Tähdistö 2/2011

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

YMPÄRISTÖPOLITIIKKA JA EU:N PERVERSSIT OHJAUSKEINOT 18

DENMARK’S FORTHCOMING EU PRESIDENCY 19

KIINASSA DEMOKRATIAA TUNNUSTELEMASSA 8

SAM VAHERLEHDOLLE KUULUU HYVÄÄ 4

JulkaisijaEurooppanuoret ryPäätoimittajaNoora KarumaaVastaava päätoimittaja Matti NiemiOikoluku Noora Karumaa

Tekstit Casper W. Hald, Noora Karumaa, Nelli Liukkonen, Lasse Männistö, Matti Niemi, Jiri Nieminen, Milla Ovaska, Mikko Patokallio, Moona Pönni, Satu Tuomikorpi, Jaakko Tuominen, Venla Virkamäki

KuvatEurooppanuoret ry, Jyväskylän Eurooppanuoret ry, Noora Karumaa, Henri Kontio, Lapin Eurooppanuoret ry, Milla Ovaska, Sara Pietarinen, Pääkaupunkiseuden Eurooppanuoret ry, Maria Rantanen, Satu Tuomikorpi, Olli Urpela

Visuaalinen ilmeHenri Kontio,Popeye Collective Osk

PainoUniprint

Kirjoittajien mielipiteet eivät sido julkaisijaa.

Painos 2000 kpl

Jotkut hetket elämässä jäävät mieleen terävinä kuin valoku-vat. Sellainen hetki oli loka-kuun viimeinen sunnuntai.

Juuri kun viimeisetkin pahvilaati-kot on saatu kannettua autoon, tulee sade. Hetkessä tihku ja pime-ys kietovat Helsingin syksyiseen verhoon, joka oli väistynyt tasan viikoksi JEF Europen seminaarin ja kongressin ajaksi. Kymmenen aurinkoisen päivän putki oli tuo-nut Suomeen yli 130 eurooppa-laista aktiivia ja oli kokemus, jota

on vaikea sanoin kuvailla. Oikeas-taan jokainen osallistuja tuntui ystävältä, sillä niin paljon vaivaa Eurooppanuorten vapaaehtoiset, hallitus ja ennen kaikkea toimisto pääsihteerin johdolla oli tapahtu-maan pistänyt.

Olen kohta toiminut kaksi vuot-ta järjestön puheenjohtajana, enkä enää tavoittele jatkokautta. En vaihtaisi päivääkään pois enkä varsinkaan lokakuun viimeisen viikon kymmentä päivää Helsin-gissä. Matkan varrelle on mahtu-nut sääntömuutoksia, aluejärjes-töjen hienoja tapahtumia, kaksi Linnaseminaaria, puheita, kirjoi-tuksia ja kiihkeä debattia. Mutta aina uudestaan mieleni palaa ikimuistoisiin hetkiin Firenzes-sä, Brysselissä, Maltalla ja muis-sa JEF:n tapahtumissa. Minulle eurooppalainen ulottuvuus on, ehkei kovin yllättävästi, Euroop-panuorten toiminnan suola.

Poliittisesti tuntuu siltä, että matkamme on oikeastaan vas-ta alussa. Viimeisten vuosien aikana Eurooppa on läpikäynyt suuren murroksen, joka on yhä enemmän kesken kuin ohi. Toi-saalta uudistukset ovat vetäneet eurooppalaisia tiiviimmin yhteen,

HELPPOJA TEITÄ EI OLEtoisaalta kehitys on kulkenut entistä kauemmas kansalaisista. Eurooppanuorten tulevien vuo-sien haasteena on ottaa koppi yhteiskunnan kärjistyvästä kehi-tyksestä, jossa konservatiiviset voimat haastavat avoimen ja demokratiaa lisäävän kehityksen - erityisesti kansainvälisellä tasolla. Meidän on toimittava aktiivisesti, uusia toimintamuotoja etsien ja innovoiden. Tarvitsemme myös jatkuvaa analyysia tapahtuvas-ta kehityksestä sekä aitoja omia vaihtoehtojamme.

Federalismi - Eurooppanuor-ten pamfletin ”ruma sana” - on palannut politiikan kieleen. Sii-tä puhuvat nyt niin Barroso kuin baarikomiteat. Federalismi, jos-sa vapauden ja tasa-arvon arvo-pohjalle rakentuu avoimuutta, vastuullisuutta ja osallisuutta korostava prosessi, on minun poli-tiikkani ja sitä aion kantaa muka-nani Eurooppanuorten jälkeenkin. Ventotenen manifestia lainatak-seni: La via da percorrere non è facile, né sicura. Ma deve essere percorsa, e lo sarà!

Matti NiemiPuheenjohtajaO

LLI U

RPE

LA

3Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

SISÄLLYSEurooppa tienristeyksessä 4Sam Vaherlehto tanssii Kööpenhaminassa 5Tunnelmia Haikosta 6Aluejärjestöt koolla Helsingissä 7Kiillotettu Kiina 8Pallo hukassa: Euroopan unionin politiikka arabikevään alla 11Kevään eduskuntavaalit ja poliittisen kentän uusi järjestys 12Seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöt Euroopan unionissa 14Vihapuheet luovat tilaa äärioikeistolle 16Euroopan kielten päivän tunnelmia Turussa 17EU pelastaa ympäristön - vai pelastaako? 18A Danish Perspective on the EU presidency 19Helsinki 2011: seminaari ja kongressi 20Aluejärjestöt esittäytyvät 22

Länsieurooppalainen ihminen voi käytännössä halutessaan matkustaa minne vain mielii. Euroopan sisällä sopimukset

takaavat vapaan liikkuvuuden ja viisumit muuallekin järjestyvät käden käänteessä.

Liikkumisen mahdollisuus on vapaus, jota kaikille ei suoda. Esi-merkiksi afrikkalaisen on huomat-tavasti hankalampi päästä Euroo-pan rajojen sisäpuolelle kuin eurooppalaisen Afrikkaan.

Ulkorajapolitiikka voidaan kui-tata siirtolaisuuden hallinnalla, mutta Euroopan yhdentyessä ja rajojen auetessa kuohuttavat myös Euroopan sisäiset ihmisvir-rat. Not in my backyard.

Mitä etäämmältä eurooppa-laista rajapolitiikkaa katselee, sitä elitistisemmältä ja suljetummalta Euroopan unioni vaikuttaa. Yksit-täiselle Länsi-Euroopan kansa-laiselle vain maailma on rajana, liikkumisen vapaus on itsestään-

selvyys. Samalla länsimaisessa siirtolaispolitiikassa haluttaisiin rusinat pullasta: työvoimaa ilman sosiaalista vastuuta.

Kokemukset politiikan elitis-tisyydestä ja globalisaation epä-oikeudenmukaisuudesta voivat estää rajoja ylittävää kansalaistoi-mintaa.

Suvaitsevaisuutta voidaan pitää yllä lainsäädännöllä, mutta todellinen yhdenvertainen yhteis-kunta rakentuu ihmisten arkielä-mässä. Sääntelyllä tavoiteltua yhteiskuntaa ylläpitää loppujen-lopuksi kansalaisten arvopohja, ei institutionalisoitu lainvalvonta. Paikallinen kansalaistoiminta on globaalia poliittista toimintaa.

Valtion vastuu toiminnastaan ei lopu siihen missä toinen valtio alkaa. Tämä on huomattu sekä ympäristöongelmissa että sosiaa-listen kysymysten maailmanlaa-juisissa ulottuvuuksissa. Tähdistö käsittelee Euroopan tämänhet-

FORT EUROPAkisiä kysymyksiä: taloustilannet-ta, ihmisten asenteita, Euroo-pan unionin asemaa poliittisena suunnannäyttäjänä ja ihmisoike-ustoimijana Euroopassa ja maail-manlaajuisesti.

Noora KarumaaPäätoimittaja

4 Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

Jos joku olisi kolme vuotta sitten ehdottanut Suomen eroa euroalueesta, olisi häntä pidet-ty talouspolitiikan kylähulluna. Nyt euroalueen kohdattua ensimmäisen sisäpoliittisen kriisinsä

poliitikkojen kommentit milloin jonkin euromaan erottamisesta, milloin taas oman valuutta-alueen perustamisesta, ovat arkipäivää.

Akuutin kriisin keskellä unohtuu helposti se, mitä euro on Suomelle oikein tarkoittanut. Euro on tar-koittanut vakautta ja vientivetoinen teollisuutemme on menestynyt euron luomassa taloudellisessa toi-mintaympäristössä. EU-jäsenyyden aikana Suomen bruttokansantuote on 1,26-kertaistunut. Euro on ollut pienelle pohjoiselle maallemme taloudellinen menestystarina. Tiivistyneellä kansainvälistymi-sellä ja pääsyllä koillisreunalta Euroopan ytimeen on ollut muutoinkin laajalti positiivinen vaikutus suomalaisten elämään.

Moni syyttää nyt kokemastamme velkakriisistä talous- ja valuuttau-nioniamme. Todellisuudessa kriisi ei johdu yhdestäkään EU:n tai euro-alueen päätöksestä. Kriisi johtuu tiettyjen euromaiden vastuuttomas-ta taloudenpidosta ja holtittomasta velkaantumisesta nimenomaan vastoin euroalueen yhteisiä pelisääntöjä. Kriisi ei siis syntynyt euron kriisinä, mutta siitä tuli sellainen yksittäisten jäsenmaiden talouskriisien kautta.tv

Talouskriisin ja oikeudenmukaisuuden näkö-kulmasta vaikeiden taloustukipäätösten keskellä yhdestä asiasta ollaan yhtä mieltä: Euro ei tule krii-sistä ulos samanlaisena kuin ennen. Vaihtoehtona on joko taloudellisen hajaannuksen tai aiempien virheiden korjaamisen ja taloudellisen yhteistyön syvenemisen tie.

Tunnepohjalta euron haluaisi tuomita hajoamaan, koska se sitoo suomalaisten veronmaksajien varoja etelään. Vaihtoehtoja punnitessa kannattaa kuiten-kin välttää tunnepohjaisia reaktioita ja sen sijaan pyrkiä arvioimaan, mitä kustakin tiestä todennäköi-sesti seuraa.

Edellinen yhden amerikkalaispankin kaatumises-ta seurannut finanssikriisi aiheutti Suomen Pankin mukaan suomalaisille jopa yli 40 miljardin euron kustannukset. Tällöin Suomen BKT tippui vuodessa noin 8 %. Eräässä kansainvälisessä pankkiarviossa todettiin puolestaan muutama viikko sitten, että euroalueen hajoaminen tarkoittaisi sen arvion poh-jalta noin 20–25 % hyvinvoinnin laskua sellaisissa vahvoissa euromaissa kuten Suomi. Vaikka kyseessä on vain arvio, on kuitenkin selvää, että euron hajaan-nusta seuraava lasku suomalaisille olisi moninker-tainen muutamien miljardien takausvastuisiimme suhteutettuna. Tällainen ”antaa mennä vaan” -poli-tiikka koettelisi maatamme todennäköisesti huo-

mattavasti kovemmin kuin 2008 alkunsa saanut finanssikriisi.

Näinä aikoina ei ole muotia olla EU:n tai euron puolustaja. Akuutti kriisi tulee vaikuttamaan pitkään ja osa laskun maksamisesta lankeaa kenties myös suoma-laisille veronmaksajille. Aion silti puolustaa euroa vahvasti, sillä jokainen muu vaihtoehto

on vielä huonompi.Kannattaa myös suunnata kat-

se hetkeksi akuutin kriisin yli hie-man kauemmas tulevaisuuteen. Uskon

vahvasti, että kansainvälinen yhteistyö tulee myös kriisin jälkeen olemaan pienen pohjoisen vientive-toisen Suomen tie menestykseen.

Tarvitsemme euron hajaannuksen sijaan sitovam-mat keinot valvoa ja tarvittaessa ohjata jäsenmai-den kansallisia budjetteja. Kyse ei sinänsä ole uusis-ta pelisäännöistä euroalueella. Kyse on sellaisten keinojen käyttöön ottamisesta, jotka saavat kaikki valuuttaunionissa olevat maat noudattamaan aiem-min sovittua tärkeää pelisääntöä: yli varojen elämi-nen ei ole sallittua.

Lasse MännistöKirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja.

Tunnepohjalta euron haluaisi

tuomita hajoamaan

EUROOPPA TIENRISTEYKSESSÄ


Eurooppa-päivänä toukokuussa Eurooppanuo-ret ry julkisti Vuoden nuoreksi eurooppalai-seksi Sam Vaherlehdon. Vaherlehto on nuori tanssija-koreografi, joka on työskennellyt Suo-

men kansallisbaletissa huippukoreografien kanssa, esiintynyt New Yorkissa ja valmistunut ammattibalet-titanssijaksi.

”Työskennellessäni kaksi vuotta Suomen kansal-lisbaletissa löysin lopulta oman tanssisuuntani”, Vaherlehto kertoo.

Suomen televisiosta Vaherlehto tuli suurelle ylei-sölle tunnetuksi Dance-ohjelmasta, jossa Vaherlehto hyödynsi balettitaustaansa modernissa tanssissa. Yhdistelmä toimi, sillä Vaherlehto voitti koko kilpai-lun.

”Oli kiva päästä haastamaan itseään oppimisessa, esiintymisessä ja tanssijana. Sain työskennellä suo-malaisten koreografien kanssa eri tanssialoilta.”

”Eräs kohokohta urallani on ollut se, kun balet-tikoulusta valmistuttuani lähdin New Yorkiin Alvin Aileyn kesäkurssille, jonka aikana myös teimme esi-tyksen,” Vaherlehto kertoo.

Alvin Ailey tanssijoineen teki vaikutuksen. Eräiksi muiksi ihailemikseen henkilöiksi Vaherlehto mai-nitsee koreografi Ohad Naharinin ja Jorma Uotisen. Idoleitaan nuori tanssija on päässyt jo kohtaamaan. Vaherlehto tanssi taannoin Naharinin Minus 7 -teok-sessa ja viime kesänä Sam esiintyi Uotisen isännöi-mällä Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla, jonka Vaher-lehto mainitsee yhdeksi Euroopan kiinnostavimmista tanssifestivaaleista.

Tällä hetkellä Vaherlehto työstää Tanskassa koreo-grafi Lotte Sighin modernia Transparency-teosta. Teosta luodaan ja harjoitellaan kaksi kuukautta, min-kä jälkeen kolmas kuukausi on esitysperiodi.

Kööpenhaminassa parasta tanssijalle ovat Vaher-lehdon mukaan Danish Dance Theatre-tanssiryhmä sekä ammattilaisten tanssisali Dansens Hus, mis-sä Transparency-teostakin parhaillaan harjoitellaan.

Lisäksi kaupungin kevyen liikenteen järjestelyt saa-vat tuoreelta kööpenhaminalaiselta erityismainin-nan.

”Kööpenhamina on kaunis kaupunki. Täällä on paljon puistoja ja mikä parasta, täällä voi kulkea pyörällä ihan joka paikkaan. Täällä on aivan mahta-va pyörätieverkosto ja pyöräilijöitä kunnioitetaan,” Vaherlehto summaa.

Taidealan työn voisi kuvitella olevan aikatauluil-taan joustavaa, mutta tanssijan arkeen vapaudet eivät tunnu ulottuvan. Tanssiammattilainen tanssii kymmenestä viiteen.

”Normaali päiväni alkaa kello kymmenen aamu-tunnilla, joka on baletti- tai modernintanssintunti. Se kestää puolitoista tuntia. Aamutunnit ovat normaa-leja tekniikkatunteja, joilla tanssijat voivat lämmitel-lä tulevaan työpäivään ja näin ylläpitää myös omaa tanssitaitoaan ja tietysti aina kehittyä edelleen. Aamutunnin jälkeen alkavat varsinaiset työt, jotka yleensä kestävät viiteen”, Vaherlehto kertoo.

Työtunteja kuulemma ei kuitenkaan aina tule las-kettua.

”Mennään tunteiden ja fiiliksen mukaan.”Toisinaan loputon keskeneräisyys tanssijana tun-

tuu Vaherlehdosta ajatuksena uuvuttavalta.”Joskus on sellainen olo, että voi puskea itseään

hyvinkin pitkään ja toisinaan ei ole yhtään luovalla tuulella.”

”Tärkeimpiä asioita tanssissa on tunne, jos sitä ei ole, tanssi ei myöskään välity katsojalle. Tanssija ei ole koskaan valmis ja aina on jotain uutta opittavaa,” Vaherlehto sanoo.

Ympäröivään maailmaan nuoren tanssijan evoluu-tiosta jää kuitenkin jatkuvasti jälkiä.

Transparency sai ensi-iltansa lokakuussa ja tule-vaisuudessa Vaherlehto haluaisi tanssia huippuryh-missä huippukoreografien kanssa – tai vaihtoehtoi-sesti riittäisi se, että saisi ihan vain tanssia.

”I’m going with the flow.”

Noora Karumaa

Haastattelussa Vuoden nuori eurooppalainen

SAM VAHERLEHTO TANSSII KÖÖPENHAMINASSA

KUVA S

ATU TU

OM

IKOR

PI


Eurooppanuorten perintei-nen linnaseminaari jär-jestettiin jälleen elokuun viimeisenä viikonloppuna

Haikon kartanossa Porvoossa. Eri puolilta Suomea paikalle saa-puneet osallistujat pääsivät pui-maan muun muassa Suomen uuden hallituksen EU-politiikkaa, EU:n talouskriisin syitä ja seurauk-sia sekä erilaisia mahdollisuuksia eurooppalaisen kansalaisyhteis-kunnan vahvistamiseen.

Seminaarin avasi SDP:n kan-sanedustaja Antti Lindtman, joka valotti uuden hallituksen EU-politiikkaa ja pohti mahdollisia tulevia kehityskulkuja. Lindtma-nin mukaan uusi hallitus jatkaa pääasiassa edeltävän hallituksen EU-myönteisellä linjalla, vaik-ka joutuukin eduskuntavaalien tuloksen johdosta ottamaan kan-salaisten esittämän EU-kritiikin entistä paremmin huomioon. EU-kriittisyyden syyksi hän arveli EU:n elitististä luonnetta, jonka hän toivoi vähitellen murenevan EU-päätöksenteon demokratisoi-tumisen sekä avoimemman kan-salaiskeskustelun myötä.

Lindtmanin jälkeen ääneen pääsi Eurooppanuorten entinen puheenjohtaja, tätä nykyä pää-ministeri Jyrki Kataisen erityis-avustajana toimiva Joonas Turu-nen. Tämä puheenvuoro keskittyi

ennen kaikkea EU:ssa uudestaan syventyneeseen talouskriisiin ja sen mahdollisiin ratkaisuihin. Turunen havainnollisti talouskrii-sin etenemistä ja nykytilaa erilais-ten velkaantumista, alijäämiä ja korkoja kuvaavien käyrien avulla, minkä jälkeen hän päätti puheen-vuoronsa harmitteluun Suomessa käytävän talouspoliittisen keskus-telun tasosta ja rohkaisi Euroop-panuoria nostamaan keskustelun tasoa tekemällä uusia avauksia esimerkiksi eurobondien erilaisiin toteuttamismahdollisuuksiin liit-tyen.

Kartanoravintolan maitta-van lounaan jälkeen pureudut-tiin seminaarin pääteemaan eli eurooppalaiseen kansalaisyhteis-kuntaan. Keskustelun avasi Bio-medicumin tutkija Elina Salmela, jonka esityksestä opimme, että geneettiset erot Euroopan kanso-jen välillä ovat niin pieniä, ettei-vät ne mitenkään voi olla esteenä eurooppalaisen kansalaisyhteis-kunnan syntymiselle. Salmelan tärkeimpänä viestinä oli, että ihmisten luokittelu erilaisiin kan-soihin ja rotuihin ei saa juurikaan tukea nykyaikaiselta biologialta ja voi johtaa niin ikäviin vastakkain-asetteluihin ja ihmisarvoa louk-kaavaan kohteluun, että sitä tulisi välttää.

Salmelan puheenvuoron jäl-

keen saimme eurooppalaiseen kansalaisyhteiskuntaan myös yhteiskuntatieteellistä näkökul-maa ulkopoliittisen instituutin tutkijan Kaisa Korhosen puheen-vuorosta. Korhonen korosti EU:n demokratiavajeen paikkaamista sekä ylikansallisen kansalais-järjestötoiminnan ja median tukemista eurooppalaisen kan-salaisyhteiskunnan rakennuspali-koina ja mainitsi eurooppalaisen kansalaisaloitteen sekä European Daily -lehtiprojektin esimerkkeinä tämänsuuntaisesta toiminnasta.

Lauantaipäivän viimeisissä puheenvuoroissa kuultiin järjes-tötoimijoiden mietteitä euroop-palaisen kansalaisyhteiskunnan rakentamisesta. Ensin Eurooppa-laisen Suomen Mona Komulainen kertoi Euroopan tasolla toimivien Eurooppa-myönteisten kansalais-järjestöjen, kuten Kansainvälisen Eurooppaliikkeen ja federalistijär-jestöjen UEF:n ja JEF:n toiminnasta ja kannusti seminaariosallistujia ideoimaan näille järjestöille uusia hankkeita. Päivän päätti Young European Socialistsin tuoreen puheenjohtajan Kaisa Pennyn puheenvuoro, jossa pohdittiin muun muassa sitä, miten EU:ta voisi demokratisoida ja tuoda lähemmäs kansalaisia europarla-menttivaalien yhteydessä. Tähän liittyen Penny esitti esimerkiksi, että puolueet julkistaisivat ehdok-kaansa komission puheenjohta-jaksi hyvissä ajoin ennen euro-vaaleja, jotta vaaleihin saataisiin toimivalle parlamentarismille tyy-pillistä pääministerivaalin makua.

TUNNELMIA HAIKOSTA

Linnaseminaarissa keskusteltiin Suomen EU-politiikasta, EU:n talouskriisistä ja

eurooppalaisesta kansalaisyhteiskunnasta


ALUEJÄRJESTÖT KOOLLA HELSINGISSÄ

Lauantaina 24.9.2011, kun ulkona pyyhälsi syksyi-sen kolea tuuli, vallitsi Eurooppanuorten toimistolla lämpöinen tunnelma. Toimiston pöydän ympärille oli kerääntynyt ihmisiä ympäri Suomen ensimmäi-seen viralliseen alueiden komiteaan. Muutaman ker-ran vuodessa aikaisemminkin kokoontunut komitea ei ole muuttanut luonnettaan, mutta saa nyt vah-vemman aseman Eurooppanuorten organisaatios-sa. Ensi kertaa järjestäytyneelle alueiden komitealle valittiin puheenjohtajaksi Turun Eurooppanuorten Henrik Manner ja varapuheenjohtajiksi Tampereen Eurooppanuorten Nelli Liukkonen ja Lapin Euroop-panuorten Jaakko Tuominen. Paikalla oli edustajia myös Joensuun, Jyväskylän ja pääkaupunkiseudun Eurooppanuorista.

Vastuuhenkilöiden valitsemisen lisäksi vaihdettiin tuttuun tapaan aluejärjestöjen kuulumiset. Monel-la aluejärjestöllä oli syksyn ohjelma jo alkanut ja suunnitelmia riitti talven varalle. Joensuussa oltiin purjehdittu, pääkaupunkiseudulla sitsattu ja Jyväs-kylässä odotettiin paljon uusia kasvoja tulevaan uusien iltaan. Alueiden komitea antaa hyvän mah-dollisuuden vaihtaa niin hyviä kuin huonojakin koke-muksia ja parhaita käytäntöjä. Tapaamisilla voidaan myös vahvistaa Eurooppanuorten yhtenäisyyttä, kun aluejärjestöjen toimijat pääsevät tutustumaan toisiinsa kasvotusten. Lisäksi keskusjärjestö pystyy tapaamisissa tehokkaasti tiedottamaan menneistä ja tulevista tapahtumistaan ja välittämään viestejä aluejärjestöille. Niin tehtiin myös viime lauantaina: kokouksessa annettiin vinkkejä ja ohjeita tulevai-suuden varalle ja pohdittiin, miten käsitellä yhteisiä haasteita aluejärjestöjen toiminnassa.

Alueiden komitean toiminta aloitettiin siis hyväs-sä, mutta myös tehokkaassa hengessä. Alueiden komitea päätti lopuksi myös aloitteen tekemisestä Eurooppanuorten hallitukselle. Toiveena olisi, että vuosikokous pidettäisiin joka vuosi eri alueella. Yksi-mielinen alueiden komitea totesi, että täten turvat-taisiin alueellinen tasa-arvo yksinkertaisesti.

Nelli LiukkonenKirjoittaja on Tampereen Eurooppanuoret ry:n varapu-heenjohtaja.

Lauantai-iltaa vietettiin Haikos-sa saunomisen, yorokobi-altaissa lillumisen ja herkullisen päivälli-sen merkeissä. Vaikka ilta jatkui-kin monien osalta pitkälle sun-nuntain puolelle, seminaariväki kokoontui suhteellisen virkeänä sunnuntaiaamuna kuulemaan Eurooppanuorten kansainvälisen kattojärjestön JEF:n hallituksen jäsenen Till Burckhardtin esitystä JEF:n toiminnasta ja määritelmäs-tä federalismille.

Alustuksen jälkeen osallistujat jaettiin ryhmiin, joissa ideoitiin JEF:n uuden poliittisen ohjelman perusteita. Federalismin määri-telmää pohtinut työryhmä pää-tyi siihen tulokseen, että EU on niin omanlaisensa poliittinen rakennelma, että sen puitteissa mahdollisesti toteutettavaa liitto-valtiota ei oikein voi pohjata ole-massa oleviin malleihin vaan sille on löydettävä ihan oma muoton-sa vahvasti eurooppalaisiin arvoi-hin pohjaten. Instituutiotyöryh-mä halusi romuttaa nykyisen instituutiorakenteen, erityisesti hallitustenvälisyyttä korostavan Eurooppa-neuvoston, ja päätyi esittämään hyvin klassista federa-listista rakennelmaa kaksikama-risine parlamentteineen ja poliit-tisesti valittuine hallituksineen. Kolmannessa työryhmässä poh-dittiin JEF:n roolia federalistisena järjestönä ja päädyttiin siihen, että JEF:n pitäisi pyrkiä sekä muistut-tamaan Euroopan yhdentymisen tähänastisista saavutuksista että kehittämään nykyistä EU:ta eteen-päin erityisesti demokratisoimi-sen saralla. Lisäksi JEF:n pitäisi pyrkiä tuomaan EU:ta lähemmäs nuoria EU-kansalaisia levittämällä EU-tietoutta hauskasti ja interak-tiivisesti sekä lisäämällä nuorten ja päättäjien välisiä kohtaamisia.

Satu TuomikorpiKirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n pääsihteeri.


Vuonna 2011 vietetään EU:n ja Kiinan nuoriso-yhteistyön vuotta. Vuo-den tavoitteena on lisä-

tä kulttuurienvälistä dialogia ja ymmärrystä sekä rohkaista nuoria valamaan pohjaa kestäville EU–Kiina-suhteille. Komission ja All China Youth Federationin (ACYF) rahoittaman vuoden tilaisuuksis-sa Suomea on edustanut Allianssi ry, jonka kansainvälisen jaoston jäsenenä pääsin näkemään miten EU:n ja Kiinan yhteistyö toimii nuorisosektorilla.

Osallistuin elokuussa 2011 yhteen nuorisoyhteistyön vuoden päätapahtumista Etelä-Kiinassa Shenzhenissä ja Guangzhoussa. Tapahtuma keräsi yhteen noin sata eurooppalaista delegaattia tutustumaan kasvavaan ja kiillo-tettuun Kiinaan. Eurooppalaiset osallistujat olivat osaksi kan-sallisten nuorisoneuvostojen ja eurooppalaisten järjestöjen edus-tajia, osaksi Kiinassa opiskelevia tai työskenteleviä eurooppalaisia. Viikon aikana joihinkin ohjelma-osioihin osallistui n. 400 vapaa-ehtoista kiinalaista yliopisto-opis-kelijaa.

Vapaaehtoistoiminta on Kiinas-

sa yleistä, mutta vapaaehtoisuu-den käsite on hyvin erilainen kuin Euroopassa. Kiinalaiseksi vapaa-ehtoiseksi ei pääse kuka tahansa, vaan vain tiukan valintaprosessin läpäissyt kerma pääsee mukaan esim. suurten kansainvälisten tapahtumien järjestämisorgani-saatioihin. Kiinalaisia vapaaeh-toisia yhdisti suuri usko Kiinan positiiviseen kehitykseen, vah-va yhdessä tekemisen riemu ja oman valtion auttamisen halu. Samanlaisesta itsenäisestä kan-salaisjärjestötoiminnasta kuin Euroopassa on turha haaveilla Kiinassa vielä muutamaan vuosi-kymmeneen.

SEMINAARISSA KOHTASIVAT ERI-LAISET AJATTELUTAVAT

Viikon kestäneen seminaarin aiheena oli osallistuminen. Miten nuorten oikeuksista pidetään huolta? Miten nuoret pääsevät osallistumaan yhteiskunnalliseen elämään? Miten voimaannuttaa nuoria ottamaan kantaa? Nuor-ten osallistumiseen keskittyvä foorumi kiinalaisten yliopisto-opiskelijoiden kanssa koostui asiantuntijapuheenvuoroista

EU:n ja Kiinan nuorisoyhteistyön

vuoden tapahtumassa oppimassa

kulttuurienvälistä kommunikaatiota

sekä workshopeista. Erityisen mielenkiintoisia puheenvuoroja pitivät ruotsalainen Erik Amnå (VTT, Uppsala University) ja sveit-siläisen Robert Thomsonin (Youth Policy Monitoring, Evaluation, Trai-ning and Advocacy, Office of Public Health, Bern).

Amnå käsitteli esityksessään erilaisia lähestymistapoja tasa-arvoisen nuorten osallistumisen kehittämiseksi ja pyrki motivoi-maan nuorta yleisöä tekemään poliittisia aloitteita korruptiota vastaan, vaatimaan lisää inves-tointeja hyvinvointipalveluihin ja koulutukseen.

Thomsonin puheenvuorossa verrattiin Euroopan romaniväes-töä ja Kiinan siirtolaisongelmaa ja pohdittiin vähempiosaisten nuorten vaikutusmahdollisuuk-sia ja integrointia. Thomsonin puheenvuoroon liittyneessä ylei-sökysymyksessä tuli hyvin esiin eräs kiinalaisen ja eurooppalaisen ajattelumallin ero. Yleisökysymyk-sessä tiedusteltiin Thomsonilta kommenttia seksuaaliterveyteen liittyvästä valistustyöstä, jota Kii-nassa kysyjän mukaan tehdään kunniakkaasti, tosin vain aviopa-reille. Kysyjän mukaan nettisen-

KIILLOTETTU KIINA

KUVAT M

ILLA OVAS

KA


suuri on myös aiheellista, sillä Kiinan valtava populaatio saisi huonoja vaikutteita, jos esim. por-nograafinen materiaali leviäisi Internetissä kaikkien nähtäville. Thomson vastasi kysymällä, että kieltäytyisikö kysyjä opettamasta lapsia lukemaan, jos nämä taidon opittuaan valitsisivatkin jonkin huonon kirjan luettavakseen.

Länsimainen medialukutaidon ja omaan arvostelu- ja päättelyky-kyyn luottamisen käsite ei saa Kii-nassa vastakaikua: kollektiiviseen kulttuuriin ei yhtä vahvasti kuulu kyseenalaistaminen tai omien näkökantojen etsiminen.

Kiinalaisten tutkijoiden puheenvuoroissa korostui kiina-laisen nuorisopolitiikan keskus-johtoisuus. Nuorten hyvinvoinnis-ta ollaan kiinnostuneita ja nuoren polven integrointi yhteiskuntaan ja kouluttaminen ovat korkealla Kiinan agendalla. Nuorten osuus päätöksenteossa on kuitenkin vähäinen. Päätöksentekijät jär-jestävät seminaareja, kyselyjä ja haastatteluja päästäkseen perille siitä, mitä nuoret haluavat ja tar-vitsevat. Suomalaistyylinen järjes-täytymisen kautta nuorista itses-tään lähtevä vaikuttamistyö on

vähäistä, nuorisopolitiikan lähes-tymistapa on ylhäältä alas.

EUROOPPALAINEN YLEMMYYDEN-TUNTO DIALOGIN ESTEENÄ

Foorumin työryhmäosiossa

osallistujajoukko jaettiin ryhmiin. Itse osallistuin Youth rights and interests protection -ryhmään. Kiinalaisista vapaaehtoisista ja eurooppalaisista delegaateista koostunutta noin 25 hengen kes-kusteluryhmää ohjasi ACYF:n työn-tekijä. Hän esitteli ACYF:n vaikut-tamiskanavia lainsäädännön ja poliittisiin elimiin vaikuttamisen kautta.

Ryhmän keskustelussa ei päästy alkua pidemmälle, sillä ryhmän koko oli suuri eivätkä varsinkaan eurooppalaiset dele-gaatit pitäytyneet moderaattorin keskustelunohjauksessa. Eräs eurooppalainen delegaatti pyy-si puheenvuoroa moderaattorin pyydettyä kommentteja nuoriso-oikeuksien tilanteeseen Euroo-passa ja pamautti kiinalaisille: ”So here in China, you are not allowed to vote for your leaders, are you happy about it?”

Seuraava puoli tuntia kului

kiinalaisten osallistujien puo-lustaessa omaa näkemystään demokratiasta, jota kyllä ruohon-juuritasolla on Kiinassakin. Kes-kustelu päätyi vertailemaan eri maiden koulutusjärjestelmiä ylei-sellä tasolla, jokaisen delegaatin vakuuttaessa muita oman järjes-telmänsä parhaudesta.

Ylpeys omasta maasta ja kult-tuurista on luonnollista, mutta tässä keskustelunavauksessa se vei pohjan todelliselta dialogilta ja syvempien ajatusten vaihdolta. Ajatustenvaihto jatkui kiinalais-ten osallistujien kanssa virallis-ten keskustelujen välillä, ja jotkut heistä halusivat päästä jatkamaan keskustelua erilaisista arvoista ja nuorten päämääristä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, keskustelu olisi varmasti edennyt mielen-kiintoisiin sfääreihin, sillä kun kii-nalaisten kanssa löytää oikean, aseistariisuvan lähestymistavan, he alkavat avata omia mielipitei-tään ja ajatuksiaan.

Korkean tason EU–Kiina-suh-teita vaivaava kulttuurienvälisen ymmärryksen puute näyttäytyi myös nuorisosektorin yhteistyös-sä: eurooppalainen lähestymista-pa on usein liian kaikkitietävä ja


saarnaava dialogin syntymiseksi.

KIERTUEELLA KIILLOTETUSSA KII-NASSA

Nuorisofoorumin lisäksi saim-me viikon aikana nauttia nähtä-vyyksistä ja vapaa-ajasta. Kiina-laiset isäntämme veivät meidät viikon aikana ihmettelemään mm. elektroniikkajätti Huawein päämajaa, vanhaa linnoitusta, luonnonpuistoa, museoita ja kau-punkiyhteisöä. Samaan tapaan kuin muissakin nuorisoyhteistyö-vuoteen liittyvissä tapahtumissa, joukkoamme seurasi suuri mää-rä kuvaajia ja median edustajia. Olimme arvovieraita, joita halut-tiin kierrättää ja näyttää tarkkaan hiottua Kiina-kuvaa.

Yksi ohjelmaan liittyvistä pää-tapahtumista oli joka toinen vuosi järjestettävä yliopisto-opis-kelijoiden yleisurheilutapahtu-ma universiade. Shenzhenissä järjestetty tapahtuma oli mitta-kaavaltaan suurin universiade ja sen järjestelyihin liittyi melkoisia ristiriitoja (muun muassa korrup-tiosyytteiden takia kuolemanran-gaistuksen saanut Shenzhenin pormestari, 80 000 tapahtuman takia karkotettua ei-toivottua kau-punkilaista sekä 20 000 hengen puolisotilaallinen turvajoukko). Shenzhen oli kuin aavekaupunki, jonka asukkaiden – ja turistien – elämää rajoitettiin kisojen aika-na huomattavasti. Osallistuimme avajaiskonserttiin sekä avajaisse-remoniaan, kunniapaikoilla lippu-

ja heiluttaen.Kiinalaiset järjestäjät halusi-

vat kovasti näyttää länsimaisille vierailleen Kiinan kasvun hedel-miä ja suuruutta, mutta tapahtu-masta jäänyt vaikutelma oli omi-aan vahvistamaan stereotypioita autoritäärisen valtion kaikkialle ulottuvasta kontrollointihalusta. Seminaarin parasta antia olivat-kin keskustelut Kiinassa pitkään asuneiden eurooppalaisten ja heidän kiinalaisten ystäviensä kanssa, jotka näyttivät meille palan oikeaa Kiinaa, virallisten kulissien takaa.

Milla OvaskaKirjoittaja on Eurooppanuorten aktii-vi ja Eurooppanuorten nimeämä Alli-anssin kansainvälisen jaoston jäsen.


Arabikeväänä tunnettujen kansannousujen ja vallankumouksellisen mielialan leviäminen on radikaalisti mullistanut Lähi-idän maita. Muutosten nopea tahti on synnyttänyt haas-

teita sekä paikallisille että alueellisille toimijoille. Tilanne on hankala etenkin Euroopan unionille, jon-ka aiemmasta aluepolitiikasta on arabikevään myö-tä paljastunut vakavia puutteita. Nämä puutteet ovat merkittäviä, mutta tulevaisuuden kannalta huoles-tuttavinta on EU:n kyvyttömyys reagoida muutoksiin.

Yleisesti ottaen EU:n Lähi-itä-politiikka on pyrkinyt alueen vakauttamiseen kahden erillisen tavoitteen kautta. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on ollut luoda vapaa ja demokraattinen Lähi-itä, joka saavutetaan EU:n edistämän taloudellisen ja yhteis-kunnallisen avautumisen kautta. Toisaalta lyhyel-lä tähtäimellä tavoitteena on ollut epävakauden ehkäiseminen Lähi-idässä. Koska nopeat muutokset voivat johtaa epävakauteen ja turvallisuusriskeihin, EU on pyrkinyt edistämään hallittua demokratisoin-tiprosessia alueella. Tämän politiikan puutteista on kirjoitettu paljon jo ennen arabikevättä. Toisaalta demokratia esitetään ihmerohtona yhteiskunnan syviin rakenteellisiin ongelmiin, mutta samanaikai-sesti pelätään demokratian johtavan islamististen puolueiden voittoon. Toinen merkittävä kritiikin kohde on, että politiikkansa toteuttamisessa EU on nojannut yhteistyöhön epädemokraattisten hallinto-jen kanssa etenkin islamistisen terrorin ehkäisyssä. Koska vakaus on asetettu tärkeimmäksi tavoitteeksi, EU:n pyrkimys hallittuun demokratisoitumiseen on tuottanut vain vaatimattomia tuloksia.

Arabikevät on pyyhkäissyt pohjan tältä toi-mintamallilta ja on aiheuttanut EU:n kammoamia nopeita muutoksia lyhyellä aikavälillä. EU:n politiik-ka ei ole osoittautunut riittävän joustavaksi kyetäk-seen hahmottamaan näin nopeita tapahtumia, saati muuttamaan niitä. EU:n reaktiot itse protesteihin ja niiden vaimentamisyrityksiin ovat olleet sekavia ja yltiövarovaisia: jokaisen maan kohdalla reaktio on ollut erilainen, ja yleisestikin protesteihin suhtau-dutaan varautuneesti. Reaktion sekavuuden taus-

talla ovat jäsenmaiden väliset erimielisyydet ja EU:n ulkosuhdehallinnon pirstaloituminen. Lisäksi halua toimia on jatkuvasti lamauttanut kyvyttömyys hylä-tä aikaisempi yhteistyömalli. Syyrian repressiota on ollut suhteellisen helppo vastustaa, mutta tilanne on paljon hankalampi Tunisian kaltaisissa maissa, joiden kanssa yhteistyö on ollut paljon tiiviimpää.

EU:n politiikan hajanaisuus näkyy hyvin Libyan sisällissodan käsittelyssä. Huomioitavaa on, että YK ja Nato olivat pääkeskustelufoorumit Libyan

kriisin aikana – EU taas jäi täysin sivuun. Etenkin Naton aktiivinen rooli on yllättävä, sillä vaikka samat jäsenmaiden väliset ristiriidat ovat läsnä Natossakin, se kykeni ohittamaan nämä esteet. EU vältti poliit-tiset riskit ja omaksui neutraalimman roolin, enim-mäkseen välittämällä humanitaarista apua. Jopa suhteellisen yksinkertaisessa asiassa, kuten Libyan kapinallishallinnon tunnustamisessa, EU ei löytänyt yhtenäistä linjaa. Tämä onnistui vasta Tripolin valloi-tuksen jälkeen, sodan jo lähes päätyttyä.

Uusien visioiden puuttuessa käytännön tulos on ollut, että EU on vetäytynyt Lähi-idän politii-kasta. Tämä on lyhytnäköistä, sillä uudet alueelliset dynamiikat määrittelevät seuraavan vuoden aikana sen, mitä arabikeväästä seuraa. Juuri nyt EU:lla olisi oiva mahdollisuus luoda arabikevään vanavedessä uusi aluepolitiikka, joka korjaisi aikaisemman vir-heet. Tähänastiset ehdotukset ovat olleet puhtaasti kosmeettisia. EU:n keväällä ehdottama elävöitetty yhteistyö vain paketoi tutun demokratisointiretorii-kan ja taloudellis-yhteiskunnalliset keinot uuteen asuun – toimivat implementaatiokeinot ja EU:n poli-tiikan yhdenmukaisuus edelleen uupuvat. EU:lla ja jokaisella sen jäsenmaalla on tarvetta peiliin katso-miseen. Ripeää toimintaa tarvitaan, sillä arabike-väästä kumpuavien turvallisuusuhkien kasvaessa Syyriassa ja muualla on tärkeää, että EU:lla on järke-vä kanta niihin.

Mikko PatokallioKirjoittaja on vapaa kansainvälisen politiikan tutkija, joka on erikoistunut Lähi-idän kysymyksiin.

PALLO HUKASSA: EUROOPAN UNIONIN POLITIIKKA ARABIKEVÄÄN ALLA

EU:n politiikka ei ole osoittautunut riittävän joustavaksi kyetäkseen

hahmottamaan näin nopeita tapahtumia

EU:lla olisi oiva mahdollisuus luoda arabikevään vanavedessä uusi

aluepolitiikka


Suomessa käytiin edus-kuntavaalit huhtikuussa. Vaalit laittoivat Suomen poliittisen kentän uusiksi.

Eniten on saanut huomiota perussuomalaisten vaalivoitto, joka oli historiallinen. Puolue kiila-si kolmanneksi suurimmaksi heti sosiaalidemokraattien jälkeen ja pudotti keskustan keskisuurek-si puolueeksi oppositioon. Myös vihreiden pitkään jatkunut kan-natuksen kasvu pysähtyi. Kokoo-muksesta tuli eduskunnan suurin puolue, vaikka sekin menetti kan-natustaan.

On esitetty, että siinä mis-sä teolliseen massatuotantoon perustuneessa yhteiskunnassa poliittiset puolueet sijoittuivat vasemmisto–oikeisto-akselille, jälkiteollisessa informaatiotek-nologiaan ja palveluihin perus-tuvassa kulutusyhteiskunnassa liberalismi–konservatismi-akseli olisi tullut politiikassa merkityk-

sellisemmäksi. Viimeksi mainittu jaottelu ei välttämättä noudattele poliittisen puolueiden rajoja, vaan kulkee monesti niiden sisällä. Väi-tän kuitenkin, että näitä kahta akselia ei voi erottaa toisistaan mitenkään yksinkertaisesti.

Siinä missä teollisen yhteiskun-nan logiikkaa noudattanut hyvin-vointivaltio tasa-arvoisti ihmisiä

KEVÄÄN EDUSKUNTAVAALIT JA POLIITTISEN KENTÄN

UUSI JÄRJESTYS

Niin sanotussa luovassa taloudessa sukupuolisesta, seksuaalisesta ja etnisestä moneudesta on tullut yksi tuotannontekijöistä pääoman ja työvoiman

rinnalle.


normalisoimalla heidät väkisin yhteen ainoaan oikeaan mies- ja naiskansalaisen muottiin, jälkite-olliselle informaatioteknologiaan ja palveluihin perustuvalle kulu-tusyhteiskunnalle on ominais-ta moninaisuus. Niin sanotussa luovassa taloudessa sukupuoli-sesta, seksuaalisesta ja etnisestä moneudesta on tullut yksi tuotan-nontekijöistä pääoman ja työvoi-man rinnalle.

Euroopan unionin neljä vapaut-ta eli ihmisten, tavaroiden, pää-oman ja palveluiden vapaa liik-kuvuus ovat olleet luomassa eurooppalaista luovaa taloutta. Niin ikään Suomen edellisen kokoomuksen, keskustan, vihrei-den ja RKP:n muodostaman por-varihallituksen ohjelmaa voi lukea pyrkimyksenä tehdä Suomesta luovan talouden maa. Tämän politiikan välineinä olivat muun muassa Elinkeinoelämän val-tuuskunnan EVA:n raporteissaan aikaisemmin ideoimat yliopisto-lakiuudistus ja säätiöpohjaisen ”huippuyliopiston” perustaminen Suomeen, verotuksen keventä-minen, hyvinvointipalveluiden ulkoistaminen ja kilpailuttaminen sekä ammattiyhdistysliikkeen vai-kutusvallan heikentäminen muun muassa kyseenalaistamalla tulo-poliittisen kokonaisratkaisuun pyrkimyksen mielekkyys.

Eduskuntavaalien tulos oli vastalause tälle kehitykselle. Vastalause ei kuitenkaan tullut perinteisestä poliittisesta vasem-mistosta – vasemmisto on jo luo-punut EU-vastaisuudesta – vaan perussuomalaisista ja osittain myös oikeistosta. Elinkeinoelä-män keskusliitolle EK:lle sosiaali-demokraattinen ammattiyhdistys-liike on alkanut näyttäytyä jälleen mielekkäänä yhteistyötahona ver-rattuna perussuomalaisiin.

Perussuomalaisten kannattajis-sa erottautuu kaksi ryhmää: pien-yrittäjät ja työväenluokkaan kuu-luvat miehet. Nämä väestönosat

eivät ole hyötyneet siirtymises-tä teollisesta massatuotantoon perustuneesta yhteiskunnasta jäl-kiteolliseen informaatioteknolo-giaan ja palveluihin perustuvaan kulutusyhteiskuntaan ja luovaan talouteen. On ymmärrettävää, että moninaistuvalla yhteiskun-nalla ei ole paljon annettavaa työttömäksi jääneelle teollisuus-työläiselle tai nuorelle miehelle, joka on pettynyt siihen, että on kannattamatonta jatkaa isänsä maatilan hoitamista.

Sen sijaan vaikeampi keksiä muita kuin opportunistisia syitä, miksi poliittisessa oikeistossa oli vaaleissa ehdokkaita, jotka raken-sivat vaalikampanjansa yhteis-kunnan moninaisuuden vastus-tamiselle, mutta samanaikaisesti antoivat ymmärtää tukevansa luovaa taloutta sekä vastustavan-sa yhtenäiskulttuuria tuottavaa hyvinvointivaltiota, aivan kuin nämä asiat olisivat erotettavissa toisistaan. Tällaisista ehdokkaista mainittakoon kokoomusnuorten rannalle jäänyt puheenjohtaja Wil-le Rydman tai kristillisdemokraa-tit, jotka viimeiseen asti yrittivät saada osansa perussuomalaisten nosteesta. Kristillisdemokraattien paikanmenetystä tosin selittää myös se, etteivät he tällä kertaa onnistuneet solmimaan vaaliliit-toa kenenkään kanssa.

Niin ikään vasemmiston uskot-tavuuden ongelmana on se, että he juhlistavat kyllä yhteiskunnan moninaisuutta, mutta samaan aikaan haikailevat hyvinvointival-

tion perään. He unohtavat hyvin-vointivaltion olleen äärimmäisen normittava. Ei ole vahinko, että samaan aikaan kun ihmisiä koh-dusta hautaan kantanutta hyvin-vointivaltiota alettiin purkaa tai ulkoistaa hyvinvointiyhteiskun-naksi, suomalainen yhteiskunta avautui ja moninaistui niin suku-puolisesti, seksuaalisesti kuin etnisestikin.

Politiikan tutkijan näkökul-masta äänestäjät ymmärtävät-kin hämmästyttävän selkeästi ja kirkkaasti poliittisen kentän uutta järjestystä. Sekä perussuomalais-ten Timo Soini että kokoomuksen Alexander Stubb saivat kumpikin ennätykselliset yli 40 000 henki-lökohtaista ääntä vaaleissa. He edustavat toisilleen vastakkais-ta asemia muiden poliitikkojen sijoittuessa jatkumolle heidän väliinsä.

Tästä syystä mediassa keskus-tan tai demarien kalapuikkoviiksi-miehet ja maakuntien naiset näyt-täytyvät kuin epäonnistuneilta versioilta Soinista hänen puolus-taessaan teolliseen massatuotan-toon perustunutta yhteiskuntaa. Niin ikään Stubb paistatellessaan iltapäivälehdissä pyöräilytrikoissa on metroseksuaalisempi kuin vih-reiden moninainen eduskuntaryh-mä, tunnejohtavampi kuin Mikael Jungner tai kosmopoliitimpi kuin sujuvasti saksaa puhuva keskus-tan puheenjohtaja Mari Kiviniemi. Ainoastaan intensiivisestä politii-kan tyylistä tunnettu ”rotutohtori” Jussi Halla-aho tai ”vegetaristinen jalkapallohuligaani” Paavo Arhin-mäki ovat onnistuneet erottautu-maan mediassa Stubbin ja Soinin muodostamalta jatkumolta sijoit-tuen sen ulkopuolelle.

Jiri NieminenKirjoittaja on toiminut valtio-opin tut-kijana ja tuntiopettaja sekä viimeiste-lee väitöskirjaa Tampereen yliopiston johtamiskorkeakouluun.

Politiikan tutkijan näkökulmasta

äänestäjät ymmärtävätkin

hämmästyttävän selkeästi ja kirkkaasti

poliittisen kentän uutta järjestystä.


Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien tukemises-ta on tullut salonkikel-poista politiikan piirissä.

Pormestarit, kansanedustajat ja ministerit tukevat mielellään Pride-tapahtumia ja Ruotsissa Pri-deille on osallistunut luterilainen kirkko.

Joskin hlbti (eli homo, lesbo, bi, trans ja inter) -ihmisoikeustyö on saanut näyttäviä tukijoita, ja homoseksuaalisuutta käsitellään politiikassa paikoin asiallisesti, ovat olosuhteet Euroopan unio-nin jäsenvaltioissa kuitenkin epä-yhtenäiset seksuaalisen ja suku-puolisen tasa-arvon suhteen.

EU:n perusoikeusviraston raportti osoittaa, että ympäri Euroopan unionia homoja bisek-suaalit sekä trans- ja intersuku-puoliset kohtaavat häirintää, kiu-saamista ja syrjintää. Merkittäviä ongelmia on ilmennyt etenkin useissa uusissa, vuoden 2004 jälkeen jäsenyyden saaneissa, EU-maissa. Esimerkiksi kokoontu-misenvapautta on rajoitettu Bul-gariassa, Virossa, Latviassa, Puo-lassa ja Romaniassa.

”Euroopan parlamentti on puo-lustanut seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöjen kokoontumisva-pautta myös EU:n ulkopuolisten maiden Pride-väkivaltaisuuksien yhteydessä, vaatinut WHO:lta transdiagnoosien poistamista psykiatristen sairauksien luokit-telusta ja puolustanut kaikkien oikeutta seksuaaliterveyteen”, sanoo Seksuaalinen tasavertai-suus Seta ry:n pääsihteeri Aija Salo.

Yleisen suhtautumisen saral-la tiukimmassa tilanteessa ovat transihmiset. Asenteet transsuku-puolisia henkilöitä kohtaan ovat selkeästi kielteisempiä verrattu-na asenteisiin lesboja, homoja ja biseksuaaleja kohtaan. Myöskään lain turva ei ole transsukupuolisil-le yksiselitteinen.

Sosiaalisessa elämässä halven-tava puhe aiheuttaa vähemmis-töille painetta pysyä näkymättö-minä. Homofobia ja transfobia ovat hlbti-ihmisille arkipäivää. Vapaa liikkuvuus avasi rajat, mut-ta ei taannut turvallista liikkumis-ta kaikkialla Euroopassa kaikille ihmisille. Lisäksi samaa sukupuol-

ta olevien parien avioliitot eivät välttämättä päde solmimismaan ulkopuolella. Myös samansuku-puolisen puolison yleistä mää-rittelemistä perheenjäseneksi tarvittaisiin tasa-arvoisen vapaan liikkuvuuden ja perheidenyhdistä-misten sujuvuuden edistämiseksi.

Muillakaan elämänalueilla Euroopassa ei vallitse Euroviisula-vojen vapautuneisuus. Hlbti-ihmi-set joutuvat piilottelemaan suun-tautumistaan ja identiteettiään jokapäiväisessä elämässään. Syr-jintää ja ahdistelua esiintyy kou-luissa, työelämässä ja urheilussa. Onnettomuuden sattuessa louk-kaantuneen samansukupuolista puolisoa ei tunnusteta sairaalas-sa viralliseksi lähiomaiseksi.

Samaa sukupuolta olevat parit saavat mennä naimisiin, siinä missä erisukupuolisetkin, Bel-giassa, Alankomaissa, Espanjas-sa, Ruotsissa ja Norjassa, mutta useassa EU:n jäsenvaltiossa ei ole minkäänlaista homoparisuhteen virallistamismahdollisuutta.

”EU ja muut eurooppalaiset ins-tituutiot – Euroopan neuvosto ja Euroopan turvallisuus- ja yhteis-

SEKSUAALI- JA SUKUPUOLI-VÄHEMMISTÖT EUROOPAN UNIONISSA

työjärjestö ETYJ – ovat edistäneet seksuaali- ja sukupuolivähem-mistöjen ihmisoikeuksien toteu-tumista. EU:n syrjinnän vastainen lainsäädäntö ja perusoikeuskirja, Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan neuvoston viimeai-kaiset suositukset hlbti-ihmisoi-keuksien edistämisestä ja ETYJin viharikosraportointi sekä monet Euroopan ihmisoikeustuomiois-tuimen ja EY-tuomioistuimen rat-kaisut ovat kaikki parhaimmillaan tehokkaita välineitä yhdenvertai-suuden edistämiseksi. Lisäksi EU on laajentumisprosessissa aset-tanut hakijamaille ehtoja muun muassa syrjintälainsäädännöstä ja hlbti-järjestöjen kohtelusta”, Salo kertoo.

Järjestöt ovat kohdanneet vai-keuksia muun muassa toimi- ja tapahtumatilojen vuokraamises-sa eräissä unionin jäsenmaissa. Liettuassa ”homoseksuaalisuutta edistävän” materiaalin levittämi-nen on kielletty.

Salon mukaan ihmisoikeuksien

etenemistä Euroopassa vaikeut-tavat homoja transfobia, väärät käsitykset seksuaali- ja sukupuo-livähemmistöistä ja pelko siitä, että yhdenvertaisuus aiheuttaa kustannuksia.

EU:n perusoikeuskirjan tasa-arvoa käsittelevän luvun 21 artik-lassa kielletään sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syr-jintä. Perusoikeuskirja on laillises-ti sitova.

Laki tässä tapauksessa edeltää asennemuutosta, sillä Euroba-rometri-tutkimuksessa ilmenee, että homoseksuaalisuuteen suh-taudutaan vaihtelevasti asiayh-teydestä riippuen. Asennetutki-muksen mukaan suopeimmin suhtaudutaan homoseksuaaliin naapurina, mutta eniten ennak-koluuloja herättää ajatus saman-sukupuolisten parien oikeudesta adoptoida lapsia.

Rakenteiden kautta vaikut-taminen on tärkeää, mutta käy-tännössä syrjinnän vastainen lainsäädäntö ei riitä estämään

eriarvoisuutta sellaisenaan. Asen-neympäristön muuttaminen vaatii aktiivista tiedon lisäämistä seksu-aali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista.

”Eurooppalaisiin instituutioihin vaikuttamisessa on tärkeää yhdis-tää asiantunteva Euroopan tason lobbaus aktiiviseen kansallisen tason vaikuttamiseen. Tässä tarvi-taan yhteistyötä kansalaisyhteis-kunnassa”, Salo kommentoi.

Perusoikeusviraston uusimman täydentävän selvityksen mukaan edistystä esimerkiksi kokoon-tumisvapauden suhteen on jo tapahtunut Bulgariassa, Puolassa ja Romaniassa. Hiljattain saavu-tettiin myös läpimurto: turvapaik-kadirektiiviä uudistettaessa EU:n lainsäädäntöön saatiin ensim-mäistä kertaa maininta sukupuo-li-identiteetistä.

”Ihmisoikeuksissa on katsot-tava valtion rajoja pidemmälle ja oltava solidaarinen”, Salo sanoo.

Noora Karumaa

Asenneympäristön muuttaminen vaatii aktiivista tiedon lisäämistä seksuaali- ja

sukupuolivähemmistöjen oikeuksista.

KUVA HENRI KONTIO


Ylen A2:n Vihailta-ohjelmas-sa (20.9.2011) nuoret vai-kuttajat keskustelivat ääri-liikkeiden uhasta, Norjan

tragediasta ja Lontoon mellakois-ta. Keskusteluohjelmassa pyrittiin määrittelemään myös mitä viha-puhe oikein on. Keskustelussa tuli esille paljon mielenkiintoi-sia ja vahvoja mielipiteitä, mutta ohjelman kysymyksenasettelu vihapuheesta jäi epäselväksi.

Oxford English Dictionary mää-rittelee ”hate speech” -käsitteen ääripuheeksi, jossa on vahva vihan ja suvaitsemat-tomuuden leima muita sosiaalisia ryhmiä — eten-kin seksuaa-li- ja etnisiä v ä h e m m i s -töjä — koh-taan. OED:n määritelmän avulla voimme ymmärtää jo pit-kälti vihapuheen luonnetta. Se tarjoaa hyvän lähtökohdan ääri-ilmiöi-den ymmärtämiseen.

Vihapuheen vaikutus yhteis-kunnalle on erittäin suuri. Vihapu-heessa esiintyy jo itsessään vah-va poissulkemisen luonne, jolla pyritään sulkemaan jokin väes-tönosa tai ryhmä yhteiskunnan ulkopuolelle. Tämä poissulkemi-nen tapahtuu helpoimmin eten-kin niitä kohtaan, jotka selvimmin

erottuvat yhteiskunnan valtavir-rasta. Vihapuheella luodaan eroa ”meidän” ja ”toisten” välille.

Viime ajoilta on valtava määrä esimerkkejä siitä, miten jopa par-lamentaarisella tasolla edustajat ovat ilmaisseet hyvin halventavia ja välinpitämättömiä komment-teja. Edustajat ovat puhuneet halventavasti muslimeista, ”nee-keri-ukoista” ja ”jutkuista”. Nämä kommentit kertovat esittäjistään, mutta niillä on myös vakavammat seuraukset. Kommenteilla raja-taan halvennettu väestönryhmä

yhteisen tilan ulkopuo-lelle.

E u r o o p a s s a erilaiset laita-oikeistolaiset r y h m i t t y m ä t ovat pyrkineet p r o f i l o i t u -maan etenkin

islamisaation vastustamisella.

Islamisaatio mer-kitsee islamin uskon

merkityksen korostu-mista yhteiskunnassa. Käsite

yhdistettynä laitaoikeistolaiseen retoriikkaan on vakava esimerkki, jolla kokonaisen uskontokunnan edustajat rakennetaan uhaksi ”sivistynyttä ja demokraattista Eurooppaa” vastaan. Länsi-Euroo-passa puolueet, kuten saksalaiset pro NRW ja NPD, Itävallan vapaus-puolue FPÖ, belgialainen Vlaams Belang ja Ruotsin Sverigedemo-

VIHAPUHEET LUOVAT TILAA ÄÄRIOIKEISTOLLE

kraterna rakentavat uhkakuvia vierasta ja ”toisia” vastaan.

Ääri- ja laitaoikeiston nousuun on monia erilaisia syitä. Etenkin taloudellisen ahdingon ja taantu-man aikana vieraasta ja toisesta on helppo etsiä syitä oman tilan-teen kurjistumiseen. Euroopan historia on täynnä esimerkkejä siitä, miten eri aikoina vieraasta, kantakulttuurista poikkeavasta, ryhmästä on pyritty rakentamaan uhka tai vihollinen. Milloin uhaksi on koettu juutalaiset, milloin sek-suaalivähemmistöt tai romanit.

Johan Kersten kokoaa Saksan äärioikeistoa käsittelevässä artik-kelissaan kaksi erilaista selittä-mismallia, joilla voidaan selittää äärioikeiston kasvua. Ensinnä Kersten mainitsee ns. disinteg-raatio-teorian, jonka perustana on, että yhteiskunnasta syrjäyty-minen ja esimerkiksi työttömyys altistaa ääriliikkeisiin ajautumi-selle. Toisena esimerkkinä Kers-ten mainitsee Theodor Adornon (1950) tutkimuksen ”Authoritarian personality”. Adorno esittää, että eräät yksilöt suhtautuvat herkem-min myönteisesti autoritäärisiin ja antidemokraattisiin toimintamal-leihin. Näille yksilöille on erittäin suuri tarve jakaa muita ihmisiä ”meihin” ja ”toisiin”.

Kerstenin mainitsemat disin-tegraatio-teoria ja autoritäärisen persoonallisuuden teoria antavat hyvän lähestymistavan, jolla selit-tää äärioikeiston nousua Euroo-

Etenkin

taloudellisen

ahdingon ja taantuman

aikana vieraasta ja

toisesta on helppo etsiä

syitä oman tilanteen

kurjistumiseen


EUROOPAN KIELTEN PÄIVÄN TUNNELMIA TURUSSA

Euroopan kielten päivää vietettiin 26.9 ympäri Eurooppaa erilaisten tapahtumien merkeissä. Turun Eurooppalaiset Nuoret (TENu) järjesti teemapäivän kun-niaksi kieli-illan Turku-salissa, josta ilta jatkui TENun uusien iltaan. Kieli-iltaa oli järjestämässä TENun kans-sa yhteistyössä International Exchange Erasmus Net-work eli ESN.

Turun Yliopiston kielikeskuksen opintoasiainpääl-likkö Katja Arola piti alustuksen kielikeskuksen toimin-nasta. Aiheena oli erityisesti miten kielipiirien ja kieli-kaverien avustuksella suomalaiset kielten opiskelijat pääsevät syventämään omaa kielitaitoaan, tutus-tumaan vieraaseen kulttuuriin ja uusiin ihmisiin sekä saavat vaihtelua perinteiselle kielten opiskelulle. Vaih-to-opiskelijoille kielipiirit ja -kaverit taas antavat mah-dollisuuden puhua omaa kieltään. Suositut kielipiirit herättivätkin paljon kysymyksiä yleisön joukossa. Aro-lan alustuksen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus tutu-stua ranskan ja romanian opiskelijoiden ainejärjestön Forum Romanumin pisteeseen ja pelailla lautapelejä. Erityisesti sanapeli Scramble kirvoitti kovan kisan osal-listujien kesken.

Kieli-illasta jatkettiin TENun uusien iltaan viereiselle TYYn saunalle, johon saapui kiitettävä määrä Euroopas-ta ja Eurooppa Nuorista kiinnostuneita opiskelijoita. Puheenjohtaja Henrik Manner kertoi aluksi yhdistyksen toiminnasta ja historiasta, jonka jälkeen iltaa jatkettiin epävirallisemmin patongin, viinin, keskustelun ja tiet-ysti saunomisen merkeissä.

Moona PönniKirjoittaja on Turun Eurooppalaisten Nuorten aktiivi.

passa. Voimme liittää teoriat myös Suomessa käytyyn keskusteluun vihapuheesta.

On selvää, että vaikea talou-dellinen tilanne ja taantuma on tuonut epävarmuutta ihmisten arkeen. Ihmisten syrjäytyminen ja taloustilanteen heikentyminen kasvattavat tyytymättömyyttä. Yleisen tyytymättömyyden lisäk-si osa poliittisesta eliitistä on puheessaan korostanut omaa ylivertaisuuttaan halventamalla suhteessa heikommassa ase-massa olevia. Aina on myös mah-dollista, että pieni yhteiskunnan ulkopuolella oleva ryhmittymä kokee, että se saa julkisuudessa esitettyjen vihapuheiden kautta legitimiteetin väkivallan käytölle.

Eurooppanuorten tärkein tehtä-vä on tarjota julkinen keskustelu-foorumi erilaisille Eurooppa-poliit-tisille näkemyksille. Samalla tulisi vahvistaa moniarvoista, monikult-tuurista ja sosiaalista Eurooppaa. Eurooppanuorten organisaatiota tarvitaan, jotta pystytään luo-maan edellytykset dialogiselle demokratialle poissulkevan viha-puheen sijasta. Suomen Euroop-panuorten tulee jatkossa toimia yhä rohkeammin avoimen ja monikulttuurisen Euroopan puo-lestapuhujana.

Jaakko TuominenKirjoittaja on Lapin Eurooppanuorten puheenjohtaja ja opiskelee kansain-välistä politiikkaa.

Eurooppanuorten organisaatiota tarvitaan, jotta

pystytään luomaan edellytykset dialogiselle

demokratialle poissulkevan

vihapuheen sijasta


Olen joskus kuullut sanottavan, että mikäli Euroopan unionia ei olisi olemassa, se tuli-si keksiä pelkästään ilmastonmuutoksen haasteeseen vastaamisen vuoksi.

Ilmastonmuutoksen kaltaisen globaalin uhan edessä tarvitaan laajaa alueellista ja poliittista yhteistyötä. EU:ssa parasta on se, että ideaalitilan-teessa meillä on päätöksentekojärjestelmä, jossa voidaan neuvottelujen lisäksi aikaansaada myös sitovia päätöksiä.

Myös monet muut ympäristöongelmat, kuten luonnon monimuotoisuuden häviäminen, ilman saa-steet ja luonnon resurssien ylikulutus vaativat rajat ylittävää päätöksentekoa ja sitovia normeja. Muu-toin vaarana on, että maat lähtevät vääränlaiseen kilpailuun, heikkojen ympäristövaatimusten tielle.

Varsinaista ympäristölainsäädäntöä on Euroopan unionissa tehty 70-luvulta lähtien. Lähes 40 vuoden kuluessa on annettu yli 700 säädöstä ja lukuisia toi-mintaohjelmia sekä strategioita. Edistymistäkin on tapahtunut. Koko Eurooppaa koskevat aloitteet ovat johtaneet ilmanlaadun paranemiseen, lyijyttömään bensiiniin sekä juoma- ja uimaveden puhdistumis-een.

Koko 2000-luvun unionin ympäristöpolitiikan kes-kiössä ovat olleet ilmastonmuutoksen hillitseminen, luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyt-täminen, ympäristön ja terveyden yhdistäminen sekä luonnonvarojen käyttöön ja jätehuoltoon liit-tyvät kysymykset. Tavoitteena on hienosti sanottuna ”kestävä kehitys, jonka perustana on tasapainoinen talouskasvu sekä korkeatasoinen ympäristönsuoje-lu ja kunnianhimoinen ilmastopolitiikka”.

Unionin ympäristöpolitiikka on periaatteessa perustunut ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastut-

tajan olisi maksettava. Perussopimusten mukaisesti ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laa-dun parantaminen olisi sisällytettävä kaikkiin unio-nin politiikkoihin ja siten varmistettava kestävä kehi-tys.

Todellisuus on vain hieman toinen. Useiden lain-säädäntöjen kohdalla ongelmana on riittämätön toi-meenpano, riittämätön valvonta ja/tai riittämättömät rangaistukset. Lisäksi ympäristötavoitteiden läpileik-kaavus vieläkin harmillisen usein unohtuu kokonaan. Jatkuvasti mitätöimme esimerkiksi vesiensuojelu- ja ilmastotavoitteemme huonolla teollisuuspolitiikalla tai maatalouspolitiikalla.

Esimerkiksi ilmastopolitiikassa tavoitteemme on 20 prosentin päästöjen vähennys, mikä ei edes ole erityisen kunnianhimoinen. Samanaikaisesti EU-maat ohjaavat jopa satoja miljoonia euroja fos-siilisten polttoaineiden – jotka ovat suurimpia ilmas-topäästöjen lähteitä – tukemiseen.

Tarvitsemmekin politiikantekoon lisää johdonmu-kaisuutta. Yhteisesti solmitut tavoitteet, kuten kasvi-huonekaasupäästöjen vähentäminen sekä luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttäminen, on otettava selkeästi kaiken politiikanteon lähteeksi. Lisäksi unionin on poistettava nykyiset niin kutsu-tut perverssit ohjauskeinot, jotka ovat ristiriitaisia ympäristötavoitteille. EU-rahoituksen ehdoksi on asetettava ympäristövaikutusten arviointi ja tukea ei saa enää ohjata esimerkiksi fossiilisille polttoain-eille (joihin lasken myös kotimaisen turpeen). Euroo-pan unionin on myös lähdettävä valmistelemaan yhteistä luonnonvarojen käytön ja saastuttamisen verotusta.

Parhaimmillaan tällaisella politiikan johdonmu-kaisuudella parannettaisiin myös Euroopan unio-nin hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä. Ihmisten pitää luottaa siihen, että unionin yhteistyön avul-la todella halutaan ja pystytään ratkaisemaan ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyviä ongelmia.

Venla VirkamäkiKirjoittaja työskentelee Suomen luonnonsuojeluliitossa ilmasto- ja energiavastaavana.

EU PELASTAA YMPÄRISTÖN - VAI PELASTAAKO?

Jatkuvasti mitätöimme esimerkiksi vesiensuojelu- ja ilmastotavoit-

teemme huonolla teollisuuspolitiikal-la tai maatalouspolitiikalla


The Danish EU presidency is getting ever closer, which means that a lot of challenges have to be met both for Denmark, as nation taking on the role of the presidency, and for JEF Denmark

as part of civil society. The Danish EU presidency officially begins in Janu-

ary 2012, when we will be taking over from Poland as the second country in line of the trio presidency, which consists of Cyprus as well. For both Poland and Cyprus it is their first EU presidency while it is the 7th for Denmark. So even though Denmark is a small country, it is still an old and resourceful EU member.

With the proper will and skill, the presidency offers a unique possibility to influence Europe, and sets a European Agenda on the domestic scene as well. JEF Denmark decided in the beginning of 2011 to grab this opportunity. With other parts of the political youth in Denmark we developed a declaration with eight points for our government.

Many issues in today’s world cannot be handled by any one country alone. This is true in relation to taking responsibility towards third world coun-tries, securing free trade, combatting environmental issues and much more. All issues are directly or indi-rectly linked to most countries. The hope is that our government will listen to what we have to say, and take our words into consideration. After all, we – the youth – are the future of Europe, who will have to live with the decisions of today for a long time.

A NEW GOVERNMENT – NEW OPPORTUNITIES

On September Denmark held general election and a new government was put in office. We finally got a minister for European affairs and our hope is that with a renewed focus on Europe in Denmark, we will be able to set a positive agenda during the Danish Presidency. Because of the new leadership the politi-cal agenda of the government is not yet ready for the Danish presidency.

A lot of priorities have been laid out already by the old government and their ministries, but there still is a unique possibility for influencing the agenda, since the new government will want to put their own mark

on the political priorities as well. We will be handing over the declaration with our eight points to the gov-ernment soon and hopefully together with a lot of press. Our hope is, of course, that our political lead-ers will listen.

WE ARE READY – WHAT ABOUT THE REST OF THE SOCIETY?

The declaration and the agenda that we are trying to set in JEF Denmark is - in all honesty - representa-tive of the more resourceful part of our society. The broader part of the population is still not in on the project, which is a recurring challenge for us.

How do we define a European project on Danish terms that can bring in more people from all parts of society? How do we tell people – your identity, your nationality is not threatened? You are part of a historic project – the buildup of the European Union. It is important to remember this especially consid-ering the Danish tradition for referendums on Euro-pean questions, but also in a normative sense. We do live in a democracy and we want a democratic Europe. This requires a broad support from the Euro-pean population. In Denmark, as in most countries, I believe that the EU presidency offers a great plat-form for bringing Europe out to the people.

SETTING THE EUROPEAN AGENDA

The Danish presidency will have to deal with a lot of challenges other than Danish priorities, which leaves less room for the priorities of the Danish youth. We are still in a financial crisis and the EU budget has to be negotiated as well. But the space is still there, crises and budget negotiations are not the be all and end all. Our hope is a better world all to live in – and a world where Europe and its citizens have a place.

Casper W. HaldThe author is the President of JEF Denmark and a student of political science at the University of Copenhagen.

A DANISH PERSPECTIVE ON THE EU PRESIDENCY

Euroopan nuoret federalistit kokoontuivat Hel-singissä 22.–30. lokakuuta. Perjantaista seuraa-van viikon perjantaihin järjestettiin seminaa-riviikko, jolle mahtui monenlaista ohjelmaa.

Eurooppalaiset vieraat kävivät muun muassa Por-voossa, tenttasivat poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajia ja saivat kokea suomalaista sitsikult-tuuria.

Kansainvälisen Helsinki 2011 –tapahtuman jäl-kimmäisen viikonlopun kongressissa äänestettiin Eurooppanuorten Young European Federalists (JEF) -kattojärjestön uudesta hallituksesta.

Ranskan Eurooppanuorten Pauline Gessant valit-

tiin JEF Europen uudeksi presidentiksi. Varapresident-tikilvan pakkaa sekoitti Suomen Eurooppanuorten Emilia Machucan ilmoittautuminen ehdolle kokous-viikolla. Aiemmin kahdelle vapaalle paikalle ehdolla olleet italialainen Luca Lionello ja saksalainen Mar-tin Fischer saivat kilpailijan.

Varapresidenteiksi äänestettiin Fischer ja Machu-ca. Rahastonhoitajaksi valittiin Jakob Andkjær Peder-se Tanskasta. JEFin liittovaltuustoon valittiin 20 edus-tajaa, joista yksi on Suomen Eurooppanuorten Sara Avdi.

Noora Karumaa


HELSINKI 2011: SEMINAARI JA KONGRESSI


KUVAT NOORA KARUMAA

LEN


Lapin Eurooppanuoret huputtivat Rovaniemen Jätkä-patsaan ”Belarus Action” -päivänä 2010.

ALUEJÄRJESTÖT

SAR

A PIETARIN

ENM

ARIA R

ANTAN

EN

PEN

uEU

RO

OPP

ANU

OR

ET R

Y

JEN


Jyväskylän Eurooppanuoret ry jakamassa Eurooppa-tietoutta lapsille Eurooppa-päivänä 2011.

Turun Eurooppalaisten Nuorten EU-tietopeli houkut-teli uteliaita Turun Kansainvälisillä Kirjamessuilla 30.9.-2.10. Monien messulaisten tiedot olivat kunnos-sa, ja muille TENulaiset kertoivat perustietoja EU:sta ja sen toiminnasta. Jopa EU-oppiminen voi olla hauskaa!

Joensuun Eurooppanuoret tuuliajolla heinäkuussa 2011.Eurooppapalloisku Perussuomalaisten toimistoon.

Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret ry iloisissa tunnelmissa Eurooppa-päivänä.

ESITTÄYTYVÄT

KUTSUEUROOPPANUORET RY:N VUOSIKOKOUKSEEN 2011

Arvoisa jäsenemme, Eurooppanuoret ry:n sääntömääräinen vuosikokous järjestetään 9. joulukuuta 2011 MTK:n tiloissa Helsingissä osoitteessa Simonkatu 6. Kokousta edeltävä

seminaari alkaa klo 14 ja itse kokous klo 16. Kokouk-sessa käsitellään sääntömääräiset asiat.

Kaikilla viimeistään 10 päivää ennen kokousta vuoden 2011 jäsenmaksunsa maksaneilla Euroop-panuorten henkilöjäsenillä on äänioikeus vuosiko-kouksessa. Vuosikokouksen käytännön järjestelyjen sujuvuuden vuoksi toivomme, että kokoukseen osal-listuvat ilmoittautuisivat pääsihteerille 7.12. mennes-sä. Kokoukseen voi kuitenkin saapua myös ilman ennakkoilmoittautumista.

Eurooppanuoret korvaa tämän vuoden jäsenmak-sunsa suorittaneille jäsenille matkakorvauksia vuosi-kokoukseen 10 euron omavastuulla 50 euroon saak-ka. Matkakorvaus suoritetaan alkuperäisiä lippuja ja kuitteja vastaan. Majoituksesta ja muista kuluista jokainen vastaa itse.

TERVETULOA!Eurooppanuorten hallituksen puolestaHelsingissä 20. lokakuuta 2011

Satu TuomikorpiPääsihteeri

LIITY JÄSENEKSI!

Kyllä! Haluan liittyä Eurooppanuoret ry:n jäseneksi.En liity jäseneksi, mutta haluan uutiskir-jeen sähköpostiini kahden viikon välein.

NimiLähiosoitePostinumero- ja toimipaikkaPuhelinSähköpostiSyntymävuosi

Liittyä voit myös netissä. Lue lisää www.eurooppanuoret .fi

Eurooppanuoret ryTunnus 500125800003 Vastauslähetys

Postimaksumaksettu

Tähdistö 2/2011

Documents

Transcript of Tähdistö 2/2011