Ääni, kevät 2012
-
Upload
oulunkylaen-yhteiskoulu -
Category
Documents
-
view
284 -
download
3
description
Transcript of Ääni, kevät 2012
1
Kevään kalenteri
Joululomalta palattiin 9.1.
Ystävänpäivänä lasketeltiin Messilässä 14.2.
4. jakso alkoi 8.2.
Abit viskoivat meitä karkeilla 16.2. Wanhojen pukuloistoa ihasteltiin 17.2.
Talviloma riemastutti 20.-24.2.
Kevään puheenaihe: 75 min oppitunnit! Lue lisää sivulta 7.
Näyttis joulujuhlassa: Kiireen evoluutio
Messilässä
2
Pääkirjoitus
Koulumme keväiset äänet ovat nyt taltioituneet uunituoreeseen lehteen.
Polttaviin puheenaiheisiin kuuluu 75 minuutin oppitunnit, joista kaikilla
tuntuu olevat jonkinlainen mielipide. Toimituksemme otti järjestelmästä
selvää ja pohti, peittoaako se käytössä olevan systeemin.
Kesälomaankaan ei ole enää pitkä matka: vain 54 koulupäivää!!!
Tämän numeron novelli on kokonaisuudessaan luettavissa netissä.
Nettiversiossa on myös 7.-luokkalaisen kirjoitelma harrastuksista.
Antoisia lukuhetkiä Äänen parissa!
Toimituksen Ääntä pitävät:
Siiri Turtola, Janette Väänänen, Annele Holla, Iina Helenius ja Anna Lehtonen
Kansi: Anna Lehtonen
Ääni luettavissa myös koulun nettisivuilla ja
issuu.com/aani!
3
Kevään Ääniä
Rinneriemua Messilässä
Siiri Turtola, 8D
Kello on vähän yli yksitoista. Kaksi täyteenahdettua bussia odottaa lähtövalmiina. Vielä
hetki ja viimeisetkin oppilaat kiipeävät bussiin ja hakeutuvat harvoille edelleen vapaille
paikoille. Matkustajille toivotetaan hyvää matkaa ja heitä pyydetään palaamaan ehjinä
takaisin. Matka kohti Messilää alkaa.
Toisen bussin kaartaessa pihaan
seiskaluokkalaiset odottelevat jo
malttamattomina rinteisiin pääsyä. Hetken
päästä me loputkin liitymme odottavien joukkoon
pohtimaan, mikä siellä lippujonossa oikein
kestää. Kun lopulta saamme liput, lähdemme
vihdoinkin tallustamaan rinteille. Edes kylmä
tuuli ja terävät lumipisarat eivät hyvää
tunnelmaa pilaa, onhan tätä retkeä odotettu jo
pitkään.
Jonkin ajan päästä tavoitan Hannu Huhtalan,
yhden meitä valvovista opettajista. ”Niin että olisi
se etukäteen sovittu laskettelukilpailu vielä
pitämättä.” Haastettukin (Samuli Salmela, 8D)
saapuu juuri sopivasti paikalle ja hetken päästä
jopa muistetaan, mistä oli tarkoitus kilpailla.
Päästyämme boksille paljastuu pieni ongelma:
näkyvyys on niin huono, ettei laskeminen olisi
kovin turvallista. No, se siitä kilpailusta sitten…
Iltapäivällä…
Kaikki ovat kerääntyneet bussien läheisyyteen. Seiskat istuvat jo omassa bussissaan
lähes lähtövalmiina. Jotkut puhuvat kiihtyneen oloisesti. Jotain on tapahtunut, mutta mitä?
Opettajat laskevat paikallaolijoiden määrän. ”Siis vain se yksi puuttuu.”
Huhtalaakaan ei näy missään, onkohan jotain vakavaa sattunut? Selviää, että eräs
lautailija on kaatunut ja murtanut solisluunsa. Hänelle olisi siis tiedossa kivuliaan pitkä
matka takaisin koululle ja sieltä lääkäriin. Lopulta hän – ja Huhtala – saapuvat paikalle
lumikelkan kyydissä.
Vilkuilen jo väsyneenä ohi viuhahtavia maisemia. Tutut näkymätkin sen jo todistavat, että
olemme melkein perillä. Huvittuneena huomautetaan, että bussikuskimme ansaitsisi
aplodit; olemme saaneet kiinni seiskojen bussin, joka lähti paljon meidän bussiamme
aikaisemmin. ”After-ski:t on sitten Nesteellä”, todetaan bussin kaartaessa
liikenneympyrään.
4
Kevään Ääniä
Karkauspäivänä Päivälehden museossa
Pauliina Toroska 8G, Kuvat Anna Lehtonen, 8D
Päivälehden museo sijaitsee Helsingin keskustassa ja siellä työskentelee sanomalehden teosta ja sanomalehti-historiasta tietäviä asiantuntijoita. Museossa on paljon vanhoja koneita ja painomenetelmiä, jotka kertovat siellä vierailevalle sanomalehtien teosta ennen ja nykyään. Vierailun tavoitteena oli tutustua sanomalehtien tekoon ja tiedon hankintaan. Kiertelimme museossa oppaan mukana, ja hän selitti lehdenteon kehitystä jo alkuvaiheista saakka. Kokonaisuudessaan käynti sujui hyvin, sillä moni luokastamme oli kiinnostunut aiheesta. Monikaan meistä ei varmasti ollut tiennyt, että sanomalehtien teko on ollut niin hankalaa. Esimerkiksi kirjaimet ladottiin yksitellen väärinpäin paino-alustalle. Onneksi tekniikka on helpottanut työtä huomattavasti ajan myötä. Vierailu oli hyvin mielen-
kiintoinen kokemus, ja opimme
todella paljon uutta. Olen itse
aina ollut kiinnostunut kirjoitta-
misesta ja toimittajan työstä.
Näen nyt sanomalehtien teon
täysin uusin silmin.
5
Kevään Ääniä
Dokkino-elokuvia katsomassa
Paula Hietanen 7E
Kävimme katsomassa neljä Dokkino-elokuvaa 7EFG -luokkien kanssa. Ensimmäinen
lyhytelokuva, Sen kanssa pitää vain elää, kesti vain kuusi minuuttia, mutta siinä ajassa
ehdittiin kertoa paljon. Elokuva kertoi nuorten ajattelemista surullisista asioista, joiden
kanssa pitää vaan elää ja yrittää jatkaa elämää, sekä iloita jokapäiväisistä pienistä
asioista.
Välipäivät oli ruotsalainen lyhytelokuva, jossa kerrottiin 15-vuotiaasta pojasta, jonka isä
teki yllättäen itsemurhan. Poika ei kertonut asiasta kenellekään, vaan purki ajatuksensa
piirtämällä. Hän piirsi aina saman asian, isänsä silmät. Itse en erityisemmin pitänyt
Välipäivät -elokuvasta, koska se oli hieman epäselvä. Lopussa hän löysi tukevan olkapään
ja ihmisen, jolle puhua.
Kolmantena katsoimme elokuvan nimeltä Radiostan. Siinä radion taajuus säädettiin
kuvausmatkan aikana kohdattuihin ihmisiin. Elokuvassa henkilöt kertovat itse, millaista on
elämä maahan- muuttajana tai miltä tuntuu olla rasismin kohteena.
Neljäs ja viimeinen lyhytelokuva oli nimeltään Menolippu – Tuaregin taival. Tämä elokuva
kertoi Afrikassa köyhissä ja huonoissa oloissa eläneestä perheestä, johon kuului äiti, isä,
tyttö ja kaksi poikalasta. Perheen isä eli neljä vuotta pakolaisena Italiassa. Neljän vuoden
kuluttua hänen tyttärensä, vaimonsa ja vanhemman poikansa oli mahdollisuus päästä
asumaan Italiaan – ihmemaahan. Ainoastaan perheen nuorin poika ei päässyt asumaan
Italiaan, vaan joutui jäämän Afrikkaan. Perhe asui Italiassa muutaman vuoden, kunnes
isällä oli tarpeeksi rahaa saada nuorin poika Italiaan. Hänen oli aluksi erittäin vaikeaa
tottua elämään siellä. Varsinkin kieli- ja kulttuurierot hankaloittivat elämää.
Kaikki perheen lapset pääsivät käymään koulua ja heidän elämänsä oli hyvällä mallilla. Oli
koskettavaa, kun vanhempi poika totesi: ”Vaikka elämämme täällä Italiassa on loistavaa ja
saamme olla yhdessä perheemme kanssa, kaipaan silti takaisin Afrikkaan.” Poika kertoi
elämästään Afrikassa ja sanoi, että elämä siellä oli raskasta, mutta hän piti yhdessäolosta,
kameleiden kanssa leikkimisestä ja siitä, että aina oli kaveri, jonka kanssa leikkiä. Koko
perhe toivoi pääsevänsä vielä käymään Afrikassa, kylässä, jossa he asuivat. Perheen isä
lupasikin matkan sitten, kun rahat riittäisivät.
Kaikki dokumentit olivat täysin totta ja pääsimme näkemään yhden lyhytelokuvan
kuvaajan. Tällaisten lyhytelokuvien tarkoitus on herättää kysymyksiä katsojissa ja siinä
onnistuttiin hyvin.
6
!!!
!!!
!!!
!!!
!!! !!!
Mykkäelokuva nykyajan katsojille
Ison kasan Oscar-palkintoja voittanut Michel Hazanaviciusin ohjaama elokuva The
Artist on vuosille 1927 - 1932 sijoittuva mykkäelokuva. Päähenkilö George Valentin
(Jean Dujardin) on aikansa tunnetuimpia mykkäelokuvatähtiä, jonka suosio
romahtaa äänielokuvien jyrätessä markkinoille. Hänen paikkansa näyttelijöiden
huipulla vie Peppy Miller (Benerice Bejo). Äänielokuvien vallankumouksessa
Valentinin ja Millerin elämät kohtaavat niin hyvissä kuin huonoissakin merkeissä.
Mykkäelokuva ei ole mikään helppo laji. Hyvän kuvauksen lisäksi se vaatii
näyttelijöiltä tarkkaa tunteiden ilmaisua, missä he ovat onnistuneet loistavasti. Jean
Dujardinin saama parhaan miespääosan Oscar ei siis mennyt väärään
osoitteeseen!
The Artist on nykyajan ihmisille suunnattu elokuva, vaikka se ei edusta sitä, mihin
olemme tottuneet. Elokuva on hauska ja romantiikalla höystetty, eikä Valentinin ja
Millerin suhdetta ole ”yliromantisoitu”. Tarina on kekseliäs ja harvinaista kyllä, siinä
ei ole ”pahista”, joka olisi aluksi niskan päällä mutta kaatuisi lopussa. On tylsää ja
jopa ahdistavaa odottaa elokuvan loppua, jos juonen voi aavistaa etukäteen. Nyt
tätä vaaraa ei ollut.
Mutta jos mustavalkoiset tai hieman ylinäytellyt elokuvat eivät millään jaksa
kiinnostaa, tämä ei ehkä ole paras valinta. Mykkäelokuvien aikaan elokuvan tärkein
tehtävä on ollut viihdyttäminen, ja mielestäni sen The Artist hoiti tunnollisesti.
Annele Holla 8D
7
Kauneusmainonta johtaa harhaan
Kauneusmainoksissa luvataan välittömästi näkyviä tuloksia, pysyvää kauneutta,
tasaista ja sametinpehmeää lopputulosta ja uskomattoman näyttäviä eroja. Onko
näistä mikään edes lähellä totuutta?
Usein juuri uusia, erilaisia tuloksia ja korjauksia lupaavat tuotteet myyvät hyvin.
Kuitenkin varmasti jokainen tietää, että mainokset, joissa komeilee malli
virheettömässä ihossaan ja nukkesilmissään, eivät ikinä kerro täysin totuutta.
Mikä sitten saa ihmiset ostamaan niitä? Yksi syy voi olla mainonnan hämäävät
myyntikikat: procapil, antibakteerinen, pebtidi. Tieteelliset sanat luovat lukijalle
”viisasta vaikutelmaa”, ja voivat saada lukijan ajattelemaan tuotteen vaikutusta ja
tutkittua tulosta – mutta ei sanan syvempää tarkoitusta.
Iho- ja meikkivoiteiden mainoksissa mallien uhossa ei ole mitään epäpuhtauksia,
ripsivärimainoksissa heillä on suuret räpsyripset ja huulipunamainoksissa
vitivalkeat, täydelliset hampaat. Tällaiset muokkaukset voivat vaikuttaa nuorten
itsetuntoon ja ulkonäköpaineet vain kasvavat. Tästä näkökulmasta asiaa ei edes
ajatella.
Kaikkein suurin ja mielenkiintoisin kysymys onkin, miksi mainokset ovat harhaa,
miksi niitä tehdään epäluonnollisiksi tai ylipäätään sellaisiksi, mitä on mahdotonta
tavoitella. Syytä ei tiedetä. Voiko kyseessä oikeasti olla niinkin ahne asia kuin
raha?
Koska kauneusmainonta ei taida, tai ei edes halua, muokata mainoksiaan
parempaan suuntaan, heillä tulisi olla edes velvollisuus kertoa ihmisille tarkemmin
kuvien epäaitoudesta ja muokkauksesta. Minusta jokaisessa
kauneusmainoksessa pitäisi lukea selkeästi kuvan olevan muokattu. Se ei ole
mahdotonta toteuttaa, se on karu totuus, se on rehellisyyttä. Rehellisyys
kannattaa aina, vaikka kyse olisikin mainonnasta ja rahasta.
Pauliina Toroska, 8G
8
Pidetään ääntä
75 MINUUTIN TUNNIT
Tämä sinun täytyy tietää uudesta järjestelmästä!
Iina Helenius ja Janette Väänänen
Toimituksemme kävi haastattelemassa apulaisrehtori Marjo Kurki-Mäkeliniä ja tämän
saimme selville:
Kuva Vili Pääkkö 9E, Mikael Pulkkinen 9G
”75 min oppitunti”
KOULUPÄIVÄN PITUUS: Päivä alkaa 8.15 tai 9.45 ja loppuu 14.25 tai 15.40.
Viides oppitunti (14.25-15.40) pidetään harvemmin.
RUOKAILU: Ruokailu kestää 30 minuuttia, ja se on joka päivä samaan aikaan.
Ruokailu pidetään kolmannen oppitunnin keskellä. Puolessa tunnissa kerkeää
syödä hyvin, sillä aterian hakua nopeuttavat uudet neljä ruoanhakulinjaa.
LVT: Luokanvalvojan tunti pidetään keskiviikkoisin ruokailujen jälkeen, kello 13.00-
13.15.
LIIKUNTA JA TAIDEAINEET: Liikuntatunnit lyhenevät 75:een minuuttiin, ja
taideaineiden tunnit kestävät 75 tai 150 minuuttia.
HUOMIOITAVAA: Oppituntien sisältöä monimuotoistetaan ja syysloma pitenee
viikon mittaiseksi!
9
Pidetään ääntä
Kuva Saana Turja 9G, ”75 min oppitunti”
Ei 75 minuutin oppitunteja!
Ensi vuodeksi kouluumme suunnitellaan 75 minuutin mittaisia oppitunteja. Tämä tarkoittaa sitä,
että välitunnit olisivat 15 minuutin ja ruokailut 30 minuutin mittaisia.
Mielestäni tämä on turhaa. Jos oppiaine on vähänkin oman kiinnostuksen ulkopuolella,
opetukseen keskittyminen herpaantuu helposti. 75 minuutin mittainen oppitunti ei auta asiaa,
varsinkin jos soppa maustetaan meluavalla luokalla ja uupuneella opettajalla.
Etenkin aamutunneilla keskittymiskyky on koetuksella. Lyhyillä oppitunneilla ja pienillä tauoilla
vireystila säilyy parempana kuin pitkillä oppitunneilla ja 15 minuutin tauoilla.
Ruokailuun uusi järjestely vaikuttaa myös, sillä nykyinen 45 minuutin ruokailu vaihtuu 30
minuutin mittaiseksi. Joskus ruokalaan on jonotettava pitkään, joten syömiseen ei jää tarpeeksi
aikaa. Kouluruokailu on tärkeä, sosiaalinen hetki, joten siihen pitää panostaa. Abeihin järjestely
tulee vaikuttamaan vielä enemmän, sillä he pääsevät syömään joka päivä viimeisenä klo 12:25
eli todella myöhään.
Nykyinen oppituntijärjestelmä on oikein hyvä ja toimiva, joten miksi sitä muuttamaan? Ehkä
jotkut ovat kirjaa kevyemmän repun tai puoli tuntia lyhyemmän koulupäivän kannalla, mutta
koko koulu-uramme ajan mukana olleiden 45 minuutin oppituntien tilalle on vaikea kuvitella
uutta järjestelmää.
Annele Holla 8D
10
Novelli
Kuolema kutsuilla
kirjoittanut Markus 8D
Rouva Birgetten kutsuissa kävi kova vilske. Juhlat olivat edenneet huippuunsa, ja
tunnelma oli katossa. Juhlien emäntä Bridgette, Elmud ja kaksi muuta vierasta
keskustelivat etsivän ammatin tulevaisuudesta.
Toinen vieraista, vanha, kumaraselkäinen ja harmaa herra Oldwood, oli hyvin passiivinen,
apaattinen ja pessimistinen persoona. Hänen näkemyksensä Elmudin tulevaisuudesta
etsivänä ei ollut valoisa. Elmund tunnettiin lähinnä naapuruston henkilökohtaisena
ilmaisetsivänä, joka jäljitti kadonneita kissoja ja ties mitä milloinkin. Eikä häntä aina otettu
vakavasti, koska oli peräisin Intiasta. Englantilaiset kummeksuivat häntä myös hänen
hullunkurisen ulkonäkönsä takia. Hän oli laiha ja lyhyt, ja hänen hiuksensa oli vedetty
öljyllä taakse. Elmudin pukeutumistyylikin poikkesi ajan tyylistä, sillä hänellä oli juhlissa
täysin valkoinen puku.
Toinen vieraista, nuori neiti Mary Oldwood, herra Oldwoodin viehättävä tytär oli
optimistisempi ja rohkeasti eri mieltä isänsä kanssa. Tosin Elmundin mielestä vain häntä
mielistelläkseen. Neidin mielestä monet naiset tulisivat tarvitsemaan etsivän apua
jäljittäessään rintamalle kadonneita miehiään heti kuin sota loppuisi - milloin sitten
loppuisikaan.
Toisella puolella isoa salonkia pyöreän pöydän äärellä istui kaksi tummaan pukeutunutta
miestä. He keskustelivat hiljaa jostakin, mikä ei heidän ilmeistään päätellen kuulunut
muille. Toinen oli Rouva Bridgeten veljenpoika. Hän oli hermostuneen näköinen noin
kolmikymppinen mies. Hänen vieressään istui veljenpojan pitkä ja solakka ystävä. He
olivat kummatkin uhkapelureita ja laiskoja onnenonkijoita, jotka elelivät hyväuskoisen ja
varakkaan rouvan kustannuksella.
Puolen yön paikkeilla Elmud siirtyi keskustelemaan miesten kanssa. Rouva Bridgetten
veljenpoika, Oliver vihjasi Elmudille, ettei häntä kaivattu keskusteluun mukaan. Ainut,
kenet hän hyväksyi keskusteluun, oli kaunis Mary. Tähän Elmud vastasi pilkallisesti, ettei
olisikaan halunnut liittyä niin hienoon seuraan, viitaten miesten hulppeisiin vaatteisiin. Hän
vielä kysäisi, kenen rahoilla puvut olikaan ostettu. Tämä kuitenkin, Elmudin
hämmästykseksi, sai nuoret miehet kavahtamaan. Yleensä he eivät reagoineet sen
tyyppisiin huomautuksiin.
Kun Elmud oli aikeissa lähteä juhlista, herra Oldwood pyysi Elmudia vähän sivummalle.
Hän kertoi karhealla äänellä, että hänen pieni vakuutusyhtiönsä tekee tappiota ja
epäillään, että jotkut kavaltavat rahaa firmalta. Hän pyysi Elmudia selvittämään
mahdollisen rikoksen. Elmud oli mielissään uudesta työtehtävästä, joka osoitti luottamusta
hänen taitoihinsa.
Juhlan melskeessä kukaan ei muistanut huomioida juhlien emäntää rouva Bridgetteä, joka
oli mahdollistanut juhlat mahtavilla leivoksilla ja piirailla. Hän jatkoi puuhailuaan
palvelusväkensä avustuksella. Pian hän soi itselleen pienen lepohetken, ja istahti tuolille
kulauttaen juomansa lähes kerralla alas.
Samassa hän alkoi yskiä vimmatusti ja kaatui lattialle kuolleena.
Vanha herra Oldwood kävi tarkistamassa tilanteen keittiössä, kun muut olivat kuulleet
ääniä sieltä. Hän palasi ilmoittaen, että rouva Bridgette oli kuollut. Kaikki ymmärsivät, ettei
se ollut luonnollinen kuolema.
11
Novelli
Elmud oli selvittänyt uransa aikana monia katoamisia, joitain varkauksia ja muutaman
kavalluksen. Julkisuutta Elmud ei ollut koskaan maistanut, ja suurin osa tapauksista olikin
mitättömiä pihapiirijuttuja. Se kalvoi Elmudin itseluottamusta. Elmud ei ollut koskaan
setvinyt murhaa. Hän oli tahallisesti pysytellyt niistä erossa, ne olivat hänestä inhottavia.
Mutta tämä tapaus oli erilainen, ja se huusi selvittämistä. Lisäksi liittyihän Elmud itsekin
tavallaan tapaukseen. Hänhän oli ollut paikalla kun murha oli tehty. Joku oli onnistunut
murhaamaan hänen nenänsä alla, ja se sai hänet ärsyyntyneeksi. Elmud vakuutteli
itselleen, ettei hän ollut ollut kovin tarkkaavaisessa tilassa, koska juhlissa oltiin syöty ja
juotu runsain mitoin. Murhan ratkaisemiseksi Elmudin piti kuulustella jokaista, joka liittyi
kuolemaan jollain tavalla. Tässä tapauksessa kaikkia, jotka olivat olleet mukana Bridgetten
juhlissa.
Elmud päätti aloittaa epätodennäköisimmästä murhaajasta, Neiti Oldwoodista. Elmudin
mielestä hän olisi otollinen murhaaja juuri siksi, koska oli niin epätodennäköinen murhaaja.
Elmudin taktiikka oli kysellä niin paljon asioita kuin mahdollista, olettaen että hän paljastaisi
lopulta jotakin.
Mary Oldwood oli hyvin puhelias ihminen. Edes rouva Bridgeten kuolema ei näyttänyt
häntä paljoa hetkauttavan. Neidin kertomista asioista selvisi kyllä, ettei hän ollut kovin
läheinen vainajalle, toisin kuin hänen isänsä. Elmud tenttasi Marylta, mitä juomia hän oli
juonut, ja sai vastaukseksi mitäänsanomattoman mansikkaliköörin.
Vanhemmasta Oldwoodista Elmud sai enemmän irti. Herra oli tuntenut rouva Bridgetten
erittäin hyvin ja oli silminnähden järkyttynyt hänen kuolemastaan. Kun Elmud kysyi, luottiko
edesmennyt rouva Bridgette häneen, herra Oldwood vastasi, että vaikka koko
omaisuutensa ja henkensä. Tämä sai Elmudin ilmeen värähtämään. Herra Oldwood oli
juonut juhlan ajan pelkkää soodavettä, joka oli hieman omituista vanhalta masentuneelta
mieheltä.
Tähän asti oli Elmud joutunut tyytymään vastauksiin, jotka eivät antaneet paljoa tietoa. Sen
Elmud oli kuitenkin saanut selville, että kaiken järjen mukaan Rouva Bridgeten oli täytynyt
kuolla saamaansa drinkkiin. Drinkki, jonka Bridgette oli juonut koostui soodavedestä ja
viskistä. Soodavedessä myrkkyä ei ollut ollut sillä Elmud oli sitä itsekin juonut. Hän oli
myös nähnyt, kun juoma oli sekoitettu ilman minkäänlaisia hämäriä keinoja, joten myrkyn
täytyi olla viskissä.
Keittiöapulaiset olivat kaikki olleet lakanahuoneessa ja kuulleet kun rouva oli kuollut
äänekkäästi. Rouvan luokse päästyään he olivat löytäneet paniikissa olevan Herra
Oldwoodin kumartuneena kalpean Bridgetten yllä. Tähän todistukseen Elmudin oli
luotettava, ellei sitten kaikki viisi keittiöapulaista ollut salaliitossa hyväntahtoista
emäntäänsä vastaan. Joka kuitenkin vaikutti hieman epätodennäköiseltä teorialta.
Vuorossa oli enää kaksi kuulusteltavaa; veljenpoika Oliver ja hänen ystävänsä. Elmud
halusi suorittaa nämä kuulustelut samaan aikaan. Ensiksi Elmud kertoi heille tilanteen
paljastamatta tietenkään asioita, jotka kuuluivat vain hänelle. Kerrottuaan epäilyksensä
Oliveria kohtaan, reaktio oli kiivas. Mies intti, että vanhempi Oldwood oli pyytänyt häntä
tekemään juoman rouvan lempi viskistä ja soodasta, ja ettei ollut myrkyttänyt viskiä.
Lisäksi hän oli kertomansa perusteella itsekin juonut sitä. Se todistus ei kyllä paljoa
painanut, sillä hän voisi valehdella ilman minkäänlaista ongelmaa.
Kuulustellessaan Elmud otti voitonriemuisena viskipullon lukitusta tutkintakaapista, aukaisi
korkin, kastoi sormensa, nuuhkaisi, ja lipaisi. Se oli tavallista viskiä vailla myrkyn
häivääkään.
12
Novelli
Aika oli kulunut umpeen ja Lontoon poliisi otti asian käsittelyynsä. Elmud tunsi itsensä
epäonnistuneeksi. Mahdollisuus nousta edes hetkeksi parrasvaloihin oli menetetty.
Jokainen rouva Bridgetten juhlissa ollut, myös Elmud, määrättiin tutkintavankeuteen,
kunnes murha olisi ratkaistu. Jos mysteerin selvittäminen tuntui epätoivoiselta Elmudista,
se tuntui varmasti mahdottomalta poliiseista, jotka eivät edes olleet paikalla kun murha
tapahtui.
Neljäntenä päivänä vartijan tuodessa lounasta, Elmud kysäisi vartijalta, milloin hän
mahtaisi päästä vapaaksi. Vartijan vastaus oli lyhyt, mutta selvä. Hän sanoi, että kaikki
riippui vain rahasta. Vartijat olivat tunnetusti herkkiä lankeamaan lahjusten lumoukseen.
Mutta rahako näytteli pääroolia myös murhassa?
Aamun sarastaessa muiden epäiltyjen sellien lattialle leijaili kirje. Sen käsialasta huomasi,
että kirjoittaja oli ollut innoissaan.
Hyvät ystävät ja murhaaja.
Olen nyt monien epäonnistumisien kautta onnistunut ratkaisemaan murhamysteerin.
Mysteerin, joka oveluudellaan ja viekkaudellaan oli voittaa minut ja esivallan.
Rouva Bridgette kuoli myrkytykseen omilla kutsuillaan viikko sitten. Oletin, että vanha
rouva kuoli juotuaan Oliverin sekoittaman drinkin, joka koostui viskistä ja soodavedestä.
Tämä kohdisti epäluuloni tietenkin Oliveriin, hänellähän olisi ollut oiva tilaisuus myrkyttää
juoma. Näin hän ei kuitenkaan tehnyt, sillä minä itse näin kun lasillinen sekoitettiin. Kaiken
järjen mukaan myrkky olisi pitänyt laittaa juomaan ennen sekoitusta, silläkin riskillä, että
joku sitä sattuisi juomaan ennen rouva Bridgetteä. Lisäksi myrkyn täytyi olla viskissä,
koska minä ja herra Oldwood myönnämme juoneemme soodavettä juuri ennen juoman
valmistamista.
Murhan selvitys näytti etenevän ratkaisevasti, kunnes jouduin pettymään karvaasti.
Lukitussa kaapissani, suljetussa viskipullossa, ei ollut myrkyn häiventäkään, niin kuin ei
keittiön lattialle roiskuneessa viskissäkään ollut.
Sen jälkeen aloin miettiä mahdollisia motiiveja. Miksi kukaan vieraista olisi halunnut
murhata Rouva Bridgeten? Ehkäpä henkilökohtaisen kaunan takia.
Bridgeten veljenpoika Oliver ei ollut kovin kiintynyt tätiinsä, mutta täti takasi hänelle
kuitenkin säännölliset tulot. Rouvan kuolema olisi rikastuttanut miehen kertaheitolla, sillä
perinnön olisi saanut lähin sukulainen eli Oliver.
Oliverin ystävällä ei ollut niitä vähäisimpiäkään kiintymyksen tunteita rouvaa kohtaan,
mutta hän ei toisaalta hyötyisi rouvan kuolemasta henkilökohtaisesti.
Herra Oldwoodin haastattelusta sain eniten irti. Hän kertoi asioita, jotka olivat
ratkaisevan tärkeitä murhan selvittämisessä. Osan hän kertoi tietoisesti ja osan
tietämättään. Vanhalla herralla oli läheisin suhde rouva Bridgetteen. He olivat tunteneet
monia vuosia ja Oldwood tiesi paljon enemmän vanhasta rouvasta kuin kukaan muu.
Neiti Oldwoodista en keksinyt kerrassaan mitään, mikä viittaisi murhaan. Olen varma
että ratkaisu tulee yllättämään kaikki paitsi erään, itse murhaajan.
Mietittyäni mikä juomassa oli aiheuttanut myrkytyksen, tulin miettineeksi, että ehkä
murhaa ei ollutkaan toteutettu myrkyllä juomassa. Mutta mikä sitten aiheutti rouva
13
Bridgetten kohtauksen keittiössä? Jokin aine, mikä ei muihin vaikuttanut. Mutta vain yksin
tiesi sen vaikutukset rouva Bridgetteen. Ja kukapa hänet tunsi parhaiten? Herra Oldwood!
Selvittämieni tietojen mukaan Rouva Bridgette ei kuollut välittömästä juoman
nautittimisen jälkeen. Sen sijaan hän sai siitä pahan allergiakohtauksen. Mutta eihän
viskistä voi saada allergiakohtausta! Kylläpä voi, jos siihen on sekoitettu, juhlien alussa
pähkinäjauhetta. Herra Oldwood tiesi tarkalleen rouvan äärimmäisen pahan
pähkinäallergian, ja käytti sitä hyväkseen. Kaamean murhansa Oldwood viimeisteli
käydessään tarkistamassa rouvan vointia allergiakohtauksen aikana. Sen hän teki
pistämällä pahaa-aavistamatonta Bridgetteä vahvalla arsenikkiruiskeella sierainkäytävään,
josta pistosjälkeä ei huomattu ennen kuin sitä alettiin todella etsiä. Oliverin pyytäminen
juomantekiäksi käänsi epäluulot poispäin Oldwoodista.
Mutta miksi ihmeessä Rouva Bridgeten hyvä ystävä oli niin julmasti hänet murhannut?
Vastaus on talodellinen ahdinko ja firman rahalliset tappiot. Rouvan kuolema olisi
helpottanut taloudellista tilannetta, ja tehnyt hänestä rikkaan. Oldwood sanoi itsekin, että
Bridgette olisi luottanut vaikka koko omaisuutensa Oldwoodille, niin kuin hän oli tehnytkin.
Sen selvitin hänen testamentistaan, jonka sain käsiini vankilanjohtajalta.
Vain yksi teistä saa lopulta huokaista helpotuksesta ja hän on Mary Oldwood. Oliver ja
hänen ystävänsäkin jäävät vankilaan kavalluksista ja vakuutuspetoksista, joita he olivat
tehneet Oldwoodin vakuutusyhtiölle.
Terveisin Elmud
Elmud ja itkevä Mary lähtivät yhdessä ulos tunkkaisesta vankilasta. Elmud tiesi, miltä
Marysta tuntui kuultaan, että hänen isä oli tehnyt murhan, ja saisi kuolemantuomion
teostaan. Elmud ehdotti Marylle tapaamista läheisessä kahvilassa, kun hän olisi saanut
koottua itsensä. Elmud niisti nenänsä taskustaan löytämään kirjepaperin palaan. Niitä oli
neljä samanlaista. Paperit oli leikattu irti kirjeistä, jotka oli jaettu selleihin. Rään alta
paljastui vielä himmeää tekstiä.
Kuinka Oliver ja hänen ystävänsä olivat onnistuneet niin helposti huijaamaan rahaa
Oldwoodilta? Sen selittää Oliverin ystävän taito hurmata Nuori Mary mukaan huijaukseen.
Hän oli helposti kuljettanut rahaa isältään nuorille pelureille.
Elmud lukaisi kirjoituksensa mietteliäänä, ja heitti laput sillalta alas alla virtaavaan Thames-
jokeen. Kahvilalle päin kävellessä Elmud ajatteli, että Mary oli liian nuori ja viaton
vankilaan. Nyt on molempien aika katsoa kohti uutta ja uusia haasteita. Elmud ajatteli
tulevaisuuttaan salapoliisina. Ehkä hänestä vielä joskus tulisi jotakin.
14
Sarjakuvat
Paula Hietanen 7E
Niilo Selänniemi 7C
Liisa Kantokorpi 7C
15
Ympäristöryhmän Ääni
Koko koulu pohti teematunnilla 15.4. ihmisoikeuksia
Ympäristöryhmään liittyessäni mietiskelin, että miksi edes halusin siihen.
Perusteina olivat oma vaikutus, ja halu kokeilla jotakin uutta. Miksi en
tarttuisi tilaisuuteen, kun on mahdollisuus?
Toiveeni toteutuivat, sillä olemme saaneet kokouksissa aikaiseksi paljon. Ne kaksi viikkoa,
jolloin yritettiin hillitä biojätteen määrää ruokailuissa, oli kehitelty Ympäristöryhmän
kokouksissa. Myös kulkuvälinekysely oli Ympäristöryhmän käsialaa.
Mitä Ympäristöryhmässä tehdään?
Ympäristöryhmässä yleensä keskitytään nimenmukaisesti ympäristöön, sen oloihin ja
siellä viihtyvyyteen, oli kyseessä sitten niukka parkkitila tai kavereiden väliset suhteet.
Mielestäni hyvää on se, että kaikilla ryhmän jäsenillä on valta vaikuttaa. Myös kokouksissa
on yleensä hyvä ilmapiiri ja jäsenet tulevat ryhmänä toimeen hyvin.
Kokouksissa keskustelemme yhdessä, mikä on ympäristön hyväksi, mikä huonoksi ja
miten asiaa voisi parantaa. Kokouksissa tehtäviä tärkeitä päätöksiä helpottaakin se, että
niissä otetaan huomioon kaikkien mielipide.
Esimerkiksi syksyn kokouksissa suunniteltua
pihahanketta on auttanut paljon kyselyt
kulkuvälineiden parkeista ja niiden riittävyydestä,
joihin koulun oppilaat ja henkilökunta ovat antaneet
omat mielipiteensä.
Kyselyiden avulla tiedämme mitä ihmiset haluavat,
jotta koulun ympäristö olisi kaikille miellyttävä paikka ja niiden perusteella alamme
rakentaa hanketta.
Aluksi itsekin olin epävarma ryhmään liittyessäni, mutta se kannatti. Mielestäni parasta
kokouksissa on mukavat aiheet ja oma vaikutus niihin. Lisäksi hankkeista voi jäädä hyvä
mieli pitkäksi aikaa.
Reetta Ramos, 7B
Suosittelen
ympäristöryhmää
kaikille jotka ovat
kiinnostuneita
ympäristön oloista ja
sen viihtyvyydestä.
16
Oppilaan ääni
Harrastukseni
Elisa Ylipekkala 7E
Yhden harrastukseni olen "aloittanut" jo 0-vuotiaana, matkustamisen. Olen tällä
hetkellä käynyt yhteensä n. 25:ssä eri maassa. Pidän matkustamisesta, sillä
matkustaessa oppii paljon uutta ja kokemuksia kertyy paljon. Matkustaminen on
myös hauskaa ja lomilla voi rentoutua. Sekin on tuonut vaihtelua lomailuun
ulkomailla, kun tuttavaperhe tai sukulaiset ovat tulleet mukaan. Matkustaminen
avartaa ja antaa arkeen vaihtelua, niin kuin muutkin harrastukseni, kuten
lukeminen.
En oikeastaan lue paljoa, mutta kun alan lukea, en malta lopettaa. Pidän
kirjoista, joissa tapahtuu paljon ja joihin pääsee mukaan. Kirjan lukeminen tuo
arkeen vaihtelua ja lukiessa pääsee kokonaan "toiseen maailmaan". Joskus
pidän lukemisesta pitkiäkin taukoja, kun toiset harrastukseni ja koulu vie niin
paljon aikaa.
Pääharrastukseni, joka vie minulta eniten aikaa, on telinevoimistelu, jonka ohella
harrastan TG:tä. Olen harrastanut sitä 6-7-vuotiaasta. Olen kilpaillut 8-vuotiaasta
ja jatkan vieläkin. TG:tä olen harrastanut vasta n. reilu vuoden. Yhdet
harjoitukset kestävät noin kolme tuntia, joskus enemmän joskus vähemmän.
NTV:ssä (Naisten telinevoimistelussa) on neljä telinettä; hyppy, nojapuut, puomi
ja permanto, joilla kisataan. TG:ssä on kolme "telinettä", jotka ovat permanto,
trampetti ja volttirata. TG:ssä kisataan joukkueena, telinevoimistelussa yksilönä.
Käyn Kisahallilla myös välillä "valmentamassa" taaperoita ja tenavia, sekä
H1:siä. Haluaisin myös tuomarikoulutukseen, mutta olen vielä liian nuori. Jatkan
telinevoimistelua vielä pitkään kilpailun, harrastuksen, valmennuksen tai ehkä
tuomaroinnin kautta. Urheilua tuskin lopetan koskaan.
Haluaisin harrastaa vaikka mitä, mutta aika ei vain riitä. Rakastan harrastuksiani
enkä ikinä haluaisi lopettaa niitä.
17
Haastateltavan Ääni
”Kyllä se on pinaattiletut”
Amica-ruokalan ravintolaesimies Helena Ylä-Jussila
suunnittelee ruokalistamme.
Mitä kaikkea työhösi kuuluu?
- Teen suunnittelutyötä: suunnittelen viikon ruokalistan annetusta valikoimasta ja pidän
huolta siitä, että työt sujuvat täällä ravintolassa. Lounasaikana teen käytännön työtä, kuten
salin täydentämistä. Lisäksi leivon kahvilatuotteita ja valmistan tuotteita Take Away -
myyntiin.
Kuinka pitkiä työpäiväsi ovat?
- 7,5-tuntisia, aloitan työni kello 7.30 ja lopetan kello 15.
Kuinka kauan olet ollut tällä alalla?
- 35 vuotta tulee tänä vuonna täyteen. Olen ollut pitkään töissä täällä koulumaailmassa.
Tässä ravintolassa olen työskennellyt vuodesta 1998 lähtien.
Mikä on kivoin asia työpäivässäsi? Mistä pidät eniten?
- Tykkään tavata ihmisiä jotka ovat täällä työssä, meillä on mahtava tiimihenki. Töihin on
mukava tulla! Pidän myös leipomisesta, se innostaa minua. Myös asiakaspalvelu on
mukavaa, ja asiakkaat ovat tärkeitä minulle.
Miltä tuntuu ruokkia 900 nälkäistä oppilasta joka
päivä?
- On mukavaa, että teitä on niin paljon, sillä se tarkoittaa
että ruoka on hyvää. Jos oppilaita ei käy syömässä
normaalia määrää, mietimme, onko ruoassa jotain vikaa.
On tärkeää, että asiakkaita on paljon.
Miten valmistatte ruokamme?
- Ruoka valmistetaan täällä ihan alusta
asti. Kokkimme Jarmo valmistaa lähes
yksin joka päivä sekä tavallisen että
kasvisruoan.
Vain pinaattiletut, lihapullat,
jauhelihakebakot sekä jotkut kasvispihvit
ja -pyörykät tulevat valmiina. Juurekset
tulevat meille valmiiksi kuorittuina, sillä
multaa ei saa nykyään tuoda keittiöihin.
Pinaattilettuja
tarvitaan noin
9200.
18
Haastateltavan Ääni
Kuinka monta pinaattilettua tilaatte koululle pinaattilettupäivinä?
- Pinaattilettuja tilataan 165 kiloa! Yksi pinaattilettu painaa 18 grammaa. (Toimitus laski,
että näin ollen pinaattilettuja tarvitaan noin 9200!) Jokainen oppilas syö noin 200 grammaa
pinaattilettuja.
Mikä on erikoisin ruoka-aineallergia johon olet työssäsi törmännyt?
- Peruna. Se on haasteellinen allergia, sillä peruna on merkittävä pääraaka-aine
suomalaisessa ruokavaliossa. Lisäksi oppilaalla oli keliakia, eli pystyimme tarjoamaan
hänelle vain riisiä, tattaria ja hirssiä. Oli kurjaa, kun joutui tarjoamaan hänelle niin
yksinkertaisia aterioita.
Mikä on oppilaiden suosikkiruoka menekin puolesta?
- Kyllä se on pinaattiletut. Myös lihapullat, jauhelihapihvit ja lihamakaronilaatikko maistuvat
hyvin. Ehkä myös lasagnette?
Mikä on oma lempiruokasi?
- Olen kaikkiruokainen. Esimerkiksi
grillattu maksa on todella hyvää!
Mihin ammattiin halusit lapsena?
- Käsityön opettajaksi. Haaveilen siitä
vielä joskus tänä päivänäkin! Tämä
ammatti taitaa olla veriperintöä kotoa,
sillä äitini oli samankaltaisella alalla.
Nuorena minulle tuli idea tästä
ammatista.
Piditkö kotitaloudesta oppiaineena?
- Kyllä, todella paljon. Kotitalous ja käsityö olivat lempiaineitani!
Mitä teet vapaa-ajallasi? Liittyykö se jotenkin ruokaan?
- Ei, yritän päästä ruoasta vapaa-ajalla mahdollisimman helpolla! Minulla on kesämökki
jossa vietän paljon aikaa. Touhuan siellä kukkapenkkien ja puupinojen parissa. Se on
henkireikä. Lisäksi harrastan paljon liikuntaa.
Haluaisitko antaa oppilaille jonkinlaisen vinkin ruokailuun?
- Ottakaa ruokaa linjastolta nopeasti! Älä siis seurustele kun olet ottamassa ruokaa
lautasellesi. Sillä tavalla uskoisin jonojenkin lyhentyvän.
Haastattelijat: Anna Lehtonen 8D ja Annele Holla 8D
19
Tulevia tapahtumia
6.-9.4.2012 pääsiäisloma
5. jakso alkaa 10.4.2012
18.4. retkipäivä
Lauantai 28.4.2012 on koulupäivä, mutta 30.4. maanantai
on vapaa!
Kuva Aino Solin 9B, Elma Kleemola 9A, Sanni Holmberg 9A, Nora Hentonen 9B