32008

aihki-spesiaali | syyseräkorneri | henkilökuvassa eemil partinen

julkaisija Ilvesveikot ry

osoite Mechelininkatu 49, 00250

Helsinki | www.ilvesveikot.fi

vastaava päätoimittaja

lippukunnanjohtaja Arttu Piipponen

040 810 2090

toimituspäällikkö

Markus Helaniemi | 050 4666 551

toimitussihteeri

Aleksi Kyöttinen | 050 431 8161

taitto ja ulkoasu

Markus Helaniemi

toimituksen sähköposti

etunimi.sukunimi@ilvesveikot.fi

painos 160 kappaletta

painopaikka Kopio Niini Oy Helsinki

issn 0782-8977

kansi Tatu Nuotio Aihkin stagella

kuva Markus Helaniemi

takakansi Lauri Viinamäki liputtaa

Aihkin stagella kuva Otava Piha

jutut sähköpostitse .txt, .doc tai

.rtf -muotoisena liitetiedostona

osoitteeseen murina@ilvesveikot.fi

postitse c/o Markus Helaniemi

Pohjoisranta 20 C 65 00170 Helsinki

Töölön tai Pasilan kolon ilmoitustaululle

kuvat liitetiedostona osoitteeseen markus.helaniemi@ilvesveikot.fiosoitteenmuutokset www.ilvesveikot.fi -> yhteystiedot

kiitokset kaikille Aihkilta kuvia lähettäneille

murina@ilvesveikot.fi

Pääkirjoitus

32008

AIHKI-SPESIAALI | SYYSERÄKORNERI | HENKILÖKUVASSA EEMIL PARTINEN

arttu piipponen

ben ylikoski

rasmus helaniemi

henni varhimo

martti heinänen

128

arttu piipponen

Lippukunnanjohtaja

Jo pitkälle oleva syksy on aloitettu metsässä olemisen ja viihtymisen kannalta aiempia paremmin - vanha-muotoisesti ymmärtäen vartio-osaston syysretki

järjestettiin jo syyskuussa ja sille otti osaa enemmän lippukuntamme jäseniä kuin kahtena aiempana vuonna yhteensä. Myös syyskuun lopussa lippukuntamme edusta-jista koottu vartio sijoittui Espoon Punanen -partiotaitokil-pailun harmaassa sarjassa (se kovin :-) toiseksi ja ennen kisaa liikkui huhuja jopa kolmen IVE-pitoisen vartion osal-listumisesta kisaan.

Lähitulevaisuudessa siintää jatkoa tälle erähen-kisen putken alkupäälle, kun kolkat suuntaavat yöretkel-leen 15.–16.11. ja vuoden päättää tällä kertaa Nuuksion alueella järjestettävä talvileiri vuonna 96 ja sitä aiemmin syntyneille. Ohjelmaan kuuluu luonnollisesti kylmässä, vaikkei välttämättä lumisessa säässä elämisen ja olemi-sen harjoittelua, mutta tämän perusselviytymisen lisäksi myös jotain muuta.

Vuoden viimeisten kahden kuukauden aikana vartiomme, siis vanhat vartiolaiset sekä uudet seikkailijat ja samoajat ovat yhden lippukunnan kokouksessa annetun vaatimuksen edessä: oma retki järjestetään syyskauden aikana. Vielä tietooni ei ole tullut kämpälle tehtyjä vara-uksia eikä Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeiden vaa-timia ilmoituksia retkistä. Nämä seikat voi tietysti tulkita merkkeinä siitä, että vartiot suuntaavat retkillään pelkäs-tään maastoon ja kapinoivat ylhäältä järjestötasolta tu-levaa ohjeistusta vastaan - molemmat aiemmin ilvesvei-koissa havaittuja ja osin arvostettuina pidettyjä piirteitä.

Pessimistisempi taas pelkää, että vartiomme eivät vielä ole huomanneet ajan kulkua tai ne ovat jopa saattaneet unohtaa vanhan viisauden ”scouting is outing”. Partiotoiminta ei ole parhaimmillaan partiokololla, vaan

siellä saadaan valmiuksia retkiä, leirejä ja luonnossa liik-kumista varten. Näissä kokonaisen päivän, viikonlopun tai viikon pituisissa tapahtumissa päästään käyttämään vii-koittaisissa kokouksissa opittuja taitoja.

Ehkä vielä parempaa, vartion retkellä ryhmän yh-teistoiminta ja yhteenkuuluvuus kehittyy enemmän kuin kaupungissa koko kauden aikana. Partiokololta on aina helppo lähteä kotiin kuivattelemaan sukkia, mutta retkellä tätä mahdollisuutta ei ole. Retkellä ruoan laittamisen, ta-varoiden huoltamisen ja kuivattamisen ja ylipäätään kai-ken mahdollisen suhteen on turvauduttava omaan ja erito-ten muiden apuun. Sateisena päivänä eksymisen ja tunnin

harhailun jälkeen määränpäähän nuo-tion ääreen löytämi-nen tai leirillä haikin maaliin kiritaipaleen jälkeen pääseminen tuntuu suuremmal-ta saavutukselta tai helpotukselta kuin juuri mikään voi ur-baaneissa olosuh-teissa tuntua.

“Partiotoiminta ei ole parhaimmillaan partiokololla, vaan siellä saadaan valmiuksia retkiä varten”

3

467

81012

-spesiaali:

Pääkirjoitus

Aihki leiriläisenä

Aihki kolkkAnA

Aihki sAvunjohtAjAnA

Aihki leiritoimikunnAssA

herrA x

eräkorneri

uutiset jAtulevAt tAPAhtumAt

lihAkAuPAn setä

1618

4

TM

henkilökuva

pekka pehkonen

toimitus

2

murinA

3•2008

murinA

3•2008

3

leiriläisenäjos vierailit heinäkuun 30. päivänä nettiosoitteessa www.aihki2008.fi/leiri, saatoit nähdä kuinka sivuston vasem-massa reunassa tikittävä mittari näytti nollaa. Sitä et toivottavasti ollut näkemässä, sillä jotakuinkin samoihin aikoihin lähti Helsingin rautatieasemalta partiolaisia ja heidän kantamuksiaan täyteen ahdettu juna. Tuon junan päämäärä oli Pääkaupunkiseudun Partiolaisten viides pii-rileiri, Aihki, joka pidettäisiin Jämijärven rannalla kangas-metsien keskellä.

Saavuttaessa leirialueelle yksi seikka oli varma: kyse ei ollut mistään pikkuruisesta lippukuntaleiristä. Sil-mät tavoittivat vain telttaa teltan jälkeen ja partiolaista partiolaisten jälkeen. Lukuisat eriväriset partiohuivit ja teltat värittivät maisemaa mukavasti helteisen auringon-paisteen paistaessa osapuilleen 4000 partiolaisen päällä.

Nopeasti löytyi koko massiivisen leirin seksik-käin paikka: IVE/TöTÄ/TuHa/SiRi -savu. Muutaman päivän raksaleiri oli tuottanut tulosta: komeat ruokailutilat olivat jo pystyssä, alaleiri Haapian toimisto nökötti paikallaan

ja bajamajat olivat siis-

teissä riveissä tien vierellä. Vain teltat oli vielä määrä pystyttää, ja sekös hoitui nopeasti partiolaiskätösten viu-huessa. Myös varastomiehiä jouduimme kiusaamaan ihan pikkiriikkisen yöpymistilaa hankkiaksemme.

Mistä oikein oli kyse? Se selvisi myöhemmin illal-la koko leirin kokoontuessa yhteiseen show’hun, joka antoi osviittaa leirin tapahtumista ja tavoitteista. Koska meitä

rehtejä ja reippaita partiolaisia oli näin paljon yhdessä, oli meidän tehtävämme edesauttaa kauniin ympäristön säilymistä SÄÄSTÄMÄLLÄ ENERGIAA. Tämä yhteinen teh-tävämme pantiin täytäntöön säästämällä vettä ja boiko-toimalla rautaisia nauloja. Myös vessapaperi oli ilmeisesti lohkottu kolme kertaa EU-direktiivien mukaisia paperiark-keja ohuemmiksi. Kerrassaan ihailtavaa ilmastonmuutok-sen ehkäisyä! Leirin avajaisissa meitä kehotettiin myös varomaan tyylikkäästi pukeutuneita hiisiä, jotka olivat (OMG) varastaneet mäntyvanhus Aihkin kävyt!!!!1??!! Ja näin, nerokkaasti sanoitetun & sävelletyn leiribiisin soi-dessa partiolaiset valuivat iltapalan kautta viettämään en-simmäistä yötään Aihki-leirillä.

Seuraavat päivät olivat pullollaan täyteläistä ja partiopainotteista ohjelmaa, jonka aikana tuli rakennet-tua ystävyyttä autuaasti yli rajojen. Ohjelmat sisälsivät roolipelaamista, käsitöitä hyödyksi ja huviksi sekä taatusti pesunkestävää partioasiaa. Hygieniapuoli oli myös mahta-vaa nelikiukaisine saunoineen. Ja luultavasti kukaan ei tule unohtamaan Aihkin ikimuistettavan mukavia suihkutiloja!

Kuten yleensä, vierailupäivä oli uskomattoman nopeasti käsillä. Partiolaisten huoltajia ja tuttavia tulvi jokaisesta ilmansuunnasta, ja hössötettävää riitti. Näin hekin saivat kokea osan hienon leirimme tunnelmasta, ja

illan tullen koittikin mahtava Aihkin Loppushow part 1. On laajalti tiedossa, että väen vähetessä pidot

paranevat. Ja niin teki myös Aihkin ohjelma. Nk. liljoja oli joka lähtöön, ja kukin vartioikäinen leiriläinen pääsi kokemaan niiden lumon. Liljojen vilskeessä allekirjoit-taneen keho kärsi kuitenkin sanoinkuvaamattomasta väsymyksestä(ks. Liljat, Pahka), joten lisätietoja liljoista saadaksenne voitta vierailla jutun alussa mainitussa net-tiosoitteessa.

Näissä tunnelmissa ja väsymyksen väistyessä alkoi suurin osa leiristä olla jo takana. Pari spektaakkelia oli kuitenkin vielä tiedossa. Niistä ensimmäisenä mainit-takoon Jämin tähti, suuri suunnistustyyppinen peli, jonka tarkoituksena oli kerätä pisteitä eri puolilta leiriä suoritta-malla erilaisia tehtäviä. Onnekkaimmat löysivät rasteilta Jämin tähden, josta ropisi vartion pistetilille huimia sum-mia.

Viimein, viimeisen leiripäivän kääntyessä lop-pupuolelle, oli vuorossa Aihkin Loppushow part 2. Se oli alusta loppuun saakka tiukkaa tavaraa, viimeisetkin sa-lat tulivat julki ja tunnelma nousi taivaisiin. Hiidet eivät onnistuneet hiismielistämään partiolaisia, perheleirin aihkinvartija Ruukki löytyi viimein. Hiidet hyvästelivät partiolaiset ja päättivät uuden johtajansa turvin (vanha johtaja oli saunakilpasilla Urho Kekkosen kanssa) lähteä valloittamaan täysin uutta planeettaa, Kuuta! Kuuhan ei toki ole planeetta, mutta ilmeisesti hiidet olivat onnellisen tietämättömiä tästä. Viimeinen ilta päättyi hurjaan bile-tykseen Aihkin stagella ja jälleen kerran, nobelinarvoisesti

partiobändi Fisun esittämänä leirin oma biisi ”Elämä on aihkii” raikui Jämijärvellä.

Viimeiseen aamuun herättiin savunjohtajan ko-vasta huudosta, ja purkuleiri käynnistyi saman tien. Li-kaiset teltat, oranssit teltat, tummanvihreät teltat ja jopa kirkkaan limetin väriset teltat kaatuivat eri puolilla leiriä ja sujahtelivat pusseihinsa. Nopeasti oli bussikyydin aika juna-asemalle ja sitä kautta Helsinkiin. Tunnelma oli sa-maa kauraa kuin aina leiriltä lähdettäessä: hieno leiri oli jäänyt taakse ja ehkäpä hieman haikein hymyin partiolai-set ahtautuivat heille varattuun junaansa.

Aihki oli hyvä osoitus siitä, kuinka yritteliäisyy-dellä ja hienolla partioväellä saadaan aikaiseksi loistavaa ajanvietettä reiluksi viikoksi. Aihkilla näytettiin 4000 pään voimin kuinka ”Partiolainen osaa!” tai ”Scouter kan!”

Tässä vaiheessa tekee mieleni lainata vanhaa viisasta mäntyä Aihkia: ”ÄLÄ ALIARVIOI PARTIOLAISTEN VOIMAA!”

ben ylikoski

Varpushaukka

-spesiaali

“Kyse ei ollut mistään pikkuruisesta lippukuntaleiristä”

MH

MH

- kun Stadi lähti kesälomalle metsään

murinA

3•2008

5

-spesiaali

kolkkAnAaihki oli huima leiri. Lähdimme Aihkille aamulla Helsin-

gin rautatieasemalta. Sitten Jämin asemalta vaihdoimme bussiin joka vei meidät leirin lähistölle, josta kävelimme hiekkaista tietä leirille Haapiaan sekä savuumme. Ensimmäisenä päivänä kun oltiin hetki hengähdetty junamat-kasta, ruvettiin pystyttämään telttoja. Kun teltat olivat pystyssä,ja ruoka syö-ty, ruvettiin valmistautumaan avajaisia varten. Avajaiset olivat upeat sekä Aih-kinvartijat, Autere (Haapia), Soila (Hä-milä), Rauni (Jumi), Swift (Jylli), Tierra (Polja), Manttere (Pukara), Roihu (Vihu), Hiidet(pahikset) pitivät komeaa showta kaikille 4000 partiolaiselle.

Seuraavana päivänä lähtivät sudarit sekä kolkat kohti ensimmäistä teemaa, Erää. Siellä vuoltiin voiveitsiä, köytettiin tikapuut, yritettiin saada köy-dellä lauta kiinni puuhun ja harjoiteltiin käyttämään sidettä. Kun tulimme ta-kaisin savuun, hengähdettiin, syötiin ja sitten taas sudarit ja kolkat lähtivät temaan, tällä kertaa Pärskyyn, jossa tehtiin kaarnalaivoja laudanpätkistä sekä testattiin niitä, pelastettiin ka-nistereita erilaisilla pelastusvälineillä, oltiin pelastuslautoissa ja oltaisiin uitu mutta ei pystytty levien takia. Sitten olikin kello jo 17:30 ja syötiin päiväl-linen. Sitten olikin loppupäivä vapaata ja omaa ohjelmaa savun kesken.

Seuraavana aamuna kun oli taas teeman vuoro, lähdettiin sudareit-ten ja kolkkien kesken lähdettiin Aika-matkalle. Siellä etsittiin aarretta heinä-

suovasta, tehtiin nekkuja, oltiin traktorin perävaunun kyydissä, ratsastettiin, tehtiin hyrriä ja ystävyydennauhoja, tietovisail-tiin ja pelattiin viikinkipalloa. Kun syötiin klo 12:30 ja taas lähdettiin teemaan, oli vuorossa teema ni-meltä Heureka!. Siellä ammuttiin ra-ketteja vesi polttoaineena, tehtiin säh-köä pyörällä, demonstroitiin öljyä joka saastuttaa meren, pelattiin muistipeliä ja mitattiin happamuutta. Kun tuliimme sieltä, syötiin taas klo 17:30 ja sitten lähdettiin Haapian omalle iltaohjelmal-le. Autere piti meille lennon jossa lau-lettiin ja leikittiin ja saatiin uhkauskirje

hiisiltä jossa vaadittiin tuomaan jokaisesta alaleiristä tietty tavara.

Sitten seuraavana päivänä lähdet-tiin sudareitten ja kolkkien toiseksiviimei-seen teemaan, Spurttiin. Spurttiin matkus-tettiin bussilla rannan lähistöltä. Spurtissa pelattiin partiofutista, frisbeegolfia, hiihtoa, perinnepelejä, sekä ultimatea. Niistä sai va-lita yhden johon halusi mennä. Kun tämä-kin teema oli käyty läpi, lähdettiin läheisel-

lä pienelle rannalle jossa sitten hieman peseydyttiin. Kun oltiin peseydytty, lähdettiin taas busseilla takaisin savuun. Sitten kun oltiin savussa ja oltiin syöty lähdettiin viimei-seen teemaan, Päiväkylpylään. Siellä sai valita mihin oh-jelmaan meni, Suomalainen, Turkkilainen, Roomalainen, Kansainvälinen, Day Spa, Autopesu, Pesukone vaiko Ohi-tuskaista.

Kun tämäkin oli käyty läpi, Lähdettiin leirin päät-täjäisiin jossa Aihkinvartijat ja Hiidet vetivät taas huiman shown kaikille 4000 partiolaiselle. Kun päättäjäiset loppuivat, oli sudareilla pienet bileet. Siellä oli hyvää musaa, sipsiä, Aihkinvartijat jakoivat nimmareita, vetivät ohjelmaa yms. Juhlien jälkeen lähdettiin sa-vuihin ja sitten nukkumaan iltapalan jälkeen. Kun herättiin seuraavana aamuna, odotettiin vanhempia koko päivä. Sitten vanhemmat ottivat sudarit ja kolkat mukaansaja leiri oli sudareitten ja kolkkien osalta ohi.

rasmus helaniemi

Kotkat

sAvunjohtAjAnA

“Aihki oli huima leiri”

johtajan näkökulmasta partiovuosi huipen-tuu ja loppuu kesäleirin alkuun. Toisaalta taas johtajalle partiovuosi alkaa kesäleirin jälkeisinä päivinä, kun koloille kuivumaan ripustetut teltat pakataan ja muidenkin leiritavaroiden loppuhuolto tehdään lop-puun. Omat kesäleirit ovat odottamisen arvoisia, mutta piirileirit ja suurleirit tuo-vat oman lisänsä leirielämään. Ainakin jaksaa taas odottaa sitä omien lippu-kuntien kesäleiriä.

Aihkille kokoontui kesällä noin 4000 pääkaupunkiseutulaista partio-laista telttailemaan ja viettämään ilois-ta ja hauskaa leirielämää. Suurempien leirien festari-elämää vähän vieroksutaan, mutta yllät-tävän hyvin Aihki oli säilyt-tänyt erähenkisyytensä, bajamajoista, suurista telt-tarakennuksista ja huoltoajo-neuvoista huolimatta. Itse olin lupautunut heikkona kestosyk-syisenä päivänä viime talven aikana savuumme savunjohta-jaksi ja leirille lähtiessä meitä oli kahdeksan hengen porukka hoitelemassa leiriläisten iloja ja suruja. Odotukset olivat kovat, moni meistä savun johtajista kun emme olleet muutamiin vuosiin yöpyneet kym-mentä päivää partioleirillä makuupus-seissa nukkuen.

Omassa savussa leireilimme Töölön Tähystäjien, Ilvesveikkojen, Brysselin Tuulihaukkojen sekä sisulip-pukunta Siniritarien voimin. Ennen vie-railupäivää savussa hetkittäin oli kaikki 103 asukkia paikalla. Haapiassa olimme suurin savu, mikä näkyi ruokailuiden jonojen pituudessa, aikataulun hieno-muotoisena venyttämisenä, ääniva-rojen koko kapasiteetin liikakäyttönä

murinA

3•2008

7

leiritoimikunnAssAsuurleirit ovat siitäkin syystä mahtava juttu, että vastuu-tehtäviä riittää laidasta laitaan. Kun leirejä on takana reilusti toista kymmentä ja kaikenlaisia pestejä on tullut kokeiltua, löytyy suurleireiltä aina jotakin uutta puuhaa. Kuin sattu-man oikusta, päätin noin vuosi sitten tarttua talousjohtajan toimeen, joka koordinoi yhtä leirin johtajiston eli leiritoimi-kunnan yhdestätoista osa-alueesta.

Täytyy myöntää, että mitä korkeammalle kipuaa leiriorganisaatiossa, sitä vähemmän pääsee nautti-maan perinteisestä leirielämästä. Leiriaikana toiminta on toki hyvin intensiivistä, mutta vastasi ajankäytöstä koko projektin osalta ehkä noin puolta. L e i r i n

ja hillittömän isona savun alueena, joka sittenkin meinasi jäädä liian pieneksi telttoja pystytettäessä.

Aihkilta jäi paljon hyviä muistoja. Leiriläiset su-darista vanhimpaan vartionjohtajaan ja toimistotyyppiin näyttivät viihtyvän, päivän aikana koetuista uusista asioista kerrottiin silmät säihkyen, melkein kaikki kadonneet vaat-teet ja tavarat löysivät omistajansa ja lippukunnan kyltit ja tavarat saatiin lopulta takaisin kotiin koloille. Taisi muuta-mia leiriparejakin syntyä päivien aikana…

Jälkeenpäin miettien itsellenikin jäi paljon hyviä omia muistoja. Alaleiritoimiston ja savun lisäksi pääsin käy-mään muutamissa ohjelmalaaksoissa, löysin vanhoja ja uu-sia partiokavereita, vietin monia rentouttavia hetkiä oman savun telttasaunassa, pääsimme johtajien kanssa hörppi-mään muutaman kerran teetä ja kahvia kahvila Myllyn ja pääsimme johtajakahvila Navettaan kuuntelemaan mu-siikkia. Minut kaapattiin pakkohemmotteluun Lintukotoon ja keittiöhenkilökunta sai kasvohoidon. Savussa me leiriin jääneet johtajat vietimme omaa sauna-, laulu- ja lettulil-jaa, jonka lopputuloksena oli naapurisavun johtajien mutina

kovaäänisestä menosta hiljaisuuden jälkeen sekä turvan huomautus samasta asiasta, mutta hilpeä ja hauska mieli illanvietosta omien partiokavereiden kanssa. Taisinpa saada haastatteluni ja kuvani nettilehteen.

Kauneimpia hetkiä leirillä oli koko leirin hiljaisuu-den jälkeen, kun pimeys hiljakseen hiipui leirin ylle ja on-nellinen tuhina kuului teloista sekä yhtenä aamuyönä, jol-loin hetken kuuntelin ja katselin hiljaisuutta ukkosrintaman kiertäessä leirialueen ohi. Tulevan syksyn ja talven iltoina omalla Riepu/Pieru – tyynyliinalla loikoillessa on mukava muistella mennyttä Aihkia ja odottaa ensi kesän leiriä. Kii-tos teille kaikille Aihkilla olleille sudareille, kolkille, vartiolai-sille, vartionjohtajille ja johtajille muistorikkaasta leiristä. Ilman teitä, oma leirini ei olisi ollut hauska, eläväinen ja meidän omien lippukuntiemme näköinen!

henni varhimo

Töölön Tähystäjät

-spesiaali

valmistelu oli aloitettu jo pari vuotta sitten ja taitaapa joulukuu koittaa, ennen kuin tämän sivun voi PäPan histo-riassa kääntää.

Parhaimmillaan leiritoimikuntalaiset viettivät leiri-alueella täydet kaksi viikkoa, itselleni kertyi vain muutama ylimääräinen leiripäivä. Talousasioita hoidetaankin paljon ennen leiriä ja sen jälkeen. Osa-alueeni suurin kokonai-suus oli kahviloiden sekä marketin organisointi. Tämä ei kuitenkaan enää leirin aikana paljoa rasittanut päiväru-tiineja vaan suurimman osan ajastani vei käteiskassan hallinta. Leiritoimisto kävi hyvin tutuksi leirin aikana ja sa-moin kassakaappi, rahapussit ja laskentalevyt, myös Excel oli kovassa käytössä!

Parhaita hetkiä leirin aikana olivat kyllä teltta-saunan rakentaminen sa-vuumme ja etenkin siellä saunominen. Myös iltanuotio lettukesteineen ja ruokailu-hetket omassa savussa olivat kohokohtia, pääsihän silloin takaisin vanhaan kunnon leiritunnelmaan. Toki leiritoimi-kunnan kanssa tuli vietettyä riemukasta aikaa, sitäkään ei voi väheksyä. Yhteiset tapahtumat, jolloin kaikki kokoon-tuivat yhteen paikkaan, olivat myös ikimuistettavia.

Suurleirin järjestämiseen liittyy valtava määrä taustatyötä, alkaen jo leirialueen vuokraamisesta ja päät-tyen huollon lukuisiin hankintoihin ja kuljetuksiin. Myös suuri osallistujamäärä aiheuttaa paljon päänvaivaa esi-merkiksi muonasuunnittelun osalta. Jopa Tampereen ko-koisen kaupungin ruokatukut olivat ihmeissään tilaustem-me kanssa. Teknisestikin onnistuneesta leiristä on myös paljolti kiittämien leirin projektityöntekijää, ilvesveikko Ville Saloa!

Yleiskuvallisesti leiri onnistui mielestäni loista-vasti, niin objektiivisesti kuin vain voin mielipiteeni lausua. Uudenlaista tekemistä riitti kaikenikäisille ja homma toimi. Omaa aikaa riitti kaikille, pahemmilta jonottamisilta väl-tyttiin ja sääkin suosi. Leiritoimikunnan leirillä saama kuva on toisinaan kaoottinen, mutta myöhemmin kerätystä pa-lautteesta saa sellaisen käsityksen, että leirillä viihdyttiin.

Kaikki tehtävät ovat leirillä tärkeitä, niin kolkka-pojan kuin leirinjohtajankin. Kannustan kaikkia Ilvesveik-koja osallistumaan tuleviin leireihin, silloinkin, kun tuntuu siltä, että ne kaikki on jo nähty. Näin ei todellakaan ole, leirit ovat eritavalla kivoja ja tehtävät aina mielenkiintoisia.

martti heinänen

Ilvesveikot

MH

“Suurleiriltä löytyy aina jotain uutta puuhaa”

“Olin lupautunut heikkona kestosyksyisenä päivänä savunjohtajaksi”

murinA

3•2008

9

Henkilökuva

”Siitä tapahtumasta minulla ei varsinaisesti ole kauhean tarkkaa muistikuvaa”, Eemil kertoo aprillipäivästä vuonna 1985. Silloin Eemil nimittäin syntyi Naistenklinikalla Hel-singissä. Eemil muutti per-heensä kanssa Yhdysvaltoi-hin pian syntymänsä jälkeen. ”Asuimme San Franciscossa, jossa isäni opiskeli. En oppinut englantia niin nuorena, mutta ensimmäinen sanani oli ´bird́ .”

Kolmevuotiaana Eemil muutti takaisin Suomeen, Töö-löntorille TinTinTangon yläkertaan. ”Emme asuneet Töölössä kauaa, vaan jo ollessani neljävuotias muutimme omaan asuntoon Pasilaan.” Eemilin tar-kimmat lapsuusmuistot liittyvät tarhaan, jossa Eemil oli erikoisryhmässä kehitysvam-maisten kanssa. ”Meno tarhassa oli välillä aika rankkaa. Lapsena kehitysvammaisia ei aina tajunnut erilaisiksi, mutta välillä huomasi, kuinka he eivät ihan olleet mukana kaikissa ju-tuissa. Heiltä myös opimme kaverini kanssa kiroilemaan kauheita lita-nioita”, Eemil muistelee.

Partioon Eemil tuli äitinsä laittamana. ”Aloitin Pasilassa par-tiourani tokaluokkalaisena. Parveani johti Juntti, eli Juhani ja Antti. Me olimme varmasti aika hirveitä lapsia, eikä kokouksista oikein tullut mi-tään. Parhaat muistot liittyvätkin lopetuspiiriin, jossa kynttilän ollessa ainoa valo pimeällä kololla piilouduimme johtajilta. Silloin se oli todella hauskaa, mutta nyt manailen omien kolkkieni pakoillessa iltapiiriä.”

Kesäleirillä 1996 Eemil pääsi leirivartiolaiseksi ja seuraavana syksynä siirtyi Petteri Lankisen johtamaan vartioon. ”Meno vartiossakin oli todella villiä. Olen nyt vanhempana nähnyt Penaa ja olemme muistel-leet kauhulla noita vuosia.” Eemilin kanssa samassa vartiossa oli muun muassa Antti Sauli. Kaikki hauska loppuu aikanaan, ja Eemil aloitti VJ-kurssin 90-luvun lopulla. Mukana samalla kurssilla olivat Laura Korho-nen ja Matti Piipponen. ”Matin kanssa otin Villisika-vartion johtooni. Vartiossani olivat ainakin Petteri, Tommi ja Anssi.” Eemil pohtii itseään johtajana. ”Onhan sitä aina todella nuori, kun aloittaa vartion johta-misen. Olin johtajana aika villi ja johdin vartiota kuten minua oli aikoi-

naan johdet-tu. Toisaalta koulutusput-

kesta tuli ulos särmiä jätkiä.”

Eemi-lin partioura jäi tauolle vartion johtamisen jäl-keen. ”Toimintaa olisi ollut Räme-Majava –vaeltaja-ryhmässä, mutta en halunnut liittyä siihen. Porukassa pyöri vanhempia jätkiä, enkä koskaan tuntenut kuuluvani siihen jengiin.” Ee-milin partiotoiminta jatkui lopulta kolkka-johtajana. ”Joku pyysi

minua kolkkajohtajaksi ja päätin ottaa homman. Ilman

sitä en varmaankaan olisi enää IVEn toiminnassa mukana. Kolkka-johtaminen on kivaa ja antaa sopivasti haastetta. Kolkilta saa myös välitöntä palautetta. Jos kokouksia ei suunnittele tarpeeksi hyvin etu-käteen ja homma menee reisille, kolkat kyllä kertovat heti että on tylsää.”

Nykyisin Eemil johtaa Grigorin kanssa parvea Pasilassa ja toimii Harmaassa Ilveksessä. Kolkkien kanssa Eemil myös haluaisi jatkaa tulevaisuudessa. ”Parven johtamiseen voisin panostaa vieläkin enemmän. Meillä homma toimii nyt Gregin kanssa, mutta menee vielä aikaa, ennen kuin olen Heikki Karjalaisen tasoinen kolkkajohtaja.”

Omalta tulevaisuudeltaan Eemil toivoo kiinnostavaa, elä-mäntehtävän kaltaista työtä, siirtomaahuvilaa ja aikaista eläkettä. Hän toivoo, että kaikki ei tulisi elämässä tarjottimella, ja että nyky-yhteiskunta kehittyisi hyvään suuntaan. ”Toivon, että yhteiskunta kannustaisi tulevaisuudessakin huolehtimaan lähimmäisistä ja että yhteiskunnasta ei tulisi liian holhoava.”

Lopuksi Eemil kertoo jotain, mitä kukaan IVE ei vielä tiedä. ”Olen syönyt pässinkiveksiä. Maku ei ollut mitenkään erityisen herkul-linen.” Ja sitten vielä Eemilin elämänohje. ”Vaikka tämä onkin kliseinen ohje, niin kannustan kaikkia tekemään sitä, mitä itse haluaa, kuunte-lemaan itseään, eikä tekemään sitä, mitä muuta sinusta haluavat.”

Kuva: Markus Helaniemi

murinA

3•2008

11

EräkorneriSää ja varusteet

syksy lähestyy ja ilma kylmenee. Sää muuttuu epävakai-semmaksi ja pienen ihmisen joka metsässä vaeltaa on sii-hen varauduttava. Eräkornerin syyspläjäys käsittelee vaa-tetusta eri säissä ja lämpötilaoloissa. Koska useimmissa tilanteissa varusteiden epäkohdat huomaavat ensimmäi-senä jalat, aloitamme alhaalta.

Kesäleirin haikin ovat monet kävelleet läpi aivan tavalli-sissa lenkkareissa, jotka elokuun kuivaan maastoon ovat yleensä varsin sopivat. Jos välttää soita eikä yritä uida järvien halki niin vastaavantapaisesta matkasta selviää luultavasti aivan kuivin jaloin.

Sateella ja sen jälkeen monesti järkevä ratkaisu on käyttää aivan tavallisia saappaita. Ne pitävät veden varmasti ja varren pituus riittää kestämään upottavallakin suolla kävelyn.

Vedenpitävällä kalvolla (Gore-Tex, DrymaxX, Te-xapore yms.) varustetut kengät ovat monien suosiossa. Näistä on kuitenkin muistettava se tosiasia, että jos ken-gässä on runsaasti pehmusteita, se imee itseensä huo-mattavan määrän vettä ja kuivuu hitaasti. Vaikka vesi ei pääsekään kengän sisälle, se kuitenkin tekee monosta painavamman, eikä kenkä voi hengittää ennen kuin kaik-ki vesi on haihtunut. Nahkapintaisissa kengissä ongelma ei ole samanlainen. Vaikkei nahka hengitäkään samalla tavoin kuin kangas, sen pystyy käsittelemään paremmin vettä hylkiväksi.

Talvella olot ovat erilaiset. Harvat tajuavat todella varautua kylmään säähän kenkien osalta ja sen tuntee. Talvikengässä on vähintään oltava tilaa ylimääräisille (vil-la)sukille ja mielellään muutakin eristystä. Useimmat turvautuvat huopavuorisaappai-siin, jotka villasukilla höystettynä varmasti pitävät lämpöä. Samai-siin saappaisiin saa myös kiinnitet-tyä eräsukset. Toinen koulukunta on tykästynyt Puolustusvoimien edesmenneisiin M/91 -maihareihin, jotka myös saa kiinni eräsuksiin.

Sukkia kannattaa yleensä kerrostaa. Paras ratkaisu on laittaa alimmaiseksi ohuet, saumattomat ns. liner-sukat ja niiden päälle varsinaiset sukat. Talvel-la kerrokseen kannattaa ilman muuta lisätä villasukka. Partiokaupoista myydään talvea varten merinovillasta tehtyjä sukkia. Eristäviin kenkiin yhdistettynä ko. sukki-en lämmönpitokyky on uskomaton. Allekirjoittanut seisoi Thinsulate-maihareissa ja merinovillasukissa kuusi tuntia talvileirin rastilla tuntematta kylmää. (lämpötila -17 °C)

Housut ovat jostain syystä useimmiten se viimeinen asia mihin kiinnitetään huomiota, vaikka pöksyjen soveltuvuus säähän vaikuttaa retkimukavuuteen vähintään yhtä pal-jon kuin takki. Usein näkee ihmisten liikkuvan farkuissa tai collegehousuissa enkä henkilökohtaisesti kykene ymmär-tämään miksi. Molemmat ovat useimmiten puuvillaa, joka imee painoonsa nähden todella paljon kosteutta, eikä pidä tuulta. Kangas ei myöskään kestä kulutusta niin paljon, että siitä olisi erityisesti hyötyä.

Kuivalla kesäsäällä ohuet puuvillahousut toimivat vallan mainiosti. Kastuessaan ne kuivuvat hitaasti, mut-ta eivät maksa paljoa ja ovat vielä kaiken lisäksi helposti

MH

Pekka poseeraa syysvarusteissa

kengät

koivet

12

murinA

3•2008

korjattavissa. Sään ollessa yhtään kosteampi kannattaa harkita sekoitekangashousuja (esim. puuvilla-polyesteri).

Teknosoturit tapaavat harrastaa gorehousuja, mainostaen niitä hengittävinä ja vedenpitävinä. Vesi ei tosiaankaan tule sisään, mutta raaka tosiasia on se, että Gore-Tex ei käytännössä hengitä puuvillahousujen tavoin. Kosteus kyllä haihtuu, mutta ylimääräinen hiki ei lähde vaatteen sisältä tarpeeksi nopeasti ellei housuja erikseen tuuleteta. Tavalliset sadevaatteet (kumi- ja nailonpuvut) eivät tietenkään hengitä edes sitä kalvon vähää, mutta ovat rutkasti halvempia. Eli: gorepukineet ovat kyllä ta-voittelemisen arvoisia mutta niiltä ei kannata odottaa lii-koja. Eikä mikään nakerra enempää kuin se että yli 200 € maksaneet housut jäävät pieniksi.

Ilmojen kylmetessä toppahousut ovat kova sana, mutta yksittäistä toppakerrosta tärkeämpää on muistaa kerrospukeutuminen. Pitkät kalsarit eli tuttavallisemmin tykit parantavat lämmöneristystä ja varsinkin tekokuitui-set sellaiset auttavat siirtämään kosteutta pois iholta.

Takki tai paita on pukeutumisen tuntuvin vaatekappale, koska ylävartalolla on eniten pinta-alaa. Kesähelteillä rink-kaa kannettaessa huomaa takuulla hikoilun aiheuttaman scream-naaman selässään. Elämä helpottuu suuresti jos investoi muutaman rahan kosteutta siirtävään tekokuitu-paitaan, eikä tauoilla enää tule samalla tavalla kylmä kos-ka hiki ei jää paitaan. Kosteutta siirtäviä paitoja kannattaa

kysellä esimerkiksi Partioaitasta.Välikerroksena polyesterfleece on suosittu mate-

riaali: se ei ime vettä, on kevyt ja lämmittää tehokkaasti. Toinen koulukunta suosii villaa, joka onkin kylmemmillä säillä todellinen valttikortti. Armeijan sininen tai vihreä villapaita löytyykin monen veikon kaapista, mutta kannat-taa muistaa, että villa sellaisenaan pitää erittäin huonosti tuulta. Tyynellä ilmalla aluspaidalla ja villapaidalla liikkuva tuntee olonsa oikein mukavaksi mutta pienikin tuulenvire pudottaa lämmöntunnetta huimasti. Siksi villapaitaa käy-tettäessä kannattaa varata tuulta pitävä päälikerros. Flee-cen ystävien taas kannattaa tutustua Windstopper-flee-ceihin, joiden kalvo nimensä mukaisesti pysäyttää tuulen. Windstopper on Gore-Texin kaltainen kalvo, joka hengittää paremmin kuin vettäpitävä serkkunsa, mutta jonka ei vas-taavasti voida taata pitävän vettä samalla tavoin.

Takkia valittaessa kannattaa muistaa että takkia käytännössä tarvitsee vain sateella, tuulella ja kylmällä. Pienessä kosteudessa tai kevät-syyspäivä -akselilla kul-jettaessa pärjää pelkällä välikerroksella. Myös takeissa hyödynnetään ”maagista” vedenpitävää gorekalvoa mutta mutta kannattaa muistaa sama vanha totuus: gorevaat-teet eivät hengitä lähellekään yhtä hyvin kuin kalvottomat villa, puuvilla, sekoitekankaat tai fleece. Lisäksi nämä ih-mekalvot ovat erittäin herkkiä palamaan puhki eli nuoti-on lähettyvillä pyöriessä kannattaa suosiolla ottaa takki pois.

Takkia valittaessa kannattaa myös tutustua Soft-shell-tuotteisiin. Softshell on pehmeä ja hengit-tävä materiaali joka hylkii tehokkaasti vettä ja on varsin kestävä. Softshell-tuotteet ovat myös rut-kasti mukavampia käyttää kuin useimmat muut takit, eivätkä ne myöskään kahise. (ehdoton valt-ti yöpräidiksessä!) Softshell-takkeja saa myös eri kalvoilla varustettuina, mutta tällöin hengittävyys kärsii.

Kesäkuumalla tuskin tarvitsee aurinkosuojaa kum-mempaa lätsää. Sen sijaan kesäillat ja syksyt ovat aikaa jolloin kannattaa kaivaa esille pipo. Pipoja saa eri paksuisina ja niitäkin voi kerrostaa. Sään kylmetessä kaulaliina on halpa flunssalääke, joskin esimerkiksi korkeakauluksista fleecepuseroa käy-tettäessä se ei ole välttämätön.

Käsineitä valittaessa kannattaa ot-taa huomi-oon, että jos sormet ovat erillään, ei hanskojen läm-mitysteho ole k u m m o i n e n . Siksi talviolois-sa kannattaa ehdot tomas t i suosia sormik-kaita ja niiden päällä paksumpia hanskoja.

Muista, ettei hyvistäkään varusteista ole hyötyä ellei niitä käytä niihin soveltuvissa tilanteissa. Jokaisen on kokeilemalla löydettävä itselleen soveltuva vaateker-ta kullekin säälle.

pekka pehkonen

Luotsi, Korpikotka

Ylävartalo

kaula, pää ja kädet

MH

14

murinA

3•2008

murinA

3•2008

15

uutisettaka-töölön toivot, IVE ja TöTä, yhdistivät voimansa 19.8. järjestäen Partiopamauksen Sotkapuistossa. Pamauksen tavoitteena oli rekrytoida uusia jäseniä Töölöön vartioihin ja parviin, ja huhut kertovat muutaman hairahtuneenkin partiopolulle.

Yhteishenki Sotkapuistossa oli hyvä ja lettuja paisteltiin myöhään himmenevässä loppukesän illassa. Puistoon oli pystytetty IVEn korotettu puolijoukkue ja Par-tioasemalta oli lainattu piirin propaganda-arsenaali par-tio-banderolleineen. Pamaus keräsi muutaman töölöläisen lapsiperheen sekä pari ohikulkijaa kokeilemaan rambo-rataa ja testaamaan partiotietouttaan. Kannatusyhdistys tarjosi mehua ja lettuja.

ilvesveikot aloittivat perinteiseen tapaan syyskauten-sa Suurella Murahduksella 27.8. Alppipuistossa. Mukana menossa oli vajaa 30 veikkoa. Ohjelmassa oli hauskoja pantomiimeja, eläinaiheinen tietovisa sekä pillikisa, jossa palkintona oli herkullista suklaata. Murahduksessa myös jaettiin Tom Granrothille Pronssinen Ilves vuoden ansiok-kaasta toiminnasta IVEssä. Murahduksen veti PJ -loppu-työnään Aino.

espoon partiotuki, tuo pa-hamaineinen liiga (kts. Lihis) järjesti syyskuun lopulla Espoon Punane –partiotaitokisan. Ilvesvei-

koista kisaan osallistuivat Putte, Arttu ja Matti harmaassa sarjassa. Etukäteen kisaa oli mainostettu rentona kisana, jossa ei millimetrejä mittailla eikä interpoloida. Tämä ei kuitenkaan sulattanut kovien veikkojemme sydämiä, ja kisan sääntöjä paheksuttiinkin liian nössöinä ja epäloogi-sina.

tänä vuonna taas hiipivät haamut ja kisa pyörähtääkin käyntiin jo reilun viikon päästä, 2.11. Kisanjohtajana hyö-rii Arttu Talvitie ja Arttu mainostaakin kisaa ”ehdottomasti vuoden huipentumana”. Kisasta tulee ”paras miesmuistiin ja se tulee jättämään jäljen suomalaiseen partiotoimin-taan vuosiksi”. Kisan tapahtumat, menon ja fiilikset luet seuraavasta Murinasta.

Vauhdikasta menoa Alppipuistossa

MH

tulevAt tAPAhtumAt

27.10.

2.11.

15.-16.11.

19.11.

6.12.

7.12.

27.-31.12.

16.-18.1.

30.-31.1.

10.-12.4.

29.7.-6.8.

Ilvesneuvosto, VJN/KJN/JN Töölön kololla

Hiipivä Haamu

Kolkkien yöretki Meriharjussa

Suoritusilta Tötän kololla kello 18.00.

Kynttilöiden sytytys Hietaniemen hautausmaalla

Partiokirkko tai vaihtoehto-ohjelma sekä joulujuhla Töölön srk:n salissa

Talvileiri

Iven ja Tötän hallitusten yhteinen seminaariviikonloppu

Leffamarathon Iven kololla

Molempien lippukuntien kaikkien ikäluokkien kevätretki

Kesäleiri

Murina testaa painolaatua (tai leikkii taitto-ohjelmalla...)

16

murinA

3•2008

murinA

3•2008

17

lihAkAuPAn setäno heippahei kaikki rakkaat lapset! Mikä kesä! Setä oli jo vaipumassa murheen alhoon tylsän kesän takia, kun pii-rileiri Aihki pörähti täyteen vauhtiinsa. Ja kuten Setä tie-tääkin, kun tuodaan yhteen paljon partiolaisia, pidetään heidät suljettuna samaan paikkaan yli viikon ja sekoite-taan joukkoon vielä vähän auringonpaistetta ja yöttömiä öitä, on Sedän kesäcocktail valmis. Tökätäämpä mukaan pieni paperinen sateenvarjo, lisätään muutama jääpala sekä appelsiinirengas ja aloitetaan nautiskelu vaikkapa pillin läpi:

Leirilehti Rievun pää-toimittaja Putte pyöritti toimituksen tyttöjä kuin hiiren kursoria taitto-oh-jelmassaan. Putte viih-tyikin hyvin toimituksen kontilla ja aina IVEn ja TöTän savuun asti kuul-tiin toimittajatyttöjen kikatus.

Leiriä turvannut Markus näh-tiin usein erään vaaleaverikön seurassa. Viime Murinaa lu-keneille näky ei ollut mikään yllätys, kyseessähän oli vie-reisessä Etelä-Espoon alalei-rissä asunut Markuksen tyt-töystävä Suvi. Pari bongattiin sekä leirin päiväkahvilasta että johtajakahvila Navetan bileistä yhdessä useaan ot-teeseen.

Espoolaisista puheen ol-len. Pahamaineinen Es-poon partiotuki, katus-langissa EPT, teki leirin toiseksi viimeisenä yönä sarjan iskuja leiri-inf-rastruktuuria vastaan. Bajamajoja paketoitiin sieviin lahjapapereihin ja leirin opastekylttejä kor-vattiin espoolaisemmilla

paikannimillä. Tempuista riitti puhuttavaa seuraavana päi-vänä ympäri leiriä.

Sitten rakkaiden sisarlippukuntalaistemme asioihin. Soh-vi ”Sofia” Merenmiehen havaittiin viihtyvän illanvietoissa sekä leirin kaduilla ”Aalto” –nimellä kulkeneen pojan kans-sa. Setä muistelee tavanneensa Aallon jo aikaisemmin IVEn ja TöTän yhteisissä itsenäisyyspäivän tanssiaisissa.

Brysselistä sa-vuumme saa-puneet Tuuli-haukat saivat TöTä t y t t ö j en keltaiset sukat pyörimään ja-loissa. Hela-niemien suvun keskimmäisen, Inkan, kerro-taan napan-

neen Brysselin asukeista Oskarin. Tämäkin pari oli tiivisti yhdessä leirin aikana, ja Sedän korviin kantautui, että pari tapaili toisiaan vielä Helsingin hulinassa, ennen Oskarin kotiinpaluuta.

Toinen brysseli-läinen, ”tripla-W” Wille taas tavattiin Katariina Karttu-sen läheisyydestä. Sedän tietojen mu-kaan Kata ja Wille viihtyivät hyvin ja heidätkin Setä taisi nähdä yhdessä eri puolilla leiriä. On-neksi kuvamateri-aalimme vahvistaa kaikenlaisia huhuja.

Vuoden pelimies –tilastoissa raketinomaiseen nousuun päätynyt Petrus ei pahemmin näkynyt yhteissavussam-me. Petrus nimittäin viihtyi melkoisen hyvin leirin johtaja-huoltoalueella Lintukodossa. Erilaiset linnut kertoilivatkin Sedälle tarinoita tapahtumista illan hämärissä ja Petruk-sen kerrotaan viihtyneen useamman eri neidon seurassa. Petrus oli kuitenkin ovelaakin ovelampi player, sillä edes Sedän koulutetut haaskalinnut eivät onnistuneet nappaa-maan kuvamateriaalia Petruksesta itse teossa. Setä jää seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla ja tietää kyllä ketä veikkoa seurata tarkemmin seuraavissa suurtapahtumis-sa…

Tällaisen cocktailin Setä miksasi teille tällä kertaa. Setä haluaa kiittää lukijoita monista lisämaustetta juomaan tuoneista kuvista, jotka, kuten te tiedättekin, kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

ps. Setä sai eräältä luki-jaltaan viereisen hämä-rän kuvan, eikä keksi mil-lään, ketkä kuvassa noin herkästi halailevat. Onko kysessä Turvan tyttöjä vai haukkuukohan setä tällä kertaa aivan väärää puuta... Mene ja tiedä, mutta sen setä tietää, että syksy tuonee tulles-saan pimeämmät illat.

18

murinA

3•2008

murinA

3•2008

19

tukee mieheksi kasvamista

murina 4/08 dl 21.11.

murina