Vuoden 2016 AVI-hanke

Ilmiöoppimiseen - kirjaston ja koulun yhteisotteella Hankekokemuksia ja ideoita ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttamiseen kirjastoissa

Johdanto

Helsingin kaupunginkirjastossa toteutettiin vuosina 2016-2017 AVI:n rahoittama hanke, jonka tavoitteena oli kehittää kirjaston valmiuksia tukea koulujen ilmiöpohjaista oppimista. Hankkeeseen osallistui kolme kirjastoa lähikouluineen: Kallion kirjasto ja Aleksis Kiven peruskoulu, Vuosaaren kirjasto ja Aurinkolahden peruskoulu sekä Myllypuron mediakirjasto ja Oulunkylän ja Vuosaaren ala-aste. Aluevirasto myönsi hankkeelle 10 000 € suuruisen rahoituksen.

Hankkeen tavoitteina oli kehittää ja vahvistaa kirjaston ja koulun yhteistyötä ilmiöpohjaisen oppimisen osalta, joka uuden opetussuunnitelman myötä on noussut yhdeksi keskeiseksi oppimisen muodoksi kouluissa. Ilmiöpohjaisessa oppimisessa oppilaat tarkastelevat tiettyä ilmiötä tai teemaa kokonaisuutena oppiainerajat ylittäen (OPS 2014, 31). Oppimisen lähtökohtana olevat ilmiöt ja ongelmat ovat avoimesti määriteltyjä, eikä niitä voi ratkaista kaavamaisesti – ilmiöpohjaisessa oppimisessa on siis pitkälti kyse tutkivan oppimisen menetelmien hyödyntämisestä (Edu.fi). Kukin koulu järjestää opetussuunnitelman mukaisesti vähintään yhden ilmiöpohjaisen oppimisen kokonaisuuden vuosittain, ja koulut voivat toteuttaa tämän hyvin eri tavoilla - esimerkiksi opiskelemalla samaa teemaa kahdessa tai useammassa oppiaineessa samanaikaisesti tai suunnittelemalla monialaisia, pitempikestoisia oppimiskokonaisuuksia. (OPS 2014, 31.) Kirjasto voi parhaimmillaan olla erittäin monipuolinen ja opetusta rikastuttava yhteistyökumppani koulun ilmiöpohjaisen oppimisen kokonaisuuksissa. Tässä esitteessä kerromme niistä ideoista ja toteuttamistavoista, joita kokeilimme hankkeen puitteissa. Erilaiset työpajat on kuvattu yksityiskohtaisesti, jotta myös muiden on mahdollista hyödyntää hankkeessa käytettyjä menetelmiä niin halutessaan. Vaikka kullakin kirjasto-koulu –parilla oli koulujen kanssa oma tietty ilmiönsä, on suurin osa menetelmistä muokattavissa kuitenkin mihin tahansa ilmiöön ja sisältöön sopiviksi. Lähteet: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 Edu.fi, viitattu 31.10.2017. http://www.edu.fi/perusopetus/elamankatsomustieto/ops2016_tukimateriaalit/tutkiva_oppiminen_ja_ilmiopohjaisuus

Helsinki ilmiönä Kallion kirjasto ja Aleksis Kiven koulu

Kallion kirjasto toteutti ilmiöpohjaisen oppimisen hankkeen yhteistyössä Aleksis Kiven koulun kanssa 26.9.-10.10.2016. Tutkittavana ilmiönä oli Helsinki. Kirjaston keskeiset tavoitteet hankkeen osalta olivat kattavan aineiston tarjoaminen koululle oppimisen tueksi, kertomakirjallisuuden, sanataiteen ja musiikin hyödyntäminen Helsingin tutkimisen lähtökohtana, ilmiöpohjaista oppimista tukevan tiedonhankinnan suunnittelu ja toteutus eri ikäisille oppilaille, koulun rohkaiseminen kirjaston tilojen käyttämiseen oppimisympäristönä, areenan tarjoaminen koulun ilmiöviikkojen tuotoksille ja kirjaston oman tarjonnan ja osaamisen rikastaminen oman toiminnan kehittämisen ja yhteistyökumppaneiden avulla. Osa tavoitteista toteutui erinomaisesti, osa hyvin - ja jotkut asiat tekisimme toisin ensi kerralla. Ilmiöpohjaisessa oppisessa riittää opeteltavaa niin kirjastoissa kuin kouluissakin! Kokonaisuutena projekti oli onnistunut: kirjastossa kokeiltiin uusia toimintatapoja ja hypättiin ajoittain myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle, käytiin paljon keskusteluja kirjastosta oppimisympäristönä ja oppimisen mahdollistajana, tutustuttiin paremmin Aleksis Kiven kouluun ja opettajiin sekä löydettiin uusia yhteistyökumppaneita. Myös koulun käsitys yhteistyömahdollisuuksista kirjaston kanssa laajeni ja yhteistyö hankkeessa rikastutti koulun opetusta. Ilmiöviikkojen ideoinnista, suunnittelusta ja toteutuksista vastasivat yhteistyössä lähikoulun kanssa Kallion

kirjaston työntekijät Piia Bågman, Outi Rantanen, Christel Marcus, Helen Saari, Miikka Uunila ja Marika

Nikula.

Kallion kirjaston puolesta kiitämme lämpimästi kaikkia projektissa mukana olleita yhteistyökumppaneita:

Aleksis Kiven koulun oppilaat ja opettajat (erityiskiitos Heli Niemiselle!)

Kustannusosakeyhtiö Otava

Kansallisteatteri ja Tea Hagman

Helsingin sanataidekoulu ja Aleksi Salmela

Pauliina Aladin ja Maija Ikonen

Veera Salmi

Aurinkolahden, Katajanokan ja Pukinmäen peruskoulujen 4.luokat

Aluevirasto

Helsingin tutkiminen sanataiteen avulla: Skidinä Kalliossa –räppipajat 1.-2.luokille

Kirjasto on täynnä tarinoita ja seikkailuja, ja lisää löytyy meidän jokaisen pään sisältä! 1.-2.luokkalaisten

kanssa päätimmekin lähestyä Helsinki-teemaa sanataiteen välityksellä. Alkuopetuksen luokkien tehtäväksi

oli koulun puolesta annettu Kallion kaupunginosan tutkiminen, ja meitä kirjastossa alkoi kiinnostaa,

millaisia tarinoita ja ajatuksia oppilailta nousisi Kalliosta omana arkiympäristönä.

Suunnittelimme työpajat yhteistyössä Helsingin sanataidekoulun kanssa ja päädyimme hyödyntämään

räppiä sanataiteen välineenä. Pajat veti räppäri Aleksi Salmela, ja lisäksi pajoissa oli paikalla muita

sanataidekoululaisia ja kirjaston henkilökuntaa.

Räppipajat olivat menestys, ja omien räppien kautta lasten ainutlaatuiset tarinat tulivat myös aikuisille

näkyviksi. Oleellista pajan onnistumiseksi oli, että sitä veti oikea räppäri, joka teki lapsiin vaikutuksen

taidoillaan. Räppärin palkkaaminen aina ilmiöpohjaisen oppimisen projektin osuessa kohdalle ei

reaalitodellisuudessa aina ole vaihtoehto, mutta pajaa voi onneksi soveltaa: erilaisin sanataiteen

menetelmin voidaan luoda runoja ja tekstinpätkiä, jotka voidaan esimerkiksi visualisoida vaikkapa Visual

Poetry –appin tai Hopschotchin avulla. Sanataide tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia ilmiöpohjaisen oppimisen

välineenä!

Työpajan kulku

Työpaja alkoi lämmittelyleikeillä, kuten ihmispatsaiden esittämisellä aiheesta ”Mitä Kalliossa voi tehdä?”.

Tämän jälkeen siirryttiin riimittelyharjoitukseen, jossa täytettiin puuttuvia sanoja ohjaajien tekemään

riimipohjaan. Oppilaat harjoittelivat myös räppäämistä lausumalla oman nimen räppibiitin tahtiin.

Luokka jaettiin pajassa neljään ryhmään. Kullakin ryhmällä oli oma aikuinen kirjurina - mukana oleville

opettajille oli lähetetty etukäteen pajarunko, ja he toimivat ryhmissä mukana ohjaajina. Lapset saivat

heitellä ilmoille ajatuksiaan Kalliosta (Mitkä ovat Kallion parhaat paikat? Mitä Kalliossa voi tehdä? Mitä

seikkailuja kokea?). Riimittelyä ei tarvinnut miettiä orjallisesti, mutta usein lapset itse lähtivät hyvin

innokkaasti ja luontevasti kehittelemään tarinaa juuri riimien pohjalta. Riimittely toi teksteihin

yllätyksellisyyttä ja innosti myös kielelliseen hassutteluun.

Kun räpit olivat valmiita, räppäri esitti ne koko luokalle. Oppilaat saivat halutessaan räpätä mukana, ja

rohkeimmat tulivat räppärin tai ryhmän kanssa luokan eteen esittämään omaa osuuttaan. Vaikutti siltä,

että oman räpin esittäminen ja/tai kuuleminen oli oppilaille merkittävä hetki. Pajassa konkretisoitui se, että

sanat ovat kaikkien omaisuutta - kuka tahansa voi tehdä räpin ja esittää sen halutessaan! Useampi oppilas

vaikutti kiinnostuneelta tekemään rap-riimejä myös jatkossa, ja opettajat miettivät, voisiko räppäämistä

hyödyntää jatkossa koulussa muutenkin. Papereille kirjatuista räpeistä tehtiin kirjastoon näyttely, minkä

jälkeen oppilaat saivat posterit vielä mukaansa koululle. Valitettavasti räppien äänitys jäi tällä kertaa

uupumaan, se olisi ollut kiva lisä muutenkin jo onnistuneeseen kokonaisuuteen!

Helsingin tutkiminen kaunokirjallisuuden avulla: Työpajat 3-4.luokille

Kirjallisuusprojektien tavoitteena oli löytää kaunokirjallisuuden avulla kiinnostavia näkövinkkeleitä Helsingin tutkimiseen. Fiktiivisyys ja kirjailijan taiteellinen panos voivat parhaimmillaan tuoda ilmiöpohjaiseen oppimiseen mukanaan uusia, luovia ulottuvuuksia. Kirjat johdattavat myös luontevasti kohti kokemuksellista ja elämyksellistä oppimista ja tarjoavat monia tilaisuuksia oppilaiden omien kokemuksien näkyväksi tekemiseen. Erilaisia Helsingistä tehtyjä lasten kuva- ja kaunokirjoja löytyi mukavasti, joten lähtökohtia kirjalliselle työskentelylle oli useita. Meidän käyttöömme valikoitui kaksi teosta: Mauri ja vähä-älypuhelin (Veera Salmi) ja Poika joka menetti muistinsa (Kreetta Onkeli). Erityisesti 3.luokan kirjallisuuspajat olivat onnistuneita. 4.luokan kirjallisuuspajoissa aika puolestaan ei riittänyt kaiken suunnitellun toteuttamiseen, ja paja olisi vaatinut enemmän etukäteissuunnittelua opettajien kanssa. Kaiken kaikkiaan kirjan käyttäminen ilmiöoppimisen pohjana on niin rikas lähtökohta opiskelulle, että se jo yksinään olisi riittänyt yhden luokan ilmiöviikkojen aiheeksi sellaisenaan!

3. luokka ja Mauri ja vähä-älypuhelin

Koulun 3.luokan projekti sai inspiraationsa Veera Salmen Mauri ja vähä-älypuhelin –kirjasta, jossa

pasilalainen Mauri seikkailee Helsingissä ja ikävöi Egyptiin muuttanutta ystäväänsä. Työpajojen tavoitteena

oli pohtia helsinkiläisten monimuotoisuutta ja tehdä näkyväksi oppilaiden omia havaintoja Helsingistä.

Oppitunteja pidettiin sekä koululla että kirjastolla. Projektiin käytettiin runsaasti aikaa ja se aloitettiin jo

ennen ilmiöviikkoja. Helsinkiä voi Mauri-kirjan pohjalta käsitellä kuitenkin myös paljon pienemmillä

resursseilla tehtäviä muunnellen: kirjastolainen voi pitää vinkkaushetken kirjasta luokalle, ja opettajalle voi

esimerkiksi koota pienen tehtäväpaketin itsenäisesti luokan kanssa toteutettavaksi.

1.tapaaminen: Kaikki erilaisia, kaikki helsinkiläisiä!

Työpajakokonaisuus alkoi lukemisella: kukin oppilas sai kirjastosta lainaksi oman kirjan, jota sai lukea

projektin edetessä omaan tahtiin. Otava lahjoitti kirjastolle 20 Mauri-kirjaa, mikä helpotti kokonaisuuden

toteuttamista ison, 30 oppilaan luokan kanssa. Ensimmäisellä tapaamiskerralla oppilaat osallistuivat myös

Me helsinkiläiset -kaverikirjan täyttämiseen (ks. liite 1), joka pohjautui Maurista kirjassa ilmi tulleisiin

asioihin. Kaverikirjasta tehtiin pieni näyttely kirjaston Helsinki-huoneeseen.

2.tapaaminen: Omat reitit Helsingissä

Tapaamisen aluksi jokainen oppilas sai kertoa yhden kaverikirjaan kirjoittamistaan vastauksista. Tämä oli

hauska tapa tehdä tuttavuutta oppilaisiin ja uppoutua jo vähän tuleviin teemoihin. Mietimme myös

oppilaiden kanssa, mitä on helsinkiläisyys ja milloin ihminen voi sanoa olevansa helsinkiläinen – ja onko

stadilainen jotenkin vielä eri asia? Lisäksi oppilaat pohtivat itselle tuttua tai omaa lempireittiä Helsingissä ja

piirsivät sen ruutupaperille. Inspiraationa toimi Maurin tekemä piirros (s. 20).

3. tapaaminen: Pistetyöskentely

Yhdellä pisteellä oppilaat kirjoittivat luonnonsuojelulupauksia ja miettivät, miten itse voisivat suojella

Helsingin luontoa. Tehtävän inspiraationa toimivat Maurin luokan tekemät luonnonsuojelulupaukset (s.55).

Toisella pisteellä oppilaat kirjoittivat kysymyksiä kirjailija Veera Salmelle tulevaa kirjailijavierailu silmällä

pitäen ja kolmannella harjoiteltiin kirjastolaisen johdolla iPadin käyttöä viimeistä tapaamiskertaa varten.

Neljännellä pisteellä tutkittiin karttapallosta, minne Bashir oli muuttanut ja merkittiin karttapalloon myös

oma kotimaa tai paikkakunta. Jos aikaa jäi, sai lisäksi lukea Mauri-kirjaa eteenpäin tai tutustua muihin

Helsinki-aiheisiin kirjoihin, joita oli varattu tilaan.

4. tapaaminen: Maurin maailma Kansallisteatterilla

Mauri ja vähä-älypuhelin pyöri juuri hankkeen toteuttamisen aikaan myös näytelmänä Kansallisteatterilla.

Luokka pääsi tutustumaan Kansallisteatteriin teatterin valmistaman draamakierroksen välityksellä, minkä

lisäksi oppilaat saivat kurkistaa Mauri-näytelmän lavasteisiin.

5. tapaaminen: Mikä Helsingissä on parasta?

Mauri halusi kaivaa tunnelin Bashirin luo Egyptiin. Minne sinä haluaisit kaivaa tunnelin? Kun tunneli olisi

valmis, mitä kertoisit Helsingistä ihmisille, joita tunnelin toisessa päässä kohtaisit? Oppilaat pohtivat näitä

kysymyksiä pienissä ryhmissä ja taiteilivat isoille papereille kuvia Helsingistä. Lopuksi jokainen ryhmä kuvasi

lyhyen videon tunnelintakaisille tyypeille, jossa kertoivat, mikä Helsingissä omasta mielestä on ihan parasta.

Lisäksi Kansallisteatterin harjoittelija veti oppilaille pajan, jossa jatkettiin aiemmin tehtyjen lempireittien

tutkimista ja pohdittiin draaman keinoin, millaisia erilaisia ihmisiä Helsingissä ja Mauri-kirjassa tulee

vastaan.

6. tapaaminen: Veera Salmen vierailu

3.luokka osallistui ilmiöviikkojen päätöspäivänä Veera Salmen vierailuun kirjastossa. Veeran haastattelu oli

koottu oppilaiden kysymysten pohjalta. Oppilaat saivat esittää lisää kysymyksiä myös paikan päällä, eikä

kysymyksistä meinannut loppua tullakaan. Kirjailijavierailu sulki projektin onnistuneesti.

4.luokka ja Poika joka menetti muistinsa

4. luokan kanssa tartuimme Kreetta Onkelin teokseen Poika joka menetti muistinsa. Kirjassa päähenkilö

Arto seikkailee Helsingissä ja tutustuu uusiin ihmisiin ja asuinalueisiin. Yhteisen työskentelyn tavoitteena

oli, että myös oppilaat tutustuisivat Helsingin eri kaupunginosiin tarinan siivittäminä. Tavoitteena oli lisäksi

tutustua e-kirjallisuuteen sekä lukemalla että itse tuottamalla.

Kun kirjastolainen innostuu kaunokirjallisuuden mahdollisuuksista, voi käydä näin: liikaa sisältöä ja

tavoitteita käytettävissä olevaan aikaan nähden. Etukäteissuunnitteluun opettajan kanssa tulee pidemmissä

projekteissa siis panostaa, jotta mm. luokan taitotaso voidaan ottaa paremmin työskentelyssä huomioon.

Tässä projektissa luokan opettaja myös vaihtui kesken kaiken, mikä osaltaan vaikutti kokonaisuuden

onnistumiseen. Itse kirjan lukemiseen, sen prosessoimiseen ja toisaalta tutkimuksen tekemiseen ja

tiedonhaun taitojen opetteluun olisi pitänyt varata myös paljon enemmän aikaa - kiireen vuoksi itse

lähtökohtana ollut kirja jäi lopulta projektissa melkeinpä sivurooliin, ja oman e-kirjan tekeminen jäi monilla

kesken. E-kirjojen hyödyntäminen luokan kanssa osoittautui myös haastavaksi vähäisten kirjamäärien ja

lainaukseen liittyvien ongelmien vuoksi.

Tätä projektia olisi kiva kokeilla uudestaan kokemuksesta viisastuneena. Kirja tarjoaa todella kiinnostavat puitteet kaupunginosien tutkimiselle, ja tiiviimmällä yhteistyöllä opettajan kanssa tämä projekti voisi olla todella antoisa. Projektin mahdollinen yhdistäminen ilmiöviikkojen muuhun työskentelyyn ja tavoitteiden karsiminen saattaisivat olla myös avuksi. Vaikka paja tällaisenaan ei toiminut, jaamme sen, jotta työpajan potentiaali voisi ehkä toisin hyödynnettynä auttaa muita Helsinki-ilmiön parissa puuhaavia kirjastolaisia.

1.tapaaminen: Projektiin virittäytyminen

Oppilaat täyttivät aluksi pienen lukukyselyn. Kyselyn tavoitteena oli selvittää hieman sitä, millainen suhde

lukemiseen oppilailla luokassa on ja viritellä ajatuksia jo tulevaan projektiin. Kyselyn jälkeen oppilaille

jaettiin luettava kirja, jonka he esittelivät itse kirjastolaisen kysymysten avulla pelkän kirjan kansikuvan

perusteella. Tämä toimi hyvänä johdatuksena kirjaan – oppilaat onnistuivat päättelemään paljon kirjasta jo

pelkän kannen tarjoaman informaation perusteella. Kirjastolaisen ääneen lukeman tekstikatkelman jälkeen

ennakoitiin vielä vähän seuraavan tapaamiskerran aihetta kaupunginosalämmittelyn avulla: oppilaille ja

opettajille annettiin kaksi minuuttia aikaa muistella, mitä eri kaupunginosia Helsingissä on. Kirjastolainen

kirjasi vastaukset ylös. Lopuksi annettiin lukuläksy ja jaettiin kartat Helsingin kaupunginosista

kirjanmerkiksi.

2.tapaaminen: Kaupunginosiin tutustuminen ja tutkimuskohteen valinta

Oppilaat asettuivat luokkaan tullessaan lattialle rinkiin. Ringin keskellä oli paperilappuja ja kyniä. Oppilaiden

tehtäväksi annettiin muutaman minuutin ajan piirtää tai kirjoittaa, mitä kirjan alusta oli jäänyt parhaiten

mieleen, ja esiin nousseista aiheista keskusteltiin. Tämän jälkeen oppilaille annettiin kuvat Helsingin

metroreitistä, minkä avulla käytiin läpi kirjan päähenkilön kulkema reitti. Tunnin lopuksi opettaja muodosti

oppilaista ryhmät tulevaa työskentelyä varten – ryhmissä oppilaat saivat itse päättää, mitä Helsingin

kaupunginosaa he halusivat tulevilla kerroilla tutkia tarkemmin. Mukaan valikoituivat Vuosaari, Oulunkylä,

Pukinmäki, Haaga, Katajanokka, Suomenlinna ja Lauttasaari.

3.tapaaminen: Book Creator –sovellukseen tutustuminen

Kaupunginosatutkimus toteutettiin tekemällä oma e-kirja. Tässä käytettiin apuna ilmaista Book Creator –

appia, ja kolmas tapaamiskerta käytettiinkin sovelluksen käytön harjoitteluun. Tunnin lopuksi oppilaiden

kanssa ideoitiin vielä kysymyksiä heidän tutkimiensa kaupunginosien koulujen oppilaille. Ideana oli kerätä

hieman aineistoa itse tutkimuksen tekemisen pohjaksi, koska oppilaiden kanssa ei ollut mahdollista lähteä

tutustumaan kaupunginosiin itse. Oppilaiden kysymysten pohjalta kysymykset lähetettiin yhdelle luokalle

kussakin kaupunginosassa.

4.tapaaminen: Kaupunginosien tutkiminen ja oma e-kirja

Viimeinen tapaaminen sijoittui itse ilmiöviikoille, ja käytettävissä oli yksi kokonainen koulupäivä. Päivän

aluksi keskusteltiin lyhyesti luetun kirjan herättämistä ajatuksista. Oppilaat saivat tutustua myös Poika joka

menetti muistinsa -teoksen e-kirjaversioon. Useimmille oppilaista tämä oli ensitutustuminen e-kirjaan.

Seuraavalla oppitunnilla siirryttiin päivän tehtävän ohjeistukseen: tavoitteena oli etsiä tietoa ja tehdä lyhyt

e-kirja tutkittavasta kaupunginosasta. Oppilaille kerrottiin, miten tietoa kaupunginosasta voi etsiä verkosta

ja annettiin vinkkejä lähdesivuista. Oppilaille oli varattu myös kirjallisuutta omasta kaupunginosasta. Osa

ryhmistä oli saanut myös vastauksia kouluihin lähetettyihin kyselyihin: Vuosaaren, Katajanokan ja

Pukinmäen kouluista tuli vastauksia niin sähköpostilla, Prezillä kuin videoina. Näiden luokkien

paneutuminen yllätti meidät täysin: vastausten tekemiseen oli käytetty aikaa ja ne toivat todella paljon

lisää inspiraatiota tutkimusprojektiin. Koska projektissa tuli kiire, vastavuoroiseen ajatusten vaihtoon ei

kuitenkaan jäänyt aikaa. Tämä oli todella harmillista ottaen huomioon. Luokkien välisestä

ajatustenvaihdosta voisi parhaimmillaan saada aikaiseksi todella hienoja projekteja, mikäli aikaa tälle olisi

varattu riittävästi.

Oppilaat jakautuivat ryhmittäin etsimään tietoa omista kaupunginosistaan. Tietoa etsittiin Wikipediasta

mutta myös muilta nettisivuilta, kirjoista ja kyselyyn tulleista vastauksista. Oppilaiden taidot itsenäiseen

tiedonhakuun ja löydetyn tiedon soveltamiseen vaihtelivat todella paljon. Tässä kohdassa kirjastolaiselle

viimeistään valkeni, että tehtävänannon olisi pitänyt olla paljon suppeampi, tutkimusosioon olisi pitänyt

varata paljon enemmän aikaa ja oppilaiden kanssa olisi pitänyt harjoitella etukäteen tiedonhakuun liittyviä

taitoja. Osa ryhmistä onnistui kuitenkin hienosti tekemään oman e-kirjan. Monella tehtävän tekeminen jäi

kuitenkin ajan vähyyden vuoksi kesken tai huomio kiinnittyi kirjan taiteellisen ilmeen suunnitteluun sisällön

kustannuksella. Itse Book Creator –app osoittautui kuitenkin kaikkien oppilaiden kohdalla todella

toimivaksi: ohjelman oppiminen oli helppoa ja sen tarjoamat mahdollisuudet houkuttelivat kaikki oppilaat

tekemään ja kokeilemaan. Työt, joille annettiin julkaisulupa, tallennettiin, ja oppilaat pääsivät katsomaan

niitä luokassa jälkeenpäin.

Helsingin tutkiminen musiikin avulla: Pelillinen musiikkivinkkaus 5.-6.luokille

Koska kirjastossamme toimii aktiivinen musiikkiosasto, halusimme sisällyttää myös musiikin tavalla tai

toisella ilmiöviikkojen ohjelmaan. Suunnittelimme tietovisan, jota pelaamalla oppilaat oppisivat musiikin

välityksellä asioita Helsingistä ja Helsingin historiasta. Halusimme samalla tutustuttaa oppilaat eri

musiikkityyleihin ja –lajeihin, myös sellaisiin, joita 11-12-vuotias ei ehkä tavallisesti tule itse kuunnelleeksi.

Työpajat onnistuivat mielestämme hyvin. Kilpailutilanne näytti innostavan lapsia. Tietovisa ei ollut helppo,

mutta yleensä joka ryhmässä aina joltakin löytyi tietoa. Myös arvauksiin kannustettiin ja parhaista vääristä

vastauksista annettiin lisäpisteitä. Oli hyvä idea arpoa joukkueet, jolloin estettiin esim. kaverusten

hakeutuminen samoihin ryhmiin tai joidenkin syrjiminen.

Työpaja oli myös hyvä harjoitus ryhmässä toimimiseen. Lisäksi tietovisa antoi mielenkiintoista tietoa meille

vetäjille siitä, millaiset asiat ovat tuttuja tai vieraita tämän ikäisille lapsille ja auttoi ylittämään sukupolvien

rajoja. Lapset ottivat vastaan vanhemman musiikin ilahduttavan ennakkoluulottomasti. Teimme myös

tietoisen valinnan, että työpajassa käytettiin vain vähäisesti visuaalista materiaalia ja keskityttiin

kuuntelemiseen. Tämä ratkaisu toimi hyvin. Kaiken kaikkiaan vakuutuimme siitä, että musiikkia kannattaa

ottaa mukaan muihinkin tietopitoisiin projekteihin kirjastossa – musiikki on yksi tiedon lähde.

Tietovisan kysymykset painottuivat Kallion alueeseen, mutta mukana on paljon myös Helsingin muihin

kaupunginosiin liittyviä kysymyksiä, joten kysymyksistä voi soveltamalla muokata tietovisan eri puolilla

kaupunkia pidettäviin visoihin.

Työpajan kulku

Tietovisassa neljä eri ryhmää eli kaupunginosajengiä kilpailee keskenään. Jengien nimet voi muokata aina

sen mukaan, missä kaupunginosassa peliä kulloinkin pelataan (Kalliossa jengit olivat tietysti Sörkka, Valkka,

Heruli ja Bärtsi).

Tietovisa koostuu 15 eri kysymyksestä. Jokaiseen kysymykseen liittyy musiikkinäyte ja joihinkin kysymyksiin

lisäksi vastauspapereista löytyvä kuva. Musiikkinäytteistä kannattaa tehdä soittolista tai polttaa kappaleet

cd:lle etukäteen, jolloin visa etenee jouhevasti. Pisteet lasketaan ja merkitään seinälle joka kysymyksen

jälkeen, jotta pistetilannetta voidaan seurata. Paras joukkue palkitaan. Työpaja kestää kokonaisuudessaan

60 min, ja siinä on hyvä olla mukana kaksi vetäjää.

Työpajaan tarvitaan: jengikyltit seiniin kiinnitettäväksi, arvontalipukkeet (joiden mukaan lapset jakautuvat

jengeihin), omat vastauslipukkeet kullekin jengille, kyniä ja kirjoitusalusta, palkinnot.

Tietovisan kysymykset

1. Musiikkinäyte: Sakilaiset: Sakilaisten laulu. Jako jengeihin: Sörkka, Heruli, Valkka ja Bärtsi. Aihealue:

Jengit, sakilaiset, historia. Kysymys: Mitkä ovat näiden kaupunginosien oikeat nimet?

2. Musiikkinäyte: Tomi Pulkkinen: Laulu Helsingin perustamisesta. Aihealue: Helsingin perustaminen 1550.

Kysymys: Mistä tulivat ensimmäiset asukkaat Helsinkiin? Vastaus sisältyy laulun sanoihin.

3. Musiikkinäyte: Ganzauge: Fosterländsk marsch Aihealue: Helsinki 1800-luvulla. Kysymys: Onko

kappaleessa jotain tuttua? (Maamme-laulun teema esiintyy pianokappaleessa)

4. Musiikkinäyte: Einojuhani Rautavaara: Cantus arcticus. Aihealue: Viikin luonnonsuojelualue, linnut.

Kysymys: Mikä on Suomen kansallislintu?

5. Musiikkinäyte Dalindeon levyltä Kallio. Aihealue: Musiikki ja mielikuvat. Kuuntelutehtävä: mitä

mielikuvia musiikki herättää. Pisteen sai jokaisesta mielikuvasta, joten niitä tuli runsaasti.

6. Musiikkinäyte: Jussi Raittinen: Stadin kundin kaiho. Aihealue: Kallio, sota-aika. Kysymys: Vanhojen

slangisanojen tunnistustehtävä. Lisäpistetehtävä koululaisten omasta nykyslangista: tuntevatko

kirjaston tädit ja sedät lasten nykyään käyttämiä slangisanoja? Piste jokaisesta sanasta (hymiöstä tai

lyhenteestä), jota vetäjät eivät tunnistaneet.

7. Aihealue: Jean Sibelius: minkä Sibeliuksen sävellyksen voi kuulla Kalliossa joka päivä? (Kallion kirkon

kellosävelmä). Lisäpistetehtävä: Musiikkinäyte: Sibelius: Alla marcia Karelia-sarjasta, esitt. Sväng.

Kysymys: Tunnista, millä soittimella/soittimilla tuttu Sibeliuksen kappale on esitetty. (Huuliharppuyhtye)

8. Musiikkinäytteet: Shava, Helsinki Cotonou Ensemble, Maria Gasolina, Kuukumina. Aihealue:

Monikulttuurisuus Helsingissä, erilaisten musiikkiperinteitten sekoittuminen. Kysymys: Mitkä

maat/maanosat ja musiikkinäytteet liittyvät toisiinsa.

9. Musiikkinäyte 1: Pepe Willberg: Rööperiin. Rööperi. Aihealue: Helsingin kaupunginosat. Kysymys: mistä

kaupunginosasta laulu kertoo? Musiikkinäyte 2: Beatles: Penny Lane. Kysymys: Mikä maailmankuulu

yhtye teki alkuperäisen version? Bändin jäsenten nimistä sai lisäpisteitä.

10. Musiikkinäyte: Tapio Rautavaara: Juokse sinä humma. Aihealue: Helsingin kaupunginosat. Kysymys:

Missä sijaitsee patsas Kulkuri ja joutsen (kuva vastauspaperissa) ja ketä se esittää? (Oulunkylä, Tapio

Rautavaara)

11. Musiikkinäyte: Bruno Laakko ja Lepakot: Kissa vieköön. Aihealue: Helsingin kaupunginosat, Dallapén

puiston historia. Kysymys: Mikä Dallapén puiston punainen tiilitalo (kuva vastauspaperissa) oli ennen ja

missä käytössä se on nyt? (Harjun ruumishuone, nyk. Harjun nuorisotalo)

12. Musiikkinäyte: Linnanmäen karusellin musiikkia. Aihealue: Helsingin kaupunginosat. Kysymys: Missä

Helsingissä voi kuulla tällaista musiikkia? (Linnanmäen karuselli, myös tivolista sai pisteen.)

13. Musiikkinäyte: Fredi: Kolmatta linjaa takaisin. Aihealue: Helsingin kaupunginosat ja kadut. Kysymys:

uinka monta linjaa Helsingissä on, mikä on lyhin ja mikä on pisin? Vaihtoehtoinen kysymys: Kuuntele

laulun sanoja. Mitä laulun kertoja teki Kolmannella linjalla?

14. Musiikkinäyte: Godzinsky: Katupoikien laulu. Klassikon erilaisia tulkintoja (Birgit Kronström, Problems?)

Aihealue: Helsingin kaupunginosat. Kysymys: Mikä versioista on paras?

15. Musiikkinäyte: Kantelemusiikkia. Aihealue: Helsingin kaupunginosat. Minkä kaupunginosan nimessä on

soitin? (Kannelmäki)

Tiedonhaun tukeminen ilmiöpohjaisen oppimisen yhteydessä

Ilmiöpohjaisessa oppimisessa tiedonhankinta on keskeisessä roolissa. Aiheen valinta ja tutkimuskysymyksen muotoilu sekä informaation etsiminen, arviointi ja soveltaminen kuuluvat kaikki oleellisesti tiedonhankinnan prosessiin. Hankkeen aikana halusimme kokeilla eri tapoja oppilaiden tiedonhaun tukemiseen. Tavoitteenamme oli löytää tapoja, joilla kirjasto voisi olla koululaisten tiedonhaun tukena ilmiöviikkojen ajan, erityisesti 7.luokkalaisten tutkielmien teossa. Lisäksi kirjastossa kävi hankkeen aikana luokkia etsimässä tietoa myös itsenäisemmin. Järjestimme myös liikkeeseen perustuvan tiedonhaun kokonaisuuden 4.luokalle. 7. luokkien tiedonhaun oppitunnit Kahdelle 7.luokalle pidimme tiedonhaun opetuksen heti ilmiöviikkojen alussa, ennen kuin oppilaat olivat

vielä valinneet omia tutkimusaiheitaan. Muille kahdelle 7.luokalle tiedonhaun opetus pidettiin

ilmiöviikkojen puolivälissä, kun oppilailla oli valmiit tutkimuskysymykset. Halusimme tämän avulla hieman

verrata, miten a) jo olemassa oleva tai vielä puuttuva tutkimuskysymys ja b) toiminnallisuus tai

ohjaajavetoinen opetustilanne vaikuttavat tiedonhaun opetuksen onnistumiseen.

Tiedonhaun opettaminen ilmiöviikkojen alussa

Tiedonhaun opetukseen oli varattu aikaa noin kahden oppitunnin verran. Ensimmäisen 45 minuutin aikana

oppilaille annettiin vinkkejä HelMet-hakujärjestelmän käytöstä, verkkotiedonhausta sekä kuvien

verkkohausta ja tekijänoikeuksista. Tämän jälkeen oppilaat osallistuivat QR-koodisuunnistukseen. Reitin

varrelta löytyi soveltavia tehtäviä juuri opittuihin asioihin liittyen (esim. verkkosivun luotettavuuden

arviointia, tiedonhakua kirjastossa, kuvapankkien käyttöä). Lopuksi kokoonnuttiin porukalla yhteen ja

keskusteltiin radan kysymyksistä.

Tämä tiedonhaun opetuksen tapa oli helposti hallittava ja kirjastolaisen kannalta mukava toteuttaa:

oppitunnin pystyi suunnittelemaan etukäteen valmiiksi ja valmistautumaan hyvin, ja oppitunti oli

mahdollista pitää yhden työntekijän voimin. Koska oppilailla ei ollut valmiita tutkimusaiheita, jouduttiin

opetus kuitenkin pitämään hyvin yleisellä tasolla. QR-suunnistus iPadien kanssa motivoi oppilaita tehtävien

tekemiseen. Se, kuinka paljon oppilaat pystyivät lopulta hyödyntämään näitä tietoja itse tutkimuksen

tekemisessä, jäi kuitenkin avoimeksi. Luennointiin perustuvassa opetuksessa mennään helposti myös liian

yksityiskohtaisiin tietoihin – opettajilta saamamme palautteen perusteella tiedonhaun opetusta olisi ollut

hyvä yksinkertaistaa. Tässä jälleen palaamme kirjastolaisen ja opettajan yhteisen suunnittelun tärkeään

rooliin.

Tiedonhaun opettaminen tutkimuskysymysten pohjalta

Loput kaksi 7.luokkaa tulivat tiedonhaun opetukseen valmiiden tai lähes valmiiden tutkimuskysymysten

kanssa. Aluksi luokalle pidettiin lyhyt yhteinen ohjeistus oppituntien kulusta. Tämän jälkeen luokka jakautui

kolmeen eri pisteeseen: verkkotiedonhakuun, tiedonhakuun kirjastossa ja kuvien hakemiseen verkosta.

Kullakin pisteellä oli oma ohjaajansa, jonka johdolla oppilaat hakivat tietoa omiin aiheisiinsa. Aikaa yhdellä

pisteellä oli 20-25 minuuttia, minkä jälkeen vaihdettiin seuraavalle pisteelle. Oppituntien lopuksi

kokoonnuttiin vielä yhteen ja juteltiin siitä, mikä tuntuma ohjaajille ja oppilaille jäi työskentelystä.

Työskenteleminen oppilaiden oikeiden, jo olemassa olevien tutkimuskysymysten pohjalta tuntui

mielekkäältä: tietoa voidaan etsiä täsmällisesti. Tämän tyyppinen toiminta vaatii oppilailta kuitenkin paljon

itseohjautuvuutta ja motivaatiota suuntautua tiedonhakuun myös silloin, kun ohjaaja ei ole heti vieressä.

Haastavaa oli myös tarjota kaikille tarvittavaa apua: vaikka ryhmässä oli vain 8-9 oppilasta kussakin, ei

yhden oppilaan aiheeseen ennätä tässäkään tiedonhaun opetuksen mallissa syventyä kunnolla oppilaan

kanssa. Havaitsimme myös, että oppilaat itse eivät välttämättä ole kovin kunnianhimoisia lähteiden

metsästäjiä – aikakaudella, jolloin käytössämme on valtavat tietoresurssit, tyydytään helposti Wikipediaan

tai Googlen ensimmäisiin hakutuloksiin.

Huomasimme myös, että olisi ollut tärkeää etukäteen tietää, mitkä ovat koulun omat käytännöt ja

tavoitteet tiedonhankinnan suhteen, jotta meidän antamamme opetus ja koulun käytännöt oikeasti

kohtaisivat. Tiedonhaun opetuskin olisi siis parhaimmillaan silloin, kun sitä olisi mahdollista suunnitella

opettajien kanssa yhteistyössä mahdollisimman pitkälle. Arjessa ei myöskään ole mahdollista irrottaa yhtä

paljon henkilökuntaa tiedonhaun opetukseen kun tässä kokeilussa, joten jatkossa opetus tulisi senkin

vuoksi toteuttaa tiiviimmässä yhteistyössä opettajan kanssa.

Oppilaat itsenäisinä tiedonhakijoina kirjastossa Hankkeen aikana muutama alakoulun luokka ja yksi 7.luokka etsivät tietoa projekteihinsa kirjastossa myös itsenäisesti. Alakoulun luokat, jotka tulivat kirjastoon hakemaan tietoa itsenäisesti tai kevyesti ohjattuna, olivat selvästi hyvin motivoituneita ja tehtäväorientoituneita ja saivat paljon irti kirjaston aineistoista. Näitä luokkia varten kirjastolainen oli myös etukäteen kerännyt oppilaita mahdollisesti kiinnostavaa aineistoa, jotta tiedonhaku sujuisi mahdollisimman hyvin. Näiden luokkien käytössä kirjasto toimi itsenäisesti hyödynnettävänä oppimisympäristönä: oli hauskaa havainnoida, mitä erilaisia kirjaston paikkoja ja soppia oppilaat hyödynsivät omassa työskentelyssään.

Liike ja havainnointi tiedonhaun lähtökohtana

Tiedonhaku on asenne, joka ei välttämättä edellytä apuneuvoja. Ympäristöä voi tarkkailla kaikki aistit ja

ajatukset avoinna. Ei ole pakko ottaa kuvaa, voi keskittyä aistimaan, tarkkailemaan ja olemaan

vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi oma keho – miten se on vuorovaikutuksessa kaupunkitilaan? Missä

juostaan, missä maleksitaan, missä pelätään, missä löhöillään? Onko paikkaa missä juosta vapaasti? Saako

seisoa kadunkulmassa? Mitä oma keho kertoo kaupunkitilasta?

Ideoimme työpajan yhteistyössä kahden tanssijan Pauliina Aladinin ja Maija Ikosen kanssa. Pauliina ja Maija

olivat alusta asti juonessa mukana. Heillä oli konkreettinen ja selkeä suunnitelma työpajalle, joka myös

toteutui.

Työpajan aluksi tehtiin tanssijoiden ohjaamina tutustumista, liikkumista ja mielikuvitusta sekä kehomuistia

virittäviä liikunnallisia harjoituksia. Kuviteltiin erilaisia asioita, käveltiin esim. ympäriinsä kuvitellen että

ollaan tietyn ikäisiä, tietyssä tilanteessa tai tietyssä paikassa. Tanssijoiden taidokas liikkuminen oli

innostavaa ja kiinnostavaa ja heillä oli monia hyviä harjoitteita takataskussaan, mutta näitä harjoitteita voi

kirjastolainen toki tehdä ja keksiä ominkin voimin.

Tauon jälkeen seurasi kävelykierros ulkona Kallion kirjaston ympäristössä Maijan ja Pauliinan johtamana

epätavallisia reittejä pitkin. Reitti kulki kukkaistutusten läpi Kallion kirkolle, josta saattoi nähdä kauas Etelä-

Helsingin Tähtitorninmäelle asti. Reitin aikana vetäjät esittivät lapsille viisi konkreettista kysymystä, joiden

avulla johdatettiin lapsia havainnoimaan ympäristöään. Lapsia kehotettiin keräämään erilaisia

aistikokemuksia kirjastoon vietäväksi: ääniä, hajua, liikettä, muotoja, valoja, värejä, lämpöä/kylmyyttä jne.

Vetäjät rohkaisivat lapsia liikkumaan vapaasti – esim. vaikka pomppimaan tai venyttelemään.

Kirjastoon palattuaan lapset jakautuivat ryhmiin. Jokaisen ryhmän tehtävänä oli rakentaa pieni esitys

tuomistaan aistihavainnoistaan muille esitettäväksi. Esityksen sai esittää missä tahansa tilassa Kallion

kirjastossa, jossa onkin paljon mielenkiintoisia koloja ja kohtia. Oppilaat ryhtyivätkin muitta mutkitta töihin.

Valmistui erilaisia esityksiä – juonellisia tarinoita, tai suoremmin aistihavaintoja kuvaavia esityksiä. Eräs

poika halusi tehdä esityksensä aivan yksin, ja hän esitti pitkän esityksen ilmeisesti kotioloistaan! Eli hänen

esityksensä ei liittynyt aiheeseen millään tavalla mutta oli muuten vaikuttava, eikä meinannut loppua

ollenkaan. Työpaja oli kokonaisuutena siis varsin onnistunut kokemus, ja vahvisti ajatustamme siitä, että

myös kirjastossa voidaan vähän ravistella meille tuttuja tiedonhaun konsepteja.

Kirjasto areenana ja oppimisympäristönä

Yhtenä tavoitteenamme hankkeessa oli rohkaista opettajia ja oppilaita käyttämään koulun tiloja oppimisympäristönä ja hyödyntää kirjastoa koulun projektien esille tuomiseen. Tarjosimme koulun käyttöön opiskelutiloja, näyttelytiloja ja mahdollisuuden hyödyntää kirjastoa mahdollisten ilmiöviikkojen tapahtumien osalta. Kirjaston varattava Kaupunkitoimisto muuntui ilmiöviikkojen ajaksi Helsinki-huoneeksi, jossa oli mahdollista työskennellä ja inspiroitua Helsinki-aiheisesta aineistosta (huoneesta löytyi mittava kokoelma Helsinki-aiheista kirjallisuutta, esitteitä ja pelejä). Opettajat saivat myös halutessaan tilata kauttamme Helsinki-aiheista materiaalia.

Koulu järjesti kirjastossa ilmiöviikkojen aikana posterinäyttelyn oppilaiden Helsinki-tutkielmista, kirjaston tiloihin suunnitellun neulegraffittinäyttelyn ja valokuvanäyttelyn 8. luokan näytelmäprojektista. Oppilaat myös mainostivat näytelmää kirjaston tiloissa järjestämällä kirjaston asiakkaille tilaisuuden, jossa esitettiin näytelmästä kohtauksia. Ilmiöviikkojen päätöspäivänä kirjastossa näytettiin myös oppilaiden koulussa tekemiä ”Harrastan Helsingissä” -aiheisia videoita. Myös 3. ja 4.luokkalaisten kirjallisuusprojektiin liittynyt Veera Salmen kirjailijavierailu oli kaikille avoin tilaisuus.

Kaikki hankkeeseen osallistuneet luokat käyttivät kirjastoa oppimisympäristönä vähintään osallistumalla kirjaston heille järjestämiin pajoihin. Osa luokista käytti ilahduttavalla tavalla kirjastoa hyödykseen myös oma-aloitteisesti esimerkiksi työskentelemällä kirjaston tiloissa, järjestämällä kirjastossa edellä mainittuja näyttelyjä tai toimintaa. Opettajalla oli kaiken kaikkiaan tärkeä rooli kirjaston hyödyntämisessä oppimisympäristönä hankkeen aikana: jos opettaja oli yhteistyöstä innostunut ja motivoitunut, kirjaston ilmiöpalveluita käytettiin aktiivisesti. Helsinkiin liittyvää aineistoa kerättiin kirjastoon huomattava määrä, kirjastolla on siis paljon annettavaa jo materiaalin puolesta Helsingin tutkimiseen. Jälkiviisaana mietimme, että olisi kannattanut koota kerätystä aineistosta lista muidenkin kirjastojen käyttöön, tämä jäi kuitenkin tekemättä. Koulu hyödynsi tarjolla olevaa materiaalia vaihtelevasti – osa luokista paljon, osa vähäisissä määrin.

Muita yhteistyön malleja

TET-harjoittelija apuna ilmiöviikoilla

Ilmiöviikkojen ajan kirjastossa työskenteli TET-harjoittelija Aleksis Kiven koulusta. Harjoittelijan pääasiallinen tehtävä oli avustaa ilmiöviikkojen käytännön toteutuksessa, esimerkiksi pajoihin liittyvissä valmisteluissa ja työpajoissa apuohjaajana. Lisäksi harjoittelija teki viikkojen aikana myös muita kirjaston arkeen kuuluvia töitä. TET-harjoittelijasta oli meille suuri apu projektin aikana! Koulun blogi

Koulussa kirjoitettiin blogia ilmiöviikoista, ja kirjasto osallistui mukaan blogin päivittämiseen. https://aleksiskivenperuskoulu.wordpress.com/

Tapahtumamarkkinoinnin oppitunti

Aleksis Kiven koulussa järjestettiin ilmiöviikkojen aikana myös vuosittainen 8.luokkalaisten näytelmä. Järjestimme kirjastomme tapahtuma ja some-vastaavan kanssa näytelmän markkinointitiimille oppitunnin siitä, mitä asioita tapahtuman markkinoinnissa kannattaa ottaa huomioon.

Tarinakoukku

Yksittäinen, hyvin toiminut kokeilu oli Tarinakoukku, jonka järjestimme 6.luokan käsityötunnin yhteyteen. Käsityönopettaja osallistui luokkansa kanssa ilmiöviikkoihin suunnittelemalla neulegraffitteja kirjaston tiloihin, joita oppilaat tulivat yhtenä iltapäivänä kirjastoon neulomaan. Neulomisen ohella oppilaat kuuntelivat kirjastolaisen ääneen lukemia pätkiä mukaan valituista kirjoista. Tämä oli todella onnistunut kokeilu, jota toivon mukaan pääsemme tulevaisuudessa jatkamaan käsityöopettajien kanssa yhteistyössä.

Myllypuron mediakirjaston Ötökkävideopajat

Myllypuron mediakirjasto toteutti ilmiöpohjaisen hankkeen yhteistyössä Myllypuron, Oulunkylän ja

Vuosaaren ala-asteen sekä Oulunkylän ja Vuosaareen kirjastojen kanssa. Tutkittavana ilmiönä olivat

biologian alaan liittyen pääasiassa hyönteiset ja kasvit. Ötökkävideopajoissa oppilaat hakivat luonnosta

kasveja, hyönteisiä ja muita näytteitä, joita tutkittiin mikroskoopeilla ja joiden avulla niitä valo- ja

videokuvattiin.

Ötökkävideopajoissa kirjasto toimi tukien kouluja ilmiöpohjaisessa oppimisessa ja tiedekasvatuksessa

tarjoten opastuksen, välineet ja tilat biologisten ilmiöiden tutkimiseen ja tallentamiseen kuvallisen median

muotoon. Samalla avattiin aiheeseen liittyviä kirjaston tarjoamia sisältöjä ja tuettiin tiedonhankintaa.

Hankerahoituksen turvin Mediakirjasto pystyi jalkautumaan myös oman alueen kirjastojen ulkopuolelle ja

tarjoamaan uniikkia konseptiaan myös muiden kuin oman alueen kouluille ja toimijoille. Jalkautumisen

hyötynä voi pitää pajan jalostumista muuntautuvuudessaan sellaiseksi, että sitä voi vaivatta pitää helposti

erilaisissa ympäristöissä ja puitteissa. Ötökkävideopajoissa tapahtuvassa sukelluksessa mikromaailmaan

päästiin luotaamaan biologiaa tieteenä elämyksellisesti ja innostavasti.

Haasteena oli se, että mikroskooppeja olisi voinut olla enemmän, jotta odottamista laitteille olisi ollut

vähemmän. Kirjastolaisina pystyimme ennemminkin tarjoamaan mediaan ja kuvalliseen ilmaisuun liittyvän

lähestymistavan kuin esim. lajien tunnistamiseen liittyvää asiantuntemusta.

Ötökkävideopajan kulku

Ennen oppilaiden ja opettajan saapumista tilaan paja vaati noin tunnin kestävän valmistelun, johon kuului

mm. mikroskoopin liittäminen kameraan ja järjestelmäkamerapisteen valaisun säätämistä. Varsinainen paja

kesti yleensä noin kaksi tuntia. Varauduimme myös ottamalla mukaan näytteitä, jos ryhmä oli unohtanut

tuoda niitä omasta takaa.

Oppilaiden saavuttua tilaan kerroimme lyhyesti erilaisista pisteitä, joissa biologisia kohteita voi tutkia.

Lyhyen esittelyn jälkeen aloimme tositoimiin.

Pajan ensimmäisessä vaiheessa aseteltiin pienimmät

näytteet aluslevyille läpivalaisumikroskoopilla

kuvaamista varten. Läpivalaisumikroskooppi oli

kiinnitetty näyttöön, josta oppilaat pystyivät

tarkastelemaan myös muiden näytteitä. Kun

näytteestä löytyi hyvä ”taiteellinen” kohta, otimme

siitä mikroskooppiin kiinnitetyllä kameralla valokuvan.

Samaan aikaan, kun osa luokkaa käytti

läpivalaisumikroskooppia, saattoi toinen osa luokkaa

tarkastella isompia näytteitä stereomikroskoopilla.

Toisessa vaiheessa siirryttiin mikroskoopeilta

pisteelle, jossa kuvattiin järjestelmäkameralla eläviä

hyönteisiä esim. etanoita, matoja ja kovakuoriaisia.

Kolmas vaihe: Varsinaisen pajan jälkeen kirjastossa

työstettiin pajan kuvista ja videoista koostevideo ja se

ladattiin YouTubeen Myllypuron mediakirjaston

kanavalle. Opettajat ja oppilaat katsoivat videoita

haluamallaan tunnilla koulussa. Videoita voi myös

käydä katsomassa Myllypuron mediakirjaston

YouTube –kanavalla: http://bit.ly/2zH1Mw6

Pajan ensimmäisessä vaiheessa opettaja saattoi halutessaan viedä osan ryhmää tutustumaan kirjastoon

sekä siellä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Tämä oli käytännöllistä etenkin silloin, kun ryhmäkoko oli

suuri. Opettaja saattoi hyödyntää myös omaa biologian osaamista auttamalla esim. lajien tunnistuksessa.

Joillain kerroilla tilaan tuotiin myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jota käytettiin apuna tunnistamisessa.

Ötökkävideopajojen ideoinnista, suunnittelusta ja toteutuksista vastaavat Myllypuron mediakirjaston

työntekijät informaatikko Krista Masri ja mediatyöntekijä Mika Keijonen.

Vuosaaren ilmiö: Kulttuurien kohtaaminen

Yleistä projektista

Vuosaaren kirjasto toteutti ilmiöpohjaisen oppimisen hankkeen yhteistyössä Aurinkolahden peruskoulun kahdeksasluokkalaisten kanssa kevään 2017 aikana. Ilmiöksi valikoitui kulttuurien kohtaaminen, Vuosaaren väestöpohjan ja alueen luonteen perusteella. Projektin keskeiset tavoitteet muotoutuivat yhteistyössä opettajien kanssa; oppilaiden erilaisten kulttuuritaustojen esiintuominen ja oman kulttuurisen identiteetin vahvistaminen, lukemisen edistäminen, kirjaston e- kirjapalveluihin tutustuminen, ja uusien näkökulmien hakeminen kirjaston palveluihin. Projektin teeman pohjaksi valittiin Juuli Niemen Finlandia palkittu nuortenkirja ”Et kävele yksin”. Kirja käsittelee kahden eri kulttuurista tulleen nuoren rakkautta. Kaikki Aurinkolahden peruskoulun kahdeksasluokkalaiset lukivat kirjan, joko perinteisenä tai e-kirjana. Projektin rahoilla hankittiin 20 kirjaa, jotka jäivät koulun kirjastoon. Helsingin kaupunginkirjaston varoilla hankittiin 21 puolen vuoden e-lisenssiä kyseistä kirjaa. E- kirjat varattiin Aurinkolahden peruskoulun kahdeksasluokkalaisten käyttöön ensimmäisiksi viikoiksi. Projekti toteutui suunnitelmien mukaisesti ja eteni jouhevasti. Suuri merkitys projektin onnistumiselle oli koulun aktiivinen ja innostunut ote. Opettajat sitoutuivat projektiin erinomaisesti, helpottaen kirjaston henkilökunnan työtä projektissa. Kokoonnuimme opettajien kanssa useamman kerran kirjaston kokoustiloissa suunnittelemassa projektia. Kaupungin hankintabyrokratia tuotti haasteita. Projektin alussa Tiina ja Mari kirjastosta kävivät kertomassa kirjaston palveluista ja ilmiöprojektista koulun aamunavauksessa. Koko kevään kestänyt ilmiöprojekti huipentui toukokuun 9. päivä Aurinkolahden peruskoulun sydämessä pidettyyn ilmiöjuhlaan. Juhlan suunnittelivat ja toteuttivat koulun oppilaat yhteistyössä opettajien ja kirjaston henkilökunnan kanssa. Juhlaan osallistui koko koulun yläaste. Kirjaston puolelta ideoinnista, suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Minna Rimpilä, Paula Kannisto,

Tiina Pyre, Erja Makkula, Suvi Pietilä ja Mari Luolamaa.

Koululta erityisen aktiivisia olivat äidinkielen opettaja Meri Haikarainen ja kuvaamataiton opettaja Mari

Matinniemi. Suuri merkitys projektin onnistumisella oli koulun rehtori Leena Sipposen sitoutumisella

projektiin.

Runopajat

Kirjastolla pidettiin neljä runopajaa helmikuussa 2017. Tässä vaiheessa oppilaat lukivat parhaillaan Juuli

Niemen kirjaa ja tarkoituksena oli käyttää kirjan maailmaa pohjana runojen synnylle.

Pajoissa oppilaat loivat omia runoja Google Poeticsin avulla ja visualisoivat runojaan Visual Poetry -

sovelluksella. Vaikka runoilu Googlen hakuriimeillä tuntui aluksi ehkä vieraalta, nuoret löysivät nopeasti

runojen muodostamisen idean. Runoista muodostui koskettavia välähdyksiä nuorten elämästä. Valmiit

runot sijoitettiin Visual Poetryyn, joka muodosti niistä runokuvan. Visual Poetryssa runot käännettiin myös

mahdolliselle toiselle kotikielelle tai muulle vapaavalintaiselle kielelle. Kirjaston pajojen jälkeen

käännöstyötä jatkettiin koululla.

Haasteeksi muodostui Visual Poetry –sovelluksen hankkiminen kirjaston tableteille. Lopulta koulu hankki

muutaman euron hintaisen sovelluksen omille tableteilleen.

Suomen valokuvataiteen museon muotokuvapaja

Projektin varoilla yksi kahdeksasluokka osallistui Suomen valokuvataiteen museon järjestämään

maksulliseen muotokuvapajaan.

Muraali

Oppilaat suunnittelivat kuvaamataidon opettajan Mari Matinniemen kanssa Juuli Niemen kirjan pohjalta

muraalin. Siinä käsiteltiin oppilaiden omia kuvia ja kirjan pohjalta nousseita ajatuksia ja teemoja.

Suunniteltuaan muraalin, oppilaat siirsivät kuvat kirjaston vanhan piirtoheittimen kalvoille. Muraali

toteutettiin heijastamalla kalvoja seinälle ja jäljentämällä kuva ensin lyijykynällä ja lopuksi maalaamalla.

Muraalia työstettiin useampana tiistai- ja perjantaiaamuna.

Vuosaaren kirjaston pienemmän kokoushuoneen suurin yhtenäinen seinä paikattiin ja pohjamaalattiin

kirjaston varoilla. Ilmiöprojektin varoilla hankittiin työvälineitä muraalin maalausta varten. Muraalin

toteutuksessa käytettiin efektilakkaa tavallisten maalien lisäksi tuomaan muraaliin monimuotoisuutta.

Osan oppilaista maalatessa muraalia kokoushuoneessa muut oppilaat osallistuivat kirjaston henkilökunnan

pitämiin vinyylileikkuripajoihin. Niissä tehtiin teemaan liittyviä kangaspainatuksia lakanoihin, joista käsityön

tunnilla tehtiin kasseja. Muraalin maalauksen ohessa oppilaat tekivät myös poistokirja-askartelua, sekä

kipsitöitä.

Muraali sai arvoisensa esittelytilaisuuden Vuosaaren kirjaston 50-vuotisjuhlissa 26.10.17. Nyt jo

yhdeksännellä luokalla olevat oppilaat esittelivät hienosti muraalin tekovaiheita juhlayleisölle. Nuoret

esittelivät muraalia koko kolmen tunnin kestävän juhlan ajan. Huoneessa pyöri toistona muraalin

valmistumisesta otetuista valokuvista koostettu timelapse video.

Koulun omat osaprojektit

Ilman kirjaston panosta koulussa toteutettiin lisäksi pieniä osaprojekteja eri oppiaineissa. Musiikin tunnilla

oppilaat sävelsivät taustamusiikkia toukokuun ilmiöjuhlaan. Musiikki sai vaikutteita eri kulttuureista.

Kotitaloustunnilla tutustuttiin eri maiden ruokakulttuureihin. Maantiedon, terveystiedon ja äidinkielen

tunneilla toteutettiin myös osaprojekteja.

Draamatyöskentely ja draamatyöpajat osana ilmiöpohjaista oppimista

Draamatyöskentelyn teemoiksi ilmiöoppimisessa opettajat valitsivat monikulttuurisuuden, eriarvoisuuden,

eri kielet, nuoren maailman, identiteetin ja oma erillisyyden kokemukset erityisesti fyysisen kosketuksen ja

kontaktin kautta. Draamallinen työskentely toteutettiin kolmivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa luokat

työskentelivät itsenäisesti oman opettajan johdolla. Minna Rimpilä laati opettajia varten toiminnallisia,

pohdintaa ja keskustelua sisältäviä tehtäviä kirjallisine ohjeineen.

Opettajan johdolla tehtävät harjoitteet

1 Juuret

Haastatelkaa vanhempia heidän lapsuudestaan. Missä he ovat asuneet ja käyneet koulunsa? Mistä heidän

vanhempansa ovat kotoisin? Piirtäkää perheen kulkemat reitit Helsingin, Suomen tai maailmankartalle sen

mukaan kuinka suuria muuttoja perheen sisällä on tehty. Tutkikaa karttoja luokassa.

2 Meidän luokka kartalla

Asettukaa tilassa jonoon sen mukaan, mistä kunkin perhe on alkujaan kotoisin. Jonon alkupiste on Helsinki ja muut asettuvat jonoon kotipaikkansa/-maansa mukaan sen mukaan miten paikat kartalle asettuvat suhteessa ”Helsinkiin” eli Pohjois-Suomesta olevat alkupisteen pohjoispuolelle ja etelästä olevat eteläpuolelle. Jos osallistujia on useasta eri maasta, pohtikaa miten nuo maat asettuvat kartalle. Mikä niistä on kauimpana suhteessa nykyiseen asuinpaikkaan? Käykää läpi kunkin kotipaikat/-maat. Asettukaa uudestaan jonoon sen mukaan kuinka suomalaiseksi tunnet itsesi. Jono alkupisteenä on vahva suomalaisuus ja mitä kauemmaksi tuosta pisteestä asettuu, sitä vähemmän suomalaiseksi itsensä kokee. Tässä tehtävässä synnyin paikalla tai alkuperällä ei ole merkitystä. Myös suomalainen saa olla tuntematta itseään suomalaiseksi. Verratkaa nykyisiä asemia edelliseen jonomuodostelmaan. Ovatko paikat vaihtuneet? Vaikuttavatko lähtökohdat suomalaisuuden kokemiseen? Keskustelkaa miksi osallistujat kokevat tai eivät koe itseään suomalaiseksi? (jokainen sanoo yhdellä sanalla/lauseella miksi valitsi kyseisen paikan) Mitä suomalaisuus on?

3 Kohtaamiset

Järjestäkää tila, jossa kaikki mahtuvat liikkumaan törmäämättä toisiinsa. Lähtekää kävelemään tilassa aluksi ihan tavallisesti, opettaja antaa ohjeita siitä miten toisiin tulee suhtautua. 1 liiku tilassa rauhallisesti ja katso jokaista vastaantulijaa neutraalisti silmiin 2 jatka liikkumista, katso nyt jokaista vastaantulijaa vihaisesti 3 katso jokaista vastaantulijaa inhoten 4 katso jokaista vastaantulijaa ylimielisesti

5 liiku edelleen tilassa rauhalisesti, huomaa vastaantulija, mutta käännä katseesi kiireesti pois 6 pelästy vastaantulijaa 7 käänny kannoillasi aina, jos vastaasi tulee toinen 8 jatka liikkumista, katso nyt jokaista vastaantulijaa ystävällisesti 9 hymyile vastaantulijalle 10 tervehdi vastaantulijaa Voitte itse lisätä erilaisia tapoja kohdata toinen. Keskustelkaa harjoituksen jälkeen siitä, oliko harjoitus helppo vai vaikea? Miltä eri kohtaamistavat tuntuivat? Mikä tuntui hyvältä, mikä pahalta? Miltä toisen suhtautuminen itseen tuntui?

4 Kielet

Keksikää kaksi lausetta sisältävä dialogi, jossa lauseista toinen ns. positiivinen ja toinen negatiivinen esim. ”mitä kuuluu?” ja ”mene pois”. Kääntäkää nuo lauseet niin monelle kielelle kuin osaatte. Käykää sitten keskustelua pareittain, joko niin, että kaikki tekevät yhtä aikaa tai niin, että toiset katsovat. Kumpikin parista saa käyttää mitä tahansa kieltä. Testatkaa miten keskustelun sävy muuttuu eri kielillä puhuttaessa. Kokeilkaa myös mitä tapahtuu, jos molemmat puhuvat eri kieltä.

5 Suvaitsevaisuus

Etsi sosiaalisesta mediasta suvaitsevaisuutta tai rasismia käsittelevä kirjoitus/keskustelu. Valitse keskustelusta yksi henkilö omaksi hahmoksesi ja kirjaa muistiin tuon henkilön argumentit ja tavan puolustaa mielipidettään. Järjestäkää luokassa keskustelu/keskusteluja noiden henkilöiden kesken. Asettukaa keskustelussa valitsemaksenne henkilöksi, kuvitelkaa millainen hän on ja mitä tai miten hän puhuu. Käyttäkää keskustelussa löytämiänne oikeita kommentteja ja tuottakaa itse hahmolle sopivaa puhetta/kannanottoja keskustelun edetessä. Keskusteluissa on hyvä olla henkilöitä suvaitsevaisuuden puolesta ja vastaan. Keskustelut voidaan toteuttaa sanallisina väittelyinä tai kirjoitettuina kommentteina. Keskustelut voidaan kuvata, jolloin niiden sisältöä on helpompi tarkastella jälkikäteen. Keskustelun loputtua pohtikaa: Mitä kaikkea hahmo on valmis sanomaan asiansa puolesta? Kiinnittäkää huomiota siihen millaista kieltä hahmot käyttävät mielipiteestä puhuessaan? Keskustelkaa mikä kommenteissa oli sopivaa, mikä loukkaavaa ja miksi? Pohtikaa miltä henkilöstä tuntui puolustaessaan mielipiteitään? Mitä tunteita mielipiteiden taustalla oli?

6 Jonot

Muodostakaa kaikkien osallistujien kesken jonoja a) Aakkosjärjestykseen etunimen alkukirjaimen mukaan, a:sta alkaen b) Iän mukaan, nuorin ensin, vanhin viimeiseksi

c) Pituuden mukaan, lyhin ensin, pisin viimeiseksi d) Silmien värin mukaan, vaalein sävy ensin, tummin viimeiseksi

Tarkkailkaa miten järjestys muuttuu eri ohjeistuksella. Voitte keksiä lisää määritelmiä jonojen muodostamiseksi.

7 Kävelytyylit Kävelkää tilan poikki kukin vuorollaan erilaisin kävelytyylein, siten että toiset katsovat. Kiinnittäkää huomiota kehon asentoon, tapaan astua ja muuhun toimintaan. Älkää puhuko mitään. Keksikää näkemillenne hahmoille tarinat. Katsojat saavat siis määritellä kävelytyylin perusteella näkemänsä henkilön iän, ammatin sekä persoonallisuuden piirteitä, harrastuksia ja tapoja myöten.

8 Lapsi vs. aikuinen

Kootkaa taulun eri laitoihin tai eri papereille lapseen ja aikuiseen liittyviä asioita. Voitte halutessanne piirtää heidän kuvat. Pohtikaa yhdessä mistä tunnistaa lapsen. Miten lapsi liikkuu, miten puhuu? Miltä lapsi näyttää? Kirjatkaa sitten muistiin asioita joita n. 10-vuotias lapsi osaa tehdä. Kirjatkaa muistiin myös mitkä tuon ikäisen lapsen velvollisuudet ovat. Pohtikaa sitten yhdessä mistä tunnistaa aikuisen. Miten aikuinen liikkuu, miten puhuu? Miltä aikuinen näyttää? Kirjatkaa muistiin asioita, joita aikuinen osaa tehdä. Kirjatkaa muistiin myös mitkä ovat aikuisen velvollisuuksia? Pohdinnat voidaan tehdä myös ryhmissä ja koota lopuksi taululle. Sijoittakaa sitten 15-vuotias näiden kahden olennon väliin. Mitä samaa hänessä on lapsen kanssa? Mitä samaa hänessä on aikuisen kanssa? (taidot ja vastuut) Osaako 15-vuotias jotain enemmän kuin lapsi tai aikuinen? Entä mitkä ovat 15-vuotiaan vastuut?

9 Ada ja Egzon

Adan ja Egzonin ensitapaaminen. Muistelkaa mitä tarinassa tapahtuu. Jakautukaa kahteen ryhmään, joukkueiksi, toinen ryhmä edustaa Adaa, toinen Egzonia. Näistä ryhmistä yksi henkilö asettuu edemmäs, Adan rooliin ja toinen Egzonin rooliin. Hahmot seisovat vastakkain tekemättä mitään. Heidän takana oleva joukkue kuiskaa vuorollaan omalle ”edustajalleen” mitä tämän tulee tehdä tai sanoa. Ohjeista muodostuu hahmojen välille tilanne, joka saa elää pois kirjan tapahtumista.

Ohjaaja voi auttaa joukkuetta seuraavin kysymyksin: Mitä Ada ajattelee tilanteessa? Mitä hän haluaisi sanoa, mitä on hyvä jättää sanomatta? Mitä Ada haluaisi tehdä? Pohtikaa mitä Egzon ajattelee? Mitä hän haluaisi tehdä tai sanoa? Kohtauksen jälkeen purkakaa tilanne keskustellen. Mitä tilanteessa tapahtui?

10 Nuortenpuhelin

Keksikää tilanteita tai pulmia, joita nuorten puhelimeen saatetaan soittaa. Tilanteet/pulmat voidaan kirjoittaa valmiiksi paperilapuille ja kerätä yhteen, josta sitten tilanteet nostetaan yksi kerrallaan tai tilanteet voidaan keksiä ja esittää suullisesti tehtävässä. Jokainen on vuorollaan puhelinvastaajana. Puhelinvastaaja vastaa puhelimeen – voitte keksiä yhdessä hyvän aloitusrepliikin, jonka jälkeen hän lukee yhden paperille kirjoitetun tilanteen tai muista oppilaista joku esittää kuvitteellista soittajaa ja kertoo pulmastaan. Puhelinvastaaja yrittää auttaa pulmassa. Muut osallistujat voivat auttaa puhelinvastaajaa keksimään ratkaisun tai avun nuoren pulmaan. Haastavan puhelun voi siirtää myös ”kollegalle” eli seuraavalle vuorossa olevalle puhelinvastaajalle. Tilanteiden pohjaksi voidaan tutkia erilaisia nuortenpalstoja ja tilanteet saavat olla myös hauskoja ja yliampuvia. Usein hallittu huumori helpottaa vakavienkin

Opettajat hyödynsivät tehtäviä mm. terveystiedon ja äidinkielen tunneilla. Työskentely aloitettiin

helmikuussa.

Draamatyöpajat

Toisessa vaiheessa maaliskuun viimeisellä viikolla Minna Rimpilä ja Paula Kannisto vierailivat koululla.

Saman viikon aikana järjestettiin neljä draamatyöpajaa, joihin kaikki neljä kahdeksatta luokkaa osallistuivat

luokittain. Työpajat kestivät kahden oppitunnin verran ja niissä syvennyttiin kirjan sekä sen hahmojen

maailmaan teatteri-ilmaisuharjoitteiden keinoin. Luokat osallistuivat työpajoihin ilman omaa opettajaa.

Oppilaiden innostuneisuus aiheiden käsittelyyn, heittäytymiskyky sekä työskentely työpajoissa oli innokasta

ja onnistunutta.

Draamatyöskentelyssä on tärkeää huomioida oikean tahtinen eteneminen suhteessa haluttuun

tavoitteeseen. Valmiita kohtauksia ei voida lähteä kylmiltään esittämään ja ilman asianmukaista

virittäytymistä tunneilmaisua vaativat harjoitteet saattavat kääntyä noloiksi tilanteiksi tai epämiellyttäviksi

kokemuksiksi osallistujille. Tästä syystä työpajojen sisältö rakentui teatteri-ilmaisun perussääntöjen

mukaan: lämmittely, toisiin tutustuminen uudella työtavalla, yhteistyö, ryhmässä toimiminen, toisen

koskettaminen ja kontaktin otto sekä luottamus ovat olennaisia osia teatteri-ilmaisussa. Turvallinen ja

kannustava toiminta auttaa arempaakin osallistujaa heittäytymään työskentelyyn. Teatteri-

ilmaisuharjoitteita ohjaavan on hyvä tietää mitä ollaan tekemässä ja miksi, jotta kokemuksesta tulee

osallistujille mielekäs ja myönteinen.

Draamatyöpajat sisälsivät seuraavat tehtävät:

1 Rento asento Piirissä. Jokainen vuorollaan kertoo oman nimensä ja näyttää oman rennon asentonsa. Muut toistavat asennon. Harjoitteen tavoite: tutustuminen ja lämmittely 2 Kontaktitanssi Musiikin soidessa liikutaan tilassa, musiikki päättyy. Ohje, jonka mukaan liitytään ryhmäksi esim. kolme kyynärpäätä. Musiikin soidessa liikutaan ohjeen mukaan, musiikin päättyessä tilanne raukeaa. Uusi ohje. Harjoitteen tavoite: kontakti, yhteistyö ja luottamus 3 Kingit, pissikset ja nörtit Toimii kuten kivi paperi sakset. Osallistujat jaetaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä asettuu huoneen toiseen päähän, toinen toiseen. Huoneen keskelle sovitaan kohtauspaikka, joka tarvittaessa myös merkitään joko teipillä tms. Sovitaan yhdessä miten kingi, pissis ja nörtti seisoo. Ryhmät sopivat keskenään minkä noista kolmesta he valitsevat: kingi, pissis tai nörtti. Molemmat ryhmät marssivat yhtä aikaa kohtaamisviivalle ja ottavat valitsemansa hahmon asennon. Nörtti voittaa pissiksen, kingi voittaa nörtin, pissis voittaa kingin (selitä auki – tee muistitaulu!). Se kumpi ryhmä voittaa ”vedon” lähtee ajamaan hävinnyttä joukkuetta takaa, tämän paetessa mahdollisimman nopeasti omaan ”kotipesäänsä” turvaan. Kiinni jääneet joutuvat vaihtamaan joukkuetta. Harjoitteen tavoite: lämmittely ja ryhmätyöskentely

4 Koulun piha – patsaat Luetaan kirjasta sivu 22 yhdessä ääneen, jonka jälkeen rakennetaan koulun piha patsastyöskentelyn avulla. Tullaan yksi kerrallaan pihaan ja asetutaan patsaaksi, joka kuvaa tekemistä. Seuraava voi liittyä edellisen tekemiseen tai keksiä oman. Kaikki tulevat pihalle. Harjoitteen tavoite: kirjan maailmaan asettuminen roolityön ja ilmaisun avulla 5 Väittämät Kaikki osallistuvat. Huoneen toisessa päässä on ”kyllä”, huoneen vastakkaisessa päässä ”ei” ja keskellä huonetta on ”en tiedä/ehkä” –viiva. Esitetään väittämiä, joiden mukaan osallistujat asettuvat tilaan vastauksensa mukaan. Kyllä ei ja en tiedä –viivojen välille saa myös jäädä oman mielipiteensä mukaan. Osallistujien asetuttua vastauspaikoilleen, ohjaaja toimii haastattelijana ja johtaa osallistujat kiinnittämään huomiota muiden antamiin vastausiin. Haastattelija ja esittää tarkentavia kysymyksiä osallistujien vastauksista, jolloin osallistujien tehtävänä on perustella mielipiteensä/vastauksensa. Väittämät: Tykkään lukemisesta. Olen lukenut kirjan et kävele yksin. Kirja oli hyvä. Kirja kertoi totuudenmukaisesti nuorten elämästä. Nuoret ovat tyhmempiä kuin aikuiset. Vanhemman/vanhempien kanssa riitely kuuluu nuoruuteen. Ilman isää voi kasvaa mieheksi.

Kaikki nuoret käyttävät alkoholia. Rakkaus on ihanaa ja helppoa. Voisin rakastua toisesta kulttuurista tulevaan henkilöön. Monikulttuurisuus on ongelma Suomessa. Nämä kysymykset olivat helppoja.

Harjoitteen tavoite: jakaa ajatuksia ja mielipiteitä kirjasta ja sen teemoista sekä johtaa niitä omaan elämään

6 Omantunnonkuja Osallistujat muodostavat kujan, jonka läpi yksi henkilö kulkee. Henkilöllä on tehtävänä valinta. Toinen puoli puoltaa valintaa ja toinen vastustaa. Kuljettuaan kujan läpi henkilö tekee ratkaisunsa. Valinnat Adan ja Egzonin valintoja. Hakeeko Egzon kuvataidekouluun vai ei? Kertooko Ada rehtorille Egzonin töhrineen rehtorin auton? Kertooko Egzon isästään Adalle? Kannattaako Adan harrastaa seksiä Egzonin kanssa?

1 Adalla on kotibileet tulossa. Ada pohtii pitäisikö hänen juoda kavereiden tarjoamaan kuohuviiniä

Ei pidä/Pitää 2 Egzon pohtii kannattaako hänen hakea yläasteen jälkeen kuvataidelukioon ja voisiko hän päästä sinne

Ei kannata edes yrittää/Hae ihmeessä 3 Riitaisan eron jälkeen Ada aikoo paljastaa rehtorille Egzonin maalanneen graffitin rehtorini autoon.

Kerro ihmeessä/Älä kerro 4 Egzon on vihainen poissaolevalle isälleen ja pohtii, voiko ikinä antaa isälle anteeksi

Anna anteeksi /Älä anna anteeksi 5 Adan äiti epäilee, että Ada ja Egzon ovat harrastaneet seksiä. Äiti pohtii pitäisikö hänen olla huolissaan ja kysyä Adalta asiasta.

Kysy ja selvitä missä mennään/Älä puutu tilanteeseen Kunkin valinnan jälkeen keskustellaan siitä oliko omaa kantaa helppo vai vaikea puolustaa ja miksi. Harjoituksen tavoite: asettua omaa henkilökohtaista mielipidettä eriävään rooliin, puolustaa tämän näkökantaa ja samastua hahmon motiiveihin

7 Kotibileet – lappudraama Kaikki osallistuvat. Kukin saa paperilapulla kolme asiaa: Kuka olet, repliikki, toiminto, jonka pitää tapahtua illan aikana. Bileet alkavat, kunkin tehtävä on toimia roolinsa mukaan, sanoa oma repliikkinsä jollekin ja tehdä toiminto. Kun kaikki on tehty, ilta päättyy.

Harjoituksen päätteeksi keskustellaan siitä mitä bileissä tapahtui, mitä kukin näki ympärillään ja pohditaan millaisia rooleja toisilla osallistujilla mahtoi olla. Roolit ja tehtävät paljastetaan. Harjoituksen tavoite: Asettua annetun hahmon rooliin, tutkia erilaisia rooleja osana yhteisöä, tutkia mitä hahmojen välisestä toiminnasta syntyy 8 Loppukeskustelu Keskustellaan tehtyjen harjoitteiden sisällöistä, kokemuksista, siitä miltä osallistujista tuntui, mitä kysymyksiä heräsi sekä palaute ohjaajille.

Esityksen valmistaminen

Kolmas vaihe toteutettiin draamaryhmän muodossa. Neljästä kahdeksannesta luokasta sai halutessaan

ilmoittautua ryhmään, jonka tarkoituksena oli valmistaa Ilmiö-juhlaan teatterillista ohjelmaa. Ryhmä

kokoontui neljänä kertana ja huipentui Ilmiö-juhlaan, jossa kirjaan liittyvä esitys esitettäisiin. Ryhmään

osallistui kaiken kaikkiaan yhdeksän tyttöä eri kahdeksasluokilta.

Aikatauluhaasteita

Draamaryhmän kokoontumisaika oli perjantaina klo 8.15 - 9.45. Näin aikainen harjoitusaika ei ehkä ole

paras teatterityöskentelylle. Aika tuntui olevan haasteellinen oppilaille, jotka tulivat harjoituksiin usein

myöhässä. Teatteriharjoituksia myös pilkkoi koulun yhteinen joka perjantainen aamunavaus yhdeksältä.

Tämä aamunavaus oli tärkeä nuorille, koska siellä tapaa koulun ”kaikki tyypit”, joten pidimme harjoituksiin

vartin tauon. Aamunavaus pidettiin myös paikassa, joka oli aivan harjoitustilan vieressä.

Draamaharjoitusten puhe ja varsinkin musiikki olisi häirinnyt aamunavausta.

Koulun puolesta ryhmälle ei saatu muuta aikaa. Perjantaiaamuisin tapahtui valinnaisaineiden opetus ja

draamapajat katsottiin osaksi tätä opetusta. Erityisen haasteellinen oli kuitenkin nopea aikataulu esityksen

valmistamiseen. Neljän kerran kokoontuminen, joissa pitäisi ryhmäytyä ja valmistaa esitys ilman valmista

tekstiä tuntui aika kunnianhimoiselta. Tarkoituksena oli, että nuorten ääni kuuluisi esityksestä, joten

prosessimainen työskentely tuntui luontevalta, vaikka aika ei siihen oikein antanut myöden.

Olisi ollut hyvä, jos draamaryhmä olisi voinut harjoitella pidemmän aikaa, heti ilmiö-projektin alkaessa.

Silloin nuoret olisivat voineet paneutua teatteri-ilmaisuun ja myös kirjan teemoihin olisi päästy entistä

syvemmin.

Noloa

Draamaryhmän ensimmäisessä tapaamisessa viisi yhdeksästä ilmoitti, että he eivät halua esiintyä juhlassa.

Koska draamaryhmämme oli kokoontunut ensimmäistä kertaa, emme lyöneet lukkoon vielä esityksen

rooleja. Ketään ei pakotettu rooliin tai epämiellyttävään tilanteeseen.

Estot ja pelot hälvenivät pikku hiljaa ja joku ehdoton ”en tule lavalle”, muuttuikin jopa esiintymishaluksi.

Nuoret puhuivat paljon siitä mikä on noloa ja siitä etteivät kehtaa koko koulun eteen. Tällaiset ajatukset ja

pelot ovat varmasti kaikille tuttuja uuden ryhmän alkaessa ja ovat varsinkin tälle ikäryhmälle tyypillisiä.

Ryhmäytymiselle olisi ollut tärkeä varata enemmän aikaa luottamuksen kasvattamiseksi. Nuoret olivat

tuttuja toisilleen, mutta eri luokilta. Sosiaaliset roolit olivat vahvoja.

Aika oli kuitenkin niin rajallinen, että jouduimme aloittamaan heti esityksen rakentamisen eikä tärkeille

ryhmäytymisharjoitteille ollut juurikaan aikaa. Niitä kuitenkin tehtiin ensimmäisessä yhteisessä

draamapajassa.

Esiintymistekniikat

Koska esiintymisjännitystä ja siitä johtuvat estoja oli nuorten keskuudessa havaittavissa, ohjaajan täytyi

keksiä ohjauksellisia näyttämöllisiä ratkaisuita helpottamaan tätä. Esityksessä käytettiin still-kuvia, jolloin

nuoret asettautuvat näyttämölle kuvaan. Tämä on näyttämöllisesti tehokas, mutta ”matalankynnyksen”

esilläolon muoto. Esityksessä käytettiin myös ryhmäkohtauksia, jolloin näyttämöllä oli välillä paljon

esiintyjiä, jolloin esiintyjillä oli turvaa toisistaan. Ensin dialogia ei pitänyt olla, kun esiintyjät eivät halunneet

puhua koko koulun edessä. Lopuksi päädyttiin lyhyisiin dialogi-pätkiin. Ne sujuivat hyvin. Esityksessä

käytettiin myös kertojan hahmoa. Kaikkien puhe oli vahvistettu langattomilla mikrofoneilla tai head set-

mikrofoneilla, sillä puheääni nuorilla muuten niin hiljainen jännittävässä tilanteessa. Kohtauksissa oli myös

musiikkia, jolloin vahvistettu puhe on lähes välttämätöntä.

Teatterin ihme

Vaikka alku olikin hieman haasteellista, nuoret sitoutuivat esityksen tekemiseen pikkuhiljaa. Viimeisten

harjoituskertojen aikana oli tapahtunut huikea edistyminen ensimmäisen harjoituskertaan verrattuna.

Tärkeä tavoite oli, että nuoret saisivat onnistumisen kokemuksia esiintymisestä, jonka monet kokivat

haastavaksi. Esitykseen tuli nuorten oma ääni. Nämä tavoitteet onnistuivat esiintyjien, opettajien ja

ohjaajan mielestä hyvin.

Tekniikka

Koululla oli käytettävissä esitystekniikkaa. Sitä ei kuitenkaan saatu mukaan harjoituksiin kuin vasta

loppumetreillä. Haasteellista oli saada tekniikkaan perehtyneet oppilaat samaan aikaan harjoituksiin.

Kaikista teknisistä mahdollisuuksista saatiin tietoa vasta loppuvaiheessa projektia. Esityksessä käytettiin

projisointia, teatterivaloja, äänentoistoa ja musiikkia, mikrofoneja ja head-settejä. Tekniikka ei ole

pettämätön ja se hieman ”tökki” esityksen alussa, mutta tekniset ongelmat onneksi ratkesivat.

Juhlat

Projekti huipentui toukokuussa ilmiöjuhliin Aurinkolahden peruskoulun sydämessä. Kunniavieraana juhlissa oli projektirahan kustantamana Juuli Niemi.

Oppilaat juonsivat juhlan, sekä haastattelivat Juulia. Juhlan tervetulopuheen piti Tiina kirjastosta. Juhla koostui muraaliprojektin esittelystä, oppilaat esittivät säveltämäänsä musiikkia ja draamaryhmän valmistama esitys vuorotteli Juuli Niemen haastattelun kanssa.

Teatterikohtaukset oli muokattu kirjan teemojen ja tapahtumien pohjalta. Kohtaukset olivat kuitenkin eräänlaisia tulkintoja eikä tavoitteenakaan ollut suoraan kuvittaa tekstiä. Kohtauksia oli kolme ja ne kestivät noin 5 minuuttia.

Kohtaukset olivat kestoltaan sopivia, sillä koko juhlan kesto oli suhteellisen lyhyt. Näihin lyhyehköihin

kohtauksiin saatiin silti näyttävyyttä eikä ne vaatineet tottumattomilta esiintyjiltä liikoja.

Oppilaan kantoivat hienosti vastuun juhlan onnistumisesta. Draamaryhmän nuoret heittäytyvät rohkeasti ja

antoivat kaikkensa esitykseen. Ei ole helppo juttu esiintyä oman koulun oppilaille. Esitys teki vaikutuksen

opettajiin ja muihin nuoriin, myös Juuli Niemi kävi kiittelemässä nuoria.

Oppilaat hoitivat myös juhlan valaistuksen ja äänentoiston. Juhlan lopuksi kaikki saivat projektin

kustantamat jäätelöt. Tilaisuus oli noin oppitunnin mittainen ja siihen osallistuivat yläasteen oppilaat.

Draaman mahdollisuudet projektissa

Draaman mukana olo jo aikaisemmassa vaiheessa Vuosaaren projektia olisi hyödyttänyt erityisesti niitä

nuoria, jotka kokivat valitun kirjan tekstin haasteelliseksi. Draamallinen työskentely toimisi tällöin

lukemisen tukena ja avaisi sekä auttaisi ymmärtämään sisältöä jo lukukokemuksen aikana. Tällöin vaarana

ei olisi helposti teatterille asetettu tavoite toimia ”ohjelma-automaattina”, jonka tarkoituksena on

pelkästään tuottaa ohjelmaa koulun juhlaan.

Vuosaaren projektissa opettajat kokivat, että juuri draamaosuudet juhlassa toivat juhliin sitä jotain, pientä

nostetta ja juhlan tuntua. He toivoivat tämän tyyppistä yhteistyötä kirjaston kanssa jatkossakin. Kirjasto on

luonteva ja luotettava kumppani kouluille. Usein kirjastot ja koulut sijaitsevat kohtuullisen lähellä toisiaan.

Kirjastot voivat olla monella eri tavalla mukana. Kirjasto voi tarjota aineistoa, tiloja, digivälineitä ja olla

mukana järjestämässä yhteisiä tapahtumia jne.

Valittu kolmivaiheinen draamatyöskentely oli toimiva käytäntö. Kaikki saivat kokemusta draamallisesta

työtavasta ja halukkaat pääsivät myös esiintymään.