POTILAIDEN SAIRAALAKAATUMISTEN KUSTANNUKSET · Oksa, Helena Potilaiden sairaalakaatumisten...
Transcript of POTILAIDEN SAIRAALAKAATUMISTEN KUSTANNUKSET · Oksa, Helena Potilaiden sairaalakaatumisten...
POTILAIDEN SAIRAALAKAATUMISTEN KUSTANNUKSET
Kirjallisuuskatsaus
Helena Oksa
Pro gradu -tutkielma
Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen
Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos
Marraskuu 2018
SISÄLTÖ
TIIVISTELMÄ
ABSTRACT
1 JOHDANTO ........................................................................................................................ 1
2 POTILAAN KAATUMINEN SAIRAALASSA, KAATUMISEN EHKÄISY JA
VAIKUTUKSET KUSTANNUKSIIN .............................................................................. 3
2.1 Kaatuminen ilmiönä ........................................................................................................ 3
2.2 Potilaan kaatuminen sairaalassa ...................................................................................... 4
2.3 Kaatumisten tehokas ehkäisy ja kaatumisriskin arviointi sairaalassa ............................. 5
3 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA
TUTKIMUSKYSYMYKSET ............................................................................................ 7
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ................................................................. 8
4.1 Aineiston hankinta ........................................................................................................... 8
4.2 Aineistosta laadunarvioinnin yhteydessä poistetut artikkelit ........................................ 12
4.3 Tutkimusten laadun arviointi ......................................................................................... 13
4.4 Aineiston analyysi ......................................................................................................... 14
5 TULOKSET ....................................................................................................................... 17
5.1 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvista kustannuksista tutkittu tieto .................... 17
5.1.1 Tutkimusten aiheet, menetelmät ja aineistot ........................................................ 18
5.1.2 Tutkimusten luotettavuus ja yleistettävyys ........................................................... 22
5.2 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten muodostuminen ................. 25
5.2.1 Kaatumisten välittömien kustannusten syyt sairaaloissa ...................................... 29
5.2.2 Kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannukset ................................. 31
5.2.3 Kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset ...................... 33
5.3 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten suuruus ............................... 35
5.3.1 Potilaan kunnon arvioinnin tutkimisesta aiheutuneet kustannukset euroina
sairaalakaatumisen jälkeen ............................................................................................... 36
5.3.2 Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman hoidon kustannukset euroina ............. 39
5.3.3 Sairaalakaatumisen ehkäisystä aiheutuvat kustannukset ja vahingonkorvaukset
euroina .............................................................................................................................. 43
5.4 Yhteenveto tuloksista .................................................................................................... 44
6 POHDINTA ....................................................................................................................... 47
6.1 Tulosten pohdinta .......................................................................................................... 47
6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus........................................................................... 50
6.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet ........................................................................... 54
LÄHTEET................................................................................................................................ 56
LIITTEET
Liite 1. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset ja laadunarviointi
Liite 2. Kirjallisuuskatsauksesta hylätyt tutkimukset
Liite 3. Sisällönanalyysia sairaalakaatumisten kustannuksista; pelkistyksiä ja alakategoriat
Liite 4. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista järjestelmälliselle katsaukselle
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ
Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos
Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen
Oksa, Helena Potilaiden sairaalakaatumisten kustannukset. Kirjallisuuskatsaus.
Pro gradu -tutkielma, 59 sivua, 4 liitettä (8 sivua)
Ohjaajat: Yliopistonlehtori, dosentti, TtT, th, sh Terhi Saaranen
Kliinisen hoitotyön asiantuntija, TtT, sh Tarja Tervo-Heikkinen
Marraskuu 2018
Kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli kuvata potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvia
kustannuksia. Tiedonhaku tehtiin Cinahl-, Medic-, Melinda-, Pubmed- ja Scopus-tietokannoista
sekä manuaalihaulla vuosilta 2008-2018. Haku tuotti 1775 viitettä, joista valittiin katsaukseen
sisäänotto- ja poissulkukriteerien, sekä laadunarvioinnin perusteella 13 artikkelia. Saatu aineisto
kuvattiin sanallisesti ja analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Aineiston laadun arvioinnin
suoritti itsenäisesti kaksi arvioijaa, ja arvioinnissa käytettiin Joanna Briggs -Instituutin
arviointikriteeristöjä. Varsinaiset tulokset kustannuksista on esitetty kuvioissa ja taulukoissa,
sekä kuvattu sanallisesti tämän hetken valuuttakursseilla euroiksi muunnettuina.
Sairaalassa kaatuneiden potilaiden kaatumisen aiheuttamia kustannuksia ei ole tutkittu
Suomessa tai pohjoismaissa lähivuosina. Kansainvälistä tutkittua tietoa löytyy niukasti.
Potilaiden kaatumisiin liittyvä tutkimus on painottunut esittämään kaatumisille altistavia
tekijöitä, sekä kaatumisten ehkäisyn vaikuttavuutta. Tämä tutkimus osoittaa, että
sairaalakaatumiset aiheuttavat merkittäviä lisäkustannuksia potilaan terveydentilan arvioinnin
ja mahdollisesti aiheutuneen vamman hoidon vuoksi. Sairaalassa kaatumisen seurauksena
potilaille tehdään merkittävä määrä diagnostisia kuvantamistutkimuksia, ja potilaiden
keskimääräinen hoitojakson pituus sairaalassa pitenee vähintään seitsemän vuorokautta.
Sairaalakaatumisista aiheutuvien vakavien vammojen operatiivinen hoito on erityisen kallista.
Sairaaloille syntyy kustannuksia myös kaatumisten ehkäisyyn liittyvästä työstä, mutta järkevästi
suunniteltuina ne tuovat säästöjä. Euroiksi muunnettuna yhdestä sairaalakaatumisesta aiheutuva
lisäkustannus on jo ilman vammaa keskimäärin useita satoja euroja, vamman seurauksena noin
tuhannesta eurosta jopa lähes 20 000 euroon saakka.
Potilaiden kaatumiset ovat yksi merkittävistä haittatapahtumista sairaaloissa.
Sairaalakaatumisten ennaltaehkäisy on taloudellisempaa kuin niiden aiheuttamien vammojen
hoito. Kustannukset täytyy tiedostaa sairaaloissa, ja sairaalakaatumisia ehkäisevä toiminta tulee
tuoda käytäntöön sairaaloiden osastojen toimintasuunnitelmissa ja potilasturvallisuuden
kehittämissuunnitelmissa. Suomessa tarvitaan lisää tarkennettua tutkimustietoa
sairaalakaatumisten kustannuksista eri sairaanhoitopiireissä, jotta pystytään kohdentamaan
tarvittava henkilökunnan koulutus ja investoinnit oikeisiin kohteisiin. Lisäksi tarvitaan tietoa
myös muiden riskiryhmien, kuten lasten sairaalakaatumisten kustannuksista, sekä
sairaalakaatumisten aiheuttamien vammojen polikliinisen hoidon kustannuksista, jotta
kokonaiskustannukset saataisiin näkyviksi.
Asiasanat: sairaala, kaatuminen, kustannukset, haittatapahtuma ja kirjallisuuskatsaus.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT
Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science
Nursing Science
Nursing Management
Oksa, Helena The cost of patient falls in hospital. A literature review.
Master`s Thesis, 59 pages, 4 appendices (8 pages)
Supervisors: University lecturer, docent, PhD, PHN, RN Terhi Saaranen
Clinical Nurse Consultant, PhD, RN Tarja Tervo-Heikkinen
November 2018
The purpose of this study was to gather, analyze and summarize previous research on the costs
caused by patient falls at a hospital. A systematic literature search was conducted in four
databases, Cinahl, PubMed, Medic, and Scopus, and a manual search was carried out. The
searches were limited to years 2008-2018. In total, 1,775 references were found. The final data
consisted of 13 articles, selected to the study based on inclusion and exclusion criteria. The data
were described in words and analyzed with content analysis. The assessment of the
methodological quality of the data was carried out by two independent reviewers based on the
criteria of Joanna Briggs Institute. The costs of in-hospital falls are described and presented in
figures and tables. The results have been converted into euros (€) in the exchange rate valid on
April 7th, 2018.
In recent years, no literature reviews have been published on in-hospital falls and their costs in
Finland and the Nordic countries. Little information on the topic is also available internationally.
Previous studies on the topic have focused on presenting the factors that increase the risk of a
fall. This review presents that in-hospital falls cause significant extra costs related to the
assessment of the patient’s health and treating fall-related injuries. On average, a fall in a
hospital extends the patient’s length of stay by an additional seven days, as diagnostic
examinations and imaging are required. Costs also arise from arrangement of fall prevention
programs and training, although these also result in savings if effective. The extra costs related
to in-hospital falls total at several hundreds of euros even without injury to the patient. In case
of a fall-related injury, the additional costs range from around €1,000 to as much as nearly
€20,000 per patient. The surgical treatment of injuries is particularly expensive.
In-hospital falls are one of the most significant adverse events in hospitals. Preventing in-
hospital falls is more cost-effective than treating the injuries resulting from falls. Hospitals must
be aware of the costs, and the ways of preventing in-hospital falls must be introduced to the
organization’s strategy and the development of patient safety programs. In Finland, there is a
need for more detailed information of the costs of in-hospital falls in different hospital districts
to correctly target and allocate training and resources. There is also need for knowledge of the
costs of in-hospital falls of other risk groups, such as children, as well as the costs of the
treatment of injuries caused by in-hospital falls in outpatient clinics to make total costs visible.
Keywords: hospital, fall, costs, adverse event and literature review.
1 JOHDANTO
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia
aikaisempien tutkimusten perusteella. Tavoitteena on tuottaa tietoa sairaalakaatumisten
kustannuksista, jota voidaan hyödyntää kliinisen hoitotyön kehittämisessä, johtamisessa ja
koulutuksessa, sekä kehittää samalla potilasturvallisuutta.
Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan potilaiden hoidon laadusta ja potilasturvallisuudesta
on huolehdittava terveyttä ja hyvinvointia edistäen samalla, kun kustannusten kasvua tulee
hillitä. Suomen lainsäädäntö turvaa potilaiden oikeuksia ja hyvinvointia
terveydenhuoltopalveluiden asiakkaina. Tarjottavat palvelut on suunniteltava tehokkaasti,
hoitohenkilöstön on oltava osaavaa, ja samalla toiminnan on tähdättävä potilaiden elämänlaadun
parantamiseen. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010.) Talouden tiukentuessa palveluiden laadun,
kattavuuden ja saatavuuden heikentyminen tulee minimoida (Sote-uudistus 2015 – 2019).
Kaatuminen tai putoaminen on tilastojen mukaan Suomessa edelleen yleisin syy kuolemaan
johtavissa tapaturmissa (Suomen virallinen tilasto 2016). Vuonna 2015 Suomessa kuoli 50-
vuotiaiden ryhmässä 579 miestä ja 523 naista kaatumisen seurauksena (Hartikainen &
Antikainen 2018). Kaatumistapaturmista hieman alle puolet tapahtuu kodissa tai sen
välittömässä läheisyydessä ja neljäsosa hoitolaitoksissa. (Suomen virallinen tilasto 2016.)
Kaatumisia pidetään liian usein normaaleina tapahtumina, ja ollaan tottuneita vain korjaamaan
kaatumisten seurauksia ja jatkamaan hoitoa ensiavun jälkeen kuin ennenkin (Mustajoki ym.
2014, Haatainen ym. 2017). Yhdysvalloissa kaatumisten on arvioitu aiheuttavan vuosittain jopa
31 biljoonan dollarin kustannukset (Hartikainen & Antikainen 2018).
Potilasvakuutuskeskuksen potilasvahinkoraportin mukaan viimeisen viiden vuoden aikana
ratkaistut vammoihin, myrkytyksiin ja niin edelleen liittyvät potilasvahinkotapaukset ovat
vähentyneet vuosittain hitaasti koko Suomen ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin (PSSHP)
tasolla. Vuonna 2017 koko Suomessa ratkaistiin kyseisiä tapauksia 387 ja PSSHP:ssä 29.
Potilaiden tapaturmavahingoista maksetut korvaukset ovat vuosien 2010-2018 välillä Suomessa
yhteensä 478 832,81 €. (Potilasvakuutuskeskus 2018).
Kaatumisten yleisyydestä, niiden taustalla olevista riskiä lisäävistä altistavista tekijöistä ja
keinoista ehkäistä kaatumisia yleisesti on olemassa runsaasti suomenkielistä ja kansainvälistä
tutkimustietoa (Inkinen 2012, Pyykkö & Jäntti 2014, Savela ym. 2015, Karani ym. 2016,
2
Weycker ym. 2016). Tutkittu tieto kaatumisista on yhdistetty usein kuitenkin vain ikääntyneisiin
(Fonda ym. 2006). World Health Organizationin (WHO) julkaisun mukaan jokainen yli 65-
vuotiaan vahinkokaatuminen aiheuttaa 2950 € (3611US$) laskennalliset kustannukset
terveydenhuollolle (WHO 2018). Tässä ikäryhmässä sairaalahoitoa vaativia
kaatumistapaturmia on Suomessa noin 26 000 vuosittain, ja 1000:ssa näistä kaatuminen
aiheuttaa kuoleman (THL 2018). WHO:n tietojen mukaan laskettuna kaatumistapaturmien
kokonaishinta on yhteensä 76.700.000 € vuodessa.
Erityisesti lonkkamurtumien hoito on kallista. Ensimmäisen vuoden kustannukset yksittäisen
potilaan hoidosta lonkkamurtuman jälkeen vaihtelevat välillä 20 000-50 000€. (Inkinen 2012,
Hoitotyön tutkimussäätiö 2017b, Mundell ym. 2017, THL 2018.) Lonkkamurtuman taustalla on
yleensä kaatuminen. Vuonna 2016 yli 65-vuotiaiden lonkkamurtumien määrä oli 7996
(Sotkanet). Näiden taustalla on yleensä kaatuminen. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on
arvioinut, että lonkkamurtuman hoito maksaa Suomessa murtuman jälkeisenä vuonna
keskimäärin 30 000€. (Käypä hoito 2017, THL 2018.) Tutkimustiedon mukaan osteoporoosiin
liittyvien vakavien murtumien hoito aiheuttaa merkittäviä resurssikuluja ja kustannuksia
vammoista aiheutuvien laitoshoitojaksojen vuoksi (Weycker ym. 2016). Ikääntyneillä pienetkin
vammat johtavat käyntiin terveydenhuollossa. Jokaisen kaatumisen ehkäiseminen on Suomessa
kansantaloudellisesti tärkeää. (THL 2018.)
Tutkittu tieto käsittelee pääosin pitkäaikaislaitoksissa tai kotona asuvia ihmisiä (Towne ym.
2014). Kaatumisen ehkäisy edellyttää ohjausta, opetusta, turvallisten ympäristöjen luomista,
kaatumisiin liittyvän tutkimuksen edistämistä, sekä tehokkaiden käytäntöjen tunnistamista
kaatumisriskien ehkäisemiseksi (WHO 2018). Koottua, tuoretta tietoa sairaalassa tapahtuneista
kaatumisista ja niistä aiheutuneista kustannuksista ei ole.
Hoitotieteen ja -tutkimuksen keskiössä on tällä hetkellä terveyden edistäminen (National
Institute of Nursing Research 2017) ja hoitotyön prosessien koordinointi hoidon jatkuvuuden ja
potilasturvallisuuden takaamiseksi (Stevens & Ovretveit 2013), sekä hoitotyön opettamiseen
liittyen jatkuva oppiminen ja moniammatillisen näyttöön perustuvan tiedon hyödyntäminen
käytännön hoitotyössä (Research Priorities in Nursing Education 2016 – 2019). Tämän
tutkimuksen tavoite on linjassa hoitotieteen tutkimuksen tämän hetkisen fokuksen, sekä
kansallisten terveyspolitiikan ohjelmien tavoitteiden kanssa toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja
potilasturvallisuuden edistämiseksi.
3
2 POTILAAN KAATUMINEN SAIRAALASSA, KAATUMISEN EHKÄISY JA
VAIKUTUKSET KUSTANNUKSIIN
2.1 Kaatuminen ilmiönä
Maailman terveysjärjestö World Health Organization (WHO) määrittelee kaatumisen
tapahtumana, jossa henkilö laskeutuu suunnittelematta maahan, lattialle tai muulle alemmalle
tasolle. Kaatuminen on maailmanlaajuisesti toiseksi yleisin kuolinsyy tapaturmaisissa
kuolemissa. Vuosittain kaatumisesta seuranneita kuolemantapauksia on arviolta 646 000, ja
37,3 miljoonaa kaatumista vaatii lääketieteellistä hoitoa. Suurin osa kuolemaan johtavista
kaatumisista tapahtuu yli 65-vuotiaille. (WHO 2018.) Tapaturmaisen kaatumisen tai putoamisen
aiheuttamat kuolemien määrät ovat pysyneet Suomessa ja Pohjois-Savossa viime
vuosikymmenenä samalla tasolla (Tapaturmakatsaus 2017).
Kaatuminen voi johtua useasta eri syystä. Aikaisempien tutkimusten mukaan lääkehaitat ovat
selvästi yhteydessä kaatumisiin (Karani ym. 2016). Erityisesti bentsodiatsepiinijohdokset,
verenpaine-, muisti-, antipsykootti- ja mielialalääkitykset ovat kaatuneilla yleisiä.
Kaatumisriskiin vaikuttaa lääkitysten lisäksi alkoholin käyttö, muistisairaudet, neurologiset
sairaudet kuten Alzheimerin- ja Parkinsonin tauti, ikä, sukupuoli, ravitsemustila ja puutteet
toimintakyvyssä. (Inkinen 2012, Terveysverkko 2017, WHO 2018.) Lisäksi 30-50% tapauksista
jokin ulkoinen tekijä kuten valaistus, liikuntaesteet tai liukkaus voivat olla selittävänä tekijänä
(Terveysverkko 2017).
Ikääntyminen on yksi suurimmista riskeistä kaatumiselle ja siitä aiheutuvalle kuolemalle tai
vakavalle vammalle. Riskin kasvaminen johtuu osaltaan ikääntymiseen liittyvistä fyysisistä ja
kognitiivisista muutoksista, sekä ympäristöstä, joka ei vastaa ikääntymisestä aiheutuviin
tarpeisiin. (WHO 2018.) Ikääntyminen aiheuttaa painereseptorien rappeutumista, joka vaikuttaa
tasapainoaistimukseen. Huimaus alentaa toimintakykyä, lisää kaatumisriskiä ja on yhteydessä
lonkkamurtumiin. (Pyykkö & Jäntti 2014.) Vuoteen 2040 mennessä Suomen väestörakenne
muuttuu merkittävästi ja ikääntyviä yli 65-vuotiaita on suhteellisesti enemmän (Pajunen &
Ruotsalainen 2012). Vuoteen 2060 mennessä yli 65-vuotiaiden osuuden on arvioitu nousevan
tämän hetkisestä 20 prosentista 29 prosenttiin (THL 2018). Sosiaali- ja terveysministeriön
(STM) ja Suomen kuntaliiton Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen
parantamiseksi 2017-2019 on tarkoitettu palvelujen kehittämisen ja arvioinnin tueksi. Sen yksi
4
viidestä keskeisestä sisällöstä on mahdollisimman toimintakykyisen ikääntymisen turvaaminen.
(STM 2017.)
Vaarattomaltakin näyttävällä kaatumisella voi olla kohtalokkaat seuraukset, joten kaatumisten
ennaltaehkäisy on tärkeää. Tasapainoharjoittelu on tärkeää iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä
(Inkinen 2012, Savela ym. 2015). Kestävyysliikunta- ja voimaharjoittelu yhdessä hillitsevät
kognitiivisten toimintojen heikkenemistä. Lisäksi liikuntaharjoittelulla voidaan pitää yllä
toimintakykyä, hidastaa osteoporoosin etenemistä ja jopa lisätä ikääntyneen luuntiheyttä.
(Karinkanta & Pajala 2015, Karinkanta & Tuomela 2015, Savela ym. 2015.)
Iän suhteen toinen ryhmä, jolla on suurentunut riski kaatumiseen ovat lapset. Heillä riskiä
suurentaa kasvuun kuuluvat, vasta kehittymässä olevat motoriset taidot, jatkuva uteliaisuus
ympäristöä kohtaan ja itsenäistymiseen liittyvä jatkuva riskin otto toiminnassa. Aikuisen
valvonnalla ja ympäristön turvallisuudella on suuri rooli suhteessa lasten kaatumisriskiin.
(WHO 2018.)
Kaatumisten aiheuttamat haitat voidaan luokitella niiden vakavuuden mukaan. Agency for
healthcare research and quality (AHRQ) käyttää luokittelua, joka jakaa kaatumisesta
aiheutuneet vammat viiteen luokkaan: a) ei haittaa: potilaalle ei ole tullut näkyviä merkkejä
kaatumisesta, eikä kuvantamistutkimuksilla tai muulla arviolla todeta potilaalle aiheutuneen
vammaa, b) lievä haitta: tapahtuma vaatii haavasidoksen, haavan puhdistuksen, kylmä-koho-
kompressin tai lääkityksen antamisen potilaalle, on mustelma tai pinnallinen haava c)
kohtalainen haitta: vaatii haavan ompelun tai liimauksen, on nivelen tai lihaksen venähdys, d)
merkittävä haitta: tapahtumasta seuraa murtuma, haitta vaatii leikkaushoitoa, kipsausta, raajan
vetoa tai neurologista konsultaatiota, tai kaatumisesta aiheutuu sisäistä verenvuotoa tai sisäisiä
vammoja, e) vakavin haitta: kaatumisesta aiheutuneiden vammojen tuottama kuolema. (AHRQ
2013.)
2.2 Potilaan kaatuminen sairaalassa
Kaatuminen hoitojakson aikana sairaalassa on korvattava potilasvahinko, mikäli tapaturma on
ollut seurausta jollakin tavalla puutteellisesta hoitotyöstä. Lain perusteella korvausta voi hakea
henkilövahingosta, joka on aiheutunut välittömästi johonkin tutkimus- tai hoitotoimenpiteeseen
liittyvästä tapaturmasta. Tämä tarkoittaa, että tapaturma voi tulla korvattavaksi vain, jos potilaan
valvonta tai avustaminen on tilanteessa laiminlyöty. (Potilasvahinkolaki 25.7.1986/585.)
5
Kaatumiset ovat huomattavan yleisiä, mutta täsmällisiä lukumääriä Suomen sairaaloissa
tapahtuneista kaatumisista ei ole, koska tapaturmiin liittyviä tietoja ei kirjata riittävästi
sairaaloissa (Tapaturmakatsaus 2017).
Useimmiten hoitojakson aikana tapahtuvat kaatumiset ja niiden riskitekijät eroavat kotona
tapahtuvista kaatumisista. Riski kaatumiseen tai putoamiseen kasvaa aina, kun toimintakyky
heikkenee ja hoivan tarve kasvaa. Tämä on todettavissa erityisesti hoiva- ja palvelutaloissa,
mutta myös sairaaloiden osastohoitojaksoilla. Voimakkaasti vaikuttavina tekijöinä voivat olla
akuutti sairaus, vieras ympäristö tai tehdyt lääkemuutokset. Henkilökunnalta vaaditaan erityistä
valppautta, kun uusi potilas saapuu itselleen vieraaseen ympäristöön. (Inkinen 2012.)
Hoitojakson tavoite sairaalassa on sairauden hoidon lisäksi myös toimintakyvyn palauttaminen
hoitoa edeltävälle tasolle. Kuitenkin noin kolmasosalla vanhuksista toimintakyky heikkenee
sairaalahoidon aikana. (Jämsen ym. 2015.) Morellon ym. (2015) tutkimuksen mukaan 3,6% eli
966 (N=27 026) sairaalan potilaista kaatui ainakin kerran sairaalahoidon aikana, ja 1,2% eli 313
potilasta sai ainakin yhden kaatumisvamman. Kokonaisuudessaan 27 026 potilaalla kaatumisia
oli yhteensä 1330 ja heillä 418 kaatumisesta aiheutunutta vammaa. Kerran kaatuneella potilaalla
on suurentunut riski kaatua myös vähintään toisen kerran uudelleen. (Morello ym. 2015.)
2.3 Kaatumisten tehokas ehkäisy ja kaatumisriskin arviointi sairaalassa
Hoitotieteellinen tutkimus tähtää luomaan tieteellisen perustan kliiniselle hoitotyölle (National
Institute of Nursing Research 2017). Sairaaloiden vaihtelevat käytännöt hoitotyön toteutuksessa
aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Käytännöt eivät aina perustu Hoitotyön tutkimussäätiön
(Hotus) mukaan uusimpaan tutkimusnäyttöön ja vaihtelevat perusteettomastikin alueittain ja
hoitopaikoittain. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2017b).
Alueellinen kaatumistenehkäisyverkosto (AKE) on moniammatillinen ja avoin työryhmä, joka
toimii Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä ja sen erityisvastuualueella (erva-alue). Verkoston
tavoitteena on pysäyttää vakavien kaatumistapaturmien määrän kasvu alueellisesti edistämällä
potilaiden, omaisten ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan tietoisuutta kaatumisten
ehkäisystä. (Äijö ym. 2014, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 2017.) Näyttöön perustuvista
ohjeista ja suosituksista kaatumisten ehkäisyssä on saatavilla myös kansainvälistä
tutkimustietoa (Kim ym. 2017).
6
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut iäkkäiden kaatumisen ehkäisyn IKINÄ-
toimintamallin, joka toimii viitekehyksenä iäkkäiden kaatumisvaaran arvioinnissa ja
jatkohoidon suunnittelussa. Mallin tarkoitus on toimia tuloksellisen kaatumisten ehkäisyn
perustana ja ohjata yksilöllisen hoitosuunnitelman tekoa. (IKINÄ-toimintamalli 2016.)
Kaatumisriskin arviointia varten australialainen Peninsula Health Falls Prevention Service
kehitti Fall Risk Assesment Tool (FRAT) -mittarin vuonna 1999 (Falls Risk Assessment Tool
2017). Mittari koostuu muistia, henkistä tilaa, lääkityksiä ja kaatumishistoriaa koskevista
kysymyksistä. Raja-arvoina 12-15 pistettä vaatii lisäselvityksiä ehkäisytoimenpiteiden
päättämiseksi suurentuneen kaatumisriskin vuoksi, yli 16 pistettä vaatii välittömiä toimia
kaatumisen ehkäisemiseksi erittäin suuren kaatumisvaaran vuoksi. Tänä päivänä Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos suosittaa mittarin käyttämistä kaatumisriskin arvioinnissa (Mustajoki ym.
2014).
Potilasturvallisuus hoitolaitoksissa herättää keskustelua usein nopean uutisoinnin ja sosiaalisen
median levittämän informaation kautta. Potilasturvallisuudesta on liian vähän tutkittua tietoa, ja
haittatapahtumia kirjataan ja raportoidaan liian vähän. Laki kuitenkin määrää ilmoittamaan
haittatapahtumat THL:n ylläpitämään hoitoilmoitusrekisteriin (Hilmo). (Roine ym. 2017.)
Sairaaloiden potilasturvallisuuskierroilla on havaittu, että hyvin pienet ja arkiselle tuntuvat asiat
saattavat vaarantaa potilasturvallisuuden. Lisäksi usein nämä riskitekijät ovat jonkun henkilön
tiedossa, mutta tieto ei ylitä reagointikynnystä eikä tietoa viedä eteenpäin ja asioita korjata
turvallisemmiksi. (Haatainen ym. 2017.)
7
3 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA
TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata potilaiden
sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia. Tavoitteena oli tuottaa tietoa potilaiden
sairaalakaatumisten kustannuksista, jota voidaan hyödyntää kliinisen hoitotyön kehittämisessä,
johtamisessa ja koulutuksessa, sekä kehittää samalla potilasturvallisuutta.
Tutkimuskysymykseni olivat:
1. Millaista tutkimusta sairaalakaatumisista aiheutuvista kustannuksista on tehty?
2. Mistä sairaalassa tapahtuvista kaatumisista aiheutuvat kustannukset muodostuvat?
3. Miten suuria sairaalakaatumisista aiheutuvat kustannukset ovat?
8
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Aineiston hankinta
Aihepiirin rajauksen yhteydessä päätettiin tutkimusten hyväksymis- ja poissulkukriteerit
(Metsämuuronen 2003) relevantin tiedon löytämiseksi. Kirjallisuuskatsauksen artikkeleiden
hyväksymiskriteerit olivat 1) tutkimus vastaa johonkin tämän katsauksen kolmesta
tutkimuskysymyksestä 2) artikkeli on vertaisarvioitu, 3) tutkimus on alkuperäistutkimus, 4)
artikkeli on julkaistu välillä tammikuu 2008 - tammikuu 2018, 5) artikkeli on suomen- tai
englanninkielinen, ja 6) JBI-laadunarvioinnilla pisteytys vähintään puolet eli 5/9 tai 5/10
pistettä. Poissulkukriteereinä oli, että tutkimus käsittelee 1) kaatumisia kotona tai muussa
hoitolaitoksessa kuin sairaalassa tai 2) tutkimuksessa ei ole tarkasteltu kaatumisten
kustannuksia.
Suomen- ja englanninkielisten hakusanojen etsimiseksi käytettiin ensin PubMedin MeSH-
sanahakua. Lopullisen hakulausekkeen löytämiseksi tehtiin koehakuja eri tietokantoihin.
Aiheesta haettiin suomalaista ja kansainvälistä aineistoa. Kansainvälisten tutkimusten hakuun
käytettiin Cinahl-, PubMed- ja Scopus-tietokantoja. Suomenkielisiä artikkeleita haettiin Medic-
ja Melinda-tietokannoista. Haut tehtiin aikavälillä 15.12.2017-31.1.2018. (Taulukko 1.)
9
Taulukko 1. Tiedonhaku tietokannoista 15.12.2017-31.1.2018 ja koko tekstin perusteella valitut
tutkimusartikkelit.
Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutulos Otsikon
perusteella
Tiivistelmän
perusteella
Valitut
koko
teksti
Cinahl hospital*
AND fall*
AND cost
2008-2018 203 17 4 3
Medic hospital*
OR sairaal*
AND fall*
OR kaatu*
AND cost*
OR
kustann*
2008-2018 4 0 0 0
Melinda sairaal* JA
kaatu* JA
kustann*
2008-2018 0 0 0 0
PubMed hospital*
AND fall*
AND cost*
2008-2018 801 15 5 2
Scopus hospital*
AND fall*
AND cost*
2008-2018 767 23 17 14
Käsin haku 2
YHT. 1775 55 26 21
Cinahlissa käytettiin hakusanoja ”hospital* AND fall* AND cost*” ja hakusanat kohdistettiin
(AB abstract). Rajauksina oli kieli englanti, vuodet 2008-2018, sekä ”Peer reviewed” eli
vertaisarvioitu artikkeli. Hakutuloksia saatiin 203, jotka selattiin otsikkotasolla läpi ja valittiin
jatkotarkasteluun otsikon perusteella 17. (Taulukko 1.)
Medicista tehtiin haku käyttämällä sekä suomen-, että englanninkielisiä hakusanoja ”hospital*
OR sairaal* AND fall* OR kaatu* AND cost* OR kustann*” kattavan hakutuloksen saamiseksi.
Tällä haulla saatiin ainoastaan neljä osumaa, joista mikään ei täyttänyt otsikon perusteella
hyväksymiskriteereitä. Hakua laajennettiin vielä hakusanoiksi ”fall* OR kaatu* AND cost* OR
10
kustann*”. Hakutulokseksi saatiin yhdeksän osumaa, joista edelleen ei hyväksytty otsikon
perusteella yhtäkään. (Taulukko 1.) Melindasta hakusanoilla sairaal* JA kaatu* JA kustann* ei
saatu hakutuloksia (Taulukko 1.).
PubMedista käytettiin hakusanoja ”hospital* AND fall* AND cost*” ja hakusanat kohdistettiin
otsikkoon ja tiivistelmään (AB abstract). Rajauksina oli kieli englanti, sekä vuodet 2008-2018.
Hakutuloksia saatiin 801, jotka selattiin otsikkotasolla läpi ja valittiin jatkotarkasteluun otsikon
perusteella 15.
Scopuksesta ensimmäinen haku tehtiin hakusanoilla “hospital* AND fall* AND cost”
määriteltynä (TITLE/ABS/KEY). Rajauksena ensimmäisessä vaiheessa oli alue “medicine” ja
“nursing”, vuodet 2008-2018, sekä kieli englanti. Hakutuloksia saatiin 1297, jonka arvioitiin
olevan liian suuri määrä. Hakusanoja määrittäväksi ehdoksi muutettiin (TITLE), jolloin
tulokseksi jäi vain 13 ollen liian suppea. Luotettavan katsauksen saamiseksi, nämä 13 tulosta
siirrettiin Refworksiin, ja uusi haku tehtiin vielä käyttäen hakuehtoa (TITLE/ABS), jolloin
hakutulos oli 767. Nämä 767 osumaa selattiin läpi otsikkotasolla. Niistä löytyi aiemmin
suppeammalla haulla löydetyt 13 artikkelia, sekä lisäksi 10 muuta artikkelia, joihin arvioitiin
olevan tarpeen perehtyä ennen lopullisten kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttävien artikkelien
valintaa. (Taulukko 1.) Otsikon perusteella valittujen artikkelien kokonaismäärä oli yhteensä 55
kappaletta (Kuvio 1).
11
Aineiston hakuprosessi
Kuvio 1. Aineiston hakuprosessi sisäänotto- ja poissulkukriteereineen
1. Cinahl 203
2. Medic 4
3. Melinda 0
4. PubMed 801
5. Scopus 767
6. manuaalinen haku
Hakutulos 1775
Otsikon perusteella valitut
1. Cinahl 17
2. PubMed 15
3. Scopus 23
Hakutulos 55
Tiivistelmän perusteella
valitut
1. Cinahl 4
2. PubMed 5
3. Scopus 17
Hakutulos 26
Koko teksti
1. Cinahl 3
2. PubMed 2
3. Scopus 14
4. manuaalinen haku 2
Hakutulos 21
Sisäänottokriteerit:
• sisältää olennaista tietoa tutkimuskysymysten kannalta
• artikkeli on vertaisarvioitu
• alkuperäistutkimus
• julkaisuvuosi 2008-2018
• suomen- tai englanninkielinen
• JBI-laadunarviointi min. 5/9 tai 5/10
Poissulkukriteerit: otsikko
• ei käsittele sairaalakaatumisten kustannuksia
• julkaisukieli muu kuin suomi tai englanti
Poissulkukriteerit: tiivistelmä
• ei käsittele sairaalakaatumisten kustannuksia
• päällekkäinen artikkeli eri tietokannassa (16)
Poissulkukriteerit: kokoteksti
• ei käsittele sairaalakaatumisten kustannuksia
Poissulku: laadunarviointi
• Joanna Briggs -kriiteeristö → ei poissulkua
laadunarvioinnin vuoksi
• ei käsittele sairaalakaatumisten kustannuksia riittävän
tarkasti tutkimuskysymysten kannalta: karsittu 8
Katsaukseen valittuja alkuperäisartikkeleita yhteensä 13
(Australia 4, Irlanti 1, Iso-Britannia 1, Japani 1, Kanada 2, Turkki 1, Yhdysvallat 3)
12
Scopuksesta löydetyt tutkimusartikkelit jätettiin omaan kansioon, ja Cinahlista ja PubMedista
saadut duplikaatit poistettiin tässä vaiheessa. Cinahlissa duplikaatteja oli kuusi ja PubMedissa
kymmenen. Tämän jälkeen valikoitui tiivistelmän perusteella 26, joista karsittiin koko tekstin
perusteella seitsemän pois. Lopullinen artikkelien määrä ennen laadunarviointia oli 19
artikkelia, sekä yksi julkaistu korjaus (erratum) yhteen valittuun artikkeliin (Morello ym. 2015).
Tätä korjaavaa artikkelia ei ole laskettu kirjallisuuskatsauksen kokonaismäärään.
Manuaalihaussa Sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja UKK-
instituutin omilta Internet-sivuilta etsittiin julkaistuja ajankohtaisia artikkeleita
sairaalakaatumisiin liittyen. Näistä ei löydetty lisää aineistoa tähän tutkimukseen. Lopuksi
selattiin tähän mennessä valittujen tutkimusartikkelien lähdeluettelot, jonka tuloksena
aineistoon lisättiin vielä kaksi artikkelia (Pappas 2008, Galbraith ym. 2011).
Jokaisen tietokantahaun aikana ja erityisesti tiivistelmiä lukiessa suljettiin pois ne artikkelit,
jotka käsittelivät kaatumisia kotona tai muussa hoitolaitoksessa kuin sairaalassa, kaatumisten
ehkäisyä yleisesti, tai erilaisia indikaattoreita ja mittareita niiden ehkäisemiseksi, tai mikäli
kaatumisista aiheutuviin kustannuksiin liittyvä näkökulma puuttui kokonaan.
Laadunarviointivaiheeseen sisällytettiin yhä sairaalajakson pituutta tarkastelevia artikkeleita,
mutta ne karsittiin samassa yhteydessä pois, mikäli tutkimuksen tuloksissa ei käsitelty
sairaalajakson pituuden lisäksi suoria sairaalakaatumisten kustannuksia.
4.2 Aineistosta laadunarvioinnin yhteydessä poistetut artikkelit
Aineiston valinnan loppuvaiheessa karsitut tutkimusartikkelit on esitetty läpinäkyvyyden
varmistamiseksi omassa taulukossaan (Liite 2.). Yksi karsituista tutkimuksista (Towne ym.
2014) käsitteli sairaalahoidon kustannuksia erityisesti iäkkäiden ryhmässä Yhdysvalloissa.
Tämä tutkimus sisälsi kuitenkin missä tahansa ympäristössä aiheutuneiden kaatumisten
hoitamisen, ei sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia. (Towne ym. 2014.) Yksi tutkimus
(Healey ym. 2008) käsitteli kaatumisia englantilaisissa ja walesilaisissa sairaaloissa 12
kuukauden ajalta. Tämä tutkimus ei kuitenkaan käsitellyt lainkaan varsinaisia kaatumisista
aiheutuvia kustannuksia. Tutkimuksessa kävi lähinnä ilmi, että kaatumisista valta-osin ei
aiheudu potilaalle suurempaa haittaa, vain murto-osalla kaatuneista aiheutunut haitta on
kohtalainen tai vakava. (Healey ym. 2008.) Spetz ym. (2015) ovat esittäneet mallin kaatumisten
ehkäisyn kannattavuudesta sairaaloissa. Tämän yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan useissa
tapauksissa kaatumisten ehkäisyn ohjelmien kustannukset nousevat korkeammaksi, kuin
13
potentiaaliset säästöt kaatumisten ehkäisystä. (Spetz ym. 2105.) Toisaalta Trepanierin ja
Hilsenbeckin (2015) tutkimuksen mukaan standardoidun kaatumisen ehkäisyn mallin tuomat
säästöt ovat pidemmällä seuranta-ajalla kiistattomat yhdysvaltalaisessa aikuisten
potilasaineistossa (Trepanier & Hilsenbeck 2015). (Liite 2.)
Englantilainen tutkimus (Gettens ym. 2015) osoitti, että käytetty Modified Falls Efficacy Scale-
mallin alhainen pistelukema on yhteydessä tapahtuneisiin sairaalakaatumisiin. Lisäksi sillä on
tutkimuksen mukaan selvä yhteys merkittävästi pidentyneeseen hoitojakson pituuteen. (Gettens
ym. 2015.) Dunnen ym. (2014) kanadalaisen tutkimuksen mukaan potilaiden hoitojakso pitenee
aina kaatumisesta aiheutuneen haitan vakavuudesta huolimatta (Dunne ym. 2014). Myös Basic
ja Hartwell (2015) ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia Australiassa, ja heidän mukaansa
kaatuneiden hoitojakso sairaalassa on pidempi kuin potilailla, jotka eivät ole kaatuneet
sairaalassa. Lisäksi kaatuneet tai vamman saaneet potilaat sijoitetaan sairaalan hoitojakson
jälkeen todennäköisemmin hoitolaitokseen tai vanhainkotiin. (Basic & Hartwell 2015.)
Hoitojakson pituus on Bujan ym. (2016) italialaisen tutkimuksen mukaan verrannollinen
potilasvalitusten määriin (Buja ym. 2016). Näissä tutkimuksissa ei käsitelty sairaalakaatumisten
kustannuksia. (Liite 2.)
Aineiston hakuvaiheessa Refworks-järjestelmään luotiin omat kansiot jokaiselle tietokannalle,
ja hakutulokset tallennettiin omiin nimettyihin kansioihin. Tallennusvaiheessa kansioita
tarkasteltiin duplikaattien havaitsemiseksi, ja nämä poistettiin siinä vaiheessa, kun tiedonhaussa
saadut tiedot oli tallennettu tähän raporttiin.
4.3 Tutkimusten laadun arviointi
Tieteellisten tutkimusten laatua voidaan arvioida eri kriteereillä (esim. Hawker ym. 2002,
Hoitotyön tutkimussäätiö 2018). Tähän kirjallisuuskatsaukseen valikoituneiden tutkimusten
metodologisen laadun arviointiin käytettiin Joanna Briggs Instituutin laatukriteereitä. Ne ovat
näyttöön perustuvaa toimintaa edistävän Hoitotyön tutkimussäätiön julkaisemat
arviointikriteerit tutkimusten menetelmällisen laadun kriittistä arviointia varten. (Hoitotyön
tutkimussäätiö 2018.) Joanna Briggs Instituutti on johtava kansainvälinen, voittoa
tavoittelematon tutkimus- ja kehityskeskus Adelaidessa, Australiassa, ja tekee työtä näyttöön
perustuvan toiminnan kehittämiseksi (Joanna Briggs Instituutti 2018).
14
Valitut tutkimukset olivat määrällisiä tutkimuksia. Niille käytettiin JBI Kriittisen arvioinnin
tarkistuslistaa kohortti/tapaus-kontrolli tutkimukselle, pisteytys 0-9, JBI Kriittisen arvioinnin
tarkistuslistaa kuvailevalle tutkimukselle/tapaussarjalle, pisteytys 0-9, tai JBI Kriittisen
arvioinnin tarkistuslistaa taloudelliselle arvioinnille, pisteytys 0-11 (Hoitotyön tutkimussäätiö
2018).
Laadunarvioinnin suoritti itsenäisesti kaksi laadunarvioijaa – tutkielman tekijä Helena Oksa ja
ohjaaja Tarja Tervo-Heikkinen siinä vaiheessa, kun aineiston hankintaprosessi oli saatu
päätökseen. Artikkelien lukeminen ja laadun arviointi tehtiin ensin itsenäisesti. Seuraavaksi
arvioijat kävivät jokaisen artikkelin laadun arviointiin käytetyt kriteeristöt läpi yhdessä, ja
artikkelit koottiin koostetaulukoihin eri kriteeristöjen mukaan. Laadunarviointivaiheessa
artikkeleista karsittiin yhteisymmärryksessä pois kahdeksan siksi, että ne eivät vastanneet tämän
katsauksen tutkimuskysymyksiin. Niitä ei arvioitu JBI kriteereillä lainkaan.
Tässä vaiheessa huomattiin, että osa artikkeleista oli arvioitu eri kriteeristöillä. Nämä jätettiin
vielä sivuun arvioinnin tarkentamista varten. Eriävät arvioinnit kunkin kriteeristön sisällä
käytiin läpi keskustellen kunkin kysymyksen kohdalla, ja perustellen päädyttiin
yhteisymmärryksessä yksiselitteiseen arvioon. Jäljellä oleville eroaville kriteeristöille saatiin
myös yksimielisyys, ja sama prosessi käytiin läpi myös näiden artikkelien kohdalla. Tässä
vaiheessa toinen laadun arvioija joutui tekemään arvioinnin kyseisten artikkelien kohdalla
uudelleen. Kaikki lopullisesti valitut 13 artikkelia täyttivät arvioinnissa hyväksymiskriteerit, eli
saivat laadunarvioinnista pisteitä vähintään puolet.
4.3 Aineiston analyysi
Analyysin alussa valikoituneet artikkelit luettiin kertaalleen läpi ja olennaisimmat
tutkimuskysymyksiini liittyvät tulokset tiivistettiin taulukkoon (Liite 1.). Artikkelien lukemista
jatkettiin seuraavaksi samankaltaisten tutkimusten ryhmiin jaetuissa osissa. Tutkimusta ohjasi
kolme tutkimuskysymystä. Näistä ensimmäinen oli ”Millaista tutkimusta sairaalakaatumisten
kustannuksista on tehty?” Tähän kysymykseen on koottu vastauksena tietoa
tutkimusartikkeleista taulukoihin (Taulukot 3-8), sekä kuvailtu sanallisesti käytettyjä
tutkimusmenetelmiä, tutkimuksissa käytettyjä otoksia sekä eroavaisuuksia, jotka voivat
vaikuttaa katsauksen luotettavuuteen. Taulukoissa on esitetty tutkimusten alkuperäismaat,
15
otoskoot, potilaiden taustamuuttujat, sekä kuvaukset sairaaloiden tyypistä ja koosta
tutkimushetkellä.
Toinen tutkimuskysymys oli ”Millaisia kustannuksia potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuu?”
Tämä pro gradu -tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa toiseen kysymykseen on etsitty
vastausta käyttäen sisällönanalyysia yksittäisenä metodina. (Tuomi & Sarajärvi 2002). Tämän
kysymyksen analyysiin käytettiin induktiivista lähtökohtaa eli etsittiin artikkeleista
tutkimuskysymykseen vastaavia alkuperäisilmauksia, listattiin ne paperille, tehtiin ilmauksista
pelkistykset, ja ryhmiteltiin samankaltaiset ilmaukset omiin ryhmiinsä. Tämän jälkeen
muodostuneet ryhmät nimettiin yhteisillä nimillä alakategorioiksi. (Tuomi & Sarajärvi 2002,
Hirsjärvi ym. 2007.) Alakategorioita muodostui yhteensä 14. (Liite 3.)
Sisällönanalyysin toisessa vaiheessa yhdistettiin samankaltaisista alakategorioista yläkategoriat.
Näistä otsikoista muodostettiin induktiivisesti kolme laajempaa yläkäsitettä, joiden sisälle
kirjoitettiin artikkeleista saadut vastaukset tutkimuskysymyksiin yksittäisistä havainnoista
yleiseen tasoon edeten (Tuomi & Sarajärvi 2002) (Taulukko 2.).
Taulukko 2. Sisällönanalyysi sairaalakaatumisten kustannuksista, yläkategorioiden ja
yläkäsitteiden muodostaminen.
Alakategoria Yläkategoria Yläkäsite
Kuvantamistutkimukset
Potilassiirrot
Hoitajan tekemä tilannearvio
Lääkärin arvio jatkohoidon
tarpeesta
Konsultaatiot
Kaatumisen seurausten
selvityskustannukset
Hoitosuunnitelman
tekeminen potilaalle
Kaatumisten välittömät
kustannukset sairaalassa
Hoitajien
henkilöstökustannukset
Sairaalajakson pituus
Leikkaussalikustannukset
Vamman hoito
Materiaalikustannukset
Vammojen
hoitokustannukset
Sairaalan henkilöstö-,
materiaali- ja tilaresurssit
Kaatumisten aiheuttamien
vammojen hoidon
kustannukset
Potilaiden ohjaaminen
Hoitohenkilökunnan
kouluttaminen
Infrastruktuurikustannukset
Vakuutuskorvaukset
Kaatumisten
ennaltaehkäisyyn liittyvät
interventiot
Potilasvahinkokorvaukset
Kaatumisten ehkäisyn ja
korjaavien toimenpiteiden
kustannukset
16
Kolmas tutkimuskysymys oli ”Miten suuria sairaalakaatumisista aiheutuvat kustannukset
ovat?”. Sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten summien vertailuun ja esittämiseen ei
voitu käyttää varsinaista sisällönanalyysia, joten selkeyden vuoksi niiden esittämisessä
hyödynnetään vertailevia taulukoita ja kuvaajia. Eri artikkeleista nousseet tulokset on esitetty
toisen tutkimuskysymyksen vastausten mukaisessa järjestyksessä, ja esitetty muunnettuina
tämän hetken kurssilla euroiksi.
17
5 TULOKSET
5.1 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvista kustannuksista tutkittu tieto
Tähän kirjallisuuskatsaukseen valituista 13 artikkelista kolme on yhdysvaltalaista (Pappas 2008,
Fields ym. 2015, Nuckols ym. 2017), neljä australialaista (Haines ym. 2013, Morello ym. 2012,
Morello ym. 2013, Morello ym. 2015), kaksi kanadalaista (Zecevic ym. 2010, Tchouaket ym.
2017), yksi isobritannialainen (Oliver ym. 2008), yksi japanilainen (Hirose ym. 2015), yksi
irlantilainen (Galbraith ym. 2011) ja yksi turkkilainen (Baris ym. 2018). Aineistoon kuuluu
kaksi australialaisen Morellon ym. erillisenä julkaistua artikkelia (2012 ja 2013) taloudellista
arviota varten, joita käytettiin varsinaisessa Morellon ym. (2015) tutkimuksessa. (Taulukko 3,
Kuvio 2.) Yhtään suomalaista tai pohjoismaista tutkimusta ei löydetty.
Taulukko 3. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusartikkelit maittain
Maa, jossa tutkimus on tehty Tutkimusartikkeli
Australia • Haines ym. 2013
• Morello ym. 2015
• Morello ym. 2013
• Morello ym. 2012
Irlanti • Galbraith ym. 2011
Iso-Britannia • Oliver ym. 2008
Japani • Hirose ym. 2015
Kanada • Tchouaket ym. 2017
• Zecevic ym. 2010
Turkki • Baris ym. 2018
Yhdysvallat • Fields ym. 2015
• Nuckols ym. 2017
• Pappas 2008
18
Kuvio 2. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusartikkelit maittain
5.1.1. Tutkimusten aiheet, menetelmät ja aineistot
Valitut tutkimukset käsittelivät hoitotyösensitiivisten haittatapahtumien kustannuksia (Pappas
2008, Tchouaket ym. 2017), sairaalassa kaatumisen aiheuttaman vakavan vamman kustannuksia
(Zecevic ym. 2010, Baris ym. 2018), yleisesti sairaalassa kaatuneiden potilaiden hoitoon
liittyviä lisäkustannuksia (Hirose ym. 2015, Morello ym. 2015), hoitohenkilökuntaan
kohdistetun kaatumisten ehkäisyn menetelmän kustannuksia ja tehokkuutta (Galbraith ym.
2011, Nuckols ym. 2017), potilaisiin kohdistetun ohjauksen merkitystä kaatumisten ehkäisyyn
ja kustannuksiin (Haines ym. 2013), sairaalassa kaatuvien potilaiden kuvantamistutkimuksista
aiheutuvia kustannuksia (Fields ym. 2015), ja sairaalakaatumisista aiheutuvien vahinkojen
korvausvaatimuksia ja yhteyttä hoitotyön laatuun (Oliver ym. 2008).
Tähän kirjallisuuskatsaukseen valikoituneista tutkimuksista yksi oli interventiotutkimus
(Nuckols ym. 2017), kaksi kohorttitutkimuksia (Galbraith ym. 2011, Fields ym. 2015), yksi
Mixed-Method -tutkimus (Haines ym. 2013), yksi Randomised Controlled Trial -tutkimus
(Morello ym. 2015), viisi rekisteritutkimuksia (Oliver ym. 2008, Pappas 2008, Zecevic ym.
2010, Hirose ym. 2015, Thouaket ym. 2017), ja yksi tapaus-verrokkitutkimus (Baris ym. 2018)
(Taulukko 4.).
19
Taulukko 4. Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneiden tutkimusten tyypit
Tutkimustyyppi Tutkimusartikkeli
interventiotutkimus • Nuckols ym. 2017
kohorttitutkimus • Fields ym. 2015
(haittatapahtumarekisteristä)
• Galbraith ym. 2011
Mixed-Method -tutkimus • Haines ym. 2013 (RCT taustalla,
taloudellinen arvio)
Randomised Controlled Trial -tutkimus • Morello ym. 2015
rekisteritutkimus • Hirose ym. 2015
• Oliver ym. 2008
• Pappas 2008
• Thouaket ym. 2017
• Zecevic ym. 2010
tapaus-verrokkitutkimus • Baris ym. 2018
Tutkimusten aineisto oli kerätty pääosin sisätautien ja kirurgian alueilta, sekä osittain myös
muilta erikoisaloilta, kuten neurologian-, naistentautien, psykiatrian- ja päivystyksen osastoilta
sekä endoskopiayksiköstä (Pappas 2008, Fields ym. 2015, Morello ym. 2015, Nuckols ym.
2017, Baris ym. 2018). Hirosen ym (2015) tutkimuksessa kahdessa sairaalassa kerättyyn
aineistoon kuului osasto- ja polikliinisiä potilaita mukaan lukien psykiatrian osastot ja
pitkäaikaishoidossa olevat potilaat. Yksi tutkimus (Galbraith ym. 2011) käsitteli ortopedisella
osastolla hoidossa olevia potilaita. Hainesin ym. 2013 tutkimuksessa kaikki otokseen valitut
potilaat olivat yli 60-vuotiaita ja hoidossa hyvin erilaisilla akuuteilla sekä subakuuteilla
osastoilla. Kahdessa tutkimuksessa (Zecevic ym. 2010, Thouaket ym. 2017) aineisto koostui
akuuttiosastojen potilaista. Oliverin ym. 2008 tutkimus koskien vahingonkorvauksien
hakemisia sisälsi erikoisaloittain rajaamatonta tietoa. (Taulukko 5.)
20
Taulukko 5. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusten potilaiden taustamuuttujat
Tutkimus keski-ikä/
mahdollisen
kontrolliryh-
män keski-ikä
(vaihteluväli)
n=miehiä (%)
n=naisia (%)
potilasryhmä sairaala
Baris ym.
2018
67/66.77
(33-92/32-91)
n=26 (66,7%)
n=13 (33,3%)
- sisätaudit
- kirurgia
- päivystys ja
tehohoito
- endoskopia
1 yliopistosairaala
- 4 koulutus- ja
tutkimussairaalaa
- 23 valtion
sairaalaa
- -
Fields ym.
2015
60.7
(20-98)
n=292 (55%)
n=238 (45%)
- sisätaudit
- kirurgia
- naistentaudit
- psykiatria
- neurologia
- 1 akateeminen
opetussairaala
- -
Galbraith
ym. 2011
- - - ortopedia - 1 ortopedinen
sairaala
- -
Haines
ym. 2013
-(yli 60
vuotiaita)
- yht. n=1206 akuutti
- ortopedia
- hengityssairaudet
- yleislääketiede
subakuutti
- neurologia
- geriatria
2 julkista sairaalaa
-
Hirose ym.
2015
- - - osastopotilaat
- poliklinikka-
potilaat
- psykiatria
- 1 opetussairaala
- 1 yliopistollinen
sairaala
- -
Morello
ym. 2015
<55
55-69
70-84
>85
yht.27 026
kaatunut (966):
n=566 (58,6%)
n=400 (41,4%)
ei kaatunut
(26 060):
n=13 484 (51,7%)
n=12 597 (48,3%)
vamman saanut
(313):
n= 201 (64,2%)
n=112 (35,8%)
- sisätaudit
- kirurgia
- 6 suurkaupungin-
ja alueellista
opetussairaalaa
- Taulukko 5 jatkuu
-
21
-
Nuckols
ym. 2017
- - - sisätaudit
- kirurgia
- 2 kaupunkialueen
voittoa
tuottamatonta
sairaalaa
- -
Oliver ym.
2008
- yht. 479 päätettyä
valitusta
- - - -
- -
Pappas
2008
68 n=973 (39%) /
n=1522 (61%)
- sisätaudit
- kirurgia
- ortopedia
- akuuttihoito
- 2 kaupunkialueen
voittoa
tavoittelematonta
sairaalaa
- -
Thouaket
ym. 2017
71.1
(18-102)
n=1177 (43,6%)
n=1522 (56,4%)
- akuutti - 11 eri tyyppistä
opetussairaalaa –
kaupunki-,
esikaupunki- ja
maaseutualueilla
- -
Zecevic
ym. 2010
74/71
(35-93/30-95)
n=14 (38%)
n=23 (62%)
- akuutti - 1 erikoissairaan-
hoidon sairaala
- -
Niissä tutkimuksissa (Zecevic ym. 2010, Fields ym. 2015, Morello ym. 2015, Thouaket ym.
2017, Baris ym. 2018.), joissa ikäjakauma oli esitetty, se vaihteli nuoresta aikuisesta
ikääntyneeseen. Huomattavaa kuitenkin on, että keski-ikä kokonaisaineistossa on 60-74 vuotta.
Barisin ym. (2018) tutkimuksessa ei-kirurgisten potilaiden ryhmään kuului sisätaudit,
neurologia, rintaelinsairaudet, kardiologia, hematologia, psykiatria, fysioterapia ja
kotiutusyksikkö, nefrologia ja tartuntataudit, sekä onkologia. Kirurgisten potilaiden ryhmään
kuului ortopedia, yleiskirurgia, sydän- ja verisuonikirurgia, neurokirurgia, korva-, nenä ja
kurkkukirurgia sekä urologia. Huomattavaa oli, että Barisin ym. (2018) tutkimuksessa
tutkimusryhmästä 43.6%:lla oli jokin systeeminen hengityselinsairaus (Baris ym. 2018).
Pappasin (2008) tutkimuksessa oli erityisesti valittu potilaita, joilla oli sydämen vajaatoiminta,
tekonivel tai suolitoimenpide. Perusteluna tähän oli se, että ne ovat kokonaisvolyymia ajatellen
suuret potilasryhmät, ja näillä potilailla on korkea riski haittatapahtumaan ja pitkittyneeseen
sairaalassaoloaikaan. (Pappas 2008.) Fieldsin ym. (2015) tutkimuksesta oli suljettu pois alle 18-
vuotiaat, poliklinikkakävijät, ensiapupotilaat, vierailijat sekä sairaalan henkilökunnan
kaatumiset (Fields ym. 2015). Morellon ym. (2015) tutkimuksessa rajausta ei tehty iän,
sukupuolen tai potilasryhmän mukaan, ja näin tutkimukseen kuului eri ikäisiä naisia ja miehiä
(Morello ym. 2015).
22
Valtaosasta artikkeleista ei löytynyt tietoa siitä, oliko tutkimuksiin hyväksytyissä sairaaloissa jo
käytössä jokin kaatumisten ehkäisyn malli. Kolme artikkelia käsitteli nimenomaan uudenlaisen
intervention kustannusten analysointia, joten näissä sairaaloissa kyseiset interventiot eivät olleet
käytössä aikaisemmin (Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017). Kaatumisten
ehkäisyyn käytetyt resurssit ja panostus vaihtelivat tutkimuksissa. Hirosen ym. (2015)
tutkimuksessa todettiin, että toimet potilaiden kaatumisten suhteen oli mahdollisesti jo aloitettu
(Hirose ym. 2015).
5.1.2 Tutkimusten yleistettävyys ja luotettavuus
Kustannuksia tarkastellessa taloudellisen arvioinnin toteutuksessa tulee pohtia onko
tutkimuskysymys määritetty selkeästi, onko vaihtoehdot kuvattu kattavasti, onko kaikki tärkeät
ja relevantit kustannukset ja tulokset tunnistettu jokaisen vaihtoehdon osalta, onko kliininen
vaikuttavuus osoitettu, onko kustannukset ja tulokset mitattu tarkasti, onko kustannukset ja
tulokset arvotettu luotettavasti, onko kustannusten ja tulosten eriaikaisuus huomioitu, onko
kustannuksista ja vaikutuksista tehty vertailevia analyyseja, onko kustannusten tai vaikutusten
arvioinnissa tehty herkkyysanalyysejä tulosten epävarmuuden tutkimiseksi, sisältyykö
tutkimustuloksiin kaikki käyttäjille tärkeät näkökulmat, ja voidaanko tulokset yleistää
katsauksessa määriteltyihin olosuhteisiin (Hoitotyön tutkimussäätiö 2018).
Tämä taloudellisten arviointien kriittisen arvioinnin tarkistuslista soveltui kahdeksalle
tutkimukselle (Oliver ym. 2008, Pappas 2008, Zecevic ym. 2010, Galbraith ym. 2011, Haines
ym. 2013, Hirose ym. 2015, Nuckols ym. 2017, Thouaket ym. 2017). Ne saivat JBI-arvioinnilla
pisteitä vähintään seitsemän (valtaosin yli yhdeksän pistettä) kokonaispisteiden ollessa 11, eli
tutkimusten metodologisen toteutuksen voidaan todeta olevan luotettavaa. Näistä seitsemässä
taloudellisessa arvioinnissa luotettavuutta ja tulosten tarkkuutta heikensi kustannusten ja
tulosten eriaikaisuus ja se, että diskonttausta ei ollut tehty tai artikkelista ei käy ilmi, oliko sitä
huomioitu. Diskonttaus esitettiin vain Thouaketin ym. (2017) tutkimuksessa. Lisäksi
epäselväksi tutkimuksissa jäi, oliko kustannusten herkkyys- tai muita vertailevia analyyseja
tehty tulosten arvioinnissa. (Taulukko 6.) Seuraavissa taulukoissa esitetyt arvioinnit ovat kahden
itsenäisesti arvioinnin tehneen tutkijan näkemykset tutkimusten metodologisen luotettavuuden
osatekijöistä. Kunkin arviointikriteerin toteutuminen on arvioitu asteikolla kyllä (K), ei (E),
epäselvä (?) ja ei sovellettavissa (n/a).
23
Taulukko 6. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista taloudelliselle arvioinnille (K/E/?/ n/a)
Kysymys/tutkimus 1* 2* 3* 4* 5* 6* 7* 8*
1. Onko tutkimuskysymys
määritetty selkeästi?
K K K K K K K K
2. Onko vaihtoehdot kuvattu
kattavasti?
K K K K K K K K
3. Onko kaikki tärkeät ja relevantit
kustannukset ja tulokset tunnistettu
jokaisen vaihtoehdon osalta
K K K K K K K K
4. Onko kliininen vaikuttavuus
osoitettu?
K K K K K/
n/a
K K/
n/a
K
5. Onko kustannukset ja tulokset
mitattu tarkasti?
K K K K K K K K
6. Onko kustannukset ja
tulokset arvotettu luotettavasti?
K K K K K K ?/K K
7. Onko kustannusten ja
tulosten eriaikaisuus huomioitu
(diskonttaus)?
? E/? n/a
/?
n/a E n/a K E
8. Onko kustannuksista ja
vaikutuksista tehty vertailevia
analyysejä?
K K K K K/
n/a
K ?/E K
9. Onko kustannusten tai
vaikutusten arvioinnissa tehty
herkkyysanalyysejä tulosten
epävarmuuden tutkimiseksi?
? K K/E K n/a ? K K
10. Sisältyykö
tutkimustuloksiin kaikki
käyttäjille tärkeät näkökulmat?
K K K K K K K K
11. Voidaanko tulokset yleistää
katsauksessa määriteltyihin
olosuhteisiin?
K K K K/
n/a
K K K K
YHTEENSÄ 9/11 10/11 9/11 9/11 7/11 9/11 8/11 10/11
1* Galbraith ym. 2011
2* Haines ym. 2013
3* Hirose ym. 2015
4* Nuckols ym. 2017
5* Oliver ym. 2008
6* Pappas 2008
7* Thouaket ym. 2017
8* Zecevic ym. 2010
24
Kolme tutkimusta (Fields ym. 2015, Morello ym. 2015, Baris ym. 2018) arvioitiin Kriittisen
arvioinnin tarkistuslistalla kohortti/tapaus-kontrolli tutkimukselle. Tutkimukset saivat
metodologisessa laadunarvioinnissa kuusi tai seitsemän pistettä kokonaispisteiden ollessa
yhdeksän. Näissä tutkimuksissa tutkimuksen keskeyttäneiden tuloksia ei ollut kuvattu ja
sisällytetty analyysiin. Epäselvyyttä oli myös harhan riskin minimoimisessa ja sekoittavien
tekijöiden tunnistamisessa. (Taulukko 7.)
Taulukko 7. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista kohortti/tapaus-kontrolli tutkimukselle
(K/E/?/n/a)
Kysymys/tutkimus Baris
ym. 2018
Fields
ym. 2015
Morello
ym. 2015
1. Oliko tulokset mitattu luotettavasti? K K K
2. Olivatko potilaat samassa sairauden vaiheessa/-
tilassa?
? K K
3. Oliko harhan riski minimoitu tapausten ja
vertailtavien valinnassa?
K K/ n/a K
4. Oliko sekoittavat tekijät tunnistettu ja todettiinko
niiden käsittely?
K ? ?/K
5. Arviointiinko tulokset objektiivisia kriteereitä
käyttäen?
K K K
6. Oliko seurantajakso riittävän pitkä? K K K
7. Oliko otanta edustava suhteessa tutkimuksen
kohderyhmään kokonaisuudessaan?
K K K
8. Olivatko tutkimuksen keskeyttäneiden tulokset
kuvattu ja sisällytetty analyysiin?
K/ n/a n/a ?
9. Käytettiinkö soveltuvia tilastollisia menetelmiä?
K K K
YHTEENSÄ 7/9 6/9 7/9
Barisin ym. tutkimuksessa todettiin, että Turkissa kaatumisten määrää seuraa Republic of
Turkey Ministry of Health, ja niiden ilmoittaminen on pakollista kaikissa tutkimukseen
osallistuneissa sairaaloissa (Baris ym. 2018). Pappasin (2008) tutkimuksessa molemmilla
sairaaloilla oli käytössään useita kuluja, henkilöstöä sekä hoidon laatua seuraavia mittareita ja
rekistereitä (Pappas 2008). Hirosen ym. (2015) tutkimuksen kahdessa sairaalassa oli käytössä
25
sama sähköinen haittatapahtumien raportointijärjestelmä, joihin kirjaukset tehtiin samalla
tavalla. Shimane University Hospitalissa se oli ollut käytössä vuodesta 2006 saakka ja St.
Mary`s Hospitalissa 2003 vuodesta saakka. (Hirose ym. 2015.)
5.2 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten muodostuminen
Yhteensä 11 tutkimusartikkelia otettiin mukaan sisällönanalyysiin, jonka tarkoituksena oli
selvittää, mistä sairaalakaatumisiin liittyvät kustannukset muodostuvat (Taulukko 8). Tässä
tutkimuksessa tehdyn sisällönanalyysin perusteella kustannukset voidaan jakaa
- kaatumisten välittömiin kustannuksiin sairaalassa,
- kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannuksiin, sekä
- kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannuksiin.
Kaatumisten välittömiin kustannuksiin sairaalassa kuuluu kaatumisten seurausten
selvityskustannukset ja hoitosuunnitelman tekeminen potilaalle. Kaatumisten seurausten
selvityskustannuksiin liittyvät erilaiset kuvantamistutkimukset, sekä mahdolliset potilassiirrot
muihin tutkimus- ja hoitoyksiköihin. Hoitosuunnitelman tekemiseen käytetään hoitajien
resursseja tilannearvion tekemisessä ja lääkärin työpanosta jatkohoidon tarpeen
määrittämisessä.
Kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannukset koostuvat potilaalle syntyneen
vamman hoidosta ja sairaalan henkilöstö-, materiaali- ja tilaresurssien käytöstä. Näihin
sisältyvät hoitajien käyttämät työtunnit, potilaan hoitojakson pituus sairaalassa,
leikkaussalikustannukset, hoitotarvikkeiden materiaalikustannukset sekä varsinainen vamma ja
siihen liittyvät hoitotoimet.
Kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset ovat kaatumisten
ehkäisyyn liittyvien interventioiden kustannukset ja hoitovirheiden jälkeen käsitellyt
potilasvahinkokorvaukset. Interventiot voivat olla potilaiden ohjaamista, hoitohenkilökunnan
kouluttamista tai kustannuksia, joita aiheutuu sairaalaan sisällä olevan infrastruktuurin
muokkaamisesta potilasturvallisemmaksi ympäristöksi.
26
Taulukko 8. Potilaiden sairaalakaatumisten kustannukset; sisällönanalyysissa
muodostuneet yläkäsitteet ja alakategoriat
Yläkäsite Kustannusten syy, alakategoriat Tutkimus
Kaatumisten
välittömät
kustannukset
sairaalassa
Hoitajan tekemä tilannearvio
Kuvantamistutkimukset
Lääkärin arvio jatkohoidon
tarpeesta
Potilassiirrot
• Galbraith ym. 2011
• Haines ym. 2013
• Hirose ym. 2015
• Fields ym. 2015
• Haines ym. 2013
• Hirose ym. 2015
• Hirose ym. 2015
• Galbraith ym. 2011
Kaatumisten
aiheuttamien
vammojen
hoidon
kustannukset
Hoitajien
henkilöstökustannukset • Galbraith ym. 2011
• Morello ym. 2015
• Nuckols ym. 2017
Leikkaussalikustannukset • Baris ym. 2018
• Galbraith ym. 2011
• Hirose ym. 2015
• Oliver ym. 2008
• Pappas 2008
Materiaalikustannukset
Sairaalahoitojakson pituus
Vamman hoito
• Haines ym. 2013
• Hirose ym. 2015
• Pappas 2008
• Baris ym. 2018
• Galbraith ym. 2011
• Morello ym. 2015
• Zecevic ym. 2010
• Galbraith ym. 2011
• Haines ym. 2013
• Hirose ym. 2015
• Morello ym. 2015
Taulukko 8 jatkuu
27
Kaatumisten
ehkäisyn ja
korjaavien
toimenpiteiden
kustannukset
Hoitohenkilökunnan
kouluttaminen
Infrastuktuurikustannukset
Potilaiden ohjaaminen
Vakuutuskorvaukset
• Galbraith ym. 2011
• Nuckols ym. 2017
• Galbraith ym. 2011
• Haines ym. 2013
• Oliver ym. 2008
Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman vakavuus vaikuttaa muodostuvien kustannusten
suuruuteen (Pappas 2008, Zecevic ym. 2010, Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Hirose ym.
2015, Nuckols ym. 2017, Thouaket ym. 2017, Baris ym. 2018). Hirosen ym. (2015)
tutkimuksessa sairaaloiden sähköisessä haittatapahtumarekisterissä vamman vakavuus jaettiin
kahdeksaan tasoon, joista varsinaista kustannusanalyysia varten tasot on tiivistetty kahteen
ryhmään: vakava vamma ja lievä vamma (Hirose ym. 2015). (Taulukko 9.)
28
Taulukko 9. Vamman vakavuuden määrittely Hirosen ym. (2015) mukaan
Taso Vamman kuvaus
0 virhe on tapahtunut, tai lääkityksessä tai
lääkintälaitteessa on jotain vikaa, mutta
potilaalle ei aiheudu haittaa
1 vahinko tapahtui, mutta potilaalle ei
aiheutunut varsinaista haittaa
2 lievä väliaikainen haitta, joka ei aiheuttanut
toimenpidettä tai hoitoa
LIEVÄ VAMMA
3a kohtalainen väliaikainen haitta, joka aiheutti
pienen toimenpiteen tai hoitoa
3b vakava väliaikainen haitta, joka vaati suuren
toimenpiteen tai hoidon
VAKAVA VAMMA
4a lievästä kohtalaiseen oleva pysyvä haitta,
jonka seurauksena on vaurio ilman pysyvää
toimintahäiriötä tai kosmeettista vammaa
4b kohtalaisesta vakavaan oleva pysyvä haitta,
jonka seurauksena potilas jää pysyvästi
vaurioituneeksi, potilaalle jää merkittävä
toimintahäiriö tai kosmeettinen vamma
5 kuolema, joka ei liittynyt varsinaiseen
ensisijaiseen sairauteen
Morello ym. (2015) on esittänyt vamman vakavuuden Morsen mukaan jaettuna neljään
luokkaan. Ensimmäinen luokka ”ei vammaa” tarkoittaa, että fyysistä vauriota ei ole huomioitu
tai kirjattu kaatumisen seurauksena. Toinen luokka ”lievä vamma” voi olla esimerkiksi
mustelma, turvotus, pintahaava tai ihon repeämä, joka ei vaadi muuta hoitoa kuin yksinkertaisen
kivunhoidon, esimerkiksi parasetamolilääkityksen. Kolmas luokka ”kohtalainen vamma” voi
olla sijoiltaanmeno, venähdys, ja/tai vamma, joka vaatii lääkkeellistä tai kirurgista hoitoa. Neljäs
luokka ”vakava vamma” voi olla mikä tahansa sisäinen tai ulkoinen murtuma tai päävamma,
mukaan lukien subduraaliset hematoomat. (Morello ym. 2015.)
29
5.2.1. Kaatumisten välittömien kustannusten syyt sairaaloissa
Potilaiden kaatumiset sairaalassa aiheuttavat kustannuksia, vaikka vammaa ei olisikaan todettu
aiheutuneen (Pappas 2008, Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Fields ym. 2015, Hirose ym.
2015). Kustannuksia syntyy potilaan tutkimisesta, lääkityksestä, injektioista,
kuvantamistutkimusten järjestämisestä, tekemisestä ja tulosten tulkinnasta, sekä jatkohoidon
muusta suunnittelusta. Kustannukset jakaantuvat merkittävästi eri tavalla vamman vakavuuden
suhteen. (Kuvio 3 ja 4.) Vakavien vammojen hoidossa operatiivisen hoidon kustannukset
muodostavat valtaosan kustannuksista. Nämä voivat olla monikymmenkertaiset verrattuna ei-
operatiiviseen hoitoon. Lievemmissä vammoissa operatiivisen hoidon osuus on määrällisesti
pienempi ja kuvantamistutkimuksilla on niihin verrattuna merkittävämpi osuus vammojen
kokonaiskustannuksista. (Hirose ym. 2015.)
Kuvio 3. Kustannusten jakaantuminen (euroina) Shimane University Hospitalissa lievissä ja
vakavissa vammoissa (mukaillen Hirose ym. 2015)
30
Kuvio 4. Kustannusten jakaantuminen (euroina) St. Mary`s Hospitalissa lievissä ja vakavissa
vammoissa (mukaillen Hirose ym. 2015)
Hoitajat käyttävät työaikaansa sairaalassa heti potilaan kaatumisen tapahduttua potilaan
voinnin, tarvittavan lääkityksen ja hoidontarpeen arviointiin. Lisäksi he käyttävät aikaa
kaatumistapahtuman asianmukaiseen kirjaamiseen potilastietoihin. Kun kaatumisesta ei seuraa
todettua vahinkoa potilaalle, hoitajan käyttämä aika tähän arvioon on keskimäärin 15 minuuttia.
Jos kaatumisesta seuraa jokin todettu vamma, hoitajan tilannearvion ja kirjaamisen tekemiseen
käyttämä aika on keskimäärin 30 minuuttia. (Haines ym. 2013.)
USA:ssa Tuft Medical Center -sairaalassa kolmen vuoden (2008-2010) aikana tehdyistä 262
kuvantamistutkimuksesta 82% oli negatiivisia eli kuvista ei löytynyt näkyvää vammaa. Tässä
tutkimuksessa kaatuneita oli yhteensä 530 potilasta, ja heistä 178 potilaalle tehtiin
kuvantamistutkimuksia kaatumisen jälkeen. Kuvia määrättiin otettavaksi 1-5 jokaista tutkittua
potilasta kohden. Kuvantamisten keskiarvo oli 1.5 kuvaa. Kuvatuista potilaista 20%:lla
löydettiin kaatumiseen liittyvä vamma. (Fields ym. 2015.)
Useimmiten potilas itse vaatii röntgenkuvantamista alueelle, jonka epäilee saaneen vaurion,
jotta oikea tutkimus ja hoito saadaan päätettyä (Hirose ym. 2015). Yleisimpiä kaatumisen
jälkeen tehtävistä tutkimuksista oli Fieldsin ym. (2015) mukaan pään
31
tietokonetomografiatutkimukset (CT-tutkimukset), joiden osuus kuvantamisista oli 58% (152
tutkimusta) (Fields ym. 2015). Sairaalassa tehty kaatumisen ehkäisyn interventio voi vähentää
tutkimustiedon mukaan merkittävästi kaatumisten määrää, joiden tutkimisessa tarvitaan
kuvantamistutkimuksia (Galbraith ym. 2011).
5.2.2 Kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannukset
Sairaalassa kaatuminen aiheuttaa lisäkustannuksia aiheutuneen vamman hoidon tarpeen
seurauksena (Morello ym. 2015, Tchouaket ym. 2017, Baris ym. 2018). Barisin ym. (2018)
tutkimuksen mukaan potilaat, jotka olivat saaneet kaatumisen seurauksena vakavan vamman,
olivat sairaalahoidossa 14.61 päivää pidempään, kuin potilaat, jotka eivät olleet kaatuneet.
Tchouaketin ym. (2017) mukaan 42 kaatuneen potilaan aineistossa heille aiheutui 105-474.6
lisähoitopäivää osastolla, keskiarvon ollessa 306.6 vuorokautta. Tämä jaettuna kaatuneiden
potilaiden määrällä tarkoittaa, että kaatuneet potilaat olivat sairaalassa keskimäärin 7.3
vuorokautta pidempään kuin potilaat, jotka eivät kaatuneet sairaalahoidon aikana. (Kuvio 5.)
(Tchouaket ym. 2017.)
Morellon ym. (2015) mukaan sairaalassa kaatuneiden sairaalahoidon kesto oli keskimäärin
kahdeksan vuorokautta pidempi kuin potilailla, jotka eivät kaatuneet (95%, p=.001). Kolme
kertaa tai useammin kaatuneilla potilailla lisäpäivien määrä osastohoidossa oli 23 (95%,
p=.003). Kaatuneelle potilaalle, joka sai vamman, lisäpäivien määrä oli 11 (95%, p=.001).
Kaatumisen jälkeen potilaalle aiheutui keskimäärin seitsemän lisähoitopäivää, vaikka vammaa
ei aiheutunut (95%, p=.001). (Kuvio 4.) (Morello ym. 2015.)
32
Kuvio 5. Sairaalakaatumisesta aiheutuvat lisähoitopäivät keskimäärin/potilas
Kaatumisvammojen kirurginen hoito on kallista (Pappas 2008, Hirose ym. 2015, Baris ym.
2018). Valtaosa sairaalakaatumisen aiheuttaman vakavan vamman saaneista potilaista tarvitsee
kirurgista hoitoa. Lievemmissä vammoissa kirurgisen hoidon tarve on pienempi, mutta silti
tutkitusti yli 10% potilaista tarvitsee kirurgista hoitoa. (Hirose ym. 2015.) Sairaalakaatumisesta
aiheutuvan vamman kirurgisen hoidon on tutkittu tuottavan potilaan hoitoon keskimäärin 8 983€
(10 995,24US$) korkeammat kustannukset. (Baris ym. 2018.)
Erityisesti lonkkamurtumapotilaiden hoito aiheuttaa merkittäviä kustannuksia kaatumisen
jälkeen. Kontrolliryhmään verrattuna kaatumisesta aiheutuneet keskimääräiset välittömät
kustannukset olivat 5437€ (6 655,02US$) suuremmat lonkkamurtumapotilaalle.
Kokonaishoidon muut kustannukset olivat arviolta 5854€ (7165,46US$), ja joidenkin
lonkkamurtumien hoidon kustannukset nousivat laskennallisesti tästä vielä 3094€
(3786,68US$) suuremmiksi. (Baris ym. 2018.)
Kaatumisvamman jälkeen kivunhoito on tärkeää potilaille, ja lääkehoitoa tarvitaan lievän
vamman hoidoksi tutkimustulosten mukaan 18,5-28,1%:lla kaatuneista, kun aiheutunut vamma
on luokiteltu lieväksi tai kohtalaiseksi. Vakavan vamman jälkeen lääkehoidon tarve oli
67,6%:lla potilaista, ja osuus potilaan hoidossa oli suurempi toisessa japanilaisista tutkimukseen
0
5
10
15
20
25
Baris ym. 2018Morello ym.
2015(keskiarvo)
Morello ym.2015 (ilman
vammaa)
Morello ym.2015 (vamma)
Morello ym.2015 (>3
kaatumista)
Tchouaket ym.2017
Sarake1 14,6 8 7 11 23 7,1
SAIRAALAKAATUMISESTA AIHEUTUVAT LISÄHOITOPÄIVÄT/POTILAS
33
osallistuneista sairaaloista. Saman tutkimuksen tulos toisessa sairaalassa oli, että lääkehoitoa ei
käytetty suurten vammojen hoidossa. Tätä selitettiin sillä, että nämä vammat (N=5) hoidettiin
täysin (100%) kirurgisella hoidolla. (Hirose ym. 2015.)
5.2.3 Kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset
Koska kaatumisten vakavuus ja seuraukset on tiedostettu, eri sairaaloissa on järjestetty joko
henkilökunnalle tai potilaille suunnattuja preventioita, koulutusta tai ohjausta kaatumisten ja
niistä aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi. Sairaaloille aiheutuu vaihtelevia kustannuksia
ennaltaehkäisevän toiminnan ja hoitohenkilökunnan koulutuksen seurauksena. (Galbraith ym.
2010, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017.)
Tutkimusten mukaan (Galbraith ym. 2010, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017) kaatumisten
ennaltaehkäisy sairaalassa tuo säästöjä kaatumisiin liittyviin kustannuksiin. Tulokset eivät
kuitenkaan ole aivan yksiselitteiset. Kahdessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa (Nuckols ym.
2017), joissa kaatumisiin liittyvä preventio-interventio kohdistettiin hoitajiin, saatiin tulokseksi
95%:n luottamusvälillä, että vain toisessa kaatumisten määrä laski intervention jälkeen
merkitsevästi (p=.016). Kustannusanalyysin mukaan interventiosta saadaan kuitenkin
molemmissa sairaaloissa 67,9%-72,2%:n todennäköisyydellä nettosäästöjä siksi, että hoitajien
ei tarvitse käyttää intervention jälkeen niin paljon aikaa kaatumisiin liittyvissä toiminnoissa.
(Nuckols ym. 2017.)
Galbraithin ym. (2011) tutkimuksen mukaan interventio johti kaatumisten merkittävään
vähentymiseen, joka voidaan tulkita kaatumisriskin pienenemisenä yli 30%. Intervention
jälkeen kaatumiset vähenivät päiväsaikaan merkittävästi, samoin vähenivät kaatumiset
elektiivisillä potilailla, sekä kuolemaan johtaneet kaatumiset. (Galbraith ym. 2011.)
Kaatumisen ehkäisyn ohjelman kustannukset voidaan jakaa henkilöstökuluihin ja
infrastruktuurikustannuksiin. Galbraith ym. (2011) on eritellyt kustannusten syyt
yksityiskohtaisesti liittyen ortopedisella osastolla toteutettuun ohjelmaan Irlannissa.
Kustannuksia tuli itse kaatumisen ehkäisyohjelman suunnittelusta. Tähän sisältyi
moniammatillisen tiimin muodostaminen, tuoreisiin kaatumisen ehkäisyn malleihin ja näyttöön
perustuvaan tietoon tutustuminen, sairaalan omien riskitekijöiden määrittäminen
(potilaskertomukset, haittatapahtumarekisterit, hoitotyön kirjaaminen), sekä valitun kaatumisen
34
ehkäisyn ohjelman mukainen riskien tunnistaminen. Lisäksi henkilöstö tulee kouluttaa. Yllä
olevalla ortopedisella osastolla hoitohenkilökunnalle järjestettiin tunnin mittainen
järjestelmällinen koulutus, eri ammattiryhmille määriteltiin ja korostettiin oman ammatin roolia
kaatumisten ehkäisyssä, sekä annettiin tietoa potilassiirtoihin, liikkumisen apuvälineisiin ja
asianmukaisiin jalkineisiin liittyen. (Galbraith ym. 2011.)
Galbraithin ym. (2011) tutkimuksessa tietyt interventiot koskevat kaikkia sairaalassa olevia
potilaita, tietyt interventiot vain riskiryhmään kuuluvia potilaita, ja jotkin interventiot ovat niin
kutsuttuja jatkuvia interventioita. Kaikkia sairaalassa olevia potilaita koskevaan interventioon
kuului kaatumisriskin arviointi jokaiselta potilaalta FRASE-työkalua käyttäen, yövuoroihin
perustettu ylimääräinen hoitaja valvomaan potilaita, turvallisuutta edistävät muutokset osaston
tiloissa, kuten liukastumista estävän mattomateriaalin vaihtaminen, tukikaiteiden lisääminen ja
parempi valaistus. Hoitajat kannustivat potilaita säännöllisesti käymään wc:ssä, ja kaatumisen
ehkäisyyn liittyvää informaatiota oli saatavilla kaikille potilaille ja omaisille osastolla. Korkean
kaatumisriskin potilaita koskevia interventioita oli vuoteiden sijoittaminen mahdollisimman
lähelle hoitajia parhaan mahdollisen valvonnan turvaamiseksi, huomiomerkinnän asettaminen
vuoteen päätyyn ja potilastietoihin, avustaminen hoitajan kiertojen aikana, fysioterapeutin
johdolla tehty säännöllinen tasapaino- ja askellusharjoittelu, potilaiden kannustaminen ja
ohjaaminen käyttämään vuoteen äärelle saatavilla olevia apuvälineitä, sekä ohjattiin potilaita ja
omaisia kaatumisten ehkäisyssä aina kun siihen oli mahdollisuus. Jatkuviin interventioihin
kuului kahden kuukauden välein järjestettävä palaveri, jossa arvioitiin kehittymistä ja tuloksia
kaatumisten ehkäisyssä. Lisäksi järjestettiin lisäkoulutusta aina, kun osastolle saapui uusi
työntekijä. (Galbraith ym. 2011.)
Haines ym. (2013) ovat tehneet tutkimuksessaan kustannusanalyysin ja taloudellisen arvioinnin
RTC-tutkimukseen perustuen siitä, miten tehokasta potilaiden ohjaus on sairaalakaatumisten
ehkäisyssä. Tutkimuksessa testattiin kahta erilaista interventiota, toisessa potilaille tarjottiin
multimedia-ohjausta ja toiselle ryhmälle multimedia-ohjaukseen yhdistettiin terveydenhuollon
ammattilaisen toteuttama ohjaus. Näistä ensimmäisessä ryhmässä ei havaittu eroa
tavanomaiseen toimintaan nähden, joten taloudellista arviota ei jatkettu kyseisen ryhmän
kohdalla. Ryhmässä, joka sai sekä multimedia-ohjausta että terveydenhuollon ammattilaisen
antamaa ohjausta kaatumiset vähenivät 8.72 kaatumisesta 4.01:een 1000 hoitopäivää kohden.
Kontrolliryhmässä 310 potilaasta 30 kaatui ja koe-ryhmässä 280 potilaasta 20 kaatui (odds
ratio=0.51). Lopputulemana todettiin, että kustannukset lyhyellä aikavälillä voivat olla
35
kaatumisen seurauksena jopa 9161€ (14 591A$). Potilaiden ohjauksesta syntyneet kustannukset
olivat laskennallisesti 330€ (526A$), jotta yhden potilaan kaatuminen saadaan täysin estettyä,
ja 185€ (294A$), jotta yksi kaatuminen saadaan estettyä. Potilaiden ohjaus kaatumisen
ehkäisynä oli 52%:n todennäköisyydellä palvelun tarjoajan näkökulmasta sekä tehokasta että
säästöjä tuovaa verrattuna tavanomaiseen potilaiden hoitoon. Herkkyysanalyysin mukaan
kyseinen ohjelma oli tehokas ehkäisemään kaatumisia ja tuo säästöjä, mikäli potilaista vähintään
4% kaatuu tavanomaisissa oloissa ilman preventiotoimia. (Haines ym. 2013.)
Mikäli sairaalassa tapahtunut kaatuminen johtuu puutteellisesta hoidosta tai hoidon
laiminlyönnistä, kaatumisista voi seurata sairaalalle kustannuksia jälkeenpäin
korvausvaatimusten kautta. Oliverin ym. (2008) tutkimuksen mukaan valtaosa (64,2%)
kaatumisista tapahtui kävelyn aikana, sängystä tai pyörätuolista, tai tuolilta noustessa.
Ajankohta oli usein (12,5%) perioperatiivinen hoidon vaihe. Kaatumistapahtumaan liittyi usein
(11,3%) myös huomioimatta jäänyt pyyntö saada kaiteet sairaalasänkyyn. Eniten kaatumisesta
johtuvan vamman vuoksi (42,4%) korvauksia maksettiin lantion alueen murtumista. Vamman
sijaan 27,8%:ssa tapauksista korvaukseen johtanut syy oli toissijainen. Näissä syinä olivat
diagnoosin viivästyminen kaatumisen seurauksena, toistuva kaatumistapaturma sairaalahoidon
aikana, tai kaatumiseen liittyvä kuolemantapaus. (Oliver ym. 2008).
5.3 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten suuruus
Sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia oli tähän tutkimukseen otetuissa artikkeleissa
ilmoitettu eri valuutoissa. Tutkimuksissa käytettyjä valuuttoja olivat Yhdysvaltain dollari
(Pappas 2008, Galbraith ym. 2010, Fields ym. 2015, Hirose ym. 2015, Nuckols ym. 2017, Baris
ym. 2018), Australian dollari (Morello ym. 2011, Haines ym. 2013, Morello ym. 2012, Morello
ym. 2015), Englannin punta (Oliver ym. 2008) ja Kanadan dollari (Zecevic ym. 2010, Tchouaket
ym. 2017). Tähän kirjallisuuskatsaukseen on käytetty 7.4.2018 tarkistettuja valuuttakurssien
arvoja (www.valuuttamuunnin.fi), ja muutettu rahasummat selvyyden vuoksi kokonaisiin
euroihin. Käytetyt kurssit esitetään taulukossa 10.
36
Taulukko 10. Tutkimuksissa esitettyjen valuuttojen kurssit euroiksi muutettuina 7.4.2018
Tutkimus Valuutta Kurssi
Baris ym. 2018
Fields ym. 2015
Galbraith ym. 2010
Hirose ym. 2015
Nuckols ym. 2017
Pappas 2008
US$ = Yhdysvaltain
dollari
1 US$ = 0,816947 €
Haines ym. 2013
Morello ym. 2015
Morello ym. 2012
Morello ym. 2011
AU$ = Australian
dollari
1 AU$ = 0,627825 €
Oliver ym. 2008 GB£ = Englannin punta 1 GB£ = 1,144453 €
Tchouaket ym. 2017
Zecevic ym. 2010
CA$ = Kanadan dollari 1 CA$ = 0,639264 €
5.3.1 Potilaan kunnon arvioinnin tutkimisesta aiheutuvat kustannukset euroina
sairaalakaatumisen jälkeen
Pappasin (2008) mukaan pelkkä kaatuminen sairaalassa aiheutti sisätautipotilaalle keskimäärin
530€ (648US$) ja kirurgiselle potilaalle 268€ (328US$) kustannukset, kun vammaa ei ollut vielä
havaittu ja esimerkiksi murtuneen lonkan leikkaussalikustannukset oli jätetty kokonaan
laskelman ulkopuolelle (Pappas 2008). Fields ym. (2015) ovat laskeneet 178 potilaan
kuvantamistutkimusten maksaneen kaatumisen jälkeen yhteensä 131 444€ (160 897US$).
Kokonaiskustannus kaatumisen jälkeen tehtävistä pään CT-tutkimuksista oli kolmen vuoden
aikana yhdelle sairaalalle 82 267€ (100 700US$). Muiden CT-tutkimusten kustannukset olivat
30 621€ (37 482US$), röntgentutkimusten kustannukset 10 296€ (12 603US$) ja
magneettitutkimusten (MRI-tutkimusten) kustannukset 8 261€ (10 112US$). (Fields ym. 2015.)
(Kuvio 6.)
37
Kuvio 6. Kuvantamistutkimusten kustannusten (€) jakaantuminen kaatumisten jälkeen
(mukaillen Fields ym. 2015)
Verrattaessa yksittäisten kuvantamistutkimusten kustannuksia, magneettitutkimus oli niistä
kallein. Keskimääräinen hinta tutkimukselle on 1033€ (1264US$). Muun kuin pään CT:n
keskimääräinen kustannus oli 828€ (1013,03US$), pään CT:n kustannus oli 541€ (662,50US$)
ja röntgentutkimuksen kustannus oli 158€ (193,89US$). (Fields ym. 2015.) (Kuvio 7.)
Kuvio 7. Yksittäisen kuvantamistutkimuksen kustannus (mukaillen Fields ym. 2015)
Kuvantamistutkimusten kustannusten (€) jakaantuminen
pään CT muu CT RTG MRI
0
200
400
600
800
1000
1200
MRI Muu CT Pään CT RTG
Yksittäisen kuvantamistutkimuksen kustannus
Sarake1
38
Fieldsin ym. (2015) tutkimuksessa oli otettu huomioon myös niin sanottujen hukkatutkimusten
määrä, eli niiden kuvantamistutkimusten kustannukset, joissa ei löydetä mitään hoidettavaa
vammaa. Kun laskettiin suoritetuista kuvantamiskustannuksista kolmen vuoden aikana
koostuneet kokonaiskustannukset, ja jaettiin ne kussakin kuvantamisryhmässä tehtyjen
kuvausten lukumäärällä, joissa oli löydetty todettava vamma, yhtä tällaista positiivista löydöstä
kohden pään CT-kuvaus oli kaikista kallein kustannuksen ollessa 3577€ (4378,26USD). Muun
kuin pään CT:n kustannus positiivista löydöstä kohden oli tutkimuksen mukaan 2784€
(3407,45USD), magneettikuvauksen 2754€ (3370,67USD) ja röntgenkuvauksen 936€
(1145,73USD). Tuloksia selittävänä yhtenä tekijänä oli se, että kaikista tehdyistä
kuvantamistutkimuksista positiivista löydöstä eli näkyvää vammaa ei löytynyt 85%:ssa pään
CT-tutkimuksista, 83%:ssa röntgentutkimuksista, 70%:ssa muissa kuin pään CT-tutkimuksista
ja 63%:ssa magneettitutkimuksista. (Kuvio 8.) (Fields ym. 2015.)
Kuvio 8. Eri kuvantamistyyppien keskimääräiset kustannukset ja kustannukset yhtä
positiivista löydöstä kohden (mukaillen Fields ym. 2015)
0
500
1000
1500
2000
2500
3000
3500
4000
Pään CT Muu CT Röntgen MRI
Eri kuvantamistyyppien keskimääräiset kustannukset ja kustannukset yhtä positiivista löydöstä kohden
Tutkimuksen keskimääräinen kustannus Kustannus/positiivinen löydös
39
5.3.2 Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman hoidon kustannukset euroina
Sairaalassa kaatuneiden potilaiden kustannukset olivat tutkimustulosten (Zecevic ym. 2010,
Morello ym. 2015, Baris ym. 2018) mukaan merkittävästi korkeammat verrattuna potilaisiin,
jotka eivät olleet kaatuneet sairaala hoitojakson aikana. Kustannusten summissa oli kuitenkin
suurta vaihtelua. (Kuvio 9.). Erityisesti yliopistosairaalassa tapahtuneilla kaatumisilla oli
merkitsevästi (p<.001) suuremmat kustannukset verrattuna muun tyyppisissä sairaaloissa
tapahtuneisiin kaatumisiin (Baris ym. 2018). Kuuden sairaalan kaatumisista aiheutuneet
kustannukset nousivat kolmen vuoden ajanjaksolla lähes 6,2 milj. € (9,8 milj. AU$). Tästä
summasta 4 milj. € (6,4 milj. AU$) muodostui hoitokustannuksista potilailta, jotka eivät saaneet
kaatumisesta vammaa, ja yli 2,1 milj. € (3,4 milj. AU$) kaatuneiden potilaiden vammojen
hoidon kustannuksista. (Morello ym. 2015.)
Barisin ym. (2018) tutkimuksen mukaan kaatuneilla potilailla sairaalahoidon kustannukset
olivat keskimäärin 3240€ (3966US$). Verrokkipotilailla, jotka eivät kaatuneet kustannukset
olivat 542€ (664US$). Summat sisältävät sekä suorat sairaalakustannukset, kuten
erikoislääkärin konsultaatioiden, hoitotyön, lääkkeiden, käytettyjen tarvikkeiden,
leikkaushoidon, laboratorion ja kuvantamistutkimuksen kustannukset, kuin myös epäsuorat
kustannukset, kuten hallinnon ja siivouksen kustannukset. (Baris ym 2018.) Morellon ym.
(2015) tutkimuksessa sairaalassa kaatuneiden keskimääräiset hoitokustannukset olivat 12 110€
(19 289A$). Potilailla ilman kaatumista keskimääräiset kustannukset olivat 5881€ (9368A$).
(Morello ym. 2015.)
Zecevicin ym. (2012) tutkimuksen mukaan sairaalassa kaatumisen johdosta vakavasti
loukkaantuneilla potilailla kustannukset olivat keskimäärin 28 257€ (44 203CA$).
Verrokkipotilailla, jotka eivät kaatuneet, keskimääräiset hoidon kustannukset olivat 8635€
(13 507CA$). Tässä tutkimuksessa sairaalan tietokannasta saatiin laskettua yhteen sekä suorat
hoitokustannukset, kuten diagnostiset kuvantamistutkimukset, leikkaussalikustannukset,
hoitotyön osuus, laboratoriokustannukset ja lääkkeet, kuin epäsuorat kustannukset, kuten
hallinnon, neuvonnan, siivouksen ja talouden kustannukset. Konsultaatio- ja
tutkimuskustannukset jäivät tämän kartoituksen ulkopuolelle. (Zecevic ym. 2012.)
40
Kuvio 9. Sairaalassa kaatuneiden hoidon kustannukset (€) verrattuna kontrolliryhmään
Tutkimuksissa oli arvioitu myös kaatumisen aiheuttamien vammojen seurauksena syntyvien
lisäkustannusten määrää. Eri tutkimuksissa summa vaihteli 1054€ ja 19 623€:n välillä. (Pappas
2008, Zecevic ym. 2010, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017, Baris ym. 2018.) (Kuvio 10.)
Kuvio 10. Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman lisäkustannus euroina potilasta kohden
0
5000
10000
15000
20000
25000
30000
Baris ym. 2018 Morello ym. 2015 Zecevic ym. 2010
Sairaalahoidon kustannukset (€) kaatuneet/kontrolli
Kaatuneiden sairaalakustannukset Kontrolliryhmän sairaalakustannukset
19623
1054
1430
11279
4187
3542
1852
9161
2698
0 5000 10000 15000 20000 25000
Zecevic ym. 2012
Thouaket ym. 2017
Pappas 2008
Nuckols ym. 2017
Morello ym. 2015
Hirose ym. 2015
Hirose ym. 2015
Haines ym. 2013
Baris ym. 2018
■vakava vamma ■mikä tahansa vamma
Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman lisäkustannus euroina/potilas
41
Zecevicin ym. (2010), Nuckolsin ym. (2017) ja Barisin ym. (2018) tutkimuksissa oli raportoitu
nimenomaan vakavan vamman aiheuttaman lisäkustannuksen määriä, kun taas Pappasin (2008)
tutkimus esitti keskimääräiset kustannukset kaatumisesta, joka oli aiheuttanut minkä tahansa
vamman, poissulkien implantin hinnan. Thouaketin ym. (2017) omassa tutkimuksessa oli
laskettu ja esitetty Nadkarnin ym. (2005), Pappasin (2008) ja Galbraithin ym. (2011)
raportoimien kustannusten keskiarvo, jonka summaksi muodostui 706€ (1104CA$) ja
vaihteluväliksi vuoteen 2014 laskettuna 872€ (1364,7CA$) – 1235€ (1931,9CA$), keskiarvo
1054€ (Thouaket ym. 2017).
Hirose ym. (2015) olivat jakaneet sairaalakaatumisen aiheuttamat lisäkustannukset vamman
mukaan joko lieviin tai vakaviin vammoihin. Tutkimus oli toteutettu kahdessa sairaalassa, joista
toisessa (Shimane University Hospital) kaatumisesta johtuneen lievän vamman aiheuttama
lisäkustannus oli koko tutkimuksen ajalta keskimäärin 297€ (364±2129US$) ja vakavan
vamman lisäkustannus 3542€ (4336±3645US$), toisessa (St. Mary`s Hospital) lievän vamman
aiheuttama lisäkustannus oli 93€ (114±124US$) ja vakavan vamman 1852€ (2267±2811US$)
(Hirose ym. 2015.)
Morellon ym. (2015) mukaan kaatumisesta vamman saaneiden potilaiden hoidon
lisäkustannukset olivat 6226€ suuremmat (9917AU$) verrattuna potilaisiin, jotka eivät olleet
kaatuneet lainkaan. Kaatuneiden, mutta ilman vammaa selvinneiden potilaiden hoidon
kustannukset olivat keskimäärin 3387€ (5395AU$) suuremmat kuin potilailla ilman kaatumista.
Tulosten mukaan kaatumisten määrä kasvattaa myös sairaalahoidon kustannuksia. Kolme kertaa
tai useammin kaatuneiden potilaiden hoidon lisäkustannukset nousevat jopa yli 13 184€
(21 000AU$). Tarkasteltaessa kaatuneiden ryhmää, vamman saaneiden potilaiden hoidon
kustannukset olivat keskimäärin 4375€ (7000AU$) korkeammat kuin potilaiden, jotka eivät
saaneet vammaa kaatumisen seurauksena. (Morello ym. 2015.)
Hirosen ym. (2015) tutkimuksessa kustannukset oli esitetty myös vuositasolla kolmen eri
vuoden aikana. Kustannukset erosivat huomattavasti vamman vakavuuksien välillä, mutta eivät
eronneet samankaltaisten vammojen välillä kussakin sairaalassa eri vuosina. Vuonna 2007
lievän vamman kustannukset olivat keskimäärin Shimane University Hospitalissa 410€
(502±3303US$) ja St. Mary`s Hospitalissa 93€ (114±153US$). Vakavan vamman kustannukset
olivat St. Mary`s Hospitalissa keskimäärin 2046€ (2505±3538US$), Shimane University
Hospitalissa kaatumisia ei ollut. Vuonna 2008 lievän vamman kustannukset olivat Shimane
42
University Hospitalissa 153€ (187±237US$) ja St. Mary`s Hospitalissa 93€ (114±114US$).
Vakavan vamman kustannukset olivat Shimane University Hospitalissa 4401€
(5387±6934US$) ja St. Mary`s Hospitalissa 1169€ (1431±1845US$). Vuonna 2009 lievän
vamman kustannukset olivat Shimane University Hospitalissa 331€ (405±1726US$) ja St.
Mary`s Hospitalissa 93€ (114±87US$). Vakavan vamman kustannukset olivat Shimane
University Hospitalissa 2970€ (3636±836US$) ja St. Mary`s Hospitalissa 2018€
(2470±2695US$). (Kuvio 11.) (Hirose ym. 2015.)
Kuvio 11. Sairaalakaatumisten kustannukset potilasta kohti kolmen vuoden aikana (mukaillen
Hirose ym. 2015)
Tchouaketin ym. (2017) tutkimuksessa oli laskettu sairaalassa kaatuneen potilaan
lisähoitopäivän keskimääräinen kustannus, joka oli 89€ (139,2CA$). Vaihteluväli tällä
laskennallisella kustannuksella sairaalassa yhtä hoitopäivää kohti oli 53-291€ (83,3-455CA$).
(Tchouaket ym. 2017.)
Kaatumisesta aiheutuneet keskiarvokustannukset potilasta kohden olivat yliopistosairaalassa
3545€ (4339,35US$) suuremmat verrattuna muiden tyyppisissä sairaaloissa tapahtuneisiin
kaatumisiin (Baris ym. 2018). Lisäksi potilas, joka kaatui sairaalassaoloaikanaan yli kolme
0
410
2046
93
4401
153
1169
93
2970
331
2018
93
0
500
1000
1500
2000
2500
3000
3500
4000
4500
5000
Shimane UniversityHospital, vakava vamma
Shimane UniversityHospital, lievä vamma
St. Mary`s Hospital,vakava vamma
St. Mary`s Hospital, lievävamma
Sairaalakaatumisten kustannukset/potilas sairaaloittain kolmen vuoden aikana
2007 2008 2009
43
kertaa, aiheutti 95%:n luottamusvälillä (p=.001) yli 13 184€ (21 000AU$) suuruiset
lisäkustannukset verrattuna potilaaseen, joka ei kaatunut lainkaan (Morello ym. 2015).
5.3.3 Sairaalakaatumisten ehkäisystä aiheutuvat kustannukset ja vahingonkorvaukset
euroina
Kaatumisten ehkäisyyn käytettyjä kustannuksia ja niiden tuomia mahdollisia säästöjä oli
tarkasteltu kolmessa tutkimuksessa (Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017).
USA:ssa toteutetussa tutkimuksessa verrattiin Santa Monicassa ja San Franciscossa sijaitsevien
sairaaloiden kaatumisista aiheutuvien kustannusten määrää vuositasolla ennen ja jälkeen
kaatumisen ehkäisyyn liittyvää interventiomuutosta. Tässä tutkimuksessa laskettiin
interventioon liittyvien kustannusten suuruudeksi Santa Monicassa 40 181€ (49 184US$) ja San
Franciscossa 64 731€ (79 235US$). (Nuckols ym. 2017.)
Irlannissa ortopedisella osastolla toteutetun kaatumisen ehkäisyn ohjelman kokonaiskustannus
oli 12 821€ (15 694US$). Tämä summa jakautui ohjelman aloituskustannuksiin ja jatkuviin
ylläpitokustannuksiin. Aloituskustannusten kokonaissumma kouluttamisesta oli 3916€
(4793,75US$). Infrastruktuuriin liittyvät kustannukset olivat 7004€ (8573,44US$). Jatkuvat
kustannukset, jotka muodostuvat kaatumisten ehkäisyyn perustetun komitean kokoontumisista
kahden kuukauden välein, olivat 1894€ (2318,37US$) vuodessa. Infrastruktuuriin liittyviä
jatkuvia kustannuksia ei ollut tutkimuksen intervention jälkeen. (Galbraith ym. 2011.)
Australiassa kaatumisten ehkäisyyn oli suunniteltu potilaita valistava ja ohjaava koulutus, jonka
kustannus yhtä estettyä kaatumista kohden oli 330€ (526A$) (Haines ym. 2013).
Investoinnin kaatumisten ehkäisyyn oli laskettu olevan kannattava tietyin ehdoin (Galbraith ym.
2011, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017). Santa Monicassa intervention aikaansaama säästö
kaatumisiin liittyen oli laskennallisesti 74 030€ (90 618US$) ja San Franciscossa 38 178€ (46
732US$). Näistä vain pienemmässä Santa Monican sairaalassa kaatumisten väheneminen oli
tilastollisesti merkitsevä (p<.016). Suuremmat säästöt interventio sai aikaan sairaanhoitajien
kaatumisiin liittyvän hoitotyön vähenemisen seurauksena molemmissa sairaaloissa. Tähän
käytettyyn aikaan kuului sekä ennalta ehkäisevä ohjaus, kuin myös kaatumisen jälkeinen
aiheutuneeseen vammaan liittyvä hoitotyö. Santa Monicassa tämän säästön oli laskettu olleen
vuodessa 688 323€ (842 555US$) ja San Franciscossa 1 614 612€ (1 976 398US$). (Nuckols
ym. 2017.) Ortopedisella osastolla Irlannissa intervention säästö oli 95 485€ (116 880,46US$)
44
(Galbraith ym. 2011). Galbraithin ym. (2011) mukaan kaatumisen ehkäisyä varten tehty
interventio vähentää huomattavasti kaatumisten määrää, kaatumisten seurauksena tapahtuvia
kuolemantapauksia, sekä niihin liittyviä kustannuksia.
Kustannukset jakaantuivat ennen kaatumisen ehkäisyyn toteutettua interventiota ja toteutetun
intervention jälkeen eri tavalla. Ortopedisella osastolla ennen interventiota kaatuneiden
potilaiden hoidon kokonaiskustannus oli 96 199€ (117 754,12US$), josta 91 823€
(112 398,21US$) muodostui neljälle potilaalle aiheutuneen lonkkamurtuman hoidosta. Tästä
summasta akuuttiosastohoidon kustannukset olivat 73 274€ (89 692,47US$) ja pelkkä
vuodepaikan ja hoitotyön osuus ilman hoitotoimenpiteitä 69 802€ (85 442,21US$). Näiden
neljän lonkkamurtumapotilaan siirto lähistöllä olevaan traumakeskukseen odottamaan
operatiivista hoitoa maksoi 794€ (971,95US$). Leikkaussalikustannukset olivat 13 470€
(16 488,74US$) ja tutkimuksista aiheutuneet kustannukset 5024€ (6149,46US$). Muiden 81
kaatuneen potilaan hoidon kustannukset, jotka siis eivät saaneet lonkkamurtumaa, olivat
yhteensä 4350€ (5324,80US$). Tutkimuskustannusten osuus tästä oli 2653€ (3247,06US$),
potilassiirtojen kustannukset 397€ (485,91US$) ja jäljelle jäävä osuus oli hoidon kustannuksia.
Intervention jälkeen vuoden seuranta-ajalla kaatumisista aiheutuneet kustannukset olivat
lääkekustannukset pois lukien 663€ (811,70US$). Tästä tutkimusten osuus oli 582€
(712,65US$) ja hoidon osuus 80€ (98,02US$). (Galbraith ym. 2011.)
Iso-Britanniassa oli selvitetty vuosien 1995 ja 2006 välillä tapahtuneiden sairaalakaatumisten
vahingonkorvausten vaatimuksia ja summia. Kaikkiaan 479 vaadetta oli saatu päätökseen
tutkimusaikana. Näistä 290 (60,5%) tapauksessa päädyttiin vahingonkorvauksen maksamiseen.
Kokonaissumma korvauksista oli 7 096 452€ (6 200 737GB£). Lantion alueen murtumia
aiheuttaneista kaatumisista korvattiin 203 tapausta kokonaiskorvaussumman ollessa 3 695 188€
(3 228 781GB£). Keskimääräinen maksettu korvaus yhdestä vaatimuksesta oli 18 203€
(15 905GB£). (Oliver ym. 2008.)
5.4 Yhteenveto tuloksista
Potilaiden sairaalakaatumisten kustannuksista on saatavilla niukasti tuoretta kansainvälistä
tutkimustietoa. Suomalaisia tai pohjoismaisia tutkimuksia ei löydetty. Tutkimusten aineistoina
on käytetty useimmiten erilaisia rekistereitä. Näkökulmat tutkimuksissa vaihtelivat suuresti
niukasta katsauksen aineistosta huolimatta. Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvia
45
kustannuksia on tarkasteltu tutkimuksissa jo tapahtuneiden kaatumisten aiheuttamien vammojen
tai hoitotyösensitiivisten haittatapahtumien kustannusanalyyseina, kaatumisten ehkäisyn
interventioiden tehokkuuden arviointina ja kuvantamistutkimusten sekä korvausvaatimusten
kustannusten raportteina. Tutkimusten otokset sisälsivät potilaita hyvin erilaisilta erikoisaloilta,
otoskokojen ollen hyvin eri kokoisia. Tutkimussairaaloiden ominaisuuksia ei ollut
tutkimuksissa kuvailtu yhdenmukaisesti. Potilaiden sairaalakaatumisten kustannuksia koskevaa
tutkimusta ei ollut rajattu nimenomaisesti vanhuksiin, mutta kaatuneiden keski-ikä näyttäytyi
tutkimuksissa silti kohdistuvan ikääntyneisiin. Lapsien sairaalakaatumisten kustannuksista ei
saatu tässä kirjallisuuskatsauksessa eriteltyä tietoa.
Potilaan sairaalakaatumisesta aiheutuvien vammojen hoidosta muodostuvat kustannukset olivat
selkein havaita ja tunnistaa, kun yritetään arvioida sairaalakaatumisten kustannuksia. Potilaan
hoitojakson piteneminen oli tutkimusten mukaan suoraan verrannollinen kustannusten
suuruuteen. Mitä pidempi hoitojakso oli, sitä enemmän hoitajan resursseja ja
materiaalikustannuksia hoitojakson aikana muodostui. Kustannuksia aiheutui jo potilaan
kaatumistapaturman jälkeen suoritettavista selvitystutkimuksista vamman löytämiseksi. Suurin
osa selvitystyöhön kuuluvista tutkimuksista oli siinä mielessä turhia, että vammaa ei useimmiten
löydetty. Tutkimustulosten mukaan sairaalasta riippumatta vakavissa vammoissa operatiiviset
hoitotoimenpiteet ja leikkaukset aiheuttivat suurimman osan hoidon kustannuksista.
Lievempien vammojen hoidossa kustannuksista merkittävämpi osa aiheutui
kuvantamistutkimuksista. Operatiivisen hoidon kustannusten osuus lievempien vammojen
hoidossa vaihteli tutkimuksissa eri sairaaloissa. Kaatumisten ehkäisyyn sijoitettu investointi
kohdistui henkilöstön koulutukseen, potilaiden ohjaukseen tai infrastruktuurin kehittämiseen
sairaalassa. Kaatumisten ehkäisy näillä keinoin oli taloudellisempaa kuin kaatumistapaturmien
tutkiminen ja hoito jälkeenpäin. Potilaisiin kohdistuvissa interventioissa pelkkä omatoiminen
multimediaohjaus oli tehotonta ja kaatumisten ehkäisyn vaikuttavuuden varmistamiseksi
tarvittiin ammattilaisen antamaa ohjausta. Ehkäisytoimilla voitiin välttää myös osa takautuvista
potilasvahinkovaatimuksista ja niistä vaadittuja korvauksia.
Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvat kustannukset vaihtelivat kaatumisen aiheuttaman
vamman vakavuuden mukaan. Pelkkä kaatuminen aiheutti hoitoon välittömästi useiden satojen
eurojen lisäkustannukset, pyöristettynä arviolta noin 250-550€. Kaatumisten aiheuttamista
kustannuksista 2/3 oli kuluja potilailta, joille ei aiheutunut kaatumisesta vammaa. Yhdelle
sairaalalle tämä voi tarkoittaa arviolta 200 000€ lisäkustannuksia vuodessa.
46
Kuvantamistutkimukset aiheuttivat keskimäärin 800€ laskennallisen keskimääräisen
lisäkustannuksen yhtä potilasta kohden. Näistä kuvantamiskustannuksista aiheutui yhdelle
sairaalalle tutkimustiedon mukaan kymmenien tuhansien eurojen kustannukset vuodessa. Yli
puolet kustannuksista koostui pään CT-tutkimuksista. MRI-tutkimuksen hinta oli keskimäärin
1033€ ja pään CT-tutkimus 541€. Pään CT-kuvauksista yli 80%:ssa ei löytynyt vammaa, ja
kustannukset yhtä löydöstä kohden nousivat yli 3500 euroon. MRI-tutkimukset ja muut CT-
tutkimukset aiheuttivat yli 2500€ yhtä löydöstä kohden ja vain röntgentutkimusten kustannukset
jäivät alle 1000€.
Kaatuminen lisää potilaan sairaalahoidon kestoa tutkimustiedon mukaan keskimäärin vähintään
seitsemän päivää. Yhden hoitopäivän hinta arvioitiin olevan pyöristettynä 50-300€. Mikäli
kaatumisia tapahtui enemmän kuin kolme, hoitojakso pidentyi keskimäärin tästäkin jopa
kolminkertaiseksi. Kaatumisen aiheuttama lisäkustannus potilaalla oli tutkimustiedon mukaan
keskimäärin vähintään kaksinkertainen, jopa kuusinkertainen kaatumattomaan
verrokkiryhmään verrattuna. Joka tapauksessa lisäkustannukset ilmoitettiin tuhansissa euroissa.
Itse kaatumisvamman aiheuttama lisäkustannus vaihteli tuhannesta eurosta jopa lähes 20 000
euroon. Hoitohenkilökuntaan kohdistettujen ennalta ehkäisevien interventioiden kustannukset
vaihtelivat tähän katsaukseen valikoituneissa tutkimuksissa 12 000-65 000€ välillä, ja näiden
investointien todettiin tuoneen säästöjä. Potilaaseen kohdistuvan ohjauksen kustannus arvioitiin
yhden arvion perusteella olevan noin 330€ yhtä estettyä kaatumista kahden.
Korvausvaatimuksia maksettiin 11 vuoden aikana Iso-Britanniassa noin 7,1 miljoonaa euroa,
joista yli puolet johtui lantionalueen murtuman aiheutumisesta potilaan sairaalakaatumisen
seurauksena.
47
6 POHDINTA
6.1. Tulosten pohdinta
Sairaalakaatumisista aiheutuvista kustannuksista on julkaistu suppea määrä kansainvälisiä
tuoreita tieteellisiä artikkeleita. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että tutkittua, täsmällistä ja
vertailukelpoista tietoa potilaiden sairaalakaatumisista ja niiden aiheuttamista
kustannuksista on niukasti. Yksittäisiä artikkeleita (Oliver ym. 2008, Pappas 2008, Zecevic
ym. 2010, Galbraith ym. 2011, Morello ym. 2012, Haines ym. 2013, Morello ym. 2013, Fields
ym. 2015, Hirose ym. 2015, Morello ym. 2015, Nuckols ym. 2017, Tchouaket ym. 2017, Baris
ym. 2018) on julkaistu viimeisen kymmenen vuoden ajalla Australiassa, Irlannissa, Iso-
Britanniassa, Japanissa, Kanadassa, Turkissa ja Yhdysvalloissa.
Tutkimusten sisältämä informaatio sairaalassa tapahtuneiden kaatumisten aiheuttamien
kustannusten suuruudesta on arvioitu käyttäen kussakin sairaalassa käytössä olevaa
taloushallinnon koodistoa tietyille toimenpiteille, tutkimuksille tai hoitotarvikkeille. Lisäksi
tutkimuksissa on hyödynnetty kussakin maassa käytössä olevia kansallisia potilasvahinko- ja
raportointijärjestelmiä. Erilaiset rekisterit ovat välttämättömiä tutkittaessa kyseistä aihetta, sillä
ei olisi missään nimessä eettisesti hyväksyttävää tehdä kaatumisista henkilöihin kohdistuvaa
tutkimusta (Nürnbergin säännöstö 2013, Helsingin julistus 2017), josta voisi aiheutua potilaalle
vamma. Interventiotutkimuksia sen sijaan voidaan toteuttaa ja niissä saadaan tietoa kaatumisten
ehkäisyn interventioiden tuomasta hyödystä.
Tähän kirjallisuuskatsaukseen ei rajattu tiettyä potilasryhmää iän, sukupuolen tai sairaalahoidon
syyn mukaan. Tutkimuksessa havaittiin, että tutkimusartikkeleissa potilaiden kaatumisiin
liittyvää tutkimusta ei ollut rajattu erityisesti ikääntyneisiin, mutta keski-ikä kaatuneilla
näyttäytyi olevan odotetusti korkea. Lapset ovat toinen riskiryhmä kaatumisille, mutta lasten
kaatumisia sairaaloissa käsitteleviä tutkimuksia ei löydetty. Tästä johtuen tämä
kirjallisuuskatsaus ei tarjoa tietoa lasten kaatumisista ja niiden kustannuksista sairaaloissa. Eri
ikäluokkien käyttäytymismallit saattavat aiheuttaa rekisteritutkimusten tuloksille vääristymää.
Kaatuessaan lapsi usein nousee ylös ja valittaa vain, mikäli hänen kokemansa kipu on kova ja
jää vaivaamaan. Aikuisilla kaatumisesta usein koettu nolostumisen ja häpeän tunne voi johtaa
vain kaatumistapaturman peittelyyn, jolloin ne jäävät sairaalan henkilökunnalta huomioimatta.
Vain yhden kirjallisuuskatsaukseen valikoituneen tutkimuksen (Hirose ym. 2015) otokseen
48
kuului poliklinikkapotilaita, joten muiden tutkimusten osalta polikliinisen hoidon kustannukset
ovat jääneet täysin tarkastelun ulkopuolelle. Vammojen polikliinisen hoidon kustannuksista ei
tällä hetkellä saada kattavaa ja luotettavaa tietoa (Tapaturmakatsaus 2017). Useassa
tutkimuksessa todettiin, että sairaalakaatumisten kustannuksista ei ole julkaistu täsmällistä ja
kattavaa tutkimusta.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan potilaiden sairaalassa kaatumisesta aiheutuu
kustannuksia useassa hoitoprosessin vaiheessa. Kaatumisesta aiheutuvia kustannuksia on
helpompi tarkastella selkeän vamman toteamisen jälkeen, joten suurin osa aineistoon
valikoituneista tutkimuksista käsittelee sairaalakaatumisesta johtuvan vamman hoidon
aiheuttamia kustannuksia potilaan hoitojakson aikana. Kuvantamistutkimukset ovat yleisimmin
käytettyjä keinoja hoidon tarpeen arvioinnissa. Nykyään tietoyhteiskunnassa eläneet potilaat ja
omaiset ovat vaativampia myös terveydenhuollon asiakkaina, ja saattavat vaatia
kuvantamistutkimuksiakin hyvin kevyin perustein. Fieldsin ym. (2015) tutkimuksen mukaan
kaatumisen jälkeen 85%:ssa tehdyistä pään CT-tutkimuksista, 70%:ssa muista CT-
tutkimuksista, 83%:ssa RTG-tutkimuksista ja 63%:ssa MRI-tutkimuksista löydös oli
negatiivinen eli vammaa ei löytynyt kuvantamisella (Fields ym. 2015). Kustannustehokkaan
toiminnan kannalta paras olisi, että tehdyt tutkimukset olisivat niin hyvin perusteltuja, että
tehdyistä kuvantamistutkimuksista valtaosassa löytyisi kuvantamisessa näkyvä, etsitty vamma.
Kuvaamatta jättäminen voi johtaa joissain tilanteissa pitkittyneeseen diagnoosin tekemiseen ja
korvausvaatimukseenkin jälkeenpäin. Potilaiden hoidon laadusta tulee pitää kiinni, jotta
kuvantamista tarvitsevien potilaiden riittävä tutkiminen ei jäisi kuitenkaan vaillinaiseksi liian
tiukkojen kriteereiden tai kustannuspaineiden vuoksi.
Vamman vakavuus korreloi kaikkien niitä käsitelleiden tutkimusten osalta sairaalakaatumisen
aiheuttamien lisäkustannusten määrään. Koska lonkkamurtumien hoito ja vakavien vammojen
operatiivinen hoito on erityisen kallista ja potilaan toipuminen hidasta, täytyisi ne saada estettyä.
Iäkkäämmillä, monisairailla tai paljon lääkkeitä käyttävillä potilailla on suurempi riski kaatua
ja saada samalla vakava vamma (Pyykkö & Jäntti 2014, Karani ym. 2016, WHO 2018), joten
sairaalan hoitohenkilökunnan arviointikyky ja kaatumisia ehkäisevät toimintatavat ovat
olennaisen tärkeitä interventioiden kohdentamisessa oikeille potilaille. Haasteena kaatumisten
ehkäisyn interventioiden onnistumisille voi olla hoitajan ja potilaan vuorovaikutus, jotta
potilaalla olisi mahdollisimman matala kynnys pyytää hoitajalta tarvittaessa avustusta riittävän
aikaisin ennen kaatumista. Kaatumisia ehkäisevä toiminta tulisi lisäksi saada standardoitua, jotta
49
kaikilla hoitajilla olisi riittävät tiedot ja taidot tehdä tilannearvioita ja kohdistaa resursseja
kaatumisten ehkäisyyn.
Vaikka sairaalakaatumiset ovat lukumäärältään yleisiä haittatapahtumia sairaaloissa, niiden
takia nostettuja laiminlyöntisyytteitä on kuitenkin vähän. Lisäksi nostetuista syytteistä vain
harvoin saadaan korvaukset, ja tässäkin tilanteessa korvausten määrä on pieni. (Oliver ym.
2008.) Sairaalakaatuminen on potilaalle korvattava potilasvahinko, jos kaatuminen on
tapahtunut puutteellisten hoitotyön toimintojen seurauksena, ja olisi ollut estettävissä
henkilökunnan oikealla ohjauksella ja toiminnalla (Potilasvahinkolaki 25.7.1986/585).
Vanhoilla ihmisillä hauras kunto altistaa kaatumisen aiheuttamille vammoille herkemmin, eikä
useinkaan voida katsoa sairaalan aiheuttaneen ilmenneitä kaatumisesta seuranneita vammoja
ikääntyneelle. Tämä voi olla yksi syy valitusten vähäiseen määrään. Valinnanvapauden aikana
sairaaloiden tarjoamien palveluiden laatu ja niiden markkinointi on kuitenkin muodostunut
tärkeämmäksi kuin aikaisemmin, ja myös hoitotyösensitiivinen asiakastyytyväisyys toimii lisää
asiakkaita houkuttavana ja sitovana keinona.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksena saatiin selkeää ja ymmärrettävästi raportoitavaa tietoa
potilaiden kaatumisten aiheuttamien kustannusten suuruudesta sairaaloissa viime
vuosilta. Tarkkaa euromääräistä lukemaa ei voida aineistossa olevien tutkimusten perusteella
lausua, sillä tutkimukset on toteutettu eri maissa, eri vuosina ja eri tutkimusmetodeita käyttäen.
Tästä johtuen tässä kirjallisuuskatsauksessa esitettyjä tuloksia ei voida pitää täysin
yksiselitteisinä. Suuruusluokka yhtä potilaan kaatumisen hinnalle riippuu tarkastelun
rajauksesta. Voidaan tarkastella esimerkiksi kustannusten suuruutta kaatumishetkellä, kun
tutkitaan, onko potilaalle aiheutunut kaatumisesta haittaa tai vammaa, tai voidaan eritellä
paljonko sairaalakaatumisesta aiheutuneen vamman hoito maksaa sairaalan hoitojaksolla.
Kokonaiskustannuksia kaatumistapaturmaan liittyen ei saatu pidemmällä seuranta-ajalla
luotettavasti ja tarkasti raportoitua.
Lähteestä riippuen yhden sairaalakaatumisen tapahtuminen voi jopa kolminkertaistaa yhden
potilaan sairaalahoitojakson kustannukset. Lisäksi kaatumisen aiheuttaman vamman
aiheuttamat lisäkustannukset saattavat nousta kokonaisuudessaan tuhansista euroista jopa
kymmeniin tuhansiin euroihin. Yksittäiset kaatumisen aiheuttamat kuvantamistutkimukset
itsessään eivät välttämättä aiheuta suuria kustannuksia, mutta kun lasketaan kokonaisuutena
pidemmällä ajanjaksolla kumuloituvia kustannuksia nousevat summat suuriksi sairaala- ja
50
valtiotasolla, sekä maailmanlaajuisesti. WHO on arvioinut yhden kaatumisesta aiheutuneen
lonkkamurtuman ensimmäisen vuoden hoidon hinnaksi jopa 30 000€, ja toisen vuoden hoidon
hinnaksi toiset 30 000€ (WHO 2018), ja tämä kirjallisuuskatsaus antaa osissa viitteitä tämän
arvion todenmukaisuudelle. Tärkeää on tiedostaa, että kaatumisten ennaltaehkäisy sairaaloissa
on kustannustenkin kannalta tehokkaampaa, kunhan se on järkevästi suunniteltu ja toteutettu
todellisten resurssien mukaan. Ennaltaehkäisyyn järkevästi sijoitettu rahasumma tuo
useimmiten merkittäviä säästöjä ajan myötä.
6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus
Tämä pro gradu -tutkimus on kirjallisuuskatsaus, eikä sen toteuttaminen vaatinut erillistä
eettisen toimikunnan lupaa. Aihe sairaalakaatumisten kustannuksista tuo tietoa sairaalassa
tapahtuvista kaatumisista sekä niihin liittyvistä kustannuksista. Vaikka pyrkimys olisi tehostaa
toimintaa sairaalaympäristössä, silti potilasturvallisuus ja hoidon korkea laatu tulee olla
ensisijaista mahdollisiin kustannussäästöihin nähden. Toisaalta tutkimuksen tulokset puoltavat
sairaalakaatumisten ehkäisyä molemmista näkökulmista tarkasteltuna. Mikäli rehellisesti
esitetyt kirjallisuuskatsauksen tulokset olisivat osoittaneet, ettei sairaalakaatumisia kannata
taloudellisesta näkökulmasta yrittää ehkäistä, olisi eettiseltä kannalta täytynyt lausua, että näin
ei kuitenkaan voida toimia todellisessa elämässä potilasturvallisuuden kustannuksella.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen toteutusta voidaan tarkastella PRISMA Checklistin
avulla. (Prisma 2009.) Seuraavassa käydään läpi tämän tutkimuksen luotettavuutta edistäviä
tekijöitä sen kautta. Tutkimuksen otsikko kertoo, että kyseessä on kirjallisuuskatsaus.
Tiivistelmä sisältää strukturoidun kokonaisuuden, josta käy ilmi tutkimuksen tausta, tarkoitus,
tiedon lähteet, metodit, analyysi, tulokset, rajoitteet, johtopäätökset ja ehdotukset tutkimuksen
hyödyntämiseen. Johdannossa käydään läpi mitä aiheesta jo tiedetään, ja rajataan aihe.
Aineiston toteutunut hakustrategia ja analyysi on selitetty tarkasti ja täsmällisesti, artikkelien
hyväksymiskriteerit on esitetty selkeästi ja tutkimusten laadunarviointi raportoitu läpinäkyvästi.
Myös artikkelien loppuvaiheessa karsitut artikkelit on esitetty raportissa. Tuloksissa on vastattu
selkeästi tutkimuskysymyksiin, osoitettu sisällönanalyysin tuloksena muodostunut synteesi,
mutta myös esitetty tarkkoja suoria tuloksia valitusta aineistosta niin, että viitetiedot ovat
selkeästi esillä ja jokainen yksityiskohta tunnistettavissa. Pohdinnassa esitetään tulkinta tulosten
ilmenemisestä jokaiseen tutkimuskysymykseen, ja esitetään ehdotuksia jatkotutkimukselle.
51
Tutkimus ei ole saanut ulkopuolista rahoitusta, joka on rehellisyyden nimessä todettu
raportissakin.
Tämän tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttivat monet tekijät kirjallisuuskatsauksen
työprosessin aikana. Haasteina laadun arvioinnille asetti Joanna Briggs Instituutin tutkimusten
metodologisen laadun arvioinnin kriteeristöt, koska kaikille tutkimuksille ei löytynyt heti
yksiselitteisesti oikeaa kriteeristöä. Kaksi eri arvioijaa valitsi alun perin osalle tutkimuksista eri
kriteeristöt, koska jotkin tutkimukset olisi voitu arvioida käyttäen useampaa kuin yhtä
kriteeristöä. Tämä aiheutti lisätyötä, koska ensin täytyi neuvotella mitä kriteeristöä käytettäisiin,
ja sen jälkeen toinen arvioija joutui tekemään arviointinsa uudelleen.
Tutkimukset sisältävät tuoretta tietoa sairaalakaatumisten kustannusten muodostumisesta.
Kaatuminen sinänsä on samalla lailla ymmärretty tapahtuma kaikissa maissa. Siksi keskustelu
ja raportointi kustannusten muodostumisesta on selkeää ja yleistettävää. Taloudellinen tilanne
kuitenkin vaihtelee hyvin paljon eri maissa. Myös terveydenhuollon palveluiden järjestäminen
tapahtuu resurssien mukaan. Köyhemmissä maissa esimerkiksi interventioiden ja koulutuksen
järjestämiseen ei välttämättä ole samanlaista mahdollisuutta olemattoman rahoituksen vuoksi.
Lisäksi julkisen terveydenhuollon tarjoamat palvelut voivat erota toisistaan hyvinkin paljon, ja
eroja sairaaloiden välillä myös saman maan sisällä voi esiintyä. Esimerkiksi Hirosen ym. (2015)
tutkimuksessa oli todettu, että vaikka joissakin aiemmissa tutkimuksissa on kohdennettu
tarkastelu kaatumisiin liittyviin lisäkustannuksiin, tuloksia ei voida suoraan verrata Japanin
sairaaloihin terveydenhuoltojärjestelmissä olevien erojen vuoksi (Hirose ym. 2015).
Tähän tutkimukseen valikoituneiden artikkelien aineistoihin sisältyvä informaatio oli koottu
samankaltaisista lähteistä, eli sairaaloiden sisäisistä sähköisistä haittatapahtumaraporteista,
potilaiden hoitotiedoista, ja diagnoosi- ja laskutuskoodeihin liitetyistä toimintokohtaisista
summista. Tulokset ovat sen vuoksi viitteitä antavasti yleistettävissä, mutta
raportointijärjestelmissä voi olla systemaattisen pienenkin eroavaisuuden vuoksi merkittävä
kokonaisvaikutus euromääräisiin lopputuloksiin. Lisäksi yhdessä artikkelissa tietoa oli kerätty
haastattelemalla potilaita (Haines ym. 2013), mikä vaikuttaa luotettavuuteen heikentävästi
palvellun tarjoajien kustannusnäkökulmasta tarkasteltuna.
Terveysministeriön osallisuus (Hirose ym. 2015) ja valvonta, sekä systemaattisen
haittatapahtumien raportointijärjestelmän käyttäminen lisää luotettavuutta. Tapahtumien
52
kirjaamiskulttuuri voi kuitenkin vaihdella sairaalakohtaisesti, jopa eri osastoilla, joten
yleistettävyyttä ei voida tutkimusten välillä sanoa vahvaksi ilman tarkempaa perehtymistä
alkuperäisiin aineistoihin ja tutkimuksen analyysiin.
Konkreettisten kustannusten vertaaminen on sinänsä helppoa ja suoraviivaista valuutan
muunnosten jälkeen, ja eurojen vertaaminen toisiinsa tuntuu selkeältä. Kuitenkin on tärkeä
tiedostaa, että esimerkiksi pelkkiä sairaalassa kaatuneen potilaan keskimääräisten
hoitokustannusten vertaaminen antaa liian suppean ja hajanaisenkin kuvan kaatumisten
vaikutuksista terveydenhuollon kustannuksille. On tarpeen ottaa huomioon myös samassa
sairaalassa hoidettujen samankaltaisten potilaiden hoidon kustannuksia, jotka eivät ole
kaatuneet. Kirjallisuuskatsauksen yleistettävyys olisi lisääntynyt, mikäli tutkimuksia olisi
valikoitunut myös Pohjoismaista, sekä maantieteellisesti laajemmalta alueelta.
Validiteetti tarkoittaa sitä, onko käytetty tutkimusmenetelmä mitannut haluttua asiaa. Tässä
tutkimuksessa kirjallisuuskatsaus oli oikea menetelmä selvittää sairaalakaatumisten
kustannuksia yleisellä tasolla. Yksittäisen sairaalan potilaiden kaatumisten tutkiminen ei olisi
antanut haluttua informaatiota vaan suppeamman ja hyvin rajatun kuvan yhden
sairaanhoitopiirin alueella olevan yksittäisen sairaalan tilanteesta. Tämä olisi heikentänyt
tulosten yleistettävyyttä merkittävästi. Katsauksessa saatiin vastaukset kaikkiin kolmeen tässä
tutkimuksessa esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Tulosten validiteettia tarkastellessa on tärkeää,
että analysoitu aineisto, tutkimusmenetelmät ja tulokset oikeuttavat tutkijan tekemät
johtopäätökset ja väitteet. Tässä tutkimuksessa esitetyt johtopäätökset perustuvat katsauksessa
saatuihin tuloksiin ja on esitetty lukijalle selkeästi.
Tämän tutkimuksen reliabiliteetti tässä hetkessä on hyvä. Koko tutkimusprosessi on kuvattu
niin, että lukija näkee tutkijan tekemät ratkaisut ja tiedon käsittelyn prosessin eri vaiheissa.
Taulukot havainnollistavat ja selittävät eri vaiheita visuaalisesti. Tiedonhaku, prosessin kulku
ja tulokset on esitetty rehellisesti, ja jokainen vaihe on tämän raportin perusteella toistettavissa
milloin tahansa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymykset ovat niin selkeät, että niissä
ei ole tulkinnanvaraa. Vastaukset voidaan esittää monella eri tavalla, mutta sisältö olisi joka
tapauksessa sama. On kuitenkin huomattava, että tämä kirjallisuuskatsaus on aikaan sidottu, ja
kun kirjallisuushaku tehdään eri vuosilta, erityisesti sairaalakaatumisten lasketut kustannusten
summat vaihtuvat tutkimusvuosien mukaan.
53
Uhkina tämän tutkielman tekemiselle oli aikataulussa jälkeen jääminen, motivaation laskeminen
ja laadun heikkeneminen, mutta suunniteltu aikataulu ja säännölliset ohjaustapaamiset
ehkäisivät tämän tapahtumista. Käytetyt menetelmät olivat järkeviä haluttujen tavoitteiden
saavuttamisen kannalta. Mahdollisuuksina katsaukselle oli saada tarpeellista ja ajankohtaista
tietoa aiheesta tärkeästä näkökulmasta, ja tuoda tätä tutkittua tietoa esille. Vahvuutena
katsaukselle oli selkeä menetelmän prosessimalli, jota oli helppo noudattaa askel askeleelta.
Heikkoutena katsauksen tekemiselle oli se, että joka maassa on käytössä erilaiset
raportointijärjestelmät, eikä tarkkaa tietoa kustannusten kirjautumisesta ja tutkimusten
luotettavuudesta voida täysin tutkimusartikkelien perusteella tietää. Tämä vaikuttaa
informaation vertailukelpoisuuteen erityisesti rahasummien kohdalla.
Joanna Briggs Instituutti esittää kirjallisuuskatsauksen metodologisen luotettavuuden
arvioinnille oman kriteeristönsä, joka koostuu 10 kysymyksestä (Liite 4). Tässä
kirjallisuuskatsauksessa on esitetty kolme selkeää tutkimuskysymystä, joihin tulososiossa on
vastattu. Hakustrategia on yleisesti tunnettu kirjallisuuskatsauksen menetelmä, ja haussa
käytetyt tietokannat hoitotieteen alueella yleisesti käytettyjä. Tietoa haettiin yhteensä neljästä
erillisestä tietokannasta, sekä sen lisäksi manuaalihaulla käyden läpi myös valikoitujen
artikkelien sisällysluettelot. Näin kattavan haun ulkopuolelle ei pitäisi olla jäänyt olennaista
tutkimustietoa.
Tutkimusten hyväksymiskriteerit oli muodostettu niin, että tuloksina saatiin tuoretta tietoa.
Lisäksi poissulkukriteereitä noudatettiin täsmällisesti, eikä katsaukseen hyväksytty
tutkimusartikkeleita, jotka eivät vastanneet rajattuihin tutkimuskysymyksiin. Jokaiselle
tutkimukselle valittiin yksilöllisesti käytetyn metodologian mukainen JBI-arviointikriteeristö, ja
tutkimuksen laadun arvioinnin toteutti itsenäisesti kaksi arvioijaa. On kuitenkin otettava
huomioon, että tiedonhaun ja tutkimusartikkelien valinnat otsikko-, tiivistelmä- ja kokotekstin
tasolla teki tutkija yksin.
Raportin kirjoitusvaiheessa tutkija tarkisti jokaisen valuutan muunnoksen kohdalla oikean
valuuttakurssin kahteen kertaan, jotka oli kirjattu ylös 7.4.2018. Tutkimuksen tulokset tukevat
voimassa olevia hoitosuosituksia, jotka pyrkivät lisäämään potilasturvallisuutta. Lisäksi tulokset
tukevat sosiaali- ja terveysalan julkisen sektorin päämäärää tuottaa kansalaisille laadukkaita
terveydenhuollon palveluita kustannustehokkaasti.
54
6.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset
Tutkimuksessa saatua tietoa voidaan hyödyntää terveydenhuollon työyksiköiden
potilasturvallisuuden kehittämisessä ja toiminnan suunnittelussa. Lähiesimiehet voivat
hyödyntää saamaansa tietoa myös hoitajien henkilöstö- ja perehdytyssuunnitelmien
suunnittelussa sekä henkilöstön koulutuksessa. Lisää tutkittua ja luotettavaa tietoa tarvitaan
erityisesti Pohjoismaiden ja Suomen tilanteesta eri-ikäisten potilaiden kaatumisten suhteen
sairaaloissa. Jatkotutkimusehdotuksena olisi tehdä luotettava kartoitus Suomen tilanteesta
eriteltynä sairaalakaatumisten määrät sairaanhoitopiireittäin. On tärkeää kehittää hoitotyön
kirjaamista ja kulttuuria sairaaloissa niin, että saataisiin koottu tieto sairaaloissa tapahtuneista
kaatumisista mahdollisimman kattavasti ja luotettavammin kuin tänä päivänä.
Johtopäätöksinä:
1. Sairaalakaatumisien kustannuksia ei ole tutkittu viime vuosikymmenenä kattavasti missään
maassa. Suomalaista tuoretta ja luotettavaa tutkimustietoa aiheesta ei löydy lainkaan.
2. Kaatuminen sairaalassa aiheuttaa aina lisäkustannuksia, vaikka vammaa ei potilaalle
syntyisikään.
3. Kustannusten suuruus vaihtelee sekä vamman vaikeusasteen, mutta myös sairaalan
erikoistumistason mukaan. Mitä vaikeampi vamma, sitä suuremmat kustannukset. Mitä
enemmän erikoisosaamista sairaalassa on, sitä suuremmat kustannukset. Tämä selittyy sillä, että
myös kalliita diagnostisia tutkimuksia tehdään herkemmin.
4. Lonkkamurtumien hoito ja vakavien vammojen operatiivinen hoito on erityisen kallista.
5. Kaatumisten ennaltaehkäisy vähentää kustannuksia, mikäli preventio- ja interventiotoimet
ovat järjestetty tehokkaasti ja kohdennettu oikein.
Jatkotutkimusehdotuksina:
1. Tarvitaan tarkennettuja tutkimuksia kansallisella tasolla eri sairaanhoitopiireissä. Näin
tunnistetaan sairaalat, joissa kaatumisia on paljon sekä sairaalat, joissa käytetään liikaa tai liian
vähän resursseja potilaiden kaatumistapaturman jälkeisiin diagnostisiin tutkimuksiin. Resurssit
saadaan siten kohdennettua oikeisiin paikkoihin.
55
2. Tarvitaan tietoa myös muiden riskiryhmien kuin iäkkäiden kaatumisista, esimerkiksi lasten
kaatumisista sairaaloissa.
3. Tarvitaan tietoa sairaalakaatumisesta vamman saaneiden potilaiden polikliinisesta hoidosta ja
hoidon kustannuksia, jotta voidaan arvioida paremmin potilaiden sairaalakaatumisten
kokonaiskustannuksia.
56
LÄHTEET
AHRQ 2013. Agency for healthcare research and quality. Programs. Hospital resources.
Preventing falls in hospital.
https://www.ahrq.gov/professionals/systems/hospital/fallpxtoolkit/fallpxtk5.html. Luettu
10.9.2018.
Baris VK, Intepeler SS & Yeginboy EY. 2018. The cost of serious patient fall-related injuries
at hospitals in Turkey: A matched case-control study. Clinical Nursing Research 27(2), 162-
179.
Basic D & Hartwell TJ. 2015. Falls in hospital and new placement in a nursing home among
older people hospitalized with acute illness. Clinical Interventions in Aging (10), 1637-1643.
Buja A, Saieva AM, Vinelli A, Cacco RM, Ottolitri K, De Battisti E, Dario C & Baldo V. 2016.
Adverse event reporting and patient safety at a University Hospital: Mapping, correlating and
associating events for a data-based patient risk management. International Journal of Risk &
Safety in Medicine 28(3), 163-170.
Dunne TJ, Gaboury I & Ashe MC. 2014. Falls in hospital increase length of stay regardless of
degree of harm. Journal of Evaluation in Clinical Practice 20(4), 396-400.
Fields J, Alturkistani T, Kumar N, Kanuri A, Salem DN, Munn S & Blazey-Martin D. 2015.
Prevalence and cost of imaging in inpatient falls: the rising cost of falling. Clinico Economics
and Outcomes Research 7, 281-286.
Fonda D, Cook J, Sandler V & Bailey M. 2006. Sustained reduction in serious fall-related
injuries in older people in hospital. The Medical Journal of Australia 184, 379-382.
Galbraith JG, Butler JS, Memon AR, Dolan MA & Harty JA. 2011. Cost analysis of a falls-
prevention program in an orthopaedic setting. Clinical Orthopaedics and Related Research 469,
3462-3468.
Gettens S & Fullbrook P. 2015. Fear of falling: association between the Modified falls efficacy
scale, in hospital falls and hospital length of stay. Journal of Evaluation in Clinical Practice
21(1), 43-50.
Green CM, Zeiton M, Foulkes K & Barrie J. 2014. The inpatient fracture neck of femur: An
important subgroup of patients. Injury 45(12), 1946-1949.
Haatainen K, Roine R, Aaltonen L-M & Kinnunen M. 2017. Asiat eivät hoidu itsestään –
potilasturvallisuuskierroilla havaittua. Suomen lääkärilehti 72(1-12), 58-59.
Haines TP, Hill AM, Hill KD, Brauer SG, Hoffman T, Etherton-Beer C & McPhail SM. 2013.
Cost effectiveness of patient education for the prevention of falls in hospital: economic
evaluation from a randomized controlled trial. Medicine (11), 135-146.
57
Hartikainen S & Antikainen R. 2018. Tunnista kaatumisvaaraa lisäävät lääkkeet.
http://sic.fimea.fi/verkkolehdet/2018/2018/vain-verkossa/tunnista-kaatumisvaaraa-lisaavat-
laakkeet. Luettu 15.8.2018.
Hawker S, Payne S, Kerr C, Hardey M & Powell J. 2002. Appraising the evidence: reviewing
disparate data systematically. Qualitative Health Research 12(9), 1284-1299.
Healey F, Scobie S, Oliver D, Pryce A, Thomson R & Glampson B. 2008. Falls in English and
Welsh hospitals: a national observational study based on retrospective analysis of 12 months of
patient safety incident reports. Quality and Safety in Health Care 17, 424-430.
Helsingin julistus. 2017. Lääkäriliitto. Lääkärin etiikka.
https://www.laakariliitto.fi/liitto/etiikka/helsingin-julistus/ Luettu 16.8.2018.
Hirose M, Nakabayashi N, Fukuda S, Yamaguchi S, Igawa M, Egami K, Honda J & Shima H.
2015. Additional medical costs due to hospital-acquired falls. Journal of Patient Safety 00(00),
1-7.
Hoitotyön tutkimussäätiö 2018. Näyttöön perustuva toiminta. Kriittinen arviointi.
https://www.hotus.fi/jbi-fi/kriittinen-arviointi. Luettu 25.7.2018.
Inkinen R. 2012. Kaatumisten ehkäisy sairaalassa, hoitolaitoksissa ja kotona. THL
Teemakatsaus 2/2012.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125511/kaatumiset%201.pdf?sequence=1.
Luettu 29.10.2017.
Joanna Briggs Instituutti 2018. The University of Adelaide.
https://joannabriggs.org/about.html. Luettu 25.7.2018.
Karani MV, Haddad Y & Lee R. 2016. The role of pharmacists in in preventing falls among
America`s older adults. Frontiers in Public Health 9(4), 250.
Karinkanta S & Pajala S. 2015. Kaatumisten ehkäisy – keskeinen osa osteoporoosia sairastavan
murtumien ehkäisyä. Fysioterapia 62, 38-43.
Karinkanta S & Tuomela J. 2015. Liikuntaharjoittelulla tehoa osteoporoosin omahoitoon ja
kuntoutukseen. Fysioterapia 62, 28-33.
Käypä hoito 2017. Suositukset. Lonkkamurtuma.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50040/ Luettu 15.9.2018
Morello R, Barker AL, Watts JJ & Haines T. 2015. The extra resource burden of in-hospital
falls: A cost of falls study. The Medical Journal of Australia 203(9), 367.e1-367.e8.
58
Morello RT, Barker AL, Haines T, Zavarsek S, Watts JJ, Hill K, Brand C, Sherrington C, Wolfe
R, Bohensky M & Stoelwinder J. 2013. In-hospital falls and fall-related injuries: a protocol for
a cost of fall study. Injury Prevention 19(5), 363.e1-363.e6.
Morello R, Barker A, Zavarsek S, Watts JJ, Haines T, Hill K, Sherrington C, Brand C, Jolley D
& Stoelwinder J. 2012. The 6-PACK programme to decrease falls and fall-related injuries in
acute hospitals: protocol for an economic evaluation alongside a cluster randomized controlled
trial. Injury Prevention 18(2).
Mustajoki P, Kinnunen M & Aaltonen L-M. 2014. Kaatumisia voidaan vähentää sairaaloissa
ja laitoksissa. Potilaan lääkärilehti. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/kaatumisia-
voidaan-vahentaa-sairaaloissa-ja-laitoksissa/ Luettu 29.10.2017.
Nuckols TK, Needleman Jm Grogan TR, Liang LJ, Worobel-Luk P, Anderson L, Czypinski L,
Coles C & Walsh CM. 2017. Clinical effectiveness and cost of a hospital-based fall prevention
intervention. The Journal of Nursing Administration 47(11), 571-580.
Nürnbergin säännöstö. 2013. Lääkäriliitto. Lääkärin etiikka.
https://www.laakariliitto.fi/liitto/etiikka/nurnbergin-saannosto/ Luettu 16.8.2018.
Oliver D, Killick S, Even T & Willmott M. 2008. Do falls and falls-injuries in hospital indicate
negligent care – and how big is the risk? A retrospective analysis of the NHS ligitation authority
database of clinical negligence claims, resulting from falls in hospitals in England 1995 to 2006.
Quality Safety Health Care 17(6), 431-436.
Pappas SH. 2008. The cost of nurse-sensitive adverse events. The Journal of Nursing
Administration 38(5), 230-236.
Potilasvakuutuskeskus 2018. Potilasvahinkoraportti 15.8.2018. Korvattavien vahinkojen
lukumäärät sattumis- ja ratkaisuvuosittain.
Prisma 2009. Prisma Statement. Prisma 2009 Checklist. http://prisma-
statement.org/prismastatement/Checklist.aspx. Luettu 26.7.2018.
Potilasvahinkolaki 25.7.1986/585.
Pyykkö I & Jäntti P. 2014. Ikähuimaus ja tasapainon hallinta. Suomen lääkärilehti 69(47),
3181-3187.
Savela S, Komulainen P, Sipilä S & Strandberg T. 2015. Ikääntyneiden liikunta – minkälaista
ja mihin tarkoitukseen? Duodecim 131(18), 1719-1725.
Sote-uudistus 2015-2019. Sosiaali- ja terveysministeriö.
http://stm.fi/documents/1271139/1332838/Sote-uudistuksen+tietolehtinen+9_2015/a6f19294-
ea52-4c47-b13f-ba15c571e843. Luettu 5.11.2017.
Sotkanet. 2005-2018. Tilasto- ja indikaattoripankki. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.
https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=s06MAAA=®ion=s07MBAA=&year=sy
59
4rBwA=&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.0-
SNAPSHOT&buildTimestamp=201802280718. Luettu 6.9.2018
Spetz J, Brown DS & Aydin C. 2015. The economics of preventing hospital falls. The Journal
of Nursing Administration 45 (1), 50-57.
Suomen virallinen tilasto (SVT) 2016. Tilastokeskus. Kuolemansyyt. Kaatuminen yleisin
tapaturmakuoleman syy. https://www.stat.fi/til/syyt/2015/ksyyt2015_2016-12-
30_kat_005_fi.html. Luettu 24.7.2018.
Tapaturmakatsaus. 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri.
https://thl.fi/tilastoliite/tapaturmat/alueraportit/2017/sairaanhoitopiiri/Pohjois-Savo.pdf. Luettu
15.8.2018.
Tchouaket E, Dubois CA & D`Amour D. 2017. The economic burden of nurse-sensitive adverse
events in 22 medical-surgical units: retrospective and matching analysis. Journal of Advanced
Nursing 73(7), 1696-1711.
Terveydenhuoltolaki 1326/2010.
THL 2018. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen. Ikääntyneiden tapaturmat.
https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/turvallisuuden-
edistaminen/tapaturmien-ehkaisy/ikaantyneiden-tapaturmat. Luettu 5.8.2018.
Trepanier S & Hilsenbeck J. 2014. A hospital system approach at decreasing falls with injuries
and cost. Nursing Economics 32(3), 135-141.
Towne SD, Ory MG & Smith ML. 2014. Cost of fall-related hospitalizations among older
adults: Environmental comparisons from the 2011 Texas hospital inpatient discharge data.
Population Health Management 17(6), 351- 356.
Weycker D, Li X, Barron R, Bornheimer R & Chandler D. 2016. Hospitalizations for
osteoporosis-related fractures: Economic Costs and Clinical Outcomes. Bone reports 30(5),
186-191.
WHO 2018. News. Falls. World Health Organization. http://www.who.int/news-room/fact-
sheets/detail/falls. Luettu 5.8.2018.
Zecevic AA, Chesworth BM, Zaric GS, Huang Q, Salmon A, McAuslan D, Welch R & Brunton
D. 2010. Estimating the cost of serious injurious falls in a Canadian acute care hospital.
Canadian Journal on Aging 31(2), 139-147.
Liite 1. (1/3)
Liitetaulukko 1 jatkuu
Liitetaulukko 1. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset ja laadunarviointi
Tekijät, vuosi, maa
Tutkimuksen tarkoitus Aineisto ja tutkimusmenetelmät
Keskeiset tulokset Laatu
Baris ym. 2018. Turkki.
Laskea sairaalakaatumisista johtuvien vammojen aiheuttamat lisäkustannukset ja sairaalassaolopäivät.
N=39 / tapausryhmä
N=39 / kontrolliryhmä yhteensä 28 sairaalassa
Tapaus-kontrollitutkimus.
Sairaalakaatumisesta aiheutuneen vakavan vamman kustannus on laskettu olevan US$3,302.60 ja sairaalassaolopäiviä 14.61 lisää/potilas.
JBI 7/9
Fields ym. 2015. USA.
Kvantifioida sairaalakaatumisista johtuvien kuvantamistutkimusten prevalenssi, luonne ja kustannukset.
N=530 kaatunutta
Retrospektiivinen kohorttitutkimus vuosien 2008-2010 välillä.
Kaatuneista 262 potilasta kuvattiin, joista 82%:lla ei löytynyt tutkimuksista vammaa. Kuvantamiskustannukset olivat $160,897, josta 63% ($100,700) pään CT-kuvantamisista.
JBI 6/9
Galbraith 2011. Irlanti.
Tutkia kaatumisen ehkäisyohjelman vaikutuksia sairaalakaatumisten esiintyvyyteen ja kaatumisista aiheutuviin vammoihin ortopedisella osastolla.
N=85 kaatunutta vuosi ennen interventiota, N=52 kaatunutta vuosi intervention jälkeen.
Vuosien 2003-2009 välillä.
Prospektiivinen kohorttitutkimus.
Kaatumisten kustannukset ennen interventiota $117 754,12, joissa 4 lonkkamurtumaa ja intervention jälkeen kustannukset $811,70, ei lonkkamurtumia.
JBI 9/11
Haines ym. 2013. Australia.
Tutkia ja arvioida kaatumisten ehkäisyyn kohdistuvan potilasohjauksen kustannuksia ja hyötyjä sairaalaolosuhteissa.
Analyysin pohjana käytetty RCT-tutkimuksen aineistoa, jossa N=1206 potilasta.
Lyhytaikaiset kustannukset kaatumisesta voivat olla jopa A$14,591. Kustannukset A$526, jotta potilaasta ei tulisi kaatujaa, A$294 jotta yksi kaatuminen saadaan estettyä. 52%:n todennäköisyydellä ehkäisy on tehokkaampaa ja tuo säästöjä. Tulkinta: jotta näin olisi, kaatumisia pitää olla normaalioloissa vähintään 4%:lla potilaista.
JBI 10/11
JBI 9/11
Liite 1. (2/3)
Liitetaulukko 1 jatkuu
Hirose ym. 2015. Japani.
Tutkia sairaalakaatumisista aiheutuvia sairaanhoidon lisäkustannuksia.
N=1190 ja N=1790
Retrospektiivinen tutkimus 2 opetussairaalasta.
Kaatumisen jälkeiset kustannukset vähäisissä vammoissa 364+-2129 USD ja 114+-124 USD, vakavissa vammoissa 4336+-3645 USD ja 2267+-2811 USD. Suurimmat kustannukset aiheutuivat leikkaushoidosta, kuvantamistutkimuksia oli määrällisesti enemmän.
Morello ym. 2013. Australia.
Määrittää protokolla sairaalakaatumisista aiheutuvien hoitopäivien määrän ja sairaalahoidon kustannusten arviointiin.
PROTOKOLLA LIITTYEN MORELLON YM. (2015) TUTKIMUKSEEN!
Prospektiivinen tutkimus osana 6-PACK projektia.
Kaatumisista voi aiheutua mustelmia, ruhjeita, turvotusta, haavoja, sijoiltaanmeno, venähdys, murtuma, päävamma, hematooma. Sairaalapäivien määrän arviointi on olennaista kustannuksia arvioitaessa.
-
Morello ym. 2015. Australia.
Kvantifioida sairaalakaatumisista ja niiden vammoista aiheutuneet hoitopäivät ja kustannukset.
RCT-tutkimus
N=6 sairaalaa
N=12somaattisen ja kirurgisen hoidon osastoa.
21 673 potilaalta ja 27 026 uloskirjauksesta kerättiin 15 kuukauden aikana tiedot sairaalakustannuksista.
Sairaalakaatuminen lisää hoitopäiviä keskimäärin 8 päivää ja kustannuksia noin $6669. Lisäksi kaatumiseen liittyvä vamma aiheuttaa keskimäärin 4 lisäpäivää sairaalahoitoa ja $4727 lisäkustannukset.
JBI 7/9
Morello ym. 2012. Australia.
Tarkastella esitetyn protokollan hyötyä kustannustehokkuuden arvioinnissa kaatumisten ehkäisyssä.
PROTOKOLLA LIITTYEN MORELLON YM. (2015) TUTKIMUKSEEN!
Mikäli protokollan toimivuudesta saadaan näyttöä, sitä voidaan jatkossa hyödyntää ja käyttää kaatumisten ehkäisyn tutkimuksissa ja niihin liittyvissä taloudellisissa arvioinneissa.
-
Morello ym. 2016. Australia.
KORJAUS JULKAISTUUN TUTKIMUKSEEN!
ARTIKKELIA EI OLE LASKETTU KIRJALLISUUSKATSAUKSEN KOKONAISMÄÄRÄÄN!
- -
Liite 1. (3/3)
Nuckols ym. 2017. USA.
Arvioida sairaanhoitajien kaatumisten ehkäisyn (kuuluu joka tunti tehty kierto) intervention kliinistä vaikutusta ja kustannuksia.
N=2 sairaalaa
Taloudellinen arvio, tapaus-kontrolli tutkimus, tutkimuksen kesto 1-1,5 vuotta.
Toisessa sairaalassa kaatumiset vähenivät, toisessa eivät. Kustannukset vähenevät odottamattomasti 67.9-72.2%:n todennäköisyydellä, koska hoitajien ei tarvitse käyttää niin paljon aikaa kaatumisiin liittyviin toimintoihin.
JBI 9/11
Oliver ym. 2008. Englanti.
Tutkia sairaalakaatumisten, potilasvahinkoilmoitusten ja maksettujen korvausten yhteyttä ja määrää.
Retrospektiivinen analyysi NHSLA: tietokannan valituksista vuosilta 1995(huhtikuu)-2006(helmikuu).
668 tapauksesta 646 täyttivät hyväksymiskriteerit. Näistä 479 oli loppuun käsitelty. 290 tapausta liittyi sairaalakaatumisiin, niistä oli maksettu korvausta yhteensä £ 6 200 737.
JBI 7/11
Pappas 2008. USA.
Kuvata hoitotyön johtajille metodologia haittatapahtumien kustannusten ja tehokkaan hoitajien määrän laskemiseen
Retrospektiivinen analyysi sairaalan tietokannoista
N=2 sairaalaa, 6 osastoa, 2495 potilasta
Kaatumisen seurauksena kustannukset nousivat ei-kirurgisilla 648$ ja kirurgisilla potilailla 328$, vamman synnyttyä kustannus/tapaus lisääntyi 1750$.
JBI 9/11
Tchouaket ym. 2017. Kanada.
Arvioida hoitosensitiivisten haittatapahtumien ekonomista taakkaa.
Retrospektiivinen analyysi
N=2699 potilastapausta 11 sairaalassa Quebecissa, 22 somaattista-kirurgista osastoa, välillä 2008(heinäkuu) - 2009 (elokuu)
Haittatapahtumista 166 potilaalle aiheutui lähes 1300 sairaalapäivää, joista aiheutui yli 600 000CA$ lisäkustannukset.
JBI 8/11
Zecevic 2010. Kanada.
Arvioida kaatumisista aiheutuvien vakaviin vammoihin liittyviä keskimääräisiä sairaalakustannuksia ja potilaiden sairaalassaoloaikaa (LOS) akuuttiosastolla.
Retrospektiivinen analyysi, välillä 2005 (huhtikuu) – 2008 (lokakuu).
N=37 kaatunutta ja N=2113 verrokkia.
Kaatumisen vuoksi vakavan vamman saaneen potilaan hoidon keskim. kustannukset olivat 44203 CAD$, verrokkipotilaan 13507CA$, LOS 45 vs.11 päivää. Vakava vamma aiheuttaa 30696CA$ lisäkustannukset.
JBI 10/11
Liite 2. (1/2)
Liitetaulukko 2 jatkuu
Liitetaulukko 2. Kirjallisuuskatsauksesta hylätyt tutkimukset
Tekijät, vuosi, maa
Tutkimuksen tarkoitus Aineisto ja tutkimusmenetelmät
Keskeiset tulokset
Basic & Hartwell 2015. Australia.
Tutkia sairaalakaatumisen ja hoitolaitokseen sijoittamisen yhteyttä.
N=2945 akuuttiosastolta koitutunutta potilasta
Kaatuneet tai vamman saaneet potilaat sijoitettiin todennäköisemmin hoitolaitokseen. Myös sairaalassaoloaika oli kaatuneilla pidempi.
Buja ym. 2016. Italia.
Tutkia haittatapahtumia ja potilasturvallisuutta riskien hallinnan tueksi.
N=64 osastoa
Kaatumisilla positiivinen korrelaatio sairaalassaoloaikaan, sairaalassaololla taas käänteinen vaikutus valitusten määrään.
Dunne ym. 2014. Kanada.
Tutkia ja verrata sairaalassaoloajan pituutta potilaiden, jotka ovat kaatuneet, ja potilaiden, jotka eivät ole kaatuneet sairaalassa välillä.
Haittatapahtumarekisteri ja kotiutusrekisteri, marras- 2009 – elokuu 2011.
N=292 potilasta N=330 kontrollipotilasta
Kaatuminen sairaalassa pidentää potilaan sairaalassaoloaikaa huolimatta kaatumisesta aiheutuneen vamman/haitan vakavuudesta.
Gettens & Fulbrook 2015. Australia.
Tutkia kaatumispelon, kaatumisriskin, sairaalassa kaatumisten ja sairaalassaoloajan pituuden yhteyttä.
N=1 sairaala N=141 potilasta 6kk:n aikana
Sairaalassa tapahtuneilla kaatumisilla on selvä yhteys MFES-mallin alhaiseen pistelukemaan sekä merkittävästi pidentyneeseen sairaalassaoloaikaan.
Green ym. 2014. Englanti.
Tutkia sairaalassa reisiluunpään murtuman saaneita potilaita.
Kaksi rekisteriä, joista tiedot reisiluun murtumista tammi- 2012- kesäkuu 2013
N=40 potilasta
Sairaalassa kaatuneilla potilailla on suurentunut riski reisiluun murtuman leikkaushoidon viivästymiseen ja kuolemaan kuin kotioloissa kaatuneilla potilailla.
Healey ym. 2008. Englanti.
Tutkia englantilaisten ja walesilaisten potilaiden kaatumisia sairaaloissa.
Potilaiden haittatapahtumarekisteri, 12kk:n aineisto syys- 2005 – elokuu 2006.
N=472 organisaatiota N=206 350 kaatumista
2/3 kaatumisissa ei aiheudu potilaalle hoidettavaa vammaa/haittaa, noin 1/3 aiheutuu pieni haitta, 3,6%:lle kohtalainen haitta ja 0,6%:lle vakava haitta (aineistossa 26 kuolemaa).
Liite 2. (2/2)
Spetz ym. 2015. USA.
Arvioida kaatumisten ehkäisystä saatuja kustannussäästöjä, jotka saadaan aikaiseksi hoitajien toimilla.
Kirjallisuuskatsaus ja taloudellinen arvio, esitetty ROI=return of investment.
Kaatumisten ehkäisyn ohjelmat voivat vähentää hoidon kustannuksia, mutta usein kaatumisten ehkäisyyn investoitu summa on suurempi kuin potentiaalinen säästö kaatumisten ehkäisystä.
Trepanier & Hilsenbeck 2014. USA.
Tutkia standardoidun kaatumisen ehkäisymallin vaikutuksia.
N=11 osavaltiota N=50 sairaalaa
Standardoidun kaatumisen ehkäisymallin käyttöönotto vähensi kahden vuoden jälkeen lähes 60% sairaalakaatumisia, mahdollinen säästö jopa 776 064 US$ (2013)
Towne ym. 2014. USA.
Tutkia ikääntyneiden potilaiden sairaalakustannuksia kaatumisiin liittyvissä vammoissa.
Teksasin sairaaloiden kotiutumisrekisterit vuodelta 2011.
N=70 747 potilasta
Kustannukset alle 49-vuotiailla keskimäärin 41 215 US$, yli 50-vuotiailla 51 057 US$. Alle 49-vuotiaiden lonkkamurtuman hoito on kalliimpaa kuin yli 50-vuotiaiden (ei välttämättä aiheutunut kaatumisesta)
Liite 3. (1/2)
Liitetaulukko 3 jatkuu
Liitetaulukko 3. Sisällönanalyysia sairaalakaatumisten kustannuksista; pelkistyksiä ja
alakategoriat
Alkuperäinen ilmaus Pelkistetty ilmaus Alakategoria
”higher nurse staffing” Korkeampi hoitajien
miehitys
Hoitajien
henkilöstökustannukset
”RN staffing” Rekisteröityjen
hoitajien määrä
”additional nurse hours per
patient day”
Lisätyt
hoitajaresurssit
tunteina potilaspäivää
kohden
”hospital stay” Sairaalajakso Sairaalajakson pituus
”length of stay”=LOS Hoitojakson pituus
”injurious fall”
Vaurioittava
kaatuminen
Vamman hoito
”fall-related injury”
Kaatumiseen liittyvä
vamma
”operational costs”
Kirurgisen hoidon
kustannukset
Leikkaussalikustannukset
”pelvic fracture” Lantion murtuma
”computed tomography” CT,
tietokonetomografia
Kuvantamistutkimukset
”imaging” Kuvantaminen
”MRIs”
”X-rays”
Magneettitutkimukset
Röntgentutkimukset
“structured education” Järjestelmällinen
perehdytys
Hoitohenkilökunnan
kouluttaminen
“information on adequate
footwear etc.”
Riittävien jalkineiden
ym. käytön
informointi
Liite 3. (2/2)
“negligence claims” Huolimattomuudesta
johtuvat vaatimukset
Vakuutuskorvaukset
“delay in diagnosis” Diagnoosin
viivästyminen
“nonslip mats” Liukuestematot Materiaalikustannukset
“medication” Lääkitykset
“injections” Injektiot
“meals per day” Päivittäiset ruuat
“patient education” Potilaiden ohjaaminen Potilasohjaus
“transfer to an acute ward” Siirto akuuttiosastolle Potilassiirrot
“documentation in medical
records”
Potilaskertomuksen
kirjaaminen
Hoitajan tekemä tilannearvio
“screening for falls risk” Kaatumisriskin
arviointi
“evaluate a need for further
examination”
Tarvittavien
jatkotutkimusten
määrittäminen
Lääkärin arvio jatkohoidon
tarpeesta
“task force” Työryhmä Infrastruktuurikustannukset
“hourly rounding” Tunnittaiset kierrot
Liite 4. (1/1)
Liitetaulukko 4. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista järjestelmälliselle katsaukselle
1. Onko katsauksen kysymys selvästi ja yksiselitteisesti esitetty?
2. Oliko hakustrategia asianmukainen?
3. Olivatko käytetyt tiedon lähteet riittäviä?
4. Olivatko sisäänottokriteerit asianmukaiset verrattuna tutkimuskysymykseen?
5. Olivatko tutkimusten arviointikriteerit asianmukaiset?
6. Toteuttiko tutkimusten kriittisen arvioinnin itsenäisesti vähintään kaksi arvioijaa?
7. Käytettiinkö tietojen uuttamisvaiheessa menetelmiä virheiden minimoimiseksi?
8. Käytettiinkö tutkimustulosten yhdistämisessä asianmukaisia menetelmiä?
9. Tukevatko tutkimusten tulokset tehtyjä suosituksia?
10. Ovatko linjaukset lisätutkimuksista asianmukaiset?