SOSIAALIHUOLTOLAIN MUKAISEN PERHETYO ÆN RAJAPINNAT … · 2.1 Rakenteellinen sosiaalityö ja...

0

SOSIAALIHUOLTOLAINMUKAISENPERHETYON

RAJAPINNAT-SOSIAALISENRAPORTOINNINPILOTTI

VANTAANPERHEPALVELUISSA

Raportissa kuvataan 113 perhepalveluiden työntekijän näkemyksiäsosiaalihuoltolain mukaisesta perhetyöstä, muista lapsiperheiden

palveluista ja ajankohtaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä.

AnneKantoluoto &JohannaHedman

1

Sisällys

Johdanto ......................................................................................................................................... 2

1. Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö ..................................................................................... 3

1.1 Sosiaalihuoltolaki................................................................................................................... 3

2 Sosiaalinen raportointi ................................................................................................................. 4

2.1 Rakenteellinen sosiaalityö ja sosiaalinen raportointi.............................................................. 4

2.2 Sosiaalisen raportoinnin toteutus vantaalla ........................................................................... 5

2.3 Ryhmäkeskustelu sosiaalisen raportoinnin tiedontuottamisen välineenä .............................. 7

2.4 Osallistujat ............................................................................................................................ 9

3 Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö vantaalla ........................................................................ 11

3.1 Palveluun lähettäminen ....................................................................................................... 11

3.2 Palvelua saaneet perheet .................................................................................................... 15

3.3 Lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden rajapinta.................................. 20

3.4 Omatyöntekijyys ja erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi ...................................................... 27

4 yhteiskunnalliset ja alueelliset ilmiöt ja palveluiden kehittäminen ............................................. 33

4.1 Toimeentulotuen kela-siirto ................................................................................................ 33

4.2 Alueellisia ilmiöitä ............................................................................................................... 38

4.3 Kehittämisehdotukset alueellisiin ilmiöihin.......................................................................... 42

5 Tulosten hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä ................................................................ 47

Lopuksi.......................................................................................................................................... 48

Liite: Ryhmäkeskusteluiden runko ................................................................................................. 50

Sosiaalinen raportointiKevät 201720.10.2017

2

Johdanto

Vantaan perhepalveluiden sosiaalisen raportoinnin pilotista päätetty Perhepalveluiden

johtoryhmässä keväällä 2016. Pilotoinnin kohteeksi valikoitui sosiaalihuoltolain mukaisten

palveluiden ja lastensuojelun palveluiden rajapinta. Tavoitteita oli kaksi:

1. Tuottaa tietoa sosiaalihuoltolain mukaisesta perhetyöstä ja sen rajapinnoista useiden eri

työntekijäryhmien näkökulmasta.

2. Tuoda sosiaalinen raportointi ylisektorisesti työntekijöiden tietoisuuteen ja kerätä ajatuksia

siitä, miten sosiaalista raportointia kannattaisi jatkossa toteuttaa.

Palveluiden kehittämisestä on tehty oma raporttinsa ja sosiaalisen raportoinnin prosessista

omansa. Tämän, palveluiden kehittämistä koskevan osaraportin esiaineistona toimivat

sosiaalihuoltolain mukaiset perhetyön lähetteet ensimmäisen toimintavuoden (toukokuu

2015 - heinäkuu 2016) aikana. Lähetteitä ja niitä seurannutta asiakashistoriaa

tarkastelemalla voitiin seurata yksiköistä toiseen ohjautuneiden perheiden tilannetta ja

siihen vaikuttaneita tekijöitä. Lähetteistä ja asiakashistoriasta kerättyä anonymisoitua tietoa

käytettiin lähtökohtana sosiaalisessa raportoinnissa. Työntekijöiden huomiot aineistosta

muodostavat raportin ytimen.

Toisen raportin aineistona toimivat sosiaalisen raportoinnin aikana tehdyt työsuunnitelmat

ja havainnot sekä ryhmäkeskusteluihin osallistuneiden työntekijöiden kommentit ja toiveet

sosiaalisen raportoinnin toteuttamisesta.

Lastensuojelun avohuollon, aikuissosiaalityön ja kuraattoripalveluiden työntekijät

osallistuivat sosiaaliseen raportointiin ryhmäkeskusteluissa maaliskuussa 2017.


3

Sosiaalisen raportoinnin ohjausryhmänä toimivat esimiehet Kati Villgren aikuissosiaalityöstä

ja Johanna Hankomäki lastensuojelun avopalveluista. Päävastuussa sosiaalisen raportoinnin

toteuttamisesta olivat Anne Kantoluoto ja Johanna Hedman lastensuojelun avopalveluista.

Pia Pajari psykososiaalisista palveluista osallistui osaan ryhmäkeskusteluista ja joihinkin

suunnittelutapaamisista.

1. Sosiaalihuoltolainmukainenperhetyö

1.1 Sosiaalihuoltolaki

Vuoden 2015 huhtikuun alusta tuli voimaan uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014), jossa

säädetään sosiaalisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä muista

sosiaalihuollon kunnallisista tehtävistä ja palveluista sekä niiden toteuttamisesta. Laki koskee

kaikkia asiakkaita lapsista vanhuksiin. Lain tarkoituksena on vahvistaa peruspalveluja ja

vähentää sitä kautta korjaavien toimenpiteiden tarvetta. Lain tavoitteena on myös madaltaa

tuen hakemisen kynnystä järjestämällä sosiaalipalveluja muiden peruspalvelujen yhteydessä.

Sosiaalihuoltolain voimaantulon yhteydessä muutoksia tuli muun muassa lastensuojelulakiin,

terveydenhuoltolakiin, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin sekä

lapsen elatuksesta annettuun lakiin.

Sosiaalihuoltolain 38 §:ssa säädetään palvelujen järjestämsestä palvelutarpeen arvioinnin

mukaisesti. Oikea-aikaisilla ja riittävillä tilapäisillä palveluilla on pyrittävä ehkäisemään

pidempiaikaisen tuen tarvetta. Kun tuen tarve on jatkuvaa tai toistuvaa, palveluja on

järjestettävä siten, että tavoitteena on asiakkaan itsenäinen selviytyminen ja tuen tarpeen

päättyminen asiakkaan kanssa tavoitteeksi asetetun määräajan jälkeen.


4

(Sosiaalihuoltolain soveltamisopas.

>http://stm.fi/documents/1271139/1352015/Sosiaalihuoltolain+soveltamisopas.pdf/cb12a5c4-9bfa-

4983-adf6-94ca18815f1b< Luettu 20.4.2017.)

Vantaalla aloitettiin keväällä 2015 sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö vastaamaan uuden

lain vaatimuksiin. Uusi palvelu vastaisi asiakkaiden tarpeisiin aikaisessa vaiheessa ja sen

avulla voitaisiin ennaltaehkäistä vahvemman tuen tarvetta, kuten lastensuojelun

asiakkuutta.

Sosiaalihuoltolain mukaisessa perhetyössä aloitti 4 sosiaaliohjaajaa, jotka työskentelivät

siten, että yksi työntekijä vastasi yhden perheen asioista. Käyntejä perheissä oli noin yksi

viikossa. Lastensuojelun tehostetussa perhetyössä, joka oli aiemmin ollut ainoa tarjolla ollut

perhetyö työntekijät työskentelevät pareittain ja käyntejä on enimmillään useita kertoja

viikossa.

2Sosiaalinenraportointi

2.1 Rakenteellinen sosiaalityö ja sosiaalinen raportointi

Rakenteellisesta sosiaalityöstä on säädetty laissa (SHL 7 §). Rakenteellisella sosiaalityöllä on

huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä

ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden

edistämiseksi.


5

Rakenteelliseen sosiaalityön keskeiset tavoitteet ovat

1) sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden

yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun

sosiaalihuollon vaikutuksista;

2) tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja

korjaamiseksi sekä kunnan asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi;

3) sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuominen osaksi kunnan muiden toimialojen suunnittelua

sekä yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa paikallista sosiaalityötä

sekä muuta palveluja tukivalikoimaa kehittäen.

Yksi tapa toteuttaa lainmukaista rakenteellista sosiaalityötä on sosiaalinen raportointi. Sen

avulla voidaan vastata ongelmaan siitä, että koetaan asiakastyössä kertyneen tiedon olevan

vaikeasti välitettävissä (esim. Tiitinen & Lähteinen 2014). Sosiaalinen raportointi on väline ja

keino saada tarvittava tieto hyödynnettyä (Hussi 2005). Tavoitteena saada tietopohjaa

kehittämistyön tueksi ja vaikuttamaan päätöksentekoon sekä työntekijöiden ja asiakkaiden

ääni ja kokemukset julkiseen keskusteluun (Focault ; Habermas).

Sosiaalisessa raportoinnissa on tavoitteena vaikuttaa yksittäistä ihmistä ja hänen tilannettaan

suurempiin kokonaisuuksiin ja toimintajärjestelmiin. Vaikuttamisen ohella on oleellista pyrkiä

epäkohtien esittämiseen ja konkreettisten muutosehdotusten tekemiseen. Rakenteelliseen

sosiaalityöhön liittyy kiinteästi sosiaalityön oma tiedontuotanto: tutkimus, kehittäminen ja

raportointi. (Raunio 2004 ; Hämäläinen 2014; Urponen 2014.)

2.2 Sosiaalisen raportoinnin toteutus vantaalla

Kesäkuussa 2016 sosiaalisen raportoinnin teemaksi valittiin perhepalveluiden johtoryhmässä

sosiaalityön esimies Kati Villgrenin ja kehittäjäsosiaalityöntekijä Anne Kantoluodon


6

ehdotuksen mukaisesti sosiaalihuoltolain mukaisten ja lastensuojelulain mukaisten

palveluiden rajapinta. Tarkemmaksi kohteeksi valikoituivat sosiaalihuoltolain mukaisen

perhetyön lähetteet.

Hakemuslomakkeet eivät kuitenkaan kertoneet riittävästi tai ollenkaan lastensuojelun ja

palvelutarpeen arvioinnin rajapinnasta ilman ATJ-asiakastietojärjestelmään kirjattuja

taustatietoja. Lähetteiden lisäksi päätimmekin etsiä tietoa asiakashistoriasta myös ennen ja

jälkeen sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön lähetettä. Näin saimme lisää informaatiota

esimerkiksi asiakkaiden perheistä ja siitä, millaisissa tilanteissa perheet ohjautuvat

lastensuojeluun tai aikuissosiaalityöhön.

Tarkastelimme asiakastietojärjestelmästä seuraavia asioita:

- Keitä palvelu koskee

- Lapsen/lasten iät.

- Mikä on haettu palvelu (perhetyö/tukiperhe)1.

- Kuka hakee (nimi + ammattirooli) .

- Kuka on omatyöntekijä (nimi + ammattirooli).

- Onko lähetteessä mainittu, että on haettu tai tehty lastensuojelun arviota.

- Onko lapsella lastensuojelun historiaa (ATJ:sta tiedot).

- Millä alueella (lastensuojelun kolmesta alueesta) perhe asuu.

- Vastuutyöntekijäryhmä.

- Lastensuojelun aiempi asiakkuus tai lastensuojelutarpeen selvitys/palvelutarpeen arvio,

jonka yhteydessä on arvioitu lastensuojelun tarve.

- Perhetilanne.

- Muut palveluntarjoajat (esim. terveydenhuolto, vammaispalvelut, ei perhepalveluiden

sisäiset).

1 Haetut tukiperheet tilastoitiin myös aineiston käsittelyn helpottamiseksi ja mahdollista myöhempää analyysia varten. Perheet,joille haettiin vain tukiperhettä, siirrettiin erilliselle listalle.


7

- Kuka on tällä hetkellä vastuutyöntekijä.

Lähetteistä ja taustatiedoista syntynyttä aineistoa käytettiin taustamateriaalina sosiaalisessa

raportoinnissa. Aineistoon oli pääsy ainoastaan niillä työntekijöillä, jotka olivat vastuussa

sosiaalisesta raportoinnista tai olivat mukana suunnittelussa. Kun tarvittava tieto oli saatu

kerättyä ja anonymisoitua, alkuperäinen aineisto tunnistetietoineen tuhottiin.

2.3 Ryhmäkeskustelu sosiaalisen raportoinnin tiedontuottamisen välineenä

Valitsimme työntekijöiden osallistumisen tavaksi ryhmäkeskustelut, joihin olimme

valmistelleet samanlaisena toistuvan, edellä kuvatusta aineistosta muodostetun rungon

(Liite 1). Päädyimme tähän ratkaisuun siksi, että tiedon kerääminen työntekijöiltä yksittäin

tai tiimeittäin kirjallisesti olisi ollut aikataulullisesti haastavaa ja lisäksi halusimme varmistaa,

että osallistuvilta työntekijöiltä saatu tieto olisi tasalaatuista. Tämän pystyimme

varmistamaan parhaiten siten, että tiedonkeruu tapahtui samalla tavalla kaikkien

osallistujien kanssa.

Ryhmäkeskusteluiden kysymysrunko (Liite 1) muodostui siten, että ensin esitimme

kysymyksen jostakin sosiaalihuoltolain mukaiseen perhetyöhön liittyvästä aiheesta, esim.

”Mistä lähetteitä sosiaalihuollon mukaiseen perhetyöhön on tehty?”. Työntekijät vastasivat

kysymykseen omiin kokemuksiinsa perustuen.

Kun teemasta oli käyty keskustelua kokemuksiin perustuen, näytimme dian, jossa esiteltiin

tilastotietoa tai muuta keräämäämme aineistoa kyseisestä teemasta, esimerikiksi


8

pylväskuvio, joka kuvasti sitä, mitkä ammattiryhmät olivat tehneet lähetteitä. Ryhmä kävi

dian nähtyään keskustelua siitä, vastasiko tilastotieto koettua tilannetta kentällä.

Diasarjan rakenne osoittautui erittäin toimivaksi ja se teki selkeästi näkyväksi sen, että

tilastoidessa jokin olennainen asia saattaa vääristyä tai näyttäytyä toisenlaisena kuin

arkitodellisuus. Toisessa raportissa on kuvattu sitä, miten tilastot ja arkikokemukset

vastasivat toisiaan. Jokaisen luvun loppuun on koottu kyseiseen osa-alueeseen liittyvät

kehittämisehdotukset, joita työntekijät esittivät.

Jätimme ryhmäkeskusteluissa tilaa myös vapaalle keskustelulle, jonka ei tarvinnut liittyä

esitettyihin aiheisiin. Ryhmäkeskustelun lopussa kysyimme, miten työntekijät kehittäisivät

lapsiperheiden palveluita Vantaalla ja miten he toivoisivat seuraavan sosiaalisen

raportoinnin prosessin etenevän. Nämä viemme sovitusti tiedoksi perhepalveluiden

johtoryhmään.

Ryhmäkeskusteluiden käytännön toteutus oli pääasiassa lastensuojelun kehittämisestä

vastaavan sosiaalityöntekijöiden, Johanna Hedmanin ja Anne Kantoluodon vastuulla. Pia

Pajari Psykososiaalisista palveluista osallistui koulukuraattorien ryhmäkeskusteluihin sekä

yhteen lastensuojelun avohuollon ryhmäkeskusteluun.

Sosiaalista raportointia lähdettiin suunnittelemaan prosessina, jota voidaan jatkaa

ensimmäisen vaiheen jälkeen. Suunnitteluvaiheessa teimme seuraavan sivun kuvion

esittämään sosiaalisen raportoinnin prosessin mahdollista etenemistä.


9

Kuvio 1. Sosiaalisen raportoinnin suunniteltu prosessi.

2.4 Osallistujat

Valtaosa ryhmäkeskusteluihin kutsutuista työntekijöistä pääsi paikalle, ja yhtä lukuun

ottamatta kaikki ryhmäkeskustelut pystyttiin käymään maaliskuussa 2017. Sosiaalisen

raportoinnin ryhmä keskusteluita oli yhteensä 15. Osallistujia oli yhteensä 108 ja he

jakautuivat yksiköihin seuraavasti:

Koulukuraattorit

o 18 kuraattoria kolmessa eri keskustelussa.

o 3 vastaavaa kuraattoria.

Kuraattoripalveluista osallistui yhteensä 21 työntekijää.

Aineiston alustavakäsittely jatilastointi

Huomiottilastoidustaaineistosta

RyhmäkeskustelutRyhmäkeskustelujen

materiaalinjatkotyöstä ja

raportointi

Uudet kysymyksetaiemman pohjalta


10

Aikuissosiaalityö

o 9 työntekijää perheiden ja aikuisten sosiaalineuvonnasta (sosiaalityöntekijöitä ja

sosiaaliohjaajia).

o 5 sosiaaliohjaajaa aikuissosiaalityöstä.

o 10 työntekijää nuorten aikuisten tiimistä (sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia).

o 19 osallistujaa yli 25-vuotiaiden aikuissosiaalityöstä.

o 5 aikuissosiaalityön johtavaa sosiaalityöntekijää.

Aikuissosiaalityöstä osallistui yhteensä 48 työntekijää.

Lastensuojelun avohuolto

Myyrmäen toimintayksikkö

o 6 osallistujaa suunnitelmallisista tiimeistä.

o 6 osallistujaa vastaanottotiimistä.

Koivukylän toimintayksikkö

o 6-9 osallistujaa vastaanottotiimistä (osa joutui lähtemään kesken keskustelun

asiakastapaamiseen).

Tikkurilan toimintayksikkö

o 5 osallistujaa suunnitelmallisesta tiimistä.

o 8 osallistujaa vastaanottotiimistä.

o 6 lastensuojelun johtavaa sosiaalityöntekijää kaikista yksiköistä.

Lastensuojelusta osallistui yhteensä 39 työntekijää.


11

3Sosiaalihuoltolainmukainenperhetyövantaalla

3.1 Palveluun lähettäminen

Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö alkoi neljän työntekijän voimin toukokuussa 2015.

Perhetyön sosiaaliohjaajat työskentelivät perheiden kanssa yksin ja palvelun työskentelyn

kesto oli enimmillään kolme kuukautta.

Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön alkaminen oli näkynyt eri työntekijäryhmille hieman

eri tavoin. Lähes kaikilla ryhmäkeskusteluihin osallistuneilla työntekijäryhmillä oli

kokemuksia lähetteiden tekemisestä tai niiden tekemiseen osallistumisesta. Poikkeuksen

tekivät aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajat, joiden työrooliin sosiaalihuoltolain mukaisen

perhetyön lähetteiden tekeminen ei kuulunut.

Lastensuojelun työntekijöitä ei näy seuraavan sivun lähetteiden tekijätahoa kuvaavassa

kaaviossa lainkaan, mihin on yksinkertainen syy: vaikka lastensuojelussa oli saatettu arvioida

perheen palveluntarve ja tehty lähete sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin, lähetteen

laatijaksi merkittiin se työntekijä, joka jatkoi perheen kanssa arvioinnin jälkeen.

Lastensuojelussa oltiin siis oltu aktiivisesti mukana sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin

ohjaamisessa, vaikka he eivät näykään tilastoissa. Tilastollinen tieto täydentyi tältä osin

olennaisesti ryhmäkeskusteluiden avulla.


12

Kuvio 2. Sosiaalihuoltolain mukaisten perhetyötä hakenut taho. Kuvion pta-yksikkö on

perheiden ja aikuisten sosiaalineuvonta.

Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön hakemiseen oli saatavilla ohje, jossa kerrottiin

selkeästi sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön prosessista: minne lähete tulee osoittaa,

miten työskentely aloitetaan ja millaisella syklillä sitä arvioidaan. Ohjetta pidettiin selkeänä

kuvauksena työskentelyprosessista, joskin se oli ollut hyvin vaihtelevasti saatavilla eri

yksiköissä. Uudet työntekijät eivät ääritapauksessa olleet ryhmäkeskusteluihin tullessaan

kuulleet palvelusta lainkaan.

Muut kuin lastensuojelun työntekijät tai lastensuojelussa aiemmin työskennelleet

työntekijät olisivat toivoneet prosessikuvauksen lisäksi huomattavasti enemmän ja

laajempaa tietoa siitä, millaisissa tilanteissa ja millä perustein palvelua tulisi hakea. Toivetta


13

perusteltiin sillä, että kaikilla työntekijöillä ei välttämättä ollut aiempaa työhistoriaa

lapsiperheiden kanssa työskentelystä. Työntekijöiden epävarmuus liittyi esimeriksi siihen,

mitä konkreettisia asioita perheen vahvuuksiin, tarpeisiin ja huoliin liittyen arvioidaan

yhdessä perheenjäsenten kanssa, kun palvelun tarvetta selvitetään.

Lähetteitä tehdessä laissa säädetty salassapito aiheutti haasteita: työntekijäryhmistä kukaan

ei nähnyt kaikkien muiden kirjauksia ja tästä oli ajoittain ollut seurauksena perheen tilanteen

arviointi kahdessa paikassa samaan aikaan. Lisähaasteita aiheutti se, että lastensuojelussa

kirjataan muistiinpanot lapsen tietoihin, aikuissosiaalityössä aikuisen tietoihin. Tästä aiheutui

tiedonkulun haasteita etenkin palvelun alkamisvaiheessa, kun yksiköissä ei välttämättä ollut

ensisijassa katsottu kuin lapsen tai aikuisen asiakastietoihin kirjatut muistiinpanot. Perheillä

itsellään ei välttämättä ollut selkeää käsitystä siitä, oliko jossakin muualla mahdollisesti

menossa arviointityöskentelyä, joten asia selvisi joskus varsin myöhään.

Kuraattoreilla saattoi olla koululla asiakkuudessaan ennestään vain yksi perheen lapsista

muiden ollessa vielä alle kouluikäisiä, mikä loi sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön

lähetteen tekemisestä hankalaa – luontevaa yhteyttä koko perheeseen ei ole samalla tavalla

kuin palveluissa, joissa koko perhe voidaan tavata ongelmitta samaan aikaan. Kuraattoreiden

asiakkaina olleet perheet olivat toisaalta saaneet palvelua varsin nopeasti lähetteen

tekemisen jälkeen, mitä pidettiin perheiden kannalta erittäin tärkeänä.

Sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä oli haettu yleensä kaikkien sektoreiden

työntekijöiden mukaan varhaisessa vaiheessa, heti perheen tuen tarpeen ilmettyä. Aina

palvelua ei kuitenkaan ollut saatu, perusteina esimerkiksi se, että perheellä oli asiakkuus

esimerkiksi perheneuvolassa tai hoitotaho psykiatrisissa palveluissa. Joissain tapauksissa

perheiden avun tarvetta ja toivetta ei työntekijöiden mukaan ollut asiakasohjausryhmässä


14

kuultu syystä tai toisesta. Ryhmäkeskusteluissa ei käynyt selkeästi ilmi, millaisia nämä

tilanteet olivat olleet.

Muutkin sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut olivat työntekijöiden mukaan tarpeellisia ja

toivottuja. Perhekoutsien matalan kynnyksen neuvonta- ja ohjaustyö perheiden arjen

pulmiin mainittiin lähes kaikissa keskusteluissa paikkansa löytäneenä ja tarpeellisena

palveluna. Esimerkiksi kuraattorit ohjasivat perheitä usein myös muihin sosiaalihuoltolain

mukaisiin palveluihin tai lastensuojeluun.

Joissain tapauksissa kiire oli vaikuttanut siihen, että palvelua oli haettu aiottua hitaammin.

Jos palveluun ohjaamisen ja perheen tilanteen arvioinnin kriteerit ja toimitavat eivät olleet

työntekijälle tuttuja, aikaa kului joskus runsaastikin. Myös muut työtehtävät katkaisivat

lähetteenteon etenemistä, mikä mainittiin useammassa eri työntekijäryhmässä

ylisektorisesti.

Moni työntekijä kertoi pohtineensa lähetettä tehdessään sitä, että asiakasta edelleen

kierrätetään eri palveluissa. Suuressa osassa organisaatioita sosiaali- ja terveydenhuollossa

on olemassa aikaraja asiakkuuden kestolle tai tapaamisten maksimimäärälle, joiden jälkeen

asiakkuus loppuu. Asiakkaan tulee tällöin hakeutua uutena asiakkaana palvelun piiriin, mikä

tarkoittaa arviointiprosessia ja useimmissa palveluissa myös sen jälkeen vaihtuvaa

työntekijää, joka hoitaa suunnitelmallisen, pitkäkestoisen työskentelyn.

Aikuissosiaalityössä ja lastensuojelussa käytettiin pääsääntöisesti rajana vuoden mittaista

jaksoa: jos sen aikana ei ole ollut aktiivista työskentelyä perheen tai lapsen kanssa, asiakkuus

katsottiin loppuneeksi ja asiakkaan tilanne tuli arvioida uudelleen. Asiakas kierrätettiin

joissain tapauksissa työntekijöiden mukaan täysin turhaan arvioivan yksikön kautta, joka teki

arvion ja sen perusteella lähetteen sosiaalihuoltolain mukaiseen perhetyöhön. Näin tapahtui


15

monesti siitä huolimatta, että tosiasiassa käyntejä suunnitelmallisen työn yksikössä oli

saattanut olla kohtalaisen hiljattainkin – niistä saattoi löytyä yllättäen maininta jostakin

asiakastiedoista.

Kehittämisehdotukset

Tiedon jakamista säännönmukaisesti esimeriksi työyksikkökokouksissa pidettiin tärkeänä

sähköpostilla tiedottamisen lisäksi.

Asiakkaiden saaman palvelun sujuvoittamiseksi toivottiin muutosta siten, että asiakkuuden

”määräaika” ei olisi niin tarkkaan rajattu. Tällöin esimerkiksi perhe, jolla on sama

palveluntarve, vaikka aikaa edellisestä käynnistä onkin kulunut, pääsisi suoraan asiakkaaksi

siihen yksikköön, johon tulee jäämään. Kun lähetteen tehnyt henkilö olisi myös arvioimassa

tilanteen muuttumista perheen kanssa, perhe saisi asiantuntevampaa tukea.

3.2 Palvelua saaneet perheet

Kun tarkastelimme asiakasperheiden sosiaalityön suunnitelmia ja palvelutarpeen arviointeja

tehdessämme ryhmäkeskustelun runkoa, huomasimme tiettyjen taustatekijöiden tulevan

mainituksi usein: perheiden maahanmuuttajatausta, vanhemman, lapsen tai molempien

saama psykiatrinen hoito, suuri lapsimäärä ja yksinhuoltajuus. Poimimme nämä erilliseen

taulukkoon siten, että jokainen maininta esimerkiksi mielenterveyden haasteista kirjattiin

itsenäisesti – jos sekä vanhemmalla että lapsella oli kontakti psykiatrisiin palveluihin,

perheestä tehtiin kaksi merkintää.


16

Tämän vuoksi alla oleva kuvio antaa suuntaa-antavasti käsitystä taustatekijöiden

esiintyvyydestä, ei siitä, kuinka monessa perheessä oli kyseistä taustatekijää. Epätarkkuutta

aiheuttaa myös se, että osa taustatekijöistä ei välttämättä ole näkynyt viimeisimmissä

asiakastietojärjestelmän kirjauksissa. Lista taustatekijöistä on kuitenkin vahvasti suuntaa-

antava ja keskusteluissa saimme palautetta siitä, että kuvio tuki työntekijöiden kokemusta.

Mainittujen taustatekijöiden lisäksi sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä saaneiden

perheiden tilanteita yhdisti kaikkien osallistujaryhmien mukaan vanhempien halu saada

tukea tilanteeseensa ja kyky ottaa sitä vastaan.

Kuvio 3. Perheiden taustatekijöitä.


17

Työntekijöiden mukaan etävanhempi ei välttämättä saanut samanlaista sosiaalihuoltolain

mukaista perhetyötä tuekseen kuin lähivanhempi, vaikka esimerkiksi lapsen oireilua tapahtui

kummankin vanhemman kanssa, mikä koettiin joidenkin perheiden kohdalla merkittäväksi

puutteeksi.

Eri palveluissa on lähtökohtaisesti eri-ikäisiä asiakkaita, joten sosiaalihuoltolain mukaiset

palvelut painottuvat joihinkin asiakasryhmiin toisia enemmän. Nuorten, alle 25-vuotiaiden

sosiaalityön yksikössä asiakkaiden perhekoot olivat vielä pieniä, eikä sosiaalihuoltolain

mukaista perhetyötä ollut juuri haettu tälle ryhmälle. Työntekijät arvelivat, että yhden

lapsen perhe pärjäsi ylipäätään keskimäärin melko hyvin neuvolan tuella, ja mahdollinen

palvelun tarve realisoituisi perheiden elämässä myöhemmin, jos lapsia tulisi lisää tai

vanhemmat eroaisivat. Suuri lapsimäärä nähtiin kaikenikäisillä vanhempien jaksamista

haastavana tekijänä, varsinkin jos perheen tilanteessa oli muita haasteita kuten sairautta tai

työttömyyttä.

Kuraattoreiden asiakasperheissä toistuivat eniten kokemukset esiopetuksessa ja alakouluissa

toimivien kuraattoreiden omatyöntekijyydestä tai työpariudesta sosiaalihuollon mukaisessa

perhetyössä. Lukiossa tai ammattioppilaitoksissa opiskelevista suurin osa joko asui yksin tai

oli aikuistumassa lapsuudenkodista, joten kokemus oli samankaltainen kuin alle 25-

vuotiaiden kanssa työskentelevillä – jos lapsia ylipäätään oli, perhekoot olivat pieniä ja

haasteet sellaisia, että perhetyötä ei juuri tarvittu.

Mikään Kuvio 3:ssa kuvatuista taustatekijöistä ei työntekijöiden mukaan ole itsessään riski.

Riskiksi se muodostuu silloin, kun taustatekijöitä on useita tai vanhemman jaksaminen alkaa

pitkittyneessä, haastavassa tilanteessa heikentyä. Erityisen vaikeaksi tilanne koettiin niissä

perheissä, joissa kuormittavia tekijöitä oli useita. Esimerkkinä kerrottiin vanhemmasta, joka


18

oli useamman lapsen ulkomaalainen yksihuoltaja, joka ei ymmärtänyt, mistä perhetyössä oli

kyse, eikä siksi ottanut sitä vastaan. Pelko lastensuojelusta kummitteli usein tällöin taustalla.

Niillä perheillä, jotka olivat olleet joko lastensuojelun asiakkuudessa tai joiden lastensuojelun

tarve oli selvitetty, oli työntekijöiden mukaan positiivisempi suhtautuminen

sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin kuin perheillä, jotka eivät olleet saaneet palveluita.

Perheet eivät aina ottaneet palvelua vastaan silloin kun työntekijät tarjosivat siihen

mahdollisuutta. Palveluihin haluttomat perheet eivät työntekijöiden mukaan välttämättä

pystyneet hahmottamaan omaa avun tarvettaan ja tällöin tilanne saattoi pahentua hiljalleen

siten, että perheen tilanne lopulta pahimmillaan kriisiytyi. Näiden perheiden tuki tarjottiin

viime kädessä lastensuojelusta, koska peruspalvelun tuet eivät olleet enää riittäviä.

Joissain tapauksissa palvelua vastaanottomaan halukas perhe saattoi jäädä kokonaan ilman

tukea. Tällaiseksi mainittiin tilanne, jossa lastensuojelun vastaanottotiimissä oli arvioitu, että

perhe selviää sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla. Perheen aikuiset olivat myös itse

halukkaita palvelun vastaanottamiseen. Asiakkuus siirtyi neuvottelussa aikuissosiaalityöhön

ja perheelle haettiin sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä. Palvelun aloittaminen kuitenkin

kesti varsin kauan ja perhe ilmoitti lopulta, että ei ole enää kiinnostunut palvelun

saamisesta, koska perheen tilanne oli muuttunut.

Tässä tapauksessa perhe jäi ilman palveluita siksi, että palvelussa oli jonoa. Palvelun

löydettyä paikkansa oli keskusteluihin osallistuneiden mukaan ymmärrettävää, että kysyntää

on enemmän kuin tarjontaa ja jonoja syntyy. Perheiden kannalta tilanne nähtiin kuitenkin

vaikeana ja epäoikeudenmukaisena, jos apua ei saatu silloin, kun sitä tarvittaisiin.

Sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden ongelmaksi koettiin ylipäätään se, että niitä ei ollut

tarjolla kuin vähän ja kapealla skaalalla.


19

Toisaalta palvelu saattoi joskus jäädä alkamatta tilanteessa, jossa lastensuojelussa oli

arvioitu, että perheessä tarvitaan tukea, mutta perhe tarvitsisi ensi sijassa sosiaalihuoltolain

mukaisia palveluita. Arviossa oli saatettu esittää vaihtoehtoisina joko lastensuojelun

asiakkuus tai se, että perhe ottaa vastaan tukea arjen rutiinien hallintaan siten, että

vanhemmat pystyvät takaamaan pikkulapsen tarvitseman perushoivan.

Kun perhe oli siirtynyt asiakkaaksi aikuissosiaalityöhön ja sosiaalihuoltolain mukainen palvelu

oli yritetty aloittaa, perheen vanhemmat olivat toistuvasti peruneet tapaamisia ja lopulta

jättäneet kokonaan tulematta. Työntekijöiden mukaan näissä tilanteissa on riskinä, että

perheen arki luisuu yhä kaoottisemmaksi ja pienen lapsen kannalta kestämättömäksi, mutta

jos esimeriksi aikuissosiaalityön vastuusosiaalityöntekijä on vaihtunut, tieto asiasta ei

välttämättä olekaan kulkeutunut hänelle ja sitä kautta lastensuojeluun. Tämä saattoi

pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa vanhemmat jäävät vaille tukea lapsen tarpeiden

huomioimisessa ja arjen rakentamisessa.

Kehittämisideat

Kun kokosimme ryhmäkeskusteluiden tausta-aineistoa, kävi ilmi, että lapsen tai perheen

vastuutyöntekijää ja palveluiden etenemistä on todella haastavaa seurata

asiakastietojärjestelmän avulla. Ryhmäkeskusteluissa tämän nähtiin johtavan siihen, että

perheet saattoivat jäädä ilman palvelua esimerkiksi työntekijävaihdoksien myötä.

Jotta voitaisiin taata, että perhe sekä saa toivomaansa palvelua tai ei putoa pois palveluista

omasta halustaan, tulisi pystyä seuraamaan, miten asiakkaan prosessi etenee ja kuka on

työntekijänä siitä vastuussa. Tekniset ratkaisut, joissa näkyisivät esimerkiksi viimeksi haetut

palvelut, olisivat yksi keino estää putoamista palveluista. Veimme tämän toiveen tiedoksi

myös Apotti-hankkeeseen.


20

Ryhmäkeskusteluissa toivottiin, että lapsen elämässä olevat etä- ja lähivanhempi voitaisiin

ottaa tasavertaisesti huomioon, kun perheille suunnitellaan tukea. Myös muita lapselle

tärkeitä ihmisiä pitäisi voida ottaa mukaan perhekäsitystä laajentaen niin, että lapsi ja hänen

lähipiirinsä saisivat parhaan mahdollisen tuen.

3.3 Lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden rajapinta

Kysyimme ryhmäkeskusteluissa, miten osallistujat arvioivat sosiaalihuoltolain mukaisen

perhetyön vaikuttaneen lastensuojeluun ohjautuvien perheiden määrään. Useimmissa

ryhmissä keskusteltiin tässä vaiheessa oma-aloitteisesti myös siitä, millaisia matalan

kynnyksen palveluita perheille oli aiemmin ollut tarjolla ja miten tilanne oli muuttunut

sosiaalihuoltolain päivityksen myötä.

Ryhmissä oltiin varsin yksimielisiä siitä, että sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö on tärkeä

matalan kynnyksen palvelu. Perheet olivat aiemmin hakeutuneet lapsiperheiden

kotipalvelun ja neuvolan perhetyön asiakkaiksi silloin, kun tuen tarve oli kohtalaisen

vähäinen. Perheneuvolan lisäksi vahvempaa tukea oli ollut tarjolla pääasiassa lastensuojelun

asiakkaille ja lastensuojelun asiakkuuden kriteerit olivat tämän vuoksi olleet nykyistä

löyhemmät. Tämä näkemys oli erityisesti lastensuojelussa vallitseva.

Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön asiakasperheistä suurimmalla osalla oli aiempi

lastensuojelun asiakkuus tai perheen lapsille/lapselle oli lastensuojelussa tehty

palvelutarpeen arviointi (Kuvio 4). Tämän arvioitiin ryhmissä johtuvan paljolti siitä, että

lastensuojelussa on aiemmin hoidettu kaikki sellaiset asiat, joihin ei ollut löytynyt luontevaa

tekijää tai tukea muualta. Monet hankalasti eri palvelujen väliin jäävät lapset ja perheet


21

olivat aiemmin ohjautuneet viimesijaisiin palveluihin matalamman kynnyksen palveluiden

puuttuessa, eivät välttämättä siksi, että lastensuojelun asiakkuus olisi muuten ollut tarpeen.

Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön myötä perheille katsottiin olevan tarjolla nopeampaa

ja sopivammin mitoitettua tukea, joka oli usein myös riittävää. Perhekoutsit, joihin asiakkaat

voivat olla itse yhteydessä pienissä arjen pulmatilanteissa, mainittiin useissa ryhmissä

yhtälailla tärkeänä matalan kynnyksen tukena, johon perheet saattoivat hakeutua jo ennen

kuin sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö oli tarpeen.

Kaikissa työntekijäryhmissä koettiin, että entistä haastavammissa tilanteissa olevat perheet

siirtyivät lastensuojeluun ja sellaiset perheet, joiden katsottiin pärjäävän kevyemmällä tuella,

jäivät useammin sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin. Lastensuojelun ja

sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden rajapinnassa käydään kuitenkin sekä lastensuojelun

että muiden palveluiden edustajien mukaan neuvotteluita siitä, minkä tahon palvelu oli

kulloinkin lapselle tai perheelle sopivin.

Lastensuojelun työntekijöiden mukaan heidän asiakkaakseen ohjataan perheitä, joita voisi

auttaa peruspalveluiden keinoin. Syyksi arvioitiin sitä, että eri ammattiryhmillä on eri tavoin

tietoa lastensuojelun asiakkuuden kriteereistä. Toisaalta muualla kuin lastensuojelussa

työskentelevät olivat sitä mieltä, että perheet eivät välttämättä pääse lastensuojeluun

riittävän nopeasti silloin, kun sitä tarvitaan. Yhteisesti jaettua käsitystä siitä, millaisissa

tilanteissa lasten ja perheiden tulisi saada lastensuojelun palveluita, ei ollut löydettävissä,

vaan määrittely oli työntekijäryhmäkohtaista.

Sille, miksi raja lastensuojelun ja muiden palveluiden välillä ei näyttäydy kovin

selkeärajaisena, ei löytynyt keskusteluissa yhtä selittävää tekijää. Osittain vaikuttanee se,


22

että arvio tehdään jokaisen lapsen ja perheen erityinen tilanne ja tarpeet huomioiden, eikä

yksiselitteisiä kriteereitä ole mahdollista laatia.

Lastensuojelussa tehty lapsen ja palvelutarpeen arviointi koettiin kaikissa yksiköissä

laadukkaaksi ja perheiden tilanne kokonaisvaltaisesti arvioiduksi. Kun palvelutarpeen

arviointi on yhteisellä, perhepalveluiden eri työntekijäryhmille näkyvällä pohjalla, se on myös

käytettävissä muissa perheen saamissa palveluissa.

Useiden yksiköiden työntekijät arvelivat ryhmäkeskusteluissa, että aiemmin lastensuojelun

asiakkaina olleet perheet olivat muita halukkaampia ottamaan vastaan sosiaalihuoltolain

mukaista perhetyötä. Syyksi arvioitiin se, että heillä oli positiivisia kokemuksia

palvelujärjestelmästä. Sen, että lastensuojeluun oli siirtynyt vain pieni osa perheistä, joille oli

haettu sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä, nähtiin merkkinä uuden palvelun

tarpeellisuudesta. Palvelun piiriin jääneiden perheiden määrä nähtiin myös osoituksena sen

onnistumisesta ja toisaalta myös siitä, että perheiden tilanteita oli saatu aiemmin

helpotettua lastensuojelun asiakkuuden aikana ja he pärjäsivät uusien haasteiden ilmetessä

kevyemmällä tuella kuin aiemmin.


23

Kuvio 4. Perheiden aiempi asiakashistoria ja siirtyminen palveluiden välillä tarkastelujakson

aikana. (N = 53)

Muista työntekijäryhmistä poiketen lastensuojelun työntekijät olivat sitä mieltä, että

pelkästään sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön avulla pärjänneiden perheiden määrä ei

täysin vastannut todellisuutta ryhmäkeskusteluiden käymisen aikaan, maaliskuussa 2017.

Ryhmäkeskusteluissa käytettiin taustamateriaalina 2015–2016 kerättyä aineistoa, minkä

vuoksi työntekijöiden kokemukset ja tilastot eivät koskeneet välttämättä samaa ajankohtaa.

Lastensuojelun työntekijät olivat sitä mieltä, että sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö

monesti edelsi lastensuojelun asiakkuutta tai sitä haettiin lastensuojelun asiakkuuden

päättyessä. Syiksi tälle arvioitiin esimerkiksi sitä, että matalan kynnyksen palveluita ei ole

aiemmin ollut juurikaan saatavilla, ja perheet eivät todellisuudessa vielä saaneet tukea niin

aikaisin kun olisivat tarvinneet.


24

Lastensuojeluun siirtyvien perheiden siirtymisen syitä oli työntekijöiden mukaan

monenlaisia. Väkivalta nähtiin selkeänä lastensuojelun asiakkuuden kriteerinä ja se oli myös

taustatietojen mukaan ollut suurin yksittäinen syy lastensuojelun asiakkuuteen (Kuvio 5,

lastensuojelun asiakkuuteen siirtymisen pääasiallinen syy). Väkivalta kattaa tässä kaikki

lähisuhdeväkivallan muodot perheessä: vanhempien keskinäisen ja vanhemman lapseen

kohdistaman väkivallan sekä lasten välisen ja lapsen vanhempaan kohdistaman väkivallan.

Päihteiden käyttö oli myös keskeisessä roolissa sekä työntekijöiden oman arvion että

asiakkaiden taustatietojen perusteella.

Kukaan keskusteluihin osallistunut ei pitänyt taloudellisia syitä perusteena lastensuojelun

asiakkuudelle, vaikka se olikin kirjoitettu auki useissa suunnitelmissa tai palvelutarpeen

arvioinneissa, joita tarkastelimme kerätessämme taustatietoa ryhmäkeskusteluihin.

Kuvio 5. Lastensuojelun asiakkuuteen siirtymisen pääasiallinen syy.


25

Syyksi taloudellisen tilanteen ylikorostuneelle näkymiselle arveltiin, että taloudellinen

tilanne oli vain osa perheen haasteista, mutta helpommin määriteltävissä kuin muut,

samoista elämänhallinnan ongelmista koituneet pulmat perheen elämässä. Syynä

taloudellisen tuen näkymiselle arveltiin myös sitä, perhe oli saattanut olla taloudellisten

ongelmien vuoksi esimerkiksi heikommassa asemassa joidenkin lasten tarvitsemien

harrastusten tai muun avun osalta. Toisaalta harrastusten tukeminen ei ole peruste

lastensuojelun asiakkuudelle, mikä myös todettiin ryhmäkeskusteluissa.

Ryhmäkeskusteluissa todettiin, että tältä osin tilastotieto ei vastaa minkään

työntekijäryhmän kokemuksia siitä, millä perusteilla asiakkuudet lastensuojelussa alkavat.

Jos peruspalveluiden riittämättömyys oli mainittu palvelutarpeen arvioinnissa tai

suunnitelmassa perusteena sille, että lapsi siirtyy lastensuojelun asiakkuuteen, syyksi

siirtymiselle oli tilastoitu ”muut syyt”. Ryhmäkeskusteluissa kerrottiin konkreettisia

esimerkkejä siitä, mitä tämä tarkoittaa. Tukihenkilöä lapsiasiakkaalle ei saanut

ryhmäkeskusteluiden järjestämisen aikana vielä hankkia ostopalveluna sosiaalihuoltolain

mukaisissa palveluissa, vaikka lapsella olisi ollut tarve siihen. Tukihenkilöä ei myöskään ollut

saatavana sosiaalihuoltolain mukaisena kunnan omana palveluna. Tämän nähtiin olevan yksi

syy siihen, että lastensuojeluun siirtymisen syyksi merkittiin peruspalveluiden

riittämättömyys.

Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön alkaessa siihen nimetyt neljä sosiaaliohjaajaa

työskentelivät perheiden kanssa ilman työparia. Silloin, kun perheessä oli monta lasta tai

tilanne edellytti muusta syystä kahta työntekijää, perheen asiakkuus oli välttämätöntä siirtää

lastensuojeluun, jossa perhetyötä tehdään parityönä. Ryhmäkeskusteluissa pohdittiin sitä,


26

oliko näillä perheillä välttämättä todellisuudessa tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle, vai

paikattiinko näissä tilanteissa peruspalveluita edelleen lastensuojelulla.

Syyksi peruspalveluiden riittämättömyydelle esitettiin myös sitä, että kun sosiaalihuoltolain

mukaista perhetyötä alettiin hakea monien eri työntekijäryhmien toimesta ja kysyntä kasvoi,

perheet joutuivat jonottamaan palvelun alkamista. Odottamisaikana perheen tilanne saattoi

vaikeutua siten, että perhe ei enää pärjännyt sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla ja he

siirtyivät lastensuojelun asiakkaiksi.

Eri yksiköiden välillä neuvoteltiin monesti siitä, mikä olisi sopivin taho ottamaan vastuun

perheen omatyöntekijyydestä. Parhaimmissa tapauksissa palvelu alkoi hyvin nopeasti, jopa

muutamien päivien päästä hakemisesta. Näin kuvattiin tapahtuneen esimerkiksi silloin, kun

kuraattori sekä haki palvelua että oli omatyöntekijänä. Tällöin prosessissa ei ollut siirtoa

arvioivasta yksiköstä asiakkuuden vastaanottavaan yksikköön, mikä hidasti monesti palvelun

aloittamista.

Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö nähtiin toisaalta kouluissa tervetulleena ammatillisena

haasteena, toisaalta sen nähtiin vievän aikaa kuraattorien perustyöltä oppilaitoksissa,

etenkin jos entistä haastavammat perheet jäävät jatkossa sosiaalihuoltolain mukaisiin

palveluihin.

Kuraattorien osalta omat haasteensa tuo se, että he saattavat siirtyä sivistystoimeen, jolloin

he eivät voisi enää toimia sosiaalihuoltolain mukaisina omatyöntekijöinä. Kuraattoreiden

rooli mahdollisen muutoksen jälkeen oli vielä hämärän peitossa, minkä vuoksi työskentelyä

asiakkaiden kanssa ei voitu suunnitella pidemmälle kuin lähitulevaisuuteen. Kuraattoreiden

mahdollinen siirtymä nähtiin heikennyksenä asiakkaiden saamiin sosiaalihuoltolain mukaisiin

palveluihin.


27

Kehittämisideat

Lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden sekä kunnan ja terveydenhuollon

muiden palveluiden keskinäinen suhde ja rajapinnat haastavat työntekijöitä ja

organisaatioita. Työntekijät näkivät uuden tilanteen pahimmillaan loputtomana arviontina,

jossa jokainen yksikkö arvioi perheen tilannetta uudestaan omista lähtökohdistaan.

Asiakkaiden näkökulmasta rajankäynnin ja määrittelyn katsottiin olevan raskasta ja sekavaa,

eikä asiakas aina tiedä, missä palvelussa on asiakkaana. Yhteisen, monialalaisen arvioinnin

nähtiin olevan tulevaisuutta ja selkiyttävän myös kriteereitä eri palveluihin pääsemisestä.

3.4 Omatyöntekijyys ja erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi

Sosiaalihuollon 42 § mukaan asiakkaalle on nimettävä asiakkuuden ajaksi omatyöntekijä.

Työntekijää ei tarvitse nimetä, jos asiakkaalle on jo nimetty muu palveluista vastaava

työntekijä tai nimeäminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.

Omatyöntekijällä on oltava asiakkaan palvelukokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen

sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa

tarkoitettu kelpoisuus. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai muun asiakkaan

omatyöntekijällä tai hänen kanssaan asiakastyötä tekevällä työntekijällä on oltava mainitun

lain 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Erityistä tukea tarvitsevaa lasta koskevaa

sosiaalihuoltoa toteutettaessa lapsen omatyöntekijän tai muun lapsen sosiaalipalveluista

vastaavan työntekijän tulee tavata lapsi asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla

tavalla riittävän usein henkilökohtaisesti.


28

Kuviossa 6 näkyy asiakastietojärjestelmästä poimittu perheiden omatyöntekijä lähetteiden

jälkeisen tarkastelun loppuvaiheessa, heinäkuussa 2016. Omatyöntekijäksi sosiaalihuoltolain

mukaisen perhetyön asiakkaille oli pääasiassa valikoitunut työntekijä aikuissosiaalityöstä,

lastensuojelusta tai kuraattoripalveluista. Tiedon paikkansapitävyyttä heikentää se, että osa

perheistä oli ohjautunut palvelun piiriin jo toukokuussa 2015, viimeisimmät vasta kesällä

2016, joten omatyöntekijyyttä ei ollut seurattu yhtä pitkään kaikkien osalta.

Kuvio 6. Perheen omatyöntekijä (N53)

Ryhmäkeskusteluissa todettiin, että kuraattoreita oli todennäköisesti vastuutyöntekijöinä

enemmän kuin kuvio antaa ymmärtää, koska taustatietoja laatiessa Johanna Hedman ja

Anne Kantoluoto eivät päässeet tarkastelemaan kuraattorien muistiinpanoja, joista tämä

olisi käynyt ilmi. Toisaalta oli myös mahdollista, että asiakkaiden kirjaukset eivät aina olleet

ajan tasalla. Kaikkiaan voidaan todeta, että kyseisellä tavalla selvitettynä tieto


29

omatyöntekijästä ei ole luotettava, eikä sitä tällä tapaa tarkasteltuna ole ollut mahdollista

selvittää aukottomasti. Ryhmäkeskusteluiden aikaan ja tausta-aineistoa kerättäessä

asiakastietojärjestelmä ATJ ei ylipäätään mahdollistanut omatyöntekijän kirjaamista siten,

että tieto olisi näkyvillä kaikille työntekijäryhmille.

Omatyöntekijän löytyminen oli vaatinut kaikilta työntekijäryhmiltä joustavuutta ja luovuutta

uudessa tilanteessa. Esimerkkinä tästä kuraattorit kertoivat, että ne kuraattorit, jotka eivät

olleet sosiaalityöntekijöitä, eivät toimineet omatyöntekijöinä, vaan joku kolmesta

vastaavasta kuraattorista oli vastuutyöntekijä ja alueella toimiva kuraattori toimi hänen

työparinaan. Kaikki työntekijäryhmät kokivat yhteistyön muiden kanssa olleen ajoittain

haastavaa uuden tilanteen vuoksi, mutta kaikkien yhteisen tavoitteen olleen se, että

palvelua saadaan tarjottua perheille.

Työntekijät kertoivat esimerkkejä siitä, miten omatyöntekijän löytäminen oli ollut ajoittain

haastavaa, jos perheellä oli useita eri kontakteja palvelujärjestelmässä. Omatyöntekijyyttä

oli esimerkiksi ehdotettu kuraattoreille tilanteessa, jossa asiakkailla oli jo olemassa oleva

työntekijä jonkun palvelun piirissä, mutta siellä katsottiin, että sosiaalihuoltolain mukainen

perhetyö ei kuulunut kyseisen palvelun piiriin. Kuraattorilla ei kuitenkaan välttämättä ollut

perheeseen aiempaa työskentelysuhdetta, mikä tarkoitti, että perhe joutui aloittamaan

uuden työntekijän kanssa.

Ryhmäkeskusteluissa toivottiin kaikilta eri palveluissa työskenteleviltä halua joustaa ja toimia

uuden lainsäädännön hengen mukaisesti niin, että asiakkaan palvelut eivät hajautuisi usealle

eri taholle, vaikka se tarkoittaisikin totutusta poikkeamista. Keskusteluissa myös mietittiin,

missä muissa kuin nyt esitetyissä palveluissa olisi mahdollista olla perheelle omatyöntekijä ja

pohdittiin esimerkiksi päiväkotia, jossa lapsesta ja hänen arjestaan on paljon tietoa.


30

Omatyöntekijyydestä käydyt neuvottelut ja rajanvedet eri työntekijäryhmien välillä eivät

aina olleet päätyneet lopputulokseen, jota olisi pidetty perheen kannalta parhaana

mahdollisena. Tällaiseksi tilanteeksi mainittiin esimerkiksi se, että jonkun ammattiryhmän

työntekijällä oli ollut kertaluontoinen, lyhyt kontakti perheeseen, mutta varsinaista

asiakkuutta ei ollut syntynyt. Kun perhe ohjattiin tällaisen työntekijän asiakkaaksi, koettiin,

että perheen tilanteen ja perhetyön aikana tapahtuneen muutoksen arviointi oli

omatyöntekijälle haastavaa, kun asiakasperhe ei ollut tuttu eikä esimerkiksi lastensuojelussa

tehtyjä aiempia kirjauksia ole mahdollista nähdä.

Lainsäädännön ja sähköisen asiakastietojärjestelmän puutteissa nähtiin myös hyviä puolia:

kun työntekijä tutustui perheeseen tässä hetkessä, hän muodosti myös käsityksen ilman

aiempien kirjausten vaikutusta. Tällöin asiakassuhde perheen jäsenten kanssa muodostui

vapaammin ja perheen nykyistä tilannetta peilaten.

Omatyöntekijyyttä määritellessä koettiin suurena haasteena a tyhjillään olevat virat, joiden

vuoksi perhe saattoi joutua odottamaan, kunnes alueelle saatiin palkatuksi uusi

sosiaalityöntekijä. Tämän epäkohdan korjaamiseksi toivottiin johdolta uusia linjauksia

perheiden tarpeista lähtien. Esimerkiksi aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajilla saattoi olla

vahvaa aiempaa osaamista perheiden kanssa työskentelyyn, ja jotkut työntekijöistä

kertoivat, että asiakkuuden siirtäminen ja perhetyön aloittaminen olisi myös heille

mahdollista ja myös toivottavaa. Tämä ei saanut varauksetonta kannatusta ja osa

työntekijöistä koki hyväksi sen, että sosiaalityöntekijät olivat yksiselitteisesti

sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön omatyöntekijöitä, koska lapsilla ja perheillä koettiin

tällöin olevan erityisen tuen tarvetta.

Työntekijät pohtivat myös sitä, ollaanko lakiin mahdollisesti tekemässä muutoksia siten, että

omatyöntekijyyden kriteereitä höllennettäisiin myös silloin, kun asiakkaalla on erityisen tuen


31

tarve. Mahdollinen lakimuutos nähtiin keinona sekä vastata sosiaalityöntekijäpulaan että

alentaa palkkoja, koska sosionomi (AMK) – koulutuksen saaneet sosiaaliohjaajien palkka on

pienempi kuin sosiaalityöntekijöiden.

Selkeä tehtävärakenne ja omat tehtävät kummallekin ammattikunnalle nähtiin tärkeinä,

mikä sotii edellisissä kappaleissa mainittuja työtehtävissä joustamista ja työtehtävien

muutoksia vastaan. Sosiaaliohjaajat olivat kuitenkin jo omatyöntekijöinä esimerkiksi yksin

asuville aikuisille tilanteissa, joissa tarvittiin palveluohjausta tai taloudellista tukea. Tämän

kaltaisen omatyöntekijyyden katsottiin vastaavan lain vaatimuksia.

Kehittämisehdotukset

Käsitteenä erityisen tuen tarve koettiin haastavaksi. Suoraan laista ei ole mahdollista

päätellä, miten toimitaan yksittäisen asiakkaan kanssa, joten pääosassa lain soveltamisessa

on työntekijän tekemä ammatillinen arvio. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja

sosiaaliohjaajat kokivat vähiten haasteita arvioidessaan, mistä palvelusta ja minkä tasoista

palvelua perheen tulisi saada. Kuitenkin myös lastensuojelusta esitettiin toive siitä, että

sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain rajapinnan määrittelemisen tueksi tehtäisiin koko

kaupungin yhteinen soveltamisopas, joka tukisi työntekijöiden arviota erityisen tuen

tarpeesta ja mahdollistaisi asiakkaille oikea-aikaisen ja sopivan palveluratkaisun.

Myös omatyöntekijyyden suhteen toivottiin selkeitä, koko perhepalveluiden organisaatiota

koskevia yhteisiä linjauksia, jotta työntekijät eivät joutuisi neuvottelemaan ja

määrittelemään roolejaan. Vaikka eri työntekijäryhmät olivatkin halukkaita yhteistyöhön ja

pyrkivät neuvottelemaan perheen kannalta parhaan ratkaisun omatyöntekijyydestä,

toisistaan saman organisaation sisällä eroavat linjaukset hämmensivät ja hidastivat

työskentelyä.


32

Jotta lapselle tai perheelle voitaisiin arvioida oikeanlainen, riittävän vahva tuki, tulisi yhdessä

arvioida, millaista tukea tarvitaan. Sosiaalihuollon edustaja on tällöin asiantuntija, jonka

tulisi kyetä määrittelemään, mitkä asiat tukevat tai uhkaavat lapsen arkea ammattilaisen

näkökulmasta. Tämän tehtävän toteuttamiseksi työntekijät toivoivat lisää osaamista. Osalla

työntekijöistä ei ollut aiempaa historiaa lasten tai lapsiperheiden kanssa työskentelystä, ja

he kokivat uuden tilanteen kaikkein haastavimmaksi. Perheiden tilanteiden ja avun tarpeen

arvioimiseksi toivottiin kaupunkitasoista kirjallista ohjetta, jossa olisi kerrottu, millaisia

seikkoja tulee huomioida työskentelyssä ja miten arviointi etenee. Oppimisen tärkeänä

keinona nähtiin parityö ja mahdollinen työnkierto, jonka avulla jokainen voisi laajentaa

osaamistaan.

Jotta asiakkaat saisivat parhaan mahdollisen avun ja tieto kumuloituisi, kaikissa tiimeissä

tulisi olla rakenne, jossa käsiteltäisiin asiakasasioita siten, että haasteita ja ratkaisuja

voitaisiin etsiä yhdessä. Suuntaviivojen hakeminen yksin koettiin turhauttavaksi ja turhaksi,

tietoa jakamalla asiakkaat saisivat tasalaatuisempaa ja parempaa palvelua. Omatyöntekijän

tueksi toivottiin tiimeihin sairaanhoitajaa, joka voisi auttaa tiimin jäseniä tilanteissa, joissa

asiakkaalla on myös terveydellisiä ongelmia, mutta ei selkeää kontaktia muihin palveluihin.

Työntekijät toivat myös esille sen, että toisaalta sote-uudistuksen tullessa tulisi pyrkiä kuntaa

laajempiin laajempiin yhtenäisiin määrittelyihin. Sote-uudistuksen ja siihen kuuluvan lape-

hankkeen oletettiin olevan johdon ensisijaisena kehittämisen kohteena ja suuntana, jota

tavoitellaan. Tämä nähtiin toisaalta hyvänä, toisaalta pohdittiin sitä, että perheet tarvitsevat

palvelua nyt ja heille tulisi taata nopeat ja sujuvat palvelut tässä hetkessä. Tärkeimpänä

kaikesta nähtiin se, että kaikissa yksiköissä pyrittäisiin toimimaan perheen etu edellä, vaikka

eri yksiköiden tehokkuusvaatimukset ohjaavatkin toimintaa pirstaleisuuteen ja lyhyisiin

asiakassuhteisiin.


33

4yhteiskunnallisetjaalueellisetilmiötjapalveluidenkehittäminen

4.1 Toimeentulotuen kela-siirto

Toimeentulotuen kela-siirron vaikutukset asiakkaiden elämään tulivat työntekijöiden

aloitteesta mukaan keskusteluun. Kela-siirron jälkeen maksamatta jääneet toimeentulotuet

ovat olleet laajalti esillä julkisuudessa ja esim. Pesäpuu on kirjoittanut kannanoton

jälkihuollossa olevien nuorten toimeentulotukeen liittyvistä haasteista

(>http://www.pesapuu.fi/uutiset/2017/04/26/kannanotto<).

Työntekijöiden mukaan toimeentulotuen siirtyminen Kelaan on johtanut monenlaisiin

haasteisiin. He kertoivat esimerkkejä asiakaspoluista, joissa asiakas on jäänyt vaille palvelua

tai saanut sitä liian myöhään. Ongelmien katsottiin kohdistuvan erityisesti niihin asiakkaisiin,

jotka ovat heikommassa asemassa terveytensä, kognitiivisten kykyjensä tai

elämänhallintataitojensa osalta.

Jos esimerkiksi asiakas tekee Kelaan toimeentulotukihakemuksen, jossa on mainittu

asiakkaalla olevan vuokravelkoja, vuokravelat jätetään huomioimatta toimeentulotuessa ja

asia siirretään tältä osin toimivaltaiseen kuntaan ehkäisevän toimeentulotuen

harkitsemiseksi. Kansaneläkelaitoksen on arvioitava tarvittaessa yhteistyössä asianomaisen

kunnan kanssa, onko asiakkaan täydentävän tai ehkäisevän tuen tarve kiireellinen. Jos tuen

tarve arvioidaan kiireelliseksi, Kansaneläkelaitoksen on käsiteltävä hakemus myös

perustoimeentulotuen osalta kiireellisenä. Tästä säädetään laissa toimeentulotuesta (14d§).

Ryhmäkeskusteluun osallistuneiden mukaan on erittäin tärkeää, että tämänkaltaisissa

tilanteissa toimitaan lain määräämällä tavalla.


34

Vuokravelkaisen asiakkaan hakemus oli kuitenkin saatettu ohjata Kelasta virheellisesti

kunnan täydentävän toimeentulotuen yksikköön, jossa käsitellään sellaiset menot, joita ei

korvata toimeentulotuen perusosasta. Täydentävää toimeentulotukea ovat esimerkiksi

muutto- tai harrastuskulut. Täydentävän toimeentulotuen yksikön sosiaaliohjaajat tai muut

työntekijät eivät voi kuitenkaan myöntää vuokravelkoihin rahallista tukea, koska ne voi

myöntää vain sosiaalityöntekijä ehkäisevänä toimeentulotukena. Jos asia siis oli virheellisesti

lähetetty jatkokäsiteltäväksi täydentävän toimeentulotuen yksikköön, asia piti siirtää sieltä

vielä aikuissosiaalityöhön, jossa voidaan joissain tapauksissa myöntää asiakkaalle

taloudellista tukea vuokravelan maksamiseksi. Tämä tehdään aina sosiaalityön

suunnitelmaan perustuen ehkäisevänä toimeentulotukena.

Sosiaalihuoltolaissa säädetään, että jos asiakkaan tilanne edellyttää lisäselvittelyä

sosiaalihuollon ammattilaisen kanssa, tulisi Kansaneläkelaitoksesta tehdä sosiaalihuoltolain

35§ mukainen yhteydenotto sosiaalihuoltoon yhdessä asiakkaan kanssa. Jos suostumusta ei

voida saada ja henkilö on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan,

terveydestään tai turvallisuudestaan, tai lapsen etu sitä välttämättä vaatii, ilmoitus

sosiaalihuollon tarpeesta on tehtävä salassapitosäännösten estämättä viipymättä.

Sen lisäksi, että tieto oli usein kulkeutunut Kelasta yksikköön, jossa ei ollut toimivaltaa hoitaa

asiaa, ilmoitusmenettely Kelasta kuntaan oli työntekijöiden mukaan toiminut hitaasti tai ei

ollenkaan. Tämä koituu kiireellisissä tilanteissa kohtalokkaaksi - esimerkiksi asiakkaan

asunnon säilymisen kannalta saattaa olla jo myöhäistä toimia, kun tieto asiakkaan

toimintakyvyttömyydestä vihdoin saapuu. Työntekijät kuvasivat ääritilanteeksi sitä, että

asiakas on sairastunut vakavasti (esim. psykoosi) ja velat ovat alkaneet kertyä. Tieto on

tavoittanut sosiaalityöntekijän siinä vaiheessa, kun häätö on jo toteutunut. Sosiaalihuoltolain

35§:n katsottiinkin toteutuvan satunnaisesti tältä osin.


35

Vaikka yhteistyö Kelan kanssa onnistuikin ajoittain hyvin, työntekijöillä oli suuri huoli siitä,

miten heikosti tieto kulkeutuu organisaatioiden välillä. Sosiaalitoimen työntekijät kunnassa

kokivat, että asiakkaan turha kierrättäminen ja kiireellisen asian hidas käsittely kertoo sekä

Kelan ruuhkista että siitä, että Kansaneläkelaitoksessa ei aina ole osaamista arvioida, milloin

toimeentulotuen peruspäätös tulisi tehdä kiireellisenä ja milloin asiasta pitäisi tehdä

kiireellisesti myös sosiaalihuoltolain 35§ mukainen ilmoitus kuntaan.

Myös kunnan omassa toiminnassa nähtiin kehittämistä. Silloin, kun kelasta oli ohjattu

vuokravelka-asia täydentävän toimeentulotuen yksikköön, jossa ei voida tehdä asiasta

päätöstä, asiakasta on joskus ohjattu kiireellisissäkin tilanteissa ottamaan itse yhteys

aikuissosiaalityöhön, jossa asiaa voitaisiin vielä käsitellä siellä. Tämä hidasti ajoittain avun

saamista, jos asiakas ei ollut heti tavoittanut työntekijää. Ammattilaisten keskinäinen

viestintä nähtiin tässä erittäin tärkeänä, ja sen nähtiin pääosin toimivan kuten pitääkin.

Työntekijät pitivät kuitenkin erittäin huolestuttavana sitä, että jos kela tai täydentävän

toimeentulotuen yksikkö ei ollut tehnyt Shl35§:n mukaista ilmoitusta tai muutoin siirtänyt

asiaa kiireellisesti aikuissosiaalityöhön silloin, kun asiakas on ilmeisen kyvytön itse

ilmoittamaan asiasta, hän saattoi jäädä täysin omilleen.

Työntekijöiden mukaan aktiiviset asiakkaat olivat usein Kelan kielteisen päätöksen saatuaan

suoraan yhteydessä kunnan sosiaalityöhön, joka oli tehnyt joissain tilanteissa suunnitelman

ja ehkäisevän toimeentulotukipäätöksen. Ääritapauksessa asiakkaan reseptilääkkeenkään ei

ollut katsottu kuuluvan toimeentulotuen piiriin; perusteena oli se, että Kelan lääkäri oli

arvioinut, että lääke ei ole tarpeellinen. Asiakas haki siihen kunnasta ehkäisevää

toimeentulotukena, jota tässä tapauksessa myös myönnettiin.

Näissä tilanteissa kunnan koettiin paikkaavan monessa kohtaa Kelan työtä. Ohjeena

työntekijöillä on kuitenkin se, että kunnan ei tulisi tehdä ehkäisevän toimeentulotuen

päätöstä, jos Kelan päätös vaikuttaa virheelliseltä. Työntekijät kertoivat kokevansa tämän

kohtuuttomaksi. Heidän mukaansa asiakasta tulee tukea siten, että hän ei joudu entistä


36

syvempään ahdinkoon, mikä tarkoitti tukemista myös sosiaalitoimen taloudellisin keinoin,

kuten reseptilääkkeen tapauksessa – asiakas ei voinut odottaa lääkkeitä pitkän

valitusprosessin ajan.

Edellä mainittujen lisäksi huolta herättivät esimerkiksi nuoret, kotiin jumiutuneet työttömät

sekä päihderiippuvaiset, joille oli työntekijöiden mukaan nyt tehty Kelasta pitkiä, jopa puolen

vuoden toimeentulotuen päätöksiä. Näissä tapauksissa sosiaalityöntekijän tekemät

lyhyemmät toimeentulotukipäätökset ja melko tiheään järjestetyt sosiaalityöntekijän tai

sosiaaliohjaajan tapaamiset olivat aiemmin toimineet tärkeänä keinoina aktivoida asiakkaita

tuen, kuten päihdekuntoutuksen piiriin.

Osa asiakkaista ei ollut enää keväällä 2017 tullut sosiaalityöntekijän tapaamisiin sen jälkeen,

kun toimeentulotukipäätös oli tehty Kelasta pidemmälle ajalle (jopa 6kk). Kun kyseessä ovat

ihmiset, joilla on merkittäviä elämänhallinnan- tai päihdeongelmia, seuraukset saattavat olla

vakavia. Sosiaalitoimi on saattanut olla ainoa paikka, johon näillä ihmisillä oli ollut kontakti,

ja sen olennainen osatekijä on työntekijöiden kokemuksen mukaan nyt kadonnut.

Sosiaalityön ja toimeentulotuen yhdistämistä sosiaalityössä ei työntekijöiden mukaan ole

ymmärretty koko laajuudessaan, ja kustannukset tästä saattavat koitua sekä taloudellisesti

että inhimillisesti korkeiksi, jos yhteys Kelan ja kuntien välillä ei voimistu.

Myös pakolaisstatuksen saaneet ihmiset ovat työntekijöiden mukaan vaikeassa asemassa.

Pakolaisilla saattaa olla sekä vaikea traumatausta että lukutaidottomuutta ja vuosiakin

jatkuvaa keinottomuutta toimia uudessa ympäristössä. Tällaiset asiakkaat tarvitsisivat

vierellä kulkijan, työntekijän joka voisi viedä asiakkaan paikkaan, josta tukea haetaan. Tähän

työntekijöillä ei ollut kuin satunnaisesti mahdollisuutta. Kelasta oltiin satunnaisesti näiden

asiakkaiden asioissa yhteydessä kuntaan, mutta tarpeeksi arveltiin huomattavasti

suurempaa määrää yhteydenottoja.


37

Se, että työntekijätkään eivät olleet tavoittaneet Kelasta ketään vastaamaan soittaessaan

asiakkaan asioissa, herätti suurta huolta. Monien asiakkaiden kerrottiin jonottaneen sairaina

tai pienten lasten kanssa tuntien ajan. Asiakkaita oli ohjattu kantelemaan pitkittyneistä ja

kohtuuttomista prosesseista oikeusasiamiehelle – vuokravelka-asioiden uskottiin olevan

jäävuoren huippu nyt koituvista ongelmista. Niillä asiakkailla, joilla on pitkiä

toimeentulotuen päätöksiä, ongelmat saattavat kasautua syksyyn 2017 asti. Työntekijöillä oli

huolta myös siitä, että Kelan toimintaa ei valvota samalla tavalla kuin sosiaalitoimen

toimintaa. Keskusteluissa pohdittiin sitä, että ilman sanktioiden vaaraa muutoksiakaan ei

välttämättä tulisi kovin nopeasti.

Ydinongelmana nähtiin se, että toimeentulotuen Kela-siirrossa ei ole otettu huomioon sitä,

että heikoimmassa asemassa olevien ohjautuminen on nyt monelta osin Kelan

työntekijöiden harteilla ilman, että näillä olisi välttämättä koulutusta tai kokemusta siitä,

keistä tulisi esimerkiksi tehdä Shl35§ mukainen ilmoitus sosiaalihuoltoon. Työntekijät

kertoivat, että pelkäsivät sitä, miten tilanne vielä kärjistyisi jatkuessaan – kun

ryhmäkeskusteluita käytiin maaliskuussa 2017, toimeentulotuen Kela-siirto oli vielä tuore

asia.

Työntekijät toivoivat, että tilanne muuttuisi siten, että asiakkaat eivät joutuisi vaikeisiin

tilanteisiin järjestelmän kankeuden tai työntekijöiden osaamattomuuden vuoksi, mihin on

helppo yhtyä. Jos sosiaalialan osaamista Kelassa ei vahvisteta, arviot asiakkaiden tilanteista

tuskin muuttuvat asiantuntevammiksi. Tämän pitkäaikaisvaikutuksia voi vain arvailla.


38

4.2 Alueellisia ilmiöitä

Yksinäisetperheet ja lapset

Hyvinvointivaltion antama tuki perheille nähtiin tärkeänä, mutta sen kääntöpuoli on

perheiden etääntyminen sukulaisistaan ja muista sosiaalisista verkostoistaan. Tämä näkyi

työntekijöiden mukaan usein tavoin.

Yksinäiset lapset olivat erityisesti lasten kanssa työskentelevien näkökulmasta ryhmä, joka

on haavoittuvaisessa asemassa. Lapsella ei välttämättä ole kuin omat vanhempansa ja

sisaruksensa sosiaalisena verkostona, ja vanhempien läsnäolo saattaa olla hyvin rajallista

esimerkiksi pitkien työpäivien tai vuorotyön vuoksi. Perheen ainoa lapsi saattaa viettää

tällaisissa tilanteissa hyvin paljon aikaa itsekseen. Yksinäisyyttä saattaa lisätä perheen

pienituloisuus: jos ei ole varaa harrastaa mitään, lapsella ei ole mahdollista muodostaa

suhteita toisaalta, jos hän on jäänyt koulussa yksin. Tilanne korostuu entisestään, jos

asuinympäristössä ei ole muita saman ikäisiä lapsia.

Myös kokonaisten perheiden katsottiin olevan yksinäisiä. Perheiden yksinäisyyttä oli

useanlaista, eivätkä yksinäiset perheet olleet missään määrin homogeeninen ryhmä. Uusilla,

kalliilla asuinalueilla asuvat, pitkää päivää tekevät keskiluokkaiset vanhemmat saattoivat

työntekijöiden mukaan olla hyvin hauraasti kiinnittyneitä ympäröivään yhteisöön tai

esimerkiksi omaan sukuunsa. Kun palveluita ei uusilla alueilla juurikaan ole, perheet jäävät

helposti eroon toisistaan. Luontevia suhteita naapureihinkaan ei aina synny eikä ole

olemassa paikkaa, jossa naapureita tai muita asukkaita voisi kohdata. Toisaalta kohdatuilla

perheillä saattoi olla sekä taloudellisia että terveydellisiä haasteita ja monenlaista

osattomuutta. Se, että perhe asui lähellä muita perheitä, ei välttämättä vaikuttanut

yksinäisyyden kokemukseen.


39

Palveluistapudonneet

Väliinputoajaryhmiä oli useita, ja heistä nuorimmat ovat työntekijöiden noin 17-vuotiaita.

Täysi-ikäistymisen kynnyksellä olevaa uutta asiakasta ei pääsääntöisesti oteta lastensuojelun

asiakkuuteen kuin hetkeksi jos lainkaan. Asiakkuus kyllä aloitetaan, jos huolet ovat suuria,

mutta täysi-ikäistyvä nuori jää aikuisten palveluiden varaan 18 vuotta täytettyään lähes aina,

koska jälkihuolto-oikeutta ei ole ehtinyt syntyä.

Nuorten psykiatrisiin palveluihin on vaikea päästä, eikä tilanne helpotu, kun nuori täyttää 18.

Iässä, jolloin aikuisten tuki ja ohjaus ovat monille edelleen tarpeellisia asioita,

palvelujärjestelmä kääntää selkänsä passiiviselle nuorelle aikuiselle. Koteihinsa esimerkiksi

pelaamaan jumiutuneet nuoret, pääasiassa miehet, jäävät halutessaan tässä kohtaa pois

myös psykiatrisista palveluista. Etsiviä palveluita on olemassa, mutta niiden keinot ovat

rajallisemmat kuin nuorempien kanssa. Työntekijöillä oli huoli siitä, että jo näin nuorena osa

jää koulupudokkaaksi ja vaille mitään jatkosuunnitelmia.

Yhteisenä nimittäjänä nuorten palveluista putoamiselle nähtiin se, että aikuisille

suunnatuissa palveluissa oma aktiivisuus on tärkeää, eikä heikosti voiva nuori välttämättä

kykene hoitamaan asioitaan siten kuin pitäisi. Yhtenä selittävänä tekijänä näille tilanteille

nähtiin myöhään ammattilaisille näkyvät mutta jo lapsuudessa alkaneet ongelmat perheissä.

Etävanhemmalla ei ole työntekijöiden mukaan tasavertaista mahdollisuutta saada tukea

vanhemmuuteensa, koska palveluita tarjotaan yleensä perheelle tarkoittaen ydinperhettä.

Etävanhemman putoaminen palveluista ei ole säännönmukaista ja etävanhempi saatetaan

ottaa mukaan työskentelyyn, mutta tässä on työntekijöiden mukaan parantamisen varaa.


40

Muutlapsiperheidenhaasteet

Palveluiden keskittämisen nähtiin koettelevan erityisesti niitä, jotka ovat pienituloisia ja

asuvat kaukana kuntien keskuksista. Tämän nähtiin eriarvoistavan sekä alueita että eri

elämäntilanteessa olevia ihmisiä: ne, joilla on vaikeuksia päästä liikkumaan taloudellisista,

terveydellisistä tai muista syistä, jäävät entistä herkemmin syrjään, myös sosiaalisista

suhteista. Lähiöt nähtiin riskeille alttiimpina ympäristöinä, joista poistuvat pahimmillaan

kaikki muut palvelut paitsi kaupat, joskus nekin.

Vanhempien mahdollisen työttömyyden seurauksena taloudellinen tilanne perheillä heikkeni

ja tästä johtuvat taloudelliset ongelmat vaikeuttivat lasten mahdollisuuksia harrastaa, mikä

eristi entisestään. Etäällä olevien palveluiden, heikon taloudellisen tilanteen ja erosta

aiheutuneen stressin ja surun nähtiin olevan kokonaisuutena pahimmillaan suuri riski

perheenjäsenten jaksamiselle. Osalla vanhemmista on lasten lisäksi omat vanhemmat

huolehdittavana, eivätkä he aina hae apua, vaikka tilanne olisi hyvin kuormittava.

Köyhien lapsiperheiden taloudelliset ongelmat nähtiin monin tavoin syrjäyttävinä, koska ne

vaikuttivat kaikkeen monipuolisen ravinnon saannista harrastuksiin. Ryhmäkeskusteluissa

tuotiin esille se näkökulma, että joskus perheen vanhempi oli käyttänyt rahaa näennäisen

vastuuttomasti, mutta kyseessä oli esimerkiksi yksittäinen, lasten hyväksi mennyt hankinta.

Vuosia jatkunut pienituloisuus nähtiin erittäin vaikeana olotilana, ja työntekijät pohtivat,

onko niin kurinalaisia ihmisiä edes olemassa, että yksittäisiä ylilyöntejä ei koskaan tapahtuisi.

Osa maahanmuuttajista ei pärjää yhteiskunnassa ilman asiointiapua esimerkiksi luku- tai

kielitaidon puuttuessa. Esimerkiksi hakemusten tai lomakkeiden täyttämisessä saattaa olla


41

suuria haasteita. Lastensuojelussa olevien perheiden asioissa ei yleensä ole mahdollisuutta

ottaa perheen asioita kokonaisvaltaisesti huomioon, vaan huomio on lapsessa ja perheen

vuorovaikutussuhteissa. Aikuissosiaalityöhän lastensuojelun asiakkuudessa oleva aikuinen ei

pääse, joten asiakkaat jäävät usein ilman palvelua, jossa kaikki perheen arjen kannalta

olennaiset asiat huomioitaisiin.

Vanhempi, joka ei osaa navigoida yhteiskunnassa, ei osaa välttämättä myöskään tukea

lastaan siten, että tällä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset toimia koulussa, jatko-

opinnoissa ja työelämässä. Sama tarve tunnistettiin maahanmuuttajien lisäksi

kantasuomalaisilla. Erityisesti monen sukupolven yli jatkuneet toimeentulon ja työllisyyden

haasteet tekevät lapsen kasvuympäristöstä joskus virikkeettömän.

Monet erityislasten yksihuoltajavanhemmat tarvitsisivat satunnaisesti lastenhoitoapua

päästäkseen esimerkiksi hammaslääkäriin. Tällaista palvelua ei ole mahdollista saada kuin

itse ostamalla, mikä johtaa jopa palveluista pois jättäytymiseen. Perheellä ei välttämättä ole

muita ongelmia kuin yksin erityistarpeisesta perheestä huolehtiva aikuinen, mutta ongelmia

voi alkaa kasaantua, jos monia asioita jää tekemättä siksi, että verkostoja ei ole ja toinen

vanhempi ei ota lapsista vastuuta. Päivähoito-oikeuden rajoittamisen katsottiin osuvan myös

eniten näihin kuntalaisiin.

Huolto- ja tapaamisriidat työllistävät työntekijöiden mukaan perhepalveluista erityisesti

lastensuojelua. Vaikka huolto- ja tapaamisriita saattaa olla myös lastensuojeluasia silloin,

kun vanhempien riitelyn katsotaan vaarantavan lapsen hyvinvointia, useimmissa tapauksissa

tilanne ei ole niin vakava, että se edellyttäisi lastensuojelun puuttumista. Vanhemmat

saattavat tehdä toisistaan perättömiä lastensuojeluilmoituksia esimerkiksi omaa

yksinhuoltajuuttaan perustellakseen. Tämä kuormittaa sekä perheen lapsia että

palvelujärjestelmää ja sitoo resursseja myös muualla kuin lastensuojelussa. Vakavimmissa


42

tilanteissa perättömät ilmoitukset johtavat siihen, että lapset joutuvat käymään läpi turhia

rikosoikeudellisia prosesseja.

4.3 Kehittämisehdotukset alueellisiin ilmiöihin

”Maan hiljaiset” nähtiin väliinputoajina, joilla ei ollut keinoja, osaamista tai uskallusta hakea

ja joskus vaatiakin palveluita. Tällä hetkellä parhaiten tulevat palvelluiksi ne, jotka ovat

motivoituneita ja joilla on kykyä hankkia tietoa ja hyödyntää sitä. Näille yksinäisille

vanhemmille kaivattaisiin lisää vertaistukea ja matalan kynnyksen palveluita. Vertaistuki- ja

yhteisöllisellä periaatteella toimiva tila tai toiminta olisi myös mahdollisuus sosiaaliseen

kanssakäymiseen niille perheille, joilla ei juuri ole sosiaalisia suhteita.

Vertaistuen ja matalan kynnyksen palveluiden todettiin toimivan parhaiten omalla alueella ja

jonkun kolmannen sektorin toimijan tai vanhempien toimesta. Arveltiin, että viranomaisten

läsnäolo nostaisi kynnystä paikalle tulemiseen. Koulut nähtiin hyvänä paikkana tapaamisille.

Toimintaa on nytkin, joskin nykyisen, kouluilla tapahtuvan toiminnan katsottiin tapahtuvan

liikaa esimerkiksi urheiluseuraan kuulumisen kautta. Yksinkertainen keino lisätä perheiden

yhteisiä aktiviteetteja olisi se, että kunnalla olisi nettisivut, joista voisi tarkistaa oman

alueensa matalan kynnyksen toiminnan ylisektorisesti. Myös varamummotoimintaa,

leikkipuistotoimintaa ja aamupäiväkerhoja toivottiin paikoiksi, joissa perheillä olisi saatavilla

sekä ammattilaisten tuki että vertaisia.

Sekä vanhemmuuden että omista vanhemmista huolehtijana toimimisen haasteista

puhuminen toisten aikuisten kanssa nähtiin itsessään helpottavana asiana, ja paikkoja

tällaiselle keskustelulle tulisi luoda lisää. Vanhemmuuden ympärille voitaisiin järjestää

ryhmätoimintaa myös ammattilaisten toimesta. Kokemusasiantuntijoiden ryhmiä aikuisille,

lapsille ja nuorille, jotka elävät samaa elämäntilannetta tai joilla on muuten yhteisiä


43

kokemuksia, joista keskustella. Vantaalla tällaisia ryhmiä ei vielä juurikaan ole. Kuulluksi ja

nähdyksi tulemisen kokemuksen lisäksi kuntalaisilla pitäisi olla mahdollisuus tuoda heitä

puhuttaneita aiheita päättäjille.

Perheiden sosiaalihuoltolain mukaisiksi palveluiksi toivottiin esimerkiksi lapsen tukihenkilöä

tai – perhettä, joista etenkin tukiperhe nähtiin monesti vanhempien jaksamisen kannalta

olennaisimpina matalan kynnyksen apuna. Tukiperheitä ei ole riittävästi, ja varsinkin

suuremmilla perheillä on vaikeuksia löytää tukiperhettä lainkaan. Työntekijöiden mielestä

tukiperhe- tai muun vastaavan ostaminen olisi pidemmällä tähtäimellä hyvä ratkaisu

perheen kannalta ja tulisi myös kunnalle halvemmaksi, kun vältyttäisiin kriiseiltä ja

vahvemman tuen tarpeelta myöhemmin. Laajemmin saatavilla olevat tukiperheet ja

tukihenkilöt mainittiin tärkeinä lähes kaikissa kuudessatoista ryhmäkeskustelussa ja ne

olivatkin suosituimpia kehittämisehdotuksia palveluihin.

Kotiin jumittavien nuorten kanssa toimiessa toivottiin laajemmin käyttöön moniammatillista

jalkautuvaa työtä ja jonkin verran enemmän ilta-aikaisia palveluita. Pelkästään virka-aikaan

saatavat palvelut kuormittavat myös työssäkäyviä vanhempia – nyt he joutuvat olemaan

joskus paljonkin poissa töistä perheen, mikä vaikeuttaa entisestään perheen normaalin arjen

elämistä. Vaikka ilta-aikaan tehtävää työtä ei ajateltu missään ryhmässä säännönmukaisena,

se olisi monien työntekijöiden mukaan tärkeä huomioida osana työtä. Erityisesti

puhelinpalveluissa pitkät aukioloajat palvelisivat kuntalaisia.

Maahanmuuttajataustaiset nuoret opiskelijat hyötyisivät siitä, että kuraattoreista joku tai

jotkut olisivat erityisesti perehtyneitä heitä koskeviin kysymyksiin. Tämän nähtiin tukevan

kiinnittymistä sekä kouluun että myöhemmin työelämään. Maahanmuuttajaperheiden

jalkautuvan, rinnalla kulkevan tuen ja asiointiavun ratkaisuksi ehdotettiin parityötä ja


44

yliorganisaatiorajojen tehtävää, koko perheen asioihin keskittyvä työtä, jossa otettaisiin

huomioon perheen sosiaaliset suhteet, psyykkinen ja fyysinen terveys sekä talous.

Traumatisoituneet vanhemmat ja lapset päätyvät usein lastensuojelun asiakkaiksi perheen

tilanteen kärjistyttyä tavalla tai toisella. Lastensuojelussa ei kuitenkaan ole välttämättä

tarjolla sellaista erityisosaamista, jota perheet tarvitsisivat. Näille perheille ja lapsille

erityisesti suunnatut palvelut olisivat tärkeitä, kun pakolaisia tulee Suomeen entistä

enemmän. Myös kantasuomalaisissa perheissä koetaan erilaisia traumoja, väkivaltaa ja

kuolemia, joten tarve koskettaa potentiaalisesti kaikkia kuntalaisperheitä.

Maahanmuuttaja-aikuiset hyötyisivät tukihenkilöstä, joka auttaisi palveluihin pääsemisessä,

tukien hakemisessa ja muissa vastaavissa asioissa. Tämänkaltaista palvelua pitäisi voida

tarjota myös kantasuomalaisille, joilla on vastaavia haasteita.

Sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin, erityisesti perhetyöhön, toivottiin lisää työntekijöitä,

jotta palvelu voitaisiin aloittaa nopeasti perheen tarpeiden mukaisesti. Näin lastensuojelun

asiakkuuksia voitaisiin pidemmällä tähtäimellä vähentää. Lapsiperheille toivottiin kaikki

matalan kynnyksen palvelut yhdistävää perhekeskusta, jossa neuvolan olisi neuvolan lisäksi

laajasti muita palveluita. Aikuissosiaalityön resurssista toivottiin perhekeskukseen

perhesosiaalityön yksikköä, josta perhe saisi sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut. Näin

osaaminen olisi parasta mahdollista perheiden tarpeita ajatellen.

Pikkulapsiperheet hyötyisivät myös mm. uniauttamisesta. Varhaislapsuudessa saamatta

jäänyt apu näkyy myöhemmin ongelmia, ja siksi vauvavaiheen matalan kynnyksen tuki olisi

olennaisen tärkeää. Kaikki alle 5-vuotiaat nähtiin kokonaisuudessaan ryhmänä, johon

kannattaisi kohdistaa paljon tukitoimia, joilla myöhemmän iän tuen tarve voitaisiin välttää.


45

Lapsiperheille toivottiin myös hybridipalvelua, jossa yhdistyisivät lastenhoitoapu, esimerkiksi

perheen vuorovaikutusongelmia ratkova perhetyö ja siivous. Tällä hetkellä palveluita ei saa

samasta paikasta. Vaikka näin moninaisia palveluita tarvitsee vain harva, näiden perheiden

tarve on saada palvelua nopeasti. Perheiden kanssa työskennellessä toivottiin

mahdollisuuksia ottaa myös entistä enemmän perheiden verkostoja mukaan silloin, kun niitä

on, ja tukea näin luonnollisia suhteita.

Perhepalveluiden alueellisen keskittämisen vastapainona nähtiin hyväksi se, että suuntana

on tavata entistä enemmän asiakkaiden kotona. Toisaalta siirtymät vievät enemmän aikaa,

kun matkat pitenevät, joten asiakkaista harvemman katsottiin tällöin saavan palvelua, joskin

paneutuvampaa.

Monialaisen arvioinnin edistämisen välineeksi ehdotettiin asiakasryhmien, esimerkiksi

lapsiperheiden erityiskysymyksiin suunnattuja koulutuksia ja työpajoja, joissa työntekijät

tapaisivat ylisektorisesti toisiaan ja voisivat miettiä yhteisiä työtapoja. Ylätasolla tapahtuva

rakenteiden yhdistäminen tulee vasta tässä kohtaa eläväksi. Ajattelutavan muutos ja

toiminnan muutos nähtiin kulkemassa käsi kädessä.

Asiakasprosesseja tulisi kaikkien ryhmäkeskusteluun osallistuneiden ryhmien mukaan

entisestään selkiyttää ja sekä kuntalaisille että palveluissa työskenteleville tulisi olla helposti

saatavilla tietoa siitä, miten eri palveluihin hakeudutaan. Yksiköiden väliset infot, esimerkiksi

lastensuojelun pitämät infotilaisuudet, nähtiin tärkeinä, jotta asiakkaita osattaisiin ohjata

erityispalveluihin. Parityö nähtiin tärkeänä yhdessä tekemisen ja oppimisen keinona, jossa

kumpikin voi oppia toisen osaamisesta ja tuoda omaa erityisaluettaan muiden tietoisuuteen

ja käytettäväksi. Se nähtiin tärkeänä perheiden tilanteiden arvioinnissa kaivatun osaamisen

vahvistamiseksi.


46

Tiedonkulun toivottiin olevan nykyistä sujuvampaa siten, että asiakkaan asian kannalta

oleellista tietoa voisi siirtää helpommin. Tämä tarkoittaisi salassapidon miettimistä

asiakaslähtöisesti ja siten, että prosessit eivät vaikeutuisi, kun olennaisia asioita jää

pimentoon. Työntekijöiden toivottiin toimivan asiakkaan ympärillä siten, että yksi toimija

kutsuu muut ja työtä tehdään aidosti yhdessä, ei siten, että jokainen tulee paikalle

toteuttaakseen oman ”siilonsa” tavoitteita. Laajat verkostokokoukset nähtiin raskaina

asiakkaille ja keskimäärin heikoiksi sisällöltään kaikkien hyvistä aikeista huolimatta.

Byrokratian sijasta toivottiin nopeaa toimintaa ja mahdollisuutta tehdä asioita heti, kun

tarve ilmenee, siten että asiakas saisi tarvitsemansa palvelun kun sen tarvitsee.

Jotta perheiden tilanne saataisiin aina selvitettyä lain vaatimassa määräajassa laadukkaasti,

toivottiin joustavaa mahdollisuutta esimerkiksi Kuuselan perhekuntoutuskeskuksessa

tehtävään perhetilanteen selvittelyyn pääsemiseksi. Nyt palvelu on käytettävissä

lastensuojelun asiakkaille. Työntekijöiden mielestä osa perheistä hyötyisi laajasta

arvioinnista jo aivan alkuvaiheessa. Perhekoutusien palvelun toivottiin myös alkavan

nykyistä aiemmin, jo sosiaalihuoltolain mukaista palvelun tarvetta selvitettäessä.

Perheille, joissa huolto- ja tapaamisriidat tuntuvat olevan päällimmäinen ongelma, toivottiin

omaa, näihin kysymyksiin erikoistunutta yksikköä. Muut palvelut voisivat jalkautua yksikköön

ja esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijä voisi toimia työparina yksikön työntekijälle,

joka olisi päävastuussa asian hoitamisesta. Yksikössä hoidettaisiin myös lapsen tapaamis- ja

elatusasiat ja sovittelut lapsi huomioiden siten, että eri alojen erityisosaamista olisi

käytettävissä. Eroauttamiseen tarvittava erityisosaaminen nostettiin esille lähes kaikissa

ryhmäkeskusteluissa ja se nähtiin sekä perheitä että viranomaisia kuormittavana.


47

Niille perheille, joissa vanhemmilla on osaamattomuutta arjen hallinnassa, toivottiin Vantaan

seurakunnan Laurinkoti-tyyppistä ratkaisua, jossa perheet asuvat omissa asunnoissaan,

mutta henkilökuntaa on paikalla. Perheet, joissa lasten saamasta hoidosta ja huolenpidosta

ei ole suurta huolta mutta jotka tarvitsisivat tukea pitkään, hyötyisivät näistä palveluista.

Pitkäjänteisellä, vierellä kulkevalla tuella voitaisiin estää sitä, että pidemmän päälle perheen

haasteet muuttuvat vakavammiksi ja niihin tarvitaan vahvaa tukea. Lukumääräisesti näitä

perheitä ei välttämättä ole paljon, mutta jos tilanteet kärjistyvät, etenkin monilapsinen

perhe saattaa tarvita paljon kalliita yhteiskunnan palveluita.

Vammaisten lasten perheille toivottiin entistä yhtenäisempiä palveluita siten, että

vammaisen lapsen omatyöntekijyyteen voisi linkittää muut perheen palvelut niin, että

perheessä ei olisi täysin toisistaan irrallisia prosesseja, joissa erityispalvelut eivät liity

muuhun tukeen.

Työntekijät näkivät tärkeänä kolmannen sektorin kanssa työskentelyn ja sen, että perheiden

tilannetta pohdittaessa oltaisiin luovia. Näin saadaan rakennettua hyvä, tarkoitustaan

palveleva apu.

5Tulostenhyödyntäminenpalveluidenkehittämisessä

Syksyllä 2017 sosiaalisen raportoinnin aikana esiin nousseet haasteet vietiin ensin

perhepalveluiden johtoryhmään ja sen jälkeen yksiköihin, joissa voitaisiin vastata esiin

nousseisiin haasteisiin. Samalla kerättiin tietoa siitä, mitkä haasteet oli jo ratkaistu.

Kävi ilmi, että suurinta osaa sosiaalihuoltolain mukaisessa perhetyössä kohdatuista

haasteista oli jo työn alla ja osa oli ratkaistu. Niistä haasteista, joita ei ollut vielä ratkaistu,

saatiin ajankohtaista tietoa, jota voidaan hyödyntää perhepalveluiden kehittämistyössä.


48

Tähän mennessä on kehitetty mm. seuraavia raportoinnissa esille tulleita asioita:

Yhteistyörakenteita

· Sosiaalihuollon mukaisen perhetyön näkökulmasta yhteistyö on lisääntynyt merkittävästi ja

se on sujuvoitunut. Eri yhteistyötahot ovat merkittävässä asemassa perhetyön prosessissa.

Prosessiohjeita

· Perhetyössä päivitetään parhaillaan perhetyön esitettä ja prosessikuvausta.

Palvelun saatavuutta myös suurille perheille

· Sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä voidaan tehdä myös parityönä.

Työskentelyä eroperheissä

· Perhetyötä voidaan tarvittaessa tehdä kummankin vanhemman luona, vaikka toinen

vanhemmista asuisi muualla kuin Vantaalla.

Lopuksi

Sosiaalisen raportoinnin pilotti oli käytännönläheinen hanke, jossa pyrittiin

ristiinpölyttämään tilastotietoa ja työntekijöiden hiljaista tietoa palveluiden kehittämiseksi.

Saimme enemmän kuin pyysimme – työntekijät tarttuivat oma-aloitteisesti niin alueellisiin

kuin yhteiskunnallisiinkin ilmiöihin ja pohtivat ratkaisuja myös niihin.

Kehittämisideoita palveluihin tuli paljon ja ne olivat sekä hyvin käytännönläheisiä, prosessien

selkiyttämiseen tähtääviä ajatuksia että laajempia ajatuksia palveluiden järjestämisestä.


49

Lapsiperheille toivottiin monipuolisia ja joustavia palveluita, josta voitaisiin räätälöidä kunkin

asiakasperheen tarpeita vastaavat palvelut.

Kun sosiaalisessa raportoinnissa keskityttiin olemassa oleviin palveluihin, keskustelu

suuntautui luonnollisesti niiden kehittämiseen, kuten tarkoitus olikin. Saattaa olla, että myös

työntekijöiden omasta aloitteesta esiin nostetut aiheet ja niiden ratkaisuehdotukset saivat

pontta siitä, että teemana oli saada parempia palveluita kuntalaisille. Toisaalta työntekijät

olivat kaikissa yksiköissä kiinnostuneita palveluiden kehittämisestä ja oman osaamisensa

jakamisesta, ja sosiaalisen raportoinnin prosessin voidaan katsoa tarjonneen väylän tämän

osaamisen jakamiselle.

Monia tässä esitettyjä palveluiden haasteita on jo korjattu asiakkaiden saaman palvelun

parantamiseksi. Raportissa esitetyt haasteet on siis tunnistettu myös johdossa ja niitä oli

pyritty korjaamaan. Erityisen mielissämme voimme olla siitä, että suuri osa tässä esitetyistä

kehittämisehdotuksista on linjassa esimerkiksi Lape-hankkeen keskeisten tavoitteiden

kanssa. Ammattitaitoiset, kehittämismyönteiset ja osallistuvat työntekijät Vantaan

perhepalveluissa ovat tärkein osatekijä palveluiden muutoksessa ja kehittämisessä, ja

tämänkaltaista yhteistä kehittämistä voidaan toivottavasti jatkossa hyödyntää vieläkin

paremmin.


50

Liite:Ryhmäkeskusteluidenrunko


51


52


53


54


55


56


57


58


59


60

SOSIAALIHUOLTOLAIN MUKAISEN PERHETYO ÆN RAJAPINNAT … · 2.1 Rakenteellinen sosiaalityö ja...

Documents

Transcript of SOSIAALIHUOLTOLAIN MUKAISEN PERHETYO ÆN RAJAPINNAT … · 2.1 Rakenteellinen sosiaalityö ja...