Pyhän kristillisen opin ja uskon Evankelis- katolinen...

��

Pyhän kristillisen opin ja uskon Evankelis-katolinen selitys Muutosoikeudet pidätetään 1. painos Pelasta, Herra, sinun kansasi ja siunaa sinun perintöäsi (ps.28 9.) Anna kir-kollesi voitto vihollisista ja suojele ristilläsi valtakuntaasi. Ortologion Evankelis-katolinen tunnustus kasteesta ja ehtoollisesta sekä yhteydestä ja tehtävästä Evankelis-katolinen liike toimii Raamatun ja Luterilaisen tunnustuksen pohjal-ta. Toimintaa varten on perustettu Pyhän Kolminaisuuden Evankelis-katolinen luostari yhteisö. Evankeliumin julistaminen kaikkeen maailmaan ja rakentumi-nen Jumalan armossa ja tuntemisessa merkitsevät kaste- ja lähetyskäskyn to-teuttamista. Kristuksen rakkaus kutsuu meitä Jeesuksen seuraajiksi ja toimi-maan ihmisten ja Kristuksen kirkon parhaaksi. Pyhä Henki herättää sanan kaut-ta uutta elämää ja antaa meille tulevaisuuden ja toivon Jumalan yhteydessä ja armoliitossa. Kristus on käskenyt ohjata etsivät sielut Jumalan sanan, itsensä Kristuksen tykö. Kristus kutsuu kaikkia ihmisiä ja vetää heitä tykönsä, saadak-seen vapauttaa heidät vanha – aadamillisesta synnin pettämästä elämästä ja vaelluksesta Kristuksen armotyön vapauteen ja uuteen Pyhän Hengen täyttä-mään elämään seurassaan. Kun väärentämätön Jumalan Sana voittaa, Kristuk-sen kirkko voittaa ja sielut pelastuvat sekä pääsevät Kristuksen vapauteen. Evankelis-katolinen katekismus selittää kirkon oppia vapaamuotoisesti kirkon tunnustuksen hengessä. Kirja sisältää runsaasti kirkon opettajien lainauksia ja liitteitä. Kirja ei ole kaupallinen, vaan sen tarkoitus on puhtaasti opetustarkoi-tus, jota käytetään erityisesti yhteisön piirissä. Kirjassa on myös koetettu tuoda ikään kuin tuulahdus, Lutherin ja kirkon opin rikkaasta perinnöstä, että syttyisi kaipaus Isän kotiin ja myös kirkkomme isien opetuksiin. Kristuksen Kirkon ja kristittyjen ykseys ja yhteinen lähetys syntyy, ei hylkämällä sitä, mitä oppi-isämme ja kirkon isät ovat opettaneet, vaan tutkimalla kirkon opetuksia, sillä Kristuksen kirkko elää myös traditiosta, luterilaisen uskonpuhdistuksen ja Kris-tuksen kirkon perintö on meille ja koko kirkolle luovuttamaton. Jumala ohjat-koon meitä hyvien enkeleittensä ja kaikkien pyhien matkasaatossa taivaan kotia kohti ja erilaisiin tehtäviin Jumalan suunnitelmissa. Jääkäämme kaikkinemme Kristuksen täytetyn työn varaan ja Jumalan armon haltuun.

��

Sisällys 3 Eri uskonnot ja kristinusko 4 Luominen ja syntiinlankeemus 15 Jumalan yleinen ilmoitus 19 Jumala – Luoja, Isä, Kaikkivaltias 26 Erityinen ilmoitus – Pyhä Raamattu 35 Synti, kuolema ja katoavaisuus 50 Uskonelämän hoitaminen 64 (yleiskristillinen) Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja 86 (yleiskristillinen) Kolmiyhteinen Jumala 106 (Vanha-kirkollinen) Seurakunta 115 (Vanha-kirkollinen) Usko ja uusi kuuliaisuus 132 (yleiskristillinen) Viimeiset tapahtumat 169 (Yleiskristillinen) Huoneentaulut ja uskontunnustukset 176 Kristityn vaellus 184 (yleiskristillinen) Israelin kutsumus 188 (yleiskristillinen) Pyhä Kaste 192 (kirkollinen) Pyhä ehtoollinen 241 (Ekumeeninen) Kirjassa käytetyt lähteet 256 Otteita Augsburgin tunnustuksesta 257 (tunnustus-luterilainen) Sairaiden luona käyminen ja öljyllä voitelu (yleiskristillinen) 264 Kuolevan siunaaminen (yleiskristillinen) 267 Raamatun lauseita sairaille ja kuoleville 268 Ihmisoikeus julistuksesta 274 Kirkon vanhurskauttamisopetusta 275 Room 1-8. Galatalaiskirje 325 Oppi Kristuksen persoonasta 352 Lutherin katekismusrukouksia 370 Taivaallisen Isän rakkauskirje 380 Nouse, Hän kutsuu sinua! 384 Lutherin Vähä – katekismus 428 Yhteisötoiminnan ohje 441 Tahdon omistaa kirjallisuustyöni kaikille rakkailleni ja kaikille jotka tekevät työtä Kristuksen kirkon tosiparhaaksi, sekä kaikille niille joita kirjan sanoma koskettaa. Kirjoittanut ja koonnut: Jaakko Tuononen Timovaarantie 320 83870 Polvela.

��

��

��

� � � ��

� � ��

��

��

�� ! � � � � � " � ��

� � �� # $ % & ' �$ ( & $ ) �

��

Eri uskonnot ja kristinusko

Kristinusko verrattuna muihin uskontoihin

Maailmassa on paljon erilaisia uskontoja, jotka pyrkivät tyydyttämään ihmisten uskonnollista tarvetta ja vastaamaan ihmisen uskonnolliseen etsintään. Maailma on täynnä eri uskontoja ja uskonnollisia aatteita, miksi?

Ihminen etsii vastausta perimmäisiin kysymyksiin. Vastausta jotka koskettavat hänen elämäänsä, sen olemassa oloa, kuolemaa, elämisen sisältöä ja halua koh-data hänet, jota kristillinen usko nimittää Jumalaksi.

Miksi olen syntynyt tänne maailmaan? Mihin olen matkalla? Mikä on elämäni päämäärä? Elämän tarkoitus? Maailman synty? Mitä on kuoleman jälkeen?, jne. Erilaiset uskonnot ja monet aatteet sisältävät ihmiselämään sisältyvät pe-ruskysymykset ja pyrkivät kukin tahoillaan tuomaan näihin vastauksia. Kaikki ihmiset ovat siinä mielessä uskonnollisia, että he tuntevat tarvetta etsiä jotakin korkeampaa ja tuonpuoleista.

Pyrkimykseen hakea vastauksia elämän tuonpuoleisiin kysymyksiin vaikuttavat myös ihmisen henkilökohtaiset tarpeet ja erilaiset elämänkohtalot; tyhjyyden tunne, syyllisyys, yksinäisyys, kärsimys ja kuoleman todellisuus. Joillakin saat-taa vielä olla yliluonnollisia kokemuksia, jotka osaltaan johtavat ajatukset tuonpuoleisiin ja osoittavat ettei ihminen maailmankaikkeudessa sittenkään ole yksin.

Monien uskontojen olemassaolo osoittaa, että ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita Jumalasta ja halusta päästä yhteyteen tuonpuoleisen kanssa. Ihmisen kaipuu on iankaikkinen elämä. Uskontoihin turvaaminen taas kertoo, että monet ihmiset tässä kiinnostuksessaan ja pyrkimyksessään etsivät Jumalaa. Ihmiset eivät kui-tenkaan luonnollisessa jumalakaipauksessaan tunne Jumalan pelastustietä, vaan turvautuvat inhimillisiin ajatusrakennelmiin.

Kristinusko on ilmoituksen uskonto, siksi tarvitaan kristillistä lähetystyötä. Us-konnot kristillistä uskoa lukuun ottamatta ovat ihmisen hapuilua ja etsintää ylöspäin. Ne ovat ns. ihmisen vapaan tahdon uskontoja, yleisen eli luonnolli-sen, Jumalan luomistyössä tapahtuvaan ilmoituksen piiriin kuuluvia uskontoja. Ne ovat tuntemattoman jumalan palvelusta, jumalanpalvelusta ilman Raamatun ilmoitusta Jumalasta, ilman ilmoitusta Inkarnaatiosta, eli Jumalan ihmiseksi tulemisesta, ilman ilmoitusta sovituksesta, ilman evankeliumia ja anteeksianta-musta. Uskonnot ovat ihmisyritysten tikapuut, jotka eivät koskaan ulotu taivaa-seen saakka.

��

Kristinusko on tässä mielessä täysin erilainen. Kristinusko on Jumalan ilmoi-tusta. Sen keskeinen sanoma on: Jumala on tullut ihmiseksi (inkarnaatio), ja sovittanut maailman itsensä kanssa. Jumalan on tullut ihmisen luo Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kaikki muut uskonnot ovat pohjimmiltaan lain us-kontoja, kristinusko ainoana maailmassa on evankeliumin uskonto.

Raamatun ja kristillisen uskon keskeisin sanoma on sanoma Kristuksesta, Hä-nessä ja Hänen kauttaan ihmiselle tarjotaan pelastus, sekä Jumalan ansaitsema-ton armo evankeliumin kautta uskolla omistettavaksi. Kristus on maailman va-lo. Jumala suunnitelma ihmisiä kohtaan on hänen valmistama ikuinen autuus ajallisen kuoleman jälkeen taivaissa, Jeesuksen Kristuksen yhteydessä, mutta jo nyt ajassa Jeesuksen tunteminen tuo ilon ja vapauden syyllisyydestä sekä tur-meluksen ja huonon omantunnon orjuudesta sekä rauhan Jumalan ja ihmisen välille, sekä Tien Jumalan tuntemiseen. Pyhä Henki tulee ihmiseen uskoes-samme Jeesukseen, Jumalan Henki tuo Jumalan tuntemisen, Jumalan tuntemi-nen muuttaa ihmisen. Pelastussuunnitelmansa toteutumiseksi Jumala itse etsii ihmistä yhteyteensä evankeliumin kautta. Välikappaleena tässä suunnitelmassa Jumala käyttää Jeesukseen uskovia ja Jumalan seurakuntaa ja Jumalan sanaa. Kristilliselle kirkolle annettu lähetyskäsky (Matt.28:18-20) on yleismaailmalli-nen ja tekee tarpeettomaksi kaikki pakanalliset uskonnot sekä niiden olemassa-olon. Voiko Jumala lähetyä ihmistä muissa uskonnoissa kuin kristinuskossa? Jumala on salattu, eikä Häntä voida tuntea muissa puitteissa kuin niissä, missä Hän itse on luvannut kohdata ihmisen, mutta Jumala on Henki ja on kuitenkin kaikkialla, sillä Hänessä me elämme, liikumme ja olemme, mutta silloinkin, kun Jumala lähestyy ihmistä muutoin kuin kristillisen ilmoituksen piirissä, Hän tahtoo ohjata ihmisen aina pelastuksen lähteille, jossa Jumalan kohtaamisen kaipaus saa vastauksensa, tätä tapahtuu joskus lähtyskentillakin. Uskonnot eivät voi tyydyttää ihmisen todellista Jumala – kaipuuta. Jumala lähestyy ihmistä aina kristittyjen Jumalana, ja kristillisen kirkon Jumalana, sekä Raamatun Ju-malana Kristuksessa. Ihmiskunnan historia kertoo karua kieltään – ihmiset ei ole löytäneet vuosisatain saatossa Jumalan rakkautta, sovitusta synneilleen ja pelastusta sekä Jumalan Pyhää Henkeä muualta kuin kristittyjen välityksellä, kristillisestä kirkosta ja sen sanomasta. Monet pakanauskontojen harjoittajat ovat vaipuneet noituuden kautta demonien ja riivaajien valtaan sekä saavat yli-luonnollisuutensa ja tuonpuoleisuutensa Saatanalta, Jumalan vastustajalta. Sitä, joka ei usko Jumalaan ilman tieteellista todistusta sanotaan ateistiksi. Ateismi, jossa vaaditaan tieteellistä todistusta Jumalaan uskomiselle, sotii ihmisen pe-rusolemusta vastaan, ihmisen oikea olotila on olla lähellä Jumalaa, Jumalan Henki ei sodi ihmisyyttä vastaan, vaan antaa sille aidon puitteen ja eheyttää ihmispersoonan Jumalan kuvaksi, joksi hänet luotiin, meille on ilmestynyt Jee-suksessa Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus. Ihminen ei voi elää aitoa ja normaa-lia elämää ilman Jumalan vapauttavaa tuntemista, sillä jokainen ihminen on luonnostaan, syntiinlankeemuksen seurauksena syntisairas, ihmiselämä on luonnostaan Paholaisen orjuuttavassa vallassa ja hengellisesti pimeä ilman Jee-suksen tuntemusta. Kristillinen kaste merkitsee tulemista Jumalan valtakuntaan

��

pimeyden valtakunnasta, lähetyskentillä on tuttua, miten pahat henget jättävät kasteen saaneen entisen pakanan, jopa kastehetkellä, kasteessa meidät on liitet-ty Kristuksen ja Hänen kirkkonsa armohoitoon. Kristitty tarvitsee myös oikean ymmärryksen Jumalasta, uskon ja kristillisen opetuksen, uskonasioiden kirkas-tuminen voi tapahtua, ennen kastetta, kaste hetkellä tai kasteen jälkeen. Jeesuk-sen nimi ja veri sekä Jumalan sanan evankeliumi, johon kuuluu kuultu sana ja kaste, sekä rukous vapauttavat ihmisen ja kristityt ystävät auttavat ihmisen Ju-malan kokemiseen ja Pyhä Henki synnyttää hänet Kristuksen valon lapseksi. Ihmisen oikea luonnollinen olotila on siten olla Jumalan yhteydessä, psalmissa sanotaan, että ihmisen onni on olla Jumalaa lähellä, tähän tarvitaan kristillistä kirkkoa, ja sen sanomaa.

Vaikka kristillinen usko on ennen muuta seurakunnan olennon yhteyttä Jeesuk-seen, Vapahtajaan, sanotaan kristillistä uskoa uskonnoksi. Kristinusko on ai-noana uskontona maailmassa ns. Monergistinen uskonto. Tämä tarkoittaa sitä, että se on kokonaan Jumalan synnyttämä uskonto. Tosin se on muotoutunut eritavoin erilaisten kristillisten kirkkokuntien kautta mutta sen keskeinen sano-ma on Jumalan muuttumatonta ilmoitusta ihmisille. Kristillisen uskon sisältö syntyy Jumalan ilmoituksesta ihmisille, sen vaikutuksesta sekä Jumalan perhe-piiristä ja yhteisestä palvelemisesta ja kanssakäymisestä. Jumalan ilmoitus Kristuksesta synnyttää henkilökohtaisen jumalasuhteen.

Raamattu on ainoana kirjana maailmassa ihmiseen kohdistuvan Jumalan pelas-tushistorian erehtymätön dokumentti. Raamatun sanoma on myös ainoa totuu-den ja iankaikkisen elämän todellinen perusilmoitus ja perusta, jonka avulla voimme löytää elävän yhteyden Jumalaan. Raamattu on synnyttänyt lukemat-tomia ihmisiä Jumalan lapsiksi ja seurakuntia syntyy jatkuvasti kaikkialla pel-kästään Jumalan sanan käyttämisen perusteella ja elävä Jumala ilmaisee itsensä ihmisille jotka kääntyvät Jeesuksen puoleen. Jumalan sana ei kuitenkaan itses-sään ole kaiken tarkoitus, vaan Kristus sekä Jumalan ja seurakunnan yhtymys sanan välityksellä, sekä Jumalan perhepiirin hengellinen rakentuminen ja kas-vu, Jumalan sana on armonväline kasteen ja ehtoollisen tavoin ja ne synnyttä-vät, rakentavat, uudistavat ja virvoittavat seurakuntaa.

”Jumalan tahto kaikessa siinä mikä on välttämätöntä Hänen kunniakseen, ih-misen pelastukseksi, uskoksi ja elämäksi, on joko Raamatussa selvästi esitetty-nä, tai se voidaan johtaa hyvin ja selvin perustein Raamatusta; johon ei saa koskaan lisätä mitään, olivatpa ne uusia Hengen ilmoituksia tai ihmisten peri-mätietoja. Me tunnustamme kuitenkin, että Hengen sisäinen valaisu on välttä-mätön sellaisten Sanassa ilmoitettujen asiain pelastavaksi ymmärtämiseksi.” Westminsterin tunnustus

Kristinuskon perustana on siis erehtymätön Jumalan sana, Pyhä Raamattu ja sen ilmoitus kolmiyhteisestä Jumalasta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä.

��

”Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Ni-kaian kirkolliskokouksen päätös jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki.” Augsburgin tunnustus Kuinka voin arvioida eri uskontoja

Tapoja arvioida eri uskontoja ovat:

1. Uskonnon syntyminen, mikä on sen tarkoitus ja päämäärä? Onko sen sano-man ja opetuksen jumalallinen alkuperä, sekä erehtymättömyys todistettu luo-tettavien todisteiden nojalla? Kun on kysymys kristinuskosta, silloin tämä ky-symys kohdistuu Raamattuun.

Raamattu on yhtenäinen ja kokonaisvaltainen kirja Raamatun alusta sen lop-puun saakka. Sen profeetalliset ilmoitukset ovat toteutuneet vääjäämättömällä tarkkuudella. Sen jumalallinen alkuperä on todistettu epäämättömästi. Raama-tun sanan jumalallisen voiman ovat kokeneet miljoonat sen lukijat. Raamatun sanoma on koeteltu monin eritavoin kaikissa historian vaiheissa. Sen sanoma on myös säilynyt muuttumattomana meidän aikaamme saakka. Raamattua ja sen opetuksia ei ole kyetty tieteellisesti kumoamaan.

2. Ovatko uskonnon perusteet ihmiselämän todellisuuden kanssa yhtenevät?

Yleisesti opetetaan, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Monet uskonnot ja aatteet uskovat opetuksen ja kehityksen tuomaan muutokseen. Monet uskonnot ja aatteet perustavat lähtökohtansa siihen yleiseen käsitykseen, että maailmassa oleva pahuus perustuu mm. ihmisen vääriin valintoihin ja on olosuhteiden tuo-maa. Uskotaan että ihmisellä on luontainen kyky valita todellisen hyvän ja oi-kean, sekä todellisen pahan ja väärän välillä kunhan hän saa vain oikeata tietoa.

Valistusoppi eri kulttuureissa on mm tämän kaltaisella perustalla; kun ihmiset saavat riittävästi tietoa, ihmiset osaavat valita hyvän ja oikean, ja niin ongelmat poistuvat.

Mutta valistus ei ole voinut poistaa pahuuden tuomaa ongelmaa. Valistus ei ole voinut ratkaista sodan, väkivallan, köyhyyden, huume- ja päihdeongelmien, korruption, prostituution ja aidsin tuoman tuhon, ahneuden, itsekkyyden ym. ongelmaa. Se ei ole voinut ratkaista varsinaista ongelmaa, ihmisen luontaista kykyä luoda ympärilleen yhä uudelleen ja uudelleen kaikkea sitä millä on elä-

�

mää tuhoava vaikutus. Valistus ei ole voinut poistaa ihmisen kykenemättö-myyttä valita hyvä ja synnin tuomaa vaikutusta ja halua valita sitä, mikä on paha. Luonnollinen ihminen ankkuroi moraalinsa valistukseen, hengellinen ihminen sen sijaan Golgatan Ristiin ja Kristukseen. Golgatan risti on poistanut ylhäältä, Jumalalta tulevan syytöksen, siitä tulisi seurata sen, että syytös lä-himmäisten kesken poistuisi, mutta vain Jeesuksen rakkaus ja evankeliumi saa aikaan rakkauden vallankumouksen.

Raamattu opetus on: Ihminen on syntynyt langenneeseen sukukuntaan, pe-risynnin myrkyttämänä ja hän on menettänyt tahdon vapauden Saatanalle ja synnin voimalle tässä suhteessa. Hengellisen olemuksensa puolesta ihminen on turmeltunut korjauskelvottomaksi, eikä ihmistä voida parantaa, muuta kuin Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta. Ihmisille on annettu nimi, jossa on pelastus, Jeshua, eli Jeesus. Jeesus – nimessä on voima, Hän on kuoleman ja Saatanan voittaja. Golgatan Risti ja Jeesus nimi on lyhyt evankeliumi, johon on kaikki kätketty. Jumala asuu nimessään, Jumalan apu ja Jumala on yhtä lähellä kuin Hänen nimensä, Jeesus on Jumalan nimi. Raamattu lupaa pelastaa jokai-sen, joka huutaa avukseen Herran Jeesuksen nimeä. Kirkon pyhässä toimituk-sessa kristillisessä kasteessa, jonka Kristus asetti ennen pois menoaan, Jumala riistää Saatanalta ihmisen ja istuttaa Kristukseen, synnyttää uuden elämän ja lahjoittaa autuuden armosta. Että kaste toteutuisi ihmiselämässä ja ilmenisi us-konkuuliaisuutena, tarvitaan kristillistä opetusta Jumalan sanassa, sekä seura-kunnan yhteyttä.

Ihmisen turmelus ei siten ole huonojen tapojen ja valistuksen puutteen tuomaa tai olosuhteiden synnyttämää. Sisin olemus, jota Raamatussa sanotaan ihmisen elämän keskukseksi, on jokaisessa ihmisessä kokonaan ja perinpohjin turmeltu-nut, Aadamista perityn lankeemuksen myötä. Pahuus ja synnin myrkky on jo-kaisen ihmisen sydämessä eikä sitä ihminen eikä ihmisen valistus, eivätkä us-konnot, ei mitkään uskonnolliset menot ja ihmiselämän harjoitukset voi poistaa, Jumalan täytyy siten synnyttää ihmiseen uusi luonto, joka on Pyhästä Hengestä synnytetty Kristuksen oman kuvan kaltainen, siitä alkaa ihmisen prosessuaali-nen vaellus kohti Jumalan tuntemista ja parantumista synnin turmeluksen val-lasta.

Me teemme pahaa, koska olemme perineet sen taipumuksen ja luonnon esivan-hemmiltamme Aadamilta sekä Evalta. Jos Jumala ei saa hallita Hengellään ja sanansa opetuksilla luonnostamme valitsemme aina sen joka on todellisuudessa ja Jumalan edessä pahaa. Kun me teemme pahaa, eli syntiä, me toteutamme sitä, mikä meissä on itsessämme, itsemme ja lähimmäisemme turmioksi. Luon-nollisessa syntymässä ihmisen vapaa tahto on sidottu syntiin, ja ilman Pyhän Hengen uudistusta se valitsee aina sen, mikä on Jumalan vihollisuutta, syntiä, luonnollinen ihminen on sidottu syntiin. Siksi Jumalan täytyy antaa ihmiselle hengellinen herätys ja vaikuttaa kääntymys Kristuksen puoleen. Jumalan suun-nitelma on, että jokainen ihminen pääsisi sovintoon Jumalan kanssa, Kristuksen

�

kautta, ja tulisi kristillisen opetuksen piiriin ja pääsisi uskomaan synnit anteek-si, sekä Jeesuksen veri vapauttaisi ihmisen iloon ja rauhaan, että Jeesuksen lu-nastama ihminen kokisi Jumalan rakkauden. Pyhä Henki herättää ihmisessä Jumalan tunnon, totuuden ja armon tunnon. Jeesuksen haavoista vuotaa Juma-lan voimallinen ja vapauttava armahdus ja rakkaus, Raamatun mukaan, ihminen joka ottaa vastaan Jeesuksen, saa tulla tuntemaan Jeesuksen opin voiman. Kris-tus on kutsunut meidät kasteen ja uskon kautta synnistä pyhään elämään. Pyhi-tys on yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa kristityn elämässä, meidän pyhi-tys on Kristuksessa.

Kaikkein hirvittävintä on se, että synnin pahuus on tuonut suunnattoman kuilun Jumalan ja ihmiskunnan välille ja suistanut sen Jumalan vihollisuudessa tuomi-on alaisuuteen. Tätä kuilua ihminen ei voisi koskaan, eikä mitenkään ylittää. Tämän kuilun yli on kuitenkin Jumala valmistanut Ristin muotoisen sillan, ih-minen on sovitettu pyhän Jumalan kanssa, kaikki synnit ovat sovitetut, armo odottaa vastaanottajaa.

”Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” Augsburgin tunnustus Tässä meidän on tunnustettava, niin kuin pyhä Paavali sanoo (Room. 5:12), että synti on peräisin yhdestä ainoasta ihmisestä, Aadamista, jonka tottelemat-tomuudesta johtuu, että kaikista ihmisistä on tullut syntisiä ja he ovat joutuneet kuoleman ja Perkeleen valtaan. Tätä sanotaan perisynniksi eli perussynniksi.

Tämän synnin hedelmiä ovat sitten pahat teot, joita tekemästä Kymmenen käs-kyä kieltää: epäusko, väärä usko, epäjumalanpalvelus, jumalanpelon puute, ylimielisyys, epätoivo, hengellinen sokeus eli sanalla sanoen se, ettei tunneta Jumalaa eikä välitetä hänestä. Sitten tulevat valehteleminen, Jumalan nimeen vannoskeleminen, rukouksen ja avuksi huutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, epäsiveel-lisyys, varkaus ja petos.

Perisynti on niin syvää ja pahanlaatuista luonnon turmeltumista, ettei sitä järki käsitä, vaan se on uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella (Ps. 51:7 Room. 5:12 ss., 2 Moos. 33:20, 1. Moos. 3ss.). Shmalkaldenin opinkohdat

3. Millainen vaikutus uskonnoilla on ympäröivään maailmaan?

��

Yksi elämän peruselementti on totuuden löytäminen, sisäinen rauha ja elämän todellisen tarkoituksen löytäminen. Ihmiset etsivät totuutta ja elämän sisältöä eritavoilla ja eripaikoista, niin myös uskonnoista.

Kun evankeliumi, kristinuskon sanoma 2000 vuotta sitten helluntaina alkoi levitä, niin maailma myös alkoi muuttua. Tätä oli edellyttänyt suuri muutos Jeesuksen Kristuksen opetuslasten elämässä. Jeesuksen ensimmäiset ope-tuslapset kokivat suuren muutoksen elämässään kun he saivat omistaa Jumalan armon Kristuksessa ja Pyhä Henki vuodatettiin heihin. Evankeliumi levisi pa-kanoiden keskuuteen ja Kristuksen voima vapautti syntiset iankaikkisen elämän toivoon. Jotka ottivat vastaan evankeliumin, saivat vapauden jonka Kristus heil-le antoi synnin tuoman suunnattoman syyllisyyden alta sekä kuoleman pelon kahleista ja turhasta epäjumalien palvonnasta sekä Perkeleen orjuudesta. Jee-suksen Kristuksen vastaan ottaneet pääsivät Jumalan voiman osallisuuteen ja saivat Jumalan rakkauden Pyhän Hengen tullessa heihin. Alkuseurakunta täyt-tyi huonosta elämästä ja kadotuksen tieltä pelastuneiden, Jeesuksen kohdannei-den niin riemullisesta ja kiitollisesta joukosta. He tulivat tuntemaan elävän Ju-malan, elämäntien ja Kristuksen. Heistä tuli Kristuksen lähettiläitä, jotka olivat kutsutut pimeyden tieltä valon tielle Kristuksen seuraajiksi ja todistajiksi.

Alkuaikojen kristityt olivat löytäneet totuuden, joka oli tehnyt heistä vapaita, sillä Raamattu sanoo: ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Jeesuksen nimi on myös Vapahtaja. Evankeliumi Kristuksesta, suuresta sovituksesta Jumalan ja ihmisen välillä alkoi mennä kulovalkean tavoin eteenpäin.

Kristinusko muutti radikaalisti silloista maailmaa, ja vaikuttaa yhä edelleen maailman historiaan. Muut uskonnot jättävät ihmisen lopulta synnin ja Saata-nan orjuuteen, sekä syyllisyyden valtaan, uskontojen harjoittajat ovat sielunvi-hollisen pettäminä piemyden kansaa. Kristinuskon sanoma syntien anteeksian-tamuksesta Kristuksen kautta sen sijaan poistaa syyllisyyden sekä tuo vapauden synninorjuudesta ja Jumalan rangaistuksesta, sekä Saatanan vallasta Jeesuksen veren ja Pyhän Hengen voiman kautta, Kristityt ovat valkeuden lapsia ja Juma-lan kansaa. Jumala on rakkaus, ja Hänen kaikkivoipa muuttomaton rakkautensa ja tahtonsa ihmistä kohtaan ilmenee monin eritavoin kristillisessä uskossa.

Sanoma Kristuksesta ei ole menettänyt voimaansa, Jumalan sanassa on yhä sama voima. Jeesus Kristus vapauttaa sekä tuo Jumalan Isän rakkauden ja hy-väksynnän sekä antaa iankaikkisen elämän yhteydessään kaikenlaisille ihmisil-le, jota ottavat sanoman Jeesuksesta vastaan, Kristus antaa toivon kaikenlaisiin elämän kohtaloihin vielä tänäänkin, Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, evankeliumi on Jumalan voima.

”Lyhyesti: On vain yksi Jumala, yksi Herra, yksi jumalallinen majesteetti, kaik-kien (Jumalan ) kolmen persoonan yksi luonto ja olemus. Joskus kuitenkin (Raamatussa) ilmoittaa itsensä Isä, joskus Poika, joskus Pyhä Henki. Yksi Ju-

��

mala ilmoittaa siis itsensä kolmessa persoonassa, jotta me oppisimme oikein tuntemaan Jumalan majesteetin emmekä uskoisi sokeasti, ettei Jumala lainkaan ole enemmän kuin yksi kuin persoona. Tätä ei Jumala halua, vaan hän haluaa, että me oppisimme tuntemaan hänet sellaisena kuin hän itsensä meille ilmoit-taa. Mutta erityisesti Jumala on tunnettavissa siitä ilmoituksesta, joka kohdis-tuu hänen Poikaansa; koko Raamattu, Vanha ja Uusi Testamentti, viittaa näet Poikaan. Sillä Raamattu on annettu Messiaan eli vaimon siemenen tähden, joka haluaa saattaa voimaan kaiken sen, minkä käärme on turmellut, ottaa pois syn-nin, kuoleman ja vihan sekä palauttaa entiselleen syyttömyyden, elämän, para-tiisin ja taivasten valtakunnan. Luther

4. Millainen ja kuka oli kristillisen uskon perustaja ja millaisia ovat olleet mui-den uskontojen perustajat? Onko hän luottamusta herättävä vai onko hän saanut sädekehänsä vuosisatojen saatossa legendojen myötä.

Jeesuksen historiallisuus on luotettavasti todistettu. Hänen elämänvaiheensa on etukäteen kirjoitettu Raamatussa Vanhaan Testamenttiin. Lisäksi monet luotet-tavat historialliset dokumentit todistavat Jeesuksen Kristuksen historialliseksi henkilöksi. Tiede ei ole pystynyt kumoamaan Jeesuksen historiallisuutta, eikä hänestä Raamatussa opetettuja todistuksia. Hänen sanansa ja tekonsa olivat täydellisessä sopusoinnussa keskenään. Hänen yliluonnollisuutensa todistettiin monella tavalla: hänen Pyhästä Hengestä sikiäminen ja syntyminen neitsyt Ma-riasta, ihmeteot, kuolleista nouseminen ja taivaaseen astuminen. Kristus on tuonut uuden uskon/non, joka ei perustu ihmisviisauteen vaan Jumalan voi-maan, Kristuksen synnittömyys ja viattomuus sekä kaikki se, mitä hän teki ja opetti ovat todisteena kristillisen sanoman aitoudesta, samoin todisteena on miljoonien kristittyjen henkilökohtainen todistus ylösnousseen Kristuksen seu-raajina. Toiset uskonnot, ovat epäpäteviä kristillisen sanoman rinnalla jo todis-tusarvoltaan, ja niiden perustajat ovat olleet itse synnin saastuttamia, ylös-nousemus on täysin vieras eriuskontojen jumalakultille, mutta kristittyjen seu-rana on pyhä ja synnitön Jeesus Kristus ylösnousseena Herrana, Hän vaikuttaa omiensa välityksellä Pyhän Hengen voiman kautta suuriakin Jumalan tekoja, ilmeisiä merkkejä ja ihmeitä. Mikään uskonto ei ole syntynyt perustajansa kär-simyksistä niin totaalisella tavalla kuin kristinusko, minkään uskonnon perusta-jaa ei ole saatettu julki vuosituhansia ennen sellaisella profetaalisella varmuu-della kuin mitä Kristuksesta ennustettiin Vanhassa Testamentissa, koko Raama-tun Triumfi puhuu Kristuksesta. Hyvä lukijani! Elämäsi ja rakkaittesi siunauk-sen avaimet ovat olemassa, etsi niitä rukoillen Jeesuksesta ja Jumalan sanasta, sillä Raamattu sanoo: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskaut-taan, niin kaikki muu sen ohessa teille annetaan.

Löytäessäni Raamatusta vähemmän kuin Kristuksen, en ole vielä kertaakaan saanut kyllikseni, ja löytäessäni enemmän kuin Kristuksen, olen jäänyt köy-hemmäksi kuin koskaan ennen. Luther

��

Raamatun todistuksia

Joh.14:6. Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”

Joh.7:17. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani”

Joh.3:2. Ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa”.

Apt.4:12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muu-ta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman”

1 Kor.10:20. Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle”

Mark.7:21-22. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.

Apt. 26:22. Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille.

Apt. 24:14. Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. Sen tähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton oma-tunto Jumalan ja ihmisten edessä.

Paavalin puhe Areiopagilla Apt. 17:16-31.

"Mutta Paavali odottaessaan heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. Niin hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja jumalaa pelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa joita hän siellä tapasi. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija tahtoo sanoa?"

Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. Ja he ottivat hänet

��

ja veivät Areiopagille ja sanoivat: Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat? Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat.”

Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresi kun-nioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikko-janne minä löysin myös alttarin johon oli kirjoitettu: `Tuntemattomalle jumalal-le`. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.

Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumi-sensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löy-tää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoili-joistanne ovat sanoneet: ” Sillä me olemme myös hänen sukuansa” .

Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on sa-mankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvaelma. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskau-dessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."

Evankeliumin perusasiat

1.Kor.15:1-7. Veljet, minä palautan teidän mieliinne sen evankeliumin, mitä teille julistin, minkä te myös olette ottaneet vastaan ja missä olette pysyneet.

Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni sellaisena kuin minä sen teille julistin, ellette ole turhaan uskoneet.

Minä annoin teille tiedoksi ennen kaikkea sen, minkä itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden kirjoitusten mukaan.

Hänet haudattiin, hän nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan ja hän näyttäytyi yhdellä kertaa enemmälle kuin 500 veljelle, joista useammat ovat vielä nytkin elossa, mutta muutamat nukkuneet pois.

��

Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Aivan viimei-seksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.

Rukoilemme virren sanoin:

Oi nouse aurinkomme, Sä kirkas, suloinen! Suo päästä pakanoiden Jo yöstä orjuuden. Kun paaden haudaltasi Sä heitit, heitä myös Pois taikauskon usvat, Tee Jeesus armotyös.

Kuin pääsiäisen koitto Sä nouse loistamaan. Sun säteittesi alla Jo puhkee kevät maan. Sun totuutesi murtaa Kuin valo pimeän, Ja hautakammioissaan saa kuolleet elämään.

Kun kätes koskee, kukkii Taas oksa alaston, Ja vehmas ruoho peittää Jo hieta – aavikon. Sun yrttitarhaksesi Myös sydän aukeaa, Kun, Herra suven viestin Se sanastasi saa.

Jo nähkööt sokeatkin: Sä yksin olet tie, Ja kahlehditut kuulkoot: se vapauuteen vie. Veisatkoot iloisesti Myös kielet kankeat, Kun autuutesi annat, Valollas va-listat.

Ja kauas eksyneille Vie juhlakutsusi. Tee tunnetuksi heille Sun rakkautesi. Suo Pyhän Hengen voima Viejille viestin sen. Ja koko lauma johda Luo yhden Pai-menen. Vvk. 660.1-5. Rukoilemme Jumalaa Tänään rukoilen Jumalan voimaa suojelemaan ja ohjaamaan, Jumalan silmät valvomaan, Jumalan mahdin varjelemaan, Jumalan korvat huuliani kuuntele-maan. Jumalan viisaus opettakoon minua, hänen kätensä ohjatkoon, hänen kilpensä suojatkoon; Jumalan sana avatkoon suuni puhumaan, hänen taivaalli-nen sotajoukkonsa varjelkoon minua. Kristus kanssani, Kristus sisälläni, Kris-tus takanani, Kristus edessäni, Kristus rinnallani, Kristus voittajani, Kristus lohduttajani ja virvoittajani, Kristus allani, Kristus ylläni, Kristus levossa, Kristus vaarassa, Kristus ystävän ja vieraan suussa. Rukoilen tänään, Kolminaisuuden väkevää nimeä; minä kutsun häntä joka on yksi ainoa, Kolme Yhdessä, Yksi kolmessa, josta koko luomakunta on syntynyt; Iankaikkinen Isä, Henki ja Sana, Ylistys pelastukseni Herralle, Pelastus on Herrassa Kristuksessa. - Rukous 400 luvulta. Kristikunnan rukouksia: A. M. Raittila

��

Luominen ja syntiinlankeemus

Luominen Raamattu, Jumalan ilmoitus alkaa maailman luomisella: Raamattu alkaa: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan." Taivas ja maapallo ovat siis Jumalan luo-mat. Jumalan, joka on Kaikkivaltias ja kaikkivoipa Jumala, Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Jumala loi maailman kuutena päivänä ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi.

”Jumala loi kaiken Sanallaan, Sana tarkoittaa Raamatussa Kristusta. (Jh.1:3; Kol.1:16; Heb.1:2; Sanl.8:28-31; 1Moos.1:26.) Luomiskertomuksessa toistuu Jumalan sana: ”Jumalan sanoi, ja tapahtui niin.” U. Saarnivaara. Voiko Raa-mattuun luottaa.

Ensimmäiseksi Jumala erotti valon pimeydestä ja niin ensimmäinen päivä tuli. Koko maailman kaikkeuden Raamattu sanoo olleen veden peittämä ennen toista luomispäivää.

Toisena luomispäivänä Jumala erotti vedet, jotka olivat avaruudessa ja ne vedet jotka vallitsivat maanpäällä. Raamattu sanoo että maailma ja taivaat ovat luotu vedestä ja veden kautta. 2.Piet.2:5.

Kolmantena päivänä Jumala loi kaikki vihannan ruohon kasvit, siemenet ja maa alkoi tuottaa vihantaa ruohoa, siementä, ja hedelmää lajiensa mukaan.

Neljäntenä päivänä Jumala loi valot, eli tähdet kuun ja auringon. Mikä oli se valo, joka valaisi ennen auringon luomista maailmaa, oliko se kenties itse Kris-tus?

Viidentenä päivänä Jumala loi veden elävät olennot kalat ja muut, siivekkäät linnut kunkin lajiensa mukaan. Ja Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälli-set ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet ja linnut lisääntykööt maan päällä.”

Kuudentena päivänä Jumala teki metsäeläimet ja karjaeläimet, kunkin lajiensa mukaan ja kaikki maan matelijat kunkin lajiensa mukaan. Ja Jumala näki että se oli hyvä. Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mie-heksi ja naiseksi hän loi heidät. ”Ensin Jumala loi miehen maan tomusta ja pu-halsi häneen elämän hengen ja asetti hänet paratiisiin viljelemään ja varjele-maan sitä.”

��

Jumala lupasi syödä vapaasi kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän ja pahan tiedon puusta hän kielsi ihmistä, Aadamia syömästä, sanoen: sinä päivä-nä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.

Ja sitten Herra Jumala sanoi: Ei ihmisen ole hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. "Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen ras-kaaseen uneen ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.

Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu.

Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ensimmäiset ihmiset mies ja nainen olivat nimeltän-sä Aadam ja Eeva.

Syntiinlankeemus

Syntiinlankeemus, joka tapahtui ihmiskunnan syntyhistorian alussa, on suurin onnettomuus koko ihmiskuntaa ajatellen, mikä koskaan on ihmiskunnan histo-riassa tapahtunut. Silloin koko tulevan ihmiskunnan kohtalo sinetöitiin kohta-lokkaalla tavalla. Koko ihmissuku joutui synnin, kuoleman ja Perkeleen valtaan ja matkalle kohti iankaikkista kadotusta ja eroa Jumalasta. Jumalan tuomio lan-kesi ihmiskunnan päälle, ja ihmissuku joutui Jumalan vihan alle.

Ihmissuku menetti oikeuden olla Jumalan kuvan kaltainen ja turmeltui Saatanan kuvan kaltaisuuteen. Ihminen, joka luotiin Jumalan kuvaksi, menetti sen van-hurskauden, jollaiseksi Jumala alkuaan ihmisen loi. Ihminen ei enää voinut olla Jumalansa yhteydessä, vaan hänen täytyi lähteä karkotettuna siitä Paratiisista, jossa Jumala tahtoi Aadamin ja Evan olevan hänen luotuinaan ja hänen yh-teydessään.

Syntiinlankeemuskertomus

”Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli teh-nyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’ Älkää syökö kai-kista paratiisin puista?’” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ” Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on kes-kellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’ Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.”

Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”.

��

Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa ja hänkin söi.

Silloin aukenivat heidän molempain silmänsä ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunanpuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden se-kaan.

Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”MISSÄ OLET?”

Hän vastasi: Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin”.

Ja hän sanoi: ” Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä? ”

Mies vastasi: Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin”.

Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ” Käär-me petti minut, ja minä söin”.

Niin Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikki-en karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa.

Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen sie-menensä välille; se on rikki polkeva sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kanta-päähän.”

Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla si-nun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva”.

Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kiel-sin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’ niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi.

Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itsesi siitä koko elinaikasi;

orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen,

��

sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman”.

Ja mies antoi vaimolleen nimen Eva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä.

Ja Herra Jumala sanoi: ”Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja eläisi iankaikkisesti!” Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit, ynnä välkky-vän, ja leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä” 1.Moos.3:-24

”Vanha Aadam ei ole näet mitään muuta kuin sitä, mikä löytyy meistä itses-tämme ja ilmenee meissä pahana taipumuksena kiivauteen, vihaan, epäpuhtau-teen, kunnianhimoon, ylpeyteen ja muuhun vastaavaan. Sillä tällainen häijy vihollinen on meissä Aadamin perintöä ja synnynnäisenä äidin kohdusta saak-ka. Tästä taas ovat seurauksena kaikenlaiset pahuuden työt: tapot, avionrikok-set, ryöstöt ja monet muut Jumalan käskyn rikkomukset. Mitään ei siis tapahdu ilman tottelemattomuutta Jumalan tahtoa vastaan.” Luther

Tuhoisa syntiinlankeemus

Kaikkeuden Herra! Näen ympärilläni paljon kurjuutta. Tuhon voimat riepovat ihmisparkoja. Monet sodat, taudit, köyhyys ja kurjuus todistavat että ihminen on vajonnut pohjattomaan pimeyteen.Raamattusi ilmaisee, että on tapahtunut syntiinlankeemus josta kaikki olemme osalliset. Maailma vajoaa tuhoaan kohti ja monet ihmiset, kulkevat vielä ilman tietoa sinun pelastussuunnitelmastasi. Lähetä siis evankeliumisi kaikkeen maailmaan, ja pelasta ihmiskuntamme va-joamasta ikuiseen pimeyteen. Kaikkivaltias ja kaikkivoipa Pyhä Jumalamme, nosta pyhä nimesi, kunniasi, sanasi ja voimasi tämän maailman ruhtinasta Pa-holaista vastaan ja pelasta kansasi! Herätä sanasi kautta pelastuksen kaipuu sekä Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja hänen ristintyönsä kautta elävä usko ja rakkaus, sekä toivo iankaikkisesta tulevaisuudesta kaikille ihmisille, sillä sinä Kristus olet totisesti maailman Vapahtaja. Ylistys, kunnia ja kiitos Poikasi työs-tä, sinulle Jumalallemme, nimessäsi Amen.

��

Jumalan yleinen ilmoitus

Elämämme kallein asia

Jumalan loi ihmisen yhteyteensä ja ihminen on tarkoitettu elämään ainaisesti Jumalan yhteydessä, siksi ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa, se on hänen luonnollinen alkuperäinen olotilansa. Ihmiselle pelastuminen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, sekä Vapahtajan tunteminen ja Jumalan lapseksi pääse-minen on ihmiselämän kallein asia. Se on ainut asia josta riippuu meidän iäi-syyskohtalomme ja elämämme sisältö. ”Kuinka kallis onkaan sinun armosi Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa” (Ps.36:8).

Jumalan lapseksi pääsemisestä riippuu ajallinenkin onni. Ilman uskoa Jumalaan ihminen vaeltaa turvattomana syyllisyyttä tuntien ja epätoivoisena tulevaisuu-desta, sen sijaan kristityn tulevaisuuden toivo on valoisa. Kristityn toivo perus-tuu järkähtämättömään Jumalan sanaan, sen syntistä ihmistä koskevasta pelas-tusilmoituksesta, Jumalan armosta ja iankaikkisesta elämästä Kristuksen täh-den. Pelastus Jeesuksessa on Jumalan rakkauden suunnitelma ihmiskuntaa koh-taan, Jeesus on tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka Häneen us-koo, jäisi pimeyteen.

”Sinä (Jumala) suot hänelle onnen ja siunauksen” (Ps.21.4). ”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä” (Ps.73.28). ”Herran silmä valvoo niitä, jotka pelkäävät häntä ja panevat toivonsa hänen armoonsa. ( Vk. laupeuteensa).”


Matt.16:26: Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?

Job.22:21: Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen.

Joh.10:10: Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

Gal. 4:5. Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta synty-neen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lainalaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.

Salattu Jumala

Jumalan olemus on verhottu salaisuuteen ja Jumalan sana ilmaisee Jumalalla olevan moninaisia ominaisuuksia, kuten pyhyys, vanhurskaus, totuus, kaikkien tuomaruus, peljättävyys, kaikkivaltius, käsittämättömyys, selittämättömyys,

��

voimallisuus, kunnia, kirkkaus, valta, väkevyys, armollisuus, laupeus, rakkaus jne. Jumala on salattu, Pyhä! Pyhä! Pyhä!, Kolmiyhteinen Jumala. Jumala tah-too kuitenkin ilmoittaa itsensä meille. Jumala puhuu ihmiselle monella tavalla. Hän puhuu meille luonnossa, kansojen kohtaloissa, oman elämämme vaiheissa ja omassatunnossa. Aivan erityisesti hän ilmoittaa itsensä Raamatussa ja seura-kunnassa. Synnin tähden emme voi päästä Jumalan tuntemiseen kuin Jeesus Tietä. ”Sillä Jumala on kuluttavainen (kuin) tuli. Hän yksin on kuolematon, joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä. 1 Tim.6:16. Jumalan salatusta olemuksesta kertoo par-haiten Siinain vuoren tapahtumat Vanhassa Testamentissa ja kymmenen käskyä 2.Moos.19-20. Jumala on vanhurskas ja pyhä.. Totisesti, sinä olet salattu Juma-la, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja. Jes.45:15

Jumala on Pyhä, mutta Kristuksessa ja hänen kauttansa voimme nähdä Taivaal-lisen Isän rakastavan meitä. Jumala on tullut luoksemme Kristuksessa. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” 2.Kor.5:19. Kristuksen syntymä merkitsi muutosta Jumalan olemistapaan niin radikaalisti, että Luther sanoo: muuta Jumalaa ei olekaan.

”Jumala asuu valkeudessa, johon yksikään ei voi tulla. Meidän ja Jumalan vä-lillä on ehdoton ja yli ymmärryksen käyvä välimatka, joka erottaa luomakun-nan sen Luojasta. Jumala on ennalta valinnut ne jotka pelastuvat.

Tämä on Jumala, joka vaatii meidät tilille ja vastuuseen siitä, mitä emme voi täyttää, Jumala, joka esittää meille kysymyksen, johon emme kykene antamaan vastausta. Hän on Jumala, joka loi meidät hyvään, eikä kuitenkaan anna meille muuta mahdollisuutta kuin tehdä pahaa – hän on salattu Jumala (Deus abso-conditus) Hän on ehdottoman valinnan eli predestinaation Jumala.

Tämä Jumala paaduttaa Faaraon sydämen, vihaa Eesauta ennen kuin hän on syntynytkään, hän on savenvalaja, joka valaa astioita, joita kauhistumme – joka julmassa kirkkaudessaan ja kunniassaan jylisee heille ukkosen äänellä: ”Syy on sinun!”

Ja sittenkin, niin valtavaa kuin salatun Jumalan pelottava todellisuus onkin, on vielä jotakin valtavampaa, joka voittaa sydämen vielä täydellisemmin ja ulottuu entistäkin kauemmas ihmisen ajatuskyvyn yläpuolelle:

Salattu Jumala on ilmoittanut itsensä. Hän on astunut esiin siitä syvästä pi-meydestä, jonka taakse meidän silmiltämme kätkeytyy se valkeus, johon kukaan ei voi tulla. Hän on tullut meidän luoksemme sen yli ymmärryksen käyvän kui-lun yli, joka erottaa Luojan langenneesta luomakunnasta, ja ilmaissut itsensä meille.

��

”Tahdotko tietää hänen nimensä.” Hän on Jeesus Kristus, Herra Sebaot. Muuta Jumalaa ei olekaan. Hän ei ole tullut luoksemme vieraana vaan vel-jenämme.”’ Herman Sasse. ”Olen Luterilainen” Lutherin opin mukaan


Hebr.1:1-3: Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maa-ilman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen syn-neistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.

5. Moos.29:29. Se mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat. Luonto, elämän vaiheet, kansojen kohtalot, omatunto Kun näemme koneen, tiedämme, että joku on sen suunnitellut ja tehnyt. Mitä monimutkaisempi ja kalliimpi kone on, sitä viisaampi ja taitavampi on sen teki-jä. Luonto ja suunnaton maailmankaikkeus julistavat voimakasta kieltään: tällä kaikella täytyy olla tekijänsä. Suunnaton voima ja erinomainen viisaus täytyy olla kaiken tämän työmestari ja tekijä. Maailma ei ole voinut syntyä itsestään. Raamattu kertoo Psalmissa 139:13-16: että Jumala on luonut ihmisen ihmeelli-sellä ja persoonallisella tavalla. Raamattu kertoo myös sen että Jumala tietää kaiken elämästämme. Jumala on ilmaissut tahtonsa laissa, jossa hän puhuu ih-miselle siitä, mikä on Hänen vanhurskas tahtonsa, evankeliumissa ja Kristuk-sessa Jeesuksessa toteutuu Jumalan pelastussuunnitelma. Jumalan laki tahtoo suojella Jumalan luomaa elämää ja kaikkea mikä siinä on pyhää ja kallista. Jos ihminen rikkoo Jumalan lakia, hän tuottaa vahingon elämälleen, jos hän noudattaa käskyjä, hän saa siitä siunauksen. Ihmisen elämää hallitsee kylvämisen ja niittämisen laki; mitä ihminen kylvää, sitä Hän niittää. Mutta Jumalan tahtoa emme voi tuntea jos evankeliumi Kristuksesta ei saa va-laista meitä, sillä laki jää meiltä aina täyttämättä eikä Jumalan laki anna riittä-vää tietoa meille Jumalan tahdosta. Sillä laista on tullut meille kasvattaja Kris-tukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Kaitselmuksessaan Jumala huolehtii kaikista ihmisistä, ja ohjaa suvereenisti kaikkea elämää maan päällä, Hän antaa syöjälle leivän ja kylväjälle siemenen, kasvattaa kasvit joka miehen pellolle. Jumala antaa armon ja etsikon päiviä niin kansakunnille kuin yksityi-sillekin ihmisille. Jumala teki kaiken hyväksi ja määräsi kaikki luodut palvele-maan hänen tarkoituksiaan. Ihmiselle hän antoi tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa, mutta ihmisen syntisyys teki sen, että ihminen on julmasti alista-

��

nut luomakunnan valtaansa ja turmellut sen elämää ja niin koko luomakunta huokaa ihmisen aikaan saamaa tuhoa ja häviötä ja ikävöi siitä vapauteen.

”Joka on korvan luonut, hänkö ei kuulisi? Joka on tehnyt silmän, hänkö ei näe? Joka kansoja kasvattaa, hänkö ei rankaise, hän, joka opettaa ihmi-sille tietoa. Herra tuntee ihmisen ajatukset, sillä he ovat kuin tuulen hen-käys. Onnellinen se mies, jota sinä Herra kuritat, ja jolle sinä opetat la-kiasi. Ps.94:9-12. Kääntykää minun puoleeni ja antakaa pelastaa itsenne kaikki maan ääret, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole. Jes.45:22. Muista minua Jaakob ja sinä Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Mi-nä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani, minä en unohda si-nua. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven ja syntisi kuin su-mun. Käänny minun puoleeni, sillä minä olen lunastanut sinut. Jes.44:21-22. Jesaja 6:1-7: Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja yl-häisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään. Kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot! Koko maa on täynnä hänen kunniaansa.”

Kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyt-tyi savulla. Niin minä sanoin: ” Voi minua! Minä hukun. Minulla on saas-taiset huulet ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin luokseni lensi yksi serafeista, kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Tämä on koskettanut huuliasi, sinun syntivelkasi on poistettu ja syntisi sovitettu.

Psalmi 139.

Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istuinpa minä tai nousen, sinä sen tiedät. Sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa.

Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tuttuja. Ei ole sanaa kielelläni, jota sinä et täysin tunne.

��

Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi päälleni. Sel-lainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, illan korkea, että käsittäisin sen.

Minne voisin mennä, missä sinun Henkesi ei olisi, minne paeta sinun kas-vojesi edestä? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä. Jos tekisin vuoteeni hautaan, sinä olet siellä.

Vaikka kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ää-riin, sielläkin kätesi taluttaisi minua ja sinun oikea kätesi tarttuisi mi-nuun.

Vaikka sanoisin: ”Peittäköön minut pimeys, ja valo ympärilläni tulkoon yöksi,” niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niin kuin päivä ja pimeys olisi kuin valo.

Sinä olet luonut minun sisimpäni, sinä punoit minut äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti. Sinun tekosi ovat ih-meellisiä, sen minun sieluni kyllä tietää.

Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin äitini kohdussa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Päiväni olivat määrätyt ja kirjoi-tetut kaikki sinun kirjaasi ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.

Kuinka kalliit ovatkaan minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niiden määrä! Jos haluaisin ne laskea, niitä olisi enemmän kuin hiekan jyväsiä. Minä herään ja olen vielä luonasi…

Kansojen kohtalot osoittavat, että niitäkin ohjaa Kaikkivaltias. Valtakunnat, jotka elävät synnissä, sekä hylkäävät ja torjuvat Jumalan ilmoittaman pelastuk-sen, kokevat ennen pitkää romahtamisen. Näin kävi muinaiselle Kreikalle ja Roomalle.

”Sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.” 2Sam.22:28.

Erityisesti Jumala ilmoittaa itsensä omaisuuskansansa Israelin vaiheissa.

Israelin kansan historia todistaa: On olemassa todellinen Kaikkivaltias ja ian-kaikkinen Jumala, joka vihaa syntiä, mutta tahtoo ihmisen parasta.

” Minä olen Herra teidän Jumalanne, joka olen teidät erottanut muista kan-soista.” 3. Moos.20:24.

��

”Minä rukoilin Herraa ja sanoin: Herra, Herra, älä tuhoa kansaasi ja perintö-osaasi, jonka sinä suuruudessasi vapahdit ja veit pois Egyptistä väkevällä kä-dellä.” 5. Moos.9:26.

Omantunnon toiminta kertoo osaltaan Jumalan olemassaolosta. Se on "Jumalan pieni ystävä", joka nuhtelee meitä, jos olemme tehneet väärin. Omatunto on lahjomaton. Se nuhtelee meitä väärästä, mutta ei oikeasta teosta. Omatunto muistuttaa meitä, että on Jumala, joka tietää kaiken. ”Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeita, mutta Herra tutkii sydämet. Sanl.21:2.


Ps.19:2: Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

Jes.40:26: Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.

Room.1:20: Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luo-misesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.

Snl.14:34: Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.

Joh.8:9: heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi.

Room.2:15: ”Heidän omatuntonsa myötätodistaa ja heidän ajatuksensa keske-nään syyttävät tai myös puolustavat heitä.”

Rukoilemme virran sanoin:

Sun kätes Herra voimakkaan suo olla turva Suomen maan, niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana.

Sun armos täällä meille soi, mi kallehinta olla voi, ja meille alla auringon tää synnyinseutu rakkain on.

On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on

Ja meidän polkuamme saa taas lapsemmekin taivaltaa. He kyntää kerran peltomme ja uskoo kuin me uskomme.

��

Oi Herra, käy sä siunaamaan nää rannat rakkaat synnyinmaan. Suo aina rauha suloinen ja estä sota verinen.

Sä siunaa mielet vakaiset ja hurskaat työt ja aikehet. Lyö maahan maansa pettäjät, tuo julki juonet ilkeät.

Sä turvaa maamme vapaus, sen kansalle suo viisaus. Suo armokaste maille sen ja sydämihin ihmisten.

Sä autoit valoon tämän maa kuin kedonkukan ummustaan. Sen varttua suo valossas ja hoida sitä armossas.

Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua, ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen. v.557

��

Jumala – Luoja, Isä, Kaikkivaltias

Kaikkivaltias Jumala

Jumala on Henki. Jumala on kaikkivaltias pyhä Herra, joka asuu taivaan kirk-kaudessa, mutta rakkaudessaan on samalla lähellä meitä.

Kristinoppi

Jumalan kaikkivaltius merkitsee mm. sitä, ettei mitään tapahdu hänen tietämät-tään ja sallimattaan. Hän on kaikkialla läsnä oleva, kaikki tietävä, kaikki näke-vä ja kaikki vaikuttava Jumala. Jumalan hallintavaltaan kuuluu koko luomakun-ta; pikkulintukaan ei putoa oksalta hänen sallimattaan. Kristitylle tieto Jumalan kaikkivoivasta läsnäolosta merkitse luottamusta Jumalan mahdollisuuksiin Kaikkivaltias Jumala hallitsee elämän tilanteet, olivatpa ne mitkä tahansa. Ju-malan suuruus ja hänen mittaamaton armonsa kristittyä kohtaan on riittävä pe-ruste luottaa Jumalaan, hänen kaikkivoipa rakkautensa ei sammu ja Hän varje-lee uskovansa sekä hänen elämänsä. Jumala hallitsee koko luomakuntaansa ja sanassaan hän ilmaisee meille mikä on Hänen vanhurskas tahtonsa.

Jumalalta ei koskaan puutu keinoja tarkoituksensa toteuttamiseen Hän voi käyt-tää palveluksessaan yhtä hyvin ihmisiä, luonnonvoimia kuin enkeleitäkin. Myös vastoinkäymiset ovat Kaikkivaltiaan Jumalan sallimusta

Samoin hänen kaikkivaltiudestaan kertoo viimeinen tuomio; kaikki kootaan erilaisista hautausmaista tuomioistuimen eteen. Raamattu sanoo: "Jumalalle ei mikään ole mahdotonta" (Luuk.1:37). Pahan valtojenkin on toteltava Jumalaa.

…Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunni-ansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika, ja Pyhä Henki: Isä on luoma-ton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön. Ikuinen on Isä, ikuinen on Poika ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.

Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.

Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuiten-kaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.

��

Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra…

Athansioksen tunnustus


1 Moos.17:1: Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

Ps.139:7: Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?

Apt.17:28: Sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.

Matt.1:29: Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.

Mark.4:39: Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hil-jaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.

Ilm.1:8. ”Minä olen A ja O” sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.

Room.8:28: Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaak-si, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

Ps.91. Joka korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ” Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen us-kollisuutensa on kilpi ja suojus…

Jes.45:4-7: Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut. Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne, jotta tiedettäisiin auringon noususta sen las-kemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole, minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnet-tomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.

Snl.21:1: Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo.

��

Jes.45:1-7. Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kunin-kaitten kupeilta vyöt, että ovet hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sul-keutuisi: Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kät-köistänsä, tietääksesi, että minä olen Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä Israelin Jumala.

Luoja

Aikojen alussa Jumala loi sanallaan sekä näkyväisen että näkymättömän maa-ilman. Näkymättömään maailmaan kuuluvat mm. Taivaat, taivaan sotajoukot, enkelit, serafit ja kerubit sekä kaikki edesmenneet Jumalan pyhät. Jumala loi kaiken Sanallaan. Jeesus oli mukana luomisessa. Kaikki luotiin Kristuksessa. Luominen on Jumalan ihme, samoin myös jatkuva maailman ylläpitäminen. Usko avaa ymmärryksemme käsittämään luomisen ihmeen. Ihminen on korkein ja jaloin Jumalan luomista. Raamattu kertoo meille yksinkertaisesti maailman alun tapahtumat. Jumala on Raamatun mukaisesti kaikkialla, kuten apostoli Paavali sanoo: ”Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.


1 Moos.1:1: Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

1 Moos.1:26: Ja Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme.

Jes.64:8: Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.

Kol.1:16: Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen.

Hebr.11:3: Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Juma-lan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

Apt.17:28. Hänessä (Jumalassa) me elämme, liikumme ja olemme

”Minä uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan.”

Jumala isänä

Luomistyön perusteella Jumala on kaikkien luomiensa ihmisten Isä. Kuitenkin Jumala kirkastuu Isänä vasta silloin kun ihminen on tullut tuntemaan hänen

��

armonsa ja rakkautensa. Siksi Jumala on Isä erityisellä tavalla Poikansa lunastustyön kautta.

Että voimme puhutella Jumalaa luottavaisin mielin Isäksi, sielun tarvitsee tulla kokemaan armollinen Jumala, Jeesuksessa Kristuksessa.

Jumalaa sanomme Isäksi sen tähden, että hän on kaiken luonut ja ylläpitää sen, mutta erittäin siksi, että hän Jeesuksessa Kristuksessa ottaa meidät lapsikseen.

Kristinoppi

Isä meidän, joka olet taivaissa…

On Isän sydämessä, nyt armo ikuinen, se auennut on meille, ristillä Jeesuksen. Kun yksin siihen armoon, mä aina uskallan. Niin kuljen turvallisna, kiusaksi kiusaajan. SK. 371:1


” Minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.”

Ps.100:3: Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

1 Joh.3:1-2: Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sen tähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

Room.8:15: Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

Jumala johtaa ja ylläpitää kaikki

Kaikki luodut saavat Jumalalta elatuksensa. Jumalan käsi kannattaa kaikkea olevaista.

Jumala johtaa vanhurskaudessaan ja rakkaudessaan maailman ja kansojen kohtaloita samoin kuin yksityisten ihmisten vaiheita. Maailmassa on paljon

��

kärsimystä ja tuskaa. Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Usein kärsimys on syn-nin seurausta, mutta silloinkaan se ei voi tehdä tyhjäksi Jumalan johdatusta.

Kristinoppi

Maailmassa oleva kärsimys, kuten sodat, nälänhädät ja onnettomuudet, yms. ovat ihmiskunnan lankeemuksen ja sitä seuranneen synnin aikaan saamaa, sekä turmiovaltojen työtä. Vaikka maailma on täynnä Perkeleen tekoja, Raamattu opettaa että hallintavalta ei ole silti riistäytynyt Jumalan käsistä, tässä mielessä Jumala on salattu, emmekä voi ymmärtää Jumalan aivoituksia. ”Totisesti sinä olet salattu Jumala, sinä, Israelin Vapahtaja!”

Kaikkivaltiudessaan Jumala johtaa ja hallitsee suvereenisti pelastussuunnitel-maansa, jonka hän on ennen aikojen alkua edeltä määrännyt ja valmistanut ih-miskunnan pelastamiseksi.


Jes.9:1-2. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asu-vat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; niin kuin elonaikana iloitaan, niin kuin saaliin jaossa riemui-taan.

145:15-16: Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruo-kansa ajallaan. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.

Jes.40:26: Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.

Ps.23:1: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Ps.145:17: Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teois-saan.

Jer.31:9: minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.

Jes. 40:11. Niin kuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrel-lensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.

Hoos.13:9, Se on sinun turmiosi, Israel, että olet minua vastaan, joka olen sinun apusi.

��

Jes. 45:11. Näin sanoo Herra, Israelin pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tu-levaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot

Matt.6:25-34. Sen tähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään ver-taa?

Matt.6:28:34. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo suuressa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos Jumala vaatettaa näin kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikä paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset, älkää siis murehtiko sanoen: ”Mitä me syömme? tahi mitä me juomme? tahi: Millä me itsemme vaatetamme? Sillä teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsi-kää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.

Ihminen - Jumalan kuva

Jumala loi ihmisen maan tomusta ja antoi hänelle kuolemattoman hengen. Ih-minen luotiin Jumalan kuvaksi. Ainoastaan ihminen voi kuulla Jumalan äänen, turvautua häneen, rakastaa ja palvella häntä. Vain Jumala pystyy näin halvasta materiaalista tekemään jotakin näin suunnattoman kallista. Ainoastaan ihminen on vastuussa teoistansa. Syntiinlankeemuksessa tämä Jumalan kuva turmeltui. Kristuksen lunastustyön vaikutuksesta tämä Jumalan kuva luodaan uudestaan. Kristitty saa olemuksensa Kristukselta, joka on Taivaallisen Isän ”juurikuva.” Apostoli Paavali käyttää sanontoja: ”olla Kristuksessa, Kristuksen kuvan kaltai-suus, Kristuksen muoto, Kristus teissä.” Raamattu sanoo, että me muutumme Kristuksen kuvan kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Kerran taivaassa Juma-lan kuva on ihmisessä täydellinen.


1 Moos.1:27: Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

1 Moos.2:7: Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

��

Srn.3:11: Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä.

2.Kor.3: 18 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkau-teen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.

1.Kor. 15:9. Ja niin kuin meissä on ollut maallinen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.

Omatunto

Raamatussa sydän ja omatunto tarkoittavat lähimain samaa. Omassatunnos-samme voimme kuulla Jumalan äänen. Sen toiminta on kuitenkin riippuvainen sen saamasta tiedosta. On tärkeää, että omantunnon tieto pohjautuu Raamattuun ja sen ilmoittamaan totuuteen; tällöin sen ääni on luotettava, silloin omatunto voi ohjata meitä tekemään sen mikä on oikein, silloin omatuntomme voi toimia kompassina ja suunnannäyttäjänä elämässämme.

On tärkeää, että elämme sovussa omantuntomme kanssa. On väärin ja turmiol-lista toimia tuntoaan vastaan. Omantunnon toiminta voi vääristyä mm. lainalai-suuden tai kieroutuneen ja vääränlaisen jumalasuhteen myötä, niin että ihminen kokee sairaalloista syyllisyyttä lähes kaikesta mitä hän tekee tai ajattelee, koska laki tuomitsee ja osoittaa kaikki teot saastaisiksi ja puutteellisiksi, tällöin kristit-ty tarvitsee sielunhoitoa ja ohjausta. Omatunto voi myös paatua, niin ettei se enää nuhtele synnistä ja väärästä, tällainen sieluntila on hengelliselle elämälle erittäin vaarallinen. Omantunnon paatuminen on merkki siitä, ettei syntikysy-mystä ole hoidettu oikein, tai se on merkki muusta vakavasta sielunhoidollises-ta ongelmasta.

Jeesuksen veri puhdistaa omantuntomme kaikista synneistä ja kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa sekä tuo ilon ja vapauden Kristuksessa. Syntisen vanhurskauttamisessa omantunnon elämä kokee radikaalin muutoksen. Jeesuk-sen Kristuksen veri puhdistaa oman tunnon kuolleista teoista. Kristitty saa joka päivä luottaa Jumalan lupaukseen ja omistaa Kristuksen veren puhdistuksen kaikkien syntien yli. Jumala lukee armahdetulle syntiselle ”armopalkkaa.” Pyhä Henki ohjaa kristittyä omantunnon kautta, joka Jeesuksen veressä puhdistetaan.

Omassatunnossamme puhuu Jumalan ääni. Omatunto valvoo mielialaamme ja vaatii meitä tekemään minkä tiedämme oikeaksi, mutta kieltää meitä tekemästä, minkä tiedämme vääräksi. Kristitylle Jumala on sanassaan ilmoittanut mikä on oikeaa ja mikä väärää. Omantunnon toiminta osoittaa meille, että joka hetki olemme Jumalan kasvojen edessä.

��

On väärin ja turmiollista toimia omaatuntoaan vastaan. Martti Luther Worm-sin valtiopäivillä

Kristinoppi

Omatunto ei ole kykytoimia vaan arvostella. Se arvostelee tekoja. sen varsinainen tehtävä on, kuten Pyhä Paavali sanoo:Room.2. syyttää, puo-lustaa, osoittaa syylliseksi tai syyttömäksi, sekä saattaa turvalliselle mie-lelle. Näin ollen omatunnon tehtävä on; ei tehdä, vaan osoittaa teot ja tehtävät, jotka saattavat sen syylliseksi tai puhtaaksi Jumalan edessä. M. Luther

Raamatun todistuksia 1.Joh.18:21. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hä-nen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.

Snl.28:14: Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydä-mensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

Apt.23:1: Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti.

Apt.24:16: Sen tähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaa-maton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.

1 Tim.1:19: säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.

Ilm.20:13: Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

”Hän pyyhki pois sen (lain) kirjoituksen meidän tieltämme joka oli meitä vas-taan ja naulitsi sen ristiin.”

Job. 14:4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään

Ps.51.16. Päästä minut verivioista, Jumala.

��

2.Moos. 12:13 Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olet-te; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne…

Heb.9:14. Kuinka paljon enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikki-sen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa.

Ihminen ja luonto

Jumala loi alussa kaiken hyväksi. Hän loi sopusuhtaisen, harmonisen maail-man, jossa sen kaikilla osilla on oma tärkeä tehtävänsä. Ihmiselle hän antoi tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa. Hänestä tuli aivan erikoisessa mie-lessä Jumalan "taloudenhoitaja". Ihminen on hoitanut tätä tehtäväänsä huonosti; ennen pitkää olemme katastrofin partaalla.

Jumalan kunnia ilmestyy hänen luomakunnassaan. Raamattu sanoo, että koko luomakunta huokaa syntiinlankeemuksen aikaan saamaa orjuutta sekä turme-lusta ja on synnytyskivuissa. Luomakunta hartaasti ikävöiden odottaa Jumalan lasten ilmestymistä hamaan Kristuksen tulemisen päivään. Silloin luomakunta-kin Jumalan lasten kanssa Kristuksen lunastuksen kautta tulee vapautetuksi kahleistansa.


1 Moos.2:15: Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.

Ps.8:6-7: Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle. ”Luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.”

��

Erityinen ilmoitus – Pyhä Raamattu

Koko Raamattu on Jumalan sanaa

Raamattu on Kreikaksi Biblia, joka tarkoittaa kirjoja. Raamattu koostuu 66 kirjasta joista 39 on Vanhassa Testamentissa. Ne ovat syntyneet Israelin kansan historiallisesta vaiheesta, jossa Jumala on ollut Israelin kansan kanssa. Raamat-tu jakautuu Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin. Vanha Testamentti kertoo Israe-lin historian vaiheista ja Jumalan ilmoituksesta Israelin kansalle.

Vanhan Testamentin liitossa, joka perustuu kymmeneen käskyyn, Jumala il-moitti itsensä Israelin kansalle. Vanhassa Testamentissa puhutaan Jeesuksesta Kristuksesta peitetysti, lupauksina jotka toteutuivat Uudessa Testamentissa. Vanhassa Testamentissa profeetallisesti ennustetaan tulevasta Messiaasta, Kris-tuksesta. Ajan täyttyessä Kristus syntyi ihmiseksi, jota Vanhan Testamentin profeetat ja patriarkat odottivat tulevaksi.

Uudessa Testamentissa Kristus on ilmestynyt ja evankeliumit kertovat hänestä. Lisäksi Uusi testamentti sisältää kristinuskon sanomaan liittyvää pelastavaa sanomaa ja seurakunnallista opetusta siitä, kuinka Kristuksen seurakunnan tulee oppia tuntemaan Jumala ja vaeltamaan Kristuksen opetuslapsina. Israelin kan-san kautta Raamatun pelastussanoma on tullut koko maailmaa varten.

Raamattu on ainoa kirja, jossa Jumala on ilmaissut yksityistä ihmistä ja koko maailmaa koskevan pelastussuunnitelmansa. Raamattu voidaan jakaa eritavoin: mm. Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin, jumaluusopillisesti lakiin ja evanke-liumiin, lupaukseen Kristuksesta Vanhassa Testamentissa ja täyttymykseen Kristuksen syntymisestä alkaen Uudessa Testamentissa. Raamatun sisältö voi-daan jakaa lain julistukseen, jossa Pyhä Henki saarnaa kaikille parannusta ja kääntymystä synnistä sitten evankeliumiin, jossa Pyhä Henki jakaa armoa kai-kille vastaanotettavaksi ja pelastukseen sisälle pääsemiseksi. Raamattu ei ole vain oppikirja, vaan se on myös elämän kirja, uskalias mutta totuuden mukai-nen on se väite, että jokaisen ihmisen harharetki ja vaellus sekä ohjeet sieltä elämän tielle, löytyy pyhästä Raamatusta. Raamattu on meidän vaellusopas, kartta, kompassi, ohje, sääntö, normi, apu ja pelastus, tie, totuus ja elämä, itse Kristus. Jumalan sana on jalkaimme lamppu ja valo meidän tiellämme.

Raamatun erehtymättömyys

Raamatun erehtymättömyys perustuu siihen, ettei se ole kirjoittajiensa itsensä: Paavalin, Pietarin eikä muiden apostolien ja profeettojen tekemä kirja. Raama-tun tekijänoikeudet ovat Kaikkivaltiaalla Jumalalla, joka on yliluonnollisella tavalla antanut eri ihmisten kautta sanansa ja tahtonsa tiedoksi. Raamattu on syntynyt Jumalan Pyhän Hengen antamasta yliluonnollisesta ilmoituksesta sekä

��

historiallisista epäämättömistä tositapahtumista ja todistuksista. Raamattu ei kuitenkaan ole pelkkä kirjaimin kirjoitettu erehtymätön Jumalan oppi ja dogma-tiikan lähde, vaan se on myös elävä sana, inspiroiva, henkäyttävä, elämää anta-va luova sana. Raamattu on myös Jumalan armonväline jonka keskeisin sanoma on sanoma Kristuksesta, evankeliumista ja Kristuksen armosta, Luther sanoo että opinkohta vanhurskauttamisesta on koko Raamatun avain. Raamattu on yhtä aikaa jumalallinen ja inhimillinen, ihmisten kautta annettu muta Pyhän Hengen inspiroima Jumalan ilmoitus totuus. Pelastushistoriallisesti Raamattu on päättynyt Jumalan ilmoitus, se on teologisesti kuitenkin tyhjentymätön läh-de, eikä kukaan ole sitä täysin kyennyt loppuun asti selittämään ja ymmärtä-mään kaikkia sen ihmisviisaudelta salattuja Jumalan opetuksia ja profetioita. Kuitenkin yksinkertaisuudessaan se ilmoittaa meille selkeästi sanoman Kristuk-sesta ja pelastuksemme evankeliumin Jumalan armosta, jonka jokainen voi Raamatusta lukea ja ottaa vastaan.

Raamatusta on olemassa lukemattomia erilaisia tulkintoja, jotkut ovat lähempä-nä totuutta, jotkut perustuvat ihmisviisauteen. Raamattu on perusta, jonka avul-la tulee pyrkiä selvittämään ja arvioimaan kaikkea sen tulkintaa, Raamattua on tulkittava Raamatulla. Erilaiset tunnustukset on myös alistettava Raamatun ar-vioitavaksi. Raamatun kokonaisuutta on kuitenkin etsittävä Kristuksesta käsin.

Jos Raamatun oppi sen erehtymättömyydestä hyljätään, silloin Jumalan sana raukeaisi tyhjiin ja koko kristillisen kirkon sanoma valuisi hiekkaan ja sortuisi, tämä on kuitenkin mahdotonta. Me tunnustamme: Raamattu on kaikessa inhi-millisyydessäänkin jumalallisen erehtymätön. Raamattua on osittain ymmärret-tävä myös traditiosta käsin. Raamattu elää kirkossa ja kirkko Raamatussa. Meille on myös tärkeää se, miten kirkko vanhastaan ja kirkkoisät ovat Raamat-tua tulkinneet. Myös evankelis-luterilaisella kirkolla on tunnustusteologinen oppi-isien ja kirkon traditio, jonka kriteerinä luterilainen kirkko pitää Raamat-tua ja luterilaista tunnustusta.

Raamatun todistuksia:

Ps.12:7.Herran sanat ovat selkeitä sanoja.

Ps. 119:130.Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinker-taiselle ymmärrystä.”

Ps.18:31. ”Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.”

Sanl.30:5. Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

Ps.119: 105. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

��

Ps.119:89. Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.

Ps. 119:105 Sinun sanasi on hyvin koeteltu.

Heb.4:12-14. Jumalan sana on elävä ja voimallinen, terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nive-let ja ytimet, ollen sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.

Raamatun sanoma

Raamattu on pelastusilmoituksen kirja. Sieltä saa monia hyödyllisiä tietoja elä-män eri alueilta. Mutta pelastusilmoitus kulkee punaisena lankana Raamatun ensimmäisiltä lehdiltä Ilmestyskirjaan saakka. Raamatun jokaisesta jakeesta kulkee polku Kristuksen tykö. Raamattu on "Kristus -albumi". Kaikilta sen lehdiltä on löydettävissä Kristuksen kuva. Kristus on Raamatun tarkoitus, Kris-tus on Raamatun Herra ja Kuningas. Sana Jumalassa oli ennen kirkkoa, siten sana ei saa voimaa kirkolta vaan kirkko sanalta. Vaikka sana annettiin kirkon kautta, Sana itse asiassa oli jo Jumalan tykönä ennen kirkkoa, ennen kuin se ilmoitettiin ihmisille Ps.119:89. Jumalan sana ilmoitettiin ihmisille Pyhän Hen-gen johtamina eri ihmisten kautta, siten Raamattu saa voimansa elävältä Juma-lalta, koska se on Jumalan Hengen inspiroima totuusilmoitus.

Luuk.24:27: Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu

Johdantoa Raamattuun

Raamatun nimi Kreikaksi on Biblia. Tämä merkitsee kirjoja. Ja se tarkoittaa, että Raamattu on ”kirjojen kirja”, eli kaikista kirjoista tärkein.

Vanha Testamentti sisältää 39 kirjaa ja Uusi Testamentti 27. Alkuaan Vanhan Testamentin kirjat kirjoitettiin todennäköisesti eläintennahoille ja Uuden Tes-tamentin papyruslehdille tai hienoille pergamentille. Voidakseen sopivasti lu-kea ja säilyttää tällaisia kirjoituksia, laitettiin ne käärön muotoon. Kirjojen si-jasta käytettiin siis siihen aikaan oikeastaan vain kääröjä.

Raamatun eri kirjat ovat syntyneet pitkän, toista vuosituhatta kestäneen ajan kuluessa. Pyhät Jumalan miehet ovat ne kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuk-sen alaisena. Ihmeellisiä vaiheita ne ovat saaneet kestää. Monet niistä ovat ol-leet pitkällisen vankeuden ja tuhansien sotien todistajina. Ja kuitenkin ne ovat katoamattomina säilyneet sukupolvesta sukupolveen. Herra on niistä huolta pitänyt.

Palatessaan Babylonin maanpakolaisuudesta viidennen vuosisadan keski-vaiheilla enne Kristusta pappi Esra toi Jerusalemiin, Juudan kansan pyhään

��

kaupunkiin 5 Mooseksen kirjaa mukanaan. Ja tämä osa Raamatusta oli ensin seurakunnan ainoana kirjana. Siinä oli kerrottu ihmiskunnan alkuvaiheista, al-kaen ensimmäisestä ihmisestä paratiisissa aina suuren kansanjohtajan ja profee-tan Mooseksen kuolemaan ja Kanaanin maan valloitukseen asti.

Näissä kirjoissa oli myös kirjoitettuna Jumalan pyhä laki ja jumalanpalvelusta koskevat säädökset.

parin vuosisadan kuluttua ruvettiin Mooseksen kirjojen rinnalla yleisesti käyt-tämään myöskin toista kirjakokoelmaa, johon kuului neljä historiallista kirjaa: Joosuan, Tuomarien, Samuelin ja Kuningasten kirjat, sekä profeetalliset kirjat: Esaias, Jeremia, Hesekiel ja kaksitoista pientä profeettaa.

Kuta suuremmaksi kansan ahdistus tuli, sitä rakkaammaksi nämä kirjat kävivät. Lukiessaan historiallisissa kirjoissa valtakunnan entisestä loistoajasta sekä myös siitä, miten kansa itse omien syntiensä tähden oli menettänyt onnensa, rupesi se yhä palavammin kaipaamaan uutta aikaa. Ja nähdessään, miten Herran pyhäin profeettain ennustukset olivat käyneet toteen, uskoivat he, että vielä voisi koittaa uusi, ihana Daavidin ja Salomonin aikakausi, jos vaan kansa totte-lisi käskyjä.

Seurakunnan jumalanpalveluksissa laulettiin silloin niitä ihania psalmeja, jotka vielä ovat säilyneet Raamatussamme psalmien nimellä. Psalmit oli Israelin virsi – ja rukouskirja.

Muutamissa psalmeissa puhutaan jo selvästi odotetusta Vapahtajasta. Sellaisia ovat esim. Ps.2, 22, ja 110. Toisissa huokuu äärettömän syvä katumus. Lue esim. ps.32 ja 51, Ja toiset soivat täyteläisintä kiitosta ja ylistystä Jumalalle. Tähän ryhmään kuuluvat mm. Ps.113 –118.

Ihanaa runoutta sisältävät paitsi Psalmit, myöskin syvämietteinen Jobin kirja, Sananlaskut, Saarnaaja, Korkeaveisu ja Valitusvirret.

Nämä kirjat sekä Ruthin kirja, joka sisältää tuomarien aikaan kuuluvan kerto-muksen ja Esterin kirja, joka kertoo, miten Persiaan jääneet juutalaiset Esterin ja hänen kasvatusisänsä kautta pelastuivat eräästä verilöylystä, ja Daniel – pro-feetan kirja otettiin kolmantena pyhänä kirjakokoelmana Raamattuun.

Viimeiseksi tulivat siihen Esran ja Nehemian kirjat, jotka kertovat maan-pakolaisten kotiinpaluusta, temppelin uudestaan rakentamisesta ja muutenkin seurakunnan uudistamisesta, ja Aikakirjat, jotka muun muassa käsittelevät Daavidin ja Salomonin historiaa.

Näin tuli siis Vanhaan Testamenttiin kulumaan seuraavat kirjat:

��

5 Mooseksen kirjaa, Joosuan kirja, Tuomarien kirja, Ruuthin kirja 2 Sa-muelin kirjaa, 2 Kuningastenkirjaa, 2 Aikakirjaa, Esran kirja, Nehemian kirja, Esterin kirja, Jobin kirja, Psalmit, Salomonin Sananlaskut, Salomo-nin Saarnaaja, Salomonin Korkeaveisu, sekä profeettain kirjat: Esaias, Jeremias, Jeremian valitusvirret, Hesekiel, Daniel, Hoosea, Jooel, Aamos, Obadja, Joona, Miika, Naahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja, Ma-lakia.

Koko Vanhan Testamentin syvin tarkoitus on osoittaa meille, miten Jumala esikuvien tavoin ja armolupauksien kautta valmisti ihmiskuntaa vastaanot-tamaan Messiasta.

Uudessa Testamentissa saamme sitten nähdä kaikkien esikuvien ja armolu-pausten täyttyneen Jeesuksessa Kristuksessa.

Ensimmäisillä kristityillä ei ollut muuta kirjoitettua Raamattua kuin Vanha Tes-tamentti. evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta, levitettiin ensin vaan saarnojen ja tuttavallisen puhuttelun kautta.

Jottei kuitenkaan tämä, kaikista perinnöistä kallein, jäisi vain ihmisten muistin varaan, tahdottiin myöskin kirjallisesti esittää Herran sanoja ja tekoja.

Näin saimme Raamatussa olevat evankeliumit. Ensimmäisen evankeliumin kirjoittaja, Matteus, oli ennen ollut roomalainen tullivirkamies, publikaani.

Evankelista Markus oli apostoli Paavalin ja Pietarin läheinen tuttava. Hän otti osaa Paavalin ensimmäiseen lähetysmatkaan.

Luukas, joka on kirjoittanut kolmannen evankeliumin, oli ammatiltaan lääkäri, mutta liittyi hyvin läheisesti Paavaliin. Hänkin seurasi Paavalia lähetysmatkoil-la, ja sen tähden hän myös Apostolien teoissa on voinut niin tarkkaan kuvata kristinuskon leviämistä suuren pakanainapostolin (Paavalin) kautta.

Johannes oli kalastaja ja hänen veljensä Jaakobin kanssa ruvennut Johannes Kastajan opetuslapseksi. Kuultuaan opettajansa todistusta Jeesuksesta Gen-nesaretin järven rannalla, alkoivat he seurata Vapahtajaa. ja he tulivat siinä määrin Jeesuksen uskotuiksi, että he yhdessä Pietarin kanssa saivat olla Herran kanssa kirkastusvuorella ja Getsemanen yrttitarhassa. ja Johanneksesta kerro-taan, että hän oli ”se, jota Jeesus rakasti” ja joka aterioitaessa sai nojautua Jee-suksen rintaa vastaan. Hän oli myös ainoa opetuslapsi, joka seurasi Mestariansa aina Golgatan ristille asti. Hänen huostaansahan Jeesus myös uskoi oman äitin-sä. Ja juuri tämä opetuslapsi on kirjoittanut Johanneksen evankeliumin.

Evankeliumeissa me saamme tutustua Vapahtajan elämään ja hänen omiin sa-noihinsa, ja se on tietysti kaikkein tärkein. Mutta äärettömän kallisarvoista on

��

myös saada lukea siitä evankeliumin julistuksesta, jonka Herramme opetuslap-set ovat seurakunnalleen ja ystävilleen omistaneet. Ja tästä kertovat Uuden Tes-tamentin kirjeet.

Useimmat kirjeet on kirjoittanut mies, joka ennen oli ollut niin kiivas seu-rakunnan vainooja, että hän olisi tahtonut tappaa kaikki kristityt. Mutta Jumalan ihmeellisen johdatuksen kautta hän kääntyi, niin että saattoi sanoa: ”Mikä mi-nulle oli voitto, sen minä ole Kristuksen tähden lukenut tappioksi.” (Filipp.3.7).

Se oli Paavali, joka kristityksi tultuaan itse joutui vainon alaiseksi ja sellaisena siirtyi paikkakunnasta paikkakuntaan Herran evankeliumia levittäen ja uusia seurakuntia perustaen.

Näille hän sitten hengellisen elämän ylläpitämiseksi kirjoitti kirjeitä. Ja kun jokin seurakunta oli lukenut saamansa kirjeen, lähetti se sen toiselle seura-kunnalle. Sillä tavoin useimmat seurakunnat saivat tutustua Paavalin kirjei-siin.

Roomalaiskirje on Paavalin kirjeistä ensimmäinen ja siinä apostoli onkin esit-tänyt autuuden opin pääkohdat.

Korinttolaiskirjeessä saamme lukea miten Herran työntekijä suuren maail-mankaupungin seurakunnalle julistaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Va-pahtajaa.

Farisealaismielisiä juutalaisia ei tällainen saarna miellyttänyt. Erittäinkin Gala-tiassa he koettivat houkutella nuoria kristittyjä juutalaisen lain orjuuteen. Suo-jellakseen Galatian seurakuntia tällaisilta pahoilta yrityksiltä Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeensä.

Kirjeet Efesolaisille, Kolossalaisille ja Filemonille kirjoitettiin Paavalin olles-sa vankina.

Filippiläiskirjeestä näemme, miten syvästi Paavali rakasti seurakuntaansa.

Tessalonikalaiskirjeissä hän puhuu Herran tulemisesta ja siitä, kuinka meidän rukoillen ja työtä tehden tulee valmistua Herran suurta päivää vastaanottamaan.

Kirjeissä Timoteukselle ja Tiitukselle annetaan tärkeitä opetuksia erittäinkin sielunhoitajille.

Näitä Paavalin 13 kirjettä seuraa Uudessa Testamentissa Hebrealaiskirje. Se esittää Kristuksen ylimmäisenä pappina, jolla yksin on ”katoamaton pappeus” ja joka ”myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalaa lähes-tyvät, koskapa hän aina elää rukoillakseen heidän edestään” (Heb.7:24,25.).

��

Lukemattomille vahvistukseksi on myös tullut tämän kirjeen esitys uskon voi-masta (Luku 11), sillä siinä osoitetaan, miten moni uskon todistaja on pysynyt lujana kuolemaan asti.

Erityisen rakasta on lukea sen apostolin kirjeitä, joka itse saattoi todistaa pyhäl-lä vuorella kuulleensa taivaasta äänen: ” Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt” (2 Piet.1:17-18). Tarkatkaa miten tämä Pietari kirjoit-taa. hän, joka niin uljaasti Jeesukselle vakuutti olevansa valmis menemään vaikka kuolemaan hänen kanssaan, ja joka sitten niin katkerasti sai itkeä lan-keemustaan, hän sanoo 1 Pietarin kirjeen viidennessä luvussa: 2. Pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen; sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.”

Hän tiesi pian joutuvansa marttyyri – kuolemalla Herrastaan todistamaan, mutta tämä tieto ei häntä lannistanut, päinvastoin se kannusti häntä tarkoin käyttä-mään aikaansa. Ei se myöskään riistänyt häneltä toivoa, sillä hän odotti ”uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu.”

”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä” (1Joh.4:19). Tämä on pääsisältönä Johanneksen, rakkauden apostolin, kirjeissä.

Rakastakaamme, ei sanoilla, vaan töillä, sitä teroittaa Jaakobin kirje. tämä Jaakob, samoin kuin Juudas, joka myös on kirjoittanut lyhyen kirjeen, olivat Jeesuksen veljiä.

Viimeisiin aikoihin ja Herran tulemiseen viittaa Juudan kirje.

Mutta paljon ihmeellisemmän kuvan lopullisesta taistelusta, tuomiosta ja Karit-san voitosta antaa meille Raamatun viimeisin kirja, Johanneksen ilmestys. Siitä me näemme miten hirvittävän kamppailun jälkeen maailman mahti vih-doin viimein häviää. Jumalan suuri valkoinen valtaistuin kohoaa silmäimme eteen, ja kuolleet, suuret ja pienet, seisovat sen edessä. Ja kun kuolema ja tuo-nela on heitetty tulijärveen, jää jäljelle Jumalan pyhä kaupunki, jonka ihanuutta ei kukaan meistä vielä täysin käsitä. Mutta saman ilmestyskirjan lopussa sanotaan: ”jos joku ottaa pois jotakin tä-män profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois hänen osansa elä-män puuhun ja pyhään kaupunkiin”. Niin tärkeä on Jumalan Sana. ”

Lainaus vanhasta oppikirjasta v. 1921.

Tunnustus Raamatusta

Eri aikoina on syntynyt erilaisia tunnustuksia siitä, mitä Raamattu on, miten se on ymmärrettävä ja mikä on sen varsinainen sisältö. Nämä tunnustukset ovat olleet kristikunnalle ohjeena, jonka mukaisesti kaikkea oppia ja opetusta on

��

arvioitu ja harhakäsityksiä ja harhaoppeja torjuttu. Näistä tunnustuksista evan-kelisen kristikunnan kannalta tunnetuin on Evankelis – luterilaisen kirkon tun-nustuskirjat Evankelinen kristikunta tunnustaa yksin Raamattu periaatteen. Tä-mä ei kuitenkaan merkitse kirkon tradition hylkäämistä, myös Martti Luther vetosi vanhan kirkon oppiin esittäessään uskonpuhdistus teologiansa, hän ei varsinaisesti tuonut uutta vaan palasi vanhan kirkon oppiin ja todisti sen Raa-matusta. Esimerkiksi 200 luvulla elänyt kirkkoisä Origenes kirjoittaa että kirk-ko on saanut apostoleilta tavan kastaa lapsetkin, vaikka lapsien kaste ei mainita Raamatussa kuin yhden kerran, epäsuorasti (lupaus kasteen kautta saatavasta Pyhästä Hengestä koskee lapsiakin. Apt. 2:38-39.), sitten yleinen kastekäsky, ja muutamia kertoja perheiden jäsenten kastaminen. Tämä Origeneen tarditio vahvistaa alkukirkon sisällyttäneen näihin Raamatun kastekohtiin kaikki, myös lapset.

Kautta vuosisatojen ovat pyhät Jumalan ihmiset palanneet aina uudestaan Raa-matun sanoman alkulähteille ja halunneet tunnustaa: ”Raamattu on erehtymä-tön, kaiken kristillisen sanoman, uskon ja elämän ylin, ainoa ja oikea mittapuu, ohje, sekä ylin normi. Erilaisissa kirkon tunnustuksissa on pyritty torjumaan erilaisia Raamatun vastaisia harhakäsityksiä, joita on syntynyt kristikunnan historiassa. Tunnetuimmat niistä on kirkon ekumeeniset uskontunnustukset. Raamatunopin tunnustaminen liittyy kiinteästi alkukristilliseen aikaan, jolloin alkuseurakunta piti tärkeänä tunnustaa Herran apostoleilta saamaansa oppia. Tämän opin tunnustajina he usein joutuivat kärsimään jopa marttyyrikuoleman. Koska harhaoppeja pyrkitään tukemaan Raamatulla, on kirkon apostolinen ope-tusvirka tahtonut torjua harhaopit ja tuoda valoon oikean Raamatun sanan mer-kityksen ja tulkinnan. Yksikään Raamatun käännös alkukielestä ei ole tosin sanatarkka, mutta sanan totuus on ilmaistu kanonisissa käännöksissä siten, että Raamatun periaate ja uskollisuus alkuteksteille on mahdollisimman tarkkaan säilytetty ja jokainen voi niistä löytää totuuden Jumalasta, Hänen pelastussuun-nitemastaan, Kristuksesta ja seurakunnan opista. Siksi mikään tunnustus ei ole apostolinen jos se on selvästi ristiriitainen Jumalan sanan kanssa, tämä koskee erityisesti Raamatun alkukielisiä tekstejä, joista kaikki käännökset käännetään. Erityisesti tänä aikana, jolloin kirkon ja eri uskonsuuntien opetusvirkaan pääsee lähes kuka tahansa, ilman oppikuria, Pyhän Hengen kutsua ja Jumalan säätä-mää järjestystä, ovat vanhan kirkon todistukset tulleet meille rakkaiksi ja ar-vokkaiksi.

”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden Testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mu-kaan kaikkia oppeja on arvosteltava, niin kuin on kirjoitettuna psalmissa 119:105. ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.”

Sovinnon kaava.

��

”Jumalan tahto kaikessa siinä mikä on välttämätöntä Hänen kunniakseen, ih-misen pelastukseksi, uskoksi ja elämäksi, on joko Raamatussa selvästi esitetty-nä, tai se voidaan johtaa hyvin ja selvin perustein Raamatusta; johon ei saa koskaan lisätä mitään, olivatpa ne uusia Hengen ilmoituksia tai ihmisten peri-mätietoja. Me tunnustamme kuitenkin, että Hengen sisäinen valaisu on välttä-mätön sellaisten Sanassa ilmoitettujen asiain pelastavaksi ymmärtämiseksi.”

Westminsterin tunnustus

”Jumala on pyhän Raamatun kirjoittaja. ”Jumalallisesti ilmoitetut tosiasiat, jotka sisältyvät pyhän Raamatun tekstiin ja esitetään siinä, on kirjoitettu Pyhän Hengen inspiraation alaisina.”

”Sillä kirkko, luottaen apostolisen ajan uskoon, hyväksyy pyhinä ja kanonisina Vanhan ja Uuden Testamentin kirjat, kokonaisuudessaan ja täydellisesti, kaik-kine osineen, sillä perusteella, että koska ne on kirjoitettu Pyhän Hengen inspi-raation alaisena, Jumala on niiden kirjoittaja ja sellaisina ne on kirkolle itsel-leen annettu.”

”Tuottaakseen pyhät kirjat, Jumala valitsi tiettyjä ihmisiä, jotka koko sen ajan kun Hän käytti heitä tässä tehtävässä, käyttivät täydellisesti omia kykyjään ja voimiaan niin, että vaikka Jumala toimi heissä ja heidän kauttaan, he tosina kirjoittajina panivat tekstiin kaiken sen, mitä Hän halusi kirjoitettavaksi eikä mitään muuta.” …”Raamatun kirjat opettavat vahvasti, uskollisesti ja erheettä sen totuuden, jonka Jumala meidän pelastuksemme tähden halusi nähdä sisäl-lytettynä pyhään Raamattuun.

Katolisen kirkon katekismus

Raamatun kokonaisuus

Raamatun kirjoittajina on monia eri henkilöitä, jotka ovat eläneet eri aikoina ja toimineet eri ammateissa. Raamattu on tästä huolimatta ihmeteltävän ehyt ko-konaisuus. Sen yhteyden salaisuus on Kristus josta koko Raamattu kertoo, ja joka on sen varsinainen sisältö, sekä Jumalan Pyhä Henki, joka on ohjannut kaikkia sen kirjoittajia. Raamattu alkaa paratiisilla ja päättyy paratiisiin. Raa-matun alussa synti tuli maailmaan, lopussa se poistuu.


Ps.119:160. Sinun sanasi on kokonansa totuus:

Luuk.24:27. Hän (Jeesus) alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille (Vanhan Testamentin kirjoitukset) mitä hänestä oli sanottu kaikissa kir-joituksissa

��

Jes.1:2: Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa, sillä Herra puhuu.

Joh.17:17: Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

2 Piet.1:21: Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Ps.119:160: Sinun sanasi on kokonansa totuus.

1 Piet.2:4: Halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä mai-toa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen.

1 Tess.2:13: Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

Joh.10:35: Raamattu ei voi raueta tyhjiin.

2 Tim.3:16: Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi van-hurskaudessa (Saarnivaaran käänn.) Sanatarkka käännös: "Koko Raamattu (tai: jokainen Jumalan kirjoitus) on Jumalasta uloshenkäytetty

2.Piet.1:19. Sitä lujempi on meille profeetallinen sana. Te teette hyvin, jos pi-täydytte siihen kuin pimeässä paikassa loistavaan lamppuun, kunnes päivä val-kenee ja Kointähti koittaa teidän sydämissänne.

Raamatun lukeminen

Raamatun sanomaa on selitettävä sen omalla sanalla. Toiset kohdat tulee valais-ta toisilla. Uudesta Testamentista loistaa valo Vanhaan Testamenttiin, ja päin-vastoin. Kuuliaisuus on paras Raamatun selitysteos ja Pyhä Henki paras selittä-jä.

”Meidän tulee lukea Raamattua siten, että rukoille etsimme siitä elävää Juma-laa ja olemme kuuliaisia hänen äänellensä, kun hän puhuu meille sanassansa.” (Kristinoppi)

”Ne jotka lukevat Jumalan sanaa, saavat myös tuntea Pyhän Hengen puhuvan heille.” Luther ”Jumalan käskyissä ja asioissa emme saa noudattaa omaa viisauttamme, vaan meidän tulee ajatella näin: Jos tämä on mielestäni nurinkurista, ei siihen tosin ole muuta syytä kuin oma tyhmyyteni, joka ei voi käsittää Jumalan viisautta.” Luther

��

”Sillä tämä on Isän tahto, että voimme nähdä Kristuksen ja kuulla siitä, mitä hän haluaa puhua meille. Et siis saa liikaa mietiskellä hänen sanaansa etkä mestaroida ja arvostella sitä, vaan sinun tulee olla pelkkänä kuulijana, Silloin tuomitsee Pyhä Henki taitavasti sydämesi, niin että voit tunnustaa Jumalan sanan olevan puhdasta totuutta, jonka varaan olet valmis jättämään koko elä-mäsi. Luther

”Joka kerta kun joudut kosketuksiin Raamatun pyhien totuuksien kanssa, huo-kuu siitä pyhittävä vaikutus sielusi elämään. sinut kohotetaan toiseen hengelli-seen ilmapiiriin, joka on terveellinen ja vahvistava sisälliselle ihmisellesi, vaikket aina voikaan osoittaa, että jokin totuus on saanut otteen ajatuksiisi ja vallannut sen” O. Hallesby


1. Tim.4:16. Valvo itseäsi ja opetustasi ja ole siinä kestävä. Jos sen teet, sinä olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.

2.Tim.2:7. Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen.

Mark.12:24. Jeesus vastasi heille: Ettekö eksy siitä syystä, että ette tunne (Raamatun) kirjoituksia

1 Sam.3:9: Puhu, Herra; palvelijasi kuulee.

Jes.66:2: Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. Jaak.1:22: Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.

Raamatun tulkinta

”Pyhä Henki on selvin kirjoittaja ja puhuja taivaassa ja maan päällä. Hänen sanoillaan voi siksi olla vain yksi merkitys, joka on niiden ilmeisin merkitys. Sanomme sitä sanalliseksi, eli luonnolliseksi merkitykseksi… on … varminta ja turvallisinta pitäytyä sanoihin niiden yksinkertaisessa merkityksessä. Luther.

Kuka ikinä rohkenee antaa Raamatun sanoille merkityksen, joka eroaa niiden yksinkertaisesta merkityksestä, on velvollinen todistamaan tulkintansa edessään olevilla tekstillä tai jollakin uskonkappaleella.

Uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoittaa seuraavaa vertauskuvallisesta Raama-tun tulkinnasta: ”kavahda, kavahda, minä sanon tuota alloiosista! Se on Perke-leen naamio; sillä siitä syntyy sellainen Kristus, jonka mukaan minä en tahdo olla kristitty.”

��

”Kun isät aikaisemmin lukivat Raamattua, he sanoivat: ”’Näin sanoo Herra.”’ Nykyään teologit väittävät olevansa viisaampia kuin Jumalan apostolit. Onko sitten ihme, että ihmiset eivät heitä kuuntele.” Carl Fr. Wislöff.

Raamatun selittämisen kultainen sääntö ”Kun Raamatun yksinkertainen merkitys on selvä ja hyvä. älä etsi muuta merki-tystä; sen tähden ota jokainen sana sen esisijaisessa, tavallisessa kirjaimelli-sessa merkityksessä, elleivät välittömän tekstiyhteyden tosiasiat osoita asian olevan toisin, kun niitä tutkitaan toisten samasta asiasta puhuvien kohtien sekä itsestään selvien ja perustavien totuuksien valossa.” U. Saarnivaara ”Voiko Raamattuun luottaa”

2.Piet. 1:20-21. Ennen kaikkea tietäkää, ettei mikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Eihän mitään profetiaa ole koskaan esitettynihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä ovat saaneet Jumalalta. Evankelisen kirkon yksin Raamattu-periaatteesta

Sola Gratia, Sola Scriptura, Sola Fide: Yksin Armosta, yksin Jumalan Sanasta, yksin Uskosta Reformaation sola scriptura -periaate kritisoi tradition ja opetusviran asemaa. Kirkko ei ole erehtymätön. Senkin on alistuttava Jumalan Sanan arvioitavaksi. [Lutherin lausumia Raamatusta: Sanohan, jos kykenet, millä kriteereillä riitakysymys ratkaistaan, jos isien sitä koskevat lausumat ovat keskenään ristiriitaisia? Silloin ratkaisun täytyy tapah-tua Raamatun perusteella, mikä on mahdotonta, ellemme anna Raamatulle sitä ensimmäistä sijaa kaikessa, mikä tavallisesti annetaan isille; se on, että Raamat-tu on itse itsessään mitä varmin, helppotajuisin, selvin, itse itseään tulkitseva, kaikkien ihmisten kaikkien väitteiden koettelija, joka tuomitsee ja valaisee, niin kuin on kirjoitettu Psalmissa 119 ... Tässä Henki opettaa selvästi, että valo ja ymmärrys saadaan yksin Jumalan sanasta, niin kuin avoimesta ovesta tai en-simmäisestä prinsiipistä, josta on aloitettava, jotta päästäisiin valoon ja ymmär-rykseen. (WA 7, 97:19-35) Oikea koetinkivi kaikkien kirjojen arvosteluun on se, että katsotaan, ajaako se Kristusta vaiko ei ... Se mikä ei opeta Kristusta, se ei ole apostolista, vaikka Pietari tai Paavali niin opettaisi. Ja päinvastoin, se mikä saarnaa Kristusta, se on

��

apostolista, vaikka sen tekisi Juudas, Hannas, Pilatus tai Herodes.” (WA DB 7, 384:25-32). Raamattua ei pidä ymmärtää Kristusta vastaan, vaan hänen puolestaan, eli sen on viitattava Kristukseen, tai muuten sitä ei saa pitää Raamattuna ollenkaan. (WA 39I, 47: 3-4). Toiseksi sinun tulee mietiskellä, se on: ei vain sydämessäsi, vaan myöskin ulkonaisesti tulee sinun suullista puhetta ja kirjassa olevaa kirjaimellista sanaa (buchstabische wort im Buch) kerrata, vatvoa ja verrata (reiben), lukea ja uu-delleen lukea, uutterasti tehden havaintoja ja pohtien, mitä Pyhä Henki sillä tarkoittaa. Ja varo kyllästymästä tai ajattelemasta, että riittää, kun olet sen ker-ran tai kahdesti lukenut, kuullut tai sanonut ja että ymmärrät kaiken pohjiaan myöten, sillä näin ei milloinkaan synny merkittävää jumaluusoppinutta, vaan he ovat kuin varhaiset hedelmät, jotka putovat jo ennen kuin ovat edes puolikyp-siä. (WA 50, 659:22-29; Valitut teokset II, 5). ”Pyhä Raamattu on meidän aikamme Kirkolle kristillisen opin ainoa lähde ja ohje Kristillinen kirkko on kyllä vanhempi kuin pyhä Raamattu, toisin sanoen van-hempi kuin Jumalan kirjoitettu sana. Moosekseen asti Jumala pani suullisesti opetetun sanansa kautta alulle Kirkon ja piti sitä yllä. Kristillisen kirkon ole-massaolo alkoi välittömästi syntiinlankeemuksen jälkeen, kun Jumala suullises-ti rangaistuaan synnin antoi ihmissuvulle suullisesti lupauksen vaimon sieme-nestä, jonka oli murskattava Perkeleen työ, toisin sanoen tehtävä tyhjäksi ih-misten syntivelka kaikkine seuraamuksineen, ja Aadam ja Eeva uskoivat en-simmäisen evankeliumin (1. Moos. 3:8 - 15). Suullisesti monin tavoin julistetun Jumalan sanan kautta Kirkko pysyi voimassa ja levisi sitä seuranneen ajan Moosekseen asti. Tässä kohden on huomattava 1. Moos. 4:26, sillä sanat: »Sii-hen aikaan ruvettiin saarnaamaan Herran nimessä» [Lutherin käännös] sisäl-tävät ilmeisesti viittauksen kokoontumiseen Jumalan sanan julistusta ja kuule-mista varten (vrt. Luther, St. L. I, 398 ss.; W.A. 42, 241). Mutta sen jälkeen kun Jumala oli valinnut sanansa kirjallisen ilmoittamisen opin lähteeksi ja ohjeeksi, oli Kirkko kunakin aikana tarkoin sidottu kirjallisesti muistiin merkittyyn Juma-lan sanaan; kenenkään ei ollut lupa kirjallisesti ilmoitettuun Jumalan sanaan mitään lisätä tai siitä mitään poistaa (Joos. 23:6; 5. Moos. 4:2). Kysymykseen, mikä saattoi olla aiheena siihen, että Jumala antoi sanansa saada suullisen julistuksen sijasta kiinteän kirjallisen muodon, ovat luterilaiset dogmaatikot vastanneet eri tavoin (vrt. esim. Baier I, 106). Mutta perimmäistä syytä tähän meidän on etsittävä sekä Jumalan tahdosta että hänen armahtavasta rakkau-destaan (2. Tim. 3:15 - 17). Raamatun kohdalla ei ole kysymys ehdottomasta välttämättömyydestä (necessitas absoluta). Vanhan liiton Kirkolle Jumalan kirjoitettu sana oli täydellinen kaanon (ohjeel-linen kirjoitusten kokoelma), johon ainoastaan Jumala ajan mittaan teki lisäyk-siä. Kristus opettaa sangen selvästi, että Vanha Testamentti oli tarkoitettu van-

��

han liiton Kirkolle täydelliseksi kaanoniksi (Joh. 5:39; Luuk. 16:29). Uuden liiton Kirkolle Jumala on profeettojen sanan lisäksi antanut uskon perustaksi apostolien sanan (Ef. 2:20; 1. Piet. 1:10 - 12). Mutta uuden liiton apostolien sanaan Jumala on täydellisesti päättänyt opinilmoituksen Kirkollensa. Kun näet Kristus ylimmäispapillisessa rukouksessaan sanoo rukoilevansa niiden edestä, jotka apostolien sanan kautta tulevat uskomaan (Joh. 17:20), hän sillä selittää apostoliensa sanan kristillisen Kirkon uskon perustaksi viimeiseen päi-vään asti, mitä Lutherkin tämän johdosta yhä uudestaan korostaa (vrt. St. L. III, 1890; W.A. 54,35). Jos kysytään, mistä uuden liiton Kirkko varmasti löytää apostolien sanan, ohjaavat apostolit itse tässä kysymyksessä meidät kirjoituksiinsa. Ensinnäkin he näet selittävät kirjallisen sanansa sisällyksen puolesta identtiseksi suullisesti julistamansa sanan kanssa. Näin esim. Johannes: »Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me teille julistamme ... ja tämän me teille kirjoitamme» (1. Joh. 1:3,4). Ja Paavali: »Pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme» (2. Tess. 2:15). Vaikkakaan ei kaikkea sitä, mitä Kristus ja apostolit ovat suullisesti opettaneet, ole kirjoitettu (Joh. 21:25), on kuitenkin apostolien kirjoitusten sisältämä opetus, ei vain runsas, vaan ylenpalttinen, koska siinä samoja asioita ei sanota vain kerran, vaan mon-ta kertaa (Fil. 3:1). Edelleen näemme, että jo apostolit erittäin jyrkästi vaativat Raamatun asettamista opin lähteeksi ja ohjeeksi. Apostolisessa kirkossa esiintyi apostolien sanan jumalallista arvovaltaa vastaan sama sarja valetietolähteitä ja valeohjeita, joka myöhemminkin, meidän aikaamme asti, on ollut kristikun-nan vitsauksena, nimittäin luuloteltu profeetallisuus tai henki, luuloteltu apos-tolinen sana tai traditio sekä luulotellut apostolien kirjeet. Näitä vastaan Paa-vali viittaa kirjoitettuun sanaansa tosi apostolisen opin varmana lähteenä ja ohjeena (1. Kor. 14:37 - 38). Tärkeä on 2. Tess. 2, missä apostoli panee kirjal-lisen opetuksensa Kristuksen tulemuksen ajasta sekä hengen että luulotellun apostolisen sanan vastapainoksi. Kristityt eivät saa antaa »minkään hengen eikä sanan eikä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen» järkyttää tai pelästyttää itseään. Jotta seurakunnat voisivat erottaa aito apostolisen kirjoi-tuksen luulotellusta, väärällä nimellä kulkevasta, Paavali kirjoittaa kirjeissään tervehdyksen omakätisesti (2. Tess. 3:17).” Lainaus: Franz Pieper Dogmatiik-ka Luterilainen kirkko tunnustaa uskon talletuksen erityisesti luterilaisissa tunnus-tuskirjoissa, luterilainen kirkko opettaa että tunnustuskirjat ovat norma norma-ta, Raamatun normista johdettu normi. Katolisen kirkon suhde traditioon Traditiolla ei tarkoiteta ajan myötä kehittyneitä myyttejä tai legendoja, perin-teiksi muodostuneita alkuperäiseen uskoon lisättyjä epäraamatullisia oppeja

��

eikä erilaisia kirkon muuttuvia tapoja tai käytäntöjä kuten pappien vaatetusta tai messun kieltä. Pyhä traditio koostuu apostolien suullisesti välittämästä ope-tuksesta, joka on annettu Pyhän Hengen ohjaamana ja suojelemana sukupol-velta toiselle meidän päiviimme saakka. Raamattu ja traditio eivät koskaan voi olla toistensa kanssa ristiriidassa, vaan yhdessä ne muodostavat ns. uskon tal-letuksen (lat.depostun fidei) eli kaiken sen, mitä apostoliseen uskoon kuuluu. Kristikunnassa ei ole juuri opillista kiistaa itse Raamatusta, sillä lähes kaikki uskontokunnat tunnustavat Raamatun erehtymättömyyden, vaan sen tulkinnas-ta, selityksestä ja selitysperiaatteesta ja kirkon tradition asemasta. Niin ikään yleiset opin kohdat, koskien Jumalan olemusta ja Kristusta ovat lähes kaikkilla yhteiset. Tästä ovat meille esimerkkinä kirkon kolme ekumeenista tunnustusta.

��

Synti, kuolema ja katoavaisuus

Ihminen ilman Jumalaa

Luonnollisessa, Aadamin lankeemuksen jälkeisessä tilassa jokainen ihminen on ilman Jumalaa. Ihmisen suhde Jumalaan, elämän lähteeseen katkesi paratiisissa syntiinlankeemuksessa. Tämä perusasia koskee erotuksetta kaikkia ihmisiä. ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” Room.3:12. Siten synti on alkuvanhurskauden puutetta, jonka seurauksena Jumalan kuva ihmisessä tur-meltui. Kasteen ja Pyhän Hengen kautta tapahtuvassa uudestisyntymisessä al-kaa ennalleen asettaminen ja Jumalan kuvan palauttaminen, tässä on apuna sa-nan ja sakramenttien sekä kristittyjen yhteyden sekä rukouskilvoituksen voima-vaikutus sekä seurakunnan opetus. Tätä varten teemme lähetystyötä kaikkialla maailmassa. (Tähän voit lukea mm. kirjan alusta Paavalin puheen Areiopa-gilla. Apt.17:22-31.)

Ihmisen vapaa tahto kykenee Aadamillisessa synnintilassakin toteuttamaan yhteiskunnallista ja luomistyöhön liittyvää vanhurskautta jopa rakastamaan omiaan ja niitä jotka heitä rakastavat, mutta se ei kykene rakastamaan Jumalaa eikä uskomaan evankeliumia, ihmisen parhaimmatkin luonnolliset pyrkimyset jäävät humanismin, filosofian ja yhteiskunnallisen valistuksen tasolle, syntiin-lankeemus oli kuin katastrofaalinen alkuräjähdys joka tuhosi jumalalliset vaiku-tukset sekä luonnon ihmiselämästä.

Syntiinlankeemus on tuonut myös harhautuneen uskonnollisuuden. Ihmiseen on jäänyt syntiinlankeemuksen jälkeen jotain jumalakaipuuta, joka tekee ihmisestä luonnostaan uskonnollisen. Luonnollinen ihminen ei ymmärrä Jumalan pelas-tustietä, se on hänelle hullutusta, sillä luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä mikä on Jumalan Hengestä, mutta luonnollisessakaan tilassa oleva ihminen ei toisaalta voi myös elää ilman jotakin jumaloitavaa kohdetta ja siltä odotettua apua, ihminen hapuilee ja etsii mutta ei löydä omin avuin, ellei Pyhä Henki kirkasta Kristuksen viitoittamaa pelastustietä.

Syntiin langenneesta luonnosta nousee myös epäjumalienpalvelus. Pakanaus-konnot ovat luopuneen ihmisen jumalanpalvelusta Jumalasta pois langenneen ihmisen hapuilua Jumalaa kohti. Pakanauskonnot ovat ihmispyrkimystä löytää yhteys Jumalaan, mutta yhdessäkään pakanauskonnossa ei ole pelastusta itses-sään. Mutta Jumala lähti itse liikkeelle pelastuksen asiassa ja ilmoitti pelastus-suunnitelmansa Jeesuksen kautta. Jumala tekee salattua työtään kristillisen kirkkonsa kautta kaikkialla, sen esirukous ja lähetystyö etenee ylimaallisten voimien varassa, vasta viimeinen tuomio paljastaa mitä satoa kirkon työ on kantanut, sillä se joka on pelastettu, ei ole myöskään kristillisen kirkon hengel-lisen olemuksen ulkopuolella, siten kirkon kautta voi kirkon ulkopuolella ta-pahtua armon ihme, joka taas puolestaan automaattisesti liittää kirkon hengelli-

��

seen olemukseen sisälle, ”Extra eccelesiam nulla salus, ("Quia salus extra eccle-siam non est".) kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta,” sillä pelastus ei ole kristillisen kirkon ulkopuolella, Kristuksen ulkopuolella. Kirkkoisä Cyprianukselta on opetus: Jolla ei ole kirkko äitinään, sillä ei voi olla Jumala isänään. Kaste on pelastukseen välttämätön, mutta ei ehdottoman välttämätön. Joskus ajateltiin kovin jyrkästi ja kastamattomia lapsia ei edes haudattu pyhään maahan eikä nimeä ollut hautakivessä, jotkut jopa ajattelivat heidän joutuvan kadotukseen. Esimerkiksi abortti on asia jonka Raamattu kieltää ja tuomitsee, mutta Kristus on lunastanut heidän sielunsa ja ruumiinsakin, Jumalan ajaton luomistyö ilmaistiin jo Pyhä kolminaisuuden luomissanoissa: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ihminen ei synny maailmaan Perkeleen lapsena vaan Jumalan kallisarvoisena luomuksena, vaikka hän kyllä syntyy paholaisen valtaan langenneen sukukunnan jäsenenä. Jumala huolehtii kyllä omalla, salatulla tavallaan kastamattomista lapsivainajista. Abortti perustuu pitkälti ateistiseen ihmiskäsitykseen, ettei ihminen ole Jumalan luoma ja iäi-syysolento, vaan on sikiönä jonkunlainen lihakimppu joka voidaan poistaa, sikiö on kuitenkin Jumalan luoma ihmistaimi, jolla on henki, sielu ja ruumis Ps.139. Valkoinen synti on taas jättää lapset kastamatta ja toivoa Jumalan pitä-vän heistä huolta muutenkin.

Pakanoiden suuri kaipaus täyttyy kun he saavat kuulla ja ottaa vastaan sovituk-sen sanoman, sillä heidän uhrimenonsa eivät ole voineet poistaa syntiä ja syyl-lisyyttä ja tuoda sovitusta Jumalan ja ihmisen välille. Paavalin puhe Areiobagil-la osoittaa, etteivät pakanuskontojen edustajat olleet hapuilemalla löytäneet kaikkia lähellä olevaa Jumalaa, siksi Paavali julisti evankeliumia Kristuksesta ja ilmoitti heille tien Jumalan yhteyteen. Oma jumalisuus on saastainen ja kel-voton Jumalan edessä.

Synti turmeli ja vei eroon – Jumala etsii Pakanauskonnot, pakanuus ja uuspakanuus kertovat karua kieltään siitä, että synti on täysin sokaissut ihmiset, eivätkä he itse löydä tietä Jumalan luo, ellei kristillinen kirkko vie heille pelastuksen sanomaa, siksi kristillinen kirkko on äiti joka synnyttää jokaisen kristityn Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi.

Syntiinlankeemus: 1 Moos.3:1-19.

”Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaik-ki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.”

��

Luonnollisessa tilassaan ihminen on vailla todellista onnea. Hän on rauhaton ja tyytymätön elämään. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luopunut Jumalasta ja langennut syntiin.

Kristinoppi


Ef.2:12: ”…että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kan-salaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maa-ilmassa.”

Jes.48:22: ”Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.”

1 Moos.6:5: Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa aino-astaan pahat.

1 Moos.8:21: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.”

Job.14:4: ”Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.”

Matt.15:19: ”Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.”

Room.3:10-12: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ym-märtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.”

Synnin alkusyy - opetus luterilaisuudessa

”Synnin alkusyystä seurakuntamme opettavat, että vaikka Jumala luo ja pitää yllä luonnon, niin synnin alkusyy on kuitenkin pahojen, nimittäin Perkeleen ja jumalattomien tahto, joka silloin, kun Jumala vetää pois apunsa, kääntyy pois Jumalasta, niin kuin Kristus sanoo: "Kun Perkele puhuu valhetta, (Joh. 8:44) niin hän puhuu omaansa (Joh. 8). ”Augsburgin tunnustus

Voi synti suuri surkea – Kristus pelastaa!

Kymmenen käskyä ilmaisee meille, kaiken mikä on otollista Jumalalle ja minkä hän kieltää, sekä mitä hän käskee. Kaikki kymmenen käskyn rikkominen on syntiä ihmisen elämässä. Luther sanoo: ”Voit olla varma siitä, että sanaa synti ei Raamatussa ymmärretä monella tavalla, vaan yhdellä ja erittäin yksinkertai-

��

sella tavalla. Äläkä salli kenenkään saada itseäsi tästä käsityksestä luopumaan. Syntiä näet ei ole mikään muu, kuin se, mikä ei ole Jumalan Sanan mukaista.”

Paavali sanoo, että lihan teot ovat ilmeiset, ne ovat haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut sen kaltaiset. Vanha Aadam ei miltään osin ole kelvollinen, ja jos ihminen jää vanhan Aadamin ja sen tekojen valtaan, hänen tiensä vie lopulta eroon Jumalasta, ja kadotukseen.

Ihmisen ei tule jäädä myöskään epäuskon synnin valtaan, vaan tulee anoa ja rukoilla sekä pyytää apua Jeesukselta Kristukselta sekä luottaa siihen, että Kris-tus, joka on kuollut syntiemme vuoksi, ja on nyt ylösnoussut, voi sekä tahtoo auttaa ja Hän kykenee ratkaisemaan syntikysymyksen ja muut elämän ongel-mat, vaikeudet ja kriisitilanteet. Kristus on tullut sitä varten että hän teki tyh-jäksi Perkeleen teot ja ristinkuolemallaan synnytti uuden yhteyden ihmisen ja Jumalan välille. Kristuksessa synnin ja Saatanan hallitusvalta murtuu, Jeesuk-sen sanoman vastaanottaminen merkitsee läpimurtoa ihmiselämässä. Jeesus antaa seuraajilleen ristin kannettavaksi, jonka kautta Hän opettaa, kasvattaa ja ohjaa meitä, sekä kuolettaa synnin, kuoleman, oman lihan ja Perkeleen valtaa meissä.

Synnin hirvittävyys tulee esille Jeesuksen ristinkuolemassa: Jumalan Pojan täytyi antaa henkensä synnin vaurioiden korjaamiseksi ja ihmisen vapaut-tamiseksi synnin ja Saatanan vallasta.

Synnin sisäinen olemus on epäusko. Perisynti on kaikkien muiden syntien äiti, lähtökohta ja kasvualusta. Kaikkinainen synti on sen kaltaista,, että se tappaa, tuhoaa ja kadottaa, ellei siihen saada Kristuksen lunastuksen ja veren, Jumalan sanan sekä Pyhän Hengen pelastavaa ja parantavaa lääkettä avuksi. Siten sanan ja sakramenttien tehtävänä on, ei ainoastaan antaa anteeksi synti, vaan myös lääkitä ja parantaa synnin vammat ja ruhjeet sekä tuoda hyvä omatunto sekä poistaa syyllisyys ja karkoittaa Perkele pois.

Synti ja Saatana - Kristus taistelee puolestamme

Synti, valhe, petos, viettelys, maailma ja liha ovat Saatanan voima, saatana on taas hampaisiin asti aseistettu ihmisen ja Jumalan vihollinen, vaikka Raamattu kertoo Kristuksen riisuneen Saatanan aseista, ei hän ole ihmisen voimin voitet-tavissa, vain Jumalan voima, nimi, sana ja kunnia karkottavat Saatanan, vain Herra voittaa Saatanan. Meille on kuitenkin annettu aseita Saatanaa vastaan ja meidät on lunastettu kaikesta siitä mikä kuuluu saatanan valtakuntaan, meille on annettu käsky Jumalan aseilla vastustaa Saatanaa. Kristus on maksanut koko ihmiskunnasta täydet, runsaat ja ylenpalttiset lunnaat Jumalalle ja tie vapauteen on auki. Joskus käy kuitenkin niin, että kastettu ja Jeesukseen turvaava kristitty joutuu pahoin Saatanan kahlitsemaksi ja lankeaa syvyyksiin sekä ilmeisiin pa-

��

eisiin ja synnin syövereihin. Silloin meillä on turvamme siinä, että Kristus on kuollut puolestamme ja sovittanut meidät Jumalan kanssa, vaikka empiirisesti Saatana pääsisi hallitsemaan, ei se voi kuitenkaan tehdä tyhjäksi Jumalan teko-ja, kastetta, evankeliumia, rippiä, ehtoollista, Jumala sanaa ja Hänen kunniakas-ta nimeään, seurakunnan apua ja esirukousta eikä Kristuksen voittoa, jonka saamme omistaa itsellemme, voitto on sittenkin meidän. Jumala on hyväksynyt Kristuksen uhrin ja meidät on vapautettu. Meidän uskomme Herran Jeesuksen uhrin perusteella ei ole siten pelkästään efektiivinen, Pyhän Hengen uudistus, vaan myös juridinen oikeus, forenssinen. Jeesus on antanut meille oikeuden ja voiman Jumalan lapseuteen. Saatanaa vastaan täytyy olla Saatanaa mahtavampi voima, se on ylösnousseen Kristuksen voima ja valta, tarvittaessa Pyhä Henki voi sen ilmaista ja karkottaa demonitkin. Kristus kysyi fariseuksilta parantaes-san sairaan, kumpi on sanoa helpompi: Sinun syntisi on annettu anteeksi vain sanoa nouse ja käy! Kirkko on usein valinnut helpomman, mutta Jumalan val-takunta on erityisellä tavalla siellä, missä vapaudutaan synnin, kuoleman ja Perkeleen kahleista ja jopa parannutaan erilaisista sairauksista, Jeesuksella on edelleen valta sanoa: Nouse ja käy!

Usko, jonka Jeesus hyväksyy, on luottamusta Jumalan armoon, jossa tunnemme tosin katumusta synnin tähden, mutta samalla käännymme ja luotamme Hänen armoonsa sekä Kristuksen täytettyyn työhön. Kristus on tuonut meille oikeuden ja voiton. Tässä uskossa, johon meillä on oikeus ja avattu tie Kristuksen uhrin perusteella, tapahtuu Kristuksen ja kristityn salattu ja voitokas yhtyminen, Unio cum Christo, Jeesus on Voittaja ja me olemme voittajan puolella. Kun usko horjuu, kaste silti kantaa, sillä uskomme on heikko aivan, suurempi on armo taivaan, vain Golgatan armoon hukkuu epäuskomme, lisäksi koko taivaallinen ja maanpäällinen kirkko rukoilee puolestamme, ja Kristus Ylimmäisenä Pappi-na rukoilee puolestamme, Pyhä Henki rukoilee puolestamme. Jumala voi lähet-tää enkeleitä tai ystäviä hädänhetkellä avuksemme. Jos olemme uskoneet elä-mämme Jeesuksen Kristuksen käsiin, meillä on se toivo, ettei Jumala meitä kuoleman kohdatessa heitä kadotukseen eikä saata pettää lupaustaan. Meitä kehoitetaan myös hädän hetkellä katsomaan Kristukseen kuin Mooses Israelin kansaa tankoon ripustettuun vaskikäärmeeseen: Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Usko ja uusi uskallus syttyy Jeesuksen täytetystä työstä. Jeesus on poisottanut sinunkin syntisi, luota Häneen, anna siis henkilö-kohtaisesti lupa Jeesuksen ottaa pois syntisi syyllisyys, luovuta koko syntitaak-ka Jeesukselle ja ota vastaan Hänen lunastusverensä puhdistus, sillä kolme on jotka todistavat puolestamme, kasteen vesi, Jeesuksen veri ja Pyhä Henki ja tämä todistus kelpaa vanhurskaalle pyhälle Jumalalle. Kaikessa viheiliäisyydes-säkin on tosin pyrittävä elämän parannukseen, mutta Herra on se, joka meidät vapahtaa ja pelastaa Saatanan kidasta. Raamattu sanoo: Nyt ei ole mitään kado-tustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Luovuta siten aina uu-destaan elämäsi Jeesuksen käyttöön, lue pyhityskehoituksena vaikka Room. 12. luku.

��

Simon, Simon, Saatana on tavoitellut teitä valtaansa seuloakseen teitä kuin vil-jaa. Mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin. Kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi. Luukas 22:31. Valtojen taistelua Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sanoudumme irti kaikista epäjumalan palveluksesta, okkulttisista opeista ja liikkeistä, shamanismista, kaikesta noi-tuudesta ja taikuudesta, horoskoopeista ja henkiparantajista, astrologiasta, val-koisesta ja mustasta magiasta, Yhteyksistä vainaja ja tietäjä henkiin, kirouksis-ta, manauksista, ennustamisesta, idänuskonnoista, pakanauskonnoista, uuden aikakauden liikkeistä, energian siirroista, meditaatioista, Transendenttisestä mietiskelystä, erilaisista Jumalan sanan vastaisista parantamismenetelmistä, liberaaliteologiasta, vapaamuurareista, pakanallisista ja saatanallisista kulteista ja kaikesta pahasta ja väärästä ritualismista. Irtisanoudumme kaikista niistä, jotka tuovat kirkkoihin ja seurakuntiin yhteyden pimeyden voimiin, ja yhteyden kaikkeen Raamatun ja sen opetuksen vastaisuuteen, kuten kaikki erilaiset kirk-koihimme soluttautuneet saatanan tuhoavat opit ja voimat. Vihimme tämän ja kaiken muun minkä näet Jumala sanasi ja tahtosi vastaisuutena tuhon omaksi. Pyhä Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Tunnustan sinut ainoaksi ja todelli-seksi Jumalakseni ja Herrakseni. Tunnustan Jeesuksen Kristuksen tosi Jumalak-si ja tosi ihmiseksi, Raamatun ja kirkkomme tunnustusten mukaisesti, sekä ai-noaksi välimiehekseni Jumalan edessä, ja Vapahtajakseni ja Herrakseni, sekä Pelastajakseni. Tunnustan syyllisyyteni käskyjesi ylitsekäymiseen, että olen loukannut pyhää Majesteettisuutta minun Herraani ja Jumalaani. Siksi tahdon sanoutua irti Jumalan armon avulla perkeleestä ja antikristuksesta sekä kaikista hänen töistänsä, sekä pahasta jumalattomasta maailmasta, ja seu-rata Herraa Jeesusta Kristusta, sekä tunnustaa Jumalan armon avulla hänen ni-meään ihmisten edessä, sekä tunnustautua Raamattuun ja sanan oppiin. Ylistys, kiitos ja kunnia olkoon Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Amen.

��

Synti, ristiriidat ja harhaopit

Hajoittavat ristiriidat perheissä, avioliitoissa, työpaikoilla ja seurakunnissa ovat syntiä tai synnin seurausta, ne ovat tuskallisia ja hajottavia sekä vaikeita kantaa. Lisäksi Paholainen, Diapolos on hajottaja, joka kylvää hajaannuksen myrkkyä kaikkialle missä Jumalan tahtoa pyritään noudattamaan. Koko maailma on pa-han ja Perkeleen vallassa ja on vihollisuudessa Jumalan lapsia ja itse Jumalaa-kin vastaan. Silloin kun tällaiset voimat meitä saartavat, tarvitaan Jumalan sa-nan ja esirukouksen voimaa ja vilpitöntä pyrkimystä rauhaan ja yhteyteen. Jos-kus ihmiset, uskovatkin alkavat sotia toisiaan vastaan, moninaiset ovat er-heemme, meidän on paettava Jeesuksen Kristuksen armoon ja tunnustettava

��

että olemme suuria syntisraukkoja, jos Jumala ei armahda meitä on meissä it-sessämme kyllin syytä kadotukseen.

Tänä epätietoisuuden ja hajanaisuuden aikana tunnemme myös vastuuta oikeas-ta opetuksesta ja hylkämme harhaopit, mutta samalla rukoilemme Jumalan va-loa ja Pyhän Hengen viisutta että olisimme veljellisesti ohjaamassa toinen tois-tamme. Dogmasta kiinnipitäminen ja harhaisen käsityksen torjuminen ei ole ihmisen tuomitsemista, vaan opettamista, sillä kaikki mikä on Raamatun vas-taista, on myös Jumalaa ja lähimmäistäkin vastaan, synti on opetettava synniksi ja armo armoksi. Meidän on annettava pyhien puhua ja seurattava heidän usko-aan, yhdymme heidän opetukseen, mutta pienellä paikalla, nöyrin mielin ja toisia armahtavaisin sydämin. Apologiaan on käytävä silloin kun oikea oppi häväistään ja sitä vastaan hyökätään, silloin apunamme ovat Raamattu ja kaikki Kristuksen kirkon pyhät. Jeesuksen rakkaus etsii eksyneitä ja harhautuneita sieluja, että olisi kerran yksi lauma ja yksi Paimen. Sitä varten Jumalan Poika on tullut maailmaan, että Hän tekisi tyhjäksi Perkeleen teot, Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, Paavali ilmoittautui suurimmaksi syntisistä, armo siis riittää sinullekin, Jeesus- nimi on korotettu meidän palvottavaksem-me.

Itsemurha

Suomessa tehdään vuosittain noin 1000 itsemurhaa. Itsemurhaan päätyvän ih-misen voimat ovat loppuneet, eikä apua matkan jatkamiseen ole löytynyt. Kris-tillisen käsityksen mukaan elämä on Jumalan lahja, jota tulee kunnioittaa. Itse-murhassa ihminen ottaa elämän omiin käsiinsä. Itsemurha on seurausta elämän vaikeuksista, usein masennuksesta, yksinäisyydestä ja toivottomuudesta. Vuo-sia kestäneet mielenterveyden ongelmat ja päihteiden käyttö edeltävät usein itsemurhaa.

Itsemurhauhkaus on otettava aina vakavasti. Se on vetoomus läheisille ja autta-jille. Ihmisten välinen vuorovaikutus on tärkeä, sillä turvallinen ja avoin yhteys toisiin ihmisiin rakentaa jokaisen itsetuntoa ja vahvistaa hyväksytyksi tulemi-sen kokemusta. Jos yksilö joutuu jollakin elämänalueella vaikeuksiin, hyvät ihmissuhteet kannattelevat. Itsemurhariski on läsnä niin kirkon todellisuudessa kuin muuallakin. Kristinuskon turvallinen sanoma voi antaa toivoa toivotto-muuden keskelle ja myös elämän synkimpiin hetkiin.

Paitsi yksilön teko, itsemurha on traaginen ja peruuttamaton yhteisöllinen on-nettomuus, joka jättää jälkeensä surua ja syyllisyydentunteita. Näitä tunteita tulisi käsitellä asiallisesti ja avoimesti. Itsemurhan tehnyttä ei pidä tuomita eikä hänen läheisiään syyllistää. Tuomitsemisen ja syyttämisen sijasta tulisi pyrkiä rakentamaan yhteisöllistä elämää, jota leimaa armo ja jossa halutaan vastata

��

ihmisen hätään ja rikkinäisyyteen. Tällainen vaatimus kuuluu kristillisen elä-män olemukseen.

Itsemurhan tehneen ihmisen hautaus ei nykyään eroa muista hautaan siunaami-sista. Hautaan siunaamisen kaavassa kirkkokäsikirjassa on rukous, joka luetaan itsemurhan tehnyttä siunattaessa. Siinä todetaan Jumalan tietävän, miten raskas-ta elämä voi olla. Itsemurhan tehnyt jätetään Jumalan armon varaan.

Itsemurhakriisissä ihminen voi saada apua esimerkiksi soittamalla Palvelevaan puhelimeen. Se on kirkon tarjoama ilmainen puhelinapu, johon kuka tahansa saa soittaa. Sen yhtenä tarkoituksena on itsemurhien ehkäiseminen. Päivystäji-nä toimivat ovat saaneet koulutuksen tehtäväänsä ja heitä sitoo vaitiolovelvolli-suus. Itsemurhan tehneiden lähipiirin ja omaisten on tärkeä saada mahdollisuus purkaa kuolemaan liittyviä tunteitaan ja löytää tukea. Esimerkiksi seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksiin voi ottaa yhteyttä tällaisessa tilanteessa. Useissa seurakunnissa toimii sururyhmiä itsemurhan tehneiden omaisille. Lainaus: Aamenesta Öylättiin

Jeesuksen veri pelastaa

1. Jeesuksen veri vuodatettiin syntien anteeksisaamiseksi (Mt.26:28). 2. Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista (Heb.9:22). 3. Jeesus on päästänyt meidät verellään synneistämme (Ilm.1:5). 4. Jeesus on verellään ansainnut itselleen seurakunnan (Ap.20:28). 5. Olemme vanhurskautetut Jeesuksen veressä (Room.5:9). 6. Meillä on lunastus Jeesuksen veren kautta (Ef.1:7). 7. Me kaukana Jumalasta olleet olemme päässeet lähelle Jumalaa Jeesuk-

sen veren kautta. (Ef.2:3). 8. Jeesus meni kaikkein pyhimpään oman verensä kautta ja sai aikaan ian-

kaikkisen lunastuksen (Heb.9:12). 9. Jumala teki rauhan Poikansa Jeesuksen Kristuksen veren kautta

(Kol.1:20). 10. Kristuksen veri puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista palvele-

maan elävää Jumalaa (Heb.9:14). 11. Ainoastaan Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkein pyhimpään

(Heb.10:19).

Perussynti eli perisynti

Syntiinlankeemus teki ihmisestä Jumalan käskyjen rikkojan ja siirsi hänet syn-nin ja kuoleman lain alle. Jokainen ihminen syntyy maailmaan langenneen Adamin perillisenä. Mitä synti on pienessä vauvassa, sitä ovat kirkkoisät tul-kinneet eritavoin eri aikoina, ihminen kuitenkin syntyy synnin ja kuoleman lain alaisuuteen ja tarvitsee kristillisen vesikasteen. Pienet lapset, vaikkeivat he jou-tuisikaan kadotukseen perisynnin tähden, on tuotava kastettaviksi ja Kristuksen

��

lunastuksen piiriin. Ortodoksinen kirkko opettaa, ettei lapsi peri syyllisyyttä, vaikka perii kuoleman ja synnin. Vaikka ihmiskunta on langennut Paholaisen orjuuteen ja syntiinlankeemukseen, ihmiselämä on jo syntyessään pyhää, sillä se on Jumalan luomistyön sakramentissa synnytetty.

Kun ihminen antaa ruumiillisten himojen hallita itseänsä, hänen syntinsä on aistillisuutta. Kun ihminen rakastaa maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, hänen syntinsä on maailmallisuutta. Kun ihminen kaikessa etsii omaa etuansa, hänen syntinsä on itsekkyyttä. Kun ihminen ihailee ja korottaa itseään ja haluaa tulla toimeen vain oman itsensä varassa, hänen syntinsä on ylpeyttä.

Synnissä on aina epäuskoa. Lopulta epäusko johtaa kapinaan Jumalaa vas-taan. Silloin ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää hänelle tulevan kunnian.

Kristinoppi Opetus Perisynnistä luterilaisuudessa ”Tässä meidän on tunnustettava, niin kuin pyhä Paavali sanoo (Room. 5:12), että synti on peräisin yhdestä ainoasta ihmisestä, Aadamista, jonka tottelemat-tomuudesta johtuu, että kaikista ihmisistä on tullut syntisiä ja he ovat joutuneet kuoleman ja Perkeleen valtaan. Tätä sanotaan perisynniksi eli perussynniksi. Tämän synnin hedelmiä ovat sitten pahat teot, joita tekemästä Kymmenen käs-kyä kieltää: epäusko, väärä usko, epäjumalanpalvelus, jumalanpelon puute, ylimielisyys, epätoivo, hengellinen sokeus eli sanalla sanoen se, ettei tunneta Jumalaa eikä välitetä hänestä. Sitten tulevat valehteleminen, Jumalan nimeen vannoskeleminen, rukouksen ja avuksi huutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, epäsiveel-lisyys, varkaus ja petos.

Perisynti on niin syvää ja pahanlaatuista luonnon turmeltumista, ettei sitä järki käsitä, vaan se on uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella (Ps. 51:7 Room. 5:12 ss., 2. Moos. 33:20, 1. Moos. 3ss.).” Shmalkadenin opinkohdat

Ihminen on luonnostaan syntinen, kokonaan viheliäinen syntinen, Jumalan sa-na ja sen laki osoittaa ja todistaa meille syntimme ja syyllisyytemme Jumalan ja lähimmäistemme edessä. Mutta Kristus tuli maailmaan syntisiä pelastamaan, Paavali rohkeni sanoa olevansa suurin syntinen, Jeesuksen armo ja rakkaus tulee osaksemme kun uskomme evankeliumin sanoman Jumalan armosta ja rakkaudesta sekä suostumme sovintoon Jumalan kanssa.2.Kor.5:18-6:2. Kris-tus on lunastanut synnin- ja kuolemanlain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.

��

”Minä viheliäinen syntinen, olen häijy vesa pahasta puusta, Kristus, armahda minua vaivaista syntistä.”

Synti on sydämen luopumista Jumalasta. M. Luther


Jes.1:2: ”Herra puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luo-puivat minusta.”

Jes.57:17: ”Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä.”

Jer.2:13: ”Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, sär-kyviä säiliöitä, jotka eivät vettä .”

Room.8:7: ”Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Juma-lan lain alle, eikä se voikaan.”

Joh.8:34: ”Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.”

Ef.2:2: ”Vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsis-sa.”

1 Joh.5:19: ”Koko maailma on pahan vallassa.”

Mark.7:21-22: ” Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, hau-reudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.”

Room.1:29-31: ”He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häi-jyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaan kuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kers-kailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta.”

Jes.29:13: ”Tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulil-laan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä.”

2 Tim.3:5: ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.”

��

Room.10:3: ”Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

1 Kor.10:20: ”Mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Juma-lalle.2

Tiit.1:15-16: ”Kaikki on puhdasta puhtaille; mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastai-nen. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.”

Room.3:10-18: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ym-märtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kiro-usta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.”

Room.3:23: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.”

Jes.64:6: ”Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niin kuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme.”

Ps.51:7. ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittä-nyt.”

Synnin ajalliset seuraukset

Eläessään Jumalasta erossa ihminen elää epäterveellisesti sekä sielun, ruumiin että hengen puolesta. Ihmistä tuhoavat voimat ovat syntiin langenneen ihmisen sisäisessä olemuksessa. Kun ensimmäiset ihmiset ottivat kielletyn puun hedel-män, välittömästi heidän elämässään alkoivat vaikuttaa kuoleman voimat. Ju-malan pilkka, Väkivalta, sairaudet, köyhyys ja kurjuus, epäjumalainpalvelus, itsekkyys, irstaus, vallanhalu, murhanhimo, huume- ja päihdeongelmat, suku-puolitaudit ja monet muut ovat syntiinlankeemuksen seurausta. Syntiinlankee-mus toi mukanaan kaiken sen, mikä vääristää ihmiselämän tarkoituksen. Syn-tiinlankeemus sulki ihmisiltä Paratiisin portit jättäen ihmisen kirottuna sen ul-kopuolelle. Synti toi myös ajallisen kuoleman.

��


1 Moos.2:16-17: "Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".

”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.”

Joh.8:34: Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.

Jer.2:19: Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen, ja luopumuksesi saattaa sinut rangaistukseen; niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi, etkä minua pelkää, sanoo Herra, Herra Sebaot.

Luuk.15:17: Niin hän meni itseensä ja sanoi: ´Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään.

Room.1:1-32.

Kuolema ja katoavaisuus

Aadamin synnin tähden joutui koko ihmiskunta katoavaisuuden orjuuteen. Ih-minen, luomakunnan kruunu veti lankeemuksessaan myös koko luomakunnan samaan katoavaisuuden tilaan, josta se ikävöi vapauteen. Tulevassa Kristuksen valtakunnassa tapahtuu luomakunnan uudistuminen.


Room.5:12: Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.

Room.6:23: Sillä synnin palkka on kuolema.

Room.8:19-21: Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan las-ten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

Ps.23. Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityil-le hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle, nimensä tähden.

��

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä val-mistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä, minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seu-raavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

1Kor. 15:53-57. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”.

”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi? Mutta kuo-leman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! ” Psalmi 103. Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on tehnyt, hän joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudel-la… Rukous: Anna anteeksi, Herra

Anna meille anteeksi kaikki, Herra: laiminlyöntimme synnit, väärien tekojem-me synnit; nuoruutemme synnit ja kypsän elämämme synnit; sielumme synnit ja ruumiimme synnit; sekä salaiset että avoimemmat syntimme; synnit jotka teimme tietämättämme, yllättäen; ja ne synnit jotka teimme harkiten, julkeasti; synnit jotka olemme tehneet miellyttääksemme itseämme ja synnit jotka teim-me miellyttääksemme toisia; synnit jotka tiedämme ja muistamme ja nekin synnit jotka olemme unohtaneet synnit jotka olemme koettaneet kätkeä toisilta ja synnit joilla olemme loukanneet toisia; anna ne anteeksi Herra, anna ne kaik-ki anteeksi hänen tähtensä joka kuoli meidän syntiemme vuoksi ja nousi kuol-leista, että meistä tulisi vanhurskaita, ja joka nyt seisoo sinun oikealla puolellasi ja rukoilee meidän puolestamme, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. Aamen. John Wesley (1703 – 1791) Kristikunnan rukouksia. A.M. Raittila

��

Uskonelämän hoitaminen

Yhteys ja sana harjoitus

Uskonelämä tarvitsee hoitamista. Tätä varten tarvitaan Jumalan sanan tutkimis-ta, rukousta ja hiljentymistä hartauden harjoitukseen sanan, laulun, virsien sekä hyvien kirjojen äärellä. Tarvitaan myös kristittyjen veljellistä ja sisarellista yh-teyttä ja Herran pyhää ehtoollista. Oikea evankeliumi ja kristittyjen vapauttava, puhdistava sekä rakentava Kristuksen sanan ja armon alla toimiva yhteys luo terveen pohjan uskonelämän hoitamiselle. Uskon harjoittamista on myös ne moninaiset palvelutehtävät, joihin Kristus tämän maailman keskelle lähettää.

Pysyäkseen ja vahvistuakseen uskossa kristityn tulee ahkerasti käyttää Jumalan sanaa ja Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja kristittyjen yhteyttä

Kristinoppi

Lyhyt sielunhoidollinen ohje Elämässä joutuu kokemaan erilaisia kriisitilanteita, joita Jumala sallii meidän kokea ja kohdata. Monta kertaa on niin, että ongelmat ikään kuin kasaantuvat yhdeksi vyyhdeksi tai tapahtumasarjaksi. Niitä saattavat olla työongelmat, per-he- tai avio-ongelmat, sairaudet, loppuun palaminen, alkoholi tai muu vastaava ongelma, kuolemantapaukset ym. Kun ihminen menee ylikierroksilla elämänsä kulkua, hän ei usein huomaa, että elämä menee väärille raiteille ja luisuu suorastaan käsistä työpaineiden tai mui-den syiden tähden. Jumalalla, meidän Luojallamme on suuri Viisaus. Hän ni-mittäin on pannut meidän luonnolliseen ihmiseemme eräänlaisia ”hälytyskello-ja”, jotka osoittavat, ettei kaikki ole hyvin. Usein ennen ns. loppuun palamista edeltävät unettomuus, hermostuneisuus, levottomuus, psyykkiset häiriöt, masennus, kireys, stressi, ärtyneisyys, tyhjyy-dentunne, tarpeettomuuden tunne, välinpitämättömyyden tunne ja monet vas-taavanlaiset oireilut. Lisäksi tällaisen ihmisen on vaikea katkaista tilannetta ja levätä kunnolla ja oikein. Tässä vaiheessa usein tule mukaan alkoholi, joskus huumeet, ehkäpä avioelämäkin menee väärille raiteille. Näin ihminen jatkaa kuluttavaa tietään, kunnes tapahtuu täydellinen romahtaminen ja elämän ha-joaminen. Tästä syystä on syytä tunnistaa elämänsä tilaa ajoissa, ja pysäyttää elämäntilan-ne. Tässä kuitenkin tarvitaan joskus oikeita lähimmäisiä, joiden kanssa voi kes-kustella vaikeistakin asioista ja harrastaa tervettä, raitista ja lepoa antavaa ajan-vietettä, joka katkaisee elämän luonnollisen kiireisen ja stressaantuneen elä-

��

mänrytmin. Usein tällaiset elämäntilanteet kuitenkin kertovat jotakin meidän Jumala suhteestamme, suhteestamme Luojaan, Lunastajaan ja elämämme Py-hittäjään, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Luonnollinen elämämme ei ole silloin siinä ”palanssissa”, jossa Luojamme tahtoisi sen olevan. Elämä on myöskin vailla suunnan tarkistusta, sekä armonkokemisen tarve on ilmeinen ja syyllisyys painaa omaatuntoa. Elämä on lahja Jumalalta, se on kal-lis ja ainutkertainen, elämämme tarvitsee myöskin pyhitystä. Mutta loppuun palanut elämä alkaa uudestaan usein juuri tässä järjestyksessä. Jumalan koh-taaminen huolehtivana ja rakastavana Isänä ja Luojana, antaa meille lepoa ja rauhaa. Toiseksi Lunastajana, joka puhdistaa synneistämme, että alamme uudelleen kaiken kerran kadottamamme aidon ihmisyyden. Kolmanneksi Pyhän Hengen pyhittävä työ, joka tuo elämän uuden sisällön ja tarkoituksen. Elämä muuttuu Kristuksen kautta, mutta pääsy Kristus – elämään ei aina ole helppoa. Portti tuntuu tuskaisen ahtaalta ja tie kaidalta. Tähän syy löytyy meidän luonnollisen ihmisemme synnillisestä turmeluksesta. Avuttomuus ihmisen pyrkiessä selvittämään itse synti ja muita ongelmia on ilmeinen. Tarvitaan usein sielunhoidollista apua. Siksi tulisi pyrkiä löytämään joku luotettava lähimmäinen, jolle voisi kertoa kaikki elämää ahdistavat asiat, rukoilla yhdessä, sekä pyytää, että tuo lähimmäinen tai ystävä julistaisi synnin-päästön. Myöskin luotettavat hyvät kirjat ovat avuksi. Huonoja kirjoja ei kanna-ta lukea. Vanhat sielunhoidolliset teokset ja hartauskirjat ovat usein parhaita. Joskus tarvitaan aivan kuin ”räätälintyönä” tehtyä Raamatun lukuohjelmaa. Yksinkertainen ja vaatimatonkin rukouselämä virvoittaa. Jumalalle voi puhua luonnollisestikin kaikesta ja aivan omin sanoin ja sitä Ju-malakin tahtoo. Pienet rukouspiirit tai muut hoitavat ja luotettavat ystäväpiirit ovat usein virvoittavia. Kaikki nämä Luojan hälytyskellot joista oli edellä pu-hetta kertovat ihmisen luonnostaan vääristyneestä elämänkäsityksestä ja tarvit-sevan selviä pysähdysmerkkejä joiden kautta Jumala myös meitä vetää yh-teyteensä rikkinäisen maailmamme keskeltä kuulemaan Jeesuksen sanoja: ” Tulkaa minun kanssani yksinäisyyteen ja levähtäkää vähän.” ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”

Kristityn vaellus ja harhaopit

”Sillä me olemme lakkaamatta matkalla Egyptistä halki erämaan, se on; ristin ja kärsimyksen tiellä kohti lupauksen maata. Meidät on lunastettu ja meitä lak-kaamatta lunastetaan; olemme päässeet lapsen asemaan ja yhä vielä pääsem-me; meistä on tullut Jumalan lapsia ja jatkuvasti tulee; Jumalan Henki on lähe-tetty ja lähetetään nyt ja vastakin; opimme tuntemaan ja edelleen teemme niin.

��

Näin siis älä kuvittele kristityn elämää pakallaan pysymisen ja levon tilaksi, vaan matkalla olemiseksi ja lähdöksi paheista hyveeseen, selvyydestä selvyy-teen, hyveestä hyveeseen.

Luther Ettei uskova joutuisi uskossaan haaksirikkoon, Paavali neuvoo Timoteus-kirjeessä Herran palvelijaa: ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti.” Harhaopit sotivat Jumalan totuuden sanaa vastaan, oikeaa evankeliumia vastaan ja hajottavat usein kristittyjen yhteyttä. Harhaopettajat sotivat usein myös evankeliumin luomaa ja Kristuksen antamaa vapautta vas-taan sekä estävät syntisiä pelastumasta. Harhaoppeja on monenlaisia. Jotkut kohdistuvat Jumalan ja Kristuksen tai Py-hän Hengen persoonaan, jotkut ovat ns. spiritualistisia uusia hengen ilmoituk-sia, jotka sotivat Raamatun totuuden evankeliumia ja Raamatun ilmoitusta vas-taan. Jotkut ovat lainalaisia, jotkut laittomuuteen ja epäjumalanpalvelukseen johtavia. Toiset taas kieltävät kokonaan tai osittain synnin tähden tarvittavan Kristuksen suorittaman lunastustyön ja sovituksen sekä sen henkilökohtaisen osallisuuden.

Jo varhain syntyi kirkoissa uskontunnustuksia, joilla pyrittiin torjumaan har-haan vieviä käsityksiä. Kristillinen kirkko on tunnustanut sen alkuajoista asti kolme yleistä uskontunnustusta. Ne ovat: Apostolinen uskontunnustus, Nikean tunnustus ja Athanasioksen uskontunnustus. Uskonpuhdistuksen aikana syntyi myös tunnustuksia oikeasta uskosta ja opista. Tällöin syntyi luterilainen tunnus-tus, joka on evankelisen kirkkokunnan tärkein tunnustuskokoelma.

Paavalin perustaessa seurakuntia ja opettaessaan Herran opetuslapsia harha-opettajat myös koettivat tukahduttaa oikean opetuksen. Apostolisena aikana hyökättiin toisaalta pakanuuteen sekoittuneilla ihmiskäsityksillä toisaalta juuta-laisilla säädösten opeilla seurakuntaa vastaan.

Harhaopettajat eli tässä tapauksessa judaistit hiiviskelivät vakoilemassa opetus-lasten evankeliumissa saatua vapautta, ja tahtoivat eristää heidät vaatien heiltä ympärileikkausta ja luopumista armon evankeliumista. Myös salatieteet ja epä-jumalan palvelus yritti tunkeutua alkuseurakuntaan. Harhaopeista ei ole hyötyä, vaan vahinkoa lisäksi ne ovat valheellisia, tästä syystä ne on torjuttava.

Harhaopit ovat Jumalan ilmoitusta Raamattua, sen evankeliumin mukaista op-pia vastaan. Harhaopit tahtovat tehdä myös tyhjäksi Raamatun erehtymättö-myyden. Tuo vanhan käärmeen kysymys herää silloin sydämessä: ” Onko Ju-mala todella sanonut niin?” Raamattu sanoo, että ”moninaisissa me hairah-dumme.” Koska elämme tässä vajavaisessa ihmisluonnossamme, tarvitsemme parannusta, sanan mukaan elämämme ojentamista ja Jumalan armoa joka päivä.

��

Tarvitsemme myös sanan opetusta ja sielunhoidollisia keskusteluja sekä rippiä ja kuulla syntiemme anteeksiannon sanat uskovalta kanssamatkaajaltamme tai seurakunnan palvelijalta.

”Harhaoppia merkitsevä sana (heresis) tulee kreikankielisestä sanasta ”he-rein”, joka merkitsee valitsemista, valikoimista ja erilleenottamista. Siksi har-haoppi on luonteeltaan erillinen, itsevalittu sekä omaksuttu oppi ja tapa elää ja uskoa vastoin vallitsevaa käytäntöä. Tällaisia oppeja nimitetään lahkoiksi, säädyiksi ja ryhmäkunniksi… …Siksi harhaoppinen tarkoittaa oikeastaan hen-gellisissä asioissa omavaltaista, eristäytyjää, joka uskoo tietävänsä kaiken mui-ta paremmin ja valitsee itselleen tien taivaaseen. Tätä tietä ei oikea kristitty kulje. Tästä paheesta käyttävät oppineet nykyään nimitystä, joka tarkoittaa eri-koisuutta (singularitatem) tai omavaltaisuutta (capitositatem).” Luther

”Sen tähden heidän (Ne jotka opettavat Raamatusta poiketen ) asiansa ei ole päättää, mikä on kerettiläisyyttä, mikä taas oikeaa kristillisyyttä. Tämän arvos-teleminen edellyttää näet pyhän kirjan ymmärtämistä, koska harhaoppi ei entis-ten eikä nykyisten opettajien todistuksen mukaan voi olla mitään muuta kuin itsepintaista erehdystä vastoin Raamatun selvää sanaa.” Luther

”Me sanomme siis, että henget on tutkittava ja koeteltava kahdella tavalla. Toinen tapa on sisäinen: jokainen jolle Pyhän Hengen ja Jumalan erikoisen lahjan ansoista on kirkastunut oma autuutensa, tutkistelee ja erottaa varmaa varmemmin kaikkien ihmisopit ja selitykset. Tästä puhutaan 1.Korinttolaiskirjeen 2. Luvussa 15 jakeessa: ”Hengellinen ihminen tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.” Tämä kuuluu uskon alaan ja se on välttämätön jokaiselle tavallisellekin kristitylle…. … On olemassa ulkonainen arvostelu, jolla me varmaa varmemmin tutkistelemme henget ja kaikkien opit, emme ainoastaan itseämme varten, vaan myös toisten hyväksi ja heidän autuutensa tähden. Tämä tutkistelu kuuluu sanan julkiselle opetustoimelle ja ulkonaiselle palveluksen viralle ja se koskee ennen kaikkea johtajia ja sanan saarnaajia. Sitä me käytämme vahvistaessamme uskossa heikkoja ja osoittaessamme vastustajien olevan väärässä. Tätä sanomme pyhän Raamatun ulkonaiseksi selvyydeksi. Me selitämme siis että kaikki henget ov-seurakunnan edessä koeteltava Raamatun mittapuulla.

Luther


Apt.2:42: He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksessa.

��

Hebr.10:25: Älkäämme jättäkö omaa seurakuntakokoustanne niin kuin muuta-mien on tapana.

Room.16:17: Mutta minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä.

2 Tim.2:22: harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.

Gal.3:1-2. Oi’ te älyttömät galatalaiset! kuka on teidät lumonnut, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon teiltä tie-tää: lainteoistako saitte Hengen vai uskosta kuulemisesta?

Ps.12:7. Herran sanat ovat selkeitä sanoja.

Ps.18:31. Herran sana on tulessa koeteltu.

Ps. 119:130. Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinker-taiselle ymmärrystä.

Ps.119:105. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

Sanl.3:5. Jokainen Jumalan sana on taattu.

Jer.8:8-9. Kuinka saatatte sanoa: ” Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki”? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta?

Lue myöskin Johanneksen ensimmäinen, toinen ja kolmas kirje kokonaan mie-luummin vanhemmasta 33/38 Raamatun käännöksestä tai Saarnivaaran kään-nöksestä.

Rukous

Rukous on sielun hengitystä. Ennen uskoon tulemista ei varsinainen rukous-elämä ole ihmisessä herännyt. Suruttomana eläessään rukouslinja ylös on poik-ki. Vasta Kristuksen kuolema teki mahdolliseksi paratiisissa rikkoutuneen lin-jan uudelleen avaamisen. Uudestisyntymisessä saatava Henki on rukouksen henki. Todisteena Sauluksessa tapahtuneesta muutoksesta esitettiin: katso, hän rukoilee!

Erinomaisia rukouselämän apuneuvoja ja opetusta me saamme mm. psalmeista. Sieltä löytyy paljon sekä rukous että kiitospsalmeja.

��

Rukoilemme Jeesuksen nimeen, kun rukoillessamme vetoamme Jeesuksen täy-tettyyn työhön meidän puolestamme. Taivaallinen Isä kuulee rukouksen Jee-suksen tähden. Syntisen rukous ja armonanomus on Jumalalle mieluinen. Ru-kous hetkessä ja hetkipalveluksessa kuljemme kappaleen matkaa lähemmä Ju-malaa ja Jumalan tuntemista, Pyhän Hengen läsnäolo täyttää mielemme ja sy-dämemme. Rukouksessa voimme pyytää ja kokea Jumalan johdatusta elämäs-sämme. Kristityn elämän tulisi olla jatkuvaa rukousta ja kiitosta Jumalan hy-vyyden tähden. Jeesus opetti: Anokaa, niin saatte! Etsikää, niin löydätte! Kol-kuttakaa, niin ovi avataan! Meitä kehoitetaan rukoilemaan uskonluottamukses-sa ja Pyhän Hengen innoittamana, ”Rukoilkaa Pyhässä Hengessä!”

Opteuslapset katselivat, kuinka Kristus rukoili, ja he halusivat oppia rukoile-maan samalla tavalla. Niinpä he pyysivät Kristukselta: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan.”

Herramme ei antanut heille vain rukouksen kaavaa. Hän opetti heille rukouk-sen periaatteet. Hän opetti heille, että rukous tuli aloittaa ylistämisellä: ”Pyhi-tetty olkoon Sinun nimesi.” Hän opetti heille myös sen, että rukoukseen tuli sisältyä toiveikas odotus: ”Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi.” Rukouksessa tuli olla pyyntö: ”Anna meille tänäpäivänä meidän jo-kapäiväinen leipämme.” Rukouksen olennisena osan tuli olla myös tunnustus: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi.” Rukouksesta tuli ilmetä myös luot-tamus Jumalan suojelevaan voimaan, sillä Jeesus sanoi: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” Lainaus: Yonggi Cho ”Opeta mi-nua rukoilemaan”

Herran nimen rukous: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda mi-nua vaivaista syntistä.”

”Kun olemme Jumalan muistamisella sulkeneet mielemme kaikki pakoiet, se vaatii tehtävää, joka tyydyttää sen liikkumistarpeen. Antakaamme sille Herran Jeesuksen nimi, niin se pääsee täydellisesti päämääräänsä. Apostoli sanoo: ”Kukaan ei voi sanoa: ’ Jeesus olkoon Herra’ paitsi Pyhässä Hengessä (1.Kor.12:3). Meidän tulee kuitenkin aina hyvin hartaasti tutkiskella noita sa-noja sydämemme kammioissa eksymättä muihin ajatuksiin ja karttaa kaikkinai-sia kuvitelmia. Nimittäin ne, jotka lakkaamatta mietiskelevät tuota pyhää kun-niallista nimeä sydämensä syvyydessä, voivat nähdä myös mielensä valon. Sitä paitsi tämä nimi, kun ymmärryksemme on keskittynyt sitä muistelemaan, kulut-taa kaiken saastan sielustamme, niin että me selvästi tunnemme sen. Raamattu sanoo, että Jumalamme on ”kuluttavainen tuli”joka kuluttaa kaiken pahuuden (5.Moos.4:24.). Näin puhdistuneen sielun Herra sytyttää halajamaan ja rakas-tamaan Hänen kunniaansa. Sillä kun tämä kunniakas ja kaivattu nimi muistin myötä viipyy sydämen lämmössä, me alamme luonnostamme ja minkään sitä estämättä rakastaa Hänen hyvyyttään. Tämä on se kallisarvoinen helmi, jonka

��

kaiken omaisuutensa myynyt voi saada omakseen (Matt.13:45-46.). Jo sen löy-täminen tuttaa tavatonta iloa. (FI300,59 Sielun lääke.)


1.Tim.2:1-4. Ennen kaikkea kehotan anomaan, rukoilemaan, pitämään esiruko-uksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tämä on hyvää ja otollista Jumalalle, Vapahtajal-lemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan to-tuuden.

Ef. 1:15 – 17. Sen tähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan.

Fil.4:6: Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouk-sella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.

Room.8:26: Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla..

Jaak.5:16: Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

1 Tess.5:17-18: Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Juma-lan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

”Kurjan huuto on tullut Herran Sebaotin korviin.”

”Ei kukaan muu usko, kuinka voimallinen ja väkevä rukous on ja miten paljon se saa aikaan, kuin se joka on sen itse kokemuksesta oppinut. On todella suurta voida tarttua rukoukseen, kun tunnetaan suuren hädän painoa. Minä tiedän, että niin usein kuin olen totuudessa rukoillut, olen myös tullut runsaasti kuulluksi ja saanut paljon enemmän kuin pyysin. Tosin kyllä Jumala on välistä viivytellyt, mutta vihdoin tapahtui sittenkin rukouksen kuuleminen.” Luther

��

Suuri esirukoilijamme

Maan päällä ollessaan Jeesus sekä omalla esimerkillään että opetuksillaan ko-rosti rukouksen merkitystä ja välttämättömyyttä. Tänään hän Isä oikealla puo-lella muistaa maan päällä kilvoittelevia omiaan.


Room.8:34: ” Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.”

Hebr.7:25: ”Hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.”

Kiitos ja ylistys

Kiitos ja ylistys liittyvät läheisesti rukoukseen. Kun me pyydämme jotakin Ju-malalta ja Jumala kuulee rukouksen, kiitos on luonnollinen asia. Toisaalta us-kovan elämän perussävy on kiitos siksi, että häntä on kohdannut ääretön armo: köyhä syntinen on päässyt Kuninkaan lapseksi. Tämä on jokapäiväinen kiitok-sen aihe.

Voimme ajatella, että kun kiitämme, kiitämme Jumalan lahjoista, kun taas ylis-tämme, ylistämme Jumalaa hänestä itsestään ja siitä aarteesta, mikä meillä hä-nessä on. Silloinkin, kun kaikki lahjat tuntuvat poisotetuilta, Jumalan ikuisesta armosta voimme kuitenkin kiittää. Meidän tulee aina muistaa, että lahjojen an-taja on jotakin muuta ja paljon enemmän kuin lahjat. Apostoli Paavali kehottaa kiittämään joka tilassa. Kaikki Raamatun henkilöt, patriarkat, profeetat, mart-tyyrit, apostolit ja muut pyhät opettavat meitä Raamatussa kiittämään ja ylistä-mään Jumalaa sekä julistamaan Jumalan kunniaa. Raamattu opettaa että Juma-lan kasvojen edessä on ylenpalttisesti iloa ja ihanuutta Hänen oikeassa kädes-sään. Raamattu sanoo myös, että ilo Herrassa on meidän väkevyytemme, käy-käämme siis Hänen eteensä kiittäen ja ylistäen, kuten Raamattu opettaa. Monel-la ihmisellä ei ole muita armon esteitä, kuin kiittämättömyys Jumalaa kohtaan, Jumalan armo ympäröitsee, samoin sula Jumalan laupeus ja hyvyys, mutta kiit-tämättömyys sulkee ne sydämen ulkopuolelle, tämä on erittäin surullista, sillä tämä kansa on saanut Jumalalta paljon ja saa yhä mutta kiittomättömyys sulkee sydämen pimeyteen eikä nähdä Jumalan hyvyyttä. Niinpä kiittämättömyydes-sään ihmisestä tulee armon vihollinen, joka vihoittelee Jumalaa vastaan ja estää kiittämättömyydessään toisiakin menemästä armonnovesta Jumalan valtakun-taan. Joka on kiittämätön, ei ole tullut tuntemaan Jumalan hyvyyttä ja armolli-suutta itseään kohtaan. Jos kuoleman syntejä voisi sanoa olevan olemassa, ne olisivat ehkä: anteeksiantamattomuus, rakkaudettomuus ja kiittämättömyys, mutta joka Herraan turvaa, häntä aina ympäröitsee armo. Vanhat kirkkoisät ovat opettaneet, että vain kuoleman synti sulkee ihmisen armon ulkopuolelle. Lutherin mukaan armo on yhtä kuin usko. Jumala asuu kansansa kiitoksessa,

��

Paavalin mukaan, meidän tulisi iloita ja riemuita Herrassa, sekä ylistää Hänen nimeään ja ihmetekojaan. Neitsyt Maria on hyvä esikuva Jumalalle kiitollisesta palvelijasta. Ps.103:1-2: Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.

”Kristus opettaa meitä olemaan kiitollisia Jumalalle, joka antaa meille kaiken sekä ylläpitää ruumiimme ja elämämme tarpeet. Meidän tulee siis olla myös vanhemmillemme ja naapureillemme kiitollisia, jotta antaisimme tunnustuksen heidän hyvyydestään ja avustaan sekä kiittäisimme siitä, ellemme voi sitä suorastaan palkita. Mutta (uskottomilta) ihmisiltä ei voi vaatia sitä, että he olisivat kiitollisia eikä edes sitä, että he antaisivat takaisin sen, minkä ovat muilta ottaneet. Luther

Ellemme ole valmiit kiittämään ja ylistämään, ei meillä ole lainkaan uskoa. Missä ei ole Jumalan ylistystä, siellä puuttuvat myös ihmisten sydämistä hyvät ajatukset. Uskova sydän ei sen sijaan voi olla yhtymättä kiitokseen, sillä sydä-men kyllyydestä suu puhuu. Luther Paavalin doksologia (lyhyt ylistys)

Ef. 3:20-21. Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme ja ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa, kautta kaikkien sukupolvi-en, aina ja iankaikkisesti! Aamen. Magnifigat Marian kiitosvirsi

Luuk. 1.46 – 55

Minun sieluni suuresi ylistää Herraa ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä.Ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille jotka häntä pelkäävät. Hän on osoit-tanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset,

Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin muistaakseen laupeuttaan,

��

Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niin kuin hän on meidän isillemme puhunut.

Raamatun todistuksia ylistämisestä:

Ps.16:11: Ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeas-sa kädessäsi iankaikkisesti.

Ps.22:4: Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten kes-kellä.

Ps.40:4: Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme.

Ps.71:8: Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.

Ps.147:1: Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on su-loista; ylistäminen on soveliasta.

Apt.13:52: Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.

Ps.81:2-3: Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on voimamme. Nostakaa riemu-huuto Jaakobin Jumalalle. Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kitaroita ja harppuja. Ps.50:23: Joka kiitosta uhraa, kunnioittaa minua. Diakonia

Kirkon tärkeimpiä tehtäviä on diakoninen työ. Jumalan armo ja rakkaus sekä Pyhän Hengen armovoima antaa meille mahdollisuuden syttyä Jumalan rak-kauden työhön kärsiviä lähimmäisiämme kohtaan. Maailma kaipaa auttajaa joka on Kristus, Jo ristillä Kristus asetti kirkon diakonian antamalla apostoli Johannekselle tehtävän huolehtia Herramme äidistä Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Sitten seurakunnan syntyessä, pian helluntain jäl-keen erotettiin pöytäpalvelukseen seitsemän diakonia. Jumalan sanaa erottaa tavallaan yleisen diakonian joka koskee kaikkia kristittyjä ja seurakunnan virallisen diakonisen viran. Myös lähetyskäskyyn sisältyy diakonia, mitäpä olisi lähetystyö ilman diakoniaa. Jeesuksen rakkaus kutsuu, ja kun se saa kos-kettaa, kristitty näkee kärsivän Vapahtajan jokaisessa ihmisessä. Myös Neit-syt Maria, samoin monet muut kirkon pyhät on ollut erityisellä tavalla dia-konisen rakkauden symbolina ja innoittajana. Jumalan äiti, kirkon äiti, jonka monet ovat ottaneet esikuvakseen erityisesti katolisessa kirkossa, kokiessaan että tarvitsevat kohdata hoitavan rakkauden ja sen Kristuksen joka kärsii lä-himmäisissämme. Jeesus on sanonut: Minkä te olette jättäneet tekemättä yh-delle näistä minun vähäisimmistä veljistäni ja (sisaristani), sen te olette jättä-

��

neet tekemättä minulle. Diakonia on yhteisen, apostolisen ja yleisen kirkon yksi tärkeimmistä käytännöllisistä yhteyden ja ykseyden viroista ja kutsu-muksista jonka kautta kirkko elää maailmassa vieden sille toivoa ja rakkautta sekä luottamusta Jumalan hyvyyteen ja parempaan tulevaisuuteen. Kirkon yksi tuntomerkki on karitatiivinen ykseys. Varmaankin Neitsyt Maria on juuri hän, joka tuntee ihmisistä parhaiten Jumalan kärsivän ja hoitavan hellyyden ja rakkauden. Maria oli Poikansa Jeesuksen traagisen mutta sovittavan kuole-man avaintodistaja. Maria oli todistamassa sen, mitä Jumalan rakkaus ja armo syntisiä kohtaan maksoi Jumalalle, Hänen rakkaan ainokaisen Poikansa mitä julmimman teurastuksen. Neitsyt Marian elämäntehtävä on kirjoitettu siihen Raamatun pelastusopin keskeisimpään totuuteen ja historiaan, josta sykkii koko kristillisen kirkon diakonian sydän.

Diakonia on kristilliseen uskoon ja rakkauteen perustuvaa palvelua kirkon elä-mässä. Jeesus sanoi, ettei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Samoin diakonia (palvelu) on erottamaton osa kirkon elämää, yksi kirkon pe-rustuntomerkeistä.

Diakonia etsii, lievittää ja poistaa ihmisten hätää ja kärsimystä. Diakonia pyrkii herättelemään myös yhteiskunnallista ja kansainvälistä vastuuta. Kirkollinen diakonia pyrkii auttamaan ja tukemaan erityisesti heikoimmassa asemassa ole-via ja niitä, jotka jäävät kaiken muun avun ulottumattomiin tai ovat muutoin kestämättömässä tilanteessa elämässään.

Diakoniatyö on luonteeltaan karitatiivista, liturgista ja yhteiskunnallista. Litur-ginen työ merkitsee lähimmäisen palvelemista jumalanpalveluksen ja hengelli-sen elämän hoidon kautta. Karitatiivinen työ voi olla sielunhoitoa, kriisiapua (esim. kuolinviestin viemistä poliisin kanssa ihmisen kotiin), mielenterveystyö-tä, vammaistyötä, taloudellista avustamista, velkaongelmien selvittelyä, ruoka-pankkien ylläpitoa, kriminaali- ja päihdetyötä sekä ihmisiä tukevaa ryhmätoi-mintaa. Yhteiskunnallinen diakonia on hädän syiden selvittämistä ja yhteiskun-nallista vaikuttamista niiden poistamiseksi.

Diakonia on koko kirkon ja seurakunnan asia. Sitä toteuttavat vapaaehtoiset seurakuntalaiset, diakonian viranhaltijat, diakoniakeskukset suurimmissa kau-pungeissa, rovastikunnat, hiippakunnat, diakoniaopistot ja -laitokset, monet kristilliset yhdistykset, vuosittainen Yhteisvastuukeräys, Kirkon diakoniarahas-to, Kirkon Ulkomaanapu sekä Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston dia-konian ja yhteiskuntatyön toimiala (KDY).

Diakoniatyö nykyisessä muodossaan lähti liikkeelle diakonissalaitoksista 1800-luvun puolivälissä. 1900-luvun alussa työ laajeni seurakuntiin. Vuonna 1943 säädettiin, että jokaisessa seurakunnassa tulee olla diakoniatyöntekijän virka. Diakonissalaitoksia on Suomessa neljä: Helsingissä, Lahdessa, Oulussa ja Po-rissa.

��

Diakoniatyöntekijöitä kouluttaa maassamme Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) sekä ruotsinkielinen Yrkeshögskolan Sydväst Lärkkullassa. Diakissa voi suorittaa joko diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehdon (160 ov) tai dia-konisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehdon (140 ov) ja tulla sen jälkeen vihityksi diakonissaksi tai diakoniksi. Aamenesta Öylättiin Orjantappuroita kasvaa, syntiinlankeemuksen maa. Moni harhaa turvatonna tuntematta Jumalaa. Jaksammeko Herran kansa nähdä kylmin sydämin Vi-hamiehen saalistusta julmaa valtaa helvetin? Moni kantaa kärsimystä epätoivo sielussaan. Moni vaipuu vierellämme paa-tuneena kuolemaan. Käytämmekö itsekkäästi Herran suomaa armoa? Eikö Jeesus Kristus kuollut kaiken kansan puolesta? Jeesus käski riemuvuotta maailmalle kuuluttaa, vangituille sorretuille viedä voiton sanomaa. Jeesus käski riivaajaiset lannistaa ja syöstä pois. Sairaita hän neuvoi tumaan kärsimyksen yöstä pois. Jeesus pyhän nimes tähden vuoksi kalliin veresi Valtakuntas työhön lähden apuun lähimmäisteni. Kerron heille armostasi rakkautes työtä teen. Kärsivien taakkaa kannan kuivaan tuskan kyyneleen. Armopalkan saanhan sulta ilon auttaa palvella. aarteeni sä itse olet Jeesus kaikki kaikessa. Saavu, Jeesus ikävöity! seurakuntas odottaa. Kerran luo-daan, lupasithan uusi taivas uusi maa.

Rakkaus

Jumalan rakkaus

Jumalan rakkaus ja armo ovat kristillisen uskon keskeisimpiä sisältöjä. Rakkaus ei ole vain ”silloin tällöin” Jumalassa ilmenevä ominaisuus, vaan ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:16). Kristillisessä uskossa tunnustetaan, että yhden kolmiyh-teisen Jumalan persoonat rakastavat toisiaan: Jumala on täynnä rakkautta. Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat jakamaton rakkauden kolmiyhteys.

Jumalan rakkaus ei kuitenkaan ole vain Jumalan sisäistä rakkautta, ”itserakka-utta”, vaan kolmiyhteisen Jumalan rakkaus virtaa ulos ja kohdistuu syntisiin eli pahuuteen langenneeseen ihmiskuntaan: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähet-tänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10). Jeesus asetti rakkauden vaatimuksen laajemmalle kuin kukaan toinen ihmiskunnan opettaja. Jeesuksen käsky Vuorisaarnassa rakastaa vihollisia ja siunata vainoajia poikke-si sekä juutalaisten lähimmäisenrakkauden käskystä että pakanallisesta ystävän

��

rakastamisesta (Matt. 5:43–48). Jumalan rakkautta kuvaavat myös monet Jee-suksen vertaukset, kuten kertomukset tuhlaajapojasta ja kadonneesta lampaasta. Risti on Jumalan uhrautuvan rakkauden merkki. Se kertoo, kuinka pitkälle Ju-mala oli valmis menemään rakkaudesta langenneisiin ihmisiin. Myös sakra-mentteja pidetään Jumalan rakkauden osoituksina. Niiden kautta Jumala välit-tää armonsa, joka on syvää, pelastavaa ja eheyttävää Jumalan rakkautta. Lainaus: Aamenesta Öylättiin Pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side. (Kol. 3:14) Jumala on vuodattanut meihin rakkauttaan Pyhän Hengen kautta silloin, kun luottamus Jumalan armoon on herännyt ja tulimme uskoviksi. Rakkaus saa voimansa siitä, että tietää ja tuntee olevansa täydellisesti hyväksytty, sellaise-naan rakastettu ja armahdettu, erityisesti rakkaus saa voimaa Jumalan armosta ja Hänen meitä kohtaan osoittamasta rakkaudesta, samoin Jeesuksen kärsimys ja kuolema on rakkauden lähde. Rakkaus kasvaa vapauden ilmapiirissä, sillä pelkoa ei rakkaudessa ole. Niin ikään rakkaus vahvistuu koettelemuksissa, kär-simyksissä ja kiusauksissa. Luterilaiset tunnustuskirjoissaan ovat sanoneet rak-kautta Jumalan otolliseksi tekeväksi armoksi. Rakkaus syntyy Pyhän Hengen työnä ja alkaa kypsyä kun kristitty seurustelee Kristuksen kanssa Sanan kautta ja muiden kristittyjen kanssa. Kun hän osallis-tuu yhteiseen ehtoolliseen ja rukoukseen, hänen rakkautensa saa uutta voimaa ja usko, toivo ja rakkaus elpyvät. Näin hän voi elää ja toimia niitä lähim-mäisiämme palvellen, jotka tarvitsevat rakkautta Jumalalta ja ihmisiltä. Näistä rakkaus saa voimansa. Kristillistä rakkautta harjoitetaan kaikkien ihmisten keskellä, ei vain ystävien, jumalisten ja uskovien, vaan myös vastenmielisten, rakkaudettomien ja jopa vihollisten parissa. Rakkaus on, ja sen osoittaminen, sekä harjoittaminen erityi-nen kilvoituksen kohde, sillä rakkaus on jumalallisen ihmisen tuntomerkki. Apostoli sanoo: ”Rakkaus peittää syntien paljouden.” Jumala on Rakkaus, ja hän tahtoo, että hänen omansa olisivat täynnä nöyrää, hiljaista ja itsensä kieltävää rakkautta. Rakkaus ilmenee kolmella erilaisella tavalla. Ensimmäinen on Rakkaus Kristukseen. Se on eräänlaista kohtalon yhteyttä Kristukseen ja hänen kärsimyksiinsä, sekä ristintiellä kulkemiseen, sekä syvää kiintymystä ja kuuliaisuutta Kristukselle ja hänen käskyilleen. Tämä rakkaus syntyy evankeliumin kautta kun koemme, että Jumala rakastaa meitä.

��

”Rakkaus Herran, mi’ kohtalo kohtaa, Rakkaus Herran, suo tykös se johtaa, minut kätke, tulisydämees, rakkaus Herran ” Toinen on veljesrakkaus, joka ilmenee erityisesti uskon veljien ja sisarten kesken. Se on veljeyttä ja sisa-ruutta kaikkien ahdistusten ja vaikeuksien keskellä. Tämän rakkauden tulisi vaikuttaa myös kaikkiin ympärillä oleviin lähimmäisiimme. Raamattu kehottaa: Rakastakaa toisianne niin kuin Kristus on teitä rakastanut ja pysyköön teissä veljellinen rakkaus. Kolmas on aviollinen rakkaus, johon Raamattu opettaa aviopuolisoita. Tämä rakkauden muoto on yksin avioliittoon kuuluva, eikä sitä ole tarkoitettu muuhun. Aviollisen rakkauden helmi on erityisellä tavalla Salomonin Laulujen laulu. Rakkautta, onko sitä? Rakkaus voidaan käsittää Jumalan sanasta kahdella tavalla, lain hirvittävänä vaatimuksena ja toisaalta Kristuksessa ilman pienintäkään vaatimusta, rakkau-dessa Jumala rakastaa syntisiä ilman ehtoja mutta kasvattaa samalla oman ku-vansa kaltaisuuteen ja taivasta varten. Jumalan rakkaus voi olla myös etsivää rakkautta. Jeesus kohtasi ihmisen usein arjen ja ihmisen elämän keskellä, har-vemmin temppeleissä. Hän oli aina maailman keskellä, jopa niin usein, että hän uupuneena meni vuorille lepäämään ja rukoilemaan. Jeesuksen rakkaus kadon-neihin ihmisiin veti hänet yhä uudestaan alhaisten, kirottujen ja syntisten pariin. Apostoli Paavali sanoi rakkautta verrattomaksi tieksi, armolahjatoimintaa pa-remmaksi. Rakkaus on totuuden sisar joka karkottaa voimallaan meistä pois laittomuuden teot, luo vapauttavan ja siunauksellisen ilmapiirin. Rakkaus ei tuomitse vaikka nuhtelee, vaan nostaa, kantaa, synnyttää rakkautta edelleen sekä armahtaa lähimmäistään ja peittää lähimmäisen puutteet, viat sekä virheet. Rakkaudessa ruhtinas voi pyytettömästi nostaa kerjäläisen pöytäänsä ja pitää hänet kunniavieraanaan, Laupias samarialainen vie ryövärien käsiin joutuneen majataloon sekä huolehtii uhrautuvasti kärsivän lähimmäisen kohtalosta, köyhä panee koko elämisensä lähimmäisen hyväksi jne. Rakkaudessa vahvempi kan-taa kerskaamatta heikkoja ja vaivaisia, vanhurskas peittää vanhurskaudellaan syntisen puutteet ja jakaa vanhurskautensa syntisten kesken. Rakkaus on sen kaltaista, että rakkautta voi olla köyhissä ja syntisissä enemmän kuin niissä jotka ovat yleisesti hurskaita ja rikkaita, Jumalan rakkaus on rajaton. Jumala sytyttää rakkauden yhtähyvin kerjäläisessä kuin kuninkaassakin, mutta vain Jumalan Henki vaikuttaa rakkauden, siinä hän käyttää elämänkohtaloita, ihmis-suhteita erilaisina välineinään, mutta erityisesti evankeliumin kirkastama Kris-tus kokemus sytyttää jumalallisen rakkauden. Rakkaus ei ole toisia arvottava, omavanhurskas, kerskaava, halveksiva tai ylimielinen eikä ylenkatseellinen, ei

��

pöyhkeä, ei ylepeilevä, ei kadehdi, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa jne. 1.Kor.13. Rakkaus on lempeä, pitkämielinen, kärsivällinen, kaikki peittävä, kaikki uskova, kaikki toivova, se ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Rakkaus ei etsi omaansa, se ei käyttäydy sopimattomasti jne. Rakkaus rakastaa myös vihollisiaan ja rakkaus voi muuttaa vihollisuuden ystä-vyydeksi jne. Raamattu kehottaa totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvamaan häneen joka on Pää, Kristus. Lopunajallinen luopumus ilmenee sii-nä, etteivät ihmiset silloin ota vastaan rakkautta totuuteen, eivätkä elä siitä elä-väksitekevasta sanomasta jonka Jumalan sana meille ilmaisee. Ilman armoa rakkaus on suuri vaatimus, sillä se on lain summa, vain armossa elämällä voimme kokea rakkauden muuttavan voiman. Armon kautta Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämiin. Room.5:6. Ulkoisesti rakkaus on käskyyn perustuva vaatimus, sisäisesti Hengen hedelmä, siksi sielun elämää ei suunnata kilvoituk-sessa rakkauteen vaan Jumalan armoon ja armosta sitten vuotaa rakkaus. Juma-lan rakkautta ei pidä etsiä lain peilistä, vaan ristiinaulitun Kristuksen haavoista, kyljestä ja sydämestä, Golgatan rakkauden mysteeriosta, josta vuotaa armo ja rakkaus syntisistä suurimmillekin. Raamattu ennustaa, että lopunaikana juma-lallinen rakkaus vähenee, tästä voidaan vetää johtopäätös, että herätyksen ja puhtaan evankeliumin julistus hämärtyy. Rakkaus ilmenee käytännöllisinä us-kon hyvinä hedelminä. Rakkaus kehottaa meitä voittamaan itsekkyyden, toi-mettomuuden rakkaudessa. Rakkaus on myös seurakunnan dynaamista taistelua oikeuden, totuuden ja hyvyyden voiman eli Jumalan puolella, sortoa ja epäoi-keudenmukaisuutta sekä vihollisuutta ja muita tuhon voimia ja turmionvaltoja vastaan. Rakkaus nostaa teurastetun Karitsan voiton lipun sinne, minne mikään muu voima ei sitä voi nostaa. Rakkaus on nisunjyvänen, joka kuolee lähim-mäistensä tai jopa maailman elämän puolesta, joskus satakin kuolemaa ja se kantaa hedelmää, ei vain kerran, vaan 30, 60, jopa 100 kertaa. Kristittyjen yhteys toteutuu kasteen ja uskon kautta, siten kun rakastamme sekä siunaamme toisia kristittyä. Kaikki kasteen saaneet ja Kristukseen uskovat ja hänen armoonsa sekä sanaansa turvautuvat ovat veljiä ja sisaria Kristuksessa ja ovat velvolliset pitämään huolta toisistaan sekä rakastamaan että siunaamaan ilman lahkohenkisyyttä ja puoluemielisyyttä toinen toisiaan. Kristus on antanut käskyn kaikille kristityille: ”Sen käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne.”

"Puhdas sydän on sen luontoinen, että se palvelee ja suo kaikkea hyvää jokai-selle, sen tähden ettei Jumala erota ketään, vaan tahtoo, että minun tulee ra-kastaa lähimmäistäni, olkoonpa hän ystävä tai vihollinen, hurskas tai paha ihminen. Sillä jos hän onkin paha ja minua vahingoittaa, niin hänellä on kui-tenkin se nimi, että hän on lähimmäiseni. Tosin on hurskas enemmän rakastettava, ja sellaiseen ihmiseen pitäydytään tietysti mieluummin ja päin vastoin vältetään ja kammotaan pahaa ihmistä. Mutta tämä kuitenkin on vielä lihaa ja verta eikä oikeaa rakkautta. Sillä kristit-ty ei saa johtaa rakkauttansa ihmisestä, kuten maailma, vaan hänen tulee sanoa

��

näin: en rakasta sinua sen tähden, että olet hurskas taikka paha. Rakkauteni perustuu sanaan joka opettaa rakastamaan lähimmäistäni, niin kuin itseäni". Luther ”Rakastakaamme kaikki kaikesta sydämestämme, kaikesta sielustamme, kaikes-ta voimastamme ja väkevyydestämme, kaikesta ymmärryksestämme ka kaikkine kykyinemme, kaikin ponnistuksin, kaikella rakkaudella, kaikella sisimmälläm-me, kaikilla toiveillamme ja tahdonvoimillamme Herraa Jumalaa, joka on an-tanut ja antaa meille kaikille koko ruumiimme, koko sielumme ja koko elä-mämme. Hän on meidät luonut ja lunastanut ja on pelastava meidät pelkästä laupeudestaan, ja hän on tehnyt ja tekee kaikkea hyvää meille surkuteltaville ja viheliäisille, mädäntyneille ja löyhkääville, kiittämättömille ja pahoille. Mikään muu älköön siis olko toivomme kohde, mikään muu älköön olko tah-tomme päämäärä, mikään muu älköön meitä miellyttäkö älköönkä ilahduttako kuin Luojamme ja Lunastajamme ja Pelastajamme.” Fransiscus Assisilainen O Jeesus lohduttaja sa rakkaus sydämen, sa rauhan turvamaja, sovinto syntien. O Rakkaus sa rajaton, on autuas ken sinun on. Sua sydämellä, suulla ma synnein pilkkasin, mun tähtein ristinpuulla sa näännyit tuskihin. O Rakkaus sa rajaton, on autuas ken sinun on. Mi toikaan voima taivaan sun tänne maailmaan? Mi rakkaus vei vaivaan sun kuolon - katkeraan? O Rakkaus sa rajaton, on autuas ken sinun on. En elämälläin tuonut ma sulle kiitostain, mun tähtein kalkin juonut oot vai-vain vaikeain. O Rakkaus sa rajaton, on autuas ken sinun on. Sa olet meille luonut maan uuden autuuden ja pyhäin liekkis suonut sa yö-hön sydänten. O Rakkaus sa rajaton, on autuas ken sinun on. Suo kanssas kuolla minun, se osain olkohon, Vain kuolos, kuolos sinun mun elämäni on. O Rakkaus sa rajaton, on autuas ken sinun on. Miss`annoit ristilläsi, Karitsa, henkes sun, oi, kivut kärsimäsi suo kärsiä myös mun. O Rakkaus sa rajaton autuas ken sinun on.

��

Suo ristilläsi siellä mun päästä lähelles, kirkasta tuskan tiellä sun suuri rak-kautes. O Rakkaus sa rajaton on autuas ken sinun on. Minussa kaikki mainen tulellas puhdista, sun enkelisi lainen tee rakkaudes-sa. O Rakkaus sa rajaton, on autuas ken sinun on. Minussa asuakses sa tule, Ristin Mies, mun käydä kunniakses suo ristin tus-kan ties O Rakkaus sa rajaton, on autuas ken sinun on. Hieronymus Savonarola (1400-luvulta) Raamatun todistuksia: 1.Joh.4:9-10. Rakkaani, rakastakaamme toisiamme sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakas-ta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä Jumalan rak-kaus ilmestyi meille että Jumala lähetti ainoa Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttaan. Rakkaus ei ole siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä. että Hän on rakastanut meitä ja lähettänyt ainoan Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1Joh. 4:16-21. "Ja me olemme oppineet tuntemaan ja uskomme sen rakkauden, joka Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala hänessä. Näin rakkaus on tullut täydelliseksi meis-sä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä senkaltainen kuin hän on, sellai-sia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydelli-nen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakas-tanut meitä." ”Kork. Veisu. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. 1. Kor. 13:1-10,13. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siir-tää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

��

Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi ja vaikka an-taisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mi-tään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuu-den kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. … …Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. Room.8:35 – 39. Kuka voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niin kuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää: meitä pidetään teuraslampaina” Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, Meidän Herrassamme.

Rauha Jumalan kanssa

Yhteiskunnassa rauhan tila on kaiken inhimillisen kehityksen edellytys. Sotatila merkitsee ankeata ja epänormaalia elämää. Hengellisessä mielessäkin rauhan-aika on kehitykselle välttämätön.

Uskoontulon perusasia on rauhan julistaminen syntisen ja Jumalan välille; tämä tapahtuu vanhurskauttamisessa, kun Jumala antaa kaikki synnit anteeksi ja ottaa armoihinsa. Kokonaisuudessaanhan asia ratkaistiin ristillä, mutta kunkin yksi-lön tulee tämän lisäksi suostua tähän Jumalan tekemään rauhanliittoon. Jokaista Jumala vetää Golgatalle, että hän ottaisi vastaan anteeksiantamuksen, ja suos-tuisi rauhanliittoon Jumalan kanssa jonka Jeesus puolestaan sinetöi omalla ve-rellään Golgatalla 2000 vuotta sitten. Sotatila alkoi syntiinlankeemuksesta. Siitä lähtien ihminen on seisonut sielunvihollisen armeijassa Luojaansa vastaan. So-tatila on hyvin kuluttava tila. Se tietää jatkuvaa pelkoa ja stressiä sekä ihmisen sielulle että ruumiille. Sotatilaan sisältyy olennaisena osana rauhattomuus ja tuomion ja kadotuksen pelko.

��

Jeesus tuo sydämeen rauhan. Uskontilaan liittyy olennaisena osana Jumalan rauha, rauhan saamme Kristuksen sovitustyön kautta. Jeesuksen opetuslapsen rauha Jumalan kanssa perustuu Jumalan tekoon, ja evankeliumiin syntiemme anteeksiantamuksesta. Jumala on tehnyt rauhanliiton ihmisen kanssa, josta syn-tinen on omalla kohdallaan päässyt osalliseksi. Jeesus on itse sanonut: Kenet Poika tekee vapaaksi, hän tulee todellisesti vapaaksi. Jeesuksella on vastaus kaikkiin ongelmiin, avain kaikkiin lukkoihin, valta kaikkien asioiden ja voimi-en yli, sillä Hänelle on annettu kaikki valta, taivaassa ja maan päällä, Jeesus on Rauhan Ruhtinas, joka voi antaa kaikille Häneltä pyytäville ja anoville Jumalan rauhan joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Jeesus on myös maailman Vapah-taja ja Hänen Ristinsä puhuu rauhaa ja pelastusta kaikille ihmisille, kun ristin voima koskettaa ihmisiä syttyy uskallus Jumalaan ja tuomio väistuu Kristus tulee ja tuo sovinnon, armon ja rauhan sekä Jumalan että ihmisten välille.

Näihin kahteen vähäiseen sanaan: armo ja rauha sisältyy koko kristinusko. Armo antaa synnit anteeksi, rauha tyynnyttää omantunnon. Luther


Job.22:21: Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen.

Joh.14:27: Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko mur-heellinen älköönkä peljätkö.

Joh.16:33: Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maa-ilmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.

Room.5:1: Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

Ef.2:14-17: Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuu-den. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jot-ka lähellä olivat.

Room.14:17: Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan van-hurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Gal.5:22: Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha.

��

Fil.4:7: Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Kol.1:20: Ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.

Kol.3:15: Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa.

Pelastusvarmuus

Pelastuksemme perusta on Jeesuksen sovitustyössä, hänen ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan.. Samoin perusta on Jumalan varmassa sanassa ja sen muuttumattomissa lupauksissa ja pyhässä kasteessa. Edelleen Jumalan armo ja hänen uskollisuutensa ovat järkkymätön perusta. Sana on kallio joka kestää rajuimmatkin myrskyt. Samoin Kristuksen asettamat sakramentit ovat Jumalan iäti kestäviä tekoja.

Tunteemme vaihtelevat; niihin emme voi emmekä saa perustaa iankaikkista autuuttamme, pelastusvarmuus ei perustu siihen, mitä me olemme, vaan siihen, mitä Kristus on tehnyt puolestamme. Jumala on liittouskollinen, mutta hän on antanut ohjeita ihmisille miten tässä liitossa vaelletaan. Kun tuomme syntimme Jumalan sanan valkeuteen ja annamme ne Kristukselle, Hänen verensä pyyhkii ne pois, omatuntomme puhdistuu ja meillä on avoin sekä vapaa pääsy Jumalan yhteyteen Kristuksen kautta, sana osoittaa meille silloin että meillä on iankaik-kinen elämä.

Pelastusvarmuus ei ole taivaaseen pääsyyn välttämätön, mutta se on tärkeää voidaksemme täällä maailmassa elää kristityn elämää vapaana Jumalan lapsena ja viedä evankeliumia eteenpäin.

Jumalalla ei ole mitään syytä pitää ihminen epävarmuudessa tässä tärkeässä asiassa. Hän antaa Pyhän Hengen sisimpäämme todistamaan Jumalan lapseu-desta. Koko Raamattu on kirjoitettu, jotta uskovan ei tarvitsisi olla epävarmuu-dessa pelastuksensa suhteen.

Apostoleilla oli pelastusvarmuus. Pelastus varmuus kuuluu uskoon tulleen matkavarustuksiin, syntinen Jumalan armosta saa olla täysivaltainen Jumalan lapsi. Tämän lapseuden merkiksi Jumala on antanut lapseuden Hengen, joka huutaa abba Isä! Jumala armossaan, Kristuksen tähden on minut valinnut ja pelastanut. Tästä totuudesta nousee Pyhän Hengen todistus sisimmässämme, eli sisäinen rauha ja Kristuksen tunteminen. Vapahtajaan luottava ja turvaava kristitty saa uskoa joka päivä ja joka hetki kaikki syntinsä anteeksi yksin armosta, Kristuksen tähden, ja Kristus päästää meidät synneistämme verellään, ja missä syntien anteeksiantamus on, siinä on elämä ja autuus, sanoo kirkkoisä

��

anteeksiantamus on, siinä on elämä ja autuus, sanoo kirkkoisä Augustinus. Kristuksen veri puhdistaa omat tuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa. Jeesus on uuden liiton takaaja, jolla on katoamaton pappeus, ja Raa-mattu sanoo että Hän voi täydellisesti pelastaa ne, jotka Hänen kauttaan lähes-tyvät Jumalaa, koska Jeesus elää iäti rukoillakseen meidän puolesta. Heb.7:22-25.

Tästä näet, miten rikas kristitty, eli kastettu ihminen on, koska hän ei voi, vaik-ka tahtoisikin, menettää autuuttaan suurten syntiensäkään tähden, paitsi jollei hän tahdo uskoa. Sillä mikään muu synti kuin epäusko ei voi häntä tuomita. Tämä usko tai vielä enemmänkin Jumalan totuus pyyhkii silmänräpäyksessä pois kaikki muut synnit, jos usko kastetulle annettuun jumalalliseen lupaukseen palaa meihin takaisin tai pysyy meissä. Sillä eihän Jumala voi kieltää itseään, jos sinä tunnustat hänet ja uskoen pidät kiinni hänen lupauksestaan. Luther


1 Tim.1:15: Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suu-rin.

Joh.20:31: mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

Room.8:16: Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

Ef.1:13-14: Hänessä on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunas-tamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.

1 Joh.3:1-2: Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sen tähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä. Samoin Henki myös auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.Mutta sydänten tutkija tie-tää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.

��

Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Ju-malaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;

mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskautta-nut, ne hän on myös kirkastanut.

Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen?

Jeesus Kristus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän rukoilee meidän edestämme.Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alas-tomuus, vai vaara, vai miekka? Niin kuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina”. Mutta näissä kaikis-sa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, mei-dän Herrassamme.

��

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja

Ajan täyttyminen

Jumala valmisti ihmiskuntaa Vapahtajan tulolle. Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran, monessa mielessä "pimeys peitti kansat".

Jumala antoi ensimmäisen lupauksen Vapahtajasta jo paratiisissa, 1Moos.3:15. Jo Eeva luuli, että Kain oli luvattu pelastaja. Kului tuhansia vuosia; moni ajatte-li: Jumala on pettänyt lupauksensa. Mutta "ajan täyttyessä" luvattu Messias ilmestyi.


Gal.4:4: Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa.

Jes.9:1: Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Jes.60:2: Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat.


Nyt seisahdun mä seimelles, Oi Jeesus, autuuteni. Tuon lahjat kaikki ete-hes, jonk’ annoit omakseni. Mun henkeni ja mieleni, Mun sydämeni, sie-luni, Ne ota synnyinlahjaks.

En ollut vielä syntynyt, Kun synnyit auttajaksi. En armoas mä kysynyt, Kun tulit turvaajaksi. En ollut vielä päällä maan, kun riensit tänne maa-ilmaan, Aukaisit taivaan mulle.

Yö synkkä peitti silmäni, Vaan tulit, Jeesukseni, Teit yöni selväks päiväksi Ja nousit valokseni. Ah armas aurinkoiseni, Nyt valaise mun mieleni Sä-teilläs kirkkahilla.

Kun murhe murtaa mieltäni, Kun epätoivo kaivaa, Mun rohkaiset sä sie-luni, Sen lievität sa vaivaa. Kun synti mieltä ahdistaa, Näin lohdutat sä surevaa: Sun velkas maksoin kaikki.

Oi Jeesus tänne maailmaan Et tullut itses tähden. Mua auttamaan sä tulit vaan Mun kurjuuteni tähden. Sä kannoit ristin raskahan Sieluni vuoksi surkean. Sua kuinka kiittää voisin.

��

Sua Vapahtaja, rukoilen, Sit’ älä multa kiellä: Tää ota sydän syntinen Asuaksesi siellä Sen Valtiaana ainiaan, Niin että murheissani saan Sult’ avun lohdutuksen.

Vaan kuinka, suuren vierahan, Sun ottaa voisin vastaan. Oot Herra maan ja taivahan, Mä multa ainoastaan. Kuitenkaan, Jeesus laupias, Et hylkää uskovaisias, Vaan armos heille annat. Vvk.14. 1-7.

Jeesus ilmoittaa meille Taivaallisen Isän

Jeesus on Jumalan selvin ilmoitus. Jeesuksessa meillä on Jumalan olemus näh-tävissä ja tarkasteltavissa.

Jos etsit Raamatun Jumalaa muualta kuin Kristuksesta, joudut kokonaan epä-toivoon, ja ahdistukseen, sillä Kristuksen ulkopuolella Jumala pysyy salattuna Jumalana.

Kristus sanoo: "Minä ja Isä olemme yhtä" (Joh. 10:30). "Että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä" (Joh. 10:38).

Isä Jumala ilmoitti itsensä Pojassaan, Jumala inkarnoitui Kristuksessa ihmisek-si. Ilman tätä inkarnaation ihmettä, emme voi käsittää ja tuntea Jumalaa.


Hebr.1:1-3: Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maa-ilman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen syn-neistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.

Joh.1:1: Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

Joh.14:9: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.

Joh.14:10: Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sano-ja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

Joh.5:19: Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.

2 Kor.5:19: Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.

�

Jeesus ihmisenä

Tullessaan maailmaan Jeesus samalla joutui inhimillisten asioiden alaisuuteen. Hän syntyi "neitsyt Mariasta". Hän oli alamainen Marialle ja Joosefille. Hän liittyi veren sitein Marian kautta ihmiskuntaan. Jeesus meni syntisten tähden Johanneksen kastettavaksi. Omalla kasteellaan hän pyhitti kasteemme pyhäksi, siunatuksi ja autuaalliseksi pelastuksen ja uudensyntymisen sakramentiksi. Hän tunsi väsymystä, nälkää, iloa ja surua. Hän tietää omakohtaisesta kokemuksesta kaikki ihmiselämään liittyvät ongelmat. Jeesus ei kuitenkaan koskaan tehnyt syntiä. Jeesuksen rakkaus sytytti syntisten rakkauden häneen, hän antoi sille myös suuren arvon. Tämän näemme mm. kun nainen vuodatti kallisarvoisen öljyn rakkautensa merkiksi hänen päähänsä:

Voitelu Betaniassa: ”Jeesuksen ollessa Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa hänen luokseen tuli nainen mukanaan alabasteripullossa kallisarvoista voidetta. Hän vuodatti sitä Jeesuksen päähän hänen ollessa aterialla.

Sen nähdessään hänen opetuslapsensa paheksuivat sitä ja sanoivat: ”Miksi tämä haaskaus? Olisihan se voitu myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille.”

Kun Jeesus huomasi sen, hän sanoi heille: ”Miksi pahoitatte tämän naisen miel-tä? Hän teki minulle hyvän työn.

Köyhiä teillä on aina luonanne, mutta minua teillä ei aina ole. Vuodattaessaan tämän voiteen ruumiilleni hän teki sen hautaamistani varten. Totisesti: Missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan, siellä tämä hänen te-konsa on mainittava hänen muistokseen.” Mat.26:6-13,

Sovitustyön suorittaminen edellytti Jeesuksen tuloa aidoksi ihmiseksi. Hänen täytyi olla jumalaihminen! Jeesuksen pelastustehtävä ja syntisten lunastus, mut-ta myös hänen tuomaripätevyytensä edellytti ihmisen elämän perinpohjaisesta tuntemista. Jeesus oli ihmisenä ollessaan alennustilassaan. Hän tuli kaikessa meidän kaltaiseksemme. Jeesus syntyi tosi ihmiseksi, Jumala lihaan ja vereen.


Matt.3:13-15: Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Silloin hän salli sen hänel-le.

Joh.4:6: Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle.

�

Joh.11:35: Ja Jeesus itki.

Joh.:8:46: Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin?

Hebr.2:14-18: Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sen tähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskol-linen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiu-sattuja auttaa.

Joh.5:27: Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poi-ka.

Fil.2:5-8: Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltai-nen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hä-net havaittiin olennoltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

Jeesus henkilönä

Jeesus näki luonnossa Isänsä kätten työt ja iloitsi niistä. Hän otti usein vertauk-sia luonnosta, joiden avulla hän selitti hengellisiä totuuksia mm. Jumalan huo-lenpitoa.

Jeesuksen ruokana oli Jumalan tahdon tekeminen. Hän eli jatkuvassa yhteydes-sä Isäänsä. Hän tunsi syvää myötätuntoa vähäosaisia, sairaita ja köyhiä kohtaan tullen yhdeksi heistä, heidän veljekseen.

Hän iloitsi iloitsevien kanssa ja itki itkevien kanssa. Sen sijaan ajan hengelliset johtomiehet, ylipapit ja fariseukset, saivat kuulla ankaria tuomion sanoja. Hei-dän mielestään oli hulluutta ja Jumalan pilkkaa, että itse taivaan Herra olisi tullut näin alhaiseksi, josta puuttui kokonaan ulkonainen loisto ja kunnia.

Jeesuksella oli selkeä kutsumustietoisuus. Siksi hän opetti pelottomasti, niin kuin se, jolla on valta. Jeesus rakasti kansaansa ja sen arvokasta pyhää perintöä, joka on tiukasti sidoksissa Vanhaan Testamenttiin. Kuitenkin hän samalla oli täydellisesti riippumaton ihmisistä.

��


Matt.6:28-30: Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Ju-mala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin hei-tetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?

Matt.9:36: Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.

Joh.4:34: Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hä-nen tekonsa.

Mark.1:22: Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opet-ti heitä niin kuin se, jolla valta on, eikä niin kuin kirjanoppineet.

Luuk.4:16: Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagogaan ja nousi lukemaan.

Jeesuksen kuuliaisuus

Jeesus eli jatkuvassa yhteydessä Isäänsä. Hän teki mitä hän Isänsä näki tekevän. Hänen kuuliaisuutensa ulottui kuolemaan asti. Hänen ruokansa oli Isän tahdon tekeminen. Uskoon tultuamme Kristuksen kuuliaisuus luetaan meidän hyväksemme.


Mark.1:35: Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja me-ni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili.

Luuk.22:41: Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvil-leen ja rukoili sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".

Joh.5:19: Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.

Fil.2:8: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

Joh.4:34: Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hä-nen tekonsa.

��

Jeesuksen ahdistukset

Maailmassa on ollut vuosituhansien aikana paljon kärsijöitä. Ihmiset kärsivät synnin seurauksena. Jeesuksen kaikki kärsimykset ja kiusaukset johtuivat kuu-liaisuudesta Isän tahdolle. Jeesuksen ahdistukset olivat vertaansa vailla. Häntä painoi ihmiskunnan syntiinlankeemuksen tuoman syyllisyyden ja sen tuoman Jumalan vihan suunnaton ahdistus ja kärsimys. Mikään uskonto ei ole syntynyt perustajansa kärsimyksistä niin totaalisella tavalla kuin kristinusko. Jeesus jou-tui ristinkuolemassaan todellisesti Taivaallisen Isän hylkäämäksi meidän pelas-tuksemme tähden, Jes.53:5.


Matt.26:38: Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani".

Matt.27:46: Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sa-noen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hyl-käsit?

Hebr.4:15: Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Joh. 3:16. Sillä niin Jumala maailmaa rakasti, että hän antoi ainokaisen Poikan-sa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi.

Jeesuksen toiminta

Jeesus oli Jumalan rakkauden ilmentymä. Jeesus ilmaisi rakkauttaan ajamalla ulos riivaajia, auttamalla kärsiviä, parantamalla sairaita ja herättämällä kuollei-ta. Hän oli saanut Jumalalta myös oikeuden antaa syntejä anteeksi. Jeesuksessa tulivat näin tulevan aikakauden voimat ihmiskunnan keskelle (Hebr.6:5).

Jeesuksen sanoman ydin oli ja on, että hänessä, toisessa Aadamissa, oli uusi aika koittanut ihmiskunnalle. Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, pimeyden keskelle oli koittanut valkeus. Jeesuksen nimi on myös Immanuel. Se on ”Ju-mala meidän kanssamme.” Jeesus näytti tien tähän valtakuntaan julistamalla: ” Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.”

Tämän valtakunnan sisälle ja siitä osalliseksi ihminen pääsee uskoon tulemisen ja kasteen kautta. Syntien anteeksiantamus johtaa tähän valtakuntaan. Syntien anteeksiantamuksen osallisuus on osallisuus lunastuksesta ja sovituksesta, se merkitsee Jumalan armon valtakuntaan tulemista, Jumalan yhteyteen tulemista,

��

se merkitsee myös armonvaltakuntaa, totuutta, laupeutta, hyvyyttä ja rakkautta sekä rauhaa ihmisen sisäisessä olemuksessa ja sielunelämässä. Room.5:1-6.

Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan: kirottuja, kadotettuja, toivottomia. Hän on tullut pahan vankeja vapauttamaan. Hän on tullut köyhien ja syntisten ystävänä jakamaan oikeutta Jumalalta niille, joilta saatana on vienyt oikeuden ihmisarvoiseen elämään ja oikeuden olla Ju-malan lapsi. Hän tahtoo pelastaa, parantaa, antaa syntejä anteeksi, luo-da uuden ihmisen Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimalla. Jeesuksella Kristuksella on kaikki mahdollisuudet pelastaa ihminen, olipa hänen elämäntilanteensa mikä tahansa. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.


Mark.1:14-15: Mutta sitten kuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Ju-malan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Luuk.17:20-21: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.

Luuk.11:20: Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.

Matt.9:6: Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi.

Matt.12:20: Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.

Joh.11:43-44: Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!" Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojen-sa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja anta-kaa hänen mennä".

Jeesus

Jeesuksen nimet kertovat jotakin hyvin oleellista hänen korkeasta kutsumukses-taan. "Vuodatettu öljy on sinun nimesi" (Kork.v.1:3). Jeesus oli ensinnäkin yksinkertaisesti etunimi. Edelleen Jeesus oli Hänen maanpäällisen alennustilan-sa nimi. Evankeliumit puhuvat useimmiten Jeesuksesta, kun taas kirjeissä hän on korotettu ja kirkastettu Kristus. Ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen Jeesusta puhutellaan korotetuksi Kristukseksi, Jeesukseksi Kristukseksi,

��

Kristukseksi Jeesukseksi tai Kristukseksi. Me tunnustamme Jeesuksen Herrak-si, korotetuksi Kristukseksi. Room.10:9.

Jeesus-nimen päämerkitys ilmenee sanassa "Jeshua" (JeShuu’aa) Ps.91:16. - "Herra on pelastus". Siksi Jeesus on myös pelastaja - Jeshua


Matt.1:21: Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jee-sus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.

Apt.2:36: Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.

Apt.4:12: Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.

Kristus

Kristus tarkoittaa: Voideltu. Vanhassa Testamentissa voideltiin kolmeen vir-kaan: 1.ylipapiksi (3 Moos.8:12); 2.kuninkaaksi (1 Sam.10:1); 3.profeetaksi (1 Kun.19:16). Näin Kristuksessa yhdistyvät vanhan liiton korkeimmat virat.

Kristus tulee ensin profeettana (5 Moos.18:15-19). Sitten tämä profeetta menee ristille ja hänen päällensä sälytetään kaikkien synnit (Joh.1:29). Hänestä tulee samanaikaisesti uhrilammas ja pappi (Hebr.9:12,14,25). Kaiken tämän jälkeen hänet korotetaan ja hän istuu kuninkaana Majesteetin oikealle puolelle taivaissa (Hebr.1:3; 2:9).

Ihmisen Poika

Ihmisen Poika - nimitys on lähtöisin Danielin kirjasta. Daniel esittää Ihmisen Pojan valtakunnan vastakohtana maailmanvaltojen petomaisuudelle. Jeesuksen persoonassa todellinen ihmisyys on kypsynyt täydellisyyteen. Ihmisen Pojan tulevassa valtakunnassa aito ihmisyys on vallitsevana.

Raamatun Ihmisen Poika - nimitys viittaa Jeesuksen tulevaan Messias - ase-maan (Matt.16:27; 24:30; 25:31).


Joh.1:45: Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kir-joittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista.

��

Dan.7:13: Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.

Matt.26:64: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.

Jumalan Poika

Jeesuksen jumaluudesta ovat todisteina hänen yliluonnollinen syntymänsä, ih-metekonsa ja kuolleista nousemisensa. Vanhan Testamentin ennustukset täyt-tyivät Jeesuksessa.

Jeesus itse todisti oman jumaluutensa. Hän sanoi selvästi, että Jumala oli hänen isänsä. Hän nimitti itseään: minä olen elämän leipä, elämän vesi, maailman valo, ylösnousemus ja elämä jne. Vanhastaan tunnustamme että Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen samassa persoonassa. Kukaan ei voinut todistaa Jeesuksen olevan syntisen ihmisen.

Jeesuksen ystävät todistivat Jeesuksen synnittömyyden. Myös vihamiesten täy-tyi tunnustaa sama asia.

Augsburgin tunnustuksen mukaan

”Edelleen seurakuntamme opettavat, että Sana, so. Jumalan Poika, on ottanut inhimillisen luonnon autuaan neitsyt Marian kohdussa, niin että molemmat luonnot, jumalallinen ja inhimillinen, samassa persoonassa erottamattomasti yhtyneinä, ovat yksi ainoa Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen, joka syntyi neit-syt Mariasta, todella kärsi, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, jotta hän sovit-taisi Isän kanssamme ja olisi uhri ei ainoastaan perisynnin, vaan myös kaikkien ihmisten tekosyntien tähden. Tämä sama Kristus astui alas tuonelaan, nousi todella kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaisiin istuakseen Isän oikealla puolella, hallitakseen ja vallitakseen ikuisesti kaikkia luotuja sekä py-hittääkseen ne, jotka uskovat häneen, lähettämällä heidän sydämiinsä Pyhän Hengen, joka heitä johtaa, lohduttaa, tekee eläviksi ja puolustaa saatanaa ja synnin valtaa vastaan. Sama Kristus on näkyvällä tavalla tuleva takaisin tuo-mitsemaan eläviä ja kuolleita jne., kuten apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan.”


1.Joh.5.20. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.

��

”Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.”

Room.9:5. … ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Juma-la. ylistetty iankaikkisesti, amen!

Joh.1:1. Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

Joh.4:25,26: Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki". Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi."

Joh.8:46: Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin?

Joh.8:29: Minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista.

1 Piet.1:18-19: Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.

1 Piet.2:22: joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut".

1 Joh.3:5: Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.

2 Kor.5:21: Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Hebr.4:15: Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Hebr.7:26: Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahra-ton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut.

Matt.27:24: Viaton olen minä tämän miehen vereen.

Herodeskin etsi turhaan syytä Jeesuksesta. Luuk.23:15: eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meille.

Matt.27:4: Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren.

Luuk.23:47: Mutta kun sadanpäämies näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän Juma-laa ja sanoi: "Totisesti, tämä oli vanhurskas mies".

��

Jeesuksen Kristuksen ansio ja ristiinnaulittu Kristus

Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsivät pimeyden valtakunnan totaalista tappiota. Käärmeen pää murskattiin Jeesuksen kuolemassa, 1 Moos.3:15. Jeesuksen Kristuksen helvettiin astuminen oli tuomion ja lain saar-na saatanan valtakunnalle sekä riemullinen voitonjulistus helvetin valloista. Jeesuksen sovitus ja lunastus merkitsevät, että kaikki maailman synnit ovat sovitetut ja maksetut. Ihmiskunnan jokainen jäsen on lunastettu synnin, kuole-man, perkeleen ja helvetin hirmuvallasta. Jeesuksen sovitus- ja lunastustyö ulottuu ihmiskunnan helvetillisimpään ja demonisimpaan pimeyteen saakka. Armo on ihmisen ainut mahdollisuus, mutta erityisesti armo on Jumalan mah-dollisuus auttaa ja pelastaa ihminen. Kristuksessa hyvä Jumala sovitti pahan ja syntisen ihmissukukunnan itsensä kanssa, ja nyt Jumala vanhurskauttaa juma-lattoman ihmisen uskon kautta. Room.4:5,5:6; 2.Kor.5:18-6:2.

Kukaan ihminen ei ole koskaan kyennyt niin tulemaan ihmisen puolelle kuin Kristus, Hän omistautui kokonaan ihmissukukunnalle. Jeesus tuli maailmaan kuollakseen ihmiskunnan puolesta. Hänen elämäntehtävänsä oli siis ottaa synti-sen ihmisen osa, kantaa koko maailman synti, ja kuolla ihmisten ja Jumalan hylkäämänä, Ristiinnaulittuna ja Jumalan rankaisemana meidän puolestamme ja lunastaa ihmissuku vapaaksi. Hän meni vapaaehtoisesti ristille rakkauden pakottamana. Vanhan kirkon teologia opettaa, ettei ristillä kuollut ainoastaan ihminen Kristus vaan Kristus Jumala ja ihminen. Kristus sovitti kuolemallaan Jumalan vihan, ja voitti kuolemalla kuoleman. Jumalan suuri salaisuus joka ei ole järkemme käsitettävissä, on siis jumalihmisen Kristuksen Jeesuksen ristin-kuolema, kuinka Jumala voi kuolla, sillä Jumala oli Kristuksessa sovitustapah-tumassa Hänen kuolossaan, sanoo Raamattu. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan…” 2.Kor.5:19. Katso kirjan lopusta liite: Oikea oppi Kristuksen persoonasta. Raamattu sanoo; ”Kuolema on nielty ja voitto saatu, Jumalan kuolema nieli synnin aikaan saaman ikuisen kuoleman, Tähän Jumalan kuolemaan, eli Kris-tuksen kuolemaan olemme kastetut pyhässä kasteessa, että meissä uskon kautta heräisi uusi elämä Kristuksessa. Room.6:3-4. Kol.2:12.

Lunastaminen tarkoittaa: ”maksaa hinta.” Synneillämme me olimme velkaan-tuneet Jumalalle, mutta olimme täysin kyvyttömät maksamaan velkaamme. Myöskään toinen ihminen ei ole kykenevä toisen puolesta suorittamaan tätä maksua. Tämän suunnattoman velan maksuksi riitti ainoastaan Jumalan oman Pojan veri. Jeesus maksoi ristinkuolemallaan meistä hinnan Jumalalle. Meidät lunastettiin perkeleen vallasta, johon me olimme syntiinlankeemuksessa joutu-neet. Koko maailma on lunastettu, mutta koko maailma ei ole pelastuksesta osallinen, koska kaikki eivät ole ottaneet lunastusta vastaan. Jumala aivoitteli lunastuksen jo ennen luomista. Raamattu sanoo: Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Jeesus Kristus on tullut maailmaan syn-tisiä pelastamaan, joista Paavali sanoi olevansa suurin. Jos apostoli Paavali sa-

��

noi olevansa syntisistä suurin vielä uskoon tulemisensa jälkeenkin, on armo ylenpalttisen riittävä myös sinulle, olitpa kuka tahansa, jos vain uskot Kristuk-seen kuten apostoli Paavali opettaa. Mutta syntisistä suurin ei ollut kuitenkaan Paavali, vaan Aadam, koko maailman syntivelka oli Aadamin velkaa, lunasta-minen kohdistui erityisesti Aadamin velkaan, syntiinlankeemuksen alkuräjäh-dykseen, josta kaikki ovat osalliset, samalla kun Aadam ja Eva lunastettiin, lunastettiin koko ihmisukukunta, olemme Aadamin lunastuksesta osalliset, Kristus, uusi Aadam on meidät lunastanut. Kristuksen sovitus ja lunastus-kuolema tapahtui sekä ajassa että ajattomuudessa, aika ja ajattomuus yhdistyi-vät Kristuksessa, siksi Kristuksen kuolema oli myös Jumalan kuolema.

” Velkamme maksettu on perinjuurin, Aadamin velka pois pyyhitty on. Ar-mon nyt saa Hältä syntisin suurin, Jeesus kun huutavi: Täytetty ON!

Ihminen on luomakunnan kruunu. Tästä seuraa, että samoin kuin luomakunta vaipui katoavaisuuden orjuuteen syntiinlankeemuksen myötä, se ihmisen lunas-tuksen myötä saa uuden toivon.

”Kristus on annettu alttiiksi kuolemaan, ei meidän vanhurskautemme eikä pyhyytemme tähden, vaan meidän syntiemme tähden, jotka ovat todellisia, suuria, lukuisia, jopa äärettömiä ja voittamattomia”. Luther

Rukous:

Oi’ sinä ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus!

Katsahda minun puoleeni laupeutesi silmillä, niin kuin sinä katsoit Pieta-riin, kun hän oli sinut kieltänyt, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseusten huoneessa ja ryöväriin ristinpuulla.

Ja anna minulle se pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin synte-jäni, ja niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin ja ryövä-rin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaissa.


1.Kor.1:17-30. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisaiden viisauden ja ymmärtäväisten ym-märryksen minä teen mitättömäksi”.

�

Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?

Sillä kun Jumalan viisaudesta maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat.

Juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,

me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalisillekin, Kristus on Jumalan voima ja viisaus.

Jumalan hulluus on näet viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous väke-vämpi kuin ihmiset.

Sillä katsokaa veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,

vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halvek-sittua, sen Jumalan valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heik-koa maailmassa, sen Jumala valitsi, saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpe-ään,

ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja van-hurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Jeesuksen seitsemän sanomaa ristiltä

1. Sanat ryövärille: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa ”

2. Sanat Jeesuksen äidille ja Johannekselle: ”Vaimo, katso poikasi, katso äitisi”.

3. ”Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.” 4. ”Minun on jano” 5. " Se on Täytetty” 6. ”Eeli, Eeli lama sabaktani. Se on Jumalan Jumalani, miksi minut hylkä-

sit.” 7. Isä! Sinun käsiisi minä annan henkeni!

�


Joh.17:4: Minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.

Joh.10:18: Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni.

Room.5:6: Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.

2 Kor.5:19: Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

Kol.2:15: Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpe-än alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.

Mark.10:45: Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.

Joh.1:29: Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Ps.49:8-9: Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta.

Ps.103:2-4: Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinul-le tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.

Jes.43:1: minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.

1 Tim.2:5-6: Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten vä-lillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa

1 Piet.1:18-19: tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.

Room.8:22: Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti.

��

Messiaan kärsimys

Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Hän kasvoi Herran edessä kuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet. mutta ei ollut hänellä muotoa, johon olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti meidän sairau-temme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoi-tettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että heillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Jes.53:1-5

Sovituksen saarna Suurin ihme on se, että Pyhä Jumala on sovittanut syntisen maailman itsensä kanssa Kristuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa ja tarjoaa meille armoaan. Kun vaellamme Hänessä, meillä on vain sovitettuja tekoja, koko syn-tinen elämämme kaikkineen on sovitettu pyhän Jumalan kanssa. Missään muu-alla ei koko Kristuksen täysi evankeliumi tule niin konkreettisen alas kuin sovi-tuksessa ja sovituksen sanomassa. Tästä sovituksesta riippuu koko kristillisyy-temme, pelastuksemme ja autuutemme, sillä siinä on Kristuksen koko elämä, kuolo, voitto, ansio ja ylösnousemus. Siten tarvitsemme evankeliumin työtä, että sen kautta antaisimme sovittaa itsemme ja syntisen elämämme Pyhän Ju-malan kanssa. Jos olemme osalliset sovituksesta, olemme tulleet myös liitetyksi Pyhän Hengen kautta Jumalan yhteyteen. Sovitusarmon kautta meihin myös välittyy Pyhän Hengen uudistus, ja Jeesuksen veressä on voima myös muutok-seen. Kaikille ihmisille julistetaan nyt sovituksen sanomaa vastaanotettavaksi:

2 Kor.5:18-6:1: Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät it-sensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kris-tuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan ar-mon niin, ettei se jää turhaksi.

��

Kristuksen ylösnousemus

Tyhjä hauta, hän ei ole täällä

Kristityn tulee olla siellä missä Kristus on, mutta hän ei ole täällä; niinpä kristittykään ei voi olla täällä. Sen vuoksi ei kukaan voi sitoa Kristusta tai kristittyä tiettyihin sääntöihin. Hän ei ole täällä. Hän on jättänyt jälkeensä ulkokuoren, käärinliinat, nimittäin maallisen oikeuden, viisauden, hurskau-den, lain ja kaiken muun. Häntä ei pidä etsiä siitä mitä maan päällä on. Et löydä häntä kartesiolaisen etkä kenenkään muunkaan munkin kaavusta. Et löydä häntä paastoamisesta, valvomisesta, pukeutumisesta. Tämä kaikki on pelkkää ulkokuorta. Myös kaikki isien ja tuomareiden, oppineiden ja uskovi-en tavat ja tottumukset, ja mitä kaikkia niitä mahtaa ollakaan, ovat vain ul-kokuorta. Hän ei ole täällä. Hän ei koskaan pukeudu käärinliinoihin, eikä kristitynkään tule sitä tehdä. Luther.

”Kristus nousi kuolleista, ja kuolemalla kuoleman voitti ja haudassa oleville elämän antoi.”

Kristuksen korottaminen

Jumala hyväksyi ja sinetöi Jeesuksen sovitustyön ottamalla hänet taivaaseen helatorstaina. Jeesus istui Isän oikealle puolelle, jossa hän rukoilee meidän puo-lestamme. Jeesuksen taivaaseen ottaminen teki mahdolliseksi Pyhän Hengen lähettämisen.


Fil.2:9-11: Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hä-nelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Room.8:34: Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

Hebr.9:24: Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kas-vojen eteen meidän hyväksemme.

��

Joh.16:7: Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mut-ta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.

Heb. 13:8. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Jeesus Kristus, minun Herrani

Herra:

”Jumalan, kuninkaan, Isännän ja aviomiehen kunnioittavana puhutteluna käy-tettiin hebreankielessä sanaa adon, ”herra”. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen is-raelilaiset välttivät kunnioittavan pelon tähden lausumasta Jumalan omaa ni-meä Jahve ja lausuivat sen konsonanttikirjainten JHVH kohdalla VT:n kirjoi-tuksia lukiessaan Adonai.

Tästä syystä, kun juutalaiset 6 vs. jkr. merkitsivät vokaalit pisteillä, kirjaimet JHVH varustettiin sanan Adonai vokaalimerkeillä. Tästä syystä on peräisin 1500 luvulla syntynyt virhekäsitys, jonka mukaan Jumalan nimi on Jehova.

Jumalan nimi JHVH käännettiin Septuagintaan sanalla Kyrios, Herra. UT:ssa sanaa Kyrios ryhdyttiin käyttämään myös Jeesuksesta.”

Raamatun sanasto: Suomen Pipliaseura

Jeesus Kristus on Herra = Kyrios = Adonai =Jahve = Jumala

Jeesus Kristus on Raamatun Herra

”Jeesus Kristus on Herra Sebaot, muuta Jumalaa ei olekaan.” Luther.

Kristuksen seurakuntaan kuuluvat eri puolilla maailmaa olevat uskovat tunnustavat:

”Minä uskon, että Jeesus Kristus, totinen Jumala, Isästä iankaikkisuu-dessa syntynyt, ja myös totinen ihminen, syntynyt neitsyt Mariasta, on minun Herrani, joka on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmi-sen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä kalliilla ve-rellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan; että minä olisin hänen omansa ja eläisin hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan ja palvelisin häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän on noussut kuolleista, elää ja hallitsee ian-kaikkisesti. Tämä on varmasti totta.” Martti Luther

��

Joh.20:27-28: Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso mi-nun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen". Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani! Joh.10:11-14. Minä olen se hyvä Paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lam-masten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lam-paista. Minä olen se hyvä paimen ja minä tunnen omani ja minun omani tunte-vat minut.

Jeesus Kristus välimies Jumalan ja ihmisen välillä

Jumala on asettanut oman poikansa ainoaksi Ylimmäiseksi papiksi ja välimie-heksi Jumalan ja ihmisen välille. Nyt jokainen saa lähestyä ja rukoilla Jumalaa hänen Poikansa kautta, ja hänellä on oleva rukousyhteys Kristuksen kautta Ju-malaan.

Raamatun todistuksia: Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Joh.10:9.

”Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” Joh.12:46.

”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh.14:6.

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedel-mää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.” Joh.15:4.

Hän on luvannut olla Neuvonantajani, Hän, Jumala ja Rauhanruhtinas. Hän lupasi myös aina olla Veljeni. Hän huolehtiva on, Hän rakkaus. Kristuksen persoonasta yksimielisyyden ohjeessa Kristillisen kirkon puhdas oppi Kristuksen persoonasta Riidan selvittämiseksi ja lopettamiseksi me esitämme kristillisen uskomme mukaisesti oppinamme, uskonamme ja tunnustuksenamme seuraavan.

��

1. Jumalallinen ja inhimillinen luonto ovat persoonallisesti yhtyneet Kristukses-sa siten, ettei ole olemassa kahta kristusta, josita toinen olisi Jumalan, toinen ihmisen poika; on vain yksi Jumalan Poika, joka on myös Ihmisen Poika (Luuk. 1:31 - 35; Room. 9:5). 2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että jumalallinen ja inhimillinen luonto eivät ole sekoittuneet yhdeksi olemukseksi eikä kumpikaan ole muuttu-nut toiseksi, vaan kumpikin säilyttää olemukseensa kuuluvat ominaisuudet, joista ei milloinkaan tule toisen luonnon ominaisuuksia. 3. Jumalallisen luonnon ominaisuuksia ovat: kaikkivaltius, iankaikkisuus, ääret-tömyys, samanaikainen läsnäolo kaikkialla - itsessään, luonnollisena eli luon-non ja sen luonnollisen olemuksen ominaisuutena - sekä kaiken tietäminen. Näistä ei milloinkaan tule ihmisluonnon ominaisuuksia. 4. Ihmisluonnon ominaisuuksia ovat: ruumiillisuus eli luotuna oleminen, lihaa ja verta oleminen, äärellisyys ja rajallisuus, kärsimys ja kuolema, taivaaseen astuminen ja taivaasta tuleminen, paikasta toiseen siirtyminen, nälkä ja jano, vilusta ja helteestä kärsiminen ja muut sellaiset seikat, joista ei milloinkaan tule jumalallisen luonnon ominaisuuksia. 5. Koska luonnot ovat persoonallisesti eli yhdessä persoonassa yhtyneinä, me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että tämä yhtymys ei ole sellaista yhteen liittymistä ja yhdistymistä, jonka seurauksena luonnoilla ei olisi persoonallisesti eli persoonallisen yhtymisen perusteella mitään yhteistä. Vaikka kaksi lautaa liimataan yhteen, eivät ne anna toisilleen eivätkä saa toisiltaan yhtään mitään, mutta Jumalan ja ihmisen todellinen yhtymys on kaikkein syvintä yhteyttä. Sii-tä persoonallisesta yhtymyksestä ja sen tuloksena syntyneestä sanomattoman syvästä yhteydestä on lähtöisin kaikki, mitä Kristuksesta Jumalana voidaan sanoa ja uskoa inhimillistä sekä mitä hänestä ihmisenä voidaan sanoa ja uskoa jumalallista. Kirkon vanhat opettajat ovat valaisseet tätä luontojen yhtymystä ja yhteyttä vertauksilla tulisena hehkuvasta raudasta sekä ruumiin ja sielun yhty-misestä ihmisessä. 6. Niinpä me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Jumala on ihminen ja ihminen on Jumala. Se ei olisi mahdollista, ellei jumalallisella ja inhimillisellä luonnolla olisi mitään todellista keskinäistä yhteyttä. Kuinka näet voitaisiin ihmistä, Marian poikaa, totta puhuen sanoa Jumalaksi tai Korkeimman Jumalan Pojaksi, ja kuinka hän voisi olla se, miksi häntä sano-taan, ellei hänen ihmisyytensä olisi persoonallisesti yhtynyt Jumalan Poikaan eikä ihmisyydellä siis olisi Jumalan Pojan kanssa mitään reaalisesti eli todelli-sesti yhteistä, vaan yhteistä olisi pelkkä Jumalan nimi? 7. Siksi me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Mariassa ei siinnyt eikä hänestä syntynyt pelkkää ihmistä, vaan Jumalan todellinen Poika. On siis oi-kein sanoa häntä Jumalan äidiksi, koska hän se todella on.

��

8. Edelleen me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että pelkkä ihminen ei meidän puolestamme kärsinyt, kuollut tullut haudatuksi, astunut helvettiin, noussut kuolleista, astunut taivaaseen ja tullut korotetuksi Jumalan kaikkivalti-aaseen voimaan ja majesteettiin, vaan sellainen ihminen, jonka ihmisluonto on niin sanomattoman syvällä tavalla yhtynyt ja yhdistynyt Jumalan Poikaan, että se muodostaa hänen kanssaan yhden ainoan persoonan. 9. Sen tähden onkin meidän puolestamme todella kärsinyt Jumalan Poika, ni-mittäin siihen ihmisluontoon kuuluvan ominaisuuden mukaisesti, jonka hän on omaksunut jumalallisen persoonansa ykseyteen ja ottanut omakseen. Näin hän kykeni kärsimään ja voi toimia ylipappinamme sovittaakseen meidät Jumalan kanssa, niin kuin on kirjoitettu: He ovat "kirkkauden Herran ristiinnaulinneet" ja: Meidät on Jumalan verellä lunastettu (1. Kor. 2:8; Ap. t. 20:28). 10. Siksi me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Ihmisen Poika on reaa-lisesti eli todellisesti ihmisluonnossaan korotettu Jumalan kaikkivaltiaan majes-teetin ja voiman oikealle puolelle. Tämän edellytyksenä oli, että tämä ihminen otettiin jumaluuteen, kun hän oli äidin kohdussa siinnyt Pyhästä Hengestä, ja hänen ihmisluontonsa yhdistyi persoonallisesti kaikkein Korkeimman Poikaan. 11. Persoonallisen yhtymyksen voimasta tämä majesteettisuus kuului hänelle kaiken aikaa, mutta alennuksen tilassa hän oli "tyhjentänyt itsensä" siitä. (Fil. 2:7) Sen tähden hän todella kasvoi iässä, viisaudessa ja armosta Jumalan (Luuk. 2:52) ja ihmisten edessä, hän kun ei paljastanut majesteettisuuttaan aina vaan ainoastaan milloin halusi. Ylösnousemuksena jälkeen hän sitten luopui koko-naan "orjan muodosta", mutta ei ihmisluonnosta. Hänet asetettiin asemaan, jos-sa hän rajoituksitta käyttää, ilmaisee ja osoittaa jumalallista majesteettisuuttaan, toisin sanoen hän on noussut kirkkauteensa. Ei vain Jumalana vaan myös ihmi-senä hän tietää nyt kaiken, kykenee kaikkeen ja on kaikkien luotujensa luoma. Hänen jalkojensa alla, hänen käsissään on kaikki mikä on olemassa taivaassa, maassa ja maan alla. Itse hän todistaa: "Minulle on annettu kaikki valta taivaas-sa ja maan päällä." (Hepr. 2:7; Joh. 13:3; Matt. 28:18; Ef. 4:10) Pyhä Paavali sanoo: Hän on noussut "kaikkia taivaita ylemmäksi täyttääkseen kaikki". Val-taansa hän voi käyttää kaikkialla läsnä olevana, mikään ei ole hänelle mahdo-tonta tai tuntematonta. 12. Niinpä hän kykenee, jopa aivan helposti, läsnä ollen jakamaan ehtoollisessa todellisen ruumiinsa ja verensä. Se ei tapahdu ihmisluonnon edellytysten ja ominaisuuksien nojalla, vaan tavalla, joka on ominaista Jumalan oikealle kädel-le, kuten tohtori Luther kristillisen, lapsille tarkoitetun katekismuksemme poh-jalta lausuu. Hänen läsnäoloaan ei ole ymmärrettävä maallisella, saati sitten kapernaumilaisten tavalla. Ja kuitenkin se on todellista ja olemuksellista, sillä hänen testamenttinsa sanat kuuluvat näin: "Tämä on, on, on minun ruumiini - -"

��

Tämä meidän oppimme, uskomme ja tunnustuksemme ei erota Kristuksen per-soonan luontoja toisistaan. Niin teki Nestorios, joka kiisti Kristuksen kumman-kin luonnon ominaisuuksien todellisen yhteyden ja purki siten persoonan yk-seyden, niin kuin Luther selittää kirjassaan Kirkolliskokouksista. Emme myös-kään sekoita luontoja ominaisuuksineen toisiinsa, niin että niistä muodostuisi yksi olemus, niin kuin Eutykhes erheellisesti menettelee. Emme kiellä emmekä tee tyhjäksi Kristuksen persoonassa olevaa inhimillistä luontoa emmekä väitä kummankaan luonnon muuttuvan toiseksi, vaan Kristus on Jumala ja ihminen yhtenä ainoana jakamattomana persoonana ja pysyy iankaikkisesti sellaisena. (1. Tim. 3:16) Apostolin todistuksen mukaan tämä on - lähinnä Pyhää Kolmi-naisuutta - syvin salaisuus; yksin tämän varassa on lohdutuksemme, elämämme ja autuutemme.

��

Kolmiyhteinen Jumala

Pyhä Henki Pyhä Henki on Kolmiyhteisen Jumalan jakamattoman jumalallisen ykseyden kolmas persoona. Ennen maailmasta lähtöään Jeesus antoi opetuslapsille lupa-uksen Pyhästä Hengestä, toisesta Puolustajasta. Taivaaseen menonsa jälkeen hän tulisi olemaan Pyhän Hengen muodossa heidän kanssaan. Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa Jeesusta ja muistuttaa hänen opetuksistaan. Pyhä Henki annetaan Jumalan sanan, parannuksen ja syntien anteeksiantamuksen julistuk-sen sekä kasteen välityksellä. Pyhää Henkeä ja hänen apuansa tulee rukoilla hartaasti anoen Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Lupaus Pyhästä Hengestä, joka annettiin ensimmäisille Jeesuksen opetus-lapsille, täyttyi ensimmäisenä helluntaina, kun Pyhä Henki täytti Jeesuksen opetuslapset ja apostolit Yläsalissa, silloin syntyi myös Uuden liiton seurakun-ta. Mutta henkilökohtaisella tasolla tämä lupaus täytetään jokaiselle henkilö-kohtaisesti. Pyhä Henki synnyttää syntisen uudesti, opastaa, johdattaa, puolus-taa ja lohduttaa uskovia sekä jakaa erilaisia armolahjoja ja antaa uuden voiman sekä kirkastaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta.

Pyhä Henki opettaa Raamattua, tarvitaan Pyhän Hengen viisautta ja va-laisua että Raamatun oppi avautuu. Pyhä Henki ei ole Jumalan ”lahjus” vaan Jumalan ansiottoman armon lahja, tämän Kristuksen ja Jumalan armon Henki. Pyhän Hengen vaikutusta sanotaan Raamatussa myös Hengen juomiseksi. Tä-mä jota apostoli Paavali sanoo ”Pyhän Hengen juomiseksi” tapahtuu erityisesti Sanan lukemisessa, kun sitä nöyrin mielin opimme, luemme, mietiskelemme rukoillen, siitä kiitämme ja veisaamme ja ylistämme Jumalaa Raamatun jokai-sesta sanasta. Tämä ei tarkoita kuitenkaan mitään senkaltaista ettei Pyhä Henki olisi Jumalan kolmas persoona, ei, mutta Pyhä Henki jakaa armovaikutustaan sanan ja sakramenttien kautta virvoittaen ja lahjansa vuodattaen. Kristitty on kuin astia, johon tämä lahja annetaan, tai kuten sieni joka on vedessä ja vesi sienessä, samoin Pyhä Henki voi kyllästää ihmisen olemuksen läsnäolollaan. Pyhä Henki täten täyttää ihmisen joka sanan ja sakramenttien kautta ottaa Ju-malan lahjan vastaan. Pyhä Henki on Opettaja, Hän on erityisellä tavalla Juma-lan Sanan ja tekojen Opettaja. Pyhä Henki on kaikkialla läsnä oleva, mutta sa-nassa ja sakramenteissa itsensä ilmaiseva ja lahjansa jakava, itsensä antava. Jumalan valtakuntaa sanotaan joskus myös kuulemisen valtakunnaksi, Pyhä Henki vaikuttaa Sanan kautta, avaa korvamme kuulemaan Jumalan pelastavaa sanaa.

Pyhä Henki siis merkitsee uutta voimaa elämään ja tekee myös Kristuk-sen todistajan. Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen ja näyttää todeksi syn-nin. Edelleen Pyhä Henki on rukouksen Henki ja todistaa Jumalan lapseudesta. Pyhä Henki on totuuden Henki ja näyttää synnin, vanhurskauden ja tuomion, hän uudistaa jokapäiväisen parannuksen ja on siten myös ”herätyksen” Henki.

Edelleen Pyhä Henki on uskon Henki, hän vaikuttaa uskon Jumalan sanan ja sakramenttien kautta ja antaa pelastusvarmuuden. Sitten vielä Pyhä Henki on

��

lapseuden Henki joka todistaa meille Jumalan lapseudesta. Kaikki Pyhällä Hengellä sinetöidyt kuuluvat Kristuksen seurakuntaan. Raamattu opettaa Pyhän Hengen vuodatusta myös erityisenä Hengen lahjojen vuodattamisena. Apt.1:5. Mutta ennen kaikkea Pyhä Henki on kristityn Puolustaja ja Lohduttaja, sekä innoittaja ja virvoittaja. Pyhä Henki puolustaa meitä Jumalan edessä, kirkastaa Jumalan armoa Kristuksessa sekä syntien anteeksiantamusta, kirkastaa Kristus-ta. Pyhä Henki rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin ja torjuu Saa-tanan hyökkäykset ja paljastaa valheen sekä synnin eksytykset sekä osoittaa Kristuksen voiton. Pyhä Henki on jakamattoman jumalallisen kolminaisuuden kolmas persoona, tämä merkitsee mm. sitä, että Pyhän Hengen vaikutus merkit-see samalla Isän ja Pojan vaikutusta ihmisen elämässä. Pyhä Henki on myös nöyryyden, epäitsekkyyden, siveyden, ilon, rauhan, lohdutuksen, laupeuden, armon, neuvon, viisauden, tiedon, taidon, voiman, rakkauden, raittiuden, ter-veen ymmärryksen, järjestyksen, Herran pelon ja Jumalan tuntemisen Henki.

Pyhä Henki täyttää Jumalan voimalla ja jakaa lahjojaan

Uskovalle on ensiarvoisen tärkeää elää Pyhän Hengen täyttämää elämää. Tämä tapahtuu sanan ja sakramenttien sekä rukouksen että kristittyjen yhteyden kaut-ta. Voimakas Pyhällä Hengellä täyttyminen voi ilmetä myös hurmoksena, kie-lilläpuhumisena ja profetoimisena. Pyhä Henki on vanhurskauden, rauhan, jär-jestyksen ja terveen ymmärryksen eli raittiuden Henki, mutta Pyhä Henki niin sanotusti myös vuotaa jonka ilmenemismuotoja ovat ilo ja riemu, kielillä pu-huminen, profetoiminen jne.

Meille on annettu Pyhän Hengen lahja silloin, kun me olemme tulleet us-kosta vanhurskaaksi sillä ilman Pyhä Hengen vaikutusta ei voida omistaa syn-timme anteeksiantamusta ja olla osalliset Kristuksen suorittamasta lunastukses-ta. Mutta erityinen Pyhän Hengen lahjojen vuodatus voi tapahtua jo kauan us-kossa vaeltaneen elämässä, kun Jumala uudistaa. Tätä on sanottu kirkon histo-riassa joskus toiseksi siunaukseksi.

Kirkon historiassa on usein ollut aikakausia, jolloin näitä Jumalan armon ilmeisiä merkkejä tai lahjoja ei ole yleisesti ollut. Pyhän Hengen lahjat, Henki-lahjat eivät ole aivan välttämättömiä, eikä niitä aina ole. Tämä johtuu usein siitä, ettei niitä vakavasti anota ja rukoilla, yksityisinä kristittyinä, ja seurakun-tana.

Pyhä Henki vaikuttaa ja jakaa lahjojaan missä ja milloin tahtoo. Pyhä Henki tahtoo vaikuttaa siellä missä sanaa viljellään ja sakramentteja oikein käy-tetään, eikä häntä ja hänen työtään ei torjuta. Pyhän Hengen toiminta voi olla voimakkaampaa siellä, missä Jeesuksen nimessä Jumalan sanaa voimakkaasti julistetaan ja Pyhää Henkeä, sekä sanan ja Kristuksen kirkastumista erityisesti anotaan ja ikävöidään. Jumalan tahto on, että jokainen kastettu on myös eläväs-sä uskossa, ja saisi voiman Pyhässä Hengessä, eli tulisi täytetyksi Pyhällä Hen-gellä. Pyhän Hengen lahjat, tai armonlahjat läheskään aina ole pelkästään ka-rismaattisia lahjoja. Mutta on selvää, että Jumala voi antaa myös tapahtua hur-moksellista Henkilahjojen toimintaa, erityisesti herätyksen alkaessa.

��

Pyhä Henki voi myös olla salattu, kätketty, herättää hengen köyhyyttä, armon ikävää ja salata suuret lahjansa sekä siten pitää elävää kristillistä kilvoi-tusta ja Hengen nälkää yllä. Tällainen salattu usko on ollut monille herätyksille ilmeinen ja se on kantanut hyvää Hengen hedelmää, sekä sillä on usein ollut vahvat juuret ja hengellinen työ on jatkunut pitkälle tulevaisuuteen herätyksen jälkeen aina meidän päiviimme saakka.

Erityisesti herätyksen aikoina Pyhä Henki toimii voimakkaasti herättäen, pelastaen, jakaen lahjojaan, ja lähettäen palvelemaan. Silloin syntiset kuulevat Jumalan kutsuvan heitä, ja ihmisiä tulee uskoon ja evankelioiminen sekä lähetystyö, että seurakuntaelämä elpyvät.

”Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi ”Minä uskon Pyhään Henkeen”, osaat silloin vastata: ”Uskon, että Pyhä Henki nimensä mu-kaisesti pyhittää minut.” Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä väli-neitä hän siihen käyttää? Vastaat näin: ”Hän käyttää siihen kristillistä kirkkoa, syntien anteeksiantamusta, ruumiin ylösnousemista ja ian-kaikkista elämää. ”Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityi-nen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä.” Luther Isokatekismus.

Virsi:

Opetuslapset maailmaan Lähetti Kristus saarnaamaan, Nimeensä kan-sat kastamaan Ja omiksensa saattamaan.

Hän lupas Pyhän Henkensä Vuodattaa heidän päällensä, Se että heitä ohjaisi, Totuuden tuntoon johtaisi.

Se Henki virvoituksellaan, Myös voimallaan ja lahjoillaan, Vaivoissa heitä vahvisti, Vaaroissa auttoi varjeli.

Edessä valtain korkeitten Maailman suurten herrojen, Kun joutuivat he vastaamaan, Hän auttoi heitä neuvollaan.

Hän antoi voimaa kärsimään ja vainot, pilkat kestämään, Hän kärsi-myksiin vahvisti Ja kuoloon asti rohkaisi.

Sun Henkes, Herra laupias, Myös meille anna armostas. Sen anna mei-tä johdattaa, Sun kaitaa tietäs taluttaa.

Lähetä sanas saarnaajat, Suo opettajat oikeat Sun luokses kansat saattamaan Ja seurakuntaas hoitamaan.

��

Jumalan kolmiyhteisen Nyt olkoon kiitos ainainen. Maan kansat hälle veisatkaa Ja häntä kunnioittakaa. Vvk.99.

Rukous Pyhästä Hengestä:

Tule Pyhä Henki tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Tule köyhäin apu, tule lahjain antaja, tule sie-lun kirkkaus, sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen läm-pö.

Töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus, murheessa lohdutus. Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo, täytä uskollistesi sydämet. Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta. Pese se, mikä saastainen on, kastele se, mikä kuiva on. paranna mikä haavoitettu on. pehmitä, mikä kova on, lämmitä mikä kylmä on, etsi kaikkia eksyneitä. Anna uskollisillesi, jot-ka sinuun turvaavat, pyhät lahjasi. Anna uskon vahvistusta, anna au-tuas loppu. anna iäinen ilo. Aamen. Vanha kirkkorukous


Gal. 3:1-2,28,29. Oi’ te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskosta kuulemisesta? … … Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa, eikä vapaata, ei ole mies-tä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette perillisiä lupauksen mukaan.

Joh.16:7-8: Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mut-ta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.

Joh.16:13-15: Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaik-keen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kir-kastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Joh.14:26: Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimes-säni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teil-le sanonut.

Apt.1:4-5: Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä,

��

jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kas-tetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."

Apt.1:8: vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samarias-sa ja aina maan ääriin saakka.

Room.8:26: Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.

Room.8:9: Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen oman-sa.

Room.8:14: Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.

Room.8:16: Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

Pyhän Hengen vuodattaminen:

Apt.2:1-4. Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle.

Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyksi ja alkoivat puhua muilla kielil-lä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.

Malak.3:1-4. Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni, ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra. jota te etsitte, ja liiton en-keli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot.

Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmes-tyy? Sillä hän on niin kuin kultasepän tuli ja niin kuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puh-taiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat uhrilahjoja Herralle niin kuin ammoin menneinä päivinä ja muinaisina vuosina.

” Henkesi jos otat pois, ei viatonta olla vois, vain tyhjä köyhä ihminen.” ’

��

Kolmiyhteinen Jumala

Augsburgin tunnustuksen mukaan:

”Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, et-tä Nikaian kirkolliskokouksen päätös 1 jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; ni-mittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymät-tömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin van-han kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti.”

Jumala on ilmoittanut itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Pyhä Henki on sekä Isän että Pojan, Jeesuksen Kristuksen Henki. Athanasioksen tunnustus sanoo; (Pyhä Henki) ”Lähtee Isästä ja Pojasta.” Kreikkalais-katolinen kirkko on tulkinnut kolminaisuusopin hieman eri tavalla kuin lännen latinalainen teologia, siten, kreikkalais-katolisen ja lännen teologian välillä kolminaisuusopissa on hieman eroa. Mm. tämän Athanasioksen tunnustuksen kohdan kreikkalais-katolinen kirkko tulkitsee; ”Lähtee Isästä ja lepää Pojassa.” Kuitenkin molem-mat sekä lännen, että idän teologia tunnustaa kolme Jumalan persoonaa yhdessä olemuksessa, sekä kristologiassa Kristuksen tosi jumaluuden ja tosi ihmisyy-den. Kuinka voi olla kolme ja kuitenkin yksi? Jumala on yksi essenssi kolmessa hypostaasissa, eli kolme persoonaa yhdessä jumalallisessa olemuksessa. Oppiin Jumalasta, kuuluu olennaisena osana oppi inkarnaatiosta, Jumalan eli Kristuk-sen ihmiseksi tulemisesta. Inkarnaatiossa Jumala todellisesti astui ihmisyyteen, iankaikkisuus aikaan, ääretön äärelliseen. Raamattu sanoo myös että Isä on Poikaa suurempi ja Isää myös sanotaan ylhäisimmäksi kirkkaudeksi. Olemuk-sensa puolesta Jeesus Kristus on Jumalan Poika, ennen aikojen alkua Isästä, Isän olemuksesta iankaikkisuudessa syntynyt, syntyperänsä puolesta Jumaluu-desta syntynyt, samaa olemusta, Jumaluutta Isän kanssa, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, Hänessä asuu Jumaluuden koko täytys ruumiillisesti. Raamattu käyttää meille ymmärret-tävää kieltä ja tapahtumaa: ”Poika on Isästä syntynyt.” Kristus ei ole syntynyt ajassa ei siis voida sanoa että Kristus on joskus syntynyt taivaallisissa, sillä Kristus on ollut iankaikkisesti, tämä on Jumalan mysteerio, iankaikkisuus ja ajattomuus sekä äärettömyys ja kuitenkin Kristus on Isästä syntynyt.

”Jumala on jakamaton kolminaisuus Isä, Poika ja Pyhä Henki josta Pojassa Jumala on ottanut ihmisyyden. ”Inkarnaatio ei ole ainoastaan historiallinen käännekohta, joka jakaa ajan aikaan ennen ja jälkeen Kristuksen syntymän, vaan se merkitsee muutosta iankaikkisen Pojan olemistapaan. Olihan hän jo

��

ennen maailman syntyä se, ”jonka kautta kaikki on luotu.” 1.Kor. 10:4. Juma-lan Poika puhuu jo vanhassa Testamentissa. Iankaikkinen Kristus oli läsnä jo Israelin historiassa. … he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi, ja se kallio oli Kristus. Mutta Kristuksen oleminen luonamme on aivan toinen hänen ihmiseksi tulonsa jälkeen. Kun Jumalan Poika pukeutui Ihmisluontoon, juma-lihmisen persoonaan, niin jumalallinen luonto on niin erottamattomasti liittynyt inhimilliseen luontoon, että missä ikinä jumalallinen luonto on, siellä on myös inhimillinen. Ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa Jumala on ilmoittanut itsen-sä täydellisesti. ”Joko Kristus on Jumala, tai Jumalaa ei olekaan.” Koska pe-lastuksemme riippuu siitä, että Jumalan Poika on tullut ihmiseksi, kirkko elää siinä lohdullisessa varmuudessa, että Hän, ihmiseksi tullut, on aina kirkkonsa luona sekä jumalallisessa että inhimillisessä luonnossaan. Kristus ei ole kaik-kialla läsnä oleva pelkästään jumaluudessaan, vaan myös hänen kirkastettu inhimillinen luontonsa on kaikkialla läsnä.” Herman Sasse. ”Olen Luterilai-nen”

2 Kor.13:13: Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. ”Isä, Poika ja Pyhä Henki, kolme eri persoonaa, mutta yhtä ainoaa jumalallista olemusta ja luontoa, ovat yksi ainoa Jumala, joka on luonut taivaan ja maan. Isä ei ole syn-tynyt kenestäkään, Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojas-ta. Ei Isä eikä Pyhä Henki vaan ainoastaan Poika on tullut ihmiseksi. Poika on tullut ihmiseksi siten, että hän ilman miehen myötävaikutusta sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi puhtaasta, pyhästä neitsyestä Mariasta.

Sitten hän kärsi ja kuoli, hänet haudattiin, hän meni helvettiin, nousi kuolleista, astui ylös taivaaseen, istuu Jumalan oikealla puolella ja on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, niin kuin apostolinen, (Nikean ja Athanasiok-sen) uskontunnustus opettavat.” (Schmalkaldenin opinkohdat 1.)

”Varhaiskristillinen marttyyrikirkko korosti voimakkaasti, ehdottomasti ja tinkimättömästi Jumalan kolminaisuutta. Ainoa Jumala, johon he uskoivat, on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumalassa on siis kolme persoonaa, joista kukin on Jumala, mutta ei kuitenkaan ole kolmea Jumalaa vaan yksi.

Varhaiskristillisen ajan marttyyreilla on tämän uskon mysteerin tunnusta-jina kolminaisuusopin historiassa kiistämätön merkityksensä. He liittyivät suo-raan ensimmäisiin kristittyihin, jotka kastekaavassa ja uskontunnustuksessaan ilmaisivat uskonsa kolmiyhteiseen Jumalaan.” (Varhaiskristillisten marttyyrien usko. Yrjö Luojola)

Ensimmäinen osa Jumalan Majesteettia koskevat yleiset opinkohdat 1. Isä, Poika ja Pyhä Henki, kolme eri persoonaa mutta yhtä ainoaa jumalallista olemusta ja luontoa, ovat yksi ainoa Jumala, joka on luonut taivaan ja maan.

��

2. Isä ei ole syntynyt kenestäkään, Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta. 3. Ei Isä eikä Pyhä Henki vaan ainoastaan Poika on tullut ih-miseksi. 4. Poika on tullut ihmiseksi siten, että hän ilman miehen myötävaikutusta sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi puhtaasta, pyhästä neitsyestä, Mariasta. Sitten hän kärsi ja kuoli, hänet haudattiin, hän meni helvettiin, nousi kuolleista, astui ylös taivaaseen, istuu Jumalan oikealla puolella ja on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, niin kuin apostolinen ja Athanasioksen uskontunnustus sekä yleisesti käytetty lasten katekismus opettavat. Näitä opinkohdista ei ole kiistaa eikä riitaa, molemmin puolin me tunnustau-dumme niihin. Siksi niitä ei nyt ole tarpeen käsitellä laajemmin. Toinen osa Jeesuksen Kristuksen virka ja tehtävä: meidän lunastuksemme - Ensim-mäinen eli pääopinkohta Jeesus Kristus, meidän Jumalamme ja Herramme, on "kuollut meidän syntim-me tähden ja noussut kuolleista meidän vanhurskautemme tähden" (Room. 4:25). Hän yksin on "Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin" (Joh. 1:29). "Jumala on pannut kaikkien meidän syntimme hänen kannettavikseen" (Jes. 53:6). "Kaikki he ovat syntisiä, mutta tulevat ilman omaa ansiota vanhurs-kaiksi hänen armostaan, kun Jeesus Kristus on heidät verellään lunastanut" (Room. 3:23 - 25). Tämä on otettava uskoen vastaan, mikään teko, laki tai ansio ei tee siitä osalliseksi. Siksi on selvää ja varmaa, että yksin tämä usko tekee meistä vanhurskaita, niin kuin pyhä Paavali sanoo (Room. 3:28): "Niin pää-tämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja." "Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." (Room. 3:26) Tästä opinkohdasta ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas, maa ja kaikki muu katoavainen sortuisivat. Sillä "ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmi-sille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman", sanoo pyhä Pietari (Ap. t. 4:12). "Ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut" (Jes. 53:5). ”Jumala, Herra taivaassa, Me kiitämme nyt sinua, sen sydämestä uskoen, Ett’ olet meille armoinen.Oi Kristus Jumala ja mies, kirkasta meille sinun ties, Sun pyhä Sanas, kuolemas, Elämän lähde autuas.Oi Pyhä Henki armias, Suo mei-dän kuulla neuvoas, Voimassas suojaa kaikkia, Kolm’ yhtehinen Jumala. Vvk.112

��

Seurakunta

Mikä on seurakunta Kristillinen kirkko Kristuksen salaisuus joka on synnytetty suljettujen ja sine-töityjen ovien takana monellakin tavalla. Jo Jeesuksen syntymä Neitsyt Marias-ta oli hyvin salainen, vanha kirkko ja vanha-luterilaisuus opettavat, että Jumala jälleen sulki Marian kohdun kun Jeesus oli syntynyt, Mariasta tuli Kristuksen Äitinä kirkon Äiti, hengellinen kohtu ja synnyttäjä. Toiset kirkon opettajat ovat tosin olleet sitä meiltä, että Marialla ja Joosefilla oli yhteisiä lapsia. Mark.6:3. Se ei vähennä kuitenkaan sitä mysteeriota joka tapahtui Jeesuksen syntymässä. Vaikka Neitsyt Maria saattoi erityisellä tavalla sanoa papilliset ja sakramentilli-set sanat Kristuksesta: ”Tämä on minun ruumiini.” ei Neitsyt Maria varsinai-sesti ollut pappi, vaan pappeja ja piispoja korkea-arvoisempi ja hänen tehtävän-sä oli verrattomasti jalompi, tunnustamme Neitsyt Marian taivaallisena Äitinä ja esirukoilijana, samoin vanha kirkko kuin Luthrekin opettaa, että pyhät ja enkelit taivaassa rukoilevat puolestamme. Kaikkien pyhien yhteys on osa kris-tillisen kirkon onttista todellisuutta, tämäkin on suuri salaisuus. Missä Kristus, siellä pyhät, mitä Kristus tekee sitä tekevät Hänen pyhänsäkin, ” Ubi Iesus ibi eccelesia”. Helluntai tapahtuma oli myös suuri salaisuus, joka tapahtui suljettu-jen ovien takana, jossa Jumalan valitsemat saivat Hengen esikoislahjan. Kaste tapahtuma on salainen, sanan vaikutus on salaista, eukaristia on salaisuus, pyhi-en ja Herran yhtymys on salaisuus jne. Myös kaste ja ehtoollinen alkukirkon aikoina oli sujettu tapahtuma. Raamattu sanoo, että Kristus ja seurakunta on suuri (sakramentti) salaisuus. Kaikkien pyhien yhteys liittyy kristilliseen kirk-koon, sanaan ja sakramentteihin ja yleensä elävän Jumalan seurakuntaan. Nä-kyvän eli taistelevan ja näkymättömän, eli riemuitsevan ja kirkastetun Kristuk-sen kirkon, Pyhän Hengen, sanan ja sakramenttien ja Kristuksen inkarnaation sekä lunastustyön kautta tapahtuva yhtymys on Jumalan mysteerio, salaisuus, järjelle käsittämätön, Pyhästä Hengestä syntynyt yhtymys. Siten kirkon syvin olemus on pyhä mysteerio. Kristillinen seurakunta on elävän Jumalan seura-kunta, jonka Pää on itse Herramme Jeesus Kristus, Kristus on Viinipuun runko, me olemme oksia. Kristus on tosi valkeus ja kristityt ovat valon lapsia. Pyhä Henki on maan päällä uskovien Puolustaja sekä Lohduttaja että Opettaja. Kris-tillinen seurakunta on yksi, una sancta eccelesia, joka tosin näkyvänä kirkkona on hajaantunut moniksi tunnustuskunniksi. Jumalan Sana on tämän kirkon ylin auktoriteetti opissa, elämässä ja kilvoituksessa, Herramme Jeesus Kristus pu-huu meille sanansa, Pyhän Henkensä ja kristillisen kirkkonsa välityksellä, Hä-nessä meillä on vain yksi kirkko, yksi seurakunta, yksi usko, yksi kaste, yksi toivo, yksi Herra, yksi Jumala, kaikkien Isä jne. Kristus yhdistää uskovat tosiin-sa sanan ja sakramenttien sekä Pyhän Hengen yhteyteen. Siten kirkon olemuk-seen kuuluu kaikkien pyhien yhteys.

��

Usko ylösnousseeseen Kristukseen antaa kirkolle voiman ja tulevaisuuden toi-von. Siksi kirkko todistaa: Kristus on ylösnoussut, totisesti Hän on ylösnoussut! Elävä Kristuksen kirkko ei ole hautaustoimisto, vaan suuri Pyhän Hengen syn-nytyslaitos, joka jatkuvasti synnyttää evankeliumin kautta uusia lapsia Jumalan valtakuntaan. Me emme julista kuolemaa, vaan kuoleman voittanutta Kristusta. Kristuksen kirkko ei ole kuollut organisaatio vaan elävä organismi, joka on kaikkien pyhien yhteys. Jeesus opetti heti kasteensa jälkeen: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, tämän sanoman muuttava voima ja sisäinen ylös-nousemus ihme sekä muutos on mahdollinen jokaisen ihmisen kohdalla, syn-tien anteeksiantamuksen ja uskoon herättävän sanoman välittäminen on kirkon keskeisimpiä ja suurimpia tehtäviä. Siten kirkon olemukseen kuuluu olla va-lona maailmassa, sen tehtävä on missionäärinen. Kristuksen kirkko ei kuiten-kaan ole itseasiassa kunniakas, vain tosiuskovien yhteisö, vaan halpa Ristin kirkko, surkea seimi, johon evankeliumin aarre on kätketty. Kautta aikojen kris-tityt ovat ihastuneet ja rakastuneet Kristus- Kuninkaaseen, joka ei kanna näky-vän vallan valtikkaa. Kirkko on siten myös alennustilan kirkko, Ristin sano-man kirkko.

Katolinen kirkkoisä Ignatios opettaa että kirkko on universaalinen ja siihen kuuluvat kaikki kastetut ja Jeesukseen uskovat kristityt. ”Vaikka seurakunta ei ole hallinnollisena järjestelmänä maailmanlaajuinen, Ignatios ( myöhäis – apostolisena aikana ollut kirkon piispa) huomauttaa kuitenkin että se on sisim-mältä olemukseltaan universaalinen. Tätä tarkoittavat hänen sanansa, että Missä Kristus on, siellä on yhteinen kristillinen seurakunta. (He katholike ec-clesia)”. Kirkko on myös katolinen.

Opin määrittely alkoi jo varhaiskirkossa, jolloin harhaoppeja alettiin tunnustuk-sen omaisesti torjua sekä puolestaan kirkon oikeaa uskoa ja opetusta määritellä. Kirkko on kuitenkin perimmäiseltä olemukseltaan Ristin Communio, joka sisäl-tää sanan dogman ja uskon talletuksen, apostolisen viran, evankeliumin mukai-sesti toimitetun sanan saarnan ja opetuksen sekä alttarin sakramentin ja avai-met. Ristin Communio ei kaadu koskaan, sillä Kristus on kirkon Herra, sen voima, sen sisältö ja tarkoitus sekä päämäärä. Kirkko on uskon myös kehto. Opin dogmaattinen puhdasoppisuuden taistelu, on aika ajoin jopa tukahduttanut elävän hengellisen kilvoituksen, tieto on paisuttanut, mutta rakkaus ei ole saa-nut rakentaa, evankeliumi on Kristuksen kirkon voima, se on Jumalan voima. On sula mahdottomuus, että kristikunnassa olisi vain yksi tunnustussuunta ja yksi kirkkokunta, sillä Jumalan sana ottaa toisissa toisen muodon ja toisissa kulttuureissa vallitsee toisenlainen perintö. Jumalan sanaa emme myöskään voi kahlita tiettyyn traditioon, traditio on vain sanan tulkki, mutta me voimme siitä huolimatta tunnustaa ykseyttä ja olennon yhteyttä, jopa erilaisin ekumeenisin julkilausumin auttaa evankeliumin työtä ja edistää kristillisen kirkon ykseyttä. Jumala on myös sanassaan antanut yksinkertaisia ohjeita, miten me voimme tehdä yhteistyötä ja tunnustaa yhteistä uskoa, ja pyrkiä myös ehtoollisyhtey-teen, viran yhteyteen, kasteen yhteyteen, diakonian karitatiiviseen yhteyteen

��

jne. Kirkko on siten monimuotoinen, palveleva, ekumeeninen, ja yhteyttä et-sivä sekä toteuttava kirkko.

Kirkko isät opettavat ettei alkukatolisessa kirkossa ylintä valtaa käyttänyt paavi, vaan ekumeeninen kokous: Leo I oli myös ensimmäinen, joka esitti vaatimuksen paavin erehtymättömyydestä perustaen vaatimuksensa Raamattuun. Idän kristinuskon näkemysten mukaan Rooman kaupunki oli vain yksi viidestä tasa-arvoisesti patriarkaatista, eikä täten Rooman piispan valta ollut muita piispoja korkeampi. Paavin kunnia-asema tunnustettiin idässä, mutta samalla katsottiin ylimmän päätäntävallan kuuluvan ekumeenisille kokouksille eikä paaville. Wikipedia

Vanhan testamentin profeetta nuhtelee luopunutta jumalan palvelusta ja osoit-taa meille oikean tien: Näin sanoo Herra Vie edestäni virttesi pauhina, mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin merenaallot. Kristuksen Kirk-ko on siten myös profeetallinen kirkko. Mutta ennen kaikkea Kristuksen kirkko on Sanan kirkko, kun Jumalan väärentämätön sana voittaa, Kristuksen kirkko voittaa, ihmisopit hajoavat ja sielut pelastuvat sekä ihmiset vapautuvat kahleistansa Kristuksen vapauteen ja Jumalan rauhaan sekä lähtevät vapain mielin palvelemaan Kristusta Hänen seurassaan. Seurakunta, Kristuksen kirkko on Herralle maailmasta erotettu, Herran pyhit-tämä, uloskutsuttu Jumalan kansa. Samoin seurakunta on myös missionäärinen, Jumalalta uloslähetetty, maailmaan lähetetty toteuttamaan lähetyskäskyä. Jo-kainen kasteen ja Pyhän Hengen kautta Jumalan lapseksi synnytetty Jeesukseen uskova (Joh.3:5.) on Kristuksen seurakuntaruumiin jäsen. Jumala lähettää seu-rakunnan viemään sanomaa Kristuksesta kaikille kansoille, ihmisille ja ihmis-ryhmille sekä varustaa palvelemaan erilaisilla lahjoilla. Jumalan seurakunta on apostolien ja profeettain perustukselle laskettu, kulmakivenä itse Kristus Jee-sus. Jumala on antanut seurakunnalle erilaisia palveluvirkoja ja lahjoja valmis-taakseen pyhät palveluksen työhön. Seurakunnan totuuden pylvääksi ja perus-tukseksi Raamattu sanoo Kristusta yhdessä Jumalan sanan ilmoitustotuuden eli pyhän Raamatun kanssa. 1.Tim. 3:16. Saarnivaaran käännös. Seurakunta on apostolinen

Seurakunta kokoontuu Jumalan sanan saarnan ja opetuksen, ehtoollisen, sekä uskovien ja kastettujen yhteyteen, yhteiseen rukoukseen, kiitokseen ja rakkau-den palvelukseen seurakunnan näkyvien tuntomerkkien ympärille (katso luku: ”seurakunta on yhteinen” tuntomerkeistä). Seurakunta on ollut olemassa kat-keamattomana yhteytenä aina alkuseurakunnasta lähtien. Uuden liiton seura-kunta syntyi n. 2000 vuotta sitten helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin apostolien ylle, mutta sen perusta on Jeesuksen ristin sovitustyössä, Kristuksen kuolossa, voitossa ja ansiossa.

��

Seurakunta on pyhäin yhteisö

Kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet kuuluvat pyhien yhteisöön, vaikka he itses-sään ovatkin syntisiä. Seurakunta on pyhäin yhteisö, koska se on Kristuksen ruumis, jonka Kristus itse on pyhittänyt, sanalla ja kasteella. Seurakunnan jäse-net ovat puetetut Kristuksen lahjavanhurskauden vaatteisiin sanan ja sakra-menttien kautta, sekä evankeliumin julistuksen kautta saadun syntien anteek-siantamuksen tähden.

Kristuksen ruumiin pyhyys ei johdu ihmisistä itsestään vaan Kristuksesta, joka pyhittää seurakunnan. sana ja sakramentit pyhittävät seurakunnan. Kristittyjen vaellus on puutteellista sekä vajavaista ja he voivat langeta syntiin, mutta hei-dän syntinsä on annettu anteeksi ja ne joka päivä annetaan anteeksi, Kristuksen tähden. Jumala katsoo heidän elämäänsä Kristuksen läpi eikä tällöin näe heidän puutteitansa.

Seurakunta on uskovien kristittyjen kommuunio, eli yhteisö jossa kaikille julis-tetaan sanomaa Kristuksesta ja Pyhä Henki yhdistää kasteen, ehtoollisen ja sa-nan julistuksen kautta Kristukseen ja seurakunnan eläväksi jäseneksi.

Seurakunta kokoontuu myös yhteiseen rukoukseen ja Herran ylistykseen. Kris-tillisen seurakunnan on määrä huolehtia julistuksellaan kaikista niistä jotka ovat saaneet kasteen Kristukseen ja ohjata heidät elämän tielle. Joukossa on toki uskosta osattomiakin, mutta oikean julistuksen kautta Jumalan valtakunta tarjo-taan kaikille kuulioille, heille tarjotaan pelastusta Kristuksen kautta.

Seurakunnan johtavia paimenia ovat ne seurakunnan henkilöt, jotka säädetyllä tavalla ovat siihen valitut ja Jumala on Pyhän Henkensä kautta kutsunut. Juma-lan sanan tulee seurakunnassa tulla julistetuksi Pyhän Hengen voimassa ja suu-rella varmuudella siitä että kysymyksessä on oma Jumalan erehtymätön sana, jota kirkko opettaa ja tulkitsee Pyhän Hengen valaisussa. Sanan julistajien tulee olla tehtäväänsä kutsuttuja, uskosta osallisia, Pyhän Hengen kutsumia kristitty-jä, jotka jakavat oikein totuuden sanaa. Jumalan sana ja sakramentit seurakun-nassa ja kirkossa tulee toimittaa siten, että kristityssä voi syntyä myös sisäinen hurskaus, eli uusi elämä Kristuksessa, evankeliumi on Jumalan voima, van-hurskaudeksi jokaiselle joka uskoo, siten kääntymystä Kristuksen puoleen ja syntien anteeksi antamusta evankeliumin kautta tulee selkeästi julistaa kaikille. Tätä seuraavaa pyhistystä eli uutta kuuliaisuutta on myös seurakunnanssa oi-kein opetettava, että syntyisi uskon kuuliaisuus Kristuksen nimeä kohtaan.


Joos.3:3-5: Ja Joosua oli puettu saastaisiin vaatteisiin, ja hän seisoi enkelin edessä. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: "Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä". Ja hän sanoi hänelle: "Katso,

��

minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaattei-siin". Minä sanoin: "Pantakoon puhdas käärelakki hänen päähänsä". Niin he panivat puhtaan käärelakin hänen päähänsä ja pukivat hänet vaatteisiin.

Luuk.15:22: Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jal-kaansa.

Ef.1:1: Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa ole-ville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.

1 Kor.1:30: Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Seurakunta on yhteinen

Ulkonaisesti Kristuksen seurakunta on täällä maailmassa jakaantuneena eri kirkkokuntiin ja paikallisseurakuntiin, mutta todellisuudessa seurakunta on kui-tenkin yksi siinä mielessä, että sillä on yksi Herra, yksi usko ja yksi yhteinen kristillinen kaste, yksi Henki, yksi ruumis, yksi toivo, yksi Jumala. (Una sancta ecclesia). On vain yksi Kristuksen ruumis. Näistä apostolisen seurakunnan yk-seyden periaatteesta voidaan johtaa kuusi katolisen ykseyden periaatetta, joiden tulisi toteutua apostolisessa ja yleisessä Kristuksen kirkossa, ne ovat: Kasteen ykseys, ehtoollisen ykseys, viran ykseys, tunnustuksen ykseys, Jumalan palve-luksen ykseys ja diakonian eli palvelemisen ykseys. Katolinen kristinusko on aina ollut ennen muuta Ristinuskoa, siten katolisen ykseyden tärkein tunnus on Jeesuksen Kristuksen pyhä Risti ja sitä kautta itse Herramme Kristus. Kristuk-sen kirkko on tosin suurelta osin näkymätön ja hajallaan, mutta se kokoontuu näkyvien tuntomerkkien ympärille. Niitä ovat mm. kaste, ehtoollinen ja oikea Jumalan sanan saarna, joka kokoaa seurakunnan yhteen ja yhteiseen uskoon, toivoon, mieleen, henkeen, rakkauteen ja palvelukseen.

Evankelinen seurakunta tunnustaa kaksi sakramenttia, katolinen kirkko seitse-män. Tämä johtuu siitä, että sakramentit määritellään eritavoin ja erilaisin pe-rustein. Sakramentti on kirkon pyhä toimitus jossa Jumala on läsnä lahjoinensa. ”Joka paikassa, johon minä säädän nimeni muiston, minä tulen ja siunaan si-nua.” Katolisen opin mukaan olennainen ero sakramenttien ja sakramentaalien välillä on se, että sakramentit välittävät armoa itsessään ex opere operato, kun taas sakramentaalit toimivat niiden inspiroiman henkilökohtaisen hartauden sekä kirkon esirukousten avulla. Luterilaisen opin mukaan yleensä ei opeteta että sakramentti vaikuttaisi monergisesti ilman henkilökohtaista ja vastaanotta-vaa uskoa.

��

Luther sanoo: seurakunta on näkymätön, mutta usko voi sen kuitenkin tuntea. Evankelinen pyhä kristikunta on alkuajoista lähtien opettanut kristillisellä kir-kolla olevan seitsemän ulkonaista tunnusmerkkiä, joita usko etsii, Siksi etsivä voi aina löytää kirkon sieltä missä se on:

Ne ovat: 1. Jumalan sana ja sen puhdas saarna. 2. Kaste. 3. ehtoollinen. 4. Avaimet (rippi ja synneistä päästäminen) 5. Kutsuttu saarnavirka jakamaan sanaa ja kastetta sekä ehtoollista. 6. Julkinen rukous ja Jumalan ylistäminen 7. Pyhä risti, eli se kärsimys, joka tulee Jeesuksen seuraajien osaksi.

Seurakunta on yhteinen, koska Jumala tahtoo koota siihen kaikki ihmiset. Kui-tenkin "hajallaan oleva Jumalan lauma" lopussa kootaan yhden Paimenen lau-maksi. Tämän armotalousajan tehtävänä on koota Jumalan valitut eri kansoista.

”Vaikka seurakunta ei ole hallinnollisena järjestelmänä maailmanlaajuinen, Ignatios ( myöhäis – apostolisena aikana ollut kirkon piispa) huomauttaa kui-tenkin että se on sisimmältä olemukseltaan universaalinen. Tätä tarkoittavat hänen sanansa, että Missä Kristus on, siellä on yhteinen kristillinen seurakun-ta. (He katholike ecclesia)”

Kirkko

”Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramen-tit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evanke-liumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: "Yksi usko, (Ef. 4:5--6) yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne."

Nimi katolinen pitää sisällään monia tärkeitä asioita, mutta jos kirkko tai kristillinen yhteisö menettää katolisuuden määreen, se ei ole enää kristilli-nen eikä apostolinen yhteisö.


Room.12:5: Niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristukses-sa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä.

Ef.4:2-6. Pyrkikää säilyttämään Hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä. Onhan ruumis yksi ja Henki yksi, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toi-voon, jonka te kutsumuksessanne saitte: yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala kaikkien Isä, joka on yli kaikkien, kaikkien kautta ja kaikissa.”

��

1Tim.3:15. Että …tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.

Ef.2:19 – 20. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.

Ef.4:14. Ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kai-kissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytysten kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus.

Joh.10:16: Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhas-ta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

Apt.15:14 Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puo-leen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä.

Joh.17:21: Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa.

Gal.3:28: Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

Taisteleva ja riemuitseva seurakunta

Seurakunta on täällä maailmassa taisteleva seurakunta. Sitä ympäröivät evanke-liumin vastaiset voimat ja tahot, joita ovat mm. Saatanan valtaan langenneen maailman pahuus, ihmisen oma turmeltunut syntinen luonto, perkeleelliset voimat ja harhaopit, monet uskonnot, jotka ovat evankeliumin vihollisia, synti, kuolema, helvetti ja kaikki turmiovallat. Monta kertaa näissä taisteluissa inhi-millisesti Kristuksen ruumis tuntuu olevan tappiolla.

Mutta Jumala on Kristuksen kautta valmistanut seurakunnalle kerran lopullisen voiton. Kokiessaan Herran apua, läsnäoloa ja voimaa, Jumalan kansa jo tässä ajassa tuntee suurta riemua ja autuaallista lohdutusta. Kun huomaamme Kris-tuksen rakkauden ja evankeliumin sanoman etenevän, sekä Kristuksen pelasta-van toivottomia ja kadotettuja ihmisiä, seurakunta saa suurta lohdutusta.

Seurakunnan yhteinen lopunajallinen toivo on, että Pahan valta kerran kukistuu ja Jumalan rakkaus ja Kristuksen evankeliumi tulee voittamaan, Kristus tulee tuhannen tuhansine pyhineen, kukistaa Pahan mahdin, ja kerran autuas Jumalan sana toteutuu niin, että Jumalan tunteminen peittää koko maailman niin kuin vedet peittävät meren ja Jumala on kaikki kaikessa. Täydellisesti tämä toteutuu

��

uudessa luomakunnassa, maailmassa jonka Jumalan luo synnin tuhoaman ja turmeleman maailman tilalle. Kristityn täydellinen ilo ja toivon täyttymys on vasta taistelujen tauottua taivaassa, jossa riemuitseva, Herran luo päässyt autu-aitten pyhien joukko odottaa jokaista täällä synnin ja turmeluksen maailmassa kilvoittelevaa kristittyä.

” Oi’ Jeesus kiitos nimellesi sun, Kun pyhilles soit levon siunatun Ja rauhan jälkeen tuskan, taistelun. Halleluja! Halleluja! Halleluja!

Sä voima olit heidän taistossaan Ja kallio, kun riehui myrskyt maan, Sä yössä olit valkeutenaan. Halleluja!

Suo pyhäis tietä meidän noudattaa, Suo ettei taisto uupumahan saa, Suo voiton kruunu meidän saavuttaa. Halleluja!

Oi’ yhteys sä kaikkein pyhien, Me vaivassa, he maassa autuuden, Her-rassa yhdymme me yhtehen. Halleluja!

Jo tänne tuskahan ja vaivahan Soi kaukaa voittovirsi taivahan, Mi an-taa meille voiman voittoisan. Halleluja!

Uus koittaa päivä suuri loistava, Kun Herra saapuu kirkkaudessa Ja pyhät yhtyy pyhiin taivaassa. Halleluja!

Ja valtamerten ääriltä ja maan He käyvät juhlaan arvaamattomaan. Soi Jumalalle kiitos ainiaan. Halleluja! vk.129


Fil.1:30: joilla on sama taistelu, mitä näitte ja nyt kuulette minun taistelevan.

Miik.7:8: Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.

Fil.1:29-30: Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa hä-neen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä, teidän, joilla on sama taistelu, mitä näitte ja nyt kuulette minun taistelevan.

Joh.15:18-19: Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.

��

Hebr.11:13: Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vierai-ta ja muukalaisia maan päällä.

Ilm.7:9: Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkei-hin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään.

Paavalin rukous Efesolaisten puolesta Ef. 3:14 –19.

Minä notkistan polveni Isän edessä. josta kaikki, millä Isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juur-tuneina ja perustuneina, voisitte käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä anomme ja ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seu-rakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

Kristittyjen hengellinen pappeus

Vanhan Testamentin pappeus oli tarkkaan rajattua virkapappeutta; vain määrä-tyillä virkaan vihityillä oli oikeus toimittaa papillisia tehtäviä. Virkaan pyrkiviä sivullisia uhattiin ankarilla rangaistuksilla.

Uudessa Testamentissa kaikki Kristukseen uskovat ja kastetut ovat pappeja. Hengellisen pappeuden yleisiä tehtäviä seurakunnassa ovat mm.: 1. Esirukous. 2. Todistaminen. 3. Sielunhoito. 4. Kristillinen palvelu. 5. Oppien ja opettajien arvioiminen. 6. Lähetys. 7. Evankeliumin julistaminen.

Seurakunnassa seurakunnan jäsenet kuuluvat yleiseen pappeuteen, josta kirkon papisto, eli paimenet/prebyteerit, kaitsijat ja evankelistat sekä diakonit on ero-tettu tehtäväänsä kätten päälle panemisen kautta. Jumala valitsee seurakunnan välityksellä jonkun henkilön tehtäväänsä, ja hänet siunataan seurakunnan väli-tyksellä tähän tehtävään vanhimpien ja seurakunnan tai piispan toimesta.

”Kuten kristillinen kirkko tunnustaa ja uskoo vain yhden uhrin, jonka perus-teella maailman synti on otettu pois ja maksettu, niin se myös tunnustaa ja us-koo että on vain yksi pappi, iankaikkisen Jumalan Poika, Mariasta syntynyt Kristus Jeesus. Tällainen usko perustuu Jumalan sanaan. Sillä nimeä pappi, (kreikaksi ”hiereus”, joka tarkoittaa uhria toimittavaa virkapappia) ei Uudessa

��

Testamentissa käytetä kenestäkään ihmisestä, vaan yksinomaan ainoasta oike-asta papista Jeesuksesta Kristuksesta. Kirkon palvelijoista käytetään sen sijaan muita nimityksiä ja heitä kutsutaan apostoleiksi, evankelistoiksi, piispoiksi, persbyteereiksi jne. Nämä nimet eivät kuulu kuitenkaan heille siitä syystä, että he toimittaisivat uhrin, vaan siitä syystä, että he saarnaavat ja suorittavat mui-ta palvelustehtäviä. Siispä näiden virkojen tuleekin säilyä kirkon piirissä. Lut-her.


1 Piet.2:9: Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.

2 Tess.3:1: Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niin kuin teidän keskuudes-sanne.

Apt.1:8: Ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.

Joh.20:22-23: Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.

2 Kor.1:4: Joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä loh-dutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

1 Tess.5:14: Me kehotamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa ala-kuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.

1 Joh.4:1: Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

Pelastuksen ja seurakunnan rakentamisen välineet

Jumala on antanut seurakunnalleen välineitä, joiden avulla se voi viedä evanke-liumia eteenpäin ja joiden kautta Jumala synnyttää uskon. Näitä pelastuksen, eli armonvälineitä ovat evankelisen seurakunnan piirissä Sana, kaste ja ehtoollinen ja myös rippi. Sakramentti on armon vaikuttava merkki.

Sana on näistä ensimmäinen ja hallitseva. Siitä saavat merkityksensä ja sisäl-tönsä myös muut kaste ja ehtoollinen sekä rippi. Kaste on näkyvä sana. Ehtool-linen perustuu Jeesuksen asetukseen ja käskyyn. Uudistavan ja herättävän työn Jumala varsinaisesti toimittaa sanan julistuksen kautta.

��


Room.10:17: Usko tulee siis kuulemisesta.

1 Kor.4:15: Sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jee-suksessa.

Jaak.1:18: Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.

1 Piet.1:23: olette uudestisyntyneet...katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

Hebr.4:2: kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulevat.

Joh.6:63: Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.

Joh.6:54: Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elä-mä.

”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut.”

Seurakunnan palvelutehtävät

Seurakuntaa ei johda ihmiset vaan kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki ilmoitussanansa välityksellä. Kuitenkin, että Herra voisi johtaa ja tehdä työtä sielujen autuudeksi, niin Jumala on Pyhän Henkensä kautta antanut seura-kuntaan erilaisia palveluvirkoja erilaisia hengellisiä tarpeita varten, siksi että niiden kautta Jumala valmistaisi pyhät palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Ef.4:11-12.

Kristuksen seurakunnassa maan päällä on neljä palveluvirkaa: evankelistat, kaitsijat, opettajat sekä seurakuntapalvelijat. Nämä kaikki palvelutehtävät ovat Hengen virkoja, eikä näihin virkoihin voi ihminen tulla oma-aloitteisesti, vaan Pyhä Henki kutsuu näihin tehtäviin, ja antaa myös tarvittavat Hengen lahjat. Ilman Jumalan armoitusta näitä tehtäviä on mahdotonta oikein hoitaa. Seura-kunnan virkoihin tullaan Pyhän Hengen kutsumana ja seurakunnan valitsema-na, vihkimyksen ja kättenpäälle panemisen kautta. Sitten on vielä seurakunnan vanhimmat jotka pitävät seurakunnan järjestystä yllä, valvovat opetusta ja joh-tavat yhdessä valitun paimenen kanssa seurakuntaa. Varsinaisesti kaitsija, van-hin ja paimen tarkoittaa Raamatussa samaa henkilöä tai samoja henkilöitä, mut-ta nykyään eri seurakunnissa näille on annettu erilaisia tehtäviä.

��

Kaitsijain ja vanhempien tehtäviin Raamatun seurakuntajärjestys osoittaa mies-puolisia uskoon tulleita, oppineita, kokeneita ja Jumalan kutsumia henkilöitä, he eivät saa olla kokemattomia vanhurskauden sanassa. Sana pastori, tulee alunpitäen sanasta paimen, seurakunnan vanhimmat, jotka hoitivat myös kaitsi-jan tointa alkuseurakunnassa, olivat miespuolisia prespyteerejä. Muilta osin seurakuntavirat perustuvat yleiseen pappeuteen, eikä niissä ole sukupuoleen liittyviä kriteereitä. Raamatun mukaan seurakunnan kaitsijain tehtäviin erote-taan sopivia miespuolisia henkilöitä. Pappeuden kuva ja tehtävä evankelisissa kirkoissa on muuttunut erityisesti naispappeuden myötä. Katolinen ja ortodok-sinen kirkko sekä vanha luterilaisuus pitävät tiukasti kiinni siitä, että apostoli-nen opetusvirka, papin ja piispan virka on yksin miehinen virka. Luterilainen kansankirkko on tuonut pappeuden myös naisille, vaikka Paavalin sanat rajoit-tavat paimen viran vain miehille. Vanhan kirkon kanta on aina ollut kiistaton, paimenen virka on yksin miespuolisen kokeneen ja uskovan kristityn virka, lukuun ottamatta poikkeustapauksia. Paavalilainen seurakunta teologia edellyt-tää kirkolta ykseyden periaatetta jossa voitaisiin ratkaista mm. virka- ja kaste ristiriidat apostolisessa ja katolisessa ykseydessä, kuitenkin kirkon apostolista oppia ja Raamatun totuutta noudattaen. Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaan luterilaiseen kirkkoon kuuluu tunnustuksellinen pappeus, joka koostuu miespuolisista, oppineista, Raamattuun ja tunnustukseen pitäytyvistä uskovista henkilöistä. Evankeliumin julistus ja opetustehtävä on apostoleilla ja seurakun-nan kaitsijoilla alkuseurakunnassa keskeisellä sijalla. Paavalilainen malli seura-kunnasta ei ole ensinkään johtaja keskeinen, vaan seurakunta keskeinen. Virka-tehtävän sisältö kirkossa kaipaisi reformaatiota, sillä kirkon apostolinen virka on hukkunut kirkon pyrokratian rattaisiin ja myös valtapyrkimyksiin. Apostoli-sen viran tehtävä kirkossa on Paavalin opetuksen mukaan ”täydellisesti julistaa Jumalan sana.” ja ”saattaa pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön.” Kol.1:25. Kristillisen Kirkon polttavimpia tarpeita olisi maallikkopastorien vir-ka, sen yleistyminen myös luterilaiseen kirkkoon. Kirkko rakenne kaipaa myös reformaatiota. Etelä – Koreassa pastori Yoggi Chon perustama ja nykyään mil-joona kirkko on hyvä esimerkki elävästä ja toimivasta suur kirkosta.

Apostolisen viran jatkuvuus kirkossa ei ole kiinni kirkon katolisesta apostoli-sesta suksessiosta, seuraannosta, jonka kautta kirkon viran uskotaan erityisesti katolisessa kirkossa jatkuneen apostoleista asti. Jumala kutsuu tähän virkaan ja Pyhä Henki antaa lahjat, tämä voi tapahtua apostolisen suksession ulkopuolella. Rooma ja ortodoksia opettavat apostolista suksessiota toisin kuin reformaation kirkko, edellämainituilla kysymys on eräänlaisesta mysteeriosta jonka uskotaan jatkuneen mm. rooman kirkolla apostoleista asti.

Protestanttinen kristikunta ei yleisesti tunnusta rooman oppia apostolisesta suk-sessiosta. Luterilaisessa teologiassa puhutaan apostolisen opin suksessiosta, jossa määrävä tekijä on apostolinen oppi eikä kirkko tai sen seuraanto, kuten esimerkiksi roomalaiskatolisessa suksessio-opissa. Paavali opettaa apostolista uskon suksessiota: Uskosta uskoon. Jumala antaa Pyhän Hengen ja ordinaation

��

uskovien seurakunnan johtajien tai uskovien seurakunnan kättenpäälle panemi-sen kautta. Paavalin sanoista voidaan johtaa ajatus, että se joka ei ole uskossa ja saanut itse Pyhän Hengen lahjaa, ei voi myöskään välittää sitä lahjaa kätten-päälle panemisen kautta. Kirkko taas tulkitsee, että Jumala on varmistanut tä-män asian säätämyksellään, julkisessa kirkon virassa. Tämä ns. ordinaatiota-pahtuma, on yleensä erotettava synninpäästön julistamistapahtumasta jossa myös käytetään kättenpäälle panemista. Raamatussa on siten kolme erilaista kättenpäälle panemisen merkitystä, 1. synninpäästö 2. Pyhän Hengen kutsumi-nen 3. Virkaan vihkimys.

Ehtoollisen toimittaminen alkuseurakunnan aikana tapahtui ilmeisesti vanhim-pien, eli kaitsijain tai apostolien johdolla mahdollisesti diakonien avustuksella, vaikka tästä ei ole Raamatussa erityistä määräystä ja mainintaa. Alkuseurakun-nassa kaitsijalla ja vanhimmilla oli hyvin arvostettu asema seurakunnassa, eikä yleensä mitään seurakunnassa tehty ilman selvää yksimielisyyttä kaitsijain ja vanhimpien ja yleisen apostoleilta saatujen ohjeiden kanssa.

Alkuseurakunta oli kurinalainen ja noudatti tarkkaan apostolien ohjeita. Tämä näkyy pitkälle kirkon historiaan, jossa seurakunnan päätökset olivat sidotut apostolien ohjeisiin ja kaitsijain sekä vanhimpien päätöksiin, ja Raamattuun sekä siihen miten alkuseurakunnassa sitä tulkittiin. Nykyäänkin on olemassa kirkolliskokoukset ja piispain kokoukset joiden tulisi perustaa päätöksensä Ju-malan sanan apostoliseen oppiin ja sen mukaiseen tunnustukseen.

”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakra-menttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoite-taan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3). Augsburgin tunnustus

”Sakramentit, kaste ja ehtoollinen eivät ole asetetut ainoastaan julkisen tunnus-tautumisen merkeiksi ihmisten kesken. Pikemminkin ne ovat merkkejä ja todis-tuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitä käyttävät. Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille.” Augsburgin tunnustus

” Kristuksen ja apostolien määräyksen mukaan tulee jokaisella kaupungilla (paikallispeurakunnalla) olla pappi tai piispa Tiit.1:5. ja tuota pappia ei saa pakottaa elämään naimattomana, vaan olkoon hänellä oikeus pitää vaimo, niin kuin Pyhä Paavali kirjoittaa 1.Tim.3:2 ja Tiit.1. sanoen: ”Piispan tulee olla nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat” jne. Sillä piispa ja pappi merkitsevät Paavalilla samaa, niin kuin pyhä Hieronymuskin opettaa.” Luther

��

”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. Joh. 20:23. Tämä valta on tässä annettu kaikille kristityille. Tosin eräät, kuten paavi, Roo-man kirkon piispat, papit ja munkit ovat riistäneet sen itselleen; he sanovat julkisesti ja häpeämättä, että tämä valta on annettu vain heille, eikä lainkaan maallikoille. Kristus ei kuitenkaan puhu tässä papeista eikä munkeista, vaan sanoo: "Ottakaa Pyhä Henki". Jolla on Pyhä Henki, sille on valta annettu, toi-sin sanoen sille, joka on kristitty. Kuka sitten on kristitty? Se, joka uskoo. Joka uskoo, sillä on Pyhä Henki. Jokaisella kristityllä on siis se valta, joka paavilla, piispoilla, papeilla ja munkeilla tässä tapauksessa on: antaa syntejä anteeksi ja pidättää niitä. Seuraako tästä siis, että minun tulee kuunnella muiden synnintunnustusta, kas-taa, saarnata ja jakaa sakramentteja? Ei. Pyhä Paavali sanoo: "Kaikki tapah-tukoon säädyllisesti ja järjestyksessä" (1. Kor. 14:40). Jos jokainen tahtoisi kuunnella synnintunnustusta, kastaa ja jakaa sakramentteja, mitä siitä tulisi? Samoin, jos jokainen tahtoisi saarnata, keitä olisi kuulijoina? Jos me kaikki yhtaikaa saarnaisimme, mikä kurnutus siitä syntyisikään, aivan kuin sammak-kojen kesken! Sen tähden on asia järjestettävä niin, että seurakunta valitsee jonkun tehtävään kelvollisen jakamaan sakramentteja, saarnaamaan, kuulemaan rippiä ja kas-tamaan. Meillä on tosin kaikilla tämä valta. Mutta kukaan muu ei saa rohjeta sitä julkisesti harjoittaa kuin se, jonka seurakunta on siihen valinnut. Yksityi-sesti saatan sitä kyllä tehdä. Jos esimerkiksi lähimmäiseni tulee sanoen: "Rakas ystävä, omatuntoni vaivaa minua, anna minulle synneistäpäästö", niin voin sen vapaasti tehdä, mutta sen tulee tapahtua yksityisesti. Jos minä asettuisin kirk-koon, samoin joku toinen, ja me tahtoisimme kuunnella kaikkien rippiä, niin mitä siitä tulisi? Valaiskaamme asiaa esimerkillä: kun aatelissuvussa on paljon jäseniä, niin he valitsevat kaikkien suostumuksella yhden, joka kaikkien muiden puolesta on suvun päämies; jos näet jokainen tahtoisi hallita, niin kuinka se kävisi päinsä? Kaikilla heillä on kuitenkin sama valta kuin sillä, joka on suvun päämies. Samoin on sen vallan laita, jolla syntejä annetaan anteeksi tai pidäte-tään. Tämä sana syntien anteeksiantamisesta tai niiden pidättämisestä koskee kuiten-kin enemmän niitä, jotka tunnustavat ja saavat anteeksi kuin niitä, jotka syn-neistäpäästön antavat, näin palvellen lähimmäistään. Onhan mitä suurin palve-lus, kun päästän jonkun vapaaksi synnistä, perkeleestä ja kuolemasta. Kuinka tämä tapahtuu? Evankeliumin kautta, kun minä saarnaan hänelle sitä ja sanon, että hänen tulee itsellensä omistaa Kristuksen teko ja varmasti uskoa, että Kris-tuksen vanhurskaus on hänen, ja hänen syntinsä ovat Kristuksen. Tämä on suu-rin palvelus, minkä lähimmäiselleni voin tehdä. Kirottu olkoon se elämä, joka eletään itsellensä eikä lähimmäisellensä. Päin vastoin taas: siunattu se elämä, joka eletään lähimmäistä palvellen: opettaen,

��

nuhdellen, auttaen, tai miten hyvänsä. Jos lähimmäiseni hairahtuu, minun tulee nuhdella häntä; jos hän ei voi heti noudattaa ohjaustani, tulee minun odottaa häntä kärsivällisesti, niinkuin Kristus suhtautui Juudaaseen, jolla oli rahakuk-karo ja joka kulki koiran teitä varastaen. Kristus tiesi sen hyvin, mutta kärsi häntä kuitenkin varoittaen ahkerasti, vaikkei siitä ollut apua.” M. Luther

Seurakuntia jotka tunnustautuvat Raamatun apostoliseen yhteiseen uskoon ja sanan mukaiseen yhteiseen tunnustukseen voidaan sanoa kirkoksi vaikka sanaa kirkko ei ole suoraan Raamatussa. Sana kirkko tarkoittaa Herralle pyhitettyä, tai Herran pyhittämää. Raamattu sanoo kristittyjä Herralle pyhitetyiksi. Samoin on raamatullista ja evankeliumin mukaista että seurakuntien muodostamalla kirkolla voi olla yhteinen priimus, esim. piispa, arkkipiispa jne. koska hänen tehtävänsä liittyy suoraan seurakunnan kaitsentaan. Yhteisen priimuksen tehtä-vänä on yhdistää kirkkoa sen seurakuntia yhteisessä opissa, tunnustuksessa, uskossa ja kilvoituksessa sekä olla valvojana sekä edessä kulkijana kirkon ja sen jäsenten hyväksi. Tämä ei kuitenkaan ole luterilaisen tunnustusopin mu-kaan välttämätöntä, koska Raamattu puhuu vain paikallisesta kaitsijain virasta, mutta seurakunnan tai kirkon yleisen järjestyksen ja katolisen ykseyden kannal-ta se voi olla suotavaa. Roomalais-katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa johta-va piispanvirka eli arkkipiispa, sen virka, ei ole ehdonvallan asia tai pelkkä järjestyskysymys, kuten luterilaisessa kirkossa, vaan näissä katolisissa kirkoissa se on välttämättömyys.

Evankelistat

Kaikillekin uskoville kuuluu ottaa osaa evankelioimistyöhön rukouksin ja to-distuksin. Evankelistoilla on kuitenkin aivan erikoinen kutsumus julistaa Juma-lan sanaa siten, että ihmiset tulevat johdetuiksi synnistä armoon, elämän tielle, Jeesus-tielle.

Kaitsijat ja opettajat

Jotta seurakunta pysyisi järjestyksessä ja oikealla tiellä, tarvitaan kaitsijoita ja opettajia. Milloin opetettavat eivät ole uskovia, silloin opetuksen tarkoituksena tulisi olla evankelioivaa, uskoon johtamista. Opetukseen kuuluu evankelioimi-nen, eli uskoon johtaminen ja kristilliseen vaellukseen sekä kilvoitukseen liitty-vä opetus sekä sakraali palvelus. Kaitsijat ovat seurakunnassa miehiä, muissa opetustehtävissä voivat toimia myös naiset.

Diakonit ja diakonissat eli naisdiakonit ovat seurakunnan palvelijoita, jotka huolehtivat seurakunnan lähimmäispalvelusta, mutta usein myös armoituksensa mukaisesti opettavat tai evankelioivat ja toimivat julistustehtävissä. Raamatussa on esimerkki, jossa diakoni Filippus suoritti myös kasteen.

��

Jumalan palveluksesta ja sen uudistuksesta

Jumalanpalvelusmuoto vaihtelee eri kirkkokunnissa ja seurakunnissa. Ei ole ensiarvoista se, että jumalanpalvelus noudattaisi samaa kaavaa kaikissa seura-kunnissa, vaan sen hengellinen sisältö on ensiarvoisen tärkeä. Jumalanpalve-lukset eri kristillisissä piireissä poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon. Esim. Afrikkaan tai latinalaiseen Amerikkaan ja moniin muihin kulttuureihin ei sovi välttämättä samanlainen jumalanpalvelus elämä. Jumalanpalvelusmuodosta Raamatussa ole erityistä käskyä, vaan Raamatussa sanotaan vain että kaiken tulee tapahtua evankeliumin mukaisesti ja järjestyksessä. Seurakunnan tulee tarkistaa toimintaansa Raamatun mukaiseksi ja pyrkiä uudistamaan seurakuntaa sekä jumalanpalveluselämää evankeliumin mukaisesti. Kirkkoa tulisi refor-mioda erityisellä tavalla hallinnollisesti, sillä ei ole raamatullista, että maalliset tahot johtavat kristillistä kirkkoa, toiseksi teologisesti sillä liberaalinen teologia ei kuulu apostoliseen, yleiseen, katoliseen ja kristilliseen kirkkoon. Kolman-neksi reformaation pitäisi koskettaa myös Jumalanpalvelus elämää. Rationalis-mi, humanismi ja valistusoppi ovat vieneet evankelisesta messusta voiman, evankelisessa messussa ehtoollinen irtautuu messusta erilliseksi ikäänkuin mes-sunpäätösateriaksi ja messu uhkaa typistyä humaaniksi kansanjuhlaksi. Nykyis-tä luterilaisen kansankirkon messua voisi luonnehtia tynkämessuksi. Messu on mysteerio, jonka tärkein elementti on sana ja eukaristia, ja messun tarkoitus on harmonisoida sana ja eukaristia käsittämään koko messua. Hyvällä liturgialla on tärkeä osa messua, sen tulisi olla yhteinen, kuten esim. kaksisuuntainen messu, koko seurakunnan liturgia, liturgian tulisi johdattaa messua sen mystee-rioluonteen mukaisesti katumuksen, evankeliumin, uskon ja eukaristian sekä kaikkien pyhien yhteyden salaisuuteen, jumalanpalvelus on myös osa kirkon missiota, siksi jumalanpalveluksissa tulee ottaa huomioon myös missionäärinen ulottuvuus, ja evankelion raikas julistus. Jumalan palveluksen ei myöskään tar-vitse olla messu, vaan sen muoto voi olla joku muu, mutta messu jumalanpalve-lus voi myös olla raamatullisesti ja elävästi rakennettu sekä toimitettu. Raama-tussa ei myöskään näet sanota, ettei jumalanpalvelus saa olla messu.


Vahvista sä voimallasi, Jeesus työtä paimenen, Auta häntä armollasi, Johda tietä totuuden. Henkes hälle lahjoita, Kuolos hälle kirkasta, Verelläsi virvoita.

Salli hänen Sanaas käyttää Apostolin huolella, Tietä syntisille näyttää, Kilvoi-tella uskossa. Auta häntä valvomaan, Laumas kanssa sotimaan, Ristin pilkkaa kantamaan.

Auta häntä saarnaamahan Elävää sun sanaasi Neuvo häntä jakamahan Näl-käisille leipääsi. Anna auttaa uupuvaa, Eksynyttä johdattaa, vaivattua virvoit-taa.

��

Sinun Herra kunniasi Olkoon hälle kunnia, Anna hänen armostasi Nöyränä sua palvella, Nosta itse lippusi, Että laumas näkisi Sinun ristinvoittosi.

Johdata sä, Ylipaimen, Seurakuntas kaitsijaa, Anna että hyvän taimen Kylvös-tään hän nähdä saa. Anna, asunnoissasi Hälle kirkas lahjasi, Katoomaton kruunusi. Vvk.247.


Ef.4:11: Hän (Kristus) antoi...toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opetta-jiksi. Room.16:1: Minä suljen teidän suosioonne sisaremme Foiben, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija.

Apt.20:28: Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa.

1 Tim.3:1: Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. 1 Tim.3:2: Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies. 1 Kor.4:1: Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina.

��

Usko ja uusi kuuliaisuus

Luterilainen näkökulma opikohtaan parannus – vertauskohtana Roomalaiskatolisen kirkon käsitys

Lähde lainattu Int: Parannus: Mikko Palojoki, TM, Helsinki

2. OPPI PARANNUKSESTA ON TÄRKEÄ

Parannus on keskeinen teema kristillisestä uskosta puhuttaessa. Parannusjulis-tus on yhteistä sekä Vanhalle että Uudelle Testamentille. Profeetta Jesaja sa-noo: ”Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole” (Jes. 45:22). Johannes Kastaja julistaa: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Mt. 3:2). Kristus sanoo: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mk. 1:15). Parannuskehotus on kohdistettu kaikille ihmisille. Oppi parannuksesta liittyy läheisesti moniin muihin kristillisen opin kohtiin. Näitä ovat perisynti, laki ja evankeliumi, vanhurskauttaminen ja pyhitys. Käsitellessämme Rooman kirkkoa, nousevat esiin myös eräät sen erityisopit, kuten oppi Mariasta välittäjänä ihmi-sen ja Kristuksen välillä, sekä oppi kiirastulesta. Kiirastulessa oli määrä sovit-taa ne synnit, joita ei oltu hyvitetty maanpäällisin hyvitysteoin (TK, 271; 21). Kaikkea tätä ei voida käsitellä perusteellisesti tämän esityksen puitteissa.

Teologisesta runsaudestaan huolimatta kysymys parannuksesta on hyvin käy-tännöllinen. On kyse siitä, miten löydän armollisen Jumalan eli milloin ja millä perusteella voin olla varma syntieni anteeksiantamuksesta. Usein on toistettu ajatusta, että parannus on tie iloon. Paljon riippuu kuitenkin siitä, mitä paran-nuksesta opetetaan. Opetuksesta riippuu myös, mikä on se ilo, joka todellisuu-dessa saavutetaan. Aiheemme on tältä kannalta sielunhoidollinen.

3. MITEN ROOMAN KIRKKO YMMÄRSI PARANNUKSEN?

Tunnustuskirjamme selittävät laajasti katolista käsitystä parannuksesta. Se koostui kolmesta osasta: 1) katumus (TK, 270; 15-17), 2) rippi (TK, 270; 19-20) ja 3) hyvitys (TK, 271; 21- 27). Parannus oli katolilaisille sakramentti.

Viittaan kokoavasti siihen, mitä rovasti Helge Hildén on kirjoittanut katolisesta parannuksesta: ”Katolisessa seurakuntaelämässä olivat rippi ja parannus mitä keskeisimmät. Ne liitettiin periaatteessa ja käytännössä yhteen keskenään. Rip-pi katsottiin parannuksen ytimeksi ja parannusta ilman henkilökohtaista ripit-täytymistä ei yksinkertaisesti hyväksytty. Katoliseen parannuskäytäntöön kuului kolme osaa: katumus, ripittäytyminen ja hyvitystyöt. Pappi oli seurakuntalaisil-leen Kristuksen tehtäväänsä valtuuttama valvoja ja tuomari, jonka käsiin hei-dät oli uskottu. Papin tehtävänä oli arvioida heidän katumuksensa syvyys, kuul-

��

la heidän rippisalaisuutensa ja määrätä oikeaksi katsomansa hyvitys. Rippi muodostui avaimeksi, jolla sielunpaimen sulki tai avasi, sitoi tai vapautti” (LUT, 74-75; SP, 81-82).

4. MILLAISTA HEDELMÄÄ VAKAVA KILVOITUS KATOLISUUDESSA TUOTTI?

Siitä kritiikistä, jota luterilaiset esittivät katolista parannuskäsitystä kohtaan, on

luettavissa myös vastaus kysymykseemme. He luonnehtivat katolista kilvoitteli-jaa pelokkaaksi, epävarmaksi ihmiseksi, joka ei saavuttanut omantunnon rau-haa eikä varmuutta pelastuksesta (TK, 271:21-22; TK, 270:19; TK, 271:27).

Mitkä syyt johtivat tähän. Syitä on varmasti monia. Useat niistä ovat opillisia. Otan esille mielestäni asiaan keskeisesti vaikuttaneita opinkohtia.

Käsitys Raamatusta

Raamattu ei ollut katolisille ainoa opin ja elämän ohje. Sen rinnalla oli kehi-tykselle ja syvemmälle ymmärtämiselle altis traditio (SP, 57-62).

Syntikäsitys

Katolista ihmiskäsitystä voidaan pitää optimistisena. Ajateltiin, että lankee-muksen seurauksena periytyvä synti ei ole täysin turmellut ihmisen olemusta, tahtoa ja kykyjä vaan ”ihmisen luonnolliset kyvyt ovat säilyneet eheinä ja tur-meltumattomina. Järki kykenee toimimaan sen mukaisesti oikein, niin että Ju-mala antaa varmasti armonsa, kun ihminen omasta vapaasta tahdostaan tekee voitavansa” (TK, 269:10). Vain teot ovat varsinaisesti syntiä (TK, 296:11; KD, 209-213).

Vapaa tahto

Edellä on käynyt ilmi käsitys, että ihmisen tahdon ajateltiin olevan vapaa hen-gellisissä asioissa (KD, 213-218).

Synergismi

Ohentuneesta syntikäsityksestä ja tahdon vapauden opista seurasi, että ihmisen ajateltiin voivan myötävaikuttaa pelastumiseensa.

��

Laki ja evankeliumi

Ihminen velvoitettiin ripittäytymään. Anteeksiantamus oli ehdollinen ja harkin-nanvarainen. Rippi kuului lain piiriin. Anteeksiantamusta ei julistettu vapaasti eikä perille asti: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30) tai: ”Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” (Mt. 9:2). Perimmältään lienee niin, että oppi kiirastulesta, aneet ja kultainen vuosi (TK 271:21-27) ovat seurausta näistä teologisista perusratkaisuista ja ennen muuta pelosta julistaa edellytyk-setöntä armon evankeliumia Kristuksen täytetyssä työssä.

Vanhurskauttaminen

Vanhurskauttaminen ei tapahtunut katolisen käsityksen mukaan yksin uskosta, vaan siihen vaadittiin usko ja rakkaus (teot). Kantaa perustellaan mm. raama-tunkohdilla Jaak. 2:17 ja Gal. 5:6.

Kun Raamatun rinnalla oli traditio, niin Raamatun selkeys hämärtyi, eikä se päässyt ”paljaana” opastamaan ihmisiä. Raamattu jäi osin vieraaksi kirjaksi. Näin ei saatu välttämättä sellaista oikeaa tietoa, joka olisi vapauttanut esim. suoranaisesti Raamattuun perustumattomien oppien kahleista (kiirastuli, aneet, kultainen vuosi). Optimistinen ihmiskuva ja ohentunut syntikäsitys sekä oppi vapaasta tahdosta vaikuttivat siihen, että ihmisille syntyi epärealistinen ja vää-rä kuva omista mahdollisuuksistaan pelastua ja pyhittyä. Tämän kaiken ajatel-tiin toteutuvan synergistisesti, ihmisen ja Jumalan yhteistyönä, siten että Juma-lan osuus tapahtumissa on suurempi (vuodatettu armo – gratia infusa = armo täydellistää luonnon). Kun rippi katsottiin lakiin kuuluvaksi ja kun lakia ja evankeliumia ei osattu oikein jakaa omilletunnoille (”sinä olet se mies...” – ”Se on täytetty”), jäätiin lain alle ja jatkuvaan epävarmuuteen pelastuksesta. Pel-koa ja epävarmuutta vahvistivat vielä harkinnanvaraisen anteeksiantamuksen jälkeen määrätyt katumusharjoitukset sekä kiirastulioppi lisineen. Jos ihminen väsyi mahdottomalta tuntuvaan lakiin perustuvaan kilvoitukseen eikä saanut apua evankeliumista, hän saattoi joutua ulkokultaisuuteen, pahimmillaan jopa epäuskoon.

Mikä oli se ilo, joka tässä järjestelmässä oli löydettävissä. Se oli ilo tahdon-voimalla saavutetusta itsensä jalostamisesta yksittäisten tekojen osalta (tällä viikolla kostin pahan pahalla vain kolme kertaa, edellisellä viikolla sentään vielä seitsemän kertaa). Mutta edistys ei ollut jatkuvaa. Ja armollista Jumalaa ei helposti löytynyt (kokonaisesitys katolisesta opista ks. SP, 54-85 ja KOV, 172-186).

Rovasti Lauri Mustajoki on kirjoittanut, että katolinen pelastusoppi vääristyi suurelta osin sen vuoksi, että syntioppi oli vääristynyt (syntikäsityksen merki-tyksestä kristillisessä elämässä ks. JJ, 78-90). Tästä luterilaiset tunnustajatkin

��

aloittavat katolista parannuskäsitystä vastaan suuntaamansa arvostelun (TK, 268:10).

Esimerkkejä siitä miten katolinen hurskaus saatettiin kokea: rovasti Helge Hildén kirjoittaa: ”Hyvän sielunhoitajan käsissä järjestelmä ei paljastanut heikkoja puoliaan, vaikka seurakuntalaiset sen kautta tulivatkin sidotuiksi rau-takahlein pappiinsa. Kirkkokuri saattoi olla mitä parhain. Evankeliumin ja var-sinaisen uskonelämän kannalta oli kuitenkin usein toisin. Missä papilta puuttui evankeliumin tuntemus, tuloksena oli seurakuntalaisille sietämätön taakka ja ristiriita tehokkaan, tiukasti henkilöön sidotun kirkkokurin ja avuttoman, Kris-tusta ja Hänen armoaan tuntemattoman julistuksen välillä” (LUT, 75).

Luther kuvaa omaa kokemustaan katolisena munkkina näin: ”Olin munkkina niin kuin se, joka tahtoo ja joka juoksee; mutta mitä pitemmälle aika kului, sitä kauemmaksi minä jouduin. Siksi minulla ei ole sitä, mikä minulla on, tuosta juoksemisestani, vaan Jumalalta” (ValT III:12; Rm. 9:16).

5. KÄSITTEISTÄ

Ennen kuin käsittelen luterilaista oppia kääntymyksestä, on paikallaan tarkas-tella niitä käsitteitä, joita Luther ja luterilaiset tunnustuskirjat tässä yhteydessä käyttävät.

Parannus tarkoittaa mielenmuutosta. Tätä vastaa sana metanoia. Lutherin sak-sankielisessä raamatunkäännöksessä metanoian vastineena on Busse (paran-nus). Hän käyttää rinnakkain käsitteitä parannus ja kääntymys.

Lutherilla ja Yksimielisyyden Ohjeessa tapaamme useita käsitteitä, jotka asial-lisesti

merkitsevät aivan samaa kuin kääntymys ja ovat vain käsitteellisesti siitä ero-tettavissa:

sanoja parannus, kääntymys ja uudestisyntyminen käytetään samaa merkitsevi-nä.

Parannus on katumusta ja uskoa. Parannuksesta voidaan puhua myös laajem-massa merkityksessä, jolloin siihen sisältyy uskon, vanhurskauden ja pyhityksen lahjoittaminen (Ap. t. 26:20).

Voidaan puhua ensimmäisestä parannuksesta tai jatkuvasta parannuksesta. Parannuksen tulisi olla jokapäiväistä ja jokahetkistä. Parannuksessa palataan kasteeseen. Lapsen kohdalla kääntymys tapahtuu kasteessa. Kastetta pidetään siis henkilökohtaisen kristillisen elämän alkukohtana. Kristityn normaalitila onkin Lutherin mukaan se, että ihminen ei koskaan luopuisi kasteessa saamas-

��

taan pelastuksesta, vaan kasvaisi uskossaan seurakunnan keskellä (HK, 57-61 viitteineen).

6. LUTERILAINEN OPPI PARANNUKSESTA

Luterilainen oppi parannuksesta on esitetty Augsburgin tunnustuksen (CA) 12. artiklassa (TK, 55-56). Parannusvaatimus kohdistuu niihin ”jotka kasteen jäl-keen ovat tehneet syntiä”. Parannuksessa on kaksi osaa: 1) katumus ja 2) usko. Nämä ovat kuitenkin toisiinsa liittyneinä. Tunnustus opettaa, että ”oikea pa-rannus ei ole mitään muuta kuin katumusta ja hätää eli peljästystä synnin täh-den, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synninpäästön uskomista, että synti on anteeksi annettu Kristuksen tähden. Tämä usko taas lohduttaa ja rau-hoittaa sydämen” (LUT, 74). Parannus ei ole sakramentti.

7. MITEN OIKEA PARANNUS SYNTYY?

Oikea parannus syntyy Jumalan sanan ja sakramenttien vaikutuksesta. Jumala puhuttelee ihmistä hänen omassatunnossaan. Jumalan puhe on kuultavissa la-kina ja evankeliumina. Nämä ovat kaksi aivan erilaista sanaa, joilla on eri teh-tävä. Laki näyttää todeksi synnin. Tämä synnin toteennäyttäminen ei pysähdy yksittäisiin tekosynteihin vaan ulottuu perisyntiin hedelmineen: ”Lain tärkein tehtävä ja vaikutus on, että se paljastaa perisynnin hedelmineen ja osoittaa ihmiselle, kuinka pohjattoman syvälle hänen luontonsa on langennut, tarvitsee-han hän lakia sanomaan, että hänellä ei ole Jumalaa, vaan hän palvoo vieraita jumalia; sitä hän ei ennen lain tuloa ja ilman lakia olisi ikinä uskonut. Näin hän kauhistuu, nöyrtyy, menettää rohkeutensa, joutuu epätoivoon, ottaisi mie-lellään avun vastaan, mutta on aivan neuvoton, alkaa vihastua Jumalalle ja nurista. Tätä tarkoittaa Rm. 4:15: ’Laki saa aikaan vihaa’ ja Rm. 5:20: ’Laki tekee synnin suuremmaksi’” (TK, 268/2:4-5). Ihmisen täytyy kuulla tämä tuo-mio: kenestäkään ei ole mihinkään, olittepa julkisyntisiä tai pyhimyksiä. Teidän jokaisen täytyy muuttua muuksi ja toimia toisin kuin nyt olette ja toimitte, kei-tä... sitten olettekin. Tässä ei kukaan ole hurskas (TK, 268/3:3). Tässä on kuvat-tuna syntisen ihmisen konkurssitila Pyhän Jumalan edessä – ”varma toivotto-muus kaikesta mitä olemme, ajattelemme, puhumme ja teemme” (TK, 272:36-38). Tätä sanotaan tunnustuskirjoissa oikean parannuksen aluksi.

Tähän konkurssitilaan Jumala lähettää heti evankeliumin sanan. Tämän sanan sisältönä on Jumalan armo Kristuksessa. Syntisille sanotaan: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista” (Jes. 43:25) ja ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan... ” (2. Kor. 5:19) sekä: ”Siinä on rak-kaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa vaan siinä, että hän rakasti mei-tä, ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Joh. 4:10). Usko tarttuu tähän armoon. Oikea parannus syntyy evankeliumin vaikutuksesta. Us-ko evankeliumiin lohduttaa ja rauhoittaa sydämen (omantunnon) (Ap. t. 15:9).

��

Parannukseen kuuluu katumus ja usko. Oikeassa parannuksessa ihminen antaa itsensä persoonana, ei vain erillisin suorituksin, Jumalan tuomittavaksi. Hän ei pelkää vain synnin ajallisten rangaistusten tähden vaan myöntää olevansa ian-kaikkisesti kadotettu. Samalla ihminen luottaa evankeliumissa luvattuun syntien anteeksiantamukseen. Parannuksen tapahtumassa ihminen kokee lain vaikutuk-sesta omantunnon kauhuja (terrores conscientiae) sekä sydämen luottamusta (fiducia cordis) evankeliumin vaikutuksesta. Ilman näitä ei ole kääntymystä-kään. Laki ja evankeliumi toimivat tässä yhdessä ja samanaikaisesti. Myös ka-tumus ja usko ovat yhdessä. Niitä ei tule ymmärtää toisiaan ajallisesti seuraa-viksi kehitysvaiheiksi (HK, 62).

Ratkaisevaa parannuksessa on usko. Usko on se, joka erottaa oikean paran-nuksen väärästä. Sen tähden ihmiset on saatettava uskomaan Kristuksessa il-moitettuun, Jumalan edellytyksettömään armoon (LUT, 76; TK, 160:8; 166:59-60). Mikä on ihmisen tahdon osuus parannuksessa luterilaisen käsityksen mu-kaan? Se on suljettu pois. Ihmisen tahto on sidottu. Ihminen ei kääntymykses-sään tee mitään. Sen sijaan ”Pyhä Henki sanan ja sakramenttien käytön väli-tyksellä tarttuu ihmisen tahtoon ja toteuttaa kääntymyksen” (HK, 64; TK, 88:24-25).

8. MITÄ LUTERILAISET OPETTIVAT KESKEISISTÄ OPINKOHDISTA?

Vertailun vuoksi otan luterilaisuuden osalta esille ne opinkohdat, jotka aiem-min käsittelin katolisen kirkon osalta kohdassa 4.

Käsitys Raamatusta

Luterilaiset opettivat, että ainoa ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on tutkittava ja arvosteltava, on yksinomaan Vanhan ja Uuden Testamentin pro-feetalliset ja apostoliset kirjat. Traditiolla ei ole auktoriteettiasemaa. Raamat-tua luetaan vanhurskauttamisesta käsin ja sen keskuksena on Kristus (SP, 90-9 1). Luterilaiset edustavat pelastushistoriallista raamatuntulkintaa.

Syntikäsitys

Luterilaista ihmiskäsitystä voidaan pitää pessimistisenä. Lankeemuksen seura-uksena periytyvä synti on täysin turmellut ihmisen olemuksen, tahdon ja kyvyt. Järki on myös turmeltunut siten, että ihminen ei järkensä avulla ymmärrä hen-gellisiä asioita (1. Kor. 2:14). Perisynti on varsinainen synti (peccatum ori-ginale). Tekosynnit ilmentävät perisynnin tosiasiaa. Kiinnostava yksityiskohta on Lutherin viittaus siihen, että unetkin (alitajunnasta nousevina) voivat olla syntiä (TK, 272:28). Tässä näkyy, miten kokonaisvaltaisesti Luther ymmärsi ihmisen olemuksen turmeltuneisuuden syntiinlankeemuksen seurauksena.

��

Perisynti on todella synti. Se yksin riittää kadottamaan ihmisen, jos hän jää ilman Kristusta ja hänen armoaan (CA 2.2; TK, 52).

Vapaa tahto

Hengellisissä asioissa ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, vaan orjuutettu tahto (servum arbitrium). Ihminen ei voi omassa varassaan saada aikaan hengellistä vanhurskautta eikä myötävaikuttaa sen syntymiseen. Ihminen jää tässä Jumalan armon ja Hänen sanansa varaan.

Inhimillisen (käytännön) elämän asioissa ihmisen tahto on vapaa (joskaan ei puhdas). Hänellä on näissä asioissa kyky suhteelliseen vanhurskauteen eli oi-keudenmukaisuuteen (CA 18; TK, 57-58).

Synergismi

Luterilaisen opin mukaan käsitys, että ihminen ja Jumala toimisivat yhdessä kääntymyksen tapahtumassa on väärä.

Laki ja evankeliumi

Nämä ovat sisältöönsä ja tehtäväänsä nähden erilaisia sanoja. Lakia on kaikki se, mikä uhkaa, vaatii tai käskee jotakin. Evankeliumia on kaikki se, mikä lu-paa, antaa ja lahjoittaa jotakin. Lain varsinainen tehtävä (2. käyttö) on näyttää meille todeksi meidän syntimme. Laki siis tuomitsee. Evankeliumi näyttää meil-le Kristuksen työn meidän syntiemme sovitukseksi, jotta luottaisimme siihen. Tähän liittyy Raamatun sana: ”Kirjain (laki) kuolettaa, mutta Henki (evanke-liumi) tekee eläväksi” (uskovaksi).

Lakia ja evankeliumia tulee julistaa täydesti. Sielunhoidollisesti ja käytännön uskonelämän kannalta on suuri merkitys sillä, ettei näitä sekoiteta keskenään. Jos näin tapahtuu, menetetään omantunnon rauha, varmuus pelastuksesta, ajaudutaan synergismiin ja lain alle. Lain ja evankeliumin erosta ks. GALS, 148-150; 160-161; ks. myös UVT, 63-101.

Rippi

Rippi ei kuulu välttämättä parannuksen yhteyteen. Se on apu ahdistetulle omal-letunnolle (Rm. 1:16). Rippi on vapaaehtoinen, ja se kuuluu evankeliumin pii-riin (CA, 11; TK, 55). Ripissä ei ole välttämätöntä muistaa kaikkia syntejä. Se on jopa mahdotonta. Anteeksiantamus koskee kuitenkin kaikkia syntejä ja koko syntisyyttä (TK, 270:20; TK, 272:38).

��

Vanhurskauttaminen

Luterilaiset opettivat, että ihminen ei voi tulla vanhurskautetuksi (Jumalalle otolliseksi) Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan hänelle anne-taan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on ansainnut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Rm. 3:21ss. ja Rm. 4:5; CA, 4; TK, 53). Tässä on lausuttu forenssinen eli Jumalan tuomiopäätökseen perustuva vanhurskauttamisoppi. (Huomaa, että uusi raamatunkäännös on esim. Rm. 4. luvussa hämärtänyt us-kovan hyväksi luetun vanhurskauden). Rakkaus – sekä se, jota osoitamme Ju-malalle, että se, jota osoitamme lähimmäiselle – ei kuulu vanhurskauttamisen yhteyteen. Rakkaus on seurausta evankeliumin uskomisesta eli siitä uskosta, että minulla syntisellä on Vapahtaja.

Rakkaus (= teot) on uskon hedelmä. Kun sanotaan (CA 6), että puun ”täytyy” kantaa hedelmää, tarkoitetaan ”luonnonomaista” välttämättömyyttä, joka on olennaisesti samaa, jolla hyvä puu tekee hyviä hedelmiä (LUT, 46-49). Kyse on spontaanista tapahtumasta, ei pakosta. Pyhityksen käyttövoima luterilaisen käsityksen mukaan on evankeliumi, ei laki, kuten katolisuudessa. Elämänpa-rannusta on harjoitettava kuolemaan asti (TK, 273:40). Se jää tässä elämässä aina vajavaiseksi. Emme kristittyinäkään, vakavasti kilvoitellessamme, pääse pidemmälle kuin siihen, että olemme samalla kertaa vanhurskaita ja syntisiä (Rm. 7:14-23; 8:2). Pyhityksestä ei pidä vanhurskauttamisen rinnalla etsiä pe-lastusvarmuutta (JJ, 92-105). Pelastus on yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.

9. KUVA LUTERILAISESTA KILVOITTELIJASTA

Luterilainen kristitty on raamattukristitty. Hänellä on pääsy suoraan Raamat-tuun. Hengellisiä totuuksia ei ole verhottu häneltä tradition esiripulla. Hän voi vapaasti oman Raamattunsa äärellä varmistua sen julistamasta pelastuksesta Kristuksessa. Raamatun avulla hän myös saa vastustaa vääriä oppeja ja opet-tajia. Evankeliumi on armonväline, jonka kautta Jumala luo ja ylläpitää uskoa. Armonvälineitä ovat myös kaste ja ehtoollinen.

Kun Jumalan sana julistetaan oikein, lakina ja evankeliumina, voi syntyä oikea parannus. Laki ei jätä mitään mahdollisuuksia ihmisen vaikuttamiselle tai myö-tävaikuttamiselle pelastuksessa. Ihminen jää täysin Jumalan varaan. Synergis-min mahdollisuudet raukeavat lain tuomioon.

Tähän tulee edellytyksetön evankeliumin sana, joka julistaa jo valmiina olevaa Kristuksen työtä jumalattomien edestä. Vaikka ihminen ei voi omaksua sanaa oman kykynsä varassa, hänen tulee kuulla sitä (Rm. 10:17). Usko syntyy sanan kautta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Se tarttuu evankeliumissa ilmoitettuun Kristukseen. Usko luottaa siihen, että Kristus on meidän vanhurskautemme

��

(Jer. 23:6). Tämä usko pelastaa. Usko on (yksin) Jumalan teko (Joh. 6:29). Usko on lahjaa. Kun luterilainen kristitty on näin täysin Jumalan töiden varas-sa, hänen kristillisyytensä muodostuu Jumala-keskeiseksi.

Vanhurskauttaminen (= syntien anteeksiantamus) merkitsee sitä, että Kristuk-sen oma – Jumalalle kelpaava vanhurskaus – luetaan meidän hyväksemme us-kon kautta (Rm. 3:22) (ei uskon tähden). Kyse on siis meidän ulkopuoleltamme tulevasta toisen vanhurskaudesta. ”Koska Jumalan lupaus (laupeudesta) on varma, myös usko voi olla riemullisen varma siitä autuudesta, jonka se saa vanhurskauttamisessa. Se on varmaa luottamusta juuri siksi, että koko van-hurskauttaminen on Jumalan varassa” (SP, 107).

Mikä on se ilo, joka tässä kristillisyyden muodossa voidaan saavuttaa? Se on ilo varmasta pelastuksesta Kristuksen tähden, uskon kautta. Pelastuksen perus-ta on minun ulkopuolellani. Hän on Kristus (1. Kor. 3:11). Pelastukseni pe-rusta en ole minä eikä se mitä minussa tai minun kauttani tapahtuu. Tässä on ”uskon lepo”. Luterilainen kristitty on kutsumuskristitty. Hänelle arkityökin (esim. myymälän kassanhoitajan) on Jumalan palvelemista. Hän tekee työnsä uskoen. Työ on kuitenkin lähimmäisen palvelemista. Kun luterilainen kristitty tietää olevansa pelkästään uskosta vanhurskas, hän voi hyvillä mielin palvella. Usko suunnataan Jumalaan ja rakkaus (teot) lähimmäiseen. Ei tarvitse kokea epämääräistä syyllisyyttä siitä, että pitäisi tehdä jotakin hengellisempää, sillä tässä on oikea hengellisyys (JJ, 132-141; SVST, 164-175; 175-192).

Luterilainen kristitty harjoittaa elämänparannusta. Sen voimana on evanke-liumi ja se toteutuu sanan ja sakramenttien yhteydessä. Kristitty tietää ja vielä kipeämmin tuntee pyhityksensä jäävän vajaaksi tässä elämässä. Tämän ei tar-vitse ajaa häntä epätoivoon, koska vanhurskauttamisen perusta ei ole meidän pyhityksemme vaan Kristus. Elämässä valitettavasti toistuvien lankeemusten tapahtuessa luterilaisella kristityllä on mahdollisuus käyttää rippiä. Luterilai-nen kristitty elää armon tarpeessa, mutta kuitenkin armon varassa (kokonai-sesitys luterilaisesta opista SP, 86-121; ks. myös KOV, 186-197)

��

��

!�� !��"�� #� �� $�� #�� $�� %�� &��&�� '��(�� !�� #�� $�� )��*�� #�� *�� "&�� Psalmi 32. 1-8 Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksiannetut, jonka synti on peitetty! Au-tuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojaan, ja jonka hengessä ei ole vilppiä.

��

Kun minä vaikenin synnistäni, riutuivat luuni jokapäiväisestä valituksestani. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana päälläni. Minun nesteeni kuivui kuin kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni” ja sinä annoit anteeksi syntini, johon olin syyllinen. Sen tähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voi-daan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu. Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minua hädästä ja ympäröit minut pelastuksen riemulla. ”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. Minä neuvon sinua, silmäni opastavat sinua. Synnintunnustus ja syntisen rukous

”Tutki minua Jumala ja tunne minun ajatukseni, koettele minua ja katso, jos tieni on vaivaan vievä, johda minun iäisen elämän tielle.” Rukous: Tulen Jeesus luoksesi syyllisenä sekä syntisenä ja uudistan edessäsi kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumalani tänä päivänä pyhän kasteeni liiton, jossa sinä Herra olet kyllä ollut uskollinen ja iäti armollinen, mutta minä uskoton sekä lankeevainen. Turvaten niihin armon sanoihin ja lupauksiin jotka ovat sanassa sekä armosi välineissä kasteessa ja ehtoollisessa sekä synnin päästössä, käännyn sinun puoleesi, joka olet luvannut katuvaisille armosi ja lahjasi, ar-mahda minua Herra! Luopuen tänään ja aina Perkeleestä ja kaikista hänen teoistansa sekä menoistansa, ja tunnustan kasvojesi sekä sanasi edessä kaikki syntini, rikokseni ja laiminlyöntini, armahda minua Herra! Olen rikkonut pyhät käskysi, erityisesti ne ja ne, en peittele pahoja tekojani, minä kadun syn-tejäni ja anon armoa sekä anteeksiantoa Kristuksen lunastuksen tähden, kään-nyn sinun puoleesi Jumala! sillä sinä olet minut lunastanut, Ole minulle syn-tiselle armollinen! Älä anna vihasi ja rangaistuksesi kohdata kuolematonta sieluani vaan muista ikuista armoasi ja laupeuttasi ja katsahda minun puoleeni laupeutesi silmin. Hyvä Jumala! Tahdon nöyrtyä edessäsi, Älä lue syyksi syn-tejäni vaan katso Poikasi uhria, ja vahvista luottamusta lupauksiisi armosta, joka ei voi tyhjiin raueta ja joka on suuri, (suurempi) yli kaiken mitä nimesi ilmoittaa. Ps.138.

Vastaus: Raamattu sanoo: Jos me tunnustamme syntimme, on Jumala uskolli-nen ja vanhurskas ja antaa kaikki synnit anteeksi. Jumalan armo ja laupeus on suurempi kuin syntimme siksi hän antaa kaiken synnin anteeksi koska Kristus on tullut, että meillä olisi elämä, Hänen tykönänsä on meillä runsas lunastus. Ottaessamme vastaan Kristuksen ristin täytetyn työn, otamme vastaan sielu-

��

jemme pelastuksen, ottaessamme vastaan evankeliumin otamme vastaan Juma-lan armon. Jumala ei tahdo syntisen hukkuvan, vaan että syntinen palaisi Hänen tykönsä ja saisi elämän. Raamattu sanoo: ”Ottakaa vastaan Jumalan armo, niin ettei se jää turhaksi!” Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan, jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä käyn hänen sisälle ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.”

Rukous: Kristus, nyt tulen luoksesi, otan sinut vastaan sieluni Pelastaja ja Pa-rantaja, Vapahtajani, auta minua, niin olen autettu, pelasta minut, niin olen pe-lastettu, neuvo minulle tiesi ja opeta minulle polkusi. Anna armosi, sekä maa-han vuotanut veresi ja Henkesi lahja poistaa syntieni syyllisyys, sisäinen saas-taisuus, sekä synnin tuomio, ole minulle syntiselle armollinen. Kristus! Ota minulta syntini ja hyödyttömät kärsimykseni, anna minulle ar-mosta vanhurskautesi ja osallisuus sinun hyödyllisistä ja voitollisista kärsimyk-sistäsi. Jeesus! Sinun päällesi panen nyt kaikki syntini, ja otan vastaan sinun armosi ja vanhurskautesi. Jumalamme Pyhä Henki, puhdista sieluni ja henkeni palavan rakkautesi tulel-la ja anna minulle uusi voima uuteen elämään, karkota minusta kaikki mikä minua ja minun sieluani ahdistaa ja uhkaa sekä kuoleta minusta synnin valta. Tule Pyhä Henki sydämeni valtiaaksi ja kirkasta Kristuksen voitto sieluni au-tuudeksi. Herra Jeesus Kristus, tule minulle elämäni perustukseksi ja kulma-kiveksi niin etteivät helvetinportitkaan sitä järkyttäisi ja voittaisi. Vapahtajani, tule minuun asumaan ja täytä minut läsnäolollasi sekä Pyhän Hengen voimalla ja anna minun turvakseni sinun kuolosi, voittosi ja ansiosi, kiinnitä minut Py-hän Henkesi voimalla kristilliseen kirkkoon ja seurakunta – ruumiisi eläväksi jäseneksi. Siten annan ja luovutan koko elämäni sinulle, koko sieluni, koko henkeni ja koko ruumiini Oi’ Isä ja Poika ja Pyhä Henki, tule Jeesus turvakseni ja pelasta minut! Vastaus: Sinun syntisi on Kristus sovittanut ja Raamattu sanoo: ”Kaikki jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Häneen.” Joh.1:12. Jumala on kuullut sinun rukouksesi sekä ottanut sen huomioon ja Jeesus sanoo sinulle: ”Ole turvallisella mielel-lä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Matt.9:2. Raamattu sanoo myös: ”Joka uskoo Poikaan, sitä ei tuomita” ja ”usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.” Jeesus sanoo myös: Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä pois. Usko siis luottavaisin mielin Jumalan armo ja synnin päästö omalle koh-dallesi jonka Jumalan sana julistaa Jeesuksen nimeen ja vereen, rauha olkoon sinun sielullesi. Isä ja Poika ja Pyhä Henki on Herrasi ja Jumalasi! Ota tä-

��

mä armon vakuutus vastaan iloisessa varmuudessa siitä, että Kristus on kuol-lut puolestasi ja sovittanut kaikki syntisi, ja sovittanut sinut pyhän Juma-lan kanssa. Jeesus ei heitä sinua hukkaan, vaan ottaa sinut omakseen eikä anna sinua takaisin Saatanalle. Uskossa saat nyt omistaa syntiesi anteeksianta-muksen ja olla armosta autuas Jumalan lapsi, Kiitos siitä Jumalalle, kiitä Jeesusta autuutesi lahjasta. Sillä missä on syntien anteeksiantamus, siinä on elämä ja autuus. Amen. Katso Taivas, katso maa, Golgataa, Golgataa! Se on Täytetty!

Isä meidän, joka olet taivaissa… Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaa-seen…

Virsi:

”Kun Kristus käski saarnata Sanaansa maailmalle, Hän lupas myöskin ar-monsa Sen vastaanottajalle. Se sana hengen virvoittaa, Siteistä sielun kirvoit-taa, Suo meille lohdutuksen.

Sun sanas, Herra totuus on Ja iät olevainen, Vaan uskomme on kelvoton ja heikko, horjuvainen, Siks synninpäästön asetit Ja itse myöskin opetit, Mi ompi voima sillä.

On päästetty se taivaassa, Mi päästettiin maan päällä. Ja sidottu on taivaassa, Mi sidottu on täällä. Ei tule siellä kanteeksi, Mi saatiin täällä anteeksi. Niin lausuu Kristus itse.

Siis mielees Herran sanana Nyt päästö sana paina, Sä Herran sanaan uskal-la Ja siihen turvaa aina. Luo Kristuksen se johdattaa, Elämän sulle lahjoit-taa Ja etees avaa taivaan.” Vvk. 223 1-4 Pieni tienviitta

Pelastus on toisaalta kokonaan Jumalan lahjaa, toisaalta se on myös Pyhän Hengen jatkuva prosessi jossa me olemme persoonallisesti mukana koko elä-mämme ajan, se on jatkuvaa kasvua ja kilvoitusta elämän tiellä. Raamattu sa-noo: ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus.” Pyri siis tuntemaan pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin, että pelastut uskon kautta Kristuksessa Jeesuksessa. Harjoita rukousta ja kanssakäymistä toisten kristittyjen uskovien kanssa, seuraa Jeesusta Kristusta, joka on Tie, Totuus ja Elämä. Anna itsesi kokonaan Jumalan käyttöön. Room.12, ja rukoile Kristukselta armoa Pyhää Henkeä ja sinulle sopivia tapoja joilla voit harjoittaa uskoasi ja taistella uskos-sa. Käy säännöllisesti kuulemassa Jumalan sanan opetusta ja osallistu seura-kunnan ehtoolliseen, käytä rippiä aina kun Pyhä Henki siihen kehottaa, etsi Jumalan armoa, vanhurskautta, rauhaa ja pyhitystä niiden kanssa jota tuntevat Jumalan tien ja pyhät kirjoitukset. Pyri uskollisuuteen Herran tahdolle ja Juma-

��

lan sanalle, kaikessa pyri rakastamaan totuutta, aina enemmän kuin inhimillisiä ihmismielipiteitä ja ihmiskunniaa, ylistä Jumalaa kaikesta ja anna Hänelle kai-kessa kunnia, kiitos ja ylistys. Luota kaikessa Jumalan yksin armoon ja Hänen voimaansa sekä Hänen mahdollisuuksiinsa, säilytä armon ja vanhurskauden nälkä ja jano, isoa Herran tuntemista ja rukoile ja tee työtä, ole luja ja rohkea, sillä Jumalan armossa on sinulle kyllin, jos lankeat Herra nostaa sinut kun luo-tat Häneen ja etsit Hänen apuaan, anna siis koko sydämesi luottamus Herralle kaikessa. Jos Pyhä Henki saa johtaa sinua, silloin et vaella lain alla vaan armon alla. Kaikkivaltias Jumala sinua siunatkoon, jää Herran rauhaan. Rukoile ja tee työtä Jumalan viinitarhassa.

Pyhityksestä

Kristitty tuntee joka päivä vaivaa synneistään, ja joka päivä hän parannuksessa ja uskossa kääntyy Kristuksen puoleen. Pyhän Hengen työ hänen sydämessään johtaa yhä syvempään synnin ja armon tuntoon. Hän näkee, mitä hänen syntin-sä on maksanut Vapahtajalleen, mutta samalla hän iloitsee siitä, että Vapahta-ja niin suuresti häntä rakastaa. Vapaaksi synnistä hän ei pääse ajallisen elä-mänsä aikana, vaan hän on ”samalla kertaa vanhurskas ja syntinen.”

Kristinoppi Rukous Jumalan tahdon toteuttamisesta Jumala, Pyhä Henki! Kunniaksi Isälle ja Pojalle ja sinulle, rukoilen nöyrästi ja anoen pyydän. Täytä minut viisaudellasi, kirkkaudellasi ja tulesi loisteella, Ju-malan pelolla, nöyryydellä, armolla, rakkaudella, laupeudella ja palavalla ruko-uksella, uskolla ja hyvillä teoilla sekä vaikuttamillasi avuilla ja hedelmillä, voimallasi ja sanalla, Kristuksen kärsimysten osallisuudella ja hänen ylös-nousemuksensa voimalla, ristinkantamisen alttiudella, oppisi pyhällä varmuu-della, palvelijan nöyrällä mielellä, rohkeudella ja kestävyydellä, ystävällisyy-dellä ja veljesrakkaudella, alamaisuudella sanallesi ja Kristukselle ja hengelli-selle esivallalleni, joka ahkeroi sieluni hyväksi. Vaikuta joka päivä parannus autuudeksi ja tee terveellisen katumuksen kautta armosi halutuksi ja makeaksi ja rippini eläväksi sekä vilpittömäksi. Anna oi’ Pyhä Jumala minun täyttää sinun tahtoasi, joka tapahtuu niin taivaassa kuin maan päällä, sinulle ikuiseksi ylistykseksi ja kunniaksi, iloksi ihmislapsille ja riemuksi enkeleillesi. Anna sanasi ohjata, valaista, johtaa, neuvoa, opastaa, ratkaista, vakuuttaa, ja kaikki mikä löytyy sinun sanastasi, ja on siitä oikein ja tahtosi mukaan johdettu, anna sen tulla kirkastetuksi ja palvella sinua. Pyyhi pois ihmisviisauden hapatus ja sielullinen henki. Anna valosi loistaa jokaiselle sielulle, että he yhä innokkaammin ja suuremmalla varmuudella lukisivat sinun pyhää sanaasi ja sitä oikein ymmärtäisivät. Kunnia yksin sinulle Jumala, sillä ihmiskunnia käy ylpeyteen ja varastaa Jumalalle kuuluvan kunnian. Kirkasta pyhä Jumala myös Poikasi ainoa oikea, kaikkein pyhin armon evankeliumi, että

��

sen ymmärtäisimme oikein, moitteettomasti ja totuuden mukaan ikuiseksi au-tuudeksi. Jeesuksen Kristuksen veren ja nimen kautta, Amen. Totisesta Jumalan tuntemisesta Iankaikkinen, totinen, vanhurskas, elävä, pyhä Jumala ja Isä! Minä valitan ja tunnustan edessäsi murheellisella ja nöyrällä hengellä sydämeni suurta syntype-räistä sokeutta ja pimeyttä, kun minä luonnostani en voi sinua oikein tuntea ja kun minulla luonnollisen, lihallisen tyhmyyteni ja tietämättömyyteni tähden ei ole halua eikä rakkautta tulla sinun jumalalliseen tuntemiseesi, josta kuitenkin iankaikkinen elämä riippuu. Anna anteeksi, armollinen Isä, tämä vahingollinen tyhmyyteni; älä käy siitä tuomiolle kanssani. Käännä pois minusta se kova rangaistus, jolla sinä profee-tan Jesajan kautta uhkaat rangaista kaikkia niitä, jotka eivät tahdo sinua tuntea, sanoen (Jes.1:3-4): ” härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne eikä minun kansani ymmärrä. Voi sitä syntistä kansaa, sitä pa-hanilkistä siementä." – Mutta valaise minua sanallasi ja Pyhällä Hengellä, jotta totisessa uskossa tuntisin sinut, ja että sinua, jonka olemuksessa on kolme per-soonaa, rukoilisin ainoana totisena olennollisena Jumalana. Iankaikkinen Isä, sinä olet pyhän kolmenyhteyden ensimmäinen persoona, joka iankaikkisuudes-sa olet jumaluutesi olennosta synnyttänyt ainokaisen Poikasi ja lahjoittanut hä-net meille Vapahtajaksi, kätke meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen kuoleman voittoon ja anna meille kaikille kerran iankaikkinen elämä sinun luonasi. Amen.


Tule Pyhä Henki tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristus-ta kirkastamaan. Tule köyhäin apu, tule lahjain antaja, tule sielun kirkkaus, sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö. Töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus, murheessa lohdutus. Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo, täytä uskollistesi sydämet. Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta. Pese se, mikä saastainen on, kastele se, mikä kuiva on. paranna mikä haavoi-tettu on. pehmitä, mikä kova on, lämmitä mikä kylmä on, etsi kaikkia eksyneitä. Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvaavat, pyhät lahjasi. Anna uskon vahvis-tusta, anna autuas loppu. anna iäinen ilo. Aamen.

Vanha kirkkorukous


Minä sanon: Vaeltakaa Hengessä, niin ette täytä turmeltuneen luonnon himoa.

Sillä turmeltunut luonto himoitsee Henkeä vastaan ja Henki turmeltunutta luon-toa vastaan. Nämä ovat toisiaan vastaan, ettette tekisi mitä tahtoisitte.

��

Mutta jos Henki johtaa teitä, te ette ole lain alaisia. Turmeltuneen luonnon teot ovat ilmeisiä: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, viha-mielisyys, riitä, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut sen kaltaiset, joista ennalta sanon teille, kuten jo ennenkin olen sanonut, että semmoisia harjoittavat eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Hengen hedelmä taas on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hy-vyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Laki ei ole sellaista vastaan.

Jeesuksen Kristuksen omat ovat ristiinnaulinneet turmeltuneen luonnon himoi-neen ja haluineen. Jos me elämme Hengessä, niin myös vaeltakaamme Henges-sä.

Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, ärsytellen ja kadehtien toisiamme.

Filip.3:9-10. ” Syvin haluni on, että minun havaittaisiin olevan hänessä, ja omistavan, ei omaa laista tulevaa vanhurskautta, vaan sen, joka tulee uskon kautta Kristukseen, vanhurskauden, joka tulee Jumalalta uskolle. ( Tullakseni tuntemaan) Hänet, hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden tullessani hänen kaltaisekseen samanlaisen kuoleman kautta.

Sekä Gal.5:14.”Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle.

Room.12:1-2. Jumalan armahtavan laupeuden kautta, minä kehotan teitä, veljet, antakaa ruumiinne eläväksi Jumalalle otolliseksi uhriksi. Tämä on teidän järke-vä hengellinen jumalanpalveluksenne. Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan, vaan muuttukaa mielen uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Ju-malan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.

Ef.2:10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisim-me.

1.Tim.4:8. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään: mutta ju-malisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.

2.Tim.3:16-17. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuk-sesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoi-hin valmistunut.

��

1.Tim.5:24-25. Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat jäljestä päin, samoin myös hyvät teot ovat ilmeiset, eivätkä nekään, jotka eivät ole ilmeisiä, voi salassa pysyä.

Ef.4:32. Olkaa … … toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksian-tavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteek-siantanut.

Filipp.2:5-8. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kal-tainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen, hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristikuolemaan asti.

Filipp. 3:12. Ei niin, että olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelli-seksi, vaan minä riennän sitä kohti.

1.Piet. 2:9-12. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa julistaaksenne Hänen jaloja tekojaan, joka on kutsunut teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ”ette olleet kansa”, mutta nyt te olette ”Jumalan kansa.” Ennen te ” ette olleet armahdetut”, mutta nyt te ”olette armahdetut.” Rakkaat ystävät, teitä, jotka asutte kuin muukalaisina vieraassa maassa, minä kehotan pidättäytymään lihallisista himoista, jotka sotivat hengel-listä elämää vastaan. Vaeltakaa nuhteettomasti kansojen keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä kuin pahantekijöitä, teidän hyviä tekoja tarkates-saan ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.

Joh.12:24-26. Totisesti minä sanon teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin. Mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen. Mutta joka panee elämänsä alttiiksi tässä maailmassa, säilyttää sen iäiseen elämään. Jos joku palvelee minua, hän seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on minun palvelijanikin oleva. Jos joku palvelee minua, Isä kunnioittaa häntä.

Iloitkaa aina Herrassa, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.

Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus

Kirkko tunnustaa pyhityksestä

”Uskon kautta me saamme, (Ap. t. 15:9) kuten pyhä Pietari sanoo, aivan uuden puhtaan sydämen, ja Kristuksen, Välittäjämme tähden Jumala tahtoo pitää ja pitääkin meitä täysin vanhurskaina ja pyhinä. Vaikka synti ei vielä ole lihas-tamme kokonaan poissa tai kuollut, Jumala ei kuitenkaan tahdo sitä ottaa lu-kuun eikä siitä tietää.

��

Tätä uskoa, uudistusta ja syntien anteeksiantoa seuraavat sitten hyvät teot. Sitä, mikä niissäkin vielä on syntistä ja puutteellista, ei kuitenkaan Kristuksen täh-den lueta synniksi eikä puutteeksi. Ihmistä on kokonaan, niin henkilön kuin te-kojen puolesta, sanottava vanhurskaaksi ja pyhäksi, ja sellainen hän onkin, sillä Kristuksen sulaa armoa ja laupeutta on ylen määrin ylitsemme vuodatettu ja suojaksemme levitetty. Siksi emme juuri kehtaa tekojemme ansiollisuudella komeilla, mikäli niitä tarkataan ottamatta huomioon armoa ja laupeutta.

Me noudatamme Raamatun sanaa: (1. Kor. 1:31) "Joka kerskaa, sen kerskauk-sena olkoon Herra", nimittäin se, (2. Kor. 10:17) että hänellä on armollinen Jumala. Näin kaikki on kohdallaan. Mutta sitten me sanomme vielä, että usko ei ole oikea vaan väärä, jos sen seurauksena ei ole hyviä tekoja.” Schmalkaldenin opinkohdat

”Samaten seurakuntamme opettavat, että tämän uskon tulee tuottaa hyviä he-delmiä ja että hyviä, Jumalan käskemiä tekoja pitää tehdä sen tähden että se on Jumalan tahdo, ei siksi, että luottaisimme ansaitsevamme näiden tekojen avulla vanhurskauden Jumalan edessä. Sillä syntien anteeksiantamus ja vanhurskau-tus otetaan vastaan uskolla, niin kuin Kristuksen sanakin vakuuttaa: Kun olette tehneet (Luuk. 17:10) tämän kaiken, sanokaa: "Me olemme ansiottomia palveli-joita." Samoin opettavat myös kirkon vanhat opettajat. Ambrosius sanoo näet: "Jumala on määrännyt, että se, joka uskoo Kristukseen, pelastuu ilman tekoja, yksin uskosta, saaden lahjaksi syntien anteeksiantamuksen." Augsburgin tun-nustus ”Kristitty tuntee joka päivä vaivaa synneistään, ja joka päivä hän parannukses-sa ja uskossa kääntyy Kristuksen puoleen. Pyhän Hengen työ hänen sydämes-sään johtaa hänet yhä syvempään synnin ja armon tuntoon. Hän näkee, mitä hänen syntinsä on maksanut hänen Vapahtajalleen, mutta samalla hän iloitsee siitä, että Vapahtaja niin suuresti häntä rakastaa. Vapaaksi synnistä hän ei pääse ajallisen elämänsä aikana, vaan hän on jatkuvasti ”samalla kertaa van-hurskas ja syntinen”. Lutherin Vähäkatekismus. ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoi: ” Tehkää parannus”, niin hän tahtoi, että hänen uskoviensa koko elämä maan päällä oli oleva jatku-vaa parannuksen tekemistä.” Luther . ”Ole varuillasi etsimästä sellaista pyhyyttä, ettet enää pidä itseäsi syntisenä. Sillä Kristus ei asu muissa kuin syntisissä.” Luther. ”Sillä meidän täytyy Jumalan pyhän nimen tähden panna alttiiksi ja antaa kaikki, mitä meillä on ja mitä voimme, ja työssä osoittaa, että me yli kaiken rakastamme Jumalaa ja hänen nimeänsä, kunniaansa ja ylistystänsä ja luo-tamme häneen enemmän kuin mihinkään muuhun sekä odotamme häneltä hy-

��

vyyttä, siten tunnustaen, että pidämme hänet korkeimpana hyvänä, jonka vuoksi olemme valmiit uhraamaan ja panemaan alttiiksi kaikki muut edut.” Luther.

”Milloin ikinä Jumalan sanaa puhutaan, saarnataan, kuunnellaan, luetaan tai mietiskellään, silloin pyhittyy ihminen, päivä tai teko, ei sen tähden, että tätä kaikkea ulkoisesti toimitetaan, vaan sanan tähden, joka meidät kaikki pyhit-tää.” M.Luther

”Luther sanoo, että Kristus puhuu kahdenlaisesta vanhurskaudesta. Uskoes-samme ovat syntimme anteeksiannetut ja siten olemme vanhurskaita Jumalan edessä (iustitia coram Deo). Mutta kun synnit ovat anteeksi annetut, rakkauden tulee seurata sitä. Tämä on sitä vanhurskautta, jonka ihmiset voivat nähdä (ius-titia coram hominibus). Jumalan edessä emme koskaan saa vanhurskautta, joka on meidän. Vain Kristuksen vanhurskaus voi kestää Jumalan tuomion edessä, ja tämän vanhurskauden saamme uskoessamme emmekä millään muulla taval-la. Itsessään kristitty on armahdettu syntinen, eikä hänestä koskaan tule mitään muuta.” Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Kol. 3:1. Kristuksen ylösnousemuksen jalo saavutus ja kallis aarre ei saa olla mikään hyödytön ja voimaton kuvitelma tai ajatus, vaan sellainen voima, joka meissä-kin uskon kautta vaikuttaa ylösnousemuksen. Apostoli käyttääkin siitä sanontaa "olla herätetty Kristuksen kanssa", mikä merkitsee: olla kuollut pois synnistä, temmattu pois kuoleman ja helvetin vallasta, turvata Kristukseen ja elää hänes-sä, aivan niinkuin apostoli edellä on sanonut: "Te olette haudatut hänen kans-saan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänen kuolleista" (Kol. 2:12). Jos me nyt uskossa olemme käsittäneet Kristuksen ylösnousemuksen, siitä saaneet voiman ja lohdutuksen ja näin hänen kanssaan nousseet kuolleista, niin pitäähän sen käydä ilmi meissä niin, että huomataan sen alkaneen meissä vaikuttaa, ja ha-vaitaan, ettei se ole vain sanoja, vaan totuutta ja elämää. Niille näet, jotka ei-vät tällaista tunne, Kristus ei ole vielä noussut kuolleista, vaikka hän itsessään onkin noussut; heissä ei ole sitä voimaa, että heitä voisi sanoa Kristuksen kans-sa kuolleiksi ja ylösnousseiksi. Apostoli tahtoo siis opettaa niitä, jotka tahtovat käydä kristityistä, jotta he tietäisivät, että heissä täytyy tapahtua tällaista, muu-ten he eivät vielä ole uskovia kristityitä, vaikka luulisivat ja kerskuisivat ole-vansa. Tässä kohden näet koetellaan, olemmeko me herätetyt Kristuksen kans-sa: onko hänen ylösnousemuksensa meissä voimallinen, vai onko se ainoastaan sanoja, ei täyttä totta ja elämää. Kuinka sitten tällainen eläminen ja kuoleminen tapahtuu? Jos olemme kristityi-tä, meidän tulee olla kuolleita, mutta samalla kuitenkin elää. Kuinka nämä kak-si asiaa sopivat yhteen? Selvää on, että apostoli puhuu hengellisestä ylösnou-semisesta. On varmaa, että meidän, jos tahdomme viimeisenä päivänä ruumiil-lisesti nousta autuuteen, on sitä ennen täällä maan päällä noustava ylös hen-

��

gellisesti. Apostoli liittää siis yhteen Herran Kristuksen ylösnousemuksen ja meidän ylösnousemisemme niin, että me nousemme hänen ylösnousemuksensa voiman kautta ja hänen esikuvansa mukaan, ensin sielumme puolesta syntisestä ja kirotusta elämästä oikeaan, jumaliseen ja autuaalliseen elämään, ja sitten myös tästä syntisestä ja kuolevaisesta ruumiista haudan kautta, ruumis kuole-mattomana ja kirkastettuna. Jos siis tahdot kerskata ja lohduttautua tällä saarnalla, että Kristus on kuole-mansa ja ylösnousemuksensa kautta sinua auttanut, niin et saa pysyä vanhassa syntisessä olossasi, vaan sinun on pukeuduttava uuteen ihmiseen. Hänen kuo-lemansa ja ylösnousemuksensa on näet tapahtunut sen tähden, että sinäkin Kristuksen kanssa kuolisit maailmalle, ja niinkuin hän on ylhäällä taivaassa, sinäkin rupeaisit uudeksi ihmiseksi, jolla ei enää ole halua eikä rakkautta syn-tiin. Näin pyhä Paavali siis varoittaa kaikkia, jotka tahtovat olla kristityitä. Hän muistuttaa heitä siitä, mihin he ovat kutsutut, koska heillä on evankeliumi Kris-tuksesta, ja mitä Kristuksen ylösnousemuksen on heissä vaikutettava, nimittäin että heidän tulee kuolla kaikelle sille, mitä ei opeteta ja eletä Jumalan sanan ja tahdon mukaan, ja jos he uskovat ylösnousseeseen, elävään Kristukseen, että hekin hänen kanssaan ylösnousseina pyrkisivät samaan taivaalliseen elämään, jossa Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Siellä ei ole mitään syntiä eikä maallista menoa, vaan sula iankaikkinen elämä ja katoamattomat aarteet ja kunnia, joita kristityt saavat iankaikkisesti hänen kanssaan nauttia. M.Luther

“Emme liioin mekään, jotka hänen tahdostaan olemme kutsutut Kristuksessa Jeesuksessa, tule vanhurskaiksi omassa varassamme emmekä viisautemme ja tymmärryksemme tai hurskautemme tai sydämemme pyhyydessä tekemiemme tekojen kautta, vaan uskon kautta, jonka kautta kaikkivaltias Jumala aikojen alusta asti on kaikki vanhurskauttanut. Hänelle olkoon kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen! Aamen. Mitä meidän siis on tehtävä, veljet? Pitäisikö meidän lakata hyvää tekemästäja luopua rakkaudesta? Älköön Herra salliko meille suinkaan näin käydä. Päin vastoin pyrkikäämme uupumattomalla innolla kaik-kien hyvien tekojen toteuttamiseen. Iloitseehan itse maailman Luoja ja kaiken Valtias teoistansa… Huomatkaamme, että kaikki vanhurskaat ovat kaunistutu-neet hyvillä teoilla ja että myös itse Herra kaunistautui hyvillä teoilla, ja sai siitä ilon. Kun meillä siis on tämä esikuva, noudattakaamme vitkastelematta hänen tahtoaan. Pankaamme vanhurskauden teot toimeen koko voimallamme. Kunnon työmies ottaa avoimesti vastaan leivän työstään, mutta kelvoton ja laiska ei rohkene katsoa työnantajaansa silmiin. Me olemme siis velvolliset alttiisti hyvää tekemään, sillä häneltä tulee kaikki. Jo ennakolta hän sanoo meille: Katso Herra, ja hänen palkkansa hänen edessään, jota hän maksaisi jokaiselle hänen työnsä mukaan. Näin hän kehottaa meitä, jotka koko sydämes-tämme häneen uskomme, ettemme olisi toimettomia emmekä laiskoja mihinkään hyvään tekoon. Meidän kerskauksemme ja luottamuksemme perustukoon hä-neen. Alistukaamme hänen tahtoonsa.” (32:4-33:2, 33:7-34:5) Apostolinen kirkkoisä Kleemens

��

Se mitä tavoittelemme, ei rajoitu meidän pikkuiseen jokapäiväiseen elämääm-me. Tavoitteenamme on päästä olemaan Jumalan kanssa ja saada itseemme elämä koko täyteydessään – sekä luotu elämä että jumalallinen elämä.

Sofron

Muita Raamatun todistuksia pyhityksestä:

Joh.17:17-19, Room.13:12. Room.15:16, 1Kor.1:2, 6:11, Ef.5:26, 1.Tess. 5:23, Heb.10:10, 10,14, 1.Kor.1:30, 2.Kor.7:1, 1.Tess.4:3, Heb.12:14. 2Piet.1:3-11 1.Tim.2:2, 4:7, 6:3, 6:6, 6:11, 2.Tim.3:5. 1.Joh.2:24-29. 1.Joh.1-10. Jaak.2:14-25. Ef.3:14-21. Ef.4:17-32.

Kymmenen käskyä selityksin

Ensimmäinen käsky Minä olen Herra sinun, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesäs-tä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä. äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat. Ensimmäisen käskyn selitys Se on. Vain minua sinun on pidettävä Jumalanasi. Mitä tämä merkitsee ja miten se on ymmärrettävä? Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Ju-mala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Juma-lan, että epäjumalan Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea. Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei myöskään ole oikeaa Jumalaa. Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan – näin sanon – se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä va-raan sen uskot. Tämän käskyn tarkoituksena onkin siksi vaatia oikeaa sydämen uskoa ja luot-tamusta, joka kohdistuu ainoaan Jumalaan ja riippuu yksin hänen varassaan. Tämä merkitsee: Pidä huoli, että annat yksin Minun (Raamatun Herran) olla Jumalasi, etkä milloinkaan etsi ketään muuta. Toisin sanoen: Odota hyvää, jota kaipaat, minulta ja etsi sitä minun tyköäni, ja mikäli kärsit onnettomuutta ja

��

hätää, tule minun turviini ja pysy luonani. Minä annan sinulle mitä tarvitset ja autan kaikesta hädästä, kunhan vain et anna sydämesi kiintyä muuhun etkä le-vätä missään muussa.” Raamatun todistuksia Luuk.10:27: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi. Matt.6:21: Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Ilm.19:10: Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa." s.146:3-4: Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa. Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.

Toinen käsky Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä ran-kaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. Toisen käskyn selitys ”Kun ensimmäinen käsky opastaa sydäntä ja opettaa uskomaan, tämä toinen suuntaa meidät ulospäin ja saattaa suumme ja kielemme puhumaan oikein Ju-malasta. Juuri sanat ne ensimmäisenä purkautuvat sydämestä esille ja tulevat julki … …Jos kysytään, miten ymmärrät toisen käskyn ja mitä tarkoittaa Juma-lan nimen turha tai väärä käyttäminen, vastaa lyhyesti näin: ”Jumalan nimeä käytetään väärin, kun häntä tavalla tai toisella kutsutaan Herraksi mielessä val-he tai muu paha teko. Näin on käsketty siksi, ettei kukaan vetäisi Jumalan ni-meä valheen verhoksi tai päästäisi sitä huulilleen tilanteessa, joissa sydän kyllä tietää tai sen ainakin pitäisi tietää, että asiat ovat toisin. Tällä tavalla tekevät esimerkiksi ne, jotka tuomioistuimen edessä vannovat ja valehtelevat toista vastaan. Jumalan nimeä ei nimittäin voi pahemmin käyttää väärin, kuin käyttämällä sitä valheeseen ja petokseen. Näin kuuluu tämän käskyn yksinkertaisin selitys. Raamatun todistuksia Ps.50:15: Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. Room.10:12: Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huuta-vat.

��

2 Tim.2:19: Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.

Kolmas käsky Muista pyhittää lepopäivä Kolmannen käskyn selitys Nimitys ”lepopäivä” vastaa sanaa ”sabbat” , joka tarkoittaa lepäämistä tai jou-ten olemista. Meillä on sen vuoksi tapana puhua ”lepopäivän aaton” viettämi-sestä. Jumala on Vanhassa Testamentissa erottanut ja määrännyt seitsemännen päivän lepoa varten ja käskenyt pitää sen kaikkia muita päiviä pyhempänä. Mi-käli käsky otetaan ulkoisen levon kannalta, se on annettu pelkästään juutalaisil-le. Heidän on määrä pidättyä karkeasta työstä ja levätä, jotta ihmiset ja eläimet saisivat virkistyä eikä alituinen työnteko veisi heidän voimiaan.Sittemmin he tosin käsittivät käskyn aivan liian ahtaasti ja käyttivät sitä pahasti väärin, niin että solvasivat Kristustakin eivätkä voineet sietää hänen teoistaan edes niitä, joita he itsekin evankeliumin kertoman mukaan tekivät sapattina…. … tämä käsky ei sanan mukaisesti ottaen koske lainkaan meitä kristittyjä, sillä se on muiden Vanhan Testamentin säädösten tavoin jotain täysin ulkonaista, tiettyi-hin menettelyihin, henkilöihin, aikoihin ja paikkoihin sidottua, mistä kaikesta Kristus nyt on päästänyt meidät vapaiksi … … Vietämme lepopäivää ensinnä-kin luonnon opettamien ja vaatimien ruumiillisten syiden ja tarpeiden vuoksi, jotta tavallinen kansa, työntekijät saisivat koko viikon työn ja ponnistelujen jälkeen vetäytyä lepäämään ja virkistymään.

Tärkein syy on kuitenkin se, että tällainen lepopäivä antaa tilaisuuden ja ajan – mikäli sitä ei muulloin ole – osallistua jumalanpalvelukseen, eli kokoontua yh-teen kuulemaan ja harjoittamaan Jumalan sanaa sekä ylistämään Jumalaa, lau-lamaan ja rukoilemaan. Raamatun todistuksia 2 Moos.20:11: Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. 1 Tess.5:10: Joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nu-kuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Room.14:8: Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuo-lemme Herralle. Sen tähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. 1 Tim.4:8: Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyi-sen että tulevaisen.

��

2 Aik.16:9: Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voi-makkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. 1 Kor:6:19: Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli.

Neljäs käsky Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Neljännen käskyn selitys Jumala on antanut isän ja äidin tehtäville erityisarvon, joka ylittää kaiken muun arvon ja aseman, missä ihminen voi olla. Hän ei käske vain rakastaa, vaan myös kunnioittaa vanhempia. Veljiä ja sisaria ja ylipäänsä lähimmäisiä koske-vista Jumalan käskyistä suurin on se, että heitä on rakastettava. Hän siis erottaa isän ja äidin kaikista ihmisistä maan päällä ja asettaa heidät rinnalleen. Kunni-oittaminen on näet paljon suurempi asia kuin rakastaminen, koska siihen ei sisälly pelkästään rakkautta, vaan myös majesteettiin kohdistuvaa kuuliaisuutta, nöyryyttä ja pelkoa. Hän ei myöskään käske vain puhutella vanhempia ystäväl-lisesti ja kunnioittavasti, vaan ennen kaikkea ilmaista ja osoittaa sekä ajatuksin että teoin, miten suuressa arvossa heitä pidetään, nimittäin Jumalan jälkeen kaikkein ylimpänä. Sillä sitä, jota on koko sydämestä kunnioitettava, on pidet-tävä todella suuressa arvossa. Nuorten mieleen on painettava, että heidän tulee pitää vanhempiaan Jumalan sijaisina ja ajatella, että he yhtä kaikki ovat isä ja äiti, jotka Jumala on antanut, miten vähäpätöisiä, köyhiä, raihnaisia tai omituisia he sitten ovatkin. Hairah-dusten ja virheiden vuoksi heitä ei saa lakata kunnioittamasta. Sen vuoksi ei pidä kiinnittää huomiota siihen, millaisia he ovat ihmisinä, vaan Jumalan tah-toon ja hänen luomakuntansa järjestykseen. Jumalan silmissä me kaikki tosin olemme samanarvoisia, mutta ihmisten kesken emme tule toimeen ilman eriar-voisuutta. Sen vuoksi on pidettävä Jumalan käskynä myös sitä, että sinä olet poikana (tyt-tärenä) isällesi kuuliainen ja alistut hänen käskyvaltaansa. Raamatun todistuksia Ef.6:1: Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä". Room.13:1-2: Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Ju-malan asettamat. Sen tähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Juma-lan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuo-mion. Apt.5:29: Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

��

Viides käsky Älä tapa. Viidennen käskyn selitys Tämä käsky tähdentää siis sitä, ettei kenellekään saa tehdä mitään pahaa min-kään ilkityön vuoksi, oli se sitten miten ansaittua tahansa, sillä tappamisen ol-lessa kiellettyä on kielletty myös kaikki tappamiseen mahdollisesti johtavat syyt. Sillä vaikka moni ei tapakaan, hän kuitenkin kiroilee ja toivottaa lähim-mäiselleen sellaista mikä, jos se toteutuisi, lopettaisi lyhyeen hänen juoksunsa. Koska tällainen toiseen kohdistuva kärsimättömyys on piintynyt jokaisen luon-toon ja on yleinen käytäntö, Jumala tahtoo raivata juuriaan myöten pois ne syyt, joiden vuoksi sydän katkeroituu lähimmäiseen. Jumala haluaa totuttaa meitä pitämään tätä käskyä koko ajan peilinä silmiemme edessä, ottamaan huomioon hänen tahtonsa sekä jättämään kärsimämme vää-ryyden hänen haltuunsa luottavaisin sydämin ja hänen nimeään avuksi huutaen. Koko asian ydin on sen vuoksi ensiksi: Ketään ei saa vahingoittaa kätten teoin eikä myöskään käydä puhein yllyttämään tai neuvomaan sellaiseen. Ei saa myöskään käyttää eikä suvaita minkäänlaista menettelyä, joka luokkaa toista. Ja vihdoin, ketään kohtaan ei saa sydämessään kantaa vihaa eikä kenellekään toi-vottaa suuttumuksen tai kaunan vuoksi pahaa. Ei siis pidä syyllistyä kenenkään ruumiin tai sielun vahingoittamiseen. Tämä käsky kieltää sinua vahingoittamas-ta myös sellaista, joka toivoo tai aiheuttaa sinulle pahaa. Onhan pahan tekemi-nen sellaiselle, joka suhtautuu sinuun hyvänsuovasti tai tekee sinulle hyvää, suorastaan perkeleellistä, ei enää inhimillistä. Toiseksi: Tätä käskyä ei riko ainoastaan se, joka tekee pahaa, vaan myös se, joka ei tee lähimmäiselleen hyvää, ei estä eikä torju häntä kohtaavaa pahaa, ei suojele eikä pelasta häntä kärsimyksistä ja vammoista, vaikka voisi niin tehdä. Raamatun todistuksia 3 Moos.19:16: Äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra Apt.16:28: Älä tee itsellesi mitään pahaa. 1 Joh.3:15: Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. Ps.139:13-16: Sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kir-jaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. Snl.12:18: Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lää-ke.

��

Matt.5:21: Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. Room.13:8-10: Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisian-ne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahan-sa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täytty-mys

Kuudes käsky Älä tee huorin. Kuudennen käskyn selitys Seuraavat käskyt ovat edellisen perusteella helppotajuisia jo sellaisenaan, sillä niiden yhteinen tavoite on varjella lähimmäistä kaikelta mahdolliselta vahingol-ta. Ne on asetettu erittäin onnistuneeseen järjestykseen. Ensiksi puhuttiin lä-himmäisestä itsestään. Nyt siirrytään henkilöön, joka on aivan hänen vierellään, siihen hyvään. joka on häntä itseään kaikkein lähinnä, yhtä lihaa ja verta hänen kanssaan, nimittäin hänen aviopuolisoonsa. Mihinkään muuhun hänen omaansa koskeminen ei vahingoita häntä niin paljon kuin tähän. Siksi tässä käskyssä lausutaan selvästi, ettei saa häväistä kajoamalla hänen aviopuolisoonsa. Kuten sanat kuuluvat, kysymys on ensisijaisesti aviorikokses-ta. … Tämä käsky suuntautuu kaikkea siveettömyyttä vastaan, mitä se sitten on-kin. Lyhyesti sanoen käsky vaatii jokaiselta kahta asiaa. kunkin on itse elettävä siveästi ja autettava lähimmäistään samaan. Jumala siis tahtoo varjella jokaisen aviopuolisoa asettamalla tämän käskyn hänelle suojaksi ja rajaksi, joka estää häneen kajoamasta. Raamatun todistuksia. 1 Kor.6:18-20: Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruu-mistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiis-sanne. 1 Kor.7:2-5: Mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuu-tensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis

��

ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. Älkää vetäytykö pois toisis-tanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen j0a sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden. Matt.19:5-6: Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.

Seitsemäs käsky Älä varasta. Seitsemännen käskyn selitys Oman itsesi ja aviopuolisosi jälkeen on sinua lähinnä ajallinen omaisuus. Myös sitä Jumala tahtoo varjella. Hän on antanut käskyn, ettei kukaan saa riistää lä-himmäiseltään hänen omaisuuttaan eikä kajota siihen. Varastaminen on näet juuri sitä, että toinen ottaa toisen omaa vääryydellä hal-tuunsa. Sitä on lyhyesti sanoen kaikki ja kaikenlaisissa liiketoimissa lähimmäi-sen kustannuksella saavutettu etu. Tämä on todella yleinen ja laajalle levinnyt pahe, mutta niin vähän siihen on kiinnitetty huomiota ja sitä pidetty silmällä, että se on riistäytynyt suoranaiseksi tulvaksi. Jos pitäisi hirttää kaikki ne, jotka ovat varkaita, vaikka eivät itseään sellaisina pidä, maailma kyllä nopeasti auti-oituisi ja kohta olisi pulaa sekä pyöveleistä että hirsipuista. Koska tämä käsky sulkee piiriinsä laajoja asioita, sitä täytyy kansalle opettaa hyvin painokkaasti. Siksi on joka ainoan tiedettävä, että jos hiukankin vahin-goittaa lähimmäistään, kaventaen lähimmäisensä etuuksia ja menettelee kau-passa tai jossakin muussa liiketoimessa petollisesti ja kavalasti, hän syyllistyy syntiin… Kiteytämme vielä lyhyesti tämänkin käskyn sisällön, jota on kaikki mah-dollinen toisen omaisuuden ja tavaran hävittäminen, viivästyttäminen ja pidät-täminen. Eikä se vielä riitä, että tuollainen evätään ja että sitä ei sallita, vaan sitä on käytävä ehkäisemään ja torjumaan. Toiseksi siinä käsketään lisäämään lähimmäisen omaisuutta ja korjaamaan sen vahinkoja. Jos hän kärsii, häntä on autettava, hänelle on annettava ja lainattava, mitä hän tarvitsee, olipa hän sitten ystävä tai vihollinen. Jos joku etsii ja kaipaa hyviä tekoja, jotka olisivat Juma-lalle erityisen mieluisia ja otollisia, niin tässä niitä on tarjolla yltäkyllin. Jumala on ylenpalttisessa armossa liittänyt niihin suuren siunauksen. Raamatun todistuksia 1 Moos.14:21-23: Ja Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle väki ja pidä sinä tavara". Mutta Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan luojan, puoleen ja van-

��

non: En totisesti ota, en langan päätä, en kengän paulaa enkä mitään muuta, mikä on sinun, ettet sanoisi: 'Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi'. Ef.4:28: Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä an-taa tarvitsevalle.

Kahdeksas käsky Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Kahdeksannen käskyn selitys Oman ruumiimme, aviopuolisomme ja ajallisen omaisuutemme lisäksi meillä on vielä yksi aarre, jota ilman me emme myöskään voi tulla toimeen, nimittäin kunnia ja hyvä maine. Tässä on kysymys siitä, ettei kenenkään tarvitse elää ihmisten parissa julkisesti häväistynä ja kaikkien halveksimana. Yhtä vähän kuin Jumala tahtoo, että lähimmäisen rahaan ja omaisuuteen kajotaan, yhtä vä-hän hän tahtoo, että tämän maine, kunnia ja nuhteettomuus riistetään tai saa kolhuja. Jokaisen tulee saada esiintyä vaimonsa, lastensa, palvelusväkensä ja naapu-reidensa silmissä kunniallisena miehenä. Tämä käsky viittaa ensinnäkin aivan kirjaimellisesti ja sananmukaisesti – ”älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.” – julkiseen oikeuden istuntoon, jossa miesparkaa aiheetta syytetään ja missä väärien todistajien ahdistaessa rangais-tus uhkaa häntä, hänen omaisuuttaan ja kunniaansa. Tämä käsky vaatii siis ensinnäkin jokaista auttamaan lähimmäistään, että tämä saisi oikeutensa. Sitä ei saa sallia estettävän tai vääristettävän, vaan itse kunkin – oli hän sitten tuomari tai todistaja – on edistettävä ja valvottava sitä tarkasti, olipa kysymys mistä tahansa. Näin siis erityisesti arvoisille juristeillemme an-nettu selvä tavoite. Heidän on pidettävä huoli, että käsittelevät asioita oikein ja vilpittömästi, anta-vat oikean pysyä oikeana eivätkä toisaalta vääristele tai peittele mitään eivätkä vaikene mistään. He eivät saa antaa rahan, omaisuuden, kunnian eikä vallan vaikuttaa ratkaisuihinsa. Tässä on yksi ja kaikkein kirjaimellisin esimerkki tämän käskyn merkityksestä. Toiseksi. Käskyn vaikutuspiiri laajenee erittäin paljon, jos sitä sovelletaan hen-gelliseen oikeuteen eli hallintavaltaan. Sen alueellahan jokainen todistaa väärin lähimmäistään vastaan. Missä näet vain onkin hurskaita saarnaajia ja kristittyjä, maailman mielipiteen mukaan he ovat harhaoppisia ja luopiota tai suorastaan parantumattomia kapinoitsijoita ja ilkiöitä. Jumalan sanakin joutuu kestämään mitä häpeällisintä ja myrkyllisintä vainoa ja pilkkaa. Sitä moititaan valheellisesti ja väännellään, ja sitä venytetään ja tulki-taan väärin. Mutta asia olkoon niin kuin on. Sillä sokealle maailmalle on omi-naista juuri se, että se tuomitsee ja vainoaa totuutta ja Jumalan lapsia eikä tie-tenkään pidä menettelyään minään syntinä.

��

Kolmanneksi. Kaikkiin meihin nähden kohdistuen tämä käsky kieltää jokaisen kielen synnin, joka suinkin voi lähimmäistä vahingoittaa tai loukata. tapahtuu-han väärän todistuksen lausuminen juuri kieltä käyttäen. Jumala tahtoo estää kaiken lähimmäistä vahingoittavan kielenkäytön, olipa sitten valhesaarnaajien kieroista opeista, väärien tuomareiden ja todistajien aikaansaamista tuomioista tai muista, oikeusistuinten ulkopuolella lausutuista valheista ja parjauksista. Tässä yhteydessä on erityisesti mainittava panetteleminen ja mustaus, tuo ma-sentava ja häpeällinen pahe, johon Perkele meidät riivaa. Siitä olisi paljon puhumista, sillä se on yleinen ja tuhoisa vitsaus. Jokainen kuu-lee lähimmäisestään mieluummin pahaa kuin hyvää. Ja vaikka me itse pahuu-teen piintyneinä emme voi sietää kenenkään kertovan meistä hitustakaan epä-edullista, vaan jokainen haluaisi, että koko maailma puhuisi meistä pelkkää hyvää, me emme kuitenkaan kestä kuulla, että toista oikein kehutaan. me olemme toinen toisemme jäseniä. Ef.4:31: Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.

Yhdeksäs käsky Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.

Kymmenes käsky Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, palvelijoita, karjaa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa Yhdeksännen ja kymmenennen käskyn selitys Näissä kahdessa viimeisessä käskyssä ensinnäkin kielletään pyrkimästä mihin-kään, mikä on lähimmäiselle vahingoksi. Sellaiseen ei saa myöskään antaa apua eikä aihetta, vaan hänen on annettava pitää se, mitä omistaa. Toiseksi näissä käsketään edistämään ja ylläpitämään kaikkea, mistä voi olla hänelle hyötyä ja apua. Niinhän me toivomme itsellemmekin tehtävän. Nämä käskyt vastustavat siis erityisesti kateutta ja inhottavaa ahneutta, jotta Jumala raivaisi pois sen al-kujuuren, mistä kasvavat esiin kaikki lähimmäistä vahingoittavat teot. Siksi hän ilmaiseekin asian näin selvin sanoin: ”Älä tavoittele” jne. Sydämen puhtautta hän näet ennen kaikkea tahtoo, vaikka me emme tämän elämän aika-na sitä pystykään saavuttamaan. Näin olemme siis selvittäneet kymmenen käskyä, ytimen niistä Jumalan ope-tuksista, jotka koskevat sitä, mitä meidän tulee tehdä, jotta koko elämämme olisi hänelle otollinen. Se on oikea lähde ja kanava, josta on pulputtava esiin ja virrattava kaiken, minkä on määrä käydä hyvistä teoista. (Käskyjen selitykset: Martti Luther: Isokatekismus)

��

Rukoilemme virren sanoin: Nää käskysanaa kymmenen Me saimme kautta Mooseksen. Jumala itse ilmoitti Ja Siinailla ne kirjoitti. Ah Herra armahda! Mä olen Herra, Jumalas. Muit’ älä pidä turvanas. Mua pelkää minuun uskalla, Mua sydämestäs rakasta. Ah Herra armahda! Nimeä Herran Jumalan Sun pitää kunnioittaman. Pois turhat puheet suustasi! Avuksi huuda Herraasi. Ah’ Herra armahda! Sä lepopäivä pyhitä, Suo palkoillistes levätä. Ett’ työnsä Herra tehdä vois Si-nussa – jätä työsi pois. Ah Herra armahda! Vanhempiasi tottele ja kunnioita, palvele, Niin elät kauan päällä maan, Työs menestyksin kruunataan. Ah’ Herra armahda! Sä älä toisen henkeä Vie kädellä tai kielellä. Sävyisä olkoon mielesi, Myös koh-taan vihamiestäsi. Ah’ Herra armahda! Lihasi himot hillitse Ja irstas mieli hallitse. Puheissa, töissä puhtaana Sä puo-lisoas rakasta. Ah’ Herra armahda! Sä varkautta kavahda Ja vilppiä ja petosta. Myös saakoon köyhä antinsa Kä-destäs armahtavasta. Ah’ Herra armahda! Sä älä väärin todista, Valhetta puhu toisista. Lähimmäisesi kunniaa Sun täytyy aina puolustaa. Ah’ Herra armahda! Sä älä toisen huonetta Tai puolisoa halua. Se mitä toivot itselles, Suo sama lähimmäiselles. Ah’ Herra armahda! Jumala antoi lakinsa, Ilmoitti meille tahtonsa Synteimme tuntemiseksi, Elämän ojennukseksi. Ah’ Herra armahda! Jumala meidän suokohon Niin elää tahtonsa kuin on. Henkensä meitä autta-koon Ja hänen tielleen johtakoon. Ah’ Herra armahda! Vvk.155

Hengen hedelmät

Syntyessään uudesti, ihminen saa Pyhän Hengen. Ef.1:13-14. Tästä on luonnol-lisena seurauksena, että hän alkaa kantaa Hengen hedelmää. Ihminen on tullut oksastetuksi "jaloon viinipuuhun" Kristukseen. Hedelmän kantamisen tär-keimmät edellytykset ovat Jumalan sana ja sakramentit, rukous sekä Kristuksen armo ja niistä eläminen.

��

Vaikka kristitty onkin jatkuvasti syntinen, uskonyhteys Kristukseen saa hänen elämässään aikaan Hengen hedelmiä. Suurin niistä on rakkaus. Seurakunnan rakentamiseksi Jumala myös antaa uskovilleen erityisiä armolahjoja.

Kristinoppi


Matt.7:16-18: Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.

Joh.15:5: Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää.

Gal.5:22: Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystä-vällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Fransiskus Assisilaisen rukous:

Herra, tee minusta rauhasi väline, niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rak-kautta, missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta, missä epäsopua, loisin yh-teisymmärrystä, missä erehdystä, viittaisin totuuteen, missä epäilystä, auttaisin valoon, missä epätoivoa, kantaisin toivoa, missä pimeyttä, loisin sinun valoasi, missä alakuloisuutta, virittäisin ilon. Niin että, Oi’ Mestari, en yrittäisi niin pal-jon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia, pyytää ymmärrystä, kuin ymmärtää toisia, vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia. Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, antaessaan saa itse anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Armolahjat

Voimakkailla Hengenlahjoilla varustettuja ihmisiä on ollut kirkkomme histori-assa. Mm. Martti Luther omisti runsaasti Jumalan Hengen apostolista armoitus-ta ja lahjoja, samoin Pyhä kirkkoisä Augustinus, Myös, Philip Melangthon oli Jumalalta armoitettu, Johana Arndt oli voimakas Hengen mies. Kaikilla heillä oli suuria Hengen lahjoja. On myös ollut paljon muita Jumalan pyhiä eripuolilla kristikuntaa joille on uskottu apostolisia lahjoja erityisiä Raamatun mainitsemia armonlahjoja. Vaikka monella heistä on ollut apostolisia lahjoja, he eivät, lä-heskään kaikki ole olleet karismaattisia henkilöitä, tässä mielessä viime vuosi-sadalla käsitys armolahjoista on vääristynyt, kun niillä tarkoitetaan yleensä ja pelkästään jotain karismaattista henkilahjojen ilmeistä toimintaa. Luther varot-taa myös sanasta irtaantuneesta hurmahenkisyydestä, sillä Henki tulee sanan vaunuissa. Joskus Pyhä Henki lankeaa yllättäen jossakin ihmisten ylle ikään kuin ilman sanaa, mutta se johtuu ja saa alkunsa kuitenkin sanasta ja seurakun-nan sekä evankeliumin työstä. Tällaisia tapauksia on ollut kirkkohistoriassa,

��

mm. herännäisyys syntyi Tylppäksen niityllä tapahtuneesta tämän kaltaisesta Hengen vuodatuksesta. Uskonpuhdistuksen aikana erilaiset eriuskois-liikkeet olivat Lutherin uskonpuhdistustyön vastustajia, he uskoivat saaneensa Hengen ilman sanaa ja sakramentteja, tosin tämä johtui väärästä opista ja oikean ope-tuksen puutteesta, ei niinkään siitä, että Henki olisi ollut välttämättä väärä, sillä olivathan hekin lukeneet Raamattua ja pyhiä kirjoituksia ja sieltä saaneet Hen-gen, toisin kuin he itse opettivat. Ehkä harvemmin karismaattiset lahjat kirk-komme historiassa ovat palvelleet kirkkomme pyhän tunnustuksen mukaista uskoa koko täyteydessään. Yleensä karismaattinen usko ja lahjat on yleistä re-formoitujen liikkeiden parissa, tämä johtuu ehkä siitä, että armolahjoja, tai eri-tyisiä Henkilahjoja on kirkkojemme tunnustuksellisissa piireissä väheksytty ja torjuttu. Nykyisin tosin karismaattinen liike on levinnyt lähes kaikkiin kirkko-kuntiin ja jotkut antavat arvon myös kirkkomme tunnustukselle ja sen mukai-selle opetukselle. Näin on erityisesti nuorissa lähetyskirkoissa, herätys on alka-nut, armolahjatkin ovat ilmaantuneet, mutta kirkon tunnustuksesta ei ole silti luovuttu. Karismaattisuus ja tunnustuksellisuus eivät ole ristiriidassa eivätkä sulje pois toisiaan, sillä onhan tunnustuksellisuudessa kysymys juuri Raamatun opista, ja armolahjat ovat osa seurakunnan Raamatullista toimintaa ja kuuluvat osana seurakunnan tunnustukseen. Eritysesti herännäisyyden piirissä on tunnus-tettu ja koettu ettei niisanottujen jumalallisten transendenttisten asioiden tietoi-suus ole riippuvainen sen enempää pyhityksestä kuin armolahjoistakaan. Sa-moin katolisessa mystiikassa tuonpuoleinen jumalallinen todellisuus on ollut ilmeistä, vaikka erityiset Henkilahjat eivät olisikaan olleet käytössä. Jeesuksen uskovilleen lupaama Pyhän Hengen lahja vaikuttaa myös kilvoituksessa erityi-sin ja erilaisin merkein sekä ilmenemismuodoin kaikissa uskovissa. Kaikki lah-jat mitä ihmiselle on, ovat Jumalalta saatuja. Jumala tahtoo pyhittää myös ihmi-sen luonnonlahjat omaan käyttöönsä. Lisäksi uskoon tullut voi saada erikoisia armolahjoja. Meitä on lisäksi kehotettu anomaan lisää lahjoja Jumalalta.

Armolahjat annetaan armosta Jeesuksen Kristuksen lunastustyön tähden. Lahjat on tarkoitettu seurakunnan eli kristittyjen rakentumiseksi ja palvelustyön eteen-päin viemiseksi. Raamatun mukaisesti lahjat jakautuvat luonnonlahjoihin ja kykyihin, sekä henkilahjoihin, jotka ovat Jumalan Pyhän Hengen yliluonnollis-ta toimintaa. Esimerkiksi profetaalinen lahja voi toimia siten että joku profetoi salatun asian ja syyn ulos asianomaisen tietoon ja samalla hetkellä syyllinen tai asianomainen vapautuu hengellisesti ja sielullisesti Kristuksen vapauteen, (vert. Daavid ja Profeetta Natan). Profetoiva voi julistaa, rakentaa, opettaa, kehoittaa, lohduttaa, paljastaa ihmisen sieluntilan ja antaa siihen avun ja neuvot jne. Sa-moin Pyhä Henki voi ilmaista sairauksien syitä ja parantaa armolahjojen kautta jne. Jollekin on annettu armo profetaalisesti julistaa tulevaisia, jotkut puhuvat ja laulavat sekä profetoivat, että kehoittavat sekä rakentavat kieltenlahjojen kaut-ta, on voimatekojen lahjat, ihmeitätekevän uskon lahja, lahjat johtaa, hallita, opettaa, evankelioida, kehoittaa, avustaa, antaa omastaan, palvelemisen lahjat, tiedon, viisauden, ja ilmestyksen lahjat, erityiset rukouksen lahjat, joillekin on annettu erityinen valta karkottaa pahoja henkiä ja ajaa ulos riivaajia, on myös

��

monta muuta lahjaa, armolahjat ovat moninaiset mutta Jumalan Henki, joka ne vaikuttaa on yksi ja sama. Pyhä Henki voi myös virittää, sekä tehdä eläväksi luonnonlahjoja ja syntymälahjoja sekä kirkastaa niitä ja antaa niille hengellistä ulottuvuutta. Oikea, terve ja Hengen lahjojen toiminta on Jumalan suuri lahja Jumalan seurakunnalle. Raamatussa kehotetaan anomaan Hengen lahjoja run-saasti seurakunnan rakennukseksi. Armolahjojen toimintaan täytyy liittää seu-rakunnan kaikkinainen rakentaminen kaikkinaisessa Jumalan hyvyydessä, ar-mossa, rakkaudessa, ykseydessä ja yhteydessä, Jumalan tahtomassa järjestyk-sessä, että jokaiselle tulisi rakentumista, kehoitusta sekä lohdutusta ja vahvis-tusta, sekä seurakunta eheytyisi ja yhteys syvenisi. Seurakunta on kutsuttu julis-tamaan Jeesuksen veren evankeliumia Pyhässä Hengessä ja myös armolahjoilla varustettuna. Raamatulliset armolahjat eivät ole lakanneet toimimasta, vaan yhä Herran työn edistyessä ilmenee Pyhän Hengen yliluonnollista toimintaa, joka on meidän järkemme ulottumattomissa. Jumala ilmestyy Pyhän Hengen vuodat-taen ja Kristusta kirkastaen siellä missä hän itse tahtoo. Jumalan seurakunta on yliluonnollinen ja karismaattinenkin olemukseltaan, se on asetettu Saatanan ja pahuuden valtojen yläpuolelle Kristuksessa. Seurakunta tarvitsee kaikkia armo-lahjoja rakentuakseen uskossa ja Jumalan tuntemisessa, taistellessaan petoval-toja, synnin ja sairauden voimia, maailmaa, lihaa ja Perkelettä vastaan, sekä saattaakseen Jumalan sille antaman tehtävän päätökseen. Paavali kehottaa ru-koilemaan viisauden ja ilmestyksen Henkeä Kristuksen tuntemiseksi.

Raamattu sanoo: Armolahjat, palvelutehtävät ja voimavaikutukset ovat moni-naiset, mutta Henki on sama, Jumala antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityi-sellä tavalla. Jumalan antama kaikkien keskeisin ja kallein armolahja on ian-kaikkinen elämä. Jumalan Hengen seitsemän ominaisuutta ja lahjaa ovat viisa-us, ymmärrys, neuvo, voima, tieto, Herran pelko ja Jumalan tunteminen, siten Pyhä Henki on viisauden, ymmärryksen, neuvon, voiman, tiedon, Herran pelon ja Jumalan tuntemisen Henki. Raamatun mukaan Pyhän Hengen lahja myös niin sanotusti vuotaa ihmisiin jonka merkkinä saattaa tapahtua kielillä puhumis-ta, profetoimista ja muita ilmeisiä Pyhän Hengen työn merkkejä. Raamattu ei puhu jonkunlaisesta Pyhän Hengen lahjan ja armon niukkuudesta, ikään kuin Jumala tahtoisi nuukailla, ei, vaan sen runsaasta vuodatuksesta, Hänen ty-könänsä meillä on myös runsas lunastus. Hesekiel ennustaa siitä miten Jumalan Henki tekee kuivat luut eläviksi, seurakunta ilman Pyhän Hengen virvoitusta ja vuodatusta sekä lahjoja on kuin Laodikean seurakunta, luopumuksen voimien armoilla. Lopunajan kristityistä sanotaan Raamatussa: että he ovat tyhmien neitsyiden kaltaisia ja heillä on jumalisuuden ulkokuori mutta he kieltävät sen voiman. Tarvitsemme seurakuntana siten kipeästi Pyhän Hengen herättävää uudistusta ja Hänen lahjojensa vuodatusta. Sanan ja Jumalan säätämien pyhien toimitusten, eli sakramenttien kautta Jumala jakaa armoaan, lahjojaan ja tunte-mistaan, ”Joka paikassa, johon minä säädän nimeni muiston, minä tulen ja siu-naan sinua.” Jumalan armo on ylen runsas ja vaikuttaa Jumalan tuntemista, tah-toa ja tekemistä kirkastaen Kristuksen voittoa synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta. Raamattu sanoo: Suuri voitto on jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden

��

kanssa, vain elävä Jumala joka ilmaisee itsensä sanassa ja seurakunnassa, myös armolahjoissa, voi antaa tämän tyydytyksen. Raamatun puhe armolahjoista ja Henkilahjoista ei ole vertauskuvallista vaan todellista. Armolahjat eivät oikein käytettyinä korota ihmiskunniaa, vaan Kristusta, hänen voimaansa, kuoloaan ja voittoaan ja Jumalan suurta kunniaa, Kristus on ylösnoussut ja toimii meidän keskellämme myös armolahjojen kautta. Armolahjat ovat ensisijaisesti Juma-lan valtakunnan työvälineitä. Kristuksen kirkko ei voi elää sielullisten voimien varassa, vaan on riippuvainen Jumalan viisaudesta ja Pyhän Hengen toiminnas-ta. Jumalan kansa tarvitsee nyt kipeästi evankeliumin palvelukseen ja julistuk-seen Jumalan Hengen väkevää viisautta, voimaa ja Kristuksen veren voimaa, etteivät mitkään sielunvihollisen valhe evankeliumit ja vastamyrkyt tukahduta sielujen pelastusta ja evankeliumin työtä. Raamattu sanoo vääristä hengistä, ettei yksikään henki joka ei tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi ole Jumalasta, vaan se on antikristuksen henki. Joskus ihminen saattaa kuulla myös Hengen puhetta sielussaan. Jumalan Henki tai Jumalan enkelit tunnustavat aina Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, väärät henget eivät sitä tee, ne täytyy karkottaa pois Jumalan sanan ja oikean opin kirkkaalla valolla ja voimalla sekä käskeä niitä Herramme Kristuksen nimessä vaikenemaan. Raamattu sanoo myös että profeettain henget ovat profeetoille alamaiset, profetian henkilahja on siten sellaista Jumalan Hengen työtä joka toimii järjestyksen hengessä eikä epä-järjestyksen hengessä sillä Jumala on rauhan ja järjestyksen Jumala. Apostoli Paavali esittää armolahjojen käytöstä ohjeita miten niitä seurakunnassa käyte-tään. 1.Kor.14. Pyhä Henki on: ”Lupauksen kirkastaja, Sanan vahva todis-taja, Toivon vahva ankkuri.”

Rukouksia

Jumalamme ja Isämme, me rukoilemme sinua Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta: Lähetä Pyhä Henkesi ja täytä meidät lahjoillasi. Anna lahjojesi runsau-den siunata meitä, oi’ sinä kaiken armon Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Vuodata siunauksesi että lahjojesi runsaus elpyisi kaikkien meidän sydämes-sämme, ja perisimme kerran iankaikkisen elämän. Kunnia olkoon Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, Aamen!

Henkes’ armokasteella, oi Jeesus, meitä kasta. Elämän uuden virtoja vuodata taivahasta. sanasi ovi aukaise ja anna sanan saarnalle, nyt Pyhän Hengen voi-ma. Tuo meidät armon sanalla sinua lähemmäksi. Kosketa kuuron korvia, tee kuollut eläväksi. Oi’ Jeesus, itse elämä, sanasi kallis, väkevä säilytä keskel-lämme. V.123. 5-6.

Älä salli kenenkään jäädä ulkopuolelle

Kaikkivaltias Jumala, sinä vertaasi vailla, sinä joka olet kaikkialla läsnä, aivan liki kaikkia ja kaikista riippumaton, ajan ja paikan kahleista vapaa, sinä joka et vanhene aikakausien vanhetessa, sinä jota ei sanoilla voida pettää, sinä jossa

��

mikään ei vaihtele eikä muutu, sinä joka asut valossa johon kukaan ei voi tulla, sinä Israelin Jumala, joka suostut niiden löydettäväksi jotka kaivaten sinua etsivät ja jotka uskovat Kristukseen! Kuule hyvyydessäsi minun rukoukseni ni-mesi tähden, siunaa niitä jotka kumartavat päänsä, anna heille mitä meidän sydämensä kaipaa ja mikä on heille hyödyksi, äläkä salli kenenkään jäädä val-takuntasi ulkopuolelle! Pyhitä heidät, suojele ja varjele heitä, pidä heitä yllä, pelasta heidät vihollisistaan, valvo heidän elämäänsä, heidän sisälle käymis-tään ja ulos lähtemistään.

Apostoliset konstituutiot

Hyväntekijä, aikakausien Kuningas ja koko luomakunnan Luoja! Ota vastaan Sinua Kristuksesi kautta lähetyvä kirkkosi. Anna jokaiselle sitä, mikä on hyö-dyllistä. Johdata kaikki täydellisyyteen ja tee meidät osallisiksi armoosi ja pyhi-tykseesi. Kokoa meidät pyhään katoliseen ja apostoliseen Kirkkoosi, jonka olet ansainnut ainosyntyisen Poikasi, Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kris-tuksen kalliilla verellä. Hänen ja kaikkipyhän hyvän ja eläväksi tekevän Henke-si kanssa olet sinä siunattu ja ylistetty nyt ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.

Jaakobin Liturgia


1 Kor.12:8-11: Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksi tekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo.

1 Kor.12:28-31. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia aposto-leiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä…

1 Kor.14:12: Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seu-rakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti.

1 Kor.1:7: Niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaes-sanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.

1.Kor.2:4-5. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmis-viisauteen.

��

1. Kor.3:19. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: ”Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa.”

Ef.1:8. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisau-deksi ja ymmärrykseksi.

Ef.1:16-17. En minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemi-sessaan.

Ef.3:8-12. Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julis-taa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen on uskal-lus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.

Kol.1:9. Sen tähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämises-sä.

Kol.2:1-3. Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden; jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet, että heidän sydämensä, yhteen liitettyinä rak-kaudessa, saisivat kehotusta omistamaan täyden ymmärryksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.

Room.11:33. Oi’ sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuin-ka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä. Matt.10:8. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, aja-kaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. 1.Kor.12-14.

Apt.4:29-31. Nyt Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijoillesi kaikkinainen rohkeus puhua sinun sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaita parantuu ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta. Kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla. He kaikki tulivat täytetyksi Pyhällä Hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Apt.19:20. Näin Herran sana osoitti voimansa ja levisi yhä laajemmalle. Mark.16:17-18. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, se ei heitä vahingoita. He

��

he juovat jotakin kuolettavaa, se ei heitä vahingoita. He panevat kätensä sairai-den päälle ja nämä tulevat terveiksi.

��

Viimeiset tapahtumat

Kristityn toivo

Viimeiset ajat, eli lopunajat ovat suuren ahdistuksen aikoja. Kristityllä on kui-tenkin elävä toivo, ja usko siihen että ahdistus kerran päättyy ja Kristus hakee omansa iankaikkiseen elämään ja kirkkauteen. Kristityn toivo perustuu siihen, että Jumala on myös historian Jumala ja sanoo lopulta viimeisen sanan. Lopun ajan myllerryksien keskellä uskova näkee Herran päivän lähestyvän (Matt.24 ja Luuk.21). Hän tietää, ettei maailman tilanne korjaannu ihmisponnistuksista huolimatta. Maailma kypsyy tuomiolle.

Raamattu sanoo, että Kristuksen tuloa edeltää antikristillisen voiman lisäänty-minen. Kun maailma on toivoton, kristityn toivo on siinä, että näkee Raamatun eskatologian (lopunajan tapahtumien) valaisemana myrskypilvien ylitse, ja nos-taa toivorikkaana päänsä. Luuk..21:7:36.

Raamattu sanoo, ettei uuteen taivaaseen ja uuteen maahan ole muuta tietä kuin katastrofi. Ihmiskunnan ainut toivo Ylösnoussut Kristus ottaa lopulta kaiken haltuunsa ja antaa sen Isän Jumalan alaisuuteen.


Luuk.18:8: Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

Luuk.21:28: Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nos-takaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.

Room.8:23-24: Mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamis-ta meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut.

Ylösnousemus ja Kristuksen tuleminen

Lopun aika huipentuu Kristuksen tulemiseen, jolloin Kristus taivaallisten pyhi-ensä kanssa tulee tuomitsemaan maailmaa. Juud.1:14. Tällöin uskovat, jotka ovat valkaisseet vaatteensa Karitsan veressä ja joiden synnit ovat anteeksianne-tut ja päästetyt taivaissa, pelastetaan. Samalla tapahtuu ylösnousemus ja koko Kristuksen seurakunta temmataan Herraa vastaan yläilmoihin, tämä tapahtuu todennäköisesti aikakauden lopulla, viimeisen pasunan soidessa, jolloin tapah-tuu ylösnousemus, sekä vanhuskasten että vääräin, ja Kristus tulee tuomitse-maaan maailman. Seurakunta elää kautta historian Herran tulemuksen odotuk-sessa. ”Mutta me emme tahdo pitää teitä veljet tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala

��

Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sil-lä me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temma-taan Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me aina saamme olla Herran kanssa. 1.Tess.4:13-17. 2.Tess.1:7-2:12.

Raamattu sanoo että viimeisen pasuunan soidessa kaikki kuolleet nousevat ka-toamattomina ja Kristukseen uskovat muuttuvat Kristuksen kuvan kaltaisiksi. 1Kor.15:52-57. Raamattu sanoo myös että kaikki Kristuksessa kuolleet tehdään eläviksi, kukin vuorollaan, sitten ne Kristuksen omat, jotka jäävät aina Herran tulemukseen, tehdään eläviksi Hänen tulemuksessaan, sitten tulee loppu ja val-takunta annetaan Jumalan ja Isän haltuun. 1.Kor.15:22-28. Tärkeintä on meille kuitenkin se, että olemme saaneet synnit anteeksi ja sielus-samme on Pyhän Hengen ja Kristuksen veren sinetti, että pysymme valvovina rukouksessa ja kilvoituksessa Jumalan väärentämättömän sanan perustalla, sil-loin pääsemme perille taivaan kirkkauteen ja kotiin..

”Nykyisen maailman ajan lopussa Kristus ilmestyy kirkkaudessa. Hän herättää kaikki kuolleet. Vanhurskaiden ruumiit tulevat silloin Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaiseksi.”

Kristinoppi

Jeesuksen toinen tuleminen viittaa kristittyjen uskoon Jeesuksen paluusta, jonka yhteydessä hänen on määrä täyttää loput messiaanisesta ennustuksesta. Eri kristinuskon haarat ajattelevat toisesta tulemisesta hieman eri tavoin. Toi-sesta tulemisesta käytetään myös kreikkalaista sanaa Parousia, joka tarkoittaa ilmestymistä ja sen jälkeistä läsnäoloa (sanaa käytettiin kuninkaallisten vierai-luihin liittyen). Jeesuksen toinen tuleminen on keskeinen osa kristillistä eskatologiaa eli lopun aikojen tapahtumia koskevia oppeja.

Useimmat kristityt odottavat Jeesuksen toista tulemista. Näkemykset eri kristil-listen suuntausten parissa vaihtelevat, mutta nykyään suhteellisen harvat yrittä-vät tehdä tarkkaa kuvausta Raamatun osien vertauskuvallisilta vaikuttavien profetioiden perusteella. Yleisesti on hyväksytty, että Jeesus tulee tuomitse-maan maailman ja perustamaan Jumalan valtakunnan eli täyttämään messiaasta annetun profetian.

Wikipedia

��

Eskatologia

Eskatologia on oppi viimeisistä tapahtumista. Viimeiset tapahtumat ovat Uuden testamentin mukaan alkaneet Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kristityt ovat alusta asti uskoneet elävänsä viimeisiä aikoja (Hepr. 1:2, 1.Joh. 2:18), sillä Jumala vuodatti helluntaina Pyhän Hengen opetuslasten päälle ja teki heistä Kristuksen todistajia ennen kuin hänen tuomionsa toteutuvat (Ap. t. 2:17-20).

Raamatun mukaan Kristus palaa aikojen lopulla takaisin. Tämä merkitsee vii-meistä tuomiota, jolloin elävät ja kuolleet tullaan tuomitsemaan. Jeesus esittää kertomuksen, jossa kaikki kansat kootaan Ihmisen Pojan eteen (Matt. 25:31–46). Tuomion perusteissa keskeisenä tekijänä on laupeuden osoittaminen toisil-le ihmisille. Toisaalta ihminen voi pelastua vain Jumalan armosta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden.

Eskatologia onkin oppi, joka puhuu pikemmin pelastuksesta kuin tuomiosta. Kaikki ei pääty viimeiseen tuomioon. Pelastuvat saavat katoamattoman ja ikui-sen elämän. Se on lahja, josta Kristuksen omat ovat osallisia uskon kautta jo nyt (Joh 3:18, 5:24). Siksi tuomio ja armo eivät sijoitu vain jonnekin kauas tulevai-suuteen, vaan ne ovat myös läsnä uskovan kussakin nykyhetkessä.

Raamatussa viimeisiä tapahtumia käsittelee erityisesti Johanneksen ilmestys. Se viittaa monin paikoin Vanhaan testamenttiin, Hesekielin ja Danielin profeetta-kirjoihin. Eskatologista kirjallisuutta on myös Raamatun ulkopuolella. Tunne-tuin kirja on apokryfinen Hermaan paimen, jota kirkko ei ole hyväksynyt pyhi-en kirjojen joukkoon.

Suomen Ev. Lut. kirkko: Aamenesta öylättiin

Alkukirkon aikana elänyt kirkkoisä Origenes opetti maailman aikojen lopulla tapahtuvaa ns. apokatastaasia, eli kaiken luodun jopa langenneiden pahojen olentojen asettamista alkuperäiseen asemaan ja harmoniaan. Myöhemmät kirkkoisät hylkäsivät ja tuomitsivat Origeneksen tulkinnan harhaoppisena.

Klassinen teologia lopunajoista jakaantuu kahteen päälinjaan kiliastiseen tul-kintaan, eli kirjaimelliseen tulkintaan tuhatvuotisvaltakunta opista ja tulkintaan, ettei varsinaista tuhatvuotista valtakuntaa sen kirjaimellisessa merkityksessä tule maailman ajan lopulla, vaan kyseessa on Jumalan salattu eskatologinen ilmoitus tai vertauskuva tai kuvainnollinen ilmoitus.

Kuinka minä, kelvoton, uskallan astua sinun pyhiesi kirkkauteen? Sillä jos rohkenisin käydä häämajaasi, pukuni todistaisi minua vastaan, sillä se ei ole häävaate, ja enkelit karkoittaisivat minut juhlasta. Puhdista, oi Herra, minun sieluni ja pelasta minut hyvyydessäsi. Rukouskirja: Ortologion

��


Joh.11:25: Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.

Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Joh.5:28-29: Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka hau-doissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää teh-neet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

Apt.24:15: Ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nä-mä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.

Dan.12:2: Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.

1 Tess.4:16-17: Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienke-lin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.; sitten meidät, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Her-ran kanssa.

Iäisyyden rajalla

Kuolemassa tapahtuu ruumiin ja hengen eroaminen. Ruumis tulee jälleen maaksi, mutta henki odottaa Kristuksen tulemuksen päivää. Kristukseen usko-ville kuoleman jälkeinen elämä on lepoa ja rauhaa, ennen lopullista kirkkautta sekä Kristuksen läsnäoloa. Kristus on otettava vastaan armon ajassa ja rukoilta-va voimaa hänen todelliseen opetuslapseuteen.


Luuk.16:19-31: Rikas mies ja Lasarus.

Joh.11:25-26: Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole."

��

Rukous

Herra Jumala, taivaallinen Isä! Minä elän vielä täällä maan päällä vieraana ja muukalaisena, enkä tiedä kuin kauan elän tässä savimajassani.

Sinä olet määrännyt minunkin kuolinpäiväni, vaikka et ole katsonut tarpeelli-seksi sitä minulle ilmoittaa. Sinä olet salannut sen minulta, että olisin aina valmis siirtymään tästä ajasta, ja pitäisin joka päivä kiinni armostasi ja totuu-destasi elävässä uskossa Vapahtajaan. Kun ajattelen loppuani, milloin erkanen tästä ajasta, ja saavun tuomioistuimesi eteen kuulemaan sinun oikeuden mukai-sen tuomiosi, niin usein kauhistun, kuin olen elänytkään niin huolimattomasti, ja välinpitämättömästi oman sieluni autuudesta.

Vapahtajani!

Rukoilen että sinä itse pitäisit minusta vaarin sanasi ja Pyhän Henkesi voimal-la, että jaksaisin valvoa sieluni tilaa, ja elää uskossa Kristus sinun täydelliseen ansioosi ja voittoosi Golgatalla. Kun viimeinen hetkeni koittaa, suo minun au-tuaasti kuolla, ja siirtyä ajasta sinun ikuiseen kirkkauteesi.

Lievitä tuskani kuolinkilvoituksellasi, kun sinä Herrani ristillä voitit katkerassa kuolinkilvoituksessasi. Huojenna tuskani ja sairauteni. Ennen kuin lähden tästä ajasta, suo se autuas armo, että raivaat kaikki esteet, jotka estävät minua pää-semästä Taivaan ihanuuteen. Sinä olet Taivaani ja autuuteni Kristus, Jumalan Poika. Kun aikani on tullut, tule itse enkeliesi ja kaikkien pyhiesi kanssa minua noutamaan iäiseen iloon. Kunnia ja Ylistys sinulle, Herra Jeesus Kristus. Ni-messäsi Amen

Mä nukun, Kristus haavoihis, oi ota sielu turvihis. Eloni, kaunistukseni, on Herra piinas, kuolosi.

Sun haavais turvin pelvotta, voin tuomiolle astua. Mä, lähden täältä rauhassa, on voitoks mulle kuolema.

Mun kuolo viepi iäiseen, elohon autuaalliseen. Pois pesi Kristus syntini, mun korjaa Herra sieluni. Vvk.593.

Viimeinen tuomio

Aikojen lopussa tapahtuu viimeinen tuomio. Silloin kaikki ihmiset ovat läsnä, ja kuulevat Jumalan tuomion, sen perustella mitä Jumalan kirjoihin on kirjoitet-tu. Raamattu sanoo, että ne pääsevät iankaikkiseen elämään, joiden nimi on teurastetun Karitsan elämän kirjassa. Ne jotka ovat tulleet Jeesuksen pelasta-miksi pääsevät taivaan kirkkauteen.

��


Ilm.20:11-12: Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

Maailman tuho

Viimeisenä tapahtumana maailmamme historiassa seuraa synnin näyttämön tuho. Maailmankaikkeus sortuu liekkeihin. Atomit tuhoutuvat ja alkuaineet hajoavat. Maa on täysin saastunut ihmisten syntielämän takia. Se on myös tah-rautunut Jumalan Pojan vereen. Maailmarakennus ei ole korjauskelpoinen; se täytyy perusteellisesti tuhota - tulella.


Jes.24:5, 19,20: Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton...Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. Maa hoippuu ja hoipertelee niin kuin juopunut, huojuu niin kuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse.

2 Piet.3:10-12: Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat.

Uudet taivaat ja uusi maa

Päämääränä ei ole kuitenkaan tuho, vaan tilan tekeminen uudelle. Uusi maa ilmestyy vanhan maan liekeistä. Luodaan uusi taivas ja uusi maa. Raamattu alkaa paratiisilla ja päättyy taivaaseen, joka on ihanampi kuin paratiisi.


2 Piet.3:13: Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.

��

Ilm.21:1: Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet.

1 Kor.15:28: Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alis-tetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikessa.

Iankaikkinen elämä

Kristityn iankaikkinen elämä alkaa kasteen, parannuksen ja uskon kautta jo täällä maan päällä, mutta sen täyttymys on kerran iankaikkisuudessa. Lopulta on Jumala "kaikki kaikessa". Raamattu alkaa luomisella, ja päättyy uuteen luomiseen. Taivaasta on suljettu pois lankeamisen mahdollisuus. Raamatun alussa synti tuli maailmaan, sen loppu kertoo synnin poistamisesta maailmasta.

Taivaan ihanuus on jotakin sellaista, mitä meidän täällä ajassa ei ole mahdollis-ta aavistaa eikä kuvata. Emme tiedä paljon taivaassa tapahtuvasta toiminnasta, mutta kaikki ovat siellä ikionnellisia. Lunastettujen kiitos ja ylistys täyttävät taivaan. Täällä ajan hämäryydessä Vapahtajan kasvojen katseleminen oli usko-valle suuri virvoitus. Taivaassa saamme katsella häntä "kasvoista kasvoihin".


Jes.65:17: Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.

Ilm.21:5: Katso, uudeksi minä teen kaikki.

Hebr.4:9: Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.

1 Kor.2:9: Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sy-dämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.

1 Kor.13:12: Sillä nyt me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin.

Ilm.21:3-4: Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kans-saan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän sil-mistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua, eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. Ilm.5:12-13: Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rik-kauden ja viisauden ja väkevyyden ja ylistyksen...Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!

��

Huoneentaulut

Sananpalvelijoille

Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omal-la verellään on itselleen ansainnut. Apt.20:28.

Seurakunnan kaitsijan tulee olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltilli-nen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; älköön hän olko äsken kääntynyt. Hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla, että kumoamaan vastaan sanojain väitteet. 1 Tim.3:2-4,6 ja Tiit.1:9.

Sanankuulijoille

Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa, Hebr.13:7.

Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajan tulee saada evankeliumista elatuksensa. 1 Kor.9:14.

Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa. Gal.6:6.

Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä teke-vät. Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut". 1 Tim.5:17,18.

Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujan-ne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huo-kaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä. Hebr.13:17.

Esivallasta

Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sen tähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vas-taan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion. Sillä hallitus-miehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on,

��

ja sinä saat kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. Room.13:1-4.

Alamaisille

Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on. Matt.22:21.

Tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös oman-tunnon tähden. Sen tähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten. Antakaa kaikille, mitä annettava on; kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room.13-5-7.

Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouk-sia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. 1 Tim.2:1,2.

Muistuta heitä olemaan hallitukselle ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset. Tiit.3:1.

Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi. 1 Piet.2:13,14.

Aviomiehille

Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakun-taa. Ef.5:25,26,28,29.

Te miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niin kuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niin kuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. 1 Piet.3:7.

Miehet rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat. Kol.3:19.

��

Aviovaimoille

Te vaimot, olkaa alamaiset miehillenne; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamil-le, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. 1 Piet.3:1,6.

Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapah-taja. Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimot-kin miehillensä kaikessa alamaiset. Ef.5:22-24.

Miehesi on sinua vallitseva. 1 Moos.3:16.

Vanhemmille

Te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran ku-rissa ja nuhteessa. Ef.6:4.

Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Matt.18:6.

Jumala asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. Ps.78:5,6.

Lapsille

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunni-oita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisi ja kauan eläisit maan päällä". Ef.6:1-3.

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herralle. Kol.3:20.

Palvelijoille

Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niin kuin Kristukselle, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo, hyvällä mielellä palvellen, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä, tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa. Ef.6:5-8.

��

Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin. 1 Piet.2:18.

Isännille ja emännille

Isännät, tehkää palvelijoillenne, mitä oikeus ja kohtuus vaatii, sillä te tiedätte, että teilläkin on Herra taivaassa. Kol.4:1.

Te isännät, tehkää samoin palvelijoille, jättäkää pois uhkaileminen, sillä tiedättehän, että sekä heidän että teidän Herranne on taivaissa ja ettei hän katso henkilöön. Ef.6:9.

Älä tee lähimmäisellesi vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Päivämiehesi palk-ka älköön olko sinun takanasi huomiseen asti. 3 Moos.19:13.

Älä tee vääryyttä kurjalle ja köyhälle palkkalaiselle; maksa hänelle hänen palkkansa samana päivänä, ennen kuin aurinko laskee. 5 Moos.24:14,15.

Nuorisolle

Te nuoremmat, olkaa vanhemmillenne alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäi-seen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi. 1 Piet.5:5,6.

Leskille

Oikea leski ja yksinäiseksi jäänyt panee toivonsa Jumalaan ja anoo ja rukoilee alinomaa, yötä päivää; mutta hekumoitseva on jo eläessään kuollut. 1 Tim.5:5,6.

Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. 1 Kor.7:8,9.

Vanhat naiset olkoot käytöksessään niin kuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoita-jia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi. Tiit.2:3-5.

Kaikille yhteisesti

Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Matt.7:12.

��

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttymys. Room.13:9,10.

Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Room.12:9,10.

Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouk-sia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. 1 Tim.2:1.

Isä meidän

Kun opetuslapset näkivät, etteivät he osaa rukoilla, Jeesus opetti heille Isä meidän rukouksen. Tähän rukoukseen yhtyvät kaikki kristityt maan päällä.

Kristinoppi

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. An-na meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen. Vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Herran siunaus

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Apostolinen siunaus

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osalli-suus olkoon kaikkien teidän kanssanne nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(2 Kor.13:13)

Apostolinen uskontunnustus

Minä uskon Isään Jumalaan, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan.

Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Her-raamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nou-

��

si kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaik-kivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksisaamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.

Nikealais – Konstantinopolilainen uskontunnustus

Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaik-kien näkyväisten ja näkymättömäin Luojaan.

Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainokaiseen Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, totinen Jumala totisesta Jumalasta, syntynyt eikä tehty; joka on Isän kanssa yhtä olemusta ja jonka kautta kaikki ovat tehdyt; joka meidän ihmisten tähden ja meidän autuutemme tähden astui alas taivaista ja otti miehuuden Pyhän Hengen kautta neitsyt Mariassa, ja tuli ihmiseksi; meidän edestämme myös ristiinnaulit-tiin Pontius Pilatuksen aikana, kuoli ja haudattiin; astui alas tuonelaan ja nousi kuolleista kolmantena päivänä raamattujen mukaan, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on sieltä taas tuleva suuressa kunniassa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita; jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja virvoittajaan, joka Isästä ja Pojasta lähtee, jota yhtenä Isän ja Pojan kanssa palvellaan ja kumarretaan ja alati kunnioitetaan, joka myös on puhunut profeettain kautta.

Me uskomme yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon;

me tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksisaamiseksi, ja odotamme kuol-leitten ylösnousemista ja tulevaisen maailman elämää.

Athanasioksen tunnustus

Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.

Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kol-minainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoitta-matta ja jumalallista olemusta hajottamatta.

Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

��

Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika, ja Pyhä Henki: Isä on luoma-ton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön. Ikuinen on Isä, ikuinen on Poika ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.

Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.

Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuiten-kaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.

Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.

Niin kuin Kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erik-seen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä pu-humasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.

Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut, eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.

Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta (lännen kirkot), (Kreikkalaiskatolisen kirkon tulkinnan mukaisesti: Lähtee Isästä ja lepää Pojassa) häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan lähtee.

Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.

Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia (Vanhan käännöksen mukaan ”sekä juuri yhdenkal-taisia”). Näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.

Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.

Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.

Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, yhtä lailla Jumala ja ihminen: Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa synty-neenä hän on ihminen.

��

Hän on täysi Jumala ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.

Jumaluudessa hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.

Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.

Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.

Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona.

Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Juma-la ja ihminen ovat yksi Kristus.

Hän on kärsinyt pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuol-leista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tu-leva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käy-tävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.

Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.

Kaste- ja lähetyskäsky

Matt.28:18-20: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Men-kää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.

Mark.16:15-16: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kai-kille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuo-mitaan kadotukseen.

��

Kristityn vaellus

Rukous ennen Raamatun lukemista

Oi Herra, taivaallinen Isä, sinussa on valon ja viisauden täyteys. Valaise mie-lemme Pyhällä Hengelläsi ja anna meille armo ottaa Sanasi vastaan kunnioitta-en ja nöyrästi, koska kukaan meistä ei muuta tietä pääse ymmärtämään totuut-tasi. Avaa, Oi’ avaa Kristus Sanasi viisaus ja pelastava armosi, sekä totuutesi, sieluillemme iankaikkiseksi pelastukseksi. Nimessäsi Kristus, aamen, aamen. Jean Calvin

Kristityn jokapäiväinen rukous

Rakas Jumala, iankaikkinen Viisaus, vanhurskaus ja pyhyys! Opeta minua, mitä minun on tänään tehtävä. Neuvo minua, miten minun on järjestettävä elä-mäni niin, että voisin toimellisesti täyttää mitä olet käskenyt. Siunaa kutsumuk-seni, anna armoa ja siunausta toimilleni ja ohjaa sydämeni pois turhista asioista, jotka voivat olla vastoin sinun jumalallista tahtoasi, sekä ovat minun sielulleni tai ruumiilleni vahingoksi.

Ole neuvonantajani kaikissa asioissa, sekä avaa ymmärrykseni ja silmäni nä-kemään, että tietäisin mikä on hyvää ja mikä pahaa, sillä ihmisviisaus ei voi sitä ymmärtää ja kaikki ajatukseni sekä viisauteni ilman sinun apuasi ovat turhuutta.

Johdata ja taluta siis sinä, minua Pyhällä Hengelläsi, etten kompastuisi tielläni. Älä salli minun langeta syntiin, vaan puhdista sydämeni kaikesta pahuudesta. Pidä minua kuuliaisena etten unohtaisi sinun käskyjäsi.

Varjele minua ylellisestä elämästä, lihallisista himoista, viekkaasta ja kierosta mielestä, sekä laiskuudesta ja ylpeydestä.

Hillitse lihassani liikkuvat himot ja halut, sekä torju Perkeleen yllytykset ja hänen hyökkäyksensä, ettei Saatana koskaan saisi minua valtaansa.

Siunaa esivaltaa, anna uskollisuutta perheessä, kuuliaisuutta lapsille, siunaa kaikkea työväkeä, siunaa rauhalla ja pelastuksella kaikkia lähimmäisiäni, Anna siunauksesi esimiehilleni ja suo heille menestystä, siunaa hyvillä ystävyyssuh-teilla ja anna uskollisia ystäviä. Anna meidän nauttia jokapäiväinen leipämme rauhassa, terveydessä ja kiitollisina. Anna meille iloinen mieli ja karkota ras-kaat ajatukset ja murheet. Suojele lähimmäisteni kunniaa ja hyvää mainetta.

Varjele meitä surusanomista ja kovista kohtaloista, lievitä ja poista syntiemme rangaistukset. Anna maallemme rauha, pyhä sanasi olkoon aina sydämemme lohdutuksena. Anna anteeksi kaikki syntimme Kristuksen tähden, ja jos tämä

��

päivä olisi ehkä viimeinen täällä maan päällä, niin olkoon sinun huomassasi sieluni, joka on rakkaan Poikasi kalliilla verellä lunastettu.

Sinun haltuusi annan itseni ja perheeni, kaikki omaiseni ja sukulaiseni, sekä ystäväni ja läheiseni, sekä kaiken mitä minulla on, sinun omaksesi, sinä hyvä Jumala!

Ole meille kaikille armollinen ja laupias, Amen. Rakas Jumala ja Isä! Amen.

Puhu Herra, palvelijasi kuulee

Sinun sanastasi otan nyt vaarin. Sanassasi on elämä ja Henki, sinun sanasi on kokonansa totuus.

Kuoleman hirmuvalta vallitsee minussa. Jeesus, täyttäköön sinun elämän sanasi sieluni rakkauden palavalla innolla, jotta pysyn uskollisena sinulle ikuisesti.

Herra, sinun sanasi ovat elävää vettä. Niissä sammutan janoni.

Herra, sinun sanasi ovat elämän leipä. Niistä sieluni saa ravinnon.

Herra, sinun sanasi olkoot valoni kuoleman laaksossa ja kauhun yössä.

Ne ovat voittoisa miekkani, ehtymätön ilon maljani. Aamen.

Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa

Sillä tiellä tahdon sinun olevan. Pyydät minua vapahtamaan itsesi. Älä huolehdi siitä. Älä yritä opettaa minua äläkä myöskään opeta itseäsi, vaan jätä itsesi mi-nun haltuuni. Tyydy minuun Mestarinasi; minä ohjaan sinua sitä tietä, jolla vaellat minun mieleni mukaisesti. Sinusta se tie näkyy vievän turmioon, koska se ei kulje mielesi mukaisesti; tämä ajatus on sinulle vahingollinen ja minulle haitallinen.

Ei pidäkään käydä sinun ymmärryksesi mukaan, vaan yli sinun ymmärryksesi. Vaivu sinä ymmärtämättömyyteen, niin minä annan sinulle minun ymmärryk-seni. Ymmärtämättömyys on oikea ymmärrys; tietämättömyys siitä, mihin me-net, on oikea tieto päämäärästäsi. Minun ymmärrykseni tekee sinut aivan tietä-mättömäksi. Niin Aabraham lähti isänmaastaan eikä tiennyt mihin. Hän jättäytyi minun tietoni varaan ja luopui omastaan ja saapui oikeata tietä oikeaan päämäärään. Katso tämä on ristintie; sinä et voi sitä löytää, vaan minun täytyy kuljettaa sinua niin kuin sokeaa. Sen tähden et sinä(eikä ihminen eikä mikään luotu), vaan ”Minä,”, minä itse opetan sinua kulkemaan sitä tietä, jota sinun tulee vaeltaa. Seuraa minua, älä itse valitsemassasi työssä, äläkä itse ajat-telemissasi kärsimyksissä, vaan siinä, mikä kohtaa sinua vastoin valintaasi,

��

ajatuksiasi ja haluasi. Siinä minä kutsun; ole siinä oppilaani. Silloin on aika; Mestarisi on läsnä. (Joh.11.28). Martti Luther Herra, Herra, älä heitä, kasvojasi älä peitä. Korjaa korven kulkijata, hoida tue horjuvata.

Vaanivathan täällä vaarat, yhä uudet teiden haarat. Ellet neuvo, hylkään parhaan, yksin jääden kuljen harhaan.

Ole Herra Jumalani, Itse matkaoppanani, Lastasi vie korven tiellä, Niin kuin kansaasi veit siellä.

Pilven-, tulenpatsaitasi Vielä näytä sanstasi. Pidä niiden tuntumassa Elämäs-sä kuolemassa.

Ravinnoksi aina anna Vaivain tiellä taivaan manna. Anna uutta voimaa siitä, oma voima kun ei riitä.

Kristus – kalliosta avaa Lähde josta virvoittavaa, Vettä janoava saisi, Juodak-sensa ammentaisi.

Jos taas käärme purra taisi, Myrkkyhampain haavoittaisi, Vaskikäärme puu-hun nosta, päästä lauma ahdingosta.

Jordanille asti saata, näytä luvattua maata, kuolon virran poikki kanna, riisu risti, Kruunu anna. Sv.137

��

Murhe, risti ja kiusaus Kristityn elämään liittyy valoisia aikoja, ilon ja rauhan aikoja, mutta myös murhetta, ristiä ja kiusauksia. Elämään mahtuu aikoja jolloin kuolinkellot muis-tuttavat meitä elämämme rajallisuudesta, suru täyttää mielemme, risti ahdistaa sielunelämää ja kaipaamme syvästi Jumalan iankaikkisuus lohdutusta ja sano-maa jälleennäkemisen toivosta. Jokaisen on vuorollaan astuttava kuoleman ra-jana ylitse, mutta kristityn toivo perustuu siihen että Kristus on voittanut kuo-leman ja valmistanut meille iäisen toivon. Lunastuksellaan hän on tuonut valon pimeyteen, sovituksellaan poistanut tuomion pelon, vanhurskautuksellaan hän on tehnyt meidät Jumalalle kelpaaviksi, tyhjä risti, ylösnousemuksen merkkinä loistaa synkkään pimeyteen: Ave Crux Spes Unica, Terve risti, ainoa toivo. Toisina aikoina meitä kiusataan moninaisin kiusoin ja kaikkinainen pyhyys rapisee kristityn vaelluksesta, syntyy viheliäisyyden tunto, usein tapahtuu lan-keemuksiakin, jotka painavat ja syyttävät synnin tähden, johon olemme syylli-siä. Silloin ei ole omaa pyhitystä, jää jäljelle vain ja yksin Kristus. Syntisinä ja syyllisinä Jumala tahtoo meidän silloin katsovan ristiinnaulittua Kristusta, hän on maksanut lunnaat syntisten puolesta. Jumala on saanut täyden maksun ja täydellisen uhrin puolestamme, vaikka kaikki muut olisivat jo hyljänneet, ei ole kuitenkaan Kristus hylkäävä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ”Älä itke: Katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voitta-nut.” Meillä on se toivo, että jos olemme uskoneet elämämme Jeesuksen Kris-tuksen käsiin, ei Jumala meitä heitä kuolemankaan kohdatessa kadotuksen val-taan vaan pysyy lupauksissaan uskollisena. Room.8:31-39.

Kun Herra vain, Mua paimentaa, Ei mitään multa puutu. Hän kaitsemasta minua, Ei väsy ei Hän suutu. Hän ruokkii taivaan leivällä Ja elämän myös vedellä Hän sielun virvoittaapi.

Hän itse tiellä autuuden Mua ohjaa Hengellänsä. Luo tuorehimman laitu-men Mua kutsuu äänellänsä. Hän täyttää kaikki tarpeeni, Hän ravitsee mun sieluni Armollaan avaralla.

Jos kuolon varjon laaksossa Mä yksin vaeltaisin Ja tuhansissa vaaroissa Mä tuta tuskaa saisin, En pelkäisi mä silloinkaan, Kun vitsallaan ja sauvallaan Mua Herra johdattaapi.

Hän sielulleni valmistaa Runsaimman armopöydän, Hän Hengellään mua vahvistaa, Ett’ ilon suuren löydän. Mua hyvyydellään noudattaa Ja armol-lansa johdattaa Iäisiin majoihinsa. vvk.334

��

Israel -Jumalan valittu kansa

Yksikään Jumalan sana ja profetia ei koskaan voi raueta tyhjiin, niinpä Jumalan lupaus Israelin juutalaisen kansan paluusta omaan maahansa ja sen armoihinot-to myös on toteutuva, se tapahtuu kun Jumala kirkastaa juutalaisille Kristuksen ja evankeliumin. Raamattu sanoo, että kun Jumalan aivoittelema pakanain täy-siluku on tullut sisälle armonvaltakuntaan, kaikki Israel on pelastuva. Tämä ei todennäköisesti kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö aina Herran tulemisen viimei-seen päivään asti pelastuisi myöskin pakanoita samoin kuin juutalaisiakin: ”Hän kääntyy niiden rukousten puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää hylkää heidän rukouksiaan. Tämä kirjoitettakoon viimeiselle sukupolvel-le.” Ps.102:18-19. Vaikka tämä lupaus annettiinkin juutalaisille, se lupaus on myös meille pakanoille voimassa Kristuksen tähden, kuten myös kaikki muut Jumalan sanan lupaukset, lupaus on siten yleinen lupaus kaikille ihmisille. Me emme ymmärrä aina sitä näkyväisessä maailmassa mitä näkymättömässä maa-ilmassa tapahtuu. Jeesus on lähetyskäskyssään luvannut olla kanssamme aina, hamaan maailman loppuun asti, siten lähetyskäskyn mukaan lähetystyö jatkuu aina viimeiseen päivään asti. Matt.28:19-20. Yleinen Jumalan armotalouskausi, päättyy vasta viimeisenä, Herran tulemuksen päivänä, ylösnousemuksen tapah-tuessa, viimeisen pasuunan soidessa, joka jälkeen tulee loppu, ja valtakunta annetaan Isän Jumalan haltuun. 1.Kor.15:22-28.1.Kor.15:52. On vain yksi seu-rakunta, hengellinen Israel, johon kuuluvat niin juutalaiset kuin pakanakristi-tytkin. Koska armoa ei voitu ansaita ansioilla ja lainteoilla, ja pakanat ovat myös saaneet laupeuden Kristuksen tähden, niin Jumala julisti armoa ja rauhaa niin juutalaisille kuin pakanoillekin ja purki heidän ja Jumalan väliltä erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden ja yhdisti kaikki yhdeksi Kristuksen ruu-miiksi Kristuksessa. Nyt meillä molemmilla on yhdessä Hengessä pääsy Isän tykö. Ef.2:11-22. Israel eli juutalainen kansa hylkäsi Messiaan mutta se saa uuden kutsumuksen ja armonajan armon aikakauden lopulla. Israelin kansalla on edessään vielä vaikeita ahdistuksen aikoja ja sotia, lopulta Israel joutuu kaikkien kansojen hyl-käämäksi ja vihaamaksi, mutta tämä koituu lopulta sille pelastukseksi. Israelilla on erikoisasema kaikkien kansakuntien joukossa: se on Jumalan valit-tu kansa. Jumala valitsi sen kantaisän Aabrahamin. Joosefin aikana tuo kansa siirtyi Egyptiin. Mooses taas johdatti Israelin Kanaanin maalle. Syntielämänsä tähden kansa joutui lähtemään omasta maastaan ja se hajotettiin pakanakanso-jen sekaan. Aikojen lopulla Herra lupaa tuoda kansansa omaan maahansa -näemme tämän tapahtuvan meidän päivinämme. Tuo maa on annettu Israelille ”ikuisiksi ajoiksi”. Suuri tragedia on siinä, että Israel toistuvasti torjui Jumalan lähettämät profee-tat. Kaiken huippuna oli Jumalan Pojan surmaaminen. Juutalaisten hylätessä apostolien julistaman Jumalan sanan, he kääntyivät pakanoiden puoleen. Tä-nään Israel elää vielä paatumuksessa.

��

Kuitenkaan Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Israelin kansa tulee ottamaan Kristuksen armon valtakunnan vastaan, mutta emme tiedä milloin tämä ar-monihme tapahtuu, mutta silloin Israelin kansasta tulee Messiaaninen kansa, silloin suuri ja ylenpalttinen armo kohtaa tätä kansaa, josta myös pakanat tule-vat suuresti siunatuksi. Kun Jumalan rakkaus ja armo kirkastuu, monille kristi-tyille syttyy myös rakkaus ja huoli Jumalan omaisuuskansan jäsenten sielujen pelastumisesta. Odotamme rukoillen Jumalan lupausten täyttymistä Israelin kansan kohdalla ja Israelin kansan armoihin ottamista, joka on myös pakanoille elämä kuolleista. Paavali ja Jesaja puhuvat Israelin kansan pelastuvasta jään-nöksestä, tämä merkinnee Israelin kansalle vaikeita aikoja, toisaalta Paavali sanoo: Kaikki Israel on pelastuva, eli kaikki ne, jotka Jumala omissa aivoituk-sissaan sisällyttää tuon Israel – käsitteen sisäpuolelle. Raamatun todistuksia

5.Moos.6:4. Kuule Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. 1Moos.13:14-15: Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: ”Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jäl-keläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Jer.31-35-37. Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän joka liikuttaa merta, niin että sen aallot pauhaavat, Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos nämä (luonnon) lait väistyvät minun kasvojeni edestä, silloin myös Israelin jälkeläiset lakkaavat olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. Näin sanoo Herra: Jos taivaat ylhäällä voidaan mitata ja maan perustukset alhaalla tutkia, vasta silloin minä hylkään kaikki Israelin jälkeläiset kaiken sen tähden, mitä, he ovat tehneet, sa-noo Herra. 5 Moos.7:7: Ei Herra sen tähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kan-soja vähälukuisemmat. Jer.31:8: Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan pe-rimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväi-siä: suurena joukkona he palaavat tänne. Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä minä olen Israelin isä, ja Efraim Jer.31:31-34: Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin hei-mon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin

��

ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienim-mästä suurimpaan, sanoo Herra;sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. Jer.32:37: Katso, minä kokoan heidät jälleen kaikista maista, joihin minä hei-dät vihassani, kiivastuksessani ja suuressa suuttumuksessani karkotan, ja pa-lautan heidät tähän paikkaan ja annan heidän asua turvassa. Sak.12:10: Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen Hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävis-täneet. Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista. Miika.2:12-13. Minä tahdon tarkoin koota sinut Jaakob, kaikkinesi, visusti kerätä Israelin jäänteet, saattaa heidät yhteen, niin kuin lampaat tarhaan, niin kuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina! Tien aukaisija käy heidän edellänsä he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra johdattaa heitä. Apt.13:45-47: Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täy-teen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: ”Teille oli Jumalan sana ensiksi pu-huttava;mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdolli-siksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeu-deksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'.” Room.11:1-2: Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se!Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltä tuntenut. Room.11:12: Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täy-teytensä! Room.11:25-27: Sillä minä en tahdo, veljet -ettette olisi oman viisautenne varassa pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus -hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisäl-le tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on

��

oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.”

Rukoilemme hengellisen laulun sanoin:

Katsahda puolehen Israelin, vaikka se käskysi tallasikin. Herra sä kansasi jäännökset tuo, juurelle ristin ja Jeesuksen luo! Herra, sä voit sen. Kirkasta heille sun armosi tie, ääriltä maan tykö Kristuksen vie. Aukaise silmänsä so-kaistuneet, heimot jo vuossadat harhaelleet, yhtehen saata! Aurinkos heillekin nousta jo suo, sielujen yöhön sä valkeus luo, että he tuntea vois Karitsan, ristil-lä kuollehen Vapahtajan, Uskoon vie heidät. Katso nyt armossas Israeliin, suo, Herra, täyttymys lupauksiin, Kiitos kun koittaa sä suot suven sen jolloin sun kansasi ihmeellinen, luoksesi palaa. HLV. 421

��

Pyhä Kaste

Kasteen asettaminen

Jeesus Kristus asetti kasteen vähän ennen taivaaseenastumistaan, kun hän sanoi opetuslapsillensa: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja opettakaa kaikkia kansoja, kastaen heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaen heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne aina hamaan maailman loppuun asti." (Matt.28:18-20. Kuningas Jaakon kään-nös) ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotuk-seen.” Mark.16:15-16.

Ketkä voivat kasteen suorittaa? Kasteen voi suorittaa Lähetyssaarnaaja, seurakunnan johtaja tai paimenet sekä tarpeen vaatiessa diakoni tai poikkeustapauksissa kristitty yleensä.

Onko ratkaisevaa kastetaanko vihmomalla, valelemalla vai upottamalla?

Eri kastetapoja kirkkohistoria tuntee jo varhaisilta ajoilta. Veden määrä ja kas-tetapa eivät ratkaise kasteen aitoutta, mutta kaste voitaisiin suorittaa pääsään-töisesti upottamalla. Upotuskastetta piti myös Martti Luther arvossa, mutta ei välttämättömänä, ”Kahdentoista apostolin oppi” alkuseurakunnan ajoilta opet-taa samoin. Valitettavasti tämä vanhan kirkon kastetapa on kirkkohistoriassa siirtynyt ainoastaan vapaiden suuntien kastekäytännöksi ortodoksista kirkkoa lukuun ottamatta, jossa edelleen kastetaan myös upottamalla. Alkukirkon ai-koina kastetapahtuma oli suljettu tapahtuma.

Millaisia ilmaisuja Raamattu käyttää kastetuista ihmisryhmistä ja ketkä voidaan kastaa?

Kukin teistä, Apt. 2:38.

Miehet ja naiset Apt. 8:12.

Kaikki jotka puheen kuulivat - Pyhä Henki laskeutui heidän päälle, eli Korneli-uksen perhekunta Apt. 10: 46 - 47.

Kaikelle kansalle Apt. 13:24.

��

Lyydian perhekunta Apt. 16:15.

Filippin vanginvartijan kaikki omaiset. 16:33.

Krispuksen perhekunta Apt. 18:8.

Stefanaan perhekunta 1Kor. 1:16.

Kaikki jotka kulkivat meren poikki ja pilven alla (kaste Moosekseen) 1.Kor. 10:2.

Kaikki yhdessä Hengessä kastetut 1, Kor 12:13."

Jotka tekivät parannuksen Apt. 2:39.

Erilaisia kastetulkintoja

Kaste on kristillinen toimitus, jossa kastettu liitetään kirkon eli Kristuksen ruumiin jäseneksi. Kreikkalaisessa Uudessa testamentissa käytetään kastami-sesta verbiä baptiz�, "upottaa", "painaa veden sisään", "pestä", "kastaa", ja kas-teesta substantiivia baptisma. Kristillisen kasteen perustana on lähetyskäsky Raamatussa:

»Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun ope-tuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opetta-kaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."» (Matteus 28:18–20)

Kasteen katsotaan olevan Jeesuksen antaman lähetyskäskyn (Matt. 28:18–20) täyttämistä. Monet kirkkokunnat, kuten katolinen, ortodoksinen ja luterilainen kirkko, lukevat kasteen sakramentteihin. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan sakramentti syntyy, kun Jumalan sana liittyy aineeseen. Tällä tavalla määritel-tynä Raamatusta löytyy monia sakramentteja, esim. vaskikäärme (4 Moos. 21:8–9) oli väliaikainen sellainen, ja Jordan-joen vesi toimi henkilökohtaisena sakramenttina sotapäällikkö Naemanille (2 Kun. 5:10,14). Sekä vaskikäärmee-seen että Jordanin veteen liittyi Jumalan sana, joka lupasi israelilaisille paran-tumisen käärmeen puremasta Siinailla ja Naemanille parantumisen pitalista.

��

Kaste lapsia kastavissa kirkkokunnissa

Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä luterilaisessa ja anglikaanisessa kirkossa kaste on armon välittävä salaisuus eli sakramentti. Kasteessa ihmisestä tulee osallinen Jumalan armosta ja hän saa sen omakseen. Ihmisen uskon tehtä-vänä on ottaa tämä pelastuksen lahja vastaan. Nikaian uskontunnustuksen mu-kaan kristityt uskovat "yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Näin ollen kasteen katsotaan välittävän anteeksiannon eli pelastuksen (Apt. 2:38; 22:16; 1 Piet. 3:20–21). Epäuskoista kaste ei kuitenkaan hyödytä, sillä epäuskoinen jou-tuu kadotukseen (Mark. 16:16). Paavalin ajatusta seuraten kasteen ajatellaan liittävän ihmisen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room. 6:3–5). Kaste antaa ihmiselle yhteyden Kristuksen ikuiseen elämään, mikä on kris-tinuskon pelastuskäsityksen ydin. Kasteen katsotaan välittävän uskovaan ihmi-seen Pyhän Hengen (Apt. 2:38). Kaste toimitetaan upottamalla kastettava hen-kilö hetkeksi kokonaan veden alle tai valelemalla vettä hänen päähänsä kolme kertaa. Kaste suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Yleisen käsi-tyksen mukaan kasteen suorittajan tulee olla itse kastettu. Katolisen kirkon kä-sityksen mukaan tietyissä olosuhteissa kastajan ei itse tarvitse olla kristitty. Lapsikaste suoritetaan nykyään yleensä valelemalla lapsen pää vedellä, mutta aiemmin sylivauvatkin kastettiin — ks. esim. Lutherin Iso katekismus — upot-tamalla. Tästä syystä vanhojen kirkkorakennusten kastemaljat ovat hyvin suu-ria. Myös aikuiskaste voidaan suorittaa valelemalla. Hyvin vanhan kristillisen tavan mukaan kristitty otti uuden kasteessa saamansa elämän merkiksi uuden nimen kasteessa, mistä johtuen vauvallekin alettiin antaa nimi lapsikasteen yhteydessä.

Kaste luterilaisen opin mukaan

Luterilainen oppi määritellään ev.lut. Tunnustuskirjoissa. Kaste on luterilaisen opin mukaan toimitus, jossa kastettava tulee kristityksi ja liitetään Kristuksen ruumiiseen eli universaaliin kristittyjen yhteisöön. Luterilaisen käsityksen mu-kaan "kaste vapauttaa synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, antaa pääsyn Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään hänen kanssaan" (Iso Kate-kismus). Kaste pelastaa uskovan ihmisen kasteeseen liittyvän Jumalan sanan tähden, ei veden tähden. Samalla tavalla Vanhan testamentin aikana Siinailla vaskikäärmeeseen katsominen paransi käärmeen puremat ihmiset, ei vaski-käärmeen itsensä takia vaan Jumalan sanan takia, joka lupasi parantumisen vaskikäärmettä katsottaessa (4 Moos. 21:8–9). Kasteen merkitys kristityille on kuvattu Markuksen evankeliumissa Jeesuksen sanoilla: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (16:15–16)"

��

Jeesuksen sanat antavat lupauksen pelastumisesta ainoastaan kastetuille ja us-koville. Niinpä luterilaisen opin mukaan kaste on välttämätön pelastukseen, mutta ei kuitenkaan ehdottoman välttämätön, sillä vain epäuskoisen vakuute-taan menevän kadotukseen. Siis myös uskova mutta kastamaton voi pelastua, vaikkei sellaisesta ole lupausta, jos Jumala armossaan suo niin. Niinpä myös kastamattomat lapset voivat pelastua. Kastetta ei ole syytä lykätä eikä halvek-sia, jotta lupaus pelastumisesta omistettaisiin. Vanhan kristillisen käsityksen mukaan kastamaton ei voi kuulua seurakuntaan. Lähetyskäskyn (Matt. 28:18–20) mukaan ihmiset tehdään Jeesuksen opetuslapsiksi opettamalla ja kastamal-la. On pohdiskeltu teologisesti, missä erityistilanteissa kaste ei olisi pelastuksel-le välttämätön. On katsottu, ettei Jumala lue kastamattomuutta synniksi, ellei kastamattomuus johdu kasteen ja evankeliumin halveksimisesta. Niinpä van-hastaan on sanottu, ettei kastamattomuus kadota vaan kasteen halveksinta. Ih-misen usko on Pyhän Hengen synnyttämää lahjaa, ja usko syntyy aina evanke-liumin varmoista armonlupauksista. Koska sekä Raamattu että kaste lupaavat synnit anteeksi, ne myös synnyttävät uskoa. Kasteessa on kolmiyhteinen Juma-la läsnä. Näin ollen kaste välittää paitsi armon myös uskon Pyhän Hengen kaut-ta, milloin ja missä Jumala sen vaikuttaa. Aikuiset eivät välttämättä usko oi-kein, vaikka kuinka heille tulisi Jumalan sana Raamatun kautta tai kasteessa, mutta Jumala vakuuttaa Raamatussa lasten ottavan vastaan taivasten valtakun-nan eli uskovan (Luuk. 18:17). Näin lapsikaste on uskovien kaste ja kaikkein varmin kaste. Kolmiyhteinen Jumala on tosiasiallinen kastaja, ihminen on vain välikäsi, mitä osoittaa kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Apostoli Pietari paransi vastaavalla tavalla ramman ihmisen Jeesuksen Kristuk-sen nimeen (Apt. 3:6), jolloin Jeesus oli tosiasiallinen parantaja, Pietari vain välikäsi.

Martti Luther korosti, että lähetyskäsky velvoittaa kastamaan kaikkia ihmisiä ja että kaste on Jumalan lahja eikä ihmisen ansiota, joten lapsetkin tulee kastaa. Luther sanoo kirjoituksessaan Vieraasta uskosta ja sen voimasta pienten lasten ottavan kasteessa vastaan taivasten valtakunnan samalla lailla kuin lapset otti-vat taivasten valtakunnan vastaan Jeesuksen siunatessa heitä (Matt. 10:14–16). Luther koki oppinsa kasteesta perustuvan Jumalan sanaan, Raamattuun. Luteri-laiset puolustavat lapsikastetta Jeesuksen sanoilla, sillä Jeesus sanoi heidän mielestään lasten ottavan vastaan taivasten valtakunnan sekä kielsi aikuisia estämästä lapsia tulemasta Hänen luoksensa (Luuk. 18:16,17). Luterilaiset kat-sovat lasten taivasten valtakunnan vastaanottamisen osoittavan sen, että lapset uskovat. Raamattu todistaa Johannes Kastajan olleen täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa (Luuk. 1:15), mikä osoittaa luterilaisten mielestä Jeesuksen suorien sanojen lisäksi, että lapset voivat uskoa ja että Jumala voi toimia lapsis-sa. Hätäkasteen voi luterilaisessa kirkossa antaa kuka tahansa kristitty, kunhan se tapahtuu puhtaalla vedellä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Lutherin sanoja on irroteltu ajoittain asiayhteyksistään. Lutherin on voitu todeta sanoneen, ettei hän ollut saanut lapsikastetta — kuten vanhurskauttamisopin —

��

Jumalalta vaan paavilta (Galatalaiskirjeen selitys, sivu 100). Tällöin tarkoituk-sena on ollut osoittaa, ettei Luther olisi katsonut kasteoppinsa perustuvan Raa-mattuun. Luther kyllä sanoi noin mutta aivan toisessa merkityksessä, kuin on annettu ymmärtää. Luther oli saapunut Galatalaiskirjeen selityksessään koh-taan, jossa Paavali sanoo, ettei hän kysynyt heti alunpitäenkään neuvoa lihalta ja vereltä (Gal. 1:16) eikä mennyt Jerusalemiin tapaamaan apostoleja vaan alkoi heti saarnata evankeliumia Kristuksesta kohdattuaan Jeesuksen ja tultuaan kääntymykseen. Koska paavilaiset opettivat — ja edelleen opettavat — paavin olevan apostoli Pietarin seuraaja, joka on ylitse kaikkien muiden ja jolta kaikki-en tulee ottaa oppi, Luther sai tästä kohdasta syyn sanoa, että hän ja hänen puo-lellaan olevat voivat kerskata Paavalin esikuvaa seuraten, etteivät he ole saaneet oppia paavilta vaan yksin Jumalalta eikä heidän tarvitsekaan saada sitä paavilta. Sitten hän lisäsi saaneensa paavilta kasteen, pyhän Raamatun ja ulkoiset tun-nustukset, joista hän ei halveksinut yhtään vaan piti niitä suuressa arvossa. Jos hän olisi halveksinut lapsikastetta, olisi hän samoin halveksinut mm. pyhää Raamattua, jonka senkin hän sanoi saaneensa paavilta. Kirjoituksessaan Uudes-tikastamisesta Luther sanoo: "Me nimittäin tunnustamme, että paavikunnassa on oikea pyhä Raamattu, oikea kaste, oikea alttarin sakramentti, oikeat syntien anteeksiantamisen avaimet, oikea saarnavirka, oikea katekismus, johon kuulu-vat Isä meidän -rukous, kymmenen käskyä ja uskontunnustus." Ei hän väheksy kastetta tuossakaan kirjoituksessaan vaan sanoo sen olevan oikea kristillinen aarre siinä missä Raamattu, Isä meidän -rukous ja kymmenen käskyäkin. Lut-her oli voimakas uudestikastajien vastustaja.

Kaste uudestikastavissa liikkeissä

1500-luvun reformaatiossa syntyi luterilaisten ja anglikaanisten kirkkokuntien lisäksi myös anabaptistit, joiden mukaan kaste oli mahdollinen vasta sen jäl-keen, kun ihminen oli tehnyt tietoisen uskonratkaisun. Anabaptistien käsityksen mukaan usko oli ihmisen tietoinen tahdon akti. Tämän vuoksi he pitivät mah-dottomana, että lapsi uskoisi. He siis eivät tulkinneet Jeesuksen sanoja "Totises-ti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. (Luuk. 18:17)" luterilaisten lailla, jotka katsoivat tämän todistavan lasten uskosta. Anabaptistit hylkäsivät lapsikasteen ja ryhtyivät kas-tamaan ihmisiä uudelleen, mistä nimitys uudestikastajat. Nykyisiä uudestikas-tajia ovat mm. helluntailaiset, vapaakirkko, baptistit, adventistit, Jehovan todis-tajat ja mormonit. Uudestikastajille kaste tarkoittaa yleensä ainoastaan kasta-vaan seurakuntayhdistykseen liittymistä, uskon julkista tunnustamista ja kuu-liaisuudentekoa. Niinpä he viivyttävät lasten kastamista, kunnes lapset itse ha-luavat ottaa kasteen. Uudestikastajien mielestä kasteeseen ei liity synnit anteek-si lupaavaa Jumalan sanaa. He eivät kuitenkaan kasta jäseniään joka kerta, kun nämä vaihtavat seurakuntayhteyttä esim. muuton yhteydessä. Uudestikastajat perustavat kasteen uskolle (luterilaiset uskon kasteelle). Osa uudestikastajista onkin mennyt kolmannelle ellei peräti neljännellekin kasteelle, koska he eivät ole mielestään uskoneet oikealla tavalla ensimmäisessä kasteessaan. Uudesti-

��

kastajat eivät harjoittaneet Lutherin mielestä uskoa heille ensimmäisessä kas-teessaan tulleeseen Jumalan sanaan vaan korvasivat uskon uudestikastamisella, josta oli tullut heille pelkkä tyhjä muotomeno, rituaali ilman uskoa Jumalan sanoihin, itsevalittu jumalanpalvelus. Lutherin mielestä uudestikastajat puhui-vat uskosta mutta oikeasti eivät välittäneet siitä vaan luottivat ainoastaan tekoi-hin. Hän kannatti uudelleenuskomista, ei uudelleenkastamista, jos joku oli otta-nut kasteen epäuskossa vastaan. Uudestikastajien mielestä Jumala ei toimi kas-teessa. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimen käyttäminen kasteen yhteydessä onkin heille lähinnä vain tapa. Kaste toimitetaan upottamalla kastettava henkilö hetkeksi kokonaan veden alle joko kastealtaassa tai virtaavassa vedessä. Kaste suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Eräät helluntaiherätykseen kuuluvat ryhmät kastavat vain Jeesuksen nimeen. Jeesuksen nimeen kastamista pidetään muissa kirkoissa yleensä ongelmallisena. Yleisen käsityksen mukaan kasteen suorittajan tulee olla itse kastettu ja elävässä uskossa.

Kaksi kastekäytäntöä

Kristinuskossa on nykyisin vallalla kaksi erilaista kastekäytäntöä: vanhojen kirkkokuntien käytännössä lapset kastetaan kysymättä heiltä lupaa ja odotta-matta heidän kasvamistaan ja omaa valintaansa, uudestikastajien käytännössä lapsia ja ylipäänsä ihmisiä ei kasteta ennen kuin he itse haluavat ottaa kasteen. Kaikki eri suunnat ovat yhtä mieltä, että kaste ja usko kuuluvat yhteen. Erimie-lisyyttä on kuitenkin siitä, mitä usko on, mikä on vakava ja perustavaa laatua oleva kysymys kristinuskossa. Vanhurskauttamisen näkökulmasta luterilaiset käsittävät uskon Jumalan mielisuosioksi syntistä kohtaan yksin Kristuksen täh-den. Ihmisen kokemasta uskosta puhuttaessa luterilaiset käsittävät uskon ihmi-sen vastaukseksi ja reagoinniksi Jumalan hänelle tarjoamaan armoon. Tämä vastaus ei ole luterilaisille vain rationaalista tahdon ilmausta. Usko ei ole heille ihmisen omista kyvyistä nouseva ansiollinen teko. Luterilaisten mukaan jokai-nen vastaa Jumalan armoon eri lailla, joten voidaan puhua esim. vauvan uskosta ja aikuisen uskosta. Vauva ei kykene tuomaan esille Jumalan armoa häntä koh-taan samalla lailla kuin aikuinen. Fyysisestä kehittymättömyydestä huolimatta lapsella on luterilaisen opin mukaan usko ja armo Jumalan sanan perusteella, ainakin mikäli hänet on kastettu (Luuk. 1:15; 18:17). Luterilaiset katsovat siten ihmisen voivan omistaa uskon esimerkiksi lapsena, nukkuessa ja koomassa, siis riippumatta ihmisen henkisestä ja älyllisestä kapasiteetista. Uudestikastajilla ei ole jäsennettyä teologista selvitystä heidän uskostaan ja opistaan, mutta heidän lienee pakko tarkoittaa uskolla sellaisia tekoja ja sellaista älyllistä toimintaa, joihin vain aikuinen kykenee, sillä yleensä he kieltävät sylivauvojen uskon Us-ko on heille rationaalinen tahdon ilmaus

Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä monissa protestanttisissa kirkoissa, kuten luterilaisuudessa, kaste suoritetaan yleensä lapsikasteena, jolloin yleensä samassa yhteydessä lapselle annetaan nimi. Suomessa vuonna 2006 84,1 pro-

��

senttia syntyneistä lapsista kastettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäse-niksi, tosin määrä on viime vuosina vähentynyt.[1]

Monien — ainakin metodistit ja anglikaanit ovat poikkeuksia — reformoitujen, kuten helluntailaisuuden, baptismin ja vapaakirkon, opissa ja elämässä ihminen ottaa kasteen uskoontulonsa yhteydessä tai sen jälkeen. Tällöin puhutaan ai-kuiskasteesta tai uskovien kasteesta. Uskovien kaste on siinä mielessä harhaan-johtava käsite, että myös lapsikasteen hyväksyvät kirkot katsovat kasteen ole-van yhteydessä uskoon. Aikuiskaste saatetaan ottaa jo lapsena tai nuorena. Usein tällainen aikuiskaste tai uskovien kaste on uudestikaste, millä tarkoite-taan niiden ihmisten kastamista uudelleen, jotka on jo kertaalleen kastettu jos-sain vanhassa kirkossa. Helluntailaisia, baptisteja, vapaakirkollisia, adventisteja on kutsuttu vanhastaan uudestikastajiksi, mikä on kaikkein kuvaavin nimitys heille sillä vanhatkin kirkot kastavat sekä aikuisia että uskovia ihmisiä mutta nämä em. reformoidut liikkeet kastavat uudestaan ja uudestikastamisen aiko-mus sisältyy aina heidän uskoonsa ja oppiinsa riippumatta siitä, kuinka monta prosenttia heidän joukossaan kastetuista kastetaan ensimmäistä kertaa tai uu-destaan. Uudestikastajat eivät itse tunnusta kastavansa uudestaan, sillä he sano-vat, ettei lapsikaste ole kristillinen kaste. He usein vertaavat lasten kastamista laivojen, kissojen ja koirien kastamiseen, jollaista Raamattu ei käske tehdä.

Uudestikastajien mukaan Raamatussa ei esiinny lapsikastetta, koska sellaisen suoritusta ei kuvata heidän mielestään yksiselitteisen varmasti Raamatussa. Lapsikastetta puoltavien kirkkokuntien mukaan Raamattu käskee kastamaan ja opettamaan kaikkia ihmisiä eikä anna lupaa sulkea mitään ihmisryhmää lähe-tyskäskyn ulkopuolelle. Raamatussa kerrotaan kastetun kokonaisia perhekuntia, joiden lapsikasteen puolustajat yleensä katsovat sisältävän myös perheiden lap-set. Uudestikastajat eivät näe asiaa samoin, koska he eivät pidä mahdollisena, että olisi kastettu lapsia, jotka eivät voi uskoa heidän mielestään. Lapsikastetta puoltavat kirkkokunnat tulkitsevat kirkkoisä Tertullianuksen noin vuodelta 200 jKr. olevasta kirjoituksesta De baptismo, että lapsikaste on vanha apostolinen tapa. Uudestikastajat pitävät kiinni usko–kaste-järjestyksestä. Siis ensin usko, sitten kaste. Koska he eivät katso vauvojen uskovan, he eivät kasta näitä. Myös lapsikasteen puolustajat pitävät kiinni usko–kaste-järjestyksestä, mutta arvioi-vat lasten uskon aivan eri lailla kuin uudestikastajat tekevät. Uudestikastajat katsovat, ettei lapsi voi uskoa, koska lapsi ei tunnusta uskoa eikä ole heidän mielestään tarpeeksi järjellinen. Lapsikasteen puolustajat puolestaan eivät anna järjelle mitään ansiota uskon syntymisessä vedoten Raamattuun: "Mutta luon-nollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hä-nelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellises-ti. (1 Kor. 2:14)" Lisäksi he katsovat, että Jumala vakuuttaa Raamatussa lasten ottavan vastaan taivasten valtakunnan eli uskovan (Luuk. 18:17). Näin lapsikas-te on lapsikasteen puolustajien mielestä uskovien kaste ja kaikkein varmin kas-te. Lisäksi lapsikasteen puolustajat toteavat Vanhasta testamentista, että aikui-sia opetettiin ennen ympärileikkausta ja ympärileikkauksen jälkeen, lapset ym-

��

pärileikattiin ensin ja sitten opetettiin. Lapsikasteen puolustajat katsovat, että jos Jumala ei katsonut pahaksi tuollaista Vanhassa testamentissa vaan jopa käs-ki ympärileikata lapset kysymättä heidän lupaansa ja odottamatta heidän omaa valintaansa, ei ole olemassa mitään syytä, mikä oikeuttaisi toimimaan toisin kristillisen kasteen kanssa.

Varhaisin historiallinen maininta lapsikasteen hylkäämisestä on kirkkoisä Tertullianukselta (n. 150–225 jKr.), joka eli ainoastaan noin 100 vuotta apostoli Johanneksen kuoleman jälkeen. Tertullianus kirjoitti kastehetken siirtämisestä myöhemmäksi teoksessaan De baptismo: "Sen tähden kunkin henkilön aseman ja taipumusten kuin myös iän mukaan on hyödyllisempää viivyttää kastetta varsinkin pienien lasten suhteen. Sillä miksi tarvitsee kastaa pieniä, ellei vält-tämättä tahdota saattaa kummeja vaaraan… Varmasti sanoo Herra: 'Älkää estä-kö heitä tulemasta minun tyköni'… Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomil-la, syntien anteeksisaamiseen?… Yhtä suuresta syystä tulee myös naimattomien henkilöiden kaste jättää tuonnemmaksi, sillä he ovat kiusauksille alttiita, neit-seet kypsyysikänsä ja lesket yksinäisyytensä tähden, kunnes he ovat joko naidut tai tulleet niin voimakkaiksi, että voivat hillitä itsensä." Monet ovat arvelleet Tertullianuksen kirjoituksesta rintalasten kasteen olleen noin 100 vuotta aposto-li Johanneksen kuoleman jälkeen yleinen tapa. Tertullianus ei ehdottaessaan lapsikasteen siirtämistä myöhempään ikään vedonnut siihen, etteivät apostolit olisi tunteneet lapsikastetta. Jos sitä ei olisi pidetty apostolisena tapana, hänen olisi ollut helppoa vedota apostoleihin. Kummijärjestelmäkin oli selvästi käy-tössä jo hänen aikanaan. Jeesuksen sanojen "älkää estäkö heitä" ymmärrettiin selvästi tarkoittavan lasten tulemista kasteessa Jeesuksen luokse. Tertullianus myös opetti, että kasteessa saadaan synnit anteeksi. Hän ei sano lapsikasteen olevan väärä vaan kehottaa siirtämään kastehetken myöhempään ikään, jottei-vät kastetut tekisi syntiä tai luopuisi Herrasta kastetuksi tulemisen jälkeen. Te-oksessaan De anima Tertullianus kirjoittaa, että hengenvaarassa oleva lapsi on kastettava välittömästi. Hän myös sanoo, että lapset tulevat todella pyhiksi vas-ta kasteessa sen mukaan, mitä Jeesus sanoo vedestä ja Hengestä syntymisestä (Joh. 3:5).

Luopuminen paholaisesta

Vanhaan katoliseen ja luterilaiseen kastejärjestykseen kuului niin sanottu luo-puminen paholaisesta eli abrenuntiatio diaboli. Kastettavalta kysyttiin: "Luo-vutko Perkeleestä? Luovutko kaikista hänen teoistaan? Luovutko kaikista hä-nen petoksistaan?" Lapsikasteen ollessa kyseessä yleensä näihin kysymyksiin vastasivat lapsen kummit. Tarkoituksena oli ilmeisesti opettaa läsnäolijoita kas-teen tarkoituksesta, jottei kastetta pidettäisi ainoastaan nimenantoseremoniana, sillä ainakin luterilaisessa opissa lasten sanotaan uskovan itse. Kaste siirtää vanhojen kirkkojen opetuksen mukaan uskovan ihmisen saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja edellyttää myös uutta uskonkuuliaisuutta, eli se ei ole vain nimenantoseremonia. Vielä 1800-luvulla Suomen evankelis-luterilaisessa

��

kirkossa kasteen yhteydessä toimitettiin abrenuntiatio. Tästä käytännöstä luo-vuttiin vuonna 1886. Ortodoksisessa kirkossa abrenuntiatio kuuluu edelleen kasteeseen. Abrenuntiatio on eri asia kuin paholaisen häätäminen eli eksorkismi.

Wikipedia: Kaste

Muutamia tunnustuksellisia todistuksia sakramenteista ja niiden käytöstä

”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakra-menttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoite-taan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen” (Gal. 3). Augsburgin tunnustus

”Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaik-ki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” Augsburgin tunnustus

”Sakramentit, kaste ja ehtoollinen eivät ole asetetut ainoastaan julkisen tunnus-tautumisen merkeiksi ihmisten kesken. Pikemminkin ne ovat merkkejä ja todis-tuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitä käyttävät. Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille.” Augsburgin tunnustus ”Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteenjälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että seurakunnan tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaa-vat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kak-si asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ah-distaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpääs-töstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.” Augsburgin tunnus-tus ”Sanon tämän aivan lyhyesti: uuden lain sakramentit eivät sellaisenaan saa ai-kaan armoa, jota ne tarkoittavat, vaan ennen jokaista sakramenttia tarvitaan

��

usko. Usko taas on yhtä kuin armo. Armo siis edeltää aina sakramenttia tuon mitä yleisimmän sanonnan mukaisesti: ei sakramentti vaan usko sakramenttiin vanhurskauttaa. Pyhä Augustinuskin sanoo: ei siksi että (sakramentti) toimite-taan, vaan siksi, että se uskotaan.”Luther.

”Sillä me olemme lakkaamatta matkalla Egyptistä halki erämaan, se on; ristin ja kärsimyksen tiellä kohti lupauksen maata. Meidät on lunastettu ja meitä lak-kaamatta lunastetaan; olemme päässeet lapsen asemaan ja yhä vielä pääsem-me; meistä on tullut Jumalan lapsia ja jatkuvasti tulee; Jumalan Henki on lähe-tetty ja lähetetään nyt ja vastakin; opimme tuntemaan ja edelleen teemme niin. Näin siis älä kuvittele kristityn elämää paikallaan pysymisen ja levon tilaksi, vaan matkalla olemiseksi ja lähdöksi paheista hyveeseen, selvyydestä selvyy-teen, hyveestä hyveeseen.

Kun kasteen Jordan-virrassa! Kun kasteen Jordan-virrassa Myös Kristus otti vastaan, Vanhurskautta kaik-kea Hän täytti ainoastaan. Näin pyhitti hän kastehen, pyhäksi pesoksemme. Se elämähän uutehen, Vie alta syntiemme Kristuksen veren kautta. Silmämme näkee kasteessa Vain veden paljaastansa, Vaan sana Hengen voimassa On siinä veden kanssa. Uskossa meidät peitetään Kristuksen py-hään vereen, Kun synti siinä heitetään, kuin punaisehen mereen. Uus luo-mus nousee sieltä. Oi’ Herra, kasteen uudistaa Sä anna elämämme! Sen joka päivä, puhdistaa Suo meidät synneistämme. Suo siihen vanhan ihmisen Upota himoinensa, Ja nousta uuden ihmisen uusine haluinensa. Voimastas voima anna.


Tule Pyhä Henki tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristus-ta kirkastamaan. Tule köyhäin apu, tule lahjain antaja, tule sielun kirkkaus, sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö. Töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus, murheessa lohdutus. Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo, täytä uskollistesi sydämet. Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta. Pese se, mikä saastainen on, kastele se, mikä kuiva on. paranna mikä haavoi-tettu on. pehmitä, mikä kova on, lämmitä mikä kylmä on, etsi kaikkia eksyneitä. Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvaavat, pyhät lahjasi. Anna uskon vahvis-tusta, anna autuas loppu. anna iäinen ilo. Aamen.

��

Vanha kirkkorukous

�� !��"�� !�� ##��!�� "�� $�� %�� !�� &��+��'��

Rakas Isä, sinä olet myös pyhässä kasteessa, sanan kanssa yhdistetyn veden autuaallisessa pesossa ottanut armosta minut lapseksesi ja perilliseksesi. Olet pessyt minut puhtaaksi kaikesta synnistä ja velasta, sekä puettanut minut puh-taalla, viattomalla puvulla, joka on itse Kristus Jeesus. Olet voidellut ja armoit-tanut minut Pyhällä Hengellä, että hän minussa alkaisi uuden elämän. Olet antanut minulle kasteen myöskin siitä syystä, että sen kautta vanhan ihmisen päivä päivältä kaikkine pahoine himoineen ja töineen minussa kuolettaisi. Sinä tahdot, että minä kasteesta, joka on autuuteni varma vakuutus ja iankaikkinen liitto, yhä uudelleen ja ainiaan itseäni lohduttaisin. Sinä tahdot myös, että us-kossa siihen taistelisin syntiä, kuolemaa, perkelettä ja helvettiä vastaan ynnä vihdoin ne voittaisin.

Sitä paitsi et sinä, uskollinen, rakas Isä, ole jättänyt asiaa vielä siihenkään. Suuremmaksi varmuudeksi ja joka ajaksi, milloin lohdutusta tarvitsen, olet sinä tämän armollisen tahtosi antanut rakkaan poikasi kautta saarnaviran julistet-

��

tavaksi. Hädän hetkeä varten pannut sen jokaisen kristityn suuhun, jotta he sinun sijassasi ja sinun nimessäsi minulle syntien anteeksi antoa julistaisivat. Sinun armoosi, joka rakkaan poikasi kuoleman ja ylösnousemisen kautta on hankittu, he minulle vakuuttaisivat ja murheellista omaatuntoani lohduttaisivat. Ja heidänkin sanojansa olen minä siis velvollinen uskomaan yhtä varmasti kuin olisivat ne sinun oman suusi lausumat.

Päälle muun olet sinä, rakas Isä, valmistanut meille ainaisen pöydän ja autu-aallisen aterian. Olet säätänyt ja määrännyt meille armosi varman, näkyvän pantin iankaikkiseksi testamentiksi. Rakkaan Poikasi kautta hänen totisen ruu-miinsa, jonka hän on meidän kaikkein edestä kuolemaan antanut, leivässä syö-täväksi ja hänen totisen verensä, jonka hän on edestämme vuodattanut, viinissä juotavaksi. Ehtoollisen sinä tarjoat kaikkien syntieni anteeksi antamiseksi, us-koni vahvistukseksi, sieluni virvoitukseksi, sinun ja sinun rakkaan Poikasi rak-kaudenmuistoksi ja tutkimiseksi. Hän sinun hyvän suosiosi jälkeen on antanut ruumiinsa kuolemaan ja on vuodattanut verensä minun, köyhän syntisen edestä.

Hän on siis meille tämän ehtoollisen sakramentin lähtölahjaksi jättänyt, jotta hän sydämessämme ei kuolisi, vaan sinun kanssasi meissä asuisi ja uskotuksi tulisi ja että me hänestä, niin kuin ainoasta päästämme, jonka jäseniä me olemme, iankaiken iloitsisimme. Totisesti.

Oi’ Armon merta ihmeellistä!

Oi’ armonmerta ihmeellistä, sen vesi voimallinen on. Syyn kaiken pesee syn-tisistä, Pois torjuu meistä tuomion. Se synnin vallan hukuttaa, Mun niin kuin Nooan pelastaa.

On lahjas, Jeesus, kallis aivan Niin vedessä kuin veressä. Ja kellä on tää lah-ja taivaan, saa valtakunnan periä. Merkilläs merkitty ken on, Se pääsee tai-vaan ilohon.

Maailman turhan kunniasta ei huoli lapsi Jumalan, Hän syntynyt on Juma-lasta, Hän perijä on taivahan. Ken etsis maasta kunniaa, Kun omaksensa taivaan saa.

Elämän kirjahan kun piirsit, Oi Jeesus, myös mun nimeni, Mun kuolemasta eloon siirsit, Suo, etten vain mä hukkuisi. Ah, auta, ettei mikään vois Mua kädestäsi ryöstää pois.

��

Lupasin sydämellä, suulla Sun kanssas Jeesus vaeltaa, Sun paimen ääntäs aina kuulla, Sun Herrakseni tunnustaa, Maailma ettei pettävä Sun luotas mua eksytä.

Mua yhdisti tää kaste pyhä Liittohon uskovaisien, Suo, että heidän kanssaan yhä Käyn tietä elon iäisen. Näin halki murheen laakson käyn, Elämän maas-sa luonas näyn.

Lapsikasteen puolustamiseksi.

Teoksesta Oppi-isä Lutherin kolme ajankohtaista selitys-tä.

On uskottava Jumalaan ja hänen käskyään vaikka ei voi nähdä Jumalaa Kasteentoistajilla on tapana perustaa siihen, etteivät tiedä mitään kasteestaan lapsena ja sanovat meille: »Kuinkas tiedät, että olet kastettu? Sinä uskot ihmi-siä, jotka sinulle sanovat, että olet kastettu, mutta sinun täytyy uskoa Jumalaa, eikä ihmisiä, ja niin olla varma kasteestasi», j.n.e. Senpä kutsun minä löyhäksi ja mädäntyneeksi perustukseksi. Sillä jos hylkäisin kaikki, mitä en itse ole näh-nyt enkä kuullut, niin en kai perin paljoa saane pitää uskoa enkä rakkautta, en hengellistä enkä maallista. Voisinpa myös sanoa: »Rakkahin, kuinka tiedät, että tuo mies on isäsi, ja tuo vaimo äitisi? Sinä et saa uskoa ihmisiä, vaan itse olla varma synnystäsi». Tällä-pä olisivatkin heti kaikki lapset vapaita, eikä heidän tarvitsisi pitää Jumalan käskyä, kun hän käskee: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Sillä minä kohta väittäisin: "Miten tiedän, kutka ovat minun isäni ja äitini? Ihmisiä en usko; sentähden syn-nyttäkäät taas minut uudestaan, että itse sen näen, muuten en tahdo heitä kunnioittaa". Niin olisi kerrassaan Jumalan käsky kokonaan peruutettu. Samalla tavoin en myöskään omistaisi veljeä, sisarta tai muita sukulaisia, en ketään omaista, vaan yhäti voisin tehdä syyksi, etten tiedä, ovatko he minun omaisiani, kun olen epätietoinen, kutka minun vanhempani ovat, j.n.e. Minä puolestani, (jos olisin herra maassa) tahtoisin auttaa sellaista henkeä kieltämäl-lä, ettei hän saisi vanhempainsa jälkeen saada mitään perintöä, ei huonetta eikä taloa, ei penniäkään, ja pitäisin niin uskon leikkiä hänen kanssaan, siksi kunnes henki taasen tulisi lihaksi hänessä. Sillä koska hän ei tahdo tietää vanhemmis-taan ja uskoa heitä, niin ei hän saa myöskään tietää heidän tavaroistaan ja uskoa niitä omikseen.

��

Oi, mikä kaunis, ylistettävä yhteiskunta siitä syntyisikään maailmaan, kun ei kukaan tahtoisi olla vanhempiensa lapsi, ja siten toisensa veli, sisar, sukulainen, ystävä ja perillinen! Sellaisten kristittyjen seurassa olisi samanlaista kuin vil-lisusien joukossa. Minä en myöskään olisi kenellekään ruhtinaalle eli herralle alamainen sillä te-kosyyllä, etten tiedä, onko hän syntyjään ruhtinas, koska en sitä ole nähnyt, vaan täytyy uskoa muita. Tahtoisin siis taaskin tulla omaksi herrakseni, tahtoi-sin peruuttaa Jumalan käskyn, olla tottelematon esivallalle ja siten juosta ihmis-ten parista sutten joukkoon, koska Jumalan käsky kunnioittaa vanhempia ja esivaltaa on täten kokonaan tehty mitättömäksi. Niin, sanoisinpa vielä, ettei Pyhä Raamattu ole mitään, ettei Kristus ole mitään, ettei apostolit milloinkaan ole saarnanneet; sillä siitä en milloinkaan ole mitään nähnyt tahi huomannut, vaan ihmisiltä olen kuullut. Sentähden en tahdo sitä uskoa, ellei se uudestaan tapahdu kokonaan minun silmieni edessä. Siten olisin minä taasen kuten ennenkin oikein vapaa lainrikkoja, vapaa kaikista Jumalan käskyistä. »Siihen tahtoisin päästä», sanoo perkele, »jos vaan voisin». Tämä on kasteentoistajien perustus, niin ettei taivaassa eikä maan päällä mikään pidä paikkaansa. Tässä sanot: Etkö sinä itse ole opettanut, että ainoastaan Jumalaa on uskominen mutta ei ihmisiä?» Katsokaas! Sillä tavalla kai löisit minua omalla miekallani. Mutta koska olet niin väsymätön, niin minä kysyn jälleen: »Onko Jumalaa myös toteltava, kun hän käskee kunnioittamaan vanhempia ja esivaltaa?» Jos sanot: »Kyllä», niin minä vastaan: »Mistä sitten tiedät, ketkä he ovat, jos et ollenkaan tahdo uskoa ihmisiä?» Kuinka siis voit päästä selville siitä? Vika on, kuten hyvin näen, siinä, ettet tahdo ymmärtää, mitä on uskoa ihmisiä, ja niin joudut pussiin, kuten eksyttäjien tapana on. Sentähden kuule: Kun opetetaan, ettemme saa uskoa ihmisiä, niin tarkoitetaan ihmisiä yksinään, eikä Jumalaa ja ihmisiä yhdessä, siis sellaisia ihmisiä, jotka puhuvat niinkuin ihmiset itsestään ilman Jumalan sanaa ja tekoa, eivätkä voi Jumalan sanalla eikä Jumalan työllä todistaa, mitä sepittelevät. Mutta kuka kutsuisi sitä ihmisopiksi, jota Jumala julistaa ja ilmoittaa ihmisten kautta, ja kukapa sanoisi, että usko sellaiseen oppiin on uskoa ihmisiin eikä Jumalaan? Kol. 2:18 - 23, rankaisee pyhä Paavali ihmisoppia sentähden, kun sen julistaja ei ole nähnyt, mitä hän opettaa; se on, mitä hän sanoo, on sepitet-tyä, eikä hän voi sitä todistaa yhdelläkään Jumalan sanalla tai työllä. Siis, kun kuulet, ettei saa uskoa ihmisiä, niin ymmärrä, että sillä tarkoitetaan kaikkea sitä, jota ei Jumalan sanalla tai työllä voida todistaa, vaan joka on pelk-

��

kää ihmiskeksintöä, niin että yksinkertaisesti, niinkuin sanat kuuluvat, voisit eroittaa, mitä on uskoa ihmisiä ja mitä Jumalaa. Huomaa siis, kun sinä synnyt, niin ei se tapahdu salaisesti, ei myöskään ihmiset sitä keksi, vaan se on Jumalan työ, joka tapahtuu julkisesti ja jota ei yksikään ihminen voi vastaan sanoa. Ja jos joku tahtoisi sanoa vastaan, niinkuin juutalai-set rohkenivat tehdä Kristuksen ihmetöille, niin ei se kuitenkaan kestä. Sillä voiton saavat kuitenkin ne, jotka näkevät ja todistavat Jumalan julkisen työn, sekä työllä ja totuudella tukkivat vastustajien suut. Sillä Jumalan järjestys ilmenee tässä mahtavasti, että kahden tai kolmen todista-jan suussa, kaikki asiat pitää oleman vahvat, 5. Moos. 19:15. Katso, sellaisia ihmisiä täytyy todella uskoa, sillä he todistavat Jumalan työn, nimittäin sinun syntymäsi,ja näyttävät toteen, että se on alkujaan sinun vanhemmistasi. Ei myöskään kukaan muu ole työssä ja toimessa sinun tähtesi kuin he ainoastaan. Ja tapahtuvat Jumalan työt siis niin ilmeisesti, ettei kukaan, ei perkele eikä ih-minen, kiellä niitä, vaan jokainen tietää ja tunnustaa ne niin varmasti, kuin hän tunnustaa sinun elävän. Katso, tämä on uskoa Jumalaa eikä ihmisiä, kun sinulle näytetään toteen Juma-lan työ. Lyhyesti sanoen, jos sinulle osoitetaan ja todistetaan Jumalan työ, joka ei ole ihmisten keksimää, ja jota perkele ja ihmiset eivät voi sanoa vastaan, sil-loin uskot Jumalaa etkä ihmisiä; sillä se on Jumalan työ, joka on niin ilmeinen, ettei perkelekään mitään sitä vastaan voi. Jos nyt kysyt minulta, miksi minä uskon, että tuo mies ja tuo vaimo ovat mi-nun vanhempani, niin vastaan ensiksi: Minä olen varma siitä, että olen Jumalan teko ja ihminen, ja täytyyhän minulla olla isä ja äiti, sillä enhän ole kivestä saa-nut alkuani, koska Jumala, 1. Moos. 1:28, sanoo ihmisille: Olkaat hedelmälliset ja lisääntykäät! Tästä on päätettävä, että kaikki ihmiset tulevat miehestä ja vai-mosta, se tahtoo sanoa: heillä on isä ja äiti. Tämän hän myös vahvistaa käskyllään, kun hän sanoo kaikille ihmisille, 2. Moos. 20:12: Kunnioita isääsi ja äitiäsi (Kristus on Jumalan Poikana oikeudella poikkeava sekä edellisessä että viimeisessä tapauksessa). On siis varma, että minulla on ihmisiä vanhempina, enkä ole puussa kasvanut. Toiseksi olen pakoi-tettu vielä uskomaan, että vanhempani ovat juuri se mies ja se vaimo, jotka ih-miset minulle osoittavat, sillä (5. Moos. 19:15:) kahden eli kolmen todistajan suussa ovat kaikki asiat vakaat. Täten pakoittaa Jumala minut uskomaan näitä ihmisiä. Kolmanneksi on sekin Jumalan työ, ettei kukaan muu koko maailmassa ota minua haltuunsa omana lapsenaan hänen nimessään, kuin ainoastaan nämä kak-si ihmistä, tai heidän nimessään (jos ovat kuolleet) sukulaiset tai hurskaat ihmi-set. Tätä kaikkea ei perkele eivätkä ihmiset kiellä, kuten ei muutakaan Jumalan

��

julkista tekoa. Sillä julkisia Jumalan tekoja ei maailma eikä perkele kiellä, ja jos sitä rohkenisivat, niin ei se ensinkään mitään vaikuta. Mutta Jumalan Sanaa, (koska teko vielä on salattu) sitä hän taiturin tavalla taitaa kiusata.

Kaste on Jumalan teko, ei ihmisten Samaten tässäkin: Kaste on Jumalan työ, jota ei kukaan ihminen ole sepittänyt, vaan Jumala käskenyt ja vakuuttanut evankeliumissa. Toiseksi on ihmisiä, jotka todistavat sinun olevan kastetun, eikä kukaan sano sitä vastaan, tai näytä vasta-kohtaa toteen. Kolmanneksi seuraa se työ, että sinut luetaan kristittyjen jouk-koon, pääset sakramentin osallisuuteen ja kaikkeen kristilliseen oikeuteen ja siten saat nauttia tätä kaikkea, jota et saisi, jos et olisi kastettu, ja jos ei jokainen olisi varma siitä. Tämä kaikki on myös pelkkää todistetta kasteestasi: sillä koko maailma tietää ja näkee, että jokainen kastetaan lapsena. Joka ei tahdo uskoa tätä kaikkea, hän menettelee aivan kuin ei uskoisi hän Jumalaa itseä, koska Jumala itse sanoo, että täytyy uskoa kahta todistajaa. Eikä hän rankaisekaan koskaan sellaisia to-distajia (kummeja), mutta ei hän anna kenenkään väärän todistajan jäädä ran-kaisematta ja päästä ilman häpeää. Tällä on, luulen minä, kylliksi toteen näytetty, ettei kenenkään pidä epäillä kas-tettaan, niinkuin ei hän sitä tietäisi, ja että se rikkoo Jumalaa vastaan, joka ei tahdo uskoa olevansa kastettu. Sillä hän on varmempi kasteestaan kristittyjen todistuksen kautta, kuin jos hän itse olisi sen nähnyt, koska perkele helposti voisi tehdä hänet sekapäiseksi, niin että hän luulottelisi olevansa kastettu unissa tai muuten valheellisesti. Silloin täytyisi kuitenkin lopultakin nojautua kristitty-jen todistukseen, ja sielunsa rauhan tähden luottaa siihen; jota todistetta perkele ei siten voisi selkata ja tehdä epäiltäväksi.

Jumalan kädessä on kuka on uskovainen Kolmanneksi sanotaan, kuten itsekin olen lukenut, heidän perustavan tuohon lauseeseen: Joka uskoo ja kastetaan, hän tulee autuaaksi, Mark. 16:16. Tämän perusteella siis väittävät, ettei ketään saa kastaa, ellei hän ensin usko. Tässä sanon heidän olevan liian rohkeita. Sillä jos he seuraavat sitä vaatimusta, niin eivät saa kastaa ketään, elleivät varmasti tiedä kastettavan uskovan. Kuinka ja koska he sen sitten todella tietävät? Ovatko he jo tulleet Jumaliksi, että voivat nähdä ihmisten sydämiin, uskovatko he vai eivät. Jos eivät nyt tiedä heidän uskovan, miksi sitten kastavat, kun niin jyrkästi vaa-tivat, että uskon täytyy olla ennen kastetta? Eivätkö he tässä menettele suoraan omaa ajatustaan vastaan, kun kastavat, vaikka eivät tiedä, onko kastettavalla uskoa vai ei.

��

Jos kaste perustetaan uskolle ja kastetaan ilman varmuutta siitä, onko kastetta-valla uskoa vai ei, ei menetellä paremmin kuin kastamalla ilman uskoa, sillä epäusko ja epätietoinen usko ovat yhdentekevät. Molemmat sotivat tuota lau-setta vastaan: Joka uskoo, sillä se puhuu varmasta uskosta, joka kastettavalta vaaditaan. Mutta, sanot: hän tunnustaa uskovansa, j.n. e. Armaani, tunnustaa sitä ja tun-nustaa tätä; teksti ei sano, joka tunnustaa vaan: »joka uskoo». Hänen tunnustuk-sensa kyllä sinulla on, mutta hänen uskostaan et tiedä mitään, etkä voi sillä ymmärryksesi mukaan täyttää tätä lausetta, ellet myös tiedä hänen uskostaan, koska »kaikki ihmiset ovat valhettelijat», Ps. 116:11, ja »Jumala ainoastaan tuntee sydämet» 1. Kun. 8:39.

Kastetta ei voi perustaa ihmisen uskolle Sentähden se, joka tahtoo perustaa kasteen sen uskolle, joka kastetaan, hän ei milloinkaan saa kastaa ketään; sillä vaikka kastaisit ihmisen sata kertaa päiväs-sä, niin et kuitenkaan yhdelläkään kerralla tiedä, uskooko hän. Mitä siis saat aikaan kasteen toistamisella, koska menettelet itseäsi vastaan ja kastat, vaikka et tarkoin tiedä, onko kastettavalla uskoa, mutta opetat kuitenkin, että usko täy-tyy olla? Niinmuodoin sotii tämä lause: Joka uskoo suorastaan heidän kasteentoistamis-taan vastaan, koska tämä lause puhuu varmasta uskosta, kun taasen he perusta-vat uudestikastamisensa epätietylle uskolle, eivätkä tee kirjaintakaan siitä, mitä lause vaatii. Samaten sanon myös siitä, joka kastetaan, jos hän perustaa tai saa kasteen us-kollensa, sillä ei hänkään ole varma uskostaan. Otaksukaamme, että joku henki-lö antaa kastaa itsensä toistamiseen tänäpäivänä, koska luulee ja on niin pää-hänsä saanut, ettei hän lapsuudessa ole uskonut. Olkoon niin, huomenna tulee perkele, kiusaa hänen sydäntään ja sanoo: »Kas, nyt vasta minä tunnen oikean uskon, enpä tosiaan eilen oikein uskonut; noh, minun täytyy taas antaa kastaa itseni kolmannen kerran», ja niin täytyy myös toinen kaste tulla mitättömäksi. Luuletkos, ettei perkele ymmärrä tehdä sellaista kiusaa? Ymmärtää hyvin, opi vain häntä oikein tuntemaan, vielä enemmänkin hän osaa, hyvät ystävät! Jos hän vielä samaten käy sen kolmannen kasteen kimppuun ja sitten neljännen ja niin eteenpäin, mitä siitä tulisi? Alituinen kastaminen herkeämättä olisi seu-rauksena.

��

Sentähden on se tuiki tyhjää. Ei kastaja, eikä kastettava, voi varmuudella perus-taa kastetta uskolle, ja sotii siis tämä lause paljon enemmän heitä kuin meitä vastaan. He eivät usko ihmisten todistusta siitä, että ovat kastetut, mutta itseään kyllä uskovat, vaikka hekin ovat vain ihmisiä ja siis pitävät uskoaan varmem-pana kuin kristikunnan todistusta. Sentähden päätän minä heitä vastaan näin: Jos he tahtovat noudattaa tätä lauset-ta: Joka uskoo, täydellisesti ymmärryksensä mukaan, niin täytyy heidän enem-män kirota kasteen toistamista kuin ensimmäistä kastetta. Eikä voi kastaja eikä kastettava kestää itsekään vaatimustaan, koska molemmat ovat epätietoiset us-kosta, tahi ovat kuitenkin vaarassa ja ahdistuksessa. Sillä niin on uskon laita, että joka luulee uskovansa, usein ei ollenkaan uskoo ja taasen, joka luulee, ettei hän usko vaan melkeinpä epäilee, hän uskoo enimmin. Niin eipä pakotakaan tämä lause: Joka uskoo, meitä tietämään, kuka uskoo, kuka ei, vaan jättää kunkin omalle tunnolle, että joka tahtoo autuaaksi tulla, hänen täytyy uskoa eikä olla ulkokullattu, niinkuin olisi hänellä kylliksi kas-teesta kristitty ollaksensa. Sillä ei Kristus sano: joka tietää uskovansa, tai: tie-dätkö, että toinen uskoo, vaan: joka uskoo. Jolla se on, sillä on se. Uskoa pitää, vaan meidän ei tarvitse, emmekä voi tietää sitä varmuudella. Kun nyt meidän kasteemme aina kristillisyyden alusta on ollut ja käytetty niin, että lapsia kastetaan, eikä kukaan voi hyvillä ja varmoilla syillä todistaa, ettei siinä uskoa ole ollut, niin älköön muutettako sitä ja raken-nettako niin epävakavalle perustukselle.

Uutta esittääksemme tarvitaan vankka todistus siitä, että vanha on Jumalan sanaa vastaan Sillä jos jotakin tahdotaan muuttaa tai kumota, joka jo kauan on ollut tapana, sen täytyy perinpohjin todistaa olevan Jumalan sanaa vastaan. Muuten kuuluu: joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolestamme, niinkuin Kristus sanoo; Mark. 9:40. Luuk. 9:50. Mekin olemme kumonneet luostarit, messut ja hengellisten naimattomuuden lupaukset siten, että olemme näyttäneet selkeät ja varmat paikat Sanassa, joita vastaan ne sotivat. Ellemme sitä olisi voineet tehdä, niin olisi tosiaankin meidän täytynyt antaa niiden olla, niinkuin tähän asti ovat olleet.

Voivatko lapset uskoa? He sanovat myös, etteivät lapset voi uskoa; mutta millä he sen todistavat. Missä on Sana, jolla sen todistavat ja johonka voivat perustaa. He luulevat niin, koska

��

lapset eivät puhu eivätkä näytä järkeä; mutta luulo on epävarma, onpa varsin vääräkin, ja meidän luuloomme ei ole luottamista. Mutta meillä on Sana, että lapset kyllä voivat uskoa, vaikka eivät osaakaan pu-hua eikä näyttää järkeä. Sillä (ottaakseni vain yhden esimerkin) Kristus sanoo, Matt. 19:14, että lasten on Jumalan valtakunta. Ja p. Johannes äitinsä kohdussa oli lapsi, Luuk. 1:41, ja minä pidän totena, että hän uskoi. »Mutta», sanot sinä, »Johannes olikin poikkeus, vaan sillä ei ole todistettu, että kaikki kastetut lapset voivat uskoa». Vastaus: Odota, maltapas! En ole vielä niin pitkälle ehtinyt, että todistan lasten uskoa, mutta sen tällä todistan, että kasteentoistamisesi perustus on petollinen ja epävakaa, koska et voi todistaa, ettei lapsilla voi ollenkaan olla uskoa. Sillä koska Johanneksella on usko ilman puhetaitoa ja järkeä, niin ei pidä sinun perustuksesi paikkaansa, kun sanot, etteivät lapset voi uskoa. Eipä ole siis Sa-naa vastaan se, että lapsi uskoo, niinkuin Johanneksen esimerkki todistaa. Jos siis se ei ole Sanaa vastaan, että lapset uskovat, vaan täydesti Sanan mukaista, niin täytyy sinun perustuksesi olla Sanaa vastaan, nimittäin se, etteivät lapset voi uskoa. Se oli ensimmäinen. Kuka sitten on tehnyt sinut niin varmaksi siitä, etteivät kastetut lapset usko, vaikka minä tällä todistan, että he voivat uskoa? Vai oletko siitä epätietoinen? Miksi siis olet niin rohkea, että teet ensimmäisen kasteen mitättömäksi, vaikka et tiedä, etkä voi tietää, onko se mitätön? Kuinka? Jospa nyt kaikki kasteessa eivät ainoastaan voisi uskoa, vaan myös uskoisivat, niinkuin Johannes äitinsä kohdussa! Sillä emmepä voi kieltää, että sama Kristus on kasteen luona ja kasteessa. Onpa itse kastaja juuri sama, joka äitinsä kohdussa tuli Johanneksen luo. Hän puhuu-kin kasteessa yhtä hyvin papin suun kautta, kuin hän silloin puhui äitinsä suun kautta. Koska hän nytkin on siinä läsnä, puhuu ja kastaa itse, miksi eivät myös usko ja Henki tulisi hänen puheensa ja kastamisensa kautta lapseen, kuten ne silloin tulivat Johannekseen? Samahan on puhuja ja tekijä nyt kuin silloinkin. Ja sitä enemmän, kun hän sanoo Jesajan kautta l. Jes. 55:11: Sana ei pidä tyhjä-nä palaaman minun tyköni. -Tuopas nyt sinäkin yksikin lause, joka todistaa, etteivät lapset voi uskoa kasteessa. Minä otaksun oikeudella, että he uskovat, vaikka meille onkin tuntematonta, miten he uskovat, ja kuinka heidän uskonsa on syntynyt, joka ei tietoomme tulekaan.

��

Kastaa lapsia on Jeesuksen käskyn mukaista Myöskin käskee hän meitä viemään lapsia tykönsä, Matt. 19:14, ottaa heitä syliinsä ja panee kätensä heidän päälleen ja sanoo, että taivaan valtakunta on heidän. Ehkä haaveksijat tässä mielellään tekevät sivumuistutuksen sanoen, ettei Kristus puhu lapsista vaan nöyristä. Mutta se ei kelpaan koska teksti näh-tävästi ja selvästi sanoo, että vietiin lapsia eikä nöyriä hänen tykönsä. Eikä Kristus sano: antakaa nöyrien, vaan: antakaa lasten tulla minun tyköni. Ei hän myöskään nuhdellut opetuslapsiaan sentähden, että he estivät nöyriä vaan lapsia, ei myöskään ota syliinsä ja siunaa nöyriä vaan pieniä lapsia. Kun hän sanoo: Sellaisten on taivaan valtakunta, ja Matt. 18:10: Heidän enkelinsä tai-vaassa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaassa, niin pitää tämänkin ymmärtää sanotun samoista lapsista. Samalla Hän myöskin opettaa, että meidän on tultava sellaisiksi lapsiksi. Mutta jos nämä lapset eivät olisi pyhiä, niin olisi hän todella antanut meille huonon esikuvan, jonka mukaiseksi meidän pitäisi tulla. Ei hän olisi silloin sa-nonut: Teidän täytyy tulla kuin lapset, vaan pikemmin: Teidän täytyy tulla toi-senlaisiksi, kuin lapset ovat. Lyhyesti sanoen, haaveksijahenki ei voi tässä teks-tissä ilman omavaltaista vääristelyä tehdä lapsista nöyryyttä: sanat ovat siinä aivan valtavina ja selvinä meidän silmäimme edessä. Jeesuksen luo vietiin lap-sia Mutta jotkut tahtovat heikontaa tätä tekstiä sillä muistutuksella, että juutalaisten lapset olivat ympärileikatuita ja sentähden he kyllä olivat pyhiä ja vietiin Kris-tuksen luo, mutta - meidän lapsemme ovat pakanoita j.n.e. Vastaus: Mutta jos siellä oli myös pieniä tyttöjäkin niiden lasten joukossa, joita vietiin Kristuksen luo, ja hehän eivät olleet ympärileikatuita? Hänen luokseen vietiin kaikenlaisia lapsia. Koska ei erikseen nimitetä poikalapsia, niin emme voi heittää pois tyttölapsia, vaan täytyy antaa olla lapsia, sekä poikia että tyttö-jä. Ja autuaiksi kutsutaan heitä, ei ainoastaan ympärileikkauksen tähden, vaan myös sentähden, että, nyt tulevat Kristuksen tykö vanhasta uuteen Testament-tiin, niinkuin hänen sanansa kuuluvat: Sallikaa lasten tulla minun tyköni, ja älkää kieltäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta.

��

Sellaisten lasten, sanoo hän, jotka tulevat minun luokseni, on Jumalan valtakun-ta. Sillä sen takia, että heitä kannetaan ja tulevat Kristuksen luo, tulevat he niin autuaiksi, että hän ottaa heidät syliinsä, siunaa heitä ja antaa heille valtakunnan. Sentähden annan minä hänen haaveksia, joka haaveksia tahtoo. Minä olen vielä sitä mieltä, kuten olen postillassakin kirjoittanut, että kaikkein luotettavin kaste on lasten kaste. Vanhempi ihminen voi olla petollinen ja niinkuin Juudas tulla Kristuksen luo, ja antaa kastaa itsensä. Mutta lapsi ei osaa olla petollinen, vaan tulee Kristuksen tykö kasteessa, niinkuin Johannes tuli hänen tykönsä, ja niin-kuin ne pienet lapset kannettiin hänen luokseen, että hänen sanansa ja työnsä tulisivat heidän päällensä ja koskisivat heitä ja siten tekisivät heidät pyhiksi, koska hänen sanansa ja työnsä eivät voi mennä hukkaan ja tässä tarkoittavat ainoastaan lasta. Jos eivät Hänen sanansa ja työnsä sitä voisi, niin raukeaisi se kokonaan ja olisi turhaa, joka on mahdotonta. Ei myöskään voida kieltää joukossa olleen tyttölapsia ja ympärileikkaamatto-mia, joista Ps. 106:38, puhuu, että he uhrasivat tyttäriään kananealaisten epä-jumalille, ja kutsuu heitä viattomaksi vereksi. Samaten on Mooseskin, 3. Moos. 12:5, käskenyt uhraamaan myöskin tyttölasten puolesta Jumalalle heidän lunas-tuksensa ja pyhityksensä esikuvana. Vaikka ainoastaan poikalapset ovat ympä-rileikkauksen kärsineet, ovat kuitenkin myös tyttölapset olleet osalliset sen siu-nauksesta sen sanan perusteella, jossa Jumala sanoo Abrahamille, 1. Moos. 17:7. Minä olen sinun Jumalasi ja sinun siemenesi Jumala ja ympärileikkaus on oleva minun liittoni minun ja sinun välillä, sekä minun ja sinun siemenesi välil-lä. Nyt on todella tyttölapsetkin Abrahamin siementä, ja Jumala on tämän sanan kautta heidänkin Jumalansa, vaikka eivät olekaan ympärileikatuita kuten poika-lapset. Uskotko nyt, että Jumala ympärileikkauksen liiton kautta vastaan ottaa sekä poika- että tyttölapsia ja on heidän Jumalansa? Miksi ei hän sitten myös ottaisi vastaan meidän lapsiamme kasteen liiton kautta, koska hän myös on luvannut meille, ettei hän tahdo olla ainoastaan juutalaisten Jumala, vaan myös pakanain, Room. 3:29, ja varsinkin uskovaisten kristittyjen. Jos poikalasten ympärileikkaus auttoi sekä poika- että tyttölapsia tulemaan Jumalan kansaksi Abrahamin uskon tähden, jonka lapsia ovat, niin eikö paljon ennemmin tässä kunkin kaste puolestaan auttaisi siihen, että tulevat Jumalan kansaksi Kristuksen ansion tähden, johonka heitä tuodaan ja joka heitä siunaa. Tällä kaikella sanon, että uudestikastajain perustus on epävarma ja että liian rohkeasti siihen luottavat.

Lapsikaste on Raamatussa »Mutta», sanot, »hän ei ole käskenyt kastamaan lapsia, ei myöskään löydy esi-merkkiä siihen apostolien kirjoituksissa». Vastaus: Hän ei myöskään ole käske-

��

nyt kastamaan ketään vanhempaa, ei miestä eikä naista eikä ketään erikseen, niin emme siis kasta ketään. Mutta hän on käskenyt kastamaan kaikkea kansaa ketään eroittamatta, kun hän sanoo Matt. 28:19: »Menkäät, opettakaat kaikkea kansaa ja kastakaat heitä j.n.e.» Lapsetkin ovat suuri osa kaikesta kansasta. Luemmehan Ap. t. 2:39 - 16:15, ja pyh. Paavalin kirjeissä, 1. Kor. 1:16, kuinka he ovat kastaneet kokonaisia huonekuntia. Mutta lapsethan ovat tosiaan myös-kin koko osa huonekunnasta, niin että näyttää siltä, että niinkuin Kristus ilman eroitusta käskee heitä opettamaan ja kastamaan kaikkea kansaa, he myöskin niin tekivät ja kastoivat huonekunnissa kaikki, jotka siinä olivat. Eivät he huomanneet ennakolta, että lahkohenget etsisivät eroitusta nuoren ja vanhan välillä, joskin he muuten kaikissa kirjeissä kirjoittavat laveasti, että kristittyjen joukossa ei ole mitään eroitusta henkilöiden kesken Room. 10:12, muutenhan he olisivat huomauttaneet siitä ja osoittaneet sen selvästi. Pyhä Jo-hannes 1. Joh. 2:14 kirjoittaa lapsille, että he tunsivat Isän. Ja apostoleista on lasten kaste varmaan tullut, kuten pyhä Augustinuskin kirjoittaa.

Uudestikastamisoppi on vastoin Jumalan sanaa Uudestikastajat pitävät vaarallista leikkiä, koska eivät ainoastaan ole epävakaat asiassansa, vaan tekevät myös näitä mainituita sanoja vastaan ja sepittävät omasta päästään eroituksen ihmisten välillä, jossa Jumala ei ole tehnyt sitä. Vaikka he kieltäisivätkin tulleensa kylliksi vakuutetuiksi edellämainituista Raamatun kohdista, niin täytyy heidän kuitenkin, vaikka kuinkakin kiihkeitä olisivat, pelästyä ja tuntea rauhattomuutta siitä, että tekevät väärin, kun antavat kastaa itsensä uudesti epävarmoilla perusteilla. Mutta koska he ovat epävarmat, niin on jo siitä tietty, että he tekevät väärin; sillä jumalallisissa asioissa ei saa sattumalta menetellä, vaan on oltava vakaa asiassaan. Kun sellainen uudestikastaja, joka ei ole uppiniskainen, vaan tahtoo olla oppi-vainen, kuulee, että niinkuin Johannes on tullut uskovaiseksi ja pyhäksi, Kris-tuksen tullessa ja puhuessa äitinsä suun kautta, niin tulee lapsikin uskovaiseksi, Kristuksen puhuessa hänelle kasteessa kastajan suun kautta, koska siinä on hä-nen sanansa ja hänen käskynsä, ja hänen sanansa ei tyhjänä palaja, niin täytyy toki uudestakastajan sanoa: »Voisihan se olla totta». Ei voi hän täydellä vakuu-della sitä kieltää, tai tuoda jotain Sanaa sitä vastaan. Mutta jos ei hän voi sitä täydellä vakuudella ja hyvillä syillä kieltää, niin ei hän myöskään voi täydellä vakuudella pysyä kasteen toistamisessaan, sillä sitä en-nen täytyy hänen perin pohjin todistaa, että lapset kastetaan ilman uskoa, jos

��

mielii vahvistaa kasteen toistamista. Siten on, luulen, kyllin selvästi todistettu, että heidän perustuksensa ovat epävarmoja ja turhaa uhkarohkeutta.

Raamatullisia syitä uskoontulon jälkeen tapahtuvalle uudelle kasteelle ei ole No niin, minä otaksun taas, että he voivat täydellä varmuudella esittää sen väi-töksen, että lapset ovat uskoa vailla kasteessa. Mutta minä mielelläni tahtoisin tietää, minkä syyn vuoksi heitä pitäisi uudesti kastaa uskoon tultuaan ja uskon-sa tunnustettuaan? Ei riitä, että sanovat olevansa kastetut ilman uskoa, ja sen-tähden täytyy kastaa uudesti. Heidän täytyy osoittaa syy siihen. »Se on väärä kaste», sanot. Kuinka niin? Se on kuitenkin kaste, onpa itsessään oikea kaste, mutta he ottavat sen väärin vas-taan. Sanat ovat puhutut ja kaikki tehty, niin kuin kasteeseen kuuluu niin täy-dellisesti kuin jos uskokin olisi ollut mukana. Kun nyt asia on oikea itsessään, niin ei täydy sitä uudistaa ja tehdä toistami-seen, vaikka se olisi väärin vastaanotettu. Eroitettakoon vääryys, niin tulee kaikki oikeaksi ilman mitään uudistamista. Abusus non tollit substantiam, im-mo confirmat substantiam: Väärinkäytös ei muuta esineen olentoa; ilman olen-toa ei voi väärinkäytöstä ollakaan. Jos usko tulee kymmenen vuotta kasteen jälkeen, miksikä sittenkin uudesti kas-tettaisiin, vaikka kaste aivan varmasti on oikein tapahtunut? Kastettuhan uskoo nyt, niinkuin kaste vaatii. Eihän usko ole kasteen tähden, vaan kaste uskon täh-den. Kun usko tulee, on kaste saanut saatavansa, ja kasteen uusiminen on tur-haa. Samoin jos neitsyt ottaisi miehen vasten tahtoansa ja ilman vähintäkään aviol-lista mieltymystä mieheensä, niin ei hän varmaankaan Jumalan edessä ole hä-nen aviovaimonsa. Mutta vuoden päästä rakastuu hän tähän niinkuin aviomie-heensä ainakin. Pitäisikö tässäkin pitää uudet kihlajaiset ja uudet häät ja syyttää vaimon tulleen ilman aviollista taipumustaan hänen vaimokseen? Olisiko sentähden entiset kihlajaiset ja entiset häät mitättömät? Jos sitä väittäisit, sanottaisiin sinua hup-suksi, koska kaikki tässä nyt olisi järjestyksessä, sillä hänhän on tullut siksi, miksi hänen pitikin tulla, ja nyt täydellä oikeudella pitää sen miehen, jonka väärin otti. Vielä: jos ikäihminen antaisi kastaa itsensä petoksella ja tulisi uskovaksi vuo-den perästä sen jälkeen, kultaseni, luuletko tarvitsevan kastaa sellaistakin uu-desti? Hän on väärin saanut oikean kasteen. Sanonet ehkä, että hänen väärä käytöksensä tekee kasteen vääräksi. Mutta olisiko ihmisellinen väärinkäytös ja pahuus siten väkevämpi kuin Jumalan hyvä ja järkähtämätön järjestys?

��

Jumala teki liittonsa ja antoi käskynsä myös ei uskoville Vanhassa Testamen-tissa Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa Siinain vuorella, 2. Moos. 34:10. Muu-tamat ovat kuitenkin väärin ja ilman uskoa menneet siihen liittoon. Kun he nyt sittemmin ovat tulleet uskoon, armaani, olisiko myös liitto sentähden ollut vää-rä, niin että Jumalan täytyisi uudestaan tulla kohtaamaan jokaista Siinain vuo-rella, uudistaakseen jälleen liittonsa? Vielä: Jumala antaa saarnata kymmentä käskyään, mutta kun ainoastaan muu-tamat ne käsittävät korvillansa, niin olisivatko käskyt sentähden väärät ja mität-tömät, niin että Jumalan täytyisi antaa toiset uudet kymmenen käskyä entisten sijaan. Eikö siinä olisi kylliksi, että ihmiset kääntyisivät oikein ja pitäisivät ne entiset kymmenen käskyä. Siitäpä syntyisi outo tapa ja meno, että Jumalan sana, joka pysyy iankaikkisesti, pitäisi niin usein muutettaman ja tuleman uudeksi, kuin ihmiset muuttuvat ja tulevat uudeksi. Eikö se juuri sentähden pysy yhtenä, samana, muuttumattoma-na Sanana, että niillä, jotka eivät nyt siitä huoli ja eksyvät pois sintä, olisi var-ma ja muuttumaton kallio, johonka voivat aina palata ja pitäytyä. Jos alamaiset tekisivät uskollisuuden valan herralleen aikeessa tappaa hänet, mutta katuisivat sitä kolmen tai neljän päivän kuluttua ja antautuisivat oikein sydämestään hänelle kuuliaisuuteen; niin olisiko tässäkin tarpeen tehdä uusi uskollisuuden vala ja toisin? Ei suinkaan, sillä nythän he pitävät valan oikein ja pyhänä, vaikka tekivätkin sen ensin väärässä mielessä.

Kasteen perustaminen uskolle vie mahdottomuuksiin Jos kirjaimellisesti noudattaisimme kasteentoistajien mieltä tuohon lauseeseen nähden: »Joka uskoo», niin katsokaamme vielä, mihin se johtaisi. Oletan tunte-vani erään kristityn, joka on langennut ja on ilman uskoa, Sanon: »Tuo on il-man uskoa; sentähden on hänen kasteensa mitätön». Minä kastan hänet toista-miseen. Mutta jos hän lankee taasen, niin sanon jälleen: »Katso, hän on ilman uskoa, sentähden on hänen entinen kasteensa kelpaamaton; hänet täytyy uudesti kastaa kolmannen kerran». Tämä jatkuu näin yhä eteenpäin. Niin usein kuin hän lankee, tai hänen uskonsa on epävarmaa, tahdon sanoa: »Hän ei usko; sentähden on hänen kasteensa kelpaamaton. Hänen täytyy kau-nistelematta antaa kastaa itseään niin kauan, kunnes hän ei milloinkaan enää voi langeta ja olla ilman uskoa, että hän täysin noudattaisi tuota lausetta: joka uskoo. Sanopa minulle, kuka kristitty voinee silloin koskaan tulla kyllin kaste-tuksi ja saada varman lopun kasteelleen.

��

Kerran saatu kaste pysyy aina voimassa Voihan kaste pysyä oikeana ja riittävänä, vaikka kristitty tuhannen kertaa lan-keaisi uskosta ja tekisi syntiä, ja riittäähän, että hän itse tulee oikeaan käsityk-seen ja uskovaiseksi, eikä tarvitse yhtä monta kertaa uudesti kastaa. Miksi ei siis ensimmäinen kastekin olisi riittävä ja oikein, jos kristitty sittemmin tulee sellaiseksi, kun hänen pitää olla ja uskoo? Koska ei ole mitään eroa kasteella ilman uskoa, olkoon kaste ennen tai jälkeen kasteen ilman uskoa, niin on se kuitenkin ilman uskoa. Mutta jos se on ilman uskoa, niin täytyy sen muuttaa tuon lauseen mukaan: Joka uskoo; jonka kas-teentoistajat niin hullusti ovat käsittäneet. Tämän sanon sen vuoksi, että jos kasteen toistajat voisivatkin todistaa väitök-sensä, ettei lapsilla ole uskoa (jota eivät voi), niin ei kuitenkaan sillä olisi voi-tettu enempää, kuin että oikea kaste, jonka Jumala on asettanut, ei ole oikein, vaan väärinkäyttämällä vastaan otettu. Mutta joka ei todista enempää kuin väärinkäytöstä, hän ei myöskään todista muuta, kuin että väärinkäytös on muutettava, mutta ei asian olentoa. Sillä vää-rinkäytös ei muuta asian olentoa. Kulta ei tule oljeksi sentähden, että varas va-rastaa ja väärinkäyttää sitä; hopea ei tule paperiksi sentähden, että koronkiskuri vääryydellä sen anastaa.

Kasteentoistajat ovat tehneet toisen evankeliumin Koska uudestikastajat näyttävät ainoastaan kasteen väärinkäytön, niin tekevät Jumalaa, luontoa ja järkeä vastaan, kun uudistavat sekä kasteen että väärinkäy-töksen. Niinhän kaikki vääräoppiset tekevät evankeliumille. Koska he sen vää-rin saavat huomioonsa ja niinmuodoin väärinkäytöksellä sen kuulevat, niin kii-rehtivät he muuttamaan sitä ja tekevät siitä uuden evankeliumin. Samaten vaikka kuinka antaisivat uudestikastajien vääntää ja kääntää itseään, niin tekevät väärin, häväisevät ja tärvelevät Jumalan järjestyksen, nimittävät sen vääräksi kasteeksi ihmisten nurjuuden ja väärinkäytön tähden, vaikka eivät voi todistaa tätä ihmisten nurjuutta väärinkäyttöä. Mutta heissä onkin tekijänä perkele, joka teeskentelee uskoa, mutta tarkoittaa-kin töitä ja vie ihmisparat uskon nimellä ja muodolla luottamaan töihin. Sa-moin meille kävi paavilaisuudessa. Meitä ajettiin sakramentille kuten kuuliai-suustyöhön, eikä kukaan mennyt sinne ravitsemaan uskoaan, vaan kun olimme saaneet sakramentin, niin oli kaikki hyvin tehty ja työ valmis. Samaten tässäkin uudestikastajat hakevat työtä, että ihmiset siihen luottaisivat. Kun heidät siten kastetaan, niin on se muka oikein ja hyvin tehty. Uskosta he

��

eivät välitä ollenkaan, paitsi että muodon vuoksi kerskaavat siitä, sillä niinkuin ennen on sanottu, jos etukäteen olisivat varmat uskosta, niin eivät milloinkaan kastaisi yhtään ihmistä. Jos he eivät luottaisi työhön, vaan täydellä todella katsoisivat uskoa, niin ei heidän tarvitsisi kastaa uudestaan, koska sama Jumalan sana, joka kerran on puhuttu ensi kasteessa, vielä yhäti pysyy samana, että he vielä myöhemminkin voivat uskoa siihen, jos tahtovat, ja vesikin on valettu heidän ylitsensä, että he myös sittemmin käsittäisivät sen uskossa, jos tahtovat. Sillä jos toistavatkin sanat satoja kertoja, niin ovat ne kuitenkin samat sanat, jotka ovat puhutut ensi kasteessa, ja joilla ei ole voimansa siitä, että niitä mo-neen kertaan eli yhä uudestaan puhutaan, vaan siitä, että on käsketty niitä ker-ran puhumaan. Tämä onkin yksi perkeleen oikeita mestariteoksia, että hän pakottaa kristityitä uskon vanhurskaudesta töiden vanhurskauteen; niinkuin hän myös ajoi galata-laiset ja korintolaiset töihin, vaikka he ensin, (kuten Paavali kirjoittaa, Gal. 5:7) uskoivat aivan oikein ja juoksivat hyvin Kristuksessa. Samaten nytkin, sillä kun hän näki, että saksalaiset evankeliumin kautta hyvin tunsivat ja oikein uskoivat Kristukseen, jonka kautta myös olivat vanhurskaita Jumalan edessä, niin hyökkää hän esiin ja tempaisee heidät sellaisesta vanhurs-kaudesta, niinkuin olisi se mitätön, ja vie heidät kasteen toistamiseen, niinkuin muka parempaan vanhurskauteen, saaden sillä aikaan sen, että kieltävät entisen vanhurskauden, niinkuin muka kelvottoman, ja lankeavat väärään vanhurskau-teen. Mitä sanon? Me saksalaiset olemme oikeita galatalaisia ja tulemme galatalai-siksi. Sillä joka antaa kastaa itsensä uudesti, hän peruuttaa työllä entisen uskon-sa ja vanhurskautensa ja tekee ne synniksi ja kirotuksi. Tämä on hirveätä! Aivan niinkuin pyhä Paavali sanoo, että galatalaiset ovat langenneet Kristuksesta, niin tekevät Kristuksen synninpalvelijaksi, jos antavat ympärileikata itsensä, Gal. 5:2.

Kasteetoistajat ovat hyökänneet hurskauden varjolla vanhaa evankeliumia vastaan Mutta saatana tekee tätä kaikkea meidän tähtemme, että saisi meidän oppimme epäluulon alaiseksi, niinkuin ei meillä olisikaan oikeata Henkeä ja oppia, kun emme ole muka oikein kastetut. Mutta hedelmästä puu tunnetaan, Matt. 7:17 - 18. Niin emme paavikunnassa emmekä minkään lahkon joukossa näe sellaisia miehiä, jotka niin voimakkaasti käyttävät ja selittävät Sanaa kuin ne, jotka mei-

��

dän puolella ovat Jumalan armosta; joka ei ole vähin Hengen lahjoista, 1. Kor. 12:10. Niin myös näemme kasteentoistajissa oikeita perkeleen hedelmiä, nimittäin, että muutamat uudesti kastamisen tähden eroavat vaimosta, lapsista ja kodista, eivätkä välitä mistään esivallasta ja niin edespäin. Vaikka pyhä Paavali opettaa: Jos ei joku omistansa, ja varsinkaan perheestänsä huolehdi, se on uskon kieltä-nyt, ja on pakanata pahempi. 1. Tim. 5:8. Ja 1. Kor. 7:13, ei hän myöskään salli, että uskovainen puoliso eroittaa itsensä uskottomasta. Niinkuin myös Kristus tahtoo avioliiton olevan eroittamattoman, paitsi huoruu-den tähden, Matt. 19:9. Meidän Henkemme sallii ja käskeekin kaikenlaisia säätyjä pysymään ja pitämään kunniassa ja rauhassa harjoittamaan uskoa rak-kauden kautta. Tästä ei mitään häiriötä tai oikeutettua valitusta voi tulla meidän oppiamme vastaan, vaikka paavilaiset valheillaan syyttävät meitä kaikesta on-nettomuudesta. Mutta heidän syytöksillään on tuomarinsa, oma heidän omatun-tonsakin, täällä ja siellä. Tällä on myöskin kumottu se, mitä he myös väittävät, että kaste on kelpaama-ton, jos pappi eli kastaja ei ole uskonut. Sillä jos pyhä Pietarikin kastaa jonkun, niin ei kukaan taitaisi tietää, uskooko pyhä Pietari sillä hetkellä, tai epäileekö, sillä eihän kukaan voi nähdä hänen sydämeensä. Sanalla sanoen: se väitös on myös muinoin saattanut donatistit luopumaan lap-sikasteesta ja kastamaan itsensä uudesti, kun näkivät, että muutamat saarnaajat ja kastajat olivat epäpyhiä. He yrittivät silloin perustaa kasteen ihmispyhyydel-le, mutta Kristus perustaa sen sanalleen ja käskylleen. Sepä kiusaa meidänkin hurskastelijoitamme, sakramentin vihollisia. Sillä vaikka sanovat totuuden ja Sanan pakoittavan heitä, niin valehtelevat kui-tenkin, saamatta siitä tunnonhaavoja sekä myöskin paikottain itsestään ammen-tavat ja luulevat voivansa omalla pyhyydellään johtaa Kristuksen tuntemiseen, niinkuin olisi koko maailma varma siitä, että he itse ovat uskollisia ja pelkkää pyhyyttä, eivätkä näe olevansa yhtä suuria syntisiä Jumalan edessä kuin ne, joita niin ankarasti tuomitsevat ja kutsuvat syntisiksi, unohtaen siten malan omassa silmässään, Matt. 7:3. Mutta me päättelemme, että niinkuin pyhä Johannes ei häpeä Kaifaalta kuulla Jumalan sanaa, ylistääpä sitä profetiaksikin, Joh. 11:51, sekä kuten Mooses ja Israelin kansa hyväksyvät jumalattoman Bileamin profetian ja pitävät sen Ju-malan sanana, 4. Moos. 24:17, ja pyhä Paavali hyväksyy pakanalliset runoilijat Araton ja Epimeniden ja ylistää heidän sanomiaan Jumalan sanaksi, Ap. t. 17:28 - 1:12, ja Kristus tahtoo kuulemaan jumalattomia fariseuksia, niinkuin jumalattomia opettajia Mooseksen istuimella, Matt. 23:2, niin vielä paljoa vä-hemmin me älkäämme paheksuko, vaan antakaamme Jumalan tuomita heidän

��

pahan elämänsä ja mieltykäämme heidän jumalalliseen sanaansa. Sillä jos he ovat pahat, niin itselleen ovat pahat. Mutta jos he opettavat oikein, niin meille opettavat oikein. Niin tekivät ne hurskaat tietäjätkin. Matti 2:4, 5, 9; He kuulivat Jumalan sanan Miikan kirjasta hirmukuninkaan Herodeksen suun kautta, joka taasen oli kuul-lut sen noilta jumalattomilta ylimmäisiltä papeilta ja kirjanoppineilta. Kuitenkin menivät he tähän sanaan luottaen Betlehemiin ja löysivät Kristuksen, eikä se heille mitenkään ollut pahaksi, etteivät kuulleet Jumalan sanaa muiden kuin ainoastaan Herodeksen, Kristuksen murhaajan, kautta. Meidän täytyy kuitenkin tunnustaa, että hurskastelijoilla on Raamattu ja Juma-lan sana muissa uskonkappaleissa, ja että hän, joka kuulee sen heiltä ja uskoo, (hän) tulee autuaaksi, vaikka he ovatkin epäpyhiä, harhauskoisia ja Kristuksen pilkkaajia. Se on sentään suuri armo, että Jumala antaa sanansa hurskastelijoit-ten ja jumalattomain ihmisten kautta. Onpa jossain suhteessa vaarallisempaakin, että hän antaa sen pyhien henkilöi-den kuin epäpyhien kautta, sentähden että ymmärtämättömät kiinnittävät itsen-sä heihin ja riippuvat. enemmän ihmisten pyhyydessä kuin Jumalan sanassa. Siten tulee ihmisille suurempi kunnia kuin Jumalalle ja hänen sanalleen, jota vaaraa ei ole, kun Juudas, Kaifas ja Herodes saarnaavat. Mutta ei kenenkään paha elämä sillä ole puolustettu, vaikka Jumala voikin käyttää häntä hyväkseen. Jos siis jumalaton voi omata ja opettaa oikeata Jumalan sanaa, niin voi hän vie-lä paremmin kastaa ja jakaa sakramentin, koska on vaikeampi opettaa Jumalan sanaa, kuin kastaa niinkuin pyhä Paavali ylistellen sanoo, 1. Kor. 1:17. Ja kuten sanottu on, joka ei tahdo hyväksyä kastetta, ennenkuin tietää kastajan uskovan, hän ei milloinkaan hyväksy mitään kastetta. Sillä jos kysyn: »Oletko sinä uudesti kastettu?» ja sinä vastaat: »Olen». Kuinka tiedät, että nyt olet oikein kastettu? Jos vastaat, että hän, joka sinut kastoi, oli uskovainen, niin kysyn minä: »Kuinka sen tiedät? Oletko nähnyt hänen sydä-mensä?» Siihen et enää voi vastata, vaan olet kuin voi auringon paisteessa.

Jumala on tehnyt liiton kanssamme joka merkki on kaste Niin on nyt tämä kaikkein lujin ja vakavin peruste kasteellemme, että Jumala on tehnyt liiton kaiken maailman kanssa, ollakseen pakanain Jumala koko maa-ilmassa; niinkuin evankeliumi sanoo, että Kristus on käskenyt saarnaamaan evankeliumia koko maailmassa, jota profeetatkin moneen kertaan ovat ilmoit-taneet. Ja tämän liiton merkiksi hän on asettanut ja määrännyt kasteen kaikkein pa-kanain keskuuteen, niinkuin kuuluu, Matt. 28:19: »Menkäät kaikkeen maail-

��

maan, ja opettakaat kaikkea kansaa; ja kastakaat heitä nimeen Isän j.n.e. Niin-kuin hän teki liiton Abrahamin ja hänen siemenensä kanssa, ollakseen heidän Jumalansa ja antoi ympärileikkauksen liiton merkiksi, 1. Moos. 17:7 - 11.

Kaste perustuu Jumalan käskylle ja sanalle Tässä on meidän varma perustuksemme ja linnamme, nimittäin, että annamme kastaa itsemme, ei sentähden, että olen varma uskosta, vaan sentähden, että Jumala on niin käskenyt ja tahtoo sen niin olevan. Sillä jos en milloinkaan tule-kaan varmaksi uskosta, niin on minulle kuitenkin varma se käsky, että Jumala käskee kastamaan, koska on antanut sen käydä ulos julkisesti koko maailmalle. Tässä en voi erehtyä, sillä Jumalan käsky ei voi pettää. Mutta hän ei ole kenel-lekään mitään sanonut tai käskenyt minun uskostani. Totta on, että kasteessa pitää uskoa, mutta uskolle älköön annettako kastaa itse-ään. Toista on omata usko ja toista luottaa uskoon ja siis antaa kastaa itsensä siihen. Hän, joka antaa kastaa itsensä uskolle, ei ole ainoastaan epätietoinen, vaan myöskin epäjumalinen ja nurja kristitty; sillä hän luottaa ja rakentaa omal-leen, nimittäin lahjalle, jonka Jumala on antanut hänelle, eikä ainoastaan Juma-lan sanalle. Samoin joku toinen rakentaa ja luottaa väkevyyteensä, rikkauteen-sa, voimaansa, viisauteensa, pyhyyteensä, jotka toki myöskin ovat lahjoja, ja jotka Jumala on antanut hänelle. Mutta joka kastetaan Jumalan sanalle ja käskylle, niin vaikka ei uskoakaan oli-si, hänen kasteensa on kuitenkin oikea ja varma, sillä se tapahtuu siten, kuten Jumala on sen käskenyt tapahtua. Vaikka ei se sitä uskotointa kastettua hyödytä hänen epäuskonsa tähden,; niin, ei se sentähden ole väärä, epätietoinen ja mitä-tön. Jos kaikki olisi väärää ja mitätöntä, joka ei hyödytä epäuskoista, niin ei mikään pysyisi oikeana ja hyvänä. Sillä on myöskin käsketty saarnaamaan evankeliumia koko maailmalle. Usko-ton kuulee sen, mutta ei se häntä hyödytä. Eikö sekään sentähden olisi evanke-liumi tai olisiko se väärä evankeliumi? Jumala itse ei ole jumalattomalle hyö-dyllinen! Eikö hän sentähden ole Jumala? Jos nyt vanhempi ihminen kastettaisiin, ja hän sanoisi: »Herra, minä tahdon antaa kastaa itseni», niin kysyt: »Uskotko sinä ?» Niinkuin Filippus kysyi ka-maripalvelijalta, Ap. t. 8:37, ja niinkuin me joka päivä kysymme siltä, joka kas-tetaan; niin älköön hän silloin ruvetko mahtailemaan ja sanomaan minulle: »Kyllä, minä siirrän vuoret uskollani», vaan näin: »Niin, herra, minä uskon; mutta siihen uskoon en luota; sillä se voi olla aivan heikko ja epätietoinen. Mutta minä tahdon tulla kastetuksi Jumalan käskyllä, joka minua niin tahtoo.

��

Tähän hänen käskyynsä luottaen uskallan minä siihen mennä, ja aikaa voittaen vahvistunee uskonikin». Kun olen kastettu hänen käskyllään, niin tiedän oleva-ni kastettu. Jos minut kastettaisiin uskolleni, niin kukaties huomenna olisin kas-tamaton, jos usko minulta jäisi, tai joutuisin kiusaukseen, etten muka eilen olisi oikein uskonutkaan. Ei suinkaan uskoni kestäisi tätä, mutta kiusatkoon Jumalaa ja Hänen käskyään, jolle minä olen kastettu, se on minulle kyllin varma. Uskoni ja minä vastaamme puolestamme. Jos uskon, niin kaste on minulle hyö-dyllinen; jos en usko, niin se ei ole minulle hyödyllinen. Mutta kaste ei ole sen-tähden väärä, ettei se hyödytä epäuskoista, sillä se ei perustu eventuro'lle, s.t.s. sattumalle, vaan vakavalle Jumalan sanalle ja käskylle.

Kerskatkoon jokainen lapsenkasteestaan Sanokoon jokainen lapsuuden kasteestaan näin: »Minä kiitän Jumalaa ja olen iloinen siitä, että olen kastettu lapsena, sillä silloin olen tehnyt, mitä Jumala on käskenyt. Olkoonpa minulla nyt usko tai ei, niin olen kuitenkin kastettu Juma-lan käskystä. Kaste on oikea ja varma, Jumalan kiitos; vaikka uskoni olisikin vielä tällä hetkellä tietty tai epätietoinen; saanpa ajatella, että vielä voin uskoa ja tulla varmaksi. Kasteesta ei puutu mitään, mutta uskosta puuttuu aina jotain, sillä meillä on kyllä uskossa opettelemista koko elämäksemme. Se voi hävitäkin, niin että sa-notaan: Katso, siinä on ollut usko, mutta ei ole enää. -Kasteesta sensijaan ei voida sanoa: Katso, siinä on ollut kaste, mutta ei ole enää. Kaste on vielä pysy-väinen, sillä Jumalan käsky pysyy vielä, ja kaikki mitä on tehty hänen käskynsä mukaan, se pysyy ja pysyy vastakin. Tähän saakka olemme minun luullakseni kyllin väkevästi todistaneet, että uu-destikastajat tekevät väärin siinä, kun sanovat ensimmäisen kasteen mitättö-mäksi, vaikka olisivatkin varmat siitä, että lapset kastetaan ilman uskoa, josta kuitenkaan eivät myöskään voi olla varmat. Että lapset uskovat, sitä emme kyl-lä voi ainoallakaan lauseella todistaa, joka selvästi ilmaisisi sen näillä tai samanlaisilla sanoilla: »Kastakaat lapsia, sillä hekin uskovat». Hänen edestään, joka vaatii meitä sellaisilla sanoilla sitä todistamaan, täytyy meidän väistyä, sillä emme mistään löydä sitä kirjoitettuna. Mutta hurskaat, ymmärtäväiset kristityt eivät pyydä sellaista, vaan kiihkeät, uppiniskaiset lah-kolaiset sen tekevät, että heitä pidettäisiin viisaina. He taasen eivät voi osoittaa kirjaintakaan, joka sanoisi: »Kastakaat vanhempia ihmisiä eikä lapsia». Että toki on oikein kastaa lapsia, ja että hekin uskovat, siitä tulemme vakuutetuiksi monesta lujasta syystä.

��

Ensiksi, koska lastenkaste on alkujaan apostoleista ja on ollut edelleenkin aina apostolien ajasta asti, emme voi sitä lakkauttaa, vaan täytyy antaa sen olla, kos-ka ei kukaan tähän saakka ole voinut todistaa, etteivät lapset usko kasteessa, tai että sellainen kaste on väärä. Ja jos olisinkin epätietoinen siitä, uskovatko he, niin täytyy minun kuitenkin omantuntoni tähden antaa kastaa heitä, koska on paljon parempi, että kaste ta-pahtuu lapsena, kuin että minä lakkauttaisin sen. Sillä jos kaste on oikea ja hyödyllinen ja tekee lapset autuaiksi (niinkuin me uskomme), ja minä lakkaut-taisin sen, niin olisin minä vastuussa kaikista niistä lapsista, jotka kasteen puut-teessa hukkuisivat. Sehän olisi hirveätä ja kauhistuttavaa. Mutta jos se olisi väärin, se tahtoo sanoa, hyödytöntä, eikä auttaisi lapsia, niin ei olisi sillä syntiä tehty muuten, kuin että Jumalan sana olisi turhaan puhuttu ja turhaan Hänen merkkinsä annettu. Mutta silloin en olisi vikapää siihen, että joku sielu hukkuisi, vaan ainoastaan siihen, että Jumalan sana ja merkki käytet-tiin turhaan. Mutta sen Jumala minulle helposti antaisi anteeksi, koska minä tein sen tietä-mättäni ja siitä pelosta, etten muuttaisi sitä toiseksi, mitä se alusta saakka on ollut, varsinkaan kun en sitä millään sanalla olisi voinut todistaa vääräksi. Mut-ta jos minulle todistamalla vakuutettaisiin, että lapsikaste on väärä, niin luopui-sin sintä vastenmielisesti. Sillä sehän olisi samaa, kuin jos uskottomain joukossa turhaan saarnaisin Juma-lan sanaa, jota minun pitääkin hänen käskynsä mukaan saarnata, vaikka kävisi-kin siten, kuten hän sanoo, Matt. 7:6. Antaisin koirille pyhää ja heittäisin hel-miä sikojen eteen, sillä minkä minä sille voisin? Tässä tahtoisinkin ennemmin tehdä syntiä siten, että saarnaisin turhaan, kuin siten, etten ollenkaan saarnaisi; sillä hyödyttömällä saarnaamisella en tulisi syypääksi sielujen hukkumiseen, mutta jos en saarnaisi, voisin saada syyn mo-nen sielun hukkumiseen; niin, olisipa yhdessäkin jo liian paljon. Näin sanon, että vaikka lasten usko olisikin epätietoinen, ei annettaisi varman kasteen mennä epävarman uskon tähden, koska emme me sitä ole keksineet, vaan saaneet sen sellaisena aina apostolien ajasta lähtien; sillä älköön mitään lakkautettako tai muutettako. Jumala on ihmeellinen töissään; jota Hän ei tahdo, siitä todistaa Hän kyllin Raamatussa. Mitä hän siellä ei todista, se annettakoon käydä Hänen työstään. Me olemme syyttömät: Hän ei meitä viettele. Se olisikin konnan työ, että vaik-ka tietäisimme tai uskoisimme, että lasten kaste on hyödytön, niin kastaisimme heitä kuitenkin; sillä siten tehdään pilkkaa Jumalasta ja Hänen sanastaan.

��

Lapsikaste on menestynyt historiassa toisin kuin harhaopit Toiseksi on itse sen olemus suuri todiste. Ei mikään harhaoppi ole milloinkaan pysynyt salassa, vaan aina ja nopeasti, kuten pyhä Pietari sanoo, käynyt ilmei-seksi ja tuottanut itselleen äkillisen perikadon, ja niinkuin pyhä Paavali kertoo Jannesta ja Jambresta ja heidän kaltaisistaan, että heidän hulluutensa vihdoin kävi kaikille ilmi, 2. Tim. 3:8 - 9. Jos siis lasten kaste ei olisi oikea, ei Jumala olisi antanut sen niin kauan menes-tyä, eikä pysyä niin yleisenä koko kristikunnassa ajasta toiseen; vaan olisi sen myös täytynyt ennen pitkää tulla paljastetuksi harhaopiksi kaikkein nähden. Ja siis se, että uudestikastajat nyt yrittävät lumota sen vääräksi, on vielä tekemättä, eivätkä he voikaan sitä harhaopiksi todistaa. Samoin kuin Jumala on niin säätänyt, että kristityt koko maailmassa pitävät Raamattua Raamattuna, Isämeidän rukousta Isämeidän rukouksena, lapsen us-koa uskona, niin on Hän myöskin voimassa pitänyt lasten kasteen, eikä ole an-tanut sen tyhjään raueta. – Mutta samaan aikaan kaikki harhaopit, jotka ovat olleet nuorempia ja uudem-pia kuin lasten kaste, ovat rauenneet. Sellainen Jumalan ihmetyö osoittaa, että lastenkasteen täytyy olla oikea. Sillä sellaista ei Hän ole antanut tulla paavi-kunnan osaksi, joka sitä paitsi on uusi laitoskin, mutta jota ei milloinkaan kaik-ki kristityt koko maailmassa ole niin omaksuneet, kuin lasten kasteen, Raama-tun, uskon, Isämeidän rukouksen j.n.e. Nyt sanot: »Tästä kuitenkaan ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että lasten kaste on varmaa; sillä eihän tässä ole yhtään lausetta Raamatusta». Vastaus: Se on totta, emme tule tähän päätökseen kyllin selvillä lauseilla, niin että niihin perustaen voisit olettaa lastenkasteen alkaneen ensimmäisten kristittyJen joukossa aposto-lien jälkeen. Mutta niin paljon me kuitenkin tästä päätämme, että nyt meidän aikanamme kukaan voi hyvällä omallatunnolla hylätä tuota aikojen takaista lasten kastetta, eikä antaa sen hävitä, koska Jumala ei anna sen tapahtua, vaan on alusta alkain sitä kädellään suojellut, niin ettei se vielä ole kukistunut. Sillä missä nähdään Jumalan työ, siinä täytyy yhtä hyvin taipua ja uskoa kuin siinä, jossa Hänen sanansa kuullaan, ellei ilmeinen Raamatun sana anna meille viittausta, antaakseen sellaisen teon raueta. Paavikunnankin esim. antaisin minä todella pysyä niinkuin Jumalan työn; mutta koska Raamattu on sitä vastaan, pidän minä sen kyllä Jumalan työnä, mutta ei armon työnä vaan vihan, jota pi-

��

tää pakeneman. Samoin kaikki muutkin vaivat ovat Jumalan töitä; mutta vihas-sa ja armottomuudessa.

Jumala antaa Pyhän Hengen ja lahjansa lapsena kastetulle Kolmanneksi on sekin Jumalan teko, että Jumala kaikkina aikoina on monelle, jotka lapsena ovat kastetut, antanut suuria, pyhiä lahjoja, valaissut heidät ja vahvistanut Pyhällä Hengellä ja Jumalan sanan ymmärryksellä, sekä heidän kauttaan toimittanut suuria asioita kristikunnassa. Niin hän teki aikoinaan Johannes Huss'ille ja hänen kaltaisilleen ja ennen häntä monille pyhille ja niin hän nytkin tekee monille kunnon ihmisille, eikä kuiten-kaan pakoita ketään heistä ensin uudesti kasteelle. Mutta sen hän epäilemättäkin tekisi, jos hän katsoisi, ettei hänen käskyään kas-teesta oikein pidetä. Sillä ei Hän tee mitään itseänsä vastaan, yhtä vähän kuin hän vahvistaa tottelemattomuutta Hänen käskyjään vastaan lahjoillansa. Koska hän nyt antaa sellaisia lahjoja, joista meidän täytyy tunnustaa, että ne ovat Jumalan pyhiä lahjoja, niin vahvistaa Hän sillä ensimmäisen kasteen, ja pitää meidät oikein kastettuina. Siten todistamme tälläkin, että ensimmäinen kaste on oikea ja uudestikastaminen väärä, niinkuin myös pyhä Pietari ja Paa-vali Ap. t. 15:8 - 9, siitä ihmeestä, että Jumala antoi pakanoille Pyhän Hengen, toteen näyttivät sen Jumalan tahdon, ettei pakanain tarvitse pitää Mooseksen lakia. Neljänneksi: jos ei ensimmäinen kaste eli lastenkaste olisi oikea, niin seuraisi siitä, ettei oikeaa kastetta eikä oikeaa kristikuntaa olisi ollut enemmän kuin tuhannen vuoden ajalla.

Jos lapsikaste olisi väärä kristikunta olisi kauan ollut ilman kastetta Mutta se on mahdotonta, sillä siten olisi tuo uskonkappale: Minä uskon yhden pyhän kristillisen seurakunnan, väärä, koska enemmän kuin tuhannen vuoden ajalla on ollut melkein pelkkää lastenkastetta. Jos siis lapsikaste on väärä, niin on kristikunta niin pitkän ajan ollut ilman kas-tetta. Mutta jos se on ollut ilman kastetta, niin ei se ole ollut oikea kristikunta, sillä oikea kristikunta on Kristuksen morsian, hänelle alamainen ja kuuliainen, ja sillä on hänen henkensä, sanansa, kasteensa, sakramenttinsa ja kaikki, mitä Kristuksella on.

��

Ellei lastenkaste olisi yleisesti omaksuttu koko maailmassa, vaan ainoastaan joissakin piireissä (kuten esim. paavikunnassa), silloin olisi uudestikastajilla ulkonainen muoto puolellaan ja voisivat silloin rangaista niitä, jotka sen ovat omaksuneet, niinkuin me rankaisemme niitä, jotka ovat sakramentin uhriksi tehneet, vaikka se maallikoille on pysynyt sakramenttina. Mutta koska lastenkaste on ollut käytännössä yli koko kristikunnan kaikessa maailmassa tähän päivään saakka, niin ei ole mitään ulkonaistakaan muotoa todisteena siitä, että se olisi väärä, vaan että sekin on vahva todiste siitä, että lapsikaste on oikea. Viidenneksi sopii tähän nyt tuokin lause, jossa pyhä Paavali sanoo antikristuk-sesta, 2. Tess. 2:4, että hän asettaa itsensä Jumalan temppeliin, josta me ennen laajemmin olemme kuulleet. Mutta se, mikä Jumalan temppeliksi kutsutaan, ei ole mikään harhauskoisten luola, vaan oikea kristikunta, jolla totuudessa on oikea kaste, siitä ei ole epäilystäkään. Me emme näe, emmekä kuule mitään muuta kastetta kuin lasten kasteen sekä paavikunnassa että koko maailmassa. Kristus käskee antaa pienten lasten tulla hänen luokseen, Matt. 19:13 - 14, ja sanoo, että heidän on taivaanvaltakunta. Apostolit ovat kastaneet kokonaisia huonekuntia, Ap. t. 16:15; 1. Kor. 1:16. Pyhä Johannes kirjoittaa lapsille, 1. Joh. 2:14 - 0119 Johannes uskoi äitinsä kohdussa, Luuk. 1:24, kuten siitä jo ennen on todistukseksi mainittu.

Lapsikastetta ei voi perustella turhaksi Jos muutamat näistä lauseista eivät ole niille hurskastelijoille kylliksi, on se minulle yhden tekevä. Minulle on se kylliksi, että ne kuitenkin tukkivat jokai-sen suun, niin etteivät voi sanoa lasten kastetta aivan mitättömäksi. Olkoon se heille kuinka epätietoista tahansa, niin on siinä minulle kyllä, etteivät he koskaan voi tehdä sitä aivan mitättömäksi, vaan täytyy heidän antaa sen olla omassa keskuudessa epäilyksen alaisena. Mutta meille se on kyllin varma, kos-ka se ei suinkaan ole Raamattua vastaan vaan Raamatun mukaista. Kuudenneksi:; Uudessa liitossa tekee Jumala liittonsa kaikkien pakanain kanssa evankeliumin kautta ja asettaa kasteen merkiksi. Kuka voi jättää lapset pois? Jos nyt vanha liitto ja ympärileikkauksen merkki ovat tehneet Abrahamin lapset uskoviksi, niin että he olivat ja nimitettiin Jumalan kansaksi, niinkuin Hän sa-noo; Minä olen sinun siemenes Jumala, 1. Moos. 17:7; niin täytyy vielä pa-remmin tämä uusi liitto ja kasteen merkki olla niin voimakkaita ja tehdä niitä, jotka sen vastaan ottavat, Jumalan kansaksi. Nyt käskee hän koko maailman sitä vastaan ottamaan. Tällä käskyllä, (koska ei ketään ole pois jätetty) kastamme me huoleti ja vapaasti jokaisen ketään eroit-

��

telematta, paitsi niitä, jotka sitä vastustavat, eivätkä tätä liittoa tahdo ottaa vas-taan. Kun me kastamme jokaisen hänen käskynsä mukaan, niin annamme hänen huo-lehtia siitä, kuinka kastetut uskovat. Me teemme sen, mitä olemme velvolliset tekemään, kun saarnaamme ja kastamme. Jos ei meillä olekaan erityisiä lausei-ta, jotka puhuvat lasten kastamisesta, yhtä vähän kuin helläkään on sellaisia lauseita, jotka käskevät kastamaan vanhempia, niin on meillä kuitenkin käsky tarjota jokaiselle tuota yleistä evankeliumia ja yleistä kastetta, ja tähän lukuun täytyy lastenkin olla luettuina. Me istutamme ja kastamme ja annamme Juma-lan antaa kasvun, 1. Kor. 3:6. Kasteopetusta Isossa katekismuksessa ( M.Luther) Kaste on Jumalan käsky ja asetus Ensimmäinen ja kaikkein tärkein asia on hyvin oppia ne sanat, joihin perustuu kaste ja kaikki, mitä siitä on sanottava. Ne ovat Herran Kristuksen sanat Matte-uksen evankeliumin viimeisessä luvussa: (Matt. 28:19) "Menkää kaikkeen maailmaan, opettakaa kaikkia pakanoita ja kastakaa heitä Isän ja Pyhän Hengen nimeen." Samoin myös Markuksen evankeliumin viimei-sessä luvussa: (Mark. 16:16) "Joka uskoo ja kastetaan pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Sinun on ensiksikin otettava huomioon se, että näihin sanoihin sisältyy Jumalan käsky ja asetus. Siksi ei ole mitään syytä epäillä, että kaste on Jumalasta lähtöi-sin. Ihmiset eivät ole sitä keksineet omasta päästään. Yhtä lailla kuin voin sanoa, ettei kukaan ihminen ole omista ajatuksistaan pu-nonut kymmentä käskyä, uskontunnusta eikä Isä meidän -rukousta, vaan että itse Jumala on ne ilmoittanut ja antanut, yhtä lailla voin kerskata kasteesta: se ei ole ihmisten keksimä vaan Jumalan itsensä asettama. Lisäksi meille on annettu vakava ja ankara käsky suostua kastettaviksi, sillä muutoin emme voi pelastua. Ei pidä kuvitella, että kaste olisi yhdentekevä asia, kuten on esimerkiksi uuteen, punaiseen pukuun pukeutuminen. Sillä aivan kaikki on sen varassa, pidetäänkö kastetta voimallisena, ihanana ja tärkeänä asiana. Juuri siitä me käymme useimmat kiistamme ja taistelumme, koska maailma on nyt täynnänsä lahkolaisia, jotka huutavat, että kaste on ulko-nainen asia ja ettei ulkonaisesta ole mitään hyötyä. Mutta olkoon vain ulkonai-nen asia, miten ulkonainen tahansa, tässä on se Jumalan sana ja käsky, joka asettaa, perustaa ja vahvistaa kasteen.

��

Mitä Jumala on asettanut ja käskenyt, ei voi olla tarpeetonta, vaan sen täytyy olla äärettömän kallisarvoista, vaikka näyttäisi oljenkorttakin vähäpätöisemmäl-tä. Jos tähän mennessä on voitu pitää isossa arvossa aneita, jotka paavi on kir-jeissään ja bullissaan jakanut, tai alttareita ja kirkkoja, jotka hän on samalla tavoin vahvistanut käyttöön - kaikki tämä arvonanto on kirjeen ja sinetin tähden - niin onhan meidän pidettävä kastetta paljon suurempana ja kallisarvoisempa-na, koska Jumala on sen käskenyt ja se kaiken lisäksi tapahtuu hänen nimeensä. Sillä näin sanat kuuluvat: "Menkää, kastakaa", mutta älkää omaan nimeenne, vaan "Jumalan nimeen". Sillä kun kastetaan Jumalan nimeen, kastetta eivät suorita ihmiset, vaan Jumala itse. Vaikka välikappaleena siis onkin ihmiskäsi, se on silti todella Jumalan oma teko. Jokainen voi tämän perusteella itse päätellä, että se on paljon suu-riarvoisempi teko kuin yksikään niistä, joita ihmiset ja pyhimykset ovat suorit-taneet. Eihän mikään teko voi olla suurempi kuin Jumalan teko… Mitä kaste on? …Edellä sanotusta sinun on opittava käsittämään asia ja vastaamaan oikein, kun kysytään, mitä kaste on. Vastaa siis näin: Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan sanaan ja käskyyn sisältyvää ja sen pyhittämää vettä. Siksi se onkin jumalallista vettä, ei tosin sen vuoksi, että vesi sinänsä olisi muuta vettä jalom-paa, vaan sen vuoksi, että vesi sinänsä olisi muuta vettä jalompaa, vaan sen vuoksi, että Jumalan sana ja käsky liittyvät siihen… …Veden varsinainen sisältö on Jumalan sana eli käsky ja Jumalan nimi. Tämä aarre on suurempi ja jalompi kuin taivas ja maa. Ymmärrä siis, mikä ero tässä on. Kaste on aivan eri asia kuin muu vesi. Tämä ei johdu veden luonnollisesta olemuksesta, vaan siitä, että veteen tulee jotain jalompaa. Jumala itse luovuttaa siihen kunniansa ja panee siihen valtansa ja voimansa. Siksi se ei olekaan pelkkää luonnollista vettä, vaan jumalallista, tai-vaallista, pyhää ja pelastavaa vettä tai jotain vielä ylistettävämpää. Kaikki tämä johtuu sanasta, taivaallisesta ja pyhästä sanasta, jota kukaan ei pysty kyllin ylistämään. Tässä sanassa on kaikki, ja se voi kaiken, mitä Jumala on ja voi. Myös kasteen olemus eli se, että se on sakramentti, on juuri tästä pe-räisin. Pyhä Augustinuskin opettaa näin: Accedat verbum ad elementum et fit sacramentum, eli: "Kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti", mikä on pyhä, jumalallinen toimitus ja merkki. Me opetamme sen vuoksi aina, ettei sakramentteja eikä mitään muitakaan Ju-malan säätämiä ja asettamia ulkonaisia asioita tule arvioida niiden karkean,

��

näkyvän hahmon perusteella, aivan kuin pähkinästä nähdään pelkkä kuori. Niitä on arvioitava sen Jumalan sanan perusteella, joka niihin sisältyy. Samalla tavallahan me puhumme myös isän ja äidin asemasta sekä maallisesta esivallasta. Jos joku haluaa arvioida heitä sen mukaan, millaisia ovat heidän nenänsä, silmänsä, ihonsa, tukkansa, lihansa ja luunsa, käy ilmi, että he ovat samannäköisiä kuin turkkilaiset ja pakanat. Joku saattaisi jopa tulla sanomaan: "Miksi minun pitäisi arvostaa tätä enemmän kuin tuota toista?" Mutta koska tämän ulkoisen lisäksi tulee käsky: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi", minä näenkin edessäni toisen miehen, jonka verhona ja pukuna on Jumalan valta ja kunnia. Tuo käsky on kuin kultaketju hänen kaulallaan tai suorastaan kruunu hänen päässään. Se osoittaa, miten ja mitä varten juuri tätä lihaa ja verta on kunnioi-tettava. Tällä tavoin ja vielä paljon enemmän sinun on sanan tähden kunnioitettava ja ihasteltava kastetta, sillä Jumala itse on kunnioittanut sitä sekä sanoin että teoin, vieläpä vahvistanut sen taivaallisella ihmeellä. Et kai sentään pidä leikkinä sitä, että Kristusta kastettaessa taivas avautui, Pyhä Henki laskeutui alas kaikkien nähden ja tuon hetken täytti jumalallinen kunnia ja valta. Tämän vuoksi muistutan jälleen siitä, ettei näitä kahta, sanaa ja vettä, saa missään tapauksessa erottaa ja irrottaa toisistaan. Jos näet kasteesta otetaan pois sana, se ei enää mitenkään eroa siitä vedestä, jota palvelustyttö käyttää keittiössä, ja sitä voitaisiin hyvin nimittää vaikkapa kylvyksi. Mutta jos sana on siinä mukana Jumalan säätämällä tavalla, se on sakramentti ja sen nimi on Kristuksen kaste. Tämä ensimmäinen kohta käsitteli siis pyhän sakramentin olemusta ja arvoa. Mikä on kasteen tarkoitus? Sen jälkeen kun olemme oppineet tietämään, mitä kaste on ja millaisessa arvos-sa sitä on pidettävä, meidän on toiseksi opittava, miksi se on asetettu ja mikä on sen tarkoitus. Kysymys on siis kasteen hyödystä, siitä, mitä se antaa ja saa ai-kaan. Se on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen pe-rusteella, joihin edellä on viitattu: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan.

��

Tästä huomaat jälleen, miten kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren aarteen. Samoin tämä osoittaa hyvin, ettei kaste voi olla pelkkää tavallista vettä. Pelkkä vesi ei näet voisi saada tuollaista aikaan, vaan sen saa aikaan sana ja se, että Jumalan nimi on läsnä vedessä, kuten edellä on jo sanottu. Siellä, missä Jumalan nimi on, siellä on välttämättä myös elämä ja autuus. Siksi on oikein kutsua tätä vettä jumalalliseksi, pelastavaksi, voimalliseksi ja armoa tulvivaksi vedeksi. Se saa näet sanasta voiman olla "uudestisyntymisen pesu". Tällaista nimitystä Paavali (Tit. 3:5) siitä käyttää Tiitukselle osoitetun kirjeen kolmannessa luvussa. Nuo viisastelevat hurmahenkemme väittävät kuitenkin, että yksin usko pelas-taa, teot ja ulkonaiset asiat eivät ollenkaan vaikuta siihen. Vastaamme tähän väitteeseen näin: On aivan totta, että pelastusta ei mikään muu vaikuta kuin usko - tästä kuulemme kohta lisää. Mutta nämä sokeiden taluttajat eivät huo-maa sitä, että uskolla tulee olla jokin kohde, eli jotakin, mistä se voi pitää kiinni ja minkä varassa se voi luottavaisesti seistä. Näin usko siis kiinnittää koko huomion veteen. Se uskoo, että vesi on kaste, täynnä pelkkää pelastusta ja elämää, ei kuitenkaan sinänsä, tästähän on jo kyl-liksi puhuttu, vaan sen vuoksi, että vesi on yhdistynyt Jumalan sanaan ja ase-tukseen ja että Jumalan nimi on liittynyt veteen. Kun uskon tämän, en silloin usko mihinkään muuhun kuin Jumalaan, joka on antanut ja istuttanut veteen sanansa ja joka tarjoaa meille tämän ulkonaisen aineen, jotta me siihen tarttumalla voisimme tarttua tuohon aarteeseen… …Onhan näet koko evankeliumikin ulkonaista, suullista saarnaa. Sanalla sano-en: kaiken sen, minkä Jumala meissä tekee ja vaikuttaa, sen hän tahtoo vaikut-taa tällaista ulkonaista järjestystä käyttäen. Uskon on siis suunnattava katseensa sinne, missä ja mihin suuntaan Jumala puhuu, jopa siihen suuntaan, minkä välityksellä hän puhuu, ja tartuttava siihen sanaan. Meillä on siis tässä sanat: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Mitä ne sitten tarkoittaisivat, elleivät ne puhuisi juuri kasteesta, siitä vedestä, joka sisältyy Jumalan asetukseen? Siksi tästä seuraa johtopäätös: joka hylkää kasteen, hylkää samalla Jumalan sanan ja uskon sekä Kristuksen, joka opastaa meidät sanaan ja sitoo meidät kasteeseen.

��

Kuka hyötyy kasteen lahjasta? Kun olemme vakuuttuneet kasteen suuresta hyödystä ja voimasta, voimme jatkaa eteenpäin ja katsoa, millainen ihminen ottaa vastaan kasteen hyödyn ja lahjan. Myös tämä on lausuttu erittäin kauniisti ja selvästi äskeisissä sanoissa: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Tämä tarkoittaa sitä, että yksin usko tekee ihmisen kelvolliseksi ottamaan vas-taan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä. Sillä koska pelastus annetaan ja luvataan veteen liittyvillä ja vedessä olevilla sanoilla, em-me voi ottaa sitä vastaan muulla tavoin kuin uskomalla sen koko sydämestäm-me. Ilman uskoa kasteesta ei ole mitään hyötyä, vaikka se itsessään onkin ylenpalt-tisen suuri, jumalallinen aarre. Siksi tämä yksi ainoa sana "joka uskoo" pystyy sulkemaan pois ja ajamaan pakosalle kaikki mahdolliset teot, joita teemme saa-vuttaaksemme ja ansaitaksemme pelastuksen. Tämä asia näet on varma: mikä ei ole uskoa, se ei hyödytä mitään eikä myös-kään saa mitään. Mutta he sanovat varmastikin, kuten heillä on tapana: Eikö kastekin sentään ole teko, ja sinä itse väität, ettei teoista ole mihinkään, kun pitäisi pelastua? Mihin usko nyt sitten on hävinnyt? Vastaan tähän näin: On aivan varmaa, etteivät meidän omat tekomme mitenkään edistä pelastumistamme, mutta kaste ei ole-kaan meidän tekomme, vaan Jumalan teko. Tottahan sinun nyt sentään täytyy osata tehdä iso ero Kristuksen asettaman kas-teen ja tavallisen kylvyn välillä. Tästä on jo ollut puhetta. Jumalan teot taas tuovat pelastuksen ja ovat välttämättömiä sen saavuttamiseksi. Eivät ne sulje pois uskoa, vaan haastavat uskoon, sillä ilman uskoa niihin ei voi tarttua. Vaikka antaisitkin kaataa vettä päällesi, ei se sitä merkitse, että olisit saanut kasteen, joka säilyy ja josta olisi sinulle jotain hyötyä. Mutta silloin kaste hyö-dyttää sinua, kun kasteelle käydessäsi tarkoituksenasi on noudattaa Jumalan käskyä ja asetusta ja kun se lisäksi tapahtuu Jumalan nimeen. Silloin saat ve-dessä pelastuksen, joka on luvattu. Käsi ja ruumis eivät saa sitä aikaan, vaan sydämen on se uskottava. Tästä huomaat selvästi, ettei kaste ole meidän tekomme, vaan aarre, jonka Ju-mala ojentaa meille ja jonka me uskolla otamme vastaan. Eihän ristiinnaulittu Herra Kristuskaan ole mikään teko, vaan sanaan sisältyvä aarre, jonka sana ojentaa meille ja jonka me uskolla omistamme…

��

…Nämä kolme asiaa meidän on siis tiedettävä tästä sakramentista, erityisesti kuitenkin se, että se on Jumalan asetus, jota on pidettävä suuressa kunniassa. Tämä riittäisi jo sinänsä, vaikka se onkin aivan yhtä ulkonainen asia kuin esimerkiksi käsky: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi". Käsky koskee tosin pelkästään ruumiillista, lihaa ja verta olevia vanhempia, mutta se, mihin siinä on kiinnitet-tävä huomio, ei ole liha eikä veri, vaan Jumalan käsky. Liha ja veri sisältyvät tähän käskyyn, ja tämän käskyn tähden näitä ihmisiä kut-sutaan isäksi ja äidiksi. Sama pätee tässäkin. Vaikka meillä ei mitään muuta olisi kuin sanat "menkää ja kastakaa", meidän olisi silti hyväksyttävä se Juma-lan asetukseksi ja tehtävä sen mukaisesti. Mutta meillä ei ole vain Jumalan käs-kyä ja määräystä, vaan myös hänen lupauksensa. Siksi kaste on vielä paljon suurenmoisempi asia kuin mikään muu, mitä Jumala on käskenyt ja asettanut. Sanalla sanoen: se on täynnä lohtua ja armoa, etteivät taivas ja maa voi sitä käsittää. Tämän uskominen vaatii kuitenkin mestarin taidot, sillä vaikka aarretta ei puu-tu, vika on siinä, että ihmiset eivät osaa siihen tarttua eivätkä pitää siitä kiinni. Kaste antaa sen vuoksi jokaiselle kristitylle koko elämän ajaksi riittämiin op-pimista ja harjoittamista. Hänellä on jatkuvasti täysi työ uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa: voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien anteeksian-tamus, Jumalan armo, Kristus kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa. Se antaa niin ylenpalttisen runsaasti, että heikko luonto sitä ajatellessaan alkaa väkisinkin epäillä, voiko tämä olla totta. Mietihän itse, mitä tapahtuisi, jos olisi olemassa niin taitava lääkäri, että hän pystyisi estämään ihmisiä kuolemasta, tai vaikka he kuolisivatkin, saisi heidät kuoleman jälkeen elämään ikuisesti? Hänelle sataisi maailmasta rahaa niin paksuin kinoksin, ettei rikkaiden tungok-selta kukaan muu pääsisi hänen luokseen. Mutta kasteessa tuodaan ilmaiseksi jokaisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja säilyttää elossa kaikki ihmiset. Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä hyväksem-me, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme kasteen voimak-semme ja lohduksemme. Sanomme silloin näin: "Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat ian-kaikkisen elämän."

��

Juuri sen vuoksi kasteessa tehdään nämä kaksi: ruumis valellaan, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla lausutaan sana, jotta myös sielu saisi, mihin tarttua. Mutta koska vesi ja sana yhdessä ovat yksi kaste, niin täytyy myös ruumiin ja sielun yhdessä pelastua ja elää iankaikkisesti. Sielu pelastuu sanan tähden, jo-hon se uskoo, ruumis taas siksi, että se on yhdistynyt sieluun ja ottaa kasteen vastaan sillä tavoin kuin ruumiille on mahdollista. Ruumiimme ja sielumme eivät sen vuoksi voi omistaa tätä suurempaa aarretta. Sen vaikutuksesta me näet tulemme kokonaan pyhiksi ja autuaiksi. Tällaista ei muutoin ikinä voitaisi saavuttaa, ei minkäänlaisella elämänvaelluksella eikä millään teoilla. Edellä sanottu saa riittää selitykseksi kasteen olemuksesta, hyödystä ja käytös-tä, siinä on tarpeeksi tässä yhteydessä. Mutta me kohtaamme vielä yhden lapsi-kastetta koskevan kysymyksen: uskovatko lapsetkin, ovatko he oikein kastettu-ja? Ovatko lapset oikein kastettuja? Sanomme tähän lyhyesti, että oppimattoman on syytä karistaa tämä kysymys mielestään ja jättää se oppineiden huoleksi. Mutta jos haluat siihen vastata, niin vastaa näin: Kristuksen oma toiminta on sitova todiste siitä, että lapsikaste on hänelle otollinen, onhan näet Jumala teh-nyt monista tällä tavoin kastetuista pyhiä ja antanut heille Pyhän Hengen. Vielä nykyisinkin tapaa monia, joiden opista ja elämästä huomaa, että heillä on Pyhä Henki. Onhan Jumala armossaan antanut meillekin lahjan selittää Raa-mattua ja tuntea Kristus. Tällaista ei voi tapahtua ilman Pyhää Henkeä. Jos taas Jumala ei hyväksyisi lapsikastetta, hän ei antaisi kenellekään lapsena kastetulle Pyhää Henkeä, ei edes yhtä henkäystä siitä. Lyhyesti sanoen: enää ei pitkään aikaan olisi ihmisten joukosta maan päällä pitänyt löytyä yhtään kristit-tyä. Koska Jumala kuitenkin on tunnustanut tällaisen kasteen oikeaksi vuodattamal-la Pyhän Henkensä, minkä huomaa selvästi muun muassa sellaisista isistä kuin pyhä Bernhard, Gerson ja Juhana Hus, ja koska pyhä kristillinen kirkko säilyy tuhoutumatta maailman loppuun asti, lahkolaisten on pakko tunnustaa, että lap-sikaste kelpaa Jumalalle. Sillä ei Jumala voi milloinkaan nousta itseään vastaan, ei auttaa valheessa ja pahuudessa eikä antaa armoaan ja Henkeään niiden tueksi. Tämä onkin oikeas-

��

taan kaikkein paras ja vahvin todiste, mikä voidaan esittää tavallisille, oppimat-tomille ihmisille. Sillä tätä uskonkohtaa: "Minä uskon pyhän, kristillisen kirkon, pyhien yhtey-den", ei kukaan voi meiltä riistää eikä julistaa mitättömäksi. Tähdennämme vielä sitä, että emme pane suurinta painoa kastettavan uskoon tai sen mahdolliseen puuttumiseen, sillä ei epäusko tee kastetta vääräksi. Kaikki on näet Jumalan sanan ja käskyn varassa. Edellä sanottu vaikuttaa ehkä jossain määrin kärjistetyltä, mutta se nojaa täysin siihen, mitä olen opettanut. Kaste ei ole muuta kuin vettä ja Jumalan sanaa toi-siinsa yhdistettynä. Toisin sanoen, kun veden kanssa on sana, kaste on oikea, vaikka siihen ei usko liittyisikään, sillä minun uskoni ei luo kastetta, vaan ottaa kasteen vastaan. Vaikka siis kastetta ei otettaisi vastaan eikä käytettäisi oikealla tavalla, ei se siitä vääräksi muuttuisi, kastehan ei ole sidottu meidän uskoomme, vaan sa-naan. Jos vaikka joku juutalainen tulisi tänään vilpillisesti ja pahoin aikein luoksemme ja me täysin vakavissamme kastaisimme hänet, meillä ei olisi pie-nintäkään oikeutta väittää tätä kastetta vääräksi. Onhan siinä läsnä vesi ja Jumalan sana, vaikka kastettava ei niitä vastaanot-taisikaan sillä tavoin kuin hänen pitäisi. Saavathan nekin, jotka käyvät kelvot-tomina ehtoollisella, epäuskostaan huolimatta oikean sakramentin… …Vaikka näet lapset, kuten on väitetty, eivät uskoisikaan, mikä väite äsken osoitettiin paikkansapitämättömäksi, olisi kaste silti oikea. Kukaan ei saa kastaa heitä uudelleen. Eihän ehtoollisestakaan murene mitään pois, vaikka joku menee vastaanotta-maan sen kelvottomin aikein. Missään tapauksessa ei häntä saa päästää tuon tähden heti toistamiseen ehtoolliselle, ikään kuin hän äsken väärin menetelles-sään ei olisikaan todella saanut sakramenttia. Sellainenhan merkitsisi pahimmanlaatuista sakramentin pilkkaamista ja häpäi-semistä. Kuinka voisimme edes ajatella, että Jumalan sana ja asetus tulisivat meidän väärinkäytöstemme tähden vääriksi ja tyhjän arvoisiksi? Tämän vuoksi kehotan sinua, ellet aiemmin ole uskonut, uskomaan kuitenkin nyt ja sanomaan näin: "Kasteeni on kyllä varmasti ollut oikea, mutta ikävä kyllä en ole ottanut sitä vastaan oikealla tavalla." Onhan näet minun itsenikin ja kaikkien niiden, jotka antavat kastaa itsensä, puhuteltava Jumalaa tällä tavalla: "Tässä tulen. Minä uskon itse, ja myös toisten usko ympäröi minut. En silti voi rakentaa us-koni varaan enkä siihen, että monet rukoilevat puolestani.

��

Vain sen varaan rakennan, että sinä olet näin sanonut ja käskenyt." Ehtoollisel-lekaan minä en mene omaan uskooni, vaan Kristuksen sanaan luottaen. Jätän Jumalan ratkaistavaksi, olenko vahva vai heikko, mutta sen minä tiedän, että hän on käskenyt minun mennä syömään ja juomaan ja että hän siinä lahjoittaa minulle ruumiinsa ja verensä. Tämä käsky ei valehtele eikä petä minua. Näin menettelemme myös lapsia kas-taessamme. Tuomme lapsen kasteelle ajatellen ja toivoen, että hän uskoisi. Me myös rukoilemme, että Jumala antaisi hänelle uskon. Mutta emme me tähän hänen kastettaan perusta, vaan yksinomaan siihen, että Jumala on käskenyt kastaa. Miksi näin? Koska me tiedämme, ettei Jumala va-lehtele. Minä saatan erehtyä ja pettää, samoin saattavat lähimmäiseni ja kaikki ihmiset. Mutta Jumalan sana ei voi erehtyä… …Aivan samalla tavallahan minä voisin päätellä näin: jos en usko, niin Kristus ei ole yhtään mitään, tai näin: jos en usko, niin Kristus ei ole yhtään mitään, tai näin: jos en ole kuuliainen, niin isä, äitiä ja esivalta eivät ole yhtään mitään. Onko oikein päätellä, että jos joku ei tee sitä, mitä hänen kuuluu tehdä, myös tuo asia itsessään on arvoton eikä kelpaa mihinkään? Ystävä kallis, käännä toki järkeilysi ympäri ja päättele päinvastoin näin: juuri sen tähden, että kaste on otettu väärin vastaan, se todella on täysiarvoinen, oikea kaste. Sillä jos se ei olisi itsessään oikea kaste, sitä ei myöskään voitaisi väärinkäyttää eikä sitä vastaan rikkoa. Tunnetaanhan tällainen sanonta: Abusus non tollit, sed confirmat substantiam, "väärinkäyttö ei kumoa asian olemusta, vaan vahvistaa sen". Pysyyhän kultakin kultana, vaikka sitä kantaisi synnin häpäisemä katutyt-tö. Olemme siis päätyneet siihen, että kaste on aina oikea ja sen olemus pysyy täy-sin muuttumattomana, vaikka vain yksi ihminen kastettaisiin eikä hänkään edes uskoisi oikein. Sillä Jumalan asetus ja sana eivät antaudu ihmisten parannelta-viksi eivätkä muutettaviksi… Mitä kastaminen merkitsee? Meidän on lopuksi tiedettävä, mitä kastaminen merkitsee ja miksi Jumala on määrännyt siihen sakramenttiin, jossa meidät aluksi otetaan kristikunnan yhtey-teen, juuri tällaisen ulkonaisen merkin ja menettelyn. Kasteessa tehdään eli menetellään näin: meidät upotetaan veteen niin, että se peittää meidät kokonaan, ja sitten meidät nostetaan sieltä ylös. Nämä kaksi ti-laa, veden alle uppoaminen ja sieltä ylösnouseminen, osoittavat, mitä kasteessa tapahtuu ja mitä se vaikuttaa. Juuri siinä vanha ihminen surmataan ja sen jäl-keen nousee ylös uusi ihminen.

��

Näiden kahden tapahtuman on jatkuttava meissä läpi koko elämämme. Eihän kristillinen elämä oikeastaan mitään muuta olekaan kuin yhtä jokapäiväistä kastetta, joka on kerran alkanut ja jatkuu alati. Sillä kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhaan ihmiseen, täytyy lakkaamatta perata pois, ja tilalle on saatava sitä, mi-kä kuuluu uuteen ihmiseen. Mikä sitten on vanha ihminen? Se on itsekäs minämme, jonka olemme perineet Aadamilta. Se on täynnä vihaa, kiivautta, kateutta, siveettömyyttä, ahneutta, laiskuutta, ylpeyttä ja ennen kaikkea epäuskoa. Sen täyttävät kaikenlaiset pa-heet, eikä siinä ole luonnostaan mitään hyvää. Mutta kun olemme päässeet Kristuksen valtakuntaan, tuon kaiken pitää joka päivä vähentyä, niin että ajan mittaan tulemme yhä lempeämmiksi, kärsivälli-simmiksi ja sovinnollisemmiksi sekä teemme ahneudesta, vihasta, kateudesta ja ylpeydestä yhä selvemmän pesäeron. Näin kristityt käyttävät kastetta oikein, ja juuri tätä vedellä kastaminen merkit-see. Ellei näin tapahdu, vaan vanhan ihmisen ohjaukset päästetään löyhälle, niin että sen vauhti vain kiihtyy, silloin ei kaste ole käytössä, vaan ponnistellaan kastetta vastaan. Sillä ne, jotka elävät erossa Kristuksesta, eivät muuta voi kuin tulla päivä päivältä pahemmiksi. Sananlaskukin lausuu tämän totuuden: "Aina entistä pahempi, iän myötä il-keämpi." Jos joku oli vuosi sitten ylpeä ja ahne, tänä vuonna hän on paljon yl-peämpi ja ahneempi. Näin kelvottomuus kasvaa ja edistyy ihmisessä nuoruu-desta asti. Pikkulapsessa ei ole vielä mitään erityisiä paheita, mutta kun hän varttuu, hä-nessä ilmenee kurittomuutta ja siveettömyyttä. Kun hän tulee täysi-ikäiseksi mieheksi, esiin alkaa nousta yhä enemmän todellisia paheita. Jos siis kaste voimineen ei ole torjumassa ja tukahduttamassa vanhaa ihmistä, tämä seuraa luontoaan ja jatkaa hurjastelevaa elämää. Mutta siellä, missä ihmiset ovat tulleet kristityiksi, vanha ihminen heikkenee päivä päivältä, kunnes vihdoin häviää kokonaan. Tätä on oikea nöyrtyminen kasteeseen ja nouseminen siitä joka päivä jälleen ylös. Ulkonaista merkkiä ei siis ole asetettu vain vaikuttamaan voimakkaasti, vaan myös jotakin julista-maan. Milloin uskoa harjoitetaan niin, että se tuottaa hedelmää, kaste ei ole tyhjä ver-tauskuva, vaan siihen liittyy myös vaikutus. Mutta jos uskoa ei ole, se jää pel-kästään hedelmättömäksi merkiksi.

��

Edellisestä huomaat, että kasteen vaikutus ja merkitys sisältävät myös kolman-nen sakramentin, josta on käytetty nimitystä katumus, mutta joka oikeastaan ei ole muuta kuin kaste. Mitä muuta näet katumus on kuin ankaraa hyökkäämistä vanhan ihmisen kimp-puun ja astumista uuteen elämään? Eläessäsi katumuksessa sinä siis harjoitat kastetta, joka ei ainoastaan julista uutta elämää, vaan myös vaikuttaa sen. Kaste aloittaa sen ja edistää sitä. Kasteessa näet annetaan armo, henki ja voima, jotka nujertavat vanhaa ihmistä, niin että uusi pääsee nousemaan esiin ja vahvistumaan. Siksi kaste pysyy aina voimassa. Vaikka joku meistä luopuisikin siitä ja lankeaisi syntiin, meillä on kuitenkin aina avoin tie siihen takaisin, jotta vanha ihmisemme saataisiin jäl-leen nujerretuksi. Mutta vedellä meitä ei enää tarvitse valella. Sillä vaikka joku antaisi upottaa itsensä veteen sata kertaa, kaste on silti vain yksi. Kasteen vaikutus ja merkitys säilyvät jatkuvasti. Katumus ei siis ole mitään muuta kuin paluuta takaisin kasteeseen, jotta siinä ja alkanut uusi elämä, josta on luovuttu, parantuisi entiselleen ja menestyisi. Olen puhunut tästä sen vuoksi, ettei kukaan vain päätyisi siihen käsitykseen, että kaste on ollutta ja mennyttä, siitä ei muka ole meille uudelleen syntiin lan-gettuamme enää mitään hyötyä. Tästä käsityksestä seuraa, ettei kasteessa nähdä muuta kuin ohimennyt tapah-tuma. Tämä on kauan ollut käsityksemme ja olemme siihen tottuneet. Juurensa se varmasti juontaa siitä pyhän Hieronymuksen kirjoituksesta, jossa sanotaan: "Katumus on toinen lankku, jonka varassa uiden meidän on pelastauduttava rannalle, kun laiva on haaksirikkoutunut", nimittäin se laiva, johon me kristi-kuntaan liittyessämme astumme purjehtiaksemme sillä toiselle rannalle. Tällainen käsitys on kuitenkin riistänyt kasteelta käytön, niin ettei se voi meitä auttaa. Siksi on väärin ilmaista asia tuolla tavalla: eihän laiva voi hajota, koska se on Jumalan säädös eikä meidän tekomme. Niin voi kyllä käydä, että me liu-kastumme ja putoamme laivasta. Mutta jos joku putoaa, varautukoon uimaan laivan luo ja tarrautumaan siihen kiinni, kunnes pääsee sinne takaisin. Siinä hän voi sitten jatkaa aiemmin aloitettua matkaa. Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen.

��

Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi vart-tuisi hänessä. Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi. Jos joku lankeaa siitä pois, hänen on palattava siihen takaisin. Kristus, armoistuin, ei järky siitä, että teemme syn-tiä, eikä hän estä meitä palaamasta takaisin luokseen. Samoin pysyvät myös kaikki hänen aarteensa ja lahjansa. Niin myös se syntien anteeksiantamus, jonka olemme kerran kasteessa saaneet, pysyy yhäti voimassa joka päivä koko tämän elämämme, jonka aikana vanha ihminen riippuu meissä kiinni Raamatun todistuksia kasteesta

Mat. 28:19-20. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.

Mark. 16:16. ”Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saar-natkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Joh. 3:5. Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei syn-ny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Apt. 2:37–41. Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ” Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”

Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kauka-na ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu… …Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

Apt. 8:12. Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Ju-malan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

��

Apt.8:16. Sillä hän (Pyhä Henki) ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.

Apt. 8:35-39. Filippus rupesi puhumaan ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Jatkaessaan matkaa he tulivat veden ääreen. Hoviherra sanoi: ”Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua.” Filippus sa-noi: ”Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon.” Hän vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Hoviherra käski pysäyttää vau-nut. He astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kas-toi hänet. Heidän noustuaan vedestä Herran Henki tempasi Filippuksen pois, eikä hoviherra enää nähnyt häntä. Hoviherra jatkoi sitten matkaansa iloiten.

Apt.9:17-18. Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: ”Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmes-tyi tiellä, jota tulit – että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hen-gellä”. Ja heti putosivat hänen silmistään ikään kuin suomukset, ja hän sai nä-könsä ja nousi ja otti kasteen.

Apt.10:44-48. Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistä-vän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipy-mään siellä muutamia päiviä.

Apt. 16:14-15. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, Jumalaa pelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: ” Jos pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä”. Ja hän vaati meitä.

Apt.16:33-34.Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen per-heensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.

Apt.18:8. Mutta synagogan esimies Krispus ja koko perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat ja heidät kastettiin.

Apt. 19:4-5. Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehot-taen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on Jeesuk-seen.” Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

��

Apt. 22:14-16. Niin hän sanoi: ”Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tun-temaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen; sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen to-distaja, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja mitä nyt viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.”

Room.6:3-4. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kris-tukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kris-tus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudes-sa elämässä vaeltaman.

1Kor.1.13-17. Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen? Minä kiitän Jumalaa, ett-en ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen, niin ettei ku-kaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Ste-fanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muita kastanut.

Gal. 3:27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.

Ef.4:5. Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.

Kol.2:12. Ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hä-net kuolleista.

Tiit. 3:3-6. Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, ek-syksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateu-dessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.

Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan lau-peutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kaut-ta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuk-sen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuna hänen armonsa kautta tu-lisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

1.Piet.3:18-21. Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, van-hurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa muutamat, se on kah-deksan sielua pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän

��

omantunnon pyytämistä (hyvän omantunnon liitto) Jumalalta – Jeesuksen Kris-tuksen ylösnousemuksen kautta.

1.Kor.6:11 .…te olette vastaan ottaneet peson, te olette pyhitetyt… Ef. 5:26. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja an-toi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta.

��

Herran Pyhä ehtoollinen – Eukaristia

Ehtoollinen eri kirkkokunnissa

Evankelis-luterilainen kirkko Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ehtoollinen toimitetaan pääjumalan-palveluksessa tai erillisessä ehtoollisjumalanpalveluksessa. Sairaalle ehtoolli-nen voidaan jakaa kotona tai sairaalassa. Luterilainen kirkko ei muutoin hyväk-sy yksityisehtoollista. Ehtoollisen sisältävän täydellisen jumalanpalveluksen perinteinen nimitys luterilaisessa kirkossa on messu. Ehtoollisen toimittaa peri-aatteessa aina pappi. Ehtoollisella voi avustaa kirkkoherran kutsuma maallikko. Sairaanehtoollisen voi toimittaa myös lehtori. Jos joku on kuoleman vaarassa tai muuten erityisessä hätätilassa, saa jokainen kristitty antaa hänelle ehtoolli-sen, jos pappia ei ole saatavissa. Ehtoollisella voi käydä jokainen rippikoulun käynyt ja konfirmoitu kirkon jäsen. Kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun kirkon jäsenen kanssa. Lasten ehtoollinen tuli Suomen luterilai-sessa kirkossa mahdolliseksi vuonna 1979 Ehtoolliselle osallistumisen oikeu-desta säädetään kirkkojärjestyksessä (KJ 2: 11). Ehtoollisesta vastaavan tehtä-vänä ei kuitenkaan ole tarkistaa, onko ehtoolliselle halukas myös oikeutettu sille. Ehtoollispöydän avoimuus merkitsee sitä, että ehtoollisvieras itse päättää osallistumisestaan. Pykälän 3. momentin mukaan ehtoollinen voidaan antaa myös muulle henkilölle, joka on sairaana tai hätätilassa ja käsittää ehtoollisen merkityksen. "Muu henkilö" tarkoittaa konfirmoimatonta evankelis-luterilaisen kirkon jäsentä tai myös muuta kuin evankelis-luterilaisen kirkon jäsentä. Sen arvioiminen, miten hyvin ehtoollisen pyytäjä ymmärtää ehtoollisen merkityk-sen, on vaikea tehtävä. Voidaan kuitenkin ajatella, että jo pyyntö saada sakra-mentti kertoo ehtoollisen merkityksen tajuamisesta. Kyse on erityistilanteesta.

��

Kalkki eli ehtoollismalja Luterilainen teologia ei juuri muodosta tulkintoja Jeesuksen sanoista "tämä on minun ruumiini" ja "tämä on minun vereni" (Matt. 26:26). Luterilainen kirkko ei kuitenkaan opeta katolisen kirkon tavoin leivän ja viinin muuttuvan ehtoolli-sessa oman olemuksellisen luontonsa puolesta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (transsubstantiaatio). Leipä säilyy leipänä ja viini viininä, mutta niiden mukana ja ohella ehtoollisen nauttija saa todella Kristuksen ruumiin ja veren. Toisin kuin monissa muissa protestanttisissa suuntauksissa, luterilaisen teologian mu-kaan leipä ja viini eivät symboloi Kristuksen ruumista ja verta eivätkä muutu niiksi vaan yksinkertaisesti ovat ne. Toisin sanoen Kristus on läsnä leivässä ja viinissä (reaalipreesens-oppi). Paavali kirjoittaa: "Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murram-me, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? (1 Kor. 10:16)" Luterilaiset katsovat, että Paavalin kuvaama osallisuus Kristuksesta on samaa kuin osalli-suus syntien anteeksiantamuksesta. Niinpä he hakevat ehtoolliselta syntien an-teeksiantamusta uskon vahvistukseksi. Luterilaisten mukaan leivässä ja viinissä itsessään ei ole mitään maagista voimaa, vaan niihin liittyy vaikuttava Jumalan sana. Kirkkoisä Augustinuksen sanat kuvaavat luterilaista sakramenttioppia: "Sakramentti syntyy, kun Jumalan sana liittyy aineeseen." Tällä tavalla määri-teltynä Raamatusta löytyy monia sakramentteja, esim. vaskikäärme (4 Moos. 21:8–9) oli väliaikainen sellainen, ja Jordan-joen vesi toimi henkilökohtaisena sakramenttina sotapäällikkö Naemanille (2 Kun. 5:10,14). Sekä vaskikäärmee-seen että Jordanin veteen liittyi Jumalan sana, joka lupasi israelilaisille paran-tumisen käärmeen puremasta Siinailla ja Naemanille parantumisen pitalista. Vaskikäärmeessä ja Jordanin vedessä itsessään ei ollut maagista voimaa, vaan niihin liittyi Jumalan sana. Samalla tavalla ehtoollisen leipään ja viiniin liittyy Jumalan sana, joka vaikuttaa sen, mitä se sanoo. Luterilaiset eivät opeta, että Kristus uhrataan uudestaan joka ehtoollisella syntien anteeksiantamiseksi, ku-ten katolinen kirkko opettaa puhuen messu-uhrista. Luterilainen kirkko opettaa, että osallisuus syntien anteeksiantamuksesta eli Kristuksesta ehtoollisella on osallisuutta Kristuksen Golgatalla suorittamasta sovituksesta. Muita uhreja ei tarvita kuin ainoastaan tämä historiassa kerran tapahtunut Jeesuksen uhraami-

��

nen Golgatalla. Luterilaisessa kirkossa ollaan erimielisiä siitä, säilyykö ehtool-lisen konsekraatio myös messun jälkeen, vai ovatko ehtoollisaineet messun jälkeen jälleen vain tavallista leipää ja viiniä. Luterilaisessa in usu -opissa on tähdennetty, että ehtoollinen on ehtoollinen vain käytössään. Se on siis tarkoi-tettu syötäväksi ja juotavaksi, ei esim. palvottavaksi messun ulkopuolella.

Ortodoksinen kirkko Ortodoksisessa kirkossa eukaristiaa kutsuttiin alkuaan leivän murtamiseksi tai Herran ateriaksi. Se on Kristuksen Ruumiin ja Veren mysteerio, johon ortodok-sisen kirkon jäsenillä on mahdollisuus osallistua liturgiassa. Liturgian keskeisessä osassa ehtoollislahjoina esiin kannetut leipä ja viini muut-tuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, jotka jae-taan Ehtoollisen sakramenttiin valmistautuneille ortodoksisille uskovaisille. Pyhitetyt lahjat nautitaan ortodoksisessa kirkossa Kristuksen kuoleman ja ylös-nousemisen osallisuudeksi, syntien anteeksi antamiseksi ja iankaikkiseksi elä-mäksi.

Katolinen kirkko Katoliselle kirkolle eukaristia on hyvin keskeinen uskonkappale ja kirkon elä-män lähde. Katolisella on velvollisuus osallistua eukaristian viettoon sunnuntai-sin sekä tiettyinä ns. velvoittavina juhlapyhinä. Katolinen kirkko erottaa toisistaan eukaristian eli ehtoollisseremonian, jossa leivästä ja viinistä tulee pappien välityksellä todellisesti Kristuksen ruumis ja veri, ja näin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi muuttuneen pyhän kommuunion. Kirkon ohjeiden mukaan katolisen tulisi nauttia pyhä kommuunio ainakin ker-ran vuodessa, pääsiäisenä. Tätä ennen tulee ripittäytyä ollakseen armon tilassa ja pidättäytyä ruoasta ja muista juomista kuin vedestä vähintään tunnin ajan. Eukaristian todellisen luonteen vuoksi ehtoollisleipää ja viiniä kunnioitetaan ja palvotaan myös itse eukaristian ulkopuolella. Erikoistapauksissa pyhä kom-muunio voidaan saada myös eukaristian vieton ulkopuolella.

Reformoitu ehtoolliskäsitys Uskonpuhdistuksen luterilaisuudesta poikkeava, ns. reformoitu ehtoolliskäsitys ei hyväksy käsitystä, että ehtoollisessa Kristuksen ruumis ja veri, tai Jumala muutoinkaan, olisi jollakin erityisellä tavalla läsnä. Reformoidun käsityksen taustalla on Ulrich Zwinglin ja Jean Calvinin opetus. Reformoidun käsityksen taustalla on Jumalan olemusta koskeva prinsiippi, että äärellinen ei voi sisältää itseensä ääretöntä (finitum non capax infinitum). Käsi-tyksen mukaan ääretön Jumala ei voi sitoutua äärelliseen elementtiin, esim. leipään tai viiniin. Jumala tosin ylläpitää koko luotua todellisuutta ja on Pyhän Henkensä välityksellä läsnä kaikkialla maailmassa. Reformoidussa ehtoolliskäsityksessä ehtoollista voidaan kutsua sakramentiksi, mutta se ei sisällä käsitystä Kristuksen reaalipreesensistä eli erityisestä läsnä-

��

olosta ehtoollisaineissa. Tästä johtuen ehtoollinen ymmärretään Kristuksen käskyn kuuliaisena toteuttamisena sekä muistoateriana. Tätä käsitystä kutsutaan usein myös symboliseksi eli vertauskuvalliseksi ehtoolliskäsitykseksi. Martti Luther huomautti reformoidusta ehtoollisopista, että reformoidut voisivat leivän ja viinin syömisen sijasta kajauttaa laulun Kristuksen taivaaseen astumisesta. Hän ei suostunut yhteistyöhön reformoitujen kanssa, jotka olivat hänen mieles-tään sakramentin vihollisia. Reformoitua ehtoolliskäsitystä edustavat Suomessa yleensä ns. vapaiden suun-tien seurakunnat, kuten Vapaakirkko ja Helluntaiherätys.

Wikipedia:Ehtoollinen

Herran ehtoollisen asettaminen

Herran pyhä ehtoollinen asetettiin näin:

Meidän Herramme Jeesus Kristus siinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, siunasi ja mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Se tehkää minun muistokse-ni.."

Samoin hän otti myös maljan, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."

Kaikkien uskovien kristittyjen ehtoollisyhteys

Ehtoollinen on kasteen jälkeen toinen yhteyden ja ykseyden sakramentti jonka tulisi yhdistää kaikki kristinveljet ja sisaret yhteiseen sisarus rakkauteen ja alt-tarinyhteyteen. Alkuseurakunnassa oli kaikkien uskovien kristittyjen alttarinyh-teys, ehtoollinen alkukirkon aikana oli suljettu tapahtuma, samoin kuin kaste-kin. Koko Kirkon ehtoollisyhteys alkoi hajota tosin jo alkukirkon aikoina har-haoppien levitessä, myöhemminen kirkko otti käyttöönsä ns. open kommunio, avoin ehtoollisyhteys, opin, jossa kaikki saavat tulla ehtoolliselle, erityisesti luterilainen ehtoollispöytä on avoin. Kirkkojen välistä virallista ehtoollisyhteyt-tä ei ole syntynyt opillisista syistä. Raamatun mukaista on, että kristikunta pää-sisi lähemmä kasteen ja ehtoollisen ykseyden tunnustamista uskossa Kristuk-seen. Tämä merkitsisi uskon yhteyden tunnustamista, alttarin sakramentissa, kaikkien kastettujen ja Kristukseen uskovien näkyvää yhteyttä. On vain yksi seurakunta – ruumis. Kristus ei ole perustanut kuin yhden seurakunnan, yhden pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon. alttarinyhteyttä ei ole syntynyt, koska nämä kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen on tulkittu eritavoin eri kirkko-kunnissa. Lisäksi, kirkoissamme on huomattavia eroja kristillisen opin tulkin-nan suhteen. On pidettävä kuitenkin kiinni siitä Jumalan sanan totuudesta, ettei

��

ole olemassa kuin yksi kirkko, yksi seurakunta, mutta se on hajaantunut eri kirkkokunniksi monista eri syistä. Raamatusta löydämme hengellisen yhteyden seitsemän perustetta: 1. Seurakunta ruumis on yksi. 2. Henki on yksi. 3. Olem-me kutsutut yhteen ja samaan toivoon. 4. Yksi Herra. 5. Yksi usko. 6. Yksi kas-te. 7. Yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien, kaikkien kautta ja kai-kissa. Ef.4:3-6.

Apostoli Paavali kirjoittaa:

Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ve-reen? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumii-seen? 1. Kor. 10:16.

Ja Matteus kirjoittaa:

Ja heidän syödessään, Jeesus otti leivän ja, siunasi, mursi ja antoi opetus-lapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää: Tämä on minun ruumiini”.

Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksian-tamukseksi.

1 Kor.11:23- 32. Sillä minä ole saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivät, kiitti, mursi, ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne anne-taan; tehkää se minun muistokseni.” Samoin hän otti maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” Sen tähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koe-telkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä mal-jasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuo-mioksensa.

Sen tähden onkin teidän joukossanne heikkoja ja sairaita ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi. Mutta kun meitä tuomitaan, niin se on Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kado-tukseen tuomittaisi.

1.kor.10:16. Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka me murramme. eikö se ole osallisuus Kris-tuksen ruumiiseen.

��

Ehtoollisvirsi: Kiittäen nyt ylistämme 1. Kiittäen nyt ylistämme Rakkautta Jeesuksen, Joka tuli taivahasta, Päälleen otti miehuuden, Joka syntiinlangenneille Tuotti armon, autuuden. 2. Voimatöitä täällä tehden Saarnasi hän autuutta, Piinattiin ja surmattihin Syntisien puolesta Verellänsä päästääksensä Meidät kadotuksesta. 3. Yöllä ennen kuolemaansa ehtoollisen asetti, pyhän ruumiin, pyhän veren Leipään, viiniin yhdisti, Niitä syömään ynnä juomaan Muistoksensa kehoitti. 4. Sakramentin salaisuuden Tajuamme uskossa: leivässä, sen kanssa, alla, Herra antaa ruumiinsa. Verensä myös viinin kanssa Saamme siinä nauttia. 5. Kristus syödään, Kristus juodaan, Kun on itse läsnä hän, Sanan kautta, salaisesti Yhtyy viiniin, leipähän. Itsensä hän syntisille Tarjoo leiväs elämän. 6. Niin kuin siinä leivän, viinin Kaikki saavat osakseen, Jeesuksen myös ruu-miin, veren Kaikki saavat itselleen. Hurskas saa ne elämäkseen, Väärä kadotuksekseen. 7. Ken ei usko Herran sanaan, Hän on vieras kelvoton, Surutonna varmuu-dessaan Paatuva Hän yhä on. Näin hän syöpi, näin hän juopi Itsellensä tuo-mion. 8. Syntinen ken vapaaks pyrkii Syntiensä kuormasta, Surkeuttaan surren pyytää Parannuksen armoa Luottain Herran kuolemahan, Hän saa anteeks armosta. 9. Vaivaiset ja köyhät sielut, Herran pöytään astukaa. Kärsimystään, kuole-maansa kiittäin tässä muistakaa. Elämän ja anteeks’-annon Siinä sielumme nyt saa.

10. Verells ja Hengelläsi, Kristus, Meidät pyhitä. Meidät armosanallasi Uu-teen toivoon herätä. Virvoittaen, uudistaen Itsehesi yhdistä.

11. Jeesukselle Kristukselle Olkoon kiitos, kunnia, Kun hän ruokki, kun hän juotti Meitä taivaan herkuilla, Virvoitusta, vahvistusta Sielullemme suomas-ta.

��

Ehtoollisen sanoma

Ehtoollisen esikuva on Vanhassa Testamentissa. Kun Israelin kansa lähti Egyp-tistä, he söivät pääsiäislampaan. "Ja karitsanne olkoon virheetön" (2 Moos.12:5). Tässä on esikuva uuden liiton uhrikaritsasta, Jeesuksesta.

Edelleen se tuli syödä "kiiruusti" (2 Moos.12:11); lähtöä varten kaiken tuli olla valmiina. Uskovan on vain matkalainen; aina valmiina; toisaalta liik-keellelähtöön Jumalan elovainiolle, ja toisaalta valmiina ottamaan vastaan Jee-sus, kun hän tulee toisen kerran.

Samoin kuin Israel pyrki Kanaanin maahan, uskovankin tulisi olla suun-tautuneena taivaalliseen Kanaanin maahan.

Pääsiäislammas tuli syödä "katkerien yrttien kera" (2 Moos.12:8). Näin usko-vakin joutuu nauttimaan ehtoollista; monenlaiset vaivat ja matkan kiusat häntä rasittavat.

Ensimmäiseen pääsiäiseen liittyi verensively oven päälliseen ja molempiin pih-tipieliin: "Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata." (2 Moos.12:13).

Edelleen pääsiäisen viettoon liittyi kaiken hapatuksen hävittäminen (2 Moos.12:15). Tässä on esikuva siitä, että uuden liiton kansan tulee hävittää elämästään "synnin hapatus": "Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niin kuin te olettekin happamattomat; sillä onhan mei-dän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei van-hassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa" (1 Kor.5:6-8).

Ehtoollinen (samoin kuin kastekin) on viime kädessä salaisuus, jonka syvyys on meille tutkimaton. Uskossa pääsemme kuitenkin sen kaikista siunauksista osalliseksi.

Ehtoollinen on kreikaksi eukaristia, kiitosateria. Ehtoollista nauttiessamme meidän mielemme tulisi täyttyä kiitollisuudella Vapahtajaamme kohtaan.

Ehtoollinen on esikuva suuresta ehtoollisesta taivaassa: "Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle (Ilm.19:9).

��

Ehtoollisen sisällöstä

Ehtoollinen on Jumalan perheväen ateria. Ehtoollinen on nautittava katu-muksessa ja uskossa. Siinä me yhdistymme sekä Kristukseen että toisiin usko-viin. Se on heikkojen uskovien matka-ateria, jossa saadaan uskon vahvistusta. Se on uskon vahvistamisen ja Jumalan sovitusarmon salaisuus. Ehtoollinen eli eukaristia on rakkauden ja yhteyden sakramentti.

Idän sekä lännen kirkko, koko vanha yleinen kristillinen kirkko on yksimielinen siitä, että Kristuksen ruumis ja veri on todellisesti ja sakramentillisesti yhdisty-nyt siunattuun leipään ja viiniin, eli asetussanojen mukaisesti siunattu leipä on todellinen Kristuksen ruumis ja siunattu viini todellinen Kristuksen veri, sen jälkeen, kun asetussanat on lausuttu. Ehtoollisvieraalle sanotaan Raamatun sa-nat: ”Tämä on Kristuksen ruumis, Tämä on Kristuksen veri.” Kun Sana yhtyy aineeseen, tässä tapauksessa leipään ja viiniin, niin syntyy sakramentti. Leipään ja viiniin on nyt tullut jotain jalompaa, itse Herramme Kristuksen ruumis ja veri.

Ei kuitenkaan niin, että leivän ja viinin olemus ja koostumus, substanssi olisi muuttunut, vaan niihin on tullut hengellinen olemus, substanssi, hengellinen todellisuus, joka on sakramentillisesti ja todellisesti Kristuksen ruumis ja veri asetussanojen jälkeen. Ehtoollinen on myös todellinen osallisuus siihen Kris-tuksen uhriin, joka annettiin Golgatalla meidän puolestamme. Ehtoollinen on evankeliumia, jossa myös saamme syntiemme anteeksiantamuksen. ”Pyhä eh-toollinen, eukaristia ei ole vertauskuva, vaan itse totuus, se on mysteerio,… …pyhä eukaristia on ”Jumalan liha”, yksi ja sama Kristuksen ruumiin ja veren kanssa, Kristuksen, joka tuli pelastamaan inhimillisen, lihallisen todel-lisuuden tulemalla lihaksi ja pysymällä lihana kirkastumisensa jälkeenkin.” (Meyendorff ”Bysantin teologia”)

Ehtoollista on sanottu vanhassa kirkossa myös eukaristiaksi, koska se, kuten kastekin, on osallisuutta Kristuksen kuolemaan, vereen ja sovitukseen, sekä ylösnousseeseen Kristukseen, vanhan kirkon opin mukaan Kristuksen kirkastet-tu ruumis on läsnä ehtoollisessa. Ehtoollinen on myös osallisuus kerran tapah-tuneeseen Kristuksen Golgatalla antamaan uhriin. ”Pyhässä eukaristiassa ih-minen pääsee osalliseksi Kristuksen kirkastetusta ihmisyydestä, joka ei ole ”Jumalan essenssi” vaan ihmisyys, joka on vielä yhtä olentoa ihmisen kanssa ja joka on hänen ulottuvillaan ruokana ja juomana (pyhässä ehtoollisessa). J.M. Bysantin teologia

��

Nikolaos Kabasilas

”Hän (Kristus) ei ainostaan pukenut itseään ruumiiseen. Hän otti myös sie-lun ja mielen ja tahdon ja kaiken inhimillisen, niin että Hän voisi yhdistyä koko meidän olemukseemme, voisi tunkeutua koko olemuksemme läpi ja voi-si sulattaa meidät itseensä yhdistettyään joka suhteessa omansa siihen, mikä on meidän… … Sillä koska meidän ei ollut mahdollista ylentyä ja päästä osalliseksi siitä mikä on Hänen, Hän tulee alas meidän luoksemme ja tulee osalliseksi siitä, mikä on meidän. Ja niin tarkoin Hän mukautuu omaksu-maansa, että antaessaan meille sen, minkä Hän on meiltä saanut, Hän antaa meille itsensä. Päästäksemme osallisiksi Hänen ihmisyytensä ruumista ja verestä saamme ottaa vastaan itse Jumalan sieluihimme – Jumalan ruumiin ja veren ja Jumalan sielun, mielen ja tahdon – samoin kuin koko Hänen ih-misyytensä.” J.M. Bysantin teologia

Basileos Suuren Anaforasta

Oi’ kaikkein pyhin Herra, mekin syntiset ja kelvottomat palvelijasi rukoi-lemme Sinua ja anomme: Pyhin pyhä, Sinun armosi hyvästä tahdosta tul-koon Pyhä Henkesi meidän päällemme ja näiden esillä olevien lahjain pääl-le, siunaamaan ne. pyhittämään ja tekemään tämän leivän meidän Herram-me, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen totiseksi kalliiksi Ruumiiksi ja tämän kalkin meidän Herramme, Jumalamme ja Vapahtajam-me totiseksi kalliiksi Vereksi, joka vuodatettiin maailman elämän ja pelastuk-sen edestä. Ja meitä kaikkia, jotka olemme yhdestä leivästä ja yhdestä kalkis-ta osalliset, yhdistä toistemme kanssa yhden Pyhän Hengen osallisuuteen (koinoniaan). Kunnia olkoon Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.

Herran pyhä ehtoollinen on salaisuus, jonka syvyys on meille tutkimaton. Mutta uskossa tulemme osalliseksi sen runsaasta siunauksesta. Vietämme ehtoollises-sa Kristuksen uhrin; hänen kärsimyksensä ja kuolemansa muistoa. Saamme vakuutuksen syntiemme anteeksiantamuksesta. Saamme siinä läheisen yhteyden Kristukseen ja toisiimme. Ilo ja kiitollisuus täyttää sydämemme, niin että uudel-leen annamme itsemme Herrallemme. Me tunnustamme Kristusta, ja meissä elpyy toivo, että kerran saamme Kristuksen uskollisten kanssa nauttia suurta ehtoollista taivaissa.

Kristinoppi

Ehtoollisen hyödystä

Ne joita synti ja pahat himot kiusaavat, jotka kuitenkin tahtoisivat voittaa syn-nin ja pahan, mutta joilla ei siihen itsellään ole voimaa, tahtoa, eikä lujuutta, ja

��

joita kiusaa epäusko, niille ehtoollinen erityisesti kuuluu. Ehtoollinen on syn-nistä vieroittamisen ateria, se on katuvaiselle syntiselle tarjottu armon ja evan-keliumin ateria ja Kristuksen kohtaamisen paikka. Ehtoollisessa Kohtaamme Kristuksen ja saamme siinä kokea lainalaisen ja orjuutetun omantunnon ja sy-dämen vapautumisen evankeliumin armon vapauteen. Kristuksen ristiltä voim-me kokea hänen sanomansa: ”Se on täytetty.” Siten ehtoollinen on myös kii-tosateria, ilon ja riemunateria. Se on yksinkertaiselle syntiselle ihmiselle katu-muksessa ja uskossa vapaana lahjana tarjottu salattu osallisuus Kristuksen suo-rittaman sovituksen salaisuudesta.

Ehtoollinen pääasiallisesti nautitaan siihen määrätyllä tavalla ja järjestyk-senmukaisesti, mutta rajatusti, erityisessä tilanteessa, kuten silloin, kun kristityt ovat vainon alla, ehtoollisen voivat kristityt nauttia aina, kun he kokoontuvat yhteen. Tämä koskee myös kastamista. Ehtoollinen nautitaan pääsääntöisesti seurakunnan ehtoollistilaisuudessa, seurakunnan yhteisessä ehtoollisjuhlassa. Ehtoolliselle tultaessa siihen valmistutaan katumuksella ja sovinnonteolla jos uskonveljillä tai sisarilla on kaunaa ja eripuraisuutta. Ehtoolliseen liittyy van-hastaan koinonia kristittyjen veljellinen ja sisarellinen yhteys sekä samaa uskoa sekä yhteistä ja samaa kristillistä oppia tunnustava yhteys, Raamatun mukaan kaikkien kastettujen ja uskovien yhteys, koska Kristuksen ruumis on yksi. Raamattu velvoittaa jakamaan ehtoollisen molemmissa muodoissa, se leivän, että viinin kaikille ehtoollisvieraille.

Raamattu mukaisesti ehtoollinen toimitetaan seurakunnan järjestyksen puitteis-sa. Jos seurakunnassa on hyväksi nähty tietty järjestys, sitä tulee noudattaa.

Ilm.22:17. Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tu-le!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja juokoon elämän elämänvettä lahjaksi.

Ehtoollinen – yhteyden salaisuus

”Ehtoollisen tarkoituksena on kaikkien pyhien yhteys. Osallisuus leivästä ja viinistä on merkkinä yhteydestä Kristukseen ja kaikkiin pyhiin, samalla tavoin kuin ihminen kansalaisuudestaan saa todistuksen, merkin tai tunnustuksen osoittamaan, että hän on jäsenenä tietyssä yhteisössä.

Osallistuessasi tähän ehtoolliseen sinun on omaksuttava kaikki, mikä kuluu tälle yhteisölle. Luovuta sydämesi rakkaudelle ja muista, että tämä on rakkau-den sakramentti. Kaikissa muodoissaan se kehottaa yhteyteen ja luo yhteyttä. Niin kuin vehnänjyvät vaivataan yhteen ja monista jyvistä tulee yksi leipä, ja niin kuin rypäleet ja marjat puristimessa luopuvat kukin omasta muodostaan ja saavat yhteisen koostumuksen, niin tulisi kristittyjenkin olla yksi ainoa hengel-linen kokonaisuus. Minulla on sama usko, oppi ja samat pelastuksen välineet kuin sinulla. Heikkouteni, ymmärtämättömyyteni, pahuuteni ja köyhyyteni ovat

��

nekin samoja kuin sinulla. Jos sinä olet alaston, silloin olen minäkin, enkä saa rauhaa, ennen kuin olen vaatettanut sinut. Jos sinulla on nälkä ja jano, niin menemme yhdessä keittiöön, ja minun ruokani on sinun ja sinun nälkäsi ja janosi ovat minun. Ja jos sinä olet syntinen, niin olen minäkin. Tai jos minä olen reipas ja vahva, silloin otan sinun apeutesi ja heikkoutesi enkä lepää, ennen kuin olet tullut samanlaiseksi kuin minä. Siten minun iloni on sinun ilosi, ja päinvastoin sinun murheesi on minun murheeni.” Luther. Pääsiäiskirja.

Ehtoollisrukous alkukirkon ajalta

Kiitosrukous maljasta:

Me kiitämme sinua, Isämme, palvelijasi Daavidin pyhästä viinipuusta, josta olemme päässeet osallisiksi palvelijasi Jeesuksen kautta. Sinun on kunnia halki kaikkien aikojen!

Murretusta leivästä:

Me kiitämme sinua, Isämme, siitä elämästä ja tiedosta jonka olet antanut meille Poikasi Jeesuksen kautta. Sinun on kunnia halki kaikkien aikojen!

Niin kuin siemenjyvät on siroteltu vuorille, koottu yhteen ja leivotti täksi yh-deksi leiväksi, joka nyt murretaan, niin kokoa kirkkosi maan kaikilta ääriltä valtakuntaasi, Sinun on kunnia ja valta Jeesuksen Kristuksen kautta halki kaik-kien aikojen! Tulkoon armo ja kadotkoon maailma!

Hoosianna Daavidin Jumalalle! Jos joku on pyhä, hän tulkoon, se joka ei ole, tehköön parannuksen! Maranata! Aamen.

Ehtoollisen jälkeen:

Me kiitämme sinua, Isämme, pyhästä nimestäsi, jonka suojaksi olet antanut meidän sydämeemme, ja kiitämme tiedosta, uskosta ja ikuisesta elämästä, jonka olet antanut meille palvelijasi Jeesuksen kautta. Sinun on kunnia halki kaikkien aikojen!

Sinä, kaikkivaltias Herra olet luonut maailmankaikkeuden oman nimesi kirkas-tamiseksi; olet antanut ihmisille ruoan ja juoman heidän sydäntensä iloksi, jotta he kiittäisivät sinua; ja meille olet lahjoittanut hengellisen ruoan ja juoman ja ikuisen elämän palvelijasi kautta. Ennen kaikkea me ylistämme sinua siitä, että valta on sinun. Sinun on kunnia halki kaikkien aikojen!

��

Muista, Herra, kirkkoasi ja vapauta se kaikesta pahasta. Tee se täydelliseksi rakkaudessasi. Kokoa neljästä ilmansuunnasta se kirkko jonka olet pyhittänyt, valtakuntaasi, jonka olet sille valmistanut. Sillä sinun on valta ja kunnia halki kaikkien aikojen! Kahdentoista apostolin oppi eli Didakhee alkukirkon ajoilta Ehtoolliselle valmistautumisesta Kysymykset ja vastaukset Martti Luther

1. Uskotko olevasi syntinen? Vastaus: Uskon: niin asia on: minä olen syn-tinen.

2. Mistä tiedät sen? Vastaus: Kymmenestä käskystä, niitä minä en ole pi-tänyt.

3. Oletko myös pahoillasi syntiesi tähden? Vastaus: Olen; minä olen pa-hoillani siitä, että olen tehnyt syntiä Jumalaa vastaan.

4. Mitä olet synneilläsi ansainnut Jumalalta? Vastaus: Hänen vihansa ja suuttumuksensa, ajallisen kuoleman ja iankaikkisen kadotuksen. Room.6:21,23.

5. Toivotko myös pelastuvasi (tästä kohtalosta)? Vastaus: Toivon; juuri si-tä minä toivon.

6. Keneen sitten luotat? Vastaus: Rakkaaseen Herraani, Jeesukseen Kristukseen.

7. Mikä on Kristus olemukseltaan? Vastaus: Hän on Jumalan Poika, tosi Jumala ja ihminen.

8. Montako Jumalaa on olemassa? Vastaus: Yksi ainoa; mutta on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

9. Mitä Kristus on sitten tehnyt sinun puolestasi luottaaksesi Häneen? Vas-taus: Hän on kuollut minun puolestani ja vuodattanut verensä minun hyväkseni ristillä syntien anteeksiantamiseksi.

10. Kuoliko myös Isä sinun puolestasi? Vastaus: Ei Hän; sillä Isä on pelkäs-tään Jumala, kuten myös Pyhä Henki; mutta Poika on sekä tosi Jumala että tosi ihminen; Hän kuoli minun puolestani ja vuodatti verensä minun hyväkseni.

11. Mistä tiedät sen? Vastaus: Pyhästä evankeliumista ja sakramentin ase-tussanoista ja Hänen ruumiinsa ja verensä kautta, jotka annetaan minul-le sakramentissa sen merkiksi, pantiksi ja vakuudeksi.

12. Miten asetussanat kuuluvat? Vastaus: Meidän Herramme Jeesus Kristus sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän siunasi, mursi ja antoi ope-tuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, jo-ka teidän edestänne annetaan. Se tehkää minun muistokseni.

13. Samoin Hän otti myös maljan, aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslap-sillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja juokaa tästä kaikki: tämä malja on uusi liit-to minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteek-

��

siantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistok-seni.’

14. Uskot siis, että Kristuksen tosi ruumis ja veri ovat sakramentissa. Vas-

taus: Uskon: minä uskon sen.

15. Mikä saa sinut uskomaan sen? Vastaus: Tämä Kristuksen sana: ”Otta-kaa ja syökää, tämä on minun ruumiini; Juokaa tästä kaikki, tämä on minun vereni.”

16. Mitä meidän tulisi tehdä kun syömme Hänen ruumiinsa ja juomme Hä-

nen verensä ja saamme sillä tavoin tämän merkin, pantin ja vakuuden? Vastaus: Meidän tulisi julistaa ja muistaa Hänen kuolemaansa ja Hänen verensä vuodatusta, kuten Herra opetti: Niin usein kuin te sen teette, tehkää se minun muistokseni.

17. Miksi meidän tulisi muistaa ja julistaa Hänen kuolemaansa? Vastaus:

Oppiaksemme uskomaan, ettei ainoakaan luotu voisi sovittaa meidän syntejämme, vaan yksin Kristus, tosi Jumala ja ihminen; ja oppiaksem-me katumaan syntejämme ja pitämään niitä suurina; ja löytääksemme ilon ja lohdutuksen yksin Hänessä ja sillä tavoin pelastuaksemme tämän uskon kautta.

18. Mikä sai Hänet kuolemaan ja sovittamaan sinun syntisi? Vastaus: Hä-

nen suuri rakkautensa omaa Isäänsä kohtaan ja myös minua ja muita syntisiä kohtaan, niin kuin on kirjoitettu Johanneksen evankeliumin nel-jännessätoista luvussa, Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa, Galata-laiskirjeen toisessa luvussa ja Efesolaiskirjeen viidennessä luvussa.

19. Lopuksi: miksi tahdot käydä nauttimaan sakramentin? Vastaus: Oppiak-

seni uskomaan että Kristus kuoli minun syntini edestä suuren rakkau-tensa tähden, kuten jo on sanottu, ja oppiakseni Häneltä myös rakasta-maan Jumalaa ja lähimmäistäni.

20. Minkä on määrä ajaa ja innostaa kristittyjä nauttimaan sakramenttia

usein ja yhä uudestaan? Vastaus: Mitä Jumalaan tulee, niin sekä Herran Kristuksen käskyn että Hänen lupauksensa on määrä vetää häntä; ja mi-tä häneen itseensä tulee, niin kaiken häntä painavan vaivan ja vastuksen, jota silmällä pitäen tämä käsky, rohkaisu ja lupaus on annettu.

Rukous ehtoolliselle valmistautuessa

”Katso, tulen luoksesi, Herra, saadakseni siunausta lahjastasi ja iloitakseni pyhästä ateriastasi, jonka olet ihanuudessasi kurjalle valmistanut. Katso, si-nussa on kaikki, pelastukseni ja lunastukseni, toivoni ja väkevyyteni, kaunistuk-

��

seni ja kunniani. Ilahuta siis tänään palvelijasi sielua, sillä sinun puoleesi, Herra Jeesus, olen ylentänyt sieluni. Haluan nyt ottaa sinut vastaan hartaasti ja kunnioittavasti, tahdon tuoda sinut majaani, että minua Sakkeuksen kanssa pidettäisiin arvollisena saamaan siunauksesi ja tulisin luetuksi Aabrahamin lasten joukkoon. Sieluni haluaa sinun ruumistasi ja vertasi, sydämeni kaipaa yhtymistä sinuun. Anna itsesi minulle, niin siinä on kyllin, sillä ilman sinua mikään lohdutus ei ole minkään arvoinen. Ilman sinua en voi olla, enkä kykene elämään, ellet käy luonani. Sen vuoksi minun on usein saavuttava luoksesi ja saatava sinut pelastukseni lääkkeeksi, etten nääntyisi matkalla vailla taivaallis-ta ravintoa. Siten näet sinä, armollinen Jeesus, sanoit kerran saarnatessasi kansanjoukolle ja parantaessasi monenlaisia sairauksia: ”En tahdo lähettää heitä nälkäisinä pois koteihinsa, etteivät he nääntyisi matkalla.” Tee samalla tavalla minullekin, sinä, joka olet jättänyt itsesi sakramenttiin uskovien lohdu-tukseksi.” Tuomas Kempiläinen

Pyhän Johannes Krysostomoksen rukous Uskon, Herra ja tunnustan, että sinä olet totisesti Kristus, elävän Jumalan Poika, tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen ensimmäinen. Vielä uskon, että tämä on sinun puhatin ruumiisi ja tämä on sinun kallis veresi. Sen tähden ru-koilen sinua: armahda minua ja anna anteeksi syntini, jotka olen tahtoen sekä tah-tomattani tehnyt, sanoin ja teoin, tietoisesti ja tietämättäni, ja tee minut kelvolli-seksi nuhteettomasti osallistumaan sinun pyhimpiin salaisuuksiisi syntieni anteek-sisaamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi. Amen. Rukous ennen messua

Pyhän Tuomas Akvinolaisen rukous

Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, valmistautuessani toimittamaan Poikasi, Herramme Jeesuksen Kristuksen sakramenttia astun niinkuin sairas elämää antavan lääkärin eteen, niinkuin syntinen laupeuden lähteelle ja sokea iankaikkiseen valoon, niinkuin köyhä ja puutteenalainen maan ja taivaan Herran eteen. Rukoilen, että äärettömässä laupeudessasi parannat sairauteni, peset saastaisuuteni, valaiset sokeuteni, muutat köyhyyteni rikkaudeksi, vaatetat alastomuuteni ja teet minut arvolliseksi kunnioittaen ja nöyrästi, katuen ja hartaasti,

��

puhdistuneena ja uskoen, lujasti tahtoen ja luottaen vastaanottamaan enkelten leivän, kirkkauden Kuninkaan ja luomakunnan Herran. Suo minun ottaa vastaan Herrani ruumiin ja veren sakramentti ja siihen sisältyvä todellisuus ja voima. Armollisin Jumala, auta minua vastaanottamaan sillä tavoin ainoan Poikasi, Herramme Jeesuksen Kristuksen, Ruumis, jonka tahdoit syntyvän Neitsyt Mariasta, että ansaitsisin tulla luetuksi Kristuksen mystisen ruumiin jäsenten joukkoon. Rakas Isä Jumala, suo minun nähdä rakas Poikasi, jonka nyt näen verhotusti, kerran luonasi taivaassa kasvoista kasvoihin, hänet, joka kanssasi elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. Kiitosrukous messun jälkeen Pyhän Tuomas Akvinolaisen rukous Pyhä Isä, kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, minä kiitän sinua, koska pelkästä laupeudestasi olet täyttänyt minut, syntisen ja arvottoman palvelijasi, rakkaan Poikasi, Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumiilla ja verellä. Suo armossasi, ettei tämä pyhä kommunio koituisi minulle tuomioksi, vaan syntien anteeksiannoksi ja pelastukseksi. Olkoon tämä kommuunio minulle uskon haarniska ja hyväntahdon kilpi. Puhdistakoon se minut paheista, sammuttakoon minussa kaiken himon, vahvistakoon minussa rakkautta ja kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja kuuliaisuutta ja kaikkia hyveitä. Olkoon se vahva varustus vihollisen näkyviä ja näkymättömiä ansoja vastaan, rauhoittakoon se henkiset ja ruumiilliset pelkoni, olkoon se varma side yksin sinuun, Jumalani, ja pantti autuaan päämäärän saavuttamisesta. Rukoilen sinua: johdata minut, syntinen palvelijasi, siihen autuaalliseen juhlaan, jossa sinä itse olet Poikasi ja Pyhän Henkesi kanssa pyhiesi kirkkaus, autuuden täyteys ja iankaikkinen ilo, Kristuksen, Herramme, kautta. Aamen.

��

Kirjassa käytetyt lähteet

1.Pyhä Raamattu 33/38 / Saarnivaaran käännös/ uusi kirkkoraamattu (Raama-tun lauseita) 2. Suomen Pipliaseura. Raamatun sanasto (opetus). 3. Uuras Saar-nivaara. Voiko Raamattuun luottaa.(opetus). 4. Ev. Lut. Tunnustuskirjat. (tun-nustus). 5. Westminsterin tunnustus (tunnustus). 6. Herman Sasse: Olen luteri-lainen Sley (opetus). 7. Ev. Lut. Vanhempi virsikirja ja Hengelliset laulut. (virsi ja laulu). 8. Raamattua Lapsille v.1921. (opetus). 9. A.M. Raittila: Kristikunnan rukouksia (rukous). 10. Yrjö Luojola: Sana ja veri (opetus). 11. Martti Luther: lähde tuntematon (opetus). 12. Carl, Fr. Wislöff: Tätä Luther opetti (opetus). 13. En minä kuole – vaan elän. Ossi Kettunen (opetus). 14. Marttyyrien histo-ria. (virsi). 15. Katolisen kirkon katekismus. (tunnustus). 16. Bysantin teologia. J. Meyendorff. 17. Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta. 18. Uudestisynty-minen. Billy Graham. 19. Katolisia rukouksia. 20. Rukouksia ekumeenisesta rukouskirjasta Sley. 21. Wikipedia: Kaste ja ehtoollinen. 22. Sielun lääke: Nunna Kristoduli. 23. Katekismusselitys WA Edward Koehler. 24. Yonggi Cho: Opeta minua rukoilemaan. 25. Ortodoksinen rukouskirja: Ortologion. 26. Lutherin Iso-katekismus. 27. Hyvia uutisia katolinen apologia Emil Antton 28 Suomen Ekumeeninen neuvosto Luther ja Maria. 29. Shmalkaldenin opin koh-dat. 30. Franz Pieper Dogmatiikka. 31. Oikea oppi Kristuksen persoonasta. Lähde tuntematon lainaus Int. 32. Ortodoksisen kirkon opetusta, lähde int. 33. M. Basilea Schlink Ilonpisaroita joka päivälle. 34. Aleksander Schmemann: Suuri Paasto. Kirjan runkona on käytetty Raamatun opettajan Väinö Hotin sitä varten tekemää luonnosta.

��

Otteita Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen Augsburgin tunnustuksesta (Lyhennelmä)

Psalmi 119:46

Minä puhuin sinun todistuksistasi kuningasten edessä enkä joutunut hämmen-nyksen valtaan.

I Jumala

Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Ni-kaian kirkolliskokouksen päätös 1 jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti.

II Perisynti

Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.

III Jumalan Poika

Edelleen seurakuntamme opettavat, että Sana, so. Jumalan Poika, on ottanut inhimillisen luonnon autuaan neitsyt Marian kohdussa, niin että molemmat luonnot, jumalallinen ja inhimillinen, samassa persoonassa erottamattomasti yhtyneinä, ovat yksi ainoa Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen, joka syntyi neit-syt Mariasta, todella kärsi, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, jotta hän sovit-taisi Isän kanssamme ja olisi uhri ei ainoastaan perisynnin, vaan myös kaikkien ihmisten tekosyntien tähden. Tämä sama Kristus astui alas tuonelaan, nousi todella kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaisiin istuakseen Isän oikealla puolella, hallitakseen ja vallitakseen ikuisesti kaikkia luotuja sekä py-hittääkseen ne, jotka uskovat häneen, lähettämällä heidän sydämiinsä Pyhän Hengen, joka heitä johtaa, lohduttaa, tekee eläviksi ja puolustaa saatanaa ja synnin valtaa vastaan. Sama Kristus on näkyvällä tavalla tuleva takaisin tuomit-

��

semaan eläviä ja kuolleita jne., kuten apostolisessa uskontunnustuksessa sano-taan.

IV Vanhurskautus

Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskaute-tuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että hei-dät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss;Room. 4:5)

V Kirkon virka

Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakra-menttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoite-taan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).

VI Uusi kuuliaisuus

Samaten seurakuntamme opettavat, että tämän uskon tulee tuottaa hyviä he-delmiä ja että hyviä, Jumalan käskemiä tekoja pitää tehdä sen tähden että se on Jumalan tahdo, ei siksi, että luottaisimme ansaitsevamme näiden tekojen avulla vanhurskauden Jumalan edessä. Sillä syntien anteeksiantamus ja vanhurskautus otetaan vastaan uskolla, niin kuin Kristuksen sanakin vakuuttaa: Kun olette tehneet (Luuk. 17:10) tämän kaiken, sanokaa: "Me olemme ansiottomia palvelijoita." Samoin opettavat myös kirkon vanhat opettajat. Ambrosius 10 sanoo näet: "Jumala on määrännyt, että se, joka uskoo Kristukseen, pelastuu ilman tekoja, yksin uskosta, saaden lahjaksi syntien anteeksiantamuksen."

VII Kirkko

Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evanke-liumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: "Yksi usko, (Ef. 4:5--6) yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne."

��

Kaste

Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan ar-moon.

X Herran ehtoollinen

Herran ehtoollisesta seurakuntamme opettavat, että Kristuksen ruumis ja veri ovat ehtoollisessa todella läsnä ja jaetaan niille, jotka sen nauttivat. Toisin opet-tavat ne hylkäävät.

XI Rippi

Ripistä seurakuntamme opettavat, että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätön-tä. Se on näet psalmin mukaan mahdotontakin: "Erhetykset (Ps. 19:13) kuka ymmärtää?"

XII Parannus

Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdis-taa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästös-tä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja an-taa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.

XIII Sakramenttien käyttö

Sakramenttien käyttämisestä seurakuntamme opettavat, etteivät sakramentit ole asetetut ainoastaan julkisen tunnustautumisen merkeiksi ihmisten kesken. Pi-kemminkin ne ovat merkkejä ja todistuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tah-dosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitä käyttävät. Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille.

��

XIV Kirkollinen järjestys

Kirkollisesta järjestyksestä seurakuntamme opettavat, ettei kirkossa kukaan saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista.

XV Kirkon säätämät tavat

Kirkollisista tavoista seurakuntamme opettavat, että sellaiset tavat tulee säilyt-tää, joita voidaan noudattaa ilman syntiä ja jotka edistävät rauhaa ja hyvää jär-jestystä kirkossa. Sellaisia ovat vakiintuneet pyhäpäivät, juhlat jne.

Ihmisiä kuitenkin varoitetaan näissä asioissa rasittamasta omiatuntojaan käsi-tyksellä, jonka mukaan sellainen kultti on välttämätön pelastuksen saavuttami-seksi.

Samoin meidän keskuudessamme muistutetaan, että ihmisten perinnäissään-nökset, jotka on säädetty siinä tarkoituksessa, että sovitettaisiin Jumala, ansait-taisiin armo ja suoritettaisiin hyvitys synneistä, ovat evankeliumin ja uskonopin vastaisia. Sen tähden luostarilupaukset sekä ruokia ja paastopäiviä ym. koske-vat erikoissäännökset, jotka on asetettu armon saavuttamiseksi ja syntien sovit-tamiseksi, ovat hyödyttömiä ja evankeliumin vastaisia.

XVI Yhteiskunnallinen elämä

Yhteiskunnallisen elämän asioista seurakuntamme opettavat, että yhteiskunnan lailliset järjestykset ovat Jumalan hyviä tekoja ja että kristityillä on lupa toimia esivallan viroissa, käyttää tuomiovaltaa, ratkaista oikeusasioita keisarillisen tai muun voimassa olevan lain mukaan, tuomita lain vaatimiin rangaistuksiin, käy-dä oikeutettuja sotia, olla asepalveluksessa, tehdä laillisia sopimuksia, omistaa yksityistä omaisuutta, vannoa vala esivallan sitä vaatiessa sekä solmia avioliit-to.

XVII Kristuksen tuomiolle tulo

Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaik-kisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuo-mitsee ikuiseen piinaan.

XVIII Vapaa ratkaisuvalta

Vapaasta ratkaisuvallasta seurakuntamme opettavat, että inhimillisellä tahdolla on tietty vapaus pitää yllä yhteiskunnallista vanhurskautta ja tehdä valintoja järjelle alistetuissa asioissa. Ilman Pyhän Hengen apua se ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan Jumalan vanhurskautta eli hengellistä (1 Kor. 2:14) vanhurs-

��

kautta, sillä sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Tämä vanhurskaus syntyy sydämissä, kun Pyhä Henki otetaan vastaan sanan välityksellä. Tämän Augustinus sanoo samalla tavoin Hypognosticon-teoksensa 13 kolmannessa kirjassa:

"Me tunnustamme että kaikilla ihmisillä on vapaa ratkaisuvalta, johon kuuluu järjellinen arvostelukyky, vaikkakaan sen varassa ei ilman Jumalan apua kyetä alkamaan eikä varmasti päättämään mitään, millä on merkitystä jumalasuhtees-sa, vaan se on voimassa ainoastaan tämän elämän toimissa, niin hyvissä kuin pahoissakin. Hyviksi sanon tällöin tekoja, jotka ovat lähtöisin luonnollisesta hyvästä, kuten työn tekeminen pellolla, halu syödä ja juoda, halu saada ystäviä, halu pukeutua, halu rakentaa talo, halu ottaa vaimo, harjoittaa karjanhoitoa, opetella kaikenlaisia hyviä taitoja tai haluta mitä hyvänsä sellaista, mikä on hyvää maallisen elämän kannalta. Kaikki nämä ovat olemassa ja ovat saaneet alkunsa hänestä ja hänen kauttansa. Pahoilla teoilla tarkoitan halua palvella epäjumalaa, murhata jne."

XIX Synnin alkusyy

Synnin alkusyystä seurakuntamme opettavat, että vaikka Jumala luo ja pitää yllä luonnon, niin synnin alkusyy on kuitenkin pahojen, nimittäin Perkeleen ja jumalattomien tahto, joka silloin, kun Jumala vetää pois apunsa, kääntyy pois Jumalasta, niin kuin Kristus sanoo: "Kun Perkele puhuu valhetta, (Joh. 8:44) niin hän puhuu omaansa (Joh. 8).

XX Usko ja hyvät teot

…. Koska siis oppi uskosta, jonka tulee olla kirkon pääoppi, on ollut niin kauan unohduksissa -- kaikkienhan täytyy myöntää, että saarnoissa on täysin vaiettu uskonvanhurskaudesta ja sen sijaan oppia teoista on kirkossa runsaasti käsitelty --, meikäläiset ovat opettaneet seurakunnissa uskosta seuraavasti:

Ensiksikin, että meidän tekomme eivät voi sovittaa Jumalaa tai ansaita syntien anteeksiantamusta ja armoa, vaan sen me saavutamme yksin uskon kautta, kun uskomme, että meidät otetaan armoon Kristuksen tähden, joka yksin on asetettu välittäjäksi ja sovituksen välineeksi, jonka kautta Isä sovitetaan. Sen takia se, joka luottaa siihen, että hän teoilla ansaitsee armon, hyljeksii Kristuksen ansiota ja armoa ja etsii tietä Jumalan luokse ilman Kristusta ihmisvoimin, vaikka Kris-tus on sanonut itsestään: Minä olen tie, (Joh. 14:6) totuus ja elämä.

Tätä oppia uskosta Paavali käsittelee kaikkialla: "Armosta te olette pelastetut uskon kautta, (Ef. 2:8--9) ette tekojen kautta" (Ef.2).

Jotta kukaan ei saisi veruketta syyttää meitä Paavalin uuden tulkinnan keksimi-sestä, viittaamme siihen, että kaikella tällä on perustansa isien todistuksissa.

��

Augustinus puolustaa monissa kirjoituksissaan armoa ja uskonvanhurskautta tekojen ansioita vastaan. Samaa opettaa Ambrosius teoksessaan De vocatione gentium 15 ja muualla. Hän näet sanoo mainitussa teoksessaan: Lunastus Kris-tuksen veressä tulisi arvottomaksi ja jumalallinen armahtavuus jäisi ihmisteko-jen varjoon, jos vanhurskauttaminen, joka tapahtuu armosta, riippuisi sitä edel-tävistä ansioista, niin että se ei olisi antajan vapaasti antama lahja, vaan tekijän ansaitsema palkka.

Vaikka kokemattomat halveksivatkin tätä oppia, hurskaat ja vapisevat omattun-not tietävät, että se lahjoittaa suurimman lohdutuksen, koska omattunnot eivät voi saavuttaa rauhaa minkäänlaisten tekojen välityksellä, vaan ainoastaan uskon kautta, kun ne varmasti vakuuttuvat siitä, että heillä Kristuksen tähden on sovi-tettu Jumala. Näin opettaa Paavali: "Kun me olemme tulleet vanhurskautetuiksi uskon kautta, meillä on rauha (Room. 5:1) Jumalan kanssa" (Room. 5). Koko tämä oppi kuuluu yhteen pelästyneen omantunnon taistelun kanssa eikä sitä voi ymmärtää ilman tätä taistelua. Tämän johdosta kokemattomat ja maallismieliset osoittavat huonoa arvostelukykyä väittäessään, että kristillinen vanhurskaus sisältää vain yhteiskunnallisen tai filosofisen oikeudenmukaisuuden.…On ollut aivan välttämätöntä esittää ja uudistaa tämä oppi uskosta Kristukseen, jotta pe-lokkailta omiltatunnoilta ei puuttuisi lohdutusta, vaan ne saisivat tietää, että armo ja syntien anteeksiantamus saadaan uskosta Kristukseen.

Edelleen ihmisille muistutetaan, ettei sana 'usko' tarkoita ainoastaan historiallis-ta tietoa, jollainen jumalattomilla ja Perkeleelläkin on, vaan se tarkoittaa uskoa, joka ei kohdistu ainoastaan historiallisiin tapahtumiin, vaan myös niiden vaiku-tukseen, nimittäin oppiin syntien anteeksiantamisesta. Sen mukaan meillä on Kristuksen kautta armo, vanhurskaus ja syntien anteeksiantamus. Ken nyt tie-tää, että hänellä on Kristuksen kautta armollinen Isä, hän todella tuntee Juma-lan, tietää olevansa hänen hoidossaan, huutaa häntä avukseen eikä ole ilman Jumalaa kuten pakanat. Perkeleet ja jumalattomat eivät näet voi uskoa tähän opinkohtaan, nimittäin syntien anteeksiantamiseen. Sen tähden he vihaavat Ju-malaa, ikään kuin hän olisi heidän vihollisensa. He eivät huuda häntä avukseen eivätkä odota häneltä mitään hyvää. Myös Augustinus muistuttaa lukijaansa uskon käsitteestä näin ja opettaa, että Raamatun sanaa "usko" ei pidä käsittää opituksi tiedoksi, jollainen jumalattomillakin on, vaan luottamukseksi, joka lohduttaa ja rohkaisee pelästyneet mielet.

Edelleen meikäläiset opettavat, että hyvien tekojen tekeminen on välttämätöntä. Niitä ei ole tehtävä sen takia, että luottaisimme niillä ansaitsevamme armon, vaan sen takia, että se on Jumalan tahto. Ainoastaan uskolla otetaan vastaan syntien anteeksiantamus ja armo. Ja koska uskolla otetaan vastaan Pyhä Henki, niin sydämet uudistuvat heti ja saavat uuden mielensuunnan, niin että ne voivat saada aikaan hyviä tekoja. Näin näet sanoo Ambrosius: 16 Usko on hyvän tah-don ja oikeitten tekojen synnyttäjä. Sillä ihmisen voimat ovat ilman Pyhää Henkeä täynnä jumalattomia mielenliikkeitä ja liian heikkoja saamaan aikaan

��

kelpaavia Jumalan edessä hyviä tekoja. Sen lisäksi ne ovat Perkeleen vallassa, joka kiihottaa ihmiset kaikenlaisiin synteihin, jumalattomiin mielipiteisiin ja selviin rikoksiin. Sen voi nähdä filosofienkin elämässä: he ovat itsekin yrittä-neet elää moitteettomasti, mutta eivät ole onnistuneet, vaan tahranneet itsensä monilla ilmeisillä rikoksilla. Niin heikko on ihminen, kun hän elää vailla uskoa ja Pyhää Henkeä ja ohjaa itseään pelkästään ihmisvoimin. Selvästikään ei tätä oppia siis ole syytettävä siitä, että se muka kieltäisi hyvät teot. Sitä pitäisi pi-kemminkin kiittää siitä, että se osoittaa, millä tavalla hyviä tekoja voidaan teh-dä. Sillä ilman uskoa inhimillinen luonto ei voi täyttää sitä, mitä ensimmäinen ja toinen käsky vaativat. Ilman uskoa se ei huuda avuksi Jumalaa, ei odota apua Jumalalta eikä kanna ristiä kärsivällisesti, vaan hakee ihmisten tukea ja luottaa siihen. Sydäntä hallitsevat kaikenlaiset himot ja ihmisen omat aikeet, kun usko ja luottamus Jumalaan puuttuvat. (Joh. 15:5) Sen takia Kristus sanoo: Ilman minua te ette voi mitään tehdä. Ja kirkko veisaa: 17

Henkesi jos otat pois, ei viatonta olla vois, vain tyhjä, köyhä ihminen.

XXI Pyhien palvonta

Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muis-taa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan hei-dän uskoaan ja hyviä tekojaan. Niinpä kansan johtaja voi ottaa Daavidin esiku-vakseen, kun hän käy sotaa karkottaakseen tunkeutujat pois isänmaasta, sillä molemmat ovat kuninkaita. Mutta Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puo-leen ja pyytämään heiltä apua, (1 Tim. 2:5) sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi. Häntä tulee huutaa avuksi, ja hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme. Tämä palvonta on hänelle mieleen erityisesti silloin, kun hänen puoleensa käännytään kaikissa ahdistuksissa: "Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä jne." (1 Joh. 2:1).

��

Sairaiden luona vieraileminen ja öljyllä voitelu

Rukous sairaan luona käynnin edellä Herra, minun Lunastajani, Sinä kuljit pelastaen, lohduttaen ja armahtaen maan päällä ja tahdoit, että sinun palvelijasi tekisivät samoin. Vahvista armollasi, kun käyn sairaan luo toimittamassa hänelle sinun palvelustasi, johon sinä olet minut kutsunut. Älä katso syntisyyttäni ja heikkouttani. Kuule minun rukoukseni ja anna armosi ja sanasi vaikuttaa, että sairaan sydämessä heräsivät usko, toivo ja rakkaus, jotta hän saisi vapahduksen synneistään ja taakoistaan sairauden keskellä. Kuu-le minun rukoukseni, sinun armosi ja hyvyytesi, sekä pelastavan uskollisuutesi tähden. Aamen.

Rukous huokauksia kuoleman ja sairauden tuskassa Herra Jumala! Vapahda minun sieluni helvetin vallasta, sillä sinä olet korjannut minut. Valista, Herra, kasvosi minulle! Käänny, Herra, ja pelasta minun sieluni; auta minua sinun hyvyytesi tähden. Mutta minä turvaan sinun armoosi; minun sydämeni riemuitsee, että niin mie-lelläsi autat. Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruu-miini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan. Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani; Herra, minun kallio-ni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen; minun kilpeni ja autuuteni sarvi ja varustukseni. Herra Jeesus, sinä uskollinen Paimen! Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laak-sossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vit-sasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä Herra, lunastit minut, sinä uskollinen Jumala!

��

Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset” Minun sieluni odottaa ainoastaan sinua, minun Jumalani, sillä sinä olet minun toivoni. Sinä olet minun kallioni, minun autuuteni, minun varjelukseni! Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät sieluuni asti. Minä olen vajonnut sy-vään, pojattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni. Mutta minä rukoilen sinua Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden! Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lap-siksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.

Sairaiden öljyllä voiteleminen Sairaita voimme auttaa rukoilemalla heidän puolestaan ja voimme myös voidel-la heitä öljyllä. Sairaiden öljyllä voitelu on Raamatun mukainen toimenpide sairaiden auttamiseksi ja uskon rukouksella parantamiseksi. Öljyllä voitelussa voimme erottaa kolme kohtaa: Ensiksi: Syntien tunnustaminen, toiseksi öljyl-lä voiteleminen, kolmanneksi uskon rukous. Alkuseurakunnan aikana sairai-den öljyllä voitelun tekivät seurakunnan vanhimmat. Osalla heistä saattoi olla myös erityinen uskon rukouksen armoitus. Jotkut kristilliset kirkot pitävät öljyl-lä voitelua sakramenttina, mm. siitä syystä, koska siinä on Jumalan sana ja ma-teria ja koska siihen liittyy sakramentille ominainen lupaus Jumalan avusta, riippumatta siitä, paraneeko sairas vai ei. Katolisissa kirkoissa on myös viimei-sen voitelun sakramentti kuoleville ja sairaille. Öljyllä voitelun löydämme Jaakobin kirjeen viidennen luvun 14-16 jakeesta. Öljyllä voitelun voi tehdä seurakunnan pastori tai saarnaaja. Yleisesti hyväksyt-ty käytäntö on myös se, että sen voi tehdä joku seurakunnan uskova kristitty. Sairaan öljyllä voitelun tulisi kuitenkin suorittaa erityisesti sellainen uskova ja luotettu henkilö jolla on erityinen uskonrukouksen armoitus. Öljyllä voitelemi-nen voidaan tehdä siten, että piirretään siunatulla, mieluummin oliiviöljyllä ristin merkki otsaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tai Herran Jeesuk-sen Kristuksen nimeen ääneen lausuen. Tämän jälkeen rukoillaan sairaan puo-lesta ja julistetaan syntien anteeksiantamus, eli synninpäästö Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen ja vereen. Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimpia. He rukoilkoot hänen puolestaan voidellen häntä öljyllä Herra nimessä. Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille. Jos hän on syn-tejä tehnyt,, ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne

��

ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan rukous voi pal-jon, kun se on harras. Jaakob. 5:14-16. Raamatun todistuksia: Mark. 16:17-18. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotain kuolettavaa, se ei heitä vahingoita. He panevat kätensä sairai-den päälle ja nämä tulevat terveiksi. Ps.107, Hän lähetti sanansa ja paransi heidät. Ps.147. Hän parantaa ne kaikki, joilla on särkynyt sydän. Jes. 19:22. Hän kuulee heidän rukouksensa ja parantaa heidät. Jer.17:14. Paranna minut niin minä parannun. Jer.33:6. Minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden. Hoos.14:5. Minä paranna teidän luopumuksenne. 2Moos.15:26. Minä olen Herra sinun parantajasi. 1.Kor.12:28. Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi ja kolmansia opettajiksi. Muutamille hän antoi voiman tehdä ihme-tekoja, toisille parantaa tauteja, avustaa, toimia johtajina, puhua eri kielillä. Apt. 10:38. Hän (Jeesus) paransi kaikki Perkeleen valtaan joutuneet. ”Minä olen Herra, sinun parantajasi.” ”Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja, hän tallaa meidän vihollisemme maahan.” Rukous Herran Ehtoolliselle mennessä. Kaikkivaltias Jumala, laupias Isä! kaikki isoavaiset huutavat sinua ja tulevat ravituiksi. Minä rukoilen sinua kaikesta sydämestäni, herätä minua isoamaan sinun vanhurskauttasi ja ravitse minua alttarin sakramentissa Lunastajani ruu-miilla ja verellä, sillä oikealla taivaan leivällä, jonka lahjoitit maailmalle ian-kaikkiseksi elämäksi ja joka on Jeesus Kristus, sinun ainoa Poikasi, meidän ainoa Vapahtajamme! Amen.

��

Kuoleman hetkellä. Mene rauhaan Isän Jumalan nimeen, joka on luonut sinut kuvaksensa ! Mene rauhaan Jumalan Pojan nimeen, joka on ostanut sinut niin kalliisti ja va-pahtanut sinut katkeralla piinallaan ja kuolemallaan! Mene rauhaan Pyhän Hengen nimeen, joka on valmistanut sinut temppeliksen-sä! Laupias Jumala, joka saattoi köyhän Latsaruksen Aabrahamin helmaan ja ristil-lä katuvan ryövärin paratiisiin, varjelkoon sinua perkeleestä ja piinapaikasta Jeesuksen katkeran kärsimyksen tähden ja saattakoon sinut pyhien enkeliensä kautta iankaikkiseen isänmaahan, että siellä kaikkien valittujen kanssa saisit elää iankaikkisessa ilossa ja autuudessa. Sinne hän meitä kaikkia tämän katoavaisen elämän jälkeen armollisesti autta-koon ! Amen. Kuolevan siunaaminen. Kalliisti lunastettu sielu, siunatkoon sinua Isä Jumala, joka on luonut sinut kuvaksensa! Siunatkoon sinua Poika Jumala, joka on ostanut sinut niin kalliisti verellänsä ja kuolemallansa! Siunatkoon sinua Pyhä Henki Jumala, joka on valmistanut ja pyhittänyt sinut temppeliksensä! Armollinen ja laupias Jumala olkoon sinulle armollinen Jeesuksen Kristuksen katkeran kärsimyksen ja kuo-leman kautta ja saattakoon sinut pyhien enkeliensä kautta Aabrahamin hel-maan, siihen iankaikkiseen isänmaahan, että siellä kaikkien valittujen kanssa eläisit loppumattomassa ilossa ja autuudessa! Herra Jeesus olkoon sinun kanssasi varjelemassa sinua, hän olkoon sinussa herättämässä sinua, hän olkoon edessäsi saattamassa sinut taivaaseen, hän olkoon jäljessäsi suojelemassa sinua, olkoon hän sinun yläpuolellasi siu-naamassa sinua täällä ajallisesti ja siellä iankaikkisesti; hän, joka elää ja hallitsee Isän ja Pyhän Hengen kanssa nyt ja iankaikkisesti. Amen. Isä Jumala, mitä sinä olet luonut, Poika Jumala, mitä sinä olet lunastanut, Pyhä Henki Jumala, mitä sinä olet pyhittänyt, kaiken sen annan ja uskon sinun uskol-lisiin käsiisi. Varjele sitä kaikesta pahasta ja anna sen pysyä sinun totisessa us-kossasi! Amen.

��

Herra Jeesus Kristus on sinut lunastanut, ja antanut sinun syntisi anteeksi. Hän vie sillä armolla, jonka olet pyhässä kasteessa saanut, sinut iankaikki-seen iloon ja rauhaan, Jää Jumalan armon haltuun. Amen. Raamatunlauseita sairaille ja kuoleville. Minä en pane sinun päällesi yhtäkään vitsausta; sillä minä olen Herra, sinun parantajasi. 2. Moos. 15:26. Sillä minä parannan sinut jälleen ja haavoistasi teen minä sinut terveeksi, sanoo Herra. Jer. 30:17. Minä muutan heidän murheensa ihastukseksi ja lohdutan ja ilahutan heitä hei-dän huolistaan. Jer. 31:13. Minä olen vähäksi silmänräpäykseksi sinut hyljännyt; mutta minä olen sinut jälleen suurella laupeudella kokoava. Vihan kiivaudessa minä silmänräpäyk-seksi peitin kasvoni sinulta, mutta tahdon jälleen iankaikkisella armolla sinua armahtaa, sanoo Herra, sinun lunastajasi. Sillä vuoret siirtyvät ja kukkulat hor-juvat, mutta minun armoni ei siirry sinusta eikä rauhani liitto liiku, sanoo Herra, sinun armahtajasi. Jes. 54:7 - 8, 10. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä katsele ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua ja tuen sinua mi-nun vanhurskauteni oikealla kädellä. Jes. 41:10. Älä pelkää, sillä niinä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltäsi kutsunut; sinä olet minun. Jos sinä vesissä kuljet, niin minä olen sinun kanssasi, ja jos virtain kautta, niin eivät ne sinua hukuta: jos käyt tulen läpi, niin et sinä pala, eikä liekki sinua sytytä. Sillä minä, Herra, olen sinun Jumalasi, minä, Israelin Pyhä, olen sinun lunastajasi. Jes. 43:1 - 3. Vanhurskaalle tapahtuu paljon pahaa, mutta Herra päästää hänet niistä kaikista. Ps. 34:20. Älä hylkää minua, Herra; minun Jumalani, älä ole kaukana minusta! Riennä minua auttamaan, Herra, minun apuni. Ps. 38:22 - 23. Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen; sinä olet minun apuni ja pelastajani! Minun Jumalani, älä viivy. Ps. 40:18. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla ja ilmes-tyä Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleeni ovat ruokani päivällä ja yöllä, sillä joka päivä minulle sanotaan: "Missä nyt on sinun Jumalasi?" — Mitä murehdit, sieluni, ja miksi olet niin levoton minussa? Turvaa Jumalaan! sillä vielä minä

��

kerran saan häntä ylistää, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani. Ps. 42:3 - 4, 6. Heitä kuormasi Herran päälle! Hän sinusta murheen pitää eikä salli vanhurs-kaan horjua iankaikkisesti. Ps. 55:23. Turvaa vain, sieluni, levollisesti Jumalaan; sillä häneltä tulee minun toivoni! Hän vain on minun kallioni ja autuuteni, varjelukseni; en minä horju. Jumalan hallussa on minun autuuteni ja kunniani; väkevyyteni kallio, turvani on Juma-lassa. Ps. 62:6 - 8. Kuitenkin pysyn minä alati sinun tykönäsi, sillä sinä pidät minua oikeasta kä-destäni. Sinä talutat minua neuvollasi ja korjaat minua viimein kunniaan. Kun sinä vain omani olet, ei minua mikään taivaassa eikä maan päällä miellytä. — Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuisi olet sinä, Jumala, kuitenkin aina sydämeni turva Ja minun osani. Minun onneni on, että Jumala on minua läsnä; minä panen turvani Herraan, Herraan, ilmoittaakseni kaikkia sinun töitäsi! Ps. 73:23 - 26, 28. Minä muistelen Jumalaa ja huokaan; olen ajatuksissani ja henkeni nääntyy. Hyljänneekö Herra iankaikkisesti eikä enää ollenkaan armahtane? Onko hänen armonsa puuttunut iäksi, ja lieneekö lupaus jo loppunut suvusta sukuun? Mutta minä sanoin: tämä on minun kärsittävääni, Ylimmäisen oikean käden aikaa. Ps. 77:4 - 8, 9, 11. Minä nostan silmäni vuoriin päin, joista apuni tulee. Apuni tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Ps. 121:1 - 2. Mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman, kohoavat siivillä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä lankea, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes. 40:31. Kiitetty olkoon sinun nimesi, Herra, isiemme Jumala; sillä kun sinä vihastut, osoitat sinä armon ja hyvyyden, ja ahdistuksessa sinä annat synnit anteeksi niil-le, jotka huutavat sinua avuksensa. Sinun puoleesi, Herrani, minä käännän kasvoni; sinun tykösi minä nostan sil-mäni ja rukoilen sinua, että pelastaisit minut tästä raskaasta häväistyksestä taik-ka korjaisit minut täältä. — Sillä sinun neuvosi eivät ole ihmisen voimassa. Mutta sen minä kyllä tiedän todeksi, että joka palvelee Jumalaa, se saa kiusauk-sen jälkeen lohdutusta ja pelastuu murheesta ja löytää armon kurituksen jäl-keen. Sillä sinä et mielisty meidän kadotukseemme; sillä pahan ilman perästä sinä annat auringon paistaa, ja valituksen ja itkun perästä sinä täytät meitä ilolla.

��

Sinun nimellesi, Israelin Jumala, olkoon iankaikkinen kiitos ja ylistys. Tob. 3:14, 15, 20-23 Ja että Jumalalle kelpaisit, niin sen pitää niin oleman; ilman kiusausta ei sinun pitänyt oleman, että olisit tullut koetelluksi. Tob. 12:13. Herra, sinä olet suuri ja väkevä Jumala ja sinun valtakuntasi pysyy iankaikki-sesti. Sinä kuritat ja lohdutat jälleen, sinä voit sysätä helvettiin Ja taas ottaa sieltä ulos: sinun kättäsi ei kukaan taida välttää. Tob. 13:1, 2. Poikani, jos sinä tahdot olla Jumalan palvelija niin valmistaudu kiusaukseen. Pysy vahvana ja kärsi äläkä ole nopea seuraamaan, jos sinua siitä houkutellaan. Pitäydy Jumalaan, äläkä poikkea, että vihdoin vahvistuisit. Kärsi mielelläsi kaikkea, mikä päällesi tulee, ja ole kärsivällinen kaikessa mur-heessa. Sillä niinkuin kulta tulessa niin myös ne, jotka Jumalalle kelpaavat, koetellaan murheen tulessa. Luota Jumalaan, niin hän auttaa sinua: ojenna tiesi ja toivo häneen. Te, Jotka Herraa pelkäätte, luottakaa häneen: sillä hän ei puutu teiltä. Te, jotka Herraa pelkäätte toivokaa häneltä hyvää, niin te löydätte armon Ja lohdutuksen. Jotka Herraa pelkäätte, odottakaa hänen armoansa älkääkä poiketko, ettette hukkuisi. Katselkaa vanhojen esimerkkejä ja ottakaa niistä vaarin. Kuka on koskaan häpeään tullut, joka on toivonut häneen ? Kenet on koskaan hyljätty, joka on pysynyt Jumalan pelossa, taikka hän on koskaan hyljännyt, joka häntä on avuksensa huutanut? Sillä Herra on armollinen ja laupias, hän antaa synnit anteeksi ja auttaa hädässä. Voi niitä, jotka epäilevät Jumalaa eivätkä pysy vahvoina! Voi sitä jumalatonta, joka sinne tänne kääntyy! Voi niitä epäuskoisia, etteivät he usko! Sentähden eivät myös tule varjelluiksi. Voi niitä, jotka eivät ole kärsi-vällisiä! Kuinka heidän käy silloin, kun Herra heitä etsii. Jotka Herraa pelkää-vät, ne uskovat hänen sanansa, ja jotka häntä rakastavat, ne pitävät hänen käs-kynsä. Jotka Herraa pelkäävät, ne tekevät, mikä on hänelle otollista, ja jotka häntä ra-kastavat, ne pitävät lain oikein. Jotka Herraa pelkäävät, ne ojentavat sydämensä ja nöyryyttävät itsensä hänen eteensä ja sanovat: me tahdomme ennemmin lan-geta Herran käsiin kuin ihmisten käsiin; sillä hänen laupeutensa on niin suuri, kuin hän itsekin on. Syr. 2:1-21. Joka Herraa pelkää, ei hänelle tapahdu mitään pahaa; mutta kun hän on kiusat-tu, niin hänet jälleen vapahdetaan. Syr. 33:1.

��

Te olette ne, jotka olette pysyneet minun kanssani kiusauksissani. Ja minä sää-dän teille, niinkuin Isäni on säätänyt minulle, valtakunnan. Luuk. 22:28 - 29. Sieluni on kovin murheellinen kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani. Matt. 26:38. Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Matt. 27:46. Nyt sieluni on suuresti murheellinen, ja mitä sanonen? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Joh. 12:27. Enkö joisi sitä kalkkia, jonka Isä on antanut minulle? Joh. 18:11. Maailmassa teillä on ahdistusta, mutta olkaa hyvässä turvassa, minä olen voit-tanut maailman. Joh. 16:33. Me ylisteleimme ahdistuksistakin, tietäen, että ahdistus synnyttää kärsivälli-syyttä, mutta kärsivällisyys kokemusta ja kokemus toivoa; mutta toivo ei anna häpeään joutua, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hen-gen kautta, joka on meille annettu. Room. 5:3 - 5. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsain määrin tulevat meidän osak-semme, tulee meidän osaksemme runsain määrin myöskin lohdutus Kristuksen kautta, koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette myöskin osalliset lohdutuksesta. 2. Kor. 1:5 - 7. Me kuljemme aina kantaen Jeesuksen kuoloa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Ja tiedämme, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa. Sentähden emme lannistu; vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja helppo ahdistuksemme koituu ylen runsaasti ja määrättömästi iankaikkiseksi kirkkaudeksi meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset kestävät vain ajan, mutta näkymättömät iankaikkisesti. 2. Kor. 4:10 - 14, 16-18. Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. Gal. 2:20. Se on totinen sana: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös yhdessä hänen kanssaan elää. Jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita. 2. Tim. 2:11 - 12.

��

Herra on vapahtava minut kaiken pahan käsistä ja pelastaa minut taivaalliseen valtakuntaansa; hänelle olkoon kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen! Amen. 2. Tim. 4:18. Kuka on se, joka voi teitä vahingoittaa, jos te hyvää harrastatte? Vaan vaikkapa saisittekin vanhurskauden tähden kärsiä, olette kuitenkin autuaita. Sillä Kristuskin kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin edestä, johdattaakseen meitä Jumalan tykö; lihassa tosin kuoletettu, mutta hen-gessä eläväksi tehty. 1. Piet. 3:13 - 14, 18. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee; mutta me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän il-mestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen sen toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hänkin on puhdas. 1. Joh. 3:2 - 3. Sillä te tarvitsette kärsivällisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä on luvattu. Hepr. 10:36. Veljeni, pitäkäät sulana ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että kestämänne uskon koetus saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja olkoon kärsivällisyydellänne täydelliset teot, että olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niil-le, jotka häntä rakastavat. Jaak. 1:2 - 4, 12. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lä-hellä. Ottakaat, veljet, vaivan ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet. Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja Herran lopun olette näh-neet; sillä Herra on sangen laupias ja armahtavainen. Jaak. 5:8, 10. Minä ikävöitsen, odotan ja toivon, etten ole missään joutuva häpeään; vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva kaikella rohkeudella ylistetyksi minun ruumiissani, joko elämäni tai kuolemani kautta. Fil. 1:20. Minä odotan Herraa, sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa, enemmän kuin yövartijat aamua, yövartijat aamua. Isra-el toivokoon Herraan, sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä. Ps. 130:5 - 7. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Ilm. 2:10.

��

Mutta joka kestää loppuun asti, hän pelastuu. Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, tästälähin. Niin, Henki sanoo: he saavat levätä vaivoistaan; sillä heidän tekonsa seuraavat heidän mukanaan. Matt. 24:3. Ilm. 14:13. Joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on lähettänyt minut, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomioon, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Joh. 5:24. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka olet antanut minulle, olisivat minun kanssani, että näkisivät minun kirkkauteni, jonka annoit minulle; sillä sinä olet rakastanut minua ennen maailman perustamista. Joh. 17:24. Minä näen taivaat avoinna ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella. Ap. t. 7:56. Sillä ei kukaan meistä elä itselleen, eikä kukaan kuole itselleen. Jos elämme, niin me elämme Herralle, jos kuolemme, niin me kuolemme Herralle. Sentäh-den, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Room. 14:7 - 8.

��

Ihmisoikeuksien julistuksesta Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksil-taan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimilli-sesti tai alentavasti. Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maa-hansa. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja. Jokaisella on oikeus mielipiteen ja sanan vapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hank-kia, vastaanottaa ja levittää tietoja tiedotusvälineitten kautta. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmu-kaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan sa-masta työstä. Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin. Virsi 600

��

Luterilaisen kirkon dogmatiikka vanhurskauttamisopista VANHURSKAUTUS USKON KAUTTA Franz Pieper Dogmatiikka DE IUSTIFICATIONE Lyhennys Vanhurskautus tapahtuu ilman lain tekoja, uskon kautta Samassa silmänräpäyksessä, jolloin ihminen alkaa uskoa Kristuksen hankki-maan ja evankeliumissa tarjottuun syntien anteeksiantamukseen, hän tulee tä-män uskon kautta Jumalan edessä vanhurskautetuksi. Tämä on niin sanottu subjektiivinen vanhurskautus erotukseksi niin sanotusta objektiivisesta vanhurskautuksesta, joka jo ennen uskoa on olemassa. Subjek-tiivisesta vanhurskautuksesta, joka tapahtuu uskon kautta, Raamattu antaa sel-vän todistuksen (Room. 3:28). Mutta Raamattu ei rajoitu vain toteamaan, että meidät vanhurskautetaan uskon kautta. Koska jumalallinen vanhurskautus sola fide on ristiriidassa inhimillisen opinio de operibus -käsityksen kanssa (vrt. Apologia, M. 122, 85; 151, 273; suom. 117, 206; 146, 394), teroittaa Raamattu ahkerasti sitä, ettei lain teoilla ole mitään tekemistä vanhurskauttamisen kanssa (Gal. 2:16). Lain teot eivät tule vanhurskauttamisessa kysymykseen mis-sään muodossa, nimittäin a. eivät mitkään ulkonaisesti hyvät teot, joita ihmi-nen tekee uskon ulkopuolella ja ennen uskoa (Luuk. 18:9 - 14); b. eivät mitkään hengellisesti hyvät teot, joiden lähteenä on usko, kuten uskovan Aabrahamin teot (Room. 4:2 - 3; vrt. Yksim. Ohje, M. 617, 33 ss.; suom. 494 s.; Luther: »Ne jotka opettavat, että Paavali puhuu vain seremonialaista, hävittä-vät yksin tein Kristuksen ja koko evankeliumin maailmasta ja tekevät meistä itsestämme omia vanhurskauttajiamme siveyslain eli Kymmenen käskyn avulla ilman Kristusta»; (St. L. XIX, 1445; Erl. IV, 383 s.). Raamattu ilmaisee myös syyn, miksi Jumala on valinnut tavan vanhurskauttaa meidät sola fide, sine ope-ribus, nimittäin: a. jotta ihmiset voisivat olla varmat syntien anteeksiantamuk-sesta ja autuudesta (Room. 4:16); b. jotta ihminen ei kerskaisi itsestään, vaan Jumalan täysin ansaitsemattomasta armosta Kristuksessa (Ef. 2:9; Ef. 1:6 - 7; 1. Kor. 1:29 - 31). On paikallaan, että me tajuamme Raamatun opin vanhurskautuksesta uskon kautta merkitsevän kerta kaikkiaan ihmeellistä vanhurskautusmenetelmää. Sitä, mikä tässä on ihmeellistä, emme niinkään helposti huomaa, koska me enim-mäkseen olemme nuoruudestamme asti saaneet kuulla vanhurskautuksesta us-kon kautta. Mutta Luther on oikeassa sanoessaan: »On suurta, että saan sydä-messäni käsittää ja uskoa, että kaikki syntini ovat anteeksi annetut ja että minä tällaisen uskon kautta olen vanhurskas Jumalan edessä. Tätä minun täytyy pitää ihmeellisenä vanhurskautena, aivan toisenlaisena kuin vanhurskaus kaikkien juristien, viisastelijoitten ja tämän maailman viisasten mielestä on.» (St. L. XIII, 2495; W.A. 32, 116 s.)…

��

…Sen tähden sitä ei myöskään tule etsiä ihmisestä, vaan ihmisen ulkopuolelta, nimittäin objektiivisesta evankeliumin sanasta. Edelleen se ei ole mikään actus medicinalis (lääkintä), vaan actus forensis (oikeustapahtuma), nimittäin sinänsä epävanhurskaan vanhurskaaksi julistaminen. Siinä ei voi olla erikoista määrää (gradus). Se tapahtuu sola fide. Uskoa ei voida vanhurskautuksessa myöskään käsittää muuksi kuin välineeksi, ei siveelliseksi suoritukseksi, eettiseksi prinsii-piksi jne. Se ei liioin ole mikään arveluiden kohde (vrt. roomalaisten certitudo coniecturalis), vaan syntisraukalle vuorenvarma asia. Raamattu torjuu tekojen sekoittamisen vanhurskautukseen Raamattu käy erittäin monin kohdin kiivasta taistelua sitä vastaan, että teoille annetaan sijaa vanhurskautuksessa. Se sanoo sitä pyrkimykseksi tulla tekojen kautta vanhurskaaksi Jumalan edessä, ymmärtämättömyydeksi (Room. 10:2 - 3; Gal. 1:1 ss.), lihan uskonnoksi (Gal. 3:3; Room. 4:1 ss.; Fil. 3:4 ss.), Kristuksen sovituskuoleman kieltämiseksi (Gal. 2:21) ja luopumukseksi Kristuksesta ja armosta (Gal. 5:4). Edelleen se sanoo, että kaikki ihmiset, jotka tahtovat tulla Jumalan edessä vanhurskaiksi tekojen kautta, saavat osakseen kirouksen (Gal. 3:10), ja julistaa kiroustuomion kaikista opettajista, jotka sekoittavat tekoja vanhurskautukseen (Gal. 1:8 s.; vrt. Luther, St. L. IX, 83 ss.; W.A. 401, 116 ss.)… Uskon kautta, ilman tekoja tapahtuvan vanhurskautuksen edellytykset Vanhurskautuksesta uskon kautta, ilman lain tekoja, ei voisi olla mitään puhet-ta, jollei koko ihmissuvun vanhurskautus Kristuksen sijaishyvityksen tähden (objektiivinen vanhurskautus eli sovitus) Jumalan sydämessä olisi tapahtunut tosiasia ja evankeliumi sitä julistaisi. Kaikkien niiden, jotka kieltävät objektiivi-sen vanhurskautuksen eli sovituksen, täytyisi, jos he olisivat johdonmukaisia, myös kieltää subjektiivisen vanhurskautuksen tapahtuminen sola fide. Jollei Kristuksen sijaishyvityksen ansiosta ole objektiivisesti olemassa syntien an-teeksiantamusta, silloin on pakko käsittää usko ihmisen suoritukseksi. Syystä siis luterilainen tunnustus perustelee uskon kautta tapahtuvaa vanhurskautusta sillä tosiasialla, että Jumala on Kristuksen kautta sovitettu maailman kanssa ja että syntien anteeksiantamusta nyt evankeliumissa tarjotaan lupauksena (Apol., M. 103, 87; suom. 103). Toinen välttämätön uskon kautta tapahtuvan vanhurskautuksen edellytys on armon yleisyys. Jolleivät kaikki ihmiset ole Kristuksen kautta täydellisesti sovitetut Jumalan kanssa ja jollei kaikille ihmisille erotuksetta tarjota evan-keliumissa syntien anteeksiantamusta, ei uskokaan voi omaksua syntien an-teeksiantamusta evankeliumista. Gratia universaliksen (yleisen armon) kiel-täminen saa syntiensä tähden kauhistuneen ihmisen perustamaan syntien

��

anteeksiantamuksen häneen vuodatettuun armoon (nimitettiinpä sitä miten hyvänsä) ja näin hän joutuu Rooman kirkon maaperälle. Edelleen vanhurskautus uskon kautta, ilman lain tekoja, edellyttää sola gratiaa (sulasta armosta -periaatetta), jotta usko voisi syntyä. Jollemme tarkoin pidä kaikkea ihmisen myötävaikutusta erillään uskon syntymisestä, käsitämme us-konkin ihmisteoksi. Silloin olemme kuitenkin hylänneet Raamatun opin van-hurskauttavasta uskosta, koska Raamattu asettaa vanhurskautuksen uskosta kaikkien tekojen vastakohdaksi (Room. 3:4). Synergismi saa kaikissa vivah-duksissaan aikaan sen, että se väärentää raamatullisen vanhurskautusopin ja tekeekin siitä tekojen opin, vieläpä sola fide (yksin uskosta) -sanojen säilyttä-misen varjolla. Viimein on myös mahdotonta pitäytyä oppiin vanhurskautuksesta uskon kautta ilman raamatullista oppia armonvälineistä. Jollemme vakuutu syntien anteek-siantamuksesta objektiivisten armonvälineiden avulla, me teemme syntien an-teeksiantamuksen riippuvaksi omasta arvollisuudestamme tai niiden arvollisuu-desta, jotka hoitavat armonvälineitä... …Raamatun mukaan vanhurskautus tapahtuu evankeliumin sanan kautta, eikä vain siinä mielessä, että evankeliumin sana neuvoo meille, mitä tapaa noudatta-en vanhurskautus tapahtuu (niinkuin kyllä myös on asian laita), vaan siinä eri-tyisessä merkityksessä, että vanhurskautuksen jumalallinen tapahtuma on meil-lä edessämme evankeliumin sanassa ja että usko siihen siinä (sanassa) tarttuu, omaksuen sen (Room. 10:5 ss. Aksioomi: Jumalallinen vanhurskautustuomio on meitä aina yhtä lähellä kuin evankeliumin sana on meitä lähellä). Jos kysytään: Mistä ihminen voi löytää vanhurskautuksensa?, on siihen näin ollen annettava Raamatun selkeä vastaus: evankeliumin sanasta. Jos edelleen kysytään: Miten syntien anteeksiantamus on tullut sanaan?, vastaa Raamat-tu siihen: Siten, että Jumala on Kristuksen sijaishyvityksen ansiosta sovit-tanut maailman itsensä kanssa ja sitten saattanut meidän keskuudessam-me voimaan evankeliumin sanan. Sillä siis, joka evankeliumin uskoo, on syntien anteeksiantamus. Sen tähden kristilliset opettajat ohjaavatkin kaikki kauhistuneet syntiset heitä lähellä ole-vaan evankeliumin sanaan, joka kaikille syntisille lupaa Kristuksen hankkiman anteeksiantamuksen. Tällöin ei käytetäkään (kuten Luther tavan takaa korostaa) jonkinlaisia kaksia avaimia, nimittäin toisia, joita ihmiset käyttävät lausuessaan synneistäpäästön, ja toisia, joita Jumala taivaassa käyttelee tahtonsa mukaan. On olemassa vain yksi avain, sillä Jumala juuri on aina se, joka päästää syn-neistä. Sen hän taas tekee evankeliumin kautta, jonka soveltamista ihmiset toi-mittavat. (Luuk. 10:16; Luther, St. L. XIX, 946; W.A. 302, 498:»Jumalalla ei

��

ole mitään muuta tapaa antaa syntejä anteeksi kuin ulkonaisen sanan kautta, jonka hän on uskonut meille ihmisille».)… Vanhurskautusopin keskeisyys …Raamatun perusteella (1. Kor. 2:2) luterilainen tunnustus katsoo sen uskon-kohdan, että ihminen vanhurskautetaan uskosta, ilman lain tekoja, pääuskon-kohdaksi, josta riippuu kristillisen opin ja Kirkon pystyssä pysyminen tai luhis-tuminen (articulus stantis et cadentis ecclesiae). Näin sanoessaan luterilainen kirkko ei tahdo väheksyä mitään muita Raamatun oppeja. Se opettaa esimerkik-si Jumalan lakia aivan tiukasti, niin kuin Raamattukin tekee (Room. 3:9 - 19). Samoin se opettaa raamatunmukaisesti erittäin vakavasti pyhitystä ja hyviä te-koja (Tit. 3:8 - 14; 2:14). Yleensäkin se julistaa kaikkea Jumalan tahtoa (Ap. t. 20:27). Mutta Paavalin tavoin se katsoo kaikkien muiden oppien olevan riippu-vaisia tästä perustotuudesta, että me ihmiset pelastumme ilman omaa ansio-tamme, uskon kautta ristiinnaulittuun Kristukseen. Näin ei esimerkiksi koko kristologia ole mitään muuta kuin vanhurskautusopin perusta. Koko oppi pyhityksestä on vain sen vanhurskautuksen seurausta ja vaikutusta, joka tapahtuu uskon kautta, ilman tekoja (Room. 6:14; 7:5, 6 jne.). Jokainen Raamatun oppi palvelee, sanalla sanoen, sen oman todistuksen mukaan vain oppia vanhurskautuksesta uskon kautta. Jos kristillinen oppi esite-tään sekoittamatta siihen vieraita perusteita, puhtaasti Raamatusta ammentaen, saadaan a posteriori selville, ettei se ole kokoelma yksityiskohtia, joilta puuttuu keskinäinen yhteys, vaan muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden uskon kautta, ilman lain tekoja tapahtuvan vanhurskautuksen ollessa sellaisena keskipisteenä, että kaikki muut opit ovat siihen joko antecedens- tai consequens-suhteessa (edellytyksiä tai johdonmukaisia seurauksia). Siksi luterilainen tunnustus lausuukin tiukasti ja selkeästi: »Tästä uskonkoh-dasta ei voida väistyä eikä myönnyttää vähääkään, luhistukoot sitten taivas ja maa ja kaikki muu, mikä luhistuakseen on» (M. 300, 5; 86, 1--4; suom. 259, 91). Luther todistaa myös vakaasti: Hic locus caput et angularis lapis est, qui solus ecclesiam Dei gignit, nutrit, aedificat, servat, defendit, ac sine eo ecclesia Dei non potest una hora subsistere. Neque quisquam recte docere potest in ec-clesia nec ulli adversario feliciter resistere, qui hunc locum non tenuerit. (Tä-mä oppi on pääkohta ja kulmakivi ja se yksin synnyttää Jumalan seurakun-nan, ravitsee, rakentaa, ylläpitää ja puolustaa sitä. Ilman sitä ei Jumalan seurakunta voi pysyä voimassa hetkeäkään. Seurakunnassa ei kukaan myöskään voi oikein opettaa eikä menestyksellisesti vastustaa ainoatakaan vastustajaa, jollei pidä voimassa tätä opinkohtaa.) (St. L. XIV, 168; Erl. VII, 511 s.) Samoin Chemnitz: Hic unicus locus praecipue dis-

��

cernit ecclesiam a reliquis omnibus gentibus et superstitionibus ... Imo hic locus est tanquam arx et praecipuum propugnaculum totius doctrinae et religionis Christianae, quo vel obscurato vel adulterato vel subverso impossibile est puri-tatem doctrinae in aliis locis retinere. (Tämä opinkohta ainoastaan pääasialli-sesti erottaa Kirkon muista, pakanoista ja taikauskosta. Vieläpä tämä oppi on verrattavissa koko kristinopin ja -uskon linnoitukseen ja ensiarvoiseen suojava-rustukseen. Mutta jos se tulee joko hämärretyksi tai väärennetyksi tai kumotuk-si, mahdotonta silloin on säilyttää opin puhtautta muissa kohdissa.) (Loci II, 545 ss.). Kaikkien kristittyjen tosiasiallinen yksimielisyys vanhurskautuksen uskonkoh-dassa Kristillisessä kirkossa on, kuten Luther sanoo, vahvoja ja heikkoja, viisaita ja tyhmiä, sillä kaikki kristityt eivät ole päässeet samaan määrään kristillisen opin tiedossa (Ef. 4:13 - 14; Room. 14:1 ss.). Näin ollen eivät oikeaoppisuus ja kris-tillisen kirkon jäsenyys vastaa tarkoin toisiaan. Kaikki kristityt kuitenkin ovat yksimieliset vanhurskautuksen uskonkohdassa, toisin sanoen uskossa, että he saavat syntien anteeksiantamuksen Jumalan armosta, Kristuksen tähden ja il-man omaa ansiota. Tämä usko on heikoimmankin kristityn sydämessä, koska ihmisestä juuri tämän uskon kautta tulee kristitty. Usko, että on olemassa yksi ainoa Jumala, ei tee kenestäkään kristittyä, sillä sen asian tietävät muutkin kuin kristityt (Room. 1:19); ei myöskään usko, että Ju-mala on luonut maailman ja hallitsee sitä, sillä sen tietävät pakanatkin (Room. 1:20); ei myöskään usko, että Jumala palkitsee hyvän ja rankaisee pahan, sillä senkin tietävät pakanat (Room. 1:32; 2:14, 15); ei myöskään pyrkimys tehdä ulkonaisesti hyvää ja välttää ulkonaisesti pahaa, sillä tämä pyrkimys on pa-kanoissakin, vaikka he ovat vailla toivoa (Ef. 2:12); ei myöskään usko kerto-mukseen Kristuksesta, nimittäin että Kristus, Jumalan Poika, on kuollut ja noussut kuolleista, sillä sen uskovat perkeleetkin (Matt. 8:29). Kristillisen kir-kon jäseneksi ihminen tulee vain siten, että hän omantunnon kauhujen alai-sena (terrores conscientiae) lakkaa luottamasta mihinkään omaan hyvyy-teensä ja Pyhän Hengen vaikutuksesta uskoo, että hänen syntinsä annetaan anteeksi Kristuksen tähden, toisin sanoen siten, että hän omakohtaisesti us-koo vanhurskautuksen uskonkohdan… …Yksimielisyys vanhurskautusopissa on se yksimielisyys, jossa Pyhä Henki varjelee koko kristikunnan maan päällä (Luther, St. L. XII, 494 ss.; W.A. 21, 219). Pitäytyessään täysin ehyesti vastoin kaikkea poikkeamista sola fide, sine operi-bus -oppiin Luther ja luterilainen kirkko eivät edusta mitään omaa ryhmäkun-taansa, vaan ovat koko maan päällä olevan kristikunnan äänitorvena.

��

Kuinka vahingollista on erehtyminen vanhurskautusopissa Vanhurskautusopin kohdalla ei esiinny, kuten muissa opeissa (esim. opissa Herran ehtoollisesta), harhaantumista heikkouden tähden, toisin sanoen harhaa, jonka vallassa oltaessa voidaan olla uskossa Kristukseen ja kristillisen kirkon jäseniä. Se, joka sydämessään harhaantuu opissa vanhurskautuksesta, harhaan joutuu joka kerta siten, ettei hän sen johdosta voi olla kristillisen kirkon jäsen (Gal. 5:4; 3:10). Usko voi olla vahva tai heikko; heikkokin usko luetaan van-hurskaudeksi, se toisin sanoen tarttuuu evankeliumissa tarjottuun Kristuksen vanhurskauteen. Usko ei kuitenkaan, kuten Chemnitz sanoo, saa erehtyä koh-teestaan (Loci, p.m. 271). Sen on turvattava yksin armoon, joka Kristuksen ansiosta on tarjolla ja joka evankeliumissa luvataan. Apologia sanoo aivan oikein: »Jos taas joku luulee, että usko samanaikaisesti voisi luottaa Jumalaan ja omiin tekoihin, hän ei toti-sesti käsitä, mitä usko on) (M. 114, 33, saks. teksti, suom. s. 110, 153 s.); ja taas: »Aina milloin Raamattu puhuu uskosta, se tarkoittaa sellaista uskoa, joka rakentaa vain armon varaan» (M. 96, 55, saks. teksti, suom. s. 98, 55 s.). Samoin Lutherkin: »On mahdotonta, että Kristus ja laki voisivat samanaikaises-ti asua sydämessä; joko Kristuksen tai lain on väistyttävä" (St. L. IX, 619; W.A. 402, 19). Armoa ja tekoja ei voida yhdistellä, kun on kysymys Jumalan kansaan kuulu-misen perustasta, vaan ne ovat vastakohtia, jotka sulkevat toisensa pois (Room. 11:6). Oikein sanoo Augustinus: Gratia, nisi gratia sit, gratia non est. Gratia non est gratia ullo modo, si non sit gratia omni modo. (Armo ei ole armo, jollei se ole armo. Armo ei ole missään suhteessa armoa, jollei se ole armoa joka suhteessa.) Kristityissä on tosin vielä liha jäljellä ja siinä suhteessa heitä kiu-saavat sekä muut synnit että varsinkin luottamus omiin tekoihin. Mutta tästäkin kiusauksesta he suoriutuvat voittajina, muussa tapauksessa he lakkaisivat ole-masta kristittyjä… Kirkon käyttämät, kristillistä vanhurskautusoppia suojaavat termit …Seuraavien termien tarkoitus on taata, että kristillinen vanhurskautusoppi käsitetään oikein: a. Vanhurskautus tapahtuu armosta Kristuksen tähden, uskon kautta (Yksim. Ohje, M. 615, 25; suom. 493). »Armosta» merkitsee vanhurskautuksesta pu-huttaessa Jumalan armollista mielenlaatua, joka Jumalalla Kristuksen si-jaishyvityksen ansiosta on syntistä maailmaa kohtaan ja joka armonvälineis-sä tarjoutuu uskon kohteeksi; armolahjaa se sen sijaan ei merkitse (donum gratiae; Room. 11:6; 4:4, 5, 16). »Kristuksen tähden» tarkoittaa »Kristuksen satisfactio vicarian tähden», »koska hän meidän edestämme on täyttänyt lain

��

ja suorittanut maksun synnistämme» (Yksim. Ohje, M. 612, 14; suom. 491). Tästä on pidettävä kiinni a. vastoin roomalaisia, jotka tekevät Kristuksen an-sion ohella gratia infusasta, rakkaudesta jne. vanhurskautuksen causan; b. vastoin kaikkia kiihkoilijoita, jotka eivät pidä vanhurskautuksen perustee-na Kristuksen ansiota, vaan meissä olevaa Kristusta, siis pyhitystä; c. vastoin kaikkia moderneja teologeja, jotka hylkäävät satisfactio vicarian muka liian oikeusopillisena ja oikeudenkäyntiin kuuluvana tahtoen antaa vanhurskautukselle »eettisen sävyn» (vrt. Ihmels, Zentralfr., s. 110). Mitä sanoihin »uskon kautta» tulee, tarkoitetaan niillä uskoa, joka pitäytyy Juma-lan säätämiin armonvälineisiin, joiden kautta Kristuksen hankkima syntien anteeksiantamus eli vanhurskautus luvataan ja samalla myös usko syntyy tai vahvistuu. Se joka ei hyväksy sitä, että Jumalan säätämät ulkonaiset armon-välineet ovat vanhurskautuksen media (antamisen välineet), ei myöskään hyväksy sitä, että usko on vanhurskautuksen medium (vastaanottamisen vä-line)… … b. Vanhurskautus ei ole fyysinen eikä lääkinnällinen tapahtuma (actus phy-sicus sive medicinalis), jonka ansiosta ihminen muuttuisi sisäisesti itsessään epävanhurskaasta itsessään vanhurskaaksi, vaan oikeudellinen tapahtuma (actus forensis sive iudicialis) siinä merkityksessä, että itsessään epävanhurskas ihmi-nen Jumalan edessä julistetaan vanhurskaaksi. Jumalallisen vanhurskautuksen ja yhteiskunnallisessa oikeusmenettelyssä tapahtuvan syyttömäksi julistamisen välillä on oleellinen ero. Yhteiskunnallisessa tuomioistuimessa tuomari julistaa vanhurskaan vanhurs-kaaksi ja epävanhurskaan epävanhurskaaksi. Tuomari, joka julistaa syyllisen syyttömäksi, on Herralle kauhistus (Sananl. 17:5). Mutta siinä vanhurskautuk-sessa, joka tapahtuu evankeliumin ja uskon kautta, Jumala tekee juuri sen, mikä on maalliselta tuomarilta kielletty. Jumala julistaa vanhurskaaksi itses-sään jumalattoman (Room. 4:5), joka uskolla tarttuu evankeliumissa luvat-tuun syntien anteeksiantamukseen. Luterilainen tunnustus viittaa tähän eroon, joka vallitsee jumalallisen vanhurskautuksen actus forensis -tapahtuman ja yh-teiskunnallisen tuomion välillä (esim. Apol., M. 139; suom. 132)… …Jumala ei ojentaudu tämän ihmisviisauden mukaan, vaan samoin kuin hän on julistanut itsessään vanhurskaan Kristuksen epävanhurskaaksi (2. Kor. 5:21), samoin hän myös julistaa itsessään epävanhurskaan ihmisen Kristuksen tähden vanhurskaaksi (Room. 4:5). Tämä on Jumalan vanhurskauttamismenetelmä, joka perustuu hänen lunastus-menetelmäänsä (Gal. 4:4 - 5; 3:13), niin kuin ei vanhurskauttamisesta käytetty ilmaisukaan Raamatussa merkitse 'tehdä vanhurskaaksi', vaan 'julistaa van-

��

hurskaaksi', ollen siis aina käytetty deklaratoorisessa merkityksessä (Room. 4:5). Eikä tähän sanaan liity sen lähempänä määrittelynä ainoastaan sanoja 'il-man lain tekoja', vaan se esiintyy myös synonyminä sanoille 'antaa anteeksi synti', 'peittää synti', 'olla lukematta syntiä' jne. (Room. 4:7 - 8; Ps. 32:1 ss.; vrt. Quenst., Syst. II, 762)… …c. Vanhurskautus tapahtuu sola fide, yksin uskon kautta. Tämä »yksin uskos-ta» ei tietystikään sulje Jumalan armoa, Kristuksen ansiota eikä armonvälineitä pois vanhurskautuksesta, kuten roomalaiset viisastellen ovat huomauttaneet. Mainitut tekijät ovat päinvastoin edellytys vanhurskautukselle »yksin uskosta». Luterilaisen šibboletin, sola fide -sanojen, merkitys ja tarkoitus on yksinomaan pitäytyminen uskoon ainoana välineenä, jolla ihmisen puolelta vanhurskautus omaksutaan, ja torjua ihmisen teot vanhurskautuksen omaksumisvälineenä, kuten Raamattukin niin voimakkaasti tekee (Room. 3:28; vrt. Quenst., Syst. II, 795). Esittääkseen oikein sanojen »yksin uskosta» merkityksen ja tarkoituksen Yksimielisyyden Ohje sanoo, ettei mistään, mitä ihmiselle tai ihmisessä tapah-tuu, edelsipä se uskoa, kuten katumus, tai seurasi sitä, kuten alulle pantu elä-män uudistus, saa tehdä vanhurskautuksen välinettä (M. 614, 23 s.; suom. 492 s.)… …d. Vanhurskautukseen ei ole tarpeen hyvine tekojen käsilläolo (Neque prae-sentia operum ad iustificationem requiritur). On Raamatussa selvästi lausuttu totuus, että uskoon aina liittyy hyviä tekoja, ja tätä totuutta on jatkuvasti mieliin teroitettava (2. Kor. 13:5). Mutta jos sanotaan, että hyvien tekojen käsilläolo on tarpeellinen vanhurskauden saavuttamiseen (näin roomalaiset, synergismin kannalla olevat protestantit jne.), se merkitsee sitä, että vanhurskautus käytän-nössä siirretään lain piiriin ja opetetaan tekojen vanhurskautta. Siitä syystä Yk-simielisyyden Ohje katsoo sen sanontatavan, että hyvien tekojen käsilläolo on vanhurskauteen välttämätön, kuuluvan hyljättäviin harhaoppeihin (M. 530, 23; 620, 43; suom. 436, 496). Aivan oikein sanovat luterilaiset dogmaatikot Luthe-rin mukaan: Fides numquam est sola, sed iustificat sola (Usko ei milloinkaan esiinny yksin, mutta se vanhurskauttaa yksin). e. Vanhurskautuksessa ei ole mitään tiettyä määrää. (Iustificatio non admittit gradus, fit non successive, non recipit magis et minus; vanhurskautuksessa ei tule kysymykseen erilainen määrä, se ei tapahdu vähin erin eivätkä siihen so-vellu käsitteet 'enemmän' ja 'vähemmän'.) Vanhurskautuksessa ei voi olla mi-tään tiettyä määrää, vaan se on sitä, mitä se on, täydellisesti, koska se on olen-naisesti syntien anteeksiantamus (Room. 4:7 s.), jonka Kristus on täydellisesti ansainnut ja jonka hän evankeliumissa täydellisesti lupaa (Luuk. 24:47). Siksi sillä, joka uskoo evankeliumin, on koko vanhurskautus (Kol. 2:13; Room. 5:1 ss.). Luther ilmaisee tämän asian sanomalla, ettei vanhurskautus tule meille

��

pala palalta, vaan yhtenä ainoana kasana (St. L. XII, 219 ss.; W.A. 10I,1, 343 s.). Usko kyllä on määrältään erilainen, sillä se on toisinaan vahva, toisinaan heik-ko. Kuitenkin vanhurskauttaa heikko usko yhtä täydellisesti kuin vahva (vrt. Luther: »Siksi me olemme kaikki samanlaiset Kristuksessa. Vaikka Pyhällä Pietarilla onkin vankempi usko kuin minulla, on kuitenkin kysymyksessä sama usko Kristukseen. . . se, joka saa omakseen hänet [Kristuksen], omistaa hänet kokonaan.»; St. L. XI, 1840; W.A. 171, 471)… …f. Syntien anteeksiantamus tietää koko vanhurskautusta eikä ainoastaan jota-kin osaa siitä. Apologia sanoo täysin raamatunmukaisesti: Consequi remis-sionem peccatorum est iustificari (Syntien anteeksiantamuksen saavuttaminen tietää vanhurskautusta; M. 100, 76; suom. 101), ja Yksimielisyyden Ohje: »Sana 'vanhurskauttaa' tässä uskonkohdassa merkitsee synneistäpäästöä, toisin sanoen synneistä vapaaksi julistamista» (M. 528, 7; suom. 435), ja taas: »Uskonvanhurskautena Jumalan edessä on ainoastaan syntien anteeksian-tamus» (M. 616, 30; suom. 494), koska Paavali Room. 4:5 - 8 vaihtaa 'van-hurskauttamisen' sanoihin 'antaa synnit anteeksi' ja 'olla lukematta syntiä' tar-koittaen sillä koko vanhurskautusta. Ei ole mikään suositeltava opetusmenetelmä, jos tehdään niin kuin ovat tahto-neet muutamat luterilaiset opettajat, jotka ovat jakaneet vanhurskautuksen kah-teen tapahtumaan, nimittäin siihen, että Kristuksen ansio luetaan ihmisen hy-väksi, ja syntien anteeksiantamukseen, tai myös päinvastaisessa järjestyksessä (vrt. Baier, Compend. III, 283 ss.). Luther puhuu täysin raamatunmukaisesti sanoessaan »Kristittyjen vanhurskaus eli hurskaus Jumalan edessä on syntien anteeksiantamus» (St. L. XI, 1730 s.; W.A. 29, 572). Silloin, nimittäin syntien anteeksiantamuksen edellytyksenä, pääsee Kristuksen ansio täysin oikeuksiinsa (Room. 3:24; 5:18, 19). Seuraavasta on pidettävä kiinni: Mikä nimitys hyvänsä vanhurskauttavan uskon kohteelle annet-taneenkin, Kristus (Room. 3:22), Kristuksen vanhurskaus (Room. 5:18), Kristuksen kuolema (1. Kor. 2:2), Kristuksen kuolleistaherättämys (Room. 4:24 s.), Kristuksen nimi (1. Joh. 5:13) tai evankeliumi (Room. 1:16) jne., aina tarkoitetaan kuitenkin Kristusta juuri sellaisena, kuin hän on ihmisille sijaishyvityksensä kautta hankkinut syntien anteeksiantamuksen, eli syntien anteeksiantamusta Kristuksen tähden. Raamattu ja tunnustus käyttävät siis kuvatessaan kohdetta, johon vanhurskaut-tava usko tarttuu, sanoja Kristus, Kristuksen vanhurskaus, Kristuksen kuuliai-suus, Kristuksen kärsimys, Kristuksen ansio, syntien anteeksiantamus, van-hurskautus jne. synonymeinä…. Lyhennys: Franz Pieper Dogma-tiikka

��

��

Vanhurskautus – Augsburgin tunnustuksen puolustus (lyhennelmä)

,��-��

+�� +�� $�� "�� "�� !�"��# � �"��$�� %�� & ��!��

��' �� %�� $�� $ �� $�� $ �� $ �( ��$��% �� $�� $�� !�)�� %�� $�� $��$ ��$�� #��!��'��*� ��+��&�� $ �� %��#�� ( ��%�� %�� %�� %�� # �� $�� %��( ��# �� $��%��,��!��-�� ( �� $��%��,�� #�� #�� ( �� % ��#��!�� %�� .��.�$��$�� #�� $ �$�� $��$�� $ ��/�� 0�� ( �� !�(�� % �� $� % ��( ��

��

�� ( ��$��% �� $��( �� %��!��

�

�

!�� #�� $��$ �� #�� %��$�� $�� ( ��$�� $��( �� %��!��(�� $�� $ ��#�� $�� #� �� $�� & !�� $ ��#�� $��$�� &$ !�/�� $�� %�� ( ��%��$�� &��%�� #�� $ �$�� #�� !�� $�� $�$�� $�� #�� !�1$�� $��#�� 2�(�� .��.��$��)�� #��3�� "�� .�� .��' �%�� $�� #�� #�� $�� #�� #��#�� .��.��$��!��4��#�� $��%�� 1��5�� $ �� !�4��#�� $�� $��# �� !�)��$��1�� #��# �!�� $��$�� )�� -��6��$�� %�� )�� #��$��

��

� ��&$ !�' �%�� $�� %��!�� "�� /��/�� /��0 ��

��

�7( �$�� %�� !� ( �� !� ( �� %�� $��$�� 2� *8��!� �2��1� 2(�� 2� $�2� *�� !� �21�2(�� 2��( �� $ �$��#�� $�� #�� ##�� %��$��,�� !�� $ ��$�� #�� $ �� $��/�� $��#��!�� $ �$�� % ��!�5�� #�� !�4��1�� %�� %�� !� ( �� $��#��$�!�-�� )�� !��

(�� &�� !��&�� ( ��%�� $ ��$�� %�� %��!��&�� $ ��( ��$�� ( �� %��#�� ( �� %�� ( �� ( �� $�� $��!��$ �� #�� %��!�� &�� $�� ( �� $�� !�� % �� &�� %��!�1 , �� $��#��,�� % ��!��

��

��9 ��$�� 2��(�� #�� )�� $�� #�� #��!�"�� 3�'��# �� %��$�� % �� 2��*8��!��2��!8��!��2��+�3��$�� &�� *��!��2��+�� !�-�� )�� #�# �� &�� #��$�� %��$��$�� !��:��(��!�� 2�*(��!�2��1�2��#�� 2�5��$ �$�� #� � �� !��(��!�� 2�*(��!��2�+�2�� "&�� 2�" ��$��#�� %�� /�� 0��,�� $ �$�� ( ��%�� !��$�� !� � � �� 2� *��!� �2��+� 2�� 2 � �� ;�� ( �� $�� $�� ( ��$�� !��-��$��!�� 2�*��!�2��+�2(�� "�� 2��' � � �� %�� #�� $��1 , �� $��$�� %�� !��(�� ( ��( ��;�$�� ( ��( ��!�(�� ( �� $�!� (�� ( �� $��$�� !��

��

��74##�� $�� !� -�� #�� !�5�� # � �� $��/�� $��( ��%�� !��<�� $�� ( �� #� ��$��$�� $�� $�� )�� %��!� (�� $�� #�� %�� 2� �� $�� $�� $��!��4��##�� $�� %��!��=��$ ��#�� $��( �� $�� $�!�9�� $�� $�� ( ��% ��!�( �� #�� #��$��$��!��-�� #�� $�� #� �� %�� /�� 2� *��!��2��+�� 0 �� #� �� %�� !� -�� $�� #� ��$�� !��<�� ##��%�� $�� !�4�� $�� !�5�� )�� $�� !��(�� '��"��$�� -�� ( �� )�� % �� %��$��% ��%�� 3��

��'�� # � �� #�%�� 2�� #� �� $�� $��)�� $�� !��

��

�(��(�� "�� "�� #� ��!�/�� #�� #� %��!�1��# � �� #� %��#�%�� $�� #� �� #� %��!�� # � �� %�� #� %�� %�� !�5�� #�� $�� %�� #� %��!��

�� $ ��#�� $�� #��#��.��$��$�� $��#�� #�� $�� !�� "��"�� #�� $�� #��.��$�� %�� $��# � �� #� %�� $�� 2� */�!� ��2�� !+� 2�� .2�� #��$��$�� !�0 ��$��2�2��%��2�� ( �� #� ��!�0 ��&�� #� ��2�2�� "�� 2�� 2�� "��4��

��

!�� 4�� ##�� $�� # � � $ ��#�� /�� 2�*/�!� ��2��+� 25�� "��2��

��

�,�5(5�$5�$�� !$$6��6��$,(!!��$!��$,��!$,��5�#5(�!((,�� !$$6��!��$5��!��6�!($6��5�$55��*��6�$!��5��6�!��(5,#!,"$!��5�$6�7!� �!��!��!��5��7!��!�$6�7!��$6�$6��55��!�+,��55��(��7,$,��!��5��5�5�7��$,��5��!��

�4##�� $�� % � �� $�� $�� ( ��$�� 7��

,��5�� % ��# � �� $�� #�� %��% �� !�-�� $�� $�� # ��&��!��9 �� *9 �!� ��2��+� )�� #�� $�� !�5�� $�� # ��$�� !�-�� $��)�� %�� $�� $�� !��#�� "�� ' ��#�� $�� % �� %�� % � �!�-�� #�� $�� )�� #� �� !�� $��%��%�� $��% �� $�� !� ( �� % � �� ,�� !��)�� $�� !�0 �� $�� %�� !�<��# �� #�� /�� 0�� !�� #��&�� "

��

�� #��&�� "��%��"��# � �� $�� $� �� $��#� �� % �� %�� $�� /�� 0��,��&� 7!��7<��%��$ �� %��#�� $�� # � �3�� $�� %�� %�� $�� %�� #��!�/ � �� %��#�� #�� %�� !��'�� $��#��!�( ��# �� %�� !�-�� %�� #�� /�� 2�*��!��2��+�2!�� 2 � $�� 2� *��!��2��+�2,��2��(�� #�� %�� !�(�� #�� $�� %�� !��4�� #� �#�� !�-�� %��#�� $��% �� $��# � ��!��

�� 0�� % �� $�� #�� $�� )�� # �� !��"�� )�� $�� $��$ �� % ��$ �� 3� " �� $�� )�� ( ��$ �� #� !��5%�� # �� )�� #� �� &�� &�� # �� !��

��

(�� (�� #�� %��$��"�� "�� "��4�� &�� $�� !�' �� ( ��% �� !��0�� !�1�� *��#>��?+�� # �� !�*/��9��5!+�' �� $�� #�� $�� $�� $��$��!�� "�� !�� "�� %�� # � �� #��#��!�� $ �� !��" �� *�� /�� 2� *��!��2�+�2#�� 2��$�� 5.��$�� 2�*5.!��2��+�2!��"�� "�� 2 �$��$�� 2�*��!��2��+�2�� 2��(�� #�� *�� #��&&�� &�� /�� #�� 2�� 2 � 2�� 2 � 2�� 2�$��!�4�� #�� !�" �� $��#�� !��!�� ,��%��"�� $�� "�� "��

��

��9 ��# ��&�� &�� !� 4�� !� � �� # �� !��-�� !� -��2�*/�!��2�+��1 � �� $��%�� !��"�� )�� %�� %�� $�� %�� $�� !� "��% �� $ �� %�� !��/ �� )�� #�� $�� % �� #�� !��<�� $�� #�� $�� %�� $�� !�5�� !��) �� #�� % �� $�� /��%��2�*��)��!��2��+��) ��$�� !�" ��( ��$��% ��0��(�� )�� @�� !�-��#�� $�� ( �� !�" �� )�� !�"�� 3�=�� )�� %�� #� ��!��' �� !�( ��%�� #�� $�� )�� $�� $�� A� � � �� ##�� !� )�� !�"�� % �� )�� %�� #� ��!��-��/��$�� 2�*��!��2�+�2��"��%2 �� 2�2��2!��

�' �� A� ��$�� )�� %�� #� ��!��

��

�<�� $�� )�� $��$�� %��#�� !�5�� !�0�� %��)�� $�� # ��A� ��&��$��$��;�� #�� $�� %�� ( ��!��5��&�� %��)�� $�� #�� 3�/��#��# �� # ��A� ��&�� "�� (�� #�� 2� 2��2��=�� )�� %�� !��"�� $�� )�� $�� %��!�-��$�� 2� *��!��2��+�2�� " ��2�/�� 2�2��2��' �� $�� &%�� #� %�� $�� ( �� $�� !��-�� &��0�B��$�� 2�*0�B�!��2��+�2�� 2�)��$��$�� ( �� #�##��)�� !�=�� !��/��1#��2�*1#!�!��2��+��0 �� #��.��%�� $��$�� !��4�� 3�"�� )�� !��!�� <�� 2��,��5�� )�� !�<�� /��#��.��$�� #�� %�� !�� !�� %��$� % �� # �� #�� !��

��

�� 9 #� ��%�� !��$�� 2�*��!��2��+�2�� 4�� 2��4�� #��2�(��## ��% �� #� ��# ��$��&%��&��# �� !��'�� $�� #�� $ ��!�-�� /�� 8��$�� 2� *8��!� �2��+� 2+�� 2�� $�� $�� !��-�� #� �� $�� $�� #� �� %�� %�� %�� !�� $�� $��#�� #� �� /�� $�� #��!�5��%�� /��#�� !�-�� #�� %�� )�� %�� !��$�� 0 ��

+��7"��% ��#�% �� /��,�� !� 0 �� #�� $�� $��$ �� $�� !��$��$ �� 2�*��!��2��+�2$%�� %�� "��2�� $ �� %��!�( ��$ �� %��!�1#�� $�� $�� $�� !� ' �� $ � ��&�� #�� $�� !� (�� ( �� %�� %��$�� %��$�!��

��

�< � ��&�� 2�*��!��2+�2��'�5�8��"�� 2� <��%�� 2� *��!� �2�+�2�� 2 �� $�� ( ��%�� !��$�� 2� *��!� ��2��+� 2�� 2�� % �� !�8��$�� 2�*8��!��2��+�2��"��2��5.��$�� 2� *5.!� �2+� 2�� "�� "�� 2��(�� 2�*(��!��2��+�2�� "�� 2��(�� 2*(��!� �2�� +� 2�� #� �� "�� 2��-��2� *(��!� �2��+�2!�� #�� "�� "�� 2��1#�� $�� 2� *1#!�!� ��2�� +� 2�� 2��4�� # � ��)�� $�� @��9�� !�-�� )�� !�-��# ��% �� )�� %�� ( �� ##� �� !��1#��$��$ �� 2�*1#!�!��2��+�2�� " �� !�� "��4��

��

�� 2�)�� %�� !��9 �� )�� #�� !�'�� $��#�� %��#�� #�� !��-��)�� )�� #�� $�� %��#�� !�1#��$��%�� 2�*1#!�!��2+�2��"��2�' �� $��#��# � ��$��$��/�� 0��,��$�� % �!��0�B�� 2�*0�B!��2�+�2��2�� #��.�� $��$�� ( �� #��$�� &��% �� % �� $��$�� !��(��$�� %�� 2� *(��!� ��2��+� 2�� "��2��

��"�� )�� #� ��$�� !� ' �%�� $�� )�� ( �� )�� %�� !�� %��!�� #�� #� �� )�� $�� $�� ( ��$�� )�� %��!��/��$�� %��!�'��# �1�B�� $�� A�� 2�2�� "�� #�� #� % ��%�� !�9�� ,�� 0�� (�� $�� $�� #�� #��$�� $�� !��( �� #�� 2� *��!��2��+�2+�� "

��

��2� -�� $ �� #�� (�� %��2�*(��!��2�+�2�� -�� %�� $�� !�� "��=�� % ��#��)�� $��$��$��!�*/�!��2�+��' �� 1�B�� $�� % ��!�� $�� % ��#��)�� !��-�#�� $�� $�� !�4�� $�� !�� #��"�� 5�8��-�� $�� 1 , �� #��,�� #��$��!� ��'�� 2��2�� "�� "�� 2�� $��%�� $�� !��< � ��%��# � ��2��2(�� "�� &�� 2�� #�� % �� % � ��$�� ( �� #� ��

��

$�� !� � ��#�� 1 , �� !��

,�� .��4�#��%�� $�� %��$�� %�� $�� # � �� !�9 �� # ��3�1�� /�� 0��,�� #�� 3��" ��# �� # �� # �� !�0�� %�� #�% � �� %�� %��!��A��% �� !�0�� #�� !�� $ �� #� �� $�� !� (�� %�� %�� $ �� # �� #��$�� #�� !��/ �� $��# �� $�� !��) �� $�� $�� %�� #�� !�5�� %�� %��$��!��< �� %�� /��2�*8��!��2�+�2��"�� 2�-��#�% �� # �� %�� %�� $�� !��5�� %�� $��!� C�� # � �� %�� #� �� %�� !�=�� $�� #�� $��$ �� # � !��

��

�!�� #��&�� "�� "�� %�� #��&�� 2��2��(�� %�� #�� $�� % ��&�� %�� !��4��##��%�� &�� #�� )�� )�� $�� % ��$�� $��% �� !� )�� #�� $�� #�� !��<�� $�� $�� $�� # ��$�� !�"�� %�� $�� $��$�� % �� #�%�� # ��3��9�� %��#�%�� )�� #� �� $��)�� %��!�'��$�� #�� $�� # �� !��" �� # � �� !�0�� % �� $��$�� !�0��% �� $ �#�� $ �� # ��$�� $��)�� %��!��

Rakkaus ja lain täyttämys�� %�� $�� 2� *"��!� �2��+� 2�� 2�$�� 2�*��!��2��+�2(�� 2 � �� $��

��

$��# � ��$��!�5�� % �� %��$�� !��#�/�� '�9��:;'::1�2�� 2 � ��#��9+��:':;1 ��"��%�� '� 9�� ;<';=1� 2�� >2��'�9;��;:'?1�2!�� 2�� !�� )�� &� ��/�� 0��,��$�� % �� %�� #�� % �� &��,��!��-�� #��.�� 2� *(��!� ��2��+� 2��2��) �� $�� %��#�� ( ��$�� #�� $��%�� # �� $�� $��%��,�� !��"��&�� % �� ,��$��#�� !�� #�� %��$��/�� 0��,��!��5�� )�� !�9��&�� %�� /�� 0�� !��/�� 0�� %�� /�� *8��!��2��+2�2��&��2��(��%��2��

��

9�� $�� ( ��!�5�# ��( �� $�� #� ��!�<�� % �� %�!��

�� <�� %�� $�� $��$�� %��% ��)�� $��/�� 0�� %�� #�� /�� 0�� %�� & �� %�� % �� %��( ��$�� # � ��!��" �� $��$ �� ##��2�� $�� $�� !��5�� $�� $ ��#�� $�!�" �� $��$ ��$��$�� # ��2�*��"��!��2�+��0�� ( ��% �� !��" �� )�� $�� $�� /�� 0�� $�� $�� !�9�� %��%�� $�� /�� 0�� !�� /�� %�� /�� 0�� !�(�� *��)��!��2��!+�/��#�� #��$��"��%��#�� )�� %��/�� 0��!��

(��' �� 2� 2�� % �� 2��/�� /��#��$�� $�� !�9 �� #�� ( �� %�� $�� $��$ ��#�� #�� %�� #�� ( ��%�� !��

��

" �� ( ��% �� $�� %�� #�� #�� % ��# �� !�<�� !��-�� $�� #�� ( �� # �� ( �� #�%�� $�� !� -�� # �� ( ��$��$�� !��" �� $�� /�� 0��,�� ( ��#�� ( ��$�� $��!�)�� %�� )�� $��/�� 0�� !��"��&�� # �� $�� !� � � �� ,�� !��

�� <��# �� &�� #�� $�!�5�� %�� &�� %��% !��0 �� ## � �� %�� $&�� !� 0�� #�� # �� #�%�� !��A�� #�� #�� /�� #�� $�� #� �� !��/�� )�� !�)�� % �� )�� %�� #� �� /�� 0�� $�� # �� #�� $� � �� ( ��!�( �� #��#��2�*/�!��2�+�2��&�� 2��<��)�� /��$�� #� ��$��/�� 0��,�� ( �� !�-��*��(��!��2+2�2��#�� #��2�-��#�� %�� &��%�� ( ��!�-�� #�� )�� !��

��

'�� $�!�'�� # �� %�� ( �� A� �� &� # �� )�� !� �� ' �� %�� #�� $�� (��#��!��$�� 2� *�� (��!��2�+�2�� 2�0 �� /��% ��%�� $��!�� (�� %�� $�� !�-�� $��# � �� 2�� $ ��( ��% ��%�� $�� $��#� � �� !�� $�� $�� $�� !�-�� $�� %��$��$�� !��-��/��2�*��!�2�+�2!��"�� "&��2�-��2�2!�� "�� 4� �� &�� '�� $�� #��#�� $�� $�� #�� !��

+��' �� $��%�� %��$��#�� !�� #��!�5�� #�� !��5�� #��)�� #��( ��)�� %��!�" �� #�� !�0�� )�� !��4�� $� � ��( �� $�� $�� !� -�� $ ��$�� !��

��

�5�� $�� #��$�� /�� 0�� !!!��

��7'��# �)�� 2�*9 �!��2��+�� #��$�� 2�� #��$��!��)�� $��2�*9 �!��2��+� �-�� #�� !�� "�� '� 2�� 2�� !�� %�� )�� %��!��'�� $ �� )�� !� ' �� )�� !�- ��#�� !�� %�� "�� !�� $ �� $��)�� $�� !�" �� )�� %��.�� $��.�� $�� !��0 ��.�� "�� $��#�� !��0 �� #��2��%�� $��!�� %�� $�� $�� )�� !��%�� )�� .�� $��$�� !�� # ��)�� !��4##�� #�� ( �� .�� #��$�� "�� #�� #� @��

��

'�� )�� #�� #��$��!�� #�� # ��%�� 2�*9 �!��2��+�25�� 5�� %�� $��&�� !�'�� 2�2$�� 4��"�� 2 ��2�� %��#�� &�� $�� %��!��C�%�� $��#��!�-�� #�� %�� $�� %��%�� !��0 �� %�� $�� %�� % ��( ��7��

��7"��% ��#�%�� %�� #� �!�9 #� �� %��)�� %��( �� ##� �$�� % �� %�� % ��$�� %��!�� #� �� $�� $�� $�� !�� #� ��% �� #�� #�� $��# �� ( ��##� �)�� %�� #� �� %��!�� #� ��% !��(�� $�� %�� %�� $�� #�� %�� !��(�� %��#�� !�) �� # � �%�� #��( �� %��!�' �� %�� ( ��%�� !��5%�� #�� % �� ( ��%�� $�� )�� %�� $�� $�� )�� %�� %��!��

��

' �� $�� /�� 0��$�� !��

YHTEINEN JULISTUS

VANHURSKAUTTAMISOPISTA 1997

Huom: Vaikka luterilaisuuden piirissä ei olla yksimielisiä yhtei-sen julistuksen sisällöstä, on se synnyttänyt keskustelua ja tut-kimusta kristinuskon keskeisimmästä opinkohdasta, vanhurs-kauttamisesta. JOHDANTO 1. Vanhurskauttamisopilla oli 1500-luvun luterilaiselle uskonpuhdistukselle keskeinen merkitys. Se oli sille "ensimmäinen ja tärkein artikla"1, joka oli sa-malla "kristillisen opin kaikkien muiden opinkohtien ohje ja tuomari"2. Ennen kaikkea vanhurskauttamisoppia korostettiin ja puolustettiin reformaation esit-tämässä muodossa ja erityisasemassa sen ajan roomalaiskatolista kirkkoa ja teologiaavastaan, joka puolestaan korosti ja puolusti toisenlaista vanhurskaut-tamisoppia. Reformaation kannalta siinä oli kaikkien kiistojen ydinkohta. Se johti luterilaisissa tunnustuskirjoissa3 ja myös roomalaiskatolisen kirkon Tren-ton kirkolliskokouksessa oppituomioihin, jotka ovat edelleen voimassa ja jotka osaltaan erottavat kirkkoja toisistaan. 2. Vanhurskauttamisoppi on säilyttänyt luterilaisessa perinteessä erityisaseman-sa. Sen vuoksi se on alusta asti saanut tärkeän sijan virallisissa luterilais-roomalaiskatolisissa dialogeissa. 3. Erityisesti on huomattava seuraavat raportit: kansainvälisen luterilais-roomalaiskatolisen komission "The Gospel and the Church"(1972)4 ja "Church and Justification" (1994)5, USA:n katolilais-luterilaisen komission "Justificati-on by Faith" (1983)6 sekä Saksan evankelisten ja katolilaisten teologien eku-meenisen työryhmän raportti "Lehrverurteilungen - kirchentrennend?" (1986)7. Muutamat näistä raporteista on otettu myös kirkkojen viralliseen käsittelyyn. Tärkeä esimerkki tällaisesta on Saksan yhdistyneen evankelis-luterilaisen kir-kon yhdessä muiden Saksan evankelisten kirkkojen kanssa korkeimmalla tasol-la vuonna 1994 antamasitova kannanotto tutkimukseen oppituomioista.8 4. Kaikki mainitut dialogiraportit ja myös niihin annetut kannanotot ovat osoit-taneet vanhurskauttamisoppia käsitellessään suurta yksimielisyyttä lähestymis-tavassaan ja johtopäätöksissään. Sen vuoksi on tullut aika katsoa ja koota yh-teen vanhurskauttamisoppia koskeneiden keskustelujen tulokset niin, että kirk-komme saavat tästä dialogista tarpeeksi täsmällisen ja tiiviin kokonaiskuvan ja pystyvät sen perusteella tekemään sitovat kannanottonsa.

��

5. Se on tämän Yhteisen julistuksen tavoite. Se tahtoo osoittaa, että dialoginsa perusteella tämän julistuksen allekirjoittavat luterilaisetkirkot ja roomalaiskato-linen kirkko9 pystyvät nyt ilmaisemaan yhteisen käsityksen, että meidät van-hurskautetaan Jumalan armosta uskon kautta Kristukseen. Siihen ei sisälly kaikki, mitä kussakin kirkossa opetetaan vanhurskauttamisesta, mutta se sisäl-tää yksimielisyyden vanhurskauttamisopin perustotuuksista ja osoittaa, että erilaiset jäljellä olevat ilmaisut eivät enää anna aihetta oppituomioihin. 6. Meidän julistuksemme ei ole uusi ja itsenäinen esitys tähänastisten dialogira-porttien ja asiakirjojen rinnalla, vielä vähemmän se pyrkii korvaamaan niitä. Se viittaa toistuvasti - niin kuin lähteitä sisältävä liite osoittaa - mainittuihin teks-teihin ja niiden perusteluihin. 7. Samoin kuin dialogit itse tämä Yhteinen julistus lähtee vakuuttuneisuudesta, että tähänastisten kiistakysymysten ja oppituomioiden ratkaiseminen ei merkit-se sitä,että kirkkojen jakaantumiset ja oppituomiot otettaisiin kevyesti tai kun-kin oma kirkollinen menneisyys kiellettäisiin. Päinvastoin tämä julistus perus-tuu vakaumukseen, että kirkkomme, kukin omassa historiassaan, kasvavat nä-kemään asiat uudella tavalla ja tapahtuu kehitystä, jossa niillä ei ole ainoastaan mahdollisuus vaan velvollisuuskin tutkia menneisyyden erottavia kysymyksiä ja keskinäisiä tuomioitaan ja katsoa niitä uudessa valossa. 1. RAAMATULLINEN SANOMA

VANHURSKAUTTAMISESTA 8. Näihin uusiin näkemyksiin on johtanut yhteinen tapamme kuunnella Jumalan sanaa pyhässä Raamatussa. Me kuulemme yhdessä evankeliumin, että "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisenelämän" (Joh. 3:16). Tämä ilosanoma ilmaistaan Raamatussa eri tavoilla. Vanhasta testamen-tista kuulemme Jumalan sanan ihmisen syntisyydestä (Ps. 51:1-5; Dan. 9:5-; Saarn. 8:9-; Esra 9:6-), ja ihmisen tottelemattomuudesta (1. Moos. 3:1-19; Neh. 9:16-, 26), samoin kuin Jumalan vanhurskaudesta (Jes. 46:13; 51:5-8; 56:1; [vrt. 53:11]; Jer. 9:24) ja tuomiosta (Saarn. 12:14; Ps. 9:5-; 76:7-9). 9. Uudessa testamentissa käsitellään "vanhurskautta" ja "vanhurskauttamista" eri tavalla Matteuksen (5:10; 6:33; 21:32) ja Johanneksen evankeliumissa (16:8-11), Heprealaiskirjeessä (5:13; 10:37-) ja Jaakobin kirjeessä (2:14-26).10 Myös Paavalin kirjeissäpelastuksen lahjaa kuvataan monin tavoin, mm: "vapau-teen vapauttamisena" (Gal. 5:1-13; vrt. Room. 6:7), "sovituksena Jumalan kanssa" (2. Kor. 5:18-21; vrt. Room. 5:11), "rauhana Jumalan kanssa" (Room. 5:1), "uutena luomuksena" (2. Kor. 5:17), "elämänä Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. 6:11, 23) tai "pyhityksenä Kristuksessa Jeesuksessa" (ks. 1. Kor. 1:2; 1:30; 2. Kor. 1:1). Tärkein näistä ilmaisuista on syntisen vanhurs-kauttaminen Jumalan armosta uskon kautta (Room. 3:23-25), jota korostettiin erityisesti reformaation aikana. 10. Paavali kuvaa evankeliumia Jumalan voimaksi, joka pelastaa synnin valtaan joutuneen ihmisen; sanomaksi, joka julistaa "Jumalan vanhurskautta uskosta uskoon" (Room. 1:16-) ja lahjoittaa "vanhurskauttamisen" (Room. 3:21-31). Hän julistaa Kristusta "meidän vanhurskautenamme" (1. Kor. 1:30), sovittaen

��

ylösnousseeseen Herraan sen, mitä Jeremia oli julistanut itsestään Jumalasta (23:6). Hänen lunastustyönsä kaikki ulottuvuudet perustuvat Kristuksen kuole-maan ja ylösnousemukseen, sillä hän on meidän Herramme, jonka "Jumala an-toi kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden" (Room. 4:25). Kaikki ihmiset tarvitsevat Juma-lan vanhurskautta, "sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirk-kautta" (Room. 3:23; vrt. Room. 1:18-3:20; 11:32; Gal. 3:22). Galatalaiskir-jeessä (3:6) ja Roomalaiskirjeessä (4:3-9) Paavali ymmärtää Abrahamin uskon (1. Moos. 15:6) uskoksi Jumalaan, joka vanhurskauttaa syntisen (Room. 4:5) ja nojautuu evankeliuminsa tueksi Vanhan testamentin todistukseen, että vanhurs-kaus luetaan kaikille, jotka Abrahamin tavoin luottavat Jumalan lupaukseen. "Sillä uskosta vanhurskas saa elää" (Hab. 2:4; vrt. Gal. 3:11; Room. 1:17). Paa-valin kirjeissä Jumalan vanhurskaus on samalla voima jokaiselle uskovalle (Room. 1:16-). Kristuksessa hän antaa sen olla meidän vanhurskautemme (2. Kor. 5:21). Vanhurskaus tulee meidän osaksemme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka "Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksenuskossa vastaanotettavaksi" (Room. 3:25; vrt. 3:21-28). "Armosta on Jumala teidät pe-lastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Juma-lan lahja" (Ef. 2:8-). 11. Vanhurskauttaminen on syntien anteeksiantamista (Room. 3:23-25; Ap. t. 13:39; Luuk. 18:14), vapautusta synnin ja kuoleman ylivallasta (Room. 5:12-21) ja lain kirouksesta (Gal. 3:10-14). Se on ottamista Jumalan yhteyteen jo nyt, vaikkakin täydellisesti vasta Jumalan tulevassa valtakunnassa (Room. 5:1-). Se yhdistää Kristukseen ja hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Se tapah-tuu, kun Pyhä Henki otetaan vastaan kasteessa, jossa ihminen liitetään yhteen ruumiiseen (Room. 8:1-, 9-; 1. Kor. 12:12-). Kaikki tämä tulee yksin Jumalalta Kristuksen tähden, armosta, uskon kautta Jumalan Pojan evankeliumiin (Room. 1:1-3). 12. Vanhurskautetut elävät uskosta, joka tulee Kristuksen sanasta (Room. 10:17) ja joka vaikuttaa rakkaudessa (Gal. 5:6), joka onHengen hedelmä (Gal. 5:22-). Mutta koska voimat ja halut sisältä ja ulkoa käyvät uskovien kimppuun (Room. 8:35-39; Gal. 5:16-21), ja he lankeavat syntiin (1. Joh. 1:8, 10), heidän täytyy aina uudestaan kuulla Jumalan lupaukset, tunnustaa syntinsä (1. Joh. 1:9), päästä osalliseksi Kristuksen ruumiista ja verestä ja kuulla kehotusta hurs-kaaseen elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Sen vuoksi apostoli sanoo van-hurskautetuille: "tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa" (Fil. 2:12-). Mutta hyvä sanoma pysyy: "Mikään kadotustuo-mio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. 8:1) ja joissa Kristus elää (Gal. 2:20). Kristuksen vanhurskas teko riittää antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän (Room. 5:18). 2. VANHURSKAUTTAMISOPPI

EKUMEENISENA ONGELMANA 13. Vanhurskauttamisen raamatullisen sanoman vastakkainen tulkinta ja sovel-taminen oli 1500-luvulla yksi pääsyy lännen kirkon jakautumiseen, mikä johti

��

myös oppituomioihin. Yhteinen käsitys vanhurskauttamisesta on sen vuoksi välttämätön perusta tämän jakaantumisen korjaamiseen. Käyttäen hyväkseen nykyisen raamattutieteen, teologian- ja dogmihistorian tutkimuksen tuloksia on Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeisessä ekumeenisessa dialogissa ta-pahtunut selvää lähestymistä vanhurskauttamisopissa niin, että tässä Yhteisessä julistuksessa pystytään muotoilemaan konsensus vanhurskauttamisopin perus-totuuksista. Konsensuksen valossa on selvää, että 1500-luvun vastaavat oppi-tuomiot eivät kohdistu tänä päivänä toiseen osapuoleen. 3. YHTEINEN KÄSITYS

VANHURSKAUTTAMISESTA 14. Pyhässä Raamatussa julistetun hyvän sanoman yhteinen kuunteleminen eikä vähiten viime vuosien teologiset keskustelut luterilaisten kirkkojen ja rooma-laiskatolisen kirkon välillä ovat johtaneet yhteiseen käsitykseen vanhurskaut-tamisesta. Se sisältää konsensuksen perustotuuksista; erilaiset korostukset yk-sittäisissä määritelmissä ovat sovitettavissa yhteen sen kanssa. 15. Meidän yhteinen uskomme on, että vanhurskauttaminen on kolmiyhteisen Jumalan työ. Isä lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan syntisiä. Kristuksen ihmiseksi tulo, kuolema ja ylösnousemus ovat vanhurskauttamisen perusta ja edellytys. Näin vanhurskauttaminen merkitsee, että Kristus itse on meidän van-hurskautemme, josta me tulemme osallisiksi Isän tahdon mukaan Pyhässä Hen-gessä. Me tunnustamme yhdessä: Yksin armosta, uskossa Kristuksen pelasta-vaan työhön eikä oman ansiomme perusteellaJumala hyväksyy meidät ja me saamme Pyhän Hengen, joka uudistaa sydämemme ja varustaa ja kutsuu meidät hyviin tekoihin.11 16. Jumala on kutsunut kaikki ihmiset pelastukseen Kristuksessa. Vain hänen välityksellään meidät vanhurskautetaan, kun me otamme vastaan tämän pelas-tuksen uskossa. Usko taas on Jumalan lahja Pyhän Hengen kautta, joka vaikut-taa sanassa ja sakramenteissa uskovien yhteisössä ja joka samalla johtaa usko-vat siihen elämän uudistukseen, jonka Jumala saattaa päätökseen iankaikkisessa elämässä. 17. Yhdessä olemme vakuuttuneita, että sanoma vanhurskauttamisesta suuntaa meidät erityisellä tavalla Uuden testamentin todistuksen keskukseen, Jumalan pelastavaan toimintaan Kristuksessa: Se kertoo meille, että me syntiset saamme kiittää uudesta elämästämme yksin Jumalan anteeksiantavaa ja uutta luovaa armoa, jonka Jumala antaa lahjaksi ja jonka meotamme vastaan uskossa, mutta emme voi millään tavalla koskaan ansaita. 18. Sen vuoksi vanhurskauttamisoppi, joka käsittelee ja selittää tätä sanomaa, ei ole vain kristillisen uskonopin yksi osa. Se on olennaisessa yhteydessä kaikkiin uskontotuuksiin, joita on tarkasteltava sisäisessä yhteydessä toisiinsa. Se on luovuttamaton kriteeri, joka aina suuntaa kirkon kaiken opetuksen ja toiminnan Kristukseen. Kun luterilaiset korostavat tämän kriteerin ainutlaatuista merkitys-tä, he eivät kiellä kaikkien uskontotuuksien merkitystä ja keskinäistä yhteyttä. Kun katolilaiset katsovat olevansa sidottuja useampiin kriteereihin, he eivät kiellä vanhurskauttamissanoman erityistä tehtävää. Luterilaisilla ja katolilaisilla on yhteinen tavoite tunnustaa kaikessa Kristusta, johon yksin tulee yli kaiken

��

luottaa ainoana välittäjänä (1. Tim. 2:5-), jonka kautta Jumala Pyhässä Henges-sä antaa itsensä ja uudistavat lahjansa [vrt. lähteet 3.]. 4. SELONTEKO YHTEISESTÄ

VANHURSKAUTTAMISKÄSITYKSESTÄ 4.1. Ihmisen kyvyttömyys ja synti

suhteessa vanhurskauttamiseen 19. Me tunnustamme yhdessä, että ihminen on pelastuksessaan täysin riippu-vainen Jumalan pelastavasta armosta. Vapaus, joka hänellä on suhteessaan tä-män maailman asioihin ja ihmisiin, ei ole vapautta kun kysymyksessä on pelas-tuminen. Tämä merkitsee, että syntisenä hän on Jumalan tuomion alainen ja on itsessään kyvytön kääntymään Jumalan puoleen ansaitakseen vanhurskauden Jumalan edessä tai saavuttamaan pelastuksen omin voimin. Vanhurskauttami-nen tapahtuu yksin armosta. Kun katolilaiset ja luterilaiset tunnustavat tämän yhdessä, voidaan todeta: 20. Kun katolilaiset sanovat, että valmistautumisessa vanhurskauttamiseen ja sen vastaanottamisessa ihminen "myötävaikuttaa" suostumalla Jumalan van-hurskauttavaan toimintaan, he näkevät sellaisenhenkilökohtaisen suostumisen itsessään armon vaikutukseksi eikä ihmisen omista kyvyistä nousevaksi teoksi. 21. Luterilaisen käsityksen mukaan ihminen on kyvytön myötävaikuttamaan pelastukseensa, koska hän syntisenä aktiivisesti vastustaa Jumalaa ja hänen pelastavaa toimintaansa. Luterilaiset eivät kiellä, että ihminen voi torjua armon vaikutuksen. Kun he korostavat, että ihminen voi vain vastaanottaa (mere pas-sive) vanhurskauttamisen, he kieltävät sillä ihmisen kaikki mahdollisuudet tuo-da jotakin omaa vanhurskauttamiseensa, mutta eivät kiellä sitä, että ihminen on koko persoonallaan osallinen uskosta, minkä Jumalan sana itse vaikuttaa [vrt. lähteet 4.1.]. 4.2. Vanhurskauttaminen syntien

anteeksiantamisena ja vanhurskaaksi tekemisenä

22. Me tunnustamme yhdessä, että Jumala armosta antaa ihmiselle synnit an-teeksi ja samalla vapauttaa hänet elämässään synnin orjuuttavasta vallasta ja lahjoittaa hänelle Kristuksessa uuden elämän. Kun ihminen on uskossa osalli-nen Kristuksesta, Jumala ei lue hänelle hänen syntejään ja vaikuttaa Pyhän Hengen kautta hänessä toimivaa rakkautta. Jumalan armollisen toiminnan kahta puolta ei saa erottaa toisistaan. Ne kuuluvat siten yhteen, että ihminen on yhdis-tetty uskossa Kristukseen, joka persoonassaan on meidän vanhurskautemme (1. Kor. 1:30); sekä syntien anteeksiantamus että Jumalan pyhittävä läsnäolo. Kos-ka katolilaiset ja luterilaiset tunnustavat tämän yhdessä, voidaan todeta: 23. Kun luterilaiset korostavat, että Kristuksen vanhurskaus on meidän van-hurskautemme, he haluavat pitää ennen muuta kiinni siitä, että syntiselle an-teeksiannon julistamisen kautta lahjoitetaan Kristuksessa vanhurskaus Jumalan edessä ja että hänen elämänsä uudistuu vain yhteydessä Kristukseen. Kun he sanovat, että Jumalan armo on anteeksiantavaa rakkautta("Jumalan suosio-ta"12), he eivät kiellä tällä kristityn elämän uudistumista, vaan haluavat ilmais-

��

ta, että vanhurskauttaminen pysyy vapaana inhimillisestä myötävaikutuksesta eikä myöskään riipu armon elämää uudistavasta vaikutuksesta ihmisessä. 24. Kun katolilaiset korostavat, että uskovalle armon vastaanottamisen kautta lahjoitetaan sisäisen ihmisen uudistus13, he haluavat pitää kiinni siitä, että Ju-malan anteeksiantava armo on aina yhteydessä uuden elämän lahjaan, joka Py-hässä Hengessä vaikuttaa toimivassa rakkaudessa. He eivät tällä kuitenkaan kiellä sitä, että Jumalan armolahja vanhurskauttamisessa pysyy riippumattoma-na inhimillisestä myötävaikutuksesta [ks. lähteet 4.2.]. 4.3. Vanhurskauttaminen uskon kautta

ja armosta 25. Tunnustamme yhdessä, että syntinen vanhurskautetaan, kun hän uskoo Ju-malan pelastustekoon Kristuksessa. Tämän pelastuksen lahjoittaa hänelle Pyhä Henki kasteessa hänen koko kristillisen elämänsä perustukseksi. Ihminen panee luottamuksensa Jumalan armolliseen lupaukseen vanhurskauttavassa uskossa, johon sisältyy sekä toivo Jumalaan että rakkaus häneen. Sellainen usko on rak-kaudessa toimivaa; siksi kristitty ei voi eikä saa jäädä ilman tekoja. Mutta mi-kään, mikä ihmisessä on ennen tai jälkeen uskon vapaan lahjan, ei ole vanhurs-kauttamisen perusta eikä ansaitse sitä. 26. Luterilaisen käsityksen mukaan Jumala vanhurskauttaa syntisen yksin us-kon kautta (sola fide). Uskossa ihminen luottaa yksin Luojaansa ja Lunasta-jaansa ja elää hänen yhteydessään. Jumala itse vaikuttaa uskon, kun hän saa aikaan sellaisen luottamuksen luovalla sanallaan. Koska tämä Jumalan teko on uusiluomus, se koskee vanhurskautetun persoonan kaikkia ulottuvuuksia ja johtaa elämään toivossa ja rakkaudessa. Näin "opissa vanhurskauttamisesta yksin uskon kautta" tehdään ero itse vanhurskauttamisen ja sen elämässä tapah-tuvan uudistuksen välillä, joka seuraa välttämättä vanhurskauttamisesta ja jota ilman uskoa ei voi olla, mutta niitä ei irroteta toisistaan. Vanhurskauttaminen osoittaa perustuksen, josta sellainen uudistuminen nousee. Jumalan rakkaudes-ta, joka lahjoitetaan ihmiselle vanhurskauttamisessa, kasvaa elämän uudistus. Vanhurskauttaminen ja uudistuminen kuuluvat yhteen uskossa läsnäolevan Kristuksen kautta. 27. Myös katolisen käsityksen mukaan usko on perustavan tärkeä vanhurskaut-tamisessa, sillä ilman sitä ei voi vanhurskauttamista tapahtua. Ihminen van-hurskautetaan kasteessa sanan kuulijana ja siihen uskovana. Syntisen vanhurs-kauttaminen on syntien anteeksiantamusta ja vanhurskaaksi tekemistä vanhurs-kauttavan armon kautta, joka tekee meistä Jumalan lapsia. Vanhurskauttamisessavanhurskautetut saavat Kristukselta uskon, toivon ja rakkauden ja siten heidät otetaan hänen yhteyteensä.14 Tämä uusi persoonallinen suhde Jumalaan perustuu kokonaan Jumalan armollisuuteen ja se on aina riippuvainen armollisen Jumalan pelastusta luovasta toiminnasta. Hän pysyy uskollisena itselleen niin, että ihminen voi luottaa häneen. Sen vuoksi vanhurskauttava armo ei koskaan tule ihmisen omaisuudeksi, johon ihminen voisi vedota Jumalan edessä. Kun katolinen käsitys korostaa elämän uudistusta vanhurskauttavan armon kautta, tämä uudistus uskossa, toivossa ja rakkaudessa on aina riippuvainen Jumalan mittaamattomasta armosta. Se ei tuo

��

mittaamattomasta armosta. Se ei tuo vanhurskauttamiseen mitään sellaista, jolla voisimme kerskata Jumalan edessä (Room. 3:27) [ks. lähteet 4.3.]. 4.4. Vanhurskautetun syntisyys 28. Tunnustamme yhdessä, että Pyhä Henki kasteessa yhdistää ihmisen Kris-tukseen, vanhurskauttaa ja todellisesti uudistaa hänet. Ja kuitenkin vanhurskau-tettu pysyy koko elämänsä ajan jatkuvasti riippuvaisena Jumalan edellytykset-tömästi vanhurskauttavasta armosta. Myöskään vanhurskautettu ei ole vapaa synnin jatkuvasti ahdistavasta vallasta ja otteesta (ks. Room. 6:12-14) eikä ko-ko elämän kestävästä taistelusta vanhan ihmisen itsekkäiden halujen jumalan-vastaisuutta vastaan (ks. Gal. 5:16; Room. 7:7-10). Myös vanhurskautetun on päivittäin rukoiltava Jumalan anteeksiantoa, niin kuin hän tekee Isä meidän -rukouksessa (Matt. 6:12; 1. Joh. 1:9). Häntä kutsutaan yhä uudelleen käänty-mykseen ja parannukseen, ja hänelle suodaan yhä uudelleen anteeksiantamus. 29. Luterilaiset ymmärtävät tämän siten, että kristitty on "samalla kertaa van-hurskas ja syntinen". Hän on kokonaan vanhurskas, koska Jumala sanan ja sak-ramenttien kautta antaa hänelle hänen syntinsä anteeksi ja julistaa hänelle Kris-tuksen vanhurskauden, jokauskossa tulee hänen omakseen ja Kristuksessa tekee hänet Jumalan edessä vanhurskaaksi. Mutta katsoessaan itseensä hän tuntee lain kautta, että hän pysyy samalla kertaa kokonaan syntisenä, että synti yhä asuu hänessä (1. Joh. 1:8; Room. 7:17, 20). Hän nimittäin turvautuu yhä uudelleen vääriin jumaliin eikä rakasta Jumalaa sillä jakamattomalla rakkaudella, jota Jumala hänen Luojanaan häneltä vaatii (5. Moos. 6:5; Matt. 22:36-40 rinn.). Tämä jumalanvastaisuus on sellaisenaan todellisesti syntiä. Kuitenkin synnin orjuuttava voima on Kristuksen ansion perusteella murrettu. Se ei ole enää kris-tittyä "hallitsevaa" syntiä, koska sitä "hallitsee" Kristus, johon vanhurskautettu on uskossa liitetty. Siten kristitty voi, niin kauan kuin hän elää maan päällä, osittain elää vanhurskaudessa. Synnistä huolimatta kristitty ei enää ole erossa Jumalasta, koska hänelle, joka kasteen ja Pyhän Hengen kautta on uudesti syn-tynyt, päivittäisessä paluussa kasteeseen annetaan synti anteeksi niin, että hänen syntinsä ei enää tuomitse häntä eikäaiheuta hänelle iankaikkista kuolemaa15. Kun siis luterilaiset sanovat, että vanhurskautettu on myös syntinen ja hänen jumalanvastaisuutensa on todellisesti syntiä, he eivät kiellä, että hän synnistä huolimatta ei Kristuksessa ole erossa Jumalasta eivätkä sitä, että hänen syntinsä on hallittua syntiä. Viime mainitussa he ovat roomalais-katolisen osapuolen kanssa yhtä mieltä huolimatta eroista, joita on vanhurskautetun ihmisen synti-syyden ymmärtämisessä. 30. Katolilaiset ovat sitä mieltä, että Jeesuksen Kristuksen armo, joka annetaan kasteessa, poistaa kaiken, mikä on "todella" syntiä ja mikä on "tuomion ansait-sevaa" (Room. 8:116). Ihmisessä kuitenkin pysyy synnistä johtuva ja syntiin viettelevä taipumus (konkupisenssi). Koska katolisen käsityksen mukaan inhi-millisten syntien syntyyn kuuluupersoonallinen elementti, eivät he sen puuttu-essa pidä tätä jumalanvastaista taipumusta syntinä varsinaisessa mielessä. Tällä he eivät halua kieltää, että tämä taipumus ei vastaa Jumalan alkuperäistä suun-nitelmaa ihmisestä, eivätkä, että se on objektiivisesti jumalanvastaisuutta ja elämänmittaisen taistelun aihe. Kiitollisina lunastuksesta Kristuksen kautta he

��

haluavat todeta, että jumalanvastainen taipumus ei ansaitse ikuisen kuoleman rangaistusta17 eikä erota vanhurskautettua Jumalasta. Mutta jos vanhurskautet-tu tieten tahtoen eroaa Jumalasta, ei riitä, että hän uudestaan noudattaa käskyjä, vaan hänen täytyy sovituksen sakramentissa ottaa vastaan anteeksiantamus ja rauha anteeksiantamuksen sanan kautta, joka hänelle tarjotaan Jumalan sovitus-työn perusteella Kristuksessa [ks. lähteet 4.4.]. 4.5. Laki ja evankeliumi 31. Tunnustamme yhdessä, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskosta evanke-liumiin "ilman lain vaatimia tekoja" (Room. 3:28). Kristus on täyttänyt lain ja on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kumonnut sen pelastustienä. Samalla me tunnustamme, että Jumalan käskyt pysyvät voimassa vanhurskautetullekin ja että Kristus on opetuksellaan ja elämällään ilmaissut Jumalan tahdon, joka on vanhurskautetullekin toiminnan ohjenuorana. 32. Luterilaiset viittaavat siihen, että lain ja evankeliumin erottaminen ja oikea suhde on olennainen vanhurskauttamisen ymmärtämiselle. Laki on teologisessa käytössään vaatimus ja syytös, jonka alla jokainen ihminen, myös kristitty, sii-nä määrin kuin hän on syntinen, on koko elämänsä ajan, ja joka paljastaa hänen syntinsä. Siten hän evankeliumiin uskoen turvaa varauksettomasti Jumalan ar-moon Kristuksessa, joka yksin vanhurskauttaa hänet. 33. Koska laki pelastustienä on evankeliumin kautta täytetty ja kumottu, voivat katolilaiset sanoa, että Kristus ei ole lainantaja samassa merkityksessä kuin Mooses. Kun katolilaiset korostavat, että vanhurskautettu on velvollinen nou-dattamaan Jumalan käskyjä, he eivät sillä kiellä sitä, että Jumala on laupeudes-saan luvannut iankaikkisen elämän armon lapsilleen Jeesuksen Kristuksen kaut-ta18 [ks. lähteet 4.5.]. 4.6. Pelastusvarmuus 34. Tunnustamme yhdessä, että uskovat saavat luottaa Jumalan armoon ja lupauksiin. Huolimatta omasta heikkoudestaan ja uskoaan ahdistavista moninaisista uhkista he voivat rakentaa luottamuksensa Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen voimasta Jumalan armon lupaukseen, joka vaikuttaa sanassa jasakramenteissa, ja siten olla varmat tästä armosta. 35. Uskonpuhdistajat korostivat erityisesti sitä, että ahdistuksessa uskovan ei tule katsoa itseensä vaan Kristukseen ja luottaa yksin häneen. Tällä tavalla hän on luottaessaan Jumalan lupaukseen varma pelastuksestaan, kun taas itseään katsoessaan hän ei ole koskaan varma. 36. Katolilaiset voivat yhtyä uskonpuhdistajille tärkeään korostukseen perustaa usko Kristuksen lupauksen objektiiviseen todellisuuteen, kääntää katse pois omista kokemuksista ja luottaa yksin Kristuksen lupauksen sanaan (ks. Matt. 16:19; 18:18). Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen kanssa katolilaiset sanovat: Usko merkitsee sitä, että jätämme itsemme kokonaan sen Jumalan haltuun19, joka vapauttaa meidät synnin ja kuoleman pimeydestä ja herättää meidät ian-kaikkiseen elämään20. Tässä merkityksessäihminen ei voi uskoa Jumalaan ja samalla pitää hänen lupaustaan epäluotettavana. Kenenkään ei tarvitse epäillä Jumalan laupeutta ja Kristuksen ansiota. Mutta jokainen joutuu kantamaan huolta pelastuksestaan, kun hän katsoo omiin heikkouksiinsa ja puutteisiinsa.

��

Selvästi tietoisena omasta vajavaisuudestaan uskova saa kuitenkin olla varma siitä, että Jumala tahtoo hänen pelastustaan [ks. lähteet 4.6.]. 4.7. Vanhurskautetun hyvät teot 37. Tunnustamme yhdessä, että hyvät teot - kristillinen elämä uskossa, toivossa ja rakkaudessa - seuraavat vanhurskauttamista ja ovat sen hedelmiä. Kun van-hurskautettu elää Kristuksessa ja toimii saamassaan armossa, hän Raamatun kielellä sanottuna kantaa hyvää hedelmää. Tämä vanhurskauttamisen seuraus on kristitylle, kun hän taistelee koko elämänsä ajan syntiä vastaan, myös vel-vollisuus, joka hänen tulee täyttää. Tämän vuoksi Jeesus jaapostoliset kirjoituk-set kehottavat kristittyä tekemään rakkauden tekoja. 38. Katolisen käsityksen mukaan hyvät teot, jotka ovat armon ja Pyhän Hengen toiminnan tuottamia, vaikuttavat ihmisessä kasvua armossa, niin että Jumalalta saatu vanhurskaus säilyy ja yhteys Kristukseen syvenee. Kun katolilaiset pitä-vät kiinni hyvien tekojen "ansiollisuudesta", he tahtovat sanoa, että näille teoil-le Raamatun todistuksen mukaan on luvattu palkka taivaassa. He tahtovat il-maista ihmisen vastuuta toiminnastaan kiistämättä kuitenkaan hyvien tekojen lahjaluonnetta, vielä vähemmän kieltää, että vanhurskauttaminen aina pysyy ansaitsemattomana armon lahjana. 39. Myös luterilaisilla on käsitys armon säilyttämisestä ja armossa ja uskossa kasvamisesta. He korostavat kuitenkin, että vanhurskaus Jumalan hyväksymi-senä ja osallisuutena Kristuksen vanhurskauteen on aina täydellistä, mutta sa-novat samalla, että sen vaikutus kristityn elämässä voi kasvaa. Kun he pitävät kristityn hyviä tekojavanhurskauttamisen "hedelminä" ja "merkkeinä", ei omina "ansioina", he silti ymmärtävät iankaikkisen elämän Uuden testamentin mukaan ansaitsemattomaksi "palkaksi" siinä merkityksessä, että Jumala täyttää lupauk-sensa uskoville [ks. lähteet 4.7.]. 5. SAAVUTETUN YKSIMIELISYYDEN

MERKITYS JA LAAJUUS 40. Tässä julistuksessa esitetty käsitys vanhurskauttamisopista osoittaa, että luterilaisten ja katolilaisten välillä vallitsee yksimielisyys vanhurskauttamisopin perustotuuksista. Tämän konsensuksen valossa kappaleissa 18-39 kuvatut, jäl-jelle jäävät erot kielessä, teologisissa muotoiluissa ja korostuksissa siitä, miten vanhurskauttaminen ymmärretään, voidaan sallia. Siten luterilainen ja katolinen vanhurskauttamisuskon muotoilu ovat eroistaan huolimatta avoimia toinen toi-selleen eivätkä ne kumoa perustotuuksissa vallitsevaa yksimielisyyttä. 41. Täten 1500-luvun oppituomiot, sikäli kuin ne kohdistuvat vanhurskautta-misoppiin, näyttäytyvät uudessa valossa: Trenton kirkolliskokouksen tuomiot eivät koske luterilaisten kirkkojen tässä julistuksessa esitettyä oppia. Vastaavas-ti luterilaisten tunnustuskirjojen hylkäyslauseet eivät koske roomalaiskatolisen kirkon tässä julistuksessa esitettyä oppia. 42. Tällä ei ensinkään vähennetä vanhurskauttamisoppia koskevien oppituo-mioiden vakavuutta. Muutamat niistä eivät olleet aiheettomia. Niillä on meille "terveellisen varoituksen merkitys", joka meidän on otettava huomioon opissa ja elämässä.21

��

43. Konsensuksemme vanhurskauttamisopin pe-rustotuuksista tulee ilmetä ja osoittaa merkityksensä kirkkojen opissa ja käytännössä. Tässä katsannossa on vielä jäljellä painoarvoltaan erilaisia kysymyksiä, jotka kaipaavat lisää selvitys-tä: ne koskevat mm.Jumalan sanan ja kirkon opin välistä suhdetta samoin kuin oppia kirkosta, kirkollisesta auktoriteetista, kirkon ykseydestä, virasta ja sakra-menteista kuten myös vanhurskauttamisen ja sosiaalietiikan suhteesta. Olemme vakuuttuneita, että saavutettu yhteisymmärrys antaa sellaiselle selvitykselle kestävän perustan. Luterilaiset kirkot ja roomalaiskatolinen kirkko jatkavat ponnisteluaan yhteisymmärryksen syventämiseksi niin, että se kantaa hedelmää kirkon opissa ja kirkollisessa elämässä. 44. Me kiitämme Herraa tästä ratkaisevasta askeleesta kirkollisen jakaantumi-sen voittamiseksi. Rukoilemme Pyhää Henkeä johtamaan meitä eteenpäin kohti näkyvää ykseyttä, joka on Kristuksen tahto. LIITE Lähteet Yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisopista Julkilausuman 3. ja 4. luvuissa on viitattu luterilais-katolilaisiin dialogeihin. Kysessä ovat seuraavat asiakirjat: * "All under One Christ", Statement on the Augsburg Confession by the Roman Catholic/Lutheran Joint Commission, 1980, julkaisussa Growth in Agreement, edited by Harding Meyer and Lukas Vischer, New York/Ramsey, Geneva 1984, 241-247.

Saksaksi: "Alle unter einem Christus", Stellung-nahme der Gemeinsa-men Römisch-katholischen/ Evangelisch-lutherischen Kommission zum Augsburgischen Bekennt-nis, 1980, julkaisussa Dokumente wachsender Übereinstimmung, Hg. von Harding Meyer, Hans Jörg Urban, Lukas Vischer, Bd. 1: 1931-1982, Paderborn-Frankfurt 1983, 323-328.

Muita lähteitä: * Denzinger-Schönmetzer, Enchiridion Symbolorum ... 32.-36. laitokseen (alempana DS). * Denzinger-Hünermann, Enchiridion Symbolorum ... 37. laitoksesta lähtien kaksikielisenä (alempana DH). * Die Bekenntnisschriften der Evangelisch-

lutherischen Kirche. Herausgegeben im Gedenkjahr der Augsburgischen Konfession 1930.

* Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. Jyväskylä 1990.

* Evaluation of the Pontifical Council for Promoting Christian Unity of the Study Lehrverurteilungen - kirchentrennend?, Vatican 1992, (painamaton, alempana PCPCU).

��

Saksaksi: Gutachten des Päpstlichen Rates zur Förderung der Einheit der Christen zur Studie Lehrverurteilungen - kirchentrennend?, Vatikan 1992 (painamaton).

* Justification by Faith, Lutherans and Catholics in Dialogue VII, Minneapolis 1985 (alempana USA).

Saksaksi: Rechtfertigung durch den Glauben, julkaisussa Rechtfertigung im Ökumenischen Dialog, Hg. von Harding Meyer und Günther Gass-mann (Ökumenische Perspektiven Nr. 12), Frankfurt 1987, 107-200.

* Lehrverurteilungen - kirchentrennend?, Bd. I: Rechtfertigung, Sakramente und Amt im Zeitalter der Reformation und heute, Hg. von Karl Lehmann und Wolfhart Pannenberg, Freiburg 1986 (alempana LV).

Englanniksi: The Condemnations of the Reformation Era. Do They Still Divide? Minneapolis 1990.

* Stellungnahme des Gemeinsamen Ausschusses der Vereinigten Evangelisch-Lutherischen Kirche Deutschlands und des Deutschen Nationalkomitees des Lutherischen Weltbundes zum Dokument "Lehrverurteilungen - kirchentren-nend?" (13. September 1991), julkaisussa Lehrverurteilungen im Gespräch, Hg. von der Geschäftsstelle der

Arnoldsheiner Konferenz (AKf), dem Kirchenamt der Evangelischen Kirche in Deutschland (EKD) und dem Lutherischen Kirchenamt der VereinigtenEvangelisch-Lutherischen Kirche Deutschlands (VELKD), Frankfurt 1993, 57-160 (alempana VELKD). Englanniksi: Comments of the Joint Committee of the United Evangeli-cal Lutheran Church of Germany and the LWF German National Com-mittee regarding the Document "The Condemnations of the Reforma-tion Era. Do They Still Divide?", julkaisussa Lehverurteilungen im Gespräch, Göttingen 1993.

Luku 3: Yhteinen käsitys vanhurskauttamisesta (kohdat 14 ja 18) (LV 75, VELKD 95)

- "Uskoon keskittyvä ja forenssisesti ymmärretty kuva vanhurskauttamisesta on ratkaisevan tärkeä Paavalille ja eräässä merkityksessä Raamatulle kokonaisuu-tena, vaikkakaan se ei ole millään muotoa ainoa raamatullinen tai paavalilainen tapa kuvata Jumalan pelastustekoa" (USA, 146). - "Katolilaiset voivat luterilaisten lailla tunnustaa, että on tarpeen arvioida kir-kon menettelytapoja, rakenteita ja teologioita sen mukaan, kuinka ne edistävät tai estävät 'julistusta Jumalan JeesuksessaKristuksessa antamasta vapaasta ja armollisesta lupauksesta, joka voidaan ottaa oikein vastaan yksin uskossa' (koh-ta 28)" (USA, 153). "Peruslauseesta" (USA, 157; vrt. 4) sanotaan: - "Tämä lause, kuten uskonpuhdistuksen oppi vanhurskauttamisesta yksin us-kosta, palvelee koetinkivenä arvioitaessa kaikkia kirkon menettelytapoja, ra-kenteita ja traditioita nimenomaan siksi, että sen vastine on 'solus Christus', yksin Kristus. Häneen yksin voi lopulta luottaa ainoana välittäjänä, jonka kautta Jumala vuodattaa Pyhässä Hengessä pelastavat lahjansa. Me kaikki tässä dialo-gissa vahvistamme, että kaikkien kristillisten opetusten, menettelytapojen ja

��

virkojen pitäisi toimia niin, että ne edistävät 'uskon kuuliaisuutta' (Room. 1:5) Jumalan pelastustekoon yksin Kristuksessa Jeesuksessa Pyhän Hengen kautta, uskoville pelastukseksi ja kiitokseksi ja kunniaksi taivaalliselle Isälle" (USA, 160). - "Tästä syystä vanhurskauttamisoppi ja ennen kaikkea sen raamatullinen pe-rusta säilyttää aina erityisen tehtävän kirkossa: Se muistuttaa aina kristittyjä, ettäme syntiset elämme yksin Jumalan anteeksiantavasta rakkaudesta, jonka me vain annamme tulla meille lahjana, mutta jota me emme millään tavalla - edes hyvin varovaisessa muodossa - voi 'ansaita' tai liittää mihinkään ennakko- tai jälkiehtoihin. Vanhurskauttamisopista tulee sen vuoksi kaikiksi ajoiksi kriitti-nen mittapuu siihen, voiko tietty tulkinta suhteestamme Jumalaan vaatia 'kristil-lisen' nimeä. Samalla siitä tulee koetinkivi kirkolle kaikiksi ajoiksi sen tutkimi-seksi, vastaako sen julistus ja elämä sitä, mitä sen Herra on sille antanut" (LV 75). - "Yksimielisyys tosiasiasta, että vanhurskauttamisoppi on merkittävä ei ainoas-taan yhtenä osana kirkon koko opetusta, vaan myös koetinkivenä arvioitaessa kirkon kaikkea oppia ja käytäntöä, on - luterilaisesta näkökulmasta - ratkaiseva edistysaskel ekumeenisessa dialogissa kirkkojemme välillä. Sen merkitystä ei voida kyllin korostaa" (VELKD 95; vrt. 157). - "Vanhurskauttamisopilla on luterilaisille ja katolilaisille erilainen asema 'totuuksien hierarkiassa', mutta molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että vanhurskauttamisopilla on erityinen funktio. Se on koetinkivi, 'jolla kaikkina aikoinatutkitaan, voiko jokin tietty tulkinta meidän suhteestamme Jumalaan vaatia 'kristillisen' nimeä. Samalla siitä tulee kirkolle mittapuu, jolla tutkitaan kaikkina aikoina, vastaako sen julistus ja toiminta sitä, mitä sen Herra on sille antanut' (LV 75). Vanhurskauttamisopin kriittistä merkitystä sakramenttiopille, kirkkokäsitykselle ja eettisille opetuksille pitää tutkia edelleen" (Gutachten 106-107, PCPCU 96). Luku 4.1.: Ihmisen kyvyttömyys ja synti

suhteessa vanhurskauttamiseen (kohdat 19-21) (LV 48-; VELKD 77-81, 83-4)

- "Ne, joissa synti hallitsee, eivät voi tehdä mitään ansaitakseen vanhurskauden, joka on Jumalan armon ilmainen lahja. Jopa vanhurskauden alun, esimerkiksi katumuksen, armon rukoilemisen ja anteeksisaamisen kaipauksen, täytyy olla Jumalan työtä meissä" (USA, 156,3). - "Kumpikaan ei ... halua kieltää ihmisen todellista osuutta... Vastaus ei ole mikään 'teko'. Uskon vastauksenkin on vaikuttanut pakottomasti lupauksen sana, joka tulee ihmiseen hänen ulkopuoleltaan. 'Myötävaikutusta' voi olla vain siinä merkityksessä, että uskossa on sydän mukana, kun sana koskettaa sitä ja luo uskon" (LV 53,12-22). - "Missä luterilainen oppi rakentaa Jumalan suhteen luomaansa ihmiseen koros-tamalla Jumalan 'monergismia' tai yksin Kristuksen vaikutusta sillä tavalla, että ihmisen oma vapaaehtoinen Jumalan armon hyväksyminen, mikä on itsessään Jumalanlahja, ei näyttele oleellista osaa vanhurskauttamisessa, silloin Trenton

��

kaanonit 4, 5, 6 ja 9 osoittavat vielä merkittävää eroa vanhurskauttamiskäsityk-sessä" (Gutachten 25, PCPCU 22). - "Ihmisen passiivisuuden tiukka korostus vanhurskauttamisessa ei koskaan merkinnyt luterilaisella puolella sitä, että olisi kiistetty ihmisen olevan persoo-nallisesti mukana uskossa, vaan lähinnä kaiken yhteistyön poissulkemista itse vanhurskauttamisesta. Vanhurskauttaminen on yksin Kristuksen teko, yksin armon teko" (VELKD 84,3-8). Luku 4.2.: Vanhurskauttaminen syntien

anteeksiantamuksena ja vanhurskaaksi tekemisenä (kohdat 22-24) (USA 98-101; LV 53-; VELKD 84-; vrt. myös luvun 4.4 lainauksia)

- "Vanhurskauttamisessa meidät sekä julistetaan että tehdään vanhurskaiksi. Vanhurskauttaminen ei senvuoksi ole oikeudellinen kuvitelma. Vanhurskautta-essaan Jumala vaikuttaa, mitä hän lupaa; hän antaa anteeksi ja tekee meidät todella vanhurskaiksi" (USA 156,5). - "... protestanttinen teologia ei väheksy sitä, mitä katolinen oppi korostaa: Ju-malan rakkauden luovaa ja uudistavaa luonnetta, eikä väitä, että ... Jumala on voimaton syntiin nähden, niin että hän 'vain' antaa anteeksi, mutta ei ota pois synnin Jumalasta erottavaa voimaa" (LV 55,25-29). - "... luterilainen oppi ei ole koskaan ymmärtänyt 'Kristuksen vanhurskauden hyväksilukemista' vaikutuksettomaksi uskovan elämässä, koska Kristuksen sana saa aikaan sen, mitä se sanoo. Sen mukaisesti se ymmärtää armon Jumalan suosioksi, mutta silti vaikuttavaksi voimaksi... Sillä 'missä syntien anteeksian-tamus on, siellä on myös elämä ja autuus' (VELKD 86,15-23). - "... katolinen teologia ei väheksy sitä, mitä protestanttinen teologia korostaa: armon personallista luonnetta ja sen liittymistä sanaan; eikä väitä, että ...armo olisi esineellinen, ihmisen käytettävissä oleva vaikkakin lahjoitettu, 'omaisuus' (LV 55,21-24). Luku 4.3.: Vanhurskauttaminen uskon

kautta ja armosta (kohdat 25-27) (USA 105-; LV 56-59; VELKD 87-90)

- "Jos käännetään kielestä toiseen, silloin protestanttinen puhe uskosta vanhurs-kauttamisesta vastaa katolista puhetta vanhurskauttamista armosta, ja toisaalta protestanttinen oppi ymmärtää yhdellä sanalla 'usko' sen, minkä katolinen oppi 1. Kor. 13:13:een liittyen yhdistää kolmilukuun 'usko, toivo, rakkaus'" (LV 59,5-15). - "Me korostamme, että usko ensimmäisen käskyn merkityksessä on myös rak-kautta Jumalaan ja toivoa hänessä, ja vaikuttaa rakkautta lähimmäiseen" (VELKD 89,8-11).

��

- "Katolilaiset ... opettavat - niin kuin luterilaisetkin - että mikään, mikä käy uskon lahjan edellä, ei ansaitse vanhurskauttamista, ja että kaikki Jumalan pe-lastavat lahjat tulevat yksin Kristuksen kautta" (USA 105). - "Uskonpuhdistajat ... ymmärtävät uskon itse lupauksen sanan ... vaikuttamak-sianteeksiantamukseksi ja yhteydeksi Kristukseen. Se on perusta uudelle olemi-selle, jonka kautta liha on kuollut synnille ja uudella ihmisellä Kristuksessa (sola fide per Christum) on elämä. Mutta vaikka sellainen usko välttämättä te-kee ihmisen uudeksi, kristitty ei rakenna luottamustaan oman uuden elämänsä, vaan yksin Jumalan armollisen lupauksen varaan. Hänelle on kylliksi, että hä-net otetaan vastaan, kun 'usko' ymmärretään 'luottamukseksi lupaukseen' (fides promissionis)" (LV 56,18-26). - "Vrt. Trenton sess. 6 cap. 7:"... Sen vuoksi ihminen saa vanhurskauttamisessa, yhdessä syntien anteeksisaamisen kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta, johon hänet oksastetaan, samalla vuodatettuina kaikki nämä: uskon, toivon ja rakkau-den" (DH 1530). - "Evankelisen käsityksen mukaan vanhurskauteen Jumalan edessä riittää usko, joka tarrautuu varauksettomasti Jumalan lupaukseen sanassa ja sakramenteissa, niin että ihmisen uudistuminen, jota ilman usko ei voi olla, ei lisää vanhurs-kauttamiseen mitään" (LV 59,19-23). - "Luterilaisina me pidämme kiinni vanhurskauttamisen ja pyhityksen, uskon ja tekojen erosta, mikä ei kuitenkaan merkitse, että ne olisivat toisistaan irrallaan (VELKD 89,6-8). - "Katolinen oppi tietää olevansa yhtä protestanttisen korostuksen kanssa, että ihmisen uudistus ei anna mitään 'lisää' vanhurskauttamiseen, eikä missään tapa-uksessa ole sellainen lisä, johon ihminen voisi vedota Jumalan edessä... Se pitää kuitenkin välttämättömänä korostaa ihmisen uudistusta vanhurskauttavan ar-mon kautta, jotta tunnustettaisiin Jumalan uutta luova voima, tosin niin, että tämä uudistus uskossa, toivossa ja rakkaudessa ei ole muuta kuin vastaus Juma-lan pohjattomaan armoon" (LV 59,23-29). - "Sikäli kuin katolinen oppi korostaa, että armo on ymmärrettävä persoonalli-sesti ja että se liittyy sanaan ... tämä uudistus ei ole mitään muuta kuin - juuri Jumalan sanan vaikuttamaa ... vastausta ... ja että tämä ihmisen uudistus ei anna mitään lisää vanhurskauttamiseen eikä ainakaan sellaista, johon voisimme ve-dota Jumalan edessä ... meidänvastalauseemme ... ei enää satu kohteeseensa" (VELKD 89,12-21). Luku 4.4.: Vanhurskautetun syntisyys

(kohdat 28-30) (USA 102-; LV 50-53; VELKD 81-)

- "Kuinka vanhurskas ja pyhä vanhurskautettu ihminen olkoonkin, hän lankeaa aika ajoin jokapäiväisen elämän synteihin. Vieläpä on niin, että Pyhän Hengen työ ei vapauta uskovaa koko elämän kestävästä kamppailusta syntisiä taipu-muksia vastaan. Himot ja muut perisynnin ja henkilökohtaisen synnin vaiku-tukset jäävät katolisen opin mukaan vanhurskautettuun, jonka sen vuoksi pitää joka päivä rukoilla Jumalalta anteeksiantamusta (USA 102).

��

- "Trenton ja uskonpuhdistajien opit ovat yhtä siinä, että perisynti ja myös jäl-jellejäänyt Jumalan vastainen konkupisenssi, ovat ... koko elämän kestävän taistelun aihe syntiä vastaan ... kasteen jälkeen ihmisen konkupisenssi ei enää erota ihmistäJumalasta; Trenton kielellä se ei siten ole enää 'varsinaisessa mer-kityksessä syntiä', luterilaisittain sanottuna: se on 'peccatum regnatum' eli hal-littua syntiä (LV 52,14-24). - "Oma kysymyksensä on, millä tavalla voidaan puhua synnistä vanhurskaute-tun elämässä rajoittamatta pelastuksen reaalisuutta. Kun luterilaisella puolella tämä jännitys ilmaistaan 'hallitun synnin' (peccatum regnatum) käsitteellä, joka edellyttää oppia kristitystä 'samalla kertaa syntisenä ja vanhurskaana' (simul justus et peccator), roomalaiskatolisella puolella ajateltiin, että pelastuksen to-dellisuus voidaan säilyttää vain kieltämällä konkupisenssin synnillinen luonne. Tähän kysymykseen nähden merkitsee huomattavaa lähentymistä, kun LV ku-vaa vanhurskautettuun jäävää konkupisenssia 'Jumalan vastaisuudeksi' ja mää-rittelee sen siten synniksi" (VELKD 82,29-90). Luku 4.5.: Laki ja evankeliumi

(kohdat 31-33) - Paavalin opetuksen mukaan tässä on kysymys juutalaisesta laista pelastustie-nä. Se on Kristuksessa täytetty ja voitettu. Määritelmä ja siitä tehdyt johtopää-tökset on ymmärrettävä tältä kannalta. - Viitaten Trenton kirkolliskokouksen kaanoneihin 19-20 VELKD (89,28-36) sanoo seuraavaa: "Kymmenen käskyä koskevat tietysti kristittyäkin, niin kuin on ilmaistu monissa kohdissa tunnustuskirjojamme... Kun kaanonissa 20 koros-tetaan, että ihminen on velvollinen pitämään Jumalan käskyt, tuomio ei osu meihin; mutta kun kaanon 20 väittää, että uskolla on autuaaksitekevä voima vain sillä ehdolla, että ihminen pitää käskyt, se osuu meihin. Mitä kaanonin puheeseen kirkon käskyistä tulee, ei välillämme ole erimielisyyttä, jos nämä käskyt ilmaisevat vain Jumalan käskyjä, muussa tapauksessa tämä tuomio osuu meihin." Luku 4.6.: Pelastusvarmuus

(kohdat:34-36) (LV 59-63; VELKD 90-)

- "Kysymys on siitä, miten ihminen voi ja saa elää Jumalan edessä heikkoudes-taan huolimatta ja heikkoutensa kanssa?" (LV 60,5-6). - "(Uskonpuhdistajien) perustus ja lähtökohta ... ovat: Jumalan lupauksen luo-tettavuus ja riittävyys, ja Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen voima; ih-misen heikkous ja siitä seuraava uhka uskolle ja pelastumiselle" (LV 62,17-20). - Trenton kirkolliskokouskin korostaa, että "on välttämätöntä uskoa, että synnit annetaan anteeksi ja on annettu anteeksi vain lahjaksi (= so. ilman omaa ansio-ta), yksin Jumalan armollisuudesta Kristuksen tähden" (DH 1533), ja että ei pidä epäillä "Jumalan armollisuutta, Kristuksen ansiota ja sakramenttien voi-maa ja vaikutusta" (DH 1534); epäilyä ja epävarmuutta tuo vain omaan itseensä katsominen. - "Luther ja hänen seuraajansa menevät askeleen pitemmälle. He opettavat, että epävarmuutta ei pitäisi vain sietää, vaan meidän tulee kääntää siitä katseemme

��

pois, ja ottaa varmana konkreettisen ja henkilökohtaisen, 'ulkopuoleltamme' tulevan katumuksen sakramentin päästösanan objektiivinenpätevyys... Kun Jeesus sanoi: 'Minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautet-tu' (Matt. 16:19), uskova ... julistaisi Kristuksen valehtelijaksi ... jos hän ei luot-taisi vuorenvarmasti synninpäästössä julistetuun Jumalan anteeksiantamuk-seen... Että tämä luottamus saattaa olla sinänsä subjektiivisesti epävarma - että vakuuttuneisuus anteeksiantamuksesta ei ole väärää varmuutta (securitas), sen tietää Luther yhtä hyvin kuin hänen vastustajansa - mutta tästä ei tule tehdä uudestaan ongelmaa: uskovan tulee kääntää katseensa siitä poispäin ja kääntyä yksin Kristuksen anteeksiannon sanan puoleen" (LV 60,18-34). - "Tänään katolilaiset voivat antaa arvoa uskonpuhdistajien pyrkimykselle pe-rustaa usko Kristuksen lupauksen objektiiviseen todellisuuteen: 'Mitä sinä va-pautat maan päällä'... ja suunnata uskovien huomio synninpäästön ulkonaiseen sanaan... Lutherin alkuperäinen tavoite kääntää huomio pois henkilökohtaisesta kokemuksesta ja luottaa yksin Kristukseen ja hänen anteeksiantamuksensa sa-naan (ei tule tuomituksi)" (Gutachten 27, PCPCU 24). - Molemminpuolinen tuomio pelastusvarmuuden tulkinnasta "voi vielä vä-hemmän (löytää perusteita),varsinkin jos lähdetään raamatullisesti uudistuneen usko-käsitteen pohjalta... Sillä ihminen voi varmasti menettää tai kieltää uskon ja antautumisen Jumalalle ja hänen lupaukselleen. Mutta hän ei voi tässä merki-tyksessä uskoa ja samalla pitää Jumalan lupauksen sanaa epäluotettava. Tässä merkityksessä voidaan todeta Lutherin sanoin tänäänkin: Usko on pelastusvar-muutta" (LV 62,23-29). - Vatikaanin toisen konsiilin usko-käsityksestä, ks. dogmaattinen konsituutio Dei verbum 5: "'Uskon kuuliaisuus' ... pitää antaa Jumalalle, joka ilmoittaa it-sensä. Siinä ihminen uskoo itsensä kokonaan vapaasti Jumalalle, kun hän 'alis-taa ymmärryksensä ja tahtonsa Jumalalle, joka ilmoittaa itsensä' ja uskoo mie-lellään hänen ilmoituksensa." - "Luterilainen distinktio uskon luottamuksesta (certitudo), joka katsoo yksin Kristukseen, ja maallisesta varmuudesta (securitas), joka nojaa ihmiseen, ei ole käsitelty kyllin selvästi LV:ssa... Usko ei koskaan (mietiskele) itseään, vaan (riippuu) täydellisesti Jumalassa, jonka armo lahjoitetaan sanan ja sakramentti-en kautta ja täten ulkopuoleltamme (extra nos)" (VELKD 92,2-9). Luku 4.7.: Vanhurskautetun hyvät teot

(kohdat 37-39) (LV 72-, VELKD 90-) - "Kirkolliskokous sulkee pois kaiken armon - siis vanhurskauden - ansaitsemi-sen (kaanon 2: DS 1552) ja perustaa iankaikkisen elämän ansaitsemisen armo-lahjaan Kristuksen jäsenyyden kautta (kaanon 32: DS 1582): Hyvät työt on 'ansaittu' lahjaksi. Missä uskonpuhdistajat hyökkäävät hyviin töihin luottavaa 'jumalatonta varmuutta' vastaan, siinä kirkolliskokous sulkee nimenomaan pois kaikki ajatukset vaatimuksista ja väärästä varmuudesta (cap. 16: DS 1548-1549). Ilmeisesti ... konsiili tahtoi liittyä Augustinukseen, joka toi ansion aja-tuksen kirkkoon, kuitenkaan sanoutumatta hyvien töiden lahjaluonteesta huoli-matta irti ihmisen vastuullisuudesta (LV 73,9-18).

��

- Jos ymmärretään puhe 'syystä' kaanonissa 24 persoonallisemmalla tavalla, niin kuin on tehty kappaleessa 16 Vanhurskauttamisdekreetissä, jossa koroste-taan ajatusta yhteydestä Kristukseen, silloin me voimme kuvata katolisen opin ansioista niin kuinse on tehty luvun 4.7. toisen kappaleen ensimmäisessä lau-seessa: Ne 'auttavat kasvamaan armossa, niin että vanhurskaus, joka tulee Ju-malalta, säilyy ja yhteys Kristukseen syvenee'. - "Monet vastakohtaisuudet voitettaisiin sillä, että harhaanjohtava sana 'ansio' nähtäisiin ja ymmärrettäisiin raamatullisen 'palkka'-käsitteen todellisessa merki-tyksessä" (LV 74,7-9). - "Luterilaiset tunnustuskirjat korostavat, että vanhurskautettu on vastuussa siitä, että hän ei menetä saamaansa armoa, vaan elää siitä... Siten tunnustuskir-jat voivat puhua armon säilyttämisestä ja siinä kasvamisesta... Jos vanhurskaus kaanonissa 24 ymmärretään siinä merkityksessä, että se vaikuttaa ihmiseen ja ihmisessä, silloin tuomio ei osu meihin. Mutta jos 'vanhurskaus' kaanonissa 24 tarkoittaa sitä, että Jumala ottaa vastaan kristityn, se osuu meihin; sillä tämä vanhurskaus on aina täydellistä; siihen verrattuina kristityn teot ovat vain 'he-delmiä' ja 'merkkejä' (VELKD 92,2-14). - Mitä kaanoniin 26 tulee, me viittaamme Augsburgin tunnustuksen puolustuk-seen, jossa iankaikkinen elämäkuvataan palkaksi: '... Me tunnustamme, että iankaikkinen elämä on palkka, koska se on jotakin, mitä meille tulee antaa - ei meidän ansiomme vaan lupauksen vuoksi'" (VELKD 94,20-24).

* * * 1 Schmalkaldenin opinkohdat II,1, Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat (Jyväskylä 1990), 259. 2 "Rector et iudex super omnia genera doctrinarum", Martti Luther, Esipuhe Palladiuksen opilliseen disputaatioon, WA 39, I, 205. 3 Osa luterilaisista kirkoista pitää vain Augsburgin tunnustusta ja Lutherin Vä-hää Katekismusta sitovana oppiperustanaan. Nämä tunnustuskirjat eivät sisällä vanhurskauttamisoppia koskevia oppituomioita roomalais-katolista kirkkoa vastaan. 4 (="Evankeliumi ja kirkko") Report of the Joint Lutheran-Roman Catholic Study Commission; julk. Growth in

Agreement, 168-169; saksaksi Bericht der Evangelisch- lutherisch/Römisch-katholischen Studienkommission "Das Evangelium und die Kirche" 1972 (ns. Maltan ra-portti).

5 (="Kirkko ja vanhurskauttaminen") LWF, Geneva 1994; saksaksi "Kirche und Rechtfertigung", Paderborn-Frankfurt 1994. 6 (="Vanhurskauttaminen uskosta"), Minneapolis, 1985; saksaksi "Rechtferti-gung durch den Glauben" julkaisussa Rechtfertigung im ökumenischen Dialog, Dokumente und Einführung, Frankfurt 1987, 107-200. 7 (="Erottavatko oppituomiot kirkkoja?"), Freiburg-Göttingen 1986, englan-niksi "The Condemnations of the Reformation Era - Do They Still Divide?" Minneapolis 1990.

��

8 "Gemeinsame Stellungnahme der Arnoldsheiner Konferenz der Vereinigten Kirche und des Deutschen Nationalkomitees des Lutherischen Weltbundes zum Dokument 'Lehrver-

urteilungen - kirchentrennend?'" julkaisussa Ökumenis-che Rundschau 44 (1995): 99-102; yhdessä kannanoton pohjana olevan asiakirjan kanssa; vrt. Lehrverurteilungen im Gespräch. Die ersten offiziellen Stellungnahmen aus den evangelischen Kirchen in Deutschland (Göttingen 1993).

9 Tässä julistuksessa sanaa "kirkko" käytetään kuvaamaan mukana olevien kirkkojen itseymmärrystä pyrkimättä ratkaisemaan kaikkia termiin liittyviä ekklesiologisia kysymyksiä. 10 Ks. Maltan raportti, kohdat 26-30; Justification by Faith, kohdat 122-147; Rechtfertigung durch den Glauben, kohdat 122-147. J. Reumann on tutkinut ei-paavalilaisia uusitestamentillisia todisteita Yhdysvaltain luterilais-roomalaiskatolisen dialogin "Vanhurskauttaminen uskosta" toimeksiannosta: "Righteousness in the New Testament" Joseph A. Fitz-

myerin ja Jerome D. Quinnin vastinein (Philadelphia, New York 1982), s. 124-180. Tiivistelmä tämän tutki-muksen tuloksista julkaistiin dialogiraportissa "Justifica-tion by Faith", kohdat 139-142.

11 "All Under One Christ", kohta 14, teoksessa Growth in Agreement, 241-247; Alle unter einem Christus, kohta 14, DWÜ, Bd. I, 323-328. 12 Ks. Martti Luther, Rationis Latomianae... Lutheriana

confutatio, WA 8,106. 13 Ks. Trenton kirkolliskokous, Dekreetti vanhurskauttami-

sesta, 7, DS 1528. 14 Ks. Trenton kirkolliskokous, Dekreetti vanhurskauttami-

sesta, 7, DS 1530. 15 Ks. Augsburgin tunnustuksen puolustus II, 38-45,

Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat (Jyväskylä 1990), 89-90.

16 Ks. Trenton kirkolliskokous, Dekreetti perisynnistä, 5, DS 1515.

17 Ks. Trenton kirkolliskokous, Dekreetti perisynnistä, 5, DS 1515.

18 Ks. Trenton kirkolliskokous, Dekreetti vanhurskauttamisesta, 16, DS 1545.

19 Ks. Vatikaanin toinen kirkolliskokous, Dogmaattinen konstituutio jumalalli-sesta ilmoituksesta "Dei Verbum", 5. 20 Ks. Vatikaanin toinen kirkolliskokous, Dogmaattinen konstituutio jumalalli-sesta ilmoituksesta "Dei Verbum", 4. 21 Lehrverurteilungen - kirchentrennend?, 32.

��

Room.1-8. Paavali tervehtii Rooman seurakuntaa Room. 1:1 Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, Room. 1:2 jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa, Room. 1:3 hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin sieme-nestä Room. 1:4 ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, Room. 1:5 jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syn-tyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa, Room. 1:6 joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte: Room. 1:7 kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kris-tukselta! Room. 1:8 Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta tei-dän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa. Room. 1:9 Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikan-sa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan, Room. 1:10 aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tah-too, pääsisin tulemaan teidän tykönne. Room. 1:11 Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, Room. 1:12 se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä us-kostamme, teidän ja minun. Room. 1:13 Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty tähän saakka. Room. 1:14 Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velas-

��

sa; Room. 1:15 omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvai-sille, julistamaan evankeliumia. Evankeliumi Jumalan voima – Ihmisen syntisyys Room. 1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse-kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaisel-le. Room. 1:17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta." Room. 1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalatto-muutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, Room. 1:19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä hei-dän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Room. 1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luo-misesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, Room. 1:21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Room. 1:22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet Room. 1:23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavai-sen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Room. 1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljän-nyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, Room. 1:25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunni-oittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikki-sesti, amen. Room. 1:26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; Room. 1:27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuo-

��

len kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Room. 1:28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään so-pimattomia. Room. 1:29 He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; Room. 1:30 ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemat-tomia, Room. 1:31 vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; Room. 1:32 jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät. Jumalan tuomio synnin tähden Room. 2:1 Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syy-pääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Room. 2:2 Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. Room. 2:3 Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? Room. 2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämie-lisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Room. 2:5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, Room. 2:6 hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan": Room. 2:7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,

��

Room. 2:8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Room. 2:9 Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; Room. 2:10 mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! Room. 2:11 Sillä Jumala ei katso henkilöön. Room. 2:12 Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan; Room. 2:13 sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan. Room. 2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki Room. 2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä - Room. 2:16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kris-tuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. Room. 2:17 Mutta jos sinä kutsut itseäsi juutalaiseksi ja luotat lakiin ja Jumala on sinun kerskauksesi Room. 2:18 ja tunnet hänen tahtonsa ja, opetettuna laissa, tutkit, mikä parasta on, Room. 2:19 ja luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus, Room. 2:20 ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto: Room. 2:21 niin sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat; Room. 2:22 joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin; joka kauhistut

��

epäjumalia, kuitenkin olet temppelin ryöstäjä; Room. 2:23 joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa? Room. 2:24 Sillä "teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seas-sa", niinkuin kirjoitettu on. Room. 2:25 Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mut-ta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaa-mattomuudeksi. Room. 2:26 Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa ole luettava ympärileikkaukseksi? Room. 2:27 Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitse-va sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja. Room. 2:28 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; Room. 2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. Juutalaiset ja pakanat synnin alla Room. 3:1 Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauk-sesta? Room. 3:2 Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut. Room. 3:3 Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä? Room. 3:4 Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhetteli-ja, niinkuin kirjoitettu on: "Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään." Room. 3:5 Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihas-sansa? Minä puhun ihmisten tavalla. Room. 3:6 Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?

��

Room. 3:7 Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan? Room. 3:8 Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi"? Niiden tuomio on oikea. Room. 3:9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, Room. 3:10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, Room. 3:11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; Room. 3:12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Room. 3:13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyy-käärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; Room. 3:14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Room. 3:15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, Room. 3:16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, Room. 3:17 ja rauhan tietä he eivät tunne. Room. 3:18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." Room. 3:19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; Room. 3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta lupauksen voimasta Room. 3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat,

��

on ilmoitettu ilman lakia, Room. 3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Room. 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla Room. 3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, Room. 3:25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen ve-reensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit Room. 3:26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskaut-taan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Room. 3:27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kaut-ta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Room. 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Room. 3:29 Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, Room. 3:30 koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskos-ta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Room. 3:31 Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain. Aabrahan uskon esikuva Room. 4:1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Room. 4:2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaa-mista, mutta ei Jumalan edessä. Room. 4:3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."

��

Room. 4:4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, Room. 4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; Room. 4:6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: Room. 4:7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Room. 4:8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!" Room. 4:9 Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi." Room. 4:10 Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna. Room. 4:11 Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskon vanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin lu-ettaisiin; Room. 4:12 ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna. Room. 4:13 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänel-le eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. Room. 4:14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi. Room. 4:15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. Room. 4:16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä Room. 4:17 - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.

��

Room. 4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa mo-nen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku ole-va", Room. 4:19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuo-lettunut; Room. 4:20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, Room. 4:21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää. Room. 4:22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi. Room. 4:23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, Room. 4:24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, Room. 4:25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Rauha Jumalan kanssa Room. 5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, Room. 5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Room. 5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ah-distukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, Room. 5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; Room. 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Room. 5:6 Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan

��

jumalattomien edestä. Room. 5:7 Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Room. 5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Room. 5:9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Room. 5:10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; Room. 5:11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kers-kauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. Room. 5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet - Room. 5:13 sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; Room. 5:14 kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. Room. 5:15 Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi. Room. 5:16 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. Room. 5:17 Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -

��

Room. 5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; Room. 5:19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat van-hurskaiksi. Room. 5:20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, Room. 5:21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallit-sisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, mei-dän Herramme, kautta. Uskovan pyhitys Room. 6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Room. 6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Room. 6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Room. 6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Room. 6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, Room. 6:6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kans-saan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; Room. 6:7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Room. 6:8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, Room. 6:9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.

��

Room. 6:10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Room. 6:11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävi-nä Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 6:12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, Room. 6:13 älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Room. 6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Room. 6:15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Room. 6:16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudut-te, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuole-maksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? Room. 6:17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, Room. 6:18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palve-lijoiksi! Room. 6:19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palve-lijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. Room. 6:20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskau-desta. Room. 6:21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sil-lä sen loppu on kuolema. Room. 6:22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Room. 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on ian-

��

kaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Vapaus laista Room. 7:1 Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallit-see ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Room. 7:2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Room. 7:3 Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä an-tautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. Room. 7:4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kaut-ta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kan-taisimme hedelmää Jumalalle. Room. 7:5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herät-tää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuo-lemalle, Room. 7:6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emme-kä kirjaimen vanhassa. Room. 7:7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." Room. 7:8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikki-naisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. Room. 7:9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, Room. 7:10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minul-le elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. Room. 7:11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta. Room. 7:12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.

��

Room. 7:13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. Room. 7:14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihal-linen, myyty synnin alaisuuteen. Room. 7:15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Room. 7:16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Room. 7:17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Room. 7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; Room. 7:19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Room. 7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Room. 7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; Room. 7:22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, Room. 7:23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Room. 7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Room. 7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla syn-nin lakia. Uskovalla ei enää kadotustuomiota, koska hän on vapaa synnin ja kuole-man laista ja vallasta, elämän hengen lain kautta Room. 8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristukses-sa Jeesuksessa ovat.

��

Room. 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Room. 8:3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudes-sa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, Room. 8:4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Room. 8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Room. 8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; Room. 8:7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Room. 8:8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Room. 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen oman-sa. Room. 8:10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin täh-den, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Room. 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi-tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Room. 8:12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mu-kaan elääksemme. Room. 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Room. 8:14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Room. 8:15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Ju-malan lapsia.

��

Room. 8:17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kär-simme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Room. 8:18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Room. 8:19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Room. 8:20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tah-dostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, Room. 8:21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen or-juudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room. 8:22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; Room. 8:23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruu-miimme lunastusta. Room. 8:24 Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyt-tyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Room. 8:25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsi-vällisyydellä. Room. 8:26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Room. 8:27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Olemme edeltävalitut pelastukseen Room. 8:28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsu-tut. Room. 8:29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;

��

Room. 8:30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Room. 8:31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Room. 8:32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alt-tiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? Room. 8:33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurs-kauttaa. Room. 8:34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuol-lut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Mikään ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta Room. 8:35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ah-distus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Room. 8:36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päi-vää; meitä pidetään teuraslampaina." Room. 8:37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Room. 8:38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, Room. 8:39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Paavalin kirje Galatalaisille Gal. 1:1 Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista he-rättänyt, Gal. 1:2 ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille. Gal. 1:3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jee-sukselta Kristukselta,

��

Gal. 1:4 joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksen-sa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan! Gal. 1:5 Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. Gal. 1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, Gal. 1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmen-tävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Gal. 1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evanke-liumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Gal. 1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Gal. 1:10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Gal. 1:11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; Gal. 1:12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetet-tu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. Gal. 1:13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin Gal. 1:14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäi-set heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta. Gal. 1:15 Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi Gal. 1:16 ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hä-nestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, Gal. 1:17 enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.

��

Gal. 1:18 Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tu-tustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi. Gal. 1:19 Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen. Gal. 1:20 Ja minä kirjoitan teille, katso, Jumalan kasvojen edessä minä sanon, etten valhettele. Gal. 1:21 Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakuntiin. Gal. 1:22 Mutta olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa. Gal. 1:23 Heidän kuuloonsa oli vain tullut: "Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti"; Gal. 1:24 ja he ylistivät Jumalaa minun tähteni. Gal. 2:1 Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusa-lemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani. Gal. 2:2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvok-kaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan. Gal. 2:3 Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotet-tu ympärileikkauttamaan itseänsä. Gal. 2:4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuut-taakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kris-tuksessa Jeesuksessa, Gal. 2:5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne. Gal. 2:6 Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet mi-nua mihinkään enempään, Gal. 2:7 vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evanke-liumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julis-taminen ympärileikatuille - Gal. 2:8 sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa

��

ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain kes-kuudessa - Gal. 2:9 ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuu-teen ja he ympärileikattujen. Gal. 2:10 Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ah-keroinut tehdä. Gal. 2:11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kas-voja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Gal. 2:12 Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, Gal. 2:13 ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Gal. 2:14 Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pa-kanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" Gal. 2:15 Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä; Gal. 2:16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teois-ta, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista. Gal. 2:17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se! Gal. 2:18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maa-han, osoitan minä olevani lain rikkoja. Gal. 2:19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, Gal. 2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut

��

minua ja antanut itsensä minun edestäni. Gal. 2:21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. Gal. 3:1 Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden sil-mäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Gal. 3:2 Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Gal. 3:3 Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lope-tatte? Gal. 3:4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut. Gal. 3:5 Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän kes-kuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta, Gal. 3:6 samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"? Gal. 3:7 Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Gal. 3:8 Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pa-kanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "Si-nussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi." Gal. 3:9 Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa. Gal. 3:10 Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alai-sia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee." Gal. 3:11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta." Gal. 3:12 Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä." Gal. 3:13 Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kirouk-seksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on

��

puuhun ripustettu" - Gal. 3:14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. Gal. 3:15 Veljet, minä puhun ihmisten tavalla. Eihän kukaan voi kumota ih-misenkään vahvistettua testamenttia eikä siihen mitään lisätä. Gal. 3:16 Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille", ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus. Gal. 3:17 Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. Gal. 3:18 Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta. Gal. 3:19 Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Gal. 3:20 Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Gal. 3:21 Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Gal. 3:22 Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Gal. 3:23 Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Gal. 3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Gal. 3:25 Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Gal. 3:26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jee-suksessa. Gal. 3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Gal. 3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata,

��

ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Gal. 3:29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. Gal. 4:1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra; Gal. 4:2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määrää-mään aikaan asti. Gal. 4:3 Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Gal. 4:4 Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syn-tyneen, lain alaiseksi syntyneen, Gal. 4:5 lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Gal. 4:6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Gal. 4:7 Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta. Gal. 4:8 Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Gal. 4:9 Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tah-dotte tulla? Gal. 4:10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Gal. 4:11 Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt. Gal. 4:12 Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kal-taiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukan-neet. Gal. 4:13 Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia,

��

Gal. 4:14 ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Juma-lan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen. Gal. 4:15 Missä on nyt teiltä kerskaaminen onnestanne? Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle. Gal. 4:16 Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden? Gal. 4:17 Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahto-vat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä. Gal. 4:18 On hyvä, jos osoitetaan intoa hyvässä asiassa aina, eikä ainoastaan silloin, kun minä olen teidän tykönänne. Gal. 4:19 Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä, Gal. 4:20 tahtoisinpa nyt olla teidän tykönänne ja äänenikin muuttaa! Sillä minä olen aivan ymmällä teistä. Gal. 4:21 Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo? Gal. 4:22 Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjatta-resta, toinen vapaasta. Gal. 4:23 Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupa-uksen voimasta. Gal. 4:24 Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toi-nen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar; Gal. 4:25 sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusale-mia, joka elää orjuudessa lapsineen. Gal. 4:26 Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. Gal. 4:27 Sillä kirjoitettu on: "Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, rie-mahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies."

��

Gal. 4:28 Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli. Gal. 4:29 Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mu-kaan syntynyttä, niin nytkin. Gal. 4:30 Mutta mitä sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sillä or-jattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa." Gal. 4:31 Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan. Gal. 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Gal. 5:2 Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsen-ne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Gal. 5:3 Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Gal. 5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Gal. 5:5 Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Gal. 5:6 Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympäri-leikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko. Gal. 5:7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia? Gal. 5:8 Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu. Gal. 5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan. Gal. 5:10 Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, ol-koon kuka hyvänsä. Gal. 5:11 Mutta jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi mi-nua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu. Gal. 5:12 Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne! Gal. 5:13 Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapau-den olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.

��

Gal. 5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Gal. 5:15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen tois-tanne perin hävitä. Gal. 5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Gal. 5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Gal. 5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. Gal. 5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irs-taus, Gal. 5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vi-hat, juonet, eriseurat, lahkot, Gal. 5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Gal. 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystä-vällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Gal. 5:23 Sellaista vastaan ei ole laki. Gal. 5:24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Gal. 5:25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Gal. 5:26 Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyt-telemme, toisiamme kadehdimme. Gal. 6:1 Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Gal. 6:2 Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Gal. 6:3 Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän

��

pettää itsensä. Gal. 6:4 Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisen-sa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on; Gal. 6:5 sillä kunkin on kannettava oma taakkansa. Gal. 6:6 Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa. Gal. 6:7 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Gal. 6:8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Gal. 6:9 Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Gal. 6:10 Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille. Gal. 6:11 Katsokaa, kuinka suurilla kirjaimilla minä omakätisesti teille kirjoi-tan! Gal. 6:12 Kaikki, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, ne pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi. Gal. 6:13 Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskata teidän lihastanne. Gal. 6:14 Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! Gal. 6:15 Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Gal. 6:16 Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille! Gal. 6:17 Älköön tästedes kukaan minulle vaivoja tuottako; sillä minä kannan Jeesuksen arvet ruumiissani. Gal. 6:18 Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän hen-kenne kanssa veljet, amen.

��

Luterilainen ja vanhakirkollinen tulkinta Kristuksen persoonasta

Kristuksen persoona

Teologinen skisma Augsburgin tunnustuksessa pysyvien teologien piirissä on yllättävästi ilmennyt myös Kristuksen persoonaa koskevaa kiistelemistä, mikä ei kuitenkaan ole lähtöisin heistä vaan sakramentin halveksijoista. Kun nimittäin tohtori Luhter sakramentin halveksijoita vastustaessaan oli horjumat-tomasti perustellut ehtoollisen asetussanoilla sitä oppia, että Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri todella ja olemuksellisesti ovat läsnä ehtoollisessa, zwingliläiset esittävät vastaväitteen: Jos Kristuksen ruumis olisi samalla kertaa sekä taivaassa että ehtoollisessa maan päällä, se ei voisi olla oikea, todellinen ihmisruumis. Sellai-nen majesteettisuus kuuluu yksin Jumalalle; Kristuksen ruumiiseen se ei voi sisäl-tyä. Tämän väitteen tohtori Luther on kertakaikkisesti kumonnut, kuten on luettavissa hänen pyhää ehtoollista käsittelevistä opetus- ja kiistakirjoituksistaan. Näihin teok-siin ja hänen oppia koskeviin kirjoihinsa yleensäkin me tunnustaudumme täten julkisesti. Tohtori Lutherin kuoleman jälkeen eräät Augsburgin tunnustukseen yhtyneet teolo-git tosin aluksi varoivat siirtymästä julkisesti ja nimenomaisesti sakramentin hal-veksijoiden tunnustuksen kannalle Herran ehtoollisen opinkohdissa, mutta siitä huolimatta he ovat edustaneet juuri sitä käsitystä Kristuksen persoonasta, jonka perusteella sakramentin viholliset ovat ottaneet hävittääkseen Kristuksen ehtoolli-sesta hänen ruumiinsa ja verensä todellisen, olemuksellisen läsnäolon. He väittävät nimittäin, että Kristuksen persoonassa olevaan ihmisluontoon ei kuulu mitään sellaista, mikä ylittää ihmisluonnon luonnolliset, sen omaan olemukseen kuuluvat ominaisuudet tai on vastoin niitä. Lisäksi he ovat syyttäneet tohtori Lutheria ja kaikkia niitä, jotka noudattavat hänen oppiaan Jumalan sanan mukaisena, lähes kaikista muinaisajan kammottavista harhaopeista. Selvittääksemme tämän kiistan kristillisesti, Jumalan sanan perusteella ja yksinker-taisen kristillisen uskomme mukaisesti, sekä tehdäksemme siitä Jumalan armon avulla kerta kaikkiaan lopun me esitämme yksimielisenä oppinamme, uskonamme ja tunnustuksenamme seuraavan.

Tunnustuksemme Kristuksen persoonasta

Yksi persoona Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Jumalan Poika on erillinen, muista erottuva, kokonainen jumalallinen persoona. Hän on siis iankaikkisuudesta ollut Isän ja Pyhän Hengen kanssa tosi, olemuksellinen, täydellinen Jumala. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että hän ajan täyttyessä omaksui persoonansa ykseyteen

��

myös ihmisluonnon. Tuloksena ei ollut kahta persoonaa tai kahta kristusta, vaan se, että nyt on olemassa Kristus Jeesus, yksi ainoa persoona, joka on sekä iankaikkinen tosi Jumala, syntynyt iankaikkisuudessa Isästä, että tosi ihminen, syntynyt ylistetys-tä Neitsyt Mariasta. Apostoli kirjoittaa tästä asiasta Room. 9:5: "Heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti." Kaksi luontoa Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Kristuksen yhdessä ainoassa jaka-mattomassa persoonassa on nyt kaksi eri luontoa, nimittäin jumalallinen, joka on olemassa iankaikkisuudesta, ja inhimillinen, jonka Jumalan Poika on ajassa omak-sunut, niin että persoona silti on yksi ainoa. Nämä Kristuksen persoonan kaksi luontoa eivät ole toisistaan erotettavissa eivätkä toisiinsa sekoitettavissa, eikä toinen muutu toiseksi, vaan kumpikin luonto ja olemus pysyy ikuisesti omana itsenään Kristuksen persoonassa. Luonnot eivät sekoitu toisiinsa Me uskomme, opetamme ja tunnustamme niin ikään, että niin kuin molemmat luonnot pysyvät sinä mitä ovat, sekoittumatta ja kaventumatta, niin ne myös kumpi-kin säilyttävät juuri sille luonnolle ja olemukselle kuuluvat ominaisuudet. Ne eivät milloinkaan menetä ominaisuuksiaan, eivätkä yhden luonnon olemukseen kuuluvat ominaisuudet milloinkaan vaihdu toisen luonnon ominaisuuksiksi. Samalla me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että seuraavat ominaisuudet kuuluvat jumalalliselle luonnolle eivätkä milloinkaan voi kuulua ihmisluonnon olemukseen: kaikkivaltius, iankaikkisuus, äärettömyys, samanaikainen läsnäolo kaikkialla sinänsä luonnollisena eli luonnon ja sen luonnollisen olemuksen ominai-suutena, sekä kaiken tietäminen. Ihmisluonnon ominaisuuksia taas ovat seuraavat, joista ei milloinkaan voi tulla jumalallisen luonnon ominaisuuksia: ruumiillisuus, luotuna oleminen, lihaa ja verta oleminen, äärellisyys, rajallisuus, kärsimys, kuolema, taivaaseen astuminen ja taivaasta tuleminen, paikasta toiseen siirtyminen, nälkä, jano, vilu, helteestä kärsi-minen ja muut sellaiset seikat.

Luonnot eivät ole erillisiä – jumalallisen ja inhimillisen ykseys Me uskomme, opetamme ja tunnustamme niin ikään, että ihmiseksitulon jälkeen Kristuksen kaksi luontoa eivät ole erillisiä, niin että kumpikin muodostaisi oman persoonansa. Luonnot ovat yhtyneet siten, että ne muodostavat yhden ainoan per-soonan, jossa sekä jumalallinen luonto että omaksuttu inhimillinen luonto muodos-tavat persoonallisen ykseyden. Ihmiseksi tulemisen jälkeen Kristuksen persoona koostuu sekä hänen jumalallisesta luonnostaa että myös hänen omaksumastaan inhimillisestä luonnosta. Persona filii Dei incarnati oli ihmiseksi tulleen ja ihmisli-han omaksuneen Jumalan Pojan persoona, Kristuksen persoona, ei olisi täydellinen ilman hänen ihmisyyttään, yhtä vähän kuin se olisi täydellinen ilman hänen juma-

��

luuttaan. Kristus ei siis ole kaksi eri persoonaa vaan yksi ainoa persoona. Tätä totuutta ei muuta se, että hänessä havaitaan olevan sekoittumattomina kaksi eri luontoa, joilla kummallakin on olemuksensa ja ominaisuutensa.

Jumalallisesti ja inhimillisesti koroitettu Kristus Me uskomme, opetamme ja tunnustamme niin ikään, että Kristuksessa oleva omak-suttu ihmisluonto yhä edelleen säilyttää luonnolliset, olemukseen kuuluvat ominai-suutensa. Sen lisäksi se on kuitenkin persoonallisessa jumaluuteen yhtymisessä ja myöhemmin kirkastamisessa (glorificatio) ylennetty majesteetin, voiman ja vallan oikealle puolelle ylemmäksi kaikkea, mikä voidaan mainita ei ainoastaan tässä vaan (Ef. 1:21) tulevassakin maailmassa.

Kristuksella majesteettisuus syntyessään Sitä majesteettisuutta, johon Kristus on ylennetty ihmisyytensä puolesta, hän ei ole saanut vasta kuolleistanousemisen ja taivaaseenastumisen jälkeen. Se oli hänellä heti kun hän oli siinnyt äidin kohdussa ja tullut ihmiseksi; silloin tapahtui jumalalli-sen ja inhimillisen luonnon persoonallinen yhtymys. Kristuksen persoonaan liittyviä harhakäsityksiä Tätä persoonallista yhtymystä ei saa ymmärtää väärin. Muutamat tulkitsevat sitä vertauksella: kuten kaksi lautaa liimataan yhteen, siten yhtyvät jumalallinen ja inhimillinen luonto. Se merkitsisi kuitenkin sitä, ettei niillä itse asiassa olisi mitään reaalista eli todellista yhteyttä keskenään. Tuollaista on ollut Nestorioksen ja (Paa-vali) Samosatalaisen harhaoppi ja kerettiläisyys Sudan 77 ja Raitun presbyteerin Theodoroksen mukaan: (kreikkaa ...)hoc est, naturas omni modo incommunicabiles esse, "luonnoilla ei ole mitään keskinäistä yhtyettä". Sen mukaan luonnot siis pysy-vät erillään ja muodostavat kaksi kristusta: toinen on varsinainen Kristus ja toinen Kristuksessa asuva Sana, Jumala. Presbyteeri Theodoros kirjoittaa näin: Paulus quidam iisdem, quibus Manes, temp-robus, Samosatenus quidem ortu, sed Antiochiae Syriae antistes, Dominum impie dixit nudum fuisse hominem, in quo Deus Verbum sicut et in singulis prohphetis habitavit, ac proinde duas naturas separatas et citra omnem prorsus inter se com-munionem in Christo esse, quasi alius sit Christus, alius Deus Verbum in ispo habitans. Se merkitsee: "Harhaoppisen Manin aikoihin eli muudan Paavali, synty-ään samosatalainen, Syyrian Antiokian seurakunnan johtaja. Hän opetti herjaavasti, että Herra Kristus oli pelkkä ihminen, jossa Sana-Jumala asui niin kuin kaikissa profeetoissakin. Siksi hän oli vielä sitäkin mieltä, että jumalallinen ja inhimillinen luonto ovat toisistaan kokonaan erillään eikä niillä Kristuksessa ole mitään keski-näistä yhteyttä. Kristus ja Sana-Jumala, joka hänessä asuu, eivät muka ole yksi ja sama."

Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen persoonan välillä on todellinen yhteys

��

Vastoin tätä kirottua kerettiläisyyttä kristillinen kirkko on aina yksinkertaisen vakaasti uskonut, että jumalallinen ja inhimillinen luonto ovat Kristuksen persoo-nassa sillä tavoin yhtyneinä, että niiden välillä vallitsee todellinen yhteys. Luonnot eivät tosin sulaudu yhdeksi olemukseksi vaan yhdeksi persoonaksi, niin kuin tohtori Luther kirjoittaa. Tätä persoonallista yhtymystä ja yhteyttä ilmaisemaan vanhan kirkon opettajat ovat usein, sekä ennen että jälkeen Khalkedonin kirkolliskokouk-sen, käyttäneet sanaa mixtio, 'sekoittuminen', harkiten ja oikeassa merkityksessä. 78 Tarpeen vaatiessa isiltä voidaan poimia lukuisia todisteita, ja niitä onkin runsaasti esillä meikäläisten kirjoissa. Persoonallista yhtymystä ja yhteyttä havainnollista-maan he käyttävät vertausta "ruumis ja sielu" tai "tulinen rauta" (anima et corpus, ferrum candens). Ruumis ja sielu, tuli ja rauta eivät ole yhtyneinä ainoastaan nimel-lisesti vaan todellisesti; kyseessä ei ole sanonta vaan täysi totuus; ei siis per phrasi aut modum loquendi aut verbaliter vaan vere et realiter. Silti ei tapahdu luontojen toisiinsa sekaantumista eikä yhdenvertaistumista (confusio et exaequatio natura-rum). Jumalallisen ja inhimillisen luonnon yhtymystä Kristuksen persoonassa ei voi verrata hunajan ja veden valmistumiseen simaksi, joka ei ole enää hunajaa ja vettä vaan sekoitejuomaa. Kristuksen persoonassa toteutuva jumalallisen ja inhimillisen luonnon yhteys ja yhtymys on jotakin aivan muuta, jotakin ylevää ja sanoin kuvaamatonta. Sen yhtymyksen ja yhteyden perusteella Jumala on ihminen ja ihminen on Jumala. Luonnot ja ominaisuudet eivät kuitenkaan tällöin sekaannu toisiinsa, vaan kumpikin luonto säilyttää olemuksensa ja ominaisuutensa.

Kristus kärsi jumalallisen ja inhimillisen luontonsa puolesta

Tämä persoonallinen yhtymys tarkoittaa siis välttämättä luontojen todellista yhteyt-tä ja toteuttaa sen. Koko maailman synnin tähden ei siis ole kärsinyt ainoastaan inhimillinen luonto, jolle kärsimys ja kuolema ovat ominaisia, vaan itse Jumalan Poika on todella kärsinyt ja todella kuollut; tämä on yksinkertainen kristillinen uskomme. Jumalan Poika on kärsinyt omaksumassaan ihmisluonnossa, vaikka jumalallinen luonto ei voi kärsiä eikä kuolla. Tohtori Luther on tätä kysymystä selvittänyt perusteellisesti Suuressa tunnustuksessaan pyhästä ehtoollisesta. 79 Siinä hän vastustaa Zwinglin herjaavaa alloiosis-oppia, jonka mukaan puhe yhdestä luonnosta voi tarkoittaa toista. Sen opin hän on kironnut ja viskannut helvetin kuiluun kuin ainakin Perkeleen naamarin. Vanhan kirkon opettajat ovat tätä salaisuutta selvittäessään käyttäneet rinnakkain kahta sanaa (kreikkaa koivwia) ja (kreikkaa evwtig), communio ja unio, 'yhteys' ja 'yhtymys', siten että sanat ovat selittäneet toisiaan. Niin menettelevät Ireaneus (IV, 37), Athanasios (Epistola ad Epictetum), Hilarius (De Trinitate IX), Basileios,

��

Gregorios Nyssalainen Theodoretoksen mukaan ja Johannes Damaskolainen (III 19). 80

Maria synnytti jumalihmisen ja säilytti neitsyytensä

Kristuksessa toteutuneeseen jumalalliseen ja inhimilliseen luonnon yhteyteen ja yhteyteen perustuu se, että me yksinkertaisen kristillisen uskomme mukaisesti uskomme, opetamme ja tunnustamme kaiken, mitä puhutaan Kristuksen inhimilli-sen luonnon majesteettisuudesta hänen istuessaan kaikkivaltiaan Jumalan voiman oikealla puolella. Kaikki se olisi turhaa, perätöntä puhetta, jos luonnoilla ei olisi yhtymystä ja yhtyettä Kristuksen persoonassa realiter, teossa ja totuudessa. Luontojen persoonalliseen yhtymykseen ja yhteyteen perustuu se, että suuresti ylistetty Neitsyt Maria ei synnyttänyt pelkkää ihmistä, vaan sellaisen ihmisen, joka enkelin todistuksen mukaan todella on Korkeimman Jumalan Poika. Jo (Luuk. 1:32) äidinkohdussa hän osoitti jumalallisen majesteettinsa siinä, että neitsyt synnytti hänet neitsyyttänsä menettämättä. Maria on todella Jumalan äiti, mutta on silti säilynyt neitsyenä.

Kristuksen täydellinen majesteetti Luontojen yhtymys ja yhteys olivat myös kaikkien Kristuksen ihmetekojen edellytyksenä. Kristus ilmaisi siten jumalallisen majesteettinsa mielensä mukaan, milloin ja miten tahtoi, ei vasta ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen, vaan jo alennuksen tilassa. Niin tapahtui (Joh. 2:1-11) Galilean Kaanan häissä, samoin temppelissä, jossa Jeesus kaksitoistavuotiaana (Luuk. 2:41-52) oli oppineiden parissa, puutarhassa, jossa yksi sana kaatoi (Joh. 18:6) viholliset maahan, sekä kuolemassa, joka ei ollut tavallisen ihmisen kuolema vaan jolla ja jossa voitettiin synti, kuolema, Perkele, helvetti ja ikuinen kadotus. Tähän ei inhimillinen luonto olisi pystynyt, ellei se olisi yhtynyt persoonalliseen yhteyteen jumalallisen luonnon kanssa. Samasta syystä ihmisluonto on kuolleista nousemisen jälkeen korotettu korkeam-malle kuin mikään luotu taivaassa ja maan päällä. Tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, että Kristus on kyllä täysin vapautunut orjan muodosta, mutta ihmisluonnosta hän ei ole luopunut, vaan se on hänellä iankaikkisesti. Myös omaksumassaan ihmisluon-nossa Kristus on asetettu täydellisesti omistamaan jumalallinen majesteetti ja käyt-tämään sitä. Tosin tämä majesteetti kuului hänelle jo äidin kohdussa, aina sikiämi-sestä saakka, mutta hän "tyhjensi itsensä" siitä, kuten (Fil. 2:7) apostoli sanoo. Tohtori Luther selittää 82 sen merkitsevän, että Kristus alentumisen tilassa ollessaan salasi valtansa ja käytti sitä vain joskus, milloin halusi. Mutta nyt hän ei ole vain taivaassa, niin kuin muut pyhät, vaan apostolin todistuksen mukaan (Ef. 4:10) hän on astunut kaikkia taivaita ylemmäksi. Hän täyttää totisesti kaiken, on läsnä kaikki-alla ja hallitsee ei ainoastaan (Ps. 8:2,7) Jumalana vaan myös ihmisenä. Hänen valtansa ulottuu merestä (Ps. 93:1 ss.) mereen ja maan äärestä toiseen, niin kuin profeetat ennustavat ja (Sak. 9:10) apostolit todistavat. Kaikkialla hän on vaikutta-nut apostolien (Mark. 16:20) mukaan ja vahvistanut heidän sanansa sitä seuraavien

��

merkkien avulla. Ei se ollut maallista vaikuttamista vaan, niin kuin tohtori Luther sanoo, 83 Jumalan oikean käden työtä. "Jumalan oikealla puolella" ei tarkoita tai-vaallista paikkaa, kuten sakramentin halveksijat väittävät ilman yhtäkään raamatul-lista perustetta. Jumalan "oikea käsi" on Jumalan kaikkivaltias voima. Se täyttää taivaat ja maan. Sitä voimaa käyttämään Kristus on asetettu ihmisenä realiter, teossa ja totuudessa, sine confusione et exaequatione naturarum, luontojen sekoit-tumatta ja yhdenvertaistumatta, mitä olemukseen ja sen ominaisuuksiin tulee. Tällä saamallaan voimalla hän kykenee olemaan ja todella on läsnä pyhässä ehtoollisessa, jolle hän ohjaa meitä sanallaan. Hän on läsnä ruumiissaan ja veressään testament-tinsa sanan voimasta. Kukaan muu ihminen ei siihen kykenisi, sillä kukaan ei ole samalla tavalla yhdistynyt jumalallisen luonnon kanssa, ketään ei ole asetettu sellai-seen jumalalliseen kaikkivaltiuteen, majesteettiin ja voimaan. Ainoastaan Jeesuk-sessa Kristuksessa, Marian pojassa, on tapahtunut kummankin luonnon persoonalli-nen yhtymys. Jumalallinen ja inhimillinen luonto ovat hänessä persoonallisesti yhtyneet, niin että "hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" Kol. 2:9. Persoonallisen yhtymyksen tuloksena luontojen välillä vallitsee sellainen ylevä, syvällinen ja sanoin lausumaton yhteys, että pyhän Pietarin (1 Piet. 1:12) todistuk-sen mukaan enkelitkin ihmettelevät sitä ja halajavat siihen katsahtaa. Kaikkea tätä aiomme vähän myöhemmin selvittää kohta kohdalta ja hieman monisanaisemmin. Kristuksen persoonan suuri salaisuus Tähän mennessä on selvitetty käsitettä unio personalis. Se tarkoittaa, että jumalalli-nen ja inhimillinen luonto yhtyvät toisiinsa Kristuksen persoonassa, niin että niillä on olemuksellinen keskinäinen yhteys, ei vain nimellisesti vaan teossa ja totuudes-sa, kuitenkin siten, että mitään sekoittumista tai yhdenvertaistumista ei tapahdu. Tältä perustalta nousee oppi nimeltä communicatio idiomatum, luonnoille kuuluvien ominaisuuksien todellinen yhteys. Sitä on käsiteltävä seuraavaksi. Epäilemättä pitää paikkansa lause: propria non egrediuntur sua subiecta. Se tarkoit-taa, että jokainen luonto säilyttää olemukselliset ominaisuutensa. Näitä ei siis voi siirtää luonnosta toiseen niin kuin vettä voi kantaa astiasta toiseen. Mistään ominai-suuksien yhteydestä ei siis voisi olla kysymystäkään, ellei mainittu luontojen yhty-mys eli yhteys Kristuksen persoonassa olisi todellinen. Tämä opinkohta on Pyhää Kolminaisuutta koskevan jälkeen suurin salaisuus, mitä taivaassa ja maan päällä on. Paavali sanoo: "Tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: se että Jumala on ilmestynyt lihassa" 1 Tim. 3:16. Apostoli Pietari todistaa selvin sanoin, että mekin, joissa Kristus vain armosta asuu, sen ylevän salaisuuden vuoksi tulemme Kristuk-sessa (2 Piet. 1:4) "jumalallisesta luonnosta osallisiksi". Kuinka ihmeellinen onkaan silloin se yhteys jumalalliseen luontoon, josta apostoli sanoo: (Kol. 2:9) "Kristuk-sessa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti." Sehän merkitsee, että Jumala ja ihminen ovat yksi ainoa persoona. On perin tärkeää, että oppia kummankin luonnon ominaisuuksien yhteydestä (de communicatione idiomatum) käsitellään ja selvitetään täsmällisesti eritellen. Kris-tuksen persoonaa sekä sen luontoja ja ominaisuuksia koskevat lausumat (proposi-tiones vel praedicationes) ovat nimittäin eriluonteisia. Jos niitä ei käytetä täsmälli-

��

sesti, opetuksesta tulee sekavaa ja yksinkertainen lukija joutuu helposti harhaan. Nyt alkavaa esitystä on siis syytä seurata erittäin huolellisesti. Selvyyden vuoksi keskitymme kolmeen pääkohtaan.

Kaksi luontoa – yksi persoona

Ensiksi. Kristuksella on kaksi eri luontoa olemuksineen ja ominaisuuksineen, ja ne pysyvät muuttumattomina ja sekoittumattomina. Molemmat luonnot yhdessä muo-dostavat kuitenkin yhden ainoan persoonan. Tästä syystä yhden luonnon ominai-suudet eivät kuulu yksinomaan sille luonnolle, vaan koko persoonalle, joka on sekä Jumala että ihminen, sanottakoon häntä sitten Jumalaksi tai ihmiseksi. In hoc genere, tätä ilmaisutapaa käytettäessä, ei persoonalle kuulumisesta kuiten-kaan seuraa, että sama seikka kuuluisi kummankin luonnon ominaisuuksiin, vaan aina on selvästi sanottava, kumman luonnon myötä jokin ominaisuus kuuluu per-soonalle. Niinpä Jumalan Poika on "lihan puolesta syntynyt Daavidin siemenestä" (Room. 1:3). "Kristus kuoletettiin lihassa" ja "on kärsinyt lihassa" (1 Piet. 3:18;1 Piet. 4:1).

Sakramentin halveksijoiden väitteitä

Salaiset ja julkiset sakramentin halveksijat osaavat kuitenkin piilottaa turmiollisen harhaoppinsa näiden sanojen alle: "Se mikä on ominaista yhdelle luonnolle, kuuluu koko persoonalle." He puhuvat kyllä koko persoonasta, mutta tarkoittavat silti vain toista luontoa. He sulkevat kokonaan pois toisen luonnon esimerkiksi siten, että muka ainoastaan inhimillinen luonto on kärsinyt meidän puolestamme. Tahdomme nyt esittää tohtori Lutherin omat sanat Zwinglin alloiosis-käsitteestä, jotta Jumalan kirkko mahdollisimman hyvin varjeltuisi siltä harhaopilta. Luther kirjoittaa Suures-sa tunnustuksessaan pyhästä ehtoollisesta seuraavasti: 84 "Nimitystä alloiosis Zwingli käyttää siitä, että Kristuksen jumaluudesta sanotaan jotakin, mikä kuuluukin hänen ihmisyyteensä - tai päinvastoin. Kun esimerkiksi sanotaan: 'Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?' Luuk. 24, Zwingli sujauttaa 'Kristuksen' tilalle 'inhimillisen luonnon'. Varo, varo alloiosista! Se on Perkeleen naamari, sanon minä. Se kyllä keittää lopulta kokoon sellaisen kristuksen, jonka mukaan minä en tahdo kristityn nimeä kantaa: Kristus ei muka ole muuta eikä kärsimisellään ja koko elämällään saa muuta aikaan kuin kuka tahansa pyhä ihminen. Jos näet suostun uskomaan, että minun puolestani on kärsi-nyt ainoastaan inhimillinen luonto, on minulla siinäkin vapahtaja: itse hän on va-pahtajan tarpeessa! En todellakaan pysty sanomaan, mihin Perkele alloiosiksellaan pyrkii." Vähän alempana: "Alloioskiksen isoäiti on rouva Järki, se vanha noita-akka. Jos se sanoo: 'Eihän jumaluus voi kärsiä eikä kuolla', sinun tulee vastata: 'Puhut aivan totta. Koska jumaluus ja ihmisyys Kristuksessa kuitenkin muodostavat yhden per-soonan, johtuu Raamatun mukaan persoonallisesta ykseydestä, että kaikki, mikä tapahtuu inhimilliselle luonnolle, tapahtuu jumalallisellekin ja päinvastoin.' Näin

��

todella on. Sinun täytyy myöntää, että tämä persoona - Kristus - kärsii ja kuolee. Mutta kun persoona on tosi Jumala, on oikein sanoa, että Jumalan Poika kärsii. Sillä vaikka niin sanoakseni osa ei kärsikään, nimittäin jumaluus, kärsii kuitenkin se persoona, joka on Jumala, nimittäin toiselta osaltaan, ihmisyyden puolesta. Totuus on, että Jumalan Poika on ristiinnaulittu meidän puolestamme, siis sama persoona, joka on Jumala. Juuri se sama persoona, toistan vielä kerran, on ihmisenä ristiin-naulittu." Ja vielä alempana: "Jos Zwinglin opettama alloiosis pätee, silloin Kristuksen on pakko olla kaksi eri persoonaa, jumalallinen ja inhimillinen. Zwinglihän panee kärsimyksestä puhuvat lauselmat koskemaan yksistään inhimillistä luontoa ja väit-tää, ettei niillä ole mitään tekemistä jumaluuden kanssa. Jos teot jaetaan kahteen eri ryhmään, on persoonakin jaettava kahtia, sillä sekä tekeminen että kärsiminen ovat persoonan asia, ei luontojen. Persoonahan kaiken tekee ja kärsii, milloin toisen, milloin toisen luonnon puolesta. Oppineet sen kyllä tietävät varsin hyvin. Juuri siksi me olemme siinä vakaumuksessa, että Herramme Kristus on Jumala ja ihminen yhtenä persoonana, niin että luontoja ei sekoiteta eikä persoonaa jaeta osiin (non confundendo naturas nec dividendo personam)."

On tärkeä uskoa Kristuksen kuolleen jumaluutensa ja ihmisyytensä puolesta

Teoksessaan Kirkolliskokouksista ja kirkoista tohtori Luther kirjoittaa: 85 "Meidän kristittyjen tulee tietää, että jos Jumala ei ole painona toisessa vaakakupissa, me kuppeinemme kyllä painumme pohjaan saakka. Tarkoitan, että me olemme tuhon omat, jos puolestamme on kuollut vain ihminen, ei Jumala. Mutta jos toisessa vaakakupissa on 'Jumalan kuolema' ja 'Jumala kuolleena', silloin se painuu alas ja me lennähdämme ylös, kun kuppimme olisi tyhjä. Jumala pääsee sitten kyllä ylös takaisin, hän kyllä pääsee poiskin vaakakupistaan. Mutta vaakakuppiin hän ei olisi voinut istuutua, ellei hän olisi tullut kaltaiseksemme ihmiseksi, niin että voidaan puhua Jumalan kuolleena olemisesta, Jumalan piinasta, Jumalan verestä ja Jumalan kuolemasta. Omassa luonnossaan Jumala ei voi kuolla. Mutta nytpä Jumala ja ihminen ovat yhtyneet yhdeksi persoonaksi, niin että meillä on täysi oikeus puhua Jumalan kuolemasta silloin kun se ihminen kuolee, joka on Jumalan kanssa yhtä eli yksi persoona." On siis aivan ilmeisesti väärin sanoa tai kirjoittaa, että sellaiset sanonnat kuin "Ju-mala on kärsinyt" ja "Jumala on kuollut" ovat pelkkiä sanoja (praedicatio verbalis) eikä täyttä totta. Yksinkertainen kristillinen uskomme todistaa, että ihmiseksi tullut Jumalan Poika on kärsinyt ja kuollut puolestamme ja lunastanut meidät verellään. Toiseksi. Kun Kristus hoitaa virkaansa, ei hänen persoonansa toimi eikä vaikuta vain yhdessä luonnossa, ei vain yhden luonnon myötä, kautta tai mukaisesti, vaan kummassakin luonnossaan, kummankin luontonsa myötä ja kautta. Khalkedonin kirkolliskokous ilmaisi asian niin, että toinen luonto vaikuttaa toisen yhteydessä kaiken mikä on kummallekin ominaista. Kristus on siis välimiehemme, lunasta-jamme, kuninkaamme, ylipappimme, päämme, paimenemme jne. kummankin luontonsa puolesta, ei ainoastaan toisen, joko jumalallisen tai inhimillisen. Tätä oppia on toisaalla käsitelty perusteellisemmin.

��

Kolmanneksi. Eri kysymys on, onko luonnoilla Kristuksessa persoonaksi yhtyneinä ainoastaan luonnolliset, olemukseen kuuluvat ominaisuutensa; yllä on jo todettu, että ne säilyttävät mainitut ominaisuudet. Sitä kysymystä on käsiteltävä erikseen. Koska Jumalassa ei tapahdu muutosta (Jaak. 1:17), ei myöskään Kristuksen juma-lallinen luonto ole ihmiseksi tulemisessa muuttunut. Sen olemuksesta ja ominai-suuksista ei ole mitään hävinnyt eikä niihin ole tullut mitään lisää. Ihmiseksitulo ei ole vähentänyt eikä lisännyt jumalallista luontoa sinänsä. Toisin on omaksutut ihmisluonnon laita. Tosin muutamat ovat väittäneet, että Kristuksen persoonassa oleva ihmisluonto omistaa jumaluuteen yhtyneenäkin ainoastaan ne luonnolliset, olemukseen kuuluvat ominaisuudet, (Hepr. 2:17) joilta hän on kaikessa veljiensä kaltainen. Heidän mielestään ei Kristuksen inhimillisen luonnon ominaisuuksiin saa eikä voi lukea mitään, mikä poikkeaa ihmisluonnon tavallisista ominaisuuksista tai ylittää ne, vaikka Raamattu niin todistaakin. Sellai-nen käsitys on kuitenkin petollinen ja väärä. Jumalan sana osoittaa tämän niin selvästi, että heidän omat liittolaisensakin nykyään torjuvat ja hylkäävät heidän harhaoppinsa.

Kristuksen inhimillinen luontokaan ei ole rajoitettu

Pyhä Raamattu ja sen perusteella vanhan kirkon opettajat todistavat, että Kristuksen ihmisluonto on persoonallisesti yhtynyt hänen jumalalliseen luontoonsa siten, että se on luovuttuaan orjan muodosta ja alennuksen tilasta kirkastettuna korotettu Jumalan majesteetin ja voiman oikealla puolella. Tällöin se on luonnollisten, ole-muksensa kuuluvien, pysyvien ominaisuuksiensa lisäksi saanut erityisiä, korkeita, suuria, yliluonnollisia, tutkimattomia, sanoin lausumattomia, taivaallisia etuuksia (praerogativae): majesteetin, kirkkauden, voiman ja vallan ylitse kaiken, (Ef. 1:21) mitä voidaan mainita tässä ja vielä tulevassakin maailmassa. Kristuksen ihmisluon-toakin tarvitaan hänen virkansa toimintoihin sen ominaislaadun mukaisesti. Sen vaikutusvoima (efficacia) ei kuitenkaan rajoitu sen luonnollisiin, olemuksellisiin ominaisuuksiin ja niiden vaikutusalueeseen. Vaikutusvoima perustuu pääasiassa siihen majesteettiin, kirkkauteen, voimaan ja valtaan, jonka se on saanut persoonal-lisessa yhtymyksessä, kirkastamisessa ja korotuksessa. Tätä tuskin vastustajatkaan uskaltavat enää kieltää. Silti he esittävät sen tapaisia vastaväitteitä, että Kristuksen ihmisluonto on ainoastaan varustettu ja kaunistettu samanlaisilla lahjoilla kuin pyhien ihmistenkin luonto, siis luoduilla lahjoilla (fini-tae qualitates). Omien ajatustensa ja todistelujensa (argumentationes) perusteella he muka kykenevät mittaamaan ja laskemaan, mikä on mahdollista ja mikä mahdoton-ta Kristuksen inhimilliselle luonnolle sen lakkaamatta olemasta oma itsensä.

Kristuksen tehtäviä joita hän on saanut inhimillisen luontonsa puolesta

Paras, varmin ja turvallisin tapa ratkaista tämä kiistakysymys perustuu siihen, että Herra Jeesus Kristus tietää itse parhaiten ja oikeimmin, mitä Kristus on omaksu-mansa ihmisluonnon puolesta saanut persoonallisessa yhtymyksessä, kirkastamises-sa ja korotuksessa. Hän tietää senkin, mikä on hänen omaksumalleen inhimilliselle

��

luonnolle mahdollista luonnolle itselleen kuuluvien ominaisuuksien lisäksi, luonnon silti lakkaamatta olemasta oma itsensä. Kristus taas on sanassaan ilmoittanut tästä kaikesta niin paljon, kuin meidän on siitä tarpeen tietää tämän elämän aikana. Jos nyt Raamattu tässä kysymyksessä selvästi ja lujasti todistaa jotakin, meidän on se yksinkertaisesti pidettävä totena. Emme siis saa ruveta väittämään, ettei tämä tai tuo ole Kristuksessa olevalle ihmisluonnolle mahdollista. Totta sekin on, kun sanotaan, että Kristuksen ihmisluonto sellaisenaan omistaa ne luodut lahjat, jotka sille on annettu ja joista se on tehty osalliseksi. Mutta ne eivät ole vielä ollenkaan sama asia kuin se majesteetti, jonka Raamattu ja sen perusteella vanhan kirkon isät sanovat kuuluvan Kristuksen omaksumalle inhimilliselle luon-nolle. Eläväksi tekeminen, kaiken tuomio- ja muun vallan omistaminen taivaassa ja maan päällä, kaiken hallussaan pitäminen, kaiken alistaminen, synneistä puhdistaminen jne. eivät ole mitään "luotuja lahjoja" vaan äärettömiä, yksin Jumalalle kuuluvia asioita. Raamatun sanan mukaan kaikki tämä on kuitenkin annettu ja uskottu Kris-tuksen, ihmisen huostaan: Joh. 5:21, 27; Joh. 6:39 s. Matt. 28:18; Dan. 7:14; Joh. 3:31, 35; Joh. 13:3; Matt. 11:27; Ef. 1:22; Hepr. 2:8; 1 Kor. 15:27; Joh. 1:3, 10, 51.

Kolme todistusta

Seuraavat kolme vahvaa, kumoamatonta argumenttia eli perustetta todistavat, että tätä huostaan antamista ei ole ajateltava ainoastaan persoonaan kuuluvaa juma-lallista luontoa tarkoittavaksi, siis sanontana (per phrasin aut modum loquendi). Kyllä se tarkoittaa Kristuksen omaksumaa inhimillistä luontoa. 1. Koko vanha oikeauskoinen kirkko piti kiinni säännöstä: Jos Raamattu todistaa, että Kristus on saanut jotakin tässä ajassa, se ei tarkoita hänen jumalallista luonto-aan. Jumaluuden puolesta hän oli omistanut kaiken jo ikuisuudesta asti. Raamattu kertoo hänen persoonansa ajassa saaneen jotakin nimenomaan omaksuttua ihmis-luontoa ajatellen (ratione et respedtu humanae naturae). 2. Raamattu todistaa selvästi, että valta tehdä eläväksi ja tuomita on annettu Kris-tukselle sen tähden, että hän on Ihmisen Poika, lihaa ja verta. Joh. 5:21 ss.;Joh. 6:39 s. 3. Raamattu ei puhu yleisesti inhimillisesti luonnosta, kun se sanoo: "Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikista synneistä" 1 Joh. 1:7. Johannes ei tarkoita ainoastaan kertakaikkista ristillä hankittua ansiota vaan puhuu tässä siitä, että meitä ei van-hurskauttamisessa puhdista pelkkä Kristuksen jumalallinen luonto vaan myös hänen verensä. Veri puhdistaa meidät kaikista synneistä todellisesti (per modum effica-ciae). Joh. 6:48-58 sanoo niin ikään elämää antavaksi ruuaksi Kristuksen lihaa. Efesoksen kirkolliskokous onkin siitä päätellyt, että Kristuksen lihalla on voima tehdä eläväksi. Meikäläisten teoksissa esitetään tästä opinkohdasta lukuisia ihania todisteita, jotka on poimittu vanhan oikeauskoisen kirkon perinteestä. Meidän on siis välttämättä uskottava, että Kristus on saanut sen voiman ihmisenä eli että se on annettu ja uskottu Kristuksen omaksuman inhimillisen luonnon huostaan, koskapa Raamattu niin opettaa. Mutta luonnot ovat, kuten sanottu, yhtyneet Kris-tuksessa siten, että ne eivät ole sekoittuneet keskenään eikä toinen ole muuttunut

��

toiseksi. Kumpikin luonto säilyttää luonnolliset, olemukseen kuuluvat ominaisuu-tensa, niin ettei toisen ominaisuuksista ikinä tule toisen ominaisuuksia. Tämä oppi on myös oikealla tavalla selvitettävä, ja sitä on varjeltava tarkoin kaikilta harhaop-pisilta tulkinnoilta. Me emme esitä mitään uutta, omaperäistä oppia vaan omaksumme ja toistamme niitä selityksiä, joita vanha oikeauskoinen kirkko on tästä asiasta antanut Pyhään Raamattuun vankasti nojautuen. Jumalallinen voima, elämä, valta, majesteetti ja kirkkaus on annettu Kristuksen omaksumalle inhimilliselle luonnolle. Tätä ei saa sekoittaa siihen, että Isä on ikuisuudessa antanut Pojalleen osallisuuden olemuk-seensa ja kaikkiin jumalallisiin ominaisuuksiinsa, niin että Kristus jumalallisen luontonsa puolesta on samaa olemusta kuin Isä ja Jumalan vertainen. Kristus on näet ainoastaan jumalallisen luonnon kannalta Isän vertainen, omaksumansa inhi-millisen luonnon kannalta hän on Jumalaa, Isää alempi. Tästä seuraa eittämättä, että me emme väitä Kristuksessa tapahtuvan luontojen sekoittumista, samanvertaistu-mista emmekä kaventumista (confusio, exaequatio, abolitio). Esimerkiksi voima tehdä eläväksi kuuluu Kristuksen lihalle, mutta ei olemuksellisena ominaisuutena niin kuin se kuuluu hänen jumalalliseen luontoonsa. Puheena oleva kommunikaatio eli osallisuuden antaminen ei tarkoita myöskään jumalallisen luonnon ominaisuuksien luonnollista eli olemuksellista vuodattamista inhimilliseen luontoon, niin että Kristuksen ihmisyys omistaisi ne sinänsä, erillään jumaluudesta. Siinä ei Kristuksen inhimillinen luonto ole myöskään luopunut luon-nollisista, olemuksellisista ominaisuuksistaan, niin että se olisi joko muuttunut jumaluudeksi tai sinänsä tullut saamiensa ominaisuuksien perusteella jumaluuden vertaiseksi. Ei tarkoiteta sitäkään, että kummankin luonnon luonnolliset, olemuksel-liset ominaisuudet ja vaikutukset nyt olisivat samoja tai edes samanvertaisia. Kaikki sellaiset harhaopithan on vanhan kirkon tunnustetuissa kirkolliskokouksissa hylätty ja tuomittu. Nullo enim modo vel facienda vel admittenda est aut conversio aut confusio aut exaequatio sive naturarum in Christo sive essentialium proprietatum. Se merkitsee: Ei ole missään tapauksessa edustettava eikä hyväksyttävä sellaista käsitystä, että Kristuksen luonnot tai niiden olemukselliset ominaisuudet olisivat vaihdettavissa tai sekoitettavissa toisiinsa tai että niitä olisi pidettävä samanvertaisi-na. Käsitteitä realis communicatio, realiter communicari (todellinen osalliseksi teke-minen ja yhteys) ei milloinkaan pidä sekoittaa käsitteisiin physica communicatio vel essentialis transfusio (olemuksellinen, luonnonomainen yhteys tai vuodattaminen, jossa eri luonnot sekoittuvat yhdeksi olemukseltaan ja sen oleellisilta ominaisuuk-silta), kuten muutamat ovat kavalasti ja ilkeämielisesti vastoin omaatuntoaan teh-neet saadakseen siten puhtaan opin näyttämään epäilyttävältä. Realis communicatio on ymmärrettävä verbalis communicatio vastakohdaksi; edellistä sanontaa käyttä-mällä olemme vastustaneet sellaisten ihmisen oppia, jotka sanovat että kyseessä on vain phrasis et modus loquendi, pelkkä sanonta, titteli ja nimitys. Tätä verbaalista kommunikaatiota he ovat korostaneet siinä määrin, etteivät ole halunneet tietääkään mistään muusta yhteydestä. Selvittääksemme Kristuksen majesteettia totuudenmu-kaisesti olemme puhuneet reaalisesta kommunikaatiosta. Näin olemme tahtoneet

��

saada selväksi, että luontojen yhteys on jotakin todellista mutta ei millään muotoa niiden ja niiden olemuksellisten ominaisuuksien sekoittumista.

Vanhan kirkon opin mukaan me tunnustamme ja uskomme

Yhdessä vanhan oikeauskoisen kirkon kanssa me uskomme ja opetamme Pyhän Raamatun pohjalta laaditun selvityksen mukaisesti, että inhimillinen luonto on Kristuksessa tullut osalliseksi majesteetista persoonallisessa yhtymyksessä. Koska Kristuksessa asuu jumaluuden koko täyteys (Kol. 2:9) - ei niin kuin muissa pyhissä ihmisissä tai enkeleissä vaan - ruumiillisesti, omassa ruumiissaan, jumaluus loistaa omaksumassaan inhimillisessä luonnossa kaikessa majesteettisuudessaan, voimas-saan, kirkkaudessaan ja vaikuttavuudessaan tahtonsa mukaan eli milloin ja miten tahtoo. Inhimillisessä luonnossaan, sen myötä ja kautta Kristus todistaa, osoittaa ja toteuttaa jumalallista voimaansa, kirkkauttaan ja vaikutustaan niin kuin sielu ruu-missa tai tuli hehkuvassa raudassa. Koko vanha kirkko on selventänyt tätä oppia tämäntapaisilla vertauksilla, niin kuin aikaisemmin olemme todenneet. Alentumisen aikana majesteettisuus pysyi salattuna, mutta nyt, kun Kristus on luopunut orjan muodosta, se loistaa täydellisenä, väkevänä ja julkisena kaikille taivaan ja maan pyhille. Iankaikkisessa elämässä mekin saamme katsella hänen kirkkauttaan kas-voista kasvoihin (Joh. 17:24 1 Kor. 13:12)

Jumalallinen ja inhimillinen – kuin tuli raudassa ja rauta tulessa

Kristuksella on siis muuttumatta ainutlaatuinen jumalallinen kaikkivaltius, voima, majesteetti ja kirkkaus, se joka on yksinomaan jumalalliselle luonnolle ominainen. Se loistaa, näkyy ja ilmenee täydellisenä, mutta vain milloin tahtoo, Kristuksen omaksumassa, sitten korotetussa luonnossa, sen myötä ja kautta. Ei hehkuvalla raudalla ole kahdenlaista valaisemisen ja polttamisen kykyä, vaan valaisemis- ja polttamiskyky ovat yksin tulen ominaisuuksia. Mutta rautaan yhtyneenä tuli näyttää ja osoittaa valaisemis- ja polttamiskykynsä hehkuvassa raudassa, sen myötä ja välityksellä. Niinpä on hehkuvalla raudallakin yhtymyksen johdosta kyky valaista ja polttaa. Silti eivät tulen ja raudan luonnolliset ominaisuudet ja olemus ole muut-tuneet miksikään. Sanotun perusteella me ymmärrämme ne Raamatun kohdat, jotka todistavat, että inhimillinen luonto on Kristuksessa korotettu jumalalliseen valtaan. Jumalan Pojan jumalalliselle luonnolle ominainen majesteettisuus ei Ihmisen Pojan persoonassa kuulu pelkästään hänen jumalalliselle luonnolleen. Majesteettisuus ei myöskään kuulu Kristuksen inhimilliseen luontoon ainoastaan siten, että hänen inhimillinen luontonsa olisi yhteydessä siihen vain nimellisesti (per phrasin et modum loquendi), ei todellisesti, eli että kyseessä olisi vain sanonta, ei itse asia.

Jumala on eritavalla uskovissa kuin Kristuksessa

��

Jumalan olemus on henkinen ja jakamaton, ja siksi hän on kaikkialla, kaikissa luoduissa. Missä hän sitten onkin, siellä hän on kaikessa majesteettisuudessaan. Erityisesti tämä koskee uskovia ja pyhiä, joissa hän asuu. Voitaisiin siis täydellä syyllä sanoa, että koko luomakunnassa, missä Jumala on, ja erityisesti uskovissa pyhissä, joissa Jumala asuu, jumaluuden koko (Kol. 2:9; 2.3) täyteys asuu ruumiilli-sena; kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat siellä kätkettyinä. Voitaisiin myös sanoa, että uskoville annetaan kaikki valta taivaassa ja maan päällä, sillä heille annetaan Pyhä Henki, jolla on kaikki valta. Kaikki tämä olisi seurauksena, jos ei tehtäisi eroa Kristuksen inhimillisen luonnon ja muiden pyhien ihmisten välillä eli jos Kristukselta riistettäisiin hänen majesteettisuutensa, jonka hän ihmisenä eli ihmisluonnossaan on saanut poikkeuksellisessa, kaikki luodut olennot ohittavassa määrin. Mutta yksikään muu luotu olento ei voi eikä saa sanoa: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." Näin ei sano kukaan ihminen eikä enkeli. On totta, että Jumala on pyhissä jumaluutensa koko täyteydessä, koska hän ei sitä ilman voi ollakaan. Mutta se ei asu heissä ruumiillisesti eikä ole heissä yhtynyt ihmisyyden kanssa yhdeksi persoonaksi niin kuin Kristuksessa. Persoonallisesta yhtymyksestä johtuu, että Kristus ihmisenäkin sanoo: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä" Matt. 28:18. Samoin on ymmärrettävä seuraavat kohdat. Joh. 13:3: "Kun Kristus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä...". Kol. 2:9: "Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti." (Ps. 8:6) "Kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkojensa alle." "Asettaessaan kaikki hänen valtansa alle hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta" Hepr. 2:7-10. "Tietenkään ei ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa" 1 Kor. 15:27. Me emme suinkaan usko, opeta emmekä tunnusta, että Jumalan majesteettisuus kaikkine ominaisuuksineen olisi sillä tavoin vuodatettu Kristuksen inhimilliseen luontoon, että jumalallinen luonto siitä olisi menettänyt voimaansa tai luovuttanut pois jotakin omastaan. Emme myöskään opeta, että hänessä oleva ihmisluonto sinänsä omassa substanssissaan ja olemuksessaan, erillään Jumalan Pojan luonnosta ja olemuksesta, olisi saanut yhdenvertaisen majesteettisuuden kuin jumaluudella on. Tähän ei sovellu kuva, jossa mukaan vettä, viiniä tai öljyä kaadetaan astiasta toi-seen. Ihmisluonnossa, yhtä vähän kuin missään muussakaan luontokappaleessa taivaassa ja maan päällä ei sillä tavoin ole tilaa Jumalan kaikkivaltiudelle, että ihmisluonto sinänsä voisi tulla kaikkivaltiaaksi tai omistaa kaikkivaltiuteen kuulu-via ominaisuuksia. Jos muuta väitetään, kielletään se, että Kristuksella oli inhimilli-nen luonto, ja luullaan sen tyystin muuttuneen jumaluudeksi. Se taas on vastoin kristillistä uskoamme sekä kaikkien profeettojen ja apostolien opetusta. Me sen sijaan uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Isä Jumala on ihmisluon-non omaksuneelle rakkaalle Pojalleen, Kristukselle, antanut Henkensä, mutta ei "mitalla" niin kuin muut pyhät (Joh. 3:34) ovat saaneet Hengen lahjoja. Tätä tar-koittaa hänen nimensä Messias, Voideltu. Jumaluuden kannalta hän on nimittäin samaa olemusta kuin Pyhä Henki. Ihmisluonnon omaksuneen Herran Kristuksen päällä taas lepää "viisauden ja ymmärryksen Henki, (Jes. 11:2,Jes. 61:1) neuvon, voiman ja tiedon Henki". Siitä ei kuitenkaan seuraa, että hän, ihminen kun on,

��

tietäisi ja saisi aikaan vain jotakin rajallista. Kun Pyhä Henki muissa pyhissä vaikut-taa yksinomaan "luotuja lahjoja", heidän näin saamansa tiedot ja kyvyt ovat rajalli-sia. Koska Kristus kuitenkin jumaluutensa puolesta on Pyhän Kolminaisuuden toinen persoona ja koska Pyhä Henki lähtee hänestä niin kuin Isästäkin - onhan Pyhä Henki hänen ja Isän omana Henkenä ikuisesti Jumalan Pojasta erottamaton -, on Hengen koko täyteys persoonallisessa yhtymyksessä annettu (Room. 1:3) sille "Kristukselle lihan puolesta", joka on persoonallisesti yhtynyt Jumalan Poikaan. Näin isät opettavat. Vapaasta tahdostaan ja kaikella voimallaan Henki vaikuttaa Kristuksen ihmisyydessä, sen myötä ja välityksellä. Ei siis ole niin, että Kristus ihmisenä tietäisi ja kykenisi tekemään vain jotakin ja olisi muissa suhteissa tietämä-tön ja kyvytön. Kyllä hän tietää kaiken ja pystyy saamaan aikaan mitä tahansa. Onhan Isä vuodattanut häneen viisauden ja voiman Hengen ilman mittaa ja määrää. Persoonallisessa yhtymyksessä hän on ihmisenäkin todella saanut kaiken tiedon ja vallan. Tässä mielessä häneen on kätketty kaikki viisauden aarteet, hänelle on annettu (Hepr. 1:3) kaikki valta ja hänen on annettu istua Jumalan majesteetin ja voiman oikealla puolella. Historiasta tiedämme, että keisari Valensin aikaan ilmaantui areiolaisten keskuuteen erityinen lahko, ns. agnoeetit. Nimensä, joka merkitsee 'tiedottomat', he saivat siitä käsityksestään, että Poika, joka on Isän Sana, tosin tietää kaiken, mutta hänen omaksumansa ihmisluonto on paljosta tietämätön. Heitä vastaan on mm. Gregorius Suuri kirjoittanut.

Jumalan liha ja veri on ehtoollisen sakramentissa

Jumalallisen ja inhimillisen luonnon Kristuksen persoonassa toteutuvan todellisen persoonallisen yhtymyksen ja siihen perustuvan yhteyden vuoksi lausutaan lihaa ja verta olevasta Kristuksesta sellaista, mikä ei voi koskea hänen lihaansa sellaisenaan, kun sitä ajatellaan lihan luonnon ja olemuksen kannalta, puheena olevasta yhtymyk-sestä riippumatta: Kristuksen liha on eläväksi tekevä tosi ruoka ja hänen verensä eläväksi tekevä tosi juoma. (Joh. 6:53 ss.) Juuri näin todistavat Efesoksen kirkollis-kokouksen kaksisataa isää: Kristuksen liha on eläväksi tekevää lihaa (carnem Christi esse vivificam seu vivificatricem). Ainoana kaikista ihmisistä taivaassa ja maan päällä Kristus voi siis totta puhuen lausua: "Missä kaksi tahi kolme on ko-koontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä" Matt. 18:20 sekä: "Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti" Matt. 28:20. Näitä todistuksia me emme tulkitse siten, että ne tarkoittaisivat pelkästään Kristuk-sen jumaluuden läsnäoloa kristillisessä kirkossa ja seurakunnassa, eivät ensinkään Kristuksen ihmisyyden läsnäoloa. Olisivathan sitten Pietari, Paavali ja kaikki tai-vaan pyhät samalla tavoin meidän keskellämme täällä maailmassa, koska kaikkialla läsnäoleva jumaluus asuu heissä. Kuitenkin Pyhä Raamattu todistaa siten ainoastaan Kristuksen läsnäolosta, ei kenenkään muun ihmisen. Meidän vakaumuksemme mukaan nämä sanat tekevät selväksi, millainen on Kristus-ihmisen majesteetti, se jonka Kristus ihmisenä on saanut Jumalan majesteetin ja voiman oikealla puolella. Siihen kuuluu, että hän myös omaksumassaan ihmisluonnossa voi olla ja on läsnä, missä tahtoo. Erityisesti hän on maan päällä olevassa kirkossaan ja seurakunnassaan

��

läsnä välimiehenä, päänä, kuninkaana ja ylipappina. Läsnä ei ole puolet Kristukses-ta vaan Kristuksen koko persoona, jonka muodostavat kumpikin luonto yhdessä, sekä jumalallinen että inhimillinen. Läsnä ei ole ainoastaan hänen jumaluutensa vaan myös hänen omaksumansa ihmisluonto, (Ef. 5:30) jonka puolesta hän on meidän veljemme ja me lihaa hänen lihastaan, luuta hänen luustaan. Kaiken tämä varmaksi vakuudeksi hän on asettanut pyhän ehtoollisensa. Siitä havaitaan, että hän tahtoo olla luomassa sekä asua ja väkevästi vaikuttaa meissä myös siinä luonnossa, jonka omistajana hänellä on liha ja veri. Samalla lujalla perustalla lepää se, mitä muistossa autuas tohtori Luther on kirjoit-tanut Kristuksen inhimilliselle luonnolle kuuluvasta majesteettisuudesta. Suuressa tunnustuksessaan ehtoollisesta hän kirjoittaa Kristuksen persoonasta: "Koska hän on sellainen ihminen ja koska ei ole olemassa muuta Jumalaa kuin tämä ihminen hän myös kolmannella eli yliluonnollisella tavalla on ja voi olla kaikkialla, missä Juma-la on. Kaikki on siis Kristuksen täysin läpitunkemaa, myös hänen ihmisyyttään täynnä, ei tosin ensin mainitulla, konkreettisella ja käsittävällä vaan yliluonnollisel-la, jumalallisella tavalla.

Jumalaa ei muulla kuin Kristuksessa

Pakko sinun on jäädä tunnustamaan: Missä ikinä Kristus on Jumalana, siellä hän on luontonsa mukaisesti jumalallisena persoonana, luonnollisesti ja persoonallisesti. Tämän todistaa oikeaksi hänen sikiämisensä äidin kohdussa. Jos hänen kerran oli määrä olla Jumalan Poika, hänen täytyi omassa luonnossaan ja persoonassaan olla äidin kohdussa ja tulla ihmiseksi. Jos hän nyt on luonnossaan ja persoonassaan, missä sitten onkin, hänen täytyy olla siellä myös ihmisenä. Eihän hänellä ole kahta eri persoonaa, vaan yksi ainoa. Missä se onkin, se on yksi ja jakamaton. Jos sinulla on oikeus sanoa: 'Tässä on Jumala', sinun on samoin sanottava: 'Ihminen Kristus on tässä myös.' Jos voisit näyttää yhdenkin paikan, jossa olisi Jumala mutta ei ihmistä, silloin persoona olisi jakautunut kahtia. Silloinhan voisin täydellä syyllä sanoa: 'Täällä on jumala, joka ei ole ihminen, joka ei vielä koskaan ole tullut ihmiseksi.' Sellaisesta jumalasta en tahdo tietää mitään. Silloinhan pelkkä paikallisuus pystyisi erottamaan luonnot toisistaan ja jakamaan persoonan kahteen osaan, vaikkeivät edes kuolema ja kaikki perkeleetkään kyenneet niitä erottamaan ja repimään toisis-taan irti. Olisi sekin kristus, joka pystyisi vain yhdessä ainoassa paikassa olemaan sekä jumalallinen että inhimillinen persoona. Kaikkialla muualla hänen olisi pakko olla pelkästään erityinen jumalolento, jumalallinen persoona ilman ihmisyyttä. Ei poika! Jos väität, että Jumala on jossakin, sinun on samalla myönnettävä, että ihmi-syys on siellä. Niitä et enää saa toisistaan erilleen. Niistä on tullut yksin ainoa persoona, joka ei luovu ihmisyydestään." Kirjasessaan Daavidin viimeisistä sanoista tohtori Luther kirjoitti vähän ennen kuolemaansa:87 "Toisen syntymänsä jälkeen, kun hän tässä ajassa oli syntynyt ihmiseksi, hän sai myös Jumalan ikuisen vallan, siis ajassa, ei ikuisuudesta saakka. Kristuksen ihmisyys ei näet ole ollut olemassa iankaikkisuudesta asti niin kuin hänen jumaluutensa, vaan meidän ajanlaskumme mukaan Jeesus Marian poika täyttää tänä vuonna 1543 vuotta. Mutta siitä hetkestä lähtien, jona jumaluus ja

��

ihmisyys yhtyivät yhdeksi persoonaksi, on ihminen, Marian poika, kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, jonka valta on ikuinen ja joka on luonut ja pitää yllä kaiken. Tämä on totta per communicationem idiomatum, koska ihminen muodostaa juma-luuden kanssa yhden ainoan persoonan ja on siis tosi Jumala. Tästä Kristus puhuu Matt. 11:27: 'Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni' ja Matt. 28:18: 'Minul-le on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.' - Kenelle 'minulle'? - Nasaretin Jeesukselle, Marian pojalle, ihmiseksi syntyneelle. Ikuisuudesta, ennen ihmiseksi tulemista, se kuului minulle Isästä peräisin olevana; mutta ihmisenä, ihmiseksi tultuani, sain sen tässä ajassa ja pidin sen salassa ylösnousemukseen ja taivaaseen astumiseen saakka. Vasta silloin asian oli määrä tulla ilmi ja julki, kuten pyhä Paavali sanoo Room. 1:4: 'Hänet on voimallisesti osoitettu ja todistettu Jumalan Pojaksi.' Johannes käyttää siitä sanaa 'kirkastaa', Joh. 7:39;Joh. 17:10." Samanlaisia todistuksia löytyy tohtori Lutherin teoksista useita, erityisesti kirjasta Nämä sanat pitävät yhä paikkansa ja Suuresta ehtoollistunnustuksesta.88 Suppeuteen pyrkien me tyydymme tässä opinkohdassa viittaamaan mainittuihin kirjoihin, joissa tarkoin perustellen selvitetään Kristuksen majesteettia, sitä joka hänellä on istues-saan Jumalan oikealla puolella, sekä hänen testamenttiaan. Kuten aikaisemmin on sanottu, sama koskee myös pyhästä ehtoollisesta puhuvaa opinkohtaa. Pidämme siis vaarallisena harhaoppina sitä, joka riistää majesteettisuuden Kristuk-sen ihmisyydeltä. Niin viedään kristityiltä heidän paras lohtunsa, nimittäin heidän päänsä, kuninkaansa ja ylipappinsa lupaus olla heidän luonaan ja heissä. Eihän hän ole luvannut olla heidän luonaan paljaassa jumaluudessaan, joka polttaisi meidät kurjat syntiset kuin tuli kuivat korret. Lupauksen antoi se sama ihminen, joka oli puhunut heidän kanssaan, joka oli kokenut kaikki ahdingot omaksumassaan ihmis-luonnossa ja joka siis voi sääliä meitäkin, ihmisveljiään. Juuri hän tahtoo olla mei-dän luonamme kaikissa ahdingoissamme, ei vain Jumalana vaan myös siinä luon-nossaan, jossa hän on meidän veljemme ja me lihaa hänen lihastaan.

Vanhan kirkon opetuksen vastaiset väittämät hyljätään

Niinpä me hylkäämme yksimielisesti suulla ja sydämellä kaikki edellä esitetystä poikkeavat opit Raamatun profeetallisten ja apostolisten kirjojen, puhtaan opin tunnustusten ja myös meidän kristillisen Augsburgin tunnustuksemme vastaisina: 1. Jos joku luulee tai opettaa, että inhimillinen luonto persoonallisen yhtymyksen tähden sekoittuu jumalalliseen tai muuttuu siksi. 2. Jos joku luulee tai opettaa, että Kristuksen inhimillinen luonto jumaluuden tavoin äärettömänä olemuksena, olemuksensa voimasta ja luontonsa ominaisuuden perus-teella on kaikkialla läsnä. 3. Jos joku luulee tai opettaa, että Kristuksen inhimillinen luonto on substanssiltaan, olemukseltaan tai olemuksellisilta ominaisuuksiltaan eksekvoitunut eli tullut sa-manvertaiseksi jumalallisen kanssa. 4. Jos joku luulee tai opettaa, että Kristuksen ihmisyys paikallisesti ulottuu kaikkial-le taivaassa ja maan päällä, vaikka sellaista ei pidä väittää jumaluudestakaan. Mutta

��

jumalallisessa kaikkivallassaan Kristus kykenee siinä ruumiissaan, jossa hän istuu Jumalan majesteetin ja voiman oikealla puolella, olemaan läsnä missä ikinä tahtoo. Erityisesti, kun hän on luvannut olla läsnä pyhässä ehtoollisessa, hänen kaikkival-tiutensa ja viisautensa riittää toteuttamaan hänen sanansa, ilman että hänen tosi ihmisluontonsa muuttuisi muuksi tai lakkaisi olemasta oma itsensä. 5. Jos joku luulee tai opettaa, että Kristuksen pelkkä ihmisluonto ei kärsinyt puoles-tamme ja lunastanut meidät, Jumalan Pojan ollenkaan ottamatta osaa ihmisluonnon kärsimykseen. 6. Jos joku luulee tai opettaa, että Kristus on täällä maailmassa luonamme sanaa saarnattaessa ja pyhiä sakramentteja oikein käytettäessä ainoastaan jumaluudessaan, niin ettei tällä Kristuksen läsnäololla ole mitään tekemistä hänen omaksumansa ihmisluonnon kanssa. 7. Jos joku luulee tai opettaa, että Kristuksen omaksuma ihmisluonto vai nimellises-ti, ei todellisesti, on yhteydessä Jumalan voimaan, valtaan, viisauteen, majesteettiin ja kirkkauteen. Me hylkäämme ja tuomitsemme nyt mainitut ja kaikki muutkin edellä esitettyä oppia vastaan sotivat harhaopit Jumalan puhtaan sanan, pyhien profeettojen ja apostolien kirjoitusten sekä meidän kristillisen uskomme ja tunnustuksemme vastai-sina. Pyhä Raamattu sanoo Kristusta salaisuudeksi, (Kol. 1:27) ja siihen kaikki kerettiläiset kolhaisevat kallonsa halki. Siksi me varoitamme kaikkia kristittyjä uteliaisuuttaan pohdiskelemasta järjellä sellaisia salaisuuksia. Sen sijaan meidän on rakkaiden apostolien kanssa pysyttävä yksinkertaisessa uskossa; järjen silmät on suljettava ja järki on vangittava Kristukselle kuuliaiseksi. (2 Kor. 10:5) Meidän lohtumme ja ainainen ilomme on siinä, että Kristus ja hänessä meidän oma lihamme ja veremme on korotettu Jumalan majesteetin ja kaikkivaltiaan voiman oikealla puolelle. Näin löydämme kaikissa vastoinkäymisissä kestävän lohdun ja varjellum-me turmiolliselta harhaopilta. (Lähde (internet) lainattu, tuntematon)

Efesoksen kirkolliskokous v. 431

Kolmas ekumeeninen konsiili, joka kokoontui Efesoksessa v. 431 hyväksyi asiakirjojensa joukkoon Aleksandrian patriarkan Kýrilloksen kirjeen, jossa lau-sutaan mm:

...Sen vuoksi lausui (Nikaian) pyhä ja suuri synodi, että hän, joka syntyi Juma-lasta, Isästä, luontonsa (kr. fysis) puolesta, eli ainosyntyinen Poika - tosi Jumala tosi Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, jonka kautta Isä teki kaiken - astui alas, tuli lihaan, syntyi ihmiseksi, kärsi, nousi ylös kolmantena päivänä ja astui ylös taivaisiin. Näitä sanoja ja oppeja meidän on seurattava ymmärtäen, mitä tarkoit-taa, että Sana joka on Jumalasta tuli lihaan ja eli ihmisenä. Emme näet sano, että Sanan luonto (fysis) olisi muuttunut lihaksi tullessaan, emmekä, että Sana olisi muuttunut täydeksi ihmiseksi, joka koostuu sielusta ja ruumiista, vaan sanomme, että Sana yhdistäen itseensä järjellisen sielun elävöittämän ruumiin

��

hypostaattisesti (kath´hypóstasin) tuli sanomattomalla ja käsittämättömällä ta-valla ihmiseksi, ja häntä kutsuttiin Ihmisen Pojaksi. Tämä yhdistyminen ei ta-pahtunut vain pelkästä tahdosta eikä mieltymyksestä, eikä myöskään siten, että hän olisi omaksunut yhden (inhimillisen) persoonan, ja vaikka ne luonnot, jotka yhdistyivät tähän tosi yhteyteen, olivatkin erilaiset, niistä kummastakin on (yh-dessä) yksi Kristus ja Poika, ei niin, että yhdistymisessä (kr. hénosis) olisi luon-tojen erilaisuus kadonnut, vaan siten, että jumalallisuus ja inhimillisyys toteut-tivat sanomattomalla ja salaisella tavalla yhdistyessään meille yhden Herran ja Kristuksen ja Pojan. Ja siten, vaikka hänellä olikin olemassaolonsa ja vaikka hän syntyikin Isästä ennen aikojen alkua, hänen sanotaan myös syntyneen nai-sesta lihan puolesta, ei niin, että hänen jumalallinen luontonsa olisi saanut al-kunsa pyhässä Neitsyessä, eikä siten, että jumalallinen luonto itsessään olisi välttämättä tarvinnut toista syntymää Isästä syntymisen jälkeen... vaan meidän ja meidän pelastuksemme tähden hän yhdisti itseensä hypostaattisesti inhimilli-sen ja syntyi naisesta, ja siksi hänen sanotaan syntyneen lihan puolesta. Ei ole myöskään niin, että hän ensiksi olisi pyhästä Neitsyestä syntynyt tavallinen ihminen, johon sitten Sana olisi laskeutunut, vaan itse kohdusta alkaen yhdisty-neenä inhimilliseen hänen sanotaan alistuneen ruumiilliseen syntymään ja siten tehneen lihansa syntymisen omakseen...

Tämän esittää kaikkialla oikean uskon oppi. Näin havaitsemme pyhien isien sen ymmärtäneen. Siksi he luottavasti sanoivat pyhää Neitsyttä Jumalan synnyttä-jäksi (kr. theotókos), millä he eivät tarkoittaneet, että Sanan luonto tai hänen jumaluutensa olisi saanut alkunsa pyhästä Neitsyestä, vaan että järjellisen sie-lun elävöittämän pyhän ruumiinsa puolesta - johon Sana oli hypostaattisesti yhdistynyt - hän syntyi Neitsyestä ja siten hänen sanotaan syntyneen lihan puo-lesta.

��

Lutherin katekismusrukoukset

Ensimmäinen rukous: Rippi ja katumus käskyjen johdolla.

Iankaikkinen, kaikkivaltias Jumala, taivaallinen Isä! Sinä käsket minua vakaasti kymmenessä käskyssäsi, että minun tulee sinua kaikesta sydämestäni tuntea, peljätä, rakastaa ja sinuun turvata; nimeäsi tunnustaa, avuksi huutaa ja ylistää. Sinä käsket myös sanasi ja sakramenttisi rakkaana ja kalliina pitää sekä oikein käyttää. Vanhempiani ja esivaltaani olet käskenyt kunnioittaa, sekä olla lähim-mäisilleni ruumiiseen ja sieluun, vaimoon ja lapsiin, tavaraan ja taloon, uskot-tavuuteen ja kunniaan nähden mitään vahinkoa tai loukkausta tekemättä.

Olet edelleen käskenyt olla myös mitään pahaa suomatta ja toivottamatta, vaan päinvastoin sydämestä sanoin ja töin, neuvoin ja toimin, tekemisin ja jättämisin osoittaa heille kaikkea hyvää. Sinä olet kieltänyt himoitsemasta mitään heidän omaansa tai sinun tahtoasi vastaan. Sanalla sanoen, olet käskenyt rakastaa sinua kaikesta sydämestäni ja lähimmäistäni niin kuin itseäni.

Jospa nyt kaikessa tässä olisin sinua, minun Jumalani ja Luojani, niin kuin koh-tuullista ja tarpeellista olisin totellut, niin olisin tehnyt kuin kuuliainen ja kiitol-linen luomuksesi. Siten olisin tuottanut parhaan hyödyn ruumiilleni ja sielulle-ni, niin kuin sen palkintoa sisältävät lupauksesi sekä palkitsemisen esimerkit todistavat.

Mutta minä olen valitettavasti monin kerroin, tietäen ja tietämättä, osaksi heik-koudesta, osaksi pahuudesta ja perkeleen sekä pahan maailman viekoituksista tehnyt niitä vastaan.

Sillä minähän en ole sinua niin tuntenut, peljännyt, rakastanut enkä kunni-oittanut, kuin olisin ollut velvollinen. Olen paljoa enemmän rakastanut ja pel-jännyt luotuja olentoja, mutta sinua ja sinun tahtoasi epäillyt. Usein olen ollut suruton ja röyhkeä, ristiä kantaessa. Olen ollut milloin toivoton, milloin kärsi-mätön.

Minä olen usein sinua vastaan nurissut ja sadatellut. Olen rukoillessa ja kiittä-essä ollut hajamielinen, veltto ja laiska sekä vierasten pahojen, ajatusten ras-kauttama. En ole sanaasi suurimmalla vakavuudella kuunnellut, oppinut, luke-nut, ja tutkinut enkä sen mukaan elänyt. Olen ollut vanhemmilleni tottelematon, kiittämätön ja heihin suuttunut, tehtävissäni ollut hidas ja harmistunut. Olen ollut lähimmäistäni kohtaan vihamielinen, kostonhimoinen, kateellinen, pahan-suopa ja sanoillakin halukas sättimään.

Samoin olen sanoissa ja ajatuksissa ollut epäsiveä. Olen myöskin liiallisen syönnin ja juonnin samoin kuin elatushuolien ja ahneuden raskauttama. Olen

��

tarvitsevilta apuni kieltänyt, lähimmäiseni omaisuudelle vahinkoa tehnyt, toi-vottanut pahaa ja antanut sen tapahtua enkä sitä estänyt. Olen häntä pahoin pa-netellut, enkä ole hänen häpeätänsä peittänyt enkä panettelijoitaan vastustanut.

Olen hänen omaansa himoinnut ja kun olen jotakin hänen omaansa oikeuden varjolla voinut omakseni hankkia, niin olen siihen ollut halukas. Olen täten ajatuksin, sanoin ja töin sinua vastaan raskaasti syntiä tehnyt. Ah, ken voi huo-matakaan, kuinka usein hän rikkoo!

Mutta tämän kaiken olet sinä vakaasti kieltänyt ja uhannut rangaista sekä ajalli-sesti että iankaikkisesti. Myös olet sinä maailman alusta lähtien vanhurskaana tuomarina osoittanut kiivautesi ja vihasi.

Sen johdosta olen siis minäkin joutunut epäsuosioosi ja rangaistukseesi, josta en voi itseäni eikä voi toinen luotu olento minua auttaa. Minun täytyisi van-hurskaan tuomiosi ja ansioni jälkeen jäädä iankaikkisesti vihasi, kuoleman ja iankaikkisen kadotuksen omaksi, niin kuin muillekin jumalattomille käy ja si-nun hirmuisista uhkauksistasi seuraa, Jos et minulle laupeudestasi jollain muul-la tavoin kuin lain kautta olisi hankkinut apua ja lohdutusta.

Mutta minä suren sydämestäni, että olen sinua, rakasta Jumalaani, Luojaani ja Isääni, niin häpeällisesti ja pahasti loukannut, sekä suurista hyvistä töistäsi ollut niin kiittämätön ja jumalaton.

Minä haluan eteenpäin vakavasti siitä luopua ja sinun armosi kautta elää tahtosi mukaan.

Koska siis olet minun ylen suuresta hädästäni jo turmeluksestani välittänyt, olet sulasta laupeudesta ottanut minun asiani huoleksesi, kalliilla valalla minua loh-duttanut. Sinä et, niin totta kuin sinä elät, tahdo syntisen kuolemaa, vaan että hän kääntyisi ja eläisi. Tästä syystä olet antanut rakkaan Poikasi vika-uhriksi ja syntieni maksuksi kuolemaan sekä olet minulle hänessä syntien anteeksianta-muksen luvannut.

Niin, vaikka olenkin raskaasti syntiä tehnyt, en kuitenkaan tahdo eikä minun tule edellisiin synteihini lisätä vielä sitä suurta Jumalan pilkkaa, että Kainin, Saulin ja Juudaksen tavalla sinun armoasikin epäilisin. Minä rukoilen sinua sydämeni pohjasta, älä minua rankaise julman vihasi ja ansioni jälkeen. Ole ainokaisen Poikasi tähden, joka on syntiemme sovinnoksi tullut, minulle köy-hälle syntiselle armollinen. Anna minulle kaikki syntini anteeksi ja johda minua Pyhällä Hengelläsi eteenpäin parannukseen ja sinun kuuliaisuuteesi. Totisesti.

��

Toinen rukous: Usko ja lohdutus evankeliumin johdolla

Rakas Jumala, sinähän olet pyhässä sanassasi, korkeasti kunnioitettavissa sak-ramenteissa ja monen monissa hyvissä töissäsi niin sydämellisesti antautunut minun tunnettavakseni. Olet vuodattanut kohtaani armosi tutkimattoman rik-kauden, jonka minä varmalla luottamuksella ja iloisella sydämellä pidän mie-lessäni ja uskon.

Sinä, Jumala Isä, Jumala Poika, Jumala Pyhä Henki, kolme persoonaa, yksi ainoa, iankaikkinen, kaikkivaltias Jumala, yhdenvertainen voimassa ja kunnias-sa, yksin viisas, armollinen, laupias, kärsivällinen, juuri hyvyydessä, totuudessa ja uskollisuudessa, olet ruvennut minun Isäkseni, Auttajakseni ja Lohduttajak-seni. Olet antanut kokonaan minun omakseni itsesi siinä, että sinä, Iankaikkinen Jumala ja Isä, yhdessä Pojan ja Pyhän Hengen kanssa, olet minut ja kaikki olennot luonut, ylläpidät ja varustat minut myös lakkaamatta kaikilla elämän-tarpeilla ja elatuksella, käännät minusta pois kaiken pahan ja teet minulle kaik-kea hyvää.

Sinä olet myös minulle rakkaan poikasi Jeesuksen Kristuksen, keskuspersoonan yhdessä erottamattomassa jumaluudessa, lahjottanut Lunastajaksi ja armois-tuimeksi. Vieläpä olet antanut hänet minun tähteni ihmiseksi tulla, kärsiä, kuol-la, ylösnousta ja taivaisiin astua.

Täten sinä olet hänen, ainoan Välimieheni ja Ylimmäisen pappini, verellä ja kuolemalla vapahtanut minut. Olet vapauttanut minut köyhän, kadotetun, tuo-mitun ihmisen synnistä, kuolemasta, perkeleestä ja helvetistä. Olet hänen an-saitsemansa vanhurskauden minulle omistanut ja minut taivaanvaltakunnan perilliseksi ottanut.

Ja ettei tällainen hyvyytesi sanomaton aarre minulta salaan jäisi, vaan osakseni tulisi, olet sinä Pyhän Henkesi, totuuden, armon ja rukouksen Hengen minulle iankaikkisen perintöni pantiksi lahjottanut. Hänen kauttansa minut evanke-liumin tuntoon kutsunut, sanan ja kasteen kautta minut kristikuntaan istuttanut sekä sytyttänyt minussa oikean uskon, tunnustuksen, avuksi huutamisen ja kuu-liaisuuden. Ja ettei minua synti, kuolema ja helvetti kauhistaisi, annat sinä mi-nulle joka päivä anteeksi kaikki synnit ja lohdutat minua kuolleiden ylösnou-semisella ja iankaikkisella elämällä.

Olet myös minut tämän elämän perästä kuolleista herättävä ja antava minulle kaikkein Kristukseen uskovien kanssa kuolemattoman, iankaikkisen olon, ilon, autuuden ja kirkkauden antava ja lahjottava. Ja sinä teet tämän kaiken sulasta armosta ja laupeudesta yksin Kristuksen tähden, että minä sinun taivaanvalta-kunnassasi, iankaikkisessa vanhurskaudessa ja iankaikkisessa kirkkaudessa eläisin.

��

Olet tehnyt tämän että minä sinussa ja sinun edessäsi ruumiineni ja sieluineni yhdessä kaikkein enkelein ja valittujen kanssa iloitsisin. Tästä sanomattomasta hyvästä työstäsi minä olen sinua, rakas Jumalani ja Isäni, velvollinen ja halukas täällä ja siellä iankaikkisesti kiittämään, palvelemaan ja sinulle kuuliainen ole-maan. Totisesti.

Kolmas rukous: Kaste ja ehtoollinen

Rakas Isä, sinä olet myös pyhässä kasteessa, sanan kanssa yhdistetyn veden autuaallisessa pesossa ottanut armosta minut lapseksesi ja perilliseksesi. Olet pessyt minut puhtaaksi kaikesta synnistä ja velasta, sekä puettanut minut puh-taalla, viattomalla puvulla, joka on itse Kristus Jeesus. Olet voidellut ja armoit-tanut minut Pyhällä Hengellä, että hän minussa alkaisi uuden elämän. Olet an-tanut minulle kasteen myöskin siitä syystä, että sen kautta vanhan ihmisen päi-vä päivältä kaikkine pahoine himoineen ja töineen minussa kuolettaisi. Sinä tahdot, että minä kasteesta, joka on autuuteni varma vakuutus ja iankaikkinen liitto, yhä uudelleen ja ainiaan itseäni lohduttaisin. Sinä tahdot myös, että us-kossa siihen taistelisin syntiä, kuolemaa, perkelettä ja helvettiä vastaan ynnä vihdoin ne voittaisin.

Sitä paitsi et sinä, uskollinen, rakas Isä, ole jättänyt asiaa vielä siihenkään. Suu-remmaksi varmuudeksi ja joka ajaksi, milloin lohdutusta tarvitsen, olet sinä tämän armollisen tahtosi antanut rakkaan poikasi kautta saarnaviran julistetta-vaksi. Hädän hetkeä varten pannut sen jokaisen kristityn suuhun, jotta he sinun sijassasi ja sinun nimessäsi minulle syntien anteeksi antoa julistaisivat. Sinun armoosi, joka rakkaan poikasi kuoleman ja ylösnousemisen kautta on hankittu, he minulle vakuuttaisivat ja murheellista omaatuntoani lohduttaisivat. Ja hei-dänkin sanojansa olen minä siis velvollinen uskomaan yhtä varmasti kuin olisi-vat ne sinun oman suusi lausumat.

Päälle muun olet sinä, rakas Isä, valmistanut meille ainaisen pöydän ja autuaal-lisen aterian. Olet säätänyt ja määrännyt meille armosi varman, näkyvän pantin iankaikkiseksi testamentiksi. Rakkaan Poikasi kautta hänen totisen ruumiinsa, jonka hän on meidän kaikkein edestä kuolemaan antanut, leivässä syötäväksi ja hänen totisen verensä, jonka hän on edestämme vuodattanut, viinissä juotavak-si. Ehtoollisen sinä tarjoat kaikkien syntieni anteeksi antamiseksi, uskoni vah-vistukseksi, sieluni virvoitukseksi, sinun ja sinun rakkaan Poikasi rakkauden-muistoksi ja tutkimiseksi. Hän sinun hyvän suosiosi jälkeen on antanut ruu-miinsa kuolemaan ja on vuodattanut verensä minun, köyhän syntisen edestä.

Hän on siis meille tämän ehtoollisen sakramentin lähtölahjaksi jättänyt, jotta hän sydämessämme ei kuolisi, vaan sinun kanssasi meissä asuisi ja uskotuksi tulisi ja että me hänestä, niin kuin ainoasta päästämme, jonka jäseniä me olem-me, iankaiken iloitsisimme. Totisesti.

��

Neljäs rukous: Uskon harjoitus rukouksen kautta

Sinä taivaallinen rakas Isä olet niin monenlaisilla hyvillä töillä ja todistuksilla isällisen tahtosi, joka sinulla rakkaan poikasi tähden minua kohtaan on, olet minulle osoittanut. Sinä olet minua käskenyt kaikenlaisessa hädässä pakene-maan sinun luoksesi sekä neuvonut minua rukoilemaan Poikasi kautta.

Olet valalla vakuuttanut kuulevasi ja vieläpä minulle saman, sinun rakkaan Poikasi lahjottanut, jonka kautta minun tulee rukoilla. Hän on myös rukoukseni edessäsi tekee otolliseksi ja sen tähden oikealla puolellasi istuu, että hän minua aina eteenpäin iankaikkisena ylimmäisenä pappina puolustaisi.

Kaiken lisäksi olet Pyhän Hengen, rukouksen hengen, sydämiimme lähettänyt, joka meitä sanomattomilla huokauksilla puolustaa ja meissä huutaa: Abba, ra-kas Isä! Olet minulle myös Kristuksen kautta antanut muodon ja tavan, kuinka minun tulee rukoilla.

Olet neuvonut ja houkutellut minua rukoilemaan kuulemisen ihanilla, loh-dullisilla esimerkeillä, kuten kananealaisen vaimon ja Kapernaumin päämiehen esimerkit näyttävät. Tahdotpa vielä, että minä, huolimatta kaikista synneistäni ja mahdottomuudestani, panisin kaiken lohdutuksen ja turvan sinuun, hätäni sinulle esittäisin ja apuasi odottaisin.

Niin se siis onkin minun virkani ja kutsumukseni sekä korkein ulkonainen ju-malanpalvelus, jota sinulle voin toimittaa, että minä sinua rukoilen. Ja vaatiihan sitä minun oma suuri tarpeenikin minua rukoilemaan, koska minä perkeleen pahuuden, maailman ilkeyden ja oman lihani heikkouden takia en voi mitään hyvää säilyttää enkä haluta tai saada. En voi myöskään mitään pahaa poistaa, ellen minä sitä hyvyyteesi turvaten Kristuksen kautta etsi ja saa sinulta.

Niin tulen siis yhdessä koko kristikunnan, sinun köyhän ja hajotetun laumasi kanssa armoistuimesi eteen. Me emme tule omassa vanhurskaudessamme ja arvollisuudessamme, jota meillä ei olekaan. Vaan sinun käskystäsi me tulemme ja lupaukseesi luottaen, rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapah-tajamme nimessä.

Me avuksi huudamme sinua sydämellisessä nöyryydessä ja lapsellisella luotta-muksella: armahda isällisesti meitä, sinun köyhiä lapsiasi, anna meille anteeksi syntimme Kristuksen tähden! Lähetä Pyhä Henkesi sydämiimme, että sinut oikein tuntisimme, sinua kunnioittaisimme ja avuksi huutaisimme.

Pelasta meidät kaikesta vaivasta, varjele kaikesta pahasta, pysytä kaikessa hy-vässä, ja anna myös kaikessa tulevaisuudessa sitä, mikä sinulle kunniaksi ja meille autuudeksi on.

��

Niin kuin sinä tämän tahdotkin tehdä, koska olet meidän Isämme ja voitkin sen tehdä, koska olet taivaissa, se tarkoittaa, että olet kaikkivaltias. Totisesti.

Viides rukous

Rakas Isä taivaissa, anna rakas sanasi, evankeliumi, sakramentit ja juma-lanpalvelus, joissa sinä olet meille nimesi ja tahtosi ilmoittanut, meidän kes-kuudessamme ja koko maailmassa tulla pyhitetyksi. Anna sen tulla levitetyksi, enennetyksi ja jokaisen päästä totuuden tuntoon. Varjele ne, joilla se jo on, ai-niaan siinä. Anna kaikkialla uskollisia opettajia ja saarnaajia, jotka sanasi puh-taana, kestävästi ja ihmisjuonilla sekoittamatta esittävät.

Pidä armollisesti voimassa, mitä olet meille antanut, mutta levitä sanasi maihin ja ihmisille, joissa ja joilla sanaasi ei vielä ole, anna se.

Perusta ja ylläpidä oikeita kristillisiä kouluja. Palauta eksyneet opettajat ja sa-nankuulijat. Saata häpeään ja juurita pois kaikki eri seurat, lahkot, väärät opit, epäjumalisuus ja Jumalan pilkka, kaikki perkeleen valheet ja villitykset. Anna myös meille kaikille armosi, jotta pysyisimme sanasi tunnossa, arvokkaasti sen mukaan eläisimme. Auta että kaikkea pahennusta ja väärää ulkokultaisuutta vihaisimme ja välttäisimme. Suo se meille, rakas Isä. Totisesti.

Kuudes rukous

Sinä näet, taivaallinen Isä, miten perkele ja maailma kaikin voimin, vihalla ja hirmuisuudella sinun valtakuntaasi ja kristikuntaa vastaan pauhaa ja riehuu, jonka sinä sanasi kautta maailman keskellä olet valinnut ja istuttanut.

Ne tahtoisivat meitäkin kaikin puolin kristillisyydessämme estää, mielellään valtakuntasi pois juurruttaa jo oman valtakuntansa, joka on valhetta ja murhaa täynnä, taas meihin pystyttää ja perustaa.

Tue sen tähden meitä armollisesti kädelläsi, hallitse ja suojele meitä, vastusta vihollisia. Hävitä heidät ja heidän voimansa käsivarrellasi, etteivät he köyhää pientä joukkoasi voittaisi ja vallassaan pitäisi, vaan että heidän täytyisi päästää se kuten faaraon.

Anna meille myöskin Pyhä Henkesi, ettemme ainoastaan sanaasi kuule, vaan myös sen mukaan vakaasti elämme. Auta että me sinua oikeassa uskossa ja totisessa rakkaudessa palvelemme. Auta että vastoin kaikkea perkeleen ja hir-muvaltiasten väkivaltaa sinun, ainoan kuninkaamme, suojan ja käsivarren tur-vin evankeliumin kalliin aarteen omistuksessa pysymme.

Suo meidän vihdoin tästä täällä alkaneesta ja hengellisestä valtakunnasta Poika-si tulemisen kautta päästä näkyvään ja iankaikkiseen valtakuntaasi. Totisesti.

��

Seitsemäs rukous

Rakas Jumala! Auta että tämä ilman esteettä toteutuisi, koskapa saatana onkin niin kiukkuisa ja maailma niin myrkyllinen. Myöskin lihamme ja veremme on niin turmeltunut, etteivät ne salli nimesi pyhitetyksi eikä valtakuntasi meihin tulla. Ne tahtovat paljoa mieluummin synnin ja pimeyden valtakunnassa pysyä. Tämän tähden, ota tämä huoleksesi, rakas Isä, estä, murra ja tee tyhjäksi kaikki perkeleen, maailman ja lihan pahat aikeet, ajatukset, tahto ja hankkeet.

Anna vain sen kaikessa maailmassa menestyä, mitä sinä ajattelet, neuvottelet ja tahdot. Ojenna myös meidän sydämemme hyvän suosiosi mukaan. Anna meille kaikenlaisen ristin ja kärsimisen aikana kärsivällisyyttä, että ilolla otamme vas-taan ja kannamme kaikki, mitä meille lähetät.

Auta että kaiken ristin ja kärsimyksen keskellä sinun apuasi kaikessa hädässä oikealla uskolla ja avuksi huudolla odotamme, Auta, ettemme pyydä emmekä saakaan mitään muuta kuin sitä, mitä sinun tahtosi ja sinun kunniasi ja meidän autuutemme vaatii.

Me rukoilemme siis sitä, että yhä enemmän ja enemmän kaikin puolin sinun tahtosi täyttäisimme, niin kuin rakkaat enkelisi taivaassa tekevät. Totisesti.

Kahdeksas rukous

Anna meille myös, rakas Isä, jokapäiväinen leipämme, sekä kaikki mitä tarvit-semme ruumiin elatukseksi ja tämän elämän ylläpidoksi. Auta kaikkia kristilli-siä esivaltoja, että he isällisesti ja hyvin hallitsevat, sinun pyhää sanaasi, siveyt-tä ja vanhurskautta maihinsa istuttavat ja niissä ylläpitävät, että me kaikesta pahasta ja vihollisilta varjeltuina sinun siipiesi varjossa saisimme asua.

Tue armollisesti avullasi ja lohdutuksellasi kaikkia murheellisia ja sanasi täh-den ahdistettuja ja vainottuja hallitsijoita, kaupunkeja ja maakuntia ja käännä heistä pois kaikki viholliset, vaarat ja onnettomuudet. Mutta erittäinkin jätäm-me isälliseen suojelukseesi, hoitoosi ja huomaasi maamme armollisimman, rakkaan ruhtinaan. Pidä hänet evankeliumisi tunnossa kuolemaansa asti ja hal-litse häntä autuaallisella Hengelläsi. Anna hänelle terveyttä, että me hänen kris-tillistä hallitustaan sinun kunniaksesi yhä eteenpäin nauttisimme, sekä hänen että hänen omiensa kanssa sinua tästä hyvästä työstä sydämellisesti kiittäisim-me.

Lohduta, vahvista ja suojele ruumiin ja sielun puolesta hänen puolisonsa ja hä-nen perheensä. Varjele myös tämä maamme sanasi tunnossa, rauhassa, sivey-dessä ja menestyksessä, ja toimita tämä kaikki armollisesti. Hallitse kaikkien virkamiesten sydämet, että he kunniaasi ja kansan menestystä sekä yhteistä

��

hyötyä edistäisivät. Auta että he vanhurskautta ja oikeutta harjoittaisivat, syntiä, paheita ja pahennusta poistaisivat.

Anna kaikille alamaisille armoa uskollisesti palvelemaan ja kuuliaisia olemaan, myöskin keskuudessaan uskollisuutta ja rakkautta osoittamaan. Ja yleensä var-jele meitä ja anna meille kaikille armollisesti rauha, hyvät ilmat, maan hedel-miä, terveys ja tarpeellinen elatus, uskolliset ystävät ja naapurit.

Hallitse ja lohduta, vahvista ja pelasta kaikki hurskaat sydämet, kaikki murheel-liset, karkotetut, vainotut, ahdistetut, köyhät, sairaat ja vangitut, lesket ja orvot. Erittäinkin (se ja se). Minä jätän sinun haltuusi omanikin ja omaisteni ruumiin ja sielun, tavaran ja omaisuuden ja kaikki minulle antamasi, että minä yhdessä heidän kanssaan armosi suojassa ainiaan kuuliaisena eläisin ja iankaikkisesti autuaaksi tulisin.

Auta minua virkaani ja kutsumustani uskollisesti hoitamaan, anna minulle vii-sautta, voimaa ja vahvuutta sekä myöskin onnea ja menestystä sinun kunniak-sesi. Mutta estä ja hillitse perkele ja kaikki hänen vahingolliset neuvonsa ja työnsä. Hallitse kaikki sanasi ja yleisen rauhan viholliset.

Ole meille armollinen nimesi tähden, anna anteeksi syntimme, jotka ansaitsevat kaikkinaista rangaistusta ja lainaa armosi parannukseksemme. Varjele meitä myös armollisesti kulkutaudeista, kalliista ajasta, kapinasta, sodasta, veren-vuodatuksesta, tulesta ja kaikesta pahasta.

Me kiitämme sinua sydämestä siitä, että sinä meidät vastoin vihollisten pauhua ja raivoa tähän asti niin laupiaasti, yli kaikkien ihmis-ajatusten ja oman ansi-omme, rakkaan sanasi omistamisessa, suloisen rauhan, elatuksen, terveyden ja hyvinvoinnin nautinnossa olet ylläpitänyt ja varjellut. Kiitän sinua myöskin siitä, että olet minua ja omiani niin isällisesti siunannut, meistä huolta pitänyt ja meitä holhonnut.

Me rukoilemme, että laupiaasti suojaisit meitä ja lisäisit eteenkin päin meille mitä lahjoja, palvellaksemme sinua oikeassa katumuksessa ja parannuksessa edistyen. Me rukoilemme myös, että käyttäisimme lahjojasi autuaasti, kohtuul-lisesti ja kiitollisesti. Totisesti.

Yhdeksäs rukous

Rakas taivaallinen Isä, koska me olemme köyhiä, kurjia syntisiä, jotka milloin heikkoudesta, milloin ilkivaltaisuudesta perkeleen yllyttäminä tulemme kiittä-mättömiksi ja teemme syntiä, niin emmehän ole arvollisia tulla kertaakaan kuulluiksi ja autetuiksi, vaan päinvastoin ansaitsemme kaikkea epäsuosiota ja rangaistusta.

��

Kumminkin ovat nämä syntimme ja rikoksemme kaikki meille sydämen mur-heena. Me rukoilemme sinua Kristuksen Jeesuksen, syntiemme poisottajan täh-den, älä lue meille meidän velkaamme äläkä käy kanssamme tuomiolle. Sillä jos sinä tahtoisit syntejä viaksi lukea, kuka voisi edessäsi pysyä?

Katso pohjatonta hyvyyttäsi, joka meille Kristuksessa on tarjottu ja lahjotettu sekä ota huomioon suuri puutteellisuutemme ja anna meille isällisesti anteeksi kaikki syntimme. Ohjaa meitä, johda meitä eteenkin päin kuuliaisuudessasi Pyhän Henkesi kautta.

Anna myös anteeksi kaikille vihollisillemme, että he kääntyisivät ja yhdessä kanssamme autuaiksi tulisivat. Niin kuin mekin mielellämme teemme, että kaikki heidän velkansa ja loukkauksensa, joilla ovat meitä murehduttaneet, ar-mosi kautta anteeksi annamme ja unhotamme.

Kuule meitä, rakas Isä, Jeesuksen Kristuksen tähden. Totisesti.

Kymmenes rukous

Rakas Isä, sinä näet paremmin kuin me, kuinka saatana viekkaasti ja kiuk-kuisasti kuin kiljuva jalopeura käy ympäri ja vaaniskelee, kenen hän nielisi. Me taas, oi Isä, olemme Aadamin lankeemuksen jälkeen köyhä, kurja rakenne ja kyhäelmä sekä vihastunutta vihollista vastaan liian heikot.

Ota sen tähden meidät turviisi kaikessa kiusauksessa, pidä meitä Pyhän Henkesi kautta urhoollisina ja lujina uskossa, alituista sotaa varten perkelettä ja omaa lihaamme vastaan. Varjele meitä kaikenlaisesta kiusauksesta, suruttomuudesta ja epätoivosta, Jumalan pilkkaamisesta, erehdyksistä ja harhaopeista, suuresta häpeästä ja paheista, sekä hengellisistä että ruumiillisista.

Ja jos ne meitä kiusaavatkin, niin älä jätä meitä niiden valtaan äläkä heitä meitä yksin, niin että voisimme miehuullisesti niitä vastaan taistella, pitkittäen siinä ahkeroida ja sinun voimallasi vihdoin saavuttaa voiton. Totisesti.

Yhdestoista rukous

Rakas Isä, kaiken päätökseksi pelasta meidät vihdoin kaikesta pahasta, ruumiin ja sielun, tavaran ja kunnian puolesta. Pelasta meidät pahasta vihollisesta, sinun ja meidän vastustajastamme. Anna meille lopuksi autuas hetkinen, niin ettem-me kuolemaa kauhistu, vaan paljoa enemmän luomme silmämme haudan toi-selle puolelle. Auta että kiinnitämme katseemme kuolleista ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään, jonka sinä Kristuksen kautta olet meille luvannut, että lujassa, kestävässä uskossa, avuksi huutamisessa ja sanasi tunnustuksessa jä-tämme sielumme sinun käsiisi ja hiljaisesti vaivumme viimeiseen uneen. Val-mista meitä rakkaan Poikasi päivälle, johon sinä olet täydellisen lunas-

��

tuksemme, uudistuksemme ja kirkkautemme sekä myös kaikkien perkeleiden ja jumalattomien lopullisen rangaistuksen säästänyt. Vie rakas kristikuntasi ynnä meidät kaikki tästä surunlaaksosta ja kaikesta pahasta iankaikkiseen autuuteen. Sillä sinun on valtakunta, voima ja kirkkaus iankaikkisesti. Sinä voit tehdä, tulet tekemään ja tahdotkin tehdä kaiken tämän Jeesuksen Kristuksen, sinun rakkaan Poikasi, meidän Vapahtajamme kautta, joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee iankaikkisesti. Amen, rakas Isä, totisesti.

Rukous on kuultu, sillä sinun lupauksesi ei voi meitä pettää eikä ole meitä pet-tävä. Totisesti.

��

Taivaallisen Isän rakkauskirje! Lapseni! Et ehkä tunne minua, mutta minä tiedän kaiken sinusta Ps.139:1. Tiedän milloin istut ja milloin nouset. Ps.139:2. Tunnen kaikki sinun tiesi. Ps.139:3. Olen laskenut kaikki pääsi hiuksetkin. Matt.10:29-31. Tein sinut minun kuvakseni. 1.Moos.1:27. Minussa sinä elät, liikut ja olet. Apt.17:28. Sillä sinä olet minun lapseni. Apt.17:28. Tunsin sinut jo ennen syntymääsi. Jer.1:4-5. Valitsin sinut kun suunnittelin luomakuntaa. Ef.1:11-12. Et ollut vahinko. Ps.139:15-16. Kaikki sinun päiväsi on kirjoitettu minun kirjaani. Ps.139:15-16. Päätin tarkkaan, milloin synnyt ja missä asut. Apt.17:26. Sinä olet ihme, suuri ihme. Ps.139:14. Kudoin sinut kokoon äitisi kohdussa. Ps.139:13. Saatoin sinut maailmaan syntymäpäivänäsi. Ps.71:6. Ne, jotka eivät tunne minua, ovat antaneet minusta väärän kuvan. Joh.8:41-44.

��

En ole vihainen vaan täydellinen rakkaus. 1.Joh.4:16. Ja haluan antaa sinulle ylen määrin rakkauttani. 1.Joh.3:1. Vain siksi, että olet minun lapseni ja minä olen Isäsi. 1.Joh.3:1. Tarjoan sinulle enemmän kuin maallinen isäsi koskaan kykenisi. Matt.7:11. Sillä minä olen täydellinen Isä. Matt.5:48. Kaikki hyvä, mitä saat, tulee minulta. Jaak.1:17. Minä olen sinun huolenpitäjäsi ja täytän kaikki tarpeesi. Matt.6:31-33. Suunnitelmani sinun tulevaisuutesi varalle on aina täynnä toivoa. Jer.29:11. Minä rakastan sinua ikuisella rakkaudella. Jer.31:3. Ajatukseni sinua kohtaan ovat lukemattomat kuin hiekanjyväset me-ren rannalla. Ps.139:17-18. Minä iloitsen sinusta laulaen. Sef.3:17. En koskaan lakkaa tekemästä sinulle hyvää. Jer.32:40. Sillä sinä olet minun aarteeni. 2.Moos.19:5. Haluan koko sydämestäni palauttaa asemasi lapsenani. Jer.32:41. Ja tahdon näyttää sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita. Jer.33:3. Jos etsit minua koko sydämestäsi, löydät minut. 5.Moos.4:29. Iloitse minussa, ja annan sinulle, mitä sydämesi toivoo. Ps.37:4. Koska juuri minä olen antanut sinulle ne toiveet. Fil.2:13.

��

Voin tehdä sinulle enemmän kuin osaat edes kuvitella. Ef.3:20. Sillä olen suurin rohkaisijasi. 2.Tess.2:16-17. Olen myös Isä, joka lohduttaa kaikissa murheissasi. 2.Kor.1:3-4. Kun sydämesi on särkynyt, olen lähelläsi. Ps.34:18. Kannan sinua sylissäni niin kuin paimen kantaa lammastaan. Jes.40:11. Kerran tulee päivä, jolloin pyyhin silmistäsi kaikki kyyneleet. Ilm.21:3-4. Ja otan pois kaiken sen tuskan, jota olet kärsinyt maan päällä. Ilm.21:3-4. Olen Isäsi ja rakastan sinua aivan kuin Poikaani Jeesusta, Joh.17:23. Jeesuksessa rakkauteni sinuun tulee ilmi. Joh.17:26. Hän on olemukseni täydellinen kuva. Heb.1:3. Hän tuli osoittamaan, että olen puolellasi, en sinua vastaan. Room.8:31. Ja kertomaan, etten pidä kirjaa synneistäsi. 2.Kor.5:18-19. Jeesus kuoli, jotta sinä ja minä voisimme tehdä sovinnon. 2.Kor.5:18-19. Hänen kuolemansa oli lopullinen osoitus rakkaudestani sinua koh-taan. 1.Joh.4:10. Annoin kaiken, mitä rakastin, saadakseni sinun rakkautesi. Room.8:31-32. Jos otat vastaan Jeesuksen, otat vastaan minut. 1.Joh.2:23. Eikä mikään enää erota sinua minun rakkaudestani. Room.8:38-39.

��

Tule kotiin, ja järjestän taivaassa kaikkien aikojen juhlat. Luuk.15:7. Olen aina ollut ja tulen olemaan Isä. Ef.3:14-15. Kysyn sinulta: haluatko olla lapseni? Joh.1:12-13. Minä odotan sinua. Luuk.15:32.

��

Nouse, Hän kutsuu sinua!

Martti Luther

A

U XP C S

��

NOUSE, HÄN KUTSUU SINUA! Minä olen syntinen ihminen. (Luuk. 5:8) Ken ei tunnusta olevansa syntinen, tekee Jumalan valehtelijaksi ja itsensä totuudeksi, mikä taas on suuri synti ja jumalattomuus. On ihmeellistä, että se, jolla ei ole syntiä, hän tuntee sen ja se on hänellä, mutta se, jolla syntiä on, ei tunne sitä eikä hänellä sitä ole. Evankeliumi paljastaa ja todistaa viisaat hulluiksi ja hullut viisaiksi, kristityiksi ne, joita soimataan vääräuskoisiksi, ja vääräuskoisiksi ne, jotka kerskuvat olevansa kristittyjä. Meillä jokaisella on sydämessämme ilkeä munkki, nimittäin omavanhurskaus ja tekopyhyys. On suuri vahinko, että niin vähän tunnemme puutostamme; muuten olisi meillä kyllä syytä ja hätää joka silmänräpäys rukoilla, varsinkin jos olemme oikeita Jumalan lapsia ja näemme, kuinka Hänen pyhä nimensä, johon olemme kastetut ja jolla Hän meitä nimittää, kaunistaa ja siunaa, niin kauheasti häväistään - missä ovat ne kristityt, jotka sitä valittavat? Meillä olisi myös joka päivä syytä ja jo todella aika rukoilla, että Hänen valtakuntansa lähestyisi, koska näemme, kuinka olemme heikot ja perkeleen ja lihan estämät. Jättäkää murhe ja kääntykää rukoillen ja avuksi huutaen Jumalan tykö ja rukoilkaa Häneltä kaikkea, mitä tahtoisitte saada aikaan murheellanne, että Hän sen toimittaisi; ja tehkää se kiittäen, että teillä on sellainen Jumala, joka teistä pitää huolen ja jonka haltuun kaikki murheenne rohkeasti voitte jättää. Mutta joka ei näin menettele, kun häntä jokin kohtaa, vaan tahtoo sitä järjellään mitata ja omin neuvoin johtaa ja ottaa murheen kannettavakseen, se saattaa itsensä moneen surkeuteen, kadottaa ilon ja rauhan Jumalassa, eikä kuitenkaan saa mitään aikaan, vaan kaivaa vain hiekassa ja vajoaa yhä syvemmälle siihen, eikä pääse siitä pois. Elämän lähde. (Joh. 4:14) On totta, että olet syntisi tähden langennut; mutta et silti saa epäillä. Sillä hän, joka on lyönyt, osaa ja tahtoo myös auttaa sinua. Älä siis käänny etsimään ihmisapua, vaan tule Herran Jumalasi tykö. Hän on tosin syntisi tähden lyönyt sinua; mutta ei Hän silti ole lakannut olemasta Jumalasi. Käänny siis Hänen puoleensa, ja kun Hän rankaisee ja sanallansa nuhtelee sinua, niin älä käännä selkääsi, vaan käännä kasvosi Hänelle; pitäydy Hänen sanaansa, kuule, mitä Hän käskee, ja tottele Häntä, niin Hän lakkaa vihastaan eikä ainoastaan

��

huojenna rangaistustasi, vaan myös antaa anteeksi syntisi ja lahjoittaa sinulle iankaik-kisia aarteita. Apuni ja autuuteni tulee Herralta. Minkä tähden? Sen tähden, etten ole ottanut ketään ihmistä, olipa hän kuinka suuri, mahtava ja rikas hyvänsä, turvakseni, lohdutuksekseni, avukseni enkä autuudekseni, enkä ole myöskään häneen uskaltanut sydäntäni enkä toivoani, vaan olen siihen valinnut Jumalan, jolta kaikki onni ja autuus minulle tulee. Niin usein kuin olen Raamatusta löytänyt vähemmän kuin Kristuksen, ei sieluni ole tullut tyydytetyksi. Mutta niin usein kuin olen löytänyt enemmän kuin Kristuksen, en koskaan ole ollut köyhempi, joten minusta näyttää aivan varmalta, että Jumalan Pyhä Henki ei tiedä eikä tahdokaan tietää mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänestäkin vain ristiinnaulittuna. Kristillisen opin edellinen osa on katumuksen ja itsensä tuntemisen julistusta. Ja toiseksi: Jos tahdot tulla autuaaksi, niin tiedä, ettei autuutta saavuteta teoilla, vaan Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me hänen kauttaan eläisimme. Raamattua tutkimalla voi minusta tosin tulla oppinut mies ja saatan saarnata sitä muille, mutta kuitenkaan ei tämä yhtään minua auta. Sillä jollen löydä enkä tunne Kristusta, en löydä autuutta enkä iankaikkista elämää; niin, löydänpä katkeran kuole-man. Sillä rakas Jumalamme on niin päättynyt, ettei ole muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitää autuaaksi tuleman, kuin Jeesuksen nimi. Hän on voide haavoilleni ollessani haavoitettu; suuri lääkärini sairastaessani; rikkaus köyhyydessäni, elämän leipä nälkäni tyydyttämiseksi, elämän vesi janoni sammuttami-seksi; ollessani alaston hän vaatettaa minut; pimeydessäni hän on aurinkoni; horjuessa-ni hän on kallioni; huolten kuohuissa kamppaillessani hän on tyyni satamani; syytettä-essä hän on puolustajani. Kaikissa olosuhteissa hän täyttää kaikki tarpeeni. Minä nousen ja menen isäni tykö.(Luuk. 15:18) Lohduton sielu, joka ei itsestään mitään löydä, on Jumalalle paras uhri, varsinkin kun hän. huutaa Jumalan armoa, sillä Jumala ei kuule mitään niin mielellään kuin että Hänen laupeuttaan janotaan ja huudetaan avuksi. Sinun on opittava huutamaan Jumalan puoleen eikä istuttava itseksesi pää riipuksissa, etkä saa antaa ajatustesi ja huoliesi sinua kalvaa ja kaiverrella, niin ettet näe mitään muuta kuin miten huonosti sinulle käy, kuinka vaikeata sinulla on ja kuinka kurja ihminen olet, vaan ylös, senkin laiska velho! Painu polvillesi, nosta silmäsi ja kätesi taivasta kohti, rukoile jokin psalmi tai Isä-meidän, tuo Jumalan eteen hätäsi itkien ja valittaen ja huuda häneltä apua ! Kuta enemmän Jumalaa pelkäävä ihminen tuntee heikkoutensa ja syntinsä, sitä ahkerammin hän huutaa ja rukoilee Jumalaa. Sillä kun synnin tunto ja kauhistus ei

��

lakkaa, ei myöskään rukoileminen ja Jumalan puoleen huokaaminen lakkaa. Syynä siihen, että uskovaiset rukoilevat armoa, vaikka ovat jo armon käsittäneet, on siis, että he ovat saaneet maistaa ja ymmärtää jotakin tuosta armosta, ja tämä maistaminen saattaa heitä vielä enemmän sitä isoamaan. Sillä kun sydän on saanut Hengen uutiset, ei se mielellään ole sillä tyytyväinen, vaan haluaa silloin myös Hengen täydellisyyttä. Minä en voi tulla sinun luoksesi, sentähden, Jumalani, nouse ja tule sinä minun luokseni ja nouda minut luoksesi! Nouseminen merkitsee Jumalan suloisinta ja armollisinta ihmiseksi tuloa, sillä siten hän on tullut luoksemme nostaakseen meitä ja hän on armahtanut Sionia, kansaansa. Suuret syntini. Joka elää synnissä, on kadottanut kasteessa saadun armon, eikä hän ole kristitty, vaan pakana. Luonto on niin turmeltunut, ettei se osaa oikein vihastua eikä oikein rakastaa, vaan kummassakin se etsii itseään ja omaa hyötyään. Silmä tekee aina kuulolle vahinkoa, ja näkyväiset kappaleet kukistavat sanan ja näkymättömät asiat. Niin kauan kuin Pietari kuuli sanan "tule" eikä nähnyt, käveli hän onnellisesti merellä. Mutta kun hän alkoi nähdä tuulen puhaltavan, ei hän kuullut sanaa "tule", vaan alkoi vajota. Tien valmistamista Herralle ja Johanneksen varsinainen tehtävä oli, että hänen tuli nöyryyttää koko maailma ja sanoa heille, että he kaikki ovat syntisiä, kadotettuja, tuomituita ihmisiä, ja ettei mikään työ, ei mikään elämä tai sääty ole niin pyhä, ettei se ole tuomion alainen, ellei Herra Kristus siinä asu, elä, vaikuta ja uskon kautta kaikkea toimita, niin että he kaikki tyyni tarvitsevat Häntä ja sydämen halulla tekevät itsensä Hänen armostaan osallisiksi. Sinä et voi tulla Jumalassa ja Kristuksessa siksi kuin tahtoisit olla, ellet ensin tule itsessäsi ja ihmisten edessä siksi, millaisena Hän tahtoo sinut olemaan. Mutta nyt Hän tahtoo, että sinun pitää tulla itsessäsi semmoiseksi, kuin todellakin olet, syntiseksi. Nimesi ja arvosi on, että luonnosta olet vihan lapsi. Jos tämän olet kokenut, olet Jumalan silmissä se, joka tahtoisit olla, nimittäin pyhä, hurskas, vilpitön. Johannes Kastajan ja hänen äänensä täytyi edeltää Kristusta, valmistaakseen kansaa ja paljastaakseen sen synnit, jotta se tarvitsisi ja ikävöisi armoa. Mutta niillä, jotka eivät tahdo olla syntisiä, ei ole vielä oikea ja sopiva aika, että he saisivat armoa; he eivät myöskään ota vastaan Jumalan lähettiläitä ja palvelijoita hänen sanansa kera. Hulluus on siinä, ettei ihminen pääse itsensä tuntoon, vaan luulee olevansa aivan terve. Jumala ei voi antaa armoaan muille kuin nöyrille, se on: nälkäisille, janoisille, tyhjille, köyhille, syntisille ja narreille. Hän ei katso rikkaitten, viisaitten ja pyhien kauniita

��

sanoja ja suuria töitä (sillä niiden parissa on hänen kunniansa mennyt mitättömäksi), vaan yksin niiden halajamista ja rukousta, joilla ei mitään ole. Eikä hän enää heidän rukoustansa hylkää. Jumala ei halveksi mitään niin suuresti kuin täysiä ja kylläisiä, sillä he eivät halaja hänen armoansa. He luulevat suorastaan voivansa jotain Jumalalle antaa ja jotain suurta tehdä, ja siten saavansa Jumalalta enemmän ylistystä ja kunniaa kuin Jumala heiltä. Nyt me olemme Jumalalle velkaa enemmän, kuin mitä meillä on, sentähden me emme maksa hänelle muuten, kuin että annamme hänelle kaiken, mitä meillä on, ja mitä me itse olemme ja sen nöyrällä syntiemme tunnolla sekä hänen vanhurskautensa tunnus-tamisella, että hän on vanhurskas, miten hänen jumalallinen tahtonsa meidän kans-samme toimineekin. Tällainen Jumalalle antautumisen laatu ja tapa on korkeinta vanhurskautta, minkä me voimme omistaa, ja oikea uhri, kokonaisuhri.

��

JUMALAN RAKKAUS JEESUKSESSA KRISTUKSESSA. Pyhä ja vanhurskas Jumala. Jumalan salattua ja peljättävää tahtoa ei saa tutkia, vaan sitä on kunnioittaen palvottava kuten Jumalan Majesteetin kaikkein kunnioitettavinta salaisuutta, joka on varattu ainoastaan Jumaluudelle itselleen ja joka on paljon ankarammin meiltä peitetty ja erilleen asetettu kuin lukematon paljous Korykian luolia. Kysele ja tuiki tarkkaan omaa sydäntäsi, niin olet kyllä huomaava, pysyykö se ainoas-taan Jumalassa vai eikö. Jos sinulla on sydän, joka häneltä odottaa ainoastaan hyvää, varsinkin puutteessa ja hädässä, ja joka sen ohessa antaa kaiken sen mennä, mikä ei ole Jumalasta, on sinulla ainoa oikea Jumala. Jumala on Herra, jolla ei ole muuta tekemistä kuin vain koroittaa alhaista ja alentaa ylhäistä, murtaa sitä, mikä on liitetty yhteen, ja korjata sitä, mikä on murtunut. Niin sen pitää olla, että Jumala tekee kaikki tyhjästä, epätoivoisesta varmaa, halveksi-tusta mainehikasta, pahennusta herättävästä korkeinta ylistystä, synnistä vanhurskautta, kuolemasta elämää. Kunnioittaminen on paljon korkeampi asia kuin rakastaminen, sillä kunnioittaminen ei sisällä ainoastaan rakkautta, vaan myöskin kuria, nöyryyttä ja kunnioitusta ikäänkuin salattua Majesteettia kohtaan. Jumala ei nosta muuta kuin hyljättyjä, ei paranna muita kuin sairaita, ei tee näkeviksi muita kuin sokeita eikä eläviksi muita kuin kuolleita, ei tee hurskaiksi muita kuin syntisiä eikä viisaiksi muita kuin tyhmiä. Syvyyteen, jossa köyhyys, pilkka, hätä, viheliäisyys ja tuska asuu, ei kukaan tahdo suunnata katsettaan, vaan siitä kääntää jokainen silmänsä pois, pakenee, inhoaa ja halveksii niitä, jotka siellä ovat, eikä kukaan aio auttaa heitä. Siellä ei ihmisten joukossa ole ketään luojaa, joka tahtoisi tyhjästä jotakin tehdä. Sen tähden on Jumala ainoa, joka katsoo alas syvyyteen, hätään ja viheliäisyyteen ja on lähellä niitä, jotka syvyydessä ovat. Katso Kristukseen! (Hepr. 12:2) Kristus ei ole antanut itseään kuolemaan luultujen ja kuviteltujen, vaan todellisten syntien tähden, ei pienten, vaan ylen suurten syntien tähden, ei yhden tai kahden, vaan kaikkien syntien tähden, ei voitettujen ja pois pyyhittyjen, vaan voittamattomien ja suunnattoman suurten syntien tähden.

��

Kristus on peljästyneen ja särkyneen sydämen ilo ja sulo. Hän on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. Kristus on niitten rakastaja, jotka ovat ahdingon, synnin ja kuoleman keskellä. Rakkaani, mitä ihanampaa ja iloisempaa voit sanoa? Joka uskoo Kristukseen, saa köyhyydessä tuntea rikkautta, häpeässä kunniaa, murheis-sa iloa ja kuolemassa elämää, ja hän säilyttää kaiken tämän sellaisessa uskossa, joka pitäytyy Jumalan sanoihin ja kaikkea tätä Jumalalta odottaa. "Olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman." Totta totisesti tiedän, ettei ole väärin sanoa, että Kristus on maailman voittaja. Miksi me siis vapisemme tämän voitetun maailman takia ikäänkuin se olisikin voittaja? Kristityn erikoinen taito ja viisaus on siinä, että hän pitää nämä sanat täytenä totuutena, että nimittäin Kristus on annettu kuolemaan, ei meidän vanhurskautemme ja pyhyy-temme tähden, vaan meidän syntiemme tähden. Kristus kantaa meitä selässään Isän luokse. Jos tahdotte olla vahvoja ja voittamattomia, niin sallikaa Herran Kristuksen olla teidän väkevyytenne. Kun Hän on päällensä ottanut vieraat, siis koko maailman synnit, ne maksaaksensa, vaivaavat nämä Häntä niin kovasti, että Hän tuli hyvin suureen ahdistukseen. Jos nämä vieraat synnit saatavat viattoman sydämen ahdistukseen, mitä luulet omien syntiem-me, kun ne karkaavat päällemme, vaikuttavan meissä, joilla on epätoivoon taipuva sydän. Usko on vakavaa ja alituista katsomista Kristukseen eikä se ole tähdätty mihinkään muuhun kuin yksinomaan Häneen, joka on poisottanut synnin ja kuoleman ja tuonut meille vanhurskauden, iankaikkisen elämän ja autuuden. Ainoa tie välttää kirousta on uskoa ja vahvalla luottamuksella sanoa: "Sinä, Kristus, olet minun syntini ja kiroukseni." Tai paremmin: "Minä olen Sinun syntisi, kirouksesi, kuolemasi, Jumalan vihasi, helvettisi, mutta Sinä olet minun vanhurskauteni, siunauk-seni, elämäni, Jumalani armo, taivaani." Kristus on haavoitettujen omientuntojen ainoa parantaja, taivaallisten lahjojen jakaja, totisen uskon puolustaja, jokapäiväinen, iäinen Sana. Sydämessäni vallitsee ja on vallitseva yksinomaan tämä yksi asia, nimittäin usko rakkaaseen Herraani Jeesukseen Kristukseen, joka on ainoa keskipiste, alku ja loppu kaikille hengellisille asioille ja jumalallisille ajatuksille, joita minulla on päivät ja yöt.

��

Sinun oma viisautesi. (1. Kor. 1:19 - 21) Meidän viisautemme jumalallisissa asioissa on tuo silmä, jonka meille perkele paratii-sissa avasi, kun Aadam ja Eevakin perkeleen nimessä viisastelivat. Tämä on nyt vitsaus, joka aina vielä painaa niskoillamme. Evankeliumi tahtoo näyttää toteen, että viisaat ovat tyhmiä ja tyhmät viisaita ja että niitä sanotaan vääräuskoisiksi, jotka ovat kristittyjä, ja että ne, jotka kerskaavat olevansa kristittyjä, ovat vääräuskoisia. Ihmisen oman viisauden ulkonaisuus on nyt siinä, että ihminen yrittää monin sanoin, ajatuksin ja töin palvella Jumalaa ja lähestyä häntä sekä tekee kaiken tämän ulospäin näkyvällä tavalla, niin että se on jokaiselle ilmeistä ja jokaisen tehtävissä, niinkuin sellaisia touhuja ja tapoja on monia. Kaikella sillä etsitään Jumalaa, mutta aivan väärin ja pintapuolisesti; sisällisesti tuntevat he häntä vähemmän kuin kaikki muut, koska he etsivät itseään ja juuri tällä tavoin tavoittelevat Jumalaa ja tahtovat Jumalaa tuntea j.n.e. Sisällinen ja salattu tässä viisaudessa ei merkitse muuta kuin perusteellista itsensä tuntemista ja samalla itsensä vihaamista, kaiken vaan kadottaa ja alkaa ruumiillisilla silmillä katsella Kristusta, miten hän makaa tallin seimessä jne., hän on hän et jo kadottanut. Joka sanan syrjäyttäen rupee Kristusta haparoimaan, joutuu valheen valtaan. Missä ikinä Jumalan sanaa julistetaan, siellä on Jumala, Kristus ja Pyhä Henki. Mutta missä ei sanan tähti valaise, siellä ei ole sitä huonetta, jossa Kristus ja hänen äitinsä asuvat. Toisin sanoin: missä ei evankeliumi valaise ja vaikuta, siellä ei todellakaan ole kristillistä seurakuntaa, vaikka siellä tehtäisiin mitä ihmeitä tahansa. — Tämä tarkoin huomatkaamme. jos näet mielimme tulla tämän lapsen luo ja hänet löytää, emme saa noudattaa omia ajatuksiamme ja järkeämme, vaan on meidän pysyttävä yksinomaan sanassa, antamatta minkään itseämme siitä vieroittaa. Jos sanasta luovumme on pahennuksen vaara tarjona. Lapsi on siksi halvan ja köyhän näköinen, että on mahdotonta olla säpsähtämättä, jos ilman sanaa, vain järjen nojalla asiaa tutkii. Joka sanan kadottaa ja alkaa ruumiillisilla silmillä katsella Kristusta, miten hän makaa tallin seimessä jne., hän on hänet jo kadottanut. Joka sanan syrjäyttäen alkaa Kristusta haparoida, joutuu valheen valtaan. Missä Jumala vaikuttaa, siinä Hän menettelee niin mielettömästi, että järjen mielestä kaikki menee mitättömiin; mutta Hengen mukaan käykin kaikki mitä ihanimmin eteenpäin. Tämä on oppi, jota Raamattu kaikkialla voimakkaasti opettaa.

��

En osaa hallita itseäni, mutta tahtoisin mielelläni hallita maailmaa. Olen usein tehnyt Jumalalle joitakin hyviä ehdotuksia ja tahtonut opettaa häntä, mutta hän on antanut minun nähdä, että kaikki mestaroimiseni on ollut mitätöntä. Jumalan salattu viisaus. (Kol. 2:3) Jumalan käskyissä ja asioissa emme saa noudattaa omaa viisauttamme, vaan meidän tulee ajatella näin: jos tämä on mielestäni nurinkurista, ei siihen tosin ole muuta syytä kuin oma tyhmyyteni, joka ei voi käsittää Jumalan viisautta. Niinkuin elämä ja kuolema ovat toisiinsa suljettuina, vieläpä jo ovat käsillä, niin että elämä on kuolemassa, on onnettomuuskin suurimmassa onnessa; samoin köyhyydessä ja kurjuudessa rikkaus, ilo ja riemu; ja taas turvallisimmassa elämässä silmänräpäyk-sessä kuolema. Samoin kuollessamme käymme kuolemaan, ikäänkuin iäksi siihen jäisimme; mutta silmänräpäyksessä tulee viimeinen päivä, jolloin saamme sanoa: Nyt elän iäti. Sen Herra meille näyttää monilla esimerkeillä, kuinka Hän alentaa ja ylentää, ja että kaikessa käy yhä Hänen sanansa mukaan, jottemme omin neuvoin mitään tekisi, vaan jättäisimme kaikki Hänelle, kuten jokainen kyllä omassa elämässään saa kokea ja täytyy tunnustaa, ettei mikään tapahdu meidän ajatustemme ja suunnittelujemme mukaan. Kun Hän tahtoo tehdä meidät rikkaiksi, hurskaiksi ja väkeviksi, tekee Hän meidät omantunnon vaivaamiksi, köyhiksi, hyljätyiksi ja syntisiksi, niin että kaikin puolin näyttää siltä, kuin kävisi Hänen lupauksensa tyhjiin. Onnellinen se, joka tämän Hänen tapansa ymmärtää! Jumalan sanaa viljellään kahdella eri tavalla. Ensiksi yleisesti ja julkisesti; niin jumalattomatkin tekevät, kun he kuulevat ja lukevat sanaa. Mutta tämä on ainoastaan kuorta; heillä ei ole ydintä, pääsyä Kristuksen kärsimisen armoon, hedelmään ja hyötyyn, vaikka heillä onkin itse historia joka seinälle maalattuna. Mutta Kristuksen kärsimyksen hyödystä ei kukaan heistä tiedä, se on heille salaisuus. Miksi niin? Sentähden, etteivät he tahdo olla syntisiä. Mutta Kristus on kärsinyt ainoastaan syntisten edestä; siitä johtuu, että he osaavat paljon puhua Kristuksen kärsimisestä, mutta eivät kuitenkaan ymmärrä. Jos heille sanotaan: "Kristus on kärsinyt edestäsi; sen tähden olet sinäkin syntinen", niin eivät he suostu siihen. — Toiseksi: uskovaiset, hurskaat sielut eivät ainoastaan ulkonaisesti viljele Jumalan sanaa, vaan he myös ymmärtävät sen. Sillä Herran salaisuus on heille ilmoitettu, niinkuin Kristus sanoo: "Me tulemme hänen tykönsä, ja asumme hänen tykönsä"; sillä Hän avaa sellaisille sieluille pyhän Raamatun salaisuu-det, että he niitä ymmärtävät.

��

Hän ei ole Jumala, joka kuolettaa, vaan joka tekee eläväksi, joka ei tuomitse, vaan tekee autuaaksi, ei vihaa eikä hylkää murheellisia ja särjettyjä sydämiä, vaan rakastaa ja holhoaa niitä; sillä Hän on elämän, autuuden, rauhan, ilon ja lohdutuksen Jumala. Profeetta lohduttaa kaikkia murheellisia sydämiä sanomalla, ettei otollisempaa uhria voi Jumalalle antaa kuin murheellisen sydämen, joka tuskassaan kuitenkin uskoo, että Jumala Kristuksessa tahtoo hänelle armonsa osoittaa. Ja pakottaaksensa meitä Hänelle tätä uhria antamaan Hän usein lähettää ruton, nälän, sodan ja muita sellaisia onnettomuuksia, koska herkemmin ja pikemmin etsimme Jumalaa ja pyydämme Häneltä apua onnettomuudessa kuin onnessa. Risti ainoa tienviittaaja.(Virsik. 52:10) Opi tuntemaan Kristus ja hänet ristiinnaulittuna, opi laulamaan hänelle kiitosta ja epätoivoisena itsestäsi sanomaan hänelle: "Sinä, Herra Jeesus, olet minun vanhurskau-teni, mutta minä olen sinun syntisi." Se olisi tosiaankin suuri taito, jos joku niin saattaisi pakottaa, hillitä ja ,keskittää sydämensä, ettei tahtoisi tietää, ajatella eikä kuulla mitään muuta kuin ainoastaan Kristusta ja hänen ristiänsä! Mutta sen oppiminen ja elävään harjoitukseen ja koke-mukseen saattaminen on vaikea taito ja pysyykin sellaisena; sillä perkele pakottaa ja ajaa niin kauheasti toisaalle ja karkaa päällemme kaikin voimin, temmatakseen meidät Kristuksesta harhateille. Risti ei enää silloin ole risti, kun voimme ilolla sanoa: "Siunattu risti, kaikkien puiden joukossa ei ole sinun vertaistasi!" Muu ei ole mahdollista, kuin että siinä, missä Kristus on, siinä täytyy myös Jeesuksen, Pilatuksen, Herodeksen, Kaifaan ja Hannaan ja sen ohella Hänen ristinsä olla, muuten hän ei ole oikea Kristus. Korkein viisaus maan päällä, jonka harvat ihmiset ovat saavuttaneet, on, ettei louk-kaannuta heikkoon Kristukseen. Sillä Kristus opitaan tuntemaan pian silloin, kun Hän ilmeisesti tekee ihmeitä, menee voimalla eteenpäin, niin että jokainen näkee, kuka Hän on. Mutta tunteaksemme heikkoa Kristusta, joka riippuu ristillä ja lepää haudassa, tarvitsemme suurta viisautta. Jolla ei sitä ole, hänen täytyy siihen loukkaantua. On niitä vielä nykyäänkin muutamia, jopa useita, jotka vastaanottavat evankeliumin, uskovat ristiinnaulittuun Kristukseen ja mieluummin luopuvat kaikesta omastaan, jopa omasta hengestään kuin tahtovat kieltää Hänet ja hänen sanansa — ja tämä on tosiaan-kin suuri ihme. Mutta suurin ihme, mikä milloinkaan on tapahtunut maailmassa, on se, että Jumalan Poika on kuollut häpeällisen kuoleman ristillä.

��

Jos kaikki luopuvat Kristuksesta, kuningas, piispat, maan mahtavimmat ja oppineim-mat, niin kuitenkin Jumala tahtoo varjella vähäistä joukkoa, jolla on Hänen Henkensä ja joka tunnustaa Häntä maailmalle. Sentähden on tämä koko kristikunnan lohdutusku-va ja esimerkki, ettei Jumala tahdo antaa uskon Kristukseen eikä tunnustuksen hävitä. Elleivät opetuslapset tahdo Häntä tunnustaa, täytyy pahantekijän astua esiin muita ihmisiä opettamaan, minä Häntä on pidettävä ja kuinka Hän on ihmisille lohdutusta antava. Jokaisen kristityn tulee ajatella ja tietää, ettei hän ilman kilvoitusta ja ristiä voi oikein oppia eikä tulla tuntemaan Kristusta. Vaikka kärsimys ja risti ei olekaan annettu meille sitä varten, että sen perusteella tulisimme autuaiksi tai jotakin ansaitsisimme, pitää meidän kuitenkin kärsiä kuin Kristus tullaksemme Hänen kaltaisikseen. Kristus täyttää lain. (Matt. 5:17) Laki ilmaisee taudin, evankeliumi antaa lääkkeen. Laki opettaa, mitä meidän pitää tekemän, evankeliumi sitä vastoin, mitä Jumala tahtoo antaa. Laki on valo, joka valaisee ja ilmoittaa — ei Jumalan armoa eikä sellaista vanhurskaut-ta, jonka kautta saadaan iankaikkinen elämä ja autuus — vaan synnin, meidän kurjuu-temme, kuoleman, Jumalan vihan ja tuomion. Evankeliumi on aivan toisenlainen valo, joka valistaa, tekee eläväksi, lohduttaa ja nostaa peljästyneen sydämen. Laki ei ole kurittaja itsensä tähden, vaan kurittaja Kristuksen tykö. Sillä millainen kasvattaja se olisikaan, joka ei osaisi tehdä muuta kuin yhä vain kurittaa oppilaitaan eikä milloinkaan opettaa heille mitään. Ellei Kristus olisi ottanut minun ja koko maailman syntejä päällensä, ei lailla olisi mitään valtaa ollut Häneen, sillä se tuomitsee ainoastaan syntisen. Mutta näin Hän teki kanssamme autuaallisen vaihtokaupan, kun otti syntisen persoonamme ja lahjoitti meille oman viattoman ja voitollisen persoonansa. Tähän puettuina meidät vapautetaan lain kirouksesta. Samoin kuin hohtokivi on juotettu kultasormukseen, on kristityllä sydämessään Kristus, joka on lain Herra. Kristus on tullut laiksi lakia vastaan, synniksi syntiä vastaan, kuolemaksi kuolemaa vastaan, jotta hän lunastaisi meidät lain kirouksesta, vanhurskauttaisi meidät ja tekisi eläväksi synnistä ja kuolemasta.

��

Vapauteen Kristus vapauttaa sinut. (Gal. 5:1) Kristitty on harvinainen lintu. Harvoja on niitä, jotka tietävät, mitä oikea kristillinen vapaus on. Useimmat ihmiset sovittavat sen ruumiiseen tietämättä, että se on omantun-non ja sielun vapautta, nimittäin sitä, ettet sinä sydämeltäsi ja omaltatunnoltasi ole puhdas etkä vanhurskas, vaan että jos sinun pitää tulla puhtaaksi ja vanhurskaaksi, sinun täytyy tunnustaa, että sinä yksistään tämän kuninkaan Kristuksen Jeesuksen kautta tulet puhtaaksi, vanhurskaaksi ja autuaaksi,—tulet siksi hänen verensä kautta, jonka hän on sinun edestäsi ristillä vuodattanut. Se tekee sinut vapaaksi. Kristitty ihminen on vapaa herra kaikissa asioissa eikä kenenkään alamainen. Kristitty on velvollinen kaikkia palvelemaan ja on kaikkien alamainen. Jumalaan nähden olet kaikissa asioissa vapaa uskon kautta, mutta ihmisiin nähden olet rakkauden takia kaikkien palvelija. Usko voittaa maailman. (1. Joh. 5:4) Usko on elävä, rohkea luottamus Jumalan armoon, niin varma, että se tuhat kertaa kuolisi sen varassa. Luottamus Jumalan armoon ja tieto siitä tekee riemulliseksi, pelkäämättömäksi ja iloiseksi Jumalaa ja kaikkia luotuja kohtaan: Siitä tulee ihminen ilman pakkoa halukkaaksi kaikille tekemään hyvää, palvelemaan kaikkia ja kärsimään kaikkea rakkaudesta Jumalaan ja hänen ylistyksekseen, joten siis on mahdotonta erottaa tekoa uskosta, niin, yhtä mahdotonta kuin ovat tulet palaminen ja valaiseminen erotettavissa. Emme tarvitse etsiä parempaa kuin usko on; mutta sitä pitäkäämme silmällä, että uskomme kasvaisi ja vahvistuisi. Sillä uskon kasvaminen on yhtä välttämätön kuin sen syntyminenkin. Kuitenkin on se kaikki tyyni Jumalan työtä. Vähäinen maitousko on vielä heikko, ja kun ilmaantuvat oikeat kiusaukset, joilla uskoa koetellaan, niin Jumalan täytyy sitä vahvistaa, muuten ei se suinkaan voi kestää. Usko ei milloinkaan ole voimakkaampi ja ihanampi kuin murheen ja ahdistuksen ollessa korkeimmillaan. Usko on elävä, toimiva, uuttera, valtava asia, joten on mahdotonta, ettei se lakkaamatta tekisi hyvää. Ei se liioin kysy, onko välttämättä tehtävä hyviä tekoja, vaan jo ennen-kuin kysytään, se on ne jo tehnyt ollen alati toiminnassa. Usko on valo, joka johdattaa meitä ja loistaa meille pimeydessä, kun järki pimenee ja joutuu häpeään. Olen usein puhunut kahdenlaisesta uskosta. Toinen on sitä, että kylläkin uskot Kristuk-sen sellaiseksi, miksi hänet koko evankeliumissa kuvaillaan ja ilmoitetaan, mutta et usko häntä sellaiseksi itsellesi; sinä epäilet, onko sinulla häneltä tuota kaikkea saatuna ja vasta saatavana.

��

Tämä usko on tyhjän veroinen; se ei milloinkaan saa eikä maista Kristusta, eikä se voi tuntea mitään ihastusta ja rakkautta häneen, häntä kohtaan. Se on Kristusta käsittelevää uskoa, mutta ei uskoa Kristukseen. Sellainen usko on perkeleilläkin ja kaikilla jumalat-tomilla. Autuutesi ei ole siinä, että uskot Kristuksen hurskasten Kristukseksi, vaan siinä, että uskot hänet omaksi Kristukseksi. Tämä usko saa aikaan sen, että Kristus käy sinulle rakkaaksi ja että hän maistuu suloiselta sydämessäsi. Sen seurauksena ovat ilman pakottelemisia rakkaus ja hyvät teot; ellei niitä synny, ei varmastikaan uskoa ole olemassa. Älköön kukaan ihminen luopuko siitä uskosta, että Jumala hänen kauttaan tahtoo tehdä suuren työn. Sinun tulee horjumatta ja epäilemättä tarkata, mikä on Jumalan tahto sinuun nähden, ja uskoa vahvasti, että hän sinullekin tahtoo tehdä suuria asioita. Teidän täytyy uskoa. Koska nyt kuulette tässä kysyttävän uskoa, niin heti sanotte: "Minä tahdon itsestäni ruveta uskomaan"; luulette näin uskon olevan teidän työtänne, voimaanne ja tekoanne ja käytte minusta liian ravakasti työhön. Mutta ei, sinun täytyy jättää tämä minun tehtäväkseni eikä uskoa itsestäsi. Opi ensin, että usko on Jumalan lahja ja jumalallinen voima, jotta Hänelle yksin annettaisiin kunnia, eikä yksikään ihminen kerskaisi omasta voimastaan. Isä se on, joka meitä vetää ja antaa sanan, Pyhän Hengen ja uskon sanan kautta; molemmat ovat Hänen lahjaansa, eikä meidän työtämme tahi voimaamme. Ja Hän antaa mielellään Pyhän Hengen, jos vain rukoillaan sitä Jumalalta. Varo siis, ettet lankea tähän ylpeyteen luullen, että sanaa kuullessasi heti voit sen uskoa. Muutoin ajatellaan: "Ah, hyvät työt ovat vaikeat, mutta uskosta pian ollaan selvillä". Ne, jotka elävät kiusauksetta ja ovat suruttomia, nöyrtymättömiä ihmisiä, pitävät uskoa mitättömänä, mutta kun tulee tosi eteen ja heidän tulisi uskonsa osoittaa, vääriä oppeja arvostella tahi hädässä itseään lohduttaa, silloin kyllä loppuu laulu eikä kukaan ole kotona. Ken ei usko, on ihmisen kaltainen, joka tahtoo päästä veden yli ja pelkää niin, ettei luota alukseen, ja jonka täytyy sen takia jäädä siihen missä on. Hän ei koskaan voi tulla autuaaksi, koska hän ei tahdo astua laivaan ja mennä yli. Jos oikein uskoisimme, niin olisimme jo autuaita ja olisimme taivaassa. Jos uskot, niin puhut, jos puhut, saat kärsiä, jos kärsit, tulet lohdutetuksi, sillä usko, tunnustus ja risti seuraavat toisiansa ja kuuluvat oikealle kristitylle. Usko on kaikessa tarpeellinen; se tekee kaiken keveäksi, hyväksi ja suloiseksi, olitpa sitten vaikka vankilassa tai kuoleman kurimuksessa — niin marttyyrit todistavat — ja kuinka kaikki sen puutteessa on raskasta, pahaa ja katkeraa, vaikka sinulla olisi koko

��

maailman nautinnot ja ilot — niin todistavat kaikki suuruudet ja äveriäät, joiden elämä aina on kaikkein kurjinta. Syntisi ovat anteeksi annetut. Minä uskon, että Jeesus Kristus, totinen Jumala, Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, ja myös totinen ihminen, syntynyt neitsyt Mariasta, on minun Herrani, joka lunasti minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ja vapahti minut kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja viatto-malla kärsimisellään ja kuolemallaan; että minä hänen omansa olisin, hänen valtakun-nassaan hänen alamaisenaan eläisin ja häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viatto-muudessa ja autuudessa palvelisin, niinkuin hän on kuolleista noussut, elää ja hallitsee iankaikkisesti. Usko syntien anteeksiantamukseen on verrattavissa siihen, että joku tähtää ladatun pyssynsä sinuun ja tahtoo ampua sinut, ja sinun on kuitenkin uskottava ja sanottava, ettei se merkitse mitään. Vaikka et itsessäsi tunne muuta kuin monia ja suuria syntejä, eivät ne kuitenkaan enää ole syntejä; sillä sinulla on niitä vastaan kallis vastamyrkky, joka ottaa synnin voiman ja myrkyn pois, ja se on tuo sana "anteeksiantamus"; mutta ilman anteeksiantamusta pysyy synti jälellä, eikä mikään työ auta pienintäkään syntiä vastaan. Herra, minä olen Sinun syntisi, Sinä olet minun vanhurskauteni! Sentähden minä olen iloinen ja riemuitsen pelkäämättä. Sillä minun syntini ei ole Sinun vanhurskauttasi suurempi eikä sitä voita, eikä Sinun vanhurskautesi liioin anna minun olla eikä pysyä syntisenä. Ole ylistetty, Herra, Sinä uskollinen Jumala, iankaikkisesti. Amen. Saatana tietää, ettei hän voisi saada pysymään ketään valtakunnassaan, jos ihmiset tuntisivat kurjuutensa. Hän tietää, että Jumalan täytyy heti armahtaa sitä, joka on havainnut kurjuutensa ja joka huutaa apua, että hänen täytyy tuoda apu sellaiselle, että "hän on niitä lähellä, joilla on särjetty sydän" (Ps. 34:19). Jumalan silmissä on meidän hurskautemme nimeltään "syntien anteeksiantamus". Näihin sanoihin: syntien anteeksisaaminen, sisältyy Kristuksen koko valtakunta. Siinä on siis syntejä; mutta jos ne siinä ovat, niin täytyy ne tuntea. Opittuani ne tuntemaan, on heti anteeksisaaminen ja armo saapuvilla. Mutta ennenkuin anteeksisaaminen tulee, on kaikki tyyni pelkkää syntiä. Ja sitä tulee minun niin tuntea, että tiedän ja tunnustan itsessäni kaikki tyyni kadotetuksi; muutoin ei syntien anteeksisaaminen voi pysyä. Syntejä ei meiltä puutu, vaan vika on siinä, ettemme niitä tunne. Mutta kun me synnit tunnemme ja tunnustamme, on meillä kohta anteeksisaaminen.

��

USKON JALO TAISTELU. Et voi liiaksi lukea Raamattua. Totisesti et voi liiaksi lukea Raamattua, ja mitä luet, sitä et voi liian hyvin lukea, ja minkä hyvin luet, sitä et voi liian hyvin ymmärtää, ja minkä hyvin ymmärrät, sitä et voi liian hyvin oppia, ja minkä hyvin opit, sitä et voi elämässäsi liian hyvin noudattaa. Muita töitä, koneita ja kirjoja käytetään ja harjoitetaan yötä päivää eikä ole loppua työllä ja ahkeroimisella. Mutta Pyhään Raamattuun ei kajota aivan kuin se ei olisikaan tarpeen. ja ne, jotka osoittavat Raamatulle sen kunnian, että lukevat sen kerran lävitse, osaavat sen heti kokonaan. Eikä mitään taitoa tai kirjaa ole maan päällä, joka olisi niin pian opittu kuin Raamattu. Siinä ei kuitenkaan ole luettavia sanoja, niinkuin arvellaan, vaan pelkkiä elämän sanoja, joita ei ole siihen asetettu mielikuvitusta varten, vaan sitä varten, että eläisim-me ja tekisimme niiden mukaan. Jos tahdot tulla autuaaksi, on sinun oltava Jumalan Sanasta niin varma, että vaikka kaikki ihmiset sanoisivat toisin, vieläpä kaikki enkelit sanoisivat siihen "ei", sinä kuitenkin yksin voisit siinä lujana seisoa ja sanoa: "Sittenkin tiedän, että tämä Sana on oikea." Jos on oikein sanottu, että kuninkaan kirjettä täytyy lukea kolmeen kertaan, koskapa se sisältää arvokkaita asioita, joita ei sovi aliarvioida, niin kuinka monta kertaa silloin tuleekaan meidän lukea Jumalan kirjettä, se on Pyhää Raamattua? Sitä on luettava kolme, neljä, sata, tuhannen ja taas tuhannen kertaa. Sillä se sisältää tärkeitä ja vakavia asioita, niin, se on ikuinen viisaus itse. Joka näin lukee Raamattua, hänestä tulee yhä viisaampi ihminen. Paholainen on Jumalan Sanan vihollinen enemmän kuin minkään muun. Jumalan Sana on voimallinen. Kuta enemmän sitä vainotaan, sitä enemmän se leviää, ja sitä pitemmälle se ehtii. Millä hetkellä tahansa Jumalan sanaa harjoitetaan, saarnataan, kuunnellaan, luetaan tai ajatellaan, pyhittyy sen kautta ihminen, päivä ja työ, ei ulkonaisen toimituksen, vaan Sanan kautta, joka tekee meidät pyhiksi. Raamattu ei sisällä muuta kuin armon ja syntien anteeksisaamisen lupausta Kristuksen kärsimisen kautta; vain se, joka Häneen uskoo, eikä kukaan muu, tulee autuaaksi. Joka havaitsee itsessään halua ja rakkautta Jumalan sanaan, että hän mielellään kuulee, puhuu, ajattelee ja kirjoittaa Kristuksesta, hän tietäköön, ettei tämä ole mikään luontai-nen taipumus meissä, vaan Pyhän Hengen lahja.

��

Tämä on Raamatun oikeaa käyttämistä, kun se saa meitä lohduttaa kärsimisessä, murheessa ja kuolemassa. Tästä seuraa, että ken ei tiedä mitään kärsimisestä ja kuolemasta, ei myöskään tiedä mitään Raamatun lohdutuksesta. Sillä tätä lohdutusta ei voida käsittää sanojen, vaan kokemuksen nojalla. Ei Raamattu vapauta vaivoista, vastuksista ja kuolemasta, ei, päinvastoin se julistaa pyhää ristiä. Sentähden tarvitaan kärsivällisyyttä. Mutta se lohduttaa ja vahvistaa vaivoissa, jottei kärsivällisyys nääntyisi, vaan murtautuisi lävitse ja saisi voiton. Kuullessaan jonkun lohdullisen sanan Jumalaltansa, että Hän on läsnä ja varjelee häntä, sielu tulee iloiseksi, rohkeaksi ja nöyräksi kärsimään. Sana synnyttää pelkkiä hiljaisia ihmisiä ja tyyniä, iloisia sydämiä, jotka eivät hädässä epäile eivätkä tuskastu, vaan antavat sen mennä ohi sillä aikaa lohduttaen itseään sillä luottamuksella, että he ovat Jumalasta ja että heillä siis on Kristuksen kautta armolli-nen Isä taivaassa. Me näemme ja kokemuskin opettaa, kuinka väkevä ja voimallinen jumalallinen totuus on: se tunkee voitollisesti läpi kaikkien esteitten. Kuta enemmän sitä luetaan, sitä enemmän se liikuttaa ja voittaa sydämen ja synnyttää uusia hyviä ajatuksia. Se on autuas rauhattomuus ja kapina, jonka Jumalan Sana saa aikaan. Apostoli kutsuu sanaa miekaksi, osoittaakseen, kuinka sitä on käytettävä vihollisia vastaan, nimittäin että sitä on viljeltävä ja harjoitettava saarnaamisella, kuulemisella ja opettamisella, eikä sen ole annettava pysytellä penkin alla tai ainoastaan kirjoissa (niinkuin miekka jätetään tuppeen ruostumaan); sillä silloin se ei voi osoittaa voimaan-sa eikä tehdä viholliselle vahinkoa. Mutta meidän tulee tarttua siihen, vetää se esiin ja alati lyödä sillä ympärillemme, se on, saarnaviran kautta sekä muutoin sydämellä ja suulla sitä harjoittaa niin, että se aina pysyisi oikein terävänä. Rukoilkaa lakkaamatta! (1. Tess. 5:17) Me kristityt olemme velvolliset lakkaamatta rukoilemaan, joskaan ei aina suulla, niin kuitenkin sydämessämme. Sillä kaikkien sydänten tulee joka silmänräpäys toivoa, että Jumalan nimi pyhitettäisiin, hänen valtakuntansa tulisi, hänen tahtonsa tapahtuisi, samoin että hän antaisi meille rauhan maahan, hyvät ilmat ja terveen ruumiin. Sellaista toivoo joka hetki ja silmänräpäys jokainen kristitty sydämessään. Tämä on hengellistä rukousta ja sydämestään rukoilemista. Ja me tarvitsemmekin kipeästi tällaista rukousta, kun edessämme on sen alituisen vaaran mahdollisuus, että lankeamme syntiin ja häpeään, joten emme voi olla hetkeäkään varmoja paholaisen emmekä oman lihamme suhteen. Mutta meidän tulee rinnakkain sellaisen rukouksen kanssa harjoittaa myös suullista rukousta.

��

Rukouksella me taistelemme ja rukouksen avulla me voitamme. Herra Jumala näkee mielellään, että ne, jotka häneltä kerjäävät, ovat oikein kiivaat ja hellittämättömät. Sen tähden meidän pitää oppia tämä kerjuutaito, jotta hyvin rukoi-lemme Jumalaamme emmekä karta tai ujostele Häntä rukoilla emmekä lakkaa siitä, vaan pysymme siinä. Hänen halunsa ja kunniansa on antaa paljon, ja mieluista on Hänelle, että Häneltä paljon hyvää odotetaan ja rukoillaan. Rakkaat veljet, rukoilkaa sydämessä, joskus myös suulla, sillä niin totta kuin Jumala elää, rukous ylläpitää maailman, ilman rukousta näyttäisi se aivan toisenlaiselta. Rukoilevat kristityt ovat pelkkiä auttajia ja parantajia, vieläpä he ovat maailman herroja ja jumalia, niin he ovat ne jalat, jotka maailmaa kannattavat. Tästä se antaa heille sen palkan, että heidän täytyy kulkea ahdistettuina, halveksittuina ja loassa sekä liassa. Sanot: "Luulisinpa kyllä rukoukseni tulevan kuulluksi, jos olisin otollinen ja osaisin rukoilla hartaudella". Vastaus: "Jos et tahdo rukoilla ennenkuin tunnet itsesi otollisek-si, niin et milloinkaan ole sellaiseksi tuleva. Sillä meidän rukouksemme ei saa perustua meidän otollisuuteemme, vaan Jumalan lupausten muuttumattomaan totuuteen. ' Meillä ei ole mitään puolustusta, jos laiminlyömme rukouksen. Rukoileminen on kristityn käsityötä. Rukouksen olemus ja luonne ei ole mitään muuta kuin mielen tai sydämen ylentämistä Jumalan puoleen. Tämä hengellinen rukous tapahtukoon lakkaamatta, myöskin ruumiillisen työn kestäessä. Taivaallinen Isämme ei ole ihminen, joka työlästyisi liiallisesta anomisestamme ja rukoilemisestamme. Kuta enemmän rukoilet, sitä mieluummin hän kuuntelee sinua. Tunnusta vain suoraan ja rehellisesti kaikki Hänelle äläkä tiputtele, sillä ei Hänkään siroittele eikä tiputtele, vaan valaa ylitsesi tulvavirran tavoin. Ei kukaan muu usko, kuinka voimallinen ja väkevä rukous on ja miten paljon se saa aikaan, kuin se, joka itse on sen kokemuksesta oppinut. On todella suurta voida tarttua rukoukseen, kun tunnetaan suuren hädän painoa. Minä tiedän, että niin usein kuin olen totuudessa rukoillut, olen myös tullut runsaasti kuulluksi ja saanut paljon enemmän kuin pyysin. Tosin kyllä Jumala on välistä viivytellyt, mutta vihdoin tapahtui sittenkin rukouksen kuuleminen. Vakaa ja kiivas rukous, joka ei lakkaa eikä väsy, vaan odottaa ja toivoo viimeiseen silmänräpäykseen asti, tunkeutuu lopulta taivaan ja maan läpi, ja on mahdotonta, ettei se tulisi kuulluksi. Sillä Jumalalle on mieluinen uhri, että siten rukoilemme.

��

Rukoilkaamme ja taistelkaamme, sillä uskon sana ja vanhurskaan rukous ovat kaikkein parhaimmat aseet. Samaten kuin suutari tekee jalkineita ja räätäli neuloo takin, tulee kristityn rukoilla. Rukous on kristityn virkatoimi. Mitä hyvää tapahtuu, se tapahtuu, edistyy ja toteutuu ainoastaan rukouksen kautta, joka on kuin kaikkivaltias keisari. Inhimillisissä asioissa toimitamme kaikki rukouksen kautta: sitä, mikä on järjestykses-sä, me hallitsemme; sitä, mikä on puutteellista, me oikaisemme ja parannamme; sitä, mitä ei voida muuttaa eikä parantaa, me kärsimme; me voitamme kaiken onnettomuu-den ja pidämme kaiken hyvän — rukouksen kautta. Väkivaltaa ja voimaa vastaan ei ole muuta neuvoa kuin rukous. Hieronymus kertoo eräästä pyhästä isästä Agathonista, joka kolmekymmentä vuotta piti suussaan kiveä oppiakseen olemaan vaiti. Mutta miten osasi hän sitten rukoilla? Epäilemättä sydämellään, mikä varsinkin kelpaa Jumalalle, sillä sellaista rukousta hän vain etsii ja tutkii. Jos havaitset, ettei rukouksesi tule kuulluksi, niin et rukoile oikein; sillä tämä taito on liian vaikea, että voisimme niin tarkoin tietää, mikä koituu hänen nimensä pyhittämi-seksi, Hänen valtakuntansa levittämiseksi ja Hänen tahtonsa tapahtumiseksi, tai tavan, jolla Hän antaa sinulle leipäsi tai pelastaa kiusauksesta, hädästä ja kurjuudesta. Sanotaan tosin, mitä meidän on rukoiltava, mutta aikaa, paikkaa ja välikappaleita rukouksen täyttämiseksi emme voi käsittää. Kun hätä on käsillä, pitää sinun sentähden rukoilla, niinkuin Isämeitäsi opettaa sinua, nimittäin että Hän auttaisi sinua, sikäli kuin se koituu Hänen nimensä pyhittämiseksi ja tahtonsa tapahtumiseksi. Kiusaukset tulevat. Toista kiusataan toisella tavalla kuin toista, jokaista erityisesti luontonsa mukaan. Toista kiusataan raskailla koetuksilla, kuten alakuloisuudella, häväistyksellä, epäuskol-la ja epäilyksellä, toista taas törkeillä synneillä, kuten hekumalla, vihalla ja vainolla. Mutta Paavali vaatii meitä vaeltamaan hengessä ja vastustamaan lihaamme. Mutta joka lihaansa noudattaa ja lakkaamatta täyttää suruttomana sen haluja, hän tietäköön, ettei hän ole Kristuksen oma ja että hän, vaikka kuinkakin kaunistaisi itseään kristityn nimellä, kuitenkin pettää itsensä. Saatana ei voi olla meitä kiusaamatta ja hänellä on meissä hyvä jalansija, nimittäin meidän lihamme ja veremme, joka on voimallinen varustus, jonka hän pian valloittaa. Erilaiset ja monet kärsimykset ovat minua kohdanneet — ja sangen vaikeat. Mutta tartuttuani johonkin raamatunlauseeseen ja turvauduttuani siihen aivan kuin pyhään

��

ankkuriin kiusaukset heti asettuivat — kiusaukset, joissa minun olisi ollut mahdotonta ilman Sanaa vähääkään aikaa kestää, saatikka niitä voittaa. Usein kun aikoo rukoilla, tulee tällaisia ajatuksia sydämeen: "Katso, olet pahoja himoja täynnä, sen tähden et voi etkä saa rukoilla". Tällaisia ajatuksia vastaan täytyy sotia ja varsinkaan ei saa rukousta jättää toistaiseksi odottaen kiusauksen lakkaamista. Vaan heti, kun tunnet kiusauksen ankarimmillaan olevan ja olet kykenemätön rukoukseen, mene huoneeseesi ja rukoile vakavasti Isämeidän tai mitä tahdot, niin varmaan saat kokea, että kiusaus lakkaa ja perkele pakenee. Vastusta saatanaa! (Jaak. 4:7) Kuinka voisit olla suruton ja hyvällä mielellä, jos sinulla yksityisenä henkilönä olisi voimallinen ruhtinas vihollisena, joka sitä paitsi kaikella voimallaan varustaisi itseään sinua vastaan? Ja kuitenkin elämme niin kevytmielisinä ja huolettomina kuin olisi perkele voimaton kärpänen tai jo aikaa kuollut ja kuin olisi kristityn taistelu häntä vastaan aivan vähäinen asia. Älä ole surullinen äläkä ajattele perkeleen enkeleinensä olevan kaukana Intiassa tahi Turkinmaalla, vaan tiedä hänen olevan aivan likellä, niin, joka päivä ympärilläsi, huoneessasi, kadulla ja kaikkialla, missä ikinä oleskelet. Mestarillisesti saatana pimittää meiltä Kristuksen syvän tuntemisen ja saa aikaan, että enemmän luotamme ja uskomme johonkuhun ystävään kuin Kristukseen. Vaikka Kristus kyllä itse yhdellä sormella tahi sanalla voisi voittaa perkeleen ja tehdä hänen koko raivonsa tyhjäksi, Hän kuitenkin tahtoo käyttää meitä siihen työhön ja pilkata tätä ylpeätä voimallista henkeä asettamalla häntä vastaan sellaisen huonon ja heikon astian, joka hänen rinnallaan on kuin kipinä myrskyä vastaan, jonka hän yhdellä puhalluksella voisi sammuttaa. Mutta Herra tahtoo sellaisen heikon astian kautta voittaa sekä kauttamme osoittaa vallitsevansa tätä ylpeää vihollista. Siitä perkele närkästyy, että Jumala häntä vastaan asettaa niin kurjan välikappaleen, ja karkaa sentähden päällemme mitä kauheimmin, kerrassaan musertaaksensa meidät kuin saviastian. Olkaamme sen tähden varustetut sellaisia hyökkäyksiä vastaan Jumalan voimassa, tietäen, että sota on Hänen. Saatanan tapa on käydä kimppuumme siten, että se omasta myrkystään laittaa hyvän ravinnon ja lääkityksen ja päin vastoin terveellisestä lääkityksestä kuolettavan myrkyn, vahvistaa suruttomuudella ja väärällä lohdutuksella synnissä niitä, jotka ovat katumat-tomia, mutta saattaa <<<0046>>> köyhät ja murheelliset sydämet huoleen ja kauhis-tukseen juuri sillä, jonka tulisi olla heidän lohdutuksensa ja ilonsa. Älkää väitelkö saatanan kanssa, suunnatkaa silmänne hellittämättä Herraan.

��

Mihin Jumala rakentaa kirkon, siihen rakentaa perkele viereen kappelin. Olen itse saanut kokea, että perkele on tahtonut estää minua rukouksesta näillä ajatuk-silla: "Miksi tahdot rukoilla? Etkö tiedä, kuka sinä olet, ja kuka Jumala on?" Kuitenkin olen Jumalan armon kautta päässyt niin pitkälle, etten enää väisty saatanaa, kun hän vastaani riitelee, vaan usein Pyhän Hengen avulla ajan hänet takaisin hänen omalla miekallaan, sanoen: "Sinä tahdot minua peloittaa rukoilemasta sillä, että olen syntinen: mutta minä näen ainoan syyn, joka minua rukoukseen pakottaa, olevan, että olen suuri syntinen, joka todella tarvitsee Jumalan armoa ja laupeutta". Kiellä itsesi ja pidä kiinni Jumalan oikeasta kädestä. Silloin tapahtuu sielunviholliselle paha laskuvirhe, kun hän löytää puidaksensa paljaita olkia, koska minä voin sanoa: en tahdo olla itsessäni mitään, minun väkevyyteni on kokonaan Herrassa. Kun näin teen, olen täydelleen puhdistettu omasta itsestäni ja kaikesta, mikä on omaani, ja voin sanoa: "Mitä ponnistelet, saatana? Etsitkö hyviä töitä ja moititko minun pyhyyttäni Jumalan edessä? Eihän minulla mitään sellaista ole. Herra on minun väkevyyteni. Vai yritätkö syyttää minua syntieni tähden? Eihän minulla niitäkään ole. Tässä on minulla Herran voima ja väkevyys, sitä vastaan saat sotia niin kauan kuin saat kylläksesi: itsessäni en tiedä olevan syntiä enkä pyhyyttä." Mutta jos luovut tästä puolustuksestasi, niin saatana panee sinut kiinni sekä synnistä että hyvistä töistä, ja jos haluat häntä kärsiä ja kuulla, tekee hän sinulle mitä ikinä tahtoo, ja silloin unohdat ja kadotat Jumalan ja Hänen oikean kätensä ja kaikki. Kerran sielunvihollinen tuli luokseni ja sanoi: "Martti Luther, sinä olet suuri syntinen ja joudut kadotukseen!" — "Seis, seis!" vastasin. "Yksi asia kerrallaan. Olen suuri syntinen, se on totta, vaikkakaan sinulla ei ole mitään oikeutta sanoa sitä minulle; tunnustan olevani syntinen. Mutta entä sitten?" — "Siitä syystä joudut kadotukseen!" — "Tämä ei ole oikeaa puhetta. On totta, että olen syntinen, mutta on kirjoitettu: 'Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan.' Sen tähden minäkin tulen autuaaksi. Nyt saat mennä tiehesi !" Minä siis löin sielunvihollista ja karkoitin hänet kimpustani hänen omalla miekallaan, ja niinpä hän luikki tiehensä kiukuissaan siitä, ettei voinut syöstä minua epätoivoon nimittämällä minua suureksi syntiseksi.

Vihaa itseäsi! (Luuk. 14:26) Viisauden salaisuus ei ole mikään muu kuin että oikein perinpohjin tuntee itsensä ja sen tähden vihaa itseään sekä etsii kaiken vanhurskauden Jumalalta eikä itsestään. Vanhaa ihmistämme meidän tulee lyödä korvalle, kiduttaa ohdakkeilla ja lävistää neuloilla, kunnes se kallistaa päänsä ja kuolee.

��

Aadamin täytyy kuolla ja kuihtua, ennenkuin Kristus kokonaan nousee ylös. Synti on kokonaan kuoletettava, muuten se kuolettaa sinut. Jos maailmalliset himot olisi maalattu huoneen seinille, voitaisiin ne siitä poistaa, tai jos ne olisi kudottu punaiseen pukuun, voisit riisua sen yltäsi ja pukeutua harvinaisiin vaatteisiin, tai jos ne kasvaisivat hiuksissa, voitaisiin hiukset ajaa pois, tai jos ne olisivat leivässä, voisit syödä kasviksia leivän asemesta. Mutta nyt ne ovatkin sinun sydämessäsi ja sinä olet kokonaan niiden vallassa. Mihin-käpä voisit mennä ottamatta niitä mukaasi? O titpa minkä puvun tahansa yllesi, niin olet itse siinä puvussa. Mitä tahansa syöt tai juot, olet aina itse siinä mukana. Viettelykset ovat sinussa itsessäsi, ja sinun pitää ensin itseäsi paeta. On tarpeellista, ettemme noudata maailman tapaa tai oman järkemme ja mielemme johdatusta, vaan aina vastustamme omaa mieltämme ja tahtoamme ja teemme sekä kärsimme toisin kuin järki ja tahto määräävät, jotta olisimme toisenlaiset kuin maailma ja tekisimme ,päinvastoin kuin se. Sillä lailla muutumme ja uudistumme mieleltämme joka päivä. Niinkauan kuin vanha ihminen elää, ei tule pelon, se on: sen ristiinnaulitsemisen ja kuolettamisen lakata, eikä Jumalan tuomion unohtua. Joka ilman ristiä ja ilman pelkoa ja ilman Jumalan tuomion ajattelemista elää, ei elä oikein. Ei kukaan voi kunnioittaa Jumalaa ja elää Hänessä nuhtelematta ja soimaamatta itseään. Tämä elämä ei saa olla mitään muuta kuin vihaa vanhaa ihmistä vastaan ja uuden ihmisen elämän etsimistä ja ikävöimistä. Pyydän sinua Jumalan tähden, sinä kun muuten tavallisesti suojelet itseäsi kaikissa asioissa, että taistelet omaa itseäsi vastaan, sillä sinä olet itsesi pahin vihollinen, kun annat saatanalle niin monta asetta itseäsi vastaan. Luovu omatekoisesta kristillisyydestäsi! Jumalan edessä ei saata yksikään kestää, ellei puhkea tällaiseen tunnustukseen: "Herra, jollet ole laupias, olen hukassa kaikkine hurskauksineni!" Näin täytyy kaikkien pyhien tunnustaa ja "rukoilla oikealla ajalla". Jumalattomat, jotka eivät mahda mitään totuudelle ja Raamatulle, sanovat: minä tahdon pysyä vanhassa uskossa, et kai sinä yksinäsi näe, mitä ei kukaan muu ole nähnyt.

��

Älkäämme uskoko omia ajatuksiamme Jumalasta. Se ies, jonka Kristus panee päällemme, on sovelias, ja Hänen kuormansa on keveä. Jos nimittäin synti on anteeksi saatu ja omatunto on synnin painavasta kuormasta vapautet-tu, niin kristitty voi kaikki helposti kärsiä. Sillä kun kaikki hänen sydämessään on muuttunut suloiseksi ja hyväksi, tekee ja kärsii hän mielellään, mitä ikinä saattaa kohdata. Mutta niin kauan kuin ihminen pysyy omassa vanhurskaudessaan, on hänelle kaikki, mitä hän tekee ja kärsii, raskasta ja vaikeaa, sillä hän tekee sitä haluttomasti ja vasten tahtoansa. Tosin voin Raamattua lukemalla ja tutkimalla tulla oppineeksi ja voin siitä saarnata muille, mutta tämä kaikki ei minua kuitenkaan auta. Sillä jos en löydä Kristusta enkä tunne Häntä, en voita autuutta enkä iankaikkista elämää. Valkoinen perkele, joka ajaa hengellisiin synteihin, jotka näyttävät vanhurskaudelta, vahingoittaa paljoa enemmän kuin musta, joka ajaa vain lihan töihin, jotka maailmakin synneiksi tunnustaa. Viisaat, hurskaat ja ylpeät ovat valmiit rauhaan ja lepoon, mukavuuteen ja kunniaan, eikä heillä ole mitään silmiensä edessä, mikä heitä murehduttaa tai surettaa, vaan ainoastaan sitä, mikä heistä on halajamisen ja miellyttävän arvoista. He peittävät syntinsä eivätkä niitä tunnusta, eivät niitä myöskään muista, vaan yksin omaa hurs-kauttansa ja toisten ihmisten syntiä. Voi niitä, jotka eivät tunne pelkoa tilastansa eivätkä syntejänsä ja kulkevat itsevarmoi-na Jumalan peljättävää tuomiota kohti, missä ei mikään hyvä työ voi riittää. Eivät ketkään taistele voimakkaammin tosi vanhurskautta vastaan kuin niin sanotut ja luulotellut vanhurskaat. Eivät ole ketkään niin vihaisia toiselle viisaudelle kuin viisaat: he eivät jaksa kärsiä ollenkaan tosi vanhurskaan sanoja, tekoja ja elämää, sillä he eivät tahdo olla syntisiä ja narreja. Itseviisaat ja itsehurskaat eivät voi mitään muuta tehdä kuin maksaa hyvän pahalla, sillä oikeaa oppia, jota heille annetaan ja jolla heille parasta puhutaan ja heitä palvel-laan—joka on totisesti hyvää—vainoavat he, antavat siitä palkaksi vihaa ja kärsimyk-siä. Päälle päätteeksi he panettelevat ja saattavat huonoon huutoon niitä, jotka tätä hyvää etsivät ja sitä seuraavat. Se johtuu siitä, että tämä hyvä ei ole julkista, vaan Jumalassa salattua, ristin alle ja mitättömäksi joutumista. He eivät taas tahdo joutua mitättömiksi elämässään ja hyvältä näyttämisessään. He tahtovat myös jotain olla tai he tahtovat suuttua ja aikaansaada onnettomuutta, ja luulevat siinä hyvää noudattavansa, mutta totisesti se on heidän pahansa ja heidän oma turmionsa. Sitä välttää hurskas, ja senvuoksi hän joutuu heidän paneteltavakseen.

��

Älä oudoksu maailman vihaa! (1. Piet. 4:12) Vaikka näen, että naapuri ja koko kaupunki, vieläpä koko maailmakin elää toisella tavalla ja kaikki, jotka ovat suuria, jaloja, rikkaita ja mahtavia, pitävät heidän puoltaan, niin on minulla kuitenkin ystävä, joka on heitä suurempi, nimittäin Kristus ja Hänen Sanansa. Jos siis vaellan yksinäni, en kuitenkaan ole yksin. Sillä koska minulla on Jumalan Sana, on tykönäni Kristus ynnä kaikki hyvät enkelit ja pyhät maailman alusta alkaen, niin että ympärilläni on paljon suurempi ja korkea-arvoisempi seura, kuin missään maailmassa voi olla, vaikkakaan en näe sitä silmilläni ja vaikka minun täytyy kärsiä sekin ikävä, että niin monta ihmistä luopuu minusta tai elää ja vaeltaa toisin kuin minä. Tämä elämä ristin alla ei tuota minulle muuta kuin vihollisia; sillä kaikki ne ovat minun vihollisiani. Joka ei tätä tiedä tai usko, alkakoon vain elää Kristuksen ristin jäljessä oikeata elämää, niin hän tulee pian huomaamaan, että koko maailma on häntä vastassa, häntä pilkkaa ja vainoaa hulluna, harhailevana ja pahana ihmisenä. Herran Kristuksen vihaisimmat vainoojat ovat hengettömät hengelliset. Kun he ovat päättäneet, että se, mikä ei ole heidän mielensä mukaista, vaan on heitä vastaan, on väärää uskoa, koettavat he ärsyttää maailmanmielisiä kristittyjä evankeliumia vastus-tamaan. Tätä täytyy sinun kärsiä, hurskas kristitty. Samalla tavalla on kohdeltu myös sinun Herraasi Jeesusta Kristusta, ja kiitä Jumalaa siitä, että sinut on havaittu arvolliseksi kärsimään sitä Hänen nimensä tähden. "Minä olen kuin huuhkaja, kuin yksinäinen lintu erämaassa." Niin käy todellisuudessa: todella hurskasta ei tarvita mihinkään elämänkutsumukseen tai ammattiin; niitä ei ajatellakaan. heistä ei tahdota mitään tietää eikä heitä tunnustaa. Vaikutuksen tekevään pyhimykseen töllistelevät kaikki. Halveksittu on sellainen ihminen, joka elää armossa ja Kristuksessa. Häntä ei kukaan kunnioita, vaan jokainen herjaa häntä ja pitää häntä täysin hyödyttömänä, kelvottoma-na ja vahingollisena ihmisenä kaikissa niissä tehtävissä, joita ihmiset suorittavat. Sellaista ihmistä ei tarvita mihinkään elämään eikä virkaan, häntä ei yhtään ajatella, hänestä ei myöskään tahdota tietää eikä häntä tuntea, kun sen sijaan ulkokullatut herättävät kaikkien huomiota. Se, jonka laita ei vielä näin ole ja jolla ei sellaisia vihamiehiä ole, jotka pitävät hänen sanansa, työnsä, neuvonsa ja ajatuksensa hulluutena, pahuutena ja ilkeytenä, hän ei ole vielä tullut Kristuksen luo . Kun Kristuksen valtakunta tulee, niin sitä seuraa pyhä risti, jotta sen kautta usko harjaantuisi. Jokainen sellainen murhe on syntymistä, jonka kautta uusi ihminen syntyy ja vanha katoaa.

��

Ei Herra käske meitä kantamaan sitä ristiä, jonka Hän on itse kantanut, vaan Hän sanoo: kukin kantakoon oman ristinsä. Itsekullekin on ristinsä varattu hänen voimiensa mukaan. Sillä emme jokainen voi kärsiä samaa, koska emme jokainen ole uskon ja hengen puolesta samanlaisia.

Saastainen sydän on puhdistettava! Sydämemme on aina sen luontoinen, ettemme tahdo olla aivan mitättömiä ja että Kristus olisi yksin kaikki tehnyt, vaan tahdomme alinomaa itsekin jotakin tehdä, palvella Jumalaa niin, että Hän katsoisi meihin ja sentähden olisi meille armollinen ja antaisi meille anteeksi. Mutta näinpä kumoan sekä Kristuksen että uskon. Kuitenkin saa jokainen itsessään huomata, ettei hän voi tulla vapaaksi tästä saastaisuudesta. Muutamat vainoavat evankeliumia; mutta minäkään, joka en vainoa, vaan saarnaan ja tunnustan sitä, en kuitenkaan voi saada sitä niin kokonaan sydämeeni kuin tahtoisin ja minun tulisi. Sillä vaikka uskonkin sen, hiipivät tällaiset omahyväisetkin ajatukset joukkoon: "Niin, oletpa kumminkin tehnyt niin ja niin paljon hyvää, rukoillut, saarnannut, palvellut ja auttanut muita". Ja tämä saastaisuus pyrkii sydämeeni, jossa Kristuksen pitäisi hallita, ja tahtoo saastuttaa hänen istuimensa. Me tiedämme kyllä, mitä halut ja himot ovat, etteivät ne ole kädessä tai ulkonaisessa käytöksessä, vaan sydämessä; sentähden niitä sanotaankin sydämen himoiksi. Niin Kristuskin sanoo: "Jokainen, joka katsoo vaimoa, himoitakseen häntä (ei suulla, kädellä tai jalalla, vaan sydämellä), hän teki jo aviorikoksen hänen kanssaan sydämes-sään", vaikka hän ei ulkonaisella käytöksellään sellaista ilmaisekaan. Sillä tämä käsky (2. Moos. 20:17) tarkoittaa sydäntä, jos kohta teko ja toimi jäävät toteutumatta. Jumala tahtoo, että elämä ja tavara, huone ja koti ovat maalliselle hallitsijalle alamai-set, kun vain sydän jää Hänelle, niin että Hän saa hallita sitä Sanallaan ja Hengellään. Puhtaitten käsien ja kauniiden sanojen hankkiminen ulkonaista näköä varten on helppoa ja on ihmisvoimin saavutettavissa, mutta puhdas sydän, joka on erotettu kaikesta esineisiin kohdistuvasta rakkaudesta, on Luojan ja Jumalan vallan työtä. Kuinka monta niistä, jotka ylistävät evankeliumia, onkaan sellaisia, jotka eivät sen tähden tahtoisi kadottaa penniäkään tai luopua ahneudestaan ja pahuudestaan. Kukin ahkeroitsee koota itselleen ja tehdä toisille vahinkoa. Jumala saa pitää huolta siitä, että evankeliumi ja omatunto pysyvät niin hyvinä kuin voivat. "Niinpä he kohta jättivät venheen ja isänsä ja seurasivat Häntä." Pitääkö siis jättää tavarat, vaimo ja lapset? Ei suinkaan, vaan näin: Sinun täytyy sydämessäsi jättää

��

huone, talo, vaimo ja lapset, vaikka olet heidän tykönänsä, heidän kanssaan etsit elatustasi ja palvelet heitä, niinkuin Jumala on säätänyt, mutta panet kaikki tyyni alttiiksi, kun hätä vaatii, niin että saatat Jumalan tähden milloin tahansa kaiken heittää. Jos olet sillä mielellä, niin olet kaiken hylännyt; kunhan vaan sydän ei tule jälleen vangituksi, vaan pysyy puhtaana ahneudesta ja kiinniriippumisesta, turvaamisesta ja luottamisesta kaiken suhteen. Kun sydän on puhdas, niin kirkko on minusta yhtä hyvä kuin pelto tai tori ja pelto taas yhtä hyvä kuin kirkko; ei ole enää mitään paikkaa tai työtä, jota nimitän pyhäksi tai epäpyhäksi, sillä pyhyys on tullut sydämeen.

Jokapäiväinen katumus ja parannus. Ei mikään kivi, ei mikään teräs, ei ainoakaan timantti eikä yksikään kappale täällä maan päällä ole niin kova kuin katumattoman ihmisen sydän. Jos ruumis tottelisi sielua, jolla on perinpohjainen katumus ja joka on syttynyt pala-maan totuudessa, täytyisi sen vähemmässä kuin tunnissa sulaa kuin lumen ja hävitä. Itkeminen on työtä raskaampaa ja kärsiminen ylittää kaiken tekemisen. Pietari itkee katkerasti. Tämä on katumuksen ja parannuksen alku, että sydän tunnustaa synnit ja todella pitää ne ilkeinä, niin ettei niihin ole mitään halua eikä niissä pysy, mutta sydämestään suree sitä, ettei ole elänyt Jumalan tahdon mukaan, vaan on syntiä tehnyt. Sitten seuraa, että pysyt Jumalan sanassa ja lupauksessa ja sanot: Herra, ole minulle armollinen Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Tämä on oikea katumus ja parannus, että pelätään syntiä, nöyrrytään ja uskolla omistetaan lohdutusta Herrasta Kristuksesta ja Hänen kärsimisestään. "Jumala ole minulle armollinen hyvyytesi tähden." Vilpittömällä, katuvalla sydämellä ei ole silmiensä edessä muuta kuin syntinsä ja omantuntonsa kurjuus. Sentähden ei voi näitä sanoja täysin vakavasti lausua sellainen, joka vielä löytää itsestään jotain neuvoa tai tointa, josta syystä hän ei vielä ole peräti viheliäinen, vaan tuntee paitsi Jumalan laupeutta vielä jonkin verran lohdutusta itsessäänkin. Jokainen murhe on synnyinhetki, jolloin uusi ihminen syntyy ja vanha kuolee. Parannuksen tekemiseksi sanotaan sitä, että ihminen tietää ja sydämestään tunnustaa olevansa synnissä siinnyt ja syntynyt ja sentähden luonnostaan vihan lapsi, vikapää iäiseen kadotukseen, ja että tässä kaikki työt ovat mitättömiä ja ainoastaan pahennuk-seksi, koska niillä ajatellaan toimittaa sellaista, mikä kuuluu yksin Kristukselle,

��

ainoalle Jumalan ja ihmisten väliselle sovittajalle, jonka kautta meillä on syntien anteeksisaaminen. Muuta tietä et ole koskaan tuleva synnistä vapaaksi, vaikka kiduttaisit itsesi kuoliaaksi. Sillä se on syntien anteeksisaaminen eikä syntien maksaminen, lahja eikä ansio. Mutta mitä Jumala sulasta armosta lahjottaa minulle Kristuksen tähden, sitä en minä, vaivai-nen voi maksaa enkä ansaita Häneltä. Oikea katumus ja parannus on siis siinä, että uskon Jumalan sanan, joka vakuuttaa minua siitä, että olen Jumalan edessä kirottu syntinen, ja sydämestäni kauhistun siitä, että olen ollut Jumalalle kovakorvainen, en koskaan ole oikein arvossa pitänyt ja tutkinut Hänen käskyjään, vielä vähemmän pitänyt suurinta tahi pienintä niistä; mutta kuitenkaan en jää epätoivoon, vaan annan johtaa itseni Kristuksen luo, etsimään armoa ja apua Häneltä, ja lujasti uskon sen löytäväni. Minä olen voimaton, eikä peräti turmeltu, murheellinen sydän, joka on aina liikkeessä, löydä muuta kuin vaivaa ja kurjuutta itsestään, ja täytyy nähdä itsensä lyödyksi ja nöyryytetyksi. Minä parun sydämeni tuskassa, niinkuin leijona huutaa ja kiljuu. Näin käy myös sydämen ollessa niin täynnä tuskaa ja huokausta, ettei hän voi enää pidättyä, vaan puhkeaa valittaen ulvomaan. Tämä on täydellistä katumista. Älä enää syntiä tee! (Joh. 5:14) Kristus ei ole ansainnut meille ainoastaan armoa, vaan myös Pyhän Hengen lahjan, niin ettei meillä olisi vain syntien anteeksiantamus vaan myös lakkaisimme synnistä. Herra Jumala, ei riitä, että synti on anteeksiannettu. Tahtoisin, että se olisi kokonaan hävitetty, kuollut ja haudattu. Paavali todistaa itsellänsä ja kaikilla kristityillä vielä olevan sekä hengen saastutusta, s.o. vääriä ajatuksia Jumalasta, että lihan saastutusta, s.o. pahoja haluja ja himoja, niin myös, että meidän tulee kaikella ahkeruudella harrastaa Pyhän Hengen avulla puhdis-tua tällaisesta saastutuksesta. Sillä synti tosin ei enää voi tuomita meitä, jotka uskomme; mutta se kuitenkin pysyy meissä, vaivaa ja estää meitä niin sydämellisesti uskomasta, rakastamasta ja turvaa-masta Jumalaan, kuin Jumala sitä meiltä vaatii, ja niinkuin henki mielellänsä tahtoisi; sepä estää meitä olemasta niin puhtaita, hyviä ja hiljaisia, kuin mielellämme tah-toisimme olla. En ole sinulle sitä tietä osoittanut, että kaste antaisi vapauden tehdä syntiä, vaan Kristuksen veren tähden ovat syntisi anteeksi annetut ja sinä armosta osalliseksi tullut, niin että nyt elät uutta elämää ja luovut synnistä.

��

Karta maailmallista seuraa! (2. Kor. 6:14) "Auta minun sieluni ahdistuksesta." Psalminlaulaja ei näillä sanoilla pyydä ainoastaan sitä, että hänet suojeltaisiin vihollisiin, suurhurskaisiin nähden, vaan myös, että hänet lopullisesti johdettaisiin pois heidän seurastaan. Kerrotaan, että apostoli Johannes huomattuaan kerran harhaoppisen Kerintoksen kylpylässä sanoi oppilailleen: "Paetkaamme nopeasti täältä, ettemme joutuisi tuhon omaksi tuon ihmisen kanssa!" Kun hän töin tuskin oli ehtinyt poistua, luhistui — niin kerrotaan — kylpylärakennus, tuhoten totuuden vihollisen. Ei ole vaikea olla yksinään hurskaitten ihmisten seurassa, mutta vaikea on olla pahojen ihmisten keskellä tulematta itse pahaksi. Avaudu, ripittäydy! Minä en tahdo antaa kenenkään ottaa itseltäni pois salarippiä enkä tahtoisi sitä luovut-taa koko maailman aarteista. Sillä minä tiedän, mitä lohdutusta ja voimaa se on minulle antanut. Ei kukaan muu tiedä sitä, mitä se saa aikaan, kuin se, joka on usein ja paljon paininut paholaisen kanssa. Niin, paholainen olisi jo ammoin tukehduttanut minut kuoliaaksi, ellei rippi oli pitänyt minua hengissä. Rippi merkitsee sitä, että avataan sydän jollekulle veljelle siten, että otetaan hänet mukaan johonkin yksinäiseen paikkaan, puhutaan hänelle omasta hädästä ja omista huolista ja saadaan kuulla lohdutuksen sana, joka rauhoittaa omantunnon. Ei syntiä tunnusteta ihmisille, vaan Jumalalle ja Herralle Kristukselle, eikä ihminen anna synninpäästöä, vaan Kristus. Kristus antaa synnit anteeksi palvelijansa suun kautta. Missä syntiä ei tunnusteta, siellä ei ole apua eikä neuvoa, sillä ken luulee olevansa terve, vaikka onkin sairas, hän ei etsi lääkäriä. Käy ehtoollisella! "Teidän edestänne annettu ja teidän edestänne vuodatettu." Aarre on tosin avattu ja asetettu jokaisen oven eteen, jopa jokaisen pöydälle, mutta tähän vaaditaan vielä, että sen todellakin itsellesi omistat ja varmasti uskot, mitä nämä sanat sinulle antavat. Tässä on nyt koko kristillinen valmistautuminen tämän sakramentin kelvolliseen nauttimi-seen.

��

Kristus itse sanoo: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat" s.o. ne, joita synti, kuoleman pelko, lihan ja paholaisen ahdistukset rasittavat. Jos olet ahdistettu ja tunnet heikkoutesi, astu rohkeasti esiin ja anna virvoittaa, lohduttaa ja vahvistaa itseäsi! Sillä jos tahdot odottaa siihen asti, kunnes siitä vapaudut ja voit puhtaana ja kelvollisena käydä ehtoollisella, täytyy sinun ikuisesti pysyä siitä poissa.

��

UUSI ELÄMÄ Uudessa elämässä vaeltaminen. (Room. 6:4) Ei pidä pysähtyä ainoastaan ylösnousemusta julistavaan sanaan eikä Kristus sillä tule palvelluksi, että sitä sanaa kuullaan ja siitä voidaan puhua, vaan tämän sanan täytyy käydä ilmi myös meidän elämästämme. Sillä mitä se kuollutta auttaa, vaikka hänelle paljonkin elämästä puhuttaisiin, mutta hän ei tule siitä eläväksi, tai syntiselle vanhurs-kaudesta, niin että hän kuitenkin pysyy synnissä, tai eksyneelle totuudesta, niin ettei hän luovu erehdyksestänsä ja pimeydestänsä. Vaikka siis evankeliumi on koittanut ja Kristusta saarnataan koko maailmassa, eivät kuitenkaan sillä ole valaistuja muut kuin ne, jotka ovat sen ottaneet vastaan ja uskon valkeudessa nousseet unestaan; nukkuville taas aurinko ja päivä ovat hyödyttömiä, sillä heillä ei ole siitä mitään valkeutta, ja he näkevät yhtä vähän kuin silloin kun ei mitään aurinkoa ja päivää olekaan. Yhtä mahdotonta kuin ihmiselle on erottaa hapatusta taikinasta, on perkeleelle erottaa Kristusta kirkostansa. Taikina on hapatettu; perkeleen ei ole sallittu erottaa hapatusta taikinasta. Hän keittäköön tai paistakoon sitä, paahtakoon tai pesköön sitä, niin kuitenkin hapatus, Kristus, aina vain on siinä ja pysyy viimeiseen päivään saakka, kunnes kaikki tulee hapatetuksi, niin ettei rahtuakaan taikinasta jää happamattomaksi. Kun vanha mieli on kuollut, täytyy ihmisen koko elämän ja kaikkien voimien taipua ja muuttua sen mukaan. Sillä samoinkuin käärme nahkansa vanhaksi tultua etsii ahtaan kolon, pujotaikse sen lävitse, nylkee siten nahkansa ja jättää sen kolon ulkopuolelle, täytyy ihmisenkin antautua evankeliumiin ja sulkeutua sen lupauksiin sillä luottamuk-sella, ettei Jumala voi valehdella. Näin erottaa hän vanhan nahkansa, jättää ulkopuolelle oman valonsa, mielipiteensä, tahtonsa, rakkautensa, halunsa, puheensa sekä toimensa ja muuttuu tykkänään uudeksi ihmiseksi, joka toisin tuomitsee ja päättelee, toisin tahtoo ja mielii, toisin puhuu ja ajattelee, toisin rakastaa ja haluaa, toisin menettelee ja vaikuttaa kuin ennen. Sitä varten annetaan Pyhä Henki uskoville, että Hän sotisi sydämemme tyhmiä ajatuksia vastaan, jotka hylkäävät sen vanhurskauden, jolla jumala tekee meidät vanhurskaiksi ja jumalisiksi. Ja sitten myös kehoittaaksensa meitä rukoukseen ja kaikkiin hyviin töihin, niin että henki, sielu ja ruumis päivä päivältä harjaantuisivat ja kasvaisivat pyhittymisessä. Armon valtakunnassa annetaan meille Kristuksen kautta anteeksi se, ettemme lakia täytä, niinkuin kumminkin pitäisi. Mutta sen ohessa annetaan meille silloin Pyhä Henki, joka sytyttää meissä uuden halun ja rakkauden Jumalan käskyihin. Tämä alkaa armon valtakunnassa ja jatkuu viimeiseen päivään, jolloin tulemme aivan täydellisiksi. Toivottomuudessa täytyy meidän toivoa, sillä pelko ei ole mitään muuta kuin epätoi-von alkua, ja toivo on alkua autuuteen. Nämä kaksi toisiaan vastaan sotivaa asiaa

��

täytyy meissä olla sen tähden, että meissä on kaksi toisiaan vastaan sotivaa ihmistä, vanha ja uusi. V anhan täytyy pelätä, joutua epätoivoon ja kuolla, uuden toivoa, pysyä ja kasvaa; ja nämä molemmat ovat yhä yhdessä ja samassa ihmisessä, niin, yhdessä ja samassa Jumalan työssä. Niinkuin kuvanveistäjä poistamalla ja hakkaamalla raaka-aineestaan, mikä ei kuvaan ole kuuluva, edistää kuvan ihanuutta, samoin myös siinä pelossa, joka hakkaa ja kuolettaa Aadamia, kasvaa toivo, joka muovailee uuden ihmisen. Niiden, jotka eivät ole vielä toisen kerran syntyneet ja joita ei ole vielä uudesti luotu hengessä ja armossa, on mahdotonta tuntea Jumalaa ja hänen kunniaansa. Opi tuntemaan ristiinnaulittua Kristusta, epäilemään itseäsi ja sanomaan: Herra Jeesus! Sinä olet minun vanhurskauteni, mutta minä olen sinun syntisi. Jos rakastan Jumalaa koko sydämestäni ja kaikista sieluni voimista, niin eihän silmäni voi antaa yhtään karsasta katsetta, ei kieleni yhtä pahaa sanaa, käteni, jalkani, korvani ei osoittaa vihan merkkiäkään, vaan koko ulkonaisen ja sisällisen olemukseni kiireestä kantapäähän täytyy vaeltaa rakkaudessa, halata Jumalaa ja kunnioittaa Häntä. Se on todella rikas, joka pelkää Jumalaa ja elää uskossa, tyytyen sellaisessa jumalisuu-dessa siihen, minkä Jumala hänelle antaa, niin että hän pitää sitä Jumalassa ja kunnial-la, ilman vääryyttä ja vahinkoa kenellekään. Hänellä on köyhyydessäänkin paras tavara, jonka nimi on Jumalan siunaus. Iloinen, rohkea sydän. Siihen meidän on päästävä, että sydän tuntee Jumalan kirkkautta, Jumalan voimaa ja Jumalan viisautta. Sillä silloin ,se antaa Jumalan hallita. Silloin se tietää, että kaikki tyyni on Jumalan työtä; sen tähden se ei pelkää mitään, ei vilua, ei nälkää, helvettiä, kuolemaa, perkelettä ja köyhyyttä tai muuta sellaista. Sillä sydän sanoo: Jumalani, joka minussa asuu, on suurempi kuin perkele, kuolema ja koko helvetin voima. Niin kasvaa siis ihmisissä rohkea sydän vastoin kaikkea sitä, mikä on maailmassa; sillä hänellä on Jumala ja kaikki, mitä Jumala on, ja hän tekee, mitä hän on velvollinen tekemään, eikä pelkää. Maailman rauha on siinä, että ulkonainen paha, joka aiheuttaa rauhattomuuden, poistetaan. Mutta Kristuksen rauha on taas sellainen, että ulkonaisesti on yhä onnetto-muutta, kuten vihollisia, tautia, köyhyyttä, syntiä, kuolemaa ja perkele; nämä ovat aina saapuvilla ja saartavat joka taholta. Mutta sisäisesti sydämessä on lohdutus ja rauha, jottei sydän välitä onnettomuudesta, jopa yltyy vain rohkeammaksi ja iloisemmaksi kuin silloin, kun sitä ei ole. Sen tähden sitä kutsutaan rauhaksi, joka käy yli kaiken ymmärryksen.

��

Se, jolla on epäuskoinen sydän, ei tule tuhannella markalla niin hyvin toimeen kuin se, joka luottaa Jumalaan, yhdellä ainoalla markalla. Samoin kuin Jumala siunaa pienet varat niin, että vähälläkin saadaan paljon aikaan, ei myöskään epäuskoinen sydän tuhannellakaan markalla voi saada sitä rauhaa ja nöyryyttä, jonka uskovainen sydän on saanut yhdellä ainoalla markallansa. Kun Kristus tulee, jättää Hän ulkonaisen kurjuuden jäljelle, mutta vahvistaa ihmisen ja tekee aran sydämen pelottomaksi, levottoman omantunnon turvalliseksi, jotta sellainen ihminen on iloinen ja hyvässä turvassa siellä, missä muutoin koko maailma kauhistuu. Todellinen nöyryys. (Fil. 2:8) Todellinen nöyryys ei milloinkaan tiedä nöyryyttään, sillä jos se sen tietäisi, tulisi se ylpeäksi niin suuresta hyveestä. Mutta väärä nöyryys ei koskaan tiedä, että se on ylpeä, sillä jos se sen tietäisi, tulisi se nopeasti nöyräksi niin vihattavan ominaisuuden tähden. Jumalan viisaus ilmenee ylpeille ainoastaan ulkonaisena ilmiönä, mutta nöyrille sisällisenä totuutena ja salattuna perustuksena. Olentonsa pohjia myöten ihminen ei voi nöyryttää itseään, ennen kuin hän tietää, että hänen pelastuksensa on täydellisesti hänen omien voimiensa, neuvojensa, ponnistelu-jensa, tahtonsa ja työnsä ulkopuolella ja että se kokonaan riippuu toisen mielivallasta, neuvosta, tahdosta ja työstä, nimittäin yksin Jumalasta. Itsessäni on minussa totisesti kyllin — enemmän kuin kyllin, mikä minua nöyryyttää ja minulle opettaa, että en ole mitään. Mutta Jumalassa tulee meidän totisesti olla ylpeitä, iloita hänen lahjojensa nauttimisesta, riemuita niistä ja kerskailla niistä. Ainoastaan kaikkein ylpein pitää itseänsä nöyränä ja kerskaa nöyryydestänsä. Ilman pelkoa ja nöyryyttä ei kukaan voi Jumalaa miellyttää. Kukaan ei ole alentunut niin syvälle eikä kukaan ole pitänyt itseään niin vähäisenä kuin Kristus; sen tähden hän yksin uskaltaa sanoa: "Oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä". Sellaista sanaa kukaan pyhä ei koskaan ole sanonut eikä saakaan sanoa eikä siis omistaa nöyryyden ja hiljaisuuden korkeinta astetta: kaikki jäävät tämän ainoan Mestarin oppilaiksi. Kiittäkää joka tilassa! Oikeaa Jumalan kunnioittamista ja kiittämistä on se, että sinä Kristuksessa ja hänen tulemisensa kautta rohkenet uskossa olla pyhä; siten tunnustat, rakastat ja kiität hänen armoaan ja tekojaan, joita hän on sinussa tehnyt, ja hylkäät, halveksit ja kiroat itsesi ja kaikki tekosi, ollen epätoivossa itsestäsi. Tämä on kristittynä olemista.

��

Kiittäminen tekee rukouksen rohkeaksi ja voimalliseksi, mutta samalla keveäksi, iloiseksi ja suloiseksi, samoin kuin hehkuvat hiilet tekevät savun väkeväksi. Sillä ellei sydän ole ennakolta palava kiitoksen hehkusta, on rukous kylmä, hidas ja raskas. Jos Jumala tulisi paavin, keisarin, kuninkaitten, ruhtinaitten, piispojen, tohtorien, rikkaitten, kauppiaitten, porvarien ja talonpoikien luo ja sanoisi: "Sinun pitää kuolla tällä hetkellä, ellet anna minulle sata tuhatta guldenia", sanoisi varmaan jokainen: "Annan mielelläni, kun vain saan elää!" Mutta nyt me olemme sellaisia kiittämättömiä konnia, ettemme niin monen suuren hyvän työn hellyttäminä, joita saamme niin runsaasti vastaanottaa sulasta hyvyydestä ja laupeudesta, tahdo sanoa: "Oi, Jumala, me ylistämme Sinua!" Eikö se ole suuri häpeä? Eikä meidän hyvä Isämme sittenkään anna estää itseään tekemästä meille yhäti hyvää. Mutta jos hän tulisi säästäväisemmäksi lahjojensa jakelemisessa, olisimme kyllä kiitollisemmat häntä kohtaan. Jos Jumala antaisi vain kerran vuodessa auringon nousta, niin vietettäisiin kiitos- ja ilojuhlaa. Mutta kun se nyt tapahtuu joka päivä, ei kukaan ihminen ajattele, että siitä tulee kiittää. Jospa oppisimme vähemmän valittamaan sitä, mitä meiltä puuttuu. ja enemmän kiittämään siitä, mitä meillä on! Se tekisi elämämme valoisammaksi. Kukaan ei voi sinua, Herra, muuten kunnioittaa ja kiittää kuin että itseänsä soimaa ja häväisee; kukaan ei voi sinulle lukea viisautta ja vanhurskautta muutoin kuin että lukee sen pois itseltään ja lukee itselleen pelkkää syntiä ja hulluutta. Sellaista kiitosta ja sellaista kunniaa tulee minun sinun hyväksesi levittää, kun sinä teet suuni vapaaksi, sillä jota ei Jumala lähetä, ja jossa hän ei puhu, ei voi tätä oppia levittää ja kiitosta korjata Jumalalle. Maailma on joukko sellaisia ihmisiä, jotka vain ottavat vastaan Jumalalta kaikkea hyvää ja antavat niistä hänelle palkaksi pelkkää kiittämättömyyttä ja pilkkaa. Osaatko kiittää kärsimyksistä? Tuhat kertaa parempi on kärsiä Kristuksen tähden, joka on luvannut meille lohdutusta ja apua kärsimyksissä, kuin perkeleen tähden jolloin meidän täytyy ilman lohdutusta ja apua epäillä ja hukkua. Missä Jumalan Sanaa saarnataan, omistetaan ja uskotaan sekä missä se hedelmää kantaa, sieltä ei ole rakas pyhä risti puuttuva. Älköön kukaan ajatelko, että hänellä on oleva rauha, vaan hänen on pantava alttiiksi kaikki, mitä hänellä maan päällä on: omaisuus, kunnia, koti ja kartano, vaimo ja lapset, ruumis ja henki.

��

Myötäkäymisessä Jumalaan turvaaminen ei ole mikään taito. Mutta ristin alla, Hänen kurittaessaan, kuitenkin pitää sitä isällisenä kurituksena ja sanoa hänelle: "Rakas Isä" — se on suuri taito ja korkea armo. Jumala kurittaa ja lyö paljon enemmän ja useammin poikaansa kuin palvelijoitaan ja kuitenkin kokoaa hän tavaraa perinnöksi pojalleen. Pahaa ja tottelematonta, palvelijaa hän ei lyö vitsalla, vaan ajaa hänet ovesta ulos eikä anna hänelle mitään perintöä. Murheissa tulee olla rohkea ja väkevä. Jumalan aikataulu. Jumala ei salli, että täällä maan päällä kuninkaat, ruhtinaat, herrat ja viisaat asettavat osoittimensa Hänen kelloonsa, sillä hän huolehtii siitä itse. Me emme saa sanoa Hänelle, paljonko kello on, sillä Hän tahtoo sanoa sen meille. Minkä Jumala on luvannut, sen Hän pitää totisesti, mutta aika, jolloin hän täyttää lupauksensa, ja tapa, jolla hän sen tekee, saattaa meidät usein erehtymään silloin, kun apu viipyy tai tulee ihmeellisellä ja meille käsittämättömällä tavalla. On tarpeellista, että pysymme Jumalan Sanassa ja odotamme apua, aikaa, keinoa ja tietä sen mukaan kuin se Hänelle soveltuu. Sillä Jumalalla on tämä nimi: "Auttaja, joka auttaa oikealla ajalla." Jumalan työt tapahtuvat tässä maailmassa näin: ennen kuin ne tapahtuvat, ei kukaan niitä usko, ja kun ne ovat tapahtuneet, ei kukaan niistä ota vaarin. Epäusko käy edellä, unohtaminen seuraa perässä. Faraon, joka tahtoi tappaa kaikki heprealaiset poikalapset, täytyi oman tyttärensä helmassa kasvattaa Moosesta. Sellaista ei kukaan huomaa. Sillä Jumala ei ilmaise aikomustaan heti eikä jokaiselle, vaan salaa sen joksikin aikaa. Ja kun ei sitä kukaan tiedä, niin ei siitä pidetä väliä, sillä Jumala toimittaa asiansa niin ihmeellisesti, ettei sitä kukaan ymmärrä, ennenkuin se on valmis. On muutamia, jotka tahtovat Jumalalle osoittaa päämäärän, asettaa ajan ja määrän ja tahtovatpa hänelle ehdottaa, kuinka he tahtovat tulla autetuiksi. Ja jos heille ei käy näin, niin he menettävät luottamuksensa tai etsivät muualta apua. Nämä ihmiset eivät odota. He eivät odota Herraa. Jumalan on odotettava heitä ja oltava heti valmis, eikä hänen pidä auttaa muuten kuin siten kuin he ovat kuvitelleet. Mutta ne, jotka Herraa odottavat, rukoilevat armoa. Mutta he asettavat sen vapaasti Jumalan hyvästä tahdosta riippumaan milloin, kuinka, missä ja minkä kautta hän heitä auttaa. He eivät epäile avun saantia, eivät he liioin

��

anna sille mitään nimeä. He jättävät Jumalan huostaan sen nimen antamisen ja nimit-tämisen, vieläpä vaikka se kauan ja määrättömästi viipyisikin. Kutsumustyö. (1. Kor. 7:17) Murehtiminen on meiltä kielletty, mutta ei työnteko; onpa meitä velvoitettukin otsamme hiessä syömään leipämme. Mutta huolehtimisen Hän meiltä kieltää, sillä meillä on rikas Jumala, joka tietää, mitä tarvitsemme, ja antaa meille vaatteet ja elatuksen, ennenkuin ennätämme murehtia tai rukoilla sitä. Mutta minkä tähden Hän ei siis anna näitä meille ilman työtämme? Siksi, että se on Hänelle mieleen. Hän käskee meitä työtä tekemään ja silloin Hän antaa sen, ei työmme tähden, vaan hyvyydestään ja armostaan. Ihminen on syntynyt työntekoon, niinkuin lintu lentämään. Jumalalle ovat kaikki otolliset, paitsi synti. Jos siis olet jossakin toimessa, joka itsessään ei ole syntiä, niin on se varmaan Jumalan sallima; katso vain, että käyttäydyt siinä oikein. Niinpä pidä varmana todistuksena olevasi Jumalalle otollisessa toimessa, kun siinä tunnet haluttomuutta ja ikävää. Silloin on siinä totisesti Jumala, joka sallii perkeleen sinua koetella, oletko horjuvainen vaiko uskollinen, ja antaa uskollesi tilaisuutta sotia ja kasvaa. Älä kysele, onko hän räätäli vai suutari, talonpoika vaiko porvari, jalosyntyinen vaiko alhaissyntyinen! Jos hän uskoo Kristukseen ja on jumalaapelkääväinen ja palvelee lähimmäistään, niin hän on elävä pyhimys ja pitäytyy suurimpaan käskyyn ja tekee parhainta ja korkeinta, mitä tehdä voi. Talonpojan työ on iloista ja toivorikasta, sillä viljan korjuuseen, kyntämiseen, istutta-miseen, niittämiseen, riihen puimiseen ja puitten hakkuuseen kätkeytyy varsin suuria toiveita. Jos nyt vain säilytät Kristuksen sovinnon ja maksun puhtaana ja sekoittamattomana, inhimillisiä ponnistuksia siihen lisäämättä, niin saat elää niin ankarasti kuin tahdot, tehdä kaikenlaisia hyviä töitä, ottaa vaarin kutsumuksestasi ja tehdä kaikkea, mitä Jumalan sana meille käskee. Sellaiset työt ovat silloin Jumalalle otollisia, kun ne vuotavat oikeasta lähteestä, nimittäin rakkaudesta Jumalaan ja vilpittömästä tahdosta noudattaa Jumalan käskyjä, ei siis syntejäsi sovittaaksesi, vaan Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen hyödyksi. Työtä tulee sinun tehdä, mutta elättäminen ja perheestä huolehtiminen kuuluvat Jumalalle. Sen tähden pitää sinun erottaa nämä kaksi, työnteko ja elatus, toisistaan niin kauaksi kuin on taivas maasta ja Jumala ihmisestä.

��

Ei kukaan ihminen ole nähnyt eikä kuullut, että kristitty olisi kuollut nälkään. Heitä vainotaan tosin, heitetään vankeuteen ja monta heistä surmataan, mutta kun he ovat uskoneet Sanaan, ovat he kaikki löytäneet syömistä ja saaneet elatuksensa. Herra Kristus antaa vieraillensa leipäpalasen ynnä kalaa syötäväksi ja vettä juotavaksi, vaan ei aseta kymmentä ruokalajia eikä monenlaisia väkijuomia heidän eteensä, niinkuin rikkaiden tapana on tehdä, jotka elävät ylellisyydessä. Sillä mitä enempää sinä tahdotkaan kuin että voit varjella itsesi nälältä ja pitää ruumiisi raittiina. Ole siihen tyytyväinen. Anna ruumiin tehdä työtä ja valvoa, ettei vanha ihminen saa päähänsä lähteä iljanteelle tanssimaan ja jalkaansa taittamaan, vaan pysyy alallansa ja tottelee Henkeä. Jos meillä on leipää, älkäämme sen vuoksi pitäkö itseämme turvallisempina; mutta ellei meillä sitä ole, älkäämme sen vuoksi olko toivottomia, vaan käyttäkäämme sitä, kun sitä on, ja sen puutteessa tyytykäämme ilman olemaan, vakuuttuneina siitä, että kuitenkin elämme ja pysymme hengissä molemmissa tapauksissa, olkoon meillä sitten leipää tai ei. Tämmöisellä uskolla voitetaan vatsan ja elatuksen murheet. Tee niin paljon kuin ymmärryksesi ja voimasi mukaan suinkin tehdä voit. Senjälkeen kuin kaiken oman voitavasi olet tehnyt, jätä sitten kaikki Jumalan, meidän Herramme haltuun, pyydä, että hän nyt antaisi oman panoksensa siihen, hallitsisi ja antaisi menestyksen seurata sitä. Älä luota omaan työhösi ja viisauteesi! Se on oikeaa Jumalan palvelemista, kun jokainen pysyy kutsumuksessaan, olkoon se kuinka vähäpätöinen tahansa. Kaikki kristityt kuuluvat totiseen hengelliseen papistoon eikä heidän välillään ole mitään muuta erotusta kuin se, minkä erilainen kutsumus tuo mukanaan. Hyvät teot ovat uskon tekoja. (Joh. 14:12) Yhtä luonnollisesti kuin puu kantaa hedelmiä, yhtä luonnollisesti seuraavat hyvät teot uskoa. Samoinkuin ei puutakaan ole väkisin käsketty kantamaan hedelmiä, samoin ei uskovallekaan ole annettu mitään käskyä (1. Tim. 1:5). Ei häntä myöskään vaadita tekemään hyvää, vaan hän tekee sitä itsestään, vapaaehtoi-sesti, samoinkuin hän ilman käskyä itsestään nukkuu, syö, juo, pukeutuu, näkee, kuulee, puhuu, kävelee ja seisoo. Tosi kyllä on, että ihmisen tulee tehdä hyviä töitä, auttaa, neuvoa ja antaa muille, vaan sen vuoksi ei häntä kristityksi kutsuta. Sillä niinkuin jotakuta kutsutaan valkoiseksi

��

valkeutensa, mustaksi mustuutensa ja suureksi suuruutensa tähden, niin meitäkin kutsutaan kristityiksi Kristuksen tähden, joka meissä on ja jolta saamme kaikkea hyvää. Jos minua nyt nimitetään kristityksi Kristuksen tähden, niin en töitteni tähden sitä nimeä kanna, josta seuraa, ettei yksikään työnsä tähden tule kristityksi. Kun näet tai kuulet Kristuksen tekevän tai kärsivän jotakin, pidä häntä tekemisineen ja kärsimisineen kaikkineen omanasi, johon saat yhtä varmasti luottaa kuin itse olisit kaiken tehnyt. Ei tule autuaaksi se, joka alkaa tehdä hyvää, vaan se, joka jatkaa sitä. Sillä se ei mitään merkitse, että kerran tai kahdesti pakosta ahkeroidaan ja tehdään jotain hyvää, vaan se on raskasta ja vaikeaa, että jatketaan hellittämättä eikä väsytä tai peljästytä niiden kiittämättömyydestä ja pahuudesta, joita kohtaan hyvää tehdään. Pidä tarkka huoli siitä, että Kristus lahjana on uskosi ravintona ja tekee sinusta kristi-tyn. Esikuva-Kristus taas harjaannuttaa sinua tekoihin; ne eivät tee sinusta kristittyä, vaan ne lähtevät sinusta, joka jo olet tehty kristityksi. Yhtä kaukana siis kuin ovat toisistaan lahja ja esikuva, yhtä kaukana ovat toisistaan usko ja teot: uskolla ei ole mitään omaa, sillä on ainoastaan Kristuksen teot ja elämä; teoilla sitä vastoin on jotakin sinusta itsestäsi, mutta ne eivät silti saa olla omiasi, vaan lähimmäisesi omia. Hyvien töiden ja hyväntekeväisyyden tulee tapahtua salaa ja ilman ulkonaista loistoa. On tehtävä hyvää hiljaisuudessa ja pyytämättä siitä mitään palkkaa, Jumalan kunnian tähden ja lähimmäistemme parhaaksi. Mistä tunnetaan hyvät teot? Juuri siitä, ettei niillä ole mitään nimeä; näin ei synny mitään erottelemisia, eikä tekoja käsitellä erillisinä: toisia teet ja toisia jätät tekemättä; sinun on kokonaan antautuminen lähimmäisellesi, kaikkinesi mitä voit. Eihän Kristuskaan ole vain rukoillut ja paastonnut puolestasi; rukous ja paasto ei ole se teko, minkä hän on sinulle tehnyt, vaan hän on antautunut sinulle kokonaan: rukouksi-neen, paastoineen ja kaikkine muine tekoineen ja kärsimisineen: hänellä ja hänessä ei ole mitään, mikä ei olisi sinun ja olisi sinulle tehty. Ei siis ole sinunkaan hyvää tekoasi se, että annat almun tai rukoilet, vaan että antaudut lähimmäisellesi kokonaan, palvellen häntä siinä, missä hän sinua tarvitsee; ja sinä voit palvella häntä almuin, rukouksin, vaivannäöin, paastoin, neuvoin, lohduttamisin, opetuksin, kehoituksin, rankaisemisin, puolustelemisin, vaatettamisin, ruokkimisin ja loppujen lopuksi kärsimällä ja kuolemalla hänen puolestaan.

��

Rakasta lähimmäistäsi. (Luuk. 10:27) Jos tahdot tietää, miten lähimmäistä on rakastettava, niin tutki ahkerasti, miten itseäsi rakastat. Kristityn tulee omassatunnossaan olla lääkäri (täynnä armahtavaa rakkautta), mutta ulkonaisessa elämässään kuormahevonen, joka kantaa veljiensä taakat (täynnä toimeli-asta rakkautta). Jos kadotamme Jumalan isänä, ei tosiaan ihminenkään kauan pysy veljenä. Ken Herran Kristuksen tykö tulee, hänet tahtoo Hän niin varustaa, ettei hän ainoastaan itse tule virvoitetuksi, niin että hänen oma janonsa sammutetaan, vaan Hän tahtoo myös tehdä sen vuotavaksi lähteeksi, antaa hänelle Pyhän Hengen lahjoinensa, että hän vaikuttaa muihin ihmisiin, lohduttaa, vahvistaa ja palveleekin monia muita niinkuin hän on Kristuksen kautta tullut autetuksi. Missä kristittyjä asuu, sellaisia, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen, siellä tapahtuu kaikki rakkaudessa ja ymmärtäväisyydessä, siellä ei kukaan tahdo lähimmäisellensä mitään pahaa. Ja tämä tapahtuu, kun Jumalalle annetaan Hänelle kuuluva kunnia, ja kun Hänet tunnustetaan Herraksi, jolta kaiken saamme. Tämä tunnustaminen täyttää ihmisten sydämet rakkaudella toinen toisiansa kohtaan, niin ettei toinen enää vihaa, kadehdi, ylpeile eikä tahdo mitään pahaa toiselle, vaan toivoo lähimmäisellensä kaikkea hyvää. Ole rikas rikkaiden, köyhä köyhien kanssa, iloitse iloisten kanssa ja itke itkevien kanssa. Vihdoin ole kaikille kaikeksi, jotta jokainen tunnustaisi, ettet ole kenellekään pahennukseksi, vaan että sovit, taivut ja myönnyt jokaisen mukaan ja kohtelet toista samoin kuin toistakin etkä itseäsi tee muille ojennusnuoraksi, jonka mukaan heidän tulee myöntyä, taipua ja sopia. Tämä on oikeaa sävyisyyttä, joka mukautuu toisten kyvyn ja taidon mukaan eikä lakkaa kaikkea pitämästä hyvänään ja kärsimästä lähimmäisen hyödyksi ja mieliksi, kadotettakoonpa siinä vaikka tavara, kunnia, jopa itse elämäkin.

Rakkaus ei huomaa kiittämättömyyttä. Kun nyt olet uskolla käsittänyt Kristuksen, jonka kautta sinä olet vanhurskas, niin rupea nyt tekemään hyvää, rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi, rukoile, kiitä, saarnaa, ylistä ja tunnusta Jumalan nimeä, tee hyvää ja palvele lähimmäistäsi, hoida virkasi! Nämä ovat oikeita hyviä töitä, jotka vuotavat siitä uskosta ja sydämen iloisuudesta, joka syntyy siitä, että meillä on armosta syntien anteeksiantamus Kristuksen kautta.

��

Millaisen kristityn elämän tulee olla, sen voi lyhyesti ja totuudessa sanoa näin: hänellä tulee olla hyvä sydän Jumalan edessä ja hyvä tahto lähimmäistä kohtaan. Siihen sisältyy kaikki. Puhdas sydän on sen luontoinen, että se palvelee ja suo kaikkea hyvää jokaiselle, sen tähden ettei Jumala erota ketään, vaan tahtoo, että minun tulee rakastaa lähimmäistäni, olkoonpa hän ystävä tai vihollinen, hurskas tai paha ihminen. Sillä jos hän onkin paha ja minua vahingoittaa, niin on hänellä kuitenkin se nimi, että hän on lähimmäiseni. Tosin on hurskas enemmän rakastettava, ja sellaiseen ihmiseen pitäydytään tietysti mieluimmin ja päin vastoin vältetään ja kammotaan pahaa ihmistä. Mutta tämä on kuitenkin vielä lihaa ja verta eikä oikeaa rakkautta. Sillä kristitty ei saa johtaa rakkauttansa ihmisestä, kuten maailma, vaan hänen tulee sanoa näin: en rakasta sinua sen tähden, että olet hurskas taikka paha, rakkauteni perustuu sanaan, joka minua opettaa rakastamaan lähimmäistäni niinkuin itseäni. Jokainen tietää hyvin, mitä laupeus on, nimittäin, että sinä lähimmäisesi pahoin käydessä annat sen koskea itseesi, kuin se olisi omaa kärsimistäsi, ja autat häntä niin paljon kuin mahdollista on. Katso sentähden ainoastaan lähimmäisesi puutetta ja hätää, niin kohta opit tietämään, mitä laupeus on. Jos siis tahdot palvella Jumalaa ja tehdä Hänelle otollisen työn, niin ei sinun tule juosta syntisiä pakoon, kuten fariseukset tekevät, vaan olla heidän keskel-lään, neuvoa, varoittaa, rangaista ja lohduttaa heitä ja samoin myös olla kärsiväinen heitä kohtaan ja opettaa heitä. Se, että omistamme rahaa, tavaraa, vaimon ja lapsia, talon ja kartanon, ei ole syntiä, kunhan vain et salli niiden olla haltijanasi, vaan että ne palvelevat sinua ja sinä olet heidän herransa. Jumalan tahto on, ettemme ahnehtien ja murehtien palvele rahaa ja tavaraa, vaan teemme työtä, jättäen murheen Herralle. Joka palvelee, on renki, eikä tavara ole hänen, vaan hän on tavaran oma, sillä hän ei saa käyttää sitä tahtonsa mukaisesti eikä saa muitakaan sillä palvella. Mutta jos hän on tavaran herra, niin tavara palvelee häntä. Kun hän siis näkee jonkun, jolla ei ole nuttua, niin hän puhuu rahoilleen: "Tuossa on eräs köyhä, alaston mies, joka on nututta, tuossa makaa sairas, joka kaipaa virvoitusta, tulkaa esille markka-herrat, nyt teidän täytyy mennä häntä palvelemaan". Jotka näin tavaransa kanssa menettelevät, ovat tavaransa herroja; ja niin todella vilpittömät kristityt tekevät. Usko tuo ja antaa Kristuksen omaksesi kaikkine aarteineen; rakkaus antaa sinut lähimmäisellesi kaikkine omaisuuksinesi. Näihin kahteen sisältyy kristillinen elämä

��

puhtaana ja täydellisenä; sitten seuraavat kärsimykset ja vainot tämän uskon ja rakkau-den tähden, ja siitä kasvaa esiin toivo kärsivällisyydessä. Kristillinen viha syntiä kohtaan on sellainen, että se tekee erotuksen paheen ja ihmisen välillä; se pyrkii hävittämään pahetta, mutta säilyttämään ihmistä. Sen tähden se ei pakene, ei kaihda, ei hylkää eikä halveksi ainoatakaan ihmistä, vaan ottaa hänet hoiviinsa, seurustelee mielellään hänen kanssaan ja kohtelee häntä niin, että auttaa häntä paheesta, nuhtelee häntä, opettaa häntä, rukoilee hänen puolestaan, kärsii ja sietää häntä näin menetellen juuri niin kuin soisi itselleenkin tehtävän, kun hän on samanlaisessa heikkoudessa.

Mitä olet jättänyt tekemättä? (Matt. 25:45) Jos täällä menet lähimmäisesi ohitse, on hän siellä ylhäällä sinun tielläsi, niin että sinun taivaan portilla täytyy uudestaan mennä hänen ohitsensa. Suureen luetteloon, johon kaikki varkaat ovat kirjoitetut, kuuluvat kaikki sellaiset, joilla on kyllä tavaraa, mutta eivät huoli lähimmäisen hädästä. Ahne ihminen ei voi tehdä hyödyllisempää ja parempaa kuin kuolla, sillä eläessään hän ei ole Jumalalle, ei ihmisille eikä itselleenkään miksikään hyödyksi. Kirottu olkoon se elämä, jonka itsellemme elämme. Ja mitä suuremman lahjan olemme saaneet, sitä syvemmin meidän tulee nöyrtyä ja alentua muita palvellaksemme. Sentähden on se oikea kristitty, joka palvelee jokaista, niinkuin Kristus on tehnyt, eikä ylpeile niiden lahjain tähden, joita Herra on antanut, eikä muita ylenkatso. Rikkaus on halpa-arvoisin tavara maan päällä ja pienin lahja, jonka Jumala meille antaa. Sen tähden Hän suokin sen tavallisesti vain sellaisille tylyille ja ahneille ihmisil-le, joille hän ei parempaa salli. Kun näet lähimmäisesi kärsivän nälkää, janoa ja hätää, kun hänellä ei ole asuntoa, kenkiä eikä vaatteita, etkä sinä häntä auta, silloin teet aivan yhtä suuren varkauden kuin jos ottaisit rahaa muiden kukkarosta, sillä sinä olet velvollinen auttamaan häntä hänen hädässään. Omaisuutesi ei kuulu sinulle, vaan sinut on pantu sen hoitajaksi, jotta jakaisit sitä niille, jotka ovat puutteessa. Rikkaimmat ihmiset ovat suurimmat varkaat, sillä heillä on enemmän kuin mitä he itse tarvitsevat, mutta he antavat tarvitseville kuitenkin vähemmän kuin muut.

��

Ei ole hyvä ihmisen olla yksinänsä.(1. Moos. 2:18) Onnellinen sinä (joka olet aviosäädyssä). Sinä olet hyvässä tilassa, s.o. sinä olet siinä säädyssä, että teet työtä, että sinulla on monta kiusaa, että sinun täytyy kärsiä väliin sitä, väliin tätä vastusta. Se on hyödyllistä ja hyvää, sillä liha tulee sen kautta kuoletetuksi ja perisynti tukahdu-tetuksi, ja sinä aviosäädyssä ikäänkuin koulussa opit sen jalon viisauden, että kärsiväl-lisesti kärsit Jumalan tahtoa ja että sinulla on aivan paljon syytä osoittaa rakkautta ja kärsivällisyyttä, jota sinulla ei yksinäisessä elämässä olisi. Joka menee avioliittoon, menee luostariin, joka on täynnä kiusauksia. Suuri Jumalan armo ja lahja on hurskas, ystävällinen ja toimelias puoliso, jonka kanssa voit viettää rauhallista yhteiselämää ja jonka haltuun voit uskoa kaikki asiasi. Aviopuolisoilla on kummallakin kutsumuksensa mukaiset tehtävät: miehen tulee ansaita, vaimon säästää. Sen tähden voi vaimo kyllä tehdä miehensä rikkaaksi, mutta ei mies vaimoansa. Sillä säästetty markka on parempi kuin ansaittu. Säästäväisyys on suurin tulolähde. Miehen pitää elämän, puhuman, toimiman, kuuleman, kärsimän ja kuoleman vaimonsa ja lastensa mielennouteeksi ja palvelukseksi; samoin vaimon pitää tekemän miehelleen, lasten vanhemmilleen, palvelijan isännälleen, isännän palvelijalleen, esivallan alamai-silleen, alamaisten esivallalleen, kunkin lähimmäiselleen, viholliselleenkin; jokainen olkoon aina toisen kätenä, suuna, silmänä, jalkana, jopa sydämenä ja mielenä.

Maa, jossa asut. Sinun tulee kunnioittaa maata, jossa asut, sillä se on tehnyt sinulle paljon hyvää ja sinunkin tulee tehdä sille niin paljon hyvää kuin suinkin voit. Voihan tulla aika, jolloin sinun täytyy vuodattaa veresi sen edestä. Mutta mitä te sanotte tähän, te maanpetturit, jotka vahingoitatte ja petätte sitä tai myös ehkä herätätte maassanne riitaa ja eripurai-suutta? Sillä suoraan sanoen, minkä tähden elävät ihmiset yhdessä, minkä tähden he antavat sinulle ei ainoastaan leipää, vaan myös turvaa ja suojaa? Eiköhän sen tähden, että saisit pitää omasi ja elää turvassa vihollisilta, varkailta ja ryöväreiltä. Mutta, rakkaani, etkö voi ymmärtää, että sinä sen tähden olet velvollinen osoittamaan kiitollisuutta isänmaatasi kohtaan ja kaikin tavoin hyödyttämään ja palvelemaan sitä?

��

Mutta jos olet laiskuri, eikä tee mitään maan edestä, jossa asut, eikä tahdo auttaa varoillasi, kun jotakin yleishyödyllistä ja kiitettävää hanketta aiotaan toteuttaa, vaan jopa asetut sitä vastustamaan, niin et ansaitse asua siinä maassa, sillä sinä elät silloin ainoastaan itsellesi ja omaksi hyödyksesi etkä maasi hyväksi. Tahdon mielelläni olla kuuliainen kuninkaalle ja ruhtinaalle, häntä palvella, hänen parastaan etsiä ja edistää, häntä auttaa ja neuvoa ja hengelläni ja verelläni olla hänelle avuksi. Mutta sillä tavoin en tahdo turvata häneen, että toivoisin hänen tekevän minut rikkaaksi, suureksi tai autuaaksi, sillä jo huomispäivänä saattaisi tuuli kääntyä niin, että hän alkaisi minua vainota. Mieluummin olen ilman ruhtinaan ja ihmisten suosiota, ja jos Jumala on minulle armollinen, niin kyllä kai ihmistenkin suosio tulee. Ja ellei se tule, niin menköön menojaan, Jumalan suosio riittää minulle.

��

KIRKKAUDEN TOIVO Jumalan valtakuntaan ahdistusten kautta (Ap. t. 14:22) Jokaisen, joka tahtoo olla rehellinen kristitty, tulee muistaa, ettei hän ilman ahdistusta opi Kristusta tuntemaan. "Vihollinen vainoaa minun sieluani", se on: viholliseni, jotka aina tekevät minulle vastarintaa omalla viisaudellansa ja vanhurskaudellansa. Niin on jokaisella Aabelilla Kaininsa, Iisakilla Ismaelinsa, Jaakobilla Eesaunsa ja Kristuksella Juudaksensa, joka hänen sieluansa vastustaa, varsinkin asioissa, jotka koskevat sielua, se on totuudessa ja vanhurskaudessa, sillä ylpeät eivät tahdo kärsiä, ettei heidän totuutensa ja vanhurskautensa olisi mitään, ja sentähden he vainoavat todella hurskaita ihmisiä, jotka elävät yksin Jumalan totuudessa ja vanhurskaudessa. Jumalalla on sellainen tapa ja luonnonlaatu, kuten hän Raamatussa vähän väliä teolla osoittaa, että hän aluksi uhkaa, peljättää ja saattaa sydämen araksi, jonka jälkeen hän lohduttaa ja taas rohkaisee sydäntä, ensin kuolettaa lihan, sitten vielä kerran tekee hengen eläväksi. Niin hänellä on tapana tehdä. Kenet hän tahtoo nostaa, hänet hän ensin syöksee maahan, kenet hän tahtoo tehdä eläväksi, hänet hän ensin surmaa, kenet hän tahtoo tehdä hurskaaksi, hänet hän ensin saattaa syntiseksi, ja kenet hän tahtoo tehdä rikkaaksi, hänet hän ensin tekee köyhäksi; kenet hän tahtoo kohottaa taivaaseen, hänet hän ensin työntää helvettiin, joten siis kauhu aina kulkee edellä, lohdutus ja ilo seuraavat jäljessä. "Hän on ruhjonut minun elämäni maahan." Se on: he elävät kunniassa ja mahtailevat korkeina, he nousevat ihmisten silmien edessä sen perusteella, miltä he näyttävät. Sentähden täytyy minun tulla kokonaan nöyryytetyksi, ihmisten silmissä hyljätyksi ja halveksituksi, sillä näillä sanoilla tahtoo profeetta ilmaista, kuinka mitätön on ihminen, joka elää armossa ja Kristuksessa. Sellaista ei kunnioita kukaan, jokainen häntä häväisee, ja häntä pidetään aivan hyödyt-tömänä, kelpaamattomana, vaarallisena ihmisenä kaikissa asioissa, joita ihmiset harjoittavat. Ja kenen kohdalla ei ole vielä näin käynyt, ja jolla ei vielä ole sellaisia vihollisia, jotka pitävät kaikkia hänen hyviä töitänsä, sanojansa, päätöksiänsä ja aikeitansa naurettavi-na, huonoina ja kelpaamattomina, ei ole vielä oikein tullut Kristuksen tykö, paitsi jos hänestä tulee oma vihollisensa ja hän itselleen tekee sitä, mitä hänelle muiden tulisi tehdä: silloin näkee hän itsensä kaikkine hyvine sanoineen ja töineen ja hyvän elämän-sä kera hyödyttömäksi ihmiseksi ja narriksi — ja tuntee itsensä sellaiseksi perusteelli-sesti, ilman sydämensä kaikkea petosta.

��

Maailman eli perkeleen valtakunta on vääryyden, synnin ja iankaikkisen kadotuksen valtakunta, mutta Kristuksen valtakunta on vanhurskauden, armon, rauhan ja iankaik-kisen elämän valtakunta, johon olemme siirretyt Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Jos tahdot olla kristitty, täytyy sinun myös olla pukeutunut hovivaatteisiin. Mutta Kristus ei anna hoviväellensä muuta pukua kuin kärsimykset.

Kuolema on elämän ovi. (Joh. 8:51) Kuolla meidän täytyy ja kuolema kärsiä, mutta on ihme, että sen, joka Jumalan sanassa pysyy kiinni, ei tarvitse tuntea kuolemaa, vaan hän eroaa täältä ikäänkuin unessa, eikä enää pidä sanottaman: "Minä kuolen", vaan: "Minun täytyy mennä nukkumaan." Viholliset uhkaavat meitä kuolemalla. Jos he olisivat yhtä ymmärtäväisiä kuin he ovat mielipuolia, uhkaisivat he meitä elämällä. Sillä me tiedämme, kerskaamme ja iloit-semme siitä, että Kristus on noussut ylös ja ettei kuolema ole mitään muuta kuin synnin ja oman itsensä loppu. On ihana ja kallis asia Jumalan edessä kuolla Kristuksen nimen ja sanan tähden, sillä me olemme kuitenkin kuolevaisia ja meidän täytyy joka tapauksessa kuolla synnin tähden. Mutta jos me kuolemme Kristuksen sanan tähden ja tunnustamme sitä vapaasti, silloin saamme kaikkein kunniallisimman kuoleman. Sitä voitaisiin sanoa hyväksi apteekkariksi, joka osaisi valmistaa lääkkeen, joka vaikuttaisi niin. ettei kuolemaa ainoastaan voitettaisi, vaan ettei sitä myöskään milloin-kaan tarvitsisi nähdä. Ja se on suuri ihme, että ihmisen täytyy kuolla eikä hän sitten-kään näe kuolemaa, jos hänellä vain on Jumalan sana sydämessä ja hän uskoo siihen. Niin voimallinen lääke on Jumalan sana, jos se uskossa kätketään, että se tekee kuolemasta iankaikkisen elämän. Kuolema on elämän alku, niinkuin Herra sanoo: "Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa." Kuinka voisikaan hän nähdä kuolemaa, kun on pelkkä elämä hänen silmiensä edessä. Sillä silloin on yö selkeä, valoisa ja kirkas kuin päivä, koska alkavan elämän valo ja loiste on paljon selkeämpi ja kirkkaampi kuin kuolema, joka silloin loppuu ja lakkaa. Koko meidän maallinen elämämme ei ole muuta kuin kuolemista, joskaan emme sitä ajattele. Meidän elämämme ja kuolema eivät ole kaukana toisistaan, jos vain oikeilla silmillä sen voisimme nähdä. Sillä kun paneudun vuoteeseen, en tiedä, pääsenkö siitä taas pystyyn; kun istuudun pöytään, en tiedä, nousenko siitä enää ylös. Kaiken kaikkiaan: me olemme yhtä epävarmoja elämästä valvoessamme tai nukkues-samme kuin silloin, kun kuolemme, vaikkakin tottumuksesta toinen on vähemmän ihmeellistä kuin toinen.

��

Kristuksen kautta on kuolema voitettu ja koko maailmassa tyhjäksi tehty, niin että se nyt on ainoastaan maalattu kuolema, joka teränsä taitettuaan ei voi vahingoittaa Kristukseen uskovia. Iankaikkisen elämän sanat. (Joh. 6:68) Ajallinen elämä on kappale iankaikkista elämää. Valo, jota evankeliumi meidän aikanamme levittää maailmaan, on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ihanan tulemisen varma merkki. Se on kuin aamurusko, joka edeltää iankaikkisuuden päivää ja vanhurskauden aurinkoa. Kun Jumala, meidän Herramme, jo tässä elämässä on tuhlaillen antanut jaloja lahjo-jaan, mitä tuleekaan tapahtumaan iäisessä elämässä, jolloin kaikki tulee täydelliseksi. Kristityn tulisi katsella tätä ajallista elämää suljetuin silmin tai vain silmäluomien raoista, mutta tulevaa iäistä elämää tulee hänen katsoa avoimin silmin ja kirkkaassa valossa. Ja hänen tulisi tässä elämässä olla vain vasemmalla kädellään, mutta tuossa taivaallisessa elämässä tulisi hänen olla oikealla kädellään, koko sielullaan ja koko sydämellään, ja hänen tulee joka aika sitä varmassa toivossa odottaa. Elämää voidaan verrata purjehdusmatkaan. Sillä samoin kuin merimiehellä on edes-sään satama, johon hänen matkansa suuntautuu ja johon saavuttuaan hän on turvassa kaikilta vaaroilta, on meillekin annettu lupaus iankaikkisesta elämästä, jossa saamme aivan kuin satamassa levätä turvassa ja rauhallisina. Mutta kun laiva, jossa purjehdimme, on heikko, ja sitä ahdistavat usein ankarat myrskyt ja hirmuiset aallot tahtoen kokonaan upottaa sen, tarvitsemme todella taitavan perämiehen, joka niin viisaasti ohjaa laivaa, ettei se törmää karia vasten ja uppoa. Mutta meidän ohjaajamme on yksin Jumala, joka ei ainoastaan tahdo, vaan myös voi ohjata ja suojella laivaa, niin että vaikka ankarat aallot ja rajumyrskyt sitä heittelevät-kin, se kuitenkin pääsee ilman vahinkoa ja vauriota turvalliseen satamaan. Ei meidän majamme ole tässä maailmassa, vaan taivaassa. Siellä olemme kansalaisia ja Jumalan perillisiä, niin, olemme jo siellä sydämen puolesta uskossa ja hengessä. Sillä me uskomme pyhän kristillisen seurakunnan, kuolleitten ylösnousemisen ja iankaikki-sen elämän. Sentähden on meillä se varma toivo, että me viimeisenä päivänä nousemme ja saamme iankaikkisen elämän.

��

Lutherin Vähä-katekismus

KYMMENEN KÄSKYÄ

Ensimmäinen

[Minä olen Herra, sinun Jumalasi.] Sinulla ei saa olla muita jumalia [minun rinnallani]

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua hä-neen.

Toinen

Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä. [,sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme hänen nimes-sään toivota pahaa, vanno, noidu, valehtele emmekä petä, vaan huudamme hä-nen nimeään avuksi kaikessa hädässämme, rukoilemme, ylistämme ja kiitämme sitä.

Kolmas

Pyhitä lepopäivä

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Ju-malan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opim-me sitä mielellämme.

Neljäs

Kunnioita Isääsi ja Äitiäsi.

Mitä se merkitsee?

��

Vastaus: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy em-mekä vihastuta vanhempiamme emmekä esimiehiämme, vaan kunnioitamme, palvelemme, tottelemme, rakastamme ja arvostamme heitä.

Viides

Älä tapa.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lä-himmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa.

Kuudes

Älä tee aviorikosta.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että pidämme sanamme ja tekomme puhtaina ja kurinalaisina, sekä rakastamme ja kunnioitamme kukin aviopuolisoamme.

Seitsemäs

Älä varasta.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme anasta lä-himmäisemme rahaa tai omaisuutta emmekä hanki sitä itsellemme petollisella kaupalla, vaan autamme häntä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan.

Kahdeksas

Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähim-mäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa

��

juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.

Yhdeksäs

Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme petokseen turvautuen tavoittele lähimmäisemme perintöä tai kotia emmekä ota sitä hal-tuumme lain ja oikeuden varjolla, vaan auliisti autamme häntä säilyttämään sen.

Kymmenes

Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme houkuttele-malla, pakotta malla tai vieraannuttamalla riistä lähimmäiseltämme hänen vai-moaan, palvelusvakeään tai karjaansa, vaan kehotamme kaikkia pysymään teh-tävissään ja täyttämään velvollisuutensa.

Mitä Jumala sanoo kaikista näistä käskyistä?

Vastaus: Hän sanoo näin: Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista aina kolmanteen ja neljänteen polveen, jos he vihaavat minua mutta tuhansien sukupolvien ajan osoitan armo-ni niille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Jumala uhkaa rangaistuksella kaikkia, jotka rikkovat hänen käskyjään. Sen tähde meidän tulee pelätä hänen vihaansa, emmekä saa tehdä vastoin näitä käskyjä. Jokaiselle näitä käskyjä noudattavalle hän sen sijaan lupaa armoa ja kaikkea hyvää. Siksi meidän on rakastettava häntä ja turvauduttava häneen sekä mielellämme noudatettava hänen käskyjään.

��

USKO

niin kuin perheenisän on se väelleen mahdollisimman yksinkertaisesti opetetta-va

ENSIMMÄINEN USKONKOHTA – Luominen

Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omai-suuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elä-män tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palvelta-va ja toteltava. Tämä on varmasti totta.

��

TOINEN USKONKOHTA – Lunastus

Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aika-na, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, kaikkivaltiaan Isän, oi-kealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapautta-nut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopeal-la, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemal-laan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseen hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.

��

KOLMAS USKONKOHTA – Pyhitys

Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syn-tien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aa-men.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittä-nyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kut-suu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.

��

ISÄ MEIDÄN

niin kuin perheenisän on se väelleen yksinkertaisesti opetettava

Isä meidän, joka olet taivaassa.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Jumala tahtoo näin rohkaista meitä uskomaan, että hän on oikea Isämme ja me hänen oikeita lapsiaan, niin että voisimme häntä pelottomasti ja täysin luottavaisesti rukoilla niin kuin rakkaat lapset rakasta isäänsä.

Ensimmäinen pyyntö

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Jumalan nimi on kyllä sinänsä pyhä, mutta me pyydämme tässä ruko-uksessa, että se pyhitettäisiin meidänkin keskuudessamme.

Miten se tapahtuu?

Vastaus: Kun Jumalan sanaa opetetaan puhtaasti ja selkeästi ja me Jumalan lapsina myös elämme sen mukaan. Auta meitä siihen, rakas taivaallinen Isä! Mutta joka opettaa ja elää toisin kuin Jumalan sana opettaa, se häpäisee kes-kuudessamme Jumalan nimen. Varjele meitä siitä, taivaallinen Isä!

Toinen pyyntö

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestäänkin, ilman rukoustamme, mut-ta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin luoksemme.

Miten se tapahtuu?

��

Vastaus: Taivaallinen Isä antaa meille Pyhän Henkensä, niin että me hänen armonsa vaikutuksesta uskomme hänen pyhän sanansa sekä elämme Jumalan omina täällä ajassa ja siellä iankaikkisuudessa.

Kolmas pyyntö

Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi myös meidän kes-kuudessamme.

Miten se tapahtuu?

Vastaus: Jumala murskaa ja estää kaikki pahat suunnitelmat ja voimat, kuten Perkeleen sekä maailman ja oman itsekkään minämme tahdon, jotka eivät an-taisi meidän pyhittää hänen nimeään eivätkä hänen valtakuntansa tulla luok-semme. Hän myös vahvistaa ja varjelee meitä pysymään lujina hänen sanassaan ja uskossa elämämme loppuun asti. Tämä on hänen armollinen, hyvä tahtonsa.

Neljäs pyyntö

Anna meille tänään jokapäiväinen leipämme.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Jumala antaa pyytämättäkin jokapäiväisen leivän kaikille, myös pa-hoille ihmisille, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että hän auttaisi meitä käsittämään tämän ja vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme kiitollisina.

Mitä tarkoittaa jokapäiväinen leipä?

Vastaus: Kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvit-see. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kun-nolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.

Viides pyyntö

Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisil-lemme.

��

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Pyydämme tässä rukouksessa, ettei taivaallinen Isä ottaisi huomioon syntejämme eikä niiden vuoksi torjuisi pyyntöjämme. Sillä me emme ensinkään ansaitse sitä, että saisimme mitä pyydämme, vaan Jumala tahtoo antaa meille kaiken armosta. Me teemme näet joka päivä paljon syntiä emmekä ole ansain-neet mitään muuta kuin rangaistuksen. Samoin haluamme mekin todella sydä-memme pohjasta armahtaa niitä, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan, sekä mie-lellämme tehdä heille hyvää.

Kuudes pyyntö

Äläkä saata meitä kiusaukseen.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Jumala ei kylläkään ketään kiusaa, mutta pyydämme tässä rukoukses-sa häneltä suojelusta ja varjelusta, etteivät Saatana, maailma ja oma itsekäs mi-nämme pettäisi meitä, johtaisi meitä väärään uskoon, epätoivoon eivätkä muu-hun suureen häpeään ja pahuuteen. Ja vaikka ne meitä ahdistaisivatkin, pyy-dämme, että viimein kuitenkin saisimme niistä voiton.

Seitsemäs pyyntö

vaan päästä meidät pahasta.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Kokoamme tämän rukouksen pyynnöksi, että taivaallinen Isä vapaut-taisi meidät kaikesta pahasta, koskipa se ruumista tai sielua, omaisuutta tai kunniaa, sekä antaisi meille vihdoin, viimeisen hetkemme tullessa, autuaan lopun ja ottaisi meidät armollisesti tästä murheen laaksosta luoksensa taivaa-seen.

Aamen.

Mitä se merkitsee?

Vastaus: Minun on oltava varma siitä, että taivaallinen Isä mielellään ottaa vas-taan ja kuulee tällaiset pyynnöt, sillä hän on itse käskenyt meidän näin rukoilla ja luvannut meitä kuulla. Aamen, aamen merkitsee: kyllä, näin tapahtuu aivan varmasti.

��

��

PYHÄN KASTEEN SAKRAMENTTI

niin kuin perheenisän on se väelleen yksinkertaisesti opetettava.

Ensimmäiseksi

Mitä on kaste? Vastaus: Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan käskyyn sisäl-tyvä ja Jumalan sanaan yhdistetty vesi.

Mikä sitten on tämä Jumalan sana?

Vastaus: Se minkä Herramme Jeesus Kristus lausuu Matteuksen viimeisessä luvussa: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."

Toiseksi

Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus: Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.

Mitkä ovat nämä Jumalan sanat ja lupaukset? Vastaus: Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

Kolmanneksi

Miten vedellä voi olla näin suuri vaikutus? Vastaus: Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luotta-va usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Ju-malan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Tiitukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeu-tensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma."

Neljänneksi

Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus: Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotet-tava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää

��

joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Juma-lalle vanhurskaana ja puhtaana.

Missä se on kirjoitettuna?

Vastaus: Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: "Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman."

��

ALTTARIN SAKRAMENTTI

niin kuin perheenisän on se väelleen yksinkertaisesti opetettava

Mikä on alttarin sakramentti?

Vastaus: Se on leipään ja viiniin sisältyvä Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Hän on sen itse asettanut meidän, kristittyjen, syötä-väksi ja juotavaksi.

Missä se on kirjoitettuna? Vastaus: Pyhät evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas sekä pyhä Paavali sanovat näin: "Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsil-leen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."

’Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää?

Vastaus: Se käy ilmi sanoista "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.

Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi saada aikaan jotain näin suurta? Vastaus: Syöminen ja juominen eivät sitä saakaan aikaan, vaan tässä olevat sanat "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Nämä sanat yhdessä ruumiillisen syömisen ja juomisen kanssa ovat sakramen-tin keskeinen kohta. Se joka nämä sanat uskoo, omistaa sen mitä ne sisältävät ja lausuvat, nimittäin "syntien anteeksiannon".

Kuka sitten vastaanottaa tämän sakramentin kelvollisesti?

Vastaus:

Paastoaminen ja ruumiillinen valmistautuminen ovat kyllä hyvää ulkonaista kurinalaisuutta, mutta todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksian-tamiseksi". Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei näitä sanoja usko

��

tai joka epäilee niitä, sillä sana "teidän edestänne" ei vaadi muuta kuin uskovaa sydäntä.

Perustamisasiakirja ja Yhteisön toimintaohje A U XP C S

Pyhän Kolminaisuuden Evankelis-

katolinen Luostari - yhteisö

��

Perustamiskirja ja ohjesääntö

01.01.2006 on Juuassa perustettu yhteisötoiminta nimeltä: Pyhän Kolmi-naisuuden Evankelis-katolinen Luostari - yhteisö PKEL. Perustettu yhteisötoiminta toimii karitatiivisena jumalanpalvelus, luosta-ri, koulukunta ja lähetysyhteisönä. Yhteisön katekeettinen perusta on py-hä Raamattu ja Luterilaiset tunnustuskirjat. Yhteisötoiminta voi toimia myös jumalanpalvelus yhteisönä. Raamatun lisäksi, koko Kristuksen kir-kon traditio on tärkeä, Raamattu on kuitenkin uskon ja opin tärkein lähde. Yhteisön oppiin kuuluu Raamatun lisäksi oma teologinen opetusohjelma. Luostariaate palvelee yhteisöä hengellisen rakentumisen, kilvoituksen ja kokoamisen keskeisenä missionäärisena ja karitatiivisena tehtävänä. Eri-tyistä luostari säännöstöä ja luostarilupausta ei ole, vaan kaiken täytyy perustua evankeliseen kristityn vapauteen. Toiminta on sosiaalista ja hengellistä jopa yhteiskunnallista. Jeesus on jättänyt meille esikuvan että me Hänen askelissaan kulkisimme rukoillen ja työtä tehden sekä levittäen Hänen ilosanomaansa suuresta Jumalan armosta ja rakkaudesta joka on kohdannut syntistä ihmissuku-kuntaa. Yhteisö ja kaikki muu toiminta olkoon kuitenkin pyhitetty Kaik-kivaltiaalle Herralle Sebaotille, niin, että voisimme kilvoitella Herran omina, rakentukaamme siis hengellisiksi huoneiksi ja pyhäksi papistoksi Jumalan armon ja hänen sanansa opetusten voimalla, rukoillen joka aika Hengessä, Häntä ylistäen ja Hänelle kiitosta veisaten. Olkoon Herra kanssamme.

��

Yhteisötoiminnan ja sen neuvoston ohjekirja ja säännöt Yhteisöllä voi olla oma diakoninen ja katekeettinen virka ja jumalanpalvelus. Toimintaan kuuluu mm. koulukunta- ja reformoitu luostariaate, sekä jumalan-palvelus ja opetustoiminta Toiminta on missionääristä ja diakonista, sekä kari-tatiivista ja humanitaarista sekä ekumeenista.

1. Yhteisön säännöissä mainittuja tai niistä puuttuvia erityiskysymyksiä

voidaan yhteisestä päätöksestä liitteenä käsitellä laajemmin. Erityiset kysymykset asiat tulevat tarvittaessa liitteenä yleisesti esitettäviksi, samoin uskonoppiin tai aatteeseen jne. liittyviä kohtia voidaan tarvit-taessa esittää liitteenä.

2. Toiminnan päättävä elin on paikallinen lähetys neuvosto. Jos toiminta

laajenee, voi eri paikkakunnissa olla oma neuovosto. Toiminta voi myös perustaa laajetessaan yhteisen lähetys synodin joka toimii neu-voa antavana elimenä.

3. Toiminnalla on oma Raamatun opetus, sekä teologinen ja hartauspoh-

jainen opetusohjelma.

4. Toiminta on myös ekumeenista, jossa pyritään hyödyntämään koko yleisen, katolisen ja apostolisen kirkon hengellistä perintöä, erityisesti hartauselämässä.

5. Toiminnalla voi olla rekisteröity tukiyhdistys ja toiminta voi järjestäy-

tyä myös säätiö pohjalle.

6. PKEL:N piirissä pyritään pitämään kiinni siitä moraalisesta periaat-teesta, että toiminta kulut ja varat hankitaan pääsääntöisesti tai koko-naan ansiotyöstä, siksi PKEL:N toimintaan kuuluu osana vapaaehtois-työ, jonka mahdollisesti hankkimat varat käytetään PKEL:N toimin-nan tukemiseen, ”jaamme köyhille avustuksia, emme kerää niitä.”

7. Neuvosto on paikallinen päättävä elin. Neuvosto kokoontuu virallises-

ti joko 3, 5, 8, 12, 24, 48 tai 70 jäsenisenä. 8. Neuvostolla voi olla yksi tai useampi neuvoston ulkopuolista teologis-

ta tai muuta neuvonantajaa, jokaisella paikallisella yhteisöllä on oma neuvosto.

��

9. Neuvosto huolehtii yhteisön ja paikallisen toiminnan opetuksesta, hengellisestä suunnasta ja päämäärästä, huolehtii karitatiivisen palve-lutehtävämme kehittämisestä, huolehtii koulutuksesta, harrastepohjai-sen toiminnan kehittämisestä, sosiaalisesta toiminnasta, lähetystoi-minnan johtamisesta, suunnittelee taloushallintoa, johtaa yhteisöä, johtaa opetusta ja jumalanpalvelustoimintaa, jne.

10. Yhteisötoiminnalla voi olla myös yhteisön ulkopuolinen edunvalvoja.

11. Yhteisön jumalanpalveluksissa saarnaavat, opettavat neuvoston siihen

kutsumat henkilöt, samoin luentojen pitäjät kutsutaan neuvoston kaut-ta.

12. Ehtoollinen, jos sellainen on, toimitetaan vanhakirkollisen tavan mu-

kaan, sitä varten kutsuttujen palvelijoiden toimesta, ehtoollinen on eu-karistinen, joka jaetaan ja asetetaan säädetyllä tavalla.

13. Yhteisöllä on oma palveluspuku, jonka käyttö on vapaaehtoista, sa-

moin oma messukasukka. 14. Neuvosto kokoontuu säännöllisesti ja tarpeen mukaan.

15. Neuvoston jäsenet ovat velvollisia osallistumaan yhteiseen koulutuk-

seen. 16. Neuvostoon kutsutaan sopivia henkilöitä, edeltä määräämättömäksi

ajaksi.

17. Jos joku haluaa erota neuvostosta, hän voi pyytää sitä neuvoston ylei-sessä kokouksessa.

18. Poikkeustapauksissa neuvosto voi toimia vajaana ja on päätäntävaltai-

nen.

19. Siten neuvostossa voi olla myös yksi tai useampi ylimääräinen jäsen jos toiminnan etu sitä vaatii.

20. Neuvostolla on puheenjohtaja, mutta hänellä ei ole sen enempää rat-

kaisuvaltaa, hän johtaa keskustelua ja järjestää asialistoja, kutsuu neu-voston koolle jne.

21. Neuvostossa ei yleensä äänestetä, vaan pyritään kokonaisvaltaiseen

yksimielisyyteen.

22. Neuvosto on velvollinen kuulemaan aloitteita.

��

23. Paikallinen toiminta muodostaa priorikunnan jonka neuvosto valitsee

johtavan veljen eli priorin.

24. Toiminta on vapaaehtoisella pohjalla, eikä toiminnasta ei makseta palkkaa muuta kuin tarpeen mukaan, edeltä kutsutuille ja yhteisesti edeltä sovituille työntekijöille ja julistajille, opettajille tai muille toi-minnan kannalta tärkeille henkilöille. Raamattuopetusta ja muita luen-toja sekä palveluja voidaan ostaa eri luennoitsijoilta ja asiain tuntijoil-ta.

25. Ulko - lähetyksen ja esirukouksen polttopisteenä on aina Jumalan

omaisuuskansa ja Lähi-itä, muu ulkolähetys suuntautuu erityisesti vanhan kristikunnan ja Euroopan unionin alueelle.

26. Lähetys kulminoituu Jeesuksen Kristuksen seitsemään sanomaan ris-

tillä. Tähän liittyy humanitaarinen sosiaalinen ja hengellinen kutsu-mustyö.

27. Yhteisö tekee tai edistää lähetystyötä.

28. Henkilö, joka vahingoittaa toimintaa ja yhteistä työtä sekä päämäärää,

voidaan erottaa neuvostosta tai muusta toiminnasta. 29. Toiminnan toiminnan logot ovat punainen risti sinisen ympyrän sisäl-

lä. Punainen väri kuvaa pyhän Hengen tulta, Kristuksen kärsimystä ja toiminnan katolista luonnetta. Sininen ympyrä kuvaa maailmaa, ar-moa, universaalia evankeliumia ja evankelista luonnetta. Toinen logo tulee sanoista Ave Crux Spes Unica; Terve Risti, Ainoa Toivo. Nämä sanojen ensimmäiset kirjaimet on asetettu Jeesusta Kristusta tarkoitta-van XP;n ympärille. Liturginen väri on puna-sininen.

30. Neuvostolla, on salassapito velvollisuus, samoin veljestöllä, kuten

rippisalaisuus.

31. Yhteisötoiminnalla voi olla myös liiketaloudellista voittoa tuottavaa ja työllistävää toimintaa kuten oma osake-yhtiö.

1. Millainen on Ev, Kat. Yhteisö? � Evankelinen ja katolinen yhteisö � Yksin Raamattu – periaatteesta elävä yhteisö � Uskonpuhdistuksen ja Kristuksen kirkon perinnöstä elävä ja voimaa

ammentava yhteisö (luterilainen tunnustus)

��

� Palveleva yhteisö (Karitatiivinen) � Matala/korkea kirkollinen ja missionäärinen/passionäärinen � Taize – yhteisön tyyppinen yhteisö � Jumalaa ylistävä Armon, rakkauden yhteisö � Sanan totuuteen pitäytyvä yhteisö � Palveleva diakoninen yhteisö � Jumalanpalvelus yhteisö, oma messukaava � Veljesjohtoinen yhteisö � Jeesuksen ristinsanomaa ja hänen ylösnousemus voittoa julistava Pyhän

Hengen yhteisö � Karismaattiset lahjat tunnustava ja armolahjoilla palveleva yhteisö � Klassinen yhteisö, klassisen teologian opetus ja tuntemus � Hallinto perustuu paikallisiin priorikuntiin ja ekumeeniseen neuvostoon

ja yhteiseen ekumeeniseen lähetyssynodiin. � Vanhakantainen jumalanpalvelus käytössä � rukouksen yhteisö � Onttinen ja praktinen tunnustava yhteisö � Eukaristinen vanhan kirkon ehtoollinen � Uusi vanha-kirkollinen � Raamatullinen ja traditionaalinen yhteisö, alkuseurakunta katsoi eteen-

päin, me katsomme eteenpäin, mutta myös taaksepäin kirkon traditioon. � Vanhan kirkon Kristologian tunnustava yhteisö, oppikirja saatavana yh-

teisön puolesta. � Palvelustehtävä tietoisuus. � Evankelinen katolisuus ei ole pelkkää dogetismia. Pelkkä teoreettinen

tai dogmaattinen teologia (theologia intellectualis) katsotaan riittämät-tömäksi; sen rinnalla täytyy olla sydämen teologia (theologia cordis) ja kokemuksen teologia (theologia experientalis).

� Luostari-toiminnan suuntaviivoja � Yksin Raamattu-periaate ottaen huomioon kirkon tradition (luterilainen

tunnustus) � Lähetysluostari Missionäärinen � kirkkoa rakentava, kirkossa palveleva � Valmistaa palveluksen työhön ihmisten keskellä � ei selibaattia � Ei luostarilupausta � Avoin miehille ja naisille � Ei Raamatun opettamaa kristityn vapautta rajoittava � Myös osa-aikainen � Tiedon, taidon ja opetuksen kehto � Hengellisen elämän rakentumisen paikka � munkkius ilman selibaattia ja luostarilupausta � Yhteisön munkkius vihkiytymisenä kutsumustehtävään

��

� Myös avioituneet voivat olla munkkeja � Munkkiuden noviisiaika kolme vuotta (koulutus) � Munkeilla mm. saarnavirka � Munkit toimivat yhteisön toiminnan johtotehtävissä, ovat opettajia jne. � Munkin kutsumuksesta luo luopua., myös määräaikainen kutsumus

mahdollinen. � Toiminta missionääristä/passionääristä � Yleiseen diakoniaan rakentava toiminta � Rukous, meditaatio ja hartaus � jumalanpalvelus � yhteisötoiminta ja luostari hengellinen keidas missionäärisen palvelun ja

rakentumisen paikka, � lähetyskoulu – luostari – evankeliumin ja karitatiivisen työn keskus-

paikka 2. Mitä harrastamme? � Talkooviljelys � Klubi – toiminta � Virike- ja harrastetoiminta � Yhteiset virkistys/ pyhiinvaellus matkat � jne.

3. Mitä odotat hengelliseltä koululta? � Hengellisen koulun kuusi periaatetta � Opetus eri aiheista � Teologiset luennot � Neuvosto koulutus � Raamattu luennot � Teemaluennot � Sielunhoidolliset luennot � Katekumeeninen koulutus

4. Miten kehitämme hengellistä koulua? � Luennoitsijat ja luentojen järjestäminen � Oman teologisen perustan ja vakaumuksen pohjalta � Opetus strategia � Sisäinen rakentuminen � Johdonmukainen ymmärrettävä opetus

6.Yhteys ja Koinonia?

� Sosiaalisen ja hengellisen yhteyden rakentaminen � Ekumeeninen yhteys sanan ja vanhan kirkon tunnustuksen perustalta � Yhteys armossa, rakkaudessa ja Hengessä

��

� Yhteys sanassa ja seurakunnan tunnustuksessa � Yhteys palvelussa � Yhteys eukaristiassa � Jumalanpalvelus yhteys �

1. Koulutus - Teologian opetus ja siihen perehtyminen hieman ongelmallista, mutta ope-tuksen sekä koulutuksen monipuolisuus ja perusteellisuus tarpeellinen. - Rakentuminen tiedon ja taidon kartuttamisen pohjalta. - Systemaattinen rakentuminen - Rakentuminen maallisen ja hengellisen regimentin alueella -Rakentuminen hengellisen, sielullisen, sosiaalisen, psyykkisen ja fyysisen tasapainon löytämiseksi. - Rakentuminen sosiaaliseen ja hengelliseen palveluun . Teologinen koulutus, Klassinen teologia � On ”kylmäverisesti” rakennettava työtä ennen kuin voidaan toivoa

hedelmää � Työtä tehtävä pitkällä tähtäimellä ”hitaasti kiiruhtaen” � Selkeät linjat opetukseen saadaan vain systemaattisella opetusmetodilla,

jolloin opetuspohjasta voidaan tehdä hyvinkin laaja-alainen � Teologisen opetuksen pohjana klassinen perintö � Jumalan sanassa teologian onttinen ja praktinen perusta sekä merkitys � Sosiaalietiikka, oma sosiaalinen katekismus � Dogmatiikka � Missionäärinen opetus � Evankelioiva opetus � Diakoniaan rakentava opetus � Raamattu opetus � Katekumeeninen koulutus � Karitatiivinen rakentuminen

2. Katolinen Raamattu - lähetys � Katekeettinen opetus � Yhteys ulkomaailmaan � Lähetysopetus ja lähetys teologia � Lähetys koulutus � Yhteinen lähetystyö

��

Hengellisen koulun kuusi periaatetta

3. Vahvistaa uskoa

4. Opettaa rukoilemaan

5. Opettaa tuntemaan itsensä, lankeamisensa

6. Opettaa taistelemaan syntiä vastaan ja kiusauksia vastaan

7. Opettaa ymmärtämään ja tuntemaan Raamattua, pyhien isien kirjoi-tuksia ja niiden kautta myös evankeliumi; tehdä nämä kirjoitukset eläviksi, omiksi, rakkaiksi, sydämelle läheisiksi, niin että ne antavat vastaukset kaikkiin hengellisiin kysymyksiin, eivätkä ole ainoastaan opiskelun kohteita.

8. Opettaa ymmärtämään oikein pyhän Jumalan tahdon, opetukset ja

sanat, ei suinkaan vapaan elämän esteenä vaan tienä arvokkaan hel-men luo. Sen nähtyään ihminen on valmis iloissaan myymään kaiken eli luopumaan maallisista asioista ja nautinnoista. Sen mitä maailma arvostaa hän on valmis jättämään, ei pakosta vaan sielun viehtymyk-sestä tähän helmeen. Ja sen voi löytää jokainen, joka uskoo Kristuk-seen ja Jumalan armon ja voiman avulla pyrkii tuntemaan Jumalan tahdon, sanat ja opetukset. Evankeliumi on Jumalan voima itse kul-lekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikka-laiselle, sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta.”

��

Veli enkeli! Veli enkeli, vaikka illat, pahat henget saalistavat, ovat suojeluksen siivet aamu-ruskon herättäneet. Veljen lailla kantaneet, ovat halki hylkymaiden, kallioihin hakanneet askelmia kulkijoiden, luotisateen viuhuvan, torjuneet ja muurin ras-kaan enkelini aukaisi, vaikka sielu ahdisteli, kiittämättä vastusteli. Ohjaajani, enkelini, tiet jo täällä tummenevat, anna jättää ajan rajat, Ota rinnan raskas kivi, ota mukaas’ enkelini. Werner Bergengruen Jumalan enkeli

Jumalan enkeli, joka olet suojelijani, valaise, varjele, johda ja hallitse minua, korkeimman Hyvyyden sinulle uskomaa. Amen. Pyhän Mardarioksen rukous Herra Jumala, Isä Kaikkivaltias, Herra, ainokainen Poika Jeesus Kristus ja Pyhä Henki, yksi Jumaluus, yksi Voima, armahda minua syntistä ja niiden va-heiden kautta jotka parhaiksi tiedät, pelasta minut sinun kelvoton palvelijasi, sillä sinä olet kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen Amen. Ortodoksinen rukouskirja: Ortologion

Hyvyyden voiman ihmeellinen suoja ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt. Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. An-namme Isän käsiin elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Va-laiset pimeän, voit pelon poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo! Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan. Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin. Virsi 600.

�

Pyhän kristillisen opin ja uskon Evankelis- katolinen...

Documents

Transcript of Pyhän kristillisen opin ja uskon Evankelis- katolinen...