http://www.pasikallio.fi/Palstakirjoituksia/http://www.seinajoenhelluntaiseurakunta.fi/usko/sanan_nalkaan/viikon_tekstihttp://www.facebook.com/groups/167387876612651/

Sivu 1

VUODEN 2012 – PALSTATEKSTIT - http://www.pasikallio.fi/Palstakirjoituksia/

Sivu 2

Paljon on tehtävää ja monta avun tarvitsijaa. Halutessamme hartaasti palvella ihmisiä hengellisessä työssä, saatamme kohdata tilanteita, jossa fyysinen olemuksemme näyttää rajansa. On kuitenkin hienoa nähdä, miten Raamattu opastaa näilläkin alueilla - ja myös se, että profeetat, opettajat ja suuret kansanjohtajatkin olivat vain ihmisiä ja väsyivät ja nääntyivät kuormansa alla. Tarkastellaanpa hieman Mooseksen tilannetta kansansa keskellä:

Midianin pappi Jetro, Mooseksen appi, oli saanut kuulla, miten ihmeellisesti Jumala oli käyttänyt Moosesta johtaessaan Israelin kansan orjuudesta vapauteen. Hän meni tapaamaan Moosesta ja nähdessään, kuinka Mooseksen kädet olivat täynnä työtä Israelin johtamisessa, - hän antoi viisaan neuvon hänelle, jonka mukaan sitten Mooses toimikin:

"Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi. Tämä tehtävä on sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksin toimittaa. - Valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääviä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä ja aseta nämä heille 1000, 100, 50, ja 10 päämiehiksi. Nämä tuomitkoot kansaa aina tarvittaessa. Kaikki suuret asiat he saattakoot sinun tietoosi, mutta kaikki vähäiset asiat ratkaiskoot itse. Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi. Jos näin teet, ja Jumala käskee sinun tehdä sillä tavalla, sinä jaksat sen kestää. Niin kaikki tämä kansa voi mennä rauhassa kotiinsa." 2.Moos.18:18,21-23

On hyvä ymmärtää, että hengellinenkin työ on mitoitettu juuri sen kokoiseksi, että selviämme kyllä siitä. Työn kasvaessa ja laajetessa on hyvä ottaa oppia Raamatun opetuksista tehtävien jakamisessa myös muille. Huomaan hyvin helposti ajattelevani tällaisessa tilanteessa, että voinko luottaa toiseen? Onko hän kenties antautunut Jumalan palvelukseen, eikä etsisi vain omaa etuaan? – Tällaisissa tilanteissa on syytä jättää asioita Herran huomaan. Hän kyllä kykenee vaikuttamaan

Sivu 3

siten, että Hänen hyvä tahtonsa toteutuu. Toisin sanoen, voin uskoa ja luottaa myös toistenkin ihmisten kohdalla Jumalaan!

Moosesta tervehtämään tullut pappi oli viisas sanoessaan; "Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi." – Oletko sinä kenties samanlaisessa tilanteessa elämässäsi? Huomaatko, kuinka uuvut ja uuvutat nekin, joita yrität palvella? Mieti, millä tavoin voisit huojentaa kuormaasi ja vastuutasi Herran palveluksessa. Ymmärtänet, että Jumala suuressa viisaudessaan on tarkoittanut, että tekisimme yhteistyötä, kaikki yhdessä, ja että Herra käyttää työssään useita ihmisiä ja jopa eri tahoja. Saatamme nähdä jonkin kuuluisan saarnamiehen lennokkaine eleineen puhumassa valtaville väkijoukoille ja tapahtuvan ihmeitä ja uskoon tulemisia, mutta taustalla saattaa silti olla kymmenien vuosien rukoustaistelua ja Herran odotusta. Kymmenet ja sadat ihmiset tiimeineen ovat valmistaneet ja mahdollistaneet suurkokousten järjestelyt - ja rukoustiimit ovat saattaneet paastoten rukoilla edeltäkäsin tilaisuuksien puolesta. Kuinka monet äidit ja isät rukoilevatkaan lastensa puolesta - päivittäin, hartaasti anoen – että he pelastuisivat ja varjeltuisivat kaikessa. Usein saatamme nähdä vain lopputuloksen, tietämättä lainkaan, mitä Jumala on työstänyt rukouksien saattelemana ihmisen sydämessä.

– Herra, Sinä joka tunnet meidät ja sydämemme, anna meille viisautta laskeaksemme päivämme oikein. Auta meitä ymmärtämään, että saamme levätä Sinun käsissäsi.

Herra, auta näkemään paremmin, miten kokonaisvaltaisia ovatkaan Sinun suunnitelmasi.

Auta meitä luottamaan, että Sinun hyvä tahtosi tapahtuu, vaikka jakaisimme tehtäviämme ja kuormaamme.

Auta meitä luopumaan itsekeskeisyydestämme ja luottamaan enemmän Sinun valtaviin mahdollisuuksiin yli kaikkien inhimillisyyksien ja heikkouksien.

Kaiken voimme Sinussa, Jeesus - Sinä vahvistat meitä! Tulkoon Sinun väkevyytesi voima osaksi elämäämme, antakoon se meille näkökykyä, kuulevat korvat ja ymmärtävän sydämen - elääksemme ja ollaksemme Sinun palvelustehtävissäsi, aina innokkaina ja vieden ilosanomaa aina maan ääriin asti!

Sivu 4

"Näethän, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko täydentyi." Jaak.2:22[*JKR]

Jeesus sanoi erään kerran: "Minä tiedän sinun tekosi." (Ilm.3:1,15) - Nämä sanat Jeesus oli osoittanut joukolle ihmisiä, jotka käyttäytyivät välinpitämättömästi, kantaen kuitenkin Jeesuksen nimeä, ikään kuin maineensa jalustimena.

Kuinka lähellä penseys ja välinpitämättömyys ovatkaan meitä jokaista. Saatamme puhua hurskastellen asioista - joskus jopa aivan innoissamme, mutta mitä me teemme? Ovatko tekomme sellaisia, joita Jumala inhoaa niin, että Hän lopulta oksentaisi meidät suustansa ulos?

"He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät Hänet. He ovat inhottavia, tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia." Tit.1:16[*JKR]

On totta, että suurin teko tehtiin puolestamme Golgatan ristillä. Saamme ottaa siinä lunastuksen vastaan täysin armolahjana, mutta sitä seuraavat välittömästi käytännön teot, eli niin sanottu kristityn vaellus. Siinä meidän tulisi olla aina valmiit hyviä töitä varten. (Ef.2:10)

"Veljeni, mitä hyötyä on siitä, jos joku sanoo, että hänellä on usko, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? [Kuollut usko, joka ei näy käytännöllisessä elämässä.] Jos veli tai sisar on vaatteiden puutteessa ja jokapäiväistä ravintoa vailla, ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itseänne," mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole [hedelminään hyviä] tekoja, on itsessään kuollutta uskoa." Jaak.2:14–17[*JKR]

Jeesus ei sanonut, että ”Minä tiedän, miltä sinusta tuntuu,” tai ”miltä asiat sinusta näyttävät.” Hän sanoi, "tiedän, mitä olet tehnyt." Tämän

Sivu 5

penseyden äärellä, Jeesus puhui teoista, joissa elämme. Nykypäivän ihmisiä ei saisi kehottaa tekoihin, puhumattakaan edes pienistä vaatimuksista. Me masennumme ja saatamme napista jo pienistäkin ponnistuksista - löytämättä iloa ja intoa palvella elävää ja totista Jumalaa. Vieläpä saatamme ääneen napista, vieden toisiltakin innon "vallata luvattua maata." (4.Moos.32:7) – Kuitenkin Jeesus puhuu tästä penseytenä, joka johtaa lopulta "ulos oksentamiseen." (Ilm.3:16) - Ethän tahtoisi kokea sellaista kohtaloa?

Mitä sitten pitäisi tehdä? Minkälaiset teot osoittaisivat Jumalalle ja toisillekin ihmisille intohimoista rakkaus-suhdetta Jumalaa kohtaan – juuri sitä, että olisimme joko "palavia tai kylmiä"? – Monesti nämä teot saattavat olla hyvin pieniä eleitä, tai osallistumisia erilaisiin tilanteisiin. Toisaalla ne ovat oman värinsä näyttämistä siinä, ettemme suostu Jumalan Pyhän nimen tähden mukaan syntielämään, tai edes sellaisen osallisuuteen. (2.Joh.1:10) Emmehän uskovina hyväksy valehtelemista, varastamista, vihaamista, panettelemista, ylpeyttä, juopottelua, haureellisuuksia, emmekä lähde mukaan pahaan-, tai loukkaaviin puheisiin. Hyvät teot saattavat olla usein myös toisen huomioimista, yksinäisen lohduttamista, taloudellista tukea, ja tietenkin evankeliumin sanan julistamista - ainakin kiihkeästi miettien, miten voisi tehdä sitä parhaalla ja toimivimmalla tavalla. Uskon teko voi olla myös pahan karttamista, Jumalan ylistämistä tai itsensä puhtaana pitämistä.

"Uskon olemuksessa" on huomioitava ennen muuta asioiden tärkeysjärjestys, jota ilman usko ei toimi. Usko on kuin kanava, joka virtaa uskovan lävitse. Tälle avautunut tarttuu uskossa lupauksiin ja asettaa elämänsä keskiöön Jeesuksen Kristuksen. On hyvin luonnollinen seuraus, että uskoessamme Jeesukseen, Hänen luonteensa piirteet alkavat heijastua elämäämme. Yrittäessämme tehdä tekoja ilman uskoa, ne ovat jo voimattomuutensa vuoksi tuhoon tuomittuja. Jeesuksen läsnäolo ja vaikutus sanansa ja Henkensä voimassa ovat juuri ne tekijät, jotka vaikuttavat "tahtoa ja tekemistä," ja on muistettava se, että ilman Jeesusta emme mitään voi tehdä. (Joh.15:5) Siksi, nähdessämme huonoja tekoja, ilkeyttä ja pahuutta, loukkaavia sanoja ja ilmeitä, meidän on lähestyttävä uskossa Jeesusta Kristusta. Häntä tulisesti rakastaen ja Häneen katsomalla me muutumme! (2.Kor.3:18, Ps.34:6) Ajattele, millainen lupaus meille on annettu! Voimme muuttua uskoessamme Jeesuksen Pyhään nimeen!

Tärkein ja suurin teko, minkä voisimme tehdä, on ”pitää Herra rakkaana.” (1.Kor.16:22) Se on sitä, että arvostamme Hänen uhraustaan puolestamme ja annamme sovittaa itsemme Jumalan kanssa. Tahtoessamme muuttua ja päästä eteenpäin, ainut teko, mitä voisimme tehdä, on nostaa katseemme Häneen. On siis aika asettaa

Sivu 6

Jumalan tahto ensisijaiselle paikalle. Jos me Häntä rakastamme, ja jos me Hänessä elämme, me teemme myös niitä tekoja, jotka ovat lähtöisin taivaallisen Isän sydämeltä. (Joh.14:12)

Tekojen suhdetta uskoon kuvastaa myös se, että lankeemuksemme ei voi riistää meitä pois Isän kädestä. Säilyttäessämme parannuksen mielen, eli tahdon tehdä asioita paremmin - karttaen kaikenlaista pahaa, saamme omistaa Kristuksen armossa täyden vapauden elää puhdasta ja vapaata elämää. Synnistä on sanouduttava irti, vaikka heikkouttaan vielä lankeaisikin siihen. Kukapa meistä ei ajatuksiltaan tai sanoissaan hairahtuen erehtyisi?

Teot siis kulminoituvat uskoon ja rakkauteen. Raamattu puhuukin rakkauden kautta vaikuttavasta uskosta ja uskoessamme Jeesuksen sovitustyön maksettuun lunastushintaan, joka maksettiin edestämme Jumalan rakkauden tähden, saamme olla osallisia niihin tekoihin, jotka ovat mieluisia Jumalalle ja palvelevat myös Hänen hyviä tarkoituksiaan.

Huomioitavaa ja mielenkiintoista on myös se seikka, että Raamattu viittaa Jeesukseen uskovien tekojen olevan eräänä päivänä itse Jeesuksen Kristuksen yllä oleva vaate:

Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen [seurakunta]vaimonsa on valmistanut itsensä." Hänen annettiin pukeutua pellavavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: Se puku on pyhien vanhurskautukset*. Ilm.19:8-9[*JKR]

Mielenkiintoista on myös se, miten Jeesus erään kerran vertasi vaatetuksen merkitystä hääjuhlassa:

”Sitten Hän sanoi palvelijoilleen: 'Häät ovat valmiina, mutta kutsutut eivät olleet sen arvoisia. Menkää teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin keitä tapaatte'. Palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen häävieraita. Mennessään katsomaan häävieraita kuningas näki siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin. Hän sanoi tälle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan. Kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristely'. Sillä monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja." Matt.22:11–14[*JKR]

Mietipä, jos tämän kertomuksen vaatetus viittaisi meidän tekoihin vaelluksemme aikana, niin kuinka suuri onkaan niiden merkitys kerran

Sivu 7

taivaassa. (Ilm.19:8) Vanhurskasten teot siis saavat näkyvän muodon kerran kirkkaudessa ja ajatellessa pelkästään kristillistä vaellusta, on hyvä, että teemme hyviä tekoja Jumalamme kunniaksi. Emme kylläkään ansaitse teoillamme itse pelastusta, mutta niillä on kuitenkin merkityksensä uskoon tultuamme.

Itse pelastukseen emme voi lisätä teoillamme mitään. Jeesus suoritti lunastustyön, ja se riittää, mutta siitä eteenpäin meidän tulee rakkauden kautta vaikuttavassa uskossa elää todeksi kääntymyksemme arvoa.

”Mitä me siis sanomme? Muihin kansoihin kuuluvat, jotka eivät ole tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, sen vanhurskauden, joka tulee uskosta. Israel taas, joka on tavoitellut vanhurskautta lakia noudattamalla, ei ole sitä saavuttanut. Miksi niin? Siksi, ettei se ole tapahtunut uskosta, vaan kuin teoista. He ovat kompastuneet loukkauskiveen, kuten on kirjoitettu: ´Minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuskallion, ja joka Häneen uskoo, ei joudu häpeään.´" Room.9:30–33[*JKR]

Jumalalta saatu lahjavanhurskaus ei ole siis teoin ansaittua, vaan armosta. ”Vain tämän tahdon teiltä tietää: lain teoistako te saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta”? (Gal.3:2)

”Mutta koska tiedämme, ettei ihmisen vanhurskauttaminen tapahdu lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, me olemme uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskautetuiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista. Sillä kukaan ihminen ei tule vanhurskautetuksi lain teoista.” Gal.2:16[*JKR]

Vielä tänäänkin useat ajautuvat ajattelemaan hengellisyyttä lain tekojen kautta. he opettavat oppejaan, vaikka ovat langenneet pois armosta.

”Nuo pariimme luikertaneet valeveljet olivat orjuuttaakseen meitä hiipineet vakoilemaan vapauttamme Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta me emme hetkeksikään taipuneet antamaan heille periksi, että evankeliumin totuus säilyisi keskuudessanne” Gal.2:4-5[*JKR]

– Uskoa seuraavat siis teot, eikä päinvastoin. Emme ansaitse teoillamme mitään, mutta elämä Kristuksessa synnyttää siis tekoja, joissa kääntymyksemme aitous näkyy - Jumalan kunniaksi.

”Uskon tietä kulkevat saavat täten siunauksen uskovan Aabrahamin kanssa. Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia, kuten on kirjoitettu: ’Kirottu olkoon jokainen, joka ei pidä

Sivu 8

kaikkea, mitä on kirjoitettu lain kirjassa, niin että hän niitä noudattaa.’ Selvää on, ettei kukaan tule vanhurskautetuksi Jumalan edessä lakia noudattamalla, koska "vanhurskas on elävä uskosta." Mutta laki ei opeta uskon tietä, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä." Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta tulemalla kiroukseksi meidän sijastamme - kuten on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’ - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa kansoihin kuuluvien osaksi, ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen*. [*KR: Hengen lupauksen.] Gal.3:9–14[*JKR]

Lopuksi voimme todeta, että pelastuksemme riippuu ainoastaan Jumalan armossa, ei teoissa, mutta uskon säilyttämiseksi ja sen ”viritettynä” pitämiseksi tarvitsemme myös uskon kuuliaisuudessa tehtyjä tekoja, sillä usko ilman tekoja on turhaa ja kuollutta.

”Minä olen lain kautta kuollut pois siitä elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän ihmisenä, sen elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa. Jos näet vanhurskaus on saatavissa lakia noudattamalla, Kristus on kuollut turhaan. Gal.2:19-21[*JKR]

Tarvitsemme tekoja, joita Pyhä Henki saa aikaan meissä:

– Tahtoa ja tekemistä: ”Jumala näet vaikuttaa teissä sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa toteutuisi.” Fil.2:13

– Vaikutan sen, että vaellatte: ”MINÄ teen teistä ihmisten kalastajia." Matt.4:19, Henkeni Minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte Minun säädösteni mukaan, noudatatte Minun oikeuksiani ja pidätte ne.” Hes.36:27,

– Vaeltakaa Hengessä, niin ette täytä turmeltuneen luonnon himoa. Gal.5:16[*JKR]

– Usko saa toimimaan: "Jumalan ja Isämme edessä me lakkaamatta muistamme teidän työtänne uskossa, vaivannäköänne rakkaudessa ja kestävyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen." 1.Tess.1:3[*JKR] [*Usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa -KR92], ”Teidät on Hänen kanssaan haudattu kasteessa, jossa teidät on Hänen kanssaan myös herätetty USKON KAUTTA, MINKÄ VAIKUTTAA JUMALA, joka herätti Hänet kuolleista.” Kol.2:12

Sivu 9

”Hengen hedelmä = Tekoja Hengessä”

– Ei siis niin, että teemme tekoja, joista syntyisi uskoa, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko - Pyhän Hengen kautta vuodatettuna sydämiimme - saa aikaan tekoja Jeesuksen kanssa!

"Mutta Mooses sanoi Jumalalle: 'Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?' Hän vastasi: "Minä olen sinun kanssasi." 2.Moos.3:11-12[*JKR]

Rakas ystäväni, haluan tänään puhua lohdullisia ajatuksia Isästä, joka ei jätä, eikä hylkää. Saatamme olla suurten tehtävien edessä Mooseksen tavoin, tuntien omaa kelvottomuutta ja riittämättömyyttä, mutta Jumalan sanat kaikuvat vielä tänäänkin lohdullisina ja rohkaisevina; "Minä olen sinun kanssasi"!

Kaikki, mitä piti tapahtuman ja mitä Jumala odotti, Hän valmisti ja antaen ihmeteot ja merkit suuruudestaan, - ja tutkiessa Raamatun kertomusta voimme hyvin nähdä, ettei Mooses tehnyt käytännössä muuta kuin, että hän meni paikanpäälle ja totteli Herralta saamaa tehtävää. Olisiko Mooses pystynyt ihmeisiin ja olisivatko israelilaiset lähteneet hänen matkaansa vain Mooseksen pyytämällä? – Eivät varmastikaan! Minulle tämäkin kertomus opettaa, ettei minunkaan tarvitse olla yksin kutsumukseni kanssa. Minun ei tarvitse huolehtia ihmeistä, sanoista, johdatuksesta tai edes tarvittavasta viisaudesta tehtäviini. Saan luottaa Häneen, joka on minun kanssani. Luemmehan uudentestamentin lupauksen: "Kaiken minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa." (Fil.4:13)

”Kun he vetävät teitä oikeusistuimiin, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä puhuisitte. Teille näet annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava. Ettehän te itse ole puhumassa, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.” Matt.10:19–20[*JKR]

Sivu 10

Jumala, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, toimii yhä vieläkin samalla tavalla kuin Mooseksen päivinä. Hän tulee luoksesi sanoen: "Minä olen sinun kanssasi," - ja, jos kanssasi on koko kaikkeuden Luoja, eihän silloin sinulla ole mitään hätää! Hän kyllä kykenee varjelemaan sinut ja Hän pitää kaikista tarpeistasi huolen.

Kun sitten tulee aika, jolloin toimit Jumalasi suunnitelmissa, voit totisesti tuntea ja nähdä kouriintuntuvasti Jumalan kokonaisvaltaisen siunauksen. Katsopa, miten lempeitä ja upeita sanoja Jumala puhui Moosekselle, ja mehän tiedämme näiden sanojen käyneen toteen, juuri niin kuin Hän oli ilmoittanut:

"Minä tiedän, että Egyptin kuningas ei päästä teitä menemään, ei edes väkevän käden pakolla. Sen tähden minä ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikenlaisilla ihmeteoillani, joita olen siellä tekevä, ja sitten hän päästää teidät. Minä saatan tämän kansan egyptiläisten suosioon, niin että te lähtiessänne ette lähde tyhjin käsin. Jokainen vaimo pyytäköön naapuriltaan ja luonaan majailevalta vaimolta hopea- ja kultakaluja ja vaatteita. Niihin te puette poikanne ja tyttärenne ja viette ne saaliina egyptiläisiltä." 2.Moos.3:19-22[*JKR]

”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret”! (5.Moos.33:27) - Ajattelepa, miten suuri rikkaus ja voima Jumalassa on! Ei se ole tarkoitettu ihmisten omien päämäärien toteutumista varten, vaan Jumalan suurien suunnitelmien toteutumiseksi. – Mitä me haaveilemme ja unelmoimme tänään? Onko rukouksemme täynnä vain omia toiveitamme ja näkemyksiämme, vai olemmeko kiinnostuneita tässä ajassa maailmaa kohtaavista Jumalan lupauksista ja Hänen tahdostaan? Luopuessamme omasta ja tarttuessamme Jumalan suunnitelmiin, löydämme rikkaan ja tarkoituksellisen elämän. (Matt.10:39) Eihän Mooses mennyt Egyptiin perustaakseen siellä itselleen kunniakerhoja tai valtavia palatseja?! – Ei, vaan hänellä oli halu pelastaa Jumalan valittu kansa orjuudesta ja sen ikeen alta. Uskon, että Jumala oli vaikuttanut hänessä "tahtoa ja tekemistä," jo ennen, kuin hänelle ilmoitettiin tuleva suuri tehtävä. Omin päinhän Mooses tappoi yhden Egyptiläisen, tehdäkseen oikeutta israelilaisille, mutta se ei ollut Jumalan suunnitelma kansan pelastamiseksi. Mooseksen täytyi odottaa Jumalan aikaa, ja kun sen täyttymys tuli, sai Mooses varmuuden siitä, että Hänen kanssaan oli isiensä Jumala!

Näillä sanoilla haluan rohkaista sinua luottamaan Taivaan Jumalaan, odottaen Hänen suunnitelmiensa täyttymystä. Vaikka et tekisikään yhtä suuria tekoja, kuin Mooses, tai monet muut profeetat, sinun pienikin tehtäväsi on tärkeä ja se on osa suurta kokonaisuutta. Monesti

Sivu 11

me olemme mukana suunnitelmissa jo paljon ennen, kuin itse tiedämmekään sitä. – Siksi saamme luottaa ja uskoa turvallisin mielin elämämme Herran käsiin ja Hänen käyttöönsä. – Rukoilethan tänään kanssani sanoen:

Herra, tässä on kaksi kättä ja Sinua rakastava sydän! Tässä on liikkeelle tahtovat jalat ja Sinulle antautunut mieli ja henki! Tässä olen edessäsi, mitättömänä, saviastiana, maan tomuna, mutta sinun kanssasi väkevänä ja voimallisena! – Odotan Sinua!

Sinussa on voimani! Sinussa on rakkauteni! Herra, käytä minua tahtosi toteutumisessa! Anna minun julistaa sanojasi, anna voittaa sieluja Sinulle! Herra, täytä elämäni, täytä kaipaukseni, Sinä, minun rakkauteni ja iloni! Sinun edessäsi notkistan polveni!Kiitos Jeesus, että Sinun suunnitelmiesi toteutumista ei ole koskaan haitannut ihmisen heikkous ja vähäisyys. Vaikka epäonnistun, Sinä onnistut ja toteutat ihmeelliset ja viisaat aivoituksesi!

Sinä olet minun voimani, ruokani ja juomani! Sinun kanssasi kaikki on hyvin! Suuni ylistää Sinua, sydämeni kiittäen janoaa virtoihisi - yhä syvemmälle! Kiitos, että olet kanssani - aina maailman loppuun saakka! - Aamen -

"Joosef vastasi heille: "Älkää pelätkö, olenko minä Jumalan sijassa? Teillä tosin oli paha hanke minua vastaan, mutta Jumala käänsi sen hyväksi, että Hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa." 1.Moos.50:19-20[*JKR]

Minua on aina kiusannut ajatus siitä, että jokin ihminen olisi Jumalan sijaisena maanpäällä. Olisihan se mahdottomuus, mutta jotkut tuntuvat vilpittömästi uskovan, että esimerkiksi Paavi olisi Kristuksen

Sivu 12

sijaisena maanpäällä. Jumala ei koskaan anna kunniaansa ihmiselle, eikä "lainaa" nimeään ihmisen omistettavaksi.

Saatamme nähdä elämämme keskellä myös "herroina hallitsemista." (Luuk.22:25–26, 1.Piet.5:3) - Onhan toki luonnollista, että hallituksilla ja valloilla on johtajansa, kuten myös seurakuntaan on asetettu paimenet ja vanhimmat, mutta Ihmisten, ja varsinkin uskovien tulisi tyytyä näihin säädettyihin virkoihin, eikä pyrkiä hallitsemaan ja vallitsemaan sen enempää toisiaan. Uskovainen, joka tietää Raamatun ja hengellisen yhteisön perinnäissäännöt, saattaa olla hyvinkin narsistinen ja viheliäinen hallitsija toista kohtaan. On syytä muistaa ihmisyytemme asemaa, ja antaa tilaa veljelle ja sisarelle kasvaa, kukin omalla paikallaan.

Inhimillisyys ei koskaan korvaa Jumalaa. Saatamme rakennella, vaikka minkälaisia kulisseja, sääntökokoelmia ja toimintamalleja, mutta Jumalaa ne eivät koskaan korvaa. Kaiken hallinnoinnin ja säätämisen jälkeen saatamme havahtua näkemään kaikkein oleellisimman unohtuneen jalkoihin, - nimittäin Jeesuksen opetuksen: "Etsikää yli kaiken Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä annetaan teille." Matt.6:33[*JKR]

Rakkaudettomuus, kovuus ja kylmyys, niin kuin myös viha ja riidanhaluisuudet murtuvat ainoastaan Jeesuksen läsnäolossa. Omahyväisyytemme ja inhimilliset hallitsemisen ja vallitsemisen tarpeet unohtuvat täyttyessämme Jeesuksen palvelevalla mielellä. Etsiessämme omaa kunniaa ja asemaamme, tähtäimemme on väärä ja ennen pitkää havahdumme, kuinka tiemme on kulkenut sivuun.

Luimme alussa Raamatun jakeen Joosefin elämästä, jossa hänellä olisi ollut valta asettua "jumalaksi" ja tuomariksi veljilleen, jotka olivat kohdelleet kovin kaltoin häntä kohtaan. Joosef ymmärsi kuitenkin kokonaisuuden ja Jumalan suunnitelman toteutumisen kaikesta huolimatta. Vaikeuksien ja koettelemusten kautta Joosef johdatettiin hallitsijaksi, jonka kautta tuhannet ihmiset säästyivät nälkäkuolemalta. Tämä Jumalan suunnitelman toteutuminen auttoi Joosefia antamaan anteeksi veljilleen, ilman rangaistusta tai ylimielisen otteen pitämistä.

Haluan meidän ajattelevan omaa elämäämme - tutkien, missä ja miten itse voisimme toimia viisaasti, huomioiden Jumalan viisaat suunnitelmat kulkiessamme vaikeuksienkin kautta. Ole luja ja rohkea, äläkä arkaile antaa anteeksi, sillä Jumala pitää sinusta huolen kaiken keskellä - ja tulet Joosefin tavoin näkemään iloa ja riemua, joka seuraa nöyrää uskoa Jumalaa kohtaan. Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen armo, olkoon meidän kaikkien kanssamme.

Sivu 13

”Älköön sinulla olko muita jumalia minun ohellani. Älä tee itsellesi epäjumalan patsasta tai mitään kuvaa, älä niistä, mitkä ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, mitkä ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, mitkä ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka rankaisen isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka Minua vihaavat, mutta osoitan armoni tuhansille, jotka Minua rakastavat ja noudattavat käskyjäni. 2.Moos.20:3-6[*JKR]

Sivu 14

Psalmin kirjoittaja rukoilee hartaasti Jumalan edessä:

"Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä Sinä olet pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan avukseni kaiken päivää." Ps.25:4-5[*JKR]

– Katsellessamme ihmisen pienuutta ja vähäisyyttä miljardien ihmisten joukossa, tuhansien tähtien ja mittaamattoman avaruuden keskellä, voimme vain ymmärtää jotain oman viisautemme rajallisuudesta! Niin taidollisesti Jumala on luonut kaiken, pienintä atomia ja hiukkasta myöden, ettei voi kuin ihastella sitä valtavaa viisautta ja taidollisuutta, millä Hän on tehnyt tämän koko kaikkeuden.

"Minä kiitän Sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti. Sinun tekosi ovat ihmeellisiä, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet Sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin äitini kohdussa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki Sinun kirjaasi ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. Kuinka kalliit ovatkaan minulle Sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niiden määrä! Ps.139:14–17[*JKR]

Sanasta käy selville, että "joka luulee jotain tietävänsä, ei vielä tiedä, niin kuin tietää tulee." (1.Kor.8:2) Jostain syystä Jumala on salannut tuntemisensa salaisuuden tämän maan viisailta ja älyniekoilta. (1.Kor.1:20-21) - Kuinka lähelle tämä tuleekaan jokaista - Häneen uskovaakin ihmistä - nimittäin meillä on suuri taipumus ylpeyteen ja oman viisauden varassa elämiseen. Niin moni hengellinen hanke on kaatunut ja kuihtunut olemattomiin vain siksi, että olemme unohtaneet itsekeskeisyydessämme tärkeimmän. Olemme unohtaneet Jeesus-keskeisyyden - jossa toimisimme Hänen valtuutuksin, Hänen armonsa varassa.

Sivu 15

"Neuvo minulle tiesi" - on hyvä rukous päivittäin. Katsellessamme sitä tietä, huomaamme pian myös kulkevamme siinä. Eräänä päivänä Jeesus kertoi tästä tiestä opettaen;

"Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muutoin kuin Minun kauttani." Joh.14:6[*JKR]

Juuri tähän kätkeytyy jumalinen viisaus ja ymmärrys. Hän on ainut välimies Jumalan ja ihmisen välillä. (1.Tim.2:5) Siksi ilman tätä yhteyttä, emme pääsisi käsittämään syvyyksiä, pituuksia, korkeuksia ja koko totuutta. Voisimme verrata ihmisen ja Jumalan välistä yhteyttä esimerkiksi internet-yhteyteen tietokoneiden välillä. Tämäkään teksti ei tulisi ulottuvillesi, ellei yhteys olisi kunnossa. Kaikki tietokonetta käyttävät ymmärtävät, että tietokoneesta saa tietoa irti paljon enemmän internet-yhteyden kautta. Tähän yhteyteen tottuneet tuskin suostuvat enää käyttämään konetta, jossa ei ole yhteyksiä tietojen äärelle. Samoin tulisi olla uskommekin laita. Emme saisi enää luottaa vain omaan viisauteemme, vaan meidän tulisi etsiä Jumalaa ja Hänen vanhurskasta viisauttaan. Tiedän, että sitä maistaneet ja sitä todeksi eläneet eivät enää tahtoisikaan elää ilman yhteyttä ainoaan viisaan ja todellisen elämän lähteen kanssa.

Toisinaan uskovainen saattaa pyytää Jumalaa jopa tutkimaan ja paljastamaan omaa heikkoutta ja johtamaan siitä pois. Juuri näin rukoili erään kerran Psalmisti:

”Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni. Jos tieni on vaivaan vievä, johdata minut ikuisuuden tielle.” Ps.139:23–24[*JKR]

Tiedän Jumalani vastaavan tähän rukoukseen. Kysyessämme Häneltä neuvoa ja tietä, saamme huomata, jo hyvinkin pian, miten Hän onkaan johtanut tietä, juuri niin kuin on ollut hyvä! Oma viisautemme ei useinkaan yltäisi niihin saavutuksiin ja päämääriin, mihin Hän meitä johdattaa. Kuinka usein sattuukaan tilanteita, että eri puolilla olevat kristityt puhuvat samoista ajatuksista ja Raamatun teksteistä - toisistaan tietämättä! Toisinaan saa jopa kokea, kuinka yksi ihminen tuo vastauksen johonkin kysymykseen ja seuraava jatkaa siitä toisessa paikassa. Taas hetken kuluttua kolmas jatkaa Jumalan johdatuksessa tuoden Herran Sanoja, jotka ravitsevat aina yltäkylläisyyteen saakka. - Muistan eräänkin hetken, jota ennen olin kysynyt Jumalalta jotain itselleni tärkeää asiaa. Astuessani huoneeseen, kaksi ihmistä, miltei kilpaa, alkoivat kertoa juuri minulle tarkoitettuja vastauksia. Olin hämmentynyt ja ymmälläni, sillä he eivät olleet voineet mitenkään

Sivu 16

kuulla kysymystäni Herralle! Silloin sain konkreettisesti kokea, miten ihmeellisesti Herra neuvoo tietään sitä kysyvälle ja etsivälle!

Onko sinun rukouksesi tänään: "neuvo minulle tiesi"? – Uskallatko rukoilla uskoen ja luottaen Taivaan Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen? – Olethan saanut kaikki syntisi anteeksi Hänen Verensä kautta. Rukoile siis kanssani rohkeasti. Pyydä ymmärrystä, viisautta ja johdatusta. Pyydä, että Pyhä Henki saisi kosketella ja vallata sydämesi, sillä näin tehdessäsi rukoilet Jumalalle mieluisia rukouksia! Hän, joka rakastaa suuresti sinua, vastaa ja täyttää kyllä lupauksensa!

”Suo minun varhain kuulla Sinun armostasi, sillä Sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä, sillä Sinun puoleesi minä ylennän sieluni.” Ps.143:8[*JKR]

Eräänä yönä rukoillessani sydämeni täytti syvä kaipaus ja ikävä Herran puoleen. Sanoin ääneen: "Tarvitsen Sinua, Herra"! – Tunsin sieluni sopukoita myöden, että en pärjäisi ilman Jumalani ravitsevaa läsnäoloa.

"Minä taas saan nähdä Sinun kasvosi vanhurskaudessa. Herätessäni Sinun läsnäolosi ravitsee minua." Ps.17:15[*JKR]

Olen oppinut, että kaikki viisaus ja voima tulee Jumalalta. Ilman Häntä emme voisi tehdä mitään. Tunnustan olevani riippuvainen Jumalan rakkaudesta, voimasta, ihmeteoista ja kaipaan nähdä niitä yhä enemmän elämässäni. Tiedän myös, että mitä enemmän Jumala saa hallita ja vallita ihmisten keskellä, sitä enemmän rakastamme rauhaa ja haluamme viettää pyhää ja puhdasta elämää.

Pohdin eräänä päivänä rakkaan ihmisen seurassa Jumalan tuntemisen vaikutuksia ja tulimme lopulta sen ikävän tosiasian eteen, että Jumalan

Sivu 17

pyhyyden tuntemisen lisääntyminen vaikuttaa välittömästi myös oman vajavaisuuden syvempää tuntemista. Pyhän Jumalan edessä ihminen näkee syntisyytensä, heikkoutensa ja vajavaisuutensa.

”Tämä kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. Onhan kaikki ilmi tullut valossa olevaa. Sen tähden sanotaan: Herää sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus valaisee sinua”! Ef.5:13–14[*JKR]

Ymmärrän, että pelastumisemme ja pyhityksemme, eli Jumalan aikaansaannokset ovat Hänen työtään elämässämme ja sydämissämme. Pyhyys seuraa ainoastaan uskostamme Jeesusta Kristusta kohtaan, eivätkä lainkaan omien voimainponnistelujen kautta. Pyhistä pyhinkin, hurskain ja vilpitönkin on tämän totuuden edessä ”likainen ja saastainen.”

”Kaikki me olimme kuin saastaisia, ja kuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli. Ei ole ketään, joka huutaa avukseen Sinun nimeäsi, joka herää pitämään Sinusta kiinni. Sinä olet peittänyt kasvosi meiltä, jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan.” Jes.64:6-7[*JKR]

Mikään meissä, tai tekemisissämme ei olisi Jumalan Pyhyyden edessä riittävää ja täysin puhdasta. Omahyväisyytesi on sataprosenttisesti valhetta ja ainoastaan Jeesuksen Pyhän Sovintoveren alla tulet puhdistetuksi ja osalliseksi jumaliseen pyhyyteen.

Minä tarvitsen Sinua, Herra! Tarvitsen Pyhyyttäsi ja uudistavaa voimaasi! Tarvitsen Pyhää Henkeä, pysyäkseni Hänessä ja elääkseni Hänen kunniakseen elämäni. Itsessäni en kykene, en jaksa ja en pysty teeskentelemään pyhyyttä. Se olisi vain hurskastelua, joka eräänä päivänä paljastuisi suureksi häpeäkseni. Tarvitsen Jumalan Pyhittävää vaikutusta. Tarvitsen rakkautta, jota Hän vuodattaa Pyhän Henkensä kautta. Siksi uskon Jeesukseen, katson Häneen ja asetan koko elämäni Hänen varaansa. Jumalassa on turvani ja Hänen kätensä tukemana pysyn pystyssä, pelastun ja vapaudun kaikista ahdingoistani.

Tarvitsen Sinua, Herra, että olisit minun Paimeneni. Sinun seurassasi minulta ei mitään puutu. Sinä ravitset ja virvoitat minun sieluni ja Sinä annat nähdä Herran hyvyyttä elävien maassa! Jeesus, Sinä olet se Hyvä Paimen, jonka kautta käy tie elämään. – Rakastan Sinua ja lahjoittamaasi elämää! Kiitos, Isä, mitä olet edestämme tehnyt Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa! Ole ikuisesti ylistetty ja kiitetty, minun Herrani ja Kuninkaani!

Sivu 18

”Herra, kuule minua, huomaa huokaukseni! Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan Sinulta apua. Sinua minä rukoilen. Herra, jo aamulla kuulet ääneni, aamun hetkellä tuon Sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi.” Ps.5:2-4

Raamatun tekstien ymmärtämiseen tarvitsemme muutamia elementtejä, jotka auttavat meitä pääsemään jumalisiin syvyyksiin ja tarkoitusperiin. Tärkeimpiä ovat itse teksti ja Jumalan Hengen läsnäolo. (Matt.22:29) Ne johtavat koko totuuteen. (Joh.16:13) Tällä kerralla paneudun kuitenkin seikkaan, joka auttaa myös osaltaan käsittelemään Raamatun sanaa oikeassa valossa. Haluan meidän katsahtavan hieman aikaan ja kulttuuriin, jossa Raamatun ilmaukset ovat syntyneet.

Raamatun tutkijat tietävät, että sana on kirjoitettu seemiläisen kulttuurin keskellä. [Seemiläiset ovat Lähi-idän arabien, heprealaisten, Etiopian amharien, Eritrean tigrinjan ja syyrialaisten sukuisia kansoja, joihin kuuluvat myös muinaiset akkadilaiset, assyrialaiset ja babylonialaiset sekä foinikialaiset ja monet muut historian kansat. Esiseemiläiset (protoseemiläiset) ovat asuneet alkujaan Arabian niemimaalla, Afrikan sarven tai Etiopian alueella. Seemiläiset ovat Raamatun luomiskertomuksen mukaan Seemin poikia. Myös kanaanilaiset ja amorilaiset ovat seemiläisiä, vaikka ne määritellään Raamatussa Haamin pojiksi (luultavasti siksi, että olivat heprealaisten eli israelilaisten vihollisia).] Seemiläiseen kulttuuriin liittyy muutamia ominaispiirteitä, jotka saattavat osaltaan avartamaan ymmärrystämme. Yksi, ehkä korostuneimmista piirteistä on liioitteleva kerrontatapa. Se ei ole valehtelemista, mikäli kuulija ymmärtää asian oikean sisällön. En tarkoita myöskään, että epäilisimme Sanan luotettavuutta, vaan lähinnä luetun tekstin oikeinymmärtämisen tärkeyttä. Valehteleminen on väärin, mutta asiakokonaisuus ja

Sivu 19

tähtäin saattaa sisältää jopa valheelta tuntuvia painotuksia. Esimerkin vuoksi, haluan nostaa esille omasta Suomen kielestämme samantyyppisiä ajattelumalleja. Sanoessamme jonkin asian yhteydessä esimerkiksi: ”näin on paljon parempi," se ei ole välttämättä totta. Se voi olla ehkä hieman parempi, tai tuntua siltä asian esittäjästä, mutta ehdoton totuus, tai asian "paljoutta" se ei tarkoita. Liioittelevalla sävyllä ajamme omaa näkemystämme voimallisesti esiin, tahtoen myös toisten tarttuvan hyväksi näkemäämme ajatusmalliin. Tämä on hyvin yleistä seemiläisessä kulttuurissa ja jopa Jeesuksen opetuksissa tai vertauksissa. Asian verbaalinen sisältö, eli oikein ymmärretty asia, on juuri se esitettäväksi tarkoitettu totuus tai asia, ei kuollut kirjain, sanajärjestys tai pilkkujen viilaaminen. On nähtävä "elämä" sanojen takana ja siksi tulisi muistaa ennen kaikkea Jumala, Hänen eläväksi tekevä Henkensä yli "kuolleitten kirjainten." (2.Kor.3:6)

Katsellessamme Raamatun tekstejä nähden niitä siinä kulttuurissa, minkä keskellä ne ovat kirjoitetut, saatamme nähdä oikean kuvan sanojen takana. Sanahan on merkityksetön ilman kuvaa, joka heijastuisi sielumme maailman seinille. Jeesuksen suuri viisaus tulikin esille juuri kielikuvien käyttämisessä, joita Hän viljeli kertoessaan vertauksia. Siinä Hän ikään kuin piirsi asialle kaavan, toimintamallin tai vertauskohteen, että oppisimme käsittämään Hänen salaisuuttaan.

Seemiläisessä kulttuurissa, kuten varmasti monessa muussakin kulttuurissa, kaikkein tärkeintä ja suurinta asiaa painotetaan erityisesti kertoen siitä monin sanoin ja kielikuvin. Näin Raamattu puhuukin pelastuksesta, jossa saamme syntimme anteeksi ja omistamme taivaspaikkamme lunastuksen kautta. Jeesus puhui käyttäen ilmaisuja: uudestisyntymisestä, parannuksen tekemisestä, kääntymisestä, sisään astumisesta, kuulemisesta ja noudattamisesta, uskomisesta, Hänen tulemisestaan meihin ja Hänen aterioitsemisestaan kanssamme, Veren vihmonnasta, eli puhdistautumisesta Hänen haavojensa kautta, uskovaisuudesta, Hänen seuraamisestaan, tiellä kulkemisesta, kuuliaisuudesta, jne. – Nämä kaikki tarkoittavat Jumalan yhteyteen tulemista Jeesuksen sovitustyön kautta, (2.Kor.5:20) mutta asian monimuotoinen esilletuominen kertoo vain sen oleellisesta merkityksestä ja kuinka Jeesus ja myös apostolit tahtoivat pelastusasian tulevan täysin ymmärretyksi.

Käyttäessämme siis ilmaisua "Sana sanoo," meidän tulisi ymmärtää asiasisällön verbaalinen kuva ja tarkoitus. Esimerkiksi: lukiessamme Raamatun kertomusta viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitsyestä, (Matt.25:1-13) saattaisimme jäädä pohtimaan, mitä elementtejä kirjoituksessa on - kuten, mitä tarkoittavat "ylkä, öljy, neitsyt, viipyminen" jne. Ne eivät ole kuitenkaan se oikea kuva, jota

Sivu 20

Jeesus tahtoi piirtää katseltavaksemme. Kertomuksen oikea kuva löytyy sanassa "valvokaa." – Tänään samainen vertaus voisi liittyä esimerkiksi tietokoneisiin ja niissä oleviin virustorjuntaohjelmiin, - jolloin emme tietenkään jäisi pohtimaan tietokoneen nimeä, käyttöjärjestelmää, onko kyseessä kannettava malli vai pöytäkone, tai emme mieti edes virustorjuntaohjelman valmistajaa. Ymmärtäisimme selittämättäkin, että kysymys olisi suojelemisesta, varjelemisesta ja valvomisesta. Se on siis se oleellinen kuva tekstin takana.

Liioitteleva puheentyyli on tehnyt kautta aikojen "kepposet" omahyväisille ja ylpeille uskoville. Heidän luullessaan jotain tietävänsä, he eivät tiedä vielä, niin kuin tietää tulee. (1.Kor.8:2) Pelkkä sanan saarnaaminen ja hillittömien vaatimusten esittäminen pelottelun saattelemana, on jättänyt ulkopuolelle Jumalan, joka on ennen kaikkea rakkaus. Hänen sula hyvyytensä ja laupeutensa tuo aina toivoa elämään syntejään katuvalle ihmiselle. Saarnatessamme sanaa vailla rakkautta, olemme ”vain heliseviä vaskia tai kiliseviä kulkusia” (1.Kor.13:1) Siksi tulisi päästä ymmärtämään todellisia kuvia sanojen takana. Meidän tulisi täyttyä myös elämän Hengellä. Tämän Pyhän Hengen kautta vuodatettu rakkaus sydämissämme (Room.5:5) saa aikaan elämän syntymistä, niin sanoissa, kuin teoissakin, joissa tärkeimpänä on ”Rakkauden kautta vaikuttava usko.” (Gal.5:6)

Jumalan Sanan totuus on siis salattua tässäkin viisailta. Hänhän on ilmoittanut viisautensa köyhille, joka kuvastaa ihmistä, joka ei ole itseriittoinen, omahyväinen ja ylpeä omassa viisaudessaan. Koko totuuden käsittäminen, sen leveyden, syvyyden ja korkeuden ymmärtäminen (Ef.3:18, Fil.1:9–11) löytyy vain Jumalan Hengen vaikutuksessa. Häneltä tulee viisaus ja ymmärrys. Hänessä on elämisemme ja Hänessä saamme kasvaa ja oppia näkemään yhä avarammin koko jumalisuuden kaikkeutta. Hänen armonsa tuntemuksessa pääsemme näkemään suuria kokonaisuuksia, vuosituhansien suunnitelmia aina Aabrahamin siunauksesta ilmestyskirjan voittoisiin juhliin!

"Uskokaa Jumalaan ja uskokaa Minuun"! – Nämä Jeesuksen sanat ovat keskeisimmät yhteyttä ylläpitävät sanat. Uskon korostus Raamatussa osoittaa, että Jumalan asetuksesta ja päätäntävallasta syntynyt tie, totuus ja elämä, eli Jeesuksen kautta syntyvä usko, on totisesti ainut ja pysyvä pelastuksemme toivo. Siinä riippuen kiinni, Hän pelastaa meidät lupauksensa mukaan.

Raamatun sana on siis kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen ja sen sisältö on todellisuudessa elämää ja toivoa synnyttävää valoa. Ymmärtäkäämme vain valon lähde ja sen suunta. Siinä on tulevaisuus ja toivo, kansakuntien valkeus ja kirkkauden toivo! Anna tämän

Sivu 21

ihmeellisen jumalisen elämän vallata sydämesi! Miljoonat ihmiset ovat todistaneet kautta vuosituhansien, kuinka he ovat saaneet kohdata elävän ja totisen, Pyhän Luojansa Jeesuksen kautta. He ovat saaneet tuntea johdatusta ja suuren avun elämänsä tilanteissa turvatessaan Herraan. Vielä tänäänkin Jumala tahtoo rakkaudessaan kohdata luotunsa! Hänen läsnäolonsa on parasta, mitä voisimme milloinkaan kokea ja tuntea!

Eräänä päivänä Jaakob, Israelin kantaisä, Jumalan kutsumana ja suurien haasteiden edessä, rukoili Jumalaa. Hän tunsi vähäisyytensä ihmisenä ja uskonkin juuri tämän olevan yksi niistä piirteistä, miksi juuri Jaakob sai kulkea kutsuttuna erityiseen tehtävään. Jaakobhan oli luonteeltaan miltei petturi, olihan hän ottanut nimiinsä esikoisosuuden veljeltään ja vieläpä "huijasi" isältään suuren ja arvokkaan siunauksen perintö-osakseen.

Tuli aika kohdata petos. Veli oli tulossa vastaan, eikä Jaakob ollut tietoinen lainkaan veljensä aikomuksista. Hän pelkäsi veljensä yhä kantavan vihaa ja kostavan kaikki kohtaamansa vääryydet. Jaakob oli myös luonteeltaan hiljainen, päinvastoin, kuin veljensä Eesau, joka metsästi mielellään riistaa. Jaakob viihtyi lapsuudessaan kotosalla ja Hän valitsi mieluummin pakenemisen pelottavissa tilanteissa. Mutta Jumala ei väistynyt hänestä. Yhä uudelleen "petturi" sai kokea, miten suunnattoman suuri olikaan Jumalan uskollisuus!

"Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota olet osoittanut palvelijallesi. Pelkkä sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa." 1.Moos.32:11[*JKR]

Ehkäpä sinäkin olet tuntenut Jumalasi edessä samantapaisia tuntemuksia. Emme ole ansainneet armoa, jota Jumala osoitti Kristuksessa meitä syntisiä kohtaan? – Jokaisen vaelluksesta löytyy

Sivu 22

heikkouksia, vajavaisuuksia ja laiminlyöntejä, emmekä siksi olisi arvollisia taivasosuuteen ja Jumalan siunauksiin. On ymmärrettävä, että pyhimmästä pyhin ja puhtaimminkin eläneen vaellus on Jumalan edessä, kuin saastainen vaate:

”Kaikki me olimme kuin saastaisia, ja kuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli. Ei ole ketään, joka huutaa avukseen Sinun nimeäsi, joka herää pitämään Sinusta kiinni. Sinä olet peittänyt kasvosi meiltä, jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan. Mutta olethan sinä, Herra, isämme. Me olemme savi, ja Sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme Sinun kättesi tekoa. Älä, Herra, vihastu ylenmäärin, äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja. Katso ja huomaa, että me kaikki olemme Sinun kansaasi.” Jes.64:6-9[*JKR]

Emme totisesti ansaitse Jumalan "sulaa hyvyyttä, laupeutta, uskollisuutta ja armoa," mutta Jumala rakastaa ihmistä ja siksi Hän antaa meidän kohdata kaiken tämän!

Toisinaan meidän on vaikea käsittää Jumalan uskollisuutta – varsinkin silloin, kun itse emme ole uskollisia. (2.Tim.2:13, 1.Kor.10:13) Olemme liian usein valmiita jakamaan tuomioita ja armottomia sanoja. Toisen vikoja on näet helpompi käsitellä, kuin omia heikkouksia. Saatamme kuulla, kuinka ”joku hoitaa mielellään toisen tonttia ja puutarhaa, selittäen, miten minkäkin asian tulisi olla.” – On niin tavattoman helppoa puuttua toisen tekemisiin, tekemättä jättämisiin ja olemisiin! Sen sijaan saamme omistaa laupeuden ajatuksia Jumalan armosta. Niitä jakaen, havaitset pian, miten ne kannustavat myös kanssamatkaajia löytämääsi hyvään.

Älä ole enää ”liian halpa,” omaksuaksesi Jumalan armoa ja uskollisuutta sydämeesi. Sinun ei tarvitse olla sitä, koska Kristus on jo sovittanut kaiken. Saat tulla Hänen tykönsä ja Häneen katsoessasi et enää janoa elämää toisten tonteilla. Hyvän Paimenen seurassa saa tyytyä ja levätä kiitollisin mielin, sillä Hän vie vihreille niityille, ravitsee ja kulkee kanssamme pimeiden laaksojen halki. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat sinua kaiken elinaikasi, Hyvän Paimenen, rakkaan Herramme, Jeesuksen Kristuksen, seurassa!

Sivu 23

Oletko tavannut ihmisiä, jotka ovat vilpittömästi väärässä? He ovat ihmisiä, jotka tekevät virheitä ja arvioita sen kyvyn ja ymmärryksen mukaan, mitä heille on annettu. Toisinaan kasvamattomuus ja ehkä ylpeyskin saattaa tulla esiin ”ehdottomana oikeassa olemisena,” mutta ajan tullen, vuosien saatossa saatamme ymmärtää, miten väärässä olemmekaan olleet. Muutaman kerran havahtuessani "oikeassa olemisen" keskellä totaaliseen ”väärässä olemiseeni,” olen luopunut niin sanotusta "oikeassa olemisen tuskasta." – Voisiko ihminen olla oikeassa? Jos tänään käsitämme jotain, huomenna saatamme tietää lisää, paremmin ja syvemmin! – Siksi on parempi olla hieman nöyrä ja tunnustaa jo edeltäkäsin vajavaisuutensa. – Itse asiassa se on myös ainut tie kasvulle ja uuden oppimiselle.

Kykenetkö tunnustamaan väärässä olemisesi, silloinkin, kun olet "täysin oikeassa" omasta mielestäsi? Eräs Raamatun kertomus avartaa meitä näkemään, ettei ihminen kykene olemaan oikeassa, vaikka kuinka tarkoittaisi sitä. Onneksi kertomuksemme mies oli vilpitön ja pelasti elämänsä, tunnustaessaan vilpittömät aikeensa.

"Mutta Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: 'Sinun on kuoltava sen vaimon tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen aviovaimo.' Abimelek ei ollut ryhtynyt häneen, ja hän sanoi: 'Herra, surmaatko syyttömänkin? Eikö hän itse sanonut minulle: 'Hän on minun sisareni'? Samoin tämäkin sanoi: 'Hän on minun veljeni'. Olen tehnyt tämän vilpittömin sydämin ja viattomin käsin.' Jumala sanoi hänelle unessa: 'Minä tiedän, että sinä teit sen vilpittömin sydämin. Sen tähden minä estinkin sinut tekemästä syntiä minua vastaan enkä sallinut sinun yhtyä häneen. Anna nyt miehelle hänen vaimonsa takaisin, sillä hän on profeetta, ja hän on rukoileva sinun puolestasi, että saisit elää. Mutta ellet anna häntä takaisin, niin tiedä, että olet totisesti kuoleva, sinä ja kaikki sinun omaisesi.'" 1.Moos.20:3-7[*JKR]

Tiedätkö, että tämän kertomuksen pitäisi opettaa meille tänään, kuinka väärässä saatamme olla, vaikka olisimme omasta mielestämme valinneet ja toimineet täysin oikein? Haluan meidän havahtuvan

Sivu 24

nöyrästi sille paikalle, jossa näkisimme vilpittömät, mutta kuitenkin niin väärät valinnat, sanat, asenteet ja ajatuksemme. Vaikka luopuminen ehdottomasta "oikeassa olemisesta" tekeekin kipeää, saattaa siinä avautua portit totuudelle - ja ennen kaikkea Jumalan totuudelle, johon Hän on luvannut johtaa. (Joh.16:13)Iloitsen siitä, ettei minun tarvitse olla ehdottoman oikeassa, sillä minun Kuninkaani, Vapahtajani ja Kristukseni on oikeassa minun puolestani! Olen Hänen omansa, olinpa oikeassa tai väärässä. Hän johtakoon koko totuuteen armonsa tuntemuksessa ja kirkastakoon valtavaa salaisuuttaan myös minussa!

Oleellista on siirtyä itse keskipisteestä pois, sillä Jumala ei jaa kunniaansa ihmiselle. On tärkeää havahtua Jumalan tahdon toteutumiseen suurena ja valtavana kokonaisuutena, eikä ajatella vain tämän hetkistä, ihmisten kesken olevaa tahtoa! – Aabrahamin "valhe" (Ei kertonut koko totuutta, vaikka puhui "totta" 1.Moos.20:12) oli tuhota hurskaan suunnitelman, mutta tuonkaan kertomuksen pääkohde ei ollut Aabrahamissa tai hänen vaimossaan, vaan todellisuudessa, jossa toteutuisi Jumalan suunnitelma siunata kaikkia kansakuntia maailmassa! He elivät kyllä itse kukin vilpittömästi, tehden inhimillisiä valintojaan säilyttääkseen itselle, niin tärkeäksi tulleet intressit, mutta he eivät ehkä arvanneetkaan, millaiset suunnitelmat kulkivat heidän elämänsä läpi! Heidän vajavaisuutensa ja heikkoudessa tehdyt valintansa, eivät estäneet lainkaan Jumalan suunnitelman toteutumista tuoda tähän maailmaan voitokkaan siunauksen, jossa saamme vielä tänäänkin osamme!

Havahdu tänään vilpittömin ja nöyrin sydämin Jumalan suunnitelmiin, jotka käyvät ohi meidän valintojemme ja ajatustemme! Katso, millainen viisaus ja voima on Hänessä, ettei pieni ihminen ajatuksineen ja tekoineen edes pystyisi tuhoamaan Hänen yhä etenevää suunnitelmaansa! Ole osallinen siihen, nöyränä, vajavaisena, heikkona, mutta uskossa ja luottamuksessa!

”Kylvetään alhaisena, nousee kunniassa, kylvetään heikkona, nousee voimassa.” 1.Kor.15:43[*JKR]

- Jeesuksen ikuinen armo olkoon teidän kaikkien kanssanne –

Sivu 25

"Minä puolestani en halua kerskata muusta kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle." Gal.6:14[*JKR]

Mitä enemmän tunnen Jumalaani, sitä enemmän tunnen itseni ristiinnaulituksi. – Tarkoitan tällä, että koen olevani hyvin usein aseeton kiusaajieni ja pilkkaajieni edessä. En edelleenkään usko, että uskovaisen pitäisi alentua toisen ihmisen "kynnysmatoksi," - mutta usein on tilanteita, joissa tarvitsisi kovia sanoja, ruoskan ja nyrkin iskuja. Tunnen kuitenkin, kuinka Pyhä Henki osoittaa sellaisten tekojen olevan väärin. Kostaminen ja toisen nujertaminen olisi helppoa ”keinoja kaihtamatta,” mutta jäljelle jäädessä ainoastaan vaikeneminen - kuten Jeesus toimi tietyissä tilanteissa - tuntee siinä suurta inhimillistä avuttomuutta. Jumala tahtoo viedä omiaan tutkimaan sisimmän syvimpiä tuntoja ja vaikuttimia. On tutkittava tarkoin, toimiiko vihan, katkeruuden, tai esimerkiksi oman edun tavoittamisen saavuttamiseksi. En tahtoisi olla kristitty, joka käyttää hyväkseen uskovaisuutta ja Raamatun tekstejä, päästäkseen omiin saavutuksiin - esimerkiksi oman hurskaan kuvansa esillä pitämisessä. Eihän ole tarkoituksellista, että toisin itseäni ja "erinomaista" pyhyyttäni esille, vaan ennen kaikkea Jeesukseen uskovana minun tulisi löytää aina tärkeimmäksi päämääräkseni Kristuksen ja Hänen armotekojensa kirkastamisen ihmisten keskellä.

"Herra, pane minun suulleni vartija, vartioi huulteni ovea. Älä salli sydämeni taipua pahaan. Ps.141:3[*JKR]

Uskon, että meidän on pohdittava jokaista tilannetta Jumalan edessä, ja rukoiltava taivaallista viisautta, että oppisimme tietämään, milloin meidän tulee vain hiljaa kärsiä ja milloin olemme oikeutetut vaatimaan luonnollisen elämämme oikeuksia. Valvominenhan tarkoittaa juuri sitä, että analysoimme asioita, pyrkien näkemään niitä ikään kuin Jeesuksen tavoin. (Hepr.12:2) Tutkiessamme motiivejamme ja tahtojamme, osaamme lopulta valita oikein Kristuksen kunniaksi.

Sivu 26

"Kristuksen Jeesuksen omat ovat ristiinnaulinneet turmeltuneen luontonsa himoineen ja haluineen." Gal.5:24[*JKR]

– Tämä Raamatunteksti ei tarkoita yksin seksuaalisia himoja, kuten jotkut ovat käsittäneet. Meillä jokaisella on "geenit" pahuuteen ja ristiinnaulitsemisessa on kysymys kaikesta pahuudesta. Paavali puhui tästä hengellisenä aikuisuutena, jossa uskovainen osaa "erottaa hyvän pahasta." (Hepr.5:14) - Järkevä ihminen tietää, että hyvilläkin asioilla voi tehdä pahaa, niitä käytettäessä väärin. Ei siis voi puhua vain yhdestä himosta, vaan täytyy käsittää, että paha himo tarkoittaa syntiä, joka oikeasti tuhoaa, tappaa, repii ja raastaa hajalle. Eihän seksuaalisuus - oikein käytettynä ja oikeassa paikassa - ole paha! Samoin alkoholi ei ole syntiä esimerkiksi ”auton tuulilasin pesunesteessä.” Televisio ei itsessään ole synti, mutta sille alttarille voi uhrata elämänsä, ajatuksensa ja mieltymyksensä! Silloin se tulee synniksi Jumalamme edessä, jos palvomme maailman saastaa, emmekä Jumalaa Jeesuksen tuoman pyhyyden kautta.

Uskovainen ”ristiinnaulittuna” kuolee omahyväisyydestä, itseriittoisuudesta ja itsensä palvomisesta. Käytännössä ristin ottaminen ja kantaminen (Luuk.14:27) on sitä, että harrastinpa mitä tahansa - teen työtä, tai elän perhe-elämääni - teen sen kaiken ajatellen Kristusta ja Hänen kunniaansa. (Kol.3:23) Kuulun Hänelle tekoineni, epäonnistumisineni ja onnistumisineni. Hänelle kuuluvat läheiseni ja omaisuuteni. Hän kuuluu olennaisena osana tulevaisuuden suunnitelmiin, olivatpa ne sitten harrastuksia tai arkirutiineja.

"Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palaan. Herra antoi, ja Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi." Job.1:21[*JKR]

Ristiinnaulittuna olen lähinnä Jeesuksen muotoa. Se onkin ainut paikka, missä ihminen on aidosti sisäisesti tyydytetty. - "Onneni on olla Herraa lähellä," (Ps.73:28) ja se on totta! Ilman Jeesusta harrastukseni ovat tyhjiä, samoin, kuin työntekoni ja arkirutiinitkin. Miten jaksaisinkaan innostua vain ajallisin näkökulmin elämäni asioista?! Mutta tietäessäni, miten paljon ulottuvuuksia, johdatusta ja hyvää mielekkyyttä Kristus tuo elämäni asioihin, tahdon, että Hän totisesti ottaa jok’ikisen osa-alueen käyttöönsä elämästäni! Ei ole sen parempaa, kuin Jeesuksen tuoma johdatus ja tarkoituksellisuus kaikkeen! Siinä löytyy jopa kielteisillekin asioille tarkoitus! Voinhan aina luottaa Jumalanhuolenpitoon - luottaen, ettei päästäni irtoa hiuskarvakaan Hänen sitä sallimatta. (Matt.10:30-31)

Sivu 27

– Haluan pitää Jeesuksen rakkaana sydämessäni. Haluan, että Hänen Pyhä Verensä saa vihmoa minut puhtaaksi ja haluan todella, että Hän vaikuttaa kaikkeen tahtoansa ja myös sen tekemistä. Ristiinnaulittunakin on suurenmoista tietää, että Hänellä on pelkästään hyvät ajatukset jokaisesta ihmislapsesta! – Tule sinäkin Hänen luokseen! Anna elämäsi ehdoitta, täysin ja kokonaan Kristukselle. Silloin sinunkin "elämäsi on Kristus ja niin myös kuolema on voitto"! (Fil.1:21)

"Joka ei ota ristiään ja seuraa Minua, ei ole Minulle sopiva. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen. Joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, löytää sen." Matt.10:38–39[*JKR]

Sivu 28

Jumalan tahto, ihmeet ja merkit eivät ole riippuvaisia ihmisen vaelluksesta ja sen täydellisestä onnistumisesta. Useaan otteeseen saamme lukea Raamatun lehdiltä kertomuksia, joissa heikko, vajavainen ja oppimaton ihminen saa olla osallisena Jumalan ihmeellisiin suunnitelmiin. – Haluan meidän oppivan tänään Jumalastamme piirteen, joka tekee meistä jokaisesta kykenevän Hänen tahtonsa toteutumiselle. Tiedän, että Jumala tahtoo ihmiseltä vain "rakkauden kautta vaikuttavaa uskoa." (Gal.5:6) Se on, että ”pitäisimme Herramme rakkaana” (1.Kor.16:22) ja uskoisimme Häneen tilanteistamme huolimatta. – Jostain syystä saatamme kuvitella, ettemme voisi uskoa ehdoitta ja ehyellä sydämellä Jeesukseen epäonnistuttuamme tai kohdatessamme koettelemuksia matkan varrella. Kuitenkin, juuri sellaisissa hetkissä usko Jeesukseen kantaa, lohduttaa ja antaa uutta voimaa. Sehän on yhteyttä Jumalan kanssa ja juuri tämän sillan kautta pidämme portit auki Jumalan Voimalle. Usko on lujaa luottamusta - luottamusta, että kaikki on Herran käsissä, eikä mitään pahaa tapahtuisi ilman Hänen sallimustaan. (Hepr.11:1, Matt.10:29–31)

Muistanet Raamatun ajatuksen; "Elias oli yhtä vajavainen, kuin mekin. Hän rukoili, ettei sataisi ja niin kävi. Taas hän rukoili sadetta ja tuli sade." (Jaak.5:17–18) - Se, mitä tässä kerrottiin, ei ole vain Raamatun hienoja täytesanoja. Ne todellakin tarkoittavat sitä, että Elias oli vajavainen, mutta Jumalan kunnian ja tekojen esteenä vajavaisuus ei ollut. Kohdatessasi tänään tilanteita, sinulla on täysi etuoikeus rukoilla, pyytää Herralta apua ja lohdutusta elämäsi keskelle. Tahtoessasi kirkastaa Herran nimeä, teet sen Jumalan voimassa, et omassa onnistumisissa tai erinomaisuudessasi. Jumala näet tahtoo rakkautesi ja uskosi. Hän tahtoo, että luotat Häneen ehdoitta ja kohtaat Hänessä tulevaisuutesi ja todellisen toivosi. (Jer.29:11)

Sivu 29

Yhtä vajavainen, kuin kaikki Raamatun kertomuksien henkilöt, saat sinäkin olla - kohdataksesi suuret Jumalan ihmeet. Tahtoessasi täyttyä Jumalan voimasta ja elämästä, sinun on etsittävä tie "kuolemaan" omista käsityksistäsi, yrittämisistäsi, aikaansaannoksistasi ja onnistumisistasi. (Joh.12:24) Luovuttaessasi itsesi kaikkineen päivineen Jumalalle, alkaa aikakausi, jolloin Jumala täyttää tyhjän astian. Hän kokoaa rikkimenneet sirpaleet, muovaa niistä astian hyvää käyttöä varten. – Ymmärtänet varmaan, että astian ollessa täynnä itseään, sillä on huono ammentaa. Saviastia, jossa ei ole syvännettä lainkaan, ja jonka sisusta on täynnä savea, sellaisesta ei voi juoda! – Tämä on yksi syy, miksi saviastiamme niin usein rikotaan pieniksi sirpaleiksi ja jauhetaan maan tomuksi. (Room.9:20) - Luojamme käsissä, Hänen kastellessa elämän vedellä tomuksi jauhettua olemustamme, Hänen käsissään muovautuu lopulta uusi taideteos, "malja, josta juhlapäivänä juodaan."

"Tyhjä astia" saa hiljaa, kuunnellen ja janoten odottaa palveluspaikkaansa. Tyhjä astia on aina vajavainen niitä hetkiä varten, jolloin Jumala on lupauksensa mukaan heikoissa väkevä, täyttääkseen ja ottaakseen sinut ja minut käyttöönsä. Hän täyttää meitä Pyhyydellään ja voimallaan suurenmoisia ammennushetkiään varten.

Rukoilethan kanssani:

Riko minut, Jumalani, että tulisin eheäksi, tyhjennä minut, että voisin täyttyä. Puhdista minut, että minusta voisi juoda. Pyhitä minut, että loistaisin, kuin tähdet yössä. Varjele minut, etteivät murtuneet palaset joutuisi hukkaan toisten tallottaviksi. Vaali minua, kuin haurasta saviastiaa. Ilolla iloitse ja riemulla riemuitse minusta, Sinun kädessäsi! Tee minut eläväksi, hyödylliseksi ja ammenna kauttani rakkauttasi, hyvyyttäsi, pyhyyttäsi ja elämää synnyttävää voimaasi. Herrani, olen yhtä vajavainen, mutta kiitos, että näet ja kuulet pyyntöni. Tämä saviastia kuuluu Sinulle, tahtomaasi käyttöä varten ja siinä minun on hyvä olla!Kiitos Jeesus, että suunnittelit ja valmistit minut jo ennen kuin synnyin. Kiitos, että opetat tahtosi ja johdatat tietä, jota minun tulee käydä!

- Olkoon armosi ja totuutesi kanssani, nyt ja aina! – Aamen -

Sivu 30

Oli kaksi miestä, joiden elämään saamme katsahtaa tänään hieman. Heidän valintansa, tiensä suunta ja mitä siitä seurasi, opettakoon myös meitä, että osaisimme valita elämämme arvoja paremmin. (Ps.90:12)

"Abram asettui Kanaanin maahan. Loot taas asettui alangon kaupunkien alueille ja siirtyi siirtymistään telttoineen, kunnes lopulta asettui Sodomaan." 1.Moos.13:12[*JKR]

Loot oli valinnut osakseen runsauden ja tämän maailman menestymisen mahdollisuudet. Sehän on hyvin tuttua meillekin tässä nykyisessä maailmanajassa. Etsimme mielellämme menestymistä ja rikkauksia elämäämme. Mutta meitä kohtaa sama vaara, minkä Loot kohtasi päivinänsä. Saatamme siirtyä siirtymistämme aina vain lähemmäksi tämän maailman tapaa ajatella ja käsitellä asioita. Kuinka moni uskovainen ammentaakaan itseensä tämän maailman lähteistä - sen karvasta vettä esimerkiksi television, taiteen, musiikin ja monien rientojen muodoissa. Vähitellen saatamme ajautua kohti jumalattomuutta ja pahan palvontaa. Saatamme mukautua tämän maailmanajan mukaan tuomioissamme, sanoissamme ja teoissamme (Room.12:2, 1.Piet.1:14). Lopulta vihaamme, kuin jumalattomat, kiroamme, juoruamme, ylpeilemme, etsimme omaamme ja palvomme näkyvää enemmän, kuin elävää Jumalaa. (Room.1:25) Saattaisimme olla armottomia, anteeksiantamattomia hurskastelijoita, joilla on vain uskovan nimi, mutta elämää, eli yhteyttä Jumalaan ei enää ole.

”Jos he Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin viimeinen on tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.” 2.Piet.2:20[*JKR]

Sivu 31

– Lootin aikana oli kuitenkin toinen mies, joka valitsi päinvastoin. Hänen nimeänsä mainitaan vielä tänäänkin Jumalan siunauksien yhteydessä. Hän oli Aabraham ja hänelle luvattu siunaus - "Aabrahamin siunaus" - koskettaa jokaista, joka ottaa vastaan Jumalan suunnitelman maailman pelastamiseksi. Myös Aabrahan "siirtyi siirtymistään," mutta hän siirtyi päinvastaiseen suuntaan. Hän rakensi alttarin Herralle, paikkaan, johon Herra hänet johdatti. Siellä hänelle kerrottiin valtavista näkymistä ja ulottuvuuksista, mitkä ovat mahdollisia Hänen poluillaan.

”Abram siirtyi siirtymistään telttoineen, kunnes asettui Mamren tammistoon Hebronin luona. Sinne hän rakensi alttarin Herralle.” 1.Moos.13:18 [*JKR]

Erään kerran Loot joutui vangiksi hyökkäyksen seurauksena. Tilanteet olivat osoittaneet hänen valintansa epäonnistumisen täydellisesti ja vihollinen oli saanut yliotteen. (1.Moos.14:12) - Aabrahamin kuullessa Lootin kohtalosta, hän varustautui ja lähti pelastamaan sukulaistaan voittaen vihollisen väkivahvan armeijan. (1.Moos.14:14-15)

"Hän toi takaisin kaiken tavaran. Myös sukulaisensa Lootin ja hänen tavaransa hän toi takaisin, samoin vaimot ja muun väen." 1.Moos.14:16 [*JKR]

Jo tässä vaiheessa katsellessa elämän valintojen suuntauksia, voimme nähdä siunauksen runsauden, mikä koitui Jumalan tuntemisesta ja yhteydestä. Siunaus ulottui jopa jumalattomuuteen luisuneen ihmisen pelastusoperaation, niin että kaikki asetettiin ennalleen täydellisesti, tavaroineen päivineen.

Aabrahamin siunaus on vielä tänäänkin voimassa. Etsiessämme Jumalaa, antaen kiitosta ja kunniaa Hänelle, tulemme näkemään Hänen apunsa ja johdatuksensa. Vaikka hetkellisesti näyttäisi - kuten Lootin ja Aabrahamin välillä - että toinen saa paremman osan, paremmat maat ja paljon omaisuutta, Jumala suuressa viisaudessa tulee muuttamaan tilanteita niin, että eräänä päivänä osat vaihtuvat. Siunaus, mikä seuraa uskoamme Jumalaa kohtaan, tekee ajan tullen ihmeitä, pelastaen ihmishenkiä ja jopa suuria omaisuuksia.

– Rakas Herraan uskova ystävä, sinun kanssasi on sama Aabrahamin Jumala. Hänen siunauksensa on elämäsi yllä ja saat katsella uskossa niitä. Jumala on ilmoittanut meille tapansa toimia, että tuntisimme Hänet ja voisimme elää todeksi Hänen läsnäoloaan joka päivä. Ole rohkea ja tartu kiinni toivon sanaan, sillä Hänen armossaan on kyllin! (2.Kor.12:9) Älä enää siirry maailmaan päin, vaan etsi kokosydämestäsi Herraa ja siirry siirtymistäsi lähemmäksi Hänen

Sivu 32

tuntemustaan. Elä elämäsi Hänessä, rakastaen Herraa koko sydämestäsi, sillä se tie on totisesti siunattu tie!

”Näiden tapausten jälkeen Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ’Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.’" 1.Moos.15:1 [*JKR]

Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel! Ensimmäisestä päivästä, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, sinun sanasi on kuultu. Sinun sanojesi tähden minä olen tullut. Dan.10:12[*JKR]

Daniel oli elämässään tilanteessa, jossa itse Jumala puhui hänelle. On lohdullista, että vielä tänäänkin voimme tutkia sanoja, jotka ovat lähtöisin Jumalan suusta. (Dan.12:4) – Etkö sinäkin ole kiinnostunut Luojasi sanoista ja Hänen tahdostaan?

Haluan poimia lukemastamme sanat "taivutit sydämesi." – Juuri tämä oli syy siihen, että Jumala puhui ja kuunteli Danielia. Haluan tuoda ajatuksen nykyiseen aikaamme ja miettiä, mitä se tarkoittaisi omalla kohdallamme?

Taipuminen ymmärrykseen, sisältää ajatuksen myös jostain irti päästämisestä. Ollessamme nurjia ja itseviisaita, ylpeitä ja kaikkitietäviä, emme kasva, emmekä lopulta ymmärrä lopulta yhtään mitään! Hyväksyessämme vajavaisuutemme tiedossa ja teoissa, löydämme tien kasvuun ja siinä etenemiseen. – Oletko koskaan polvillasi pyytänyt Jumalalta viisautta, täysin tietoisena, että ainoastaan Häneltä tulee aito ja todellinen viisaus? (Snl.2:6, 9:10, Apt.6:10, 1.Kor.1:20, 3:19, Ef.3:10, 2.Tim.2:7, Jaak.1:5, 3:17…)

Sivu 33

Toinen taivutuksen kohde koskettaa meitä jokaista, nimittäin taipuminen nöyryyteen. Meidän on tunnistettava, kenen edessä nöyrrymme ja milloin sydämemme on käynyt ylpeäksi. Kovin salakavalasti tuo ylpeyden käärme luikertelee ja pesii sydämen sopukoissa. Eikä kauaa, kun tuo käärme saa jo "poikasia" - nimeltään kateus, panettelu, omahyväisyys ja velttous ym. narsistiset piirteet. Ylpeys kaikkine oireineen onkin tämän päivän pahimpia vihollisiamme. Se on tappava myrkky yhdessä kateuden kanssa ja - niiden hallintavaltaa meidän tulee valvoa ja kitkeä sydämestämme. Ongelma on vain siinä, että ylpeys ja kateus osaavat verhoutua kauniisiin ja hurskailtakin näyttäviin kaapuihin, ja ellemme tutki sisintämme, saatamme kulkea hyvinkin kauaksi harhapoluillamme.

Sydämen taivuttaminen saattaa olla toisinaan kivuliasta. – Mieltymysten ja mielihalujen voittaminen Jumalan tahdon edessä, kuuliaiseksi ojentautuen, on kuitenkin yksi parhaista ja todellista elämää synnyttävistä asioista. (Matt.16:25) - Silloin, kun ei jaksaisi rukoilla ja tutkia sanaa, on hyvä taivuttaa itseään ja ikään kuin "pakottautua" tärkeään tehtävään. En tokikaan tarkoita, ettemmekö saisi levätä ja kerätä voimia, vaan voimavarojen mukaan karttaisimme hengellistä veltostumista. Jumalan sana ja Herran kasvojen edessä viipyminen näyttävät ja paljastavat parhaalla tavalla sydämemme asenteita. Rukoillessa vilpittömästi Herran edessä, saattaa sydämistämme paljastua vihaa, katkeruutta ja kateuden ja ylpeyden pesäkkeitä, joita Hänen avullaan - nöyrtyessämme ja ojentautuessamme Hänen tahtoonsa - saamme korjata ja panna pois. Ilman taipumista Jumalan edessä, et voisi koskaan Häntä palvella, mutta nähdessämme syntisyyttämme, saamme Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön turvaten tehdä parannusta, hengen ja mielen uudistuksessa. (Ef.4:23)

Sydämen taivuttaminen liittyy osaltaan myös sanan noudattamiseen ja todeksi elämiseen. Ei ole hyvä, että olisimme vain "sanan kuulijoita, emmekä lainkaan sen tekijöitä." (Jaak.1:22) Sanojen sulautuessa uskon kautta sydämiimme, alkaa sisimmästämme virrata elämänveden virtoja. (Joh.4:14, 7:38) - Ajattelepa, että sinunkin suustasi voisi virrata yhä enemmän raikasta ja puhdasta, elävää Jumalan sanaa! Vaikka et milloinkaan saarnaisi, tai toimisi papin virassa, voit omassa elämässäsi, askareittesi äärellä puhua Jumalan hyvistä töistä. Sävyisässä hengessä, näin toimiessa, saatat hyvinkin pian huomata, miten toimivaa ja valloittavaa ovatkaan Herran Pyhät sanat! – Sinullakin on täysi etuoikeus elää niitä todeksi Jeesuksen Kristuksen armon ja lunastuksen kautta!

Sivu 34

Eräänä päivänä aloitin - jälleen kerran - Raamattuni lukemisen alusta ja kiinnitin huomioni Raamatun ensimmäisessä luvussa siihen, miten useaan otteeseen Jumala näki luomistyönsä tuloksen olevan hyvä. – Hän oli kovin tyytyväinen aikaansaannokseensa ja voimmekin kysyä itseltämme, millaisin silmin me näemme luomakunnan ja sen monimuotoisen rikkauden?

Jumala näki, että se oli hyvä. Hän loi kaiken kauniiksi ja toimiviksi erikokoisiksi kokonaisuuksiksi ja onpa monta asiaa, joissa selkeästi toistuvat tietyt kaavat - aivan, kuin "niillä olisi sama suunnittelija tai alullepanija." On myös ihailtavaa, miten pienintä yksityiskohtaa myöden, kaikki pysyvät ja toimivat juuri tarkoitetulla tavalla. Esimerkiksi puut kasvavat keskimäärin yhtä pitkiksi ja niiden lehdet näyttävät hyvin samanlaisilta toisiin lajeihin nähden. Eihän toisessa koivussa kasva muutaman millin kokoisia lehtiä ja toisessa monen metrin suuruisia. Miksi nämä kaikki toimivat - pienistä atomeista ruveten - aina avaruuden suuriin mittakaavoihin asti? – Siksi, että ne perustuvat Jumalan viisauteen ja Hänen luomistyönsä säädöksiin.

Miten näet tänään ympäröivää maailmaasi? Huomaatko, miten paljon on vieläkin hyvin olevia asioita? Osaatko kuvitella, miten täällä olisivat asiat, jos aurinko olisi sammunut, tai olisimme loitonneet siitä satojen tuhansien kilometrien päähän? – Oletko huomannut, miten suurenmoisen tavan kommunikoida, Jumala on antanut juuri ihmiselle? Mikään toinen olento maanpäällä ei kirjoita muistiin ajatuksiaan - palaten lukemaan niitä – ja välittäen sanomaa myös toisillekin lajitovereille. Kuinka ihmeellinen onkaan tajunnan olemus! Pystymme määrittelemään olemisemme tilaa hahmottaen olinpaikkaamme aina avaruuteen saakka. Ei susi tiedä kuusta hölynpölyä, vaikka ulvookin kuutamolla, mutta ihminen kykenee ajattelemaan kuun vaikutuksia vuorovesiin ja moneen muuhun muuttuvaan tekijään.

Näitä ajatellessa, sisimpääni syntyy samansuuntaisia ajatuksia, mitä Jumalalla nähdessään luomuksensa alussa. Sanoinkuvaamaton hyvä

Sivu 35

tunne valtaa sisimmän tietoisuudesta, että minutkin on ihmeellisesti tehty! Olen ihme, pienintä solua myöden! – Haluan nähdä ja todeta, että Jumala loi koko kaikkeuden ja se on hyvä!

”Sinä olet luonut minun sisimpäni, Sinä punoit minut äitini kohdussa. Minä kiitän Sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti. Sinun tekosi ovat ihmeellisiä, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet Sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin äitini kohdussa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki Sinun kirjaasi ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut." Ps.139:13–16[*JKR]

Haluatko kokea elämässäsi todellista hyvinvointia? – Uskotko, että parhainta masennuslääkettä ja itsetunnon kohotusta on katsella kaikkeutta ”Luojan silmin.” – Hän näki, että se on hyvä ja siksi se on vieläkin riittävää ja toimivaa. Paholainenhan tahtoisi, ettemme näkisi Jumalan armollisuutta, pitkämielisyyttä, rakkautta ja Hänen kauneuttaan ja nauttisi siitä, mutta meillä on täysi oikeus hyljätä kaikkinaiset nurjuudet ja synkeydet. Jumala on luonut kaiken kauniiksi ja loipa Hän ihmisenkin omaksi kuvakseen. – Jumalanlapsina, Hänen ominaan saamme lukea tutun psalmin 23 sanoja, huomaten, että jokainen ihminen voi omistaa nuo valloittavat sanat sydämeensä:

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Vihreille niityille Hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten luo Hän minut johtaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin kuolemanvarjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet kanssani. Sinun vitsasi ja sauvasi lohduttavat minua. Sinä valmistat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni öljyllä. Maljani on ylitsevuotava. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." Ps.23[*JKR]

Sivu 36

Jumalan seurakunta, paikassa, jonka keskellä myös Saatana asui, sai kuulla lohdun sanoja. Tuosta seurakunnasta todistettiin sanoen; "Sinä pitäydyt Minun nimeeni etkä ole kieltänyt uskoasi Minuun" (Ilm.2:13)

Elämme ajassa, jossa Saatana elää ja viihtyy erinomaisesti maaplaneetallamme, ja sen saastaisuuksia on miltei mahdotonta olla näkemättä. Johanneksen ilmestyksessä kerrotaan, kuinka Jumala vihaa pahuutta, epäjumaluutta ja haureuden harjoittamista. Kuinka paljon tänään palvotaankaan materialismia, ihmiskunniaa ja - kaikenlainen siveettömyys rehottaa jopa seurakuntien keskellä. Mutta parannuksen tekemisestä Jeesus lupasi niin valtavia asioita, ettemme kykene sitä edes käsittämään täällä ajassa!

"Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Minä annan voittajalle salattua mannaa ja valkoisen kiven* ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tunne kukaan muu kuin sen saaja.' [Oikeusistuimissa valamiehistön jäsenet heittivät valkoisen kiven syyttömyyden ja mustan kiven syyllisyyden merkiksi. Valkoista kiveä sanottiin voittokiveksi.] Ilm.2:17[*JKR]

Jeesus lupasi antaa siis voittajalle salattua mannaa, jonka vertauskuvan voimme nähdä jo Raamatun alkulehdillä israelilaisten saadessa taivaasta mannaa syödäkseen pitkän erämaavaelluksen aikana. Salattua on se, miten ja mistä se tuli, mutta niin tapahtui Raamatun kertomuksen mukaan. Tullessamme aikaan, jossa seurakunta elää aikakautensa viimeisiä hetkiä, on syytä katsahtaa juuri näihin taivaallisiin kokemuksiin. Kristitythän saavat salattua kokemusta Jumalan läsnäolossa. Juuri se on maailmalta salattua. Nuo hetket ovat ravitsevia hetkiä, jolloin sisin iloitsee ja riemuitsee jo edeltäkäsin tulevasta voitosta! Toisinaan taivaan manna on itsessään Jumalan Hengen läsnäolo. Se tyydyttää ja täyttää hätääntyneen, avuttoman ja rikkirevityn sielun taivaallisella voitelulla, joka saa nostamaan katseen, kurottautumaan eteenpäin, uskomaan syvässä luottamuksessa Jumalan huolenpitoon.

Salaisuuteen käsiksi pääsemiseen tarvitaan uskoa, rakkautta ja Herran edessä viipymistä. Hänen sanansa sulautuessa uskon kautta sydämiimme, ja pitäessämme Herraamme rakkaana, ennen pitkää löydämme itsemme ”aterioimassa” Hänen itsensä kanssa! (Ilm.3:20) Ajattelepa, että koko kaikkeuden Luoja on kanssasi Jeesuksen Kristuksen haavojen ja sovitustyön kautta – nyt, ja aina maailman loppuun saakka! (Matt.28:20)

Lukemassamme Raamatuntekstissä puhuttiin myös valkoisesta kivestä, joka symboloi syyttömyyttä ja hyväksytyksi tullutta. Herran syvä tahto on antaa tällaisen kiven jokaiselle parannusta tekevälle

Sivu 37

ihmiselle. Se on, että vihaisimme kaikkea noituutta, epäjumalisuutta, haureellista alastomuutta irstauksineen ja kaikkinaista pahuutta. Herran pelko on pahan vihaamista (Snl.8:13) ja vaikka synti koskettaisikin meitä, läheisiämme tai yhteisöä, meidän tulee suhtautua sitä kohtaan inhoten ja vihaten (Juud.1:23). – Emmehän vihaa ihmistä, vaan pahuutta, harhaoppeja ja kaikkea pahaa menoa. Puhdas mieli siis vihaa likaisuutta - ja pyrkiessämme puhtauteen, saamme Hänen armonsa runsauden vaikutuksesta syyttömyyden ja sellaisen identiteetin, jota tämä maailma ei voi käsittää.

"Tee siis parannus," - jatkaa Johannes ilmestyksensä keskellä. Tuo sana antaa jokaiselle mahdollisuuden ja luvan jättää menneen taakseen ja kurottautua kohti parempaa vaellusta. Jeesuksen tähden tämä on mahdollista, mutta meidän tulee toimia! On tehtävä parannus ja käännyttävä elävän Jumalan puoleen rakastaen ja uskoen Häneen vilpittömin sydämin. Se on ainut toivomme - ja tämän toivon tähden Raamatun sana on kirjoitettu. Sieltä ammentaen, voimme nähdä Jumalan tahtoa ja saamme ammentaa salatusta lähteestä, raikasta ja puhdasta vettä.

Jeesuksella on varattuna sinullekin uusi nimi, jonka saat kerran omistaa! – Rakastakaamme Häntä koko sielustamme ja kaikella, mitä meille on annettu. Olkoot sydämemme, ajatuksemme varallisuutemme, läheisemme, työmme ja toimemme kaikkineen päivineen osa Hänen suurta suunnitelmaansa pelastus-sanoman välittämiseksi maailmalle. Näin antautuessamme Herramme Jeesuksen Kristuksen haavoitettuihin käsiin, saamme osaksemme salattua mannaa, taivaallisen Isämme valtaistuimen luota.

Seurakunta on Jumalan asettama ja sitä kuvataan Raamatussa "Jeesuksen ruumiiksi" täällä ajallisessa maailmassa. Se on paikka armahdetuille ja armahtaville ihmisille - siis Jeesuksen armon

Sivu 38

osallisuuteen sisälle tulleille. Juuri tästä armosta meidän ei pitäisi langeta koskaan pois. (Gal.5:4)

"Älkäämme jättäkö oman seurakuntamme kokoontumisia*, kuten muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme sitä enemmän, mitä enemmän näemme tuon päivän lähestyvän." [*Kreikan episynagoogeen merkitsee kokoontumisia yleensä, ei määrättyä "jumalanpalvelusta".] Hepr.10:25[*JKR]

Miten sinä suhtaudut tänään Jumalan aivoituksiin ja Hänen tahtonsa toteutumiseen? Lukemassamme Raamatun tekstissä puhuttiin omasta seurakuntayhteydestä uskovien kesken. Onkin hyvä kysyä, voinko minä tulla armon perillisenä toisten armahdettujen joukkoon - siitä huolimatta - että meissä jokaisessa on vikoja ja virheitä? Ketä, tai mitä menen palvomaan seurakuntani keskelle? Menenkö tyydyttämään himoani kunniaan ja maineeseen? Vaiko tahtoisinko näyttää olevani kovin hurskaalta kristityltä, vai menenkö kenties tutkailemaan, kuka siellä olisi tehnyt mitäkin väärää, vai onko esitettävä ohjelma kenties minulle epämieluisaa?

On paikallaan muistuttaa itseänsä siitä, että seurakunta on ennen kaikkea Jumalan kohtaamisen paikka. Siellä yhdessä veljien ja sisarien kanssa saamme ylistää ja kiittää Vapahtajaamme ja iloita yhteisestä uskostamme. Armon osallisuudessa, meistä jokainen saa ja voikin olla osallisuudessa Kristus-ruumiissa. Tule sinäkin Herran huoneeseen iloiten pelastuksesta!

Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen." Ps.122:1[*JKR]

– Mehän emme ole niitä, jotka hylkäisimme Kristuksen ja Hänen suunnitelmansa omien nurjien ja vinoutuneiden ajatustemme tähden. Ethän sinäkään tahtoisi kadottaa sieluasi, ilman yhteyttä Jumalan tarkoituksiin, Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta?

"Mutta Minun vanhurskaani on elävä uskosta. Jos hän vetäytyy pois, Minun sieluni ei mielisty häneen. Me emme kuitenkaan ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi." Hepr.10:38-39[*JKR]

Sivu 39

Väkivalta, kirosanat, kieltäminen korskeiden lupausten jälkeen, olivat Pietarin elämän tilanne kaikkien niiden vuosien jälkeen, mitä hän oli kohdannut Jeesuksen seurassa. Hänhän oli saanut kulkea vetten päällä ja usein hän oli myös läsnä Jeesuksen tehdessä ihmetekoja. Hän näki Jeesuksen parantavan sairaita, vapauttavan riivattuja ja ruokkivan isoja väkijoukkoja vain muutamalla leivällä ja kalalla. Siitä huolimatta Pietari oli erehtyväinen ihminen äkkipikaisuuksineen ja luonteenpiirteineen.

Haluan palata hetkeksi nykyiseen aikaamme. – Mitäpä arvelet, kuinka suhtautuisimme tänään samankaltaiseen väkivaltaan ja käyttäytymiseen, jossa Pietari kiivaassa mielessään oli. Veri roiskahti, kun ylipapinpalvelijan korva irtosi miekan iskusta! Entäpä, jos joku joukossamme olisi heikko ja yksin jäädessään hän kieltäisi kaiken hyvän - kirosanojen saattelemina? En tarkoita, että voisimme mitenkään suosia tai hyväksyä väkivaltaa tai muutakaan pahuutta keskuudessamme, vaan tahtoisin meidän näkevän perimmäisen kysymyksen kaiken sen takana ja mitä pinnan alla voi olla – näkyvillä olevasta huolimatta. Jostain syystä näyttää olevan, ettei Jumala ole kiinnostunut lainkaan meidän juoppouksista, haureellisuuksista, valheista, varkauksista, petoksista, tai vastaavista asioista. Jumala on tullut Jeesuksessa syntisten ystäviksi päästääkseen meitä vapauteen juuri äsken mainitsemistani asioista. Hän on tuonut toivon, jossa meidän tulee kestävinä olla kiinni (Hepr.6:11–12) ja Hän on suuresti kiinnostunut ihmis-sielusta ja sen pelastamisesta.

Vaikkakin uskovaisuuteen kuuluukin vaeltamiseen liittyviä sääntöjä ja tavoitteita, ne ovat kuitenkin vain sen tulosta, mitä sydämessämme on saanut tapahtua. Samaisesta asiasta Jeesus puhui kehottaen, että meidän tulisi "pestä astia sisäpuolelta, eikä kiillottaa vain sen ulkokuorta." (Matt.23:26, 1.Piet.1:22) Juuri sisimmässä tapahtuvat asiat synnyttävät lopulta ulospäinkin näkyvää puhdasta ja hyvää elämää. (Snl.4:23)

Sivu 40

Palataan oleelliseen ja juuri oikeaan kysymykseen, minkä Jeesus kysyi Pietarilta - kaiken väkivallan, kiroamisen ja kieltämisen jälkeen. Jeesus osasi kaivaa tunteiden ja pettymysten myllerrysten keskeltä esiin oleellisimman ja tärkeimmän, kysyessään Pietarilta: "Olenko Minä sinulle rakas"? (Joh.21:15–17) – Kolmannen kerran, tätä kysyttyä, Pietari vastaa totuuden mukaan; "Sinä tiedät kaikki." – Voimme vain kuvitella Pietarin elämää kokonaisuutena, hänen kohtaamiaan asioita, aina lapsuudesta tuohon hetkeen saakka. Kaikkein arvokkainta ja parhainta aikaa hänelle oli ollut ne hetket, jotka hän oli saanut viettää Jeesuksen seurassa, Hänen lähellään ja opetuslapsenaan. Varmasti hän tunsi sisimmässään syvää kaipausta ja ikävää niihin aikoihin, jolloin Jeesus itse oli opettanut heitä, aivan kädestä pitäen, miten seurataan elävää ja totista Jumalaa. Varmasti Pietari rakasti ja piti tärkeänä Jeesuksen kanssa vietettyä aikaa – lankeamisesta ja syyllisyydestään huolimatta. Jeesus, ikään kuin pakotti hänet katsomaan siihen, mitä Hän oli todellisuudessa saanut aikaan Pietarin elämässä, kaikesta Pietarin inhimillisyydestä huolimatta. Eipä se ollutkaan olennaista, missä tilanteessa oltiin inhimillisestä näkökulmasta, vaan se, mitä Pietari tunsi sydämessään! Rakkaus Jeesusta kohtaan, nosti hänet lyhyessä ajassa lankeemusten syvistä syövereistä alkuseurakunnan johtajaksi! – Haluan tämän puhuttelevan ja kertovan sinullekin jotain Jumalan tavasta käsitellä asioita! – Olimmepa kuinka syyllisiä, tai langenneita tahansa, mikään ei estä meitä rakastamasta Jeesusta ja Hänen hyvyyttään! Mikään ei tule erottamaan sinuakaan Jeesuksen rakkaudesta - ei edes kuolema! (Room.8:38–39)

Tämän jumalisuuden osallisuuden jakaminen on myös sinun tehtäväsi. Se on aito ja puhdas evankeliumi. Se on anteeksianto ilman "muttia" - Jumalan Pojan valtuuksin. Hän on sovittanut menneet, nykyiset ja tulevat, ja koko maailman synnit. Nyt tarvitaan enää tulista rakkautta Jeesusta ja Hänen Jumaluuttaan kohtaan lunastustyön kautta. Se on toivosi, se on lohtusi ja siinä on tie totuus ja elämä!

Uskomatonta, mutta totta! Taivaaseen pääsemiseen ei tarvitakaan onnistunutta vaellusta! Sillä ei ole mitään tekemistä sen asian suhteen, vai väitätkö Pietarin joutuneen helvettiin Jeesuksen tuntemisen jälkeen, kun hän sadatellen kirosi ja kielsi Mestarinsa? Olisiko Jeesus uskonut hänelle laumaansa, jos hänet sen perusteella olisi tuomittu, että hän kielsi Jeesuksen ihmisten edessä? – Nyt tuleekin voimallisesti esiin asia, josta Paavali niin usein opetti, nimittäin armon osallisuus! – Armostahan ainoastaan olemme pelastetut, (Ef.2:8-9) emmekä voisi Golgatalla täydellisesti suoritettuun työhön mitään lisätä. Voimme vain ainoastaan antautua sen edessä, sovitukseen Jumalan kanssa, jonka Hän on itse meille valmistanut! – Jeesus kysyy vielä tänäänkin; "OLENKO MINÄ SINULLE RAKAS"?! (1.Kor.16:22)

Sivu 41

Sitä tarkoitti ”miekkaan tarttuminen ja miekkaan hukkuminen,” (Matt.26:52) että lyödessämme armottomasti toista, laumaa säästämättä, lyömme lopulta itseämme. Kuinka moni syyttäjän virkaan ja nurjuuden päälleen pukenut onkaan lentänyt itse pois seurakunnan keskeltä! – Juuri tähän tarvitsemme Jeesuksen parantavaa kättä ja sitä, että Hän kaivaa sisimmästämme esille rakkauden Häntä itseään kohtaan, kunnes loppuu miekalla umpimähkään hosuminen! (1.Kor.9:26) Tulipa Pietaristakin lopulta nöyrä, katuva ja Herran palvelukseen valmistettu mies! Oletko sinä valmis luopumaan miekastasi, terävistä sanoistasi, iskuistasi ja oletko valmis löytämään Jeesusta tulisesti ja aidosti rakastavan sydämen sisältäsi? Oletko valmis näkemään ja katsomaan, mikä on Jumalalle mieleistä ja tahtonsa mukaista, oman oikeassa olemisen ja hurskastelun esille tuomisen sijaan?

”Pankaa siksi pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja omaksukaa sävyisin mielin sana, mikä on teihin istutettu, ja joka voi pelastaa teidän sielunne.” Jaak.1:21[*JKR]

"Onhan hyvä sanoma julistettu meille niin kuin heillekin. Heidän kuulemansa sana ei heitä kuitenkaan hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka kuulivat."

Hepr.4:2[*JKR]

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kertoi siis evankeliumin sanoman juurtumisesta ihmiseen. Uskoessamme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen iankaikkisen elämän sanoihin, tapahtuu Jumalan suunnitelmien mukainen sulautuminen, - eli olemme lopulta yhtä Hänen kanssaan. Voimme ottaa tämän Jumalan sanan lupauksena, omistaen tietoisuuden sydämiimme uskossa, että Hän ja Hänen

Sivu 42

valtasuuruutensa kasvaa meissä. Tuokoon se lohtua ja iloa elämäämme - onhan totta, ettei Jumala koskaan valehtele.

Sulaminen on ihmeellinen prosessi. Se tarkoittaa, että esimerkiksi kaksi metallia kuumennetaan täysin sulaksi massaksi ja sitten ne sekoitetaan toisiinsa. Näin syntyy jalometalleja, jonka ominaisuudet ovat todella hyviä. Samoin uskossa sulautuessamme Kristukseen, elämämme ja ennen kaikkea sydämemme jalostuu. Tahto tehdä hyvää ja olla siihen aina valmiina, lisääntyy ja alamme karttaa kaikkea pahaa ja saastaisuutta. Jeesuksen läsnäolohan vaikuttaa rakkautta totuuteen, puhtauteen, lempeyteen ja helläsydämisyyteen. Samalla se synnyttää voimakasta halua vastustaa syntiä ja kaikkia perkeleen kavalia juonia. (Jaak.4:7)

Miten omassa elämässäni näkyy evankeliumin sanan sulautuminen? Missä voin havaita elävää uskoa, joka saisi aikaan sanan sulautumista minuun? – Näitä haluan sinun pohtivan kanssani, etsien tilaisuutta "harjoittaa uskoa" (2.Tim.2:22) Sen olen laittanut merkille vaellukseni aikana, että mitä enemmän palvelen Jeesusta ja antaudun uskossa Hänen käytettäväkseen, sitä enemmän saan nähdä Hänen tekojaan elämässäni. Jeesuksen teot ja tavat toimia eivät aina miellyttäneet toisia ihmisiä. Sen kokivat niin omat, kuin ulkopuolisetkin, sillä Jeesus on Jumalan totuus, eikä Hänen tarvinnut ”kiltisti” seurata juutalaisuuden ja ihmisten oppeja. Jumalinen viisaus ja ymmärrys kajastivat Hänen vastauksistaan ja elämänotteistaan. – Mitäpä arvelet Hänen tänään vaikuttavan meissä? Sitäkö, että olisimme kaikkia kohtaan kilttejä hyväksyen kaikkien juonittelut ja kaikki maailman tavat toimia noin vain? Tiedän Hänen antavan selkeyttä ja viisautta - miten ja missä meidän tulee olla ja toimia. Täyttyessämme Hänen Pyhyydellään, saamme näkökykyä ja ymmärrystä, milloin hurskasteleva ihminen on joutunut pahan viekoiteltavaksi, ja emmehän me silloin häntä seuraa! Niitä tilanteita lähiympäristö kummeksuu, sillä he eivät tiedä, mistä on kysymys. (Hepr.5:14)

Toisinaan uskollisuutta ja kuuliaisuutta kysytäänkin tilanteissa, joissa kohtaamme inhimilliset mielipiteet ja ymmärrämme, että Jumala on eri mieltä. Ketä silloin seuraamme? Onko Jumalan sana saanut uskossa sulautua sydämiimme, niin, että ehdoitta seuraisimme sitä, loppuun asti? – Olemmeko valmiita osoittamaan armollisuutta ja laupeutta silloin, kun tämä maailma tuomitsee, mutta Jumalan taivaasta osoitetaan anteeksiantoa?!

"Jumalan sana on elävä ja voimallinen, terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, ollen sydämen ajatusten ja aivoitusten

Sivu 43

tuomitsija. Mikään luotu ei ole Jumalalle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Kun meillä siis on suuri Ylimmäinen Pappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Meidän Ylimmäinen Pappimme ei näet ole säälimätön meidän heikkouksiemme suhteen, sillä Hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavalla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. Hepr.4:12–16[*JKR]

Vuosia sitten, hyvin kauan sitten, puhuttiin usein ”seulasta,” joka kävisi seurakuntien läpi seuloen ja puhdistaen pyhien joukkoja. Sisimmässäni saatoin sanoa "aamenta" ja mietin, ketähän tuo seula kohtaisi ja kenet viskattaisiin seurakunnasta sivuun. Olimme läheisteni kanssa niitä "vahvoja kristittyjä," jotka tiesimme, mikä on totta ja oikeaa.

”Saatana on tavoitellut teitä valtaansa seuloakseen teitä kuin viljaa.” Luuk.22:31[*JKR]

Seula tuli ja seuloi. Tuuli kävi ja akanat lensivät tuulessa, minä mukana monien opintuulten heittelemänä. Läheisteni kanssa ajauduimme Herran seurakunnasta - toisten armahdettujen parista - kauaksi pois. Olimme katkerat toisten syntien - tekemättömien ja tehtyjen - tähden. Etsimme laitumia, opin tuulia, jotka tyydyttäisivät oikeassa olemisen himoamme.

Seulan päältä, omasta tahdosta sivuun heitettynä, havahduin, kuinka Jumala näytti jälleen kerran ”viisaalle” ihmiselle viisautensa määrän. Ylpeys ja omahyväisyys ajoivat vuosia tietä, jonka kiviä olemme saaneet kerätä näihin päiviin saakka.

Sivu 44

Oli tapahtunut juuri se, mitä ylpeälle ihmiselle piti tapahtuman. On vain armoa, että sain palata takaisin Herran pyhien joukkoon, nöyrtyen ja tunnustaen; ”minut seulottiin ulos. Minä olin se syntinen, joka ei kestänyt Herran seurakunnassa”!

”Niin eivät jumalattomat! He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. Siksi jumalattomat eivät kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskaiden seurassa.” Ps.1:4-5[*JKR]

Vaikka olinkin silloin hyvin nuori, en vähättele kulkemaani tietä. Sehän opetti minulle viisauteni määrää Jumalani edessä. Me, jotka luulimme olevamme pyhiä ja hurskaita, ja vieläpä hyvinkin vilpittömästi, olimmekin juuri niitä, jotka seulottiin pois.

Mitä tänään ajattelen? – Muistelen Pietaria heikkoutensa keskeltä, niin itsevarmojen lupaustensa jälkeen, kun hän oli kieltänyt mestarinsa, ja mitä Jeesus hänelle sanoi:

"Mutta Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin. Kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi." Luuk.22:32[*JKR]

Näen itsessäni tämän saman prosessin: ylpeydessä poispoikkeamiseen ja kulkemisen syvään nöyrtymiseen - ja kuinka se onkaan johtanut ”vahvistamaan veljiä.” – Minä, kaikista vähäisin, osaamattomin ja pienin, saan kuitenkin palvella Herraani Hänen suuren armonsa tähden.

Oletko sinä seulassa? Oletko kulkenut sivuun? Onko sydämesi saanut täyttää jokin muu, kuin Kristuksen rakkaus, armo ja Hänen totuutensa? – Palaja tänään Herran tykö. Älä enää väheksy Herran seurakuntaa, armahdettujen joukkoa, sillä vielä sinäkin tarvitset samaa armoa kuin hekin. Mitä ennemmin nöyrryt, sitä vähemmillä vaurioilla ja häpeällä pääset. Vai tahdotko kenties, että Jumala näyttää sinullekin viisautesi ja ymmärryksesi määrän?! – Se ei totisesti tule olemaan miellyttävä kokemus, jos joutuu Jumalan kuritettavaksi ja nöyryyttämäksi. Omasta kokemuksesta tiedän, kuinka hyvä oli, että minut nöyryytettiin, että pelastuisin, mutta toivon hartaasti, ettei sinun tarvitsisi käydä läpi samanlaisia kokemuksia, päästäksesi sydämen nöyryyteen ja armahtavaisuuteen!

Sinä päivänä, kun uskallat kohdata syyllisyytesi ja syntisyytesi, muista, että Jeesus on syntisten ystävä. Hän on tullut sinuakin varten, armahtaakseen ja saattaakseen jokaisen kerran armonsa tuntemuksessa syntyvään kunniaan. – Silloin et enää tahdo langeta pois armosta, vaan tahdot säästää Herran lauman syytöksiltäsi,

Sivu 45

vainoiltasi, halveksumisiltasi ja pöyhkeydeltäsi. Silloin vihaat yli kaiken armahtamattomuutta ja tahdot jokaisen täyttyvän Jumalan rakkaudella ja hyvyytensä vaikutuksilla. On aika tehdä parannusta, nöyrtyen ja syyttämättä ketään. On tullut aika kohdata oma syyllisyys Jeesuksen hellässä hoidossa, seurakunta-ruumiissa, toisten armahdettujen kanssa.

"Hän sanoi: 'Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu!' Hänen puhuessaan minä vahvistuin ja sanoin: 'Puhukoon herrani, sillä Sinä olet vahvistanut minua.'" Dan.10:19[*JKR]

Vahvistu! – Se on sana tälle päivälle. – On aika vahvistua ja voimistua. On aika etsiä uudistuvaa henkeä ja mieltä. On tullut aika herätä ja ravita itseään tulevaa varten. (Jer.31:25)

Raamatun voimallinen teksti on usein hyvin lohduttavaa ja vahvistavaa. Kehotuksen mukaan, voimme tarttua siihen ja kokea sen vaikutuksia elämässämme ja onhan vahvistuminen aina miellyttävä kokemus heikolle ja vajavaiselle ihmiselle! – Kehotuksen sanasta, voimme päätellä myös, että meillä on lupa ja oikeus tulla voimavaikutusten ulottuville. Olemmehan saaneet voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi uskoessamme Hänen valmistamaansa pelastukseen Jeesuksen uhrikuoleman kautta.

”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh.1:12[*JKR]

Miten voisimme vahvistua? Siihen löydämme paljon sanasta viitteitä. Omassa voimassa, omin ponnisteluin ja ilman Jeesusta emme voisi mitään tehdä. (Joh.15:5) Tarvitsemme siis Herraa ja Hänen voimaansa.

Sivu 46

"Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa." Ef.6:10[*JKR]

On tärkeätä huomioida vahvistumisen alueet, ettemme vahvistuisi vain omahyväisyydessä, ylpeydessä ja kaikessa nurjuudessa. Onkin väärin hakea Raamatusta lohtua ja oikeutta vääryydelle ja omille pahoille teoillensa. Se on, kuin laittaisi laastaria mädäntyvän haavan päälle. Ei se parane hoitamatta, eli parannusta tekemättä. Täytyy korjata, puhdistaa ja jopa poistaa kuolleen ja mädäntyneen lihan. – Sen sijaan meidän tulee vahvistua hyvän tekemisessä ja ennen kaikkea Jumalan tahdon etsimisessä ja noudattamisessa.

"Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iäisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa." 2.Tess.2:16-17 [*JKR]

Olet varmaan kanssani kuullut niin sanottuja "voivottelijoita," jotka alinomaa valittavat surkeuttaan ja heikkouttaan. Niin tehden, he ajautuvat yhä syvempään synkkyyteensä, eikä heille tunnu olevan mistään apua. Jumalan sana opettaa meitä, ettei tarvitsekaan olla itse onnistuva tai valmiiksi hyvä. Me vahvistumme HÄNEN voimassaan, ja siinä voimassa on kaikki mahdollista!

"Minä voin kaiken Hänessä, joka minua vahvistaa." Fil.4:13[*JKR]

Toisinaan tarvitsemme rohkaisun sanoja, löytääksemme tietä vahvistumiseen. Kuinka hyvältä tuntuukaan rakkaan ihmisen kannustavat sanat väsyneestä ihmisestä! Raamatun lohduttava sana kehottaa useaan otteeseen vahvistumaan (Hepr.12:12–13) ja sitä paholainen pelkää eniten. Ajattelepa, että uskovaiset voimistuisivat Jeesuksen jumalisessa ja väkevässä voimassa ja sanoisivat toisilleen:

"Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet."! Jes.35:3[*JKR]

Myös ihmeisiin liittyy usein vahvistumisen elementit. Jumalan parantaessa vakavan sairauden, se ei voi olla vahvistamatta myös uskoamme, mieliämme ja henkeämme.

"Hän tarttui miehen oikeaan käteen ja nosti hänet ylös. Tämän jalat ja nilkat vahvistuivat heti. Hän hypähti pystyyn, seisoi ja

Sivu 47

käveli. Mennessään heidän kanssaan temppeliin hän käveli, hyppeli ja ylisti Jumalaa." Apt.3:7-8[*JKR]

Tärkeää on ennen kaikkea kuitenkin sisäinen uudistuminen ja vahvistuminen. Siinäkin on valvottava, että Hengen hedelmä - kaikkine vaikutuksineen - kasvaisi, (Gal.5:22) eikä esimerkiksi vain omat lihalliset päämäärät, jotka ruokkisivat vain omahyväisyyttä ja ylpeyttä. (1.Moos.27:28, Jer.15:20)

"Antakoon Hän teidän kirkkautensa runsauden mukaisesti sisällisen ihmisenne puolesta Henkensä kautta vahvistua voimassa." Ef.3:16[*JKR]

Vahvistuminen hengellisessä mielessä tarkoittaa kasvamista Jeesukseen - ojentautuen yhtäpitäväksi Hänen kanssaan. Jeesus on edelleen tie, totuus ja elämä. Nämä ominaisuudet löytyvät vain Hänessä ja siksi Häneen on hyvä syvästi kiintyä. (1.Kor.16:22)

"Juurtukaa Häneen ja rakentukaa Hänessä uskossa vahvistuen, kuten teille on opetettu." Kol.2:7[*JKR]

Raamattu tuntee myös ajallisen vahvistumisen, jota kuvaa myös sana menestyminen, joka taasen on seurausta kuuliaisesta vaelluksesta. Vaikka menestyminen ajassa ei olekaan uskomme pääkohde, Jumalan siunaus vaikuttaa sulaa hyvyyttä, laupeutta ja antaa lupauksen mukaan yltäkylläisen elämän. (Ps.23, 147:14, Joh.6:35, 1.Tim.4:8, 6:17, Joh.10:10, Kol.2:23)

”Salomo, Daavidin poika, vahvistui kuninkuudessaan. Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan ja teki hänet hyvin mahtavaksi.” 2.Aik.1:1[*JKR]

Hyvin usein Jumala neuvoi kansaansa, kuinka heidän tulisi vaeltaa tahdollensa kuuliaisina. Koetellen kansaansa Hän kannusti heitä, antaen lupaukset vahvistumisesta ja menestymisestä.

"Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen älkääkä ottako heidän tyttäriään pojillenne vaimoiksi. Älkää myöskään koskaan auttako heitä menestykseen ja hyvinvointiin. Näin te vahvistutte ja saatte syödä parasta, mitä on maassa, sekä jätätte sen ainaiseksi perinnöksi lapsillenne." Esra 9:12[*JKR]

Lisäksi näemme selkeästi kristinuskon vaikutukset maailmassa. Sivistyneisyys, lukutaito ja tahto parempaan ovat lisääntyneet väkivallan ja pelkojen väistyttyä. Vanhurskaus vallatkoon yhä enenevässä määrin myös omaa maatamme! (Joh.14:27)

Sivu 48

Vääryyden teko on kuninkaalle kauhistus, sillä valtaistuin vahvistuu vanhurskaudesta. Snl.16:12[*JKR]

Uskovina olemme etuoikeutettuja taistelemaan kaikkea pahuutta ja syntiä vastaan. On tullut aika kertoa Raamatun ilmoitukset - niin moraalissa, etiikassa, kuin seuraukset Jumalan hylkäämisestä.

Kun väärintekijä poistetaan kuninkaan luota, vahvistuu hänen valtaistuimensa vanhurskaudessa. Snl.25:5[*JKR]

Luonnollista elämäämme eläessä, kasvoimme ja vartuimme ja tullessamme aikuisuuteen, vahvistuimme, viisastuimme ja hyvin useat meistä osaavatkin elää itsenäistä elämää. Myös Jeesuksesta sanottiin, että Hän kasvoi ja vahvistui:

"Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli Hänen yllään." Luuk.2:40[*JKR]

Jumalan armossa vahvistuminen kuuluu myös meille, tämän päivän kristityille. Siitä oppien ja kasvaen, huomaamme todellisen ja kestävän perustan elämällemme ja pelastuksellemme. Olemmehan armosta pelastetut ja siinä on kyllin jokaiselle!

"Vahvistu, poikani, Kristuksen Jeesuksen armossa." 2.Tim.2:1[*JKR]

Usko Herraan Jeesukseen, ja sitä todeksi eläen, saa aikaan kasvua ja hengellistä vahvistumista! Se on, kuin urheilija harjoittelisi suoritustaan ja odottaa pystyvänsä aina vain parempiin tuloksiin. Samoin me saamme harjoittaa jumalisuutta oppien tuntemaan Häntä ja Hänen tahtoaan yhä syvemmin.

”Kristus asukoon uskon kautta sydämissänne, että te rakkauteen juurtuneina ja perustuneina voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Siten te tulette osallisiksi Jumalan kaikesta täyteydestä. Hän voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme ja ymmärrämme, sen voiman mukaan, mikä meissä vaikuttaa. Hän saakoon kunnian seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iäti. Aamen.” Ef.3:18-21[*JKR]

Sivu 49

"Jumalan lupausta hän ei silti epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa ja antoi kunnian Jumalalle." Room.4:20[*JKR]

Haluan rohkaista meitä etsimään vahvuutta Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa. (Jes.58:11) Korkeimman suojissa on hyvä olla, niin yhden ihmisen, kuin kokonaisen kansakunnankin. Lue Psalmin 91 rohkaisevaa kertomusta siitä, mitä on olla Korkeimman suojeluksessa.

"Uskon luottamus Häneen on oleva sinun aikojesi vahva turva, pelastuksesi viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on hänen aarteensa." Jes.33:6[*JKR]

Lopuksi sanan lupaa pelastuksen sille, joka pysyy vahvana. Siksi on tärkeää vahvistua, voimistua ja rakentua sille perustukselle, joka kestää tämän maailman syytökset ja hyökkäykset.

"Te joudutte kaikenlaisten ihmisten vihaamiksi Minun nimeni tähden, mutta se, joka pysyy vahvana loppuun asti, pelastuu." Mark.13:13[*JKR]

Rukoile kanssani Jumalan voiman väkevää ilmestymistä. (Ps.107:9) Se on, että näemme syntisyytemme, mutta saamme myös voiman tehdä Parannusta. Se on myös Pyhän Hengen kautta vuodatettua rakkautta, jota osoittaen voimme kirkastaa Jumalamme kunniaa ja suurta voittoa Golgatan keskimmäisellä ristillä.

"Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että tulisin lunta valkeammaksi. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat luut, jotka olet särkenyt. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi vakaa henki. Älä karkota minua kasvojesi edestä äläkä ota minulta Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärille Sinun tiesi, että syntiset palaisivat luoksesi. Päästä minut verenvioista, Jumala, pelastukseni Jumala, että kieleni riemuitsisi vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että suuni julistaisi Sinun kiitostasi. Eihän Sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin. Polttouhri ei ole Sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki. Särjettyä ja murtunutta sydäntä et Sinä, Jumala, hylkää." Ps.51:9–19[*JKR]

Saamme vahvistua Jumalan suuressa armossa, omistaen pelastuksen sielullemme Jeesuksen - niin kalliin lunastuksen ja sovitustyön tähden. Nosta katseesi Häneen ja ravitse itsesi Hänen läsnäolollaan. (Ps.17:15)

Sivu 50

Minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer.31:25[*JKR]

”Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni Sinun oikeutesi. Minä riipun kiinni Sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään. Minä juoksen Sinun käskyjesi tietä, sillä Sinä avarrat minun sydämeni. Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti. Anna minulle ymmärrys ottaakseni Sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni. Anna minun vaeltaa Sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan. Anna Minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen.” Ps.119:30–36

"Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus." Joh.17:17[*JKR]

Tämän sanan kaksi voimallista elementtiä eivät sovi tähän maailmaan ja sen jumalattomuuteen. Pyhyys, eli erityinen erottautuminen jotain tiettyä, kunniallista ja hyvää varten (3.Moos.10:10) - ja pyhittäytyminen totuudessa, tarkoittaa pyhittäytymistä Jumalan sanan (Ps.119:160, 138:2) - ja vielä tarkemmin sanottuna - itse Jeesuksen Kristuksen kautta. (Joh.17:19, Hepr.10:14) - Ollessamme siis totuudessa, olemme silloin Jeesuksessa, joka on Jumalan totuus ja viisaus luomakunnan pelastamiseksi. (Ps.119:160)

”Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.” Ef.3:17–19[*JKR]

Onkin hyvin ihmeellistä havaita Jeesuksen Kristuksen vaikutusta esimerkiksi kristinuskon levinneisyyttä tarkastellessa, että niille alueille on syntynyt tahtoa rauhaan ja vieläpä sivistyneisyys on saanut sijaa kristinuskon kautta tulleen lukutaidon mukana. Ihmisille on syntynyt jano oppia tuntemaan Jumalan sanaa ja kouluttautua erilaisiin tehtäviin, palvellakseen yhteiskuntaa, perhettään ja myös

Sivu 51

seurakunnan tarpeita. Näen tässä selkeän Jumalallisen suunnitelman, että Hänen hoitaessa ihmisen sisimmän asiat kuntoon, ihmiselle syntyy halua elää paremmin ja rakentavammin yhteiselämääkin toinen toisensa kanssa. Tämä on yksi Jumalan ihmeellisen totuuden vaikutusalue, jossa Hän vaikuttaa hyvää tahtoaan ihmisten keskellä.

”Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin Hän pyhittää teidät.” Room.6:19[*JKR]

Jeesuksen pyhittävä totuus tekee ihmisen vapaaksi. (Joh.8:36) Hänessä olemme osallisia pyhyyteen, joka on lähtöisin Jumalasta. (Ef.1:13) Pyhyys ei tule teoista ja vaelluksesta, vaan Hänestä, ja Hänen sanastaan joka on kokonansa totuus. (Ps.119:160, 1.Tess.5:23) Kysymys on siis omaksumisesta ja uskon luottamuksesta, Häneen turvautumisesta ja Hänen sanansa merkityksellisyydestä sydämessä. Aina hairahdumme ajattelemaan, että sitten, kun olemme synnittömiä, emme tunne seksuaalista viehtymystä, emme mitään himoa valtaan tai rikkauksiin, sitten olemme pyhiä! – Niin ei kuitenkaan ole. Meissä jokaisessa on "geenit" pahuuteen elämämme loppuun asti. Yksi pyhittävä totuus onkin tunnustaa todellisuutta siitä, että olemme suljetut tottelemattomuuteen tämän ihmisyytemme ajan. (Room.11:32) Juuri siksi olemme niin riippuvaiset Jumalan armosta ja Hänen totuudestaan.

”…saisivat kehotusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.” Kol.2:2[*JKR]

Vaikka kuinka yrittäisimme pyhittää lihaamme, se vain "pöhöttyy." – En toki tarkoita, ettei meidän tarvitsisi yrittää hallita synnillisiä himojamme, (Ef.5:3, 1.Tess.4:3) vaan sitä, että pureutuisimme elämän lähteeseen, siihen ytimeen, josta ammentaisimme voimaa kaiken pahan vastustamiseen. Siksihän sana kehottaa meitä ”yli kaiken varjelemaan sydämemme, sillä sieltä elämä lähtee.” (Snl.4:23) – ”Petollinen sydän” (Jer.17:9) on aina valmis etsimään verukkeita kyseenalaistaen Jumalan totuuden, mutta jos varjelemme sydämemme antaen Jeesukselle kaikkivaltiuden asemaa, Hän kyllä kykenee varjelemaan sydämemme ja ajatuksemmekin Jeesuksessa Kristuksessa! (Fil.4:7) - Uskossa ojentautuminen on tarttumista kiinni lupauksiin, kuin vedoten Hänen omaan sanaansa. Se on tietoisuutta luvatusta ja tulevasta vapautuksesta jokaiselle, joka on vanhurskautettu Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen Sovintoverellä.

Sivu 52

”Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan - niin kuin mekin rakastamme teitä - ja vahvistakoon näin sydämenne, että ne olisivat pyhät ja moitteettomat Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa.” 1.Tess.3:12-13[*JKR]

Minulle saatetaan sanoa "pelastuksen asian olevan minulle niin kirkas," - mutta todellisuudessa pelastuksen kirkkaus on Jeesuksessa. (Ps.115:1) Hän, ainoana Lunastajana voi minut pelastaa Isän edessä. Olisinhan ansainnut tuomion, helvetin kauhut ja suuren rangaistuksen, mutta Jeesuksen kirkastettu pelastus-sanoma on tuonut toivon, johon saan kiinnittää katseeni! (Hepr.12:2)

Totuus tekee vapaaksi, ja kenet Jumalan Poika vapauttaa, tulee todellisesti vapaaksi. (Joh.8:36) Kaikkien ihmisten käsityksistä, mielipiteistä, tai sanoista huolimatta, Jumalan totuus on voimassa Jeesuksen kautta. Hän on suorittanut kertakaikkisen ja täydellisen lunastuksen!

Hänen totuutensa tekee vapaaksi, eikä mikään kulje sen ylitse! Sitä hyvää osaa ei oteta sinultakaan pois. Se on sydämessäsi ja se pelastaa sinut! Uskossa ja luottamuksessa Kristukseen, saat tuntea Jumalan pyhittävää armoa. Sinun syntisi ovat anteeksi annetut, ja se totuus on tekevä vapaaksi!

"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudelleen sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal.5:1[*JKR]

Mitä on "lujana pysyminen"? Se on evankeliumin ja armon sanomassa, Jumalan totuudessa pysymistä. Se on alati Herraan turvaamista, kävipä taistelu miten kuumana tahansa. Se on sydämensä asettamista Herralle, kaikesta huolimatta, tietäen, että Hän vapahtaa monista ahdistuksista ja kärsimyksistä. (Ps.34:20) Olipa syntiä, tai ei, lankeisimmepa, tai pysyimme pystyssä, saamme aina rukoillen tulla Isän eteen ihastelemaan kirkastettua Kristusta, korkealle korotettua Jumalan Karitsaa! (1.Tess.5:23) Kuulukoon sydämemme Hänelle, ei synnille, lankeemuksille tai heikkouksillemme. Minun turvani on ikiaikojen Jumala!

”Niissä, jotka ovat Minua lähellä, Minun pyhyyteni tulee näkyviin, ja koko kansa saa oppia tuntemaan Minun valtani ja voimani." 3.Moos.10:30[*JKR]

Pyhyyden todentaminen oikeassa elämässä saattaa unohtua paljojen sanojen alle. Tämä todentaminen ei kuitenkaan ole kovinkaan vaikeaa, ja haluankin johdatella meidät uskossa ja luottamuksessa

Sivu 53

Jumalan eteen sanoen yksinkertaisesti: "Minä olen pyhä ja olen sitä Jeesuksessa ja Hänen Verensä kautta"! – Ei kaiketi Jumalan sanat ole vain korulauseita, kauniisti sommiteltuja, mihinkään liittymättömiä upeita lausuntoja?! – Eivät ole, vaan ihminen on elävä jokaisesta sanasta, joka on Jumalan suusta lähtenyt. (Matt.4:4) Hänen suustaan on lähtenyt sana "Jeesus," ja Hänestä saat löytää tien, totuuden ja elämän. (Joh.14:6) Olemme siis pyhitetyt Jumalan totuudessa, Jeesuksessa Kristuksessa! Antakaamme sen näkyä elämässämme, sydämen lähteestä kumpuavina elämänveden virtoina. (Joh.4:14)

"Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljesrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä" 1.Piet.1:22[*JKR]

Ja näin pyhitettyinä, Herramme Jeesuksen Kristuksen kalliilla sovintoverellä, saamme elää pyhää elämää toinen toistemme kanssa. Tässä pyhittävässä voimassa rakastamme ja lempeytemme tulee lopulta kaikkien ihmisten tietoon. (Fil.4:5)

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja Hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Kol.3:12[*JKR]

– Voit tutkia ”pyhyyttä” ja ”totuutta” lisää osoitteissa:http://www.pasikallio.fi/Raamis/Pyha.htmhttp://www.pasikallio.fi/Raamis/Totuus.htm

”Pyhille, jotka maan päällä ovat, Hän osoittaa ihmeellistä rakkauttaan.” Ps:16:3[*JKR]

Kautta aikojen, ihmisiä on kiinnostanut totuus siitä, mistä tulemme ja mihin menemme. Erään kerran Jeesus lausui sanat: "Minä olen tie, totuus ja elämä." (Joh.14:6) - Itse asiassa Hän onkin ainut ja riittävä totuus, mitä tarvitsemme perimmäisiin kysymyksiimme. – Hän, ainoan viisaan, Jumalan lähettämänä, kattaa viisauden, tarkoituksellisuuden ja

Sivu 54

Häneen kiteytyy koko luomakunnan tarkoituksellisuus ja myös Jumalan suunnitelma ihmissielujen pelastamiseksi.

Raamatun puhuessa totuuden pylväästä, olemme käsittäneet tässä puhuttavan seurakunnasta, joka on näkyvänä tässä ajassa - mutta niin ei kuitenkaan ole. Jeesus Kristus on itse totuus ja niin muodoin tässä verrattuna oleva totuudenpylväs. On kuitenkin muistettava seurakunnan hengellinen merkitys siinä, että elävän Jumalan seurakuntaa (1.Tim.3:15) tässä ajassa kuvataan myös Kristuksen ruumiina, (1.Kor.12:27) - ja tällöin Jeesuksen seurakunta omaa itseensä Jeesuksessa olemuksen totuuden pylväänä.

"Totuuden pylväs ja perustus ja tunnetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu kansojen keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.” 1.Tim.3:16[*JKR]

[KR:ssa tekstin (jossa alunperin ei ollut sanavälejä) sanat ja jakeet on jaettu virheellisesti, niin että seurakunnasta on siinä tullut totuuden pylväs ja perustus. Raamatun mukaan sellainen on Kristus yhdessä Jumalan ilmoitussanan kanssa (Ef.2:19-22: Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä. Apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuina teillä on kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä tekin yhdessä muiden kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.).]

Jumalan sana - totuus - tuli ihmiseksi Jeesuksessa ja Hänessä totuus kirkastettiin - ja näin totuus on meidänkin ulottuvillamme. Tässä on kuitenkin tärkeää teroittaa kulmakiven asemaa, josta vanhat rakentajat sanovat, että sen puuttuessa, koko rakennelma sortuu. – Jeesus on se kulmakivi, jonka rakentajat hylkäsivät. (Ps.118:22, Matt.21:42, Apt.4:11, 1.Piet.2:7)

”Sana tuli ihmiseksi ja asui keskuudessamme. Me katselimme Hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainoalla Pojalla on Isältä. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh.1:14[*JKR]

Historiasta näemme, miten kävi Jerusalemille ja sen kauniille temppeleille, kun he eivät ottaneet vastaan totuutta ja pelastusta Jumalan Pojassa. Koko silloinen valtio tuhoutui ja vasta viimeisinä vuosikymmeninä - Jumalan lupausten mukaan - juutalaiset ovat saaneet palata omaan maahansa ja he ovat järjestäytyneet itsenäiseksi Israelin valtioksi.

Sivu 55

--- ---

”Kun Jeesus oli sanonut tämän, Hänet otettiin ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei Hänet pois heidän näkyvistään.” Apt.1:9[*JKR]

Eräänä päivänä, Jeesus nousi siis ylös kirkkauteen, mutta lupauksen mukaan, Hän tulee takaisin. Hän tulee, ennalleen asettaakseen kaiken kohdalleen ja tuo aika ei ole enää kaukana!

”He eivät palvelleet itseään, vaan teitä. Heille ilmoitettiin se, minkä teille ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat saarnanneet teille evankeliumia. Siihen enkelitkin haluavat katsahtaa.” 1.Piet.1:12[*JKR]

Tapahtuu pian jotain niin ihmeellistä, että enkelitkin halajavat siihen katsahtaa. Raamatussa on muutamaan otteeseen kerrottu, kuinka enkelitkin reagoivat taivaassa eri tilanteiden johdosta. Muistamme Jeesuksen syntymän, kuinka suuri enkelijoukko lauloi ylistystä Pojalle (Luuk.2:13–14) ja eräänä päivänä Jeesus itse kertoi, kuinka suuri ilo taivaassa syntyy siitä, kun yksikin syntinen tekee parannuksen! (Luuk.15:7-10) He halajavat katsahtaa ja nähdä, mitä Jumala saa aikaan sinussa ja minussa! He odottavat hetkeä, jolloin maailman pahuus ja kaikki perkeleelliset voimat heitetään alas syvyyteen ja lopulta maanpäällä vallitsee ikuinen rauha!

”Kristuskin kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas väärien puolesta johtaakseen meidät Jumalan luo. Hänet tosin surmattiin ihmisenä, mutta tehtiin eläväksi hengessä.” 1.Piet.3:18[*JKR]

Muistatko, että Raamattu puhuu eläväksi tekevästä Hengestä? ”Hengen mieli on elämä ja rauha” (Room.8:6) ja Jeesus sai kokea, kuinka Hänet herätettiin Jumalan voimasta uuteen elämään. Tämä sama voima on meitäkin lähellä. Hän tahtoisi tehdä sydämesi elämän veden lähteeksi, elääksesi Jumalan lasten elämää, josta enkelitkin iloitsisivat!

Totuus on tekevä sinutkin vapaaksi. (Joh.8:32) siksi haluan puhua totuuden pylväästä, sen luotettavuudesta ja kestävyydestä. Sana rististä on kaikin puolin vastaanottamisen arvoista! (1.Tim.4:9) - Turvaudu jo tänään Jeesuksen kalliiseen lunastustyöhön Golgatalla. Tee parannus synneistäsi ja etsi totuutta Jumalasi edessä, tietäen, että Hän antaa viisautta lupauksensa mukaan jokaiselle sitä anovalle! (Jaak.1:5)

Sivu 56

Haluan puhua tänään inhimillisyydestä, joka koskettaa jokaista, myös itseäni. Heti aluksi muistutan, ettei Jumala ole paha, vaikka minä olisin. Ei Jumala ole epäonnistunut, vaikka minä olisin - ja ei Jumala ole heikko, vaikka minä olen heikko. (Miik.7:8) – Tämä siksi, että ymmärtäisimme nostaa katseemme oikeaan suuntaan - siihen joka tahtoo hyvää, eikä siihen, joka ei aina onnistu siinä.

On myös ymmärrettävä lapseutemme asema Jumalan edessä, - eli juuri se, että meillä, Häneen uskovilla on usein kasvu vielä kesken. Tämä maailma - ja usein itse kristitytkin vaativat täydellisyyttä, käsittämättä, että olemme vasta kasvamassa sitä kohti. Kurottaudumme, saavuttaaksemme sitä, (Fil.3:13) mutta pienen lapsen tavoin kompastelemme ja joudumme opettelemaan monia asioita - niin kauan, kunnes osaamme vaeltaa niissä oikein.

”Vahva ruoka taas on aikuisia varten, niitä, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. Jättäkäämme siis Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme uskossa aikuisiksi, ryhtymättä uudestaan laskemaan perustusta, joka on parannus kuolleista töistä, usko Jumalaan, opit kasteista ja kätten päälle panemisesta, kuolleiden ylösnousemisesta ja ikuisesta tuomiosta. Niin teemmekin, jos Jumala suo.” Hepr.5:14–6:5[*JKR]

Tiedän isänä, ettei lapselta tarvitse vaatia kovinkaan paljon. Hän kyllä itsekin ymmärtää rajallisuuttaan ja lapseutensa asemaa. Luonnollinen kasvu hyvässä ympäristössä tuottaa kyllä ajallaan tulosta - ja onkin ilo seurata, miten pieni lapsi edistyy, vaikkakin pienin askelin. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut suuri kehitys ja uskon, että kasvu jatkuu edelleen. Isä armahtaa ja antaa aikaa asioiden opetteluun ja sisäistämiseen. Hyvä isä saattaa myös lapsensa käsittämään syitä ja tarkoituksia, miksi on sääntöjä ja rajoja. Hyvä isä antaa myös aikaa kasvulle ja tukee siinä kaikin tavoin. – Näen, kuinka taivaallinen Isämmekin toimii hyvin samalla tavalla. Hänellä on ollut aina aikaa

Sivu 57

opettaa lapsensa tahdollensa kuuliaisiksi. Jospa osaisimme uskoa ja luottaa enemmän Jumalaan myös toinen toistemme kohdalla - antaen jokaiselle aikaa kasvaa Jumalan suunnitelmissa.

Lapsi on isän lapsi, epäonnistumisistaan huolimatta. Vielä enemmän Jumalan edessä, saamme kokea pysyvää liittoa, kirjoittihan Psalmisti lohdullisia sanoja tähän liittyen:

"Herra, kuule, kun huudan Sinua avuiksi, armahda minua ja vastaa minulle. Sydämeni vetoaa omaan sanaasi: 'Etsikää Minun kasvojani.' Herra, minä etsin Sinun kasvojasi. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, Sinä pelastukseni Jumala. Vaikka isäni ja äitini minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen. Herra, neuvo minulle tiesi ja johdata minua oikeaa polkua päästäkseni vihamiehistäni. Älä jätä minua alttiiksi ahdistajieni vimmalle. Väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puhkuvat väkivaltaa. Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyttä elävien maassa. Turvaa Herraan! Ole luja, ja olkoon sydämesi vakaa. Turvaa Herraan"! Ps.27:7–14[*JKR]

Eräänä päivänä havahduin kätteni töiden ääressä sydämen vilpittömään ajatukseen, johon ihastuin suuresti. Tajusin onneni salaisuutta ja lähdettä Herrassa! Halusin lausua hartaasti Jumalani edessä Raamatustakin tutut sanat; "Minun onneni on olla Herraa lähellä." (Ps.73:28)

katsellessani ympäröivää elämääni, rakkaitani, saavutuksiani ja elettyjä hetkiäni iloineen ja suruineen, niistä oli jäänyt kajastus syvää kiitollisuutta Jeesusta kohtaan. Ilman Häntä en olisi saanut mitään aikaiseksi ja ilman Häntä, tuskin olisin enää edes elävien kirjoissa.

Sivu 58

Kaipaan Jumalaani ja niitä hetkiä, jolloin saan kohdata Hänet aidosti. Vaikka onkin niin pelottavaa olla Hänen läpivalaisunsa alla, se tekee kuitenkin ihmiselle sangen hyvää! Hänen paljastaessa väärät asenteeni ja nurjuuteni - ja opettaessa, mitä Hänen tiellään kulkeminen on, tekee se kuitenkin nöyräksi ja pieneksi. Olenhan vain hyppysellinen savea ja maan tomua Hänen kädellään. – Mutta silti tämä savesta muokattu ihminen ylistää Hänen Pyhää nimeään! Minä kiitän, ajattelen, iloitsen ja itken. Minä ajattelen ja elän! – ja se on lahja Luojaltani, minulle, niin vähäiselle ihmiselle!

Ihmiset etsivät onneaan ja pyrkivät saavuttamaan mahdollisimman hyvää taloudellista asemaa, luullen, että suuret rikkaudet ja paljot tavarat tuottaisivat onnea. Toisinaan näkee sairastuneita ihmisiä, jotka ovat katkeria elämänsä kohtaloista. He saattavat odottaa onnen löytyvän paranemisesta, mutta sama nurjuus näyttää vain jatkuvan sairauden voittamisenkin jälkeen. On niin helppo löytää aina jotain purnattavaa, surkuteltavaa - ja epäkohtia, joista saamme sitten nurista. – Toisinaan taas saatamme nähdä kärsiviä ihmisiä, sairaita ja monin tavoin ahdistettuja ja köyhiä, mutta he ovat kuitenkin onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. – Mutta miksi?? – Heidän sielunsa on terve. He kykenevät katsomaan surkuttelunsa sijasta asioita, jotka ovat hyvin. He vain rukoilevat ja kiittävät siitä, että kaikki on hoidossa Herran käsissä.

"Minä iloitsen suuresti Herrassa, sieluni riemuitsee Jumalassani. Hän pukee ylleni pelastuksen vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka kantaa päässään seppelettä, kuin morsian, joka on koruillaan kaunistettu." Jes.61:10[*JKR]

Tulevaisuuteni ja toivoni lepäävät Herrassa. En voi lisätä murehtimalla yhtään päivää elämääni. (Matt.6:27) Koen kyllä kipua ja toisinaan joudun pelkäämään paholaisen ansoja, mutta tiedän, että Herra varjelee, eikä anna pahan koskea minuun. Sydämeni kuuluu Jeesukselle, ei synnille tai pahan palvomiselle! – Se on minun onneni! Rakastan Jeesusta ja Hänen paimenuuttaan.

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Vihreille niityille Hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten luo Hän minut johtaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin kuolemanvarjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet kanssani. Sinun vitsasi ja sauvasi lohduttavat minua. Sinä valmistat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni öljyllä. Maljani on ylitsevuotava. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat

Sivu 59

minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” Ps.23:1-6[*JKR]

Haluan sinun ”kadehtivan” onneani - en heikkouksiani ja vajavaisuuksiani, - vaan onneni lähdettä, Herraa Jeesusta Kristusta. Hän on tuonut pelkkää hyvää elämääni ja siksi rohkenen suositella sinullekin Jeesuksen läsnäoloa elämääsi! Ei se tarkoita, ettei sitten enää olisi mitään murhetta tai kipua, - ei, vaan syvää tietoisuutta Hänen läsnäolostaan joka päivä, maailman loppuun saakka! (Matt.28:20) Hän ei jätä, eikä hylkää milloinkaan!

Käydessäni läpi elämäni taisteluja kipuja ja koettelemuksia, saan elää niitä hetkiä koko kaikkeuden Luojan kanssa! Ajattelepa, miten vähäisiltä pienet kärsimyksemme näyttävätkään suuren Jumalan edessä! Muistan hetkiä, jolloin oma poikani taapersi luokseni itku kurkussa rikkoutuneen tavaran kanssa. Hänen pieni maailmansa oli romahtamaisillaan ja sielun oli lävistänyt pettymyksen tuska - hienon ja tärkeän tavaran hajotessa. Ojentaen isälleen mieliharminsa aiheen, otin sen vastaan lohduttaen. Tavaran korjaaminen oli isälle pikku juttu - ja voi sitä iloa, kun pettymyksen surut pyyhkäistiin pienen pojan sydämestä pois! – Isä auttaa mielellään lastaan ja niin myös taivaallinen Isäkin auttaa omiaan! Kuinka usein saankaan mennä murheissani ja huolissani Hänen eteensä ja nähdä, kuinka Hän kääntää onneksi suuren suruni aiheet!

”Sen tähden sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös ruumiini asuu turvassa. Sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi maatua. Sinä neuvot minulle elämän tien. Ylenmäärin on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta oikeassa kädessäsi iäti.” Ps.16:9[*JKR]

Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella täytyy sanoa, ettei Hän koskaan ole jättänyt pulaan. On ollut vaikeita hetkiä ja suuriakin kysymyksiä, mutta sanansa lupauksien mukaan, "Hän on vapahtanut niistä kaikista" (Ps.34:20)

Paljon olisi kiinnostuksen kohteita ja elämän sisältöä, mutta kuitenkin haluan Jeesuksen täyttävän sydämeni ajatuksillaan. Hänellä on yhä vieläkin ikuisen elämän sanat ja Hänessä saa kokea onnea, turvallisuutta ja luottamusta, vaikka ulkoisesti toisinaan onkin koetuksia. Tiedän ihmisen elävän ainoastaan jokaisesta sanasta, mikä on Jumalan suusta lähtenyt. (Matt.4:4)

Anna Jeesuksen tehdä hyvää sydämessäsi! Avaa ovi Hänelle ja tunne, millaisen valtavan onnen ja vapauden Hän tuo tullessaan. Vaikka minuakin on syytetty - milloin mistäkin, - Hänen kanssaan saan olla

Sivu 60

turvassa ja suojassa kaikilta syytöksiltä. Hän on sovittanut syntini ja antanut ikuisen mahdollisuuden tehdä parannusta.

”Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: Jumalani kuulee minua. Älkää iloitko, viholliseni, minusta: jos olen langennut, niin minä nousen. Jos istun pimeässä, Herra on minun valoni.” Miika 7:7-8[*JKR]

Vaikka en onnistuisi kaikessa vaelluksessani, Hänen armonsa osallisuudessa tulen riittäväksi. Vaikka minua piinaavat syyttäjäni, olen onnellinen ja vapautettu, koska Isä korjasi rikkomani "tavaran." Hän otti syliin ja sanoi; "Poikani, älä enää itke. Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Minä sovitin ne kaikki Jeesuksen haavoissa. Siksi, mene ja iloitse ja anna minun katsella sinua ja elämäsi temmellystä"! – Tiedän olevani Jumalan lapsena kotona, turvassa ja Hänen huolenpitonsa alla!

”Kiitetty olkoon Herra, sillä Hän on kuullut minun rukousteni äänen. Herra on minun voimani ja kilpeni; Häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä Häntä ylistän. Herra on kansansa väkevyys, Hän on voideltunsa pelastus ja turva. Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi; kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti.” Ps.28:6-9[*JKR]

"Siksi me aina rukoilemme teidän puolestanne, että Jumalamme pitäisi teitä kutsumisensa arvoisina ja voimallaan vahvistaisi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne toiminnan. Herramme Jeesuksen nimi tulee näin kirkastetuksi teissä ja te Hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaisesti. 2.Tess.1:11-12[*JKR]

Jumalan syvä tahto on tehdä ihmisessä paljon hyviä ja rakkaudellisia tekoja. Saatamme ihannoida suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa,

Sivu 61

ymmärtämättä lainkaan, että juuri ne ovat Jumalan luonnollisia aikaansaannoksia uskovissa. Kristityn kasvaessa ja oppiessa tuntemaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan, hän tajuaa Jumalan pyrkivän rauhaan ja keskinäisen rakkauden syntymiseen meissä. Jumalassa ja Hänen läsnäolossaan sydämissämme on vastaus tämän maailman pahoinvointiin, ei suvaitsevaisuudessa tai tasa-arvossa. Jumalan edessä olemme armon perillisiä - miehiä ja naisia! (1.Moos.1:27) - "Mädäntyneen haavan päälle on turha laittaa laastaria, ellei haavaa ensin puhdisteta ja hoideta."

Oletko huomannut, miten lyhyt elämä on? – Niin nopeasti aikamme rientää - ja ei enää kauaakaan, kun olemme jo elämämme viimeisissä hetkissä. – Mitä sen jälkeen tapahtuu? Entä jos taivas ja helvetin kauhut ovatkin totta?!

En uskaltaisi elää, varautumatta siihen, mitä kohtaisin tuonpuoleisessa. Jumala on antanut meille evankeliumin, eli ilosanoman, jossa ihmistä opastetaan selkeästi ja tarkoin, kuinka voimme välttää helvetin kauhut. Tahtoisithan sinäkin tulla pelastettujen joukkoon Jumalan armon ja sovitustyön kautta? – Ethän ota riskiä, että kuolisit ilman Jumalaa ja joutuisit ikuiseen kadotukseen, - varsinkin, kun tarjolla on monin verroin parempi vaihtoehto. Jo maanpäällinen elämäkin on suurenmoista, rikasta ja siunattua elämää Jeesuksen kanssa!

"Mutta teille ahdistetuille Hän antaa levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa. Hän rankaisee silloin tulen liekissä niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heidän rangaistuksenaan on silloin ikuinen kadotus Herran kasvoista ja Hänen voimansa kirkkaudesta, kun Hän sinä päivänä tulee ylistettäväksi pyhissään

Sivu 62

ja ihmeteltäväksi kaikissa uskovissa. Tehän olette niitä, jotka ovat uskoneet meidän todistuksemme." 2.Tess.1:7-10[*JKR]

Uskallatko naureskellen pilkata sinullekin tarjottua pelastusmahdollisuutta? Hän odottaa vain, että olisim-me kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Ilman sitä rangaistuksenasi on ikuinen kadotus.

Älä enää epäröi ottaa vastaan sovitusta Jeesuksen haavojen kautta, sillä Hän rankaisee silloin tulen liekissä niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Tapah-tuuko lähtömme tänään, huomenna, tai myöhemmin - sitä emme voi tietää, - mutta tänään on aika tehdä parannus! On aika ottaa vastaan evankeliumi Jeesuksessa Kristuksessa.

”Mitään kadotustuomiota ei siis ole niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” Room.8:1[*JKR]

"Hän vahvistakoon sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa." 1.Tess.3:13[*JKR]

Sana nuhteeton kumpuaa alkusanasta "nuhde" ja se on siis olotila ilman nuhdetta. Useaan otteeseen Raamattu puhuukin, kuinka tietyissä viroissa olevien henkilöiden tulisi olla nuhteettomia. Käytännössähän se yksinkertaistettuna on sitä, ettei kyseistä ihmistä tarvitse nuhdella. Hän osaa elää ja käyttäytyä tiettyjen raamien sisällä. Varmasti jokaisesta löytyy vikaa, kun aikansa hänen elämäänsä kaivetaan ja pengotaan, mutta sellaiset ovatkin aiheettomia nuhteluja.

Alussa lukemassamme tekstissä Paavali puhui sydämen nuhteettomuudesta. Huomioitavaa onkin juuri nuhteettoman vaelluksen kaksi ulottuvuutta. Toinen saattaa osata elää ulkoisesti

Sivu 63

miltei täydellistä elämää, mutta sisimmässään hän saattaa olla katkera, nurja, riitaisa, omahyväinen, ylpeä juonittelija. Taas toisaalla saatamme kohdata ihmisen, joka ei aina jokaisessa käänteessä onnistu parhaimmalla tavalla, mutta hänellä saattaa olla kuitenkin lämmin ja rakastava sydän. – Muistanet varmaan Pietarin ja hänen elämänsä kommellukset - ja sen, miten Jeesus suhtautui kaiken sen jälkeen häneen. Tärkeintä oli sydämen rakkaus Herraa kohtaan.

"Älä salli sydämeni taipua pahaan, käydä veljeilemään väärintekijäin kanssa. Minä en halua käydä nauttimaan heidän herkkupalojaan." Ps.141:4[*JKR]

Mitä ajattelet ja ihannoit sydämessäsi? Tunnetko, kuinka Pyhä Henki nuhtelee sinua elämäsi asenteista? – On aika tehdä kiireesti parannusta, sillä emme elä täällä ikuisesti. On aika valvoa ja korjata suhtautumisiamme toinen toisiimme ja ennen kaikkea Jumalaa, Hänen Pyhyyttään ja Sanaansa kohtaan. Hänen armonsa tulkoon avuksi meille tehdessämme parannusta ja tullessamme Jeesuksen sovintoveren kautta vanhurskautetuiksi.

"Jumala ei ole kutsunut teitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. Kuka tahansa hylkää nämä ohjeet, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa teihin Pyhän Henkensä."1.Tess.4:7-9[*JKR]

Meille tarjotaan siis pääsyä nuhteettomuuteen siinä, että Hän on antanut menneiden aikojen rikkomuksemme anteeksi. Hänen hyvyytensä ja laupeutensa tähden, saamme nostaa katseemme tulevaan kurottautuen Paavalin tavoin voittopalkintoa kohti. (Fil.3:13)

"Yli kaiken varjele sydämesi, sillä sieltä lähtee elämä." Snl.4:23[*JKR]”Ja Hän sanoi minulle: Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle lahjaksi elämän veden lähteestä.” Ilm.21:6[*JKR]

”Joka uskoo Minuun sillä tavalla kuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virtoja."

(Joh.7:38) [*JKR]

Sivu 64

"Te Jumalan valitut, pyhät ja rakkaat, pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen ja kärsivällisyyteen. Kärsikää toisianne rakkaudessa ja antakaa toisillenne anteeksi, milloin jollakin on moitetta toista vastaan. Kuten Herra on antanut teille anteeksi, niin tekin antakaa. Yli kaiken tämän pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side." Kol.3:12–14[*JKR]

Tässä Paavalin kirjoittamassa tekstissä kehotetaan pukeutumaan, eli verhoutumaan tiettyihin asioihin. Vaatteethan kertovat yleensä paljon käyttäjästään, hänen siisteydestään ja elämäntavoistaan. – Eihän "puliukon" vaatteet sovi herrasmiehelle?

Oikea pukeutuminen on hyvin tärkeää myös hengellisessä merkityksessä. Voimmehan lukea Raamatun kertomuksen, jossa väärissä vaatteissa hääjuhlaan tullut heitettiin sieltä ulos.

”Mennessään katsomaan häävieraita kuningas näki siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin. Hän sanoi tälle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan. Kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristely'.” Matt.22:11–13[*JKR]

Sen lisäksi Raamattu puhuu vaatteiden puhtaina pitämisestä. Uskovina tiedämme, että meidän tulee valkaista vaatteemme Karitsan Verellä. (Ilm.7:14) Vaatteethan kuvaavat sanassa ihmisen vaellusta, eli sitä, mikä näkyy ulospäin meistä.

”Ole uskovien esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.” 1.Tim.4:12[*JKR]

Sivu 65

Kun Jeesus puhdistaa sydämemme, Hän tahtoisi tulla myös näkyviin vaelluksessamme ja siellä tapahtuvissa valinnoissa, sanoissa ja teoissa. Vanhurskaan vaellus onkin sitä, että puhdistaudumme Jeesuksen Veressä ja pyrimme vaeltamaan evankeliumin arvon mukaisesti. (Fil.1:27) Olemme vielä heikkoja, vajavaisia ja lankeavia turmeltuneen olemuksemme vuoksi, mutta kurottaudumme Paavalin tavoin hyvyyttä kohti. (Fil.3:13)

– On useita tasoja, joissa olemme yhdistetyt hengelliseen elämään. Ensinnäkin uskomme Jumalan antamaan Lunastukseen, ja toiseksi pyrimme vaeltamaan puhtain ja vilpittömin mielin elämäämme eteenpäin. Kolmanneksi tajuamme todellisuuden heikkouksistamme, mutta myös Jumalan armon osallisuuden ja kokemisen elämän keskellä. (Room.5:20, 11:32)

Loppujen lopuksi onkin niin, että vanhurskauden vaatteet tulevat Jumalalta. Hän on antanut elämän mahdollisuuden ja lisäksi mahdollisuuden korjata sitä epäonnistumisiemme jälkeen.

"Minä iloitsen suuresti Herrassa, sieluni riemuitsee Jumalassani. Hän pukee ylleni pelastuksen vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka kantaa päässään seppelettä, kuin morsian, joka on koruillaan kaunistettu." Jes.61:10[*JKR]

Voimme nähdä tässä siis ihmisen, joka vaelluksensa keskellä uskoo Jumalaan. Hän on oppinut näkemään, että kaikki viisaus, voima ja sula hyvyys ja laupeus tulevat Häneltä. – Iloitkaamme mekin siitä, että Hän pukee ja puhdistaa vaatteemme - ja sydämemme saa olla puhdas, Jeesukselle Kristukselle omistettu! Langettuamme, epäonnistuttuamme ja heikkouden tähden poikettuamme, saamme palata takaisin oikealle tielle. Saamme heittää kaikki pahat tekomme pois, tietoisena, ettei sydämemme kuulu synnille! – Emme palvo syntiä emmekä sen himoja, vaan kuulumme JEESUKSELLE kokonaan! Hän hallitkoon sydämemme valtaistuimilla ja Häneen olkoot silmämme luodut! – Sanovatpa toiset ihmiset, omatuntoni tai syyttävä Saatana mitä tahansa, olen Jeesuksen omaisuutta - ennen syntiä, synnissä ja synnin jälkeen. En anna heikkouttani pahan aseeksi. En alistu sydämeltäni tottelemattomuuteen, vaan ojennan itseäni Jeesuksen kirkastetun ja ikuisen nimen tähden Jumalan puoleen, joka on kyllä kykenevä pelastamaan minut kaikilta heikkouksiltani ja vajavaisuuksiltani! Olen kokonaan Hänen omansa ja rakastan koko sydämestäni - en heikkoa vaellustani - vaan Häntä, Jumalaani, Jeesuksen ikuisen lunastustyön kautta! Olkoot sydämemme ja vaatetuksemme Jumalan antamaa ja vaikuttamaa pyhyydessä ja kunniassa elettyä vaellusta.

Sivu 66

”Hän on vastannut minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin, sillä Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Siksi minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun. Tämän vuoksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin Kristuksen tähden. Kun näet olen heikko, silloin olen väkevä.” 2.Kor.12:9-10[*JKR]

"Ei teillä ole ahdasta meidän sydämessämme, mutta teidän oma sydämenne on ahdas. Antakaa saman verran vastalahjana. Puhun kuin lapsilleni: avartukaa tekin. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa. Mitä yhteistä on näet vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valolla ja pimeydellä? Miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovalla on uskottoman kanssa? Miten sopivat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, kuten Jumala on sanonut: Minä olen asuva heissä, vaeltava heidän keskellään, oleva heidän Jumalansa, ja he ovat Minun kansani. Sen tähden: Lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä koskeko saastaiseen, niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja teistä tulee minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Herra, Kaikkivaltias."

2.Kor.6:12-18[*JKR]

Hyvä ystävä, tässä lukemassamme tekstissä puhutaan avartumisesta – ennen kaikkea sen näkemiseen, missä olisimme yhtäläisiä pimeyden ja tämän maailman ajatusten kanssa. Todellinen avartuminen onkin asioiden näkemistä suuren Jumalan näkökulmasta, eli Hänen tahdossaan.

Uskovaisina saamme avartua näkemään myös sitä, mitä luimme: "Minä olen asuva heissä, vaeltava heidän keskellään." Jeesus Kristus

Sivu 67

kolkutti eräänä päivänä sydämeni ovelle ja sain avata Hänelle oven. Tiedän, että Hän asuu sydämessäni ja tahdon, että Hän saa istua jokaisessa tilanteessa sydämeni valtaistuimella. Haluan avartua näkemään Hänet elämäni hallitsijana, voittajana ja elämäni tärkeimpänä ja rakkaimpana, elämäni Herrana.

Paavalin opettaessa: "älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa," meidän on opittava, minkä painotuksen annamme tälle ajatukselle. Tähän on liitettävä Raamatun muutkin opetukset, joissa käsitellään kohtaamisia ja lähimmäisen kanssa vietettyä aikaa. Moneen otteeseen meille hyvin tarkasti selvitettiin, millaisia ihmisiä meillä on lupa karttaa, unohtamatta kuitenkaan sävyisyyttä ja rakkauden ja rauhan rakentamista. - "Karta harhaoppista ihmistä, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti." Tit.3:10[*JKR] - tarkoittaa toisenlaisen evankeliumin julistajia, (1.Tim.1:3-4) joiden opit eivät perustu uskoon ja ylösnousseeseen Jeesukseen. Myös noituuden harjoittajiin ja kaiken pahan palvontaan meidän on pidettävä välimatkaa. Paavali kirjoittikin: "Lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä koskeko saastaiseen, niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja teistä tulee minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Herra, Kaikkivaltias." – Toisin sanoen, erottautumalla maailmallisesta tavasta ajatella, saamme Jeesuksen lunastustyön kautta pyhittyä ja tulla Jumalan lapsiksi. Sanoudu siis kaikesta väärästä irti - horoskoopeista ruveten - sillä Jeesuksen omilla ei ole mitään yhteyttä pimeyden tekoihin. Raamattu, niin monesti varoittaa kertomuksissaan, seurauksista noituudesta ja heidän tietäjähengistään. Kavahda niitä, ettet tuhoisi elämääsi ja hukuttaisi sieluasikin pimeyden tiellä! Älä koskaan kysy tietäjähengiltä mitään! Älä usko, älä antaudu heidän sanojensa valtaan! – Jumala tahtoo nähdä sydämesi uskollisuuden ja rakkauden Hänen Poikansa ristinkuolemaa ja ylösnousemustaan kohtaan. Julista Jeesuksen Kristuksen Herrautta! Ja puhdista sydämesi kaikesta mielen ja hengen saastaisuuksista, (2.Kor.7:1) Jeesuksen Veressä ja rakkaassa nimessä!

Avartuminen on osaltaan asioiden puhdasta ja raikasta näkemistä. Se on lujia päätöksiä pyhän ja oikean puolesta, mutta se on myös armollisuuden ja sen vaikutusten todeksi elämistä.

Saatamme pitää tärkeänä, että saamme julistaa omaa avartuneisuuttamme toinen toisillemme, mutta Paavali tahtoi osoittaa, että ahtaus on omassa sydämessä. Se on alue, josta Jumala on suuresti kiinnostunut. Omassa sydämessä avartuminen synnyttää myös ulkoisen elämän oikeita edesottamuksia. Sieltä elämä lähtee, sieltä kumpuavat iankaikkisen elämän veden virrat, - mehän

Sivu 68

olemme tulleet sen elämän veden lähteiksi! – Siksi sydämensä varjeleminen ja siellä avartuminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita.

Oletko saanut tuntea yliluonnollista rauhaa vaikeiden tilanteiden keskellä? Paavali kirjoitti tällaisesta, yli ymmärryksen käyvästä rauhasta. Hän opetti sen varjelevan sydämemme ajatukset Jeesuksessa Kristuksessa. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Miten omistan rauhan, joka varjelee minua?

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalan tietoon. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil.4:6-7[*JKR]

Jumalan sana kehottaa meitä siis rukoilemaan kiitoksen kanssa. Jumala kyllä tietää jo edeltä asiamme, mutta Hän odottaa yhteydenpitoa. Hän tahtoo luotunsa rukoilevan Hänen edessään - ja Hän Kaikkivaltiaana antaa kyllä rauhansa, joka on varjeleva meitä. Onhan totta, että rauhassa ja siinä leväten, keräämme myös voimavaroja vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Jumalan rauha on myös uskon ja jumalisuuden harjoittamista, joka taasen johtaa voimistumiseen sen harjoituksen tuloksena. Rauhoittaessa sydämemme Jumalan Pojan Lunastukseen turvaten, eläen ja nauttien siitä, emme siis anna tällöin edes sydämemme ajatuksia synnille, vaan pidämme ne kuuliaisina kaikessa Jeesukselle. (2.Kor.10:5) Siksi Jumalan rauhan miltei yliluonnollinen kokeminen on tavattoman tärkeää.

Jumalan rauha opettaa meitä kiinnittämään katseemme lunastukseen Jeesuksessa. Se, että olemme heikkoja inhimillisesti ja toisetkin ihmiset saattavat meitä syyttää, ei estä, eikä voi horjuttaa sydämessä olevaa Jumalan lunastukseen perustuvaa rauhaa. Anna syyttäjiesi puhua,

Sivu 69

älä välitä heistä, sillä syntisi ovat sovitetut kalliilla lunastusmaksulla. Ota avuksesi armo oikeaan aikaan ja opi jakamaan sitä eteenpäin. Tarvitsemme joka päivä armoa, mutta meidän tulee myös joka päivä jakaa lähimmäisillemme armollisuutta.

Jumalan rauha laskeutuu usein hiljaiseen luottamukseen. (Jes.30:15) Rauha ja hiljaisuus ovat voittaneet ne monet sanat, joiden keskeltä ei syntiä puutu, (Snl.10:19) ja ne monet häiriötekijät - niin itsestä, kuin toisistakin lähtevinä - vaikenevat ja saamme kokea, kuinka Jumalan rauha varjelee sydämen ajatukset Jeesuksessa.

”Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa.” Ef.6:10[*JKR]

Oletko huomannut, miten usein mielikuvat pettävät ja osoittautuvat vääriksi? Ennakkokäsityksemme ja jääräpäiset ajattelutapamme saattavat olla erittäin tuhoisia. – Kuinka paljon menetämmekään elämämme mahdollisuuksia nurjan mielemme tähden!

Mukautuminen tähän maailmaan ja median syöttämiin ismeihin ja tapoihin harhauttaa ihmisten ajatukset vähitellen olennaisesta ja jatkuva altistuminen maailman vaikutuksille kierouttaa yllättävän paljon ajatusmaailmaamme. Tervettä olisikin aika ajoin pysähtyä tutkistelemaan omia mielikuvia ympäröivästä kaikkeudesta. – Vaikka monet halveksuvatkin Raamatun sisältöä ja sen sanomaa, he eivät ymmärrä sanan avartavaa ja vapauttavaa merkitystä, että osaisimme ajatella puhtaasti ja raikkaasti nähden asioita ennen kaikkea Jumalan näkökulmasta. Mitä enemmän tuntee sanaa ja oppii sen aitoa merkitystä elämään, sitä enemmän tajuaa Raamatun olevan todellinen sivistyksen ja elämän onnen lähde. Eipä ole juurikkaan aluetta, mihin sanan kehotukset eivät ulottuisi. Sieltä löydämme neuvot suhtautumisiin kaikkiin pyhiin arvoihin ja löydämme myös parhaimmat ja toimivimmat avioliittoneuvot, lasten kasvatusohjeet,

Sivu 70

neuvot lähimmäisten, omaisten, hyljeksittyjen, heikkojen, hurskastelevien, omahyväisten kanssa elämiseen. Miten hyvää tekeekään sana mielikuvillemme ja käsityksillemme!

Millainen mielikuva meillä on Jumalastamme? – Onko Jumalasi sellainen, jonka muokkaat aina tilanteeseesi sopivaksi? – Vai, onko jumalasi tunne-elämääsi sidottu olento, jonka mielenvaihtelujen mukaan sitä palvot? – On syytä avartua näkemään ja erottelemaan tunteet, järki ja henki. Nämä yhdessä toimivat saumattomasti, sopusoinnussa ja miellyttävästi, kunhan vain käsitämme niiden omat toiminta-alueet ja rajaamme niiden vaikutusalat. – Sielunelämä on hyvä, mutta se ei korvaa Hengen toimintaa. Edelleen järki on hyvä, mutta sen ei pidä kumota päätelmillään Hengen ilmoitusta. (2.Kor.10:5) Hengellisyyden vaikutukset järkeen ja tunne-elämään voivat joskus "karata käsistä." Sana kuitenkin opettaa meitä, että

"Profeettojen henget ovat profeetoille alamaisia. Eihän Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala," 1.Kor.14:32-33[*JKR]

– joka taasen osaltaan tarkoittaa sitä, että meillä on valta, ikään kuin säädellä niiden vaikutusta tunteisiimme ja järkeemme. – Puhun kyllä kielillä, mutta päätän itse, milloin ja millaisen tunnelatauksen kanssa. Puhunpa toisinaan kielillä hiljaa mielessäni, eikä se näytä olevan yhtään sen heikompaa, kuin kovaan ääneen huutaminen.

Millainen mielikuva minulla on Jumalastani? Onko suhtautumiseni avoin, oppiakseni yhä paremmin tuntemaan Hänet? Olenko valmis hahmottamaan niitä suuria kokonaisuuksia, mitä Hänen valtasuuruudessaan on? Näenkö Hänen koko maailman historiaa käsittävää suunnitelmaansa, - aina luomisesta, Israelin, Poikansa lunastuksen, aina siihen, mihin tämä kaikki lopulta päättyy - saakka? Kykenenkö näkemään sen kaiken jumalista tarkkaa ajoitusta ja täydellistä toteutumista Hänen tahdossaan? – Ehkä minun tulisi käsittää, etten voisi koskaan täysin sisäistää koko valtavaa jumaluutta. – Luomakunnan järjestys, pienistä atomeista aina maailmankaikkeuteen ovat niin käsittämättömän tarkasti suunniteltuja ja vieläpä ollen kaikki niin yhteen sopivia, etten voi kuin ihastella Hänen taidollisuuttaan ja ylenpalttista viisauttaan.

Tiedän, että olen itse vastuussa mielikuvistani. Saan hallita ja päättää, millaisia ajatuksia ja asenteita viljelen, ja elämäni onkin hyvin pitkälle sen mukaista. Nurjat asenteet ja pahan uskominen värittää kyllä kaikki kuvat synkiksi, mutta kiitollisuus, elämänmyönteisyys ja usko Herran hyvyyteen tuovat todellista valoa ja väriä synkimpiinkin maalauksiin. Herran käsittelyssä ja sanansa valossa, monet asiat saavat oikeat mittasuhteet ja oikeat sävyt.

Sivu 71

Provosoimmeko itseämme hyvään, vai pahaan? Uskommeko lähimmäisistämme aina hieman parempaa, vai huonompaa mitä he ovat? Miksi murentaisimme elämämme voimavaroja epäuskolla ja kiinnittäen huomiota vain epäkohtiin? Sen sijaan on hyvä rakentaa hiljaista luottamusta, joka on aina uskoa parempaan. Onhan meistä luvattu pitää huolta. Toisaalta, emme voi asioille mitään, jotka menevät omia latujaan, mutta sille voin, paljonko elän niistä ja niiden surkeuksista. Enhän voi mitään maailman homoistumiselle, ahneudelle ja muille saastaisuuksille. He ovat vanhurskaudesta vapaita, (Room.6:20) mutta minun tulisi etsiä Herrani edessä Hengen ja mielen uudistusta. Uskaltautukaamme tutkistelemaan ja päästämään irti hairahtuneista mielikuvistamme. Se tekee hyvää ennen kaikkea omalle elämälle! Jeesuksen hellässä hoidossa, Hänen armonsa käsittelyssä, uskoen ja luottaen Häneen, saamme nähdä uuden puhkeavan taimelle ja kasvavan uuteen kukoistukseensa.

”Katsokaa: Minä teen uutta. Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” Jes.43:19[*JKR]

Kautta aikojen on ollut ihmisiä, jotka ovat itseään täynnä - päämäärineen ja pyrkimyksineen. He ovat unohtaneet Vapahtajansa ja "palvovat luotua enemmän, kuin Luojaansa." Paavali kirjoitti heistä kovin sanoin, nimittäen heitä ”koiriksi”:

"Kavahtakaa noita koiria, varokaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalle leikattuja. Oikeita ympärileikattuja olemme näet me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa,

Sivu 72

kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota itseemme ihmisinä." Fil.3:2-3[*JKR]

Avainsana on jälleen se, että "Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa." Paavalilla oli syvä huoli eri seurakuntien kohdalla, ettei mikään saisi syrjäyttää Jeesuksen Kristuksen asemaa ja valtasuuruuttaan heidän keskellään. Aina löytyy "julmia susia, jotka eivät laumaa säästä." (Apt.20:29) Vaikka sivistyneisyys on lisääntynyt, paholaisen juonittelut eivät edelleenkään ole meille tuntemattomia. (2.Kor.2:11) Sana opettaa meitä tunnistamaan raateluhampaat, pitkät kynnet ja kavahtamaan heitä. (Matt.7:15, 10:17, 16:6, Luuk.20:46, 1.Tim.1:3) - Tämä kielikuva koirista tarkoitti ihmisiä, jotka elivät heidän keskuudessaan - ja asemansa tähden, heidän on niin tavattoman helppo viekkaasti houkutella ihmisiä "mestauslavoilleen."

Alussa lukemamme teksti sisälsi toisenkin tärkeän avaimen. Paavali kirjoitti: "emmekä luota itseemme ihmisinä." – Juuri tässä on yksi tunnistus "koiralle." Hän luottaa raateluhampaisiinsa, asemaansa yhteisössä ja saa sen vuoksi tehdä, mitä pahalta sydämeltään ehtii. Tässä tulemmekin valvomisen paikalle sanojemme ja tekojemme osalta. Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja ilmentää suoraan, palvelemmeko Hengessä Jumalaa vai omia näkemyksiämme ja päämääriämme. On syytä tämän tuosta vilkaista peiliin, pohtien, ”etten vain minä itse olisi se lammas, jonka valkoisen turkkini alla olisi ulvova susi”?

”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita”! Matt.7:15–16[*JKR]

– Jos ihminen on joskus langennut ja ajautunut tällaiseen, sama vaara siihen on minullakin. Siksi sitä on tutkittava Herran edessä ja havaitessa itsessä nurjia piirteitä, on tehtävä parannusta nöyrtyen hiljaisuuteen ja Jumalan muuttavien käsien alle. (Hoos.6:6) meistä jokaisesta löytyy geenit pahuuteen, mutta jokainen saa myös mahdollisuuden tehdä parannusta. Tarvitsemme viisautta, ymmärrystä, silmävoidetta, kuulevat korvat, voimaa ja rohkeutta, kyetäksemme tunnistamaan ja voittamaan vanhan luontomme piirteitä. Juuri niitähän meidän tulee naulita ristille päivittäin ja siihen saamme tarvittavan avun Herralta. (Gal.5:24) Huutakaamme Häntä avuksemme, tehdäksemme Hänen tekojaan ja elääksemme Hänen tahdossaan ja palvellaksemme hyviä tarkoituksia ollen aina valmiina hyviä töitä varten. (Ef.2:10)

Sivu 73

Menneisyydessä koettujen asioiden taakseen jättäminen on usein hyvin vaikeaa. Kohtaamamme ikävät tilanteethan saattavat olla toisten ihmisten aiheuttamia, mutta usein myös aivan omia töppäilyjä. Varmasti jokaisen menneisyydestä löytyy niin hyviä, kuin epämiellyttäviäkin tilanteita. Ikävistä hetkistä ei tahdo päästä irti ja valtavat ilojen ja riemujen tunnekokemukset taas saattavat jyllätä sielumme maailmassa estäen etenemisen ja tarttumisen uusiin haasteisiin. Siksi olisi tärkeää säilyttää uudistuva mieli ja henki, johon sanakin kehottaa. (Ef.4:23–24) - Taivaan varastoissa riittää kyllä aarteita jokaiselle päivälle.

Paavali käsitteli tätä aluetta kirjoittaessaan filippiläisille. Hän pohti päämäärää, tiedostaen kuitenkin oman asemansa matkamiehenä. Hän tunnisti itsessään olevat piirteet heikkouksineen ja vahvuuksineen:

"Ei niin, että olisin sen jo saavuttanut tai että olisin jo tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä ajattele sitä voittaneeni. Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen takana olevan ja kurottautuen edessä olevaa kohti minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on kutsunut minut taivaallisella kutsumuksella Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoon siis meillä kaikilla, jotka olemme täysi-ikäisiä, tämä mieli. Jos te jossakin asiassa ajattelette toisin, Jumala on senkin selvittävä teille.”

Fil.3:12–15[*JKR]

Paavalin yksi selkeistä asenteista oli: "Kristus Jeesus on voittanut minut." Hänhän kertoi usein inhimillisyytensä vaikuttamista heikkouksista, mutta antoi ymmärtää, että siitä huolimatta hänen sydämensä valtaistuimella istuu Herra ja Kuningas, Kirkkauden majesteetti, Jeesus Kristus. – Hän, voittaja ja ikuisen armon tuoja - oli

Sivu 74

voittanut Paavalin sydämen ja hänen teksteistään voimme nähdä, miten paljon hän rakasti Herraa Jeesusta!

"Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen takana olevan ja kurottautuen edessä olevaa kohti."

– Mikä valtava voimavara elämään onkaan menneiden, syytösten ja soimausten taakseen jättämisessä! Jeesuksen sovitustyön ja armon turvin se on mahdollista ja jopa täysin luvallista. Eihän se tarkoita vastuusta pakoilemista, vaan kurottautumista eteenpäin. – Juuri sehän on parannuksen tekemisen ideologia, että tuleva voisi olla parempi, kuin mennyt elämä. Harjoittaessamme uskoamme ja jumaluuttamme - voisimmeko mekin Paavalin tavoin tarttua tulevaan, kurottautuen voittopalkintoa kohti? Paavalihan toivoi, että "olkoon siis meillä kaikilla tämä mieli."

Ja sitten lopuksi Paavali palasi vielä luottamukseen, joka hänellä oli Herraa kohtaan. Hän kirjoitti: "Jos te jossakin asiassa ajattelette toisin, Jumala on senkin selvittävä teille." Kuinka monet riidat, erimielisyydet ja konfliktit vältettäisiinkään tällaisella jalolla mielellä ja aidolla uskolla! Voisimmeko oikeasti uskoa, että Jumala kyllä kykenee saattamaan päätökseen alkamansa työn aivan jokaisen kohdalla? – Jospa minäkin osaisin jättää asioita Herran haltuun, hänen hoidettavakseen, ja saisin nähdä ihmeitä toisensa jälkeen, kun Hän ei jätä kesken alkamaansa työtä!

”Luottaen siihen, että Hän, joka on teissä alkanut hyvän työn, on saattava sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” Fil.1:6[*JKR]

On tullut aika päästää irti menneestä. On aika antaa anteeksi ja armahtaa jokaista. Älkäämme enää kantako menneisyyden taakkoja, vaan heittäkäämme kaikki kuormamme Hänen päälleen. Jeesuksen kirkastetussa nimessä ja Verensä puhdistavassa voimassa, saamme uudistua ja hyljätä kaiken nurjuuden ja pahat ajatuksemmekin sydämistämme.

”Nurja sydän väistyköön minusta. Pahasta en tahdo tietää.” Ps.101:4[*JKR]

Sivu 75

Politiikassa, uskonnossa ja monessa muussakin yhteisössä saatamme havaita hyvin helposti ihmisten etsivän omaansa - milloin saavuttaakseen ääniä, milloin kunniaa ja asemaa ihmisten edessä. He asettavat sanansa miellyttääkseen niitä, joilta ovat jotain vailla ja ovatpa valmiita tekemään suuriakin uhrauksia maineensa ylläpitimiksi. Näin toimiessa ihmiseltä katoaa oikea ja todellinen kiintopiste. Uskovaisuudessahan katseemme tulisi olla luotuna Jeesukseen Kristukseen, löytäen Hänessä elämän todelliset elämän arvot. Paavali kohtasi tämän ongelman veljien keskellä, hänen tahtoessa lähettää jonkin veljistä rohkaisemaan filippiläisiä kristittyjä. Hänellä ei ollut kuin yksi nuori mies, jolle hän uskalsi luottaa ja antaa näin arvokkaan tehtävän. Hän sanoi Timoteuksesta:

"Minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teistä. He kaikki etsivät omaansa eivätkä Kristukselle Jeesukselle kuuluvaa.” Fil.2:20–21[*JKR]

– Mitä sinä ajattelet tästä? Etsitkö sinä Kristukselle, Jeesukselle kuuluvaa, vai ovatko omat päämääräsi ja urakehityksesi tärkeämpiä tavoitteita? – Jumala etsii sydäntä, joka olisi kuuliainen ja uskollinen Hänelle. Hän ei katso henkilöön, titteleihin, eikä siihen, millaiset paperit sinulla on taskussasi. Hän tuntee sydämen ajatukset, mieltymykset ja sen, miten palavasti rakastamme Häntä.

”Ei ole sanaa kielelläni, jota Sinä, Herra, et täysin tunne.” Ps.139:4[*JKR]

Tahtoisitko kasvaa apostoliksi, opettajaksi, johtajaksi, tai tehdä jotain tärkeää iankaikkisuuden kannalta? Siihen on vain yksi tie. Jeesus osoitti sen viimeisellä ateriallaan opetuslasten keskellä. Hän kumartui heidän edessään, pestäkseen heidän jalkansa. Hän palveli alentuen ihmisen osaan, välittämättä jumaluuden osastaan.

Sivu 76

"Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan saakka. Sen tähden onkin Jumala ylentänyt Hänet korkealle ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.” Fil.2:8-9[*JKR]

Oppiessamme Jeesuksesta Kristuksesta (Matt.11:29) näemme Hänen lempeän ja alttiin palvelumielensä. Missä ja miten voisimme tänään palvella, etsien sitä mikä olisi Kristuksen tahto?

"Silloin hekin vastaavat: 'Herra, milloin me näimme Sinut nälkäisenä tai janoisena tai koditonna tai ryysyissä tai sairaana tai vankeudessa, emmekä Sinua palvelleet?' Hän vastaa heille: 'Totisesti Minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä Minulle'." Matt.25:44[*JKR]

On siis aika perehtyä Jumalan tahtoon ja siihen, että olisimme aina valmiit kaikkia hyviä töitä varten. Saakoon Jeesus Kristus vallata yhä enenevässä määrin sydäntemme ajatukset - ollaksemme kaikessa kuuliaiset Hänelle.

"Jumala näet vaikuttaa teissä sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa toteutuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomia, puhtaita ja tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, jossa te loistatte kuin tähdet maailmassa." Fil.2:13–15[*JKR]

Aika ajoin koemme vastustusta, milloin toisten ihmisten tahoilta, milloin omien keskeltä nousevina, ja sitten omassa sisimmässämme koettuina ”pahan” juonitteluina. Paavali kertoi tämän olevan Jumalan antama merkki pelastuksesta, joka on osallisuutta Hänen kärsimykseensä:

Sivu 77

"Vastustajia missään kohden säikähtämättä. Se on Jumalan antama merkki, heille kadotukseen joutumisesta, teille taas pelastuksesta. Kristuksen tähden teille on näet suotu armo, ei vain uskoa Häneen, vaan myös kärsiä Hänen tähtensä. Teillähän on sama taistelu, jota olette nähneet minun käyvän, ja nyt kuulette minusta.” Fil.1:28–30[*JKR]

Kärsimyksen keskellä - kahlehdittuna vankityrmässä - Paavali oli oppinut Jumalansa läsnäolossa, kuinka ”paha” herää aina, mitä enemmän, antautuneimmin ja puhtaammin tahtoo seurata Jeesusta Kristusta. Onkin niin mielenkiintoista, miten usein "omat koirat saattavat purra." – Henkivallat, jotka tekevät työtään tottelemattomissa, (Ef.2:2) saattavat tietämättään olla juuri tällaisen merkkinä. Uskovainen omassa valvomattomuudessaan saattaa siis olla pahan kätyrinä, sillä inhimillisyytemme puolesta emme kykene seuraamaan Jeesusta. Voima siihen ei tule meistä itsestämme, (2.Kor.4:7) vaan tarvitsemme Jumalan läheisyyttä, Hänen armoaan ja tahtoa elää kuuliaisuudessa. Jumalaa etsien saamme ymmärrystä ja Häneltä saamme pyytää viisautta. Hänen valtakuntansa ja vanhurskaan tahdon etsimisestä on seuraus, että saamme siinä ohessa kaiken muunkin. (Matt.6:33) Valvominen onkin sydämessä tapahtuvaa Jeesuksen seuraamista ulkoisista olosuhteista huolimatta. Emme voi aina ympäröivälle maailmalle mitään, mutta sisimmässä voimme keskittyä Jumalan Pyhään tahtoon, elääksemme siinä.

Paavali aloitti tämänkertaisen tekstini sanoen; "Vastustajia missään kohden säikähtämättä." – Kohdatessamme siis vastustusta, milloin mistäkin tulevana, meidän ei tarvitse säikähtää. Iloitkaamme kaiken keskellä merkistä, minkä Jumala on antanut Häntä vilpittömästi rakastaville uskovilleen. Mitä hedelmällisempää työtä teemme, sitä enemmän on todennäköisesti myös vastustajia. Paavali mainitsi erään kerran tästä: "Minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon." (1.Kor.16:9)

Uskovaisuuteen, ja siinä vaeltamiseen kuuluu olennaisena osana kärsimys Jeesuksen nimen tähden. Luimmehan tästä osallisuudesta; "Kristuksen tähden teille on näet suotu armo, ei vain uskoa Häneen, vaan myös kärsiä Hänen tähtensä." – On siis armoa, että Jumala osoittaa merkkiensä kautta, että kuulumme Hänelle. (2.Kor.1:7) Kärsimyksen osallisuus ei ole mitenkään mielekäs asia inhimilliselle ihmiselle, mutta uskovaisina voimme löytää perustelua ja tarkoituksellisuutta kärsimyksessä, nähdessämme sen olevan osallisuutta Kristuksen kärsimykseen ja näin myös Jumalan merkkinä omilleen. – Ehkäpä juuri tässä oli syy, miksi Paavali iloitsi kärsimyksistä, heikkoudestaan ja säilytti toiveikkaan,

Sivu 78

elämänmyönteisen ja alttiin palvelumielensä. On miltei ihastuttavaa katsella, mitä Jumala armossaan saikaan aikaan Paavalissa! Kuinka syvällisiä ovatkaan hänen opetuksensa Jumalan Hengen vaikutuksessa ja Kristuksen kasvamisessa hänen sydämessään! – Kuinka monet meistä tänä päivänä löytäisivät ilon sävelet, riemun tuntemukset ja Herran ylistyksen, jos joutuisimme vankeuteen ja ihmisten pilkan kohteiksi? – Itse ainakin koen tarvetta kasvaa näillä kaikilla alueilla.

”Rakkaat ystävät: Älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, aivan kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että saisitte iloita ja riemuita myös Hänen kirkkautensa ilmestyessä. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaita, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki on teidän yllänne. 1.Piet.4:12-14[*JKR]

Sivu 79

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. Kutsuessaan meidät kirkkaudellaan ja hyvyydellään Hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, mikä maailmassa vallitsee himojen johdosta. Pyrkikää sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne hyveitä, hyveissä ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kestävyyttä, kestävyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa kaikkiin kohdistuvaa rakkautta. Jos teillä on nämä, ja ne yhä enenevät, ne eivät salli teidän olla toimettomia ja hedelmättömiä Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla niitä ei ole, on sokea, likinäköinen, ja hän on unohtanut puhdistuneensa entisistä synneistään. Pyrkikää sen tähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi. Jos te sen teette, te ette koskaan lankea. Näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ikuiseen valtakuntaan. 1.Piet.1:2-11[*JKR]

Saimme lukea juuri jotain hyvin ihmeellistä. Pietari halusi meidän havaitsevan jotain, jossa tulisimme osallisiksi "jumalallisesta luonnosta." Pietari lähestyi aihetta armon ja Jeesuksen tuntemisen kautta. On valtava oivallus huomata, miten Jumala on antanut aivan kaiken, kuten Pietari muistutti tästä sanoen; "Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan." Syvimmiltään ajateltuna näin onkin, nimittäin elämää ei olisi ilman Jumalaa, eikä olisi jumaluuttakaan keskuudessamme. Ajattelepa, mikä taivaallinen lahja on, että saamme ihmisinä aistia, tuntea, ymmärtää, nauttia, kokea eläen

Sivu 80

todeksi tätä elämää ja Hänen läsnäoloaan. Emme ole vain kasa lihalla kuorrutettuja luita, vaan olemme eläviä olentoja, joille Jumala itse on lahjoittanut elämän. – Onkin syytä pohtia, miten suhtaudumme Jumalan antamaan lahjaan ja erityisesti jumaluuden harjoittamisen mahdollisuuteen. Mielestäni voisimme arvostaa kaikkea Jumalalta tullutta paljon enemmän eläen kiitollisina, nauttien armonsa runsaudesta. On tullut aika asettaa puntariin tämän maailman nurja mieli masentavineen tapoineen käsitellä asioita ja laittaen toiseen vaakakuppiin Jumalan pyhyyden ja armon kautta tuleva elämänmyönteisyys, ilo ja rauha. – Jumala on siis antanut mitä suurimmat lupaukset, että me niiden kautta voisimme tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja siinä myös pelastua tämän maailman hukuttavasta turmeluksesta.

Sitten Pietari jatkoi antaen kehotuksen sanoja, että eläisimme todeksi elämämme keskellä jumaluuden voiman vaikutuksia:

– PYRKIKÄÄ SEN TÄHDEN KAIKELLAAHKERUUDELLA OSOITTAMAAN:

- "USKOSSANNE HYVEITÄ,"

Halutessamme ymmärtää, mitä tarkoittavat "uskossa hyveitä," voimme lähestyä aihetta ajatellen ensin, mitä se ei ole, - kuten riidanhaluisuus, panettelu, valehteleminen, varastaminen, väkivalta, ilkeys, tahallinen kiusaaminen jne. Hyveitä taasen ovat toisen huomioiminen, arvostaminen kunnioittaminen, parempana pitäminen ja auttaminen, palveleminen, rohkaiseminen, armahtaminen, rakastaminen, kieltäytyminen pahanpuhumisesta ja juoruamisista, jne.

- "HYVEISSÄ YMMÄRTÄVÄISYYTTÄ,"

Hyveet johtavat aina ymmärrykseen sen hedelmän kautta, mitä hyvin eläminen ja hyvien tekojen tekeminen saa aikaan. Hyvät teothan eivät pelasta, eivätkä anna meille osuutta enempään jumalisuuteen, mutta jumalisuudesta ammennettu voima hyviin tekoihin tuottaa hyvää, jaloa ja puhdasta elämää täällä ajassa toinen toistemme kanssa. Emme siis osta hyvillä teoillamme mitään, vaan elämme niissä, nauttien hyvyyden seurauksista, mikä on Jumalasta lähtöisin.

Sivu 81

- "YMMÄRTÄVÄISYYDESSÄ ITSENNE HILLITSEMISTÄ,"

Käsittäessämme asioita paremmin ja oikeassa valossa, syntyy halu hillitä itsessään olevia ikäviä piirteitä. – En tahtoisi enää milloinkaan kokea raastavaa omantuntoni kipua mielenmalttini menettämisen vuoksi. Uskon, että Jumala on saanut pehmittää omantuntoni parkkiintunutta nahkaa niin, että se kykenee herkemmin tunnistamaan rikkomukset ja sinnepäin kallellaankin olevat asiat. Tulee siis tarve hillitä piirteitä, jotka aiheuttaisivat ikävyyksiä ja mielipahaa keskuudessamme. Tälläkään emme tosin osta taivasosuuttamme, vaan se on osuutemme täällä ajassa, uskonvaelluksen aikana toinen toistemme kanssa.

- "ITSENNE HILLITSEMISESSÄ KESTÄVYYTTÄ,"

Jumalisuuden harjoittaminen saa aikaan kestävyyttä, kuten voimailijat kartuttavat voimiansa ja kestävyyttänsä harjoitellessaan urheilusuorituksiaan. Hengellisyydessä voisi sanoa, että uskomme ja jumalsuhteemme voi juuri niin hyvin, kuin ruokimme sitä. Panostaminen hyveisiin, ja kuten tässä itsensähillitsemiseen, synnyttää monessa mielessä kestävyyttä. Se saa aikaan pysyvyyttä ihmis-suhteissa ja ympäröivässä maailmassa. Se saa aikaan myös kestävyyden tunteen sisimmässä, eli uskon suhteesta syntyvän elämän tasapainon tuoman tyytyväisyyden, rauhan ja levollisuuden tunteet. Luottamus Jumalaan ja Hänen armoonsa vahvistuvat ja saamme totisesti levätä Hänen käsissään. Itsensä hillitseminen osaltaan luo rauhaa, mitä meidän tulisi rakentaa siinä eläen, mikäli meistä itsestämme riippuu. (Room.14:19, 12:18, 2.Tim.2:22, 1.Piet.3:11)

- "KESTÄVYYDESSÄ JUMALISUUTTA,"

Miten kestävyys saa aikaan jumalisuutta? – siten, että rukoukseni alkaa muuttua itsekeskeisyydestä "Herra armahda minua" - rukouksista enemmän Jumalan tahdon kysymiseen ja etsimiseen. Eihän siinä ole vielä paljon jumalista, että me kerromme Jumalalle, mitä sydämissämme ja elämässämme on, vaan siinä, että Jumala saa puhua meille. Yhteytemme Jumalan kanssa tulee toimivammaksi, luontevammaksi ja opimme elämään syvemmin armossa ja Hänen varassaan. On tullut aika vahvistua Hänen väkevyytensä voimassa. (Ef.6:10)

Sivu 82

- "JUMALISUUDESSA VELJELLISTÄ RAKKAUTTA,"

On mielenkiintoista, että Jumalan läheisyys ja toiminta sydämessämme synnyttävät aina rakkautta. Tämä veljellinen rakkaus tarkoittaa yhteen kuuluvuutta, "hengellistä sukulaisuutta," myötäelämistä, hyväksyntää ja armahtamista. Uskomme muuttuu yhä enemmän rakkauden kautta vaikuttavaksi uskoksi, (Gal.5:6) eli Jumalan - joka on rakkaus - Hänen tahtonsa mukaisiksi. Näin meistä tulee rakkauteen juurtuneita ja siinä hyvyydessä eläviä kristittyjä. (Ef.3:18, Kol.2:7)

- "VELJELLISESSÄ RAKKAUDESSA KAIKKIIN KOHDISTUVAA RAKKAUTTA."

Jumalan valtava rakkaus ulottuu kaikkialle. Alamme ymmärtämään yhä paremmin, että se kadulla elävä puliukko tai mummo, on erittäin rakas ja tärkeä Jumalalle. Saatamme nähdä ulkopuoliset ihmiset aivan uudessa valossa - Jumalan rakkauden valossa, jolloin asenteemme, puheemme heistä muuttuvat paremmiksi ja ystävällisemmiksi. Jeesuksen rakkaus sydämissämme on tarkoitettu jaettavaksi kaikille luoduille. Se on todellinen ja muuttava evankeliumi, joka murtaa vielä tänäänkin pahuuden linnakkeet.

”Ennen kaikkea kehotan anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tämä on hyvää ja otollista Jumalalle, Vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1.Tim.2:1-4[*JKR]

- "JOS TEILLÄ ON NÄMÄ, JA NE YHÄ ENENEVÄT, NE EIVÄT SALLI TEIDÄN OLLA TOIMETTOMIA JA HEDELMÄTTÖMIÄ HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN TUNTEMISESSA."

Älköön Jumalan armoteko meissä salliko jättää meitä toimettomiksi, vaan rakastakaamme, "ei vain sanalla ja kielellä, vaan teossa ja totuudessa." (1.Joh.3:18) - Tahtoisithan sinäkin nähdä ihanan hedelmän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Anna Pyhän Hengen kasvattaa niitä yhdessä kanssasi, sillä sydämesi ja elämäsi on juuri se pelto, jossa Jumala

Sivu 83

tahtoisi kasvattaa taivaan aittoihin runsasta satoaan. Hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että tulisimme niiden kautta osallisiksi jumalallisesta luonnosta"!

”harjoita itseäsi jumalisuuteen. Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vähään, mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevan. Tämä sana on varma ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Mehän näemme vaivaa ja kilvoittelemme siksi, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten Vapahtaja, varsinkin uskovien 1.Tim.4:7-10[*JKR]

"Veljet, minä tahdon teidän tietävän, että se, mitä minulle on tapahtunut, onkin koitunut evankeliumin menestykseksi. Koko henkikaartin ja kaikkien muiden tietoon on näet tullut, että olen kahleissa Kristuksen tähden. Useimmat veljet ovat saaneet kahleistani rohkeutta Herrassa, niin että he yhä pelottomammin puhuvat Jumalan sanaa. Jotkut tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidanhalusta, toiset taas hyvässä tarkoituksessa. Nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu puolustamaan evankeliumia. Nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani. Mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai vilpittömästi! Siitä minä iloitsen ja olen vastakin iloitseva. Minä näet tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla. Fil.1:12–19[*JKR]

Sivu 84

Tästä lukemastamme tekstistä näemme Paavalin hengellisen elämän aitouden, puhtauden ja sen oikeanlaiset asenteet. Hän oli kahleissa julistamansa evankeliumin tähden, mutta näiden vaikeuksienkin keskellä hän näki, että sekin tapahtuisi evankeliumin hyödyksi. Eipä tainnut Paavali arvatakaan, että kysymys ei ollut vain vankilan henkilökunnan evankelioinnista, vaan hänen kahleensa johti koko maailman seurakuntien opettamiseen hänen opettavaisten kirjeidensä kautta. Hän maksoi hinnan kahleissa, mutta vuosituhansia kaikuvat hänen sanansa Jumalan suunnitelmien mukaisesti, ja siitä saamme mekin ammentaa Pyhän Hengen kirkastamaa elävää vettä.

Kuten aina, silloinkin ihmiset olivat osaksi vähämielisiä ja tekivät asioita väärin perustein. Ihailen Paavalin asennetta heitäkin kohtaan, sillä hän ei ollut nurja ja katkera. Hän iloitsi vain siitä, että Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia julistetaan, tavalla tai toisella! – Tässä on tavoittelemisen arvoista asennetta, Kristuksen jaloa ja puhdasta mieltä. Kasvakoon meissä jokaisessa syvä tahto elää evankeliumille. Olkoon se ilomme ja innostuksemme kohde. Saakoon armo ja rakkaus tehdä meistä jokaisesta aitoja Jeesukseen uskovia kristittyjä, jotka iloitsevat suuresti evankeliumin menestymisestä.

Vuosikausia vankityrmässä istunut sai kuulla hämmentävät sanat: "Astu vapauteen"! Hän ei ollut uskoa korviaan - ja kesti tovin, että hän pääsi liikkeelle. Oli aika lähteä totuttelemaan uuteen ympäristöön, ja pian hän huomasi ajatuksissaan olevansa usein vankityrmässä vapaudestaan huolimatta.

Mistä voisin tänään vapautua? Tahtoisin muistuttaa itseäni vapaudesta olla kiitollinen ja tyytyväinen - onhan paljon asioita, jotka ovat hyvin. Tahtoisin vapauttaa mieleni eilisestä,

Sivu 85

lapsuudestani ja toisten ihmisten lyönneistä. Miksi kantaisin taakkoja ja kuorimia asioista, joita en enää kykene muuttamaan? Sen sijaan haluan nähdä vapautta, josta Raamattu puhuu monin sanankääntein. Kristus vapauttaa synnin orjuudesta todelliseen vapauteen, ja siksi saan vapauttaa mieleni kiitokseen ja Hänen ylistykseensä. Miksi käyttäisin elämäni ja aikani vain murehtimiseen, synkkyyteen ja turhien painolastien kantamiseen? Jos minut on täysin vapautettu, niin miksi en eläisi sitä todeksi jokapäiväisessä elämässäni?

Mitä saa aikaan vapauteni? Mitä tarkoittaakaan Paavalin sana; "Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi."? (1.Kor.6:12, 10:23) - Se synnyttää vastuuntuntoa ja tarvetta ajatella terveesti, kuten aikuisen ihmisen kuuluisi ajatella. Se on, kuin ilman lakia, sääntöjä ja määräyksiä osaisi kuitenkin tehdä asioita oikein ja hyvin. Lakihan on ymmärtämättömiä varten - niitä, jotka eivät käsitä elämänulottuvuuksien rajoja edes omantuntonsa edessä. Heidän tähtensä Paavali myös opettaa, ettei heidän tule antaa vapautensa olla yllykkeenä lihalle. (Gal.5:13, Room.8:2, 1.Piet.4:2-3) Käytännössä se on, ettemme käyttäisi vapautta saavuttaaksemme omia ylpeitä ja omahyväisiä päämääriämme. Uskon, että Jeesus tahtoo vapauttaa ihmisen hyvyyteen, iloon ja rauhaan, eikä missään tapauksessa harjoittamaan turmeltuneen lihansa pyrkimyksiä.

Vapauden ymmärtäminen, eri alueilla ja eri kysymyksissä synnyttää tervettä elämäntapaa ja kasvua, jonka seurauksena kykenemme olemaan toinen toisellemme tukena ja apuna tarvittaessa. Tarkoituksellista ei siis ole olla vastuusta vapaa, vaan sisimmän taakoista - ollakseen aina valmis hyviä töitä varten. (2.Tim.2:21) Vapaus menneiden aikojen taakoista ja toisten ihmisten sitomista raskaista kuormista, (Matt.23:4, Gal.5:1) antaa meille mahdollisuuden suunnata voimavarojamme hyödyllisiin ja hyviin kohteisiin. – Itse tahtoisin käyttää aikaani vähemmän turhiin ja hedelmättömiin väittelyihin, riitoihin ja ihmisiin, jotka ovat pinttyneitä omiin mielipiteisiinsä ja omahyväisyyteensä. En tahdo olla osallinen heidän nurjuuteensa, katkeruuteensa ja vihapuheisiinsa. (1.Tim.6:5) Mielelläni suuntaan katseeni vapauteen, iloiten ja riemuiten mahdollisuudesta uudistua hengeltä ja mieleltä. (Ef.4:23) Tahtoisin löytää vapauden ennakkokäsityksistäni, mielipiteistäni ja ehdottomista totuuksistani. Se on, että olisin valmis kyseenalaistamaan ylpeän mieleni tuotoksia - löytääkseni totuuden, joka kestää kysymykset ja tulessa koettelun.

Sivu 86

Olemme liian usein oman itsemme vankeja käsityksinemme ja tuntemuksinemme. Miten kykenisimme näkemään asioiden todellisia laitoja ja muuttumaan sydämeltämme sen mukaan, mikä on totta ja oikeaa? Miten voisin kantaa toisten kuormia, säilyttäen kuitenkin vapauteni? Ja miten voisin olla tulematta toisille taakaksi ja mieltä painavaksi kuormaksi? – On jälleen tukeuduttava Jumalan Pyhään ja voimalliseen sanaan, josta saamme ammentaa lohtua sydämemme murheisiin. Sanahan selkeästi antaa luvan meille heittää kaikki kuormamme Jeesuksen harteille. Käytännössä, kun kuuntelen, kuuntelen Jeesukselle ja antaessani aikaani lähimmäiselleni, annan aikaani Jeesukselle. (Matt.25:39–40) Käydessäni katsomassa orpoja ja leskiä, antaessani vettä janoavalle, ruokaa nälkäiselle, vaatteita palelevalle, teen sen, kuin Herralle. Hän, joka on jo kaiken sovittanut ja kantannut, on voimallinen auttamaan meitä kaikessa, että olisimme aina kykenevät kaikkeen hyvään.

Sanan mukaan totuus tekee vapaaksi. (Joh.8:32) Taas toisaalla Jeesus sanoi, että Hän on tie, totuus ja elämä. (Joh.14:6) Jumala näytti Jeesuksessa meille tien, johdattaakseen meitä totuudessa elämään, joka olisi sellaista elämää, mitä Hän Luojana tahtoisi Luotunsa elävän; ilossa, riemussa, vapaudessa, levossa, rauhassa, jne.

Haluan antaa sinulle luvan astua vapauteen mielesi synkeyksistä, menneisyydestäsi ja ennen kaikkea synneistäsi. Tartu totuuteen Jeesuksessa, kertakaikkisessa uhrissa syntiesi edestä. Tämä totuus on tekevä sinut vapaaksi, - ja lupauksen mukaan, Hän Henkensä voimassa, on johdattava sinutkin kaikkeen totuuteen. (Joh.16:13) Sitä käsittäessä ja siinä kasvaessa, tunnet sydämessäsi yhä syvemmin vapautta ja Jumalan lasten iloa ja riemua.

Elämäni arvokkaimpia asioita ovat Hänen läsnäolonsa, armollisuutensa ja huolenpitonsa. Jeesuksen kanssa, Häneen turvaten, elämää on hyvä jatkaa, täysin tietoisena siitä, että Hän vapahtaa kaikista synnin kahleista. Hänen läsnäoloaan kaipaan ja ikävöin. Hänessä on todellinen sielumme kaipausten täyttymys ja Hänen voimassaan saamme elää vapautettuna kaikista tämän maailman kahleista! – Ulkonaisesti olen kyllä kiinni elämässä ja olen tämän maailman lainalaisuuksien alla, mutta sydämessäni saan elää puhdasta, kiitollista ja pyhää elämää tuntien vapautta totuudessa, Jeesuksessa Kristuksessa. Eipä ahdistajani useinkaan

Sivu 87

arvaa, millaista iloa, riemua ja vapautta tunnen Herrani kanssa sydämessäni!

Sivu 88

Tämän päivän tekstini sivuaa aihetta liittyen elämään vanhurskautuksen jälkeen. Olemme saaneet omistaa Jeesuksen kautta syyttömyyden ja täyden vapautuksen kaikista synneistämme ja nyt on tullut aika vaeltaa tässä uudessa elämässä. Armo on edelleen voimassa ja pelastuksemme riippuu Jumalassamme ja Hänen ainoassa Pojassaan, mutta lapseuden asemassamme, saamme harjoittaa jumalisuutta käytännön elämässämme. Onnistummepa siinä, tai emme, sillä ei ole merkitystä taivasosuuteemme, mutta elämämme laatuun kyllä. Jumala näet tahtoo vaikuttaa hyvyyttään sinussa ja läheisissäsi, siinä, että Hänen vanhurskautuksensa kaikkine osa-alueineen saisi tulla hyvänä hedelmänä elämämme osaksi. Se on, kuin Jumala tahtoisi myös kauttamme tuoda hyvyyttään tämän pahan maailman keskelle. Vanhurskautus on siis Jeesuksessa - voimassa ja pysyvänä olevana asiana, mutta saamme opetella elämään sitä todeksi myös kanssaihmisten keskellä.

"Veljeni, älköön teidän uskonne kirkastettuun Herraamme Jeesukseen Kristukseen olko henkilöön katsova. [Heitä puolueellisesti pinnallisin ja väärin perustein arvosteleva ja kohteleva.] Teidän kokoukseenne tulee mies kultasormus sormessa ja hienossa puvussa, sekä tulee myös köyhä nuhruisissa vaatteissa. Te katsotte hienopukuisen puoleen ja sanotte: ’Istu tähän mukavasti,’ mutta köyhälle te sanotte: ’Seiso sinä tuossa,’ tai: ’Istu tähän jalkajakkarani viereen.’ Ettekö silloin ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärin perustein arvioivia? Kuulkaa, rakkaat veljeni! Eikö Jumala ole valinnut maailman silmissä köyhiä olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka Hän on luvannut Häntä rakastaville? Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat sorra teitä, ja eivätkö juuri

Sivu 89

he vedä teitä tuomioistuimiin? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teitä siunattaessa? Jos te Raamatun mukaisesti täytätte kuninkaallisen lain: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi,’ te teette hyvin. Mutta jos te katsotte henkilöön, te teette syntiä, ja laki osoittaa, että olette sen rikkojia. Sillä joka noudattaa koko lakia, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on tullut syylliseksi kaikkeen. Hän, joka on sanonut: ’Älä tee huorin,’ on myös sanonut: ’Älä murhaa.’ Vaikka siis et teekään aviorikosta, mutta murhaat, sinä olet lain rikkoja. Puhukaa ja toimikaa niin kuin ne, jotka vapauden laki* on tuomitseva. [*Uudessa liitossa Kristuksen opetukset ja käskyt Matt.28:2O, 1.Kor.9:21, ovat Hengestä syntyneelle ja Hengen hallitsemalle Jumalan lapselle "vapauden lakia", sillä uuden ihmisensä puolesta hän noudattaa niitä vapaasta halustaan, mielellään. Room.6:14, 7:22, 8:14.] Tuomio on näet armoton sille, joka ei ole osoittanut laupeutta. Laupeus kerskaa tuomiota vastaan.

Jaak.2:1–13[*JKR]

Lukiessamme tätä Jaakobin kirjeen tekstiä, ei voi olla havaitsematta vielä tänäänkin tapahtuvan samanlaisia asioita. Argumentit ja arvostuksen kohteet ovat saattaneet hieman vaihtua, mutta mekanismi on hyvin sama. Teemme valintoja tehtävien suorittajiksi, johtajiksi ja moniin asioihin hyvin pitkälti ulkoisten olemusten perusteella. Näemme ulkokuoren ja sen, mitä ihminen onnistuu meille esittämään, aivan kuten poliittisissa piireissä tapahtuu vaalien aikaan. Voi, jospa olisimme kiinnostuneet Jumalan valinnasta! Kuinka paljon paremmin olisivat tämän maan asiat ja kuinka paremmin, armollisemmin ja rakkaudellisemmin toimisivat seurakunnat, jos valitsisimme henkilöitä Jumalan mielen mukaisesti! Hänhän valitsi usein syntisen, heikon ja oppimattoman, näyttääkseen voimansa ja viisautensa keskuudessamme. Pietarin kohdalla, kaikista hänen lankeemuksistaan huolimatta, Kristus osoitti väkevyytensä voimaa, tehdessään hänestä alkuseurakunnan johtajan. Väkivallanteko, kieltäminen, kiroaminen äkkipikaisuuksissaan, eivät lainkaan estäneet Pyhän Hengen väkevää ja voimallista toimintaa Pietarin elämässä. Ei ollut kysymys Pietarin tahdosta ja elämästä, vaan Jumalan tahdosta tuoda evankeliumi ja pelastaa tuhansia ihmisiä.

Halutessasi nähdä Jumalan toimivan, mene "köyhän kalastajan" luokse. Valitse sen, joka ei inhimillisesti ole mitään, sillä Jumala on valinnut juuri sellaisen - osoittaakseen totisesti heikkoudessa väkevyytensä. (2.Kor.12:9-10) Älä enää seuraa suuria

Sivu 90

kuuluisuuksia, heidän mainettaan ja valtavia eleitään, vaan etsi Jumalan ilmestymistä siellä, missä on eniten heikkoutta ja vajavaisuutta. Vaikka seurakuntasi keskellä olisi millaista tahansa, vikoja ja virheitä, vääriä ohjelmia ja toimintatapoja, uskalla katsoa sitä Kristuksen silmin. Katso uskossa ja toivossa, Jumalan valinnassa! Itsekin sen kokeneena, vakuutan, että Jumala kyllä osoittaa voimansa ja kunniansa ajallaan, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että ihmiset ovat monessa huonoja. Jumala on hyvä ja Häntä me seuraamme, Häneen me uskomme ja Hänen valintansa kiinnostakoon meitä yhä enenevässä määrin.

Uskoa tulee siis harjoittaa käytännön elämässä, ettei toimettomuutemme "tuhoaisi" meissä olevaa vanhurskautta tahallisen syntielämän ja Jumalasta piittaamattomuuden kautta. Jaakob puhuukin jatkossa, miten teot myös osaltaan liittyvät vanhurskautukseen:

"Te näette, että ihminen tulee vanhurskautetuksi teoista, eikä vain uskosta. [Uskovalla on kaksi vanhurskautta: 1. Luettu ja uskolla omistettu Kristuksen lunastustyöhön perustuva armonvanhurskaus, ja 2. sen hedelmänä Pyhän Hengen vaikuttama elämän ja tekojen vanhurskaus, pyhitys.] Eikö portto Raahabkin tullut vanhurskautetuksi teoista, kun hän otti lähetit luokseen ja päästi heidät pois toista tietä? [Josephuksen mukaan Raahab oli majatalon pitäjä eikä portto. Tämä on kielellisesti mahdollista: Hebr. ZooN = ruokkia. Jos tähän sanaan pannaan feminiininen pääte sen osoittamiseksi, että matkustajien ruokkija (majatalon pitäjä) on nainen, siitä tulee ZooNaaH, joka voi merkitä joko porttoa tai naispuolista matkustajien ruokkijaa, majatalon pitäjää. Hänen tekonsa osoittivat, että hän oli vanhurskautettu uskon kautta Israelin Jumalaan.] Kuten ruumis ilman henkeä on kuollut, samoin usko ilman tekoja on kuollutta uskoa."

Jaak.2:24–26[*JKR]

Kysymys on siis kaksitahoisesta ajattelusta. Perusta on varma ja luja Kristuksessa, mutta siihen tultuamme, meidän on syytä elää etsien Jumalan tahtoa ja tarkoituksia elämäämme. Saimme lahjaksi uuden elämän ja täyden vapautuksen, mutta saimme myös uudet haasteet ja kilvoittelun, että säilyttäisimme uskon ja yhteytemme Jumalan kanssa. (1.Tim.6:12, Ef.6:13, 2.Kor.5:14-16) Siinä kaikessa saamme olla turvallisin mielin Kristuksen armosyleilyssä - nimittäin, Hän ei milloinkaan vaadi enempää, mitä on antanut, kyvyissä ja resursseissa. Hän antaa kyllä kaikkeen

Sivu 91

voimaa ja viisautta, siihen, mihin Hän tahtoo johdattaa ja käyttää elämäämme.

Tärkeä piirre, minkä olen oppinut näinä kymmeninä vuosina, on, että usko ja siinä eläminen on hyvin luontevaa - ja se on ikään kuin oman elämänsä mukauttamista Jumalan mielen mukaan. Ilman Häntä emme mitään voi, (Joh.15:5) ja siksi saamme jättäytyä kaikessa Hänen käsivarsilleen, uskoen ja luottaen, että Hän kyllä saattaa alkamansa työnsä päätökseen. (Fil.1:6, Ps.138:8)

Toisinaan olemme myös sokeita näkemään uskossa kasvamista ja Hengen hedelmien vaikutuksia. Se on, kuin lastemme kasvaminen, joka sekin on hyvin luontevaa. Katsellessamme muutama vuosi sitten otettuja valokuvia, saatamme havahtua, kuinka hän onkaan kasvanut ja muuttunut! Uskossa eletyt vuodet saattavat tuntua meistä paikallaan polkemiselta ja asioiden opetteluilta, mutta, jos pääsisimme kurkistamaan muutaman vuoden takaisia ajatuksiamme ja tekojamme, saattaisimme huomata, miten paljon olemme edistyneet.

Ei turhaan sana ilmoita, että "vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan - aina sydänpäivään saakka"! (Snl.4:18) Uskossa kasvaminen on uskomista, luottamista ja sen ymmärtämistä, miten paljon olemme Jumalan varassa. Se on todellakin elämänsä Hänen varaansa asettamista, Häneltä toivon täyttymysten odottamista ja Hänen sanansa ja Pyhän Henkensä ohjauksen alle kuuliaisesti asettautumista.

Taivuttaessamme sydäntämme nöyrästi Jumalan tahtoon, alkaa vähitellen kasvaa hedelmää, jotka ovat saaneet vaikuttimikseen rakkauden kautta vaikuttavan uskon. (Gal.5:6) Olkaamme siksi lujalla perustuksella, Jeesuksen Kristuksen lunastuksen ja sovituksen saattelemina, pyhinä ja puhtaina, aina valmiina hyviä tekoja varten. Kylväkäämme rauhaa, rakkautta ja pyrkikäämme auttamaan puutteessa olevia. Se on Herran tahto ja niissä hyvissä töissä saamme säilyttää elävän ja toimivan uskomme Jeesukseen.

Sivu 92

"Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, ja uusi on tullut tilalle." 2.Kor.5:17[*JKR]

Mikä on suhteemme Kristukseen? Miten tulimme Häneen ja miten olemme Hänessä? – Se on ”uskon kautta.” – Sen kautta syntyy yhteys, josta seuraa Jumalan maailmasta tuleva täydellinen muutos, jota tämä maailma ei tule koskaan käsittämään. Usko on lujaa luottamista Häneen ja Hänen sanansa lupauksiin. Se on ojentautumista sen mukaan, mikä ei vielä näy. (Hepr.11:1)

Tunnistat varmasti itsestäsi "vanhan ihmisen" - eli sen vanhan luonnon, viehtymyksineen pahuuteen ja syntiin. Et ole ainoa, joka pohtii kysymystä; "eikö se vanha kadonnutkaan? Eikö minun luontoni ja sen vaikutukset voitettukaan ja eivätkö ne olekaan kadonneet"?! – On tullut aika palata tarkastelemaan ongelmaa yhteyden, eli uskon kautta. Minulle se kertoo, että menneestä vaelluksestani pyyhitään iso osa pois. Kristuksessa ja Hänen lunastuksessa sovitettiin - eli syyttömäksi julistettiin - oma heikkouteni, lankeemukseni, kaikkine erheineen ja virheineen. Ne asiat, joissa ennen elin, ja joista kärsin omassa tunnossani, ovat Jeesuksen kautta pois pyyhityt. Ne ovat kadonneet ja uusi on sijaan tullut.

Saadessani heittää pois syntini ja kuormani uskon kautta Jeesukseen, saan siis tilalle jotain muuta, ja juuri tämä on uskon pääkohta. Se on, että usko Jeesukseen tekee minusta puhtaan ja pyhän! – Nurjuuden ja syntisyyden tilalle on tullut uusia ajatuksia, toisenlaista tahtoa, ja sydämessä soi sen sijaan kiitollisuutta ja Jumalan ylistystä! Entä virheeni ja lankeemukseni uskovaisuuteni aikana? – Niin usein olen pettyneenä havahtunut heikkouteen, vääriin sanoihini, tekoihin ja ajatuksiini. Monesti pohdin, eikö tämä toiminutkaan? Eikö Jumalassa ollutkaan voimaa, joka vapahtaa kaikesta synnistä? – Silloin uusi luomus herää minussa sanoinkuvaamattomana kaipauksena puhtauteen ja pyhyyteen. On, kuin olisi ollut viikkokausia pesemättä itseään tiedostaen haisevansa ja jopa

Sivu 93

näyttävänsä likaiselta ja tuhruiselta. Mitä teen likaiselle ruumiilleni ja vaatteilleni, jotka olen sotkenut luonnollisessa elämässäni? Enhän tahtonut tulla likaiseksi tai sotkea vaatteitani? – Kuitenkin, elämän keskellä tahtomattamme, vaatteemme ja kätemme likaantuvat ja joudumme menemään uudelleen ja uudelleen pesuhuoneeseen puhdistumaan. Kuinka raikkaalta olo tuntuukaan pesun jälkeen ja puettuaan puhtaat vaatteet ylleen! – Aivan samalla tavalla meitä uskovia kehotetaan puhdistumaan kaikesta "lihan ja hengen saastaisuuksista." (2.Kor.7:1) Raamatussa on monta esimerkkiä siitä, että heikkoutemme kuuluu osaksi uskovaisuutemme vaellusta, mutta nähdessämme likaisuutta, syntiä ja erheitä, kysymys kuuluukin, mitä me silloin teemme? – Jokaisella Jeesukseen uskovalla on täysi oikeus tulla armoalttarille, puhdistuspaikalle, Jeesuksen eteen ja siellä saamme puhtauden Hänen haavainsa kautta. Hän on sovittanut menneet, nykyiset ja tulevat syntimme kertakaikkisella uhrillaan - ja uskossa, eli yhteydessä Häneen, saamme omistaa Hänestä tulevan puhtauden ja pyhyyden.

Sinä, Jumalan lapsi, huomaatko, kuinka rajattomat ja ihmeelliset mahdollisuudet Jumala tarjoaa sinulle Jeesuksessa? Vanhassa olemuksessasi jäisit surkuttelemaan heikkouttasi omantuntosi painolastin alla, mutta uusi luomus Kristuksessa iloitsee anteeksiannosta ja armosta, joka kumpuaa Jumalan tahdosta ja Hänen haavoistansa! Kuin pieni lapsi, saat nousta kaatuessasi. Saat yrittää uudelleen epäonnistuttuasi, niin kauan, että onnistut! Saat itkeä ja parkua, suuttua ja kiukustua, mutta sen jälkeen nouset ja iloitset uskollisen Isän antamasta avusta ja puhtaista vaatteista. – Uusi luomus siis nousee ja uskoo! Se on yhteydessä Kristukseen, ja silloin mennyt vain katoaa! Se on suuri ja käsittämätön ihme, että saamme olla Jumalan edessä lapseuden asemassa, jolloin Jumala käsittelee meitä, kuten lapsia käsitellään.

Sinunkin kaatumisesi, sotkemisesi, hajottamisesi, virheesi ja erheesi ovat anteeksi annetut, vain ja ainoastaan Kristuksessa! Se on toivosi ja lohtusi! Anna menneen kadota ja väistyä sydämestäsi Jeesuksessa Kristuksessa! Anna puhtauden, joka ei ole lähtöisin sinusta, teoistasi ja onnistumisistasi, vallata sydämesi, ja ala iloitsemaan Jeesuksen ihmeellisistä vaikutuksista elämässäsi. Kysymys on uskosta ja Hänen työstään sinussa! Hän luo vielä tänäänkin uutta, ja katso, se puhkeaa jo taimelle, etkö jo sitä huomaa?!

– Tule kanssani, elämään uutta elämää uskossa Jeesukseen! Älä murehdi vaellustasi ja tulevia epäonnistumisiasi. Jätä ne kaikki

Sivu 94

Jeesuksen huomaan, uskossa ja luottamuksessa. Eihän sinua pelasta tekosi, (Ef.2:8-9) eivät onnistumisesi tai epäonnistumisesi. Jos niin olisi, kukaan meistä ei pelastuisi! Kukaan ei pysty elämään täysin nuhteettomasti, mutta jokainen meistä kyllä kykenee turvautumaan pelastuksen tuojaan, Vapahtajaamme ja Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Uskotko Häneen, vai tekoihisi? Luotatko Häneen, vai omaan vaellukseesi? Mietipä, kumpi sinut kantaa lopulta perille, vaelluksesi vai sydämesi usko Jeesukseen?!

Uuden luomuksen periaate siis kadottaa menneen, eli syntisen elämän Kristuksen tähden. Tästä Jeesus antoi lupauksen, että Hän antaa kadottaneelle elämän. (Matt.10:39) Ja Jeesuksen antama elämä perustuu tulevaisuuden toivoon, (Room.8:24–25) ei menneisyyden painolasteihin. Se ero on Häneen uskovalla ja uskomattomalla, että Jeesuksessa olevat ovat saaneet kaikki syntinsä anteeksi! – Tämä on sinunkin osasi Jeesuksessa Kristuksessa! Anna siis menneen kadota ja tartu tulevaisuuteen ja toivoon uskossa Jeesukseen Kristukseen.

Olen suunnattoman iloinen siitä, että Jeesus tulee lohduttaen ja auttaen jokaista ihmistä. Uskossa Häneen, vaelluksemme muuttuu, ei siis vaellus muuta uskoa! – Monesti ymmärrämme nurinkurisesti, että vaeltaen hyvin, ansaitsisimme armoa ja jumalisia asioita enemmän, mutta niin ei ole. Jumala mielistyi omaan Poikaansa, mielisty sinäkin Häneen! Puhu Hänestä Jumalalle kiittäen ja pitäen Herraa rakkaana! Olen täysin varma, ettei Jumala voi olla silloin mielistymättä sinuun, olethan Hänen mieltymyksensä kohteessa, Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa! Ole Hänessä ja Hänen uusi luomuksensa. Ole Hänen aikaansaannoksensa ja anna Hänen tulla vaikuttamaan elämäsi valintoihin ja asenteisiisi. – Jätä tiesi, työsi, ja koko elämäsi Herran haltuun, etsien ennen kaikkea Hänen valtakuntaansa ja vanhurskasta tahtoaan, siinä ohessa - Jeesuksen omien sanojen mukaan - kaikki muukin annetaan! (Matt.6:33) Synny, ja elä siis uutena luomuksena, Jeesuksen työn tuloksena ja silloin se vanha on kadonnut!

Sivu 95

"Ottakaa sen tähden Jumalan koko taisteluvarustus, jotta voisitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska. Kenkinä jaloissanne olkoon rauhan evankeliumin alttius*. [*Rauhan evankeliumi tuo omaantuntoon ja sydämeen rauhan, mutta se myös vaikuttaa alttiutta palveluun Herran työssä.] Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet. Ottakaa pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.” Ef.6:13–17[*JKR]

Taisteluvarustus auttaa pysymään pystyssä ja aseistaa pahan palavia nuolia vastaan, jotka ovat usein ulkoapäin tulevia iskuja, mutta toisinaan myös sisimmästä nousevia myllertäviä ajatuksia. Myös henkivallat käyttävät ihmiskäsityksiä pahoihin tarkoituksiinsa ja sitä pahuutta meillä on totisesti lupa vastustaa. (1.Piet.5:8-9)

Ongelma on usein kuitenkin sotatoimien johtamisessa, jota ilman syntyy vain turhaa ilmaan hosumista. Taistelumme ei tulisi olla vailla selkeää päämäärää. Inhimillisen käsityksen rajoissa saatammekin löytää itsemme tilanteessa, jossa Pietari oli eräänä päivänä taisteluvarustuksineen. Opetuslapset olivat saaneet Jeesukselta määräyksen hommata miekkoja ja tilanteen tullen Pietari vetäisi miekan esille huitaisten sillä ylipapin palvelijan korvan irti. (Luuk.22:38, 50–51) Taisteluvarustusta ei ollut tarkoitettu kuitenkaan tuhoamaan Jumalan suunnitelmaa kansakuntien pelastamisessa, mutta Pietari ei silloin nähnyt sitä.

Alussa lukemassamme tekstissä näimme sanat: "Hengen miekka, joka on Jumalan sana." – Tämän miekan käyttäjän onkin syytä muistaa Jeesuksen sanat; "kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat." (Matt.26:52) - Meidän ei siis tule "heitellä sanoja, kuin miekanpistoja," (Snl.12:18) vaan tarvitaan vyöttäytymistä totuuteen, mutta tarvitaan myös vanhurskauden

Sivu 96

elementit, jotka ovat syyttömyyttä, armahtamista ja oman vaelluksen valvomista parannusta tehden - tämän kaiken omistaen armolahjana Jeesuksessa Kristuksessa! – Lisäksi täyteen sotavarustukseen kuuluu rauhaan pyrkiminen ja sen rakentaminen. Luimmehan: "Kenkinä jaloissanne olkoon rauhan evankeliumin alttius." – Taistelut tulee siis johtaa rauhanomaisiin ratkaisuihin ja ilman sitä päämäärää ja tarkoituksellisuutta taistelumme on turhaa ja väärää. Kohdatessamme riidanhaluisia ja eritavalla ajattelevia ihmisiä, tarkoituksellista olisi löytää rauha, jolla "paholaisen lietsoma sota" julistetaan kukistetuksi. Toisinaan jopa vaikeneminen tietyissä tilanteissa saattaa laannuttaa riidat, kukapa yksinään kauaakaan riitelisi? (Matt.27:12, 14,)

Sotavarustusten oikeaa käyttöä tulisikin pohtia, mitä se on ja missä sitä tarvitaan? Eihän ole tarkoituksellista, että kukin ajaisi omia lihallisia ja itsekkäitä pyrkimyksiään käyttäen taidokkaasti ja terävästä Jumalan sanaa hyväkseen! Jumalan armeijaan kuuluu koko seurakunta. Jeesus itse on seurakuntaruumiin muodossa läsnä ja Hän johtaa taistelurivejä. Kuinka orpo oletkaan taistellessasi yksin pimeyden henkivaltoja vastaan, ellet ole Herran pyhien - toisten armahdettujen - kanssa samoissa riveissä! Niin monet rukoustaistelut olen saanut käydä seurakunnan keskellä, joko itseeni liittyen tai jonkin rakkaan seurakuntani jäsenistä. Heidän kanssaan, yhdessä taistellen, saavutamme jaloja voittoja, Jeesuksen kirkastetussa nimessä! Niin usein Jumala on lähettänyt Henkensä kautta sanansa ilmoituksia ja ne ovat käyneet toteen! Mistä olisinkaan jäänyt paitsi, ilman Jumalan väkevää sota-armeijaa, seurakuntaansa täällä ajassa! Siellä varustautuen olemme kokeneet yhdessä taisteluja, mutta myös voittoja Jeesuksessa!

Tule seurakuntasi keskelle ottamaan oma sotavarustuksesi, jotta voisit pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuasi pysyä pystyssä. (Ef.6:13) Usko, Sana ja Pyhä Henki vanhurskauttakoon ja varustakoon meitä taisteluja varten. Hänen voimassaan ja nimessään on vielä tänäänkin voittovoima!

Paavali antoi vielä yhden neuvon taisteluvarustuksen ottamiseen liittyen. Emme voi väheksyä rukouksen merkitystä ja Hänen tahtonsa kysymistä taisteluun lähtiessämme.

"Tehkää tämä kaikin rukouksin ja anomisin, rukoillen joka aika Hengessä ja valvoen sitä varten kaikessa kestävyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta." Ef.6:18[*JKR]

Sivu 97

"Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä. Älkää siis osallistuko niihin heidän kanssaan." Ef.5:6-7[*JKR]

Lukemassamme tekstissä näemme useita elementtejä, joita haluan nyt tarkastella. – Mitä ovat tyhjät puheet, Jumalan viha, osalliseksi antautuminen ja petetyksi tuleminen?

Tyhjät sanat - vailla oikeaa sisältöä - tunnistaa hedelmästä ja aikaansaannoksista, mihin ne johtavat. Saatamme kuvitella puhuvamme hyvinkin tärkeitä asioita suureen ääneen ja vieläpä oikeutetusti, mutta lopputulos saattaa paljastua niiden olevan vain "epäpyhäin ämmäin taruja," riidanhaluisuutta ja juoruilua. Tyhjät sanat voivat olla mässäilyjä haureellisuudella, ahneuksilla ja muilla saastaisuuksilla, joista Paavali opetti, ettei niitä saisi edes mainita keskuudessamme. (Ef.5:3-4) Sellaiset puheet eivät sisällä iankaikkisuusarvoa, eikä niistä todellisuudessa hyödy kukaan. Ihmiset, jotka ovat langenneet pois armosta, rakastavat tällaisia tyhjiä sanoja. Myös Jeesus opetti varoittaen vakavasti jokaisesta turhasta sanasta, joista joutuisimme vastuuseen Isän edessä. (Matt.12:36-37) Siksi on syytä kasvaa täyteen miehuuteen oppien tunnistamaan kieleltänsä tyhjät ja turhat sanat. Tärkeää on siis selkeä hahmottaminen, mihin todella sanamme johtavat. Mitä saamme niillä aikaiseksi ja rakentavatko, vai hajottavatko ne esimerkiksi Herran seurakuntaa? – On myös muistettava, että "missä on paljon sanoja, siitä ei syntiä puutu." (Snl.10:19)

”Samoin myös kieli on pieni jäsen ja silti voi kerskata suurista asioista. Voihan pieni tuli sytyttää suuren metsän! Myös kieli on tuli, vääryyden maailma. Meidän jäsenistämme kieli tahraa koko

Sivu 98

ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Kaikenalaisen luonnon, sekä petojen että lintujen, niin matelijain kuin merieläintenkin, ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt. Mutta kieltä kukaan ihminen ei voi kesyttää. Se on levoton paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja.” Jaak.3:5-9[*JKR]

Raamattu puhuu selkein sanoin myös Jumalan vihasta. Ihmiskunnan historiasta näemme Jumalan vihan ilmestyneen kaikkea tottelemattomuutta ja laittomuutta vastaan. (Room.1:18)

– Jopa israelilaiset itsekin saivat tuntea seuraukset siitä, etteivät he piitanneet Luojastaan. Ne vaikutukset ulottuvat myös lähelle omaa aikaamme hirmuisissa juutalaiskansan polttorovioissa saksalaisten toimesta. Saatat ehkä ajatella, että Jumala on julma salliessaan tällaista, mutta entä ihmisen oma julmuus, väkivalta, pahan palvonta ja piittaamattomuus Jumalan tahdosta? Eikö Hän saisi kurittaa luotujansa parhaaksi katsomallaan tavalla? – Voisimmeko sanoa Jumalan tekevän väärin? Mekö ymmärrämme ja näemme asiat paremmin, kuin Luojamme? Oleellista on ymmärtää - puhuttaessa Jumalan vihasta - että Hän on valmis tekemään myös laupeuden tuhansille, jotka rakastavat Hänen nimeään. (5.Moos.5:10, Jer.32:18)

Osalliseksi antautuminen pimeyden tekoihin on samaistumista väärin opettavien ajatuksiin. Se on myös jatkuvaa seurustelua heidän kanssaan, ja voimmepa ymmärtää vaikutuksia, mitä omaksumme toinen toisiltamme. Yllättävän helposti nurjuus ja synkkyys tarttuvat omaan sydämeen sellaisten ihmisten seurassa. Samoin elämänmyönteisyys, Hengen ja mielen uudistus ja armohenkisyys kaikessa nöyryydessä vaikuttavat myös näitä jumalisia hyveitä ihmisistä, jotka ovat omistaneet sydämeensä Hengen hedelmän. – Valitse siis tarkoin, kenen seurassa vietät aikaasi, sillä "seura tekee kaltaisekseen." – Kysymys on ennen kaikkea sydämensä valvomisesta niin, ettei maailma saastuta.

(Jaak.1:27, Matt.15:11-20) Tyhjien puheiden seurauksena petetyksi tuleminen saattaa olla myös osaltaan paljojen sanojen aiheuttamaa syntien määrän pettämäksi tulemista, eli valheen uskomista (2.Tess.2:9, 11-12) – Paatuminenhan tarkoittaa tunnottomaksi tulemista, eli ihminen ei silloin kykene enää tunnistamaan syntisyyttään ja sen vaikutuksia. Synnin pettämäksi tuleminen ja havahtuessa siihen

Sivu 99

vasta iankaikkisuudessa, olisi pahinta, mihin se voisi johtaa. – Ethän tahtoisi tulla petetyksi tyhjillä puheilla lapsikasteista, sääntörituaaleista, muotomenoista, perinnäissäänöistä, jotka eivät sisällä aitoa uskoa Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen ja Hänen armonsa tuntemiseen? Ethän tahtoisi langeta pois armosta tyhjien ja viekkaasti sommiteltujen tarujen vuoksi? Ethän tahtoisi olla enää "alaikäinen, joka ajelehtisi kaikenlaisissa oppien tuulissa, ihmisten arpapeleissä ja eksytyksen kavalissa juonissa. Kasvakaamme kaikin tavoin Häneen, noudattaen totuutta rakkaudessa, joka on Pää, Kristus. (Ef.4:14–15)

"Kaikkinainen hyvyys, vanhurskaus ja totuus on näet valon hedelmää. Tutkikaa, mikä on Herran tahdon mukaista. Älkää millään tavalla osallistuko pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaa niistä." Ef.5:9–11[*JKR]

Elämme aikaa, jolloin suvaitsevaisuus ja kaikenlainen asioiden vähättely on hyvin yleistä. Epäuskoa ruokintaan järjenpäätelmillä ja jopa monet uskovat lähtevät tällaiseen mukaan.

Yksi suurimmista eksymisen ja harhautumisen syistä on tottelemattomuus, jota uskovat harrastavat Herran käskyjä ja Jumalan Pojan sanoja kohtaan. He saattavat kyllä rukoilla, pitää puheita ja esiintyä hurskastellen omahyväisine ja ylpeine ajatuksineen, mutta todellista Jeesuksen tuntemusta heillä ei enää ole. Jumala sallii tottelemattomuuden seurauksena eksytyksen hengen vaikuttamaan siten, etteivät kyseiset ihmiset edes ymmärrä olevansa harhassa.

Sivu 100

”Te olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne, joissa te ennen elitte tämän maailmanajan mukaan, ilmavalilan hallitsijan, sen hengen hallitsijan mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomissa ihmisissä.” Ef.2:1-2[*JKR]

Tottelemattomissa ihmisissä tekee siis työtään nuo henkivaltojen voimat ja saatammepa nähdä niiden vaikutuksia keskuudessamme. He ovat riidan haluisia, vihan ja katkeruuden kylväjiä. Heidän nurja mielensä on kasvattanut heissä hedelmää, jotka todella haisevat pahalle. Saattavathan he rukoilla "Herra, Herra," (Matt.7:21) - mutta he eivät ole valmiita asettumaan luomakunnan järjestykseen, Luojansa suunnitelmaan ja heille määrättyyn osaansa. Tottelemattomuutensa ja haluttomuutensa Herran käskyjen noudattamiseen tuhoavat ennen kaikkea heitä itseään ja heillä on sen seurauksena tavattoman paha olla.

Tottelemattomuuden ensihedelmä on langeta pois armosta. (Gal.5:4) Käytännössä tällainen ihminen etsii vikaa ja virhettä alinomaan toisesta ratsastaen niiden varassa läpi elämänsä. He syytävät syytöksiään, juoruavat toisten pahuuksista ja saavat aikaan sitä, että jopa valitutkin hairahtuvat seuraamaan hänen viekkaasti sommiteltuja tarinoitaan. (2.Kor.12:20, 1.Tim.5:13 , 3.Joh.1:10, 2.Piet.1:16)

On totta, että uskovien keskelle tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. (Matt.7:15, Apt.20:29) He etsivät "herkkupalojaan" toisten tekemistä virheistä hekumoiden niillä, tajuamatta Jumalan Pojan syvää tahtoa armahtaa ja antaa anteeksi jokaiselle syntejään katuvalle ihmiselle. Tunnistatko itsessäsi voimallisen tarpeen ja piirteen mässäillä toisten teoilla ja heikkouksilla? – Usko minua, että se tarve on Saatanan aikaansaannosta ihmisessä.

Mielitekojemme ja pahan himojen vallassa, ihminen on paholaiselle helppo saalis. Paavali oli ymmärtänyt, että tarvitsemme jotain jumalista ja sellaista, mikä ei olisi lähtöisin ihmisestä itsestään ja siksi hän opetti paljon Jumalan armotaloudesta.

"Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, on suuren rakkautensa tähden, jolla Hän on meitä rakastanut, tehnyt meidät, jotka olimme rikoksiimme kuolleita, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta te olette pelastetut." Ef.2:4-5[*JKR]

Sivu 101

Edelleen Paavali jatkaa armon tuntemuksesta, kuinka sen rinnalla tekomme, suorituksemme, onnistumiksemme ja hyvyytemme menettävät merkityksensä. Ainut jäljelle jäävä on Hänen armotyönsä meissä.

"Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se ei ole teidän oma aikaansaannoksenne, vaan se on Jumalan lahja, eikä se ole teoista, ettei kukaan kerskaisi. Me olemme näet hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef.2:8–10[*JKR]

Mitä sitten on totteleminen ja hyvissä teoissa vaeltaminen? – Ne ovat armon ja Pyhän Hengen synnyttävän hedelmän kasvua. Niitähän olivat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys jne. Saatamme kuvitella, että onnistuttuamme vaeltamaan ilman haureellisia tekoja ja ilman muita näkyviä paheita, että saisimme sitten ”roikkua toisten niskavilloissa” huomautellen heidän heikkouksistaan ja erehdyksistään. – Missä sellaisessa käytöksessä on "rakkaus, ilo ja rauha"? Eikö Herran käsky ollut se, että rakastaisimme kunnioittaen toisiamme? (Joh.13:34, Room.12:10)

Tottelemattomuus johtaa vastuuseen teoista. Olemmeko suvaitsevaisuuden nimissä myymässä Jumalan totuuden? Entä Herran käskyt miehen ja naisen asemasta toisiinsa ja Jumalaan nähden? (Kol.3:18-19, Tit.2:5, Tit.3:1, Jaak.4:7, 1.Piet.2:13) Nämä Herran käskyt hyljäten ja tottelemattomuuteen omine järjenpäätelmineen johtaa lopulta eksytyksen henkeen, joka saa meidät lankeamaan pois armosta. (Gal.5:4) On aivan turhaa kiistellä naispappeuksista, homojen liitoista, jos unohdamme Jumalan sanan auktoriteetin ja sen, että nuo tekstit on itse Pyhä Henki puhunut palvelijoilleen. Eivät he itse laatineet ja sommitelleet itselleen sopivia tekstejä, vaan he tunsivat Luojansa ja Hänen tahtonsa luomakunnan järjestykseen. Juuri näissä kysytään uskovaisen uskollisuutta ja kuuliaisuutta, haluammeko seurata Hänen Pyhää tahtoaan ja tulla onnellisiksi ja tyytyväisiksi Hänen tarkoittamallaan tavalla? En lainkaan ihmettele nykyistä pahoinvointia ja masennusta, mikä yhteiskunnassamme vaikuttaa - olemmehan unohtaneet Herran käskyt ja olleet tottelemattomat miltei kaikessa, mitä Hän on säätänyt ja vieläpä hyljänneet Hänet, elämän veden lähteen! (Jer.2:13)

Sivu 102

Tottelemattomuudella tulee olemaan seurauksensa ja voi sitä, joka on myynyt totuuden, elääkseen vain hetken maailmanajassa, hekumoiden ja hyväksyen kaiken pahan menon omaan sydämeensä. (2.Tess.2:10) Rakkaus on edelleen lain täyttymys (Room.13:10) ja armo tulisi kuulua jokaiselle, sen mukaan, kuin on tarvetta (Room.5:20, Matt.18:33) - Ihmisten keskellä, keskusteluja kuunnellen, saa valvoa sydämensä tilaa, nimittäin, on yllättävän paljon niitä, jotka ratsastavat nurjuudella ja herkuttelevat toisten virheillä ja epäkohdilla. Kuinka herkästi heidän ajatuksensa tarttuvatkaan toisiin - ja voi niitä, jotka joutuvat heidän hampaisiinsa ja kynsiensä raadeltaviksi! Jos uskovaisuutemme tulee tällaiseksi, olemme lopulta pahempia kuin jumalattomat! (Hes.5:7, 16:47, 1.Tim.5:8)

”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä, ja monet siten tule saastutetuiksi.” Hepr. 12:15

Tänään on aika valvoa ja astella armoalttarille. On tehtävä lujia päätöksiä, puhua jokaisesta vain armon ja rakkauden sanoja. On tehtävä tietoinen valinta, että lempeys voisi tulla minunkin kauttani "kaikkien ihmisten tietoon." (Fil.4:5) - Havahtuessamme ongelmien keskelle, Herran kuritukseen, syyt niihin saattavat olla paljon kauempana, kuin arvaammekaan. Olemmeko pitäneet Herraa rakkaana, rakkaampana, kuin omat käsityksemme, mieltymyksemme ja mielipinteemme? Rakastammeko Jeesusta enemmän, kuin toisten tekemiä syntejä? Onko tämän maailman sivistys ja mieltymykset parempia ja toimivimpia, kuin ikuinen Jumalan sana ja Hänen Pyhyytensä?! (Room.12:2, 1.Piet.1:14)

Vaeltaen Hengessä, Herran käskyn mukaisesti, (Gal.5:16) elämäämme syntyy luonnostaan hyvää hedelmää. Se on oikeita sanoja oikeissa paikoissa, se on lempeyttä, armollisuutta, taidollisuutta ja sävyisyyttä mitä oikea hengellisyys saa aikaan. Totteleminen ja kuuliaisuus Herraa kohtaan tarkoittavat siis Hänen tahtonsa noudattamista, Hänen Henkensä vaikutuksessa ja läsnäolossa. Siinä kutsumuksensa ja luomakunnan järjestykset huomioon ottaen saa elää kiitollisena, tehden asioita, joihin Herra itse on ihmisen varustanut. Jos tehtäväni ei ole nuhdella tai antaa kehotuksen sanoja, todennäköisesti tyrin pahemman kerran ryhtyessäni niihin. Ellei Herra ole saanut kasvattaa minua Henkensä voimassa tarkoittamiinsa ja kutsumiinsa asioihin, saisin vain pahaa

Sivu 103

aikaiseksi niissä. – Tiedän, että tämän ymmärtäminen käytännön tasolle on vaikeaa, mutta on myös siunattua päästää irti asioista, jotka eivät minulle kuulu! Hedelmä, jota saan aikaiseksi sanoillani, teoillani ja elämän tyylilläni, kertovat kyllä suoraa sanomaa siitä, olenko toiminut omassa tehtävässäni ja omalla paikallani täyttäen Herran antamaa kutsumusta.

Nyt, kysyn sinulta, rakas ystävä; etkö tahtoisi palata kuuliaisuuteen hyljäten kaiken tottelemattomuuden? Raamattu kehottaa etsimään viisautta ja älykkyyttä. Ne tulevat Herralta. Rukoilethan kanssani Jumalan edessä, pyytäen Jeesuksen kirkastetussa nimessä, Herralta tulevaa viisautta ja kaikkinaisia varustuksia hyviä töitä varten - ymmärtääksemme, missä voisimme vaeltaa kuuliaisina lapsina, Häntä rakastaen ja palvellen:

”Poikani, ota varteen Minun sanani ja kätke käskyni mieleesi. Herkistä korvasi viisaudelle ja taivuta sydämesi harkintaan. Kutsu ymmärrystä ja ääneesi huuda oivallusta, hae sitä kuin hopeaa ja etsi kuin aarretta: Niin sinä pääset käsittämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Herra antaa viisautta, Hänen suustaan lähtee tieto ja ymmärrys. Oikeamielisille on Hänellä varalla pelastus ja nuhteettomasti vaeltaville suojakilpi. Hän suojaa oikeuden polut ja varjelee vanhurskaittensa tien. Silloin sinä käsität, mikä on vanhurskasta, oikeaa ja rehellistä, mikä hyvään tiehen kuuluvaa. Viisaus tulee sydämeesi ja tieto tulee suloiseksi sielullesi, harkinta varjelee sinua ja ymmärrys suojelee sinua. Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka puhuu kavalasti, niistä, jotka ovat hylänneet oikeat polut vaeltaakseen pimeyden teitä, iloiten pahanteosta, riemuiten häijystä kavaluudesta. Heidän polkunsa ovat mutkaisia, ja he joutuvat harhaan teillään.” Snl.2:1–14 (Jaak.1:5, Job.32:8)

Sivu 104

Raamatunajan käsitys puhuttaessa orjuudesta, oli varmastikin paljon selkeämpi, mitä nykyään. Olihan se hyvin yleinen tapa, että orjilla teetettiin raskasta työtä ilman palkkaa. Ruoskan iskut viuhahtelivat karmivien kirosanojen saattelemina orjapiiskureiden yrittäessä yhä parempiin suorituksiin orjiensa avulla. Tuohon aikaan orjan ja vapaan ero oli suuri. Vapautetulle ei tarvinnut selittää, mitä olisi olla todellisesti vapaa siitä kauheudesta.

"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudelleen sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal.5:1[*JKR]

Paavali oli syvästi huolissaan kristittyjen mielentilasta vapauden suhteen. Uskoon tultuaan, he kokivat ihmeellistä vapautta ja puhtautta evankeliumin sanoman voimasta, mutta heitä kiehtoi kuitenkin menneen elämän säännöt ja ajatustavat. Laki, jota piti noudattaa, alkoi vähentää Kristuksen hallintavaltaa ja mielenlaatua heidän sydämissään.

"Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte tulla vanhurskautetuiksi lain kautta. Te olette langenneet pois armosta. Me taas odotamme Hengessä uskosta vanhurskauttamisen toivoa. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä sen puute, vaan rakkauden kautta toimiva usko." Gal.5:4-6[*JKR]

Usko Jeesukseen on siis kristityn sydämessä asuva toivo. Hänessä on meidän vapautus syntisestä vaelluksesta ja siksi Hänet tulee pitää rakkaana ja sydämen Herrana. Se on käytännössä uskoa ja kuuliaisuutta Jumalan Pojan sanoille. (Joh.3:36) Se on täysin ehdotonta, että pienikin määrä liberalismia hapattaa koko taikinan. (Gal.5:9) Emme siis taivu myönnytyksiin jumalattomuuden kanssa vaan omistamme sydämeemme rakkauden totuutta kohtaan.

(2.Tess.2:10, Room.12:2, 1.Piet.1:14, Joh.14:6)

"Te juoksitte hyvin. Kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia? Houkutus siihen ei ole Hänestä, joka teitä kutsuu. Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan."Gal.5:7-9[*JKR]

Mikä siis estää meitä olemasta kuuliaisia tänään Jumalan Pojan sanoille? Onko maailman mahti suurempi, kuin Kristus? Rakastammeko enemmän orjuuttavaa turmellusta, (Joh.8:34, 2.Piet.2:19) kuin pyhää vaellusta? Paavali ei jättänyt arvelun varaan, mitä hän tarkoitti orjuuttavilla tekijöillä:

Sivu 105

”Turmeltuneen luonnon teot ovat ilmeisiä: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut sellaiset, joista ennalta sanon teille, kuten jo ennenkin olen sanonut, että semmoisia harjoittavat eivät peri Jumalan valtakuntaa.” Gal.5:19–21[*JKR]

Mutta hän teki myös erittäin selväksi sen, mitä Jumala saa aikaan Pyhän Hengen vaikutuksen kautta ihmisen elämässä ja hänen sydämessään:

"Hengen hedelmä taas on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen. Laki ei ole sellaista vasotaan [Enempää Mooseksen kuin Kristuksenkaan]. Kristuksen Jeesuksen omat ovat ristiinnaulinneet turmeltuneen luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengessä, niin myös vaeltakaamme Hengessä. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, ärsytellen ja kadehtien toisiamme." Gal.5:22–26[*JKR]

Näitä sanoja lukiessa herää jälleen voimallinen tarve täyttyä Pyhällä Hengellä. Tämä täyttymys on ainut voima, joka saa hyvän hedelmän kasvamaan. Jospa Hengen hedelmä saisi tulla yhä enenevässä määrin näkyviin elämässämme ja saisimme voittaa lihalliset pyrkimyksemme, oman kunnian ja aseman tavoittelut yms. Jeesuksen Kristuksen väkevän jumalisuuden nimessä!

Mitä sinulle merkitsee tänään sanat orjuus ja vapaus? Uskallatko katsella avoimin silmin elämääsi ja sydäntäsi? Näetkö, kuinka paljon annat toisen ihmisen orjuuttaa vapauttasi, siitä huolimatta, että Kristus on kuollut puolestasi? Ymmärräthän, ettei onnistumiksesi, hyvä vaellus ja täydellinenkään virheettömyys sinua pelasta. Vapautus on ainoastaan Jeesuksen Veressä, Hänen haavoissaan. Kohota siis katseesi kanssani ikiaikojen Jumalaan ja Hänen Poikansa uhrikuolemaan. Siinä on toivomme, vapautuksemme ja pelastumisemme. Hänen ikuisessa armossaan on meillekin kyllin!

"Hänessä meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksianto Hänen armonsa rikkauden mukaan. Ef.1:7[*JKR]

Sivu 106

Paavali pyrki opettamaan selkein sanoin seurakuntia, että he vaeltaisivat kuuliaisesti Kristuksen jalanjäljissä. Hän näki, kuinka inhimillisesti monet kristityt suhtautuivat toistensa tekemisiin. Paavali oli oppinut Kristuksen rakkaudesta sitä, kuinka meidän tulee suhtautua lankeavaan tai heikkouskoiseen. Vahvojen tulee hoivata heikompiaan, (Room.15:1) ei siis missään tapauksessa panetellen syytellä ja osoitella sormella. "Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, ojentakaa te hengelliset häntä sävyisyyden hengessä. Ole itsekin varuillasi, ettet joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne taakkoja, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Jos joku luulee olevansa jotakin, vaikkei ole mitään, hän pettää itseään. Tutkikoon kukin omat tekonsa, niin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on. Kunkin on näet kannettava oma kuormansa." Gal.6:1:5[*JKR]

Tässä opetuksessa Paavali käytti voimakasta ilmaisua: "te hengelliset." Hän antoi ymmärtää, että ojentajan tulee olla hengellinen, joka tarkoittaa ennen muuta Kristuksen mielenlaatua ja Jumalan tuntemusta. Ojentaminenhan tuottaa tulosta, kun se tapahtuu Jeesukselta saadulla arvovallalla ja rakkaudella.

Inhimillisesti ajatteleva ei kykene ojentamaan Jumalan tahtomalla tavalla. Hän ei näe asioita hengellisin päämäärin ja siksi tällainen ojentaja saa yleensä vain mielipahaa aikaan. Muutokseen mielen ja hengen alueilla tähtäävä Jumalan suunnitelma toimii taas, kuten Paavali jatkoi; "sävyisyyden hengessä." Tämä jumalinen sävyisyys saa aikaan tahtoa tehdä parannusta. Usein se on oma esimerkki elämisestä, jossa toiset alkavat ihannoida hyvää vaellusta pyrkien itsekin samaan. Paavali kehotti toisinaan jopa tekemään, niin kuin hän, (Fil.4:9) eli Kristuksen tavoin: "Oppikaa

Sivu 107

Minusta." (Matt.11:29) Miten ajattelemme omaa elämäämme? Voisimmeko suositella sitä sanoen: "Eläkää kuin minä, niin kaikki menee hyvin"?! – Älkäämme olko sokeita, vaan uskaltautukaamme katsomaan todellista elämämme hedelmää. Olemmeko riidanhaluisia, nurjia ja synkkiä ihmisiä? Olemmeko nipottavia, armottomia lyöjiä, jotka olemme aiheuttaneet kaikkialla vain mieliharmia?

Tutkiessamme vaellustamme, saatamme ymmärtää, missä ja miten olemme toimineet väärin. Ojentamiset ja sanomisethan voi tehdä niin monella eri tavalla. Sävyisä ja lempeä vastaus saavat paljon parempaa aikaan, kuin pistelevät ja pahanilkiset sanat. (Snl.15:1) Monesti hurskastelu, eli itsensä paremmaksi nostaminen on pirullisen ihmisen ylväs miekanisku toisen sydämeen. Hyvin selkein sanoi Paavali jatkaa; "Jos joku luulee olevansa jotakin, vaikkei ole mitään, hän pettää itseään. Tutkikoon kukin omat tekonsa, niin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on."

Tässä tutkimisessa voimme päätellä itseemme nähden, olemmeko oikeutettuja ojentamaan toista ihmistä, vai olisiko parempi vaieta. Se tehtävä on hengellisten ja niidenkin vain sävyisyyden hengessä. (1.Tess.4:11)

Paavalin opetuksessa kävi ilmi myös sanojaa kohtaava laki, nimittäin omahyväisyyteen antautunut joutuu kyllä keräämään jokaisen heittämänsä kiven. (Saarn.3:5) "Ole itsekin varuillasi, ettet joutuisi kiusaukseen." – Olen lyhyen elämäni aikana nähnyt usean ihmisen kohdalla, miten juuri tämä sana on käynyt toteen. Ensin huudetaan naama punaisena ja läksytetään syntisiä olan takaa, ja aikojen kuluttua havaitaan heidän tekevän itse samoja tekoja! – Tämä saa ainakin minut hyvin nöyrälle mielelle. Entäpä, jos joudunkin vastuuseen sanoistani ja haavoista, mitä olen lyönyt toisten sydämiin? Minne pakenisin silloin ylpeyttäni, kun huomaan olevani itse samanlainen, kuin he, joita olen kärkkäästi moittinut?!

Tänään tarvitaan ennen kaikkea Jeesuksen mielenlaatua. Hän oli hiljainen ja nöyrä sydämeltä. Kasvakoon meissä jokaisessa Jeesuksen mielenlaatuna lempeyttä, rakkautta ja armollisuutta, jota tämä maailma tarvitsee pelastuakseen. Rakentakaamme rauhaa ja siinä sävyisästi ojentaen tarpeen vaatiessa.

Sivu 108

Jälleen kerran muistuttaisin myös siitä, että saamme jättää kaikki työmme Herran haltuun. Hän on kyllä sen tekevä, (Ps.37:5) ja uskoen ja luottaen Jumalaan, saamme odottaa Hänen aikaansa toimia. Hänen edessään saamme kyllä pohtia sielun syviä tuntemuksia ja sitä, että onko todella Hänen tahtonsa, että menisin ojentamaan jotakuta? Olenko valtuutettu, kasvatettu ja johdatettu siihen tehtävään, vai kumpuaako tämä voimallinen tarve omista lihallisista pyrkimyksistäni? Jumala ei pahastu järkevistä ja vilpittömistä ajatuksista. Hänhän tahtoo totuutta salatuimpaan saakka ja siksi saamme olla avoimia Hänen edessään. Saamme kertoa epävarmuudesta, inhimillisistä heikkouksista, mutta myös halusta palvella kirkastettua Kristusta. Pyytäkäämme viisautta taivaalliselta Isältä, että näkisimme paremmin, mikä teko kirkastaa todellisuudessa Jumalan kunniaa ja mikä ei. Tuskin nurja mielemme, panettelut, pahanpuhumiset, juoruamiset ja itsensä parempana pitämiset kirkastaisivat Kristuksen kunniaa?! – Haluan meidän miettivän elämämme tarkoitusta Jumalan suunnitelmissa. Miten voisin elää arkipäiväni keskellä osoittaen Jeesuksen mielenlaatua jokaiselle Hänen luodulleen, ojentamisissa, lohduttamisissa, rohkaisemisissa, vaivannäöissä, kärsimyksissä, voitoissa, tappioissa, pettymyksissä, väärin ymmärrettynä, kunniassa, häpeässä, ja kaikessa mitä kohtaankaan?

”Olkoon teilläkin se mieli, joka oli Kristuksella Jeesuksella.” Fil.2:5[*JKR]

Jumalan läheisyys ja Hänen armonsa kasvattakoon meistä jokaisesta jaloja palvelijoita, huolehtimassa ennen kaikkea omasta vaelluksesta, ja sitten hoivaten rakastaen jokaista heikkoa matkamiestä. Jeesuksen omana ja Häneen turvautuen saamme kokea hyvyyttä osaksemme ja kohdatessamme kanssaveljiä ja sisaria, saamme jakaa sitä hyvää heille, armahtaen ja rakastaen.

Sivu 109

Monesti olemme saattaneet kuulla saarnoja ja opetuksia siitä, kuinka meidän tulisi pyrkiä voimaan, rauhaan, rakkauteen ja mitä moninaisimpiin hyveisiin. On osaltaan totta, että niin tulee tehdä, - sanoohan Raamattu selkeästi, että meidän tulee pyrkiä esimerkiksi rauhaan. (Hepr.12:14) Haluan kuitenkin lähestyä näitä aiheita todellisuudesta, inhimillisyyden rajoitteista ja Jeesuksen opetusten näkökulmista.

Voimistuminen ja monen hyvän asian todeksi eläminen ja niiden kasvaminen meissä ovat ennen kaikkea Hengen hedelmää. (Gal.5:22) Yksiselitteisen varmasti meille luvataan pääsy Jeesuksen sovituksen kautta Pyhään Henkeen, eli voimistumiseen Hänessä. – Jeesus, ja Hänen Herrautensa on ainut tie muuttavaan voimaan. Onhan Jeesus opettanut, että meidän tulee etsiä ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin siinä ohessa kaikki muukin annetaan. (Matt.6:33) Tämän lisäksi saamme lukea Jumalan sanan lupauksista, ettei kukaan sano "Jeesus olkoon Herra," muutoin, kuin Pyhässä Hengessä. Saamme siis Jeesuksen Herrauden kautta olla kiinni Jumalan voimassa! Onhan syntimme sovitettu lunastuksessa ja meidät liitettiin yhteen Jumalan kanssa - eikä mikään voi erottaa meitä siitä. Tämä on tavattoman rohkaisevaa meille heikoille ihmisille! Kysymys onkin kuulumisesta Jeesukselle, ei omista voimainponnistuksista!

Olen päättänyt, että en menetä elämääni lankeemuksissa tai epäonnistumisissa. Sydämeni ei kuulu niille. Jos kuolevaisessa ruumiissani onkin syntiä, sydämeni olen pyhittänyt Herralle. Kuulun Hänelle ja pidän sydämessäni Herrani rakkaana. Näen sen olevan voimavarojeni kohdistamista oikein. – Miksi antaisin synnille hallintavaltaa mieleni ja sydämeni ajatuksiin? Kuuluessani Jeesukselle, onpa syntiä tai ei, en suostu pahan hallittavaksi. Omassa elämässä voittaen pahan vallan, Jeesukselle kuuluen ja

Sivu 110

Hänen voimassaan, tulemme siihen, ettemme anna enää toistenkaan orjuuttaa itseämme. (Gal.5:1) Miksi antaisin toisten syytösten vaikuttaa minuun?

– Kuulunhan kokonaan Jeesukselle ja minuun kohdistuneet syytökset satuttavat silloin Häntä. Jumala voi tehdä minusta täysin synnittömän ja erehtymättömän, mutta ellei Hän sitä tee, ei tee kukaan muukaan - en edes itse siihen kykene. – Jättäydyn siis Jeesuksen hellään hoitoon, turvaten Hänen ihmeelliseen armoonsa tietäen, että tulee vielä päivä, jolloin minut vapautetaan lopullisesti viheliäisestä ja synninalaisesta ruumiistani. Vielä kerran saan ylistää Pyhää Jumalaani, ilman, että mikään synti tai paha saisi vaivata minua.

Kuulutko sinä jo Jeesukselle? Onko turvanasi ikiaikojen Jumala? – Tiedä, että Jeesuksessa löydät uudet ulottuvuudet ja sellaista jaloa elämää, ettet ole uskaltanut sellaisesta unelmoidakaan! Kaiken keskellä, olipa kuinka vaikeaa ja surkeaa tahansa, saat aina kertoa Jeesukselle huolenaiheistasi. Ei ole sellaista syntiä tai heikkoutta, mitä et voisi jakaa Jeesuksen kanssa! Hän tahtoo uudistaa sinuakin hengeltä ja mieleltä. Onpa tämä polku vielä kirkastuva sydänpäivään saakka! Silloinakin, kun olen luullut kaiken kaatuvan ja jääneeni yksin surkeuteeni, olen havainnut sen liittyvän voimallisesti kirkastuvaan taivastiehen. Monet tuskat ja koettelemukset ovat vain kasvattaneet ja opettaneet näkemään, että turvautuessani Herraan ja uskoessani Häneen, lopulta on tullut vastaus, joka on hämmentänyt, lohduttanut ja kirkastanut Jumalan ihmeellistä viisautta! Niin herkästi kapinoimme vaikeuksien keskellä, näkemättä lainkaan, miten juuri niissä Jumala kasvattaa ja jalostaa meitä hyviä tekojaan varten.

Ole tänään rohkea ja kuulu kokonaan Jeesukselle. Usko elämäsi tilanteissa, että etsiessäsi Jeesusta ja tunnustaessasi Hänen jumaluuttaan, Hän kyllä antaa ohessa kaiken muunkin. Vielä tulet näkemään Herran hyvyyttä elävien maassa, mutta etsi sinä Herraa! Omistaudu kokonaisvaltaisesti Jeesuksen omaksi, kaikkine heikkouksineen ja vajavaisuuksineen. Siinä lapsenomaisen uskon varassa - taivaallisen Isän lapsena - näet vielä, miten paljon Hän sinua rakastaa! Älä katso heikkouteen, vajavaisuuteen, himoihin, syytöksiin ja ahdistuksiin, vaan nosta katseesi Jeesukseen. Lausu Hänen nimeään huulillasi ja tunnusta Hänet Herraksi, ja Jumala, joka on mieltynyt rakkaaseen Poikaansa, on huomioiva Häntä rakastavan sydämen. Jeesuksessa on iankaikkinen elämä.

Sivu 111

Siksi turvaa Häneen koko sydämestäsi. Rakasta Jumalaasi kaikesta voimastasi ja mielestäsi!

Näillä sanoilla haluan saatella sinua taivastielle ja kulkemaan siinä eteenpäin. Jeesuksen kanssa ja kuuluen Hänelle, on turvallista jatkaa matkaa eteenpäin.

Kristityillä, Herraan uskovilla, on alusta asti ollut aina suuri vaara eksyä teeskentelemään pyhempää, parempaa, kuin mitä he ovat. Toisinaan saatamme eksyä pitämään itseämme parempana ja oikeaoppisempana, kuin jokin toisen uskontokunnan jäsen. Jopa Pietari lankesi ja veti mukaansa tällaiseen "pyhistelyyn" myös muita. Paavali, nöyränä Jumalan apostolina, tuli ja oikaisi tapahtuneen vääryyden kasvotusten Pietarin kanssa:

”Keefaan tultua Antiokiaan minä kuitenkin vastustin häntä vasten kasvoja, koska hän oli aiheuttanut moitteita. Ennen kuin Jaakobin luota oli tullut joitakin miehiä, hän oli aterioinut muihin kansoihin kuuluvien [kristittyjen] kanssa. Mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään, peläten juutalaisia. Hänen kanssaan lankesivat teeskentelyyn muutkin juutalaiset, niin että heidän teeskentelynsä tempasi mukaansa myös Barnabaan. Nähdessäni, että he eivät vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, minä sanoin Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä juutalainen noudatat muihin kansoihin kuuluvien tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä vaadit muihin kansoihin kuuluvia noudattamaan juutalaisten tapoja?" Me olemme synnynnäisesti juutalaisia emmekä muiden kansojen syntisiä. Mutta koska tiedämme, ettei ihmisen vanhurskauttaminen tapahdu lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, me olemme uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskautetuiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista. Sillä kukaan ihminen ei tule vanhurskautetuksi lain teoista.” Gal.2:11–16[*KJR]

Oli siis tapahtunut niin sanottu "me ei leikitä sun kanssa" - ilmiö. Toisenlaisia, toiseen rotuun ja erilaisia tapoja omaavia ihmisiä on

Sivu 112

aina ympärillämme ja nyt kyseiset apostolit eivät mahtuneet edes syömään samassa paikassa heidän kanssaan! – Tämä Raamatun kertomus osoittaa selkeästi, että meidän tulee valvoa motiivejamme toimintatavoissamme. Ei ole mitenkään vähäpätöistä, miten vaellamme, sillä olemmehan Kristuksen kirje maailmalle. (2.Kor.3:3) Mitä toivoisit Jeesuksen kirjoittavan kauttasi ihmisten sydämiin?

Teeskennellä voi monella tavalla. Pahinta on aina Herran palvelijoiden teeskentelyt mahtipontisten saarnojen ja mahtavien kulissien peitteleminä. Kuinka paljon Suomessa onkaan pappeja, jotka eivät itse tunne Herraa Jeesusta, Kristusta?! Mitä saavatkaan aikaan valheveljet, kun he selittelevät Jumalan sanaa inhimillisin näkökulmin, ilman Jumalan tahtoa ja tarkoitusta? – Viimeaikoina on kohistu valelääkäreistä, jotka ovat vuosikausia harjoittaneet ammattiaan ilman siihen tarvittavaa pätevyyttä. Jospa ihmisiä kiinnostaisi iankaikkisuuteen liittyvät asiat samassa mittasuhteessa! Mutta he hyväksyvät mieluummin valehtelevan ja totuutta vääristelevän papin, kunhan vain heidän ruumistaan hoitaa pätevyystutkinnon suorittanut lääkäri! Sitä meidän tulisi pelätä, joka voi hukuttaa sekä ruumiin, että sielun helvettiin. (Matt.10:28)

Inhimillinen heikkous saattaa siis aiheuttaa valintoja, jotka leviävät kulkutautien tavoin sairastuttaen useita ihmisiä samaiseen tautiin. Mikäli tapoihimme kuuluu teeskennellen istua sunnuntaisin päiväkokouksissa hyvin hartaan näköisinä, parhaisiin vaatteisiin pukeutuneina, ollen kuitenkin ilman todellista Jeesuksen läsnäoloa sydämissämme, olemme langenneet turhamaiseen käytökseen. Tämän tarttuessa toinen toisiimme, vähitellen rivistöt harvenevat ja eikä ihmisiä enää tule uskoon. Ketäpä typerä teeskentely kiinnostaisi? – Uskon, että Paavalilla oli selkeä ja raikas näky Jeesuksen todellisesta tuntemisesta. Eihän Jumala tahdo ihmisten kiistelevän, kenen lahko, suku, rotu, ihonväri, tyyli, kampaus, vaatteet, auto, tai vastaavat asiat olisivat parempia! – Näihin ulkoisiin asioihin, tuskin tarvitsee edes kiinnittää huomiota. Sen sijaan sydämen puhtaus ja vilpittömyys ovat Jumalan rakkauden kohde, Hänen etsiessään palvelustehtäviin soveltuvia ihmisiä. Pietarikin oli kelpuutettu siksi, että hän rakasti Jeesusta! (Joh.21:15–17) Hän siis piti sydämessään Herraa rakkaana ja arvossa, omasta heikkoudesta ja lankeamisistaan huolimatta. Lukemamme tapauskaan ei tuhonnut Pietaria ja hänen tovereitaan, vaan uskon, että he tekivät parannusta havaitessaan erehtyneensä teeskentelyyn aika typerällä tavalla. Johtuiko lankeaminen sielun

Sivu 113

kipeyksistä, perinnäis-säännöistä, vai mikä synnytti leimaantumisenpelon, yli Jeesuksen vaikuttaman rakkaudellisen toimintatavan? Tämä on niin tuttua meille jokaiselle ja siksi Hengen täyteisyys, Jeesus-keskeisyys ja oikea Jumalan tunteminen sydämessä auttaisi meitä seisomaan lujina ja vahvoina rivistöissä, ollenkaan kysymättä neuvoa inhimilliseltä mieleltä. (Gal.1:16)

Omahyväisyys ja ylpeys ovatkin usein syynä siihen, miksi teeskentelystä on niin vaikea tehdä parannusta. On vaikea tunnustaa itselle, toiselle ja jopa Jumalalle, että totuttu tapa toimia onkin vain pelkkää kulissia ja teeskentelyä. Roolin vieminen loppuun asti, aina hautaan saakka, voi kuitenkin sisältää ikävän yllätyksen. Entäpä, jos uskovaisuutemme onkin ollut vain jumalisuuden ulkokuori? (2.Tim.3:5) - Tämän tähden meidän tulee koetella itseämme, olemmeko uskossa. – Ellemme, emme koetusta kestä. (2.Kor.13:5)

Niin usein, kuin vain olen ymmärtänyt ja osannut luopua teeskentelevistä käytöksistäni, olen saanut aina tilalle aitoa ja todellista elämää. Se vaatii nöyryyttä ja tulemista todellisuuteen mielikuvitusmaailmasta. Se vaatii monesti myös uskaltamista. Pidänkin miehuullisuutena ja aikuisuutena sitä, että rohkenee tehdä oikeita päätöksiä ja ratkaisuja ja seistä niiden takana loppuun saakka - toisten mielipiteistä huolimatta. Miltei kaikki Raamatun urotyöt ja väkevät kertomukset perustuvat juuri tähän miehuulliseen rohkeuteen yhdessä Jumalan kanssa! Mietipä Nooaa, joka ryhtyi rakentamaan kuivalla maalla suurta laivaa. Hän ei lannistunut typerien ihmisten pilkkapuheista. Hän vain rakensi pitäen mielessään yhden ja ainoan päämäärän: totella Jumalan antamaa käskyä. Ei Nooa tiennyt, miten kaikki tulisi päättymään, mutta varmasti hän oli oppinut tuntemaan Jumalansa toimintatapoja siinä, että lopulta Hän osoittaa kyllä kunniansa ja paha saa palkkansa! – Voisiko tällainen sisimmän näky olla meidän näkymme? Voisiko se olla teeskentelemätön, raikas ja puhdas usko Jeesukseen, joka arkin tavoin pelastaa meidät tästä maailmasta?

Pidän Pietarin kokemusta kumppaneineen teeskentelyyn lankeamisesta hyödyllisenä kokemuksena, - nimittäin tämä kertomus havainnollistaa meille vielä tänäänkin ongelmaa, jota tulee varoa. Keskuudessamme ei ole tavatonta käydä samoin, kuin aikanaan Herran apostoleille. He olivat kyllä vilpittömiä ja Pyhä Henki oli heidän kanssaan, mutta heidän kanssaan oli myös

Sivu 114

inhimillisyys. Jumala ei ole inhimillinen, vaan inhimillinen ihminen voi omata jumalisuutta. Toinen toistemme välillä, kohtaamisissamme tarvitsemme inhimillisyyttä, mutta Jumalan kohtaaminen ja hänen asiansa vaativat jumaluuden suvereenia kaikkivaltiutta ja läsnäoloa. Asioidessa eri alueilla, on siis tärkeää oppia tunnistamaan työkalut, millä tehdään työ saavuttaen hyvää ja toivottua tulosta. Hengellisiä asioita tehdessä inhimillisin varustein, on kuin hammaslääkäri käyttäisi hiekkalapiota ja vaikkapa kirvestä työkaluinaan. Ymmärrämme, ettei työ onnistu väärillä apuvälineillä, eikä Jumalan työ etene ilman Pyhää Henkeä ja Jeesuksen Herrautta.

Teeskentely on myös, kuin peite, jonka taakse voi paeta todellisuutta. Halutessamme nähdä selkeitä ja jumalisia päämääriä Raamatun profeettojen ja monien opettajien tavoin, meidän on tultava esiin teeskentelyjen verhojen takaa. Jumala haluaa totuutta salatuimpaankin saakka, ja olenpa nähnyt, miten hyvää tekee ihmisten kesken tunnustaa toisillensa synnit ja rukoilla anteeksiantoa ja voimaa elää oikein. Siinä ilmapiirissä ei ole ripaustakaan ylpeyttä, vaan nöyryyttä, jossa armon osallisuus on miltei käsin kosketeltavaa. Se teeskentelemättömyys ja aitous tekevät meistä veljiä ja sisaria toisillemme. Huomasin sen purkavan pois vääriä pyhyyskuvia ja synnyttävän rakkautta ja yhteenkuuluvuutta. Olemme toinen toisellemme kuin vertaistuki ryhmä, jossa saamme jakaa avoimesti sydämemme tuntoja. Jumalan sana sisältää paljon salaisuuksia, joiden arvon huomaa vasta käytäntöön asetettujen uskosta ja kuuliaisuudesta syntyvinä Jumalan siunauksina.

Miten tunnistan teeskentelyn? – Tarvitsen siihen hengen ja mielen uudistumista - joka päivä. Olen katsellut jonkin aikaa Paavalin otteita hänen kirjeissään. Olen pistänyt erityisesti merkille hänen heikkouden tunnustamisen. Useaan otteeseen hän ruotii omaa pahuuttaan ja inhimillisyydestään nousevia ajatuksia. Kuitenkin, kaiken sen keskellä, hänellä on selkeä ja kirkas armo Jeesuksessa. Hän ymmärsi, että Kristus oli hänen ainut toivonsa ja tie pelastukseen. Paavali oli tullut tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisesti. Se oli enemmän, kuin pelkät puheet ja Jeesuksen sanojen toistamista. Se oli Pyhän Hengen läsnäolo hänen elämässään. Paavali vaali alati näitä "arvoja" sydämessään ja siksi Jumalalta saatu viisaus ja hengellinen kasvu näkyivät hänestä. Hänen tapansa toimia oli hyvin samantapaista, kuin Jeesuksen edesottamukset. Hänhän opetti rakkaudesta, lempeydestä,

Sivu 115

helläsydämisyydestä, kunnioittamisesta ja monesta muusta hyveestä, mutta tarvittaessa löytyi kuitenkin koviakin sanoja. Kaikki värit ja vivahteet kuuluvat kokonaisuuteen ja Jumalan armossa ne osuvat oikeisiin kohteisiin ja saavuttavat tarkoitukselliset päämäärät.

Syntyköön meidän jokaisen sisimpään syvä jano seurata Kristusta kuuliaisesti uskossa. Hän voi antaa meille rauhan, joka voi varjella meidät eksymästä Hänen tahdostaan. Huomatessamme teeskentelyä, tai muita poikkeuksia Herran tiellä, saamme tehdä nöyrtyen parannusta. Rukoilethan kanssani Psalmin sanoja mukaillen: "Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni. Jos tieni on vaivaan vievä, johdata minut ikuisuuden tielle." (Ps.139:23, Ps.26:2)

Elämme yhteiskunnassa, jossa ihmisen ylpeys saavutuksineen on kunniassaan - ja tuskin enää kuulee alamaisuutta pidettävän minkäänlaisena hyveenä. Kuitenkin Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että hänen on hyvä olla tiettyjen raamien sisällä. Jumala on määritellyt miehen ja naisen aseman luomakunnan järjestyksessä. Hänen säätäminään tulevat myös johtajien ja hallitsijoidenkin vallat. Eihän ole esivaltaa, muutoin, kuin Herran asettamana? (Room.13:1,5, 1.Piet.2:13, Tit.3:1) Erään kerran Jeesus teki selväksi hallitusmiehelle, ettei hänellä olisi mitään valtaa, ellei hänelle olisi sitä ylhäältä annettu! (Joh.19:11)

Jumala antaa siis kullekin ihmiselle aseman ja paikan luomakuntansa keskellä. Jostain ihmeen syystä, ihmisinä hyvin usein pyrimme pois tästä luomakunnan

Sivu 116

järjestyksestä, luullen pystyvämme keksimään uusia ja parempia keinoja elää ja toimia. Pitkällä aikavälillä näemme kyllä lopputuloksen, mitä seuraa kuuliaisuudesta, tai eläen tottelemattomuudessa.

Raamattu käsittelee alamaisuutta liittyen Jumalaan, ja ihmisten toisilleen alamaisina olemisena. Alamaisuushan ei ole alistamista, vaan siihen astumista omasta vapaasta tahdostaan - Jumalan nimen, kunnian ja kuuliaisuuden tähden. Siihen täytyy löytää itse - eläen todeksi omassa elämässään. Tarkoituksellista ei siis ole vaatia toista alamaisuuden asemaan, vaan itsensä vieminen oikealle paikalle ihmisten ja Jumalan edessä.

Miehille Raamattu opettaa hyvin selkeästi, että hänen tulee Jumalalle alamaisena rakastaa puolisoaan, hellien ja hoivaten, kuten omaa ruumistaan. (Jaak.4:7, Ef.5:25, 28, 29) Käytännössä tämä tarkoittaa, että miehen tulisi osaltaan vaalia jumalisia päämääriä ja opettaa käytöksensä kautta läheisilleen, mitä on Jumalan tunteminen. Alamaisuuden löytäminen Herran edessä, on moneen kysymykseen suora vastaus. Meillehän luvattiin kaikki muu sen ohessa! (Luuk.12:31) - Niin ikään miehen alamaisuus Jumalan edessä täytyy löytyä oman sydämen asenteena. Se ei toimi puolison tai ulkopuolisen painostamana ja pakottamana. Alamaisuus Jumalan edessä opettaa elämää ja sen antajan suuria salaisuuksia. Lisäksi alamaisuus ja siinä eläminen Herran edessä ja Hänen tahdossaan synnyttää mielenkiintoista ja toimivaa elämää!

Naisen alamaisuus onkin nykyajan ehkä kaikkein väärinymmärretyin alue. Monet uskontokunnat ja jopa kansakunnat ovat luoneet hirvittävän alistuskulttuurin naisia kohtaan, jossa naisen arvo on lyöty täysin mitättömäksi. Mies on käyttänyt valtaansa väärin vaatiessaan omaa asemaansa perheen ja eri yhteisöjen päänä. – Ongelma sivistyksen lisääntyessä onkin siinä, että ihmisten valinnat ilman Jumalaa menevät laidasta laitaan. – Naisten lisääntynyt pahoinvointi, masennukset ja mielenterveydelliset ongelmat kertoivat karua kieltään siitä, ettei heidän asemansa ole sitä vieläkään, mitä pitäisi. Jumala loi naisen avuksi miehelle. (1.Moos.2:18) Raamatun selkeät neuvot ovat, että Naisen tulee olla alamainen miehelleen kaikessa, kuin Herralle. (Ef.5:22–24) - Uskon vakaasti, että nämä Raamatun ohjeet ovat toimivia ja parhaita avioliittoneuvoja. Naisen on hyvä olla ja elää alamaisuudessa miehelleen, mutta ilman tämän ymmärtämistä, hän kärsii kaikkein eniten itse. Tässäkin naisen

Sivu 117

tulisi löytää itse alamaisuutensa aseman, ilman kenenkään alistamista. Sydämestään kuuliaisesti Herraan uskoen ja Häntä seuraten, tämä tulisi olla naiselle ilo, että hän voi tehdä jotain Jumalansa kunniaksi ja elääkseen tahdossaan. (Room.12:2)

Alamaisuus, joka perustuu kunnioitukseen ja Jumalan rakkauteen, saa avioliiton toimimaan. Sama alamaisuus rakentaa rauhaa ja onpa nähtävissä, että kuuliaisuus Herran tahdolle on aina palkittu. Vertaillessa miehen ja naisen paremmuuksia, se on aivan turhaa, - nimittäin molemmat ovat armon perillisiä. (1.Piet.3:7) Sana opastaa, kuinka miehen tulee käyttäytyä vaimoaan kohtaan. (Ef.5:28, 33, Kol.3:19) Sen läksyn osaamista seuraa kyllä puolison kunnioitusta, eikä rakastavan miehen alamaisuuteen olekaan niin vaikea astua. Samoin vaimon löytäessä alamaisuutensa aseman ja tarkoituksellisuuden, ei miehenkään ole kovin vaikea pitää häntä arvossa, kunnioittaa ja elää rakkaudellisessa sopusoinnussa hänen kanssaan. – Jumalan tahdossa piilee salaisuuksia, jotka tulevat kyllä ihanina hedelminä näkyviin elämän saatossa. – Tahtoisitko sinä ojentautua sulaan hyvyyteen ja laupeuteen, seuraten Jumalan kirkasta ja hyvää tahtoa?

Parhaimmillaan, Jumalan tahdon toteutuessa, miehen ja vaimon välillä vallitsee rauha ja rakkaus, jossa he voivat ilman pienintäkään epäilystä antaa jopa "ruumiinsa toisensa valtaan." (1.Kor.7:4, 5) Se vaatii aikuisuutta ja tervettä itsetuntoa, mutta se vaatii ennen kaikkea Jumalan rakkauden, rauhan, lempeyden ja kaiken kunniallisuuden kasvua ja rakentamista Jeesuksen tahdon mukaan ihmisen sydämessä. Jumalan avulla avioliitto ja parisuhde voi hyvin. Jumalan auttamana ihminen saa kokea sulaa hyvyyttä ja laupeutta myös toisten ihmisten keskellä!

Raamattu puhuu myös alamaisuudesta esivallalle. (Room.13:1, 5) Sanomattakin on selvää, että lain noudattaminen on hyväksi. Laki ja järjestys synnyttävät rauhaa ja turvallisuutta ja lain rikkoja saakin tuntea tuomion ja häpeän jouduttuaan tuomioistuimen eteen. Minkälaista lienee - olisi elämä ilman virkavaltaa, lakia ja järjestystä?! – Se huomio on tärkeä, ettei uskovainenkaan ole lain alta niin vapautettu, ettei hänen tarvitsisi maallista lakia noudattaa. Maallisen lain lisäksi meitä koskee myös hengellinen laki, joka vaatii kyllä enemmän, mutta sisältää myös siihen tarvittavat työkalut. Se on, että ottaisimme armon avuksemme oikeaan aikaan ja

Sivu 118

lukisimme sielullemme pelastukseksi Hänen pitkämielisyytensä ja rakkautensa vaikutukset.

Monesti työnantajan ja johtajien edessä alamaisuus tuottaa lopulta hyvää hedelmää. – Vai miten arvelet pomosi suhtautuvan ahkeraan ja luotettavaan työntekijään, joka ei ole purnaamassa jokaisesta asiasta? Myös Paavali opetti olemaan kuuliaiset isännille ja johtajille:

”Palvelijat, olkaa alamaisia maallisille isännillenne, kunnioittavina ja aralla mielellä, vilpittömin sydämin, niin kuin Kristukselle. Älkää olko silmänpalvelijoita ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina sydämestänne tehkää, mitä Jumala tahtoo. Palvelkaa alttiisti, kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä,” Ef.6:5-7[*JKR]

Kaiken kaikkiaan alamaisuus on hyvä asia. Se kuuluu luomakunnan järjestykseen ja hyväksyen Jumalan tarkoitukset, siinä löytää ilon ja vapauden elää jopa nautinnollista elämää. Jumalan peruskaavoihin kuuluikin osaltaan oman elämän kadottaminen, että saisi sen Kristuksessa takaisin. (Matt.16:25) Mitä enemmän tätä olen tajunnut, sitä enemmän olen alkanut elää! – Kuinka hyvä onkaan elää alamaisena Jumalalle! Kuinka monelta se onkaan säästänyt matkan varrella! Oman tahdon kieltäminen Jumalan edessä saattaa olla toisinaan vaikeaakin, mutta sen palkka on suuri. Kaikesta heikkoudesta huolimatta saan tulla Hänen eteensä, turvaten sovitukseen Jeesuksessa. Tunnustan olevani syntinen, mutta vain siksi, että saan kohdata armahtavan Jumalani. (Room.11:32) Ei minullakaan ole lupaa tehdä syntiä, mutta vaatteideni sotkeutuessa, saan puhdistaa ne, vaeltaakseni jälleen puhtaana ja aina valmiina kohtaamaan Herrani.

Väärää alamaisuutta on alentua alamaiseksi synnin valtaan. (Room.6:11–13) Pahaa on oikeus vihata, ja jos joku hallitsee ja vallitsee vääryydellä, siitä on lupa sanoutua irti. Hyväksikäytettäväksi liiallisissa määrin - niin sanottuna "kynnysmattona" olemisina - ei niin ikään tarvitse olla. Meistä kukin tietää kestokykynsä rajat. Anteeksi täytyy oppia antamaan armahtaen jokaista kanssamatkaajaa, mutta toisen pahuutta ja väkivaltaisuutta ei tarvitse hyväksyä. On opittava, mikä on tervettä myötäelämistä toisen osapuolen kanssa ja milloin on yksinkertaisesti viisainta hakeutua tietoisesti erilleen pahuudesta. – Tästähän Paavali opetti voimakkain sanoin:

Sivu 119

"Tehän suvaitsette mielellänne houkkamaisuutta, kun itse olette niin järkeviä. Te sallitte, että joku orjuuttaa teitä, että joku syö teidät puhtaiksi, että joku etuilee kustannuksellanne, että joku korottaa itsensä, että joku lyö teitä kasvoihin. Häpeäkseni tämän sanon, aivan kuin olisimme liian heikkoja."

2.Kor.11:19-21[*JKR]

Alamaisuuden oppia ei siis tule käyttää hyväksi, kiusatakseen toista. Sellaiseen ei tule alentua. Jokaiselle riittää oman sydämen tilan valvominen ja asettautuminen omalle paikalleen alamaisuuksissa. Se on alamaisuuteen astumista järkeä käyttäen, mutta myös uskaltautuen ja luottaen Herran käskyihin ja neuvoihin, koska ne johtavat lopulta iloon ja hyvään elämään. (Hepr.10:35)

Kaiken kaikkiaan onkin paikallaan anoa ja pyytää Jumalalta viisautta ja voimaa, osatakseen kohdata erilaisia ihmisiä ja heidän painostavia vaatimuksiaan. Myös alamaisuuteen Jumalan edessä on hyvä pyytää ymmärrystä ja taitoa. Ihmisluontohan kapinoi kaikkea luomakunnan järjestystä vastaan ja siksi näitäkin alueita pitäisi valvoa. Alamaisuuden palkka on suuri ja siksi sitä kannattaa harjoittaa oikeissa mittasuhteissa, kuitenkaan nöyristelemättä ja antautumatta vääryyden hyväksikäytettäviksi.

Minä tahdon vaeltaa nuhteettomasti. Milloin tulet luokseni? Haluan elää talossani vilpittömällä sydämellä. En kiinnitä silmääni siihen, mikä on turmiollista, ja eksyttävää menoa minä vihaan. Se ei saa tarttua minuun. Nurja sydän väistyköön minusta. Pahasta en tahdo tietää. Ps.101:2-4[*JKR]

"Emmehän me julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että Hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Jumala joka sanoi: ’Loistakoon valo pimeydestä,’ loisti meidän sydämiimme,

Sivu 120

että Kristuksen kasvoissa loistava Jumalan kirkkaus levittäisi tuntemisensa valoa.” 2.Kor.4:5-6[*JKR]

”Vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan, aina sydänpäivään saakka.” (Snl.4:18) Tätä Raamatun jaetta lukiessa, ajattelen eri alueita, missä Jumala osoittaa kirkkauttansa, voimaansa ja valoansa. Usein se on miltei yliluonnollista viisautta ja luottamuksen kasvua uskossa Jeesukseen. Se on myös sen ymmärtämisen lisääntymistä, että sanoivatpa ihmiset, mitä tahansa, Jumala tuntee sydämen - ja ihminen saa asettautua kaikessa Hänen varaansa. (Nah.1:7, Fil.1:6, Hepr.10:19, 11:1, Ps.139:4)

– Jumalan kirkkaus, Hänen sanassaan ja Henkensä voitelu, avartavat ihmisen ymmärtämystä ja auttavat silmiämme näkemään asioita kuin uudessa valossa. Tämä taivaallinen valo ja kirkkaus valaisee elämän tietä, ja opettaa ymmärtämään asioiden eri tarkoituksia ja merkityksiä. Yhä uudelleen ihmettelen niitä ihmeellisiä Jumalan salaisuuksia, joita Hän vähitellen raottaa omilleen. – Jumalisuuden perustuessa uskoon ja Hänen Poikaansa Jeesukseen, tämä perusta sisältää tuhansittain elämää virvoittavia ja ravitsevia asioita. Vaikka miten paljon ilakoitsisimme erilaisista voimavaikutuksista ja eri aihe-alueista, meidän on palattava aina takaisin Jeesuksen tykö, todellisen elämän ja valon tykö. – Mitä kauemmin ja kokosydämisemmin viivymme Hänen seurassaan, sitä enemmän alamme nähdä Hänen muuttavaa voimaa elämässämme.

”Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon, ja kuoleman varjon maassa asuville koitti valo." Siitä lähtien Jeesus alkoi saarnata ja sanoa: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.’" Matt.4:16–17[*JKR]

Oletko saanut nähdä valon, jossa kurkistat, kuin peitteen alta ympäröivää maailmaa? Usein syntimme ja tekojemme puolustelut, selittelyt ja huomion siirtämiset toisten syyllisyyksiin ja virheisiin on juuri se peite, ettemme näe ylpeydeltämme Hänen jumalista kirkkauttaan ja sen tarjoamaa päivänvaloa. (Joh.3:20)

"Jos julistamamme evankeliumi on peitossa, se peite on niissä, jotka joutuvat kadotukseen. Näiden epäuskoisten mielet on tämän maailman jumala sokaissut, niin ettei heille loista valo, mikä säteilee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva." 2.Kor.4:3-4[*JKR]

Sivu 121

Valon yksi merkillepantava ominaisuus on, että pimeys väistyy aina sieltä, missä on valoa. Siksi Jumalan totuutta verrataan usein valoon, sillä se poistaa epäilyksen ja pimeän mielemme ajatukset. Ylhäältä tuleva viisaus saa muuttumaan mieleltä ja hengeltä, ja se on paljon enemmän, kuin omat järkeilymme. Ilman Jumalaa emme kykenisi käsittämään hengellisiä syvyyksiä ja laajuuksia.

Sana kehottaa meitä; "Älä luota omaan ymmärrykseesi." (Snl.3:5) - Tämä sana avartaa ymmärtämisemme ja käsityskykyjemme rajoja. Uskaltaessamme antaa totuuden olevan muutakin, kuin mitä omaan päähämme mahtuu, saatamme löytää kasvunvaraa, viisautta ja eteenpäin pääsemistä. Usein pimeytemme johtuukin juuri siitä, että pidämme silmämme kiinni. Emme edes tahdo nähdä totuutta! – Mielipiteitähän on tuhansia ja tuhansia, ja jos jokainen saa päättää oman totuutensa, niin tyhmäkin tajuaa, että lopulta kaikki ovat väärässä ja harhailevat. Toisinaan viisauden lähteille pääseminen vaatiikin nöyryyttä ja oman vajavaisuutensa, eli kasvuvaran tunnistamista. Sen armon ja ymmärryksen mukaan me toimimme, minkä Jumala meille suo, ja siksi meillä on erityinen etuoikeus anoa ylhäältä tulevaa viisautta. (Jaak.1:5-6) Tällaisiin lupauksiin voi luottaa ja nähdä, että Hän valaisee sydämen ajatukset. Hän kirkastaa juuri ne asiat, mitä tarvitsemme Hänen tahtonsa toteutumiseen elämämme aikana.

Mielenkiintoista onkin, että etsiessämme tietä valoon, hengellisyyteen, ymmärrykseen ja viisauteen, Hänen antamansa vastauksensa ja vaikutuksensa eivät ole aina meidän omien suunnitelmiemme mukaisia. (Matt.6:23, Luuk.11:35-36) Hän on Herra ja Kuningas. Hän on hallitsija ja Kaikkivaltias! Hänen nimensä kirkastaminen ja lunastustyön tarjolla pitäminen ovat aina Pyhän Hengen tarkoitus ja päämäärä, sillä taivaallinen Isä tahtoo, että jokainen tulisi tuntemaan tien pelastukseen. (1.Tim.2:4) Tämänkin kirjoitukseni tulisi johdatella meitä Pyhän ja armollisen Jumalan valtaistuimen eteen, anomaan ja täyttymään Hänen runsaudestaan ja rikkauksistaan. Syvä kaipaukseni onkin, että Jumalan kirkkaus saisi levittää tuntemisensa valoa yhä enenevässä määrin! Mitä merkitystä olisi vain ajallisilla voitoilla - verrattuna iankaikkisuuteen, jota varten Jumala tahtoo meitä valmistaa?

Jeesus on elämän valo. Hän on sitä enemmän, kuin osaamme ymmärtää ja siksi Hänen läheisyydessään kannattaa viettää paljon aikaa. Hänestä oppien ja Häntä seuraten, saamme kokea sielumme pelastuksen ja totisesti näemme vanhurskautemme polun

Sivu 122

kirkastuvan! – Ihmismieliä ja erilaisia sepustuksia ja sakramentteja seuraten, matkamme kulkee kohti pimeyttä ja synkeyttä. Ainoastaan katse luotuna - uskon alkajaan ja sen täydelliseksi saattajaan, Jeesukseen Kristukseen - valaisee meidän pimeän sielumme. (Hepr.12:2, Ps.34:6, 2.Sam.22:29)

Tule valoon, Jeesuksen tykö. Herää kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! (Ef.5:14, Ps.18:29, Ilm.21:23) – Havahdu tänään näkemään, että tarvitset Jeesusta Kristusta! Hän on todellinen elämän antaja! Et tarvitse mielipiteitä, et oikea-oppisuutta, et edes valtavia seremonioita tullaksesi valaistuksi tai paremmaksi! Tarvitset vain Jeesuksen! Uskoessasi Häneen ja Hänen kauttansa taivaan Jumalaan, löydät valon elämääsi, jota ei tarvitse katua! Jeesuksen läsnäolo elämässäsi on oleva parasta, mitä voisit kokea. Siksi, älä enää epäröi hetkeäkään, vaan rukoile ja pyydä Jeesusta tulemaan sydämeesi. Tee luja päätös, että tahdon seurata Herraa, sanovatpa muut ihmiset mitä tahansa! – Toivotan sinut tervetulleeksi valoon ja Jeesuksen valloittavaan ja armolliseen tuntemukseen!

"Sen tähden me emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Tämä hetkisen kestävä kevyt ahdinkomme tuottaa iäisen ja määrättömän kirkkauden meille, jotka emme katso näkyviä, vaan näkymättömiä. Näkyvähän kestää vain aikansa, mutta näkymätön iäisesti." 2.Kor.4:16-18[*JKR]

Meillä on lupa heittää kaikki taakkamme, kuormamme ja syntimme Hänen harteilleen, Hänen kannettavakseen - ja jopa työmmekin saamme jättää Herran haltuun. (Snl.16:3, Ps.22:9, Ps.37:5) Sen sijaan oma ristimme, meidän jokaisen tulee kantaa. (Luuk.14:27)

Sivu 123

Näiden kahden asian eroavaisuuksia haluan tarkastella ja oppia itsekin ymmärtää, miten tulee toimia.

”Joka ei ota ristiään ja seuraa Minua, ei ole Minulle sopiva. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen. Joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, löytää sen. Joka ottaa luokseen teidät, ottaa luokseen Minut. Joka ottaa Minut luokseen, ottaa luokseen Hänet, joka on Minut lähettänyt.” Matt.10:38–40[*JKR]

Ristinsä kantamiseen liittyy siis osaltaan lähimmäisistämme huolehtiminen - sen sanan perusteella, että "meidän tulee kantaa toinen toistemme kuormia." (5.Moos.1:12, Gal.6:2) Taas toisaalla kehotetaan hoivaamaan heikkouskoisia. (Room.14:1) - Näissä asioissa osaltaan toteutuu Jumalan rakkauden laki, (Room.13:8, Jaak.2:8) jossa meitä kehotetaan "kaikesta mielestä ja voimasta rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme, kuin itseämme." (Luuk.10:27) Kuinka paljon olemmekaan valmiita hoivaamaan omaa ruumistamme, mutta osaammeko huomioida toisen ihmisen tarpeita ja hänen tuntemuksiaan?! – Ristinsä ottamisessa ja kantamisessa on tarkka ”marssijärjestys.” (1.Joh.3:23, Joh.5:44) - Se, miten suhtaudumme ennen kaikkea Jumalaan ja sitten lähimmäisiimme, kertoo rististä sydämessämme. Jeesus itse opetti, että Jumalan tulee olla ensimmäinen rakkautemme kohde valintatilanteissa:

"Jos joku tulee Minun luokseni eikä ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan, lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästäänkin, hän ei voi olla Minun opetuslapseni. Joka ei kanna ristiään ja seuraa Minua, ei voi olla Minun opetuslapseni. Jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi. Luuk.14:26–28[*JKR]

Olet varmaan kuullut ristinsä kantamisen yhteydessä puhuttavan ihmisen syntisyydestä ja heikkouksista, ikään kuin ihmisen tulisi läpi elämänsä kantaa syntisyyttään ja olla siinä tietoisuudessa, ettei hänen synnillisiä himojaan ja kahleitaan murtaisi mikään. – Tämä olisi vastoin kaikkea muuta Raamatun opetusta, sillä Hän tahtoo vapauttaa todellisesti, (Joh.8:36) antaa anteeksi synnit (Matt.9:6) ja - "kuka meistä voisi kestää Herran edessä, jos Hän pitäisi mielessään meidän syntimme"? (Ps.130:3)

Vai arveletko, että kykenisit kantamaan syntikuormasi ristisi alla, (Ps.38:5, Ps.65:4) - ristin, jonka alla Jeesus, täysin synnittömänäkin

Sivu 124

kaatui?! Mitä merkitystä Jeesuksen kalliilla lunastustyöllä olisi, jos meidän kuitenkin pitäisi vielä roikkua kynsin ja hampain kiinni synneissämme?!

Ristin kantaminen on ennen kaikkea Jeesuksen ristin ja Verensä merkin kantamista sydämessämme. Se on sydämen uskoa ja suun tunnustusta siitä, että JEESUS ON HERRA! (Room.10:9, 14, Apt.2:36, Ps.8:2, 1.Kor.12:3, 1.Tim.1:14, Hepr.11:6…) – Mutta mitä ristin kantaminen tarkoittaa käytännönelämässä? Miten syntinen ja vajavainen ihminen saisi lausua huulillaan Jumalan Pojan kirkastettua nimeä? (Ps.50:16) – Kysymys on sydämen yksinkertaisesta uskosta siihen, että Jeesus on sovittanut kaikki maailman synnit. Hän kantoi ne harteillaan ristin puulle ja siksi saamme julistautua vapaiksi synnin orjuudesta. Golgatan työ ja ylösnousemus antavat täydet oikeudet vapauteen ja Jumalan pyhyyteen ja puhtauteen. – Siinä parannuksen tehneenä jokaisella on oikeus puhua pyhästä Jumalasta ja ammentaa elämän vettä Hänen ikuisesta sanastaan.

Jeesuksen kuorma, minkä Hän antaa seuraajalleen kannettavaksi, ei ole raskas! ”Sillä rakkautta Jumalaan on se, että pidämme Hänen käskynsä, ja Hänen käskynsä eivät ole raskaita.” (1.Joh.4:3, 5:3, Matt.11:30) - Jo Vanhantestamentin puolella Daavid iloitsee Herran laista ja käskyistä, sillä ne eivät olleet hänelle liian raskaita! (Ps.119:16, 47, 159, 162–163) Hän oli oivaltanut Jumalan tahdon päämäärän ja sitä ohjaavat tekijät. Hän tiesi Jumalan olevan rakastava Isä ja että Hänellä on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Siksi laki ja käskyt ohjaavat ihmistä sulaa hyvyyttä kohti, - kaikista sen rajoituksista huolimatta. Luoja siis tiesi, mikä olisi luoduillensa parhaaksi. – Samoin Jeesuksen tunteminen ja Hänen läsnäolonsa mukana kantaminen sydämessä, laskee jokaiseen ihmis-suhteen päälle, ja kohtaamaamme tilanteeseen Jeesuksen rakkautta, rauhaa ja lempeyttä. Tämä suloinen kuorma, jota kutsun ristiksi, tulisi olla jokaisen Jeesukseen uskovan harteilla. (Fil.4:5) Se on juuri sitä Jeesuksen aikaansaannosta elämässämme. Se on ristin sanoman ja armon osallisuuden jakamista, ensin itse kokeneena, ja sitten ympärilleen lähimmäisten keskellä.

Oletko oivaltamassa ristin kantamisen salaisuutta? Ymmärräthän, että Jeesus tahtoo elää kanssasi joka hetki, ja joka päivä. – Mieti, miten voisit elää todeksi Jeesuksen rakkautta ja hyvyyttä ihmisten keskellä. Pyri jakamaan kaikkialle Jeesuksen suloisuutta ja Hänen tuntemisensa tuoksua. (2.Kor.2:14) Se ristin häpeä ja

Sivu 125

hullutus (1.Kor.1:18, 23, 2:14, 3:19) maailman silmissä, on kyllä sen kantamisen arvoinen. (1.Tim.1:15) - Ota siis ristisi ja seuraa Jeesusta Kristusta, tänään ja huomenna, - anna Hänen astua yhä syvemmälle elämääsi!

Meillä on lupa valita ristin ja taakan välillä turvautuen Jeesuksen täydelliseen lunastus työhön Golgatalla. Niin usein toinen ihminen painostaa ja alistaa raskaitten näkemystensä alle, mutta niistä saamme sanoutua irti. (Gal.5:1, 2.Kor.11:19-21)

Jeesus vastasi: "Voi teitäkin, te lainoppineet, jotka sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja, ettekä itse sormellannekaan koske niihin! Luuk.11:46[*JKR] (Matt.23:4)

Raamattu puhuukin oman ja toisten kuormien kantamisesta. Niiden välinen suhde on siinä, että oman kuorman lisäksi kykenevän ja riittävän voimakkaan tulee kantaa ja auttaa heikompaa tiellä matkaamisessa. (Neh.4:17)

”Jos joku luulee olevansa jotakin, vaikkei ole mitään, hän pettää itseään. Tutkikoon kukin omat tekonsa, niin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on. Kunkin on näet kannettava oma kuormansa.” Gal.6:3-5[*JKR]

Et ole yksin, - kuin olisit jonkin poliittisen kantasi kanssa, - vaan sinun kanssasi on ikiaikojen Jumala ja sinua kannattelevat iankaikkiset käsivarret! (5.Moos.33:27) Hän antaa lupauksensa mukaan sinullekin voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapseksi. (Joh.1:12) - Nojaa ja luota Hänen Sanansa lupauksiin, niin tulet huomaamaan, ettei Hänen johtamansa tie ole kovin raskasta kulkea.

Koettelemustenkin keskellä, vaikka tunnet surua ja pettymystä, kiinnitä katseesi Jeesukseen ja pyydä vain, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Jumala tahtoo vain hyvää omilleen, siksi Hänen varaansa on turvallista ja niin lohdullista heittäytyä!

Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin Sinun armosi, Herra, tukee minua. Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, Sinun lohdutuksesi ilahuttaa mieleni. Ps.94:18–19[*JKR]

Sivu 126

Otsikkoni kysymyksen - Jeesuksen tunnistamisesta - haluan esittää ennen kaikkea katsellen omaa elämääni. Tunnistanko Hänen kätensä jälkeä valinnoissani, ajatuksissani, päätöksissäni ja eletyssä elämässäni? Miten asiat olisivat ilman Jeesusta ja uskoani Häneen? (Ef.4:13)

Ilkeyden voittaminen, ja tahto rakastaa ovat ainakin asioita, jotka ovat saaneet motivaatiota Jeesuksen tuntemuksesta ja Hänen sanastaan. Monia tilanteita on ollut, joissa "lihan käsivarsi" olisi ollut vaihtoehto ihmisten opettamiseksi tavoille, mutta Jumalan armon ja rakkauden kokemus on opettanut oppimaan Hänestä, joka oli hiljainen ja nöyrä sydämeltä. (Matt.11:29)

Monta hauskaa ja kutkuttavaa vitsiä on jäänyt myös kertomatta ja jakamatta ystävien kesken ala-arvoisen sisällön vuoksi. Jeesuksen tähden vaikenen usein ja valikoin sanojani - en ehkä vieläkään riittävästi, mutta näen moneen ainoana esteenä olevan Jeesuksen tuntemisen. (2.Kor.2:14) Se on tietoista pyhyyttä ja valintaa, joka on johtanut kyllä hyvää kohti. – Minua ei siis harmita, vaikka "en saa" puhua kaikkea mieleeni juolahtaneita hauskuuksia.

”Jos teillä on nämä, ja ne yhä enenevät, ne eivät salli teidän olla toimettomia ja hedelmättömiä Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.” 2.Piet.1:8[*JKR]

Tunnistan Jeesuksen erityisesti sydämen valtaistuimelta. On monia asioita, jotka pyrkivät alinomaa syrjäyttämään Hänen valtaansa minussa, kuten synnilliset himoni ja voimakas oma tahtoni. Kuinka usein joudunkaan vastatusten esimerkiksi oman nurjan mieleni kanssa ja taistelemaan sitä vastaan Jeesuksen uudistavassa ja uutta luovassa voimassa! (2.Piet.1:3) – Päivittäin, hyvin nöyrästi, joudun luovuttamaan uudelleen sydämeni valtaistuimen Jeesukselle,

Sivu 127

rukoillen; "Voita Sinä minut Pyhässä tahdossasi ja kasvakoon valtasuuruutesi elämässäni."

Miksi kerron sydämeni tuntoja sinulle? Miksi haluan olla avoin ja tunnustaa inhimillisyyteni ja sydämeni ajatuksia? – Siksi, että sinäkin voisit tunnistaa elämässäsi Jeesuksen ja Hänen vaikutuksensa. (Apt.28:31, Filem.1:6, Ef.1:17-18) Uskohan ilman tekoja on kuollutta ja turhaa, (Jaak.2:20, 26) ja siksi olisi tärkeää, että uskomme Jumalaan saisi aikaan hedelmää, jossa kääntymyksemme aitous näkyy. (Luuk.3:8) Onkin ihme, että Jeesuksen Pyhän nimen voimassa me muutumme. (2.Kor.3:18) Pidänkin näitä muutoksia osana niitä ihmeitä ja merkkejä, jotka seuraavat Häneen uskovia. (Mark.16:17–18) Haluan meidän näkevän, kysellessämme - missä ovat ihmeet ja merkit uskovissa - että juuri elämän ja sydämen muutoksissa tapahtuu suurin ihme, joka on osaltaan merkkinä Herran seuraamisesta. En ollenkaan väheksy voimavaikutuksia, kielilläpuhumista, sairaiden paranemisia ja ulkonaisia, näkyviä ja konkreettisia ihmeitä. Itsekin niitä kohdanneena, tiedän uskoni vahvistuneen niissä, mutta pidän suurimpana ihmeenä kuitenkin Jumalan armoa ja Hänen tapaansa antaa anteeksi syntejä ja opettaa ihmisiä kulkemaan uskossa ja kuuliaisuudessa tahtonsa pyhää tietä.

”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.” 2.Piet.1:2[*JKR]

Tunnistatko Jeesuksen hengellisessä elämässä ja toimissasi? Mikä motivoi sinua soittamaan, laulamaan, puhumaan, kantamaan uhria, siivoamaan seurakuntasalia, jne? Ovatko oma ylpeys, kunnian halu, työtätekevän maine, ohjelmien ja tilaisuuksien ylläpito tärkeämpiä kuin rakkaus Jeesukseen? Teetkö työsi, kuin Herralle? (Kol.3:23) - Intohimot näkyviin tehtäviin ja palveluksiin saattavat aiheuttaa suuria riitoja ja mielipahoja keskuudessamme, ellemme aseta Jeesusta ja Hänen palvelemistaan etusijalle. – Häntä palvellessa, minun on helppo luopua osastani jättäen työni Herran haltuun. (Ps.22:9, Ps.37:5, Snl.16:3) Saanhan aina nostaa katseeni eteenpäin, kohti uusia haasteita, mihin Herra johtaa. Inhimilliset kiistelyt voimakkaiden persoonien välillä kertovat epäuskosta ja omahyväisyydestä. Ne kertovat, että heitä ohjaavat sydämensä halut ja himot, pyrkimykset ja oma kunnia. Tunnistatko Jeesuksen haluavan riisua sinua kaikesta tällaisesta? – Mitä Hän sanoisi ja tahtoisi sydämesi valtaistuimella? – Voisiko joku toinen tehdä

Sivu 128

tehtävää ja palvelusta paremmin, sydämellisemmin ja armoitetummin, kuin minä tai sinä?

”Vaeltakaa vain Hänen edessään arvollisesti, kaikessa Hänen tahtonsa mukaan, ja kantakaa hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaen Jumalan tuntemisessa.” Kol.1:10[*JKR]

Jeesuksen tunnistaminen voi olla syvällinen ja avartava kokemus. Häntä me tarvitsemme ja Hänessä riippuu pelastuksemme. Kuinka rikkaan ja suurenmoisen elämän Hän antaakaan jokaiselle, joka jättää tiensä Hänen haltuunsa! – Hänen nimensä tähden kannattaa kadottaa ja menettää oman elämänsä, intohimonsa ja tärkeät pyrkimyksensä. Hänen edessään ja tuntemuksessaan saa luopua haaveistaan, unelmistaan elämänsä estradeista! – Hänhän on luvannut antaa elämän sille, joka kadottaa sen Hänen tähtensä. (Matt.10:39) - Juuri tämän oppiminen johtaa todelliseen elämään, todellisiin palvelusvirkoihin, aitoon Jumalan tuntemukseen, jonka teot ja hedelmä ei olekaan lähtöisin itsekkäistä pyrkimyksistä ja motiiveista. (Kol.1:9) Hänen antama ja vaikuttama elämä on palkitsevaa ja hohdokasta jo täällä ajassa – puhumattakaan iankaikkisesta elämästä, jonne saamme kerätä katoamattomia aarteita. (Matt.6:19)

”Minä pidän sitä kaikkea todella tappiona tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sitä roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen.” Fil.3:8[*JKR]

Rukouselämä ja Raamatun tutkistelut käyvät yhä mielekkäämmäksi Jeesuksen saadessa istua ja hallita sydämemme valtaistuimella. Tulet kokemaan hengellistä kasvua ja uudistumista päästäessäsi irti omasta tahdostasi Jeesuksen tahdon ja Hänen tuntemisen edessä. Se sattuu, kun sielullemme rakkaita ja tärkeitä asioita riisutaan pois, (2.Kor.10:5) mutta kokemuksestani sanon, että se on sen arvoista! – Maailman tavat ajatella ja ihannoida asioita ja eri virkoja, ei sovi Herran seurakuntaan. (1.Kor.3:3, Room.1:28, Ps.1:5) Puhdistakaamme siis sydämemme ajatukset totuuden kuuliaisuudessa, Jeesuksen rakkaudessa ja Hänen tahdossaan, kulkeaksemme Hänen viitoittamaa tietään elämään ja yltäkylläisyyteen. (1.Piet.1:22)

Toiveeni on, että tunnistaisin Jeesuksen läsnäoloa elämässäni enemmän lempeytenä, pitkämielisyytenä, helläsydämisenä

Sivu 129

rakkautena ja heikon ja epäonnistuvan puolustamisissa. Tiedän myös Jumalani tahtovan jokaiselta ihmiseltä Hänen tuntemustaan. (Hoos.6:6) – Missä sinä toivoisit Jeesuksen saavan enemmän hallintavaltaa ja näyttää voimavaikutuksiaan elämäsi keskellä?

”Poikani, ota varteen Minun sanani ja kätke käskyni mieleesi. Herkistä korvasi viisaudelle ja taivuta sydämesi harkintaan. Kutsu ymmärrystä ja ääneesi huuda oivallusta, hae sitä kuin hopeaa ja etsi kuin aarretta: Niin sinä pääset käsittämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Herra antaa viisautta, Hänen suustaan lähtee tieto ja ymmärrys.” Snl.2:1-6[*JKR]

– Jeesus, tule sydämeni Herraksi ja kaikkivaltiaaksi. Tule ja uudista henkeäni ja mieltäni, palvellakseni Sinua ja tahtoasi kuuliaisesti. Anna voimaa luopua siitä, mistä tahdot irrottaa ja innoita Pyhän Henkesi voimassa siihen, mikä on Sinun tahtosi mukaista. – Kiitos, että lunastit Verelläsi minut, maksaen puolestani kalliin hinnan. Kiitos Jeesus, että uuden liiton Veresi antaa minulle täydet oikeudet tulla Sinun hallintavaltasi ja valtasuuruutesi alle. Tule, Herra Jeesus, sydämeni valtaistuimelle ja voita ja pelasta minut syntiseltä ja turmeltuneelta luonnoltani. Armahda, puhdista ja vapauta! Anna anteeksi kaikki syntini, nekin, joita en tiedä tehneeni. – Täytä Pyhyydelläsi ja rakkaudellasi, että voisin vaeltaa kanssasi, tyytyväisyydessä yhdessä jumalisuuden kanssa.

”Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja ikuisuuden päivään asti. Aamen.” 2.Piet.3:18[*JKR]

Sivu 130

Kohdatessamme elämässämme menetyksiä, pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, saattaa huulillemme nousta kysymys Jumalalle: - "MIKSI, JUMALANI - MIKSI"?

– Onko meillä oikeus kysyä, miksi–kysymyksiä ja mitä Raamattu opettaa näiltä alueilta? Voimmehan nähdä muutamaan otteeseen eri Raamatun henkilöiden kysyvän juuri tämänkaltaisen kysymyksen. – Tuska, joka painoi Jeesuksen harteilla, sai Hänet rukoilemaan: "Jumalani, Jumalani, miksi Minut hylkäsit"? (Mark.15:34) – Tärkeää ja olennaista on huomata Jeesuksen mielen laatu näiden tilanteiden keskellä. Hänhän rukoili Isän tahtoa tapahtuvaksi, ei niin, kuin Hän olisi inhimillisesti tahtonut. (Matt.26:39) – Juuri tämän oppiminen on oleellista ja kristityn kasvun tulosta. Kunpa osaisimme antautua tilanteistamme huolimatta Jumalan tahdon alaisuuteen.

Jeesuksen tavoin saamme esittää siis miksi-kysymyksiä, kunhan teemme sen Jumalaa ja Hänen pyhää valtasuuruuttaan kunnioittaen. Onhan Hänellä valta tuhota tai pelastaa meidät. – Jumalalla ei ole mitään rehellisyyttä ja avoimuutta vastaan. Sen sijaan nurjaa mieltä Jumala vihaa. (Ps.18:27, Ps.101:4, Matt.20:15) Elämän oikeita tilanteita ja tuntemuksia saamme elää lapsen tavoin - aidosti ja puhtaasti Isän edessä. Mikään ei estä kertomasta Jumalalle mielipahasta, pelkotiloista, pettymyksen tuntemuksista ja jopa suuttumuksen tuntemuksista. Ei Jumala meitä säikähdä, vaikka sanoisimme ääneen Hänelle sisimpämme tuntoja, mutta siinäkin - "yli kaiken varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee." (Snl.4:23) – Pyrkimyksemme ja päämäärämme sydämemme asenteissa ja ajatuksissamme on siis hyvin ratkaisevaa. – Onko katseemme luotuna jumalisiin tavoitteisiin ja päämääriin, nojaammeko kaikessa kuitenkin siihen, että lopulta Jumalan tahto on parasta elämäämme

Sivu 131

nähden? – Voinko uskoa, että kaikki on hyvin Hänen kädessään ja Hänen tahdossaan?

Jeesuksen aikaansaannokset - Hänen omassa elämässään - perustui juuri tähän tietoisuuteen uskossa ja luottamuksessa Jumalaa kohtaan. Kuoleman kauhu, ihmisten pilkka ja halveksunta olivat Häntä vastassa, mutta taivaallisen Isän kanssa, Hän kärsi ja voitti lopulta kuoleman vallan. Hän totisesti voitti ja sai aikaiseksi valtavan menestyksen - ja vieläpä koko maailmaa, kansakuntia ja kaikkia heimoja ja sukukuntia koskettavan siunauksen! – Tällaista lähtökohtaa miettien, voit ajatella elämäsi kärsimyksiä ja koettelemuksia, millaisiin siunauksiin ne lopulta johtavat. Älä siis pelkää, vaan aseta elämäsi jokaista hetkeä taivaallisen Isän hoitaviin ja kantaviin käsiin. Hänessä iloitset ja riemuitset vielä kiitollisena, kaikista koetuksistasi huolimatta.

Usein olen kysellyt Jumalaltani omaa epäonnistuneisuuttani ja heikkouksiani ajatellen, miksi on näin?! – Näyttää olevan, että Jumala ei katsokaan heikkouteemme, aiheuttamaamme häpeään edes Häneen itseensä ja seurakuntaansa kohtaan, vaan Hän on kiinnostunut sydämen muutoksesta ja sen sisäisestä kasvusta. Vuosisatoja on julistettu nuhteettoman vaelluksen merkitystä, ja kuitenkin todellinen Jumalan toimintakenttä kohdistuu sisäiseen uudistumiseen - ei niinkään ulkonaisen onnistumisen esittämiseen. – Hän, sydänten ja ajatusten tuntijana, antaa oikeat tuomiot - eihän edes suussani ole ainuttakaan sanaa, mitä Hän ei täysin tuntisi! (Ps.139:4)

Elämänmatkan varrella olen nähnyt useita kiivaita ihmisiä. He ovat kovin tiukkaan sävyyn rajanneet omaa ja toisenkin elämää itse keksimillään säännöillään ja olettamuksillaan. Lopulta aikojen kuluessa, he kuitenkin ovat tyrineet itse juuri näillä alueilla, tavalla tai toisella. – Mutta miksi Jumala sallii tällaisia, jopa saarnamiehille ja hyvinkin arvostetuille papeille? – Yhden vastauksen olen löytänyt siitä, "ettei voima näyttäisi tulevan meistä."

”Tämä aarre on meillä kuitenkin saviastioissa, että tuo valtava voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” 2.Kor.4:7[*JKR]

Ihmisten silmissä saatamme nousta miltei jumalan asemaan ja arvostukseen, mutta onko sydämemme palava meissä? (Apt.14:11, 15) Voisimmeko ylläpitää Jumalaa ja Hänen valtasuuruuttaan?! – Tästä syystä Paavali oli mieltynyt heikkouteen ja hän oli nähnyt, kuinka vajavainen, kuten Pietari sai olla perustamassa alkuseurakuntaa vain, koska hänellä oli rakkaus Jeesusta kohetaan.

Sivu 132

Hänen sydämensä asenne oli oikea; "Herra, Sinä tiedät kaiken." (Joh.21:17)

Syntisyys ja heikkous, tekemisemme ja tekemättä jättämisemme eivät siis ole esteinä olla Jumalan valtakunnan työssä mukana olemiseen. Ne eivät estä ennen kaikkea kuulumiseen pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen armonsa kautta olemme pelastetut ja siinä meille annetaan oikeus ja voima tulla Jumalan lapsiksi. (Joh.1:12) - Tämän armon osallisuudessa, meille annetaan tilaisuus muuttaa omaa sydäntämme kuuliaiseksi Hänen tahdolleen. Voimme oppia rakastamaan Häntä yhä syvemmin tajutessamme, että juuri se sydämen muutos ja rakkautemme Häntä kohtaan on syvintä, mitä Jumala meiltä odottaa. Hänhän jo alkuajoista on ilmoittanut sanassaan kehotuksen; "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi." (5.Moos.6:5)

”Hän on saanut monet syntinsä anteeksi - hänhän osoitti paljon rakkautta. Jolle taas annetaan vähän anteeksi, hän rakastaa vähän” Luuk.7:47[*JKR]

– Läpi Raamatun Jumala puhuu sydämen ja mielen maailman uudistumisesta. Kivisydämen tilalle annettiin lihasydän ja useaan otteeseen meitä kehotetaan heittämään nurja mielemme pois ja nostamaan katseemme siihen, mikä on ylhäällä. Nyt kysymme; ”MIKSI? Jumala, miksi asiat ovat niin ja näin”? – Hänen vastauksensa kuuluu; "Siksi, että kääntyisit Minun puoleeni ja että rakastaisit vain Minua." – No niinhän olen tehnyt antaessani kaiken Jumalan omaisuudeksi, niin perheeni kuin talouteni ja itsenikin, enkä ole sydämeltäni niissä kiinni, saatat sanoa. – Niin, voimmeko opastaa Jumalaa, meidän luojaamme? Voimmeko kaikkivaltiaan edessä nostaa katseemme ja sanoa, että väärin Sinä teit?!

Miksi tarvitsen kuritusta? Miksi vaikeuksien ja kärsimysten kautta jalostun Hänen tahtomallaan tavalla? – Ne ovat jumalisia viisauksia, joilla Hän kasvattaa jokaista lastaan tulevia palvelustehtäviä ja virkoja varten. En ymmärrä, enkä voi tietää Hänen suunnitelmiaan ja aivoituksiaan, mutta voin kyllä luottaa, että ne ovat hyvät ja oikeat! Voin asettaa elämääni ja rakkauttani Häneen ja nähdä, miten Hän armossaan toimii.

Eräs rakas ystävämme kertoi elämänsä tarinaa ja suurista koettelemuksistaan, eikä ollenkaan katkerana ja surkeana. Hän oli saanut Herralta sanan, että "Mitä Minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät." (Joh.13:7) Tämä Raamatun

Sivu 133

lause oli kantanut häntä vaikeiden aikojen yli ja kuinka suurta lohdutusta hän jakaakaan tänään ympärilleen! Silmäni vuotivat kuunnellessani häntä ja hänen kokemustaan Jumalan armosta kaikesta huolimatta. Itsekin tulin hyvin lohdutetuksi siitä tietoisuudesta, että Hän pitää meistä huolen elämän vaikeimpien ja synkimpienkin ajanjaksojen aikoina - lupauksensa mukaan. Omat vähäiset kipuiluni ja tuskitteluni muuttuivat kiitosaiheiksi, - tajusin, että se on suurta Jumalan rakkautta, että Hän kasvattaa minua toisinaan kurittaenkin. (Hepr.12:6, 10)

Daavid kirjoitti erään kerran; "Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. (Ps.23:4) - Tämän lukeminen on hämmentänyt usein sydäntäni, mutta tänään tämä Psalmin jae on yksi rakkaimmista Herran sanoista! – Kuinka tarvitsenkaan lohdutusta ja toivon sanaa! Kuinka sydämeni kaipaakaan Jumalan rakkauden osoitusta, Hänen katsettaan ja tulensa poltetta! – Vaikka Hän puhuisi vihansa kiivaudessa, maahan rusentavassa voimassaan, ei väliä, kunhan saan kuulla rakkaani ääntä. Se on kuitenkin sulaa hyvyyttä ja laupeutta! Se on kuitenkin armollisen ja rakastavan Isän johdatusta ja tarkoituksellisuutta. Jospa osaisin luottaa Häneen enemmän! Jospa osaisin heittäytyä Hänen käsivarsillensa tyytyen Hänen tahtoonsa, ilman ainoatakaan "miksi" -kysymystä.

Muistanet kertomuksen Paavalista, joka vainosi Herran seurakuntaa, kunnes kohtasi Jeesuksen Kristuksen ja hänen ymmärryksensä avautui Jumalan Pojan evankeliumille. Kysymystensä ääressä, tuntien menneisyytensä ja heikkoutensa, Paavali kuitenkin oppi tyytymään juuri siihen, mihin Jumala oli hänet tuonut. Kuinka suurta onkaan tyytyä armonsa tuntemukseen ja rakentaa elämäänsä ja identiteettiään sen varassa!

"Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen. Hänen armonsa minua kohtaan ei ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki olen tehnyt työtä, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on kanssani." 1.Kor.15:10[*JKR]

Monet kysymykset ja koettelemukset johtavat meitä ymmärtämään Jumalan ja Hänen Poikansa kaikkivaltiutta. Työmme, tekemisemme ja sydäntemme ajatukset tulisi asettaa Hänen varaansa. (Kol.3:23)

"Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa." 1.Kor.5:57-58[*JKR]

Sivu 134

Tämä tekstini aihe on jokseenkin vaikea, koska en itse ole suuresti tunteellinen ihminen. Tunnistan kuitenkin rakkauden, vihan ja niiden useita välimuotoja. Haluankin katsahtaa tähän aiheeseen Jumalan näkökulmasta huomioiden rakkauden olevan yksi Jumalan perus-olemuksista. (1.Joh.4:10)

1.Kor.13:1-13[*JKR] Paavalin kirjeissä käsittelee syvällisesti rakkautta. Siinä jaotellaan selkeästi, mitä rakkaus on, ja mitä se ei ole. Tällainen sanan analysointi lisää sanan ymmärrystä ja merkitystä käytännön tasolla.

Syventyessä tähän Raamatun lukuun, uskon, että meistä jokainen joutuu jälleen hyvin nöyrälle paikalle. – Olenko rakastanut rakkaudella, joka sisältää nämä jumaliset elementit? – Omalta kohdaltani juodun laskeutumaan polvilleni murtuen Herran edessä - pyytäen; "Anna minulle rakkautta, valloita sydämeni ja opeta minua rakastamaan tahtosi mukaan"!

– Ihmisenä, inhimillisin voimin, emme kykene tällaiseen syvään rakkauteen. Tarvitsemme Pyhän Hengen kosketusta, ja kokemusta siitä, että taivaasta vuodatetaan meihin Jumalan mielen mukaista rakkautta. (Room.5:5) - Paavali kirjoittikin, että meidän ei tulisi olla velassa toinen toistamme kohtaan, paitsi, että rakastamme toistamme. (Room.13:8) - Ihmisyytemme ajan olemmekin rakkauden velassa. Emme kykene siinä täydellisyyteen, mutta tavoiteltavan arvoinen se kyllä on. Mitä enemmän rakastamme ja mitä enemmän Jumalan hyvyys saa vaikuttaa sydämissämme, sen parempi!

Sivu 135

[1] Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Kauniit puheemme ja sanamme toinen toisillemme menettävät merkityksen ilman aitoa rakkautta. – Mitä merkitystä näillä teksteilläni olisi, ellen kirjoittaisi näitä rakkaudesta sinua kohtaan - ja ellen syvästi toivoisi, että jokainen ihminen tulisi tuntemaan enemmän Jumalan rakkautta ja Hänen Pyhyyttään?! (1.Kor.16:14)

[2] Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.

Matt.17:20 Jeesus puhuu vuoria siirtävästä uskosta: ”Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta." – Jotkut ihmiset ovat saaneet ojentaa kätensä niin, että sairaita paranee ja tapahtuu monenlaisia ihmeitä. Se on tärkeää, mutta vielä arvokkaampaa on omistaa Jumalan rakkautta sydämeensä. Ilman sitä, emme olisi mitään! – Tietomäärät, asioiden analysoinnit ja niiden tutkistelut saattavat jäädä kovin hyödyttömiksi, ellemme saata niitä toimimaan käytännön tasolla. Tarvitsemme "rakkauden kautta vaikuttavaa uskoa" (Gal.5:6) joka johtaa siihen, että uskomme, ilman tekoja, ei ole kuollutta ja turhaa uskoa. (Jaak.2:20, 26)

[3] Vaikka jakelisin kaiken omaisuuteni nälkäisten ruokkimiseksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, se ei minua mitään hyödyttäisi.

Hyvyyden esittäminen ja pahojen tekojensa hyvittäminen jakamalla omaisuuksiaan ei ole aitoa ja puhdasta rakkautta. Jumalan edessä tällaisella teeskentelevällä käytöksellä ei ole arvoa. Rakastava sydän ei vaivu marttyyriksi ja itsesääliin ylpeyden ja omahyväisyyden saadessa "siipeensä."

[4] Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,

– Jospa Jumala saisi vallata sydämemme niin, että avartuisimme näkemään kärsivällisesti elämämme tilanteita, - muistaen, että jokainen ihminen on Jumalalle rakas ja tärkeä. Pietari kehotti myös tällaiseen rakkauteen: "Ennen kaikkea olkoon rakkautenne

Sivu 136

toisianne kohtaan harras, sillä rakkaus peittää paljon syntejä." 1.Piet.4:8[*JKR] - Edelleen voimme lukea; "Tulkoon lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon." Fil.4:5[*JKR] - Rakkaus on lempeä - ja sitä Jumala tahtoo ihmisten osoittavan toinen toisilleen. Tällä alueella tarvitsemme armollisen Jumalan apua ja voimaa. Kuinka inhottavaa onkaan kuulla rakkaudetonta, omahyväistä, kerskailevaa ja pöyhkeää ihmistä!

[5] rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,

– Tämän saattaminen käytännöntasolle, vaatii asiaan paneutumista. Kohdatessamme erilaisia ilkeyksiä ja mielipahojen lähteitä, - miten pääsisimme heistä, ilman katkeria tuntemuksia ja ettemme muistelisi kärsimäämme pahaa? – Inhimillisesti tulemme kyllä loukatuksi ja meillä on oikeus niiden synnyttämiin tuntemuksiin, mutta tärkeää on niistä ylipääseminen ja armahtamisen periaatteiden oppiminen ja muistaminen. Sopimaton käyttäytyminen ei kuvaa rakkautta ja kunnioitusta lähimmäistä kohtaan. - "Meidän vahvojen tulee kärsiä heikkojen vajavaisuuksia, eikä huolehtia vain siitä, mikä meille itsellemme on mieluista." Room.15:1[*JKR] - Todellinen vahvuus ja miehuullisuus onkin itsensä voittamista heikompien hyväksi. Jospa voisin vahvistua näillä alueilla! – Kuinka kaukana ovatkaan todelliset kristilliset arvot maailman tavasta ajatella; "Älköön kukaan katsoko omaa etuaan, vaan toisen parasta."1.Kor.10:24[*JKR] - Edelleen Paavali kertoo; "Minäkin pyrin kelpaamaan kaikille kaikessa enkä katso omaa etuani, vaan monien parasta, että he pelastuisivat."1.Kor.10:33[*JKR] - Pyrkiminen "kelpaamiseen," ihmisten pelastumisen tähden, olisi siis osaltaan motivoivana tekijänä rakkauden tekoihin.

[6] rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.

Toisinaan elämässä näkee vääryyttä, väärää voittoa ja vääriä todistuksia toisista ihmisistä. Jumalan rakkaus ei koskaan mielisty vääryyteen, vaan Hän halajaa totuutta salatuimpaankin saakka. – Rakkautta tarvitsemmekin erityisesti nähdessämme vääryyttä ja halutessamme korjata näitä epäkohtia. – Miten ja millaisella kiivaudella asioita hoidan? Usein lempeys ja laupiaat sanat saisivat enemmän ja parempaa aikaan.

[7] Kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaikkea se kärsii.

Sivu 137

Jumalattoman maailman vaikeimpia käsitteitä ymmärtää ovat anteeksianto ja Jumalan armopolitiikka. Ihmismieli janoaa kostoa, ei niinkään itselle, vaan toiselle! – Missä vain syyttämään pääsisi ja lyömään lyötyä, siinä paha hekumoi. Kristinusko perustuu Jumalan rakkauteen, armollisuuteen ja anteeksiantoon, ja se sanoma julistettiin meille Golgatalla ja ylösnousemuksessa. Jumalan lupauksen mukaisesti jokainen Häneen uskova saa syntinsä anteeksi. (Room.3:22, 23-24) - Jotain voisimme oppia Jumalasta, joka heittää syntimme niin kauaksi, kuin itä on lännestä ja merten syvyyksiin! – Miten minä peitän minulle tehtyjä vääryyksiä? – Sitenkö, että kierrän ympäri kylää repostellen ihmisille, mitä pahaa olen joutunut kärsimään? – Tätä voisimme miettiä seuraavan kerran, kun tekisi mieli hekumoida toisten synneillä tai pahanilkisyyksillä.

[8-12] Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen katoaa, kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto häviää. Tietomme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista. Kun täydellinen tulee, katoaa vajavainen. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi. Tultuani mieheksi hylkäsin sen, mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt me näemme vielä kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta silloin tiedän täydellisesti, kuten minut itsenikin täysin tunnetaan.

Ei niin, että me olisimme ensin rakastaneet, vaan Hän rakasti ensin. (1.Joh.4:10) Jumala, joka on rakkaus, pysyy ja Hänen armonsa kestää iankaikkisesti. (Ps.118) - Eri tilanteissa ja vaikkapa vankeudessa, saatamme joutua olemaan ilman rakkaita jumalanpalveluksiamme, vahvaa sanan opetusta ja tietolähteitämme, mutta sydämen rakkautta Jumalaa kohtaan ei voi riistää pois! Sitä hyvää osaa, minkä olemme valinneet Jumalamme edessä, sitä ei oteta meiltäkään pois!

[13] Niin pysyvät nämä kolme, usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Kaiken keskellä, mitä koemme ja näemme, saamme tietää ja tuntea Jumalamme kanssa, että usko, toivo ja rakkaus pysyvät. On lohdullista, että Hän itse tahtoo vuodattaa rakkauttansa sydämiimme Pyhän Hengen kautta. "Rakkauteen juurtuneina ja perustuneina voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä.” Ef.3:18–19[*JKR]

Sivu 138

Raamatun selkeä sanoma on, että rakkaus on suurin. Se on Jumalasta ja se on myös Hänen tahtonsa ihmisten keskelle. Pelastuksemme Jeesuksessa sai alkunsa juuri rakkaudesta, sillä Isä rakasti luotujaan, antaen meille lunastuksen. (Joh.3:16)

– Rakkauden hyviä ja tarpeellisia vaikutuksia ovat myös turvallisuus, koska täydellinen rakkaus karkottaa pelon. (1.Joh.4:18) Samoin Kristuksen rakkaus vaatii meitä Julistamaan pelastussanomaa syntisille. (2.Kor.5:14) Edelleen, rakkaus synnyttää elämää (Ef.2:4-7), iloa (Joh.15:9-13) ja se on myös yhdistävä voima! (Kol.2:1-3)

Rukoilemme:

– Jeesus, syvä kaipaukseni on täyttyä Pyhällä Hengellä. Janoan sitä, koska tarvitsen rakkautta ja voimaa rakastaakseni jokaista luotuasi, Sinun tahtomallasi tavalla.

Herra, anna meille rakkautta. Vaikuta keskinäistä yhteyttä, että Sinun tuntemisesi saisi näkyä meistä enemmän.

Tunnustan heikkouteni ja vajavaisuuteni näillä alueilla. Itsessäni en kykene, enkä osaa rakastaa, mutta kiitos Herra, että Sinä olet tuonut toivon sanoman! – Herra, haluan uskossa ojentautua sinua kohti, täysin tietoisena siitä, että Sinä kyllä kykenet valloittamaan sydämeni rakkaudellasi!

Kiitos Jeesus, että Sinä rakastit ja kävit kärsimyksen kautta kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kiitos, että juuri Sinun työsi ansiosta saamme oikeuden kaikkiin taivaallisiin aarteisiin; rakkauteen, armoon, pyhyyteen, puhtauteen ja kaikkinaiseen sulaan hyvyyteen, mitä Sinä tahdotkin antaa Isän tyköä, rikastuttaaksesi elämäämme täällä ajassa!

Herra, ole kanssamme! – Kosketa ja uudista, virvoita ja anna meidän iloita Pyhyytesi edessä, Sinun vanhurskaudestasi ja kirkastetusta nimestäsi! – Jeesus, tule yhä rakkaammaksi elämäämme ja sydämiimme! – Kiitos kaikesta, mitä olet puolestamme tehnyt!

- Aamen -

"Kuka voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta"? (Room.8:35–39)

Sivu 139

Voit tutkia lisää Raamatun tavasta käsitellä rakkautta internetin osoitteessa: http://www.pasikallio.fi/Raamis/Rakkaus.htm

Sivu 140

Sivu 141

Olen Seinäjoen helluntaiseurakunnan nettityöntekijä ja kirjoittelen näitä tekstejä noin kerran viikossa. Lähetän myös palstatekstit sähköpostiin niille, jotka haluavat tilata E-kirjeen. (http://www.pasikallio.fi/Palautelomake/Palstatilaus.htm) - Käsittelen niiden mukana myös rukousaiheita, joita minulle voi lähettää esimerkiksi vastaamalla lähetettyyn E-kirjeeseen, tai suoraan sähköpostiosoitteeseeni: nettityontekijasjkhlsrk@ovi.com

Nettityötä olen tehnyt seurakunnassani vuodesta 2007.

Sivu 142