Taskisen tyttären Mummon elämä Kanadassa syysmietteitä€¦ · 2 – 2004 – N:o 46...

Nro 46 • Perjantaina 19. marraskuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

SisäsivuillaTÄNÄÄN

Olen lrja Helena Michelja olen asunut Kanadassaranskankielisellä alueella30 vuotta. Olen Olga jaAntti Taskisen nuorin lapsi.Vanhempani asuivat Kurki-joella Kuuppalassa ennensotaa. Olen syntynyt Num-mella, mutta tunnen silti it-seni täysiveriseksi karjalai-seksi. Minulla on täällä Ka-nadassa perhe: mies ja nel-jä lasta.

Ylioppilaaksi tulon jäl-keen ajattelin fysiotera-peutin uraa käyden erilaisiakursseja, mutten päässytkouluun ensi yrittämällä.Aikaa tappaakseni meninMustialan maatalousoppi-laitokseen. Valmistuin siel-tä maatalousteknikoksi. Sii-tä innostuneena hain yli-opistoon tähtäimessäni ag-ronomiksi opiskelu.

Opintojeni puolivälissäkohtalo puuttui peliin.Mentyäni suorittamaan pa-kollista harjoittelua Kana-daan löytyi sieltä ihana jasitkeä mies, joka halusi mi-nun jäävän maahan. Niin-hän siinä kävi, että aloimmekanafarmareiksi, ja täälläsitä on oltu ja viihdytty. Nytjo haikailemme helpompaaja uutta elämäntyyliä: aloi-timme toimimisen kehitys-aputyössä Egyptissä.

Jostain syystä olen jou-tunut nykyisessä kotikau-pungissani Victorvillessäpakolaisten ja maahan-muuttajien kanssa tekemi-siin ja teen myös vapaaeh-toista sosiaalityötä tarmok-kaasti.

Olen Suomen ja Kana-dan kansalainen. Koko per-heen voimin olemme käy-

Taskisen tyttärenelämä Kanadassa

neet Suomessa useasti. Ap-pivanhempani ja miehenisiskokin ovat vierailleettäällä. Äitini Olga kävi Ka-nadassa luonamme kuusikertaa viipyen viikkoja. Äi-

tini sairastaessa kävin Suo-messa joka vuosi. Nyt ajat-telin harventaa, mutta tämävuosi teki poikkeuksen. Kä-vin tyttäreni Audreyn kans-sa Suomessa, ja talvella tu-

lemme kymmenen hengenvoimin uudelleen suuntanaLappi ja toiveenamme saa-da koko lähisuku sinne jou-lua viettämään.

Olen myös ajatellut tu-tustua Kurkijoen maisemiinja kannatan ajatusta Karja-lan saamisesta takaisin. On-han esimerkiksi Kanadakinsaanut itsenäisyyden Iso-Britannialta. Kun nuorintyttäreni kasvaa aikuiseksi,toivon minulla vielä olevansen verran voimia, että voi-sin siirtyä suoraan kehitys-aputyöhön, koska minulleon suotu hyvä ja rikas elä-mä.

Toivon, että nuorin eno-ni Pentti Elolampi Ameri-kasta kertoo elämästään,joka on varsin kiintoisa jatapahtumarikas.

”Eikä meitä suruilla ruokita.” Irja HelenaMichel neljän lapsensa kanssa Suomenvierailulla. Mukana kuvassa osa Suomensukulaisia Halikon Kannistossa.

Monesti on tytärtä saatettu Kanadan koneeseen.Vasemmalta äiti Olga Taskinen, Liisa-sisar ja IrjaHelena Michel Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Äiti Olga Taskinen (oik.) kävi tyttärensä luona Kanadassa kaikkiaankuusi kertaa. Tässä kuvassa Michelin perheen keittiössä myös Irja He-lenan kanadalainen anoppi.

Ammattimainen kanankasvatus Kanadassa ei ole pientäpuuhailua. Tässä näkyy osa Michelin perheen yhdestä ka-nalarakennuksesta.

Mummot ovat niin van-hoja, että harmaat aivoso-lutkin ovat vanhuuttaanharmaita. Tänä syksynä tulisiitä johtuen minulle outoongelma: ilmansuunnat ei-vät olleet entisensä.

Aurinko nousee idästä,opetettiin aikanaan. Tänävuonna, syyskesällä tuuliidästä ilkeästi, eikä ystä-vyyden auringosta mummonähnyt merkkiäkään. Tulikylmä olo. Mummo siitämiettimään, olisiko autta-nut asiaa, jos olisi lähettä-nyt kyyneleitä tihkuvan su-runvalittelukirjeen kohtiitää Ossetiaan, Beslamiin.

Olisiko aurinko noussut,olisivatko jäät sulaneet?Mummo muisti kyllä lähet-täneensä monta huokausta,monta kaunista pyyntöä,monta itkuakin muisti pi-rauttaneensa. Siitä huoli-matta taistelut idässä jatku-vat, kärsivät ihmiset tulevatmummon uniin. Rakennuk-sia tuhotaan, miehet ovatsotatantereilla eivätkä autalapsiaan eivätkä vaimojaan,jotka huntujensa suojassahäärivät kotiensa keittiöis-sä, tuhojen korjaamisessa.

Ja täällä itä joskus niinilkeästi puhaltaa. Eikä län-tinen ilmansuunta näytä yh-tään paremmalta. Siellämuuan nappula yllyttäämuitakin sotimaan, tappa-maan, tuhoamaan. Lie ystä-vyyden aurinko laskenut

Mummonsyysmietteitä

länteen, mutta mihin ovatsen piilottaneet? Jos lieTyyneen valtamereen upon-nut eikä pääse sieltä poisoikeiden, rauhantahtoistenihmisten ilmoille.

Vaaleista ovat nuorem-mat kohisseet. Tärkeitähänne ovat, vaalit. Mummokinäänesti, aivan varmaan ää-nesti. Nyt uskon lujasti, ettäse viisas nainen - lienee jomummo hänkin - kääntääilmansuunnat entiselleen,järjestää rauhan maailmanjoka kolkkaan, sallii sairail-le hoitopaikat aikanaan,pienentää esikouluryhmätkohtuullisiksi, huolehtii ho-mekoulut puhtoisiksi, rau-hoittaa vihaiset mielet jaantaa työttömille töitä.

Iltarukouksessa tämämummo lähettää hiljaisenpyynnön: “Jos sais viel senKarjalan entisellee, nii jo-tenkiha koittasin miekinmännä sin käymää, kahto-maa niitä lapsuuven leikki-paikkoi, sinivuokkorinteitä.

Ehä mie ennää sin asu-maa mänis, mut saispahasuomalaiset sielt paljo teke-mistä, ku on kuulemmatyöttömyyttäki nii mahotto-mast. Eihä Karjalaa kuiten-kaa ole kukkaa viemäs Kii-naa eikä Puolaa!”

Mitäs ne harmaat aivo-solut muuta tuottaa, ko har-maita haaveita.

Lyyli Nevanperä

ilmestyy v. 2004lopussa:pe 19.11. pe 26.11.pe 3.12. pe 10.12.pe 17.12. kaksoisnope 31.12. kaksoisno

Suurin kurkijokelainen, sivulla ...... 3Puujalkaritari, sivulla ..................... 4Hiitolaisille uusi johtaja, sivulla ..... 5Neulakintaat, sivulla ........................ 6Karjalatalo juhlii, sivulla ................ 7Keitto lämmittää, sivulla ................. 8

Perjantaina 19. marraskuuta2 – 2004 – N:o 46

19.11.2004

Ilman ristiäei olisiarmoakaan

Kurkijokelainen 55 vuotta

Muistettavaa

Hartaus sunnuntaiksi 21.11.2004Tuomiosunnuntai

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus

Toimitus: Päätoimittaja Raija Hjelmja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättäjääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Lehden vas-tuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sat-tuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituksestamaksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)

Etusivu ............ 60 centtiä/mm + alv 22 %Muut sivut ....... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alen-nus. Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse an-nettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa. Il-moitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

E-mail:[email protected]: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joita-kin kaksoisnumeroita juhlapyhien aikoihin.Painosmäärä 2000 kpl.

Sanan Voimaa

Jo vuosia olen tuskaillut talomme päädyssä olevanison koivun juurella kasvavaa juolavehnää. Viime ke-sänä päätin kaivaa sen juurineen ylös, ajaa siihenuutta multaa ja tehdä kukkamaan.

Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Sain kai-vaa ja nakertaa niin paksujen puun juurien päältä,välistä kuin altakin. Välillä luulin poistaneeni kaikkirikkakasvien alut ja aiheetkin, kun muutaman päivänkuluttua sieltä putkahtikin uutta kasvustoa. Eipä sii-nä ole auttanut muu kuin mennä aina vain syvem-mälle juurien onkaloihin.

Siinä kaivaessani mieleeni tulivat Paavalin sanat:“... pankaamme pois kaikki mikä meitä painaa, jasynti, joka niin helposti kietoutuu meihin...” (Hebr.12:1)

Katsellessamme mennyttä elämäämme ja nykyistävoi mieleemme tulla yhtä ja toista. Paholainenkinmuistuttaa ja syyttää, millaisia me olemme. Toisaaltataas Pyhä Henki kutsuu meitä lempeästi Jee suksenluo, joka tuli, otti meidän syntimme ja kantoi ne ristil-le, jotta hän saisi olla myös meidän syntien anteeksi-antava Vapahtaja.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan temppelissäolevasta kahdesta rukoilijasta, joista toinen vuodattisydämensä tuskan rukoilemalla: “Jumala ole minullesyntiselle armollinen!” Jeesus sanoi hänestä, että hänlähti kotiinsa vanhurskaana. Publikaani uskoi Jeesuk-sen uhriin, jota päivittäiset uhri toimitukset temppelis-sä kuvasivat. Hän meni kotiinsa syntinsä anteeksisaa-neena.

Ristillä oleva ryöväri pyysi: “Muista minua, kun tu-let valtakuntaasi.” Jeesus vakuutti hänelle, että kaikkimennyt on anteeksi annettu. Hänen ristillä vuotanutverensä on puhdistanut hänet, ryövärin, kaikista syn-neistä. Ryöväri sai kuolla rauha sydämessään.

Ilman ristiä laki tuomitsisi meidät kuolemaan. Il-man ristiä ei olisi armoakaan.

Ristin juurella löytyvät uskon kuuliaisuuden, kil-voittelun, oikeat vaikuttimet. Siellä syntyy vastenmieli-syys syntiin, rakkaus Jumalan lakiin sekä usko ja luot-tamus armoon. Kaikki nämä saavat oikeat mittasuh-teet katsellessamme ristilläriippuvaa Vapahtajaamme,Jeesusta Kristusta.

Raili PoutanenVampula

19.11. Älkää, rakkaat ystä-vät, unohtako tätä: Her-ralle yksi päivä on kuintuhat vuotta ja tuhatvuotta kuin yksi päivä..2. Piet. 3: 8

20.11. Kasvakaa meidänHerramme JeesuksenKristuksen armossa jatuntemisessa. Hänellekunnia nyt ja iankaikki-suuden päivään asti. Aa-men. 2. Piet. 3: 18

21.11. Kuningas vastaaheille: ”Totisesti: kaiken,minkä te olette tehneetyhdelle näistä vähäisim-mistä veljistäni, sen teolette tehneet minulle.”Matt. 25: 40

22.11. Sinä uskollinen, sinävanhurskas, vastaa mi-nulle! Älä vaadi palveli-

jaasi tuomiolle, sillä si-nun edessäsi ei yksikäänole syytön. Ps. 143: 1-2

23.11. Sinun luonasi olenturvassa. Sinä olet minunJumalani - opeta minuatäyttämään tahtosi! Si-nun hyvä henkesi johdat-takoon minua tasaistatietä. Ps. 143: 9-10

24.11. Tuhannet ja taas tu-hannet palvelivat häntä,miljoonat seisoivat odot-taen hänen edessään. Oi-keus asettui istumaan, jakirjat avattiin. Dan. 7: 10

25.11. Hänet saatettiin Iki-aikaisen eteen, ja hänelleannettiin valta, kunnia jakuninkuus, kaikkienkansojen, kansakuntienja kielten tuli palvellahäntä. Dan. 7: 13-14

Talvisodan syttymisenmuistoksi kirkkoiltaHelsingin Eirassa Mika-el Agricolan kirkossatiistaina 30.11. klo18.30. Järj. KarjalanLiitto ja Helsingin Tuo-miokirkkoseurakunta.

Kurkijoen Marttayhdis-tys ry:n joulujuhla sun-nuntaina 5.12. alkaen klo10 Kanta-Loimaan kir-kossa.

Loimaan Seudun Karja-laseura ry:n joulujuhlasunnuntaina 5.12. klo 14Loimaalla.

Kurkijoki-Seura ry:n jou-lujuhla sunnuntaina12.12. klo 14 Karjalata-lolla Helsingissä.

Tulossa

– Hiitolan ja Kurkijoen sukutut-kimuspiiri kokoontuu torstaina25.11.2004 Karjalatalon Wärtsilä-salissa klo 18.00, os.. Helsinki, Kä-pylänkuja 1. Hahmotamme pitäji-ämme kylien kautta, vuorossa Mus-tola ja Savii. Jatkamme sukututki-mustietojen vaihtoa. Saapua voi joklo 15 alkaen. Tervetulleita ovatkaikki hiitolaisia ja kurkijokelaisiasukuja tutkivat. Lisätietoja tarvitta-essa Veikko Revolta puh. (03) 7622147 tai 050-560 6049, sähkö[email protected].

Olen saanut todella lämpimän vastaanoton tultu-ani takaisin Kurkijokelaisen päätoimittajaksi. Sydä-mellinen kiitokseni kaikille onnentoivottajille. On-nea tietenkin aina tarvitaan, ja onnentoivotuksennekantavat pitkälle. Ne hykerryttävät mukavasti mie-lessä.

Olen pahoillani, etten ehdi kaikille kirjeitse taisähköpostitse yhteyttä ottaneille lähettää henkilö-kohtaista kiitosta, mutta kaikille teille, ystäväni, len-tää lämmin aatokseni. Kiitokset myös kukkia ym.minulle tuoneille. Mahdoinkohan teitä kaiken tohi-nan keskellä tarpeeksi kiittää? Tuomisenne kuiten-kin muistuttavat teistä, ja kun katseeni kohdistuukuhunkin niistä, ajatukseni viivähtää sen tuojassa.Toivon, että saan teistä edelleen korvaamatonta apuatässä yhteisessä projektissamme.

Kurkijokelainen täyttää tässä kuussa peräti 55vuotta, joten on syytä kiittää myös kaikkia lehtem-me alullepanijoita ja päätoimittajia ja ennen kaikkeaavustajia eli lehteemme kirjoituksia lähettäneitä..Lehtemme toimituksenhan ovat kulloisenkin päätoi-mittajan ohella muodostaneet kaikki Kurkijokelai-sen ystävät, jotka omaa aikaansa ja rahojaan säästä-mättä ovat toimittaneet juttuja ja valokuvia lehteem-me painettavaksi. Kellekään näistä ”ystävätoimitta-jista” ei ole maksettu palkkioita heidän vaivoistaan.

Kurkijokelaisen ensimmäinen päätoimittaja oli

Toivo Taitonen, toimien noin 1,5 vuotta. Juho Toivi-ainen jatkoi hänen jälkeensä ollen päätoimittajanayli 11 vuotta. Teuvo Ahokkaan kausi lehden toimi-tuksen johdossa kesti ensimmäisellä kerralla vuo-den, mutta toinen kerta 1990-luvun alkupuoliskollaoli jo kuuden ja puolen vuoden mittainen.

Kirsti Haavisto oli lehden ensimmäinen naispuo-linen päätoimittaja. Hänen uransa ei kestänyt täyttävuotta. Mutta hänen jälkeensä toimen otti vastaanUuno Varjus, joka ehti toimia Kurkijokelaisen pää-toimittajana peräti 24,5 vuotta. Arvi Heinonen toi-mitti lehteä vuosina 1994-95 vähän alle vuoden,minkä jälkeen ensimmäinen toisen polven kurkijo-kelainen eli Raija Hjelm astui remmiin vähän ylineljäksi vuodeksi.

Uuden vuosituhannen Kurkijokelainen otti vas-taan Marjatta Sihvosen johdossa. Hänen kautensa jäipuolen vuoden mittaiseksi. Eino Vepsä oli toinen2000-luvun päätoimittaja ollen vetovastuussa noinkolme vuotta. Ensimmäinen ei-kurkijokelainen pää-toimittaja palkattiin vuonna 2003. Maire Soiluvateki ensimmäiset lehtensä toukokuussa 2003 ja vii-meisensä lokakuussa 2004.

Onnea 55-vuotiaalle!

Raija Hjelm

Kurkijokelainen-lehti onsaanut marraskuun alussauusvanhan päätoimittajan,kun Raija Hjelm kutsuttiinlehden vetovastuuseen.

- Oli kuin kotiin olisi tul-lut. Olen saanut erittäinlämpimän ja ystävällisenvastaanoton. On ilo aloittaa

työ näin myönteisessä ilma-piirissä, Hjelm kommentoipaluutaan.

Hjelm toimi lehden pää-toimittajana yli neljä vuotta1990-luvun alkupuoliskol-la.

- Työtä on todella paljon,sillä päätoimittaja vastaa

Loimaan Lehti kirjoitti tiistaina 16.11.2004:

Raija Hjelm tuli takaisinKurkijokelaiseen

myös lehden ilmoitus- ja ta-lousasioista sekä toimiiKurkijoki-Säätiön asiamie-henä, Hjelm kertoo toimen-kuvastaan.

Hjelm (o.s. Hartikka) onsyntynyt vuonna 1951 Ka-rinaisissa, mutta isän puo-lelta sukujuuret ovat Kurki-joen Otsanlahdella. Koulu-tukseltaan Hjelm on yo-merkonomi.

55 vuotta vanhalla Kur-kijokelaisella on vajaat2000 tilaajaa. Lehti on ai-noa joka viikko ilmestyväpakkoluovutetun Karjalanevakkojen pitäjälehti.

- Näyttää, että kiinnostusomien vanhempien kotiseu-tuun on lisääntymässä juuriminun ikäisteni joukossa,sillä lehti on saanut myösuusia tilaajia, vaikka luon-nollinen poistuma karsiikinrankasti lukijakuntaa,Hjelm toteaa.

Uusi päätoimittaja toi-vottaa kaikki vanhat kirjoit-tajat jatkamaan arvokastatyötä lehden hyväksi.

- Toivon, että saisimmepaljon uusia avustajia.Kaikki pöytälaatikkokir-joittajat rohkeasti tarjoa-maan juttujansa Kurkijoke-laiseen. Otamme ne ilollavastaan, Hjelm sanoo.

Sari KeskitaloLoimaa

Raija HjelminKurkijokelaisen

toimituksessakuvasi

Kari Nummila,Loimaan Lehti.

Perjantaina 19. marraskuuta 2004 – Nro 46 – 3

Kuva 38 Viikko 46 (12.11.04)

Tyttöjä taitaa hieman paleltaa tässä talvisessa luokkakuvassa. Opettajalla ja pojilla onsentään takit päällä. Muistuisiko kuvan ottamisaika tai ˆpaikka mieleen?

Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojonperäntie 446, 32260 Kojon-perä tai puhelimitse 050-4036050 Maria Kauppinen tai sähköpostilla:[email protected] tai [email protected].

1. Minkä kauden Suomessaaloitti Helmikuun mani-festi vuonna 1899?

2. Mikä rintamerkki onnimeltään Tammenlehvä?

3. Minkä uskonnollisenryhmän jokakesäinensuurtapahtuma Suviseu-rat on?

4. Montako karhua laske-taan asustelevan Suomes-sa?

5. Montako kesämökkiämaassamme on?

Ken tietää?Kuva Kurkijokimuseon kokoelma

Karjalan Liiton ja senjäsenseurojen tilaisuuksiavuonna 2004Tilaisuudet KarjalatalollaHelsingissä ellei toisinmainittu. Karjalan Liitto ry,Käpylänkuja 1, 00610 Hel-sinki, puh. 09-7288 170

Marraskuu19.11. Avoimet ovet Karja-

latalossa19.11. Nuori mylläri -näy-

telmän esitys20.11. Suur-Jaakkimalais-

ten Öitsit20.-21.11. Järjestötoimin-

nan kehittämisseminaarija liittovaltuusto

27.11. Kaisanpäivät, järj.Käkisalmen kaup. Rou-vasväenyhdistys

28.11. Nuori mylläri -näy-telmän esitys

30.11. Talvisodan syttymi-sen valtakunnallinenmuistotilaisuus, Agrico-lan kirkko, Helsinki

Joulukuu3.12. Nuori mylläri -näytel-

män esitys5.12. Nuori mylläri -näytel-

män esitys6.12. Itsenäisyyspäivän

juhla10.12. Nuori mylläri -näy-

telmän esitys11.12. Nuori mylläri -näy-

telmän esitys

Tapahtuma-kalenteri

N:o 46. Lauantaina marraskuun 20. p:nä 1954

Hymyähuuleen

6. Minkä järven rannallaKolin kansallispuistosijaitsee?

7. Missä tehtiin ns. neilik-kavallankumous vuonna1974?

8. Miksi x-säteilyä ylei-semmin kutsutaan?

9. Kuka oli Väinämöisenäiti?

10. Monelleko naiselle onmyönnetty rintamapal-velustunnus?

Arokallio Elsa, arkkitehti,ruustinna

Arokallio (ent. Pettersson)Gustaf, rovasti, kansan-edustaja

Arppe Nils Jonathan, toh-tori

Cleve Kaarlo Zachris,agronomi

Enckell Olof, suomen-ruots. kirjailija, profes-sori

Enckell Torger Carolus,taidegraafikko, taide-maalari

Fagerström Viktor Arvid,agronomi, maanviljelys-neuvos

Gummerus Kaarlo J.,eläinlääkäri

Hakulinen Veikko, huippu-hiihtäjä

Hakulinen Viljo O., vara-tuomari

Hakulinen Rainar, fil. triHuittinen Kaapro, kansan-

edustajaHukkanen Saimi, rehtoriHurme Emil F., kelloseppä

Hurme Kaarlo, tohtoriHäkli Jaakko, maakauppiasHällström J. Erkki, maan-

viljelysneuvos, opiston-johtaja

Immonen Toivo, rovastiKiiski Pekka, kansanedus-

tajaKoho Lauri, kenraaliluut-

nanttiKoho Martti, kansanhuol-

topäällikköKorjonen Gabriel, maa-

kauppias, ”Kunnan Isä”Kosonen Pentti, rehtori, fil.

triKyytinen Pekka, fil. maist.,

Kurkijokelaisen ”isä”Lankinen Toivo, kanttoriLind G. A., kamreeriLukka Onni, kanttori-urku-

riMarkkula Reino, viihdetai-

teilija, säveltäjäMelartin Erkki, säveltäjäMeriläinen Kosti, taide-

graafikko, taidemaalariMylén Juho, kauppiasPalmu (ent. Palmroos)

Suurin kurkijokelainen-äänestys

Yleisradion TV1:ssä on käynnissä Suu-rin Suomalainen –äänestys. Siitä innostu-neena ajattelin, että olisi hyvä pistää pys-tyyn äänestys Suurimmasta kurkijokelai-sesta. Kurkijoella syntyi ja asui mittavajoukko suuria suomalaisia.

Äänestysaikaa on tämän vuoden lop-puun. Äänestää saa heti. Ketä tahansa Kur-kijoella syntynyttä tai Kurkijoella tiettäväs-ti asunutta saa äänestää. Jokaisella Kurkijo-kelaisen lukijalla on yksi ääni. Kaikkien ää-nestäneiden kesken arvotaan kirjapalkinto,joten äänestäessään olisi hyvä muistaa ker-toa myös oma nimi ja osoite tai puhelinnu-mero.

Koska äänestää voi ketä tahansa, pitäisihänestä kertoa mahdollisimman tarkka nimi

ja arvo, ammatti tai tehtävä, missä on toi-minut.

Ensi vuoden Kurkijokelaisen numerois-sa kerromme äänestyksen tuloksen ja ju-listamme jonkun henkilön Suurimmaksikurkijokelaiseksi. Tulemme myös ensivuoden lehdissä kertomaan näistä menes-tyneistä henkilöistä. Heistä tehdään henki-lökuvat mahdollisuuksiemme mukaan.

Äänestää voi joko kirjeitse osoitteellaKurkijokelainen, Vesikoskenkatu 13 as 21,32200 LOIMAA tai soittamalla puh. (02)762 2551 sekä 050-521 3336, lähettämällätekstiviestin numeroon 050-521 3336 taiihan mielellään sähköpostitse osoitteella:[email protected] kertoa oma nimesi ja yhteystietosi.

Siilas, kanttoriPölkki Lauri, ylijohtaja,

maat.- ja metsät. triRahiala Kari, kamarineu-

vosRasilainen Oskari, kanttoriRelander Evald, rehtoriRelander Lauri Kristian,

Tasavallan Presidentti1925-31

Räsänen Veli JohannesPaavo Bartholomeus,fil. tri

Sonck O. E., professoriSonni Artturi Gustaf, met-

sänhoitajaTeräntö Pekka, valokuvaa-

jaToiviainen Juho, päätoi-

mittajaVarjus Uuno, päätoimittajaVeijalainen Pekka, postin-

kantaja, majatalon pitä-jä

Veikkolainen Eero, tohtoriÄikää Tauno, dipl.urkuri

ja –pianisti, directormusices

Kurkijokelainen Pekka Kemppinen s. 1919 opettamassa porilaiselle James Ekille s. 1919 jal-karätin oikeaa käärimistä Kannaksella vuonna 1941. Kannonpää, jolla Ek istuu, sijaitsi Vii-purin läänin Pyhäjärven Lohikosken kylässä lähellä Makkaroiden kotia. Makkarat ovatvaihtaneet sittemmin nimensä Mäkilevoksi. Arvi Makkaran sisar oli keksinyt uuden nimensiitä, kun Konevitsan kalastajat olivat käyttäneet heidän mäkeään lepäämiseen.Kemppisen Pekka asui vaimonsa Meerin kanssa sodan jälkeen Keuruulla, jossa heidän poi-kansa Raimo syntyi 1946. Aarno oli syntynyt 1943 ja Seppo niin ikään Keuruulla vuonna1945. He asuivat postitalon yläkerrassa, jossa Raimon syntymän aikoihin Elma Kokkonenoli kaitsemassa Aarnoa ja Seppoa. Pekan äiti Karoliina Kemppinen asui heidän kanssaan.Kun Elma pesi lattioita, Karoliina neuvoi: ”Vaiha vettä välillä.”

Elmanvalokuvakokoelmasta

Ruoanlaittoa harrasta-valta ystävältäni tipahteliusein ruoka-aineita keitto-kirjan ohjeiden päälle. Mel-kein jokaiseen hänen suo-sikkikeittokirjansa sivuunoli tarttunut hedelmää, jau-hoa, sokeria tai kananmu-naa. Lahjoitin hänelle upo-uuden samanlaisen kirjan.Hän ilahtui kovasti ja antoivanhan kirjansa myyntä-väksi kirpputorille. Siellämuuan tyttö käänteli kirjantuhruisia lehtiä ja sanoi äi-dilleen: ”Hei katso, äiti, täs-sä keittokirjassa on näytteetmukana!”

*********

Seuraavassa joitakin esimerkkejä suurista kurkijokelaisista:

pe 19.11. Elisabet, Liisala 20.11. Jalmari, Jarisu 21.11. Hilmama 22.11. Silja, Seljati 23.11. Ismoke 24.11. Lempi, Lemmikki

to 25.11. Katri, Kaisa,Kaija

pe 26.11. Siskola 27.11. Hilkkasu 28.11. Heinima 29.11.Aimo


Laihian Potilassa asuvaja Vaasassa atk-alan tehtä-vissä työskentelevä HeikkiPeltomäki kokosi arkisto-tiedoista, muistiinpanoistaja aikalaiskertomuksistayksityiskohtaisen aineistonViljo August Laaksosta(13.8.1895-30.9.1950).Tämä jääkäriksi Saksaanlähtenyt nuorukainen elikaikki Suomen itsenäisyys-ajan kriisit ja sodat. Hänjohti jatkosodassa rykment-tiä.

Viljo Laakso haavoittuimenettäen jalkansa, jostanimi Puujalka-Laakso tuli.Myöhemmin viimeisenäMannerheim-ristin nro 191saaneena lempinimi muut-tui luontevasti Puujalkarita-riksi.

Laakso taisteli koulutta-miensa vapaaehtoistenkanssa tärkeimmät vuoden1918 taistelut. Hän oli rin-tamavastuussa talvisodanSummassa ja jatkosodan ai-

Puujalkaritarin kirjoittanut Heikki Peltomäki (oik.), kirjailijan vaimo Pirjo Peltomäki, Puujalka-ritarin eli jääkäri Viljo August Laakson tytär Ria Virevuo ja Laakson lähettiupseeri ja adjutantti,dipl.ins. Gunnar Laatio kirjan julkistamistilaisuudessa 18.11. Loimaan Heimolinnassa.

Puujalkaritarikaan erilaisissa tehtävissähaavoittumiseensa saakka.

Kirja on itsenäisyytem-me ajan historiaa parhaim-millaan, vuosien 1917 ja1918 ajankuvausta runsainelainauksineen lehdistä jamuistiinpanoista. Loimaa-laisen Ooli Oy:n kustanta-ma Heikki Peltomäen kir-joittama kirja avaa lukijallemyös toisenlaisen Laakson.Siellä vellovat synkkä kos-tonhalu ja vihan vuosien ta-pahtumat.

Myöhemmin siviilielä-män Laakso oli huomaavai-nen puoliso, yhteiskunta-vaikuttaja sekä liikemies.Hän sopeutui pakosta uu-teen yhteiskuntaan viimei-sen sotavuoden 1945 jäl-keen. Armeija oli silloin ta-loudellisesti ja aatemaail-maltaan uudessa tilantees-sa. laakson pitkä asepalve-lus loppui erikoisessa tilan-teessa. Hän vain kävi il-moittautumassa uuden pal-

veluspaikkansa esimiehel-le.

Viljo Laakso kuului nii-hin tärkeiden upseerienryhmään, joista ei 60 vuo-teen ole sankaritarinaa ker-rottu. Hän esiintyy monienaikalaistensa muistelmissahenkilönä, josta ei aina kir-joitettu kaikkea. Nyt Laak-son tausta, toiminta ja ole-mus on kirjattu laajaksi ku-vaukseksi. Kirjan sivuillasaavat paikkansa itsenäi-syysajan vaikuttajat tasa-vertaisina Puujalkaritarinrinnalla.

Seuraavassa suora laina-us kirjasta Puujalkaritari s.243-244

Hyvät on merkitKansanperinteessä kis-

salla sanotaan olevan seit-semän henkeä ja Isäkissantapaus osoittaa, että jutus-sa on perää. Viljo Laaksol-la oli haavoittuessaankintuuria ainakin seitsemänmiehen edestä. Hän oli Toi-vo Ahtimolle vakuuttanut,ettei kettu koloonsa kuole,mutta vähältä piti. Tapauk-sesta ei puutu koomisia-kaan piirteitä.

Viholliseen nähden lop-pumattoman uteliaana mie-henä Laakso lähti myösmaaliskuun kolmannen päi-vän aamuna tavanomaisel-le kierrokselleen eteen.Tarkkaan tiedusteluun olitavallistakin enemmän syy-tä, sillä vihollinen vasta le-vittäytyi alueelle. NiinpäLaakso hiihti yhdessä tais-telulähettinsä kanssa Ran-talan kartanon maastossavähäiseen mäkeen ei-ke-nenkään maalla Kärstilän-järven itäisen lahden etelä-puolella. Edessä oli Viipu-rista pohjoiseen kulkevarautatie ja sen etupuolellasamansuuntainen sähkö-voimalinja.

Tutkiessaan kiikarillamaastoa Laakso huomasiheitä kohti hiihtävän neli-miehisen partion. Laukka-nen, jolla oli erikoisen tark-kakäyntinen kivääri, ottimakuulta hyvän ampuma-asennon ja odotti, kunnesLaakso käski ampua. Kunpartiosta oli selvitty, jatket-tiin parisataa metriä poh-

joiseen kohti aluetta, jossaPerojoki laskee Kärstilän-järveen. Onni Laukkanenkertoo:

”Jouduimme nyt aivanaukealle pellolle, lepikkoselkämme takana. Laaksoryhtyi jälleen kiikaroimaan,ja minä otin kaiken varaltaampuma-asennon. Edessäpellolla oli sähkölinjan A-pylväs ja sen juurella ha-vaitsin pari tummaa kohou-maa.

Aioin juuri kertoa ha-vainnoistani komentajalle,kun kohoumien välistä vä-lähti pikakiväärin suuliek-ki. Luodit iskivät ympäril-lemme ja yksi osui seiso-vaan Laaksoon ilkeästi mä-jähtäen. Hän kaatui suksil-taan ja virkkoi rauhallisestikuten aina.

- Nyt osui. Autathanpois?

- Mihin osui? kysyin ryö-mien lähemmäs.

Vastausta ei enää tullut –tajunta oli mennyt. Osumaoli paha.

Ryhdyin selvittämään ti-lannetta. Olimme kahdenparisensataa metriä patal-joonan linjojen edessä.Laakso makasi hangessajalat pahasti vääntyneinä

suksisiteiden vuoksi – hä-nellä oli sotaväen hikilau-tojen sijasta omat kiintosi-teet ”hikkorit”. Kyljen allaoli nopeasti laajeneva veri-läiskä.

Irrottelin sukset hänenjalastaan, samoin omistani.Käänsin Laakson selälleenomien leveämpien suksienipäälle ja ryhdyin vetämäänhäntä omille linjoille vetä-en suksien kärjistä ja ryö-mien takaperin lumessa.Homma oli tosi tukala.Aluksi en ollut järkytyksel-täni edes huomannut, ettävihollinen paahtoi jatku-vasti aluetta pikakivääril-lään. Tuli osui tälläkin ker-taa onneksi hiukan liianylös – luodit napsahtelivatlepikossa pudottaen oksiaja puunsälöjä päällemme.

Noin 50 metrin päässäetenemissuunnassammenäin ison kiven. Se voisitarjota pelastuksen! Toivoantoi uusia voimia ja niinsain komentajan raahattuakiven suojaan.

Makasin lumessa hiestälikomärkänä ja aivan uupu-neena miettien jatkotoi-menpiteitä. Pelastumisem-me oli ollut ihmeellinen –olimme tässä välitavoit-

teessa toistaiseksi turvassa,mistä saimme kiittää vainvihollisen kehnoa ampu-mataitoa.

Laakso tuli tajuihinsa.- Missä ollaan…? hän

sanoi hiljaa.- Tulisuojassa, herra

kapteeni! vastasin ilahtu-neena.

- Hyvät on merkit…”Laukkanen kiirehti

omalle puolelle hakemaanapua. Lääkintämiesten ah-kiossa Laakso vedettiin vilt-tiin käärittynä turvaan jakiireesti Jsp:lle. Laukkanenei uskaltanut sanoa linjas-sa, ketä vietiin, ettei poruk-ka olisi hätääntynyt, silläjatkuva liikarasitus, kasva-vat tappiot ja vaikea taiste-lutilanne olivat painaneetmielialan muutenkin alas.Siksi hän peitti viltillä myöskomentajan nappihiihto-kengät, jotka koko pataljoo-na tunsi.

Jsp:lle kiirehti myös vän-rikki Laatio. Hän luuli paa-reilla makaavan komenta-jan olevan tajuton ja mu-rehti, että siihen taisi nytLaakson pataljoonan tarupäättyä. Silloin kuului tuttuääni: ”Ei pojat, te pidättehuolen, ettei se pääty.”

Heikki Peltomäki kirjoitti omistuskirjoituksia uunituoree-seen kirjaansa. Kirjan on kustantanut loimaalainen Ooli Oy.

Kurkijokelaisessa on joaiemmin (nro 33/20.8.2004) uutisoitu viimekesänä Porissa Hiitolan pi-täjäjuhlien yhteydessä jär-jestetty Hengellinen mati-nea, mutta lienee paikallaanpalata uudelleen siellä esi-tettyjen Heikki Konton ru-nonsäkeiden ajatuksiin.

Lausuntataiteilija Sirk-ka-Liisa Laaksonen (s.Huuhka Hiitolan Veijalankylästä) esitti kyseisessämatineassa useita isänmaal-lis- ja karjalaisaiheisia ru-noja, muun muassa RailiMalmbergin ”Rakkaudentunnustus isänmaalle” ja

PitäjäjuhlienHengellinenmatinea

Aino Runteen ”Karjalan ru-kous”. Hänen esityksensäolivat pysähdyttävää kuun-neltavaa. Runojen ohessakuultiin nautittavaa musiik-kia, sekä soololaulua ettäsellonsoittoa.

Sirkka-Liisa Laaksonen,joka tunnetaan myös viih-detaiteilija, säveltäjä PetriLaaksosen äitinä, esittimyös Heikki Konton runon”Se tuhannesti kerrottu ta-rina”.. Heikki Kontto olisyntynyt Johanneksessa,mutta evakossa asui ja kuo-li Paimiossa.

Sirkka-Liisa Nylander

Se tuhannesti kerrottu tarinaSinä yönä he lähtivätkun pakkastähdet kiiluivat taivaallaja Karjala loimusi lieskoina ja savuna.Sinä yönä he lähtivätkun maan päälle oli astunut hävityksen Jumalaverta käsissään.Länttä kohti kulkivat vanhukset, naiset ja lapset,tuhkana takana kalliit kodit.Mikä oli se syy, sen historia opettakoon.Laulajan aihe on ihminen,rakentava, kärsivä, kysyvä.Kukaan ei tahtonut sotaa, se tuli, mistä?Tänään tässä, kun kesä kukkii näkevien silmiin,¨valtimomme sykinnässä Karjala elää,ja ne ihmiset, jotka raatoivat, uneksivat ja toivoivat,ja jotka sammuivat mullaksi multaan.Sinä yönä he lähtivät kun historialehdellä rapisi kiihkeä kynä.Ja tulevien päivien eteen lankesi musta varjo.Mutta tänään tässä,kun hengitämme kesätuulta,voimme nähdä, olemme Johdattajan katseen alla.

Heikki KonttoSirkka-Liisa Laaksosen (s. Huuhka) nuorekas olemus jaeloisa esiintyminen jäivät kesällä 2004 Hiitolan pitäjäjuhlilleosallistuneiden mieliin. Kuvan otti Saara Paukkunen.


Mauri Lankisen pu-heenjohtajuus kesti18 vuotta.

Hiitolan Pitäjäseura ry:nsyyskokoukseen 9.11. Po-rissa osallistui 37 henkilöä.Kokouksen puheenjohta-jaksi valittiin Väinö Braggeja pöytäkirjanpitäjäksi seu-ran sihteeri Raija Laakso-nen.

Seuran puheenjohtajana18 vuotta toiminut MauriLankinen ilmoitti avauspu-heessaan, että tämä olisi hä-nen viimeinen vuotensa pu-heenjohtajana. Hän katsoi,että nyt seuran ollessa ”hui-pulla” on helppo jättää oh-jakset nuoremmalle polvel-le. Mauri Lankinen korostiaina, että kun on hyvät apu-laiset, on helppo toimiaseuran puheenjohtajana.

Seuran uudeksi puheen-johtajaksi valittiin JoukoHämäläinen, toisen polvenhiitolainen. Tehtävä onhaasteellinen, sillä varmas-ti myös uudelta puheenjoh-tajalta odotetaan menestyk-sellistä seuran johtamista.Näin varmasti tapahtuukin,onhan apuna uusiutunut te-hokas hallitus. Onnea Hii-tolan Pitäjäseuran uudellepuheenjohtajalle.

Pitäjäseuran hallitus ko-konaisuudessaan, AhokasEino, Ketola Terttu, Laak-sonen Raija, Niemi Aila,Peltomaa Leena (uusi), Pel-tomaa Milja, RajainmäkiSinikka, Ruotsalainen Airija Savolainen Teuvo. Vara-jäseninä Bragge Väinö(uusi), Sinkkonen Veijo(uusi) ja Vihavainen Ari. Ti-lintarkastajiksi valittiinedelleen Kaija Kokko jaAira Järvenpää ja varalle

Kyösti Kekki ja Ilmari Ee-rikäinen.

Tiedossa vilkastatoimintaa

Toimintasuunnitelmaankuuluu edelleenkin Hiitolanpitäjäjuhlien, iltamien sekääitienpäiväjuhlan järjestä-minen. Lisäksi järjestetäänedelleen tarinailtoja kerrankuukaudessa eri teemojenmerkeissä.. Uusi toiminta-vuosi aloitetaan perinteises-ti hengellisellä tarinaillalla.

Luvassa on myös koti-seutumatkoja ja kesäretki,käydään tervehtimässä sää-tiön leiriläisiä piiraskahvi-en kera, pidetään pilkkiki-sat ja ongitaan kilpaa myöskirkkoveneestä. Touko-kuun viimeisenä sunnun-taina tehdään retki Karvi-aan, osallistumme silloinKarvian karjalaisten järjes-tämään kirkkopyhään jasen jälkeen ohjelmalliseentilaisuuteen.

Pikkujoulu-tarinaillassaseura tarjoaa jälleenriis’huttuu ja rusinasoppaatorttukahvien kera.

Vuoden tapahtumat päät-tää 4. adventtina Karjalaanjääneiden vainajien muisto-merkillä Porissa yhteinenkynttilätervehdys menneitäsukupolvia muistaen.

Tietysti lukuisten itse jär-jestettyjen tapahtumien li-säksi osallistumme Karja-laisiin kesäjuhliin Lahdes-sa, sekä muihin niin liiton-,piirin- kuin naapuriseuro-jenkin järjestämiin tilai-suuksiin.

Hallitus voi halutessaanpäättää järjestää myös mui-ta mielekkääksi katsomiaantilaisuuksia ja tapahtumia.

TalousassiitHallitus esitti jäsenmak-

sun suuruudeksi entiset 9euroa varsinaiselta jäsenel-tä ja 18 euroa kannattavaltajäseneltä. Kokous hyväksyihallituksen esityksen. Ra-hastonhoitajan esittämäseuran tulo- ja menoarvionäytti ainakin paperilla hy-vin ”sopuisalta”, ja tulotnäyttivät kattavan menot.

Ilmoituslehtinä käyte-tään edelleenkin Satakun-nan Kansaa, Karjala-lehteäja Kurkijokelaista. Lisäksitammikuussa postitetaanjäsenkirje. Kokous antoihallitukselle valtuudetpäättää edustajista sekä va-lita ehdokkaat piirin eri toi-mikuntiin.

Juhlava tarinailtaIlta aloitettiin juhlavissa

tunnelmissa, sillä seuram-me hallituksen ”tehokak-sikko” rahastonhoitaja Mil-ja Peltomaa ja seuranemäntä Sinikka Rajainmä-ki olivat saavuttaneet kun-nioitetut 70 vuoden iät.”Tytöille” luovutettiin Hii-tolan viiri ja laulettiin on-nittelulauluja.

Myös lauluryhmä ”Eva-kot” onnitteli näitä alustaasti lauluporukassaan mu-kana olleita tyttöjä, ja mi-tenpä muutenkaan kuin tie-tysti laulamalla heille ihanomatekemänsä laulun.

Nämä molemmat päivän-sankarit ovat lapsina asuneetlähinaapureina Laatokanrannalla. Koska vähän aiem-min heidän myös 70 vuottatäyttänyt koulukaverinsaTerttu Ketolakin oli paikal-la, oli luonnollista laulaanäille kolmelle Nehvolan

Sanat: Airi, Raija ja VilleSävel: Korholan komiassa talossa

Hiitolan Pitäjäseurassa ompi kaksityttöä komiaa,Hei juu ja vai niin… on ainakinkaksi komiaa.Toinen tyttö on Milja-tyttö ja toisellanimenä on Sinikka,Hei juu ja vai niin… ovat tytöt Miljaja Sinikka.Sinikka se häärääpi emäntänä, jaMilja niitä rahoja paimentaa.Hei juu ja vai niin… No, hyvinhänse niitä paimentaa.Laatokan rannalla ennen sotia tytötnämä lapsena kirmaili,Hei juu ja vai niin… siellä Laatokanrannoilla kirmaili.Sota-aika se kaiken muutti jaelämän kokonaan mullisti,

Jouko Hämäläinenhiitolaisten johtoon

Hei juu ja vai niin… kyllä elämän sekokonaan mullisti.Evakkoon kun lähettiin, ja sota heijätheitti toiselle puolelle Suomea,Hei juu ja vai niin… ihan toisellelaijalle Suomea.Mikko ja Heimo ne silmänsä iski noihinkauniisiin Hiitolan tyttöihin,Hei juu ja vai niin… iski silmänsäHiitolan tyttöihin.Sinikka se Mikolle nyt huttua keittää, jaMilja paistaa Heimolle piirasta.Hei juu ja vai niin… Vai paistaa seMilja piirasta?Nyt nämä tytöt on jo mummoiksi tulleet,mutta silti on heissä vielä kuosia,Hei juu ja vai niin… kyllä silti on heissävielä kuosia.Hei juu ja vai niin… Kyllä kannattaaheitä vielä suosia!

Pitäjäseuran Tytöt

koulua käyneelle seitsen-kymppiselle laulu ”Lapsuu-dentoverille”.

Taisipa tytöille melkeinpala nousta kurkkuun lau-lettaessa ”lapsuuden ajanhellimmän sä leikit kanssa-ni ja olit paras ystäväin ja

ainoo iloni.” Onneksi ei tar-vinnut laulaa säkeistöä”maailma sitten vieroittipois meidät toisistaan”, sil-lä eihän se kaikesta mullis-tuksesta huolimatta ole pys-tynyt näitä ”lapsuudentove-reita” vieroittamaan, vaan

täällä toisella puolen Suo-mea nämä Hiitolan tytöt nythääräävät yhteisten harras-tusten parissa.

Seuraavaa tarinailtaavietetään jouluisissa tunnel-missa 7.12. Tervetuloa.

Raija Laaksonen

Pitäjäseuran Tytöt

”Lapsuudentoverit” SinikkaRajainmäki (vas.), Terttu Keto-la ja Milja Peltomaa yllätettyi-nä onnittelulauluilla HiitolanPitäjäseuran tarinaillassa.

Noin vuosi sitten oliKurkijokelaisessammepuolen sivun kokoinen ker-tomus ja kuva, joka esittipientä hautaa ja sen pientävalkoista ristiä. Tarina jakuva olivat hyvin liikutta-vat ja erikoisesti ne liikutti-vat Rummunsuon Heino-sia.

Rehtori Raimo Salkino-ja Joroisista kertoi siinä ju-tussa, että hänen äitinsävanhempien Immosten ko-tiin oli maaliskuussa 1940saapunut järven jäätä pitkinkahdella hevosella tuotuinakuusi evakkoa Kurkijoelta,viisi lasta ja mummo. Las-ten vanhemmat olivatmuissa sotaan ja evakuoin-tiin liittyvissä tehtävissä erisuunnilla. Vanhin lapsista,Kauko, oli 11-vuotias januorin, Matti, vajaat 2-vuo-tias.

Immostenkin perheessäsiellä Joroisissa oli montalasta, mutta vähän vanhem-pia jo, rintamalla ja lottana,kuten Raimon äiti. Nuo-

rimmat olivat kouluikäisiä.Viime kesänä minä ja

”väliaikana” Kurkijoellasyntyneet kaksi veljeäniJukka ja Urpo sekä Jukanvaimo Marjatta menimmeJoroisiin tapaamaan RaimoSalkinojaa ja muita ”im-moslaisia”. Raimo perhei-neen ja hänen kaksi tätiään,Kerttu ja Elli, ottivat meidätsydämellisesti vastaan jatoivottivat meidät ”taas”tervetulleiksi.

Kuulimme silloin lisääevakkomatkastamme Joroi-siin, joskin minä olin ainoa,joka oli ollut mukana edel-lisellä kerralla. Sillä reissul-la tuli perheeseemme suurisuru, sillä 6-vuotias sisareniAnneli sairastui kurkkumä-tään ja huolimatta sairaala-hoidosta kuoli. 60 vuottasiitä on, mutta hänen hau-tansa on edelleen Joroistenhautausmaalla, ja sitä onmeidän tietämättämme hoi-tanut Raimo Salkinoja. Ei-vät olleet unohtaneet Immo-set evakoitaan eikä sitä, että

leikkitoveri kuoli, kutenElli meille sanoi.

Immoset tiesivät meistävain sen, että jatkoimmematkaamme Pohjanmaalle,mutta internet oli taas ker-ran yhdistämässä asioita.Kiitos Kurkijokelaisen ko-tisivujen.

Me Annelin omaisetolemme syvästi liikuttunei-ta ja kiitollisia Raimo Sal-kinojalle ja heille muillekinkauniista teosta, jollaisia eivälttämättä usein osu mo-nenkaan kohdalle. Liikutta-vaa oli myös kuulla, ettäisän tekemän pienen val-koisen puuristin lahottuaElli oli teettänyt tilalle uu-den samanlaisen, johon olikiinnitetty alkuperäiseenristiin kiinnitetty sepän te-kemä metallilaatta, jossa lu-kee ”Pieni pakolainen AiriKatri Anneli Heinonen”sekä päivämäärät.

Rakel ToivanenNaantali

Pienen pakolaisen Airi Katri Anneli Heinosen haudanäärellä jo vuosia hautaa hoitanut Raimo (vas.), Juk-ka-veli, Rakel-sisko, Urpo-veli ja leikkikaveri Elli.

Pienen Annelin tarinalle jatkoa


Kinnasneulalla ompele-minen, neulominen eli neu-laaminen on ikivanha tek-niikka, joka on ollut käytös-sä paljon aikaisemmin kuinpuikoilla neulominen taikoukulla virkkaaminen.

Ruotsissa on turveker-roksista löydetty kinnas,jonka arvellaan olevanensimmäisiltä vuosisadoil-taajanlaskumme alun jäl-keen. Egyptistä on löydet-ty villasukka, joka ajoittuunoin 300 - 500 jKr.

Suomesta on löydettykirjonnalla koristettu neula-kintaan kappale M i k -kelin Tuukkalan kalmistos-ta ja sukan varreksi arvelturaidallinen tekstiili Karja-lasta Kaukolan Kekomäenkalmistosta. Molemmatlöydöt ajoittuvat suunnil-leen 1100-1300-luvuille.

Neulakinnastekniikkatunnettiin eri puolilla maa-ilmaa, mutta erityisestiSuomessa se on säilynytpitkään kylmän ilmastonvuoksi. Suomessa neula-kinnastekniikka oli ainoatunnettu lankatekniikka1600-luvulle saakka, jol-loin puikoilla neulominenalkoi syrjäyttää sitä lännes-tä alkaen. Neulakintaita onvalmistettu kotiseudullaopittuna taitona, tai työtapaon muistettu vielä 1950-lu-vun lopulla Itä-Suomessa jaKeski- ja Pohjois-Pohjan-maalla. Saman 1950-luvuntutkimuksen mukaan neula-kintaista on säilynyt muis-titietoa siellä täälläLänsi-Suomessakin. Ahve-nanmaalla ja ruotsalaisellaPohjanmaalla kinnasompe-lun perinne on säilynyt1920-luvulle saakka. Kunkintaiden ompelu oli jomelkein unohtunut, levitti-vät karjalaiset siirtolaisettaitoa eri puolille Suomea.

Tavallisimmin neulakin-taat valmistettiin itse kehrä-tystä omien lampaiden vil-lasta. Arkikintaat valmistet-tiin tavallisesti harmaasta japyhäkintaat valkoisesta lan-gasta. Yksiväristen kintai-den suuhun oli tapana om-mella tai myöhemmin vir-kata 1-2 eriväristä kerrosta,jotta omistajan oli helppotunnistaa omat kintaansa.Kirkko- ja ajokintaisiinneulattiin leveät kalvosi-met, jotka koristeltiin värik-käillä kirjontaraidoilla.

Kinnasompelutekniik-kaa on Suomessa käytettymyös jouhikintaisiin, suk-kiin, puisten maitosiivilöi-den siivilälappuihin ja mys-syihinkin. Kinnaspariin ku-

luu lankaa noin 100 g. Pa-rasta on 100-prosenttinenmaalaisvillalanka. Vaalea jakerrattu, melko kierteinenlanka on aloittelijalle hel-pointa käyttää. Lanka voiolla tavallisen sukkalanganvahvuista tai mieluumminvähän paksumpaa.

Neulakintaanteko-ohje

Katso alla kuvat 1–4.1. Kierrä lanka kahdelle

lenkille peukalon ympäri.Ota lankalenkit vasemmankäden peukalon ja etusor-men väliin niin, että pidätkiinni lenkkien yläreunastaja langan alkupää on !enk-kien yläreunassa vasem-malla ja neulassa oleva lan-ka oikealla yläreunassa.

2. Pujota nyt neula lenk-kien alareunaa pitkin oike-alta vasemmalle kahdenlangan ali ja kahden langanyli. Vedä neulaa työstä ulosvain sen verran, että pystytkääntämään neulan suun-nan. Jos vedät lankaa liikaa,seuraavat työvaiheet vai-keutuvat.

3. Vie nyt neula lankojenyläreunaa pitkin vasemmal-ta oikealle kahden langanalta ja kahden langan pääl-tä, siis päinvastoin kuin ala-reunassa. Aseta nyt etusor-mi ja keskisormi työn alle japeukalo työn (myös neulan)päälle, niin että työ on mah-dollisimman hyvin piilossa.Purista työtä niin lujasti,että lankalenkit eivät sot-keennu, mutta neula kuiten-kin liikkuu. Vedä neulaayläviistoon oikealle. Nostalankalenkki peukalolle jakiristä uudeksi silmäksi.

4. Pudota silmä peuka-lolta ja pujota neula taastyön alareunassa oikealtavasemmalle kahden ali jakahden yli ja takaisin ylä-reunaa pitkin vasemmaltaoikealle kahden ali kahdenyli.

Kintaan kärkiTee uusia silmiä, kunnes

nauha on hieman pidempikuin haluttu kintaan kärjenleveys. Kääntyminen ly-hentää ketjua vähän.

Kääntyminen toisellekerrokselle

Käännä nauhan kärkipystyasentoon ja ota neulal-le 3. ja 4. silmän reuna. Voitnyt kääntää työn takaisinvaakasuoraan asentoon.Älä vedä neulaa työstä ulosenempää kuin on tarpeellis-ta neulan suunnan kääntä-

miseksi. Pujota neula taval-liseen tapaan silmien läpi jakiristä uusi silmä peukalol-le. Käännä työ taas pystyynja ota reunasta seuraava jajo edellisellä kerralla muka-na ollut silmä, 4. ja 5. Pujo-ta neula taas tavalliseen ta-paan ja kiristä uusi silmä.Nauha aikaa kääntyä ja kin-taankärki muodostuu.

Toinen ja seuraavatkerrokset

Aloitusnauhan toisessapäässä kääntyminen on hel-pompi. Neulaamista jatke-taan nauhan pään ympäri janeulalle otetaan päästä so-pivat langat. Tarkkaillaan,ettei työhön synny suuriareikiä. Työtä jatketaan spi-raalimaisesti peukalonauk-koon saakka. Kiinnitä uusikerros aina edelliseen ker-rokseen.

Kääntyminen

Uuden kerroksen kiinnit-täminen edelliseen kerrok-seen

LisäyksetTee lisäyksiä molemmis-

sa taitekohdissa tai niidenmolemmin puolin tarpeenmukaan, esim. neljä lisäys-tä kerroksella. Lisäyksessäneula pistetään kaksi kertaasamoihin edellisen kerrok-sen silmiin.

Kintaan lisäyskohdat

Peukalon aukkoTee kämmenosa tarpeek-

si pitkäksi, sillä villalankavanuu ja kutistuu käytössäja pesussa. Valitse kintaankämmenpuoleksi se, jossakerrokset ovat vinompia taimuuten “rumempi” puoli.On ehkä helpompi aloittaaoikean käden kintaasta.Aloita peukalon aukko oi-keassa kintaassa kahdenreunasilmän päästä taitteel-ta. Jätä silmät kiinnittämät-tä edelliseen kerrokseen. Ir-rallisen osan tulee olla 2-6silmää pidempi kuin peuka-lonhangan puoli. Tarkistapeukalon vaatima aukonkoko ja kiinnitä vasta sittenedelliseen kerrokseen.

Kintaan varsiJatka kinnas halutun pi-

tuiseksi. Päätä kinnas käm-menen puolelle. Kiristä vii-meisiä silmiä vähitellen.Voit käyttää apuna tylppä-kärkistä tavallista neulaa.

PeukaloPeukalo tehdään tvvestä

kohti kärkeä. Aloita samal-la tavalla kuin kinnas. Kiin-nitä aloituslenkit ottamallapeukalonaukon kämme-nenpuoleisesta reunastaneulalle kaksi silmää. Jatkatyötä spiraalimaisesti kutenkintaassa. Siirry toisellekerrokselle vinosti aloitus-silmien yli.

Kavenna peukaloa vähi-tellen ottamalla neulalleedelliseltä kerrokselta kak-si uutta ja yksi jo edelliselläkerralla mukana ollut sil-mä. Madalla kerrosta kiris-tämällä silmiä niin, että saatpeukalonkärjestä mahdolli-simman suoran. Ompeleneulalla peukalonkärkikiinni.

Karjalaiset toivat neulakintaatuudelleen Länsi-Suomeen

Valmiita neulakinnastöitä.

Toinen vaihtoehto on ka-ventaa viimeisellä kerrok-sella enemmän. Peukalonkärki supistetaan sitten pu-

jottelemalla työstä tulevalanka viimeisten reunasil-mukoiden läpi. Kärjestä tu-lee näin pyöreämpi.

Eeva-Liisa Veijalainen Rautu-Seurasta (vas.) sekä sisarukset Heljä Suveri ja Riitta SainioKurkijoki-Seurasta keskittyneinä neulakinnasten tekoon.

Eila Liikola Kurkijoki-Seurasta taitaa olla jo aika tekijä.


Helsingin Käpylässä si-jaitseva Karjalatalo täyttäätänä vuonna 30 vuotta. Juh-lan kunniaksi karjalaistenyhteisenä kokoontumis-paikkana tunnetulla Karja-latalolla vietetään avointenovien päivää tänään perjan-taina 19.11. klo 13-18. Mo-nille vuosien mittaan tutuk-si tullut Karjalatalo sijaitseeosoitteessa Käpylänkuja 1,jonne päivän kunniaksi onjärjestetty kahvitarjoilu.

Avointen ovien päivänäKarjalatalolla toimintaansaesittelevät mm. KarjalanLiitto ja sen pääkaupunki-seudun jäsenseurat, Karja-lainen Nuorisoliitto ja Vii-

puri-keskus. Esillä on Kar-jalataloon ja karjalaistenevakkojen vaiheisiin liitty-viä valokuvanäyttelyitä jatalon toimintaan perehdyt-täviä kiertokäyntejä, jotkaalkavat klo 14.30 ja 16.30.Mukana ovat muun muassaWiipuri-yhdistys, Wiipurinarkistoyhdistys ja Pääkau-pungin Karjalaiset.

Wiipurin SoitannollinenKerho esittää musiikkia klo17-18. Lisäksi päivän aika-na Karjalaisen Näyttämön”akat” esittävät miestä ke-huvia katkelmia vasta ensi-iltansa saaneesta Nuorimylläri -näytelmästä. Mu-kana päivässä ovat myös

Nuorisoliiton ilmaisukou-lun oppilaat. Avointen ovi-en yhteydessä on mahdol-lista ostaa viipurilaisia jou-luaiheisia pellavatuotteita,käsitöitä, viipurinrinkeleitäsekä tutustua Karjalan Lii-ton myyntituotteisiin. Saa-tavilla myös liiton entisentoiminnanjohtajan PaavoSuonisen kirjoittama uuni-tuore Uuden Sammon saat-tajaksi – Karjalatalo 30vuotta -historiikki.

Tutustumiskohteina ovat

Talo tutuksi,karjalaisuutta jaViipurin pellavia

Karjalatalolla juhlitaantänään 19.11. avoimin ovin

myös Karjalatalon kirjasto,luovutetun Karjalan pitäji-en mukaan nimetyt salit:Wärtsilä, Käkisalmi, Sorta-vala ja Wiipuri. Nähtävilläovat myös lukuisten karja-laisten urheiluseurojen po-kaalit ja mitalit sekä luovu-tetun Karjalan pitäjäseuro-jen vaakunat, joita ovatmuun muassa Viipurin,Sortavalan, Jaakkiman,Seiskarin ja Suistamonvaakunat. Päivän aikanaesitetään osia Ylen Teema-

kanavalla esitettävästäMuistojeni Karjala -ohjel-masarjasta.

Yhtenä esimerkkinäavoimien päivien monipuo-lisesta ohjelmasta voisi mai-nita kirjastossa tapahtuvatesittelyt. Klo 15 ja 17 kult-tuurisihteeri Saija Pel-vas esittelee kirjaston koko-elmia. Esittely kestää noin15 minuuttia, minkä jälkeensukututkija Heljä Pulli ker-too karjalaisten sukujen tut-kimuksesta. Tämäkin kestää

noin 15 minuuttia, jotenkaksi kertaa saa noin puo-len tunnin tietoiskun Karja-latalon kirjastossa.

30-vuotias Karjalatalovalmistui pitkällisen unel-man ja määrätietoisten pon-nistusten voimin vuonna1974 Karjalan Liiton ja mo-nien karjalaisseurojen yh-teiseksi toimitaloksi. Talonon suunnitellut arkkitehtiInto Pyykkö. Tänä päivänäse on edelleen moninaistenkarjalaisten toimintojenkeskus. Lisäksi talossa toi-mivat muun muassa Virkki-käsityömuseo, tilausperi-aatteella toimiva ravintolaKarelia ja Käpylän Kunto-klubi.

Karjalan Liitto on yli 60-vuotias valtakunnallinenjärjestö, joka perustettiinsodan jälkeen siirtokarja-laisten asioiden hoitajaksi.Nykyisin se ylläpitää karja-laisuutta ja karjalaisia pe-rinteitä ja pitää yllä Karja-lan kysymyksestä käytävääkeskustelua. Liittoon kuu-luu noin 500 jäsenseuraa janoin 60 000 jäsentä.

Eräänä toukokuun sun-nuntaina vuonna 1909 istuiwashingtonilainen rouvaJohn Bruce Dodd kirkossalapsi sylissään kuuntele-massa äitienpäiväsaarnaa.Silloin vietettiin vasta tois-ta äitienpäivää. Hän liikut-tui kyyneliin muistellessaanisäänsä, joka oli perheen äi-din kuoltua kasvattanutseitsemän lastaan. RouvaDoddin mielestä isätkin an-saitsivat oman päivänsä.Saarnan päätyttyä hän kes-kusteli asiasta papin kanssa.Pian koko kyseinen seura-kunta kannatti isänpäivä-ajatusta.

Vuonna 1924 presidenttiCoolidge julisti isänpäivänkansalliseksi juhlapäiväksi.Päivän tarkoituksena oliluoda läheiset suhteet isänja lasten välille. Näin sekääitien- että isänpäivä ovatperäisin Yhdysvalloista.Isänpäivä levisi hitaasti Eu-rooppaan. Ruotsalaiset al-koivat viettää sitä vuonna1931 ja suomalaiset vastavuonna 1970.

Aluksi isänpäivän ajan-kohta vaihteli Pohjoismais-sa. Vuonna 1949 ruotsalai-set liikemiehet ehdottivat,että se olisi kaikissa Poh-joismaissa marraskuun toi-nen sunnuntai.

Isänpäivänviettoon ei olevielä vakiintunut niin pal-jon perinteitä kuin äitien-päivään. Useimmissa per-heissä sitä kuitenkin viete-tään samaan tapaan kuin äi-tienpäivääkin. Eniten siitäovat pyrkineet muistutta-maan liikkeenharjoittajat

Isänpäivääalettiin

Suomessa viettäävuonna 1970

mainoksineen ja näyteikku-noineen. Tyypillisiä isän-päivälahjoja ovat olleetkäyttövaatteet ja dekkari-pokkarit.

Samanlaista valtiotasonvirallista juhlintaa kuten äi-tienpäivänä ei isänpäiväänole liitetty. Perinteisestihänlastenhoito on jäänyt äitienvastuulle. Useimmiten heovat joutuneet olemaan ar-jen ikäviä suuttujia ja huo-lehtijoita, kun isät puoles-taan ovat saaneet sen muka-van maineen, tai sitten heovat voineet jäädä etäiseksiperheen pääksi.

Viime vuosikymmeniinasti isät ovat jossain määrinjääneet sivuun lastenkasva-tuksesta. Kun taas nuorem-missa sukupolvissa molem-mat vanhemmat ovat jaka-neet kasvatusvastuuta.Tämä tullee merkitsemäänmyös sitä, että isänpäivänrooli korostuu entisestään,kun isät ja lapset tulevat lä-heisemmiksi ihan tavalli-sessa arjessa.

Toivottavasti isänpäiväviime viikonloppuna olimukava sekä kaikilla isilläettä heidän läheisillään.

Raili PoutanenLähdeaineistona

Suuri perinnekirja

Onkos moista ennen nähty?Kuinka ihmeessä me,Jotka synnyimme ilman äitiysvoimistelua, neuvo-laa ja äitiyspäivärahaa,Kuinka ihmeessä me,Jotka kasvoimme ilman lapsilisää, päiväkotia jaleikkikoulua,Ilman vaippoja, muovia ja teippiä,Kuinka ihmeessä saatoimme oppiaKonttaamaan ja kävelemään näin kauas – ja kau-an?Kuinka ihmeessä osasimme leikkiä kävyillä,Tikuilla ja litteillä kivillä tietämättä mitäänVirikkeitä antavasta leikkiympäristöstä,Terapiasta ja paneelikeskusteluista aiheena”Lapsi ja kulttuuri”Me, jotka paikatuin polvin

Istuimme rapistuneissa luokkahuoneissa, kirjoitim-me vihkoihimmeJa luimme läksyjä omista kirjoistamme,Perityistä taikka vanhoina ostetuistaOnnellisen tietämättöminä koulukypsyystesteistäKukista ja mehiläisistä ja opiskelulisistä.Meillä ei ollut aavistustakaan kuraattoreista, kou-lupsykologeista,Nuorisotiloista eikä kunnallisista lautakunnistaMeillä ei ollut vapaa-ajan ongelmia.Kuinka ihmeessä me olemme selviytyneet hengissäja päässeet tähän asti?Ja kuinka on mahdollista, että meillä on niin haus-kaa?Se on suorastaan uskomatonta!

Runon lähetti J. P.

Vietämme parhaillaanviikkoa elämä varjopuolel-la olevien lähimmäistemmepuolesta. Joillakin on men-nyt niin huonosti, etteivätole jaksaneet enää elää epä-toivonsa kanssa, vaan ovatottaneet omiin käsiinsä lu-van riistää elämä itseltään.Näitä on maassammekinliian paljon. Jokaisen elä-mänliekin sammuminenomin käsin tuntuu järkyttä-vältä. Mutta kaikilla lieneeollut tekoonsa epätoivoinenpakottava tarve?

Muistan kotikylältänierään miehen, joka vuosi-kymmeniä sitten, ilman sil-minnähden pakottavaa syy-tä kävi ”narunjatkoksi”. Ta-paus herätti omaisten ja tut-tavien kesken melkoista ih-metystä, koska mitään ul-koista eikä henkistä syytätiedetty miehen kärsineen.Hän oli hyvin vitsikäs jailoinen, tuli kaikkien kans-

sa toimeen, myös taloudel-linen puoli oli kunnossa.Lapset olivat aikuisia ja jopoissa kotoa. Niin vain kui-tenkin kävi, että eräänä aa-muna vaimo löysi pihapii-rin heinäladon heinien pääl-tä miehensä lähes istuma-asennosta, kurkihirrestäroikkuvan nuoran silmu-kasta. Mitään viestiä taisyytä tekoonsa hän ei jättä-nyt. Tämä koski kovasti lä-heisiin. Miksi? Siihen eikoskaan saatu vastausta.

Mielenterveysviikkojaon vietetty jo 1970-luvultaasti. Psykiatrista hoitoa saa-vat vuosittain lähes 30 000kansalaistamme, kuka ly-hyemmän kuka pidemmänajan. Olisi hyvä, jos kaikkiymmärtäisivät hakea apuaitselleen ajoissa, mutta seonkin jo vaikeampi asia.Pelko leimautumisesta es-tää monilta hoitoon menon,tai se tapahtuu liian myö-

hään, jolloin vahinko onpäässyt jo tapahtumaan.Ajatus käyttää omankädenoikeutta on päässyt mieles-sä muhimaan niin voimak-kaaksi, ettei osaa nähdäenää muuta mahdollisuutta.

Tässä kohden täytyisiolla jokaisella se oikea ys-tävä, lähimmäinen, jokaolisi tukena juuri silloin,kun hän ei itse jaksa enää.Toisaalta taas itsetuhoviettion voinut käydä niin mää-rääväksi, ettei toverinkaanläsnäolo auta, tekee vainentistäkin tuskallisemmanolon. Tuskin kukaan itse-murhan tehneistä olisi jättä-nyt sen tekemättä, jos tuho-vietti on sisäsyntyistä, teko-aika korkeintaan voi siirtyämyöhemmäksi. Teko jättääjoka tapauksessa omaiset jaläheiset suunnattoman su-run valtaan, jopa itsesyy-töksiin. En usko monen-kaan tekevän tekosiaan ta-

Pilvisen jälkeenaurinkoinen päivä…

hallisesti tuottaakseen tus-kaa läheisilleen. Ne jotkanäin tekevät, ovatkin joehkä rikollisia.

Elämänlangan katkaise-minen - missä iässä tahansa– koskettaa aina omaisia jatuttavia. Meillä ei kuiten-kaan ole oikeutta tuomitatekijää, emme voi nähdä hä-nen sisälleen, jotta saisim-me tietää, millaista kamp-pailua ja tuskaa hän on käy-nyt sisimmässään. Muttameillä on oikeus ja velvolli-suus koettaa auttaa ja lievit-tää tuota lähimmäisen hä-tää. Kunpa jokaisella meis-tä olisi sellainen olkapää,johonka voisi nojata silloin,kun mieli on musta ja voi-mavarat lopussa. Sinä ”epä-toivoinen ystävä, muista,että pilvisen päivän jälkeenaurinko paistaa kirkkaam-min. Koeta jaksaa.

Aino Koppi


Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

[email protected]

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

T I L A A

Vesikoskenkatu 13 As 2132200 Loimaa

Avoinna: Ti & Pe klo 9–14puh. (02) 762 2551

Matkapuh. 050-521 3336

KOULULUOKAT / SEURAT

010 - 850 47 90

700 EAnsaitkaa

Myymällä ilman riskiähelposti myytäviätuotteitamme!

Soittakaa

Tilaukset:Kurkijokelaisen toimitus, Vesikoskenkatu 13 As 2132200 LOIMAA, puh. (02) 762 2551, 050-521 3336

UntoMiikkulaisenkokoamaNäin ikkeä– murre-sana-kirja sisältää yli4000 murresanaa.Eino Vepsä on lisäksi koonnut Kurkijoelta, Hiitolasta,Lumivaarasta ja Jaakkimasta sekä naapuristaParikkalasta yli 300 sananpartta, joista hän on osanmyös kuvittanut. Mainio lahjakirja, tärkeä hakuteos!

Hinta 23,- eur

1. Sortokauden2. Valtiovallan tunnustus

sotiemme veteraaneil-le

3. (Vanha)lestadiolaisten4. noin 1000 karhua5. Tilaston mukaan 456

700 mökkiä6. Pielisen7. Portugalissa8. Röntgensäteilyksi9. Ilmatar10. 68 000 naiselle

ONKSTIETOOVASTAUKSET

Viilenevässä syksyssälämmin keitto maistuu vii-konloppuna ulkoilun jäl-keen. Viikolla keitto onhelppo ja maukas iltaruoka.Syksyn sadosta voi valmis-taa monenlaisia keittoja.Täyteläisyyttä keittoihinsaa esimerkiksi sulate- taituorejuustoilla. Kylään tu-leville ystäville sienikeittoavoi tarjota juhlavammin al-kuruoaksi maitovaahdollakoristettuna sienicappucci-nona.

Nyt kannattaa valmistaasuppilovahverokeittoa tuo-reista sienistä. Syksyn sie-nisato on ollut tänä vuonnaerityisen hyvä, ja suppilo-vahveroita saa edelleen to-rilta edulliseen hintaan.

Keiton jälkeen maistuu

Kuuma keitto lämmittäätalven kynnyksellä

marjapuuro kylmän maidonkera. Marjapuuroa kannat-taa keittää kerralla iso an-nos. Vatkattu marjapuuro onpaitsi herkullinen jälkiruokamyös oivallinen väli- tai il-tapala.

Suppilovahverokeitto3-4 annosta1 l suppilovahveroita1 pieni sipuli2 rkl rasvaa4 rkl vehnäjauhoja1 l vettä1 kasvisliemikuutio200 g sulate- taituorejuustoamustapippuria myllystähienonnettua persiljaaPaloittele sipuli ja sienet

leikkuulaudalla pieniksi.Paista rasvassa, kunnes nes-

te on haihtunut. Lisää jouk-koon vesi ja kasvisliemi-kuutio. Kuumenna ja sekoi-ta joukkoon sulatejuustopalasina. Mausta pippurillaja persiljalla.

Vatkattu marjapuuro0,5 l puolukoita tai kar-

paloita2 l vettä2,5 dl sokeria2,5 dl mannasuurimoita

Survo marjat ja keitä ve-dessä. Mausta sokerilla. Se-koita mannasuurimot jouk-koon ja anna kiehua hiljal-leen välillä sekoittaen n. 20minuuttia. Vatkaa puurovaaleaksi vaahdoksi. Tarjoakylmän maidon kanssa.

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

Ruokakauppa Sinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: 19–21.11.2004

190kg

Espanjanpunainen paprika

259ltk

Trio kerma-jäätelö 2 l (1,29 l)

89512 pack

Karhu III-olut12-pack 12x0,33 l (1,96 l)Sisältö 7,75, pantti 1,20

1950kg

Savustettulohiruusuke

Popsi Nakit300 g (2,97 kg)

0,89pkt

rasia

HK NaudanPaistijauheliha

400 g (5,63 kg)

2,25

Valion

1,89(3,78 kg)

VOI

kg

Suomalainen

Suomalainen

6,99kg

PORSAANULKO-FILE

1/talous

2,99pkt

Valio EmmentalSinileima,

Turunmaa taiSalaneuvos

350 g (8,54 kg)

Chick Marinoitubroilerin reisi-koipi

n. 1,25 kg

1,49kg

6,50

naudanulkopaisti

Kariniemen

5,90rasia

BROILERINFILEPIHVIT590 G (10,00 KG)

kg

Norjalainen

MERILOHI-FILE

5,90

HANKI NYT ILMAINENSPAR ETUKORTTI• REILU BONUS SELVÄNÄ RAHANA• VOIT SEURATA KUUKAUSIOSTOJA SUORAAN KASSAKUITISTA

Naapurini ja minä lai-naamme usein tavaroita toi-sillemme. Vähän aikaa sit-ten pyysin häneltä lainaksitikkaita, ja hän kertoi lai-nanneensa ne pojalleen.Mieleeni tuli isoäidin käyt-tämä lauseparsi, ja sanoinsen naapurilleni: ”Ei pidäikinä lainata mitään lapsil-leen, koska heiltä ei saakoskaan mitään takaisin.”

Hän vastasi: ”Oikeastaanne tikkaat eivät ole minunvaan isäni.”

*********Pikkusiskoni ja minä lei-

kimme autoilla, ja välillem-me sukeutui tappelu. Kiu-kunpuuskassa heitin häntäpienellä pakettiautolla, jokaosui häntä päähän.

Äiti hätääntyi pahanpäi-väisesti kotiin palattuaan ja

nähtyään sisareni otsassasuuren mustelman. Hän ky-syi isältä, mitä oli tapahtu-nut. Tämä vastasi äidin kau-huksi ja meidän lasten suu-reksi riemuksi: ”Auto kol-haisi häntä, kun hän ei ehti-nyt hypätä sivuun.”

*********Veljeni lähti yhdeksän-

vuotiaan poikansa kanssaluokkaretkelle. Kotimatkal-la muuan pojista kehui pai-navansa melkein 36 kiloa.Eräs luokkatoveri pisti hetiparemmaksi ilmoittamallapainokseen 37 kiloa.

Veljeni tiesi vatsakum-punsa pullottavan ja hänkuunteli ääneti, kunnes yksipojista käännähti häneenpäin ja kysyi: ”Paljonkosinä painat?” Nolona velje-ni tunnusti painavansa 107kiloa. ”Makeeta”, poikahenkäisi.

*********Kyltti veitsenteroittajan

verstaassa: ”Mitä tylsem-pää, sen tuottoisampaa.”

Hymyähuuleen

Taskisen tyttären Mummon elämä Kanadassa syysmietteitä€¦ · 2 – 2004 – N:o 46...

Documents

Transcript of Taskisen tyttären Mummon elämä Kanadassa syysmietteitä€¦ · 2 – 2004 – N:o 46...