IV

(EY-sopimuksen, EU-sopimuksen ja Euratom-sopimuksen nojalla ennen 1. joulukuuta 2009 annetut säädökset)

EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 390/09/KOL,

tehty 7 päivänä lokakuuta 2009,

Mesta AS:n perustamisesta (Norja)

EFTAn VALVONTAVIRANOMAINEN ( 1 ), joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuk­sen ( 2 ) ja erityisesti sen 61–63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

OTTAA HUOMIOON EFTAn jäsenvaltioiden sopimuksen valvonta­viranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta ( 3 ) ja erityisesti sen 24 artiklan,

OTTAA HUOMIOON valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytä­kirjassa 3 ( 4 ) olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan sekä II osan 4 artiklan 4 kohdan, 6 artiklan ja 7 artiklan 3 kohdan,

OTTAA HUOMIOON valvontaviranomaisen suuntaviivat ETA-so­pimuksen 61 ja 62 artiklan soveltamisesta ja tulkinnasta ( 5 ) ja erityisesti julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauk­sena myönnettävää valtiontukea koskevan luvun,

OTTAA HUOMIOON pöytäkirjassa 3 olevan II osan 27 artiklassa tarkoitetuista täytäntöönpanosäännöksistä 14 päivänä heinä­kuuta 2004 tehdyn valvontaviranomaisen päätöksen ( 6 ),

ON KEHOTTANUT mainittujen artiklojen mukaisesti asianomaisia esittämään huomautuksensa ( 7 ) ja ottaa huomioon nämä huo­mautukset,

SEKÄ KATSOO SEURAAVAA:

I TOSISEIKAT

1. MENETTELY

Valvontaviranomaiselle kanneltiin 30 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Norjan viranomaisten toimesta, jolla ne pe­rustivat Mesta AS:n jatkamaan Norjan tielaitoksen ( 8 ) tuotanto­toimintoja. Valvontaviranomainen vastaanotti ja kirjasi kirjeen saapuneeksi 2 päivänä syyskuuta 2004 (tapahtuma nro 291537).

Asiasta käydyn kirjeenvaihdon ( 9 ) jälkeen valvontaviranomainen ilmoitti Norjan viranomaisille 18 päivänä heinäkuuta 2007 päi­vätyllä kirjeellä tehneensä päätöksen N:o 350/07/KOL valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamiseksi Mesta AS:n perustamisen yhteydessä toteutetuista toimenpiteistä, jäl­jempänä ’menettelyn aloittamispäätös’.

Norjan viranomaiset esittivät huomautuksia 7 päivänä joulu­kuuta 2007 lähetetyllä kirjeellä (tapahtuma nro 456844). Me­nettelyn aloittamispäätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja sen ETA-täydennysosassa, ja asianomaisia pyydettiin esittämään huomautuksensa ( 10 ). Valvontaviranomainen sai huo­mautuksia neljältä asianomaiselta 29 päivänä tammikuuta sekä 4, 21 ja 27 päivänä helmikuuta 2008 (tapahtumat nro 461463, 463234, 466015 ja 467170). Lisähuomautuksia saatiin 4 päivänä huhtikuuta 2008 (tapahtuma nro 472381). Valvon­taviranomainen toimitti nämä huomautukset 21 päivänä helmi­kuuta ja 7 päivänä huhtikuuta 2008 päivätyillä kirjeillä (tapah­tumat nro 463245 ja 472529) Norjan viranomaisille kommen­toitavaksi. Norjan viranomaiset esittivät huomautuksia 23 päivänä toukokuuta 2008 lähetetyllä kirjeellä (tapahtuma nro 478082).

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/1

( 1 ) Jäljempänä ’valvontaviranomainen’. ( 2 ) Jäljempänä ’ETA-sopimus’. ( 3 ) Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’. ( 4 ) Jäljempänä ’pöytäkirja 3’. ( 5 ) Suuntaviivat ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan sekä valvonta- ja

tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan sovelta­mista ja tulkitsemista varten, valvontaviranomainen hyväksynyt ja antanut 19. tammikuuta 1994 (EYVL L 231, 3.9.1994, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 32, 3.9.1994, s. 1), jäljempänä ’valtiontuen suuntaviivat’. Valtiontuen suuntaviivojen ajantasaistettu versio on saatavilla valvontaviranomaisen verkkosivuilla (http://www.eftasurv. int/fieldsofwork/fieldstateaid/state_aid_guidelines).

( 6 ) Päätös N:o 195/04/KOL, tehty 14 päivänä heinäkuuta 2004 (EUVL L 139, 25.5.2006, s. 37, ja ETA-täydennysosa N:o 26, 25.5.2006, s. 1). Päätöksen konsolidoitu toisinto on saatavilla valvontaviranomai­sen verkkosivuilla (http://www.eftasurv.int/fieldsofwork/fieldstateaid/ legaltexts).

( 7 ) Julkaistu EUVL:ssä C 310, 20.12.2007, s. 5, ja ETA-täydennysosassa N:o 61, 20.12.2007.

( 8 ) Statens vegvesen. ( 9 ) Kirjeenvaihdosta on yksityiskohtaisempia tietoja muodollisen tutkin­

tamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä N:o 350/07/KOL, jota koskeva tiivistelmä on julkaistu EUVL:ssä C 310, 20.12.2007, s. 5, ja ETA-täydennysosassa N:o 61, 20.12.2007. Päätöksen koko teksti on julkaistu valvontaviranomaisen verkkosivustolla (www.eftasurv.int).

( 10 ) Julkaisutiedot mainitaan edellä olevassa alaviitteessä.

Valvontaviranomainen ja Norjan viranomaiset kävivät epäviral­lisia puhelin- ja sähköpostikeskusteluja asiasta syksyllä 2008 ja keväällä 2009. Norjan viranomaiset vahvistivat valvontaviran­omaiselle tuolloin annetut tiedot valtionhallinnosta ja sen uu­distamisesta vastaavan ministeriön 6 päivänä heinäkuuta 2009 sähköisesti lähettämällä kirjeellä (tapahtuma nro 523766) ( 11 ).

2. VÄITETYN TUEN OLEMASSAOLOA KOSKEVIA TAUSTATIETOJA

2.1 KANTELU VALTIONTUEN OLEMASSAOLOSTA

Norjan tielaitos vastaa maanteiden ja katujen sekä siltojen ja tunneleiden rakentamisesta ja kunnossapidosta valtakunnallisella ja maakuntatasolla. Ennen tammikuun 1 päivää 2003 Norjan tielaitoksella oli piiritoimistojen kautta omat sisäiset tuotanto- osastonsa, jäljempänä ’tuotanto-osasto’. Ne vastasivat rakennus­töistä tielaitoksen puolesta. Vuosina 2001–2002 Norjan viran­omaiset kuitenkin päättivät toteuttaa sisäisten tuotantotoiminto­jensa rakenneuudistuksen. Hallitus ehdotti, että parlamentin olisi erotettava tuotantotoiminnot tielaitoksesta ja siirrettävä ne val­tion omistamalle osakeyhtiölle ( 12 ). Hallinnolliset tehtävät, joihin sisältyvät tulevien rakennusurakoiden suunnittelu ja julkisten tarjouskilpailujen järjestäminen, säilyivät valtion hallinnossa.

Tielaitoksen tuotanto-osaston tuotantotoiminnot erotettiin 1 päivänä tammikuuta 2003 valtiosta ja siirrettiin uuteen yhti­öön, Mesta AS:ään. Kaikki tuotanto-osaston varat, oikeudet ja velvollisuudet siirrettiin Mesta AS:lle luontoissuorituksina ( 13 ). Varoihin sisältyivät koneet ja laitteet sekä tuotanto-osaston ja tielaitoksen väliset palvelusopimukset. Vastineeksi valtio sai uu­den yhtiön osakkeita. Tällä hetkellä Mesta AS tekee rakennus- ja kunnossapitotöitä kilpaillen muiden markkinoilla toimivien yri­tysten kanssa.

Kantelijan mukaan Mesta AS saanut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan vastaista valtiontukea neljän seikan vuoksi: i) valtio on rahoittanut rakenneuudistuksen kustannuk­set; ii) Mesta AS:lle siirretty kiinteä omaisuus arvostettiin alle markkina-arvon avaavassa taseessa; iii) Mesta AS on saanut ris­tikkäistukea seurauksena siitä, että tuotanto-osaston aikaisem­mat sopimukset siirtyivät sille; ja iv) Mesta AS ei ole maksanut asiakirja- ja rekisteröintimaksuja, jotka tavallisesti on makset­tava, kun kiinteistö siirtyy toisen omistukseen.

Seuraavassa kuvaillaan seikkoja, joilla on merkitystä arvioitaessa, sisältyykö näihin väitettyihin toimenpiteisiin valtiontukea.

2.2 RAKENNEUUDISTUS- JA MUUT UUDELLEENJÄRJESTELYTOI­MENPITEET

Lainsäädännön valmisteluasiakirjojen mukaan noin 4 750 työn­tekijää kaikista työntekijöistä (yhteensä noin 5 000), jotka aikai­semmin olivat tuotanto-osaston palveluksessa, oli tarkoitus siir­tää uuteen yhtiöön, Mesta AS:ään ( 14 ). Mesta AS:ään siirron seu­rauksena työntekijät menettäisivät virkamiesasemansa. Koska työntekijöillä oli oikeus kieltäytyä tällaisesta siirrosta, työnteki­jöille oli tarjottava kannustimia, jotka houkuttelivat hyväksy­mään siirron ( 15 ). Kaupallisesti elinvoimaisen yhtiön luomiseksi oli lisäksi tarpeen vähentää työvoimaa noin 1 700 työntekijällä noin 3 050 työntekijään ( 16 ).

Lainsäädännön valmisteluasiakirjoissa esitetään Norjan viran­omaisten suunnittelemat rakenneuudistustoimenpiteet. Toimen­piteet olivat seuraavat: i) virkamieseläkeoikeuksien tilapäinen säilyttäminen ( 17 ); ii) erityistä eläkeikää koskevan oikeuden säi­lyttäminen ( 18 ); iii) varhaiseläkepaketit; ja muut toimenpiteet, jotka liittyivät iv) muuttoihin, työmatkoihin, palkan säilyttämi­seen ja konekannan saneeraamiseen ( 19 ). Näitä nimitetään raken­neuudistustoimenpiteiksi, ja ne rahoitetaan suorilla avustuksilla. Alun perin tarkoituksena oli rahoittaa v) palkan korvausten muodostama kustannuserä suoralla rahoituksella ( 20 ). Juuri en­nen Mesta AS:n avaavan taseen vahvistamista Norjan viranomai­set kuitenkin päättivät, että kyseiset kustannukset olisi sen sijaan katettava Mesta AS:lle annettavalla oman pääoman ehtoisella rahoituksella.

Neljän rakenneuudistustoimenpiteen suoralla avustuksella rahoi­tettavat kokonaiskustannukset arvioitiin alun perin 1 468 mil­joonaksi Norjan kruunuksi (diskontattu nykyarvoon), ja valtion oli tarkoitus maksaa ne Mesta AS:lle erissä kolmen vuoden

FI L 300/2 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 11 ) Kirjeen liitteet: tapahtumat nro 523838–523841. ( 12 ) Ensimmäinen asiaa koskeva ehdotus sisältyi asiakirjaan St.prp. nr.1

Tillegg nr. 4 (2001–2002). Ehdotusta tarkennettiin asiakirjassa St.prp. nr.1 Tillegg nr.1 (2002–2003), jonka otsikko oli ”Om om­danning av Statens vegvesens produksjonsvirksomhet til statlig aks­jeselskap” ja joka koski tielaitoksen tuotantotoimintojen siirtämistä valtion omistamaan yhtiöön.

( 13 ) Asiakirjan Ot.prp. nr.6 (2002–2003) ”Om lov om omdanning av Statens vegvesens produksjonsvirksomhet til statlig aksjeselskap”, joka koski tielaitoksen tuotantotoimintojen siirtämistä valtion omis­tamaan yhtiöön, 2 jakso.

( 14 ) Noin 250 työntekijää jäisi valtion hallintoon, ks. asiakirjan St. prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003) 4.2 jakso.

( 15 ) Kauppa- ja teollisuusministeriön kirje, päivätty 28.8.2009 (tapah­tuma nro 528656).

( 16 ) Asiakirjan St. prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003) 4.2 jakso, jossa viitataan työvoiman vähentämiseen 3 600 työntekijään jo vuonna 2003 mutta jossa myös osoitetaan, että kokonaisvähennys olisi noin 1 700 (käyttämällä varhaiseläkettä noin 1 000 henkilön ta­pauksessa, erityistä eläkeikää noin 275 henkilön tapauksessa ja tar­joamalla palkan korvausta noin 450 henkilölle).

( 17 ) Virkamieseläke on käännetty sanasta ”tjenestepensjonsordning”. ( 18 ) Käännetty ilmaisusta ”Opprettholdelse av særaldersgrense”. ( 19 ) Asiakirjan St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003) 5 jakso. ( 20 ) Käännös sanasta ”Ventelønn”.

aikana vuosina 2003–2005 ( 21 ). Nämä rakenneuudistuskustan­nukset eivät sisältyneet Mesta AS:n avaavaan taseeseen, sillä tarkoituksena oli, että valtio rahoittaa rakenneuudistuskustan­nukset valtion talousarviosta vuosina 2003, 2004 ja 2005 ( 22 ).

Valtion vuoden 2006 talousarviosta ilmenee, että Mesta AS on saanut valtiolta yhteensä 993,6 miljoonaa Norjan kruunua ra­kenneuudistuskustannusten kattamiseen ( 23 ). Mesta AS oli käyt­tänyt tästä summasta 879,6 miljoonaa Norjan kruunua 30 päivään kesäkuuta 2008 mennessä. Rakenneuudistuksen ko­konaiskustannukset arvioitiin 1 097,8 miljoonaksi Norjan kruu­nuksi (vuoden 2013 loppuun asti) ( 24 ). Norjan viranomaiset ovat selittäneet, että vaikka alun perin oli tarkoituksena, että valtio kattaisi kaikki rakenneuudistuskustannukset (mikä merkitsi sitä, että valtio myöntäisi lisävaroja, jos alkuperäinen rakenneuudis­tuskustannusten arvio (1 468 miljoonaa Norjan kruunua) olisi riittämätön), valtion talousarvioissa vuosille 2007 ja 2008 teh­dään selväksi, että Mesta AS:lle ei myönnetä enää lisää raken­neuudistusvaroja sen jo saaman 993,6 miljoonan Norjan kruu­nun lisäksi ( 25 ).

Norjan viranomaiset ovat todenneet, että jos rakenneuudistus­kustannukset osoittautuvat jakson lopussa Mesta AS:n saamaa summaa pienemmiksi, mikä on erittäin epätodennäköistä, yli­jäämä on maksettava takaisin valtiolle.

Sääntelyn osalta Norjan viranomaiset antoivat lain tielaitoksen tuotantotoimintojen siirtämisestä valtion omistamaan osakeyh­tiöön. Laissa säännellään joitakin tielaitokselta Mesta AS:ään siirrettyjen työntekijöiden oikeuksia (jäljempänä ’Mesta-laki’) ( 26 ).

2.2.1 Yleistä

Norjan viranomaiset ovat todenneet, että suurin haaste siirrettä­essä työntekijöitä tuotanto-osastosta Mesta AS:ään oli mahdol­listaa se, että uusi yhtiö pystyy toimimaan samoin ehdoin kuin kilpailijansa, ja näin luoda tasavertaiset toimintaedellytykset. Norjan viranomaiset päättivät siirtää työvoiman Mesta AS:lle ja jättää Mesta AS:n (eikä tielaitoksen) vastuulle toimenpiteet, jotka liittyvät työvoiman siirtämiseen ja vähentämiseen. Nämä

toimenpiteet muodostivat osan kansallista tieverkostoa kos­kevien markkinoiden vapauttamista ja avaamista ja olivat ennak­koedellytys sille. Norjan valtio ei olisi avannut näitä markki­noita, jollei se olisi pystynyt luomaan uutta yhtiötä, jolla on riittävästi henkilöstöä. Norjan viranomaiset ovat todenneet, että tämä muodosti taustan valtion ammattiyhdistysten kanssa käymille neuvotteluille työntekijöiden siirtämisestä tuotanto- osastosta Mesta AS:ään. Neuvottelut johtivat 4 päivänä kesä­kuuta 2002 osapuolten ”sopimukseen” tiettyjen virkamiesoike­uksien tilapäisestä jatkamisesta ja mahdollisuudesta tarjota var­haiseläkkeen kaltaisia toimenpiteitä työvoiman vähentämi­seksi ( 27 ). Tämän sopimuksen erityispiirteitä kuvaillaan jäljem­pänä ( 28 ).

Ennen tammikuun 1 päivää 2003 Mesta AS:llä oli väliaikainen hallitus, joka edusti tulevaa yhtiötä. Norjan viranomaiset ovat todenneet, että väliaikainen hallitus ei osallistunut työntekijöitä koskeviin neuvotteluihin. Oikeus palkan korvaukseen sisällytet­tiin kuitenkin Mesta-lakiin ( 29 ). Sitä vastoin millään lailla tai muulla säädöksellä ei säännelty muita virkamiesoikeuksia.

Ennen sopimuksen sisältämien ehtojen kuvailua on hyödyllistä tarkastella lyhyesti tuotanto-osaston työntekijöiden asemaa en­nen siirtoa Mesta AS:ään. Norjan viranomaiset ovat todenneet, että tuotanto-osaston työntekijät olivat valtion palveluksessa. Norjan lain mukaan valtion työntekijöillä on virkamiehen ( 30 ) asema, ja tällaisten työntekijöiden on oltava valtion eläkerahas­ton (”Statens pensjonskasse” tai ”SPK”) jäseniä ( 31 ). SPK:n jäse­nyys takaa virkamiesten eläkeoikeudet. Virkamiesten oikeudesta erityiseen (varhaiseen) eläkeikään annetun lain mukaan eräillä tuotanto-osaston virkamiehillä (kuten autonkuljettajilla ja ko­keilla) oli oikeus jäädä eläkkeelle erityisessä (varhaisessa) iässä ( 32 ).

Koska virkamiesasema liittyy valtion palveluksessa olemiseen, Mesta AS:ään siirrettyjen työntekijöiden virkamiesasema päättyi 1 päivänä tammikuuta 2003. Jollei tarkasteltavista työpaikkoja koskevista toimenpiteistä olisi päätetty, kyseiset työntekijät oli­sivat menettäneet virkamiesasemaan liittyvät oikeudet ( 33 ). Nor­jan viranomaiset ovat todenneet, että Norjan lain mukaan

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/3

( 21 ) Asiakirjan St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003) 5.1 jakso. ( 22 ) Asiakirjan St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003) 5 jakso. ( 23 ) Mesta AS sai 357 miljoonaa Norjan kruunua vuonna 2003, 356,5

miljoonaa Norjan kruunua vuonna 2004 ja 280 miljoonaa Norjan kruunua vuonna 2005, ks. asiakirja St.prp. nr. 1 (2005–2006). Norjan viranomaiset ovat korjanneet kaikki viittaukset 993,5 mil­joonaan Norjan kruunuun 993,6 miljoonaksi Norjan kruunuksi.

( 24 ) St.prp. nr. 1 (2008–2009). ( 25 ) Viranomaiset toteavat, että Mesta AS:n toiminta on ollut sen perus­

tamisen jälkeisten kolmen ensimmäisen vuoden aikana odotettua kannattavampaa, ks. parlamentin valkoinen kirja ”Stortingsmelding nr. 13 (2006–2007)”.

( 26 ) Laki nro 84, annettu 13.12.2002 (”lov om omdanning av Statens vegvesens produksjonsvirksomhet til statlig aksjeselskap”).

( 27 ) Tiivistelmä Norjan viranomaisten ja ammattiyhdistysten kokouk­sesta, päivätty 4.6.2002 (tapahtuma nro 455878).

( 28 ) Ne käyvät ilmi myös asiakirjasta St.prp. Nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003).

( 29 ) Kauppa- ja teollisuusministeriön 28.8.2009 päivätyn kirjeen 1.4 jakso (tapahtuma nro 528656).

( 30 ) Virkamiesten oikeudet vahvistetaan virkamieslaissa (”Lov 4. mars 1983 om statens tjenestemenn”).

( 31 ) Laki valtion eläkerahastosta; ”Lov 28. juli 1949 nr. 26 om Statens Pensjonskasse”.

( 32 ) Laki erityisestä eläkeiästä; ”Lov 21. desember 1956 nr. 1 om al­dersgrenser for offentlige tjenestemenn m. fl.”, jota sovelletaan ai­noastaan SPK:n jäseniin. Suurkäräjät teki asiakirjaa St.prp. nr. 38 (1994–95) koskeneissa neuvotteluissa päätöksen lain soveltamisesta tiettyihin tuotanto-osaston ammattiluokkiin (”1 116 Spesialarbeider, 1 117 Fagarbeider, 1 119 Formann, 1 122 Førstekokk, 1 130 Ren­holdsbetjent, 1 203 Fagarbeider med fagbrev and 1 081 Sjåfør”).

( 33 ) Kauppa- ja teollisuusministeriön 28.8.2009 päivätyn kirjeen 1.3 jakso (tapahtuma nro 528656).

tuotanto-osaston siirtäminen Mesta AS:lle voidaan katsoa ”yri­tyksen siirroksi” ( 34 ). Yritysten siirtoa koskevien sääntöjen mu­kaisesti siirrettyjen työntekijöiden työsopimukset siirrettiin uu­teen yhtiöön lukuun ottamatta eläkeoikeuksia ( 35 ). Koska uusi työnantaja ei ollut osa valtiota, Norjan viranomaisten mukaan tuotanto-osaston virkamiehillä oli oikeus kieltäytyä siirrosta Mesta AS:ään. Jos he kieltäytyisivät siirrosta, heidät voitaisiin kuitenkin irtisanoa virkamiehiin yleisesti sovellettavien sääntöjen mukaisesti, jollei toista sopivaa virkaa löydy: tällaisessa tilan­teessa virkamiehillä on etuoikeus avoimiin virkoihin valtion hal­linnossa (mutta ei palkan korvaukseen) ( 36 ).

Työntekijöillä oli näin ollen mahdollisuus pysyä halutessaan valtion palveluksessa, mutta tuotanto-osaston työntekijöiden siirtäminen uuteen yhtiöön (Mesta AS) oli kuitenkin edellytys sille, että markkinat voitaisiin yleensä vapauttaa. Tämän vuoksi Norjan viranomaisten oli tarjottava työntekijöille lisäkannus­timia, jotta he suostuisivat siirtoon.

i) Virkamieseläkeoikeuksien tilapäinen säilyttäminen

Kuten edellä on kuvailtu, tielaitoksen työntekijöillä oli virka­miesasema, jonka he menettivät Mesta AS:ään siirron jälkeen. Edellä mainitun ammattiyhdistysten ja valtion välisen sopimuk­sen perusteella virkamieseläkeoikeudet kuitenkin säilyivät työn­tekijöillä viiden vuoden pituisen siirtymäkauden ajan (1 päivästä tammikuuta 2003 vuoden 2007 loppuun). Mesta AS:lle myön­netyn valtion rahoituksen tarkoituksena on kattaa ylimääräiset kustannukset, joita aiheutuu sen varmistamisesta, että työnteki­jöille taataan kyseisen ajanjakson aikana samansuuruiset eläke­maksut kuin virkamiehille ( 37 ).

Kuten edellä todettiin, SPK:n jäsenyys takaa virkamiesten eläke­oikeudet, ja näihin oikeuksiin liittyvät kustannukset maksetaan SPK:hon. Sen vuoksi viisivuotisen siirtymäkauden varmistami­seksi työntekijöiden jäsenyys SPK:ssa säilytettiin. Jotta Mesta AS pystyisi maksamaan työntekijöitään koskevat maksut, se haki SPK:n jäsenyyttä, joka sille myös myönnettiin ( 38 ).

Valtion rahoitus Mesta AS:lle rajoittuu tavallisen yksityisen elä­kejärjestelmän keskimääräisten kustannusten ja SPK:n jäsenyy­den säilyttämisestä aiheutuvien (korkeampien) kustannusten vä­liseen eroon. Alun perin kustannusten arvioitiin olevan noin 395 miljoonaa Norjan kruunua ( 39 ), mutta Norjan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että 30 päivään kesäkuuta 2007 mennessä aiheutuneet kustannukset olivat 277,3 miljoonaa Norjan kruu­nua (ilman hallinnollisia kustannuksia) ( 40 ).

ii) Erityistä eläkeikää koskevan oikeuden säilyttäminen

Kuten edellä todettiin, joillakin Mesta AS:ään siirretyistä virka­miehistä oli oikeus jäädä eläkkeelle tavanomaista 67 vuoden eläkeikää aikaisemmin (65-vuotiaana). Ammattiyhdistysten ja valtion välisen sopimuksen mukaan niille tuotanto-osaston työntekijöille, joilla oli Mesta AS:n perustamisen aikaan enintään kymmenen vuotta eläkeikään (eli jotka olivat vähintään 55-vuo­tiaita), myönnettiin oikeus säilyttää 65 vuoden erityinen elä­keikä ( 41 ). Tämän järjestelyn mahdollisti se, että työntekijät olivat edelleen SPK:n jäseniä, kuten edellä kuvaillaan.

Valtion rahoitus Mesta AS:lle kattaa tavanomaisesta eläkejärjes­telmästä aiheutuvien keskimääräisten kustannusten ja erityisen eläkeiän säilyttämisestä aiheutuvien kustannusten välisen eron. Alkuperäinen kustannusarvio oli noin 85 miljoonaa Norjan kruunua ( 42 ) (mukaan lukien hallinnolliset kustannukset, joiden osuus on noin 5 prosenttia kokonaismäärästä), mutta 30 päivään kesäkuuta 2007 mennessä aiheutuneet kokonaiskus­tannukset olivat 26,5 miljoonaa Norjan kruunua (ilman hallin­nollisia kustannuksia) ( 43 ).

iii) Varhaiseläkepaketit

Ammattiyhdistysten ja valtion välisessä sopimuksessa todetaan myös, että kolmen vuoden aikana (1 päivästä tammikuuta 2003 vuoden 2005 loppuun) Mesta AS voisi tarjota tuotanto-osas­tosta siirretyille työntekijöille järjestelyä, jonka mukaan he voi­sivat jäädä eläkkeelle 60-vuotiaina tavanomaisen 67 vuoden eläkeiän sijasta ( 44 ). Yhtiö voisi tarjota varhaiseläkettä harkin­tansa mukaisesti työntekijäkohtaisen arvioinnin perusteella ( 45 ).

FI L 300/4 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 34 ) Tämän oikeuden laajuus ei kuitenkaan ole täysin selvä, ks. kyseisenä ajankohtana voimassa ollut aikaisempi laki työntekijöiden suojasta; ”Lov 4. februar 1977 nr. 4 om arbeidervern og arbeidsmiljø”.

( 35 ) Työntekijöiden suojaa koskeva laki; ”Lov 4. februar 1977 nr. 4 om arbeidervern og arbeidsmiljø”, 73B jakso.

( 36 ) Asiakirjan St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003) 4.1 jakso ja myös kauppa- ja teollisuusministeriön 28.8.2009 päivätyn kirjeen 1.3 jakso (tapahtuma nro 528656).

( 37 ) Norjan viranomaiset ovat todenneet, että jos Mesta AS päättää säi­lyttää virkamieseläkeoikeudet vuoden 2007 jälkeen, yrityksen on itse katettava kustannukset eikä valtio maksa sille takaisin tällaisia kustannuksia.

( 38 ) Yleensä jäsenyys ei ole avoin työntekijöille, jotka eivät ole valtion palveluksessa, mutta Norjan viranomaiset kehottivat SPK:ta teke­mään poikkeuksen tästä periaatteesta valtion eläkerahastoa kos­kevan lain (”Lov 28. juli 1949 nr. 26 om Statens Pensjonskasse”) erään määräyksen perusteella. Mestan jäsenyyshakemuksessa ei vii­tattu edellä mainittuun aikarajoitukseen.

( 39 ) Asiakirjan St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003) 5 jakso. Alku­peräistä summaa ei ollut tarkoitettukaan kiinteäksi summaksi, koska maksettavan vuotuisen eläkemaksun parametrit (joita SPK arvioi prosenttiosuutena eläkkeen oikeuttavista tuloista) vaihtelevat. Mak­sun suuruuteen vaikuttavia tekijöitä ovat maksuprosentti ja työn­antajien maksut valtion vakuutusvirastolle.

( 40 ) St.prp. nr. 1 (2007–2008) s. 161. ( 41 ) Erityistä eläkeikää koskevaa järjestelyä sovellettaisiin näin ollen vuo­

den 2012 loppuun. ( 42 ) Asiakirjan St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003) 5 jakso. ( 43 ) St.prp. nr. 1 (2007–2008) s. 161. ( 44 ) St.prp. nr. 1 (2002–2003). ( 45 ) Asiakirjan St.prp. nr 1 (2002–2003) 4.3 jakso.

Valtion rahoitus Mesta AS:lle kattaa tavanomaisesta yksityisestä eläkejärjestelmästä aiheutuvien keskimääräisten kustannusten ja varhaiseläkkeen tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten välisen eron. Lainsäädännön valmisteluasiakirjoissa valtion rahoittamat varhaiseläkejärjestelmien tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset (mukaan lukien hallinnolliset kustannukset, joiden osuus on noin 5 prosenttia kokonaiskustannuksista) arvioitiin 911 mil­joonaksi Norjan kruunuksi ( 46 ). Norjan viranomaiset ovat toden­neet, että 470 työntekijää käytti hyväkseen tätä järjestelyä, ja 30 päivään kesäkuuta 2007 mennessä aiheutuneet kokonaiskus­tannukset olivat 691,9 miljoonaa Norjan kruunua (ilman hallin­nollisia kustannuksia) ( 47 ).

iv) Muutot, työmatkat, palkan säilyttäminen ja konekannan saneeraus

Alustavien talousarvioasiakirjojen mukaan tämä kustannuserä kattaa kustannukset, joita aiheutuu muutoista (”flyttekostnader”), työmatkoista (”pendlergodtgjørelse”), palkan säilyttämisestä (”bi­behold av lønn”) ja konekannan saneerauksesta (”maskiner–sa­nering”) ( 48 ). Norjan viranomaiset ovat todenneet, että siihen sisältyy myös kustannuksia, jotka liittyvät toimistojen muuttoon (”kontor–flyttekostnader”), tukitoimintojen muuttoon (”støtte­punkter–flyttekostnader”) ja arkistojen siirtämiseen (”arkivover­føring”).

Palkan säilyttämiseen liittyvää toimenpidettä (jota ei ole toteu­tettu ja joka ei sen vuoksi ole aiheuttanut kustannuksia) lukuun ottamatta kaikki toimenpiteet toteutettiin Mesta AS:n perus­tamisajankohtana ja olivat voimassa vuoden 2005 loppuun. Kaikkiin toimenpiteisiin liittyvät kokonaiskustannukset arvioitiin alun perin 77 miljoonaksi Norjan kruunuksi ( 49 ), mutta Norjan viranomaisten mukaan tammikuussa 2006 aiheutuneet koko­naiskustannukset olivat noin 82,4 miljoonaa Norjan kruunua (ilman hallinnollisia kustannuksia). Valtio maksoi nämä kustan­nukset ( 50 ).

Muutot: aiheutuneet kustannukset tammikuussa 2006: 0,5 miljoonaa Norjan kruunua

Tähän kustannuserään sisältyvät kustannukset, joita aiheutui johto- tai hallintohenkilöstön muutoista heidän siirtyessään Mesta AS:n palvelukseen. Koska henkilöstö aloitti työskentelyn Mesta AS:n toimipisteissä, jotka sijaitsivat eri paikkakunnilla kuin missä henkilöstö oli aikaisemmin työskennellyt tietaitoksen palveluksessa, joidenkin työntekijöiden oli vaihdettava kotipaik­kaa aloittaessaan uudessa toimessaan. Kustannuksia olivat esi­merkiksi todelliset, vahvistetut muuttokustannukset (”faktiske, legitimerte kostnader ved boligkjøp”), palkallinen muuttovapaa (”flyttepermisjon”) ja uuden asunnon etsimiseen liittyvistä mat­koista aiheutuvat kustannukset (”visningsreise”).

Työmatkat: aiheutuneet kustannukset tammikuussa 2006: 6,7 miljoo­naa Norjan kruunua

Tämä kustannuserä kattaa myös kustannuksia, jotka katsottiin välttämättömiksi sen varmistamiseksi, että johto- tai hallinto­henkilöstö siirtyy Mesta AS:n palvelukseen kauas kotipaikastaan. Kustannuksia ovat esimerkiksi koti- ja työpaikan väliset matka­kustannukset (”hjemreise”), kaksinkertaisesta vuokrasta aiheutu­vat kustannukset (”Dekning av husleie”) ( 51 ), koti- ja työpaikan välinen ajoneuvokorvaus (”kjøregodtgjørelse”) ja ateriakorvaus (”kostgodtgjørelse”).

Toimistojen muutot: aiheutuneet kustannukset tammikuussa 2006: 7,8 miljoonaa Norjan kruunua

Tähän kustannuserään sisältyvät kustannukset, joita aiheutuu muuttamisesta tielaitoksen toimistoista Mesta AS:n pääkontto­riin ja aluetoimistoihin. Kustannuksia aiheutui esimerkiksi van­hojen toimistojen siivoamisesta (”Rydding og rengjøring av gamle kontorer”), toimistotarvikkeiden pakkaamisesta ( 52 ) ja kul­jettamisesta uusiin tiloihin (”Pakking og transport”), Mesta AS:n uusien toimistojen valmistelusta, kalustamisesta ja parantami­sesta (”Klargjøring, innredning og oppgradering av nye konto­rer”) sekä muuttojen hallinnoinnista (”administrasjon av flytt­ning”).

Tukitoimintojen muutot: aiheutuneet kustannukset tammikuussa 2006: 40,2 miljoonaa Norjan kruunua

Tähän kustannuserään sisältyvät kustannukset, joita aiheutui vanhoista tiloista uusiin paikallisiin tukitoimintotiloihin muutta­miseen sekä vanhojen tukitoiminnoista vastaavien toimistojen uudelleenjärjestelystä Mesta AS:n uusiksi toimistoiksi. Siihen si­sältyvät uuden ATK-järjestelmän luominen, mikä oli tarpeen siitä syystä, että tuotanto-osasto oli jakanut ATK-järjestelmän tielaitoksen muiden osastojen kanssa. Kustannuksia aiheutui esi­merkiksi vanhojen tukitoiminnoista vastanneiden toimistojen siivoamisesta (”rydding og rengjøring av gamle driftsstøtte­punkt”), toimistotarvikkeiden pakkaamisesta ja kuljettamisesta uusiin tiloihin (”pakking og transport”), uusien toimistojen val­mistelusta, kalustamisesta ja parantamisesta (”klargjøring, inn­redning og oppgradering av nye kontorer”) sekä muuttojen hal­linnoinnista (”administrasjon av flyttning”).

Arkistojen siirtäminen: aiheutuneet kustannukset tammikuussa 2006: 7,2 miljoonaa Norjan kruunua

Tähän kustannuserään sisältyvät kustannukset, joita aiheutui sähköisten ja fyysisten arkistojen perustamisesta Mesta AS:ssä. Se kattaa kustannukset, joita aiheutui siitä, että merkitykselliset tielaitoksen arkistot erotettiin merkityksettömistä, ja Mesta AS:n uusien arkistojen perustamisesta. Kustannuksia aiheutui esimer­kiksi kunkin arkiston tarvitsemien resurssien arvioinnista (”Res­sursbehov pr. arkiv”), kopioinnista (”kopiering”), kuljetuksesta (”frakt”), valmistelutöistä (”klargjøring”) ja laadunvarmistus- ja turvallisuustoimista (”kvalitetssikring og sikkerhetsarbeid”).

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/5

( 46 ) Asiakirjan St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003) 5 jakso. ( 47 ) St.prp. nr. 1 (2007–2008) s. 161. ( 48 ) St.prp. nr.1 Tillegg nr.1 (2002–2003). ( 49 ) Asiakirjan St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003) 5 jakso. ( 50 ) St.prp. nr. 1 (2007–2008) s. 161.

( 51 ) Esimerkiksi silloin kun viikolla on vuokra-asunto. ( 52 ) Lukuun ottamatta arkistoja, joita koskee erillinen kustannuserä.

Konekannan saneeraus: aiheutuneet kustannukset tammikuussa 2006: 20 miljoonaa Norjan kruunua

Tämän kustannuserän voitaisiin olettaa kattavan kustannukset, jotka liittyvät koneiden korjaamiseen ja uudistamiseen, mutta niin ei kuitenkaan ole. Viranomaisten mukaan tuotanto-osasto oli ennen uudistusta suorittanut urakoita, joissa koneita ja muita laitteita oli jätetty rakennus- ja kunnostustyömaille ( 53 ). Siten tämä kustannuserä muodostui aikaisempiin työsopimuksiin liit­tyvistä velvoitteista ja siinä oli kyse työmaiden siivoamisesta (”opprydding”) sekä tarpeettomien koneiden poistamisesta, ro­muttamisesta ja kuljetuksesta (”fjerning, skroting, og fraktkost­nader”). Poistettavat koneet olivat vanhoja ja rikkoutuneita eikä niitä voitu käyttää liiketoiminnassa, minkä vuoksi ne eivät sisäl­tyneet koneiden (tai koko liiketoiminnan) arvostukseen ( 54 ). Norjan viranomaiset ovat todenneet, että Mesta AS antoi osan töistä alihankkijoille kaupallisin ehdoin. Toisen osan töistä Mesta AS suoritti itse hintaan, joka perustui tuntikustannuksiin (ilman voittomarginaalia) ja oli sen vuoksi alhaisempi kuin vas­taavien töiden markkinahinta kyseisenä ajankohtana ( 55 ). Norjan viranomaiset ovat toimittaneet asiakirjoja, joissa luetellaan ali­hankkijoiden laskut ja Mesta AS:n itsensä perimät hinnat ( 56 ).

v) Palkan korvaus

Palkan korvauksen (”ventelønn”) muodostama kustannuserä ei ole osa Norjan viranomaisten rakenneuudistuskustannuksiksi kutsumia kustannuksia. Palkan korvaus oli kuitenkin yksi niistä kannustimista, joilla työntekijöitä houkuteltiin siirtymään Mesta AS:ään. Sitä tarkasteltaessa olisi otettava huomioon tarve vähen­tää työvoiman määrää.

Vaikka tuotanto-osastosta siirretyt työntekijät menettivät virka­miesasemansa, jotkin tästä asemasta johtuvat erityisoikeudet kui­tenkin säilyivät tietyn aikaa. Mesta-laki koskee osaa näistä oike­uksista ( 57 ). Mesta-lain 4 §:ssä määrätään, että kolmen vuoden ajan Mesta AS:n palvelukseen siirtymisestä 1 päivänä tammi­kuuta 2003 niillä työntekijöillä, jotka myöhemmin irtisanotaan ja jotka täyttävät tietyt edellytykset (esimerkiksi vähintään yhden vuoden työssäoloaika), on oikeus asianmukaiseen virkaan val­tion hallinnossa (”fortrinnsrett til annen statlig stilling”) tai, jollei tällaista virkaa voida tarjota, oikeus saada palkan korvausta (”ventelønn”).

Palkan korvauksesta säädetään virkamieslaissa ( 58 ). Se on järjes­tely, jonka mukaan virkamiehet, jotka on sanottu irti ja joille ei ole tarjottu muuta soveltuvaa työtä (laissa säädetyt edellytykset ja aikarajat huomioon ottaen), ovat oikeutettuja 2/3:aan irtisa­nomispäivän palkasta.

Alun perin palkan korvaukseen liittyvät kustannukset sisältyivät rakenneuudistuskustannuksiin, mutta työministeriö päätti myö­hemmin, että arvioidut kustannukset olisi ennemminkin otet­tava huomioon määritettäessä Mesta AS:n oman pääoman suu­ruutta. Toisin sanoen valtio antaisi Mesta AS:lle varat kyseisten kustannusten rahoittamiseksi pääomasijoituksen muodossa ( 59 ). Tämä lähestymistapa perustui siihen, että oman pääoman muo­dossa annetun rahoituksen seurauksena irtisanomisia käytettäi­siin varovaisemmin rakenneuudistusvälineenä uudessa yrityk­sessä. Sen sijaan käytettäisiin enemmän muita (halvempia) ra­kenneuudistusvälineitä, kuten virkavapaita alennetulla palkalla ja eläkepaketteja jne.

Alun perin suunniteltiin, että palkan korvausta koskevan ohjel­man piiriin kuuluisi 450 työntekijää, ja sen kokonaiskustannuk­set olisivat noin 512 miljoonaa Norjan kruunua ( 60 ). Tätä arvi­oita päivitettiin lokakuussa 2002, jolloin työntekijämäärä muu­tettiin 150 työntekijäksi ja kokonaiskustannukset noin 150 mil­joonaksi Norjan kruunuksi ( 61 ). Mesta AS:n omaa pääomaa mää­ritettäessä otettiin huomioon viimeksi mainittu summa.

Pitääkseen kustannukset pieninä Mesta AS käytti seuraavia (hal­vempia) vaihtoehtoisia työvoiman vähentämiskeinoja ( 62 ). Nor­jan viranomaiset ovat kuitenkin todenneet, että tällaisten toi­menpiteiden ja palkan korvauksen kokonaiskustannukset ovat 359 miljoonaa Norjan kruunua (josta 255,1 miljoonaa Norjan kruunua oli käytetty 21 päivään joulukuuta 2008 mennessä), ja ne ylittävät sen vuoksi selvästi tällaisten kustannusten kattami­seksi annetun summan:

Irtisanomispaketit on järjestely, jonka mukaan työntekijöiden työ­suhde päättyy ilman palkan korvausta, minkä vastineeksi työn­tekijät saavat enintään vuoden palkan sekä taloudellista apua toisen työpaikan etsimiseksi.

FI L 300/6 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 53 ) Norjan viranomaiset ovat muuttaneet menettelyn aloittamispäätök­sessä tältä osin esitettyä selvitystä. Toisin kuin menettelyn aloitta­mispäätöksessä todettiin, tämä kustannuserä ei koske tuotanto-osas­ton omistamia ja Mesta AS:lle siirrettyjä alueita vaan ainoastaan työlaitteita, jotka on jätetty maantieverkoston rakennuskohteisiin.

( 54 ) Käyttökelvottomien koneiden ja muiden laitteiden yksilöinnistä vas­tasi Mesta AS:n koneosasto logistiikka- ja hankintaosaston johtajan valvonnassa. Mestan tilintarkastaja vahvisti, että varojen käytössä noudatettiin sisäisiä ohjeita (jotka perustuvat lainsäädännön valmis­teluasiakirjoihin, kuten asiakirjaan St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003)).

( 55 ) Ks. Norjan viranomaisten 6.7.2009 päivätyn kirjeen liite 3 (tapah­tuma nro 523766).

( 56 ) Ks. Norjan viranomaisten 6.10.2006 päivätyn kirjeen liite 3 (tapah­tumat nro 392699 ja 392700).

( 57 ) 13.12.2002 (”lov 13. desember 2002 om omdanning av Statens vegvesens produksjonsvirksomhet til statlig aksjeselskap”).

( 58 ) Virkamieslaki (”lov 4. mars 1983 om statens tjenestemenn”). ( 59 ) Asiakirjan St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003) 4.4 jakso. Norjan

viranomaiset ovat todenneet, että vaikka valtiolla on velvollisuus maksaa palkan korvausta suoraan siihen oikeutetuille henkilöille, valtio vaatii, että kustannukset peritään Mesta AS:ltä, joka puoles­taan on saanut valtiolta rahoitusta oman pääoman muodossa ky­seisten kustannusten kattamiseen.

( 60 ) Norjan viranomaisten lokakuussa 2002 toimittaman Ernst & Youn­gin arvonmäärityksestä laatiman raportin 3.2.2.8 jakso.

( 61 ) Norjan viranomaiset ovat todenneet, että ne tekivät virheen ilmoit­taessaan ensin, että kustannusten rahoittamiseksi annettu summa oli 512 miljoonaa Norjan kruunua, ks. menettelyn aloittamispäätöksen I osan 2.2 kohdan v alakohta.

( 62 ) Vaihtoehtoisten järjestelyjen toteuttamiseen sisältyi myös erilaisia hallinnollisia kustannuksia.

Eläkepaketit on järjestely, jonka mukaan 62-vuotiaat työntekijät jäävät töistä ja saavat vastineeksi 66 prosenttia palkasta 67 vuoden eläkeikään asti ja oikeuden hankkia tavanomaisia eläke­oikeuksia tämän ajanjakson ajan.

Virkavapaa alennetulla palkalla on järjestely, jolla houkutellaan työntekijöitä, jotka saisivat oikeuden varhaiseläkkeeseen (60- vuotiaina) vuosien 2003 ja 2005 välillä, jäämään töistä aikai­semmin tarjoamalla vastineeksi 66:tta prosenttia palkasta siihen ajankohtaan asti, jolloin he olisivat saaneet oikeuden varhaise­läkkeeseen.

2.3 KONEIDEN JA LAITTEIDEN (”KALUSTO”) SEKÄ KIINTEISTÖJEN JA RAKENNUSTEN (”KIINTEISTÖT”) ARVO AVAAVASSA TA­SEESSA

Seuraavassa tarkastellaan sitä, kuinka kiinteän omaisuuden arvo määritettiin Mesta AS:n lopullisessa avaavassa taseessa. Kaksi tilintarkastusyhtiötä palkattiin arvonmääritystä varten: tielaitos palkkasi uutta yhtiötä perustettaessa Ernst & Youngin, ja lii­kenne- ja viestintäministeriö palkkasi Deloitte & Touchen suo­rittamaan laadunarvioinnin omaisuuden arvostuksesta ja ehdo­tetusta avaavasta taseesta sekä varmistamaan prosessin ja sen yhteydessä sovelletut menetelmät ja periaatteet. Myöhemmin Ernst & Youngista tuli Mesta AS:n tilintarkastaja.

Lyhyesti voidaan todeta, että toukokuussa 2002 tilintarkastajat aloittivat omaisuuden arvostuksen simuloidun jatkuvuusperiaat­teen (eli rekonstruoidun kirjanpitoarvon) perusteella, mutta he muuttivat arvostusperiaatteen ”reaaliarvoiseksi” elokuussa 2002. Sekä kalustoa että kiinteistöjä arvioitiin yksittäin (tai ryhminä) (tarkempia tietoja jäljempänä 2.3.1 jaksossa). Lokakuussa 2002 tilintarkastajat arvioivat Mesta AS:n koko liiketoiminnan käyvän arvon toimivana yrityksenä diskontatun kassavirran menetelmän perusteella (tarkempia tietoja jäljempänä 2.3.2 jaksossa). Diskon­tattu kassavirta osoitti, että liiketoiminnan kokonaisarvo (eli toimintapääoma) oli yksittäisten omaisuuserien arvostuksesta saatua arvoa pienempi. Koska Norjan osakeyhtiölain mukaan oman pääoman määrä ei saa ylittää liiketoiminnan kokonais­arvoa, yksittäisten omaisuuserien (tai niiden ryhmien) arvoa alennettiin.

2.3.1 Omaisuuserien arvostaminen erikseen

vi) Kalusto

Omaisuuserien arvostusta varten tielaitos, Arthur Andersen & Co AS, Norjan hallituksen lakimies, ViaNova ja Skagerak For­sikringsmegling AS laativat raportin, joka on päivätty 10 päivänä toukokuuta 2002 ja jonka nimi on Avaava tase ( 63 ). Arvostus perustui periaatteessa ”kirjanpitoarvoon”. Koska kirjanpito­laki ( 64 ) ei kuitenkaan koske valtion hallintoa, tuotanto-osaston tileissä esitetyt arvot oli muotoiltava uudelleen vastaamaan sitä, mitä ne olisivat olleet, jos tuotanto-osastoon olisi sovellettu

yleistä kirjanpitolakia ( 65 ). Näin ollen arvostusperiaatteena oli ennemminkin ”kirjanpitoarvon määrittäminen jälkikäteen” tai yksinkertaisesti ”simuloitu jatkuvuus”. Tämän perusteella tuo­tanto-osaston tileissä kaluston arvoksi 1 päivänä tammikuuta 2002 ilmoitettu 1 111 miljoonaa Norjan kruunua muutettiin 866 miljoonaksi Norjan kruunuksi. Tämä arvo muutettiin 747 miljoonaksi Norjan kruunuksi 1 päivänä tammikuuta 2003.

Tielaitoksen, Ernst & Youngin, Via Novan ja Skagerak Forsik­ringsmegling AS:n myöhemmin laatimasta, elokuussa 2002 päi­vätystä raportista, jonka nimi on Avaava tase ( 66 ), ilmenee kui­tenkin, että heinäkuussa 2002 päätettiin, että Mesta AS:lle siir­rettävät tuotanto-osaston omaisuuserät olisi arvostettava ”reaa­liarvon” eikä ”simuloidun jatkuvuuden” periaatteen perusteella, koska reaaliarvo on läpinäkyvämpi arvostusperiaate.

Tielaitoksen, Ernst & Youngin, Via Novan, OPAK:n ja Skagerak Forsikringsmegling AS:n laatimassa, 20 päivänä joulukuuta 2002 päivätyssä raportissa, jonka nimi on Avaavan taseen liite: omaisuuserien arvostus, esitetään kaluston arvo reaaliarvon pe­rusteella ( 67 ). Reaaliarvon määrittämisessä noudatettiin kahta lä­hestymistapaa: eräiden kalustoryhmien osalta lähtökohtana oli valtion hallinnossa kirjattu kirjanpitoarvo, jota tarkistettiin ar­vonlisäveron, poistoaikojen ja eräiden harkinnanvaraisten arvos­tusten huomioon ottamiseksi. Toisten kalustoryhmien osalta ar­vot perustuivat ulkoisiin arvostuksiin ja hintoihin ( 68 ). Tämän perusteella kaluston reaaliarvon arvioitiin olevan 572 miljoonaa Norjan kruunua ja kaikkien omaisuuserien kokonaisarvon 1 162 miljoonaa Norjan kruunua ( 69 ).

Ernst & Young on myöhemmin todennut, että edellä mainitussa raportissa, jossa käytetään 747 miljoonan Norjan kruunun suu­ruista simuloidun jatkuvuuden mukaista kirjanpitoarvoa lähtö­kohtana 572 miljoonan Norjan kruunun suuruisen reaaliarvon määrittämiseksi, esitetyt laskelmat ovat harhaanjohtavia. Ernst & Youngin mukaan tällaiset laskelmat eivät olleet osa prosessia, jossa määritettiin Mesta AS:lle siirrettävän kaluston reaaliarvo.

vii) Kiinteistöt

Toukokuussa 2002 laaditussa avaavaa tasetta koskevassa rapor­tissa valtion hallinnon 1 päivänä tammikuuta 2002 rekisteröimä kiinteistöjen kirjanpitoarvo oli 596 miljoonaa Norjan kruunua. Sen jälkeen kun tästä poistettiin ne kiinteistöt, joita ei ollut tarkoitus siirtää Mesta AS:lle, ja arvoa tarkistettiin simuloidun jatkuvuuden periaatteen mukaisesti, arvioitu arvo oli 277 mil­joonaa Norjan kruunua.

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/7

( 63 ) Raportin alkuperäinen nimi on ”Åpningsbalanse”. ( 64 ) ”Regnskapsloven”.

( 65 ) Tähän sisältyy poistoaikoja ja arvonlisäveron käsittelyä koskevien erojen huomioiminen.

( 66 ) Raportin alkuperäinen nimi on ”Åpningsbalanse”. ( 67 ) Raportin sivu 11.

Raportin alkuperäinen nimi on ”Åpningsbalanse Supplering: Verdi­vurdering av eiendeler”.

( 68 ) Sen vuoksi tämä lähestymistapa perustui yksittäisten omaisuuserien arvostukseen.

( 69 ) Ernst & Youngin 11.11.2008 lähettämässä sähköpostissa esitettyjen tietojen perusteella (tapahtuma nro 512771).

Kun arviointiperiaate muuttui simuloidusta jatkuvuudesta reaa­liarvoon, riippumaton kiinteistöalan asiantuntija OPAK arvioi kiinteistöjen arvon. Norjan viranomaiset ovat toimittaneet 28 päivänä elokuuta 2002 päivätyn asiantuntija-arvion, jossa OPAK arvioi 375 kiinteistön arvon olevan noin 336 miljoonaa Norjan kruunua ( 70 ). OPAK:n laatimassa, 31 päivänä lokakuuta 2002 päivätyssä seurantaraportissa todettiin, että muun muassa 16 kiinteistön lisäyksen seurauksena kiinteistöjen arvioitu arvo oli 395 miljoonaa Norjan kruunua. Ernst & Young on todennut, että tämän jälkeen niiden kiinteistöjen pois jättäminen, joita ei ollut tarkoitus siirtää Mesta AS:ään, ja vuokrakiinteistöjä ( 71 ) koskevat oikaisut pudottivat kiinteistöjen arvon 331 miljoonaan Norjan Kruunuun ( 72 ).

Joulukuussa 2002 laadittu raportti ”Avaavan taseen liite: omai­suuserien arvostus” osoittaa, että vaikka simuloidun jatkuvuuden periaatteeseen perustuva kiinteistöjen arvo oli 596 miljoonaa Norjan kruunua, reaaliarvoon perustuvan periaatteen soveltami­nen johti 331 miljoonan Norjan kruunun arvoon.

2.3.2 Diskontattuun kassavirtaan perustuva arvostus

Samanaikaisesti omaisuuserien yksittäisen arvostuksen kanssa mutta siitä erillään arvioitiin koko liiketoiminnan käypä arvo toimivana yrityksenä käyttäen diskontatun kassavirran menetel­mää, joka on kuvailtu Ernst & Youngin 20 päivänä lokakuuta 2002 päivätyssä arvonmääritystä koskevassa raportissa ( 73 ). Ra­portissa päätellään, että diskontatun kassavirran menetelmää so­veltamalla toimintapääoma ( 74 ) on noin 600 miljoonaa Norjan kruunua (+/– 25 %). Analyysi perustui vuosien 2003–2012 kas­savirtojen arviointiin. Kyseisinä vuosina nykyarvon arvioitiin olevan negatiivinen 300 miljoonalla Norjan kruunulla ja loppu­arvon 900 miljoonaa Norjan kruunua ( 75 ). Tuottoasteeksi vah­vistettiin 6,7 prosentin nimellistuotto verojen jälkeen ( 76 ).

Ernst & Youngin mukaan toimintapääoma (600 miljoonaa Nor­jan kruunua) muodostuu kokonaisvarallisuudesta, josta on vä­hennetty lyhytaikaiset velat. Vertailun vuoksi omaisuuserien yk­

sittäisen arvostuksen mukainen arvio oli 1 162 miljoonaa Nor­jan kruunua. Jos 1 162 miljoonasta Norjan kruunusta vähenne­tään lyhytaikaiset velat (464 miljoonaa Norjan kruunua), toi­mintapääomaksi ( 77 ) saadaan 698 miljoonaa Norjan kruunua. Tämä on enemmän kuin koko liiketoiminnan käypään arvoon perustustuvasta arvostuksesta (eli diskontatun kassavirran mene­telmällä) saatu 600 miljoonaa Norjan kruunua. Norjan osakeyh­tiölain mukaan oma pääoma ei saa ylittää liiketoiminnan koko­naisarvoa, minkä vuoksi omaisuuserien arvoa oli pienennet­tävä ( 78 ). Näin ollen Ernst & Young pienensi omaisuuserien ar­voa, jotta toimintapääoma laskisi 619 miljoonaan Norjan kruu­nuun. Tämä esitetään seuraavassa ( 79 ):

Kiinteä omaisuus 1 053

Käyttöpääoma 109

Lyhytaikaiset velat (464)

Netto 698

Tarkistus alaspäin – kalusto (25)

Tarkistus alaspäin – kiinteistöt (54)

Tarkistus alaspäin yhteensä (79)

Arvo alaspäin tarkistuksen jälkeen 619

Velat (eläkkeet) 319

Oma pääoma 300

Oma pääoma käteisen muodossa 1 600

Oma pääoma yhteensä avaavassa taseessa

1 900

Edeltävästä ilmenee, että omaisuuden arvoa tarkistettiin alaspäin 79 miljoonaa Norjan kruunua. Koska kiinteistöjen ja kaluston arvosta oli paljon epävarmuutta, alaspäin tarkistus jaettiin niiden kesken seuraavasti:

Kaluston arvioitu reaaliarvo 572

Hankinnat 44

Tarkistus alaspäin (25)

Arvo avaavassa taseessa 591

Kiinteistöjen arvioitu reaaliarvo 331

Hankinnat 4

Tarkistus alaspäin (54)

Arvo avaavassa taseessa 281

FI L 300/8 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 70 ) Tässä luvussa otetaan huomioon suunnitellut myynnit. Jos suunni­teltuja myyntejä ei oteta huomioon, arvo olisi 420 miljoonaa, 486 miljoonaa ja 240 miljoonaa Norjan kruunua. 100 kiinteistöä 375 kiinteistöstä tarkastettiin.

( 71 ) Oikaisuja tehtiin niiden kiinteistöjen osalta, joiden luultiin olevan tielaitoksen omistuksessa mutta jotka olivat ainoastaan vuokrakiin­teistöjä – ja päinvastoin.

( 72 ) Ernst & Young on vahvistanut, että siirrettäväksi valittujen kiinteis­töjen arvo on 331 miljoonaa Norjan kruunua.

( 73 ) Raportin norjankielinen nimi on ”Verdivurdering”. ( 74 ) ”Sysselsatt kapital”. ( 75 ) Diskontattua kassavirtaa koskeva raportti perustuu siihen, että työ­

voimaa vähennetään. ( 76 ) Se muodostuu riskittömästä 6 prosentin korosta ennen veroja, tai

4,2 prosentin korosta verojen (28 %) jälkeen, 2,1 prosentin riskip­reemiosta verojen jälkeen (0,35 % 6 %:sta) ja 0,4 %:n oikaisusta velan tappiopreemion osalta. Se on laskettu ”Capital asset pricing model (CAPM)” -mallin perusteella. Varojen odotettu tuotto (R) = riskitön korko (r) + beeta (b) × {markkinaportfolion odotettu tuotto – riskitön korko (r)}.

( 77 ) Eli omaisuuserien nettoarvo. ( 78 ) ”Lov 13. juni 1997 nr. 44 om aksjeselskaper”, 2–6 § (1)(4). Ernst &

Young on todennut seuraavaa: ”Da samlet verdi var estimert til NOK600m, var det basert på Aksjelovens krav om at egenkapitalen ikke kan oppføres med en samlet verdi som overstiger verdien av virksomheten totalt sett, ansett nødvendig å foreta en nedjustering av verdien av de tilførte eiendeler.”; tapahtuma nro 512771.

( 79 ) Ernst & Young on todennut, että ero 619 miljoonan ja 600 miljoo­nan välillä oli merkityksetön; tapahtuma nro 512771.

2.3.3 Laadun arviointi

Samanaikaisesti reaaliarvon määrittämisen kanssa Deloitte & Touche oli aloittanut (lokakuussa 2002) ensimmäisten arvon­määritysten (jotka perustuivat simuloituun jatkuvuuteen) vertaa­misen tuloksiin, jotka saatiin diskontatun kassavirran menetel­mällä. Deloitte & Touche havaitsi, että (simuloidun jatkuvuuden mukaista) kiinteän omaisuuden arvoa oli pienennettävä 1 137 miljoonasta Norjan kruunusta ( 80 ) 937 miljoonaan Norjan kruu­nuun (eli 200 miljoonaa Norjan kruunua) ( 81 ).

2.3.4 Arvostus lopullisessa avaavassa taseessa

Mesta AS:n Ernst & Youngin, ViaNova Planin ja Trafikk AS:n avustuksella laatimassa 1 päivänä tammikuuta 2003 päivätyssä lopullisessa avaavassa taseessa (liite A) ilmoitetaan kiinteän omai­suuden kokonaisarvoksi 977 miljoonaa Norjan kruunua ( 82 ).

Lopullinen avaava tase vahvistaa, että joulukuun 2002 raportissa (”Avaavan taseen liite: omaisuuserien arvostus”) ilmoitettua ko­neiden 572 miljoonan Norjan kruunun arvoa tarkistettiin alas­päin 25 miljoonaa 547 miljoonaan Norjan kruunuun. Lisäsijoi­tusten ja joidenkin pienten oikaisujen huomioinnin jälkeen ka­luston lopulliseksi arvoksi muodostui 594 miljoonaa Norjan kruunua.

Tehtyjen 4 miljoonan Norjan kruunun hankintojen jälkeen kiin­teistöjen reaaliarvo oli 335 miljoonaa Norjan kruunua, ja 54 miljoonan Norjan kruunun suuruinen tarkistus alaspäin (joka oli tarpeen diskontatun kassavirtamenetelmän seurauksena) mer­kitsi sitä, että kiinteistöjen arvoksi tuli 281 miljoonaa Norjan kruunua.

2.4 SIIRTYMÄSOPIMUSTEN SIIRTÄMINEN JA NIIDEN ARVO AVAA­VASSA TASEESSA

2.4.1 Rakennussopimukset

Norjan viranomaisten mukaan 1 päivästä tammikuuta 2003 kaikista uusista rakennusurakoista (esimerkiksi teiden, tunnelei­den, satama-alueiden ja siltojen rakentamisesta) järjestettiin jul­kinen hankintamenettely.

Sen hetkiset rakennusurakat oli kuitenkin siirrettävä Mesta AS:lle, jotta keskeneräiset rakennusurakat voitaisiin saattaa pää­tökseen. Sen hetkisten urakoiden monimutkaisuus ja kesto

vaihtelivat, mutta ne kaikki umpeutuivat vuoden tai kahden vuoden sisällä Mesta AS:n perustamisesta. Norjan viranomaisten mukaan rakennussopimukset siirrettiin Mesta AS:lle sopimuk­sille alun perin vahvistetuin hinnoin. Norjan viranomaisten mu­kaan nämä hinnat vastaavat markkinahintoja. Ennen 1 päivää tammikuuta 2003 suuri osa rakennusurakoista kilpailutettiin, minkä vuoksi tielaitos oli saanut kokemusta markkinoiden hin­tatasosta. Lisäksi tielaitoksen ja tuotanto-osaston sisäiset raken­nussopimukset oli hinnoiteltava sisäisten ohjeiden mukaisesti, jotka sisälsivät sisäisten sopimusten hinnoittelua koskevia sään­töjä ( 83 ). Sisäisten ohjeiden mukaan avointen tarjouskilpailujen yhteydessä hinnoista saadun kokemuksen on muodostettava pe­rusta hintojen määrittämiselle sisäisissä sopimuksissa: julkisten tarjouskilpailujen hintoja olisi joko käytettävä suoraan tai sisäis­ten sopimusten hintojen olisi perustuttava arvioihin, joita on verrattu markkinahintoihin ja (tarvittaessa) laskettu markkinata­solle ( 84 ). Kummassakin tapauksessa tielaitoksen yleisenä ehtona oli, että sisäisten sopimusten hintojen olisi vastattava markki­noiden hintatasoa ( 85 ). Norjan viranomaiset ovat myös selventä­neet lopuksi, että kaikkia palveluja koskevia veroja ja maksuja lukuun ottamatta verotukselliset ja muut sääntelyvaatimukset eivät vaikuttaneet hintaan, jolla sopimukset siirrettiin ( 86 ).

Hinnat, joilla rakennussopimukset siirrettiin Mesta AS:lle, olivat samat kuin ne hinnat, joita käytettiin urakoista saatavien tulojen määrittämisessä diskontatun kassavirran menetelmässä.

2.4.2 Teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevat sopimukset

Mesta AS:lle siirtyi 102 voimassa olevaa teiden ylläpitoa ja hoi­toa koskevaa sopimusta (”funksjonsavtaler”) ( 87 ). Nämä sopimuk­set kattoivat tiepäällysteisiin, tiemerkintöihin, ojitukseen, hiekoi­tukseen sekä tulviin ja lumivyöryihin liittyviä töitä, ja niiden voimassaolo päättyisi viimeistään neljän vuoden kuluessa, eli vuoden 2006 kolmannella vuosineljänneksellä. Keston mukaan ne jakautuvat neljään luokkaan jäljempänä esitetyn mukaisesti. Teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien sopimusten voimassaolon päättyessä tielaitos aloitti noin 25 prosentista sopimuksia julki­sen tarjouskilpailun kunkin vuoden syyskuun 1 päivänä seuraa­valla tavalla:

— A-luokka: 24 sopimusta, joiden voimassaolo päättyi syksyllä 2003

— B-luokka: 25 sopimusta, joiden voimassaolo päättyi syksyllä 2004

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/9

( 80 ) Tästä kaluston osuus oli 747 miljoonaa Norjan kruunua, kiinteis­töjen 331 miljoonaa Norjan kruunua ja muiden omaisuuserien 59 miljoonaa Norjan kruunua.

( 81 ) Joulukuun 12 päivänä 2002 päivätty raportti ehdotetun arvostuksen ja avaavan taseen arvioinnista. Vaikka Deloitte & Touche esitti joi­takin epäilyjä diskontatun kassavirran arvostusmenetelmästä, se päätteli, että se antoi parhaan mahdollisen arvion omaisuuserien arvosta ja sitä voitaisiin käyttää liiketoimintaan liittyvien omaisuus­erien tarkistuksessa alaspäin.

( 82 ) Kaluston ja kiinteistöjen lisäksi muita omaisuuseriä oli 102 miljoo­nan Norjan kruunun arvosta.

( 83 ) Sisäisten ohjeiden nimi oli ”Oppgave-og rollefordeling, avtaleformer mellom myndighet og produksjon”.

( 84 ) Norjan viranomaisten sisäisten ohjeiden 2 ja 5 luvun tulkintaa kos­kevien selitysten mukaisesti.

( 85 ) Tätä tukevat esimerkiksi sisäisten ohjeiden 3.3 ja 8 luvut. ( 86 ) Toisin kuin menettelyn aloittamispäätöksessä todettiin, ei myöskään

ollut jälkitarkistusmekanismia. ( 87 ) Nämä 102 sopimusta perustuivat tuotanto-osaston ja tielaitoksen

välisiin 67 ylläpitoa ja hoitoa koskevaan sopimukseen.

— C-luokka: 27 sopimusta, joiden voimassaolo päättyi syksyllä 2005

— D-luokka: 26 sopimusta, joiden voimassaolo päättyi syksyllä 2006.

Kuhunkin luokkaan kuuluu sopimuksia, jotka kattavat maantie­teellisiä alueita tasaisesti joka puolella Norjaa (palvelun tarjoa­misen vakauden varmistamiseksi jatkossa), ja luokat jakautuvat myös toteutettavien töiden vaikeusasteen mukaan. Luokkaan A kuuluvat yksinkertaisimmat työt pienillä alueilla (eli alueilla, joilla liikenne, sääolosuhteet ja tietyyppi aiheuttavat vähän haas­teita), kun taas luokkaan D kuuluvat sekä tietyypin (esimerkiksi vuoristo- ja jyrkännetiet) että liikenteen ja sään puolesta vai­keimmat työt. Luokkiin B ja C kuuluvat työt näiden ääripäiden välillä.

Norjan viranomaiset ovat todenneet, että tuotanto-osaston tei­den ylläpidosta ja hoidosta tekemien sopimusten nojalla tarjot­tujen palvelujen hinnat eivät muuttuneet siirrettäessä sopimuk­set Mesta AS:lle.

2.4.3 Arvo, jolla sopimukset siirrettiin

Hinnat, joilla sopimukset siirrettiin, ilmenevät Norjan viran­omaisten lähettämästä Excel-taulukosta, joka on samankaltainen kuin Veidekke ASA:n aikaisemmin toimittama taulukko ( 88 ). Me­nettelyn aloittamispäätöksen jälkeen Norjan viranomaiset ovat päivittäneet arviota kokonaishinnasta, jolla rakennussopimukset siirrettiin Mesta AS:lle, 2 960 miljoonasta Norjan kruunusta 2 942 miljoonaan Norjan kruunuun ( 89 ). Norjan viranomaiset ovat lisäksi päivittäneet arviota kokonaishinnasta, jolla teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevat sopimukset siirrettiin Mesta AS:lle, 5 750 miljoonasta Norjan kruunusta 5 866 miljoonaan Norjan kruunuun. Katsauksessa ei ilmoiteta yksittäisten sopimusten hin­taa.

2.4.4 Myöhemmistä tarjouskilpailuista seurauksena oleva hintataso

Tielaitoksen, ViaNova Planin ja Trafikk AS:n tilaamassa ja julkaisemassa raportissa analysoidaan sopimusten hintatasoa joulukuussa 2003 (”ViaNovan raportti”). ViaNovan raportista ilmenee, että useista Mesta AS:lle siirretyistä teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevista sopimuksista järjestettiin julkinen tarjouskil­pailu tammikuussa 2003. Yksi raportin päätelmistä oli se, että niiden siirtymäsopimusten, joista järjestettiin julkinen tarjouskil­pailu vuoden 2003 aikana, kustannustaso näyttää olevan noin 32 prosenttia alhaisempi kuin vastaavien Mesta AS:lle siirretty­jen siirtymäsopimusten alkuperäinen kustannustaso. Norjan viranomaiset ovat todenneet sen olevan totta, että tielaitos ei aloittanut uudelleenneuvotteluja (jäljellä olevien) siirtymäsopi­musten hintojen alentamiseksi.

Norjan viranomaiset ovat toimittaneet katsauksen hinnoista, jotka olivat seurausta teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien sopi­musten kilpailuttamisesta vuosina 2003–2006. Norjan viran­omaisten toimittamassa katsauksessa esitetyt summat ovat (joi­takin eroja lukuun ottamatta) samanlaiset kuin summat Vei­dekke ASA:n toimittamassa Excel-taulukossa, johon sisältyy myös taulukko, jossa verrataan voittavaa (eli alinta) tarjousta kussakin tarjouskilpailussa niihin hintoihin, joilla sopimukset siirrettiin. Veidekke ASA:n tekemän vertailun mukaan vuosina 2003–2006 tehdyissä sopimuksissa voittaneiden tarjousten hin­nat olivat yleensä alhaisempia kuin hinnat, joilla sopimukset oli aiemmin siirretty Mesta AS:lle. Vertailu osoittaa myös, että Mesta AS:n itse myöhemmissä tarjouskilpailuissa tarjoamat hin­nat ovat alhaisempia kuin hinnat, joilla sopimukset on siirretty Mesta AS:lle ( 90 ).

(miljoonaa Norjan kruunua)

Tarjouskilpailun vuosi Voittanut tarjous

Summa, jolla sopimuksen

siirtohinta ylittää voittaneen hinnan

Summa, jolla sopimuksen

siirtohinta ylittää Mesta AS:n tarjoukset

tarjouskilpailuissa

2003 1 226,6 94 67

2004 1 605,2 328 282

2005 1 857,1 760 563

2006 7 455,5 948 900

Viranomaisten toimittama katsaus niistä teiden ylläpitoa ja hoi­toa koskevista sopimuksista, joista on vuosina 2003–2006 jär­jestetty tarjouskilpailu, osoittaa Mesta AS:n voittaneen 14 sopi­musta vuonna 2003 järjestetyissä 24 tarjouskilpailussa. Vuonna 2004 Mesta AS voitti 13 sopimusta yhteensä 25 sopimuksesta ja vuonna 2005 Mesta AS voitti 20 sopimusta yhteensä 29 sopimuksesta. Vuonna 2006 Mesta AS voitti 21 sopimusta 30 sopimuksesta ( 91 ). Tämä merkitsee sitä, että tarjolla olleista 108 sopimuksesta Mesta AS sai 68 sopimusta, eli noin 62,7 pro­senttia.

2.4.5 Aiemmat hintojen tarkastelut ja tielaitoksen kokemus

Norjan viranomaiset ovat todenneet, että ennen Mesta AS:n perustamista Norjan suurkäräjät tuki viittä koe-/pilottisopimusta, joista tielaitos aikoi järjestää tarjouskilpailun. Viranomaisten mu­kaan kilpailussa tarjottuja hintoja käytettiin tämäntyyppisten sopimusten sisäisessä arvioinnissa (Mesta AS:n perustamisesta vuonna 2001 tehtyä päätöstä edeltävällä ja sen jälkeisellä ajan­jaksolla). Hintoja ei ole kuitenkaan käytetty perustana siirtymä­sopimusten hintojen määrittämiselle. Valvontaviranomaisen

FI L 300/10 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 88 ) Ks. menettelyn aloittamispäätöksen 2.4 jakson C kohta. ( 89 ) Ero on seurausta useampien desimaalien sisällyttämisestä päivitet­

tyyn lukuun. Luvut edustavat sopimusten jäljellä olevia arvoja het­kellä, jolloin sopimukset siirrettiin tuotanto-osastolta Mesta AS:lle.

( 90 ) Veidekke ASA on laskenut Excel-taulukossa esitetyt hinnat vuotui­siksi hinnoiksi, jotta olisi mahdollista arvioida niitä ja tarjouskilpai­luissa tarjottuja hintoja.

( 91 ) Luvut poikkeavat hieman Veidekke ASA:n toimittamista luvuista.

tiedustellessa syytä tähän Norjan viranomaiset totesivat, että siirtymäsopimusten arvo oli päätetty määrittää sopimusten kus­tannuspohjan perusteella.

Viranomaisten mukaan voittaneet hinnat viidessä koe-/pilottiso­pimuksessa olivat seuraavat:

— Bærum (1998) viisi vuotta: 74 940 000 Norjan kruunua

— Nedre Romerike (1999) viisi vuotta: 56 000 000 Norjan kruunua

— Ibestad Dyrøy (1999) neljä vuotta: 30 418 400 Norjan kruunua

— Lågendalen (2000) neljä vuotta: 45 706 323 Norjan kruu­nua

— Våler og Åsnes (2001) viisi vuotta: 39 018 023 Norjan kruunua.

Tielaitos laati joulukuussa 2000 raportin, jossa se tarkasteli tuo­tanto-osaston teiden ylläpito- ja hoitopalvelujen kilpailuky­kyä ( 92 ). Raportti sisältää elokuun 2000 alustavat tulokset, ja kilpailukyky on laskettu määrittämällä sopimuksen laskettujen kustannusten ja sovitun hinnan välinen suhde. Tuotanto-osaston sopimusten tapauksessa kustannukset muodostivat 94 prosent­tia hinnasta, kun taas yksityisten yrittäjien tekemissä sopimuk­sissa kustannukset muodostivat 71 prosenttia hinnasta. Näyttää siltä, että koe-/pilottisopimukset toimivat tämän päätelmän pe­rustana. Raportin sivulla 7 Bærumia koskeva sopimuksen kes­kimääräisen vuotuisen arvon todetaan olevan 15 miljoonaa Norjan kruunua julkisen tarjouskilpailun seurauksena. Tämä luku on saatu kertomalla kilometrikohtainen hinta (125 000) tien pituudella (120 km), jonka tuloksena on 15 miljoonaa Nor­jan kruunua (tai 75 miljoonaa Norjan kruunua viiden vuoden aikana) ( 93 ). Nedre Romerikea koskevan sopimuksen vuotuiseksi arvoksi ilmoitetaan 11,2 miljoonaa Norjan kruunua. Kilometri­hinta 50 000 kerrottuna 198 kilometrillä tietä antaa tulokseksi 9,9 miljoonaa Norjan kruunua (tai 49,5 miljoonaa Norjan kruu­nua viiden vuoden aikana) ( 94 ).

Suurkäräjien liikennekomitean liikenneministeriölle vuosina 1999–2000 tielaitoksen tilanteesta esittämistä kysymyksistä il­menee lisäksi, että Akerhusissa oli suoritettu analyysi, joka

osoitti teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien sopimusten hintata­son olleen 20–25 prosenttia korkeampi kuin yksityisten sopi­musten hinnat ( 95 ). Lisäksi 17 päivänä huhtikuuta 2001 päivä­tyssä lehdistötiedotteessa tielaitos viittaa siihen, että niiden nel­jän sopimuksen, joiden nojalla yksityiset toimijat tarjosivat tei­den ylläpito- ja hoitopalveluja, ja niiden sopimusten, joiden nojalla tuotanto-osasto tarjosi vastaavia palveluja, välinen ver­tailu osoitti, että yksityisten toimijoiden tarjoama alhaisin hinta oli noin 15–20 prosenttia alhaisempi kuin tuotanto-osaston hinta.

2.4.6 Siirtymäsopimukset ja avaava tase

Norjan viranomaiset ovat todenneet, että siirtymäsopimukset olivat omaisuuseriä, jotka muodostivat osan diskontatusta kas­savirrasta ja otettiin sen vuoksi huomioon arvioitaessa Mesta AS:n kokonaisarvoa. Diskontatun kassavirran analyysista saa­tujen tulosten perusteella sopimusportfolion ( 96 ) arvo oli kuiten­kin liian alhainen minkään arvon määrittämiseksi sille ( 97 ).

2.4.7 Tilapäinen julkisen palvelun velvoite

Norjan viranomaiset ovat todenneet, että Norjan viranomaiset asettivat ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti Mesta AS:lle julkisen palvelun velvoitteen tarjota 1 päivästä tam­mikuuta 2003 alkaen teiden ylläpito- ja hoitopalveluja kansallis­elle maantieverkostolle. Velvoite poistettiin vähitellen, ja se päät­tyi 1 päivänä syyskuuta 2006. Julkisen palvelun tehtävä on kuvailtu yksityiskohtaisesti tielaitoksen vuonna 1999 julkaise­massa (vuonna 2003 päivitetyssä) raportissa, joka koskee teiden ylläpidon ja hoidon standardeja ( 98 ). Raportissa esitetään perus­vaatimukset sen varmistamiselle, että teiden ylläpito- ja hoito­palvelujen taso on riittävä tieturvallisuuden säilyttämiseksi, aset­tamalla tunneleita, ojitusta, tiepäällystystä, siltoja, laitureita ja jalkakäytäviä koskevat konkreettiset standardit tai toimet (”stan­dardisointiraportti”) ( 99 ). Standardisointiraportissa vahvistetaan myös erityiset standardit teiden luotettavalla kunnossapidolle talvella tieturvallisuuden säilyttämiseksi. Palvelutehtävä on an­nettu Mesta AS:lle kuhunkin Mesta AS:lle myönnettyyn sopi­mukseen sisältyvällä määräyksellä, jossa kuvaillaan lyhyesti mer­kitykselliset standardit ja viitataan teiden ylläpitoa ja hoitoa kos­kevaan standardisointiraporttiin.

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/11

( 92 ) ”Rapport nr. 110 ’Produksjonsavdelingens konkurranseevne Drift og vedlikehold, Statens vegvesen Akershus’ ”.

( 93 ) Tien pituutta ja kilometrihintaa koskevat tiedot ovat peräisin 19.10.2000 päivätystä raportista, joka koskee suurkäräjien liikenne­komitean ja asfalttialan yrittäjien yhdistyksen kokousta.

( 94 ) Raportissa ilmoitettu Nedre Romerikea koskevan sopimuksen hinta eroaa kuitenkin Norjan viranomaisten toimittamasta hinnasta.

( 95 ) ”Spørsmål fra Samferdselskomiteen om St.meld. nr. 46 (1999–2000) Nasjonal transportplan 2002–2011”. ”Spørsmål 28: Konkurransesituasjonen mellom Statens vegvesens produksjonsvirk­somhet og den private asfaltbransjen”. Kysymys (nro 28) ja vastaus löytyvät asiakirjasta Innst.S. nr. 119 (2000–2001), 9.2.2001, s. 183. Kysymys oli osa taustaa liikennekomitean suositukselle, joka koskee asiakirjaa St.meld. Nr. 46 (1999–2000), joka hyväksyttiin 29.9.2000.

( 96 ) Siihen sisältyi sekä olemassa olevia että tulevia sopimuksia 10 vuo­den aikana diskontatusta kassavirrasta.

( 97 ) Ernst & Young on todennut, että ”ottaen huomioon, että yksilöity­jen omaisuuserien ja velkojen nettoarvo ylitti toimintojen netto­arvon, sopimuksille ei määritetty arvoa, joka olisi otettava huomi­oon avaavassa taseessa”; tapahtuma nro 523923.

( 98 ) Käytetään nimeä ”Håndbok 111”. ( 99 ) ”Standard for drift og vedlikehold” vuodelta 1999, päivitetty vuonna

2003. Joissakin maakunnissa (noin 20 %) paikalliset tielaitokset ovat poikenneet hieman standardisointiraportista paikallisten olosuhtei­den vuoksi.

Norjan viranomaisten mukaan edellä kuvailtu julkisen palvelun tehtävä osoitettiin Mesta AS:lle, jotta voitaisiin taata riittävä tieturvallisuuden taso syyskuuhun 2006 asti. Tältä osin viran­omaiset ovat todenneet, että tielaitos vastaa tieturvallisuudesta ja sen vähimmäistason varmistamisesta valvomalla korjaus- ja kun­nossapitotöitä ( 100 ). Tässä tehtävässä oli 1 päivään tammikuuta 2003 asti kyse pääasiassa yhden palveluntarjoajan eli tuotanto- osaston töiden valvonnasta. Tämän päivämäärän jälkeen tehtä­vän laajuus kuitenkin muuttuisi, koska teiden kunnossapitotyöt kilpailutettaisiin ja sen vuoksi useat eri palveluntarjoajat tekisivät niitä. Lainsäädännön valmisteluasiakirjoista ilmenee tältä osin, että markkinoiden asteittaisen avaamisen tarkoituksena oli var­mistaa, että tielaitos pystyisi edelleen valvomaan riittävässä mää­rin tiestandardeja ja varmistamaan, että turvallisuus pysyy tyy­dyttävällä tasolla ( 101 ).

Norjan viranomaiset ovat lisäksi todenneet, että tämä on myös syy siihen, että kaikkein riskialteimmista ja vaativimmista ura­koista järjestettiin tarjouskilpailu prosessin lopussa, kun taas yksinkertaisimmista ja pienimmistä urakoista järjestettiin tarjo­uskilpailu ensimmäisenä ( 102 ). Jättämällä vaativimmat urakat vii­meiseksi tielaitos olisi jo saanut melko paljon kokemusta usei­den palveluntarjoajien valvomisesta ensimmäisten tarjouskilpai­lukierrosten jälkeen. Sen vuoksi tielaitoksella oli parhaat mah­dolliset edellytykset jatkaa tieturvallisuuden valvontaa silloin, kun vaativammat urakat kilpailutettiin ( 103 ).

Julkisista palveluista suoritetuista korvauksista Norjan viran­omaiset ovat toimittaneet seuraavat taulukot, joissa esitetään Mesta AS:n tarjoamien palvelujen kustannukset, tulot ja tuotto­aste teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien siirtymäsopimusten mukaisesti ( 104 ). Tässä yhteydessä Norjan viranomaiset ovat to­denneet, että Mesta AS piti erillistä kirjanpitoa jokaisesta siirty­mäsopimuksesta vuosina 2003–2006. Näin ollen seuraavissa taulukoissa esitetyt tulot (ja kustannukset) liittyvät suoraan tei­den ylläpitoa ja hoitoa koskeviin siirtymäsopimuksiin.

Taulukko 1 osoittaa, että suhteessa Mesta AS:ään sijoitettuun kokonaispääomaan, pääomaa on osoitettu teiden ylläpitoa ja hoitoa koskeville siirtymäsopimuksille samassa suhteessa kuin mikä siirtymäsopimuksista saatujen tulojen osuus on kokonais­tuloista.

Mesta AS – pääoman kohdentaminen

(miljoonaa Norjan kruunua)

Kokonaispääoma 2003 2004 2005 2006

Avaava tase 2 686 3 989 4 291 4 643

Päättävä tase 3 989 4 291 4 643 4 340

Keskiarvo 3 338 4 140 4 467 4 492

Mestan kokonaisliikevaihto 6 386 5 899 6 076 4 492

Ylläpidon ja hoidon kokonaisliikevaihto

3 645 3 613 3 235 3 253

Ylläpidon ja hoidon liikevaihdon osuus suhteessa kokonaisliikevaihtoon

57 % 61 % 53 % 55 %

Ylläpitoon ja hoitoon kohdennettu pääoma

1 905 2 536 2 378 2 460

Siirtymäsopimuksiin kohdennetun ylläpito- ja hoitopääoman osuus (%)

96 % 81 % 60 % 30 %

Siirtymäsopimuksiin kohdennetun ylläpito- ja hoitopääoman osuus (NOK)

1 835 2 050 1 437 748

Seuraavassa taulukossa esitetään Mesta AS:n kustannukset, tulot ja todellinen tuottoaste teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien siir­tymäsopimusten perusteella vuosina 2003–2006. Norjan viran­omaiset ovat tarkentaneet, että erityistä tuottoastetta ei ollut vahvistettu etukäteen teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien siirty­mäsopimusten osalta.

Mesta AS: Teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien siirtymäsopimusten tulot, kustannukset ja tuottoaste

(miljoonaa Norjan kruunua)

2003 2004 2005 2006 Yh­teensä

Tulot 2 116 1 871 1 293 586 5 866

Voitto ennen veroja (*)

277 175 199 151 802

Voitto verojen jälkeen

199 126 144 108 577

Voittomarginaali 9 % 7 % 11 % 18 %

Siirtymäsopimuksiin kohdennettu pääoma

1 835 2 050 1 437 748 6 070

Todellinen pääoman tuottoaste

10,86 % 6,15 % 9,98 % 14,50 %

(*) Kustannukset ovat ero tulojen ja voiton (ennen veroja) välillä.

FI L 300/12 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 100 ) Ks. asiakirja ”Instruks for Statens vegvesen”, 27.5.2005. ( 101 ) Ks. tielaitoksen 4.12.2002 päivätty kirje, jossa todetaan seuraavaa:

”Kontraktene skal sikre forsvarlig drift og vedlikehold av vegnettet fram til jobbene kan utlyses ut i åpen konkurranse.” Ks. myös asiakirja St.prp. nr. 60 (2001–2002), jossa todetaan seuraavaa: ”Samtidig får forvaltningsdelen tid til å opparbeide kompetanse for å kunne meistre full konkurranseeksponering av vegvesenet sine oppgåver.”

( 102 ) Ks. luokkien selitykset edellä 2.4.1 kohdassa. ( 103 ) Norjan viranomaiset ovat todenneet, että tällainen lähestymistapa

antaisi tienpidon markkinoilla jo toimiville yrityksille mahdollisuu­den saada kokemusta ja tehdä investointeja.

( 104 ) Taulukot toimitettu tapahtumana nro 523924.

Norjan viranomaiset ovat todenneet, että keskimääräinen tuot­toaste teiden ylläpito- ja hoitomarkkinoilla eli ns. ”viitetuotto­aste”, on painotettu keskimääräinen pääomakustannus (WACC) verojen jälkeen, eli 8,42 prosenttia ( 105 ).

Seuraavassa taulukossa esitetään, kuinka viitetuottoaste muodos­tuu.

Viitetuottoasteen muodostuminen

Painotettu keskimääräinen pääomakustannus (WACC)

Riskitön korko (*) ennen veroja 3,85 %

Markkinaehtoinen riskipreemio (**) 5,00 %

Kokonaispääoman beeta 0,90

Nettovelka / oma pääoma

Oman pääoman beeta 1

Oman pääoman kustannus verojen jälkeen 8,85 %

Vieraan pääoman kustannus

Riskitön korko ennen veroja 3,85 %

Lainapreemio 2,50 %

Vieraan pääoman kustannus ennen veroja 6,35 %

Verokanta 28 %

Vieraan pääoman kustannus verojen jälkeen 4,57 %

Painotettu keskimääräinen pääomakustannus (WACC)

Oman pääoman kustannus 8,85 %

Oman pääoman osuus 90 %

Oman pääoman painotettu kustannus verojen jäl­keen

8,00 %

Vieraan pääoman kustannus verojen jälkeen 4,6 %

Vieraan pääoman osuus 10 %

Vieraan pääoman painotettu kustannus verojen jäl­keen

0,5 %

Kokonaispääoman WACC verojen jälkeen 8,42 %

(*) Riskitön 3,85 prosentin korko perustuu valtion 5-vuotisten velkakirjojen (vuodet 2003–2007) tuottoon, vrt. Norjan keskuspankki.

(**) Markkinaehtoinen riskipreemio osoittaa tuoton, jonka toiminnanharjoitta­jat vaativat osakkeilta verrattuna riskittömiin sijoituksiin. 5 prosentin suu­ruinen markkinaehtoinen riskipreemio perustuu siihen, että toiminnanhar­joittajat vaativat yleensä 3–6 prosenttia. Se on 0,5 prosenttia korkeampi kuin PricewaterhouseCoopersin vuonna 2008 laatimassa raportissa ”Mesta AS – Entrepriseverdi pr. 1.januar 2008” (”PWC:n vuoden 2008 raportti”) esitetty riskipreemio. PWC:n raportti laadittiin Mesta-konsernin perustami­sen yhteydessä, ja sen tarkasti tilintarkastusyhtiö BDO Noraudit.

8,42 prosentin viitetuottoaste perustuu beetaan, joka on 1. Bee­tan vahvistamisen osalta voidaan todeta, että

— 15 vastaavan yrityksen (kuten Veidekke ASA, Skanska AB-B SHS, PEAB AB) beeta-arvot 40 kuukauden aikana on huo­mioitu ( 106 )

— tuottoaste on korreloitu Morgan Stanleyn ”All Country World Index” -indeksin mukaan ( 107 )

— oman pääoman osuuden katsotaan noudattavan alan kes­kimääräistä tasoa (15 vastaavan yrityksen perusteella) ( 108 ).

Seuraavassa taulukossa esitetään viitetuottoprosentin ja Mesta AS:n teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien sopimusten perusteella kyseisinä vuosina saaman todellisen tuoton välinen ero.

Tuottoaste

2003 2004 2005 2006 Yh­

teen­sä

Mesta: tuottoaste 10,86 % 6,15 % 9,98 % 14,5 %

Viitetuottoaste 8,42 % 8,42 % 8,42 % 8,42 %

Tuoton ylijäämä 2,44 % – 2,27 % 1,56 % 6,08 %

Tuoton ylijäämä (miljoonaa Norjan kruunua) (miljoonaa Norjan kruunua)

44,8 – 46,4 22,5 45,5 66,4

2.5 ASIAKIRJA- JA REKISTERÖINTIMAKSUT

Mesta-lain mukaan tuotanto-osastolta Mesta AS:lle siirretyt kiin­teistöt rekisteröitäisiin Norjan kiinteistörekisterissä ”nimenmuu­toksena” ( 109 ). Tämä merkitsi sitä, että Mesta AS voisi rekis­teröidä kiinteistönsä kiinteistörekisteriin ilman asiakirja- ja rekis­teröintimaksuja, jotka tavallisesti on maksettava kiinteistön omistusoikeuden siirtyessä Norjassa ( 110 ).

Norjassa hallinnollinen käytäntö, josta käytetään nimitystä ”jat­kuvuusperiaate”, mahdollistaa poikkeuksen asiakirja- ja rekis­teröintimaksujen maksamisesta tapauksissa, joissa yrityksen kat­sotaan ”jatkuvan” jossakin muodossa. Oikeusministeriö on an­tanut kahdet ohjeet jatkuvuusperiaatteen soveltamisesta. Tammi­kuun 1 päivänä 2003 sovellettiin ensimmäisiä ohjeita, joiden mukaan ainoastaan osakeyhtiöiden sulautumat voivat hyötyä jatkuvuusperiaatteesta ( 111 ). Toisissa ohjeissa tämä käytäntö laa­jennetaan sulautumien purkamiseen ja konversioihin 1 päivästä heinäkuuta 2005 alkaen ( 112 ).

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/13

( 105 ) WACC perustuu CAPM-malliin, joka on samankaltainen kuin malli, jota käytetään tuottoasteen määrittämisessä diskontatun kas­savirran menetelmässä, ks. alaviite 76. WACC on yrityksen käyt­tämien eri rahoitusmuotojen kustannus, joka on painotettu niiden markkina-arvon perusteella. CAPM-mallia käytetään oman pää­oman kustannusten arvioimiseksi, kun taas vieraan pääoman kus­tannukset arvioidaan riskittömän omaisuuserän kustannusten pe­rusteella siten, että siihen lisätään lainapreemio ja otetaan huomi­oon verovähennykset.

( 106 ) Tämä noudattaa PriceWaterhouseCoopersin parhaita arvostuskäy­tänteitä; ks. PWC:n vuoden 2008 raportti.

( 107 ) Ks. PWC:n vuoden 2008 raportti. ( 108 ) Ks. PWC:n vuoden 2008 raportti. ( 109 ) Lain 3 §. ( 110 ) Laki 1935 nro 2 (”Lov om tinglysing”) ja laki 1975 nro 59 (”Lov

om dokumentavgift”). ( 111 ) Ensimmäiset ohjeet annettiin 21.5.1990 (”Rundskriv G-37/90 av

21.5.1990”). ( 112 ) Toiset ohjeet annettiin 27.6.2005 (”Rundskriv G-6/2005 av

27.6.2005”), ja ne tulivat voimaan 1.7.2005.

2.6 SYYT MENETTELYN ALOITTAMISEEN

Valvontaviranomainen teki 18 päivänä heinäkuuta 2007 pää­töksen muodollisen tutkimuksen aloittamisesta sen alustavan havainnon vuoksi, että Mesta AS:n yhteydessä perustettuihin toimenpiteisiin voisi sisältyä valtiontukea, johon ei voitaisi so­veltaa yhtäkään ETA-sopimuksessa määrätyistä poikkeuk­sista ( 113 ). Valvontaviranomainen epäili tämän vuoksi toimenpi­teiden soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan. Merkitykselli­sissä toimenpiteissä on kyse rakenneuudistustoimenpiteistä, omaisuuserien arvostuksesta, Mesta AS:lle siirretyistä siirtymäso­pimuksista sekä asiakirja- ja rekisteröintimaksuista vapauttami­sesta.

3. KOLMANSIEN HUOMAUTUKSET

Neljä asianomaista lähetti huomautuksia menettelyn aloittamis­päätöksen jälkeen. Valvontaviranomainen ja asianomaiset ovat sen jälkeen käyneet kattavaa vuoropuhelua näistä kysymyksistä.

3.1 ARNTZEN DE BESCHE – MESTA AS

Asianajotoimisto Arntzen de Besche, jäljempänä ’Arntzen’, on toimittanut huomautuksia Mesta AS:n puolesta.

Rakenneuudistustoimenpiteisiin saadusta valtion korvauksesta Arntzen toteaa, että avainkysymyksenä on se, kuuluvatko kus­tannukset valtion vastuulle. Ainoastaan silloin kun näin ei ole, rakenneuudistuskustannusten voidaan katsoa olevan Mesta AS:n vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja tällaisten kus­tannusten korvaamisen muodostavan taloudellisen edun. Asiassa Combus annetun tuomion mukaan ratkaiseva seikka on se, onko kyse korvauksesta, jolla ”alennetaan yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia”, ja ainoastaan tällaisista kus­tannuksista vapauttaminen muodostaa taloudellisen edun ( 114 ).

On erotettava toisistaan korvaus, jolla katetaan i) yrityksen ta­vanomaisen toiminnan kustannuksia ja ii) määrättyjä kustannuk­sia, jotka eivät aiheudu yrityksen tavanomaisesta toiminnasta eivätkä vastaa kilpailijoiden kustannusvelvoitteita. Jälkimmäisistä kustannuksista maksettu korvaus voi, kuten tässä tapauksessa, ainoastaan hyvittää tai kumota rakenteellisen haitan takaamalla tasavertaiset toimintaedellytykset eikä sen vuoksi ole valtiontu­kea. Tämän perusteella Arntzen väittää, että Mesta AS:lle raken­neuudistustoimenpiteistä maksettu korvaus on peräisin valtion maksuvelvollisuudesta ja sen tavoitteena on hyvittää rakenteelli­sia haittoja eikä siihen sen vuoksi sisälly valtiontukea.

Siinä tapauksessa, että valvontaviranomainen toteaa rakenneuu­distustoimenpiteisiin sisältyvän valtiontukea, Arntzen väittää tuen soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan, koska se mahdol­listaa Mesta AS:lle kilpailemisen tasavertaisin edellytyksin kilpai­lulle vasta avatuilla markkinoilla. Koska Mesta AS:n tuotantoyk­sikkö oli aikaisemmin valtion sisäinen palveluntarjoaja, Mesta AS:n organisaatio oli sen perustamisajankohtana kelvoton kil­pailuun. Ilman korvausta Mesta AS:n kilpailuasema vahingoit­tuisi. Komissio on Destia-päätöksessään todennut, että markki­noiden avaaminen on yhteisen edun mukainen yhteisön ta­voite ( 115 ). Lisäksi hukkakustannuksiin liittyvää valtiontukea kos­kevien suuntaviivojen tavoitteena on helpottaa yritysten siirty­mistä kilpailun alaisille markkinoille. Suljetuilta markkinoilta (osittain) vapautetuille markkinoille siirtymisen helpottamista koskevan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi myönnetty (ajalli­sesti ja vaikutuksiltaan rajoitettu) tuki on yhteisen tavoitteen mukaista ja auttaa tasoittamaan kilpailun vääristymistä. Tässä yhteydessä huomautetaan, että Mesta AS:n on maksettava takai­sin ylimääräiset rakenneuudistusvarat.

Kaluston arvostuksesta Arntzen väittää, että siirryttäessä arvos­tusperiaatteessa kirjanpitoarvosta reaaliarvoon diskontatun kas­savirran analyysissa saatiin yrityksen arvoksi 600 miljoonaa Norjan kruunua. Omaisuuserien arvostus ei muuta kokonais­arvoa eikä siihen sen vuoksi liity valtiontukiongelmia. Diskon­tatun kassavirran analyysin tulosten perusteella omaisuuserien arvoa (mukaan lukien lyhytaikaiset velat) pienennettiin 698 mil­joonan Norjan kruunun reaaliarvosta 619 miljoonaan Norjan kruunuun. Tarkistus oli näin ollen 79 miljoonaa Norjan kruu­nua eikä 200 miljoonaa Norjan kruunua.

Siirtymäsopimuksista Arntzen toteaa, että Mesta AS:lle makset­tiin korvausta ainoastaan palvelujen tarjoamisesta kyseisten so­pimusten nojalla aiheutuneista kustannuksista eikä se sen vuoksi saanut valtiontukisäännöissä tarkoitettua taloudellista etua. Arnt­zen väittää myös, että taloudellisen edun osoittamiseksi valvon­taviranomaisen on verrattava Mesta AS:lle siirrettyjen sopimus­ten todellista hintaa viitehintaan. Hinnat, joilla sopimukset siir­rettiin Mesta AS:lle, olisivat ylihinnoiteltuja ainoastaan silloin, jos valvontaviranomainen pystyy osoittamaan, että 1 päivänä tammikuuta 2003 olemassa olleet yritykset olisivat pystyneet tarjoamaan samanlaisia palveluja halvemmalla. Todistustaakka on valvontaviranomaisella.

Arntzen väittää myös, että itse asiassa 1 päivänä tammikuuta 2003 ei ollut markkinahintaa, sillä kaikki teiden ylläpito- ja hoitopalvelut suoritettiin sisäisesti ja Mesta AS:n perustamisella luotiin käytännössä monopoli 1 päivänä tammikuuta 2003. Pilottiurakoiden kilpailuttamisesta saatuja hintoja ei voida käyt­tää viitehintoina. Ensinnäkin valvontaviranomainen ei ole osoit­tanut, että muut yritykset olivat todella valmiita ja kykeneviä

FI L 300/14 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 113 ) Päätös N:o 350/07/KOL, EUVL C 310, 20.12.2007, s. 5, ja ETA- täydennysosa N:o 61, 20.12.2007.

( 114 ) Asia T-157/01, Danske Busvognmænd v. komissio (Kok. 2004, s. II-917). ( 115 ) EUVL L 270, 10.10.2008, s. 1, johdanto-osan 307–308 kappale.

tarjoamaan kyseiset palvelut halvemmalla. Asian tärkeyden vuoksi valvontaviranomaisen olisi suoritettava yksityiskohtainen arviointi siitä, olivatko muut yritykset todella valmiita tarjoa­maan kyseiset palvelut halvemmalla. Ainoastaan tällöin kyse voi olla valtiontuesta. Toiseksi, pilottisopimusten julkisista tar­jouskilpailuista saadut hinnat olivat alhaisempia kuin hinnat, joilla sopimukset siirrettiin Mesta AS:lle, mutta nämä kaksi so­pimusryhmää eivät ole samanlaisia. Tämä merkitsee sitä, että pilottisopimusten ei voida katsoa edustavan markkinahintaa. Tältä osin huomautetaan, että yhden pilottisopimuksen, Bæ­rum-sopimuksen, alkuperäistä sopimushintaa nostettiin 25 pro­senttia lisätöiden vuoksi. Suuri osa tällaisista lisätöistä sisältyy Mesta AS:lle siirrettyihin siirtymäsopimuksiin. Valvontaviran­omaisella ei myöskään ole tietoja, joiden mukaan yritykset, jotka voittivat pilottisopimukset tai vuoden 2003 jälkeen sopimuk­sista järjestetyt tarjouskilpailut, todella kattavat palvelujen tarjoa­misesta aiheutuvat kustannukset. Jos yritykset eivät kata kustan­nuksiaan, kyse ei ole tehokkaasta markkinoiden avaamisesta.

3.2 THOMMESSEN – VEIDEKKE ASA

Asianajotoimisto Thommessen Krefting Greve Lund AS, jäljem­pänä ’Thommessen’, on toimittanut huomautuksia Veidekke ASA:n puolesta.

Rakenneuudistustoimenpiteistä Thommessen väittää, että asiassa Combus annetussa tuomiossa tunnustetaan, että valtion rahoitus aikaisemmasta työvoimalainsäädännöstä johtuvan kustannus­tehottomuuden kattamiseksi ei ole valtiontukea, jos se on oike­assa suhteessa rakenteelliseen haittaan. Kaikki korvaukset, jotka ylittävät rakenteellisesta haitasta aiheutuvien kustannusten ja vertailukelpoisen yrityksen työvoimakustannusten välisen eron, ovat valtiontukea. Valtion toimenpiteellä ei pitäisi vapauttaa Mesta AS:ää aikaisemmin syntyneistä eläkevelvoitteista vaan ai­noastaan tulevista rakenteellisista haitoista (vuodesta 2003 eteenpäin). Thommessen väittää, että Mesta AS sai liian paljon korvauksia rakenteellisista haitoista. Sen vuoksi valvontaviran­omaisen olisi varmistettava, saiko Mesta AS liian suuren henki­löstömääränsä vuoksi etuja, jotka merkitsivät sitä, että (liian suuren henkilöstömäärän) rakenteellinen haitta oli yliarvioitu. Toisin sanoen valvontaviranomaisen on selvitettävä, kumou­tuiko liian suuren henkilöstömäärän luoma haitta sillä, että käy­tettävissä oli ylimääräistä ja halpaa työvoimaa. Tältä osin kiin­nitetään huomiota siihen, että Mesta AS:n kannattavuus oli alun perin odotettua huomattavasti parempi sen kolmen ensimmäi­sen toimintavuoden aikana. Asiakirjasta St.prp. nr 1 (2007–2008) ilmenee, että kullekin vuodelle myönnetyt varat ylittivät vastuulla olevat rakenneuudistustoimenpiteet, mikä mer­kitsi liian suuria korvauksia.

Valvontaviranomaisen olisi erityisesti varmistettava, oliko valti­olla mahdollisuus joidenkin työntekijöiden uudelleensiirtoon, uudelleenkohdentamiseen tai korvaamiseen sen sijaan, että heille tarjottiin varhaiseläkettä. Valvontaviranomaisen olisi pyydettävä Norjan viranomaisia esittämään todisteet siitä, että varhaiseläke oli välttämätön henkilöstökysymysten ratkaisemiseksi. Valvonta­viranomaisen olisi varmistettava, korvasivatko viranomaiset ai­noastaan tavanomaisesta yksityisestä eläkejärjestelmästä ja val­tion eläkerahaston jäsenyydestä aiheutuvien keskimääräisten

kustannusten välisen eron ja oliko korvaus rajattu virkamiehiin. Valvontaviranomaisen olisi varmistettava, kuuluvatko erityisen eläkeiän säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset tavallisesti yri­tyksen budjettiin, minkä vuoksi ne eivät olisi rakenteellinen haitta, jolloin korvaus voi olla valtiontukea. Valvontaviranomai­sen olisi myös arvioitava toimenpidettä yritysten siirrosta anne­tun direktiivin nojalla.

Thommessen toteaa myös, että hallituksen ohjeiden mukaan työnantaja voi hakea jatkuvaa jäsenyyttä työministeriöltä. Jos tästä kieltäydytään, kyseinen henkilö voidaan ohjeiden mukaan liittää eläkejärjestelmään niin sanotun suljetun jäsenyyden järjes­telyllä. Thommessen kysyy, onko suljettua jäsenyyttä harkittu vaihtoehtona sille, että Mesta AS:lle maksetaan korvauksia ra­kenneuudistustoimenpiteistä. Thommessen väittää, että Mesta AS on saattanut ottaa vastuulleen velvoitteen, jota sen ei ollut pakko ottaa vastuulleen. Jos Mesta AS:n rakenneuudistuskustan­nukset ovat seurausta siitä, että se on vapaaehtoisesti ottanut vastuulleen (tai säilyttänyt) tällaisia velvoitteita, kyse on Mesta AS:n päätöksestä. Kustannukset, joita Mesta AS:n ei ollut lain mukaan pakko ottaa vastuulleen, ovat yrityksen budjettiin taval­lisesti sisältyviä kustannuksia, ja valtion rahoitus niiden korvaa­miseen on valtiontukea.

Rakenneuudistuskustannusten korvaaminen voi olla ETA-sopi­muksen toimintaan soveltuvaa ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, jos tuen välttämättömyyttä ja suh­teellisuutta koskevia ehtoja noudatetaan. Tältä osin tavoitetta lisätä entisen tuotanto-osaston tehokkuutta on verrattava tavoit­teeseen lisätä kilpailua markkinoilla. Thommessen väittää, että Mesta AS:n kilpailukyvystä on osoituksena se, että se on voit­tanut suuren osuuden julkisista hankintasopimuksista tehokkaan markkinakilpailun kustannuksella. Mesta AS on selvästi suurin toimija 60 prosentin markkinaosuudella. Jatkuvasti pienenevä tarjouksentekijöiden määrä julkisissa tarjouskilpailuissa vahvistaa tämän. Ongelma on se, että Mesta AS sai liian paljon korvauksia rakenteellisista haitoista. Markkinat ovat yksinkertaisesti muut­tuneet oligopolistisista markkinoista duopolistisiksi markki­noiksi, joilla Mesta AS on määräävässä asemassa oleva toimija. Valvontaviranomaisen on varmistettava, että kyseiset toimenpi­teet eivät anna etua, josta on seurauksena markkinoiden vää­ristyminen.

Omaisuuden arvostuksesta Thommessen toteaa, että valvontavi­ranomaisen on tarkasteltava asiaa siitä riippumattomasti, nou­dattaako avaava tase Norjan kirjanpito- ja yhtiösäännöksiä. Thommessen toteaa tältä osin, että Norjan osakeyhtiölakiin si­sältyy sääntö, jolla varmistetaan, että osakepääoman osuus ei ylitä käypää arvoa. Vaikka yhtiön hallitus voi olla vastuussa käyvän arvon ylittävästä arvostuksesta, se ei ole vastuunalainen käyvän arvon alittavasta arvostuksesta. Sen vuoksi Thommes­senin mielestä olisi hankittava erillinen riippumaton asiantuntij­alausunto siitä, onko omaisuuserät arvostettu markkina-arvoon.

Thommessen on samaa mieltä siitä, että omaisuuserien arvos­tuksen olisi perustuttava käypään arvoon toimivana yrityksenä, ja se voisi perustua diskontatun kassavirran analyysiin. Norjan

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/15

kirjanpitolain 4 §:n 2 momentin mukaan analyysin on perus­tuttava ”parhaan arvion” periaatteeseen. Thommessen toteaa, että Norjan viranomaisten toimittama arvio ei ole tämän peri­aatteen mukainen vaan sen perustana ovat yksipuoliset perusteet omaisuuserien arvon laskemiseksi. Ensinnäkin, vaikka diskonta­tun kassavirran analyysissa myönnetään, että siihen liittyy epä­varmuustekijöitä, yksittäisten omaisuuserien käyvän arvon mää­rittely osoitti, että reaaliarvo oli paljon suurempi, ja sen vuoksi diskontatun kassavirran menetelmää olisi pitänyt tarkistaa ylös­päin. Toiseksi, diskontatun kassavirran analyysista ilmenee, että loppuarvo oli 900 miljoonaa Norjan kruunua, mutta sitä tarkis­tettiin alaspäin, koska vuosien 2003–2012 kassavirtojen arvioi­tiin olevan – 300 miljoonaa. Thommessen väittää, että Mesta AS:n perustamiseen ja toimintatulokseen liittyviä epävarmuus­tekijöitä liioiteltiin tarkoituksena tarkistaa omaisuuserien käypää arvoa alaspäin. Kolmanneksi, ulkopuolinen arvio 18 kalustoryh­män arvosta oli 424 miljoonaa Norjan kruunua. Tämä on huo­mattavasti enemmän kuin 148 miljoonaa Norjan kruunua, joka saatiin 37 koneryhmän arvonmäärityksestä. Thommessenin mu­kaan on käsittämätöntä, kuinka Mesta AS:n kaluston, jonka määrä ylittää Veidekke ASA:n kaluston määrän, markkina-arvo on määritetty Veidekke ASA:n kaluston arvoa pienemmäksi. Valvontaviranomaisen olisi tutkittava tätä. Lopuksi Thommessen toteaa, että on epätavallista, että toimivan yrityksen käypään arvoon ei sisälly goodwill-arvoa.

Tämän lisäksi Thommessen toteaa, että kaluston arvon tarkis­taminen alaspäin 200 miljoonalla Norjan kruunulla ja kiinteis­töjen arvon 50 miljoonalla Norjan kruunulla (ero 331 miljoo­naan Norjan kruunuun ja 281 miljoonaan Norjan kruunuun) merkitsee etua, koska omaisuuserien alhaisempi arvo tarkoittaa sitä, että poistot ovat pienempiä ja siten liikevoitto suurempi. Tämä ylimääräinen liikevoitto on valtiontukea. Mitä suurem­maksi omaisuuserien arvo määritetään, sitä suurempi vaaditun tuottoasteen olisi oltava. Näin ollen alhaisempi arvonmääritys merkitsee sitä, että Norjan viranomaisten vuositulos on liian alhainen, ja ero oikeaan arvonmääritykseen perustuvaan voit­toon on valtiontukea.

Siirtymäsopimusten osalta Thommessen panee tyytyväisenä merkille, että Norjan viranomaiset myöntävät markkinahinnan (joka on saatu julkisista tarjouskilpailuista) ja sen hinnan, jolla teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevat siirtymäsopimukset siirrettiin, välisen eron; tämä ero on noin 2 miljardia Norjan kruunua ( 116 ). Thommesen toteaa Norjan viranomaisten väitteestä, jonka mu­kaan sopimuksista saatavat arvioidut bruttotulot ovat osa avaa­vaa tasetta eikä sopimusten markkina-arvoa ole tarpeen arvioida, että diskontatun kassavirran analyysissa oletetaan virheellisesti, että sopimukset on siirretty markkinahintaan ( 117 ). Mitä tulee väitteeseen, että 1 päivänä tammikuuta 2003 ei ollut markkina­hintaa tai luotettavia markkinahinnan indikaattoreita, Norjan viranomaiset jättävät huomioimatta pilottiurakoista saadut

hinnat, markkinahinnan samanlaisilla markkinoilla muissa Poh­joismaissa ja vuonna 2003 ja sen jälkeen järjestetyistä julkisista tarjouskilpailuista saadut hinnat.

Mesta AS sai korvausta rakenteellisista haitoista 993,6 miljoo­nan Norjan kruunun suuruisella rakenneuudistusrahoituksella, 1 600 miljoonan kruunun suuruisella käteispääomalla ja sille siirrettyjen siirtymäsopimusten ylihinnoittelun kautta. Mesta AS on saanut kahdesti korvausta samoista rakenneuudistuskus­tannuksista. Norjan viranomaiset olivat tietoisia siitä, että mark­kinahinta oli 25–30 prosenttia alhaisempi kuin tuotanto-osas­ton ja tielaitoksen välinen sisäinen hinnoittelu – tämä oli ni­menomaan syy markkinoiden vapauttamiseen. Tässä yhteydessä viitataan tielaitoksen joulukuussa 2000 laatimaan raporttiin, jonka mukaan tuotanto-osaston kustannukset olivat paljon suu­remmat kuin yksityisten yrittäjien kustannukset samanlaisissa urakoissa. Thommessenin mukaan markkinahinnasta oli hyvät todisteet. Lopuksi Thommessen toteaa, että jos markkinahinta täytyy määrittää Mesta AS:n kustannusten perusteella, silloin merkitykselliset Mesta AS:n kustannukset ovat rakenneuudistus­toimenpiteiden maksamisen jälkeiset kustannukset, eli ”kilpailu­kykyisen” Mesta AS:n kustannukset, eivätkä sen Mesta AS:n kustannukset, jolla on rakenneuudistuskustannuksia, jotka on korvattu (tai korvataan). Jos huomioon otetaan kilpailukykyisen Mesta AS:n kustannukset, Thommessenin mukaan Mesta AS on saanut noin 181 miljoonaa Norjan kruunua liikaa korvauksia (sopimusten siirtymähintojen ja myöhemmistä tarjouskilpailuista saatujen hintojen välinen ero).

3.3 SCHJØDT

Asianajotoimisto Schjødt, joka toimitti huomautuksia nimettö­män kantelijan puolesta, totesi rakenneuudistustoimenpiteistä, että rahoitus virkamiesasemasta johtuvien etujen säilyttämiseksi ei ole valtiontukea, jos rahoitus myönnetään yksittäisille henki­löille objektiivisten perusteiden mukaan eikä siitä aiheudu etua tietyille yrityksille. Sitä vastoin rahoitus työntekijöiden sellaisten etuuksien kattamiseen, jotka kuuluvat yritysten tavanomaisiin rasitteisiin, on valtiontukea. Näin ollen on kysyttävä, minkä voidaan katsoa kuuluvan yritysten tavanomaisiin taloudellisiin rasitteisiin. Schjødt toteaa, että kyse on valtiontuesta ainoastaan silloin, jos etuus ylittää sen, mitä työmarkkinoilta palkatuille työntekijöille tarjottaisiin. Combus-asiassa annettu tuomio (jota vastaan ei ole haettu muutosta) osoitti, että suorat maksut työn­tekijöille vastineeksi virkamiesasemasta luopumisesta eivät sisällä tukea yritykselle ( 118 ). Tuomio Combus-asiassa annettiin kuiten­kin ajankohtana, jolloin oli paljon epävarmuutta rakenteellisista haitoista, ja joka tapauksessa ei ole selvää, ovatko tosiseikat Mesta AS:n tapauksessa samanlaiset kuin Combus-asiassa, ja voidaanko Combus-asiaa sen vuoksi pitää luotettava ennakkota­pauksena tämän asian kannalta.

Schjødt toteaa, että muun muassa henkilöstön muuttoja, työ­matkoja, toimistomuuttoja ja tukitoimintojen muuttoja koskevat

FI L 300/16 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 116 ) Thommessenin paras arvio on 2,1 miljardia Norjan kruunua; ra­kennussopimusten osuus on 0,4 miljardia Norjan kruunua.

( 117 ) Ks. Destia-päätös, EUVL L 270, 10.10.2008, s. 1. ( 118 ) Ks. myös asia N 483/2000 – Alankomaat.

korvaukset ovat valtiontukea, jota ei voida katsoa ETA-sopimuk­sen toimintaan soveltuvaksi. Lisäksi konekannan saneeraukseen liittyviä kustannuksia ei voida korvata ja samalla laskea negatii­viseksi omaisuuseräksi.

Schjødt ei hyväksy Mesta AS:n saaman rakenneuudistustuen katsomista ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi pelastamis- ja rakenneuudistustoimenpiteisiin myönnettävää valtiontukea koskevien suuntaviivojen perusteella. Mesta AS ja sen edeltäjä eivät olleet ja eivät ole vaikeuksissa suuntaviivoissa tarkoitetussa merkityksessä, eikä suuntaviivoja edes sovelleta uusiin yrityksiin, jotka syntyvät uudelleenjärjestelytoimista.

Omaisuuserien arvostuksesta Schjødt huomauttaa, että riippu­maton arvio voisi olla hyödyllinen arvioitaessa omaisuuserien väitettyä aliarvostusta. Aliarvostus yhdessä 1 600 miljoonan Norjan kruunun suuruisen käteissijoituksen kanssa voisi johtaa suurempaan omavaraisuusasteeseen kuin mikä olisi seurausta markkinataloussijoittajaperiaatteen oikeasta soveltamisesta. Tässä yhteydessä olisi varmistettava myös, ovatko Norjan viranomaiset luopuneet asianmukaisesta tuotosta sijoituksilleen.

Siirtymäsopimuksista Schjødt huomauttaa, että Norjan viran­omaisten väitteiden mukaan i) sopimukset olisi siirrettävä mark­kinahintaan, jotta kyse ei olisi valtiontuesta, ja ii) viranomaisten toimia on arvioitava kyseisenä ajankohtana saatavilla olleiden tietojen perusteella, mikä merkitsee sitä, että myöhempiä todis­teita (joiden mukaan siirtymäsopimusten hinnat ylittivät mark­kinahinnan) ei voida ottaa huomioon ( 119 ). Schjødt toteaa kui­tenkin, että jälkikäteen saadut todisteet voidaan ottaa huomioon, jos ne ainoastaan vahvistavat kyseisenä ajankohtana jo saatavilla olleet tiedot. Norjan viranomaiset olivat tietoisia siitä, että Mesta AS:lle siirrettyjen sopimusten hinnat ylittävät kaikella todennä­köisyydellä markkinahinnan. Uudelleenjärjestelyn takana olivat nimenomaan tehokkuusedut ja ”enemmän arvoa vähemmällä rahalla” ( 120 ). Statskonsultin vuonna 2001 laatimasta raportista ilmenee, että Oslon kaupunki on kilpailuttanut teiden ylläpitoon ja hoitoon liittyvät toimintonsa vuodesta 1996, ja se on johta­nut teiden ylläpidon ja hoidon kustannusten vähenemiseen noin 20 prosenttia. Tielaitoksen itsensä vuonna 2001 laatimasta ra­portista ilmeni myös, että yksityisten toiminnanharjoittajien kanssa teiden ylläpidosta ja hoidosta tehdyt sopimukset olivat kilpailukykyisempiä kuin tuotanto-osaston sopimukset.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella toimimisen sijasta Nor­jan viranomaiset jättivät huomioimatta aikaisemmat kokemukset ja siirsivät sopimukset markkinahinnan ylittävillä hinnoilla.

Schjødt katsoo, että Norjan viranomaiset eivät voi sivuuttaa tällaisia tietoja. Viranomaiset olisivat helposti voineet soveltaa yleistä pienennysastetta sopimusportfolioon. Schjødt katsoo li­säksi, että liian suurten hintojen hyväksyntää ei voida sallia, koska Mesta AS:lle on jo maksettu korvauksia rakenneuudistus­toimenpiteistä, ja sopimushinnat eivät perustuneet julkisiin tar­jouskilpailuihin eikä niihin sisältynyt tarkistusmekanismia. Sen vuoksi Mesta AS:n tapaus eroaa täysin Destiasta ( 121 ).

Norjan viranomaiset ovat toistuvasti todenneet, että teiden yllä­pidon ja hoidon markkinoilla ei ollut yksityisiä toiminnanhar­joittajia, vaikka asiakirjasta St. prp. nr.1 (2001–2002) ilmenee, että 30 prosenttia teiden ylläpito- ja hoitotöistä kilpailutetaan markkinatoimijoiden kesken. Lisäksi edellä mainitussa Statskon­sultin raportissa todetaan, että tielaitos toteuttaa suurimman osan teiden ylläpitoon ja hoitoon liittyvistä töistä, mutta 28 prosenttia töistä oli kuitenkin pantu markkinoille. Mitä tulee siihen, että tielaitoksen on hankittava taito kilpailuttaa urakoita, Schjødt huomauttaa, että tielaitos oli käyttänyt tällaista taitoa tuotanto-osaston kanssa tehdyn teiden ylläpitoa ja hoitoa kos­kevan sopimuksen (”funksjonsavtale”) kautta, joten tämä taito olisi täytynyt olla hankittu jo vuoteen 2003 mennessä. Viran­omaiset eivät ole selittäneet, kuinka taito kilpailuttaa urakoita markkinatoimijoille eroaa taidosta, jota se on käyttänyt tehdes­sään sopimuksia tuotanto-osaston kanssa.

Asiakirjamaksusta Schjødt toteaa, että vapautus siitä on talou­dellinen etu Mesta AS:lle, eikä jatkuvuusperiaatetta voida sovel­taa, koska todellista omistusoikeuden siirtoa ei tapahdu. Mesta AS:ää koskevat tosiseikat ovat samanlaiset kuin Entra-asiassa, ja sen vuoksi Mesta AS:lle myönnetyt edut ovat valtiontukea kuten Entra-asiassa. Koska kiinteistöjen arvoa on tarkistettu alaspäin avaavassa taseessa, tuen määrää ei voida laskea sen perusteella vaan sitä on arvioitava siirrettyjen kiinteistöjen reaaliarvon pe­rusteella.

3.4 WIERSHOLM – SKANSKA

Asianajotoimisto Wiersholm toimitti huomautuksia Skanskan puolesta.

Wiersholm toteaa, että markkinahinnan alapuolelle arvostettui­hin omaisuuseriin perustuva tuottoaste ei noudata yksityistä markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatetta. Wiersholm huo­mauttaa, että kiinteän omaisuuden arvosta on suurta epävar­muutta, kuten valvontaviranomainen toteaa, eivätkä Norjan vi­ranomaiset sen mielestä ole noudattaneet yksityistä markkinata­loussijoittajaa koskevaa periaatetta. Norjan viranomaiset eivät ole selittäneet, miksei kaikkien kalustoryhmien reaaliarvoa arvi­oitu ulkoisesti (vaan ainoastaan 18 ryhmän, kun ryhmiä on

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/17

( 119 ) Via Novan raportissa päätellään, että kilpailutettujen siirrettyjen sopimusten kustannustaso oli noin 32 prosenttia alhaisempi kuin vastaavien siirtymäkauden sopimusten kustannustaso.

( 120 ) Asiakirjassa St.prp. nr. 1 (2001–2002) todetaan, että ”valtion tie­hallinnon kokemukset osoittavat, että kilpailu johtaa 1–15 prosen­tin voittoon teiden ylläpidon ja hoidon alalla ja 5–10 prosentin voittoon tienrakennuksen alalla”. ( 121 ) EUVL L 270, 10.10.2008, s. 1, johdanto-osan 125 kappale.

yhteensä 55) ja miksi arviointimenetelmät vaihtelivat eri ryh­missä. Wiersholmin mielestä riippumaton arviointi on välttämä­tön. Ottaen huomioon tässä asiassa esitettyjen lukujen suuruu­den, komission Destia-päätöksessään omaksumaa periaatetta, jonka mukaan omaisuuserien siirtäminen kirjanpitoarvoon ei ole tukea (eli kirjanpitoarvoperiaate), ei voida soveltaa suo­raan ( 122 ). Se viittaa valvontaviranomaisen päätökseen Arcus-asi­assa ( 123 ), jossa tuotantolaitoksia ja muita omaisuuseriä siirrettiin valtion monopolilta Arcus-yhtymälle. Valvontaviranomainen to­tesi Arcus-asiassa, että siirretyt omaisuuserät oli arvostettu 264 miljoonaa Norjan kruunua alle markkina-arvon ja että valtion saama korvaus oli saman verran alakantissa. Tämä merkitsi sitä, että Arcus-yhtymä sai tämän verran valtiontukea. Päätös osoit­taa, että omaisuuserien arvostuksen tarkastelu Mesta AS:ää kos­kevassa asiassa on tärkeää.

Siirtymäsopimusten osalta Wiersholm viittaa valvontaviranomai­sen menettelyn aloittamispäätöksessä esittämään toteamukseen, jonka mukaan markkinahinnan alittava sopimushinta sisältää taloudellisen edun palveluntarjoajalle. Wiersholmin mukaan Norjan viranomaisten kanta on se, ettei sillä ole merkitystä, siirrettiinkö sopimukset Mesta AS:lle markkinahintaan. Tärkein seikka on se, että sopimuksista saatavat bruttotulot sisältyvät kassavirta-analyysiin ja on otettu huomioon Mesta AS:n avaa­vassa taseessa luontoissuorituksena. Norjan viranomaiset ovat kuitenkin todenneet myös, että siirtymäsopimusten osuus tästä arvosta oli vain pieni. Wiersholmin mukaan viranomaiset eivät voi jättää huomioimatta sitä, että on välttämätöntä määrittää markkinahinta diskontatun kassavirran bruttotulojen perusteella. Komissio totesi selvästi päätöksessään aloittaa menettely Destia- asiassa, että korotus on valtiontukea: ”Tieliikelaitokselle koituu tästä taloudellista etua, joka rahoitetaan valtion varoista: Tielii­kelaitos saa valtiolta samasta palvelusta enemmän rahaa kuin tavanomainen markkinatoimija.” ( 124 )

Skanska on eri mieltä Norjan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan Mesta AS:n perustamisajankohtana ei ollut olemassa markkinahintaa. Markkinahinta oli jo olemassa pilottisopimus­ten kautta, ja Veidekke ASA:n analyysi, johon viitataan menet­telyn aloittamispäätöksessä, osoittaa selvästi eron sopimusten siirtohintojen ja samojen sopimusten myöhemmästä kilpailutta­misesta saatujen hintojen välillä. Myöhempiä hinnan laskuja koskevat odotukset eivät merkitse sitä, että hintoihin, joilla so­pimukset siirrettiin Mesta AS:lle, ei sisältynyt taloudellista etua. Viranomaiset yrittävät perustella hinnoittelupolitiikkaa väittä­mällä, että markkinat eivät olleet täysin avoinna kilpailulle vuo­sina 2003–2006. Mesta AS kuitenkin hyötyi ylihinnoitelluista sopimuksista, jotka olivat vielä voimassa markkinoiden avaamis­vaiheessa. Mesta AS:n keskimääräinen hintataso on noussut siir­tymäkauden aikana, kun taas Skanskan keskimääräinen hinta­taso on pysynyt vakaana. Tämä perustuu sellaisten tarjouskilpai­lujen analysointiin, joihin sisältyy sekä rakennussopimuksia että

teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevia sopimuksia ajanjaksolla 1 päivästä elokuuta 2002 1 päivään helmikuuta 2008. Analyy­sin perusteella näyttää siltä, että Mesta AS:n keskimääräiset hin­nat ovat nousseet tasolta, jolla ne olivat 20 prosenttia Skanskan hintoja pienemmät, Skanskan hintatason yläpuolelle. Tämä osoittaa, että Mesta AS:lle siirrettyihin sopimuksiin sisältyi talou­dellista etua, joka on valtiontukea.

4. NORJAN VIRANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

4.1 RAKENNEUUDISTUS- JA UUDELLEENJÄRJESTELYTOIMENPI­TEET

Norjan viranomaiset ovat todenneet, että rakenneuudistustoi­menpiteisiin myönnettyyn valtion rahoitukseen ei sisälly valti­ontukea.

Tältä osin Norjan viranomaiset ovat todenneet, että Mesta AS:n perustamiseen 1 päivänä tammikuuta 2003 liittyi useita haitta­tekijöitä, jotka johtuivat siitä, että tuotanto-osasto oli osa valtion hallintoa ja työntekijöillä oli virkamiesasema. Haittatekijöihin sisältyi liian suuren työntekijämäärän (1 700) siirtäminen Mesta AS:lle ja se, että työntekijöiden virkamieseläkeoikeudet (tai vaih­toehtoiset oikeudet) säilytettiin siirtymäkauden ajan. Mesta AS maksoi tällaisten oikeuksien säilyttämisestä aiheutuvat lisäkus­tannukset siirtymäkauden aikana ( 125 ). Mesta AS:lle rakenneuu­distustoimenpiteisiin myönnetyn rahoituksen tarkoituksena oli korvata Mesta AS:lle se, että se perustettiin kaupallisiin toimin­toihin kuulumattomien kustannusten kanssa, kuten virkamiesten ylimääräiset eläkekustannukset, joita kilpailijoilla ei ole. Norjan viranomaisten mielestä tällaiset (korvattavat) kustannukset joh­tuvat velvoitteista, jotka ovat seurausta siitä, että tuotanto-osasto oli osa valtion hallintoa, ja ne kuuluvat sen vuoksi valtion vas­tuulle. Sen vuoksi korvaus tällaisten kustannusten kattamiseen ei muodosta taloudellista etua Mesta AS:lle.

Lisäksi Norjan viranomaiset ovat todenneet, että se olisi voinut saavuttaa saman tuloksen toteuttamalla kyseiset rakenneuudis­tustoimenpiteet ennen tuotanto-osaston muuntamista Mesta AS:ksi. Tämä olisi kuitenkin vienyt aikaa ja ollut vähemmän kustannustehokas vaihtoehto ja sen seurauksena viivyttänyt markkinoiden vapauttamista. Tässä yhteydessä Norjan viran­omaiset huomauttavat, että jos rakenneuudistustoimenpiteet olisi toteutettu ennen muuntamista, siihen ei olisi sisältynyt tukea, ja nettovaikutus Mesta AS:n kannalta on sama riippu­matta siitä, toteutetaanko toimenpiteet etu- vai jälkikäteen. Nor­jan viranomaisten mielestä se, että vaihtoehtoinen lähestymis­tapa ei aiheuttaisi valtiontukiongelmia, osoittaa, että rakenneuu­distuskustannusten korvaamiseen ei sisälly taloudellista etua Mesta AS:lle.

FI L 300/18 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 122 ) EUVL L 270, 10.10.2008, s. 1. ( 123 ) Päätös N:o 339/98/KOL, 3.12.1998. ( 124 ) EUVL L 270, 10.10.2008, s. 1, johdanto-osan 234 kappale.

( 125 ) Virkamiesoikeuksien tilapäinen säilyttäminen oli hallituksen ja tuo­tanto-osaston työntekijöitä edustavien ammattiyhdistysten välinen sopimus.

Väitteidensä tueksi Norjan viranomaiset viittaavat Combus-asi­aan, jossa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että korvaus toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on hy­vittää rakenteellinen haitta, ei ole valtiontukea ( 126 ). Tässä asiassa Tanskan hallitus maksoi virkamiehille 100 miljoonaa Tanskan kruunua vastineeksi luopumisesta virkamiesasemasta (ja siihen liittyvistä oikeuksista) Combusiin siirron yhteydessä. Norjan vi­ranomaiset huomauttavat myös, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että Tanskan hallitus olisi voinut saavuttaa saman tuloksen olemalla siirtämättä virkamiehiä Combusiin: ” … Tanskan valtio olisi voinut … saavuttaa saman tuloksen ottamalla samat virkamiehet takaisin julkishallinnon tehtäviin erityistä hyvitystä maksamatta, jolloin Combus olisi voinut käyt­tää välittömästi yksityisoikeuden soveltamisalaan kuuluvia työ­sopimussuhteisia toimihenkilöitä.” ( 127 )

Norjan viranomaiset ovat väittäneet, että Combus-tuomion pe­rusteella ratkaiseva seikka on se, onko korvauksessa kyse toi­menpiteistä, ”joilla alennetaan yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia tai joita on pidettävä sellaisena taloudel­lisena etuna, jota edunsaajayritys ei olisi saanut tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan”. Viranomaisten mukaan tämä lausunto oikeuttaa lähestymistapaan, jonka mu­kaan olisi erotettava toisistaan ”yrityksen toiminnasta aiheutu­neet kustannukset ja kustannukset, jotka on määrätty yritykselle mutta jotka eivät kuulu yrityksen tavanomaiseen budjettiin”. Viranomaisten mielestä korvaus jälkimmäisistä kustannuksista ei ole taloudellinen etu vaan pelkästään hyvittää rakenteellisen haitan, jota yrityksen kilpailijoilla ei ole.

Tästä erillään Norjan viranomaiset ovat väittäneet, että jos ta­loudellinen velvoite ”sisältyy” luontoissuoritukseen, se pienentää yrityksen kokoisnettoarvoa, ja siirtäjä voi sen vuoksi maksaa korvausta tällaisista taloudellisista velvoitteista, jotta ne pysyisi­vät neutraaleina. Mesta AS:n luontoissuorituksiin sisältyi useita haittatekijöitä, joita ei liity kaupallisiin toimintoihin. Luontois­suoritusten arvon pienentämisen sijasta viranomaiset pitivät nii­den arvon ennallaan ja sen sijaan maksoivat korvausta raken­neuudistustoimenpiteistä.

Sen väitteen tueksi, että taloudelliset velvoitteet eivät vaikutta­neet luontoissuorituksen arvoon (ja että viranomaisten olisi sen

vuoksi maksettava korjausta tällaisten velvoitteiden kielteisestä vaikutuksesta), Norjan viranomaiset ovat viitanneet Mesta AS:n nettonykyarvon laskemiseen ja omaan pääomaan. Tässä yhtey­dessä ne viittaavat Deloitte & Touchen 12 päivänä joulukuuta 2002 päivättyyn raporttiin ( 128 ), jossa todetaan seuraavaa: ”Ra­kenneuudistuskustannukset on arvioitu olemassa olevien työvoi­man vähentämissuunnitelmien ja voimassa olevien palkkasopi­musten perusteella. Yritykselle siirtyvät voimassa olevat työsopi­mukset ja sen on maksettava niistä aiheutuvat kustannukset, mutta valtiolle kuuluvista velvoitteista aiheutuvat kustannukset katetaan määrärahoilla vuosina 2003, 2004 ja 2005.” Lisäksi ”yrityksen rakenneuudistukseen sisältyy kustannuksia, jotka ovat seurausta menneisyydestä julkisena yhtiönä ja ovat sellai­sina syntyneet jo ennen yrityksen perustamista. Yritykselle siir­tyvät voimassa olevat työsopimukset ja sen on maksettava niistä aiheutuvat kustannukset, mutta hallitukselle kuuluvista velvoit­teista aiheutuvat kustannukset katetaan määrärahoilla vuosina 2003, 2004 ja 2005.” Deloitte & Touche toteaa myös, että tästä syystä Mesta AS:lle myönnettiin rahoitusta, jolla katettiin raken­neuudistuskustannukset (jotka eivät sisältyneet avaavaan tasee­seen) kolmen vuoden aikana.

Norjan viranomaiset väittävät, että omistajan täytyy pystyä ta­soittamaan samat haitat, kuin mitä yksityinen ostaja olisi vaa­tinut, jos tuotanto-osasto olisi myyty ilman kaupan joutumista valtiontukisääntöjen soveltamisalaan: jos tuotanto-osasto olisi myyty, ostaja olisi havainnut rakenteen olevan soveltumaton kaupallisiin toimintoihin ja vaatinut i) ostohinnan alentamista haittojen suuruudella; tai ii) että myyjä (eli viranomaiset) kattaa kustannukset, joita yrityksen muuntaminen kaupallisiin toimin­toihin soveltuvaksi edellyttää.

a) Varhaiseläkkeet, virkamieseläkeoikeuksien säilyttäminen ja erityisen eläkeiän säilyttäminen

Norjan viranomaiset muistuttavat, että varhaiseläkettä tarjottiin, jotta voitaisiin vähentää virkamiesasemassa olevia työntekijöitä. Norjan viranomaisten mukaan on väärin väittää, että järjestely merkitsee sitä, että Mesta AS hyötyi näiden työntekijöiden teke­mästä työstä maksamatta työsopimuksesta aiheutuvia täysiä kus­tannuksia. Valtiolle olisi ollut kalliimpaa pitää työntekijät kuin siirtää heidät Mesta AS:ään ja korvata Mesta AS:lle varhaiselä­kejärjestelyt ( 129 ). Näin ollen korvaus varhaiseläkkeistä ei kuulu ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/19

( 126 ) Asia T-157/01, Danske Busvognmænd v. komissio (Kok. 2004, s. II-917).

( 127 ) Norjan viranomaiset ovat viitanneet myös valvontaviranomaisen Arcus-asiassa tekemään päätökseen, jossa valvontaviranomainen hyväksyi, että sellaisten kustannusten maksaminen, jotka liittyvät entisen (julkisen) omistajan sopimusvelvoitteisiin työntekijöitä koh­taan (samoin kuin tiettyjen käynnistyskustannusten, jotka ovat vält­tämättömiä yrityksen (Arcusin) sopeuttamiseksi markkinaolosuhtei­siin), ei ole valtiontukea; ks. päätös N:o 339/98/KOL, 3.12.1998.

( 128 ) Raportin nimi on ”Ehdotetun arvostuksen ja avaavan taseen arvi­ointi”.

( 129 ) Norjan viranomaiset viittaavat Combus-asiassa annettuun tuomi­oon sekä valvontaviranomaisen 3 päivänä joulukuuta 1998 asiassa Arcus tekemään päätökseen N:o 339/98/KOL. Ne huomauttavat, että Arcus-asiassa valvontaviranomainen totesi, että työvoiman vä­hentämiseen ja varhaiseläkkeisiin liittyvät kustannukset eivät olleet tukea, koska kustannukset liittyvät A/S Vinmonolopet-yhtiön sopi­musvelvoitteisiin entisiä työntekijöitään kohtaan.

Norjan viranomaiset väittävät, että korvaus virkamieseläkkeen säi­lyttämisestä johtuu suoraan työntekijöiden aikaisemmasta virka­miesasemasta ja sen olisi sen vuoksi katsottava kuuluvan Norjan viranomaisten vastuulle. Sama pätee järjestelyyn erityisen eläkeiän säilyttämiseksi (jota sovellettiin tiettyihin työntekijöihin tuotanto- osaston palveluksessa). Molemmissa tapauksissa korvaus on kat­tanut ainoastaan virkamiesten eläkkeistä tai erityisestä eläkeiästä aiheutuvien kustannusten ja tavallisista eläkejärjestelmistä aiheu­tuvien kustannusten välisen eron. Mesta AS:n kilpailijoilla ei ole tällaisia työntekijöitään koskevia velvoitteita, ja sen vuoksi kor­vaus näistä toimenpiteistä ei sisällä ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

b) Toimistomuutot, tukitoimintojen muutot, arkistojen siirto ja hen­kilöstön muutot

Toimistomuutoista aiheutuvat kustannukset eivät johtuneet Mesta AS:n toiminnoista vaan olivat seurausta tuotanto-osaston maantieteellisestä sijainnista. Myös tukitoimintojen muutoista aiheutuneet kustannukset ovat seurausta toiminnoista ennen Mesta AS:n perustamista eikä niitä sen vuoksi voida pitää kus­tannuksina, jotka tavallisesti sisältyvät yrityksen budjettiin, vaan ne johtuvat ennemminkin valtion velvoitteista. Sama koskee arkistojen siirtoon liittyviä kustannuksia. Toisin kuin valvonta­viranomainen toteaa menettelyn aloittamispäätöksessä, tämä pä­tee myös tuotanto-osaston henkilöstön muuttokustannuksiin, sillä henkilöstön oli vaihdettava kotipaikkaa aloittaessaan työs­kentelyn Mesta AS:n uusissa toimitiloissa. Tältä osin Norjan viranomaiset ovat myös huomauttaneet, että oli välttämätöntä tarjota avainhenkilöstölle kannustimia irtisanoutumisriskin pie­nentämiseksi. Avainhenkilöstölle tarjotut työmatkakustannukset kahden vuoden aikana (eli 1 päivään tammikuuta 2005 asti) olivat myös seurausta tuotanto-osaston toiminnoista tällaisen henkilöstön kannustamiseksi pysymään Mesta AS:n palveluk­sessa.

c) Päätelmä ja soveltuvuutta koskevat väitteet

Edellä esitetyn perusteella Norjan viranomaiset päättelevät, että yhteenkään niistä rakenneuudistustoimenpiteistä, joille on myönnetty rahoitusta, ei sisälly taloudellista etua Mesta AS:lle. Koska valtio on myöntänyt Mesta AS:lle ainoastaan 993,6 mil­joonaa Norjan kruunua rakenneuudistuskustannusten kattami­seksi (vaikka rakenneuudistuskustannusten arvioitu kokonais­määrä on 1 097,8 miljoonaa Norjan kruunua), Mesta AS saa korvauksia noin 104,2 miljoonaa Norjan kruunua liian vä­hän ( 130 ).

Jos valvontaviranomainen kuitenkin päättelee, että rakenneuu­distustoimenpiteisiin sisältyy valtiontukea, Norjan viranomaisten mukaan tuki soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, koska i) toimenpiteillä on

Euroopan yhteisen edun mukainen tavoite; ii) Mesta AS:n raken­neuudistus on välttämätön tämän tavoitteen saavuttamiseksi; ja iii) tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

Norjan viranomaisten mukaan markkinoiden avaaminen kilpai­lulle on Euroopan yhteisen edun mukainen tavoite ( 131 ). Tarkas­teltava olevassa asiassa valtion omistaman yrityksen perustami­nen kilpailemaan tasavertaisin edellytyksin uusien markkinatu­lokkaiden kanssa oli välttämätöntä markkinoiden avaamiseksi. Norjan viranomaiset muistuttavat, että kansalliset viranomaiset voivat vapaasti valita, kuinka markkinoiden avaamisen olisi ta­pahduttava. Viranomaiset huomauttavat myös, että teiden yllä­pidon ja hoidon markkinoiden avaaminen kilpailulle on kilpai­lun kannalta parempi vaihtoehto kuin se, että valtio jatkaa ky­seisiä toimintoja tai että markkinat avataan kilpailulle vain osit­tain.

Kilpailuvaikutuksen osalta on otettava huomioon teiden ylläpi­toa ja hoitoa koskevien toimintojen rakenneuudistuksen talou­dellinen kokonaisvaikutus: Mesta AS:llä oli perustamisestaan lähtien rakenteellinen haitta kilpailijoihin verrattuna. Näin ollen taloudelliselta kannalta tarkasteltuna Mesta AS ei ollut saman­laisessa tilanteessa kuin kilpailijansa, sillä Mesta AS:n vastatta­vana oli rasite, joka siirtyi aikaisemmalta valtion tuotanto-osas­tolta. Sen vuoksi kilpailuvaikutuksia analysoitaessa on otettava huomioon ETA-sopimuksen 125 artiklan neutraliteettiperiaate. Norjan viranomaisten mielestä tämä merkitsee sitä, että on hy­väksyttävää maksaa Mesta AS:lle korvausta rakenteellisista hai­toista, jotta voidaan perustaa kaupallisesti suuntautunut yritys. Viranomaiset huomauttavat myös, että rakenneuudistustoimen­piteisiin myönnetty tuki rajoittui siihen määrään, joka oli vält­tämätön markkinoiden avaamiseksi kilpailulle. Lisäksi tuki ei ole muuttanut kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ris­tiriitaisella tavalla.

4.2 SIIRTYMÄSOPIMUKSET

Norjan viranomaiset huomauttavat, että hinnat, joilla rakennus­sopimukset ja teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevat sopimukset siirrettiin Mesta AS:lle, ovat samat kuin ne hinnat, joita käytet­tiin määritettäessä tuloja diskontatun kassavirran analyysissa. Näin ollen sopimukset olivat omaisuuserinä mukana yrityksen kokonaisarvon määrityksessä, ja kokonaisarvo puolestaan oli osa luontoissuoritusta. Sen vuoksi sopimuksiin ei luontoissuori­tuksina sisälly ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoi­tettua valtiontukea. Tämän seurauksena ei ole tarpeen arvioida, siirrettiinkö sopimukset Mesta AS:lle markkinahintaan.

Norjan viranomaiset huomauttavat kuitenkin rakennussopimuk­sista, että sisäisten ohjeiden noudattamisen johdosta hinnat, joilla rakennussopimukset siirrettiin, vastaavat julkisista tarjous­kilpailuista saatua hintatasoa.

FI L 300/20 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 130 ) Ks. asiakirja St. prp. nr. 1 (2008–2009). ( 131 ) Norjan viranomaiset viittaavat Destia-asiaan Suomen tieliikelaitok­

sen rakenneuudistuksesta (EUVL L 270, 10.10.2008, s. 1).

Teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien sopimusten osalta 1 päivänä tammikuuta 2003 ei ollut markkinahintaa tai mark­kinahinnan osoittavaa luotettavaa lähdettä, koska tuotanto- osasto tarjosi kaikki teiden ylläpito- ja hoitopalvelut ( 132 ). Norjan viranomaisten mielestä teiden ylläpito- ja hoitourakoiden mark­kinoita ei avattu kilpailulle 1 päivänä tammikuuta 2003 vaan vasta 1 päivänä syyskuuta 2003 (ja ainoastaan osittain) ( 133 ). Tielaitos oli 1 päivään tammikuuta 2003 asti vastannut kaikista julkiseen tieverkostoon liittyvistä teiden ylläpito- ja hoitoura­koista. Koska kyseisille palveluille ei sen vuoksi ollut markki­noita 1 päivänä tammikuuta 2003, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtää siirtymäsopimukset tuotanto-osastossa aikaisemmin vahvistettuihin kustannuksiin perustuviin hintoihin. Kolmansien esittämät huomautukset eivät heikennä tätä näkemystä.

Tässä yhteydessä Norjan viranomaiset ovat myös väittäneet, että syy siihen, ettei (kypsiä) markkinoita ollut olemassa, oli se, et­teivät yksityiset toiminnanharjoittajat olleet 1 päivänä tammi­kuuta 2003 valmiita tarjoamaan merkityksellisiä palveluja tietur­vallisuuden säilyttämiseksi ( 134 ). Sen vuoksi katsottiin olevan kaikkien edun mukaista avata teiden ylläpidon ja hoidon mark­kinat asteittain: asteittainen avaaminen varmistaisi sopimusten järkevän jakautumisen, koska toiminnanharjoittajien ei tarvitsisi tehdä tarjouksia koko sopimusportfoliosta yhtenä ja samana päivänä. Asteittainen avaaminen olisi myös yhdenmukaista sen kanssa, että toiminnanharjoittajien on tarpeen lisätä asteittain taitojaan palveluntarjoajina siirtymäkauden aikana, ja siten markkinoiden kypsymisen kanssa ( 135 ). Asteittainen avaaminen olisi myös hallinnollisesti helpompi vaihtoehto ja sen ansiosta tielaitos pystyisi kehittämään taitoja merkityksellisten palvelujen ostajana ( 136 ). Norjan viranomaisten mukaan lainsäädännön val­misteluasiakirjoissa vahvistetaan tämä lähestymistapa koros­tamalla, että nämä tekijät olivat syynä siihen, etteivät markkinat olleet vielä kypsät kilpailulle 1 päivänä tammikuuta 2003 ( 137 ).

Siinä tapauksessa että valvontaviranomainen katsoisi markkina­toimijoiden pystyneen tarjoamaan merkitykselliset palvelut,

Norjan viranomaiset väittävät, että ei ollut luotettavia lähteitä, joiden mukaan hinnat olivat alhaisemmat kuin siirtymäsopi­muksissa vahvistetut hinnat. Viittä pilottisopimusta ei olisi voitu käyttää viitehintoina, sillä ne olivat osa prosessia tielaitoksen ”ammattilaistamiseksi”. Tähän prosessiin sisältyi teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevan mallisopimuksen laatiminen. Tätä mallisopi­musta olisi testattava sisäisissä teiden ylläpitoa ja hoitoa kos­kevissa sopimuksissa ( 138 ) ja viidessä pilottisopimuksessa ( 139 ), jotta tielaitos saisi kokemusta sopimusviranomaisen roolista. Sen vuoksi pilottisopimusten tarkoituksena ei ollut markkina­hinnan selvittäminen.

Lisäksi pilottisopimuksista esitetyt tarjoukset vaihtelivat selvästi (esimerkiksi Våler/Åsnes-sopimuksesta korkein tarjous oli 63 miljoonaa Norjan kruunua ja alhaisin 30,4 miljoonaa Norjan kruunua). Tällainen ero osoittaa, että markkinat eivät olleet kyp­sät eivätkä hinnat sen vuoksi voineet osoittaa luotettavasti hin­tatasoa ( 140 ). Lisäksi pilottisopimukset kattavat alle 2 prosenttia koko tieverkostosta (1 000 kilometriä yhteensä 54 000 kilomet­ristä) eli pienen maantieteellisen alueen. Pilottisopimusten mu­kaisiin tehtäviin sisältyi myös lisätöitä ( 141 ). Hyvä esimerkki on Selmer ASA:n alkuperäisellä 74 940 323 Norjan kruunun sopi­mushinnalla voittama Bærum-sopimus. Lisätöiden vuoksi hin­taan oli lisättävä 18 726 793 Norjan kruunua, mikä nosti sopi­mushintaa 25 prosenttia. Lisätöiden määrä pilottivaiheessa osoittaa, että tielaitos laski väärin teiden ylläpitoa ja hoitoa kos­keviin sopimuksiin sisältyvän työmäärän. Tällaiset lisätyöt kui­tenkin sisältyivät Mesta AS:lle siirrettyihin siirtymäsopimuksiin. Tältä osin viranomaiset kiinnittävät huomiota siihen, että rapor­tissa 118 varoitetaan vertaamasta Bærum-sopimuksesta saatuja kokemuksia muihin sopimuksiin ( 142 ). Norjan viranomaisten mielestä pilottisopimusten hintoja ei sen vuoksi voitu pitää luo­tettavina markkinahinnan indikaattoreina.

Tämän lisäksi Norjan viranomaiset vastustavat sitä menettelyn aloittamispäätöksessä esitettyä (ja Veidekke ASA:n toistamaa) väitettä, jonka mukaan teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien so­pimusten vuonna 2003 kilpailutetun ensimmäisen ryhmän hin­tatasoa voitaisiin käyttää pohjana määritettäessä jäljellä olevien teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien siirtymäsopimusten hinta­taso. Norjan viranomaisten mukaan tämä hintataso ei ole luo­tettava, koska teiden ylläpito- ja hoitopalvelujen markkinat eivät

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/21

( 132 ) Schjødtin väite, jonka mukaan yksityiset toiminnanharjoittajat suo­rittivat jo 30 prosenttia tällaisista urakoista, ei pidä paikkaansa. Vaikka onkin totta, että tuotanto-osasto (tielaitoksen kautta) oli palkannut aliurakoitsijoita (tilapäisesti) toteuttamaan rajattuja töitä, kuten lumenauraus, aliurakoitsijat eivät vastanneet itsenäisesti tie­tyistä julkisen tieverkoston osista.

( 133 ) Markkinat avattiin täydellisesti 1 päivänä syyskuuta 2006. Asteit­taisen avaamisen taustalla oli tavoite säilyttää tieturvallisuus ja luoda kestävät markkinat.

( 134 ) Teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevia sopimuksia ei myöskään voitu kilpailuttaa keskellä talvikautta 1 päivänä tammikuuta 2003.

( 135 ) Norjan viranomaiset ovat lisänneet, että yksityiset toiminnanhar­joittajat eivät ilmoittaneet vastustavansa markkinoiden asteittaista avaamista. Päinvastoin toiminnanharjoittajat kuten Veidekke KOLO näyttivät kannattavan sitä, ks. Veidekke KOLOn 7 päivänä marras­kuuta 2007 antama lausunto.

( 136 ) St.prp. nr. 60 (2001–2002). ( 137 ) Asiakirjassa St.prp. nr. 60 (2001–2002) todetaan, että i) 1–5

vuotta on tarkoituksenmukaisin sopimusaika teiden ylläpitoa ja hoitoa koskeville urakoille; ii) teiden ylläpito ja hoito on tärkeää tieturvallisuuden kannalta, ja sen vuoksi valvontajärjestelmät on kehitettävä ennen markkinoiden avaamista kilpailulle; ja iii) avaa­malla markkinat asteittain toiminnanharjoittajilla on aikaa hankkia pätevyys ja sijoittaa kalustoon ja henkilöstöön, jotta ne pystyvät pitämään julkiset tiet kunnossa tyydyttävällä tavalla.

( 138 ) Nämä olivat vuoden 1998 loppuun mennessä toteutettavia maa­kuntakohtaisia sopimuksia.

( 139 ) Vuosina 1998–2001. ( 140 ) i) Bærum-sopimuksesta korkein tarjous oli 212 miljoonaa Norjan

kruunua ja alhaisin 73 miljoonaa Norjan kruunua; ii) Nedre Ro­merike-sopimuksesta korkein tarjous oli 72 miljoonaa Norjan kruunua ja alhaisin 56 miljoonaa Norjan kruunua, iii) Ibestad/Dy­røy -sopimuksesta korkein tarjous oli 63 miljoonaa Norjan kruu­nua ja alhaisin 30 miljoonaa Norjan kruunua; ja iv) Lågendalen- sopimuksesta korkein tarjous oli 59 miljoonaa Norjan kruunua ja alhaisin 46 miljoonaa Norjan kruunua.

( 141 ) Tehtävät myös vaihtelivat. Esimerkiksi joihinkin sopimuksiin sisäl­tyivät tunneli- ja tienpäällystystyöt, kun taas toisiin sopimuksiin sisältyi vain osa tällaisista töistä.

( 142 ) ”Rapport nr. 118 ’Drifts- og vedlikeholdskontrakt med funksjon­sansvar Bærum 1998–2003’, laatija Statens vegvesen Region øst”.

ole kypsät vielä nykyäänkään siinä mielessä, että on mahdotonta ennustaa julkisten hankintamenettelyjen tuloksia. Korkeimpien ja alhaisimpien tarjousten suuret erot sopimuksissa ovat osoitus tästä. Pienin ero oli 2 prosenttia ja suurin puolestaan 113 pro­senttia. Tämä ei ole riittävä peruste markkinahinnan määrittä­miselle. Norjan viranomaiset asettavat kyseenalaiseksi sen, voi­daanko markkinahinta määrittää alhaisimman tarjouksen perus­teella epäkypsillä markkinoilla. Norjan viranomaiset katsovat, että siirtymäsopimusten hintataso ei ylittänyt sitä, ”mitä olisi pidettävä kestävänä markkinahintana ajankohtana, jolloin siirty­mäsopimukset siirrettiin …”. Arvioinnin on joka tapauksessa perustuttava yrityksen perustamisajankohtana käytettävissä ollei­siin tietoihin.

Jos valvontaviranomainen kuitenkin päättelee, että Mesta AS:lle siirrettyjen sopimusten hintoihin sisältyy kaikesta huolimatta valtiontukea, Norjan viranomaisten mielestä tämä tuki soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan tai 59 artiklan 2 kohdan nojalla.

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan osalta Nor­jan viranomaiset ovat väittäneet, että Mesta AS perustettiin mo­nopolististen markkinoiden avaamiseksi täydelle kilpailulle ja kestävien markkinoiden luomiseksi neljän vuoden pituisen siir­tymäkauden ajaksi ( 143 ). Asteittainen avaaminen oli välttämä­töntä sen varmistamiseksi, että valtakunnallisten teiden turvalli­suus säilyy. Kuten jo on todettu, lainsäädännön valmisteluasia­kirjoissa vahvistetaan, että tielaitoksen (jolla oli vähän koke­musta palvelujen ostamisesta ja sopimusvelvoitteiden valvon­nasta) taitoja oli parannettava ( 144 ). Lisäksi markkinatoimijat tar­vitsivat sopeutumisaikaa pystyäkseen hoitamaan kyseiset tehtä­vät. Lisäämällä julkisia tarjouskilpailuja asteittain katsottiin, että yritykset pystyisivät lisäämään kykyjään ja tekemään investoin­teja riittäväntasoisten teiden ylläpito- ja hoitopalvelujen tarjoa­miseksi. Kuten edellä on todettu, markkinoiden asteittainen avaaminen varmistaa sopimusten järkevän jakautumisen verrat­tuna tilanteeseen, jossa kaikki sopimukset olisi kilpailutettu sa­manaikaisesti ( 145 ). Tieturvallisuuden säilyttämiseksi tarkoituk­sena oli kilpailuttaa ensin helpoimmat sopimukset ja vaativim­mat (tiet ankarilla ilmastoalueilla ja muuttuvissa sääolosuhteissa) viimeiseksi. Lopuksi Norjan viranomaiset väittävät, että oli pe­rusteltua myöntää Mesta AS:lle rahoitusta siirtymäsopimuksista aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi. Olisi kohtuutonta

edellyttää, että Mesta AS tarjoaa siirtymäsopimusten mukaiset palvelut kattamatta kustannuksia, sillä Mesta AS:n kustannukset ovat suuremmat kuin sen kilpailijoilla ( 146 ).

Kaikki siirtymäsopimusten kautta myönnetty tuki oli oikeasuh­teista, koska niiden kesto oli rajattu enintään neljään vuoteen ja hinta oli kiinteä hinta, joka kannusti parantamaan tehokkuutta. Lisäksi ensimmäisten kolmen vuoden aikana odotettua paljon paremman tuoton johdosta Norjan viranomaiset tekivät vuonna 2007 selväksi, että Mesta AS:lle ei myönnettäisi lisärahoitusta rakenneuudistustoimenpiteisiin. Tämä osoittaa, että Mesta AS:n tulosta seurattiin liian suurten korvausten valvomiseksi.

Tämän perusteella viranomaisten mukaan teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevat siirtymäsopimukset olivat välttämättömiä ”markkinoiden onnistuneen avaamisen ja reilun kilpailun var­mistamiseksi”. Ne viittaavat komission Destia-asiassa tekemään päätökseen, jossa komissio totesi, että Suomen tiepalvelumark­kinoiden avaaminen kilpailulle osoittaa myönteistä kehitystä ja on tärkeä yhteisön poliittinen tavoite ( 147 ). Ottaen huomioon että Mesta AS:n uudelleenjärjestelyn tarkoitus on sama, Norjan viranomaisten mukaan Destia-asiassa huomioidut seikat pätevät myös tässä asiassa. Siirtymäsopimukset eivät ole vahvistaneet Mesta AS:n asemaa kohtuuttomalla tavalla. Sovellettu lähes­tymistapa oli välttämätön ja oikeasuhteinen markkinoiden avaa­miseksi.

ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan osalta Norjan viran­omaiset toteavat, että teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevissa siir­tymäsopimuksissa asetettiin Mesta AS:lle julkisen palvelun vel­voite, joka määritettiin sopimuksissa (tarjottavien palvelujen luonteen, maantieteellisen kattavuuden, tiheyden ja keston osalta). Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavaa korvausta, valtion omistusosuutta yrityksissä ja tukea julkisille yrityksille koskevien valtiontukisuuntaviivojen (”julkisesta palvelusta mak­settavaa korvasta koskevat valtiontukisuuntaviivat”) mukaisesti korvaus ei ylitä sitä, mikä oli välttämätöntä kustannusten katta­miseksi kohtuullinen voitto huomioon ottaen ( 148 ). Julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta koskevien valtiontukisuunta­viivojen 8 kohdan mukaan kansallisilla viranomaisilla on paljon harkinnanvaraa palvelujen luokittelussa yleisiin taloudellisiin tar­koituksiin liittyviksi palveluiksi.

FI L 300/22 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 143 ) Vaikka viisi vuottakin olisi ollut mahdollinen, Norjan viranomaiset päättivät, että markkinoiden nopean avaamisen vuoksi siirtymäkau­den olisi oltava korkeintaan neljä vuotta, ks. asiakirja St.prp. nr. 60 (2001–2002).

( 144 ) St.prp nr 60 (2001–2002). ( 145 ) Ei ollut merkkejä siitä, että markkinatoimijat olisivat vastustaneet

markkinoiden asteittaista avaamista.

( 146 ) Norjan viranomaiset viittaavat komission lähestymistapaan Suo­men tieliikelaitoksen rakenneuudistusta koskevassa Destia-asiassa (EUVL L 270, 10.10.2008, s. 1).

( 147 ) Destia-asia, joka koskee Suomen tieliikelaitoksen rakenneuudistusta (EUVL L 270, 10.10.2008, s. 1), johdanto-osan 307–309 kappale.

( 148 ) Vaikka 25 kohdassa todetaan, että ilmoittamatta jätetyn tuen ta­pauksessa valvontaviranomainen soveltaa sääntöjä, jotka olivat voi­massa tuen myöntämishetkellä (mikä merkitsee sitä, että suuntavii­voja ei sovelleta suoraan), niitä voidaan soveltaa analogisesti.

Tämän perusteella Norjan viranomaiset väittävät, että teiden ylläpitoa ja hoitoa koskeviin siirtymäsopimuksiin sisältyi tehtä­viä, joita markkinat eivät olisi kyseisenä ajankohtana pystyneet tarjoamaan tarpeeksi riittävän tieturvallisuuden varmistamiseksi, ja sen vuoksi ne määrättiin Mesta AS:lle. Lainsäädännön valmis­teluasiakirjojen mukaan tieturvallisuus oli varmistettava niin markkinoiden avaamisen aikaan kuin sen jälkeenkin. Mesta AS oli paras keino varmistaa kansallisten viranomaisten vastuu tie­turvallisuuden säilyttämisestä. Mesta AS ei pystynyt vastus­tamaan sitä, että viranomaiset asettivat sille tämän velvollisuu­den, vaan sen oikeudellisena velvoitteena oli suorittaa siirtymä­sopimuksissa määritellyt palvelut.

4.3 VAPAUTUS ASIAKIRJAMAKSUSTA

Norjan viranomaiset väittävät, että vapautus asiakirja- ja rekis­teröintimaksusta ei muodosta taloudellista etua Mesta AS:lle, koska luontoissuorituksen arviointi (avaavassa taseessa) perustui siihen, että Mesta AS ei maksaisi tätä maksua. Sen vuoksi va­pautus ei vaikuttanut vakavaraisuuteen tai pääomarakenteeseen eikä myöskään Mesta AS:n kokonaisarvoon. Jollei vapautusta olisi voitu myöntää, maksun maksaminen olisi korvattu saman­suuruisella käteismaksulla Mesta AS:n omaan pääomaan. Tämä olisi johtanut samaan tulokseen kuin jos vapautus olisi myön­netty. Viranomaiset ovat myös todenneet näyttävän siltä, että päätös N:o 318/05/KOL perustui siihen, ettei vapautuksen ja Entran oman pääoman määrän välillä ollut yhteyttä (ks. pää­töksen 26 sivu) ( 149 ). Norjan viranomaiset väittävät, että näin ei ole tarkasteltavana olevassa asiassa, koska ei ollut epäilystäkään siitä, että ilman vapautusta maksu olisi hyvitetty samansuurui­sella käteismaksulla. Valmisteluasiakirjojen mukaan oman pää­oman määrä vahvistettiin ottaen huomioon Mesta AS:n lyhyen aikavälin likviditeettitilanne. Tämän lisäksi Norjan viranomaiset väittävät, että vapautus asiakirjamaksusta ei ole valikoiva, ja ne viittaavat jatkuvuusperiaatteeseen, jonka tarkoituksena on hel­pottaa yhteiskunnallis-taloudelliselta kannalta toivottavien toi­menpiteiden toteuttamista.

II ARVIOINTI

1. VALTIONTUEN OLEMASSAOLO

1.1 ETA-SOPIMUKSEN 61 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETTU VALTIONTUKI

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kil­pailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan, siltä osin kuin se vaikuttaa so­pimuspuolten väliseen kauppaan.”

Jotta toimenpide voitaisiin katsoa ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, sen on täytettävä seura­avat neljä kumulatiivista kriteeriä: toimenpiteen on i) tuotava

tuensaajille sellaista taloudellista etua, jota ei saada tavanomai­sesta yritystoiminnasta, ii) edun on oltava valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty ja sen on iii) oltava valikoiva eli suosittava tiettyä yritystä tai tiettyä tuotannonalaa ja iv) vääris­tettävä kilpailua ja vaikutettava sopimuspuolten väliseen kaup­paan. Seuraavassa tarkastellaan, täyttyvätkö nämä neljä kriteeriä käsiteltävänä olevassa asiassa.

1.2 TALOUDELLINEN ETU

1.2.1 Rakenneuudistus- ja uudelleenjärjestelytoimenpiteet

Mesta AS on saanut valtiolta rahoitusta kustannuksiin, jotka liittyvät aikaisemmasta työpaikastaan Mesta AS:ään siirretyille työntekijöille tarjottuihin kolmenlaisiin eläkepaketteihin. Rahoi­tus kattaa i) kustannukset, joita aiheutuu virkamiesten eläkemak­suja vastaavien eläkemaksujen maksamisesta 1 päivästä tammi­kuuta 2003 vuoden 2007 loppuun, ii) kustannukset, joita ai­heutuu työntekijöiden erityisen (varhaisen) eläkeiän säilyttämi­sestä, ja iii) kustannukset, jotka liittyvät 1 päivästä tammikuuta 2003 vuoden 2005 loppuun asti tarjotuista varhaiseläkepake­teista.

Valvontaviranomainen kommentoi ensin joitakin Norjan viran­omaisten esittämiä väitteitä. Ensinnäkin Norjan viranomaiset ovat väittäneet, että tuotanto-osaston potentiaalinen ostaja olisi vaatinut ostohinnan alentamista suhteessa rakenneuudistustoi­menpiteisiin liittyviin haittoihin, minkä vuoksi viranomaisten näistä haitoista maksamat korvaukset eivät ole valtiontukea. Valvontaviranomainen toteaa, että kyseisessä toimenpiteessä on kyse rahoituksen myöntämisestä (sijoituksen yhteydessä), ei myynnistä, ja että sen arviointi, liittyykö toimenpiteeseen valti­ontukea, riippuu sen vuoksi siitä, onko tästä rahoituksesta ta­loudellista etua Mesta AS:lle, eikä potentiaalisen ostajan käyttäy­tymisestä.

Norjan viranomaiset ovat myös väittäneet, että luontoissuorituk­sen arvon alentamisen sijasta viranomaiset päättivät korvata Mesta AS:lle kustannukset, jotka liittyvät rakenneuudistustoi­menpiteiden muodostamaan haittaan. Koska omaisuuserien ar­von alentaminen ei sisältäisi etua, ei myöskään kustannusten korvaamiseen sisälly etua. Valvontaviranomainen toteaa, että tällaisen valinnan tekeminen ei välttämättä merkitse sitä, että Mesta AS ei saanut taloudellista etua saamastaan rahoituksesta.

Norjan viranomaiset kiistävät sen, että yhteenkään edellä maini­tuista toimenpiteistä sisältyisi taloudellista etua. Ne väittävät sen sijaan, että toimenpiteet toteutettiin Mesta AS:lle siirtyneen ra­kenteellisen haitan hyvittämiseksi ja ne hyvittivät virkamiesase­masta seurauksena olleet kalliit työehdot. Tältä osin Norjan vi­ranomaiset vetoavat Combus-tuomioon ( 150 ).

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/23

( 149 ) Toisin sanoen edellytyksenä ei ollut, että etu (joka on seurausta vapautuksesta) johtaisi suurempaan arvostukseen.

( 150 ) Asia T-157/01, Danske Busvognmænd v. komissio, Kok. 2004, s. II-917.

Norjan viranomaiset ovat huomauttaneet, että huomioon olisi otettava ehdot, joilla aikaisempi työnantaja eli valtio palkkasi kyseiset työntekijät, ja valtiolle näistä järjestelyistä syntyvät vel­voitteet. Kustannusten, joita aiheutuu lisämaksuista virkamiehille myönnettyjen eläkeoikeuksien korvaamiseksi (tilapäisesti), olisi katsottava olevan valtion velvoite, koska ne olivat suoraan seu­rausta työntekijöiden olemisesta valtion palveluksessa virkamie­hinä. Koska valtion rahoitus tällaisille lisäkustannuksille rajoittuu tavallisesta eläkejärjestelmästä aiheutuvien kustannusten ja virka­mieseläkejärjestelmästä (tai vaihtoehtoisesta toimenpiteestä) ai­heutuvien kustannusten väliseen eroon, valtio maksaa ainoas­taan lisäkustannukset, jotka ovat seurausta aikaisemmasta työ­suhteesta. Norjan viranomaiset ovat Combus-tuomion perus­teella väittäneet, että jos kyseisten kustannusten katsotaan ole­van valtion velvoite, valtion rahoitus tällaisten kustannusten kattamiseen ei todennäköisesti muodostaisi taloudellista etua.

Combus-asiassa tuomioistuin totesi, että kyseessä olevan toi­menpiteen ”tarkoituksena oli korvata Combusin työntekijöinä olevien virkamiesten etuoikeutettu ja kallis asema sellaisella, joka on verrattavissa Combusin kanssa kilpailevien muiden linja-autoliikennealan yritysten työntekijöiden asemaan. Tarkoi­tuksena oli siis vapauttaa Combus rakenteellisesta haitasta suh­teessa sen yksityisiin kilpailijoihin.” ( 151 )

Vaikka onkin totta, että Combus-asian tavoin tässä asiassa on kyse korvauksesta, jolla vapautetaan yritys (Mesta AS) rakenteel­lisesta haitasta suhteessa sen yksityisen sektorin kilpailijoihin, jotkin tämän asian aineellisoikeudelliset tosiseikat eroavat Com­bus-asiasta. Valvontaviranomainen katsoo, että merkittävä ero valtiontukea koskevan arvioinnin kannalta on se, että Com­bus-asiassa korvaus maksettiin suoraan työntekijöille, kun taas tässä asiassa Norjan valtio maksaa suoraan Mesta AS:lle. Lisäksi Combus-asiassa maksu suoritettiin työntekijöille vastineeksi siitä, että he luopuivat etuoikeutetusta asemastaan siirtyessään uuteen yritykseen. Työntekijöiden aikaisempi asema ei sen vuoksi vai­kuttanut siirrossa työntekijöiden ja yrityksen väliseen työsuhtee­seen. Tässä asiassa Mesta AS:ään siirretyt entiset virkamiehet kuitenkin hyötyivät edelleen tietyistä virkamiesoikeuksista tila­päisesti Mesta AS:n kanssa tekemänsä työsopimuksen kautta.

Tämän vuoksi valvontaviranomainen katsoo, että yhteisöjen en­simmäisen oikeusasteen tuomioistuimen Combus-asiassa an­tama tuomio liittyy erilaiseen tilanteeseen kuin tämä asia ( 152 ).

Yhteisöjen tuomioistuin puolestaan on johdonmukaisesti toden­nut tuomioissaan, että tuen olemassaoloa on arvioitava sen vai­kutusten perusteella eikä valtion toimenpiteen taustalla olevien

syiden tai tavoitteiden perusteella ( 153 ). Sen vuoksi valvontavi­ranomainen katsoo, että määriteltäessä sitä, aiheutuuko edellä mainituista kolmesta toimenpiteestä taloudellista etua, lähtökoh­tana on tarkasteltava sitä, vapauttaako julkinen rahoitus tällai­sista toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten kattamiseen Mesta AS:n kustannuksista, joiden voidaan katsoa sisältyvän tavallisesti yrityksen budjettiin ( 154 ).

Kaikki toimenpiteet on toteutettu, jotta olisi mahdollista siirtää tuotanto-osaston toiminnot Mesta AS:lle. Kuten jo on kuvailtu, toimenpiteet oli toteutettava i) työntekijöiden kannustamiseksi siirtymään uuteen yhtiöön ja ii) työvoiman vähentämiseksi.

Tarkasteltavana olevassa asiassa Mesta AS:ää käytännössä vaa­dittiin hankkimaan SPK:n jäsenyys, jotta se pystyisi säilyttämään (tilapäisesti) virkamiesten eläkeoikeudet ja erityistä eläkeikää koskevat oikeudet. SPK:n jäsenyyden seurauksena Mesta AS:n oikeudellisena velvoitteena oli maksaa SPK:hon eläkemaksuja siirretyistä työntekijöistä. Mesta AS oli valmis hyväksymään tä­män velvoitteen, koska valtio korvaisi sille tästä aiheutuvat kus­tannukset. Näin ollen SPK:n jäsenyyteen liittyvät eläkeoikeuk­sista aiheutuvat kustannukset (virkamiesten eläkeoikeuksien ja erityisen eläkeiän tilapäinen säilyttäminen) käytännössä määrät­tiin Mesta AS:lle ( 155 ). Lisäksi valvontaviranomainen panee mer­kille, että lainsäädännön valmisteluasiakirjoissa (hallituksen esi­tyksessä suurkäräjille) tehtiin selväksi, että rahoitus kyseessä ole­ville eläketoimenpiteille myönnettäisiin sen sopimuksen perus­teella, että Mesta AS maksaisi kyseiset kustannukset työntekijöi­den osalta ( 156 ). Norjan valtion hyväksymä kokonaispaketti (eli ehdotus ja suurkäräjien hyväksyntä sille) perustui siihen oletuk­seen, että Mesta AS maksaa eläkekustannukset. Näiden olosuh­teiden vuoksi voitaisiin katsoa, että Mesta AS:llä oli oikeudelli­nen velvoite kattaa kyseiset eläkekustannukset ja sen vuoksi niiden voitaisiin katsoa sisältyvän tavallisesti yrityksen budjettiin.

Lisäksi yrityksen oli tarkoitus soveltaa varhaiseläketoimenpidettä oman harkintansa mukaan liiallisen työvoiman vähentämiseksi. Työntekijöiden vaihtoehtoinen vähentämiskeino kuitenkin myös varmisti työntekijöiden suojan irtisanomistapauksissa. Kustan­nukset, jotka aiheutuvat toimenpiteistä työvoiman vähentämi­seksi tai yrityksen uudelleenorganisoimiseksi, olisi katsottava ta­vanomaisiksi kustannuksiksi, vaikka valitut toimenpiteet olisivat kalliimpia kuin mihin yritys on velvoitettu sovellettavan työlain­säädännön tai työehtosopimuksen perusteella ( 157 ). Se, että

FI L 300/24 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 151 ) Asia T-157/01, Danske Busvognmænd v. komissio, ks. edellä, 57 kohta.

( 152 ) Ks. myös Euroopan komission esittämät perustelut Suomen tieliikelaitoksen rakenneuudistusta koskevassa Destia-asiassa (EUVL L 270, 10.10.2008, s. 1).

( 153 ) Asia 173/73, Italia v. komissio, Kok. 1974, s. 709, 13 kohta; asia C-310/85, Deufil, Kok. 1987, s. 901, 8 kohta; asia C-241/94, Ranska v. komissio, Kok. 1996, s. I-4551, 20 kohta.

( 154 ) Asia C-387/92, Banco Exterior de España, Kok. 1994, s. I-877, 13 ja 14 kohta, asia C-222/04, Cassa di Risparmio di Firenze ym., Kok. 2006, s. I-289, 131 kohta.

( 155 ) Ks. esimerkiksi asia La Poste (EUVL L 63, 7.3.2008, s. 16), ja asia C 25/2008, France Télécom, 20.8.2008.

( 156 ) St.prp. nr.1 Tillegg nr.1 (2002–2003). ( 157 ) Asia C-5/01, Belgia v. komissio, ks. edellä, 40 kohta, ja asia

C-241/94, Ranska v. komissio, ks. edellä, 12 kohta.

Mesta AS käyttää ainoastaan kalliimpia toimenpiteitä, koska niille on luvattu valtion rahoitus, ei muuta kustannusten luon­netta. Sen vuoksi valtion rahoituksen varhaiseläkkeisiin voidaan katsoa vapauttavan Mesta AS:n tavanomaisista liiketoimintakus­tannuksista.

Lisäksi yleisesti ottaen työvoimakustannuksiin liittyvät taloudel­liset velvoitteet muodostavat osan yrityksen tuotantokustannuk­sia, ja ne olisi sen vuoksi katsottava yrityksen tavanomaisiksi kustannuksiksi riippumatta siitä, asetetaanko velvoitteet yrityk­selle lainsäädännössä tai työehtosopimuksessa vai ottaako se ne vapaaehtoisesti. Näin ollen vapauttaminen tällaisista velvoitteista katsotaan yleensä valtiontueksi ( 158 ).

Yrityksen työvoimakustannukset eivät muodostu ainoastaan pal­kasta vaan myös korvauksesta laajemmassa merkityksessä, ja ne kattavat eläkekustannukset ja muut yrityksen työvoimaan liitty­vät kustannukset, kuten työttömyyskorvaukset ( 159 ). Tarkastelta­vana olevassa asiassa se, että toimenpiteet rahoitettaisiin valtion avustuksilla, ei muuta sitä, että työntekijöille annettu tilapäinen oikeus on yrityksen tavanomainen työvoimakustannus ( 160 ).

Lisäksi eläkevelvoitteiden kattamiseen myönnetty valtion rahoi­tus sisälsi lisäetuja yritykselle. Vaikka Mesta AS:n kaupallisten etujen mukaista ei ehkä ollut ottaa tuotanto-osaston koko hen­kilöstöä, oli erittäin tärkeää, että yrityksellä oli riittävästi henki­löstöä, avainhenkilöstö mukaan luettuna, tehokkaan liiketoimin­nan varmistamiseksi alusta alkaen. Valtion rahoitus varmisti tä­män tavoitteen täyttymisen. Lisäksi valvontaviranomainen pitää todennäköisenä, että valtion rahoitus erityisten eläkeoikeuksien kattamiseen merkitsi sitä, että Mesta AS vapautettiin muunlais­ten lisäeläkkeiden kustannuksista. Tämä johtuu siitä, että ainakin osa aikaisemmista työntekijöistä olisi mahdollisesti saanut neu­voteltua tavallista yksityistä eläkejärjestelmää suotuisammat li­säeläkejärjestelyt.

Koska kyseessä olevista eläketoimenpiteistä hyötyneet työnteki­jät olivat osa Mesta AS:n henkilöstöä ajankohtana, jolloin kus­tannukset syntyivät, valvontaviranomainen katsoo, että kiistan­alaiset toimenpiteet lievensivät Mesta AS:n tavanomaista budjet­titaakkaa. Sen vuoksi valvontaviranomainen katsoo, että valtion rahoitukseen edellä mainittuihin toimenpiteisiin sisältyi tekijöitä, jotka merkitsivät taloudellista etua Mesta AS:lle.

Valvontaviranomainen toteaa rahoituksesta, jonka valtio myönsi Mesta AS:lle muutoista ja työmatkoista aiheutuneiden kustan­nusten kattamiseksi, että velvoite kattaa tällaisia kustannuksia (kuten muutto- ja työmatkakustannukset, vuokra kahdesta asun­nosta, matkakustannukset jne.) on seurausta kannustimista, joilla tuotanto-osaston aikaisempaa johto- ja hallintohenkilöstöä houkuteltiin siirtymään Mesta AS:n palvelukseen.

Kuten edellä todettiin, yrityksen tavanomaisiin taloudellisiin vel­voitteisiin sisältyvät lähtökohtaisesti työvoimakustannukset, joita yritykselle aiheutuu työntekijöiden palkkaamisesta tai houkutte­lemisesta. Tavallisin työntekijöiden houkuttelukeino on palkka, mutta myös muut kannustimet, kuten työntekijöiden kotipaik­kojen maantieteelliseen sijaintiin liittyvien haittojen korvaa­minen (esim. muuttojen ja työmatkojen maksaminen), ovat kei­noja, joilla yritykset houkuttelevat haluamiaan työntekijöitä. Sen vuoksi valvontaviranomainen katsoo, että valtion Mesta AS:lle maksamat korvaukset kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet muutoista ja työmatkoista, muodostavat taloudellisen edun, jol­laista Mesta AS ei olisi saavuttanut tavanomaisen liiketoimin­tansa yhteydessä.

Mitä tulee Mesta AS:n saamaan valtion rahoitukseen niiden kus­tannusten kattamiseen, joita on aiheutunut toimistojen ja tuki­toimintojen siirtämisestä tielaitokselta Mesta AS:n uusiin tiloihin sekä aikaisempien toimistojen uudelleenjärjestelystä ja vanhojen arkistojen selvittämisestä uusien arkistojen luomiseksi (yhteensä 50,2 miljoonaa Norjan kruunua), tällaisiin kustannuksiin eivät sisälly ainoastaan kustannukset, joita aiheutui tielaitoksen van­hojen toimistojen siivoamisesta, vaan myös kustannukset, joita aiheutui Mesta AS:n uusien toimistojen valmistelusta ja paranta­misesta sekä sähköisten ja fyysisten arkistojen luomisesta Mesta AS:ssä.

Valvontaviranomainen katsoo, että vaikka voidaankin hyväksyä, että tielaitoksen vanhojen toimistojen siivoamisesta aiheutuneet kustannukset liittyvät tielaitoksen aikaisempaan toimintaan, Mesta AS:n käyttöön tulevien toimistojen valmistelusta ja par­antamisesta aiheutuvat kustannukset ovat luonteeltaan samanlai­sia kuin kustannukset, joita aiheutuu perustettaessa uusi yritys. Uuden yrityksen olisi katettava tällaiset kustannukset. Koska näihin kustannuseriin on sisältynyt sellaisia tehtäviä kuin tielai­toksen vanhojen toimistojen siivoaminen uuden yrityksen käyt­töön ja tielaitoksen vanhojen arkistojen läpi käyminen sen sel­vittämiseksi, mitkä arkistot ovat merkityksellisiä uudelle yrityk­selle, tehtäviä on vaikea erottaa toisistaan. Näiden seikkojen vuoksi valvontaviranomainen katsoo, että toimistojen (tukitoi­minnoista vastaavat toimistot mukaan lukien) muuttamisesta ja arkistojen siirtämisestä aiheutuvat kustannukset ovat kustannuk­sia, joista osa kuuluu valtion ja osa uuden yrityksen itsensä maksettavaksi. Koska uusi yritys Mesta AS perustettiin 1 päivänä tammikuuta 2003, valtion on katettava ennen tätä päivää aiheutuneet kustannukset ja Mesta AS:n sen jälkeen ai­heutuneet kustannukset. Tämän perusteella eri kustannuserät jaetaan (valtion ja Mesta AS:n kesken) sen mukaan, milloin kus­tannukset ovat syntyneet.

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/25

( 158 ) Katso esimerkiksi vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi myönnettävää tukea koskevien suuntavii­vojen 3.2.6. jakso sekä asia C-251/97, Ranska v. komissio, Kok. 1999, s. I-6639, 40 kohta. Ks. myös komission päätökset asioissa OTE (EUVL L 243, 11.9.2008, s. 7); La Poste (EUVL L 63, 7.3.2008, s. 16); ja France Télécom, C 25/2008, 20.8.2008.

( 159 ) Asia C-241/94, Ranska v. komissio, Kok. 1996, s. I-4551. ( 160 ) Asia C-5/01, Belgia v. komissio, Kok. 2002, s. I-11991, 40 kohta.

Mitä tulee konekannan saneerausta koskevaan kustannuserään, Mesta AS:lle on maksettu korvauksia tuotanto-osaston aikaisem­pien työmaiden siivoamisesta. Näin ollen Mesta AS on tarjonnut palvelun tielaitokselle ( 161 ). Onkin tarkasteltava sitä, vastaako Mesta AS:n tielaitokselle tarjoaman palvelun hinta tällaisen pal­velun markkinahintaa. Valvontaviranomainen panee merkille, että töistä osan ovat suorittaneet aliurakoitsijat kaupallisin eh­doin ja osan Mesta AS itse tuntihinnalla ( 162 ). Valvontaviran­omainen katsoo, että useiden aliurakoitsijoiden palkkaaminen kaupallisin ehdoin on todiste siitä, että käytetyt hinnat perus­tuivat markkinahintaan, eikä valtion Mesta AS:lle tältä osin mak­sama korvaus sen vuoksi muodosta taloudellista etua. Koska Mesta AS:n itse suorittamiin töihin sovellettiin kustannuksiin perustuvia hintoja ilman voittoa, valvontaviranomainen katsoo, ettei ole syytä epäillä Norjan viranomaisten lausuntoa, jonka mukaan hinnat ovat alle markkinahintojen. Tämän perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Mesta AS ei ole saanut ta­loudellista etua tielaitoksen Mesta AS:n tarjoamista ”siivoamis­palveluista” maksamien hintojen kautta.

i) Muut rakenneuudistus- ja uudelleenjärjestelytoimenpiteet – palkan korvaus

Palkan korvauksen osalta valtio on rahoittanut kyseessä olevat kustannukset myöntämällä Mesta AS:lle oman pääoman ehtoista pääomaa.

Valvontaviranomainen toteaa ensimmäiseksi, että valtiontuki­sääntöjen soveltamisen kannalta kustannusten rahoitustavalla ei ole merkitystä. Näin ollen sillä, että Norjan viranomaiset ovat päättäneet rahoittaa palkan korvauksista aiheutuneet kus­tannukset omalla pääomalla, ei ole vaikutusta arvioitaessa, onko valtion rahoitus kyseisten kustannusten kattamiseen valtiontu­kea. Norjan viranomaiset päättivät rahoittaa kustannukset omalla pääomalla (eikä avustuksilla) siitä syystä, että yritys käyt­täisi varat vaihtoehtoisiin keinoihin työvoiman vähentämiseksi palkan korvausjärjestelyn sijasta.

Mitä tulee siihen, että palkan korvauksiin tarkoitetut varat käy­tettiin vaihtoehtoisiin työvoiman vähentämistoimenpiteisiin, ni­mittäin irtisanomis- ja eläkepaketteihin sekä virkavapauspaket­teihin, valvontaviranomainen katsoo, että tällaiset toimenpiteet ovat ainoastaan tunnustettuja vaihtoehtoja palkan korvaukselle. Valtion palkan korvaukseen osoittamien varojen käyttäminen vaihtoehtoisista työvoiman vähentämistoimenpiteistä, joilla py­ritään saavuttamaan sama tavoite kuin palkan korvauksella, ai­heutuvien kustannusten kattamiseen, ei muuta arviointia, joka koskee sitä, saiko yritys taloudellista etua palkan korvaukseen

tarkoitetun rahoituksen kautta. Tältä osin muistutetaan siitä, että valtion tarkoituksena sen rahoittaessa palkan korvauksen omalla pääomalla oli yksinkertaisesti pienentää kokonaiskustannuksia saamalla yrityksen käyttämään vaihtoehtoisia halvempia työvoi­man vähentämiskeinoja.

Mitä tulee siihen, muodostaako valtion rahoitus palkan korva­uksesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen taloudellisen edun, valvontaviranomainen muistuttaa, että kuten edellä tode­taan, työlainsäädännöstä yrityksille aiheutuvat kustannukset ovat osa yritysten budjettia. Koska palkan korvaukseen liittyvät talou­delliset velvoitteet on asetettu Mesta AS:lle Mesta-laissa ( 163 ), kustannukset ovat yrityksen ”tavanomaisia kustannuksia”. Mesta AS on sen vuoksi saanut taloudellisen edun palkan korvaukseen liittyvien kustannusten kattamiseen myönnettyjen varojen muo­dossa.

ii) Liikarahoitus

Norjan viranomaiset ovat vaatineet Mesta AS:ää maksamaan takaisin kaiken rahoituksen, joka ylittää rakenneuudistuskustan­nukset. Näin ollen menettelyn aloittamispäätöksessä esitetty lii­karahoituksen käyttöä koskeva kysymys ei ole enää merkityk­sellinen.

1.2.2 Omaisuuserien sijoittaminen

Mesta AS voidaan luokitella avoimuusdirektiivissä ( 164 ) tarkoite­tuksi julkiseksi yritykseksi. Määrittäessään sitä, sisältyykö julki­sen yrityksen omistajan taloudelliseen toimenpiteeseen taloudel­lista etua, valvontaviranomainen soveltaa ”markkinataloussijoit­tajaperiaatetta”, jonka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut useita kertoja ( 165 ). Jos julkiset viranomaiset sijoittavat pääomaa tai luontoissuorituksia (esim. omaisuuseriä) yritykselleen eh­doilla, jotka yksityinen markkinasijoittaja voisi hyväksyä, siihen ei tämän periaatteen mukaan liity taloudellista etua ( 166 ). Sitä vastoin jos rahaa tai muita omaisuuseriä annetaan julkisille

FI L 300/26 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 161 ) Käyttökelvottomien koneiden ja muiden laitteiden yksilöinnistä vastasi Mesta AS:n koneosasto logistiikka- ja hankintaosaston joh­tajan valvonnassa. Mestan tilintarkastaja vahvisti, että varojen käy­tössä noudatettiin sisäisiä ohjeita (jotka perustuvat lainsäädännön valmisteluasiakirjoihin, kuten asiakirjaan St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 1 (2002–2003)).

( 162 ) Ks. Norjan viranomaisten 6 päivänä heinäkuuta 2009 päivätyn kirjeen liite 3 (tapahtuma nro 523766).

( 163 ) Ks. Mesta-lain 4 §. ( 164 ) Komission direktiivi 2006/111/EY, annettu 16 päivänä marras­

kuuta 2006, jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudel­listen suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta (”avoimuusdirektiivi”), EYVL L 195, 29.7.1980, s. 35, sellaisena kuin se on muutettuna EYVL:ssä L 229, 28.8.1985, s. 20, EYVL:ssä L 254, 12.10.1993, s. 16, ja EYVL:ssä L 193, 29.7.2000, s. 75. Direktiivi on otettu osaksi ETA-sopimusten liitteen XV 1a kohdalla.

( 165 ) Esimerkiksi yhdistetyt asiat T-228/99 ja T-233/99, Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Nordrhein-Westfalenin osavaltio v. ko­missio (Kok. 2003, s. II-435).

( 166 ) Ks. valtiontukisuuntaviivat valtiontukisääntöjen soveltamisesta jul­kisiin teollisuusyrityksiin. Suuntaviivoja sovelletaan kuitenkin myös muilla aloilla. Periaatetta selitetään 3 jaksossa, jossa todetaan, että ”neutraliteettiperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi tukea on arvioitava erona niiden ehtojen, joilla valtio myönsi varat julkiselle yritykselle, ja niiden ehtojen välillä, joita yksityinen sijoittaja pitäisi hyväksyttävinä myöntäessään rahoitusta vastaavalle yksityiselle yri­tykselle toimiessaan markkinatalouden tavanomaisissa olosuhteissa (jäljempänä ’markkinataloussijoittajaperiaate’)”.

yrityksille ehdoilla, joita yksityinen markkinasijoittaja ei voi hy­väksyä, siihen sisältyy taloudellista etua ( 167 ). Näin on yleensä, kun yrityksen rakenteen ja tulevaisuuden näkymien perusteella ei kohtuullisessa ajassa voida odottaa tavanomaista tuottoa (osingon jaon tai pääoman arvonnousun muodossa) suhteessa vertailukelpoiseen yksityiseen yritykseen ( 168 ). Esimerkiksi, jos tuottoaste määritetään omaisuuserien arvon perusteella ja omai­suuserät on arvostettu markkina-arvon alle, tuotto ei ehkä vas­taa sitä, mitä yksityinen sijoittaja pitäisi hyväksyttävänä samoissa olosuhteissa.

Nämä seikat huomioon ottaen valvontaviranomainen on tarkas­tellut omaisuuserien arvon määrittämistä Mesta AS:n perustami­sen yhteydessä.

Ensiksi voidaan todeta, että oikeuskäytännön mukaan valvonta­viranomaisen velvollisuus näyttää toteen asian tosiseikat ulottuu tarvittaessa velvollisuuteen tarkastella asiantuntijalausuntoja nii­den todistusarvon määrittämiseksi ( 169 ). Oikeuskäytännön mu­kaan epävarmoissa tapauksissa valvontaviranomaisella on oi­keus, muttei velvollisuutta, käyttää ulkopuolisia konsultteja asi­aan liittyvien tosiseikkojen määrittämisessä ( 170 ). Lopuksi tuomi­oistuin on todennut, että vastuu 61 artiklan täytäntöönpanosta kuuluu yksinomaan valvontaviranomaiselle eikä asiantunti­joille ( 171 ).

Tarkasteltavana olevassa asiassa Mesta AS:lle sen perustamisen yhteydessä siirrettyjen omaisuuserien arvon määrittivät Ernst & Young ja Deloitte & Touche. Tilintarkastuskertomusten perus­teella valvontaviranomainen totesi menettelyn aloittamispäätök­sessään, että omaisuuserien arvonmääritykseen ja arvostusmene­telmien soveltamiseen liittyi epävarmuutta. Menettelyn aloitta­mispäätöksen jälkeen Norjan viranomaiset ovat toimittaneet Ernst & Youngin antamia selvennyksiä. Valvontaviranomaisen mielestä nämä selvennykset ovat poistaneet epävarmuuden seu­raavien menettelyn aloittamispäätöksessä havaittujen seikkojen osalta:

Ensinnäkin Ernst & Young selvensi, että lokakuun 2002 alusta alkaen omaisuuserien arvostuksessa on käytetty ”reaaliarvoon” perustuvaa periaatetta ja siten kirjanpitoarvoon tai simuloituun kirjanpitoarvoon perustuvat alkuperäiset arvostukset eivät olleet enää merkityksellisiä.

Toiseksi omaisuuserien reaaliarvon määritys perustui i) yrityksen kokonaisarvon arvioinnin (ts. diskontatun kassavirran mene­telmä) ja ii) yksittäisten omaisuuserien (tai niiden ryhmien) eril­lisen arvioinnin tulosten yhdistelmään.

Kolmanneksi tiettyjen omaisuuserien arvoa oli alennettava, koska yrityksen kokonaisarvo (diskontatun kassavirran perus­teella) oli pienempi kuin omaisuuserien kokonaisarvo (omai­suuserien yksittäisen arvioinnin perusteella) ja Norjan yhtiölain­säädännössä säädetään, että oma pääoma ei saa ylittää yrityksen kokonaisarvoa.

Tämän perusteella omaisuuserien reaaliarvoa alennettiin 79 mil­joonaa Norjan kruunua seuraavasti: i) kiinteistöjen arvoa alen­nettiin 54 miljoonaa Norjan kruunua 335 miljoonasta 281 miljoonaan Norjan kruunuun ja ii) kaluston arvoa alennettiin 25 miljoonaa Norjan kruunua 572 miljoonasta 547 miljoonaan Norjaan kruunuun ( 172 ). Tämä merkitsee myös sitä, että kaluston arvoa ei tarkistettu alaspäin 200 miljoonalla Norjan kruunulla (747 miljoonasta 547 miljoonaan Norjan kruunuun), kuten kantelijat ovat väittäneet. Alaspäin tarkistus ei perustunut 747 miljoonan Norjan kruunun arvoon, sillä kyseinen arvo perustui ”simuloidun jatkuvuuden” periaatteeseen, jota ei enää sovel­lettu ( 173 ). Ernst & Young on vahvistanut, että varhaiset laskel­mat, joilla selitettiin kaluston simuloituun jatkuvuuteen perus­tuvan arvon (747 miljoonaa Norjan kruunua) ja reaaliarvon (572 miljoonaa Norjan kruunua) välistä suhdetta, ovat harhaan­johtavia eikä niitä käytetty arvioitaessa omaisuuserien reaaliar­voa.

Neljänneksi siirtymäsopimusten arvonmäärityksen osalta on sel­vennetty, että siirtymäsopimukset muodostivat osan diskontat­tua kassavirtaa (ja otettiin sen vuoksi huomioon arvioitaessa yrityksen kokonaisarvoa), mutta sopimusportfolion arvo oli kui­tenkin liian pieni arvon määrittämiseksi sille, ja sen vuoksi so­pimuksia ei otettu avaavaan taseeseen ( 174 ).

Kuten menettelystä selvästi ilmenee, valvontaviranomainen on tutkinut tarkasti tilintarkastuskertomuksissa esitetyt tiedot ja pyytänyt lisäaineistoa, jonka perusteella alun perin esitetyt epäi­lyt ja epävarmuus ovat selventyneet. Koska edellä esitetyn perus­teella tällaiset epäilyt ja epävarmuus ovat poistuneet ja koska arvonmääritys on tapahtunut yleisesti hyväksyttyjen arvostus­menetelmien mukaisesti, valvontaviranomainen ei ole löytänyt syytä epäillä tilintarkastuskertomusten todistusarvoa suhteessa Mesta AS:n lopullisessa avaavassa taseessa esitettyyn kiinteiden omaisuuserien arvonmääritykseen. Sen vuoksi ei pidetty tarpeel­lisena hankkia toista asiantuntijalausuntoa.

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, ettei ole syytä epäillä omaisuuserien arvostusta Mesta AS:n lopulli­sessa avaavassa taseessa.

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/27

( 167 ) Ks. valtion omistusosuuksia yrityksissä ja tukea julkisille yrityksille koskevien valtiontukisuuntaviivojen 6 kohdan c alakohdan ensim­mäinen alakohta.

( 168 ) Ks. valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkisiin teollisuusyrityksiin annettujen valtiontukisuuntaviivojen 7.1 jakso. Yhteisöjen ensim­mäisen oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut tämän tavan so­veltaa markkinataloussijoittajaperiaatetta; ks. yhdistetyt asiat T-228/99 ja T-233/99, Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Nordrhein-Westfalenin osavaltio v. komissio (Kok. 2003, s. II-435, 254 ja 258 kohta).

( 169 ) Asia T-17/02, Olsen v. komissio, Kok. 2005, s. II-2031, 264 kohta (muutoksenhaku: C-320/05 P (EUVL C 271, 29.10.2005, s. 14)) ja asia T-366/00, Scott v. komissio, Kok. 2007, s. II-797, 134 kohta (muutoksenhaku: C-290/07 P (EUVL C 183, 4.8.2007, s. 25)).

( 170 ) Asia T-366/00, Scott v. komissio, ks. edellä, 137 kohta. ( 171 ) Asia T-274/01, Valmont v. komissio, Kok. 2004, s. II-3145, 72

kohta.

( 172 ) Ottamatta huomioon myöhempiä 44 miljoonan Norjan kruunun hankintoja.

( 173 ) Deloitte & Touchen tehtävänä tältä osin oli lopettaa ennen arvos­tusperiaatteiden muuttamista aloitettu tehtävä.

( 174 ) Kuten I osan 2.4.6 jaksossa todetaan, diskontattuun kassavirtaan sisältyivät sekä nykyiset että tulevat sopimukset diskontatun kas­savirran 10 vuoden pituisella jaksolla.

1.2.3 Siirtymäsopimusten siirtäminen

Esimerkki markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltamisesta on se, että valtion myydessä maata ja rakennuksia markkinahintaan, siihen ei katsota sisältyvän valtiontukea, koska valtio on toimi­nut yksityisen markkinasijoittajan tavoin ( 175 ). Markkinatalous­sijoittajaperiaatetta sovelletaan kuitenkin samalla tavoin silloin, kun valtio ostaa tavaroita ja palveluja ( 176 ). Jos valtio tekee so­pimuksen palvelujen hankinnasta markkinatoimijalta, siihen ei sisälly valtiontukea, jos valtio toimii yksityisen markkinasijoitta­jan tavoin ja maksaa markkinahinnan. Sitä vastoin jos hinta on markkinahintaa korkeampi, sopimukseen voi sisältyä taloudel­lista etua palveluntarjoajalle. Tämä etu vastaa vastaavien palve­lujen tarjoamisesta perittävän markkinahinnan ja sen hinnan välistä eroa, jolla palvelut tarjotaan sopimuksen nojalla ( 177 ). Yksi tapa, jolla valtio voi saada osoituksen markkinahinnasta, on syrjimättömän julkisen tarjouskilpailun käynnistäminen. Toi­nen tapa on hankkia asiantuntija-arvio. Joka tapauksessa kaikki liiketoimeen liittyvät olosuhteet on otettava huomioon määritet­täessä sitä, onko markkinahintaa sovellettu.

Tarkasteltavana olevassa asiassa useita tielaitoksen ja tuotanto- osaston välisiä palvelusopimuksia, joiden nojalla tuotanto-osasto tarjosi palveluja tielaitokselle, siirrettiin tuotanto-osastolta Mesta AS:ään, joka korvasi tuotanto-osaston palveluntarjoajana. Sen vuoksi valvontaviranomaisen on tarkasteltava sitä, vastaavatko tielaitoksen ja Mesta AS:n välisten sopimusten tekohinnat mark­kinahintaa.

On syytä huomauttaa, että se, että valvontaviranomainen on arvioinut tekijöitä, jotka ovat merkityksellisiä määritettäessä sitä, onko valtio toiminut yksityisen markkinasijoittajan tavoin siir­täessään siirtymäsopimukset kokonaan omistamalleen yrityk­selle, ei estä valvontaviranomaista arvioimasta valtiontuen sisäl­tymistä muihin valtion ( 178 ) ja kyseisen yrityksen välisiin toimiin. Päinvastoin tällainen arviointi on erityisen relevantti silloin, kun valtio on oman yrityksensä asiakas. Kuten edellä todettiin, kun valtio hankkii palveluja yritykseltä (myös kokonaan omistamal­taan yritykseltä), sen on toimittava yksityisen markkinasijoittajan tavoin ja maksettava markkinahinta.

i) Rakennussopimukset

Menettelyn aloittamispäätöksen jälkeen Norjan viranomaiset ovat selventäneet olosuhteita, joissa voimassa olleiden rakennus­sopimusten hinnat siirrettiin Mesta AS:lle.

Sopimukset siirrettiin Mesta AS:lle alun perin sopimuksille vah­vistetuin hinnoin. Valvontaviranomainen on ottanut huomioon kaikki toimitetut tiedot, erityisesti tielaitoksen sisäiset ohjeet sisäisten sopimusten hinnoittelusta. Ohjeet osoittavat, että sopi­musten hinnat vahvistettiin markkinahintojen perusteella (nimit­täin julkisista tarjouskilpailuista saatujen hintojen perusteella) tai sellaisin perustein, joiden pitäisi varmistaa, että hinnat noudat­tavat markkinahintaa (toisin sanoen arviot, jotka on mukautettu markkinahintaan). Lisäksi huomioon on otettu se, että tielaitok­sen yleisenä ehtona sopimusten tekemiselle tuotanto-osaston kanssa oli se, että hinnat noudattavat markkinahintoja, ja että tätä tarkoitusta varten tuotanto-osasto oli hankkinut hintakoke­musta julkisista tarjouskilpailuista tienrakennusmarkkinoilla, jotka olivat hyvin toimivat ja kehittyneet markkinat. Norjan viranomaiset ovat lisäksi selventäneet, että jälkitarkistusmekanis­mia ei ollut eikä myöskään sääntelyvaatimuksia, jotka olisivat vaikuttaneet sopimusten siirtohintaan.

Kaikki olosuhteet huomioon ottaen valvontaviranomainen kat­soo, että rakennussopimukset siirrettiin markkinahintaan. Val­vontaviranomainen toteaa, että tielaitoksella oli sisäisten ohjei­densa kautta käytössä sopimusten hinnoittelemiseksi järjestelmä, joka yhdessä tielaitoksen markkinatuntemuksen kanssa varmisti riittävässä määrin markkinahinnat. Sen mahdollisuuden poissul­keminen, että yksittäisissä rakennussopimuksissa vahvistetut hinnat poikkesivat hieman markkinahinnoista, edellyttäisi kaik­kien sopimusten perusteellista arviointia. Sen vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että Mesta AS on voinut saada vä­hän taloudellista etua (joidenkin) rakennussopimusten hintojen kautta. Kuten jäljempänä esitetyistä syistä ilmenee, tässä yhtey­dessä esiintyvä mahdollinen valtiontuki katsottaisiin kuitenkin ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi.

ii) Teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevat sopimukset

a) Tilapäinen julkisen palvelun velvoite

Ensimmäiseksi valvontaviranomainen muistuttaa, että Norjan viranomaiset ovat väittäneet, että Mesta AS:n hyväksi toteutetut toimenpiteet, jotka koskevat teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevia sopimuksia, ovat korvausta kustannuksista, jotka Mesta AS:n oli katettava sille määrätyn julkisen palvelun tehtävän vuoksi. Vaikka tämä väite on esitetty sen tukemiseksi, että toimenpitei­den voidaan katsoa soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan

FI L 300/28 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 175 ) Julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia kos­keviin kauppoihin sisältyviä valtiontukia koskevat suuntaviivat.

( 176 ) Ks. esimerkiksi asia T-14/96, Bretagne Angleterre Irlande v. komis­sio, Kok. 1999, s. II-319.

( 177 ) T-14/96, Bretagne Angleterre Irlande v. komissio, ks. edellä, ja T-98/00, Linde v. komissio, Kok. 2002, s. II-3961. Ks. myös 12 päivänä elokuuta 2004 asiassa N 44/04 (Yhdistynyt kuningas­kunta) Kansallinen kuolleiden eläinten tukijärjestelmä, tehty komis­sion päätös, 33 kohta, ja asia N 110/08 (Saksa) Satamainfrastruk­tuuri – Julkinen rahoitus JadeWeserPort-hankkeelle, 75–80 kohta.

( 178 ) Eli tielaitoksen.

ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla, perinpohjaisuu­den vuoksi valvontaviranomainen on tarkastellut, johtaisiko jul­kisen palvelun velvoitteen olemassaolo valtiontuen puuttumi­seen kokonaan Altmark-tuomiossa vahvistettujen kriteerien pe­rusteella ( 179 ).

Altmark-tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että korvaus julkisen palvelun velvoitteesta ei ole valtiontukea, kun neljä kumulatiivista kriteeriä täyttyy. Ensinnäkin tuensaajayrityksen tehtäväksi on tosiasiassa annettava julkisen palvelun velvoittei­den täyttäminen ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi. Toiseksi ne parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on vahvistettava etukäteen objektiivisesti ja läpinäkyvästi. Kol­manneksi korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuk­sista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kohtuullinen voitto. Neljänneksi, silloin kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei valita sellaisessa julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, jossa on mahdol­lista valita se tarjouksentekijä, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, tar­vittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellai­sia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja riittävästi varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämi­sestä. Kun nämä neljä kriteeriä täyttyvät, valtion rahoitus ei anna yritykselle etua.

Tarkasteltavana olevassa asiassa valvontaviranomainen toteaa, että Mesta AS:ää ei ole valittu julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä. Norjan viranomaiset eivät myöskään ole väittäneet (tai toimittaneet valvontaviranomaiselle tietoja, joiden nojalla se voisi varmistaa), että Mesta AS:lle aiheutuneet kustannukset vas­taavat hyvin johdetun ja riittävästi varustetun keskiveroyrityksen kustannuksia. Sen vuoksi Mesta AS:n tapauksessa julkisen pal­velun velvoite ei täytä Altmark-tuomiossa vahvistetun neljännen kriteerin kustannustehokkuusvaatimusta. Jo tästä syystä valtion­tuen olemassaoloa ei voida sulkea pois Altmark-tuomion perus­teella.

b) Yleistä

Valvontaviranomainen toteaa, että kaikki teiden ylläpitoa ja hoi­toa koskevat sopimukset siirrettiin Mesta AS:lle 1 päivänä tam­mikuuta 2003 hinnoilla, jotka oli vahvistettu tuotanto-osaston kustannusten perusteella. Sen vuoksi hintoja ei ollut saatu jul­kisista tarjouskilpailuista eivätkä ne perustuneet asiantuntija-ar­vioihin.

Norjan viranomaiset ja Mesta AS ovat väittäneet, että perus­tamalla Mesta AS:n 1 päivänä tammikuuta 2003 ja myöntä­

mällä Mesta AS:lle kaikki teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevat sopimukset kansallisen tieverkoston osalta viranomaiset loivat käytännössä monopolin. Sen vuoksi teiden ylläpidon ja hoidon markkinoita ei ollut vielä olemassa eikä myöskään markkina­hintaa. Kyseiset markkinat avattiin kilpailulle vain asteittain kil­pailuttamalla 25 prosenttia sopimusportfoliosta vuosittain. Koska markkinahintaa ei ollut olemassa, ei ollut muuta vaihto­ehtoa kuin siirtää sopimukset kustannuksiin perustuviin hintoi­hin.

Tämä väite perustuu siihen, että teiden ylläpidon ja hoidon markkinat eivät olleet avoinna kilpailulle 1 päivänä tammikuuta 2003. Valvontaviranomainen toteaa kuitenkin, että alihankkijat suorittivat osan tielaitoksen teiden ylläpitoon ja hoitoon liitty­vistä töistä ennen vuotta 2003 ( 180 ) ja lisäksi kunnat kilpailutti­vat kunnallisia teitä koskevia ylläpito- ja hoitotöitä jo paljon ennen tammikuuta 2003 ( 181 ). Toisin sanoen teiden ylläpito ja hoito oli jo avoinna kilpailulle ennen vuoden 2003 tammikuuta eikä tilanne muuttunut Mesta AS:n perustamisen jälkeen. Päin­vastoin Norjan viranomaiset toivat Mesta AS:n teiden ylläpidon ja hoidon markkinoille, ja se on perustamisestaan lähtien kil­paillut muiden yritysten kanssa ilman rajoituksia osallistua jul­kisiin tarjouskilpailuihin tai ottaa vastaan teiden ylläpitoon ja hoitoon liittyviä tehtäviä muilta sopimusviranomaisilta kuin tie­laitos ( 182 ).

Näin ollen teiden ylläpidon ja hoidon markkinat olivat 1 päivänä tammikuuta 2003 avoinna kilpailulle, ja tämän vuoksi ei voida todeta, ettei markkinahintaa ollut olemassa. On totta, että teiden ylläpidon ja hoidon markkinoiden yksi osa, nimittäin kansallista tieverkostoa koskeva osa, on varattu tuotanto-osastolle, mutta tämä ei muuta teiden ylläpidon ja hoidon markkinoita koskevaa yleispäätelmää.

Myös kansallista tieverkostoa koskevien ylläpito- ja hoitotöiden osalta Norjan viranomaiset olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2003 saaneet hinnat viidestä vuosina 1998–2001 toteutetusta koe-/pilottihankkeesta. Nämä hinnat olivat mukana vuonna 2000 kilpailukyvystä suoritetussa (tielaitoksen itsensä julkaise­massa) vertailuanalyysissa, joka osoitti, että tuotanto-osaston ta­pauksessa kustannusten osuus sopimushinnasta oli 23 prosent­tiyksikköä suurempi kuin markkinatoimijoiden kanssa tehdyissä koe-/pilottisopimuksissa. Lisäksi Akershusissa (ennen vuotta 2000) toteutettu hinta-analyysi osoitti, että teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien sopimusten hintataso oli 20–25 prosenttia korkeampi kuin markkinatoimijoiden sopimusten hintataso.

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/29

( 179 ) Asia C-280/00, Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, Kok. 2003, s. I-7747. Ks. myös asia T-289/03, BUPA ja muut v. komissio, Kok. 2008, s. II-81.

( 180 ) Kuten Norjan viranomaiset totesivat, ennen 1.1.2003 ”tuotanto- osasto palkkasi yksityisiä toiminnanharjoittajia suorittamaan tiet­tyjä tehtäviä, esim. lumen aurausta, joillakin alueilla.” Nämä yksi­tyiset toiminnanharjoittajat olivat pelkästään aliurakoitsijoita.

( 181 ) Esimerkiksi Oslon kaupunki on tie- ja liikennelaitoksen (”Samferd­selsetaten”) kautta, joka vastaa teiden ja katujen (1 240 km) sekä niiden varrella olevien jalkakäytävien talvikunnossapidosta (lumen auraus ja suolaus), myöntänyt sopimuksia tällaisten töiden toteut­tamisesta yrityksille, kuten Oslo Vei, ISS Landscaping ja Mesta AS. http://www.samferdselsetaten.oslo.kommune.no/article4242-8963. html

( 182 ) Mesta AS on esimerkiksi tehnyt sopimuksen talvikunnossapito­töistä Oslon kaupungin kanssa.

Valvontaviranomainen toteaa, että koe-/pilottihankkeiden hinnat olivat todellakin julkisista tarjouskilpailuista saatuja hintoja, ja nämä tarjouskilpailut eivät pelkästään kattaneet kansallista tie­verkostoa vaan niissä oli kyse samoista tieosuuksista kuin tuo­tanto-osaston ylläpito- ja hoitosopimuksissa ( 183 ). Valvontaviran­omaisen mielestä koe-/pilottihankkeet määrittivät sen vuoksi ennen 1 päivää tammikuuta 2003 markkinahinnan vastaaville sopimuksille.

Mitä tulee Norjan viranomaisten väitteeseen, että koe-/pilottiso­pimusten tarjouskilpailuista saadut hinnat eivät olleet luotettavia korkeimpien ja alhaisimpien tarjousten suuren eron vuoksi, val­vontaviranomainen huomauttaa, että tarjouskilpailussa markki­nahintaa edustaa voittava tarjous, eivät kaikki tarjoukset. Jos näin olisi, ei koskaan voitaisi määrittää markkinahintaa julkisten tarjouskilpailujen kautta. Väittämällä, että koe-/pilottisopimukset (jotka perustuvat julkisiin tarjouskilpailuihin) eivät osoita mark­kina-arvoa, väitettäisiin myös, että julkiset tarjouskilpailut eivät johda markkinahintoihin. Toisin kuin Norjan viranomaiset ovat väittäneet, se, että koe-/pilottitarjouskilpailujen käynnistämisen tarkoituksena ei ollut saada tietoja markkinahinnasta (vaan ”kouluttaa” tielaitosta sopimusviranomaisena), tai se, että tarjo­uskilpailut edustivat vain pientä osaa kansallisesta tieverkostosta, ei merkitse sitä, että saadut tarjouskilpailuhinnat eivät edustaisi markkinahintoja. Tässä yhteydessä valvontaviranomainen muis­tuttaa, että komissio on äskettäin todennut julkisista tarjouskil­pailuista teiden ylläpidon ja hoidon markkinoilla saatujen hin­tojen edustavan markkinahintoja ( 184 ).

Valvontaviranomainen muistuttaa myös siitä, että Norjan viran­omaiset ovat väittäneet, että julkisen tarjouskilpailun kohteena olleisiin koe-/pilottisopimuksiin tuli myöhemmin lisätöitä. Täl­laiset lisätyöt sisältyivät siirtymäsopimusten hintaan ja sen vuoksi nostivat niiden hintaa. Valvontaviranomainen toteaa, että julkisten tarjouskilpailujen ja siten kilpailun kohteena ole­viin urakoihin ei sisältynyt lisätöitä, ja sen vuoksi kyseisen ura­kan hinta edustaa markkinahintaa. Lisätyöt myönnetään julkisen tarjouskilpailun voittajalle ilman uutta tarjouskilpailua. Vaikka lisätyöt ovat voineet olla osittain syynä Mesta AS:lle siirrettyjen sopimusten korkeampaan hintaan, tämä ei muuta arviointia siitä, onko hinta ilman lisätöitä markkinahinta.

Kuten edellä todettiin, valvontaviranomainen katsoo, että koe- /pilottisopimusten tarjouskilpailuhinnat olivat määrittäneet

vastaavien sopimusten markkinahinnan ennen 1 päivää tammi­kuuta 2003 ja että Norjan viranomaiset olivat tietoisia siitä, että markkinoiden mukainen hintataso oli alhaisempi kuin hinnat, joilla sopimukset siirrettiin. Vielä ensimmäisten julkisten tarjous­kilpailujen jälkeenkin – jolloin viranomaisten on täytynyt tulla tietoisiksi hintaerosta ( 185 ) – viranomaiset eivät ryhtyneet neu­vottelemaan siirtymäsopimuksia uudelleen.

Riippumatta siitä, antoivatko vai eivätkö siirtymäsopimukset an­taneet Mesta AS:lle taloudellista etua, sopimukset muodostavat ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun julkisen palvelun velvoitteen. Palveluista maksettua korvausta on sen vuoksi arvioitu tämän määräyksen nojalla mahdollisen ylikorva­uksen määrittämiseksi.

1.2.4 Asiakirja- ja rekisteröintimaksu

Yritys voi saada taloudellista etua verotaakan pienentämisen kautta. Tämä voidaan toteuttaa pienentämällä verokantaa, pie­nentämällä veron määrää tai poistamalla vero taikka lykkää­mällä tai peruuttamalla verovelan maksu tai jopa muuttamalla sen maksuaikataulua ( 186 ). Kiinteistöjen siirto tuotanto-osastolta Mesta AS:lle rekisteröitiin ”nimenmuutoksena”, mikä merkitsee sitä, että Mesta AS saa kiinteistörekisteriin kirjaamisen tuoman suojan muttei joudu maksamaan asiakirja- ja rekisteröintimak­suja, jotka tavallisesti on maksettava omistusoikeuden siirtyessä. Valvontaviranomainen katsoo sen vuoksi, että Mesta AS sai taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisessa liiketoi­minnassaan. Tältä osin valvontaviranomainen toteaa, että se, että ilman maksusta vapautusta Norjan viranomaiset olisivat nostaneet alkuperäistä käteissijoitustaan (maksun suuruudella), ei muuta arviointia siitä, antaako vapautuksen myöntäminen taloudellista etua Mesta AS:lle. Tämä kanta noudattaa valvonta­viranomaisen päätelmiä Entra-asiassa 14 päivänä joulukuuta 2005 tehdyssä päätöksessä ( 187 ).

FI L 300/30 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 183 ) Esimerkki tästä oli Bærum-sopimuksen hinta (arvo noin 75 miljoo­naa Norjan kruunua).

( 184 ) Destia-asia, joka koskee Suomen tieliikelaitoksen rakenneuudistusta (EUVL L 270, 10.10.2008, s. 1), johdanto-osan 234 kappale.

( 185 ) Ks. ViaNovan raportti, joka osoitti, että niiden siirtymäsopimusten, joista järjestettiin myöhemmin julkinen tarjouskilpailu vuoden 2003 aikana, kustannustaso oli noin 32 prosenttia alhaisempi kuin vastaavien Mesta AS:lle siirrettyjen siirtymäkauden sopimus­ten alkuperäinen kustannustaso.

( 186 ) Ks. yritysten välitöntä verotusta koskevia valtiontukitoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen 3 jakson 2 kohta.

( 187 ) Valvontaviranomainen teki 14.12.2005 kielteisen päätöksen N:o 318/05/KOL, jossa se katsoi, että heinäkuussa 2000 yritykselle Entra AS (siirrettäessä kiinteistö valtiolta Entralle) myönnetty va­pautus asiakirja- ja rekisteröintimaksun maksamisesta sisälsi valti­ontukea, joka ei soveltunut ETA-sopimuksen toimintaan. Tässä päätöksessä valvontaviranomainen katsoi, että vapautus ei ollut osa hallinnollista käytäntöä, joka voitaisiin luokitella yleiseksi toi­menpiteeksi, koska hallinnollisen käytännön (”jatkuvuusperiaate”) soveltaminen yritysten uudelleenjärjestelyyn ei ollut hallinnollinen käytäntö Entran perustamisajankohtana.

1.3 VALTION VAROJEN KÄYTTÖ

i) Rakenneuudistus ja muut uudelleenjärjestelytoimet

Valtion varojen käyttöä koskeva edellytys täyttyy, koska raken­neuudistuksen arvioidut 1 468 miljoonan Norjan kruunun ko­konaiskustannukset on tarkoitus kattaa Norjan valtion vuosina 2003–2005 myöntämillä avustuksilla (joista Mesta AS on saa­nut 993,6 miljoonaa Norjan kruunua). Lisäksi Norjan viran­omaisten Mesta AS:lle oman pääoman muodossa myöntämä pääoma tilapäisten palkkakustannusten kattamiseksi on valtion myöntämiä varoja.

ii) Pääoman ja omaisuuserien sijoittaminen

Avoimuusdirektiivin ( 188 ) ja julkisten viranomaisten osakkuuksia koskevien valtiontukisuuntaviivojen mukaan julkisille yrityksille annettavassa pääomassa on kyse valtion varoista. Komission päätöksentekokäytännön mukaisesti myös valvontaviranomai­nen katsoo, että valtion luontoissuorituksena (kuten kalusto, kiinteistöt ja sopimukset) tekemässä sijoituksessa on kyse val­tion varojen siirrosta ( 189 ).

iii) Siirtymäsopimusten siirtäminen

Jos julkiset viranomaiset siirtävät sopimuksen, jonka mukaan valtiollinen yhtiö tarjoaa palveluja valtiolta saamaansa korvausta vastaan, yritykselle, jolle siirtyy palveluntarjoajan rooli, siihen sisältyy valtion varoja valtion palvelujen tarjoamisesta suoritta­mien maksujen muodossa.

iv) Asiakirja- ja rekisteröintimaksu

Verotulojen menetys vastaa valtion varojen käyttöä verotus­tukiin. Tällaista valtiontukea voidaan myöntää niin lainsäädän­nön sisältämien verosääntöjen nojalla kuin veroviranomaisten noudattamien käytäntöjen nojalla. Koska Mesta AS vapautettiin asiakirja- ja rekisteröintimaksun maksamisesta, se on voinut pi­tää kyseistä maksua vastaavan summan, joka muussa tapauk­sessa olisi pitänyt maksaa Norjan viranomaisille. Valtio menettää tämän vuoksi tuloja, minkä vuoksi vapautuksessa on kyse val­tion varojen siirrosta. Tämä kanta noudattaa valvontaviranomai­sen päätelmiä Entra-asiassa 14 päivänä joulukuuta 2005 teh­dyssä päätöksessä ( 190 ).

1.4 TIETTYJEN YRITYSTEN TAI TUOTANNONALOJEN SUOSIMINEN

Valtion myöntämät varat rakenneuudistuskustannusten rahoitta­miseen ja valtion markkina-arvon alittavaan hintaan siirtämät

omaisuuserät, sopimukset mukaan luettuina, suosivat ainoastaan yhtä yritystä, Mesta AS:ää. Sen vuoksi toimenpiteet ovat luon­teeltaan valikoivia.

Asiakirja- ja rekisteröintimaksun osalta valvontaviranomainen katsoo, että oikeusministeriön ohjeet vahvistavat sen, että Mesta AS:n perustamispäivänä (1 päivänä tammikuuta 2003) ainoas­taan sulautumat pystyivät hyötymään ”jatkuvuusperiaatteena” tunnetusta hallinnollisesta käytännöstä, jolla myönnettiin vapau­tus asiakirja- ja rekisteröintimaksun maksamisesta. Valvontavi­ranomainen muistuttaa, että kesäkuun 2005 loppuun asti sovel­lettujen ensimmäisten ohjeiden mukaan jatkuvuusperiaatteen so­veltaminen rajoittui omistusoikeuden siirtymiseen osakeyhtiöi­den sulautumien yhteydessä. Toisissa ohjeissa tämä käytäntö laajennettiin sulautumien purkamiseen ja konversioihin 1 päivästä heinäkuuta 2005 alkaen. Tämä merkitsee sitä, että tällaisiin liiketoimiin ei sovellettu mitään poikkeusta ennen tätä päivää. Koska Mesta AS perustettiin 1 päivänä tammikuuta 2003 eikä liiketoimea, jolla Mesta AS perustettiin, voida pitää sulautumana, kumpaakaan ohjeista ei voida soveltaa Mesta AS:ään.

Näin ollen Mesta AS:n vapauttaminen asiakirja- ja rekisteröinti­maksun maksamisesta on valikoiva toimenpide, joka ei ole pe­rusteltu järjestelmän luonteen tai logiikan perusteella. Tämä kanta noudattaa 14 päivänä joulukuuta 2005 Entra-asiassa teh­tyä päätelmää ( 191 ).

1.5 KILPAILUN VÄÄRISTYMINEN JA VAIKUTUS SOPIMUSPUOLTEN VÄLISEEN KAUPPAAN

Se, että norjalaisia yrityksiä harjoittaa toimintaa muissa ETA-maissa (esim. Veidekke ASA) ja muista ETA-maista kuin Norjasta peräisin olevia kansainvälisiä yrityksiä harjoittaa toi­mintaa Norjan markkinoilla (esim. Lemminkäinen Norge AS, Skanska Norge AS, NCC Construction AS), on osoitus teiden rakentamisen, ylläpidon ja hoidon markkinoiden kansainväli­sestä luonteesta ETA-alueella. Tällaisissa olosuhteissa varojen myöntäminen yhdellä näillä markkinoilla toimivalle yritykselle eli Mesta AS:lle vahvistaa sen asemaa suhteessa muihin norja­laisiin tai toisten ETA-maiden yrityksiin, jotka kilpailevat teiden rakentamisen, ylläpidon ja hoidon markkinoilla ( 192 ). Rahoituk­sen ansiosta Mesta AS pystyy muun muassa tarjoamaan alhai­sempia hintoja voittaakseen rakennusurakoita kilpailijoiltaan.

Tämän perusteella valvontaviranomainen katsoo, että taloudelli­nen tuki Mesta AS:lle (joko avustuksina, palvelujen ylihinnoitte­luna tai vapautuksena maksun suorittamisesta) vääristää kilpai­lua ja vaikuttaa kauppaan.

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/31

( 188 ) Jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhtei­den avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta annettu komission direktiivi 2006/111/EY (”avoi­muusdirektiivi”).

( 189 ) Ks. esimerkiksi komission 20 päivänä lokakuuta 2001 tekemä pää­tös 2006/741/EY tuesta, jonka Saksa on myöntänyt Landesbank Schleswig-Holstein – Girozentralelle, nykyinen HSH Nordbank AG (EUVL L 307, 7.11.2006, s. 134).

( 190 ) Päätös N:o 318/05/KOL.

( 191 ) Päätöksen 318/05/KOL II osan 1.2.1 jakso. ( 192 ) Ks. tähän liittyen asia C-730/79, Philip Morris v. komissio, Kok.

1980 s. 2671, 11 kohta, jossa todetaan, että ”kun valtion talou­dellinen tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsot­tava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

1.6 PÄÄTELMÄ

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen päättelee, että ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen olemassaolon edellytykset täyttyvät kaikkiin työvoiman vähen­tämistoimenpiteisiin (varhaiseläkkeet, virkamiesten eläkeoikeuk­sien ja erityisen eläkeiän tilapäinen säilyttäminen sekä palkan korvaus tai vaihtoehtoiset toimenpiteet) myönnetyn valtion ra­hoituksen osalta. Valtiontuen olemassaolon edellytykset täytty­vät myös sen valtion rahoituksen osalta, jolla katetaan kustan­nukset, joita on aiheutunut i) muutoista ja työmatkoista, ii) toimistojen/tukitoimintojen muutoista ja arkistojen siirrosta 1 päivän tammikuuta 2003 jälkeen ja iii) Mesta AS:n vapautta­misesta asiakirja- ja rekisteröintimaksun maksamisesta. Valvon­taviranomainen katsoo, että riippumatta siitä, antoivatko siirty­mäsopimukset Mesta AS:lle taloudellista etua, sopimukset muo­dostavat ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun julkisen palvelun velvoitteen.

2. MENETTELYÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaan ”EFTAn valvontaviranomai­selle on ilmoitettava tuen myöntämistä tai muuttamista kos­kevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomau­tuksensa. […]. Asianomainen valtio ei saa panna ehdottamiaan toimenpiteitä täytäntöön ennen kuin menettelyn tuloksena on saatu aikaan lopullinen päätös.”

Norjan viranomaiset eivät ole tehneet valvontaviranomaiselle ilmoitusta ennen tuotanto-osaston toimintojen siirtämiseen Mesta AS:lle liittyvien toimenpiteiden toteutusta. Norjan viran­omaiset eivät sen vuoksi ole noudattaneet valvonta- ja tuomiois­tuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 koh­dan mukaista ilmoitusvelvollisuuttaan. Sen vuoksi valtiontuki, joka liittyy tuotanto-osaston toimintoja Mesta AS:lle siirrettäessä toteutettuihin toimenpiteisiin, on valvonta- ja tuomioistuinsopi­muksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettua sääntöjenvastaista tukea.

3. TUEN SOVELTUVUUS ETA-SOPIMUKSEN TOIMINTAAN

3.1 RAKENNEUUDISTUS- JA UUDELLEENJÄRJESTELYTOIMENPI­TEET

Niihin rakenneuudistus- ja uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin, jotka olivat välttämättömiä Mesta AS:n perustamiseksi toimi­vana yrityksenä, nimittäin varhaiseläkkeet, virkamiesten eläke­oikeuksien ja erityisen eläkeiän tilapäinen säilyttäminen sekä palkan korvaus (tai vaihtoehtoiset toimenpiteet), voidaan sovel­taa ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mää­rättyä poikkeusta, jonka mukaan ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen.

Komissio on päätöksentekokäytännössään johdonmukaisesti katsonut, että sellaisista taloudellisista rasitteista vapauttaminen,

jotka ovat seurausta aikaisemmasta valtionyhtiön asemasta yri­tykselle aiheutuneista rakenteellisista haitoista, mukaan lukien eläkeoikeudet ja työvoiman vähentämiseen liittyvät toimenpi­teet, voidaan katsoa ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi, kun kyseiset kustannukset syntyvät alan vapauttamisen ja kilpai­lulle avaamisen yhteydessä ( 193 ). Komission päätelmät perustuvat tältä osin siihen, että valtion rahoitus rakenneuudistus- ja uu­delleenjärjestelytoimiin on liittynyt markkinoille pääsyn esteiden poistamiseen ja synnynnäisten rakenteellisten haittojen aiheut­tama taloudellinen rasite vaikuttaisi yrityksen kilpailukykyyn markkinoiden avauduttua kilpailulle.

Valvontaviranomainen panee merkille, että tarkasteltavana ole­vassa asiassa aikaisemmin valtionyhtiönä toimineen tuotanto- osaston uudistaminen ja muuttaminen tehokkaaksi yritykseksi merkitsi sitä, että sen henkilöstön siirtäminen uuteen yritykseen muodosti olennaisen osan kansallisten tiemarkkinoiden vapaut­tamista. Itse asiassa vapauttaminen ei olisi toteutunut ilman riittävän henkilöstön omaavaa yritystä. Tarkasteltavana olevat toimenpiteet ovat luonteeltaan tilapäisiä, ja ne on toteutettu osittain työntekijöiden kannustamiseksi siirtymään Mesta AS:ään ja luopumaan virkamiesasemastaan ja osittain työvoiman vähen­tämisen helpottamiseksi, jota elinkelpoisen kaupallisen yrityksen luominen edellytti.

Vaikka teiden ylläpidon ja hoidon markkinat ovat olleet avoinna kilpailulle (esimerkiksi kunnallisten teiden osalta), tuotanto- osasto ei toiminut markkinoilla, koska se tarjosi palveluja ai­noastaan valtiolle kansallisen tieverkoston osalta. Tielaitoksen työntekijöiden erityisasema myönnettiin näin ollen olosuhteissa, joissa kilpailua ei ollut ( 194 ).

Valvontaviranomainen katsoo, että valtion rahoitus kyseisille toimenpiteille on yhteisen edun mukaista. Tilapäisten toimenpi­teiden ansiosta oli mahdollista avata kilpailulle tiepalvelumark­kinoiden valtiollinen osa. Vapauttamalla Mesta AS lisäkustan­nuksista, joita sille aiheutui aikaisemmin valtiolle kuuluneen osaston siirtämisestä sille, Mesta AS pystyy toimimaan vapaasti teiden rakentamiseen, ylläpitoon ja hoitoon liittyvien palvelujen tarjonnan alalla ja sopeutumaan markkinoihin. Näin ollen yritys vapautetaan markkinoille pääsyn esteestä. Kaiken kaikkiaan kan­sallisen tieverkoston palveluja aikaisemmin tarjonneen monopo­lin (eli tuotanto-osaston) muuntaminen yksityiseksi yritykseksi (Mesta AS), johon sovelletaan samoja oikeudellisia määräyksiä kuin muihin yksityisiin toiminnanharjoittajiin Norjassa, hyödyt­tää pitkällä aikavälillä loppukäyttäjiä. Norjan viranomaisten toi­mittamien tietojen mukaan kilpailu on lisääntynyt merkityksel­lisillä markkinoilla ja se on johtanut sekä teiden ylläpidon että hoidon hintojen alentumiseen, josta on hyötyä veronmaksajille ja koko taloudelle.

FI L 300/32 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 193 ) Ks. esimerkiksi asia EDF (Ranksa), EUVL L 49, 22.2.2005, s. 9; Destia (Suomi) (EUVL L 270, 10.10.2008, s. 1); OTE (Kreikka) (EUVL L 243, 11.9.2008, s. 7); La Poste (Ranska) (EUVL L 63, 7.3.2008, s. 16); ja Royal Mail (Yhdistynyt kuningaskunta), asia C7/2007, päätös 8.4.2009.

( 194 ) Tämä on valvontaviranomaisen päätelmä 18 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyssä päätöksessä N:o 349/07/KOL Norjan tielaitoksen Møre and Romsdalin aluetoimistosta.

Valvontaviranomainen katsoo myös, että valtiontuki on asian­mukainen väline. Koska tuotanto-osaston ei koskaan ollut tar­koitus olla kaupallinen yhtiö, joka toimii avoimilla markkinoilla, se pystyi kantamaan virkamiehiin liittyvät korkeammat eläke­kustannukset kärsimättä merkittävää taloudellista haittaa. Kun markkinat avattiin palveluntarjoajille kansallisen tieverkoston osalta ja siinä yhteydessä muunnettiin aikaisemmin valtiolle kuulunut osasto kaupalliseksi yritykseksi, sen työvoimakustan­nukset oli yhdenmukaistettava kilpailijoiden kustannusten kanssa. Tätä taustaa vasten valtiontuki on asianmukainen väline kaupallisen yrityksen vapauttamiseksi niistä kustannuksista, jotka aiheutuivat aikaisemman valtion osaston uudelleenjärjes­telystä. Kannustavasta vaikutuksesta ja välttämättömyydestä val­vontaviranomainen toteaa, että ilman valtion rahoitusta Mesta AS:n kustannukset eivät vastaisi kilpailijoiden kustannuksia ja yrityksellä olisi vaikeuksia kilpailla ansioillaan. Sen vuoksi val­tion rahoitus oli välttämätöntä, ja sillä oli kannustava vaikutus.

Tältä osin valvontaviranomainen toteaa, että verrattuna alun perin siirrettyyn henkilöstöön (4 750 työntekijää) vuonna 2003, työvoimaa on asteittain vähennetty 3 296 työntekijään vuonna 2005 ja 3 237 työntekijään vuonna 2006, ja vuonna 2007 työvoiman määrä oli 3 032 ( 195 ). Tämä merkitsee sitä, että toi­menpiteillä on ollut toivottu vaikutus.

Valtion rahoitus kyseessä oleville toimenpiteille on oikeasuh­teista, koska se rajoittuu ne kustannukset ylittäviin lisäkustan­nuksiin, jotka Mesta AS:n olisi pitänyt kattaa (keskimäärin) yk­sityisillä markkinoilla sovellettavin ehdoin palkatuista työnteki­jöistä.

Mitä tulee valtion rahoitukseen jäljellä olevien rakenneuudistus- ja uudelleenjärjestelykustannusten eli muuttoihin, työmatkoihin, toimistojen/ tukitoimintojen muuttoihin ja arkistojen siirtoon Mesta AS:n perustamispäivän jälkeen liittyvien kustannusten kattamiseen, valvontaviranomainen ei ole pystynyt tunnis­tamaan tekijöitä, jotka osoittaisivat toimenpiteiden liittyvän ra­sitteisiin, jotka syntyivät markkinoiden ollessa vielä suljettuja. Päinvastoin nämä toimenpiteet liittyvät kustannuksiin, joita ai­heutuu tavallisesti yrityksen aloittaessa toimintansa, ja sen vuoksi tällaisten kustannusten siirtyminen ei vaikuttaisi Mesta AS:n kilpailukykyyn markkinoilla muihin yrityksiin verrattuna. Koska valvontaviranomainen ei voi yhdenkään muun määräyk­sen nojalla katsoa näiden toimintatukea sisältävien toimenpitei­den soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan, valvontaviran­omainen on päätellyt, että toimenpiteet (muutot, työmatkat, toimistojen/tukitoimintojen muutot ja arkistojen siirto) eivät so­vellu ETA-sopimuksen toimintaan.

3.2 SIIRTYMÄSOPIMUKSET

i) Rakennussopimukset

Valvontaviranomainen katsoo, että siltä osin kuin hinnat, joilla rakennussopimukset siirrettiin Mesta AS:lle, ylittivät markkina­hinnan ja siten sisälsivät valtiontukea, tämä tuki soveltuu ETA- sopimuksen toimintaan. Tämä päätelmä perustuu siihen, että vaihtoehtona ollut markkinahintojen selvittäminen käynnis­tämällä avoin tarjouskilpailu keskeneräisistä rakennusurakoista ei ollut käytännöllinen ratkaisu. Keskeneräiset työt olisi pitänyt keskeyttää ja ne olisivat mahdollisesti siirtyneet uudelle urakoit­sijalle. Tämä ei pelkästään olisi lisännyt huomattavasti urakan kustannuksia vaan merkinnyt myös mahdollisesti merkittäviä viivästyksiä. Toiseksi tielaitos oli palkannut useita aliurakoitsi­joita suorittamaan osan meneillä olevista rakennusurakoista. Jos olisi käynnistetty julkiset tarjouskilpailut, tällaiset aliurakoitsijoi­den sopimukset olisi täytynyt päättää, mikä olisi merkinnyt myös lisäkustannuksia. Kolmanneksi kaikki rakennusurakat oli­vat kestoltaan melko rajoitettuja ja päättyisivät jo kahden vuo­den sisällä.

Kaikista näistä syistä valvontaviranomainen katsoo, että Mesta AS:lle siirrettyjen rakennussopimusten hintoihin sisältyvä vähäi­nen määrä mahdollista valtiontukea soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

ii) Teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevat sopimukset

Norjan viranomaiset ovat väittäneet, että Mesta AS:n hyväksi toteutetut toimenpiteet ovat korvausta kustannuksista, joita Mesta AS:lle aiheutui sille osoitetuista ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista julkisen palvelun velvoit­teista.

Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavaa korvausta, valtion omistusosuutta yrityksissä ja tukea julkisille yrityksille koskevien valtiontukisuuntaviivojen (”julkisesta palvelusta maksettavaa kor­vausta koskevat suuntaviivat”) mukaan julkisista palveluista maksettava korvaus voidaan julistaa ETA-sopimuksen toimin­taan soveltuvaksi, jos julkisen palvelun velvoite on i) aito ja selvästi määritelty, ii) julkisen palvelun velvoitteesta on määrätty säädöksessä ja iii) korvauksen määrä ei ylitä sitä, mikä on tar­peen julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä aiheutuvien kus­tannusten kattamiseksi (eli sen on oltava oikeasuhteinen), kun otetaan huomioon tähän liittyvät tulot ja kyseisen velvoitteen täyttämisestä saatava kohtuullinen tuotto ( 196 ).

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/33

( 195 ) Ks. Mestan verkkosivut www.mesta.no ja Mesta AS:n vuosikerto­mus 2008, s. 2.

( 196 ) Julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta koskevat suuntaviivat tulivat voimaan 20. joulukuuta 2005. Suuntaviivojen 25 kohdassa määrätään, että ilmoittamattoman tuen tapauksessa valvontaviran­omainen soveltaa määräyksiä, jotka olivat voimassa tuen myöntä­misajankohtana, paitsi jos tuki myönnettiin suuntaviivojen antami­sen jälkeen, jolloin suuntaviivoja on sovellettava. Koska Mesta AS:n siirtymäsopimusten nojalla tarjoamat sopimukset kattoivat vuodet 2003–2006, siis ajanjakson ennen ja jälkeen vuotta 2005, julki­sesta palvelusta maksettavaa korvausta koskevia suuntaviivoja so­velletaan.

Kuten myös julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta kos­kevissa suuntaviivoissa todetaan, valvontaviranomainen muistut­taa, että EFTA-valtioilla on paljon harkintavaltaa sen suhteen, millaiset palvelut voidaan luokitella yleisiin taloudellisiin tarkoi­tuksiin liittyviksi palveluiksi ( 197 ).

Valvontaviranomainen katsoo, että Mesta AS:lle on osoitettu aitoja ja selvästi määriteltyjä julkisen palvelun velvoitteita sää­döksessä, jossa yksilöidään kyseiset velvoitteet.

Valvontaviranomainen panee merkille, että teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevat siirtymäsopimukset on määrätty Mesta AS:n hoidettaviksi rajoitetuksi aikaa sen varmistamiseksi, että avatta­essa (kansallisen tieverkoston) teiden ylläpidon ja hoidon mark­kinat kilpailulle toiminnot suoritetaan siten, että tielaitos pystyy valvomaan riittävässä määrin tie- ja liikenneturvallisuutta. Mesta AS:lle määrätyt velvollisuudet on yksilöity ja kuvailtu selvästi tielaitoksen julkaisemassa standardisointiraportissa, jossa esite­tään julkisen palvelun velvoitteen tasoa ja/tai siihen liittyviä toimia koskevat konkreettiset vaatimukset. Kansallisen tieverkos­ton ylläpito ja hoito on perusteltu valtion julkinen tehtävä, ja se noudattaa komission päätöksentekokäytäntöä, joka koskee jul­kisen palvelun velvoitteita teiden ja tunneleiden ylläpitoon ( 198 ). Lisäksi tarkasteltavana olevassa asiassa julkisen palvelun velvoit­teet asetetaan vain siirtymäkauden ajaksi (vuoteen 2006 asti) sen varmistamiseksi, että tielaitos pystyy riittävässä määrin valvo­maan tie- ja liikenneturvallisuutta. Tämä vahvistaa julkisen pal­velun tehtävän ja tielaitoksen valvontavastuun välisen yhteyden. Tehtävän asettamisen osalta voidaan todeta, että velvollisuus suorittaa standardien mukaisia ylläpito- ja hoitotöitä on asetettu Mesta AS:lle kussakin Mesta AS:n ja valtion (tielaitoksen omi­naisuudessa) välisessä sopimuksessa ( 199 ).

Yleinen sääntö julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta kos­kevien suuntaviivojen mukaan on se, että korvauksen määrä ei saa ylittää sitä, mikä on välttämätöntä julkisen palvelun velvoit­teiden täyttämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, kun otetaan huomioon velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuulli­nen tuotto.

Tältä osin julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta koskevissa suuntaviivoissa edellytetään, että ainoastaan julkisen palvelun velvoitteeseen liittyvät kustannukset otetaan huomioon ja että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen ja muiden toimintojen kustannukset erotetaan toisistaan. Lisäksi investoin­teihin liittyvät kustannukset voidaan ottaa huomioon, jos ne ovat välttämättömiä julkisen palvelun velvoitteen täyttämiseksi.

Toimitettujen tietojen perusteella valvontaviranomainen katsoo, että julkisten palvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset on ilmoitettu oikein, koska Mesta AS piti erillistä kirjanpitoa teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevista siirtymäsopimuksista. Li­säksi se, että Mesta AS jakoi pääomasijoitukset suhteessa kysei­sistä sopimuksista saatuihin tuloihin, noudattaa myös julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta koskevissa suuntaviivoissa vahvistettuja sääntöjä. Tämän perusteella valvontaviranomainen katsoo, että 100 prosentin rahoitus kattamaan kustannukset, joita Mesta AS:lle aiheutui teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien siirtymäsopimusten nojalla tarjotuista palveluista, noudattaa jul­kisesta palvelusta maksettavaa korvausta koskevia suuntaviivoja.

Kohtuullisen tuoton määrittämisen osalta julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta koskevissa suuntaviivoissa määrätään, että julkisen palvelun tarjoajan todellinen tuottoaste ei saa ylittää kyseisellä alalla viime vuosina keskimääräistä tuottoastetta. Toi­sin sanoen Mesta AS:n todella saavuttamaa tuottoastetta on verrattava vertailuarvoon tai yhteiseen nimittäjään alalla.

Valvontaviranomainen on tarkastellut Norjan viranomaisten il­moittamaa 8,42 prosentin ”viitetuottoastetta” (taulukko jäljem­pänä), jota viranomaisten mukaan olisi käytettävä tuottoasteen vertailuasteena teiden ylläpidon ja hoidon alalla. Valvontaviran­omainen katsoo, että viitetuottoasteen osatekijät perustuvat markkinatekijöihin. Ensinnäkin valvontaviranomainen on otta­nut huomioon, että beeta-arvo 1 on 15 muun teiden ylläpidon ja hoidon alalla toimivan yrityksen keskimääräinen beeta-arvo. Toiseksi 5 prosentin markkinariskipreemio on alan muiden toi­minnanharjoittajien soveltaman vaihteluvälin (3–6 prosenttia) sisällä ja PWC:n Mesta AS:stä vuonna 2008 laaditussa raportissa käyttämän riskipreemion vaihteluvälin sisällä. Kolmanneksi tuot­toaste perustuu samaan menetelmään kuin 6,7 prosentin tuot­toaste, jota valtio edellyttää Mesta AS:ään tekemästään koko­naissijoituksesta (mukaan lukien sekä teiden rakennus- että yl­läpito- ja hoitotoiminnot). Neljänneksi beeta-arvo on keskiarvo vuosilta 2002–2007, joiden aikana Mesta AS on tarjonnut jul­kisia palveluja.

FI L 300/34 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 197 ) Asia E-04/-9, Islannin pankkien ja arvopaperinvälittäjien yhdistys v. Eftan valvontaviranomainen, Eftan oikeustapauskokoelma 2006, s. 42, 65 kohta.

( 198 ) Teiden ja tunneleiden ylläpitoa koskevat komission päätökset: N 562/05 (Italia), Società Italiana del Traforo del Monte Bianco (SITMB), päätös 16.5.2006; N 420/05 (Ranska), Tunnel du Mont Blanc et Tunnel Maurice Lemaire, päätös 22.2.2006; ja N 321/01 (Ranska), Tunnel Routière du Fréjus, päätös 20.6.2001. Ks. Myös Destia-asia, EUVL L 270, 10.10.2008, johdanto-osan 214–216 kappale.

( 199 ) Tämä vastaa tapaa, jolla julkisen palvelun velvoitteet oli asetettu edeltävässä alaviitteessä mainituissa komission päätöksissä.

Viitetuottoasteen muodostuminen

Painotettu keskimääräinen pääomakustannus (WAAC)

Riskitön korko (*) ennen veroja 3,85 %

Markkinaehtoinen riskipreemio (**) 5,00 %

Kokonaispääoman beeta 0,90

Nettovelka / oma pääoma

Oman pääoman beeta 1

Oman pääoman kustannus verojen jälkeen 8,85 % Vieraan pääoman kustannus

Riskitön korko ennen veroja 3,85 %

Lainapreemio 2,50 %

Vieraan pääoman kustannus ennen veroja 6,35 %

Verokanta 28 %

Vieraan pääoman kustannus verojen jälkeen 4,57 % Painotettu keskimääräinen pääomakustannus (WAAC)

Oman pääoman kustannus 8,85 %

Oman pääoman osuus 90 %

Oman pääoman painotettu kustannus verojen jäl­keen

8,00 %

Vieraan pääoman kustannus verojen jälkeen 4,6 %

Vieraan pääoman osuus 10 %

Vieraan pääoman painotettu kustannus verojen jäl­keen

0,5 %

Kokonaispääoman WACC verojen jälkeen 8,42 %

(*) Riskitön 3,85 prosentin korko perustuu valtion 5-vuotisten velkakirjojen (vuodet 2003–2007) tuottoon, vrt. Norjan keskuspankki.

(**) Markkinaehtoinen riskipreemio osoittaa tuoton, jonka toiminnanharjoitta­jat vaativat osakkeilta verrattuna riskittömiin sijoituksiin. 5 prosentin suu­ruinen markkinaehtoinen riskipreemio perustuu siihen, että toiminnanhar­joittajat vaativat yleensä 3–6:ta prosenttia. Se on 0,5 prosenttia korkeampi kuin PricewaterhouseCoopersin vuonna 2008 laatimassa raportissa ”Mesta AS – Entrepriseverdi pr. 1.januar 2008” (”PWC:n vuoden 2008 raportti”) esitetty riskipreemio. PWC:n raportti laadittiin Mesta-konsernin perustami­sen yhteydessä, ja sen tarkasti tilintarkastusyhtiö BDO Noraudit.

8,42 prosentin viitetuottoaste perustuu beetaan, joka on 1. Beeta on vahvistettu ottaen huomioon

— 15 vastaavan yrityksen (kuten Veidekke ASA, Skanska AB-B SHS, PEAB AB) beeta-arvot 40 kuukauden aikana ( 200 )

— tuottoaste on korreloitu Morgan Stanleyn ”All Country World Index” -indeksin mukaan ( 201 )

— oman pääoman osuuden katsotaan noudattavan alan kes­kimääräistä tasoa (15 vastaavan yrityksen perusteella) ( 202 ).

Mesta AS:n todellisen tuottoasteen ja (8,42 %:n) viitetuottoas­teen vertailu vuosina 2003–2006 (ks. taulukko jäljempänä) osoittaa, että Mesta AS sai ylikorvausta 66,4 miljoonaa Norjan

kruunua. Valvontaviranomainen katsoo sen vuoksi, että tätä määrää on pidettävä julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta koskevissa suuntaviivoissa tarkoitettuna ylikorvauksena. Valvon­taviranomainen panee merkille, että tämän ylikorvausmäärän laskennassa on jo otettu huomioon se, että Mesta AS:llä oli (julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta koskevien suuntavii­vojen mukaisesti) mahdollisuus siirtää yhtenä vuonna saatu yli­korvaus ( 203 ) seuraavalle vuodelle.

Tuottoaste

2003 2004 2005 2006 Yhteensä

Mesta AS: tuottoaste

10,86 % 6,15 % 9,98 % 14,5 %

Viitetuottoaste 8,42 % 8,42 % 8,42 % 8,42 %

Tuoton ylijäämä 2,44 % – 2,27 % 1,56 % 6,08 %

Tuoton ylijäämä (miljoonaa Norjan kruunua)

44,8 – 46,4 22,5 45,5 66,4

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan edellytykset täyttyvät julkisen palvelun velvoitteen olemassaolon ja sen tehtäväksi an­tamisen osalta teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien siirtymäso­pimusten tapauksessa. Mesta AS on kuitenkin saanut ylikorva­usta 66,4 miljoonaa Norjan kruunua, minkä vuoksi valvontavi­ranomainen on päätellyt, että Mesta AS:lle julkisen palvelun velvoitteista maksettu korvaus ei ole oikeasuhteinen ja että ky­seinen ylikorvaus ei sen vuoksi ole yhdenmukainen ETA-sopi­muksen 59 artiklan 2 kohdan kanssa.

3.3 ASIAKIRJA- JA REKISTERÖINTIMAKSU

Mitä tulee asiakirja- ja rekisteröintimaksusta vapauttamisen seu­rauksena Mesta AS:lle myönnettyyn valtiontukeen, Norjan viran­omaiset eivät ole väittäneet, että tällainen tuki soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan. Valvontaviranomainen on kuiten­kin tarkastellut mahdollisuuksia katsoa tuki ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi. Valvontaviranomainen panee merkille, että yhtäkään ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 kohdan poikkeuk­sista ei voida soveltaa, sillä tarkasteltavana olevan tuen tavoit­teena ei ole mikään säännöksissä luetelluista tavoitteista. Vapau­tus asiakirja- ja rekisteröintimaksusta ei ole sosiaalista tukea yksittäisille kuluttajille eikä tukea luonnonmullistusten tai mui­den poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon kor­vaamiseksi. Toiseksi tukitoimenpidettä voidaan pitää ETA-sopi­muksen toimintaan soveltuvana ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla, jos sen tarkoituksena on edistää taloudellista kehitystä alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. Koska Norjan aluetukikartassa ei kuitenkaan ole määritelty tällaisia alueita, 61 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ei voida soveltaa tähän tapaukseen. Kolmanneksi ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 koh­dan b alakohdan poikkeusta ei voida soveltaa, sillä kyseessä olevan tuen tavoitteena ei ole edistää Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen toteutumista tai Norjan taloudessa olevan vakavan häiriön poistamista. Lopuksi valvontaviranomai­nen ei ole löytänyt syytä katsoa, että ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa asetettua poikkeusta, jonka

FI 17.11.2011 Euroopan unionin virallinen lehti L 300/35

( 200 ) Tämä noudattaa PriceWaterhouseCoopersin parhaita arvostuskäy­tänteitä; ks. PWC:n vuoden 2008 raportti.

( 201 ) Ks. PWC:n vuoden 2008 raportti. ( 202 ) Ks. PWC:n vuoden 2008 raportti.

( 203 ) Siirtäminen vuodelta 2003 vuodelle 2004 oli alle 10 prosenttia vuotuisesta korvauksesta julkisesta palvelusta maksettavaa korva­usta koskevien suuntaviivojen 20 jakson mukaisesti.

mukaan valtiontuki voidaan katsoa ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi, jos se myönnetään tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen eikä se muuta kaupan­käynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, voidaan soveltaa kyseessä olevaan tukeen.

Koska yhtäkään poikkeuksista ei voida soveltaa, valvontaviran­omainen katsoo, että vapautuksena asiakirja- ja rekisteröinti­maksusta myönnetty tuki ei sovellu ETA-sopimuksen toimin­taan. Tämä valvontaviranomaisen päätelmä noudattaa valvonta­viranomaisen kantaa 14 päivänä joulukuuta 2005 tehdyssä pää­töksessä, jossa valvontaviranomainen katsoi samalla tavoin, että vapautukset asiakirja- ja rekisteröintimaksusta eivät sovellu ETA-sopimuksen toimintaan ( 204 ).

4. PÄÄTELMÄT

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella valvontaviranomainen kat­soo, että rakenneuudistustoimenpiteisiin, jotka muodostuvat varhaiseläkkeestä, virkamiesten eläkeoikeuksien ja erityisen elä­keiän tilapäisestä säilyttämisestä sekä palkan korvauksesta (tai vaihtoehtoisista toimenpiteistä), sisältyy ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

Edellä esitetyistä syistä valvontaviranomainen katsoo, että Mesta AS:lle seuraaviin toimenpiteisiin myönnetty valtiontuki ei so­vellu ETA-sopimuksen toimintaan:

i) muutto- ja työmatkakustannukset

ii) toimistojen/tukitoimintojen muutoista ja arkistojen siirrosta 1 päivän tammikuuta 2003 jälkeen aiheutuneet kustannuk­set

iii) Mesta AS:n vapauttaminen asiakirja- ja rekisteröintimaksusta ja

iv) Mesta AS:n teiden ylläpitoa ja hoitoa koskevien siirtymäso­pimusten nojalla suorittamista julkisista palveluista maksettu 66,4 miljoonan Norjan kruunun ylikorvaus.

Koska näistä toimenpiteistä ei ilmoitettu valvontaviranomaiselle, tämä tuki on valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettua sääntöjen­vastaista tukea. Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkir­jassa 3 olevan II osan 14 artiklasta seuraa, että valvontaviran­omainen tekee päätöksen, jonka mukaan ETA-sopimuksessa vahvistettujen valtiontukisääntöjen kanssa yhteensopimaton sääntöjenvastainen tuki on perittävä takaisin edunsaajilta,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Mesta AS:lle myönnetty valtiontuki, joka liittyy varhaiseläkkee­seen, virkamiesten eläkeoikeuksien ja erityisen eläkeiän tilapäi­seen säilyttämiseen sekä palkan korvaukseen (tai vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin), soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan.

Mesta AS:lle myönnetty valtiontuki, joka liittyy i) muutto- ja työmatkakustannuksiin, ii) toimistojen/tukitoimintojen muuttoi­hin ja arkistojen siirtoihin 1 päivän tammikuuta 2003 jälkeen, iii) Mesta AS:n vapauttamiseen asiakirja- ja rekisteröintimaksun maksamisesta, ja iv) Mesta AS:n teiden ylläpitoa ja hoitoa kos­kevien siirtymäsopimusten nojalla suorittamista julkisista palve­luista maksettuun 66,4 miljoonan Norjan kruunun ylikorvauk­seen, ei sovellu ETA-sopimuksen toimintaan.

2 artikla

Norjan viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimen­piteet 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, Mesta AS:lle sääntöjen­vastaisesti maksetun tuen perimiseksi takaisin Mesta AS:ltä.

3 artikla

Takaisinperintä on suoritettava viipymättä kansallisen oikeuden mukaisten menettelyjen mukaisesti, jos niissä mahdollistetaan päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano. Takaisinperittä­vään tukeen on sisällytettävä korko ja koronkorot, jotka las­ketaan siitä päivästä alkaen, jona tuki asetettiin Mesta AS:n käyttöön, tuen takaisinperintäpäivään asti. Korko on laskettava EFTAn valvontaviranomaisen päätöksen N:o 195/04/KOL 9 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Norjan viranomaisten on ilmoitettava EFTAn valvontaviran­omaiselle päätöksen noudattamiseksi toteuttamistaan toimenpi­teistä kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi­antamisesta.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Norjan kuningaskunnalle.

6 artikla

Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen.

Tehty Brysselissä 7 päivänä lokakuuta 2009.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Rakel SURLIEN Kollegion jäsen

Kurt JAEGER Kollegion jäsen

FI L 300/36 Euroopan unionin virallinen lehti 17.11.2011

( 204 ) Päätös N:o 318/05/KOL.