N:o 7–8 2012Hinta 7 €

Sortavalalauloipruasniekkaa

Seuraava Karjalan Heimo ilmestyy lokakuussa.Lehdessä kerrotaan taas silloin kiinnostaviaasioita karjalaisuudesta ja suomalais-ugrilaisuu-desta. Mitä haluat lukea lehdestä? Kerro vinkkisipäätoimittajalle tai kirjoita itse juttu!Lähetä oma aineistosi päätoimittajalle viimeis-tään lauantaina 29. syyskuuta.

paatoimittaja@karjalanheimo.fi

2012 N:o 7–8 98

T Ä S S Ä N U M E R O S S A

E N S I N U M E R O S S A

Kuvassa tanssiryhmä Pep-piin kuuluva laulujuhlien esiintyjä Sortavalasta. Kannen kuva Aila-LiisaLaurila.

Aila-Liisa Laurila: Antti Herrala kasvattiKarjalan karhukoiria

Aila-Liisa Laurila: Sortavalan laulujuhlat Vakkosalmen puistossa

Veikko Huotarinen: PerinnejuhlaSuomussalmen Kuivajärvellä

Marja Torikka: Karjalaisilla kesäjuhlilla kävivieraita Tverin Karjalasta

Ol’ga Ogneva: Ira Novak työskenteleekarjalan kielen tutkijana

Aila-Liisa Laurila: Livvin kielikurssi pidettiinJoensuun Niittylahdessa

Anatoli Grigorjev: Kirje Karjalan tasavallastapresidentti Putinille

Jelena Filippova: Vienan Karjala -lehtiuudisti ulkoasuaan

Eeva-Kaisa Linna: Laukunkantajat-palsta pohtiitulevaisuutta

Aila-Liisa Laurila: Sommelo soi Kainuussaja Vienan Karjalassa

Karjalan Sivistysseura ry:njäsenlehti ja äänenkannattaja

Seura perustettiin 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Vuonna 1917 seuran nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry.

Seuran tarkoituksena on itä- ja rajakarjalaisen kielen ja kulttuurin vaaliminen sekä sivistystyön tekeminen. Seura pyrkii ylläpitämään karjalaista perinnettä ja heimohenkeä sekä lujittamaan karjalaista itsetuntoa.

Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvä-maineinen kansalainen. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalais-kalevalaisen kulttuurin harrastajaksi.

Lisätietoja seuran toiminnasta www.karjalansivistysseura.fi

- Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 -

KH-info 88x90.indd 1 9/15/10 3:05 PM

100

104

113 116

120

106

122

127

112

123

N:o 7–8 2012Hinta 7 €

Sortavalalauloipruasniekkaa

2012 N:o 7–8 99

Karjala juhli,Venäjä kiristää

Helsingissä 10. elokuuta 2012

Vuonna 1906 ilmestyi lehden ensimmäinennäytenumero nimellä Karjalaisten Pakinoita

ToimitusPäätoimittaja: Aila-Liisa LaurilaPuhelin: 0400 755 907 tai 040 514 3351Sähköposti:paatoimittaja@karjalanheimo.fi Kirjeposti:Lapinkaari 20 B 23, 33180 TampereInternet: www.karjalanheimo.fi

UlkoasuTaitto: Peter BangeSähköposti: pbange@welho.com

IlmestyminenLehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa,kaksoisnumeroina. 93. vuosikerta.

Ilmoitushinnat (2012)Takakansi 490 €, sisäkannet II ja III 450 €,1/1-s. 430 €, ½-s. 300 €, 1/3-s. 235 €,¼-s. 185 €, 1/6-s. 140 €, 1/8-s. 115 €

Mediakortti (pdf)www.karjalanheimo.fi

Ilmoitusaineiston toimitusosoitepaatoimittaja@karjalanheimo.fi

Lehden tilaaminen jaosoitteenmuutoksetKarjalan Sivistysseura ryOsoite: Luotsikatu 9 D, 00160 HelsinkiPuhelin: (09) 171 414Telefax: (09) 278 4765Sähköposti:toimisto@karjalansivistysseura.fiInternet: www.karjalansivistysseura.fiToimisto palvelee: ti ja to klo 10-15,heinäkuussa suljettuna.

Tilaushinta / jäsenmaksu (2012)Lehden tilaushinta on 40 € / vuosi.Yhdistyksen jäsenmaksu on 32 € ja lehtisisältyy jäsenetuna jäsenmaksuun.

PankkiyhteysSampo Pankki 800015-61719IBAN: FI92 8000 1500 0617 19BIC/SWIFT: DABAFIHH

ToimitusneuvostoSenni Timonen, puheenjohtajaMax Arhippainen, Tapio Hämynen,Tuula Koski, Pekka Laaksonen,Aila-Liisa Laurila, sihteeri

JulkaisijaKarjalan Sivistysseura ryInternet: www.karjalansivistysseura.fi

PainopaikkaLibris Oy

Oikeudet muutoksiin pidätetään.

ISSN 0449-8828

On sanottu, että kesämatkailu Venäjän karjalaiskyliin on vähene-mässä. Karjalaa pakajavat vanhat mummot ovat katoamassa eikä nuorten kanssa enää oikein tahdo löytyä yhteistä kieltä. Mielenkiin-

to hiipuu pakostakin, mutta loppu ei ole vielä käsillä.Itse autoilin ensimmäisen kerran yksin omalla autollani Karjalaan ja täytyy

todeta, että kaikki sujui aivan erinomaisen loistavasti. Rajan läpäisin alle puo-lessa tunnissa, polttoaine oli halpaa eivätkä tietkään ihan surkeita.

Mitä kieliongelmiin tulee, niin siinäkin olin onnekas. Ajoin kaupan pihaan Impilahdella ja halusin ostaa tietyn tuliaisen kotiin. Katselin kaupan hyllyjä sanomatta mitään. Myymälässä ollut nuori mies kysyi, mitä etsin. Hämmästy-en tokaisin, että pagiseeko häi karjalakse. – En, vaan suomeksi, hän vastasi!

Yleisemmällä tasolla suomalaisten epäluulot Venäjää kohtaan tuntuvat ole-van kasvussa. Presidentti Vladimir Putinin uusi politiikka on antanut siihen aihettakin.

Myös opposition toiminta Venäjällä laajenee. Venäjän oppositio järjesti esi-merkiksi maan kansallispäivänä 12. kesäkuuta Pietarissa marssin ja mielen-osoituksen, joihin osallistui lehtitietojen mukaan useita tuhansia ihmisiä. Poliisin mukaan osanottajia oli noin 400. Mielenosoittajat vastustivat epäre-hellisinä pitämiään presidentin- ja duumanvaaleja ja viimeaikaisia lakiuudis-tuksia.

Mielenilmauksille oli hallinnon lupa, ja ne sujuivat pääosin rauhallisesti, mutta myöhemmin kesän mittaan nähtiin melkoisia käsirysyjäkin. Ei ihme, et-tä Pietarin hallinto haluaa kieltää joukkokokouksien, marssien ja mielenosoi-tuksien järjestämisen Pietarin keskusta-alueilla. Tällainen kuitenkin kuristaa sanan- ja mielipiteenvapautta maassa huolestuttavalla tavalla. Voi vain kysyä, mitä seuraavaksi.

Joka tapauksessa kesän aikana nähtiin eri puolilla Karjalaa monia mahtavia karjalaisia pruasniekkoja, jotka antavat uskoa tulevaisuuteen. Te, jotka seu-raatte Vienan Karjalaa ja Oma Mua -lehteä, olette saaneet nähdä useita juttuja ja kuvia niistä. Myös tässä lehdessä kerrotaan joistakin ja syksymmällä juttuja tulee vielä ehkä lisää Karjalan Heimoon.

AILA-LIISA LAURILAPäätoimittaja

Vuonna 1906 ilmestyi lehden ensimmäinennäytenumero nimellä Karjalaisten Pakinoita

ToimitusPäätoimittaja: Aila-Liisa LaurilaPuhelin: 0400 755 907 tai 040 514 3351Sähköposti:paatoimittaja@karjalanheimo.fi Kirjeposti:Lapinkaari 20 B 23, 33180 TampereInternet: www.karjalanheimo.fi

UlkoasuTaitto: Peter BangeSähköposti: pbange@welho.com

IlmestyminenLehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa,kaksoisnumeroina. 93. vuosikerta.

Ilmoitushinnat (2012)Takakansi 490 €, sisäkannet II ja III 450 €,1/1-s. 430 €, ½-s. 300 €, 1/3-s. 235 €,¼-s. 185 €, 1/6-s. 140 €, 1/8-s. 115 €

Mediakortti (pdf)www.karjalanheimo.fi

Ilmoitusaineiston toimitusosoitepaatoimittaja@karjalanheimo.fi

Lehden tilaaminen jaosoitteenmuutoksetKarjalan Sivistysseura ryOsoite: Luotsikatu 9 D, 00160 HelsinkiPuhelin: (09) 171 414Telefax: (09) 278 4765Sähköposti:toimisto@karjalansivistysseura.fiInternet: www.karjalansivistysseura.fiToimisto palvelee: ti ja to klo 10-15,heinäkuussa suljettuna.

Tilaushinta / jäsenmaksu (2012)Lehden tilaushinta on 40 € / vuosi.Yhdistyksen jäsenmaksu on 32 € ja lehtisisältyy jäsenetuna jäsenmaksuun.

PankkiyhteysSampo Pankki 800015-61719IBAN: FI92 8000 1500 0617 19BIC/SWIFT: DABAFIHH

ToimitusneuvostoSenni Timonen, puheenjohtajaMax Arhippainen, Tapio Hämynen,Tuula Koski, Pekka Laaksonen,Aila-Liisa Laurila, sihteeri

JulkaisijaKarjalan Sivistysseura ryInternet: www.karjalansivistysseura.fi

PainopaikkaLibris Oy

Oikeudet muutoksiin pidätetään.

ISSN 0449-8828

2012N:o 7–8 100

2012 N:o 7–8 101

Monet koiraharrastajat tuntevat tarinan Kanta-Jepestä, mainiosta karhu-koirasta, joka syntyi 1920-luvulla salmi-laisessa karjalaiskylässä Laatokan koillis-puolella. Se lopetettiin ennen aikojaan vain siksi, että sen huomattiin olevan lii-an hyvä hirvien haukkuja.

Tarinan mukaan koira kasvatettiin Sal-min Käsnäselän kylässä. Myllyselän ta-lon isäntä Pekka oli sen aikanaan osta-nut velimiehelleen Nikolaille joltakin naapuriltaan. Mutta Nikolain, arkipu-heessa Imaksi kutsutun, kuoltua koira myytiin Lomun taloon ja sieltä edelleen tarpeettomana uittotyönjohtaja Antti Saarikivelle Uuksuun.

Koira ei ollut oravista eikä linnuista vähääkään kiinnostunut, ja siksi sitä ei

juuri käytetty metsästyskoirana. Se sai vaellella toimetonna missä lystäsi.

Käydessään kerran Uuksussa koveron-kyläläinen Antti Herrala näki kylätiellä koiran, joka häntä kovasti kiinnosti. Kun hän sai tietää omistajan, hän alkoi tuota pikaa hieroa kauppaa. Neuvottelu päät-tyikin koiran muuttoon Koveron kylään, joka sijaitsi noin 12 kilometriä Salmin keskustasta Tulemalta itään pitkin Tule-majoen vartta, Jukakoskien takana.

Saarikivi sai vaihdossa Herralalta ta-kuun kera annetun oravan haukkujan, ruskean Jahti-koiran – ja Jeppe neljän-nen isännän. Antti, kastenimeltään An-drei Herrala oli 8. elokuuta vuonna 1899 syntynyt maanviljelijä, karjankasvattaja, metsästäjä ja koiranjalostaja. Koirien li-

Karhukoiran kasvattajaSalmin Koveron korvestaAntti Herrala oli voimakastahtoinen karjalaismies

••• Karjalankarhukoira on lähes kuin pala villiä ja kesytöntä luontoa. Sen mustavalkoinen väri, tummien silmi-en palava katse, ryhdikkyys ja jänte-vyys herättävät kunnioitusta.

säksi myös hevoset olivat hänen intohi-monsa, ja hän ajoi ravejakin.

Andrei Herralan isä oli talollinen Tro-fim Vasiljev, joka syntyi 3.4.1855 Salmin Koverossa ja kuoli 10.9.1921 samassa ky-lässä. Hänen puolisonsa oli Akilina Kos-mina, joka oli syntynyt vuonna 1859 sa-man pitäjän Ylä-Uuksun kylässä. Myös Trofimin isä Vasili Fomin (1801–1885) ja hänen vaimonsa Pelagia Nikitin (1821–1893) elivät suurimman osan elämäs-tään Koveron kylässä sijainneella perin-tötilalla Tulemajoen kauniissa mutkassa.

Vaikka Jeppe-koira oli viettänyt 6–7 elinvuottaan lähes tyhjänpanttina, sen ärhäkkäät riistavaistot heräsivät eloon Koveron korpimetsissä. ”Saimme uuden Marsin”, kerrotaan kylän miesten sano-neen jo kolmannen jahdin jälkeen. Marsi oli Feodor Kosken kuuluisa karhu- ja hir-vikoira, jota vuosikausia sen kuoltuakin vielä muisteltiin.

Koskien lisäksi naapurustoon kuului-vat muiden muassa Fominit, Inkiset ja Pajastot. Jepestä on jäänyt jälkimaail-malle kaksi valokuvaa. Niiden sekä Antti Herralan ja hänen lastensa kertomuksis-ta hahmottuu jonkinlainen käsitys koi-rasta, joka ei ollut ihan tavallinen neli-jalkainen.

Jeppe oli järeärakenteinen, täystöpö, mustapohjainen koira, joka tyypiltään vastaa nykyisenkin käsityksen mukaan karjalankarhukoiran kanta-ainesta. Eri-koisuutena Jepellä oli toinen silmä, joka oli puoliksi ns. hera. Perheen mukaan koira oli puolisokea, mutta vainultaan uskomaton.

Luonteeltaan se oli tavallisissa arki-oloissa rauhallinen ja säyseä, mutta är-sytettynä ja hirven jäljillä petomaisen rohkea. Tuohon aikaan Koverossa myös karhut saattoivat tulla pihaan asti karjaa hätyyttelemään.

Karjalan karhukoira on sekoitus suo-

Valokuvamuisto Salmista Koveron kylästä, Antti Her-rala esittelee kaa-tamaansa karhua. Koirat Töpö ja Po-ku. Kesä 1938.

2012N:o 7–8 102

malaista pystykorvaa ja Siperian laikaa. Musta koira oli jo kauan ennen sotia tun-nettu Karjalassa, mutta sen syvimmät juuret ovat tulleet jostakin muualta. Van-hat, koiria esittelevät tiedot niin idässä kuin lännessäkin viittaavat komien eli syrjäänien koiraan.

Antti Herrala ja hänen veljensä Mik-ko (Mihael, 1900–1992) olivat erittäin innokkaita metsämiehiä. Koveron sa-loilla he saivat käydä metsällä melkoisen rauhassa, joskaan ei ihan loputtomasti. Vielä elinpäiviensä viimeisinä vuosina-kin he esittelivät ylpeinä talonsa ullakol-la säilytettäviä karhuntaljoja. Vierashuo-neen seinältä kävijöitä tuijotti täytetty hirven pää.

Muistot kulkivat mukana läpi vuosi-kymmenten uusille asuinsijoille Utajär-ven Ahmaskylään. Myös tarinoitaan he iskivät innoissaan kaikille tupaan poi-kenneille vierailleen. Tämän muista-vat monet koira-ammattilaiset ja mo-net muut kävijät. Veljekset asuivat karjalaiseen tyyliin samassa taloudessa kuolemaansa asti. Antti Herrala kuoli 26.10.1988.

Kaikki Antti Herralan toimet eivät kes-täneet päivänvaloa. Koveron syrjäisessä kylässä lain koura ei pitänyt tiukkaa val-vontaa yllä, mutta huhut hirvien mah-dollisista salakaadoista levisivät. Perhe söi jatkuvasti hirvenlihaa ja niin sotilaat kuin poliisitkin saivat välillä paketteja talosta. Emäntä Jeudokia (Outi) Herrala kuivatti lihaa leivinuunissa, jotta se saa-tiin säilymään paremmin.

Sitten tuli sotapoliisi tarkastamaan ti-lanteen ja Jepen isäntä napattiin viran-omaisten huostaan. Vapautuksen kovak-si ehdoksi asetettiin vaatimus: Jeppe on päästettävä päiviltä. Ja niin sitten tapah-tuikin. Innokas hirvestäjä piti lopettaa.

Mutta ennen kuin tuo kauhea hauli-kon laukaus kajahti Tulemajoen törmäl-lä, oli onni myötäinen karjalankarhu-koiran jalostustyölle. Jepen tytär Tovi tuli kiimaan – se paritettiin isällään. Her-ralan jalostustyö oli aika krouvia, mutta määrätietoista.

”Vaikka hauki kuoli, niin hampaat jäi-

vät”, sanoi Herralan Antti, kun Tovin pentueesta syntyi parasta lajia oleva kar-hukoira Töpö. Sen jälkeläisiä olivat myö-hemmin toinen Jeppe, Poku ja Otso. Herralan pihalla haukkui vuosikymmen-ten varrella aina uusi Jeppe. Koiria myy-tiin myöhemmin Ruotsiin asti.

Suomen Kennelliitto ryhtyi heti pe-rustamisensa jälkeen toimenpiteisiin karjalaisen pystykorvan kehittämiseksi roduksi. Tärkeää työtä teki ennen kaik-kea Pitkäranta Oy:n tilanhoitaja, agrolo-gi Olof Z. Berg. Hän aloitti karhukoiran kasvattamisen, toimitti pentuja sekä ai-kuisia koiria muualle Suomeen, veti mu-kaan kansanmiehiä ja antoi tietoa löy-döistään kenneltyön keskusjärjestöille Helsinkiin.

Karjalaisen karhukoiran varsinainen ensiesiintyminen tapahtui Suomen Ken-nelliiton ensimmäisessä koiranäyttelyssä 2.–3. toukokuuta 1936, 76 vuotta sitten. Sortavalassa 16. elokuuta 1936 pidettyyn näyttelyyn osallistui myös karhukoiria.

Merkittävämpänä tapahtumana kar-jalankarhukoiran historiassa voi pitää Sortavalassa 29. toukokuuta 1938 ollut-ta näyttelyä, johon osallistui Olof Z. Ber-gin ja Antti Herralan koiria. Sieltä ni-menomaan löydettiin mallikas ja hyvä hirven- ja karhunhaukkuja, Antti Her-ralan omistama Jepen urospoika Töpö. Koiran ansiosta rodun sallituksi ominai-suudeksi kirjattiin töpöhäntäisyys.

Tulevaisuus näytti hyvältä, kunnes talvisota syttyi marraskuussa 1939. Tal-visota tuhosi karhukoirakannan lähes kokonaan, koska suurin osa koirista oli Laatokan Karjalassa. Kaikkiaan Karjalas-ta tuotiin muualle Suomeen 60 koiraa, joista 43 on osallistunut rodunmuodos-tukseen.

Herralan Silja-tytär, 80, kertoo, kuinka Töpö katosi evakkomatkalla. Sotilaat ot-tivat sen kiinni ja palauttivat perheelle Kyyjärvelle. Töpö kuoli lopulta saatuaan vasikankynnen suolistoonsa lahtijättees-tä, jota oli saatu teurastajalta.

Rodun rekisteröinnistä päätettiin lo-pullisesti Kennelliiton vuosikokoukses-sa 12.5.1946. Rekisteriin merkittyjen

Kennelin kanta-koira JeppeHerralan perheen kanssa Salmin Koverossa noin vuonna 1933.VasemmaltaAndrei, Irinja,Sitsilia, Jeudokia, Viktor ja Mihael eli Antti, Irja, Silja, Outi, Viki jaMikko.

Jeudokia ja Andrei eli Outi ja Antti Herrala hääkuvas-saan 22.2.1924Sortavalassa.

Talvisota tuhosi Karjalankarhukoirakannan lähes kokonaan

2012 N:o 7–8 103

karjalankarhukoirien luku ylitti sadan ensimmäisen kerran vuonna 1951. No-pea nousu jatkui 1960-luvun puoliväliin asti. Se oli huipussaan vuonna 1963, jol-loin koirien lukumäärä oli 1 021 koiraa.

Sen jälkeen rekisteröintiluku laski ly-hyen ajan kuluessa alle puoleen. Alhai-simmillaan se oli 1970-luvun alussa. Sit-ten määrä kääntyi nousuun, ja tuhannen koiran raja rikottiin jälleen vuonna 1992.

Antti Herralan Irinja-tyttären pojan perheessä on Utajärven Merilän karta-nossa pidetty viime vuosina karjalankar-hukoiria. Ensimmäinen hankinta oli naa-raskoira Carmen, joka oli sympaattinen äitikoira, mutta ei vedä hirven haukkuja-na vertoja Herralan vanhalle Jepelle, ei-kä useille jälkeläisilleenkään.

AILA-LIISA LAURILAAntti Herrala oli kirjoittajan

Irja-äidin isä

Lähteet:Juho Perttola: Tarinaa kanta-Jepestä (Koiramme-lehti 4–5/60)Juho Perttola: Karjalaisesta karhukoi-rasta karjalankarhukoira, 1989 SKL:n julkaisut

Antti Herrala kar-jalankarhukoiri-neen 1950-luvulla Utajärvellä.

2012N:o 7–8 104

Sommelo soi seitsemännen kerran Kainuussa ja Vienan Karjalassa 28.6.–2.7. Ohjelmistossa oli yhteensä noin 50 tilai-suutta ja sisältö erittäin laaja ja antoisa heille, jotka pystyivät olemaan mukana.

Monipuolisen etnovivahteisen musii-kin lisäksi ohjelmassa oli kursseja, semi-naareja, taidenäyttelyitä ja muuta ohjel-maa koko perheelle.

Tänä kesänä musiikkiohjelmistossa oli erityisesti balladeja, säkkipillin sointuja sekä pohjoismaista musiikkia.

Musiikkijuhla alkoi Kainuusta, jos-sa sen pääpaikka on aina Kuhmo. Kuh-mossa järjestetään tapahtuman kurssit ja seminaarit sekä suurin osa Kainuun konserteista. Muita konserttipaikkakun-

tia Kainuussa ovat Sotkamo ja Suomus-salmi. Kainuun konserttien jälkeen fes-tivaali siirtyy Vienan Karjalaan Uhtualle ja Haikolaan.

Haikolassa järjestettiin tänä kesänä oh-jelmaa Šoiva kylä -otsikolla. Järjestäjien mukaan Haikolan kylässä sadetakkien al-ta kantautui laulu ja myös aurinko näyt-täytyi konserttipäivän päättyessä viimei-sen festivaalipäivän kunniaksi.

Haikolan kylä sai kesäkuussa Europa Nostra -tunnustuksen, joka on aikaisem-min ollut Paanajärvellä vuodesta 2006 alkaen. Se annetaan hyvästä kulttuuri-perinnön säilyttämisestä.

EU myönsi niitä kaikkiaan kymmenen eri maihin.

Haikolan menestyksen takana on kuh-molainen Juminkeko-säätiö yhdessä Or-tjo Stepanovin -säätiön kanssa. Niiden tuella Haikolaan on rakennettu kolme perinteistä karjalaista taloa ja yhdessä niistä sijaitsee Haikolan konserttitalo. Markku Niemisen johtama säätiö ja Pek-ka Huttu-Hiltusen johtama Runolaulu-akatemia kuuluvat myös Sommelon kan-taviin voimiin.

Järjestyksessään seitsemäs Somme-lo keräsi tänä kesänä noin 5 200 kävijää. Kävijämäärä laski hieman viime vuoden 6 000 kävijästä, mutta tapahtuma oli päi-vää lyhempi. Säät verottivat yleisömää-rää myös Suomen puolella. Lipunmyynnin osuus kuitenkin nousi hieman lyhyemmästä tapahtuma-ajasta ja tilaisuuksien pienemmästä määrästä huolimatta yli kuusi prosenttia.

Festivaaliin kuului myös kanteleen-soittokurssi karjalaisille musiikkikou-lun lapsille. Tohtori ja kanteletaituri Arja Kastinen perehdytti lapsia kahden päi-vän ajan viisikielisen kanteleen soittami-seen, ja ryhmä esiintyi Uhtuan kulttuu-ritalon lavalla festivaalin iltakonsertissa 1. heinäkuuta.

Opetus järjestettiin Ontrei Malisen kantele -projektin puitteissa. Tavoittee-na on palauttaa kanteletaito sinne, missä se on aikoinaan ollut maailman huippua.

Sommelo soi runolaulua ja tuohipillin helinääHaikola saikesällä EuropaNostra -tunnustuksen

••• Kuten Jyrki Saarikosken A-Studio-reportaasistakin nähtiin heinäkuun lopulla, oli tämän kesän Sommelo hie-no musiikkifestivaali, vaikka vesisade sitä säesti. Esiintymässä kuultiin yli sataa taiteilijaa viiden päivän aikana Kainuussa ja Vienan Karjalassa.

Yleisöä Haikolan konserttitalolla kuuntelemassa runoilijoiden esitystä. Kuva Juha Olkkonen

2012 N:o 7–8 105

Sommelo soi runolaulua ja tuohipillin helinääDmitri Demin osallistui tervetuli-aissoittoon Haikolassa. Sommelon seminaarissa hän alusti suoma-lais-ugrilaisten kansojen säkkipil-leistä. Kuva Juha Olkkonen

2012N:o 7–8 106

Tämän kesän viikonloppuna 7.–8. heinäkuuta juhlat vietettiin upeassa su-visäässä ja leppoisassa kesätunnelmassa.

– Ajattelin, että on hienoa saada elpy-mään juhlat ja karjalaisuus Suomen puo-lella ja Venäjällä, hän perustelee.

Elpyminen näyttää nyt jatkuvan edel-leen, sillä seuraavat laulujuhlat on so-vittu järjestettäväksi Petroskoissa sun-nuntaina 30. kesäkuuta ensi vuonna. Lupauksen tästä antoi Sortavalassa Kar-jalan tasavallan kulttuuriministeri Jelena Bogdanova. Suomalaisella idean isällä ei ollut mitään ajatusta vastaan.

– Perinnettä ei pysäytetä tähän. Ennen

juhlat järjestettiin aina viikko juhannuk-sen jälkeen. Ensi vuoden jälkeen seu-raavat laulujuhlat voi järjestää vaikkapa Joensuussa vuonna 2014 ja Sortavalaan voitaisiin palata vuonna 2015. Ehkä Au-nuskin voisi olla joskus juhlapaikkana, Kononen suunnittelee.

Edellisistä Sortavalan laulujuhlista tu-lee vuonna 2015 kuluneeksi tasan 80 vuotta. Silloin aikoinaan ne vietettiin viimeisen kerran Suomen valtiossa Ka-levalan riemuvuoden merkeissä. Kansal-lishenki oli silloin vielä korkealla, mut-ta sota-aika muutti myöhemmin kaiken.

Juhlia ei tällä kertaa Konosen mukaan

••• Idea uuden ajan laulujuhlista syn-tyi kolme vuotta sitten. Näin kertoo Suojärven pitäjäseuran puheenjohta-ja Reino Kononen, joka kävi tuolloin Sortavalan Vakkosalmen puiston lau-lulavalla.

Kuorolaulu palasi Vakkosalmen puistoon

Tanssiensamble Serdobolissa esiin-tyy Sortavalan omia neitoja

2012 N:o 5–6 107

Kuorolaulu palasi Vakkosalmen puistoon

Sortavala juhli

ensimmäisiä laulujuhlia

sitten vuoden 1935 ja

perinne jatkuu ensi

vuonna

järjestetty suurella rahalla vaan tunteel-la ja sydämellä. Ratkaisevaa oli, että Sor-tavalan kaupunginjohtajaksi tullut Sergei Kozigon saatiin Jelena Bogdanovan lisäk-si innostumaan juhlien järjestämisestä. Tietenkin myös 19 kuoron lämpenemi-nen asialle oli välttämättömyys sunnun-taipäivän upean pääjuhlan onnistumisel-le.

Juhlia järjestettiin aktiivisesti noin puolentoista vuoden ajan. Takapakkia-kin tuli. Konosen mukaan järjestelyt pu-tosivat aina lähtökuoppiinsa, kun kau-punginjohtaja Sortavalassa vaihtui.

– Mutta Sergei kun aloitti kaupungin johdossa loppuvuodesta viime vuonna, niin hän oli heti täysin rinnoin mukana. Aikataulu oli aika kiireinen, mutta onnis-tuimme. Annan erityiskiitoksen kaupun-ginjohtajalle, joka teki töitä niin innolla, että puhdisti itse bussien parkkipaikan-kin Vakkosalmen lähistöllä sunnuntai-aamuna.

Aluksi Reino Kononen sai kumppa-neikseen professori Reijo Pajamon, toi-minnanjohtaja Timoi Munnen Karjalan

Venäläinen kansankuoro on Sortavalan nykyisiä kuoroja.

2012N:o 5–6 108

kielen seurasta ja nykyisin Uhtua-seuraa johtavan Kari Kemppisen sekä Kuopion karjalaisten johtajan Kari Koslosen. Ko-nosen mukaan kaikki olivat innokkaas-ti mukana, kun ideaa alettiin työstää to-teutukseksi.

Musiikkiosuus oli Pajamon päävastuu. Sunnuntain päätilaisuuteen saatiinkin kokoon lähes 20 kuoroa ja nelituntinen konsertti. Kuoroja oli Suomen lisäksi Ve-näjältä ja Virosta. Kononen toivoo, että seuraavalla kerralla suomalaisten kuoro-jen ohjelmistossa olisi myös venäjän- ja karjalankielisiä kappaleita. Se lisäisi vuo-ropuhelua.

Tällä hetkellä Konosesta tuntuu, että karjala sujuu Venäjän puolella paljon pa-remmin suomalaisilta. Kielimuuria juh-lissa jonkin verran kieltämättä oli, kun niin harva suomalainen ymmärtää venä-jää ja päinvastoin. Kaupungin omat syn-tymäpäiväjuhlat olivat päätapahtuma sortavalalaisille lauantaina ja vieraille taas sunnuntain laulujuhla.

– Silti juhlat sujuivat omasta mieles-täni aivan yli odotusten. Säät olivat par-haat mahdolliset ja ohjelmakin onnistui. Hieman jäi vaivaamaan, että karjalaiselta ruokatorilta loppui ruoka jo lauantaina eikä sunnuntaiksi jäänyt Vakkosalmeen myytäväksi paljon mitään, Kononen miettii kehityskohteita.

Kononen toivoo, että ensi vuoden juh-liin saataisiin viime kevään euroviisuissa kakkoseksi sijoittuneet udmurttimum-mot mukaan ja ehdottomasti myös esiin-tyjiä Tverin Karjalasta.

– Musiikki on kaikkia suomensukuisia yhdistävä tekijä, eikä ketään saa sulkea pois.

Lieksassa asuva Reino Kononen ei matkannut heti juhlien jälkeen takaisin

Suomen puolelle. Hän teki yli sadan hen-gen kanssa ja kolmella bussilla retken kotikyliin Suojärvelle. Siellä päätapahtu-ma oli seppeleiden lasku Kuikkaniemen sankarihautausmaalla.

Suojärvi-seura on pystyttänyt muisto-merkin Kuikkaniemen sankarivainaji-en hautausmaalle ja nyt Suojärvellä on myös uusi kirkko, johon retkeläiset tu-tustuivat.

– Hautausmaalle on haudattu 264 so-tilasta ja kuusi siviiliä. Vainajien sijainnit on selvitetty niin, että hautausmaalla on jokaisella sotilaalla risti omalla paikal-laan. Hautausmaata hoidetaan Suomesta päin joka vuosi.

Kononen on itse käynyt Suojärvellä 1990-luvulta lähtien vuosittain – ja jos-kus useamminkin. Hän opastaa retkiryh-miä ja käy muillakin asioilla. Hän sanoo, että vuosisataiset juuret velvoittavat! Hä-nellä on myös datša eli mökki vanhan kalmiston lähistöllä. Konosen mukaan Suojärven pitäjäseuralla on nykyisin hy-

vät suhteet Suojärven kaupungin ja piiri-hallinnon johtoon.

Suojärvi tunnetaan myös vanhan Bom-ban talon alkuperäisenä paikkana. Ny-kyisin Suomen Bomba on karjalainen hotelli-, ravintola ja kulttuurikeskus Nur-meksessa. Karjalaiset päivät järjestettiin Bomballa viimeksi 28. –29.7.2012.

Bomban mahtava talo oli aikoinaan vastassa Leppäniemestä päin Kuikkanie-meen tultaessa ennen vuotta 1934. Kar-jalaiseen tyyliin rakennetun talon väkeä suojärveläiset kutsuivat Bombalistoksi. Ennen ei ollut matkamiestä, joka ei oli-si käynyt tutkimassa Bombinin veljesten taloa. Talo joutui purettavaksi vuonna 1934.

Nykyisin Suojärvi tuntuu taantuvan, kun monet innolla aloitetut yritykset on jouduttu lopettamaan ja työttömyys kas-vaa. Kononen ei kuitenkaan synkistele, paikkakunnalla on yhä uskoa tulevaisuu-teen.

– En vielä heitä kirvestä kaivoon. Us-kon, että myös nuori polvi Suomessa kiinnostuu yhä enemmän siitä, mistä kukakin on kotoisin. Heillä todennäköi-sesti virtuaalimatkailu lisääntyy, ei vält-tämättä mennä paikalle, mutta tutkitaan netistä ja yhteinen muisto säilyy.

AILA-LIISA LAURILA

Kaupungin omat syntymä-päiväjuhlat olivat päätapahtumasortavalalaisille

Kolmen polven Konosia ovat Matti (vas.), Aapo ja Reino Kononen. Taus-talla Sortavalan laulujuhlien värikäs näyttämö Vakkosalmen puistossa.

2012 N:o 7–8 109

Sortavalasta kehittyikuorojen kaupunki

Tieto

Laulujuhlia Sortavalassa on pidetty ai-emmin 1896, 1906, 1926 ja 1935.Sortavalan kaupunki juhli ennen Laulu-juhlia omaa 380-vuotisjuhlaansa.Vakkosalmen laululavalla on noin 2 000 istumapaikkaa ja osa istuskeli kalliolla ja seisoi.Laulujuhlille osallistuneissa esiintyjäryh-missä oli yhteensä noin 250 esiintyjää.Laulujuhlien pääkonsertissa esiintyi-vät seuraavat kuorot: Joensuun rauta-tieläisten kuoro, Karjalan Kaiku, Sanna Heikkinen ja Silja Kallio, Pielisen laulu, Venäläinen kansankuoro, folkloreyhtye Vereja, Sortavalan akateeminen nais-kuoro, tanssiensamblet Serdobol ja Pep-pi, Kuopio-kvartetti, Joensuun laulupeli-mannit, Kuldjala Lauluselts, Taipalsaaren lauluveikot, Kiteen mieskuoro, Oma pa-jo, Kantele ja Aldoine.

Sortavalan kirkkoherra isä Andrei, Isä VesaJoensuusta ja kulttuuri-ministeri JelenaBogdanovatertivehtivät toisiaan lämpimästi

Miten juuri Sortavalasta tuli Karjalan laulava kaupunki? Vastauksia voi löy-tää professori Reijo Pajamon alustukses-ta, jonka hän piti laulujuhlien yhteydes-sä heinäkuussa pidetyssä seminaarissa. Karjalan Heimo julkaisee otteita alus-tuksesta.

Ensimmäisenä musiikin lehtorina Sor-tavalan opettajaseminaarissa toimi Nils Kiljander. Hän oli toiminut koulujen lau-lunopettajana Helsingissä sekä niittänyt mainetta oopperalaulajana. Hän kokosi ensimmäisistä seminaarioppilaista jo tai-tavan kuoron.

Kiljanderin jälkeen virkaan valittiin tunnettu koulu- ja lastenlaulujen säveltä-

jä Mikael Nyberg. Hän perusti kaupun-kiin Hengellisen kuoron, joka esitti Sor-tavalassa jo vaativia kuoroteoksia kuten Haydnin oratorion Luominen vuonna 1912. Nybergin ansiosta kuorotoimin-ta levisi Sortavalassa kaikkiin eri yhteis-kuntapiireihin. Kuorotoimintaa oli mm. palokuntalaisten, työväenyhdistyksen, raittiusseuran, liikeapulaisten, WPK:n, jopa räätälien keskuudessa.

Nybergin toimintaa seminaarissa jat-koi Wilho Siukonen, joka oli Sortava-lan musiikkielämän keskeisin henkilö 1920- ja 30-luvulla. Hänen perustaman-sa 120-henkinen seminaarin Iltakuoro kohosi lyhyessä ajassa maamme kuoro-

jen parhaimmistoon. Siukonen toimit-ti vuonna 1929 laulukirjan, josta tuli tunnetuin ja käytetyin koululaulukirja maassamme.

Sortavala tuli tunnetuksi ennen muu-ta laulujuhlakaupunkina. Ensimmäiset yleiset laulu- ja soittojuhlat kaupunki sai järjestettäväkseen vuonna 1896, jolloin Vakkosalmelle kohosi arkkitehti Yrjö Blomstedtin piirtämä laululava. Pysyväk-si muistomerkiksi laulujuhlista jäi myös Kuhavuorelle kohonnut näkötorni.

Vuoden 1906 laulujuhlilla käytiin kor-keatasoinen kanteleensoittokilpailu, jonka voitti Ivan Bogdanoff Läskelästä.

Vuonna 1896 Vakkosalmellekohosi Yrjö Blomstedtin piirtämälaululava

2012N:o 7–8 110

Aino Ackté oli 17-vuotiaskonsertoidessaan Sortavalassa

Professori Reijo Pajamo johtaa suur-ta yhteiskuoroa laulujuhlien lopuksi. Edessä sortavalalainen folkloreyhtye Vereja ja oikeassa reunassa Sortava-lan Akateemisen naiskuoron laulajia.

Vuoden 1926 laulujuhlilla kuultiin ru-nonlaulajia ja harvinaisia kansansoitti-mia mm. jouhikkoa, jota soitti Pekka Lamberg Sortavalasta. Vuoden 1926 lau-lujuhlia varten Jean Sibelius sävelsi kan-taatin Väinön virsi. Säveltäjämestari itse ei kuitenkaan päässyt osallistumaan lau-lujuhlille.

Suorastaan legendaarisen maineen Sortavalalle loivat vuonna 1935 pidetyt Kalevalan riemuvuoden laulujuhlat, joi-ta monet pitävät Suomen musiikin histo-rian merkittävimpinä laulujuhlina.

Yhtenä kesäkuisena viikonloppuna Sortavalan asukasmäärä (noin 4 500) viisinkertaistui, kun Vakkosalmen puis-toon 5 000:n laulajan ja soittajan lisäksi oli kokoontunut noin 20 000 henkilöä. Laulujuhlien yhteydessä paljastettiin Al-po Sailon veistämä Runonlaulajapatsas, joka esittää Karjalan tunnetuinta runon-laulajaa Pedri Shemeikkaa.

Kuoroharrastus oli 1930-luvulla olen-nainen osa eri yhteiskuntaluokkien

ja yhdistysten toimintaa. Sortavalassa vuonna 1935 pidetyt laulujuhlat olivat tästä hyvänä todisteena.

Rautatien valmistuminen Sortavalaan vuonna 1893 merkitsi piristysruisketta kaupungin taide-elämälle. Pienestä Sor-tavalan kaupungista tuli nopeasti tai-teilijoiden suosima konserttikaupunki. Kaupungin asukkaat saivat nauttia kor-keatasoisista konserteista, joissa esiintyi niin koti- kuin ulkomaisia taiteilijoita.

Sortavalassa konsertoivat lähes kaikki tuon ajan johtavat taiteilijat kuten laula-jat Aino Ackté, Alma Kuula, Maikki Jär-nefelt, Hanna Granfelt, Väinö Sola ja Oi-va Soini; pianotaiteilijat Selim Palmgren, Ernst Linko ja Kosti Vehanen sekä viulu-taiteilijat Sulo Hurstinen, Naum Levin ja Anja Ignatius.

Usein nähtyjä vieraita olivat myös Hannikais-veljekset: Ilmari (piano), Tau-no (sello) ja Arvo (viulu) Hannikainen. Myös monet mannermaiset kuuluisuu-det vierailivat kaupungissa. Heistä mai-

nittakoon pianotaiteilijat Alexander Si-loti (Franz Lisztin oppilas) ja Alexander Borowski sekä viulutaiteilija Willy Bur-meister.

Aino Ackté oli vasta 17-vuotias kon-sertoidessaan ensimmäistä kertaa Sor-tavalassa helmikuussa 1894. Konsertin päätösnumero Merikannon Pai pai pai-taressu sai yleisön haltioihinsa.

Seuraavan kerran Ackté konsertoi Sor-tavalassa vuonna 1906 saaden kiitos-ta runsaista suomenkielisistä lauluista. Kun Aino Ackté saapui Sortavalan rau-tatieasemalle, seminaarin mieskvartetti toivotti hänet tervetulleeksi, samainen kvartetti saattoi hänet seuraavana päivä-nä myös kotimatkalle.

Sortavalan seminaari, tyttökoulu ja ly-seo lähettivät innokkaita nuoria eri puo-lille Suomea paikkakuntien musiikki- ja kulttuurielämää rakentamaan. Suomen musiikin historiaan Sortavala on kuiten-kin kirjoittanut nimensä laulujuhlakau-punkina.

2012 N:o 7–8 111

Europarlamentin jäsen Mitro Repo pa-lautti tervehdyspuheessaan mieleen kaikki aikaisemmat laulujuhlat ja Sortavalan mai-neen Pohjolan kuorolaulun pääkaupunkina.

– Mielessäni on nyt erityisesti ensim-mäiset Sortavalan laulujuhlat vuonna 1896, joihin osallistui myös Helsingin Sanomi-en silloisen venäjänkielisen toimituksen päätoimittaja, isoisäni Kusti Repo ja neljä vuotta aiemmin perustetun Suomen Karja-lan ortodoksisen hiippakunnan ensimmäi-nen arkkipiispa Antoni, hän kertoi.

Puhuja muistutti, että Antoni valittiin sit-temmin myös Venäjän valtioneuvoston jä-seneksi. Mitro Repo ei siis ole ensimmäi-nen kirkkonsa pappi, joka on rohjennut kantaa hengellisen kutsumuksensa ohella myös yhteiskunnallista ja poliittista vas-tuuta.

– Herkkyys ja aitous, taide ja luovuus, kaikki oikeasti suuri ja merkittävä kasvaa

aina pienestä särkyneestä ja murtunees-ta sydämestä. Se on kätkettynä suuren Sa-venvalajan muovaamaan hauraaseen savi-astiaan, ihmiseen, joka niin yksin joutuu odottamaan omaa kuolemaansa ja joka sik-si kaipaa läheisyyttä ja vertaistaan vierel-leen, hän sanoi.

Mitro Repo oli erityisen iloinen siitä, et-tä sai laulujuhlaviikonlopun aikana ensim-mäistä kertaa tutustua isänsä koulu- ja opis-kelukaupunkiin, Sortavalaan. Myös hänen äitinsä ennätti käydä kaupungissa opettaja-seminaarin ennen siirtymistään opettajaksi Aunuksen Karjalaan.

– Olen käynyt kirkossa, jossa vanhempa-ni menivät naimisiin. Olen käynyt puistos-sa, jossa isoisäni veti viimeisen henkäyk-sensä ja siirtyi tuonilmaisiin. Olen vieraillut hautausmaalla, jossa hän nyt lepää.

– Olen käynyt kaupungissa, jossa iso-isäni kauaskantoisen ajatuksen ja suunni-

telman mukaisesti perustettiin kansallinen ortodoksinen kirkkokuntamme ja jon-ka lainsäädännöllisen perustan hän myös omakätisesti kirjoitti. Olen vieraillut kirk-kokuntamme päätalossa, jota hän kirkko-kuntamme notaarina, sihteerinä ja asesso-rina hallinnoi.

– Olen siis käynyt ekumeenisilla, kan-sainvälisillä ja monikielisillä laulupäivil-lä Pohjolan laulavassa kaupungissa, jonka toivon laulun, runon ja yhteistyön voimalla ehostuvan ja kasvavan vähintäänkin vielä entiseen kukoistukseensa mahtavan Laato-kan syleilyssä ja 1000-vuotisen ihmeellisen Valamon saaren siunauksessa.

Oli selvää, että kaikkialla, missä Mitro Repo liikkui Sortavalassa, kaikki muut suo-malaiset juhlijat halusivat tervehtiä häntä ja vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan.

AILA-LIISA LAURILA

Mitro Repo lausui tunteellisia sanoja

Euroopan par-lamentin jäsen Mitro Repo pu-hui tunteikkaas-ti oman sukun-sa karjalaisista taustoista lau-lujuhlien lavalla Sortavalassa.

2012N:o 7–8 112

Huomasin Ylä-Kainuu-lehdestä, että syntymäseuduillani Suomussalmen Kui-vajärvellä vietetään taas kesäistä perin-nejuhlaa. Sinne veti veri muistelemaan menneitä, tutustumaan kauniiseen ky-lään ja tapaamaan tuttuja. Vaimon ke-ra ajelimme Kuhmosta Vartiuksen rajal-le. Paikallisen rajakahvilan pitäjä neuvoi meille oikotien Veihtivaaran kautta pe-rille. Samalla hän opasti, miten pääsisim-me Rimmin hautausmaalle, koska min-käänlaista viittaa en huomannut tien poskessa.

Kalmistossa, komean jäkälikkökan-kaan keskellä järven rannalla, oli paikal-la Oulun metropoliitta, Kajaanin kirkko-herra ja kaikille näillä seuduin tutuksi tullut ortodoksinen matkapappi isä Kau-ko. Tuulen humistessa latvustossa ja lintusten vierellä laulaessa lähetimme vainajien sielujen puolesta rukoushuo-kauksia tuonilmaisiin: ” Saata oi Kristus sinun palvelijaisi sielut lepoon pyhien joukkoon…” Tuntui taas hyvältä, kun sai olla mukana pyhässä tapahtumassa. Mo-nia tuttuja edesmenneitä lepäsi tässä Ju-malan puistossa.

Perillä Kuivajärvellä saimme yösijan Domnan pirtin yläkerrasta. Kuuluisan runoilijan sukulaisneitonen Anni Huovi-nen toimi vireästi ja uutterasti niin ma-joittajana kuin ravintolan pitäjänä. Kaik-ki tämä oli meille luksusta, yhtä viiden tähden sviittiä. Enpä usko, että hotel-li Kämpissäkään on tämän parempaa, vaikka siellä rahan kanssa mellastetaan. Rajan takaa saapuneiden vuokkinieme-läisten kanssa vaihdoimme kuulumisia ja yhdessä muistelimme menneitä.

Koska isäni oli juuri tuosta pitäjästä syntyisin, tunsin näiden ihmisten seu-rassa läheistä heimolaisuutta.

Lauantain tapahtumiin kuului taas li-tania Kuikkaniemen hautausmaalla ja illanvietto Jussi Huovisen perinnepir-tissä. Itse Hietajärven starikka istui kun-niapaikalla suuren leivinuunin vieressä katselemassa eloisilla silmillään meitä hänen vieraitaan. Vienalaissyntyinen si-sätautilääkäri Kajaanista lauloi ja säesti säveltämiään lauluja kitaralla. Minäkin innostuin metropoliitan siunaamana lau-sumaan runojani. Kirjoitan tähän niistä yhden Kuivajärven kylän kunniaksi.

Pyhä kosketti, puhutteliHauras, kalpea, rakastettu paime-nemme isä Paavali näki meitä kau-emmaksi, tuolle puolen.Hänestä levisi ympärille valo, pyhä hyvyys.Kerrottiin: hän väsymättä valvoi, ru-koili paastosi, teki kaikkensa johtaak-seen laumansa todellisen avun luo.

Piispallisen liturgian aikana harmaa tsasouna valostui.Avoimen akkunan takana kalahte-li karjan kello. Suvinen niitty loimusi tulessa.Päitten päällä korkeuksissa helisi tau-oton laulu.Rukouksen hyvänhajuinen tuoksu ko-hosi taivaisiin.Kuinka voisin unohtaa tuon hetken.

Valkeassa asussaan paimenemme oli kuin pyhimys,todellinen Jumalan lähetti. Yht’äkkiä aloin näkyjä nähdä.Olin kuin pakeneva Jaakob Kuivajär-ven kylän Beetelissä.Vierelläni rukoilivat runoniekat, sta-rinan sanojat,itse Domna, Karhusen Moarie, Sulka-moniemen Outi, Vasili ja Toarie-täti;Nikolait, Miikkulat, Miinat:kuulut karhunkaatajat, veren salpaa-jat, taikojen taitajat;kalevalaisen maailman mahtimiehet.

Valostuin, ilostuin, Pyhä kosketti, pu-hutteli:

– Tämän maallisen menon keskellä voit löytää poloinen vielä jotain parem-

paa, kauniimpaa, sanoin selittämätöntä, mitä sinun tulisi ainoastaan tavoitella.

Komea, laskematon päivä saatteli juhli-vaa väkeä järven rantaan tanssimaan. La-valla tanssijain olikin upeaa pyörähdellä, sillä Suomussalmen hanuristit näyttivät siellä oivallisia soittotaitojaan.

Ihastellen siätä, kuuntelin ja katse-lin. Nuoruuteni aikaiset tanssitapahtu-mat Ämmänsaaren työväentalon kesäi-seen vihreyteen koristellussa salissa tai kirkolla Suomussalmen urheiluseura Ve-san tanssiparakissa ilmestyivät pakos-ti silmieni verkkokalvolle. Se oli huljak-kaa menoa se. Silloin sitä osattiin mennä niin jenkat kuin polkatkin. Niin myös tä-nä iltana!

Sunnuntaiaamu herätteli sateen ropi-naan. Säätila yönseutuna oli täydellisesti muuttunut. Suunnistimme paastonneina suoraan liturgiaan. Metropoliitta miehis-töineen oli taas paikalla kuten Rimmin hautausmaalla.

Lieksan ortodoksisen seurakunnan tiistaiseuralaiset olivat tulleet suurella linjakkaalla sieltä kaukaa tänne aamuista liturgiaa viettämään. He näyttivät tulol-laan mallia ämmänsaarelaisille ja kirkon-kylän väelle, jotka saapuivat vasta pirtil-le päiväjuhlaan. Lieksalaiset tiesivät, että proasniekan keskeisin juhlatapahtuma on aina tsasounassa vietetty liturgia.

Metropoliitta puhui kauniisti vienalai-sesta perinnekulttuurista ja vanhauskoi-suudesta. Aikoinaan tsaarin yksioikoista uskonnäkemystä korpiin paenneet sta-rovertsit edustivat hänen mukaansa to-dellista kristillistä kilvoittelua. He olivat aikansa Raamatun miehiä, joista useat kokivat vainoissa marttyyriuden. Heidän jäljiltään monilla Suomen alueilla löytyy vielä tänäkin päivänä merkkejä luosta-reista ja tsasounista. Tässä liturgiassa minäkin sain kuoron mukana osallistua Herramme ylistykseen.

Emme enää jääneet päiväjuhlaan, kos-ka hirmuinen migreeni alkoi minua taas vaivata. Heti keittolounaan jälkeen läh-dimme Veihtivaaran kautta paluumatkal-le. Muutaman päivän päästä Ylä-Kainuu kertoikin valokuvien kanssa juhlan lop-puvaiheet.

VEIKKO HUOTARINENNurmes

Runollinen hetki Vienan porteillaNäin sujui proasniekkamatka Kuivajärvelle 7.–8. heinäkuuta 2012

Jussi Huovinenperinnepirtissään.

2012 N:o 7–8 113

Kaukaisesta Karjalasta, Tverin alu-eelta, oli Karjalan Liiton jokakesäisille kesäjuhlille – tällä kertaa Lahteen – saa-punut 21 hengen ryhmä Karjalan koivu-sen kuorolaisia ja muita kulttuuritoimi-joita. Joukko koostui lähinnä nuorista aikuisista, mutta mukana oli vanhem-paakin väkeä.

Karjalan koivusia johtaa muusikkopari Ruslan ja Ljudmila Gortsev. Laulajien li-säksi mukana oli hanuristi ja kanteleen-soittaja. Kuoro esitti enimmäkseen kar-jalan- tai venäjänkielisiä lauluja, mutta

yllätti kuulijat myös parilla suomenkie-lisellä laululla. Tverinkarjalaisten ystävät ry toimi kutsujana ja huolehti ryhmän majoittamisesta ja muusta ohjelmasta.

Tverinkarjalaiset saapuivat omal-la bussilla perjantaina 15. kesäkuuta ja majoittuivat Messilään hirsimökkeihin. Lauantaina heillä oli ensimmäinen esiin-tyminen Lahden torilla, missä ihmiset kerääntyivät ihmettelemään ja ihastele-maan karjalankielistä laulua ja tanssia. Ryhmä esiintyi myöhemmin lauantaina

Tverinkarjalainen kuoro Lahden karjalaisilla kesäjuhlilla 16.–17.6.

Tveriläiset vieraat värittivätLahden juhlaa

avajaisissa sekä juhlapaikan karjalaisella torilla ja toripöytien luona keräten aina innokkaita kuulijoita ympärilleen.

Lauantai-iltana suomalaiset Tverinkar-jalaisten ystävien hallituksen jäsenet sai-vat vielä nauttia ”yksityisistä” esityksistä Messilässä.

Sunnuntaina varsinaisia esiintymisiä oli vähemmän sateen ja aikaisen kotiin-lähdön takia, mutta lippukulkueessa lau-lettiin koko matkan ajan sateesta huoli-matta.

Tverinkarjalaiset valmiinalippukulkueessa ennen sadetta.Kuva Kalevi Rajala

2012N:o 7–8 114

Käsityöperinne on ollut jo pitkään nousussa. Karjalan Liiton vuoden 2012 teemana ovat karjalaiset kädentaidot. Karjalaisilla on paljon omaa käsityökult-tuuria. Kädentaidot olivat teemana myös Lahdessa kesäkuussa vietetyillä Karjalai-silla kesäjuhlilla.

Kaikki aidot karjalaiset tietävät käs-paikat, kirjonnat, punapoiminnan, kin-nasneulatekniikan, pirtanauhat, kansal-lispuvut ja kansanpuvut. Yhdessä WDC Lahden kanssa toteutettiin Juuret–WDC-ohjelmakokonaisuus. Huipentumana oli designsuunnittelijoiden suunnitte-lemien pukujen esittely. Suunnittelijoi-na ovat muun muassa suunnittelijaparit Rintala ja Vaskelainen sekä Vainio ja Seit-sonen.

Pukujen kuosi on valmistettu Viipu-rin kansallispukukankaan pohjalta. Asut ovat iltapuku- ja street wear -asukokonai-suuksia, myös miesten asuja.

Karjalaista käsityöperinnettä ovat li-säksi puurakentaminen, puutyöt, tuo-hityöt, vuoleminen, verkonkudonta, vastan teko, nahkatyöt, korujen valmis-taminen, virpovitsojen tekeminen, soi-tinten rakentaminen.

Lahdessa kesäkuun puolivälissä viete-tyt 64. Karjalaiset kesäjuhlat keräsivät kaupunkiin yli 20 000 henkeä.

Päivien pääjuhlassa puhunut viipu-rilaissyntyinen kenraali Gustav Hägg-lund totesi, että huolimatta tulevista puolustusvoimiin liittyvistä supistuksis-ta 230 000 miehen armeijalla ja vahval-la puolustustahdolla Suomessa taataan riittävä puolustuskyky, sillä toisin kuin monissa muissa EU-maissa Suomessa on edelleen yleinen asevelvollisuus.

– Oma puolustuskyky on luotettavin vakuutus pahan päivän varalle. Mahdol-lisen kriisin tullen Suomi olisi hyvä liit-tolainen monelle maalle, arvioi Hägg-lund.

Lisäksi hän kertoi omasta karjalaisesta

taustastaan. Hänen isoisänsä työskenteli työnjohtajana Valtion rautateiden Viipu-rin konepajalla.

– Isäni Woldemar Hägglund oli todelli-nen Karjalan kenraali. Hän pelasi jääpal-loa mestaruussarjassa Viipurin Susissa, kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin ruotsalai-sesta lyseosta ja liittyi Viipurilaiseen osa-kuntaan. Hän lähti Venäjän sortovaltaan suivaantuneiden miesten etujoukossa Saksaan sotilaskoulutukseen. Sieltä hän palasi etukomennuskunnan johtajana jo syksyllä 1917 sukellusveneellä Suomeen ja edelleen kotikaupunkiinsa Viipuriin.

– Viipurissa hän joutui ottamaan joh-toonsa suojeluskunnan. Ainoana jää-

käriupseerina Karjalassa hän sitten tammikuussa vuonna 1918 johti vain 24-vuotiaana Suomen vapaussodan alku-tahdit, jotka johtivat Karjalan rintaman syntyyn.

– Syntyessäni isäni komensi 2. divisi-oonaa Viipurissa, jonka tehtävänä oli Kannaksen puolustuksen valmistelu. Talvisodassa hän kuitenkin johti motti-taisteluja Laatokan Karjalassa saarrosta-en venäläisiä divisioonakaupalla. Jatko-sodassa isäni laatima suunnitelma oli perustana Karjalan armeijan hyökkäyk-selle vuonna 1941. Hänen johtamansa VII Armeijakunta valtasi Äänislinnan, jonka komendantiksi hän sitten jäi.

Käsityöperinne näkyiLahden kesäjuhlilla

Karjalan liitto on huolissaan vanhoista hautausmaista ja kotiseutumatkailun han-kaloitumisesta

2012 N:o 7–8 115

Käsityöperinne näkyiLahden kesäjuhlilla

Kyläpruasniekkojen pitämini on vanha perinneh. Ennein pruasniekko-ja piettih vuorotel’l’en eri kylissä ta ne oltih šivokšissa ortodoksijuhlih. Esi-merkiksi, Vuokkiniemen kyläpruasniekka oli Il’l’anpäivä, Šuopaššalmella – Stroičanpäivä, Akonlahešša – Petrunpäivä.

Näitä vanhoja perintehie ruvettih aktiivisešti elävyttämäh 1990-luvulla. Näin ollen, kahekšantoista vuotta takaperin Kalevalašša oli elävytetty Uhtuon karja-laisien pruasniekka. Šiitä lähtien joka kešäkuu šiih pruasniekkah keräytyy pai-kallini rahvaš ta tulou vierahie muistaki paikoista.

Tänä vuotena pruasniekka piettih Kanervačäijy-nimellä ta še oli omis-settu Uhtuošša 105 vuotta takaperin järješšetyllä šamannimisellä tapahtumalla.Pruasniekkapivot alettih urheilu-ohjelmašta Kalevalan stadionilla. Šiinä oli järješšetty erilaisie kilpailuja lapšilla varoin. Šamašša piettih kyykkäpelin yštävyyšottelu Šuomuššalmen ta Kalevalan joukkojen välillä. Kyykkäpeliotte-lut on tultu pruasniekan perintehellisekši ošakši. Tällä kertua kentällä tavattih Šuomuššalmen miehet ta Kalevalan naiset. Innokkahan pelin tulokšena oli ka-levalalaisien voitto.

Iltapuolella pruasniekkapivot šiirrettih Kuittijärven rannalla. Tarjolla oli mo-nipuolista ohjelmua: lauluja ta tanššija, kisoja ta kilpailuja, näyttelyjä ta myyn-timarkkinoja. Uhut-šeuran jäšenet oli ašetettu čäijystolat ta kučuttih kaikkie maistelomah erilaisie čäijylajija: šiinä oli mussikka-, apila-, minttu- ta muita čäijylajija. Kanervačäijy oli kuitenki kaikista šuosituin. Kuuma samovuaračäijy verekšeššä ilmašša tuntu erikoisen makielta, a pruasniekan vesselä ta yštävällini ilmapiiri lisäsi hyvyä mieltä.

Elonpu-pruazniekku piettih juuri Oniegan järven rannal, kunne kerdyi rahvastu Šoltjärves, sen lähikylis da Petroskoispäi. Pajattamah pruazniekale tul-dih Šoltjärven hora, folkteatru Gorničču, litvalaine ansambli Rasa da nemsoin ansambli Folklorewagen Petroskoispäi. Karjalan kieldy pruazniekal ei kuulu-nuh.

Pruazniekan aigua lapset da aiguzet yhtyttih kaikinmoizih kižoih. Kyläläzi-le lapsile rodih mieleh kižata käzikompjuuteril da suaja omis nerolois magiedu lahjua. Aiguzet rahvas opittih vägie sportukilvois: ammuttih, lykättih ratastu, nostettih gir’ua.

– Minun mieles, tuliel kerdua pidäy järjestiä moizii kilboi, kudamih yhtyttäs kylät, ku voittajakse ei roinnus vai yksi ristikanzu, a kogo kylä. Muga rahvas rakkahembal yhtyttäs kilboih, kaččuo moizii kilboi olis ylen mieldykiinnittäi, on varmu vepsäläine Galina Baburova.

Elonpu ei kuulu perindöllizien pruazniekoin joukkoh. Algu pruaznieka-le pandih 1978 vuvvel, konzu Karjalas aktiivizesti kehitettih kandurahvahien kul’tuurua. Elonpu-nimen pruazniekku sai myöhembi, enziallushäi se oli omis-tettu tundietun vepsäläzen kul’tuuran kaiččijan Vasilii Kononovan mustole.

Juttu on lainattu Vienan Karjalanja Oman Muan nettisivuilta

Karjalan Liiton puheenjohtaja, kan-sanedustaja Marjo Matikainen-Kallström mainitsi puheessaan käynnistyvästä Karjalainen evakkoäiti -muistomerkki-hankkeesta, joka tehdään raskaiden ko-kemusten läpikäyneiden evakkoäitien kunniaksi.

– Nyt viimeistään on tullut aika toteut-taa tämä hanke, hän sanoi.

Matikainen-Kallström kiinnitti huomi-ota myös suomalaisten sankari- ja sivii-lihautausmaiden kohteluun luovutetun Karjalan alueella. Monien suomalaisten hautausmaiden uhkana on päälle raken-taminen.

Karjalan Liiton tavoitteena on Matikai-nen-Kallströmin mukaan hautausmaiden säilyttäminen pyhinä paikkoina. Yhteis-työssä Suomen ulkopoliittisen johdon kanssa on mm. Karjalankannaksella si-jaitsevan Äyräpään hautausmaan pääl-le suunnitellut rakennushankkeet saatu pysäytettyä.

– Aivan alueen viereen oli suunnitteil-la lomakylä, jopa osittain kirkonmäen ja kalmistojen päälle. Kun kuulimme asias-ta, teimme heti kirjeen ministeriöön ja itse olin suoraan yhteydessä sekä ulko-ministeri Tuomiojaan että tasavallan pre-sidentti Haloseen. Pietarin pääkonsulaat-ti ja Äyräpään pitäjäseura neuvottelivat tilanteesta itse paikalla useita kertoja tal-ven aikana. Lopputuloksena on, että tä-män hetkisen tiedon mukaan rakennus-hanketta ei toteuteta aiotulla alueella lainkaan.

Matikainen-Kallströmin puheessa tuli esille myös ulkomaalaisten liikkumava-pauden rajoittaminen rajavyöhykkeellä. Karjalaisille kotiseutumatkailijoille tämä on erityisen merkityksellistä, sillä alue kattaa laajasti luovutetun Karjalan, jossa matkaillaan paljon.

Seuraavat karjalaisetkesäjuhlat järjestetäänPorissa 14.–16.6.2013.

Vanha perinnehKarjalassa

2012N:o 7–8 116

Tverinkarjalazien murdehien tutkijan Aleksandra Punžinan jälles Irina Novak on äski toine tverin karjalaine, kudai tutkiu karjalan kieldy kieliozastos. Pettiesgo mu-ga rodih vai piädykauti luajittih, ga Irinan ruadostola on sit samazes pertis sit sama-zes kohtua ikkunalluo, kus aigoinah istui da ruadoi Aleksandra Vasiljevna.

Viime vuvven sygyzyl Irina puolisti omassah filolougientiijon kandiduatan dis-sertatsien. Sen häi kirjutti ylen jygies da vähän tutkitus teemas: ”Konsonantoin as-tevaihtelun kehittymine da toimindu kar-jalan kieles. Fonologine da morfofonologi-ne aspektat”. Yliopiston loppenuzil suomen da karjalan kielen filologoil toinah ei kan-nata sellittiä, mi se on konsonantoin aste-vaihtelu.

Toizile onnuako maksau sellittiä, mi se on, prostoimbah luaduh. Konsonantat vaih-tellahes eri luaduh, ezimerkikse sanommo: ukko da akku – kuldua vakku, ga ukol da akal annammo kuldua vakan. Enzimäzes variantas on kaksi k-kirjaindu sanois ukko, akku da vakku, toizes – vai yksi k. Nenne konsonantat vaihtellahes.

Tiettäväine, karjalan kieles konsonan-toin vaihteluu on eri luaduu: märgy kohtu - märrät kohtat, kaidu sildu da kaijat sillat, uuzi paidu da uvvet paijat, ga eihäi lehtikir-jutus ole kielen opastundukniigu. Ken hy-vin tiedäy kielen, se tiedäy, kui konsonantat vaihtellahes. Ga karjalan kielen eri murde-his nenne vaihtellahesbo eri luaduh. Varzi-naiskarjalas sanotah lehti – lehet, nahka – nahat, livgiläzil da lyydiläzil jo ollah lehtet da nahkat.

Ei pie tyhjiä kiistiä, kudai murreh on oigiembi, parembi on löydiä vastavukset kyzymyksih: mi se on konsonantoin aste-vaihtelu karjalan kieles, kui se rodih, konzu da mindäh, midä eruo sil on eri murdehis. Se ruado oligi Irina Novakin ruattavan-nu net kolme vuottu, kudamat häi opastui Karjalan tiedokeskuksen aspirantuuras.

Kielen istourii auttau opastuo kielehKarjalan tiedokeskuksen Kielen, litera-tuuran da istourien instituutas on aika uuzi karjalan kielen tutkii – Irina Novak.

”Oli interesno, kun piti ainos kaččuo is-torijua”.

– Instituuttah konža tulin, miula šanottih, što pidäy tutkie konsonanttien aštevaihteluo karielan kieleššä. A midä mie šanon? Pi-däy, niin pidäy. Enžistäh duumaičin, ev-le interesnoi tema, a šiidä tuli interesno, luvin itämerenšuomelazen kandakielen

istorijašta, šiidä on ylen äijän kirjutettu, sa-nelou Irina.

–Aštevaihtelu oli itämeren šuomelazešša kandakieleššä da šieldä tuli muinais-karielan kieleh. Miula pidi kirjuttua, mityš aštevaihtelu oli šielä da mittynäzie muutokšie šinne on tullun hormien (ven’an) kielen vaikutukšešta.

Kun kačoin aštevaihteluo itämeren šuomelazešša kandakieleššä, pidi kaččuo mityš že on toizissa itämerešuomelazissa nygykielilöissä. Šidä evle vain vepsäššä da liivin kieleššä.

Kun kačoin muinaiskarielan kieldä, pi-di kaččuo, mityš on aštevaihtelu šuomen itämurdehissa da inkeroiskieleššä. Pidi kaččuo istorijua, missä elettih karielazet,

2012 N:o 7–8 117

Kielen istourii auttau opastuo kielehmitein šynnyttih karielan kielen kaikki murdehet.

Enin konsonantoin astevaihteluu on varzi-naiskarjalas.

– Istorijan avulla voi šanuo, mintäh li-vvin murdehešša on lehti – lehtet, a tverin karielan murdehešša on lehti – lehet. Meilä tverin karielakši šanotah: itkie – itet, mušta – muššat, tahtuo – tahot, istuo – issut, leški – leššet, riähkä – riähät. Nämä ollah mui-naiskarielan kielen aštevaihtelut. Livvis-sä niidä evle, šanotah itket, mustat, tahtot, istut, lesket, riähkät. Že on vepsän kielen vaikutuš, sellittäy Irina Novak.

– Lyydiläzillä počki evle aštevaihteluo, že on žemmuone kuin vepsän

pohjoismurdehešša. Livviläzillä on enäm-bi aštevaihteluo, kaikkie enämmäldi konsonantit vaihetah varsinaiskarielan murdehešša.

– Miun oma kieli, tverin kariela, on lä-hembänä vienah, kuin lyydih da livvih. No tverin karielan da vienan karielan šejašša on vähäzeldi eruo. Žentän miula oli jy-gie opaštuo aštevaihteluo universitetašša, konža tulin opaštumah vienankarielua. Tverin karielakši šanotah pelgo – pellot, härgä – härrät, häärät, nahka – nahkat, tuh-ka – tuhkat. Vienašša on pelot, härät, na-hat, tuhat. Voi olla, muinaiskarielašša oli aštevaihtelun kakši variantua. Žentäh i šanotah nyt moneh luaduh.

– Konsonantoin astevaihteluu karja-lan kieles opastajes maksas sellittiä joga šeikkaine kielen istourien kannalpäi, sit opastuo olis kebjiembi, on varmu Irina No-vak.

Mi astevaihtelu vois ottua yhtehizeh kirjukieleh. Petroskoin valdivonyliopis-tos piettih viime vuonnu tiedokonferensii ”Bubrihan luvendot”. Irina sie pagizi kon-sonantoin astevaihtelus da yhtehizes karja-lan kirjukieles.

– Miun mieleštä, jesli i tulou yhtehini kirjakieli, niin šyndyy kyžymyš, mi mur-reh ottua pohjakši. On kakši variantua. Yksi – ottua varsinaiskariela da livvi. Toi-ne – ottua varsinaiskariela, livvi da lyydi. Jogahizešša on oma aštevaihtelusist’ema. Jesli ottua enžimmäne varianta, niin tullah žemmuozet aštevaihtelut, kuin livvissä.

– Pidäy kirjuttua: akat, jovet, puat, här-rät, lehtet, nahkat, mustat, no emännät. Hot’ livvissä šanotah emändät, kirjakieleh pidäis ottua heikko ašteh, štob ei olis jygie opaštuo. Ved’ livvissä on hännät, ei hän-dät. Tämä sist’ema oli Bubrihan luajitušša karielan yhtehizeššä kirjakieleššä jo 1937 vuodena. Jesli ottua toine varian-ta, tulou žemmuone sist’ema kuin lyydis-sä, kumbazešša počki evle konsonanttien aštevaihteluo: akat, no joget, padat, härgät, lehtet, nahkat, mustat.

Kudaibo sist’eemu olis kebjiembäh opas-tuttavu? kyzyn Irinal.

– Jesli ristikanža pagizou karielakši, hänen oma sist’ema on parembi. A jes-li tulou opaštumah kieldä, niin ylen jygie on maltua nämä kaikki heikot da vahvat

aštehet. Toine sist’ema šilloin olis kebjiem-bi. No že on vain teorija. Miun mieleštä kyžymyš yhtehizeštä kirjakieleštä on jy-gie, i jesli karielašta tulou valdijonkieli, pi-däy pohjakši ottua že murreh, kumbazella enämmäldi paissah – livvi.

Nygöi oman dissertatsien pohjal Irina varustau kniigua konsonantoin astevaihte-lus karjalan kieles. Täh ruadoh tutkijale on annettu yksi vuozi aigua. Sendäh Irinal on nygöi vähä jouduo.

– Šiidä tahon tutkie karielan kieldä, midä annetah tutkittavakši, en vielä tiijä. Kaikki on interesno: i morfologija, i fonologija. Pi-däy luadie tädä ruaduo, kuni kylissä vielä paissah karielakši.

OL’GA OGNEVA

TietoKarjalan kielenistourii

Karjalan kielel on kuuzi lähimästy rodn’ukieldy: suomi, eesti, vepsä, ižora, liivi da vadja. Kaik-kii niidy sanotah itämerensuomelazikse kielik-se, gu niidy paistah rahvas, kudamat eletäh Baltiekkumeren (Itämeren) lähäl.

Itämerensuomelazekse kandukielekse kielen-tutkijat sanotah sidä kieldy, kudamua pagizi yhtehine itämerensuomelaine heimo sissäh, kuni sit ei erottu eri itämerensuomelazet kan-zat.

Muinaiskarjalan kieli on se kieli, kudamua pa-gizi muinaine karjalan (korelan) heimo II vuozi-tuhanden allus jälles Hristosan roindua, konzu kai karjalazet elettih yhtes Karjalan Kannak-sel. Tiedomiehien mieles muinaiskarjalan kieli eli 1617 vuodessah, konzu Stolbovan rauhuso-bimuksen alkirjutettuu Ruočin da Ven’an vä-lil karjalazil pidi jättiä omat muat da konnut da lähtie elämäh nygözeh Karjalah da Ven’ale, Novgorodan, Tihvinän da Tverin mualoile.

Livvin da lyydin murdehet roittihes silloi, kon-zu karjalazet Karjalan Kannakselpäi siirryttih elämäh Luadogan da Oniegujärven välizele Anuksen kannaksele. Sie jo elettih vepsäläzet. Livvih dai lyydih on ylen äijäl vaikutannuh vep-sän kieli. Lyydin murdehes vepsän kielen jälgii on enämbi, mi gu livvis. Mollemban murdehen kehitys loppih 1617 vuvven jälles.

Irina Novak tahtos iellehpäigi tutkie karjalan kieldy da tallen-dua sidä, kuni kylis vie paistah karjalakse. Kuva: Ol’ga Ogneva, Oma Mua.

2012N:o 7–8 118

Irina Novak on tverin karjalazii. Pa-gizou hyvin karjalakse, ku kuuli tverin karjalua kois, pagizi buabanke, dai opas-tui vähäzen školas da sit perinpohjazes-ti universitietas. Minunke lehteh niškoi pagizi karjalakse, omal tverin karjalan murdehel.

– Mie pagizen karielakši vahnembi-en kera, konža olen Tverin Karielašša, ruavolla opimma paissa. Miun mužikka evle kariela, ka vähäzen maltau, mie händä opaššan. Universitetašša oli ke-biembi, rigenemmä pagizin. Nyt kolme vuotta enämbi luven da kirjutan, sanou Irina.

Irina rodivui da kazvoi karjalazes pe-rehes pikkarazes Salon kyläs Spiirovan rajonas. Heijän Bel’akovan perehes tu-atto da muamo keskenäh paistih karja-lakse, a lapsien kel ven’akse. Konzu tytär kyzyi, mikse hänenke ei paistu karjalak-se, ga vahnembat vastattih: ”Emmä ta-hon, štob teidä nagrettais, kuin nagret-tih meidä, konža školašša opaštuma, žentäh kuin emmä maltan hormikši.”

Irina loppi Kozlovan keskiškolan. Konzu tyttö opastui jälgimäzes kluasas, školah tuldih Tverin karjalazien avto-noumien ruadajat Zinaida Golovkina, Zoja Turičeva da L’udmila Gromova. Hyö potakoittih nuorii, ken tiedäy karjalan kielen, mennä opastumah karjalan kiel-dy Petroskoin valdivonuniversitiettah.

Irinan buaban velli eli Petroskoil, tu-atto kävyksendeli sinne, sendäh rakka-hal työndi tyttären opastumah Karjalah: ”Mäne, Karjalašša on hyvä eländä.” Vu-vvennu 2008 Irina Novak loppi Petros-koin valdivonuniversitietan da vie kolme vuottu jatkoi opastundua Karjalan tiedo-keskuksen aspirantuuras.

Jo kaheksa vuottu Irina Novak eläy Petroskoil, tämä linnu rodih jo hänele omakse da äijäl miellyttäy:

– Himoittais täššä eliä, täššä on hy-vä, ristikanžat ollah hyvät. Petroskoi on šomembi kuin Tveri. Tveri kuin on Mos-

kovan lähillä, niin toizenmuone rahvaš on, pihalla ei šua kyžyö abuo. Tiälä on toiziin.

Tverin Karjalah Irina kävyy kodih dai tutkimusmatkoil. Minul oli interesno tii-justua, mittumas kunnos karjalan kieli on sie.

– Olin Vesjegonskin rajonašša, oli ylen jygie löydiä karielazie. Šielä šanotah: ”Emmä ole korel’akat!” a itimese pais-sah karielakši. Lihoslavl’an rajonašša, Tolmačušša on toiziin. Šielä šanotah: ”Mie olen kariela, miun susieda on ka-riela!” Miun omašša kyläššä on 20-vuo-dehizie, kumbazet paissah karielakši. Miun tovariššat eletäh Tverissä, šanotah: ”Maršrutkašša konža ajalemma, niin omalla kielellä pagizemma, štob ei ni-ken maltais.”

OL’GA OGNEVA

Sanastoa

Karjalan tiedekeskuksen Kie-len, kirjallisuuden ja historian ins-tituutissa on uusi karjalan kielen tutkija – Irina Novak. Tverinkarja-laisten murteiden tutkijan Aleksan-dra Punžinan jälkeen Irina Novak on toinen tverinkarjalainen, joka tutkii karjalan kieltä.

Syksyllä Irina sai valmiiksi filo-logian kandidaatin tutkinnon. Hän kirjoitti tutkimustyön vaikeasta ja vähän tutkitusta teemasta: ”Konso-nanttien astevaihtelun kehittymi-nen ja toiminta karjalan kielessä. Fonologiset ja morfologiset aspek-tit”.

Yliopistoihmisille aihetta ei tar-vitse selittää, mutta muille selvitet-täköön, että konsonantit vaihtele-vat esimerkiksi seuraavasti: ukko ja akka – kultaa vakka; ukolle ja akalle annamme kultaa vakan. En-simmäisessä osassa on kaksi k-kir-jainta ja jälkimmäisessä vain yksi.

Karjalan eri murteissa konsonan-tit vaihtelevat. Ei pidä kiistellä siitä, mikä murre on oikeampi, parempi on löytää vastaukset kysymyksiin, mitä eroa murteissa on. Irina No-vak teki työtä kolme vuotta.

Kun Irina tuli instituuttiin, hän ajatteli, ettei ole kiinnostavaa tut-kia astevaihtelua karjalan kielessä. Hän kuitenkin luki itämerensuo-malaisen kantakielen historiaa ja vertasi, mitä vaikutuksia on tullut venäjän kielestä ja millainen aste-vaihtelu on mm. suomen itämur-teissa ja inkeroiskielessä. Hän tutki historiaa, missä karjalaiset asuivat ja miten murteet syntyivät.

Historian avulla voi sanoa, miksi eri murteissa on astevaihtelua. Tve-rin karjalassa näkyvät muinaiskar-jalan kielen astevaihtelut. Livvissä sitä ei ole, mikä on vepsän vaiku-

Rubiemma omallakielellä pagizemah

Kielen historiaauttaa oppimaankieltä

istorii = historia

petties = sattumalta, vahingossa

ruadostola = työpöytä

dissertatsie = tutkimustyö

jygie = vaikea

kebjiembi = helpompi

duumaičin = ajattelin

rodih = syntyy

kudaibo = kumpi

kniiga = kirja

kudamua = jota

rajona = alue

tovarišša= ystävä

niken = ei kukaan

maršrutka = bussi

2012 N:o 7–8 119

tusta. Lyydiläisillä ei ole astevaih-telua, livviläisillä on enemmän. Kaikkein eniten konsonanttivaih-telua on varsinaiskarjalan murteis-sa.

Irinan oma kieli tverin karjala on lähempänä vienaa eli varsinais-karjalaa kuin lyydiä ja livviä.

Petroskoin valtionyliopistossa oli viime vuonna tiedekonferens-si, jossa Irina puhui konsonant-tien astevaihtelusta ja karjalan yh-teisestä kirjakielestä.

Hänen mielestään on kaksi vaih-toehtoa, jos aiotaan kehittää yh-teinen karjalan kirjakieli. Yksi mahdollisuus on ottaa pohjaksi varsinaiskarjala ja livvi. Toinen se, että otetaan varsinaiskarjala, li-vvi ja lyydi. Jokaisessa kielessä on oma astevaihtelujärjestelmä.

Irinan mielestä kysymys yhtei-sestä kielestä on vaikea, mutta hä-nen mielestään pohjaksi kannat-taa ottaa murre, jota puhutaan eniten ja se on livvi.

Irina on kotoisin pienestä Salon kylästä Spiirovan alueelta Tverin Karjalasta. Hän itse oppi puhu-maan karjalaa kotonaan, vaikka vanhemmat puhuivat karjalaa vain keskenään ja puhuivat lap-sille venäjää. Kun Irina ihmetteli, miksi hänelle ei puhuta karjalaa, vanhemmat sanoivat, että eivät ha-lua heidän lapsilleen naurettavan samalla tavalla kuin heille nauret-tiin koulussa, kun he eivät osan-neet venäjää.

Irina kävi koulua Kozlovassa, missä vierailivat Tverin Karjalan autonomian edustajat Zinaida Go-lovkina, Zoja Turičeva ja L’udmila Gromova. He kannustivat nuoria lähtemään opiskelemaan Petros-koin valtionyliopistoon.

Irinan kotipaikka on nyt Pet-roskoi ja se on hänestä kauniimpi kuin Tver, missä hän käy yhä tut-kimusmatkoilla. Hän on huoman-nut, että joillakin Tverin Karjalan alueilla sanotaan, että he eivät ole karjalaisia, vaikka he puhuvat kar-jalaa. Tverissä taas on 20-vuotiai-ta, jotka puhuvat bussissakin kar-jalaa, jotta kukaan ei ymmärtäisi.

(Käännös: Aila-Liisa Laurila)

Sateisen kesän jälkeen odotetaan loistavaa sienisyksyä. Monet sienet ovat-kin jo ilmestyneet maan pintaan.

Sienet, jos mitkä ovat karjalaista ruo-kaa. Monin paikoin läntisessä Suomessa ei tiedetty sieniherkuista mitään ennen kuin karjalaiset muuttivat asumaan hei-dän kotiseuduilleen ja toivat uusia ruo-kailutapoja tullessaan.

Karjalaiset ovat käyttäneet sieniä ruo-anvalmistuksessa kautta aikojen. Myös Venäläinen keittiö on aina osannut ar-vostaa sieniä. Osin juuri sitä kautta tai-to sienten käyttämiseen ruokataloudessa on kulkeutunut myös karjalaisiin ruoka-pöytiin. Opit kulkeutuivat Pietarin ho-vin ja muun herrasväen palvelijoilta, sil-lä moni heistä oli karjalainen.

Suomalaisia siirtokarjalaisia edustavan Karjalan Liiton naistoimikunta on valin-nut vuoden ruoaksi ja leivonnaiseksi sie-nilihapyörykät ja sienipiirakan.

Karjalan Liiton naistoimikunnan pu-heenjohtaja Aira Viitaniemen mukaan perinteisiä sieniruokareseptejä voi muo-kata nykypäivään sopiviksi. Sekä pyöry-kät että piirakka voidaan helposti val-mistaa uunissa isollekin vierasjoukolle. Tässä ohjeet sieniherkkuihin, joita saa nyt tuoreista sienistä.

Sienilihapyörykät

400 g jauhelihaa1½ dl vettä tai kermaa1 dl korppujauhoja1 muna1 sipuli kuutioinamustapippuria2½ dl sienikuutioitaPaistamiseen rasvaa

Ryöppää suolasienet ja kuutioi ne. Freesaa sipuli- ja sienikuutiot pannulla. Sekoita normaalisti jauhelihataikina ja li-sää sieni-sipuliseos. Paista pyörykät pan-nulla tai uunissa. Taikinasta voi tehdä myös murekkeen tai pihvit.

Sienipiirakka

Pohjataikina:100 g voita2½ dl vehnäjauhoja1 tl leivinjauhetta½ dl kermamaitoa

Täyte:5 dl sienikuutioita1 dl sipulikuutioita½ dl purjorenkaita3 dl kermaa3 kpl kananmuniasuolaamustapippurirouhetta150 g juustoraastetta

Sekoita taikinan kaikki ainekset keske-nään ja taputtele vuokaan leivinpaperin päälle. Ryöppää suolasienet ja paloittele kuutioiksi. Freesaa sieni- ja sipulikuutiot paistinpannulla. Laita ne ja purjorenkaat taikinan päälle tasaisesti. Levitä juusto-raaste sienien päälle ja viimeiseksi ker-ma-munaseos.

Paista uunissa n. 175 asteessa 35 mi-nuuttia.

Resepteissä tarkoitetaan sienillä seka-sieniä, mutta ruokiin voi käyttää yhtä hyvin vaikka keltavahveroita eli kan-tarelleja.

Sienilihapyörykätja sienipiirakka

2012N:o 7–8 120

Tähän tapaan arvioi Nina Barmina viikkoaan livvin kurssilla Joensuun Niit-tylahdessa heinäkuun ensimmäisellä vii-kolla. Nina oli keväällä mukana Lahden heimopäivillä ja sen jälkeen Karjalan Heimo kertoi haastattelussa, että Nina opettaa itsekin lapsille karjalaa Prääsäs-sä ja lähikylissä.

Saman ajatuksen yhteisestä perheestä jakoivat kommenteissaan muutkin. Kaik-ki päivät vietettiin tiiviisti yhdessä ko-mean ja perinteikkään sisäoppilaitoksen saleissa, käytävillä ja kammareissa. Välil-lä saunottiin, retkeiltiin Ilomantsin Parp-peinvaaralla ja Joensuun taitokorttelissa sekä järjestettiin yhteisiä illanviettoja.

Antoisan ja virkistävän viikon vietti yhdessä kaikkiaan 30 karjalaishenkistä naista ja miestä, joiden iät vaihtelivat alle 30:stä yli 70:een. Opettajina olivat Ol’ga Žarinova edistyneemmillä ja Nadežda Bukina vasta-alkajilla. Oppilaista seitse-män oli Karjalan tasavallan puolelta.

Erityisesti täytyy mainita, että kaikki eivät suinkaan olleet juuriltaan karjalai-sia. Mukana oli jopa japanilainen Osa-kassa venäjää opiskellut Tae Susa. Hän oli tullut toukokuussa Suomeen ja puhui jo taitavasti suomea.

Karjala-kärpänen puraisi häntä taan-noin, kun hän kävi Petroskoissa ja sai kuulla uhanalaisesta karjalaisuudesta Venäjällä. Hän haluaa nyt antaa oman tu-kensa! Lisäksi hänen unelmanaan on kir-joittaa kirja karjalaisuudesta japaniksi.

Kurssin sisältöön kuului erittäin pal-jon laulamista ja kisailua sekä pereh-

tymistä karjalaisiin tapoihin, perhe-elämään ja perinteisiin, mistä hän sai varmasti hyvää aineistoa tulevaan kir-jaansa.

Juuri kurssin kansainvälisyys viehätti useita. Seuraavin sanoin kertoo jo usea-na vuonna livvin kursseille osallistunut savonlinnalainen Päivi Harjusalmi, mikä hänestä oli erityisen hyvää.

– Ehdottomasti parasta oli kontakti Karjalan tasavallasta tuleviin kurssilai-siin. Heidän kanssaan voi harjoitella kiel-tä, oppia uusia asioita Karjalasta ja kar-jalaisuudesta, saada uusia tuttavuuksia ja ystäviäkin. Talven jälkeen menee aina pari päivää ennen kuin omakaan kieli al-kaa kääntyä.

– Toisaalta koen, että voin rohkaista heistä ujoimpia puhumaan ja ehkäpä li-sätä karjalan kielen arvostusta ja edes pieneltä osalta ja oman esimerkin voi-malla koettaa vaikuttaa kielen säilymi-seen. Olivathan Karjalan tasavallan puo-lelta tulleet nytkin ihmetelleet Suomesta tulevien suurta kiinnostusta ja määrää. Olisi myös mahdollista ymmärtää vä-hemmistökielen problematiikkaa ja nii-tä oloja, joissa kieltä halutaan elvyttää.

Näin hän vastaa kysymykseen, miksi karjalaa kannattaa opiskella:

– Aluksi lähdin rakkaan ukkini jäljil-le, etsimään sitä lapsuuden kieltä, jossa oli pehmeiden äänteiden joukossa rak-kautta, luottamusta ja eksoottisia tari-noita paratiisimaisesta Karjalasta, jos-sa oli kauniimmin kukkuvia kägözii ja

Myö karjalaizet olemmo yhty suurtu perehetty

Kesän kielikurssit onnistuivatjälleen mainiosti

Viizi päiviä elimmö gu yhtes perehes. Opastuimmo, pagizimmo, muistelimmo mennehyizii da kačoimmo nygöizii vuo-zii.

2012 N:o 7–8 121

Myö karjalaizet olemmo yhty suurtu perehetty evakkopaikkaa äänekkäämpiä heinäsirk-koja. Ymmärsin olevani identiteetiltäni vähintäänkin puoliksi karjalainen, ym-märsin, miksi olen tällainen. En olekaan outo savolaisten joukossa, vaan karjalai-nen vain!

– Samalla matkalla alkoi myös nyky-karjalaisuus askarruttaa ja nostalgia-Karjala jäädä taka-alalle; miten kielivä-hemmistö elää ja voiko kielen asemaa edistää. Kymmenkunta vuotta olen nyt asioita seurannut ja uskon vahvasti, että eteenpäin mennään.

– Kirjallisuutta on ilmestynyt valta-vasti niin Karjalan tasavallassa kuin Suo-messakin. On kiehtovaa ajatella, että kar-jalan kieli elää omaa Lönnrotin aikaansa, sillä kirjoitetun kielen sääntöjä ollaan vasta laatimassa, kirjakielikeskustelu jatkuu ja uutta sanastoa luodaan. Juu-ri äsken soitti ystäväni, joka on luomas-sa karjalaisia vastineita suomen sanoille ’kypärämyssy’ ja ’kauluri’! On uskoma-tonta, että sellaisessa saa olla mukana. En koskaan unohda sitä, kun näin ensim-mäisen kerran karjalankielistä kirjoitus-ta. Olin kuin Agricolan aikalainen: tässä sitä nyt on, kirjoitettua lapsuuden kieltä!

– Hartain toiveeni on, että moni katse suuntautuisi myös menetetyn Karjalan ja vanhojen tapojen ohi ja yli, meidän kaikkien karjalaisten tulevaisuuteen. Värttinöitä tarvittiin ennen, mutta kieli kuolee, jos skeittilaudoista ja kvanttify-siikasta ei voi puhua karjalaksi. Ja mitä muuta Karjala tarvitsee voidakseen olla Karjala, ei Suomen Karjala tai Venäjän Karjala, vaan pelkkä Karjala?

Päivi Harjusalmi on niin sydänjuuri-aan myöten karjalainen, että hänellä on jo karjalainen lempinimikin. Se on Päi-väine ja tarkoittaa aurinkoa.

Vienan karjalan opiskelijat viettivät kesäkuun loppupuolen viikon Jyskyjär-vellä. Kahdenkymmenen hengen joukko ammensi oppia tuttuun tapaan Olga Kar-lovan ja Valentina Karakinan johdolla.

Suurin osa osallistujista oli koulujen ja korkeakoulujen opettajia ja päiväkotikas-vattajia Venäjän Karjalasta. Kieliopin ja sanojen pänttäämisen lisäksi retkiä teh-tiin Haikolan kylämuseoon ja Paanajär-ven kylään.

Lisäksi tutustuttiin paikallisiin kyläläi-siin ja kylän parhaisiin taitureihin kuten venemestari Taito Malisen veneisiin, joi-ta hän valmistaa yhdessä talvessa viisi tai kuusi.

AILA-LIISA LAURILA

Luokkakuva perinteikkään Niittylahden opiston portailla. Oikeassa reu-nassa edistyneempien ryhmän opettaja Ol’ga Žarinova ja vierellä al-keisryhmän opettaja Nadežda Bukina sekä oppilas Päivi Harjusalmi.

2012N:o 7–8 122

Karjalan Heimo on saanut säh-köpostiinsa Venäjän Federaation presidentille Vladimir Putinille lähetetyn kirjeen ja julkaisee sen kokonaan ja sellaisenaan Venä-jällä suomennettuna.

29.6.2012Petroskoi

Kunnioitettu herrapresidentti Putin!

Käännyn teidän puoleenne, kun olet-te Maamme perustuslain, ihmisten ja kansalaisten oikeuksien ja vapauksien takaaja. Jokin aika sitten Te, Venäjän Fe-deraation presidentti, olette esiintynyt Venäjän Federaation liittokokouksen liit-toneuvostossa. Puheessanne olette eh-dottanut muutoksia Venäjän Federaation liittokokouksen liittoneuvoston muo-dostamiseen. Haluaisin sanoa omia aja-tuksia, joita on syntynyt teidän esityksen jälkeen.

Ensiksi, kaksi poliittista seikkaa. Esi-tyksessänne olette käyttänyt kuvernöö-ri-termiä silloin kun puhuitte maamme subjektien päämiehistä. Toinen asia. Olette ehdottanut laskea Venäjän Fede-raation liittokokouksen liittoneuvostolai-sien ikärajan 21 vuoteen.

Viime aikoina en tiedä miksi usein käytetään kuvernööri-termiä. Monien Venäjän alueiden peruskirjoissakin vi-rallisesti käytetään sitä. Venäjän perus-tuslaissa sitä ei käytetä olleenkaan.

Haluaisin muistuttaa, että Venäjä on omituinen maa. Venäjän Federaation pe-rustuslakiinhan on kirjoitettu että, se on demokraattinen, federatiivinen oikeus-valtio. Ja myös monikansallinen.

Tämä meidän maamme ominaisuus heijastuu myös Venäjän Federaation pe-rustuslain alkusanoissa: “... perustamme yleismaallisesti tunnustetuille periaat-teille yhtäläisistä oikeuksista ja kansojen itsemääräämisoikeudesta”.

Valtion perustuslaki on korkeimman asteinen säännös maan joka paikassa. Mutta Liittokokouksen ei saa muuttaa

Venäjän Federaation perustuslain pykä-liä 1, 2 ja 9 (Grigorjev alleviivannut).

Meidän maassamme kuvernöörejä oli Venäjän imperiumin aikana. Poliittisena instituuttina se oli muutettu helmikuus-sa 1917. Mutta Venäjän imperiumin aika-na ei ollut ollenkaan “kansojen yhtäläisiä oikeuksia ja kansojen itsemääräämisoi-keuksia”. Sen takia meidän ei saa käyt-tää venäläisen tsaarivallan termiä. Lisäk-si, kuvernööri-termi ei sovi kansalliselle tasavallalle, sellaisenahan on Karjala.

Tänään on näin, että Karjalan tasavalta on Venäjän 21 tasavallasta kaikkein ve-näläistynyt. Karjalaisia, jotka olivat tasa-vallan perustajina ja kehittäjinä, nyt on vähemmän kuin 10 %. Vielä viime vuosi-sadan alussa Karjalan tasavallassa karja-laiset olivat enimistönä.

Kuvernööri-termin käyttö Karjalan päämiestä kohtaan ei ole vain Venäjän Federaation ja Karjalan perustuslakia vastaan, vaan myös karjalaisen kansan – tasavallan perustajan – kansallisen ar-vokkuuden halveksiminen.

Nyt muutama sana Venäjän Federaati-on liittokokouksen liittoneuvostolaisis-ta. Liittoneuvosto on Venäjän parlamen-tin ylimmäinen kamari. Olen sitä mieltä, että Liitoneuvoston jäsenillä pitää olla

sekä vakavaa poliittista kokemusta, et-tä elämänkokemusta. Ajattelen, että 21 vuoden iässä Venäjän kansalaisella ei ole tarpeeksi poliittista kokemusta, eikä elä-mänkokemusta siihen, että hän pystyi-si hyvin työskentelemään sellaisessa eli-messä.

Vielä muutama sana Liittoneuvostosta. Venäjä on monikansallinen maa. Neu-vostoliiton aikana, Neuvostoliiton Kor-keimmassa neuvostossa oli Liiton neu-vosto da Kansallisuuksien neuvosto. Neuvostoliiton aikana Neuvostoliiton parlamentissa oli paljon karjalaisia. Yksi esimerkki siitä. Neuvostoliiton korkeim-man neuvoston Kansallisuuksien liitos-sa kansanedustajana oli karjalainen V.S. Tjumina. Hän oli karjanhoitaja Karjalan kylästä Lampiselästä. Mutta tänään kaik-ki on toisin.

Nykyään Venäjän parlamentissa ei ole Kansallisuuksien neuvostoa. Sen takia Venäjän vähemmistökansojen, joihin kuuluvat karjalaisetkin, on vaikea pääs-tä maan korkeimpiin elimiin. Näin sitten rikotaan kansojen tasa-arvoa.

Luulen, että enne kaikkea Venäjän Liit-tokokouksen pitäisi hoitaa kansallisen politiikan kysymyksiä ja ongelmia.

Tänään Venäjän pitää kiinnittää suur-ta huomiota kansallisiin ja rasismin on-gelmiin, niitä lisääntyy aina vaan. Viime ajan tapahtumatkin sen todistavat. Jalka-pallon EM-kisoissa Venäjän Federaation jalkapallon liitto on saanut sakot venä-läisten jalkapallon kannattajien rasistisi-en tekojen takia.

On todennäköistä, että Venäjälle pitää perustaa Kansallisen politiikan minis-teriö. Monikansallisessa valtiossa tämä elin pitää välttämättä olla. Siitä paljon puhutaan, mutta ei ole vielä päätetty mi-tään. Meillä on ollut ainakin ihan hyvä kokemus, kun Venäjällä toimi Kansalli-sen politiikan ministeriö, arvostamme sen päämiehien R. Abdulatipovan ja V. Zorinin työtä.

Toivoisimme, että valtion kansallisen politiikan kysymyksiä selitettäisiin kor-kealla tasolla, Venäjän Federaation hal-lituksessa.

Kunnioittaen,Anatoli Grigorjev, Karjalankongressin puheenjohtaja

185035, Venäjä, Karjalan tasavalta,Petroskoi, Leninin aukio, 2

Kansallisten kulttuurien keskus,Karjalan kongressi

Karjala huolissaanVenäjän muutoksista

Anatoli Grigorjev on Karjalan parla-mentin ainoa karjalan kieltä taitava kansanedustaja ja hän näkee tasaval-tansa tilanteen hyvin huonona.

2012 N:o 7–8 123

Uvvistua lehti da muuttua vähäzel sen ruado Vienan Karjala -lehten toimit-tajil jo ammui oli mieles. Dai tottu sanuo aigu jo sidä käski.

Muutokset pidi olla, jälgimäine lehten ulgonävön muutandu menetiijä konzugi oli. Dai jiäjä jällele toizis kanzalliskieli-zis toimituksis vienankarjalazet ni yhty ei tahtottu. Onhäi omal aigua muuttu-nuh Oma Mua da Kodima, täs vuvves al-gajen tuaste uvvembi dizainu rodih Kar-jalan Sanomil.

Uvven dizainan Vienan Karjalale kui Omale Mualegi luadi eräs piiteriläine lai-tos. Kuvat uvves lehtes nygöi ollah suu-rembat, tekstoin da niilöin nimien kir-jutandugi on kai azuttu uudeh luaduh. Pädöy kaččuo.

Sydämen – syväindön – puolesgi leh-

ten toimittajat äijän muutettih. Uvviste-tus lehtes rodieu uuttu rubriekkua, yn-nällizet sivut roitah annettu Joudoaijale da Paginkanzale. Endizelleh lehten jäl-gimäine sivu roih tarkoitettu lapsile, ga noumeras piäliči se roih literatuurusi-vunnu.

Vie eräs muutos, kudamas vältämättäh pidäy mainita. Vienan Karjala nygöi ru-bieu piäzemäh ilmah kaksi kerdua kuus. Enne lugijat suadih sidä joga nedälii dai jongoi harjavuttih sih.

Ga suurendua lehti, luadie se kaheksa-sivuine, vai sai tämän vuoh – pienendä-mäl sen ilmah piäzendiä. Liigua jengua da liigua ruadajuahäi suurembah lehteh niškoi ei löydynyh.

JELENA FILIPPOVA

Karjalassa riitaa Laatokankansallispuistosta

Lahdenpohjan, Sortavalan, Pitkäran-nan piirin ja Petroskoin järjestöihmiset ovat lähettäneet kirjeen Karjalan tasaval-lan päämiehelle Aleksandr Hudilaiselle. Kirjeessä järjestöihmiset ovat ilmaisseet suuttumusta kansallispuiston perusta-mista vastustavien tekemästä valhepro-pagandasta.

Järjestöihmisten mukaan vastustaja-ryhmän osanottajat ovat levittäneet har-hauttavia tietoja ja kertoneet asukkaille, että puiston perustaminen aiheuttaa pal-jon haittoja.

Suunniteltavan puiston alueella asu-vat ihmiset muka menettävät kotinsa ja omaisuutensa. Metsänkäynti, kalastus ja moottoriveneiden käyttäminen kielle-tään.

Vastustajat hyötyvät siitä, että monet ihmiset uskovat valhepropagandaan ja siksi puiston perustamisen vastustajien määrä on kasvanut. Harvat tajuavat, et-tä valhepropaganda johtaa ihmisten väli-siin konflikteihin, jotka saattavat aiheut-taa suuria ongelmia. (Karjalan Sanomat)

Periodika julkaisee lyydiläisiäkaskuja uutena painoksena

Petroskoilainen Periodika-kustan-tamo ja suomalainen Lyydiläinen seura solmivat kesäkuussa sopimuksen Prää-sän lyydiläisten sananlaskuja ja sanon-toja -kokoelman julkaisemisesta teoksen Sananlaskuja Aunuksen Prääsästä poh-jalta.

Aiempi teos on julkaistu Helsingissä vuonna 1971. Paikallisia sananlaskuja ja sanontoja (shanapolvia ja privutkoja) ke-räsi kyläkoulun opettaja, Prääsässä syn-tynyt Anna Samsonova. Kokoelman toi-mitti Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeskuksen Kielen, kirjallisuuden ja historian laitoksen tutkija Grigori Maka-rov (1918–1972).

Suomalainen Lyydiläinen seura tukee keskuksen toimintaa. Seuran puheen-johtaja Herman Hakala ja seuran halli-tuksen jäseniä osallistui tänä kesänä ky-läjuhlaan, joka omistetaan perinteisesti Kazanin Jumaläidin ikonille.

Periodika-kustantamo osallistui kylä-juhlaan näyttelyllään. Se esitteli kustan-nusliikkeen julkaisemaa kirjallisuutta karjalaksi, vepsäksi ja suomeksi. Samalla pidettiin kirjamyyjäiset. Kustantamo pi-tää viime aikojen parhaina aikaansaan-noksinaan T. Jashkovan kirjaa Karjalan puku.

Vienan Karjalan toimittajat Ksenija Buravova (hur.) da Marija Spitsina terväh opastuttih ruadamah lehten uvven makietan mugah. Kuva Julija Veselova

Vienan Karjala -lehtisai uvven dizainan

2012N:o 7–8 124

Afrikkalainen sikarutto peruutti Tverin Karjalan ystävien kesämatkan Ve-näjälle Maksatihan ja Lesnojen piiriin. Matka piti järjestää 5.–10. heinäkuuta. Tverinkarjalaisten kesäjuhlat oli määrä pitää Lesnojen kylässä lauantaina 7. hei-näkuuta. Ne pidettiinkin, mutta ilman suomalaisvieraita.

Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Evira on tiedottanut kesän aikana, että sikaruttoa Venäjällä todellakin on, mutta Suomessa afrikkalaista sikaruttoa ei ole vielä koskaan esiintynyt.

Suomen lähialueella afrikkalaista si-karuttoa todettiin ensimmäisen kerran vuonna 2009, Leningradin alueella Pie-tarin lähellä sijaitsevalla sikatilalla. Tä-män jälkeen tautia on todettu Suomen

Sikarutto peruutti kesänTverin Karjalan matkan

lähialueilla Murmanskin, Arkangelin ja Leningradin alueilla yksittäisinä tapauk-sina, pienissä sikaloissa.

Helmikuussa 2012 tautia todettiin jo-pa Venäjän Karjalassa. Kaukasian ulko-puolella on todettu useita tapauksia ni-menomaan Tverin alueella, missä sitä on todettu myös luonnonvaraisissa villisi-oissa.

Eviran mukaan Afrikkalainen sikarut-to on helposti leviävä vakava eläintauti, jonka aiheuttaa asfivirus.

Tautia ei voida eläinten oireiden pe-rusteella erottaa klassisesta sikarutos-ta. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmi-seen.

Sairastuneen eläimen iholla ja korvissa on selvästi havaittavia verenpurkaumia.

Samanlaisia muutoksia aiheuttavat vain harvat muut sairaudet.

Tautiin liittyy myös apatia, ruokaha-luttomuus, nopea ja vaikeutunut hengi-tys sekä silmä- ja sierainvuoto. Sioilla on motorisia häiriöitä ja ne painautuvat toi-siaan vasten.

Taudin maahantuloon vaikuttaa Evi-ran mukaan liikkuminen infektioalueel-la.

Tauti voi levitä alueille matkustanei-den ihmisten mukana, infektoituneen lihan tai lihatuotteen mukana, elävien kesysikojen ja sperman mukana, konta-minoituneiden eläinkuljetusajoneuvojen mukana, kansainvälisen liikenteen ruo-kajätteen mukana ja Suomeen vaeltavan infektoituneen villisian mukana.

Toisen asteen ja korkea-asteen tutkintotavoitteeseen opiskeluun. Myöhästyneitä hakemuksia ei käsitellä.

Lisätietoja haettavista apurahoista, hakuehdoista ja ohjeet hakemusten tekoon löytyvät KSS:n verkkosivuilta

Osoitteesta: www.karjalansivistysseura.fi > Etusivu > Apurahahakemukset.

Opiskelija-apurahat haettavissa 30.9.2012 mennessä

Vuokkiniemen pruasniekkaviikon tapahtumiin kuului muun muassa kannustusstipendien jako taitaville nuorille piirtäjille ja kanteleryhmälle. Stipendit jakoi I’llan päivän juhlassa Heikki Kyyrönen Lapualta. Kyyrönen tunnetaan Vuokkiniemen kirkko-hankkeen sitkeänä vetäjänä.

Vuokkiniemi-seura järjesti lapsille piirustuskilpailun viime tal-vena. Töitä tuli kaikkiaan seitsemältä piirtäjältä. Kaikki osallistu-neet palkittiin. Töistä on myös painettu postikortteja, joita myy-dään koulun hyväksi. Kortteja voi ostaa Vuokkiniemi-seuralta.

Vuokkiniemi-seuran tämän kesän pruasniekkamatkalle osallis-tui 1.– 5. elokuuta kaikkiaan 37 henkilöä.

Vuokkiniemi-seura jakoi stipendejä

Vuokkiniemi-seuran hallituksen jäsen Tuula Takamäki (vas.), Karjalan Sivistysseuran toimistosihteeri Irma Lahti ja stipen-dit jakanut Heikki Kyyrönen valmistelevat stipendien jakoa Vuokkiniemessä.

2012 N:o 7–8 125

Vajaa 30 valmistuikieliopinnoistaanPetroskoissaYhteensä 27 opiskelijaa valmistui tänä vuonna Petroskoin valtionyliopiston Itä-merensuomalaisten kielten ja kulttuurin tiedekunnasta. Saatuaan hyvän todistuksen moni en-tinen opiskelija joutuu kuitenkin ratkai-semaan suuren ongelman. Vakituisen työpaikan hankinta on usealle nuorel-le asiantuntijalle vaativa haaste. Kääntä-jän tai opettajan pätevyys ei takaa hyvää työpaikkaa omalta alalta.Petroskoi on pieni kaupunki. Hyviä asi-antuntijoita tai niitä, jotka luulevat it-seään sellaisiksi, on riittävästi. Hyvistä sanotaan kiitos itämerensuomalaisten kielten tiedekunnan opettajille. Vapaita työpaikkoja on vuorostaan vähän. (Kar-jalan Sanomat)

Petroskoi poistaa torit tämän vuoden aikanaTaivasalla olevat torit ja kioskiryh-mät joudutaan poistamaan Petroskoista, vaikka paikalliset asukkaat käyvät niissä mielellään ostoksilla. Jotkut kaupunkilai-set myyvät niillä omilla kasvimailla kas-vatettuja vihanneksia.

Asiasta kertonut Karjalan Sanomat ker-toi kesällä, että Petroskoin vanhimmat ja suosituimmat kauppatorit suljetaan ja niiden paikalle rakennetaan uudet kaup-pakeskukset.

Asiaan vaikuttaa se, että viime vuoden marraskuussa Venäjän duuma hyväksyi lain, jonka mukaan kaikki taivasalla ole-vat kauppatorit on siirrettävä katoksen alle. Määräys on toteutettava vuoden 2013 tammikuuhun mennessä.

Uhtua-Seura kääntyi keväällä 2012 Vienan Karjalassa toimivan sisarseuransa Uhut-seuran puoleen ja pyysi heiltä tie-toa, kuinka monessa Uhtuan alueen kou-lussa opetetaan vienan kieltä ja paljonko niissä on uusia oppilaita, jotka aloittavat ensimmäisen kouluvuoden.

Nopeasti, ennen kesälomaa, tuli tieto, että ainakin kolmessa koulussa aloittaa koulunkäynnin ja vienan kielen oppimi-sen yli kolmekymmentä oppilasta.

Sovimme Karjalan Sivistysseuran kanssa, että Uhtua-Seura toimittaa vienankieliset Koirien Kalevala -kirjat jokaiselle Uhtuan alueen uudelle oppilaalle, Karjalan Sivis-tysseuran vastaanottamien Auta lasta oppi-maan -projektin lahjoituskirjavaroista.

Kirjat toimitti kesän aikana perille Uh-tua-Seuran jäsen Jarmo Rantanen. Ne luo-vutettiin Uhut-seuran puheenjohtajalle Valentina Kovalenkolle Uhtualla.

Jarmo Rantanen kertoi matkalta palat-tuaan, että vastaanottaessaan kirjat kiitok-

Johannes (Jussi) Levanen täytti 90 vuotta Mikkelissä. Hän on syntynyt 13.6.1922 Teuvalla. Hänen sukujuuren -sa ovat Vienassa. Jussin vanhemmat oli-vat Pekka Levanen (Huoti Lipkin) Vuok-kiniemeltä ja Nasto Levanen (Nasto Ontronen) Tollojoelta. Iloiset juhlat pi-dettiin perhepiirissä Mikkelin Kenkäve-rossa.

Syntymäpäivät

sin Valentina Kovalenko lupasi toimittaa ne henkilökohtaisesti lukukauden alkaes-sa oppilaille. Samalla hän totesi, että ne tulevat todella tarpeeseen. Nyt he saivat lapsille sopivan vienankielisen kirjan, jos-ta on iloa ja hyötyä monella tapaa kielen opetuksessa. Lisäksi hän oli todennut, et-tä muistakin vienankielisistä lastenkirjois-ta on puutetta ja tarvetta.

Uhut-seura täydentää vielä Vienan Kar-jalan alueen vienan kieltä opettavien kou-lujen luetteloa ja oppilasmäärätietoja en-nen syyslukukauden alkua.

Uhtua-Seura on sitoutunut auttamaan lapsia oppimaan ja se pyrkii jatkossa vuo-sittain toimittamaan kouluvuoden alka-essa jokaiselle Vienan alueen ekaluok-kalaiselle oman vienankielisen Koirien Kalevala -kirjan yhteistyössä Uhut-seuran ja Karjalan Sivistysseuran kanssa, Auta las-ta oppimaan -projektiin lahjoittaneiden toiveiden mukaisesti.

KARI KEMPPINEN

Uhtua-seura vieKoirien Kalevala-kirjoja Uhtuanekaluokkalaisille

N:o 7–8 126 2012

Karjalan Sivistysseura on palkannut Joensuun yli-opistosta korkeakouluharjoittelijan, jonka tehtävänä on ennen kaikkea Karjalan Heimo -lehden artikkelihake-miston 1995–2010 laatiminen. Aikanaan hakemisto jul-kaistaan netissä ja se tulee helpottamaan juttujen hakua. Lisäksi harjoittelija luetteloi Karjalan Sivistysseuran kir-jeenvaihtoa.

Kesäkuun kokouksessa hallitus nimesi julkaisutoimi-kuntaan jäseniä: Senni Timonen (pj), Pekka Laaksonen, Tapio Hämynen, Pekka Vaara ja Eeva-Kaisa Linna sekä Aila-Liisa Laurila (sihteeri). Toimikunnan tehtäväkent-tä laajenee, uudistuneeseen tehtäväkenttään kuuluvat perinteisen Karjalan Heimo -lehden toimitusneuvoston vastuulla olleiden asioiden lisäksi seuran julkaisutoimin-ta, yhdistysviestintä sekä sähköinen viestintä. Toimikun-nan asiantuntemusta täydennetään myöhemmin.

Apuraha- ja avustustoimikunta on aloittanut tehtävän-sä ja valinnut puheenjohtajakseen Ritva Kiven ja sih-teeriksi Mari Rajamaan. Muut jäsenet ovat Seija Jalagin, Pekka Pamilo, Markku Pottonen ja Senni Timonen. Kii-reellisimmäksi tehtäväkseen toimikunta katsoi opiske-lija-apuraha-anomusten hakemisen ja käsittelyn uudis-tamisen jo tulevalle syksylle. Anomusten jättöaikaa on aikaistettu niin että ne tulee jättää nyt viimeistään 30.9. seuran toimistoon.

Sivistysseura on rahoittanut perinteisen Karjalan ta-savallan koululaisten kielikilpailun voittajien palkin-tomatkan Joensuuhun kesäkuussa. Osallistujat olivat 8–17-vuotiaita nuoria, kaikkiaan kahdeksan sekä hei-dän kaksi opettajaansa. Ohjelma painottui nuorisotoi-men ohjattuun toimintaan samanikäisten suomalaisten koululaisten mukana. Ohjelman tavoitteena oli kehittää nuorten koululaisten sosiaalisia sekä käytännön taitoja sekä lisätä nuorten ymmärrystä naapurimaan nuorten koulujen toiminnasta. Matkan järjestelyt hoiti Itä-Suo-men ELY-keskus.

Hallitukselle voi lähettää postia osoitteisiin puheen-johtaja@karjalansivistysseura.fi ja sihteeri@karjalansivis-tysseura.fi.

PetroskoilainenČičiliušku-nukketeatteri esittää

Kalevala-eepokseen pohjautuvanKoirien Kalevala -teatteriesityksenkarjalankielisenä Suomessa

9.–18.11.2012Esityspaikkakuntina ovat (alustavasti):10.11. Sastamala(esityspaikkana Pukstaavi tai Sylvään koulu)11.11. Tampere (Teatteri Hällä tai Vanha Kirjasto-talo)12.11. Tampere (Hervannan Cinola / vapaa-aikakeskus)13.11. Vaasa (Miratalo)14.11. Kauhava ja Seinäjoki(Kauhavan Koulu-keskus [ilmaisnäytös],Seinäjoen Nuorisokeskus)15.11. Pori(Harjavallan koulukeskus [ilmaisnäytös],Nakkilan päiväkodit16.11. Turku(Turun venäjänkielinen päiväkoti Miska-talo,Nuorisokeskus Vimma (useampi esitys)17.11. Espoo (esityspaikat avoinna, kaksi esitystä)18.11. Helsinki (esityspaikat avoinna, kolme esitystä)

Tervetuloa katsomaan!

FINNO-UGRIC DESIGN DAY

20.10.2012

Sukukansojen ystävät ry ja suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitto MAFUN järjestävät sukukansapäivänä lauan-taina 20. lokakuuta 2012 design-tapahtuman. Tapahtuma jär-jestetään Kulttuurien museossa, Helsingissä (Tennispalatsi 2. krs., Eteläinen Rautatiekatu 8).

Tapahtumassa suomalais-ugrilaisten kansojen nousevat suun-nittelijat esittelevät tuotantoaan ja merkittävän suomalaisen tekstiili- ja vaatetusalan yhtiön suunnittelija kertoo suomalai-sen kulttuurin ja kansanperinteiden tuotteistamisesta.

Tapahtuman tarkempi ajankoh-ta ja esiintyjät julkistetaan myö-hemmin Sukukansojen ystävät ry:n verkkosivuilla:http://sukukansojenystavat.blogspot.fi/

Tervetuloa!

Karjalan Heimonartikkelihakemistojärjestykseen

Pääjärjestäjät:Karjalan SivistysseuraNuori KarjalaSuomi-Venäjä-SeuranLänsi-Suomen Piiri

N:o 7–8 1272012

Minne menet, Sivistysseura? iisi sivistysseuralaista kohtasi kesässä ja puhe kiertyi seuran toimintaan ja tulevaisuuteen. Eeva-Kaisa Linna kirjasi kes- kustelun Seija Jalaginin, Ritva Kiven, Annikki Lipposen ja Marita Paajasten kanssa.

EKL: Vuosikokouksessa An- ja Suvanto toi vahvasti esiin, että seura elää murrosvaihet-ta ja toimintaan pitää saada mukaan nuorempia. 1950-lu-vulla oltiin tilanteessa, jossa Sivistysseuran johdon todettiin ikääntyneen ja arveltiin, että jotakin on tehtävä. Ratkaisu-jen hakeminen annettiin tuolloin jäsentoimikunnalle. Se ke-hittikin uusia toimintamuotoja, ja mukaan saatiin uusia ih-misiä, mm. nuori teekkari Pentti Keynäs. Seurahistoriikin mukaan ”jäsentoimikunta pelasti sivistysseuran näivettymi-seltä, käänsi sen toiminnan uusille urille”. Näen tässä yhteistä nykyi-syyteen: jäsenistö ikääntyy ja nuo-ria on vaikea saada mukaan, mo-net asiat kilpailevat vapaa-ajasta. Mitä pitäisi tehdä? Mitä on sellai-nen toiminta, joka vastaa säännöis-sä määriteltyjä tavoitteita, kiinnos-taa jäseniä ja vaikuttaa myös rajan takana?

RK: Sivistysseuran toiminnan ydintä ovat aina olleet sivistys ja kulttuuri. Näin on edelleen ja nii-den edistämiseksi tulee toimia.

MP: Miten löytää toimintaa, jo-hon jäsenet todella saadaan mu-kaan? Miten voidaan lisätä elämyksellisyyttä ja vuorovaikut-teisuutta? Asioille pitää löytää henkilökohtainen merkitys, jotta toiminta kiinnostaisi. Yksi vuosittainen yhteinen ko-kous ja Heimopäivät, niin upeita kuin ovatkin, eivät riitä. Omia lapsia eivät välttämättä vielä juuret kiinnosta mutta kun tulee se hetki, seura voi olla linkki, jonka kautta yhteys menneisyyteen löytyy. Suomalaisia apurahan saajia voitai-siin kutsua koolle, kertoa heille seuran toiminnasta ja samal-la olisi tilaisuus kuulla heidän ajatuksiaan.

SJ: Seurassa on vanhempia jäseniä, jotka haluaisivat läh-teä Karjalaan mutta tarvitsisivat jonkun tahon järjestämään matkan. Voiko seura toimia tällä alueella?

AL: Alaosastoilla ja sen piirissä toimivilla yhdistyksillä on perinteitä myös matkojen järjestämisessä. Matkoilla ja muis-sa tilanteissa voidaan etsiä sukulaisia ja luoda suhteita sekä saada sukupolvet kohtaamaan toisensa. Pienimuotoisiin ti-

laisuuksiin olisi helppo tulla. Ikääntyneille voisi olla oma seniorikerhonsa, joka kokoontuisi pääkaupunkiseudul-la esimerkiksi kerran kuukaudessa seuran tiloissa. Toi-mintaa ei tulisi liikaa raamittaa eikä siitä pidä tehdä liian muodollista. Teet ja pullat ja kiinnostava keskustelutee-ma, kuten jokin pitäjä, kylä tai praasniekat varmaankin riittävät.

SJ: Suhteet ovatkin mielenkiintoinen asia. Aina on asioi-ta ja alueita, joita valtiot eivät hoida, ja siksi minkälaisissa poliittisissa tilanteissa tahansa on tärkeää ylläpitää suhtei-ta. Mutta ei suhteita niiden itsensä vuoksi vaan siksi, että niiden avulla voidaan tehdä merkityksellisiä tekoja.

RK: Suhteet eivät voi olla yksien henkilöiden varassa. On tärkeää huolehtia siitä, että yhteyksiä hoidetaan ja yl-läpidetään monipuolisesti. Monilla hallituksen ja yleensä seuran jäsenillä on toimivat verkostot ja niitä pitää kyetä hyödyntämään. Ihmiset ovat se silta, jonka kautta asioita

ja seuran tarkoitusperiä voidaan edistää.

SJ: Meidän pitää olla perillä sii-tä, mikä nyky-Karjalassa on tärke-ää ja mikä kiinnostavaa esimer-kiksi nuorten mielestä. Musiikki ainakin yhdistää. Olisi kuultava nuoria, jotta tunnistamme muut kiinnostuksen kohteet.

EKL: Toiminnan on oltava sel-laista, joka jättää jälkensä, niin kotimaassa kuin Karjalassa. On tunnistettava todellisia tarpeita. Nuorten mukaan saaminen on haaste, toiminnan sisällön pitää puhutella aidosti. Tässä meillä on

hyviä ja ennakkoluulottomia yhteistyökumppaneita niin Suomessa kuin Karjalassakin. Esimerkiksi Nuori Karjala -järjestöllä on kiinnostavaa toimintaa, jossa intressimme kohtaavat, puhumattakaan Karjalan Rahvahan Liitosta. Koen myös vahvasti, että ulkoisen ilmeen tulee nuortua mutta ennen kaikkea toiminnan sisällön uusiutua siten, että se todella kiinnostaa.

Keskustelu seuran toiminnasta jatkuu. Hallitus esittää tulevassa vuosikokouksessa jäsenten arvioitavaksi uuden strategian. Ideat, toiveet ja kannanotot ovat tervetulleita vaikkapa seuran toimiston sähköpostiin toimisto@karja-lansivistysseura.fi.

Tällä palstalla kohdataanaktiivisia sivistysseuralaisia kirjoittamassa

ja keskustelemassa.

Laukunkantajat

V

N:o 7–8 128 2012

PANKKIYHTEYS

FI23 1800 3600 0519 44 (Karjalan Sivistys-seura)

YHTEYSTIEDOT

Tilausviesti lähetetään joko Periodika- kustantamon tai Karjalan Sivistysseuran sähköpostiin.

Hyvät karjalaiset ja karjalan kieltä kunnioittavat Suomessa asuvat ihmiset!

Nyt teillä on hyvä mahdollisuus tilata karjalankieliset Vienan Karjala ja Oma Mua -sanomalehdet ja lukea niitä sekä paperi- että sähköversiona.Vienan Karjala on varsinaiskarjalan murteella ilmestyvä kah-deksansivuinen lehti. Se julkaistaan joka toinen viikko.Oma Mua on livvin murteella ilmestyvä kahdeksansivuinen lehti. Se julkaistaan keskiviikkoisin.

PAPERIVERSIO

Keskiviikkona ilmestyvät lehdet toimitetaan Suomeen ja lähe-tetään tilaajille perjantaista alkaen. HUOM! Vienan Karjala il-mestyy joka toinen keskiviikko!

SÄHKÖINEN VERSIO

Lehden värillisen sähkö- eli pdf-version tilaaja saa ilmoitta-maansa sähköpostiin keskiviikkona aamulla.

Vienan Karjala

Oma Mua

Paperiversio Pdf-versio

6 kk 6 kk12 kk 12 kk

20 EUR

40 EUR

35 EUR

65 EUR

5 EUR

7 EUR

7 EUR

10 EUR

HINNAT

Karjalankieliset Vienan Karjalaja Oma Mua -lehdet Suomeen

Maksettaessa viestikenttään merkitään tilaajan osoitetiedot ja lehden nimi sekä versio.

Karjalan Sivistysseura

Luotsikatu 9 D00160 HelsinkiPuh.: 09 171 414Fax: 09 278 4765toimisto@karjalansivistys-seura.fi

Periodika-kustantamo

Karjalan tasavalta, Petroskoi, Titovin katu, 3Puh. +7 814 2 78 03 15Fax: + 7 814 2 78 36 29e-mail: periodika@sampo.ru