KORKEAKOULUJENARVIOINTINEUVOSTONJULKAISUJA

�:����

Elli Aaltonen • Emmi AnoschkinMaija Jäppinen • Tuija KotirantaGeorg Henrik Wrede • Kirsi Hiltunen

Sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksennykytila ja kehittämishaasteetYliopistojen sosiaalityön jaammattikorkeakoulujen sosiaalialankoulutuksen seuranta�arviointi

ISBN 978-952-206-080-8 (pdf)ISSN 1457-3121

Julkaisija: Korkeakoulujen arviointineuvosto

Kansi: Juha IlonenLayout: Pikseri Julkaisupalvelut

Esipuhe

Yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialan arviointivuonna 2004 oli haasteellinen ja kaikki koulutuksen järjestäjät kattava. Arvi-ointi tarkasteli laajasti koulutuksen toteutusta ja kohdistui molempiin korkea-koulusektoreihin. Aiheeseen liittyi silloin ja liittyy edelleenkin sosiaalialallatyöskentelevien koulutustarpeisiin, työtehtäviin ja kelpoisuuksiin kohdistuvia,keskenään ristiriitaisia odotuksia. Tässä mielessä arviointikohde on ollut Kor-keakoulujen arviointineuvostolle myös kiitollinen. Arviointi saa aina lisäarvoakohteen yhteiskunnallisesta ja koulutuspoliittisesta relevanssista.

Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintaperiaatteisiin on koko sentoiminta-ajan kuulunut tehtyjen arviointien seuranta kansainvälisen arvioin-timallin mukaisesti. Seuranta-arviointien tavoitteena on sekä tukea arvioin-tiin osallistuneita yksiköitä koulutuksen laadun kehittämisessä että selvittää ar-vioinnin käyttöä ja vaikuttavuutta arvioitujen yksiköiden kannalta. On tokiselvää, että koulutuksen kehitykseen vaikuttaa lukuisa joukko muita tekijöitä,jolloin arvioinnissa esitettyjen kehittämissuositusten suoranaista vaikutusta onusein hankala todentaa.

Seurannat on toteutettu yleensä noin kolmen vuoden kuluttua varsinai-sesta arvioinnista. Kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaan arviointitulos-ten ja kehittämissuositusten hyödyntäminen ja toteuttaminen on korkeakou-luille harkinnanvaraista, eikä suositusten toteutumatta jäämiseen tai jättämi-seen ole sisältynyt sanktioita. Tätä voidaan pitää korkeakoulujen autonomiaanperustuvaan ”kypsään” korkeakoulujärjestelmään soveltuvana periaatteena.

Käsillä oleva seuranta-arviointiraportti osoittaa, että kehittämissuositustensuuntaisia muutoksia ja vaikutuksia on neljässä vuodessa tapahtunut. Arvioin-tiryhmä on paneutunut aiheeseen intensiteetillä ja saanut kehitystrendejä nä-kyviksi osittain yksityiskohtaisillakin evidensseillä. Arvioinnista ja sen seuran-nasta muodostuu tällä tavoin hyvä kokonaisuus. On toivottavaa, että myös seu-rannan kehittämissuositukset auttavat korkeakouluja toiminnan laadun paran-tamisessa.

Parhaimmat kiitokset arviointiryhmälle sitoutuneesta ja asiantuntevastatyöstä sekä seurantaan osallistuneille korkeakouluille niiden aktiivisuudesta to-teutetussa hankkeessa.

Ossi TuomipääsihteeriKorkeakoulujen arviointineuvosto

Sisällys

����� JohdantoJohdantoJohdantoJohdantoJohdanto _______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ �����

����� Seuranta�arvioinnin toteutusSeuranta�arvioinnin toteutusSeuranta�arvioinnin toteutusSeuranta�arvioinnin toteutusSeuranta�arvioinnin toteutus _____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ �����

����� Yliopistojen sosiaalityön koulutusYliopistojen sosiaalityön koulutusYliopistojen sosiaalityön koulutusYliopistojen sosiaalityön koulutusYliopistojen sosiaalityön koulutus _________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ ������������� Sosiaalityön strateginen kehittäminen yliopistoissa ______________________����� Koulutuksen sisältö _________________________________________________ ����� Tutkimus� ja kehittämistoiminta _____________________________________ ���� Yhteistyö _________________________________________________________ ����� Kansainvälistyminen _______________________________________________ �

Ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutusAmmattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutusAmmattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutusAmmattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutusAmmattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutus _____________________________________________________________________________________________________________________________ ������������ Sosiaaliala ammattikorkeakoulujen strategioissa _______________________ ���� Koulutuksen sisältö ________________________________________________ ���� Tutkimus� ja kehittämistoiminta _____________________________________ � Yhteistyö _________________________________________________________ ��� Kansainvälistyminen _______________________________________________ ��

����� Johtopäätökset ja yhteenveto suosituksistaJohtopäätökset ja yhteenveto suosituksistaJohtopäätökset ja yhteenveto suosituksistaJohtopäätökset ja yhteenveto suosituksistaJohtopäätökset ja yhteenveto suosituksista _______________________________________________________________________________________________________________________________________ �����Yhteenveto suosituksista yliopistojen sosiaalityön koulutukselle _________ ��Yhteenveto suosituksista ammattikorkeakoulujensosiaalialan koulutukselle ___________________________________________ �

LiitteetLiitteetLiitteetLiitteetLiitteet�: Seuranta�arvioinnin kysymykset yliopistojen rehtoreille ja sosiaalityön

oppiaineille ________________________________________________________ ��: Seuranta�arvioinnin kysymykset yliopistojen sosiaalityön opiskelijoille ____ ��: Seuranta�arvioinnin kysymykset ammattikorkeakoulujen rehtoreille

ja sosiaalialan koulutusohjelmille _____________________________________ : Seuranta�arvioinnin kysymykset ammattikorkeakoulujen

sosiaalialan opiskelijoille ____________________________________________ �

�

� Johdanto

Sosiaalityön koulutusta annetaan Suomessa kuudessa yliopistossa ja sosiaali-alan sosionomin koulutusta 23 ammattikorkeakoulussa. Sosiaalityön ja sosiaa-lialan koulutuksen arviointi käynnistettiin valtakunnallisena koulutusohjelma-arviointina tammikuussa 2003. Arvioinnissa olivat mukana kaikki alan koulu-tusta antavat korkeakoulut (29 kpl).1 Arvioinnin tehtäväksi asetettiin valtakun-nallisten ja korkeakoulusektorikohtaisten suositusten tuottaminen ja koulu-tuksen laadun parantaminen. Päätavoitteena oli tuottaa kokonaiskuva sosiaali-työn ja sosiaalialan koulutusten senhetkisestä tilasta, osoittaa koulutusten vah-vuuksia ja kehittämishaasteita, tuoda esiin keinoja koulutusten kehittämiseksisuhteessa yhteiskunnan, työelämän ja opiskeluprosessien asettamiin haasteisiinsekä kiinnittää huomiota ja tukea sosiaalityön ja sosiaalialan koulutusten vuo-rovaikutusta ja koulutuksia hyödyntävää yhteistyötä sekä tarvittaessa antaasuosituksia koulutusten kehittämiseen. Arvioinnin oli määrä tukea duaalimal-lin lähtökohtia siten, että koulutuksia arvioidaan niiden tehtävien, tavoittei-den ja ominaispiirteiden mukaan.

Vuonna 2004 valmistuneeseen arviointiin kuuluivat myös tutkimus- jakehittämistoiminta koulutuksen osana, kansainvälinen toiminta ja koulutuk-sen verkottuminen. Lisäksi arvioinnissa kiinnitettiin huomiota koulutusta tar-joavien yksiköiden profiloitumiseen sekä niiden keskinäiseen työnjakoon jasisäiseen/niiden väliseen yhteistyöhön. Erityistä huomiota kiinnitettiin kou-lutuksen ja työelämän suhteeseen sekä opiskelijan ammatti-identiteetin kehit-

1 Vuonna 2003 käynnistettyyn yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialanarviointiin osallistuneet yliopistot ja ammattikorkeakoulut:- Yliopistot: Helsingin yliopisto, Helsingin yliopisto/Svenska social- och kommunalhög–skolan, Jyväskylän yliopisto, Kuopion yliopisto, Lapin yliopisto, Tampereen yliopisto ja Turunyliopisto- Ammattikorkeakoulut: Arcada – Nylands Svenska Yrkeshögskola, Diakonia-ammattikorkea-koulu, Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, Hämeenammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu,Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Lahdenammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Mikkelin ammattikorkeakoulu, Oulunseudun ammattikorkeakoulu, Pirkanmaan ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan ammatti-korkeakoulu, Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu (nyk. Savonia-ammattikorkeakoulu),Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Seinäjoen ammatti-korkeakoulu, Svenska yrkeshögskolan, Turun ammattikorkeakoulu, Vaasan ammattikorkeakouluja Yrkeshögskolan Sydväst.

�

tymiseen, koulutuksen tuottamaan kompetenssiin ja motivaation ylläpitämi-seen koulutuksessa.

Koulutussektorien välinen vuorovaikutus osoittautui arviointimateriaalinmukaan suhteellisen vähäiseksi ja tähän liittyen arviointiraportti sisälsikin usei-ta kehittämisehdotuksia. Opiskeluprosessien ohjauksessa ja henkilökohtaistenopetussuunnitelmien laadinnassa oli opiskelijoiden antaman palautteen mu-kaan paljon kehittämistä. Opiskelijat kokivat olevansa yksin opiskeluun liitty-vien valintojen kanssa. Koulutuksen laadunarvioinnissa ja koulutusta koske-vissa palautejärjestelmissä oli runsaasti kehitettävää samoin työelämän edusta-jien ja opiskelijoiden kuulemisessa koulutusohjelmia suunniteltaessa.

Näytti kuitenkin siltä, että jo arviointiprosessi sinänsä ja erityisesti siihenliittyvät itsearvioinnit olivat aktivoineet sekä ammattikorkeakouluja että yli-opistoja koulutuksensa omaehtoiseen kehittämiseen. Erityisesti tämä näkyikoulutuksen työelämäsuhteessa ja käytännön opetuksessa. Lupaavaa edistymis-tä oli tapahtunut myös koulutukseen liittyvän tutkimus- ja kehitystyön kyt-kemisessä paremmin käytännön tarpeisiin. Molempien koulutuslinjojen ver-kostot kävivät vilkasta kehittämiskeskustelua, minkä koettiin todennäköisestiaktivoineen jo arviointiprosessin aikana koulutusten sisältöjen kehittämistä.

Vuonna 2004 koulutuslinjojen konkreettiset yhteistyösuhteet olivat vielävähäisiä. Kehittämistarvetta ilmeni myös koulutusta antavien laitosten yhteis-työssä korkeakoulujen sisällä. Joitakin lupaavia hankkeita esimerkiksi yliopis-tojen sosiaalityön ja psykologian opetusyksiköiden välillä oli käynnistynyt. Sa-moin yhteistyötä oli syntynyt tai käynnistymässä sosiaalialan osaamiskeskus-ten muodostamilla uusilla areenoilla.

Lisäksi arvioinnissa ilmeni eroja sosiaalialan ja sosiaalityön koulutettavienammatti-identiteetin muodostumisessa. Yliopistokoulutus ei näyttänyt välttä-mättä antavan valmiita käytännön työtaitoja, mutta sen sijaan vahvan yhteis-kuntatieteellisen perussivistyksen, vahvan yleisosaajan ja kehittäjän valmiudet.Sosionomit sen sijaan kokivat ammatti-identiteetin muodostumisessa ongel-mia erityisesti sen vuoksi, ettei koulutus tuottanut heille muodollista ammat-tipätevyyttä. Toisaalta työelämän puolelta tuli runsaasti positiivista palautettasosionomien käytännön taidoista ja valmiuksista sekä tutkivan työotteen tuo-misesta työhön.

Myös opiskelijoiden motivaation säilymisessä koko opiskeluprosessin ajanoli eroja. Erityisesti yliopisto-opiskelijat tunsivat olevansa välillä hyvin yksinopiskelussa eteen tulevia ongelmia ratkoessaan. Ammattikorkeakouluopiskeli-joiden motivaatioon näytti vaikuttavan puolestaan epävarmuus tulevasta sijoit-tumisesta ja tehtäväkuvasta.

�

� Seuranta�arvioinnin toteutus

Korkeakoulujen arviointineuvosto päätti keväällä 2007 aloittaa sosiaalityön jasosiaalialan koulutuksen seuranta-arvioinnin. Arviointia toteuttamaan nimet-tiin seuraavista henkilöistä koostuva johtoryhmä:

Sosiaali- ja terveysneuvos Elli Aaltonen, Itä-Suomen lääninhallitus (puheen-johtaja)Ohjelmajohtaja Georg Henrik Wrede, OpetusministeriöTutkija Tuija Kotiranta, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskes-kus (Stakes)VTM Maija Jäppinen, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ryOpiskelija Emmi Anoschkin, Suomen ammattikorkeakouluopiskelija-kuntien liitto SAMOK ry.

Seuranta-arvioinnin tavoitteeksi asetettiin todentaa vuonna 2004 valmistu-neen arvioinnin vaikuttavuutta, siinä esitettyjen kehittämisehdotusten vastaan-ottamista ja toteuttamista korkeakouluissa. Seurannassa otettiin huomioonmyös alan toimintaympäristön muutostila. Sen keskeisenä kohteena oli alankoulutusten ja niiden tuottamien kompetenssien kohtaaminen työelämänkanssa. Seuranta-arviointi toteutettiin pääosin vuoden 2007 aikana.

Seurannan pääarviointimenetelmänä käytettiin verkossa toteutettujawebropol-kyselyjä, joita täydennettiin asiantuntijakuulemisilla. Kyselyt kohdis-tettiin kaikille varsinaiseen arviointiin osallistuneille koulutusyksiköille (ml.kyseisten korkeakoulujen rehtorit ja opiskelijat2) ja opetusministeriölle. Seu-rantakyselyyn vastasivat kaikki em. koulutusyksiköt sekä opetusministeriö.Johtoryhmä haluaa todeta, että vaikka kyselyjä täydennettiin asiantuntijoidenkuulemistilaisuuksilla, niillä ei välttämättä ole saatu kaiken kattavaa kuvaa kou-lutusalalla ja sen ympäristössä tapahtuneista muutoksista ja kehityksestä. Vasta-uksissa saattaa herkästi yhdistyä vastaamishetken todellinen tilanne ja toisaaltastrategisissa asiakirjoissa kuvattu tavoitetilanne. Kyselyn vastausten luotetta-vuutta oli siten välillä vaikea arvioida. Perusteellisempi paneutuminen olisi

2 Linkki opiskelijoille kohdistettuihin kyselyihin välitettiin heille korkeakoulujen arvioinninyhdyshenkilöiden kautta. Opiskelijoita pyydettiin laatimaan vastauksensa keskitetysti opiskeli-jakuntansa tai ainejärjestönsä kautta siten, että kultakin korkeakoululta tuli korkeakoulun opis-kelijoiden yksi yhteinen vastaus kyselyyn.

��

vaatinut arviointivierailuja koulutusyksiköihin sekä niiden toimijoiden haas-tatteluja, mitä puolestaan käytettävissä olleet resurssit eivät mahdollistaneet.

Johtoryhmä kuuli Aulikki Kananojaa (opetusministeriön sosiaalialan kou-lutuksen ja tutkimuksen selvitystyöryhmän puheenjohtaja), toimitusjohtajaLasse Murtoa (varsinaisen arvioinnin ulkoisen arviointiryhmän puheenjohta-ja), neuvotteleva virkamies Pirjo Sarvimäkeä (sosiaali- ja terveysministeriö),johtaja Jussi Merikalliota (Kuntaliitto), kehittämispäällikkö Eija Bergmania(Helsingin kaupunki), sosiaalijohtaja Seppo Harjua (Töysä), sosiaalipalvelujenjohtaja Marjo Lavikaista (Joensuu), toimitusjohtaja Tuula Tirkkosta (Aarni-Hoiva Oy) sekä rehtori Jorma Niemelää ja yliopettaja Susanna Hyväriä (Dia-konia-ammattikorkeakoulu). Kuulemisten teemoina olivat erityisesti sosiaali-alan toimintaympäristön muutostila ja se, miten sosiaalialan ja sosiaalityönkoulutukset ja niiden tuottamat kompetenssit kohtaavat työelämän.

Vuonna 2004 valmistunut sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen arvi-ointi oli osaltaan jatkanut alan kehittämiseen liittyvää keskustelua. Tästä seu-rauksena opetusministeriö päätti asettaa tammikuussa 2007 ulkopuolisen, alanasiantuntijoista koostuvan selvitysryhmän. Selvitysryhmälle annettiin tehtäväk-si laatia ehdotus, miten sosiaalityön ja sosiaalialan koulutusta ja tutkimusta ontarkoituksenmukaista järjestää ja kehittää yliopistoissa ja ammattikorkeakou-luissa vuoteen 2012 mennessä ja miten ne tulisi mitoittaa. Selvitysryhmäänkutsuttiin puheenjohtajaksi Aulikki Kananoja ja muiksi jäseniksi Jorma Nie-melä, Veli-Matti Ritakallio, Tarja Pösö sekä Arto Rautajoki. Selvitysryhmä jättiesityksensä 27.8.20073. Selvityksen esityksistä käydään jatkokeskusteluja alaneri toimijoiden kanssa. Edellämainittu arviointi ja selvitystyö ovat osaltaan vai-kuttaneet Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2007–2012asioihin ja mitoitusarvioihin. Opetusministeriössä valmistellaan parhaillaanhallitusohjelmassa tehtäväksi annettua korkeakoulutuksen rakenteellisen kehit-tämisen toimenpideohjelmaa, jossa myös otetaan huomioon sosiaalialan tule-vaisuudesta käyty keskustelu. Toimenpideohjelma valmistuu kevättalvella2008.

Lisäksi seuranta-arvioinnin johtoryhmällä oli työskentelyssään käytettä-vissä uusi sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus4,jonka tarkoituksena on selkiyttää sosiaalihuollon keskeisten ammattiryhmientyönjakoa ja muuttaa sosiaalialan tehtävärakennetta vastaamaan entistä parem-min asiakkaiden tarpeisiin sekä hyödyntää täysimääräisesti sosiaalialan uudis-

3 Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä2007:43.4 Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus. Pirjo Sarvimäki & Aki Sil-taniemi (toim.). Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:14.

��

tuneen koulutuksen tuottamaa osaamista. Tehtävärakennesuosituksen perusta-na oli 1.8.2005 voimaan tullut laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstönkelpoisuusvaatimuksista. Tehtävärakennetta koskevissa suosituksissa jäsennetäänsosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien ja lähihoitajien sekä päivähoidossa las-tentarhanopettajien ja lähihoitajien tehtävien jakautumista asiakasprosessissa.

Seurantaraportti julkaistiin 7.3.2008 seuranta-arvioinnin päätösseminaa-rin yhteydessä.

��

� Yliopistojen sosiaalityönkoulutus

��� Sosiaalityön strateginen kehittäminenyliopistoissa

Yliopistojen ei ymmärrettävästi ole ollut helppo analysoida vastauksissaan sitä,mikä on ollut vuonna 2004 toteutetun sosiaalityön koulutuksen arvioinninvaikutus koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen ja mitkä muut tekijätovat olleet vaikuttamassa koulutuksen kehittämiseen. Mm. Bologna-prosessiinliittyvä tutkintorakenneuudistus on tuonut mukanaan monia muutoksia. Ar-vioinnin kehittämissuositukset on kuitenkin aineiston mukaan otettu yleensävakavasti huomioon yliopistojen strategisessa suunnittelussa. Tampereen yli-opistossa on esimerkiksi vallalla käytäntö, että arvioinnin hyödyntämättä jät-täminen otetaan tarvittaessa esille laitosten ja johdon välisissä keskusteluissa.

Ulkopuolisen arvioinnin koetaan osaltaan lisänneen sekä yliopistojen vä-listä yhteistyötä että niiden yhteistyötä sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa.Lisäksi Turun yliopisto toteaa arvioinnin tukeneen yliopiston moniammatilli-sen klinikkaopetuksen kehittämistä. Lapin yliopiston pysyvä kehittämis- ja tut-kimusrakenne osaamiskeskuksen ja kehittämisyksiköiden kanssa on myös hyväesimerkki tästä. Vuoden 2004 arvioinnissa todettiin tarvittavan uusia ratkaisu-ja sosiaalityön johtamisen ja talouden opetuksessa, ja tähän perustuen yliopis-toista on tehty hanke-esityksiä opetusministeriölle johtamisosaamisen kehit-tämiseksi. Arvioinnin nähdään myös yleisellä tasolla lisänneen työelämäyh-teyksiä.

Useimmissa yliopistoissa yksittäisiä pääaineita tai koulutusohjelmia ei kä-sitellä strategioissa, vaan linjaukset tehdään niissä yleisemmällä tasolla. Muuta-mat yliopistot mainitsevat vastauksissaan sosiaalityön kytkeytyvän kiinteästi jo-honkin strategiassa määriteltyyn painopistealueeseen, esimerkiksi terveyden jahyvinvoinnin tutkimukseen (Tampereen yliopistossa) tai hyvinvointipalvelui-den tutkimukseen (Kuopion yliopistossa). Lapin yliopiston yhteiskuntatietei-den tiedekunnassa sosiaalityö nähdään tiedekunnan strategiseksi painopisteeksivalittujen hyvinvointitieteiden ytimeksi. Yliopistojen vastauksissa tulevat esiinalueiden erityiskysymykset, kuten Lapin alueen voimakas rakennemuutos ja

��

sen mukanaan tuomat uudet sosiaaliset ongelmat, joihin sosiaalityön koulu-tuksen ja tutkimuksen toivotaan osaltaan tarjoavan vastauksia.

Sosiaalityön koulutus näyttää nivoutuvan luontevasti yliopistojen yhteis-kunnallisen vuorovaikutuksen tehtävään. Koulutus on asiantuntijoiden kou-luttamista yhteiskunnan tarpeisiin, ja myös tutkimus kiinnittyy vahvasti yh-teiskuntaan, sosiaalityön kehittämiseen ja sosiaalisiin ongelmiin. EsimerkiksiTurun yliopiston strategiassa korostetaan työelämän vaatimusten huomioonottamista ja yliopiston johto kokee, että se toteutuu hyvin sosiaalityön koh-dalla.

Yliopiston johto on useimmissa yliopistoissa sitoutunut sosiaalityön kou-lutuksen kehittämiseen ja tukee sitä, joskin laitoksen johdolla, tiedekuntajoh-dolla ja yliopistojen korkeimmalla johdolla on erilaisia käsityksiä ja näkemyk-siä sosiaalityön asemasta. Lapissa sosiaalityön koulutusvolyymia ollaan haluk-kaita lisäämään ja yliopisto on sitoutunut koordinoimaan sosiaalityön yliopis-toverkosto Sosnetiä. Myös Turun, Tampereen ja Kuopion sekä Jyväskylän yli-opistot viestivät positiivista suhtautumista.

Helsingin yliopiston kohdalla tilanne näyttää olevan ongelmallisempi.Oppiaineessa on tehty paljon kehittämistyötä, mutta se on tapahtunut pitkältiyliopiston ulkopuolelta tulleiden, määräaikaisten voimavarojen turvin. Nytvoimavarat ovat vähenemässä, mikä heikentää kehittämistyötä ja vaikuttaamyös perusopetukseen. Yliopiston ulkopuolelta tulee painetta koulutuspaik-kojen lisäämiseen, mutta tiedekunnassa suhtaudutaan sosiaalityön koulutuk-sen lisäämiseen varautuneesti. Kuulemistilaisuudessa kävi ilmi, että Helsinginkaupunki odottaa yliopistolta vahvempaa otetta yhteiskunnallisen vuorovai-kutuksen tehtävänsä hoidosta ja vastaamista huutavaan sosiaalityöntekijäpu-laan.

��� Koulutuksen sisältö

Vuonna ��� huomio kiinnittyi käytännön opetukseen menetelmiinja ammattietiikkaan

Vuoden 2004 arviointiin sisältyi useita suosituksia liittyen sosiaalityön yliopis-tokoulutuksen sisältöihin ja niiden kehittämiseen. Opiskelijat kokivat tarvit-sevansa lisää opintoja tulevan työnsä käytännöllisistä kysymyksistä. Toisaalta ar-viointiryhmä totesi, että sosiaalityön yliopistokoulutusta ei pidä rakentaa liianammattikoulutusmaiseksi, ja käytännön opetuksen määrän lisääminen nykyi-sestä voi olla vaikeata. Käytännön opetusta tuli kuitenkin kehittää ja sosiaali-työn menetelmäopetuksen määrää tuli lisätä. Opiskelijat kokivat myös, ettätyöelämän edustajia pitäisi hyödyntää opinnoissa aiempaa enemmän. Opetuk-

�

sessa suositeltiin käsiteltävän aiempaa enemmän ammattietiikkaa, työhön si-toutumista ja työmotivaatiota. Myös kolmannen sektorin organisaatioidentuntemusta sekä sosiaalipalveluiden johtamisen, hallinnon ja talouden opetus-ta tuli kehittää. Koulutuksen suunnittelussa oli lisättävä myös yhteistyötä opis-kelijoiden kanssa. Yliopistojen tuli huomioida se, että yhä useammalla opiske-lijalla on taustalla sosionomi (AMK) -tutkinto. Opintojen suunnittelua ja oh-jausta varten kehotettiin ottamaan käyttöön henkilökohtaiset opintosuunni-telmat.

Käytännön opetus ja työelämäyhteydetolleet kehittämiskohteina

Käytännön opetusta on kehitetty useissa yliopistoissa. Käytännön opetukseenliittyvät kysymykset ovat olleet vuoden 2004 jälkeen hyvin ajankohtaisia kel-poisuusvaatimuksia koskevan uuden lainsäädännön ja sen sosiaalityön koulu-tusohjelmille asettamien uusien vaatimusten takia.

Esimerkiksi Helsingin yliopistossa on vuoden 2004 jälkeen perustettu so-siaalityön opetus- ja tutkimusyksikkö Praksis sekä opiskelijoiden vetämä ma-talan kynnyksen neuvontapiste Ne-Rå. Helsingin yliopistossa on myös suun-niteltu ja toteutettu Käytännön opettaja sosiaalityön kehittäjänä -koulutuksiaopiskelijoita kentällä ohjaaville sosiaalityöntekijöille. Käytännön opettajistamuodostuvaa verkostoa suunnitellaan jatkossa kytkettävän entistä tiiviimminsosiaalityön yliopisto-opetukseen. Tyytyväisyys sosiaalityön yliopistokoulutuk-sen ja käytännön välisen suhteen kehittymiseen tulee esiin myös Helsinginsosiaaliviraston edustajan kuulemisessa.

Huolimatta käytännön opetukseen viime vuosina kohdistuneesta kehit-tämistyöstä opiskelijat kokevat, että käytännön kysymyksiä ei huomioida kou-lutuksessa riittävästi. Opiskelijat painottavat käytännön opiskelujaksojen mer-kitystä ammatti- ja opiskelijaidentiteetin vahvistumisessa sekä työelämäval-miuksien kehittymisessä. Opiskelijoiden vastauksissa tulee esiin myös näkemys,että sosiaalityön opinnot ja esimerkiksi klinikkaopetus antavat käytännöntyöstä ihanteellisemman kuvan kuin mitä asiakastyön todellisuus on. Työelä-mässä ei ole mahdollista paneutua yksittäisen asiakkaan ongelmiin samalla ta-voin kuin koulutuksen aikana annetaan ymmärtää, vaan työ onkin luonteel-taan ”liukuhihnatyötä”.

Kuten vuonna 2004, opiskelijat kokevat edelleen, että vastuuta sosiaali-työntekijän perehdyttämisestä konkreettisiin työtehtäviin on jätetty liikaatyönantajille. Opintojen mielletään olevan kaukana käytännöstä. Vuonna 2004tehdyssä kyselyssä 60 prosenttia kaipasi enemmän työelämän edustajien hyö-dyntämistä opetuksessa, ja osa nyt vastanneista opiskelijoista kokee tarvetta li-säykseen olevan edelleen. Osassa vastauksista kuitenkin todetaan, että työelä-

��

män edustajia käytetään melko paljon esimerkiksi klinikkaopetuksessa, ja hei-dän roolinsa on merkittävä, koska he välittävät opiskelijoille ajankohtaista tie-toa ja kokemuksia kentältä sekä tuovat esiin sosiaalityön laaja-alaisuuden. Esi-merkiksi Helsingin yliopiston opiskelijat näkevät työelämän edustajien roolintärkeäksi opinnoissa:

”Työelämän edustajilla on tärkeä rooli opinnoissa, sillä juuri he tuovat konkreet-tisen työn opiskelijoiden ulottuville.”

Vuoden 2004 arvioinnissa klinikkaopetuksen kehittämiselle asetettiin odotuk-sia, joiden mukaan se voisi olla merkittävä apu koulutuksen lähentämisessätyöelämään. Vastauksista on mahdollista lukea, että tämä on ainakin osin to-teutunut. Opiskelijat kokevat yhteistyön klinikoiden ja opetussosiaalikeskus-ten kanssa tärkeäksi osaksi opintoja. Toisaalta opetuksessa nähdään myös ke-hittämistarpeita. Positiiviseksi opiskelijat kokevat sen, että heidän palautteensaklinikkaopetuksen kehittämiseen liittyen on otettu vakavasti, ja kritiikillä onsaatu muutoksia aikaan. Toimivaa klinikkaopetusta pidetään todella käyttökel-poisena välineenä sosiaalityön opinnoissa.

Koulutuksen sisältöjä kehitetäänohjenuorana tehtävärakennesuositus ja duaalimalli

Sosiaalityön ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus saa yliopistoiltajopa yllättävän positiivista palautetta. Sen koetaan profiloivan selkeästi sosiaa-lityöntekijöiden vastuualueita työelämässä ja olevan hyödynnettävissä sosiaa-lityön oppiaineen opetuksessa ja ydinsisältöjen kirkastamisessa. Suositus aut-taa käsittelemään opetuksessa sosiaalityön asemaa ja roolia suhteessa sosiaali-huollon muihin henkilöstöryhmiin. Tehtävärakennekuvauksia voidaan käyt-tää myös sosiaalityön ammatillisten valmiuksien opetuksen suunnittelussa. Yli-opistot näkevät tehtävärakennesuosituksen vaikuttaneen positiivisesti ammat-tikorkeakoulu- ja yliopistotutkintojen antamasta kelpoisuudesta käytyyn kes-kusteluun.

Vuonna 2004 raportissa todettiin, että yhä suuremmalla osalla opiskeli-joista on taustallaan ammattikorkeakoulututkinto, ja yliopistoja kehotettiin ot-tamaan tämä huomioon koulutuksen suunnittelussa. Raportin taustaoletusammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden opiskelijoiden määrän kasvustaosoittautui seuranta-arvioinnin vastausten perusteella osin virheelliseksi. Esi-merkiksi Jyväskylän yliopiston sosiaalityön oppiaineeseen sosionomi (AMK)-tutkinnon suorittaneita uusia opiskelijoita on vuodesta 2000 lähtien tullutvuosittain noin viisi kahdestakymmenestä. Vuonna 2007 tällaisia uusia opis-kelijoita oli kuitenkin vain yksi. Toisaalta Kokkolan yliopistokeskuksen mais-

�

teriohjelmassa opiskelevista aikuisopiskelijoista jopa kolmella neljäsosalla ontaustallaan sosionomikoulutus ammattikorkeakoulussa.

Laitokset ovat huomioineet sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneidenopiskelijoiden erityisyyden opintojen hyväksi lukemiseen liittyvissä käytän-nöissä, tuutoriohjauksessa ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laadin-nassa. Opintoja suunnitellaan opiskelijakohtaisesti siten, että opintojen sisällöttäydentävät mielekkäällä tavalla aiemmin opittua. Tampereen yliopistossa am-mattikorkeakoulututkinnon suorittaneille opiskelijoille on muodostettu omatuutoriryhmä. Yliopistot korostavat duaaliperiaatteen johdonmukaista seuraa-mista, kahden korkeakoulusektorin lähtökohtaista erilaisuutta ja sitä, että yli-opiston maisterikoulutus ei ole sosionomi (AMK) -koulutuksen jatkotutkin-to. Useimmissa yliopistoissa sosionomi (AMK) -tutkinto korvaa Sosnetin suo-situksen mukaisesti 25 opintopistettä sosiaalityön opinnoista. Kuopion yliopis-tossa korvaavuus on kuitenkin 70 opintopistettä. Lapin yliopisto kaipaa valta-kunnallista linjausta ammattikorkeakouluopintojen korvaavuudesta myös mui-den kuin sosiaalityön pääaineopintojen kohdalla. Nyt esimerkiksi kieli- ja me-todiopintojen korvaavuudesta ei ole yhteistä linjaa.

Ammattietiikka läsnä opinnoissa

Vuoden 2004 arvioinnissa painotettiin ammattietiikan opetuksen ja ammatti-identiteetin tukemisen merkitystä opinnoissa, koska sen koettiin edesauttavanopiskelijan sitoutumista työhön ja työmotivaation kehittymistä ja säilymistä.Nyt ammattieettiset kysymykset ovatkin olleet esillä jonkin verran enemmän,mutta opiskelijat toivovat eettisen näkökulman sitomista tiiviimmin käytän-nön työelämän kysymyksiin.

Kaikkien yliopistojen sosiaalityön oppiaineet vastaavat, että sosiaalityönarvot ja etiikka läpäisevät koko opetusohjelman. Ammattieettisiä kysymyksiäpohditaan useilla opintojaksoilla. Kyse on asioista, jotka eivät ole teknisestiopeteltavissa, vaan vaativat omakohtaisen ymmärryksen muotoutumista ja ky-kyä monitasoiseen ja moniulotteiseen pohdintaan. Oppiaineet ovat tietoisiayhteiskunnallisesta arvokeskustelusta nousevista haasteista, jotka kohdistuvaterityisesti eettisten kysymysten opettamiseen ja asioiden sisäistämiseen opin-tojen aikana. Ammattieettiset ja tutkimuseettiset kysymykset ovat sosiaalityös-sä usein lähellä toisiaan, ja myös tutkimusetiikan opetus vahvistaa ammatti-eettistä orientaatiota. Useissa yliopistoissa tutkintovaatimuksiin kuuluu myöserillisiä etiikan opintojaksoja, kuten ”Sosiaalityön etiikka” Kuopion yliopis-tossa ja ”Ihmisarvo ja etiikka sosiaalityössä” Turun yliopistossa. Myös opetus-klinikoilla ja käytännön opiskelujaksoilla käytettävä työnohjaus antaa hyvääpohjaa ja tilaa eettisille pohdinnoille.

��

Myös opiskelijat kokevat, että eettisyys on läsnä opinnoissa. Etiikkaa pai-notetaan erityisesti liittyen tutkimusopintoihin ja käytännön opiskeluun. Eet-tisiä kysymyksiä pohditaan luennoilla reflektiivisesti ja keskustellen, ja ammat-tietiikkaa korostetaan. Etiikan opetuksen linkkejä käytännön työelämään pi-täisi kuitenkin tiivistää. Eettisten kysymysten käsittely teoreettisella tasolla eiriitä, vaan tarvitaan enemmän kysymysten sitomista käytäntöön ja muun mu-assa konkreettisia case-esimerkkejä. Opiskelija saa kuitenkin opinnoissa tilaapohtia eettisiä kysymyksiä, mitä pidetään positiivisena. Yhdessä vastauksessaopiskelijat tuovat esiin, että opiskelijan ammattietiikan ja sosiaalityön arvopoh-jaan sitoutumisen kannalta olisi keskeistä, että sosiaalityötä pidetään arvossamyös omassa opiskeluympäristössä:

”Ammattietiikkaa korostetaan kursseilla, mutta tähän liittyen opiskelijoille olisitärkeää huomata, että sosiaalityön opintoja arvostetaan myös laitoksella.”

Osa opiskelijoista tuo esiin näkemyksen, että työelämässä ammattieettisillä ky-symyksillä ei välttämättä olekaan kovin paljon virkaa, kun työorganisaatiomäärittää ehdot, joilla toimitaan. Tähän opiskelijat näkevät yhtenä ratkaisunasen, että eettisiä kysymyksiä korostetaan opetuksessa entistä enemmän: vahvaammattieettinen näkemys auttaa työntekijää puolustamaan eettistä näkökul-maa myös työelämässä, jossa se saattaa jäädä byrokratian ja taloudellisten reali-teettien varjoon.

Yhtenä sosiaalityön yliopistokoulutuksen ja työelämän kitkakohtana voi-kin nähdä sen, että usein työelämässä sosiaalityöntekijän asiantuntemus ja am-mattieettiset näkemykset jäävät alisteisiksi poliittis-hallinnollisille rakenteille.Ongelmaksi näyttävät muodostuvan poliittisesti päätetyt budjettilinjaukset jahallinnolliset rakenteet, jotka jättävät vähän tilaa sosiaalityöntekijän asiantun-tijuudelle ja ammattieettiselle harkinnalle. Liiallisen työmäärän ja taloudellis-ten reunaehtojen paineessa ei ole välttämättä mahdollista toimia niiden am-mattieettisten periaatteiden mukaisesti, joita työntekijä on yliopistossa omak-sunut. Se nakertaa ammatti-identiteettiä. Huolena onkin, että valmistuneet ei-vät jää alalle, koska opinnoissa painotettu eettisyys ja käytännön työelämä ei-vät kohtaa. Tämä tulee esiin myös edellä kuvatussa opiskelijoiden kritiikissäsiitä, että yliopistossa annetaan sosiaalityöstä liian ruusuinen kuva, kun käy-tännössä työ onkin ”liukuhihnatyötä” suurten asiakasmäärien paineessa.

Toisaalta parhaimmillaan sosiaalityöntekijän vahva ammattietiikka voisiolla myös hyödyllinen työväline esimerkiksi taloudellisessa priorisoinnissa. Tä-mäkin puhuu etiikan opetuksen painottamisen ja sen näkökulmien monipuo-listamisen puolesta edelleen.

��

Ammatti�identiteetin muotoutumiseen kiinnitetty huomiota

Sosiaalityön oppiaineet arvioivat, että ammatti-identiteetin kehittymiseen liit-tyvissä kysymyksissä on edistytty merkittävästi 2000-luvulla. Osa tosin ilmoit-taa, että sosiaalityöntekijyyden kehittymisen tukeminen on ollut aina keskei-nen osa sosiaalityön opintoja. Joissakin yliopistoissa tähän tunnutaan kuiten-kin herätyn erityisesti viime vuosina. Myös työelämän edustajien tuntuma on,että sosiaalityön pääainestatus on tuonut koulutukselle omaa identiteettiä,mikä heijastuu positiivisesti myös valmistuneiden ammatti-identiteettiin. Op-piaineet kertovat saaneensa kentältä palautetta ”valmiimmista sosiaalityönte-kijöistä”.

Ammatti-identiteettiin liittyvät pohdinnat korostuvat erityisesti käytän-nön opetuksessa, joka on useissa yliopistoissa rakennettu perusopinnoista sy-ventäviin opintoihin yltäväksi jatkumoksi. Muutamat oppiaineet ilmoittavat,että ammatti-identiteetin kysymykset nostetaan esille jo aivan opintojen alus-sa sosiaalityön johdanto- tai peruskursseilla. Tärkeinä ammatti-identiteetin ke-hittymisen kannalta pidetään oppiaineen tiiviitä työelämäyhteyksiä ja sitä, ettäopiskelijat pääsevät jo opintojen varhaisessa vaiheessa kuulemaan käytännönsosiaalityöntekijöiden ajatuksia omasta työstään, vierailemaan käytännön toi-mipaikoissa ja sillä tavoin rakentamaan käsitystään ammatista ja sosiaalityönmoniulotteisesta kentästä.

Välineiksi opiskelijoiden ammatti-identiteetin ja ammatillisen sitoutumi-sen kehittämisessä nähdään myös klinikkaopetus ja henkilökohtaisten opinto-suunnitelmien parissa tapahtuva työskentely. Myös uusien sosiaalityön kehit-tämisyksiköiden nähdään luovan vuorovaikutteisia oppimisympäristöjä, jotkatukevat käytännön opettajien, käytännön työntekijöiden ja opiskelijoidenkohtaamisten kautta ammatti-identiteetin kehittymistä. Helsingin yliopistossaon pohdittu myös järjestelyä, jossa jokaisella opiskelijalla olisi laitoksella työs-kentelevän opettajatuutorin lisäksi myös käytännön opettaja -tuutori, joka tu-kisi opiskelijaa juuri ammatti-identiteetin kehittymisessä ja kontakteissa työ-elämään. Lapin yliopiston sosiaalityön tutkintovaatimuksiin on lisätty vuoden2004 jälkeen uusi ”Sosiaalityö yhteiskunnallisena toimijana” -kurssi, jonkaavulla pyritään vahvistamaan opiskelijoiden näkemystä sosiaalityön yhteiskun-nallisesta asemoitumisesta. Vuoden 2004 arvioinnissa hyvänä käytänteenä esiinnostettua sosiaalityön koulutuksen päättöseminaaria on kehitetty edelleen.

��

Menetelmäopetusta vieläkin vahvistettava– mahdollisuutena klinikkaopetus

Oppiaineiden edustajat toteavat vastauksissaan, että sosiaalityön menetelmienopetus on huomioitu, mutta että sitä voitaisiin vahvistaa edelleen. Menetel-mien opetus toteutuu sekä sosiaalityön teorian että käytäntöjen opetuksessauseilla opintojaksoilla. Menetelmäopetuksen kehittäminen liitetään myös ope-tusklinikoihin ja niiden toiminnan kehittymiseen sekä osaamiskeskusyhteis-työhön. Joissakin yliopistoissa opiskelijat voivat esimerkiksi osallistua osaamis-keskuksen jo työelämässä oleville ammattilaisille suunnattuihin työmenetel-miä käsitteleviin koulutuksiin. Menetelmäopetuksessa hyödynnetään myösSosnetin virtuaaliyliopistohankkeessa tuotettua sosiaalityön työmenetelmienSosweb-sivustoa. Sosiaalityön menetelmiin suuntautuvaa tutkimusta suositaanpro gradu -tutkielmissa ja jatko-opinnäytteissä.

Opiskelijoilta menetelmäopetus saa osakseen jonkin verran kritiikkiä. Esi-merkiksi Jyväskylän yliopistossa työmenetelmistä on erillinen kurssi, muttaopiskelijoiden mielestä sitä voisi edelleen kehittää. Tampereen yliopistossa me-netelmäopintoja todetaan olevan, mutta teorian rinnalle kaivataan käytännönharjoituksia.

Toisaalta opiskelijat toteavat, että menetelmistä oppii lisää käytännön ope-tuksen ohessa. Voikin olla tarkoituksenmukaista, että opinnoissa tarjotaan en-sin riittävä teoreettinen osaaminen sosiaalityön työmenetelmistä, ja soveltavaoppiminen tapahtuu käytännön opiskelun yhteydessä. Osa opiskelijoista kui-tenkin toivoo menetelmäopetusta selvästi lisää. Sosiaalityön menetelmäope-tuksen määrää verrataan esimerkiksi erityispedagogiikan tutkintovaatimuksiin,joissa Helsingin yliopiston opiskelijoiden mukaan aloitetaan heti perusopin-noissa käymään läpi erilaisia menettelytapoja ja asiakkaiden kohtaamista jaauttamista käytännön tasolla.

Myös työelämän edustajien kuulemisissa tulee esille, että menetelmäope-tusta kaivataan edelleen lisää ja että sitä pitää kehittää. Työelämän edustajat nä-kevät klinikkaopetuksen mahdollisuutena menetelmäopetukselle ja tukenakäytännön työhön sitoutumiselle. Klinikkaopetus näyttää lisäävän ymmärrys-tä menetelmistä sekä kiinnostusta ja positiivista suhtautumista asiakastyöhön.

��

Johtamisen hallinnon ja arvioinnin opetustakaivataan edelleen lisää

Useiden yliopistojen vastauksissa viitataan Sosnetin suunnittelemaan ja toteut-tamaan johtamisen, hallinnon ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen opintokoko-naisuuteen, jota jo käytetään tai suunnitellaan käytettävän jatkossa. Sivuaine-opintojen suhteen tilanne on hyvin vaihteleva. Esimerkiksi Tampereen yliopis-tossa voi johtamisen, hallinnon ja talouden opintoja hakea muilta ainelaitok-silta sen lisäksi, että opetussuunnitelmassa ovat mukana kaikki teemat. Turunyliopiston vastauksen mukaan arvioinnin opetusta on tarjolla samoin kuinjohtamiseen valmentavia opintoja ja lisäksi on mahdollisuus opiskella sivuai-neita taloustieteistä ja kauppakorkeakoulusta, mutta opiskelijat kokevat etteinäitä ole huomioitu.

Helsingin yliopiston sosiaalityön oppiaine vastaa myös huomioineensajohtamisen, hallinnon ja arvioinnin hyvin opetuksessa. Arviointi sisältyy tut-kimusmenetelmäopintoihin, ja yhteistyön erityisesti Stakesin sosiaalipalvelu-jen arviointiryhmän (FinSoc) kanssa koetaan sujuvan saumattomasti. Helsin-gin yliopiston ruotsinkielinen opetus on profiloitunut arviointitutkimukseen.Helsingin yliopiston opiskelijat kaipaavat vastauksessaan vielä enemmän hal-lintoa koskevia opintoja. Lisäksi he kokevat tarvitsevansa enemmän taloudenja palveluiden rahoituksen opintoja. Myös Lapin yliopiston opiskelijat kaipaa-vat talouden opintoja.

Jyväskylän yliopistossa arviointitutkimus on yksi opetuksen painopiste-alueista. Se on esillä projektiopinnoissa, opinnäytetöissä ja opetuksessa. MyösKuopiossa on tarjolla arvioinnin opetusta.

Työelämän edustajien näkökulmasta johtamisen opetus näyttää kehitty-neen jonkin verran, mutta ongelmana on edelleen sen vähäinen määrä. Sosi-aalialan johtamiskoulutusta voisi olla hyvä tarjota täydennys- tai jatkokoulu-tuksena, sillä moni ei vielä opiskeluvuosinaan ajattele suuntautuvansa johto-tehtäviin. Toisaalta työelämän edustajien näkemyksissä korostuu se, että ennenkaikkea tarvitaan päteviä ja osaavia sosiaalityöntekijöitä käytännön asiakastyö-hön, eikä se saa jäädä esimerkiksi johtamiskoulutuksen varjoon.

Kolmas sektori näyttää olevan teemana melko vahvasti mukana kaikissayliopistoissa, mutta yksityisen sektorin kysymykset eivät ole vielä yhtä vah-vasti esillä. Opiskelijoille ei vastaavaa kysymystä esitetty.

��

Opiskelijat mukana opintojen suunnittelussa– käytännön vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat

Opiskelijat koetaan laitosyhteisön osaksi, jolla on merkittävä rooli opintojensuunnittelussa. Opiskelijat osallistuvat koulutuksen suunnitteluun muun mu-assa olemalla mukana erilaisissa työryhmissä ja antamalla palautetta kursseista.Oppiaineiden edustajien mukaan opiskelijoiden kanssa käydään jatkuvasti kes-kustelua opetuksen sisällöistä ja opetuskäytännöistä. Lapin yliopistossa opis-kelijapalautteen keräämistä on systematisoitu ja siinä hyödynnetään sähköisiäapuvälineitä, kuten kaikissa yliopistoissa käytössä olevaa WebOodi-järjestelmääja laitoksella rakennettua omaa Optima-ympäristöä. Osa oppiaineista arvioipalautejärjestelmiään itsekriittisesti esimerkiksi toteamalla, että systemaattinen,koulutuksen kokonaisuutta koskeva opiskelijapalaute välittyy edelleen hei-kosti.

Opiskelijoilla on vaikutusmahdollisuuksia myös sitä kautta, että laitosjoh-toryhmissä ja -neuvostoissa on yliopistolain kolmikantaperiaatteen mukaisestiopiskelijaedustus. Osassa vastauksista opiskelijajärjestöt mainitaan keskeisenäkanavana, jonka kautta keskusteluja käydään. Laitoksilla on opiskelijoiden jahenkilökunnan yhteisiä sähköpostilistoja ja järjestetään arviointipäiviä ja illan-viettoja, joihin sekä henkilökunta että opiskelijat osallistuvat. Esimerkiksi Jy-väskylän yliopistossa järjestetään kerran lukukaudessa yhteinen illanvietto, jossakerätään palautetta tutkintovaatimuksista ja opetusohjelman sisällöistä sekä tie-dotetaan ajankohtaisista asioista. Lisäksi kuukausittain järjestetään opiskelijoi-den aloitteesta ns. kuukausikahvit, jotka toimivat opiskelijoiden ja henkilö-kunnan yhteisinä epävirallisina keskustelufoorumeina.

Opiskelijoiden arvioimana heidän asemansa opintojen suunnitteluproses-sissa vaihtelee erinomaisesta huonoon. Osa opiskelijoista kokee, että heidänäänensä tulee hyvin kuuluviin. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston sosiaalityönopiskelijat toteavat, että tutkintovaatimuksia uudistettaessa heidän ääntään onkuunneltu erinomaisesti. Parhaimmillaan opiskelijat kokevat, että opetusoh-jelmat suunnitellaan henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteistyönä, laajalta opis-kelijajoukolta koottua palautetta hyödyntäen. Esimerkiksi Turun yliopistonopiskelijat arvioivat opiskelijoiden aseman opintojen suunnitteluprosessissaolevan erinomainen:

”Opiskelijat keräävät rakentavaa palautetta kaikilta opiskelijoilta, jonka jälkeenvalitsevat keskuudestaan parhaaksi katsomansa ryhmän (opiskelijat eri vaiheissaopintoja) ja yhteistyössä henkilökunnan kanssa suunnittelevat vuosittainseuraavan vuoden opinnot.”

��

Tampereen yliopiston sosiaalityön opiskelijat puolestaan kertovat olevan-sa nimellisesti mukana suunnittelutyössä, mutta kokevansa, ettei heidän mieli-piteitään kuunnella. Opiskelijat arvioivat, että heidän asemansa opintojensuunnitteluprosessissa on itse asiassa heikentynyt viime vuosina. Tampereenyliopiston sosiaalityön oppiaineen edustajat taas toteavat vastauksessaan, ettäopiskelijoilla on edustus kaikissa keskeisissä työryhmissä, joissa opetusta suun-nitellaan. Esimerkki tuo esiin sen, että muodollinen edustus ei välttämättä ta-kaa todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Opiskelijoiden osallistumismahdolli-suuksien määrän lisäksi tulee tarkastella myös niiden laatua.

Useamman yliopiston opiskelijoiden vastauksissa tulee esiin, että opinto-jen suunnitteluprosessiin osallistutaan ja palautetta annetaan, mutta annetunpalautteen ei välttämättä koeta kuitenkaan vaikuttavan asioihin. Vuoropuhe-lua olisi syytä lisätä. Palautejärjestelmät ja osallistamisen muodot eivät välttä-mättä ole vakiintuneita ja läpinäkyviä, vaan esimerkiksi opetussuunnitelmaanvaikuttaminen edellyttää opiskelijoilta omaa aktiivisuutta eikä mahdollisuuk-sista osallistua suunnitteluprosessiin aina tiedoteta riittävästi. Opiskelijat kai-paavat myös tietoa siitä, kuinka heidän antamansa palautteet on huomioitu(ns. palautteen palaute).

Henkilökohtaiset opintosuunnitelmatkäytössä kaikissa yliopistoissa

Vuonna 2004 esitetty tavoite ottaa käyttöön henkilökohtaiset opintosuunni-telmat (HOPS) opintojen ohjauksen ja suunnittelun tueksi on toteutunut sii-nä mielessä, että HOPS on vuonna 2007 käytössä kaikissa yksiköissä. Joissa-kin yliopistoissa henkilökohtaiset opintosuunnitelmat on otettu käyttöön jo1990-luvun alkupuolella. Uuteen tutkintorakenteeseen siirtymisen myötäHOPSin käyttö on systematisoitunut ja siihen liittyviä käytäntöjä on kehitet-ty. HOPSin käytön koetaan systematisoineen ohjausta ja auttavan opiskelijoi-ta tekemään sivuainevalintojaan. Parhaita kokemuksia henkilökohtaisten opin-tosuunnitelmien käytöstä on niistä yksiköistä, joissa se on sidottu koko opis-keluprosessiin ja on riittävän monivaiheinen. Osassa yliopistoista HOPS hy-väksytään ensimmäisenä opiskeluvuonna ja sen jälkeen ohjaukseen hakeutu-minen on opiskelijan vastuulla, osassa taas on useampia määriteltyjä HOPS-tarkistuspisteitä. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa ensimmäisenä opiskelu-vuonna laaditaan e-HOPS, joka tarkistetaan myöhemmin opintojen edetessäkahdessa vaiheessa. Helsingin yliopistossa HOPS-prosessiin on liitetty opiske-lijan itsearviointi ja portfolion kokoaminen. Muutamat yksiköt pohtivat vas-tauksessaan, että opintosuunnitelman käsittely ensimmäisenä opiskeluvuonnasaattaa tulla liian aikaisin, kun omat opintoihin liittyvät suunnitelmat eivät ole

��

vielä riittävän jäsentyneet, jotta ohjauskeskustelusta opettajatuutorin kanssaolisi todella hyötyä.

Ongelmana HOPSin käytön kehittämisessä on useimmissa yliopistoissaollut se, että toteutukseen ei ole varattu riittäviä resursseja. UseimmitenHOPS-ohjauksesta vastaa koko opetushenkilökunta yhdessä muiden tehtä-viensä ohessa. Joissakin yliopistoissa opintojen ohjausta antavat myös erityisetneuvonta-assistentit tai amanuenssi. Prosessille asetettujen ohjauksellisten ta-voitteiden toteutuminen edellyttäisi opettajilta riittävästi aikaa henkilökohtai-siin ohjaustapaamisiin opiskelijoiden kanssa. Nyt ohjaukseen hakeutuminenja sen tarpeen arvioiminen näyttää jäävän paljolti opiskelijan vastuulle. Kyn-nys ohjauksen hakemiseen voi muodostua korkeaksi, kun opiskelijat tietävätopettajien olevan kiireisiä ja kuormitettuja.

Opiskelijat pitävät HOPSin vahvuutena sitä, että se auttaa hahmottamaankoulutusrakenteen. HOPS-työskentely koetaan tärkeäksi osaksi opintojen oh-jausta, mutta opiskelijat näkevät siinä vielä paljon kehitettävää. Opiskelijatkorostavat tarvetta henkilökohtaisen opintosuunnitelman joustavuudelle, työs-kentelyn prosessinomaisuudelle ja sille, että HOPS-prosessi ja siihen kytkey-tyvä opintojen ohjaus ulottuvat koko opintojen kaarelle. Opintojen alussaopiskelija ei usein tiedä kiinnostuksen kohteistaan riittävästi, jotta HOPSinlaatiminen koko opintojen ajalle olisi mielekästä. Erään yliopiston opiskelijatesittävät, että suunnitelma pitäisi käydä läpi vuosittain, esimerkiksi joka syksy,jotta siitä olisi todella hyötyä.

HOPSin rooli on voinut myös jäädä opiskelijoille epäselväksi, ja tämä ko-rostuu mikäli opintojen alussa laadittuun suunnitelmaan ei enää opintojenedetessä systemaattisesti palata. Osa kokee HOPS-työskentelyn olevan toimi-vaa ensimmäisenä vuonna, mutta sen merkityksen ja prosessin kulun jäävänepäselväksi myöhempien opintojen aikana. Tämänkaltaista kritiikkiä tuleemyös niiden yliopistojen opiskelijoilta, joiden opettajat korostavat vastauksis-saan HOPSin olevan opintojen läpi kulkeva prosessi. Muutamien yliopistojenopiskelijat kuitenkin tuovat esiin, että heidän käsityksensä mukaan HOPS-prosessia on kehitetty sen jälkeen, kun vastaajat itse ovat aloittaneet opinton-sa, ja he eivät osaa välttämättä arvioida muutaman viime vuoden aikana teh-tyjä parannuksia.

Osa opiskelijoista tuo vastauksessaan esiin myös sen, että he kokevat ylei-sen opinto-ohjauksen sosiaalityön opinnoissa epäselväksi. He eivät esimerkiksitiedä, keneltä opinnoista voi kysyä, tai kokevat vaikeaksi lähestyä opetushen-kilökuntaa.

�

Johtopäätökset

■ Käytännön opetusta on kehitetty 2000-luvulla voimakkaasti yhteistyössäopetus- ja tutkimusklinikoiden sekä työelämän edustajien kanssa, ja työl-lä on saavutettu positiivisia tuloksia. Kehittämistyötä tulee jatkaa.

■ Eettiset kysymykset tulevat koulutuksessa esille läpäisyperiaatteella, ja am-mattieettisiä teemoja käsitellään melko paljon. Tämä on hyvä, sillä vahvaammattieettinen pohja tukee opiskelijoiden eettistä sitoutumista sosiaali-työntekijän työhön valmistuttuaan. Erityistä huomiota on kuitenkin syytäkiinnittää siihen, että eettisten kysymysten käsittely opinnoissa ei jää ir-ralliseksi tai liian teoreettiseksi, vaan se kytketään käytännön työelämänkysymyksiin.

■ Erityisen vakavasti sekä yliopistojen että työelämän täytyy ottaa se, ettäopiskelijat kokevat yliopistokoulutuksen antavan sosiaalityöntekijän työstä”ruusuisemman kuvan” kuin mitä todellisuus työpaikoilla on. Jos yliopis-toista valmistuneet sosiaalityöntekijät kokevat, että he eivät voi sosiaali-työntekijän tehtävissä työelämässä toimiessaan hyödyntää koulutuksensaantamaa osaamista ja toimia omaksumiensa ammattieettisten periaattei-den mukaisesti, sosiaalityöntekijäpulaa tuskin saadaan ratkaistuksi.

■ Opiskelijat ovat kaikissa yliopistoissa tavalla tai toisella mukana opintojensuunnittelussa. Eri yliopistojen opiskelijat kokevat kuitenkin käytännönvaikutusmahdollisuuksiensa vaihtelevan erinomaisista huonoihin. Huo-miota tulee jatkossa kiinnittää vaikutusmahdollisuuksien määrän lisäksimyös niiden laatuun. Opiskelijoilla on oltava tunne, että heidän antaman-sa palaute huomioidaan aidosti ja heidän näkemyksiään kuunnellaansuunnitteluryhmissä. Opetuksen täysipainoinen kehittäminen ei ole mah-dollista ilman opiskelijoiden panosta.

■ Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat ovat käytössä kaikissa yliopistoissa.Niihin liittyvissä prosesseissa on vielä paljon kehitettävää, jotta HOPS oli-si todella toimiva opintojen suunnittelun väline, josta on hyötyä opinto-jen eri vaiheissa.

Suositukset

Ammattietiikkaa on syytä painottaa sosiaalityön koulutuksessa edelleen kos�ka se antaa välineitä sosiaalityöntekijän asiantuntijuuteen myös taloudellisenpriorisoinnin kysymyksissä� Yliopistojen ja kuntatyönantajien tulee käydä kes�kusteluja siitä millä tavalla työn taloudellis�hallinnollisten puitteiden ja sosi�aalityöntekijän ammattieettisen näkemyksen välinen ristiriita ratkaistaan�

HOPSia tulee kehittää koko opintojen kaarelle ulottuvana prosessina yhdessäopiskelijoiden kanssa� Myös ohjauksen riittävä resursointi on välttämätöntä�

Klinikkatoimintaa on kehitettävä ja laajennettava sillä se näyttäytyy merkit�tävänä mahdollisuutena niin käytännön opetuksen kuin sosiaalityön menetel�mäopetuksenkin näkökulmasta�

��

��� Tutkimus� ja kehittämistoiminta

Tutkimus� ja kehittämistoiminnan painoarvososiaalityön koulutuksen haasteena vuonna ���

Yliopistojen sosiaalityön koulutus perustuu lähtökohtaisesti vahvaan tutkimus-työhön. Vuoden 2004 arvioinnissa pidettiin haittana sitä, että tutkimustyönluonteeseen ei ollut kuulunut tiivis yhteys käytäntöön. Yliopistotutkimusta pi-dettiin enemmänkin käytäntökriittisenä kuin käytäntölähtöisenä. Vuoden 2004arvioinnissa todettiin, että jos tutkimustyö ja kehittämistyö eriytetään vahvas-ti toisistaan, tämä heikentää kenttäkontakteja ja verkostojen rakentamista.

Yliopistojen sosiaalityön tutkimustehtävä oli vuoden 2004 arvioinninmukaan hoidettu sisällöllisesti hyvin. Tutkimuskohteet vaihtelivat yliopistoissakaupunkisosiaalityöstä sosiaalipedagogiikkaan, gerontologiseen sosiaalityöhön,maaseudun sosiaalityöhön ja monikulttuurisuuteen. Hyvänä käytäntönä esi-teltiin tuolloin Turun moniammatillinen opetusklinikka, jonka tavoitteena oliopettaa asiakastyön kliinisiä tutkimus- ja haastattelumenetelmiä, asiakastyöntaitoja ja asiakastyön prosesseja. Mallin yhdistämistä seudullisiin kehittämisyk-siköihin ja ammattikorkeakoulujen mukaan ottamista pidettiin hyvänä ja senkatsottiin edesauttavan duaalimallin vahvuuksien ja kehittämistarpeiden esiin-tuloa.

Tutkimus� ja kehittämistoiminnan asemasosiaalityön koulutuksessa tällä hetkellä

Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla on yliopisto- ja ammattikorkeakoulutuk-sessa keskeinen, mutta jossain määrin erilainen asema ja merkitys. Yliopisto-jen toiminnan lähtökohtana on tutkimuksen ja opetuksen yhteys. Yliopisto-jen perustehtävänä on harjoittaa tieteellistä tutkimusta ja antaa siihen perus-tuvaa opetusta. Sosiaalityön yliopistoyksiköissä tutkimustoiminta yleensä kes-kittyy alan tiedonmuodostuksen peruskysymyksiin. Sosiaalityön akateeminentutkimus korostaa sosiaalityön toimintaympäristöjen tutkimista ja toisaalta so-siaalityön tutkimusorientaation kehittämistä. Sosiaalityössä on jo tapahtunut-kin sellaista yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja perinteisen tutkimustyön rin-nalla tapahtuvaa kehittämistyötä, jossa tutkimus ja käytäntö kohtaavat. Valta-kunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto (Sosnet) on ollut tätä mahdollista-massa. Yliopistolain mukainen tehtävä ”toimia vuorovaikutuksessa muun yh-teiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten vaikuttavuutta” toteutuu so-siaalityön tutkimuksessa ja opetuksessa erityisen hyvin.

Sosiaalialan palvelujen kasvava tarve, palvelujen tuottajarakenteen moni-puolistuminen, palvelurakenneuudistus julkisen sosiaalialan toiminnoissa, yh-teistyön tarve sosiaali- ja terveydenhuollon välillä, syrjäytymisen lisääntymi-

�

nen, uudet työkäytännöt, tuottavuus ja vaikuttavuus sekä kasvavat vaatimuk-set asiakaslähtöisyyteen edellyttävät pitkäjänteistä ja laadukasta tutkimus- jakehittämistoimintaa.

Yliopistojen sosiaalityön tutkimus� ja kehittämistoiminnanja työelämän vuorovaikutus vahvistunut

Tutkimustoiminta on kaiken kaikkiaan sosiaalityön koulutuksessa laajentunutvuoden 2004 jälkeen ja tätäkin kautta vuorovaikutus työelämän kanssa on li-sääntynyt. Tutkimus- ja kehittämistyön kumppaneina ovat erityisesti osaamis-keskukset, yliopistojen sijainti- ja ympäristökunnat ja sosiaalityön kehittämis-yksiköt, joiden kanssa on monia yhteistyön muotoja. Yliopistojen sosiaalityönopettajat ovat hankkeiden ohjausryhmien jäseninä, sijaintikaupunkien sosiaa-lityöhön liittyy monia pro gradu -töitä ja sosiaalityön maisterikoulutuksessakehittämistyö on tapahtunut kiinteässä yhteydessä työelämään. Helsingin yli-opistossa toteutetaan Käytännön opettaja sosiaalityön kehittäjänä -koulutus-mallia, jossa laitoksen opettajilla on tiivis yhteys käytännön opettajiin. Sosiaa-lityön opetuksesta osa tapahtuu tällöin aidossa sosiaalityön toimintaympäris-tössä.

Osaamiskeskuksilla näyttää olevan erityisen suuri rooli yliopistojen jatyöelämän välisen tutkimus- ja kehittämistyön vuorovaikutuksen luojana.Monet käytännön kehittämishankkeet lastensuojelussa, sosiaalityössä ja päih-detyössä kiinnittyvät käytäntöön juuri osaamiskeskusten kautta. EsimerkiksiLapin yliopisto suunnittelee entistä tiiviimpää rakennetta yliopiston, osaamis-keskuksen ja kehittämisyksiköiden välille. Yhteiset tutkimushankkeet, koulu-tukset, opinnäytetyöt ja tutkija-kehittäjävakanssit näyttävät pitkälti toteutuvanjuuri osaamiskeskustyöhön linkittyvinä:

”Sosiaalityön koulutus on lisännyt yhteistyötä Jyväskylän kaupungin ja Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa. Alueyhteistyö on vilkasta.Yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun sosiaalialan kouluttajat ovatkokoontuneet säännöllisesti ja ensimmäisiä oppilaitosten yhteisopetuksia ontoteutettu. Korkeakouluyhteistyön johtoryhmä kartoittaa kummankin oppilai-toksen sosiaalialan koulutuksen, selkeyttää tehtäväjaon, karsii päällekkäisyyksiäja kartoittaa yhteistyömahdollisuudet.”

Muina yhteistyökumppaneina tutkimus- ja kehittämistyössä mainitaan myössosiaali- ja terveysalan järjestöt. Järjestöjen työntekijöitä on tullut sosiaalityönopiskelijoiksi ja yhteisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita järjestöjen kanssa onkäynnistetty entistä enemmän. Vastauksissa näkyy kuitenkin hyvin vähän tut-kimus- ja kehittämisyhteistyötä sosiaalialan elinkeinoelämään kuten sosiaali-alan ja terveysalan yrityksiin tai sosiaali- ja terveydenhuollon isoihin julkisiinorganisaatioihin kuten sairaanhoitopiireihin tai erityishuoltopiireihin.

��

Yhteiskunnallisten muutosten huomiointi tutkimustoiminnassa

Yliopistojen sosiaalityön opetukseen liittyvien tutkimushankkeiden teemois-ta ovat vastauksissa eniten esillä vanheneminen, lasten ja nuorten syrjäytymi-nen, päihdekysymykset sekä kunta- ja palvelurakenneuudistus. Tutkimustyötätehdään sosiaalityön laitoksen sisäisenä tutkimuksena, yhteistyössä osaamiskes-kuksen tai Stakesin kanssa, sosiaalityön kehittämisyksikköjen kanssa tai yliopis-toverkostossa.

Yliopistojen vastauksissa nousee esiin lisääntyvä kiinnostus ikääntymiseenliittyviin kysymyksiin. Lapin yliopistolla on vahva perinne sosiaaligerontolo-gian tutkimuksessa ja uutena tutkimusareenana toimii ”Elämisen vaiheetikääntyville” -tutkimusprojektit. Vahvaa ikääntymisen tutkimusta mahdollista-vat siellä sosiaaligerontologian ja sosiaalityön professuurit. Myös Helsingin yli-opisto profiloituu vanhenemisen tutkimuksessa. Yliopisto on toteuttanutGero-hanketta, jossa tavoitteena on tutkimuksen avulla lisätä gerontologisensosiaalityön asemaa osana vanhuspalveluja. Tässä esimerkissä tutkimus toimiihyvinkin tavoitteellisesti. Se palvelee yliopiston sosiaalityön opetuksen kehit-tämistä ja samalla toimintaympäristöä, kun tutkimustuloksia levitetään pääkau-punkiseudulle ja sitä kautta koko Suomeen. Jyväskylän yliopistossa on myöspitkä sosiaaligerontologisen tutkimuksen perinne ja sosiaaligerontologian kou-lutusohjelmassa voi opiskella sosiaalityö pääaineena. Aihepiirin tutkimustoi-minta on vahvistunut viime vuosina esimerkiksi hoivan tutkimuksen osalta.

Lapset ja nuoret ovat toinen tärkeä tutkimusalue. Esimerkiksi Jyväskylänyliopiston laajassa tutkimushankkeessa tehdään yhteistyötä Mannerheimin las-tensuojeluliiton ja Keski-Suomen lastensuojelun kehittämisyksikön kanssa.Lasten ja nuorten syrjäytymistutkimuksen rinnalle on noussut mielenterveys-ongelmista ja päihteiden väärinkäytöstä johtuva syrjäytyminen. Aiheet ovatsuosittuja pro gradu -teemoja kaikissa yliopistoissa ja tutkimustyötä tehdäännäistä teemoista paljon myös muiden tutkimus- ja kehittämislaitosten kanssaja jossain määrin myös ammattikorkeakoulujen kanssa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen tarvitaan tasokasta tutkimustyötä.Jyväskylässä on käynnistymässä yliopiston ja alueen tutkimus- ja kehittämis-laitosten yhteistyönä laaja valtakunnallinen tutkimushanke kunta- ja palvelu-rakenneuudistuksen vaikutuksista sosiaalipalveluihin. Palvelurakennemuutok-seen liittyy vahvasti myös johtaminen. Kuopion yliopiston tutkimustyössä ko-rostuu sosiaalihuollon ja sosiaalityön johtaminen, jota tutkitaan ja käsitelläänjohtamisopintojen yhteydessä. Myös kuntouttavan sosiaalityön alueeseen kiin-nitetään opetuksessa ja tutkimustyössä huomiota.

Yliopistojen sosiaalityön tutkimustoiminta koskien suurimpia yhteiskun-nallisia muutoksia näyttää jakaantuvan yliopistoissa eri aiheisiin. Osa yliopis-toista on kiinnittynyt toisiin tutkimusaiheisiin (vanheneminen, päihdetyö) ja

��

osa toisiin (lastensuojelutyö, sosiaalityön johtamisen tutkimus). Sosnet on osal-taan edistänyt yhteistyötä ja tutkimusintresseihin liittyvää työnjakoa yliopis-tojen kesken. Tutkimusintressien jakaantumista tasapuolisesti eri aiheisiin voipitää tarkoituksenmukaisena ja tehokkaana, ja jatkossa tulee pitää huolta siitäettä kaikki yhteiskunnallisesti relevantit tutkimusalueet tulevat kattavasti huo-mioiduiksi.

Johtopäätökset

■ Yliopistojen sosiaalityön tutkimus- ja kehittämistoiminta on kaiken kaik-kiaan laajentunut. Yliopistot ovat melko vahvasti kiinni tämänhetkisissäyhteiskunnallisissa muutoksissa. Sosiaalialan osaamiskeskuksilla on ollutmyönteinen vaikutus yliopistojen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Sa-moin järjestöt näyttävät olevan aiempaa vahvemmin yliopistojen tutki-mus- ja kehittämistoiminnan kumppaneita. Sen sijaan elinkeinoelämälläkuten sosiaali- ja terveysalan yrityksillä sekä sosiaali- ja terveydenhuollonisoilla julkisilla organisaatioilla on vielä vähäinen yhteys sosiaalityön yli-opistolliseen tutkimukseen ja kehittämiseen.

■ Tutkimusmenetelmien opetuksenkin tulisi olla nykyistä enemmän käy-tännön työympäristöissä tapahtuvaa. Opetusministeriön sosiaalialan kou-lutuksen ja tutkimuksen selvitystyöryhmä esittää perustettavaksi opetus-ja tutkimusklinikka jokaisen yliopiston ja sen lähiammattikorkeakoulu-jen yhteyteen. Esityksen perusteena on juuri se, että alan koulutus tarvit-see kiinteän yhteyden työelämään. Opetus- ja tutkimusklinikat ovat hyvälisä ja yhteys sosiaalityön käytännölle ja tukisivat sosiaalityön peruskou-lutukseen liittyviä tehtäviä ja pitkäkestoista tutkimus- ja kehittämistyötä.

Suositus

Yliopistojen sosiaalityön tutkimusmenetelmien opetuksen tulee olla entistäenemmän käytännön työympäristössä tapahtuvaa� Opetusministeriön ja sosi�aali� ja terveysministeriön olisi perusteltua käynnistää sosiaalityön ja sosiaali�alan opetusklinikkatoiminta yliopistoalueittain; toimintaan tulisivat mukaanmyös alueen ammattikorkeakoulut�

��

�� Yhteistyö

Korkeakoulujen välinen koulutusyhteistyö

Yhteistyö koulutussektorien välillä ja psykologian kanssasosiaalityön koulutuksen haasteena vuonna ���

Koulutussektorien välinen vuorovaikutus osoittautui vuoden 2004 arvioin-nissa suhteellisen vähäiseksi. Kehittämistarvetta nähtiin myös koulutusta anta-vien laitosten yhteistyössä korkeakoulujen sisällä. Yhteistyön lisääminen eri-tyisesti psykologian laitosten ja Psykonetin (Psykologian yliopistoverkosto)kanssa koettiin tarpeelliseksi. Joitakin lupaavia hankkeita esimerkiksi yliopis-tojen sosiaalityön ja psykologian opetusyksiköiden välillä todettiin kuitenkinjo käynnistyneen. Samoin yhteistyötä oli syntynyt tai käynnistymässä sosiaali-alan osaamiskeskusten muodostamilla uusilla areenoilla. Lisäksi painotettiinSosnetin ja sosiaalialan verkostojen yhteistyön kehittämistä edelleen.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen yhteistyö vahvistunut

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö sosiaalityön ja sosiaalialankoulutuksen kehittämisessä on vahvistunut. Esimerkiksi Lapin yliopistolla onrakenteellisen kehittämisen yhteydessä meneillään Rovaniemen ammattikor-keakoulun ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyöhanke,jonka yhtenä osana on hyvinvointialaan liittyvän koulutuksen yhteistyö.Hankkeen yhteyteen on perustettu hyvinvointipalveluiden koulutusta koske-va yhteistyöryhmä, jossa yliopiston sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen so-siaalialan koulutuksen yhteistyön alueita työstetään yhdessä. Hankkeen yhte-ydessä on myös keskusteltu laajemmasta pohjoissuomalaisesta verkostoitumi-sesta. Lisäksi Oulun seudun ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopisto ovat osoit-taneet opetusministeriölle yhteisen sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen ke-hittämissuunnitelman. Jyväskylän yliopiston ja ammattikorkeakoulun sosiaali-työn ja sosiaalialan kouluttajat puolestaan ovat kokoontuneet säännöllisesti, jaensimmäisiä oppilaitosten yhteisopetuksia on toteutettu. Korkeakouluyhteis-työn (JY, JAMK) johtoryhmä kartoittaa kummankin oppilaitoksen sosiaalityönja sosiaalialan koulutusta, selkeyttää tehtäväjakoa, karsii päällekkäisyyksiä jakartoittaa yhteistyömahdollisuuksia. Jyväskylän yliopiston sosiaalityön ja am-mattikorkeakoulun sosiaalialan koulutus ja yhteistyö tullaan arvioimaan pai-kallisesti alkuvuodesta 2008.

��

Helsingin yliopisto toteaa vastauksessaan toimivansa aktiivisesti pääkau-punkiseudun sosiaalityön ja sosiaalialan korkeakoulujen yhteistyöverkostossa,johon kuuluvat Diakonia-ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu,Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia ja Helsingin yliopiston yhteiskuntapo-litiikan laitos. Ruotsinkielisessä opetuksessa suunnitellaan ns. joint degree -tyyppistä ratkaisua pohjoismaisen sosiaalityöntekijätarpeeseen liittyen yhteis-työssä Åbo Akademin ja Uumajan yliopiston kanssa. Tampereen yliopistonammattikorkeakouluyhteistyön keskeinen muoto on ollut ns. SosUnipol-yh-teistyö (Tampereen yliopisto ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulu), jossa ontehty yhteistyötä käytännön opetuksen, kansainvälisen vaihdon ja sosiaalisentilaa Pirkanmaalla kartoittavan opiskelija-opettajayhteistyön muodossa. Mui-den lähiammattikorkeakoulujen kanssa tehty yhteistyö on ollut yksittäisiinteemoihin tai sosiaalialan osaamiskeskustoimintaan liittyvää.

Sosiaalityön yksiköiden ja psykologian laitosten / Psykonetinvälinen yhteistyö tällä hetkellä

Yliopistojen sosiaalityön yksiköiden ja psykologian laitosten ja Psykonetin vä-lisessä yhteistyössä on nähtävissä parantumista. Esimerkiksi Jyväskylän yliopis-ton sosiaalityön yksikkö on tiivistänyt yhteistyötä erityisesti psykologian lai-toksen psykoterapian tutkimusklinikan kanssa. Ensimmäinen yhteinen psyko-logian ja sosiaalityön maisterivaiheen opiskelijoille suunnattu opintojakso”Monitoimijainen lapsiperheiden auttamis- ja terapiatyö” järjestetään luku-vuonna 2007–2008. Lisäksi Jyväskylän yliopistossa on käynnistetty monitie-teinen psykoterapian tutkijankoulutusohjelma syksyllä 2007, jossa ovat mu-kana psykologia, filosofia, sosiaalityö ja musiikkiterapia. Valtakunnallisella ta-solla käydään vuoropuhelua Sosnetin järjestämän erikoistumiskoulutuksen jaPsykonetin vastaavan koulutuksen välillä.

Tampereen yliopistossa on kehitetty ja toteutettu moniammatillisen työnopetusta yhteistyössä psykologian laitoksen (ja lääketieteen laitoksen) kanssa.Sosiaalityön oppiaine on mukana Lapsuuden ja perheen tutkimuksen yksi-kön toiminnassa yhteistyössä mm. psykologian kanssa. Tampereen yliopistonsosiaalityön yksikön yhteistyö Psykonetin kanssa keskittyy Sosnetin kauttatehtävään yhteistyöhön.

Turun yliopistossa yhteistyötä psykologian laitoksen kanssa tehdään mo-niammatillisen klinikkaopetuksen muodossa. Helsingin yliopiston sosiaalityönyksikössä psykologinen suuntautuminen näkyy tällä hetkellä vahvimmin sosi-aalityön kehittämishankkeissa psykososiaalisen orientaation muodossa. Tulevai-suudessa tavoitteena on uudenlaisen innovatiivisen toimintaympäristön luo-minen, mikä vaatii tieteiden (ml. sosiaalityö ja psykologia) rajoja ylittävää toi-mintaa. Lapin yliopistossa erityisesti johtamiseen liittyvässä opetuksessa on yh-

��

teistyötä psykologian kanssa. Sosnetin ja Psykonetin yhteistyö on Lapin yli-opiston mukaan jatkuvaa kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa, esimer-kiksi opetussuunnitelmatyöskentelyn osalta.

Monitieteisyys näkyy myös sosiaalityön tohtorikoulutuksessa. EsimerkiksiTampereen yliopiston sosiaalityön oppiaine on mukana kahdessa monitietei-sessä valtakunnallisessa tutkijakoulussa (Perhetutkimuksen tutkijakoulu ja So-siaalitieteiden valtakunnallinen tutkijakoulu). Turun yliopistossa puolestaan onsuunnitteilla monitieteinen tohtorikoulutus, jonka tavoitteena on jatkaa sosi-aalityön, psykologian ja erityispedagogiikan laitosten yhteistyötä. Koulutuk-sen tavoitteena olisi tuottaa lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin keskittyvää laa-jaa asiantuntijuutta sukupolvien yli siirtyvien ongelmien ehkäisyssä, tutkimuk-sessa ja interventioissa.

Jyväskylän yliopisto, Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yli-opisto valmistelevat Sisä-Suomen yliopistoallianssia, jonka pyrkimyksenä onlisätä myös näiden yliopistojen sosiaalityön ja koko yhteiskuntatieteellisenalan, opetuksen ja tutkimuksen yhteistyötä.

Yliopistojen välinen koulutusyhteistyö Sosnetin kauttaentisestään tiivistynyt

Kaikki seuranta-arviointiin osallistuneet yliopistot arvioivat valtakunnallisenyhteistyön Sosnetin puitteissa olevan laajaa ja monipuolista sekä perus-, eri-koistumis- että tohtorikoulutuksessa. Tällä hetkellä yhteistyötä tehdään mm.valintayhteistyön suunnittelussa (tavoitteena yhteistyö vuoden 2009 opiskeli-javalinnoissa), käytännön opetuksen kehittämisessä, johtamiskoulutuksessa, val-takunnallisessa verkko-opetuksessa ja sosiaalialan tutkimusohjelman valmiste-lussa. Suunnitelmissa on tiivistää ja monimuotoistaa yhteistyötä edelleen. Kes-kustelua on käyty esimerkiksi yhteisten valtakunnallisten perusopintojen laa-timisesta. Lapin yliopisto (Sosnetia koordinoiva yliopisto) toteaa vastaukses-saan, että käytännössä Sosnet jo toimii opetusministeriön sosiaalialan koulu-tuksen ja tutkimuksen selvitystyöryhmän esittämänä yliopistokonsortiona, jos-kin yhteistyötä tullaan jatkossa tiivistämään vielä huomattavasti.

Sosiaalityön yliopistoverkoston ja sosiaalialan ammattikorkeakoulujenverkoston keskinäinen yhteistyö ei näytä kehittyneen mainittavasti vuoden2004 jälkeen.

��

SuosituksetYliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä tulee edelleen vah�vistaa sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksessa� Tärkeässä asemassa tässä yh�teistyössä ovat sosiaalityön yliopistoverkosto ja sosiaalialan ammattikorkea�koulujen verkosto joiden välistä yhteistyötä tulee vahvistaa ja vakiinnuttaa�

Johtoryhmä yhtyy opetusministeriön sosiaalialan koulutuksen ja tutkimuksenselvitystyöryhmän esitykseen sosiaalialan koulutuksen valtakunnallisen yh�teistyöelimen perustamisesta� Kyseinen yhteistyöelin kokoaisi yliopisto� jaammattikorkeakoulusektorit ja sosiaalialan työelämätahot yhteen sekä käsit�telisi sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen visioita ja strategista kehittämis�tä� Näin vältettäisiin nykyinen tilanne jossa muuttuvan korkeakoulutuksentutkintoja ja niiden osaamissisältöjä ei tunneta riittävästi ja työelämän kysy�mykset ja muutokset eivät välity riittävästi koulutukseen�

Alueellinen yhteistyö

Alueellisen yhteistyön lisääminen ja osaamiskeskusten roolihaasteina vuonna ���

Vuonna 2004 sosiaalityön oppiaineille suositettiin alueellisen yhteistyön ke-hittämistä ja lisäämistä. Konkreettisena ehdotuksena esitettiin, että yliopisto-jen tulisi laatia suunnitelma keskinäisestä ja työelämän kanssa toteutettavastayhteistyöstä. Tuolloinkin työelämän edustajat viestittivät, että sosiaalityön mais-tereita tulisi kouluttaa enemmän. Samalla kuitenkin todettiin, että sosiaalityönmaistereiden puute ei puolusta uusien (pienten) koulutusyksiköiden perusta-mista, vaan saattaisi olla parempi lisätä nykyisten koulutusyksiköiden sisäänot-toja. Koulutusverkostoa pidettiin siis alueellisesti tyydyttävänä. Kehittämis-suosituksissa tuotiin myös esiin kolmannen sektorin organisaatioiden tunte-muksen lisääminen koulutuksessa. Lisäksi osaamiskeskukset nähtiin yhteistyö-muotojen luovina foorumeina.

Sosiaalialan osaamiskeskukset ja kunnat yliopistojen sosiaalityön keskeisiäyhteistyökumppaneita

Yliopistojen vastauksista heijastuu, että alueellinen vaikuttaminen nähdäänetenkin asiantuntijavaikuttamisena sosiaalialan osaamiskeskusten ja kuntienhankkeiden kautta. Kaikki yliopistot ilmoittavat hyvästä yhteistyöstä sosiaali-alan osaamiskeskusten kanssa. Osaamiskeskukset voidaan vastausten pohjaltamieltää alueellisen yhteistyön koordinaattoreiksi. Ne näyttävät siten täyttäneentämän tavoitteen yliopistoyhteistyön suhteen. Toisaalta voidaan kysyä, mitenpaljon yliopistojen näkökulmasta osaamiskeskukset toimivat sellaisina yhteisi-nä ja luovina foorumeina, joissa koulutuksen ja työelämän edustajat voivatkeskustella tasaveroisesti yhteisesti kiinnostavista asioista. Osaamiskeskusten eri

��

hallintoelimissä on olemassa edustajia niin työelämästä kuin korkeakouluista,mutta viitteitä siitä, että ne miellettäisiin yhteisiksi foorumeiksi on vaikeaalöytää yliopistojen vastauksista.

Toiseksi eniten mainintoja yliopistojen vastauksissa saa luonnollisesti kun-tayhteistyö. Muiden mahdollisten partnereiden osalta (esim. sosiaalialan kehit-tämisyksiköt, lääninhallitukset, maakuntaliitot, TE-keskukset, yksityinen sek-tori ja kansalaisjärjestöt) voidaan todeta, että niitä mainitaan hyvin vaihtele-vasti. Silmiinpistävää on, ettei ammattikorkeakouluja juuri mainita yliopisto-jen vastauksissa alueellisesta vaikuttamistehtävästä. Alueelliseksi vaikuttamiseksiei siis näytetä miellettävän yhteistyötä toisten koulutustahojen kanssa.

Joidenkin yliopistojen sosiaalityön oppiaineet näkevät alueellisen yhteis-työn hyvin yksisuuntaisena prosessina. Yhteistyökumppanit nähdään harjoit-telupaikkojen tarjoajina ja palautteen antajina, eikä aitoina keskustelu- ja ke-hittämiskumppaneina:

”Oppiaineella ei ole ollut erityistä tapaa ”hyödyntää” edellä mainittuja tahoja.Tahot ovat oppiaineelle tärkeitä yhteistyökumppaneita koulutustehtävän hoita-misessa (mm. käytännön opetuksen ja harjoittelun paikkoina, opetuksen osuvuu-den palautteen antajina) ja tutkimuksessa ja ovat siten läsnä oppiaineen alueelli-sessa vaikuttamistyössä.”

Toki näidenkin yliopistojen vastauksissa mainitaan esimerkiksi, kuten em. lai-nauksessa, että alueen muut tahot ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita mm.käytännön opetuksen ja harjoittelun paikkoina. Yhteistyön yksisuuntaisuus tu-lee esiin myös kyseisten yliopistojen opiskelijoiden vastauksissa, esimerkiksikysyttäessä heiltä työelämän edustajien käyttämisestä opinnoissa. Niissä yli-opistoissa, joissa alueellinen vaikuttamisprosessi nähdään yksisuuntaisena, myösopiskelijat vastaavat, ettei työelämän edustajia käytetä tarpeeksi koulutukses-sa. Niissä yliopistoissa puolestaan, joissa klinikkaopetus on laajasti käytössä,myös opiskelijat pitävät yhteistyötä työelämän edustajien kanssa riittävänä.Usean yliopiston vastauksessa mainitaan harjoittelun ja käytännön opetuksenlisäksi opinnäytetyöt yhtenä yhteistyön muotona.

Alueelliseen yhteistyöhön liittyen löytyy myös hyviä projekteja ja käy-täntöjä. Esimerkkeinä voisi mainita työelämälähtöisen käytännön opetuksenkehittämishankkeen, johon osallistuu niin osaamiskeskus, ammattikorkeakoulukuin toiseen asteen koulutus (Jyväskylän yliopisto) ja sosiaali- ja terveysmi-nisteriön rahoittamat sosiaalialan kehittämisyksiköt.

Konkreettista näyttöä siitä, että yliopistot olisivat laatineet kunnianhimoi-sia suunnitelmia keskinäisestä ja työelämän kanssa toteuttavasta yhteistyöstä,ei ole.

�

SuosituksetSosiaalialan osaamiskeskusten hyödyntämistä alueellisessa yhteistyössä tuleelisätä edelleen�

Yliopistojen tulee edelleen terävöittää keskinäistä ja työelämän kanssa toteu�tettavan yhteistyön suunnittelua ja toteuttamista�

Kansalaisjärjestöjen ja yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä tulee edelleen li�sätä alueellisen vaikuttavuuden parantamiseksi�

Työelämäyhteistyö

Vuonna ��� huomio kiinnittyi klinikkaopetuksen lisäämiseenja työelämän kanssa käytävään vuoropuheluun

Kuten jo edellä on tullut esiin, klinikkaopetuksen lisääminen nähtiin vuoden2004 arviointiraportissa yhtenä merkittävänä keinona kehittää yliopistojen jatyöelämän yhteistyötä. Samoin ehdotettiin, että tulisi luoda yhteisiä foorume-ja, joissa koulutus ja työelämä voisivat käydä vuoropuhelua yhteisistä kysy-myksistä. Hankeyhteistyössä ja projekteissa nähtiin tasavertaisuus tai kumppa-nuus tärkeänä osana. Sosiaalityön opiskelijat kokivat vuonna 2004, ettei työ-elämän edustajia käytetty tarpeeksi opetuksessa ja koulutuksen suunnittelussa.Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että opiskelijarekrytointiinja alan houkuttelevaksi tekemiseen nuorille ja varsinkin miehille tulisi panos-taa. Käytännönläheisiä pro gradu -tutkielmia pidettiin hyvänä suuntana työ-elämäyhteistyössä. Lisäksi suositettiin opetussuunnitelmien arviointeja työelä-män kanssa.

Klinikkaopetus hyvänä esimerkkinä toimivasta työelämäyhteistyöstä

Vuorovaikutusta työelämän kanssa on pyritty lisäämään mm. seuraavin tavoin.Työelämän edustajia käytetään eri kursseilla vierailevina opettajina, yhteistyönkäytäntöjä on kehitetty osana opetussuunnitelmatyötä, ja työelämän edustajiakäytetään moniammatillisen klinikkaopetuksen ohjaajina. Itse asiassa kaikkienyliopistojen vastauksissa tulevat esiin opinnäytetyöt ja työelämän edustajienkäyttäminen opetuksessa selkeinä käytäntöinä lisätä työelämän tuntemustaopiskelun aikana. Sosnetilla on meneillään käytännön opetuksen kehittämi-seen liittyvä kolmivuotinen hanke, jossa vuoropuhelua yliopiston ja käytän-nön työelämän välillä pyritään kehittämään edelleen.

Jyväskylän, Helsingin ja Lapin yliopistoissa opiskelijoiden opinnäytteetpyritään aikaisempaa tiiviimmin saamaan temaattisesti käytännön kysymyk-sistä nouseviksi. Opinnäytteet ovat viime vuosina enenevässä määrin nivou-tuneet esimerkiksi kuntien, kehittämishankkeiden ja järjestöjen tutkimuksel-

��

lisiin tarpeisiin. Hyvinä esimerkkeinä voi mainita opinnäytetyöpyyntöjen vä-littämisen opiskelijoille sähköpostilistojen kautta ja graduaihepankit.

Vastauksia tarkasteltaessa voi kuitenkin myös saada käsityksen, ettei yh-teistyötä työelämän kanssa aina nähdä ensisijaisena:

”Oppiaine edustaa käsitystä, että yliopistokoulutukseen ei voida koskaansisällyttää kattavasti sosiaalityön käytännöllisiä kysymyksiä... Edellä sanotustahuolimatta opetuksessa on vahvistettu työelämään tutustumista erilaistenopintokäyntien ja niihin liittyvien tehtävien kautta.”

Klinikkaopetusta tarjoavat yliopistot tuovat klinikkaopetuksen vastauksissaanvahvasti esiin (Helsingin yliopisto, Turun yliopisto ja Svenska social- ochkommunalhögskolan). Ne yliopistot, joissa ei ole varsinaista opetusklinikkaa,tuovat vastauksissaan esiin samankaltaisia käytäntöjä esimerkiksi yhteistyössäkuntien kanssa. Osaamiskeskukset toimivat myös tässä eräänlaisina ”opetus-klinikoina” samalla tavalla kuin kehittämisyksiköt. Lapin yliopistossa valmis-tellaan opetusklinikkatoimintaa yhteistyössä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaa-miskeskuksen ja kehittämisyksiköiden kanssa.

Oppiaineen hakijamäärät ovat olleet korkeita vuoden 2004 jälkeenkin,joten ei ole ollut erityistä tarvetta panostaa opiskelijarekrytoinnin kehittämi-seen. Sosnetilla toki on parhaillaan käynnissä hanke valintayhteistyön kehittä-miseksi ja vakiinnuttamiseksi. Tampereen yliopistossa on pyritty kehittämäänalaa koskevaa informaatiota laaja-alaisemmaksi. Laaja-alaisuuden on ajateltuhoukuttelevan myös miesopiskelijoita. Sekä opiskelijoiden että oppiaineidenedustajien mielestä alan houkuttelevuuteen ei voi eikä pidä vaikuttaa pääsy-kokeilla. Yhteiskunnallisesti on tietenkin kysymys asenteista ja palkasta. Jotkutyliopistot arvioivat, että mikäli asenteisiin ja palkkaukseen ei saada muutoksia,miesten osuus alalla ei tule muuttumaan ainakaan parempaan. Koska naistenosuus ylioppilaista on kasvamassa, on jopa todennäköistä että naisvaltaisuusvain lisääntyy.

Kaikki yliopistot toteavat vastauksissaan, että sosiaalityöstä valmistuneetsijoittuvat työelämään ja koulutusta vastaaviin tehtäviin erittäin hyvin. On-gelmana itse asiassa on opiskelijoiden sijoittuminen alan työtehtäviin jo opin-tojen aikana, mikä saattaa hidastaa opintojen etenemistä.

SuosituksetSeuranta�arvioinnin aineistosta ja kuulemisten yhteydessä on tullut voimak�kaasti esiin pula sosiaalityöntekijöistä joten johtoryhmä yhtyy opetusminis�teriön sosiaalialan koulutuksen ja tutkimuksen selvitysryhmän esitykseen so�siaalityön maisterikoulutuksen lisäämisestä nykyisissä yliopistoissa�

Alan houkuttelevaksi tekemiseen ja varsinkin miesten rekrytoimiseksi opiske�lijoiksi tulee löytää uusia ratkaisukeinoja�

�

��� Kansainvälistyminen

Vuoden 2004 arvioinnissa suositettiin toisten maiden koulutuksista ja koke-muksista oppimista. Vuorovaikutus erityisesti ruotsalaisen koulutuksen kanssakoettiin tärkeäksi, sillä maiden hyvinvointivaltiolliset mallit muistuttavat toisi-aan. Lisäksi todettiin, että sosiaalityön koulutuksen kaventamisen välttämisek-si tarvittaisiin malleja toisten maiden koulutuksesta ja tietoa kokemuksista jaettä yhteistyötä pohjoismaisen sosiaalityön koulutuksen kanssa tulisi kehittääedelleen; pohjoismaiset hyvinvointimallithan muodostavat samantyyppisentoimintakontekstin sosiaalityölle.

Näkemykset kansainvälisyyden merkityksestä oppiaineessa vaihtelevat

Kaikkien yliopistojen sosiaalityön laitokset tai yksiköt esittävät vastauksissaanerittäin vakuuttavan määrän erilaisia kansainvälisiä kontakteja, verkostoja, opis-kelijoiden ja opettajien vaihtoa sekä tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä. Kan-sainvälisyyden merkitystä korostetaan voimakkaasti ja kansainvälistymistä py-ritään vahvasti tukemaan. Yhteydet muiden Pohjoismaiden kanssa käsitelläänvastauksissa varsin laajasti. Pohjoismaiden lisäksi yliopistoilla on luonnollisestiverkostoja niin muissa EU-maissa kuin muualla maailmassa. Helsingin yliopis-to ja Turun yliopisto erottuvat muista yliopistoista raportoitujen pohjoismais-ten tiiviiden suhteiden osalta. Lapin yliopiston vastauksessa näkyy vahva yh-teistyö Venäjän suuntaan. Hyvänä käytäntönä voidaan mainita Svenska Social-och kommunalhögskolanin International Readers -järjestelmä, joka on mah-dollistanut kansainvälisten opettajien antamaa opetusta ja ohjausta.

Opiskelijoiden vastaukset kansainvälisyyden merkityksestä hajoavat voi-makkaasti. Kansainvälistymiseen esimerkiksi opiskelijavaihdon kautta kannus-tetaan. Jotkut laitokset tarjoavat myös mahdollisuutta lähteä kesäkouluun ul-komaille. Toisaalta osassa vastauksia todetaan opetuksen olevan erityisesti kir-jallisuuden osalta pitkälti suomalaista – osassa vastauksia taas todetaan, ettäkansainvälisyys toteutuu erityisesti teoriatasolla opiskeltavan kansainvälisenkirjallisuuden kautta. Muutamissa vastauksissa tulee esille, että laitoksen kan-sainväliset yhteistyösuhteet eivät välttämättä näyttäydy opiskelijoille selkeästitai lainkaan. Eräässä vastauksessa todetaan jopa, että kansainvälisten teemojenmerkitys on vähäinen ja niiden soveltaminen vaikeata, koska sosiaalityö mää-rittyy niin vahvasti kansallisen lainsäädännön kautta. Vuorovaikutuksen esimer-kiksi yliopistolle saapuviin kansainvälisiin opiskelijoihin koetaan jäävän vähäi-seksi yhteisen opetuksen vähyyden vuoksi.

Opiskelijoiden vaihtelevat näkemykset kansainvälisyyden merkityksestäkertovat, että teemaa olisi syytä vahvistaa koulutusta suunniteltaessa ja kehi-

��

tettäessä. Lisähuomiota kannattaa kiinnittää erityisesti kotikansainvälistymi-seen, sillä opiskelijoiden elämäntilanteet ovat erilaisia, eivätkä kaikki kuiten-kaan lähde opiskelijavaihtoon ulkomaiseen yliopistoon. Kansainvälinen vuo-rovaikutus on kuitenkin tiedeyhteisön arkipäivää, eikä sosiaalityötä ole 2000-luvun Suomessa mahdollista tehdä törmäämättä kansainvälisiin kysymyksiinesimerkiksi maahanmuuttaja-asiakkaiden ja muun transnationaalin vuorovai-kutuksen kautta.

Kaikki yliopistot näkevät kansainvälisyyden merkityksen lisääntyvän.Yleensä nähdään, että Suomella on paljon annettavaa muille maille sosiaali-työn alalla.

Aikuisopiskelijoiden kansainvälistyminen koetaan joissakin yliopistoissaerityiseksi haasteeksi, sillä aikuisopiskelijat eivät yleensä voi lähteä harjoitte-luun tai opiskelijavaihtoon ulkomaille.

Vastauksista on luettavissa muiden maiden koulutuksesta saatujen koke-musten konkreettisen hyödyntämisen vaikeus.

Johtopäätökset

■ Yliopistot ovat kansainvälisten tiedeyhteisöjen jäseninä luonnollisessakansainvälisessä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä. Vaikka kansainvälisyysnäyttää vahvistuneen vuoden 2004 jälkeen, suositettua pohjoismaisen yh-teistyön lisäämistä ei juuri näy vastauksissa. Opiskelijoiden vastauksissakansainvälisyyden tärkeyttä esimerkiksi Suomen monikulttuurisuuden li-sääntymisen näkökulmasta ei juuri näy.

SuosituksetKansainvälisyyttä tulee edelleen vahvistaa etenkin yhteistyötä muidenPohjoismaiden kanssa koskien yhteiskunnan lisääntyvää monikulttuurisuutta�

Ponnistuksia opiskelijoiden kiinnostuksen lisäämiseksi kansainvälisyyttä koh�taan tulee jatkaa�

��

Ammattikorkeakoulujensosiaalialan koulutus

�� Sosiaaliala ammattikorkeakoulujenstrategioissa

Ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen arvioinnin kehittämissuosi-tukset on otettu vakavasti. Arvioinnin katsottiin vaikuttaneen erityisesti työ-elämäsuhteisiin ja työelämän kehittämisyksikköjen rakentamiseen samoin kuintutkimus- ja kehittämistoiminnan lisäämiseen.

Näyttää siltä, että sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistyö on ammattikor-keakouluissa lisääntynyt joko arvioinnin suosittelemana tai yksinkertaisesti siitäsyystä, että erilainen kansallinen ja EU-rahoitus on tällä ajanjaksolla kasvanut.Tutkimus- ja kehittämistyössä on myös lisätty korkeakoulujen välistä yhteis-toimintaa. Tutkimus- ja kehittämisresursseja on monessa ammattikorkeakou-lussa lisätty, ja opettajien jatko-opintoja on tuettu ja näin myös opettajien tut-kimus- ja kehittämistoiminnan osaamista on kehitetty.

Arvioinnin todetaan lisänneen myös koulutuksen suhteita työelämään.Työelämän kehittämisyksiköt ovat lisänneet alueellista yhteistyötä työelämänkanssa ja näin asiakastyön, oppimisen ja tutkimuksen ympäristöt ovat laajen-tuneet ja moninaistuneet. Työelämän yhteyksien lisääntyminen on rehtorei-den mukaan lisännyt myös käytännön harjoittelua, harjoittelun ohjausta jaasiantuntijoiden vaihtoa.

Muutamat ammattikorkeakoulut (kuten esimerkiksi Diakonia-ammatti-korkeakoulu, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu ja Hämeen ammattikorkea-koulu) toteavat arvioinnin vaikuttaneen ammattikorkeakoulujen yhteistyön li-säämiseen. Samoin yhteistyötä on lisätty jonkin verran myös yliopistollisen so-siaalityön koulutuksen kanssa. Johdon sitoutumattomuus nähdään joissakinammattikorkeakouluissa ongelmana, samoin kuin sosiaalialan kytkeminen ter-veysalaan. Nämä kaksi muodostavat monessa ammattikorkeakoulussa yhteisentoimialan, jossa sosiaalialaa ei huomioida tarpeeksi omanlaisena kokonaisuu-tenaan, vaan jonkinlaisena terveysalan sisarena. Vaikka näiden alojen luonneon samanhenkinen, niiden ongelmat ovat kuitenkin täysin erilaisia. Sosiaali-alan merkittävyyden katsottiin kasvaneen ammattikorkeakouluissa lisäänty-

��

neen työvoimatarpeen myötä. Näin ollen asetetaan painetta sosiaalialan arvos-tukselle myös korkeakoulujen sisällä.

Ammattikorkeakouluissa ei laadita sosiaalialalle omaa tutkimus- ja kehit-tämistoiminnan strategiaa, vaan sosiaaliala on osa koko korkeakoulun tutki-mus- ja kehittämistoiminnan strategiaa. Näin on lähes poikkeuksetta. Useatammattikorkeakoulut toteavat vastauksissaan tekevänsä tutkimus- ja kehittä-mistyön toimintaohjelmia tai alastrategioita, joissa sosiaaliala on mukana tasa-vertaisesti muiden koulutusalojen rinnalla. Alastrategian nimi voi olla hyvin-voinnin strategia, hyvinvointipalvelujen ja -teknologian strategia tai terveys-ja hyvinvointistrategia. Tällainen alastrategia painottuu puolestaan eri ammat-tikorkeakouluissa eri osa-alueille. Esimerkiksi Hämeen ammattikorkeakoulussatutkimus- ja kehittämistoiminnan ”Hyvinvointi”-alastrategiassa osa-alueinaovat ikääntyminen, lasten ja perheiden palvelut sekä syrjäytymisvaarassa ole-vien henkilöiden palvelut. Strategia siirtyy useimmiten käytännöksi seutukun-nallisissa kehittämisyksiköissä tapahtuvan kehittämisyhteistyön kautta. Vastaus-ten perusteella myös Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja Pirkanmaan ammat-tikorkeakoulussa on laaja hyvinvointiin liittyvä tutkimus- ja kehittämistoimin-nan kehittämisohjelma. Pirkanmaalla sosiaali- ja terveysalalla on rakennettututkimus- ja kehittämistoiminnan suuntaviivoja eri koulutusohjelmien kanssaja saatu syntymään poikittaisia tutkimus- ja kehittämistoiminnan prosesseja.Diakonia-ammattikorkeakoulussa tutkimus- ja kehittämistoiminta on koottuKirkko-, Hyvinvointipalvelut- ja Kansalaisyhteiskunta-tutkimusohjelmiksi.Kullakin ohjelmalla on päätoiminen vetäjä ja tutkimusohjelmien toteutukses-sa ollaan yhteistyössä, kuten ohjelmien nimistäkin voi päätellä, kuntien, kir-kon ja sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa.

�� Koulutuksen sisältö

Vuonna ��� huomio kiinnittyi eettisiin kysymyksiinja sosionomin ammatti�identiteettiin

Vuoden 2004 arvioinnissa ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen si-sältöihin kaivattiin keskeiselle sijalle eettisiä kysymyksiä, ihmiskuvaa ja yhteis-kuntakuvaa. Opiskelijoille asetettiin tavoitteeksi omien kasvuhaasteiden tun-nistaminen, palvelujärjestelmän ja sosiaaliturvan tuntemus ja kriittinen asen-ne. Sosiaalialan opettajien verkoston suositettiin tehdä näkyväksi sosiaalialankoulutusohjelmien rakenteiden ja sisältöjen erilaisuutta keskinäisen vertaami-sen ja korvaavuuksien helpottamiseksi. Opiskelijakyselyyn vastanneet olivatkoulutusten erilaisuuden vuoksi huolissaan, miten työnantaja tietää, mitä osaa-mista sosionomilta voi odottaa.

�

Käytännön opetus työelämäyhteydet ja ammatti�identiteetin tukeminenopetuksessa etusijalla

Työmenetelmien opetus on huomioitu opetussuunnitelmissa, sillä myös opis-kelijat pitävät työmenetelmien osaamista tärkeänä. Joissakin ammattikorkea-kouluissa opiskelijat jopa toivovat niitä lisää. Työmenetelmien opetuksen ar-vioidaan kuitenkin herkästi jäävän irralliseksi kokonaisuudeksi, mikäli sitä eisitouteta esim. harjoittelujen yhteydessä aitoihin asiakastilanteisiin. Esimiestyöja johtaminen ovat osa-alueina sellaisia, joihin opiskelijat kaipaavat lisää ope-tusta. Moniammatillisuuden opetusta on lisätty useissa ammattikorkeakouluis-sa. Joissakin on tarjolla yhteistyössä toteutettavia projekteja ja opintojaksoja.Moniammatillisuus on asia, mitä myös opiskelijat arvostavat ja heidän toivee-na suuressa osassa ammattikorkeakouluja on moniammatillisuuden vielä vah-vempi lisääminen. Tämän päivän työelämän vaatimukset moniammatillisissatyöyhteisöissä voivat tulla opiskelijalle yllätyksenä, mikäli sitä ei ole riittävästiopetettu ja toteutettu. Esimerkiksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa moniam-matillista työtä harjoitellaan koulutusyksikön omassa hyvinvointipalvelujatuottavassa oppimis- ja harjoitteluympäristössä (Elixiiri).

Myös monikulttuurisuus on haaste, sillä monikulttuurisuuden opetuksennäyttää olevan mahdotonta lisääntyä samassa ajassa monikulttuurisen asiakas-kunnan määrän kasvun kanssa.

Valtaosa vastanneista opiskelijoista pitää arvioinnin opetusta aivan liianvähäisenä. Ammattikorkeakoulut opettavat arviointia useissa muodoissa, mut-ta ilmeisesti opiskelijoiden tarpeet eivät aina kohtaa tarjontaa. Myös joiden-kin koulutusohjelmien vastauksissa todetaan, että arvioinnin opetus on tällähetkellä liian vähäistä ja että se tulisi saada systemaattiseksi ja näkyväksi sekäenemmän koko koulutuksen ajan kulkevaksi prosessinomaiseksi oppimista-pahtumaksi. Etenkin käytännön harjoitteluissa on painopisteenä itsereflektoin-ti ja arviointi omasta toiminnasta työyhteisössä, mutta opiskelijat näkevät ar-vioinnin opetuksen vähäisenä eivätkä aina osaa yhdistää käytännössä toteu-tettavaa arviointia sen harjoittelemiseen. Lahden ammattikorkeakoulun opis-kelijoiden mielestä itsearvioinnin lisäksi pitäisi harjoitella myös vertais- ja ryh-mäarviointia sekä opiskella niiden teoriaa.

Sosiaalialalla arvojen omaksuminen on olennainen osa opintoja. Niihinpanostetaan jokaisessa ammattikorkeakoulussa ja opiskelijoiden kiinnostus onaina suurta. Opiskelijat oivaltavat jo opintojensa alussa, että sosiaalialalla työs-kenteleminen on haastavaa ja ilman vakaata eettistä selkänojaa usein jopamahdotonta. Opiskelijoiden vastaukset etiikan vahvistamisesta hajoavat. Noinpuolessa vastauksista todetaan, ettei etiikan asemaa opinnoissa tarvitsisi enäävahvistaa, ja noin puolessa vastauksista opiskelijat toivovat edelleenkin lisää ar-vojen ja eettisten kysymysten pohdintaa ja käsittelyä. Harjoittelussa etiikan jaarvojen merkitys korostuu entisestään.

�

”Opetussuunnitelmia laadittaessa lähtökohtana on ollut sosiaalialan arvopohjaja etiikka. Nämä on huomioitu myös kompetensseissa. HOPS-keskusteluissaopiskelijaa tuetaan opiskelijan eettistä sitoutumista. Harjoittelun purussa jatehtävissä otetaan esille eettiset kysymykset.” (Savonia-ammattikorkeakoulu)

”Ammattietiikka ja sosiaalityön arvopohja on huomioitu hyvin sosiaalialankoulutuksen suunnittelussa ja ne tukevat opiskelijan eettistä sitoutumistatulevaan työhön. Niiden asemaa ei tarvitse vahvistaa, mutta niitä olisi syytäkorostaa ja käsitellä tavoitteellisemmin opetuksessa. Ammattietiikkaa ja sosiaali-työn arvopohjaa pohditaan opintojen aikana eri opintojaksoissa ja oppimistehtä-vissä. Koulutuksessa tulisi tukea kunkin opiskelijan yksilöllisen eettisen sitoutu-misen muodostumisprosessia, joka jatkuu vielä työelämässä”. (Jyväskylänammattikorkeakoulu, opiskelijat)

Sosionomin osaamisen tunnistaminen on edelleen työelämässä haaste. Vaikka-kin tietous sosionomin osaamisesta on saavuttanut paljon tunnettuutta, onedelleen tietoaukkoja olemassa. Opiskelija joutuu usein harjoittelupaikoissaselittämään, mikä oma kompetenssi tulevaisuudessa on. Ammatti-identiteetintunnistamista tuetaan eri keinoin. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulullaon käytössään PBL (problem-based learning) -opetustapa, jonka lähtökohta-na on opiskelija ja hänen ammatillinen kasvunsa. Hyvänä käytänteenä näyt-täytyy myös joissakin ammattikorkeakouluissa käytössä oleva ammatillisen kas-vun portfolio. Muissa ammattikorkeakouluissa on tuutorointi ja mentorointitärkeä osa ammatillista kasvua. Joissakin ammattikorkeakouluissa käytetäänrunsaasti alumneja kertomaan omista urapoluistaan.

Koko ajan kasvava osuus ammattikorkeakoulujen opetuksessa on työelä-män osallistuminen opetukseen. Kolmannen sektorin osuutta pidetään tässämerkittävänä. Talentian vuonna 2007 toteuttama Urapolku-selvitys kertoo,että kolmas sektori on nykyään merkittävä sosionomien työllistäjä (16 % työl-listyneistä). Projekteja tehdään niin yksityisiin yrityksiin kuin myös kolman-nelle sektorille opiskelijoiden opintojen aikana. Myös tutkimus- ja kehittä-mistoiminnassa on työelämä vahvasti mukana. Vuoteen 2004 verrattuna onkasvua ollut vastausten mukaan lähes jokaisessa ammattikorkeakoulussa.

Koulutuksen sisältöjä kehitetään ohjenuorana tehtävärakennesuositus

Vuonna 2007 ilmestynyt sosiaalialan ammatillisen henkilöstön tehtäväraken-nesuositus otetaan pääsääntöisesti positiivisesti vastaan ammattikorkeakouluis-sa. Erityisesti opetussuunnitelmien laatimisessa sitä aiotaan hyödyntää nopeal-lakin aikataululla. Joissakin ammattikorkeakouluissa sitä on jo hyödynnetty,esim. sosionomin ammatillisen roolin avaamisessa (Etelä-Karjalan ammattikor-keakoulu) ja palveluohjauksen opetuksessa (Laurea-ammattikorkeakoulu).

�

Vuoden 2004 arvioinnissa opiskelijoiden haasteiksi muodostui samankaltaisiaasioita kuin mitä sosiaalialan ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuosi-tuksessa on nyt määritelty painopisteiksi sosionomin osaamisessa. Kiinnostus-ta suositukseen riittää, mutta samalla ammattikorkeakoulut muistuttavat, etteisosiaalialan ammattikorkeakoulutus voi rakentua vain nykytilalle, vaan sen pi-tää pystyä myös ennakoimaan ja suuntaamaan koulutusta sosiaalialan yhteis-kunnallisen toimintaympäristön sekä palvelu- ja tehtävärakenteen muutoksis-ta aiheutuviin tarpeisiin.

Koulutuksen suunnittelu yhteistyössä opiskelijoiden kanssa vaihtelee

Vuoden 2004 arviointia on hyödynnetty ammattikorkeakouluissa opetuksensuunnittelussa. Vaihtelua ammattikorkeakoulujen välillä on runsaasti. Joissakinammattikorkeakouluissa opiskelijat näkevät omat vaikutusmahdollisuutensavähäisiksi, toisissa opiskelijat kertovat omaavansa hyvät mahdollisuudet. Par-haiksi mahdollisuutensa osallistua suunnitteluun opiskelijat kokevat vapaastivalittavien opintojen kohdalla. Joissakin ammattikorkeakouluissa koulutuksensuunnittelutyössä ovat mukana ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan taialan opiskelijayhdistyksen edustajat.

Opiskelijapalautteen käytössä on tapahtunut edistystä vuoden 2004 jäl-keen suuressa osassa ammattikorkeakouluja. Satakunnan ammattikorkeakouluon esimerkiksi ottanut käyttöön opintojaksopalautteen kaikissa opintojaksoissaja kaikilla koulutusaloilla. Annettu opintojaksopalaute hyödyttää jo seuraavaaopetuksen toteutusta, kun annettu palaute käsitellään mahdollisimman nope-asti. Toisaalta osassa vastauksia heijastuu myös koulutusohjelmien ja opiskeli-joiden erilainen näkemys palautteen antamisen mahdollisuuksista:

”Dokumentaatio on suunnitelmallisempaa ja suunnitelmia on tehty palautteenhyödyntämiseksi.” (koulutusohjelman vastaus)

”Mitä opiskelijapalautetta?!!!????” (saman ammattikorkeakoulun opiskeli-joiden vastaus)

Henkilökohtainen opintosuunnitelma vaatii edelleen kehittämistä

Osassa ammattikorkeakouluja opiskelijat kokevat HOPSin edelleen kaukaise-na ja outona asiana. Toisissa HOPSilla on todellinen merkitys. Niillä, joillaopinnot etenevät odotetulla tavalla, ei tule HOPSin kanssa ongelmia. Muttapääasiassa henkilökohtainen opintosuunnitelma tehdään suuressa osassa vainsellaisille opiskelijoille, joiden opintoihin on tullut erilaisia viivytyksiä tai mui-ta haasteita. Ammattikorkeakouluissa, joissa sosiaalialan opiskelijoita on keski-määräistä enemmän, on todellisia valinnan mahdollisuuksia HOPSin suhteen.

�

Näitä mahdollisuuksia opiskelijat osaavat myös arvostaa. Nimellisesti HOPStehdään kuitenkin lähes kaikissa ammattikorkeakouluissa. Nuorisopuolella seuseimmiten on kuitenkin lähinnä ryhmäkohtainen opetussuunnitelma. Ai-kuisopetuksessa opiskelijoilla on mahdollista suunnitella opintonsa vapaam-min, käyttäen hyväksi aiemmin opitun tunnistamista. Näin opiskelija pystyyvaikuttamaan paremmin omaa osaamista tukevaan suunnitelmaan. Opetushen-kilöstö on usein huolissaan liian vähäisistä resursseista HOPSien seuraamiseenja päivittämiseen.

Johtopäätökset

■ Työmenetelmien opetus on otettu paremmin huomioon opetussuunni-telmissa vuoteen 2004 verrattuna, mutta niiden opetus tulee vielä sitout-taa esimeksi harjoittelujen yhteydessä aitoihin asiakastilanteisiin.

■ Useissa ammattikorkeakouluissa on lisätty moniammatillisuuden opetus-ta, mitä myös opiskelijat arvostavat. Moniammatillisuutta tulee edelleenvahvistaa sosiaalialan koulutuksessa.

■ Etiikka on otettu opetussuunnitelmissa vahvemmin huomioon, mutta osaopiskelijoista kaipaa edelleen lisää eettisten kysymysten pohdintaa ja käsit-telyä.

■ Vaikka ammattikorkeakoulut opettavat arviointia useissa muodoissa, val-taosa vastanneista opiskelijoista pitää arvioinnin opetusta aivan liian vähäi-senä.

■ Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat ovat nimellisesti käytössä lähes kai-kissa ammattikorkeakouluissa. Niihin liittyvissä prosesseissa on kuitenkinvielä paljon kehitettävää, jotta HOPS olisi todella toimiva opintojensuunnittelun väline, josta on hyötyä opintojen eri vaiheissa.

Suositukset

Työmenetelmien opetus ei saa jäädä irralliseksi käytännöstä vaan se tulee si�touttaa esimerkiksi harjoittelujen yhteydessä aitoihin asiakastilanteisiin�

Eettiset kysymykset tulee huomioida vahvasti opetussuunnitelmissa�

HOPSia tulee kehittää koko opintojen kaarelle ulottuvana prosessina yhdessäopiskelijoiden kanssa� Myös ohjauksen riittävä resursointi on välttämätöntä�

Sosionomien osaaminen tulee tehdä entistä näkyvämmäksi erityisesti työelä�män suuntaan�

�� Tutkimus� ja kehittämistoiminta

Työelämälähtöiset hankkeet tärkein tutkimus� ja kehittämistoiminnanmuoto vuonna ���

Ammattikorkeakouluissa oli vuoden 2004 arvioinnin perusteella pystytty luo-maan hyvin toimivat rakenteet ja toimintamallit tutkimus- ja kehittämistoi-minnalle. Tärkein tutkimus- ja kehittämistoiminnan muoto olivat työelämä-lähtöiset hankkeet ja projektit. Harjoittelulla oli keskeinen rooli opiskelijoi-den tutkivan työotteen saavuttamisessa. Samoin henkilöstön tutkimus- ja ke-hittämistoimintaa pidettiin tärkeänä osana sosiaalialan koulutustehtävää.

Ammattikorkeakoulujen sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminnassatoteutettiin tuolloin erilaisia malleja. Osassa ammattikorkeakouluja henkilös-tön tieteelliset opinnäytetyöt olivat tärkeitä, osassa ammattikorkeakouluja osal-listuttiin paljon alueellisiin sosiaalialan kehittämishankkeisiin. Yksiköiden jul-kaisut olivat tuolloin pääosin opinnäytetöitä ja omiaan vauhdittamaan tutki-mus- ja kehittämistoimintaa.

Haasteina ammattikorkeakoulujen sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoi-minnalle todettiin tuolloin:– kansalaisten palvelutarpeista nousevien tutkimusten puute– tutkimus- ja kehittämistoiminnan arviointimekanismin puute– julkaisujen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan ohjelmien systemaat-

tisen koordinaation puute– tarve määrittää opettajien työaikaa niin, että siihen sisältyy mahdollisuus

tutkimus- ja kehittämistoimintaan osallistumiseen.– ammattikorkeakoulujen väliset suuret erot tutkimus- ja kehittämistoimin-

nan resursoinnissa.

Tutkimus� ja kehittämistoiminnan yhteistyömuodottyöelämän kanssa tällä hetkellä

Ammattikorkeakoulut ovat luonteeltaan monialaisia ja alueellisia korkeakou-luja, joiden toiminnassa korostuu yhteys työelämään. Ammattikorkeakoulujentulee jo ammattikorkeakoululain mukaisesti ”harjoittaa ammattikorkeakoulu-opetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevan elinkeinoraken-teen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä”. Ammattikorkea-koulujen sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminta on soveltavaa tutkimus-ta, jossa kehittämistyöllä on suuri merkitys. Siinä ei ensisijaisesti ole kysymysakateemisesta tutkimuksesta, vaan kehittämistoiminnassa hyödynnetään erilai-sia tutkimuksellisia asetelmia ja menetelmiä. Ammattikorkeakoulujen monetkoulutuksen ja työelämän hankkeet, kansalliset ja EU-projektit ovat tästä hy-

�

viä esimerkkejä. Ammattikorkeakoulujen ja yrityselämän yhteinen tutkimus-ja kehittämistoiminta on sosiaalialalla kuitenkin vielä vähäistä. Hyvinä esi-merkkeinä siitä käyvät hyvinvointiteknologiaan ja sosiaali- ja terveysalan yri-tyksiin liittyvät kytkennät.

Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminta on lisääntynyt vuoteen 2004verrattuna. Toiminnan lisäys näkyy myös lisäyksenä yhteistoiminnassa työelä-män kanssa. Näyttää myös siltä, että tutkimus- ja kehittämistoiminnasta on tul-lut pitkäjänteistä ja se että kyetään aikaisempaa paremmin integroimaan sosi-aalialan koulutukseen. Työelämä itsessään on mukana sosiaalialan koulutuksensuunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, mikä osaltaan lisää koulutuksen jatyöelämän yhteistä kiinnostusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tutkimus-ja kehittämistoiminnan tuotoksia ovat työelämälähtöiset opinnäytetyöt, pro-jektiopinnot, tuotekehittely ja erilaiset työelämää hyödyntävät selvitykset.

Sosiaalialan osaamiskeskuksilla näyttää olevan myös ammattikorkeakoulu-jen ja työelämän yhteisessä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa tärkeä rooli.Osaamiskeskukset luovat työelämälähtöisiä (yleensä kuntalähtöisiä) kehittä-mishankkeita, joissa ammattikorkeakoulujen sosiaalialan opettajat ovat muka-na asiantuntijoina tai sosiaalialan opiskelijat tutkijoina ja selvitysten toteuttaji-na. Ammattikorkeakoulut ovat myös suoraan käynnistäneet työelämälähtöisiätutkimus- ja kehittämishankkeita, joita esimerkiksi EU-rahoitus on mahdol-listanut. Tällaisia hankkeita liittyy muun muassa vanhustyöhön, lasten- ja nuor-ten palveluihin ja hyvinvointiteknologiaan. Projektiluonteinen tutkimus- jakehittämistoiminta saa osakseen myös kritiikkiä. Toimintamallia pidetään ra-joittavana uusien työelämäkumppanien ja työelämäkytkösten muodostumisenkannalta. Yhteisten projektien kehittelyyn ja valmisteluun ei ole erillisiä re-sursseja. Projektien jälkeinen tulosten levittäminen ja vakiinnuttaminen jäämyös usein puolittaiseksi voimavarojen vähyyden vuoksi.

Oulun seudun ammattikorkeakoulun voi mainita hyvänä esimerkkinäpitkäjänteisestä tutkimus- ja kehittämistyöstä. Ammattikorkeakoulun sosiaali-ja terveysalan yksikkö kartoitti Oulun läänin sosiaali- ja terveysalan kehittä-mistarpeet. Kartoituksen tavoitteena oli myös tehdä tunnetuksi alueen työ-elämän toimijoille sosiaali- ja terveysalan yksikön osaamista. Sosiaalialan opet-tajat ovat jatkuvasti mukana alueen osaamiskeskuksen suunnittelu- ja yhteis-työryhmissä. Opettajia on siirtynyt myös tutkijoiden sijaisiksi osaamiskeskuk-seen. Työelämää hyödyntävät opinnäytetyöt ja säännönmukaiset yhteistyöpäi-vät ovat osaltaan luomassa jatkuvuutta ammattikorkeakoulun ja työelämänvälille.

Tutkimus� ja kehittämistoimintaan varatut opettajaresurssit vaihtelevat

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan varatut opettajaresurssit vaihtelevat ammat-tikorkeakouluittain. Haasteeksi koetaan tutkimus- ja kehittämisohjelman re-sursointi ja suhteellinen erillisyys koulutusohjelmiin nähden. Henkilöstöltävaaditaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan aiempaa suurempaa panosta.”Tutkimus- ja kehittämistyön osuutta suhteessa opetustyöhön ei kuitenkaanmitoiteta mitenkään”, useissa vastauksissa todettiin.

Puolet ammattikorkeakouluista toteaa tutkimus- ja kehittämistoiminnanresursseista päinvastoin. Näissä jo tutkimus- ja kehittämistoiminnan työsuun-nitteluvaiheessa varataan väljyyttä tulevia hankkeita varten. Opettajat voivatmyös kesken lukukautta järjestellä opetusta projektityön mahdollistamiseksi(esimerkiksi Vaasan ammattikorkeakoulu). Kaikilla opettajilla osa työsuunni-telmaan vahvistetusta työajasta kohdistuu tutkimus- ja kehittämistoimintaan(Savonia-ammattikorkeakoulu) tai osa opettajista kiinnitetään tutkimus- ja ke-hittämistoimintaan työelämän kanssa jo keväällä ja resurssi varataan tuollointarvetta vastaavaksi (Hämeen ammattikorkeakoulu). Diakonia-ammattikor-keakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnan työvoimalisäys näkyy selkeästihenkilötyövuosina. Vuonna 2004 tutkimus- ja kehittämistyötä teki 138 hen-kilöä ja 2006 jo 172 henkilöä. Joissakin Diakonia-ammattikorkeakoulun työ-pisteissä tutkimus- ja kehittämistyön osuus on jo 25 % kokonaistyöajasta.

Yhteiskunnallisten muutosten vaikutusammattikorkeakoulujen tutkimus� ja kehittämistoiminnan sisältöihin

Kuten yliopistojenkin tutkimus- ja kehittämistyössä, myös ammattikorkeakou-luissa ikääntyminen, päihdeasiakkuus sekä lasten ja nuorten syrjäytyminen ovattutkimus- ja kehittämistyön sisällöissä näkyvästi esillä. Useissa ammattikorkea-kouluissa on juuri vanhustyöhön rakennettu hyvät työelämäverkostot ja se nä-kyy myös opintojaksojen, harjoittelujaksojen ja projektiopintojen kautta.

Satakunnan ammattikorkeakoulu antaa hyvän kuvauksen ikääntymiseenliittyvästä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Ammattikorkeakoulun sosiaali-alan koulutus oli perustamassa Satakunnan sosiaalityön ja vanhustenhoidonosaamiskeskusta. Ikäihmisten kysymykset ovat osa opetuksen ja harjoittelunsisältöä. Yhteistyötä tarjottiin yhdelle suurelle yritykselle ikääntymisen kysy-mysten näkökulmasta. Ikääntyminen otettiin entistä vahvemmin opinnäyte-töiden aiheiksi. Yrityskiihdyttämötoiminnan kautta opiskelijoille tarjottiinoman yrityksen perustamisen mahdollisuus jo opintojen aikana.

Lastensuojelu sekä päihde- ja mielenterveystyön kysymykset näkyvät lä-hes yhtä vahvoina tutkimus- ja kehittämistoiminnan sisällöissä. Näissäkin tut-kimus- ja kehittämistyön teemoissa ammattikorkeakouluilla on ollut tiivis yh-

�

teys osaamiskeskuksiin. Myös kolmannen sektorin kanssa toteutettavat kehit-tämishankkeet näyttävät olevan yleisiä. Kunnat ja sosiaali- ja terveysalan jär-jestöt ovat olleet tutkimus- ja kehittämistoiminnassa mukana joko toimijoinatai joskus myös tilaajina. Ammattikorkeakoulujen yhteistyö kiinnittyy yliopis-tojen tutkimus- ja kehittämistoimintaa vahvemmin myös suoraan elinkeino-sektoriin. Yksityinen sektori voi tarjota ammattikorkeakouluille kehittämis- taioppimisympäristön. Usealla ammattikorkeakoululla on yksityisiä yrityksiä so-siaalialan harjoittelijapaikkoina. Yksityisen sektorin kasvua on huomioitu myössiten, että sosiaalialan koulutuksessa ja kehittämishankkeissa on pyritty lisää-mään opiskelijoiden osaamista sosiaalisista yrityksistä ja sosiaalisesta työllistä-misestä.

Johtopäätökset

■ Ammattikorkeakoulujen sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistyö on lisään-tynyt vuodesta 2004 ja siinä on myös lisätty korkeakoulujen välistä yh-teistoimintaa. Tulokset ammattikorkeakoulujen ja työelämän tutkimus- jakehittämistoiminnan yhteistyöstä ovat rohkaisevia. Niitä ovat työelämä-lähtöiset opinnäytetyöt, projektiopinnot, tuotekehittely ja erilaiset työelä-mää hyödyntävät selvitykset. Työelämään vahvasti sidoksissa olevia tutki-mus- ja kehittämishankkeita ovat erilaiset vanhustyöhön, lasten ja nuor-ten palveluihin sekä hyvinvointiteknologiaan liittyvät hankkeet, projektitja kartoitukset.

■ Vuonna 2004 todettiin, että opettajien työaika tulisi määrittää siten, ettäsiihen voi sisältyä myös mahdollisuus tutkimus- ja kehittämistoimintaanosallistumiseen. Tämä on toteutunut noin puolessa ammattikorkeakoulu-ja. Tällöin jo tutkimus- ja kehittämistoiminnan työsuunnitteluvaiheessavarataan työaikaa tulevia tutkimus- ja kehittämishankkeita varten. Noinpuolet ammattikorkeakouluista on edelleen tilanteessa, jossa opettajientutkimus- ja kehittämistoimintaan on resursoitu liian vähän.

■ Kuten yliopistoissa, myös ammattikorkeakouluissa osaamiskeskusten jajärjestöjen osuus tutkimus- ja kehittämistoiminnan kumppaneina on vah-vistunut kuntien rinnalla. Yliopistoista poiketen ammattikorkeakoulut pi-tävät vahvaa tutkimus- ja kehittämistyön yhteyttä myös elinkeinosekto-riin. Tämä näkyy harjoittelupaikkoina yksityisen sektorin yksiköissä,hankkeiden sisällöissä ja koulutuksen laajenemisena yritystietouteen, yri-tysten perustamiseen ja sosiaaliseen yritystoimintaan.

■ Oma haasteensa on ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon hyödyntä-minen työelämässä. Ammattikorkeakoulujen tavoitteena on 200 sosiaali-alan ylemmän tutkinnon sisäänottopaikkaa ja tämän tutkinnon merkitys

�

tulisi nähdä myös tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Kuntien sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen tuottajat monimuotoistuvat. Kunta- japalvelurakenneuudistuksen myötä syntyy nykyistä suurempia väestöpoh-jia, joiden palvelujen organisointi, palvelujen saatavuuden turvaaminen japalveluketjujen hallinta vaativat yhä enemmän osaamista. Sosiaaliturvanja sosiaalipalvelujen välillä vallitsee entistä suurempi yhteys ja sosiaalita-loudellisen osaamisen tarve kasvaa. Ammattikorkeakoulujen sosiaalialanylemmän tutkinnon opiskelijoilla on tämäntyyppisiin tutkimus- ja kehit-tämistoiminnan tarpeisiin hyvät valmiudet. Vastaavasti työelämän tulisihyödyntää ylemmän tutkinnon suorittaneita tämäntyyppisten tutkimus-ja kehittämishankkeiden ja projektien sekä pitkäjänteisen kehittämistyönohjaajina ja johtajina. Ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja tunnetaansosiaalialan kentällä huonosti, kuten tämän seuranta-arvioinnin yhteydessätoteutetut kuulemisetkin osoittivat.

Suositukset

Ammattikorkeakoulujen sosiaalialan opettajien tutkimus� ja kehittämistoi�minnan resursseja tulee lisätä noin puolessa ammattikorkeakouluista�

Ammattikorkeakoulujen tulee lisätä tutkimus� ja kehittämisyhteistyötä sosi�aalialan ja muiden koulutusalojen (terveydenhuolto kulttuuri tekninen tie�totekninen) välillä�

Ammattikorkeakoulujen tulee tiedottaa nykyistä enemmän sosiaalialan ken�tälle sosiaalialan tutkinnoista erityisesti sosiaalialan ylemmän ammattikor�keakoulututkinnon sisällöistä tavoitteista ja käytännön työhön liittyvistä yh�teyksistä�

� Yhteistyö

Korkeakoulujen välinen koulutusyhteistyö

Tiivistä ja monimuotoista verkostoyhteistyötä sosiaalialan koulutuksessa

Arviointimateriaalista käy selvästi ilmi, että ammattikorkeakoulujen sosiaali-alan koulutuksessa toteutetaan edelleen melko tiivistä ja monimuotoista ver-kostoyhteistyötä, vuorovaikutuksellista ja kollegiaalista benchmarkingia sekäyhteistä strategia- ja ydinosaamistyötä. Yhteistyö yliopistojen sosiaalityön kou-lutuksen kanssa näyttää parantuneen vuoteen 2004 verrattuna, mutta sekä sii-hen että ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön tiivistämiseen on yhäenemmän tarvetta. Kaikki seuranta-arviointiin osallistuneet koulutusyksiköt

�

toteavat olevansa aktiivisesti mukana sosiaalialan ammattikorkeakoulujen ver-koston ja alaverkostojen toiminnassa.

Hyvänä esimerkkinä korkeakoulun toteuttamasta monimuotoisesta yh-teistyöstä voisi mainita Diakonia-ammattikorkeakoulun toiminnan sosiaalialankoulutuksen kehittämisessä. Yhteistyötä muiden korkeakoulujen kanssa ontehty tiiviisti erityisesti sosiaalialan ylempien ammattikorkeakoulututkintojenosalta. Yhteistyötä on kehitetty myös erityisesti Kuopion yliopiston ja Helsin-gin yliopiston sosiaalityön koulutuksen kanssa. Diakilla on yhteistyötä erilai-sissa alueellisissa kehittämishankkeissa sosiaalialan koulutusta tarjoavien am-mattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa eri puolella Suomea. Erityisen tii-vistä yhteistyö on Kuopion yliopiston kanssa sosiaalitalouden alueella. Yliopis-ton kanssa yhteisessä hankkeessa on kehitetty sosiaalitalouden tutkimuskeskussekä sosiaalitalouden oppiaineen perus- ja aineopinnot. Sosiaalialan ylemmis-sä tutkinnoissa on toteutettu yhteisiä metodiopintoja ja asiantuntijavaihtoaLaurea-ammattikorkeakoulun ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian vas-taavien koulutusohjelmien kanssa. Pääkaupunkiseudulla Diakonia-ammatti-korkeakoulu toimii aktiivisesti sosiaalialan korkeakoulujen yhteistyöverkostos-sa, johon kuuluvat sen lisäksi Laurea-ammattikorkeakoulu, Helsingin ammat-tikorkeakoulu Stadia ja Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitos. Li-säksi Diak Etelässä on tehty opinnäyteyhteistyötä yliopiston kanssa (esim. CaseKallio – hahmotetaan nuorten aikuisten elämänhallintaa; gerontologinen han-ke, jota Socca hallinnoi).

Sosiaalialan osaamiskeskukset näyttävät muodostavan hyvän fooruminammattikorkeakoulujen sosiaalialan ja yliopistojen sosiaalityön yhteistyön ke-hittämiselle. Esimerkkeinä voi mainita Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskes-kuksen (Koske) sekä Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaanmaakuntien alueella toimivan sosiaalialan osaamiskeskuksen (SONet BOT-NIA).

Jyväskylän ammattikorkeakoululla ja Jyväskylän yliopistolla on hyvä jasäännöllinen keskustelu- ja neuvotteluyhteistyö, joka on poikinut jonkin ver-ran sosiaalialan opetusyhteistyötä (yhdessä järjestetty seminaari uudesta lasten-suojelulaista) ja harjoittelun ohjaajien koulutusta (yhteistyössä Kosken lasten-suojelun kehittämisyksikön kanssa). Seinäjoen ammattikorkeakoulu on ollutmukana Seinäjoen yliopistokeskuksen sosiaalityön maisteriohjelman suunnit-telutyössä. Kuten jo edellä on todettu, Pirkanmaan ammattikorkeakoulun so-siaalialan koulutusohjelma ja Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaa-lityön laitos ovat aloittaneet ns. SosUnipol-yhteistyön harjoittelun, tiedon-muodostuksen, kansainvälisen toiminnan ja käytännön opetuksen yhteiseksikehittämiseksi.

��

Savonia-ammattikorkeakoulu on mukana Kuopion yliopiston sosiaalityönopetuksen kanssa yhteisissä lastensuojeluun liittyvissä kehittämishankkeissa.Myös yhteistä opetusta on järjestetty. Itäsuomalaisten ammattikorkeakoulujenkanssa on suunniteltu yhdessä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Kajaa-nin ammattikorkeakoulun kanssa on yhteistyötä sosionomikoulutuksen to-teuttamisessa Kajaanissa. Turun ammattikorkeakoulu tekee Turun yliopistonkanssa opetusklinikkayhteistyötä ja Turun yliopiston täydennyskoulutusyksi-kön kanssa tehdään yhteistyötä muun muassa varhaiskasvatuksessa ja ikäänty-neiden mielenterveys- ja päihdetyön alueilla sekä Lasten ja nuorten turvaver-kot -hankkeessa. Turun Yliopiston Rauman yksikön lastentarhanopettajakou-lutuksen kanssa on tehty yhteistyötä pitkään (mm. esiopetuksen pätevöittä-miskoulutus, yhteinen julkaisu, varhaiskasvatuksen alueellinen yhteistyöryh-mä).

Kymenlaakson ammattikorkeakoululla on yhteisiä opintokokonaisuuksiaKuopion yliopiston ja Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun kanssa alueellisenmaisterikoulutuksen yhteydessä sekä sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakou-lututkinnon hakemus/toteutus suunnitteilla yhdessä Lahden ammattikorkea-koulun kanssa. Oulun seudun ammattikorkeakoulu toimii Pohjoisten ammat-tikorkeakoulujen (joissa sosiaalialan koulutusohjelma), yliopistojen (Oulun yli-opisto/varhaiskasvatus ja Lapin yliopisto/sosiaalityö) ja Posken yhteistyöver-kostossa. Oulun seudun ammattikorkeakoululla ja Oulun yliopistolla on so-pimus yhteistyöstä varhaiskasvatuksen alueella.

Sosiaalialan ammattikorkeakoulujen verkoston ja sosiaalityön yliopisto-verkoston keskinäinen yhteistyö ei näytä kehittyneen mainittavasti vuoden2004 jälkeen.

SuosituksetAmmattikorkeakoulujen ja yliopistojen välistä yhteistyötä tulee edelleen vah�vistaa sosiaalialan ja sosiaalityön koulutuksessa� Tärkeässä asemassa tässä yh�teistyössä ovat sosiaalialan ammattikorkeakoulujen verkosto ja sosiaalityönyliopistoverkosto joiden välistä yhteistyötä tulee vahvistaa ja vakiinnuttaa�

Johtoryhmä yhtyy opetusministeriön sosiaalialan koulutuksen ja tutkimuksenselvitystyöryhmän esitykseen sosiaalialan ja sosiaalityön koulutuksen valta�kunnallisen yhteistyöelimen perustamisesta� Kyseinen yhteistyöelin kokoaisiammattikorkeakoulu� ja yliopistosektorit ja sosiaalialan työelämätahot yhteensekä käsittelisi sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen visioita ja strategistakehittämistä� Näin vältettäisiin nykyinen tilanne jossa muuttuvan korkeakou�lutuksen tutkintoja ja niiden osaamissisältöjä ei tunneta riittävästi ja työelä�män kysymykset ja muutokset eivät välity riittävästi koulutukseen�

��

Alueellinen yhteistyö

Vuonna 2004 sosiaalialan aluevaikuttavuuden osalta nähtiin tarvittavan selke-ää struktuuria. Toiveena oli että, sosiaalialan osaamiskeskuksista saataisiin täl-laisia koordinaatiofoorumeja.

Aluevaikuttavuudessa selkeää kehitystä

Alueellisen yhteistyön tärkeys näyttää olevan sisäistetty hyvin ammattikorkea-kouluissa, yhtenä niiden perustehtävistä. Korkeakoulut ovat yleisesti mukanaalueellisissa projekteissa, niiden ohjausryhmissä ja verkostoissa. Yhteyksiä onniin kolmannen sektorin toimijoihin kuin kunnallisiin ja yksityisiin toimijoi-hin.

Monet ammattikorkeakoulut mainitsevat myös yhteistyön yliopistojenkanssa. Kuten edellä on jo todettu, on yllättävää, etteivät yliopistot mainitsevastauksissaan ammattikorkeakouluja alueellisessa vaikuttamistyössä. Yliopisto-yhteistyö näyttääkin olevan vasta syventymässä. Sosiaalialan osaamiskeskuksetovat vahvasti esillä useiden ammattikorkeakoulujen vastauksissa, samoin sosi-aali- ja terveysministeriön rahoittamat sosiaalialan kehittämishankkeet. Kehi-tysyksiköt toimivat vastavuoroisesti. Niiden kautta saadaan toisaalta yhteyskorkeakouluista alueen toimijoihin, toisaalta kehittämisyksiköissä tehtyä työtäon hyödynnetty korkeakouluissa. Lääninhallitukset ja TE-keskukset hankkei-den rahoittajana ja valvojina ovat myös merkittäviä yhteistyötahoja alueelli-sessa vaikuttamisessa.

Ammattikorkeakoulut pitävät itseään vahvoina alueellisina toimijoina.Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu sanoo vahvistavansa so-siaalista pääomaa toiminta-alueellaan järjestämällä seminaareja ja infotilaisuuk-sia sekä tuottamalla kirjastopalveluja.

Alueellinen yhteistyö näyttäytyy siis hyvin hoidettuna ammattikorkea-koulujen perustehtävänä. Kehittämishankkeiden rahoitus voi olla haaste, kos-ka monet yhteistyön verkostot on rahoitettu erilaisten projektien kautta. Ke-hittämisyksiköt ovat kuitenkin osaamiskeskusten rinnalla hyviä alueellisia yh-teistyökumppaneita ammattikorkeakouluille.

SuositusAmmattikorkeakoulujen tulee jatkaa panostamista sosiaalialan osaamiskes�kuksiin ja kehittämisyksiköihin jotka tulisi sitoa lähemmäs toisiaan�

��

Työelämäyhteistyö

Sosionomien koulutuksen arvioitiin vuonna 2004 antavan mahdollisuuksia si-joittua hyvinkin monenlaisiin tehtäviin, mutta samalla todettiin, että työnan-tajat eivät selvästikään olleet jäsentäneet sosionomien paikkaa työelämässä. So-sionomikoulutus antoi kuitenkin työelämän edustajien haastatteluiden mu-kaan valmiuksia tarttua työtehtäviin. Sosionomien todettiin olevan valmistu-essaan aktiivisia ja rohkeita sekä valmiita työelämän haasteisiin. Samalla todet-tiin, että tutkimus- ja kehittämistoiminnassa tarvitaan lisää vuorovaikutustatyöelämän kanssa.

Entistä toimivammat yhteydet työelämään

Työelämäyhteistyö on, kuten alueyhteistyöstä voi päätellä, vilkasta. Opinnäy-tetöitä ja työelämän oppimisympäristöjä mietitään yhdessä työelämätahojenkanssa. Useimpien ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutusohjelmat ovatosallistaneet työelämän edustajat tutkimus- ja kehittämistyöhön. Työelämänoppimisympäristöjä rakennetaan tiiviissä yhteistyössä työelämätahojen kanssa,esimerkkinä Oulun seudun ammattikorkeakoulu:

”Koulutus- , tutkimus- ja kehittämisorganisaationa olemme olleet käytettävissävastaamassa työelämälähtöisiin tarpeisiin. Vastaavasti koulutuksen suunnittelussatyöelämän edustajien osaamista ja käytännön tuntemusta on hyödynnettykutsumalla edustajia opintosuunnitelmatyöhön ja tutkimus- ja kehittämishank-keiden suunnitteluun.”

Klinikkaopetuksella näyttäisi olevan selvästi pienempi merkitys ammattikor-keakoulujen yhteistyössä työelämän kanssa kuin yliopistoilla. Kaikilla ammat-tikorkeakouluilla ei ole klinikkaopetusta, eivätkä kaikki ammattikorkeakoulutnäe edes tällaista koulutusmuotoa tarpeellisena tai lisäarvoa tuovana. Jotkinammattikorkeakoulut pitävät työelämälähtöisiä tutkimus- ja kehitystoiminnanoppimis-, kehittämis- ja innovaatioympäristöjä paremmin toimivina. Tästä esi-merkkinä voisi mainita Laurea-ammattikorkeakoulun vastauksen:

”Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminta pyrkii olemaanproaktiivista ja tulevaisuuden haasteita ennakoivaa. Ammattikorkeakoululla jasen henkilöstöllä on laajat työelämäyhteydet. Valtaosa hanketoiminnasta suunni-tellaan ja toteutetaan tiiviissä kumppanuudessa työelämän organisaatioidenkanssa. Ammattikorkeakoulussamme korostetaan Learning by Devoloping -mallin mukaista työelämäsuhdetta. Toimintamallin ideana on toteuttaa suuri osaopetuksesta autenttisissa työelämän kehittämishankkeissa. Klinikkaopetuksensijasta ammattikorkeakoulussa kehitetään erilaisia työpajoja sekä kehittämistoi-mintaa painottavia ja eri toimijatahojen kohtaamisen mahdollistavia oppimisym-päristöjä.”

��

Koulutuksen vetovoima on hyvä, joten ammattikorkeakouluissa ei ole ol-lut erityistä tarvetta kehittää opiskelijarekrytointia. Opiskelijarekrytoinnissa onsama tilanne kuin yliopistoilla: hyvä lukiomenestys korostuu opiskelijavalin-nassa ja usein pääsykokeisiin valikoituu jo lähtökohtaisesti selvä naisenemmis-tö. Jotkut ammattikorkeakoulut ovat ottaneet miesnäkökulman huomioonrekrytoinnissa. Esimerkiksi Hämeen ammattikorkeakoulu on lisännyt rekry-tointia varusmiehille ja pyrkinyt saamaan tuutoreiksi myös miesopiskelijoita.Miesopiskelijoiden houkutteleminen alalle on kuitenkin edelleen haaste.Opiskelijoiden näkökulmasta pääsykokeisiin pääsemisessä voitaisiin painottaaenemmän soveltuvuutta alalle kuin aiempaa koulumenestystä; vastauksissa har-mitellaan psykologisen testaamisen poisjäämistä. Miesopiskelijoiden näkyvyyt-tä mediassa ja opiskelijamessuilla painotetaan, samoin kuin alasta tiedottamistayleisesti.

Yleisesti ottaen opiskelijat sijoittuvat valmistuttuaan työelämään varsinhyvin koulutusta vastaaviin tehtäviin. Opiskelijoilla on usein työpaikka tie-dossa jo opintojen loppuvaiheessa. Osittain työtehtävät (esimerkkinä koulu-käyntiavustaja), joihin opiskelijat hakeutuvat, voivat vielä olla liian vaatimat-tomia suhteessa koulutukseen. Toisaalta sosionomeja toimii myös määräaikai-sissa sosiaalityöntekijän tehtävissä, vaikka heiltä puuttuu siihen muodollinenkelpoisuus.

SuositusKlinikkaopetusta kannattaa hyödyntää nykyistä enemmän ammattikorkea�koulujen ja yliopistojen yhteistyössä�

�� Kansainvälistyminen

Vuoden 2004 arvioinnissa kiinnitettiin huomiota kansainvälistymisen merki-tykseen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen kehittämisessä jasuositettiin uusien kansainvälistymisen muotojen kehittämistä. Yhteiset opin-tokokonaisuudet ja sosiaalisten ilmiöiden yhteiseurooppalainen tarkastelu näh-tiin tuolloin hyvinä avauksina. Kansainvälisyyttä on osaltaan tukenut opetus-ministeriön hankerahoitus.

Myönteinen ilmapiiri kansainvälisyyteen muttavähän uusia kansainvälistymisen muotoja

Erilaiset EU-rahoituskanavat näkyvät nykyisin hyvin ammattikorkeakoulujenkansainvälisissä projekteissa. Pohjoismaat eivät näin ollen ole erityisenä pai-nopisteenä. Pohjoismaista yhteistyötä perinteisen opiskelijavaihdon ohella on

�

lähinnä odotetusti ruotsinkielisillä ammattikorkeakouluilla sekä Kemi-Torni-on ammattikorkeakoululla, joka hyödyntää läheisyyttä sekä Ruotsiin että Nor-jaan. Sitä, miten laajaa opiskelijavaihto on, on vaikeaa arvioida. Suomenkieli-set ammattikorkeakoulut suuntautuvat vastausten perusteella pikemmin yh-teistyöhön Venäjän kanssa kuin muiden Pohjoismaiden. Yhteistyö Viroon (9vastausta) on myös usein mainittu, vaikka se ei ole yhtä suosittua kuin yhteis-työ Venäjän suuntaan (12 vastausta).

Vähäinen kiinnostus pohjoismaiseen yhteistyöhön on merkillepantavaa,edustavathan Pohjoismaat kansainvälisessä kontekstissa yhteistä hyvinvointiyh-teiskuntamallia. Monikulttuurisuus on edennyt huomattavan paljon pidem-mälle Ruotsissa ja Tanskassa, joten myös tämä Suomen tuleva haaste voisi hy-vin olla kiinnostuksen kohde. Monikulttuurisuusosaaminen nähdään vastauk-sissa yhtenä kansainvälisyyden tärkeänä mahdollisuutena tulevaisuudessa. Esi-merkiksi Satakunnan ammattikorkeakoulu tarjoaa ”Monikulttuuriset opinnot”-osuutta englanninkielisenä kaikille opiskelijoille. Hyvä tuntemus Viron ja Ve-näjän oloista on myös hyvin kannatettavaa.

Vastausten perusteella on välillä vaikeaa hahmottaa, miten kansainvälisty-minen on integroitu kaikissa ammattikorkeakouluissa. Samaa luonnollista kan-sainvälisen tiedeyhteisön yhteenkuuluvuutta kuin yliopistojen vastauksissa eiole ammattikorkeakoulujen osalta luettavissa. Kansainvälinen harjoittelu, opis-kelu- ja opettajavaihto sekä intensiivikurssit näyttävät olevan kansainvälisyy-den kärki ammattikorkeakoulujen tarjonnassa. Myös vastavuoroisuutta esiin-tyy, esimerkkinä Diakonia-ammattikorkeakoulu, joka on syksystä 2006 lähti-en toteuttanut englanninkielistä sosiaalialan koulutusohjelmaa. Vastausten pe-rusteella on kovin vaikeaa arvioida muista maista saatujen kokemusten hyö-dyntämistä koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä. PBL-sovelluksia mai-nitaan kolmen ammattikorkeakoulun vastauksissa. Yleisvaikutelmana kuiten-kin on, ettei muiden maiden koulutuksesta saatuja kokemuksia ole hyödyn-netty systemaattisesti ja osittain ei edes olla sisäistetty tällaisia mahdollisuuksia.

Aineistosta käy ilmi, että ammattikorkeakouluissa on aika vähän kehitet-ty suositettuja yhteisiä opintokokonaisuuksia muiden maiden kanssa. Mikke-lin ammattikorkeakoululla tosin on suunnitteilla Tanskan ja Norjan kanssa so-siaali- ja terveysalan opiskelijoille suunnattava vanhustyön opintokokonaisuus.Diakin englanninkielisen sosiaalialan koulutusohjelman osalta ollaan rakenta-massa tiivistä koulutusyhteistyötä Tsekin tasavallassa toimivan Sleesian diako-nialaitoksen kanssa tavoitteena diakoniaan painottuvan sosiaalialan koulutuk-sen käynnistäminen double–degree tyyppisenä tutkintona. Diakonia-alalla val-mistellaan myös kansainvälistä maisteritason yhteistutkintoa yhteistyössä usei-den eurooppalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Mukanaon korkeakouluja Pohjoismaista, Saksasta, Tsekistä ja Virosta.

��

Opiskelijoiden vastauksista heijastuu, että ammattikorkeakouluissa onmyönteinen ilmapiiri kansainvälisyyteen ja että kansainvälisyyteen kannuste-taan. Erityisesti opiskelijavaihtoon lähtemiseen on hyvät mahdollisuudet.Myös ulkomailla tapahtuva työharjoittelu on joissakin ammattikorkeakouluissatyypillinen kansainvälistymisen muoto. Esimerkkinä kansainvälistymisenmyönteisestä ilmapiiristä Vaasan ammattikorkeakoulun opiskelijoiden vastaus:

”Yhtä mieltä oltiin siitä, että kansainvälisyys on lähtökohtaisesti opiskelijastaitsestään kiinni. Kansainvälisyyttä on käsitelty vain muutamassa kurssissa.Erään vastaajan luokalta ainakin 25 % opiskelijoista on ollut ulkomaanvaih-dossa, osa kaksikin kertaa. Vaihto koetaan tosi hyvänä juttuna ja sen koetaanantavan paljon valmiuksia työelämään. Opiskelijavaihtoon on panostettu Vaasanammattikorkeakoulussa ja se näkyy! Tästä opiskelijat antoivat paljon tunnustus-ta koululle. Ulkomailla suoritettavan harjoittelun osalta toisaalta toivottiinkoulun tarjoavan enemmän valmiita vaihtoehtoja, sillä harjoittelupaikka tuleeetsiä itse. Kun paikan itse löytää, on koulun asenne kuitenkin positiivinen jakannustava. Myös opettajat joustavat tällöin opintojen suhteen todella hyvin.”

Opiskelijat tiedostavat hyvin sen, että tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan en-tistä enemmän kansainvälistä osaamista. He kaipaavat enemmän yhteistyötäomassa korkeakoulussa opiskelijavaihdossa olevien ulkomaisten opiskelijoidenkanssa ja monikulttuurisuutta käsitteleviä opintoja, joissa saisi tietoa maahan-muuttajista ja siitä miten heidät tulisi huomioida sosiaalialalla. Nykyinen kou-lutus ei heidän mukaansa aina tue eri kulttuurien, uskontojen ja tapojen tun-temusta, joka koetaan kuitenkin erittäin tärkeäksi.

SuosituksetKansainvälisyyden vahvistamiseen ja erityisesti kansainvälistymisen uusienmuotojen kehittämiseen tulee edelleen kiinnittää huomiota sosiaalialan kou�lutusohjelmissa�

Monikulttuurisuuden teema tulee huomioida koulutuksessa entistä vahvem�min�

�

� Johtopäätöksetja yhteenveto suosituksista

Johtopäätöksenä yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaali-alan koulutuksen seuranta-arvioinnista voidaan todeta, että merkittävä osavuoden 2004 arvioinnissa esitetyistä kehittämissuosituksista on toteutunut ai-nakin osittain tai on parhaillaan toteutumassa. Arvioinnilla näyttää olleen joil-lakin koulutuksen osa-alueilla huomattaviakin vaikutuksia. Samalla on kuiten-kin todettava, että niin seuranta-arvioinnin johtoryhmän kuin korkeakoulu-jen on mahdotonta yksiselitteisesti eritellä, mitkä muutokset ovat johtuneetarvioinnista, mitkä alan toimintaympäristön muutostilasta, mitkä Bologna-pro-sessista jne.

Yliopistojen sosiaalityön koulutuksessa on kehitetty käytännön opetustayhteistyössä opetus- ja tutkimusklinikoiden sekä työelämän edustajien kanssa.Toisaalta huolimatta käytännön opetukseen viime vuosina kohdistuneesta ke-hittämistyöstä osa opiskelijoista kokee edelleen, ettei käytännön kysymyksiäoteta koulutuksessa riittävästi huomioon. Eettiset kysymykset ja sosiaalityönarvot ovat nyt enemmän esillä opinnoissa ja läpäisevät koko opetusohjelman.Opetusklinikoilla ja käytännön opiskelujaksoilla käytettävä työnohjaus antaahyvää pohjaa ja tilaa eettisille pohdinnoille. Opiskelijoiden vastauksissa tuleeesiin näkemys, että sosiaalityön opinnot antavat käytännön työstä ihanteelli-semman kuvan kuin mitä asiakastyön todellisuus on. Yliopistojen ja kunta-työnantajien tuleekin keskustella siitä, miten tämä ristiriita voidaan ratkaista.Ammattietiikkaa on syytä painottaa sosiaalityön koulutuksessa edelleen, silläse antaa välineitä sosiaalityöntekijän asiantuntijuuteen myös taloudellisen pri-orisoinnin kysymyksissä. Ammatti-identiteetin kehittymiseen liittyvissä kysy-myksissä on edistytty merkittävästi.

Klinikkaopetuksen kehittämiselle asetettiin vuoden 2004 arvioinnissaodotuksia, joiden mukaan se voisi olla merkittävä apu koulutuksen lähentä-misessä työelämään. Tämä näyttää ainakin osittain toteutuneen. Työelämänedustajia hyödynnetään melko paljon klinikkaopetuksessa, ja heidän roolinsaon merkittävä välitettäessä opiskelijoille ajankohtaista tietoa ja kokemuksiakentältä. Toimivaa klinikkaopetusta pidetään hyvin käyttökelpoisena välinee-nä sosiaalityön opinnoissa. Sosiaalityön menetelmäopetusta on myös vahvis-tettu, mutta osa opiskelijoista kokee tarvitsevansa sitä edelleen selvästi lisää.Klinikkaopetus nähdään mahdollisuutena myös menetelmäopetukselle ja tu-

��

kena käytännön työhön sitoutumiselle. Klinikkaopetus on vaikuttanut posi-tiivisesti yliopistojen alueellisen yhteistyön lisäämiseen.

Yliopistojen sosiaalityön tutkimustoiminta on laajentunut vuoteen 2004verrattuna ja tätäkin kautta vuorovaikutus työelämän kanssa on lisääntynyt.Osaamiskeskuksilla on suuri rooli yliopistojen ja työelämän välisen tutkimus-ja kehittämistyön vuorovaikutuksen luojana. Sen sijaan elinkeinoelämällä sekäsosiaali- ja terveydenhuollon isoilla julkisilla organisaatioilla on vielä vähäi-nen yhteys sosiaalityön yliopistolliseen tutkimukseen ja kehittämiseen. Lisäksitutkimusmenetelmien opetuksen tulisi olla nykyistä enemmän käytännön työ-ympäristöissä tapahtuvaa.

Yliopistojen välinen valtakunnallinen koulutusyhteistyö on entisestääntiivistynyt Sosnetin kautta.

Työmenetelmien opetus on huomioitu entistä paremmin ammattikorkea-koulujen sosiaalialan koulutusohjelmien opetussuunnitelmissa. Se tulisi kui-tenkin sitouttaa tiiviimmin käytäntöön, esimerkiksi harjoittelujen yhteydessäaitoihin asiakastilanteisiin. Sosiaalialan opiskelijat kaipaavat lisää esimiestyön jajohtamisen koulutusta. Moniammatillisuuden opetusta on lisätty useissa am-mattikorkeakouluissa.

Arvojen omaksuminen on olennainen osa sosiaalialan opintoja. Niihinon panostettu jokaisessa ammattikorkeakoulussa. Kuitenkin noin puolessa vas-tauksista opiskelijat toivovat edelleenkin lisää arvojen ja eettisten kysymystenpohdintaa ja käsittelyä.

Ammattikorkeakoulujen sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminta onlisääntynyt vuoteen 2004 verrattuna ja siinä on lisätty myös korkeakoulujenvälistä yhteistoimintaa. Toiminnan lisäys näkyy myös lisäyksenä yhteistoimin-nassa työelämän kanssa. Lisäksi tutkimus- ja kehittämistoiminnasta on tullutpitkäjänteistä ja se kyetään entistä paremmin integroimaan sosiaalialan koulu-tukseen. Sosiaalialan osaamiskeskuksilla on tärkeä rooli myös ammattikorkea-koulujen ja työelämän yhteisessä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Yliopis-toista poiketen ammattikorkeakoulut ovat vahvasti tutkimus- ja kehittämis-yhteistyössä elinkeinosektorin kanssa.

Ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksessa toteutetaan edelleenmelko tiivistä ja monimuotoista verkostoyhteistyötä. Sosiaalialan osaamiskes-kukset näyttävät muodostavan hyvän foorumin ammattikorkeakoulujen sosi-aalialan ja yliopistojen sosiaalityön yhteistyön kehittämiselle. Myös aluevaikut-tavuudessa on nähtävissä selkeää kehitystä. Yhteyksiä on niin kolmannen sek-torin toimijoihin kuin kunnallisiin ja yksityisiin toimijoihin. Työelämän op-pimisympäristöjä rakennetaan tiiviissä yhteistyössä työelämätahojen kanssa.Klinikkaopetuksella näyttäisi sen sijaan olevan selvästi pienempi merkitys am-mattikorkeakoulujen yhteistyössä työelämän kanssa kuin yliopistoilla.

��

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö sosiaalityön ja sosiaali-alan koulutuksen kehittämisessä on vahvistunut. Yhteistyötä tulee kuitenkinedelleen vahvistaa, ja tässä ovat tärkeässä asemassa sosiaalityön yliopistoverkostoja sosiaalialan ammattikorkeakoulujen verkosto. Verkostojen keskinäinen yh-teistyö ei valitettavasti näytä kehittyneen mainittavasti vuoden 2004 jälkeen.

Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat niin yliopistoissa kuin ammattikor-keakouluissa eivät ole vielä toimivia opintojen suunnittelun välineitä, joistaolisi hyötyä opintojen eri vaiheissa. Myös ohjauksen resursointi on puutteel-lista.

Toimintaympäristössä käynnissä olevat muutokset edellyttävät hyvää so-siaalityön ja sosiaalialan koulutusta. Syrjäytymisen ehkäisy, hyvinvoinnin edis-täminen, monikulttuurisuus ja ikääntymisen palvelutarpeet muun muassaedellyttävät hyvää ammattitaitoa, verkostotyön taitoja, työmenetelmien kehit-tämistä, asiakaslähtöisyyttä sekä arviointi- ja raportointitaitoja. Paras-hanke tuososiaali- ja terveydenhuoltoon uusia hallinto- ja palvelurakenteita. Erilaisettuotantomallit luovat paineita mittareiden kehittämiselle ja vaikuttavuudenosoittamiselle. Ihmisten arkielämän hyvinvoinnin parantaminen tulee edelleenolemaan sosiaalityön ja sosiaalialan tärkein tehtävä. Koulutus ja käytäntö tar-vitsevat entistä enemmän toisiaan, kuitenkin siten, että yliopistojen sosiaali-työn ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialan opetus säilyttävät oman identiteet-tinsä.

Vaikka yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialankoulutusta on kehitetty onnistuneesti vuoden 2004 jälkeen, seuranta-arvioin-nin johtoryhmä on halunnut antaa tässä raportissa myös suosituksia koulutus-ten edelleen kehittämiseksi. Kunkin luvun loppuun kirjatut suositukset onkoottu teemoittain seuraaviin yhteenvetoihin koulutussektoreittain eriteltyinä.

Yhteenveto suosituksistayliopistojen sosiaalityön koulutukselle

Koulutuksen sisältö

Ammattietiikkaa on syytä painottaa sosiaalityön koulutuksessa edelleen koska seantaa välineitä sosiaalityöntekijän asiantuntijuuteen myös taloudellisen priorisoin�nin kysymyksissä� Yliopistojen ja kuntatyönantajien tulee käydä keskusteluja sii�tä millä tavalla työn taloudellis�hallinnollisten puitteiden ja sosiaalityöntekijänammattieettisen näkemyksen välinen ristiriita ratkaistaan�

HOPSia tulee kehittää koko opintojen kaarelle ulottuvana prosessina yhdessä opis�kelijoiden kanssa� Myös ohjauksen riittävä resursointi on välttämätöntä�

Klinikkatoimintaa on kehitettävä ja laajennettava sillä se näyttäytyy merkittävä�nä mahdollisuutena niin käytännön opetuksen kuin sosiaalityön menetelmäope�tuksenkin näkökulmasta�

��

Tutkimus� ja kehittämistoiminta

Yliopistojen sosiaalityön tutkimusmenetelmien opetuksen tulee olla entistä enem�män käytännön työympäristössä tapahtuvaa� Opetusministeriön ja sosiaali� ja ter�veysministeriön olisi perusteltua käynnistää sosiaalityön ja sosiaalialan opetuskli�nikkatoiminta yliopistoalueittain; toimintaan tulisivat mukaan myös alueen am�mattikorkeakoulut�

Yhteistyö

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä tulee edelleen vahvis�taa sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksessa� Tärkeässä asemassa tässä yhteistyös�sä ovat sosiaalityön yliopistoverkosto ja sosiaalialan ammattikorkeakoulujen ver�kosto joiden välistä yhteistyötä tulee vahvistaa ja vakiinnuttaa�

Johtoryhmä yhtyy opetusministeriön sosiaalialan koulutuksen ja tutkimuksen sel�vitystyöryhmän esitykseen sosiaalialan koulutuksen valtakunnallisen yhteistyöeli�men perustamisesta� Kyseinen yhteistyöelin kokoaisi yliopisto� ja ammattikorkea�koulusektorit ja sosiaalialan työelämätahot yhteen sekä käsittelisi sosiaalityön jasosiaalialan koulutuksen visioita ja strategista kehittämistä� Näin vältettäisiin ny�kyinen tilanne jossa muuttuvan korkeakoulutuksen tutkintoja ja niiden osaamis�sisältöjä ei tunneta riittävästi ja työelämän kysymykset ja muutokset eivät välityriittävästi koulutukseen�

Sosiaalialan osaamiskeskusten hyödyntämistä alueellisessa yhteistyössä tulee lisä�tä edelleen�

Yliopistojen tulee edelleen terävöittää keskinäistä ja työelämän kanssa toteutet�tavan yhteistyön suunnittelua ja toteuttamista�

Kansalaisjärjestöjen ja yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä tulee edelleen lisätäalueellisen vaikuttavuuden parantamiseksi�

Seuranta�arvioinnin aineistosta ja kuulemisten yhteydessä on tullut voimakkaastiesiin pula sosiaalityöntekijöistä joten johtoryhmä yhtyy opetusministeriön sosi�aalialan koulutuksen ja tutkimuksen selvitysryhmän esitykseen sosiaalityön mais�terikoulutuksen lisäämisestä nykyisissä yliopistoissa�

Alan houkuttelevaksi tekemiseen ja varsinkin miesten rekrytoimiseksi opiskelijoik�si tulee löytää uusia ratkaisukeinoja�

Kansainvälistyminen

Kansainvälisyyttä tulee edelleen vahvistaa etenkin yhteistyötä muiden Pohjois�maiden kanssa koskien yhteiskunnan lisääntyvää monikulttuurisuutta�

Ponnistuksia opiskelijoiden kiinnostuksen lisäämiseksi kansainvälisyyttä kohtaantulee jatkaa�

�

Yhteenveto suosituksista ammatti�korkeakoulujen sosiaalialan koulutukselle

Koulutuksen sisältö

Työmenetelmien opetus ei saa jäädä irralliseksi käytännöstä vaan se tulee sitout�taa esimerkiksi harjoittelujen yhteydessä aitoihin asiakastilanteisiin�

Eettiset kysymykset tulee huomioida vahvasti opetussuunnitelmissa�

HOPSia tulee kehittää koko opintojen kaarelle ulottuvana prosessina yhdessä opis�kelijoiden kanssa� Myös ohjauksen riittävä resursointi on välttämätöntä�

Sosionomien osaaminen tulee tehdä entistä näkyvämmäksi erityisesti työelämänsuuntaan�

Tutkimus� ja kehittämistoiminta

Ammattikorkeakoulujen sosiaalialan opettajien tutkimus� ja kehittämistoiminnanresursseja tulee lisätä noin puolessa ammattikorkeakouluista�

Ammattikorkeakoulujen tulee lisätä tutkimus� ja kehittämisyhteistyötä sosiaali�alan ja muiden koulutusalojen (terveydenhuolto kulttuuri tekninen tietotekni�nen) välillä�

Ammattikorkeakoulujen tulee tiedottaa nykyistä enemmän sosiaalialan kentällesosiaalialan tutkinnoista erityisesti sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulutut�kinnon sisällöistä tavoitteista ja käytännön työhön liittyvistä yhteyksistä�

Yhteistyö

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välistä yhteistyötä tulee edelleen vahvis�taa sosiaalialan ja sosiaalityön koulutuksessa� Tärkeässä asemassa tässä yhteistyös�sä ovat sosiaalialan ammattikorkeakoulujen verkosto ja sosiaalityön yliopistover�kosto joiden välistä yhteistyötä tulee vahvistaa ja vakiinnuttaa�

Johtoryhmä yhtyy opetusministeriön sosiaalialan koulutuksen ja tutkimuksen sel�vitystyöryhmän esitykseen sosiaalialan ja sosiaalityön koulutuksen valtakunnalli�sen yhteistyöelimen perustamisesta� Kyseinen yhteistyöelin kokoaisi ammattikor�keakoulu� ja yliopistosektorit ja sosiaalialan työelämätahot yhteen sekä käsittelisisosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen visioita ja strategista kehittämistä� Näinvältettäisiin nykyinen tilanne jossa muuttuvan korkeakoulutuksen tutkintoja janiiden osaamissisältöjä ei tunneta riittävästi ja työelämän kysymykset ja muutok�set eivät välity riittävästi koulutukseen�

Ammattikorkeakoulujen tulee jatkaa panostamista sosiaalialan osaamiskeskuksiinja kehittämisyksiköihin jotka tulisi sitoa lähemmäs toisiaan�

Klinikkaopetusta kannattaa hyödyntää nykyistä enemmän ammattikorkeakoulu�jen ja yliopistojen yhteistyössä�

�

Kansainvälistyminen

Kansainvälisyyden vahvistamiseen ja erityisesti kansainvälistymisen uusien muo�tojen kehittämiseen tulee edelleen kiinnittää huomiota sosiaalialan koulutusoh�jelmissa�

Monikulttuurisuuden teema tulee huomioida koulutuksessa entistä vahvemmin�

�

LIITE �:Seuranta�arvioinnin kysymykset yliopistojenrehtoreille ja sosiaalityön oppiaineille

Kysymykset yliopistojen rehtoreilleKysymykset yliopistojen rehtoreilleKysymykset yliopistojen rehtoreilleKysymykset yliopistojen rehtoreilleKysymykset yliopistojen rehtoreille

�� Kuvatkaa miten olette linjanneet sosiaalityön koulutuksen yliopistonne strate�giaan tai tiedekuntatasoisiin asiakirjoihin�

�� Millaisia vaikutuksia vuonna ��� valmistuneella sosiaalityön ja sosiaalialan ar�vioinnilla on ollut alan koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen?

�� Oletteko pyrkineet vastaamaan sosiaalityön kasvavaan työvoimatarpeeseen?Jos olette miten?

� Mitä keinoja yliopistossanne on käytetty sosiaalityön opiskelijarekrytointiin jaalan houkuttelevaksi tekemiseen nuorille? Miten sukupuolellinen tasa�arvo ontässä huomioitu?

Kysymykset sosiaalityön oppiaineilleKysymykset sosiaalityön oppiaineilleKysymykset sosiaalityön oppiaineilleKysymykset sosiaalityön oppiaineilleKysymykset sosiaalityön oppiaineille

Koulutuksen sisältöKoulutuksen sisältöKoulutuksen sisältöKoulutuksen sisältöKoulutuksen sisältö�� Onko yliopistonne johto sitoutunut sosiaalityön koulutuksen kehittämiseen?�� Arvioikaa miten Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuosi�

tusta (Sosiaali� ja terveysministeriön julkaisuja ����:�) voidaan hyödyntää so�siaalityön koulutuksen sisällön kehittämisessä�

�� Arvioikaa miten yliopistonne sosiaalityön opetuksessa on huomioitu■ sosiaalityön menetelmät■ sosiaalipalvelujen johtaminen■ monialaisuus (esim� verkostoituminen kyky työskennellä moniammatillisissa

ryhmissä)■ arvioinnin opetus�� Miten ammattietiikka ja sosiaalityön arvopohja on huomioitu yliopistonne sosi�

aalityön koulutuksen suunnittelussa? Arvioikaa miten niillä tuetaan opiskelijaneettistä sitoutumista tulevaan työhön�

�� Miten ammatti�identiteetin muodostumista tuetaan opetuksessa? Mikäli mah�dollista arvioikaa onko tapahtunut edistymistä vuoden ��� jälkeen�

� Vuoden ��� arvioinnissa suositettiin yhteistyön lisäämistä psykologian laitos�ten ja Psykonetin kanssa� Onko yhteistyötä lisätty millaista tämä yhteistyö on?

�� Arvioikaa millä tavoin yhteistyötä opiskelijoiden kanssa on lisätty koulutuksensuunnittelussa vuoden ��� jälkeen�

�� Hyödynnetäänkö opiskelijapalautetta koulutuksen suunnittelussa? Miten?�� Miten sosiaalityön opinnoissa on edistetty■ kolmannen sektorin■ yksityisen sektorin tuntemusta?

�

��� Yhä suuremmalla osalla sosiaalityön opiskelijoista on taustalla amk�tutkinto� Mi�ten tämä on otettu huomioon koulutuksen suunnittelussa?

��� Millainen HOPSin rooli on ja miten se arvionne mukaan toimii?��� Onko opintosuunnitelmien laatimiseen ja seurantaan varattu riittävästi resurs�

seja? Millaisia resursseja?

Sosiaalityön tutkimus� ja kehittämistoimintaSosiaalityön tutkimus� ja kehittämistoimintaSosiaalityön tutkimus� ja kehittämistoimintaSosiaalityön tutkimus� ja kehittämistoimintaSosiaalityön tutkimus� ja kehittämistoiminta��� Onko yliopistonne sosiaalityön tutkimus� ja kehittämistoiminnassa lisätty vuo�

rovaikutusta työelämän kanssa vuoteen ��� verrattuna? Millaisia muotojatämä vuorovaikutus on saanut?

�� Onko sosiaalityön opetuksessa ja tutkimustoiminnassa huomioitu sellaisia yh�teiskunnallisia muutoksia kuten

■ ikääntyminen■ palvelurakenneuudistus■ mielenterveys� ja päihdeasiakkuuden määrien kasvu■ lasten ja nuorten syrjäytyminen■ tilaaja�tuottaja�malli■ yksityisen sektorin kasvu?

Miten?��� Oletteko pyrkineet vastaamaan sosiaalityön kasvavaan työvoimatarpeeseen?

Jos olette miten?

YhteistyöYhteistyöYhteistyöYhteistyöYhteistyöKorkeakoulujen välinen yhteistyö�� Millaista yhteistyötä yliopistollanne on tällä hetkellä muiden korkeakoulujen

kanssa sosiaalityön koulutuksessa ja käytännön opetuksessa? Millaisia uusia yh�teistyömuotoja suunnitelmissa on?

Alueellinen yhteistyö��� Miten yliopistonne toteuttaa alueellista vaikuttamistehtävää?��� Miten alueellisessa vaikuttamistehtävässä on hyödynnetty■ kuntia■ sosiaalialan osaamiskeskuksia■ sosiaalialan kehittämisyksiköitä■ lääninhallituksia■ maakuntaliittoja■ TE�keskuksia■ yksityistä sektoria■ kansalaisjärjestöjä?Yliopiston ja työelämän yhteistyö��� Sosiaalityön opiskelijat kokivat vuonna ��� ettei heidän koulutukseensa sisäl�

tynyt tarpeeksi opintoja tulevan työn käytännöllisistä kysymyksistä ja ettei työ�elämän edustajia käytetty tarpeeksi opetuksessa ja koulutuksen suunnittelussa�Millä tavoin nämä puutteet on huomioitu koulutuksen suunnittelussa vuoden��� jälkeen?

��� Klinikkaopetuksen lisääminen mainittiin vuoden ��� arvioinnissa yhtenä mer�kittävänä keinona lähentyä työelämää� Mikä merkitys klinikkaopetuksella on täl�lä hetkellä koulutuksessanne?

��� Vuoden ��� arvioinnissa kiinnitettiin huomiota siihen että opiskelijarekrytoin�tiin ja alan houkuttelevaksi tekemiseen nuorille ja varsinkin miehille tulisi panos�taa� Onko pääsykokeita kehitetty näitä silmällä pitäen?

��� Miten valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden sijoittumista työelämään tu�etaan ja seurataan? Miten yliopistostanne valmistuneet sijoittuvat käsityksen�ne mukaan koulutusta vastaaviin tehtäviin?

KansainvälistyminenKansainvälistyminenKansainvälistyminenKansainvälistyminenKansainvälistyminen��� Vuoden ��� arvioinnissa kiinnitettiin erityistä huomiota kansainvälistymisen

merkitykseen koulutuksen kehittämisessä� Millaisia kansainvälistymisen muoto�ja yliopistonne sosiaalityön koulutuksessa on kehitetty vuoden ��� jälkeen(esim� yhteiset opintokokonaisuudet)? Muiden Pohjoismaiden kanssa? MuidenEuroopan maiden kanssa?

�� Onko muiden maiden koulutuksesta saatuja kokemuksia hyödynnetty koulutuk�sen suunnittelussa ja kehittämisessä? Miten?

��� Millaiseksi yleensäkin arvioitte kansainvälisyyden merkityksen oppiaineessanne?

�

LIITE �:Seuranta�arvioinnin kysymyksetyliopistojen sosiaalityön opiskelijoille

�� Miten tulevan työn käytännölliset kysymykset on otettu huomioon yliopiston�ne sosiaalityön koulutuksessa? Tarvitseeko niiden asemaa vahvistaa? Arvioikaamyös miten ne edistävät opiskelijan tulevaan työhön sitoutumista ja työmoti�vaatiota�

�� Miten ammattietiikka ja sosiaalityön arvopohja on huomioitu yliopistonne sosi�aalityön koulutuksen suunnittelussa? Arvioikaa miten niillä tuetaan opiskelijaneettistä sitoutumista tulevaan työhön� Tarvitseeko niiden asemaa vahvistaa?

�� Arvioikaa miten yliopistonne sosiaalityön opetuksessa on huomioitu■ sosiaalityön menetelmät■ sosiaalipalvelujen johtaminen■ monialaisuus (esim� verkostoituminen kyky työskennellä moniammatillisissa

ryhmissä)■ arvioinnin opetus�� Millainen opiskelijoiden asema on opintojen suunnitteluprosessissa?�� Vuoden ��� arvioinnissa kiinnitettiin huomiota tarpeeseen kehittää sosiaalipal�

velujen johtamisen hallinnon ja talouden opetusta� Miten nämä on huomioitutällä hetkellä koulutuksessa?

� Miten tulevan työn käytännölliset kysymykset on otettu huomioon yliopiston�ne sosiaalityön koulutuksessa? Tarvitseeko niiden asemaa vahvistaa? Arvioikaamyös miten ne edistävät opiskelijan tulevaan työhön sitoutumista ja työmoti�vaatiota�

�� Arvioikaa käytetäänkö työelämän edustajia tarpeeksi opinnoissa� Mikä heidänroolinsa on?

�� Millainen HOPSin rooli on ja miten se arvionne mukaan toimii?�� Klinikkaopetuksen lisääminen mainittiin vuoden ��� arvioinnissa yhtenä mer�

kittävänä keinona lähentyä työelämää� Mikä merkitys klinikkaopetuksella on täl�lä hetkellä koulutuksessanne?

��� Vuoden ��� arvioinnissa kiinnitettiin huomiota siihen että opiskelijarekrytoin�tiin ja alan houkuttelevaksi tekemiseen nuorille ja varsinkin miehille tulisi panos�taa� Onko pääsykokeita kehitetty näitä silmällä pitäen? Onko teillä kehittämis�ehdotuksia?

��� Miten valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden sijoittumista työelämään tu�etaan ja seurataan?

��� Millaiseksi arvioitte kansainvälisyyden merkityksen oppiaineessanne?

LIITE �:Seuranta�arvioinnin kysymyksetammattikorkeakoulujen rehtoreilleja sosiaalialan koulutusohjelmille

Kysymykset ammattikorkeakoulujen rehtoreilleKysymykset ammattikorkeakoulujen rehtoreilleKysymykset ammattikorkeakoulujen rehtoreilleKysymykset ammattikorkeakoulujen rehtoreilleKysymykset ammattikorkeakoulujen rehtoreille

�� Kuvatkaa miten olette kirjanneet sosiaalialan koulutuksen korkeakoulunne stra�tegiaan�

�� Millaisia vaikutuksia vuonna ��� valmistuneella sosiaalialan ja sosiaalityön ar�vioinnilla on ollut alan koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen?

�� Vuoden ��� arvioinnissa suositettiin että sosiaalialan koulutuksen järjestäjätlaativat tutkimus� ja kehittämistoiminnan ohjelman jossa konkretisoidaan kou�lutuksen järjestäjän rooli ja resursointitarpeet� Onko korkeakoulunne laatinuttällaisen ohjelman?

� Onko sosiaalialan koulutuksen henkilöstön tehtäväkuvia muutettu vastaamaanuuden amk�lainsäädännön mukaisia toimintoja ja sosionomien koulutuksen si�sältöä?

�� Oletteko pyrkineet vastaamaan sosiaalialan kasvavaan työvoimatarpeeseen? Josolette miten?

� Mitä keinoja korkeakoulussanne on käytetty sosiaalialan opiskelijarekrytointiinja alan houkuttelevaksi tekemiseen nuorille? Miten sukupuolellinen tasa�arvo ontässä huomioitu?

Kysymykset sosiaalialan koulutusohjelmilleKysymykset sosiaalialan koulutusohjelmilleKysymykset sosiaalialan koulutusohjelmilleKysymykset sosiaalialan koulutusohjelmilleKysymykset sosiaalialan koulutusohjelmille

Koulutuksen sisältöKoulutuksen sisältöKoulutuksen sisältöKoulutuksen sisältöKoulutuksen sisältö�� Onko korkeakoulunne johto sitoutunut sosiaalialan koulutuksen kehittämiseen?�� Arvioikaa miten Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuosi�

tusta (Sosiaali� ja terveysministeriön julkaisuja ����:�) voidaan hyödyntää so�siaalialan koulutuksen sisällön kehittämisessä�

�� Arvioikaa miten korkeakoulunne sosiaalialan opetuksessa on huomioitu■ sosiaalialan työmenetelmät■ sosiaalipalvelujen johtaminen■ monialaisuus (esim� verkostoituminen kyky työskennellä moniammatillisissa

ryhmissä)■ arvioinnin opetus�� Miten ammattietiikka ja sosiaalityön arvopohja on huomioitu korkeakoulunne

sosiaalialan koulutuksen suunnittelussa? Arvioikaa miten niillä tuetaan opiskeli�jan eettistä sitoutumista tulevaan työhön�

�

�� Miten ammatti�identiteetin muodostumista tuetaan opetuksessa? Mikäli mah�dollista arvioikaa onko tapahtunut edistymistä vuoden ��� jälkeen�

� Millainen HOPSin rooli on ja miten se arvionne mukaan toimii?�� Onko opintosuunnitelmien laatimiseen ja seurantaan varattu riittävästi resurs�

seja? Millaisia resursseja?�� Arvioikaa millä tavoin yhteistyötä opiskelijoiden kanssa on lisätty koulutuksen

suunnittelussa vuoden ��� jälkeen��� Miten opiskelijapalautteen hyödyntämistä ja dokumentointia on tehty suunni�

telmallisemmaksi? Mikäli mahdollista arvioikaa onko tapahtunut edistymistävuoden ��� jälkeen�

��� Miten sosiaalialan opinnoissa on edistetty■ kolmannen sektorin■ yksityisen sektorin tuntemusta?

Sosiaalialan tutkimus� ja kehittämistoimintaSosiaalialan tutkimus� ja kehittämistoimintaSosiaalialan tutkimus� ja kehittämistoimintaSosiaalialan tutkimus� ja kehittämistoimintaSosiaalialan tutkimus� ja kehittämistoiminta��� Onko korkeakoulunne sosiaalialan tutkimus� ja kehittämistoiminnassa lisätty

vuorovaikutusta työelämän kanssa vuoteen ��� verrattuna? Millaisia muoto�ja tämä vuorovaikutus on saanut?

��� Onko tutkimus� ja kehittämistoiminnalla näkyvämpi osa opettajan kokonaistyö�velvollisuudessa verrattuna tilanteeseen vuonna ���? Miten sen vaatimaosuus on mitoitettu suhteessa opetustyöhön?

��� Onko sosiaalialan opetuksessa ja tutkimus� ja kehittämistoiminnassa huomioitusellaisia yhteiskunnallisia muutoksia kuten

■ ikääntyminen■ palvelurakenneuudistus■ mielenterveys� ja päihdeasiakkuuden määrien kasvu■ lasten ja nuorten syrjäytyminen■ tilaaja�tuottaja�malli■ yksityisen sektorin kasvu?

Miten?�� Oletteko pyrkineet vastaamaan sosiaalialan kasvavaan työvoimatarpeeseen? Jos

olette miten?

YhteistyöYhteistyöYhteistyöYhteistyöYhteistyöKorkeakoulujen välinen yhteistyö��� Vuoden ��� arvioinnissa kiinnitettiin huomiota sosiaalialan koulutusohjelmi�

en rakenteiden ja sisältöjen erilaisuuden näkyväksi tekemiseen keskinäisen ver�taamisen ja korvaavuuksien helpottamiseksi� Miten tähän on panostettu esim�sosiaalialan opettajien verkoston kautta?

�� Millaista yhteistyötä korkeakoulullanne on tällä hetkellä muiden korkeakoulu�jen kanssa sosiaalialan koulutuksessa ja käytännön opetuksessa? Millaisia uusiayhteistyömuotoja suunnitelmissa on?

Alueellinen yhteistyö��� Miten korkeakoulunne toteuttaa alueellista vaikuttamistehtävää?

�

��� Miten alueellisessa vaikuttamistehtävässä on hyödynnetty■ kuntia■ sosiaalialan osaamiskeskuksia■ sosiaalialan kehittämisyksiköitä■ lääninhallituksia■ maakuntaliittoja■ TE�keskuksia■ yksityistä sektoria■ kansalaisjärjestöjä?Ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyö��� Mikä on työelämän ja muiden yhteistyöverkostojen mahdollisuus vaikuttaa tut�

kimus� ja kehittämistoiminnan sisältöihin?��� Klinikkaopetuksen lisääminen mainittiin vuoden ��� arvioinnissa yhtenä mer�

kittävänä keinona lähentyä työelämää� Mikä merkitys klinikkaopetuksella on täl�lä hetkellä koulutuksessanne?

��� Vuoden ��� arvioinnissa kiinnitettiin huomiota siihen että opiskelijarekrytoin�tiin ja alan houkuttelevaksi tekemiseen nuorille ja varsinkin miehille tulisi panos�taa� Onko pääsykokeita kehitetty näitä silmällä pitäen?

��� Miten valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden sijoittumista työelämään tu�etaan ja seurataan? Miten korkeakoulustanne valmistuneet sijoittuvat käsityk�senne mukaan koulutusta vastaaviin tehtäviin?

KansainvälistyminenKansainvälistyminenKansainvälistyminenKansainvälistyminenKansainvälistyminen��� Vuoden ��� arvioinnissa kiinnitettiin huomiota kansainvälistymisen merkityk�

seen koulutuksen kehittämisessä� Millaisia kansainvälistymisen muotoja korkea�koulussanne on kehitetty sosiaalialan koulutuksessa (esim� yhteiset opintokoko�naisuudet)? Muiden Pohjoismaiden kanssa? Muiden Euroopan maiden kanssa?

�� Onko muiden maiden koulutuksesta saatuja kokemuksia hyödynnetty koulutuk�sen suunnittelussa ja kehittämisessä? Miten?

��� Millaiseksi yleensäkin arvioitte kansainvälisyyden merkityksen koulutusohjel�massanne?

�

LIITE :Seuranta�arvioinnin kysymyksetammattikorkeakoulujen sosiaalialanopiskelijoille

�� Miten ammattietiikka ja sosiaalityön arvopohja on huomioitu korkeakoulunnesosiaalialan koulutuksen suunnittelussa? Arvioikaa miten niillä tuetaan opiskeli�jan eettistä sitoutumista tulevaan työhön� Tarvitseeko niiden asemaa vahvistaa?

�� Arvioikaa miten korkeakoulunne sosiaalialan opetuksessa on huomioitu■ sosiaalialan työmenetelmät■ sosiaalipalvelujen johtaminen■ monialaisuus (esim� verkostoituminen kyky työskennellä moniammatillisissa

ryhmissä)■ arvioinnin opetus��� Miten ammatti�identiteetin muodostumista tuetaan opetuksessa?� Millainen opiskelijoiden asema on opintojen suunnitteluprosessissa?�� Hyödynnetäänkö opiskelijapalautetta koulutuksen suunnittelussa? Miten?� Millainen HOPSin rooli on ja miten se arvionne mukaan toimii?�� Klinikkaopetuksen lisääminen mainittiin vuoden ��� arvioinnissa yhtenä mer�

kittävänä keinona lähentyä työelämää� Mikä merkitys klinikkaopetuksella on täl�lä hetkellä koulutuksessanne?

�� Miten valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden sijoittumista työelämään tu�etaan ja seurataan?

�� Vuoden ��� arvioinnissa kiinnitettiin huomiota siihen että opiskelijarekrytoin�tiin ja alan houkuttelevaksi tekemiseen nuorille ja varsinkin miehille tulisi panos�taa� Onko pääsykokeita kehitetty tätä silmällä pitäen? Onko teillä kehittämis�ehdotuksia?

��� Millaiseksi arvioitte kansainvälisyyden merkityksen koulutusohjelmassanne?

TIIVISTELMÄ

JulkaisijaKorkeakoulujen arviointineuvosto

Julkaisun nimiSosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen nykytila ja kehittämishaasteet – Yliopistojen sosiaalityön ja am-mattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen seuranta-arviointi

TekijätElli Aaltonen, Emmi Anoschkin, Maija Jäppinen, Tuija Kotiranta, Georg Henrik Wrede &Kirsi Hiltunen

TiivistelmäYliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen arviointi valmistui maalis-kuussa 2004. Korkeakoulujen arviointineuvosto käynnisti keväällä 2007 sosiaalityön ja sosiaalialan kou-lutuksen seuranta-arvioinnin, jonka tavoitteena oli todentaa vuoden 2004 arvioinnin vaikuttavuutta. Seu-ranta-arvioinnissa otettiin huomioon myös alan toimintaympäristön muutostila. Keskeisenä kohteena olialan koulutusten ja niiden tuottamien kompetenssien kohtaaminen työelämän kanssa.

Johtopäätöksenä seuranta-arvioinnista voidaan todeta, että merkittävä osa vuoden 2004 arvioinnissaesitetyistä kehittämissuosituksista on toteutunut ainakin osittain tai on parhaillaan toteutumassa. Arvi-oinnilla näyttää olleen joillakin koulutuksen osa-alueilla huomattaviakin vaikutuksia. Samalla on kuiten-kin todettava, että niin seuranta-arvioinnin johtoryhmän kuin korkeakoulujen on mahdotonta yksiselit-teisesti eritellä, mitkä muutokset ovat johtuneet arvioinnista, mitkä alan toimintaympäristön muutosti-lasta, mitkä Bologna-prosessista jne.

Yliopistojen sosiaalityön koulutuksessa on kehitetty käytännön opetusta yhteistyössä opetus- ja tut-kimusklinikoiden sekä työelämän edustajien kanssa, mutta osa opiskelijoista kokee edelleen, ettei käy-tännön kysymyksiä oteta koulutuksessa riittävästi huomioon. Eettiset kysymykset ja sosiaalityön arvotovat nyt enemmän esillä opinnoissa. Opiskelijoiden vastauksissa tulee esiin näkemys, että sosiaalityönopinnot antavat käytännön työstä ihanteellisemman kuvan kuin mitä asiakastyön todellisuus on. Toimi-vaa klinikkaopetusta pidetään hyvin käyttökelpoisena välineenä sosiaalityön opinnoissa. Sosiaalityön me-netelmäopetusta on myös vahvistettu, mutta osa opiskelijoista kokee tarvitsevansa sitä edelleen selvästilisää. Yliopistojen sosiaalityön tutkimustoiminta on laajentunut vuoteen 2004 verrattuna ja tätäkin kaut-ta vuorovaikutus työelämän kanssa on lisääntynyt. Osaamiskeskuksilla on suuri rooli yliopistojen ja työ-elämän välisen tutkimus- ja kehittämistyön vuorovaikutuksen luojana.

Ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutusohjelmien opetussuunnitelmissa on huomioitu entistävahvemmin työmenetelmien opetus. Esimiestyön ja johtamisen koulutusta opiskelijat kaipaavat lisää.Moniammatillisuuden opetusta on lisätty useissa ammattikorkeakouluissa. Sosiaalialan tutkimus- ja ke-hittämistoiminta on lisääntynyt vuoteen 2004 verrattuna ja siinä on lisätty myös korkeakoulujen välistäyhteistoimintaa. Toiminnan lisäys näkyy myös lisäyksenä yhteistoiminnassa työelämän kanssa. Sosiaali-alan osaamiskeskuksilla on tärkeä rooli myös ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhteisessä tutkimus-ja kehittämistoiminnassa. Myös aluevaikuttavuudessa on nähtävissä selkeää kehitystä.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen kehittämi-sessä on vahvistunut. Yhteistyötä tulee kuitenkin edelleen vahvistaa, ja tässä ovat tärkeässä asemassa sosi-aalityön yliopistoverkosto ja sosiaalialan ammattikorkeakoulujen verkosto.

Vaikka yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutusta on kehitetty onnis-tuneesti vuoden 2004 jälkeen, seuranta-arvioinnin johtoryhmä antaa tässä raportissa myös useita suosi-tuksia koulutusten edelleen kehittämiseksi.

AvainsanatAmmattikorkeakoulut, arviointi, koulutusohjelma-arviointi, seuranta-arviointi, sosiaalialan koulutus,sosiaalityön koulutus, yliopistot

SAMMANDRAG

UtgivareRådet för utvärdering av högskolorna

PublikationNuläge och utvecklingsutmaningar för utbildningen i socialt arbete och inom det sociala området –Uppföljningsutvärdering av universitetens utbildning i socialt arbete och yrkeshögskolornas utbildninginom det sociala området

FörfattareElli Aaltonen, Emmi Anoschkin, Maija Jäppinen, Tuija Kotiranta, Georg Henrik Wrede &Kirsi Hiltunen

AbstraktEn utvärdering av universitetens utbildning i socialt arbete och yrkeshögskolornas utbildning inom detsociala området blev klar i mars 2004. Rådet för utvärdering av högskolorna startade våren 2007 enuppföljningsutvärdering av utbildningen i socialt arbete och inom det sociala området vars syfte var attverifiera effekterna av utvärderingen från 2004. I uppföljningsutvärderingen beaktades också det till-stånd av förändring som omvärlden befinner sig i. Ett centralt utvärderingsobjekt var hur utbildningeninom branschen och den kompetens som utbildningen ger matchar arbetslivets behov.Som en slutledning av uppföljningsutvärderingen kan man konstatera att en betydande del av de ut-vecklingsrekommendationer som lades fram i utvärderingen 2004 åtminstone delvis har realiserats ellerhåller på att realiseras. Utvärderingen förefaller att ha haft betydande effekter på vissa delområden avutbildningen. Samtidigt måste man dock konstatera att det såväl för ledningsgruppen för uppföljnings-utvärderingen som för högskolorna är omöjligt att entydigt specificera vilka förändringar som berottpå utvärderingen, vilka som berott på den omvandling omgivningen genomgår, vilka som berott påBolognaprocessen etc.

Inom universitetens utbildning i socialt arbete har den praktiska undervisningen utvecklats i samar-bete med undervisnings- och forskningsklinikerna samt företrädare för arbetslivet, men en del av destuderande upplever fortfarande att praktiska frågor inte beaktas tillräckligt i utbildningen. Etiska frågoroch värderingarna inom det sociala arbetet lyfts nu fram mer i studierna. De studerande för i sina svarfram åsikten att studierna i socialt arbete ger en mer idealiserad bild av det praktiska arbetet än vadklientarbete de facto är. En fungerande klinikundervisning ses som ett mycket användbart instrument istudierna i socialt arbete. Metodundervisningen i socialt arbete har också förstärkts, men en del av destuderande upplever att de behöver betydligt mer av den. Forskningsverksamheten i socialt arbete viduniversiteten har utvidgats jämfört med 2004 och växelverkan med arbetslivet har vuxit även den vä-gen. Kompetenscentrumen spelar en stor roll som skapare av växelverkan mellan universiteten och ar-betslivet när det gäller forsknings- och utvecklingsarbetet.

I undervisningsplanerna för yrkeshögskolornas utbildningsprogram för det sociala området har un-dervisningen i arbetsmetoder fått en allt större tyngd. De studerande önskar mer utbildning i ledarskap.Flera yrkeshögskolor har utökat undervisningen i multiprofessionellt arbete. Forsknings- och utveck-lingsverksamheten inom det sociala området har vuxit sedan 2004 och samverkan mellan högskolornahar utökats i detta avseende. Den utvidgade verksamheten syns också i ökat samarbete med arbetslivet.Kompetenscentrumen inom det sociala området har en viktig roll också i yrkeshögskolornas och ar-betslivets gemensamma forsknings- och utvecklingsverksamhet. Även i fråga om regional genomslag-skraft kan en tydlig utveckling observeras.

Universitetens och yrkeshögskolornas samarbete vid utvecklingen av utbildningen i socialt arbeteoch utbildningen inom det sociala området har förstärkts. Samarbetet bör dock ytterligare förstärkas,och en nyckelroll i detta avseende har universitetens nätverk för utbildning i socialt arbetet och yrkes-högskolornas nätverk inom det sociala området.

Även om universitetens utbildning i socialt arbete och yrkeshögskolornas utbildning inom det soci-ala området har utvecklats positivt efter 2004, ger ledningsgruppen för uppföljningsutvärderingen i den-na rapport även flera rekommendationer till vidareutveckling av utbildningarna.

NyckelordYrkeshögskolor, utvärdering, utvärdering av utbildningsprogram, uppföljningsutvärdering, utbildninginom det sociala området, utbildning för socialt arbete, universitet

ABSTRACT

Published byThe Finnish Higher Education Evaluation Council FINHEEC

Name of publicationSituation in education for social work and social services - Follow-up evaluation of university edu-cation for social work and polytechnic education for social services

AuthorsElli Aaltonen, Emmi Anoschkin, Maija Jäppinen, Tuija Kotiranta, Georg Henrik Wrede &Kirsi Hiltunen

AbstractThe evaluation of university education for social work and polytechnic education for social serviceswas published in March 2004. In spring 2007 the Finnish Higher Education Evaluation Council un-dertook a follow-up evaluation to verify the effectiveness of the 2004 evaluation, with due consider-ation of the changes in the operating environment. The focus was on the matching of the educationand the competences it provides with the demands of work life.

The conclusion of the follow-up evaluation is that a significant part of the recommendations madein 2004 has been carried out at least partially or are being implemented. The evaluation seems tohave had a major effect in some sub-sections of education. It must be noted, however, that it is im-possible for both the steering group of the follow-up evaluation and the higher education institu-tions themselves to specify with certainty which changes are due to the evaluation and which to thechanges taking place in the operating environment, the Bologna process, etc.

Universities have developed practical teaching together with teaching and research clinics and worklife representatives, but some students still feel that practical questions are not taken up in instructionto a sufficient degree. Ethical issues and the values underlying social work are now discussed more ineducation. Students’ responses include views that studies give a more idealistic picture of the practicalwork than it in reality is. The clinics, which work well, are considered a very useful tool in socialwork studies. Although instruction of work methods has been enhanced, some students would like tosee clearly more of it. Social work research has increased from 2004 and this has also enhanced inter-action with work life. Centres of expertise play an important role in promoting interaction betweenuniversities and work life in R&D.

In polytechnics the social services curricula include more instruction of work methods than be-fore. Students would like to see more instruction in managerial work and leadership. Several poly-technics have increased instruction in multi-professional work. Social services R&D has increasedfrom 2004 and includes more cooperation with work life. Centres of expertise play an important rolealso in polytechnics R&D conducted in cooperation with work life. Clear development can also beseen in regional impact.

Universities and polytechnics have intensified their cooperation in education for social work andsocial services. The Finnish national university network for social work and the national polytechnicnetwork for social services play an important part in the further development of this cooperation.

Although university education for social work and polytechnic education for social services havebeen successfully developed since 2004, the steering group puts forward a number of recommenda-tions for further development.

KeywordsPolytechnics, evaluation, degree programme evaluation, follow-up evaluation, education for socialwork, education for social services, universities