KARI PAAKKUNAINEN (TOIM.)

”KYLLÄ POLITIIKALLE, MUTTA...”Nuoret ja eduskuntavaalit 2003

OPETUSMINISTERIÖ

NUORISOTUTKIMUSVERKOSTO

NUORISOASIAIN NEUVOTTELUKUNTA

Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 35Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 27

Ulkoasun suunnittelu: Vesa PesonenKannen kuva: Jussi Konttinen(eduskuntatalon valokuva: Vesa Lindqvist/Matti Hurme,Pohjoismaiden neuvosto/Pohjoismaiden ministerineuvosto 2002)

Taitto: Tanja Nisula

© Opetusministeriö, Nuorisotutkimusseura ja tekijät

ISBN: 952-442-485-1ISSN: 1455-268X

Yliopistopaino Oy, Helsinki 2003

ESIPUHE

Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora on tehnyt vuodesta 1996 alkaen selvi-tyksiä alle 30-vuotiaiden nuorten äänestyskäyttäytymisestä. Selvityksiä varten Suo-men Gallup Oy on haastatellut kulloistenkin vaalien jälkeen noin tuhatta 18–30-vuotiasta suomalaista nuorta. Tänä vuonna vaalitutkimus on toteutettu Nuorisoasiainneuvottelukunnan ja Nuorisotutkimusverkoston yhteistyönä. Vaalikirja onkin tuo-rein hedelmä yhteistyökudoksesta, jossa nämä tahot välittävät yhdessä jonkin tietolai-toksen kanssa (Suomen Gallup Oy, Tilastokeskus, Stakes) nuoria koskevaa laajaa tilas-tollista tietoa ja niitä koskevia tulkintoja nuorisokentän eri toimijoille (vrt. Nuortenelinolot -vuosikirjat). Kaikki Nuoran aiemmat julkaisut nuorten vaaliosallistumisestalöytyvät Nuoran www-sivuilta www.minedu.fi/nuora.

Vaalikirjan teon työtapa noudatti kelvollisen akateemisen ja poliittisen polemiikinperinteen hyviä uomia. Kahdeksan kirjoittajaa asetettiin tulkitsemaan yhteistä aineis-toa. Poliittisuus tarkoittaa tässä yhteydessä tulkinnan politiikkaa. Vaalikirjassa kysy-tään moniäänisesti, mikä oli tulos tällä kertaa. Näin myös pelastetaan kyselytutkimus-ta ehkä tavanomaista laajempaan käyttöön, aineistot ovat aukinaisia ja jokaisen tulkit-tavissa. Voisi väittää, että juuri tällä tavoin työskennellen saadaan gallupit eläväänkäyttöön. Aivan liian usein gallupit ovat vain suorittajan ja tilaajan sekä tiedotusjulki-suuden umpinaisen käytännön arkea. Tilaajat määrittelevät kysymyksiä ja tuloksistatehtaillaan uutisia. Kehkeytyvän gallup-uskon tuoksinassa unohtuu se, että jokainentulkinta on kiistettävissä.

Mikä on tulos ja mikä on tuloksen merkitys? Kuka voitti, kuka hävisi? Nämä ovaterityisen hyviä kysymyksiä vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen, kun ajatellaan nuo-ria kansalaisia, erityisesti kun valituiksi tulleiden kansanedustajien joukossa on kuusi alle30-vuotiasta. Suomalaisessa nuorisotutkimuksessa on puhuttu tämän päivän nuoristayksilöllisen pakkovalinnan sukupolvena – menestyäkseen yhteiskunnan kilpailun erikentillä on nuorten osattava valita yksilöinä ja tiedettävä yksilöinä, mitä on osattava. Jamitä äänestämiseen tulee, tällaiseen kuvioon liittyen voi kysyä, onko nyt varttumassa20–30-vuotiaitten sukupolvi, jolla on ensi äänestyskokemuksistaan lähtien aiempiasukupolvia pysyvästi alempi äänestysprosentti. Ja niin, että he eivät yksilöinä kuvittelemuodostavansa mitään sukupolvea. Kiihdyttäviä kysymyksiä.

Helsingissä 27.5.2003

Tommi Hoikkala Pia Metsähuonetutkimusjohtaja pääsihteeriNuorisotutkimusverkosto Nuorisoasiain neuvottelukunta

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO 6Kari Paakkunainen

NUORET JA VUODEN 2003 EDUSKUNTAVAALIT

Sakari Nurmela ja Juhani Pehkonen 9

UUSI POLITIIKKA JA POLIITTISEN OSALLISTUMISEN MONINAISTUMINEN:HAASTE EDUSTUKSELLISELLE DEMOKRATIALLE?Villiina Hellsten 62

”HEI KAVERI – MILLÄ VÄLINEILLÄ ÄÄNESTÄT?” MITÄ DEMOKRATIA,VAALIT JA POLIITTISEN OSALLISTUMISEN KEINOT MERKITSEVÄT NUORILLE?Pia Lundbom 84

NUORET JA VUODEN 2003 EDUSKUNTAVAALIEN KAMPANJA

Sami Borg 97

PUOLUEIDEN, ALUEIDEN JA IHMISTEN ELÄMÄNTAVAN EDUSTUS

EDUSKUNTA-VAALEISSA

Ismo Pohjantammi 109

NUOREN ÄÄNESTÄJÄ-SUKUPOLVEN ASENTEET VAALIOSALLISTUMISTA

KOHTAAN: NELJÄ FRAKTIOTA.Hanna Wass 126

POLITIIKKAA EI ENÄÄ OHITETA LIKAISENA PELINÄ. RISKIYHTEISKUNNAN

NUORET RAKENTAJAT JA POPULISTIT.Kari Paakkunainen 151

SUOMEN GALLUPIN PUHELINHAASTATTELUKYSYMYKSET 169

TIIVISTELMÄ 180SAMMANDRAG 182SUMMARY 184

KIRJOITTAJAT 186

6

VAIKKA MONI NUORI

NUKKUUKIN VAALEISSA,UUDET JA RAIKKAAT

ARVOTTAMIS- JA

OSALLISTUMISTAVAT OVAT

TULOILLAAN. JOHDANTOA

PIKA-ANALYYSEIHIN.

Monen politiikan tutkijan mukaan poliittinenkeskustelu vaaleista saattaa kiihtyä itse vaalien jäl-keen. Voittajista ja häviäjistä sopiminen, nukku-jien profiilin piirtäminen ja muutoksen taustoit-taminen kiehtoo. Tulkinnoista riittää monille.Varsinkin nuorten vaaliaktiivisuutta on analysoi-tu tarkasti ja huolestuneina. Viime vuosina nuor-ten vaalikäyttäytymistä ja -aktiivisuutta on kyet-ty tulkitsemaan entistä monipuolisemmin. ”Vainmäntti jättää äänestämättä” -kommentit on jä-tetty totisemmille vuosikymmenille. 53–54 pro-senttia nuorista kävi vaaliuurnilla. Tässä riittää-kin pohdittavaa, mietitäänpä asiaa sitten suku-polvipolitiikan, demokratian tai poliittisen kyy-nisyyden näkökulmista.

Äänestäminen on saanut rinnalleen muitakinosallistumisen ja politiikan symboliikan tasoja.Nuorten vaali- ja survey-tutkimuksen valintojaluetaan myös rutinoituneen ja tukkoisen poliit-tisen järjestelmän kritiikkinä. Väliin nuorisotut-kimuksista nousee esiin oivallisia puoluevaihto-ehtojen aikalaiskritiikkejä. Esimerkiksi järjestys-puhetta tulvivan populistisen liikkeen ja puna-vihreän vaihtoehdon potentiaalit voidaan tun-nistaa monissa 1990-luvun empiirisissäkin tut-

KARI PAAKKUNAINEN kimuksissa. Samalla nuorisoyhteisöjen romanti-sointi on vähentynyt, empiiriset kuvat politiikanmarginaalissa elävistä nuorista eivät anna ponttayksiviivaiselle ”radikaalit ovat tulossa” -draamal-le. Nyt alueen pohtijoita kiehtoo sekin, ovatkonuoret hylkäämässä kansallisen poliittisen vaali-demokratian globaaleilla argumenteilla. Mihinkansallinen järjestelmä enää riittää?

Se, että keskustelu on tarkentunut, on osal-taan Nuorisotutkimusverkoston, Nuorisoasianneuvottelukunnan (Nuora) ja Suomen Gallu-pin yhteistyön tulosta. Vaikka vaarana saattaakinolla se, että asiantuntijat ja arvioijat asettuvat lii-aksikin nuorison tunteiden ja arvojen tulkeiksi,ja haastattelu- ja arviointitutkimus saattaa joskusajaa itse vaalien rinnalle, monipuoliset, toistetutja monien tulkitsijoiden avaamat aineistot (aineis-tojen ja tutkijoiden triangulaatio) tihentävät tul-kintaa.

Tämän artikkelikokoelman perustana on Suo-men Gallupin heti vaalien jälkeen pikaisesti(17.3–31.3.2003) keräämä puhelinhaastattelu-aineisto. Haastatteluihin osallistui 1 002 18–30-vuotiasta nuorta. Osa kysymyspattereista oli sa-moja kuin Gallupin ja Nuoran tutkimuksessa,joka käsitteli vuoden 1999 vaaleja. Nyt kirjoitta-jakunta on monipuolisempi. Empiirinen pika-aineisto on asetettavissa nykytekniikalla (erityi-sesti henkilökohtaiset SPSS-ohjelmat) monientutkijoiden pika-analyysin kohteeksi. Ja kriitti-nen, osin toisiaan myös korville lyövä, keskustelusaman aineiston äärellä on parasta akateemista-kin perinnettä. Tutkijat ovat tuoneet pikagallu-pin rinnalle myös muita historiallisia vertailuai-neistoja ja tuoreita aineistolähteitä. Ajankohtai-set artikkelit ja aineistotulkinnat keskustelevathyvin toistensa kanssa. Tiukan yhtenäistä tulkin-taa ei edes yritetä, lukijakin pääsee käyttämäänälyään ja poliittista pelisilmäänsä.

Sakari Nurmela ja Juhani Pehkonen osoittavataineiston perustulkinnassa, että ”laskevan äänes-tysprosentin kehitys näyttäisi ainakin väliaikaises-ti pysähtyneen”. Samaa toiveikasta johtopäätöstätukevat monet muutkin artikkelin politiikkakiin-nostuksen mittarit, jotka kertovat vaaleissa nuk-

7

kuneiden uudenlaisesta avoimuudesta äänestys-demokratian merkityksille. Ilman masentavia mar-ginaalipuheita Nurmela ja Pehkonen näyttävätmeille kahtia jakautuneen nuorison poliittisenkulttuurin, jossa aktiviteetit tunnetusti kumuloi-tuvat. Toisen puoliskon nuorilla on positiivisenvaaliasenteen lisäksi järjestö- ja verkostosidoksia jahalu omakohtaiseen poliittiseen polemiikkiin. Toi-saalta toinen puoli alle 30-vuotiaista suomalaisis-ta jättää perinteiset poliittiset kuviot ja järjestö-maailmat väliin.

Villiina Hellsten argumentoi ja piirtää kirk-kaasti esiin perusjohtopäätöksensä nuorisovaaleis-ta. Tässä häntä auttavat tarkat empiiriset vertai-lut ja ”uuden politiikan” ulottuvuuden hallinta.Hellsten kirjoittaa, että ”(…) nuorten poliittistaajattelua todella ohjaavat perinteisten jakokysy-mysten lisäksi myös jälkimaterialistiset asiakysy-mykset, yhtäältä ”pehmeinä” arvoina ilmenevävasemmisto-libertaarinen arvoulottuvuus ja toi-saalla ilmenevä vaatimus auktoriteetin ja moraa-lin sekä kurin ja järjestyksen kiristämisestä.” Hell-sten pohtiikin, että nuorten vaalipassiivisuus saat-taa johtua juuri tästä kyvyttömyydestä tarjota rat-kaisuja nuorten priorisoimiin asiakysymyksiin.Äänestäminen ei enää ole ilmeinen ja yksikäsittei-nen keino vaikuttaa (globaalin) yhteiskunnan ke-hitykseen. Henkilökohtaiset eettiset valinnat (iden-titeettipolitiikka) haastavat erityisesti symbolisellatasolla edustuksellisen kansallisen demokratian.

Pia Lundbom täydentää Hellstenin aikalais-analyysia. Survey-tutkimuksen lisäksi hän lukeenuorten politiikkakirjoituksia demokratiasta jayhteiskunnallisista liikkeistä ja uskoo, että kansa-laisaktivismi tarjoaa yhteiskunnalliselle keskus-telulle ja poliittiselle ”kasvatukselle” edes jonkin-laisen mahdollisuuden. Nuorten moniääninen kä-sitys politiikasta lupaa kiinnostavia aikoja, ”inno-vatiivista, keskustelevaa ja osallistuvaa politiikkaa”.Liikkeet osaavat mediakielen, nostavat politiikanasialistalle uusia asioita ja kykenevät omalta osal-taan katsomaan yli politiikan markkinoistumisen.

Sami Borg taustoittaa aineistoa aiempiin pe-rusaineistoihin nojaten ja alleviivaa nuorison pe-ruskriittisyyttä kaikkia politiikan ilmiöitä ja vaih-

toehtoja kohtaan. Vaalipassiivisuus ei siis palau-du nuorten pinnallisiin tai populistisiin asentei-siin. Nuorilla on myös vanhempiin ikäryhmiinverrattuna etäinen mutta tiedollisesti pohdittusuhde politiikkaan. Vuoden 2003 vaalikampan-ja ei herätellyt tai mobilisoinut nuoria vanhem-pien tavoin ”osallisiksi”, vaikka nuorten keskuu-dessa olikin nähtävissä uudenlaista verkko-osal-listumista vaaleihin. TV-paradigman rinnalla voilöytää myös nuorille ominaisen Internet-näkö-kulman osallistua politiikan teemojen käsittelyyn.

Ismo Pohjantammi sitoo vaalianalyysia demo-kratian kannalta ohittamattomaan, edustukselli-suuden ongelmakenttään. Puolueiden perspek-tiivin rinnalle nousevat alueiden, arvojen ja elä-mäntapojen edustustavat ja -periaatteet. OlennaistaPohjantammelle on se, miten paikallinen ja ylei-nen poliittinen julkisuus rakentuvat. Miten kan-salaisyhteiskunta ja itsehallinto tarvitsevat poliitti-sia rakenteita ja aktiivista yhdistystoimintaa? Vaa-litavat ja -alueet eivät ole itsestään selviä.

Hanna Wass yhdistää oivallisesti mannheimi-laisen sukupolviteorian vaaliaineiston tarkaste-luun. Hän pohtii jännittävästi myös sukupolvenyhtenäisyyttä ja fraktioitumista. Melko yhtenäi-seltä vaikuttavan (laajan) 18–30-vuotiaiden su-kupolven merkittävimmän alaryhmän muodos-tavat ”vetäytyjät”, joiden passiivisuus politiikka-riennoissa on aikamme ”suuri kysymysmerkki”.Etäisyyttä ottaneen nuorisoryhmän rinnalle löy-tyy myös pieni mutta monipuolisen aktiivinen jaäänekäs ryhmä, jolle mikään ei politiikassa jää vie-raaksi, ei edes ulkoparlamentaarinen toiminta.

Kari Paakkunainen lukee Suomen Gallupinaineiston kiinnostavia politiikkakäsityksiä ja hah-mottaa kielikuvien kautta tulokulmia politiikankentälle. Nuorten poliittinen sanasto näyttää ai-empaa avarammalta ja joustavammalta. Politiik-kaa ei suhteellisen passiivisissakaan ryhmissä jäsen-netä enää moraalisesti ja mustavalkoisesti likaisenapelinä. Sitä ei enää kokonaan jätetä muille. Paak-kunainen puhuu toisaalta populistisen rohkeastaja toiminnallisesta suuntauksesta. Tämän ohellanousee riskiyhteiskunnallisesti harkitseva ja yksi-löllistynyt nuorisoryhmä. Poliittiset toimintatavat,

8

ristiriidat ja ratkaisu-ulottuvuudet sekä globaalipolitiikka ja pelitilat esiintyvät nuorten vastauk-sissa. Samalla Paakkunainen varoittaa vaaliaineis-tojen ylitulkinnoista, joilla yritetään pelastaa vaali-ja survey-tutkimuksen instituutioita ja niiden stan-dardeja politiikan yhtenäisenä kuvana. Yksilöllis-tyminen ja nuorten politiikkakäsitysten fragmen-

toituminen ja ristiriitaisten tilannekohtaisten kä-sitteiden käyttö osoittavat, että nuorille vaaleilla jagallupeilla on zombi-instituutioiden (kuolleiden,mutta jotenkin elävien organisaatioiden) piirteitä.Vaaleissa ja haastatteluvastauksissa myös peilaillaanja pelataan. Nuorillekaan politiikka ei ole yksikä-sitteinen ilmiö.

9

NUORET JA VUODEN 2003EDUSKUNTAVAALIT

1. JohdantoTämän tutkimuksen tarkoitus on antaa tietoa jaseurata suomalaisten nuorten suhtautumista vuo-den 2003 eduskuntavaaleihin sekä selvittää näi-hin vaaleihin liittyvien valintojen taustatekijöitä.Osin tämä selvitys on luonteeltaan seurantatut-kimus. Se muodostaan kiinteän kokonaisuudenaiemmin tehdyn työn kanssa. Vuonna 1999nuorison ajatuksia kartoitettiin myös tuoreeltaaneduskuntavaalien jälkeen.

Kyseessä on harvinaislaatuinen kokonaisuus:lyhimmällä mahdollisella aikavälillä on kerättynuorten näkemyksiä heti suoritettujen vaalienjälkeen. Voidaankin sanoa, että näiden kahdeneduskuntavaalien seurantatutkimuksen teematsekä täydentävät aiheidensa puolesta toisiaan ettänivoutuvat erityisesti vaaleja koskevilta osiltaanyhteen kattavaksi, vaaliosallistumiseen liittyväksikokonaistarkasteluksi.

Nuorille esitettiin juuri järjestettyjen vaalienjälkeen runsaasti samansisältöisiä kysymyksiä kuinvuoden 1999 eduskuntavaalien jälkeen. Sitenvaaliosallistumisen osalta tämän tutkimuksenyhteydessä saavutetut tulokset ovat suoraan ver-tailukelpoisia aiempaan.

Tutkimusaineisto on kerätty välittömästi käy-tyjen eduskuntavaalien jälkeen 17.3.–31.3.2003välisenä aikana. Tutkimuksessa haastateltiin pu-helimitse 1 002 18–30-vuotiasta nuorta. Tutki-muksen perusotos poimittiin satunnaisesti väes-törekisteristä. Otokseen poimituille etsittiin sekälanka- että matkapuhelinnumerot.

SAKARI NURMELA JAJUHANI PEHKONEN

Tutkimustulosten raportointi etenee siten, ettäaluksi tarkastellaan nuorten sitoutumista politiik-kaan sekä politiikan hahmottamisen, kiinnostuk-sen ja poliittisten mielipiteiden muodostumisennäkökulmasta. Sen jälkeen raportointi etenee si-ten, että ensin tarkastellaan nuorten asenteitapoliittista osallistumista kohtaan. Tämän jälkeenkerrotaan nuorten suhteesta yhteiskunnallisenvaikuttamisen erilaisiin muotoihin; mitä sovin-naisia ja epäsovinnaisia vaikuttamiskeinoja oltai-siin valmiita käyttämään tärkeiden asioiden edis-tämiseksi. Oma lukunsa tutkimuksessa on nuor-ten suhde ja kiinnostus erilaisiin järjestöihin. Tällätavalla saadaan esille se, millaisten järjestöjen taimuiden ryhmien kautta nuoret ovat halukkaitaosallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan.

Tutkimusraportin seitsemännessä luvussa tar-kastelu kohdennetaan nuorten vaaliosallistumi-seen eduskuntavaaleissa. Äänestämistä tarkastel-laan yksityiskohtaisesti: mistä nuoret saivat tie-tonsa ja kuinka moni kävi äänestämässä. Nuorilleesitettiin lisäksi joukko äänestyspäätökseen liitty-viä muita kysymyksiä. Nuoret ottivat kantaa pää-töksenteon ajankohtaan, ehdokas- ja puolueva-lintaan vaikuttaneisiin tekijöihin sekä asioidentärkeyteen äänestyspäätöksessä.

Tutkimuksen loppupuolella oman lukunsamuodostavat äänestämättä jättäneille esitetyt ky-symykset siitä, kävikö äänestäminen mielessä jamiksi he eivät käyneet äänestämässä. Lopuksi tut-kimuksessa esitetään arviot siitä, miten vaaliuur-nilla käyneiden nuorten äänet jakautuivat eripuolueille. Samassa yhteydessä tarkastellaan, mitäkaikkia puolueita nuoret olisivat voineet äänes-tää vaaleissa. Tässä kohden tarkastelu laajentuueri puolueiden potentiaalisen kannatuksen suun-taan ja kielii siitä, missä määrin nuoret ovat ank-kuroituneet johonkin tiettyyn tai tiettyihin puo-lueisiin.

Suomen Gallup on toteuttanut tutkimuksenNuorisoasiain neuvottelukunnan (Nuora) toi-meksiannosta.

10

2. Nuorten sitoutuminen politiikkaan

2.1. Mitä politiikka on?Tutkimuksessa nuorille esitettiin kahdestatoistaosiosta muodostuva lista politiikan ja poliittisentoiminnan luonnehdinnoista. Vastaajien tehtävä-nä oli ilmoittaa, mitkä kaikki näistä luonnehdin-noista vastaavat heidän käsitystään politiikasta.

Käsite ”politiikka” hahmottuu suomalaisennuorison enemmistölle tärkeänä keskustelunayhteiskunnallisista asioista, osallistumisena vaa-leihin ja luottamustehtäviin. Tätä täydentää se,että valtaosa arvioi politiikan olevan myös yritys-tä ratkoa kansainvälisiä ja globaaleja ongelmia.Enemmistön mielestä politiikka voi olla myösväline, jolla pyritään luomaan parempi ja ekolo-gisesti kestävämpi maailma.

Vaikka nuoret ajattelevat, että politiikka onlääke yhteisten asioiden ja ongelmien ratkomi-seen, enemmistö ajattelee siihen kuuluvan olen-naisesti myös yhteiskuntaryhmien välisen kamp-pailun. Politiikka siis heijastaa nuorten mielestäyhteiskuntaluokkien tai -ryhmien kamppailua

siitä, mitä ongelmia ratkotaan, millä tasolla ja milläkeinoin. Valtaosa nuorista näkee politiikan vält-tämättömäksi keinoksi hoitaa yhteisiä asioita. Po-litiikalle ei koeta olevan toimivaa vaihtoehtoa jasiksi sitä pidetään välttämättömänä.

Tulokset viittaavat siiten, että nuorten mieles-tä politiikka ei ole ainoastaan edustuksellistenmekanismien kautta vaikuttamista vaan myöslaaja-alaisempaa liittymistä ja vaikuttamista eri-laisiin globaaleihin yhteisöihin – esimerkiksiympäristöliikkeisiin – ja tätä kautta osallistumi-sen ja vaikuttamisen ulottamista yli kansallistenrajojen.

Kielteiset politiikan luonnehdinnat asettuvatnuorten keskuudessa profiilin tyveen. Runsaankolmasosan mielestä politiikka on epärehellisiä jatyhjiä lupauksia. Vajaa kolmanneksen mielestäkyseessä on eräänlainen munkkilatina, jota onvaikea tai mahdoton ymmärtää. Suhteellisen har-va nuori pitää politiikkaa likaisena ja luotaantyön-tävänä pelinä. Vain viidesosan mielestä se on omannuoruutensa ohittaneiden ”vanhojen patujentemmellyskenttä”.

81

81

70

55

51

50

35

30

25

20

17

12

0

0

Tärkeää keskustelua yhteisk. asioista, osall. vaaleihin ja luott.teht.

Politiikka on yritystä ratkoa kansainvälisiä ja globaaleja ongelmia

Politiikka on välttämätön tapa hoitaa yhteisiä asioita

Politiikka on kamppailua yhteiskuntaluokkien tai -ryhmien välillä

Paremman maailman ja ekologisesti kestävän maailman luomista

Politiikka on välttämätön tapa ratkoa ongelmia ja ristiriitoja

Politiikka on epärehellisiä ja tyhjiä lupauksia

Politiikka on munkkilatinaa, jota et ymmärrä

Politiikka on osa oman itsesi, ryhmäsi tai verkostosi toimintaa

Politiikka on vanhojen patujen temmellyskenttä

Politiikka on luontaantyöntävää, likaista peliä

Henkilökohtaiset ja elämäntilanteiden ratkaisut ovat poliittisia

Ei mitään näistä

Ei osaa sanoa

0 25 50 75 100

Kuvio 1. MITKÄ LUONNEHDINNAT KUVAAVAT OMAA KÄSITYSTÄ POLITIIKASTA (%).

11

Vaikka nuorten tapa määritellä politiikka ker-too pikemminkin myönteisestä ja ymmärtävästäperussuhtautumisesta, vastaukset antavat vääjää-mättä viitteitä myös nuorten arkimaailman japolitiikan kohtaamattomuudesta. Tästä kertoo se,että vain runsaalle kymmenesosalle henkilökoh-taiset ja elämäntilanteiden ratkaisut ovat poliitti-sia. Kuitenkin joka neljäs toteaa, että politiikkaon hänen itsensä, ryhmänsä tai verkostonsa toi-mintaa.

Naisten ja miesten politiikan sisältöä ja määri-tyksiä koskevat käsitykset eivät pääpiirteissään eroatoisistaan. Sen sijaan tämänkertaisissa eduskun-tavaaleissa äänestäneiden ja äänestämättä jättä-neiden näkemykset ovat jonkin verran erityyp-

piset. Äänioikeuttaan hyödyntäneille on tyypil-lisempää pitää politiikkaa tärkeänä yhteiskunnal-lisia asioita koskevana keskusteluna ja osallistu-misena. He ovat myös vakuuttuneempia siitä,että politiikka ylipäänsä on välttämätön tapa rat-koa ongelmia ja ristiriitoja. Vaaleissa äänestäneettoteavat useammin kuin ”nukkuneet”, että poli-tiikka on osa heidän verkostonsa luontevaa toi-mintaa.

Äänestämättä jättäneet taas korostavat enem-män politiikan luotaantyöntävyyttä ja likaisuut-ta. He ovat äänestäneitä vakuuttuneempia poli-tiikan epärehellisyydestä ja siinä esitettävien lu-pausten tyhjyydestä. Politiikan kielikin on heillevieraampaa, eräänlaista modernia munkkilatinaa.

00

01

1212

2815

2718

4526

1728

4731

4253

4554

5657

6573

7884

7185Tärkeää keskustelua yhteisk. asioista, osall. vaaleihin ja luott.teht.

Politiikka on yritystä ratkoa kansainvälisiä ja globaaleja ongelmia

Politiikka on välttämätön tapa hoitaa yhteisiä asioita

Politiikka on kamppailua yhteiskuntaluokkien tai -ryhmien välillä

Paremman maailman ja ekologisesti kestävän maailman luomista

Politiikka on välttämätön tapa ratkoa ongelmia ja ristiriitoja

Politiikka on epärehellisiä ja tyhjiä lupauksia

Politiikka on osa oman itsesi, ryhmäsi tai verkostosi toimintaa

Politiikka on munkkilatinaa, jota et ymmärrä

Politiikka on vanhojen patujen temmellyskenttä

Politiikka on luontaantyöntävää, likaista peliä

Henkilökohtaiset ja elämäntilanteiden ratkaisut ovat poliittisia

Ei mitään näistä

Ei osaa sanoa

0 25 50 75 100

MITKÄ LUONNEHDINNAT KUVAAVAT OMAA KÄSITYSTÄ POLITIIKASTA (%).

Kuvio 2.

ÄÄNESTIEI ÄÄNESTÄNYT

12

2.2. Politiikasta kiinnostuminenEnemmistö nuorista (54 prosenttia) sanoo ole-vansa ainakin jonkin verran kiinnostunut poli-tiikasta. Tosin hyvin kiinnostuneita on vain 9prosenttia, joten suurin osa kiinnostuneista onsitä vain ”jonkin verran”. Luvut kuitenkin kerto-vat 18–30-vuotiaiden tasaisesti lisääntyvästä kiin-nostuksesta politiikkaa kohtaan. Kiinnostunei-den osuus on nyt 14 prosenttiyksikköä suurem-pi kuin vuonna 1991, ja osuus on kasvanut suh-teellisen tasaisesti. Kun vielä edellisessä tutkimuk-sessa vuonna 1999 saattoi todeta, että 18–21-vuotiaat eivät perusta aivan samassa määrin poli-tiikasta kuin tämän iän jo ohittaneet, nyt puntitovat tasoittuneet lähes täysin.

Taulukko 1. Nuorten kiinnostuneisuus politii-kasta 1991–2003 (%). Hyvin + jonkin verrankiinnostuneet.

1991 6991 9991 3002

04 44 15 45

Työttömiä politiikka kuitenkin kiinnostaa edel-leen vähemmän kuin työssä käyviä. Opiskelijatovat politiikasta kiinnostunein ammattiryhmä.Koulutuksen määrä indikoi kiinnostusta. Kaksikolmesta korkeakoulututkinnon suorittaneestatuntee mielenkiintoa asiaa kohtaan, kun vain 38prosenttia ammattikurssin tai -koulun suoritta-neista vastaavasti ajattelee samoin.

Uudellamaalla ja erityisesti pääkaupunkiseu-dulla asuu suhteellisesti eniten politiikasta kiin-nostuneita. Maaseutumaisissa kunnissa asuvistaheitä löytää vähemmän kuin muualta. Suurim-pien puolueiden kannattajista kokoomuslaisten,vasemmistoliittolaisten sekä vihreiden parissatunnetaan eniten mielenkiintoa politiikkaan.

Kolme neljästä äänestämättä jättäneestä toteaapolitiikan kuuluvan vähän tai ei lainkaan kiinnos-tavien asioiden joukkoon. Vastaavasti enemmistöäänestämässä käyneistä (63 prosenttia) toteaa ole-vansa ainakin jonkin verran kiinnostunut.

Tarkastelua täydennettiin kahdella kiinnos-tusta konkreettisesti mittaavalla kysymyksellä.Ensiksikin tiedusteltiin, kuinka usein nuoret kes-kustelivat muiden kanssa eduskuntavaaleista vaa-likampanjan aikana. Toinen kiinnostuneisuuttatarkentava kysymys käsitteli nuorten vierailemis-ta Internetin vaalikoneella testaamassa itselle so-pivaa ehdokasta.

Kokonaisuudessaan eduskuntavaalit olivat pu-heenaihe valtaosalle nuorista. Vajaa kolmannes olipuhunut vaaleista joko päivittäin (29 prosenttia)ja reilu neljännes usein (28 prosenttia). Lisäksi jokaneljäs (24 prosenttia) sanoi käsitelleensä eduskun-tavaaleja keskustelukumppaneidensa kanssa aina-kin joskus. Vain vajaa viidesosa nuorista kertoi kes-kustelleensa vaaleista harvoin tai ei lainkaan.

Vuoden 2003 eduskuntavaalit keskustelutti-vat nuoria samassa määrin kuin vuoden 1999 vaa-lit. Keskustelun määrässä ei ollut eroja, vaikka kiin-nostus politiikasta lisääntyi verrattuna vuoteen

200319991996

0 25 50 75 100

9

6

7

45

45

37

0

0

0

37

38

38

9

11

18

Kuvio 3. KUINKA KIINNOSTUNUT ON POLITIIKASTA (%).

HYVINKIINNOS-TUNUT

EIOSAA

SANOA

VAINVÄHÄNKIINN.

JONKINVERRAN

KIINNOST.

EI LAIN-KAAN

KIINNOST.

13

Kaikki

NainenMies

18–21 vuotta22–25 vuotta26–30 vuotta

OpiskeleeTyössä

TyötönMuu

Ei ammatill. koulutustaAmmattikurssi tai -koulu

OpistoKorkeakoulu

UusimaaEtelä-Suomi

Itä-SuomiVäli-Suomi

Pohjois-Suomi

PääkaupunkiseutuKaupunkimainen kunta

Taajaan asuttu kuntaMaaseutumainen

Asuu yksinVanhempien kanssa

Kämppäkaverin kanssaPuolison kanssa, ei lapsia

Puolison kanssa, lapsia

ÄänestiEi äänestänyt

KESKSDP

KOKVAS

VIHRKRIST

0 25 50 75 100

9

712

9

9

10

136

14

8

115

8

13

138

6

8

9

15

9

11

4

86

13

13

7

12

0

12

814

1316

11

45

4644

44

44

46

4943

33

46

4433

52

53

4945

44

46

36

49

45

44

41

4847

40

41

47

52

24

50

4555

5856

54

0

00

0

0

0

00

0

0

00

0

0

00

0

0

0

0

0

0

0

00

0

0

0

0

0

0

00

00

0

37

3934

37

37

36

3339

36

38

3845

31

30

3237

44

33

42

31

38

32

42

3636

35

39

35

32

52

34

4027

2926

29

9

810

10

11

8

611

17

8

717

8

4

710

6

13

13

6

8

13

13

812

13

7

11

5

24

4

75

02

6

KUINKA KIINNOSTUNUT ON POLITIIKASTA (%).

HYVINKIINNOS-TUNUT

EIOSAA

SANOA

VAINVÄHÄNKIINN.

JONKINVERRAN

KIINNOST.

EI LAIN-KAAN

KIINNOST.

Kuvio 4.

14

1999, samoin kuin äänestysintokin. Ilmeisestieduskuntavaaleista puhuminen muiden ihmis-ten kanssa on jokseenkin vakioista vaaleista toi-seen ja ei välttämättä muutu, vaikka oma kiin-nostuneisuus politiikasta ja osallistumisaktiivisuuslisääntyvätkin.

Opiskelijat, pääkaupunkiseudulla asuvat sekääänensä vaaleissa antaneet keskustelivat vaaleistakeskimääräistä enemmän. Myös korkeakoulutut-kinnon suorittaneet ja vailla ammatillista koulu-tusta olevat olivat puhuneet asiasta varsin pal-jon. Keskimääräistä useammin ”poliittista hiljais-eloa” olivat viettäneet työttömät ja ammattikurs-sin tai -koulun suorittaneet sekä varsinkin äänes-tämättä jättäneet. Suurimpia puolueita äänestä-neistä eniten keskustelua eduskuntavaaleista oliherännyt Kokoomuksen, Vasemmistoliiton jaVihreän liiton kannattajien parissa.

Kaikki eduskuntavaaleista keskustelleet eivätolleet käyneet vaalikoneilla. Kaksi viidesosaa (40prosenttia) kaikista nuorista oli testannut, löytäisi-kö sopivan ehdokkaan Internetistä. Opiskelijat(joilla tietysti on keskimääräiset paremmat mah-dollisuudet käyttää Internetiä) olivat olleet aktii-visia. Myös korkeakoulututkinnon suorittaneet sekäUudellamaalla ja erityisesti pääkaupunkiseudullaasuvat olivat kokeilleet keskimääräistä useamminvaalikoneita, samoin Vihreitä ja osin myös Kokoo-musta kannattaneet.

Melkein joka toinen (48 prosenttia) vaaleissaäänestänyt oli testannut ehdokkaita. Kääntäentämä merkitsee sitä, että yli puolet nuorista olilöytänyt itselleen ehdokkaan ilman Internetiä-

kin. Äänestämättä jättäneistä joka kuudes (17prosenttia) oli käynyt jollakin Internetin vaaliko-neista valitsemassa ehdokasta mutta jättänyt siltiäänestämättä. Tällaiset vaalikoneilla kävijät, jotkaeivät äänestä, ovat kuitenkin tulevien vaalienpotentiaalisia äänestäjiä.

2.3. Merkittävimmät nuorten poliittistenmielipiteiden muodostumiseen vaikuttaneet tahotMitkä henkilöt, asiat tai tahot vaikuttavat enitennuorten poliittisten mielipiteiden muodostumi-seen ja kehittymiseen?1 Tätä selvitettiin esittämällähaastatelluille erityyppisistä vaihtoehdoista (9 kpl)koostuva lista ja pyydettiin arvioimaan erikseenkunkin merkitystä.2

Jos huomio kiinnitetään vain vaihtoehdon”paljon” valinneisiin, kolme nousee ylitse mui-den: puolueiden ja poliitikkojen toiminta, poli-tiikasta itse hankittuihin tietoihin perustuvatmielipiteet sekä tiedotusvälineissä esitetyt mieli-piteet politiikasta. Näiden kolmen tekijän jälkeentärkeysjärjestyksessä tulevat vanhempien mieli-piteet. Seuraavana tulevat koulunkäynnin sekäammatillisen opiskelun aikana saadut vaikutteet,kavereiden mielipiteet sekä pienimmälle joukollemerkitykselliset kokemukset työpaikoilla. Kan-salaisjärjestöjen kannanotoilla on merkitystä pie-nimmälle joukolle.

Eri tahojen vaikutus on kokonaisuudessaansamantyyppistä kuin 1999 eduskuntavaalienedellä. Omien vanhempien mielipiteet sekä kou-lunkäynnin ja opiskelun yhteydessä saadut vai-kutteet ovat olleet keskeisiä hieman harvemmalle

20031999

0 25 50 75 100

29

32

28

24

24

26

0

0

16

16

3

2

Kuvio 5. KUINKA USEIN KESKUSTELI EDUSKUNTAVAALEISTAMUIDEN IHMISTEN KANSSA VAALIKAMPANJAN AIKANA (%).

USEIN HAR-VOIN

EI KOS-KAAN

JOS-KUS

PÄIVITTÄIN/LÄHES

EI OSAASANOA

15

Kaikki

NainenMies

18–21 vuotta22–25 vuotta26–30 vuotta

OpiskeleeTyössä

TyötönMuu

Ei ammatill. koulutustaAmmattikurssi tai -koulu

OpistoKorkeakoulu

UusimaaEtelä-Suomi

Itä-SuomiVäli-Suomi

Pohjois-Suomi

PääkaupunkiseutuKaupunkimainen kunta

Taajaan asuttu kuntaMaaseutumainen

Asuu yksinVanhempien kanssa

Kämppäkaverin kanssaPuolison kanssa, ei lapsia

Puolison kanssa, lapsia

ÄänestiEi äänestänyt

KESKSDP

KOKVAS

VIHRKRIST

0 25 50 75 100

40

42

39

3941

41

50

3926

25

46

19

38

64

5438

30

42

30

58

41

33

29

45

37

40

49

25

48

17

32

3857

4472

49

0

0

0

00

0

0

02

1

0

1

0

0

10

0

0

0

0

0

0

0

0

1

0

0

0

0

0

0

00

00

0

59

58

61

6159

59

50

6173

74

54

80

62

36

4562

70

58

70

42

59

67

71

55

63

60

51

75

52

82

68

6243

5628

51

Kuvio 6.

KYLLÄ EIKÄYNYT

EI OSAASANOA

KÄVIKÖ INTERNETIN KAUTTA JOSSAKIN VAALI-KONEESSA TESTAAMASSA SOPIVAA EHDOKASTAITSELLEEN (%).

16

kuin neljä vuotta sitten. Tulos kielii koulun me-nettäneen merkitystään nuorten mielipiteidenmuotoutumisen taustatekijänä. Sen sijaan aiem-paa useampi nuori uskoo politiikasta itse hankki-miensa tietojen vaikuttaneen omien poliittistenkäsitysten muotoutumiseen. Herää kysymys,mistä lähteistä itse hankittuja tietoja on koottu.

Kysymyksenasettelu ei anna tietoa eri lähtei-den välillisestä roolista. On todennäköistä, ettätodellisuudessa esimerkiksi joukkotiedotusväli-neiden antama tai itse hankittu tieto suodattuunuorilla läpi asennerakennelman, jonka muodos-tuminen ja kehittyminen on riippuvainen muis-ta listassa mainituista tekijöistä.

Päätökset poliittisista valinnoista tehdään kah-dessa vaiheessa. Poliitikkojen esiintymisen seuraa-minen, muuten itse hankitut tiedot sekä tiedotus-välineiden antama kuva ovat tärkeitä tiedonläh-teitä, mutta niiden tulkitseminen on paljolti riip-puvaista muiden listassa olevien, yleensä lähinnäkodin ja lähipiirin antamista ”eväistä” – niidenmäärästä ja laadusta.3

Tämän tutkimuksen aineisto ei anna suoraavastausta välillisten tekijöiden vaikutukseen. Voi-daan kuitenkin todeta, että politiikasta eniten kiin-nostuneille omien vanhempien mielipiteillä on

selvästi suurempi merkitys kuin niille, jotka tun-tevat asiaa kohtaan vähäisempää mielenkiintoa.

3. Nuorten asennoituminen politiikkaakohtaan: kannanottoja eräisiinpolitiikan peruskysymyksiin

3.1. Yleiskuva ja mielipidemuutoksetSeuraavassa tarkastellaan nuorten asennoitumis-ta politiikkaan asenneväittämien avulla. Esitetytväittämät ovat samoja, joita testattiin nuortenkeskuudessa jo vuoden 1999 eduskuntavaalienjälkeen toteutetussa tutkimuksessa.

Nuorison enemmistön mielestä äänestämällävoi vaikuttaa (88 prosenttia). Lähes yhdeksänsuomalaista nuorta ja nuorta aikuista kymmenestäsiis uskoo ainakin jonkin verran äänestämisenvoimaan. Äänestämässä käymistä pidetään lisäksilaajalti kansalaisvelvollisuutena. Peräti 65 prosent-tia ottaa asiaan voimakkaan kannan ja kertoo ole-vansa täysin tätä mieltä. Kun joukkoon lisätäänse runsas viidennes, joka on osittain tätä mieltä,havaitaan, että vain noin joka kymmenes nuorisuoraan kieltää velvollisuuden äänestää.

Reaktiot muihinkin tässä yhteydessä esitettyi-hin asenneväitelauseisiin (yhteensä 9 kpl) anta-

Puolueiden ja poliitikkojen toiminta

Politiikasta itse hankk. tietoihin perust. mielipiteet

Tiedotusvälineissä esitetyt mielipiteet politiikasta

Omien vanhempien mielipiteet

Koulunkäynnin yhteydessä saadut vaikutteet

Ammatillisen opiskelun aikana saadut vaikutteet

Kavereiden mielipiteet

Työpaikoilta saadut vaikutteet

Kansalaisjärjestöjen kannanotot

0 25 50 75 100

32

37

16

16

7

9

4

6

4

56

47

65

52

55

47

47

42

35

1

1

1

1

1

2

0

2

2

11

15

18

31

38

41

49

51

58

KUINKA PALJON ERI ASIAT OVAT VAIKUTTANEET OMIIN MIELIPITEISIIN PUOLUEISTA JA POLIITIKOISTA (%).

Kuvio 7.

EI OSAASANOA

PAL-JON

JONKINVERRAN

EI LAIN-KAAN

17

vat lohdullisen kuvan nuorison asennoitumises-ta politiikkaa kohtaan. Lähes yhdeksän nuortakymmenestä (87 prosenttia) totesi, että eduskun-tavaaleissa oli tarjolla ainakin yksi heille mielui-nen ehdokas. Enemmistö (61 prosenttia) nuo-rista totesi löytäneensä ainakin yhden puolueen,joka aina yrittää ajaa heidän etujaan. Valtaosa (80prosenttia) torjuu ajatuksen, että poliitikkojentekemillä päätöksillä ei olisi mitään vaikutustanuorten omaan elämään. Lisäksi selkeä enemmis-tö (75 prosenttia) kertoo ymmärtävänsä melkohyvin poliittisia kysymyksiä.

Eräät väittämät kuitenkin jakavat suhteelli-sen voimakkaasti Suomen nuorison käsityksiä.Kun väitetään, että kuka tahansa pystyy vaikut-

tamaan poliittisiin päätöksiin, jos vain haluaa,kantaa otetaan puolesta (56 prosenttia) ja vas-taan (44 prosenttia). Mielipiteet jakaantuvat myössilloin, kun nuorille esitetään, että puolueet ovatkiinnostuneita vain ihmisten antamista äänistä,eivät heidän mielipiteistään. Reilu kaksi viides-osaa (43 prosenttia) yhtyy väittämään ja 54 pro-senttia torjuu. Kolmas näkemyksiä vahvasti jaka-va väite on ”minulla ei ole mitään sananvaltaasiihen, mitä maan hallitus ja eduskunta päättä-vät” (47 prosenttia puolesta ja 51 prosenttia vas-taan).

Kun tuloksia verrataan vastaavana ajankohta-na vuonna 1999 tehdyn tutkimuksen löydök-siin, voi nuorison käsitysten todeta muuttuneen

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

0 25 50 75 100

7

8

9

9

6

6

16

15

4

3

16

16

32

34

37

34

55

61

47

52

42

40

52

58

47

48

65

70

56

55

47

46

1

1

2

4

2

3

1

0

0

0

1

0

1

0

1

2

38

31

41

35

51

52

31

26

49

48

18

14

11

11

15

19

KUINKA PALJON ERI ASIAT OVAT VAIKUTTANEET OMIIN MIELIPITEISIIN PUOLUEISTA JA POLIITIKOISTA (%).

EI OSAASANOA

PAL-JON

JONKINVERRAN

EI LAIN-KAAN

Kuvio 8.

Koulunkäynnin yhteydessä saadut vaikutteet

Ammatillisen opiskelun aikana saadut vaikutteet

Työpaikoilta saadut vaikutteet

Omien vanhempien mielipiteet

Kavereiden mielipiteet

Tiedotusvälineissä esitetyt mielipiteet politiikasta

Puolueiden ja poliitikkojen toiminta

Politiikasta itse hankk. tietoihin perust. mielipiteet

18

kautta linjan jonkin verran politiikkamyönteisem-miksi. Entistä suurempi osa uskoo, että äänestä-mällä voi vaikuttaa asioihin. Jonkin verran useam-pi on vakuuttunut siitä, että kuka tahansa pys-tyy vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin.

Nyt useampi kuin vuonna 1999 oli löytänytitselleen sekä mieluisan puolueen että ehdokkaan.Poliittisia kysymyksiäkin ymmärtävien joukko tun-tuu aavistuksen verran laajentuneen. Vastaavastiharvempi tuntee, ettei hänen ajatuksillaan ole mi-tään vaikutusta poliittisiin päätöksiin tai toteaapuolueita kiinnostavan ainoastaan ihmisten äänetmielipiteiden sijaan. Tietynlaisena loppuhuipen-tumana muutoksista voi todeta, että näkemys ää-nestämisestä kansalaisvelvollisuutena on entises-tään vahvistunut nuorten keskuudessa.

Kun tarkastelee kootusti naisten ja miestenmielipiteitä, havaitsee näkemysten olevan pää-piirteissään samantyyppiset. Tosin miehistä hie-man suurempi osa kertoo ymmärtävänsä poli-tiikkaa. Miehet myöskin ajattelevat naisia ylei-semmin, että poliittiset päätökset vaikuttavat ta-vallisten ihmisten elämään. Toisaalta miehet ajat-televat naisia yleisemmin, että puolueet vain ta-voittelevat kansalaisten ääniä.

Äänestäneiden ja äänestämättä jättäneiden

väliset näkemyserot ovat paljon suurempia. Neovat sikäli johdonmukaisia, että äänestäneet esit-tävät joka suhteessa politiikalle myönteisempiäkäsityksiä kuin eduskuntavaaleissa nukkuneet.Äänestäneet uskovat voimakkaammin, että ää-nestämällä voi vaikuttaa, he olivat useammin löy-täneet mieleisen ehdokkaan, ja ovat taipuvaisem-pia arvelemaan, että poliitikot ovat äänten lisäksikiinnostuneita myös kansalaisten mielipiteistä.

Kun äänestämättä jättäneiden vastauksia kat-soo tarkemmin, havaitsee eräitä varsin mielen-kiintoisia yksityiskohtia. Useampi kuin kolmeneljästä (78 prosenttia) äänestämättä jättäneestäuskoo, että äänestämällä voi vaikuttaa. Heidänenemmistönsä (56 prosenttia) uskoo ymmärtä-vänsä poliittisia kysymyksiä ainakin melko hy-vin. Peräti 64 prosenttia toteaa äänestämisen ole-van kansalaisvelvollisuus.

Melkein joka toinen (47 prosenttia) äänestä-mättä jättäneistä oli löytänyt itselleen sopivantuntuisen puolueen ja 71 prosenttia mieleisenehdokkaankin. Tästä huolimatta ääntä ei annet-tu. Osaselitys on se, että enemmistö (62 prosent-tia) ei kuitenkaan usko, että yksittäisellä henki-löllä olisi mitään sananvaltaa siihen, mitä maam-me hallitus ja eduskunta päättävät.

Äänestämällä voi vaikuttaa asioihin

Ek-vaaleissa oli tarj. ainakin yksi minulle mieluinen ehdok.

Äänestämässä käyminen on kansalaisvelvollisuus

Ymmärrän melko hyvin tärkeitä poliittisia kysymyksiä

On ainakin yksi puolue, joka aina yrittää ajaa minun etuani

Kuka tahansa pystyy vaik. pol. päätöksiin, jos vain haluaa

Minulla ei ole sananvaltaa mitä hallitus ja edusk. päättävät

Puolueet kiinnostuneita vain ihmist. antam. äänistä, eivät...

Poliitikkojen päätöksillä ei ole mitään vaikutusta elämääni

0 25 50 75 100

45

65

63

23

22

14

20

12

4

43

22

23

50

39

42

27

31

16

0

1

0

1

3

0

1

2

0

8

5

6

19

22

30

35

38

36

4

6

7

7

14

14

16

16

44

Kuvio 9.

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

EIOSAA

SANOA

OSITTAINSAMAAMIELTÄ

OSITTAINERI

MIELTÄ

SUHTAUTUMINEN POLITIIKKAA KOSKEVIIN VÄITTÄMIIN (tekstejä osin lyhennetty, %).

TÄYSINERI

MIELTÄ

19

3.2. Sisäinen ja ulkoinen kansalaispätevyysAsennoitumista politiikkaan on usein lähestyttymuun muassa poliittisen kiinnittymisen, kansa-laispätevyyden ja politiikan hallinnan käsittei-den avulla.

Kansalaispätevyys viittaa subjektiiviseen po-liittiseen kompetenssiin eli yksilön ilmaisemaankäsitykseen omasta pätevyydestään hallita poli-tiikan monimutkaisuutta. Kyseessä on oman it-sensä arviointi, jolla ei välttämättä ole mitään te-kemistä tosiasiallisen tai objektiivisen politiikanilmiöiden hallinnan kanssa.4

Tutkimuksissa kansalaispätevyyttä pyritäänmittaamaan käyttäen sellaisia sanamuotoja, joihinsisältyy sanayhdistelmä ”minunkaltaiseni henki-löt”, ”sellaiset ihmiset kuin minä” tai joku muusamantyylinen ilmaisu. Joskus käsite jaetaan kah-tia ja puhutaan sisäisestä ja ulkoisesta kansalaispä-tevyydestä. Silloin ensin mainitulla tarkoitetaansitä, kuinka hyvin kansalaiset katsovat ymmärtä-vänsä politiikkaa ja kuinka vaikutusvoimaisiksi hearvioivat itsensä osallistumalla poliittisen järjestel-män toimintaan äänestämällä.

Ulkoisella kansalaispätevyydellä puolestaan vii-

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

0 25 50 75 100

14

8

45

33

4

4

22

16

12

12

63

58

23

16

65

64

20

22

42

42

43

49

16

18

39

38

31

41

23

23

50

54

22

20

27

33

0

1

0

0

0

0

3

3

2

2

0

0

1

1

1

1

1

1

30

35

8

14

36

40

22

25

38

35

6

10

19

22

5

7

35

34

14

14

4

4

44

38

14

17

16

10

7

8

7

7

6

8

16

11

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

EIOSAA

SANOA

OSITTAINSAMAAMIELTÄ

OSITTAINERI

MIELTÄ

Kuvio 10.

Poliitikkojen tekemillä päätöksillä ei olemitään vaikutusta omaan elämääni

Äänestämällä voi vaikuttaa asioihin

On ainakin yksi puolue, joka aina yrittää ajaa minun etuani

Ymmärrän melko hyvin tärkeitä poliittisia kysymyksiä

Eduskuntavaaleissa oli tarjolla ainakin yksi minulle mieluinen ehdokas

Minulla ei ole mitään sananvaltaa siihen mitä maan hallitus ja eduskunta päättävät

Puolueet ovat kiinnostuneita vain ihmisten antamista äänistä, eivät heidän mielipiteist.

Kuka tahansa pystyy vaikuttamaan poliit-tisiin päätöksiin, jos vain haluaa

Äänestämässä käyminen on kansalais-velvollisuus

SUHTAUTUMINEN POLITIIKKAA KOSKEVIIN VÄITTÄMIIN (%).

TÄYSINERI

MIELTÄ

20

tataan käsityksiin siitä, onko poliittista ryhmää,johon luotetaan. Ulkoisen kansalaispätevyydenmittaamiseen on yleensä liittynyt yksittäisten puo-lueiden ja puoluejärjestelmän kyky kuunnella kan-salaismielipidettä. Tästä johtuen eräissä yhteyksis-sä on käytetty termiä politiikan responsiivisuus.

Kansalaispätevyyden sisäinen ulottuvuus mit-tautui tässä tutkimuksessa seuraavilla väittämillä:· Ymmärrän melko hyvin poliittisia kysymyksiä.· Minulla ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä

maan hallitus ja eduskunta päättävät.

Ulkoista kansalaispätevyyttä mitattiin myös kah-della väittämällä:· On ainakin yksi puolue, joka aina yrittää ajaa

minun etuani.· Puolueet ovat kiinnostuneita vain ihmisten

antamista äänistä, eivät heidän mielipiteis-tään.

Sisäisen ja ulkoisen kansalaispätevyyden osateki-jät yhdistämällä saadaan selville, kuinka moninuorista on sisäisesti ja ulkoisesti kansalaispätevä.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

0 25 50 75 100

15

12

52

28

3

8

24

15

8

21

74

29

27

11

73

41

16

33

43

35

39

50

15

18

41

32

30

36

19

35

53

45

20

30

27

29

0

0

0

1

0

1

2

5

2

3

0

1

1

0

0

2

1

2

30

31

7

12

35

38

21

24

41

29

4

13

15

29

4

9

38

26

12

21

2

10

47

35

11

23

19

11

2

23

5

14

3

19

18

10

TÄYSINSAMAAMIELTÄ

EIOSAA

SANOA

OSITTAINSAMAAMIELTÄ

OSITTAINERI

MIELTÄ

Poliitikkojen tekemillä päätöksillä ei ole mi-tään vaikutusta omaan elämääni

Äänestämällä voi vaikuttaa asioihin

On ainakin yksi puolue, joka aina yrittää ajaa minun etuani

Ymmärrän melko hyvin tärkeitä poliittisia kysymyksiä

Eduskuntavaaleissa oli tarjolla ainakin yksi minulle mieluinen ehdokas

Minulla ei ole mitään sananvaltaa siihen mitä maan hallitus ja eduskunta päättävät

Puolueet ovat kiinnostuneita vain ihmisten antamista äänistä, eivät heidän mielipiteist.

Kuka tahansa pystyy vaikuttamaan poliit-tisiin päätöksiin, jos vain haluaa

Äänestämässä käyminen on kansalais-velvollisuus

SUHTAUTUMINEN POLITIIKKAA KOSKEVIIN VÄITTÄMIIN (%).

TÄYSINERI

MIELTÄ

Kuvio 11.

21

Taulukko 2. Sisäinen ja ulkoinen kansalaispäte-vyys 1991–2003 (%).

1991 6991 9991 3002

itsesiäsiS-sialasnak

ävetäp25 16 96 47

itsesioklU-sialasnak

ävetäp94 65 86 47

Nuorten kokema kansalaispätevyyden tunne ontasaisesti vahvistunut sen molemmilla ulottuvuuk-silla koko tutkimusajan vuodesta 1991 lähtien.Nyt sisäisesti kansalaispäteviä on 22 prosenttiyk-sikköä ja ulkoisesti kansalaispäteviä peräti 25 pro-senttiyksikköä enemmän kuin kaksitoista vuottasitten. Sisäisen kansalaispätevyyden kumpikinelementti on vahvistunut hieman edellisestä tut-kimuksesta. Poliittisia kysymyksiä ymmärtävienjoukko on kasvanut ja poliittista voimattomuut-ta tuntevien määrä pienentynyt.

Myös ulkoisen kansalaispätevyyden molem-mat tasot ovat vahvistuneet: aiempaa useampinuori on löytänyt itseään lähellä olevan puolueenja kyynisesti poliittisiin puolueisiin suhtautuvienmäärä on jonkin verran vähentynyt. Myös nämätulokset luovat uskoa siihen, että myös politiikankautta on mahdollista lähestyä nuoria.

3.3. Suhtautuminen äänestämiseen. Äänestämisenerilaiset tyypitTiedot nuorten asennoitumisesta politiikkaa koh-taan täydentyvät äänestämiseen liittyvällä tyy-pittelyllä. Tutkimuksessa haluttiin empiirisestitestata ekspressiivisen ja instrumentaalisen asen-noitumisen sekä näiden yhdistelmien yleisyyttänuorten keskuudessa.

Esimerkiksi Geoffrey Brennan ja Loren Lomas-ki5 ovat teoksissaan kuvanneet instrumentaalisenja ekspressiivisen äänestämisen eroja. Lyhyesti sa-nottuna instrumentaalisessa äänestämisessä on kysesiitä, että äänestämällä halutaan saavuttaa vaaleissatoivottu lopputulos. Kansalainen antaa äänensä aja-tellen, että äänestämällä voi vaikuttaa. Ryhmäänkuuluvilla on myös taipumusta uskoa siihen, ettäpoliitikkojen päätökset vaikuttavat heidän elä-määnsä.

Ekspressiivinen äänestäjä ei suhtaudu äänes-tämiseen aivan yhtä suoraviivaisesti. Hän pitäätärkeänä tuen antamista omalle ehdokkaalleen taipuolueelleen ja pitää äänestämistä sinänsä tärkeä-nä. Ekspressiivinen äänestäjä äänestää, vaikkavaalin tulos ei vielä ratkaisisi sitä, mikä poliitti-nen ryhmä tai ryhmittymä pääsee valtaan. Ei oleväärin ajatella, että moni ekspressiivisesti asiaansuhtautuva väittäisi äänestämisen olevan kansa-laisvelvollisuus.

Tutkimuslomakkeeseen sisältyi kaksi väittä-mää, joiden avulla on mahdollista erotella instru-

4956

6874

5261

6974

Sisäisesti kansalaispätevä

Ulkoisesti kansalaispätevä

0 25 50 75 100

Kuvio 12.

2003199919961991

SISÄINEN JA ULKOINEN KANSALAISPÄTEVYYS1991, 1996, 1999 JA 2003 (%).

22

mentaalisesti ja ekspressiivisesti suuntautuneitaäänestäjiä (”äänestämällä voi vaikuttaa asioihin”,”äänestämässä käyminen on kansalaisvelvolli-suus”). Tyypittelyn empiirinen sisältö luotiin aset-tamalla kyseiset väittämät ristikkäin.6 Tyypitte-lyssä syntyi neljä ryhmää. Teoreettisesti ”puhtaim-mat” tapaukset sijoittuvat oheisen kuvion oikeaanyläkulmaan ja vasempaan alakulmaan.

Ekspressiisiviä eli niitä, joiden mielestä äänes-täminen on kansalaisvelvollisuus, mutta äänestä-mällä ei voi vaikuttaa, on 30 prosenttia. Päinvas-taisesti ajattelevia eli niitä, joiden mielestä äänes-tämällä voi vaikuttaa mutta se ei ole velvollisuus,on noin kymmenesosa. Suurin ryhmä muodos-tuu niistä, jotka sekä uskovat äänestämisen voi-maan ja vaikuttavuuteen että pitävät sitä kansa-laisvelvollisuutena. Tällä tavalla ajattelevia eli eks-pressiivis-instrumentaalisia on koko joukosta 34prosenttia.

Neljäsosa kääntää äänestämiselle kokonaanselkänsä. He eivät sen enempää usko kansalaisenmahdollisuuksiin vaikuttaa äänestämällä kuinpidä koko asiaa velvollisuutenakaan. Tyypitte-lyssä ryhmä saa nimen heikosti motivoituneet.

Äänestämisen instrumentaalinen ulottuvuuson selvästi vahvistunut nuorten keskuudessaedellisistä eduskuntavaaleista. Sekä ekspressiivis-instrumentaalisten että puhtaiden instrumentaa-listen osuudet ovat kasvaneet pääasiassa heikosti

motivoituneiden kustannuksella. Myös ekspres-siivisten joukossa on käynyt ”vähäinen kato”.

Ekspressiivis-instrumentaaliset

34 %

Ekspressiiviset30 %

Instrumentaaliset11 %

Heikostimotivoituneet

25 %Ä

änes

täm

inen

kan

sala

isve

lvol

lisuu

s

Äänestämällä voi vaikuttaa

sam

aa m

ieltä

eri m

ieltä

samaa mieltä eri mieltä

Käytännössä kyse on siitä, että suomalaisen nuo-rison parissa on vahvistunut käsitys äänestämi-sen vaikuttavuudesta. Mistä tämä johtuu, ei suo-raan selviä tutkimusaineistosta. Löydökset kui-tenkin omalla tavallaan myötäilevät vaaleihin it-seensä liittyneitä uusia piirteitä: pääministeriva-linnan kytkemistä vaalitulokseen. Voi hyvin aja-tella, että tämä kysymys on vahvistanut äänestä-jäkunnan käyttäytymisessä yleisemminkin instru-mentaalisia piirteitä. Äänestäjien keskuudessa on

3425

711

3330

2634Ekspressiivis-instrumentaaliset

Ekspressiiviset

Instrumentaaliset

Heikosti motivoituneet

0 20 40 60

20031999

ÄÄNESTÄJÄTYYPIT NUORTEN KESKUUDESSA 1999 JA 2003 (%).

Kuvio 13.

23

Kaikki

NainenMies

18–21 vuotta22–25 vuotta26–30 vuotta

OpiskeleeTyössä

TyötönMuu

Ei ammatill. koulutustaAmmattikurssi tai -koulu

OpistoKorkeakoulu

UusimaaEtelä-Suomi

Itä-SuomiVäli-Suomi

Pohjois-Suomi

PääkaupunkiseutuKaupunkimainen kunta

Taajaan asuttu kuntaMaaseutumainen

Asuu yksinVanhempien kanssa

Kämppäkaverin kanssaPuolison kanssa, ei lapsia

Puolison kanssa, lapsia

ÄänestiEi äänestänyt

KESKSDP

KOKVAS

VIHRKRIST

0 25 50 75 100

34

3532

273736

31362341

31353335

3536243533

33334530

3131303542

42

9

534044

383731

30

3029

262833

30302629

24273636

3427283029

36282332

2726273331

32

19

253332

363151

11

1012

1789

1410148

1898

10

813117

17

7121212

141410116

9

18

121310

983

25

2526

302721

25243821

27302320

2224372820

24271926

2730332121

16

53

91414

182414

Kuvio 14. ERI ÄÄNESTÄJÄTYYPPEIHIN KUULUVIENOSUUDET (%).

EKSPRES-SIIVIS-

INSTRUMEN-TAALISET

EKS-PRES-SIIVI-SET

INSTRU-MEN-TAALI-

SET

HEIKOSTI MOTI-VOITU-NEET

24

vahvistunut usko yhden äänen merkitykseen javaikuttavuuteen.

Instrumentaalisesti suhtautuvien osuudet ei-vät vaihtele kovin paljon eri nuorisoryhmissä.Eniten heitä löytyy nuorimpien (17 prosenttia)ja näistä paljolti koostuvien ammatillista koulu-tusta vailla olevien (18 prosenttia) joukosta. Eks-pressiivisiä on suhteellisesti ottaen eniten kristil-lisdemokraattien kannattajissa. Heistä peräti 51prosenttia kuuluu tähän joukkoon. Vasemmis-toliiton kannattajista tähän ryhmään kuuluu kes-kimääräistä hieman useampi, samoin pääkaupun-kiseudulla asuvista sekä eniten koulutetuista.Ekspressiivis-instrumentaalisia on eniten taajaanasutuissa kunnissa asuvien parissa. Myös monisellainen, jonka elämäntilanne on vakiintunut,esittää tälle ryhmälle tyypillisiä ajatuksia. Keskus-tan kannattajien parista löytää keskimääräistähuomattavasti enemmän äänestämiseen ekspres-siivis-instrumentaalisesti suhtautuvia.

Heikosti motivoituneita on erityisesti työttö-mien ja Itä-Suomessa asuvien parissa. Eri-ikäisis-tä nuorimmat ovat taipuvaisimpia kuulumaantähän ryhmään. Varsinaisesti ryhmään keskittyypaljon äänestämättä jättäneitä.

4. Nuorten tyytyväisyys

4.1. Oma taloudellinen tilanneEnemmistö nuorista on tyytyväisiä taloudelliseentilanteeseensa. Erittäin tyytyväisiä on vain 8 pro-

senttia, mutta melko tyytyväisiksi voidaan lukea50 prosenttia. Koska 20 prosenttia otti neutraa-lin kannan, vain viidennes on suoranaisesti tyy-tymätön.

Edelliseen tutkimukseen verrattuna tyytyväis-ten osuus on hieman pienentynyt. Tämän vasta-painona neutraalisti suhtautuvien osuus on kas-vanut. Suoraa tyytymättömyyttä ilmaisevien osuu-det eivät käytännössä ole muuttuneet lainkaan.

Yleisesti ottaen tyytyväisyys taloudelliseen ti-lanteeseen on vallitsevaa lähes kaikissa nuoriso-ryhmissä. Kovin suuria eroja ei synny eri puolillaSuomea tai erityyppisillä paikkakunnilla asuvienvälillä, mutta huomiota kiinnittää Uudenmaanulkopuolinen eteläinen Suomi hieman keskimää-räistä suurempine tyytyväisyyksineen. Koulutus-tausta ei erottele käsityksiä sen enempää, ei myös-kään sukupuoli tai ikä.

Kaksi viidesosaa (40 prosenttia) työttömistäon ainakin melko tyytymättömiä taloutensa tä-mänhetkiseen tilaan. Myös yksin asuvista hie-man suurempi osa kuin kotona tai puolison kans-sa elävistä kertoo tyytymättömyydestään.

Eri puolueiden kannattajista kristillisdemo-kraattien ja kokoomuslaisten tilanne on paras.Vasemmistoliiton kannattajissa ja vihreissä onenemmän kriittisemmin suhtautuvia, vaikkakinheidänkin joukossaan tyytyväisyys on vallitse-vampi näkemys.

Työssä käyviltä nuorilta tiedusteltiin lisäksi sitä,ovatko he viimeksi kuluneen vuoden aikana ol-

20031999

0 25 50 75 100

8

11

50

51

20

16

0

0

16

16

6

5

EIOSAA

SANOA

MELKOTYYTY-MÄTÖN

ERITTÄINTYYTY-MÄTÖN

MELKOTYYTY-VÄINEN

ERITTÄINTYYTY-VÄINEN

Kuvio 15. KUINKA TYYTYVÄINEN TAI TYYTYMÄTÖN ON OMAAN TALOUDELLISEEN TILANTEESEENSA (%).

EI TYYT.EIKÄ

TYYTYM.

25

Kaikki

NainenMies

18–21 vuotta22–25 vuotta26–30 vuotta

OpiskeleeTyössä

TyötönMuu

Ei ammatill. koulutustaAmmattikurssi tai -koulu

OpistoKorkeakoulu

UusimaaEtelä-Suomi

Itä-SuomiVäli-Suomi

Pohjois-Suomi

PääkaupunkiseutuKaupunkimainen kunta

Taajaan asuttu kuntaMaaseutumainen

Asuu yksinVanhempien kanssa

Kämppäkaverin kanssaPuolison kanssa, ei lapsia

Puolison kanssa, lapsia

ÄänestiEi äänestänyt

KESKSDP

KOKVAS

VIHRKRIST

0 25 50 75 100

8

98

6118

61137

9869

1010286

107

108

89

1088

810

94

12256

50

4951

514553

41603247

47535049

4354584646

47494757

3954355853

5146

565460444163

20

2019

202019

22172618

19191626

2019201920

19201521

2121251817

2116

162318242420

0

00

000

0000

0000

00000

0010

01000

00

000000

16

1616

161815

229

2625

19122312

2012151721

1718199

2111211417

1520

14158

22189

6

66

675

93

144

7754

646

106

6586

116

1025

58

5327

113

EIOSAA

SANOA

MELKOTYYTY-MÄTÖN

ERITTÄINTYYTY-MÄTÖN

MELKOTYYTY-VÄINEN

ERITTÄINTYYTY-VÄINEN

EI TYYT.EIKÄ

TYYTYM.

Kuvio 16. KUINKA TYYTYVÄINEN TAI TYYTYMÄTÖN ON OMAAN TALOUDELLISEEN TILANTEESEENSA (%).

26

leet työttömänä. Työllisistä nuorista viidesosa onkuluneen vuoden aikana kokenut työttömyyden.Varsinkin nuorimmat (alle 21-vuotiaat) itsensätyömarkkinoiden käytettäväksi asettaneet ovatkärsineet asiasta. 42 prosenttia alle 21-vuotiaistaon ollut työttömänä viimeksi kuluneen vuodenaikana.

Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla asu-vat ovat tässä suhteessa päässeet jonkin verranmuita nuoria helpommalla. Uudenmaan työlli-sistä vain 11 prosenttia on ollut vuoden aikanavailla työtä. Väli-Suomessa (27 prosenttia) ja Poh-jois-Suomessa (23 prosenttia) tilanne on olluthuonompi.

Korkeakoulututkinnon suorittaneilla vastaa-va luku on 9 prosenttia. Ammattikurssilta taiammattikoulusta työmarkkinoille pääsy on olluthankalampaa: joka neljäs työllinen on joutunutkirjautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Puolue-kannan mukaan vihreitä ja Vasemmistoliittoaäänestäneiden keskuudessa on keskimäärää enem-män työttömyyttä kokeneita ja Kokoomuksenkannattajien keskuudessa kaikkein vähiten.

4.2. Suhtautuminen Paavo LipposenhallitukseenYleisesti ottaen 18–30-vuotiaiden näkemyksiähallitsi viime eduskuntavaalien aikana melkoinentyytyväisyys Paavo Lipposen toiseen hallitukseen.Selkeä enemmistö piti edellisen hallituksen toi-mintaa vähintään melko tyydyttävänä. Harva oli

kuitenkin valmis antamaan erityisen suurta tun-nustusta. Toisaalta kritiikkikin keskittyi enimmäk-seen kategoriaan ”melko tyytymätön”.

Tyytyväisyys Lipposen toiseen hallitukseen olisuurempaa kuin Lipposen ensimmäiseen hallituk-seen. Tämä käy ilmi, kun vertaa saatuja arvosanojavuoden 1999 eduskuntavaalien jälkeen toteute-tun tutkimuksen tuloksiin. Nuoret siis suhtautui-vat vuoden 1999 vaalien jälkeen hallitukseen kriit-tisemmin kuin vuoden 2003 vaalien jälkeen.

Yliopistotason koulutuksen hankkineet kuu-luttivat monilukuisemmin tyytyväisyyttään kuinammattikurssin tai -koulun käyneet. Keskimää-räistä paremmassa valossa edellinen hallitus näh-tiin Uudellamaalla ja siellä eritoten pääkaupun-kiseudulla. Myös moni Väli-Suomen nuori olityytyväinen Lipposen ministeristöön. Lipposenhallitukseen tyytymättömiä löytyi suhteellisestiottaen eniten Pohjois- ja Itä-Suomesta. Myös työt-tömien joukossa ja maaseudun haja-asutusalueillaheitä oli keskimääräistä enemmän.

Työttömien negatiivisten arvioiden syy lieneeitsestään selvä. Maaseudun nuorten keskimää-räistä kriittisemmissä kannanotoissa heijastelevatvarmasti kaupunkien ja maaseudun vastakkain-asettelut. Pohjois- ja Itä-Suomi taas ovat perintei-siä kehitysalueita.

20031999

0 25 50 75 100

4

2

65

56

5

5

21

30

5

6

EIOSAA

SANOA

KÄSITYKSET PAAVO LIPPOSEN JOHTAMAN HALLITUKSEN TOIMINNASTA (%).

Kuvio 17.

MELKOTYYTY-MÄTÖN

ERITTÄINTYYTY-MÄTÖN

MELKOTYYTY-VÄINEN

ERITTÄINTYYTY-VÄINEN

27

5. Yhteiskunnallinen osallistuminen:mitä oltaisiin valmiita tekemääntärkeiden asioiden ajamiseksiYhteiskunnallisten tavoitteiden toteutuminenedellyttää tekoja. Tällaiset teot vaihtelevat sovin-naisesta osallistumisesta vaaleihin, yhteydenotois-ta päättäjiin aina erilaisiin mielenosoituksiin japrotestitoimiin.

Tässä tutkimuksessa vastaajilta tiedusteltiinsuhtautumista erilaisiin yhteiskunnallisen vaikut-tamisen ja protestitoiminnan muotoihin siinätapauksessa että, vastaaja kokisi asian edistämisenkannalta todella tärkeäksi. Vastaajille lueteltiinkaikkiaan kahdeksan vaikuttamisen muotoa jajokaiseen tuli vastata erikseen, onko tehnyt ky-seistä tekoa, saattaisiko tehdä vai ei tekisi missääntapauksessa.

Nuorista yli kaksi viidesosaa (44 prosenttia) onkirjoittanut nimensä vetoomuksiin ja vain kym-menesosa ei voisi kuvitella tekevänsä tätä koskaanjonkin todella tärkeän asian puolesta. Kaikki muutluetellut vaikuttamisen muodot ovat olleet pie-nen vähemmistön käytössä, mutta selvä enemmistönuorista kuitenkin voisi kuvitella kirjoittavansayleisönosastoon, osallistuvansa asuinalueensa asu-kasyhdistystoimintaan ja ottavansa yhteyttä po-liittisiin päättäjiin joissakin tärkeissä asioissa.

Myös boikotit ja rauhanomaiset mielenosoituk-set ovat toimia ja tekoja, joihin puolet nuoristavoisi ottaa osaa tai on jo osallistunutkin. Sen sijaanradikaali suora toiminta, joka pitää sisällään laitto-muuksia, tulee mahdollisesti kysymykseen joissa-kin tärkeissä asioissa noin kymmenesosan kohdalla.Tämä merkitsee sitä, että maassa on noin 80 000äänestysikäistä nuorta, jotka asian vaatiessa voisi-vat osallistua laittomuuksiin tai väkivaltaisiinkinmielenosoituksiin. Käytännössä monikaan ei tun-nusta jo osallistuneensa radikaaliin suoraan toimin-taan. Tämän tutkimuksen valossa tällaisia osallis-tuneita olisi joitakin tuhansia.

Sukupuolten välisistä eroista voidaan todetase, että naiset ovat miehiä halukkaampia käyttä-mään erilaisia vaikuttamiskeinoja niin kauan kuinei syyllistytä laittomuuksiin. Kun kysytään osal-listumisesta suoraan radikaaliin toimintaan, jossa

myös kansalaistottelemattomuus tulee mukaankuvaan, on potentiaalisia osallistujia enemmänmiesten kuin naisten keskuudessa.

Potentiaalista radikalismia ilmenee keskimää-räistä useammin nuorimmassa 18–21-vuotiaidenikäluokassa, vielä opiskelevien, Uudellamaalla japääkaupunkiseudulla asuvien sekä vihreiden jaVasemmistoliiton kannattajien keskuudessa.Myös poliittisten puolueiden ja ihmisoikeusjär-jestöjen toiminnassa mukana olevat nuoret ovatkeskimääräistä potentiaalisempia radikalisminkannattajia. Kun arvioita radikaalien toimien käy-töstä tarkastellaan kansalaispätevyyden mukaan,käy ilmi, että ulkoisesti kansalaispätemättömät7

ovat muita herkempiä turvautumaan suoraantoimintaan, jopa laittomuuksiin.

Taulukko 3. Suhtautuminen eräisiin yhteiskun-nallisen osallistumisen muotoihin. Niiden osuus,jotka ovat osallistuneet tai voisivat osallistua eriäänestäjätyyppien keskuudessa (%).

ilaakidaRarous

atnimiot

-iosoneleiMassioj,teskut

attuusiatlavikäv

ikkiaK 11 7

-siviisserpskEtesilaatnemurtsni

7 6

tesiviisserpskE 01 5

tesilaatnemurtsnI 21 9

itsokieHteenutiovitom

51 21

Eduskuntavaaleissa äänestäneet nuoret suhtau-tuvat äänestämättömiä myötämielisemmin sovin-naisen yhteiskunnallisen osallistumisen muotoi-hin. Erityisen suuri ero on yhteyden ottamisessapoliittisiin päättäjiin jonkin tärkeän tavoitteenajamiseksi. Vaaleissa nukkuneista noin joka toi-nen ei ottaisi missään olosuhteissa yhteyttä po-liittisiin päättäjiin.

Kun kysytään radikaalista suorasta toiminnas-ta, joka sisältää kansalaistottelemattomuutta, vaa-leissa äänestämättä jättäneet osoittautuvat jon-

28

Kirjoittaa nimensä vetoomuksiin

Kirjoittaa yleisönosastoon

Osallistua asuinalueen asukasyhdistystoimintaan

Ottaa yhteyttä pol. päätöksentekij. jossakin tärk. asiassa

Osallistua boikottiin, maksu- tai ostolakkoon

Osallistua rauhanomaisiin mielenosoituksiin

Osall. radikaal. suoraan toimintaan, jossa kansalaistott.

Osall. mielenosoituksiin, joissa aiemmin ilmennyt väkivalt.

0 25 50 75 100

44

13

10

6

13

10

1

0

47

68

65

62

45

40

10

7

0

1

1

1

2

1

1

1

9

18

24

31

41

49

88

91

EI OSAASANOA

Kuvio 18.

ONTEHNYT

SAATTAISITEHDÄ

EI TEKISI MISS.TAP.

SUHTAUTUMINEN YHTEISKUNNALLISEN OSALLISTUMISEN MUOTOIHIN: MITÄ ON TEHNYT TAI SAATTAISI TEHDÄ, JOS TUNTISI ASIAN EDISTÄMISEN TODELLA TÄRKEÄKSI (%).

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

ÄÄNESTI

EI ÄÄN.

0 25 50 75 100

15

10

12

6

7

2

48

32

14

9

12

5

1

1

1

0

70

59

66

61

66

48

45

51

46

41

41

36

8

15

7

9

1

1

1

0

1

1

0

1

2

1

1

2

1

2

1

0

15

30

22

32

26

49

7

16

39

49

47

58

91

82

92

91

EI OSAASANOA

ONTEHNYT

SAATTAISITEHDÄ

EI TEKISI MISS.TAP.

Kirjoittaa yleisönosastoon

Kirjoittaa nimensä vetoomuksiin

Osallistua boikottiin, maksu- tai ostolakkoon

Osallistua rauhanomaisiin mielenosoituksiin

Osallistua asuinalueen asukasyhdistystoimint.

Ottaa yhteyttä poliittisiin päätöksentekiöihin

Osall. radikaaliin suoraan toimintaan, jossa...

Osall. mielenosoituksiin, joissa (...) väkivalt.

SUHTAUTUMINEN YHTEISKUNNALLISEN OSALLISTUMISEN MUOTOIHIN (%).

Kuvio 19.

29

kin verran myötämielisemmiksi kuin äänestäneet.Edellä sanottu todentuu, kun tuloksia tarkastel-laan eri äänestäjätyyppien keskuudessa. Heikostiäänestämiseen motivoituneiden keskuudessa onkeskimääräistä enemmän suoraa toimintaa ja jopalaittomuuksia tärkeän asian vuoksi kannattaviakuin muissa ryhmissä.

Instrumentaalisista äänestäjistä, jotka uskovatäänestämisellä voitavan vaikuttaa, vaikka äänes-tämistä ei pidetä kansalaisvelvollisuutena, reilukymmenesosa voisi osallistua radikaaliin suoraantoimintaa, joka pitää sisällään kansalaistottelemat-tomuutta.

6. Nuorten kuuluminen järjestöihin jakiinnostuneisuus olla mukana niidentoiminnassa

6.1. Järjestöt, joiden toiminnassa ollaan mukanaNuorilta tiedusteltiin, millaisiin järjestöihin, seu-roihin tai kerhoihin he kuuluvat tai millaistenjärjestöjen toiminnassa he ovat mukana. Käytän-nössä haastateltavalle esitettiin yhdeksän erityyp-pistä järjestöä. Lisäksi haastateltavan oli vielä mah-dollista sanoa olevansa mukana jonkin muun-tyyppisen järjestön toiminnassa.

Yli kaksi viidesosaa (43 prosenttia) kaikistanuorista ilmoittaa olevansa jonkin ammattiyh-distyksen jäsen. Kuitenkin urheiluseurojen (30prosenttia) voi todeta käytännössä dominoivannuorten järjestöosallistumista, koska useimmat ur-heiluseuroissa mukana olevat myös toimivat toi-sin kuin ammattiyhdistysten kohdalla. Seuraa-vaksi eniten jäseniä vetävät opiskelija- ja koulu-laisjärjestöt (20 prosenttia).

Taulukko 4. Kuuluminen erityyppisiin järjes-töihin.

-ukuLärääm

%

ottiilittammA 000953 34

aruesuliehrU 000052 03

iat-ajileksipOötsejräjsialuluok

000761 02

/syysiäveketnävyHötsejräjsutsuva

00029 11

,ulejousnonnouLulejousnetniäle

00005 6

ötsejräjsutsuloupnaaM 00024 5

ötsejräjosirounnenittiiloPsytsidhyeuloupiat

00052 3

iat-suekiosimhIötsejräjnahuar

00052 3

ohreksutsarrahuumnikoJ 000291 32

ötsejräjuumnikoJ 00033 4

Vähiten ollaan mukana poliittisten puolueidenja ihmisoikeusjärjestöjen työssä. Näissä molem-missa sanoo olevansa mukana noin 23 000 nuor-ta. Etenkin opiskelijajärjestöjen kohdalla taulu-kossa esitettävät luvut saattavat tuntua alhaisilta.Opiskelijajärjestöjen ongelma on se, että kaikkieivät tiedä tai muista olevansa jäseniä. Opiskeli-joista alle puolet (46 prosenttia) ilmoittaa ole-vansa jonkin opiskelijajärjestön jäsen.

Miesten ja naisten välillä on eroja siinä, mihinjärjestöihin kuulutaan. Miehet kuuluvat vastak-kaista sukupuolta useammin urheiluseuroihin.Miehistä 35 prosenttia kuuluu urheiluseuraan,naisista 25 prosenttia. Ymmärrettävästi myösmaanpuolustusjärjestöistä miehiä useammin kuintyttöjä/naisia. Naiset puolestaan kuuluvat mie-hiä useammin etenkin hyväntekeväisyysjärjestöi-hin ja erilaisiin harrastuskerhoihin.

Sosiaalinen hyväosaisuus on yhteydessä jär-jestöissä mukana olemiseen. Työttömyyttä vii-meksi kuluneen 12 kuukauden aikana kokeneetovat vähemmässä määrin mukana eri tyyppisissäjärjestöissä kuin nuoret, jotka eivät ole olleet työt-tömänä. Korkeasti koulutetuilla ja ylemmillä toi-

30

mihenkilöillä on keskimäärää useammin taipu-musta olla mukana urheiluseuroissa ja hyvänte-keväisyysjärjestöissä.

Äänestäminen eduskuntavaaleissa on selvästiyhteydessä siihen, kuulutaanko erilaisiin kansa-laisjärjestöihin. Vuoden 2003 eduskuntavaaleis-sa äänestäneet ovat mukana järjestöissä useam-min kuin vaaleissa nukkuneet nuoret.

Tuloksia voi tarkastella myös sen mukaan kuinmoni kaikista nuorista on mukana aktiviteettejaedellyttävissä järjestöissä.8 Vaikka järjestöjen ryh-mitteleminen aktiviteetteja edellyttäviin ja mui-hin on jossain määrin väkivaltainen käy selkeäm-min esille se, että toiminta jossakin kansalaisjär-jestössä johtaa herkemmin äänestämiseen.

Eduskuntavaaleissa äänestäneistä 55 prosent-tia on mukana aktiviteetteja edellyttävissä järjes-töissä, kun äänestämättömistä mukana on vain43 prosenttia. Työttömyyttä viime 12 kuukau-den aikana kokeneista nuorista 42 prosenttia onmukana aktiviteetteja edellyttävissä järjestöissä janykyisistä työttömistä vain 41 prosenttia.

Kun järjestöihin kuulumista tarkastellaan senmukaan, mitä puoluetta vastaaja äänesti edus-kuntavaaleissa, ovat merkittävimmät havainnotseuraavanlaisia:

- Keskustan nuorista äänestäjistä keskimääräistäuseampi kuuluu hyväntekeväisyysjärjestöi-hin (13 prosenttia) ja poliittisiin järjestöihin(5 prosenttia).

- SDP:tä äänestäneistä huomattavan moni onmukana urheiluseuroissa (42 prosenttia).SDP:n nuorista äänestäjistä joka toinen (50prosenttia) on ammattiliiton jäsen.

- Kokoomuksen nuorista kannattajista keski-määräistä useampi on erilaisissa harrastejär-jestöissä (28 prosenttia), opiskelijajärjestössä(24 prosenttia), maanpuolustusjärjestössä (8prosenttia) ja poliittisissa järjestöissä (5 pro-senttia).

- Myös Vasemmistoliittoa äänestäneistä nuo-rista melko moni (38 prosenttia) on mukanaurheiluseuroissa.

- Vihreiden kannattajia löytyy keskimääräistäuseammin opiskelija- (34 prosenttia), luon-nonsuojelu- (21 prosenttia), hyväntekeväi-syys- (20 prosenttia) ja ihmisoikeusjärjestöis-tä (12 prosenttia).

43

30

23

20

11

6

5

3

3

4

4

20

Ammattiliitto

Urheiluseura tai liikuntajärjestö

Jokin harrastuskerho esim. musiikki-, askartelu-, valokuvausk.

Jokin opiskelija- tai koululaisjärjestö

Hyväntekeväisyysjärjestö, avustusjärjestö tai vammaisjärjestö

Luonnon- tai ympäristönsuojelujärjestö, eläinsuojelujärjestö tai ...

Maanpuolustus- tai reserviläisjärjestö

Jokin poliittinen nuorisojärjestö tai jonkin puolueen perusjärjestö

Ihmisoikeus- tai rauhanjärjestö

Jokin muu järjestö

Ei osaa sanoa

Ei mikään näistä

0 20 40 60 80

Kuvio 20. MIHIN JÄRJESTÖIHIN, SEUROIHIN TAI KERHOIHIN KUULUU JÄSENENÄ TAI ON TOIMINNASSA MUKANA (%).

31

51

50

43

32

30

30

24

23

22

14

13

8

8

6

1

0

13

Urheiluseura tai liikuntajärjestö

Jokin harrastusjärjestö/-kerho, e. musiikki-, askart., valokuv. jne.

Hyväntekeväisyysjärjestö, avustusjärjestö tai vammaisjärjestö

Luonnon- tai ympäristönsuojelujärjestö, eläinsuojelujärjestö/kerho

Jokin opiskelija-, koululaisjärjestö tai oppilaskunta

Ihmisoikeus- tai rauhanjärjestö

Kehitysmaaliike, kehitysmaakauppaa edistävä liike

Eläinten oikeuksia ajava liike

Maanpuolustus- tai reserviläisjärjestö

Ulkomaalaisten ja pakolaisten oikeuksia ajava ryhmittymä/järjestö

Jokin poliittinen nuorisojärjestö tai jonkin puolueen perusjärjestö

Globalisaatiota ja maailmankaupan vap. vastustava liike/ryhmitt.

Globalisaatiota ja maailmankaupan vap. puolustava liike/ryhmitt.

Ulkomaalaisten maahanmuuttoa vastustava ryhmittymä tai järjestö

Jokin muu järjestö, mikä

Ei osaa sanoa

Ei mikään

0 20 40 60 80

Kuvio 21. MINKÄ JÄRJESTÖJEN, YHTEISÖJEN TAI RYHMIEN TOIMINNASSA OLISI KIINNOSTUNUT OLEMAAN MUKANA (%).

6.2. Järjestöt, joissa oltaisiin kiinnostuneitaolemaan mukanaKoko joukolta – myös niiltä, jotka ovat mukanajärjestöissä – tiedusteltiin, millaiset järjestöt vai-kuttavat heidän mielestään kiinnostavilta. Haas-tateltaville lueteltiin 14 erityyppistä järjestöä javastaajat poimivat listasta kaikki kiinnostavinapitämänsä.

Lista, josta vaihtoehdot valittiin, sisälsi enem-män järjestötyyppejä kuin lista, jonka avulla tut-kittiin, millaisissa järjestöissä nuoret ovat todelli-suudessa mukana. Kiinnostuneisuus määriteltiinsiten, että pyydettiin nimeämään kaikki ne jär-jestöt, jonka toiminnassa nuorta kiinnostaisi ollamukana.

Eniten kiinnostusta herättävät urheiluseuratja liikuntajärjestöt. Kaikista nuorista 51 prosent-tia on kiinnostunut urheiluseuroista. Järjestöihintällä hetkellä kokonaan kuulumattomistakin 34prosenttia on niistä siinä määrin kiinnostunut,

että ainakin voisi ajatella liittyvänsä jäseneksi/toi-mintaan mukaan. Tämä tarkoittaa, että urheilu-seuroilla on olemassa melko suuri ”järjestäytymät-tömän” nuoren potentiaalinen ”jäsenreservi”.

Erilaiset harrastusjärjestöt tai -kerhot kiinnos-tavat seuraavaksi eniten. Koko joukosta 50 pro-senttia ja järjestötoiminnasta tällä hetkellä koko-naan sivussa olevista nuorista 39 prosenttia voisiajatella toimivansa tällaisissa järjestöissä.

Myös hyväntekeväisyys, ihmisoikeudet jaluonnonsuojelu kuuluvat runsaasti kiinnostustaherättävien järjestöjen joukkoon. Varsin pieni osanuorista on kiinnostunut järjestöistä, jotka toi-mivat joko globalisaatiota vastaan tai sen puoles-ta. Sekä globalisaatiota puolustava että vastusta-va liike kiinnostaa noin kahdeksaa prosenttianuorista.

Tuloksista käy ilmi myös pari muuta mielen-kiintoista havaintoa. Nuoret, jotka eivät kuulu mi-hinkään järjestöihin, ovat suhteellisesti ottaen kiin-

32

nostuneempia eläinten oikeuksia ajavasta liikkees-tä ja ulkomaalaisten maahanmuuttoa vastustavis-ta liikkeistä kuin jo järjestöissä mukana olevat.

Miesten ja naisten mielenkiinnon kohteet ovatosaksi erilaisia. Naisiin vetoavat miehiä useam-min etenkin erilaiset harrastusjärjestöt, luonnon-suojelu, hyväntekeväisyys, ihmisoikeusasiat jaeläintenoikeudet. Miehet suuntaavat kiinnostuk-sensa naisia useammin urheiluseuroihin, maan-puolustusjärjestöihin, globalisaation puolustami-seen ja maahanmuuttajien vastustamiseen.

Eri puolueita äänestäneillä nuorilla on jossainmäärin toisistaan poikkeavia järjestöllisen kiinnos-tuksen kohteita. Merkittävimmät puoluekohtai-set havainnot ovat seuraavat:- Keskustaa äänestäneet tuntevat vetoa muita

useammin harrastejärjestöihin (56 prosenttia)ja maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöihin (30prosenttia).

- SDP:n kannattajien mielenkiinto suuntau-tuu keskimäärää useammin urheiluseuroihin(60 prosenttia) ja ihmisoikeusjärjestöihin (26prosenttia).

- Kokoomusta vaaleissa äänestäneet nuoret tun-tevat kiinnostusta moniin eri järjestöihin. Näitäovat harrastejärjestöt (60 prosenttia), urheilu-seurat (58 prosenttia), opiskelijajärjestöt (36prosenttia), maanpuolustusjärjestöt (29 pro-senttia), poliittiset järjestöt (24 prosenttia) jaglobalisaatiota puolustavat liikkeet (21 pro-senttia).

- Vasemmistoliiton nuoret kannattajat voisivatolla mukana muita hanakammin ihmisoikeus-järjestöissä (36 prosenttia), ulkomaalaisten japakolaisten oikeuksia ajavassa liikkeessä (24prosenttia) ja poliittisessa järjestössä tai puolue-yhdistyksessä (18 prosenttia).

- Vihreät ovat kaikkiruokaisia. Heitä kiinnostaaluonnonsuojelu (63 prosenttia), ihmisoikeu-det (60 prosenttia), hyväntekeväisyys (56 pro-senttia), kehitysmaaliike (46 prosenttia), ul-komaalaisten ja pakolaisten oikeudet (36 pro-senttia), eläinten oikeudet (34 prosenttia) jaglobalisaation vastustaminen (23 prosenttia).

nihiötsejräjuluukiE nihiötsejräjuuluuK terounikkiaK

.mkl % .mkl % .mkl %

aruesuliehrU 00085 43 000873 65 000624 15

ohrek-iatötsejräjsutsarrahnikoJ 00056 93 000353 35 000814 05

ötsejräjsutsuva/.ketnävyH 00055 33 000703 64 000263 34

ulejousnonnouL 00093 32 000432 53 000315 23

ötsejräjsuekiosimhI 00024 52 000702 13 000942 03

.ötsejräjsialuluokiat-ajileksipO 00043 02 000412 23 000842 03

ekiilaamsytiheK 00052 51 000471 62 000991 42

ekiilavajaaiskuekionetniälE 00004 42 000451 32 000491 32

ötsejräjsutsuloupnaaM 00052 51 000451 32 000971 22

.jräjavaja.kionetsialaamoklU 00051 9 000701 61 000221 41

ötsejräjosirounnenittiiloP 00021 7 000001 51 000211 41

ekiilavatsutsavatoitaasilabolG 0008 5 00006 9 00086 8

ekiilavatsuloupatoitaasilabolG 0005 3 00006 9 00056 8

ekiilavatsutsavaisialokap/.laamoklU 00051 9 00004 6 00055 6

Taulukko 5. Kiinnostuneisuus olla mukana erityyppisissä järjestöissä, yhteisöissä ja ryhmissä 18–30-vuotiaiden keskuudessa.

33

7. Nuorten vaaliosallistuminen

7.1. Tietolähteet vuoden 2003eduskuntavaaleissaTutkimuksessa nuoret arvioivat kaikkiaan yhden-toista erilaisen tietolähteen merkitystä omaan ää-nestämiseen liittyvissä harkinnoissa.

Television uutis- ja ajankohtaisohjelmat sekäsanomalehtien uutis- ja ajankohtaisjutut olivat tär-keimmät nuorten äänestyspäätöksiin vaikuttaneettiedonlähteet. Kolme neljästä piti niitä ainakinmelko tärkeänä. Kolmanneksi tärkeimpänä pidet-tiin puolueiden ja ehdokkaiden vaalikampanjoita(49 prosenttia). Internet on lähes yhtä keskeineninformaationlähde (48 prosenttia). Se oli erittäintärkeä joka viidennelle nuorelle.

Kirjalliset (kirjat, aikakauslehdet yms.) lähteetovat merkittäviä lähes yhtä monelle kuin radio.Runsaat kaksi viidesosaa pitävät kumpaakin vä-hintään melko tärkeänä. Kaksi viidesosaa (40prosenttia) mainitsi tässä yhteydessä kodista, van-hemmilta ja sukulaisilta saadut tiedot.

Ystävät ja tuttavat, työ- tai opiskelukaverit sekätelevision viihdeohjelmat eivät nekään ole täysinvailla merkitystä. Selvästi harvempi kuitenkinpitää niiden roolia yhtä merkittävänä kuin edellämainittuja tiedonlähteitä. Erilaisten kansalaisjär-

jestöjen ja muun muassa ammattiyhdistysliik-keen äänestyskampanjoiden merkitys ei nuortenkeskuudessa yltänyt – ainakaan nuorten omankäsityksen mukaan – kovinkaan korkeaksi.

Internetin merkitys on kasvanut voimakkaas-ti edellisistä eduskuntavaaleista. Nyt 24 prosent-tiyksikköä useampi kuin vuonna 1999 piti In-ternetiä tärkeänä tietolähteenä omaan äänestämi-seen liittyvissä harkinnoissa. Tulos on ymmärret-tävä, sillä pelkästään vaalikoneilla oli vieraillutkaksi viidesosaa nuorista.

Myös puolueiden tai ehdokkaiden vaalikam-panjat ovat nyt hieman suuremmalle joukollemerkityksellisiä kuin vuonna 1999. Saman voitodeta erilaisista kirjallisista lähteistä sekä kodinja tuttavapiirin vaikutuksesta. Osaltaan nämäkintulokset kielivät siitä, että vuoden 2003 edus-kuntavaalit koettiin nuorten keskuudessa merki-tyksellisempinä kuin vuoden 1999 vaalit.

Taulukosta 6 käyvät ilmi äänestämiseen peri-aatteellisesti eri tavoin suhtautuvien käsitykset.Erot eivät ole kovin suuria lukuun ottamatta eks-pressiivis-instrumentaalisten näkemyksiä sano-malehtien (ja osittain radion ja television ajan-kohtaismateriaalin) sekä ehdokkaiden ja puoluei-den vaalikampanjoiden merkityksestä. Näidenkohdalla heikosti motivoituneiden prosenttiosuu-

-siviisserpskEtesilaatnemurtsni

-serpskEtesiviis

-nemurtsnItesilaat

itsokieHteenutiovitom

tirevakuleksipoaj-öyT 12 22 72 42

tesialukus,tammehnav,itoK 73 93 04 23

tavattut,tävätsY 03 62 43 32

)otsienia.thoknaja/-situu(tedhelamonaS 48 77 87 36

)otsienia.thoknaja/-situu(oidaR 64 24 45 93

)otsienia.thoknaja/-situu(oisiveleT 18 77 57 96

)tamlejho.my-edhiiv(oisiveleT 91 12 82 22

.smytajriK 74 14 73 04

tenretnI 55 54 84 04

tajnapmaknedieuloupajnediakkodhE 36 14 95 63

tajnapmaknejötsejräjsialasnaK 91 71 02 51

Taulukko 6. Tietolähteiden merkitys äänestämiseen suhtautumisen mukaan. Erittäin tärkeä + melkotärkeä, osuudet (%).

34

det jäävät jo selvemmin alemmalle tasolle.Ekspressiiviset ja instrumentaaliset sijoittuvat

usein edellä mainittujen kahden ryhmän välille.Ryhmät eroavat keskeisimmissä kohdissa toisis-taan siten, että instrumentaaliset arvioivat radionja kampanjoiden merkityksen suuremmaksi kuinekspressiiviset. Tietolähteisiin suhtaudutaanmuuten varsin samantyyppisesti.

7.2. Äänestäminen eduskuntavaaleissaLukuisten nuorten ja niin sanottujen nuortenaikuisten vaalikäyttäytymistä käsitelleiden esitys-ten keskeinen sanoma on ollut tämän ryhmänsuhteellisen vähäinen äänestysaktiivisuus. Nuo-ret käyvät äänestämässä harvemmin kuin van-hempiin ikäryhmiin kuuluvat. Lisäksi todennä-köisyys jättää äänestämättä kasvaa, mitä useam-pia yhteiskunnallisen huono-osaisuuden tunnus-merkkejä heidän elämäntilanteensa täyttää.9

Vaaliosallistumisen tarkasteleminen kyselytut-kimuksen keinoin on kuitenkin ongelmallista.Osa vaaleissa todellisuudessa äänestämättä jättä-neistä ilmoittaa kyselytilanteessa käyttäneensääänioikeuttaan ja täyttää tällä tavoin eräänlaisenvelvollisuusnormin. Lisäksi kyselyihin valikoitu-

neet vastaajat voivat olla hieman aktiivisempiavaalikäyttäytyjiä kuin perusjoukko keskimäärin.

Käytäntö on aiemmin osoittanut, että haastat-teluaineistojen perusteella saaduista koko väestönäänestysaktiivisuutta koskevista luvuista on vähen-nettävä noin viisitoista prosenttiyksikköä, jottapäästäisiin oikeaan tasoon.10 Tämä yksikertainenlaskutoimitus ei kuitenkaan kaikkien väestöryh-mien keskuudessa takaa eksaktin tuloksen löyty-mistä. Eri väestöryhmien välillä äänestysinnokkuu-dessa on suuria eroja. Mitä alhaisempi on todelli-nen äänestysosallistuminen, sitä suurempi sellais-ten osuus, jotka ilmoittavat kysyttäessä käyneensääänestämässä, vaikka todellisuudessa näin ei olisi-kaan tapahtunut. Toiseksi muutokset äänestysosal-listumisessa eivät ole olleet samanlaisia eri väestö-ryhmien keskuudessa. Esimerkiksi nuorten äänes-tämättömyys yleistyi vuosina 1987–1999 vart-tuneempaa väestöä nopeammin.

Yleinen äänestysprosentti kuitenkin nousi vuo-den 2003 eduskuntavaaleissa 1,4 prosenttiyksik-köä vuoden 1999 vaaleista. Ottaen huomioonyleisen äänestysprosentin nousun voi nuorten ää-nestysaktiivisuuden arvioida olleen vuoden 2003eduskuntavaaleissa noin 54 prosenttia. Lähtöolet-

TV:n uutis- ja ajankohtaisohjelmat

Sanomalehtien uutis- ja ajankohtaisjutut

Puolueiden tai ehdokkaiden vaalikampanjat

Internet

Radion uutis- ja ajankohtaisohjelmat

Kirjat, aikakauslehdet ja muut kirjalliset lähteet

Kodista, vanhemmilta tai sukulaisilta saadut tiedot

Muilta ystäviltä ja tuttavilta saadut tiedot

Työ- tai opiskelukavereilta saadut tiedot

TV:n viihdeohjelmat

Kansalaisjärjestöjen (e. ay-liike) äänestyskampanjat

0 25 50 75 100

28

25

9

20

10

6

6

2

2

4

2

48

51

40

28

34

36

34

26

20

17

16

1

1

1

1

1

1

0

1

1

1

3

13

14

25

18

27

31

28

35

34

35

25

10

9

25

34

28

26

32

37

42

44

55

ERITTÄINTÄRKEÄ

MELKOTÄRKEA

EI OSAASANOA

EI KOVINK.TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

TIETOLÄHTEIDEN TÄRKEYS VAALIKAMPANJAN AIKANA OMAAN ÄÄNESTÄMISEEN LIITTYVISSÄ HARKINNOISSA (%).

Kuvio 22.

35

tamus arviota tehtäessä on ollut se, että nuortenäänestysinnon lisääntyminen ei ole ylittänyt kokoväestön keskiarvoa.

Taulukko 7. 18–30-vuotiaiden arvioitu äänes-tysprosentti vuosina 1975–2003.

5791 9791 3891 7891 1991 9991 3002

27 57 27 36 95 35 45

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

0 25 50 75 100

2

2

6

4

2

1

25

16

10

8

28

21

4

2

6

4

20

6

9

7

20

15

34

29

26

20

51

60

34

38

48

55

17

21

36

31

28

18

40

38

1

0

0

1

1

0

1

0

1

0

1

0

1

0

1

1

1

1

1

0

34

40

28

34

35

43

14

15

27

27

13

13

35

36

31

37

18

18

25

29

42

43

32

32

37

35

9

9

28

27

10

11

44

40

26

28

34

56

25

25

ERITTÄINTÄRKEÄ

MELKOTÄRKEA

EI OSAASANOA

EI KOVINK.TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

Kuvio 23.

Työ- tai opiskelukaverit

Koti, vanhemmat tai sukulaiset

Muut ystävät ja tuttavat

Sanomalehtien uutis- ja ajankohtaisjutut

Radion uutis- ja ajankohtaisohjelmat

TVn uutis- ja ajankohtaisohjelmat

TV:n viihdeohjelmat

Kirjat, aikakauslehdet ja muut kirj. lähteet

Internet

Puolueiden tai ehdokk. vaalikampanjat

TIETOLÄHTEIDEN TÄRKEYS OMAAN ÄÄNESTÄMISEEN LIITTYVISSÄ HARKINNOISSA (%).

Vuosien 1975, 1979 ja 1987 tulokset perustu-vat Martikaisen ja Yrjösen laskelmiin ja vuoden1999 tulos Martikaisen ja Wassin tutkimukseeneduskuntavaaleihin osallistumisesta. Vuosien1983 ja 1991 tiedot perustuvat haastatteluai-neistoihin. Vuodelta 1995 ei vertailukelpoistaaineistoa ole käytettävissä.

Taulukossa 8 asiaa on tarkasteltu sen mukaan,miten nuoret jakaantuvat keskeisten periaatteel-

36

saadaan melko usein ”kodin perintönä”. Tästäjoukosta 26 prosenttia on hyvin usein saanutkotoa ohjeita ja malleja siitä, että vaaleissa pitääkäydä äänestämässä. Heikosti motivoituneistasamoja kokemuksia on vain 10 prosentilla. Kokojoukosta 18 prosenttia on saanut vanhemmil-taan neuvoja hyvin usein, 28 prosenttia melkousein. Ohjeita oli nyt annettu hieman useam-massa kodissa kuin ennen 1999 eduskuntavaa-leja, mikä osaltaan selittää nuorten äänestämässäkäymisen yleistymistä.

7.3. Päätöksenteon ajankohtaPuoluevalinta oli tehty selvästi aikaisemmin kuinehdokasvalinta. 45 prosentille puolue oli selvä jovuoden 2002 puolella. Kun joukkoon lisätäänkuukausi–pari ennen vaaleja päätöksen tehneet,puhutaan jo useammasta kuin joka toisesta äänes-täneestä. Tässä vaiheessa vasta viidesosa oli löytä-nyt itselleen sopivan ehdokkaan. Toisaalta huo-mattava osa nuorista jätti päätöksensä puolueesta-kin viime hetkeen. Runsas viidennes (22 prosent-tia) teki päätöksensä joitakin päiviä etukäteen taivasta äänestyspäivänä. Sen sijaan enemmistö (55prosenttia) nuorista sanoi tehneensä lopullisenpäätöksen omasta ehdokkaastaan vasta joitakinpäiviä etukäteen tai vasta äänestyspäivänä.

Päätöksenteon ajankohta muuttui aika taval-

listen äänestyskannanottojensa perusteella. Luki-jaa pyydetään ottamaan huomioon, että taulu-kossa esitetyt luvut ovat arvioita – joskin tilannet-ta hyvin kuvaavia –, jotka on saatu saman päätte-lyn mukaisesti kuin edellisessä taulukossa esitetyt,koko ikäryhmän äänestysaktiivisuutta koskevatluvut.

Taulukko 8. Arvio nuorten äänestysaktiivisuu-desta 2003 yhteiskunnalliseen äänestämiseen liit-tyvien arvostusten mukaan (%).

siviisserpskE --urtsni

tesilaatnem

-serpskEtesiviis

-nemurtsnItesilaat

itsokieH-iovitom

teenut

37 16 24 72

Ymmärrettävästi ekspressiivis-instrumentaalises-ti ajattelevat kävivät vaaliuurnilla keskimääräistäselvästi innokkaammin. Vastaavasti ne, jotka ei-vät katso voivansa yhtyä kumpaankaan käsityk-seen, päättivät muita useammin kiertää vaalihuo-neistot. Käytännössä velvollisuus ajaa nuoren te-hokkaammin äänestämään kuin vaaleihin osal-listumisesta tarjoutuva vaikuttamisen tunne, sil-lä ekspressiivisten aktiivisuus oli instrumentaali-sia suurempaa.

Ekspressiivis-instrumentaalinen ajattelutapa

2003

1999

2003

1999

0 25 50 75 100

9

10

45

37

11

13

14

12

26

30

16

20

0

0

4

2

33

24

13

17

22

22

9

13

NOIN

ENNEN

EIOSAA

SANOA1–2 KK

JO VIIMEVUODEN

PUOLELLA

NOIN

ENNEN1–2 VK

JOITAKIN

ENNENPÄIVIÄ

SAMA-NA PÄI-VÄNÄ

Kuvio 24.

Ehdokas

Puolue

MISSÄ VAIHEESSA PÄÄTTI EHDOKKAAN JA PUOLUEENJOTA ÄÄNESTÄÄ (%).

37

la vuoden 1999 eduskuntavaaleista. Päätös itsel-le sopivasta puolueesta oli kypsynyt monelle nuo-relle selvästi aikaisemmassa vaiheessa kuin edel-liskerralla, mutta sopiva ehdokas löytyi monellejonkin verran lähempänä vaaleja.

Puoluevalinta tapahtui suhteellisen samanai-kaisesti kaikissa nuorisoryhmissä (tarkemmin ky-symys on siitä, etteivät tavanomaiset sosiodemo-grafiset tekijät jaa joukkoa kovinkaan paljoa puo-luevalinnan ajankohdan suhteen). Poikkeuksentähän sääntöön muodostavat suurimpien puo-lueiden kannattajien vastaukset. Enemmistö Vih-reän liiton äänestäjistä oli tehnyt päätöksensä joviime vuoden puolella. Keskimääräistä useam-mat SDP:n tai Kristillisen liiton kannalle taipu-neet olivat pohtineet asiaa huomattavasti pitem-pään ja tehneet ratkaisunsa vasta vaalikamppai-lun loppumetreillä.

Ehdokasvalintojen osalta havaitsee vaihteluahieman enemmän. Työttömät tekivät päätöksen-sä hieman myöhemmin kuin työlliset. ”Ruuhka-Suomessa” asuvat päättivät ehdokkaastaan lähem-pänä vaaleja kuin maaseutumaisilla paikkakunnil-la asuvat. Myös suurimpien puolueiden kannat-tajien välillä on eroja. Keskustalaisista keskimää-räistä useampi tiesi suosikkiehdokkaansa jo viime

vuoden puolella. Sosiaalidemokraattien ja kokoo-muslaisten parissa useimpien päätös syntyi useim-miten vasta muutama päivä ennen vaaleja.

Äänestämiseen periaatteellisesti eri tavoin suh-tautuvien nuorten päätöksentekoajankohdat eroa-vat toisistaan jonkin verran. Valinta tuntuu olleenhelpoin ekspressiivis-instrumentaalisille. Heidänpuolue- että ehdokaspäätöksensä oli kypsynythieman aiemmin kuin muilla ryhmillä. Melkeinjoka toinen ekspressiivis-instrumentaalinen olilöytänyt itselleen puolueen jo vuoden 2002 puo-lella. Ryhmien väliset erot ovat kuitenkin suh-teellisen pienet ja selvästi vähäisemmät kuinvuonna 1999. Heikosti motivoituneet äänestä-jät ovat kuitenkin edelleen se joukko, jonka pää-tös syntyy muita hieman myöhemmin.

8. Ehdokas- ja puoluevalinnan perusteeteduskuntavaaleissa 2003Vaaleissa äänestäneille esitettiin joukko äänestys-päätökseen liittyviä kysymyksiä. Nuoret joutui-vat ottamaan kantaa muun muassa päätöksenteonajankohtaan, ehdokas- ja puoluevalintaan vaikut-taneisiin tekijöihin sekä erilaisten vaaliteemojenja asioiden tärkeyteen äänestysratkaisussa. Huo-mattava osa näistä kysymyksenasetteluista oli sel-

-siviisserpskEtesilaatnemurtsni

tesiviisserpskE tesilaatnemurtsnIitsokieH

teenutiovitom

atnilaveulouP

alleloupnedouvemiivoJ 84 44 14 04

ajelaavnennekk2–1 51 51 9 41

ajelaavnenneaokkiiv2–1 91 11 61 61

ajelaavnenneäiviäpnikatioJ 01 51 12 41

änäviäpsimätsenäÄ 6 11 01 11

atnilavsakodhE

alleloupnedouvemiivoJ 21 8 7 5

ajelaavnennekk2–1 11 01 9 01

ajelaavnenneaokkiiv2–1 82 32 72 32

ajelaavnenneäiviäpnikatioJ 92 53 04 33

änäviäpsimätsenäÄ 02 32 71 82

Taulukko 9. Päätöksentekoajankohta äänestämiseen suhtautumisen mukaan. Erittäin tärkeä + melkotärkeä, osuudet (%).

38

Kaikki

NainenMies

18–21 vuotta22–25 vuotta26–30 vuotta

OpiskeleeTyössä

TyötönMuu

Ei ammatill. koulutustaAmmattikurssi tai -koulu

OpistoKorkeakoulu

UusimaaEtelä-Suomi

Itä-SuomiVäli-Suomi

Pohjois-Suomi

PääkaupunkiseutuKaupunkimainen kunta

Taajaan asuttu kuntaMaaseutumainen

Asuu yksinVanhempien kanssa

Kämppäkaverin kanssaPuolison kanssa, ei lapsia

Puolison kanssa, lapsia

KESKSDP

KOKVAS

VIHRKRIST

0 25 50 75 100

9

7

11

910

8

8

100

9

813

86

5106

16

8

6

711

14

9

819

611

155

57

76

11

9

12

1110

10

11

1010

12

1113

117

81016

11

12

9

914

14

10

125

1112

1210

816

911

26

28

23

2325

27

25

2529

29

2721

2729

252630

22

25

26

2724

22

29

2016

2728

2421

2336

3431

0

0

1

00

0

0

00

0

01

00

100

0

0

0

00

1

0

10

01

00

10

00

33

34

32

3333

32

34

3431

26

3033

2939

363133

29

35

36

3429

29

32

3435

3429

2439

4724

2937

22

22

22

2321

22

21

2131

24

2320

2519

252315

21

20

24

2221

20

20

2526

2318

2424

1618

2114

NOIN

ENNEN

EIOSAA

SANOA1–2 KK

JO VIIMEVUODEN

PUOLELLA

NOIN

ENNEN1–2 VK

JOITAKIN

ENNENPÄIVIÄ

SAMA-NA PÄI-VÄNÄ

MISSÄ VAIHEESSA PÄÄTTI EHDOKKAAN JOTA ÄÄNESTÄÄ (%)Kuvio 25.

39

Kaikki

NainenMies

18–21 vuotta22–25 vuotta26–30 vuotta

OpiskeleeTyössä

TyötönMuu

Ei ammatill. koulutustaAmmattikurssi tai -koulu

OpistoKorkeakoulu

UusimaaEtelä-Suomi

Itä-SuomiVäli-Suomi

Pohjois-Suomi

PääkaupunkiseutuKaupunkimainen kunta

Taajaan asuttu kuntaMaaseutumainen

Asuu yksinVanhempien kanssa

Kämppäkaverin kanssaPuolison kanssa, ei lapsia

Puolison kanssa, lapsia

KESKSDP

KOKVAS

VIHRKRIST

0 25 50 75 100

45

4445

42

4745

4445

3355

4543

4744

44

444544

49

46

4249

48

4538

494649

5243

5138

5623

14

1414

15

1413

1612

1417

1315

1315

15

141514

12

17

158

11

1116

121516

1112

1224

1523

16

1715

15

1616

1317

2615

1615

1814

15

161416

19

15

1616

16

1916

71516

1710

1420

1514

4

35

3

34

34

102

27

24

2

546

2

1

55

3

45

033

25

32

23

13

1511

12

1314

1316

56

1214

1314

13

141410

12

11

1413

13

1312

191313

1121

1311

726

9

810

12

69

117

126

127

78

11

89

10

6

11

88

9

814

1485

89

64

611

NOIN

ENNEN

EIOSAA

SANOA1–2 KK

JO VIIMEVUODEN

PUOLELLA

NOIN

ENNEN1–2 VK

JOITAKIN

ENNENPÄIVIÄ

SAMA-NA PÄI-VÄNÄ

Kuvio 26. MISSÄ VAIHEESSA PÄÄTTI PUOLUEEN JONKA EHDOKASTAÄÄNESTÄÄ (%).

40

laisia, jotka eivät olleet mukana vuoden 1999eduskuntavaalitutkimuksessa.

8.1. Ehdokasvalinta ja sen perusteet

Millaista ehdokasta äänestettiin?Kysyttäessä nuorilta, kuinka hyvin he tunsivatehdokkaan, jota äänestivät, käy ilmi, että vain 15prosenttia oli valinnut ehdokkaan tuntematta tätätarkemmin. Monet (39 prosenttia) olivat tyyty-neet ”medioista tuttuun” vaihtoehtoon eli äänes-täneet ehdokasta, jonka toiminta oli tullut tutuksitiedotusvälineiden välityksellä. Joka seitsemäs nuori(14 prosenttia) kertoi antaneen tukensa henkilö-kohtaiselle tuttavalleen. ”Tuttavan tuttava” oli saa-nut äänen 14 prosentilta. Näin noin neljännesnuorista äänesti jollakin tavalla henkilökohtaisestituttua kansanedustajaehdokasta.

Ehdokasvalinta on tältä jokseenkin samanlai-nen kuin vuoden 1999 eduskuntavaaleissa.Näyttäisi kuitenkin siltä, että täysin tuntematontaehdokasta äänestäneiden osuus on hieman lisään-tynyt vuodesta 1999. Tätä voisi selittää vaaliko-neiden vaikutuksella. Vaalikoneiden suosio onlisääntynyt, ja tätä kautta mahdolliseksi ehdok-kaaksi valikoituu helpommin tuiki tuntematto-mia henkilönimiä.

Lisäksi kysyttiin, äänestikö nuori omanikäistäänja samaa sukupuolta olevaa kandidaattia. Enem-mistö vastasi jälkimmäiseen ”kyllä”, mutta vainvajaa kolmannes oli antanut äänensä ikätoveril-leen. Tässäkään suhteessa suuria muutoksia ei ta-pahtunut edellisistä eduskuntavaaleista. Oman-ikäistä äänesti nyt neljä prosenttiyksikköä ja omaasukupuoltaan yksi prosenttiyksikkö harvempi.

Äänestämiseen eri tavoin suhtautuvien välille

ei muodostunut juurikaan eroa ehdokkaan suku-puolta koskevassa kysymyksessä. Kuutisenkym-mentä prosenttia joka ryhmässä on päätynyt ää-nestämään omaa sukupuolta olevaa ehdokasta.Pientä eroa on havaittavissa valitun kandidaatiniässä. Instrumentaaliset olivat (40 prosenttia) pää-tyneet tukemaan ikätoveriaan useammin kuinmuut ryhmät. Ekspressiiviset tekivät vastaavanvalinnan selvästi harvemmin (28 prosenttia).

Naisten ja miesten vastaukset sen sijaan poik-keavat jonkin verran toisistaan. Naisista useampikertoi äänestäneensä omanikäistään ehdokasta,mutta miehistä suurempi osa oli antanut äänensäsamaa sukupuolta olevalle ehdokkaalle. Käytän-nössä tämä tarkoittaa sitä, että 29 prosenttia nuo-rista miehistä äänesti naista, mutta 44 prosenttianaisista tuki eduskuntavaalissa miesehdokasta.

Ehdokasvalintaan vaikuttaneet tekijätKuvaa ehdokasvalinnoista tarkennettiin kysy-myksenasettelulla, jossa haastatelluille nuorilleesitettiin 12-kohtainen lista mahdollisista ehdo-kasvalintaan vaikuttavista tekijöistä ja pyydettiinkertomaan, kuinka paljon kukin tekijä oli vai-kuttanut siihen, ketä ehdokasta vastaaja äänesti.

Yleiskuvaksi muodostui, että monella asiallaoli varsin vähän tai tuskin lainkaan merkitystä javain parilla seikalla näytti olleen erityistä merki-tystä. Selvästi merkittävimmät tekijät olivat nuor-ten oman käsityksen mukaan ehdokkaan näke-mykset ja kannanotot, seuraavaksi merkittävintäoli ehdokkaan puoluekanta. Nämä molemmatolivat joka toisen mielestä ratkaisevia tekijöitä.

Muutkin tekijät tulevat merkittävämmiksi,kun otetaan huomioon vaihtoehdon ”jonkin ver-ran” valinneet. Ehdokkaan aiempi kokemus po-

-siviisserpskEtesilaatnemurtsni

tesiviisserpskE tesilaatnemurtsnI itsokieHteenutiovitom

itsenääatoj,sakodhE

atloupukusaamas 46 06 16 46

neniäkinamonietriipniruus 13 82 04 33

Taulukko 10. Omaa sukupuolta ja omanikäistään äänestäneet äänestämiseen suhtautumisen mu-kaan. (%).

41

litiikasta, hänen koulutustaustansa, vaalikampan-jointi ja ehdokkaan ulkoinen olemus merkitsivätvähintään jonkin verran enemmistölle äänestä-neitä nuoria. Ratkaisevasti tai paljon näillä teki-jöillä oli merkitystä kuitenkin selvästi harvem-malle kuin ehdokkaan poliittisilla näkemyksilläja kannanotoilla.

Merkille pantavaa tuloksissa on se, että ehdok-kaan ikä ja sukupuoli eivät olleet kovinkaan kes-keisiä ehdokkaan valintaperusteita nuorten kes-kuudessa. Tämä kävi ilmi myös, kun tarkastel-tiin, millaisia ehdokkaita nuoret äänestivät. Ikä,sukupuoli, kandidaatin tyylikkyys tai habitusolivat nuorille toisarvoisia verrattuna ehdokkai-den poliittisiin linjauksiin – tai näin nuoret aina-

kin kysyttäessä asian ilmaisivat.Viihde- ja urheilumaailman julkisuus ei nuor-

ten omien arvioiden mukaan merkinnyt kovinpaljoa sorvattaessa päätöstä omasta ehdokkaasta.Voi sanoa, että yleisesti ottaen ehdokkaan politii-kasta johdettavalla julkisuudella on valtaosallenuoria enemmän merkitystä valintojen kannal-ta. Toisaalta viihde- ja urheilutähdet kokoavatmarginaaliäänestäjiä, jotka muuten saattaisivatjättää kokonaan äänestämättä.

Yksittäisten jakaumien tasolla saadut mielipi-teet jättävät paljastamatta eri tekijöiden keskinäi-sen yhteen kytkeytymisen yleisemmällä käsitteel-lisellä tasolla. Tämän takia on 12 muuttujan jouk-koa tarkasteltu samanaikaisesti laajempina koko-

01

1315

1817

4139

1214

1614Tunsi hänet henkilökohtaisesti

Ystävä, tuttava tai sukulainen tuntee henkilökohtaisesti

Tunsi ehdokkaan toimintaa tiedotusvälineiden perusteella

Äänesti ehdokasta vaalimainonnan perusteella

Valitsi sopivan ehdokkaan tuntematta häntä tarkemmin

Ei osaa sanoa

0 20 40 60

20031999

KUINKA HYVIN TUNSI EHDOKKAAN, JOTA ÄÄNESTI (%).Kuvio 27.

2003

1999

2003

1999

0 25 50 75 100

31

35

63

64

1

2

1

0

68

63

37

36

EOS EIKYLLÄ

EHDOKKAAN IKÄ JA SUKUPUOLI – MILLAISTA EHDOKASTAÄÄNESTI (%).

Kuvio 28.

Suurin piirtein omanikäistä

Omaa sukupuolta olevaa

42

naisuuksina. Nuorten antamien vastausten tii-vistämisellä pyritään vastaamaan siihen kysymyk-seen, mitkä erilaiset ehdokasvalinnan perusteetliittyvät toisiinsa.

Faktorianalyysi on tilastollinen analyysimene-telmä, jonka ideana on kuvata ja selittää suurtamuuttujajoukkoa harvalukuisempien perusteki-jöiden niin sanottujen faktorien avulla. Faktorei-ta voidaan luonnehtia yleistysmuuttujiksi, joillaon yksittäisiin muuttujiin nähden ylemmälläkäsitteellisellä tasolla oleva, joskin samaa ilmiö-aluetta koskeva, sisältö.

Tutkimustuloksista voidaan saavuttaa olennai-nen informaatio neljällä faktorilla. Tästä syystänämä ulottuvuudet on valittu yksityiskohtaisem-man tarkastelun kohteeksi.

Ensimmäiseltä faktorilta on löydettävissä voi-makkaita faktorilatauksia. Ehdokkaan ikä, suku-puoli ja koulutustausta ovat tekijöitä, joiden muo-dostamaa kokonaisuutta voi hyvin nimittää ”eh-dokkaan henkilöön liittyviksi ominaisuuksiksi”.

Myös toiselle faktorille latautui kolme muut-tujaa hyvin selväpiirteisesti (korkeahkot faktori-lataukset). Ehdokkaan tunnettuus nuorten kes-kuudessa tai politiikan ulkopuolella yleensä sekätämä ulkoinen olemus ja tyyli liittyvät kaikki ko-

konaisuuteen, jolle annettiin nimi ”ehdokkaantunnettuus ja imago”.

Kolmas ulottuvuus koostuu neljästä tekijästä,joista kolmen lataus on yli 0,5:n. Ehdokkaannäkemykset ja kannantotot, hänen kuulumisen-sa sopivan puolueen listalle, aiempi kokemuspolitiikasta sekä vaalikampanja ja -mainonta ku-vaavat kukin omasta näkökulmastaan ”ehdokkaanpoliittisia kannanottoja ja kokemusta”.

Neljäs faktori koostuu kahdesta tekijästä. Ni-mitys ”ulkopuolisten tahojen suosittelu” on luon-teva, kun tiedetään, että kantaa otetaan samanai-kaisesti ystävien, tuttavien tai lähiomaisten suo-sittelun sekä kansalaisjärjestöjen kannanottojenja ehdokkaalle antaman tuen merkitykseen eh-dokasvalinnan perusteena.

Tarkasteltaessa eri nuorisoryhmien sijoittumis-ta ulottuvuuksille faktoripistemääräkeskiarvoihinnojautuen käy ilmi, että naisten ja miesten käsi-tykset ovat muuten aika lailla samantyyppiset.Kuitenkin ehdokkaan henkilöön liittyvillä omi-naisuuksilla on naisille jonkin verran enemmänmerkitystä.

Ehdokkaan henkilöön liittyvät ominaisuudetolivat keskimääräistä tärkeämpi kriteeri pääkau-punkiseudulla asuville. Myös johtavassa asemas-

1F 2F 3F 4F

äkinaakkodhE 38,0 50,0 30,0- 20,0-

iloupukusnaakkodhE 08,0 30,0- 20,0- 10,0

atsuatsutululuoknaakkodhE 95,0 40,0 33,0 90,0

uliehruajedhiiv.mise,asseduukseknetrounsuuttennutnaakkodhE 01,0- 57,0 21,0- 40,0

alleloupoklunakiitilopsuuttennutneniklujnaakkodhE 80,0- 37,0 71,0 91,0

ilyytajsumelonenioklunaakkodhE 42,0 95,0 21,0 00,0

totonannakajteskymekännaakkodhE 00,0 80,0 96,0 01,0-

atteuloupisaamattannakitsudesakodhE 40,0 91,0- 66,0 01,0

atsakiitilopsumekokipmeianaakkodhE 50,0 42,0 45,0 22,0

atnoniamilaavajitniojnapmakilaavnaakkodhE 22,0 13,0 24,0 61,0-

ulettisousisesiamoihäliatisavattut,isävätsY 80,0 20,0- 70,0- 08,0

ellaakkodheikutajtotonannaknejötsejräjsialasnaK 30,0- 61,0 21,0 76,0

ajtotonannaktesittiilopnaakkodhE:3F;ogamiajsuuttennutnaakkodhE:2F;teduusianimotävyttiilnööliknehnaakkodhE:1F.ulettisousnejohatnetsiloupoklU:4F;sumekok

Taulukko 11. Ehdokkaan valintaperusteet kootusti. Faktorianalyysin varimax-rotaatio.

43

sa työskentelevät sekä korkeakoulututkinnonsuorittaneet painottivat tätä asiaa enemmän kuinmoni muu ryhmä. Ammattikurssin tai -koulunkäyneet kertoivat painottaneensa vähemmänehdokkaan henkilöön liittyviä ominaisuuksia jakeskimääräistä jonkin verran enemmän kandidaa-tin tunnettuutta ja imagoa.

Elämäntilanteella on sikäli yhteyttä ehdokas-valintaperusteisiin, että monen kämppäkaverinkanssa asuvan vastaukset kertovat tietynlaisenmekaanisen solidaarisuuden kohtaamisesta. Täl-lä ryhmällä päätöksen taustalla nimittäin painoimuita useammin ulkopuolisten tahojen suosit-telu (kämppäkaverien suosittelu).

Ehdokkaiden poliittisten kannanottojen jakokemuksen merkitys ei vaihdellut paljoakaaneri vastaajaryhmissä. Tämä johtuu luonnollisestisiitä, että asia oli merkittävä käytännössä kaikille.Silti joukosta erottui kaksi ryhmää, joka piti tätäseikkaa vielä jonkin tärkeämpänä kuin muut:kokoomuslaiset ja vihreät. Kokoomusta ja vihrei-tä äänestäneet pitivät myös ehdokkaan henki-löön liittyviä ominaisuuksia keskimääräistä tär-

keämpiä tekijöitä.SDP:n ja Keskustan kannattajien näkemyk-

set myötäilevät koko joukon keskiarvoa. Jälkim-mäiset tosin kiinnittivät hieman useammin huo-miota ehdokkaan tunnettuuteen ja imagoon sekäystävien ja eturyhmien esittämiin näkemyksiinehdokkaista.

Jos suurten puolueiden kannattajien arviotehdokasvalintansa perusteista eivät poikenneetpaljoa toisistaan, näiden ryhmien ulkopuoleltaoman ehdokkaansa valinneiden vastaukset poik-keavat toisistaan sitäkin enemmän. Pienryhmienehdokkaita äänestäneet nuoret kiinnittivät erityis-tä huomiota ehdokkaan tunnettuuteen ja imagoonmuiden tekijöiden kustannuksella. Erityisesti eh-dokkaiden poliittisilla kannanotoilla ja kokemuk-sella oli keskimääräistä selvästi vähäisempi pienem-pien ryhmittymien ehdokkaita äänestäneille.

Oheisessa taulukossa on tarkasteltu eri aikoi-na ehdokkaansa päättäneiden näkemyksiä pää-töksenteon taustalla olevista asiakokonaisuuksis-ta. Huomautettakoon, että tässä tarkastellaan pää-töksentekoa suhteessa vaalipäivään, ei kunkin

Ehdokkaan näkemykset ja kannanotot

Ehdokas edusti kannattamaasi puoluetta

Ehdokkaan aiempi kokemus politiikasta

Ehdokkaan koulutustausta

Ehdokkaan vaalikampanjointi ja vaalimainonta

Ehdokkaan ulkoinen olemus ja tyyli

Ehdokkaan ikä

Ehdokkaan sukupuoli

Ehdokkaan julkinen tunnettuus politiikan ulkopuolella

Ystäväsi, tuttavasi tai lähiomaisesi suosittelu

Ehdokkaan tunnettuus nuorten kesk., esim. viihde ja urh.

Kansalaisjärjestöjen kannanotot ja tuki ehdokkaalle

0 25 50 75 100

51

49

15

9

7

6

7

7

3

4

3

1

29

18

22

22

18

15

13

10

10

6

5

3

16

15

37

36

36

40

28

15

30

21

14

17

1

1

0

1

1

0

1

0

1

1

1

2

3

17

26

32

38

39

51

68

56

68

77

77

Kuvio 29.

RATKAI-SEVASTI

MELKOPALJON

EI OSAASANOA

JONKINVERRAN

EI LAIN-KAAN

MISSÄ MÄÄRIN ERI ASIAT VAIKUTTIVAT SIIHEN, KETÄ EHDOKASTA ÄÄNESTI (%).

44

-siviisserpskEtesilaatnemurtsni

tesiviisserpskE tesilaatnemurtsnIitsokieH

teenutiovitom

aigoloediajetaaneeulouP 07 75 06 06

neeskumutsooksutillahaattukiavulaH 55 94 35 14

äijättääpätiäkkyvykitsaasnuralleeulouP 45 93 73 43

assannuksudeatnimiotneeulouP 84 14 44 43

asseskutillahäijättääpaathiavulaH 83 03 43 92

naatnilaviretsinimääpaattukiavulaH 93 82 04 02

atiakkodheairounäivyH 53 03 03 52

ajathojneehupävyhalleeulouP 63 03 72 02

äijättääpäisiykynaekutulaH 63 62 03 71

ajnapmaktunutsinnoneeulouP 92 91 72 9

totonannaknejötsejräjsialasnaK 9 7 4 7

Taulukko 13. Puoluevalintaan vaikuttaneet asiat äänestämiseen suhtautumisen mukaan. Ratkaiseva+ melko paljon -osuudet (%).

vastaajan äänestyspäivään. Vaalipäivänä päätök-sensä tehneet ovat niitä, jotka todella valitsivatitselleen ehdokkaan 16.3.2003. Positiivinen etu-merkki viittaa siihen, että asiakokonaisuudella onollut keskimääräistä enemmän merkitystä, nega-tiivinen etumerkki päinvastaiseen tilanteeseen.

Taulukko 12. Ehdokkaan valintaperusteet pää-töksenteon ajankohdan mukaan. Faktoripiste-määräkeskiarvot.

1F 2F 3F 4F

neskötääpikeTänäviäpilaav

10,0- 22,0- 05,0- 40,0-

nikatiojneskötääpikeTääviäpilaavnenneäiviäp

70,0 70,0- 30,0- 62,0-

-okkiivneskötääpikeTääviäpilaavnenneiskak

21,0 00,0 33,0 60,0-

neskötääpikeT.asseehiavassammesiakia

60,0- 80,0 40,0 11,0

;teduusianimotävyttiilnööliknehnaakkodhE:1FtesittiilopnaakkodhE:3F;ogamiajsuuttennutnaakkodhE:2F

.ulettisousnejohatnetsiloupoklU:4F;sumekokajtotonannak

Näyttää siltä, että viikko–pari ennen vaaleja eh-dokkaansa löytäneet ovat kiinnittäneet keskimää-

räistä enemmän huomiota kansanedustajakandi-daattien poliittisiin kannanottoihin ja kokemuk-seen. Kuukausia ennen vaaleja ehdokaspäätök-sensä tehneet painottavat hieman keskimääräistäenemmän ulkopuolisten suosittelua. Varhainpäätöksen tehneet pitivät muita tärkeämpinä tie-donlähteinä kotia, vanhempia, ystäväpiiriä ja jopakansalaisjärjestöjä. Selvä enemmistö heistä myöstunsi ehdokkaan joko henkilökohtaisesti tai sit-ten epäsuorasti ystävien tai tuttujen kautta.

Varsinaisena vaalipäivänä päätöksensä tehneetpuolestaan eivät painottaneet ehdokasvalinnas-saan muita voimakkaammin mitään tekijäryhmää.Ehdokkaan tunnettuuteen ja imagoonkin vai-kuttaneet tekijät ovat vaikuttaneet keskimääräis-tä vähemmän viime hetkellä päätöksensä tehnei-siin. Ehdokkaan henkilöön liittyvillä ominaisuuk-silla ja ulkopuolisten tahojen suosittelulla on ol-lut yhtä suuri tai vähäinen vaikutus kuin keneentahansa keskiarvokansalaiseen. Tulokset viittaa-vat siihen, että viime hetkellä päätöksensä teke-vät valitsevat ehdokkaan muita herkemmin dif-fuusein, jopa sattumanvaraisin perustein. Ehdo-kasvalinta on ehkä tehty löyhin perustein. Vaalienjälkeen ilmoitetaan, että millään perusteilla ei ol-lut erityisen suurta merkitystä. Tulkintaa tukee se,

45

että viime hetkellä päätöksensä tehneet ovat ha-keneet sopivaa ehdokasta Internetin vaalikoneil-ta keskimääräistä harvemmin.

8.2. Puoluevalinnan perusteetSeuraavassa tarkastellaan sitä, missä määrin eritekijöillä oli merkitystä nuorten puoluevalinnois-sa. Vastaajille lueteltiin 11-kohtainen lista mah-dollisista puoluevalintaan vaikuttavista tekijöistäja pyydettiin kertomaan, kuinka paljon kukin olivaikuttanut siihen, mitä puoluetta äänesti.

Puolueen aate ja ideologia oli merkittävin yk-sittäinen tekijä nuorten päättäessä, mille puolueelleantaisi äänensä. Yli kolmannes (37 prosenttia) sa-noi sen olleen heidän valintansa kannalta ratkaise-van. Melko paljon sillä oli ollut vaikutusta 27 pro-sentille, ja jonkin verran 25 prosentille. Aatteellis-ideologisten tekijöiden jälkeen nousevat tasavah-vasti halu vaikuttaa maan tulevaan hallituskoos-tumukseen, puolueen toiminta eduskunnassaedellisen vaalikauden aikana sekä se, löytyykö puo-lueelta runsaasti kyvykkäitä päätöksentekijöitä.

Pääministerivalinta, halu vaihtaa päättäjiä taivaihtoehtoisesti tukea nykyisiä eivät olleet aivan

yhtä keskeisiä valinnan kriteerejä kuin edellä mai-nitut. Täysin vailla merkitystä ne eivät kuitenkaanolleet, sillä enemmistö kertoi näilläkin asioilla ol-leen jonkin verran vaikutusta. Ratkaisevia tekijöi-tä ne olivat kuitenkin vain joka kymmenennellenuorelle äänestäjälle. Samansuuruinen vaikutus olinäkemyksillä puolueiden puheenjohtajien ky-vykkyydestä, onnistuneella nuorten ehdokkaidenrekrytoinnilla tai hyvällä puolueen vaalikampan-jalla. Vain kansalaisjärjestöjen kannanotoilla oliselvästi vähemmässä määrin merkitystä puolue-valinnalle.

Oheisessa taulukossa (taulukko 13) on tar-kasteltu äänestämiseen eri tavoin suhtautuvienpuoluevalinnan perusteita. Taulukon luvut ovatkutakin seikkaa ratkaisevana tai melko merkittä-vänä pitävien yhteenlaskettuja osuuksia.

Ekspressivis-instrumentaaliset erottuvat joukos-ta, koska he pitävät puolueen aatetta ja ideologiaavielä tärkeämpänä kuin muut. Myös halu vaikut-taa hallituskoostumukseen sekä tietoisuus siitä, ettäpuolueella on runsaasti kyvykkäitä päättäjiä, lisää-vät tähän ryhmään kuuluvien kiinnostusta puo-lueeseen. Yleisesti ottaen mikä tahansa peruste on

Puolueen aate ja ideologia

Halu vaikuttaa maan tulevaan hallituskoostumukseen

Puolueella runsaasti kyvykkäitä päättäjiä

Puolueen toiminta viime vaalikaudella eduskunnassa

Halu vaihtaa päättäjiä maan hallituksessa

Halu vaikuttaa siihen, kenestä tulee pääministeri

Hyviä nuoria ehdokkaita

Puolueella hyvä puheenjohtaja

Halu tukea nykyisiä päättäjiä maan hallituksessa

Puolueen onnistunut vaalikampanja

Kansalaisjärjestöjen kannanotot

0 25 50 75 100

37

24

14

13

18

15

11

11

9

6

1

27

26

31

30

16

17

20

20

20

16

6

25

32

35

35

27

24

28

30

33

34

24

1

2

2

2

3

1

4

1

3

3

3

11

17

19

20

36

42

37

38

35

41

66

RATKAI-SEVASTI

MELKOPALJON

EI OSAASANOA

JONKINVERRAN

EI LAIN-KAAN

MISSÄ MÄÄRIN ERI ASIAT VAIKUTTIVAT PUOLUEVALINTAAN (%).Kuvio 30.

46

tärkeämpi tälle kuin millekään muulle ryhmälle.Vain yhdessä tapauksessa instrumentaaliset pai-nottavat perustetta enemmän kuin ekspressiivis-instrumentaaliset, nimittäin pääministerivalinnas-sa. Myös halu vaikuttaa hallituskoostumukseenon instrumentaalisille tärkeä. Tältä osin tuloksettukevat luvussa 3.3. esitettyjä teoreettisia näke-myksiä instrumentaalisista äänestäjistä.

Heikosti motivoituneiden valintaan vaikuttimuita vähemmän lähes mikä tahansa peruste. Suu-rimmillaan ero oli ekspressiivis-instrumentaalisiinsilloin, kun arvioitiin puolueen kyvykkäiden pää-töksentekijöiden määrän tai vaalikampanjan on-nistumisen vaikutusta päätökseen. Halu tukeanykyisiä päättäjiä tai vaikuttaa pääministerivalin-taan eivät sen enempää olleet heikosti motivoitu-neille yhtä tärkeitä valintaperusteita kuin muille.

Puoluevalinnan perusteita koskevaa tarkaste-lua nyansoitiin faktorianalyysilla samaan tapaankuin tehtiin ehdokasvalintoihin liittyvien syidenyhteydessä.

Taulukko 14. Puolueen valintaperusteet. Fakto-rianalyysin varimax-rotaatio.

1F 2F

äijättääpätiäkkyvykitsaasnuralleeulouP 57,0 61,0

alleduakilaavemiivatnimiotneeulouP.assannuksude

07,0 40,0

ajathojneehupävyhalleeulouP 76,0 11,0

ajnapmakilaavtunutsinnoneeulouP 25,0 61,0

naamäijättääpäisiykynaekutulaHasseskutillah

25,0 61,0

eelutätsenek,nehiisaattukiavulaHiretsinimääp

94,0 63,0

.aigoloediajetaaneeulouP 44,0 51,0

naavelutnaamaattukiavulaHneeskumutsooksutillah

03,0 38,0

naamäijättääpaathiavulaHasseskutillah

40,0 45,0

nakiitilopsutillaH:2F;suukkosatajsyykkyvykneeulouP:1F.suusiukahsotuum

Nyt aineistosta löytyi kaksi ulottuvuutta, joistatoinen koostui useammasta ja toinen kahdesta te-kijästä. Ensimmäisellä faktorilla latautuvat muuttu-jat kytkeytyivät useimmissa tapauksissa puoluee-seen ja sen toimintaan. Onko puolueella runsaastikyvykkäitä päättäjiä, hyvä puheenjohtaja, millai-sia sen aatteellinen ja ideologinen pohja ovat sekämiten sen vaalikampanja ja toiminta edellisellävaalikaudella ovat onnistuneet – nämä tekijät an-tavat oikeutuksen nimittää tätä ulottuvuutta ”puo-lueen kyvykkyydeksi ja tasokkuudeksi”.

Jälkimmäiselle latautuivat muuttujat, joissakysyttiin halukkuutta vaikuttaa toisaalta maantulevan hallituksen koostumukseen, toisaaltahalua vaihtaa päättäjiä hallituksessa. Niinpä ulot-tuvuus nimettiin ”hallituspolitiikan muutosha-kuisuudeksi”.

Näiden kahden faktorin ominaisuuksien ilmen-tymistä eri vastaajaryhmissä ja pistemäärämuuttu-jien valossa tarkasteltaessa käy ilmi, että tavanomai-set sosiodemografiset tekijät eivät erotelleet kovin-kaan hyvin faktoreille sijoittumista. Poikkeuksensääntöön muodostavat pohjoissuomalaiset, joillepolitiikan muutoshakuisuus oli keskimääräistämerkittävämpi puoluevalinnan peruste sekä työt-tömät, joille se oli sitä vähäisemmässä määrin.

Sen sijaan tulokset vaihtelivat voimakkaastiriippuen vastaajan puoluekannasta. Sosiaalide-mokraattiset nuoret panivat puoluevalinnassaanerityisesti painoa puolueen kyvykkyyteen ja ta-sokkuuteen, mutta keskimääräistä vähemmänhallituspolitiikan muutoshakuisuuteen. Tämäpuolestaan oli keskustalaisille (luonnollisesti) eri-tyisen tärkeä kriteeri puoluevalinnassa.

Ennen päätöstään kokoomuslaiset miettivätpuolueen kyvykkyyttä, mutta Vasemmistoliitonja vihreiden kannattajille kumpikaan asiakoko-naisuus ei ollut valinnan kannalta merkitykselli-nen, kuten ei kristillisdemokraateillekaan. Mie-lenkiintoinen yksityiskohta ovat muita kuin suu-ria puolueita äänestäneet. Heille puolueen ky-vykkyydellä ja tasokkuudella ei ollut oikeastaanlainkaan merkitystä valintaa tehtäessä. Perusteetolivat aivan toisenlaisia, esimerkiksi suuriin puo-lueisiin kohdistettu protesti.

47

Taulukko 15. Puolueen valintaperusteet puo-luekannatuksen mukaan. Faktoripistemääräkes-kiarvot.

1F 2F

atsukseknemouS 60,0 44,0

PDS 34,0 62,0-

sumookoknenillasnaK 81,0 20,0

ottiilotsimmesaV 41,0- 71,0-

ottiiläerhiV 30,0- 41,0-

titaarkomedsillitsirK 35,0- 52,0-

teeulouptuuM 02,1- 30,0

nakiitilopsutillaH:2F;suukkosatajsyykkyvykneeulouP:1F.suusiukahsotuum

8.3. Asioiden ja tavoitteiden tärkeysäänestysratkaisuissaSeuraavassa tarkastellaan äänestäneiden nuortenkäsityksiä erilaisten vaaliteemojen merkityksestääänestysratkaisuissa. Haastateltavat arvioivat kaik-kiaan 26 erilaista asiaa, jotka tavalla tai toisellanousivat esille vaalikampanjan aikana. Vastaajatpunnitsivat jokaista yksittäistä asiaa neliportai-sella asteikoilla sen mukaan, miten tärkeäksi hekokivat ne omia äänestysratkaisuja tehdessään.

Yleiskuva vaaliteemojen tärkeydestäJakaumatasolla tuloksia voidaan tulkita monellaeri tavalla. Tässä tarkastelun perustaksi valitaanniiden osuudet, jotka arvioivat asiaan vaikutta-misen erittäin tai melko tärkeäksi. Mikäli tulok-sista halutaan nimetä kaikkein tärkeimmät ja käy-tännössä miltei kaikkien nuorten ratkaisuihinvaikuttaneet sisältöalueet, ne voidaan tiivistäämuutamaan perusasiaan. Nämä asiat, jotka val-taosa nuorista äänestäjistä koki tärkeiksi asioiksi,ovat työttömyys, sairaiden hoito ja yhteiskun-nan tuki nimenomaan nuorille.

Muita tärkeitä asioita olivat palkansaajien ase-ma ja etuudet, koulutusmahdollisuudet, yhteis-kunnan tuki lapsiperheille, yhteiskunnallinensyrjäytyminen ja köyhyys sekä vanhusten huol-to ja verotus. Julkisten palveluiden yksityistämi-nen, pääministerin valinta, prostituutio, ulkomaa-

laisten maahanmuuttajien määrä, kehitysapu jaSuomen Nato-jäsenyys olivat asioita, joita noinpuolet äänestäneistä nuorista ei pitänyt enää ko-vinkaan keskeisinä asioina omien äänestysratkai-sujen kannalta.

Kun nuorten äänestäjien käsityksiä verrataankaikkien äänestäneiden suomalaisten arvioihin,niin nuorten keskuudessa monet asiat osoittau-tuvat keskivertoäänestäjää tärkeämmiksi asioik-si.11 Tällaisia olivat etenkin luonnonsuojelu, työt-tömyys, naisten ja miesten tasa-arvo, ulkomaa-laisten maahanmuuttajien määrä, verotus, huu-meiden käyttö ja huumerikollisuus. Voidaan sa-noa, että oikeastaan vain julkisten palveluidentasoa koskevat kysymykset olivat vaaleissa sellai-sia, jotka äänestäneiden nuorten keskuudessa olivatkeskimääräistä vähemmän tärkeitä.

Naisten ja miesten arvostuksissa on eroja. Nai-set pitivät miehiä tärkeämpinä useita asioita. Näitäovat sairaiden hoito, yhteiskunnan tuki nuorilleja lapsiperheille, naisten ja miesten tasa-arvo, luon-nonsuojelu, vähemmistöjen asema, alueellineneriarvoisuus, rasismi ja muukalaisviha sekä kehi-tysapu. Nuorten miesten keskuudessa korostuunaisia voimakkaammin valtion taloudenpito jatalouskasvu.

Koska eduskuntavaaliehdokkaita asettaneetpuolueet ilmoittivat olevansa erilaisia ja toistensavaihtoehtoja, myös niitä äänestäneillä nuorillavoidaan ajatella olevan poikkeavia näkemyksiätärkeänä pitämistään asioista vaaleissa. Eri puo-lueita äänestäneiden keskuudessa tarkastelu voi-daan tehdä kahdella eri tavalla. Voidaan kuvatakannattajien poikkeamaprofiilia, joka kertoo kuin-ka paljon he eroavat kaikkien nuorten keskiar-vosta. Toinen tapa on kuvata valintojen tärkeys-järjestystä puolueita äänestäneiden keskuudessa.

Miten eri puolueita äänestäneet nuoretpoikkesivat keskiarvosta?Keskustaa äänestäneiden keskuudessa keskimää-rää tärkeämpiä asioita, jotka vaikuttivat äänestys-ratkaisuihin olivat yhteiskunnan tuki lapsiper-heille, alueellinen eriarvoisuus, rikollisuus ja po-liisin voimavarat, huumeiden käyttö ja huume-

48

rikollisuus, pääministerin valinta sekä hallituk-seen tulevat puolueet.

SDP:tä äänestäneet pitivät keskimäärää tär-keämpinä asioina palkansaajien asemaa ja etuuk-sia, julkisten palveluiden tasoa, rikollisuutta ja po-liisin voimavaroja, huumeiden käyttöä ja huume-rikollisuutta sekä pääministerin valintaa. Kokoo-muksen nuoret äänestäjät pitivät muita useam-

min tärkeinä asioina talouskasvua sekä valtion ta-loudenpitoa ja valtion velan määrää.

Vasemmistoliittoa äänestäneet nuoret poikke-sivat muista nuorista oleellisimmin siinä, että hearvioivat julkisten palveluiden tason vaikuttaneenmerkittävästi äänestysratkaisuun. Vihreät erottu-vat muita puolueita äänestäneistä siinä, että heil-lä oli monia asioita, joita he pitivät keskimääräistä

Työttömyys

Sairaiden hoito

Yhteiskunnan tuki nuorille

Palkansaajan asema ja etuudet

Koulutusmahdollisuudet

Yhteiskunnan tuki lapsiperheille

Yhteiskunnall. syrjäytyminen ja köyhyys

Vanhusten hoito

Verotus

Rikollisuus ja poliisin voimavarat

Julkisten palveluiden taso

Huumeiden käyttö ja huumerikollisuus

Naisten ja miesten tasa-arvo

Valtion taloudenpito ja velan määrä

Luonnonsuojelu

Talouskasvu

Vähemmistöjen asema

Hallitukseen tulevat puolueet

Alueellinen eriarvoisuus

Rasismi ja muukalaisviha

Suomen Nato-jäsenyys

Kehitysapu

Ulkomaalaisten maahanmuuttaj. määrä

Prostituutio

Pääministerin valinta

Julkisten palveluiden yksityistäminen

0 25 50 75 100

40

47

43

36

35

44

34

33

30

30

21

33

27

12

24

12

16

17

21

17

17

12

10

12

13

8

51

43

47

50

47

38

47

47

49

47

55

42

44

56

43

54

48

46

41

44

34

38

39

33

31

33

0

0

0

0

1

0

0

0

0

0

2

1

0

1

1

1

1

1

1

1

1

1

1

3

1

3

7

6

8

11

12

13

15

14

15

18

15

17

19

23

23

25

24

24

24

25

30

35

34

31

33

38

2

4

2

3

5

6

4

6

6

5

6

6

10

8

9

8

10

11

13

12

19

13

16

20

22

19

ERITTÄINTÄRKEÄ

MELKOTÄRKEA

EI OSAASANOA

EI KOVINK.TÄRKEÄ

EI LAIN-KAAN

KUINKA TÄRKEITÄ VAALEISSA ESILLE NOUSSEET ASIAT JA TAVOIT-TEET OLIVAT KUN TEKI OMIA ÄÄNESTYSRATKAISUJA (%).

Kuvio 31.

49

tärkeämpinä. He arvioivat luonnonsuojelun, ke-hitysavun, naisten ja miesten tasa-arvon, yhteis-kunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden, ulko-maalaisten maahanmuuttajien määrän, rasisminja muukalaisvihan ja vähemmistöjen aseman kes-kimääräistä tärkeämmiksi omiin ratkaisuihin vai-kuttaneiksi asioiksi.

Mitkä olivat eri puolueita äänestäneidentärkeimmät asiat?Asioiden tärkeysjärjestys on pääpuolueita äänes-täneiden nuorten keskuudessa melko samankal-

tainen. Tärkeimmistä äänestysratkaisuihin vaikut-taneista asioista vallitsee verrattain laaja yhteis-ymmärrys nuorten keskuudessa. Kutakin puo-luetta äänestäneiden kymmenen tärkeimmän lis-talta löytyy samoja asioita. Näitä kaikkein tärkeim-piä asioita, jotka löytyvät kaikkia puolueita ää-nestäneiden ”top 10”-listalta, ovat työttömyys,sairaiden hoito, yhteiskunnan tuki nuorille ja pal-kansaajien asema ja etuudet.

2,421,9

2,352,2

2,52,3

2,882,4

2,832,4

2,712,6

2,722,7

3,032,7

3,042,8

3,012,9

3,132,9

3,083

3,283

2,943,1

3,333,4Sairaiden hoito

Julkisten palveluiden taso

Työttömyys

Vanhusten hoito

Koulutusmahdollisuudet

Rikollisuus ja poliisin voimavarat

Huumeiden käyttö ja huumerikollisuus

Verotus

Valtion taloudenpito ja velan määrä

Hallitukseen tulevat puolueet

Luonnonsuojelu

Naisten ja miesten tasa-arvo

Suomen Nato-jäsenyys

Pääministerin valinta

Ulkomaal. maahanmuuttajien määrä

1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5

Kuvio 32. KUINKA TÄRKEITÄ VAALEISSA ESILLE NOUSSEET ASIAT OLI-VAT KUN TEKI OMIA ÄÄNESTYSRATKAISUJA (keskiarvot).

KOKO VÄESTÖNUORET

50

2,322,28

2,392,3

2,382,4

2,352,49

2,42,6

2,82,6

2,842,6

2,312,69

2,712,71

2,562,78

2,62,81

2,542,88

3,082,98

3,032,99

2,883,01

2,643,01

3,013,06

2,643,11

3,13,16

2,963,19

33,2

3,153,23

3,283,29

3,093,3

3,193,42

3,213,45Sairaiden hoito

Yhteiskunnan tuki nuorille

Yhteiskunnan tuki lapsiperheille

Työttömyys

Palkansaajan asema ja etuudet

Yhteiskunnall. syrjäytyminen ja köyhyys

Vanhusten hoito

Koulutusmahdollisuudet

Naisten ja miesten tasa-arvo

Huumeiden käyttö ja huumerikollisuus

Luonnonsuojelu

Julkisten palveluiden taso

Rikollisuus ja poliisin voimavarat

Verotus

Vähemmistöjen asema

Alueellinen eriarvoisuus

Rasismi ja muukalaisviha

Hallitukseen tulevat puolueet

Kehitysapu

Valtion taloudenpito ja velan määrä

Talouskasvu

Suomen Nato-jäsenyys

Ulkomaalaisten maahanmuuttaj. määrä

Prostituutio

Pääministerin valinta

Julkisten palveluiden yksityistäminen

1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5

MIEHETNAISET

Kuvio 33. KUINKA TÄRKEITÄ VAALEISSA ESILLE NOUSSEET ASIAT OLIVAT KUN TEKI OMIA ÄÄNESTYSRATKAISUJA (keskiarvot).

51

Keskustaa äänestäneiden kymmenen tärkeintäasiaa:Työttömyys 94 %Sairaiden hoito 93 %Yhteiskunnan tuki nuorille 88 %Yhteiskunnan tuki lapsiperheille 88 %Palkansaajien asema ja etuudet 86 %Rikollisuus ja poliisin voimavarat 84 %Yhteiskunnallinen syrjäytyminenja köyhyys 83 %Verotus 83 %Vanhusten hoito 82 %Huumeiden käyttö ja huumerikollisuus 81 %

SDP:tä äänestäneiden kymmenen tärkeintäasiaa:Työttömyys 94 %Yhteiskunnan tuki nuorille 93 %Palkansaajien asema ja etuudet 92 %Sairaiden hoito 93 %Vanhusten hoito 91 %Koulutusmahdollisuudet 86 %Rikollisuus ja poliisin voimavarat 85 %Julkisten palveluiden taso 84 %Yhteiskunnan tuki lapsiperheille 83 %Huumeiden käyttö ja huumerikollisuus 83 %

Kokoomusta äänestäneiden kymmenen tärkeintäasiaa:Työttömyys 92 %Sairaiden hoito 88 %Palkansaajien asema ja etuudet 87 %Yhteiskunnan tuki nuorille 86 %Koulutusmahdollisuudet 86 %Verotus 84 %Rikollisuus ja poliisin voimavarat 81 %Huumeiden käyttö ja huumerikollisuus 77 %Talouskasvu 75 %Valtion taloudenpito ja velan määrä 74 %

Vasemmistoliittoa äänestäneiden kymmenen tär-keintä asiaa:Työttömyys 92 %Sairaiden hoito 91 %Yhteiskunnallinen syrjäytyminen

ja köyhyys 89 %Yhteiskunnan tuki nuorille 85 %Palkansaajien asema ja etuudet 82 %Yhteiskunnan tuki lapsiperheille 80 %Julkisten palveluiden taso 80 %Vanhusten hoito 78 %Naisten ja miesten tasa-arvo 69 %Verotus 69 %

Vihreitä äänestäneiden kymmenen tärkeintä asiaa:Luonnonsuojelu 93 %Yhteiskunnan tuki nuorille 92 %Sairaiden hoito 89 %Työttömyys 89 %Yhteiskunnallinen syrjäytyminenja köyhyys 86 %Palkansaajien asema ja etuudet 82 %Naisten ja miesten tasa-arvo 81 %Koulutusmahdollisuudet 80 %Rasismi ja muukalaisviha 78 %Yhteiskunnan tuki lapsiperheille 77 %

Äänestysratkaisuihin vaikuttaneidenvaaliteemojen perusulottuvuudetSeuraavaksi yksittäisten jakaumien tasolla saatuatietoa tiivistettiin, jotta saataisiin selville yleisem-mällä käsitteellisellä tasolla olevat äänestämisen asia-perusteet. Vastausten tiivistäminen tapahtui fak-torianalyysin avulla. Tutkimustuloksista on olen-nainen informaatio saavutettavissa viidellä fakto-rilla. Tästä syystä nämä viisi ulottuvuutta on valit-tu yksityiskohtaisemman tarkastelun kohteeksi.

Syntyneet ulottuvuudet nimettiin sisältönsä,ainesosiensa perusteella. Nämä nimitykset on mer-kitty taulukon alaosaan. Tulkinnan perustana käy-tetyt suuret lataukset on merkitty kuhunkin koh-taan lihavoinnilla. Ensimmäisen faktorin voidaanhavaita muodostavan kokonaisuuden, joka sisäl-tää loogisen kokonaisuuden. Tällä faktorilla latau-tuvat voimakkaasti sellaiset kysymykset kuten syr-jäytyminen, yhteiskunnan tuki nuorille, sairaidenja vanhusten hoito sekä työttömyys. Ulottuvuut-ta on mahdollista kutsua ”huoleksi hyvinvointiyh-teiskunnan kehityksestä”. Ratkaisuun oikeuttaa se,että ulottuvuudella esille nousevat tasavahvasti

52

monet tähän liittyvät arviot.Myös toisella faktorilla esiintyy useita voimak-

kaasti latautuvia muuttujia. Suurimmat faktori-lataukset liittyvät rasismiin ja muukalaisvihaan,ulkomaalaisiin maahanmuuttajiin, kehitysapuunja vähemmistöjen asemaan, luonnonsuojeluunja julkisten palveluiden yksityistämiseen. Koko-naisuudessaan ulottuvuus on syytä nimetä suh-

teellisen laveasti ”kiinnostukseksi globalisaationseurausvaikutuksista”.

Kolmas ulottuvuus sisältää kolme keskeistä ai-nesosaa. Faktori heijastaa toisessa ääripäässä huol-ta valtion talouden tasapainosta, talouden ja ve-rotuksen kehityksestä. Faktori on ristiriidatonkokonaisuus ja tämän perusteella se on helpponimetä ”huoleksi kansantalouden kehityksestä”.

1F 2F 3F 4F 5F

syyhyökajnenimytyäjrysnenillannuksiethY 37,0 02,0 60,0- 90,0 01,0

ellirounikutnannuksiethY 86,0 11,0 50,0 90,0 70,0

otiohnediariaS 46,0 81,0 52,0 23,0 11,0-

elliehrepispalikutnannuksiethY 06,0 10,0- 90,0 73,0 40,0-

otiohnetsuhnaV 95,0 31,0 91,0 34,0 01,0-

syymöttöyT 85,0 00,0 23,0 50,0 21,0

ovra-asatnetseimajnetsiaN 65,0 13,0 51,0- 60,0 31,0

teduuteajamesanajaasnaklaP 74,0 40,0 83,0 30,0 11,0

suusiovrairenenilleeulA 74,0 81,0 01,0 70,0 81,0

teduusillodhamsutuluoK 34,0 81,0 03,0 50,0- 11,0

ahivsialakuumajimsisaR 72,0 36,0 70,0- 72,0 30,0

äräämneijattuumnahaamnetsialaamoklU 20,0- 16,0 21,0 81,0 60,0

upasytiheK 63,0 85,0 41,0- 42,0 40,0

amesanejötsimmehäV 83,0 85,0 31,0- 02,0 80,0

nenimätsiytiskynediulevlapnetsikluJ 10,0 35,0 15,0 42,0- 50,0-

ulejousnonnouL 53,0 15,0 40,0- 11,0 10,0

syynesäj-otaNnemouS 00,0 94,0 41,0 50,0- 71,0

osatnediulevlapnetsikluJ 82,0 54,0 44,0 40,0- 02,0-

äräämnalevajotipneduolatnoitlaV 30,0 00,0 36,0 51,0 42,0

uvsaksuolaT 80,0 21,0- 26,0 02,0 03,0

sutoreV 81,0 50,0 06,0 32,0 50,0

suusillokiremuuhajöttyäknediemuuH 61,0 61,0 12,0 97,0 11,0

taravamiovnisiilopajsuusillokiR 91,0 01,0 53,0 37,0 50,0

oituutitsorP 81,0 53,0 70,0- 06,0 21,0

teeulouptavelutneeskutillaH 11,0 51,0 81,0 10,0 87,0

atnilavniretsinimääP 02,0 90,0 22,0 61,0 37,0

neduolatnasnakilouH:3F;atsiskutukiavsuaruesnoitaasilabolgsutsonniiK:2F;atseduusiavelutnannuksiethyitniovnivyhilouH:1F;atsannuusnakiitilopilouH:5F;ätseskytihekneduusillokirilouH:4F;ätseskytihek

Taulukko 16. Äänestyspäätöksen taustalla olevat asiakokonaisuudet vuoden 2003 eduskuntavaaleis-sa. Faktorianalyysin varimax-rotaatio.

53

Neljäs ulottuvuus liittyy näkemyksiin rikolli-suudesta ja poliisien voimavaroista. Prostituutiolatautuu myös tällä ulottuvuudella ja näin ulot-tuvuutta on mahdollista kutsua ”huoleksi rikolli-suuden kehityksestä”. Viides ulottuvuus on poli-tiikka-ulottuvuus. Vahvasti latautuvia muuttu-jia ovat käsitykset uuden hallituksen pääministe-ristä ja hallituspuolueista. Ulottuvuus on mah-dollista nimetä ”huoleksi politiikan suunnasta”.

Äänestäjien sijoittuminen ulottuvuuksilleSeuraavassa tarkastellaan edellä kuvailtujen viidenfaktorin ominaisuuksien esiintymistä eri nuoriso-ryhmissä. Tavoitteena on keskeisten taustamuut-tujien avulla selvittää, millä tavoin eri väestöryh-mät sijoittuvat eri ulottuvuuksille. Vertailua var-ten faktoreista muodostettiin pistemäärämuuttu-jat, jotka ilmaisevat, kuinka paljon faktorin mit-taamaa ominaisuutta kunkin haastateltavan ar-vioon sisältyy. On tärkeää muistaa, että ulottu-vuuksille sijoittumista tarkastellaan suhteellisesti.Luvut kertovat, miten vastaajaryhmät poikkeavatkeskiarvosta.

Nuorten naisten äänestysratkaisuissa painoimiehiä enemmän huoli hyvinvointiyhteiskun-nan tulevaisuudesta ja kiinnostuneisuus globali-saation seurausvaikutuksista. Miehet taas kiin-nittivät enemmän huomiota talouden kehityk-seen mukaan lukien verotus. Eri ikäryhmien pis-temääräkeskiarvoista pistävät silmään nuorimmateli 18–21-vuotiaat, jotka kokivat globalisaatioonliittyvien asioiden ja politiikan suuntaa koskevienkysymysten olleen omien äänestysratkaisujensataustalla.

Tulos kielii epäsuorasti siitä, että kaikkein nuo-rimpien äänestäjien keskuudessa poliittiset asiaky-symykset saavat enemmän merkitystä, jos ne si-vuavat laajoja globalisaatiosta ja kansainvälistymi-sestä aiheutuvia yhteiskunnallisia ongelmia tai lin-jauksia. Tällaisiin asioihin sisältyvät kehitysyhteis-työ, maahanmuuttopolitiikka, rasismi, luonnon-suojelu, julkisen talouden yksityistäminen ja vä-hemmistöjen asema. Kun poliittinen kilpailu vie-lä lisäksi henkilöityy eli saa tavallaan kasvot, niinainakin osan nuorimpien mielenkiinnolle on luo-

tu suotuisa kasvualusta.Opiskelijoiden keskuudessa korostuivat mui-

ta voimakkaammin globalisaatio ja sen vaikutuk-set. Tämä kielii osaltaan myös opiskelijoiden yh-teiskunnallisista kiinnostuksen kohteista. Työt-tömien kohdalla voi havaita, että etenkin huolihyvinvointiyhteiskunnan kehityksestä on vai-kuttanut äänestysratkaisuihin.

Keskustaa ja SDP:tä äänestäneet poikkeavatmuista siinä, että heidän keskuudessaan kaikillamuilla tekijöillä paitsi globalisaatiolla oli keski-määräistä enemmän merkitystä äänestysratkaisuis-sa. Huoli politiikan suunnasta korostuu etenkinKeskustaa äänestäneiden ratkaisuissa. Kokoo-muksen ja vihreiden nuoret kannattajat muis-tuttavat toisiaan siinä, että globalisaation ja kan-sainvälistymisen seurausvaikutukset ovat molem-missa ryhmissä olleet omien ratkaisujen taustallakeskimäärää voimakkaammin. Kiinnostuksenkohteet ovat pitkälle samoja, mutta käsitykset sii-tä, miten näihin asioihin pitäisi yrittää vaikuttaaja reagoida voivat poiketa toisistaan suurestikin.

9. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissaäänestämättä jättämisen syytVain noin yksi kuudesta (15 prosenttia) äänestä-mättä jättäneestä piti käydyissä eduskuntavaa-leissa itsestään selvänä, ettei äänestä. Vuoden1999 eduskuntavaaleissa näitä oli noin neljän-nes (26 prosenttia) vaaleissa nukkuneista nuoris-ta. Puolet äänestämättömistä harkitsi vakavastiäänestämistä. Vuonna 1999 näitä oli 44 prosent-tia. Mielipidemuutokset kielivät siitä, että käy-dyt eduskuntavaalit koettiin kiinnostavammiksikuin vuoden 1999 vaalit.

Kun aikeita käydä äänestämässä tarkastellaantaustamuuttujien valossa, käy ilmi, että äänestä-mättä jättäneet opiskelijat, Uudellamaalla ja pää-kaupunkiseudulla asuvat ja korkeasti koulutetutolivat vakavassa mielessä aikeissa äänestää, muttaeivät kuitenkaan toteuttaneet tätä aiettaan.

Mitkä sitten olivat syyt jättää äänestämättä?Tätä selvitettiin esittämällä nuorille 16-kohtai-nen lista mahdollisista syistä.12 Kunkin tekijänvaikutusta pyydettiin arvioimaan erikseen.13

54

Merkittävimmäksi yksittäiseksi äänestämättö-myyden syyksi kohoaa vaikeus löytää sopiva eh-dokas. Muut tärkeimmät ovat (laskevassa järjes-tyksessä) ”asiat hoituvat kohtuullisen hyvin muu-tenkin” -asenne, epäluottamus poliitikkoja japolitiikkaa kohtaan, kiinnostumattomuus poli-tiikasta sekä näkemys äänestämisen hyödyttö-myydestä itselle. Näillä kaikilla oli merkitystä vä-

hintään joka toiselle. Vajaat puolet sanoi, että yksiääni ei olisi merkinnyt mitään vaalituloksen kan-nalta ja valitti, että ehdokkaista ei ollut saatavissariittävästi tietoa tai että sopivan puolueen löytä-minen oli ylivoimaista.

Varsin moni (47 prosenttia) tutkimukseenosallistunut ilmoitti, että äänestämiselle ei olluthyvää syytä. Näille vastaajille esitettiin jatkoky-

1F 2F 3F 4F 5F

tesiaN 81,+ 41,+ 51,- 20,- 50,0-

teheiM 81,- 41,- 51,+ 20,+ 50,0+

12–81 40,+ 22,+ 51,- 50,- 61,+

52–22 30,+ 80,- 40,- 11,- 10,+

03–62 50,- 01,- 41,+ 11,+ 31,-

eeleksipO 30,- 41,+ 11,- 71,- 70,+

ässöyT 00,+ 21,- 90,+ 11,+ 40,-

nötöyT 61,+ 01,+ 20,+ 51,- 90,+

aamisuU 31,- 22,+ 60,+ 81,- 70,-

imouS-äletEuuM 30,- 10,+ 20,+ 90,+ 00,-

imouS-ätI 01,+ 72,- 80,+ 60,+ 50,-

imouS-iläV 80,+ 41,- 41,- 10,+ 60,+

imouS-siojhoP 61,+ 50,- 40,+ 10,+ 60,+

utuesiknupuakääP 91,- 32,+ 20,+ 81,- 21,-

neniamiknupuakuuM 10,- 10,- 30,+ 10,- 30,-

uttusanaajaaT 10,+ 21,- 60,- 11,+ 40,+

neniamutuesaaM 02,+ 11,- 40,- 31,+ 71,+

atsukseK 41,+ 22,- 11,+ 41,+ 53,+

PDS 21,+ 41,- 11,+ 02,+ 61,+

sumookoK 53,- 32,+ 04,+ 70,+ 60,+

ottiilotsimmesaV 10,- 60,+ 12,- 43,- 71,-

täerhiV 31,+ 56,+ 95,- 34,- 32,-

neduolatnasnakilouH:3F;atsiskutukiavsuaruesnoitaasilabolgsutsonniiK:2F;atseduusiavelutnannuksiethyitniovnivyhilouH:1F;atsannuusnakiitilopilouH:5F;ätseskytihekneduusillokirilouH:4F;ätseskytihek

Taulukko 17. Äänestyspäätöksen taustalla olevat asiakokonaisuudet vuoden 2003 eduskuntavaaleis-sa. Faktoripistemääräkeskiarvot eri vastaajaryhmissä.

55

symys. Heidän tuli omin sanoin kuvata, mikäolisi ollut hyvä syy äänestää. Valtaosa tästä jou-kosta ilmoitti, että sopivan ehdokkaan löytymi-nen olisi ollut syy käydä uurnilla. Myös tämätieto tukee käsitystä siitä, että etenkin nuortenkeskuudessa ehdokasasettelulla on suuri merki-tys äänestämässä käymiselle.

Suoranaista protestointia ei tunnusteta syyksijättää äänestämättä. ”Halusi protestoida politiik-kaa ja poliitikkoja vastaan” oli jossain määrin tär-keä syy vain vajaalle neljännekselle (23 prosent-tia). Se, että vaaleissa ei olisi ollut nuorten mieles-tä tarpeeksi menoa, meininkiä ja viihteellisyyttä,ei osoittautunut juuri minkäänlaiseksi verukkeek-

20031999

0 25 50 75 100

15

26

33

30

1

0

50

44

Kuvio 34.

ITSES- ÄÄNESTÄMI- HARKITSIEIOSAA

SANOATÄÄN

SELVÄÄNEN KÄVIMIELESSÄ

VAKAVASTIÄÄNESTÄM.

KUINKA ITSESTÄÄN SELVÄÄ ÄÄNESTÄMÄTTÄJÄTTÄMINEN OLI (ei-äänestäneiden arviot, %).

Vaikea löytää itselle sopivaa ehdokasta

Asiat hoituvat kohtuullisen hyvin muutenkin

Tunsi epäluottamusta poliitikkoja/politiikkaa kohtaan

Koska politiikka ei kiinnosta

Ei katsonut äänestämisestä olevan its. mitään hyötyä

Yksi ääni ei olisi merkinnyt mitään vaalien lopputul.

Ei ollut riittävästi tietoa ehdokkaista

Vaikea löytää itselle sopivaa puoluetta

Ei löytänyt hyvää syytä käydä äänestämässä

Estynyt matkan, sairauden, työesteen tms. vuoksi

On liikaa työttömyyttä ja eriarvois. johon ei voi vaikuttaa

Ei vain viitsinyt käydä äänestämässä

Suora toiminta ja kansalaisaktiivis. parempi vaik.kanava

Periaatteellinen päätös olla äänestämättä vaaleissa

Halusi protestoida politiikkaa ja poliitikkoja vastaan

Vaaleissa ei ollut tarpeeksi menoa/meininkiä ja viihteell.

0 25 50 75 100

35

21

22

25

25

24

17

17

23

35

18

20

17

13

10

7

25

38

37

34

28

25

32

31

24

10

25

21

24

13

13

9

1

2

2

0

1

1

1

1

3

1

2

1

5

1

2

1

38

38

39

41

45

50

50

51

50

54

55

58

55

74

75

82

EI OSAASANOA

JONKINVERRAN

EI LAIN-KAAN

KUINKA PALJON ERI SYYT VAIKUTTIVAT ÄÄNESTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISEEN (%).

Kuvio 35.

TÄR-KEÄ

56

si jättää äänestämättä.Tulokset muodostuvat varsin samantyyppi-

siksi kuin vuoden 1999 eduskuntavaalien jäl-keen tehdyt löydökset. Muutoksia on kuitenkinhavaittavissa. Useimmat äänestämättä jättämisenperusteet saavat nyt vähemmän painoarvoa.Etenkin protestointi ja epäluottamus ovat syitä,joita nyt mainitaan vähemmän kuin vuoden1999 vaaleissa. Estyneisyys sairauden, matkan

tai työesteiden takia saa nyt enemmän maininto-ja osakseen kuin vuonna 1999.

Äänestämättömien nuorten miesten ja nuor-ten naisten välillä syissä on jonkin verran paino-tuseroja. Miehet mainitsevat naisia useamminprotestoinnin, epäluottamuksen ja sen, että ää-nestämisestä ei olisi ollut hyötyä itselle. Naisetpuolestaan esittivät perusteena miehiä useamminjonkin muodollisen esteen ja tiedon puutteen

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

20031999

0 25 50 75 100

35

32

17

20

35

32

20

25

25

31

24

34

22

34

10

19

17

22

25

30

25

32

31

28

10

8

21

20

28

26

25

25

37

35

13

15

32

29

34

33

1

1

1

1

1

1

1

2

1

2

1

3

2

2

2

1

1

2

0

1

38

36

51

50

54

59

58

52

45

41

50

39

39

29

75

65

50

47

41

36

EI OSAASANOA

JONKINVERRAN

EI LAIN-KAAN

KUINKA PALJON ERI SYYT VAIKUTTIVAT ÄÄNESTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISEEN (%).

TÄR-KEÄ

Kuvio 36.

Ei katsonut äänestämis. olevan its. mitään hyötyä

Vaikea löytää itselle sopivaa ehdokasta

Vaikea löytää itselle sopivaa puoluetta

Estynyt matkan, sairauden, työesteen tms. vuoksi

Ei vain viitsinyt käydä äänestämässä

Yksi ääni ei olisi merkinnyt mitään vaalien lopputul.

Halusi protestoida politiikkaa ja poliitikkoja vastaan

Ei ollut riittävästi tietoa ehdokkaista

Koska politiikka ei kiinnosta

Tunsi epäluottamusta poliitikkoja/politiikkaa koht.

57

sopivista ehdokkaista.Ikätekijä näyttäytyy siten, että varttuneimmat

nuoret valittavat sopivan ehdokkaan löytymistäuseammin kuin äänestämättä jättäneistä nuorim-mat (18–21-vuotiaat). Nuorimpien keskuudes-sa mainitaan keskimääräistä hieman useamminse, että politiikka ei kiinnosta sen vertaa, että jak-settaisiin käyttää äänioikeutta.

Alueellisista eroista voi todeta etenkin Uuden-maan ja pääkaupunkiseudun nuorilla olleen esi-merkiksi matka- ja työesteitä. Tämä kielii siitä,että Uudellamaalla nuorilla on siinä määrin eri-laisia aktiviteetteja ja ”rientoja”, että äänestämässäkäyminen ”unohtuu” tai ainakin nämä perusteetantavat itselle oikeutetun syyn jättää äänestämät-tä. Väli- ja Pohjois-Suomessa asuvat nuoret koki-vat sopivien ehdokkaiden puuttuvan. Varsinmoni Pohjois-Suomessa asuvista valitti myös sitä,että äänestämisestä ei olisi ollut hyötyä hänelleitselleen.

Tämänkertaiset tulokset tukevat aiempia ha-

vaintoja siitä, että nuorten äänestämättömyys eisuuremmassa määrin ilmennä ainakaan yleiselletasolle kohdistuvaa poliittista protestia. Pikem-minkin näyttää siltä, että äänestämättömyydenperimmäiset syyt löytyisivät nuorten arkipäivänja politiikan maailman koetusta suuresta etäisyy-destä ja kohtaamattomuudesta.

Koettu kansalaispätevyys (sisäinen ja ulkoi-nen) vaikuttaa suhteellisen voimakkaasti eräidenäänestämättömyyden syiden taustalla. Molem-missa kategorioissa kolme tekijää erottavat kansa-laispätevyyttä tuntevat pätemättömistä. Sisäises-ti ja ulkoisesti kansalaispätemättömät voisivat to-deta, että ”äänestämisessä ei ole järkeä, koska siitäei ole mitään hyötyä itselle eikä äänellä ole min-käänlaista vaikutusta vaalin lopputulokseen, min-kä takia politiikka ei kiinnosta”. Kansalaispäte-vyyttä tuntevat saavat korkeamman prosenttilu-vun kuin pätemättömät vain force majeure -vaih-toehdossa, oltuaan syystä tai toisesta estyneitäkäyttämään äänioikeuttaan.

.snak.siSävetäp

.snak.siSnötämetäp

.snak.klUävetäp

.snak.klUnötämetäp

sakodheaviposäätyölaekiaV 83 13 43 73

euloupaviposäätyölaekiaV 71 71 51 02

).smyetseöyt/suarias/aktam(tynytsE 73 33 93 92

ässämätsenääädyäktynistiiviE 51 72 81 42

ellestiäytöyhieätsesimätsenäÄ 91 43 81 73

neeskolutuppolestikremieinääiskY 81 33 71 53

naathokaakkiitilopsumattouläpE 51 13 31 43

iotsetorP 9 21 7 51

atsiakkodheaoteititsävättiiriE 81 61 61 81

atsonniikieakkiitiloP 51 93 81 53

niknetuumnivyhtavutiohaisA 61 72 61 82

sötääpnenilleettaaireP 21 41 9 91

aonemiskeepratieassielaaV 4 01 5 01

attuusiovraireajättyymöttöytaakiilassaaM 11 62 11 72

avanakipmerapatnimiotarouS 51 91 11 52

ätyysäävyhtynytyöliE 71 13 81 13

Taulukko 18. Äänestämättömyyden syyt kansalaispätevyyden suhteen. ”Tärkeä”-osuudet (%).

58

10. Äänten jakautuminen vuoden 2003eduskuntavaaleissa ja puolueidenpotentiaalinen kannatus nuorten keskuudessaTutkimustiedoista on mahdollista arvioida, mi-ten nuorten äänet vaaleissa jakaantuivat eri puo-lueille. Saadut tulokset ovat luonnollisestikinsuuntaa-antavia, koska puoluekannan salaavia oliaineistossa yksi kymmenesosa (11 prosenttia) jatutkimus toteutettiin suomenkielisenä. Mikälipuoluekannan salaavien nuorten äänten jakau-tuvat kutakuinkin samalla tavoin kuin kantansailmaisseiden ja RKP:n kannatus on nuorten kes-kuudessa kutakuinkin samaa tasoa kuin äänestä-neiden keskimäärin, pääpuolueiden voidaan to-deta saaneen nuorilta ääniä seuraavasti.

Taulukko 19. Nuorten äänten jakautuminenvuoden 2003 eduskuntavaaleissa (%).

%

atsukseKnemouS 32

sumookoK 12

ottiiLäerhiV 91

PDS 71

tuuM 02

Tutkimuksen lopuksi kaikilta vastaajilta, myösäänestämättömiltä, tiedusteltiin, mitkä kaikkipuolueet ovat sellaisia, joita vastaaja olisi voinutäänestää eduskuntavaaleissa. Kysymys mittaa eripuolueiden potentiaalisia äänestäjiä nuorten kes-kuudessa. Kokonaisuudessaan tulos muodostuusellaiseksi, että neljä puoluetta erottuu muista.Nämä ovat Vihreä Liitto (52 prosenttia), SDP(50 prosenttia), Keskusta (46 prosenttia) ja Ko-koomus (44 prosenttia).

Naisten ja miesten vastauksissa on jonkin ver-ran eroja. Vihreällä Liitolla on selvästi enemmänpotentiaalisia nais- kuin mieskannattajia. Mies-ten keskuudessa on melko runsaasti (33 prosent-tia) puolestaan sellaisia, jotka olisivat voineet ää-nestää perussuomalaisia.

Mielenkiintoiseksi tulos muodostuu, kun sitä

tarkastelee erikseen äänestäneiden ja äänestämät-tömien keskuudessa. Äänestämättömien nuortenparissa potentiaalisessa kannatuksessa kärkeenasettuvat Vihreä Liitto (44 prosenttia) ja Kes-kusta (44 prosenttia). SDP (40 prosenttia) jaKokoomus (33 prosenttia) jäävät jo jonkin ver-ran jälkeen näistä kahdesta. Saadut tulokset kieli-vät siitä, että puolueiden ”voimasuhteet” nuor-ten keskuudessa eivät todennäköisesti olisi suu-resti muuttuneet, vaikka kaikki nuoret olisivatkäyttäneet äänioikeuttaan.

Suurimpia puolueita äänestäneistä huomat-tava osa olisi voinut vaaleissa äänestää jonkinmuunkin puolueen ehdokasta. Esimerkiksi Kes-kustaa äänestäneistä nuorista yli kaksi viidesosaa(43 prosenttia) sanoo, että vihreiden äänestämi-nen olisi voinut tulla kysymykseen ja yli kolman-nes (34 prosenttia) olisi voinut äänestää myösSDP:n ehdokasta. SDP:n nuorista äänestäjistäjoka toinen (51 prosenttia) olisi voinut äänestäävihreitä, ja noin kolmannes Kokoomusta (35prosenttia). Nämä luvut antavat kuvan siitä, ettänuorten keskuudessa on useita puolueita, jotkatulevat vaaleissa kysymykseen vaihtoehtoina.Nuorten keskuudessa puoluevaihtoehdot eivätole betoniin valettuja.

11. LopuksiMonet aiemmin nuorisoa käsittelevät tutkimuk-set ovat kertoneet nuorison alati heikentyneestäsuhteesta politiikkaan. Nuorten ikäluokkien suh-de politiikkaan ja puolueisiin on ohuempi kuinvarttuneemmalla väestöllä. Periaatteessa mikäänei estä nuoria osallistumasta vaaleihin, olemastapoliittisesti aktiivinen, mutta näin ei tapahduetenkään silloin, kun vertailukohteena pidetäänvarttuneemman väestön käyttäytymistä. Nuoretäänestävät vaaleissa harvemmin kuin varttuneem-pi väestö.

Vuoden 2003 eduskuntavaalit kuitenkin muo-dostivat myös nuorten keskuudessa poikkeuksenkehitykseen, jossa äänestysosanotto laskee. Äänes-tysprosentti laski nuorten keskuudessa johdonmu-kaisesti vuoden 1979 vaaleista vuoteen 1999.Erityisen voimakasta tämä on ollut vuoden 1987

59

52

50

46

44

25

23

19

10

4

2

3

Vihreä Liitto (VIHR)Suomen sosialidemokraattinen puolue (SDP)

Suomen Keskusta (KESK)Kansallinen Kokoomus (KOK)

Vasemmistoliitto

Perussuomalaiset (PS)

Kristillisdemokraatit (KD)Ruotsalainen kansanpuolue (RKP)

Jokin muu puolueEi mitään puoluetta

Ei osaa sanoa

0 20 40 60 80

Kuvio 37. MITKÄ KAIKKI PUOLUEET OVAT SELLAISIA, JOITA OLISIVOINUT ÄÄNESTÄÄ (%).

53

80

34

612

1221

2623

1229

4446

3349

4053

4454Vihreä Liitto (VIHR)

Suomen sosialidemokr. puolue (SDP)

Kansallinen Kokoomus (KOK)

Suomen Keskusta (KESK)

Vasemmistoliitto

Perussuomalaiset (PS)

Kristillisdemokraatit (KD)

Ruotsalainen kansanpuolue (RKP)

Jokin muu puolue

Ei mitään puoluetta

Ei osaa sanoa

0 20 40 60 80

Kuvio 38. MITKÄ KAIKKI PUOLUEET OVAT SELLAISIA, JOITA OLISI VOINUT ÄÄNESTÄÄ (%).

ÄÄNESTIEI ÄÄNESTÄNYT

60

vaaleista lähtien. Nuorten äänestämättömyys yleis-tyi muuta väestöä selvästi nopeammin.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa laskevanäänestysprosentin kehitys näyttäisi ainakin väli-aikaisesti pysähtyneen. Samaan aikaan nuortenkiinnostus politiikasta on voimistunut verrattu-na vuoden 1999 tilanteeseen. Nuorten uskoyhden äänen merkitykseen on myös voimistu-nut 1990-luvun lopun tilanteeseen verrattuna.Tiettyä lohtua aiempaan synkkään kuvaan nuor-ten suhteesta politiikkaan tuovat myös ne tutki-mustiedot, joiden mukaan politiikka hahmottuunuorille kuitenkin merkityksellisenä, joskin useilleetäisenä, asiana. Politiikkaa nuorten mielestä tar-vitaan etenkin suurten globaalien, maailmanlaa-juisten ongelmien ratkaisemiseen. Tulokset kieli-vät nuorten aiempaa avoimemmasta suhteestapolitiikkaan ja poliittisen järjestelmän toimintaan.

Suomen nuoriso näyttää kuitenkin jakaantu-van selkeästi kahtia. Toinen puoli äänestää edus-kuntavaaleissa ja toinen ei. Toinen puoli on jos-sain määrin kiinnostunut politiikasta ja toinenpuoli ei ole. Toinen puoli keskustelee vaaleistausein toisten ihmisten kanssa ja toinen ei. Toinenpuoli joko on mukana erilaisten kansalaisjärjestö-jen toiminnassa tai ainakin heillä on sidos niihin.Toisella puolella tätä sidosta ei ole.

Vaaleissa äänestämisellä ja kiinnostuksella po-litiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin on yhteyssiihen, kuinka kansalaispäteviksi nuoret tunte-vat itsensä. Kansalaispätevyyttä muokkaavat ko-kemukset, vuorovaikutus, kontaktit ja suhteet,joita nuoret imevät erilaisista harrastuksista ja ak-tiviteeteista. Tällaista altistumista yleisemmistäasioista kiinnostumiselle tapahtuu erilaisten kan-salaisjärjestöjen ja omaehtoisten kansalaisryhmientoiminnassa. Näihin vaikuttajiin kuuluvat myöskoti ja koulu. Merkille pantavaa nuorten asentei-den muutoksessa on ollut kaiken muun muutok-sen rinnalla se, että kansalaispätevyyden tunne jausko vaalien kautta vaikuttamiseen on lisäänty-nyt myös niiden nuorten keskuudessa, jotka näis-sä vaaleissa jättivät vielä äänestämättä.

KirjallisuusBrennan, Geoffrey & Lomaski, Loren (1993). Democracy

and Decision. The Pure Theory of Electoral Preference.Cambridge: Cambridge University Press.

Borg Sami (1996). Nuoret, politiikka ja yhteiskunnalli-nen syrjäytyminen. Raportti nuorten osallistumisestavuoden 1996 kunnallis- ja eurovaaleihin. Helsin-ki: Opetusministeriö, nuorisoasiain neuvottelukun-ta (Nuora).

Jääsaari, Johanna & Martikainen, Tuomo (1991). Nuor-ten poliittiset valinnat. Tutkimus nuorten aikuistenpoliittisesta suuntautumisesta pääkaupunkiseudulla.Helsinki: Gaudeamus.

Martikainen, Tuomo (1993). Irtaantuminen politii-kasta: Helsinki suunnannäyttäjänä. Helsinki: Hel-singin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia, 13.

Martikainen, Tuomo & Pekonen, Kyösti (1996). Nuo-ret ja urbaani politiikka. Tutkimus pääkaupunkiseu-dun nuorten aikuisten poliittisesta suuntautumisesta.Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskuksen tut-kimuksia, 11.

Martikainen, Tuomo & Wass, Hanna (2002). Äänet-tömät yhtiömiehet: Tutkimus osallistumisesta 1987 ja1999 eduskuntavaaleihin. Helsinki: Tilastokeskus.

Nurmela Sakari (1999). Nuoret ja eduskuntavaalit1999. Raportti 18–30-vuotiaiden osallistumisestavuoden 1999 eduskuntavaaleihin. Helsinki: Ope-tusministeriö, Nuorisoasian neuvottelukunta, Nuo-ran julkaisuja, 12.

Pesonen, Pertti & Sänkiaho, Risto & Borg, Sami (1993).Vaalikansan äänivalta. Tutkimus eduskuntavaaleistaja valitsijakunnasta Suomen poliittisessa järjestelmäs-sä. Helsinki: WSOY.

Renshon Stanley (1992). Political Socialization. Teok-sessa Mary Hawkesworth & Maurice Kogan (toim.),Encyclopedia of Government and Politics, volume 1.London: Routledge, 443–470.

Viitteet1 Teoreettisesti kyse on eri sosialisaatioagenttien voi-

makkuuden tarkastelusta. Lista on kuitenkin hiemanepäortodoksinen sisältäen yleensä sosialisaatioagen-tiksi lukemattomia vaihtoehtoja kuten ”puolueiden japoliitikkojen toiminta” tai ”itse hankitut tiedot”. Po-liittisen sosialisaation hyvä yleisesitys on StanleyRenshon (1992): Political Socialization. TeoksessaHawkesworth & Kogan (toim.): Encyclopedia ofGovernment and Politics, volume 1, 443–470.

2 Vaikutusta saattoi olla ”paljon”, ”jonkin verran” tai”ei lainkaan”.

3 Todennäköisesti esimerkiksi vanhempien tai ystävientodellinen vaikutus on suurempi kuin vastaustenperusteella näyttää, koska se on välillistä.

61

4 Tuomo Martikainen on operoinut muun muassa kan-salaispätevyyden käsitteellä nuorten poliittisia valin-toja koskevissa tutkimuksissaan.

5 Brennan, Geoffrey & Lomaski, Loren: Democracyand Decision (1993).

6 Vaihtoehdot ”täysin samaa mieltä” ja ”osittain samaamieltä” yhdistettiin. Sama tehtiin vastaaville kieltei-sille vaihtoehdoille. Sitten kysymykset asetettiin ris-tikkäin siten, että samaa ja eri mieltä olevat jäivätleikkauskohdan eri puolille.

7 Ulkoisesti kansalaispätemättömien mielestä ei ole yh-tään puoluetta, joka ajaisi heidän etuaan. ja puolueetovat kiinnostuneita vain ihmisten äänistä, eivät hei-dän mielipiteistään.

8 Aktiviteetteja edellyttäviksi järjestöiksi luokiteltiinurheiluseurat, luontojärjestöt, hyväntekeväisyysjär-jestöt, maanpuolustusjärjestöt, poliittiset nuorisojär-jestöt ja puolueyhdistykset, ihmisoikeusjärjestöt jaharrastusjärjestöt. Käytännössä pois luettiin siisopiskelijajärjestöt ja ammattiyhdistykset.

9 Sami Borg: Nuoret, politiikka ja yhteiskunnallinensyrjäytyminen (1996).

10 Pesonen, Pertti & Sänkiaho, Risto & Borg, Sami:Vaalikansan äänivalta (1993). Myös Suomen Gal-lup Oy:n tekemät useat vaalitutkimukset ovat tuke-neet 15 prosentin ”sääntöä”, kun tarkastellaan kaik-kia äänioikeutettuja.

11 Vuoden 2003 eduskuntavaalien seuranta-aineisto,jossa on haastateltu 1 511 äänioikeutettua suoma-laista viikko eduskuntavaalien jälkeen. Koko väestönkeskuudessa tehdyn tutkimuksen kysymyksenaset-telut ovat osittain identtisiä tämän tutkimuksen ky-symyksenasettelujen kanssa.

12 Kysymyspatterissa esitetyt vaihtoehdot ovat muo-dostuneet kehittelyn tuloksena, jossa keskeisimpiintekijöihin on pyritty sekä strukturoidusti että avoi-min kysymyksenasetteluin. Ks. asiasta tarkemminBorg 1996.

13 Vastausvaihtoehdot olivat ”tärkeä”, ”vaikutti jonkinverran” tai ”ei lainkaan”.

62

UUSI POLITIIKKA

JA POLIITTISEN

OSALLISTUMISEN

MONINAISTUMINEN:HAASTE EDUSTUKSELLISELLE

DEMOKRATIALLE?

Luokkapohjaisen äänestämisen vähenemisestä ontullut länsimaisille demokratioille paitsi tyypilli-nen myös niiden poliittisten järjestelmien kannal-ta ongelmallinen piirre. Yhden ja saman puolueenkannattajana pitäytyminen on kyseenalaistunut,kun perinteisen vasemmisto–oikeisto-jakolinjanulkopuolelle sijoittuvat asiakysymykset ovat tul-leet tärkeämmiksi. Samalla perinteiset puolueet ovatosoittautuneet melko kyvyttömiksi vastaamaan täl-laisiin uusiin haasteisiin. Kansalaisten lisääntynytliikkuvuus vaaleissa onkin merkinnyt otollista kas-vualustaa uusien ääripuolueiden synnylle. Äänes-tämättömyyden kasvu on puolestaan merkinnytpoliittisen osallistumisen kanavoitumista edustuk-sellisten mekanismien ulkopuolelle.

Erityisesti oikeistopopulististen puolueidenkannatuksen nousu 1980–1990-luvuilla onkiinnostanut niin tutkijoita kuin tiedotusvälinei-täkin. Näiden puolueiden kannatusperusteita einimittäin voi ymmärtää vanhan politiikan pe-rinteisen työn ja pääoman välisen vastakkainaset-telun ja sitä heijastavan poliittisen vasemmisto–oikeisto-jakolinjan pohjalta. Myös Suomessa pe-russuomalaisten kannatus hypähti vuoden 2003eduskuntavaaleissa puolueen saadessa listoilleenkarismaattisen viihdepersoonan, joka kalasti ää-

VILLIINA HELLSTEN niä etenkin Itä-Helsingin työläisvaltaisista kau-punginosista. Hämmennystä on aiheuttanutmyös 1990-luvulla alkanut ekoanarkismin jamuun radikaalin poliittisen osallistumisen uusinousu. Väkivaltaiset mielenosoitukset kansain-välisten järjestöjen huippukokouksissa ja eläin-aktivistien omaisuutta vahingoittavat mielenil-maukset turkisteollisuutta vastaan ovat herättä-neet keskustelua siitä, mitä ylipäätään on 2000-luvun poliittinen osallistuminen.

Kaikki viime aikojen epätavanomainen poliit-tinen osallistuminen ei kuitenkaan ole medianä-kyvyyttä hyödyntäviä demonstraatioita. Myöshenkilökohtaisista elämänvalinnoista on tullutpolitiikkaa. Henkilökohtaisen ja poliittisen yh-teen kietoutuminen välittyy etenkin markkinoi-den kautta, kun yhä kasvava kansalaisten joukkovälittää poliittisia preferenssejään osto- ja kulu-tustottumusten kautta. Esimerkiksi eläinten oi-keudet ovat nuorille asiakysymys, jonka poliitti-suus välittyy ennen kaikkea markkinoiden kaut-ta, esimerkiksi eläinperäisten tuotteiden boiko-toimisena tai turkistarhausteollisuuden tuotta-vuuden haittaamisena.

Kulutuspolitikointi tuntuisi kiinteästi liitty-vän nopeatempoisen jälkiteollisen tietoyhteis-kunnan nousuun (ks. esim. Featherstone 1995,73). Nopeatempoisessa informaatiomiljöössä toi-mitaan tässä hetkessä ja tuloksia odotetaan välit-tömästi. Tällöin äänestämistä saatetaan pitää te-hottomana välineenä, jonka vaikutukset ulottu-vat vasta pitkälle tulevaisuuteen. Esimerkiksiympäristökysymykset koetaan luonteeltaan sel-laisiksi, että turvautuminen epätavanomaiseen jaulkoparlamentaariseen – jopa laittomaan – toi-mintaan koetaan oikeutetuksi.

Tarkastelen kirjoituksessani nuorten käsityk-siä uuden vuosituhannen taitteen yhteiskunnas-ta, sen keskeisistä kiistakysymyksistä ja politiikas-ta sekä poliittisesta osallistumisesta yleensä. Muo-vaako niin sanottu uusi politiikka todellakin nuor-ten aikuisten poliittista ajattelua ja osallistumis-ta? Entä missä määrin luokkapohjainen puolue-samastuminen vielä ohjaa nuorten äänestyskäyt-täytymistä? Tarkastelen myös, miten laajaa eten-

63

kin erilaisten radikaalien yhteiskunnallisen vai-kuttamisen keinojen hyväksyminen on, ja samoinsitä, onko uusi politiikka vain urbaanin nuorisonilmiö, vai jakavatko uuden politiikan asiakysy-mykset äänestysikäisiä nuoria myös muualla Suo-messa. Artikkelin lopussa pohdin, mitä seuraa-muksia radikalismin nousulla on vaalien, äänes-tysaktiivisuuden ja yleensä edustuksellisen de-mokratian legitimiteetin kannalta.

Murtuuko politiikan rakenteellinen perustajälkiteollisessa yhteiskunnassa?Uuden politiikan konfliktiasetelma juontuu yh-teiskunnan jälkiteollistumiskehityksestä: tekno-loginen ja taloudellinen kehitys on nopeaa, tuo-tantotavat ja -rakenteet muuttuvat ja taloudelli-nen vauraus kasvaa. Teollinen yhteiskunta perus-tui työväestön ja pääoman omistajien väliselle luok-kajaolle ja sen keskeiset poliittiset ristiriidat olivatratkaistavissa luokkajakoa heijastavien puoluei-den ja institutionalisoituneiden etujärjestöjen vä-lityksellä. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa perintei-nen luokkarakenne on hajoamassa ja siten menet-tämässä merkitystään poliittisen mobilisaationkannalta (ks. esim. Smith 1990; Hall & Jacques1990; Kaase 1990). Jälkiteollisessa yhteiskun-nassa perinteisiä yhteiskuntarakenteita on rikko-nut myös tiedon ja koulutuksen määrän valtaisakasvu: kansalaisten kognitiivisen kapasiteetin ke-hittymisen myötä perinteisten sosiaalistumistatukevien instituutioiden merkitys vähenee. Myössosiaalinen ja maantieteellinen liikkuvuus ja kau-pungistumiseen liittyvä yhteiskunnan yksilöllis-tyminen ovat hajottaneet perinteisiä ryhmäsitei-tä (Inglehart 1990; Dalton ym. 1984; Melucci1989).

Perinteisten yhteiskuntaluokkien sisäisen ha-jautumisen myötä työväestön ja porvariston ris-tiriitaulottuvuuden rinnalle kehittyy uusia po-liittisia jakolinjoja. Nämä työväestö–porvaristo-jakolinjaa rikkovat uudet konfliktiasetelmat muo-dostuvat kasvavassa määrin ammatillisten taito-jen (rutinoitujen työtehtävien työntekijät vs. spe-sialistit), tiedollisten valmiuksien (kognitiivisestimobilisoituneet vs. tiedollisesti rajoittuneet), ja

arvo- ja elämäntaparistiriitojen (moraalinen ete-vämmyys, hyvä maku, käyttäytymistavat, kulu-tustottumukset) ympärille (Kriesi 1989; Eder1993).1 Näiden yhteiskunnallisten muutostenmyötä muuttuvat myös käsitykset siitä, mitkä ovatkeskeisiä poliittisia asiakysymyksiä ja vaateita,millä tavoin kansalaisten näkemysten tulisi välit-tyä päätöksentekoon, ja ketkä saavat osallistuayhteisten asioiden hoitoon ja millaisin keinoin jamenetelmin (Offe 1985).

Uuden politiikan puitteissa poliittisen osallis-tumisen muodot monipuolistuvat. Koska jälki-modernit poliittiset konfliktit eivät ole helpostisovitettavissa olemassa olevien poliittisten instituu-tioiden ohjelmiin eikä niitä voi purkaa perinteis-ten osallistumismuotojen kautta, kansalaiset orga-nisoituvat enenevästi perinteisten puolueiden ul-kopuolella. Siten kansalaiset voivat turvautua myösepätavanomaisiin poliittisen osallistumisen muo-toihin, esimerkiksi vetoomusten laatimiseen, mie-lenosoituksiin, boikotteihin, talonvaltauksiin, lait-tomiin lakkoihin, liikenteen häirintään ja jopaomaisuuden vahingoittamiseen. Epätavallistenosallistumismuotojen yleistyminen on seuraustamuun muassa kognitiivisten taitojen kehittymi-sestä, joka muuttaa poliittisen toiminnan luon-netta auktoriteetteja seuraavasta auktoriteettejahaastavaksi ja ohjaavaksi (Inglehart 1990, 359–362, 372). Epätavanomaisiin osallistumismuotoi-hin turvautuminen voi johtua myös siitä, ettämonet jälkiteollisen ja jälkimodernin yhteiskun-nan ongelmat – esimerkiksi ympäristökatastrofinuhka – ovat luonteeltaan olemassaolon perusedel-lytyksiä uhkaavia. Tästä syystä perinteisistä ”peli-säännöistä” poikkeamista voidaan pitää legitiimi-nä ja perusteltuna (Offe 1985, 853).

Jälkimodernille politiikalle on tyypillistä myösse, että aiemmin kollektiiviseksi toiminnaksi ku-muloituneet tyytymättömyydet ja huolenaiheeteivät välttämättä suuntaudu valtiojärjestelmääkohti vaan muuntuvat osaksi itsereflektiivistäidentiteetin rakentamista. Voidaan puhua erään-laisesta ”tee-se-itse”-politikoinnista, jota pidetäänerityisesti postmodernille ajalle ja sen poliittisilletoimijoille tyypillisenä (vrt. Bauman 1992): kun

64

moniarvoisuus ja relativistisuus lisääntyvät jauniversaalit ohjenuorat menettävät merkitystään,omakohtaisen vastuun merkitys ja välttämättö-myys kasvavat. Jokaisesta postmodernin toimi-jan teosta tulee moraalinen ja vastuullinen yksilöl-linen valinta. Muun muassa ”terveellisinä elämän-tapoina”, esimerkiksi veganismina, ilmenevä ke-hon kultivaation kasvava merkitys saattaa ilmen-tää tällaista valintojen kautta tapahtuvaa identi-teetin rakentamista. Keho myös edustaa jatkuvuut-ta ja eheyttä jatkuvassa muutoksen ja fragmentaa-tion tilassa. Se edustaa myös yksityisyyttä, jonkakoskemattomuutta pyritään puolustamaan kont-rolloimattomuuden muodostamalta uhkalta(Sweetman 2000; Giddens 1991; Melucci 1989,113–116, 123–124). Viimeaikaisten ruokaskan-daalien politisoituminen kuvastaa tällaista yksilönpyrkimystä ympäristön muutosten symboliseenhallintaan oman kehon kontrolloinnin kautta.

Missä määrin niin sanottu uusi politiikka sit-ten todella muokkaa poliittista todellisuutta? Jä-sentävätkö nuoret yhteiskunnallista todellisuut-ta uuden politiikan asiakysymysten valossa, jamillä tavoin uuden politiikan asiakysymykset jamoninaistuneet osallistumiskäsitykset polarisoi-vat nuoria aikuisia? Näitä kysymyksiä tarkastelenseuraavassa luvussa suomalaisnuorten poliittisiaasenteita koskevan empiirisen aineiston valossa.

Empiirinen analyysiEtenen empiirisessä tarkastelussa seuraavasti: en-sin tarkastelen pääkomponenttianalyysilla, mil-laisten arvo- ja asiakokonaisuusulottuvuuksienympärille nuorten aikuisten poliittinen ajattelurakentuu. Muodostavatko uusi ja vanha politiik-ka todellisuudessa sellaisia johdonmukaisia asia-kokonaisuuksia, jotka ohjaavat nuorten poliitti-sia valintoja? Tämän jälkeen tarkastelen, millaisiakäytännön vaikutuksia uuden ja vanhan politii-kan ulottuvuuksilla on nuorten puoluesamastu-miseen, ja millaisia eroja voidaan havaita yhtäältäsukupuolten ja toisaalta pääkaupunkiseudun jamuun Suomen välillä. Uuden politiikan merki-tystä nuorten politiikkakäsitysten muotoutumi-seen ja siihen liittyen poliittiseen osallistumiseen,

erityisesti radikaaliin yhteiskunnalliseen vaikut-tamiseen, tutkin ryhmittelyanalyysilla, jolla luo-daan poliittisen osallistumisen monimuotoistu-mista kuvaavia tyyppejä. Tämän jälkeen tarkas-telen, keitä ryhmien jäsenet ovat sosiodemogra-fisten taustamuuttujien valossa, ryhmien jäsen-ten käsityksiä politiikasta ja legitiimeistä poliitti-sen vaikuttamisen keinoista sekä heidän äänes-tyskäyttäytymistään.

Uusi politiikka ja poliittisen ristiriita-akselistonuudelleenmuotoutuminenVuoden 2003 eduskuntavaalien äänestysratkai-sujen taustalla olleiden asioiden ja arvojen avullatarkasteltiin, millaisten laajempien keskeisten asia-kokonaisuuksien ympärille nuorten poliittisetnäkemykset rakentuvat. Näistä äänestysratkaisu-jen perusteista oli käytettävissä Suomen GallupOy:n suorittama 18–30-vuotiaita nuoria edus-tava valtakunnallinen kyselyaineisto. Huhtikuussa2003 tähän kyselyyn osallistui yhteensä 1 002vastaajaa. Vastaajille esitetyistä 26 erilaisesta ää-nestysratkaisuun liittyneestä asiasta2 muodostet-tiin pääkomponenttianalyysin avulla asiakoko-naisuuksia, jotka kuvastavat, miten äänestyskri-teerit vastaajien mielissä organisoituvat muuta-man perusulottuvuuden ympärille. Yhdysvallois-sa tehtävässä vaalitutkimuksessa tällaisten perus-ulottuvuuksien on havaittu olevan huomatta-van pysyviä (Miller ym. 1986). Äänestysratkai-sun tekeminen rakentuu siten varsin pysyvienasiakokonaisulottuvuuksien ympärille ja vain osintilannekohtaisesti vaihtelevien tekijöiden varaan.

Taulukon 1 ensimmäisellä pääkomponentillalatautuvat asiakysymykset (tuki lapsiperheille januorille, sairaiden ja vanhusten hoito, yhteiskun-nallinen syrjäytyminen ja köyhyys), joiden voi-daan katsoa liittyvän sosiaaliseen hyvinvointiinja sosiaaliturvaan. Tämä ensimmäinen ja selitys-asteeltaan voimakkain komponentti on näin ol-len nimetty sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuu-deksi. Toiselle pääkomponentille latautuvat voi-makkaimmin kehitysapuun, rasismiin, vähem-mistöjen ja maahanmuuttajien asemaan, luon-toon sekä naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvät

65

äänestysperusteet. Nämä arvot liittyvät keskei-sesti uuden politiikan keskusteluun eikä niitä voiyksiselitteisesti sijoittaa perinteiselle pääoman jatyöntekijöiden väliselle vasemmisto–oikeisto-ris-tiriita-akselille. Komponentti onkin nimetty post-materialististen arvojen ulottuvuudeksi.

Kolmatta pääkomponenttia voidaan puolestaankutsua materialististen arvojen ulottuvuudeksi,koska sillä latautuvat voimakkaimmin perusteet,jotka liittyvät taloudellisiin arvoihin ja arvioihin(valtion taloudenpito, talouskasvu, verotus ja pal-kansaajan asema). Neljäs pääkomponentti voidaan

.laaisoSitniovnivyh

P -tso-airetam

tovratesitsil

-airetaMtesitsiltovra

&.tkuAilaarom

-aisa.ttiskY.mysyk

-atlaVakkiitilop

syyhyökajnenimytyäjryS 96,0 63,0 90,0 20,0 20,0- 80,0

otiohnediariaS 86,0 31,0 80,0 04,0 62,0 41,0

ellirounikuT 66,0 02,0 70,0 80,0 50,0 61,0

elliehrepispalikuT 56,0 30,0 20,0 83,0 60,0 70,0

otiohnetsuhnaV 26,0 31,0 80,0 94,0 71,0 30,0-

suusiovrairenenilleeulA 64,0 22,0 21,0 30,0 01,0 61,0

teduusillodhamsutuluoK 83,0 42,0 83,0 01,0- 90,0 21,0

upasytiheK 52,0 07,0 10,0- 81,0 70,0 40,0

ahivsialakuumajimsisaR 91,0 07,0 20,0 02,0 81,0 10,0

amesanejötsimmehäV 92,0 86,0 00,0 21,0 80,0 00,0

äräämneijattuumnahaaM 21,0- 36,0 51,0 01,0 32,0 30,0

ulejousnonnouL 72,0 85,0 10,0 50,0 51,0 20,0

ovra-asatnetloupukuS 54,0 55,0 90,0 50,0- 41,0- 70,0

uvsaksuolaT 10,0 60,0- 87,0 71,0 10,0 51,0

aklev-ajsuolatnoitlaV 30,0- 40,0 87,0 01,0 01,0 60,0

sutoreV 61,0 10,0- 45,0 52,0 12,0 31,0

syymöttöyT 94,0 71,0 35,0 52,0 70,0- 10,0

amesanajaasnaklaP 14,0 21,0 84,0 60,0 60,0 90,0

suusillokiremuuH 41,0 52,0 12,0 87,0 10,0- 41,0

taravamiovisiilop,suusillokiR 91,0 41,0 03,0 47,0 60,0 01,0

oituutitsorP 11,0 05,0 10,0 55,0 70,0- 41,0

nenimätsiytiskynejulevlaP 30,0 11,0 61,0 60,0- 97,0 11,0

osatnediulevlapnetsikluJ 43,0 51,0 41,0 41,0 56,0 01,0-

syynesäj-otaNnemouS 00,0 62,0 20,0- 30,0 25,0 72,0

atnilavniretsinimääP 12,0 20,0 02,0 02,0 60,0 08,0

teeulouptavelutneeskutillaH 31,0 70,0 81,0 70,0 41,0 38,0

ovrasianimO 96,3 62,3 74,2 92,2 76,1 26,1

)%(etsasytilesneniviitalumuK 2,41 7,62 2,63 0,54 4,15 6,75

Taulukko 1. 18–30-vuotiaiden nuorten äänestysratkaisun taustalla olleet tavoitteet ja asiat. Pääkom-ponenttianalyysin rotatoitu kerroinmatriisi (Varimax).

66

nimetä auktoriteetin ja moraalin ulottuvuudeksi.Sillä latautuvat äänestysperusteet, jotka liittyvätauktoriteetin ja moraalin sekä kurin ja järjestyksenylläpitoon (huumerikollisuus, prostituutio ja po-liisin voimavarat). Tämä ulottuvuus voidaan näh-dä myös uuden politiikan pehmeiden arvojen (pää-komponentti 2) vastapoolina.

Viidettä pääkomponenttia on vaikeampi tul-kita. Sille latautuvat voimakkaimmin SuomenNato-jäsenyyttä sekä julkisten palvelujen tasoa jayksityistämistä koskevat äänestysperusteet. Kom-ponentti on näin ollen nimetty yksittäisten asia-kysymysten ulottuvuudeksi. Viimeisen pääkom-ponentin voimakkaimmin latautuvat muuttujatliittyvät valtapoliittisiin äänestysperusteisiin,toisin sanoen haluun vaikuttaa hallituskokoon-panoon ja pääministerin valintaan.

Pääkomponenttianalyysi osoittaa, että uudenpolitiikan asiakokonaisuudet ovat vakiintuneetosaksi ainakin nuorten aikuisten poliittista orien-taatiota. Samankaltaiset uuden politiikan vasem-misto-libertaarisia ja uuskonservatiivisia arvojamittaavat ulottuvuudet ovatkin nousseet esiinmyös pääkaupunkiseudun nuorten poliittisia asen-teita koskevissa tutkimuksissa (ks. Martikainen &Pekonen 1996, Hellsten & Martikainen 2001).

Sitä, missä määrin nuorten puoluevalinta vie-lä määräytyy luokkapohjaisen äänestyskäyttäy-

tymisen mukaan, ja kuinka paljon siihen vaikut-tavat uuden politiikan asiakysymysulottuvuudet,olen tarkastellut lineaarisella regressioanalyysilla(taulukko 2). Tarkasteluun on otettu mukaanmyös muita keskeisiä sosiodemografisia taustate-kijöitä, kuten ikä, sukupuoli ja koulutustaso. Se-litettävänä muuttujana on puoluekannatus, jokakoodattiin intuitiivisesti noudattamaan vasem-misto-oikeisto-jakolinjaa,3 joten tulosten tulkin-taan on suhtauduttava varauksin. Luokkapoh-jaista äänestyskäyttäytymistä mittaavana muut-tujana on käytetty ammattiryhmää, joka jakaan-tui luokkiin ”johtavassa asemassa olevat”, ”ylem-mät toimihenkilöt”, ”alemmat toimihenkilöt” ja”työntekijät”.4

Kun vastaajia tarkastellaan koko aineiston ta-solla, huomataan, että luokkapohjainen äänes-tyskäyttäytyminen on itse asiassa varsin voima-kasta, sillä ammattiryhmä on mallissa tärkein puo-luevalintaa selittävä tekijä, mutta jo seuraavaksieniten puoluekannatusta selittää postmaterialis-tinen arvoulottuvuus. Kun analyysi kontrolloi-daan asuinalueen mukaan siten, että puolueva-lintaan vaikuttavia tekijöitä tarkastellaan erikseenpääkaupunkiseudun ja muun maan osalta, ha-vaitaan, että pääkaupunkiseudulla asuvien kes-kuudessa postmaterialistinen arvoulottuvuus se-littää puoluevalintaa itse asiassa kaikkein eniten.

.soS.vnivyh

.tsoP.retam

.taM -&.tkuAilaarom

-aisA.mysyk

-atlaV.lop

-ukuS=0(iloup)nenian

-uluoKsut

.mmAämhyr

jrok .

r2

ikkiaK 90, **02, 21,- 01,- 30, 70,- 11,- 90, **32, 90,

utues-kP 51, **04, 51,- 91,- 10,- 71,- 81,- 41, 42, 62,

aamuuM 10,- 01, 60,- 70,- 70, 40,- 60,- 01, **22, 20,

tesiaN 20, *02, 01,- 90,- 90, 51,- - 40, 30, 10,

teheiM 01, 31, 41,- 01,- 20,- 30,- - 21, **14, 02,

ikkiaK.lp(

).rhiv 1

01, 20,- 90,- 90,- 30, 20,- 90,- 50, **03, 90,

.täerhivsiopyttetäj"sutannakeuloup"atsajuttuumätsävättetileS)110.0<p**,50.0<p*

Taulukko 2. 18–30-vuotiaiden nuorten puoluekannatukseen vaikuttavien tekijöiden lineaarinenregressioanalyysi, beta-arvot.

67

Sen sijaan muun Suomen osalta tällä ulottuvuu-della ei ole tilastollista merkitsevyyttä, vaan puo-luevalinta määräytyy mallin muuttujista ainoas-taan ammattiryhmän perusteella.

Tuloksesta voidaan päätellä, että uuden poli-tiikan asiakysymykset ovat ennen kaikkea urbaa-ni konfliktiulottuvuus, joka jakaa poliittisestietenkin pääkaupunkiseudun nuoria. Kaupun-geissa yhteiskunnan jälkiteollistumisen voidaan-kin katsoa edenneen pidemmälle kuin maaseu-dulla, jossa poliittinen traditio on selvemminyhteydessä puolueiden syntyä heijastaneeseenyhteiskunnalliseen kehitykseen. Siten poliittisenmuutoksen tapahtumakenttä on 1980-luvultaalkaen kasvavassa määrin siirtynyt kaupunkeihin.Etenkin pääkaupunkiseutu on toiminut poliit-tisen muutoksen suunnannäyttäjänä (Martikai-nen & Yrjönen 1991, 77). Toisaalta, kun äänes-tysratkaisujen taustalla olleita asioita ja arvoja tar-kastellaan pääkomponenttianalyysin avulla pää-kaupunkiseudun ja muun Suomen osalta erik-seen (ei raportoitu tässä), havaitaan, että uudenpolitiikan asiakysymysulottuvuudet löytyvätmielipideilmastona myös muun Suomen nuor-ten keskuudesta. Pääkaupunkiseudun ulkopuo-lella niillä ei kuitenkaan ole samanlaista merkitys-tä puoluevalintojen kannalta.

Samansuuntainen tulos saadaan, kun tarkas-telu kontrolloidaan sukupuolen suhteen. Tällöinhavaitaan, että postmaterialistinen arvoulottu-vuus selittää kaikkein eniten naisten puolueva-lintaa, kun taas miehillä tällä ulottuvuudella eiole puoluevalinnan kannalta tilastollista merkit-sevyyttä. Miesten puoluesamastuminen näyttäi-sikin olevan luokkaperusteisempaa kuin naisten,sillä miesten puoluevalintaa selittää kaikkein eni-ten ammattiryhmä.

Vihreän liiton sijoittaminen vasemmisto-oi-keistoakselille oli tehtävä varauksin. Siksi regres-sioanalyysia kokeiltiin samoin selittävin muuttu-jin, mutta vihreitä äänestäneet vastaajat poistet-tiin kokonaan selitettävästä muuttujasta ”puo-luekannatus”. Näin saadussa selkeämmässä va-semmisto–oikeisto-jakolinjaa kuvastavassa puo-luekannatuksessa ammattiryhmän merkitys puo-

luevalintaa ohjaavana taustatekijänä voimistuuedelleen. Voidaankin päätellä, että luokkaristirii-tana ymmärrettävä vasemmisto–oikeisto-jakolinjaohjaa yllättävänkin sitkeästi nuorten aikuistenpoliittista käyttäytymistä puoluevalintojen osal-ta. Toisaalta postmaterialistisen arvoulottuvuu-den merkityksen korostuminen silloin, kun seli-tettävässä muuttujassa ovat mukana vihreät, viit-taa selkeästi siihen, että uuden politiikan arvoris-tiriita on vanhan politiikan työn ja pääoman vä-lisestä ideologisesta jakolinjasta irrallinen ja täy-dentää näin ollen perinteistä vasemmisto–oikeis-to-ristiriitaulottuvuutta.

Uusi politiikka ja poliittisen osallistumisenmonimuotoistuminenUusi politiikka ei tarkoita poliittisen kentän muu-tosten kannalta vain uusien arvojen ja asiakysy-mysten nousua vaan myös ”vanhan politiikan”poliittisen osallistumiskulttuurin kyseenalaista-mista. Uuden politiikan puitteissa poliittisen osal-listumisen muodot monipuolistuvat, koska jäl-kiteollisia poliittisia konflikteja ei voi helposti so-vittaa olemassa olevien poliittisten instituutioi-den ohjelmiin eikä niitä voi purkaa perinteistenosallistumismuotojen kautta.

Nuorten politiikkaa ja poliittista osallistumistakoskevia käsityksiä tarkastelin niin ikään alkuunpääkomponenttianalyyseilla. Ensimmäisen analyy-sin muuttujina olivat yhdeksän nuorten politiik-kaa ja poliittista osallistumista koskevaa käsitystä5,jotka muodostivat analyysissa kolme ulottuvuut-ta (ks. taulukko 3). Ensimmäinen on nimetty po-litiikan responsiivisuuden ja toimivuuden ulottu-vuudeksi. Tämän ulottuvuuden voimakkaimminlatautuvat muuttujat liittyvät yhtäältä poliittisenjärjestelmän toimivuuden ja toisaalta politiikantuotosten arviointiin. Tällaisia politiikan respon-siivisuutta ja toimivuutta mittaavia muuttujia ovatmuun muassa vastaajan käsitys siitä, vaikuttavat-ko poliittiset päätökset omaan elämään, sekä siitä,ottavatko puolueet huomioon ihmisten mielipi-teitä vai ovatko ne kiinnostuneita vain heidän ää-nistään. Myös käsitys siitä, onko vastaajalla mitäänsanavaltaa siihen, mitä hallitus ja eduskunta päät-

68

tävät, latautuu tällä ulottuvuudella melko voimak-kaasti (0,44).

Toiselle pääkomponentille latautuvat voimak-kaimmin sellaiset muuttujat, jotka kuvaavat val-tajärjestelmän kautta ilmenevää politiikkaan si-toutumista, toisin sanoen vastaajan halua ja ky-kyä kanavoida poliittiset preferenssinsä osallistu-

misen edustuksellisten mekanismien, puolueidenja vaaliehdokkaiden, kautta. Tällä sitoutuneisuu-den ulottuvuudella latautuu voimakkaimminmyös käsitys äänestämisestä kansalaisvelvollisuu-tena. Vaikka muuttuja ”äänestämällä voi vaikut-taa asioihin” latautuu voimakkaimmin kolman-nella pääkomponentilla, muovaa se selvästi myös

ajsuusiviisnopseRsuuvimiot

suusienutuotiS syyvetäpsialasnaK

inäämäleatsutukiavieälliskötääpnejokkitiiloP 87,0 80,0- 40,0-

ätsinääniavatienutsonniikteeulouP 76,0 50,0- 71,0-

äiskymysykaisittiilopnärrämmY 15,0- 13,0 50,0

sakodheneniuleimiskynikaniaassielaaV 20,0- 97,0 40,0-

suusillovlevsialasnaknonenimätsenäÄ 02,0- 46,0 60,0

inauteaajaakoj,euloupiskynikanianO 70,0- 75,0 92,0

niiskötääpniisittiilopaattukiaviovasnahatakuK 60,0 70,0 48,0

niiskötääpaatlavnanasnäätimiealluniM 44,0 30,0 36,0-

aattukiaviovällämätsenäÄ 52,0- 04,0 95,0

ovrasianimO 36,1 26,1 75,1

)%(etsasytilesneniviitalumuK 1,81 71,63 6,35

”?ädhettisiattaasiattynhetteloätsiänätiM” nenillitlaMnenimutsillaso

ilaakidaRnenimutsillaso

niiskumooteviseminaattiojriK 27,0 51,0

nootsasonösielyaattiojriK 76,0 30,0-

nihiöjiketneskötääpättyethyaattO 95,0 31,0

nookkalotsoiat-uskam,niittokiobautsillasO 55,0 74,0

niiskutiosoneleimniisiamonahuarautsillasO 45,0 15,0

naatnimiotsytsidhysakusaautsillasO 05,0 62,0-

attuusiatlavikävtynnemlinimmeiaassioj,niiskutiosoneleimautsillasO 10,0 18,0

naatnimiotnaarousniilaakidarautsillasO 10,0- 87,0

ovrasianimO 71,2 58,1

)%(etsasytilesneniviitalumuK 1,72 2,05

Taulukko 3. 18–30-vuotiaiden nuorten kannanotot eräisiin politiikkaa ja poliittista osallistumistakoskeviin väittämiin. Pääkomponenttianalyysin rotatoitu kerroinmatriisi (Varimax).

Taulukko 4. 18–30-vuotiaiden nuorten kannanotot eräisiin yhteiskunnallisen vaikuttamisen muo-toihin. Pääkomponenttianalyysin rotatoitu kerroinmatriisi (Varimax).

69

sitoutuneisuuden ulottuvuuden sisältöä. Kolmaspääkomponentti nimettiin kansalaispätevyydenulottuvuudeksi, koska sen kärkimuuttujat mit-taavat vastaajan subjektiivista käsitystä kyvykkyy-destään hallita politiikan ilmiöitä.

Toinen pääkomponenttianalyysi on muodos-tettu yhdeksästä muuttujasta, jotka mittaavatvalmiutta ottaa osaa erilaisiin yhteiskunnallisenvaikuttamisen muotoihin. Tavoitteena oli, ettäkysymyspatteristo paljastaisi poliittisen osallistu-misen moniulotteistuminen siten, että erilaisetradikaalit osallistumismuodot erottuisivat omak-si ulottuvuudekseen. Pääkomponentit jakautui-vatkin odotetulla tavalla (ks. taulukko 4): erilai-set maltilliset osallistumisen muodot (esim. ve-toomuksen allekirjoittaminen, yleisönosastoonkirjoittaminen, päätöksentekijöihin yhteydenot-taminen) latautuivat omalle ulottuvuudelleen,kun taas radikaalia osallistumisvalmiutta kuvas-tavat muuttujat (osallistuminen mielenosoituk-

siin, joissa aiemmin ilmennyt väkivaltaisuutta, jaosallistuminen suoraan toimintaan) latautuivattoiselle pääkomponentille. Radikaalin osallistu-misen ulottuvuudelle latautuivat melko voimak-kaasti myös muuttujat, jotka mittaavat vastaajanvalmiutta osallistua rauhanomaisiin mielenosoi-tuksiin ja maksu- ja ostoboikotteihin. Näin ollentämä ulottuvuus kartoittaa varsin monipuolises-ti erilaisten ulkoparlamentaaristen vaikuttamis-muotojen kannatusta.

Poliittisen osallistumisen yksityiskohtaisempaatarkastelua varten luotiin radikaalia/epätavan-omaista vaikuttamista ja sitoutuneisuutta valta-järjestelmään kuvaavilla faktoripistemäärämuut-tujilla poliittisen osallistumisen moninaistumistakuvaava tyypittely ryhmittelyanalyysilla. Sitou-tuneisuus valtajärjestelmään kuvaa siis vastaajanhalua ja kykyä kanavoida poliittiset preferenssin-sä edustuksellisten mekanismien, puolueiden javaaliehdokkaiden, kautta. Faktoripistemäärä-

1 2 3 4 ikkiaK

nenimutsillasoilaakidaR )mpf( a 511 213 435 325 005

:autsillasoisiattaas/tunutsillasonO

niittokioB 09 09 65 15 95

niiskutiosoneleimniisiamonahuaR 97 09 84 54 25

naatnimiotnaarousniilaakidaR 001 66 2 4 11

attuusiatlavikävtynnemliassiojniiskutiosoneleiM 001 85 0 1 8

näämletsejräjatlavsuusienutuotiS )mpf( b 506 884 944 306 005

:ätleimaamaS

sakodheneniuleimiskynikaniaassielaaV 73 18 48 41 66

suusillovlevsialasnaknonenimätsenäÄ 61 85 08 72 46

inauteaajaakojeuloupiskynikanianO 11 02 03 5 32

aattukiaviovällämätsenäÄ 61 54 65 12 64

)N(okoknämhyR 91 98 875 012 698

)%( 2 01 56 32 001

neesimutsillasoniilaakidarsuimlaviruus:ovraineipnäräämetsipirotkaf.anäämletsejräjatlavsuusienutuotissakamiov:ovraineipnäräämetsipirotkaf.b

Taulukko 5. 18–30-vuotiaiden nuorten aikuisten poliittinen suuntautuminen. Ryhmittelyanalyy-sin (SPSS K-means) tulokset (ryhmittelymuuttujien keskiarvot sekä niiden osamuuttujien kanssasamaa mieltä olevien osuus, %).

70

muuttuja ”radikaali osallistuminen” heijastaapuolestaan vastaajan valmiutta ottaa osaa erilai-siin epätavanomaisiin, jopa laittomiin, yhteiskun-nallisen vaikuttamisen muotoihin.

Analyysi toteutettiin neljän ryhmän ratkaisu-na, ja saadut ryhmät edustavat sisäisesti mahdol-lisimman samanlaisia mutta suhteessa toisiinsaerilaisia ideaalityyppejä kahden ryhmittelymuut-tujan suhteen. Ryhmittelyanalyysin tulokset onkuvattu taulukossa 5, jossa tulkinnan havainnol-listamiseksi ryhmien luonnetta on kuvattu ryh-mittelymuuttujien osatekijöinä toimivien asen-neväittämien valossa.

Ryhmä yksi voidaan nimetä ääriradikaaleiksi,joiden määrä (2 prosenttia) aineistossa jää odote-tusti varsin pieneksi. Tämän ryhmän jäsenet eivätjuurikaan koe sitoutuneisuutta valtapoliittiseenjärjestelmään ja sen edustuksellisiin mekanismei-hin: vain 16 prosenttia ryhmän jäsenistä kokee,että äänestämällä voi vaikuttaa, ja vain 11 prosen-tin mielestä on olemassa jokin puolue, joka yrittääajaa hänen etuaan. Tämän ryhmän jäsenten po-liittinen osallistuminen kanavoituukin suureltaosin erilaisten ulkoparlamentaaristen vaikutusväy-lien ja -menetelmien kautta (ryhmän kaikki jäsenetovat osallistuneet tai saattaisivat osallistua radikaa-liin suoraan toimintaan tai mielenosoituksiin, jois-sa on ilmennyt väkivaltaisuutta).

Ryhmän kaksi jäsenet ovat ”integroituneitaprotestoijia” (10 prosenttia), joiden toiminnassayhdistyvät integroituminen edustukselliseen jär-jestelmään (esim. äänestämisen kokeminen sekäkansalaisvelvollisuutena että vaikuttavana osallis-tumismuotona) ja vaikuttaminen asioiden kul-kuun myös ulkoparlamentaarisin tai elämäntapa-politikoinnin keinoin. Tällaisia integroituneitaprotestoijia saattaisivat olla esimerkiksi vegaanit,talonvaltaajat, kehitysmaiden ja oikeudenmukai-sen maailmankaupan puolestapuhujat tai ylipään-sä poliittista vakaumustaan ekologisin tai eettisinkulutustottumuksin korostavat. Tämänkin ryh-män jäsenistä kaksi kolmasosaa hyväksyy radikaa-lin suoran toiminnan legitiiminä yhteiskunnalli-sen vaikuttamisen muotona, joskin yli puolet ryh-män jäsenistä pitää myös äänestämistä kansalais-

velvollisuutena. Integroitumista edustukselliseenpoliittiseen järjestelmään edustaa myös se, että vaa-leissa varsin huomattava enemmistö integroituneis-ta protestoijista (81 prosenttia) on löytänyt aina-kin yhden mieluisan ehdokkaan.

Kolmas ja suurin ryhmä (65 prosenttia) muo-dostuu konventionaalisista poliittisista osallistujis-ta, jotka ovat voimakkaasti sitoutuneet valtapoliit-tiseen edustukselliseen poliittiseen järjestelmään(80 prosentin mielestä äänestäminen on kansa-laisvelvollisuus), ja jotka eivät juurikaan voi hy-väksyä ulkoparlamentaarisia vaikuttamisen keino-ja (vain 2 prosenttia on osallistunut tai saattaisiosallistua suoraan toimintaan ja yksikään ryhmänjäsenistä ei hyväksy sellaiseen mielenosoitukseenosallistumista, jossa aiemmin on esiintynyt väki-valtaisuutta). Viimeisenä ryhmänä ovat passiivi-set, jotka eivät ole kiinnostuneet edustuksellisendemokratian tarjoamista osallistumismuodoistaeivätkä myöskään epätavanomaisemmista yhteis-kunnallisen vaikuttamisen keinoista. Passiivisia onaineistossa noin neljännes (23 prosenttia). Tämänryhmän jäsenistä vain viiden prosentin mielestäon olemassa jokin puolue, joka yrittää ajaa hänenetuaan, ja mieluisa ehdokaskin löytyy vaaleissa vain14 prosentille ryhmän jäsenistä. Radikaaleihin po-liittisen osallistumisen muotoihin passiiviset suh-tautuvat yhtä tuomitsevasti kuin konventionaali-set poliittiset osallistujatkin.

Ryhmien suuruudesta voidaan päätellä, ettäedustuksellisen demokratian kyseenalaistavat ääri-radikaalit ovat nuorten keskuudessa varsin mar-ginaalinen ryhmittymä, mutta toisaalta, kutenryhmien 1 ja 2 yhteismäärästä huomataan, lait-tomien ja väkivaltaistenkin ulkoparlamentaaris-ten toimintamuotojen hyväksyjiä nuorista onkuitenkin noin joka kymmenes. Jatkoanalyysiavarten ryhmät 1 ja 2 yhdistetään nimikkeen ”ra-dikaalit” alle. Huomionarvoista on myös, ettäpassiivisia, poliittisesta osallistumisesta täysin kiin-nostumattomia, on vastaajista lähes neljännes.Herääkin kysymys, tulisiko poliittisten päättäjienja tiedotusvälineiden huolestua pikemminkinnäiden nuorten osallistumattomuudesta kuinradikaalinuorista, jotka aktiivisesti tähtäävät po-

71

liittisiin päämääriin – vaikkakin usein edustuk-selliselle demokratialle epätavanomaisin menetel-min ja vallitsevia arvoja, käytäntöjä, merkityksiäja tulkintoja kyseenalaistaen.

Millaisia sitten ovat ne poliittiset päämäärät,joita radikaaliryhmän jäsenet pyrkivät edistä-mään? Viitteitä tästä on nähtävissä taulukossa 6,jossa on kuvattu vastaajien halukkuutta toimiaerilaisissa harraste- ja yhteiskunnallisissa järjestöis-sä. Radikaalit ovat kiinnostuneita toimimaan jär-jestöissä ja ryhmissä, jotka vastustavat maailman-kaupan vapauttamista, puolustavat ulkomaalais-ten oikeuksia ja edistävät ihmisoikeuskysymyk-siä tai rauhanasiaa, kehitysmaa-aatetta, ja luon-nonsuojelua. Tarkempi muuttujien ristiintaulu-kointi paljastaa (ei raportoitu tässä), että yli puo-let radikaaleista on kiinnostunut luonnonsuoje-lu- tai ympäristöjärjestöjen ja ihmisoikeus- tai rau-hanjärjestöjen toiminnasta, kun konventionaa-lisista ja passiivisista tällaisesta toiminnasta on kiin-nostunut alle kolmannes. Taulukon 6 korrelaatiotviittaavat myös siihen, että radikaaleilla on keski-määräistä ja jopa konventionaalisia osallistujia

suurempi halukkuus osallistua myös poliittistennuorisojärjestöjen tai puolueiden perusjärjestö-jen toimintaan. Konventionaalisten osallistujienjärjestötoiminta näyttäisi puolestaan suuntautu-van urheiluseurojen ja maailmankaupan vapaut-tamista edistävien ryhmien toimintaan poliittis-ten järjestöjen lisäksi.

Taulukossa 7 osallistumisryhmien luonnettakuvataan keskeisten taustamuuttujien valossa.Radikaalit ovat muiden ryhmien jäseniä nuorem-pia, sillä lähes puolet ryhmän jäsenistä on alle23-vuotiaita. Pääkaupunkiseudun ja muun Suo-men välisestä erosta nuorten poliittisessa käyt-täytymisessä kertoo se, että radikaaleissa pääkau-punkiseudulla asuvia on enemmän kuin muissaryhmissä, toisin sanoen reilu neljännes. Pääkau-punkiseudun nuorten poliittisia asenteita koske-vaan tutkimukseen (Hellsten & Martikainen2001) verrattuna hienoinen yllätys on se, ettäradikaaleilla näyttää olevan alempi koulutus kuinmuiden ryhmien jäsenillä. 42 prosentilla radi-kaaleista ei ole lainkaan ammatillista koulutusta(koko aineistossa noin kolmanneksella). Myös

tilaakidaR tesilaanoitnevnoK tesiviissaP

ötsejräjsialuluokiat-ajileksipO 60, 40, 40,-

ötsejräjatnukiiliataruesuliehrU 30,- *60, 10,

).enjikkiisum,suavukolav(ötsejräjetsarraH 60, 40, 00,-

ötsejräjulejousniäleiatnötsiräpmy,-nonnouL **61, 30,- 20,-

ötsejräjsiammaviat-sutsuva,-syysiäveketnävyH **80, 30, 30,-

ötsejräjsiälivreseriat-sutsuloupnaaM 40,- 40, 40,

ötsejräjnenittiiloP **31, *70, **11,-

ötsejräjnahuariat-suekiosimhI **81, *70,- 20,

ekiilavajaaiskuekionetniälE **31, 40,- 00,-

ekiilavatsutsavatsimattuapavnapuakamliaaM **23, **11,- *60,-

ekiilavatsuloupatsimattuapavnapuakamliaaM 30,- *70, 30,-

ekiilaamsytiheK **61, 30,- *60,-

ötsejräjavatsutsavaisialaamoklU 60, 10, 20,-

ötsejräjavajaaiskuekionetsialaamoklU **02, 40,- 60,-

10.0<p**,50.0<p*

Taulukko 6. Poliittisen osallistumisen eri muotojen (radikaalit, konventionaaliset ja passiiviset) yhteyshalukkuuteen toimia erilaisissa järjestöissä (Pearsonin r).

72

uuden politiikan teoria antaisi olettaa, että radi-kaaleilla olisi muita korkeampi valmius epätavan-omaiseen poliittiseen osallistumiseen osittain juurikorkeamman koulutustasonsa ansiosta. Tämä ra-dikaalien muita matalampi koulutustaso selitty-nee ryhmän jäsenten muita nuoremmalla iälläsekä sillä, että radikaaleista muita suurempi osa(44 prosenttia) opiskelee edelleen (konventionaa-lisista 35 prosenttia ja passiivisista 34 prosent-tia). Tästä johtuen heillä ei vielä ole ammatillistakoulutusta.6

Toinen, kenties vielä yllättävämpi ja vaikeam-min tulkittavissa oleva havainto on, että radikaa-leista selvä enemmistö on nuoria miehiä, kun sensijaan konventionaalisissa ja passiivisissa naisia onhieman enemmän. Uuden politiikan teorianmukaan jälkiteollisen rakennemuutoksen ja senseurauksena ”koulutusvallankumouksen” ja jul-kisen sektorin kasvun myötä sukupuolierot po-liittisissa asenteissa olisivat kääntyneet siten, ettänaisista on 1970-luvulta lähtien tullut miehiäpoliittisesti radikaalimpia. Tälle suuntaukselle on

Pohjoismaissa (Ruotsi, Norja ja Tanska) löydettymyös empiiristä vahvistusta (esim. Knutsen2001, 332–335). Kun tässä aineistossa osallis-tumisryhmien sukupuolijakaumaa tarkastellaanpääkaupunkiseudun ja muun Suomen osalta erik-seen (ei raportoitu taulukossa), ryhmän jäsenyy-den ja sukupuolen välinen yhteys kuitenkin hä-viää pääkaupunkiseudun osalta. Pääkaupunki-seudulla naisia ja miehiä on radikaaleissa jotakuin-kin yhtä paljon. Muualla kuin pääkaupunkiseu-dulla poliittinen osallistuminen näyttäisikin nou-dattavan vielä varsin voimakkaasti perinteisiä su-kupuolirooleja, kun sen sijaan pääkaupunkiseu-tu näyttää tässäkin suhteessa toimivan poliittisenmuutoksen suunnannäyttäjänä.

Uusi politiikka ei merkitse vain uusien poliit-tisten asiakysymysten ja osallistumismuotojennousua ja priorisointia vaan koko poliittisen ken-tän – mukaan lukien se, mitä politiikalla ja poliit-tisella tarkoitetaan – moniuloitteistumista perin-teisen vasemmisto–oikeisto-jakolinjan yli. Kunjälkiteollisessa yhteiskunnassa ajankohtaisiin asia-

tilaakidaR tesilaanoitnevnoK tesiviissaP ikkiaK

ämhyräkI 81 – 22 94 33 04 73

32 – 62 53 33 92 23

72 – 03 61 43 13 13

X2 **66,81=

iloupukuS neniaN 23 45 15 05

seiM 86 64 94 05

X2 **34,61=

utuesniusA utuesiknupuakääP 72 71 71 81

imouSuuM 37 38 38 28

X2 *00,6=

sutuluoK atsutuluok.llitammaiE 24 82 13 03

uluok-/issrukittammA 62 72 43 92

otsipO 61 22 81 02

uluokaekroK 51 32 81 12

X2 *64,51=

10.0<p**,50.0<p*

Taulukko 7. Ryhmittelyanalyysin tuloksena syntyneiden osallistumisryhmien kuvaus taustamuut-tujittain (%).

73

kysymyksiin – ympäristön tila, kansainvälinenmuuttoliike, maailmankaupan rakenteet – voivain rajoitetusti vaikuttaa puolueiden ja kansal-listen edustuslaitosten kautta, poliittinen osallis-tuminen saattaa kääntyä osaksi itsereflektiivistäidentiteetin rakentamista, jossa keskeisellä sijallaovat omien elämänvalintojen tai jokapäiväistenkulutustottumusten eettisyyden pohdinta.

Politiikan merkitysten muuttumisen tarkaste-luun laadullinen aineisto olisi kvantitatiivista ky-selyaineistoa soveliaampi, mutta viitteitä politiik-kakäsitysten muuttumisesta on nähtävissä myöstässä kyselytutkimuksessa. Nuorten politiikkakä-sityksistä oli saatavilla 12-kysymyksinen patteris-to, joista pääkomponenttianalyysin avulla muo-dostui neljä itsenäistä ulottuvuutta (pääkompo-nenttianalyysin tulokset esitetty taulukossa 1, liit-teessä 1). Voimakkain ulottuvuus syntyi käsityk-sistä, joiden mukaan politiikka on ennen kaikkeaepärehellistä, tyhjiä lupauksia ja likaista peliä (li-kaisen pelin ulottuvuus). Toista pääkomponenttialuonnehtii oppikirjamainen näkemys politiikasta:politiikka nähdään yhteiskunnallisena keskuste-luna sekä osallistumisena vaaleihin ja luottamus-tehtäviin. Kolmas pääkomponentti koostui puo-lestaan käsityksistä, joissa politiikka mielletään vält-tämättömäksi tavaksi ratkoa ongelmia ja hoitaayhteisiä asioita (välttämättömyyden komponent-ti). Viimeiselle pääkomponentille latautuivat sub-jektiiviset politiikkakäsitykset, eli käsitykset, joissa

henkilökohtaiset ja elämäntilanteiden ratkaisutnähdään poliittisina kannanottoina ja joissa poli-tiikan luonnehditaan olevan osa omaa itseä taioman ryhmän tai verkoston toimintaa.

Taulukkoon 8 on koottu politiikkakäsityksis-tä muodostuneet ulottuvuudet ja niiden merki-tystä kuvataan kunkin osallistumisryhmän kan-nalta. Taulukon ensimmäisten rivien luvut ovatfaktoripistemääriä, ja ne kertovat politiikkakäsi-tysten osalta, mitkä käsitykset kuvaavat vastaajankäsitystä politiikasta. Mitä suurempi lukuarvo on,sitä lähempänä kyseinen ulottuvuus on vastaa-jan politiikkakäsitystä. Faktoripistemäärien kes-kiarvojen alla esitetyt keskihajontaluvut kertovatpuolestaan, miten yksimielisiä kunkin ryhmänjäsenet ovat olleen käsityksistään. Pieni keskiha-jonta kuvastaa vastaajien yksimielisyyttä. Alim-pana raportoitu t-testi kuvastaa keskiarvovertai-lun tilastollista merkitsevyyttä.

Subjektiivinen politiikkakäsitys on radikaaleil-le kaikkein läheisin. Ehkä hieman yllättävää on,että radikaalit eivät näe politiikkaa mitenkään eri-tyisen kielteisenä, toisin sanoen likaisena ja epä-rehellisenä pelinä. Tällainen näkemys politiikas-ta on sen sijaan passiivisilla, joille muut politiik-kakäsitykset – oppikirjanäkemys, käsitys politii-kasta välttämättömyytenä ja subjektiivinen poli-tiikkakäsitys – ovat kaikkein vieraimpia. Mielen-kiintoista on, että kaikkein yksimielisimpiä pas-siiviset ovat siitä, ettei subjektiivinen politiikka-

teskytisäkakkiitiloP ilepneniakiL sytisäkajrikippO syymöttämättläV suusiviitkejbuS

tilaakidaR 31,0+ 10,0+ 41,0+ 62,0+

30,1 50,1 39,0 91,1

itset-t 71,0 88,0 11,0 10,0

tesilaanoitnevnoK 11,0- 11,0+ 50,0+ 20,0-

49,0 59,0 89,0 79,0

itset-t 00,0 00,0 80,0 34,0

tesiviissaP 02,0+ 21,0- 11,0- 11,0-

11,1 30,1 90,1 49,0

itset-t 00,0 25,0 00,0 03,0

Taulukko 8. Politiikkakäsitykset osallistumisryhmittäin. Faktoripistemäärien keskiarvot, keskihajon-nat ja keskiarvojen t-testi.

74

käsitys vastaa heidän näkemystään politiikasta.Konventionaalisten politiikkakäsitys on lähellä

oppikirjanäkemystä, toisin sanoen ryhmän jäse-nille politiikka on ennen kaikkea yhteiskunnal-lista keskustelua sekä luottamustehtäviin ja vaa-leihin osallistumista. Vierain politiikkakäsityskonventionaalisille on puolestaan näkemys poli-tiikasta likaisena pelinä. Huomionarvoista on, ettävaikka ryhmä on lukumäärällisesti kaikkein suu-rin, tämän ryhmän näkemykset politiikkakäsityk-sistä ovat kaiken kaikkiaan kaikkein yksimielisim-mät. Havainto kertonee siitä, että konventionaa-liset ovat sisäistäneet eräänlaisen normatiivisenkäsityksen demokratiasta, ja se muovaa voimak-kaasti ryhmän käsityksiä paitsi politiikasta, myöspoliittisesta osallistumisesta.

Empiirisen analyysin lopuksi tarkastelen, mi-ten erilaiset yhteiskunnallisen vaikuttamisen kä-sitykset ja osallistumismuodot heijastuvat nuor-ten äänestyskäyttäytymiseen ja puoluekannatuk-seen. Taulukossa 9 on esitetty radikaalien, kon-ventionaalisten ja passiivisten äänestäminen japuoluekannatus vuoden 2003 eduskuntavaaleis-

sa. Vain passiivisten ryhmässä on havaittavissaselvää edustuksellisen demokratian vaali-instituu-tion karsastamista, kun sen sijaan radikaalit eivättaulukon tulosten perusteella näytä kääntäneenselkäänsä edustukselliselle demokratialle kovin-kaan sankoin joukoin. Radikaaleista lähes kolmeneljästä äänesti ilmoittamansa mukaan vuoden2003 eduskuntavaaleissa. Radikaalien ryhmässääänestämisellä ei koettanne olevan erityisen voi-makasta sosiaalisen hyväksyttävyyden leimaa (vrt.ryhmän politiikkakäsitykset). Siten heillä tuskinon tarvetta valheellisesti ilmoittaa äänestäneensä(toisin kuin konventionaalisten keskuudessa, jossaäänestämiseen liittyy voimakas normikäyttäyty-misen piirre). Näin ollen voitaneen olettaa, ettätodellisuudessa radikaalien äänestysaktiivisuus onvarsin lähellä konventionaalisten tasoa.

Vaikka vihreiden kannatus on nuorten puo-luesamastumisen yleistä suuntausta heijastellenkaikissa ryhmissä melko korkea, voidaan havaita,että radikaalien keskuudessa vihreiden kannatuson yli kaksinkertainen koko aineiston tasoon ver-rattuna. Hieman yllättävästi toiseksi suurinta ra-

tilaakidaR tesilaanoitnevnoK tesiviissaP ikkiaK

ällykitsenäÄ 37 78 45 77

ie 72 31 64 32

.thy 001 001 001 001

X2 00.0=p2=.f.d51,59=

atsukseK 71 42 31 12

PDS 5 81 41 61

sumookoK 7 22 32 02

ottiilotsimmesaV 51 5 8 6

täerhiV 34 51 61 81

titaarkomedsillitsirK 4 5 5 5

tuuM 4 4 4 4

aonasaulahiE 5 9 91 01

.thY 001 001 001 001

N 67 294 111 976

X2 00,0=p41=.f.d25,37=

Taulukko 9. Radikaalien, konventionaalisten ja passiivisten äänestysaktiivisuus ja puoluekannatusvuoden 2003 eduskuntavaaleissa (%).

75

dikaalien ryhmässä on Keskustan kannatus. Kes-kustan korkea kannatus selittyy kuitenkin sillä,että puolueen luokkaperusteinen samastuminenon säilynyt maaseudulla edelleen varsin voimak-kaana. Tämän osoittaa tuonnempana myöskinkontrollointi asuinseudun mukaan.

Vasemmistoliitto on aiemmassa tutkimuksessaosoittautunut etenkin pääkaupunkiseudun nuor-ten keskuudessa uuden politiikan vasemmisto-li-bertaariseksi puolueeksi (Hellsten ja Martikainen2001, 67). Tämä käsitys saa vahvistusta myös tau-lukosta 9, jossa puolueen kannatus radikaalienkeskuudessa on vihreiden tavoin yli kaksinkertai-nen koko aineiston tasoon verrattuna. Myös mui-den Pohjoismaiden osalta kansainvälisessä tutki-muksessa on havaittu samanlainen suuntaus sosia-listipuolueiden (mutta ei sosialidemokraattistenpuolueiden) muuntumisesta uuden politiikanpuolueiksi (Knutsen 2001, 326–327). Sen sijaanKokoomuksen kannatus on radikaalien ryhmässähuomattavan vähäinen, vain seitsemän prosent-tia. Tämä on alle kolmannes Kokoomuksen kokoaineiston kannatuksesta. Myös SDP:n kannatusjää kolmannekseen koko aineiston tasosta, muttakokoomuksen kannatuksen vähäisyys on sikälimerkittävämpää, että puolueen nuorisokannatuson vihreiden tavoin tyypillisesti ollut muiden puo-lueiden kannatusta selvästi korkeampi. Näin ollenKokoomuksen kannatuksen vähäisyys radikaali-en keskuudessa viittaa erityisen voimakkaaseen vas-takkainasetteluun puolueen tavoitteiden ja radi-kaaliryhmän poliittisten päämäärien suhteen. Toi-saalta myös SDP:n suhteellisen kannatuksen vä-häisyys osoittaa, että radikaalit hyljeksivät ennenkaikkea perinteisiä työn ja pääoman välisen vas-takkainasettelun valtapuolueita. Siten radikaalienpoliittiset arvot ja asenteet, politiikkakäsitykset, osal-listumismuodot ja puoluesamastuminen viittaa-vat siihen, että ryhmä edustaa selvästi uuden poli-tiikan asialistaa.

Konventionaalisten puoluekannatus on var-sin lähellä koko aineiston keskiarvoja, joskin kaik-kia valtapuolueita, Keskustaa, SDP:tä ja Kokoo-musta, kannatetaan tässä ryhmässä hieman kes-kimääräistä enemmän. Vastaavasti Vasemmisto-

liiton ja vihreiden kannatus jää hieman alle kes-kitason. Passiivisten puoluesamastuminen koh-distuu ennen kaikkea Kokoomukseen, jonka kan-natus on yhtä suurta passiivisten ja konventio-naalisten joukossa.

Kuten yllä todettiin, Keskustan kannatus radi-kaalien ryhmässä odotetusti häviää, kun ryhmienpuoluekannatusta tarkastellaan pääkaupunkiseu-dun ja muun Suomen osalta erikseen. Pääkau-punkiseudulla keskustan kannatus radikaalienkeskuudessa on vain neljä prosenttia (ei raportoi-tu taulukossa). Myös Kokoomuksen ja radikaalienvälinen vastakkaisasettelu voimistuu, kun puo-luekannatusta kontrolloidaan asuinseudun mu-kaan. Pääkaupunkiseudulla, jossa Kokoomuksennuorisokannatus on tyypillisesti ollut hyvin kor-kea, puolueen kannatus radikaalien ryhmässä onvain reilu viidennes (7 prosenttia) pääkaupunki-seudun kaikkien nuorten kannatuksesta (32 pro-senttia). Sukupuolierot näkyvät radikaalien puo-luekannatuksessa siten, että miehet kannattavatnaisia enemmän Vasemmistoliittoa (17 prosent-tia ja 10 prosenttia), kun taas ryhmän naiset kan-nattavat selvästi enemmän vihreitä (52 prosent-tia ja 38 prosenttia). Toisaalta, kun tarkasteluakontrolloidaan vielä sukupuolen mukaan, huo-mataan, että puoluekannatuksen sukupuolierothäviävät pääkaupunkiseudulla, jossa sekä vihrei-den että Vasemmistoliiton kannatus on naistenja miesten kesken yhtä suurta.

Nuorten äänestämättömyyden syitä kartoitet-tiin kyselyssä 16 erilaisen väittämän avulla. Näis-tä äänestämättömyyden syistä tehtiin niin ikäänpääkomponenttianalyysi laajempien äänestämät-tömyyden taustalla olevien ulottuvuuksien kar-toittamiseksi (ks. liite 1, taulukko 2). Analyysituotti neljä ulottuvuutta, joista ensimmäinen onnimetty välinpitämättömyyden ulottuvuudeksi.Tällä pääkomponentilla latautuivat voimakkaim-min syyt, joissa nousivat esiin ilmaisut kuten ”eiviitsinyt”, ”ei kiinnosta”, ”ei mitään hyötyä” ja”ei hyvää syytä”. Toiselle pääkomponentille la-tautuivat puolestaan erilaiset protestiksi miellet-tävät syyt jättää äänestämättä: halu protestoidapolitiikkaa vastaan, periaatteellinen päätös olla

76

äänestämättä, epäluottamus poliitikkoja kohtaanja suoran toiminnan pitäminen parempana po-liittisena vaikutuskeinona. Kolmannelle pääkom-ponentille ovat tyypillisiä tiedon puutteeseen liit-tyvät äänestämättömyyden syyt ja kenties siitäjohtuva vaikeus löytää sopivaa ehdokasta tai puo-luetta. Viimeinen ja vaikeimmin tulkittava ulot-tuvuus nimettiin kiinnostamattomuuden ulottu-vuudeksi. Sille latautui kaikkein voimakkaimminperuste jättää äänestämättä, ”koska vaaleissa eiollut riittävästi menoa meininkiä ja viihteellisyyt-tä”. Näin ollen tämän ulottuvuuden tulkittiinkuvastavan mielenkiinnon puutetta nimenomaanpolitiikkaa ja poliittisia ilmiöitä kohtaan.

Taulukkoon 10 on koottu äänestämättömyy-den syistä muodostuneet ulottuvuudet ja ku-vattu niiden merkitystä kunkin osallistumisryh-män kannalta. Taulukon ensimmäisten rivienluvut ovat jälleen faktoripistemäärien keskiarvo-ja, joissa tällä kertaa pieni arvo tarkoittaa, ettäkyseinen ulottuvuus on ollut tärkeä vastaajanäänestämättä jättämispäätöksessä. Keskihajonta-luvut kertovat, miten yksimielisiä kunkin ryh-män jäsenet ovat olleet äänestämättä jättämisenperusteistaan, ja t-testi kuvastaa keskiarvovertai-lun tilastollista merkitsevyyttä.

Taulukko 10. Äänestämättömyyden syyt osallis-tumisryhmittäin. Faktoripistemäärien keskiarvot,keskihajonnat ja keskiarvojen t-testi.

-ätsenäÄ-yymöttäm

tyysned

-niläV-tämätip

syymöt

itsetorP nodeiTetuup

-sonniiK-ottamat

suum

tilaakidaR 61,0+ 45,0- 14,0- 62,0+

60,1 84,1 21,1 21,1

itset-t 83,0 00,0 30,0 51,0

-oitnevnoKtesilaan

32,0+ 91,0+ 53,0+ 81,0-

79,0 37,0 97,0 19,0

itset-t 10,0 50,0 00,0 70,0

tesiviissaP 52,0- 50,0+ 62,0- 90,0+

49,0 69,0 50,1 30,1

itset-t 00,0 25,0 00,0 92,0

Radikaalien tärkein äänestämättömyyden syy onollut protestointi poliitikkoja ja politiikkaa koh-taan. Tämä on myös äänestämättömyyden perus-te, josta ryhmän jäsenet ovat olleet kaikkein yksi-mielisimpiä, minkä muita keskiarvoja alhaisempikeskihajonta osoittaa. Konventionaalisten tärkeinäänestämättä jättämisen syy on ollut tiedon puu-te. Tämä on äänestämättömyyden syy, josta myöskonventionaaliset ovat olleet eniten yhtä mieltä.Yksimielisiä he ovat olleet myös siitä, että heidänäänestämättömyytensä ei ole johtunut protestoin-nista poliitikkoja tai politiikkaa vastaan. Passiivis-ten äänestämättömyyden syyt liittyvät puolestaantiedon puutteeseen ja välinpitämättömyyteen, jois-ta jälkimmäinen on myös peruste, josta passiivisetovat olleet yksimielisimpiä.

Osallistumiskäsitysten vaikutusta äänestämi-seen ja äänestämättä jättämiseen on tarkasteltulopuksi logistisella regressioanalyysilla perintei-sempiä äänestyskäyttäytymisen taustatekijöitä,kuten sukupuolta, ammattiasemaa, koulutusta-soa ja ikää, vasten. Analyysin tulokset on rapor-toitu taulukossa 10, josta nähdään, että konven-tionaalinen käsitys poliittisesta osallistumisesta jakoulutustaso selittävät äänestämistä ja äänestä-mättä jättämistä analyysin muuttujista kaikkeineniten. Myös ylempänä toimihenkilönä olemi-nen liittyy äänestysaktiivisuuteen sitä lisäävästi.Radikaalilla poliittisella osallistumisella ei sen si-jaan ole tilastollista yhteyttä äänestämiseen taiäänestämättä jättämiseen. Äänestämisen selitys-tekijöiden tarkastelu erikseen pääkaupunkiseu-dun ja muun Suomen osalta ei tuota merkittäviäpoikkeamia koko aineiston havainnoista. Tosinpääkaupunkiseudun osalta tilastolliset yhteydethäviävät kaikkien muuttujien osalta, mikä viittaasiihen, että äänestäminen ja äänestämättä jättä-minen selittyvät muilla kuin mallissa mukanaolevilla muuttujilla.

Tarkastelu sukupuolen suhteen tuottaa kaik-kein mielenkiintoisimman tuloksen. Tällöin näh-dään, että naisten kohdalla konventionaalisenosallistumiskäsityksen ja koulutustason lisäksimyös radikaali poliittinen osallistuminen lisäääänestysaktiivisuutta, ja sen vaikutus on jopa suu-

77

rempi kuin koulutustason. Miesten kohdalla vas-taavaa suuntausta ei ole havaittavissa.

JohtopäätöksetTämän artikkelin tausta-ajatuksen mukaan nuor-ten erkaantuminen edustuksellisen demokratianosallistumisinstituutioista – mitä nuorten laske-va äänestysaktiivisuus näyttäisi indikoivan – juon-tuu yhteiskunnan rakennemuutoksesta ja sitäseuranneesta poliittisen kentän muutoksesta. Niinsanotun uuden politiikan nousulla tarkoitetaantätä kokonaisvaltaista poliittisen kentän uudel-leenmuotoutumista. Vanhan politiikan keskei-simpänä asiakysymyksenä on ollut työn ja pää-oman välinen vastakkainasettelu ja keskeisin po-liittisen vaikuttamisen muoto edustuksellinenosallistuminen. Uudessa politiikassa nämä täy-dentyvät uusilla näkemyksillä siitä, mitkä ovatkeskeisiä poliittisia asiakysymyksiä ja vaateita,millä tavoin kansalaisten näkemysten tulisi välit-tyä päätöksentekoon, ja ketkä saavat osallistuayhteisten asioiden hoitoon ja millaisin keinoin jamenetelmin.

Olen artikkelissani näin ollen tarkastellut, mil-

laisten arvo- ja asiakokonaisuusulottuvuuksienympärille nuorten aikuisten poliittinen ajattelurakentuu, ja millainen käytännön vaikutus uu-den ja vanhan politiikan ulottuvuuksilla on nuor-ten puoluesamastumisen kannalta. Uuden poli-tiikan merkitystä nuorten politiikkakäsitystenmuotoutumiseen ja siihen liittyen poliittiseenosallistumiseen, erityisesti radikaaliin yhteiskun-nalliseen vaikuttamiseen, tarkastelin puolestaanpoliittisen osallistumisen monimuotoistumistakuvaavan tyypittelyn avulla.

Aiemmin uuden politiikan nousua on tarkas-teltu kvantitatiivisen empiirisen aineiston valos-sa pääosin pääkaupunkiseudun nuorten keskuu-dessa (ks. Jääsaari & Martikainen 1991; Nissi-nen 1993; Martikainen & Pekonen 1996; Hell-sten & Martikainen 2001). Nyt näyttäisi siltä,että uusi politiikka jakaa nuorten aikuisten yh-teiskunnallisia käsityksiä myös muualla Suomes-sa, joten uudesta politiikasta voidaan puhua nuor-ten poliittisen orientaation ilmiönä valtakunnal-lisestikin. Ero pääkaupunkiseudun ja muun Suo-men suhteen ilmenee kuitenkin siten, että pää-kaupunkiseudulla uusi politiikka selittää voimak-

ikkiaK -iknupuakääPutues

aamuuM tesiaN teheiM

tilaakidaR 94,0- 40,8- 11,0- **86,1- 61,0

tesilaanoitnevnoK **91,1- 78,0- **52,1- **30,2- 65,0-

tesiviissaP 74,0 88,0 34,0 42,0 85,0

assamesaassavathoJ 40,1- 31,7- 89,0- 28,4- 55,0-

öliknehimiotipmelY *90,1- 10,0- *43,1- 91,1- 60,1-

öliknehimiotipmelA 60,0- 06,0 41,0- 15,0- 83,0

äjiketnöyT 31,0 89,0 10,0- 31,0- 42,0

)nenian=0(iloupukuS 61,0- 22,0- 31,0- - -

osatsutuluoK **22,0 93,0 71,0 *13,0 51,0

oikaV 88,6 61,82 81,7 16,91 92,2

)%(suusonetsuapatnejuttetsunneniekiO 1,67 5,58 2,57 3,18 4,47

10.0<p**,50.0<p*

Taulukko 11. 18–30-vuotiaiden nuorten äänestyskäyttäytymiseen vaikuttavien tekijöiden logisti-nen regressioanalyysi, regressiokertoimet (B).

78

kaasti nuorten vasemmisto–oikeisto-identifikaa-tiota. Muun Suomen osalta tällaista ilmiötä ei olehavaittavissa, vaan ja luokka-asema määrää edel-leen puoluesamastumista.

Poliittisen osallistumisen yksityiskohtaisempaatarkastelua varten luotiin osallistumiskäsitystenmoninaistumista kuvaavan tyypittely. Ryhmitte-lyanalyysin perusteella voidaan todeta, että edus-tukselliselle demokratialle kokonaan selkänsä kään-täneiden ääriradikaalien osuus on nuorissa varsinmarginaalinen, vain kaksi prosenttia vastaajista.Sen sijaan niin sanottuja integroituneita protes-toijia, joiden toiminnassa yhdistyvät sekä inte-groituminen edustukselliseen järjestelmään (mitääänestämisen kokeminen kansalaisvelvollisuutenailmentää) että vaikuttaminen asioiden kulkuunmyös ulkoparlamentaarisin tai elämäntapapoliti-koinnin keinoin, on aineistossa kymmenisen pro-senttia. Näin ollen laittomien ja väkivaltaistenkinulkoparlamentaaristen toimintamuotojen hyväk-syjiä on nuorissa kuitenkin kaiken kaikkiaan reilukymmenes. Passiivisia, poliittisesta osallistumises-ta täysin kiinnostumattomia, on aineistossa lähesneljännes vastaajista.

Tarkasteltaessa eri osallistumisryhmien haluk-kuutta toimia erilaisissa yhteiskunnallisissa järjes-töissä ja ryhmien jäsenten käsityksiä politiikastahavaittiin, että vaikka radikaalien suhde valtajär-jestelmään ei ole kaikkein sovinnollisin, tämänryhmän jäsenten pitäminen jonkinlaisena uhka-na yhteiskunnalle on varsin kyseenalaista. Radi-kaalien poliittiset päämäärät – halukkuus toimiaerilaisissa yhteiskunnallisissa järjestöissä – näyt-täisivät liittyvän varsin humaaneihin arvoihin;vähemmistöjen aseman puolustamiseen, eläintenja luonnon suojeluun, maailmanrauhan edistä-miseen. Maailmankaupan vapauttamisen vas-tustaminenkin on ymmärrettävä tätä taustaa vas-ten. Toisin sanoen radikaalit eivät vastusta globa-lisaatiota sinällään vaan siihen liittyvää sosiaali-sen eriarvoisuuden ja luonnon hyväksikäytön li-sääntymistä.

Tämän tarkastelun perusteella voidaan myös-kin kyseenalaistaa käsitys radikalismin nousustayhteiskuntavakauden horjuttajana. Vaikka yksit-

täiset mielenosoitukset ovat toisinaan eskaloituneetpoliisin ja mielenosoittajien välisiksi yhteenotoiksiasti, ei radikalismin nousu näyttäisi tarkoittavanyleisempää liberalistisen edustuksellisen demokra-tian periaatteiden kyseenalaistamista. Sen sijaanradikaaleilla osoittautui tässä tutkimuksessa – ken-ties hieman yllättäenkin – olevan muita ryhmiäsuurempi halukkuus toimia esimerkiksi poliittisis-sa nuorisojärjestöissä tai puolueiden perusjärjes-töissä. Ryhmien äänestyskäyttäytymisen tarkaste-lu puolestaan osoitti, että vain passiivisten ryhmäs-sä oli havaittavissa edustuksellisen demokratianvaali-instituution karsastamista, kun taas radikaa-leista kolme neljästä ilmoitti äänestäneensä vuo-den 2003 eduskuntavaaleissa. Kun huomioitiin,että radikaaliryhmän jäsenillä ei välttämättä olesamanlaista sosiaalista painetta äänestämiseen kuinesimerkiksi konventionaalisten ryhmässä, ajateltiinvalheellisen äänestämisen raportoinnin olevan tässäryhmässä keskimääräistä vähäisempää. Toisaalta,mikäli tällainen kyselytutkimuksille tyypillinenpiirre liioitella äänestämistä toteutuu myös radi-kaalien kohdalla, osoittaa se vain, että myös radi-kaalit ovat sisäistäneet äänestämisen kansalaisvel-vollisuutena. Tämä on omiaan vahvistamaan edus-tuksellisen demokratian legitimiteettiä myös radi-kaalien ryhmässä.

Käsitys radikaalien lopulta melko sovinnolli-sesta suhtautumisesta poliittiseen valtajärjestel-mään vahvistuu, kun tarkastellaan eri ryhmienkäsityksiä siitä, mitä politiikalla ja poliittisellaymmärretään. Uuden politiikan subjektiivinen,itsereflektiivinen politiikkakäsitys oli odotetustivoimakkain radikaalien ryhmässä. Tämä kertoosiitä, että ryhmän jäsenet ovat niitä, jotka politi-koivat jokapäiväisten kulutustottumusten kaut-ta. Markkinoista ja yksilökeskeisyyden nousustapuhutaan usein politiikan kilpailijana, muttamarkkinat ja yksilöllisyys eivät uhkaa ”politiik-kaa” sinänsä. Markkinat ovat pikemminkin vainvieneet tilaa puolue- ja muulta organisaatiopoh-jaiselta politiikalta. Yksilöllisyys on ristiriidassapuoluepolitiikan edustamien kollektiivisten to-tuuksien ja hierarkkisten rakenteiden kanssa,mutta yksilöllisyyden kasvu ei suinkaan merkitse

79

politiikan päättymistä vaan sen merkityksenmuuttumista. Samalla kun henkilökohtaisesta ontullut poliittista, on markkinoiden rooli poliittis-ten viestien välittämisen välineenä korostunut.Aineistosta havaitaankin, että osto- ja kulutus-tottumuksin politikointi ei ole vain eettisesti tie-dostavan marginaalisen aktivistijoukon osallistu-misväylä, sillä boikottiin osallistuneita tai senyhteiskunnallisena vaikuttamismuotona hyväk-syviä nuoria oli aineistossa 59 prosenttia.

Vaikka radikaalien itsereflektiivisyyttä koros-tava politiikkakäsitys haastaa liberalistisen demo-kratiateorian politiikkakäsityksen, eivät radikaa-lien käsitykset politiikasta ja poliittisuudesta viit-taa erityisen voimakkaaseen antagonismiin ryh-män ja valtajärjestelmän välillä, sillä ryhmä ei koepolitiikkaa juurikaan keskimääräistä kielteisem-pänä. Sen sijaan passiiviset pitävät politiikkaa li-kaisena ja epärehellisenä pelinä.

Radikaalien suhde valtajärjestelmään ei kui-tenkaan ole täysin mutkaton, mitä kuvastaamuun muassa se, että ryhmän jäsenten tärkeinäänestämättömyyden syy on ollut protestointipoliitikkoja ja politiikkaa kohtaan. Muissa ryh-missä protestoinnin ja äänestämättömyyden vä-lille ei löytynyt tilastollista yhteyttä. Radikaalienvaltajärjestelmälle kohdistama haaste ei välity vainäänestämättömyytenä ilmenevänä protestina,vaan erilaiset vaihtoehtoiset politikoinnin muo-dot välittävät itsessään valtajärjestelmän arvoja ky-seenalaistamaan pyrkivän viestin. Vaikka uusia-kin politikoinnin muotoja voidaan pitää siinämielessä instrumentaalisina, että myös niillä täh-dätään poliittisiin päämääriin, voidaan niitä it-sessään pitää eräänlaisena muulle yhteiskunnallekohdistettuna viestinä, joka kyseenalaistaa vallit-sevia arvoja, käytäntöjä, merkityksiä ja tulkintoja(vrt. Melucci 1989, 74–77). Vastapuoli voi ollapaitsi fyysinen henkilö tai instituutio, myös kie-len kautta rakentuva hallitsemis- tai keskustelu-tapa (ks. Sassi 2000, 79; Melucci 1996, 8–9).

Tällöin toimija saattaa usein kansallisvaltionja sen edustuksellisen poliittisen järjestelmän si-jaan identifioitua pikemminkin jonkinlaiseentransnationaaliseen yhteisöön (vrt. Beck 1999,

Featherstone 1995, 114). Tällaiset globaalit yh-teisöt ovat usein abstrakteja, eräänlaisia mieliku-vayhteisöjä tai uusheimoja, jotka rakentuvat jaovat olemassa vain toimijoidensa symbolisessa si-toutumisessa. Vain usko niiden olemassaoloon javoimakas affektiivinen sitoutuminen pitävät nii-tä koossa. (Maffesoli 1995; Bauman 1992, xvii–xx, 136–137). Esimerkiksi Internetin sähköpos-tilistoja voidaan pitää eräänlaisina globaaleinapolitiikan foorumeina, jollaisille politiikan voi-daan yhä kasvavassa määrin katsoa siirtyneen, jajoilla postnationaaliset poliittiset identiteetit ra-kentuvat ja verkottuvat.7

Vaikka transnationaalisten identiteettien syn-typrosessi onkin moniulotteinen, liittyy se osinglobalisaatiokehitykseen. Universaalin kommuni-kaatioyhteisön syntyminen on heikentänyt erilais-ten kansallisten symbolien ja mekanismien merki-tystä identiteettien rakentumisessa ja vahvistanutmyös käsitystä, etteivät poliittiset päätökset ole le-gitiimejä, ellei niitä tehtäessä huomioida myös pää-tösten kansallisrajat ylittäviä vaikutuksia (Linkla-ter 1998; ks. myös Featherstone 1995).

Identifioituminen tällaisiin globaaleihin yh-teisöihin (esimerkiksi ympäristöliikkeisiin) voimerkitä myös poliittisen, erityisesti ulkoparlamen-taarisen, osallistumisen ulottamista yli kansallis-ten rajojen. Esimerkiksi ympäristöjärjestöt mobi-lisoivat, usein juuri sähköpostilistojen välityksel-lä, osallistujia mielenosoituksiin myös naapuri-maista. Näiden toimijoiden poliittisen osallistu-misen voidaankin ajatella tarkoittavan eräänlais-ta politiikan paradigmamuutosta. Kun mielen-osoittajat tai laittomaan toimintaan osallistujatovat eri kansallisuuksien lisäksi usein vailla äänes-tysoikeutta olevia nuoria, uuden paradigman voi-daan katsoa kyseenalaistavan paitsi sen, millä ta-voin kansalaisten näkemysten tulisi välittyä pää-töksentekoon, myös sen, ketkä ylipäätään tulisilukea poliittisesti täysivaltaisiksi kansalaisiksi.

Olen kirjoituksessani pohtinut sitä, missämäärin nuorten vaalipassiivisuus todella indikoipoliittista välinpitämättömyyttä ja haluttomuuttavaikuttaa yhteisiin asioihin, vai kertooko nuor-ten äänestämättömyys pikemminkin siitä, että he

80

ovat haluttomia osallistumaan puolueiden väli-tyksellä tapahtuvaan vaikuttamiseen. Ovatkoedustuksellisen kansanvallan mekanismit, kutenäänestäminen puolueiden organisoimissa vaaleis-sa, riittävä tai mielekäs tapa vaikuttaa nykyisiinongelmiin; ympäristöuhkiin, maailmankaupanvapautumisesta tai valtiollisten raja-aitojen kaa-tumisesta aiheutuviin moninaisiin seuraamuk-siin? Onko etenkin nuorten politiikka siirtymäs-sä perinteiseltä pääoman ja työn ristiriitaa kuvaa-valta vasemmisto–oikeisto-jakolinjalta politiikanuusille areenoille, joita hallitsevat uudenlaiset asia-kysymykset ja edustuksellisten mekanismien ul-kopuoliset osallistumismuodot, jopa eräänlainenelämäntapapolitikointi? Entä millainen uhkaedustukselliselle demokratialle on yhteiskunnal-lisen vaikuttamisen siirtyminen osin ulkoparla-mentaarisille osallistumisen areenoille?

Empiirisen tarkastelun yhteenvetona voidaanvastauksena edellä esitettyihin kysymyksiin tode-ta, että nuorten poliittista ajattelua todella ohjaa-vat perinteisten jakokysymysten lisäksi myös jälki-materialistiset asiakysymykset, yhtäältä ”pehmei-nä” arvoina ilmenevä vasemmisto-libertaarinenarvoulottuvuus, ja toisaalta uuskonservatisminailmenevä vaatimus auktoriteetin ja moraalin sekäkurin ja järjestyksen kiristämisestä. Nuorten äänes-tysaktiivisuuden laskua voitaneenkin osittain se-littää tällaisesta funktionalistisesta näkökulmasta:perinteiset puolueet eivät nuorten mielestä kyke-ne tarjoamaan ratkaisuja uusiin, nuorten priori-soimiin asiakysymyksiin, eikä äänestämistä sitenpidetä mielekkäänä keinona vaikuttaa globaalis-tuneen yhteiskunnan kehitykseen.

Politiikalle annetaan nuorten keskuudessa myösuusia, liberalistisen edustuksellisen demokratianperiaatteita haastavia merkityksiä. Erilaisista hen-kilökohtaisista eettisistä valinnoista, etenkin osto-ja kulutustottumuksista, on tullut politiikkaa. Täl-laista yksilön henkilökohtaista moraalista vastuun-kantoa ei nähdä edustettavissa olevana kysymyk-senä, sillä se on keskeinen osa yksilön poliittistaidentiteettiä. Tällainen identiteettipolitiikan nou-su ei kuitenkaan välttämättä tarkoita äänestysak-tiivisuuden laskua – mihin äänestämisen ja äänes-

tämättä jättämisen logistisen regressioanalyysintuloksetkin viittaavat – vaan pikemminkin nuor-ten poliittisen repertuaarin laajenemista äänestä-misen lisäksi poliittisuuden uusille areenoille. Ra-dikaalinuorten haaste edustukselliselle demokra-tialle näyttäisikin olevan ennen kaikkea symboli-nen: toiminnallaan he luovat paitsi uusia vuoro-vaikutusmuotoja myös vaihtoehtoisia maailmanja merkitysten tulkintoja.

Viitteet1 Tiedon hallitsevaan luonteeseen jälkiteollisessa yh-

teiskunnassa liittyy se, että jopa ammatinvalintaa ontulkittu eräänlaisena elämänpolitikointina (ks. Paak-kunainen 1999, 150–151). Jälkiteollisen informaa-tioyhteiskunnan ammattirakenne tarjoaakin ennen-näkemättömässä mittakaavassa täysin uudenlaisenmahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseenerilaisten informaation- ja tiedontuotantoon liittyvienammattien kautta.

2 Kunkin äänestysratkaisuun vaikuttaneen asian mer-kitystä vastaajalle pyydettiin arvioimaan asteikolla”erittäin tärkeä”, ”melko tärkeä”, ”ei kovinkaan tär-keä”, ”ei lainkaan tärkeä”.

3 Puolueet koodattiin vasemmisto–oikeisto-ulottuvuu-delle seuraavasti: Vasemmistoliitto, Vihreä liitto, SDP,Suomen Keskusta, Suomen Kristillisdemokraatit jaKansallinen Kokoomus.

4 Muiden, tarkastelun ulkopuolelle jääneiden, ammat-tiryhmien osuus vastaajista oli yhteensä seitsemänprosenttia.

5 Kutakin väittämää pyydettiin arvioimaan asteikolla”täysin samaa mieltä”, ”osittain samaa mieltä”, ”osit-tain eri mieltä”, ”täysin eri mieltä”.

6 Toimintaryhmien ristiintaulukointi peruskoulutuk-sen kanssa paljastaa, että radikaaleissa on itse asiassamuita ryhmiä vähemmän niitä, joilla on vain perus-koulutus, kun sen sijaan ylioppilastutkinnon suorit-taneita on radikaaleissa hieman enemmän kuin kon-ventionaalisissa ja passiivisissa. Nämä erot ovat kui-tenkin melko pieniä eivätkä tilastollisesti merkitseviä.

7 Viitteitä Internetin merkityksestä radikaaliryhmänjäsenten toiminnassa antaa myös se, että Internet olivaalien tietolähteenä radikaaliryhmälle muita ryh-miä tärkeämpi. (57 prosenttia radikaaleista piti In-ternetiä tärkeänä tietolähteenä, kun konventionaali-sista tätä mieltä oli 51 prosenttia ja passiivisista vain36 prosenttia. Erot ovat tilastollisesti merkitseviä0.05 merkitsevyystasolla).

81

KirjallisuusBauman, Zygmunt (1992). Intimations of Post-modernity.

London: Routledge.Beck, Ulrich (1999). Mitä globalisaatio on? Virhekäsi-

tyksiä ja poliittisia vastauksia. Suomentanut TapaniHietaniemi. Tampere: Vastapaino.

Dalton, Russell & Beck, Paul & Flanagan, Scott (1984).Cognitive mobilization and partisan dealignment inadvanced industrial democracies. Journal of Politics46: 264–284.

Eder, Klaus (1993). The New Politics of Class. Social Move-ments and Cultural Dynamics in Advanced Societies.London: Sage.

Featherstone, Mike (1995). Undoing Culture. Globalization,Postmodernism and Identity. London: Sage.

Featherstone, Mike (2000). Body Modification: AnIntroduction. Teoksessa Mike Featherstone (toim.),Body modification. London: Sage, 1–13.

Giddens, Anthony (1991). Modernity and Self Identity.Cambridge: Polity Press.

Hall, Stuart & Jacques, Martin (1990). Introduction.Teoksessa Stuart Hall, Jacques Martin (toim.), NewTimes: The Changing Face of Politics in the 1990s.London: Lawrence & Wishart, 11–20.

Hellsten, Villiina & Martikainen, Tuomo (2001).Nuoret ja uusi politiikka. Tutkimus pääkaupunkiseu-dun nuorten poliittisista suuntauksista. Helsinki:Helsingin kaupungin tilastokeskuksen tutkimuksia2001:3.

Inglehart, Ronald (1990). Culture Shift in AdvancedIndustrial Society. Princeton, N.J.: Princeton Uni-versity Press.

Kaase, Max (1990). Social movements and politicalinnovation. Teoksessa Dalton J. Russell & ManfredKüchler (toim.), Challenging the Political Order:New Social and Political Movements in Western De-mocracies. Cambridge: Polity Press, 84–101.

Knutsen, Oddbjoern (2001). Social class, sectoremployment, and gender as party cleavages in thescandinavian countries: A comparative longitudinalstudy. Scandinavian Political Studies 24: 351–368.

Kriesi, Hanspeter (1989). New social movements andthe new class. American Journal of Sociology 94:1078–1116.

Knutsen, Oddbjoern (2001). Social class, sectoremployment, and gender as party cleavages in the

Scandinavian countries: A comparative longitudinalstudy. Scandinavian Political Studies 24: 311–350.

Linklater, Andrew (1998). The Transformation of PoliticalCommunity. Ethical Foundations of the Post-West-phalian Era. Columbia: South Carolina.

Maffesoli, Michel (1995). The Time of the Tribes. TheDecline of Individualism in Mass Society. London: Sage.

Martikainen, Tuomo & Pekonen, Kyösti (1996). Nuo-ret ja urbaani politiikka. Helsinki: Helsingin kau-pungin tilastokeskuksen tutkimuksia 1996:11.

Martikainen, Tuomo ja Yrjönen, Risto (1991). Vaalit,puolueet ja yhteiskunnan muutos. Helsinki: Tilasto-keskus, tutkimuksia 178.

Melucci, Alberto (1989). Nomads of the Present. SocialMovements and Individual Needs in ContemporarySociety. London: Hutchinson.

Melucci, Alberto (1996). Challenging Codes. CollectiveAction in the Information Age. Cambridge: Cam-bridge University Press.

Miller, Arthur H. & . Wattenberg, Martin P. & Malan-chuk, Oksana (1986). Schematic assessments ofpresidential C. American Political Science Review80: 521–540.

Nissinen, Marja (1993). Kysymys ideologisten vastakoh-taisuuksien elinvoimaisuudesta. Teoksessa HelenaHelve, Kari Paakkunainen & Lasse Siurala (toim.),Valtiolaivasta kiikkeriin jolliin. Nuoret ja nuorisotyö 90-luvulla. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 100–113.

Offe, Claus (1985). New social movements: Challengingthe boundaries of institutional politics. Social Research,52: 816–868.

Paakkunainen, Kari (1999). Nuorisotyön evaluaatio ”po-liittisen” uudelleenlöytämisenä. Teoksessa Kari Paak-kunainen (toim.), Arviointitutkimus ja nuoriso. Tulos-vastuusta dynaamiseen nuorisotoimintaan. Helsinki:Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 8/99, 123–199.

Smith, Gordon (1990). Politics in Western Europe.Aldershot: Dartmouth.

Sassi, Sinikka (2000). Verkko kansalaisyhteiskunnankäytössä. Tutkimus internetistä ja uusista politiikanmuodoista. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Hel-singin yliopisto, viestinnän laitos.

Sweetman, Paul (2000). Anchoring the postmodernself? Body modification, fashion and identity. Teok-sessa Mike Featherstone (toim.), Body Modification.London: Sage, 51–76.

82

LIITE 1

Taulukko 1. 18–30-vuotiaiden nuorten käsitykset politiikasta. Pääkomponenttianalyysin rotatoitukerroinmatriisi (Varimax).

” isätsytisäktavaavukatsionnidhennoulatsivaaruesäktiM…noakkiitiloP?atsakiitilop ”

neniakiLilep

-ajrikippOsymekän

-tämättläVsyymöt

-iitkejbuSsuusiv

aiskuapuläijhytajäisilleheräpe 37,0 20,0- 90,0- 20,0

äilepatsiakil,äävätnöytnaatoul 17,0 90,0- 70,0 80,0-

ärrämmyteatojaanitalikknum 36,0 30,0 01,0- 10,0

ättneksyllemmetnejutapnejohnav 36,0 60,0- 70,0 60,0-

ällilävneikkoulatnuksiethyauliappmak 34,0 24,0 81,0- 33,0

niiväthetsumattoulatsimutsillasoajauletsuksekatsisillannuksiethy 81,0- 57,0 70,0 30,0

aimlegnoajelaabolgaoktarätsytiry 50,0 27,0 62,0 50,0

ajotiiritsiraoktarapatnötämättläv 60,0- 30,0 08,0 10,0

atioisaäisiethyaatiohapatnötämättläv 20,0 51,0 96,0 41,0

atsimoulnamliaamnammerap 40,0- 24,0 84,0 80,0

aisittiiloptavotusiaktarnedietnalitnämäleajtesiathokölikneh 50,0 01,0- 51,0 97,0

aatnimiotisotsokreviatisämhyr,aamoaso 61,0- 81,0 50,0 07,0

ovrasianimO 80,2 05,1 05,1 62,1

)%(etsasytilesneniviitalumuK 3,71 8,92 3,24 8,25

83

Taulukko 2. 18–30-vuotiaiden nuorten äänestämättä jättämisen syitä. Pääkomponenttianalyysinrotatoitu kerroinmatriisi (Varimax).

-ätipniläV.möttäm

itsetorP etuupnodeiT -atsonniiKsuumottam

ässämätsenääädyäktynistiiviE 28,0 60,0 40,0- 10,0-

atsonniikieakkiitiloP 57,0 71,0 30,0- 62,0

niknetuumitsesilluuthoktavutiohtaisA 27,0 51,0 31,0- 92,0

äytöyhnäätimellestiieätsesimätsenäÄ 56,0 43,0 12,0 41,0

äätsenääätyysäävyhtynätyöliE 16,0 53,0 32,0 20,0

iskouv.smtnaktam,neduariastynytseilO 65,0- 22,0- 04,0- 64,0

asseskoluttynnikremisiloieinääiskY 84,0 23,0 51,0 03,0

naatsavaakkiitilopadiotsetorpulaH 70,0- 77,0 72,0 11,0-

ättämätsenääallosötääpnenilleettaaireP 22,0 07,0 10,0- 20,0-

naathokajokkitiilopsumattouläpE 43,0 26,0 90,0 62,0

onieksutukiavipmerapatnimiotarouS 12,0 26,0 40,0 31,0

aattukiaviovienohojattuusiovraireaakiiL 33,0 95,0 00,0 53,0

atsakodheaaviposäätyölsuekiaV 30,0 21,0 38,0 01,0-

atteuloupaaviposäätyölsuekiaV 20,0- 21,0 97,0 11,0

atsiakkodheaoteititsävättiiriE 52,0 60,0- 75,0 45,0

ättyysilleethiivitsävättiirieassielaaV 03,0 92,0 30,0 26,0

ovrasianimO 65,3 77,2 20,2 04,1

)%(etsasytilesneniviitalumuK 2,22 5,93 2,25 9,06

84

”HEI KAVERI – MILLÄ

VÄLINEILLÄ ÄÄNESTÄT?”MITÄ DEMOKRATIA,VAALIT JA POLIITTISEN

OSALLISTUMISEN KEINOT

MERKITSEVÄT NUORILLE?

Eduskuntavaalit ovat jälleen takana ja äänet an-nettu. Äänestysinnokkuus olisi tänäkin vuonnavoinut olla suurempi. Edellisissä, vuoden 1999eduskuntavaaleissa äänestysprosentti oli 68,3prosenttia. Tänä vuonna Suomessa asuvien kan-salaisten äänestysprosentti oli 69,7 prosenttia eli1,4 prosenttia korkeampi kuin edellisissä vaaleis-sa.1 Äänestysaktiivisuuden osalta nuoret ovat ol-leet erityisen huomion kohteena pitkään: nuor-ten politiikasta vieraantumisen selityksiä on et-sitty eri suunnista. Näiden pohdintojen mukaanpolitiikka ei enää jaksa kiinnostaa kansalaisia japoliittisen osallisuuden muodot ovat muuten-kin muuttuneet (ks. Hellsten & Martikainen2002, 137). Nuorten kiinnostus politiikkaa koh-taan näyttää viimeisen 12 vuoden aikana kui-tenkin kääntyneen nousuun (ks. Juhani Pehko-sen ja Sakari Nurmelan artikkeli tässä teoksessa).

Lähestyn kirjoituksessani vaali- ja äänestysky-symystä nuorten politiikalle ja poliittiselle osallis-tumiselle antamien merkitysten näkökulmista.Yhtäältä pohdin äänestämisen ja vaalien merkitys-tä nuorille, toisaalta tarkastelen sitä, miten yhteis-kunnallinen aktiivisuus jäsentyy Suomessa tällähetkellä. Suomen Gallup Oy:n keräämä aineisto

PIA LUNDBOM nuorten suhtautumisesta vuoden 2003 eduskun-tavaaleihin on ajan hermolla oleva silmäys nuor-ten poliittisisiin näkemyksiin. Nuorten poliittinenaktiivisuus on ollut yksi viime vuosien suosikkiai-heista. Äänestämättömyyttä selittäviksi tekijöiksion nimetty sopimattomat ehdokkaat, vaikuttamis-mahdollisuuksien kapeus ja hitaus sekä lukuisiamuita seikkoja. Mitä äänestämisellä oikeastaan voisaada aikaan? Jäsentävätkö puoluepoliittiset yh-distykset nuorten intressejä tai kohtaavatko puo-luepolitiikka ja nuorten maailma toisensa millääntasolla? Onko ylipäänsä paikallisvaltiollisen tasonpolitiikan harjoittamisella mitään merkitystä min-kään kannalta?

Toisena konkreettisena aineistonani ovat Alli-anssin Nuorisovaalit 2003 -hankkeen yhteydes-sä järjestämän kirjoituskilpailun tekstit (joistahallussani on 57 kpl). 14–19-vuotiaiden kirjoit-tajien teksteissä demokratiaa, politiikkaa, vaalejaja vaikuttamista käsiteltiin monin eri tavoin. Kir-joitelmista olen tätä tekstiä varten poiminut lä-hinnä demokratian tilaan, vaalien merkitykseenja tulevaisuuden haasteita sivuavia mainintojatemaattisiksi kokonaisuuksiksi. Osa kirjoittajistaei voi äänestää vielä vuosiin. Sen vuoksi onkinkiinnostavaa pohtia, millaiseen poliittiseen toi-mintaan Suomessa ollaan sosiaalistumassa. Kir-joittajien ajatuksia nostan konkreettisesti esilletekstisitaattien avulla.

Erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet ovat viimevuosien aikana näyttäytyneet nuorten poliitti-sen toiminnan foorumina. Tästä syystä etsin teks-teistä myös yhteiskunnallisiin liikkeisiin liittyviämainintoja. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaanväittää, että yhteiskunnallisiin liikkeisiin osallis-tuminen ja äänestäminen jotenkin sulkisivat toi-sensa pois.2 Nimettömyyden säilyttämiseksi olennumeroinut kirjoitelmat ja kirjoittajasta kerronvain sukupuolen.3 Kirjoitelmissa esiin tulevienmainintojen rinnalle nostan vertailupinnaksi vii-me vuosien aikana eläinoikeus- ja/tai globalisaa-tiokriittisessä liikehdinnässä toimineiden nuor-ten näkemyksiä poliittisesta vaikuttamisesta.4

Lähestyn siis nuorten käsityksiä poliittisestaosallistumisesta kolmesta suunnasta. Käytännös-

85

sä Suomen Gallupin keräämä aineisto luo kirjoi-tukseni väljän kehyksen, jota peilaan kirjoitelmienja haastattelusitaattien avulla.

Mitä demokratia merkitsee nuorille?

Demokratia tarjoaa mahdollisuuden itsensä toteut-tamiseen ja päätöksentekoon (M, 48).

Jukka Paastela (2000, 6) on huomauttanut, ettädemokratia on tapa järjestää kilpailu, dominans-si, hierarkia ja johtajuus, mutta se ei poista näitäilmiöitä, eikä tarkoita sitä, että kansan enemmistötosiasiallisesti hallitsisi. Valtio-opin perusoppikir-jan määritelmän mukaan demokratian eli kan-sanvallan yksi keskeisistä piirteistä on se, että senmuodot ja perustat ovat hyvin moninaiset (ks.Noponen 1992, 66). Demokratia takaa kansa-laisille oikeuksia, mutta asettaa samalla myös vel-voitteita. Institutionaalisista edellytyksistä Nopo-sen (emt.) mukaan perinteisimpiä ovat vaikutta-misen tai osallistumisen välillisyys tai välittömyyssekä äänioikeuden yleisyys ja ulottuvuus. Edus-tuksellisen demokratian kannalta on olennaista,miten kansalaiset ottavat osaa politikointiin jahyödyntävät (jos hyödyntävät) tarjolla olevia toi-mintamuotoja. Yksittäiselle henkilölle merkittä-viä ovat hänen omiin ja lähiverkostoihinsa liitty-vät tekijät. Siten myöskin poliittisissa kysymyk-sissä ne asiat, jotka koskettavat henkilökohtaisestiesimerkiksi tiettyjä ryhmiä, voivat mobilisoidauusia toimijoita ottamaan kantaa. Tosiasiallinenkokemus siitä, mitä demokratia merkitsee ja mi-ten olla aktiivinen kansalaisosallistuja demokra-tiassa, on yksilöllistä. Vuoden 2002 Nuorisoba-rometrin perusteella valtaosa (64 prosenttia) nuo-rista kokee demokratian toimivan hyvin ja takaa-van kansalaisille riittävät vaikuttamismahdollisuu-det (Saarela 2002, 48). Myös nuorten kirjoitel-missa tämä tulee hyvin esille. Demokraattisen jär-jestelmän tarjoamat mahdollisuudet oli tulkintanimukaan kuvattu varsin positiivisesti teksteissä.

Mielestäni demokratia on väline, jolla pyritään sii-hen, minkä uskomme olevan hyvä yhteiskunta japarempi tulevaisuus. Toisaalta demokraattinen valtio

on myös idea ja ihanne, johon tähdätään. Tarvitaantoimijoita, joilla on rohkeutta hylätä vanha ja siirtyäeteenpäin maailman ja kansan mukana. (N, 46.)

Demokratia on minulle ovi kohti parempaa huo-mista, jossa minulla ja kanssaihmisilläni on mer-kittävä rooli (M, 1).

Tästä sitaatista välittyy erään nuoren kirjoittajannäkemys demokratiasta ovena parempaan tule-vaisuuteen. Samainen kirjoittaja toteaa, että ”mi-nulle demokratia merkitsee mahdollisuutta vai-kuttaa omiin ja yhteisön asioihin” (M, 1). Mah-dollisuuden olemassaolo on itsessään positiivinenlähtökohta. Myös perinteiset näkemykset siitä,mitä demokratia on ja mitä se voi olla, tulevatteksteissä hyvin esille. Kirjoituksissa vapauden jaoikeudenmukaisuuden arvot itsessään haastavatdemokraattisen politiikan harjoittamisen.

Demokratian perimmäinen tavoite on tarjota oikeu-denmukaisuutta (N, 21).

Ja onhan demokraattinen järjestelmä ihan hyvä senpuutteista huolimatta, ja voihan niitä puutteita kor-jata ja järjestelmää kehittää paremmaksi, eihän mi-kään säily samana ikuisesti vaan sopeutuu ja pyrkiiparantumaan entisestä, hyvä niin (M, 11).

Juuri sitä demokratia on minulle, vapautta (N, 9).

Myöskään kirjoitusten perusteella demokraatti-suus ei siten määrity miksikään stabiiliksi tilaksi.Kärjistetysti voinee sanoa, että toivo tulevaisuu-den politiikan tekijöiden osalta ei ole suinkaanmenetettyä. Osaltaan kirjoitelmat herättävät op-timismia poliittisen sosialisaation mahdollisuuk-sista. Demokraattinen järjestelmä antaa siten myöstietyssä mielessä siivet, mutta myös raamit niidenkäyttämiselle.

Jotta voisimme elää yhdessä on jonkinlaiset säännötja rajat oltava. Mutta kun tarkkaan katsoo, eikö sekinole vapautta? Vapautta epävarmuudesta ja arvaamat-tomuudesta. Kaikille yhteiset säännöt antavat senvapauden. Saamme kaipaamamme turvan ja rauhal-liset rutiinit, tavat. (N, 9.)

86

On tärkeää, että puhallamme yhteen hiileen japelaamme pidemmän päälle (N, 6).

Myös haastateltujen mukaan demokraattisuus onproblemaattinen kysymys. Eräs haastateltavistakommentoi, että suomalaisen yhteiskunnan de-mokraattisuuden tila ei ole riittävä. Puheessaanhän ei kuitenkaan aseta tästä vastuuseen yksin-omaan politiikan päätöksentekijöitä vaan myösyksittäiset kansalaiset. Samainen haastateltavanimittäin arvioi ihmisten yksinkertaisesti kadot-taneen mielenkiintonsa politiikkaan. Yhteiskun-nan viihteellistyessä politiikka ja poliittinen toi-minta saattaa kadota muuten karnevalistisen kult-tuurin alle. Tämä liittyy myös ehdokkaiden huo-mioimiseen julkisuudessa.

[…] En pidä mitään järjestelmää tähän asti demo-kraattisena, riittävän demokraattisena. Vaikea asia,pitää tiedostaa, että koskaan ei olla demokraattisia,pitäis pyrkiä siihen, että ihmiset vaikuttais asioihin.Ihmisten pitäis myös ottaa vastuuta asioista […](M, 25-v.-2).

Äänestysoikeuden ja äänestysvelvollisuudenristiaallokoissa

Kannattaa äänestää – oma ääni voi olla hyvinkin seratkaiseva (N, 55).

Vaalien äänestysprosentteja käytetään varsin useinyksioikoisesti demokratian toimivuuden mitta-reina (Borg 1996, 17). Aktiivisena demokraatti-sen järjestelmän oikeutena äänestäminen onmahdollista – muttei pakollista. Jos äänestämistäei pidä merkityksellisenä toimintakeinona, kyn-nys jättää äänestämättä voi olla hyvin matala.Käytännössä suomalaisten nuorten keskuudessaäänestämisen kokeminen vaikuttavaksi toimin-takeinoksi on vahvistunut viime vuosien aikana.Suomen Gallupin keräämän aineiston perusteel-la peräti 88 prosenttia vastanneista nuorista onsitä mieltä, että vaaleissa voi vaikuttaa (ks. Pehko-sen ja Nurmelan artikkeli tässä teoksessa). SamiBorgin (1996, 66) mukaan äänestysosallistumi-seen liittyvä vaikuttamis- ja velvollisuusajattelukuvaa osaltaan sitä, kuinka toimintaan voidaan

suhtautua keinona jonkin asiantilan saavuttami-seksi tai kuinka siitä voi muodostua päämääräsinänsä.

Tänä syksynä minusta tuli täysi-ikäinen Suomen kan-salainen. Sen lisäksi, että minulla on nyt mahdolli-suus hankkia ajokortti sekä ostaa mietoja alkoholijuo-mia kaupasta, minulla on myös oikeus tai paremmin-kin velvollisuus äänestää Suomen vaaleissa (N, 15).

Myös yllä olevasta sitaatista tulee hyvin esille aja-tus äänestysoikeuden ja äänestysvelvollisuudenmonisäikeisestä suhteesta. Yhteiskunnallisen ak-tiivisuuden perusnormina voitaneen pitää demo-kraattisten oikeuksien käyttämistä. Yksilöille pe-rusoikeudet mahdollistavat muun muassa mieli-piteen esittämisen, sananvapauden, järjestäyty-misoikeuden ja äänestämisen. Vapaaehtoisuus onkuitenkin tärkeä normi – yksilöä ei saa pakottaaesimerkiksi mukaan johonkin yhdistykseen taiäänestämään. Yksilöllä on siten vapaus valita,missä määrin hän haluaa ottaa osaa yhteiskun-nalliseen toimintaan. Vaikuttamisinnokkuuteenliittyy myös kysymys kansalaispätevyydestä (ks.Borg 1996; Pehkosen ja Nurmelan artikkeli tässäteoksessa). Osa kirjoittajista ei pitänyt omaa kan-salaispätevyyttään kovin suurena. Teksteissä esiin-tyy sekä sisäiseen että ulkoiseen kansalaispätevyy-teen liittyviä mainintoja (Borg 1996, 119). Ym-märrettävästi oman äänen roolin kokeminenmarginaaliseksi ei lisää äänestysinnokkuutta.

Mitä hyötyä olisi vaivautua äänestyspaikalle jonotta-maan kun asiat näyttävät menevän samalla tavallariippumatta siitä, ketkä ovat asioista päättämässä […]Politiikkaan turhautumista lisää osaltaan myös tie-don puute ja politiikan koukeroinen ja mutkikasilmiasu (N, 2).

Ääneni ei paljon vaikuta kokonaisuudessa, muttajos sen annan aion pyrkiä tietämään mistä puhutaanja kuka puhuu (N, 31).

Ihmisille tulisi tarjota tietoa eri vaihtoehdoista, antaaheidän ymmärtää, että he todella voivat vaikuttaa jaluoda heille positiivinen kuva politiikasta. Tärkeätäon kuitenkin hyväksyä myös, että kaikki eivät haluaäänestää ja antaa ihmisille vapaus valita haluavatko heolla mukana vaikuttamassa vai ei (N, 21).

87

Osa nuorista jättää äänestämättä protestina vanhem-mille sukupolville ja osaa vain ei yksinkertaisesti kiin-nosta vielä tämän ikäisenä se, kuka heidän asioistaanpäättää (N, 26).

Kirjoitelmien perusteella oleelliselta vaikuttaa se,että nuori kokee ymmärtävänsä ehdokkaan taiehdokkaiden puhetta. Tämä on toki loogista, ku-kapa haluaisi ostaa sian säkissä. Kyseessä on näh-däkseni myös sisäisen kansalaispätevyyden koke-minen: jos puheena olevat asiat ovat edes jossakinmäärin oman tietämyksen ja ymmärryksen ulko-puolella, kokemus oman aseman ”pienuudesta”vain lisääntyy entisestään. Mielestäni tässä huo-mionarvoista on se, ettei potentiaalisilla äänestäjil-lä välttämättä ole omasta mielestään tarpeeksi pe-rusteellista kuvaa eri ehdokkaiden ideologioista taimielipiteistä. Äänestämisessä ehdokkaiden suurimäärä ei myöskään tee valintaa helpoksi. MyösSuomen Gallupin keräämässä aineistossa merkit-tävimmäksi yksittäiseksi äänestämättömyydensyyksi määrittyy sopivan ehdokkaan löytämisenvaikeus (ks. Pehkosen ja Nurmelan artikkeli tässäteoksessa). Kyse lienee siitä, löytääkö äänestäjä eh-dokkaan, jonka arvomaailma vaikuttaa vastaavanhänen omia arvojaan. Toisaalta asiaan näyttää vai-kuttavan myöskin ”ehdokastulva”.

Valintaa, ja siten myös äänestämistä, vaikeuttaa tieten-kin aina myös liika valinnanvara, kun vaihtoehdoteivät eroa toisistaan radikaalisti (M, 29).

Minulle äänestäminen ei ole itsestäänselvyys. Josehdokkaista kukaan ei vastaa odotuksiani, on hyvinmahdollista, että jätän äänestämättä (N, 19).

Ei ole tietenkään itsetarkoitus saada nuoria äänestä-mään vain osallistumisen takia. On huolestuttavaa,jos äänestäjä ei oikeastaan tiedä ketä ja mitä on kan-nattamassa (N, 24).

Mikään lakipykälä ei määrää ehdokasta pitämäänlupauksiaan kansalle. Äänestäminen on aina pientäuhkapeliä, jossa ei tiedä voittaako vai häviääkö (N,15).

Kirjoitusten perusteella äänestäminen ei määri-tykään miksikään itseisarvoksi, vaan mahdolliseksi

poliittisen osallistumisen keinoksi, jonka käyttä-mistä täytyy harkita tarkasti. Se, että ehdokas voiluvata yhtä ja myöhemmin tehdä toista, kasvat-taa myös nuorten potentiaalisten äänestäjien skep-tisyyttä poliitikkoja ja heidän tekemisiään koh-taan. Suomen Gallupin keräämässä aineistossa 17prosenttia vastanneista määritteli politiikan ”luo-taantyöntäväksi, likaiseksi peliksi” (ks. Pehkosenja Nurmelan artikkeli tässä teoksessa).

Suurin syy nuorten äänestämättä jättämiseen ei var-mastikaan ole välinpitämättömyys omaa maata koh-taan vaan epäluottamus poliitikkojen toimintaan.Nuorten silmissä Arkadianmäen herrat ja rouvat ovatsuuripalkkaisia laiskottelijoita, jotka ajavat omaa etuakansasta välittämättä (N, 15).

Nuorena myönnän tuntevani pientä epäluuloa po-liittisia päättäjiä kohtaan. Loppujen lopuksi me nuo-ret elämme tätä päivää. Sillä mitä kansanedustajat pu-huvat eduskunnassa ei tunnu olevan mitään tekemis-tä meidän jokapäiväisen elämämme kanssa (N, 19).

Ehdokkaani tulisi olla selvä persoona, jolla on jotainsanottavaa, joka koskettaa myös minua (N, 20).

Skeptisyys, epäluottamus ja poliitikkojen ajatus-ten kohtaamattomuus todellisuuden ja arjen on-gelmien kanssa välittyivät useista kirjoituksista.Nuorten äänestämättömyyttä on myös toisinaanperusteltu sillä, etteivät nuoret ole vielä sosiaalistu-neet vaaliosallistumiseen (ks. Borg 1998). Myöskirjoitelmissa useampikin kirjoittaja totesi poliitti-sen sosialisaation vaikutuksen omaan toimintaansa.

Nuorten huono äänestysinto voi olla ja onkin osal-taan selitettävissä sillä, että nuoret kokevat politiikanja sen mukana myös äänestämisen vielä kovin kau-kaisena (N, 2).

Eniten nuorten äänestykseen tai paremminkin äänestä-mättömyyteen vaikuttaa kotoa saatu asenne yhteistäpäätöksentekoa kohtaan. Jos vanhemmat suhtautuvatpolitiikkaan välinpitämättömästi tai negatiivisesti, onihme jos jälkeläisten mielipiteet ovat jotakin muuta(N, 24).

Vaalit tapahtuvat ”jossain muualla”, koko politiikkatapahtuu ”ei ainakaan täällä” (N, 27).

88

Poliittisen osallistumisen tapana äänestäminensaattaakin häämöttää vasta tulevaisuudessa.Oman poliittisen identiteettinsä omaksuneillekansalaisille tämä nostattaa haasteita. Politiikantekeminen kiinnostavaksi ja houkuttelevaksimerkitsee samalla sen pohtimista, millaisia määri-tyksiä julkisessa keskustelussa poliittiselle toimin-nalle tuotetaan ja millaiseen politiikan tekemi-seen osallistumista pidetään hyväksyttävänä.Onko tosiasiallisesti tärkeintä saada valtaosa nuo-rista äänestämään vai olisiko toivottavampaa, ettämäärällisesti useampi nuorista kansalaisista ryh-tyisi omaehtoisesti ja aktiivisesti rakentamaanomaa politikoijan rooliaan?

Mitä, missä, milloin – ja miten?

Oikeastaanhan kaikki yhteiskunnassa pyörii politii-kalla, joten ehkä siitä kannattaisi olla hivenen kiin-nostunut ja vaikuttaa äänestämällä. Ymmärrän kyl-lä, miksi sitä sanotaan kansalaisvelvollisuudeksi, jajos ei ole edes koittanut vaikuttaa äänestämällä, lie-nee turha valittaa, kun väärät ihmiset tekevät vääriäpäätöksiä (N, 33).

Kokemus siitä, onko asioihin aidosti mahdollisuusvaikuttaa politiikalla, asettuu omaan perspektii-viinsä edellä olevassa sitaatissa. Yllä siteerattu kir-joittaja asettaa yksilöt vastuuseen: ainakaan pel-kästään valittamalla asiat eivät mene parempaansuuntaan. Kiinnostuneisuus yhteisten asioidenhoitamiseen on kuitenkin varsin vaihtelevaa nuor-ten keskuudessa. Vuoden 2002 Nuorisobaro-metrin perusteella kaikista nuorista yli neljännesei ollut lainkaan kiinnostunut politiikasta (Saare-la 2002, 47). Suomen Gallupin keräämän aineis-ton perusteella nuorista puolestaan vain 9 pro-senttia on hyvin kiinnostuneita politiikasta. 9 pro-senttia nuorista ei ole lainkaan kiinnostunut poli-tiikasta, jonkin verran kiinnostuneiden osuudenollessa suurin: 45 prosenttia (ks. Pehkosen jaNurmelan artikkeli tässä teoksessa). Politiikan kiin-nostavuuden ohella myös poliittisten kysymys-ten ajankohtaisuus nousivat esiin kirjoitelmissa.Yksi kirjoittajista nosti haasteeksi ajan hengen seu-raamisen ja politiikan nivoutumisen osaksi to-

dellisia ja aitoja ihmisten kokemusmaailmoja.Poliitikkojen tulisi myös paremmin esittää näke-myksensä ja tavoitteensa.

Kun monet entiset poliittiset kysymykset ovat muut-tuneet turhiksi, eivätkä ne enää herätä intohimoja,puolueiden tulisi hylätä entiset asetelmat ja tarttuaongelmiin, jotka ovat lähellä tämän hetken ihmisiä(N, 46).

Puolueiden tulisikin selvästi tuoda esille omat kan-tansa ja ehdokkaansa eri tiedotusvälineiden avulla.Harvempi nuori kuitenkaan aktiivisesti seuraa päivän-politiikkaa (N, 34).

Poliitikkojen on osoitettava, että he ovat kansaa var-ten, eikä kansa heitä varten (M, 4).

Edellä oleva lainaus konkretisoi myös poliitikoil-le suunnattuja haasteita. Politiikan ollessa yhteis-ten asioiden hoitamista poliitikkojen täytyy myösantaa näyttöä siitä, että he ovat aidosti toimimas-sa ”yhteisen hyvän” vuoksi, eivätkä pelkästäänomaa uraansa edistämässä. Se, ettei äänestä vaa-leissa tai hakeudu mukaan puoluepoliittisen yh-distyksen toimintaan, ei tarkoita välttämättä po-liittisesta toiminnasta piittaamattomuutta. Kir-joitelmissa esimerkiksi arvioidaan, että politiik-kaa ja poliittisen järjestelmän tuntemista pitäisiopettaa nuorille. Tässä kuitenkin pohtisin myössitä, millaisia merkityksiä ja määrityksiä politii-kalle ollaan valmiita antamaan.

Politiikka pitäisi tuoda lähemmäksi nuorta (N, 25).

Jos yhteiskunta haluaa nuorten osallistuvan enem-män politiikkaan, on heidät opetettava se tuntemaan(N, 53).

Meissä nuorissa elää politiikan ja demokratian tule-vaisuus. […] Jos tämän hetken kansanedustajat eivätmeitä miellytä, miksi emme vaihda heitä uusiin? Val-ta on meillä! (N, 5.)

Politiikan näkemisen ja kokemisen haave herät-tää myös ajatuksen siitä, mikä on reaalisesti seulottuvuus, jolla muutosta halutaan saada aikaan.Onko esimerkiksi mahdollista, että puoluepoli-

89

tiikan tullessa lähelle nuorta nuoret itse intoutui-sivat ”pääsemään eroon” nykyisestä poliittisen jär-jestelmän mallista? Maailman globalisoituessa tie-dot eri maanosien realiteeteista tulevat lähemmäk-si, ja poliittisesti kiinnostavat ja ajankohtaiset asiatvoivat samalla merkittävyydeltään suhteellistua.Globaali ajattelukehys haastaa siten samalla vah-vasti kansallisvaltiollisen ajattelutavan (ks. tästäteemasta myös Suomen Gallupin tuloksia).

Lisääntynyt tietoisuus maailman politiikasta saa ko-toiset kysymykset tuntumaan turhilta. Itseäni kiin-nostaa enemmän vapaakaupan vaikutus Meksikonintiaanien jo ennestään kurjiin oloihin kuin kun-nan hallinnon ongelmat. Nuorta haukutaan hel-posti naiiviksi. Vaikka ihanteet eivät toteutuisikaankäytännössä eivät ne silti ole turhia (N, 17).

[…] se on vaan välivaihe, että kuka sen sanoo et justse kansallisvaltio on se oikeentasonen elin missä nepitäis päättää, et kyllähän ympäristökysymyksissä jamuissa tarvitaan maailmanlaajuista hallintaa, val-vontaa, keskustelua, asiantuntemusta […] (haasta-teltu N, 25-v.).

Koska globaalit ongelmat eivät ole kansallisvaltiol-lisia kysymyksiä tai ratkaistavissa paikallisvaltiontasolla, voidaan kysyä, mihin kansallisvaltiota oi-keastaan edes tarvitaan? Tarkemmin ilmaistuna:määritteleekö tänään osa nuorista kansalaisista kan-salaisvaltiollisen politiikan tekemisen kentän tur-haksi tai merkityksettömäksi tasoksi?

Radikaalit keinot ja ruohonjuuritasonpolitikointi kirjoitelmissa

Nuoria kiinnostavat enemmän ns. yhden asian liik-keet esim. luonnonsuojelujärjestöt. Näiden liikkei-den periaatteet ovat selkeitä ja mukana on myös käy-tännön toimintaa. Vaikuttaminen kiinnostaa monia,mutta puolueissa byrokraattisuus ja konservatiivi-suus ajavat pois monia innostuneita (M, 14).

Osa yhteiskunnallisesti aktiivisista nuorista valit-see esimerkiksi puoluepoliittisia yhdistyksiä mie-luummin erilaisissa liikkeissä ja liikehdinnöissä toi-mimisen. Erilaisia liikehdintöjä on myös viimevuosien aikana syntynyt ja kuollut, tarpeiden

mukaan. Martti Siisiäisen (2003, 51) mukaan1990-luvulla yhdistyksiä perustettiin ennätystah-dissa. Näistä kuitenkin puoluepoliittisten yhdis-tysten osuus uusien yhdistysten kokonaisuudessaon pienempi kuin koskaan aiemmin itsenäisenSuomen historiassa. Siisiäinen (emt.) toteaa myös,että 1990-luvun protestoivien liikkeiden määräl-linen vaikutus yhdistysmuodostukseen on ollutvähäinen. Voikin kysyä, miksi liikkeet sitten eivätsynnytä uusia rekisteröityjä yhdistyksiä? Nähdäk-seni tähän osaltaan vaikuttaa se, että tällä hetkellämonet toimijat voivat pitää liikkeitä tai epämuo-dollisia toimintaryhmiä riittävinä eturyhmittymi-nä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö yhteis-kunnallinen tai poliittinen toiminta kiinnostaisi.

Myös Markus Termonen (2003, 237) huo-mauttaa, ettei kieltäytyminen kansallisvaltiollisenedustuslaitoksen mukaan jäsentymisestä kuiten-kaan merkitse poliittisesta toiminnasta kieltäyty-mistä tai politiikan vieroksumista. Jäsentymistätapahtuu muun muassa erilaisissa liikkeissä jayhdistyksissä. Viime kuukausina Irakin sodanvastainen liikehdintä eri puolilla maailmaa onsaanut kansalaiset liikkeelle, sekä paikallisesti ettäglobaalisti katsottuna. Nuorten poliittiset intres-sit voivat erota perinteisen politiikan harjoitta-misen tavoista. Kirjoitelmissa moni kirjoittaja si-vusi erilaisia yhteiskunnallisia liikehdintöjä.

Nuoret kaipaavat vähemmän sanoja ja enemmän suo-raa toimintaa. Poliitikkojen puheet koetaan turhinalupauksina yhteiskunnan parantamisesta. Asioihinkoetetaan mieluummin vaikuttaa itse kuin annetaanpoliitikkojen tehdä huonoja päätöksiä. Useiden nuor-ten äänestämättömyys ei johdu laiskuudesta. Päin-vastoin; monet haluavat kantaa kortensa kekoon yhteis-kunnan puolesta, mutta ilman poliittisia päättäjiä väli-kätenä. Nuoret toimivat muun muassa turkistarha-iskujen avulla. Kävelykaduilla jaetaan lehtisiä, joissaon raakoja kuvia eläinkokeisiin joutuneista eläimistä.(N, 19.)

Liikkeiden organisointi on usein vielä lapsenkengis-sä, mutta ne mahdollisesti muodostavat pohjan uu-denlaiselle puoluejärjestelmälle. Nykyisten puoluei-den ja kansanedustajien tulisi vaalia hyviä suhteitanäihin nuorten liikkeisiin, koska ne tulvivat uusiaajatuksia ja näkökulmia (M, 14).

90

Edellä olevassa sitaatissa kirjoittaja haastaakin po-liitikot ylläpitämään toimivia vuorovaikutussuh-teita yhteiskunnallisten liikkeiden ja niiden aktii-vien kanssa. Tähän liittyy nähdäkseni ajatus, ettäeri poliittisten toimijaryhmien tiiviimmän vuoro-vaikutuksen kautta tiedonvälitys ja toisten ajatus-maailmojen tunnistaminen voivat säilyä aidompi-na. Usein erilaiset yhdistykset voivat välittää uusiakollektiivisen toiminnan ja aatteiden sovellutuk-sia vakiintuneisiin poliittisiin järjestelmiin (Siisiäi-nen 1996, 34). Tämä muuttaa Siisiäisen (emt.,35) mukaan järjestelmän perinteisiä toimintata-poja. Jos yhdistysten aikaansaama vaikutus onpysyvää, muuttuvat yhdistykset ainakin jossainmäärin integraalivaltion toiminnallisiksi osiksi.Käytännössä nimenomaan poliittisen järjestelmänavoimuus erilaisille yhteiskunnallisille liikkeille onollut monien läntisten demokratioiden voiman-lähde. Yhdistykset ovat voineet toimia legitimaa-tion välittäjinä integroimalla keskeisten yhdistys-ten johtajat uuskorporatistisin järjestelyin valtioon(esimerkiksi puolueisiin).

Yhdistykset ovat edustaneet alkuperäisiä yh-teiskunnallisia liikkeitä ja niiden rivijäseniä, kuntaas johtajat ovat edustaneet yhdistyksiä. Yhdis-tykset ovat tarjonneet keinoja vallan välittämi-seksi hallitsevien ja hallittujen luokkien välillä.Yhteiskunnallisilla liikkeillä ja yhdistyksillä onollut keskeinen rooli vaihtoehtoisten valtapyrki-mysten muotoiluyrityksissä. Yhdistykset voivatsiten välittää haasteita, joita alistetut ryhmät koh-distavat valtioon. Samanaikaisesti intressiyhdis-tykset integroituvat hallitsevaan poliittiseen jär-jestelmään ja oikeuttavat sen. (Siisiäinen 1996,35.) Yhdistyksissä ja liikkeissä vaikuttaminenmäärittyivät teksteissä osaltaan toimintamuodoik-si, joilla aidosti voi tai voisi nostaa esille varsinkinnuoria kiinnostavia asioita.

Poliitikkojen olisi tuotava esille mahdollisimmanpaljon nimenomaan nuorille ajankohtaisia ja lähei-siä asioita: nykyajan nuoret eivät enää nouse barri-kadeille välttämättä Karjalan puolesta, mutta sen si-jaan heitä kiinnostavat esim. eläinten oikeudet jaluonnonsuojelu (N, 35).

Onneksi ne nuoret, jotka ovat tajunneet politiikanmahdollisuudet ja vielä oppineet hyödyntämäänkinniitä, eivät ole täysin kadonneet byrokratian syöve-reihin, vaan ovat ottaneet asioiden hoidon omiinkäsiinsä enenevissä määrin (N, 30).

Toisinaan liikkeiden keinot ovat olleet huomat-tavasti radikaalimpia kuin ”normaalin” konven-tionaalisen poliittisen toiminnan piirissä. SuomenGallupin keräämän aineiston perusteella puoletnuorista voisi ottaa osaa boikotteihin ja rauhan-omaisiin mielenosoituksiin.5 Noin kymmenesosapuolestaan pitää radikaaleja, laittomiakin suorantoiminnan keinoja mahdollisina toimintamuo-toina (ks. Pehkosen ja Nurmelan artikkeli tässäteoksessa.) Henkilökohtainen tarve saada aikaanmuutos vaikuttaa yksilön innokkuuteen pyrkiätekemään jotakin. Eräskin kirjoittaja arvelee, ettäpoliittiselle aktivismille saattaa olla yhteiskunnal-linen tilaus, jos suomalaisen sosiaalivaltion palve-lutarjonta kaventuu.

Ehkä nuoret eivät ole vielä kokeneet yhteiskunnanepäoikeudenmukaisuutta omassa nahassaan, eivätkätunne muutostarvetta. Vasta lakien ja pykälien asettuessapoikkiteloin yksilön tielle hänellä on motiivia alkaakorjata niitä tieltään (N, 27).

Poliittinen aktivismi saattaa tosin nousta jälleen pin-taan jos hyvinvointiyhteiskunnan palveluja aletaankarsimaan enemmänkin (M, 32).

Myös Villiina Hellstenin ja Tuomo Martikaisen(2001, 154) mukaan uudet asiakysymykset oh-jaavat nuorten poliittista samastumista. Politii-kan merkityksen muuttuminen liittyy heidänmukaansa laajempaan jälkiteollistumiskehityk-seen. Monin eri tavoin globaalisti verkottuneessainformaatioyhteiskunnassa valtiorajat ylittäväpoliittinen identifikaatio ja toiminta yleistyvätetenkin nuorten keskuudessa (emt.). Politiikanmuuttuvien merkitysten ja keskusteluun politii-kan mahdollisuuksista liittyy myös näkemys uu-den politiikan tematiikasta. Hellstenin (2001, 37)mukaan vanha ja uusi politiikka muovaavat po-liittista kenttää samanaikaisesti mutta erisuuntai-sesti. Hellstenin (emt.) mukaan tällaisen uuden

91

politiikan akselin vastapooleina ovat vasemmistoeli libertaarisia arvoja korostava punavihreä ajat-telu ja autoritaarisia ja ulkomaalaisvastaisia asen-teita edustava uusautoritarismi.

Liikepolitikointi haastateltavien näkökulmasta

Kylmä totuus on, että esimerkiksi eläinoikeuksienpuolesta puhujat pystyvät ilmaisemaan kantansa vainruohonjuuritasolla, pitämällä infopöytiä ja mielen-osoituksia. Yleiseen keskusteluun kansalaisaktivistienintressit pääsevät vain kuin käsitellään suoraa toimin-taa tai protestoinnin mahdollisuuksia. Varsinaiset aja-tukset jäävät aivan liian usein aktivistileiman jalkoi-hin (N, 22).

Uuden politiikan tematiikan mukaisesti lisään-tynyt säännöttömyys, fragmentaatio ja diversi-teetti nostavat identiteetin ja sen rakentamisenkeskeiseksi poliittiseksi projektiksi (Hellsten 2001,38). Oman kehon ”hallussapito” voi siten ollayksi poliittinen projekti (ks. myös emt.). Viimevuosien poliittiseen aktivismiin, kuten esimerkiksieläinoikeusaktivismiin, on usein liitetty ajatusidentiteetin eri osien avulla politikoinnista. Edelläsiteerattu kirjoittaja pohtii kuitenkin aktivistilei-man jättävän ideologiset ja poliittiset kysymyk-set taka-alalle. Haastatellut olivat osittain samoil-la jäljillä: oli selvästi havaittavissa, että poliittisensanoman jääminen aktivismikeskustelun jalkoi-hin tuottaa turhautumista. Varsinkaan puolue-politiikka ei herättänyt suurta lämpöä erään haas-tateltavani puheissa.

PL: Kiinnostaako sua politiikka?(M, 20-v.): Ei kiinnosta, ainakaan näillä näkyminmä en koskaan mee ehdokkaaksi vaaleihin enkä mi-hinkään semmoseen, musta se on aika kuivaa ja likastapeliä se politiikka, ei ole mun paikka olla siellä.

PL: […] minkälainen toiminta on sun mielestä po-liittista?(M, 25-v. -2): Siis mä ainakin määrittelen niin, ettäkaikki toiminta jossa yritetään vaikuttaa yhteiskun-nallisiin asioihin on poliittista. Tai on en tiedä, jossä toimit jossain asukasyhdistyksessä niin onko sepoliittista vai ei? […] Kun mä puhun politiikasta,niin en tarkoita puoluepolitiikkaa, se on vain pieniosa poliittista kenttään. Mä oon mielestäni poliitti-

nen, mutta en puoluepoliittisesti mitenkään sitou-tunut tai aktiivinen.

Haastateltavien puheessa poliittisen toiminnanmäärittely lähtee yhteiskunnallisiin asioihin vai-kuttamisesta. Molemmat näistä haastatelluistapitivät kansalaisaktivismia merkityksellisenä po-litiikan foorumina. Uusien liikkeiden poliittinentoiminta perustuu henkilökohtaisesti koettujen,mutta yhteisölliseen elämään vaikuttavien epä-kohtien nostamiseen julkiseksi ongelmaksi (Lund-bom & Rinne 2003, 184). Tullakseen kuulluksitäytyy liikkeiden toimijoiden myös kaiken aikaaetsiä uusia vaikuttamiskeinoja. Järjestelmä osineenei kuitenkaan aina ole valmis kohtaamaan näitätuoreita toimintakeinoja. Miikka Pyykkösen(2003, 216) mukaan aktivistien mahdollisuu-det tulla uskottaviksi yhteiskunnallisiksi toimi-joiksi riippuu sen diskursiivisen kentän valtasuh-teista, jossa heihin liitetään merkityksiä.

Pirita Juppi (2003, 172) toteaakin, että vaik-ka eläinoikeusliike on saanut runsaasti julkistapalstatilaa, se ei näytä kovin usein saaneen omiamerkityksiään esille julkisuudessa. Erittäin mer-kityksellisenä haastatellut pitivät tuntemusta sii-tä, voiko asioihin tosiasiallisesti vaikuttaa – eli sitä,kuinka he kokevat oman kansalaispätevyytensä.Tunne siitä, että oma ääni tulee kuulluksi, onperuslähtökohta sille, että motivoituu ylipäätän-sä tekemään jotakin. Sitä kautta myös mediajul-kisuus ja median kautta vaikuttaminen määrit-tyivät haastateltavien puheissa merkityksellisiksi.Julkisuuden saaminen on kansalaisliikkeille elin-ehto. Se, tulkitaanko ja määritelläänkö liikeosal-listuminen (median kautta) ylipäänsä poliittisenosallistumisen tavaksi, vaikuttaa myös toimijoi-den ymmärrykseen demokratian tilasta.

[…] mutta siis silleen mä oon aina ollu sitä mieltä,että medialla on älytön valta tavallaan ja että mediankautta vaikuttaminen on tärkeetä. Mä oon ite olluinnostunut kansalaistottelemattomuudesta… […]Mä oon edelleenki sellasen eläinten vapautusrinta-ma -tyylisen toiminnan puolesta, mut mulle onehkä aina ollu tietynlaisia varauksia sen suhteen […](Haastateltu M, 25-v. -1).

92

Julkisuuden merkitys yhteiskunnalliselle toimin-nalle on hyvin suuri. Siten toimijoiden motivaa-tioon voi vaikuttaa se, miten hyvin asia tai toimin-tamuoto huomioidaan tiedotusvälineissä. Media-julkisuuden osalta yhteiskunnallisten liikkeiden ak-tiivien ja edustuksellisen demokratian edustajientilanne kohtaa: molemmat tarvitsevat huomiota.Puoluepolitiikka on olemassa ilman median keski-pisteenä oloa, mutta sillä, ettei poliitikko saa julki-suutta, on jo oma ulottuvuutensa (ks. Ekholm2000, 12). Oma-aloitteisen kansalaistoiminnan jaliikkeiden näkökulmasta mediajulkisuuden mer-kityksen kasvua politiikassa voi pitää mahdollisuu-tena, sillä mediajulkisuuden politikoinnin areenallepääseminen on perinteisen politiikan areenoitauseamman ulottuvilla (Juppi, Peltokoski & Pyyk-könen 2003, 270).

Julkisuudessa politikoimisella voi kuitenkinolla myös raskas hintansa. Miikka Pyykkösen(2003, 212) mukaan esimerkiksi globalisaationvastaisten mellakoiden uutisoinneissa aktivisteil-le pyrittiin tuottamaan stereotyyppisiä identiteet-tejä. Nämä stereotypistämiset marginalisoivataktivisteja suhteessa niin sanottuun valtaväestööntai konventionaalisiin poliittisiin toimintamallei-hin (emt.). Mellakoinnit politikoinnin tapanaaskarruttivat myös haastateltavia: mitä poliitti-sen järjestelmän tilasta kertoo se, että tullakseenkuulluksi täytyy kärjistetysti ilmaistuna järjestäämellakka. Vaikuttamisen mahdollisuuden ole-massaolo säilyttää myös motivaation tehdä jota-kin. Osallistumisen kenttänä osalle kansalaisistaerilaiset liikehdinnät näyttävät tarjoavan relevan-timman toimintafoorumin. Esimerkiksi kritiik-kiä tai parannusehdotuksia ovat suomalaisessayhteiskunnassa usein olleet esittämässä erilaisetyhteiskunnalliset liikkeet.

Mun mielestä, mä en voi kuvitella mitään semmostaselkeetä rajaa, että tässä on keinot ja että tätä keinoamaltillisemmat keinot on niinku sopivia poliittisiavaikuttamiskeinoja ja tätä keinoa radikaalimmat onsopimattomia keinoja… Se on tavallaan se asteikko,että mitä keinoja voi käyttää, aika liukuva ja se riip-puu siitä, mitä nimenomaista asiaa kritisoidaan jamitkä on ne mahdollisuudet, että tällä keinolla se

kritiikki menee läpi… Ja on aika tapauskohtaistaarviointia… (Haastateltu M, 25-v. -1.)

Yhteiskunnallisille liikkeille tunnusomaisena on-kin pidetty protestointihenkisyyttä hallinnan jär-jestelmää tai vallitsevia oloja kohtaan (Helander1998, 47). Se, että tavoitteet ovat väljästi yhteisiä,on viime vuosina mahdollistanut hyvin erilaistenryhmittymien toiminnan rinnakkain (ks. emt., 47).Haastateltavien mielestä ”sopivien” tai ”oikeiden”poliittisen toiminnan muotojen määritteleminenon vaikeaa. Miikka Pyykkösen (2003, 221) mu-kaan aatteista voi tulla myös hetkellisesti esimer-kiksi mielenosoituksissa kyseenalaistamattomia jasymboleiltaan yhteisiä, vaikka kaikki toimijat eivätniitä normaalisti täysin omikseen identifioisikaan.Vuorovaikutuksen ei kuitenkaan välttämättä tar-vitse olla välitöntä.

[…] keskeistähän on globalisaatiokriittisen ajatusmaa-ilman omaksuminen, minkä jälkeen täytyy olla jos-sain välillisessä tai välittömässä vuorovaikutuksessasen liikkeen muiden jäsenten kanssa. Eli kyllä munmielestä… se vuorovaikutus voi olla välillistäkin, sevoi mun mielestä tapahtua myös sillai et jos jokuhenkilö samaistuu siihen ajatusmaailmaan, niin josse vaan tarpeeks paljon seuraa esimerkiks lehtiä taiwww-sivuja, niin se voi omaksua sen globalisaatio-kriittisen identiteetin vaikka se ei toistaseks vielä ois,et sen ystäväpiiriin ei kuuluis kauheesti muita globali-saatioaktivisteja. (Haastateltu N, 25-v.)

Radikaalius ja toimijaidentiteetti määrittyvätenemmänkin tilanteissa ja ajassa. Käytännössäpoliittisen identiteetin ja poliittisen toiminnantyylin erottelu mahdollistaa toimija-identiteetin,jolle politiikan tekemisen ja politikoinnin keinotovat sekä vaihtelevia että tilannekohtaisesti muut-tuvia (Lundbom & Rinne 2003, 187).Toimin-tamuotojen väliset rajat ja siirtymät eivät sitenvälttämättä ole jähmeitä, vaan toimija voi valitaja katsoa, mikä kulloinkin toimii.

Kyl tän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa on aikasemmosia nihkeitä piirteitä että tuntuu melkeinvälttämättömältä että on pakko saada mellakka ai-kaan ennen ku kukaan on kiinnostunu. Tilanne vai-kuttaa huonolta, toisaalta mä oon aika toiveikas, kos-

93

ka aivan käsittämättömiä poliittisia muutoksia ontapahtunut (M, 25-v. -1).

Monet jotka on ollut niissä mielenosoituksissa ontehny sitä tylsää työtä ensin monta vuotta ja käynypienissä kokouksissa, yrittäny puhua kansanedusta-jille ja tuntenu että kukaan ei kuuntele. Yrittäny jär-jestää Suomessa jonkun pienen mielenosoituksen jakukaan toimittaja ei kerro siitä mitään. Suurin osapoliittisesta toiminnasta tosi turhauttavaa ja tuntuuettä kukaan ei ota vakavasti. Nyt kun lähtee Prahaan jatuntuu että on kymmeniä tuhansia muita jotka ajaasitä samaa asiaa ja sit yhtäkkiä me ei ollakaan pienivähemmistö vaan iso joukko. Kaikkien on pakko ottaameidät vakavasti ja tulee tosi hyvä fiilis. Semmmoinenvahvistus omalle asialle. Jotkut kysyy oonko mä ihanhullu kun mä yritän vaikuttaa tämmöiseen asiaanjoka ei kiinnosta ketään ja sit näkee että on hirveestiympäri maailman ihmisiä jotka on samaa mieltä tästäasiasta. Kyllä se vahvistaa sitä ajatusta, että tätä hom-maa kannattaa jatkaa. (Haastateltu M, 25-v.,-2.)

Kuten kirjoitelmissakin, toiveikkuus ja idealisminousivat teemoiksi myös haastateltujen puheis-sa. Haastateltavat eivät vastustaneet vaan kriti-soivat parlamentaarisen politikoinnin tapoja.Myös Pertti Alasuutari (1999, 177) kirjoittaa,että liikkeiden toimijat voivat hyvin osallistuamyös perinteiseen poliittiseen toimintaan ja kuu-lua esimerkiksi niin sanotun vihreän liikkeenpuolueisiin. Alasuutarin mukaan merkittävä osaliikkeiden toiminnasta perustuu yritykseen pai-nostaa yrittäjiä ja yrityselämää. Useamman haas-tateltavan puheissa korostuikin kulutuskäyttäy-tymisen avulla vaikuttaminen. Yhteiskunnallinen”vaikuttajaidentiteetti” rakentuu monensuuntai-sessa vuorovaikutuksessa.

Lisää valittuja paloja eikä vain suljettuja saloja

Suomalainen individualistinen yhteiskunta ja sendemokraattinen hallinto ovat mielestäni ristiriidassakeskenään. Omaan napaan tuijottamista tuetaan, ei-vätkä nuoret tällöin koe politiikkaa elämäänsä kosket-tavaksi, eivät ainakaan niin kauan kuin heillä onperusoikeutensa ja vapautensa (N, 23).

Uuden politiikan realiteeteissa identiteettiprojek-teilla on merkittävä asema. Individualistinen ajat-

telutapa ja kollektiivinen toiminta eivät kuiten-kaan aina mahdu samaan yhteyteen, saati sittenkannustavaan poliittiseen toimintakulttuuriin.Poliittinen toiminta voikin tässä individualismiakorostavassa ajassa olla joillekin kansalaisille jo alunalkaenkin mahdoton yhtälö. Kuitenkin poliittis-ten keinojen valinnalla myös kollektiivisten asioi-den ajamiseen voi saada individualistisia piirtei-tä. Villiina Hellsten ja Tuomo Martikainen (2002,155) toteavat, että kansalaisten ja varsinkin nuor-ten selänkääntö politiikalle on perinteisen edus-tuksellisen demokratian ihanteiden kannalta luon-nollisesti varsin epätoivottava ilmiö. Kuitenkinuusi politiikka uusien asiakysymystensä ja osal-listumismalliensa kera voisi merkitä heidän mu-kaansa eräänlaista politiikan paradigmamuutos-ta. Puoluedemokratiamallin säilyminen on kiin-ni myös politiikasta itsestään ja siitä, kuinka val-mis politiikka on uudistumaan kansalaisten odo-tuksia vastaavaan suuntaan (emt.).

Tarve uudistaa politiikkaa ja poliittisen vaikut-tamisen kenttää välittyikin monista tutkimistanikirjoitelmista. Esimerkiksi äänestyskäyttäytymisenosalta esiin nousi erilaisia politiikkaa koskevia asen-teita (ks. Borg 1996, 61). Erään kirjoittajan mie-lestä jo ”politiikka kuulostaa sanalta, joka sisältääpaljon valehtelua, kieroilua sekä vain omien hen-kilökohtaisten asioiden ajamista” (N, 57). Politii-kan käsitteellisen arvolatautuneisuuden purkami-selle olisi siten olemassa sosiaalinen tilaus.

Nuoret haluavat toimintaa, selkeitä vastauksia ja re-hellisyyttä. Kukaan ei tietenkään oleta muutostentapahtuvan yhdessä yössä. Päätöstenteko ja niidentoimeenpaneminen vaatii aikaa, mutta niiden onkuitenkin tapahduttava jossakin vaiheessa. En uskonuorten saamisen äänestyskoppeihin olevan kovin-kaan vaikeaa. Meille täytyy vain antaa hyvä syy men-nä sinne. (N, 24.)

Meille pitäisi myös selittää, miksi päätösten teko janiiden toimeenpano vie aikaa. Meistä nuorista tun-tuu usein, että asia, joka ei tapahdu heti, ei tapahduollenkaan (N, 19).

Kirjoittajat kaipaavat poliitikoilta selkeää puhet-ta ja tarkempia tietoja siitä, miten päätöksenteko

94

etenee suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä.Kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista po-liittisella kentällä tai poliittisissa kysymyksissä onolennainen motivoija. Kansalaispätevyys ja senkokeminen tuleekin teksteissä esiin kerta toisensajälkeen, vaikkakin hieman eri tavoin määriteltyi-nä. Konkreettisten toimintakeinojen todentami-nen, toimintatilan jättäminen nuorille saattaisilisätä poliittista aktiivisuutta.

Nuoret haluavat tehdä jotain konkreettista. Heille eiriitä asioihin puuttuminen ainoastaan rasti ruutuun-taktiikalla ja odottamalla, että jotakin tapahtuisiylemmällä taholla (N, 15).

Myös edustuksellisen demokratian tarjoamat foo-rumit puhututtavat nuoria. Tilan, paikan ja uu-sien mahdollisuuksien avaaminen myös edustuk-sellisen demokratian osalta korostui esimerkiksihuomioissa vaihtoehtoisista äänestystavoista.Vuoden 2002 Nuorisobarometriin vastanneista74 prosenttia uskoi äänestysaktiivisuuden lisään-tyvän, jos äänestäminen olisi mahdollista Inter-netissä (Saarela 2002, 79). Myös kirjoitelmissaInternetin kautta tapahtuva äänestäminen mai-nittiin useammassakin tekstissä.

Nuoria voisi osaltaan innostaa äänestäminen Internetinkautta tai muuten tietokoneella äänestyspaikalla. Täs-tä tosin ilmenisi luultavasti uusia ja vaikeampia on-gelmia, kun vanhempi sukupolvi jättäisi äänestämi-sen nuoremmille, niille, jotka koneita osaisivat käyt-tää! (N, 2)

Myös äänestämisen tapoja kannattaisi kehittää, kos-ka se on varmasti yksi keino, jolla äänestysinnokkuusnousisi (N, 7).

Edellä siteerattu kirjoittaja ottaa samalla kantaasukupolvien välisiin toimintakeinokulttuurieneroihin. Tämä ulottuvuus liittyy myös siihen,millaisia keinoja kukin ylipäätänsä sosiaalistuukäyttämään. Myös nuorten kanssa ajan viettämi-nen, nuorten kanssa ”hengailu”, nuorten äänenkuuluminen tulivat teksteissä esille. Nuortenkohtaaminen heidän omilla foorumeillaan vai-kutti ainakin tekstien perusteella olevan yksi kei-

no supistaa politiikan ja nuorten maailman välis-tä kuilua.

PohdintaaEdellä olen käsitellyt nuorten kokemuksia de-mokratiasta, politiikasta, vaaleissa äänestämisestäja yhteiskunnallisista liikkeistä. Poliittiseen osal-listumiseen ja vaikuttamiseen liittyy monia haas-teita. Nuorten ja tulevaisuuden äänestäjien kan-salaispätevyyskokemuksen nostaminen on visai-nen pähkinä purtavaksi. Kirjoitelmissa politiik-kaa koskevat asenteet peilaavat hyvin SuomenGallupin keräämän aineiston tuloksia. Politiik-kaa kohtaan on kuitenkin olemassa sekä epäluot-tamusta että tietämättömyyttä ja turhautumista.

Liikkeissä toimivien aktiivien näkemykset po-litiikasta ja poliittisuudesta puolestaan konkreti-soivat sen, miten poliittinen vaikuttajuus voi jä-sentyä. Vilho Harlen (2000, 147) mukaan kan-salaisaktivismi tarjoaa yhteiskunnalliselle keskus-telulle ja poliittiselle ”kasvatukselle” edes jonkin-laisen mahdollisuuden.

Kansalaisliikkeiden ja toiminnan kautta poli-tiikkaan ja poliittiseen toimintaan voi myös kiin-nittyä etääntymisen sijaan. Konventionaaliset jaei-konventionaaliset poliittisen toiminnan keinotvoivat elää rinnakkain yksilön keinovalikoimas-sa. Kirsi Kallio (2003, 39) puolestaan kirjoittaatalouselämän vallan kasvun johtaneen siihen, ettäniin sanottuun perinteiseen politikointiin on jää-nyt demokratian mentävä aukko. Mediajulkisuu-den merkitys poliittisen toiminnan areenana jaresurssina on lisääntynyt rinnan puoluejärjestel-män heikkenemisen ja epävirallisen kansalaisak-tiivisuuden kasvun kanssa (Juppi, Peltokoski &Pyykkönen 2003, 269). Kansalaisliikkeet onotettu osaksi julkista areenaa, mutta toisaalta neovat myös osanneet itse ottaa tilaa tällä areenallaja pystyneet siten politikoimaan. Kallion (2003,39) mukaan kansalaisliikkeet ovat pyrkineet paik-kaamaan demokratia-aukkoa nostamalla julkiseenpoliittiseen keskusteluun asioita, jotka eivät oleperinteisesti sinne kuuluneet. Pirita Jupin (2003,145) mukaan nykyiset yhteiskunnalliset liikkeetkohdistavat yhä harvemmin protestiaan ja vaati-

95

muksiaan suoraan vastapuolelle tai poliittisen jär-jestelmän kautta päättäjille. Pikemminkin vaati-mukset tuodaan medioituneen toimintaympä-ristön logiikan mukaisesti esiin mediajulkisuu-den välityksellä.

Tutkimieni kirjoitelmien moniääninen käsi-tys politiikasta luvannee suhteellisen positiivistatulevaisuutta: innovatiivista, keskustelevaa ja osal-listuvaa politiikkaa.

Kyllä meressä kaloja riittää, niille joita todella kiin-nostaa, täytyy vaan antaa mahdollisuudet toteuttaaitseään ja niille, joilla on piileviä kykyjä, mutta eivätuskalla tuoda niitä julki, tulisi rohkaista ja selvittäämahdollisuudet (M, 3).

Viitteet1 (http://www.stat . f i / tk/he/vaal i t /vaa l i t2003/

vaalit2003_vaalitilastot_pkmenestys.html)2 Erityiset kiitokset Allianssille ja Susanne Laineelle

siitä, että sain kirjoitelmat analysoitavakseni. Kirjoi-telmissa on monia asioita, joihin voisi tarttua. Tässäkiinnitän huomioni mainitsemiini rajattuihin tee-moihin.

3 Pahoittelen, että niputan siten kirjoittajat samaan ”nuo-ri-kategoriaan”, enkä esimerkiksi erittele heidän ikäänsätai tarkenna heidän kotikuntiaan. Tässä tekstissä kui-tenkin tarkoitukseni on tuoda esille, millaisena de-mokratia, vaalit ja politiikan tulevaisuus näyttäytyvätkokonaisuudessaan kirjoitelmien pohjalta. Monissakohdissa siteeraus kuvastaa useamman kirjoittajanajatuksia. Tästä syystä en nosta esiin mainintoja jo-kaisen kirjoittajan teksteistä. Useat kirjoittajat tarttui-vat samoihin kysymyksiin, esimerkiksi Internetinmahdollisuuksia äänestysfoorumina pohti varsinmoni kirjoittaja.

4 Siteeraan tässä vain lyhyesti neljää haastateltavaani.Haastatteluista kolme on tehty vuonna 2001 yhdes-sä tutkija Arto Lindholmin kanssa globalisaatiokriit-tiseen toimintaan liittyen. Yksi haastattelu on tehtyvuonna 1997 eläinoikeustoiminnan näkökulmasta.Haastattelulitteroinneista olen pyrkinyt nostamaanesille ennen kaikkea poliittiseen osallistumiseen javaikuttamismahdollisuuksiin liittyviä näkemyksiä.Haastattelut on tehty eri tarkoitusta varten, jotenkaikki niissä käsitellyt asiat eivät ole tämän tekstinkannalta relevantteja.

5 Oman käsitykseni mukaan erilaiset kansalaisliikkeetmyös käytännössä toivottaisivat hyvin mielellään ter-vetulleeksi tuhannet uudet boikotoijat ja mielen-osoittajat.

KirjallisuusAlasuutari, Pertti (1999). Ekoaktivismi globaalina liik-

keenä. Teoksessa Pertti Alasuutari & Petri Ruuska(toim.), Post Patria? Globalisaation kulttuuri Suo-messa. Tampere: Vastapaino, 177–198.

Borg, Sami (1996). Velvollisuus vaikuttaa. Tampereenyliopisto.

Borg, Sami (1998). Nuorten poliittisen osallistumi-sen kehityslinjoja. Nuorisotutkimus 16 (3): 21–32.

Ekholm, Peter (2000). Tärkeintä on liike? Elinkeino-elämän valtuuskunta. Keskustelumuistio. Helsinki:Yliopistopaino.

Harle, Vilho (2000). Suomalaisen parlamentarismintila ja tulevaisuus: Semi-parlamentarismista kvasi-parlamentarismiin? Politiikka 42 (3): 145–148.

Helander Voitto (1998). Kolmas sektori. Käsitteistöstä,ulottuvuuksista ja tulkinnoista. Helsinki: Gaudeamus.

Hellsten, Villiina (2001). Uuden politiikan oikeistonmobilisaatiomahdollisuudet Suomessa. Politiikka 43(1): 37–48.

Hellsten, Villiina & Martikainen, Tuomo (2002). Nuor-ten poliittinen osallistuminen 1960-luvulta 2000-luvulle. Teoksessa Silvennoinen, Heikki (toim.),Nuorisopolitiikka Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle.Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisoasiain neuvotte-lukunta, Opetusministeriö. Nuora, julkaisuja 25,137–155.

Juppi, Pirita (2003). Eläinoikeustoiminta määrittely-kamppailun ja marginalisoinnin kohteena. Teok-sessa Pirita Juppi, Jukka Peltokoski & Miikka Pyyk-könen (toim.), Liike-elämää. Vastakulttuurinen ra-dikalismi vuosituhannen vaihteessa. Jyväskylä: So-Phi, 141–177.

Juppi, Pirita & Peltokoski, Jukka & Pyykkönen, Miik-ka (2003). Uutta liikehdintää, uusia näkökulmia.Teoksessa Pirita Juppi, Jukka Peltokoski & MiikkaPyykkönen (toim.), Liike-elämää. Vastakulttuurinenradikalismi vuosituhannen vaihteessa. Jyväskylä: So-Phi, 266–283.

Kallio, Kirsi (2003). Kansalaisliikkeet Internetissä jamoniäänisen demokratian vaativuus. Politiikka 45(1): 38–49.

Lundbom, Pia & Rinne, Jarmo (2003). Eläinaktivis-mi ja poliittinen osallisuus. Identiteettipolitiikkaaradikaaliliikkeessä. Teoksessa Pirita Juppi, JukkaPeltokoski & Miikka Pyykkönen (toim.), Liike-elä-mää. Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannenvaihteessa. Jyväskylä: SoPhi, 181–210.

Noponen, Martti (1992). Politiikka tutkimuksen koh-teena. Porvoo: WSOY.

Paastela, Jukka (2000). Yksin- ja harvainvallasta. Nide1. Studia Politica Tamperensis. Tampere: Tampereenyliopisto.

Pyykkönen, Miikka (2003). Identiteetti liikkeessä. Teok-

96

sessa Pirita Juppi, Jukka Peltokoski & Miikka Pyyk-könen (toim.), Liike-elämää. Vastakulttuurinen ra-dikalismi vuosituhannen vaihteessa. Jyväskylä: So-Phi, 211–236.

Saarela, Pekka (2002). Nuorisobarometri 2002. Nuori-soasian neuvottelukunta: Nuora, julkaisuja 24.

Termonen, Markus (2003). Vastarinnan subjekti ja dis-kursiivinen subjektituotanto. Teoksessa Pirita Juppi,Jukka Peltokoski & Miikka Pyykkönen (toim.), Lii-

ke-elämää. Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhan-nen vaihteessa. Jyväskylä: SoPhi, 237–265.

Internet-lähde:h t t p : / / w w w. s t a t . f i / t k / h e / va a l i t / v a a l i t 2 0 0 3 /

vaalit2003_vaalitilastot_pkmenestys.html Tilastokes-kus, vaalitulokset. Viitattu 5.5.2003.

97

NUORET JA VUODEN 2003EDUSKUNTAVAALIEN

KAMPANJA

Vuoden 2003 eduskuntavaalit muistuttivat joil-takin piirteiltään vuoden 1991 eduskuntavaaleja.Suomen Keskusta kulki molempiin vaaleihin op-positiopuolueena haastamaan etenkin sosiaalide-mokraatteihin ja Kokoomukseen perustuvaa sini-punaa. Suomen talousnäkymät eivät olleet halli-tukselle suotuisat kummissakaan vaaleissa ja tästä-kin syystä Keskusta lähti vuoden 2003 vaaleihinvuoden 1991 tapaan kannatusmittausten kärki-puolueen asemasta. Tosin loppuvuoden 2002 jaalkuvuoden 2003 mittaukset ennakoivat vaaleis-ta hyvin tasaista SDP:n ja Keskustan välille.

SAMI BORG SDP valmistautui vaaleihin pääministeripuo-lueena ja sen yhtenä kampanjataktiikkana olipainottaa kamppailun luonnetta juuri pääminis-terivaalina. Puolueen puheenjohtaja Paavo Lip-ponen oli toiminut menestyksellisesti kahden laa-japohjaisen hallituksen yhteistyön takuumiehe-nä jo kahdeksan vuotta, mikä antoi – kokemuk-sesta ja näytöistä puhuttaessa – puolueelle selvänetulyöntiaseman pääministeripeliin.

Kahden muun suuren puolueen puheenjoh-tajavaihdokset ja niitä seuranneet julkisuusmuu-tokset näyttivät purreen äänestäjiin eri tavoin, vaik-ka puolueiden vaaleja edeltäneeseen kannatukseenvaikutti toki monta muutakin asiaa kuin johtaja.

Keskustan puheenjohtajavaihdos Esko Ahos-ta Anneli Jäätteenmäkeen oli kannatusmittaus-ten valossa onnistunut. Kokoomuksessa SauliNiinistön korvasi Ville Itälä, mutta vaihdos eituonut Kokoomukselle sen toivomaa lisäkanna-tusta. Itälän persoonan päälle kaadettiin jo kam-panjan aikana osavastuu puolueen heikohkostamittausmenestyksestä.

Tilanne muistutti vuoden 1991 vaaleja myössiten, että Irakin sota varjosti kevään eduskunta-vaaleja aivan kuten Persianlahden sota kaksitois-ta vuotta aiemmin. Vuoden 2002 lopulta lähtien

9991aamokoK 3002aamokoK

tenäÄ % takiaP sotuuminäÄatsielaav9991

% takiaP

KSEK 295006 4.22 84 99788+ 7.42 55

PDS 369216 9.22 15 06207+ 5.42 35

KOK 538365 0.12 64 13954- 6.81 04

SAV 576192 9.01 02 32541- 9.9 91

RHIV 648491 3.7 11 81782+ 0.8 41

PKR 033731 1.5 11 6058- 6.4 9

DK/LKS 538111 2.4 01 25173+ 3.5 7

SP 04462 0.1 1 67371+ 6.1 3

äinäääjyttyskävyH 1921862 7571972

äinäääjyttälyH 40882 34932

%-sytsenäänaamitoK 3.86 7.96

Taulukko 1. Vuosien 1999 ja 2003 eduskuntavaalien tulokset eduskuntapuolueiden osalta.

98

arveltiin jonkin aikaa, että Yhdysvaltojen johta-ma liittouma hyökkäisi Irakiin ennen maaliskuunpuoliväliä, jolloin Suomen vaalit järjestettäisiin.Lopulta hyökkäys kuitenkin alkoi vasta vaalisun-nuntain (16.3.) jälkeisellä viikolla.

Vaalien valtakunnallinen tulos on esitetty edus-kuntaan yltäneiden puolueiden osalta taulukos-sa 1. Muutokset olivat lopulta huomattavan pie-niä, mikä koski myös vaalien äänestysprosenttia.Vuoden 1991 tapaan Suomen Keskusta nousivaalien jälkeen hallituksen pääministeripuolueek-si. Tästä puolue joutui kuitenkin maksamaanmonta muuta keskeistä ministerisalkkua. SDP:npuheenjohtaja Paavo Lipponen pysyi lopultavaalikampanjan aikana ilmaisemansa ajatuksentakana jäädessään pois Jäätteenmäen emännöimäs-tä hallituksesta.

Tähän vaikutti merkittävästi se, että Jäätteen-mäen ja Lipposen välille syntyi luottamuspulavaalikampanjan loppuvaiheen Irak-keskusteluis-sa. Keskustan avittamana kampanjan loppuvai-heessa tartuttiin tietoihin, joiden mukaan Suo-men ulkopoliittisella johdolla olisi ollut erilaisianäkemyksiä Suomen suhteesta Yhdysvaltoihin jaIrak-kysymykseen. Lisäksi Keskusta viittasi kam-panjassaan, että pääministeri Lipponen olisi toi-minnallaan Yhdysvaltain vierailunsa aikana an-tanut liian myönteisen vaikutelman Suomen suh-tautumisesta Yhdysvaltain Irak-politiikkaan.

Asiaa puitiin vaalikampanjan loppuvaiheessalaajasti tärkeimmissä television vaaliohjelmissa jamuissa medioissa, mikä haittasi huomattavastimuiden tärkeiden aiheiden käsittelyä. Sisällöltäänköyhäksi jääneessä ”Irak-jankutuksessa” hukattiinmahdollisuus kansanvaltaiseen ulkopoliittiseenvaalienaluskeskusteluun, jota olisi voitu käydäesimerkiksi EU:n ja Naton laajentumisesta.

Ulkopolitiikka ei ollut myöskään kansaa kiin-nostavin vaaliteema. Helsingin Sanomat teettipuolitoista kuukautta ennen vaaleja Suomen Gal-lupilla valtakunnallisen kyselyn, jossa lähes 1 400vastaajalta tiedusteltiin laajalla kysymyspatterillasitä, millaisia teemoja he toivoivat kampanjassakäsiteltävän (Jääskeläinen 2003). Viisiportaisellavaihtoehtoasteikolla kysyttynä (erittäin tärkeä, ...,

ei lainkaan tärkeä) teemalistan kymmenen kärkeennousivat seuraavat asiat:

% pitää erittäin taimelko tärkeänä

- sairaiden hoito 92- vanhusten hoito 89- työttömyyden vähentäminen 88- köyhien asema 83- varautuminen väestön ikääntymiseen 83- rikollisuus ja rangaistukset 83- huumeet 82- vakaa taloudenpito ja valtion velan määrä 82- työttömien toimeentulo 82- lasten kasvatus 78

Tärkeimmiksi listautuneet asiat olivat lopultakampanjassa esillä epätasapainoisesti. Mainitta-koon, että kyselyssä tiedusteltujen yhteensä 40asian joukossa ”Suomen suhde Natoon” nousisijalle 32 ja ”Euroopan unionin asiat” kahta sijaaylemmäksi. Hyvin paljon käsitelty teema ”pää-ministerin henkilö (kuka pääministeriksi)” sijoit-tui kansan toiveissa myös listan häntäpäähän si-jalle 29.

Sen paremmin puolue- kuin ehdokasjulkisuu-denkaan teemat eivät yleensä ottaen olleet nuo-ria puhuttelevia. Joillakin viestimillä tosin oli kam-panjan aikana myös erityisesti nuorille suunnat-tua tarjontaa. Suhteellisesti eniten valtakunnal-lista näkyvyyttä saivat ennestään tunnetut keski-ikäiset ehdokkaat, sekä ilmaisen kampanjajulki-suuden että omien vaalimainontaresurssiensatuella. Nuorille tärkeimpien teemojen taustallejäämiseen löytyy muitakin rakenteellisia syitä.Tärkeimmät teemat nousevat valitsijoiden enem-mistön huolenaiheista, jotka eivät määräydy pel-kästään määrittelijän ikäryhmän omista tarpeis-ta. Siinä missä nuori saattaa toivoa lähinnä it-seensä, omaan elämäntilanteeseensa ja omiin ar-voihinsa liittyvien teemojen käsittelyä, keski-ikäi-nen pohtinee asiaa useammin sekä lastensa ettäikääntyneiden vanhempiensa tarpeiden kautta.Näin juuri päädytään edellä mainittuihin suosi-tuimpiin kärkiaiheisiin.

99

Aineistot ja kysymyksetTässä artikkelissa pyrin luomaan kokonaiskuvansiitä, millä tavoin 18–30-vuotiaat nuoret seura-sivat vuoden 2003 vaalikampanjaa ja mitkä oli-vat erityisesti nuorille tärkeitä tiedonlähteitä.Käytettävissä on kaksi vaalien jälkeistä kyselyai-neistoa:1. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan

(Nuora) teettämä valtakunnallinen nuoriso-aineisto, joka perustuu yhteensä 1 002 sa-tunnaisesti valitun 18–30-vuotiaan nuorenpuhelinhaastatteluun vaalien jälkeen.1

2. Eduskuntavaalitutkimus 2003 -hankkeenvaltakunnallinen aikuisväestöaineisto, jokaperustuu yhteensä 1065 käyntihaastatteluun18–80-vuotiaista suomalaisista.2

Näiden aineistojen avulla arvioin nuorten tyyle-jä vaalikampanjan seuraamisessa sekä sitä, eroa-vatko nuoret tässä muista äänioikeutetuista. Li-säksi pyrin vastaamaan siihen, kuinka paljonnuoret tietävät yhteiskunnallisista kysymyksistämuihin äänioikeutettuihin verrattuna. Tämäauttaa lopuksi tekemään jotakin päätelmiä nuor-ten politiikkaan kiinnittymisen tai siihen kiin-nittymättömyyden seurauksista.

Kampanjasta keskusteleminen ja tärkeimmättietolähteetTaulukko 2 vertailee nuorten keskusteluaktiivi-suutta vuoden 2003 eduskuntavaaleissa vuoteen1999, jolloin Nuora teetti Suomen Gallupillavastaavan nuorisoaineiston (Nurmela 1999).Tällainen toiminnallinen mittari osoittaa kiinnos-tavasti nuorten vaalikeskusteluaktiivisuuden ole-

van suurin piirtein samalla tasolla heidän vaali-osallistumisensa kanssa. Vuoden 1999 eduskun-tavaalien yli 3,9 miljoonasta äänioikeutetusta oli18–30-vuotiaita hieman yli 800 000. Rekisteri-tietojen mukaan heistä jätti tuolloin äänestämättänoin 378 000, jolloin ikäryhmän äänestysaktiivi-suus jäi 53,2 prosenttiin (Martikainen & Wass2002, 61). Vuoden 1999 eduskuntavaalien jäl-keen vaaleista sanoi puolestaan keskustelleensavähintään usein 56 prosenttia nuorista.

Taulukon 2 kuva keskusteluaktiivisuuden py-symisestä samalla tasolla sopii myös kuvaan äänes-tysprosentin kehityksestä. Vuoden 2003 vaaleistaei ole käytössä rekisteritietoja nuorten äänestyspro-sentista, mutta vaalien kotimaan kokonaisäänes-tysprosentin hyvin pieni kohoaminen vuodesta1999 vuoteen 2003 (68,3/69,7) viittaa vain vä-häisiin osallistumistason muutoksiin nuorten kes-kuudessa. Nuorten aktiivisuus keskustella vaaleis-ta kampanjan aikana pysyi käytännössä ennallaan:lähes 60 prosenttia keskustelee joko päivittäin, lä-hes päivittäin tai usein, ja noin kaksi viidestä kes-kustelee vaaleista tätä harvemmin.

Mistä lähteistä nuoret sitten saavat tietoa vaa-leista ja mitä kanavia he pitävät tärkeimpinä?Melko varmaa on, että suurin osa nuorista ei etsikovinkaan omatoimisesti ja aktiivisesti tietoa puo-lueista ja vaalien ehdokkaista. Sen sijaan vaalienlevittäytyminen laajalti eri tiedotusvälineidenuutis- ja ajankohtaisohjelmiin sekä vaalimainon-ta altistavat nuoria vaali-informaatiolle.

Vuoden 2003 nuorisoaineistossa tiedusteltiinasiaa kysymällä kuinka tärkeitä eri tietolähteetolivat nuorille eduskuntavaalien aikana ajatellenvastaajan omia äänestämiseen liittyviä harkinto-

niättiviäP niesU suksoJ niovraH naaksokiE .THY )n(

ulettatsaahnilehup9991 23 42 62 61 2 001 )6001(

ulettatsaahnilehup3002 92 82 42 61 3 001 )2001(

a notsikraoteitnesilleeteitatnuksiethY(3002annouvniuknuulettatsaahnilehupnetrounnaavaatsavuutsurepoteit9991nedouV.)7201DSForemunotsienia

Taulukko 2. Kuinka usein 18–30-vuotiaat keskustelivat eduskuntavaaleista vuosien 1999 ja 2003vaalikampanjoiden aikana (%).a

100

ja. Kysymyspatteriin saatujen vastausten suoratjakaumat on raportoitu riviprosentteina taulu-kossa 3. Tietolähteet on asetettu tärkeysjärjestyk-seen kahteen ensimmäiseen vaihtoehtoon vastan-neiden yhteenlasketun osuuden perusteella.

Tarkastelu nosti kaksi lähdettä selvästi ylitsemuiden. Nämä olivat TV:n uutis- ja ajankoh-taisohjelmat sekä sanomalehtien uutis- ja ajan-kohtaistarjonta. Molempia piti erittäin tai melkotärkeinä noin kolme neljästä vastaajasta. Samallavain joka kymmenes nuori näyttää ohittavannämä informaatiolähteet vaalien aikana kokonaantai ei pidä niitä lainkaan merkittävinä äänestys-ratkaisuilleen. On luultavaa, että lähteen merki-tyksettömänä pitäminen liittyy enemmän äänes-tämisen kuin itse tietolähteen merkityksettömäksikokemiseen.

Toisen asteen tärkeyskategoriaan kuuluu kol-me tietolähdettä, ja kiinnostavasti myös Inter-net. Puolueiden ja ehdokkaiden vaalikampanjatsekä radion uutis- ja ajankohtaisohjelmat olivattärkeitä lähes joka toiselle nuorelle, mutta enem-mistö piti jo näitäkin äänestämiselleen joko ”eikovinkaan tärkeänä” tai ”ei lainkaan tärkeänä”.

Internetin tärkeydestä havaittu vastausja-kauma oli selvästi erilainen, sillä se polarisoi vas-taajakuntaa aivan eri tavoin kuin muut tieto-lähteet. Tasan 20 prosenttia eli joka viides pitinettiä erittäin tärkeänä äänestämisensä kannalta,mutta samalla joka kolmas (34 prosenttia) pitisitä täysin merkityksettömänä. Helpoimman jamyös uskottavimman selityksen tälle tarjoavatInternetin käyttömahdollisuudet. Digitaalisenkuilun paremmalla puolella Internetistä näyttääjo muodostuneen suomalaisnuorille erittäin kes-keinen vaalien tietolähde. Toisaalta helppojenkäyttömahdollisuuksien ulkopuolella väline onpysynyt vaalienkin tietolähteenä pimennossa.

Tuloksen merkitystä korostaa myös se, että osuu-det ovat muuttuneet huomattavasti vuodesta1999 (Nurmela 1999). Vielä tuolloin, vaalien jäl-keen nuorilta kysyttäessä, vain 16 prosenttia pitiInternetiä ”erittäin tärkeänä”, 18 prosenttia ”mel-ko tärkeänä” ja peräti 56 prosenttia piti sitä ”eilainkaan tärkeänä”. Muiden tietolähteiden tärkeys-tasot ovat aika lähellä vuoden 1999 tasoja, muttauseimmissa oli tapahtunut pientä laskua vuoteen2003. Täten Internetin merkityksen kasvu on

niättirEäekrät

okleMäekrät

nivokiEäekrät

iEnaaknial

äekrät

aasoiEaonas

.THY

tamlejhosiathoknajaaj-situun:VT 82 84 31 01 1 001

tutujsiathoknajaaj-situuneithelamonaS 52 15 41 9 1 001

tenretnI 02 82 81 43 1 001

tajnapmakilaavnediakkodheiatnedieulouP 9 04 52 52 1 001

tamlejhosiathoknajaaj-situunoidaR 01 43 72 82 1 001

teethältesillajriktuumajtedhelsuakakia,tajriK 6 63 13 62 1 001

todeittudaasatlisialukusiatatlimmehnav,atsidoK 6 43 82 23 0 001

todeittudaasatlivattutajätlivätsyatliuM 2 62 53 73 1 001

todeittudaasatlierevakuleksipoiat-öyT 2 02 43 24 1 001

tamlejhoedhiivn:VT 4 71 53 44 1 001

)ekiilsytsidhyittamma.mise(nejötsejräjsialasnaKtajnapmaksytsenää

2 61 52 55 3 001

a nedioj,ätiethäloteitnokuojneletteuliskavaarueS”:itsakratanasiuluukotnadhojnirettapsymysyK.2001=nässiskymysykassikiaKteethäloteitämänätiekrätakniuK.anakianajnapmakilaavniiskötääpsytsenääneilaavatnuksudeaekutadaastaviovtesimhiattuak

”?isajotnikrahäivyttiilneesimätsenääaimonelletajaanakianajnapmakilaavneilaavatnuksudeellunistavilo

Taulukko 3. Eri tietolähteiden tärkeys 18–30-vuotiaille nuorille vuoden 2003 eduskuntavaaleissa (%).a

101

myös saattanut heikentää muiden viestinten ase-maa nuorten tietolähteenä vaaleista.

Viestinten seuraamisaktiivisuus: nuoretverrattuna yli 30-vuotiaisiinViestinten tärkeyden myöntäminen oman äänes-tämisen kannalta ei kerro, kuinka paljon nuoretseurasivat eri medioita vaalien aikana. Tästä ky-symyksestä on kuitenkin mahdollista saada suun-taa antavaa tietoa vaalien jälkeen kerätystä valta-kunnallisesta aikuisväestöaineistosta. Tutkimuk-sessa 18–80-vuotiailta vastaajilta kysyttiin, kuin-ka paljon he seurasivat vaaleja eri tiedotusväli-neissä. Kysymyspatterin tulokset ja täsmällisetvastausvaihtoehdot on selvitetty taulukossa 4.Tietolähteet on järjestetty 31–80-vuotiailta ha-vaitussa tärkeysjärjestyksessä.

Yli 30-vuotiaiden joukossa TV-uutiset ja ajan-kohtaisohjelmat olivat kiistatta seuratuin tieto-lähde. Niitä sanoi seuranneensa vähintään mel-ko paljon lähes kaksi kolmesta (63 prosenttia)31–80-vuotiaasta. Tässä ikäryhmässä seuraavatkuusi sijaa menivät perinteisille viestimille ja kaikkiInternetiin liittyvät seuraamiskanavat jäivät hän-nille. Yleistä vaaliviestintää Internetissä, puoluei-den ja ehdokkaiden kotisivuja ja vaalikoneita oli

käyttänyt vaalien seuraamiseen paljon vain viiti-sen prosenttia keski-ikäisistä ja iäkkäimmistä ääni-oikeutetuista.

Erot nuorten ikäryhmään ovat huomattaviasekä perinteisten viestinten että Internetin seu-raamisaktiivisuudessa. Nuorten enemmistö ei ol-lut seurannut vaaleja paljoakaan TV-uutisista jatelevision ajankohtaisohjelmista. Nuorten keski-määrää heikompaa poliittista kiinnittymistä ku-vaa hyvin se, että he olivat seuranneet seuraavak-si eniten TV-mainoksia (38 prosenttia) ja lehti-mainoksia (34 prosenttia). Mainonnan seuraa-misen ohella nuoret olivat vanhempiaan aktiivi-sempia kaikissa Internetiin liittyvissä tiedonhan-kintatavoissa.

Yleistäen voidaan todeta, että noin joka kym-menes äänioikeutettu nuori seurasi vaaleja Inter-netistä paljon. Tämä osuus on noin kaksinkertai-nen muunikäisiin valitsijoihin verrattuna. Inter-netin rooli nuorten äänestyspäätöksille on kuiten-kin paljon tärkeämpi kuin pelkästä käytön mää-rästä voidaan päätellä. Edellä taulukon 3 tuloksetosoittivat joka toisen nuoren pitäneen sitä tärkeä-nä äänestyspäätöksilleen. Näin eri tiedotusvälinei-den (esim. YLE, MTV3/Alma Media, HelsinginSanomat) tarjoamilla ehdokasvaalikoneilla lienee

03–81taaitouv-

08–13taaitouv-

orE.sky-%

tamlejhosiathoknajaajtesituu-VT 94 36 41-

tulettatsaahneijathojeuloupajtuletsuksekilaavn:VT 72 44 71-

teskutiojrikithelamonaS 52 24 71-

teskoniamitheL 43 03 4+

anakumiloajokkitiilopassioj,tamlejhoedhiivn:VT 62 72 1-

teskoniam-VT 83 62 21+

tamlejho-oidaR 31 51 2-

)tuvis-tenretnIneithelamonas.mise(ässitenretnIitniosituuaveksokajelaaV 01 6 4+

ässitenretnIteenokilaav.sN 41 6 9+

ässitenretnItuvisitoknedieuloupajnediakkodhE 9 4 5+a ireajelaavatnuksudeettisaruesnojlapakniuK”:itsavaaruesiuluukotnadhojneskymysyK.5601=nässeskymysyknikassuK

.”aonasaasone”aj”naaknialne”,”nähävniav”tavilotodheothiavsuatsavtuuM”?ätsienilävsutodeit

Taulukko 4. Eri tiedotusvälineiden seuraaminen vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ikäryhmittäin.”Hyvin paljon” ja ”melko paljon” viestintä seuranneiden yhteenlaskettu osuus (%).a

102

ollut vaaleissa ratkaiseva merkitys useiden nuor-ten äänestyspäätöksiin. Tähän viittaa myös Tilas-tokeskuksen toteuttama tutkimus, jonka mukaankaikista 15–74-vuotiaista suomalaisista joka vii-des ja 18–34-vuotiaista joka kolmas käytti tiedo-tusvälineiden ehdokasvaalikoneita vuoden 2003eduskuntavaaleissa (Ylitalo 2003).

Vaalien seuraamistapojen ryhmätVaalien seuraamisaktiivisuutta mitattiin aikuis-väestöaineistossa kymmenen kysymyksen patte-rilla (taulukko 4). Jotta nuorten seuraamistapojaja -aktiivisuutta voitaisiin verrata tiiviisti muunikäi-siin, kaikki aikuisväestöaineiston vastaajat halut-tiin ryhmitellä seuraamistavoiltaan samankaltais-ten äänioikeutettujen ryhmiin. Tätä varten muut-tujia analysoitiin ensin faktorianalyysilla. Se ryh-mittelee kysymyspatterin muuttujat pohjautuenniiden keskinäisiin riippuvuuksiin (korrelaatiot).Cattellin Scree -testin jälkeen analyysissa päädyt-tiin neljän faktorin varimax-ratkaisuun, jonka se-litysasteeksi saatiin 58.4 prosenttia.

Faktorianalyysin varimax-rotaation olennaisetlataukset (vähintään 0.30) on kirjattu tauluk-koon 5. Ensimmäinen seuraamisulottuvuus onkuvattavissa selkeästi ”Internet-faktoriksi”. Sillä

latautuivat voimakkaasti ainoastaan kolme asiaanliittyvää muuttujaa, eivätkä ne latautuneet voi-makkaasti muilla faktoreilla.

Toisella eli ”televisio-faktorilla” latautuivat sel-vimmin TV:n vaaliuutisiin ja -ohjelmiin liittyvätiedonhankinta, sekä juuri rajan ylittäen heikostimyös TV-mainokset. Kolmas ulottuvuus voidaannimetä ”sanomalehdet-faktoriksi”, joskin myösradio-ohjelmien seuraaminen latautui sillä vai-measti (.32). Viimeinen eli ”mainonta-faktori”keräsi suurimmat lataukset TV- ja lehtimainos-ten seuraamisen kohdalla. Lehtimainokset tosinsijoittuivat hieman vahvemmin kolmannelle ulot-tuvuudelle.

Faktorianalyysissa syntyneitä ulottuvuuksiavoitaisiin käyttää sellaisinaan tiivistämään kampan-jan seuraamisaktiivisuutta laskemalla ensin fakto-reille niin sanotut faktoripisteet ja kuvaamalla senjälkeen vastaajien sijoittumista eri ulottuvuuksilleesimerkiksi keskiarvoin. Tämän tutkimuksen tar-peisiin soveltui kuitenkin paremmin klusteri- eliryhmittelyanalyysin käyttö faktorianalyysin jatko-analyysina. Senkin pohjaksi faktoreista laskettiinaluksi faktoripisteet, jotka kuvaavat yksittäistenvastaajien sijoittumista kullekin faktorille.

Tämän jälkeen kaikki aineiston vastaajat py-

1irotkaf 2irotkaf 3irotkaf 4irotkaf

tulettatsaahneijathojeuloupajtuletsuksekilaavn:VT - 08. - -

tamlejhosiathoknajaajtesituu-VT - 47. - -

anakumiloajokkitiilopassioj,tamlejhoedhiivn:VT - 55. - -

tamlejho-oidaR - - 23. -

teskutiojrikithelamonaS - - 96. -

)tuvis-tenretnIneithelamonas.mise(ässitenretnIitniosituuaveksokajelaaV 97. - - -

ässitenretnItuvisitoknedieuloupajnediakkodhE 87. - - -

ässitenretnIteenokilaav.sN 08. - - -

teskoniam-VT - 03. - 58.

teskoniamitheL - - 66. 15.

ittnesorpsytilesneniviitalumuK 7.82 3.54 0.35 4.85a .teskuataltammeruusätisaj03.uttetiomlinoassokuluaT.atsiaitouv-08–81otsieniaötseävsiukiA

.1:sytiminnedierotkaF ” tenretnI ” .2, ” oisiveleT ” .3, ” tedhelamonaS ” .4, ” atnoniaM ”.

Taulukko 5. Kampanjan seuraamisvälineiden faktorianalyysin varimax-rotaatio (10 muuttujaa).a

103

rittiin ryhmittelemään kampanjan seuraamista-pojensa perusteella muutamaan ryhmään, joihinkuuluvien vastaukset muistuttavat eri faktoreillamahdollisimman paljon toisiaan. Ryhmittelyana-lyysissa käytettävien ryhmien määrä on tutkijanmääriteltävissä (kuten faktorianalyysissakin fak-toreiden määrä), ja tällä kertaa neljän klusterin

muodostaminen oli analyyttisesti perustelluinratkaisu. Siitä muodostui sisällöllisesti selkeähköja se säilytti kaikkien seuraamisryhmien koon (n)järkevänä tilastollista kuvailua varten.3 Tämä nel-jän klusterin ratkaisu on koottu taulukkoon 6siten, että klustereita kuvaavat analyysin pohja-na olleet kymmenen yksittäistä muuttujaa.

” tajikuL ”” -tokreV

teenut ”” -niik-VT

teenyttin ”” -oklU

tesiloup ”ikkiaK

tulettatsaahneijathojeuloupajtuletsuksekilaavn:VT 31 85 29 5 93

tamlejhosiathoknajaajtesituu-VT 93 77 99 23 95

anakumiloajokkitiilopassioj,tamlejhoedhiivn:VT 11 83 05 21 62

tamlejho-oidaR 81 22 12 5 51

teskutiojrikithelamonaS 15 55 85 8 83

.mise(ässitenretnIitniosituuaveksokajelaaV)tuvis-tenretnIneithelamonas

2 14 2 0 7

ässitenretnItuvisitoknedieuloupajnediakkodhE 0 53 0 0 5

ässitenretnIteenokilaav.sN 2 05 1 0 8

teskoniam-VT 1 54 44 72 92

teskoniamitheL 43 54 44 41 13

)n( )022( )251( )803( )583( )5601(

” tajikuL ” ” -tokreVteenut ”

” -niik-VTteenyttin ”

” -oklUtesiloup ”

ikkiaK

ätienätsenäÄ

itsesiathoköliknehnaakkodheisnut- 52 42 32 51 12

.thok.ölheetnutnenialukusiatavattut,ävätsY- 9 7 6 6 7

alleetsurep.läv.deitaatnimiotnaakkodheisnut- 03 43 53 42 03

alleetsurepnannoniamilaavatsakodheitsenää- 9 22 11 8 11

nimmekratätnähattametnut.dhenaviposistilav- 21 8 11 31 11

ätienättäjättämätsenäÄ 51 6 41 43 02

.THY 001 001 001 001 001

?atsakiitilopettelotunutsonniikakniuK

)%(atienutsonniiknarrevniknojiatnivyh- 25 17 47 82 15

nihietatsieuloupatsisittiilopiatatsiakkodheukojokittO%ällyK-?anakianajnapmakilaav-kenäävekättyethy

02 82 42 51 12

)n( )022( )251( )803( )583( )5601(

Taulukko 6. Kampanjan seuraamisryhmien profiilit: eri viestinten seuraamisaktiivisuus (seurasi edus-kuntavaaleja viestimestä hyvin tai melko paljon, %).

Taulukko 7. Kampanjan seuraamisen ryhmittelyanalyysiryhmien osallistumis- ja äänestämisprofiilit (%).

104

Ryhmittelyanalyysin varsinaista lopputulos-ta eli ryhmittelyä voidaan yksinkertaisesti kutsuakampanjan seuraamisryhmiksi. Niistä ensimmäi-seen kertyi analyysissa ryppääksi noin joka viidesvastaaja (21 prosenttia; n = 220). Tässä ryhmäs-sä kampanjan seuraamisaktiivisuus oli keskimää-rää heikompaa kaikissa muissa paitsi sanomaleh-tikirjoitusten seuraamisessa. Ryhmää voidaankinnimittää ”lukijoiksi”, jotka näyttävät perehtyvänvaali-informaatioon voimakkaimmin sanomaleh-tien välityksellä. Samalla ”lukijoille” on leimallis-ta vähäinen vaalien seuraaminen televisiosta.

Taulukon 7 yleistiedot ryhmän osallistumises-ta ja äänestysratkaisuista täydentävät ryhmän pro-fiilia. Äänestämässä käynti oli ryhmässä keskimää-räistä yleisempää, joskin aikuisväestökyselyn ko-konaistaso (80 prosenttia sanoi käyneensä äänes-tämässä) oli kymmenisen prosenttia vaalien todel-lista äänestysprosenttia korkeampi. Ero on kuiten-kin pienempi kuin muissa aiemmissa tutkimuk-sissa (vrt. Pesonen, Sänkiaho & Borg 1993, 528,532).

”Lukijoiden” kiinnostus politiikasta on valit-sijakunnan keskitasoa ja ryhmästä joka neljäs olikäynyt äänestämässä henkilökohtaisesti tunte-maansa ehdokasta, mikä ylitti jonkin verran ai-neiston keskitason (21 prosenttia). Muilta osin”lukija”-äänestäjien ehdokasvalintojen profiili einäyttänyt poikkeavan merkittävästi kaikista äänes-täneistä.

Ryhmittelyanalyysin toinen ryhmä on pieneh-köstä koostaan huolimatta (14 prosenttia vastaa-jista; n = 152) huomattavan kiinnostava, koskasiihen näyttävät kuuluvan median suurkulutta-jat. Vaalikoneiden ja muun Internet-vaaliviestin-nän merkittävänä pitäminen keskittyy voimak-kaasti tähän ryhmään. Lisäksi ryhmään kuulu-vista äänestäneistä joka viides (22 prosenttia) olivalinnut ehdokkaansa vaalimainonnan perusteel-la (taulukko 7). Tämä osuus on laskettu kaikistaryhmiin kuuluvista, joiden joukossa oli myös joi-takin äänestämättä jättäneitä (6 prosenttia). Vä-häinen äänestämättä jättäneiden osuus tässä ryh-mässä on yllättävää siihen nähden, että mainon-nan vahvan vaikutuksen olisi voinut olettaa viit-

taavan ohueen poliittiseen kiinnittymiseen javaalipassiivisuuteen. Kokonaisprofiililtaan ryhmäon politiikasta kiinnostunut (71 prosenttia) jasiihen kuuluviin kohdistui myös vahvahkoa vaa-limobilisaatiota puolueiden ja ehdokkaiden ta-holta. Kaikki tämä antaa aiheen kutsua ryhmää”verkottuneiksi”.

Kolmas ryhmä erottuu muista hyvin aktiivi-sena television vaaliviestinnän seuraajana ja myösaktiivisesti sanomalehtien vaalijuttuihin ja -mai-nontaan perehtyvänä (taulukko 6). Ryhmän jä-senistä monet katsoivat paljon myös TV:n vaali-mainontaa (44 prosenttia), mutta eivät seuran-neet vaaleja käytännössä lainkaan World WideWebin välityksellä. Ryhmään kuuluu hieman allekolmannes vastaajista (29 prosenttia; n = 308),ja sitä voitaneen kutsua ”TV-kiinnittyneiksi” huo-limatta suhteellisen aktiivisesta sanomalehtienvaalijuttujen lukemisesta. Ryhmä näyttää media-kiinnittyneeltä myös taulukon 7 tulosten valos-sa, sillä 35 prosenttia kaikista ryhmän jäsenistäsanoi valinneensa ehdokkaan erityisesti sillä pe-rusteella, että oli tuntenut hänen toimintaansatiedotusvälineiden perusteella. Tässä pääsääntöi-sesti politiikasta ainakin jonkin verran kiinnostu-neiden (74 prosenttia) ryhmässä oli keskimääräävähemmän äänestämättä jättäneitä (14 prosent-tia). Ylivoimaisesti suurin osa äänestämättömistäsijoittuikin ryhmittelyanalyysin viimeiseen ryh-mään.

Tämä neljäs ryhmä on nimettävissä jo suurenkokonsa (36 prosenttia; n = 385) ja siihen liitty-vän äänestämättömien merkittävän osuudennojalla ”ulkopuolisiksi”. He seurasivat vaalivies-tintää huomattavan vähän. Ryhmän jäsenistävain harva oli seurannut mitään kymmenestä vies-tintyypistä paljon tai melko paljon (taulukko 6).Toisaalta taulukon 7 tulokset eivät profiloi ryh-män äänestäneitä kovinkaan paljon muiden ryh-mien äänestäneistä poikkeaviksi. Kun otetaanhuomioon ”ulkopuolisten” äänestämättömiensuuri osuus, ovat äänestäneistä ”ulkopuolisista”huomion arvoisia etenkin ne, jotka olivat äänes-täneet ehdokastaan tuntematta häntä tarkemmin.Tämä oli ainoa vaihtoehto, jossa äänestäneiden

105

”ulkopuolisten” prosenttiosuus nousi muidenryhmien äänestäneitä suuremmaksi (13 prosent-tia). Taulukon 7 tiedot ryhmän poliittisen kiin-nostuksen ja suoran kampanjakontaktoinninkohteeksi joutumisen tasosta vahvistavat kuiten-kin ryhmän profiilia politiikasta etääntyneenä.

Nuorten seuraamistyylit ja äänestämisprofiiliEntä miten eri-ikäiset vastaajat jakautuivat kam-panjan seuraamisryhmiin? Oliko nuorten osuusesimerkiksi ”verkottuneiden” joukossa keskimää-rää suurempi, kuten nuorten politiikkaan aktivoi-mista toivovat tahot ehkä mielellään odottaisivat?

Taulukon 8 vastaus tähän ei ole täysin selkeä,mutta se antaa kuitenkin mielenkiintoisia viittei-tä nuorten uudenlaisesta vaalikiinnittymisestä.

Kolmessa seuraamistapojen ryhmittelyanalyy-sin neljästä ryhmästä on havaittavissa suoravii-vaista iän mukaista vaihtelua. Nuorten kiinnit-tymättömyys vaaleihin ja vaalikampanjoihin tu-lee kiistatta osoitetuksi ”ulkopuolisten” osuudenvaihtelussa ikäryhmittäin. Tähän ryhmään kuu-luu lähes puolet 18–30-vuotiaista, mutta vain

joka neljäs eläkeikäinen. ”TV-kiinnittyneiden”ryhmässä havaitaan päinvastainen riippuvuusryhmän osuuden noustessa nuorten 16 prosen-tista aina eläkeikäisten 51 prosenttiin.

Vieläkin kiinnostavampaa on, että nuoretdominoivat ”verkottuneiden” ryhmää ja että tä-män ryhmän osuus laskee tasaisesti mitä iäkkääm-pien ryhmiin siirrytään. Tulos oikeuttaa puhu-maan joidenkin nuorten uudenlaisesta kiinnit-tymisestä vaaleihin, jolle on tyypillistä hyvinmonipuolisesti eri viestimiin ja erityisesti Inter-netiin pohjautuva tiedonhaku. On silti korostet-tava, että nuortenkin ryhmässä ”ulkopuolisia” oliyli kaksinkertainen määrä ”verkottuneisiin” ver-rattuna. Kaikkiaan nuorten äänestämisprofiiliheijastelee heikkoa puolueiden ja ehdokkaidentuntemusta ja heidän joukossaan oli 13 prosent-tiyksikköä enemmän äänestämättömiä koko va-litsijakuntaan verrattuna.

Eri-ikäisten tietämys politiikastaArtikkelin lopuksi käsittelen nuorten poliittistakiinnittymistä heidän yhteiskunnallisten tieto-

81 – 03 13 – 04 14 – 05 15 – 46 56 – 08 ikkiaK

:tämhyrsimaarueS

” tajikuL ” 71 91 32 52 91 12

” teenuttokreV ” 22 71 61 01 6 41

” teenyttinniik-VT ” 61 22 52 43 15 92

” tesiloupoklU ” 54 24 73 13 42 63

.THY 001 001 001 001 001 001

:ätienätsenäÄ

itsesiathoköliknehnaakkodheisnuT- 6 81 42 82 03 12

.thok.ölheetnutnenialukusiatavattut,ävätsY- 01 6 6 7 4 7

alleetsurep.läv.deitaatnimiotnaakkodheisnuT- 22 03 43 53 03 03

alleetsurepnannoniamilaavatsakodheitsenäÄ- 51 41 8 9 8 11

nimmekratätnähattametnut.dhenaviposistilaV- 41 31 01 01 01 11

:ätienättäjättämätsenäÄ 33 02 81 21 71 02

THY 001 001 001 001 001 001

)n( )162( )091( )761( )962( )871( )5601(

Taulukko 8. Ikäryhmien jakautuminen seuraamisryhmiin sekä äänestämättömiin ja äänestäneisiineriteltynä äänestäjien osalta ehdokkaan tuntemuksen mukaan (%).

106

jensa pohjalta. Esimerkiksi Russell J. Dalton (mm.Dalton 1984 ja 2002) on korostanut jo kymme-nien vuosien ajan, että puolue- ja järjestöperus-tainen poliittinen osallistumisen rinnalle ja tilallesyntyy länsimaisissa yhteiskunnissa vähitellen niinsanottuja kognitiivisesti mobilisoituneita väestö-ryhmiä, joiden aktivoiminen perinteisen puolue-politiikan osallistujiksi ei ole helppoa. Vanhem-massa poliittisen osallistumisen kansainvälisessätutkimuksessa (esim. Milbrath 1965) on puo-lestaan viitattu suuren sivustaseuraajien enem-mistön demokratiaan, jossa pientä gladiaattorei-den aktiivijoukkoa seurataan ja arvioidaan.

Näihin olettamuksiin liittyen on tarkoituk-senmukaista tutkia, missä määrin kansalaiset to-della tuntevat politiikkaan liittyviä tapahtumiaja asiakysymyksiä. Sinänsä edellä käsitellyt kam-panjan seuraamisaktiivisuutta ja eri viestintentärkeyttä kuvaavat tulokset antavat melko selvä-piirteisen kuvan nuorten ja muiden ikäryhmien

kiinnittymistavoista vaalikampanjoiden seuraa-jina. Kokonaan toinen asia kuitenkin on, mitäkampanjoista todella välittyi viestien vastaanot-tajille ja millaisilla perusteilla he äänestysvalin-tansa tekivät.

Taulukko 9 erittelee ikäryhmien tosiasiallistatietämystä joistakin politiikkaan liittyvistä kysy-myksistä.4 Tähän tarkoitukseen soveltuvat aikuis-väestöaineiston tietokysymykset olivat vaikeus-asteeltaan ja myös tuloksiltaan samantasoisia kuinaikaisemmissakin suomalaisissa tutkimuksissa (Pe-sonen, Sänkiaho & Borg 1993, 167–169; Borg& Esaiasson 1998, 89; Borg 1998, 76). Kysy-myksiin oikein vastanneiden osuudet on koottuikäryhmittäin taulukkoon 9, jonka loppuviittees-tä ilmenevät kysymysten vaihtoehdot.

Helpoin kysymys koski pääministeri PaavoLipposen puoluetta. Sen tiesi (tai arvasi) oikein94 prosenttia kyselyn vastaajista. Nuorista 11prosenttia ja vielä 31–40-vuotiaistakin kahdek-

03–81 04–13 05–14 46–15 08–56 ikkiaK

?niekioisatsavsuusoiruusakniuK

PDS-euloupnesoppiL 98 29 59 69 79 49

nesäjnotsovuenavrutäjäneV 44 16 94 75 44 15

etaairepneskutorevnesiviissergorP 97 28 67 57 66 67

KSEK-3002euloupniruuS 77 58 78 39 98 68

PDS-euloupniruusiskesioT 77 68 68 19 88 58

KOK-euloupniruusiskennamloK 57 68 38 88 08 28

SAV-euloupniruusiskennäjleN 04 54 64 54 14 34

)ak(ätsämestiesniekioaiskuatsaV 18.4 63.5 22.5 64.5 50.5 81.5

)%(atiennatsavniekioikkiaK 91 72 22 02 61 12

)n( )162( )091( )761( )962( )871( )5601(

)1 ” ?aatsudenenoppiLovaaPatteuloupätiM ” ).aonasaasoiE,uumnikoJ,SAV,PDS,KSEK,KOK:todheothiaV()2 ” ?nesäjävysypnotsovuensuusillavrut)KY(neitnukasnaKnedienytsidhYnoatsiamatsivaaruesäkiM ”

).aonasaasoiE,ailatI,äjäneV,inapaJ,adanaK:todheothiaV()3 ” ,naatetelO.atseskutorevnoitlavätlietäysykemmisiaulaH.assemouSatsialanorevnoolutakklapneijaasnaklaP

nädietätsimättiävatsivaaruesäkiM.assuukaorue0005nenarreHaj,assuukaorue0002eestiasnanenatriVätte?attuutotännihälnoennätseleim ” nesatriV;taekrokäthytavotitnesorporevnesarreHajnesatriV:todheothiaV(

askamienenatriV;nesatriVniukipmaekroknoittnesorporevnesarreH;nesarreHniukipmaekroknoittnesorporev).aonasaasoiE;ätisaaskamnenarreHniav,aorevolutnoitlavnaaknial

)7-4 ” atniruusnäätläräämakkiapäjlennannuksudenutilaviruujässeskytsejräjsuuruustavoäktim,ökettädeiT?atteuloup ”

Taulukko 9. Kansalaisten tietämys politiikasta ikäryhmittäin vuonna 2003 (%, keskiarvo).

107

san prosenttia vastasi silti kysymykseen väärin.Seuraavassa kysymyksessä vastaajille tarjottiin

vaihtoehtoina neljää eri maata, joista yksi piti tun-nistaa YK:n turvallisuusneuvoston pysyväksimaaksi. Kaikista vastaajista joka toinen osasi vas-tata tähän kysymykseen, nuorista 44 prosenttia.Näin siitäkin huolimatta, että Irakin sodan uhanvuoksi Venäjän turvaneuvostojäsenyys oli olluttiedotusvälineissä esillä toistuvasti maalis-huhti-kuussa kyselyn suorittamisen aikana.

Progressiivisen tuloveron periaatetta kysyttiinpitkähköllä mutta silti helpohkolla kysymyksel-lä. Kaikista vastaajista kolme neljästä (76 prosent-tia) vastasi kysymykseen oikein tietäen, että enem-män ansaitsevalla on suurempi tuloveroprosent-ti. Tämä olikin ainoa kysymys, johon 18–30-vuotiaat nuoret vastasivat kaikkien vastaajienkokonaistasoa paremmin.

Myös uuden eduskunnan paikkaluvultaankolmen suurimman puolueen nimeäminen suu-ruusjärjestyksessä onnistui suurimmalta osaltavastaajista. Nuoristakin kolme neljästä selviytyinäistä pikkukysymyksistä. Sen sijaan neljänneksisuurimman puolueen kohdalla tietämys oliohuempaa kaikissa ikäryhmissä, eikä missään ikä-ryhmässä enemmistö vastaajista tiennyt Vasem-mistoliittoa neljänneksi suurimmaksi.

Yhteiskunnallisia asioita seuraavat pitävät luul-tavasti kaikkia tällaisia kysymyksiä helppoina.Summattaessa kunkin vastaajan kohdalta oikeatvastaukset kuitenkin vain pieni vähemmistö (21prosenttia) osasi vastata kaikkiin. Kaikki oikein -prosenttikriteerillä kärkisijan tietokilpailussa ot-tivat 31–40-vuotiaat (27 prosenttia kaikki oi-kein), mutta keskiarvoilla mitattuna parhaitenselvisivät 51–64-vuotiaat (5.46 oikein).

TiivistelmäTietokysymysten yleistaso kertoo, ainakin pinnal-lisesti, että nuoret tietävät yhteiskunnallisista asi-oista suurin piirtein saman verran kuin muut ikä-ryhmät. Toisaalta tässäkin artikkelissa esillä olleettoiminnalliset mittarit osoittavat nuorten olevanselvästi etäämpänä vaaleista iäkkäämpiin verrattu-na. Nuoret kyllä keskustelevat vaalien aikana poli-

tiikasta, mutta käytännön kiinnekohtia puoluei-siin, ehdokkaisiin ja ehkä vaaliteemoihinkin onvähän. Osa nuorista on mobilisoitunut kognitii-visesti vaaleihin seuraten niitä vähintään sivusil-mällä, mutta lähes puolet 18–30-vuotiaista ääni-oikeutetuista jättää lopulta äänestämättä.

Nuorten suhde puolueisiin ja vaaliosallistu-miseen heijastuu monin tavoin siinä, millä ta-voin he seuraavat vaalikampanjaa. He altistuivatvuoden 2003 eduskuntavaalikampanjalle selvästivalitsijakunnan keskitasoa vähemmän, muttaprofiloituivat erityisesti Internetin käyttäjiksi vaa-litiedon hankinnassa.

Koko aikuisväestöä koskevasta aineistostamuodostetuista analyysiryhmistä suurin oli ”ul-kopuolisten” ryhmä, johon kuului kaikista vas-taajista 36 prosenttia ja nuorista 45 prosenttia.Seuraavaksi eniten 18–30-vuotiaita nuoria kuu-lui ”verkottuneiden” ryhmään, joka näytti samal-la edustavan uudentyyppistä verkko-osallistumis-ta vaaleihin. Nuorista tähän ryhmään kuuluinoin joka viides (22 prosenttia), mutta eläkeikäi-sistä vain kuusi prosenttia.

Yli 50-vuotiaiden joukossa suurin osa vastaa-jista kuului ”TV-kiinnittyneiden” ryhmään. Nel-jäs ryhmittelyanalyysin ryhmä oli ”lukijat”, jotkakorostivat vaalikampanjaan perehtymisessään eri-tyisesti sanomalehtien merkitystä. Tähän ryh-mään kuului kaikissa ikäryhmissä parikymmentäprosenttia vastaajista.

Vuoden 2003 eduskuntavaalien tulokset he-rättivät heti vaalien jälkeen jonkin verran keskus-telua siitä, millaisia mahdollisuuksia oikeistoradi-kaaleilla tai muukalaisvastaisilla poliittisilla vaih-toehdoilla on menestyä suomalaisissa vaaleissa.Tämä artikkeli ei vastaa suoraan tähän kysymyk-seen, mutta sen tulokset eivät myöskään osoitanuoria äänioikeutettuja tyystin politiikkaa tun-temattomiksi. Nuorimmatkin valitsijat seuraavatvaalien aikana asioita sen verran, että he kykene-vät vastaamaan vaalien jälkeen helpohkoihinpolitiikkaa koskeviin tietokysymyksiin. Luulta-vasti tämä merkitsee sitä, että nuorten enemmis-tö arvioi kriittisesti kaikkia politiikan ilmiöitä javaihtoehtoja.

108

Viitteet1 Tutkimusta varten Suomen Gallup Oy haastatteli

maaliskuussa käytyjen eduskuntavaalien jälkeen 1 002suomalaista nuorta. Aineisto edustaa maamme 18–30-vuotiaita pois lukien Ahvenanmaan maakunta.Haastattelut suoritettiin tietokoneavusteisesti puheli-mella Suomen Gallup Oy:n Espoossa ja Tampereellasijaitsevista puhelinhaastattelukeskuksista. Tarkemmattiedot aineiston keruusta löytyvät Yhteiskuntatieteel-lisestä tietoarkistosta (http://www.fsd.uta.fi/aineistot/meF1247.html).

2 Kyselyaineisto on osa laajaa vuoden 2003 eduskun-tavaalitutkimushanketta, jota johtaa dosentti HeikkiPaloheimo Turun yliopistosta. Hankkeessa koottiinvaalien jälkeen myös aineisto kansainväliseen Com-parative Study of Electoral Systems -ohjelmaan. Tässäartikkelissa käytetty aineisto ei sisällä noin 200 ruot-sinkielisen vastaajan haastatteluja, jotka toteutettiinhieman myöhemmin vaalien jälkeen. Kaikki aineis-tosta esitettävät tulokset ovat painottamattomia. Suo-men Gallup Oy:n keräämän aineiston tarkemmattiedot löytyvät osoitteesta http://www.fsd.uta.fi/aineistot/ meF1260.html.

3 Klusterit I–IV perustuivat faktoreittain seuraaviinklusteripisteisiin: ”Internet”: I / -.26; II / -.69; III/ .71; IV: -.42; ”TV”: I / 1.88; II / .22; III / .21;IV: .21; ”Sanomalehdet”: I / -.34; II / .80; III /.00; IV: -.59; ”Mainonta”: I / -.32; II / -.29; III /-.37; IV: .47

4 Osa aikuisväestökyselyn tietopohjaisista kysymyk-sistä liittyy kansainväliseen vertailuhankkeeseen, jossaSuomesta on mukana Kimmo Grönlund.

KirjallisuusBorg, Sami (1998). Puolueet ja edustuksellinen kunnal-

lisdemokratia. Tutkimus poliittisesta edustautumisestaja legitimiteetistä. Tampereen yliopisto. Kunnallis-tieteiden laitoksen julkaisusarja 1/1998. Tampere:Tampereen yliopisto.

Borg, Sami & Esaiasson, Peter (1998). Exposure to thecampaigns. Teoksessa Anders Todal Jenssen, PerttiPesonen & Mikael Gilljam (toim.), To Join or Not toJoin: Three Nordic Referendums on Membership inthe European Union. Oslo: Scandinavian UniversityPress, 85–101.

Dalton, Russell J. (1984). Cognitive mobilization andpartisan dealignment in advanced industrialdemocracies. Journal of Politics 46: 264–284.

Dalton, Russell J. (2002). Citizen Politics: Public Opinionand Political Parties in Advanced IndustrialDemocracies, 3rd ed. New York: Chatham HousePress.

Jääskeläinen, Atte (2003). Kansalaisten eduskuntavaa-lit. Helsingin Sanomat, 3.2.2003.

Martikainen, Tuomo & Wass, Hanna (2002). Äänettö-mät yhtiömiehet. Tutkimus osallistumisesta vuosien 1987ja 1999 eduskuntavaaleihin. Vaalit 2002:1. Helsin-ki: Tilastokeskus.

Milbrath, Lester W. (1965). Political Participation.Chicago: Rand McNally.

Nurmela, Sakari (1999). Nuoret ja eduskuntavaalit1999. Raportti 18–30-vuotiaiden osallistumisestavuoden 1999 eduskuntavaaleihin. Nuoran julkaisu-ja, Nro 12. Helsinki: Nuora.

Pesonen, Pertti & Sänkiaho, Risto & Borg, Sami (1993).Vaalikansan äänivalta. Helsinki: WSOY.

Ylitalo, Marko (2003). Vaalikoneiden käyttö yleisintäruuhka-Suomessa. Tietoaika 5/2003, 5.

109

PUOLUEIDEN, ALUEIDEN JA

IHMISTEN ELÄMÄNTAVAN

EDUSTUS EDUSKUNTA-VAALEISSA

Vaali-instituutio ja poliittiset tilanteet vaaleissa ra-kentuvat Suomessa puolueiden ja alueiden edus-tuksen mukaan. Äänestämistilanteet jäsentyvätvaalipiireittäin, joiden poliittiset kulttuurit eroa-vat toisistaan. Valtakunnallisesta mediasta tutunpuoluejakauman sijaan vaalipiireissä on omat vah-vat puolueensa. Poliittisen kulttuurin tai ”ilmas-ton” taustalla on tietenkin monia lähtökohtia,mutta vaalipiireittäin järjestettävissä vaaleissa jän-nitteet ja yhteydet alueiden ja puolueiden edus-tuksen välillä tiivistyvät.

Alueellisen poliittisen kulttuurin aktiivisuustulkittiin 1990-luvulla poliittis-sosiaaliseksi pää-omaksi, joka yleisesti tukee toimintaan ryhtymis-tä. Aktiivisessa poliittisessa kulttuurissa toimin-taperusteita käsitellään julkisesti ja siten se va-kauttaa perusteita toimia ja olla erilainen.1 Alue-suunnittelussa on puhuttu ”alueen innovatiivi-suudesta”. Vaalit, vaalijulkisuus ja poliittinen toi-minta vaaleissa ovat osa poliittista kulttuuria.Puolueiden toiminta alueella osaltaan ohjaa jaaktivoi erityisellä tavalla alueen poliittista kult-tuuria. Vaalijulkisuudenkin merkitys on vaalita-pahtumaa laajempi. Puolueiden aktiivisuuttavaalijulkisuudessa ei siten voida arvioida vainpuolueiden menestyksen ja äänestysprosentinkannalta, kyse ei ole vain vaaleista vaan alueenpoliittisesta kulttuurista. Tämä on artikkelini ylei-nen tausta. Tarkemmin erittelen vaalipiireittäin

ISMO POHJANTAMMI jäsentyneitä äänestämisen ja poliittisen toiminnantilanteita. Lähinnä kiinnitän huomioni vaali-ins-tituutioon ja puoluejakaumaan. Artikkelini taus-talla on pikakysely pienten vaalipiirien vähintäänkeskisuurten puolueiden piirisihteereille ja paikal-lisille sanomalehdille. Tässä kyselyssä tiedustelinkyseisen vaalipiirin kokoa sekä puolueen ja alueenedustuksen merkitystä heidän oman toimintan-sa kannalta. Lisäksi tiedustelin näiden tahojenkäsityksiä nuorten osallistumiseen vaikuttaneistatekijöistä.2 Suomen Gallupin laatima suomalais-nuorten haastattelu (2003) antaa joitakin aihei-ta arvioida aktiivisuuden alueittaisia eroja.

Alueiden ja puolueiden poliittisen edustuksentoteutumista on arvioitu suhteellisuuden toteu-tumisen perusteella. Suuret puolueet ovat pitä-neet vaalilakia pääosin hyvänä, mutta arvostelijat(Vihreä liitto, Vasemmistoliitto, Kristillisdemokraa-tit) ovat pitäneet osaa vaalipiireistä liian pieninä.Onko sitten niin, että pienten ja keskisuurtenpuolueiden kannata toimia pienissä vaalipiireissä?Toimivatko ne niissä? Millaiseksi poliittisen sosia-lisaation konteksti vaalialueilla muodostuu? Mil-laisten seikkojen nojalla alueellisen ja puoluepo-liittisen edustuksen suhdetta voitaisiin arvioidasiten, ettei sorruttaisi vain kunkin puolueen omienetulaskelmien näppäryyteen? Vaalitapojen vertai-lut ovat yksi arviointiperuste, jota ei kuitenkaanvoi soveltaa mekaanisesti. Vaalitavat onkin nähtä-vä kunkin maan poliittisten toimintaperiaatteidenosina. Suhteellisuuden absolutisointi johtaa ma-tematiikan eikä politiikan äärelle.

Vaalitapojen lisäksi maakuntien poliittis-hallin-nollista areenaa muokkaavat kehityshankkeet ovatkyseenalaistaneet myös vaaliperiaatteen alueellisenedustuksen toteuttajana. Sen haastajana on alueel-linen intressipohjainen edustus. Myös tästä näkö-kulmasta on tärkeää arvioida, miten abstraktim-pi poliittinen edustus toimii ja mistä poliittisenja alueellisen edustuksen suhteessa on kyse. Täs-sä tarkastelussa ja arvioinnissa nuoret ovat sopivaryhmä: nuorten kautta voidaan tarkastella, mi-ten poliittinen sidos alkaa hahmottua ja miteninstitutionaaliset raamit muokkaavat myös vaali-julkisuuden välityksellä maan poliittista kulttuu-

110

ria. Arvioin ensin taustaksi nuorten poliittisia si-doksia poliittisen toiminnan kulttuuriin, jossavaalit ovat yksi tapahtuma.

Nuorten poliittinen sidosNuorten äänestysprosentti on pitkään ollut muitaikäryhmiä alhaisempi ja puoluekanta on tullutvielä entistäkin epävarmemmaksi (Borg 1996).Nuorten kulttuuri ei ole puolueiden politiikantäyttämää. Suomen Gallupin (2003) haastatte-luun vastanneiden nuorten ikäluokasta vain 3prosenttia on joskus osallistunut puolueiden jär-jestötoimintaan. Ensimmäisessä vaaleissaan puo-lueen valinneet arvioivat poliittista sidostaanuudelleen ja irtaantuvat helposti valinnastaan.Tuomo Martikainen ja Risto Yrjönen ovat jo aiem-min todenneet (1984, 107–108), että tietty väli-vaihe kuuluu poliittisen sosialisaation syvenemi-seen ja uudelleenarviointiin (ks. myös Helander1993). 20–30-vuotiaiden ryhmässä poliittisensidoksen arviointi jatkuu, mutta kyse ei ole kokoikäluokan vieraantumisesta vaan ”hyötyjä har-kitsevasta käyttäytymisestä” (Borg 1996, 54).Poliittiset sidokset vahvistuvat ja vaihtuvat koke-musten myötä. Kokemusten lähtökohdat ja ym-päristöt puolestaan voivat tukea sitä, miten ylei-nen ja abstrakti politiikka käsitetään; sen luentaanon monia reittejä. Johanna Jääsaari ja TuomoMartikainen (1991) ovat korostaneet työttömyy-den ja koulutaustan merkitystä etenkin silloin,kun alueelle jäsentyy niiden mukainen yhtenäi-sen elämäntavan piiri, jossa puuttuvat aiheet ää-nestää perinteisiä puolueita. Tavallaan on kon-formismia olla äänestämättä ja protestoida äänet-tä. Kari Paakkunainen on todennut, että protes-tilla on kaksinainen luonne: ”todellisen” passiivi-suuden lisäksi on esimerkiksi ironiseen asentee-seen perustuvaa satunnaista passiivisuutta ja pii-levää aktivismia (Paakkunainen 1993). Piittaa-mattomat ja irtaantuneet voivat siis aktivoitua,mikäli he löytävät puolueista riippumattomiamielipiteitä, joita kannattaa, tai tiettyä elämänta-paa edustavia ehdokkaita. Kyse ei ole vain TonyHalmeen kannattajista. Lehdistössä luotiin odo-tuksia aktiisuudesta vaalien ja puoluepolitiikan

ulkopuolella (palaan näihin esimerkkeihin myö-hemmin).3 Pekonen (2000, 36) ja Räty (2000)puhuvat uuden tyylin poliitikoista, jotka eivätesitä poliittista sidostaan vanhaan tyylin tai van-hojen arvojen nimissä.

Melko monet nuoret ovat jonkin yhdistyksenjäseniä. Näissä järjestöissä kuitenkin tavoitteet, toi-mintatavat ja järjestöön sitoutumisen perusteet ovattoisenlaisia kuin puolueissa. Puolueorganisaatiotavoittelee poliittista valtaa, ja nuoret näkevät var-sin yleisesti poliittisen vallan ja poliittisen toimija-aseman tavoittelun kyseenalaiseksi. Etenkin poli-tiikkaan epäilevästi suhtautuvat arvioivat politiik-kaa yksilömoraalin tai oman reviirin antaman mit-tapuun mukaan. Kaikki, mikä ei tapahdu rehelli-sen yksilön tai tunnetun mittapuun mukaisesti,on epärehellistä. Kaikki, mikä edellyttää yksilöiltäsitoutumista järjestön vaihtelevaan toimintaan,muuttuviin päätöksiin ja puoluekuriin, on tuo-mittavaa. Rehellisyyden ja lupausten kielikuvattoistuivat läpi 1990-luvun nuorten politiikkakä-sityksissä. Näiden kielikuvien perusteena on lu-pausten pettäminen (Paakkunainen 1993; 1999).Myös ruotsalaisnuoria haastatellut Anders Brühntoteaa, että lupausten pettämisen kielikuva oli1990-luvulla yleinen tapa arvioida politiikkaa.Vaaleissa se yhdisti passiivisia ja niitä aktiivisia, jot-ka olivat äänestämisestään epävarmoja (Brühn1999, 210–217). Puolueiden päätöksenteko onkeskitettyä ja etäistä paitsi rivijäsenten myös pai-kallisten puolueyhdistysten näkökulmasta (Ran-tala 1982). Puoluepolitiikka näyttää erityisen epäi-lyttävältä, kun sitä arvioidaan nuorison valtaosantavoin puoluetoiminnan ulkopuolelta – ja silti kan-salaiset äänestävät.4

Vaaliosallistuminen saattaa Suomessakin perus-tua yksilön tuntemaan rituaalinomaiseen velvolli-suuteen (Borg 196, 147). Haastatteluissa ei kui-tenkaan kysytä, koetaanko äänestäminen poliitti-seksi oikeudeksi. Velvollisuuden sijaan tai ainakinsen rinnalla tulisi myös yksilöiden suhtautumistakoskevissa kyselyissä ottaa huomioon, että äänes-täminen voidaan kokea oikeudeksi. Yleisemmästäperspektiivistä katsoen onkin selvää, ettei äänestä-minen Suomessa ole, toisin kuin maissa, joissa val-

111

litsee äänestyspakko, velvollisuus vaan kansalais-ten poliittinen oikeus. Se antaa kansalaisille edesjonkinlaisen mahdollisuuden mielipiteen ilmai-suun, samoin kuin mahdollisuuden kontrolloidapolitiikkaa tai muistuttaa politiikoita asemansa ar-vaamattomuudesta.5 Politiikan lajityyppi perus-tuu oikeuksiin eikä velvollisuuksiin. Haastatteluissakansalaisilta kysytään omaa äänestämistä koskevienasennetietojen lisäksi, kokevatko he äänestämisenvelvollisuudeksi. Aktiivisen kansalaisen horisonttion ilmaistava vastauksin, joiden vaihtoehdot onkavennettu luonnehtimaan passiivisuuden perus-teita. Oikeutta toimia ei arvioida erityisenä käyt-täytymisen perusteena. Jääsaaren ja Martikaisen(1991, 135) sekä Martikaisen ja Pekosen (1996,39) teosten taulukoissa tosin yhdessä neljästä vas-taajan valittavana olleista lauseista esitetään, ettääänestäminen on ”oikeus, jonka hyvällä syyllä voijättää myös käyttämättä”. Äänestäneistäkin noin30 prosenttia piti tätä osuvampana kuin luon-nehdintaa, jonka mukaan äänestäminen olisi ”kan-salaisvelvollisuus ja oikeus, jota ilman muuta onkäytettävä.” Poliittisen oikeuden käytön ja kont-rolloinnin kaltaiset motiivien puuttuvat äänestä-misasenteita selvittävistä kysymyksistä tai ne saa-vat aktiivisen roolin passiivisen toiminnan perus-telussa ja aktiivisuuden perusteeksi ”löydetään”velvollisuus. Kuitenkin vaaleissa on kyse äänioikeu-den käyttämisestä. Helsingin Sanomien katuhaas-tattelusta (24 haastateltua, HS 16.3.2003) näkyiselvästi, että yleisin ensireaktio kysymykseen ää-nestämisen merkityksestä oli vastata, että se mah-dollisti edes jonkinlaisen oman aktiivisuuden jamahdollisuuden kontrolloida poliitikoita.

Vaalitutkimuksissa velvollisuus on siis nähtytaustatekijäksi, joka rinnastetaan muihin sosiaali-siin syihin. Velvollisuus liittyy näin ikään kuinsosiaalisten syiden verkostoon ja kuitenkin se tut-kimuksissa nähdään käyttäytymisen syyn ja toi-mintaperusteen verkoston asiana. Tässä konteks-tissa sen tulkinta aiheuttaa hankaluuksia.6 Velvol-lisuus on vain taustaseikka ja voi motivoida moniarutiineihin, mutta sen perusteella ei jäsenny kiel-tä, jolla kansalaiset jäsentävät sitä, mistä toiminnastatai toiminnan perusteista ja motiiveista oikeastaan

on kyse. Erityisen vähän velvollisuus-termi kertoosellaisessa tutkimuksessa, jossa sitä ei verrata mi-hinkään muuhun yleiseen positiiviseen perustee-seen toimia. Vaalitutkimusten teon yhteiskunnal-linen merkitys onkin nähty siinä, että etsitään syi-tä passiivisten käyttäytymiselle. Martikaisen mu-kaan yksilöiden käyttäytymistä koskevia tuloksiatulisi arvioida laajemmassa asiakokonaisuudessaniin, ”että tutkimustulosten kautta saatava kuvauskäsiteltävästä aiheesta voisi valottaa myös joitainhyvin yleisiä yhteiskunnallisia ja erityisesti yhteis-kunnan poliittista järjestelmää koskevia ongelmia.Tässä mielessä keskeinen ongelma on tietysti pas-sivoituminen yleisesti ja poliittisen mobilisaationperustan passivoituminen erityisesti.” (Martikai-nen 1978, 6)

Aktivoitumisen ja poliittisen kokemuksenperusteet vaihtelevat yksilöittäin, alueittain, ryh-mittäin, yhdistyksittäin, ja tyyleittäin. Toisilla onselvästi enemmän kiinnostusta politiikkaa koh-taan ja siten he myös tulkitsevat kokemuksia vah-vemmin kuin politiikasta piittaamattomat. Lä-hes puolet äänestäneistä nuorista tiesi jo vuottaennen vaaleja, mitä puoluetta he tulisivat äänes-tämään. Toisenlaisen ryhmän muodostivat puo-lueensa viime tipassa valitsevat, joita SuomenGallupin haastattelun mukaan nuorista äänestä-neiksi ilmoittautuneista oli noin viidennes. Puo-luepoliittisten erojen lisäksi arkiset kokemusmaa-ilmat, järjestökokemukset ja tavat lähestyä poliit-tista elämää ovat taustana sille, että toiset aktivoi-tuvat ja toiset passivoituvat saman puoluepolitii-kan seurauksena. Kokemusten taustana ovatmahdollisuusrakenteet, kuten paikalliset poliit-tiset yhdistykset tai liikkeet ja media.

Yksilöiden ja ryhmien toimintakulttuuri an-taa mahdollisuuden arvioida poliittisen oikeu-den merkitystä ja sitä, koetaanko äänestäminentärkeäksi. Poliittista osallistumista suhteuttavatperspektiivit, jotka jäsentyvät kokemusten jauusien odotusten mukaan, perustuvat tietyilleyhteisille seikoille kuten toiminnan instituutioil-le ja kulttuurille. Kansalaiskokemusten arvosta-misesta kertoo, että tämänkin artikkelin taustallaolevissa haastatteluissa demokratian menettely-

112

tapoja arvostettiin sinällään (ks. myös Jääsaari &Martikainen 1991). Ruotsissa poliitikoihin alet-tiin suhtautua kriittisemmin heti, kun vuonna1998 siirryttiin henkilövaalien järjestelmään.7

Kokemukset kansalaisuudesta perustelevat osal-listumista rituaaleihin, mutta yhtä lailla kontrol-lioikeuksien käyttöä. Jos oikeuksien käytölle einähdä erityistä syytä, jätetään toimimatta tai saa-tetaankin äänestää viime tipassa. Epävarmuudessaei välttämättä ole tärkeimpänä yksilön käsitys, ettäoma ääni ei vaikuta, vaan että tässä tilanteessa eiehkä ole suurta merkitystä sillä, käykö äänestä-mässä vai ei. Siksi perusvire suhtautumisessa po-litiikkaan ei usein passiivistenkaan taholla olenegatiivinen.8 Politiikan henkilöityminen antaasyitä osallistua ja olla osallistumatta.

Vaalitutkimuksissa on liiaksi korostettu vel-vollisuudentunnetta, kun on keksitty perusteitasille, ettei yksilöiden äänestämistä ohjaakaan vai-kuttamisen yritys. Samalla on kadotettu perus-teita arvioida vaalirituaaliin, väärän kuninkaanpäivän tapahtumaan, osallistumisen monia kan-salaisperspektiivistä katsoen järkeviä syitä äänes-tää ja toisaalta olla satunnaisesti äänestämättä.Vaaliosallistumistakin (ei vain asenteita) on siissyytä arvioida monen toimintatavan tuloksena.Tällä seikalla on merkitystä arvioitaessa vaalipii-reittäin jakautuvaa vaalitoimintaa.

Nuorten vaaliosallistumisesta vaalipiireittäineduskuntavaalissa 2003Gallupin tekemän selvityksen perusteella ei ko-vin paljoa voi tehdä päätelmiä pienempien vaali-piirien osalta, sillä niissä havaintomäärät ovatmelko pienet ja pienenevät ryhmiteltäessä vas-taajia taustamuuttujien mukaan. Voidaan kui-tenkin arvioida joitakin lukuja ikään kuin tietoi-na tapauksista. Yleisesti koulutaustaa ja työttö-myyttä on pidetty poliittisen aktiivisuuden kan-nalta olennaisina tekijöinä. Gallupin haastatelta-vista työttömyyttä kokeneet näyttäisivät kuiten-kin äänestävän useammin kuin vailla työttömyys-kokemusta olleet, eikä vaalipiireittäin ole havait-tavissa yleistä eroa työttömyyttä kokeneiden jatyösuhteessa olleiden välillä. Lisäksi on huomat-tava, että tässäkin mielipidekyselyssä suuri osanuorista (n. 24 prosenttia) kaunistelee vaaliosal-listumistaan. Siten kategoria ”äänestäneet” onharhauttava (ks. Paakkunaisen artikkeli tässä teok-sessa). Päätelmien sijaan poimin yksityiskohtia.

Äänestämättä jättämisen ilmoittaneet ehkä to-della jättivät äänestämättä. Työläiskategoriaan it-sensä sijoittaneista joka neljäs ja Lapissa seitsemänyhteensä kahdeksasta työntekijäryhmään kuulu-neesta nuoresta jätti äänestämättä. Lapissa työväen-liikkeen puolueista on perinteisesti menestynytVasemmistoliitto. Työpaikan kulttuuri ei sinänsä

sumekokipmeianaakkodhEittukiavatsakiitilop

-iaktaRitsaves

okleMnojlap

niknoJnarrev

-nialiEnaak

aasoiEaonas

latoT

asseehiavässiMätektitääp

atsakodhe?tätsenää

ässämätsenäätiväknukänäviäpanamaS 51 82 65 46 1 461

ätsimätsenäänenneäiviäpnikatioJ 33 64 601 85 342

ätsimätsenäänenneaokkiivnioN 52 55 36 64 1 091

ätsimätsenäänenneattuakuuknioN 61 51 92 91 97

alleloupnedouvemiivävlesilosötääP 22 02 71 7 66

aonasaasoiE 1 1 2

latoT 111 461 272 491 3 447

Taulukko 1. Ehdokkaan valinta-ajankohdan mukaan luokitellut käsitykset siitä, onko ehdokkaatpoliittisella kokemuksella merkitystä äänestyspäätöksessä.

113

perustele poliittisia yhteyksiä ja poliittisen identi-teetin haun vaihe kestää pitkään ja on avoin erisuuntiin. Ehdokasasettelussa ja kampanjassa on-nistuminen ja epäonnistuminen näkyvät herkäs-ti, ja osalle niillä ei vielä ole mitään merkitystä.

Suurin osa vaaleihin osallistuvista nuorista eikuulu sellaisiin ryhmiin, jotka muutoin aktiivises-ti muokkaavat poliittista kulttuuria. Harva heistäkokee mitkään yksityiset valintansa poliittisesti,vaikka valmiutta osallistua järjestettyyn kampan-jaan onkin. Etenkin aivan viime tippaan valintan-sa jättäneet ovat vailla selkeää kantaa ja nuorissa onsuhteellisen paljon tähän ryhmään kuuluvia. Si-ten voisi ajatella, että vaalikampanjat vaikuttavaterityisesti juuri heihin, mutta nuoret vastaavat, etteikampanjoilla ole merkitystä. Mutta kuinka monitällaisen asian myöntäisi? Ehdokkaan ja puolueenvalinnan syiden satunnaisuus otaksuttavasti ka-saantuu, kun äänestyspäätös siirtyy lähelle äänes-tämistilannetta. Viime hetkellä valintansa tekevienmielestä myöskään ehdokkaan poliittisella koke-muksella ei ole kovin suurta merkitystä. Sen sijaanäänestämisestään jo varhain päättäneiden ryhmässätällä on selvästi merkitystä (ks. taulukko 1). Hy-vissä ajoin äänestämisestään päättäneet tukeutu-vatkin äänestyspäätöksessään edellisten vaalien japolitiikan yleiseen seuraamiseen.

Jopa neljännes (26 prosenttia) äänestäneiksi il-moittautuneista nuorista oli sitä mieltä, ettei edus-tajan poliittinen kokemus ollut lainkaan tärkeääänestyspäätöksen peruste. Toisaalta vain 36 pro-senttia piti sitä melko tai ratkaisevan tärkeänä. Po-liittista kokemusta arvostettiin koulutuksen perus-

teella eri tavoin lähinnä Helsingin, Uudenmaan jaVarsinais-Suomen vaalipiireissä, joissa koulutetum-mat arvostivat selvästi enemmän ehdokkaan po-liittista kokemusta kuin peruskoulun varassa ole-vat. Muissa vaalipiireissä koulutuksella ei kyseisensuppean aineiston perusteella näyttäisi olevanmerkitystä, yhteydet ovat satunnaisia ja paikoinpäinvastaisiakin. Pääkaupunkiseudulla lukiotakäymättömien ryhmään kuuluvat eivät edellyttä-neet ehdokkaalta poliittista kokemusta, ja he jätti-vät äänestyspäätöksen teon viime päiviin. LisäksiHelsingissä lukiota käymättömät pitivät vaalikam-panjan merkitystä oman ehdokasvalintansa kan-nalta erittäin vähäisenä (20 prosenttia) tai olemat-tomana (80 prosenttia). Vaalikampanjan korvasiosin ehdokkaan tunnettuus, mutta menestyneetehdokkaat myöskin kampanjoivat vaaleissa tai oli-vat esillä lehdistössä. Tietolähteenä puolueidenkampanjat kuitenkin nähtiin taustaryhmittäin ta-saisemmin merkittäviksi ja vaalipiireittäin hyvinsatunnaisesti merkitseviksi. Joissakin vaalipiireissäkoulutetut pitivät puolueiden kampanjoita mer-kittävänä tietolähteenä ja vaikuttajana, toisaalla taassanottiin, ettei niitä edes seurattu.

Toinen koulutuksen mukaan selvästi jäsenty-vä asia on lähes äänestäjän itsensä ikäisen ehdok-kaan äänestäminen. Vähemmän koulutetuilleehdokkaan ikä ei ollut merkittävä peruste äänes-tettäessä (taulukko 2). Esimerkiksi Helsingissä 90prosenttia vain peruskoulun käyneistä ei pitänytikää merkittävänä tekijänä. Koko maassa vastaa-va prosentti oli 74. Sen sijaan lukion käyneistäikää piti merkittävänä Helsingissä ja keskimäärin

?atsakodheätsiäkiisestineellinnuusöktitsenäÄ

ällyK iE aonasaasoiE latoT

atsuatuluoK uluoksureP 76 502 4 672

ätiisasoiatoikuL 32 24 1 66

salippoilY 441 652 2 204

latoT 432 305 7 447

Taulukko 2. Koulutaustan yhteys siihen, äänestikö suurin piirtein ikäistään ehdokasta.

114

koko maassa 36 prosenttia.Samanikäisen äänestämisen arvostamista voi

pitää osoituksena siitä, että äänestäminen on il-maisemisen tapa ja väline. Tämä puolestaan ei oleristiriidassa sen kanssa, että vaalit käsitettäisiin vai-kuttamisen tavaksi, eli keinoksi ilmaista mielipi-de. Vaikuttamista ei tapahdu yksinomaan omienintressien mukaan. Helsingissä vain peruskou-lun käyneiden samastumisen kohteena olivatehdokkaan mielipide, lausunnot ja tyyli, jotentässäkään kyse ei ollut suoranaisesta etunäkökul-masta, vaikka välineellinen asenne ja vaikuttami-sen tahto olikin voimakas. Enemmän koulute-tuille oman ikäluokan ehdokkaiden esillä olollaoli merkitystä. Alueittaiset erot ovat tässäkin huo-mattavat, mutteivät systemaattiset, ja mitä ilmei-simmin ehdokkaiden henkilöillä ja aktiivisuudellaon ollut merkitystä (ks. seuraavan luvun tietojavaalipiirien toimijoista). Mahdollisesti ehdokkaatovat joissakin vaalipiireissä vastanneet äänestäjienkäsitystä luotettavasta edustajasta paremmin kuintoisissa. Tässäkin mielessä on eroa sillä, missä vaa-lipiireissä kukin äänestää.

Ehdokkaan tyylin merkitys oli suurin Helsin-gissä ja merkittävä Varsinais-Suomessa, Satakun-nassa sekä Vaasassa. On kuitenkin mielekästä kiel-tää tyylin merkitys ainakin kahdesta syystä: jokosiksi, ettei tyylin perusteella ollut ketään valitta-vana tai ettei arvosta tyyliä valintakriteerinä. Vas-taavat seikat tekevät muidenkin kysymysten osal-ta poliittisen kulttuurin tarkemmat tulkinnatepävarmoiksi. Pohjois-Karjalassa kuitenkin oltiineniten sitä mieltä, ettei tyyli merkitse mitään. Pe-rinteiset poliittiset arvot ja ideologiat olivat mer-kittäviä Pohjois-Savossa (Varkaus, Kuopio) mut-teivät Etelä-Savossa eivätkä Pohjois-Karjalassa.9

Vaalipiirien poliittinen kulttuuriVaalipiiri soveltuu poliittisen alueen kriteeriksi,kun vaaleja tutkitaan poliittisen toiminnan jakulttuurin osana. Puolueille ja äänestäjille vaali-piirit ovat toiminnan yksiköitä, ja ne ovat myösvaalien käytännön toteutuksen yksikkö. Vaalita-van luonnetta ja merkitystä muiden poliittistentoimintaperiaatteiden keskellä voidaan arvioida

vaalipiirien perusteella. Toimintatutkimus onhyvin käytännönläheistä ja voi orientoitua mark-kinatilanteen, vaalien poliittisen merkityksen jainstituutioiden sekä lakien merkityksen suun-taan. Se sallii päätelmät nimenomaan toiminnaninstituutioita ja toimintaperiaatteita koskevienyleisten lähtökohtien perusteella.

Vaalijulkisuus ja ehdokkuusHaastatellut nuoret eivät pitäneet vaalikampanjaajuurikaan merkittävänä tekijänä vaaliosallistumi-selleen. Kuitenkin vaalipiirien politiikan asiantun-tijat kertoivat kyselyssä, että nuorten ehdokkai-den kampanjoinnin onnistuminen oli tärkein te-kijä, kun nuoria aktivoitiin äänestämään. Tähäntosin voidaan esittää se varaus, että kukin piirisih-teeri vastasi asiaan puolueensa kannalta. Tällöinvastaajat luottivat oman työnsä tulokseen eli sii-hen, että se oli aktivoinut äänestämään nimen-omaan omaa puoluetta. Vastaukset kuitenkin kos-kivat myös muita puolueita ja selvästi yksilöityjäonnistuneita ehdokkuuksia.

Onnistuneen kampanjan perusteet tulivat esil-le, kun vastattiin kysymykseen, ”mitkä seikat kä-sittääksenne vaikuttivat nuorten aktiivisuuteenvaaleissa?”

Nuorten ehdokkaiden määrä ja kampanjointi vaikutta-vat nuorten käymiseen äänestämässä (suuri puolue).10

Tärkeintä on nuorten ehdokkaiden asettaminen ja hei-dän vaalikampanjansa tukeminen. Nuorten ehdokkai-den tulee löytää omat teemansa ja vaalitapansa, jottakiinnostus nousee (suuri puolue).

Ehdokasasettelu ja nuorten ehdokkaiden ympärillemuodostuneet klusterit (nuoret) toivat meille käsit-tääkseni paljon nuorten ääniä (suuri puolue).

Henkilön julkisuuskuvalla, ulkoisilla ominaisuuksil-la ja sitä vahvistavalla medialla on ratkaiseva merkitys(suuri puolue).

Vähäpätöinen ei ole ehdokkaan persoonan vaikutus,on sitten kyse ”nuorten” tai vanhempien ehdokkaas-ta (pieni puolue).

115

Vaalipiireissä toimivat korostivat ehdokkaan per-soonan ja julkisuuskuvan merkitystä, sillä yhäuseammin on selvää, että menestyvät nimet ke-räväät ääniä myös niin sanotusti puolueen omanreviirin ulkopuolelta. Henkilöllä on suuri merki-tys etenkin nuorille äänestäjille, joilla ei ole edellis-ten vaalien perusteella selvillä, ketä äänestää, taikun haetaan vaihtoehtoja. Ehdokkaan ja puolueenvaihtaminen todettiin edellä tyypillisiksi toisten jakolmansien vaalien asiaksi.

Paikallisillakin kampanjoilla tehdään vaalitulok-sia. Luottamuksen perusteista muistutetaan mai-nonnalla. Poliittisten yleisten arvojen merkitys onkeskeisin mainoksissa, vaikka osalle alueen edusta-misen taito ja tahto ovat ykkösasia. Profiloitumi-seen kuuluu henkilöhistorian ja henkilön tulevai-suuden limittäminen. Edellisen kauden kansan-edustajat ovat kaikissa ikäryhmissä vahvoilla.Nuorilla ehdokkailla on harvoin edeltävien ko-kemusten mielikuvaa ympärillään, mutta julki-suuden kautta ja paikallisesti toimien aktiivisetnuoret poliitikot löysivät tukea. Kaupunkikier-rokselta ”ehdokkaamme teki hyvän tuloksen”.Kampanjan rakentaminen oli ilmeisen helppoa,jos myönteinen kehä oli jo alulla. Ehdokashankin-ta onkin puolueen kannalta kriittisin vaihe. Jospuolueella ei näytä olevan mahdollisuuksia me-nestyä, tämä selvästi karkottaa hyviä ehdokkaita.

Läpimennyttä ehdokasta lukuun ottamatta nuorem-mista ehdokkaista ei kukaan tainnut saada pystyynuskottavaa kampanjaa (sanomalehti).

Ehdokasasettelumme ei vain ollut ehkä juuri nuortenhuutoon parhaiten vastaava. Vaalipiirissämme oli nuo-ria nais- ja miesehdokkaita, joista osa oli varsin va-kuuttavia. Uskon että heille meni nuorten ääniä (pie-ni puolue).

Suuremmissa piireissä jaossa on enemmän paikko-ja, joten puolueilla on kiinnostusta panostaa vaa-leihin ja ne löytävät ehdokkaita. Niissä oli myöshaastateltujen nuorten mielestä hieman helpom-pi löytää oma ehdokas: kahdeksassa suurimmassavaalipiirissä 66 prosenttia vastaajista oli täysin sa-maa mieltä, kun kolmessa pienimmässä vaalipiiris-

sä täysin samaa mieltä oli 57 prosenttia ja keskim-mäisessä kokoryhmässä 62 prosenttia. Vastaajamää-rät ovat kuitenkin vaalipiireittäin niin pieniä, ettävarsinaisia päätelmiä on tämän perusteella turhatehdä. Lisäksi suhtautuminen ehdokkaisiin ja eh-dokkaan valintaan vaihtelee ehdokkaiden mukaan.Lisäksi etäällä olon kulttuuri on vahvempaa Poh-jois-Karjalassa kuin Varsinais-Suomessa, oli vaali-piirin koko sitten mikä hyvänsä. Kyse on sitenvain alustavasta huomiosta. Haastatteluja tärkeäm-pänä perustana arvioida vaalitapaa ja vaalipiirinkokoa pidän asianomaisten poliitikoiden lausun-toja, mielipiteitä julkisuudessa, sekä vaalitavan toi-minnasta saatujen kokemusten ja institutionaalis-ten raamien vertailua.

Kampanjoinnin kustannusten vuoksi näyttäi-si siltä, että puolueet eivät ole innostuneita suh-teellisuuden nimissä menemään kovin laajoihinvaalipiireihin tai koko maan käyttämiseen vaali-piirinä. Tällöin vaalit tulisivat vielä entistä kal-liimmaksi puolueelle ja etenkin ehdokkaille. Jonyt raha on nuorten menestyksen yksi selvä kyn-nys, joka kuitenkin on ylitettävissä keskimääräi-sellä rahoituksella ja muita suuremmalla kampan-ja-aktiivisuudella. Muistutettiin kuitenkin, ettei-vät ”vaalit ole yksilehmäisen touhua.” Suuret vaa-lipiirit saattaisivat heikentää nuorten tai ylipään-sä uusien ehdokkaiden menestymisen mahdolli-suuksia. Vaikka näin onkin keskimäärin, kovinmekaanista politiikan julkisuus ei kuitenkaan ole:suhteet, julkisuus ja aiempi julkisuus vaaleissa ovatyksilökohtaisia resursseja.

Vaalijulkisuudessa näkyi joissakin piireissä, mil-laisten puolueiden kannattaa panostaa ykkösleh-tiin. Myös ykköslehden puolueväri näkyi. Pien-ten puolueiden on mahdotonta jättää kokonaanmenemättä mukaan vain panos–tuotos-laskelmi-en perusteella, sillä kyse on muustakin kuin yh-destä vaalista. Kyse on koko puolueen imagosta,menestyksestä julkisuudessa, äänimäärästä ja pii-rin asemasta puolueessa. Lisäksi kyse on poliitti-sesta kulttuurista eli ihmisten mahdollisuudestaolla punaisia vihreällä alueella tai uusia vihreitävihreällä tai punaisella alueella. Pluralismi ja ulko-maisiin suhtautuminen alkaa näistä omien ”tois-

116

ten” kohtaamisesta ja reviiripaineista omassa kult-tuurissa. Vaalitaistelukin voi purkaa reviirejä esi-merkiksi silloin, kun puhutaan luonnonsuoje-lusta Itä-Suomessa. Lapin Kansassa vihreiden pa-nostus pelkistyi 15.3. suhteellisen pieneen palk-kiin, jossa kuvassa olivat ja nimeltä mainittiinyksinomaan Osmo Soininvaara ja Janina Anders-son ja tekstinä ”Jos kannatat vihreitä, äänestä vih-reitä!” Saman puolueen ehdokkaista vain yksiehdokas oli esillä lehdessä omalla pienellä mai-noksellaan. Poliittisen kulttuurin kannalta mai-noskuvia tärkeämpää on tietenkin muu julkisuusja tapahtumat, josta lehdessä oli vihreidenkinosalta yhdessä vaaliviikon jutussa maininta. Puo-lueet eivät siis ole täysin passiivisia, vaikka me-nestys alueella näyttää jo ennalta varsin heikolta.

Sanomalehtien tuottama julkisuus ei näissävaaleissa aivan yhtä yksiselitteisesti tukenut vaa-leihin osallistumista kuin televisio, joka on valta-kunnan virallinen media. Hallintoneuvosto itsetodisti asian, ei kuitenkaan vaaleihin kannustaenvaan määräämällä pääministeritentin pidettäväksierikseen kolmen suurimman puolueen kesken.11

Se oli sitten pääministerivaalia, kun sitä alettiinniin tehdä.

Osassa pienempien vaalipiirien ykköslehdistäesiteltiin juuri vaalien alla vaihtoehtoisia elämän-tapoja edustavia nuoria (Keskisuomalainen, Sa-takunnan Kansa, Lapin Kansa). Kirjoitustenyhteinen nimittäjä oli kertoa nuorista, joiden elä-mään politiikka ja vaalit eivät mitenkään kuulu,tai sitten politiikan nähtiin kuuluvan yksinomaanmuihin asioihin kuin edustukselliseen puolue-politiikkaan. Vastaavat elämäntapakirjoitukseteivät ilmeisestikään kuulu näiden lehtien tavan-omaiseen repertuaariin. Ideana olikin kertoa ih-misistä, jotka eivät äänestä. Enää äänestämättö-myyttä ei tarvitsisi kokea kummalliseksi valinnak-si. Onkin syytä nähdä, että on muitakin poliitti-sen toiminnan tapoja, mutta tämä ei ollut näi-den juttujen teema. Toimitettujen elämäntapa-juttujen ajoittaminen ikään kuin sattumalta vaa-lien alle tarjosi ihmisille valmiit tarinat olla äänes-tämättä. Niiden mukaan äänestäminen ei kuuluvaihtoehtoa haluavien elämänpiiriin, jossa ollaan

itsenäisiä ja aktiivisia ihmisiä.Vaalipiirien puheenjohtajistakin osa kiinnitti

huomiota median rooliin tai ”tiedotusilmapii-riin”. Suoraan viitattiin alueen ykköslehteen Kes-kisuomalaiseen (9.3.2003), ”jossa ennakkoääni-sunnuntaina tehtiin vaaleihin liittyen ihannoivakoko sivun juttu anarkistista, joka perusteli miksiäänestämättömyys on radikaali kannanotto” (pie-ni puolue). Vastaavasti Lapin Kansa esitteli itse-näisen taidegraafikon laajassa vaalipäivän aaton ju-tussa: ”Mies, joka ei äänestä vaaleissa” (15.3.2003).Hän ei halua antaa ”luottamustaan” ja ”valtaansa”nyt kenellekään. Hän ehkä äänestää sitten, kunhänen äänensä oikeasti vaikuttaa ja muuttaa jo-takin. Puolueet eivät nyt erotu, eivätkä ne hänenmielestään voi ottaa kunniaa yhteiskunnan teke-mistä asioista. Todellisuudessa ”ihmiset” ja kan-salaiset ovat rakentaneet hyvinvointivaltion, ei-vät ”poliitikot”. Poliitikot silti vihjaavat, ”ettei tä-hän olisi tultu ilman demokraattista järjestelmää,missä kansa valitsee edustajansa”. Kirjoitus ruokkiikäsityksiä, että yhteiskunta automaattisesti tuot-taa kaiken hyvän ja hyvä saa muotonsa. Ajattelu-tapa edustaa äärisosiaalista redusointia, jossa poli-tiikalle (tai teknokraattiselle hyvinvointivaltionsuunnittelulle) ei anneta mitään sijaa edes valta-rakenteiden luomisessa: nekin kansa on tehnyt.Esityksestä puuttuivat politiikan käsittäminentoiminnaksi ja päätöksenteon proseduurit, kan-san tuli omata valta suoraan: ”On vaikea puhuademokratiasta, koska kansalla ei ole oikeasti val-taa.” Kirjoitukseen saatiin särmä.

”Kaltaiseni ihmiset ovat pettyneitä, kun mi-kään ei muutu”, totesi entinen pankkivirkailijaSatakunnan Kansassa (9.3.2003), ja jatkoi: ”Ei-väthän he viitsi olla edes läsnä! Mistä hyvästä hepalkkansa ottavat? Minun nimissäni ei tehdä tuol-laista politiikkaa. Pesen siitä käteni.” Ja nuori ää-nestämättä jättävä puolestaan totesi:

Tyhjät puheet aliarvioivat älyäni. Ei minua fuulata.(…) Puolueiden eroihin en ole perehtynyt. Tun-tuu, että on ihan sama, ketkä asioista päättävät. (…)Eduskunta on OK., ongelma on poliitikoissa. Voi-sin ehkä äänestää tavallista ihmistä, joka puhuisinormaaleista nykypäivän asioista ja ajaisi nuorten

117

asiaa. (…) Mutta hän ei saisi olla poliitikko! Poli-tiikka ei ole mun juttu.”

Niin ”isänmaallisena” nuori itseään piti, että pre-sidentin vaaleissa oli äänestettävä. Hän äänestiTarja Halosta, joka oli ”erilainen” ja ”rehellinen”,ei siis poliitikko.

Yleisönosastoissa perusteltiin äänestämättä jät-tämistä poliitikoiden epärehellisyydellä ja laiskuu-della. Vaaleihin osallistumisen tärkeydestä sen si-jaan muistutettiin pääkirjoituksissa. Karjalainenoli lisäksi antanut palstatilaa ehdokkaille, jotkasaivat kirjoittaa näkemyksistään, ja julkaisi ehdok-kaiden kirjoitusta noin 200. Puolueista sanoma-lehdissä oli huomattavasti ennen ennakkoäänes-tystä julkaistu joitakin erikseen vaaleja varten toi-mitettuja juttuja. Useimmista näki, ettei aiheinspiroinut kirjoittajaa yhtä lailla kuin paneutu-minen äänettömän sivullisen rooliin.

Kaiken kaikkiaan vaalikirjoittelun ajoitukses-sa merkittävää oli äänestämättömyyden nouse-minen positiiviseksi teemaksi nimenomaan vaa-liviikolla (Karjalaisesta lukuun ottamatta). Sata-kunnan Kansan artikkelin (9.3.) otsikkona oli”Hiljaisuus on poliittinen valinta” . Toimittajaaloitti kirjoituksensa lauseella ”Nukkujista ontullut valveutuneita.” Jutussa professori TuomoMartikainen vahvisti, että Nukkujien puolueennimitys on loukkaava. ”Puolueet ovat samanlai-sia olosuhteiden pakosta. Kaikki tavoittelevatkeskiluokan kannatusta.” Puolueet ja kansalais-liikkeet nähtiin kuitenkin Martikaisen osuudes-sa aktiivisiksi toimijoiksi, aktiivisten yksilöidenlisäksi. Sen sijaan julkaistuissa mielipiteissä puo-lueiden aktiivisuus oli vääränlaista ja toimetto-muus pahasta. Merkittävä poikkeus, joka sai kan-san puolustamaan puolueiden politiikkaa, oliTony Halmeen mielipiteiden kommentointi ylei-sönosastoilla ja useaan kertaan Karjalaisen verk-kolehdessä.

Päälinjana oli kuitenkin se, että mielipideosas-toille kirjoittaneet näkivät vain tavallisten ihmis-ten toiminnan ja heidän mittapuunsa positiivi-sesti ja poliitikot negatiivisesti. Tony Halme poik-kesi sekä poliitikoiden että kansalaisten koodis-

tosta. Halmeen mielipiteisiin haluttiin samastua,ne näyttivät ihmisten suorilta mielipiteiltä, eikäniitä esittänyt virkapukuinen eliitti. Hän on ai-noa, joka vaatimalla pummeja töihin ja avustus-ten pienentämistä kerää työttömien eikä rikkai-den äänet. Hän puhuu kansan nimissä ja herät-tää osan kansasta vastustamaan ja näkemään puo-lueet jos ei ihmismäisinä, niin hyväksyttävinä.”Ihmisten” standardien ja politiikan vastakkain-asettelu toistui kautta maan. Ihmisillä ei joko olesyytä äänestää noita ”toisia” tai ihmisten äänestä-mässä käynti on luonteeltaan satunnaista. Eh-dokkaan löytäville äänestäminen voi olla vahvailmaus ja yritys vaikuttaa. Vaikka nopeaa muu-tosta ei tapahtuisikaan, vaikuttamisen yritykseenei ehkä petytä silloin, kun äänestäminen näh-dään ensi sijassa mielipiteiden ilmaukseksi ja tuek-si sekä keinoksi kontrolloida puolueiden politiik-kaa. Se on keino, jolta ei liikoja odoteta.

Poliittisen elämän ja arjen reviiritvaikuttamisuskon lähteenäAktiivisuuden ja passiivisuuden muotoja onkinalettu tulkita sekä toiminnan että rituaalien kauttasen sijaan, että oletettaisiin politiikan keskiö, jos-ta passiivinen vetäytyy. Vaalirituaalissa yksilö esit-tää itsensä itselleen kansakunnan jäsenenä. Osal-le nuoria äänestäminen on initiaatioriitti, jonkajälkeen saatetaankin passivoitua. Kun politiikanmittapuuna ovat arjen aktiiviset elämänpiirit,yhteisöt tai kaveruus, rituaalit ovat yhtä lailla läs-nä ja tukevat käyttäytymistä.12 Reviirien paikan-taminen ja tapa kävellä ovat kovempia poliittisenidentiteetin juttuja kuin poliittiset abstraktiot.Omat tiet ja piirit ovat tyylin (ks. Brühn 1999)tai ilmaistun antityylisyyden peruskieltä. Elä-mänpiirien merkitys ei siis tarkoita yleistä kult-tuurin samankaltaistumista, samaa ”arkisen elä-män jakomäkeä”. Elämänpiirit etääntyvät toisis-taan, mutta politiikka voisi olla keino toimia yh-teistyössä. Paikallisuus ei aina merkitsekään poli-tiikan vastaista asennetta edes nuorilla, vanhem-milla puolestaan on alueelliset organisaationsa.

Päätöksenteon muodon osalta uusi paikallisuuson ambivalentti ja siihen voidaan liittää mitä hy-

118

vänsä päätöksenteon perustelutapoja. Tosin tiettyluottamus populismiin tai vaihtoehtoisesti demo-kratiaan ja paikallisen kansan ja ihmisten mielipi-teisiin on selvä poliittinen trendi. Nuoremmatvoivat orientoitua paikallisuuteen yleisemmin kuinvakaiden (paikkakuntaisten) toimijoiden intresseis-tä lähtevä alueellinen orientaatio.

Paikallisuus aktivoi elämäntavan ja sen jaka-misen perusteella. Se ei ole suoraan alueellista vaankulttuurimerkitysten välittämä kuva toiminnantilasta. Paikallisuuden kokemusten esikuvanavoivat toimia yleisemmät arvot, mallit tai tarinattulkita yhteistä elämäntapa itsen ja toiminnanosaksi. Kulttuuritrendeinä toistuvat mainoskiel-tä myöten mallit yksilöistä, jotka kulkevat yhtei-söissä, mutta silti itsenäisinä, samoin kuin ajatto-mat tarinat yksinäisestä kulkijasta. Vastaava yksi-lön ja yhteisön välittävä piirre hieman lievempä-nä keskiluokkaisena versiona korostaa paikalliseentai alueelliseen kulttuuriin tai ympäristöön kuu-lumista ja turvallisuutta (asumis- ja viherturvalli-suus), siis uudenlaista patriotismia, joka tulee toi-sesta kielestä kuin perinteinen uskonnollinen isän-maallisuus ja hartaus, sekä toisesta kielestä kuinmodernin liikeajan agraari- tai työläisalueen suo-malaisuus-sidosten synnyn tai niiden purkautu-misen maailmat. Paikallistavat identiteetit välit-tyvät kuitenkin yleisten asioiden kautta ja tässäon poliittisen orientaation sauma. Kansanomai-sessa kielessä tämä sauma kuitenkin tukitaan.

Kansalaisten haastatteluissa ja lehdissä tekemäero ihmisten eli hyvien reviirin haltijoiden ja polii-tikoiden välillä toistuu kautta maan. Ero kertooedelleen poliitikoiden asenteen, tyylin ja kielenmenevän osalta kansaa (joka puhuu itsestään kan-sana) täysin ohi. Osaltaan kyse on kansan aidostapiittaamattomuudesta ja erilaisista elämäntavois-ta, osin taas siitä, että vaalitapahtumien tulkintaaon mediassa tuotettu nimenomaan vaikuttamisenkielikuvin, jotka pakottavat arvioimaan oman teonkannattavuutta vaikutusseurausten perusteella.

Yksinomaan vaikuttamisen metaforaan tukeu-tuvat tulevat alati pettymään vaaleihin, joissa it-sen tai tämän saman yhteisen kansan tulisi näh-dä vaikuttavan. Tietyn mielipiteen tai intressin

edustamiseen sitoutumista vaaditaan Yleisradionvaalitenttiä myöten. Toimittajat ovat tekemässäpoliitikoista rehellisiä ja kysyvät arkkityyppistäsatua jatkaen: ”Kerropa nyt kiltti rehellinen po-liitikko, on sinun vuorosi, yksiselitteinen kantasija pidä sanoistasi kiinni.” Eli poliitikon tulisi neu-votteluissa vain toistaa puheenvuoronsa ja olla ole-vinaan ikään kuin ei olisi neuvottelemassa. Näintoimitus kasvattaa politiikan vastaisia odotuksia.On silti mielekästä kysyä mitä ehdokas kannattaatai pikemminkin millaisten näkökohtien ja arvo-jen perusteella hän harkitsee asioita. Sitä vastoinmediassa käytetty metafora ja tyylilaji ruokkivaterikoisia odotuksia.

Yksilön kielessä yksilö vaikuttaa ja näkee yksi-löiden toimien seuraukset. Äänestäminen ja po-litiikka ovat kuitenkin luonteeltaan kollektiivisiaasioita. Yksilön ääni ei vaikuta yksin, vaan äänetvaikuttavat yhdessä. Täten vaalit ovatkin melkoabstrakti kollektiivinen tapahtuma. Yksilön vai-kuttamisesta puhumisen sijaan olisi perustellum-paa puhua yksilön poliittisista oikeuksista ja vaa-leistakin valinnan metaforan pohjalta. Vaikutta-minen ei ole poliittinen oikeus vaan kansalaisellaon oikeus valita ehdokas. Hiljaisuuskin on valin-ta, joka ei kerro mitään. Tällöin otaksutaan, ettäasiat voi tehdä julkisiksi toisaalla.

Valinnan metaforalla äänestäjän on mahdollis-ta arvioida äänestämistään luomatta turhia odo-tuksia ja olematta ylikriittinen. Valinnan metaforaon toimiva paitsi yksilön kannalta, myös demo-kraattisten menettelytapojen arvioinnissa. Tällöinvaalitapaankaan ei kohdistu kohtuuttomia odo-tuksia. Täten on ymmärrettävää, että kansalla oneräänlaista vaikutusvaltaa vaalien tulokseen, mut-ta tätä vaikutusvaltaa voidaan arvioida vain kol-lektiivisena asiana. Vaalipiirijakoja ja vaalitapojatuleekin arvioida poliittisten toimintaperiaatteidenja kansalaisten valintatapahtumien osana.

Vaalipiirit ja vaalitavatSuomessa edustusreformi ja vaalitapa ratkaistiinvuonna 1906 ennen hallitusmuotoa. Hallitus-kysymyksen vuoksi Suomessa esitettiinkin 1920-ja 1930-luvuilla enemmistövaalitavan käyttöä

119

yhden miehen vaalipiirein.13 Luottamus suhteel-liseen järjestelmään onkin ollut suurinta toisenmaailmansodan jälkeen, jolloin mielipide-edus-tus on vahvemmin käsitetty poliittisten oikeuk-sien perustaksi.

Suhteellisen vaalitavan merkitystä ei aina olekäsitetty poliittiseksi periaatteeksi. Vuoden 2003eduskuntavaaleissa poliitikot loivat pääministe-rivaalin nojalla loisteliaan harhakuvan, että Suo-messa, jossa on suhteellinen vaalitapa ja moni-puoluejärjestelmä, vaaliosallistuminen pelkistyi-si toimintatapaan, joka kuuluu puhtaasti enem-mistöperiaatteeseen. Vaalipiirin edustajan valin-ta on toki kiistattomampi, kun valitaan enitenääniä saanut. Monimutkainen laskenta jää poisja läpimennyt on aina saanut huomattavan mää-rän ääniä. Tällöin pienemmillä ryhmillä ei kui-tenkaan ole asiaa parlamenttiin, eivätkä edustet-tavana ole mielipiteet vaan johtavat mielipiteet.

Esimerkiksi Ison-Britannian kahta puoluettaei voi aivan äkkiseltään ajatella jakavan hallitse-misroolin. Yksi hallitsee kerrallaan ja toimii omienargumenttiensa ja halujensa mukaan. Tämä mo-narkistinen jäänne löytyy myös pääministerikes-keisen vaali- ja hallitustavan sisältä. Maata koo-taan yhteen.

Suomessa hallitusmuotoa on yritetty muuttaahallitus- ja pääministerikeskeiseksi, mutta moni-puoluejärjestelmää ja koalitiohallitusten perinnet-tä tämä tavoite ei poista. Kuitenkin Kalevassa(19.3.2003) Kyösti Karvonen ja Helsingin Sano-missa (5.4.2003) Tuomo Martikainen esittivät,etteivät vaaleissa vastakkain olleet kaksi puoluettavoisi mennä samaan hallitukseen. Vaalipropagan-daa ja eräiden puolueiden tahtoa ei tule suoraansamastaa poliittisen demokratian toimintaperiaat-teeksi. Kahden puolueen tai blokin järjestelmänodotus ei suinkaan välttämättä ratkaise poliittisiaongelmia eikä tuo vahvaa pääministeriä. Kriitikoi-den järkeilyn nojalla olisi ilmeisesti siirryttävä enem-mistövaaleihin. Vaalitapa vastaisi silloin oppikirja-maista ihannetta kahdesta selkeästä vaihtoehdos-ta. Mutta millaisista vaihtoehdoista jouduttaisiinäänestämään? Kun vaalit vielä tehtäisiin päämi-nisterivaaliksi, mentäisiin äänestämään siksi, että

joka vaalipiirissä valitaan Jäätteenmäki tai Lippo-nen. Isossa-Britanniassa vaalien merkitys on pe-rinteisesti toinen kuin Suomessa. Suhteellisen vaa-litavan nojalla muodostuneessa monipuoluejärjes-telmässä ei tavoitella selkeyttä kahden puolueenkautta, vaan luotetaan myös mielipiteiden edus-tuksen periaatteeseen. En usko, että enemmistö-vaali Suomessakaan sinänsä lisäisi äänestysaktiivi-suutta. Sama panostus vaalikampanjaan olisi toi-sellakin aiheella nostanut äänestysprosenttia, eikäteema ainakaan nuoria vakuuttanut. Onkin useintodettu, että suhteellisen vaalitavan maissa äänes-tysaktiivisuus on tavallisesti korkeampi kuin enem-mistövaalitavan oloissa. Jos on ennalta selvää, etteiehdokkaalla ole läpipääsyn mahdollisuutta, ei niinherkästi vaivauduta äänestämään kuin valintati-lanteen ollessa avoin. Äänestysaktiivisuuden nos-tamisen ja monipuolisemman (poliittisen) kult-tuurin aktivoinnin nimissä ei kannata tukea vainsuurimpien puolueiden asemaa. Enemmistövaa-litapaa sovellettaessa pienempien puolueiden mah-dollisuus menestyä olisi vielä korostetummin hen-kilöiden varassa kuin nyt pienissä vaalipiireissä.Suhteelliset vaalit tarjoavat toisenlaisen valintati-lanteen kuin enemmistövaali.

Myös hallituksen vahvistamisen tavoitetta onajateltava maan vaalitavan ja siinä noudatettavienedustuksen periaatteiden mukaisesti. Suhteellisenedustuksen perusteella puolueiden leegio pakote-taan yhteistyöhön ja kompromisseihin. Tämän onnähty vahvistavan poliittista kulttuuria. Suhteel-linen vaalitapa ja monipuoluejärjestelmä eivätArendt Lijphartin mukaan (1994) olekaan sellai-nen haittatekijä kuin on annettu ymmärtää. Kyseon vain erilaisesta poliittisesta hallitustavasta jakulttuurista. Edustuksen periaatteita on syytä ar-vioida poliittisen hallitustavan ja myös suoraanpoliittisen kulttuurin asiana.

Suhteellista vaalitapaa on kehitetty puolueidenja alueiden poliittisen edustuksen nimissä. Yleisestipuhutaan poliittisesta edustuksesta ja rajataan sevain puolueen edustuksen periaatteeksi (Vaalitoi-mikunta 2000). Kuitenkin myös alueen edusta-minen on edustajien poliittisen toiminnan periaa-te. Usean ehdokkaan vaalipiirien mukaan jaettu

120

edustus yhdistää puolueiden ja alueiden edustuk-sen ja on keino tehdä kummastakin suhteellinen.

Vaalipiirin koko asettaa tietenkin ulkoiset ra-jat sille, kuinka monta ehdokasta ja puoluetta voipäästä läpi. Tässä yhteydessä on puhuttu piile-västä vaalikynnyksestä, koska pienimmissä vaali-piireissä puolueen tulee yhden edustajanpaikansaadakseen saada alueelta noin 14 prosentin kan-natus. Etelän suurissa vaalipiireissä alueen äänis-tä paikkaan riittää noin 4 prosenttia. Silti on huo-mattava, ettei vaalipiirien välillä ole absoluutti-sissa määrissä minkäänlaista systemaattista kokoonliittyvää eroa sen suhteen, mikä on viimeisen va-litun edustajan saama (suhdelukuna laskettu)äänimäärä (Vaalitoimikunta 2000, 8).

Koska vaalien suhteellisuus on kirjattu perus-tuslakiin, on esitetty, että sitä tulisi pitää periaattee-na. Pienet puolueet käsittävät tämän pykälän joikään kuin politiikan saralle kuuluvaksi äänestäjienja puolueiden subjektiiviseksi oikeudeksi. Tämäkävi ilmi esimerkiksi 7.1.2003, kun eduskunnas-sa keskusteltiin perustuslain toteutumisesta. Ky-selyyn vastanneista eräs puolestaan totesi, että

länsimaiden demokratian mukaan noin 4–5 pro-sentin kannatuksella pitäisi saada yksi kansanedus-taja läpi. Nyt malli on ilmeisesti perustuslain vas-tainen (pieni puolue).

Kuinka sitten pitäisi suhtautua näihin suhteelli-suusvaatimuksiin? Asia on syytä käsittää niin, ettälaki sanoo, ettei Suomessa ole enemmistövaalijär-jestelmä vaan suhteellinen vaalitapa. Siinä ään-ten määrien ja edustajien paikkojen suhteet pyri-tään saamaan toisiaan vastaaviksi. On kuitenkinjo kaksi edustuksen periaatetta ja vaalipiirit ovatpieniä, koska alueperiaate on tärkeä tekijä. Suh-teellinen vaalitapa on lisäksi yksi edustuksellisenjärjestelmän poliittisista toimintaperiaatteista, seei ole ainoa järjestelmää luonnehtiva poliittinentoimintaperiaate. Monipuoluejärjestelmä ei edel-lytä täydellistä puolueidenkaan suhteellisuuttavaan avointa järjestelmää. Ja matemaattistenkinpohdintojen välillä (prosentit vai määrät ja milläalueella) on lopulta tehtävä poliittisia valintoja.

Suhteellisen vaalitavan oloissa poliittisesta vaa-

litapahtumasta ja -julkisuudesta tulee useampienpuolueiden ja ehkä mielipidesuuntien edustuk-sen areena luontevammin kuin enemmistöjärjes-telmässä. Suomessa ainakin keskisuuret puolueetovat vaaleissa mukana lähes kaikissa vaalipiireis-sä. Selvin poikkeus tästä on RKP, jolla ei ole ollutehdokkaita kahdeksassa vaalipiirissä. RKP on vah-vimmin paikallinen puolue, joka sidoksissa kie-leen ja elämäntapaan.

Vaalipiirin koolla ei Suomessa ole ollut suoraanyleisempää merkitystä kansalaisten äänestysaktii-visuuden kannalta. Pienissä vaalipiireissä äänestys-prosentti oli nyt kuitenkin korkeintaan sama kuinkeskimäärin (Satakunnassa ja Lapissa 69,7 pro-senttia, matalin Etelä-Savossa, 65,4 prosenttia).Valittavien edustajien määrä ei suinkaan ole ainoaaktiivisuuserojen syy. Oleellisempi on kysymysalueen poliittisen kulttuurin avoimuudesta.

Ehdokasasettelu ja vaalikampanjointi muok-kaavat vaalipiirissä pidemmällä aikavälillä muodos-tunutta puoluejakoa ja poliittista kulttuuria. Puo-lueiden kannatuksella on kautta Euroopan alueit-taisia eroja, eikä halua kehittää Suomen kaltaistamahdollisimman suhteellista vaalitapaa oikeastaanlöydy juuri muualta kuin vaaliteoreetikoiden pu-heista ja kirjoituksista. Silti edustuksellisen järjes-telmän edes nykyisellä tasollaan olevaa avoimuut-ta voidaan pitää poliittisen kansalaiskulttuurinvahvuutena, eikä vain stabiliteetin vaan myös ak-tiivisuuden mielessä. Vaalijulkisuus on areena, jol-la aktivoidutaan toistuvasti. Myös tappiot ja huk-kaäänet kuuluvat vaalien periaatteisiin. Poliittistakulttuuria muokkaavat kuitenkin kaikki vaalijul-kisuudessa uskottavat ehdokkaat, eivät vain me-nestyneet. Vaihtoehtojen perustelutavat jäävät elä-mään omaa elämäänsä myös paikallisina vaihtoeh-toina tai niiden irvikuvina.

Vaalipiirit yhdistävät alueen, puolueen ja kan-san edustuksen periaatteet. Alueen ja kansan edus-tus voivat toteutua lähinnä vain puolueen välit-tämänä, mutta tämä ei ole estänyt julkisuudenhenkilöä tai päteväksi tunnettua johtajaa tai asian-tuntijaa nousemasta tavallaan omin voimin, lä-hes puolueeseen sitoutumattomana, ehdokkaaksija kansanedustajaksi. Poliittinen kokemattomuus

121

ei suinkaan ole kaikille ollut este nousta kansan-edustajaksi, koska monelle äänestäjälle se on pe-ruste ohittaa puolueeseen vahvemmin sitoutu-neet. On ehdokkaita, joille alueellinen kannatuson selvästi henkilökohtaisen toiminnan tulostaeikä se perustu puolueeseen samastumiseen. Löy-tyy myös ehdokkaita, joille puoluetausta on ol-lut väline saavuttaa asema alueen eli vaalipiirinsävaikuttajana. Puolueen ja kansan edustus toteu-tuu alueen välittämänä.

Alueen edustaminen oli kaikki kaikessa. Cronberg jaHoskonen ovat tästä selvä osoitus (pieni puolue).

Cronberg on entinen maakuntajohtaja ja Hosko-nen keräsi kotialueeltaan reilusti yli puolet äänistä.Itä-Lapissa Rundgren ja Mustajärvi saivat puolue-rajat ylittäviä alueääniä ja Satakunnassa puolueensisällä menestyi alueen vaikuttajista Juhantalo, jon-ka vaalimainoksen sanomana oli ”Kauko hoitaa”intressit. Aluetta voi siis edustaa varsin erilaisillatyyleillä, aivan kuten paikallisia arvoja, kokemuk-sia ja puoluettakin. Nuorilla olisi puolueissakin va-pauksia eritellä kulttuurinsa lähtökohtia.

Suhteellisuuden tulisi myös puolueiden po-liittisten toimijoiden mielestä toteuttaa jossainmäärin sekä puolueiden että alueiden edustuk-sen periaatteita. Tähän pakottaa jo puolueen etueli paikkojen tavoittelu vaaleissa.

Alueellisuus on merkittävämpi tekijä kuin puolueItä-Suomessa (pieni puolue).

Alueen edustamisen tärkeys ilmenee selvästi Lapis-sa (suuri puolue).

Poliittinen edustus voi toteuttaa edustajien valin-nan perusteella useita edustuksen tavoitteita yhtäaikaa. Ja jollekin osalle äänestäjistä vaalit ovat yk-sinomaan puolueen, arvojen, henkilön tai alueenedustamista.

Kyllä vaalit ovat puolueiden väliset ja valtakunnallisetensisijaisesti ja tämä trendi on vahvistunut ja oli nytpääministerivaaleissa korostetun vahva. Maakunnalli-suus toimii puolueen sisällä ei muutoin (suuri puo-lue).

Edustajien toiminnassa alueperiaate näkyy sekäpuolueessa toimittaessa että paikallisesti vaalipii-rissä. Alueellisen edustuksen periaatetta pidetääntärkeänä, kun korostetaan vaaleissa luotavaa edus-tuksellista suhdetta.

Alueellisella edustavuudella on merkitystä. Mieles-täni sillä on suurempi merkitys alueen äänestäjienaktiivisuudelle kuin alueen asioiden hoidolle edus-kunnassa (sanomalehti).

Puolueen ja etenkin alueen edustusta arvioidaan,kun puhutaan vaalien oikeutuksesta ja yleisestälegitimiteetistä.14 Se lisääntyy, kun vaaleissa onmahdollisuus valita alueella puolueiden (tai va-litsijayhdistysten) päteviksi tai hyväksyttäviksinähdyistä ehdokkaista. Puolueen, alueen, kan-san, ”ihmisten” tai henkilön imagon mukaisenelämäntavan edustaminen limittyvät toisiinsaäänestäjän valinnassa, vaalijulkisuudessa ja myösvaalien yleisessä merkityksessä. Alueen, puolueenja kansan edustusta ei tarvitse nähdä toisilleen vas-takkaisina periaatteina.

Alueen edustus kytkeytyy osaksi puolueenpaikallisten yhdistysten toimintaa puolueessa javaaleissa. Lisäksi puolueen toimintatavoissa japeriaatteissa on omat alueelliset painotuksensa.Näkyvät, puolueessa vahvat edustajat korostavatomalla tavallaan puolueen alueellista luonnetta.

Alueen, puolueen ja henkilön vaali siis sekoit-tuvat vaaleissa, ja tämä antaa tiettyä joustavuuttaäänestäjille ehdokkaan valinnassa. Ehdokkaanpaikallinen tai alueellinen identiteetti voi olla lä-hes täysin puoluepoliittinen ja silti alueaspektisaattaa madaltaa kynnystä valita edustaja ja puo-lue. Maria-Kaisa Aula viittasi tähän uudesta pe-rustuslaista käydyssä eduskuntakeskustelussa(7.1.2003). Tämä näkökulma ei kuitenkaan ra-jaudu vain Keskustan maakuntaidentiteettiin,vaan näkyy myös kaupungeissa. Nuorten aktii-visuudelle identiteettien moninaisuudella ope-roinnilla luulisi olevan merkitystä, koska yhäenemmän arvostetaan henkilöä ja tapaa toimia.Puolueiden piirisihteereiden kommentit kampan-jasta ja henkilön soveltuvuudesta viittaavat sii-hen, että vaaleissa otetaan peliin yhä useampia

122

edustuksen perusteita ja periaatteitakin. Kyse eiole vain uusien marginaalisten identiteettien ha-kemisesta vaan suuria äänimääriä kokoavien edus-tajien luomisesta.

Pienet puolueet ja suuremmatkin ovat eten-kin pienemmissä vaalipiireissä joutuneet asioidenyhdistelytaidon äärirajoille, kun lisäkannatusta onhaettu vaaliliitoilla. Vaalipiirissä vaaliliitot ovattarpeen pienille puolueille, jotta ne voisivat us-kottavasti tavoitella edustajan paikkaa. Puoluei-den mahdollisuus menestyä vaaleissa saa ne kiin-nostumaan ehdokashankinnasta ja vaalityöstä.Tällöin ne saavat houkutelluksi pätevämpiä eh-dokkaita ja lisäävät äänestäjien mahdollisuuttavalita sekä useammista puolueista että uskotta-vammista ehdokkaista edustajansa. Pienen puo-lueen edustaja kertoikin, että vaaliliiton merkitysoli ”erittäin suuri. Puolueemme ilman vaaliliittoavie vaalipiirissämme uskottavuuden ja puolittaaäänimäärän.” Toisen puolueen nähtiin taan-tuneen ”sen jälkeen, kun jäivät muutama vaalisitten vaaliliittojen ulkopuolelle ja heidän ainutedustajansa putosi” (sanomalehti).

Korkea piilevä äänikynnys aiheutti kahden vaaliliitonsyntymisen. Ilman liittojen tuomaa teoreettista mah-dollisuutta aktiivisuus olisi kenties jäänyt alhaisem-maksi kuin nyt kävi (suuri puolue).

Vaaliliitot saivatkin asiantuntijain vastauksissa sii-nä mielessä positiivisen merkityksen, että nykyti-lanteessa ne ilmeisesti aktivoivat vaaleihin puo-lueita ja niiden ehdokasasettelun paremmin on-nistuessa myös äänestäjiä. Kuitenkin vaaliliitossapuolueen, henkilön tai aluetta ajaneen nimissäkootut äänet saattavat mennä kokonaan toisiaperiaatteita edustavalle puolueelle. Puolueen eh-dokasasettelu pelkistyikin paikoin taktisista syis-tä yhteen henkilöön, joka äänten keskittämisenvuoksi voitti paikan vaaliliiton sisällä. Viime vaa-leissa kristillisdemokraatit menestyivät vaaliliit-tojen nojalla, nyt he hävisivät toimiessaan ilmanvaaliliittoja. Kun samassa vaaliliitossa ovat perus-suomalaiset, Kokoomus ja liberaalit, saattaa sejoidenkin valintaa helpottaakin. Yleisempi näkö-kohta kuitenkin on, että

vaalin luonne muuttuu [pienessä vaalipiirissä] vaali-taktiikan johdosta erilaiseksi kuin ns. normaalivaali-piireissä. Täysin epäpyhät allianssit hämärtävät mo-nien mielessä koko vaalitilannetta ja estävät ihmisiääänestämästä, kun eivät tiedä mille aatteelle oma äänilopulta menee (suuri puolue).

Vaaliliitot ovat, kuten Lauri Tarasti (Vaalitoimi-kunta 2000) on todennut, suhteellisen vaalita-van toteutumisen suurin periaatteellinen epäkoh-ta, suurempi kuin niin sanottu piilevä äänikyn-nys, koska vaaliliitot hämärtävät äänestäjän valin-tatilanteen. Lisäksi keinotekoisen liittoutumisentuoma jännite näkyy puolueen järjestötyössä.

Vaaliliittojen synnyttämisen kiihko ja tuska vaikuttierityisesti puolueissa a ja b, niissä oli sisäisiä risti-riitoja, mikä ilmeni jossain määrin ehdokasasette-lussa sekä itse vaalituloksessa (pieni puolue).

Nykyisenkin piirijaon oloissa voitaisiin harkitavaaliliittojen lakkauttamista. Äänestämistilannettane eivät selvennä kenellekään, vaikka vaalin tak-tiset kuviot olisivat kaikkien tiedossa. Poliittisenelämän aktivointi tasapainottaa punnuksia, mut-tei muuta periaatteellista ongelmaa.

Vaalitoimikunta 2000 kaavaili vaaliliittojenkieltämisen kompensaatioksi vaalialueen järjestel-mää. Vaalialueen muodostavat kaksi tai kolmevaalipiiriä toimisivat vaaleissa erikseen ja ehdok-kaat valittaisiin vaalipiiristä. Äänten laskennanajaksi kaikki vaalialueen äänet kuitenkin lasket-taisiin yhteen ja puolueiden sekä valitsijayhdis-tysten paikkojen määrä jaettaisiin vaalialueen lu-vun mukaan. Sen jälkeen paikkamäärä jaettaisiinvaalipiireittäin ja vaalipiirissä eniten ääniä saaneetvalittaisiin edustajiksi. Vaaliliitoista voitaisiin luo-pua, vaikka vaalipiirit säilyisivät entisellään.

Itse henkilökohtaisesti, samoin kuin edustamani leh-ti, kannatan vaalialuejärjestelmää. Se säilyttäisi alueel-lisen edustavuuden samalla kun piilevää äänikyn-nystä voitaisiin painaa selvästi alemmaksi. Vaalipiirienyhdistäminen olisi alueellisen edustavuuden kannal-ta huonompi ratkaisu (sanomalehti).

Vastaava näkemys oli yleisin yhteinen nimittäjä,mutta osalle suurten puolueiden vastaajista asial-

123

la ei ollut suurempaa merkitystä. Eikä yhdeksäntai kymmenen ehdokkaan vaalipiiriä pidetty enääliian pienenä. ”Keski-Suomi on juuri oikean ko-koinen vaalipiiri” (suuri puolue). Vaalialueen ideansoveltamisen tiellä on kahden hallituspuolueen eliSDP:n ja Keskustan aiemmin ilmoittama vastus-tus. Sen sijaan kaikki muut puolueet saattaisivatsopia asiasta. SDP ja Keskusta olisivat kuitenkinvalmiit heti kieltämään vaaliliitot, joita RKP puo-lestaan ehdottomasti kannattaa. Täysin virka-työksi siirretty asia on pakastettu.

Vaalitavan merkitys on kaikille puolueille jaäänestäjille huomattava. Kukapa toimisi vastoinomaa etuaan? Ehkä juuri tällainen ajattelu herät-tää epäilyjä puoluepolitiikkaa kohtaan, vaikkapuolueet voisivat tässäkin asiassa vain yksinker-taisesti toimia toisin ja ottaa asian julkiseen po-liittiseen käsittelyyn.

LopuksiVaalitapa toteuttaa äänioikeuden ja on politiikantoimintaperiaatteiden osa. Puoluetoiminnasta jä-sentyy myös yleisiä käytännöllisiä näkökohtia ar-vioita politiikan toimintaperiaatteita. Yksinomaanpuolueiden suhteellisen edustuksen toteuttami-nen ei välttämättä ole edes puolueiden mieleen,koska niidenkin menestys on alueellista ja alueenedustamiseen ankkuroitunutta. Vaalipiirien laajen-taminen (pinta-ala) korostaisi rahoituksen merki-tystä. Suuremmat vaalipiirit antavat pienemmille-kin puolueille ja uusille yrittäjille mahdollisuudentulla edustetuiksi, joten tässä mielessä ne soveltu-vat paremmin suomalaiseen perinteeseen. Kuiten-kaan kynnys ei ole aivan pieni. Puoluekentän uu-distamisen mahdollisuus silti on olemassa, vaikkapuoluetoiminta nähdäänkin helpommin hallitus-toiminnan kuin yhdistystoiminnan asiaksi. Puo-lueiden edustuksen absoluuttinen suhteellisuusei kuitenkaan ole toimiva näkökohta kehittää edus-tuksellista politiikkaa.

Poliittiset asiantuntijat liittivät kommenteissaanyhteen puolueiden ja äänestäjien aktiivisuuden;edellinen nähtiin jälkimmäisen edellytykseksi.Alueen poliittisen julkisuuskulttuurin kannalta onmerkittävää, että siellä yhden tai kahden sijaan

toimii useita puolueita. Tosin kahdenkin puolueenjärjestelmässä puolueen sisäinen yhdistyskulttuu-ri voi olla aktiivista ja sallia eri näkökulmista keh-keytyvät väittelyt. Julkisen mielipiteen edustus eimekaanisesti hoidu paremmin tietyn vaalitavanmukaan. Silti uudistumisen kannalta haastajienmahdollisuuksien tulisi olla edes jossain määrinkonkreettiset. Vanhatkin yhdistykset ja järjestötvoivat uudistua, toimia aktiivisesti ja vetää nuoriamukaan. On myös mahdollista, että uusilta yrittä-jiltä ja suuntauksilta yksinkertaisesti puuttuu kan-natus alueella. Silti pelitilanne muuttuisi julkisenmielipiteen edustusta tukevaan (ja pääministeri-vaalin luonteesta poikkeavaan) suuntaan, jos vaa-liliitot poistettaisiin ja siirryttäisiin vaalipiirit säi-lyttäen vaalialuejärjestelmään.

Puolueiden, alueiden, arvojen ja intressiensekä elämäntapojen edustaminen ovat osa pai-kallista ja yleistä poliittista julkisuutta. Sen vah-vistuminen ruokkii muita uudistuksia ja aktiivi-suutta alueella. Poliittiset rakenteet voivat vah-vistaa kansalaisyhteiskunnan toiminnan resurs-seja (Rothstein & Stolle 2003). Aktiivinen yh-distystoiminta tukee itsehallinnollisten periaat-teiden vahvistumista. Vaalitapaa ja vaaleja onkinsyytä arvioida poliittisen kulttuurin yhtenä toi-mintaperiaatteena eikä vain hallitustavan kon-tekstissa.

Viitteet1 Poliittis-sosiaalinen pääoma muodostumisen pro-

sesseista ollaan monta mieltä, mutta pidemmän his-torian ja maavertailujen perusteella on selvää, ettäjulkisen poliittisen toiminnan menestyksen edelly-tyksenä on monien institutionaalisten tekijöidenkooste. Samaltakin näyttävä institutionaalinen keinosaa eri yhteyksissä eri merkityksen, koska toimijoillaon erilainen perusta ottaa asiat käyttöön ja koke-muksia vanhoista ja edelleen ylläpidettävistä tai hy-lättävistä arvoista. Robert Putnamin (1993) tutki-mus Italian poliittisista alueista nosti sosiaalisenpääoman käsitteen poliittisten toimintakulttuurientutkimukseen. Valtio-opissa on perinteisesti paino-tettu poliittisten instituutioiden pitkän keston mer-kityksiä. Yhdessä näistä on puhuttu poliittis-sosiaa-lisena pääomana.

2 Kyselyn saivat Satakunnan, Keski-Suomen, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Lapin piirien piirisih-

124

teerit tai toiminnanjohtajat seuraavissa puolueissa:SDP, Keskusta, Kokoomus, Vasemmistoliitto, Vih-reä liitto ja Kristillisdemokraatit. Lähetin kyselynmyös alueiden ykköslehtiin. Vastauksia tuli melkotasaisesti ja pikaisesti, yhteensä 16, joista sanoma-lehdiltä kaksi. Vastausprosentti oli noin 50. Tarkoi-tuksena oli kysyä mielipiteitä asiantuntijoilta, jotenvastauksia tuli tähän tarkoitukseen riittävästi.

3 Ehkä anti-Halme olisi isäntää suositumpi vaikka Hal-me kokoaakin patrian puolustajan roolissaan laajatjoukot. Kansalasiaktivismin perusteet ovat kuiten-kin selvästi nähtävissä asiana, joka voi laittaa myöspuolueet uudistamaan itseään.

4 Kari Paakkunainen esittää tämän teoksen artikkelis-saan näkemyksiä kotimaisen puoluepolitiikan epäi-lemisestä ja globaalin politiikan kansalaisyhteiskun-nan tarjoamista uusista mahdollisuuksista.

5 Halu vaihtaa hallitus tai pääministeri on liian kapeakysymys mittaamaan asiaa.

6 Poliittisten oikeuksien käytön horisontissa myös po-liittinen osallistuminen voidaan käsittää ilmaisevaksiteoksi eli kyse on oikeuteen perustuvasta ekspressii-visestä asenteesta vaaleihin. Tämä on perustellumpinäkökulma kuin puhua äänestämisestä velvollisuus-käsitteistön ja tulkita velvollisuuden täyttäminen il-maukseksi (vrt. Borg 1996). Jo sanana velvollisuuson ilmaukseen tähtäävän toiminnan vastakohta. Ää-nestäminen voidaan silti nähdä velvollisuuden tun-teen ilmaisuna, ja siten korostaa, ettei tässä ole kyseerityisen mielipiteen ilmaisusta.

7 Ensin vuodesta 1994 alkaen kokeilukunnissa ja EU-valeissa ja vuodesta 1998 lähtien yleisissä vaaleissa(Holmberg & Möller 1999; Ekström & Anders-son 1999).

8 Tämä on sekä suomalaisten (Borg 1996) että ruot-salaisten tutkimusten toteamus (Peterson ym. 1998ja SOU 1999, 132).

9 Eli poliittinen aktiivisuus jakautui kuten radikalis-mi Jaakko Nousiaisen teoksessa poliittisista kanna-tusalueista (ks. Nousiainen 1956). Yhteys on ehkätäysin satunnainen mutta sinänsä hauska.

10 Luokittelin vastaukset pienten ja suurten puoluei-den ryhmiin puolueen vaalipiirissä saaman kanna-tuksen mukaan. Siten pienet puolueet ovat korkein-taan yhden paikan haltijoita.

11 Se ei mitenkään vastannut uuden perustuslain hen-keä, joka kyllä korostaa, että pääministeri valitaaneduskunnassa, muttei sano minkä suuruisesta puo-lueesta pääministerin on tultava.

12 Hellsten ja Martikainen (2001) ovat tulkinneet nuor-ten vaaliaktiivisuuden ja järjestöosallistumisen las-kua osoituksena rituaalien seuraamisen vähentymi-sestä. Näin suurta kulttuurimuutosta en kuitenkaanlähtisi kyselyn perusteella tulkitsemaan. Pikemmin-

kin uudet vaeltajien rituaalit ja liikkeellelähdön jat-kuvuuden ylläpitämisen leimat ja merkit näyttävätolevan yksilö-kansalaisten jatkuvassa hallinnassa taiainakin käytössä.

13 Brotherus 1929 ja 1934; Teljo 1931; Kekkonen1934.

14 Vaalien legitimoiva merkitys nähtiin keskeiseksi kan-sakuntien yhdistämisen vaiheissa 1800-luvun Eu-roopassa (ks. Rosanvallon 1992).

KirjallisuusBorg, Sami (1996). Velvollisuus vaikuttaa. Tutkimus

suomalaisten äänestysosallistumisen perusteista ja edus-kuntavaalien äänestysprosentin laskusta. Acta Uni-versitatis Tamperensis. Ser A vol. 491. Tampere:Tampereen yliopisto.

Brotherus, K. R (1929). Parlamentarismi ja suhteelli-nen vaalitapa. Valvoja-Aika. 377–395.

Brotherus, K. R. (1934). Mietintö eri vaalijärjestelmienvaikutuksesta eduskunnan kokoonpanoon ja tehtäviin.Komiteanmietintö 1934:2.

Brühn, Anders (1999). Ungdomarna, Politiken ochValet. Teoksessa SOU 1999: 132, 205–265.

Ekström, Mats & Andersson, Cathrin (1999). När Väl-jarna skall mobiliseras. Valrörelsen 1998 i ett jämfö-rande perspektiv. Teoksessa SOU 1999: 132, 7–73.

Helander, Voitto (1993) Nuorten järjestelmäkiinnitty-minen. Politiikka No 1, 1993, vol. 35, 15–30.

Hellsten, Villiina & Martikainen, Tuomo & Pekonen,Kyösti (toim.) (2000). Vaalista Vaaliin: Vaalit, puo-lueet ja kansalaiset vuosituhannen vaihteessa. Helsin-ki: Helsingin yliopisto, Yleisen valtio-opin laitos.

Hellsten, Villiina & Martikainen, Tuomo (2001).Nuoret ja uusi politiikka. Tutkimus pääkaupunkiseu-dun nuorten poliittisista suuntauksista. Helsingin kau-pungin tietokeskuksen tutkimuksia 2001:3. Hel-sinki: Helsingin kaupunki.

Holmberg, Sören; Möller Tommy (1999) Premiär förpersonval. Teoksessa Holmberg & Möller (toim.)Premiär för personval. Forskningsrapporter utgivnaav Rådet för utvärdering av 1998 års val. SOU1999:92. Stockholm, 7–16.

Jääsaari, Johanna & Martikainen Tuomo (1991). Nuor-ten poliittiset valinnat. Helsinki: Gaudeamus.

Kekkonen, Urho (1934). Demokratian itsepuolustus.Teoksessa Urho Kekkonen (1972), Puheita ja kir-joituksia IV. Helsinki: Weilin + Göös.

Lijphart, Arend (1994) Democracies: Forms, perfor-mance, and constitutional engineering. EuropeanJournal of Political Research. Vol 25, 1–17.

Martikainen, Tuomo (1978) Ikä ja sitoutuminen poli-tiikkaan. Kansalaiskasvatuksen keskuksen julkaisu-ja 36. Helsinki.

125

Martikainen, Tuomo & Yrjönen, Risto (1984). Nuor-ten poliittinen suuntautuminen: tutkimus nuortenäänestysvalinnoista. Helsinki: Kansalaiskasvatuksenkeskus.

Martikainen, Tuomo & Pekonen, Kyösti (1996). Nuo-ret ja urbaani politiikka. Helsingin kaupungin tie-tokeskuksen tutkimuksia, 1996: 11. Helsinki: Hel-singin kaupunki.

Nousiainen, Jaakko (1956). Kommunismi Kuopion lää-nissä. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Paakkunainen, Kari (1993) The A-Political Youth: aRe-examination of a Thesis. Teoksessa Kari Palonen& Tuija Parvikko (toim.), Reading the Political.Exploring the Margins of Politics. Helsinki: FinnishPolitical Science Association, 35–49.

Paakkunainen, Kari (1999). Political Participation ofyouth in Finland. Teoksessa Barbara Riepl & Hel-mut Wintersberger (toim.), Political Participation ofYouth below Voting Age. Examples of European Practices.Eurosocial reports, vol 66. Vienna: European Cent-re, 63–119.

Pekonen, Kyösti (2000). Demokratia ja vaalit. Teokses-sa Villiina Hellsten, Tuomo Martikainen & KyöstiPekonen (toim.) (2000), Vaalista Vaaliin: Vaalit,puolueet ja kansalaiset vuosituhannen vaihteessa.Helsinki: Helsingin yliopisto, Yleisen valtio-opinlaitos, 17–44.

Petersson, Olof & Hermansson, Jörgen & Micheletti,

Michele & Teorell, Jan & Westholm, Anders (1998).Demokrati och medborgarskap. Demokratirådets rap-port 1998. Stockholm: SNS.

Putnam, Robert D. (1993), Making Democracy Work.Civic Traditions in Modern Italy. Princeton, N. J.:Princeton UP.

Rantala, Onni (1982). Suomen puolueiden muuttumi-nen 1945–1981. Helsinki: Gaudeamus.

Rosanvallon, Pierre (1992). Le Sacre du Citoyen. His-toire du suffrage universel en France. Paris: Galli-mard.

Rothstein, Bo & Stolle, Dietlind (2003). Social capitalin Scandinavia. Scandinavian Political Studies, Vol26. No 1. 1-26.

Räty, Reetta (2000). Uusi Sukupolvi – uutta politiik-kaa? Nuorten kansanedustajaehdokkaiden poliitti-nen ajattelu. Teoksessa Teoksessa Villiina Hellsten,Tuomo Martikainen & Kyösti Pekonen (toim.)(2000), Vaalista Vaaliin: Vaalit, puolueet ja kansa-laiset vuosituhannen vaihteessa. Helsinki: Helsinginyliopisto, Yleisen valtio-opin laitos, 47–69.

SOU 1999: 132. Andersson ym. (1999). Valdelta-gande I färändring. Demokratiutredningens fors-karvolum XII. Stockholm.

Teljo, Jussi (1930). Yhdenmiehen vaalipiirit vaiko suh-teelliset vaalit? Porvoo.

Vaalitoimikunta 2000. Vaalitoimikunta 2000:n mie-tintö. Komiteanmietintö 2001: 8.

126

NUOREN ÄÄNESTÄJÄ-SUKUPOLVEN ASENTEET

VAALIOSALLISTUMISTA

KOHTAAN: NELJÄ

FRAKTIOTA1

Vuoden 2003 eduskuntavaaleihin päättyi vuo-desta 1983 yhtäjaksoisesti jatkunut äänestysak-tiivisuuden lasku. Ennen vaaleja julkisuudessakeskusteltiin laajalti suomalaisten yhä hiipuvastakiinnostuksesta vaalien välityksellä tapahtuvaapoliittista osallistumasta kohtaan ja jopa tasaval-lan presidentti vetosi uudenvuoden puheessakansalaisia käyttämään äänioikeuttaan. Myöspalkansaajajärjestöt kampanjoivat näkyvästi jäse-nistönsä mobilisoimiseksi. Kuitenkin ehkä suu-rimman huomion sai nuorempien ikäryhmienyhä vähentynyt vaaliosallistuminen. Vaikka nuor-ten taipumus äänestää vanhempia ikäryhmiäpassiivisemmin onkin havaittu vaalitutkimuksenpiirissä jo useampi vuosikymmen sitten (ks. Cam-pell ym. 1960; Milbrath & Goel 1977), viime-aikaiset tutkimustulokset viittaavat äänestämät-tömyyden muuttuneen Suomessa ainakin jos-sain määrin nuorempien ikäryhmien poliittisenorientaation pysyväksi piirteeksi (Martikainen &Wass 2002a; Martikainen & Wass 2002b). Toi-sin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, ää-nestysaktiivisuus ei enää näytä nousevan ikään-tymisen mukanaan tuomien elämänolosuhteidenvakiintumisen ja yhteiskunnallisen kiinnostuk-sen lisääntymisen myötä. Suhtautumisen vaalienvälityksellä tapahtuvaan osallistumiseen voisi jopa

HANNA WASS ajatella muodostavan nuoremmille ikäryhmilleerityisen sukupolvipiirteen, joka erottaa heidätvanhemmista sukupolvista.

Uuden eduskunnan keski-ikä nousi hiemanyli vuodella, lähelle 48 vuotta. Kun edellisessäeduskunnassa istui 13 alle 30-vuotiasta kansan-edustajaa, on heitä nyt valitussa eduskunnassaenää kuusi. Esimerkiksi Ylioppilaslehti (6/2003)kommentoi vaalitulosta kitkerästi otsikolla ”Nuo-ret hävisivät vaalit”. Havainto ja tulos viittaavat-kin siihen, että vaikka äänestysaktiivisuus lisään-tyikin edellisiin vaaleihin verrattuna runsaan pro-senttiyksikön verran, nuorempien ikäryhmienkeskuudessa vaaliosallistuminen ei noussut mai-nittavasti – tai ainakaan he eivät erityisesti äänes-täneet ikätovereitaan. Voidaankin ajatella, ettänuorten vähäinen vaaliosallistuminen kertoo jos-sain määrin perustavanlaatuisesta epäluulostakoko vaali-instituutiota kohtaan. Tällöin on myösoletettavaa, että näiden vaalien poikkeuksellinenpiirre, kilpailu pääministerin paikasta, ei itsessäänerityisesti innostanut nuorempia ikäryhmiä, toi-sin kuin vanhempia. Tässä mielessä kysymysnuorempien ikäryhmien vaaliosallistumista vie-roksuvan asennoitumisen taustatekijöistä on edel-leen mitä suurimmassa määrin aiheellinen.

Vaikka ikäryhmien suhtautumisen vaaliosallis-tumista kohtaan ajateltaisiin nuorempien muodos-tavan erityisen sukupolvipiirteen, on huomioita-va, että tässä äänestäjäsukupolvessa on todennä-köisesti toisistaan eroavia rintamalinjoja, fraktioi-ta (ks. Virtanen 1999a; Virtanen 2000). Näiltäfraktioilta olisi kuitenkin kyettävä löytämään jo-kin yhteinen sävel, jotta puhe yhdestä sukupol-vesta olisi mielekästä (vrt. Toivonen 1999, 234–235). Toisaalta voi ajatella, kuten tässä on tehty,että fraktiot ovat kokonsa puolesta epäsuhteessatoisiinsa: selkeän enemmistön muodostaman”pääfraktion” lisäksi muut fraktiot ovat eräänlai-sta sisäistä hajontaa.

Artikkelissa tarkastellaan 18–30-vuotiaidenasenteita vaaliosallistumista kohtaan SuomenGallupin keräämän valtakunnallisesti edustavanaineiston ”Eduskuntavaalit ja nuoret 2003” va-lossa. Ensimmäiseksi tarkastellaan iän ja äänes-

127

tysaktiivisuuden välistä suhdetta elämänkaarenja sukupolven käsitteiden avulla ja esitetään, mil-lä perusteilla 18–30-vuotiaiden ikäryhmän voisiajatella muodostavan erityisen äänestäjäsukupol-ven. Tämän jälkeen esitellään tiivistetysti näke-mystä sukupolven sisäisistä jakolinjoista eli frak-tioista. Empiirisessä osiossa kyseisestä ikäryhmäs-tä muodostetaan ensin neljä fraktiota sen perus-teella, millaisena poliittisena toimijana yksilö it-seään pitää.2 Poliittinen toimijuus rakennetaanristiintaulukoimalla keskenään puolueiden kauttatapahtuva poliittinen toiminta ja puolueareenanulkopuolella tapahtuva toiminta, jolla kuitenkinon poliittinen tarkoitus. Tämän jälkeen kuvail-laan näin muodostuvan nelikentän kutakin ryh-mää ja tarkastellaan heidän äänestysaktiivisuut-taan vuoden 2003 eduskuntavaaleissa sekä kan-tojaan vaaliosallistumista koskeviin asenneväittä-miin. Lopuksi luonnehditaan lyhyesti eri fraktioi-den poliittista sosialisaatiota, jota on tässä tapauk-sessa mitattu vanhemmilta saadulla mallilla käy-dä äänestämässä.

Ryhmittäisellä tarkastelulla pyritään ensinnä-kin hienosyisempään kuvaan nuorten ikäryhmienasenteista vaaliosallistumista kohtaan. Taustallaon oletus, että äänestämisasenteissa – huolimattaerillisistä asemista puoluetoiminnan ja ulkopar-lamentaarisen poliittisen toiminnan suhteen –voidaan kuitenkin löytää jossain määrin yhtei-nen vire. Kuitenkin on todennäköistä, että kun-kin fraktion asenteista löytyy myös sävyeroja.Oletettavasti puoluetoiminnan läheiseksi koke-vien nuorten asenne vaaliosallistumista kohtaanon suhteellinen positiivinen. Toisaalta sekä puo-luetoiminnasta että ulkoparlamentaarisesta toi-minnasta pidättäytyvien – jotka muodostanevateräänlaisen pääfraktion – asenteen voidaan olet-taa olevan selkeästi torjuvampi. Niin sanotutmonitoimijat, jotka tuntevat sekä puolueidenkautta tapahtuvan että ulkoparlamentaarisen toi-minnan itselleen läheisiksi, taas haluavat toden-näköisesti hyödyntää kaikki mahdolliset kanavatnäkemystensä ilmaisemiseen, vaalit mukaan lu-kien. Kiinnostavin onkin neljäs fraktio, joka vie-roksuu toimintaa puolueen sisällä, mutta kokee

ulkoparlamentaarisen aktiivisuuden itselleen so-pivaksi toimintamuodoksi. Tämän ryhmän asen-noitumista äänestämistä kohtaan on hankala en-nustaa. Yhtäältä voisi olettaa, että vaaliosallistu-minen nähdään suhteellisen tehottomana toimin-tamallina (vrt. Hellsten & Martikainen 2001),mutta yhtä hyvin osallistumisen voi ajatella myöskasautuvan.3

Äänestysaktiivisuus sukupolvikysymyksenä4

Äänestysaktiivisuuden taso eduskuntavaaleissa onlaskenut Suomessa jo useamman vuosikymme-nen ajan. Vaikka äänestysaktiivisuus nousikinnyt käydyissä vaaleissa runsaan prosenttiyksikönverran vuoden 1999 vaaleista, on nykyinen 70prosentin äänestysvilkkauden taso edelleen suh-teellisen matala verrattuna vuoden 1966 vaalien85 prosentin huippulukemaan. Vaikka äänestys-aktiivisuus on laskenut myös muissa OECD-maissa, on Suomen pudotus ollut etenkin mui-hin pohjoismaihin verrattuna poikkeuksellisenjyrkkä. Lisäksi kiinnostus vaalien välityksellä ta-pahtuvaa poliittista osallistumista kohtaan onvähentynyt erityisesti nuorten ja nuorten aikuis-ten keskuudessa. Tilastokeskuksen yksilötasoinenkokonaisaineisto osoittaa, että 18–30-vuotiaidenikäryhmästä löytyi vuoden 1999 eduskuntavaa-leissa 378 000 ei-äänestäjää äänestysprosentinollessa 53. Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa sa-manikäisten äänestysaktiivisuus oli vielä 64 pro-senttia. (Martikainen & Wass 2002b, 97.) Las-kevan äänestysaktiivisuuden valossa 1980- ja1990-luvuilla edellytykset poliittiselle sosialisaa-tiolle vaikuttavat olleen poikkeuksellisen heikot.5

Erityisesti 1990-luvun alusta lähtien politiikanyhteiskunnallinen merkitys näyttää jatkuvastivähentyneen, kun taas markkinavoimien ja pää-oman roolit tuntuvat vastaavasti kasvaneen (ks.emt., 12–13; Kantola 2002). Myös Suomen liit-tymisen Euroopan unioniin on tulkittu johta-neen päätösvallan osittaiseen siirtymiseen ylikan-salliselle areenalle ja merkinneen siten kansallisentason ohjausvallan heikentymistä.

Puolueiden aseman muutos on niin ikään hei-kentänyt vaalien ja puolueiden kautta jäsentyvän

128

politiikan asemaa. Perinteisesti puolueet – etenkinsuuret – ottivat oman kiintiönsä äänestäjäkun-nasta: kullakin merkittävällä puolueella on ollutoma luokan ja ammatin suhteen helposti tunnis-tettava kannattajakuntansa. (Martikainen & Wass2002b, 34.)6 Kansalaisten koulutustason nou-su7 ja lisääntynyt kyvykkyys hankkia tietoa – kog-nitiivinen mobilisaatio – sekä median yhä voimis-tunut merkitys sen tuottajana ovat kuitenkin voi-makkaasti heikentäneet puolueiden asemaa mie-lipiteen ohjaajina (Dalton 2000, 29). Saman-suuntaisesti on vaikuttanut myös niin sanotunuuden keskiluokan syntyminen (ks. esim. Hell-sten & Martikainen 2001, 57–58). Lisäksi puo-lueiden haluttomuus kannatustaktisista syistänimetä selväkielisesti ryhmiä, joiden etuja ne aja-vat, on tehnyt niistä kaikille suunnattuja yleis-puolueita (Martikainen & Yrjönen 1991, 13).Tämä näkyy puoluesamastumisen heikentymi-senä ja puoluekiinnittyneisyyden löyhentymise-nä äänestyspäätöstä tehdessä (ks. esim. Pekonen1997, 17). Kehityslinjat vetävätkin samaan suun-taan: yhtäältä kansalaiset ovat kompetenssinsakasvun myötä ehkä tietoisesti halunneet ”pärjä-tä” politiikassa ilman puolueiden välittävää roo-lia ja toisaalta he ovat ajautuneet osin tahtomat-taankin erilleen puolueista, kun sopivaa samas-tumiskohdetta ei ole ollut tarjolla. On myös merk-kejä siitä, että perinteisen puolueuskollisuudenrinnalla äänestäjät ovat alkaneet 1990-luvullaarvioimaan hallituksen ja puoluejohtajien toimin-taa aikaisempaa tulosvastuullisemmin, mihin onmitä ilmeisimmin vaikuttanut 1990-luvun aluntalouslama (Paloheimo 2002). Lisäksi suomalais-ten luottamus poliittisiin puolueisiin on nykyi-sin huomattavan vähäinen (Konttinen ym.2003).

Edellä esitetyt kehityspiirteet ovat osaltaanetäännyttäneet kansalaisia vaalien välityksellä ta-pahtuvasta poliittisesta osallistumisesta. Vaiku-tuksen voi ajatella kohdistuneen erityisesti nuo-rempiin ikäryhmiin, jotka ovat näin sosiaalistu-neet politiikkaan sille aikaisempaa kielteisemmässäilmapiirissä. Tällä sosiaalistumiskokemuksella ontodennäköisesti suuri rooli siinä, ettei mielenkiin-

to osallistumista kohtaan enää kohoa samassamäärin kuin aikaisempina ikävuosina, kuten seu-raavassa tullaan osoittamaan.

ElämänkaariefektiÄänestämiseen sovellettuna elämänkaariefekti (lifecycle effect) vaikuttaa siten, että äänestysaktiivi-suus on alhaisinta aikuiselämän alussa, josta sekasvaa pysyen suhteellisen tasaisena läpi keski-iän, ja laskee taas vanhuuden mukanaan tuomienfyysisten rajoitusten myötä (Milbrath & Goel1977, 114). Iän mukaan tarkasteltu äänestysak-tiivisuus onkin perinteisesti kulkenut puoliym-pyrän muotoisesti (Campell ym. 1960, 493–494). Havainto näyttää pätevän myös Suomeen(Martikainen & Wass 2002a, 20). Äänestysak-tiivisuuden kasvua kaaren alkupäässä on pidettyseurauksena erinäisten ”aikuisroolien” omaksu-misesta, kuten avioitumisen, vakituisen työpai-kan, lastensaannin ja pysyvän asuinpaikan mu-kanaan tuomasta elämänolosuhteiden tasaantu-misesta. Kun tietyt henkilökohtaiset tarpeet, ku-ten puolison ja työpaikan löytäminen, on tyydy-tetty, on yksilön mahdollista kääntää katseensaulkopuoliseenkin maailmaan. (Highton & Wolf-inger 2001, 202–203.)8 Äänestysaktiivisuuttatarkasteltaessa elämänkaariefekti on perinteisestitulkittu nuorten ikäryhmien liikehdinnäksi iänmyötä kohti vanhempia ikäryhmiä tilanteessa,jossa vanhempien kehitys on vakiintunut (kuvio1). Elämänkaariefekti voi kuitenkin merkitä myösvanhempien ikäryhmien liikettä, joka lisää taivaihtoehtoisesti vähentää etäisyyttä nuorempaanryhmään. (Jennings & Niemi 1981, 118.)9

Elämänkaariefektin vaikutuksessa äänestysak-tiivisuuteen on yleisesti kyse siitä, kuinka ”juur-tunut” yksilö on yhteiskunnan sosiaaliseen ra-kenteeseen ja poliittiseen järjestelmään. Iän myö-tä yksilön kokemus äänestämisestä kasvaa niinkäytännön järjestelyjen osalta kuin myös kyvyssänähdä ehdokkaiden välisiä eroja. Kun asuinpaikkaon pysynyt riittävän kauan samana,10 ovat siteetvälittömään poliittiseen ympäristöön vakiintu-neet, eivätkä muuttamisesta aiheutuvat käytän-nön järjestelyt ole myöskään rasitteena. (Teixeira

129

1987, 23.)11 Naimisissa olevat pystyvät lisäksijakamaan esimerkiksi äänestämisestä koituvatkustannukset, kuten siirtymisen äänestyspaikal-le. Vakiintumisen myötä vaaleissa saattaa tuntuaolevan myös ”enemmän pelissä”: on lapsia, asuin-yhteisö ja muita vastaavia elämän kiinnekohtia.Yhdysvaltoja koskevassa tutkimuksessa avioliittoei saanut kuitenkaan vahvistusta osana aikuis-rooli-hypoteesia (Highton & Wolfinger 2001,206). Myös Laura Stoker ja Kent M. Jennings(1995, 431–432) havaitsivat avioliitossa elävienäänestysaktiivisuuden olevan naimattomia lai-meampaa nuoremmissa ikäkohorteissa.

Kuvio 1. Elämänkaariefekti: nuorempi sukupol-vi lähentyy vanhempaa sukupolvea ikääntyes-sään (mukailtu lähteestä & Niemi 1981, 119).

0

10

20

30

40

50

60

1979 1999

vanhempi sukupolvi

nuorempi sukupolvi

Iällä itsellään onkin todettu olevan itsenäinenvaikutus äänestysaktiivisuuteen eri aikuisrooleis-ta huolimatta ja nuorten aikuisten äänestämiselletai äänestämättömyydelle on katsottu olevan tar-peellista hakea selitystä toisaalta. Eräs vaihtoehtoon, ettei nuorten ja vanhempien ikäryhmien vä-linen aktiivisuusero ole yksin sidoksissa ikään vaanon seurausta sukupolvieroista. (Highton & Wol-finger 2001, 207–208.)

SukupolviefektiVastakohtana elämänkaariefektille, joka on suorem-min yhteydessä itse ikääntymisen prosessiin ja ajanmyötä tapahtuvaan muutokseen, sukupolviefek-tin (generational effect) käsite viittaa iän vaikutuk-siin, jotka ovat seurausta interaktiosta historiallis-ten ja sosiaalisten tekijöiden kanssa (Delli Carpini1986, 12). Nuorten äänestysaktiivisuuden ja su-kupolven käsitteen yhdistäminen perustuu aja-tukselle, ettei nuorten vanhempia ikäryhmiä ma-talampaa äänestysosallistumista voida selittää iästäjohtuvalla poliittisen kokemuksen puutteella tainuorten omaksumalla heikommalla yhteiskunnal-lisella roolilla. Pikemminkin kyse olisi siitä, ettänuoret kuuluvat sukupolveen, joka ei anna riittä-vää arvoa vaaliprosessille sinällään tai joka tunteeitsensä jossain määrin syrjäytetyksi politiikasta seu-rauksena tietyille demobilisoiville sosiaalistumis-prosesseille, jotka ovat yhteisiä koko ikäkohortille.(Anduiza Perea 1999, 28.)

Vaikka oman roolin hahmottaminen suhtees-sa yhteiskuntaan onkin yksilöllinen kokemus, sii-hen vaikuttaneet tekijät saattavat siis olla tietyiltäosin yhteisiä samaan ryhmään kuuluville. Erääntällaisen ”samaan ryhmään” kuulumisen olennai-sen edellytyksen voi katsoa olevan ajallisen rin-nakkaisuuden, toisin sanoen sen, että ollaan koettuyhdessä jokin yhteiskunnallisesti merkittävä ta-pahtuma (esim. 1990-luvun alun talouslamaSuomessa). Se, että ollaan oltu yhtä aikaa elossajonkin asian tapahtuessa ei kuitenkaan vielä riitäkonstruoimaan ryhmää, vaan on todennäköistä,että sama kokemus näyttäytyy eri ikäisille eri va-lossa (ks. Delli Carpini 1986, 8). Toisaalta tiettyavainkokemus saattaa yhtä aikaa sekä yhdistääettä erottaa: sukupolven sisäiset jaot ovat vähin-tään yhtä tärkeitä kuin polvien väliset erot (Vir-tanen 2001, 25; ks. myös Virtanen 1999a, 84).12

Hieman yksinkertaistaen voidaan kuitenkinolettaa, että jotkin yhteiset kokemukset ovatmuovanneet eri sukupolvien yhteiskunnallistaorientaatiota ainakin tietyiltä osin keskenään yh-tenäiseen suuntaan, jonka yhtenä heijastumanaon äänestäminen. Kärjistetysti on siis kyse siitä,että tiettyyn ikäryhmään kuuluvilla, esimerkiksi

130

suurilla ikäluokilla, olisi keskenään samansuun-tainen asenne äänestämisen kautta tapahtuvaanyhteiskunnalliseen osallistumiseen.

Delli Carpini (1986) tähdentää, että suku-polvesta puhuttaessa on tärkeää erottaa toisistaanikäkohortin ja varsinaisen sukupolven käsitteet.Ikäkohortti muodostuu joukosta yksilöitä, jotkakuuluvat samaan ikäluokkaan tiettynä aikana,kuten esimerkiksi kaikki 18–24-vuotiaat vuon-na 1984 (määritelmästä ks. myös Myrskylä 2002,2).13 Iän lisäksi ryhmään kuuluvien yksilöidenvälillä ei kuitenkaan oleteta vallitsevan muitayhtäläisyyksiä. Vastakohtana ikäkohortille suku-polven käsite viittaa puolestaan johonkin yhtei-seen siteeseen, joka on kyseiselle ikäkohortille lei-mallista (Delli Carpini 1986, 7).14

Sukupolvet edustavat samantyyppistä sosiaa-listumisprosessia, joka on vähemmän yleinenkuin koko kulttuuria koskeva, mutta yleisempikuin pelkkä yksilökohtainen kokemus. Sukupol-ven käsitettä pidetään tärkeänä siksi, että iän jakokemuksen välillä oletetaan vallitsevan tiettyyhteys, joka voidaan löytää ja määrittää. Iän jakokemuksen välinen vuorovaikutus ilmenee yh-täältä siinä, että tiettyihin ikäkohortteihin kuu-luvat ihmiset altistuvat yleensä samantyyppisillehistoriallisille, sosiaalisille, kulttuurisille ja poliit-tisille kokemuksille, joilla on kuitenkin samallayksilöllinen merkitys kullekin ikäryhmälle. Näi-den yhteisten kokemusten, mahdollisuuksien jatilanteiden summa luo ”ajan hengen” (Zeitgeist)tai historiallisen hengen, joka yhdistää osaa tuotaaikakautta olevia ihmisiä. Toisaalta eri ikäryhmäthahmottavat ja reagoivat samoihin kokemuksiineri tavoin riippuen erityisesti heidän tuona het-kenä saavuttamastaan elämäntilanteesta ja kehi-tystasosta. Onkin oletettu, että sukupolven luon-ne muotoutuu niiden kokemusten perusteella,jotka tapahtuvat sen jäsenten tietyn kehitysvai-heen aikana. Tästä kehitysvaiheesta vallitsee tiet-tyä erimielisyyttä, mutta poliittisen orientoitu-misen osalta kriittisenä on yleensä pidetty ajan-jaksoa myöhäisestä teini-iästä 25 ikävuoteen.(Emt., 8-9.)

Sukupolviefektin ”ideaalityyppi” on esitetty

kuviossa 2, jossa kaksi eri sukupolvea eroavat toi-sistaan selvästi ja säilyttävät keskinäiset eronsamyöhemminkin. Tämäntyyppiset kestävät erotovat yleensä kyseessä silloin, kun puhutaan su-kupolvien välisestä kuilusta (Jennings & Niemi1981, 122).15

Kuvio 2. Sukupolviefekti: sukupolvet eroavat toi-sistaan selvästi ja säilyttävät erot ajan kuluessa (mu-kailtu lähteestä Jennings & Niemi 1981, 120).

50

60

70

80

90

100

1979 1999

vanhempi sukupolvi

nuorempi sukupolvi

Sukupolvi ja äänestäminen vuosien 1979,1987 ja 1999 eduskuntavaaleissaTilastokeskuksen keräämän yksilötasoisen koko-naisaineiston avulla on mahdollista seurata eriikäkohorttien äänestysaktiivisuuden kehitystävuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaalien välillä.Tämän lisäksi tarkastelu on mahdollista ulottaavuoden 1979 vaaleihin (aineistosta ks. Martikai-nen & Yrjönen 1980). Ikäkohortteja vaaleistatoiseen seuratessa havaitaan, ettei iän mukanaantuomaa äänestysaktiivisuuden kohoamista enääjuurikaan perinteisessä mielessä tapahdu (ks. tau-lukko 1). Ensimmäiseksi on havaittavissa, että18-vuotiaiden äänestysaktiivisuus on siinä mää-rin seuraavaa ikäkohorttia korkeampaa, että hei-dän aktiivisuustasonsa kehityksen seuraaminenantaa tilanteesta jossain määrin vääristyneen ku-van. Kyseisen kohortin korkea aktiivisuus johtu-

131

nee paitsi ensimmäiseen äänestyskertaan liitty-västä uutuudenviehätyksestä myös siitä, että 18-vuotiaat asuvat usein vielä kodin vaikutuspiiris-sä. Havainnollisempaa onkin tarkastella kahtaseuraavaa kohorttia. Vuoden 1979 eduskunta-vaaleista 19–20-vuotiaiden äänestysaktiivisuus(70,4 prosenttia) laski hivenen vuoden 1987vaaleihin tultaessa, jolloin he olivat 27–28-vuo-tiaita. Vuoden 1999 vaaleihin tultaessa heidänäänestysaktiivisuutensa oli säilynyt aikaisemmal-la tasollaan (68,7 prosenttia). Sitä seuraavankinikäryhmän äänestysaktiivisuus oli 20 vuodenkuluttua alhaisemmalla tasolla kuin mitä se oliheidän ollessaan 21–22-vuotiaita vuoden 1979eduskuntavaaleissa. Kun puolestaan tarkastellaanvuoden 1987 vaalien 19–20-vuotiaita, havai-taan heidän äänestysaktiivisuudessaan hienoinenkohoaminen 12 vuodessa vuoden 1999 edus-kuntavaaleihin tultaessa, jolloin he olivat hiemanyli kolmikymppisiä. Suurin yksittäinen nousu onlöydettävissä vuoden 1987 vaalien 21–22-vuo-tiaiden naisten kohdalta, lähes kuusi prosenttiyk-sikköä. Vaikka tässä kehityksessä voidaankin ha-vaita elämänkaariefektin vaikutusta, se on san-gen heikkoa. (Martikainen & Wass, 2002a , 24-25, kursivointi kirjoittajan.)

Iän karttumisen ei siis voida katsoa nykyisinnostavan äänestysaktiivisuutta Suomessa elämän-kaariefektin osoittamalla tavalla. Tässä mielessäon perusteltua todeta, että äänestämättömyydestänäyttää muodostuneen nuorimmille ikäryhmillejollain muotoa leimallinen piirre, joka konstruoiheistä äänestämisen suhteen sukupolven. Onkinsyytä puhua pikemminkin sukupolvi- kuin elä-

mänkaariefektistä. Tämä tulee erityisen hyvinesiin verrattaessa elämänkaariefektin mekaniikkaavuosien 1951 ja 1979 välillä. Kun vuonna 1951helsinkiläisten 21–24-vuotiaiden äänestysaktii-visuus oli 64 (ks. Allardt & Bruun 1956), oli sekohonnut vuoden 1979 vaaleihin tultaessa lä-hes 89 prosenttiin. Vaikka aineistoja ei voi suo-raan verrata toisiinsa – vuoden 1951 aineistoonlukeutuivat vain helsinkiläiset ja vuoden 1979vaalien osalta he sijoittuvat ikähaarukaltaan le-veämpään kohorttiin (46–55-vuotiaat, ks. tau-lukko 1) – voidaan kuitenkin karkeasti ajatellaoheisen esimerkin kuvaava elämänkaariefektiäpuhtaimmillaan (Martikainen & Wass 2002a,25).16 Mistään tämäntyyppisestä kehityksestä eivoida enää puhua, kuten taulukko 1 osoittaa.

18–30-vuotiaat – äänestäjäsukupolvi?Kuten edellä on osoitettu, nuoremmat ikäryh-mät näyttävät selkeästi eroavan vanhemmista ikä-ryhmistä matalamman äänestysaktiivisuutensasuhteen. Myöskään lähentymistä iän myötä enääjuurikaan tapahdu. Tässä mielessä voi ajatella, ettänuoremmat ikäryhmät muodostavat omanlaisen-sa äänestäjäsukupolven, joka poikkeaa vanhem-mista sukupolvista. Tämän oletuksen ulottami-nen koskemaan tässä tarkasteltavia 18–30-vuo-tiaita ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta.Ensiksikin on huomioitava, että edellä esitetynaineiston avulla tämän ikäryhmän tulevaisuudenvaaliosallistumisesta ei kyetä esittämään speku-laatiota tukevampia väitteitä. Toisaalta 18–30-vuotiaiden äänestysprosentti (53) vuoden 1999vaaleissa osoittaa niin voimakasta passivoitumi-

9791 9891 9991

.thY M N .thY M N .thY M N

81 5,57 3,57 1,67 62 5,66 6,46 5,86 83 4,76 4,46 6,07

02–91 4,07 4,07 3,07 82–72 7,86 7,66 8,07 04–93 7,86 9,56 5,17

22–12 2,27 7,27 7,17 03–92 1,27 3,07 1,47 24–14 2,07 9,76 7,27

55–64 7,88 9,88 5,88 36–45 9,68 3,78 4,68 57–66 7,87 1,08 7,77

Taulukko 1. Valittujen ikäkohorttien äänestysaktiivisuus vuosien 1979, 1987 ja 1999 eduskunta-vaaleissa (%) (Martikainen & Wass 2002a, 24.).17

132

sen tasoa, että tuntuu epärealistiselta olettaa sennousevan kovin voimakkaasti heidän ikääntyes-säänkään. Toisekseen vaikka oletettaisiinkin myösnykyisten nuorten aikuisten noudattavan vaali-osallistumisen suhteen edellä esitettyä sukupol-vipiirrettä, voidaan kysyä onko ikähaarukaltaannäin suurta ryhmää mielekästä edes nimittää su-kupolveksi (huomiosta ks. Purhonen 2002a,330). On kuitenkin huomioitava, että sukupol-ven käsitettä on käytetty tässä yhteydessä nimen-omaan vaaliosallistumiseen ja pyritty osoittamaan,että äänestämisen vieroksunta on nuoremmille ikä-ryhmille siinä määrin ominaista, että se muodos-taa heille yhteisen nimittäjän, joka taas erottaa hei-dät vanhemmista ikäryhmistä. Mikäli tarkoitus olisipyrkiä erittelemään tähän orientaatioon vaikutta-neita avainkokemuksia, saattaisi olla tarkoituksen-mukaista pilkkoa ikäryhmiä kapeammiksi.18 Kuntässä sen sijaan keskitytään tarkastelemaan vaali-osallistumiseen kohdistettuja asenteita, 18–30-vuotiaita lienee kohtuullista käsitellä sukupolvenakoko ikäryhmän matalan aggregaattitason äänes-tysaktiivisuuden vuoksi, minkä voisi ajatella hei-jastuvan johdonmukaisesti myös heidän näkemyk-siinsä osallistumista kohtaan.

Sukupolvet ja fraktiotKuten Erik Allardt (1981, 265–266) mainit-see, tietyn aikakauden vaikutukset koskevat kaik-kia ikäryhmiä. Kun suomalaisessa yhteiskunta-kehityksen analyyseissa on viitattu sukupolviin,ei Allardtin mukaan usein ole kyetty eristämäänkohortteihin liittyviä vaikutuksia. Voisikin siis aja-tella puhuttavan sukupolvesta, kun aikakauteenliittyvillä tapahtumilla on samansuuntainen jamuista ikäryhmistä poikkeava vaikutus jollekintietylle ikäkohortille. Äänestämisen kautta tapah-tuvan poliittisen osallistumisen yhteydessä olisitällöin kyse siitä, että vaikka aktiivisuuden tasoon laskenut kaikissa ikäryhmissä, on se ollut eri-tyisen voimakasta nuorempien ikäryhmien koh-dalla (Martikainen & Wass 2002a, 28). Suu-rempi ongelma onkin se, etteivät vaikutuksetvälttämättä ole yhtenevinä koko sukupolvelle,vaan sen kullekin osalle (Virtanen 1999a, 84;

Virtanen 2001, 25; ks. myös Jääsaari & Marti-kainen 1991, 22). Kuten jo edellä mainittiin,tässä piilee käsitteellinen ristiriita: miten voidaanperustella yhtenäisen sukupolvivaikutuksen ole-massaolo, mikäli saman sukupolven jäsenet rea-goivat eri tavoin (Toivonen 1999, 234)? Voi-daan kuitenkin ajatella, että tietty avainkokemustuottaa tavallaan alhaalta ylöspäin kasvavan ko-kemuksellisen polven.19 Sen sijaan sukupolvi-fraktio mobilisoituu ylhäältä alas, tietystä ydin-ryhmästä kokemukselliseen polveen päin. Ensinkehkeytyy pieni samanikäinen ydinryhmä, jokageneroi ideoita ja tunnuksia. Mikäli nämä alka-vat resonoida saman avainkokemuksen omaaviin,niiden ympärille kerääntyy vähitellen samanikäis-ten ryhmä. Fraktio muuntaa sukupolvelle yhtei-sen kokemusmaailman omalla erityisellä tavallaan.Toinen fraktio tekee saman, mutta eri tunnuksenja perusidean varassa. Tästä syystä sukupolvi onsamanaikaisesti yhtä ja eri. Olennaista on kuiten-kin se, että eri fraktiot ovat sidoksissa toisiinsa: netietävät tai ymmärtävät, keitä me olemme ja heovat, mihin erot pohjautuvat ja mistä taistellaan.(Virtanen 1999a, 85; Virtanen 1999b, 236.)

Äänestysaktiivisuuteen sovellettuna tämä mer-kitsee sitä, että vaikka nuoremmat ikäryhmät eivätmuodostakaan täysin yhtenäistä joukkoa – esimer-kiksi koulutus on voimakkaasti nuorten ikäryh-mien vaaliosallistumista erotteleva tekijä (ks. Mar-tikainen ym. 2003) – ovat yhteiskunnalliseenorientaatioon vaikuttaneet tekijät kuitenkin heilleainakin osittain yhteisiä. Ajatusmallissa on kuinonkin tietty logiikka: sama kokemus saattaa pas-sivoida yhden ja mobilisoida toisen. Kuitenkinvaikutuksen pitäisi olla laajojen massojen koh-dalla sama, etenkin ajateltaessa, kuten tässä, ettäikäluokalle laajalti yhteisen piirteen (pysyväksiorientaatioksi muuttunut äänestämättömyys)taustalta olisi löydettävissä yhteinen avainkoke-mus. Näin ollen fraktioiden oletetaan olevan täs-sä selkeästi kooltaan epäsuhdassa toisiinsa: suurienemmistö on jotakin mieltä ja muut eräänlaisiasisäisiä ristiriitoja tai hajontaa.

Seuraavassa konstruoidaan ensin neljä fraktio-ta 18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupolvesta, jon-

133

ka jälkeen tutkitaan erikseen kunkin fraktion asen-teita äänestämistä kohtaan. Kuten artikkelin alussamainittiin, fraktiot on rakennettu tässä varsinmukaillusti siinä mielessä, ettei ole eritelty, mitkäavainkokemukset ovat saattaneet vaikuttaa ky-seisen äänestäjäsukupolven orientaatioon poliit-tista osallistumista kohtaan.20 Ratkaisu on kui-tenkin perusteltu siinä mielessä, että äänestysak-tiivisuuden suhteen kyseisen ikäryhmän voi kat-soa muodostavan sukupolven. Tätä ajatusta taasvoidaan laajentaa poliittiseen toimijuuteen ylei-semminkin. Näin ollen lähtökohtana onkin ole-tus, että tuon kokemuksen synnyttämien jako-linjojen eräs heijastuma on yksilön näkemys it-sestään poliittisena toimijana. Tarkoituksena oneritellä, missä määrin äänestämistä koskevat asen-teet poikkeavat toisistaan sen perusteella, mikäon yksilön asema poliittisena toimijana. Tämäntaustalla on puolestaan oletus, että huolimattaerillisistä asemista puoluetoiminnan ja ulkopar-lamentaarisen toiminnan suhteen äänestämistäkohtaan tunnetuissa asenteissa on kuitenkin löy-dettävissä jokin yhteinen sävel. Tästä syystä onmielekästä puhua sukupolvesta (vrt. Toivonen1999, 234–235). On kuitenkin huomautetta-va, että tämän yhteisen pohjavireen tulisi ollamyös selkeästi tarkasteltavan äänestäjäsukupol-ven muista äänestäjäsukupolvista erotteleva. Ky-seisen seikan todentaminen ei kuitenkaan ole tä-män artikkelin rajoissa mahdollista. Kuitenkinkun perustellusti on oletettavissa, että fraktioi-den välillä vallitsee äänestämisen suhteen myösselkeitä asenne-eroja, joidenkin yhteisten näke-mysten löytyminen viittaisi selkeään sukupolvi-piirteeseen: vaikka eroja löytyy, pohjavire on ai-nakin osittain yhteinen.

18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupolvenneljä fraktiota

Typologia yksilön asemasta poliittisena toimijanaTutkittaessa 18–30-vuotiaiden äänestäjäsuku-polven asenteita äänestämistä kohtaan ei ole vält-tämättä mielekästä tarkastella ryhmää yhtenä ko-konaisuutena vaan pikemminkin yrittää hahmo-

tella sen mahdollisia sisäisiä jakolinjoja, fraktioi-ta. Seuraavassa fraktiot on rakennettu sen mu-kaan, millaisena poliittisena toimijana yksilö it-sensä näkee. Poliittinen toimijuus on saatu ris-tiintaulukoimalla yksilön asema yhtäältä suhteessatoimintaan jonkin puolueen sisällä ja toisaaltaulkoparlamentaariseen toimintaan. Näin syntyytaulukossa 2 kuvattu nelikenttä.

Taulukko 2. Yksilön asema poliittisena toimija-na: ulkoparlamentaarisen ja puoluetoiminnan ris-tiintaulukointi.

ATNIMIOTEULOUP

+ -

-OKLU-NEMALRAP

NENIRAATATNIMIOT

+ tajimiotinom titsivitka

- tiviitkaeuloup täjytyätev

Vasempaan alakulmaan sijoittuva ryhmä puolue-aktiivit edustavat perinteistä, puolueen välityk-sellä tapahtuvaa poliittista kiinnittymistä. Ryh-män jäsenet samastuvat niin voimakkaasti johon-kin puolueeseen, että ovat halukkaita osallistu-maan sen toimintaan. Puoluesamastumisen onhavaittu olevan yksi keskeinen tekijä selitettäessäeri yhteiskuntaryhmien välisiä äänestysaktiivi-suuseroja (Campell ym. 1960; Milbrath & Goel,1977, 53–55). Sen, että puolueet noudattavattiivisti yhteiskunnassa vallitsevia jakolinjoja (socialcleavages) on taas havaittu selittävän voimakkaastieri maiden välisiä eroja vaaliosallistumisen tasossa(Powell 1980). Onkin olettavaa, että juuri puo-lueaktiivit suhtautuvat kaikista ryhmistä myön-teisimmin äänestämiseen. Toisaalta on huomat-tava, että puoluejäsenyyksien määrä on ollut Suo-messa laskussa 1970-luvulta alkaen. Erityisestitämä kehityspiirre on koskenut nuoria: vuonna1996 jonkin puolueen jäseniä oli vain kahdeksanprosenttia 18–29-vuotiaista nuorista,21 kun ajan-jaksolla 1973–1979 vastaava luku oli keskimää-rin 15 prosenttia (Borg 1998, 22–23). 18–30-

134

vuotiaiden äänestäjäsukupolvessa onkin oletet-tavasti sangen vähän puolueaktiiveja.

Taulukon 2 oikeaan yläkulmaan sijoittuvataktivistit22 ovat peilikuva perinteisistä puolue-aktiiveista. Usein aktivistien oletetaan pitävänpolitiikan uusia toimintamalleja – esimerkiksikulutus- tai elämätapapolitikointi – äänestämis-tä tehokkaampina välineinä. Globaalissa konteks-tissa äänestäminen saatetaan kokea liian pitkä-jännitteisenä toimintamuotona, jonka vaikutuk-set ovat nähtävissä vasta pitkän aikavälin jälkeen.(Hellsten & Martikainen 2001.) Toisaalta akti-vistien näkökulmasta voi tuntua siltä, ettei mo-niin tärkeisiin asioihin – esimerkiksi toisessa kult-tuurissa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin –ei edes voi vaikuttaa kotimaisissa vaaleissa äänes-tämällä. Tässä mielessä olisi todennäköistä, ettäaktivistien näkemykset äänestämisestä olisivat san-gen kriittisiä. Aktivistien suhtautumista vaaliosal-listumiseen on kuitenkin hankala ennustaa, silläyhtä hyvin voisi myös olettaa, ettei ulkoparla-mentaarista toimintaa ja vaaliosallistumista vält-tämättä nähdäkään toisilleen vastakkaisina toi-mintamalleina vaan päinvastoin toisiaan täyden-tävinä. Tällöin olisi tavallaan kyse osallistumisenkasautumisesta. Poliittisina toimijoina ulkoparla-mentaarisesti orientoituneet nuoret ovat lisäksiolettavasti suhteellisen korkeasti koulutettuja.Pääkaupunkiseudun 18–30-vuotiaita koskevatutkimus puolestaan osoittaa, että hyvin koulu-tettujen keskuudessa lähes seitsemän kymmenestäpitää äänestämistä velvollisuutena ja oikeutena(emt., 53–54).23

Vasempaan yläkulmaan sijoittuva kolmas ryh-mä on yhdistelmä kahdesta edellisestä ryhmästä.He hyödyntävät monia eri osallistumiskanaviakokiessaan sekä puolueen sisällä tapahtuvan ettäulkoparlamentaarisen toiminnan itselleen lähei-seksi. Näiden monitoimijoiden toiminnan motii-veja on kaikista ryhmistä ehdottomasti hankalinhahmottaa. Vaikka jonkin puolueen jäsen voikinhyvin osallistua myös ulkoparlamentaariseen toi-mintaan – mistä esimerkkinä Attacin jäsenistönlaaja kirjo – ei ole aivan yksiselitteistä, minkä tyyp-pisiin asioihin useammalle areenalle hajotetulla

toiminnalla pyritään vaikuttamaan. Vai ovatkotärkeiksi koetut kysymykset sellaisia, että on ollutstrategisesti järkevää valita kullekin sopivin aree-na? Riippumatta monitoimijoiden toiminnalli-sista motiiveista heidän voi joka tapauksessa olet-taa suhtautuvan vaalien välityksellä tapahtuvaanpoliittiseen osallistumiseen suhteellisen myöntei-sesti edellä esitettyyn argumenttiin kasautumi-sesta viitaten.

Nelikentän oikea alanurkka on todennäköi-sesti ryhmä, johon suurin osa tarkasteltavista 18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupolvesta sijoittuu elisen eräänlainen pääfraktio. Muut fraktiot muo-dostavat lähinnä polven sisäisiä riitasointuja.Ryhmää voidaan nimittää vetäytyjiksi, koska heeivät ole kiinnostuneita sen paremmin puolueensisällä tapahtuvasta kuin ulkoparlamentaarises-takaan toiminnasta. Ryhmä lienee lähellä politii-kasta irtaantuneiden (ks. esim. Martikainen1978, 120–125) joukkoa, jonka määrä näyttäävain kasvavan ajan kuluessa. Vetäytyjien poliitti-sen passiivisuuden sisällä voi luonnollisesti vai-kuttaa monia tekijöitä: kollektiivista toimintaavieroksuva individualistinen asennoituminen taijonkinasteinen kiinnostumattomuus yhteiskun-nallisia asioita kohtaan. Toisaalta passiivisuuttayhtä hyvin selittää luottamus edustukselliseendemokratiaan – tarvetta omalle toiminnalle ei ole.Jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin siinä mie-lessä ongelmallinen, että suhtautuminen äänes-tämiseen lienee joka tapauksessa tässä ryhmässäkaikkein negatiivisin, koska heiltä puuttuvat toi-minnalliset kiinnekohdat poliittiseen osallistumi-seen, kuten tukeutuminen puolueeseen (vrt.Borg 1998, 28). Tällöin kriittisyyttä äänestämis-tä kohtaan selittää sosiaalisen pääoman niukkuus.Esimerkiksi Robert Putnamin (2000, 33–35)mukaan sosiodemografisilta ominaisuuksiltaansamanlaisiin ei-äänestäjiin verrattuna äänestäjätovat äänestämättä jättäviä kiinnostuneempia po-litiikasta ja kiinnittyneempiä erilaisiin sosiaalisinverkostoihin. Vetäytyjien sosioekonomisia piir-teitä hahmoteltaessa voisi olettaa, että valtaosallaryhmästä on vain vähän koulutusta. Kun tähänvielä yhdistetään nuori ikä, poliittisen mobilisaa-

135

tion taso saattaa olla paikoin todella alhainen.Esimerkiksi vuoden 1999 eduskuntavaaleissaäänestysaktiivisuuden pohjanoteerauksen muo-dostivat rakennusalalla toimivat 19–24-vuotiaat,joista äänioikeuttaan käytti vain 40 prosenttia(Martikainen & Wass 2002b, 38–39).24

Äänestämistä kohtaan tunnetuissa asenteissavoidaan siis edellä esitetyin perustein olettaa ole-van jonkin verran ryhmien välistä vaihtelua. Tämäosoittaa fraktioiden mukaan tehtävän tarkaste-lun tarpeellisuuden. On kuitenkin jatkuvasti pi-dettävä mielessä, että ryhmien asenteissa pitäisiolla jokin selkeä yhteinen vire, jotta voitaisiin oi-keutetusti puhua äänestäjäsukupolvesta.

18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupolven asematpoliittisina toimijoinaSeuraavassa 18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupol-vi on sijoitettu edellä kuvattuun typologiaanSuomen Gallupin keräämän valtakunnallisestiedustavan aineiston ”Nuoret ja eduskuntavaalit2003” (n = 1002) pohjalta. Yksilön asemaa po-liittisena toimijana on mitattu kahdella eri kysy-myksellä. Ensimmäisessä kysytään vastaajan ny-kyistä tai varhaisempaa jäsenyyttä eri tyyppisissäjärjestöissä. Toisessa kysymyksessä vastaajaa pyy-detään ilmoittamaan kiinnostuksena osallistua erityyppisten järjestöjen toimintaan. Molempiinkysymyksiin tarjotaan vastausvaihtoehtoja ”kyl-lä” tai ”ei”. Toinen kysymys on otettu mukaansiitä syystä, että varsinaisten jäsenten määrä eten-kin poliittisissa nuorisojärjestöissä tai jonkin puo-lueen perusjärjestössä on aineistossa häviävän pie-ni (3 prosenttia). On kuitenkin syytä pitää mie-lessä, että yksilön asema poliittisena toimijanamittaa näin tosiasiallisen toiminnan lisäksi myöspotentiaalista halukkuutta osallistua järjestön toi-mintaan. Vaikka kiinnostuksesta osallistua järjes-tön toimintaan saattaakin olla sangen pitkä mat-ka varsinaiseen jäsenyyteen, merkitsee se kuiten-kin selkeästi edes jonkinasteista kiinnostusta tä-män tyyppistä poliittista toimintaa kohtaan. Li-säksi on otettava huomioon, että vaaliosallistu-misen valossa vajaa puolet 18–30-vuotiaista onpassiivisia – ja äänestäminen vaatii kuitenkin

huomattavasti vähemmän panostusta ja resurs-seja kuin osallistuminen puolue- tai ulkoparla-mentaariseen toimintaan. Ei siis ole mielekästäkäsittää poliittinen toimijuus pelkästään jäsenyy-tenä, jolloin poliittisesti aktiivisiksi tulisi luoki-teltua vain häviävän pieni osa tarkasteltavistanuorista aikuisista vaan nähdä sen laajempanatoiminnallisena orientaationa. Osittain tästä syystähylättiin myös se vaihtoehto, että varsinaista jä-senyyttä olisi painotettu suhteessa jäsenyyttä koh-taan tunnettua kiinnostusta.25

Puoluetoiminnan mittari on muodostettu yh-distämällä vastaajan nykyinen tai aikaisempi jäse-nyys poliittisessa nuorisojärjestössä tai jonkin puo-lueen perusjärjestössä sekä kiinnostus osallistuasamaisten järjestöjen toimintaan. Ulkoparlamen-taarisen toiminnan mittari on muodostettu yh-distämällä vastaajan nykyinen tai aikaisempi jäse-nyys 1) luonnonsuojelu- tai ympäristönsuojelu-järjestössä, luontojärjestössä, eläinsuojelujärjestös-sä tai kerhossa ja 2) ihmisoikeus- tai rauhanjärjes-tössä sekä vastaajan kiinnostus osallistua 1) luon-nonsuojelu- tai ympäristönsuojelujärjestön, luon-tojärjestön, eläinsuojelujärjestön tai kerhon, 2) ih-misoikeus- tai rauhanjärjestön, 3) eläinten oikeuksiaajavan liikkeen, 4) globalisaatiota ja maailmankau-pan vapauttamista puolustavan liikkeen tai ryh-mittymän, 5) globalisaatiota ja maailmankaupanvapauttamista vastustavan liikkeen tai ryhmitty-män, 6) kehitysmaaliikkeen tai kehitysmaakaup-paa edistävän liikkeen, 7) ulkomaalaisten maahan-muuttoa vastustavan ryhmittymän tai järjestön jaulkomaalaisten ja pakolaisten oikeuksia ajavan ryh-mittymän tai järjestön toimintaan.

Näin ulkoparlamentaarisen toiminnan mitta-rissa painottuu kiinnostusta mittaava puoli, kos-ka järjestöjä on mainittu haastattelulomakkeessahuomattavasti enemmän tiedusteltaessa vastaa-jan kiinnostusta toimintaan osallistumista koh-taan kuin varsinaista jäsenyyttä. Koska muissajärjestöissä jäseninä olevien määrä on luultavastiäärimmäisen pieni – päätellen jo siitä, että vainmurto-osa ilmoitti olevansa edes kiinnostunutosallistumaan niiden toimintaan – on ymmär-rettävää, ettei mahdollista jäsenyyttä erikseen tie-

136

dusteltu. Tässä sovelletun asetelman kannaltakysymysten puuttuminen on kuitenkin jossainmäärin ongelmallista. Yksi vaihtoehto olisi ollutottaa mukaan kiinnostusta mitattaessa ainoastaanne järjestöt, joiden varsinaista jäsenyyttä tiedustel-tiin (luonnonsuojelu- ja eläinjärjestöt sekä ihmis-oikeus- tai rauhanjärjestö). Tällöin tarkastelusta olisikuitenkin suljettu pois useita järjestöjä, joiden toi-mintaan osallistumisesta kiinnostuneiden asenteetvaali-instituutiota kohtaan ovat erityisen mielen-kiintoisia. Näihin järjestöihin lukeutuu esimerkik-si globalisaatioon ja maailmankaupan vapautta-miseen kantaa ottavat järjestöt. Näiden toimin-taan osallistumisesta kiinnostuneitakin on tosinaineistossa varsin niukasti (16 prosenttia).

Muuttujat on luokiteltu niin, että vastaajansijoittuminen puoluetoiminnan suhteen katso-taan plusmerkkiseksi, mikäli hän on vastannutjompaankumpaan kysymykseen (jäsenyys taikiinnostus toimintaa kohtaan) myöntävästi. Ul-koparlamentaarisen toiminnan ulottuvuudensuhteen plusmerkkisiksi ovat puolestaan luoki-teltu ne vastaajat, jotka ovat mediaanin yläpuo-lella eli heidän toimintansa tai halukkuutensatoimia ulkoparlamentaarisilla areenoilla on selvästikeskimääräistä yleisempää. On huomattava, ettänäin mitattuna ulkoparlamentaarisesti suuntau-tuneeksi toimijoiksi luokitelluilta vaaditaan alim-millaan suhteellisen matalaa aktiivisuuden tasoa.Tämä johtuu siitä, että 40 prosenttia vastaajistaei osallistunut tai ollut osallistunut aikaisemminulkoparlamentaariseen toimintaa eikä ollut siitäkiinnostunut, ja 21 prosenttia osallistui tällä het-kellä tai osallistui aikaisemmin yhden ulkoparla-mentaariseen toimintamuotoon tai osoitti kiin-nostusta sitä kohtaan. Näin ollen jo osallistumal-la tai olemalla kiinnostunut vähintään kahdenjärjestön toiminnasta riitti siihen, että vastaajankatsottiin lukeutuvan ulkoparlamentaarisiin toi-mijoihin. Tämä on perusteltua siinä mielessä, ettätosiasiallinen ulkoparlamentaarinen toiminta taiedes mielenkiinto siihen osallistumista kohtaannäyttää olevan tutkittavien nuorten aikuistenkohdalla jopa yllättävän vähäistä, joten suhteelli-sen vähäinen osallistumisen tai osallistumishaluk-

kuuden määrä on nähtävä jo selkeänä osoitukse-na kyseisten järjestöjen toiminnan kokemisestaitselle läheiseksi. Toisaalta ei ole mielekästä myös-kään siirtää aktivistiksi luokittelemisen alarajaa liianmatalaksi, kun tarkoituksena on kuitenkin pitääryhmät selkeästi toisistaan eroavina.

Taulukko 3. 18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupol-ven asemat poliittisina toimijoina: ulkoparlamen-taarisen ja puoluetoiminnan ristiintaulukointi(n = 1002).

ATNIMIOTEULOUP

+ -

-OKLU-NEMALRAP

NENIRAATATNIMIOT

+tajimiotinom

)19(%9titsivitka

)792(%03

-tiviitkaeuloup

)05(%5täjytyätev

)465(%65

Taulukossa 3 on esitetty 18–30-vuotiaiden ää-nestäjäsukupolven asemat ulkoparlamentaarisenja puoluetoiminnan ristiintaulukointina. Taulu-kosta nähdään ensinnäkin, että ehdottomastisuurimman ryhmän (56 prosenttia) muodostaavetäytyjät, kuten etukäteen oletettiinkin. Pieninryhmä (5 prosenttia) muodostuu puolestaanpuolueaktiiveista, mikä tuntuu luonnolliseltanuorten puoluetoimintaa koskevan kiinnostuk-sen hiipumisen valossa. Sen sijaan on yllättävää,että monitoimijoita on lähes kymmenesosa. Täs-sä on kuitenkin otettava huomioon, että aktiivi-suuden määrittelyssä käytettiin suhteellisen ma-talaa vaatimustasoa, kuten edellä todettiin. Tämäon syytä muistaa myös aktivistien kohdalla, joi-den määrä näyttää ensi alkuun hämmästyttävänsuurelta. Toisaalta ei liene mitenkään mahdoton-ta, että ainakin ajatuksen tasolla ulkoparlamen-taarisissa järjestöissä toimiminen kiehtoo näinkinsuurta osaa nuorista aikuisista.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan mielipide-kartoituksissa on havaittu, että suomalaisten suh-tautuminen kansalaisliikkeisiin on ollut sangenmyönteistä läpi 1990-luvun: joka toisen mieles-

137

tä ne välittävät puolueita paremmin kansalaistenmielipiteet päätöksentekijöille. Tämä näkemysvaikuttaisi kuitenkin viime aikoina hieman hei-kentyneen, mutta edelleen väitteen allekirjoittaa46 prosenttia suomalaisista. (EVA 2003, 26.)On kuitenkin yllättävää, että keski-ikäiset ja sitävanhemmat suhtautuvat kansalaisliikkeisiinmyönteisemmin kuin alle 30-vuotiaat (EVA2001, 43). Hiljattain ilmestyneen Nuorten Suo-mi 2001 -tutkimussarjan kolmannen raportin(Kurikka 2003) mukaan puolestaan reilu viiden-nes 18–26-vuotiaista nuorista aikuisista pitääkunnan sisällä kansalaisliikkeitä ja -järjestöjä puo-lueita tehokkaampana areenana välittää omiamielipiteitä kunnan päättäjille. Koko väestönkansalaisliikkeitä kohtaan tuntemien asenteidenvalossa luvun olisi voinut olettaa olevan korkeam-pikin. Vaikka yleinen näkemys on eri asia kuintosiasiallinen liikkeessä toimiminen tai edes kiin-nostus osallistua sen toimintaan, voi kyseisenhavainnon kuitenkin olettaa antavan jonkinas-teista osviittaa nuorten asennoitumisesta ulko-parlamentaarista toimintaa kohtaan.

On myös syytä pitää mielessä, että käytetyssämittarissa on mukana laaja kirjo järjestöjä luonto-järjestöstä oikeistoradikalismiin viittaavaan ulko-maalaisten ja pakolaisten oikeuksien rajoittamis-ta tähtäävään järjestöön. Kansalaisliikkeisiin suh-tautumiseen vaikuttavat kunkin järjestön ajamaasia ja käytetyt menetelmät. Näin arvioituina ää-ripäät muodostuvat ihmisoikeuksia ajavista jär-jestöistä, joihin suhtautuu myönteisesti 80 pro-senttia suomalaisista ja radikaaleista eläinten oi-keuksia ajavista liikkeistä, joista positiivisten nä-kemysten osuus on vain seitsemän prosenttia.(EVA 2001, 43–44.)

Fraktiot taustamuuttujien valossaSeuraavassa 18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupol-ven fraktioita on luonnehdittu lyhyesti tausta-muuttujien valossa. Tarkasteluun on valittu mu-kaan ikä, sukupuoli, koulutus ja pääasiallinen toi-minta.

Taulukko 4. 18–30-vuotiaiden äänestäjäsuku-polven fraktiot sukupuolen ja iän mukaan (%)(n = 1002).

iloupukuS äkI

seiM neniaN 81 – 22 32 – 62 72 – 03

-inoMtajimiot

8 01 41 7 6

-itkAtitsiv

02 93 92 03 03

-eulouPtiviitka

7 3 6 4 5

-yäteVtäjyt

46 84 15 95 95

äsneethY 001 001 001 001 001

)%(N005)05(

205)05(

063)63(

423)23(

813)23(

Taulukossa 4 fraktioita on tarkasteltu sukupuo-len ja iän mukaan. Monitoimijat näyttävät nou-dattelevan suhteellisen tarkasti yleistä sukupuo-lijakaumaa. Muissa ryhmissä naisten ja miestenosuus on epäsuhtainen. Naiset kuuluvat selvästimiehiä useammin aktivisteihin (39 prosenttia vs.20 prosenttia). Havainto on yhteneväinen kokoväestön tasolla: naiset ovat pääsääntöisesti miehiälähempänä kansalaisliikkeitä. Miehet suhtautu-vat naisia myönteisemmin ainoastaan ulkomaa-laisten maahanmuuttoa vastustaviin ryhmitty-miin ja äärikansallisiin liikkeisiin (EVA 2001, 45).Miehistä taas naisia suurempi osa on luokiteltupuolueaktiiveiksi ja vetäytyjiksi. Jälkimmäiseenryhmään kuuluu miehistä lähes kaksi kolmasosaa,mutta naisista vain alle puolet.

Iän suhteen huomio kiinnittyy ensin moni-toimijoihin: 18–22-vuotiaissa heidän prosentu-aalinen osuutensa (14 prosenttia vs. 7 prosent-tia) on kaksinkertainen verrattuna kahteen van-hempaan ikäryhmään. Havainto saattaisi selittyäsillä, että kyseessä on varsinaisen jäsenyyden ohellamyös sitä kohtaan tunnettu kiinnostus. Nuorim-man ikäryhmän voisi näin ajatella olevan kysyt-täessä vanhempia taipuvaisempi osoittamaanspontaania potentiaalista mielenkiintoa useam-

138

paakin järjestöä kohtaan. Näin ei kuitenkaan oleasian laita, vaan myös varsinaisten jäsenien osuussekä puolue- että ulkoparlamentaarisissa järjes-töissä on pääsääntöisesti suhteellisesti suurin nuo-rimmassa ikäryhmässä. Erityisesti puoluetoimin-nan kannalta tulos on hämmentävä ja vaikeastiselitettävä, ottaen huomioon, että puoluetoimin-ta kiinnostaa yhä harvempia nuoria (Borg 1998).Monitoimijoiden ohella myös puolueaktiiviensuhteellinen osuus on hivenen suurempi nuo-rimmassa ikäryhmässä kuin kahdessa vanhem-massa ikäluokassa. Ero on pieni, mutta siinä mie-lessä yllättävä, että puolueaktiivien suhteellinenosuus on suurin juuri nuorimmassa ikäluokassa.

Paitsi vetäytyjien myös aktivistien suhteelli-nen osuus on lähes yhtä suuri kaikissa ikäryhmis-sä, hieman alle kolmannes. Aktivistien kohdallatulos on siinä mielessä mielenkiintoinen, että ak-tivismista saatetaan julkisuudessa ajoittain, eten-kin kansainvälisten mielenosoitusten uutisoinninyhteydessä, puhua hieman vähättelevään sävyyn”elämysten hankintana” tai jonkinlaisena itseil-maisun välineenä. Näin ajateltuna kyseessä voisiolettaa olevan jossakin määrin ohimenevä ilmiö,joka menettää kiinnostavuuttaan elämäntilanteenvakiintumisen myötä, tavallaan peilikuva elämän-kaariefektin oletetusta vaikutuksesta äänestysak-tiivisuuteen. Tässä käytetyn aineiston valossa näinei näytä olevan vaan ulkoparlamentaarinen toi-minta tai sitä kohtaan osoitettu mielenkiinto onyhtä yleistä koko 18–30-vuotiaiden äänestäjä-sukupolven kesken. Vetäytyjien kohdalla havain-to taas osoittaa, että kiinnostumattomuus poliit-tista toimintaa kohtaan ei koske vain kaikistanuorimpia ikäryhmiä vaan se on itse asiassa ylei-sempää vanhemmissa ikäluokissa.

Taulukossa 5 fraktioita on tarkasteltu koulu-tuksen mukaan. Vähiten koulutettujen joukossamonitoimijoiden ja aktivistien suhteellinen osuuson suurempi kuin muissa koulutusluokissa. Ha-vainto vaikuttaa ensi alkuun yllättävältä, muttaselittynee monitoimijoiden kohdalla osin sillä, ettäheidän suhteellinen osuutensa oli suurinta nuo-rimmassa ikäryhmässä (ks. taulukko 4). Sen si-jaan aktivistien muita ryhmiä suurempi osuus

vähiten koulutettujen keskuudessa on vaikeastitulkittavissa: aktivismin voisi olettaa olevan nimen-omaan suosittua korkeasti koulutettujen keskuu-dessa. Toisaalta on syytä huomata, että sekä moni-toimijoiden että aktivistien suhteelliset osuudetovat koulutuksen suhteen jokseenkin polarisoi-tuneita: keskimmäisissä koulutusluokissa – am-mattikoulu tai opistotasoinen koulutus – heidänosuutensa on pienempi kuin matalimmassa jakorkeimmassa koulutusluokassa. Näyttäisikin sil-tä, että monitoimijoita ja aktivisteja on kahden-laisia: yhtäältä vähän koulutettuja (ja monitoi-mijoiden kohdalla varsin nuoria) ja toisaalta johieman vanhempia, paljon koulutusta saaneita.Myös puolueaktiiveissa painottuu yhtäältä kes-kimääräistä vähän ja toisaalta korkeakoulutettu-jen osuus.

Taulukko 5. 18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupol-ven fraktiot koulutuksen mukaan (%) (n = 977).a

-ammaiEatsillit-uluok

atsut

-ittammAissruk

iatuluok-

otsipO-aekroK

uluok

-inoMtajimiot

21 7 7 01

-itkAtitsiv

33 62 92 13

-eulouPtiviitka

6 4 3 6

-yäteVtäjyt

94 36 16 35

äsneethY 001 001 001 001

)%(N )92(682 )03(292 )12(502 )02(491a ukojnosutuluoknedioj,ensiopyttetäjnoatsuletsakraT

.neeskymysykteennatsavelotävieaktojiatuum

Kiinnostava havainto koskee puolestaan vetäy-tyjien koulutustaustaa. Vetäytyjien suhteellinenosuus on suurin kahdessa keskimmäisessä koulu-tusluokassa. Silti heidän osuutensa on puoletmyös sekä vähiten että korkeimmin koulutetuis-sa. Tulos on samansuuntainen nuorten äänestys-aktiivisuudesta tehtyjen havaintojen kanssa: Vaik-ka koulutus erottelee voimakkaasti nuoria äänes-

139

tämisen suhteen (Martikainen ym. 2003), ää-nestämättömyys on levinnyt koulutusrakenteensuhteen laajemmalle. Vasta alemman korkea-koulutason suorittaminen riitti nostamaan 19–25-vuotiaiden äänestysprosentin maan keskiarvontasolle vuoden 1999 eduskuntavaaleissa, kunvastaavaan riitti 30–34-vuotiaiden kohdalla alim-man korkea-asteen ja 35–54-vuotiaiden kohdal-la keskiasteen tutkinnon suorittaminen (Marti-kainen & Wass 2002b, 44). Kun otetaan huo-mioon, että puolue- tai ulkoparlamentaariseentoimintaan osallistuminen vaatii panosten mie-lessä huomattavasti enemmän kuin vaaleissa ää-nestäminen, ei ole yllättävää, että poliittisesta toi-minnasta sivuun jättäytyneitä löytyy runsaastikaikista koulutusluokista.

Taulukko 6. 18–30-vuotiaiden äänestäjäsuku-polven fraktiot pääasiallisen toiminnan mukaan(%) (n = 1000).a

eeleksipO ässiöT nötöyT uuM

-inoMtajimiot

31 7 6 8

-itkAtitsiv

13 72 23 43

-eulouPtiviitka

6 5 5 4

-yäteVtäjyt

05 16 85 45

äsneethY 001 001 001 001

)%(N )63(753 )94(294 )7(66 )9(58a .teskuatsav-”aonasaasone”siopyttetäjnoatsuletsakraT

Fraktioita on lopuksi luonnehdittu vielä pääasial-lisen toiminnan mukaan (taulukko 6). Havain-not ovat pitkälti yhteneviä edellä esitettyjen luon-nehdintojen kanssa. Monitoimijoiden osuus onsuurin opiskelijoissa (13 prosenttia), mikä selit-tynee jälleen monitoimijoiden muita ikäluokkiasuuremmalla osuudella 18–22-vuotiaiden kes-kuudessa (taulukko 4). Voisikin ajatella, että opin-tojen tarjoama tietty vapaus jättää myös enem-män tilaa osallistumiselle. Aktivistienkin osuuson suurempi työelämän ulkopuolella olevien kes-

kuudessa. Vetäytyjien suhteellinen osuus (61prosenttia) on puolestaan suurinta työssä käyvienryhmässä. Kuten jo edellä viitattiin, tämäkin ha-vainto vaikuttaa elämänkaariefektin valossa pa-radoksaaliselta: elämänolosuhteiden vakiintumi-nen näyttäisi vetävän nuoria aikuisia tiukemminyksityissfäärin pariin.

18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupolvenfraktioiden asenteet äänestämistä kohtaanSeuraavassa siirrytään tutkimaan fraktioiden nä-kemyksiä äänestämisestä. Ensimmäiseksi tarkas-tellaan, kuinka suuri osuus kunkin fraktioidenjäsenistä ilmoittaa äänestäneensä vuoden 2003eduskuntavaaleissa. Tämän jälkeen vertaillaanäänestämättä jättämisen perusteita kahdessa vä-hiten äänestäneessä fraktiossa. Kolmannessa ala-luvussa analysoidaan fraktioiden kannanottojakahteen yksinkertaiseen äänestämistä koskevaanväittämään ja pohditaan näiden näkemysten taus-talla vaikuttavia tekijöitä. Lopuksi tarkastellaankunkin fraktion kohdalla kotoa saatua mallia ää-nestämiselle, minkä voi ajatella toimivan karkea-na osviittana poliittisesta sosialisaatiosta. Poliitti-nen sosialisaatio on otettu mukaan siitä syystä, ettäse on kuitenkin todennäköisesti varsin selkeästiyhteydessä äänestämistä kohtaan tunnettuihinasenteisiin.

Fraktiot ja äänestäminenTarkasteltaessa fraktioiden äänestysaktiivisuuttavuoden 2003 eduskuntavaaleissa on syytä pitäämielessä haastatteluaineistoon yleisesti liittyvätongelmat kyseisen tiedon osalta. Ensinnäkin onesitetty havaintoja siitä, että kyselyihin valikoi-tuu keskimäärästä aktiivisempia ihmisiä (Pesonenym. 1993). Toisekseen äänestämiseen liittyvänosallistumisnormin vuoksi ihmisillä on tapana liioi-tella osallistumistaan, ja noin joka neljäs tai jopakolmas todellisuudessa äänestämättä jättänyt il-moittaa käyttäneensä äänioikeuttaan (Borg1996b, 23–24; ks. myös Martikainen & Yrjö-nen 1984, 82). Vastaava havainto on tehty myösnuorten kohdalla (ks. Borg 1996a; Nurmela1999). Onkin mielenkiintoista, että hiipuvasta

140

kiinnostuksestaan huolimatta edes nuoret eivättunnu olevan immuuneita äänestämiseen yhdis-tetylle velvollisuudentunteelle.

Velvollisuudentunteesta johtuen äänestämis-tä koskeva kysymys kannattaakin muotoilla niin,että myös äänestämättä jättäminen esitetään tosi-asiallisena vaihtoehtona ja lisäksi äänestämisenajankohta pyydetään tarkentamaan.26 Tässä ai-neistossa käytettiin kysymyksenmuotoilua ”Mo-net ihmiset jättävät nykyisin syystä tai toisestaäänestämättä. Jätitkö itse näissä eduskuntavaa-leissa äänestämättä vai kävitkö äänestämässä en-nakkoon vai varsinaisena vaalipäivänä?”. Tästähuolimatta 76 prosenttia äänestämässä käyntiäkoskevaan kysymykseen vastanneista ilmoittikäyttäneensä äänioikeuttaan, mikä ei pidä paik-kansa. Taulukossa 7 esitettyjä äänestysprosentte-ja kannattaakin kohdella vain fraktioiden keski-näisen vertailun välineenä. Tämän lisäksi niitävoi pitää myös kannanottona äänestämässä käyn-nin kansalaisvelvollisuuteen: vaikka äänestämis-tä ei todellisuudessa olisikaan tapahtunut, jo pelk-kä halu esiintyä ”valeäänestäjänä” (termistä ks.Martikainen & Yrjönen 1984, 82) kuitenkinosoittaa vaali-instituution ainakin jonkinasteistaarvostamista.

Taulukko 7. 18–30-vuotiaiden äänestäjäsuku-polven fraktioiden äänestämässä käynti vuoden2003 eduskuntavaaleissa (n = 978).a

itsenäÄ äsneethY %-sytsenäÄ

tajimiotinoM 68 19 59

titsivitkA 012 592 17

tiviitkaeulouP 84 84 01

täjytyäteV 004 445 47

äsneethY 447 879 67a siopyttetäjnoatsuletsakraT ” .teskuatsav-”aonasaasone

Taulukossa 7 huomio kiinnittyy ensimmäiseksipuolueaktiivien järkähtämättömään näkemyk-seen äänioikeuden hyödyntämisen tarpeellisuu-desta: jokainen puolueaktiiviksi luokiteltu ilmoittiäänestäneensä vuoden 2003 eduskuntavaaleis-

sa. Ennakkoon äänestäneiden osuus (36 prosent-tia) oli suhteessa suurempi kuin muissa fraktiois-sa, mikä viittaa puolue- ja ehdokasvalinnan ol-leen puolueaktiivien keskuudessa muita vakiin-tuneempi. Tulos on monessa mielessä itsestäänselvä: mitä mieltä olisi toimia puolueessa, jolleihaluaisi osoittaa sille kannatusta edustuksellisendemokratian pääasiallisen osallistumismekanis-min kautta? Mielenkiintoista kuitenkin on, ettääänestäneiksi ilmoittautuneiden osuutta ei laske-nut yhtään se, että osa puolueaktiiveiksi luokitel-luista on kuitenkin vasta potentiaalisesti kiinnos-tunut toiminaan jossakin puoluejärjestössä. Luon-nollisesti tämäkin kuitenkin jo osoittaa läheisyyttäjohonkin puolueeseen, minkä puolestaan – kutenedellä todettiin – on havaittu nostavan äänestys-aktiivisuutta.

Toinen esiin nouseva huomio liittyy aktivis-tien vetäytyjiä matalampaan osallistumistasoon.Ero on kuitenkin melko vähäinen, eikä siitä muu-tenkaan ole vielä syytä tehdä kovin pitkälle mene-viä johtopäätöksiä aktivistien vetäytyjiä nuorem-masta iästä johtuen. Toisaalta myös monitoimijoi-den kohdalla mobilisaation taso on lähes täydelli-nen (95 prosenttia), vaikka heidän ikäjakaumansaon kaikista fraktioista eniten painottunut nuorim-piin ikäluokkiin. Äänestämättä jättäneiden suh-teellista osuutta olennaisempaa kuitenkin on se,poikkeavatko vetäytyjien ja aktivistien äänestämättäjättämisen perustelut selvästi toisistaan.

Äänestämättä jättämisen perustelutSeuraavassa on tarkasteltu kahden vähiten äänes-täneen fraktion, aktivistien ja vetäytyjien, perus-teluja äänestämättä jättämiselle. Kartoitettaessa eritekijöiden merkitystä päätökselle olla osallistumat-ta vaaleihin vastaajille lueteltiin joukko tekijöitä,joiden kunkin merkitystä pyydettiin erikseen ar-vioimaan.27 Arvioitavia tekijöitä oli yhteensä 16.

Äänestämättä jättämiseen vaikuttaneita syitätarkasteltiin ensin pääkomponenttianalyysinavulla. Faktorointi tuottaa kolme toisistaan eril-listä ulottuvuutta (pääkomponenttia), jotka ovattulkinnallisesti selväpiirteisiä. Kultakin ulottu-vuudelta on löydettävissä voimakkaita latauksia

141

(liite 1).28 Ulottuvuuksista ensimmäinen voidaannimetä välinpitämättömyydeksi. Siinä latautuvatsellaiset muuttujat kuten ”ei viitsinyt äänestää”,”politiikka ei kiinnosta” ja ”asiat hoituvat hyvinmuutenkin”. Toisella ulottuvuudella kärkimuut-tujia ovat ”halu protestoida politiikkaa ja poliitik-koja vastaan”, ”periaatteellinen päätös olla äänes-tämättä” ja ”suora toiminta ja kansalaisaktiivisuusparempi vaikuttamiskanava”. Näin ollen se voi-daan nimetä edustuksellisen demokratian kyseenalais-tamisen ulottuvuudeksi. Kolmas ulottuvuus taaskuvastaa epätietoisuutta. Siinä latautuvat sopivanehdokkaan ja puolueen löytymisen vaikeutta ku-vastavat muuttujat sekä hieman heikommin muut-tuja ”ei riittävästi tietoa ehdokkaista”.

Kunkin ulottuvuuden edellä mainituista kol-mesta kärkimuuttujista on muodostettu ulottu-vuuksien kanssa samannimiset äänestämättömyy-den syitä kuvastavat summamuuttujat.29 Näinsyntyneet muuttujat on edelleen ristiintaulukoi-tu kahden vähiten äänestäneen fraktion kanssa(taulukko 8). Kunkin summamuuttujan kohdal-la on raportoitu vain ”vaikutti äänestämättä jät-tämiseen” -vastaukset.

Taulukko 8. Aktivistien ja vetäytyjien äänestämättäjättämisen perustelujen mukaan: vaikutti äänestä-mättä jättämiseen, prosentit ja lukumäärät.

” -niläV-tämätip

syymöt ”

” -neesyK-atsiala

nenim ”

” -äpEsuusioteit ”

)N(titsivitkA )04(%94 )13(%83 )15(%16

)N(täjytyäteV )58(%06 )82(%12 )86(%84

Tulkittaessa taulukkoa 8 on syytä pitää mielessä,että tarkastelun otos on varsin pieni. Tästä huoli-matta aktivistien ja vetäytyjien äänestämättä jät-tämisen perustelut eroavat toisistaan selvästi sensuuntaisesti kuin edellä on oletettu. Vetäytyjillevaaleja ja äänestämättä kohtaan tunnettu välin-pitämättömyys on ehdottomasti voimakkain ää-nestämättä jättämisen perustelu. Sen sijaan vainviidennes katsoi vaali-instituution mielekkyyden

ja tehokkuuden kyseenalaistamisen vaikuttaneenäänestämättä jättämiseensä. Aktivisteista vastaa-van syyn katsoi vaikuttaneen lähes kaksinkertai-nen joukko vetäytyjiin verrattuna (38 prosent-tia), mutta luku on kuitenkin ehkä hieman ma-talampi kuin etukäteen olisi voinut olettaa. Kiin-nostavaa on, että 60 prosenttia aktivisteista mai-nitsi epätietoisuuden puolueista ja ehdokkaistavaikuttaneen äänestämättömyyteen. Koska akti-vistit todennäköisesti ovat muuten yhteiskun-nallisesti sangen valveutuneita, voisi ajatella, ettäepätietoisuus on ainakin osittain seurausta ha-luttomuudesta hankkia informaatiota. Kuiten-kin lähes puolet katsoo myös puhtaan välinpitä-mättömyyden vaikuttaneen päätökseensä jättäääänestämättä. Havainto on sinällään vaikeastitulkittavissa, mutta toisaalta on syytä ottaa huo-mioon käytössä ollut kysymyspatteristo. Kunäänestämättä jättäneitä pyydetään arvioimaan eritekijöiden vaikutusta vaalipassiivisuuteensa, nesaattavat osittain toimia eräänlaisina itseymmär-ryksen välineinä (”miksi jätin äänestämättä”), vaik-ka passiivisuuden todelliset syyt saattaisivat ollaaivan muunlaiset.

Fraktioiden näkemykset äänestämisenekspressiivisestä ja instrumentaalisestaulottuvuudestaKuten tunnettua, äänestämisen motiivit on mah-dollista jakaa ekspressiivisiin, kuten velvollisuusja symbolisen tuen osoittaminen järjestelmälle, jainstrumentaalisiin (ks. esim. Downs 1957). Va-kiintuneen käytännön mukaan äänestämisenekspressiivistä ulottuvuutta on seuraavassa mi-tattu väitteellä ”äänestäminen on kansalaisvelvol-lisuus” ja instrumentaalista ulottuvuutta väitteellä”äänestämällä voi vaikuttaa asioihin”.30 Aiemmis-sa tutkimuksissa (ks. esim. Borg 1996a; Borg1999; Hellsten & Martikainen 2001, 54) on ha-vaittu, että 18–30-vuotiaat nuoret aikuiset yh-täältä kokevat äänestämisen selkeästi velvollisuu-deksi – esimerkiksi 82 prosenttia vuoden 1999eduskuntavaalien jälkeen tehdyssä haastattelu-tutkimuksessa (Borg 1999) – ja toisaalta katso-vat sillä voitavan myös vaikuttaa asioihin. Tässä

142

valossa nuorten todellisuudessa vähäinen haluk-kuus äänestää vaaleissa avautuu vaikeasti.

Tässä esiteltyjen fraktioiden välillä voi kuiten-kin olettaa vallitsevan eroavaisuuksia suhtautu-misessa äänestämisen ekspressiiviseen ja instru-mentaaliseen ulottuvuuteen. Kuten Sami Borg(1998, 28) huomauttaa, perinteiseen puolue-toimintaan oleellisesti liittyvän eturyhmäajatte-lun sijaan nuorten vaaliosallistumista näyttää oh-jaavan pitkälti äänestämistä tekona painottavaasennoituminen. Varsinaisten vaikutuskanaviennähdään olevan muualla ja äänestäminen pelkis-tyy itsearvoiseksi osallistumiseksi. Lisäksi vaiku-tusmahdollisuuksien kokemista vähentää nuor-ten vähäinen osuus puoluejärjestöissä ja vaalieh-dokkaissa. Silti valtaosa nuorista katsoo äänestämi-sellä voitavan myös vaikuttaa asioihin. Voi kuiten-kin olettaa, että näkemys on osittain peräisin kysy-myksenasettelun väljyydestä: mitä näillä ”asioilla”tarkoitetaan? Mikäli kantaa pyydettäisiin ottamaankonkreettisiin ongelmiin – esimerkiksi ”äänestä-misellä voi vaikuttaa eriarvoisuuden vähentämi-seen” – samaa mieltä olevien osuus olisi todennä-köisesti pienempi.

Edellä esitettyjen havaintojen perusteella olisiluontevaa, että puolueaktiivit kokisivat äänestä-misen eniten paitsi velvollisuudeksi, myös vai-kutuskanavaksi. Sama, tosin hieman lievempä-nä, koskee todennäköisesti myös monitoimijoita.Aktivistien kohdalla taas tilanne lienee päinvas-toin: vaikuttamisulottuvuus jää selvästi taka-alalle.Vetäytyjien näkemys sekä velvollisuus- että vai-kuttamisaspektista on oletettavasti kriittisin.

Taulukossa 9 on esitetty eri fraktioiden asen-noituminen äänestämisen ekspressiiviseen jainstrumentaaliseen ulottuvuuteen. Ensi näkemältäfraktioiden väliset erot vaikuttavat pieniltä, muttaon syytä huomioida, että etenkin instrumentaali-sen ulottuvuuden mittaamiseen käytetty väite onrakennettu siten, että sen kanssa on helposti aina-kin osittain samaa mieltä: ”kyllähän äänestämisellävoi nyt johonkin vaikuttaa.” Tässä mielessä jo pie-niäkin näkemyseroja voi pitää olennaisina.

Odotusten mukaisesti ryhmistä eniten juuripuolueaktiivit pitävät äänestämistä sekä velvolli-

suutena että tosiasiallisena vaikutuskeinona. Jo-kainen puolueaktiiviksi luokiteltu on sitä mieltä,että äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Seu-raavaksi positiivisimmin ekspressiiviseen ja instru-mentaaliseen ulottuvuuteen suhtautuvat moni-toimijat. Sen sijaan on yllättävää, että myös valta-osa (85 prosenttia) aktivisteista katsoo, että ää-nestämisellä voi vaikuttaa asioihin. Itse asiassa tar-kasteltavien kahden ulottuvuuden valossa akti-vistit ja vetäytyvät ovat asenteiltaan identtiset.31

Toisin sanoen ainakaan näin mitattuna velvolli-suus- ja vaikuttamismotiivit eivät kykene erotte-lemaan näitä kahta fraktiota. Tulos on hämmen-tävä molempien kohdalla ja viittaa siihen, ettäriippumatta muusta toiminnallisesta yhteiskun-nallisesta orientaatiosta luottamus vaali-instituu-tion toimivuutta kohtaan on syvään juurtunut-ta. Aktivistien kohdalla tulos viittaa edellä pu-huttuun aktiivisuuden kasautumiseen. Osallis-tumismuodot nähdään pikemminkin toisiaantäydentävinä, eikä äänestämistä itsessään halvek-sita. Vaikka oman ilmoituksen perusteella akti-vistien todellinen äänestämässä käynti on muitafraktioita vähäisempää (ks. taulukko 7), periaat-teen tasolla äänestämistä pidetään soveliaana toi-mintamuotona pyrittäessä vaikuttamaan asioihin.

Taulukko 9. 18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupol-ven fraktioiden kannanotot äänestämisen ekspres-siivistä ja instrumentaalista ulottuvuutta kohtaan:samaa mieltä olevat, prosentit ja lukumäärät.

:neniviisserpskE” ässämätsenäÄ

nonenimyäk-sialasnaksuusillovlev ”

-nemurtsnI:nenilaat

” ällämätsenäÄaattukiaviov

nihioisa ”

)N(tajimiotinoM )08(%88 )68(%59

)N(titsivitkA )152(%58 )852(%78

)N(tiviitkaeulouP )05(%001 )68(%59

)N(täjytyäteV )584(%68 )784(%78

)N(äsneethY )668(%78 )878(%88

143

Fraktioiden sosiaalistuminen äänestämiseenLopuksi tarkastelen vielä kunkin fraktion sosiaa-listumista äänestämiseen. Kuten edellä mainitsin,äänestämättömyyden muuttuminen nuorilla ikä-ryhmillä eräänlaiseksi sukupolvipiirteeksi viittaasiihen, että he ovat kokeneet tiettyjä, koko ikäluo-kalle yhteisiä demobilisoivia sosialisaatioprosesseja(Anduiza Perea 1999, 28). Toisaalta nuorten vaa-lipassiivisuuden voisi katsoa myös johtuvan siitä,etteivät he ole vielä ehtineet sosiaalistua vaaliosal-listumisnormiin (ks. Borg 1998, 28). Jälkimmäi-nen näkemys viittaa siihen, ettei poliittinen sosia-lisaatio ole sidottu johonkin tiettyyn elämänvai-heeseen vaan jatkuu läpi elämän (Jääsaari 1986,272; ks. myös Alapuro 1969, 7). Joka tapauksessapoliittinen sosiaalistuminen on sangen monisyi-nen tapahtumaketju, jossa on mukana useita toi-mijoita ja instituutioita, kodin ja koulun vaiku-tuspiiristä lähtien. Seuraavassa tarkastelenkin frak-tioiden sosiaalistumista äänestämiseen hyvin ka-peassa mielessä. Sosiaalistumista on mitattu kysy-myksellä ”Ovatko vanhempasi koskaan tarjonneetsinulle ohjeita tai malleja siitä, että vaaleissa pitääkäydä äänestämässä?” Vastausvaihtoehdot ”hyvinusein” ja ”melko usein” on yhdistetty voimakkaanpoliittisen sosialisaation luokaksi. Vastausvaihto-ehto ”kyllä, mutta vain harvoin” on luokiteltu kes-kitasoiseksi poliittiseksi sosialisaatioksi ja vastaus ”eilainkaan” heikoksi poliittiseksi sosialisaatioksi. Tu-lokset on raportoitu taulukossa 10, johon on otet-tu mukaan kaksi äärimmäistä luokkaa.

Taulukko 10. 18–30-vuotiaiden äänestäjäsuku-polven fraktiot poliittisen sosialisaation mukaan,prosentit ja lukumäärät.

sakamioVnenittiilopoitaasilaisos

okkieHnenittiilopoitaasilaisos

)N(tajimiotinoM )84(%35 )81(%02

)N(titsivitkA )251(%15 )86(%32

)N(tiviitkaeulouP )52(%05 )7(%41

)N(täjytyäteV )832(%24 )641(%62

)N(äsneethY )364(%64 )932(%42

Taulukosta 10 nähdään, että monitoimijoistamuita fraktioita useampi (53 prosenttia) katsoosaaneensa vanhemmiltaan selkeän mallin äänes-tää. Heikointa äänestämiseen sosiaalistumiseen onollut vetäytyjien kohdalla. Luontevalta vaikut-taa myös, että vain 14 prosenttia puolueaktii-veista katsoo, ettei omilla vanhemmilla ole ollutosuutta äänestämiseen sosiaalistumisessa. Tulos-ten tulkinta on kuitenkin hankalaa siinä mieles-sä, etteivät syy- ja seuraussuhteet ole kovinkaanitsestään selviä. Ovatko esimerkiksi puolueaktii-vit itse asiassa usein perineet vanhemmiltaanpuoluekantansa ja intonsa toimia puolueen sisäl-lä ja sitä kautta myös sosiaalistuneet äänestämään(kyseistä puoluetta)? Kuinka paljon vetäytyjienjättäytymiseen poliittisen toiminnan ulkopuolelleon vaikuttanut se, että he eivät ole saaneet van-hemmiltaan mallia (edes) äänestämässä käymi-seen? Kuitenkin riippumatta siitä, miten päin vai-kutusketju kulkee, kotoa opittu äänestämismallivaikuttaa olevan yhteydessä myös siihen, millai-sena poliittisena toimijana yksilö itseään pitää.

Lopuksi: 18–30-vuotiaatäänestäjäsukupolvenaArtikkelissa tarkasteltiin 18–30-vuotiaiden nuor-ten aikuisten näkemyksiä äänestämisestä SuomenGallupin vuoden 2003 eduskuntavaaleja kos-kevan haastatteluaineiston valossa. Lähtökohta-na oli ajatus, että kyseinen ikäluokka muodostaaäänestämisen suhteen vanhemmista ikäluokistaselkeästi eroavan äänestäjäsukupolven. Tämä joh-tuu siitä, että vaikka nuorempien ikäryhmien ää-nestysaktiivisuuden on perinteisesti havaittu ole-van vanhempia ikäluokkia matalampaa, on se ai-kaisemmin kuitenkin noussut ikääntymisen mu-kanaan tuomien elämän olosuhteiden ja yhteis-kunnallisen suuntautuneisuuden lisääntymisenmyötä. Suomea koskevien tuoreiden tutkimus-tulosten valossa näin ei näytä enää tapahtuvanvaan äänestämättömyys on muodostunut laajal-le joukolle nuorempia ikäryhmiä poliittisen orien-taation pysyväksi piirteeksi.

Vaikka 18–30-vuotiaita voikin perustellustipitää ainakin jossain määrin yhteneväisenä äänes-

144

täjäsukupolvena, on kuitenkin syytä olettaa, ettätällä polvella saattaisi olla joitakin keskinäisiä ja-kolinjoja, fraktioita (Virtanen 1999a). Kyseisetfraktiot ovat muodostuneet yhteisen avainkoke-muksen myötä, mutta ne eroavat toisistaan sensuhteen, miten se on heihin vaikuttanut tai mi-ten he siihen suhtautuvat. Artikkelissa ei sinäl-lään paneuduttu kyseisen avainkokemuksen al-kuperään – mikä ei kyseisen äänestäjäsukupol-ven laajan ikähaarukan huomioon ottaen olisiollut mielekästäkään (2002a). Sen sijaan lähdet-tiin siitä, että kerran äänestämisen suhteen 18–30-vuotiaat muodostavat sukupolven, on perus-teltua olettaa, että havainto on ulotettavissa laa-jemminkin poliittiseen toimijuuteen, toisin sa-noen että sukupolvipiirre olisi nähtävissä myösmuun poliittisen toiminnallisuuden suhteen.Fraktioiden oletettiin olevan selkeästi kooltaanerilaisia, toiminnallisesti passiivisten muodostaes-sa 18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupolven ”pää-fraktion”.

Poliittinen toimijuus rakennettiin ristiintau-lukoimalla yksilön nykyinen tai aikaisempi jäse-nyys tai kiinnostus sitä kohtaan yhtäältä poliitti-sissa ja toisaalta ulkoparlamentaarisissa järjestöis-sä. Vastaajat sijoitettiin näin muodostuneeseennelikenttään. Ryhmistä ehdottomasti suurin (56prosenttia), kuten oletettiinkin, olivat vetäyty-jät, joita ei kiinnostunut toiminta kummallakaanedellä mainitulla areenalla. Pienimmän ryhmänmuodostivat taas puolueaktiivit. Toisiksi suurinryhmä olivat aktivistit, joiden asennoitumistaäänestämistä kohtaan oli etukäteen vaikea arvioi-da. Yhtäältä sen voi nimittäin ajatella olevan sel-keän kriittinen kyseenalaistaessaan äänestämisenmielekkyyden ja tehokkuuden. Toisaalta osallis-tumisen voi yhtä hyvin olettaa myös kasautu-van, jolloin kaikki mahdolliset vaikutuskanavathalutaan hyödyntää tärkeiksi koettujen asioidenajamiseen. Toiseksi pienin ryhmä muodostui mo-nitoimijoista, jotka osoittivat aktiivisuutta sekäpuolue- että ulkoparlamentaarisella areenalla. Ryh-mä oli tulkinnallisesti epäselvin, joten sen käsitte-leminen jätetään tässä vähemmälle huomiolle.

Tarkasteltaessa fraktiota ensin sosiodemogra-

fisten muuttujien kesken havaittiin, että moni-toimijoiden osuus oli selkeästi suurin nuorim-massa ikäryhmässä. Tuloksen voisi ajatella selitty-vän sillä, että nuorin ikäryhmä saattaisi olla van-hempia taipuvaisempi osoittamaan kysyttäessäspontaania potentiaalista mielenkiintoa useam-paakin järjestöä kohtaan. Näin ei kuitenkaan oleasian laita, vaan myös varsinainen jäsenyys sekäpuolue- että ulkoparlamentaarisissa järjestöissä onpääsääntöisesti suhteessa yleisintä nuorimmassaikäryhmässä. Lisäksi oli mielenkiintoista, että vaik-ka puolueaktiivien suhteellinen osuus oli lähesyhtä suuri kaikissa ikäryhmissä, se oli kuitenkinhivenen suurempi nuorimmassa ikäryhmässä,kuin nuorten yhä hiipuvan puoluetoimintaaosoittaman kiinnostuksen valossa olisi voinut olet-taa. Kiinnostava havainto myös oli, että aktivis-teja oli tasaisesti kaikissa ikäryhmissä hieman allekolmannes. Tämä viittaisi siihen, ettei aktivismiole erityistä ”nuoruuden villitystä”, joka katoaaikääntymisen mukanaan tuoman vakiintumisenja maltillistumisen myötä, ikään kuin peilikuva-maisesti elämänkaariefektin oletetusta vaikutuk-sesta äänestysaktiivisuuteen. Toisaalta taas kiin-nostumattomuus poliittista toimintaa kohtaan eiole erityisesti painottunut nuorimpiin ikäryhmiinvaan päinvastoin vetäytyjien osuus oli suurempikahdessa vanhemmassa ikäryhmässä kuin nuo-rimmassa ikäluokassa.

Fraktioihin kuulumisessa oli nähtävissä erojamyös koulutuksen ja pääasiallisen toiminnanmukaan. Sekä monitoimijoita että aktivisteja olisuhteellisesti enemmän yhtäältä alimmassa ja toi-saalta ylimmässä koulutusluokassa kuin kahdes-sa keskimmäisessä. Vaikuttaisikin, että monitoi-mijoita ja aktivisteja on kahdenlaisia: yhtäältämatalasti koulutettuja (ja monitoimijoiden koh-dalla usein 18–22-vuotiaita) ja toisaalta korkeas-ti koulutettuja, jo hieman vanhempaan ikäryh-mään kuuluvia. Vetäytyjien suhteellinen osuuson suurin kahdessa keskimmäisessä koulutusluo-kassa, mutta myös korkeasti koulutettujen kes-kuudessa heitä oli yli puolet, mikä viittaa yhteis-kunnallisen passiivisen leviämiseen yli koulutus-luokkien. Puolue- tai ulkoparlamentaarisesti ak-

145

tiivisia oli suhteessa enemmän työelämän ulko-puolella olevien keskuudessa kuin töissä käyvis-sä. Sen sijaan vetäytyjien osuus oli suhteessa suu-rin työelämässä mukana olevien keskuudessa.Elämänkaariefektin valossa havainto vaikuttaaparadoksaaliselta: elämänolosuhteiden vakiintu-minen näyttää pikemminkin työntävän yksityis-sfäärin pariin.

Vaikka äänestysaktiivisuuden tarkasteluunhaastattelututkimuksen valossa onkin hyvä suh-tautua huomattavalla varauksellisuudella, on syy-tä esittää myös muutama kiinnostava havaintofraktioiden välisistä eroista. Jokainen tutkimuk-sessa puolueaktiiviksi luokitelluista mainitsi ää-nestäneensä. Kuten siis olettaa saattaa, läheisyysjotakin puoletta kohtaan toimii selkeänä kimmok-keena äänestää – tai ainakin vähentää halukkuuttatunnustaa tosiasiallinen äänestämättä jättäminen.Aktivisteista 71 prosenttia, muutama prosentti-yksikkö vähemmän kuin vetäytyjistä, sanoi äänes-täneensä. Vaikka luvut ovat selkeästi matalampiakuin puolueaktivisteilla ja monitoimijoilla, ovatne silti molempien kohdalla selkeästi korkeampiakuin voisi olettaa. Vertailtaessa äänestämättä jät-tämisen perusteluja aktivistien ja vetäytyjien koh-dalla havaittiin, että aktivisteista edustuksellisendemokratian kyseenalaistamiseen liittyvien syi-den katsoi vaikuttaneen äänestämättä jättämiseenlähes kaksinkertainen joukko (38 prosenttia).Kuitenkin luku on matalampi kuin olisi voinutolettaa. Vetäytyjistä taas selkeä enemmistö (60prosenttia) katsoi välinpitämättömyydeksi nime-tyillä syillä olleen selvä merkitys äänestämisestäpidättäytymisessä.

Seuraavaksi tarkasteltiin fraktioiden asenteitaäänestämisen ekspressiivistä ja instrumentaalistaulottuvuutta kohtaan. Vaikka erot ovat ensi sil-mäyksellä pieniä, on syytä ottaa huomioon kysy-mysten muotoilu: harva sanonee suoraan olevansaeri mieltä siitä, että äänestämässä on syytä käydä.Näin ollen pieniäkin poikkeavuuksia on syytäpitää huomionarvoisina. Jälleen odotusten mu-kaisesti puolueaktiivit suhtautuivat positiivisim-min sekä äänestämistä velvollisuutena että vai-kuttamiskanavana mittaaviin väitteisiin. Jokainen

puolueaktiivi piti äänestämistä kansalaisvelvolli-suutena ja lähes jokainen (95 prosenttia) asioi-hin vaikuttamiskeinona. Havainnoista vaikeastitulkittavin liittyi aktivistien ja vetäytyjien ident-tiseen asennoitumiseen molempien ulottuvuuk-sien suhteen. Tulos viittaa siihen, että periaatteentasolla arvostus vaali-instituutiota ja sen toimi-vuutta kohtaan on korkeaa. Vastaava havaintoon tehty useasti aikaisemminkin: käytännössääänestämisen kynnys on korkea, vaikka se peri-aatteessa nähdään myönteisenä ja tärkeänä (Hell-sten & Martikainen 2001, 54). Kiinnostavaakuitenkin on, että se näyttää pätevän riippumat-ta toiminnallisesta orientaatiosta. Aktivistien koh-dalla tämä viittaa siihen, että äänestämistä ei ai-nakaan asennetasolla nähdä ulkoparlamentaari-selle toiminnalle vaihtoehtoiseksi vaan pikemmin-kin täydentäväksi osallistumiskanavaksi. Samaansuuntaan osoittaa myös se, että edustuksellisuu-den demokratian kyseenalaistamisen katsoi akti-visteista vaikuttaneen äänestämättä jättämiseenkuitenkin vain alle 40 prosenttia, kuten edellämainittiin.

Lopuksi fraktioita esiteltiin vielä poliittisensosialisaation valossa. Tulokset näyttivät siltä kuinoli oletettavaakin eli toiminnallisesti aktiivisem-mat fraktiot olivat saaneet vetäytyjiä useamminvanhemmiltaan mallin äänestää. Ei ole kuiten-kaan täysin selvää, mitä kautta kyseinen yhteyssyntyy, koska kannustaminen äänestämään saat-taa ohjata yksilöä osallistumaan tai ainakin kiin-nostumaan myös muunlaisesta poliittisesta toi-minnasta. Riippumatta siitä, miten päin vaiku-tuskelju kulkee, äänestämiseen sosiaalistumisenja muun poliittisen toiminnan välinen yhteys onkuitenkin selvä: kotoa opittu äänestämismallinäyttää olevan yhteydessä myös siihen, millaise-na poliittisena toimijaksi yksilö itsensä näkee.

Kokonaisuudessaan 18–30-vuotiaiden äänes-täjäsukupolvi vaikuttaa fraktioiden valossa varsinyhtenäiseltä. Selkeän enemmistön muodostavatvetäytyjät, joiden haluttomuus äänestää vaaleissasaati toimia muuten poliittisesti on edelleen suurikysymysmerkki. Tämä joukko muodostaa 18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupolven perustan, mutta

146

siinä on silti havaittavissa selviä soraääniä. Erittäinpieni, mutta nähtävästi sitäkin aktiivisempi jouk-ko on aktiivinen joko puoluejärjestöissä tai sekäpuolue- että ulkoparlamentaarisissa järjestöissä jasuhtautuu erittäin myönteisesti äänestämiseen. Onvaikea arvioida, johtuuko innostus siitä, että jouk-ko on keskimääräistä nuorempi vai onko kyseessä”todellinen” fraktio, jolle enemmistöä passivoitta-nut avainkokemus ja sosialisaatioprosessi on toi-minut aktivoivasti.

Vaikka aktivistit poikkeavat enemmistöstäpaikoin selkeästi, eivät näkemyserot äänestämi-sen suhteen ole kuitenkaan niin erilaisia kuin oli-si voinut odottaa. Toisaalta äänestämistä kohtaantunnettuja asenteita mitattiin tässä sangen rajal-lisella määrällä kysymyksiä, joten aktivistien eri-koisluonne ei tullut ehkä kaikista hienosyisem-min esiin. Joka tapauksessa tässä aktivisteiksi luo-kiteltujen, toiminnallisesti ulkoparlamentaarisestiorientoituneiden, nuorten näkemykset äänestä-misestä lienevät hedelmällinen tutkimuskohde,etenkin jos tämän tyyppisestä toiminnasta kiin-nostuneiden määrä kasvaa.

Viitteet1 Haluan erityisesti kiittää professori Tuomo Marti-

kaista artikkelia yleisesti koskevista höydyllisistä kom-menteista ja VTM Minna Puoskaria yleiskomment-tien lisäksi avusta empiirisen asetelman hiomisesta.

2 On syytä huomata, että fraktiot on konstruoitu san-gen mukaillusti, koska ei ole tarkemmin eritelty,mitkä avainkokemukset ovat saattaneet vaikuttaa ky-seisen äänestäjäsukupolven orientaatioon poliittistaosallistumista kohtaan. Sen sijaan on lähdetty suo-raan siitä, että tuon kokemuksen synnyttämien ja-kolinjojen eräs heijastuma on yksilön näkemys it-sestään poliittisena toimijana. Ratkaisua perustel-laan tarkemmin myöhemmin.

3 Kiitän näkökulman esittämisestä HTM Antti Valletta.4 Alaluku perustuu osittain Politiikka-lehdessä julkais-

tuun artikkeliin (ks. Martikainen & Wass 2002a).Kiitokset lehden anonyymille refereelle erityisestinuorten poliittista sosiaalistumista koskevista kom-menteista.

5 On kuitenkin tärkeää huomata, ettei poliittinen so-sialisaatio liity vain johonkin tiettyyn kehitysvai-heeseen, kuten nuoruuteen, vaan se on osa jatkuvaaprosessia. Näin ollen yksilön ja yhteiskunnan vuo-rovaikutus ei pääty aikuistumisen kynnyksellä vaan

jatkuu läpi koko yksilön elämän. (Jääsaari 1986,272; ks. myös Alapuro 1969, 7.)

6 Franz U. Pappi (1973) on havainnollistanut em-piirisiin analyyseihin nojaten luokkaperusteistenvastakohtien säilyvyyttä silloisessa länsisaksalaisessapolitiikassa puolue- ja yhteiskuntarakenteiden muut-tuessakin. Ajatuksena on, että puoluejärjestelmää japoliittista osallistumista saattaa leimata jatkuvuus javakiintunut yhteys taustatekijöihinsä silloinkin, kunpoliittisessa osallistumisessa ja puolueiden voima-suhteissa tapahtuu muutoksia. Yksinkertaisimmil-laan on kyse siitä, että suhteellisten osuuksien muu-tokset puolueiden vakiintuneissa kannattajakunnis-sa heijastuvat sellaisinaan puolueiden voimasuhtei-siin. Tällaisissa tapauksissa poliittiset muutokset ovathelposti selittyviä ja tavallaan ”luonnollisia”.

7 Kansalaisten koulutustason nousu liittyy jo muuta-ma vuosikymmen sitten havaittuun paradoksiin tai”arvoitukseen”: vaikka kansalaisten äänestysaktiivi-suus on noussut – ja paremmin koulutetut äänestä-vät yleensä vähemmin koulutettuja aktiivisemmin –on äänestysprosentti kuitenkin laskenut (Abraham-son & Aldrich 1982, Brody 1978).

8 Edellä esitetyt selitykset aikuisroolien omaksumisenvaikutuksista äänestysaktiivisuuteen on poimittukootusti Hightonin ja Wolfingerin (2001) aikuis-rooleja koskevan teorian esittelystä ilman, että alku-peräisiä lähteitä on erikseen mainittu.

9 Jenningsin ja Niemen (1981) tutkimuksessa onkyse vain kahdesta ikäkohortista, mutta tehtyä tul-kintaa elämänkaari- ja sukupolviefektien vaikutuk-sista on tässä sovellettu koskemaan eri ikäkohorttejayleisemminkin.

10 Nuorten asumisliikkuvuuden on todettu olevanmuuta väestöä suurempaa (Wolfinger & Rosensto-ne 1980, 51–53). Sama havainto näyttää pätevänmyös Suomeen: vuosien 1987 ja 1999 välillä asuin-kuntaa muuttaneiden määrä oli suhteessa suurin25–34-vuotiaiden keskuudessa (ks. Martikainen &Wass 2002b, 75).

11 On muistettava, että etenkin Yhdysvalloissa muut-tajien alhaisemmassa äänestysaktiivisuudessa on pi-kemminkin kyse uudelleenrekisteröinnin aiheutta-masta hankaluudesta kuin muuttajien muita hei-kommin omaksumasta kansalaisroolista (Squire, Wol-finger & Glass 1987, 61). Vaikka Suomessa muut-tamisesta ei seuraa äänestämisen suhteen lisäjärjes-telyjä, on silti kiinnostavaa havaita, että esimerkiksivuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaalien välillä ylikolme kertaa muuttaneiden 18–24-vuotiaiden ää-nestysaktiivisuus (37 prosenttia) oli vuoden 1999vaaleissa 16 prosenttiyksikköä matalampaa vastaa-van ikäryhmän ei-muuttaneisiin verrattuna (Marti-kainen & Wass 2002b, 74).

147

12 Virtasen ajatus sukupolvien sisäisistä rintamalin-joista, fraktioista, on käsitteellisesti monella tapaaongelmallinen. Kuten Toivonen (1999, 234) huo-mauttaa, on vaikea perustella yhtenäisen sukupolvi-vaikutuksen olemassaolo, mikäli yksi jäsen toimiiyhdellä ja toinen toisella tapaa. Toiminnassa täytyy-kin erilaisuudestaan huolimatta olla taustalla jokinyhteinen sävel, joka tutkijan on kyettävä jollain ta-paa operationalisoimaan. Muussa tapauksessa kokokeskustelu sukupolven vaikutuksesta jää pelkkienolettamusten varaan.

13 Kohorttiin voi myös liittyä ulkopuolelta, esimerkiksimuuttamalla aikuisiällä toiseen maahan (Georgsson1976, 93).

14 Delli Carpini, kuten moni muukin, viittaa tässäkohdin saksalaiseen sosiologi Karl Mannheiminvuonna 1928 ilmestyneeseen artikkeliin, joka nousianglosaksisessa maailmassa kuuluisuuteen englan-niksi käännettynä vuonna 1952. Mannheimin klas-sikon lähtökohtana on eron tekeminen biologiseenrytmiin perustuvan ja sosiaalisen kokemuksen muo-vaaman sukupolven välille (ks. Virtanen 1999a;Virtanen 2001). Seuraavassa Delli Carpinin (1986)käsite-erittelyyn pohjautuvassa osiossa ei viittauksiaMannheimiin ole erikseen mainittu.

15 Sukupolviefektin ideaalityypin tulkinnasta ks. viite 9.16 Lisäkin on syytä huomata, että huolimatta aggregaat-

titason äänestysaktiivisuuden laskusta, niin sanotutsuuret ikäluokat ovat myös onnistuneet säilyttämäänvarsin hyvin nuorena omaksumansa korkean äänes-tysaktiivisuuden (ks. Martikainen & Wass 2002a).

17 Taulukossa 13 on seurattu eri ikäkohortteja vaalistatoiseen ja laskettu heidän ikänsä kulloistenkin vaalienajankohtana. Esimerkiksi vuoden 1979 eduskunta-vaaleissa 18-vuotiaita olleet olivat vuoden 1987 vaa-leihin tultaessa 26-vuotiaita ja siitä 12 vuoden kulut-tua vuoden 1999 vaalien ajankohtana 38-vuotiaita.

18 Tässä on nähtävissä taas sukupolven käsitteeseen liit-tyviä loogisia ongelmia: pitäisikö puhua yhdestä vaiuseammasta sukupolvesta, mikäli eri avainkokemustuottaa saman lopputuloksen, esimerkiksi poliitti-sen passivoitumisen?

19 Virtanen (1999a, 84–85) käyttää tässä termiä ”ko-kemuksellinen polvi” synonyymina Mannheiminkäsitteelle ”sukupolviasema” (ks. myös Purhonen2002b, 8) viitaten siihen, että tämä sukupolvikehi-tyksen toinen taso on nimenomaan seurausta yhtei-sestä kulttuuri- ja kokemusympäristöstä, jossa erisukupolvet kasvavat ja vanhenevat.

20 J. P. Roos (1985, 25; ks. myös Jääsaari & Martikai-nen 1991, 20) on viitannut jo sodan aikana tai senjälkeen syntyneiden, ”suuren murroksen sukupol-ven”, kohdalla sille ominaiseen ”kokemattomuuteen”:kyseisen sukupolven elämässä ei ole sairauden, kata-

strofien, suoranaisen puutteen, äkillisten muutostentai sotien kokemuksia. Tapahtunutta muutosta voiparhaiten kuvata sanomalla, että sukupolven elämä-kertoja leimaavat usein ei-kokemukset, elämä on ollutmelko mutkatonta ja ongelmat pieniä (Roos 1985,40). Oletettavaa on, että samantapainen luonnehdin-ta sopii kuvaamaan myös seuraavaa, kaupungissa kas-vanutta ”lähiöiden sukupolvea” (määrittelystä ks. emt.,26). Elämän ainakin näennäinen helppous on ehkäosaltaan ollut omiaan siirtämään yksilön katseen ul-kopuolisen maailman sijasta sisään päin. Kyse ei vält-tämättä liene siitä, että merkittävät yhteiskunnallisettapahtumat olisivat olleet nuorille yhdentekeviä, muttane eivät myöskään ole ehkä mobilisoineet kollektiivi-seen toimintaan poliittisella areenalla. Tässä yhteydes-sä on olennaista myös kysymys yhteiskunnassa vallit-sevasta poliittisesta kulttuurista ja arvoista. Voisi aja-tella, että aito kollektiivisuus yksilön käyttäytymisenperustana on vähitellen menettänyt merkitystään jakansalaiset ovat tavallaan vetäytyneet yksityissfäärinpariin. Yksilöiden suhde ympäröivään yhteiskuntaanon näin paitsi yksilöllistynyt myös yksityistynyt jaepäyhteiskunnallistunut (keskustelusta ks. Jääsaari &Martikainen 1991, 9; Jääsaari 1989). Toisaalta ”ei-kokemusten” voisi ajatella vaikuttavan yhtä hyvin päin-vastaisesti: kun oman elämän asiat ovat järjestyksessä,energiaa riittää myös yhteiskunnalliseen toimintaan.Tällöin olisikin pikemminkin kyse siitä, mihin tuoyhteiskunnallinen vaikuttamishalu suuntautuu: kan-sallisen tason politiikkaan vaikuttamista äänestysins-tituution välityksellä ei välttämättä koeta riittävän mo-tivoivaksi tai päämäärien kannalta tarkoituksenmu-kaiseksi toiminnaksi (ks. Hellsten & Martikainen2001).

21 Nuorten järjestöosallistumista selvittäneen tutki-muksen mukaan puoluejäsenien määrä 18–29-vuo-tiaissa nuorissa oli 1990-luvun loppupuolella vielätätäkin pienempi, alle 15 000 (Nurmela 1999).

22 Nimitys ”ulkoparlamentaariset aktiivit” saattaisi ollajohdonmukaisempi suhteessa puolueaktiiveihin.Kuitenkin parlamentaarisen areenan ulkopuolellatoimivia kutsutaan nykyisin arkikielessä vakiintu-neen käytännön mukaan aktivisteiksi esimerkiksiuutisoitaessa mielenosoituksia.

23 On kuitenkin huomattava, että äänestämiseen suh-tauduttiin asennetasolla melko myönteisesti myösvähemmän koulutettujen keskuudessa.

24 Vaikka toimialoitteinen tarkastelu ei kerrokaan yksi-lön asemaa kyseisellä sektorilla, nuori ikä viittaa sii-hen, että kyseessä on nimenomaan matalasti koulute-tut, työntekijäammatissa rakennusalalla toimivat hen-kilöt.

25 Tähän vaikutti myös se, että ulkoparlamentaarisentoiminnan mittarissa on mukana useampia järjestöjä

148

kiinnostusta mittaavassa muuttujassa kuin varsinais-ta jäsenyyttä mittaavassa, kuten seuraavassa tullaanesittämään.

26 Huomiosta kiitos Sami Borgille.27" Tärkeä syy”, ”vaikutti jonkin verran”, ”ei vaikutta-

nut lainkaan” sekä ”en osaa sanoa”. ”En osaa sanoa” -vastaukset on luokiteltu puuttuviksi tiedoiksi.

28 Näiden kolmen ulottuvuuden lisäksi faktorianalyy-si tuotti neljännen ulottuvuuden, jonka tulkinta onongelmallisempaa. Vaikka ulottuvuuden ominais-arvo onkin yli yksi, mitä voidaan pitää nyrkkisään-tönä sen jatkoanalyysiin sisällyttämiselle (ks. Matti-la 2003, 112), sille ei pystytty muodostamaan si-sällöllisesti johdonmukaista tulkintaa. Neljännelläulottuvuudella latautui politiikan kiinnostavuuteenja vaalien epäinnostavuuteen liittyviä muuttujia.Näistä ensin mainittu latautui voimakkaammin kol-mannella ulottuvuudella ja oli myös tulkinnallises-ti siihen luontevammin liitettävissä. Vaalien epäin-nostavuus jäi täten neljännen ulottuvuuden ainoak-si kärkimuuttujaksi. Näistä perusteluista johtuenneljäs ulottuvuus päätettiin jättää tarkastelusta poisja pääkomponenttianalyysin tulokset raportoitu vainkolmen ensimmäisen ulottuvuuden osalta (liite 1).

29 Vastausvaihtoehdot ”tärkeä syy” ja ”vaikutti jonkinverran” on yhdistetty tässä vaiheessa ”vaikutti äänes-tämättä jättämiseen” -vastaukseksi. Näin kustakinsummamuuttujasta muodostui kaksiluokkainen.

30 Vastausvaihtoehdot ”täysin samaa mieltä” ja ”osit-tain samaa mieltä” on yhdistetty ”samaa mieltä” -vastauksiksi.

31 Sama pitää paikkansa, vaikka tarkasteltaisiin pelkäs-tään väitteiden kanssa täysin samaa mieltä olevia.

KirjallisuusAbrahamson, Paul R. & Aldrich, John H. (1982).

The decline of electoral participation in America.American Political Science Review 76:3, 502–521.

Alapuro, Risto (1969). Sukupolvet ja arvot. Helsinki:Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuk-sia 118/1969.

Allardt, Erik (1981). Sukupolvet suomalaisen yhteis-kunnan kuvauksessa. Sosiologia 18:4, 265–274.

Anduiza Perea, Eva (1999). Youth turnout in nationalparliamentary elections. Teoksessa Youth VoterParticipation. Involving Today’s Young in Tomorrow’sDemocracy. Stockholm: The International Institutefor Democracy and Electoral Assistance (IDEA).

Borg, Sami (1996a). Nuoret ja yhteiskunnallinen syr-jäytyminen. Raportti nuorten osallistumisesta vuoden1996 kunnallis- ja eurovaaleihin. Helsinki: Ope-tusministeriö ja Nuorisoasiainkeskus.

Borg, Sami (1996b). Velvollisuus vaikuttaa. Tutkimussuomalaisten äänestysosallistumisen perusteista ja edus-

kuntavaalein äänestysprosentin laskusta. Akateemi-nen väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, po-litiikan tutkimuksen laitos.

Borg, Sami (1998). Nuorten poliittisen osallistumi-sen kehityslinjoja. Nuorisotutkimus 16(3), 21–32.

Borg, Sami (1999). Nuorten äänestyspäätökset vuo-den 1999 eduskuntavaaleissa. Teoksessa Eduskun-tavaalit 1999. Vantaa: Tilastokeskus, 31–36.

Brody, Richard A. (1978). The puzzle of politicalparticipation in America. Teoksessa Anthony King(toim.), The New American Political System ,Washington, D.C.: American Enterprise Institute,287–324.

Campbell, Angus & Converse, Philip E. & Miller,Warren E. & Stokes, Donald E. (1960). TheAmerican Voter. New York: John Wiley & Sons.

Dalton, Russell J. (2000). The decline of partyidentifications. Teoksessa Russell J. Dalton & MartinP. Wattenberg (toim.), Parties without Partisans.Political Change in Advanced Industrial Democracies.Oxford: Oxford University Press, 19–36.

Delli Carpini, Michael X. (1986). Stability and Changein American Politics. The Coming of Age of theGeneration of the 1960s. New York and London:New York University Press.

Downs, Anthony (1957). An Economic Theory ofDemocracy. New York: Harper & Bros.

Georgson, Åke (1976). Unga välgare och politik. Stats-vetenskaplig tidskrift 76:2, 91–119.

Hellsten, Villiina & Martikainen, Tuomo (2001). Nuo-ret ja uusi politiikka. Tutkimus pääkaupunkiseudunnuorten poliittisista suuntauksista. Helsinki: Helsin-gin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2001:3.

Highton, Benjamin & Wolfinger, Raymond E. (2001).The first seven years of political life cycle. AmericanJournal of Political Science 45:1, 202–209.

Jennings, M. Kent & Niemi, Richard G. (1981).Generations and Politics. A Panel Study of Young Adultsand Their Parents. Princeton: Princeton UniversityPress.

Jääsaari, Johanna (1986). Sukupolvet, elämäntapa japolitiikka. Politiikka 28:2, 258–81.

Jääsaari, Johanna (1989). Individualismi ja poliittisenkulttuurin muutos. Pääkaupunkiseudun nuorten ai-kuisten poliittinen suuntautuminen. Yleisen valtio-opin lisensiaattitutkimus. Helsinki: Helsingin yli-opisto.

Jääsaari, Johanna & Martikainen, Tuomo (1991). Nuor-ten poliittiset valinnat. Helsinki: Gaudeamus.

Kantola, Anu (2002). Markkinakuri ja managerivalta.Poliittinen hallinta Suomen 1990-luvun talouskrii-sissä. Helsinki: Loki-kirjat.

Kurikka, Päivi (2003). Nuorten kuntakuva. NuortenSuomi 2001 -tutkimuksia nro 6. ACTA nro 158.

149

Helsinki: Suomen Kuntaliitto.Martikainen, Tuomo (1978). Ikä ja sitoutuminen poli-

tiikkaan. Tutkimus eri ikäryhmien, erityisesti nuortenosallistumisesta v. 1975 valtiollisiin vaaleihin. Kan-salaiskasvatuksen keskuksen julkaisuja 36. Helsin-ki: Kansalaiskasvatuksen keskus.

Martikainen, Pekka, Martikainen, Tuomo & Wass,Hanna (2003). The Effect of Socioeconomic Factorson Voter Turnout in Finland: A Register Based Studyof 2.9 Million Voters (käsikirjoitus).

Martikainen, Tuomo & Wass Hanna (2002a). Laskevaäänestysaktiivisuus sukupolvi-ilmiönä. Politiikka44:1, 17–30.

Martikainen, Tuomo & Wass, Hanna (2002b). Ää-nettömät yhtiömiehet. Osallistuminen vuosien 1987ja 1999 eduskuntavaaleihin. Vaalit 2002:1. Hel-sinki: Tilastokeskus.

Martikainen, Tuomo & Yrjönen, Risto (1980)). Nuo-ret ja politiikka. Tutkimus suomalaisen vaali-insti-tuution toimivuudesta. Kansalaiskasvatuksen keskuk-sen julkaisuja 40. Helsinki: Kansalaiskasvatuksenkeskus.

Martikainen, Tuomo & Yrjönen, Risto (1984). Nuortenpoliittinen suuntautuminen. Tutkimus nuorten äänes-tysvalinnoista. Kansalaiskasvatuksen keskuksen jul-kaisuja 59. Helsinki: Kansalaiskasvatuksen keskus.

Martikainen, Tuomo & Yrjönen, Risto (1991). Vaalit,puolueet ja yhteiskunnan muutos. Tutkimuksia 178.Helsinki: Tilastokeskus.

Milbrath, Lester W. & Goel, M. L. (1977). PoliticalParticipation. Chicago: Rand McNally.

Myrskylä, Pekka (2002). Suuret ikäluokat liikkeessä.Hyvinvointikatsaus 1/2002, 2–7.

Konttinen, Annamari, Dunlap, Riley E. & Aarnio, Sari(2003). Suomalaisten omat puolueet. Luottamuksen,vaikuttamisen ja samastumisen kysymyksiä. Turunyliopisto, sosiologian laitos. Sosiologian tutkimuk-sia A26.

Nurmela, Sakari (1999). Nuoret ja eduskuntavaalit1999. Raportti 18–30-vuotiaiden osallistumisestavuoden 1999 eduskuntavaaleihin. Nuoran julkaisu-ja, Nro 12. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori-soasiainneuvottelukunta.

Pappi, Franz U. (1973). Parteiensystem und Sozial-struktur in der Bundesrepublik. Politische Viertelja-hresschrift, 14 Jahrgang, Heft 2, 191–212.

Paloheimo, Heikki (2002). Hallituksen toiminnan japuoluejohdon taitavuuteen kohdistuva arviointi puo-luekannatuksen selittäjänä. Politiikka 44:1, 124–143.

Pekonen, Kyösti (1997). Puoluevastainen mieliala Suo-messa. Politiikka 39:1, 14–29.

Pesonen, Pertti & Sänkiaho, Risto & Borg, Sami (1993).Vaalikansan äänivalta. Tutkimus eduskuntavaaleistaja valitsijakunnasta Suomen poliittisessa järjestelmäs-

sä. Helsinki: WSOY.Powell, G. Bingham Jr. (1980). Voting turnout in thirty

democracies: Partisan, legal and socio-economicinfluences. Teoksessa Richard Rose (toim.), ElectoralParticipation. A Comparative Analysis. Beverly Hills:Sage.

Purhonen, Semi (2002a). Nykynuorten sukupolvestatv-käsikirjoituskilpailun valossa. Kirja-arvostelu.Sosiologia 39:4, 329–331.

Purhonen, Semi (2002b). Sukupolvikäsitteen kolmeulottuvuutta. Diskursiivisen dimension merkityssukupolvitietoisuuden rakentumiselle. Sosiologia 39:1,4–17.

Putnam, Robert (2000). Bowling Alone. The Collapseand Revival of American Community. New York:Simon & Schuster.

Roos, J. P. (1985). Elämäntapaa etsimässä. Tutkijalii-ton julkaisusarja 34. Jyväskylä: Tutkijaliitto.

Squire, Peverill & Wolfinger, Raymond E. & Glass,David P. (1987). Residential mobility and voterturnout. American Political Science Review 81, 45–65.

Stoker, Laura & Jennings, M. Kent (19959. Life-cycletransitions and political participation: The case ofmarriage. American Political Science Review 89:2,421–433.

Teixeira, Ruy A. (1987). Why Americans Don’t Vote.Westport: Greenwood Press.

Toivonen, Timo (1999). Kommentteja Matti Virtasen”Sukupolvi”-artikkeliin. Sosiologia 36:3, 234–235.

Virtanen, Matti (1999a). Sukupolven tasot, fraktiot jaelämänkaari. Sosiologia 36:2, 81–94.

Virtanen, Matti (1999b). Toivoselle: metaforan iha-nuus ja kurjuus. Sosiologia 36:3, 235–236.

Virtanen, Matti (2001). Fennomanian perilliset. Po-liittiset traditiot ja sukupolven dynamiikka. Helsin-ki: SKS, Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimi-tuksia 831.

Wolfinger, Raymond E. & Rosenstone, Steven J.(1980). Who Votes? New Haven: Yale UniversityPress.

Raportit, www-julkaisut ja lehtiartikkelitElinkeinoelämän valtuuskunta (2001). Erilaisuuksien

Suomi. Raportti suomalaisten asenteista 2001. Hel-sinki: Yliopistopaino.

Elinkeinoelämän valtuuskunta (2003). Vaatelias vaali-kansa. Raportti suomalaisten asenteista 2003. Hel-sinki: Yliopistopaino.

Mattila, Mikko (2003). Faktorianalyysi. Menetelmäope-tuksen valtakunnallinen tietovaranto. Yhteiskunnal-linen tietoarkisto, http://www.fsd.uta.fi/menetelma-opetus/

Ylioppilaslehti 6/2003: ”Nuoret hävisivät vaalit”.

150

LIITE 1

18–30-vuotiaiden äänestäjäsukupolven kannanotot äänestämättä jättämisen syihin vuoden 2003eduskuntavaaleissa. Pääkomponenttianalyysin rotatoitu kerroinmatriisi.

syymöttämätipniläV nenimatsialaneesyK suusioteitäpE

äätsenäätynistiiviE 28,0 10,0- 40,0-

atsonniikieakkiitiloP 57,0 71,0 30,0-

niknetuumtavutiohtaisA 27,0 51,0 31,1-

ässämätsenääädyäkätyysäävyhiE 16,0 53,0 32,0

näämätsenäätynytsE 65,0- 22,0- 04,0-

adiotsetorpisulaH 70,0- 77,0 72,0

asseettaairepätsenääiE 22,0 07,0 00,0

aapmaakkohetatnimiotarouS 12,0 26,0 40,0

naakkiitilopajnihiokkitiilopsumattouläpE 43,0 26,0 90,0

attuusiovraireajättyymöttöytaakiiL 33,0 95,0 00,0

atsakodheädyöliE 30,0 21,0 38,0

atteuloupädyöliE 20,0- 21,0 97,0

atsiakkodheaoteititsävättiiriE 52,0 60,0- 75,0

ovrasianimO 84,5 78,1 53,1

)%(etsasytilesneniviitalumuK 2,22 5,93 2,25

151

POLITIIKKAA EI ENÄÄ

OHITETA LIKAISENA

PELINÄ.RISKIYHTEISKUNNAN

NUORET RAKENTAJAT

JA POPULISTIT

Pierre Bourdieu tokaisi yhdellä taannoisista suo-menvierailuistaan gallup-kommentteja udelleil-le toimittajille, etteivät survey-tutkimukset edusta”totuudellista” kuvaa ihmisten ajattelutavasta (vrt.Bourdieu 1984). Pikemminkin ne heijastelevatvastaajien peliä ja peilausta siitä, miten he halua-vat erottautua muista ja näyttäytyä, rakentaaomakuvaansa ja uskoa ajankohdan käypiin ar-voihin ja tapoihin. Tämä varsinkin nuorten kan-salaisten joustavaa ja pelillistä asennetta (elasti-suutta ja retorisuutta) alleviivaava perusajatus saavankkaa tukea Suomen Gallupin pika-analyysintuloksista.1 Tällä en tarkoita, että mielipidetutki-mukset olisivat ”nonsense-informaatiota”. Kyseon siitä, kuinka niitä luetaan ja tulkitaan. Vaalienja mielipidetutkimusten tulokset ja tulkinta ovataukinainen ja poliittinen projekti, joka jatkuu.

Erilaisten aineistojen ja muuttujien yhdistä-misellä, nuorten omien kirjoitusten, käsitysten,survey-tutkimuksen aineistojen ja vertailevantulkinnan yhdistämisellä (triangulaatiolla) sekähaastattelukysymyksiä muutamien vuosien vä-lein toistamalla empiirisen kyselytutkimuksenlukutavat tarkentuvat. Silti olemme politiikkaakoskevien haastattelututkimuksen ikuisuusongel-mien edessä: ihmisten väliset ristiriitaiset ja jän-

KARI PAAKKUNAINEN nitteiset suhteet, joita ihmiset kokevat ja käsit-teellistävät eri tavoin, helposti neutralisoidaan jasiivotaan ulos tutkimusasetelmasta. Näin käy, josuskotaan institutionaaliseen, vaalikeskeiseen jayhteiseen kieleen (kommunikaatioon) perustu-vaan gallup-tekniikkaan ja standardeihin politii-kan kuvana, yhteisenä, jaettuna ja koherenttinarepresentaationa.

Nuorten peilaileva, elastinen ja retorinen suh-de gallup-haastatteluun näyttäytyy esimerkiksisiinä, kuinka vastaajat ”antavat väärän ja mairit-televan todistuksen” jopa suhteellisen yksikäsit-teisestä teosta, äänestämässä käymisestä. Monivain sanoo äänestäneensä. Vastaajathan puhuvatkuin poliitikot? ”Suu puhuu yhtä, käsi tekee tois-ta”? Tämä vastaajien suhtautumistavan jännittei-syys, yleisöä (eli tutkijoita) kokeileva poliittinensuostuttelu ja ambivalenssi näkyvät siinä, että tut-kijat (Pesonen & Sänkiaho & Borg 1993; ks. myösNurmelan ja Pehkosen tulkinta tässä kokoelmas-sa) tarvitsevat niin kutsutun 15 prosentin peuka-losäännön mukaisen korjauskertoimen, jotta vaa-liaktiivisuutta voidaan kuvata realistisesti. Viimei-simmät korjauskertoimet, joita on kyetty tarken-tamaan vaalien reaaliäänestäjälistojen lukemisel-la, ovat nousseet jopa 20 prosentin tietämille.Toisaalta nuorten erilaiset ryhmät hyväksikäyttä-vät gallup-rutiineja. Toisinaan he välttelevät nii-den (ansa)luokkia tai modernisti harkiten valit-sevat erilaisia arvomittoja, kielipelejä ja jopa iro-nisia heittoja vastaustensa perusteiksi. Siten suh-de politiikkaan voi määrittyä mitä erilaisimmintavoin ja nuoret leikittelevät ja pelaavat (poliitti-sesti) tällä suhteella.

Tämä variaatio tulee hyvin esiin SuomenGallupin aineistossa, jossa kysyttiin nuorten po-litiikka-käsitystä. Vastaajille oli tarjolla kaksitoistaerilaista tulokulmaa (käsitteellistettyä kokemus-tai odotushorisonttia) politiikan ilmiöön. Nämätulokulmat perustuivat aiempaan hermeneutti-seen ja survey-perustaiseen tulkintaan nuortenpoliittisesta merkitysmaisemasta (Pesonen 1958;Martikainen & Yrjönen 1983; Jääsaari & Marti-kainen 1991; 68–76; Palonen 1993; Paakku-nainen 1989; 1991; 1993; 1996; 1999 ja

152

2001). Vastaukset (ks. taulukko 1) osoittivat,kuinka nuorten politiikkakäsitykset varioivat jaovat ristiriitaisia, jopa lyövät toisiaan korville. Samayksilö tai ryhmä nuoria saattaa eri tilanteissa taikäsitehorisonteissa omaksua monia, erilaisia ja ris-tiriitaisiakin kielikuvia politiikasta. Kyse on myö-häismodernista tilannekohtaisuudesta, teema- jadiskurssikohtaisesta monikasvoisuudesta sekäauktoritatiivisten, jatkuvien ja pysyvien erotte-lujen ja symbolien hajoamisesta. Nuorilla on sur-vey-tutkimuksia myöten esittäytyvä ja tilanne-ja asiakohtaisesti sekoitettu (mutantti tai hybri-di) suhde tai puhetapa politiikan maailmaan.

Suomen Gallupin kyselyn politiikkakäsityk-siä ruotiva aineisto, johon tämä lyhyt artikkelinojaa, osoittaa, että nuorilla on omat ja usein san-gen yksilölliset sekä keskenäänkin erimitallisetkonstruktionsa ja tyylinsä puhua politiikasta. Kunnämä konstruktiot asetetaan establishmentin (ins-tituutioiden, etabloituneiden puolueiden ja vaa-liverkosto-organisaatioiden) ajatustottumuksiavastaan, piirtyy olennaisesti uudenlainen kuvapoliittisesta mittelöstä ja diskurssista. Uskon, ettäuseat nuorten poliittiset teot, merkitykset ja iro-nia tulevat merkitykselliseksi vain tässä valossa:nuoret osaavat toimia ja harkita psykedeelisessäja byrokratisoituneessa riskiyhteiskunnassa eivät-kä he alistu yhdenmukaisen establishmentinpoliittisen vaipan ja kommunikaation alle (vrt.Paakkunainen 1993.)

Eduskunta on pelkkää teatteria ja näytelmää?Suomen Gallupin selvityksen mukaan sähköi-sen ja sanomalehtimedian sekä internetin merki-tys ovat kasvaneet myös ”äänestämiseen liittyvis-sä harkinnoissa”. 2 Osaltaan tämä osoittaa, mitenTV-vallan rinnalla on puhuttava Internet-para-digmasta poliittisia valintoja muokkaavana kent-tänä. Media on kuuma kenttä, joka entisestäänpsykedelisoi poliittisia merkityksiä, edustukselli-sen demokratian näyttämöllepanoa ja dramati-soinnin taitoja. Representaatio on entistä enem-män tulkinnan juhlaa, karismaattisten tulkkien,kuvien ja tematisointitapojen draamaa (empiiri-sestä tarkastelusta ks. Pekonen 1995). Kaukana

ovat ne ajat, jolloin ”eduskunta oli pienoiskuvakansasta” tai ”kansan tahdon suora ilmaus”. Nyt-temmin representaatio (edustuksellinen ja me-diaperusteinen demokratia vaaliprojekteineen) onaina omanlaisensa, vain tulkintojen ristiriita. Jän-nitteisissä tulkinnoissa on myös itse politiikkaakoskevat käsite-eronsa, arvoristiriitansa ja (klassi-set) ironiset puolensa (vrt. Ankersmitt 1996).

Kamppailu käydään huomiosta (Bauman1997). ”Kansanvalta puhuu” ja keskusteluttaaedushahmonsa aina uusilla tavoilla. Globaalit ta-pahtumat ja poliittinen vääntö ovat täällä tänään,olemme samalla kaukonäkijöitä (Fernsehen, ks. Beck1999): eduskuntavaaleissa vaalikampanjoidenpersonoitujen pää(ministeri)ehdokkaiden uskot-tavuus ja tulkinta koeteltiin hyvin erilaisissa ja vaih-tuvissa konteksteissa. Näissä konteksteissa heidänpoliittinen subjektiutensa asettui maailmanlaajui-siin jännitteisiin, joissa ”kamalat asiat” sekä ”suur-ten lupausten” ja illusoristen ratkaisujen esittäjättulevat muualta, suuresta maailmasta.

Nuorten suhde gallupiin on vähän kuin suh-de vaali-instituutioon tai vaalikäyttäytymisenharkintaan. Sadat kyselytutkimukset ovat yksiasiantuntijoiden artikuloiman palautteen ja de-mokratian (diskurssiteknologian) muoto, jokakorvaa perinteistä ja nuortenkin keskuudessa ri-tualistiseksi ja tukkoiseksi koettua järjestö- ja puo-luedemokratiaa. Gallup-kokemus lähenee ajatustavaaleista, ja usein edellinen joko täydentää taikorvaa jälkimmäistä. Vaali- ja gallup-instituutiovoivat useissa suhteissa muistuttaa toisiaan po-liittisina instituutioina, jotka sulkevat ja avaavatnuorille (identiteetti)poliittisen samastumisen,erottautumisen, kannanoton ja poliittisten (peli)-valintojen paikkoja.

Erilaiset kyselyt ja vaalit saattavat tietenkinsulkeutua ja aktualisoitua poliittisesti, politisoi-tua ja olla politikoinnin kohteena ja areenana,sangen erilaisin tavoin ja jännittein (ks. populari-soidusta tulkinnasta Palonen 1993). Vaalien hen-kilöityminen ja teemakeskeisyys heijastuvat nuor-tenkin aktiviteeteissa. Presidentinvaalit aktivoi-vat nuoria ja innostavat heitä pelaamaan vaali-asetelmalla (ks. Borgin artikkeli tässä teoksessa,

153

vrt. Paakkunainen 1993). Luonnollista tai an-nettua äänestysten tai kyselyvastaamisten poliit-tinen jännite, vakavuus ja relevanssi eivät kui-tenkaan ole. Edustuksellinen demokratia lepäämuutoksen ja erilaisten toisilleen vastakkaisten javaihtoehtoisten (asymmetristen ja monitulkin-taisten, jopa ironisten) merkitysten varassa.

Suomen Gallupin kiinnostavan aineiston lisätähän keskusteluun nuorten poliittisista instituu-tioista on se, että 1990-luvun nuorten poliitti-seen merkitysmaisemaan verrattuna aineistonkautta puhuva nuoriso omaa poliittisesti aiem-paa aukinaisemman suhteen poliittisiin instituu-tioihin.3 Tämä aukinaisuus ei tarkoita antautu-mista kollektiiviselle puolue- tai institutionaali-selle vaalidemokratialle, sen talouden välttämät-tömyyksien ja hallinnoitumisen rutiineille. Setarkoittaa voimistunutta asennetta arvottaa, vali-ta ja pelata myös äänestämällä. Tämä viittaa toi-saalta populistiseen, toisaalta riskiyhteiskunnalli-seen ja elämänpoliittiseen keskusteluun, jossayksilöt ja asiakohtaisesti toisensa löytävät ryhmätuskaltavat ilmaista paheksuntansa (populismi) taiharkitusti (reflektoiden) valita keinot omien po-liittisten arvojen ja tavoitteiden mukaisessa po-liittisessa toiminnassa.

Toisaalta kyse on populistisesta rohkeudestarikkoa tavallisen, katkerasti ja halventavasti (pe-joratiivisesti) passivoituneen nuorisoryhmän japolitiikkaeliitin kahtiajakoa esimerkiksi TonyHalmeen ilmaiseman symbolisen vaihtoehdon jakielipelin puolesta. Perussuomalaisten ja Halmeenkannatus oli valtaisa kouluvaaleissa ja myös vaalienjälkeisissä gallupeissa. Toisaalta voi puhua mo-dernin kompetenteista nuorista, jotka keskuste-levat myös survey-tutkimuksen mukaan rivakas-ti aikamme riskeistä, joihin ei ole olemassa ”lineaa-risen” valmiita edistyksellisiä vastauksia tai posi-tiivisia utopioita. On vain poliittisia silmämääriä:yksilön vastuu ja pakkovalinnan vaikeudet, mar-ginalisaatio, työttömyys, teknologia ja kasvu, eko-logia, väestönkasvu ja ihmisoikeudet, kehitysapu,turvallisuuspoliittiset liittoumat ja ajattelutavat,globaalit ongelmat ja elämänstandardien sekä jär-jestysyhteiskunnan rapautumista seuraava valin-

tojen poliittisuuden kasvu, miesten ja naisten tasa-arvo.4 Monet nuoret ja nuorten ryhmät saattavatvaaleissakin nähdä poliittisesti aukinaisia paikko-ja, ryhmäteemoja, ehdokasyksilöitä ja vaihtoeh-toja toimia omien valintojen puolesta. HektisessäTV- ja Internetparadigman maailmassa ehdok-kaidenkin on hankittava yhteytensä äänestäjiin-sä. Survey-tutkimuksessa harkinnan jälkeen so-veliaita luottotyyppejä ja karismaattisia persoo-nallaan liikuttavia imagoja löytyi entistä enem-män.

Avoimet nuoret – politiikan likaista peliäei enää jätetä muilleTämä populistinen ja riskiyhteiskunnallinen au-kinaisuus muistuttaa aiempien Helsingin seudunnuorten arvoja kartoittavien tutkimusten tulosta.Näiden tutkimusten mukaan ”uuteen politiik-kaan” liittyy toisaalta tiukkoja järjestysvaatimuksiaja näille asenteille vastakkaisia punavihreitä poten-tiaaleja. Näille uuden politiikan asenteille ei olehelppoja reaalipoliittisia purkautumis- ja artiku-laatiokanavia (Hellsten-Martikainen 2001; Peko-nen 1999). Suomen Gallupin tuoreet tuloksetnuorten politiikkakäsityksistä ja aktiivisuudestaviestivät siitä, että monet nuoret (ryhmät) ovatavautumassa, purkamassa tai miettimässä omia1990-luvulla lukkiutuneita käsityksiään ”toivot-tomasta, suljetusta ja likaisesta poliitikkokalkkis-ten pelistä”. Tällä kyynisellä ajatuksella on juuren-sa suomalaisittain kivettyneessä vanhassa herrojenpoliittisen pelin (eli valtion) ja rahvaan (eli kansa-laisten, kansalaisyhteiskunnan) välisessä kahtia-jaossa (Allardt 1995; Jääsaari & Martikainen 1991;Paakkunainen 1991). Tämä kahden voiman väli-nen jännite tietenkin toimi poliittisesti jonkinlai-sena responsiivisena ”kontrollikatseena”, muttatuoreet asenteet viestivät siitä, että kahtiajako onylitettävissä uusilla tavoilla.

Carl Schmittin (1932) tavoin voisikin ilmais-ta, että tutkitut nuoret eivät enää vältä tai tuo-mitse moraalisesti vaalipolitiikan areenoita ”likai-sena pelinä”, ja jätä sitä politiikalle vihkiytyneilleestablishmentin eli valtarakenteen jäsenille. Pi-kemminkin uusi populistisesti maallisempi ja

154

notkeampi sekä toisaalta elämänpoliittisesti ke-vyempi asenne avaavat yhdessä ja erikseen poliit-tisen vaali-instituutionkin umpikujia, kollektii-vista kuorta, ”jo valmiiksi sovittuja” välttämättö-myyksiä, rutiineja ja ambivalensseja nuorten osal-listumisen tieltä.

Myös tässä Gallupin aineiston jatkotulkinnas-sakin nousee esiin, että monet politiikkaa herjaa-vat, piruttavat tai politiikan vieraaksi kokevatnuoret eivät juuri suhtaudu äänestämiseen mus-tavalkoisen tai dogmaattisen kielteisesti. Halmeauttaa monen aiemmin nukkuneen ihmisen ääni-lajin kuulumista eduskuntaan. Toisaalla valtaosa”modernisaatiovoittajista”5 näkee poliittisenkin de-mokratian aukinaisena, poliittisen moraalin aluee-na. Tällä alueella ei pelkästään vaalita ”puhtaita”vaihtoehtoja ja poliittiset vääntötilat voivat va-pautua. Samalla riskiyhteiskunnan rohkeille yk-silöille avautuu globaalin politiikan mahdollisuus:tämä pelitila ja politiikka uskalletaan mieltää (yh-teisten) asioiden ja ristiriitojen välttämättömänäratkaisumomenttina, hikisenä vääntämisenä jahiertämisenä. Ovatko ”oikean politiikan” vaati-mus ja naivismi jo jäämässä taakse? Helpon mo-ralismin ja tekemättömyyden aika on jo monenosalta ohi? Onko politiikan konventionaalinen-kin kenttä avoimempi populistisen tai elastisennuoren kirjaville mutta rohkeille mukaan heit-täytymisille?

Sakari Nurmela ja Juhani Pekonen esittävättämän teoksen artikkelissaan monia kiistanalaisiamutta yhdensuuntaisia tunnuslukuja ja aktiivi-suusvertailuja, joiden mukaan nuoren äänestäjä-valitsijan luottamus kykyihinsä ja äänestäjäaktii-visuuden merkitykseen olisi kasvamaan päin.Konventionaalinen aktiivisuus näyttää edelleenkasautuvan tiettyihin nuorisoryhmiin, järjestö-aktivisteista radikaaleihin. Samaa aktiivisuuttaosoittaa Internetin poliittinen käyttö. Silti pi-kasurveyn tulosten mukaan on vain harvoja nuo-risoryhmiä, jotka voitaisiin ohittaa tai ”mapittaa”sivullisiksi tai ”toisiksi”. Ainakin gallup-puheessatoivottomuus ja fatalismi ovat vain harvojen asen-teita. Mieluisia ehdokkaita löytyy entistä enem-män ja puolueet vastaavat hiukan paremmin

nuoren äänestäjän etuihin. Uurnilla käymättö-mätkään eivät pelkästään naureskele ”vaalikäyt-täytyjän roolille”.

Nuorten äänestäjien määrä kasvoi niukasti vii-me eduskuntavaaleissa: nuorten äänestäjien likiar-vo on vaalipolitologien mukaan 53–54 prosent-tia. Viime vaalikauden aikana niiden nuortenmäärä, jotka kiistivät poliitikkojen päätösten ”vai-kutuksen”6 nuorten omaan elämään tai omakoh-taisen sananvallan poliittisten instituutioiden pää-töksiin, on vähentynyt. Toisella tapaa kiistanalai-set ja abstraktit ja nuorten omiin arviointeihin tar-raavat mitat esimerkiksi sisäisestä ja ulkoisesta kan-salaispätevyydestä, politiikka kiinnostuksesta ja senkognitiivisesta hallinnasta ja ymmärtämisestä, jopapolitiikasta modernina yksilöllisenä velvollisuute-na osoittavat muutamien vuosien välein toistettu-jen ”kysymyssettien” mukaan tilastollisen merkit-sevästi ylöspäin ainakin puhe- ja vastaustapojentasolla. Sami Borg osoittaa tämän teoksen artikke-lissaan, että merkittävä osa nuorisosta seuraa in-tensiivisellä tavalla vaaleja ja hallitsee lähes van-hempien ikäryhmien tavoin vaalien perusfaktojaja -taustoja.

Pieni mutta näkyvä radikaalijoukko– jota kukaan ei hallitse1990-luvun myötä muokkaantunut osallistumis-kulttuuri, jossa yksilölliset ja osin epäkonventio-naaliset ja jopa radikaalit osallistumistavat nousi-vat virallisten ja institutionaalisten yhteyksien,rituaalis-kollektiivisten ja konventionaalisten ta-pojen rinnalle ja sijaan, elää edelleen. Yleisönosas-tokirjoittelu, paikallinen järjestäytyminen, päät-täjäkontaktit, vetoomusaktiot ja jopa boikotit ovattarjolla nuorten valtaenemmistölle. Rauhan-omaisten mielenosoitusten suosio on 1980- ja1990-luvun alun jälkeen taas nousussa, joskaanse ei ole vielä palannut 70-lukulaisesti poliittisenilmaisun parrasvaloihin (vrt. Pesonen & Sänki-aho 1979; Lähteenmaa 1999). Villiina Hellstenosoittaa monipuolisin keinoin tämän teoksen ar-tikkelissaan, että nuorilla on käytössään kirjavatmutta rikastuvat politiikan keinot ja ilmaisureper-tuaarit.

155

Suomen Gallupin aineiston vastaukset ja puhetoimintarepertuaarien laajentumisesta, yksilöllis-tymisestä ja radikaaleista potentiaaleista eivät kui-tenkaan ole tekoja. Retorinen lupaus tai uhka(radikaalista) toiminnasta olisikin kiehtova po-liittinen tutkimusongelma. Miten yksilöllisensukupolven potentiaalia suhteellistetaan, neut-raloidaan, vallitetaan ja johdatellaan kontrafinaa-lisesti, jolloin todellisia tavoitteita ei ilmaista. Vaionko radikaali toisinajattelu pääainekseltaan vain”lumoa”, jota tutkijat ovat onnistuneet jatkuval-la mediapuheella ja gallup-penäämisellä tuotta-maan nykynuorisossakin? Toisaalta näyttää siltä,että merkittävää poliittista toisinajattelua on ole-massa, koska sen syrjäisyyden ja marginaalisuu-den osoittaminen käy monille tutkijoillekin(tilasto)työstä (Wiberg 2000, 80–81).7

Onko yksilöllisesti joustavan ja hallitsematto-man maailman paradoksi se, että yksilöllisyys jääsiinä ikuiseksi lupaukseksi rajojen rikkomisesta?Kuitenkin tämän lupauksen eli potentiaalisenradikaalin toiminnan muodostama uhka puhut-telee poliittisesti ja siksi nuorten haastajien, ”jär-jestykseen ja demokratian astialle valistajien” javastavoimien on käytävä se läpi omissa politii-koissaan ja pelitilan arvioissaan. Kansalaistottele-mattomuuden ja (laittoman) radikalismin suun-nassa uskaltautuu toimimaan joka kymmenesnuori (18–21-vuotias). Hän on pääkaupunki-seutulainen tai asuu Uudellamaalla, on miehisenmilitantti ja liittyy joko vihreiden tai vasemmis-toliiton puolueverkostoihin. Suomen Gallupintutkimus osallistumiskulttuureista antaa ymmär-tää, että nuorilla on myös avonainen ja hallitsema-ton (kontingentti) osallistumiskulttuuri ja -tyyli.Politiikkakäsitysten ja toimintamuotojen pluralis-mi ja imaginaarisuus – esimerkiksi jatkuva poten-tiaalinen puhe suhteessa toteutumattomiin tekoi-hin –, mediaperustaisuus ja riskitilanne- sekä asia-kohtaisuus antavat pontta kuvalle elastisesta jahallitsemattomasta poliittisesta kulttuurista ja toi-mijoista, jotka eivät ole suoraan kenenkään ulot-tuvilla, manipuloitavissa tai hallittavissa.

Arvot ja politiikan teemat eivät enää yksinker-taisella tavalla jakaudu puolueiden ja vasemmis-

to–oikeisto-jakolinjan mukaisesti. Myös poliittis-ten keskustelujen, vaaliehdokasverkkojen ja liik-keiden sekavuus ja fragmentaarisuus saattavathämmentää. Lisäksi ”ihmisillä on syvä skepsis jatunto asioiden monimutkaisuudesta ja siitä, ettätekojen tosiasialliset seuraamukset karkaavat toi-mijoiden tavoittamattomiin” (Alapuro 1997,49). Tästä huolimatta pluralistinen osallistumis-kulttuuri antaa juuri hallitsemattomuudessaan(kontingenssissaan) tilaa poliittiselle toiminnalle jailmaisulle. Uudet poliittiset liikkeet eivät ole ohjel-mallisia tai perinteisessä mielessä ”suunniteltuja”.Ne eivät ole ”sateenvarjoja”, eikä niiden toimintaole vain tiettyjen yhteiskunnallisten rakenteidensystemaattista kritiikkiä. Ne voivat yllättää, politi-soida ja politikoida asioita avonaisin mielin ja toi-mintarepertuaarein.8 Poliittisesti itseään määritte-levät liikkeet ja muutoskeskustelut eli ”skenet”voivat ylittää legalismin ja kansallisvaltioiden ra-jat,9 kansallisilla ja eurokilpailukykyhankkeilla on(globaalit) kyseenalaistajansa ja pienikin ryhmävoi shokeerata yli mediakynnyksen ja saavuttaa”toisinajattelussaan” avainmerkityksiä. Epävar-massa maailmassa elävät ihmiset, jotka jatkuvastijoutuvat pohtimaan elämäntilannettaan, ovatkiinnostuneita ja muutoksissaan riippuvaisia näis-tä symbolisista arvoista ja mediatulkinnoista (Mas-sa 1998, 27).

Rakentavat politiikan metaforatSuomen Gallupin kyselyssä nuorten politiikka-käsityksistä huomio kiinnittyy ensiksi institutio-naalis-osallistuvaan lähestymistapaan (ks. tauluk-ko 1): 81 prosenttia nuorista hyväksyy väitteen”Politiikka on tärkeää keskustelua yhteiskunnal-lisista asioista sekä osallistumista vaaleihin ja luot-tamustehtäviin” ja valtaosa näyttää uskovan myösrakentavan kouluopetuksen mantraan ”Politiik-ka on välttämätön tapa hoitaa yhteisiä asioita”(70 prosenttia). 10 Yhteistä näkemystä (tai pikem-minkin ”kommuuniota”) ja poliittisesti ”raken-tavia skenejä” tukevat ilmaisut ovat erittäin suo-sittuja. Samalla fundamentaalisen tiukka tai anti-ja vastapolitiikan ”Iso Ei”, totaalinen kieltämi-nen; on harvojen sanomaa. Mutta symmetriaa

156

symboloivien kielikuvien paradigmaattisuus onsuhteellista, kun tarkastelemme niiden rinnallaesiintyviä politiikan ilmiön ristiriitaisuutta prob-lematisoivia ja klassisia poliittisia kielikuvia. Toi-saalta suomalainen fundamentalismi tai korpi-yhteisöt (niin uskonnolliset, kansanliikeperinteetkuin kommunistisetkin) ovat aina mobilisoitu-neet valtiollisten osallisuuksien, vaalien ja ”sana-vartaloiden” kautta. Valtaosa ”avoimista” suoma-laisnuorista osallistuu tai uskoo edelleen (vrt. esim.Jääsaari & Martikainen 1991, 69) myös perus-taviin poliittisiin artikulaation ja keskustelujulki-suuden kanaviin.

Äänestäneiden nuorten kielikuvat ovat rau-hallisempia ja uskollisempia kuin äänestämättö-mien. Opettajien järjestys- ja harmoniapuheet toi-mivat edelleen mallioppilasparadigman mukai-sesti: pärjää elämässä, legitimoi sen luojat ja hoidayhteisiä asioita! Nuoret naiset osaavat miehiä pa-remmin kuunnella ja yhdistää institutionaalisis-sakin yhteyksissä kuulemansa: heille rakentavatmetaforat poliittisen aktiivisuuden kuvaamiseksituntuvat läheisimmiltä. Aktiivinen ote työ- taikoulutuselämään sitouttaa nuoria rakentaviindiskursiivisiin yhteyksiin ja laitoksiin. Erityisesti

työttömyys näyttää nostavan esiin varsinaisenkiistelypolitiikan: kun kukaan muukaan ei hoidatätä asiaa, suututaan ja ryhdytään itsekin toimiin.Samalla luovutaan rakentavasta ”hoitamisrupat-telusta”11 Myös alueelliset erot näkyvät politiik-kapuheessa; periferiassa riitautetaan asioita enem-män kuin kaupungeissa ja kasvukeskuksissa.

Iän karttuminen ja opiskeluajan ”kämppisko-kemukset” aktualisoivat poliittista käsitteellistämielikuvitusta, myös konstruktiivisten käsitteel-listen hahmojen ja poliittisen kokonaismaisemansuunnissa. Yllätys ei ole sekään, että porvaripuo-lueiden (Keskustan ja Kokoomuksen) kannatta-jat pitävät enemmän reaalipolitiikan rakenteistaja hoitavat asioita niiden puitteissa. Puoluekan-tansa salaajat ja vihreät politikoivat ja politisoivatenemmän omissa elämäntapayhteyksissään jaharkitsevassa itseymmärryksessään, ja selvästi va-semmistopuolueen ”menneen ajan radikaaleja”tiukemmin. Luonto-, hyväntekeväisyys- ja ihmis-oikeusaktiiveilla on kevyiden ja kollektiivistenjärjestö- ja verkostokokemustensa lisäksi rikaspolitiikan kuvasto. He myös institutionaalisestiosallistuvat ja hoitavat lakimääräisiä kuulemis- jaosallistumisvelvoitteitaan mallikkaasti. Tässä he

ATSAKIITILOPSYTISÄK yyskävyH)2001=n(

yyskävyH)%(

atsimutsillasoäkesatsioisaatsisillannuksiethyauletsuksekääekrätnoakkiitiloPniiväthetsumattoulajnihielaav

018 18.

atioisaäisiethyaatiohapatnötämättlävnoakkiitiloP 207 07.

aatnimiotisotsokreviatisämhyr,isestinamoasonoakkiitiloP 052 52.

aisittiiloptavotusiaktarnedietnalitnämäleajtesiathokölikneH 021 21.

ällilävneimhyr-iatneikkoulatnuksiethyauliappmaknoakkiitiloP 255 55.

atsimoulnamliaamnävätsekitsesigolokeajnamliaamnammerapnoakkiitiloP 415 15.

ajotiiritsirajaimlegnoaoktarapatnötämättlävnoakkiitiloP 005 05.

aimlegnoajelaabolgajäisilävniasnakaoktarätsytirynoakkiitiloP 118 18.

ärrämmyteatoj,aanitalikknumnoakkiitiloP 892 03.

aiskuapuläijhytajäisilleheräpenoakkiitiloP 643 53.

ättneksyllemmetnejutapnejohnavnoakkiitiloP 791 02.

äilepatsiakil,äävätnöytnaatoulnoakkiitiloP 471 71.

Taulukko 1. ”Ihmiset mieltävät ja ymmärtävät politiikan eri tavoin. Mitkä kaikki seuraavista luonneh-dinnoista sopivat kuvaamaan käsitystäsi politiikasta?”

157

eroavat maanpuolustusväestä ja jopa puolueak-tiiveista, joille yhteiset asiat ja niiden hoitamiseneivät yhtä lailla muodosta poliittisen aktiviteetinperustaa.

Henkilökohtaisesta ja lähiverkon politisoinnistaja politikoinnista?1960-luvun amerikkalaisfeminismin perussloga-nia muistuttava ”henkilökohtaiset ja elämänti-lanteiden ratkaisut ovat poliittisia” (12 prosent-tia) ja kevyttä myöhäismodernin lähipiirin sitou-tumislogiikkaa kaipaileva kielikuva ”politiikka onosa oman itsesi, ryhmäsi tai verkostosi toimintaa”(25 prosenttia) sisältävät ydinajatuksia elämän-politiikan ja riskiyhteiskunnallisen verkostoitu-misen (vrt. Ulrich Beckin ”pyöreän pöydän ver-kostot”, Beck 1993) periaatteista. Tulokset ovatkuitenkin melko yllättäviä, sillä näiden elämän-tapaa politisoivien puhetapojen suosio on varsinvähäistä ja ne nousevat aika yllättävistä taustois-ta. Vaikka nuoret muissa tutkimuksissa ovat il-maisseet olevansa valmiita pohtimaan kuluttaja-politiikan ja henkilökohtaisen eettis-poliittisenvastuun merkityksiä, he eivät ole tottuneet pu-kemaan asiaa politiikan sanastoon. Taustalla lieneese, että 1980- ja 1990-luvuilla länsimaissa politii-kan sanasto oli epäsuosiossa ja sillä oli kielteinensekä moraalis-pejoratiivinen kaiku (Paakkunainen1993; 1999). Tämän vastapainona esiintyi kris-tillis-sosiaalista tai vaihtoehtoista hyvien tekojensuojelu- ja romantisointipuhetta (tästä vastinpa-rista ks. Perelman & Olbrechts-Tyteca 1971).

Vaaliuurnilla käyneille verkostopolitiikalla onsuurempi merkitys kuin äänestämättömille, muttahenkilökohtaisessa osallistumiskokemuksissaanäänestämättömät eivät jää jälkeen äänestäjistä.Kaikki ”vaalipassiiviset” eivät ainoastaan suojau-du ja puolustaudu vaan toimivat itse. Yllättävänusein vaali-instituutioille viileiden ryhmien elä-mänpolut ja -ratkaisut politisoivat ja eettisestiproblematisoivat maailmaa. Kyse on positiivisenmarginaalisuuden omasta elämänoptiikasta ja-merkityksistä (Paakkunainen 1996). Ensimmäi-nen yllätys on se, että miehet ovat merkittävästinaisia omaehtoisempia ja lähempänä poliittisek-

sikin nimettyä ”verkostofriikkiä”. Myös Inglehar-tin kuuluisan empiirisen työkalun eli postmate-rialististen arvojen mukaan miehet olivat 1990-luvun Suomessa naisia ”pehmeämpiä” (Pesonen& Sänkiaho & Borg 1993, 150–153). Pesosen,Sänkiahon ja Borgin mukaan myöskään Ingle-hartin sukupolvihypoteesi ei toteudu Suomessa.Sukupolvihypoteesin mukaan myöhemmin ai-kuistuneilla ikäryhmillä on vanhempiaan peh-meämmät arvot. On huomattavaa, että Suomes-sa 1970-luvun poliittinen ikäluokka ja jopa ”suu-ret ikäluokat” puhuvat nuorempiaan jälkimate-rialistisemmin. Arkikokemus naisten sosiaalisestaaktiivisuudesta on ilmeinen, muuta se ei politi-soidu puheessa, ainakaan naisten enemmistönosalta. Median julkifeministinen kuva poikkeaatästä. Kansalaisyhteiskunnan ”tavallisilla” nuorillanaisilla saattaa myös ylipäänsä olla ilmeinen tarvepärjätä miesten ”yleisissä” instituutioissa ja stan-dardeissa (edustus, palkka ja koulutus). Naisetvaraavat politiikan sanaston näihin materialisti-sempiin, ”yleisempiin” ja siten maskuliinisempiinkamppailuihin.

Osa työttömyyttä kokeneista uskoo verkos-ton sosiaaliseen ja poliittiseen voimaan. Samoinepävirallisten normien ja verkkojen opiskelijat.Ammattikoulutusta vailla olevat aineiston nuo-rimmat vastaajat uskoivat erityisen ponnekkaastiaktiviteetteihin heille itselleen läheisissä ryhmissäja verkostoissa. Tätä tukee myös yksin elävienomakohtainen ja verkostoituva poliittinen mieli.Kaveripiiri saattaa merkitä myös yhteiskunnallis-ta mielipiteenvaihtoa, poliittisten vaihtoehtojenreaalisuuden ja fiktiivisyyden pohtimista. Työt-tömyyttä kokeneet jakavat muita sosiaalisia ryh-miä (työlliset, opiskelijat) tiukemmin feministi-sen ”henkilökohtainen on poliittista” -ajatuksen.Elämäntilanteen politisointi juuri työttömyysko-kemuksen ryhmässä viitannee siihen, etteivät elä-mänriskit välttämättä ole harkittavissa ja hallitta-vissa. ”Riskielämäkerran” refleksiivisyys korvau-tuu jonkinlaisen ”vaaraelämäkerran” rajakoke-muksilla (näistä termeistä ks. Beck & Beck-Gern-sheim 2002, 48–49) ja työttömät heräävät oma-kohtaisesti. Työttömien reaktio ei ole vain yksin-

158

kertainen ja ”puhdistava” ratkaisu tai väkivaltaaetsivä tai populistinen huuto vaan henkilökoh-taisen politisointia. Nuorten ”demokraattisessatyöttömyydessä” (Vähätalo 1991) syrjäytymisenkehät eivät vielä ole lukkiutuneet tai kapseloitu-neet, työttömyys voi innovoida eksistentiaalises-ti ja elämänpoliittisesti.

Aina ei omakohtaisessa ja verkostometaforankäytössä ole kyse politiikan sanaston liikevoimas-ta, liiketoiminnallisuudesta tai ”edistyksestä”. Jär-jestöaktiivit katselevat maailmaa käsityshorison-tista, jossa on aktiivisesti ”noustu (organisaation)satulaan”, ja tästä syystä asiat ja instituutiot ovatmodernissa liikkeessä (Koselleck 1979). Verkos-toitumisen idea on latautunut puolue- ja maan-puolustusaktiiveilla sekä hyvinvointisektorinsuunnassa. Militanttia järjestäytymistä ja sen epä-virallista verkostoistumista korostavat henkilöteivät juurikaan luota persoonakohtaiseen mukaanheittäytymiseen. Hyvinvointi- ja puolueasioidenkanssa painivat miettivät myös henkilökohtaisenelämän poliittisuutta aivan kuten ihmisoikeus-aktivistitkin. Jännittävä seikkana voidaan maini-ta myöskin se, etteivät luontojärjestöihin kuulu-neet erityisesti loistaneet näiden käsitteiden käy-tössä. Voikin olla, että henkilökohtaiset ja verkos-toaktiviteetit eivät keskitykään romanttisesti mar-ginaalista puhuville vaihtoehtoliiketoimijoille. Onmahdollista, että institutionaalisillakin kentilläoperoivat, asioita politisoivat ja niillä politikoivatpuolue-, hyvinvointi- ja ihmisoikeustoimijat miet-tivät elämänkäytäntöjen vaihtoehtoja, esimerkil-listä ja tyylillistä ulottuvuutta sekä mobilisaatio-merkityksiä.

Elämäntapapolitikointi ja aktivoituminen eet-tis-poliittisissa verkostoissa oli yleisintä vihreidenja moraalis-kristillisesti toimivien kristillisdemo-kraattien äänestäjien keskuudessa. Toinen mie-lenkiintoinen huomio on se, että ne äänestäneet,jotka salasivat puoluevalintansa, uskoivat myösyksilölliseen elämänpolitiikkaan; myös puoluei-den valaiseman alueen reunoilla ja ulkopuolellasiis asuu toimeliaita nuoria ihmisiä. Kokoomuk-sen ja SDP:n kannattajat luottavat muita enem-män hierarkkisiin ja etabloituneisiin rakenteisiin.

Kokoomuksen kannattajat eivät suinkaan muo-dostu liberaaleista riskinottajista, ”sosiaalisenmarkkinatalouden” altruisteista, ”huithapeli-in-dividualisteista” tai ”kykypuolueen” irtonaisistayksilöistä.12 Sinipunahallituksen peruspuoluei-den nuorten henkilökohtainen ja verkottava pe-liasenne näyttäytyy politiikan perusinstituutioi-den ja -julkisuuden kovassa ytimessä. Myös nuo-ret kannattaja-aktiivit ”pyrkivät lähelle politiikanmoottoreita”. Ero Kokoomuksen nuorten puo-lueaktiivien ja äänestäjien välillä on selvä.

Globaalikansalainen ja politiikkaEnemmistö suomalaisnuorista tarkastelee kan-sainvälisiä asioita poliittisesti, ongelmakeskeisestija jopa idealistisesti: 81 prosenttia hyväksyy väit-teen ”politiikka on yritystä ratkoa kansainvälisiäja globaaleja ongelmia” ja 51 prosenttia väitteen”politiikka on paremman maailman ja ekologi-sesti kestävän maailman luomista”. Kansainväli-nen politiikka näyttää siis korostuvan nuortenpolitiikkadiskurssissa. Nuorille kansainvälisenpolitiikan kentät näyttävät olevan idealistisia jaristiriitaisuudessaankin avoimia. Tämä avoimuuspolitiikalle herättää odotuksia politisoituvastasukupolvesta (vrt. Beck 1999; Paakkunainen2001 ja erityisesti Paakkunainen 1989, jossa ana-lysoidaan Sitran vuoden 1967 ainekirjoitusai-neistoa). Militantit poliittiset ja kulttuuriset po-larisaatiot ja juuri Suomen Gallupin kysymys-päivinä aktualisoitunut Irakin sota selittävät tie-tenkin melko paljon. Asioita argumentoiden jaaktiivisesti pohtivien nuorten keskuudessa glo-baali politiikka ja ekologia muodostavat kuiten-kin dramaattisen poliittisen kentän, jossa reaali-poliittiset asenteet, kulttuurit ja myös instituutiotjoutuvat koetteelle. Tämä uusia ja toivoa antavia,poliittisia instituutioita ja ”yhteiskuntasopimuk-sia” etsivä poliittinen asenne kohtaa välinpitämät-tömyyden, markkinat ja strategis-taloudellisenylivalta-ajatuksen. Jos ja kun nämä poliittisestikuumat kokemukset yhdistyvät uudenlaiseenmediayhteiskunnan (globaalin Fernsehen-kauko-katseen) uusateistiseen ja relativistiseen asentee-seen, voi syntyä uusi 1960-luvun loppua muis-

159

tuttava The Great Disorder -polemiikki.Tällä keskustelurenessanssilla olisi vain kylmää

sotaa ja voimasuhdetotuuksia kiitollisempi kon-tekstinsa, riskiyhteiskunnallinen kokemus, jossatoisaalta ”totuus ja sota” ja toisaalta ”pasifismi jaepäily” ovat sukua toisilleen (vrt. Beck 1993).Lienee selvää, millä intensiteetillä ironinen ja ar-vorelativistinen sukupolvi voisi poliittisesti sä-väyttää, kuumentaa ja mobilisoida Eurooppaa.Kyse ei ole poliittisen ajattelutavan muutoksesta,joka näkyisi vain perinteisillä puoluepoliittisillaulottuvuuksilla. Villiina Hellsten kuvaa tämänteoksen artikkelissaan jo aiemmin löytämiäänempiirisiä ja uusia ajattelutottumuksia punavih-reän ja uuden oikeiston suunnissa (ks. myös Hell-sten & Martikainen 2001). Kansainvälinen ulot-tuvuus on osa uutta politiikkaa, sillä sekä uusioikeisto että punavihreät ottavat vahvasti kantaaglobalisaatioon ja monikulttuurisuuteen.

Kansainvälisyys ja ekologisuus toistuvat laa-jan nuorisojoukon politiikkakäsityksissä. Toisaal-ta, vaikka teemat ovat yhteisiä, niiden avaamattulevaisuushorisontit jakavat nuoria diskursiisivi-sesti eri ryhmiin. Käsitteellisten avausten sosiaali-sen taustan suhteen tuleekin olla varovainen.Kuitenkin politiikan painotukset näyttävät ole-van feminiinisiä ja tämä joukko uskoo myös vaa-lidemokratian valintalatauksiin. Lisääntynyt kou-lutus, iän karttuminen, perheellistyminen ja var-mistettu suhde työelämään edesauttavat globaa-lien ongelmien punnintaa.

Erityisesti globaali politiikkakäsitys kukkiipääkaupunkiseudulla. Globaalille areenalle näyt-tävätkin yltävän niin sanotut ”modernisaatiovoit-tajat” (Lash), joilla on henkilökohtaisia valmiuk-sia ja kulttuuripääomaa uskaltautua kansainväli-sille kentille. ”Modernisaatiohäviäjille” nämä glo-baalit umpisolmut saattavat olla pelottavampiaja johtaa niiden torjumiseen tai jopa tiukkaan uus-yhteisölliseen vastustamiseen partikularisista taifundamentalistisista lähtökohdista käsin.

Puolueaktiivit eivät ole järin innostuneita täl-laisesta kansainvälisestä idealismista, mutta koke-vat globaalit ongelmanratkaisut sangen ahdista-vina. Tämä lienee ilmaus puoluepoliittisesta pe-

rusahdistuksesta, joka kumpuaa globaalin epä-varmuuden käsittelystä ja poliittisesta identiteet-tiongelmasta, jota kysymysten ja poliittisten aree-noiden valtaisa koko aiheuttaa. Silti jokaisellapuolueella on omat aktiiviset hahmonsa, jotkapuolustavat globaaleja toimintatiloja. On ilmeis-tä, että juuri luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjär-jestöjen uudet osalliset uskovat globaaliin politi-kointiin, ongelmanratkaisuun ja muutosmahdol-lisuuksiin. Sotilaallisen turvallisuuden määritte-lemän realismin mukaisesti maanpuolustusaktii-vit epäilevät politiikan globaaleja ratkaisuinstans-seja. Hyvinvointitoimijat puolestaan luottavatylikansallisiin vaihtoehtoihin. Urheilujärjestöjenjäsenillä on varovaisen myönteinen asenne myösnäihin rakentaviin ja yhteisiin politiikan viritys-mahdollisuuksiin. Vihreän liiton kannattajat ovatvalmiita globaaliin ja ekologiseen idealismiin, jon-ka vanavedessä tulevat keskustalaisnuoret omallavihreydellään. SDP:n materialistiset äänestäjättaas torjuvat globaalivihreät ajatuskulut, samoinkuin ”hirveää maailmaa” pelkäävät kristillisdemo-kraatit. Lähes kaikkien puolueiden kannattajienratkaisunäkökulma globaaleissa ongelmissa on rea-lismi. Tästä poikkeavat ainoastaan Vasemmisto-liiton kannattajat, joiden skepsiksen taustalla onepäluottamus reaalipolitiikan keinoihin markki-noiden hallitessa. Marxin käsitykset markkinoi-den ylivoimasta ja ”mykistä pakoista” näyttävätelävän myös postkansandemokraattien joukossa.

Ristiriidat, viholliset ja luokkakamppailuAiemmin vasemmiston näkemyksen mukaanpolitiikka oli ”kamppailua yhteiskuntaluokkientai -ryhmien välillä”. Vasemmistolle ominaisestaasenteesta se levisi sittemmin koko institutionaa-lis-korporatiivisen poliittisen järjestelmän näke-mykseksi. Tämän päivän nuorista 55 prosenttiaallekirjoittaa tämän väitteen. Epävarmemmaksihe muuttuvat, kun pitäisi sanoa, onko tämä kon-fliktiluonnetta painottava käsitys hyvä vai huo-no asia elämän ja politiikan kannalta. Jotkutmurehtivat politiikan hajottavaa kamppailuluon-netta, toiset näkevät sen perustavana virityksenäja ”politiikkana itsenään”. Heille vastustaja- tai

160

vihollissuhteiden lataama taisteluasetelma, jokaperustuu klassikoihin ja konfliktiteorioihin, onpolitiikan ”a ja o”. Samoin ajatus, että ”politiikkaon välttämätön tapa ratkoa ongelmia ja ristiriito-ja” on suosittu. 50 prosenttia vastaajista hyväk-syy tämän väitteen. Väite sisältää näkemyksenpolitiikasta asymmetrisenä kenttänä ja toiminta-na. Ongelmia ei kohdata eikä asioita hoideta yh-teisillä termeillä. Politiikan erityisyys latautuu ni-menomaan siitä, mitä ei jaeta sekä ristiriitaisistaeduista, niukkuudesta ja epäymmärryksestä.Kuitenkin kollektiivisen kamppailun ja ristiriito-jen politiikkahorisontit ovat melko perinteisiä,mikäli tarkastelemme niitä riskiyhteiskunnallisenteorian valossa.

Sen mukaan nuorilla on vastakkaisten ryh-mäetujen ja kantojen sovittamattomuutta ja mus-tavalkoisuutta karsastava ja skeptinen ajatteluta-pa, jossa joko–tai-asenteet korvataan kyllä–mut-ta-asenneavaruudella. Epäilevällä asenteella onyhteys myöhäismodernin keveisiin asenteisiin,konstruktionismiin ja ironiaan politiikan raken-tavana ja ennakkoluulottomana pasifismina (täs-tä keskustelusta ks. Schmitt 1932; Beck 1993;Ojakangas 1999; Lähteenmaa 1999 sekä Paak-kunainen 2001). Luultavasti suomalaisnuortenkäsitteellinen horisontti ei asetu puhtaasti kum-mankaan teesin mukaisesti. Konfliktinäkemyk-sestä tulee hedelmällinen, kun sen rinnalle tuleeristiriitaisia käsityksiä. Tällöin nuoret tunnistavatpolitiikan taistelulliset ja ristiriitoja epäpuhtaastiratkovat pelimuodot ja jopa kollektiivisuuden,mutta ovat silti avoimia tulemaan mukaan poli-tiikan pelikentille, osallistumaan yhtälailla niininstitutionaalisiin kuin radikaaleihin ja idealisti-siinkin toimintamuotoihin. Mielestäni tässä onmurtumassa yksi nuorison olennainen poliitti-sen aktiivisuuden ja peliasenteen moralistinenlukko. Myös kollektiiviset politiikan vääntöaspek-tit ja pelivirtuoosin ryhmätaidot noteerataan.Yhteisen organisaation ja puolue- ja ryhmäkurinkollektiivisia merkityksiä käydään läpi, ainakinreaalipolitiikan keinovalikoiman osana. Kaikkitämä on tunnettava, jos aiotaan monipuolisestiosallistua politiikan peliin tai häiritä sitä.

On mahdollista, että ”hyper-individualismi”(Beck & Beck-Gernsheim 2002, 22–29), indi-vidualismiaan vimmaisesti näyttävä pakkoyksi-löllisyyden sukupolvi (Hoikkala & Paju 2002),joutuu pohtimaan ideologiaansa näiden ilmiöi-den edessä. Tällöin on mietittävä myös altruisti-sia joukkuepelien solidaarisuuksia ja strategian-hallintaa, ryhmämobilisaation ja dynamiikankorvaamattomia avuja. Vaikka hahmotuksissaniyksilöllistyminen onkin pääosin vapauttava his-toriallinen ilmiö, olen itsekin usein tarjonnut täl-le yltiö-yksilölliselle nuorisolle vaihtoehtona kol-lektiivien, vanhojen pienten puolueiden tai or-ganisaatioiden junttaamista ja valtaamista. Tälläolen korostanut ennakkoluulottomuutta kollek-tiivisen toiminnan voiman ja keinorepertuaarinedessä. Kun yksilöllinen nuoriso ottaa vanhattoimintamenetelmät käyttöönsä, ne eivät vielä oleritualisoituneet ja jähmettyneet omaksi elämäk-seen. Nuorten avoimuus voi osaltaan olla osoitussiitä, että yksipuolisesta individualismista tuleeharkittua ja sen dogmaattisuus väistyy. Nuorten-kin keskuudessa ihailtujen peli- ja urheilumuo-tojen (urheilu, markkinat, erotiikka, koulu) tii-midynamiikka ja -taidot voivat tulla mukaanmyös politiikan kentille.

Äänestyspäätöksen tehneet nuoret innostu-vat selvästi politiikan ristiriitanäkemyksestä, mut-ta politiikan kollektiivinen ja kamppailullinen ko-keminen voivat olla yhtä hyvin myös vaaliviileänasenteen osa. Pidemmälle koulutettujen yhteis-kunnallisessa itseymmärryksessä ristiriitakokemuson mukana ja näkyy kirjallisena empatiana ja jous-tavana erilaisuuden ja toiseuden pohtimisena.Toisaalta huomattavan nuoret ja (ainakin toistai-seksi) vailla peruskoulun jälkeistä loppututkin-toa olevat vastaajat, jotka elävät yhdessä kämp-päkavereiden kanssa, näyttävät elämöivän risti-riidoilla muita enemmän. Politiikka luokkataiste-luna kärjistyy työttömyyttä kokeneiden keskuu-dessa, aktiivisen ja passiivisen syrjäytymiskehätsaattavat tuottaa luokkajakoa myös nuorten kult-tuurissa. Tähän viittaa se, että ryhmäkamppailu-kokemus politiikasta on sangen suosittu ammat-tikoulusta valmistuneiden keskuudessa. ”Amis-

161

laisten politiikan kielipeli” on perinteisestikin ol-lut (Paakkunainen 1991) halventava (pejoratii-vinen) ja luokkakamppailuja halveeraava. Opis-totason merkonomit ja insinöörit taas eivät juurihehkuta politiikkareflektioillaan, mutta eivätmyöskään arvostele politiikan ryhmäilmiöitä taimuutenkaan hauskuuttele tai irvaile sillä. Kul-keeko tässä – ammattikoulujen ja keskiasteenopistotutkintojen välissä – jonkinlaisen kulttuu-risen luokkadistinktion raja, joka on tarkentunuteri koulumuodoissa? Näkyykö tämä distinktiomyös (keskiluokkaisuutta tavoittelevan) häveliäästiitsekuria korostavan ja (työväenluokkaisen tairahvaan) rienaavan politiikasta puhumisen tyy-leissä (Vrt. Bourdieu & Passeron 1977; Paakku-nainen 1991)?

Toisaalta juuri puolue- ja maanpuolustusase-mia tavoittelevat nuoret hahmottavat polkunsaryhmäkamppailun maastossa. Myös hyvinvoin-tisektorin toimijat näkevät asiat ryhmäkamppai-lun kohteena, ja ikään kuin vanhasta muististamyös urheiluseura-aktiivit tekevät näin. Ihmis-oikeudet ja ekologiset kysymykset ovat pikem-minkin globaalin humanismin ja ekologisen tie-toisuuden kuin ryhmäriitelyn teemoja. Voidaan-ko tässä nähdä myös jonkinlainen ihmisoikeus-ja luontoaktiivien epäpoliittinen ja reflektoima-ton kuva politiikasta? Kertooko tämä naiivistauskosta kansainvälisten ideaalinormien tai luon-nonvälttämättömyyksien totuuksiin, siihen ettäalistettuja ihmisiä ja luontoa voitaisiin edustaapolitiikassa? Lähemmin tarkasteltaessa kuitenkinhuomataan, että näiden ryhmien politiikkahori-sontit ovat hyvin ristiriitaisia.

Vihreitä kannattavien nuorten näkemyksistäkäy muutoinkin ilmi ryhmätaistelua välttävä taitorjuva asenne. Sen sijaan politiikka koetaan toi-senlaisten ristiriitojen välttämättömänä artikuloin-tina ja ratkaisuna. Riskiyhteiskunnallinen elämän-politiikka näyttäytyykin juuri tässä: luokka- tairyhmäideologisen hahmon saaneet poliittiset ris-tiriidat ja instituutiot saattavat jarruttaa uusienongelmien kohtaamista. Myöhäismodernin maa-ilman fragmentoituneet ristiriidat ja riskit ylitty-vät paremmin asia-, teema- ja tilannekohtaisen

(”uusista osallisista” ks. Bauman 1997) harkin-nan avulla, ”ei-kollektiivisen ortodoksisesti”.

Vasemmistopuolueiden kannattajat uskovatvielä luokkataisteluun politiikan kuvana. Varsin-kaan Vasemmistoliiton nuoret tukijat eivät haluanähdä politiikkaa ristiriitojen välttämättömänäratkaisutapana. Jännittävää kyllä, kristillisdemo-kraatteja vaaleissa seuraavat nuoret ovat huoman-neet politiikan olevan ryhmien välistä sanasotaaja arvoristiriitoja. ”Uskonto” on helppo tie ryh-märiitelyyn. Keskustalle lojaalit nuoret turvaavatedelleen yhteisöllisempään ajatukseen politiikanmuodosta, Kokoomuksen kannattajat taas tutustiohittavat politiikan hajottavana kamppailuna,mutta tunnistavat siinä kuitenkin moderneja jasopivankokoisia ristiriitaulottuvuuksia.

Kyyninen katse poliitikkokalkkistenpetospuheeseen ja likaiseen peliinViime vuosikymmenten aikana tutkitun nuor-ten poliittisen merkitysmaiseman keskeinen puolion ollut halventava ja kyyninen tapa ottaa etäi-syyttä koko politiikan ilmiökenttään. Selvästipolitiikalle ”pyllistävät” tai sille naureskelevat ki-vettyneet halvennukset, toistuvat kyynisyydet taimyös tilannesarkastiset tai (itse)ironiset heitot ovatolleet osa lahjakkaidenkin kirjoittajien arsenaalia,eivät vain populistisiin ja tiukkoihin asenteisiinjuuttuneiden katupopulistien herjanheittoa. Eriempiirisiin lähteisiin vedoten ja varsinkin nuor-ten omiin kirjoituksiin ja kielikuviin viitaten voi-si kuitenkin väittää, että tämä tiukka ja moralisoi-va puheenparsi on menettänyt nuorten keskuu-dessa tenhovoimaansa. Nuoret näkevät politii-kan ilmiön aukinaisempana, realistisemmin jamonipuolisemmin. Joissakin tapauksissa nuoretovat löytäneet itselleen järjestystä, rehellisyyttä japerustotuuksia viljelevät poliitikot, populistis-nuorekkaat hahmot, joita on voinut äänestää vaa-leissa. Populismi on siis myös erottamaton osaedustuksellisen vastuunalaisuuden ja ideologiankittiä ja elinvoimaa.

Erilaiset media- ja TV-formaatit, joissa esit-täytyvät kaikki emotionaalisen, esteettisen jamoralisoivan taiteen repertuaarit ironian dialek-

162

tisia tyylilajeja unohtamatta (Uutisvuoto, Itsevaltiaat, nuorison radiokanavat), ovat suosittuja.Värikäs brittiparlamentarismin herjaamisperinnetekee tuloaan Suomeenkin. Perussuomalaisten jaHalmeen hurja suosio (nuoriso)vaaleissa ja muu-taman uusoikeistolaisen ehdokkaan kannatuksenkasvu Kokoomuksen ja RKP:n piirissä ovat tästäoivia esimerkkejä. Poliittisen huumorin ja popu-lismin tihentyminen eivät ole laadultaan vainesteettis-moraalista ja mustavalkoista oheismate-riaalia. Päinvastoin, ne kertovat siitä, ettei poliit-tisella demokratialla ja valtarakenteella ole enti-seen tapaan annettua asemaa. Pitkään populismija kansalaisherja yritettiin sivistää kuoliaaksi. Neeivät kuitenkaan ole enää vain valistamisen, rati-onaalistamisen ja opettamisen ongelmia. Mo-raalistandardien rapautumisen ja yksilöllisen har-kinnan yhteiskunnassa tavalliset ihmiset saattavattunnistaa etunsa täysin järkevästi optimoituina –aina sosiaalivaltiokritiikistä ”maahanmuuttajienhyysäämiseen”. Näitä kokemuksia ei voi kohdatavain opettajan asentein vaan niille tarvitaan tilaamyös politiikan instituutioissa ja julkisuudessa.

Perustavaksi poliitikkoja halveeraavaksi para-digmaksi on usein noussut lausemetafora ”poli-tiikka on epärehellisiä ja tyhjiä lupauksia” (35prosenttia).13 Huolimatta talouden politiikalleantamien liikkumavarojen vähättelystä, poliitti-sen valtarakenteen ”löysät pois” -asenteesta ja kil-pailukyky-argumenttien dominoivasta asemastasekä lupauspoliitikkojen populismi-leimoistanuorten kansalaisten keskeisin politiikan arvos-telu liitetään edelleen lupauksista lipeämiseen,retoriseen petokseen. Näkemys ”politiikka onmunkkilatinaa, jota et ymmärrä” (30 prosenttia)liittyy tähän poliittisen puheen omalakisuuteenja merkityksiin, jotka toimivat vain itsetarkoituk-sellisissa poliittisissa yhteyksissä ja ammattiyleisö-jen edessä.

Joissakin tämä kielikuva nostaa esiin ”lupaus-paradigman” pettämisen tapaan naiivin, muttausein yksinkertaisen vaarallisen, rehellisyysvaati-muksen. Tony Halme on havainnoinut yhteis-kuntaa nuorten silmin ja voimasanoin. Rehelli-sen kansan puolesta toimiminen sisältää usein

totalisoivan vaihtoehdon. Jopa pessimistisestä jaikäviä totuuksia latelevasta talousretoriikastaankuulu presidentti Koivisto totesi, että ”kaikkeinkieroin poliittinen teko on se, että puhuu välillätotta – vastustajatkin hämääntyvät”. Toiset nuo-ret taas uskovat politiikkakeskustelun aukeavanvain ammattilaisille ja sille sielunsa myyneille.Tämä yhteisten merkitysten, juonien ja respon-siivisten dialogien puute tuottaa usein kokemuk-sen, ettei nuorilla ole subjektin asemaa ja merki-tysvaltaa politiikassa. Tätä mediaperustaista voi-matonta ja modernia katsoja-asennetta voi vieläselittää kahdella perustavalla kielikuvalla. Meta-fora ”politiikka on vanhojen patujen temmellys-kenttä” (20 prosenttia) testaa populaarin suku-polviristiriidan olemassaoloa ja merkittävä kuilulöytyy joka viidennen nuoren kokemuksesta.Sukupolviristiriidasta ei ole kuitenkaan poliitti-sen kentän perustaksi. Pakkoyksilöllinen suku-polvi on hajanainen eivätkä yksilölliset politiik-kamääritykset sitoudu yhteiseksi ohjelmaksi.Tämä sukupolven avainkokemus ei räjähdä sil-mille, koska se koostuu riippumattomuudesta.Jopa ”patujenvastaisen” marginaalin syrjäytymis-kokemukset ovat heterogeenisia.

Politiikan ilmiön epäreiluutta, läpinäkymät-tömyyttä ja moraalis-rehellistä kyseenalaisuuttapyrkii kuvaamaan kielikuva ”politiikka on luo-taantyöntävää, likaista peliä” (17 prosenttia). Sii-nä korostuu myös dualismi poliitikkopäättäjienja kansalaisten välillä. Tätä kahtiajakoa pidetäänyllä ummehtuneella, suljetulla ja likaisella peli-muodolla. Likaisen pelin metaforan laimenemi-nen osoittaa, että politiikan peli-, näyttelijä- jadramatisointikyvyt ovat entistä hyväksytympiäja yleisempiä. Pelisilmä ja performanssi voivatpolitiikassakin olla arvossaan. Tällöin herjataan,arvotetaan ja ironisoidaan, ollaan itsekin muka-na, hallitsemattomaksi, epäonniseksi tai tuloksil-taan kyseenalaiseksi jäävässä pelissä, jossa tarvi-taan omat pelitaitonsa. Nuorten moderni pelisil-mä on laajentunut – aivan kuten politiikankin.

Koko politiikkaa arvosteleva ja halventava pu-hetapa (ks. neljä edellä nimettyä kielikuvaa) onsosiaalisesti ja kulttuurisesti sivustakatsovien pu-

163

hetta. He jättävät myös systemaattisesti muilla tyy-leillä puhuviin verrattuna vaaliäänensä käyttämät-tä. Kyse ei ole vain syrjäytettyjen ja työttömyyttäkokeneiden katkerasta puheparresta. Se kertoo toi-saalta pelissä itsensä voimattomiksi kokeneista jatoisaalta positiivisesta ja halutusta kriittisestä mar-ginaalista. Silti on todettava, että työttömyyden jaammattikoulun varjolukujärjestyksen kokeneidensosiaaliset taustat tuottavat halventavaa puheta-paa politiikasta. Ammattikoulusta valmistuneidennuorten miesten puhetapa vaatii fyysisen puhut-televia ja järjestäviä Tony Halmeen tapaisia hah-moja asian- ja puheenparren (orgaanisiksi) lyyri-koiksi.14 Kyse on myös uskalluksesta ja harjoituk-sesta. Kaikkein nuorimmat eivät halventavaa kie-lipeliä nuorten aikuisten tapaan hallitse.

Keskuksen ja periferian dialektiikassa globaaliasiapuhe, ryhmien ja ristiriitojen tunnistaminenjäävät kaupunkeihin, kun taas syvä maaseutu jääsivuun. Maaseudun nuoret eivät hallitse näitärealistisia peliasemia ja hahmottavat politiikan pi-kemminkin jonkinlaisena puhetavan ja lupaustenpetoksena. He myöskin usein riitauttavat asioita.On kuitenkin opiskelijoita, jotka osaavat mui-den arvioinnin taitojen lisäksi herjata valtaraken-netta. Tässä tarvitaan arvottavaa, poliittis-koomis-ta, vertailuasetelmaa ja ironiaa. Ilman näitä taito-ja epäpuhtaassa yhdistelmässä kyseenalaisia roo-leja, edustamista ja pelisiirtoja ei voi sijoittaa ar-vosteltavaan kontekstiinsa. Erityisesti miehet la-taavat halventavasti täysillä, kun taas naiset pi-kemminkin pyytelevät anteeksi ymmärtämätön-tä puhettaan ja ”munkkilatinakokemustaan” yh-teisten asioiden hoidosta. Naiset sovittelevat ih-misten ja instituutioiden välillä eivätkä aina ym-märrä. Miehet uskovat hallitsevansa poliittisenpunninnan ja likaisen pelin ja haluavat käyttäätiukempia ja mustavalkoisempia mittoja omakoh-taisesti ja itsetehosteisemmin. Miehet ovat mate-rialistisempia ja ”härmäläisempiä”; politiikalla onmerkityksensä ja poliitikot puhuvat palturia, ta-voittelevat lupauksillaan vain ihmisten ääniä. Nai-set toimivat sosiaalisemmin ja ekologisemmin sekärikkaimmin toimintatavoin, vasta laittomuuksi-en kohdalla painetaan jarrua.

Järjestöaktiivit eivät hevin käänny politiikanherjalinjalle. Puolue- ja urheilupeleissä mukanaolevat nuoret pidättäytyvät politiikkaa kyseenalais-tavista kielikuvista. Maanpuolustuseetoksen vas-taajilla on tiukka kokemus politiikasta vanhojensukupolvien likaisena pelinä. Tämä heijastelee pe-rinteisten armeija-arvojen suosiota postkekkoslais-ten sukupolvien keskuudessa. Voidaan kysyä, mi-hin muuhun avainkokemus voisikaan liittyä kuinKekkosen seuraajien kautta tapahtuvaan erottau-tumiseen ja vastustamiseen. Luonto-, hyvinvoin-ti- ja ihmisoikeusprojektien maailmassa tunniste-taan myös sukupolviristiriita. Tämä ajankohtais-tuu hyvinvointimaterialismin, ekologisen ja ihmis-arvopiittaamattomuuden sukupolvia vastaan.Näkyykö tässäkin, tällä kertaa hieman eri suun-nasta, suhde Kekkoseen ja valtaa pitäviin suuriinikäluokkiin? Ihmisoikeuksia painottavat nuoretsaattavat pitää politiikkaa myös likaisena kansain-välisenä pelinä, jota pelataan ihmisoikeuksilla.

Kokoomuksen, Keskustan ja SDP:n äänestä-jät eivät näe politiikkaa halventavien silmälasienläpi, vaikka demarinuoret eivät aina ymmärrä-kään kuulemaansa. Vasemmistoliiton kannatta-jista sen sijaan löytyy monipuolinen katkera japolitiikalla irrotteleva joukko, joka ei pelkää lä-hettää pirullisiakaan terveisiään politiikalle, jokausein pettää ja jättää nuoret rannalle. Myös vih-reät yhdistyvät tähän kriittisellä ja eettisesti ar-vottavalla sukupolvituomiolla. Tällöin Vasemmis-toliiton moraalipainotuksen tilalla on vihreä ris-kiyhteiskunta-asenne, varovaisuus sitä asennettakohtaan, joka nostaa vain tietyt suuret moraali-kysymykset politiikan keskiöön. Tämä asenne vieeettis-poliittisen tilanneharkinnan suuntaan.Nämä nuoret tulevat eduskuntavallan kaapan-neita ”suuren sukupolven materialistidemareita”vastaan. Kyse saattaa olla myös vastuusta tulevil-le sukupolville, vallassa olevien sukupolvien hy-vinvointijaon kylmästä tarkoituksenmukaisuu-desta ja saavutetuista eduista, valtapolven tavas-ta luopua idealistisista teoista. Poliittisen koneenmoottorin äänet ja määrätietoisesti ikuisella val-lanrakkaudella kitatut toimija-asemat eivät vie-hätä kaikkia nuoria.

164

Käsitykset kiteytyvät ja latautuvatKäsite- ja kielikuvien yksinkertaistaminen, luo-kittelu, kvantitatiivinen vertailu ja analyysi saat-tavat typistää ymmärtävän tulkinnan herkkää jarefleksiivistä luonnetta. Samoin kielen perusta-vien käsitteiden ja merkitysten ryhmittelyanalyysisaattaa supistaa hermeneuttisen tulkinnan ja kä-sitteellisen erittelyn eksistentiaalisia perustekijöi-tä (ks. Gadamer 1977; Beck 1999). Silti voi-daan taulukon 2 tapaan yrittää rakentaa ryhmit-telyanalyysia kaikkien kahdentoista politiikkakä-sityksen puitteissa.

Analyysi suoritettiin SPSS 10 -ohjelmalla (Ex-traction method: Maximum Likelihood, Rotationmethod: Varimax with Kaiser Normalization).Kumulatiivinen osuus kokonaisvarianssista selit-tyy hyvin ennakkoon valitulla kolmen faktorin

mukaisella ratkaisulla; myös Cattellin Scree Plot -testin mukaan analyysin faktorit toimivat. Tul-kinnan spekulatiivisuutta ja tarvetta tiukkaantulkinnan koherenssin, johdonmukaisuuden jakokonaisuuden reflektointiin korostavat kaksiseikkaa. Ensiksikin, faktorit korreloivat keskenäänjonkin verran. Toiseksi, muuttujia ei Suomen Gal-lupin haastattelutilanteessa kysytty, luokiteltu jakoodattu selkeän järjestysasteikon (ehto johdon-mukaiselle ryhmittelyanalyysille) mukaisesti.

Faktorit voi nimetä perustellusti ja faktoripis-temäärien jakautumisen mukainen tarkasteluauttaa nimeämään myös faktorien erottelemat japolarisoimat (pistemäärien kuvaamat) ryhmät.Faktorien tuottamia ryhmiä ja muuttujakohtai-sia pistemääriä on ristiintaulukoiden ja korrelaa-tioiden avulla luokiteltu ja kontekstualisoitu ai-

1irotkaF 2irotkaF 3irotkaF

-atnimiotnesittiiloPajsuusianikuanavat

ilaarom

nakiitilopnilaabolGajsuusillodham

alitilep

nedioisaakkiitiloPnejotiiritsiraj

anittnemomusiaktar

atsisillannuksiethyauletsuksekääekrätnoakkiitiloP-sumattoulajnihielaavatsimutsillasoäkesatsioisa

niiväthet94.

äisiethyaatiohapatnötämättlävnoakkiitiloPatioisa

83.

iatisämhyr,isestinamoasonoakkiitiloPaatnimiotisotsokrev

23.

tusiaktarnedietnalitnämäleajtesiathokölikneHaisittiiloptavo

)02.(

iatneikkoulatnuksiethyauliappmaknoakkiitiloPällilävneimhyr-

53.

itsesigolokeajnamliaamnammerapnoakkiitiloPatsimoulnamliaamnävätsek

04. )82.(

aimlegnoaoktarapatnötämättlävnoakkiitiloPajotiiritsiraj

56.

ajäisilävniasnakaoktarätsytirynoakkiitiloPaimlegnoajelaabolg

65.

ärrämmyteatoj,aanitalikknumnoakkiitiloP 94.

aiskuapuläijhytajäisilleheräpenoakkiitiloP 36.

ättneksyllemmetnejutapnejohnavnoakkiitiloP 94.

äilepatsiakil,äävätnöytnaatoulnoakkiitiloP 06.

Taulukko 2. Faktorianalyysi: Nuorille käyvät politiikka-käsitykset. Rotatoitu faktorimatriisi.

165

neiston sosiaalisia ja asenteellisia tietoja vasten.Päätelmät tukevat edellä laajasti läpikäytyä käsi-tetulkintaa ja käsitteiden yhteisiä muuttujaulot-tuvuuksia, joiden perusteet nousivat esiin aiem-pien tutkimusten poliittisten käsitteiden perus-maisemasta ja vertailusta.

Ensimmäinen faktori voidaan nimetä ”poliit-tisen toimintatavan aukinaisuuden ja moraalinulottuvuudeksi”. Sen polarisoimat ryhmät ovat(1) ”politiikka lupausten pettämisen latinana japaheksuttavana paturyhmien pelinä” ja (2) ”po-litiikka aukinaisena, omakohtaisena ja institutio-naalisena toimintana ja eettisenä notkeutena”.

Toinen faktori voidaan nimetä ”globaalin po-litiikan mahdollisuudeksi ja pelitilaksi” ja sen po-larisoimat ryhmät ovat (1) ”politiikka globaalienideaalien ja instituutioiden omakohtaisena muok-kaamisena” ja (2) ”politiikka tukkoisen raadolli-sena ja muiden määrittelemänä kansainvälisenäkenttänä”.

Kolmannen faktorin nimeksi annetaan ”poli-tiikka asioiden ja ristiriitojen ratkaisumomentti-na” ja sen polarisoimat ryhmät ovat (1) ”ristiriito-jen ja asioiden ratkaisuihin valmiit asenteet” ja(2) ”ongelmien ja ristiriitojen spesifin ratkaisu-

taidon ja -teon epäilijät”.Faktoripistemäärien kuvaamat muuttujat ja

ryhmät osoittivat vastaajien käsitysten jakautumi-sen ja painottumisen. Ryhmät käyvät nuorten vas-taajien (käsitys)puolueista. Kullakin vastaajalla voiolla useitakin puolueita, faktoridimensiosta riip-puen. Puolueiden rakentuminen, vastakkaisuusja (faktoripistemäärin sonnustettujen) vastaajiensijoittaminen niihin, osoittavat, että Suomen Gal-lupin haastattelemien nuorten asenteet ovat en-tistä aukinaisempia, eettis-poliittisesti joustavam-pia ja omakohtaista riskiä kaihtamattomia.

Vaalit, survey-tutkimukset, tutkijat– aikamme zombi-instituutioita?Ryhmittelyanalyysissa kansainväliset ideaalit jainstituutioiden mukaan heittäytyvä rakentami-nen sekä (globaalien) ristiriitojen muokkaamis-ja ratkaisuvalmius kertovat poliittisen mustaval-koajattelun rapistumisesta. Samalla ne merkitse-vät harkitsevan (refleksiivisen) peli- ja toiminta-varan ja jopa ”ironisen pasifismin” kasvua. Omientotuuksien väljeneminen ja epäily luo tilaa po-liittiselle dialogille ja uudelle yhteisymmärryksel-le. Riskiyhteiskunnallisesti vähemmän refleksii-

NETSUAPULAKKIITILOPANANITALNESIMÄTTEP

ANAVATTUSKEHAPAJÄNILEPNEIMHYRUTAP

-IKUANAVATATNIMIOTNESITTIILOP*********************************************SUUVUTTOLUNILAAROMAJSUUSIAN

ANESIANIKUAAKKIITILOPAJANESIATHOKAMO

ANESILAANOITUTITSNIAJANATNIMIOT

ANETUEKTONÄNESITTEE

NEILAABOLGAKKIITILOPAJNEILAAEDI

NEDIOITUUTITSNIANESIATHOKAMOANESIMAAKKOUM

NAKIITILOPNILAABOLG*********************************************

ALITILEPAJSUUSILLODHAM

NESIOKKUTAKKIITILOPNEDIUMAJANESILLODAAR

ÄNÄMELETTIRÄÄMÄNESILÄVNIASNAK

ÄNÄTTNEK

NEDIOISAAJNEJOTIIRITSIRTIIMLAVNIHIUSIAKTAR

TEETNESA

-ITSIRAJNEDIOISAAKKIITILOP*********************************************

ANITTNEMOMUSIAKTARNEJOTIIR

AJNEIMLEGNONIFISEPSNEJOTIIRITSIR

AJNODIATUSIAKTARTÄJILIÄPENOET-

166

viset ryhmät kiistävät poliittisen pelitilan mah-dollisuuden, monimielisyyden ja sen erityisiä so-vittamis- ja ratkaisutapoja. Näin nuorison omatpoleemiset asenteet piirtyvät esiin. Jähmeät japolitiikanvastaiset moraalikoodit kohtaavat här-mäläisen likaisen ”patupelin” ja maailmanmitas-sa rakentuvan raadollisen valtapelin. Mutta tämärehellisyyttä ja reilua asioiden käsittelyoikeuttapenäävä moraali ei ole enää 1990-luvun aluntapaan totinen ja aukoton.

Myös politiikkaa halventavalla ja piruttavallanuorisolla on avoimempi suhde poliittiseen osal-listumiskulttuuriin. Piruttaminen tarkoittaa täs-sä voimasanoilla, vahvoilla impressioilla ja kyyni-sillä letkauksilla operoivaa puhetapaa ja -huumo-rinlajia. Edes äänestämistä ei aina likvidoida mah-dollisena toimintatapana. Samaan aikaan halven-tava ja rehellisyysvaatimuksin liikehtivä nuorisoon saanut tuekseen uudenlaisia irtonaisia ja poli-tiikkaa ironisoivia mediaformaatteja ja hauskojagenrejä. Nämä perinteet kehittyvät tiukan mo-raalisista koomisista ja esteettisistä erotteluista iro-nisemman irrottelun suuntaan. Myös Halme-ilmö ja perussuomalaisen populismin nousu kou-luvaaleissa osoittavat, kuinka politiikkaa halven-tavan nuorisotyylin otaksumat, viestit ja puheta-pa kuuluvat politiikassakin. Poliittinen elämä jaresponsiivisuus toimivat paremmin populististenodotusten maailmassa. Uudet tuntemukset, tus-kat ja vaatimukset välittyvät poliittiseen keskus-teluun.

Nuorilla on poliittisesti joustavat ja refleksiivi-set politiikkakäsityksensä. Se ei enää helpon enna-koiduilla ja reilua moraalia hehkuvilla tavoilla kar-ta politiikan asialistoja ja skaalaa. Päinvastoin, yksi-lölliset ja toisinaan populistisen rohkeat ja ristirii-taisetkin käsitykset tekevät nuorista entistä hallit-semattomamman ja leikittelevämmän. Vanhem-pia, poliitikkoja ja tutkijoita piruttava ja kypsempipoliittinen katse on entistä valmiimpi peliin. Tut-kijankin tulee varoa, ettei hän jää eläväksi kuol-leeksi omine zombi-instituutioineen,15 kun hänyrittää tutkia nuorta yksilöä vaali- ja galluptutki-musinstituutioiden standardeista käsin. Vaalit jasurvey-tutkimukset ovat poliittisia instituutioita,

joilla nuoret pelaavat ja identifioivat asioita. Siltihe eivät enää ota niitä yhteisenä moraalisena koo-dina tai torju niitä dogmaattisin tavoin. Instituu-tioidenkin on yksilöllistyttävä ja annettava tilaaerilaisille politiikkareflektioille. Tutkijakin tarvitseehiukkasen ironiaa ja etäisyydenottoa näistä vaka-vamielisistä instituutioista. Vain siten tutkija voikohdata nuorten erilaisia epävakaita, tilanteissajoustavia ja entistä avoimempia poliittisia katseita.Näissä kohtaamisissa politiikan peli voi taas, vaih-teeksi ja onneksi, tiivistyä.

Viitteet1 Aineiston perusteellisesta esittelystä ks. Nurmelan

ja Pehkosen artikkeli tässä teoksessa.2 Survey-tutkimuksessa puhelimitse haastateltujen

nuorten mukaan ”sanomalehtien uutis- ja ajankoh-taisjutut” ja ”TV:n uutis- ja ajankohtaisohjelmat”ovat nuorista kolmelle neljästä vähintäänkin ”melkotärkeitä” vaaliharkinnan paikkoja. Niiden merkitysnuorten sensitiivisenä (”erittäin tärkeänä”) yhdyssi-teenä, vaaliriennon ympärillä elävän harkinnan ”me-diumina”, on kasvanut sitten vuoden 1999 vaalien(25 ja 28 prosenttia). Internet, sen avaamat konk-reettiset ja merkitykselliset yhteydet esimerkiksi eh-dokkaiden sivustoille, digitaalidemokratia ja vauh-dilla kehitetyt dialogiset ainekset mursivat 1990-luvulla kivettynyttä nuorten käsitystä ”omalakisesta”ja tässä mielessä ”juoneltaan valmiiksi kirjoitetustaja mykästä politiikasta”. WWW-sivustojen ja ehdo-kaskeskustelupalstojen merkityksen kasvu on huima;kun vuonna 1999 24 prosenttia alle 30-vuotiaistapiti nettiä vähintäänkin ”melko tärkeänä” tietoläh-teenä, osuus on kasvanut nyt 48 prosenttiin.

3 Tässä viitataan edelleen peruslähteisiin; Pesonen1958; Martikainen & Yrjönen 1983; Jääsaari &Martikainen 1991, 68–76, Palonen 1993 sekä Paak-kunainen 1989 (tulkinta vuoden 1967 aineistos-ta); 1991; 1993, 1996; 1999 ja 2001.

4 Useimmat näistä riskiyhteiskunnallisista teemoistanousevat lämpimiksi myös Suomen Gallupin vaali-teemoja problematisoivissa kysymyksissä (ks. Nur-mela & Pehkonen ja Borgin artikkeli tässä teoksessa).

5 ”Modernisaatiovoittajat” on suosittu Scott Lashinlanseeraama termi myöhäismodernin yhteiskunnanpärjääjistä ja etenijöistä.

6 Luonnontieteestä lainassa oleva vaikutuksen termion aika yksiviivainen ja -suuntainen. Miten kuvatanuorten omia valintoja, lainoja ja tulkitsevia dialo-geja reaalipolitiikan toimijoiden suunnassa. Tulkin-nat ovat aina ”filtteroituja” applikaatioita jostain po-

167

litiikan tilanteesta ja merkityskontekstista.7 Wiberg tekee eläinoikeusliikkeestä laittoman ja ”ei-

edustavan” (mielipide)tahtotilan, jonka tulisi vähäi-syydessään hiljentyä ja muuttaa toimintatapojaan:”Varsin harvalukuinen joukko yksilöitä asettaa omantahtonsa muiden kansalaisten tahtojen edelle välittä-mättä tuon taivaallista muiden ihmisten mielipiteistä.”

8 Osallistumisesta kansallisen koodin tuolla puolenks. Lappalainen 2000.

9 Suomen Gallupin tutkimuksissa nuorista 10 pro-senttia on tätä mieltä.

10 Kahtatoista politiikkakäsitystä tarkastellaan tilastol-listen perusvälineiden ja niiden relevanssia kont-rolloivien testilukujen avulla suhteessa toisiinsa jane kontekstualisoidaan sosiaalisesti. Käytössä olimuun muassa noin 120 ristiintaulukointia, korre-laatiomatriiseja. Tuonnempana esiteltävä ryhmitte-lyanalyysi toimi tulkinnan koherenssin ja johdon-mukaisuuden koettelun yhtenä ytimenä. Näidentaustalla on nuorten politiikkakäsitysten lähihisto-riallinen merkitysmaisema, jonka tutkimuslähteetesiteltiin edellä.

11 Dissosiatiivisista kielen rakenteista ja metaforista ks.Perelman & Olbrechts-Tyteca 1979.

12 Vrt. Jääsaari 1989, jossa esitetään samankaltainentiukka empiirinen tulos.

13 Tästä paradigmasta ks. myös Paakkunainen 1991 jaBruhn 1999, joka antaa tuoreita tietoja Ruotsin ti-lanteesta.

14 Ks. tästä keskustelusta Borg 1996b; Carle 2000;Paakkunainen 1991 ja 1996 sekä uuden oikeistonpotentiaalin survey-tutkimuksesta Hellsten & Mar-tikainen 2001.

15 Vaikka vaalit onkin luotu nimenomaan ihmisten eri-laisuuden ”esittämiseksi” ja gallup-surveyt muutok-sen ja erojen kuvaksi, ne saattavat nykymenossa ollapalauttamassa kansallisvaltiollisia järjestyksiä, jo osinrapautuneita kuvitteellisia yhteisöjä. Ulrich Beck ni-meää rohkeasti haastattelussaan (3.2.1999) myösperheen, luokan ja naapuruuden zombi-perheen jä-seniksi (Beck & Beck-Gernsheim 2002, 202–213).

KirjallisuusAlapuro, Risto (1997). Älymystö Venäjän varjossa.

Helsinki: Hanki ja jää.Allardt, Erik (1985). Finnish Society: Relationship Bet-

ween Geopolitical Situation and the Development ofSociety. Research Group for Comparative Sociology,University of Helsinki, No 32. Helsinki.

Ankersmit, F. R. (1996). Aesthetic Politics. PoliticalPhilosophy Beyond Fact and Value. Stanford: Stan-ford University Press.

Bauman, Zygmunt (1997). Postmodernity and its

Discontent. Cambridge: Polity Press.Beck, Ulrich (1993). Die Erfindung des Politischen. Zu

Einer Theorie reflexiver Modernisierung. Frankfurt:Suhrkamp.

Beck, Ulrich (1999). What is Globalization. Cambridge:Cambridge University Press.

Beck, Ulrich & Beck-Gernsheim, Gertrude (2002).Individualization. Institutionalized Individualism andIts Social and Political Consequences. London,Thousands Oaks, New Delhi: SAGE Publications.

Borg, Sami (1996). Velvollisuus vaikuttaa. Tutkimus suo-malaisten äänestysosallistumisen perusteista ja eduskun-tavaalien äänestysprosentin laskusta. Acta Universita-tis Tamperensis A vol. 491. Tampere University.

Borg, Sami (1996B). Nuoret, politiikka ja yhteiskun-nallinen syrjäytyminen. Raportti nuorten osallistu-misesta vuoden 1996 kunnallis- ja eurovaaleihin.Opetusministeriö. Nuorisoasian neuvottelukunta.

Bourdieu, Pierre (1984). Distinction. A Social Critiqueof the Judgement of Taste. London: Routledge &Kegan Paul.

Bourdieu, Pierre & Passeron, Jean-Claude (1977).Reproduction in Education. Society and Culture.London: SAGE.

Bruhn, Anders (1999). Ungdomarna, politiken ochvalet. Teoksessa Erik Amnå (toim. 1999), Valdelta-gande I förändring. Statens offentliga utredningar.SOU 1999: 132. Stockholm: Elanders Gotab.

Carle, Jan (2000). Political activity in the context ofyouth unemployment. Experiences from youngpeople in six Northern European countries. Young:Volume 8, Number 4.

Gadamer, H.ans-Georg (1977). Replik zu Hermeutikund Ideologikritik. Teoksessa Kleine Schriften IV.Tübingen.

Hellsten, Villiina & Martikainen, Tuomo (2001).Nuoret ja uusi politiikka. Helsingin kaupungin tie-tokeskus. Tutkimuksia 2001:3. (Youth and the NewPolitics.)

Hoikkala, Tommi & Paju, Petri (2002). Seminaariesi-telmä NTV:n ja Nuoran seminaarissa Vanhalla Yli-oppilastalolla. Lokakuu 2002.

Jääsaari, Johanna (1989). Individualismi ja poliittisenkulttuurin muutos. Yleisen valtio-opin lisensiaatti-tutkimus. Helsingin yliopisto, Valtiotieellisen tie-dekunnan kirjasto.

Jääsaari, Johanna & Martikainen, Tuomo (1991). Nuor-ten poliittiset valinnat. Tutkimus nuorten aikuistenpoliittisesta suuntautumisesta pääkaupunkiseudulla.Gaudeamus. Helsinki.

Koselleck, Reinhart (1979). Vergangene Zukunft. ZurSemantik Geschichtlicher Zeiten. Frankfurt.

Lappalainen, Pertti (2000). The Changing FinnishNation State and Changing Civic activity. A paper to

168

be presented at the XVIIIth IPSA world congress inQuebec City 1.–5. August 2000. TPS 36: Sub-national identity and state cohesion II.

Lähteenmaa, Jaana (1999). The hedonistic altruism ofyoung voluntary workers. Young 4/1999.

Martikainen, Tuomo & Wass, Hanna (2002). Äänettö-mät yhtiömiehet. Tutkimus osallistumisesta vuosien 1987ja 1999 vaaleihin. Tilastokeskus, Vaalit 2002:1.

Martikainen, Tuomo & Yrjönen, Risto (1983). Vuoden1982 presidentinvaalit. Tulkintaa poliittisen mobili-saation näkökulmasta. Helsingin yliopiston yleisenvaltio-opin laitoksen tutkimuksia, No 46. Helsinki.

Nuorten suhde globalisaatioon. Suomen Gallup 2001.Nuora ja Opetusministeriö.

Massa, Ilmo (1998). Elämänpolitiikka epävarmassakulttuurissa. Teoksessa J. P. Roos & T. Hoikkala(toim.), Elämänpolitiikka. Helsinki: Gaudeamus.

Ojakangas, Mika (1999). Liberalismi, demokratia ja to-taalinen valtio. Carl Schmitt representaation ja iden-titeetin välissä. Tiede & edistys 2/1999, 101–119.

Paakkunainen, Kari (1989). Political World Views ofFinnish Youth (years 1967 and 1988 in comparison).School Essay as a Contribution to Social Discourse. APaper presented in the workshop entitled ”Age andPolitics”. Paris, Joint Sessions of Workshops, 10.–15. April 1989.

Paakkunainen, Kari (1991). Yhteisten asioiden hoitami-sesta likaiseen peliin. Empiirinen tekstitulkinta nuor-ten politiikkakäsityksistä. Lisensiaattityö. Helsinginyliopiston yleisen valtio-opin laitos. Valtiotieteelli-sen tiedekunnan kirjasto.

Paakkunainen, Kari (1993). The apolitical youth: Are-examination of a thesis. Teoksessa K. Palonen &T. Parvikko (toim.), Reading the political. Exploringthe Margins of Politics. The Finnish Political ScienceAssociation: Tampere.

Paakkunainen, Kari (1996). Political scepticism andpolitical groupings among unemployed youth: AFinnish-German comparison. Teoksessa H. Helve& J. Bynner (toim.), Youth and Life-Management.

Helsinki: Yliopistopaino, University Press.Paakkunainen, Kari (1999). Political participation of

youth in Finland. Teoksessa P. Riepl & H. Winter-sberger (toim.), Political Participation of Youth. Euro-Social 66/1999. Europäiches Zentrum: Wien.

Paakkunainen, Kari (2001). The Rhetoric of Youth Livingby Baltic Sea: Mutant and Mobile Political Spaces ofCitizens. Osoitteessa: http://www.alli.fi/nuoriso-tutkimus/nuoriso-www/julkaisut.html

Palonen, Kari (1993). Introduction: From policy andpolity to politicking and politicization. TeoksessaKari Palonen, & Tuija Parvikko (toim.), Reading thePolitical. Exploring the Margins of Politics. The Fin-nish Political Science Association: Tampere.

Pesonen, Pertti (1958). Valitsijamiesvaalien ylioppilas-äänestäjät. Helsinki: Valtiotieteellinen yhdistys ry.

Pekonen, Kyösti (1995). Finnish voters and thepersonification of politics. Teoksessa S. Borg & R.Sänkiaho (toim.), The Finnish Voter. Tampere: TheFinnish Political Science Association.

Pekonen, Kyösti (1998). Politiikka urbaanissa betoni-lähiössä. Yhteiskuntatieteiden, valtio-opin ja filoso-fian julkaisuja 20. Jyväskylän yliopisto.

Perelman, C. & Olbrechts-Tyteca, L. (1971). The NewRhetoric. A Treatise on Argumentation. Notre Dame:University of Notre Dame Press.

Pesonen, Pertti & Sänkiaho, Risto (1979). Kansalaisetja kansanvalta. Suomalaisten käsityksiä poliittisestatoiminnasta. Helsinki: WSOY.

Pesonen, Pertti & Sänkiaho, Risto & Borg, Sami (1993).Vaalikansan äänivalta. Tutkimus eduskuntavaaleistaja valitsijakunnasta Suomen poliittisessa järjestelmäs-sä. Helsinki: WSOY.

Schmitt, Carl (1932). Der Begriff des Politischen. Ber-lin: Duncker & Humblot (Uusintapainos 1979).

Vähätalo, Kari (1991). Pitkäaikaistyöttömyyden mosa-iikki ja työllisyyslaki. Työpoliittinen tutkimus 20.Helsinki: Työministeriö.

Wiberg, Matti (2001). Paluu politiikkaan. Helsinki:Kunnallisalan kehittämissäätiö.

169

SUOMEN GALLUPIN

PUHELINHAASTATTELUKYSYMYKSET

<K1> Kuinka kiinnostunut olet politiikasta?LUETTELEHyvin kiinnostunut 9% 93Jonkin verran kiinnostunut 45% 449Vain vähän kiinnostunut 37% 367Ei lainkaan kiinnostunut 9% 93Ei osaa sanoa 0% 0

<K2> Ihmiset mieltävät ja ymmärtävät politiikaneri tavoin. Mitkä kaikki seuraavista luonnehdin-noista sopivat kuvaamaan sinun käsitystäsipolitiikasta?LUETTELEPolitiikka on tärkeää keskustelua yhteis-kunnallisista asioista sekä osallistumistavaaleihin ja luottamustehtäviin 81% 810Politiikka on välttämätön tapa hoitaayhteisiä asioita 70% 702Politiikka on osa oman itsesi, ryhmäsitai verkostosi toimintaa 25% 250Politiikka on paremman maailman jaekologisesti kestävän maailman luomista 51% 514Henkilökohtaiset ja elämäntilanteidenratkaisut ovat poliittisia 12% 120Politiikka on kamppailua yhteiskunta-luokkien tai -ryhmien välillä 55% 552Politiikka on välttämätön tapa ratkoaongelmia ja ristiriitoja 50% 500Politiikka on yritystä ratkoa kansain-välisiä ja globaaleja ongelmia 81% 811Politiikka on munkkilatinaa, jota etymmärrä 30% 298Politiikka on epärehellisiä ja tyhjiälupauksia 35% 346Politiikka on vanhojen patujentemmellyskenttä 20% 197Politiikka on luontaantyöntävää, likaistapeliä 17% 174Ei mitään näistä 0% 5Ei osaa sanoa 0% 1

SEURAAVAKSI LUETTELEN JOUKON TIETOLÄHTEITÄ, JOIDEN

KAUTTA IHMISET VOIVAT SAADA TUKEA EDUSKUNTAVAALIEN

ÄÄNESTYSPÄÄTÖKSIIN VAALIKAMPANJAN AIKANA. KUINKA

TÄRKEITÄ NÄMÄ TIETOLÄHTEET OLIVAT SINULLE EDUSKUNTA-VAALIEN VAALIKAMPANJAN AIKANA AJATELLEN OMIA

ÄÄNESTÄMISEEN LIITTYVIÄ HARKINTOJASI?

<K3_1> Työ- tai opiskelukavereilta saadut tiedotLUETTELEErittäin tärkeä 2% 24Melko tärkeä 20% 202Ei kovinkaan tärkeä 34% 345

Ei lainkaan tärkeä 42% 422Ei osaa sanoa 1% 9

<K3_2> Kodista, vanhemmilta tai sukulaisiltasaadut tiedotLUETTELEErittäin tärkeä 6% 64Melko tärkeä 34% 336Ei kovinkaan tärkeä 28% 277Ei lainkaan tärkeä 32% 320Ei osaa sanoa 0% 5

<K3_3> Muilta ystäviltä ja tuttavilta saaduttiedotLUETTELEErittäin tärkeä 2% 17Melko tärkeä 26% 258Ei kovinkaan tärkeä 35% 346Ei lainkaan tärkeä 37% 373Ei osaa sanoa 1% 8

<K3_4> Sanomalehtien uutis- ja ajankohtaisjututLUETTELEErittäin tärkeä 25% 246Melko tärkeä 51% 515Ei kovinkaan tärkeä 14% 144Ei lainkaan tärkeä 9% 90Ei osaa sanoa 1% 7

<K3_5> Radion uutis- ja ajankohtaisohjelmatLUETTELEErittäin tärkeä 10% 102Melko tärkeä 34% 343Ei kovinkaan tärkeä 27% 266Ei lainkaan tärkeä 28% 285Ei osaa sanoa 1% 6

<K3_6> TV:n uutis- ja ajankohtaisohjelmatLUETTELEErittäin tärkeä 28% 277Melko tärkeä 48% 483Ei kovinkaan tärkeä 13% 135Ei lainkaan tärkeä 10% 101Ei osaa sanoa 1% 6

<K3_7> TV:n viihdeohjelmatLUETTELEErittäin tärkeä 4% 42Melko tärkeä 17% 170Ei kovinkaan tärkeä 35% 346Ei lainkaan tärkeä 44% 436Ei osaa sanoa 1% 8

170

<K3_8> Kirjat, aikakauslehdet ja muut kirjallisetlähteetLUETTELEErittäin tärkeä 6% 61Melko tärkeä 36% 364Ei kovinkaan tärkeä 31% 310Ei lainkaan tärkeä 26% 258Ei osaa sanoa 1% 9

<K3_9> InternetLUETTELEErittäin tärkeä 20% 196Melko tärkeä 28% 279Ei kovinkaan tärkeä 18% 184Ei lainkaan tärkeä 34% 336Ei osaa sanoa 1% 7

<K3_10> Puolueiden tai ehdokkaidenvaalikampanjatLUETTELEErittäin tärkeä 9% 92Melko tärkeä 40% 401Ei kovinkaan tärkeä 25% 254Ei lainkaan tärkeä 25% 247Ei osaa sanoa 1% 8

<K3_11> Kansalaisjärjestöjen esim.ammattiyhdistysliike äänestyskampanjatLUETTELEErittäin tärkeä 2% 16Melko tärkeä 16% 160Ei kovinkaan tärkeä 25% 248Ei lainkaan tärkeä 55% 548Ei osaa sanoa 3% 30

<K4> Entä kuinka usein keskustelit äsken käydyistäeduskuntavaaleista muiden ihmisten kanssavaalikampanjan aikana?LUETTELEPäivittäin tai lähes päivittäin 29% 292Usein 28% 280Joskus 24% 239Harvoin 16% 160En koskaan 3% 31En osaa sanoa 0% 0

<K5> Kävitkö internetin kautta jossakin vaali-koneessa testaamassa sopivaa kansanedustaja-ehdokasta itsellesi?LUETTELEKyllä 40% 405En käynyt 59% 595Ei osaa sanoa 0% 2

MITÄ MIELTÄ OLET SEURAAVISTA VÄITTÄMISTÄ. OLETKO

TÄYSIN SAMAA MIELTÄ, OSITTAIN SAMAA |MIELTÄ, OSITTAIN ERI

MIELTÄ VAI TÄYSIN ERI MIELTÄ VÄITTÄMIEN KANSSA?

<K6_1> Kuka tahansa pystyy vaikuttamaanpoliittisiin päätöksiin, jos vain haluaaLUETTELETäysin samaa mieltä 14% 139Osittain samaa mieltä 42% 419Osittain eri mieltä 30% 299Täysin eri mieltä 14% 142Ei osaa sanoa 0% 3

<K6_2> Äänestämällä voi vaikuttaa asioihinLUETTELETäysin samaa mieltä 45% 452Osittain samaa mieltä 43% 426Osittain eri mieltä 8% 78Täysin eri mieltä 4% 41Ei osaa sanoa 0% 5

<K6_3> Poliitikkojen tekemillä päätöksillä ei olemitään vaikutusta omaan elämääniLUETTELETäysin samaa mieltä 4% 42Osittain samaa mieltä 16% 158Osittain eri mieltä 36% 361Täysin eri mieltä 44% 437Ei osaa sanoa 0% 4

<K6_4> On ainakin yksi puolue, joka aina yrittääajaa minun etuaniLUETTELETäysin samaa mieltä 22% 225Osittain samaa mieltä 39% 391Osittain eri mieltä 22% 218Täysin eri mieltä 14% 138Ei osaa sanoa 3% 30

<K6_5> Puolueet ovat kiinnostuneita vain ihmistenantamista äänistä, eivät heidän mielipiteistäänLUETTELETäysin samaa mieltä 12% 118Osittain samaa mieltä 31% 313Osittain eri mieltä 38% 384Täysin eri mieltä 16% 164Ei osaa sanoa 2% 23

<K6_6> Äänestämässä käyminen onkansalaisvelvollisuusLUETTELETäysin samaa mieltä 63% 635Osittain samaa mieltä 23% 231Osittain eri mieltä 6% 62Täysin eri mieltä 7% 71Ei osaa sanoa 0% 3

171

<K6_7> Ymmärrän melko hyvin tärkeitä poliittisiakysymyksiäLUETTELETäysin samaa mieltä 23% 230Osittain samaa mieltä 50% 504Osittain eri mieltä 19% 189Täysin eri mieltä 7% 71Ei osaa sanoa 1% 8

<K6_8> Eduskuntavaaleissa oli tarjolla ainakinyksi minulle mieluinen ehdokasLUETTELETäysin samaa mieltä 65% 655Osittain samaa mieltä 22% 222Osittain eri mieltä 5% 53Täysin eri mieltä 6% 65Ei osaa sanoa 1% 7

<K6_9> Minulla ei ole mitään sananvaltaa siihenmitä maan hallitus ja eduskunta päättävätLUETTELETäysin samaa mieltä 20% 205Osittain samaa mieltä 27% 275Osittain eri mieltä 35% 347Täysin eri mieltä 16% 163Ei osaa sanoa 1% 12

JOS AJATTELET OMIA MIELIPITEITÄSI ERITYISESTI PUOLUEISTA JAPOLIITIKOISTA, NIIN KUINKA PALJON SEURAAVAT ASIAT OVAT

MIELESTÄSI VAIKUTTANEET NIIDEN MUOTOUTUMISEEN. OVATKO

NE VAIKUTTANEET PALJON, JONKIN VERRAN VAI EI LAINKAAN?

<K7_1> Koulunkäynnin yhteydessä saadutvaikutteet (peruskoulu ja lukio)LUETTELEPaljon 7% 66Jonkin verran 55% 547Ei lainkaan 38% 379Ei osaa sanoa 1% 10

<K7_2> Ammatillisen opiskelun aikana saadutvaikutteetLUETTELEPaljon 9% 95Jonkin verran 47% 474Ei lainkaan 41% 415Ei osaa sanoa 2% 18

<K7_3> Työpaikoilta saadut vaikutteetLUETTELEPaljon 6% 58Jonkin verran 42% 417Ei lainkaan 51% 510Ei osaa sanoa 2% 17

<K7_4> Omien vanhempien mielipiteetLUETTELEPaljon 16% 157Jonkin verran 52% 526Ei lainkaan 31% 313Ei osaa sanoa 1% 6

<K7_5> Kavereiden mielipiteetLUETTELEPaljon 4% 37Jonkin verran 47% 468Ei lainkaan 49% 494Ei osaa sanoa 0% 3

<K7_6> Tiedotusvälineissä esitetyt mielipiteetpolitiikastaLUETTELEPaljon 16% 158Jonkin verran 65% 654Ei lainkaan 18% 182Ei osaa sanoa 1% 8

<K7_7> Puolueiden ja poliitikkojen toimintaLUETTELEPaljon 32% 324Jonkin verran 56% 557Ei lainkaan 11% 111Ei osaa sanoa 1% 10

<K7_8> Politiikasta itse hankkimiisi tietoihinperustuvat mielipiteetLUETTELEPaljon 37% 366Jonkin verran 47% 468Ei lainkaan 15% 153Ei osaa sanoa 1% 15

<K7_9> Kansalaisjärjestöjen kannanototLUETTELEPaljon 4% 44Jonkin verran 35% 351Ei lainkaan 58% 585Ei osaa sanoa 2% 22

<K8> Mikä käsitys sinulla on Paavo Lipposenjohtaman hallituksen toiminnasta? Oletkohallituksen toimintaan...LUETTELE 1-4Erittäin tyytyväinen 4% 39Melko tyytyväinen 65% 647Melko tyytymätön 21% 210Erittäin tyytymätön 5% 53Ei osaa sanoa 5% 53

172

<K9> Monet ihmiset jättävät nykyisin syystä taitoisesta äänestämättä. Jätitkö itse näissäeduskuntavaaleissa äänestämättä vai kävitköäänestämässä ennakkoon vai varsinaisenavaalipäivänä?Jätin äänestämättä 23%Kävin äänestämässä ennakkoon 19% 188Kävin äänestämässä vaalipäivänä 55% 556Ei halua sanoa 2% 24

ÄÄNESTÄNEILLE

<K10> Kuinka hyvin tunsit ehdokkaan, jotaäänestit?LUETTELETunsit hänet henkilökohtaisesti 14% 101Ystäväsi, tuttavasi tai sukulaisesi tunteehänet henkilökohtaisesti 14% 102Tunsit ehdokkaan toimintaa tiedotus-välineiden perusteella 39% 293Äänestit ehdokasta vaalimainonnanperusteella 17% 130Valitsit sopivan ehdokkaan tuntemattahäntä tarkemmin 15% 110En osaa sanoa 1% 8

<K11> Entä missä vaiheessa päätit, ketä ehdokastaäänestit?LUETTELESamana päivänä kun kävit äänestämässä 22% 164Joitakin päiviä ennen äänestämistä 33% 243Noin viikkoa kahta ennen äänestämistä 26% 190Noin kuukautta kahta ennen äänestämistä 11% 79Päätös oli selvä jo viime vuoden puolella 9% 66Ei osaa sanoa 0% 2

<K12> Missä vaiheessa päätit puolueen jonkaehdokasta äänestit?LUETTELESamana päivänä kun kävit äänestämässä 9% 66Joitakin päiviä ennen äänestämistä 13% 98Noin viikkoa kahta ennen äänestämistä 16% 117Noin kuukautta kahta ennen äänestämistä 14% 104Päätös oli selvä jo viime vuoden puolella 45% 332Ei osaa sanoa 4% 27

<K13> Minkä puolueen ehdokasta äänestiteduskuntavaaleissa?ÄLÄ LUETTELESuomen sosialidemokraattinen puolue(SDP) 16% 117Suomen Keskusta (KESK) 22% 161Kansallinen Kokoomus (KOK) 20% 146Vasemmistoliitto 6% 45Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) 0% 3Vihreä Liitto (VIHR) 18% 131

Kristillisdemokraatit (KD) 5% 35Perussuomalaiset (PS) 2% 13_______________________ 0% 0_______________________ 0% 0Jokin muu puolue, mikä 2% 13Ei halua sanoa 11% 80

<K14> Äänestitkö suurin piirtein itsesi ikäistäehdokastaKyllä 31%Ei 68% 503Ei osaa sanoa 1% 7

<K15> Äänestitkö omaa sukupuoltasi olevaaehdokastaKyllä 63% 465Ei 37% 272Ei osaa sanoa 1% 7

MISSÄ MÄÄRIN SEURAAVAT ASIAT VAIKUTTIVAT SIIHEN, KETÄ

EHDOKASTA ÄÄNESTIT?

<K16_1> Ehdokkaan sukupuoliLUETTELERatkaisevasti 7% 50Melko paljon 10% 77Jonkin verran 15% 108Ei lainkaan 68% 506Ei osaa sanoa 0% 3

<K16_2> Ehdokkaan ikäLUETTELERatkaisevasti 7% 49Melko paljon 13% 98Jonkin verran 28% 212Ei lainkaan 51% 377Ei osaa sanoa 1% 8

<K16_3> Ehdokkaan koulutustaustaLUETTELERatkaisevasti 9% 65Melko paljon 22% 165Jonkin verran 36% 271Ei lainkaan 32% 238Ei osaa sanoa 1% 5

<K16_4> Ehdokkaan aiempi kokemus politiikastaLUETTELERatkaisevasti 15% 111Melko paljon 22% 164Jonkin verran 37% 272Ei lainkaan 26% 194Ei osaa sanoa 0% 3

173

<K16_5> Ehdokkaan ulkoinen olemus ja tyyliLUETTELERatkaisevasti 6% 41Melko paljon 15% 114Jonkin verran 40% 294Ei lainkaan 39% 293Ei osaa sanoa 0% 2

<K16_6> Ehdokkaan julkinen tunnettuuspolitiikan ulkopuolellaLUETTELERatkaisevasti 3% 24Melko paljon 10% 74Jonkin verran 30% 221Ei lainkaan 56% 418Ei osaa sanoa 1% 7

<K16_7> Ehdokkaan näkemykset ja kannanototLUETTELERatkaisevasti 51% 383Melko paljon 29% 216Jonkin verran 16% 118Ei lainkaan 3% 22Ei osaa sanoa 1% 5

<K16_8> Ehdokas edusti kannattamaasi puoluettaLUETTELERatkaisevasti 49% 368Melko paljon 18% 133Jonkin verran 15% 112Ei lainkaan 17% 123Ei osaa sanoa 1% 8

<K16_9> Ehdokkaan vaalikampanjointi javaalimainontaLUETTELERatkaisevasti 7% 53Melko paljon 18% 134Jonkin verran 36% 270Ei lainkaan 38% 280Ei osaa sanoa 1% 7

<K16_10> Ehdokkaan tunnettuus nuortenkeskuudessa esim. viihde ja urheiluLUETTELERatkaisevasti 3% 19Melko paljon 5% 36Jonkin verran 14% 103Ei lainkaan 77% 576Ei osaa sanoa 1% 10

<K16_11> Ystäväsi, tuttavasi tai lähiomaisesisuositteluLUETTELERatkaisevasti 4% 31Melko paljon 6% 45

Jonkin verran 21% 155Ei lainkaan 68% 505Ei osaa sanoa 1% 8

<K16_12> Kansalaisjärjestöjen kannanotot ja tukiehdokkaalleLUETTELERatkaisevasti 1% 8Melko paljon 3% 22Jonkin verran 17% 124Ei lainkaan 77% 572Ei osaa sanoa 2% 18

MISSÄ MÄÄRIN SEURAAVAT ASIAT VAIKUTTIVAT PUOLUEVALINTAASI

<K17_1> Puolueen aate ja ideologiaLUETTELERatkaisevasti 37% 273Melko paljon 27% 199Jonkin verran 25% 183Ei lainkaan 11% 79Ei osaa sanoa 1% 10

<K17_2> Puolueella hyvä puheenjohtajaLUETTELERatkaisevasti 11% 79Melko paljon 20% 150Jonkin verran 30% 223Ei lainkaan 38% 281Ei osaa sanoa 1% 11

<K17_3> Puolueella runsaasti kyvykkäitä päättäjiäLUETTELERatkaisevasti 14% 104Melko paljon 31% 228Jonkin verran 35% 257Ei lainkaan 19% 141Ei osaa sanoa 2% 14

<K17_4> Puolueen toiminta viime vaalikaudellaeduskunnassaLUETTELERatkaisevasti 13% 96Melko paljon 30% 225Jonkin verran 35% 258Ei lainkaan 20% 147Ei osaa sanoa 2% 18

<K17_5> Puolueen onnistunut vaalikampanjaLUETTELERatkaisevasti 6% 48Melko paljon 16% 118Jonkin verran 34% 254Ei lainkaan 41% 305Ei osaa sanoa 3% 19

174

<K17_6> Halu tukea nykyisiä päättäjiä maanhallituksessaLUETTELERatkaisevasti 9% 66Melko paljon 20% 151Jonkin verran 33% 245Ei lainkaan 35% 259Ei osaa sanoa 3% 23

<K17_7> Halu vaihtaa päättäjiä maan hallituksessaLUETTELERatkaisevasti 18% 136Melko paljon 16% 116Jonkin verran 27% 198Ei lainkaan 36% 270Ei osaa sanoa 3% 24

<K17_8> Halu vaikuttaa maan tulevaanhallituskoostumukseenLUETTELERatkaisevasti 24% 179Melko paljon 26% 194Jonkin verran 32% 235Ei lainkaan 17% 124Ei osaa sanoa 2% 12

<K17_9> Halu vaikuttaa siihen, kenestä tuleepääministeriLUETTELERatkaisevasti 15% 113Melko paljon 17% 129Jonkin verran 24% 177Ei lainkaan 42% 314Ei osaa sanoa 1% 11

<K17_10> Hyviä nuoria ehdokkaitaLUETTELERatkaisevasti 11% 81Melko paljon 20% 152Jonkin verran 28% 211Ei lainkaan 37% 273Ei osaa sanoa 4% 27

<K17_11> Kansalaisjärjestöjen kannanototLUETTELERatkaisevasti 1% 9Melko paljon 6% 45Jonkin verran 24% 176Ei lainkaan 66% 489Ei osaa sanoa 3% 25

SEURAAVAKSI LUETTELEN ERÄITÄ ASIOITA JA TAVOITTEITA, JOTKA

NOUSIVAT ESILLE VAALEISSA. MITEN TÄRKEITÄ NE OLIVAT

TEHDESSÄSI OMIA ÄÄNESTYSRATKAISUJASI?

<K18_1> TalouskasvuLUETTELEErittäin tärkeä 12% 87Melko tärkeä 54% 405Ei kovinkaan tärkeä 25% 185Ei lainkaan tärkeä 8% 63Ei osaa sanoa 1% 4

<K18_2> Valtion taloudenpito ja velan määräLUETTELEErittäin tärkeä 12% 89Melko tärkeä 56% 415Ei kovinkaan tärkeä 23% 172Ei lainkaan tärkeä 8% 62Ei osaa sanoa 1% 6

<K18_3> TyöttömyysLUETTELEErittäin tärkeä 40% 295Melko tärkeä 51% 382Ei kovinkaan tärkeä 7% 49Ei lainkaan tärkeä 2% 18Ei osaa sanoa 0% 0

<K18_4> Palkansaajan asema ja etuudetLUETTELEErittäin tärkeä 36% 267Melko tärkeä 50% 372Ei kovinkaan tärkeä 11% 82Ei lainkaan tärkeä 3% 21Ei osaa sanoa 0% 2

<K18_5> Naisten ja miesten tasa-arvoLUETTELEErittäin tärkeä 27% 201Melko tärkeä 44% 326Ei kovinkaan tärkeä 19% 140Ei lainkaan tärkeä 10% 77Ei osaa sanoa 0% 0

<K18_6> Yhteiskunnallinen syrjäytyminen jaköyhyysLUETTELEErittäin tärkeä 34% 250Melko tärkeä 47% 352Ei kovinkaan tärkeä 15% 109Ei lainkaan tärkeä 4% 32Ei osaa sanoa 0% 1

<K18_7> VerotusLUETTELEErittäin tärkeä 30% 220Melko tärkeä 49% 368Ei kovinkaan tärkeä 15% 110Ei lainkaan tärkeä 6% 44Ei osaa sanoa 0% 2

175

<K18_8> KoulutusmahdollisuudetLUETTELEErittäin tärkeä 35% 263Melko tärkeä 47% 347Ei kovinkaan tärkeä 12% 92Ei lainkaan tärkeä 5% 37Ei osaa sanoa 1% 5

<K18_9> Yhteiskunnan tuki lapsiperheilleLUETTELEErittäin tärkeä 44% 325Melko tärkeä 38% 280Ei kovinkaan tärkeä 13% 95Ei lainkaan tärkeä 6% 42Ei osaa sanoa 0% 2

<K18_10> Yhteiskunnan tuki nuorilleLUETTELEErittäin tärkeä 43% 322Melko tärkeä 47% 346Ei kovinkaan tärkeä 8% 58Ei lainkaan tärkeä 2% 17Ei osaa sanoa 0% 1

<K18_11> Alueellinen eriarvoisuusLUETTELEErittäin tärkeä 21% 154Melko tärkeä 41% 306Ei kovinkaan tärkeä 24% 181Ei lainkaan tärkeä 13% 94Ei osaa sanoa 1% 9

<K18_12> Vanhusten hoitoLUETTELEErittäin tärkeä 33% 245Melko tärkeä 47% 350Ei kovinkaan tärkeä 14% 106Ei lainkaan tärkeä 6% 41Ei osaa sanoa 0% 2

<K18_13> Sairaiden hoitoLUETTELEErittäin tärkeä 47% 347Melko tärkeä 43% 323Ei kovinkaan tärkeä 6% 45Ei lainkaan tärkeä 4% 28Ei osaa sanoa 0% 1

<K18_14> Rikollisuus ja poliisin voimavaratLUETTELEErittäin tärkeä 30% 221Melko tärkeä 47% 350Ei kovinkaan tärkeä 18% 132Ei lainkaan tärkeä 5% 40Ei osaa sanoa 0% 1

<K18_15> Huumeiden käyttö ja huumerikollisuusLUETTELEErittäin tärkeä 33% 249Melko tärkeä 42% 315Ei kovinkaan tärkeä 17% 129Ei lainkaan tärkeä 6% 47Ei osaa sanoa 1% 4

<K18_16> ProstituutioLUETTELEErittäin tärkeä 12% 92Melko tärkeä 33% 247Ei kovinkaan tärkeä 31%Ei lainkaan tärkeä 20% 149Ei osaa sanoa 3% 22

<K18_17> KehitysapuLUETTELEErittäin tärkeä 12% 91Melko tärkeä 38% 286Ei kovinkaan tärkeä 35% 259Ei lainkaan tärkeä 13% 99Ei osaa sanoa 1% 9

<K18_18> Ulkomaalaisten maahanmuuttajienmääräLUETTELEErittäin tärkeä 10% 71Melko tärkeä 39% 292Ei kovinkaan tärkeä 34% 253Ei lainkaan tärkeä 16% 121Ei osaa sanoa 1% 7

<K18_19> LuonnonsuojeluLUETTELEErittäin tärkeä 24% 180Melko tärkeä 43% 317Ei kovinkaan tärkeä 23% 168Ei lainkaan tärkeä 9% 70Ei osaa sanoa 1% 9

<K18_20> Pääministerin valintaLUETTELEErittäin tärkeä 13% 96Melko tärkeä 31% 231Ei kovinkaan tärkeä 33% 246Ei lainkaan tärkeä 22% 167Ei osaa sanoa 1% 4

<K18_21> Hallitukseen tulevat puolueetLUETTELEErittäin tärkeä 17% 130Melko tärkeä 46% 341Ei kovinkaan tärkeä 24% 180Ei lainkaan tärkeä 11% 83Ei osaa sanoa 1% 10

176

<K18_22> Rasismi ja muukalaisvihaLUETTELEErittäin tärkeä 17% 130Melko tärkeä 44% 327Ei kovinkaan tärkeä 25% 188Ei lainkaan tärkeä 12% 92Ei osaa sanoa 1% 7

<K18_23> Suomen Nato-jäsenyysLUETTELEErittäin tärkeä 17% 126Melko tärkeä 34% 253Ei kovinkaan tärkeä 30% 221Ei lainkaan tärkeä 19% 138Ei osaa sanoa 1% 6

<K18_24> Julkisten palveluiden yksityistäminenLUETTELEErittäin tärkeä 8% 57Melko tärkeä 33% 242Ei kovinkaan tärkeä 38% 280Ei lainkaan tärkeä 19% 139Ei osaa sanoa 3% 26

<K18_25> Julkisten palveluiden tasoLUETTELEErittäin tärkeä 21% 159Melko tärkeä 55% 412Ei kovinkaan tärkeä 15% 111Ei lainkaan tärkeä 6% 45Ei osaa sanoa 2% 17

<K18_26> Vähemmistöjen asemaLUETTELEErittäin tärkeä 16% 120Melko tärkeä 48% 358Ei kovinkaan tärkeä 24% 181Ei lainkaan tärkeä 10% 74Ei osaa sanoa 1% 11

KYSYMYKSET 19–21 VAIN ÄÄNESTÄMÄTTÄ JÄTTÄNEILLE

<K19> Kuinka itsestään selvää äänestämättäjättäminen oli sinulle?LUETTELEItsestään selvää 15% 36Äänestämässä käynti kävi kyllä mielessä,mutta et harkinnut sitä vakavasti 33% 77Harkitsit vakavasti myös äänestämässäkäyntiä 50% 118En osaa sanoa 1% 3

KUINKA PALJON SEURAAVAT SYYT VAIKUTTIVAT ÄÄNESTÄMÄTTÄ

JÄTTÄMISEESI EDUSKUNTAVAALEISSA? OLIKO SYY TÄRKEÄ,VAIKUTTIKO SE JONKIN VERRAN VAI EIKÖ SE VAIKUTTANUT

LAINKAAN?

<K20_1> Sinun oli vaikea löytää itsellesi sopivaaehdokastaLUETTELETärkeä 35% 82Vaikutti jonkin verran 25% 59Ei lainkaan 38% 90Ei osaa sanoa 1% 3

<K20_2> Sinun oli vaikea löytää itsellesi sopivaapuoluettaLUETTELETärkeä 17% 40Vaikutti jonkin verran 31% 73Ei lainkaan 51% 119Ei osaa sanoa 1% 2

<K20_3> Olit estynyt äänestämään matkan,sairauden, työesteen, tms. vuoksiLUETTELETärkeä 35% 82Vaikutti jonkin verran 10% 23Ei lainkaan 54% 127Ei osaa sanoa 1% 2

<K20_4> Et vain viitsinyt käydä äänestämässäLUETTELETärkeä 20% 47Vaikutti jonkin verran 21% 48Ei lainkaan 58% 136Ei osaa sanoa 1% 3

<K20_5> Et katsonut äänestämisestä olevanitsellesi mitään hyötyäLUETTELETärkeä 25% 59Vaikutti jonkin verran 28% 66Ei lainkaan 45% 106Ei osaa sanoa 1% 3

<K20_6> Mielestäsi yksi ääni ei olisi merkinnytmitään vaalien lopputulokseenLUETTELETärkeä 24% 57Vaikutti jonkin verran 25% 59Ei lainkaan 50% 116Ei osaa sanoa 1% 2

<K20_7> Tunnet epäluottamusta poliitikkoja jayleensä politiikkaa kohtaanLUETTELETärkeä 22% 51Vaikutti jonkin verran 37% 87Ei lainkaan 39% 92Ei osaa sanoa 2% 4

177

<K20_8> Halusit protestoida politiikkaa japoliitikkoja vastaanLUETTELETärkeä 10% 24Vaikutti jonkin verran 13% 30Ei lainkaan 75% 175Ei osaa sanoa 2% 5

<K20_9> Sinulla ei ollut riittävästi tietoaehdokkaistaLUETTELETärkeä 17% 40Vaikutti jonkin verran 32% 75Ei lainkaan 50% 117Ei osaa sanoa 1% 2

<K20_10> Politiikka ei kiinnosta sinuaLUETTELETärkeä 25% 59Vaikutti jonkin verran 34% 79Ei lainkaan 41% 95Ei osaa sanoa 0% 1

<K20_11> Asiat hoituvat kohtuullisen hyvinmuutenkinLUETTELETärkeä 21% 49Vaikutti jonkin verran 38% 90Ei lainkaan 38% 90Ei osaa sanoa 2% 5

<K20_12> Periaatteellinen päätös ollaäänestämättä vaaleissaLUETTELETärkeä 13% 30Vaikutti jonkin verran 13% 30Ei lainkaan 74% 172Ei osaa sanoa 1% 2

<K20_13> Vaaleissa ei ollut tarpeeksi menoa,meininkiä ja viihteellisyyttäLUETTELETärkeä 7% 16Vaikutti jonkin verran 9% 22Ei lainkaan 82% 193Ei osaa sanoa 1% 3

<K20_14> Maassa on liikaa työttömyyttä jaeriarvoisuutta johon ei voi vaikuttaaLUETTELETärkeä 18% 41Vaikutti jonkin verran 25% 59Ei lainkaan 55% 129Ei osaa sanoa 2% 5

<K20_15> Suora toiminta ja kansalaisaktiivisuusparempi vaikuttamiskanavaLUETTELETärkeä 17% 39Vaikutti jonkin verran 24% 55Ei lainkaan 55% 129Ei osaa sanoa 5% 11

<K20_16> Et löytänyt hyvää syytä käydääänestämässäLUETTELETärkeä 23% 54Vaikutti jonkin verran 24% 57Ei lainkaan 50% 117Ei osaa sanoa 3% 6

JOS K2016 = 1 tai 2

<K21> Mikä olisi ollut mielestäsi hyvä syy käydääänestämässä?_______________________ 0% 0_______________________ 0% 0Avoin vastaus 65% 72Eos 35% 39

<K22> Mitkä kaikki seuraavista puolueista olivatsellaisia, joita olisit voinut äänestää?LUETTELESuomen sosialidemokraattinen puolue(SDP) 50% 498Suomen Keskusta (KESK) 46% 456Kansallinen Kokoomus (KOK) 44% 445Vasemmistoliitto 25% 250Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) 10% 105Vihreä Liitto (VIHR) 52% 518Kristillisdemokraatit (KD) 19% 190Perussuomalaiset (PS) 23% 234Jokin muu puolue, mikä? 4% 39Ei mitään puoluetta 2% 23Ei osaa sanoa 3% 32_______________________ 0% 0_______________________ 0% 0

<K23> Ovatko vanhempasi koskaan tarjonneetsinulle ohjeita tai malleja siitä, että vaaleissa pitääkäydä äänestämässä?LUETTELEKyllä, hyvin usein 18% 178Kyllä, melko usein 28% 285Kyllä, mutta vai harvoin 30% 298Ei lainkaan 24% 239Ei osaa samoa 0% 2

178

<K24> Kuinka tyytyväinen tai tyytymätön oletomaan taloudelliseen tilanteeseesi?LUETTELEErittäin tyytyväinen 8% 84Melko tyytyväinen 50% 500Ei tyytyväinen eikä tyytymätön 20% 196Melko tyytymätön 16% 162Erittäin tyytymätön 6% 59En osaa sanoa 0% 1

<K25> Luettelen seuraavaksi joukon eri tyyppisiäjärjestöjä, seuroja, kerhoja tai vastaavia. Mihinkaikkiin kuulut jäsenenä tai olet toiminnassamukana?LUETTELEJokin opiskelija- tai koululaisjärjestö 20% 202Urheiluseura tai liikuntajärjestö 30% 300Luonnonsuojelu- tai ympäristön-suojelujärjestö, luontojärjestö,eläinsuojelujärjestö tai kerho 6% 63Hyväntekeväisyysjärjestö, avustusjärjestötai vammaisjärjestö 11% 109Maanpuolustus- tai reserviläisjärjestö 5% 51Jokin poliittinen nuorisojärjestö taijonkin puolueen perusjärjestö 3% 26Ihmisoikeus- tai rauhanjärjestö 3% 34Jokin harrastuskerho esim. musiikki-,askartelu-, valokuvauskerho jne 23% 227Ammattiliitto 43% 432Jokin muu järjestö 4% 41Ei mikään näistä 20% 203Ei osaa sanoa 4% 41

<K26> Luettelen seuraavaksi eri tyyppisiäjärjestöjä, yhteisöjä ja ryhmiä. Sano jokaisenjärjestön tai ryhmän kohdalla kiinnostaisikosinua olla mukana sen toiminnassa vai ei?LUETTELEJokin opiskelija-, koululaisjärjestö taioppilaskunta 30% 297Urheiluseura tai liikuntajärjestö 51% 515Jokin harrastusjärjestö tai -kerhoesim. musiikki-, askartelu-, valokuvaus-kerho jne. 50% 500Luonnonsuojelu- tai ympäristön-suojelujärjestö, luontojärjestö, eläin-suojelujärjestö tai kerho 32% 323Hyväntekeväisyysjärjestö, avustusjärjestötai vammaisjärjestö 43% 431Maanpuolustus- tai reserviläisjärjestö 22% 218Jokin poliittinen nuorisojärjestö taijonkin puolueen perusjärjestö 13% 135Ihmisoikeus- tai rauhanjärjestö 30% 296Eläinten oikeuksia ajava liike 23%Globalisaatiota ja maailmankaupanvapauttamista vastustava liike tai

ryhmittymä 8% 81Globalisaatiota ja maailmankaupanvapauttamista puolustava liike tairyhmittymä 8% 80Kehitysmaaliike, kehitysmaakauppaaedistävä liike 24% 239Ulkomaalaisten maahanmuuttoavastustava ryhmittymä tai järjestö 6% 63Ulkomaalaisten ja pakolaisten oikeuksiaajava ryhmittymä tai järjestö 14% 144_______________________ 0% 0_______________________ 0% 0Jokin muu järjestö, mikä 1% 13Ei mikään 13% 135Ei osaa sanoa 0% 5

SEURAAVAKSI LUETTELEN JOUKON YHTEISKUNNALLISEN

OSALLISTUMISEN MUOTOJA. JOS TUNTISIT ASIAN EDISTÄMISEN

TODELLA TÄRKEÄKSI, NIIN MITÄ NÄISTÄ OLET TEHNYT TAI

SAATTAISIT TEHDÄ?

<K27_1> Kirjoittaa yleisönosastoonLUETTELEOlet tehnyt 13% 135Saattaisit tehdä 68% 680Et tekisi missään tapauksessa 18% 181Ei osaa sanoa 1% 6

<K27_2> Osallistua asuinalueesiasukasyhdistystoimintaanLUETTELEOlet tehnyt 10% 102Saattaisit tehdä 65% 653Et tekisi missään tapauksessa 24% 238Ei osaa sanoa 1% 9

<K27_3> Ottaa yhteyttä poliittisiinpäätöksentekijöihin jossakin tärkeässä asiassaLUETTELEOlet tehnyt 6% 59Saattaisit tehdä 62% 618Et tekisi missään tapauksessa 31% 311Ei osaa sanoa 1% 14

<K27_4> Kirjoittaa nimesi vetoomuksiinLUETTELEOlet tehnyt 44% 445Saattaisit tehdä 47% 467Et tekisi missään tapauksessa 9% 87Ei osaa sanoa 0% 3

<K27_5> Osallistua boikottiin, maksu- taiostolakkoonLUETTELEOlet tehnyt 13% 129Saattaisit tehdä 45% 451

179

Et tekisi missään tapauksessa 41% 406Ei osaa sanoa 2% 16

<K27_6> Osallistua rauhanomaisiinmielenosoituksiinLUETTELEOlet tehnyt 10% 100Saattaisit tehdä 40% 402Et tekisi missään tapauksessa 49% 490Ei osaa sanoa 1% 10

<K27_7> Osallistua radikaaliin suoraantoimintaan, jossa kansalaistottelemattomuustulee mukaan kuvaanLUETTELEOlet tehnyt 1% 8Saattaisit tehdä 10% 99Et tekisi missään tapauksessa 88% 886Ei osaa sanoa 1% 9

<K27_8> Osallistua sellaisiin mielenosoituksiin,joissa aiemmin on ilmennyt väkivaltaisuuttaLUETTELEOlet tehnyt 0% 5Saattaisit tehdä 7% 75Et tekisi missään tapauksessa 91% 916Ei osaa sanoa 1% 6

LOPUKSI MUUTAMA TAUSTATIETOKYSYMYS TULOSTEN

TILASTOLLISTA KÄSITTELYÄ VARTEN

<T1> Mikä on peruskoulutuksesi?Peruskoulu 41% 414Lukio tai osa siitä 9% 86Ylioppilas 50% 501Ei vastausta 0% 1

<T2> Ammatillinen koulutuksesi?LUETTELEEi ammatillista koulutusta 29% 286Ammattikurssi, lyhyt ammatillinenkoulutus, koulutus työn ohessa 4% 38Koulutasoinen ammattikoulutus 25% 254Opistotasoinen ammattikoulutus 20% 205Yliopisto- tai korkeakoulututkinto 19% 194Joku muu 1% 7Ei vastausta 2% 18

<T3> Mikä seuraavista vaihtoehdoista kuvaapääasiallista toimintaasi tällä hetkellä?LUETTELEOpiskelemassa 36% 357Kokopäivätyössä 43% 430Osa-aikatyössä 6% 62Työttömänä tai työllisyyskoulutuksessa 7% 66Koti-äiti tai koti-isä 6% 60

Jokin muu 2% 25Ei osaa sanoa 0% 2

JOS KOKOPÄIVÄ- TAI OSA-AIKATYÖSSÄ

<T4> Mikä seuraavista on ammattiryhmä, johonkatsot lähinnä kuuluvasi?LUETTELEJohtavassa asemassa toisen palveluksessa 2% 11Ylempi toimihenkilö 14% 69Alempi toimihenkilö 19% 93Työntekijä 57% 279Yrittäjä tai yksityinen ammatinharjoittaja 5% 26Maatalousyrittäjä 1% 6Opiskelija 1% 4Kotiäiti/-rouva tai koti-isä 0% 2Jokin muu 0% 2Ei vastausta 0% 0

<T5> Asutko?LUETTELEYksin 25% 248Yhdessä vanhempien tai jommankumman vanhemman kanssa 20% 200Yhdessä kämppäkaverin tai -kavereidenkanssa (solu tms.) 6% 63Yhdessä kumppanin tai puolison kanssa,ei lapsia 30% 300Yksinhuoltajana omien lasten kanssa 1% 8Yhdessä kumppanin tai puolison sekälasten kanssa 18% 178_______________________ 0% 0_______________________ 0% 0Jokin muu, mikä 0% 4Ei vastausta 0% 1

JOS TYÖSSÄ

<T6> Oletko itse ollut työttömänä viimeksikuluneen 12 kuukauden aikana?Kyllä 19% 92Ei 81% 398Ei osaa sanoa 0% 2

TÄSSÄ KAIKKI KYSYMYKSEMME TÄLLÄ KERRALLA. OIKEIN

PALJON KIITOKSIA VASTAUKSISTANNE. MINUN NIMENI

ON_____________ JA TÄMÄ HAASTATTELU TEHTIIN

SUOMEN GALLUPIN PUHELINHAASTATTELUKESKUKSESTA.HYVÄÄ JATKOA!

180

TIIVISTELMÄ

Pitkään jatkunut lasku nuorten äänestysaktiivisuu-dessa pysähtyi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa.Välittömästi eduskuntavaalien jälkeen SuomenGallup toteutti Nuorisoasiain neuvottelukunnan(Nuora) toimeksiannosta kyselytutkimuksen(survey), jossa haastateltiin 1 002 18–30-vuotias-ta nuorta. Kyselyssä tiedusteltiin nuorten käsityk-siä politiikasta yleensä, politiikkaan osallistumises-ta, järjestöistä, äänestämisestä ja äänestämättä jät-tämisestä. Tässä teoksessa kirjoittajat analysoivat jatulkitsevat tämän kyselytutkimuksen aineistoa erinäkökulmista.

Teoksen avausartikkelissa Suomen Gallupinkyselytutkimuksen suorittaneet Sakari Nurmelaja Juhani Pehkonen osoittavat, että äänestyspro-sentin lasku on pysähtynyt ainakin väliaikaisesti.Tulokset viittaavat siihen, että nuorten käsityspolitiikasta on osin muuttumassa. Politiikka eiole heille vain äänestämistä tai äänestämättä jät-tämistä tai osallistumista edustukselliseen poliit-tiseen järjestelmään, esimerkiksi puolueiden toi-mintaan. Politiikkaan kuuluu myös laaja-alaisem-pi globaali toiminta ja kansalaisaktivismin näkö-kulma, jossa kansallisvaltioiden rajat ja poliittisetperinteet ylittyvät. Esimerkkinä tästä globaalistatoiminnasta ovat erilaiset ympäristöliikkeet.

Nuorison politiikkakäsityksen laajenemisenvuoksi äänestämättömyyttäkään ei voi enää tul-kita vain kiinnostuksen puutteeksi. Kuitenkinaineisto osoittaa, että kysymys poliittisesta aktii-visuudesta jakaa nuorison kahtia: puolet nuoris-ta suhtautuu politiikkaan ja vaaleihin myöntei-sesti ja harrastaa myös omaehtoista poliittista po-lemiikkia. Toisaalta puolet nuorista osallistuu san-

gen niukasti, vaikka ei enää periaatteessa torjuesimerkiksi äänestämismahdollisuutta.

Villiina Hellsten tarkastelee artikkelissaan ”uut-ta politiikkaa” Suomen Gallupin kyselytutkimuk-sen aineiston valossa. Hellstenin analyysin mu-kaan nuorten poliittista asennetta ohjaavat pe-rinteisten etukysymysten lisäksi myös jälkimate-rialistiset asiakysymykset. Niin sanotut pehmeätarvot ovat sekoitus sosiaalivihreistä ja yksilöä ko-rostavista libertaarisista näkemyksistä. Näiden rin-nalla esiintyy vaatimuksia auktoriteetin ja mo-raalin sekä kurin ja järjestyksen kiristämisestä.Hellsten pohtii, johtuuko nuorten vaalipassiivi-suus puolueiden kyvyttömyydestä tarjota ratkai-suja nuorten tärkeinä pitämiin asiakysymyksiin.Arvojen moniulotteisuuden ja globaalien kysy-mysten lisääntyessä äänestäminen ei enää ole ai-noa ja itsestään selvä vaikuttamisen keino. Erityi-sesti symbolisella tasolla henkilökohtaiset eettisetvalinnat haastavat edustuksellisen kansallisen de-mokratian.

Pia Lundbom täydentää kirjoituksessaan Hell-stenin aikalaisanalyysia. Suomen Gallupin aineis-ton rinnalla Lundbom tarkastelee nuorten poli-tiikkaa käsitteleviä kirjoitelmia. Nämä kirjoituk-set on valittu Allianssin järjestämän Nuorisovaa-lit 2003 -hankkeen yhteydessä järjestetyn kirjoi-tuskilpailun annista. Kirjoituksissaan 14–19-vuotiaat nuoret käsittelivät demokratiaa, politiik-kaa, vaaleja sekä kansalaisaktivismia ja muutapolitiikkaan vaikuttamista. Lundbom esittää, ettäkansalaisaktivismi tarjoaa mahdollisuuden nuor-ten yhteiskunnalliselle keskustelulle ja politiik-kaan mukaan heittäytymiseksi. Nuorten käsityk-set politiikasta ovat varsin moniäänisiä. Politiikantulevaisuus vaikuttaakin tässä valossa varsin kiin-nostavalta: odotettavissa on innovatiivista, kes-kustelevaa ja osallistuvaa politiikkaa. Uudet po-liittiset liikkeet ja järjestöt hallitsevat median hy-väksikäytön ja osaavat nostaa esiin uusia kysy-myksiä. Siten ne kykenevät katsomaan myöskinyhä markkinahenkisemmäksi muuttuvan poli-tiikan kentän yli.

Sami Borg vertaa kirjoituksessaan Gallupinaineistoa aiempiin kyselyaineistoihin ja korostaa

181

nuorison etääntymistä valtapolitiikan ilmiöistä javaihtoehdoista. Vaalipassiivisuus ei siis palaudunuorten pinnallisiin tai pelkästään populistisiinasenteisiin. Nuorilla on vanhempiin ikäryhmiinverrattuna etäinen mutta tietoinen suhde poli-tiikkaan. Vuoden 2003 vaalikampanja ei herä-tellyt tai mobilisoinut nuoria vanhempien tavoinosallistumaan perinteiseen järjestelmään. Toisaal-ta nuorten keskuudessa oli nähtävissä uudenlais-ta Internetiä hyödyntävää verkko-osallistumista.Perinteisesti televisiolla on ollut vaaleissa keskei-nen rooli. Nyt nimenomaan Internet näyttää tar-joavan nuorille oman näkökulman politiikan tee-mojen käsittelyyn.

Ismo Pohjantammi puolestaan arvioi Gallu-pin aineistoa vaalipiireittäin. Puoluekeskeisen nä-kökulman rinnalle nousevat eri alueiden ja arvo-jen edustuksen periaatteet. Pohjantammi nostaakeskeiseksi sen, miten paikallinen ja yleinen po-liittinen julkisuus rakentuvat myös vaalijulkisuu-dessa. Hän tarkastelee pieniä vaalipiirejä poliitti-sen toiminnan kontekstina.

Hanna Wass tutkii Gallupin aineistoa mann-heimilaisen sukupolviteorian valossa. Wass tar-kastelee 18–30-vuotiaiden sukupolven melkoyhtenäistä ja hyvin merkittävää alaryhmää, ”ve-täytyjiä”, jonka poliittista passiivisuutta on vai-kea selittää. Tämän politiikkaan etäisyyttä otta-neen ryhmän rinnalla erottuu pieni mutta mo-nipuolinen, aktiivinen ja äänekäs ryhmä, jollemikään politiikassa ei ole vierasta. Tämä ryhmä eikaihda ulkoparlamentaarisia keinojakaan poliit-tisessa toiminnassaan ja asenteissaan.

Teoksen päättävässä artikkelissaan Kari Paak-kunainen tulkitsee Suomen Gallupin aineistontarjoamia käsityksiä politiikasta ja hahmottelee

erilaisten poliittisten kielikuvien kautta sitä ta-paa, jolla nuoret osallistuvat politiikkaan. Nuori-son käyttämä politiikan sanasto vaikuttaa aiem-paa avarammalta ja joustavammalta. Edes melkopassiivisissa ryhmissä politiikkaa ei enää pidetämoraalisesti ja likaisena ja mustavalkoisena peli-nä, joka jätettäisiin täydellisesti muiden huolek-si. Paakkunainen nostaa esiin populistisen roh-kean ja toiminnallisen suuntauksen. Tämän rin-nalle nousee harkitseva ja yksilöä painottava nuo-risoryhmä, jonka näkemystä yhteiskunnasta voi-daan tarkastella saksalaisen sosiologin UlrichBeckin riskiyhteiskunnan käsitteen avulla. Tätäryhmää eivät enää sido politiikan standardit. Hejoutuvat itse kohtaamaan uudenlaisia eettisiä japoliittisia riskejä koulutuksen ja työelämän pii-rissä. He osaavat ironisoida valtapolitiikkaa ja toi-saalta ottaa vastuuta, reflektoida eli harkita kan-nanottojaan eri tilanteissa.

Riskiyhteiskunnallisessa asenteessa korostuvatmonet erilaiset poliittiset toimintatavat, ristirii-dat ja ratkaisu-ulottuvuudet. Samalla Paakkunai-nen varoittaa ylitulkitsemasta kyselytutkimustenaineistoja. Näissä ylitulkinnoissa vaali-instituutioi-den ja kyselytutkimusten muodostama perintei-nen poliittinen rakenne yritetään pelastaa, vaik-ka niillä ei enää voidakaan yksinkertaisesti tarkas-tella uutta, riskiyhteiskunnallista asennetta. Nuo-ret ottavat ja joutuvat ottamaan monia vastuulli-sen ratkaisijan paikkoja henkilökohtaisesti ja omas-sa elinpiirissään. Tämäkin korostaa sitä, etteivätvanha hallinnollistunut politiikka tai uudet osal-listumistavat ole nuorille mitään helposti ja yk-sinkertaisesti torjuttavia tai omaksuttavia asioita.Monet nuoret haluaisivat myös ”palauttaa poli-tiikkaa” politiikalle vihittyihin laitoksiin.

182

SAMMANDRAG

Valdeltagandet bland unga har länge uppvisaten sjunkande trend. Denna utveckling stannadedock upp vid riksdagsvalet 2003. Omedelbartefter riksdagsvalet utförde Finska Gallup, påuppdrag av Delegationen för ungdomsärenden(Nuora), en enkät (survey) där 1002 ungdomari åldern 18–30 år intervjuades. I enkäten till-frågades de unga om sin uppfattning om politiki allmänhet, deltagande i politiken, organisations-aktivitet och huruvida de röstar eller inte. I dennapublikation analyserar och tolkar författarnaenkätmaterialet ur olika synvinklar.

Sakari Nurmela och Juhani Pehkonen, vilkavar de som utförde Finska Gallups enkät, visar iden inledande artikeln att det sjunkande valdel-tagandet stannat upp, åtminstone temporärt.Resultaten visar att de ungas uppfattning ompolitik delvis håller på att ändras. För dem handlarpolitik inte enbart om att rösta eller att låta bli attrösta eller om att delta i det representativa politiskasystemet, t.ex. inom ramen för partierna. Politikinnefattar också global verksamhet i större om-fattning och medborgaraktivism, där national-staternas gränser överskrids och politiska traditionerförlorar sin betydelse. Exempel på denna globalaverksamhet är olika miljörörelser.

Till följd av att de ungas uppfattning ompolitik har breddats kan inte heller det lågavaldeltagandet längre tolkas enbart som brist påintresse. Materialet visar dock att frågan ompolitisk aktivitet delar de unga i två kategorier:hälften av de unga förhåller sig positivt till politikoch val och tar också på egen hand del i denpolitiska polemiken. Den andra hälften deltar i

rätt liten utsträckning, även om de inte längre iprincip t.ex. helt förkastar tanken på att rösta.

Villiina Hellsten granskar i sin artikel ”den nyapolitiken” mot bakgrund av materialet från FinskaGallups enkät. Enligt Hellstens analys styrs deungas politiska inställning förutom av traditionellaförmånsfrågor också av postmaterialistiska substans-frågor. De s.k. mjuka värdena är en blandning avsocial-gröna syn-punkter och libertarianistiskasynpunkter där individen står i centrum. Parallelltmed dem förekommer krav på auktoritet och moralsamt strängare disciplin och ordning. Hellstenundrar om det låga valdeltagandet bland ungaberor på partiernas oförmåga att erbjuda lösningarpå de substansfrågor de unga anser viktiga. I ochmed att värdena får fler dimensioner och de globalafrågorna ökar utgör röstande inte längre det endaoch självklara sättet att påverka. Vars och ens etiskaval utmanar den representativa nationella demo-kratin i synnerhet på en symbolisk nivå.

Pia Lundbom kompletterar i sitt inläggHellstens samtidsanalys. Vid sidan av FinskaGallups material undersöker Lundbom vad ung-domar skriver om politik. Texterna har valts utbland bidragen i den skrivartävling som ordnadesi samband med projektet Ungdomsvalet 2003där Allianssi stod som arrangör. I texterna skriverungdomar i åldern 14–19 år om demokrati,politik, val samt medborgaraktivism och andrasätt att påverka politiskt. Lundbom för framtanken att medborgaraktivismen erbjuder enmöjlighet för de unga att så att säga kasta sig in iden samhälleliga debatten och i politiken. Deungas uppfattningar om politik är mycket mång-stämmiga. Mot bakgrund av detta förefallerpolitikens framtid synnerligen intressant: vi kanse fram emot en innovativ, debatterande och aktivpolitik. De nya politiska rörelserna och organisatio-nerna vet hur media utnyttjas och kan lyfta framnya frågor. På så sätt kan de också se förbi det alltmer marknadsinriktade politiska fältet.

Sami Borg jämför i sin artikel gallupmaterialetmed tidigare enkätmaterial och betonar dengrundläggande kritiska inställning de unga främjatsig från maktpolitikens fenomen och alternativ.

183

Lågt valdeltagande går alltså inte tillbaka på ytligaeller enbart populistiska attityder hos de unga.Jämfört med äldre åldersgrupper har de unga ettdistanserat men medvetet förhållande till politiken.Val-kampanjen år 2003 väckte eller mobiliseradeinte de unga på samma sätt som de äldre att deltai det traditionella systemet. Å andra sidan kundeman bland de unga observera ett nytt slags del-tagande via Internet. Traditionellt har televisionenspelat en central roll vid val. Nu förefaller uttryck-ligen Internet att erbjuda de unga en egen syn-vinkel när det gäller behandlingen av politiskateman.

Ismo Pohjantammi bedömer för sin del gallup-materialet enligt valdistrikt. Vid sidan av enparticentrerad synvinkel uppkommer principerenligt vilka olika regioner och värden representeras.Pohjantammi framhäver hur den lokala ochallmänna politiska offentligheten är uppbyggdockså vid val. Han studerar de små valdistriktenmed utgångspunkt i den politiska verksamheten.

Hanna Wass undersöker materialet utifrånMannheims generationsteori. Hon behandlar enrätt enhetlig och mycket betydande undergruppi generationen 18–30-åringar, de s.k. tillbaka-dragna, vars politiska passivitet är svår att förklara.Vid sidan av denna grupp som distanserat sig frånpolitiken framträder en liten men mångsidig, aktivoch högljudd grupp, för vilken inget i politiken ärfrämmande. Denna grupp drar sig inte ens för attutnyttja utomparlamentariska metoder i sinpolitiska verksamhet och i sina attityder.

I den avslutande artikeln tolkar Kari Paakku-nainen de uppfattningar om politik som gallup-materialet erbjuder och skisserar via olika politiska

språkbilder sättet på vilket de unga deltar i poli-tiken. Den politiska terminologi som de ungaanvänder förefaller bredare och smidigare änförut. Inte ens i rätt passiva grupper uppfattaspolitiken längre som ett moraliskt smutsigt ochsvartvitt spel som helt överlåts åt andra. Paakku-nainen lyfter fram en populistiskt modig och aktivinriktning. Vid sidan av den finns en efter-sinnande grupp ungdomar som lägger vikt vidindividen och vars samhällssyn kan granskas medhjälp av den tyska sociologen Ulrich Becks risk-samhällsbegrepp: gamla politiska standarderbinder dem inte längre, de ställs själva inför nyaslags etiska och politiska risker i utbildningen ocharbetslivet. De kan ironisera över maktpolitikenoch å andra sidan ta ansvar och överväga sinaställningstaganden i olika situationer.

I synen på risksamhället framträder mångaolika politiska handlingssätt, konflikter ochdimensioner i fråga om lösningar. Samtidigtvarnar Paakkunainen för övertolkning av enkät-materialet. Vid övertolkningar försöker manrädda den traditionella politiska strukturenbestående av valinstitutioner och enkäter, ävenom man med hjälp av dem inte längre på ettenkelt sätt kan studera den nya risksamhällssynen.De unga är och blir tvungna att ta ansvar och fattaavgöranden i många situationer på det person-liga planet och på det område där de är verk-samma. Detta accentuerar det faktum att dengamla, allt mer förvaltningstyngda politiken ellerde nya sätten att delta är något som de ungaenkelt och lätt kan förkasta eller ta till sig. Mångaunga skulle också vilja ”återbörda politiken” tillde inrättningar som vigts åt politiken.

184

SUMMARY

The long decline in the voting activity of youngpeople came to an end in the 2003 parliamentaryelections. Immediately after the parliamentaryelections, Suomen Gallup, commissioned by theAdvisory Council for Youth Affairs (Nuora),carried out a survey in which 1 002 youths agedbetween 18 and 30 were interviewed. In thesurvey, the views of young people on politics ingeneral, participation in politics, organizations,voting and non-voting were investigated. In thiswork, the writers analyse and interpret the materialof this survey from different points of view.

In the opening article of the work, SakariNurmela and Juhani Pehkonen, who carried outthe survey for Suomen Gallup, show that thedecline in voting in percentage terms has cometo an end, at least temporarily. The results indicatethat young people’s view of politics is changingin some respects. For them, politics is not onlyabout voting or not voting, or taking part in arepresentative political system, say, in the activitiesof parties. Politics is also partly about wider globalactivity and the perspective of civic activism,where the boundaries of nation states and politicaltraditions are crossed. An example of this globalactivity is the different environmental move-ments.

Due to the broadening of young people’s viewon politics, even non-voting can no longer beinterpreted as just a lack of interest. The materialshows, however, that the question of politicalactivity divides young people into two: half havea positive attitude towards politics and elections,and are also interested in spontaneous political

polemics. On the other hand, half take part verylittle, although they do not, in principle, rejectthe opportunity to vote.

Villiina Hellsten examines “new politics” inher article in the light of the Suomen Gallupsurvey material. According to Hellsten’s analysis,the political attitudes of young people are directedby the more traditional questions of interest, aswell as by post-materialistic issues. The so-calledsoft values are a mixture of social-green views andlibertarian views that emphasise the individual.Alongside these, demands about the tighteningup of authorities, and about morals as well asdiscipline and order arise. Hellsten ponderswhether the electoral passivity of young peopleis a result of the parties’ inability to offer solutionsto issues that are held to be important by youth.Because of the multidimensionality of values andthe increase of global issues, voting is no longer aself-evident means of influence, or the only meansof influence. Especially at a symbolic level, personalethical choices challenge the national repre-sentative democracy.

In her writing, Pia Lundbom supportsHellsten’s contemporary analysis. In addition toSuomen Gallup’s material, Lundbom examinesyouth essays dealing with politics. These essayshave been chosen from the results of a writingcompetition organized by the Finnish Youth Co-Operation, Allianssi, in conjunction with theYouth Elections 2003 project. In their essays,young people aged between 14 and 19 deal withdemocracy, politics, elections and civic activismand other ways of having an influence on politics.Lundbom suggests that civic activism offersyoung people the opportunity for social debate,and to throw themselves into politics. Youngpeople’s views of politics are quite polyphonic.In this light, the future of politics appears to bequite interesting: it is expected that politics willbe innovative, interactive and engaging. Newpolitical movements and organizations canexploit the media and know how to raise newissues. Thus, they are also capable of seeingthrough the field of politics, which is increasingly

185

determined by marketing.In his writing, Sami Borg compares Gallup’s

material to previous surveys, and emphasisesyoung people’s increasing distance from thephenomena and alternatives of power politics.Electoral passivity does not translate into thesuperficial, or merely populist attitudes of youngpeople. Young people have, in comparison witholder generations, a more distant but consciousrelation to politics. The 2003 election campaigndid not arouse or mobilise young people toparticipate in the conventional system as it didwith older people. On the other hand, a newtype of net-participation through the utilisationof the Internet was visible amongst young people.Traditionally, television has had a central role inelections. In particular, the Internet now seemsto offer young people their own perspective fordealing with political themes.

Ismo Pohjantammi estimates Gallup’s materialon the basis of the constituencies. In addition tothe party-centred perspective area and values comeup as principles of representation. Pohjantammiascribes a central role to how local and generalpolitics are publicly established in the publicity inelections. He studies the small constituencies as aspecial context for political action.

Hanna Wass examines Gallup’s material in thelight of the Mannheimian generation theory.Wass examines the rather uniform and quitesignificant sub-group of the 18–30 generation,the “withdrawers”, whose political passivity isdifficult to explain. In addition to this politicallydistant group, a small but versatile, active andboisterous group, for which nothing in politicsis unfamiliar, has differentiated itself. This groupdoes not shun means beyond parliament in itsoperations and attitudes.

In the article finishing the work, Kari Paakku-

nainen interprets political concepts presented bythe Suomen Gallup material, and outlines theway in which young people participate in politicsusing different political figures of speech. Thepolitical vocabulary used by young people seemsbroader and more flexible than earlier. Not evenin the more passive groups is politics still viewedas a morally dirty, black-and-white game, whichshould be left entirely to the concern of others.Paakkunainen highlights a bold and active populisttrend. In addition to this, a youth group em-phasising reflection and the individual, whoseviews on society may be examined using thesociologist Ulrich Beck’s notions of a risk society,is gaining prominence. This group no longerabides by political standards. They must them-selves face new ethical and political risks withinthe spheres of education and work-life. They arecapable of being ironical about power politics,and on the other hand take responsibility,reflecting upon their statements in differentsituations.

The risk society attitude means that manydifferent political dimensions of courses of action,contradictions and solutions are highlighted. Atthe same time, Paakkunainen warns of over-interpreting the survey’s material. In these over-interpretations, an attempt to save the traditionalpolitical structure created by election institutionsand surveys is made, although they can no longerbe simply used to interpret a new, risk societyattitude. Youth personally take on, and have totake on, many responsible decision maker positionsin their own spheres of living. Also, this emphasisesthat neither the old routinised politics, nor thenew ways of participating are issues that cansimply be dismissed or easily adopted by youngpeople. Many young people would also like to“return politics” to institutions dedicated to politics.

186

KIRJOITTAJAT

SAMI BORG

YTT, dosentti, politiikan tutkimuksen laitos,Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteellisentietoarkiston johtaja.Politiikan tutkija Sami Borg on toiminut vuo-desta 1999 alkaen Yhteiskuntatieteellisen tieto-arkiston johtajana. Hän on kirjoittanut useitamonografioita ja artikkeleita vaaleista ja kansa-laisten poliittisesta osallistumisesta. Borg osallis-tuu myös vuoden 2003 eduskuntavaaleja kos-kevaan kansalliseen vaalitutkimukseen.

VILLIINA HELLSTEN

VTM, tutkijakoulutettava (GS), yleisenvaltio-opin laitos, Helsingin yliopisto.Tutkimusalueet: Ääriliikkeet, kansalaisaktivismi,uusi politiikka, politiikan uudet muodot (poliit-tinen konsumerismi, ulkoparlamentaarinen/vä-kivaltainen osallistuminen, uudet poliittiset liik-keet).

PIA LUNDBOM

YTM, valtio-opin jatko-opiskelija, Tampereenyliopisto, Humanistisen ammattikorkeakoulunkansalaistoiminnan ja nuorisotyön lehtori,Lohjan koulutusyksikkö.Kiinnostuksen kohteita eläinoikeusaktivismi,globalisaatiokriittisyys sekä kuluttamisella poli-tikointi.

SAKARI NURMELA

VTM, tutkimusjohtaja, Suomen Gallup Oy.Tutkimusten ja julkaisujen perusteemat: Yhteis-kunnalliset asenteet, työmarkkinapolitiikka, vaa-lit, turvallisuuspolitiikka.

KARI PAAKKUNAINEN

VTL, tutkija, arvioija, opettaja,Nuorisotutkimusverkosto, yleisenvaltio-opin laitos, Helsingin yliopisto.Kari Paakkunainen on muiden toimiensa lisäksitoiminut myös kansainvälisissä tutkijaverkostoissa.Suomalaisen intellektuaalihistorian lisäksi Paak-kunainen on julkaissut tekstejä muun muassaarviointitutkimuksen kritiikistä, marginaalinuo-rison kulttuurien ja nuorten suomalaisesta ja eu-rooppalaisesta poliittisesta kulttuurista.

JUHANI PEHKONEN

YTL, tutkimusyksikön johtaja,Suomen Gallup Oy.Tutkimusten ja julkaisujen perusteemat: Vaalit,etujärjestöt, kansalaisjärjestöt, työmarkkinapoli-tiikka, liikuntaharrastukset ja kansalaistoiminta.

ISMO POHJANTAMMI

VTM, tutkija, yleisen valtio-opin laitos,Helsingin yliopisto.Ismo Pohjantammi on tutkinut suomalaisen po-liittisen edustuksen käsitehistoriaa ja valtiotietei-den historiaa. Molemmista vielä julkaisematto-mat käsikirjoitukset.

HANNA WASS

VTM, tutkija, yleisen valtio-opin laitos,Helsingin yliopisto.Julkaisujen teemoja: Äänestysaktiivisuus (erityi-sesti iän ja sosioekonomisen aseman suhteen),nuorten poliittinen osallistuminen sukupolvite-matiikan valossa.