift är att ge eleven verktyg för att hon skallvåga engagera sig politiskt. Det är intesamhälls-insti-tutionernas uppgift att forma allapå exakt samma sätt politiskt, men däremot attge oss kunskap om olika politiska synsätt. Sko-lan, men även media, skall lära oss hur man påver-kar rent praktiskt genom olika övningar, t.ex. hurman skriver en motion, hur ett möte hålls ochhur man argumenterar politiskt.

Finländska ungdomars kunskapVi vet att finländska elever har mycket goda kun-skaper om demokrati, medborgarskap och detpolitiska styrandet. I den internationella under-sökning som jag tidigare hänvisade till rankasFinland som nummer två (Torney-Purta m.fl.2001). Undersökningens nationella del visadeatt det förekommer skillnader i kunskap och po-litiskt intresse mellan finsk- och svenskspråkigaelever. Den nationella under-sökningen visadeatt kunskapen bland finskspråkiga var generellthögre än bland svensk-språkiga (Suutarinen m.fl.2001).

Också en annan aspekt uppmärksammades iden nationella undersökningen, nämligen attkunskapsnivån var något högre bland de tillfrå-gade i östra och södra Finland, förutom Nyland,än i västra Finland. Normalt är södra och västra

Finland de områden som i utbildningsunder-sökningarna är lite bättre än resten av landet (Suu-tarinen m.fl. 2001). Undersökningen Äänettö-mät yhtiömiehet (Martikainen & Wass 2002,88ff) om vem som röstar visade också att utbild-ningsnivå, yrke och modersmål är viktigt fakto-rer som påverkar den finländska röstningsaktivi-teten. Välutbildade röstar flitigare inte bara i Fin-land utan också i den övriga världen. Redan på1930-talet fastställde Herbert Tingsten att ut-bildningsnivån inte bara i USA utan också i Eu-ropa påverkar röstningsaktiviteten (Lijphart1997, 1–2). De som är verksamma inomprimär-näringarna, jord- och skogsbruk, röstarflitigare och finlandssvenskhet påverkar positi-vare. Finlandssvenskhet ochprimär-närings-områden finns det gott om i västraFinland och där dominerar två partier. Inom detsvenska området dominerar SFP och på det fins-ka området Centern. Detta kan vara en förkla-ring till att man har lägre kunskap inom dessaområden men hög röstningsaktivitet. Kombina-tionen är att man röstar av plikt och eftersom detär ett parti som dominerar behöver man inte vetamycket om det parti som de flesta röstar på.

Nu kan man ju undra vad detta har medungdomsfullmäktige att göra? De som omfattasav besluten måste informeras om ungdomsfull-mäktiges beslut och deras konse-kvenser. Dessu-tom är det en fundamental del av demokratin attde som omfattas av besluten skall kunna påverkautvecklingen. En utredning om eleverna i densvenska förskolan och skolans inflytande på bes-lutsprocessen utgår ifrån att eleverna av skolanskall få kunskaper och redskap för att verka de-mokratiskt och kunna utöva sina demokratiskarättigheter (Utbildningsdepartementet (Ds2003:46), 9).

Också för de som är aktiva inom ett fullmäk-tige är det viktigt att ha kunskap om världenomkring dem, att de faktiskt utgör en del av dengrupp som de representerar. Ungdomsfullmäk-tige är också viktigt genom de lärdomar som deaktiva tar med sig i sitt fortsatta liv.

147

Betydelsen av kommunikation i politikenUngdomsfullmäktige får inte utgöra ett själ-vändamål för varken de vuxna eller de aktivaungdomarna. Därmed bör förhållandet i politi-ken, oberoende om det gäller ungdomsfullmäk-tiges relation till de övriga ungdomarna eller “vu-xenpolitikens” relation till samhället se ut som iFigur 1 och inte som i Figur 2. De aktiva måsteutgöra en del av det samhälle som de beslut somfattas berör. Detta kan tänkas vara en självklartanke men när politiken blir onåbar innebär detatt de aktiva har, som i Figur 2, bildat en egenliten grupp som saknar kontakt med verklighe-ten. Om politikern saknar kontakt med omvärl-den kan den representativa demokratins ideal ifrå-gasättas. Problemet med politik är att det enderakan ses som fullt ös eller som nollaktivitet (Kilt-schelt 1993, 18). Om politiken absorberar deaktiva uppstår också isolering medan om detpolitiska livet är lamt är förändringarna små ochlångsamma i samhället. Ett lamt politisk liv in-nebär mindre risker för att det politiska skall iso-leras. Ingetdera fallet är idealiskt, utan idealet äratt det förekommer ett aktivt politiskt liv sominte absorberar de aktiva.

Att politikerna skall utgöra en del av varda-gen kan tyckas vara en ytterst idealiserad bild avverkligheten. Vår egen livssituation och intres-sen påverkar naturligtvis inte bara politikernas

utan även väljarnas referensramar. Den politiskaförmågan att förstå den politiska processen ut-vecklas hos alla men på olika sätt. Gemensamtför alla är att vi som individer måste inneha vissafärdigheter för att dels våga men också för attförstå politiken. Jämför politiskt lärande med attlära sig att läsa innan man kan läsa en bok eller attlära sig att cykla innan man kan cykla. Att livssi-tuationen är olika formar också vår syn på vadpolitiken skall omfatta. Det finns ingen garantiför att alla grupper är representerade politiskt mengenom att förse samhällets medborgare med verk-tygen kan samhället försöka motverka att de prak-tiska erfarenheterna inom samhället inte når bes-lutsfattarna.

Att representanter har olika referensramar ärnaturligt och viktigt för att garantera mångfal-den. Kommunikationen mellan beslutsfattarnaoch individerna bygger dels på de styrandes egnaerfarenheter men också på att de styrande tar sigtid att prata med personer ur olika grupper. Bes-lutsfattandet skall också bygga på att det är för-delaktigt ur ett brett perspektiv och det förutsät-ter att politiker har kontakt med andra grupperän sin egen. Men det är fråga om tvåvägskom-munikation: de som omfattas av besluten måsteockså få kunskap om de beslut som fattas för attderas bild av verkligheten skall kunna justeras.Summan är att kunskapen dels är en fråga om

Figur 1. De aktiva utgör en del av dem de representerar.

Figur 2. De aktiva utgör en separat grupp.

148

vad demokrati är och hur den fungerar men ock-så vetskap om att ungdomsfullmäktige existerar.

Kunskap om kommunalpolitik ochungdomsfullmäktigeAvsnittet kommer att diskutera om ungdomarnakänner till sina kommunaldemokratiska rättighe-ter och om ungdomsfullmäktiges existens. Enspråklig jämförelse kommer också att redovisas.Formuläret sändes till respondenterna på finskaeller svenska på basis av befolkningsregistrets dataom notering av individens modersmål. En viktigkommentar i detta skede är att den finlandss-venska andelen av dem som besvarat frågefor-muläret är endast 4,7 % eller 21 personer. Etträttvist och säkert resultat kan därmed ifrågasät-tas, men eventuella tendenser kan påvisas.

Politisk utbildningIdag bär skolan troligtvis det största ansvaret förungdomars politiska utbildning. Istället för poli-tisk utbildning kan man också tala om politisksocialisation, fostran till att verka och förstå detpolitiska systemet. Den politiska socialisationeninnebär skolans och samhällets försök att lära dessmedlemmar om det politiska systemet och dessverktyg. Framför allt försöker man med socialisa-tion att få medlemmarna att ta till sig systemetgenom att man lär dem ett socialt mönster (Par-sons 1951; Eulau, Buchanan m.fl. 1959, 188).Det centrala är var och när människorna lär sigatt tänka politiskt och vem som påverkar deraspolitiska synsätt. Det innebär att politiskt hand-lande och tänkande är något man lär sig av nå-gon (Hyman 1970, 10). Skolan ges här en storroll i denna fostran, speciellt sedan samhället harutvecklats till att vara alltmer beroende av of-fentliga institutioner (Merelman 1980, 483).Den politiska socialisationen är en fortgåendeprocess som bygger på att utvecklingen av ensförmågor sker under hela livet, liksom kunska-pen ökar kumulativt under hela livet (Pinkelton,Austin & Weintraub 1998).

Socialisation är med andra ord uppfostran,också föräldrarnas fostran är socialisation. I lärop-lanens allmänna del redogörs för att skolan skallfostra eleven så att hon kan verka aktivt i samhäl-let (LP 1994, 14). I läroplanens avsnitt om sam-hällslära kan man läsa att undervisningen i äm-net skall granska det finländska stats- och sam-hällsskicket, utröna vad det innebär att varamed-borgare och lära sig grunddragen i det fin-ländska samhället (LP 1994, 98).Ambitions-nivån är hög men inte oskälig, om viutgår ifrån att skolans uppdrag är att forma med-borgarna och förse ungdomarna med redskapenför att de skall klara sig i bl.a. politik och före-ningsliv.

Vad kan det förväntas att ungdomar skall veta?Ifall vi utgår ifrån att skolan lär eleven de funda-mentala delarna om den kommunala förvaltnin-gen och den politiska processen, innebär det atteleven kan förväntas veta hur och på vilket sätten fullmäktigeledamot eller invånare kan initieraolika frågor inom kommunen. Samhällsunder-visning bedrivs oftast i årskurs 9, d.v.s. elevernaär oftast 14–15 år gamla (LP 1994, 98). Allaelever i Finland bör därför ha fått elementär un-dervisning om den kommunala beslutsproces-sen. I den gamla läroplanen (LP 1994) och dennya läroplanen fastslås att eleven skall lära sig attde som medborgare och konsumenter kan påverkasamhälleliga beslut (LP 1994, 98). Den kom-mande nya läroplanen har fortfarande sammamål i fråga om samhällsundervisningen. Ett cent-ralt innehåll i den kommande läroplanen är attundervisningen skall lära eleven att kunna påver-ka beslut som fattas på bl.a. kommunal nivå (Ut-bildningsstyrelsen 2003, 147). Medborgarini-tiativet är i kommunerna ett centralt demokra-tiskt redskap, inte bara för politiker utan ocksåför individer eller grupper av människor (Kom-munförbundet 2004). Medborgarinitiativet ären central demokratisk rättighet som alla kan för-väntas känna till.

149

I frågeformuläret frågas om de svarande vetvad ett medborgarinitiativ är, i Tabell 1 kan vi seen hur stor andel av ungdomarna som svaradepå frågan om de vet vad ett medborgarinitiativär. I frågeformuläret frågar man efter elevernasutbildning, jag har här valt att förbigå den frå-gan eftersom det är något som grundskolan för-väntas lära alla, vilket innebär att det kan ansesvara baskunskap.

Kategorin alla visar att majoriteten av de ungainte vet vad ett medborgarinitiativ är. Medbor-garinitiativet utgör en elementär del av kommu-nens verksamhet men är en demokratisk rättighetsom majoriteten inte känner till. Att majoritetenav de svenskspråkiga svarade ja på frågan kanförklaras med att gruppen är liten. För att uteslu-ta att utbildningsnivån påverkar svaren valde jagatt kontrollera de svenskspråkiga respondenter-nas utbildning. Det är inte möjligt att förklara

den höga ja-procenten bland svenskspråkiga medhögre utbildning, eftersom respondenterna ärrelativt jämnt fördelade på de olika utbildningss-varsalternativen.

Vetskapen om förekomsten av ungdomsfullmäktigeI Tabell 2 kan man se hur ungdomarna svaradepå frågan om de vet om det finns ett ungdoms-fullmäktige i kommunen. Majoriteten av ung-domarna svarade att de inte vet om det i deraskommuner finns ett ungdomsfullmäktige. Härär skillnaderna mellan språkgrupperna mindre,men färre av de finlandssvenska ungdomarna vetom det finns än bland de finskspråkiga.

Om ungdomsfullmäktige skall utveckla de-mokratin är det viktigt att alla känner till institu-tionens existens. Det skall anses vara en grund-läggande demokratisk förutsättning att alla nåsav samhällsinformationen. Svaren ja/nej avslöjar

N= det totala antalet som svarade på frågan, n= antalet ur respektive språkgrupp.

Tabell 2. Fungerar i din kommun en påverkningsgrupp för unga?

N= det totala antalet som svarade på frågan, n= antalet ur respektive språkgrupp

Tabell 1. Vet du vad ett medborgarinitiativ är?

Alla Finskspråkiga Svenskspråkiga

N=510 n=489 n=21

Vet inte 51,2 % 50,9 % 57,1 %

Finns ej 5,3 % 4,9 % 14,3 %

Finns 43,2 % 43,8 % 28,6 %


N=508 n=487 n=21

Ja 47,1 % 46,4 % 61,9 %

Nej 52,1 % 52,7 % 38,1 %

150

inte heller om respondenternas svar är de riktigaeller bara antaganden.

Ifall respondenterna i Tabell 2 svarat ja svarardrygt 55 % att ungdomsfullmäktige att verk-samheten är aktiv eller något så när aktiv. Un-gefär en tredjedel svarade att de inte känner tillhur aktiv verksamheten är. Information om ung-domsfullmäktiges existens är viktigt ur en demo-kratisk synvinkel. Om man inte vet om att ung-domsfullmäktige existerar och att de har inflytan-de är det frågan huruvida ungdomsfullmäktigerepresenterar alla ungdomar eller bara en elit.

Självförtroende till att medverka ikommunpolitikenJag har försökt argumentera för betydelsen avkunskap om demokratin och det politiska syste-met. Den undervisning som skolan skall ge en-ligt läroplanen är förberedande inför den processsom ett aktivt deltagande innebär. Eleverna skallha kunskaperna och färdigheterna för att verkasom en del i den kommunala beslutsprocessen.Resultatet visar dock att så inte är fallet, i Tabell 3redogörs för hur ungdomarna ser på sina egnafärdigheter.

Majoriteten, ca 62 procent, av ungdomarnatror eller vet inte om att de har färdigheter attengagera sig i den kommunala beslutsprocessen.

Att eleverna tvivlar på sin förmåga visar också attskolan inte har lyckats med uppdraget att lära utpolitiska färdigheter till eleverna så att de vet hurde skall agera och få politiskt självförtroende. Om62 % inte tror sig besitta färdigheterna, vilka ärkonsekvenserna för demokratin? Detta är ett all-varligt problem men inte till den grad att manskulle kunna tala om att demokratin är i kris, detskulle vara en överdrift.

Vad kan tänkas förklara att ungdomarna bet-vivlar sin förmåga att delta? Det finns vetenskap-liga förklaringar till varför individer inte deltar ipolitisk aktivitet eller anser sig sakna förmågan.En central förklaringsmodell handlar om att manmåste känna sig effektiv. Den politiska effektivi-teten definieras som en individs insikt i att haneller hon har förmåga att förstå politiken och ärtillräckligt kompetent att delta i politisk aktivi-tet. Vidare innebär politisk effektivitet att indi-viden också känner eller tror att hans eller hennesaktivitet har betydelse (Rudolph, Gangl & Ste-vens 2000, 1190; Niemi, Craig & Mattei 1991,1407). Kunskap är här ett verktyg i processen,individen måste känna till olika institutioner ochredskap som är användbara.

De redan aktiva i t.ex. ungdomsfullmäktigehar inte nödvändigtvis mera kunskaper eller för-måga än de som inte är aktiva, men troligtvis tror

N= det totala antalet som svarade på frågan, n= antalet ur respektive språkgrupp

Tabell 3. Jag har färdigheterna för att verka som medborgare i min kommun.


N=503 n=482 n=21

Helt av annan åsikt 4,1 % 4,3 % -

Delvis av annan åsikt 16,0 % 16,1 % 14,3 %

Svårt att säga eller neutral 40,8 % 40,9 % 38,1 %

Delvis av samma åsikt 28,5 % 28,5 % 28,6 %

Helt av samma åsikt 8,8 % 8,4 % 19,0 %

151

de aktiva att de har förmågan att påverka. Själv-förtroende är något som kan vara en delförkla-ring. Litteraturen talar om att om man är betyd-ligt mer ängslig (anxiety) eller apatisk kan detpåverka individens tro på att han eller hon harförmågan att vara politiskt aktiv. Ängslighetenkan bromsa förmågan att vara politisk medanapatin mera är en fråga om låg politisk effektivi-tet (Rudolph, Gangl & Stevens 2000, 1190;Pinkelton, Austin & Weintraub 1998). Variligger skillnaden? Om man är ängslig kan manundvika att vara med för att man inte tror på sigsjälv och man om är apatisk tror man inte attaktiviteten har effekt. Att flertalet i Tabell 3 inteanser sig ha förmågan betyder inte att de betviv-lar processen: det är en annan fråga och det kom-mer jag inte att behandla här.

Diskussion om ungdomarnas kunskapAtt påstå att skillnaden mellan de ungdomar somvet och de som inte vet vad ett medborgarinitia-tiv är stor är en överdrift. Det faktum att mer än50% av de tillfrågade inte vet vad ett medborga-rinitiativ är är problemet. Att en liten grupp avindivider inte känner till ett politiskt verktyg ärnaturligt. När majoriteten inte känner till centra-la demokratiska termer och rättigheter då före-kommer det ett glapp i kunskapen..

Finländska 14-åringar har enligt IEA CivicEducation Study kunskap om allmänna demo-kratiska principer och rättigheter och skyldighe-ter (Torney Purta m.fl. 2002, 86 Suutarinenm.fl. 2001). Den kunskap som en majoritet avde finländska ungdomarna har är t.ex. vad somkan anses som odemokratiskt, eller vilka konsek-venser som ett centraliserat ägande av media in-nebär. Visserligen diskuteras dessa frågor i skolanmen att man innehar kunskap om demokratiskarättigheter och värderingar innebär inte att manhar färdigheterna att agera demokratiskt eller fåsin röst hörd. Viking Brunell och Sakari Suutari-nen ingick i den grupp forskare som utförde denfinländska delen av undersökningen. Brunell ochSuutarinen förklarar den höga kunskapsnivån

med bl.a. att undersökningen verkställdes medskriftliga prov och frågor som krävde kunskap imodersmålet, något som internationella jämfö-relser visar att finländska unga behärskar (Suuta-rinen m.fl. 2001). Som jag tidigare påvisade varde finlandssvenska ungdomarna något sämre ände finska eleverna i IEA- undersökningen, mende höll en nordisk genomsnittsnivå. Om man serpå resultatet i denhär undersökningen visade sigde finlandssvenska ungdomarna ha bättre kuns-kaper om medborgar-initiativet. Detta kan förk-laras med att den finlandssvenska gruppen ärliten. Spekulativt kan eventuellt Sverige ha bety-delse för de finlandssvenska ungdomarna, desvenska mediernas inflytande kan påverka lärar-nas och andra vuxnas benägenhet att tala meraom demokrati.

Skolan är nödvändigtvis inte själv ansvarig föratt undervisningen i den kommunala demokra-tiprocessen inte varit tillräckligt omfattande. Lä-roplanen är ett officiellt dokument som politikermedverkat till att utforma (Hansén & Sjöberg,2003:26). Samhället bär självt ansvar för att frå-gor om demokrati och delaktighet inte diskute-ras i t.ex. barn- och ungdoms-program i radiooch TV.

IEA Civic Education Study ställde inte en frå-ga om 14-åringarna tror på sin förmåga att påver-ka utan mera om de har intresse för politik ochatt delta. De finländska ungdomarna var gen-omgående negativt inställda till att delta i någontyp av politisk verksamhet, traditionell eller nya-re. De finländska ungdomarna var inte hellerintresserade av att delta i olika typer av politiskaaktioner som husockupationer eller protestmar-scher (Torney-Purta m.fl., 2001:124-126). Fin-ländska ungdomarna är betydligt mindre aktivai olika organisationer än t.ex. ungdomarna i våranordiska grannländer (Suutarinen m.fl., 2001).Att ungdomarna inte tror på sina färdigheter kanvara ett resultat av att de inte har övat i lika storutsträckning som våra nordiska grannar. Jag troratt det finns en koppling mellan aktivitet ochpolitisk effektivitet. Den politiska effektiviteten

152

är lägre i Finland för att ungdomarna inte harprövat sina förmågor. Faktum är att ca 22% avde finländska ungdomarna har deltagit i elevkår-sverksamhet medan i de övriga nordiska länder-na åtminstone 44% har deltagit i motsvarandeverksamhet (Torney-Purta m.fl., 2001:132-133;Suutarinen m.fl., 2001).

För ungdomsfullmäktiges skull är det viktigtatt ungdomarna känner till institutionen. Attmånga inte vet eller undviker att svara på fråganär ett tecken på att man inte lyckats marknadsfö-ra institutionen till alla ungdomar. Förutom attovetskap om ungdomsfullmäktige är ett mark-nadsföringsproblem är det också ett demokrati-problem. Det bevisar att de kommunala beslu-ten ofta inte når dem som de omfattar. Ur ettallmänt ungdomsperspektiv är ungdomsfullmäk-tige och kommunalpolitik ett miss-lyckande. Pro-jekten med ungdomsfullmäktige eftersträvar attförhindra den ökande elitismen och det minska-de intresset för kommunal-politisk aktivitet kanman till och med öka elitismen.

De aktivas lärdomar av ungdomsfullmäktigeAktiviteten i ungdomsfullmäktige bör utvecklafrämst politiska färdigheter men även andra fär-digheter. Om det faktiskt är så eller om det är enhypotetisk tankegång är något som jag skall för-söka utreda här. Jag kommer att diskutera ung-domsfullmäktige som fenomen och deras uppd-rag. En jämförelse med Sverige är här på sin plats.Av dem som är aktiva inom ungdomsfullmäkti-ge och av respondenterna var ingen svensksprå-kig, vilket omöjliggör en språklig jämförelse.

Det svenska demokratiarbetetDen svenska skolan och samhället är betydligtmer inriktade på demokratiarbete än den fin-ländska skolan och samhället. När man under desenaste åren också i Sverige har påbörjat verk-samheten med ungdomsfullmäktige är målsätt-ningarna väldigt tydliga. En jämförelse av tresvenska kommuner visar att målen är att de akti-va skall påverka besluten men också lära sig mer

om det politiska arbetet i kommunen och attarbeta demokratiskt (Nyköpings Kommun,2004; Karlstad, 2004; Botkyrka kommun: Ung-domsfullmäktige, 2004).

I de tre kommunerna Nyköping, Karlstad ochBotkyrka fungerar ungdoms-fullmäktige lite påolika sätt. Nyköpings ungdomsfullmäktige är detäldsta av de tre och har verkat sedan 1995. Ung-domsfullmäktige är direkt underställt kommuns-tyrelsen och har samma befogenheter som andranämnder. I Nyköping är det via skolan som leda-möterna väljs och alla högstadie- och gymnasies-kolor är repre-senterade i ungdomsfullmäktige(Nyköpings Kommun, 2004). Valen hålls år-ligen på varje högstadie- och gymnasieskola i Ny-köping som utser en representant per skola somdärefter väljs formellt på en gemensam kongress.Det innebär att vi kan anta att skolan involverasi aktiviteten som därmed får legitimitet. Målsätt-ningarna för den svenska skolan är att demokra-tiarbetet skall vara en naturlig del av allt arbetepå skolan (Lpo94:72; (Ds 2003:46):12).

De finländska ungdomsfullmäktiges inflytan-de verkar vara mindre. I Borgå t.ex. har inte ung-domsfullmäktige det politiska inflytande somNyköpings ungdomsfullmäktige men en ung-domsfullmäktigeledamot finns representerad ivarje nämnd (Lövdahl, 2000:11). I Vasa fick enungdoms-fullmäktige-ledamot delta i nämnder-nas möten om mötena berörde ungdomar (Löv-dahl 2000, 11). Enligt ansvariga tjänstemannenMinna Mansikka-Aho fungeradeung-doms-fullmäktige i Vasa endast i åtta måna-der. För att det för ungdomar skall vara betydel-sefullt att delta i verksamheten är det viktigt attde har politisk makt och yttranderätt. Målsätt-ningar som Borgå stads, som jag refererade till ibörjan av texten, är troligtvis inte ovanliga, t.ex.Esbo stads ungdomsfullmäktige fungerar på detsätt som man i Borgå eftersträvar (Esbo 2004).

Verksamheten i ungdomsfullmäktige i Sveri-ge prioriterar demo-krati-arbete vilket inte är ettlika tydligt mål i Finland, även om målet i mångafall är att försäkra sig om återväxten bland de

153

kommunpolitiskt aktiva. Även på andra områ-den i samhället skiljer Finland och Sverige sig åti fråga om synen på demokrati. Det svenska sam-hället genomsyras av tanken på att demokratinständigt måste utvecklas och förbättras. Tankenom en utvecklande demokrati är central inomden svenska socialdemokratin (Englund 1986,118, 121–122). Jag har redan givit exempel påhur den svenska skolan genomsyras av demokra-titanken men även på hur andra institutionerkan anses vara mer demokratiska än de finländska.Demokrati kopplas till hela samhällsutvecklin-gen i Sverige. I ett gemensamt uttalande frånLO3 och SAP4 kopplar de ihop demokrati medsamhällets välmående. LO och SAP hävdar attdemokrati är en motvikt till de ekonomiska intres-sen som finns i samhället (LO 2004). En extremparallell kan dras till det svenska arbetslivet därhierarkierna är mer utjämnade än i Finland (set.ex. Svenska Kommunförbundet och Lands-tingsförbundet 2004). De svenska cheferna ta-lar t.ex. om medarbetare istället för underordna-de vilket kan ses som ett tecken på mer omfattan-de arbetsplatsdemokrati. En skeptisk inställningtill om den aktiva demokrati-diskussionen sompågår i Sverige påverkar samhället kan vara häls-osam. Men jag vill ändå påstå att vi kan se effek-ter av demokratidiskussionen både i det svenskasamhället och i världen. Den politiska diskussio-

nen är bredare och svenska organisationer bedri-ver en mängd projekt i världen vilket är ägnat attförbättra demokratisituationen i andra länder.Demokratiutveckling är inte längre något somden socialdemokratiska rörelsen bedriver utanäven andra partier och rörelser är idag involvera-de i verksamheten (se t.ex. Centerpartiets ung-domsförbund, 2004; Kristdemokraterna, 2004;Svenska Freds- och skiljedoms-föreningen2004).

Kunskap om valdeltagandeI det föregående kapitlet försökte jag påvisa denovetskap som de flesta unga har om ungdoms-fullmäktige och den kommunala demokratipro-cessen. En annan sida av det myntet är diskus-sionen mellan ungdomsfullmäktige och unga,d.v.s. att ungdomsfullmäktige existerar mitt blandde unga och inte som en separat grupp.

I Tabell 4 redovisas ledamöternas kunskap omröstningsaktiviteten i de fall att ungdomsfullmäk-tige utses via val. Ett lågt valdeltagande kan tol-kas på tre sätt, ointresse och/eller att ungdoms-fullmäktige inte har informerat väljarna om va-let. Det tredje alternativet är att valen har organi-serats på fel sätt och valen inte har nått dem somhar rösträtt. Den diskussionen kommer jag inteatt föra.

I nästan 40 % av fallen vet inte de svarandehur högt valdeltagandet varit i kommunen.

N= 127, saknade svar= 44

Tabell 4. Ledamöternas kunskap om andelen som röstade i val till ungdomsfullmäktige i de kommu-ner som höll val.

Över 70 % av de röstberättigade röstade. 29,2 %

50-69 % av de röstberättigade röstade. 18,1 %

30-49 % av de röstberättigade röstade. 10,2 %

Under 30 % av de röstberättigade röstade. 4,7 %

Vet ej 37,0 %

154

Ungdomsfullmäktiges roll som demokratiutveck-lare bör bygga på att de valda känner till röst-ningsaktiviteten. Implikationerna av ett lågt val-deltagande är detsamma för ungdomsfullmäkti-ge som för den “vuxna” politiken, fåtalsvälde.Inom vuxenpolitiken ger mera understöd meratyngd för den politik man för. Visserligen finnsdet de som argumenterar för att ett lågt valdelta-gande inte är farligt för vuxenpolitiken utan attdet t.o.m. kan vara ett tecken på att väljarna an-ser sig vara välrepresenterade (Larsen 2002, 319).Men ett lågt understöd för ungdomsfullmäktigehar andra konsekvenser eftersom vuxna kan häv-da att ungdomsfullmäktige inte behövs t.ex. pågrund av att ungdomarna inte bryr sig om detegna politiska organet.

Kontaktytor mellan ungdomsfullmäktige ochungdomarUr en demokratisk synvinkel är kontakten viktigmellan dem som beslutar och dem som berörs avbesluten, något som jag här har poängterat ettantal gånger redan. För ett kommunalt organsom ungdomsfullmäktige är tillgången till olikatyper av responskanaler viktig, för att man skallupprätthålla kontakten med ungdomarna i kom-munen. Frågeformuläret frågade på vilka sättungdomar kan få kontakt med ungdomsfullmäk-tige eller påverka dess aktivitet. I Tabell 5 presen-teras de kontaktytor som finns: via ungdoms-fullmäktiges evenemang, genom hemsidan, via

en frågelåda, vid ett specialevenemang för ända-målet eller på något annat sätt.

Direktkontakt vid avslappnade evenemanggör det lättare att diskutera och det sker på ettnaturligare sätt, vilket kan förklara varför katego-rin evenemang är en populär kanal för respons.Paralleller till annan statsvetenskaplig forskningkan här dras eftersom flertalet forskningsresultatvisar att så kallade personliga kontakter är av be-tydelse för att aktivera individer politiskt. Det ärlättare att värvas med i politisk verksamhet omdet sker via någon man känner, förälder, släktingeller vän och det leder till ett mera aktivt delta-gande (Salisbury 1975, 334). Personliga kon-takter kan vara av många slag men de kan antasske i avslappnade situationer, och därför kan fa-miljerelationer vara viktiga eftersom man i famil-jen generellt umgås avspänt. En annan avspändsituation är t.ex. en fest där två personer baratalar med varandra och kommer in på diskussio-ner om ungdomsfullmäktige. Uppstyltade tillfäl-len som specialordnade evenemang för responsskapar lätt ett glapp mellan beslutsfattarna ochungdomarna.

Lärdomar och kunskap via ungdomsfullmäktigeDen kunskap och de erfarenheter som de aktivainhämtar under sin tid i ungdomsfullmäktige ärav betydelse inte bara för ledamoten utan ocksåför samhället. Om det ena målet med verksam-heten är att vara demokratiutvecklande är det

Tabell 5. Via vilka kanaler får ungdomsfullmäktige kontakt med ungdomarna?

Nej Ja

Ungdomsfullmäktiges evenemang n= 166 12,0 % 88,0 %

Hemsidan n=162 54,9 % 45,1 %

En frågelåda n=166 52,4 % 47,6 %

Ett specialevenemang n=163 65,0 % 35,0 %

Något annat sätt n=156 35,3 % 64,7 %

155

andra målet, den politiska fostran minst lika vik-tig. Ur ett socialisationsperspektiv är demokrati-utvecklande ett sätt att öka kunskapen om poli-tik. Den socialisation som ledamöterna utsättsför vid sammanträdena ökar inte bara deras förs-tåelse för det politiska systemet utan de lär sigockså verklighetens demokrati. Det innebär för-hoppningsvis att de aktiva lärt sig mera om sinarättigheter och skyldigheter, och hur man kanpåverka: allt detta är demokratiutvecklande. Avde möjliga nyttiga lärdomar som en aktiv kan hanytta av senare i livet, kan vi dela upp dem i tvågrupper: lärdomar som är nyttiga för det politis-ka systemet och sociala färdigheter, vilka är an-vändbara överallt.

Direkt politisk kunskap är medborgarfär-digheter och politisk verksamhet, erfarenhet ochsynlighet och färdigheter för fortsatt verksamheti t.ex. medborgarrörelser eller partier. Kunskapersom är nyttiga i flera sammanhang är informa-tionsfärdigheter, kamratskap, hjälp för studier,arrangering av evenemang och finansiering.

Majoriteten av de aktiva har utvecklat fär-digheter. De flesta anser att medborgarfärdighe-terna och den politiska verksamheten har utveck-lats men få av respondenterna anser att de har

utvecklat den färdigheten mycket. Däremot kanman se i Tabell 6 att majoriteten anser att det fåttökade färdigheter i att verka i olika samhällgrup-peringar såsom partier och medborgarrörelser ochdessutom menar de flesta att ungdomsfullmäk-tige varit positivt för deras studier. En kunskapsom är nyttig både i politiken men också för an-nan föreningsverksamhet är kunskapen att ord-na evenemang. I Tabell 6 kan vi utläsa att det ärden vanligaste färdigheten och nyttan som deaktiva har lärt sig.

En liten grupp anser att de lärt sig mycket ompolitisk verksamhet men sammanlagt anser enmajoritet att de trots allt lärt sig något eller mycketom politisk verksamhet. Det positiva är också attmajoriteten anser att de har färdigheter att fort-sätta med någon typ av politisk verksamhet. Po-litiker blir man inte på en dag är en kliché sominnehåller sanning, processen är flerårig och om-fattar flera steg. Frustration är en del av lärandet,men efter en period i ett ungdoms-fullmäktigebör man aktiv ha lärt sig grunderna i hur manskall agera för att “vinna”. Här återkommer vi tilldiskussionen om politisk effektivitet. Även deaktiva måste känna att de beslut de fattar harbetydelse. Ett ungdomsfullmäktige med lite makt

Tabell 6. De aktivas erfarenheter av sin verksamhet i ungdomsfullmäktige.

Inte alls Lite Något Mycket Väldigt mycket

Medborgarfärdigheter och politisk verksamhet

n=167 13,2 % 15,0 % 37,1 % 26,9 % 7,8 %

Informationsfärdigheter n=167 9,0 % 15,0 % 32,3 % 32,3 % 11,4 %

Kamratskap n=168 16,1 % 21,4 % 33,9 % 21,4 % 7,1 %

Hjälp för studier n=168 3,0 % 9,5 % 25,6 % 35,7 % 26,2 %

Erfarenhet och synlighet n=166 24,7 % 23,5 % 30,7 % 15,1 % 6,0 %

Arrangering av evenemang n=169 4,7 % 8,3 % 15,4 % 37,9 % 33,7 %

Finansiering n=168 11,3 % 11,9 % 31,0 % 28,0 % 17,9 %

Färdigheter för fortsatt samhällsverksamhet

n=168 4,8 % 12,5 % 32,7 % 26,2 % 23,8 %

156

och dålig genomslagskraft har effekt på hur manser på sitt eget kunnande. Kan man då säga attungdomsfullmäktige uppfyller de förväntningarsom man kan ställa på verksamheten? Ja, för deaktivas del är slutsatserna att det utvecklas tillmera politiska individer, som lärt sig om politisktaktivitet. Den fråga som jag inte tagit ställningtill är hur ungdoms-fullmäktige-ledamöterna rek-ryteras, om det är individer som redan är aktivaoch har kunskaper som behövs för att lyckas ipolitiken och därmed är mer optimistiska till sinegen förmåga.

Den politiska socialisationsprocess som ung-domsfullmäktige innebär är få förunnad. Riskenär att de som är aktiva är desamma individer somi vuxen ålder kommer att vara med och styra ikommunerna, och då har ungdomsfullmäktigeinte lyckats med sin uppgift att aktivera fler ung-domar.

Vems uppgift är det att minska glappet?Det formella ansvaret att lära unga att påverka isamhället är skolans uppgift. Samhället har gen-om läroplanen givit skolan det uppdraget (Ut-bildningsstyrelsen, 2003). Om vi vill minskaglappet mellan de styrande och de styrda börindividerna i samhället vara medvetna om insti-tutionen och dess verktyg. Det medför problemom de som omfattas av besluten inte känner tillinsti-tutionen, hur är det med representativite-ten?

Det sannaste svaret på rubriken är att alla börmedverka till att minska glappet, men det är inteett realistiskt svar. Skolan har redan ansvaret ochdet är också den som i framtiden bär det tyngstaansvaret. Det är inget fel på skolans målsättnin-gar att fostra elever till att påverka, men bristernaär alltför stora vilket jag redan har visat här. Föratt ungdoms-fullmäktige skall få önskad effektpå den politiska aktiviteten är det viktigt att detär ett organ med makt och inflytande. Förutomatt ungdomsfullmäktige skall var politiskt effek-tivt måste ungdomarna, inte bara de som är akti-va utan alla förstå hur fullmäktige arbetar. Det är

en lysande chans för skolan att med hjälp av prak-tiska erfarenheter undervisa eleverna i demokratioch politik.

LitteraturEnglund, Tomas (1986) Curriculum as a Political

Problem. Lund: Studentlitteratur Chartwell- Bratt.Eulau, Heinze, Buchanan, William, Ferguson, Leroy

och Wahlke, John C. (1959) The PoliticalSocialization of American State Legislators. MidwestJournal of Political Science, vol. 3, nr. 2 (maj).

Hansén, Sven- Erik och Sjöberg, Jan (2003) Lärarenoch lokalt läroplansarbete –tanke och handling iPörn, Michaela och Åstrand, Anita (red.) Kieli tien-haarassa, Åbo: Åbo Akademi.

Hyman, Herbert H. (1970) Political Socialization- AStudy in the Psychology of Political Behavior. NewYork: Free Press.

Kiltschelt, Herbert (1993) Social Movements, PoliticalParties, and Democratic Theory. The Annals, vol.528, nr. 1.

Larsen, Christian Albrekt (2002) Municipal Size andDemocracy: A Critical Analysis of the Argument ofproximity Based on the Case of Denmark.Scandinavian Political Studies, vol.25, nr. 4.

Lijphart, Arend (1997) Unequal Participation:Democracy’s Unresolved Dilemma. AmericanPolitical Science Review, vol.91, nr.1 (mars).

Lövdahl, Ulrika (2000) Ungdomsfullmäktigemellanstation för aktiva ungdomar. FinlandsKommuntidning, 2000, nr.4.

Martikainen, Tuomo och Wass, Hanna (2002) Äänet-tömät yhtiönmiehet, Vaalit 2002:1. Helsingfors:Statistikcentralen.

Merelman, Richard M. (1980) Family and PoliticalSocialization: toward a Theory of Exchange, TheJournal of Politics, vol. 42.

Niemi, Richard G., Craig, Stephan C. & Mattei, Fran-co (1991) Measuring Internal Political Efficacy inthe 1988 National Election Study. American PoliticalScience Review, vol. 85, nr.4

Paakkunainen, Kari (2003) Vaikka moni nuorinukkuukin vaaleissa, uudet ja raikkaat arvottamis-ja osallistumistavat ovat tuloillaan i Paakkunainen,Kari (red.) “Kyllä politiikalle, mutta…” Nuoret jaeduskuntavaalit 2003. Helsingfors: Nuoriso-tutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura,publikationer 35 & Nuorisoasian neuvottelukunta,publikationer 27.

157

Parsons, Talcott (1951) The Social System. Glencoe:The Free Press.

Pinkleton, Bruce E., och Austin, Erica Weintraub(1998) Relationship of Media Use and PoliticalDisaffection to Political Efficacy and Voting Behavior.Journal of Broadcasting and Electronic Media, vol.42, nr. 1 (vinter).

Rudolph, Thomas J., Gangl, Amy & Stevens, Dan(2000) The Effects of Efficacy and Emotions onCampaign Involvement, Journal of Politics, vol. 62,nr. 4.

Salisbury, Robert H. (1975) Research on PoliticalParticipation, American Journal of Political Science,vol. 19, nr. 2 (maj).

Torney-Purta, Judith (2000) Comparative Perspectiveson Political Socialization and Civic Education.Comparative Education Review, vol. 44, nr. 1,februari.

Torney-Purta, Judith, Lehmann, Rainer, Oswald, Hansoch Schulz, Wolfram (2001) Citizenship andEducation in Twenty-eight Countries. Amsterdam:IEA.

Utbildningsdepartementet (2003) Vardagsinflytande (?)i förskola, skola och vuxenutbildningen. Ds 2003:46.Stockholm: Fritzes.

LP 1994 (1995) Grunderna för grundskolans läroplan1994, Helsingfors: Utbildningsstyrelsen .

Utbildningsstyrelsen (2003) Grunderna för läroplanenför försöksverksamhet i årskurserna 3–9 i dengrundläggande utbildningen under läsåret 2003–2004 och grunderna för läroplanen för dengrundläggande utbildningen årskurserna 1–2. Hel-singfors: Utbildningsstyrelsen.

InternetmaterialBorgå stad: www.porvoo.fi, 7.6.2004Botkyrka kommun: Ungdomsfullmäktige,

www.botkyrka.se, 8.6.2004Centerpartiets Ungdomsförbund: Dåligt demokratiarbete

på Hofors högstadier!, fc.centerpartiet.se/pressmeddelanden, 6.7.2004

Esbo stad: www.esbo.fi, 15.6.2004Karlstad: www.karlstad.se, 8.6.2004Kommunförbundet: www.kommunerna.net, 9.6.2004Kristdemokraterna: www.krdu.se, 6.7.2004LO: Gemansamt uttalande av LO & SAP ,

Pressmedelande, www.lo.se, 6.7.2004Nyköpings Kommun- Ungdomsfullmäktige:

www.nykoping.se, 8.6.2004Suutarinen Sakari, Brunell, Viking, Poutiainen, An-

nikki, Puhakka, Eija, Saari, Hannu ochTörmäkangas, Kari (2001) Kunskaper, färdigheter,uppfattningar, attityder och aktiviteter i samhällsfrågorpå grundskolans högstadium i Finland och 27 andraländer: Internationell studie av undervisningen isamhällsfrågor (IEA Civic Education Study),www.jyu.fi/ktl/civics.htm, 6.4.2004

Svenska Freds- och skiljedomsföreningen:Handlingsprogram för Svenska Freds demokratiarbete2003-2007 , www.svenskafreds.se/osteuropa/handlingsprogram.shtml, 6.7.2004

Svenska kommunförbundet och landstingsförbundet:Arbetsglädjen i vården ökar när hierarkier avskaffas,Pressmeddelande 23.6.2004, www.lf.svekom.se,6.7.2004

???1 LP 1994 är förkortningen för Grunderna för

grundskolans läroplan 1994, hänvisningar tillläroplanen sker med hjälp av förkortningen.

2 Lpo 94 är förkortningen på den svenska Läroplanenför det obligatoriska skolväsendet, förskoleklassenoch fritidshemmet, utgiven av Utbildnings-departementet, 2002.

3 LO, Landsorganisationen, Sveriges fackligacentralorganisation.

4 SAP, Sveriges socialdemokratiska arbetarparti.

158

Nuorten vuoden 2003 eduskuntavaaleihin osal-listumista peilaavan survey-tutkimuksen (Paak-kunainen toim. 2003) mukaan lähes puolet (48%) äänestäneistä nuorista tiesi jo edellisen vuo-den puolella ennen vaaleja, mitä puoluetta hetulisivat äänestämään. Ehdokkaan nuoret sitävastoin valitsivat vain muutamia päiviä ennenvaaleja. (Nurmela & Pehkonen 2003, 36–37.)Ratkaisevimmat ehdokkaan valintaan vaikutta-neet tekijät olivat ehdokkaan näkemykset ja kan-nanotot sekä se, että ehdokas edusti nuoren kan-nattamaa puoluetta. Sen lisäksi ratkaisevin puo-luevalintaa ohjannut tekijä oli puolueen aate jaideologia. Tämä oli nuorten mielestä huomatta-vasti tärkeämpi tekijä kuin esimerkiksi puolueentoiminta edellisellä vaalikaudella tai puolueenyksittäisten ehdokkaiden luonne (nuoruus taikyvykkyys) – puhumattakaan puolueen vaali-kampanjan luonteesta, jolla väitettiin olevan hy-vin vähän merkitystä puoluevalintaan. (Mt., 45.)Tämän perusteella voisi olettaa, että nuoret ovatyhtäältä hyvin selvillä omista puolueperustois-taan ja toisaalta hyvin perillä eri puolueiden ar-voperustoista ja niiden välisistä ideologisista erois-ta. Toisaalta eduskuntavaalitutkimuksen mukaannäyttäisi siltä, että nuorten puoluevalinnat olisi-vat suhteellisen kestävällä pohjalla: ne pohjautu-

PIRJO JUKARAINEN

AATTEET ON MUN

VAATTEET – MITÄ

MERKITYSTÄ PUOLUEILLA

KUNNALLISPOLITIIKASSA?

vat vakiintuneisiin arvoihin ja aatteisiin, ei vaih-tuviin kampanjoihin tai satunnaisiin ehdokas-asetteluihin.

Ääni puolueelle?Kaikki nämä oletukset asettuvat kuitenkin san-gen mielenkiintoiseen valoon tarkasteltaessa tä-män julkaisun yhteisen tuoreen kuntakyselyntuloksia, kysymyksen “Mitä puolueita tai ryh-miä voisit äänestää kunnallisvaaleissa” osalta. (Va-linta sai haluttaessa kohdistua useampaan vaih-toehtoon). Yleistäen voi nimittäin todeta, ettävuoden 2004 kunnallisvaaleissa tilanne näyttäi-si rakentuvan varsin toisenlaiseksi. Tuoreen kyse-lyn perusteella puolueiden sidos nuoriin äänes-täjiin vaikuttaisi olevan paljon epävarmempi jaepäselvempi. Ensinnäkin, kun tarkastellaan yk-sittäisten nuorten mahdollisia puoluevalintojatulevissa kunnallisvaaleissa, käy ilmi, että puolu-een arvomaailma – tai ainakaan sen selkeänä jä-sentäminen – ei voi ainakaan kovin paljon mää-rätä nuorten puoluesuuntautuneisuutta tulevis-sa kunnallisvaaleissa. Nuorten vastauksissa esiin-tyi lähes järjestelmällisesti hyvin erikoisia puo-luevaihtoehto-yhdistelmiä. Esimerkiksi potenti-aaliset puoluevaihtoehdot: Kokoomus, Vasem-mistoliitto tai Ruotsalainen kansanpuolue (ks.taulukko 1, tapaus 39) tai vaihtoehdot: Sosiaali-demokraatit, Vihreät tai Kristillisdemokraatitmuodostavat yhdessä aatteellisesti ja ohjelmalli-sesti sangen kirjavan kokonaisuuden. Olivatpamuutamat nuoret valinneet äänensä mahdolli-seksi saajaksi koko puolue- ja ehdokasryhmäkir-jonkin. Erityisen mielenkiintoista on, että yhdis-telmissä ei kyseenalaistu pelkästään oikeisto-va-semmisto -akselin mielekkyys, vaan niissä haaste-taan myös kieli- ja kulttuuripoliittisia linjanveto-ja. Tämä nostattaakin joukon lisäkysymyksiä, jo-hon kvantitatiivinen kyselytutkimus ei valitetta-vasti anna selkeää vastausta. Mikä kirjoa selittää?Mikä on yksittäisen nuoren puoluevalintojenlogiikka – vai onko sitä edes?

Ydinkysymys on, kumpi ryhmä on arvope-rustaltaan sangen epämääräinen – nuoret vai

159

puolueet, valinnan tekijät vai valintojen kohteet?Onko niin, että nuorilla on kyllä selkeän jäsenty-nyt arvoperusta, mutta tasapäistyneeltä, erityi-sesti vaalien kynnyksellä ohjelmallisesti varovai-selta kunnallispoliittiselta puoluekentältä ei sillelöydy selkeää tukea? Vai ovatko nuoret sittenkinyhä yksilökeskeisempiä ja kulutussuuntautu-neempia, kuten Martin Baethge (1989) on väit-tänyt, mikä tekee nuorista puoluekantojaan “het-

ken mielijohteesta” -valitsijoita: tänään olen vih-reä kuluttaja, huomenna kunnallisvaaleissa ko-koomuslainen kotiäiti, ensi eduskuntavaaleissavankka perussuomalainen. Toisin sanoen puo-luevalintoja tehtäisiin lyhytjänteisten arvovalin-tojen pohjalta, kuin valintamyymälän hyllyltäpoimien. Suomen osaltahan on nimittäin arvioi-tu, että suomalaiseen yhteiskuntaan on viimevuosikymmenien aikana muodostunut uusi he-

Taulukko 1. Nuorten puolue- ja/tai ryhmävaihtoehtoja tulevissa kunnallisvaaleissa 2004

Yksitt.

tapaus

No SDP Kesk Kok Vas. RKP Vihreät Krist. Perus- Sit. Joku muu

suom.

1 Kyllä Ei Ei Kyllä Ei Ei Ei Ei Ei Ei

9 Kyllä Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Ei Kyllä Kyllä Kyllä

10 Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Ei Ei Kyllä Kyllä Ei

12 Ei Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei

14 Kyllä Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Ei Ei Kyllä Ei

15 Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Kyllä Ei Ei Kyllä Kyllä

27 Ei Kyllä Ei Ei Ei Kyllä Ei Ei Ei Ei

37 Ei Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Ei Ei Ei Kyllä

39 Ei Ei Kyllä Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Ei Ei

40 Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä

44 Kyllä Kyllä Kyllä Ei Ei Kyllä Ei Ei Ei Ei

51 Ei Ei Kyllä Ei Ei Kyllä Ei Ei Ei Ei

53 Kyllä Ei Kyllä Ei Ei Kyllä Ei Ei Ei Ei

62 Ei Kyllä Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Ei Kyllä Kyllä

85 Kyllä Ei Kyllä Kyllä Ei Kyllä Ei Ei Ei Ei

87 Ei Kyllä Ei Ei Ei Kyllä Kyllä Kyllä Ei Ei

95 Kyllä Ei Ei Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Ei Kyllä

144 Kyllä Ei Ei Ei Ei Kyllä Kyllä Ei Ei Ei

…

Tot. N 511 511 510 511 511 510 511 511 511 510

160

terogeeninen keskiluokka, jolle tiivis samastumi-nen puolueisiin ei ole ollut yhtä tärkeää tai selke-ää kuin aiemmin politiikassa vahvasti vaikutta-neelle teollisuus- ja maatalousväestölle (Martikai-nen & Wass 2001).

Tuoreen kuntatutkimuksen perusteella Baet-hgen väite olisi kuitenkin liioittelua; nuoria eivoisi syyttää täysin hällä väliä -asenteesta puolu-eiden suhteen. Nuorten enemmistö on nimit-täin sitä mieltä, että puolueiden välisillä eroillaon merkitystä kunnallispolitiikassa. Enemmistönmielestä se, mitkä puolueet ovat kunnan johdos-sa ei olisi siis yhdentekevää. (Ks. kuvio 1.) Nejotka eivät aio äänestää ovat tässä suhteessa neu-vottomampia, mutta hekään eivät täysin allekir-joita väitettä puolueiden merkityksettömyydes-tä kunnallispolitiikassa.

Onko syy nuorten puoluekantojen häilyvyy-teen ja epäkoherenssiin sitten puolueissa itses-sään kunnallispoliittisella kentällä? Vai mikä se-littää sitä, että puolueen valinta tuntuu olevannuorille selkeämpää eduskuntavaaleissa kuinkunnallisvaaleissa. Viime eduskuntavaaleissa se,ettei löytänyt sopivaa puoluetta oli tärkeä syy ollaäänestämättä 17 prosentille nuorista; vastaavastiperäti 51 prosentille puoluekanta oli ilmeisestiollut selvä; he ilmoittivat, että tämä ei ollut heilleollenkaan syy jättää äänestämättä. (Ks. Paakku-nainen 2003, 55.) Sen sijaan tulevissa kunnallis-vaaleissa puoluekannan epävarmuuden arvioierittäin tärkeäksi syyksi olla äänestämättä noinviidennes ja tärkeäksi noin neljännes. Vain noin16 prosentille kunnallisvaaleihin osallistuvistanuorista sopivan puolueen puute ei ollut mikäänsyy olla äänestämättä. Vaikka kahden edellisentutkimuksen vastausasteikko oli erilainen, toises-sa viisi-, toisessa kolmiportainen, on vastaustenpääeroavaisuus selvä. Eduskuntavaalitutkimuk-sen mukaan äänestämättä jättämisen syy ei niin-kään ollut puolueperustan epävarmuudessa; tär-keämpiä syitä olivat esimerkiksi vaikeus löytääsopivaa ehdokasta, tai se, ettei äänestämisestä koetaolevan itselle mitään hyötyä Tulevissa kunnallis-vaaleissa äänestämättömyyden yhdeksi pääsyyk-si näyttäisi sen sijaan nousevan myös nuorenpuoluepoliittinen epävarmuus.

Väriä elämäänPuolueiden väliset kunnallispoliittiset periaatteel-liset ja ohjelmalliset erot eivät tunnu olevan ko-vinkaan selkeitä tai vakaita tämän päivän nuoril-le, sen verran häilyviltä nuorten puoluepreferens-sit vaikuttavat. Onko tässä siis kyse politiikanmarkkinointi- ja viestintäongelmasta? Puuttuu-ko kunnallispolitiikasta ja sen uutisoinnista vä-rikkyys? Onko niin, että puolueet rakentavatkunnissa liian maltillista “kaikkea hyvää kaikille”-profiilia, joka puhuttelee periaatteessa kaikkia,muttei kuitenkaan riittävän voimakkaasti ketään?Tämä voi olla yksi totuus. Tarkastellessaan presi-dentinvaaliohjelmien puhuttelevuutta nuoriso-

0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5

Kuvio 1. Suhtautuminen väittämään: "Ei väliä, mitkä puolueet kunnan johdossa, sillä lopulta asiat hoidellaan samaan malliin" ja puoluekannan vakiintuneisuus äänestysaikomuksen mukaan eriteltynä

Ei väliä mitkä puolueet kunnan johdossa

Puoluekannan vakiintuneisuus

"Äänestäisitkö kunnallisvaaleissa 2004?"

Kyllä

Ei

Eos

keskiarvot

161

perspektiivistä Pekka Isotalus ja Maili Pörhölä(1994) nimittäin havaitsivat, että vilkas väittelyja vastakkainasetteluja rakentava keskustelu ve-toavat nuoriin ja lisäävät heidän kiinnostustaanvaaleja kohtaan. Nuorten omat poliittiset mieli-piteet eivät välttämättä muutu keskusteluja seu-rattaessa, mutta ne saattavat täsmentyä ja vahvis-tua ja näin ollen myös äänestyshalukkuus voikasvaa.

Kyse ei siis ole vaalien viihteellistämisestä –tätä eivät nuoret itsekään olleet edellyttämässä –, vaan poliittisten jännitteiden rakentamisesta jaesille nostamisesta. Nuorten herätteleminen vaa-liuurnille edellyttänee pientä provosointia. Jospuolueilla ei ole riittävän konkreettista ja vahvaasanomaa äänestäjälle, ei hän välttämättä aktivoidu,ja mikä tahansa arkinen este riittää sammutta-maan äänestysaktiivisuuden. Vastaavasti “yllätyk-sellisen” vaalivoiton saattaa saada se puolue tai

ryhmä, joka nostattaa suuren kohun jostakinyksittäisestä asiasta ja näin kehottaa ottamaan sii-hen kantaa. Varmasti moni nuori asettuu tällai-sen puolueen tai ryhmän ohjelmajulistusta vas-taan, se on selvä, mutta yhtä moni saattaa asettuasen puolelle. Niin tai näin – seurauksena on jokatapauksessa kannanotto, joka todennäköisestinäkyy vaaliosallistumisena. Maltillisemman vaa-liohjelman laatinut poliittinen kilpailija leimaaeittämättä moisen touhun populistiseksi ääntenkalasteluksi. Ristiriitaista kuitenkin on, että niinpopulistisuuden suosiminen kuin sen välttele-minen ovat riskialttiita valintoja. Vaaliosallistu-miseen mobilisointi voi niin sanotusti mennä jokoyli tai ali.

Arvoperustalta vaaliuurnalleKunnallisvaaleissa vaaliohjelmien värittäminenon varmaankin vielä muita vaaleja vaikeampaa.

Minun on vaikea löytää itsellesi sopivaa ehdokasta

Minun on vaikeaa löytää itsellesi sopivaa puoluetta

En vain viitsi käydä äänestämässä

keskiarvot

En katso äänestämisestä olevan minulle mitään hyötyä

Haluan protestoida politiikkaa ja poliitikkoja vastaan

Minulla on periaatteellinen päätös olla äänestämättä vaaleissa

Vaaleissa ei ole tarpeeksi menoa, meininkiä ja viihteellisyyttäKunnassani on liikaa työttömyyttä ja eriarvoisuutta

johon ei voi vaikuttaaKuntien eliitti on piittaamatonta nuorten osa-aikatyöläisten,

opiskelijoiden ja työttömien eduistaTarvitaan radikaaleja ja anarkistisia toimia Suomen

itsenäisyyspäivän "Kuokkavieraiden" malliin0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0

Äänestämättä jättämisen syiden painoarvot (1= ei lainkaan tärkeä, 5= erittäin tärkeä)

Kuvio 2. Suhtautuminen väittämään: ei väliä, mitkä puolueet kunnan johdossa, sillä lopulta asiat hoidellaan samaan malliin ja puoluekannan vakiintuneisuus äänestysaikomuksen mukaan eriteltynä.

162

Onhan loppujen lopuksi kyse arkisten asioidenorganisoinnin suunnittelusta ja kehittämisestä.Mistä värikkyys sitten voi rakentua? Yksi keinoon nostaa esiin arkisten käytäntöjen ja valintojentaakse kytkeytyviä arvoja: hakea arjen takaa suu-ria ja syviä tunteita. Ovatko puolueet tässä on-nistuneet, on hyvä, mutta vaikea kysymys. Mie-lenkiintoista onkin tarkastella, missä määrin nuor-ten arvomaailmat ja puolueiden (omiin arvoihinperustuvat?) poliittiset linjaukset mahdollisestikohtaavat tulevissa kunnallisvaaleissa. Esimerkiksikysymys kunnallisten palvelujen vaihtoehtoisis-ta organisointimuodoista on tässä yhteydessämielenkiintoinen. Kyselyssä kysyttiin mielipidettänuoria lähellä olevien palvelujen, nuoriso- ja lii-kuntapalvelujen yksityistämisestä tai ohjaamisestans. kolmannen sektorin, vapaaehtoisjärjestöjenvastuulle. Selvä enemmistö kyselyyn osallistuneis-ta nuorista ei puoltanut kumpaakaan muutosta.Ruotsalaista kansanpuoluetta äänestäviä lukuunottamatta, kaikkien puolueiden äänestäjäkunnissaalle 10 prosenttia oli yksityistämismahdollisuu-desta täysin samaa mieltä (1.loppuviite tähän).Seuraava Vasemmistoliiton puoluehallituksenkannanotto 15.4.2004 puhuttelisi siis kautta lin-jan kaikkien puolueiden potentiaalista nuortaäänestäjäkuntaa – ainakin tulevissa kunnallisvaa-leissa.

Suomalaiset arvostavat julkisia palveluita ja ovat niistävalmiita verojen muodossa yhdessä maksamaankin.Sen enempää laadun parantaminen kuin kustannus-tehokkuuskaan ei edellytä peruspalveluiden yksi-tyistämistä.

Nuorten selvää enemmistöä voi tässä mielessäpitää arvomaailmaltaan sangen konservatiivisenvarovaisena, uusia vaihtoehtoisia toimintamuo-toja epäilevänä. Tämä seikka on arvatenkin ikä-vää kuultavaa niille, jotka ovat odottaneet nuo-resta sukupolvesta kunnallisen palvelutuotannonrohkeata remonttiryhmää. Voi toki myös olla, ettävarovaisen konservatismin syynä on yksinkertai-sesti se, ettei koko palvelutuotannon uudelleenorganisoinnin ajatusta ole purettu nuorille konk-

reettisesti auki. Nuoret eivät välttämättä edes oleselvillä, mistä koko asiassa on kysymys. Erikoisin-ta oli kuitenkin se, että nuorten puoluesuuntau-tumisella ei ollut loogista vaikutusta kumpaan-kaan vaihtoehtoon. Etenkin oli hämmästyttävää,että Kokoomusta kannattavat – tai ainakin sitätulevissa kunnallisvaaleissa äänestävät – nuoreteivät olleet yhtään enemmän vaihtoehtoistenpalvelutuotantomuotojen kannalla, vaan heidänselkeä enemmistönsä 56,6 prosenttia oli joko osit-tain tai täysin yksityistämistä vastaan (55,5 pro-sentilla oli sama kanta myös palvelujen siirrostakolmannelle sektorille) – lähes vastaava mielipi-dejakauma oli SDP:tä ja Keskustaa äänestävienkeskuudessa. Kokoomuksen potentiaalinen nuoriäänestäjäkunta ei täten näyttäisi olevan juurikaansamaa mieltä oheisesta, puoluekokouksessa Sei-näjoella 4.–6.6.2004 sovitusta kuntapoliittises-ta linjauksesta:

Kuntien on ennakkoluulottomasti etsittävä uusiakeinoja palveluidensa järjestämiseen. Palveluita voi-daan ostaa järjestöiltä tai yksityisiltä yrittäjiltä. Kun-nan tehtävä on myös hyvien vaihtoehtojen tarjoami-nen. Esimerkiksi palveluseteli lisää valinnan-mahdollisuuksia, kun kuntalainen voi hankkia tar-vitsemansa palvelut haluamaltaan tuottajalta. Viisaskunta edistää myös yksityisen palvelutuotannon syn-tymistä erityisesti silloin, kun aidot markkinat ovatolemassa.

Vasemmistoliiton kannattajakunnissa oli muihinpuolueisiin verrattuna suunnilleen yhtä paljonniitä, jotka olivat osittain yksityistämisen kannal-la (eli osittain samaa mieltä, vastausvaihtoehto4); Vasemmistoliittoa äänestävissä heidän suh-teellinen osuutensa oli 15 prosenttia, Kokoomus-ta äänestävien joukossa osittain samaa mieltä oli11,3 prosenttia, SDP:tä 10,4 prosenttia ja Kes-kustaa äänestävien joukossa 13,7 prosenttia.Kolmas epäloogisuus oli se, että Perussuomalaisiaäänestävien nuorten kanta oli uusia palvelutuo-tantomuotoja kohtaan kaikkein myönteisin sii-täkin huolimatta, että itse puolueen kanta on näitäkohtaan – Vasemmistoliiton lailla – kriittinen.

163

0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0

Sosialidemokraatit

Keskusta

Kokoomus

Vasemmistoliitto


Vihreät

Perussuomalaiset



En äänestäisi

En halua sanoa

En tiedä

Kuvio 3. Suhtautuminen nuoriso- ja liikuntapalvelujen yksityistämiseen tai siirtämiseen järjestöille ja kolmannelle sektorille (keskiarvot, 1= täysin eri mieltä, 5= täysin samaa mieltä).

Kunnan nuoriso- ja liikuntapalvelut voitaisiin hyvin siirtää yksityisen sektorin hoidettavaksi

Kunnan nuoriso- ja liikuntapalvelut voitaisiin hyvin siirtää järjestöjen ja kolmannen sektorin hoidettavaksi


Mode = moodi, yleisin mielipide

Missing

0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0

Keskiarvo

164

Peruspalveluita ei saa romuttaa liiallisella yksityistä-misellä ja yhtiöittämisellä, joka väistämättä johtaamyös kunnallisen kansanvallan kapenemiseen jakuntalaisten vaikutusvallan vähenemiseen ja jopakansalaisten syrjäyttämiseen (Perussuomalaistenkunnallisvaalijulistus 2000).

Keskimäärin kaikkein kriittisin asenne palvelu-jen yksityistämiseen näyttäisi olevan Vihreiden,Kristillisdemokraattien ja Vasemmistoliiton ää-nestäjillä, myönteisin puolestaan joko Perussuo-malaisia tai RKP:tä äänestävillä. Myönteisimpiinkuuluivat yllättäen myös he, jotka ajattelivat ko-konaan kieltäytyä äänestämästä. Erot eivät kui-tenkaan ole tilastollisesti merkitseviä. Nuortenhenkilökohtaisilla puoluevalinnoilla ei täten näyt-täisi olevan kovinkaan selkeää yhteyttä heidänkannattamiensa puolueiden keskeisten kunnal-lispoliittisten ohjelmaperiaatteiden kanssa. Poliit-tiset viestit ovat joko jääneet lukematta tai sittenymmärtämättä. Tämä asettaa luonnollisesti haas-teita puolueille niiden rakentaessa nuorta äänes-täjäkuntaa puhuttelevia vaaliohjelmia.

Puoluekannan vakiintumattomuuden taustaaEdellisten havaintojen perusteella ei olekaan yl-lättävää, että kysyttäessä puoluekannan vakiin-tuneisuutta enemmistö nuorista (62 %) vastasijoko “ei lainkaan vakiintunut” tai ilmoitti asianolevan varsin epävarma. Vastaavasti erittäin va-kiintunut kanta oli ainoastaan noin viidennek-sellä nuorista, loput sijoittuivat näiden välimaas-toon. Keskiarvoilla mitaten nuoren sukupuolellatai iällä ei näyttänyt olevan tässä suhteessa syste-maattista merkitystä. Sen sijaan, kun tarkastel-laan toista samaa teemaa haarukoivaa kysymystäpuoluekannan vakiintumattomuuden merkitystääänestämättä jättämiselle, saadaan toisenlaisia tu-loksia. Nuorimmille vastaajille epävarmuus puo-luekannasta on tärkeämpi syy jättää äänestämät-tä kuin vanhemmille. Toisin sanoen iän karttu-minen ei näyttäisi yhtään helpottavan puoluei-siin samastumista, mutta silloin kun valintoja tuleetehdä (vaaliuurnan äärellä) tästä asiasta ei tulisienää äänestämisen este niille, jotka jo ovat lähem-

pänä 30 ikävuotta. Mitä ilmeisimmin siis koke-mukset aiemmista vaaleista ovat tuoneet var-muutta puoluevalintaan “tosipaikan edessä”;useimmille ensimmäistä kertaa äänestämään me-neville valinta on todella vaikea. Pohjimmiltaankokemuksen ja näkemyksen lisääntyminenkääniän myötä ei kuitenkaan näyttäisi auttavan nuo-ria valitsemaan, mikä on juuri se hänen arvomaa-ilmaansa ja elämänvalintojaan tukeva puoluekunnallisvaaleissa, vaan epävarmuus kestää usei-ta vuosia.

Sen sijaan nuorten opiskelu- ja asuinpaikansuhteen esiintyi mielenkiintoista vaihtelua. Pe-ruskoulun, lukion, yliopistojen ja erityisesti opis-tojen tai ammattioppilaitosten opiskelijoidenpuoluekanta oli varsin vakiintumaton. Sama koskiniitä, jotka eivät opiskelleet tai olleet ilmoittaneetopiskelupaikkaansa. Poikkeuksen muodostivatammattikorkeakoulujen opiskelijat, joiden jou-kossa oli suhteessa huomattavasti enemmän nii-tä, joiden puoluekanta oli jokseenkin vakiintu-nut.

Nuorten puoluekannan vakiintumisasteensuhteen löytyi eroja myös asuinkuntien välillä.Huomattavasti keskimääräistä enemmän puolue-valinnan suhteen epävarmoja nuoria oli Kausti-sella (93 %), Salossa ja Kolarissa (molemmissalähes 80 %), Savitaipaleella (77 %) sekä Kiuru-vedellä (74 %). Vakiintunein puoluekanta olipuolestaan Lempäälässä (kannastaan epävarmo-ja 35 %) ja Espoossa asuvilla (epävarmoja 48 %).Nämä erot vaikuttivat kuitenkin olevan hyvinpaikkakuntakohtaisia – mitään systemaattista,selittävää logiikkaa esimerkiksi kuntatyypin mu-kaan ei eroille ollut aineistosta mahdollista löytää.

Erot kuitenkin kertonevat siitä, että kunnal-lispoliittisella kentällä puolueet puhuttelevatnuorta äänestäjäkuntaa hyvin eri tavoin ja erivoimakkuudella eri paikkakunnilla. Voi esimer-kiksi olla niin, että joillakin paikkakunnilla muu-tamat harvat puolueet hallitsevat kunnallispo-liittista kenttää niin vahvasti, että niille mahdol-lisesti muuta vaihtoehtoa etsivä nuori ei sitä löy-dä – ja jättää kenties siksi jopa äänestämättä. Voi

165

myös olla niin, että nuorten suosimat ehdokkaattai puolueet eivät vakiintuneiden valtapuoluei-den katveessa koskaan tule valituiksi, minkä seu-rauksena nuori tulee entistä epävarmemmaksioman valintansa realistisuuden suhteen. Jälkim-mäinen ilmiö saattaisi koskea erityisesti Vihreitäja sitoutumattomia ehdokkaita, joiden potenti-aalinen kannatus on usein todellista – vaalitu-loksissa näkyvää – kannatusta suurempi. Tällai-siin spekulaatioihin voi päätyä tarkasteltaessanykyistä valtuustorakennetta niillä viidellä paik-kakunnalla, joissa nuoret olivat epävarmimpiapuoluekannastaan (Kaustinen, Salo, Kolari, Sa-vitaipale, Kiuruvesi – tässä järjestyksessä).

Kaustisella esimerkiksi valtuustoa hallitsee käy-tännössä kaksi puoluetta, Keskusta (19 valtuus-toedustajaa) ja Perussuomalaiset (7); SDP:llä onlisäksi yksi edustaja valtuustossa. Paikkakunnannuorten tuki eri puolueille ja ryhmille tulevissakunnallisvaaleissa olisi sen sijaan seuraavanlainen.Kun kyselyyn vastanneita oli kaikkiaan 14 nuor-ta, heistä paikkakunnan vahvinta puoluetta,Keskustaa ilmoitti voivansa äänestää kuusi (43%), valtuustosta kokonaan puuttuvia SDP:tä,Kokoomusta ja Vihreitä kutakin kaksi (kunkinpuolueen kannatus noin 14 %). Paikkakunnantoiseksi vahvinta puoluetta Perussuomalaisia, sa-moin kuin jotakin muuta paikallista ehdokasta/listaa kannattaisi yksi (7 %). Vasemmistoliittoa,RKP:tä ja/tai sitoutumattomia ei yksikään. Tä-män perusteella epäsuhta ei näyttäisi olevan ko-vin suuri, sillä joka toinen nuori näyttäisi kan-nattavan jompaa kumpaa paikallisista valtapuo-lueista. Kysyttäessä varsinaista äänestysvaihtoeh-toa (mitä yhtä puoluetta/ryhmää äänestäisit),nuoret osoittautuivat kuitenkin epävarmemmik-si. Valintaansa ei tiennyt neljä (28,6 %), yksi eihalunnut sanoa. Valtapuolue Keskustaa ilmoittiäänestävänsä kolme (21,4 %), Kokoomusta, Kris-tillisdemokraatteja ja SDP:tä, kutakin kannattiyksi (7 %). Muille – mukaan lukien toiselle val-tapuolueelle Perussuomalaisille – ei olisi herunutääniä. Äänestämisestä olisi kokonaan kieltäyty-mässä joka viides, 21,4 %. Äänestyskäyttäyty-

mistä mittavien kysymysten perusteella paikka-kunnan valtapuolueet eivät täten olisikaan ta-voittaneet kuin viidesosan paikkakunnan nuo-rista. Toinen viidesosa näyttäisi etsivän edusta-jaansa muista suurista ja keskisuurista puolueis-ta. Jäljelle jäävä 3/5 (60 %) olisi tavallaan puo-luepoliittisesti “kodittomia”.

Lähes yhdenmukainen tapaus on Savitaipale,missä puolueiden potentiaalinen kannatus ontosin vielä matalampi. Valtapuolue Keskustaasaattaisi äänestää 20,5 prosenttia paikkakunnankyselyyn osallistuneista nuorista; valtuuston ul-kopuolella olevilla Vihreillä olisi seuraavaksi suu-rin luottamus (16,7 %). Sosiaalidemokraattejasaattaisi äänestää 12 prosenttia, samoin sitoutu-mattomia, Kristillisiä kahdeksan prosenttia, mui-den kannatus olisi vieläkin pienempi. Varsinaisetäänet jakautuisivat valtuuston voimasuhteitanoudatellen, sillä erotuksella että Vihreiden kan-natus olisi yhtä suuri kuin Keskustan ja Kokoo-musta ei olisi äänestämässä yksikään nuori (vrt.nyt 4 valtuustopaikkaa 27:stä). Todellisesta ää-nestysvaihtoehdostaan epävarmoja olisi kuiten-kin selvä enemmistö: 36,4 prosenttia ei tiedä ja22,75 prosenttia nuorista ei halua ilmoittaa kan-taansa. Äänestämättä jättämistä suunnittelevienosuus oli yhdeksän prosenttia.

Hyvä esimerkki epäsuhdasta valituiksi tulleenvaltuuston kokoonpanon ja nuorten potentiaa-lisen puoluesuuntautumisen välillä on Kolarinkunta. Kunnan valtuuston voimasuhteet ovatolleet Keskusta 11, Vasemmistoliitto seitsemän,Kokoomus kolme, SDP kaksi, ja Kolari 2000 -listan ryhmä kolme valtuustopaikkaa. Kyselyynosallistuneiden nuorten (19 vastaajaa) potenti-aalinen kannatus eri puolueille olisi sen sijaan seu-raavanlainen. Valtapuolue Keskustaa voisi ää-nestää 42 prosenttia kolarilaisista nuorista. Seu-raavaksi suurin kannatus on sitoutumattomilla(36,8 % voisi äänestää heitä), Vihreillä (26,3 %)ja Kokoomuksella (26,3 %). Toista valtapuolu-etta Vasemmistoliittoa saattaisi tukea 21 prosent-tia, samoin kuin SDP:tä ja Perussuomalaisia. Li-säksi jollekin muulle listalle voisi antaa tukensa

166

15,8 prosenttia. Kun katsotaan varsinaisen ää-nestysvaihtoehdon valintaa (eli vastauksia kysy-mykseen mitä yhtä puoluetta tai ryhmää äänes-täisit), vastaakin nuorten äänestyskäyttäytyminenlähestulkoon täysin nykyisen valtuuston valta-suhteita; poikkeuksen tekee Vasemmistoliitto,

jonka suhteellinen kannatus on nykytilannettamatalampi, lähempänä Kokoomusta ja SDP:tä.Huomattavaa kuitenkin on, että valtaosa nuoris-ta ei tässäkään kunnassa joko tiedä äänestysvaih-toehtoaan (31,6 %) tai halua ilmoittaa kantaan-sa (15,8 %). Lisäksi, kun eri puolueiden potenti-

Missing

-16

17-18

19-20

21-22

23-24

2

25-26

27-28

29-

Kuvio 4. Puoluekannan vakiintuneisuus ja sen vaikutus äänestämiseen ikäryhmittäin eriteltynä.

Puoluekannan vakiiintuneisuus

Äänestämättömyys: ei löydy sopivaa puoluetta

10 3 4 5

Mode = moodi, yleisin mielipide

Ikä

167

0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5

Espoo

Oulu

Pori

Salo

Loviisa

Hollola

Lempäälä

Mustasaari

Janakkala

Anjalankoski

Kitee

Kiuruvesi

Pieksänmaa

Jalasjärvi

Kaustinen

Viitasaari

Savitaipale

Kolari

Puolanka

Kuvio 5. Nuorten puoluekannan vakiintuneisuus, luottamus puolueisiin ja kannanotto kunnan puolueperustan merkitykseen paikkakunnittain eriteltynä. (Pystyviivat osoittavat koko aineis-ton keskiarvoa muuttujan osalta.)

Puoluekannan vakiintuneisuus Ei väliä mitkä puolueet kunnan johdossa

Luottamusaste johonkin puolueeseen

0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5

168

aalisesti saama kannatus ylittää reilusti 100 pro-senttia (ollen noin 200 %), kertoo se siitä, ettäuseimmilla nuorilla on potentiaalisena äänestys-vaihtoehtona useampi kuin yksi puolue. Yksi-kään Kolarin kunnasta tutkimukseen osallistu-nut nuori ei kuitenkaan jättäisi äänestämättä.

Kiinnostava havainto on myös se, että Kolarialukuun ottamatta niillä paikkakunnilla, joillanuoret olivat kaikkein epävarmimpia puoluekan-nastaan (so. Kaustisilla, Salossa, Savitaipaleella jaKiuruvedellä) nuoret olivat myös keskimääräistävahvemmin sitä mieltä, että: “Ei ole oikeastaanmitään väliä, mitkä puolueet ovat kunnan joh-dossa, sillä lopulta asiat kuitenkin hoidellaan sa-maan malliin.” Yhtäältä nuorten puoluepoliitti-nen epävarmuus saattaa siis ainakin joissakin ta-pauksissa olla yhteyksissä näkemykseen puoluei-den aatteellisesta “tasapäisyydestä” - ainakin kun-nallispolitiikassa. Toisaalta kuten edellä todettiin,enin osa nuorista, etenkin äänestämistä suunnit-televat, olivat sitä mieltä, että kunnan puoluepe-rustalla on ainakin jonkin verran merkitystä. Puo-lueiden toimintaan kuitenkin luotettiin keski-määrin samalla lailla, eli kohtalaisesti, kussakinkunnassa, tosin Kaustisilla myös luottamus puo-lueisiin oli keskimääräistä heikompaa. Joka tapa-uksessa nuoret eivät ole aivan kyynisen epäus-koisia puolueiden toimintaan kunnissa. Tämäkertoo siitä, että puoluevalinnan vaikeudessa onkyse puolueiden puhuttelemattomuudesta.Nuoret eivät kenties koe kunnallispolitiikassavaikuttavia puolueita itselleen läheisiksi eduna-jajiksi. Tätä heijastelee myös seuraava piirre: edel-lisistä esimerkeistä Kolaria ja Savitaipaletta yhdis-ti heikon puoluekantavakiintuneisuuden ohellase, että niissä nuoret saivat – heidän oman arvi-onsa mukaan – myös keskimääräistä vähemmänmielipiteitään esiin. Samaa mieltä oltiin Loviisas-sa, missä nuorten puoluekannan vakiintuneisuusoli niin ikään matalimmasta päästä.

Nuorten puolueetNuorten jakama potentiaalinen kannatus eri puo-lueille (vastaukset kysymyksen: “Jos kunnallis-

vaalit pidettäisiin nyt, mitä seuraavista voisit ää-nestää”) noudattaa suurten puolueiden osaltaviimeaikaisten eduskunta- ja kunnallisvaalienyleistä suhdejakaumaa, mutta pienempien, edel-lisissä kunnallis- ja eduskuntavaaleissa vähemmänkannatusta saaneiden puolueiden osalta poikkea-vampaa asetelmaa. Potentiaalisen kannatuksensuhteen vahvimmiksi puolueiksi nousivat Kes-kusta, Sosiaalidemokraatit, Vihreät ja Kokoomus,tässä järjestyksessä. Vihreiden tavanomaista mer-kittävästi suurempi kannatus – peräti 27,3 pro-senttia olisi mahdollisesti valmis antamaan äänen-sä Vihreille – ei ole yksinomaan nuoria sisältäväs-sä otoksessa mitenkään yllättävä. Vihreiden tuki-joukkoa ovat olleet nimenomaan nuoret; vallit-seva ilmiö vain on ollut se, että ennakoivissa “oven-suukyselyissä” Vihreiden kannatus on ollut ainasuurempi kuin varsinaisissa vaaleissa. Tämä ilmiösai tukea myös tässä kyselytutkimuksessa, silläkysymykseen “Jos äänestät tai saisit äänestää seu-raavissa kunnallisvaaleissa, mitä vaihtoehtoa ää-nestäisit” annettujen vastausten perusteella Vih-reiden saama kannatus on huomattavasti mata-lampi. Vihreitä äänestäisi enää vain 9,3 prosent-tia, ja järjestys vaihtuisi toisin päin Kokoomuk-sen kanssa. Sitoutumattomien ehdokkaiden osal-ta sama asetelma on vieläkin ilmeisempi. Siinämissä peräti 21,7 prosenttia pitää sitoutumaton-ta ehdokasta tai listaa potentiaalisena äänestys-kohteena, varsinaisen äänen heille antaisi vain yksiprosentti. On mielenkiintoinen kysymys, mistätämä “viime hetken perääntymisen” käytäntö joh-tuu. Voi olla, että tämäkin ilmiö kytkeytyy puo-lueiden ja ryhmien “hampaattomuuteen” nuo-ria koskettavissa asioissa. Nuoret ovat epävarmo-ja valintojensa suhteen, mutta tosipaikan edessä,vaaliuurnilla valitsevan joukosta sen, mitä pitä-vät sillä hetkellä kaikkein turvallisimpana vaihto-ehtona. Mitään pidempiaikaista puoluepoliittis-ta sitoutumista ei tämänkaltaisen ad hoc -valin-takäytännön perustalle voine kuitenkaan raken-tua.

Kaiken kaikkiaan puoluesidoksen ohuus näyt-täisi olevan yksi merkittävä syy nuorten häilyväl-

169

le käyttäytymiselle kunnallisvaaleissa. Puoluesi-doksen ohuus nimenomaan kunnallisvaalienyhteydessä kertonee puolestaan yhden syynohuuteen: puolueet eivät ole kyenneet rakenta-maan arkisista, ihmistä lähellä olevista asioista riit-tävän kantaa ottavia, nuoria puhuttelevia ohjel-mia. Kyselyn perusteella vaikuttaisi kärjistäen sil-tä, että puolueiden kunnallispoliittiset linjat kir-kastuvat nuorille vasta aivan vaalipäivän kynnyk-sellä – jos ovat kirkastuakseen. Voihan olla ettänuori viettää kesälomansa kaukana medioista eikänäin altistu viime hetken vaaliohjelmille. Onkoihme, jos hän vaaliviikonloppuna päättää lähteävielä kerran kavereiden mökille?

Loppuviitteet1. SDP: 6,5 %; Keskusta 6,8 %; Kokoomus 7,5 %;

RKP 21,4 %; Perussuomalaiset 9,1 %; Kristillisde-mokraatit, Vihreät ja Vasemmistoliitto 0 %.

LähteetBaethge, Martin (1989) Individualization as Hope and

Disaster. A Socioeconomic Perspective. TeoksessaKlaus Hurrelmann & Uwe Engel (toim.) The SocialWorld of Adolescents: International Perspectives.Berlin: Walter de Gryter.

Martikainen, Tuomo & Wass, Hanna (2001) Vaienneetäänet: äänestäminen vuoden 1987 ja 1999 edus-kuntavaaleissa. Vaalit 2001:2. Helsinki: Tilastokes-kus.

Nurmela, Sakari & Pehkonen, Juhani (2003) Nuoretja vuoden eduskuntavaalit 2003. Teoksessa KariPaakkunainen (toim.) “Kyllä politiikalle mutta…”Nuoret ja eduskuntavaalit 2003. Helsinki: Nuoriso-tutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja35 & Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 27,9–61.

Paakkunainen, Kari (2003) “Kyllä politiikalle mutta…”Nuoret ja eduskuntavaalit 2003. Helsinki: Nuoriso-tutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja35 & Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 27.

Perussuomalaisten kunnallisvaalijulistus (2000) Osoit-teessa: http://www.perussuomalaiset.fi, luettu22.6.2004.

170

ISMO POHJANTAMMI

NUORTEN POLIITTISEN

OSALLISTUMISEN

POLIITTISET TAUSTAT

On jo arkista puhua uudesta ja vanhasta politii-kasta eli uusista kansalaisliikkeistä ja vanhastaedustuksellisesta puoluepolitiikasta. Jokin mur-ros eittämättä on tapahtunut, mutta kyse ei olejostain ainutlaatuisesta puoluepolitiikan lopunaloittavasta ilmiöstä. Poliittisen kansalaisyhteis-kunnan, puoluepolitiikan ja edustuksellisen po-litiikan suhteita luonnehtivat etenkin 1900-lu-vun alkupuolen poliittisen osallistumisen ja ko-kousten pidon monet areenat. Politiikkaan kuu-lui jo tuolloin vastaava laaja-alainen elämäntavanpolitiikka, joka kokosi työväen, nuorisoseurojentai suojeluskunnan aktiivit yhteisöksi ja kulttuu-ripiiriksi, jossa arvotettiin asioita, joita “oma puo-luekaan” ei käsitellyt. Silti puolueidentiteetti oliniin vahva, että puhuttiin omasta puolueesta.Vaikka näin ei enää ainakaan yleisesti tehdä, niinaivan uudesta ja puoluepoliittisen kulttuurin ai-kakaudelle vieraasta asiasta ei poliittisen kansalai-saktiivisuuden ja puoluepolitiikan kohtaamises-sa ole kyse. Aktiivinen poliittinen kansalaisyh-teiskunta ja julkisuus ovat kuuluneet koko edus-tuksellisen politiikan kauden länsimaisen poliit-tisen toiminnan ajatukseen. Uutta ei ole edes se,että niin sanotut uudet toimintamuodot näh-dään puoluepolitiikan (yleensä) ja myös edus-tuksellisen politiikan haastajina tai haastavina täy-dentäjinä. Silti nimenomaan 1950–1970-luvuil-le tyypillisen puoluepoliittisen ja edustuksellisenpolitiikan yhteen nivovan ajattelutavan kaudellasyntyi käsitys, että haasteiden historia on loppu.

Tämän aikakauden suhteen 1980- ja jo 1970-luvulla alkaneissa uusien ja puoluepolitiikastaerkanevien poliittisten vaihtoehtojen haussa onollut kyse taas uudesta ja edelleen jatkuvasta ai-kakaudesta.

Edustuksellinen politiikka on edellyttänyttoimivaa julkisuutta ja siinä aktiivisia eikä vainäänestäviä kansalaisia. Uudet liikkeet ja järjestöttukeutuvat samaan yleisempään perinteeseenkuin edustuksellisen politiikan periaatteet, mut-ta ne kyseenalaistavat yhtäältä edustuksellisenpolitiikan ja toisaalta puoluepolitiikan itsestään-selvyyden. Poliittisen toiminnan luonteeseenkuuluu, että täydellinen erkaneminen ei ole mah-dollista; sen sijaan poliittinen toimija kohtaa toi-set poliittiset toimijat julkisen toiminnan aree-nalla. Osa nuorista hakee yhteyksiä kansalaisjär-jestöjen kautta, osa on organisoinut uusia puolu-eita, ja kolmansille jokin sekamuoto vanhojenpuolueiden kanssa on poliittisen toiminnan pe-rustana. Neljänsille edustuksellinen politiikka jatoisten nuorten aktiivisuus on etäältä hyväksyt-tävä tapa kulkea heidän ja “minun” omia teitään.

Osalle nuoria puolue kuitenkin näyttää yh-deltä toimijalta, toimintaväylältä tai välineeltämuiden joukossa. Nuorten kohdalla tämän ak-tiivisen perspektiivin jäsentyminen näyttää edel-lyttävän, että politiikka nähdään jonkin yleisen,yhteisen mutta konkreettisen areenan kuten val-tuuston tai kansalaisyhteiskunnan piirissä käy-tännöllisenä asiana. Poliittisen osallistumisen käy-tännöissä perinteisen politiikan toimijat sijoittu-vat uusiin tarinoihin.

Äänestysaktiivisuuden yleisen 1970-luvultaalkaneen laskun vastapainona on kautta Länsi-Euroopan nähty muun ja myös poliittisluontei-sen yhdistystoiminnan viriäminen (Putnam,Pharr & Dalton 2000). Uusien yhdistysten jaliikkeiden kannalta jäsenistön aktiivisuus on olen-nainen seikka, kun taas puolueiden kannalta vaa-limenestys on tullut yhdistystoimintaa tärkeäm-mäksi. Kannatus vaaleissa on tietenkin puolue-toiminnan edellytys, siten niistä tulee kansalais-ten valitsemia poliittisia päättäjiä. Kuitenkin ny-

171

kyasetelma näyttää olevan se, että uudet järjestötja liikkeet toimivat yhdistyksinä ja puolueet par-lamentissa ja hallituksissa ja kohtaavat haasteensapoliittisen yhdistystoiminnan saralla. Ainakinnuorille kansalaisyhteiskunnan jatkuva poliitti-nen organisoituminen on tärkeä areena1.

Edustuksellisen poliittisen toimintakulttuu-rin piiriä ei tule rajata äänestämiseen, mutta tämätuntuu olevan tyypillinen tapa mieltää puolue-keskeinen edustuksellinen demokratia. Osa pas-siivisista nuoristakin näyttää näin ajattelevan.Miten nuoret sitten ovat poliittisen kansalaisuu-den areenansa käsittäneet? Minkälaisista toimin-nan piireistä on kyse? Tarkastelen tässä artikkelis-sa nuorten käsitystä poliittisesta kulttuurista jasuhteestaan edustukselliseen demokratiaan ja jär-jestöelämään lähinnä nuorten järjestökontaktienja toimintapiirien sekä nuorten näitä koskevienmielipiteiden perusteella. Käsillä olevat kysely-aineistot antavat perusteita tarkastella, mitä aree-noja nuoret käyttävät ja osittain myös sitä, onkoaktiivisuus yhdellä areenalla merkittävä toisella.En siis tarkastele sitä, missä kulkevat vasemmis-ton ja oikeiston jakoa täydentävät uudet asenne-jakaumat vaan kuvaan osallistumisen tapaa. Mil-laiseksi nuoret käsittävät poliittisen osallistumi-sen alueensa? Käsittävätkö he järjestöjen ja suo-ran osallistumisen vai edustuksellisen politiikankansalaistoiminnan areenakseen ja pitävätkö henäitä erillisinä vai toisiinsa linkittyvinä? Tarkoi-tuksena ei ole asettaa näitä osallistumisen muoto-ja poliittisesti toisilleen vastakkaisiksi: erotan netarkastellakseni niiden suhteita sekä nuorten ta-poja erottaa ja yhdistää ne.

1950-luvun vaalitutkimuksissa todettiin, ettäpoliittinen osallistuminen ja kiinnostuneisuuskumuloituvat, mutta tuolloin tarkasteltiin sovin-naisen osallistumisen yhtä jatkumoa. Nykytilan-teessa on kyse jakautuvista yhteyksistä ja verkos-toista sekä tavoista ottaa etäisyyttä, passivoituajollain tavalla ja aktivoitua toisella. Kansalaisetarvostavat erilaisia poliittisia menettelytapoja.Poliittinen kanta voidaan ilmaista vaaleissa taiyhden asian ajamiseen keskittyvissä liikkeissä tai

molemmissa. Liikkeisiin osallistuvatkaan eivätvälttämättä asetu puoluepolitiikan ulkopuolelle,vaan myös he orientoituvat puoluepoliittistensidosten kautta. Kansalaiset voivat toimia eriympäristöissä eri tavoin asettamatta niitä välttä-mättä vastakkaisiksi toisilleen.

Poliittisella osallistumisella tarkoitankin tässälaajasti ottaen osallistumista poliittiseen julkisuu-teen eli yrityksiä tehdä tietyt arvot, tavoitteet taitoimintatavat muita vakavammin otettaviksi jatoiset arvot kiistanalaisiksi. Julkisuus on asioidenpolitisoinnin kenttä, ja arvoperusteisen osallistu-misen yleistymisen perusteella näyttäisi siltä, ettäasioiden politisointi on etenkin nuorten poliitti-sessa osallistumisessa tärkeä motiivi. Politisointion toki puolueidenkin politiikan olennainen tai-to. Poliittisessa osallistumisessa on laajasti ottaenkyse osallistumisesta toimintaryhmiin tai järjes-töihin, jotka toimivat poliittisesti2 tai joiden onmahdollista politisoida asioita. Kyse on myösyksilöiden tavasta osallistua politisoivaan julki-suuteen.

Osallistumistapojen erittelyn perusteena ovatsekä nuorten järjestöosallistumista koskevat tie-dot että käsitykset järjestöistä, mahdollisista jatoimivista osallistumistavoista, kunnallisesta edus-tuksellisesta demokratiasta ja yleisesti puolueistaja vaaleista. Näiden perusteella voin arvioida,mitkä seikat ovat nuorten poliittisen osallistumi-sen kiinnekohtia.

Alhainen vaaliosallistuminenNuorten osallistuminen valtakunnallisiin vaalei-hin on laskenut vuoden 1975 vaalien 75 pro-sentista vähitellen. Vuoden 1983 vaaleissa 63prosenttia äänesti, vuonna 1987 äänestämässäkävi 59 prosenttia, ja vuonna 2003 luku oli 53prosenttia. Kunnallisvaaleissa äänestysprosenttion ollut hieman valtakunnallisia vaaleja alhaisem-pi; vuoden 1975 vaaleissa 18–23-vuotiaidenäänestysprosentti oli 66, ja myös lasku on ollutkunnallisvaaleissa valtakunnallisia vaaleja suurem-pi. Nuorten äänestysinnon lasku viimeisen kym-menen vuoden aikana onkin nähtävissä osana

172

yleistä äänestysaktiivisuuden ja puoluepolitiik-kaa kohtaan osoitetun kiinnostuksen laskua. Vas-taavat laskutendenssit ovat näkyvillä kaikkiallaläntisessä Euroopassa. Puolueet ja niiden nuori-sojärjestöt ovat menettäneet huomattavasti jäse-niään (Putnam ym. 2000; Hooghe, Stolle &Stouthuygen 2004). Uusiakin jäseniä on tullut,mutta yleisesti perinteinen poliittinen yhdistys-toiminta on vähentynyt. Ei ilmeisestikään tun-neta, että olisi riittävän vahvoja perusteita sitou-tua poliittiseen järjestötoimintaan. Yleisen tur-vallisuuden tunteen vastapainona on nuortenyksilöiden epävarmuus koulutuksesta ja työstä.Poliittista julkisuutta ryhmittäviä epävarmuus-tekijöitä ovat etenkin yhtäältä luonnon tuhou-tuminen ja toisaalta epävarmuus kansallisten ar-vojen säilymisestä.

Aikuisväestökin passivoituu vaalipolitiikansuhteen, eikä vanhemmilla ole ehkä itselläkäänvarmaa ja selkeää poliittista motiivia äänestää tiet-tyä puoluetta. Varmempaakaan kantaa ei liioinsiirretä vanhaan tapaan perheen piirissä nuorille(kaikki perheet eivät tosin ole hajonneet, muuta-kin on pelissä). Käsitys nuorten oikeudesta itse-näiseen päätöksentekoon on ollut osa yleistä kult-tuuria jo pitkään ja se on edelleen vahvistunut.Epävarmuuksien aikakaudella yksilökeskeinenvastuu on velvoite, ja osa näkee yksilön vastuunkulutuspolitiikastaan vaihtoehtona järjestelmänottamalle vastuulle. Lisäksi itsenäisyyden ja yksi-lön vastuun korostus näyttää olleen jo pidem-pään länsimaiden kulttuurien monien yleistentrendien juonteena. Nuorten itsenäistyminennuorisokulttuurien kautta on tärkeä tausta, jotamuokkaavat yksilöille tarjotut tavat kohdata ris-kiyhteiskunnan epävarmuudet ja tavat käsittääkollektiiviset sidokset aktiivisesti tulkitsemalla eikäperinteisten kollektiivis-sosiaalisen sidoksen pe-rusteella. Suomalaisessa koulumaailmassakin yk-silön vastuun periaate tarjotaan nykyaikaiseksiajattelutavaksi (Laine 1999; Hoikkala 2000).Vastuun etsintä rytmittyy yksilön nykyajaksi.

Kommunikaatiokulttuurin ihmisihanteenmurrosta kiteyttäneet tutkijat ovat todenneet, että

pitkäjänteiseen toimintaan liitetyt arvot ovatmenettäneet merkitystään. Tilalle ovat tulleetnykyajassa selviämistä edistävät, kommunikaatio-taitoihin liitetyt kasvatusarvot (Laine 1999,2000; Jokinen & Saaristo 2002). Poliittisen kan-nan muodostaminen näyttäisi siten väistämättälimittyvän nopeatempoiseen sosiaalisten kohtaa-misten nykykulttuuriin. Mutta sosiaalisen kom-munikaation maailma ja nopea sopeutuminenlähipiireihin eivät tarjoakaan poliittisia vastauk-sia, vaikka ne tarjoaisivat poliittista menestystä,ystäviä ja vaikutusvaltaa. Ne saattaisivat kasvat-taa poliitikoita ja järjestöaktiiveja (varauksia he-rää tämän aineiston perusteella), mutta tämä eivähennä poliittisen kannan epävarmuutta. Jär-jestöihin osallistuneet ja osallistumattomat nuo-ret kokevat puoluevalintansa yhtä vakiintuneek-si – tai vakiintumattomiksi. Järjestöelämässä jasosiaalisissa kontakteissa mukanaolo ei siis suo-raan sopeuta poliittisten yhdistysten kulttuuriin,vaan sidokset ovat toisenlainen poliittinen asia.Lisäksi toiset järjestöt ovat tästä näkökulmastamerkittäviä ja toiset eivät. Vaikka yksilöiden sel-viämistaitona arvostettaisiin sopeutumista kom-munikatiiviseen kulttuuriin, poliittisen kannan-muodostuksen kannalta tärkeämmiltä näyttävätyksilöllistyvän kulttuurin piirteet ja yksilöidentavat tulkita omat poliittisen aktiivisuuden pol-kunsa.

Individualistiset piirteet näyttävät poliittisenkannan muodostuksessa erityisen tärkeiltä myössiksi, että 1900-luvun alkupuolen poliittisetmerkitysmaailmat ovat erityisesti 1980-luvultaalkaen olleet pitkässä murrostilassa. Poliittisenkannan muodostaminen edellyttää yksilön aktii-visuutta ja tulkintaa. Poliittisen kannan muodos-tus ei tapahdu vain sosiaalisen kontaktin ja vielävähemmän perinteisten sosiaalisten luokkasidos-ten, puolueiden välittämien symbolisten arvosi-dosten tai poliittisten “ismien” ohjelmaprojektienperusteella (Aarnio 1998; Pekonen 2000). Siltinuorille arvopohjan selkiyttäminen on poliitti-sen sidoksen avainkysymys, ja etenkin aktiiviennuorten arvosidokset pohjautuvat vastuusta ker-

173

toviin arvoihin, jotka edellyttävät suhteellisenpitkäaikaista sidosta poliittiseen projektiin. Nuor-ten näkemykset ovat poliittisia, mutta he eiväthalua yleisesti sitoutua yhteenkään puolueeseen,vaikka saattavatkin olla kiinnostuneita myös pe-rinteisistä puolueista. Jotain puolueissa (ja nii-den nuorisojärjestöissä) täytyy olla sellaista tur-haa tai liiallista, jota nuoret väistävät. Kuitenkinnuorisovaltuustoon osallistuneet nuoret, joidenjärjestökontaktien pinta on jo monipuolisempikuin muilla, ovat kiinnostuneempia sekä puo-luetoiminnasta että muusta järjestöjen toimin-nasta kuin muut nuoret.

Nopeatempoiseen kulttuuriin nähden onkinhuomattava, että arvosidosten jäsentäminen onpitkän keston poliittinen valintatila, ja vie aikaaennen kuin yksilölle varmistuu, haluaako hänottaa kantaa äänestettävänä olevien puolueidenvälillä ja mikä valinta olisi3. Se edellyttää toimin-taa, mutta kontaktitkaan eivät sinänsä kerro po-liittisesta yhteydestä. Puolueen toimintaan osal-listuminenkaan ei aineiston perusteella näytäpuolueorientaatiota vahvistavalta. Poliittista va-lintaa koskevat epävarmuuden merkit näkyvätkyselyjen monista kohdista ja avovastauksista.Poliittisen kannan epävarmuuden lisääntyminenja etäisyyden ja uudenlaisen osallistumisen muo-tojen moninaisuus on nähty kautta Euroopan.Suomessa on kuitenkin Paloheimon mukaan ta-pahtunut niin, että puolueista vieraantuneet ovatpikemminkin passivoituneet kuin vaihtaneetpuoluetta, mutta yhtä lailla kyse on sidosten löyh-tymisestä (Paloheimo 2003, 192). Puolueet kil-pailevat omien nukkuvien kannattajien hereilläpitämisestä. Yleisesti nuorisojärjestöt ovat olleetolennainen väylä rekrytoida puolueen toimihen-kilöt ja aktiivit jäsenet. Nyt tällaisen sidoksen ka-saamisen askeleet näyttävät katkonaisilta ja vie-vät nuoria melko satunnaisesti välillä sisään javälillä toisille poluille.

Puoluevalinta näyttää puoluepoliittisen kult-tuurin perinteen nojalla väistämättömältä initi-aatioriitiltä, johon nuorten on otettava kantaaviimeistään vaaleissa. Valinnasta saattaa muodos-

tua vakavampi asia kuin mistä tarvitsisi olla kyse,jos nuoret käsittävät perinteen nojalla, että ää-nestäminen edellyttää vahvaa sitoutumista puo-lueeseen. Tästä ajattelutavasta irtautuminen näyt-tää vievän siihen, että vaalit nähdään yksilövaali-na. Nuoret pitävät ehdokkaan valinnan vaikeut-ta tärkeänä äänestämättä jättämisen perusteena,ja tärkeämpänä kuin puoluevalinnan vaikeutta.Kuitenkin äänestäjien joukossa puolueen valintaoli puolelle vastaajista tärkeä valinnan peruste jalisäksi ¼ antoi asteikolla 1-5 arvosanan 3, jokakertoo potentiaalisesta merkityksestä. Siten äänes-tämisaikeista ilmoittaneiden joukossa ¼:n mie-lestä ehdokkaan puolueella ei ole juurikaan mer-kitystä. Puoluevalinnan varmistumisen vähäisyyson tärkeä äänestämättä jättämisen syy. Äänestä-mättä jättävät näkevät vaalit puoluepolitiikkanaeivätkä itse kuulu puoluepoliittisen merkitysmaa-ilman piiriin. Näiden nuorten kansalaisidentiteet-ti, joka liittää heidät poliittiseen alueeseen, onmuutoinkin selvästi ohuempi kuin muilla nuo-rilla. Kyselyssä äänestämättä jättämisen jo ennenvaaleja ilmoittavat nuoret näyttävät olevan mui-ta passiivisempia osallistumaan mihinkään järjes-tötoimintaan ja ajattelemaan puoluepoliittisinjaotteluin. Päättäjien poliittisella kannalla ei oleheidän mielestään mitään väliä. Mutta aktiivi-sempienkin nuorten kohdalla poliittisen kannanmuodostus kestää pitkään ja sidokset vaihtuvat.

Poliittisen kannanmuodostuksen ja osallistu-misen epävarmuustekijät näkyvät uusien liikkei-den suosiossa. Ne tarjoavat pysyvää järjestöjäse-nyyttä kevyemmän mutta yksilöltä aktiivisuuttaja arvovastuun osoittamista enemmän vaativanyhteisön. Ne näyttävät osalle nuoria mielekkääl-tä sidokselta tässä tilanteessa ja soveltuvat nope-ampaan ja keveämpien sidosten vaihtumisen ryt-miin. Jos äänestys mielletään puoluepoliittiseksieikä poliittiseksi tapahtumaksi, on hankala, puo-luekannan vielä jäsentymättä, lähteä liikkeellepoliittisin syin. Kyselyyn vastanneista nuoristaenemmistö kuitenkin ilmoittaa aikovansa äänes-tää, ja (vain) 30–35 prosenttia vastaajista ilmaisijonkinasteista epäluottamusta puolueiden ja jär-

174

Taulukko 1. Suhtautuminen mielenosoituksiin sukupuolittain, prosentit ja lukumäärät.

jestöjen julkiseen toimintaan sekä piti yhdente-kevänä, mitkä puolueet valitaan kunnan johtoon.Nuoret saattavat kokea kunnan johdon ja poliit-tisen eliitin etäiseksi,4 mutta eivät pidä tätä aina-kaan yleisesti esteenä sille, että voisivat toimiamielekkäästi kuntademokratiassa, eli tällainen etäi-syyttä korostava kanta alentaa vain vähän äänes-tämishalukkuutta. Osalle nuoria tämä on poliit-tisen elämän arkista realismia. Osa taas tulkitseeluottamuksen puutetta rehellisyyden tai poliitti-sen suunnan näkökulmasta ja mieltää äänestä-mättä jättämisen aktiiviseksi protestiksi.

Poliittisen osallistumisen muodoista suoraantoimintaan uskoo äänestämistä enemmän 1/5nuorista, 2/5 on neutraaleja asian suhteen ja 2/5pitää äänestämistä suoraa toimintaa merkittäväm-pänä. Kirjoittamista internetissä piti lähes kol-mannes äänestämistä vastaavana poliittisena osal-listumisena ja vaikuttamisena, mutta tärkeämmäk-si osallistumismuotoja erottelevaksi kysymyksek-si osoittautui luottamus osto- ja kulutustottu-musten vaikutusvoimaan. Äänestämistä merkit-tävämpänä sitä piti 20 % nuorista. Kaiken kaik-kiaan muut osallistumismuodot kuin äänestämi-nen kiinnostivat vahvasti arviolta 40 prosenttia5

nuorista. Heistä siis osa jättäisi äänestämättä, kos-ka he protestoivat puoluepoliittista järjestelmäävastaan, mutta osa taas äänestäisi, koska he ovatmuutoinkin aktiivisia kansalaisyhteiskunnan jä-seniä. Aktiivisuus ei heille tarkoita, että he kokisi-vat olevansa vahvasti mukana puoluepolitiikassavaikka osallistuisivat nuorisojärjestönkin toimin-taan. Palaan tähän tarkemmin kuvatessani järjes-töihin osallistumista, mutta ensin otan esille eräi-

tä nuorten poliittisen osallistumisen taustateki-jöitä.

Poliittisen osallistumisen taustatekijöitäPoliittisesti aktiiviset ja passiiviset eivät näytä ylei-sesti erottuvan iän, koulutuksen tai sukupuolenperusteella. Sen sijaan osallistumistapoja tarkem-min eriteltäessä nämä ovat merkittäviä tekijöitä.Järjestöosallistumisen aste jakautuu vain pieneltäosin ikäryhmittäin ja vastaa yleistä mielikuvaa,että nuorimmat osallistuvat ensin urheilujärjes-töihin ja seurakuntatoimintaan ja vanhemmatkansalaisaktiivisuutta ilmentäviin järjestöihin.Internetin nuorimmat mielsivät poliittisen toi-minnan välineeksi muita useammin. Vanhimmil-la yli 20-vuotiailla nuorilla oli muita ikäluokkiaenemmän kokemusta ammattiliitoista, mutta tälläei ollut merkitystä poliittisen osallistumisen as-teen kannalta; pikemminkin ammattiliittoon osal-listuminen näytti olevan vaihtoehto muulle osal-listumiselle.

Ikäryhmien merkitys näkyi lähinnä äänestä-misaikeissa ja poliittista osallistumista koskevissamielipiteissä. Äänioikeuden saanti on edelleensymbolinen tekijä, vaikka arvostus on madaltu-nut muun hierarkkisen kulttuurisymboliikankatoamisen ohella. Silti täysi-ikäiseksi tulemiseenliittyy poliittisten asenteiden muutoksia. Valtuus-tonuoristakin nimenomaan 18 vuotta vanhem-mat lähestyivät puolueita nuoria useammin (1/3täysi-ikäisistä ja 1/7 nuoremmista). Vaaliosallis-tuminen on yleisempää, jos puoluepoliittinenorientaatio on vahva. Sidos vaaleihin perustuusiis edelleen jonkinlaiseen puoluesidokseen, vaikka

"Mielenosoitukset ovat yleensä aivan turhia, ja niillä vain haitataan päättäjien työtä"Täysin eri

mieltäOsittain eri

mieltäVaikea sanoa tai neutraali

Osittain samaa mieltä

Täysin samaa mieltä Yhteensä

Nainen (n) 19 % (52) 32 % (89) 31 % (88) 15 % (43) 3 % (43) 100 % (281)

Mies (n) 12 % (26) 26 % (59) 36 % (82) 19 % (42) 7 % (16) 100 % (225)

Kaikki (n) 15 % (78) 29 % (148) 34 % (170) 17 % (85) 5 % (25) 100 % (506)

175

se onkin horisontaalista, ohuempaa ja satunnai-sempaa kuin aiemmin. Puolueorientaatiota sel-keyttävät seikat, kuten tiedotusvälineiden seu-ranta, näyttävät olevan poliittisen osallistumisas-teen taustatekijä pikemminkin kuin ikä sinänsä,vanhimmat 25–30-vuotiaat tunsivat puolueva-lintansa vakiintumattomammaksi kuin hiemannuoremmat.

Nuorimmat näyttävät arvostavan yleisiä ar-vopohjaisia oikeuksia toimia kansalaisena viralli-sista säännöistä riippumatta. He arvostavat eetti-siä arvoja kuten eläinten oikeuksien puolustami-nen, suoran toiminnan oikeutus ja pakolaistenoikeudet. He näyttävät olevan valmiimpia toi-mimaan oikeuksien puolesta omaisuuden suo-jasta riippumatta. Yleisten arvopohjaisten oike-uksien kategoriat näyttävät olevan nuorempienpoliittisen kielipelin pääasiana.

Lakien status ymmärretään iän kasvaessa sel-vemmin myös poliittisen toimintatavan rajaksi.Ikä on tältä osin voimakkaampi yhdenmukaista-ja tekijä kuin koulutus. Toisaalta vanhemmat ryh-mät käsittivät, että lakeja sovelletaan varakkaisiintoisin kuin köyhiin, eli vanhemmille nuorille la-kien kanssa eläminen ei ole kritiikitön asiantilavaan toiminnan lähtökohta. Poliittista identiteet-tiä hahmotetaan iän myötä toisenlaisten asioidenja kielipelien kautta kuin yleisten oikeuksien; sensijaan yleinen poliittisen toiminnan oikeus elimielenosoitusten oikeus näyttää olevan selkeäm-min yli 20-vuotiaiden mielissä. Nuorimmat ryh-mät eivät pohdi suoraan toimintaan ryhtyessäänlakiin perustuvaa mielenosoittamisen oikeutta,suora toiminta nähdään yleisten oikeuksien eikäkansakunnan lakien nojalla. Mielenosoituksetovat eri sarjan teko. Siten ei ole aivan outoa, ettäosa näistäkin nuorimmista näkee mielenosoituk-set vain päättäjien toimintaa haittaavina asioina.

Poliittisen identiteetin yhtenä mittapuuna onluottamus omiin mahdollisuuksiin toimia kan-salaisena ja kunnan jäsenenä. Ikä ei näyttäisi vai-kuttavan tähän suoraan, vaan keskeisin tekijäkoulutus ja erityisen selvästi korkeakoulutus eliraja ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opis-

kelevien ja muiden nuorten välillä. Yleisesti kou-lutuksen merkitys vain korostuu iän myötä. Osahuonommin koulutetuista kokee täysi-ikään tul-taessa, että luottamus omiin mahdollisuuksiintoimia kansalaisena on muita vähäisempi. Ylei-sesti vanhemmat nuoret ehkä alkavat ajatella ikäänkuin “todellista vaikuttamista” eivätkä pelkästäänosallistumista ja arvojen ilmoittamista. Poliittises-ta osallistumisesta tai omasta passiivisuudesta onhelppo pohtia vaikuttamisen ja vaikutuksen kie-likuvin. Kyselyssä vanhemmat nuoret kiinnitti-vät huomion siihen, millä ja kenellä on vaikutus-valtaa ja millä ei, ja vaikuttamisesta näytti tule-van pääasiallinen kielipeli ja motiivi arvioida po-liittista osallistumista. Nuorimmat olivat muitavalmiimpia arvioimaan osallistumistaan johon-kin ja arvottamisen merkitysmaailmaa. Vaikutuk-sen vähäisyyttä ei (aina) ajateltu ennalta eikä sesiten näyttänyt estävän toimintaan ryhtymistä.

Sukupuolten väliset erot puolestaan keskitty-vät arvokysymyksiin, mutta eroja on myös eräis-sä osallistumistapaa koskevissa käsityksissä. Nuor-ten naisten osuus osallistumista arvottavista (post-materialisteista) on huomattava (ks. Paakkunai-sen ja Myllyniemen artikkeli tässä kirjassa). Arvo-ero näkyy selvästi siinä, että naiset pitivät miehiäyleisemmin eläinten oikeuksien puolustamistatärkeänä politiikkana ja naiset arvostivat kulutta-jien vaikuttamismahdollisuuksia miehiä enem-män. Puoluepoliittinen orientaatio6 oli hiemanmiehisempi, kun taas järjestöosallistujista7 use-ammat olivat naisia (taulukko 1). Mihinkään jär-jestöön osallistumattomat olivat pääosin miehiä.Miehet näyttävät muutoinkin jakautuvan osal-listumista koskevissa kysymyksissä vastakkaisiksiryhmiksi. Kyselyssä nuoret miehet kiinnittyivätpuoluepoliittiseen orientaatioon ja konventionaa-liseen poliittiseen osallistumiseen naisia useam-min. Kuitenkin naiset arvostivat poliittisia oikeuk-sia kuten mielenosoituksen oikeutta. Miehet pi-tivät naisia useammin mielenosoituksia vain päät-täjiä haittaavana toimintana.

Naisista väittämän kanssa oli eri mieltä 51 pro-senttia ja miehistä 38 prosenttia. Miehet siis piti-

176

Taulukko 2. Osallistuminen / osallistumattomuus sukupuolittain, prosentit ja lukumäärät.

Taulukko 3. Kansalaisluottamus "samalla tavalla ajatteleviin ihmisiin" sukupuolittain, prosentit jalukumäärät.

vät naisia useammin mielenosoituksia turhina.Nämä luvut kuvaavat melko luotettavasti poliit-tisin oikeuksiin kiinnittyvien nuorten osuuttaaineistosta. Kun jaottelun kohdistaa ryhmään,jota voi pitää puoluepoliittisesti orientoitunee-na, mielenosoitukset hyväksyvien joukossa nuo-ria miehiä onkin suhteessa huomattavasti enem-män kuin naisia (ero näkyy sekä vahvemmanpuolueorientaation omaavien että ohuemminorientoituvien eli yhteenkin puoluepoliittisestaorientaatiosta kertovaan kysymykseen myöntei-sesti suhtautuvien joukossa). Sukupuolijakaumaamerkittävämpää on kuitenkin, että huomattavajoukko nuorista (22 prosenttia) ei tarkastellutmielenosoituksen oikeutta perusoikeutena vaantoiminnan seurausten termein. Mielenosoituk-set tuomitsevat olivat hieman keskimääräistä nuo-rempia, ja vanhemmassa ryhmässä (25–30-vuot-ta) tytöt olivat poikia useammin seurausargu-mentin kannalla. Osto- ja kulutustottumuksiaäänestämistä merkittävämpänä pitävät nuorethyväksyivät mielenosoitukset, samoin järjestö-

osallistujista erityisen selvästi ihmisoikeus- ja hy-väntekeväisyys- sekä luontojärjestöihin ja myöspuoluetoimintaan osallistuneet. Ja huomatta-koon, että kuntademokratian mielekkääksi koke-vat pitivät yhtä usein kuin muut nuoret mielen-osoituksia turhina (ei sukupuolieroa). Kuntade-mokratia näyttää jäsentyvän vahvasti poliittisenpäätöksenteon eikä osallistumisoikeuksien ter-mein. Kuntapäättäjiä tavanneista, joita oli kyse-lyyn vastanneissa vähän (N = 29), erityisen monipiti mielenosoituksia turhina, ja tässä ryhmässämiehet olivat selvä enemmistö.

Nuoret miehet näyttävät olevan selvästi nai-sia kiinnostuneempia kunnallisesta päätöksente-osta, puoluepolitiikasta ja puolueen nuorisojär-jestöstä. Kyselyyn vastanneet nuoret naiset osal-listuivat useammin adresseihin ja nuoret miehetkunnallisaloitteisiin. Naisia kiinnostivat enem-män järjestöt, ja ero sukupuolten välillä oli huo-mattava nuorimpien ikäryhmien kohdalla. Sensijaan 23 vuotta vanhempien ikäryhmissä järjes-töosallistumisen erot tasoittuivat osassa järjestöjä.

Ei osallistu mihinkään kysytyn organisaation / järjestön toimintaan tai

toimenpiteisiin

Osallistuu vähintään yhden organisaation / järjestön toimintaan tai

toimenpiteisiin Yhteensä

Nainen (n) 12 % (34) 88 % (244) 100 % (278)

Mies (n) 18 % (40) 82 % (186) 100 % (226)

Kaikki (n) 15 % (74) 85 % (430) 100 % (504)

En luota lainkaan Luotan vähän

Luotan jonkin verran

Luotan melko paljon

Luotan erittäin paljon Yhteensä

Nainen (n) 1 % (4) 4 % (12) 30 % (84) 48 % (135) 16 % (46) 100 % (281)

Mies (n) 3 % (6) 8 % (17) 33 % (74) 44 % (99) 12 % (27) 100 % (223)

Kaikki (n) 2 % (10) 6 % (29) 31 % (158) 46 % (234) 14 % (73) 100 % (504)

177

Taulukko 4. Kuntademokratiassa toiminnan mielekkääksi kokevien jakautuminen kunnassa.

Luonnonsuojelujärjestöihin kuuluvat nuoretnaiset olivat kaikissa ikäryhmissä miehiä aktiivi-sempia, naisista 18 prosenttia ja miehistä 8 pro-senttia vastasi osallistuneensa luonnonsuojelujär-jestön toimintaan. Mihinkään järjestöön ja me-diaan osallistumattomien ryhmässä nuoret mie-het olivat selvä enemmistö, ja aktiivien parissasuhde on yhtä selvästi toisin päin.

Samastuminen järjestöelämään voi tytöillä ollasosiaalisemman ennakkoasenteen takia olla hie-man helpompaa. Sosiaalista asennoitumista ja si-ten taustavalmiutta järjestöaktiivisuuteen kuvaatyttöjen suurempi luottamus samalla tavalla ajat-televiin ihmisiin (taulukko 3).

Toisiin luottaminen saa sukupuolittain hie-man eri merkityksen. Tytöillä se on samalla yh-teiskunnallisempi näkökulma, ja tyttöjen ryhmääänestää muita selvästi useammin, kun taas poi-kien ryhmässä kyse on kaverista tai erityisestäyhteisöstä eikä esimerkiksi äänestäminen ole hei-dän parissa muita aktiivisempaa.

Pääosalle nuorista miehistä aktiivisuus perus-tui enemmänkin tunnettujen yleisten menette-lytapojen hyväksikäyttöön. Politiikan konventio-naalisten menettelytapojen ja puoluepolitiikantuntemus on tavallaan vastavuoroinen asia, jo-ten poliittisen toiminnan resurssien voi tältä osinnähdä sukupuolittuneen. Lisäksi miesvastaajatnäyttivät jakautuvan vahvemmin eri suuntiin,yhteiskunnallisesti kiinnostuneiden ryhmissäeniten ja vähiten kiinnostuneissa selvä enemmis-tö oli miehiä, vaikka koko vastaajakunnasta mie-hiä olikin vähemmistö. Samoin jakautuivat vas-

taukset kysymyksiin kunnalliseen demokratiaanosallistumisen mielekkyydestä sekä suoran osal-listumisen ja äänestämisen mielekkyydestä. Asen-teeseen “voin toimia poliittisesti vain yksilönä enjärjestössä” samastuvien ryhmä näyttää selvästimiehiseltä. Miehiä oli tuosta ryhmästä 39 ja nai-sia 27. Tässä ryhmässä äänestysinto ja kunnalli-seen demokratiaan luottaminen olivat muita vä-häisempiä. Tämän kysymyksen osalta äärimmäistäasennetta korostaneet miehet pitivät mielenosoi-tuksia vain päättäjiä haittaavina. Samoin jakau-tui myös naisten ryhmä. Neutraalimmat tai epä-varmat vastaajat pitivät mielenosoituksia oikeu-tettuina, joten epävarmuus poliittisesta kannastaei siis automaattisesti johda poliittiseen epätietoi-suuteen.

Alhaisen osallistumishalun yhtenä taustate-kijänä on usein pidetty alueen yleistä sosiaalistarakennetta. Kunnan osien tai lähiöiden tarkkuu-della on voitu havaita, että työttömyys alentaaäänestämishalua. Villiina Hellsten ja TuomoMartikainen tosin toteavat (2001, 46), että myöseliittialueilla nuorten äänestysaktiivisuus on sel-västi laskemassa, joten yleisessä suunnassa on kysetoisenlaisesta tekijästä kuin sosioekonomista taus-tasta. Kunta ei sinänsä näytä erottelevan poliitti-sen osallistumisen alueita8. Osallistumisen tapo-jen ja halun kasaantuminen voi silti olla jollaintavalla yhteydessä aluetekijöihin, ja merkittäväl-tä näyttäisi se, miten kukin nuori kokee alueensaja siihen kohdistettavissa olevat odotukset eli vas-taajan käsitys elämisen viihtyisyydestä kotikun-nassa (“hyvä asua ja elää”) suhteessa muihin kun-

"On mahdollista toimia mielekkäästi kuntademokratiassa"

Ei hyväksy Hyväksyy Yhteensä

Oman kunnan viihtyisyys Huono (n) 65 % (30) 35 % (16) 100 % (46)

suhteessa muihin kuntiin Hyvä (n) 29 % (41) 71 % (98) 100 % (139)

Kaikki (n) 38 % (71) 62 % (114) 100 % (185)

178

Taulukko 5. Luottamus johonkin puolueeseen sen mukaan, miten käsittää asuinkuntansa viihtyisyy-den suhteessa muihin.

tiin9. Kyse ei siis ole objektiivista kunnan tulos-luvuista vaan pikemminkin vastaajan mieliku-vasta. Koettua aluetta voidaan tarkastella poliit-tisen osallistumisen ja poliittista osallistumista-paa koskevien käsitysten sosiaalisena konteksti-na. Kun nuori koki, ettei kunnassa ole tulevai-suutta, myös kiinnostus yhteiskunnallisia asioitakohtaan ja luottamus siihen, että kannatta toi-mia kuntademokratiassa, olivat keskimääräistäalhaisempia.

Myös yhteydet kunnan yleisen viihtyisyydenja omiin taitoihin luottamisen välillä olivat sel-vät; samoin luottamus puolueisiin laski, kun kun-taa ei koettu viihtyisäksi. Kuitenkin kun tiettytaso oli saavutettu, ei ero enää ollutkaan niin sel-keä. Äänestäminen näytti olevan vain hiemantodennäköisempää, jos kunta koettiin viihtyisäksi,mutta varmasti äänestämättä jättävien osuus oliselvästi pienempi viihtyisiksi nähdyillä alueilla.Kielteiset kokemukset asuinalueesta selvästi pas-sivoivat, mutta myönteinen viihtyvyys ei suo-raan (lineaarisesti) käänny poliittiseksi luottamuk-seksi. Kuvio on samankaltainen sen osalta, mitennuoret luottavat omiin resursseihinsa toimia kan-salaisina. Toimintaresurssien ja mahdollisuuksi-

en kokemusten taustalla on joitain yleisiä tekijöi-tä. Objektiivisiin tuloslukuihin pohjautuva jakuntien menestymisestä kertova segregaatioluo-kitus jakautui tasaisesti myös omaan kansalaistoi-mintaan luottamuksen, kuntademokratiaan osal-listumisen mielekkyyden ja puolueluottamuksensuhteen.

Vertailu toisiin kuntiin antaa perusteita arvi-oida pikemminkin omia mahdollisuuksia alueel-la ja vasta toissijaisesti poliitikoiden tuotoksia.Kun kuntaa pidettiin muita kuntia parempana,kyselyyn vastanneet nuoret luottivat puolueidenja järjestöjen toimintaan ja kunnan päättäjiin sekäoikeuslaitoksen tasapuolisuuteen. Viihtyvyys eiolekaan talouden suure vaan yleinen taloudellis-sosiaalis-poliittinen odotushorisontti, jota ErikAllardt on (1973, 1975) kuvannut kategorialla“being” eli tavalla olla ja asua. Se tai jokin vastaa-va näyttää hyvin merkittävältä kategorialta myöspoliittisen osallistumisen kannalta. Poliittisellaalueella – olkoon se kunta, Eurooppa tai globaaliyhteisö – kansalaisen identiteetin tunnistavienjoukossa valtaosa kertoi jollain tavalla viihtyvän-sä kunnassaan. Kunnassa viihtyminen voi sitenperustua oikeuteen ja mahdollisuuteen kiinnit-

Kansalaisluottamus: Johonkin puolueeseen

En luota lainkaan

Luotan vähän

Luotan jonkin verran

Huomatta-vasti

Luotan erittäin paljon Yhteensä

Erittäin huono (n) 36 % (5) 50 % (7) 14 % (2) 0 % (0) 0 % (0) 100 % (14)

Huono (n) 15 % (10) 25 % (17) 37 % (25) 21 % (14) 3 % (2) 100 % (68)Oman kunnan viihtyvyys suh-

Keskimää-räinen (n) 9 % (15) 25 % (41) 39 % (63) 25 % (40) 2 % (3) 100 % (162)

teessa muihin kuntiin Hyvä (n) 3 % (7) 19 % (41) 53 % (113) 23 % (50) 1 % (2) 100 % (213)

Erittäin hyvä (n) 9 % (4) 22 % (10) 31 % (14) 31 % (14) 7 % (3) 100 % (45)

Kaikki (n) 8 % (41) 23 % (116) 43 % (217) 24 % (118) 2 % (10) 100 % (506)

179

tyä globaalien tai yleisten poliittisten arvojenmukaiseen toimintaan. Kunnalliseen demokra-tiaan kuuluvat myös kansalaisten yleiset osallis-tumismahdollisuudet eivätkä vain kunnallisenpäätöksenteon tulosluvut.

Todettakoon siis vielä, että luottamus omiinkansalaistaitoihin ja poliittisiin toimintamahdol-lisuuksiin ei suoraan riipu kunnan talouden eikäpuoluepolitiikan tai virkamiesten toimista. Po-liittisessa yhteiskunnassa jäsentyy muitakin toi-mintaan ryhtymisen perusteita kuin eliittien tapatoimia. Tarkastelen seuraavaksi näitä seikkoja,minkä jälkeen vertailen kuntanuorten ja valtuus-tonuorten toimintapiirejä ja arvostuksia.

Osallistumisen linkittyminen erilaisiin poliitti-siin areenoihin ja toimintoihinSosiaalisen ja poliittisen toiminnan resursseja voi-daan tarkastella kulttuurin välittäminä yleisinäresursseina tai ne voidaan nähdä yksilöiden jaryhmien piirteiksi. Tästä näkökulmasta tarkastel-tuna järjestöosallistumisen taustalla voidaan nähdäyhtäältä yleinen poliittinen kulttuuri ja koulu-tus, toisaalta yksilöiden aktiivisuutta voidaan tar-kastella sen mukaan, mihin ryhmiin he ovat osal-listuneet. Näkökulmat voidaan yhdistää, kun-han ne nähdään historiallisiksi toiminnan resurs-seiksi eikä sosiaalista ja poliittista pääomaa tai re-sursseja käsitetä vain ulkoiseksi ja yleiseksi kausaa-litekijäksi. Vaikka yleiset kausaaliväittämät näyt-tävät kaatuvan historiallisissa tarkasteluissa, onkuitenkin hyödyllistä kysyä tässä poliittisen jasosiaalisen pääoman tutkimusten10 käsitteellises-sä maisemassa tarjolla olevasta aineistosta, mistäosasista nuorten poliittiset taidot ja luottamusomiin taitoihin ovat muodostuneet.

Robert Putnam (1993) on demokratian toi-mivuutta tutkiessaan korostanut sosiaalisen jär-jestötoiminnan synnyttämän luottamuksen mer-kitystä sille, että syntyy yleisempää luottamustayhteiseen julkiseen toimintaan. Sosiaaliset nor-mit jakavien kesken on varmasti helpompi luodajotain kuin jo normeiltaan erilaisten välille, mut-ta poliittiset instituutiot on luotu erilaisin sosiaa-

lisin normien toimivia yhdistäväksi areenaksi.Vastaavasti poliittista luottamusta ei tule tarkas-tella ainakaan yksinomaan sosiaalisena norminavaan myös poliittiseen tulkintaan perustuvanaasiana11. Kenneth Newton (1999, 178–180) ontodennut yleisesti, että sosiaalinen järjestötoimintaei sinänsä lisää luottamusta poliittisiin toimijoi-hin, vaan tärkeämpää poliittisen luottamuksensynnylle on poliittinen julkisuus. Hän tosin tar-kastelee vain luottamusta maan hallitukseen,mutta tässä artikkelissa poliittisella luottamuksel-la tarkoitan yleisemmin kansalaispätevyyttä.Myös poliittisten kansalaistaitojen kannalta po-liittinen julkisuus on ratkaiseva tekijä. Osaltaanniiden taustalla on kuitenkin myös kokemus jär-jestötoiminnasta. Mutta missä määrin järjestötoi-mintaan osallistuminen erottelee poliittisesti?

Tarkastelen poliittisen kansalaisyhteiskunnantoimintapiirejä tiettyjen tyypillisiltä vaikuttavi-en osallistumistapojen perusteella. Ryhmittelynperustana ovat vain tämän kyselyn nojalla esilletulleet osallistumisen muodot12. Ensin tarkaste-len puolueiden nuorisojärjestöihin osallistunei-den ja puoluepoliittisesti orientoituvien käsityk-siä poliittisesta osallistumisesta, sen jälkeen yleis-tä järjestöaktiivien ryhmittymää. Poliittisesti ak-tiivisiin järjestöihin osallistuneista ja suoran toi-minnan kannattajista erottuu ryhmittymiä, jot-ka arvostavat tietenkin omaa toimintansa, muttamyös edustuksellista politiikkaa. Näiden lisäksierottuvat protestoivat ja räväkkää toimintaa odot-tavat mutta suhteellisen passiiviset nuoret. Jär-jestöosallistujien yhden vertailuryhmän muodos-tavat ne, jotka eivät ole osallistuneet yhteenkäänjärjestöön. Siten jäsentyy poliittisempi ja järjes-tösidonnaisempi peruste tarkastella poliittista osal-listumista eli karkeasti jaotellen:

Järjestösidonnainen identifikaatioOsallistunut puoluejärjestön toimintaan

Poliittisluonteiseen järjestöön osallistunut

Järjestöosallistuja yleensä

Ei-osallistunut

180

Taulukko 6. Puoluepoliittinen orientaatio järjestötoimintaan osallistuvien (ks. loppuviite 7).

Poliittinen peruste identifikaatiolleOsallistunut puoluejärjestön toimintaanPuoluepoliittinen orientaatio ja aktiivisuus

Muu poliittinen kansalaisaktiivisuusEdustuksellisesta politiikasta irtautuva aktiivisuus

Protesti vailla positiivista perustetta

Jonkin puolueen nuorisojärjestön toimintaanosallistuneita oli aineistossa 19 eli lähes neljä pro-senttia kaikista nuorista, joka sinänsä on enem-män kuin keskimäärin poliittisten nuorisojärjes-töjen jäsenosuus (Nurmela, 1998). Kysymys tar-koittikin kaikkia joskus (ehkä lyhytaikaisesti taipassiivisesti) toimintaan osallistuneita, joten ko-vin pitkälle meneviä päätelmiä ei senkään takiavoida tehdä tämän pienen ryhmän perusteella(kyse ei siis ole puolueaktiiveista vaan raja-alueel-la käyneistä). Selvältä kuitenkin näytti, että tämäryhmä oli pettynyt kokemuksiinsa puoluepoli-tiikasta, puoluekannan vakiintuneeksi kokevia oliselvästi vähemmän (11%) kuin muiden nuor-ten ryhmässä (19%) ja he luottivat muita nuoriavähemmän mahdollisuuksiinsa toimia kuntade-mokratiassa. Sen sijaan puolueisiin ja poliitikoi-hin he luottivat yhtä lailla vähän kuin muutkinnuoret. Nuorten hankkimat kokemukset puolu-eiden järjestöelämästä eivät lisää luottamusta puo-lueisiin, ehkä nämä nuoret ovat oppineet poliit-tisen taidon olla luottamatta liiaksi poliitikoihin.Mutta erikoisinta on, että he kokivat myös omatvalmiudet toimia kansalaisina muita useamminheikoiksi. Puoluetoimintaan osallistuneista perä-ti 39 prosenttia ilmoitti, ettei hänellä ole valmiuk-sia toimia kansalaisena kunnassaan, kun kaikista

nuorista luku on 19 prosenttia ja hyväntekeväi-syys- ja ihmisoikeusjärjestössä toimivista 18 pro-senttia sekä luontojärjestöaktiiveista 14 prosent-tia.

Kuitenkin puolueen nuorisojärjestöön osal-listuneilla oli muutakin järjestökokemusta; läheskaikki olivat osallistuneet myös urheilu-, harras-tus- tai nuorisojärjestöihin, ja useat olivat muka-na ihmisoikeusjärjestöissä ja yhden asian liikkeis-sä tai protesteissa. Poliittinen osallistuminen eiheidän osalta kasaantunut puoluepolitiikan ym-pärille. Selvän puoluepoliittisen sidoksen sijaankenttä näytti tältäkin osalta avoimelta. Jotta nuor-ten poliittista osallistumista saisi ryhmiteltyä,näyttää puoluesidosta merkityksellisemmältä ot-taa erottelun lähtökohdaksi yleinen puoluepo-liittinen orientaatio, eli tapa nähdä eroja puolue-kentän kautta. Vahvasti puoluepoliittisesti orien-toituvien ryhmäksi saadaan 41 nuorta, joidenpuoluekanta oli suhteellisen vakiintunut, he erot-tivat puolueiden väliset jakolinjat kunnallispoli-tiikassa ja kertoivat olevansa kiinnostuneita puo-lueiden nuorisojärjestöjen toiminnasta. Puolue-poliittisesti orientoituvat osallistuivat selvästimuita aktiivisemmin järjestötoimintaan ja tunsi-vat kansalaisidentiteettinsä muita vahvemmaksikaikilla aluetasoilla. Lisäksi kansalaistoiminnanvalmiudet he tunsivat selvästi muita vahvemmiksi(taulukko 8). Näyttää siis olevan kaksi eri kritee-riä tunnistaa myös puoluepoliittisesti aktiivitnuoret eli yhtäältä järjestöosallistuminen puoluei-siin ja toisaalta aktiivinen kiinnostus ja politiikanseuraaminen niin, että se kääntyy kansalaistoi-minnan jos ei puoluejäsenyyden perusteeksi.

Yleinen puoluepoliittinen orientaatio

Ei Kyllä Yhteensä

Järjestöihin osallistumattomat (n) 54 % (150) 46 % (129) 100 % (279)

Järjestöosallistujat (n) 47 % (104) 53 % (115 100 % (219

Kaikki (n) 51 % (254) 49 % (244) 100 % (498)

181

Taulukko 7. Puoluepoliittisesti orientoituvien osallistuminen yhden asian liikkeeseen tai protestiin

Myös tältä osin poliittinen julkisuus näyttäisi ole-van puoluepoliittisen ajattelutavan ja osallistu-mistapojen kannalta olennaisempi seikka kuinjärjestötoiminta.

Poliittisen julkisuuden tärkeys poliittisten ero-jen tunnistamisessa vie osaltaan pohjaa ajatella,että muutkaan järjestöt olisivat erityisen merkit-täviä poliittisen toiminnan resursseja. Kuitenkinmyös yleisen järjestöosallistumisen (vastanneidennuorten edeltävät kokemukset) ja puoluepoliit-tisen orientaation (vastaajien nykyinen kanta)välillä on yhteys. Se näkyy jo astetta löyhemmäl-lä puolueorientaation kriteerillä eli kun mukaanotettiin nuoret, jotka kokevat puoluepoliittiseterot kunnallispolitiikassa merkitseviksi taikka ovatpuoluetoiminnasta kiinnostuneita saatiin 244nuoren ryhmä eli puolet vastaajista.

Taulukko 6 kertoo, että järjestötoimintaanosallistuneista enemmistö orientoituu ja myös osal-listuu puoluepoliittisesti kun kyseisiin järjestöi-hin osallistumatta jättäneistä se on vähemmistö.Ero on selkeämpi vahvemmin puoluepoliittises-ti orientoituvien nuorten parissa (41 nuorta):heistä 68 prosenttia on toiminut järjestöissä. Heovat selvästi muita nuoria poliittisesti aktiivisem-pia sekä äänestämisen että poliittisen toiminnanosalta (ihmisoikeusjärjestöt, aloitteet, protestit,mielenosoitusten hyväksyminen). Puoluepoliit-tisesti orientoituvalle osalle äänestämisen perus-teet ovat aktiivisia ja tärkeitä, ja he seuraavatmuita nuoria selvästi enemmän tiedotusvälineitä.

Kuitenkin puoluejärjestöön osallistuneita po-liittisesti orientoituvista (N = 41) oli vain neljä

eli 10 prosenttia. Poliittisesti orientoituvien ryh-mästä selvästi enemmän eli 32 prosenttia oli osal-listunut johonkin yhden asian liikkeeseen tai pro-testiin. Silti he eivät arvottaneet suoraa toimintaaäänestämistä tärkeämmäksi (vain 10 % puolueo-rientoituvista arvotti suoran osallistumisen äänes-tämistä tärkeämmäksi, ja muista nuorista 20 %).Äänestämisen tai puoluepoliittisten erojen mer-kittävänä pitäminen ei estä muuta poliittista osal-listumista vaan tukee sitä.

Esimerkiksi ihmisoikeus- ja hyväntekeväisyys-järjestön toimintaan osallistuneita (N = 118) olipoliittisesti orientoituvista 42 prosenttia ja muis-ta nuorista 22 prosenttia. Siten puoluepoliitti-nen orientaatio ei kyselyn osalta näytä tarkoitta-van äänestämään tyytyvien ja muutoin passiivis-ten nuorten ryhmää, vaikka äänestäminen näh-däänkin nimenomaan puoluepolitiikan aluee-na13.

Puoluekannatuksen vakiintuminen lisää ää-nestysaikeita, mutta erikoista on että ryhmässä,joka ei osallistunut yhteenkään järjestöön (15prosenttia kuntanuorista), puoluekanta oli mui-ta nuoria vakiintuneempaa (22 % järjestöön osal-listumattomat / 19 % kaikki nuoret), mutta ää-nestyshalukkuus oli selvästi muita alhaisempi(taulukko 8). Poliittinen sidos oli heille selvillä,mutta sen kautta ei aktiivisesti ajatella eikä seura-ta asioita ja keskimääräistä useampi totesi, etteiole väliä, mikä puolue on kunnan johdossa (eiosallistuvat 42 / kaikki 30 %). Nämä nuoretkäsittivät yhtäältä olevansa etäällä puoluepolitii-kasta ja hallitsevansa harvemmin kansalaistaitoja.

"Oletko osallistunut johonkin yhden asian liikkeeseen tai protestiin?"

Ei Kyllä Yhteensä

Puoluepoliittinen Ei (n) 88 % (409) 12 % (54) 100 % (463)

orientaatio On (n) 68 % (28) 32 % (13) 100 % (41)

Kaikki (n) 87 % (437) 13 % (7) 100 % (504)

182

Taulukko 8. Kuntanuorista ja sen osaryhmistä sekä valtuustonuorista seuraavat väittämät hyväksy-vien osuudet (koko väittämät alla1).

Toisaalta he eivät olleet erityisen epävarmoja po-liittisesta kannastaan ja arvostivat mielenosoitta-misen poliittista oikeutta. Passiivisuus ei merkit-se, etteikö nuori arvostaisi kansalaisten poliittisiaoikeuksia ja asenteena voi olla etäältä kontrolloi-va kansalaisuus.

Järjestöihin osallistuvat nuoret edustavat tau-lukossa 8 keskimääräisiä nuoria tai niitä, joita pi-dämme nykyisin keskimääräisinä. Verrattaessamuihin ryhmiin järjestöosallistumisen keskimää-

räisyys antaa kuvan tietystä toimijatyypistä, jotaluonnehtii satunnainen osallistuminen ja aktii-visuus monilla areenoilla, mutta yksinomaan jär-jestöosallistuminen ei sinänsä tee muusta eikä eten-kään poliittisluonteisesta kansalaistoiminnastaerityisen aktiivia. Tiedotusvälineiden seurantatoisin kertoo tämän ryhmän valmiuksista. Muttajärjestöaktiivisuudesta huolimatta ei esimerkiksiäänestyspäätöksestä keskusteltu muita ryhmiäenemmän kaveripiireissä. Se että poliittisesti orien-

Selityksiä sarakkeisiin:Kuntanuoret ja Valtuustonuoret viittaavat kahden kyselytutkimuksen koko aineistoihin.Puoluepoliittisesti orientoituvien ryhmä tarkoittaa 41 nuoren joukkoa, joka tunnistaa puolue-erot kunnissa mer-kittäväksi, on kiinnostunut jonkin puolueen politiikasta, eikä puoluekanta ole vakiintumaton.Järjestöosallistujat tarkoittavat loppuviitteessä vii nimettyihin järjestöihin osallistuvia.Ei-osallistuvat eivät osallistu yhteenkään järjestöön eivätkä suoraan toimintaan.Protestoivat: protestoivat äänestämättömyydellä tai arvostavat suoran toiminnan ja kulutusvalinnat äänestämistätärkeämmiksi eivätkä luota järjestöjen ja puolueiden julkiseen toimintaan.

1 Kyselyn väittämä: “Mielenosoitukset ovat yleensä aivan turhia, ja niillä vain haitataan päättäjien työtä”. Sen kanssaeri mieltä olevien osuus kuvaa mielenosoitukset tärkeänä pitäviä.

Kunta- Puoluepoliitt. Järjestö- Ei-osal- Protestoivat Valtuusto-

nuoret orientoituvat osallistujat listuvat nuoret

N = 512 N = 41 N = 222 N = 74 N = 159 N = 171

Mielenosoitukset tärkeä oikeus 45 56 45 39 48 66

Seuraan tiedotusvälineitä 33 67 43 24 23 ei kysytty

Voin kulutuspäätöksin vaikut- 31 17 31 24 42 20

taa äänestämistä enemmän

Kuntademokratiassa toiminta 31 59 34 19 19 64

on mielekästä

Minulla on valmiuksia toimia 38 70 45 35 36 ei kysytty

kansalaisena kunnassani

Äänestäisin 55 90 61 39 27 66

183

toituvat kuuluvat lähes kaikki urheilu- harras-tus- ja nuorisojärjestöihin ei tarjoa selitysperus-tetta poliittisen pääoman kasautumiseen. Silti onnähtävissä, ettei poliittiseen järjestöön osallistujaosallistu yksinomaan omaan järjestöönsä, eikä aloi-ta järjestöuraansa puolueesta (poikkeuksiakinvarmasti on). Järjestötoiminnasta osallistuja saavalmiutta jatkaa osallistumista missä hyvänsäyhdistyksessä. Kuten on tullut ilmi, kontaktiteivät itsestään muutu järjestöaktiiveillakaan eri-tyisen poliittisiksi. Tarvitaan jokin poliittinen syysiihen, että järjestöosallistujat aktivoituisivat puo-lueisiin tai poliittisempiin järjestöihin. Poliittisenjulkisuuden seuraaminen on yksi kynnyskysy-mys, ja järjestöosallistujat seurasivat muita enem-män tiedostusvälineitä, järjestöistä ihmisoikeus-ja hyväntekeväisyysjärjestössä tai yhden asian liik-keessä toimineet seurasivat muita järjestöihmisiäenemmän.

Äänestämättä jättämisellä protestoivien ja vä-hän kuntapäättäjiin luottavassa nuorten ryhmäs-sä (N 159, 31 % nuorista) äänestysaie oli silti 27prosentilla nuorista, lähinnä ryhmän aktiivisillajärjestöosallistujilla. Heistä hieman useampi kuinmuiden järjestöaktiivien ryhmässä olevista koki,että hänellä on valmiudet toimia kansalaisena.Taulukossa 8 lukua laskee passiivisten protestoi-jien joukko. Äänestämättä jättäviä oli paljon,mutta järjestöosallistumisen suhteen täysin pas-siivisia oli keskivertoa hieman vähemmän eli pro-testoivien joukosta 26 nuorta (6 %) oli järjestö-passiivisia14. Aktiivinen ja protestoiva luottamuk-sen puute ei siten näytä yhdistyvän yleiseen jär-jestöpassiivisuuteen vaan on poliittisempi kanta.He luottivat enemmän kulutustottumustenmuutokseen poliittisena keinona ja kansalaistenpoliittisena resurssina kuin muut nuoret. Toisaal-ta protesti saattaa perustua hyvin ohueen koke-mukseen, koska mediaa tähän ryhmään kuulu-vat nuoret kertoivat seuraavansa muita vähem-män.

Järjestöjäsenyys ohjaa myös äänestämään nii-tä puolueita, jotka yleisesti kuuluvat järjestöelä-män kulttuuriin. Joihinkin järjestöihin osallistu-

vista selvästi tavallista useampi oli jonkin tietynpuolueen kannattajia, mutta on nähtävissä myösyleinen jako järjestökulttuurissa aktiivien ja mui-den välillä. Puolueen kannattajien joukosta (saat-taisivat äänestää puoluetta ja kukin sai ilmoittaauseita) järjestöaktiivien osuus15 oli suurin seuraa-vissa puolueissa: Vasemmistoliitto, SDP, RKP,Kokoomus ja Vihreät sekä hieman näitä vähem-män Keskusta. Kun näiden kannattajien joukos-ta keskimäärin noin 73 prosenttia on järjestö-osallistujia, niin Perussuomalaisten kannattajistaluku on 36 prosenttia. Luku kertoo puolueenvaikeuksista pitää järjestötoimintaan tottumatontakannattajakuntaa puolueen äänestäjinä. Sitenpuolueen puhetavaksikin haetaan “kansanomai-suutta” ja suoraviivaisuutta eikä puhuta jäsenyyk-sien tai järjestöluottamuksen sanastolla. Nuortenparissa tämä on vain etu, koska järjestökontaktitovat ohuet. Muut puolueet ankkuroituvat pu-heessaan yleiseen järjestöelämään.

Nyt esillä olevat nuorten järjestöt eivät jakau-du suoraan puoluekannatuksen perusteella. Tä-mäkin kertoo, että poliittisiin järjestöihin kiin-nittymisen polut muodostuvat muun kuin ylei-sen järjestöosallistumisen perusteella. Joitain tyy-pillisiä yhteyksiä ja piirteitä toki erottuu. Seura-kuntatoimintaan osallistuneet toimivat muitauseammin Keskustassa, Kokoomuksessa ja Vih-reissä. Ammattiliittoihin osallistuminen ei kui-tenkaan odotetusti tue Vasemmistoa eikä edesyleistä poliittista orientaatiota. Yhden asian liik-keet ja protestit ovat ilmeisesti paikallisia, silläVihreiden toimintaan ne eivät näytä johtavan;sen sijaan luontojärjestöt ovat selvästi Vihreidenkiinnekohta. Niissä toimivat taas näyttävät ole-van vähiten poliittisia ja seuraavan vain vähänjulkisuutta (ympäristöjärjestöjen erottaminenomaksi luokaksi olisi selkiyttänyt tilannekuvaa).

Poliittisen järjestön mieltäminen tärkeäksi onerityinen teko: se ei synny yleisestä järjestöosallis-tumisesta ei edes silloin kun on kyse poliittis-luontoisista järjestöistä kuten sosiaalipoliittisestatai yleisesti luonnon ja ympäristön arvostamiseenohjaavista järjestöistä. Tämänkin perusteella näyt-

184

Taulukko 9. Valtuustokauden aikana jotain puoluetta lähestyneiden polittisen orientaation taustat.

täisi siltä, että ihmisoikeus- ja hyväntekeväisyys-järjestöt sekä yhden asian liikkeet mielletään eri-tyisiksi poliittisiksi projekteiksi siksi, että ne onkulttuurissa arvotettu poliittisesti ja tunnistettupoliittisen toiminnan osaksi. Asioita poliittisestimäärittävä julkisuus on niiden ja puolueidenpoliittisuuden käsittämisen perusta.

Nuorisovaltuustossa toimivien ja kunta-nuorten poliittinen osallistuminenNuorisovaltuustojen toiminnan käynnistyminennäyttäisi soveltuvan poliittisten resurssien tutki-muksen kohteeksi, koska kyse on uudesta insti-tutionaalisesta järjestelystä. Vahvistaako se nuor-ten poliittista osallistumista tai tarjoaako se aktii-veille nuorille mahdollisuuden vahvistaa kansa-laistoiminnan resurssejaan? Yleisesti näyttäisi sil-tä, että vastaus on myönteinen. Nuoret myösmieltävät nuorisovaltuustot suhteellisen itsenäi-siksi toimintafoorumeiksi, joten kokemuksia toi-minnasta karttuu. Valtuustoissa (ja toimintaryh-missä, jatkossa vain valtuustoissa) toimivat kyse-lyyn vastanneet nuoret osallistuivat muita nuo-ria enemmän järjestöihin ja konventionaaliseenkuntademokratiaan. He mielsivät oppivansa ai-nakin järjestöelämän ja tapahtumien organisoin-nin taitoja ja jonkin verran poliittisia taitoja. Olen-naiselta näyttäkin se, että valtuusto on toiminta-areenana monipuolinen. Valtuustonuoret ja myösheidän lähiryhmänsä voivat kanavoida muut jär-jestöosallistumisen tai harrastamisen intressit sitäkautta. Uusi poliittinen instituutio lisää nuortenaktiivisuutta kansalaisyhteiskunnassa. Tämä ylei-

nen asia on merkittävä, vaikka varmasti on huo-nojakin kokemuksia, mutta sittenkin yllättävänvähän. Osa nuorista koki jo nyt myös toiminnantulokset omalta kannaltaan merkittäviksi.

Seuraavaksi erittelen tarkemmin eräitä valtuus-tonuorten ja kunta-aineiston nuorten osallistu-mistapojen ja mielipiteiden eroja. Näiden perus-teella tarkentuu käsitys nuorisovaltuustosta toi-minta-areenoina. Ensimmäiseksi vertaan nuori-sovaltuutettujen puoluepoliittista osallistumistakaikkien kuntanuorten kokemuksiin puoluejär-jestöistä.

Nuorisovaltuutettujen joukossa oli huomat-tavasti enemmän puoluejärjestöjen toimintaanosallistuneita kuin muiden nuorten joukossa, elivaltuustoissa olevista 30 prosenttia ja kuntanuo-rista neljä prosenttia oli osallistunut puoluejär-jestön toimintaan. Osallistuminen poliittistenjärjestöjen toimintaan voi tavallisesti olettaa sito-van jollain tavalla puolueen arvomaailmaan jatoimijaverkostoihin, ja tällä voi olla pitkän päällemerkitystä, mutta asia ei näy kovin yleisesti vielätässä ikävaiheessa.

Puolueiden toiminnassa mukana olleet nuo-ret osallistuivat muihin järjestöihin muita valtuus-tonuoria enemmän. Vastaava ero näkyi kunta-nuorten ryhmässä. Puoluejärjestöön osallistuneet(kunta-aineiston nuorista myös poliittisesti orien-toituneet) osallistuivat myös eniten samoihin jär-jestöihin eli ihmisoikeus- ja hyväntekeväisyysjär-jestöihin sekä yhden asian liikkeisiin. Myös val-tuustonuorista lähes kaikki puoluejärjestöön osal-listuneet olivat osallistuneet myös urheilu-, har-

Kiinnostus politiikkaan syy tulla mukaan toimintaan

Ei merkitystä

Jonkin verran merkitystä

Tärkeä merkitys Yhteensä

Oletko valtuustokaudella lähestynyt Ei (n) 38 % (53) 41 % (58) 21 % (30) 100 % (141)

jotain poliittista puoluetta? Kyllä (n) 14 % (4) 25 % (7) 61 % (17) 100 % (28)

Kaikki (n) 34 % (57) 39 % (65) 28 % (47) 100 % (169)

185

rastus- ja nuorisoseuraan, mutta viime mainittualukuun ottamatta kyse ei ole (enää) mitenkäänpoliittisesta toiminnasta. Järjestöosallistumisenkuvio siis toistuu samankaltaisena poliittisestiaktiivisten valtuustonuorten parissa.

Valtuustonuoret kokonaisuudessaan käsittivätpoliittisesti orientoituvia nuoria useammin In-ternetiin kirjoittamisen politiikan välineeksi (val-tuustonuoret 38 % / poliittisesti orientoituvat28 %). Sen sijaan osto- ja kulutustottumuksethe näkivät kuntaotoksen nuoria harvemmin ää-nestämistä parempana välineenä (valtuustonuo-ret 20 % / kaikki nuoret 31 %). Poliittisen toi-minnan muotoja he tarkastelivat kyllä monipuo-lisesti ja osallistuivat myös suoraan toimintaan,mutta tärkeimmäksi politiikan areenaksi he miel-sivät kuitenkin valtuuston tai edustuksellisenpolitiikan. Monin järjestöihin ja valtuustotoimin-nan tuomiin yhteyksiin osallistuminen antaaperspektiiviä nähdä puolueetkin (vain) yhtenätoimintavälineenä.

Valtuustonuorten kysely ja aiemmin tarkaste-lemani osallistumisten tavat kertovat, että etäi-syys puolueisiin jäsentyy monin tavoin. Nuori-sojärjestön toimintaankaan osallistuneet eivätkokeneet muita yleisemmin, että sillä olisi merki-tystä, mitkä puolueet kuntaa johtavat. Urheilu-ja nuorisojärjestöihin osallistuminen saattaa tu-kea käsitystä, että kuntapuolueilla on merkitystäenemmän kuin osallistuminen puolueen toimin-taan sinänsä. Ehkä tietty etäisyys puoluepolitii-kasta lisää luottamusta tuntemattomaan, jokakarsiutuu osallistumalla. Vastaavasti ne, jotka sai-vat oikeuden osallistua lautakuntien ja kunnan-hallituksen kokouksiin, eivät luottaneet sen enem-pää poliittiseen päätöksentekoon kuin muutkaannuoret, jopa hieman vähemmän.

Huomattakoon, että valtuustonuorten ryh-mässä nuoria naisia oli lähes 2/3 vastaajista, joi-den kiinnostus konventionaaliseen puoluepoli-tiikkaan näytti selvästi suuremmalta kuin toisenotoksen eli kuntanuorten ryhmän nuorten nais-ten kiinnostus puoluepolitiikkaan. Valtuustotoi-minta näyttäisi siten tasapainottavan tätä suku-

puolittunutta jakaumaa. Osallistuminen julkisel-le areenalle ja konkreettiset poliittiset kokemuk-set muuttavat käsitystä poliittisen toiminnan vä-lineistä ja resursseista. Valtuustoon tulleista 28prosenttia piti mukaantulonsa tärkeänä syynäkiinnostusta politiikkaan ja heistä kolmannes onvaltuustokaudella lähestynyt jotain puoluetta,kun muissa ryhmissä luku jää 10 prosenttiin.Yleisestikin valtuustokaudella jotain puoluettalähestyneet olivat alun alkaen olleet kiinnostu-neita puoluepolitiikasta ja uusi areena oli nimen-omaan heille poliittisesti merkittävä (taulukko 9).Erottuu myös ryhmä, joka ei valtuustokaudellalähestynyt puoluetta, mutta oli alun alkaen kiin-nostunut politiikasta ja tämä vastaa edellä todet-tua yleisempää poliittisesti orientoituvien ryh-mää.

Puoluetta lähestyneiden ryhmästä lähes puo-let oli miehiä, vaikka koko aineistossa heitä olinoin kolmannes. Valtuustoon osallistuneet mie-het hakeutuvat puoluepolitiikkaan naisia enem-män, ja puoluejärjestön jäseniä heistä oli 45 pro-senttia ja naisista 35 prosenttia.

Puoluetoimintaan osallistuminen on yhtäältäkäytännöllinen sidos, mutta toisaalta se ei erityi-semmin vahvista kuvaa politiikasta luovana peli-nä. Yli 70 prosenttia valtuustonuorista käsitti asi-an niin, mutta puoluejärjestöön osallistumatto-mista 5 prosenttia useampi. Puoluetoimintaanosallistuneet samastivat politiikan muita valtuus-tonuoria useammin munkkilatinaksi ja käsittivätpolitiikan vanhempia sukupolvia suosivaksi toi-mintavälineeksi. Sinänsä näiden osuus jää noin30 prosenttiin vastanneista, mutta kyselyn muo-toilukin on raju “politiikka on munkkilatinaa” elijotain etäistä. Poliittiseen järjestöön osallistuneis-ta naisvastaajista väitteen hyväksyi 37 prosenttiaja miehistä 26 prosenttia, kun koko aineistossaluku on 23 prosenttia. Ehkä tämä otetaan vitsi-nä, ja joku sanoisi väitteen hyväksymisen kerto-van realiteettien tajusta; kyse on kansalaisyhteis-kunnassa suhteellisen aktiivisesti toimivista nuo-rista, jotka elävät poliittisen kommunikaation

186

keskellä, pikemminkin sen sisällä tai vain sen pe-rusteella.

Puoluejärjestön toimintaan osallistuminenonkin saattanut tarkoittaa vain johonkin tilaisuu-teen osallistumista. Valtuustonuorilta kysyttiinmyös, ovatko he aiemmin osallistuneet puolue-toimintaan tai nyt lähestyneet jotain puoluetta,ja näihin myönteisesti vastanneiden määrä onselvästi pienempi kuin niiden, jotka ilmoittivatosallistuneensa puoluejärjestön toimintaan siten,että olivat käyneet jossain tilaisuudessa tai vastaa-vassa. Poliittinen samastuminen onkin monestipoliittisesta järjestöosallistumisesta erillinen asia.Lisäksi toiminnan järjestöinä he pitivät myösmuita kuin puoluejärjestöjä. Kuntaotoksen nuor-ten osalta ero oli erityisen selvä (poliittisesti orien-toituvien ja järjestöosallistujien ero). Valtuusto-

nuorista niin moni kuitenkin ilmoitti osallistu-neensa puoluejärjestöön, ettei ero jäsenny yhtäselvästi (eikä asiaa kysytty aivan samalla tavoin).Kun kiinnittyminen puolueisiin ei ole mitenkäänvakaata, niin ilmeisesti muut järjestöt ja yleinenpoliittinen julkisuus ohjaavat poliittista arvomaa-ilmaa ja myös poliittisia toimintakeinoja koskeviaarvoja.

Edellä olen pyrkinyt suhteuttamaan valtuus-tonuorten suurelta näyttävää puoluepoliittistakiinnittymistä. Silti valtuustonuorten poliittinenelämä näyttää vahvemmalta ja monipuolisemmal-ta kuin muiden nuorten. Valtuustoon osallistu-neet nuoret olivat tavoittaneet muita nuoria no-peammin ja laajemman (poliittisen) osallistumi-sen piirin. Nuoren kannalta muutoksen nopeustulee esille myös siinä, että eniten valtuustotyös-

Taulukko 10. Kaikkien kuntanuorten ja valtuustonuorten luottamus poliittisen elämän eri osapuo-liin. Kysymykseen “jos toimit tai toimisit poliittisesti, kuinka paljon luottaisit seuraaviin toimijoihintai tahoihin?” vastanneista selvästi luottaneiden (arvosana 4–5) vastaajien prosenttiosuudet.

[i] Toimintaryhmä on myös valtuustonuorten työmuotona yleinen ja toisaalta se yleisesti kuvaa tietyn konkreetti-

seen toiminnan organisoimiseksi koottavaa ryhmä

Valtuustonuoret

ei-osallistuvat protestoivat puolueorientaatio kuntanuoret

puolue 27 16 51 26 37

poliitikko 28 18 37 23 30

tavoitteellinen yhdistys

28 32 44 33 41

toimintaryhmä[i] 22 26 32 26 50

samalla tavalla ajattelevat

60 62 56 61 62

kansalaiset 38 34 51 37 46

julkisuus 16 14 7 14 13

ihmisoikeusjärjestöt

34 40 56 44 53

kansainväliset järjestöt

26 20 26 26 34

N 74 156 41 504 171

Luottamus % Kuntanuoret

187

tä kokivat oppineensa juuri nuorimmat ikäryh-mät. He käsittivät myös poliittisen tulkinnan tai-tonsa parantuneen valtuustokaudella, kun taasvanhemmille jokin muu areena oli tullut tärkeäm-mäksi. Kaikissa ikäryhmissä koettiin etenkin etu-jen ajamisen sekä järjestöteknisten ja tapahtumi-en järjestämiseen liittyvien taitojen parantuneenhuomattavasti ja enemmän kuin tulkintataito-jen. Nuorille syntyy siis ennen muuta käsitys jul-kisen toiminnan edellyttämistä yhteistyön tavois-ta ja muita enemmän luottamusta omaan toimin-takykyynsä poliittisesti ja myös kuntalaisena.

Nuorisovaltuustossa toimineet pitivätkinmuita nuoria enemmän äänestämistä ja kunta-demokratiaa mielekkäinä toimintaympäristöinä,sillä eri toimijoiden ja osapuolten tuntemus il-meisesti vahvistaa käsitystä toimintamahdolli-suuksista. He myös luottivat enemmän poliitti-siin toimintaoikeuksiinsa, mielenosoitukset kokiturhiksi 12 prosenttia, kun kuntaotoksen nuor-ten kohdalla luku oli 22 prosenttia.

Julkiseen toimintaan tarttuminen edellyttäätoimijalta luottamusta joihinkin toisiin toimijoi-hin – samanmielisiin, ryhmän toisiin tai sittenyleisemmin demokratiassa toimiviin. Nuoriltakysyttiin näin johdattaen näkemystä, keihin hevoivat luottaa. Vastauksista on vaikea tulkita, onkokyse tiettyihin tunnettuihin paikallisiin puolue-henkilöihin vai maan puolueeseen luottamisestaja onko luottamus yleinen vai lähinnä kontrol-loiva lupaus, että “toimikaa kunnes”. Poliittinenluottamus ei missään nimessä näytä olevan yhtävahva sidos kuin luottamus lähiryhmään16. Seon pikemminkin suostumus yhteistyöhön taikäsitystä, että yhteistyöstä tai osallistumisesta voiolla etua.

Mielenkiintoisinta taulukossa 10 on tietynpoliittisen luottamuksen karttuminen nuoriso-valtuuston työhön osallistuneiden keskuudessa.Eroa voi suhteuttaa puoluepoliittisesti orientoi-tuvien kuntanuorten ilmoittamaan luottamuk-seen, joka onkin lähes kaikilta osin yhtä korkeatai korkeampi puolueita kohtaan kuin valtuus-tonuorilla. Puoluejärjestöön osallistuneet val-

tuustonuoret luottivat muita enemmän puoluei-siin. Monista kohdista näkyy, että kuntanuoristapuolueen nuorisojärjestöön osallistuneet olivatpettyneet ja ottivat etäisyyttä puolueeseen, mut-ta näin ei käynyt valtuustonuorten osalta. Heeivät osallistuneet vain puolueen toimintaan vaanhe saattoivat mieltää puolueen välineeksi valtuus-ton avaamalla areenalla. Täten heille kehkeytyikäytännön kokemuksista jonkinlaista luottamus-ta puolueita kohtaan.

Valtuustonuoretkin luottivat puolueita enem-män ihmisoikeusjärjestöihin, ja puoluejärjestöönosallistuneet luottivat muita vielä selvästi enem-män ihmisoikeusjärjestöihin ja kansainvälisiin jär-jestöihin. Poliittisesti osallistuvat olivat myös ak-tiivisia näissä järjestöissä. Lisäksi kuntanuorten javaltuustonuorten otoksissa puoluepoliittisestiosallistuvilla ja orientoituvilla (kuten kansainvä-lisiin ja yleisiin järjestöihin osallistuvilla) oli mui-ta yleisemmin globaalin kansalaisen identiteetinpiirteitä.

Kuntanuorten otoksen ryhmistä näkyy, ettäprotestin kärki on puoluepolitiikassa. Osallistu-mattomien ryhmä on melko lähellä keskiarvoa,kuten on myös taulukosta puuttuva järjestöosal-listujien ryhmä. Julkisuuteen luotettiin erityisenvähän, ja ehkä tässä nuoret ymmärsivät asian jo-tenkin poliitikkojulkkisten mielikuvan kautta.Käsitys poliittisesta julkisuudesta näyttää olevanohut tai erikoinen, mutta sen sisältöähän ei tässäkysytty eikä selitelty. Ristiriita ja hämmennys ovatsilti huomionarvoiset.

LopuksiPoliittisen kansalaisen identiteetti jäsentyy myösmenettelytapoja harkittaessa monien poliittistenkiinnekohtien kautta. Aktiivisimmat nuoret vaih-tavat niitä tilanteen ja tarkoituksen mukaan. Tämänäkyy sekä kuntanuorten että valtuustonuortenryhmässä. Vahva puoluepoliittinen orientaatio eitarkoita pitäytymistä vain puoluepolitiikassa eikäetenkään vain äänestämiseen perustuvaa orien-taatiota, vaan osallistumisen muotojen kirjo onyleensä aktiivisimmilla ja poliittista elämää seu-

188

raavilla monipuolisempi. Vastaavasti poliittisem-pien kansalaisjärjestöjen nuoret, eli etenkin ih-misoikeus- ja hyväntekeväisyysjärjestöissä ja yh-den asian liikkeissä toimivat, osallistuvat monellatavalla poliittiseen kansalaisyhteiskuntaan, ei yk-sinomaan omissa liikkeissä. Aktiiviset toimijatvoivat vaihtaa toimintatapaansa, mutta tämä eivälttämättä merkitse epävarmuutta, vaan tapaatoimia poliittisessa kulttuurissa, jota ei mielletäyhtä vahvasti puoluekenttänä kuin aiemmin.Osallistumistavan taustana on tulkinta poliitti-sista vaihtoehdoista. Tapa liikkua ja ottaa etäi-syyttä, vaikka olisi jo ollut puolueen toiminnassamukana, kuuluu tähän horisonttiin. Epävar-muudelta se näyttää vain siinä mielessä, ettei kiin-nitytä vahvasti ja pysyvästi johonkin puoluee-seen tai järjestöön. Kuvaavaa ja kiinnostavaa on,että kyselyyn vastanneista passiivisimmat osallis-tujat tuntevat puoluekantansa vakiintuneem-maksi kuin aktiiviset.

Aktiivisimmille poliittinen kiinnittyminen eijäsenny vain yhden järjestön kautta, vaan pikem-minkin yleisesti poliittisten järjestöjen, tapahtu-mien ja median julkisuudessa. Tämä yleinen kon-teksti näyttää tärkeältä poliittisen identifikaationperusteelta. Sen sijaan puolueen järjestötoimin-taan osallistuminen ei vahvista käsitystä, ettäpuoluepoliittiset erot olisivat merkittäviä tai omanpuoluekannan varmuutta, mutta muuta järjes-töaktiivisuutta kylläkin. Asiaa ei kysytty valikoi-dulta puolueiden nuorisojärjestöjen perusaktii-veilta vaan yleisesti nuorilta, joilal on kokemustapuolueista. Heille muut järjestöt ovat yhtä laillatärkeitä poliittisen samastumisen (arvostukset,toimintatavat) kannalta.

Valtuustonuoret osallistuvat poliittisen järjes-tön toimintaan muita useammin, ja heidän puo-luekiinnostuksensa lisätekijänä on aktiivisuusvaltuustossa. Valtuusto on yleinen toiminta-aree-na, jossa puoluetausta ja muukin järjestötaustatulevat konkreettisesti merkitseviksi sisällön taikontaktien takia. Nuorille kehkeytyy omia koke-muksia, joiden kautta myös puolueet nähdäänosana muuta poliittista toimintaa.

Järjestöihin osallistumattomat nuoret taas nä-kevät puolueet lähinnä vaalien ja edustuksellisenpolitiikan kautta. Äänestämisen esteeksi esitetäänsitä, ettei löydetä vahvassa mielessä omaa puolu-etta ja voida samastua puoluekentän identiteet-teihin. Puoluepolitiikka ja edustuksellinen poli-tiikka näyttävät yhdeltä ja samalta. Vaalit voisikuitenkin käsittää myös tilannekohtaiseksi kan-nanotoksi tai henkilön valinnaksi. Tämä ei mi-tenkään tarkoita, että puolueiden tulisi epäpoli-tisoida vaalikampanjansa, pikemminkin puolu-eiden kampanjoiden viihdesignaalit näyttävätkertovan puolue-elämän epäpoliittisuudesta jamuun järjestöelämän poliittisuudesta. Silti tämä-kin populismia ruokkiva dilemma näyttää poliit-tisen toiminnan areenoille osallistuvien nuortenmaailmassa yksioikoiselta. Etäisyys puoluepoli-tiikkaan ei tarkoita, etteivätkö nuoret voisi sitä-kin kokeilla. Puolueet näyttävät kuitenkin täl-löin keinolta toimia, eikä paikalta harkita poliit-tista tilannetta.

LähteetAarnio, Eeva (1998) Päämäärät Liikkeessä. Puolue-

ohjelmien kirjoittamisen muuttuvat merkityksetSuomessa 1950-luvulta 1990-luvulle. Sophi No30. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Allardt, Erik (1973) About Dimensions of Welfare. AnExploratory Analysis of a Comparative Scandinaviansurvey, no 1. Research Group for ComparativeSociology. Helsinki: University of Helsinki.

Allardt, Erik (1975) Att Ha, Att Älska, Att Vara. Omvälfärd i Norden. Lund: Argos.

Beck, Ulrich (1997) Reinvention of Politics. RethinkingModernity in the Global Social Order. Cambridge:Polity.

Hellsten, Villiina & Martikainen, Tuomo (2001).Nuoret ja uusi politiikka. Tutkimus pääkaupunkiseu-dun nuorten poliittisista suuntauksista. Helsingin kau-pungin tietokeskuksen tutkimuksia 2001:3. Hel-sinki: Helsingin kaupunki.

Hoikkala, Tommi (1998) Traditioista vapaan valinnanilluusio. Teoksessa J.P. Roos & Tommi Hoikkala(toim.) Elämänpolitiikka. Helsinki: Gaudeamus,152–168.

189

Hooghe, Marc, Stolle, Dietlind & Stouthuygen, Pat-rick (2004) Head Start in Politics. The RecruitmentFunction of Youth Organizations of Political Partiesin Belgium (Flanders). Party Politics, vol 10, no. 2,193-–212.

Jokinen, Kimmo & Saaristo, Kimmo (2002) Suoma-lainen yhteiskunta. Helsinki: WSOY.

Laine, Kaarlo (1999) “Tunti vain.” Oppituntitila januorten oppimiskokemukset. Teoksessa Tarja Tolo-nen (toim.) Suomalainen koulu ja kulttuuri. Tampe-re: Vastapaino, 117–134.

Laine, Kaarlo (2000) Koulukuvia. Koulu nuortenkokemustilana. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto &Sophi, julkaisuja 43.

Mouritsen, Per (2003) What’s the Civil in Civil So-ciety? Robert Putnam, Italy and the RepublicanTradition. Political Studies, vol 51, 650–668.

Newton, Kenneth (1999) Social and Political Trust inEstablished Democracies. Teoksessa Pippa Norris(toim.) Critical Citizens. Global Support forDemocratic Government. Oxford: Oxford Univer-sity Press.

Nurmela Sakari (1998) Nuorten järjestökiinnitteisyys- Yhteenvetoraportti. NUORA:n julkaisuja 5/1988.Helsinki: Opetusministeriö, Nuorisoasiain neu-vottelukunta.

Paloheimo, Heikki (2003) Miten äänestäjät valitsevatpuolueen? Politiikka, vol XLV, 175–193.

Pekonen, Kyösti (2000) Demokratia ja Vaalit. Teokses-sa Villiina Hellsten, Tuomo Martikainen, KyöstiPekonen (toim.) Vaalista vaaliin. Acta Politica No16. Yleisen Valtio-opin laitos. Helsingin yliopisto,17-44.

Putnam, Robert D.; Pharr, Susan J.; Dalton , Russel J.(2000) Introduction, What’s Troubling withTrilateral Countries. Teoksessa Susan J. Pharr &Robert D. Putnam (toim.) Disaffected Democracies.What’s Troubling the Trilateral Countries. Princeton,N.J.: Princeton University Press, 3–30.

Putnam, Robert D. (1993) Making Democracy Work.Civic Traditions in Modern Italy. Princeton, N.J.:Princeton University Press.

Rothstein, Bo (2002) Social Capital in the SocialDemocratic State. Teoksessa Robert D. Putnam(toim.) Democracies in Flux. The Evolution of socialCapital in Contemporary Society. New York: OxfordUniversity Press.

Loppuviitteet1 Puoluepolitiikan vanhemmalle, suurelle yleisölle ta-

louspolitiikan tuotokset tai johdon mediatapahtumatovat tärkeitä. Poliittisten yleisöjen erot ovat varmasti

puolueiden tiedossa: kyse on puolueidenpreferensseistä ja resursseista sekä poliitikoista japoliittiseta puhetavasta.

2 Poliittinen toiminta on julkista päätöksentekoa tai yri-tys vaikuttaa julkisuuden kautta ihmisten ja järjes-töjen toimintatapoihin. Se edellyttää toimijan (jär-jestön, instituution, yksilön) oman horisontin mu-kaan vastuullista ja julkista kannanottoa sen puoles-ta, mitä tehdään. Poliittisesta toiminnasta ei tulerutiinia, ellei sen suoritustapa ole osa politiikkaa.

3 Politiikan tulkintavälitteisyys tarkoittaa vain politii-kan käsittämistä asioiden tulkinnaksi ja toiminnaksitulkinnan mukaan. Kari Palonen on tästäweberiläisestä näkökulmasta käsin esittänyt kansa-laiset satunnaisesti toimiviksi poliitikoiksi. Sosiaali-set taustat eivät ole järin merkittäviä politiikassa,tärkeämpi poliittisen identiteetin tekijä on taito toi-mia erilaisissa tilanteissa ja perustella toiminta.

4 Myös seuraavat kysymykset kertovat samanlaisesta arki-realismista: kunnan johto toimii kansalaisista riip-pumatta, talouden ja politiikan eliitin verkostovaltaon huomattava. Osa näihin väitteisiin samastuvistatietenkin myös jättää äänestämättä ja tästä joukostaaktiivisesti protestoivat käsittävät nämä väittämät eritavalla kuin passivisen kyyniset. Palaan protesti-ryhmään järjestöjen poliittista merkitystäarvioidessani.

5 Tämä on arvio poliittisessa kansalaisyhteiskunnassaaktiivisesti toimivista järjestöistä kiinnostuneidenmäärien perusteella. Arvio perustuu muutamaanristiintaulukointiin ja arvioon siitä, kuinka monion kiinnostunut useasta järjestöstä.

6 Puoluepoliittista orientaatiota kuvaaviksi muuttujiksivalittiin kiinnostus puoluetoimintaan, puolue-kannan vakiintuneisuuden aste ja kysymys, onkosillä merkitystä, mikä puolue on kunnan johdossa.Tulos on samankaltainen valittiinpa yksi tai useam-pi muuttuja, mutta mitä useampi muuttuja ja vainselvää samastumista ilmaisevat kannat (kuten hy-väksyn, neutraalit poistettuna) valitaan, sitämiehisempi on joukko.

7 Järjestöosallistujien joukkoon laskettiin ne, jotka oli-vat osallistuneet toimintaan jossakin seuraavista jär-jestöistä: ihmisoikeus-, hyväntekeväisyys- ja luonto-järjestöt, asukas- ja kyläyhdistykset, nuortenvaikuttajaryhmät sekä yhden asian liikkeet ja protesti-ryhmät. Järjestöjen joukkoon en ottanut urheilu-,harrastus- ja nuorisoseurojen joukkoa, koska näinryhmästä tuli niin laaja, ettei se erotellut ryhmääkoko aineistosta. Valittu joukko on lisäksi se, jollavoisi ajatella olevan poliittista merkitystä.

8 Stakesin segregaatiomuuttuja kuvaa sosiaalisten teki-jöiden alueellista jakautumista eikä anna selityspohjaa

190

poliittisiin kantoihin eikä yksilötasoisiin tekijöihin,eli keskeisten muuttujien arvoissa ei tule esille min-käänlaista eroa segregaatioiden välille. Perustana täs-sä on Pearsonin korrelaatiotesti, jossa ei tullut esillemerkittäviä yhteyksiä.

9 Kysymys kokonaisuudessaan: “Kuvittele tilanne, jossakunnat kilpailevat keskenään siitä, missä kunnassaon “hyvä asua ja elää”. Miten arvioisit nykyisenasuinkuntasi sijoittuvan kilpailussa?” Keskimääräistäheikomman menestysarvion saivat otosryhmässäsyrjäseutujen kunnat Kolari, Puolanka, Kiuruvesija Pieksämäen mlk sekä Loviisa. Sen sijaan Espoo jaOulu nähtiin positiivisesti ja moni ns syrjäseutu-jen kunnista. Jakauma oli eroista huolimatta yllättä-vän tasainen, viihtyvyyttä ja epäviihtyvyyttä alueellaelämisen perusasioita kohtaan koetaan joka alueella.

10 Robert D. Putnamin (1993) Making DemocracyWork on kommentoijien kiinnekohta, vaikkatutkimusasetelma on klassinen demokraattisen po-litiikan tutkimuksen alalla. Miten poliittinen yh-teiskunta toimii ja mitkä seikat tukevat poliittistakulttuuria, joka hyväksyy kansalaisten poliittiset oi-keudet? Ks. kirjallisuudesta Putnam 2000 toim.

11 Poliittiset normit ohjaavat menettelytapoja myös kiista-tilanteissa. Sosiaalisiakin normeja voi toki tarkastellakiistojen ratkaisuvälineinä, tulee vain selkeästi erot-taa luottamus ja normi. Poliittisen toiminnan luon-teeseen kuuluva tulkintavälitteisyys näyttääohentuvan monissa sosiaalisen pääoman tutkimuk-sissa olemattomiin, ja tämä on ratkaiseva heikkouspäätelmille, jotka koskevat sosiaalisen pääoman po-liittista merkitystä. Sosiaalisen pääoman käsitteenpuutteista ks. esim. Tarrow (1996) ja Mouritsen(2003).

12 Siten esimerkiksi suoran demokratian taikansalaisfoorumien kaltaisia vaihtoehtoja ei ole mu-kana, ja jaottelu saattaa ensiksi näyttää satunnaiseltaja epäsymmetriseltä. Toimintamahdollisuuksien

historiat ovat kuitenkin täynnä epäsymmetrisiä jatilannekohtaisia mahdollisuusrakenteita. Siten seu-raavat ryhmittymät yksinkertaisesti näyttävätluontevilta.

13 Vahvasti uuden ja vanhan politiikan erottavat näyttä-vät näin olettavan. He pitävät vain uusien asioidenkautta toimivia aktiivisena ryhmänä. Kyselyn poh-jalta näyttäisi sen sijaan siltä, että puolueen toimin-taan osallistuminen ei ainakaan tässä kuntanuortenryhmässä tue puoluepoliittista orientaatiota.

14 Protestoivien ryhmässä järjestöjen suhteen passiivis-ten arvokonservatiivisuus ja kansallismielisyys näyt-tävät korostuvan. Tässä ryhmässä ei selvästikäänhaluta, että kunnat ottaisivat vastaan pakolaisia.Muiden nuorten ryhmässä järjestöihinosallistumattomat eivät vastusta pakolaisten ottamista.Miehiä ja naisia protestoivien passiivisten ryhmässäon yhtä paljon ja ulkomaalaisten vastustaminen ontässäkin ryhmässä poikien tahto.

15 Järjestöinä ovat urheilu-, harrastus- ja nuorisojärjes-töt, oppilaskunta, hyväntekeväisyys jaihmisoikeusjärjestöt, luontoyhdistykset, nuorisonns. toimintaryhmät tai valtuustot sekä yhden asianliikkeet ja protestiryhmät. Kun järjestöistä otetaanpois urheilu-, harrastus- ja nuorisojärjestöt sekäoppilaskunta, on eniten järjestönuoria Vasemmisto-liiton, Kristillisten ja Keskustan kannattajissa.Huomautettakoon, että seurakuntatoiminta ei tässäollut mukana järjestöaktiivisuuden muotona.

16 Tämän sekoittaminen on ollut yksi aihe kritisoidaPutnamin ja monia muiden sosiaalisen pääomanjoksikin historian kausaalisuureeksi korottamia op-peja.

17 Toimintaryhmä on myös valtuustonuorten työ-muotona yleinen ja toisaalta se yleisesti kuvaa tietynkonkreettiseen toiminnan organisoimiseksi koottavaaryhmää.

191

Sukupuoli 1 Nainen 2 Mies

Minä vuonna olet syntynyt?____________________________________________________________________

Asuinkuntasi

____________________________________________________________________

Jos olet tällä hetkellä koulussa tai opiskelet, olet-ko (valitse yksi seuraavista)1 Peruskoulussa2 Lukiossa3 Opiskelijana ammatillisessa oppilaitoksessa4 Opiskelijana ammattikorkeakoulussa5 Opiskelijana korkeakoulussa tai yliopistossa6 Ei opiskele eikä ole koululainen/ei osaa sanoa

Jos opiskelet ja et ole lukiossa, voisitko vastata,mikä on opiskelualasi tai pääaineesi?1 Kaupallinen ala tai kauppatieteet2 Tekninen ala tai matemaattis-luonnontieteel-linen3 Hoitoala tai lääketiede4 Humanistiset tieteet5 Yhteiskunnallinen ala tai yhteiskunnalliset tie-teet6 Oikeustiede7 Maa- ja metsätalousala tai –tiede8 Joku muu9 Ei osaa sanoa

Jos et ole koulussa tai opiskelija, oletko (valitseyksi)1 Työssä 2 Työharjoittelussa 3 Työtön tai työl-lisyyskoulutuksessa 4 Jokin muu

Jos olet työssä käyvä: työskenteletkö yksityisellävai julkisella sektorilla?1 yksityisellä sektorilla 2 julkisella sektorilla 3en osaa sanoa

Jos olet työssä käyvä: millä alalla työskentelet?1 teollisuus ja rakentaminen2 kaupalliset tai myyntitehtävät3 majoitus- tai ravitsemuspalvelut4 liikenne5 muut palvelun tehtävät6 hoitoalan tehtävät7 opetus- tai tutkimus8 hallinto9 maa- ja metsätalous10 taide- ja käsityö11 joku muu12 ei osaa sanoa

Kuvittele tilanne, jossa kunnat kilpailevat keske-nään siitä, missä kunnassa on “hyvä asua ja elää”.Miten arvioisit nykyisen asuinkuntasi sijoittu-van kilpailussa? erittäin huonosti erittäin hyvin1 2 3 4 5

Kuinka kiinnostunut olet yhteiskuntaa koske-vista asioista? en lainkaan kiinnostunut erittäin kiinnos-tunut1 2 3 4 5

Kuinka vakiintunut on puoluekantasi?ei lainkaan vakiintunut vakiintunut

1 2 3 4 5

KYSELYLOMAKE

LIITE 1

192

Mitä mieltä olet seuraavista väittämistä: en hyväksy hyväksyn täysin1 2 3 4 5On mahdollista toimia mielekkäästi kunnalli-sessa demokratiassa ja sen järjestöissäEi ole oikeastaan mitään väliä, mitkä puolueetovat kunnan johdossa, sillä lopulta asiat kuiten-kin hoidellaan samaan malliinSuora toiminta ja kansalaisaktiivisuus ovat kun-nallisvaaleissa äänestämistä parempi vaihtoehtoVoin toimia poliittisesti vain yksilönä, en järjes-tössäKansalaiset voivat luottaa järjestöjen ja puoluei-den julkiseen toimintaanNuorten mielipiteet kotipaikkakunnallani vaikut-tavat poliittiseen päätöksentekoon Kunnallisistaratkaisuista tiedotetaan hyvinKotikuntani päättäjät voivat poliittisilla päätök-sillään vaikuttaa siihen, miten paljon nuorten onmuutettava pois kotipaikkakunnaltaanNuorten viihtymiseen paikkakunnalla vaikuttaase, kuinka hyvin he saavat äänensä kuuluviinKunnassani poliitikkojen omat edut sekaantu-vat liiaksi yhteiseen päätöksentekoonKunnallisista ratkaisuista tiedotetaan hyvinArvostan kunnallisia palvelujaKunnan toiminnalla ja päätöksillä ei ole vaiku-tusta minuunKuntani politiikassa ja päätöksenteossa esiintyyjonkinlaista lahjontaaKunnalliset palvelut ovat kehittyneet kansalais-aktiivisuuden tuloksenaKunnalliset palvelut ovat syntyneet kunnallisenpolitiikan tuloksena

Mitkä seuraavista asioista ovat sinulle tärkeitäomassa asuinkunnassasi? Aseta seuraavat asiattärkeysjärjestykseen. Merkitse tärkein asianumerolla 1, toiseksi tärkein numerolla 2. jne.___ Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminenkunnassani___ Kunnan ja sen veronmaksajien taloudelli-nen menestys

___ Kunnallisen demokratian ja kansalaistenosallistumismahdollisuuksien parantaminen___ Ekologinen ajattelutapa, ympäristönsuoje-lu ja kierrätys

Mitä mieltä olet seuraavista väitteistä ?täysin eri mieltä täysin samaa mieltä1 2 3 4 5Suuryritysten omistajat rikastuvat työnteki-jöidensä kustannuksellaRikkaisiin sovelletaan eri lakia kuin köyhiinPienillä ja suurilla tuloilla elävien kesken on vas-takkaisia etujaTyöntekijän asema on heikentynyt Suomessahuolestuttavasti, kun poliitikot suojelevat vainsuuren rahan etujaSuomen kuntien tulisi ottaa vastaan nykyistäenemmän pakolaisiaMaahanmuuttajat käyttävät väärin hyväkseensuomalaista sosiaaliturvaa ja kuntien palvelujaIhmisille, jotka rikkovat lakia ja käyttävät väärinkuntien palveluja, tulisi antaa ankarampia tuo-mioitaKuntien pitäisi pyrkiä taloudellisen kasvun ja si-joitusten lisäämiseen, vaikka luonto saattaisi siitäkärsiäNaisten ei tulisi vaatia itselleen enää lisää oikeuk-sia, koska sukupuolten välinen tasa-arvo on joniin pitkälläEläinten oikeuksien puolustaminen on mielestä-ni tällä hetkellä erityisen tärkeääIsänmaallisuus on ihmisen tärkeimpiä hyveitäMielenosoitukset ovat yleensä aivan turhia, janiillä vain haitataan päättäjien työtäToisen omaisuuden vahingoittaminen on joskusvälttämätöntä, jotta tärkeitä asioita voitaisiinyleensä ajaa läpiInternetissä keskusteleminen ja toisten ihmistenmielipiteisiin vaikuttaminen ovat mielestäni po-liittista vaikuttamista siinä missä äänestäminen-kinVoin mielestäni vaikuttaa paljon paremmin osto-ja kulutustottumuksillani siihen, millaisessa maa-ilmassa elämme, kuin mitä äänestämällä voisin

193

Missä määrin seuraavat luonnehdinnatkuvaavat itseäsi kansalaisena?ei lainkaan täysin1. Paikallinen kansalainen1 2 3 4 5 2. Kuntalainen tai kaupunkilainen1 2 3 4 53. Maakunnan jäsenyys1 2 3 4 5 4. Suomalainen1 2 3 4 55. Eurooppalainen1 2 3 4 56. Globaalin yhteisön kansalainen1 2 3 4 5

ÄÄNESTÄMINEN KUNNALLISVAALEISSA:

Kun ja jos sinulla olisi mahdollisuus,äänestäisitkö seuraavissa kunnallisvaaleissalokakuussa 2004:1. kyllä2. en3. En tiedä/vaikea sanoa

Jollet äänestäisi: arvioi syitä, miksi jättäisitäänestämättä kunnallisvaaleissa? ei lainkaan tärkeä erittäin tärkeä1 2 3 4 5Minun on vaikea löytää itsellesi sopivaa ehdo-kastaMinun on vaikeaa löytää itsellesi sopivaa puolu-ettaEn vain viitsi käydä äänestämässäEn katso äänestämisestä olevan minulle mitäänhyötyäHaluan protestoida politiikkaa ja poliitikkoja vas-taanMinulla on periaatteellinen päätös olla äänestä-mättä vaaleissaVaaleissa ei ole tarpeeksi menoa, meininkiä ja viih-teellisyyttä

Kunnassani on liikaa työttömyyttä ja eriarvoi-suutta johon ei voi vaikuttaaKuntien eliitti on piittaamatonta nuorten osa-aikatyöläisten, opiskelijoiden ja työttömien eduistaTarvitaan radikaaleja ja anarkistisia toimia Suo-men itsenäisyyspäivän “Kuokkavieraiden” mal-liin

Jos äänestäisit vaaleissa, miten seuraavat seikatvaikuttaisivat valintaasi:ei lainkaan erittäin paljon1 2 3 4 5ehdokkaan sukupuoliehdokkaan ikäehdokkaan aiempi kokemus politiikastaehdokkaan ulkoinen olemusehdokas edusti kannattamaasi puoluettaehdokkaan henkilökohtaiset kannanototystäväsi suositusvanhempien suosituksetkeskustelu työpaikallakeskustelu koulussa tai opiskeluyhteisössäkeskustelu kaveripiirissäInternetin materiaalit tai keskustelumediaesiintymiset

Tiedätkö, mikä on kunnallisaloite?1 en2 kyllä

Toimiiko kunnassasi nuorten vaikuttajaryhmä,nuorisovaltuusto tai jokin muu nuortenedustuksellinen ryhmä ja miten se toimii?1 En tiedä2 Ei toimi3 Kyllä. Mielestäni se toimii…

1 aktiivisesti2 joten kuten / melko aktiivisesti3 heikosti/ melko passiivisesti

4 erittäin passiivisesti 5 en tunne tarkemmin asiaa

194

Oletko ollut mukana kunnallisaloitteen,kunnallisen päätösesityksen tai paikallisenadressin tekemisessä tai läpiajamisessa1 en2 kyllä

Toimiiko kunnassasi nuoria aktivoivia projekte-ja kuten osallisuushankkeita?1. En tiedä2 Ei toimi3. Kyllä. Mielestäni se tai ne toimivat:

1 aktiivisesti2 joten kuten / melko aktiivisesti3 heikosti/ melko passiivisesti4 erittäin passiivisesti5 en tunne tarkemmin asiaa

Paljonko seuraavilla tahoilla on valtaa?ei lainkaan paljon1 2 3 4 5kunnanvaltuustollakunnanhallituksellakunnanjohtajalla ja virkamiehillämediallayrityksillätyömarkkinajärjestöillätalouden ja politiikan eliitin verkostolla kunnassakunnan ulkopuolisella talouden ja politiikan elii-tillä

VÄITELAUSEITA KUNNALLISPOLITII-KASTA:täysin eri mieltä täysin samaa mieltä1 2 3 4 5Kansalaisilla ei ole suoria tai merkittäviä poliitti-sia keinoja vaikuttaa kunnallisen politiikan asioi-hin ja tärkeysjärjestyksiinMinulla on valmiuksia toimia kansalaisena kun-nassaniKaupungin ja kunnan poliittinen johto toimiiomilla ehdoillaan, siihen on tavallisen kuntalai-sen vaikea vaikuttaaVoisin kuvitella toimivani kunnanvaltuutettuna

Voisin kuvitella toimivani kunnallisessa luotta-mustoimessaKunnallispolitiikka on harvojen henkilöiden kes-kinäistä peliäVaaleilla valittu pormestari voisi tehostaa kun-nallista demokratiaaVanhempani ovat tarjonneet minulle ohjeita taimalleja siitä, miten vaaleissa tulee äänestääKunnat ovat taloudellisesti niin ahtaalla, etteiniillä ole resursseja kunnolla huolehtia ja päättääkuntalaisten asioistaKunnan nuoriso- ja liikuntapalvelut voitaisiinhyvin siirtää yksityisen sektorin hoidettavaksiKunnan nuoriso- ja liikuntapalvelut voitaisiinhyvin siirtää järjestöjen ja kolmannen sektorinhoidettavaksiKunnallisvaaliehdokkaiksi pyydetään monia ak-tiivisia nuoria ehdokkaitaKunnassa tulee olla nuorisoasioihin keskittyvälautakuntaMediassa korostuvat liikaa politiikan ja virkamies-ten töppäykset ja skandaalitOlen ollut yhteydessä kuntani valtuutettuun tailuottamushenkilöönTiedän tai tunnistan jonkun kuntani valtuute-tun tai luottamushenkilönSeuraan tiedotusvälineissä käytäviä keskustelujapaikallisesta asioista ja yhteiskunnallisista ratkai-suista

Oletko osallistunut seuraavien järjestöjen jaorganisaatioiden toimintaan tai toimenpitei-siin?1 ei 2 kylläpaikallinen liikunta-, harrastus- tai nuorisojärjestöpaikallinen poliittinen (nuoriso)järjestöoppilaskuntaseurakunta tai muu uskonnollinen yhteisöammattiliittohyväntekeväisyys- tai ihmisoikeusjärjestöuonto- tai eläinsuojeluyhdistys tai -verkostokaupunginosa- tai kyläyhdistys nuorten vaikuttajaryhmä, esimerkiksi nuoriso-valtuusto

195

jokin paikallinen aloite tai nimenkeräysadressi kunnallisaloite jokin yhden asian liike tai protesti paikalliseen lehteen, verkkoon tai julkaisuunkirjoittaminen

Oletko kiinnostunut seuraavien organisaatioi-den ja järjestöjen toiminnasta tai toimenpiteistä1 en 2 kylläpaikallinen liikunta-, harrastus- tai nuorisojärjestöpaikallinen poliittinen (nuoriso)järjestöoppilaskuntaseurakunta tai muu uskonnollinen yhteisöammattiliittohyväntekeväisyys- tai ihmisoikeusjärjestöluonto- tai eläinsuojeluyhdistys tai -verkostokaupunginosa- tai kyläyhdistysnuorten vaikuttajaryhmä, esimerkiksi nuorisoval-tuustojokin paikallinen aloite tai nimenkeräys-adressikunnallisaloite jokin yhden asian liike tai protestipaikalliseen lehteen, verkkoon tai julkaisuun kir-joittaminen

Poliittinen toiminta edellyttää usein yhteistyötäja luottamusta yhteistyön osapuoliin. Jos toimittai toimisit kansalaisena poliittisesti, kuinkapaljon luottaisit seuraaviin toimijoihin taitahoihin?En luota lainkaan Luotan paljon1 2 3 4 5a) johonkin puolueeseenb) joihinkin poliitikoihinc) ammattiliittoihind) tavoitteellisiin yhdistyksiine) kavereihinf ) toimintaryhmään g) samalla tavalla ajatteleviin ihmisiinh) julkisuuteeni) kansalaisiinj) ihmisoikeusjärjestöönk) hyväntekeväisyysjärjestöönl) kansainväliseen kansalaisjärjestöön

Millaiseen ongelmaan tai päätöksentekoonhaluaisit kunnassasi puuttua?________________________________________________________________________________________________________________

Mitä itse voisit tehdä asialle:________________________________________________________________________________________________________________

Mitä yhdessä muiden kanssa voisit tehdä asianhyväksi:________________________________________________________________________________________________________________

Äänestätkö seuraavissa kunnallisvaaleissa syksyl-lä 2004? Jos äänestät tai saisit äänestää seuraavis-sa kunnallisvaleissa, mitä vaihtoehtoa äänestäisit?(valitse yksi)1 SOSIALIDEMOKRAATIT2 KESKUSTA3 KOKOOMUS4 VASEMMISTOLIITTO5 RUOTSALAINEN KANSANPUOLUE6 VIHREÄT7 KRISTILLISDEMOKRAATIT8 PERUSSUOMALAISET 9 SITOUTUMATON ehdokas tai lista10 JOKU MUU PAIKALLINEN ehdokas tailista12 EN ÄÄNESTÄISI13 EN HALUA SANOA14 EN TIEDÄ

Jos kunnallisvaalit pidettäisiin nyt ja saisitäänestää, mitkä puolueet tai ryhmittymätseuraavista ovat sellaisia, joita voisit äänestää?(valitse sopivat)1 SOSIALIDEMOKRAATIT2 KESKUSTA3 KOKOOMUS4 VASEMMISTOLIITTO5 RUOTSALAINEN KANSANPUOLUE 6 VIHREÄT7 KRISTILLISDEMOKRAATIT

196

8 PERUSSUOMALAISET 9 SITOUTUMATON ehdokas tai lista10 JOKU MUU PAIKALLINEN ehdokas tailista12 EN ÄÄNESTÄISI13 EN HALUA SANOA14 EN TIEDÄ

Miten tyytyväinen olet nuorten kannaltakuntasi toimintaan seuraavien politiikantoimenpide-alueiden ja palveluiden osalta:en lainkaan merkittävästi1 2 3 4 5AsumisasiatTyöllistäminen ja toimeentuloSyrjäytymisen ehkäisyOpiskelu- ja kouluasiatLiikunta- ja urheilupalvelutYmpäristö, puistot, kierrätys ja ekologiaKirjastotMuut kulttuuripalvelut (esim. musiikki, eloku-va, kuvataide)Päihde- ja huumeneuvonnan ja hoidon palvelutRavintola- ja kahvilapalvelutKaupat, kulutusmahdollisuudet ja -tottumuksetTerveydenhoitopalvelutMielenterveysasiatLiikenneyhteydet ja joukkoliikenteen maksutHarrastus- ja toimintamahdollisuudet

Haluaisitko vaikuttaa tai osallistua seuraaviaasiakokonaisuuksia koskevaan valmisteluun japäätöksentekoon:en lainkaan merkittävästi1 2 3 4 5AsumisasiatTyöllistäminen ja toimeentuloSyrjäytymisen ehkäisyOpiskelu- ja kouluasiatLiikunta- ja urheilupalvelutYmpäristö, puistot, kierrätys ja ekologiaKirjastotMuut kulttuuripalvelut (esim. musiikki, eloku-va, kuvataide)

Päihde- ja huumeneuvonnan ja hoidon palvelutRavintola- ja kahvilapalvelutKaupat, kulutusmahdollisuudet ja -tottumuksetTerveydenhoitopalvelutMielenterveysasiatLiikenneyhteydet ja liputHarrastus- ja toimintamahdollisuudet

LÄMMIN KIITOS VASTAUKSISTASI!

197

Sukupuoli

1 Nainen/ tyttö 2 Mies/ poika

Minä vuonna olet syntynyt?_______________________________________

Asuinkuntasi_______________________________________

Jos olet tällä hetkellä koulussa tai opiskelet, olet-ko (valitse yksi seuraavista)1 Peruskoulussa2 Lukiossa3 Opiskelijana ammatillisessa oppilaitoksessa?4 Opiskelijana ammattikorkeakoulussa?5 Opiskelijana korkeakoulussa tai yliopistossa?6 Ei opiskele eikä ole koululainen/ei osaa sanoa

Jos et ole koulussa tai opiskelija, oletko (valitseyksi)1 Työssä 2 Työharjoittelussa 3 Työtön tai työl-lisyyskoulutuksessa 4 Jokin muu

Mitkä seuraavista asioista ovat sinulle tärkeitäomassa asuinkunnassasi? Aseta seuraavat asiat tär-keysjärjestykseen. Merkitse tärkein asia nume-rolla 1, toiseksi tärkein numerolla 2. jne.___ Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminenkunnassani___ Kunnan ja sen veronmaksajien taloudelli-nen menestys___ Kunnallisen demokratian ja kansalaistenosallistumismahdollisuuksien parantaminen___ Ekologinen ajattelutapa, ympäristönsuoje-lu ja kierrätys

Mitä mieltä olet seuraavista väittämistä:en hyväksy hyväksyn täysin1 2 3 4 5

On mahdollista toimia mielekkäästi kun-nallisessa demokratiassa ja sen järjestöissä Ei ole oikeastaan mitään väliä, mitkä puolueetovat kunnan johdossa, sillä lopulta asiat kuiten-kin hoidellaan samaan malliinSuora toiminta ja kansalaisaktiivisuus ovat kun-nallisvaaleissa äänestämistä parempi vaihtoehtoVoin toimia poliittisesti vain yksilönä, en järjes-tössä.Kansalaiset voivat luottaa järjestöjen ja puoluei-den julkiseen toimintaanNuorten mielipiteet kotipaikkakunnallani vaikut-tavat poliittiseen päätöksentekoon Kunnallisistaratkaisuista tiedotetaan hyvinKotikuntani päättäjät voivat poliittisilla päätök-sillään vaikuttaa siihen, miten paljon nuorten onmuutettava pois kotipakkakunnaltaanNuorten viihtymiseen paikkakunnalla vaikuttaase, kuinka hyvin he saavat äänensä kuuluviinKunnassani poliitikkojen omat edut sekaantu-vat liiaksi yhteiseen päätöksentekoon

Ihmiset ymmärtävät politiikan eri tavoin. Mitkäseuraavista luonnehdinnoista sopivat kuvaamaansinun käsitystäsi politiikasta (kyllä/ei)? Politiikka on luovaa peliä ja kamppailua eri vaih-toehtojen välillä1 kyllä 2 ei Politiikka on tärkeää keskustelua yhteiskunnal-lisista asioista sekä osallistumista vaaleihin ja luot-tamustehtäviin1 kyllä 2 ei Politiikka on tapa hoitaa yhteisiä asioita1 kyllä 2 eiPolitiikka on osa itsesi tai kaveripiirisi toimintaa1 kyllä 2 ei Politiikka on paremman ja ekologisesti kestävän maailman luomista1 kyllä 2 eiHenkilökohtaiset elämän ja arjen ratkaisut ovatpoliittisia1 kyllä 2 eiPolitiikka on kamppailua yhteiskuntaluokkien tai–ryhmien välillä

KYSELYLOMAKE

198

1 kyllä 2 ei Politiikka on välttämätön tapa ratkoa ongelmiaja ristiriitoja1 kyllä 2 ei Politiikka on yritystä ratkoa kansainvälisiä ja glo-baaleja ongelmia1 kyllä 2 ei Politiikka on munkkilatinaa, jota en ymmärrä1 kyllä 2 eiPolitiikka on vanhojen sukupolvien tapa käyttäävaltaa1 kyllä 2 ei Politiikka on likaista peliä1 kyllä 2 ei

Missä määrin seuraavat luonnehdinnat kuvaa-vat itseäsi kansalaisena?ei lainkaan täysin1. Paikallinen kansalainen1 2 3 4 52. Kuntalainen tai kaupunkilainen1 2 3 4 53. Maakunnan jäsenyys1 2 3 4 54. Suomalainen1 2 3 4 55. Eurooppalainen1 2 3 4 56. Globaalin yhteisön kansalainen1 2 3 4 5

Mitä mieltä olet seuraavista väitteistä ?täysin eri mieltä täysin samaa mieltä1 2 3 4 5Suuryritysten omistajat rikastuvat työntekijöi-densä kustannuksellaRikkaisiin sovelletaan eri lakia kuin köyhiinPieni- ja suurituloisten kesken on vastakkaisiaetujaTyöntekijän asema on heikentynyt Suomessahuolestuttavasti, kun poliitikot suojelevat vainsuuren rahan etujaSuomen kuntien tulisi ottaa vastaan nykyistäenemmän pakolaisia

Maahanmuuttajat käyttävät väärin hyväkseensuomalaista sosiaaliturvaa ja kuntien palvelujaIhmisille, jotka rikkovat lakia ja käyttävät väärinkuntien palveluja, tulisi antaa ankarampia tuo-mioitaKuntien pitäisi pyrkiä taloudellisen kasvun ja si-joitusten lisäämiseen, vaikka luonto saattaisi siitäkärsiäNaisten ei tulisi vaatia itselleen enää lisää oikeuk-sia, koska sukupuolten välinen tasa-arvo on joniin pitkälläEläinten oikeuksien puolustaminen on mielestä-ni tällä hetkellä erityisen tärkeääIsänmaallisuus on ihmisen tärkeimpiä hyveitäMielenosoitukset ovat yleensä aivan turhia, janiillä vain haitataan päättäjien työtäToisen omaisuuden vahingoittaminen on joskusvälttämätöntä, jotta tärkeitä asioita voitaisiinyleensä ajaa läpi.Internetissä keskusteleminen ja toisten ihmistenmielipiteisiin vaikuttaminen ovat mielestäni po-liittista vaikuttamista siinä missä äänestäminen-kin.Voin mielestäni vaikuttaa paljon paremmin osto-ja kulutustottumuksillani siihen, millaisessa maa-ilmassa elämme, kuin mitä äänestämällä voisin.

VAIKUTTAJARYHMÄTOIMINTA

Missä seuraavissa nuorten vaikuttajaryhmissä oletmukana? (valitse vain yksi)1 vaaleilla valittu vaikuttajaryhmä, nuorisoval-tuusto tai –parlamentti2 järjestöjen valitsema paikallinen vaikuttajaryh-mä3 asuinalueen mukainen vaikuttajaryhmä4 koulukohtainen vaikuttajaryhmä5 nuorten itse perustama vaikuttajaryhmä6 jokin muu ryhmä, mikä?_______________________________________

Miten vaikuttajaryhmäsi on valittu? (valitse vainyksi)1 vaaleilla, jossa kaikilla nuorilla on äänioikeus

199

2 vaaleilla, jossa vain oman asuinseutuni tai kou-luni nuorilla on äänioikeus3 kokouksessa, jossa kaikki halukkaat nuoret ovatolleet mukana4 järjestöjen edustajat valitsivat kokouksessa5 toimintaan mukaan halunneet nuoret ovatitse muodostaneet vaikuttajaryhmän 6 jokin kunnan poliittinen luottamuselin (esim.nuorisolautakunta) on nimennyt edustajat7 jokin kunnan viranomainen (esim. nuoriso-toimisto tai -sihteeri) on valinnut8 jotenkin muuten, miten_______________________________________

Kenen aloitteesta vaikuttajaryhmä on perustet-tu/muodostettu? (valitse vain yksi)1 Jonkin puolueen tai valtuustoryhmän2 Jonkin nuorisojärjestön3 Nuorisoasioita käsittelevän kunnan lautakun-nan4 Epävirallisen nuorisoryhmän5 Aktiivisen nuoren6 Aktiivisen vanhemman henkilön7 Jonkin viranhaltijan8 Opettajien9 Jonkun muun aloitteesta, kenen?_______________________________________

Jos vaikuttajaryhmän valinta perustui vaaliin,kuinka hyvin nuoret olivat mukana vaalissa?1 yli 70% äänioikeutetuista nuorista äänesti2 50-69% äänioikeutetuista nuorista äänesti3 30-49% äänioikeutetuista nuorista äänesti4 alle 30% äänioikeutetuista nuorista äänesti5 En osaa sanoa / en tiedä

Onko valtuustosi tai vaikuttajaryhmäsi saanutarvostelua osakseen?1 Ei2 kyllä, millaista_________________________________________________

Poliittinen toiminta edellyttää usein yhteistyötäja luottamusta yhteistyön osapuoliin. Jos toimittai toimisit kansalaisena poliittisesti, kuinka pal-jon luottaisit seuraaviin toimijoihin tai tahoihin?En luota lainkaan Luotan paljon1 2 3 4 5a) johonkin puolueeseenb) joihinkin poliitikoihinc) ammattiliittoihind) tavoitteellisiin yhdistyksiine) kavereihinf) toimintaryhmääng) samalla tavalla ajatteleviin ihmisiinh) julkisuuteeni) kansalaisiinj) ihmisoikeusjärjestöönk) hyväntekeväisyysjärjestöönl) kansainväliseen kansalaisjärjestöön

Minkälaisia eroja vaikuttajaryhmän nuorten ajat-telutavoissa on: _____________________________________________________________________

Mihin vaikuttajaryhmänne toiminta kohdentuu?Toiminnan painopisteet vaihtelevat kunnallises-ta päätöksenteosta konkreettiseen tekemiseen,esimerkiksi nuorisopalvelujen ja –tilaisuuksientuottamiseen. (valitse vain yksi vaihtoehto)1 painopiste yksinomaan kunnallisessa päätök-senteossa2 painopiste enemmän kunnallisessa päätöksen-teossa kuin konkreettisessa tekemisessä3 painopiste yhtä paljon kunnallisessa päätök-senteossa kuin konkreettisessa tekemisessä4 painopiste enemmän konkreettisessa tekemi-sessä kuin kunnallisessa päätöksenteossa5 painopiste yksinomaan konkreettisessa tekemi-sessä

Voisitko kertoa, miten vaikuttajaryhmäsi käyttääseuraavia toimintatapoja?ei lainkaan vähän merkittävästi1 2 3

200

Tilaisuuksien ja tapahtumien järjestäminen nuo-rilleLäsnäolo- ja puheoikeus kunnan- tai kaupun-ginhallituksen kokouksissaLäsnäolo- ja puheoikeus jonkin lautakunnan taijoidenkin lautakuntien kokouksissaAloiteoikeus kunnassaOma budjetti tai määräraha (yli 2000•)Vaikutusmahdollisuus nuorisoa koskeviin kun-tabudjetin kohtiinItsenäinen päätösvalta joissakin asioissaSäännölliset yhteydet kuntamme luottamushen-kilöihinAsema paikallismediassaOmat Internet-sivustotMuu nettikeskustelumahdollisuus kunnan nuo-rilleMaakunnallisten vaikuttajaryhmien yhteistoi-mintaValtakunnallisten vaikuttajaryhmien yhteistoi-mintaNuoret Vaikuttajat ry:n toiminta

Mikä on tehnyt vaikuttajaryhmäsi toiminnastamenestyksellistä:___________________________________________________________________________________________________________

Koetteko, että teillä on mahdollisuus myös epä-onnistumiseen, ’mokista’ oppimiseen?____________________________________________________________________________________________________________

Mitä mieltä olet seuraavista väitteistä, jotka ku-vaavat mukaantuloasi vaikuttajaryhmän toimin-taan ?ei merkitystä jonkin verran tärkeä merkitys1 2 3Tapahtumien tai tilaisuuksien järjestä-minen on tarpeellistaHaluan vaikuttaaLähdin kavereiden mukaanKaverit kannustivat

Tunsin yhteiskunnallisesti aktiivisia ihmisiäOlen kiinnostunut politiikastaVanhemmat tai suvussa on poliittisia aktiivejaOpettajat kannustivatVanhemmat kannustivatHaluan kehittää omia ryhmätoiminnan taitojaToiminnasta on hyötyä myöhemmin elämässäOlen utelias

Jos jokin yhteiskunnallinen asia tai ongelma saisinut ja kaverisi mukaan toimintaan, niin mikäasia oli kyseessä:_______________________________________

Oletko ollut ennen vaikuttajaryhmätoimintaamukana puoluetoiminnassa?1 En2 Kyllä

Oletko vaikuttajaryhmän toiminnan myötä lä-hestynyt jotain poliittista puoluetta?1 En2 Kyllä

Oletko pettynyt ryhmänne toimintaan tai sii-hen liitettyihin odotuksiin?1 en2 vaikea sanoa3 kyllä, miksi_____________________________________________________

Onko vaikuttajaryhmänne saanut näkyvää jul-kisuutta kunnassa eri tiedotusvälineissä?1 ei2 kyllä, minkälaista______________________________________________________________________________________________________

Oletteko itse aktiivisesti vaikuttaneet mediaan jasen tapaan käsitellä teemojanne?1 ei2 kyllä, miten_______________________________________________ ________________________________________________________

201

Mitä kautta kunnan muut nuoret voivat saadayhteyden ryhmäänne tai vaikuttaa toimintaan-ne?Järjestämiemme tapahtumien kautta1 ei 2 kylläKotisivuillamme olevan palautemahdollisuudentai keskustelupalstan kautta1 ei 2 kylläKoululla tai nuorisotilassa olevan palautelaatikonkautta1 ei 2 kylläTätä varten järjestetyissä tilaisuuksissa1 ei 2 kylläJotenkin muuten, miten___________________________________________________________________________________________________________________

Oletko ollut mukana vaikuttajaryhmän nuorillejärjestetyissä koulutus- ja seminaaritapahtumis-sa?1 ei 2 kyllä1 kunnan (esim. nuorisotoimen) järjestämässä2 seudullisessa tai maakunnallisessa koulutuksessatai seminaareissa3 oman taustayhteisöni järjestämässä evästysti-laisuudessa 4 valtakunnallisessa tapahtumassa (esimerkiksiNuppi)5 kunnan toimintaa käsittelevässä koulutuksessa 6 vaikuttamista käsittelevässä koulutuksessa 7 kokoustekniikkaa käsittelevässä koulutuksessa8 tapahtumien järjestämistä käsittelevässä kou-lutuksessa9 jossain muussa, missä________________________________________________

Minkälaista koulutusta lähinnä tarvitsetteryhmänne toimintaa varten (esim. kunnantoimintatavat, kokoustekniikka, vaikuttamista-vat, politiikka tai tapahtumien organisointi)?_________________________________________________________

Tarvitaanko kuntaan vaikuttajaryhmän lisäksinuorisoasioita käsittelevää lautakuntaa? 1 kyllä 2 ei

Paljonko seuraavilla tahoilla on valtaa?ei lainkaan paljon1 2 3 4 5kunnanvaltuustollakunnanhallituksellakunnanjohtajalla ja virkamiehillämediallayrityksillätyömarkkinajärjestöillätalouden ja politiikan eliitin verkostolla kunnassakunnan ulkopuolisella talouden ja politiikan elii-tillä

Jos äänestät tai saisit äänestää kunnallisvaaleissalokakuussa 2004, mitä vaihtoehtoa äänestäisit?(valitse yksi)1 SOSIALIDEMOKRAATIT2 KESKUSTA3 KOKOOMUS4 VASEMMISTOLIITTO5 RUOTSALAINEN KANSANPUOLUE6 VIHREÄT7 KRISTILLISDEMOKRAATIT8 PERUSSUOMALAISET9 SITOUTUMATON ehdokas tai lista10 JOKU MUU PAIKALLINEN ehdokas tailista12 EN ÄÄNESTÄISI13 EN HALUA SANOA14 EN TIEDÄ

Mitä mieltä olet seuraavista aikuisten roolia kos-kevista väitteistä:täysin eri mieltä täysin samaa mieltä1 2 3 4 5Vaikuttajaryhmäni toiminnan kehittämiseenon sitoutunut joku aikuinen

202

On hyvä, että toimintamme kehittämiseen sitou-tuu aikuisiaJoku tai jotkut aikuiset ovat liiaksikin sekaantu-neet toimintaamme tai käyttäneet hyväkseen ryh-määmmeVaikuttajaryhmämme on hyvin säilyttänyt itse-näisyytensäVaikuttajaryhmämme on itse tehnyt toiminta-suunnitelmansaMuutoinkin aktiiviset ja näkyvät nuoret ovataktiivisia vaikuttajaryhmässämmeVaikuttajaryhmämme merkitys on siinä, että setukee poliitikkojen ja virkamiesten mainetta jauskottavuutta

Mitä olet oppinut vaikuttajaryhmässäsi?en lainkaan merkittävästi1 2 3 4 5Poliittisen toiminnan perustaitojaYmmärtämään, miten kunta ja päätöksentekotoimivatEtujen ajamisen perusteitaPolitiikan taitoja, joilla voi epävirallisesti vaikut-taaPoliittisen tulkinnan ja uudistamisen taitojaKansalaistaitoon kuuluvan poliittisen toiminnankeinojaJulkisuudessa toimimisen ja tiedottamisen taitojaKaverioppejaTaitoja, joista on hyötyä opiskelussa ja työelä-mässäKokemusta ja näkyvyyttä, joilla on merkitystäkaveripiirissäTapahtumien ja tilaisuuksien järjestämistäRahoituksen järjestämistä nuorisohankkeilleHalun ja asenteen myöhemminkin toimia ja vai-kuttaa kansalaisliikkeessä tai puolueessa

Haluaisitko asettua ehdokkaaksi kunnallisvaalei-hin, vai koetko tärkeämmäksi vaikuttaa muual-la? (valitse yksi)a) Kunnallisvaalit on tärkeä areena ja koetan päästäehdokkaaksib) Saattaisin koettaa jos pyydettäisiin

c) Muu toiminta on tärkeämpää enkä ajatellutasettua ehdokkaaksi.

Kuinka suurella budjetilla nuoret voisivat pärjä-tä näissä vaaleissa? (valitse yksi)a) alle 1000 •b) 1000-2000 •c) yli 2000 •

Saavatko nuoret vaalirahoitukseen tukea puolu-eelta käsittääksesi yhtä hyvin kuin vanhemmat?(valitse yksi)1 saavat paremmin2 yhtä hyvin3 vähemmän

Onko vaikuttajaryhmällänne yhteyksiä muihinpaikkakunnan nuorisotoimintoihin, oppilaitok-siin tai nuorisotyön toimijoihin?1 Ei2 Kyllä, minkälaisia____________________________________________________________________________________________________________________

Oletko osallistunut seuraavien järjestöjen toimin-taan tai toimenpiteisiin?1 ei 2 kylläpaikallinen liikunta-, harrastus- tai nuorisojärjestöpaikallinen poliittinen (nuoriso)järjestöoppilaskunta seurakunta tai muu uskonnollinen yhteisöammattiliittohyväntekeväisyys- tai ihmisoikeusjärjestöluonto- tai eläinsuojeluyhdistys tai verkostokaupunginosa- tai kyläyhdistysjokin paikallinen aloite tai nimenkeräys-adressikunnallisaloitejokin yhden asian liike tai protestiolen kirjoittanut paikalliseen lehteen, verkkoontai julkaisuun

Millaisia vaikutuksia ja tuloksia vaikuttajaryh-männe toiminnalla on ollut?täysin eri mieltä täysin samaa mieltä

203

1 2 3 4 5Olemme saaneet lisäresursseja nuortenharrastus- ja toimintamahdollisuuksiinOlemme saaneet aikaan parannuksia nuortenosallistumismahdollisuuksiinOlemme saaneet aikaan muutoksia muilla kun-nan hallinnon alueilla kuten kouluja kulttuuri-toimessa, ympäristöasioissa jne.Toiminnalla ei ole juurikaan tuloksiaVaikuttajaryhmä on lakkautettu tai tarpeetonNuorten yhteiskunnallinen kiinnostus on kas-vanutDemokratiakokeiluja kunnassa on syntynyt lisääYhteistyö nuorten ja järjestöjen kesken on paran-tunutNuorille on ollut aiempaa enemmän tapahtumiaNuorille on aiempaa enemmän toimintaaToiminnalla on ollut ennakoimattomia ja yllättä-viä tuloksia

Millaisia konkreettisia uudistuksia ja muutoksiavaikuttajaryhmänne on saanut kunnassa aikai-seksi, jotka eivät tulleet edellisessä kohdassa esiin?______________________________________________________________________________________________________________________

Mihin seuraavista asioista haluaisit vaikuttajaryh-mäsi osallistuvan?en lainkaan merkittävästi 1 2 3 4 5Nuorten asumisasiatNuorten työllistäminen ja toimeentulo

Nuorten syrjäytymisen ehkäisyNuorten opiskelu- ja kouluasiatLiikunta- ja urheilupalvelutYmpäristö, puistot, kierrätys ja ekologiaKirjastotMuut kulttuuripalvelut (esim. musiikki, eloku-va, kuvataide)Päihde- ja huumeneuvonnan ja hoidon palvelutRavintola- ja kahvilapalvelutKaupat, kulutusmahdollisuudet ja -tottumuksetNuorten terveydenhoitoNuorten mielenterveysasiatLiikenneyhteydet ja joukkoliikenteen maksutNuorten harrastus- ja toimintamahdollisuudet

Onko vielä asioita ja ongelmia, joihin haluaisitvaikuttajaryhmäsi puuttuvan?________________________________________________________________________________________________________________________________________

LÄMMIN KIITOS!(Jos koet tarpeelliseksi, voit lopuksi kertoa aja-tuksesi kyselystä.)

204

LIITE 2

SUKUPUOLI n % KOULU JA OPISKELU n %Nainen 284 55,5 Peruskoulu 84 16,4Mies 228 44,5 Lukio 77 15,0Kaikki 512 100,0 Opisto tai ammatill. oppill. 56 10,9

Ammattikorkea 47 9,2IKÄRYHMÄ n % Yliopisto 59 11,515-18 145 28,4 Ei opiskele tai eos 189 36,919-24 216 42,3 Kaikki 512 100,025-30 150 29,4Kaikki 511 100,0 KOULUTUSALA n %

Kaupallinen 38 7,4KUNTALUOKKA n % Tekninen tai mat.-luonnont. 65 12,7Keskusseudut 202 39,5 Hoitoala tai lääketiede 22 4,3Hyvinvoivat kunnat 15 2,9 Humanistiset tieteet 10 2,0Pärjäävät kunnat 90 17,6 Yhteiskunnallinen 3 0,6Sivuun jäävät kunnat 128 25,0 Oikeustiede 1 0,2Syrjäiset kunnat 76 14,9 Maa- ja metsätalous 8 1,6Kaikki 511 100,0 Joku muu 37 7,2

eos 21 4,1TOIMIMINEN TYÖELÄMÄSSÄ n % Ei opiskele 307 60,0Työssä 152 29,7 Kaikki 512 100,0Työharjoittelussa 13 2,5Työtön tai työllisyyskoulutuksessa 30 5,9 TYÖSKENTELYALA n %Jokin muu 36 7,0 Teoll. ja rakentaminen 52 10,2Ei käy töissä 281 54,9 Kauppa tai myynti 20 3,9Kaikki 512 100,0 Majoitus- tai ravitsemus 9 1,8

Liikenne 10 2,0YKSITYINEN VAI JULKINEN TYÖ n % Muut palvelut 16 3,1Yksityinen 121 23,6 Hoitoala 19 3,7Julkinen 45 8,8 Opetus- tai tutkimus 12 2,3eos 24 4,7 Hallinto 8 1,6Ei käy töissä 322 62,9 Maa- ja metsätalous 10 2,0Kaikki 512 100,0 Taide- ja käsityö 2 0,4

Joku muu 25 4,9ÄIDINKIELI n % eos 12 2,3Suomi 491 95,9 Ei käy töissä 317 61,9Ruotsi 21 4,1 Kaikki 512 100,0Total 512 100,0

VASTAAJAT TAUSTAMUUTTUJITTAIN / tavalliset nuoret

205

SUKUPUOLI n % IKÄRYHMÄ n %Nainen 107 62,6 Alle 17 63 36,8Mies 64 37,4 17-18 60 35,1Kaikki 171 100,0 Yli 18 48 28,1

Kaikki 171 100,0

KOULU JA OPISKELU n % TOIMIMINEN TYÖELÄMÄS n %Peruskoulu 62 36,3 Työssä 17 9,9Lukio 75 43,9 Työharjoittelussa 4 2,3Opisto tai ammatill. oppill. 9 5,3 Työtön tai työllisyyskoulutukses 1 0,6Ammattikorkea 3 1,8 Jokin muu 1 0,6Yliopisto 6 3,5 Ei käy töissä 148 86,5Ei opiskele tai eos 16 9,4 Kaikki 171 100,0Kaikki 171 100,0

VASTAAJAT TAUSTAMUUTTUJITTAIN / vaikuttajaryhmän nuoret

206

Denna artikelsamling har utvecklats utifrån detgemensamma intresset av Delegationen för ung-domsärenden, Ungdomsforskningsnätverket ochFinlands kommunförbund. Verksamheter av lo-kala inflytelserika ungdomsgrupper, såsom ung-domsfullmäktige, har inte kartlagts. Således harvi inte exakta uppgifter om vad de inflytelserikagrupperna betyder för ungdomarna själva. Denkommunala demokratin och ungdomarnas akti-va medborgarskap kräver också eftertanke. Kom-munernas förvaltningar och partier samt den avekonomiska tvång begränsade kommunalpoliti-ken har inte lyckats rycka ungdomarna med sig:vid senaste kommunalval röstade bara ca 42–43procent av ungdomarna. I april-maj 2004 in-samlades information om ungdomarnas inställ-ningar till kommundemokratin genom en pos-tenkät som skickades till 1250 ungdomar ochsamtidigt, via en annan enkät, utfrågades med-lemmarna av inflytelserika grupper om derasuppskattning angående gruppernas verksamhet.Tio forskare analyserar dessa material på olika sättoch ger lokaldemokratin nya perspektiv.

Kari Paakkunainen och Sami Myllyniemi bes-kriver i sin generella artikel de nya dragen i deunga kommuninvånarnas lokala bakgrund ochinställningar samt fördelningen av hårda ochmjuka värden bland ungdomar. Lokalt och runten sak uppbyggt nätverksbildande är en del avindividers socialetiska ansvarighet, där skillnader-na som framträder allt mer har anknytning tillkönet, skedet av livet och åldern samt till yrket.Ungdomarnas villighet att lyfta fram lokalt prob-lematiska och politiserande frågor syns såväl i det

SAMMANFATTNING

kommunala missnöjet, lusten att delta som imedborgaraktivitetet. Ungdomarna litar inte påde kommunala partiernas verksamhet utan för-behåll. Likväl var femte av de ungdomar somdeltog i kommunenkäten skulle vara beredd attdelta i kommunala förtroendeuppdrag, ochbland medlemmarna i inflytelserika grupper skul-le var annan vara villig att ställa upp som kandi-dat vid kommunalval. Framför allt de mest akti-va krafter inom inflytelserika grupper, som haren tydlig position i kommundemokratin, harlyckats länka ihop förbindelser mellan olika ge-nerationer och aktörer. Denna typ av politiseringoch dynamik ger riktning åt en mer tydlig verk-samhet bland inflytelserika grupper med ökadmedvetenhet om sina verksamhetsmöjligheteroch maktpositioner.

En upplyst och för politiska förändringaröppen uppskattning om ungdomarnas valdelta-gande vid kommunalval på hösten 2004 är 43–44 procent, vilket skulle innebära en svag ök-ning jämfört med valet år 2000. En förutsätt-ning för detta är dock att de gamla partierna öp-pnar sig mot ungdomarna och får med sig kan-didater på sina listor som ger stimulans till politi-ken och är kända också bland ungdomarna.

Liisa Horelli, Tiina Sotkasiira och Lotta Haik-kola frågar i sin artikel vad den nya politiska verk-samheten, det vill säga ett ingående deltagandeoch medverkande, egentligen är. Att kategorisktdela in ungdomarna i dem som klarar sig ochdem som blir utslagna är att förenkla ungdomar-nas liv: ungdomarnas position och identitet är iständig rörelse. För de ungdomar som på olikaarenor har uppmuntrats till att delta och med-verka börjar den nya politiken redan vara ettsjälvklart sätt att tänka. Delaktighet däremot an-spelar på en subjektiv empowerment. Delak-tighet är inte automatiskt, utan kräver systema-tiskt stöd, kontinuitet samt även tillämpning avdynamiska interaktionstekniker för att lyckas.Offentligheten är också en relevant plats för ettuppriktigt möte mellan ungdomar och vuxna.

Anna Sundback begrundar i sin artikel denpolitiska och demokratiska process, där ungdo-

207

marna är med. Den realistiska tanken om en klyftamellan beslutsfattare och föremål för besluts-fattande tycks råda i Finland. Det finns storaskillnader till och med mellan ungdomsledamö-ter och vanliga ungdomar beträffande deras po-litiska kunskaper och demokratiska funktions-färdigheter. En stor del av ungdomarna kännerinte till de demokratiska institutionernas verk-samheter. Framför allt skolan kunde ta som upp-gift att utveckla kunskaper i politik och demo-krati i samarbete med inflytelserika ungdomsg-rupper.

Kirsi Kohonen studerar inflytelserika gruppermed inriktning på organisering av ungdomseve-nemang som projekt av lärande i samverkan. Honefterlyser skarpsinne och tydligare normer i denkommunala praxisen samtidigt som hon vill seskolorna medverka i demokratifostran. Hon be-tonar ungdomarnas gruppverksamhet och indi-vidernas växande i grupp. I bakgrunden finnsett perspektiv av social bekräftelse, lärande i sam-verkan och handledning av inflytelserika ung-domsgrupper. Förtroendet för “ömsinnade vux-na inspiratörer” är viktigt i denna socialpedagogik.

Anu Gretschel analyserar ungdomar i inflytel-serika grupper och i kommundemokratin samtstuderar tendenser mellan inflytelserika ung-domsgrupper och partipolitik. I denna konstel-lation är valdemokrati bara en dimension av med-verkan. Hon talar frimodigt för en sänkning avåldersgränsen för rösträtt till 16 år. Vi kan förmo-da att ungdomarnas kännedom om sin egen kom-mun, deras intresse för den samt ungdomarnassociala nätverk är som högst på deras egen he-mort precis innan de flyttar därifrån på grund avstudier eller arbete vid 18–20 år. De inflytelseri-ka ungdomsgrupperna förenar ungdomarna meddet kommunala beslutsfattandet, men vi måstevara beredda på att även den kommunala miljönoch praxisen förändras, när ungdomarna i dennya generationen av inflytelserika grupper kom-mer.

Enligt Pirjo Jukarainen tycks partiernas bandtill unga väljare vara mer osäkra och oklara äntidigare. Vid granskning av ungdomarnas möjli-

ga partival vid kommande kommunalval visardet sig att partiernas värderingar – eller i alla fallen klar strukturering av dem – inte betyder särs-kilt mycket vid kommande kommunalval. Valav parti lämnas till sista minuten. Tunnheten avpartibandet speciellt vid kommunalval återspeg-lar det faktum att partierna inte har lyckats skapaprogram som i en tillräckligt stor utsträckning tarställning till vardagliga, människonära frågor somtilltalar ungdomarna. Välkända kandidater, spän-ningar, drama och debatt lyfts inte fram. Beslu-tet att rösta blir inte så lätt verklighet.

Ismo Pohjantammi studerar ungdomarnasuppfattningar om den politiska kulturen ochderas förhållanden till representativ (organisa-tions-) demokrati utifrån organisationskontakteroch andra verksamhetskretsar. Han beskriver vil-ka arenor ungdomarna använder samt ifall akti-vitet på en arena har betydelse på någon annanarena. Han tror inte på några dramatiska avbrotteller förändringar i förhållanden mellan medb-orgarradikalism och partidemokrati. Det före-kommer partifientlighet, och ungdomarna låterbli att rösta som protest, men dessa är mer passivaåskådare än aktiva skapare av alternativ. Ungdo-marna kan rösta och fungera i kommundemo-kratin utan att binda sig vid något parti. Vissaungdomars stark partipolitisk orientering bety-der inte att de håller sig enbart till partipolitikeller röstning, utan deltagandets manifestations-former blir mångsidigare. På motsvarande sättdeltar ungdomarna i de mer politiska medborga-rorganisationerna, speciellt de som medverkar imänniskorätts- och välgörenhetsorganisationersamt ensaksrörelser, på många olika sätt i det po-litiska medborgarsamhället. Oklart förefaller del-tagandet vara i det avseendet att man inte bindersig starkt och permanent vid något parti ellernågon organisation.

208

This collection of articles arose from the com-mon interests of The Advisory Council for YouthAffairs, the Finnish Youth Research Network andthe Association of Finnish Local and RegionalAuthorities. The activities of local youth influen-ce groups, such as youth councils, have not beenresearched. Consequently, there is no accurateinformation on what the influence groups meanto the young people themselves. Also, local andmunicipal democracy and the young people’sactive citizenship demand consideration. Theadministration and parties of municipalities andthe municipal politics dictated by financial ne-cessities have not captivated the interest ofyoung people: In the last municipal electionsonly 42–43 % of young people voted. In Ap-ril and May of 2004, information about attitu-des on municipality democracy was gathered viaa questionnaire administered to 1250 youngpeople, and at the same time, another question-naire asked members of influence groups abouttheir evaluation of the groups’ activities. Ten re-searchers analyse this material in different ways,and present new viewpoints on municipal de-mocracy.

Kari Paakkunainen and Sami Myllyniemi desc-ribe, in their general article, new characteristicsin the regional backgrounds and attitudes ofyoung citizens, as well as the distribution of hardand soft values amongst youth. The regionalnetworking and networking that is constructedaround a special issue are part of the individual’ssocial ethical responsibility, through which ap-parent differences are linked, more than ever, to

SUMMARY

gender, life stage and age as well as profession.Young people’s readiness to bring out regionallyproblematic and political issues is reflected in theirdiscontent, their desire to take part and in theircivil activity. Young people do not trust unreser-vedly the activities of the municipal parties. Butthe municipal questionnaire nonetheless shows,that one in five would be ready to participate inmunicipal positions of trust, and of the mem-bers of the influence groups, one in two wouldbe ready to stand as a candidate for the munici-pality. Especially the young people’s influencegroups’ most active members, who have very clearpositions in municipal democracy, have been ableto make the link between the different genera-tions and players. These forms of politics anddynamics indicate the direction for a clearer in-fluence group activity that is more aware of itsoperational possibilities and power positions.

A well educated guess, open to political chan-ge, for the voting percentage of young people inthe 2004 Autumn municipal elections is 43–44%, which would mean a small increase in com-parison to the 2000 elections. A prerequisite forthis is, however, that ageing parties open up toyoung people and get onto their lists candidateswho are known in youth circles and can fire-uppolitics.

Liisa Horelli, Tiina Sotkasiira and Lotta Haik-kola ask in their article what the new politicalactivities - or the widely seen participation andinfluencing - are. The division of young peopleinto those who do well and those who withdrawsimplifies the young people’s lives: young people’splace and identity is in constant motion. Foryouth, who have been encouraged to participateand influence in varied arenas, the new politicsare beginning to be a self-evident form of at-titude. Participation, on the other hand, pointstowards a subjective empowerment. Participati-on is not automatic – in order to be successful itneeds systematic support, continuity and alsothe application of dynamic interactive technolo-gies. Publicity is also a relevant, fair forum foryoung people meeting adults.

209

In her article, Anna Sundback discusses thepolitical and democratic process in which theyouth are involved. A realistic sense of a barrierbetween the decision makers and the objects ofthe decision making seems to prevail in Finland.Even between youth delegates and ordinaryyoung people there are large differences in poli-tical knowledge and democratic operational skills.The large majority of young people is not awareof the operations of democratic institutions. Inparticular, schools could set themselves the taskof developing political and democratic skills to-gether with the young people’s influence groups.

Kirsi Kohonen examines the influence groupsthat focus on the organisation of youth events asprojects of learning cooperation. She demandssharpness and clearer norms in municipal practi-ces – at the same time, she encourages schools toparticipate in democratic upbringing. Sheemphasises young people’s group activities andthe growth of individuals in groups. In thebackground, the points of view of social reinfor-cement, cooperative learning and the guiding ofyoung people’s influence groups are highligh-ted. Trust in “sensitive adult supporters” is im-portant in this social pedagogy.

Anu Gretschel presents young people in in-fluence groups and municipal democracy, andexamines current trends between young people’sinfluence groups and party politics. In this set-up, election democracy is only one form of in-fluencing. She bravely supports the extension ofthe voting age limit to 16 year-olds. It may beassumed that young people’s own knowledge oftheir municipality, interest in it and social net-works are greatest in their own home localitiesjust before the youth moves away in search ofeducation or work at between the ages of 18–20. Young people’s influence groups connectthem to municipal decision making, but it mustbe remembered that the municipal environmentand established modes of action also changewhen the youths of a new generation of influen-ce groups arrive.

According to Pirjo Jukarainen, party ties toyoung voters seem to be more uncertain andunclear than before. When the young people’spossible party choices for the coming municipalelections are examined, it becomes apparent thatthe party’s set of values – or at least its statedanalysis – does not mean much in the nextmunicipal elections. Voting choice in elections isleft to the last minute. The fragility of the partytie, specifically in connection with the munici-pal elections, reflects the fact that parties havenot been able to construct programmes aboutevery day issues close to people that are involvedenough, and that would stimulate thought inyouths. Known candidates, tensions, drama anddiscussion do not come up. The decision to voteis not easily put into practice.

Ismo Pohjantammi examines young people’sviews on political culture and their relationshipwith representative (organisational) democracybased on organisational contacts and other mo-des of operations. He describes what arenasyoung people use and whether activity in onearena is significant in another. He does not belie-ve in a dramatic break or change in the relation-ships between citizen radicalism and party de-mocracy. Party opposition does manifest itself andyoung people fail to vote in protest, but theseyoung people are more passive observers thanactive builders of choices. Young people can voteand take part in municipal democracy withoutcommitting themselves to a party. The strongpolitical party orientation of some young peopledoes not imply sticking just to party politics orvoting – the spectrum of participation becomesmore diversified. Correspondingly, young peopleof more political non-governmental organisations,especially human rights and charity organisationsand organisations operating in one movement,participate in many ways in civil society. Partici-pation appears uncertain in the sense that youngpeople do not attach themselves strongly andpermanently to a certain party or organisation.

210

Anu GretschelFT, nuorten osallisuustutkija ja -kouluttaja, Jyväs-kylän yliopisto, liikunnan sosiaalitieteiden laitosAnu Gretschel toimii myös projektityöntekijänäKainuun nuorisotoiminnan koordinointihank-keessa. Hän on vuosia tutkinut ja organisoinutkäytännössä nuorten ja kuntien vaikuttamisjär-jestelmiä. Hän valmistelee myös laajaa valtakun-nallista tutkimushanketta Lasten ja nuorten kun-ta, joka alkaa syksyllä 2005.

Lotta HaikkolaVTM, tutkija, Helsingin yliopisto, sosiologian laitosLotta Haikkolan viimeaikaiset tutkimukset kos-kevat lasten ja nuorten osallistumista ja lasten ym-päristöjä. Hän on mukana Helsingin yliopistonsosiologian laitoksella Suomen Akatemian rahoit-tamassa tutkimushankkessa Regimes of childhoodand children’s welfare.

Liisa HorelliFT, dosentti, tutkija, Teknillinen korkeakoulu, yh-dyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskusLiisa Horellin viimeaikaiset tutkimukset ovat kos-keneet lapsi- ja ihmisystävällistä ympäristöä sekäaikasuunnittelua. Hänellä on laaja tuotanto osal-lisuus-, ympäristösuunnittelu- ja nuorisotutki-muksessa.

KIRJOITTAJAT

Pirjo JukarainenHallintotieteiden tohtori (HT), erikoistutkija,Tampereen yliopisto, rauhan- ja konfliktintutki-muskeskusPirjo Jukarainen tekee parhaillaan tutkimustaLuoteis-Venäjän nuorten yrittäjyysasenteista jatalouskäsityksistä sekä sukupuolen asemasta Suo-men puolustusvoimissa ja suomalaisessa rauhan-turvatoiminnassa. Hän on kirjoittanut viimeai-koina mm. tieteen poliittisuudesta, nuorten na-tionalismista sekä alueellisten imagojen yhteydes-tä nuorten muuttoliikkeeseen.

Kirsi KohonenSosionomi, suunnittelija, Itä-Suomen lääninhal-litus, nuoriso ja liikuntaKirsi Kohonen toimii jatkotutkinto-opiskelijanasosiaalialan käytäntöjen kansalais- ja aluelähtöi-sen kehittämisen koulutusohjelmassa Kemi-Tor-nion ammattikorkeakoulussa. Hän on mukanakunnallispolitiikassa (Mäntyharjun kunnanval-tuuston jäsen vuodesta 1996).

Sami MyllyniemiVTM, tilastosuunnittelija, Nuorisotutkimus-verkostoSami Myllyniemi vastaa muun muassa nuorisoakoskevien tietokantojen kehittämisestä ja avus-taa Nuorisotutkimusverkoston tutkimushank-keiden käytännön toteutuksessa. Viimeksi hänon vastannut vuoden 2004 Nuorisobarometrinyleisartikkelista.

Kari PaakkunainenVTL, tutkija, Nuorisotutkimusverkosto ja Helsin-gin yliopisto, yleisen valtio-opin laitosKari Paakkunainen on keskittynyt viime vuosinanuorten poliittisen kulttuurin ja nuorisoa koske-van arviointitutkimuksen projekteihin. Hän onmukana muun muassa kahdeksan maan Euroo-pan unionin poliittista osallistumista koskevassaEUYOUPART-hankkeessa laadullisen aineistonvertailun vastaavana tutkijana.

211

Ismo PohjantammiVTM, tutkija, Helsingin yliopisto, yleisen valtio-opin laitosIsmo Pohjantammen viimeisin julkaisu on hä-nen artikkelinsa Poliittinen edustus teoksessa Kä-sitteet liikkeessä (2003), joka on osa laajaa valtio-tieteiden historian tutkimusta.

Tiina SotkasiiraMSc, YTM, tutkija, Joensuun yliopisto, KarjalantutkimuslaitosTiina Sotkasiira on mukana Suomen Akatemianrahoittamassa tutkimushakkeessa Erilaisuudenkanssa eläminen Venäjällä – Hybridit identiteetitja arkipäivän rasismi nuorten venäjänmaalaistenkeskuudessa. Hänen väitöstyönsä koskee Kau-kasuksen alueelta kotoisin olevien nuorten etnis-tä identiteettiä sekä kokemuksia Karjalan tasaval-lassa, Pietarissa ja Tatarstanissa.

Anna SundbackPM, doktorand i statsvetenskap, Åbo AkademiAnna Sundbacks avhandling kommer att be-handla politisk socialisation i nordiska skolor: enkomparativ undersökning som studerar främstsamhällslärans betydelse för politisk aktivitet. Honkommer att hösten 2004 vistas vid University ofRochester för att studera politisk socialisation.

Nuorten ääni ja kunnantalon heikko kaiku. Nuoret kunnallisessa ...

Documents

Transcript of Nuorten ääni ja kunnantalon heikko kaiku. Nuoret kunnallisessa ...