12 13

Lapin-maahan

KERRAN EKSYIN

”Huiput vaarojen kauaksi hohtaa”.

14 15

LAPINMAAHAN KERRAN EKSYINLAPINMAAHAN KERRAN EKSYIN

Lappi muuttaa elämäsi

Maailmassa on kymmenen paikkaa, jotka voivat muuttaa elämäsi. Yksi niistä on Rovaniemi ja Suomen Lappi. Näin todistaa muun muassa vuonna 2000 ilmestynyt Palm Beach Post.

Floridalaislehden reportteri Cheryl Blackerby oli suorastaan lumoutunut Millen-niumin eli vuosituhannen vaihtumisen alla tekemäänsä pororetkeen, kelkkasarafiin, kaamokseen ja saamaansa lapinkasteeseen, vaikka hänen otsaansa merkityistä noki-täplistä eivät kasvaneetkaan sarvet, kuten lapinmies oli hänelle ennustanut.

Moni muukin on lumoutunut Lapista. Yksi heistä oli Itävallan Tirolista Lap-piin suunnistanut, poromiehen ammatin opetellut ja pysyvästi pohjoiseen, Norjan rajan tuntumaan asumaan jäänyt Anton Neumeier. 97-vuotiaana poikamiehenä Enontekiöllä vuonna 2008 kuollut Neumeier ehti elämänsä aikana opastaa useita lapinkävijöitä, ei vain oikealle ladulle, vaan myös vaatimattomissa elämäntavoissa. Hänkin lumoutui kaamoksen pimeydestä, yöttömän yön auringosta ja rauhasta.

Ehkä Neumeierin suuntavaisto oli hänen Lappiin tullessaan täydet 360 astetta, kuten monen muunkin lapinkävijän. Nunnasen erakko Anton Neumeier ei kuiten-kaan eksynyt. Hän tuli, tiesi mitä etsi ja päätti jäädä.

Neumeier opastaa oikealle ladulle.

16 17

LAPINMAAHAN KERRAN EKSYINLAPINMAAHAN KERRAN EKSYIN

Mitä lapinmies tekee, jos hän sattuu ek-symään? Keittää kahvit ja lähtee kotiin.

*

Jos menet outoon kairaan ja on pelkoa eksymisestä, niin reppuun kannattaa pakata korttipakka.

Kun otat pelikortit esille, niin aina on joku takapiru selän takana neuvomassa.

*

VIKBLOMIN IIKAN TOKANHAKUMATKA

Molimma vii´että päivää marsinu sa-moila silmilä.Tuli rankkasae.Ei jumalanluomaa puutaett´ olis suojaa saanu.Vettä ku aisaa, pieksi sölät vereslihale,housut raasuksi,hiero jalat puhki.

Pukkas vielä semmosen uppuranettä kengännokhin nähny,mailma niin pieni.Ja ouvossa maassa olimma.

Sese väärti, että taijama olla öksyksissä?

Se mie, että niin taijama?

Sese väärti, että mithän met nyt tehemmä?

Se mie, että lähemmä kotia.

Tokan jätimmä.Lähimmä.

Oiva Arvola: Selvänäkijäin saagat. WSOY 1990.

*

Lapin luonto luo outoa taikaase on kaunis ja vertaamatonhuiput vaarojen kauaksi hohtaaruska loistossaan kuin satu on Lapin tango. San. Maj-Lis Könönen. Säv. Unto

Mononen Kemiläislähtöinen viihdetaiteilija

ja stand up -koomikko Jope Ruonan-suu sanoitti suositun tangon nopeasti uudelleen:

Lapin juntti lyö outoa turpaan,hän on liikkeissään arvaamaton…

Monet paikatkin ovat Lapissa saa-neet uudet nimet, eikä kysyvä aina tie-dä, minne eksyy.

*

EI PASKAA PAHEMPAA

Siitä ei ole kauan, kun paska oli liian ruma sana julkisella paikalla sanot-tavaksi. Paskaa pahempaa ei ennen painettu peruskarttoihinkaan, vaikka perinteisissä paikannimissämme näkyy-kin ihmisruumiin ja sen eritteiden koko kirjo. Paikannimissä paska viittaakin yleensä vain huonoon, viljeltäväksi kel-paamattomaan maaperään ja likaisuu-teen. Paskasuo, Paskamäki, Paskalampi.

Rumien puhuminen on muuttunut sallituksi. On muotia olla rivo. Rus-kein silmälasein törkeyksiä nähdään sielläkin, missä niitä ei ole. Tämänke-väinen ns. kansatieteellinen Suomen kartta on tässä suhteessa varsinainen saavutus. Siihen on merkitty kaikki vähänkään törkeältä kuulostavat pai-kannimet. On Puutteenperää, Kalu-suota ja Kiimavaaraa…

Ronskeja paikannimiä on toki aina ollut. Sitä en yritä kieltääkään. Var-sinkin vanhoilla eräalueilla on paljon ´siitä puhe, mistä puute´ -nimiä. Ko-

ti-ikävä lienee saanut metsämiesten mielikuvituksen liikkeelle.

Johanna Halonen, suomen kielen tutkija ja

opettaja. Lapin Kansa 2.6.2005

*

NIMELLÄ ON VÄLIÄ

Ottamatta kantaa siihen, onko Sallan uuden torin nimeämisessä menetelty muodollisesti oikein, on varottava, et-tei anneta sellaista nimeä, jota pitää tuleville sukupolville ja oudoille kul-kijoille selitellä.

Meille aikalaisille Juliaana ja Jaa-nan Baari on käsite, lastenlapsemme eivät tiedä, kuka oli Jaana. Olkoon tori kansankielessä Jaanantori. On-han Isomaakin Haisujänkä.

Esimerkki kummallisista nimistä: Ala-Lemu (Kaarina). Ala-Mulkku (Vaala), Hassis (Keski-Pohjanmaa), He-vonvittu (Kuusamo), Hunninko (Ur-jala), Isomulkku (Oulujärvi), Kissan-piiskaajankuja (Kristiinan kaupunki), Koirankyrpäoja (Onkamojärvi), Kus-tavi (Varsinais-Suomi), Kyrvänsyrjän-tie (Kainuu), Lemu (Varsinais-Suomi), Onpahanvaanlampi (Saarijärvi), Palli-vaha (Turku), Paskalampi (Espoo), Pas-

18 19

LAPINMAAHAN KERRAN EKSYINLAPINMAAHAN KERRAN EKSYIN

katti (Somero), Peräsuolijoki (Tervola), Pieru (Saarijärvi), Pillunsilmä (Airisto), Pöljä (Siilinjärvi), Saaranpaskantama-saari (Onkamojärvi, Salla), Siitinselkä (Varkaus), Terskanperä (Pulkkila), Tis-sinpohja (Etelä-Savo), Vitunviheltämä-aapa (suon nimi, Salla).

Paskaojan pajukosta Lapin Kansa, lukijamielipide 13.7.2007

*

Lapissa on monia sellaisia paikanni-miä, joiden kääntäminen vieraalle kielelle ei ole aivan helppoa. Niinpä turisteja varten karttaa suunnitellut topografi päätti antaa Vikajärvelle ni-meksi Lake Mistake. Järvi tunnetaan myös nimellä Bug Lake.

Napapiiri on Belly Button Network ja Veitikanharju on Willie´s Ridge.

Aavasaksan kansainvälinen nimi on Wide Germany, ja Kemijärven Hyy-piö on Creep.

Lankojärvi on nimeltään Brother-In-Law Lake.

*

Sallassa takavuosina eräs yrittäjä oli perustamassa baaria. Esitetylle toimi-nimelle tuli aina patentti- ja rekiste-rihallituksesta kielteinen päätös, kun jokainen tarjottu nimi muistutti liikaa jotain toista yritystä. Lopulta yrittä-jä tuskaantui ja haki baarilleen nimeä erään savukoskisen jängän mukaan. Niin baarin nimeksi tuli ytimekkäästi ”Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari.” Nimi on 35-kirjaimisena Suomen pisin suomenkielinen paikannimi. Baarin toiminta on sittemmin vuosituhannen alkupuolella loppunut.

Savukoskelta löytyy muitakin eri-koisia paikannimiä, esimerkiksi Näp-sähtämänselkä, Ketsepuhnus ja Niel-munaalmujänkä.

*

Nimi paikan mukaan, suvanto Suvannossa.

L A P P I

Pissiaapa

Uusikiima

Tissikivi

Keihäskiima

Kiimakuusikko

Alimmainen Pirunpäännokka

Kiimaselkä

Kiimajänkä

Suolisvuono

Persekorouma

Soidin-Kiimamaa

Perse-JuurakonmaaAlinen Munaharju

Kantokiimanpalo

Härjänpaskamaa

Hörhöläisniemi

Paskajänkä

PaskatunturiPuljun Kiimatievat

Lapin helvetti

Pukinkusema

Etuinen Pissivaara

Himokumpu

Naimaoja

Puute

Raatosuo

Peräpaise

Koirakiimankorpi

Iisakinkiimamaa

Kiimajupukka

Kiimakuusikko

Kosolti on kiimaa, mutta Lapissa kateus voittaa kiimankin.

20 21

LAPINMAAHAN KERRAN EKSYINLAPINMAAHAN KERRAN EKSYIN

”Yleisenä sääntönä pätee, että samoin kuin etelään mentäessä viinit tulevat nautittavammiksi, paranevat olutla-jit pohjoista lähestyttäessä. Ja ylisum-maan voidaan sanoa, että maan ava-ralla kamaralla on hajallaan enemmän olutta kuin viiniä säännöllisesti käyttä-viä ihmisiä.”

Olaus Magnus Gothus: Pohjoisten kansojen

historia, 1955.

*

Hääparin toteamus Inarijärven ran-nalla: Niin syvä on kuin pitkäkin.

*

Kitkajärvestä sijaitsee 2/3 Posion ja 1/3 Kuusamon puolella. Järvessä ole-vaa pienikokoista muikkukantaa kut-sutaan ”Kitkan viisaaksi”. Nimitys johtuu siitä, että Kitka laskee vetensä ensin Kitkajoen ja Oulankajoen kautta Paanajärveen eli Venäjän puolelle. Kit-kan muikku on kuitenkin niin viisas, et-tei se lähde vaeltamaan sinne.

*

Toimittaja Tapani Niemi kertoo kerran kysyneensä tunturikeskuksen ravinto-lassa tanssikaveriltaan, miksi tämä oli tullut Lappiin. Tanssilattian ja baarin hälyn takia etelän tyttö joutui korotta-maan ääntään vastatessaan: ”Tämän hiljaisuuden ja erämaan takia.”

*

Kulttuuritoimittaja Jorma Lehtolan kuvaama laulujen Lappi on maa, jon-ne ryppyotsaisen ei kannata suunnis-taa. Iskelmämusiikin Lappi-tarinoihin on sisällytetty yhtä aikaa sekä totta että tarua Lapista. Lauluissa vilisevät tunturit, revontulet, hiljaisuus, rauha, rentous ja laupias lappalainen. Mie-hiä houkuttelevat usein Lappiin naiset. Lappi on itsessäänkin feminiininen; Lemmenjoki tihkuu aarteita, Nattaset ja Petronellan kukkulat kohoilevat kut-suvina. Näiden maisemien edessä mies voi vain antautua. Lappi voi olla lanta-laiselle kuin ”toinen nainen”.

*

Inarilainen kullankaivaja ja luonto-asiantuntija Vesa Luhta on pitänyt ju-nantuomia jopa suoranaisen rasismin

kohteena. Vaikka joka neljäs Lapin lää-nin asukas on junantuoma, heillä ei ole statusta eikä identiteettiä, siitä pitävät huolta kaikki vähänkin itsensä juure-viksi lappilaisiksi tuntevat. Heidän mie-lestään vääränlaiset eivät hallitse met-sä- tai erätaitoja ja eksyvät jo kylänsä olematonta rautatieasemaa etsiessään.

Kalevi Leppänen: Lapinhullu. Tarinoita Lappiin

rakastuneista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2014.

*

Julli istui pilkillä Ounasjärven jäällä, kun paikalle hiihteli reppuselkäturisti.

- Päivää!- Eiko päivää.- Onkohan pohjoinen mahdollisesti

tuossa suunnassa?- Kyllä se minusta on kohta enämpi

niinko tuone käsin… mutta ei muuta ko anna mennä vain. Eikhään se paik-ka paikoin sieläki ole.

Jullin viien vuen jupinat, Oy Santa Claus Me-

dias Ltd, Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy 1994

*

Entinen suunnistaja, nykyinen erakko. Lappilainen sanonta

*

- Missä sie kävit kesälomalla?- Lapissa.- Satoiko vettä?- Parina päivänä vähäsen…… muina päivinä paljon.

*

Wanhaan hyvään aikaan

Rautatien valmistuttua Rovaniemen markkinoista on tullut häpeäpilkkku ei ainoastaan Pohjois-Suomelle vaan koko maalle. Tuhatlukuihin nouseva ihmis-joukko siellä viikon päivät tungeskelee, viinan höyryssä hoipertelee ja reuhaa.

Nimimerkki Pekka Kalevassa vuonna 1912

*

Kyösti Kallion valitsijamiehiin kuului talvella 1937 sallalainen Matti Alape-teri, joka vaalitaistelun tiimellyksessä

22 23

LAPINMAAHAN KERRAN EKSYINLAPINMAAHAN KERRAN EKSYIN

oli luvannut lopettaa tupakanpolton, jos Kallio tulee valituksi.

Kun Alapeteri voitokkaan äänes-tyksen jälkeen tuli muun ryhmän mu-kana onnittelemaan Kalliota, tämä lausahti totinen hymy silmäkulmassa:

- Jaha, Alapeteri, nyt meille molem-mille alkoi kärsimysten ajat.

*

Virtalan Otto ja Hyykyn (Heikelin) Teutori värväytyivät 1920-luvulla rik-kureiksi Kemiin. Mutta lakkoa ei tul-lutkaan ja pojat jäivät persaukisina kylmään kaupunkiin. Jostakin saivat virolaisen pirtuvarpusen, se meni näl-käisten päähän kuin häkä, ja kun oli kieltolain aika, niin pian oli poliisi poi-

kien perässä. Siinä juostiin kilpaa, Teu-tori huomasi oven päällä kirjoituksen ”Pelastusarmeija”, pujahti sisään ja sa-man tien polvilleen muiden joukkoon. Poliisi kurkisti sisään, mutta kun näki kansan rukoilevan, meni menojaan.

Tuli joku upseereista Teutorin vie-reen, taputteli olalle ja kysyi:

- Onko veli pelastunut?- Ky-kyllähän minä, mutta Virtalan

Otto taisi jäädä kiinni, änkytti hengäs-tynyt Teutori.

*

”Kalkkimaan pappi”, kylähullu kul-kija ja pilkkarunoilija Petter Abram Herajärvi kierteli kahteen hameeseen pukeutuneena Alatorniolla kerjäten ja konnankujeita tehden. Hänelle koetet-tiin olla mieliksi, sillä kaikki pelkäsivät hänen pilkkalaulujaan.

Kerran hän meni Alatornion an-karan kirkkoherran puheille ja kysyi, kädet selän takana:

- Sanokaahan, onko kaikki vääryys syntiä?

- Totta kai vääryys on syntiä, vastasi rovasti.

Kalkkimaan pappi otti kätensä se-

län takaa. Hänellä oli kintaat väärissä käsissä.

- Onko tämäkin syntiä? hän kysyi.

*

Paltamolaiset olivat papinvaaleissa va-linneet yksimielisesti Andelinin kirkko-herrakseen. Pian kuitenkin huomattiin, että Andelin peri saatavansa erittäin tarkasti, vielä tarkemmin kuin edeltä-jänsä. Joku viisas kiteytti pitäjäläisten tunteet sananparreksi:

- Andeliinia sitä anottiin, vaan Ot-teliini se otettiin.

*

Järjestys säilyi hyvin, vain neljä miestä jouduttiin humalan tähden viemään Keski-Ruokasen riiheen rauhoittu-maan, eikä takavarikkojakaan tehty kuin pari. Kauppiaita oli kamalasti, ta-varaa tuikeasti ja kaikenlaista tingel-tan-gelia, telttoja, sirkuksia ja sen semmoisia aivan tarpeeksi, ellei enemmänkin.

Jouko Heinonen Rovaniemen ensimmäisistä

markkinoista 1881 ja myöhemmin, 1920-luvulla

*

Heinäntekoa Sinetässä.

25

Rovaniemellä näimme ensi kerran Rui-jan rannoilta paluumme jälkeen kaksi-kerroksisen talon ja punaisiksi maalatut ikkunanpielet, selvät oireet siitä, että lä-hestyimme asutumpia maita.

Pysähdyimme ruokailemaan Kor-kalo-nimiseen paikkaan ja havaitsim-me ihmisten tavoissa suuren muu-toksen. Korkalossa huoneemme oli sisustettu aistikkaasti maalatuilla pöy-dillä, ja ikkunapieletkin oli maalatut, hienouksia, joita ei tunneta napapii-rin takana. Lisäksi totesimme ominai-suuden, mikä ei aina liity kasvavaan ylellisyyteen, nimittäin äärimmäisen täydellisen siisteyden.

Englantilainen tutkimusmatkailija E. D. Clarke

Ounas- ja Kemijoella 1799. Rovaniemen kuvauk-sia, toimittanut Heikki Annanpalo, 1995.

*

Rovaniemellä oli kuitenkin normaa-lia, että jopa hyvinäkin satovuosina (1800-luvulla) pitäjäläiset panivat lisäai-neita viljan jatkeeksi ja käyttivät puhdas-ta viljaa mieluummin viinantuotantoon.

*

Rovaniemen kauppala vuonna 1927. SA-kuva.

Varsinkin rovastintarkastuksissa vali-teltiin 1800-luvun alkuvuosina, kuinka virrenveisuu oli käynyt ponnettomaksi, eikä itse jumalanpalvelustakaan tahdot-tu oikein jaksaa seurata. Toimitusten aikana vaihdettiin sanaparia naapurin kanssa, syljeskeltiin yleisesti kirkon lat-tialle, mutta vielä ilkeämpää oli isän-tien tapa raahata koiransakin kirkkoon. Ongelmaan paneuduttiin erityisesti 1800-luvun puolivälissä, kun kirkossa räksyttäneet koiralaumat toimillaan loukkasivat jo säädyllisyyden tunteita.

Alkoipa 1800-luvun puolivälin jäl-keen ilmetä sellaisia pyhäpäiviä, jol-loin kirkon ovet täytyi pitää kiinni, sillä jumalanpalvelukseen ei ilmaantunut yhtään ihmistä. Tähän maaperään tuli Rovaniemen seudun ensimmäi-nen varsinainen herätyksen voima.

*

Oman lukunsa ansaitsee Rovaniemen ”merkilli-nen” suntio ja haudan-kaivaja Jaako Narkaus, joka kuoli 1910 vaiheilla. Hän ennusti näkemiensä unien perusteella Rova-niemen tulevat tapahtu-mat: kuolemat, vahin-got, poltot. Matti Vanhapaavalniemi oli kerran tavannut Jaako Narkauksen Rovaniemen hautausmaalta. Tämä kaivoi pakkasella jäiseen maahan hau-toja ja vielä sellaisiin paikkoihin, joiden omistajien ei tiedetty kuolleen. Suntio oli tuhauttanut nokkaansa ja tuuman-nut: ”Kyllä se mulla on vähän niinku tievosa, mihin niitä pittää kaivaa.”

Juha Pentikäinen, Totto VI, 1962.

*

Piispa Johansson oli nähnyt juoppou-den syynä tukkiliikkeet ja niiden mu-kana tulleen kansanpaljouden. Muka-na oli myös vahvasti ennakkoasenteita vahvan lestadiolaisuuden leimaamasta alueesta ja maallisia mielikuvia elämä-menosta, Suomen Klondykesta, kun muuan piispa Johansson totesi Rova-niemen olevan laajemminkin tunnettu

suuresta epäsiveellisyydestään. Kirkko-herra Tillmanin täytyi lopulta todeta piispoille, ettei Rovaniemi ollut sen-tään ”mikään juopposeurakunta”.

Kirkkoneuvostolle kirjelmöitiin 1920-luvun puolivälissä myös siitä, kuinka kirkon alue oli kahden tien risteyksessä tullut kovin levottomaksi: ”Ympärillä hurjastelee autonajajat, poikoset lyövät pallia, kulkurit jyrsittä-vät nurmikot konillaan seinänvieriltä, lehmäkarjat kiertävät kirkon ympäril-lä, eikä ole harvinaista kun juopuneet heiluttavat pirtupulloa kirkon portail-la” kirjelmässä vuodatettiin kiivaaseen sävyyn. Näin rakennettiinkin aita kir-kon ympärille ilmeisesti vuonna 1926.

*

NOUSUKKAIDEN ROVANIEMI

Rovaniemi on nousukas, joka pyrkii Pohjois-Suomen pomoksi. Siellä on ylpeitä rakennuksia ja kirkkaita sähkö-valoja, vinoja katuja ja paljon pimeitä solia, sokkeloita ja kujia. Kievarista saapi kaljaa ja naisparturista puuteria. Arvattavasti siellä on myös herrasauna ja ”koko kansan kapakka”, vaikka en tullut kylttejä lukeneeksi.

*

Poroa täällä ei kunnioitettu kuin mei-dän perukoillamme. Herrasväet mie-luummin kävelivät kujilla kalossijal-kineissa muhveineen kuin harrastivat porourheilua. Siitä syystä en ensinkään voinut pitää Rovaniemestä, joka on olevinaan muuta kuin mikä oli.

Ilmari Kianto: Pikakuvia turneematkalta 1916.

Heikki Annanpalo, toim.: Rovaniemen kuvauksia. Isovihasta yliopistoaikaan, 1995.

*

Kiihkeän poliittisen elämän lisäksi Ro-vaniemestä kasvoi 1920- ja 1930-luvuil-la rikollisuuden mustin alue Suomes-sa. Kaleva-lehdessä epäiltiin vuonna 1932, että Sahanperän maine oli levin-nyt maailman kaikkiin maanosiin.

Matti Enbuske: Rovaniemen historia, Jokivar-

sien kasvatit ja junantuomat, 1997.

*

Rovaniemelle päätettiin perustaa rait-tiusseura, johon heti liittyi 38 jäsentä. Seuraavan vuoden alusta 1890 alkoi tämä raittiusseura toimintansa ja an-nettiin sille nimeksi Pohjan tähti 2, ja

Lepäilijä Ounaskosken törmällä.

27

LAPINMAAHAN KERRAN EKSYIN