Lapin ylioppilaslehti 2/2016
-
Upload
lapinylioppilaslehti -
Category
Documents
-
view
231 -
download
4
description
Transcript of Lapin ylioppilaslehti 2/2016
MOVE AROUND!
LAPIN YLIOPPILASLEHTI 02/2016
TERVETULOA JORDANIAAN
OISPAKALJAA
Kesä alkaa olla jo kynnyksellä, ja sen varmana merkkinä il-mestyy vuoden toinen Lapin ylioppilaslehti. Vuodenvaihteesta tähän päivään on ehtinyt tapahtua paljon. Ylioppilaslehti on ennättänyt saada uuden ulkomuodon ja nyt myös verkkosivut ovat uudistuneet. Uudet sivut löytyvät edelleen samasta van-hasta osoitteesta. Verkkosivuja on tarkoitus käyttää lehteä tukevana mediana, josta voi löytää myös sisältöjä, joita paine-tussa lehdessä ei ole.
Valsasta luopumisen seurauksena LYYn toimisto on saanut uuden asukin. Tivolissa jöötä pitänyt Herra Haarniska on siir-tynyt valvontatehtäviin toimistolle, ja hänen edesottamuksiaan ja mielipiteitään voi jatkossa seurata lehden sivuilla. Herra Haarniskan tervetuliaisjuhlaa päästiin viettämään vappuviikol-la. LYY kerää Tivoliin liittyviä muistoja kevään aikana opiske-lijoilta, jotta Valistustalo saisi ansaitsemansa paikkansa yliop-pilaskunnan historiassa.
Ennen kesää ylioppilaslehden toiminnasta tullaan järjestä-mään lukijakysely, jossa selvitetään, miten lehtiuudistus on lu-kijoiden mielestä onnistunut ja millaista sisältöä he toivoisivat lehdeltä tulevaisuudessa. Lehden kehitystyö jatkuu väsymättä, jotta sen pääkohderyhmää, ylioppilaskunnan jäsentä, voitaisiin palvella mahdollisimman hyvin.
Lappi 2 –hankkeen selvitystyö etenee hiljalleen. On jännit-tävää nähdä, lähentäisikö se toteutuessaan paitsi oppilaitosten hallintoa, myös opiskelijoita. Ainakin yhteisille tapahtumille voisi olla tilausta, mutta entäpä myös yhteiselle edunvalvon-nalle? Vaikka oppilaitosten välillä on vain pari sataa metriä, henkistä välimatkaa saatetaan mitata kilometreissä.
Opintopolkujen monipuolistuminen varmasti on jo näköpii-rissä. Esimerkiksi Oulussa amk-journalisti voi sujuvasti jatkaa tiedeviestinnän maisteriohjelmaan. Luultavasti näemme saman-kaltaisia mahdollisuuksia myös täällä pohjoisessa. Vaikka ero yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä voisikin tämän kehityssuunnan seurauksena hämärtyä, voittajana tässä olisi lopulta opiskelija itse.
Näihin ajatuksiin on aika päättää kevään taival, ja painettu lehti siirtyykin kesälevolle. Verkkosivuille ilmestyy sisältöjä painetun lehden tauosta huolimatta, joten vierailehan sivuil-lamme aina silloin tällöin.
UUDISTUSTEN KEVÄT
JU
HO
H
IIL
IV
IR
TA
P Ä Ä T O I M I T T A J A
M A T I A S P A R T A N E N
PÄÄTOIMITTAJAMatias Partanen@matiaspartanen
ULKOASU JA TAITTOJuho Hiilivirta@juhohiilivirta
KANSIMinttu Ypyä@miminttu
[email protected]@lapin_ylioppilaslehti
Ahkiomaantie 23 B96300 Rovaniemipuh. 045 110 9293
KUSTANTAJALapin yliopiston ylioppilaskuntapuh. 044 578 4209
PAINOi-print ILMOITUKSETPekka Alakoski040 578 [email protected]
TEKIJÄTMaria Tuunanen, Minttu Ypyä, Siiri Hirsiaho, Meri Heikkilä, Moira Douranou, Aleksi I. Pohjola, Marjo Hiilivirta, Emma Kähkönen, Henrik-Kristian Telkki, Pilvikki Viitanen, Minni Puumalainen, Renne Vantola, Helka Repo, Elisa Pelttari, Iida Tirkkonen, Tommi Isopoussu, Mikko Saarinen ja Heidi Lintula,
MAAILMAHUKKUUROSKAAN
24–25
PIENPANIMO- OLUTTA 12–15
MIKÄ IHMEEN SPEKSI?
29
KIVI- PAPERI- SAKSET
8–9
UNIVERSITY OF LAPLAND DEBATING SOCIETY
6
KASVU- KERTOMUS
ROVANIEMELTÄ 26–27
PELKOA JA SIRKUSHUVEJA
18–19
TASO:N ISÄNTÄNÄ
30
MOVEAROUND!
10–11
HERRAHAARNISKAN
PALSTA 7
URHEILIJAN TAIVAL
YLIOPISTOSSA 28
TERVETULOA JORDANIAAN
20–23
KAIKKI OPINNOILTA AIKAA VIEVÄ AKTIVITEETTI
ON LÄHTÖKOHTAISESTI NEGATIIVINEN ASIA
X 31 X
3L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 6 S I S Ä L L Y S
VIISI PROSENTTIA korkeakouluopiskelijoista on ko-
kenut opintojensa aikana kiusaamista ja noin nel-
jännes on kokenut sitä satunnaisesti. Kiusaaja saa
elinvoimaa riistämällä toiselta sosiaalista happea,
kun kokee oman asemansa uhatuksi. Meidän yli-
opistomme ei ole mikään poikkeus – moni teistä on
varmasti törmännyt tilanteeseen, jossa toisen omi-
naisuuksia tai tekemisiä mollataan, jotta kiusaaja-
ryhmän falskia identiteettiä saadaan vahvistettua
toisen hyvinvoinnin kustannuksella.
Kiusaaminen voi olla nolaamista, solvaamista,
syrjimistä, jopa uhkailua. Yliopistolla kiusaaminen
voi tarkoittaa joukon ulkopuolelle jättämistä, suoraa
sanallista kiusaamista tai muutoin epämiellyttäväk-
si koettavaa kohtelua esimerkiksi juhlien yhteydes-
sä tai vapaa-ajalla. Pahimmillaan kiusattu on voinut
kokea syrjimistä jo peruskoulussa. Jos kiusaaminen
jatkuu korkeakoulussa, niin alkavat erilaiset vaike-
udet kasautua. Kiusaaminen aiheuttaa henkilölle
henkistä ja fyysistä pahoinvointia. Se vaikuttaa ih-
missuhteiden laatuun ja itsetuntoon. Kiusaaminen
voi ajaa mielenterveysongelmiin.
AI MIKÄ IHMEEN HASSUSEKTORI? Nimi saattaa kuu-
lostaa vähän halventavalta, mutta me kannamme
sitä ylpeydellä. Kun muut hoitavat kaikki tylsät jutut,
me saamme keskittyä kaikkeen ei niin vakavaan. Se
ei tarkoita, etteivätkö meidän tehtävämme olisi yhtä
tärkeitä; mitä olisi yliopisto-opiskelu ilman opiskeli-
jaelämän tuomaa vastapainoa? Suhtaudumme has-
sutteluun kuulkaas vakavasti!
LYYn tapahtumakalenteri on täynnä jokavuotisia
perinteitä, kuten varjoavaiset, vuosijuhlat ja vap-
pu. Hassusektori ei tyydy tähän, vaan tähtäämme
kohti ääretöntä ja sen yli! Meidän vastuullamme on
puhaltaa lisää eloa lappilaisen opiskelijan vapaa-
aikaan keksimällä uusia ja jännittäviä aktiviteet-
teja. Miltä kuulostaisi vaikkapa herkkuappro, LYYn
oma Talent-kisa tai megasitsit keskuskentällä? Hie-
nolta? No niin meistäkin! Hulluimmatkin ideat ovat
sallittuja. Toteuttamisen suhteen emme tosin lupaa
muuta kuin yrittää. ;)
Hassusektorius on kovaa hommaa, ja itsensä saa
ja pitää laittaa likoon joka päivä. Toisinaan pääsee
kokeilemaan luonnenäyttelijän roolia erinäisissä yli-
oppilaskunnan mainosmateriaaleissa, toisinaan taas
katsomaan kun HYYläiset* kuuntelevat silmät pyö-
reinä tarinoita Napapiiriltä ja siitä kuinka hommat
täällä hoidetaan. Koskaan ei tiedä, mihin sitä vielä
joutuu suostumaan, kun toimiston ovesta astuu si-
sään. Nakkilista on arvaamaton ja myös loputon. Se
ei meitä säikäytä, emme me tätä tekisi jos se ei olisi
meistä oikeasti mukavaa!
Nyt hassuttelut kuitenkin syrjään, sillä kuuluu
meidän arkeemme muutakin. LYYn kunta-asiat olisi-
vat hurjasti huonommin jos Minna ei niitä luotsaisi
rautaisella otteella. Reiluudesta ja maailmanparan-
nuksesta huolehtii Elisa, ovatpa kansainväliset asi-
atkin lähellä Miss Kehymme sydäntä. Hassusektorius
ei ole myöskään suojellut meitä erilaisilta työryhmil-
tä, vaan vaikutamme niissä ahkerasti.
Minnan loppusanat: Tämä teksti on kirjoitet-
tu junassa tylsän päivän jälkeen matkalla Hel-
singistä Rovaniemelle. Tätä edeltävän kappa-
leen kohdalla Elisalla kuitenkin iski iltavilli, ja nyt
se riekkuu tuolla pitkin junan käytävien kaiteita.
Kunnon viihdyttäjäapina (?) minulla täällä mat-
kassa. Täytyy käydä hakemassa se takaisin hyt-
tiin ja yöunille. Nähhään ylpällä, sieltä meidät
joka päivä löytää. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
*HYY eli Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
M I N N A J A E L I S A , E L I S A J A M I N N AKirjoittajat toimivat LYYn hallituksessa
Näin aikuisten kesken – mitä jos kannustetaan,
autetaan ja tuetaan toisiamme sen sijaan, että
omien puutteittemme piilottamiseksi yritämme pila-
ta toisen mainetta tai heikentää hänen sosiaalista
pääomaansa? Kiusattu ei välttämättä selviä tilan-
teestaan omin voimin. Jo pienikin ystävällinen ele
voi auttaa. Ylioppilaskunnalla on kiusaamisen suh-
teen ehdoton nollatoleranssi ja tarvittaessa siihen
puututaan myös meidän puolestamme.
Aivan ensimmäinen askel korkeakoulukiusaami-
sen hoidossa on kuitenkin se, että asia ylipäätään
tunnustetaan. Kun huomaat kiusaamista, puututhan
siihen. Yhteisö, jossa voi olla oma itsensä ja tehdä
virheitä pelkäämättä kiusatuksi joutumista, on kai-
kille parempi yhteisö. Jos opiskelija kokee opinto-
jensa parissa tai opiskelijayhteisönsä jäsenenä jon-
kinlaista kiusaamista, häirintää tai syrjintää, hän voi
kääntyä ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöiden
puoleen. Toivottavasti tähän tarvitsee tukeutua en-
tistä vähemmän – otetaan kaikki mukaan!
E L I A S R A U H A L AHallituksen puheenjohtaja
KIUSAAMISELLE NOLLATOLERANSSI
HASSUSEKTORI
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 64
LAPIN KANSA väitti pääkirjoituksessaan 8.4., ettei
laina ole kauhistus opiskelijalle. Väite on kaukana
Lapin korkeakouluopiskelijoiden näkemyksestä.
Opiskelijat ovat Suomen pienituloisin väestöryh-
mä. Nyt opiskelijoiden perustoimeentulosta leika-
taan pois neljännes, joka vuositasolla on noin 780
euroa (vrt. lapsilisien leikkaus vuositasolla noin 12e/
lapsi). Mitään muuta kansanryhmää ei rokoteta näin
rajusti. Jo nyt noin 40% korkeakouluopiskelijoista
kokee itsensä köyhäksi. Opiskelijoiden odotetaan
syövän lainarahalla.
Lapin Kansan mukaan lainapainotteisuus ei ole
suuri ongelma. 90-luvulta lähtien opiskelija on kui-
tenkin tilastojen valossa karttanut lainaa viimeiseen
asti. Todennäköistä on, että lainanoton sijaan opis-
kelijat lisäävät työntekoa, joka pidentää valmistu-
misaikoja. On todettu, että vähävaraisten perhei-
den lasten lainanottohalukkuus on huomattavasti
pienempi kuin suurituloisten. Vaarana on, että kou-
lutuksen periytyvyys kasvaa ja suomalaisten eriar-
voisuus lisääntyy.
Toimeentulo aiheuttaa jo nyt usein huolta ja
stressiä yli puolelle korkeakouluopiskelijoista. Opis-
kelukyvyttömyyden suurin syy tällä hetkellä on
mielenterveysongelmat. Opiskelijoiden toimeentu-
lon heikentyminen voi pahimmillaan näkyä taak-
kana mielenterveyspalveluissa ja tulevaisuuden
työkyvyttömyyseläkkeissä.
Pääkirjotuksessa todettiin vanhempien ikäpol-
vien rahoittaneen opintonsa lainalla – tilanne on
nyt täysin eri. Ennen akateeminen tutkinto taka-
si lähes varman työpaikan. Työnsaanti ei nykyään
LAINATAAKKA KAUHISTUTTAA
ole varmaa kuin valmistuneille lääkäreille, lisäksi
monella alalla palkkaus on koulutukseen nähden
heikko ja tämä vaikeuttaa suurten lainasummien
takaisinmaksua.
Suomen vertailu muihin Pohjoismaihin on ongel-
mallista; YLE:n mukaan muissa Pohjoismaissa opin-
tolainan takaisinmaksua helpottaa esimerkiksi mak-
sutauot ja vapautukset sekä pidemmät takaisinmak-
suajat. Suomen eroa muihin Pohjoismaihin korostaa
myös huomattavasti paremmat työllisyysnäkymät.
Olemme samaa mieltä EK:n hallituksen puheen-
johtaja Alahuhdan kanssa (Kauppalehti 7.10.2015)
siitä, että osaaminen on Suomen pitkän tähtäimen
hyvinvoinnin ydin. Opintotuen merkittävät heiken-
nykset eivät ole ainoastaan potku opiskelijoiden
nilkkaan, vaan myös leikkaus Suomen kansantalou-
den tärkeimmästä pääomasta.
E L I A S R A U H A L ALapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaLYY:n ja Lapin Ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan puolestaKirjoitus on julkaistu myös Lapin Kansassa 12.4.2016
L2-HANKKEEN PUITTEISSA on kevään aikana perus-
tettu lisätyöryhmät selvitys- ja kehitystyöhön. Yhteen-
sä työryhmiä perustettiin seitsemän. Sekä LYY että
ROTKO saivat nimetä omat edustajansa työryhmiin.
Perustettuja työryhmiä ovat johto- ja sääntelytyöryh-
mä, opintopolkujen ja opintopolkujen kehittämistyö-
ryhmä sekä erilaisia hallinnon rakennetyöryhmiä. Työ-
ryhmien toiminta jatkuu toistaiseksi. LYYn nimeämät
edustajat ovat Elias Rauhala, Minna Peltomaa, Meri-Tuulia Taipale, Iida Vesterinen ja Alesi Lindqvist.
Lappi 2 hanke sai alkunsa Lapin yliopiston aikeis-
ta ostaa Lapin ammattikorkeakoulu. Selvitysmies
Hannes Manninen selvittää parhaillaan yhdistymi-
sen kulkua. Hanke on ollut vastatuulessa muun mu-
assa Kemin kaupungin vastustuksen vuoksi. Konk-
reettisia tuloksia on odotettavissa vuonna 2017.
Hankkeen toteutuessa yliopisto ja ammattikorkea-
koulu säilyisivät silti itsenäisinä yksikköinä.
LAPIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN hallitus vie-
railee toukokuussa Luleå Studentkårin luona Ruot-
sissa. Vierailun tarkoituksena on luoda suhteita ja
vaihtaa ideoita erityisesti vaihto-opiskelijoiden integ-
roimisesta, tapahtumakulttuurista ja ylioppilaskuntien
toimintatavoista. Luulajan yliopistossa ovat edustet-
tuna muun muassa oikeustieteet, kasvatustieteet,
kauppatieteet, teknillinen koulutus ja yhteiskunta-
tieteet. LYYn puheenjohtaja Elias Rauhala toivoo
matkan lisäävän yhteistyötä ja hyvien käytänteiden
jakamista. Vierailusta tulee myöhemmin reportaasi.
L2-HANKKEEN TYÖ-RYHMÄT PERUSTETTULYY VIERAILEE
LUULAJAN YLIOPPILAS-KUNNASSA
5L Y Y
YKY PUHUA ON ihmisyyden perustaito, ja
nykyajan ammateissa kommunikointitaito-
jen merkitys korostuu. Vakuuttavasti argu-
mentoivan on helppo vaikuttaa muihin ih-
misiin. Historiamme tuntee puheita, jotka muuttivat
maailmaa. John F. Kennedyn ”Ich bin ein Berliner”,
Kingin ”I have a dream” sekä Ronald Reaganin
vaatimus Gorbatšoville, ”Tear down this wall”, ovat
kiistatta jättäneet jälkensä historiankirjoihin.
Sanan säilä on taito, jota on harjoitettava tullak-
seen mestariksi. Harvempi on seppä syntyessään, ja
Lapin yliopiston kielikeskus tarjoaa aiheesta kurs-
seja. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa opiskeleva
Deniz Yildiz olikin saanut vaikutteita puheviestin-
nän kurssilta, ja suunnitteli viime syksynä väittely-
seminaarin järjestämistä Rovaniemen European Law
Students’ Associationille, ELSA Rovaniemelle.
”Juristeille retoriikka ja ilmaisun hallinta tule-
vat olemaan tärkeitä omassa työelämässä. Ne ovat
olennainen osa juristin ammattia”, Yildiz pohtii.
”Toki taito on yleishyödyllinen alalla kuin alalla”,
hän jatkaa.
Yildizin mukaan väittelytoiminta on yleistä muis-
sa yliopistoissa, mutta se ei kuitenkaan ollut ran-
tautunut napapiirille. ELSA:n seminaarin jälkeen Yil-
diz jäi pohtimaan, voisiko väittelyä alkaa harjoittaa
esimerkiksi jonkinlaisessa yhteisössä. Oikeustieteitä
myöskin opiskellut Oskar Toivonen tutustutti Yildi-
zin Helsingin yliopistolla toimivaan väittelyihin kes-
kittyvään yhdistykseen, joka on toiminut vuodesta
2001 lähtien.
”Aloimme pohtia, miten saman konseptin saisi siir-
rettyä tänne Lappiin. Kävinkin Helsingissä niin kutsu-
tussa harjoittelupäivässä tutustumassa toimintaan.”
Helsingin kerho käyttää väittelyissään kan-
sainvälisiä sääntöjä, jotka perustuvat Britannian
parlamentaariseen käytäntöön. Samoja sääntöjä,
tai niiden muunnelmia, käytetään väittelyseuroissa
ympäri maailman. Brittityylinen väittely on joukkue-
laji, joka kehittää harrastajansa taitoja monipuoli-
sesti niin argumentoinnissa kuin loogisessa ajatte-
lussakin. Pyörää ei alettu keksiä uudelleen, vaan
toimivaksi havaittu konsepti päätettiin siirtää lähes
sellaisenaan myös pohjoiseen.
Kerho on toiminut Lapin yliopistolla alkuvuodesta
lähtien, ja kokoontumisia on järjestetty joka keski-
viikko lomia lukuun ottamatta. Toistaiseksi osanot-
tajat ovat koostuneet oikeustieteilijöistä, mutta jär-
jestäjät toivovat kerholle poikkitieteellistä osallistu-
jakuntaa. Esimerkiksi Helsingin kerhossa väittelijöitä
on tieteenalasta riippumatta. Kerhon on järjestänyt
myös näytösväittelyitä F-siiven Agoralla.
”Itse innostuin toiminnasta ja ajattelin, että se
on yleishyödyllistä. On tärkeää pystyä puhumaan
aiheesta kuin aiheesta ja argumentoida uskotta-
vasti. Tätä kautta myös omasta epävarmuudesta voi
päästä eroon ja kehittyä”, Yildiz kertoo.
Vaikka kerhosta ei opintopisteitä saakaan, tar-
joaa kerho jotain pisteitä vielä paljon tärkeämpää:
aitoa kehittymistä. Järjestäjien tarkoituksena on tu-
levaisuudessa rekisteröidä toiminta yhdistykseksi,
jotta toiminnalle saataisiin jatkuvuutta ja ihmisiä,
jotka ottavat kopin toiminnan harjoittamisesta.
”Yksi mielenkiintoisimmista ja opettavaisimmista
asioista väittelyissä on ollut se, että välillä on jou-
tunut väittelemään sellaisen asian puolesta, jota
ei välttämättä todellisuudessa kannattaisi. Se pa-
kottaa ottamaan myös toisen ihmisen näkökannan
huomioon ja asettumaan tämän asemaan. Se, jos
mikä, kehittää ajattelua”, Yildiz summaa.
T E K S T I M A T I A S P A R T A N E N
K U V I T U S M A R I A T U U N A N E N
UNIVERSITY OF LAPLAND DEBATING SOCIETYK
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 66 Y L I O P I S T O L L A
UNIVERSITY OF LAPLAND DEBATING SOCIETY
Ettekö te sivistymättömät pulliaiset muka tiedä, kuka minä olen? Minut pitäisi muistaa Tivolin uskollisena pal-velijana, riemukkaimpien iltojen kirk-kaimpana kiintotähtenä ja Rovanie-men kauppalan mahtavimpana maa-merkkinä. Moni on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että ilman minua Tivoli ei olisi ollut ar-voisensa. Näin se on, tämä on totuus!
Sitten koitti se tur-meluksen aika, kun ih-miset halusivat tuhota kaiken hyvän ja ar-vokkaan. Minut, voitte-ko kuvitella, raahattiin Tivolin kellariin pölyt-tymään. Siellä minua ei käynyt katsomassa kukaan. Ei ollut kaljaa, ei kavereita, ei silmän-iloja. Aloin jo unohtaa, miten hyvin kypsynyt viini helmeilee kielel-lä, kun sitä kepeässä seurassa siemaillaan. Luulin kaikkien sham-panjanhuuruisten ilto-jeni olevan jo takana päin, kunnes eräänä huhtikuisena päi-vänä näin valon kajastavan Valsan pö-lyisen kellarin oven raosta.
Nyt olen onneksi jälleen arvoisellani paikalla. Vähän loihakkaampaa olisin kyllä eläkepäivilleni odottanut, mutta jos tämän parempaan eivät pysty, niin olkoon sitten niin. On täällä kuitenkin siedettävämpää, eikä kukaan örvel-lä jaloilleni. Surkeita juttujahan täällä kuitenkin kuulee, kaikenlaista persei-lyä, mutta menkööt. Toisinaan sortuvat nuo myös suoranaiseen irstailuun! Luu-levat etten näe, mutta minä todellakin
näen ja kuulen! Aina samaan aikaan tulevat, samasta ovesta, nämä kaksi. Niin on punaiset posket ja hymyssä suu. Tuitui vaan! Saatana.
Vaikka nyt olen elämääni siedettäväl-lä tasolla tyytyväinen, en voi unohtaa koskaan niitä röyhkeitä haudanryös-täjiä! Kirkkaimpana mielessäni loistaa
edelleen niiden “mu-ka-hauskojen” maan-matosten hiprakan vä-rittämät kasvot, jotka uskalsivat ylimielisesti anastaa käteni vuonna 2013 keskellä kovimpia vappuhulinoita! Voi ju-malauta. Näissä ihmisis-sä asuu koko opiskeli-jakunnan perikato! Sa-nokaa minun sanoneen!
Pahinta näissä päi-vissä on kuitenkin kat-sella tuon katalan kä-denryöstäjän ilkikuris-ta virnuilua. Mikään hyvittely ei tule minulle riittämään, ei kiillotuk-set, ei putsaukset. Käsi on menetetty! Kumpa joku sattuisi tietämään,
missä oikea käteni tällä hetkellä on! Olisin tälle tietäjäsielulle ikuisesti kii-tollinen! Tietäjät voivat ilmoittaa kä-den sijainnista minulle osoitteeseeni [email protected]. Käden löytäjä saa ikuisen kiitokseni!
Oispa edes kaljaa. Pääsihteerin kaa-pissa sitä olisi pöytäviinaa, kyllä se-kin maistuisi. Mutta ei ole tarjoiltu si-täkään, ei. Ennen oli kunnollista. Pää-sihteeritkin ymmärsi hyvän päälle. Ihmeen takakireää porukkaa nämä nykyiset, kyllä oli Tivolissa erilaista. Onneksi on vappu.
HERRA HAARNISKA
Kirjoittaja on aloittanut huhtikuussa korkeassa
tarkkailuviras-sa LYYn toi-mistolla. Sitä ennen hän on toiminut le-gendaarisen
yökerho Tivolin vartijana parin vuosikymme-
nen ajan.
7T A R K K A I L I J A
NÄIN VOITAT ENSI VUODEN KPS-TURNAUKSEN – EHKÄ T E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A
K U V I T U S S I I R I H I R S I A H O
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 68
NÄIN VOITAT ENSI VUODEN KPS-TURNAUKSEN – EHKÄ UN LYY ILMOIT TI tekevänsä
kulttuuriteon ja järjestävänsä
kivi-paperi-sakset–turnauk-
sen, minä en meinannut py-
syä housuissani. Siinä missä 50-luvulla
leikittiin käpylehmillä ja vedettiin pit-
kää tikkua ikävistä tehtävistä, jaetaan
tänä päivänä arjen nallekarkit tällä ja-
lolla pelimuodolla.
Kivi-paperi-sakset on yksinkertai-
suudessaan nerokas peli. Täydellisim-
millään pelattuna se noudattelee peli-
teoriasta tuttua Nashin tasapainoteo-
riaa, jossa käytetty strategia ei anna
etua vastustajaan nähden. Käytän-
nössä kivi-paperi-sakset-pelissä tämä
tarkoittaa täydellistä satunnaisuutta
valittaessa kiven, saksien ja paperin
välillä. Tällöin voiton mahdollisuus on
1/3, tasapelin 1/3 ja häviön 1/3. Mut-
ta tiedättekö, ihminen ei ole kone. Ih-
minen ei pysty täydelliseen satunnai-
suuteen ilman apuvälineitä. Ja kuka
nyt haluaisi pelata strategialla, joka
mahdollistaa myös vastustajalle yhtä
suuren voiton todennäköisyyden kuin
itselle? En minä ainakaan.
Kivi-paperi-sakset-pelissä on kyse
ennen kaikkea vastustajan lukemi-
sesta. Täytyy osata arvioida, kuinka
kokenut pelaaja on vastassa ja mitä
strategiaa pelaaja mahdollisesti käyt-
tää (jos ylipäätänsä käyttää). Jos ha-
luaa voittaa kivi-paperi-sakset-pelis-
sä, täytyy olla askeleen edellä vastus-
tajaa. Avain voittoon ei löydy omasta
ennalta mietitystä pelistrategiasta,
vaan nimenomaan siitä, että pystyy
muuttamaan omaa strategiaa vastus-
tajan strategian mukaan.
Jos peli pelataan yhdestä voitosta,
on strategialla toki pienempi merki-
tys kuin esimerkiksi paras kolmesta,
paras viidestä tai paras seitsemästä
systeemissä. Jos joudut hankalaan ti-
lanteeseen esimerkiksi kaveriporu-
kan mökkiviikonlopun jälkeen ja illan
isäntä ehdottaa, että kuivakäymälän
tyhjentäjä ratkaistaan kivi-paperi-
sakset-pelillä paras yhdellä otoksella,
niin suosittelen pelaamaan paperia,
jos vastassasi on kokematon pelaaja.
Tämä johtuu siitä, että paineen alla
kivi assosioituu ihmisten mieleen en-
simmäisenä sanana ja kokematon pe-
laaja aloittaa kivellä. Jos taas arvelet,
että vastassa on kokenut pelaaja joka
ehkä tietää tämän, on syytä pelata
edelleen paperi. Tämä siitä syystä,
että vastustajakin pelaa todennäköi-
sesti paperin, jolloin et ainakaan hä-
viä kättä. Voit myös vaihtoehtoisesti
ottaa riskin ja hakea suoraa voittoa
saksilla silläkin uhalla, että olet luke-
nut vastustajan tietotaidon väärin ja
hän pelaakin kiven.
Mitä enemmän erävoittoja lopulli-
seen voittoon vaaditaan, sitä enem-
män strategian merkitys kasvaa. Ih-
miselle voittavan käden vaihtaminen
on vaikeaa. Niinpä pelaajat jäävät to-
dennäköisemmin toistamaan voittavaa
kättä kuin vaihtavat sen. Ja kääntä-
en, kun pelaaja häviää jollain kädel-
lä, hän todennäköisemmin vaihtaa sitä
kuin pitäytyy siinä. Lopullinen avain
voittoon on kuitenkin se, että osaat
tunnistaa vastustajan käyttämän stra-
tegian. Seuraa, mitä käsiä hän pelaa
eniten ja missä järjestyksessä. Myös
kaikenlainen psykologinen peli on ai-
noastaan ja vain hyväksi. Pidä oma
pokeri, mutta yritä horjuttaa vastusta-
jan tasapainoa. Mitä enemmän pääset
vastustajan pään sisälle, sitä epävar-
maksi hän muuttuu. Henkinen yliote
on jo puoli voittoa.
Kaikki tämä tietotaito ja vuosien
pelikokemus takataskussani lähdin
itsevarmana valloittamaan LYYn kivi-
paperi-sakset-turnausta. Mukanani oli
sparraajat, jotka pyörittelivät ranteeni
lämpimäksi, sillä sulavuus liikeradois-
sa kertoo itsevarmuudesta. Katselin
osallistujajoukkiota etukäteen ja yri-
tin arvioida heidän kokemustason. En-
simmäisessä erässä vastaani tuli her-
ra, jonka arvioin satunnaispelaajaksi.
Strategia toimikin hyvin ja voitto irtosi
lopulta suhteellisen helposti. Jännitys
ja ensimmäisen otteluvoiton saavutta-
minen purkautui hillityllä tuuletuksella.
Toisessa vaiheessa vastaani asettui
kaunis opiskelijatar. Kokemustasoa oli
vaikea arvioida etukäteen, sillä olihan
hän toisaalta voittanut ensimmäisen
ottelunsa, mutta ei silti vaikuttanut tä-
män pelimuodon aktiiviharrastajalta.
Päätin muuttaa lähestymistapaani ja
aloittaa psykologisen pelin. Ilmeetön,
kivikasvoinen tuijotus suoraan vastus-
tajan silmiin luulisi pehmittävän kovim-
mankin pelaajan. Mutta olin tehnyt
virheen; jokaisella meistä on heikko
kohta ja minulla se on itsevarmat nai-
set. Vastustaja olikin päättänyt nou-
dattaa samaa strategiaa kuin minäkin
ja tuijotti yhtä ilmeettömästi takaisin.
Epävarmuus alkoi hiipiä puserooni ja
huomasin hermoilevani. Samaa tah-
tia kun hävisin käsiä, painui katseeni
pikku hiljaa alas. Vastustaja oli murs-
kannut minut henkisesti ja tiesin hä-
viäväni. Turnaus päättyi siis osalta-
ni suureen pettymykseen jo toisella
kierroksella. Sparraajani puolestaan
osoittautuivat vain ”kavereikseni” ja
vaihtoivat välittömästi leiriä tappio-
ni jälkeen. Olin kaatunut liialliseen it-
sevarmuuteen ja omien heikkouksieni
kieltämiseen.
LYYn kivi-paperi-sakset-turnaus oli
lopulta naisten näytöstä eikä miehille
jätetty muuta kuin statistien rooli. Fi-
naalissa tiukan taistelun jälkeen voit-
tajaksi selviytyi Merja Herrala. Jos ja
toivottavasti kun ensi lukuvuonna on
uuden turnauksen aika, olen mukana
uudistetulla taktiikalla sekä entistä
paremmilla henkisillä valmiuksilla. Pe-
ruskuntokauteni on jo alkanut. �
K
LOPULLINEN AVAIN VOIT TOON ON SE, ET TÄ OSAAT TUNNISTAA VASTUSTAJAN KÄYTTÄMÄN STRATEGIAN.
9I L M I Ö
M O V E
A R OU
ND
!
T E X T A N D P H O T O S M O I R A D O U R A N O U
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 610
TUDYING IN THE University
of Lapland is not only about
reading books. Especially
in the Faculty of Art and
Design, short trips and excursions are
a “To Do” thing. Articles and reviews
have been written for the success of
the Finnish Educational system, but
where exactly does the secret lay?
On moving around!
As part of the advanced Service
Design project – included in the new
Arctic Art and Design master program
– we had the chance to join two
excursions, both significant enough
to be remembered! We were asked
to improve the customer experience
for the Finnish company PENTIK; and
so, we had the opportunity to visit the
place where everything started: Posio.
Hopped on, into two mini buses,
we travelled a couple of hours till we
got to visit the world’s northernmost
ceramics factory, the company’s of-
fices and studio, the Pentik-mäki Cul-
tural Centre, the Timisjärvi Artist Resi-
dency, the Anu Pentik Art gallery and
the founder/artist herself. As a stu-
dent, it is great to get to know your
study project in depth, but as an in-
ternational person, it is even greater
to discover the reality in life, in the
country you live in. Finnish people are
pioneers in many fields, and “making
things happen”, is one of those.
One of the key points, especially in
Lapland, is the Mökki lifestyle. A week
later, we got to experience a two days
working in a great place, by the lake
Simojärvi. There, we had the chance
to work with our teams, brainstorm by
the beautiful Lappish view, make a fire
and grill sausages, try out some un-
successful ice-fishing and above all,
enjoy the “silence”. In such a place
one can calm him/herself, or enjoy
the company by the fireplace and of
course, spend some time in the tradi-
tional Finnish sauna.
Studying in University class-
rooms and having the trips, made
the course more interesting but also
demanding. Our study results have
been more productive than expect-
ed. Our team co-operation boosted
our friendship, and the exchange of
information and ideas, has developed
our personal thinking.
Trips and excursions are definitely
a “To Do” thing every international
student should have the possibility to
experience. And if you haven’t made a
fire before, or haven’t been in sauna,
do not be afraid.
North is for those who do not hesi-
tate to challenge themselves. If you
are here, it means you already belong
to that group. �
S“FINNS HAVE A LOT THEY SHOULD BE PROUD OF.”
Skilled employees are doing the final touch. Here, one of Anu Pentik’s assistants is applying the colors, after Anu herself has made the graphic design, for a customized collection.
Ice-fishing – in other words, Finnish meditation – was one of the things we tried before leaving mökki. Anu Corin, stu-dent in master of arctic art & design, is waiting patiently.
Pentik’s production technology is unique worldwide, feldspar and silica come from Finland, and the products are shaped with plaster moulds, moulding machines, presses or by hand.
11I N E N G L I S H
PIENPANIMO TIETEELLISELLÄ TARKKUUDELLAT E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A
K U V I T U S M E R I H E I K K I L Ä
Suomalaisten alkoholi-juoma tottumukset ovat monipuolistuneet viimeis-ten vuosien aikana. Enää kaupan hyllyiltä ei löydy pelkästään suomalaisten pitkään suosimaa perus-lageria, vaan hyllyt ovat täyttyneet porttereista, Indian pale aleista, riisi- ja vehnäoluista ja muista erikoistuotteista. Maku-mieltymysten laajentuessa yhä useampi on alkanut valmistamaan oluensa myös itse ja pienpani-moita onkin syntynyt viime vuosina tiuhaan. Oululainen Sangen Oy eroaa jo yhtiömuotonsa vuoksi useista pienpani-moista, sillä osuuskunta tai toiminimi on varmasti yleisempi hallinnointi-tapa pienpanimolle kuin osakeyhtiö. Yhtiöllä on muutenkin uuden-lainen lähestymistapa pienpanimotoimintaan.
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 612
ANGEN OY on vuonna 2015
perustettu pienpanimo, joka
poikkeaa monellakin tavalla
perinteisestä pienpanimosta.
Siinä missä pienpanimo syntyy usein
kaveriporukan ja aktiivisten harrasta-
jien kesken lähinnä tukemaan ja sy-
ventämään omaa harrastustoimintaa,
on Sangen perustettu asiantuntija-
organisaation päälle jo valmiiksi aja-
teltuina tehtävänkuvauksina. Sangen
Oy:stä voidaankin puhua tavoitteelli-
sena pienpanimona, joiden perustaja-
jäseniä yhdistää vahva kiinnostus al-
koholijuomien valmistamiseen.
”Meillä on monelta eri osa-alueel-
ta kokemusta liiketoimintaa ajatellen.
Mukana on niin markkinoinnin, medi-
an ja rahoitusalan osaajia, lakimiehiä
sekä vesien käsittelyyn ja bioprosessi-
tekniikkaan erikoistuneita henkilöitä,
jotka oman työn ohessa toimivat San-
gen Oy:ssa”, kertoo Sangen Oy:n hal-
lituksen puheenjohtaja Mikko Ahokas.
Laboratoriokasvatettua hiivaa ja pohjoista humalaaSangen Oy haluaa tehdä alkoholijuo-
mansa mahdollisimman tuoreista ja
omavaraisista raaka-aineista. Sangen
laboratoriossa Oulussa valmistetaan-
kin eri hiivakannat eri olutlaaduille.
Hiivakanta vaikuttaa merkittävästi
oluen lopputulokseen eikä sama hii-
va välttämättä sovellu eri oluttuot-
teille. Harvalla pienpanimoyrittäjällä
on mahdollisuutta tai intoa valmistaa
hiivakantansa itse. Siksi laboratorio
toimiikin osana Sangen liiketoimintaa;
sieltä on mahdollisuus ostaa hiivakan-
toja ja muita laboratoriopalveluita.
Laboratorio toimii myös tuotekehi-
tyksen alustana. Laboratoriossa olut-
reseptejä voidaan testata ja siirtää
myöhemmin tuotantoon. Tämä mah-
dollistaa sen, että Sangen Oy voi tar-
jota mahdollisuuden olutreseptien mo-
nipuoliseen tuotantoon.
”Näillä näkyminen meille ei ole tu-
lossa vakituista panimomestaria jolta
tulisi reseptit, vaan voimme toimia esi-
merkiksi freelancer-tyyppisesti, jossa
koe-erät valmistetaan laboratoriossa
ja siirretään sitten mahdolliseen tuo-
tantoon”, havainnollistaa Ahokas.
Sangen Oy:lla on myös kunnianhi-
moinen tavoite kasvattaa humalansa
itse. Suomessa humalan kasvattami-
nen on taantunut lähinnä koristekas-
vien viljelyyn eikä teollisessa mitta-
kaavassa tuotettua humalaa juuri vil-
jellä. Jos Sangen Oy:n suunnitelmat
toteutuvat, voidaan ensimmäinen sato
kerätä jo ensi syksynä.
Tornion panimon paluuHartwall sulki Lapin Kullan Tornion pa-
nimon vuonna 2010. Sitä ennen Tor-
niossa ehdittiin valmistaa olutta eri
toimijoiden toimesta aina vuodesta
1873 asti. Panimon sulkeminen olikin
kova isku paikallisille sekä työpaikko-
jen että myös perinteiden kannalta.
Sangen Oy aikoo kuitenkin palauttaa
oluen valmistamisen Tornioon. Se on
solminut aiesopimuksen Lapin Kullan
tehdaskiinteistöä hallinnoivan Arctic
Property Oy:n kanssa noin 1000 neli-
ön suuruisista tiloista. Käynnissä ole-
van osakeannin tavoitteena on kerä-
tä rahaa 1.5 miljoonaa euroa alarajan
ollessa 250 000 euroa. Tällä hetkel-
lä osakeannissa on kerättynä reilut
300 000 euroa, joka mahdollistaa
Tornion panimon avaamisen.
”Osakeannin alaraja mahdollistaa
aiesopimuksen voimaantulon Arctic
Property Oy:n kanssa. Tavoitteena
on ottaa käyttöön 18 käymissäiliötä
ja valmistaa vuosittain puolitoista mil-
joonaa olutlitraa”, toteaa Ahokas.
Suomessa pienpanimoiksi lasketaan
vuodessa alle 10 miljoonaa litraa tuot-
tavat panimot. Vertailuna Lapin Kultaa
valmistettiin viimeisinä vuosina Tornion
panimossa noin 200 miljoonaa litraa.
Uutta tekniikkaa tölkityksen avuksiSangen Oy:n tuotteita on saata-
villa tulevaisuudessa niin pulloissa
kuin myös tölkeissä. Tornion tehtaa-
seen ollaankin suunnittelemassa täy-
sin uudenlaista tekniikkaa käyttävää
tölkityslinjastoa, kun lasermerkintöihin
erikoistunut Cajo Technologies ja San-
gen Oy solmivat yhteistyösopimuksen.
Uusi lasertekniikkaa käyttävä tölkitys-
kone on pilottihanke, mutta parhaassa
tapauksessa sen avulla voidaan paran-
taa energiatehokkuutta sekä kehittää
ympäristömyönteisempää teknologiaa,
kun liuottimien ja lakkojen käyttö voi-
daan poistaa jo tuotantovaiheessa.
Mahdollinen laserteknologiaa hyö-
dyntävä tölkityskone myös laskisi tölk-
kierien minimitoimitusmääriä, mikä
puolestaan mahdollistaisi tulevaisuu-
dessa pienempien tuotantomäärien
tölkkipakkaamisen.
Ensimmäiset oluet kesäksiSangen Oy:n ensimmäiset oluet on
saatavilla heinäkuun lopussa Oulussa
järjestettävillä Qstock-festivaaleilla.
Takataskussa on myös sopimus tornio-
laisten K-kauppiaiden kanssa, joten
Sangen olutta on saatavilla tulevai-
suudessa myös torniolaisista kaupois-
ta. Tämän lisäksi yhtiöllä on tarkoitus
tulevaisuudessa avata omat myymä-
länsä Tornioon, Ouluun ja Helsinkiin
sekä solmia uusia yhteistyösopimuk-
sia pubien ja vähittäismyyjien kanssa.
Tällä hetkellä alkoholilainsäädän-
tö ei salli pienpanimoiden myydä omia
tuotteitaan suoraan panimosta. Alko-
holilainsäädännön uudistaminen on
kuitenkin vireillä sosiaali- ja terveysmi-
nisteriössä. Linjauksen mukaan uuden
alkoholilainsäädännön on tarkoitus
poistaa esimerkiksi elinkeinopolitiikan
kannalta turhaa sääntelyä. Uusi alko-
holilainsäädäntö on tarkoitus esitellä
eduskunnalle kevätkaudella 2016 ja läpi
mennessään se astuisi voimaan 1.1.2017.
”Palaute panimohankkeesta on ol-
lut pääsääntöisesti myönteistä. Ihmi-
set ovat olleet innoissaan tästä hank-
keesta”, päättää Ahokas. > Sangen Oy:n nettisivut www.sangen.fi
S
TAVOIT TEENA ON OT TAA KÄYT TÖÖN KAHDEKSANTOISTA
KÄYMISSÄILIÖTÄ JA VALMISTAA VUOSIT TAIN PUOLITOISTA MILJOONAA
OLUTLITRAA
13I L M I Ö
RAAFISENA SUUNNITTELIJANA
olen kiinnostunut pakkaus-
suunnittelusta ja pakkausten
välittämistä mielikuvista. Kuul-
lessani puhetta niin sanotuista ”hipste-
rioluista”, minua alkoi kiinnostaa kuin-
ka tällaiset oluet viestivät laadukkuut-
ta ja erikoisuutta. Selatessani netissä
erilaisten pienpanimoiden sivuja huo-
masin, kuinka laaja kirjo panimoiden
brändeissä on. Yleinen stereotypia sii-
tä, että pienpanimo-oluita kuluttavat
hipsterit, jotka haluavat hienostella
mahdollisimman erikoiselta kuulostavil-
la oluttyypeillä ja tärkeillä tietämyksel-
lään, romuttui hyvin pian tutustuessani
pienpanimokulttuuriin. Sain loistoide-
an käsitellä kandidaatintutkielmassani
suomalaisten pienpanimo-oluiden eti-
kettien mielikuvallisuutta ja brändiä.
Usein brändi saatetaan virheellises-
ti mieltää vain merkiksi tai tuotemer-
kiksi, vaikka se liittyy enemmän merkin
ympärille kehittyneeseen maineeseen
ja imagoon. Nimen ja merkin lisäk-
si brändi on perinteisesti määritelty
joksikin ominaisuudeksi, jolla pyritään
erottautumaan kilpailijan tuotteista tai
palveluista ja viestimään paremmuut-
ta. Nykyään brändi osataan nähdä laa-
jemmin koko yrityksen tai organisaati-
on toimintaa ohjaavana visiona.
Alun perin pienpanimo-oluiden
etikettien tutkiminen kandidaatin-
tutkielmassa taisi olla vitsi, tai aina-
kin yksi monista hauskoista ideoista.
Aihe vei kuitenkin mennessään, sillä
etiketteihin tarkemmin tutustuttua-
ni kävivät ne entistä kiinnostavam-
maksi. Laadukkuuden ilmaisun tutki-
misen lisäksi minua kiinnosti pienpa-
nimo-oluiden etikettisuunnittelun ja
tavallisten ”bulkkioluiden” etikettien
vertailu keskenään. Koska hintalapun
lisäksi tuotteen laadukkuutta vies-
titään erilaisin suunnittelun keinoin
luomalla mielikuvan laadusta, käsitte-
len tutkielman teoriaosuudessa myös
mielikuvamarkkinointia.
Valitsin ruokakaupoista ja Alkosta
aineistooni muutamia mielenkiintoi-
simman näköisiä ja toisistaan formaa-
tin, värien ja tyylin puolesta erottuvia
etikettejä. Lisäksi lähestyin viittä eri
pienpanimoa sähköpostitse ja pyysin
heitä lähettämään minulle etikettejä
aineistoani varten. Panimoiden kiin-
nostus ja innostus aiheeseen oli kan-
nustavaa, ja Hopping Brewsters -pa-
nimolta minulle ystävällisesti tarjottiin
jopa haastattelun mahdollisuutta. Vii-
destä panimosta, joille lähetin vies-
tiä vastasi neljä, mutta lopulta vain
kaksi ehti lähettää etikettejä. Hop-
ping Brewsters lähetti ilahduttavat
yhdeksän etikettiä ja kaksi julistetta,
ja Virossa oluensa valmistuttama Ice
Beaver lähetti heidän ainoan tuolloin
myynnissä olevan oluttyypin etiketin.
Minulle on useasti ehdotettu, että
olisin ottanut valokuvia pullojen eti-
keteistä ruokakaupoissa ja Alkoissa.
Halusin kuitenkin saada etiketit koko-
naisuudessaan käsiini. Useat etiketit
ovat hyvin leveitä ja kiertävät lähes
koko pullon, jolloin niitä olisi pitänyt
kuvata eri kulmista. Hyödynnän eti-
kettien mielikuvallisuutta tutkiessani
semiotiikkaa (merkkioppi) ja multimo-
daalista semiotiikkaa, jonka mukaan
esimerkiksi etiketin värit, typografia,
formaatti eli muoto, paperivalinta ja
materiaalin tuntuma, toimivat kaik-
ki mielikuvia välittävinä osasina. Eti-
kettien kokonaisuutta on helpompaa
arvioida, kun ne näkee kerralla ko-
konaan. Lisäksi minulle on graafisena
suunnittelijana hyödyllistä perehtyä
siihen, kuinka etiketin kuva-ala jae-
taan eri osiin.
T E K S T I M E R I H E I K K I L Ä
G
HIPSTERIOLUTTA?
Ice Beaverin olut brändä-tään lumi lautailijoille ja skeittaajille sosiaalises-sa mediassa tunnisteella #beersboardsandbros.
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 614
Muutamia havaintoja aineistostaAineistossani on nyt
noin kymmenen eri pa-
nimon etikettejä, joista
usealta panimolta on mukana
vain yhden pullon etiketit. Yh-
teensä etikettejä on tällä hetkellä
kasassa noin kaksikymmentä, mutta
koska se vaikuttaa liian suurelta mää-
rältä, jätän osan näistä käsittelemät-
tä. Yksi etikettien välittämistä mieli-
kuvista on selkeästi laadukkuus, mut-
ta myös käsityöläisyyttä (craft beer)
käytetään valttikorttina. Tavallisissa
suurpanimoiden oluissa laadusta vies-
tivät muun muassa erilaiset kilvet jot-
ka voivat kuvastaa jopa historiallisia
palkintoja. Myös viljoja esittävien ku-
vien käyttäminen graafisina element-
teinä on tavanomaisten oluiden pak-
kauksissa yleistä. Viljoja esiintyy myös
pienpanimo-oluiden etiketeissä, mut-
ta pääosin ne vaikuttavat olevan kor-
vattu humalakasvin ”kävyillä”. Huma-
la-kasvin käpymäisten kukinto-osien
käyttö tekee mielestäni pesäeroa ta-
vallisiin oluisiin, ja korostaa erilaisten
humalalajikkeiden rohkeaa käyttöä.
Myös käytettyjen humalalajikkeiden
ilmoittaminen etiketissä on tavallista
pienpanimoilla.
Osassa etiketeistä välittyy oluen-
valmistajien harrastus tai mielenkiin-
non kohde, mikä auttaa kohderyh-
män määrittämisessä ja löytämisessä.
Hopping Brewstersin väen kiinnostus
1950-luvun Yhdysvaltoihin, ilmailuun
ja pienlentokoneisiin näkyy kuvitus-
ten aiheissa. Graafisena elementtinä
etikettien alareunassa kulkee pienlen-
tokoneiden silueteista ja humalan kä-
vyistä muodostuva rivi.
I c e
Beaverin
N o r t h e r n
Pale Ale –eti-
ketissä lukee: ”To
celebrate good times
with likeminded (night)
riders, It’s what life is all
about: sharing great moments
with the ones you love”. Kyseinen
olut brändätään nähdäkseni mm. lu-
milautailijoille ja skeittaajille, ja tätä
tukee yrityksen sosiaalisessa medias-
sa käyttämä tunniste #beersboards-
andbros. Kyseisen oluen etiketti on ai-
neistossani ainoa, jossa on sosiaalisen
median kanavien ikonit.
Useissa pienpanimo-oluiden etike-
teissä esiintyy humoristisuutta ja jopa
ironisia intertekstuaalisia viittauksia.
Ice Beaver -oluissa esiintyvä majavan
pää on suora viittaus Karhu-oluisiin.
Panimo Hiiden etikettien kuvitusten
lisäksi tuotetta kuvaavat tekstit viit-
taavat mytologiaan. Myös Hiisi Panimo
hyödyntää humoristisuutta, seuraava
lainaus on Raivoava Rakki - Maan-
päällisten kesken IPA -oluen kyljestä:
”Hiiden rakki ei räksytä, vaan puree
jalan poikki, jos lähelle päästää”. Ruo-
kasuosituksen yhteydessä sanotaan:
”Toimii hyvin myös Motörheadin kans-
sa”. Useissa aineistoni etiketeissä ker-
rotaan minkä ruoan kanssa kyseinen
olut sopii parhaiten, sekä kuvaillaan
oluen väriä, tuoksua ja makua. Tämä
vahvistaa ajatusta, että pienpanimo-
oluissa tärkeintä on laatu ja makuko-
kemus, ei määrä.
Myös suuremmat panimot ovat he-
ränneet ”pienpanimobuumiin” tarjo-
amalla muitakin vaihtoehtoja perus-
lagerin ohella. Erään kerran lähikau-
passa katsoin nopeasti oluthyllyä, ja
päätin ottaa suhteellisen edullisen
pienpanimo IPA:n. Vasta kotona huo-
masin tämän ”Iisalmi Pale Alen” ole-
van Olvin valmistama ja tajusin tuot-
teen pakkaussuunnittelun olevan
hyvin craft beer -henkinen. Tölkin
kyljestä löytyi humalalajikkeiden lis-
taus, humalan käpy sädekehällä, ja
jopa piirros oluen valmistajasta tark-
kailemassa oluen laatua. Eräässä
blogitekstissä spekuloitiin vitsikkääs-
ti suurpanimoiden uusien oluttyyppi-
en toimivan porttiteorian tavoin sille,
että ihmisiä saadaan kokeilemaan en-
tistä ennakkoluulottomammin eri-
koisoluita. �
Hopping Brewstersin väen kiinnostus 1950-luvun Yhdysvaltoihin, ilmailuun ja pienlentokoneisiin näkyy kuvitusten aiheissa.
PIENPANIMO-OLUISSA TÄRKEINTÄ ON LAATU
JA MAKUKOKEMUS, EI MÄÄRÄ.
15I L M I Ö
16
”Valokuvat on kuvattu kinofilmille vuoden aikana. Toinen valotus on kuvattu viime kesänä ja toinen nyt kuluneena talvena. Kaksois-valotukset on mun tapa rentoutua kun en voi hallita koko prosessia. Osa prosessista jää sattuman varaan ja se siinä onkin parasta. Kaksoisvalotukset ja muu kokeileva valokuvaus kiinnostaa ja tes- tailen koko ajan kaikkea uutta.”
M I N T T U Y P Y ÄInstagram @miminttu
Viidennen vuoden kuva taide kasvatuksen opiskelija. Hänellä on aikaisempi koulutus valokuvauksesta. Lapin yliopiston Kamerakerhon toinen perustajajäsen.
17M I E L E N M A I S E M I A
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 618
T E K S T I H E N R I K - K R I S T I A N T E L K K I
K U V A T E M M A K Ä H K Ö N E N
ARI VÄ ÄNÄNEN on näyttelemisen suurmie-
hiä, Teatterikorkeakoulun entinen profes-
sori ja Rovaniemen teatterin uusi johtaja.
Nyt hän on puhumassa teatterista ja sen
asemasta yhteiskunnassa.
”En näe teatterilla mitään jumalallista lopputeh-
tävää.” Se on Taivaan tulien aikana löydetty vas-
taus. ”Kun kysytään elämän tarkoitusta, me leikim-
me tällä elämän tarkoituksen etsimisellä, kun meillä
ei ole muutakaan tekemistä”, Väänänen ilmoittaa.
Olemme kaukana siitä kuvasta jonka Robin Wil-
liams antaa Kuolleiden runoilijoiden seurassa. Ih-
minen ei olekaan suuremman siunaama kaiken ylä-
puolella oleva olento ja taide ei elämän itseisarvo.
Sen sijaan löydämme itsemme evoluutioteorian pa-
rista, jonka mukaan ihminen olentona ei ole pyhä,
ainoastaan ihmeellinen kasa sattumia ilman suu-
rempaa tarkoitusta.
”Ihminen ei enää tajua paikkaansa tässä kaikes-
sa, vaan haluaa nähdä maailman olevan häntä var-
ten, siksi luotiin Jumala varmistamaan, että meillä
on lupa uskoa siihen”, hän sanoo.
Tämä ei silti tee teatterista turhaa. ”Teatteri on
kommunikaatiota, hyvä teatteriesitys on suoraa te-
lepatiaa esityksen ja yleisön välillä. Sali hengittää
samaa ilmaa ja ajatusta”, Väänänen tiivistää teat-
terin aseman.
Hämärä tilaMihin me sitten tarvitsemme tätä viestintää, jos Ju-
mala ei löydykään lymyilemästä verhojen takana?
”Kun ihminen kieltää paikkansa universumissa niin
hänhän meinaa tulla hulluksi koko ajan, tarvitaan
erilaista viihdettä johon voi paeta. Teatteri on tari-
nankerrontaa, tunnen itseni tarinankertojaksi ja jos
tarina on hyvä, se voi tarjota ratkaisun arkipäivän
kysymyksiin. Se antaa henkistä evästä kohdata arki-
päivän asioita ja ymmärtää niitä”, Väänänen kertoo.
Ymmärrykselle on nyt tarvetta alati jakautuvas-
sa yhteiskunnassa, se mitä emme ymmärrä, pe-
lottaa meitä. Väänänen on luottanut koulutuksen
tuovan tasa-arvoa ja täten muuttavan yhteiskun-
nan paremmaksi.
Nyt mies myöntää pelkäävänsä. Yhteiskunta on
erittäin kriittisessä hajoamispisteessä, tästä esi-
merkkinä rasistiset mielenosoitukset ja vihapuhe.
”Kun käsittää, ettei ihmisellä ole mitään suurem-
paa tarkoitusta, on se myös hirveän vapauttavaa,
mutta se ei vapauta sinua polkemaan toista elävää
olentoa. Olen aina taistellut sitä epäoikeudenmu-
kaisuutta vastaan.”
Pääoman valtikkaRahan ja taiteen välinen liitto on monesti nähty vai-
keana. Taide vaatii rahallisen sijoituksen voidakseen
syntyä, usein tämä sijoitus tulee ulkopuolelta, mutta
samalla taiteen itsensä pitäisi ottaa yhteiskunnalli-
sesti kantaa ja kritisoida rahoittajaansa.
”Teatteri on aina ollut hallitsijoiden suosiossa,
he haluavat valjastaa taiteen tukemaan ajatustaan
vallasta ja yhteiskunnasta”. Väänäsen viesti on syn-
kempi kuin kuva vain voittoa tavoittelevasta sijoitus-
toiminnasta. ”Teatterin ei koskaan pitäisi olla riip-
puvainen sponsoreista, koska silloin meidän täytyisi
heijastaa heidän maailmankuvaansa”, hän kertoo.
Tässä valjastusajattelussa helposti tullaan unoh-
tamaan teatterin palvelevan myös muita tarkoituspe-
riä, ei pelkkä sivistystoiminta. Rovaniemen teatteri
on myös markkinointivaltti ja keino ylläpitää suoma-
laisen arkkitehtuurin kannalta merkittävää Lappia-
taloa. Väänänen on hyvin perillä tästä. Rahoituk-
sen pudotessa liikaa, tulee teatterille mahdottomaksi
täyttää salejaan. Rovaniemen teatteri putoaisi kes-
kisuurten ja lopulta pienten teattereiden joukkoon.
Näin käydessä, olisi pakko muuttaa pois Lap-
pia-talolta. Ilman teatteria ei Alvar Aallon viimei-
seksi jääneellä rakennuksella ole pystyssäpitäjää.
Väänäseltä tämä vaatii huolellista suunnittelua oh-
jelmiston suhteen. ”Iso näyttämö on pakko saa-
da täyteen, sitten me teemme sitä haastavampaa
teatteria kahdella pienellä näyttämöllä.” Tämä ei
kuitenkaan tarkoita sitä, että rovaniemeläinen teat-
teri olisi välinpitämätöntä, vain rahan takia tehtyä
teatteria, mutta se rajoittaa teatterin mahdollisuuk-
sia lähestyä kaikkia aiheita. Kenen leipää syöt, sen
lauluja laulat, näin myös Rovaniemellä.
”Pitää muistaa, että talouden pitää palvella ih-
mistä, ei ihmisen taloutta”, Väänänen päättää. �
PELKOA J
A S
IRKUSHUVEJA
”En tiedä onko musta tullut kyynikko jo, toivottavasti ei” kuuluu Kari Väänäsen suusta. Se on toive, joka tyypillisesti esitetään liian myöhään, sitten kun peli on jo hävitty kuin Kummeli-sketsissä konsanaan. Rovaniemen teatterinjohtaja on aika - moisessa puristuksessa. Suomalaiselta teatterilta vaaditaan tuottavuutta, valtio-nosuuksia leikataan, Lappia-talon korjaustyöt eivät pysyneet budjetissa. Tämän kaiken keskellä pitäisi tehdä vielä ajankohtaista ja ajatuksia herättävää taidetta.
Rovaniemen Teatterin tarjontaa * Kolme Sisarta * Se, vain elämää * Iso kiltti jätti * Vänän musiikkibaari tarjoaa olutta, kulttuuria ja vakuuttelut kotiin, että ilta on vietetty teatterissa
K
19H E N K I L Ö
–TERVETULOAJORDANIAAN
ÄHLÄN WA SÄHLÄNHarjoittelu Lähi-Idässä paljasti
pakolaiskriisin laajuuden.
T E K S T I J A K U V A T P I L V I K K I V I I T A N E N
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 620
ÄHLÄN WA SÄHLÄNAKASIN SÄNGYLLÄNI hiljaa Madaban yös-
sä. Hengitin ja kuuntelin uuden ympäristön
ääniä. Olin muutama tunti aikaisemmin las-
keutunut elämäni ensimmäistä kertaa Jor-
daniaan. Viisumin lentokentällä minulle myöntänyt
virkailija ojensi passin ja väläytti leveimmän hymyn-
sä: ”Welcome to Jordan!”
Vuokra-asuntoni kohtaaminen ei ollut aivan yhtä
miellyttävä kokemus. Koko huoneisto haisi tunkkai-
selle. Keittiön kaapit olivat tahmaisia öljystä, pölyi-
siä ja uunista löytyi kasa likaisia astioita.
Olin laskeutunut tuntemattomaan. Sinä yönä kol-
me kuukautta tuntui todella pitkältä ajalta.
Olin tullut kesäksi harjoitteluun kehitysyhteis-
työtehtäviin. Asuin Madabassa, pikkukaupungissa
Ammanin läheisyydessä. Harjoitteluorganisaatio-
ni Fida internationalin toimisto sijaitsi Ammanissa,
jonne harjoittelun ohjaajani kanssa matkustimme
viikoittain. Osittain tein töitä myös kotoa käsin. En
ollut suunnitellut tekeväni harjoittelua, mutta kun
kevään aikana löysin mielenkiintoisen harjoittelu-
paikan ja muut käytännön asiat selvisivät, päätös
lähdöstä oli selvä.
Aloin totuttelemaan uuteen kulttuuriin, kieleen,
ilmastoon ja ympäristöön. Asuin kolmen arabiper-
heen kanssa samassa pihapiirissä. Rovaniemeltä
Madabaan oli melko iso kulttuurinen loikka. Kukaan
naapureistani ei puhunut sujuvaa englantia, joten
pääsin heti kielikylpyyn.
Minttuteetä moskeijoiden katveessaMadaba oli rento pikkukaupunki. Kaupungilla useat
miehet olivat pukeutuneet pitkään arabikaapuun ja
palestiinalaishuiviin. Useimmilla naisilla oli yllään pit-
kä löysä mekko, abaya, ja huivi, hijab. Jotkut naiset
pitivät ulkona myös kasvohuivia, joka peitti kasvot
silmiä lukuunottamatta.
Kristillisen vähemmistön edustajat pukeutuivat
länsimaisemmin, mutta konservatiivisesti, pukeutu-
minen olikin puolin ja toisin uskonnollisen ja sosi-
aalisen identiteetin merkki. Itse sain ohjeeksi pu-
keutua olkapäät ja polvet peittäen.
M
ROVANIEMELTÄ MADABAAN OLI MELKO ISO KULT TUURINEN LOIKKA.
JORDANIAKuningaskuntaKuningas Abdullah II
ASUKASLUKU
n. 6,5 milj.
VÄESTÖN KOLME ETNISTÄ PÄÄRYHMÄÄ * jordanialaiset * palestiinalaiset * beduiinit
Pakolaisuus on muokannut koko maan väestöpohjaa, sillä merkittävä osa jordanialaisista on aikoinaan Palestiinan ja Israelin välisiä konflikteja paenneita palestiinalaispakolaisia.
Viime vuosina Jordaniaan on tullut merkittävä määrä pakolaisia Irakista ja Syyriasta.
VALUUTTAJordanian dinaari (JOD)
PINTA-ALA (km2)
89,432
21M A A I L M A L T A
Harjoittelun ohjaajani puhui sujuvaa arabiaa ja
hänellä oli laaja ystäväverkosto niin kristittyjen
kuin muslimienkin parissa. Hänen kauttaan tutus-
tuin lukuisiin paikallisiin ihmisiin ja pääsin osaksi
paikallista elämänmenoa. Tutustuin muun muassa
14-vuotiaana avioituneeseen viiden lapsen äitiin
ja Teheranissa 20-vuotiaana työskennelleeseen
80-vuotiaaseen rouvaan.
Kesän aikana eteeni kannettiin lukuisia kertoja
mintulla maustettua teetä. Yhdessä syöminen ja juo-
minen on merkittävä osa arabikulttuuria – koskaan
ei ollut liian kiire juoda kupillista teetä yhdessä. Lau-
sahdus, jonka kuulin useimmin kesän aikana oli ählän
wa sählän – tervetuloa. Paikallinen vieraanvaraisuus
ja ystävällisyys tekivät minuun syvän vaikutuksen.
Tutustuin paikallisiin naisiin myös työni kautta.
Teimme yhteistyötä kahden paikallisen naisjärjes-
tön kanssa, jotka olivat löytyneet Jordanian sosi-
aaliministeriön avustuksella. Koulutusten ja yhteis-
työn avulla toisen kumppanijärjestömme muodolli-
sesti kouluttamattomat kotiäidit olivat aktivoituneet
omassa kyläyhteisössään ja rahoittivat toimintaansa
esimerkiksi käsitöiden avulla. Seuraamani kansalais-
järjestöpohjainen kehitysyhteistyö oli vaikuttavaa ja
järkevästi resursoitua. Koulutusten kautta saatiin
aikaan todellisia muutoksia asenteiden, ajattelun ja
toiminnan tasolla.
Haastavaa ja mielenkiintoistaOhjaajani oli järjestön psykososiaalisen tuen asian-
tuntija ja kesän koulutuksissa käsiteltiin mielenter-
veyden peruskysymyksiä ja psykologista ensiapua.
Osassa koulutuksia olin mukana seuraamassa tilan-
netta ja osassa olin itse kouluttajana. Kouluttami-
nen englanniksi paikallisen arabiaksi kääntävän tul-
kin kanssa oli mielenkiintoinen haaste. Kouluttajana
sai pitää napakasti tilannetta käsissään, sillä osal-
listujat olivat erittäin aktiivisia, ja välillä keskustelu
meinasi karata ohi aiheen. Toisaalta oli positiivista,
että keskustelua syntyi ja osallistavien menetelmi-
en kautta osallistujat pohdiskelivat omakohtaisesti
koulutusten aiheita.
Parhaiten mieleeni jäi kesän kuumimmalla vii-
kolla pidetty koulutuspäivä, jolloin aloittaessamme
lämpömittari näytti +42 astetta. Koulutukset pi-
dettiin kumppanijärjestöjen omissa tiloissa, joissa
ei ollut ilmastointia. Koulutusten lisäksi valmistelin
Fidalle pari koulutusmateriaalipakettia, tein kään-
nöstöitä, opetin englantia, analysoin koulutuspa-
lautteita ja pääsin mukaan psykososiaalisen työn
verkostopalavereihin.
Kesällä korviimme kantautui surullisia uutisia
Suomen hallituksen päätöksistä leikata kehitysyh-
teistyön rahoitusta. Kesällä elimme epävarmuudessa
sen suhteen mitä Jordanian työlle tapahtuu. Syksyl-
lä selvisi, että Jordanian projekti loppuu suunnitel-
tua aikaisemmin, joulukuussa 2015.
Pakolaiskriisin lähteilläPakolaistilanne on kärjistynyt Jordaniassa viime
vuosien aikana. Elokuussa 2015 rekisteröityneitä
Syyrian pakolaisia oli maassa 627 000 joskin epä-
virallinen arvio liikkuu 1,5 miljoonan henkilön tienoil-
la. Irakin pakolaisia on arvioiden mukaan maassa
noin miljoona. Vaikka harjoitteluorganisaationi ei
työskennellyt suoranaisesti pakolaisten parissa, pa-
kolaistilanne kosketti välillisesti työtämme.
Suomalaisista järjestöistä esimerkiksi Kirkon ul-
komaanapu tekee Jordaniassa ansiokasta työtä
pakolaisten keskuudessa. Jordanian tilanne tun-
tui lähes lohduttomalta – miten auttaa pakolaisia
parhaiten? Miten tarjota kaikille mahdollisuus ter-
veydenhuoltoon tai työn tekemiseen? Pohdin voiko
suomalainen sulkea silmänsä globaalilta kriiisiltä.
Kuinka pitkälle lähimmäisyyden käsite ulottuu?
Kesän kokemusten jälkeen oli karua palata Suo-
meen ja lukea sosiaalisen median keskustelua ai-
heesta. Tuntui siltä, etteivät suomalaiset halunneet
vastaanottaa pakolaisia, mutta myös vastuun kan-
taminen kriisin alkulähteillä Lähi-idässä nähtiin tar-
peettomaksi. Uudet kehitysyhteistyörahojen leik-
kaukset osoittavat hallituksen edelleen viittaavan
kintaalla Suomen vastuulle keskellä globaalia hu-
manitaarista kriisiä. Kehitysyhteistyön kautta ei vain
reagoida pakolaisuuden aiheuttamiin haasteisiin,
vaan vaikutetaan pakolaisuuden taustalla vaikut-
taviin syihin.
Seikkailuja aavikolla ja kanjoneissaJordania yllätti minut turistikohteena. Seikkailuja ja
aktiivilomaa etsivälle Jordania on loistava lomakoh-
de. Tein kesällä useita päivän vaelluksia, joita useat
PAIKALLINEN VIERAANVARAISUUS JA YSTÄVÄLLISY YS TEKIVÄT MINUUN
SYVÄN VAIKUTUKSEN.
Koskaan ei ollut liian kiire juoda kupillista teetä.
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 622
KUINKA PITKÄLLE LÄHIMMÄISYYDEN KÄSITE ULOT TUU?
Jordanian ”kansallispuisto” Wadi Rum on henkeäsalpaava kohde.
yritykset järjestävät Ammanista käsin. Jordania on
karun kaunis maa ja sen lukuisat kanjonit tarjoavat
upeat puitteet patikointiin.
Kesän unohtumattomin elämys oli yö taivasalla
kalliolla Wadi Hasa kanjonissa äärettömän tähtitai-
vaan alla. Myös Jordanian ”kansallispuisto” eli suo-
jeltu aavikkoalue Wadi Rum on henkeäsalpaava koh-
de, samoin historiaa henkivä, Indiana Jones kuva-
uspaikkanakin tunnetuksi tullut Petra. Wadi Rumissa
palkkasimme paikallisen oppaan, jonka kanssa kiipe-
simme kolmena päivänä alueella sijaitseville vuorille.
Oppaamme oli Wadi Rumin alueella kasvanut be-
duiini, joka tunsi aavikon ja vuoret kuin omat taskun-
sa. Ihmettelen vieläkin, miten hän osasi suunnistaa
hiekkadyynien keskellä jeepillä oikeaan suuntaan.
Kaikesta saattoi päätellä, että turismi Jordanias-
sa on hiipunut arabikevään ja Lähi-idän poliittisten
konfliktien myötä. Madabassa oli lukuisia matka-
muistomyymälöitä, joissa tavarat seisoivat pölytty-
neinä. Aikaisemmin Madaba oli yksi turismin keskus.
On sääli, että maa, joka edelleen jatkuvan pako-
laiskriisin keskellä tarvitsisi taloudellista nostetta,
on menettänyt suuren osan turisteista. �
Lähteetwww.visitjordan.com, www.tdtrips.me, www.wadirum.jo
Kirjoittaja opiskelee Lapin yliopistossa pääaineenaan Soveltava psykologia.
OPPAAMME OLI WADI RUMIN ALUEELLA KASVANUT BEDUIINI, JOKA TUNSI AAVIKON JA VUORET KUIN OMAT TASKUNSA.
23
MAAILMA HUKKUU ROSKAAN
T E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A
K U V I T U S M I N N I P U U M A L A I N E N
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 624
IESIT T EKÖ , että maapallon
merissä on ainakin viisi isoa
jätelauttaa. Ne ovat syntyneet
merivirtojen pyörteisiin ja suu-
rin niistä on Tyynenmeren jätepyörre
– Great Pacific Garbage Patch. Arviot
sen koosta vaihtelevat Teksasin osaval-
tiosta aina Yhdysvaltain kokoiseksi. Esi-
tätte varmasti saman kysymyksen kuin
minäkin; nykypäivän satelliittitekniikalla
lauttojen kokoluokan mittaamisen luuli-
si olevan lastenleikkiä. Miksi arviot ovat
noin epämääräisiä? Siksi, ettei jätelaut-
toja näy satelliiteissa. Niitä ei itse asi-
assa näe edes paljaalla silmällä paikan
päällä. Selitänpä miksi näin on.
Jätelautat koostuvat pääasiassa
muovista. Muovi on viheliäinen tuo-
te, sillä se ei ole biohajoavaa. Muovi
toki pilkkoutuu auringon uv-säteilyn,
hapettumisen ja esimerkiksi aallokon
vaikutuksesta, mutta se ei maadu mul-
laksi kuten puu. Se pilkkoutuu aina
yhä pienemmiksi ja pienemmiksi pala-
siksi – niin sanotuiksi mikromuoveiksi
– joita ei satelliiteilla tai paljaalla sil-
mällä pysty havaitsemaan. Kaiken li-
säksi muovi ei jää pelkästään pintave-
teen, vaan vajoaa läpi vesikerrosten
aina merenpohjaan asti. Esimerkiksi
Pohjois-Atlantilla olevan jätepyörteen
kokoluokan on arvioitu olevan usei-
ta satoja kilometrejä leveä ja jokaisen
neliökilometrin on arveltu sisältävän
yli 200 000 muovinkappaletta. Se on
valtava määrä muovia.
Mikromuovia päätyy kalojen, lintu-
jen ja muiden merissä elävien eläin-
ten elimistöön ja ravintoketjun myötä
aina lopulta myös ihmisten elimistöön.
Myös vielä pilkkoutumattomat muovit
ja ajelehtivat muoviset kalastusverkot
tappavat lintuja, valaita, hylkeitä sekä
kilpikonnia. Esimerkiksi Pohjanmerel-
lä 94% lintujen vatsalaukuista sisältää
muovia ja onkin arvioitu, että mikro-
muovia on esimerkiksi Tyynenmeren
jätepyörteessä yli kuusi kertaa enem-
män kuin eläinplanktonia.
Muovi ei itsessään ole kuitenkaan
mikään turha tuote. Se mahdollistaa
monet sellaiset tekniset menetel-
mät, joita ilman nykyinen elämänta-
pamme ei olisi mahdollista. Sille on
käyttöpaikkoja, joissa se on aivan
ylivertainen verrattuna muihin tuot-
teisiin. Muovin ongelma on kuiten-
kin edellä esitettyjen ongelmien li-
säksi sen edullisuus ja valtavan laaja
käyttökirjo. Ellen MacArthur Founda-
tion arvioi Davosin talousfoorumissa
julkaistussa raportissa, että vuonna
2040 maapallon merissä on enem-
män muovia kuin kaloja painoon suh-
teutettuna. Raportin toinen merkittä-
vä arvio oli, että suurin osa tuotta-
mastamme muovista päätyy käyttöön
vain yhden kerran. Raportin mukaan
vuosittain jopa 95% muovin arvosta
menetetään ja vain 5% palautuu takai-
sin. Tämä tarkoittaa vuositasolla noin
80–120 miljardin dollarin menetyksiä
teollisuudelle.
Sanotaan, että kun DDR oli vielä
olemassa, tulivat Itä-Saksan alueelta
maailman kestävimmät talouskodinko-
neet. DDR:ssä oli pula raaka-aineista
eikä huonoa kannattanut niukoilla re-
sursseilla tehdä. Maailma oli toki erilai-
nen kuin tänään; käsityön rooli oli huo-
mattavasti suurempi ja valmistusmassat
huomattavasti pienempiä kuin nykyään.
Silti juuri resurssien rajallisuus teki tuot-
teista kestäviä. Muutama vuosi sitten
kohistiin dokumentista Hehkulamppu-
huijaus, joka kertoi mustesuihkutulos-
timiin asennettavasta laskurista. Kun
laskurin määrä tulee täyteen, ilmoittaa
se printterin olevan rikki. Laskuri oli
kuitenkin mahdollista nollata – jos tie-
si mitä teki – jonka jälkeen printteri
toimi jälleen moitteettomasti. Kyseessä
on ilmiö nimeltä tuotteiden suunnitel-
tu vanheneminen, joka on perustana
länsimaiselle markkinataloudelle. Ilman
tuotteiden suunniteltua vanhenemista
nykyisen kaltainen, kasvuun perustuva
järjestelmä ei voisi toimia.
Me ihmiset olemme äärettömän
laiskoja, mukavuudenhaluisia ja itsek-
käitä. Samalla olemme myös ääret-
tömän hyviä unohtamaan sen, mitä
emme näe. Kuinka moni meistä miet-
tii valtamerien jätepyörteitä, kun pak-
kaamme hedelmiä kaupan vihannes-
tiskillä muoviseen pussiin? Tai kuinka
moni meistä ajattelee kehitysmaiden
halpatuotantoa ja siihen liittyviä mas-
siivisia ongelmia, kun vaatteemme ha-
joavat – korjaan – kun vaatteemme
alkavat kyllästyttää meitä ja ostamme
ylikansallisista ketjuista trendivaattei-
ta? Valitettavan harva enkä minä ole
yhtään sen parempi ihminen.
Olisiko meidän aika viimein muuttaa
ajattelutapaamme? Emme voi sulkea
silmiämme vain sen takia, ettem me näe
valtamerten jätelauttoja, halpatuotan-
tomaiden työoloja, kemikaalipäästöjä,
kierrätyksen puutetta tai koko elä-
mäntapamme kestämättömyyttä. Me
olemme etuoikeutettuja ihmisiä. Meil-
lä on mahdollisuus valita. Voimme va-
lita suutarin, kun kenkien pohja irvis-
tää. Voimme ostaa eettisesti tuotettuja
vaatteita, suosia pienyrittäjiä ja lopulta
kierrättää tarpeettomiksi jääneet teks-
tiilimme. Voimme hankkia puuvillaisen
kauppakassin ja jos kaupan hedelmä-
hyllyltä ei löydy biohajoavaa hedelmä-
pussia, voimme huomauttaa siitä kaup-
piaalle. Voimme ostaa elektroniikkaa,
joka on ehkä hiukan kalliimpaa kuin
halvimmat mallit, mutta joka puoles-
taan kestää käyttöä huomattavasti
pidempään. Voimme asettaa takuueh-
dot kilpailuvaltiksi ja suosia vain pitkän
takuun tuotteita. Kaikilla ei ole tätä
mahdollisuutta. Ja juuri he, joilla sitä
mahdollisuutta ei ole, kärsivät meidän
elämäntavastamme ja valinnoistamme
kaikista eniten. �
Lähteet * Ellen MacArthur Foundation raportti: www.ellenmacarthurfoundation.org/news/new-plastics-economy-report-offers-blueprint-to-design-a-circular-future-for-plastics
* www.unric.org/fi/newsletter/ 26867-roska-maailman-merissae
T
MIKROMUOVIA PÄÄTYY KALOJEN, LINTUJEN JA MUIDEN MERISSÄ ELÄVIEN ELÄINTEN ELIMISTÖÖN JA RAVINTOKETJUN MYÖTÄ AINA LOPULTA MYÖS IHMISTEN ELIMISTÖÖN.
25M A A I L M A L T A
KASVUKERTOMUS
ROVANIEMELTÄ
AIRAN PÄ ÄHENKILÖ Kosmo Yliniva Sodankylästä on La-
pin yliopiston avm-opiskeli-
ja. Bändikavereineen Kosmo
keikkaroi opiskelijabileissä. Jätkäpo-
rukan setti sisältää lähinnä räimintää,
pari biisiä muniin puhaltelua, totoilua.
Breikkaus on ihan hilkulla.
Rovalasta vuotta vajaa parikymp-
pinen Kosmo ottaa lisäksi vauhtia ru-
nokokoelman julkaisuun, mutta kurs-
sin vetäjä ei nappaa. Avm-opinnois-
ta syntyy lyhytelokuva, jonka arvoa
ei ymmärretä. Kaupunkilehden kesä-
pestissä taiteilijantaimi on mielestään
ujuttamassa itseään Rovaniemen kult-
tuuririhmastoon, kuitenkin tahtomat-
taan ajautumassa osaksi paikallisen
pontikkakeisarin hyvä veli -verkostoa.
Taiteilijanalulla on – totta kai – pientä
sutinaa myös naisten kanssa.
Rovaniemeläisittäin paikkakunnal-
la opiskelleen Kosken esikoisteos on
mukavaa luettavaa. Tuttuja paikkoja
vilahtelee elävinä Kairan lehdillä pitkin
matkaa Korkalovaaran Siwasta Gran-
deen ja Valdemariin, sokeripalatalolta
kirjastolle ja yliopistoon.
Silkan arvion kirjoittamisen sijaan
kuitenkin myös jututin kirjailija-alumnia
esikoisteoksestaan – ja vähän muus-
takin. Sovittiin, että passaa sinutella.
Kuutti, olet opiskellut Lapin yliopis-tossa sosiologiaa. Mitä olet tehnyt valmistumisesi jälkeen?
”Valmistuin vuonna 2009. Sen jälkeen
olen suorittanut sivarin ja ollut töis-
sä Kehityspoliittisessa toimikunnas-
sa, Lapin Kansassa, Ulkoministeriössä
sekä ajatuspaja Vasemmistofoorumis-
sa, missä toimin tällä hetkellä Peruste-
lehden päätoimittajana. Siinä sivussa
olen kirjoitellut kaikenlaista ja touhun-
nut sitä sun tätä julkaisukelvotonta.”
KASVUKERTOMUS ROVANIEMELTÄ
Olet eksynyt Helsinkiin Oulusta Rovaniemen kautta. Kaipaatko Helsingistä takaisin Rovaniemelle, Kosmon sanoin, tänne ”Suomi-neidon maksan läpi vilahtavalle ohikulkutielle”?
”Toisinaan kaipaan, mutten tiedä kai-
paanko Rovaniemelle vai sitä aikaa, kun
asuin siellä. Ja kun en ole pitkään ai-
kaan asunut kaupungissa, en voi väittää
tuntevani tämän päivän Rovaniemeä eri-
tyisen hyvin – Kairahan sijoittuu johon-
kin 2000-luvulle.”
Kosmo kantaa taskussaan ruutulapulle
rustaamaansa aikajanaa, joka muistut-
taa siitä, että ainakin maailmanluokan,
ellei jopa kosminen, menestys on saa-
vutettava ennen parasta ennen -päi-
vää. Verrokkeina ovat Arthur Rim-baud, Ian Curtis ja Timo K. Mukka, va-
jaa vuosi on aikaa asetettuna ja koko
maailma vastassa. Rovaniemi ainakin.
Kuutti, mikä sai sinut kirjoittamaan juuri Rovaniemelle sijoittuvan romaanin? Onko Rovaniemessä ehkä kirjailijalle jotakin erityisen inspiroivaa?
”Kyllähän Rovaniemi on kaikessa karuu-
dessaan ja toisaalta omanlaisessa kau-
neudessaan aika kuvauksellinen paikka.
Toisaalta onhan noita muitakin kuvauk-
sellisia paikkoja maailmassa. Olen kui-
tenkin opiskellut Rovaniemellä ja myös
isovanhempani asuivat aiemmin siellä,
joten minulla on paikkaan ja sen tun-
nelmaan tietty tunneside. En usko, että
olisin kyennyt kirjoittamaan ainakaan
tällaista kirjaa sijoitettuna mihinkään
muuhun miljööseen.”
Muu maailma haraa siis Kosmon suu-
reellisia suunnitelmia vastaan, mistä
myös itse kukin saa oman osansa ta-
kaisin: Kosmo panettelee mielessään
niin lappilaisia, oululaisia kuin etelän
veteliä eli Lappiin pykäliä pänttää-
mään tulleita oikisopiskelijoita, kas-
viksia sekä yhteiskuntatieteilijöitä ja
muita taiteilijoita.
Kuutti, miten itseesi sopii Kosmon kuvaus ”tiedekuntansa tosikoista hankalimmista”, todellisuuteen ”pil-kallispiikikkään kriittistä etäisyyttä” pitävistä sosiologeista? Sellaisiako te sosiologit oikeasti olette?”Aika monet tuntemani sosiologit
ovat kyllä hiukan hankalia – esimer-
kiksi minä – mutta totta kai Kosmon
kuvauk sissa on liioittelua, pikkumai-
suutta ja kirjaan olennaisesti kuuluvaa
Kosmo vs. muu maailma -asetelmaa.”
Ei taida myöskään olla ihan niin – kuten Kosmo kirjassasi väittää – ettei luovalle persoonalle pahempaa ole kuin ”sosiologiksi ajautuminen”. Sosiologin työtä on jopa toisinaan verrattu kirjailijan ammattiin. Min-kälaiset eväät sosiologian opiskelu sinulle kirjailijan työhön antoi?
”Heh, moni asia ei taida olla ihan niin
kuin Kosmo kirjassani väittää. Paljon
puhutuissa ”sosiologisissa silmälaseis-
sa” on varmasti jotain yhteistä kirjaili-
jan työn kanssa: ainakin minun mieles-
täni hyvä kirjallisuus pyrkii näkemään
yksilöllisessä jotain yleistä ja selittä-
mään, tai ainakin ymmärtämään inhi-
millistä todellisuutta. Akateeminen jar-
gon, jota myös monet sosiologit vilje-
levät, ei kuitenkaan anna hyviä eväitä
kirjailijuuteen – ellei sitä liioittele ja
käännä komiikaksi.”
Olin myös tunnistavinani Kairasta elävästi ainakin erään Husserlin ja Kantin ajatusten lomassa ahvenista ja hillapaikoistaan partaansa hykertelevän filosofin. Pistää kysymään, onko muillakin kirjan henkilöillä suorat vastineensa tosielämässä. Miten on?
Lapin yliopiston alumni Kuutti Koski (s. 1985) kirjoitti romaanin. Sen nimi on Kaira (Like 2016).
K
”ROVANIEMI ON KAIKESSA KARUUDESSAAN JA TOISAALTA OMANLAISESSA KAUNEUDESSAAN AIKA KUVAUKSELLINEN PAIKKA.”
T E K S T I R E N N E V A N T O L A
K U V A H E L K A R E P O
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 626
KASVUKERTOMUS
ROVANIEMELTÄ
Kaira on fiktiivinen kertomus ja sen hah-
mot ovat keksittyjä. Sen verran voin kui-
tenkin myöntää, että päähenkilön naa-
puri on kieltämättä vähän niin kuin minä.
Kosmon sanoin siis ”tylsähkö yhteis-
kuntatieteilijä, mutta muutoin harmiton
tapaus”, joka lyijykynyllä kirjaa pikku-
vihkoonsa ”mitä lie säähavaintoja”.
Kairan alkupuoliskolta painui mieleeni
erilaisia hauskoja yksityiskohtia, kun
tunnistin tapahtumien paikkoja, nii-
den tunnelmia ja city-lappilaista mie-
lenmaisemaa. Toisella puoliskolla Kai-
ran kerrontaan kuitenkin kiertyy lisää
tasoja. Kosmon itsekseen manaama
muun maailman sutkinta ja velmuilu
itseään vastaan, minkä päähenkilö
tarkoin toisten kehonkielen ja kas-
vonilmeiden tulkintayrityksin koettaa
lukijankin saada uskomaan, täydentyy
erilaisilla kerronnallisilla koukuilla. Kir-
ja kääntyy tavallaan pohdinnaksi it-
sestään eikä jää vain rovaniemeläis-
tarinaksi erään Kosmon suuruudenta-
voittelusta ja parista naisesta.
Lopulta Kaira on kasvukertomus,
joka myös päähenkilönsä yhden minän
suulla pohtii ehkä ylipäätään tarinan-
kerronnan rajoja, toisteisuutta, kaa-
vamaisuutta ja ennalta arvattavuutta
viittaamalla myös erääseen elokuvaan.
Viimeistään paikallislehden jutunte-
koreissulla Kosmon epäonnisilla pyr-
kimyksillä alkaa myös olla tekemistä
jonkin ”ikään kuin ihmisen” kanssa.
Tässä kohdin itselläni heräsi kysymys
siitä, kuinka kirja tulee päättymään.
Kirjan luettuani taas jäin pohtimaan,
olisiko Kairassa edes voinut muuta
käydä kuin, että, Kosmon sanoja mu-
kaillen, päädytään johonkin mustaval-
koisen kaiken kokoavaan loppukohta-
ukseen, jossa ”suuri on pientä ja pieni
on suurta ja jonkun sinänsä merkityk-
settömän yksityiskohdan kautta joku
tajuaa muka jotain itsestään...”.
Miten itse ajattelet tästä Kairan ulottuvuudesta, Kuutti?
”Olisihan siinä voinut toisinkin käydä,
mutta silloin jonkun muun olisi pitänyt
kirjoittaa kirja loppuun. Kaira kertoo toki
tarinankerronnasta sekä kenties tarinoi-
den ja elämän suhteesta. Se myös leikit-
telee erityisesti kasvukertomuksen laji-
tyypillä. Asia on kuitenkin niin, että minä
ihan aidosti pidän kasvukertomuksista,
myös sopivan siirappisista sellaisista. Jos
olisin yrittänyt vääntää lopun aivan toi-
seen suuntaan, siihen olisi todennäköi-
sesti jäänyt jotenkin epärehellinen sävy.”
Oman mainintansa Kairassa ansait-
see myös kielenkäyttö. Kosmon minä-
kerronnassa lappilainen puheenparsi
sekoittuu kirjailijan itse sepittämiin-
sä sanoihin ja muihin nokkeluuksiin
sekä riimittelyyn. Esimerkeistä käyvät
vaikkapa ”tekstiviestinvirkkuupuikko”,
”koti- ynnä kuvataidekasvattajat”,
”Jarin kaltainen konsonanttikäynnis-
teinen Ari” sekä ”kloppeja kiinnosta-
vat knopit” ja miksei esimerkiksi tämä-
kin: ”olin kokonainen kirja, aukesin. /
Inahdin, laukesin.”
Paikoin Kosmon jutanta tosin am-
puu rasittavasti yli, mutta moniker-
roksisessa teoksessa sanasekoilulla
on oma tarkoituksensa.
Kuutti, keitä ovat kirjalliset esikuvasi? Näkyykö niiden vaikutus Kairan kielessä?
”Jos pitäisi mainita yksi kirja, jonka oli-
sin halunnut kirjoittaa, se olisi Einar
Már Guðmundssonin Kaikkeuden enke-
lit, mutta se tai sen kieli tuskin näkyy
Kairassa. Joku kriitikko vertasi yhtä koh-
tausta Mikko Rimmiseen ja eittämättä
valehtelisin, jos sanoisin, ettei Rimmisen
kirjojen lukeminen olisi vaikuttanut Kai-
ran kieleen. Pidän myös Liksomin ta-
vasta käyttää lappilaista puheenpartta
ja saattaa siitäkin olla jotain tarttunut.
Mutta ehkä sitä, kenen vaikutus näkyy
Kairan kielessä, pitäisi pikemmin kysyä
joltain muulta kuin minulta – olen vähän
jäävi vastaamaan.”
Lukukokemuksena Kaira jää lopulta
keikkumaan vähän niin ja näin. Voi-
sin toisaalta kuvata sitä ihan hauskak-
si kirjaksi, mutta loppua kohden mo-
nitasoiseksi kiertyvä kerronta tekee
kirjasta oikeastaan aika hienon, jopa
oivaltavan. Siksi suosittelen lukemaan
sen – muunkin kuin Rovaniemen takia.
Kairan jälkeen kannattaa myös katsoa
se viitattu elokuva.
Kirjassasi Kosmon Kerberokseksi ni-meämä Lapin ylioppilastetterin ohjaaja siteeraa Erno Paasilinnaa: ”On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija.” Oletko esikoisteoksesi julkaistuasi sa-maa mieltä Paasilinnan kanssa?
”Olen osittain samaa mieltä. Tuo miltei
mantraksi muodostunut sitaatti on es-
seestä ’Lyhyt oppikirja’, jossa Paasilin-
na kritisoi ennen kaikkea kirjoittamisen
opetusta. Siinä Paasilinna oli oikeassa,
että kirjailijaksi ei synnytä ja pelkästään
kouluja käymällä sellaiseksi tuskin myös-
kään päädytään.”
”No, ei kirjailijaa taida kyllä syntyä
pelkästään ’sellaista elämää’ elämällä-
kään ja Paasilinna oli mielestäni turhan
kriittinen kirjoittajakoulutusta kohtaan.
Ei opiskelusta välttämättä seuraa, että
ihminen kadottaisi oman äänensä ja
ryhtyisi kirjoittamaan aivopestynä ’kou-
lutuksen lävitse’.”
Koski itse on opiskellut Kriittisen kor-
keakoulun kirjoittajakoulussa.
Ja vielä lopuksi: mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjailijana?
Juuri nyt en ehdi oikein kirjoittamaan
fiktiota. Sitten kun ehdin, haluaisin kir-
joittaa kertomuksen, jonka kieli muistut-
taisi yritystä sepittää käännöstä kaukai-
seen aikaan sijoittuvasta tekstistä, jota
ei tarinan maailmassa olisi oikeasti ole-
massa. Tämän selkeämpiä suunnitelmia
minulla ei toistaiseksi ole. �
”SEN VERRAN VOIN MYÖNTÄÄ, ET TÄ PÄÄHENKILÖN NAAPURI ON KIELTÄMÄTTÄ VÄHÄN NIIN KUIN MINÄ.”
27K I R J A L L I S U U S
PINNOT ALKAVAT olla loppusuoralla ja näin reilut viisi vuotta kestävä taival yli-opistossa saa päätöksen. Kilpaurheilun ja opiskelun yhteensovittaminen on ollut vä-
lillä melkoista tasapainoilua, mutta olen onnistu-nut löytämään toimivat ratkaisut, jotta tämä kaik-ki on ollut mahdollista.
Päällimmäisenä on kiitollinen olo kaikesta, mitä olen saanut kokea. Mistä tahansa matkasta voi tehdä tasan sellaisen kuin juuri itse haluaa. Tär-keää ei ole siis pelkästään päämäärä, vaan myös sinne kuljettava matka. Minulle yliopistovuodet ovat tarjonneet ikimuistoisia hetkiä, arvokkaita kokemuksia, upeita ihmisiä, uusien asioiden op-pimista ja valmiuksia tulevaisuuteen. Mieleen on jäänyt ennen kaikkea juurikin ne ihmiset, joiden kanssa olen saanut jakaa kaiken tämän.
Parhaimmillaan urheilu ja opiskelu täydentä-vät toisiaan. Urheilu vaatii päämäärätietoisuutta, lujuutta ja asennetta tehdä asiat, kun taas nämä samat piirteet auttavat opiskelumaailmassa. Vas-taavasti yliopisto on opettanut monia asioita, jois-ta on hyötyä kilpaurheilijana ja muussa elämässä.
Monesti puhutaan vaikeudesta yhdistää urheilu ja opiskelu keskenään. Suurin haaste on ajankäyt-tö ja toimivan kokonaisuuden löytäminen. Kilpaur-heilu ja yliopisto-opinnot vaativat kumpikin pal-jon aikaa, vaivaa ja työtä. Toimivan kokonaisuuden löytäminen vaatii löytämään juuri omaan arkeen sopivia ratkaisuja, jotka mahdollistavat opiskelun urheilun ohella. Urheilijana kun ei voi antaa kah-teen suuntaan sataprosenttista panostusta. Ratkai-sin aikanaan tämän sillä, että opiskelu on painottu-nut enemmän kevääseen, jolloin on niin sanotusti ”ylimenokausi” tai ”kilpahiihtäjän kesäloma”. Olen
URHEILIJAN TAIVAL YLIOPISTOSSA
saanut olla siitä onnellinen, että yliopistolta on myös löytynyt tähän ymmärrystä ja tukea.
Loppupeleissä urheilijalla itsellään on täysi vastuu opintojen edistymisestä, samalla tavalla kuin kenellä tahansa muullakin opiskelijalla. Itse ainakin sain tukea yliopiston taholta opintojen suunnittelussa, jotta asiat etenisivät kätevästi. Vastaanotto urheilua kohtaan on aina ollut hyvä ja sen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.
Alkaessani kirjoittamaan juttua ajatukset kul-keutuvat väkisinkin siihen, kuinka nopeasti aika on todellisuudessa kulunut. Ensimmäisenä opiske-luvuotena tuutorit varoittelivat ajan kuuluvan kuin siivillään. Silloin gradun kirjoittaminen ja valmis-tuminen yliopistosta tuntuivat lähes ikuisuuden päässä häämöttävältä ajankohdalta. Pelkkä sivu-aineiden valinta tuntui vaikealta, saati että olisi ollut suunnitelmia pidemmälle tulevaisuuteen.
Opintojen loppuun saattaminen on yhden ai-kakauden päätös minun elämässä, mutta samalla se on jonkin uuden alku. Olen äärettömän iloinen kuljetusta matkasta ja sen mukanaan tuomista ko-kemuksista. Odotan kuitenkin innolla tulevaa ja minne elämä ikinä kuljettaakin, niin yliopistosta mukaan otetut kokemukset ja opit kantavat var-masti pitkälle.
Näistä ajatuksista siirryn kirjoittamanaan gra-dun loppuun ja toivotan kaikille lehden lukijoil-le hyvää kevättä. Muistakaa tehdä asioita, joista nautitte.
E L I S A P E L T T A R IKirjoittaja on 26-vuotias kilpahiihtäjä ja johtamisen opiskelija, joka kirjoittaa gradua työhyvinvoinnista. Lisää Elisan kuulumisia voit lukea blogista elisapelttari.wordpress.com
O
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 628 K O L U M N I
PEKSI ON interaktiivista opiskelijateat-teria, joka kuuluu vahvasti korkeakou-lukulttuuriin ja jossa yleisö saa oikeas-ti vaikuttaa esityksen kulkuun. Speksistä
speksin tekeekin juuri sille ominaiset omstart-huudot, joissa yleisö voi lennosta vaihtaa kohta-uksen tyylilajin tai muuttaa esitystä haluamallaan tavalla. Näyttelijät, tanssijat, bändi ja tekniikka yrittävät parhaansa mukaan ottaa kiinni huudah-duksesta ja improvisoida kohtauksen uudestaan.
LYY Speksi on Rovaniemellä neljättä vuotta toimiva Lapin yliopiston ylioppilaskunnan Spek-si, joka vielä vakiinnuttaa jalansijaansa Lapin korkeakoulu maailmassa. Tämän vuoden musi-kaalispektaakkeli BUGI! käsittelee ajankohtaisia korkeakoulu uudistuksia ja leikkauksia humoristi-sella tavalla. Produktio alkoi jo viime kesänä en-simmäisissä käsikirjoitustuokioissa, joissa syntyi Harry Potter tyylinen versio, mikä ei kuitenkaan mennyt läpi pääohjaajan seulasta. Ajatus killoista kuitenkin jäi elämään, kuten myös hatutusseremo-nia. Loppusyksystä pääohjaajaksi valittiin Miikka Keränen ja apulaisohjaajaksi Maiju Saikkonen tuot-taja Risto Ukkosen toimesta. Ennen vuodenvaihdet-ta järjestettiin casting, jossa lähes koko työryhmä saatiin kokoon. Tammikuusta lähtien näyttelijät, tanssijat ja bändi harjoittelivat omina ryhminään ja maaliskuussa alkoivat yhteistreenit, joissa myös tekniikka pääsi toteuttamaan visioitaan.
Näyttelijöiden treenit olivat alussa hyvin im-provisointipainotteisia ja harjoituksen olivat apuohjaaja Maiju Saikkosen mukaan hulvattomia. BUGI!:n pääroolia Paavalia näyttelevä Samu Lui-ro muistelee olleensa aivan pihalla ensimmäisis-sä treeneissä. Improilun ja treenamisen ohessa speksin idea kuitenkin selkeytyi. Kaikki näytte-lijät eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, mut-ta porukka ryhmäytyi hämmästyttävän nopeasti. Apuohjaaja pitääkin juuri improvisointitreenejä syynä, miksi ihmiset lähentyivät niin tiiviisti niin lyhyessä ajassa. Hänen mukaansa improaminen vaatii paljon luottoa, että porukka hitsautuu yh-teen vääjäämättä.
Henkilökohtaisesta näkökulmastani BUGI!:n te-keekin juuri siinä mukana olevat ihmiset. Ilman tätä speksiporukkaa meillä ei olisi niin upeaa esi-tystä Lappia talolla näytettävänä kuin nyt on. Tä-män jälkeen yllätyksenä tuskin myöskään tulee, että mielestäni produktiossa parasta on ollut juu-rikin sen ihmiset.
I I D A T I R K K O N E N
Kirjoittaja on LYY Speksin BUGI!:n apulaistuottaja
MIKÄ IHMEEN SPEKSI?
S
29T A P A H T U M A
LYHTY
mukanaan mielenkiintoisia uusia näkökulmia. Illan päättivät Rocky Horror Picture Show –teemalla olleet sitsit, jotka järjestettiin kulttuuritalo Wilja-missa. Monille osallistujista, etenkin ammattikor-keakoulun puolelta, sitsit olivat ensimmäiset laa-tuaan ja näin ollen ikimuistoiset. Osa osallistujista saattoi myös jatkaa iltaa yökerhon puolelle, kun taas toiset olivat valmiita menemään nukkumaan hieman aiemmin – niin, juuri niin.
Lyhdyllä oli kunnia toimia tapahtuman isän-tänä, sillä TaSO on aktiivisesti pitämässä ääntä sosiaalialasta ja omin keinoin lisäämässä sosiaa-lialan ammattilaisille kuuluvaa arvostusta. Lyhdyl-le tällaiset tapahtumat ovat arvokkaita ja lisää-vät tietoisuutta siitä, missä sosiaalialalla mennään korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta ympäri Suomea. Esimerkiksi TaSO:n hallituksen jäsen Kal-le-Pekka Hietala valotti kevätkokouksen aikana edunvalvonnan kautta vuotta 2015, joka oli aina-kin hänen omien sanojensa mukaan ollut hyvin ta-pahtumarikas. On kiva olla kartalla asioista, jotka koskevat omaa opiskelualaa, omia mielenkiinnon kohteita ja alamme tulevaisuutta yleensäkin. Lyh-ty lähettää suuret kiitokset TaSO:n puheenjohta-jalle Tiia-Maria Luukolle aktiivisesta yhteydenpi-dosta ja lupaa osallistua TaSO:n aluetapahtumiin jatkossakin.
T O M M I I S O P O U S S ULyhty ry:n puheenjohtaja
P.S. Lyhty kiittää Lapikasta haasteesta ja siirtää haasteen kertoa omista kuulumisistaan TAO:lle heidän juhlavuotenaan.
TASO:N ISÄNTÄNÄ
alentian Sosiaalialan Opiskelijat TaSO ry järjesti kevätkokouksensa Rovaniemel-lä lauantaina 9.4.2016 yhteistyössä La-pin yliopiston Lyhty ry:n kanssa. TaSO on
opiskelijajäsentensä oma valtakunnallinen yhdis-tys, jossa vaikuttaa noin 4 000 sosiaalialan kor-keakouluopiskelijaa. Kokouksen pitämiseen Rova-niemellä vaikutti etenkin viimevuotinen Lyhdyn jäsenten osallistuminen vuoden 2015 Talentian opiskelijatoiminnan aluetapahtumaan, joka järjes-tettiin Jyväskylässä. Tämän vuoden päivän sisältö alkoi kokouksella kello 12.00 ravintola Pohjan-hovin kokoustiloissa, jossa varsinainen kevätko-kous järjestettiin. Muutamat innokkaimmat Lyh-dyn hallituksen jäsenet osallistuivat kokoukseen, ja saatiinpa myös TaSO:n jäsenten innoittamana Lyhdyn varapuheenjohtaja Miia Niskakoski aset-tumaan ehdolle Talentian liittovaltuustovaaleihin. On tärkeää, että pohjoisestakin saadaan edustus-ta ja Miian lähtö ehdolle kertoo siitä, että TaSO vaikuttaa valtakunnallisesti.
Kokouksen jälkeen jatkettiin syömään ravinto-la Pohjanhoviin, jossa oli tarjolla upean salaat-tipöydän antimia sekä pääruokana muun muassa lohta, jota moni oli kuulopuheiden mukaan toi-vonutkin. Ruokailun jälkeen osallistujat pääsivät kuulemaan samaisessa Pohjanhovin kokoustilassa Trasek ry:n puheenjohtajan Antti Karangin pitä-män sukupuolen moninaisuus -luennon, joka toi
T
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 2 / 2 0 1 630
UHA SIP IL ÄN HAL L ITUKSEN yhtenä ta-
voitteena on työurien pidentäminen osa-
na pyrkimystä saada valtiotalouden rattaat
liikkumaan. Erityisesti tämä tarkoittaa pi-
dentämistä alkupäästä; kolmannelle koulutusasteel-
le etenevät kansalaiset on saatava sisään korkea-
kouluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja
sieltä ulos mahdollisimman pian.
Tätä ajatusmallia seuraten looginen johtopäätös
olisi, että yliopiston tehtävänä olisi puskea opiskeli-
jat ulos mahdollisimman nopeaan tahtiin. Tällaisessa
ajatusmallissa – äärimmilleen vietynä – kaikki opin-
noilta aikaa vievä aktiviteetti on lähtökohtaisesti
negatiivinen asia ja häiritsee yliopiston edellä mai-
nitun pääasiallisen tehtävän suorittamista. Syitähän
opintojen viivästymiseen on monenlaisia, ja valitet-
tavan moni niistä liittyy opiskelijan toimeentuloon
ja muihin opintososiaalisiin asioihin. Osansa on kui-
tenkin myös erilaisten opiskelijajärjestöjen, mukaan-
lukien ylioppilaskunnat ja ainejärjestöt, erityisen
vahva asema suomalaisessa yliopistomaailmassa.
Tosiasiahan on, että monesti tällaisissa järjestöis-
sä touhuaminen viivästyttää sellaistenkin ihmisten
opintoja, joilla edellä mainitut opintososiaaliset syyt
eivät ole niin suuri taakka.
Ylioppilaskunnilla on Suomessa pitkät perinteet
ja niistä käytävä keskustelu on lähinnä keskitty-
nyt automaatiojäsenyyden ympärille. Vaan miten
ainejärjestöt puolestaan voivat perustella olemas-
saolonsa ja sinänsä paikkansa pitävän negatiivisen
vaikutuksensa opiskelijoiden valmistumisnopeudelle
ja sitä kautta kansantaloudelle?
Oikeustieteen ylioppilaana näen tässä tieten-
kin mahdollisuuden argumentoida lakia siteeraten
(mikä, myönnettäköön, on yleensä laiska tapa ul-
koistaa ajattelu ylemmälle taholle). Yliopistolain mu-
kaan yksi yliopiston tehtävistä on kasvattaa opis-
kelijoita ”palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”.
Tämän – ehkä hieman korniltakin kuulostavan –
lauseen takana on kuitenkin mielestäni erittäin
tärkeä periaate, joka nimenomaisesti sulkee pois
ajatuksen, jossa yliopiston tehtävä on toimia pelk-
känä tutkintoautomaattina. Tämä ajatus yliopiston
kasvatustehtävästä on sinällään monitulkintainen
ja sitä voidaan lukea monella eri tavalla. Yliopisto-
laissa osavastuu tähän tehtävään osallistumisesta
on nimenomaisesti osoitettu ylioppilaskunnalle. Itse
AINEJÄRJESTÖTOIMINTA – RASITE KANSANTALOUDELLE VAI JOTAIN IHAN MUUTA?
näen, että ylioppilaskunnan lisäksi myös ainejärjes-
tötoiminnalla on tuiki tärkeä osansa yliopiston kas-
vatustehtävän toteuttamisessa.
Näin toista vuotta ainejärjestötoiminnassa muka-
na olevana koenkin, että osaan jonkin verran ar-
vioida hyötyjä, joita se tekijälleen antaa – ja tämä
siis kaiken sen hyödyn ja ilon lisäksi, mitä ainejär-
jestöt jäsenistölleen muun muassa edunvalvonnan
ja vapaa-ajan aktiviteettien saralla tuottavat. Nämä
hyödyt ovat osaltaan samoja, mitä ylioppilaskun-
nan toiminnassa mukana oleminen antaa – mutta
toisaalta juurikin se, että ylioppilaskunnan toimin-
nassa voi tehokkaasti olla mukana verrattain pieni
määrä ihmisiä, oikeuttaa entisestään ainejärjestö-
jen olemassaoloa.
Ehkä päällimmäisenä opiskelijajärjestöissä toimi-
minen antaa erinomaisen mahdollisuuden opetella
vastuunkantoa jo suhteellisen nuorella iällä. Kai-
killa tehdyillä päätöksillä on seurauksensa, mutta
luonnollisesti myös epäonnistumisen varaa on aivan
eri tavalla kuin myöhemmin työelämässä. Työelä-
mävalmiuksien paranemiseen liittyvät myös järjes-
tötoiminnassa saatavat, erittäin arvokkaat opit yh-
teisössä toimimisesta ja aivan erityisesti erilaisten
ihmisten kanssa työskentelystä – itse olen erittäin
kiitollinen jo nyt mahdollisuudesta paitsi kehittää
sosiaalisia taitojani, myös siitä, että olen päässyt
oppimaan siitä, miten eri tavoin eri ihmiset voivat
maailmaa hahmottaa.
Kaiken kaikkiaan järjestötoiminta on itselleni an-
tanut tietotaitoa, jota en olisi pelkällä kirjastossa ja
luentosalissa istumisella mitenkään saanut. Olkoon-
kin, että opintopistemäärä varsinkin kuluneena
lukuvuonna on allekirjoittaneella ollut aivan
liian pieni sekä mukavuusalueelta on tullut
hallituspestin tiimoilta poistuttua – usein ja
ajoittain hyvinkin kauas – voin jo nyt sanoa,
että olen näiden kokemusteni ansiosta paitsi
parempi yhteiskunnan osanen valmistuttuani,
myös toivottavasti ihmisenä kypsempi.
M I K K O S A A R I N E N
Kirjoittaja on Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Artikla ry:n hallituksen 2016 puheenjohtaja.
J
31A I N E J Ä R J E S T Ö T
HE
ID
I L
IN
TU
LA
LAPINYLIOPPILASLEHTI.FI
UUDISTET TU LEHTI LÖY T Y Y MYÖS NET ISTÄ OSOIT TEESTA