MTT_ELO_1_09

Vastuullisuudenulottuvuudet

s.14

Tilat mukanatutkimuksissa

s.18

Ruuan hinta laskusuuntaan

s.22

Maaningan lehmättuottamaan energiaa

s.4

1/2009

2 MTT ELO asiakaslehti

Pääkirjoitus

Lapsuuteni ja nuoruuteni rutiineihin kuului vasikoiden karsinoi-den puhdistus ja lehmien lantakourun tyhjennys navetan ilta-töinä. Teen samaa hommaa vieläkin, kun käyn kotitilallani Poh-jois-Savossa.

Joskus sonnalla kuorrutettu häntä läpsähtää päin naamaa ja toisinaan jollakin sonnilla on vatsa löysällä. Silloin yskähdyk-sen saattelema lähetys saattaa päätyä haalarin rinnuksille – eikä tunnu missään.

Paska kuuluu eläimiä kasvattavan viljelijän työhön yhtä kiin-teästi kuin kauha kokin käteen.

Kuinka monta kertaa olemmekaan veljeni kanssa kaataneet navettamme vanhanaikaisen betonilantalan kattoa hipovaa tun-kiota. Paskan talikoiminen on yksitoikkoista ja loppumattomalta tuntuvaa hommaa, joka vaatii oman tekniikkansa ennen kuin tiuk-kaan pakkautunut vuori antautuu. Se on henkisesti kohottavaa.

Paskatunkiolla on parannettu maailmaa – ja nyt paska voi parantaa maailmaa. Mikäpä olisi hienompaa kuin se, että koti-eläinten lanta ja muu biomassa saataisiin tuottamaan lämpöä ja sähköä maatiloille ja muuhunkin käyttöön. Se on visio, jota kohti on mentävä.

MTT Maaningan uuden tutkimusnavetan yhteyteen raken-netusta biokaasureaktorista saadaan pian arvokasta tutkimus-tietoa, jota tarvitaan, kun kehitetään hyvin toimivaa ja kannat-tavaa biokaasun tuotantoa tiloille.

Ihmeen kauan energian tuotannossa on menty takki levällään energiaintensiivisen suurteollisuuden tarpeiden talutusnuorassa. Vasta nyt, kun fossiilisten polttoaineiden kanssa ollaan pattitilan-teessa, on aikaisemmin idealistisina pidettyjä ajatuksia ryhdytty toteuttamaan myös Suomessa. Tarvitsemme energiaa, joka on tuotettu kestävällä tavalla uusiutuvista orgaanisista aineksista, ja jossa materiaalivirrat sekä ravinteet saadaan kiertoon.

Jotta biokaasun tuotanto saadaan oikeasti kasvuun, tarvitaan myös yhteiskunnan horjumaton tuki – eli investointitukia ja säh-kön syöttötariffeja odotellaan. Ilman niitä koko bioenergiantuo-tanto jää hurskaiden toiveiden ja kauniiden puheiden tasolle.

Ei pysähdytä tähän. Tutkimus on jo menossa etukenossa.

Ulla Jauhiainenpäätoimittaja

Paska parantaa maailmaakuva: MIKKO JAUHIAINEN

MTT ELO asiakaslehti 3

Sisältö:

s.4

MTT ELO 1/2009Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskuksen asiakaslehti2. vuosikertaISSN 1797-7312 (painettu) Tilaukset:Tarja Lintula, MTT,puh. (03) 4188 2219 [email protected] ELO netissä:www.mtt.fi/elo

s.17

Julkaisija:MTT, puh. (03) 41 881,[email protected], www.mtt.fiPäätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTTToimitussihteeri: Minna Nurro,Viestintätoimisto LumitähtiKannen kuva: Mikko JauhiainenLayout ja taitto: ID BBNMateriaalit:Kannet, Novatech Gloss 250 g/m2

Sisus, Novatech Satin 135 g/m2

Paino: Forssan Kirjapaino Oy

Pääkirjoitus Paska voi parantaa maailmaa,

toteaa Ulla Jauhiainen. Sivu 2

Pihatto pyörii kaasullaMTT:n uusi tutkimuspihatto Maaningalla

tuottaa energiansa biokaasulla. Sivu 4

Dataa sataaCropInfra-hanke kehittää maatiloille

uutta infrastruktuuria.Sivu 8

Torppaa fosforiPeltojen fosforilannoitustavoidaan vähentää rutkasti.

Sivu 9

Oppia IowastaProfessori Risto Rautiainen kehittää

välineitä maatilan riskinhallintaan. Sivu 10

Kolumni Matti Mäkelä törmäsi

vapaaehtoistoimintaan.Sivu 12

Tuet kohdallaan?Maatalouteen painottuva tuki jättää maaseudun nuolemaan näppejään.

Sivu 13

Vastuullisuus kiteytyiTutkimushanke hahmotti elintarvikeketjun

vastuullisuuden seitsemän kulmakiveä.Sivu 14

Lakka kiinnostaaMakoisalle marjalle olisi markkinoita,

mutta viljely on riskialtista. Sivu 17

TilayhteistyötäMoni tutkimus ei olisi mahdollinen

ilman oikeiden maatilojen mukanaoloa.Sivu 18

Maito on maitoaEFSA ei löytänyt näyttöä

A1-maidon terveyshaitoista. Sivu 20

Lyhyesti Sivu 21

VäitöstutkimuksiaSivu 25

kuva: MIKKO JAUHIAINEN

kuva: VILLE KORPELAINEN

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1


MTT kaasuttaa vahvasti Pohjois-Savossa, tärkeällä lypsylehmäalueella. Uusi ja iso Maaningan pihatto tar-joaa ruokintatutkimukselle entistä paremmat laitteet. Navetta saa ener-giansa biokaasureaktorista, ja alueen viljelijät saavat lähivuosina tutkit-tua tietoa biokaasulaitosten energia- ja kustannustehokkuudesta.

Tutkimuspihaton noin kolmen miljoonan euron rakentamiskustannukset jakaan-tuvat melko tasan Maaningan kunnal-le, Euroopan unionin aluekehitysrahas-tolle ja MTT:lle.

Maaninka vuokraa rakennuttaman-sa pihaton MTT:lle, aluksi 15 vuodeksi. Navetta sai ensimmäiset lehmänsä huh-tikuussa, jolloin täyttyi parikymmentä 120 parsipaikasta. Maaningan perus-karja on holstein-friisiläistä, mutta Jo-kioisten ydinkarjasta siirretään Pohjois-Savoon ayrshire-rotuisia lehmiä.

Suomalaisittain navetan uutuuksiin kuuluu verhoseinäilmanvaihto, vaikkakin tutkija Auvo Sairasen mukaan se on yleinen esimerkiksi Kanadassa. Ikku-noiden tilalla ovat vahvat, eristeettömät ja valoa läpäisevät pressut.

– Viileinä kesäöinä ilma vaihtuu reip-paasti, kun pressun voi avata kokonaan. Pakkaskaudella pressun yläreunaan jäte-tään rako korvausilman tulolle. Koneelli-seen ilmanvaihtoon verrattuna tämä on ylivertainen, kun ei tarvita poistoilman-puhaltimia, Sairanen selostaa.

Pihatto pyörii kaasulla

teksti: HANNU KASKINEN kuvat: MIKKO JAUHIAINEN

Maaningan uusi pihatto luottaa lannan voimaan

Uuden pihaton lypsyasemalle mahtuu kerralla 16 lehmää.



Ruokinnan lisäksi puntarissa hyvinvointi

Tutkimuksen pääpaino pysyy ruokinnas-sa. Rehun tuotosvastetutkimusta varten navetassa on karkean rehun punnitusvaa-koja. Uudessa navetassa onnistuvat myös mutkikkaat säilörehukokeet. Luvassa on entistä räätälöidympiä säilörehun korjuu-aikasuosituksia.

Jaloittelutilassa lehmän sorkat koh-taavat kuivikkeen. Kuivikepinta imee hy-vin vettä.

– Tutkimme myös nautojen hyvinvoin-tia. Lehmien automaattisella kulunvalvon-nalla näemme heti, viihtyykö lehmä jaloit-telutarhassa, Sairanen kertoo.

Vasikoiden käyttäytymistä tutkitaan iglukasvatuskokeella. Poikimaruuhka-aikana näet osa vasikoista joudutaan sijoittamaan ulos, eristämättömiin lasi-kuitukoppeihin.

– Ulkomailla iglukasvatusta käyte-tään paljon. Varmistamme menetelmän sopivan myös Suomen oloihin, Saira-nen selventää.

Pihattohanke kuuluu MTT:n Huomisen maatila -tutkimusohjelmaan. Navetan lyp-syaseman ja ruokintalaitteistojen mittarit tuottavat tietoa, jota voi nopeasti hyödyn-tää karjatilojen uutena ohjeistuksena.

Biokaasututkimusta maatilamitassa

MTT on rakennuttanut Maaningan pihat-tonavetan lähelle 300-kuutioisen biokaa-sureaktorin.

Biokaasun odotetaan osaltaan ratkaise-van Suomen maatilojen energia- ja lannoi-teongelmia. Noin kymmenellä maatilalla on lietelantaa käyttävä biokaasureaktori, mutta kiinnostuneita on moninkertaisesti.

Maaningan pihaton biokaasureaktorin 50 kilowatin moottori on lajinsa valio. Lai-toksen on valmistanut laukaalainen Mete-ner Oy, ja se maksoi n. 350 000 euroa.

2009 MTT:NTUTKIMUSOHJELMAT:

Mahdollisuuksienmaaseutu

Huomisen maatilaFossiilisestauusiutuvaan

Hyvinvointiaruuasta

Vastuullinenelintarviketalous

Muuttuva ilmasto jamaatalous

Vesistöystävällinenmaatalous

Geenivarojenkestävä käyttö

Tänä keväänä käyttöön otettu reakto-ri käyttää Maaningan toimipaikan tuotta-maa lietelantaa ja kasvibiomassaa, aluksi säilörehua ja tuoretta nurmea. Tuotetus-ta energiasta kolmannes on sähköä ja lo-put lämpöä.

– Yksi tavoite on saada materiaalit kier-tämään mahdollisimman tehokkaasti. Ra-vinteita ei prosessissa häviä, tutkija Sari Luostarinen taustoittaa.

MTT:n maatilareaktorin lisäksi kokeil-laan Savonia-ammattikorkeakoulun siir-rettävää tutkimusreaktoria.

MTT tutkii Maaningalla vasikoiden iglukasvatuksen soveltuvuutta Suo-men olohin. Tutkija Auvo Sairasen mukaan menetelmää käytetään maa-ilmalla paljon.



Tekninen tila- kaasun mittaus- automaatio- ja prosessinhallintalaitteet- kaasun käsittely- CHP-laite (sähkön ja lämmön yhteistuotanto)

Jälkikaasuallas/kaasuvarasto

Biokaasureaktori/kaasuvarasto

Uusi pihattonavetta

Lietelinja

Lietesäiliö

Sähkö/lämpökoeasemalle

Kasvibiomassan syöttö

Käsitelty materiaalivarastoaltaisiin ja peltolevitykseen

Lietelanta ohjataan navetasta raakaliete-säiliöön, josta se pumpataan biokaasu-reaktoriin. Reaktoriin syötetään päivittäin lantaa ja kasvibiomassaa, kuten säilö- ja tuorerehua. Reaktori lämmitetään 35 °C lämpötilaan.

Massaa sekoittamalla varmistetaan, että uusi syöttö sekoittuu, ja mikrobit hajottavat orgaanisen aineen. Syöttömateriaalin or-

gaanisesta aineesta 50–80 prosenttia ha-joaa biokaasuksi. Siitä 50–70 prosenttia on metaania ja loput hiilidioksidia.

Biokaasu kerätään kaasuvarastojen kautta kaasumoottorille energiantuotan-toon. Runsas viidesosa laitoksen tuotta-masta energiasta kuluu prosessin lämmit-tämiseen ja sähköön.

Käsittelyjäännös ohjataan reaktoris-

ta jälkikaasuuntumisaltaaseen ja lopulta varastoaltaisiin. Jäännös hyödynnetään lannoitteena tilan pelloilla.

Lämmittämättömässä jälkikaasual-taassa muodostuu vielä biokaasua, kun reaktorissa jo käsitelty massa jatkaa ha-joamistaan. Jälkikaasu kannattaa kerä-tä, sillä siitä tulee ainakin kymmenen pro-senttia laitoksen biokaasusta.

Reaktori jalostaa sonnasta arvotavaraa

Biokaasuprosessista tutkitaan etenkin energia- ja kustannustehokkuutta sekä kä-sittelyjäännöksen turvallista lannoitekäyt-töä. Tutkimus kuuluu MTT:n Fossiilisesta uusiutuvaan -tutkimusohjelmaan.

– Suljetussa laitoksessa ei synny me-taanipäästöjä. Myös typpioksiduulin ja ammoniakin päästöt vähenevät tavalli-seen lietelantaketjuun verrattuna, Luos-tarinen kehaisee.

Tavoitteena saada tilat kiinnostumaan

Alkuvuonna käynnistetty ”Biokaasutek-nologian käyttöönoton edistäminen Poh-jois-Savossa” -kehittämishanke pyrkii saamaan biokaasulaitoksia maatiloille. Sari Luostarinen toteaa, että pääpaino on maatilojen tarpeissa. Myös yhdys-kunnan ja teollisuuden sivuvirtoja ote-taan tarpeen mukaan huomioon.

– Yhden tai usean tilan laitos toimii ti-lan tai tilojen omalla lannalla ja kasvibio-massalla. Keskitetty laitos ottaisi lisäksi vastaan esimerkiksi ruokajätettä, Luos-tarinen hahmottelee.

Orgaanisesta aineesta saadaan ener-giaa, metaania, ja loppuosa estää maa-perän köyhtymistä, kun sitä käytetään lannoitteena. Typpi muuttuu prosessissa kasveille yhä käyttökelpoisempaan muo-toon. Valtaosa rikkaruohon siemenistä ja taudinaiheuttajista tuhoutuu. Jopa sian-lietteestä tulee lähes hajutonta.

Uuden pihaton ilmastointi hoituu kuvassa näkyvän verhoseinän kautta.



Reaktori kuin pötsi– Biokaasureaktori on kuin iso pötsi. Kun syöttää ruohoa lehmälle tai reaktorille, mikrobit tekevät työn sisuksissa, tutki-ja Elina Virkkunen MTT:n Sotka-mon toimipaikasta vertaa.

Sotkamossa tutkitaan biokaasutuo-tantoa MTT:n viime kesänä valmistunees-sa 4,5 kuutiometrin koereaktorissa. Viime elokuussa siinä alettiin tuottaa biokaasua naudanlannasta.

Sotkamossa käytetään kuivikelantaa, toisin kuin biokaasulaitoksissa yleensä. Re-aktoriin sekoitetaan myös pellon biomas-saa. Lisäksi paikallisia kalayrityksiä kiin-nostaa perkuujätteen hyödyntäminen.

– Lanta on hyvä perusraaka-aine, koska siinä on monipuolinen mikrobisto. Ruoho taas tuottaa hyvin kaasua. Mitä monipuolisempi sekoitus, sitä parempi, Virkkunen tietää.

Toistaiseksi kaasua on saatu tasai-sesti. Kaasun määrää ja metaanipitoi-suutta mitataan jatkuvasti. Virkkunen kertoo, että viljelijät toivoivat kuivikelan-nan kokeilua.

– Myös laitevalmistajat ovat osoitta-neet kiinnostustaan, sillä avaimet käteen -kuivalaitoksia ei vielä ole markkinoilla, hän mainitsee.

Sotkamossa tutkitaan myös energia-kasveja, kuten paljon massaa tuottavaa ruokohelpiä. Erityisesti tutkitaan ruoko-helven leviämistä ja kasvuston hävittä-mistä.

MTT:n Sotkamon toimipaikan ”Biokaa-su ja peltoenergia Kainuussa” -tutkimus-hanke sai 210 000 euron rahoituksen vuo-teen 2010 asti. Päärahoittajina ovat EU:n maaseuturahasto ja valtio.

Lehmät ulkoilevat talvella jaloittelutarhassa. Maaningan peruskarja on holstein-friisiläisiä.

Joka laitostyypistä selvitetään suun-nittelu, käyttö ja toimivuus sekä lakien velvoitteet. Envitecpolis Oy vertailee kan-nattavuutta eri kokoluokissa. Tarkoitus on tehdä monistettavia esimerkkejä.

– Maatilayrittäjän on saatava var-muus, mikä on taloudellisesti kannatta-va ja teknisesti toimiva hanke, Luostari-nen kiteyttää.

Koeajojen perusteella selvitetään ma-teriaalien syöttösuhteet ja energiantuotto. Kenttäkokeissa tutkitaan, kuinka käyttökel-poisia käsittelyjäännöksen ravinteet ovat kasveille. Kesään 2011 kestävää hanketta rahoittaa EU:n maaseuturahasto.

Biokaasu on yhä kallista

MTT:n teknologiatutkimuksen johtaja Markku Järvenpää toteaa, että nykyaikainen pihattonavetta mahdollis-taa tieteellisesti tarkan käyttökokemus-

ten keräämisen. – Esimerkiksi verhoseinän toimivuu-

desta Suomessa voimme pian kertoa ihan oikeita tietoja, ei pelkkää kirjaviisautta.

Biokaasussa Järvenpää painottaa energiatuotannon lisäksi ravinnekier-tojen hallintaa. Tavoitteena on korva-ta fossiiliset energia- ja ravinnepanok-set uusiutuvilla vaihtoehdoilla sekä tilan omilla ratkaisuilla.

– Biokaasuun investointi on yhä kallis siitä saatuun energiaan nähden. Toistai-seksi kannattavuutta sanelevat paljolti os-toenergian ja ostolannoitteiden hinnat.

Järvenpään mukaan koko biokaa-suala odottaa, saadaanko maahan voi-maan sähkön syöttötariffit. Myös inves-tointituet ovat tärkeitä.

– Mahdollisimman suuri osa kaasusta pitäisi saada mahdollisimman arvokkaak-si, kuten sähköksi tai ajoneuvojen poltto-aineen korvaajaksi, Järvenpää visioi.


Dataa sataa

Maatalouden teknologinen kehitys ei enää välttämättä merkitse trak-toreiden suurenemista ja leveämpiä työkoneita. Nyt kehitetään tapaa kerätä ja hyödyntää tietoa entistä kätevämmin.

Yksi viljelijä selviää jo satojen hehtaarien peltoalasta koneiden ja sesonkiavun tur-vin. Koneiden suorituskyvyn sijaan toimin-taa rajoittavaksi tekijäksi on muodostunut hallittavan tiedon valtava määrä.

– Viljelijöitä stressaavat ajan puute, määräysten ja velvoitteiden muutokset sekä yhteiskunnan jatkuvasti kasvavat vaatimukset, erittelee tutkija Liisa Pe-sonen MTT:stä.

Pesonen vetää kolmivuotista Crop-Infra-hanketta, jonka tavoitteena on saada viljelyssä syntyvä data paremmin hyöty-

teksti: RAILA AALTONEN kuva: KIM GUTEKUNST/JTI

IT-teknologia kesytetään viljelijän avuksi

käyttöön. Hanke on osa MTT:n Huomi-sen maatila -tutkimusohjelmaa.

Korvien välistä tietokoneelle

Työkoneissa ohjausautomatiikka tuottaa paljon sisäistä, koneen toimintaa ohjaavaa tietoa. CropInfrassa kehitetään järjestel-mää, joka mahdollistaa tämän tiedon käyt-tämisen tehokkaasti viljelyn suunnittelussa, seurannassa ja dokumentoinnissa.

Ja toisin päin: kehittyneessä järjestel-mässä esimerkiksi lannoituksen tai kas-vinsuojelun uudet määräykset voisivat päivittyä työkoneeseen automaattisesti, jolloin työ tulisi aina suoritetuksi tukieh-tojen mukaan.

– Ihminen ei pysty enää käsittelemään päässään kaikkea tarvittavaa tietoa. Me kehitämme nyt uutta infrastruktuuria, jos-sa käsiteltävä tieto, myös viljelijän tietä-

mys, on muunnettu konekielelle, Peso-nen havainnollistaa.

Automaattisesti ajan tasalla

Jos tiedot pellolla tehdyistä toimista vä-littyisivät aina oikeisiin tietojärjestelmiin, viljelijän ei tarvitsisi enää etsiä haalarien taskusta muistilappuja käyttämistään tor-junta-ainemääristä ja kirjata niitä väsynee-nä kotikonttorin koneelle. Tiedot olisivat aina automaattisesti ajan tasalla.

– Viljelijä voi myös turvallisesti ulkois-taa jonkin osan töistään. Uudenlaisen pro-sessinohjauksen ansiosta työ tulee hoi-dettua samoin kuin hän itse sen tekisi, Pesonen huomauttaa.

Myös viljan ostaja saisi raaka-ainees-ta entistä tarkempaa tietoa. Kun sopivat mittaus- ja tiedonsiirtojärjestelmät ja tieto-kannat saadaan luotua, voidaan viljelystä tuottaa esimerkiksi hiilijalanjälkitietoa ru-tiininomaisena konelaskentana.

Insinööritutkintoa ei vaadita

Hanketta aloitettiin viime vuonna pienessä mitassa. Tänä vuonna MTT rahoittaa sitä 100 000 eurolla. CropInfra hyödyntää ko-kemuksia MTT:n aiemmista maatilan uut-ta infrastruktuuria tutkineista hankkeista sekä niissä luotuja prototyyppejä.

Vaikka prosessinohjaus muuttuu yhä tarkemmaksi, ei viljelijä tarvitse loppu-tutkintoa tietojenkäsittelystä voidakseen hyötyä uudesta tekniikasta. Pesonen lu-paa, että kehitystyössä ei unohdeta help-pokäyttöisyyttä.

– Paneelin taakse voidaan rakentaa hyvinkin pitkälle vietyjä ohjelmia, mutta yksinkertaisimmillaan käyttäjä saa näytöl-leen vain kaksi painiketta, vihreän käyn-

nistykseen ja punaisen pysäytyk-seen, hän sanoo.

Maaperätiedot

Viljelijä

Asiantuntija-palvelut

Teollisuus

Säädata AutomaatioTietokannat

Älykäs traktori-työkoneyhdistelmä


Torppaa fosfori

Kasvien kasvun kannalta tarpeet-toman suuren fosforilannoituksen vähentämisellä saavutettaisiin sekä merkittäviä ympäristöhyötyjä että taloudellisia säästöjä.

MTT:n laajassa tutkimuksessa selvisi, että fosforilannoituksen määrän vähentäminen onnistuisi koko Suomessa ja helpoimmin vahvoilla kotieläintuotantoalueilla.

– Varsinais-Suomessa ja Keski-Poh-janmaalla pelkkä lantafosfori riittäisi parin-kymmenen vuoden ajan fosforilannoitteek-si, mikäli lannoitus säädettäisiin kasvien tarpeen mukaiseksi. Näillä alueilla selvittäi-siin ilman väkilannoitefosforia, sanoo pro-fessori Eila Turtola. MTT:stä

Tutkimuksessa kehitettiin myös systee-mimalli ravinteiden hyväksikäytön tehosta-miseksi. Hanke on osa MTT:n Vesistöystä-vällinen maatalous -tutkimusohjelmaa

Liikalannoitus maan tapa

Suomen pelloille on vuosikymmenien ai-kana ajettu enemmän fosforia kuin olisi ollut tarpeen.

– Kävimme läpi 80 vuoden ajalta fosfo-rilannoituskokeet ja havaitsimme, että käyt-tömäärät ovat korkeampia kuin mitä pääosa kasveista tarvitsee, Turtola sanoo.

Vaikka lannoitteet olivat aiemmin suh-teessa halvempia, ei fosforin liikalannoitus ole koskaan taloudellisesti järkevää. Tur-tola muistuttaa, että 1970–80-luvuilla ti-lanne oli erilainen, sillä vielä ei ymmärretty riittävän selvästi lannoituksen ja ympäris-tökuormituksen välistä yhteyttä.

– Ajateltiin, että lannoitefosfori pidät-tyy niin tiukasti maahan, ettei sitä karkaa vesistöön.

Lanta vaikea kierrättää

Kotieläintilojen tuottaman lannan kierrät-täminen pelloille on pullonkaulan asemas-

Kotieläintuotantoon keskittyneillä alueilla peltojen fosforilannoitus voitaisiin hoitaa pelkällä lan-nalla seuraavien parinkymmenen vuoden ajan.

Fosforikuormitusta voidaan keventää

sa fosforilannoituksessa. Kotieläintalous on eriytynyt yhä suurempiin yksiköihin ja vahvasti tietyille alueille.

Turtola toteaa, että ilman lannan pro-sessointia nykyistä helpommin käsiteltä-väksi ja kuljetettavaksi lannoitteeksi nykyi-set käytännöt pyrkivät jatkumaan. Eli lantaa jää hyödyntämättä, ja eläimettömien tilojen pelloille hankitaan väkilannoitetta.

– Lantaa on nykyisellään vaikea saada kiertämään, mutta prosessointitekniikoita kehitetään. Uskon, että tähän löytyy taloudellisesti järkeviä menetelmiä.

Fosfori on rajallinen luonnonvara. Ar-vioiden mukaan fosforilannoitteen raa-ka-aineen eli apatiitin varannot alkavat merkittävästi ehtyä noin sadassa vuo-dessa.

– Olisi hienoa, jos nyt jo fosforia pys-tyttäisiin annostelemaan järkevästi ja opet-telemaan siihen, että siitä tulee puutetta.

Viljelyä pitää tämänkin vuoksi kehittää, Turtola kannustaa.

Työkaluja viljelijöille

Fosforitutkimuksen tulokset ja työkalut pyritään saamaan viljelijöiden käyttöön mahdollisimman pian. Jatkoaikataulu riip-puu rahoituksen järjestymisestä.

Tutkimusryhmän työssä mukana ollut professori Pekka Huhtanen Ruot-sin maatalousyliopistosta toteaa, että myös ostorehuissa maatilalle tulevan fosforin tar-peen arviointiin on kehitetty työkalu.

Fosforin kulkeutumisriski on kasva-nut myös Pohjanmaalla, jossa on muun kotieläintalouden lisäksi turkistuotantoa. Turkistuotannon fosforinkäyttöä on mah-dollista leikata siirtymällä eläinten yksilö-ruokintaan ja vähentämällä luuperäisten raaka-aineiden osuutta rehussa.

teksti: KATI LEPPÄLAHTI kuva: MTT:N ARKISTO/TAPIO TUOMELA


Henkilökuvassa Risto Rautiainen

teksti: SARI TIIRO kuvat: SOILE KALLIO

Lainassa IowastaIowan yliopiston professori Risto Rau-tiainen kehittää työkaluja, joilla vä-hennetään maatilojen henkilö- ja omaisuusriskejä ja parannetaan vil-jelijöiden elämänlaatua. Samasta syystä hän tekee yhteistyötä MTT:n kanssa.

Risto Rautiaisen työpöydällä MTT:n talous- tutkimuksessa on ainoastaan kannetta-va tietokone ja pari aanelosta. Työhuone kun on hänellä vain lainassa – ja niin on itse asiassa koko mieskin.

Rautiainen on nimittäin juuri tullut kes-keltä Yhdysvaltojen vilja-aittaa kolmen vii-

Risto Rautiainen haluaa viedä Suomessa tehtävää laadukasta tutkimusta maailmalle.

kon työvierailulle MTT:hen. Samanlaisia Suomen-keikkoja hän tekee kolme vuo-dessa; pääpesti hänellä on maatalou-den työturvallisuuden professorina Io-wan yliopistossa.

MTT maksaa Rautiaisen vuosipalkas-ta neljä kuukautta. Töitä Iowassa on vä-hennetty ja järjestetty niin, että molem-mat tehtävät hoituvat.

Mutta eikös kuvio ole sinulle talou-dellisesti epäedullinen? − Kyllähän ne palkat amerikkalaisyliopis-tossa parempia ovat olleet, mutta vahva euro auttaa. Ennen kaikkea MTT-yhteis-työ tuo lisää meriittiä ja avaa yhteistyö-mahdollisuuksia, Rautiainen sanoo.

Ja silläkin on merkitystä, että työ-vierailujen yhteydessä voi vaalia yhteyk-siä Suomessa asuviin sukulaisiin ja ka-vereihin.

– En ole halunnut karistaa suomalai-suutta itsestäni.

Kannustaja, kehittäjä ja profiilin nostaja

Rautiainen on pitänyt Iowa-vuosien-sa aikana koko ajan yhteyttä Suomeen. MTT:ssä virisi ajatus, että Rautiaisen ko-kemusta riskinhallinnasta ja työturvalli-suudesta kiinnostuneiden opiskelijoiden väitöstöiden ohjaajana voitaisiin hyödyn-


Henkilökuvassa Risto Rautiainen

nimi: Risto Rautiainen

syntyi: maatilalla Satakunnassa 1955

asuu:

omalla lifestyle-tilallaan Iowa Cityn laitamilla Yhdysvalloissa

koulutus: agronomi 1986 Helsingin yliopisto

PhD 2002 Iowan yliopisto

ura: Mela, työturvallisuustoimiston päällikkö 1987–1991

Manitoban yliopisto, konsultti 1991–1994

Iowan yliopisto, tutkijaksi 1994 ja professoriksi 2003

perhe: suomalaissyntyinen, sittemmin kanadalaistunut puoliso, kaksi aikuista tytärtä, kaksi lastenlasta

harrastukset

oma tila, sähköbasson soitto

erityistä:

Soitti muusikkouran alkuaikoina mm. Mikko Kuustosen kanssa Pro Fide -yhtyeessä, nykyisin kysytty basisti eri kokoonpanoissa. Tuorein esiintyminen Iowan yliopiston Diversity Day -tapahtumassa.

tää Suomessakin. Iowan yliopisto näytti vihreää valoa, ja

kolmeksi vuodeksi sovittu yhteistyökuvio pääsi käyntiin viime syksynä.

− Tehtäväni täällä MTT:ssä on kannus-taa ja ohjata tutkijoita, kehittää suomalai-sen tutkimuksen laatua ja myös nostaa sen profiilia kansainvälisesti. Suomessa tutkijoilla on käytettävissään erittäin laa-dukasta dataa ja täällä on tehty hyvää tut-kimusta maatalouden riskinhallinnasta, mutta suomalaiset eivät ole olleet kovin aktiivisia levittämään tietoa oman maan rajojen ulkopuolelle.

Kysyntää kuitenkin on: Rautiaisen ja hänen amerikkalaiskollegoidensa suoma-laiseen dataan perustuva tutkimus ”Risk Factors for Serious Injury in Finnish Agri-culture” on juuri julkaistu American Jour-nal of Industrial Medicin -lehdessä.

Iso tutkimushanke suunnitteilla Suomessa

Rautiaisen johtama MTT:n tutkijaryhmä on hakenut Maatilatalouden kehittämisrahas-tolta rahoitusta isoon tutkimushankkee-seen, jonka tavoitteena on kehittää työ-kaluja maatilojen riskinhallintaan.

Niin MTT:n kuin Iowan yliopiston pro-jekteissa on jo aiemmin kehitetty mene-telmiä, joilla tilat voivat hallita tapaturma- ja työterveysriskejä. Uusi hanke kurottaa vielä pidemmälle.

− Otamme tutkimukseen mukaan kaikki sellaiset omaisuuteen ja henkilöihin koh-distuvat riskit, jotka maatilalla voidaan va-kuuttaa. Mukana ovat myös tuotantoon, elintarvikeketjuun ja luonnonkatastrofeihin liittyvät riskit, Rautiainen määrittelee.

Tilan riskit näkyvät kuluttajan ruokalaskussa

Ruokakaupan kassalla ei tule ajatelleek-si, että tuotteiden hinnoissa maksetaan myös tilojen työturvallisuudesta ja ris-kienhallinnasta – tai oikeastaan niiden puutteesta.

Pelkät tapaturmien ja ammattitautien aiheuttamat kustannukset ovat tilojen MYEL-työtulosta kolmisen prosenttia.

− Kun mukaan lasketaan kaikki se raha, jonka tilat käyttävät vakuutuksiin omaisuus-, laite- ja henkilövahinkojen va-ralta plus vakuuttamattomat menetykset,

summa nousee ainakin 10–15 prosenttiin tilan liikevaihdosta. Tarkempia arvioita py-rimme tekemään uudessa tutkimushank-keessamme, Rautiainen toteaa.

Amerikassa isot ovat tosi isoja ja pienet pieniä

Rautiaisen nykyisellä kotiseudulla maata-lous on merkittävä työllistäjä. Iowan osa-valtio on maissivyöhykkeen keskus ja soi-jan, sianlihan ja kananmunien tuotannossa Yhdysvaltojen ykkönen.

Kahtiajako aktiivi- ja harrastajatiloihin on vielä voimakkaampaa kuin meillä: va-jaa 6,5 prosenttia tiloista tuottaa 75 pro-senttia maataloustuotannosta. Määrälli-sesti yleisin tilatyyppi taas on vapaa-ajan tila, jonka omistajat saavat toimeentulon-sa muista töistä.

Pieni lifestyle-tila on Rautiaisella it-selläänkin.

– Puutarha omaksi iloksi ja lemmik-keinä viisi arabialaista hevosta. Ei mi-tenkään kaupallista toimintaa, professo-ri hymyilee.

Seuraavan kerran Rautiainen tulee MTT:hen heinä-elokuussa. Työvierailu-jen välissä yhteyttä pidetään viikoittaisil-la nettipalavereilla.


Kolumni

Olen ollut mukana käytännön kylätoiminnassa pari vuotta ja alkuvaiheen optimismin jäl-

keen myös vaikeuksien kenttä alkaa hahmottua.

Poliittisesti asia on kaikkien tiedossa, eikä siinä ole mitään uutta. Asuinmaa-seutu ei ole yhdenkään poliittisen puolu-een agendalla, vaikka siitä kauniisti pu-hutaan. Keskustapuolue, joka tietenkin olisi luontevin asuinmaaseudun puolus-taja, on edelleen tiukasti kiinni maatalo-udessa. Paitsi puolueen traditioista, se johtuu myös siitä, että maatalousmaa-seudulla on mahtavat puolestapuhujat, jotka nostavat verisen lampaanpään heti tikunnokkaan, jos heidän etuuksiaan uha-taan loukata.

Entisenä maalaispoikana en miten-kään vastusta maataloutta. Puhun vain tosiasioista, siitä, mille sektorille maa-seudulle tulevat rahavirrat ohjautuvat.

Lisäksi ihmettelen, miksi Keskustapuo-lue ei ole kiinnostunut asuinmaaseudun äänestäjistä, joita on jo kohta kymmen-kertainen määrä maatalousyrittäjiin ver-rattuna.

Hallinnon merkitys on minullekin ollut uu-dempi kokemus.

Vaikka kylä on maaseudun elävä ja käytännössä ainoa toimiva yksikkö, se ei ole virallinen hallintoyksikkö niin kuin kunnat.

Siksi kyliin liittyvät asiat eivät myös-kään ministeriöistä katsoen ole oikein kenenkään hallinnassa. Tai paremmin-kin, ripoteltuna sinne tänne: maatalo-us-, sisä-, työ- ja elinkeino- tai opetus-ministeriöön.

Mutta ettei tässä nyt syntyisi sitä vai-kutelmaa, että syytän maaseudun ke-hittämisen vaikeuksista pelkästään yh-teiskuntarakenteen ”yläpäitä”, siirrytään

teksti: MATTI MÄKELÄ kuva: ID BBN arkisto

Miksi maaseutua on niin vaikea kehittää?

lähemmäksi paikallista maaseutua ja sen rakenteita.

Edellä kuvatut ongelmat voitaisiin osit-tain ratkaista alhaaltapäin tapahtuvalla maakunnallisella yhteistoiminnalla. Olen suuresti ällistynyt, miten vaikeaa se käy-tännössä on.

Maakunnissa on suuria eroja sen suh-teen, miten niissä suhtaudutaan kehittämi-seen ja yritystoimintaan. Toiset maakunnat painottavat yritystoimintaa, toiset yhtei-söllistä kehittämistä, kaikki pitävät omia puoliaan ja suuntautuvat ensi sijassa koh-ti keskushallintoa, eivät toisiaan.

Kaikesta edellä luetellusta seuraa, että asuinmaaseudun kehitystä vaivaa ensi si-jassa rahanpuute ja siitä taas seuraa va-paaehtoistoiminta, koska omaan toimin-taan kylät kyllä ovat tottuneet.

Vapaaehtoistoiminnalla on kaksi mielen-kiintoista ominaisuutta. Ne ovat ailahtelu ja päällekkäisyys. Kun kuka tahansa voi toimia tai olla toimimatta (ilman palkkaa), toiminta muodostuu väistämättä impul-siiviseksi. Ja kun kuka tahansa voi toimia missä vain, muodostuu helposti kilpaile-vaa, päällekkäistä toimintaa, jota kukaan ei voi pakottaa yhteistyöhön – kun se ker-ran on vapaaehtoista. Näin sekasotkun kierre on valmis.

Olen toiminut taidehallinnossa ennen ryhtymistäni kylätoimintaan. Suureksi häm-mästyksekseni olen huomannut, että yksi-lölliseksi ja miinaäkkijyrkkämäiseksi aja-teltu taidehallinnointi on kylätoimintaan verrattuna hienosti järjestettyä, maltillis-ta, suorastaan hillityn porvarillisen char-min täyttämää yhteistä työtä.

Sen sijaan kylätoiminnassa olen kaikilla tasoilla kohdannut aivan käsittämätöntä yhteistyökyvyttömyyttä, välistävetoja, rii-toja. Miten se on mahdollista, kun kylissä asuvat ihmiset mielestäni ovat valtaosal-taan tasapainoisia tolkun ihmisiä?

Kyse täytyy olla eräänlaisesta yhteisöl-lisen kontrollin, demokratian alkujuuren puutteesta. Vapaaehtoistoimintaan voi ryhtyä kuka vain, hyvin erilaisin motii-vein. Kun nämä motiivit sitten törmäävät yhteen, jälki on kamalaa.

Silti jaksan uskoa, tosin ensi iskut vas-taanottaneena, tähän toimintaan. Nyt sen luonteen paremmin ymmärtäen.


Tuet kohdallaan?

Maatalouden kautta kanavoita-va maaseudun tuki ei ota huomi-oon maatalouden alueellista kes-kittymistä. Maaseutukehitykseltään ongelmallisemmat Itä- ja Pohjois-Suomi jäävät selvästi etelää ja länt-tä vähemmälle.

Suomen maaseudulla on havaittavis-sa voimakas alueellinen erilaistuminen. Sekä hyvin menestyvien, kaupunkien läheisten että suurimmissa vaikeuksis-sa olevien, harvaan asuttujen maaseu-tualueiden osuudet koko maaseudusta ovat kasvaneet.

Maatalousvaltaisen ydinmaaseudun alue taas on pienentynyt, kun tuotanto on keskittynyt entistä harvemmille tiloille ja pienemmälle alueelle.

– Tukien maatilaperusteisuus ja maati-lojen alueellinen jakauma ovat suuri haas-te alueellisesti tasapainottavan kehityk-sen näkökulmasta. Ongelma ei ole vain Suomen, sillä useiden kansainvälisten tutkimusten perusteella EU-tasollakaan nykyinen maatalouspolitiikkajärjestelmä ei tue alueellisia eroja tasapainottavia ta-voitteita, alustaa tutkija Olli Voutilai-nen MTT:stä.

Suuret tilat saavat ison osan potista

MTT on selvittänyt Maaseutupolitiikan yh-teistyöryhmän (YTR) rahoittamassa laa-jassa tutkimuksessa maataloustukien kohdentumista sekä maaseudun ja maa-talouden kehityksen välistä suhdetta Suo-messa. Tarkasteltavana ovat sekä EU- että kansalliset maatalous- ja maaseudun ke-hittämistuet vuosilta 2000–2006.

Maaseudun kehittämiseen osoitet-tuja tukia maksetaan Suomessa eniten alueille, joilla on eniten maatiloja, koska suuri osa maaseudun tuesta on maata-louden tukea.

teksti: MIKKO GRÖNMAN kuva: HANNA HUITU/MTT

Maatilat ja tuetkeskittyvät vahvasti etelään ja länteen

Tuet kanavoituvat pitkälti etelään ja län-teen. Suuret ja lukumäärältään harvat tilat saavat merkittävän osan koko potista.

– Vaikka pohjoisen alueen maata-loustuki on hehtaaria kohden laskettuna suurempi kuin etelän, se ei riitä tasapai-nottamaan tukea alueellisesti, Voutilai-nen kertoo.

Tukien jakoperusteeksi seudun kehityspotentiaali?

Sosiaaliset ja taloudelliset haasteet puo-lestaan paikantuvat yleisimmin harvaan asuttuun itään ja pohjoiseen, missä maa-taloudesta hävinneiden työpaikkojen kor-vaaminen muiden toimialojen työpaikoil-la on vaikeinta.

Alueiden mahdollisuudet vaikuttaa toi-menpiteisiin ovat nykyjärjestelmällä ra-jalliset. Professori Hilkka Vihinen MTT:stä toteaa, että maaseudun kehittä-miseksi tukien jakoperustana pitäisi olla ennemminkin maaseudun kehityspotenti-aali, joka tunnistaisi maaseudun mahdol-lisuuksien alueellisen vaihtelun.

– Myös kaupunkien läheinen maaseutu ansaitsisi sille räätälöityjä politiikkatoimia. Asiaa voisi auttaa, jos maatalouspolitiikas-sa erotettaisiin selkeästi sektoripoliittiset toimet maaseudun kehittämisestä silloin, kun niiden vaikutukset eivät ole tasapai-noisen maaseutukehittämisen tavoitteen mukaisia, hän huomauttaa.

MTT:n tutkimuksessa havaittiin myös se, että maatalouden ja maaseudun suh-de sekä niiden välinen kehitys vaihtelevat alueittain merkittävästi.

– Maaseudun kehittäminen on ym-märrettävä erityyppisten alueiden koko-naisvaltaisena kehittämisenä. Tarvitaan aiheeseen liittyvää uutta, syvällisempää tutkimusta, johon MTT:n Maaseudun mah-dollisuudet -tutkimusohjelmassa parhail-laan keskitytään, sanoo Vihinen. Suomen aktiivimaatilojen sijainti vuonna 2005.

Maatilojen sijainnit on satunnaistettu kuntarajojen sisällä. Aineiston lähde: Tike

Vastuullisuus kiteytyi




Tähän asti Suomessa on keskusteltu yleen-sä vastuullisuuden osasista, kuten tuot-teiden ympäristövaikutuksista.

Uudessa hankkeessa vastuullisuutta on ensi kertaa käsitelty kokonaisuutena. Elintarvikeketjun vastuullisuus on saatu ki-teytettyä seitsemään ulottuvuuteen, jotka ovat ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitse-mus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus.

– Vastuullisuuden sisältöä on tässä jä-sennetty ja rakennettu. Tulevaisuudessa on selvitettävä, miten vastuullisuutta mi-tataan ja miten siitä tuotteissa kerrotaan, sanoo tutkimuspäällikkö Sari Fors-man-Hugg MTT:stä.

Vastuullisten valintojen tekemistä var-ten kuluttajat odottavat selviä merkintöjä. Olisiko vastuullisuudesta useita merkintö-jä tuotteessa vai yksi yhteinen? Entä kuka hallinnoisi merkinnän käyttöä? Haastetta riittää tutkimukselle ja yrityksille.

Kuluttajat mukana

Kolme vuotta kestänyt tutkimushanke on osa MTT:n Vastuullinen elintarviketalous -tutkimusohjelmaa. Hankkeessa haettiin vastuullisuusnäkökulmaa kolmen erilaisen elintarvikkeen – margariinin, ruisleivän ja broilerituotteiden – tuotantoketjulle.

MTT ja Kuluttajatutkimuskeskus to-teuttivat hankkeen yhdessä Fazer Leipo-moiden, HK Ruokatalon, Keskon, Raision ja Suomen Rehun kanssa. Vuorovaikuttei-sessa prosessissa olivat mukana myös kuluttajat. Vastuullisuuden sisällön ra-kentamiseen osallistui hankkeessa yli 200 henkilöä.

Sari Forsman-Hugg kertoo, että ensim-mäiseksi tehtiin ketjukuvaukset. Seuraava

teksti: PÄIVI HAAVISTO kuvat: TARJA BROLA

Seitsemän askelta lähempänä vastuullisuusmerkkiäMTT ja Kuluttajatutkimuskeskus ovat tehneet ison pohjatyön hahmotellessaan, mitä vastuullisuus tarkoittaa elintarvikkeen tuotantoketjussa.

vaihe oli sidosryhmädia-logi, jossa asiantuntijat, kuluttajat, kansalaisjärjes-töt, tuotantoketjun edus-tajat ja tutkijat keskus-telivat vastuullisuudesta työpajoissa. Keskuste-luissa syntyi 450 ideaa, jotka tiivistyvät vastuulli-suuden seitsemässä ulot-tuvuudessa.

– Kolmannessa vai-heessa haettiin ulottu-vuuksille yksityiskohtaista sisältöä rakentamalla esimerkkituotteiden tuotantoketjuille vastuullisuuden kriteere-jä ja mittareita. Lähtökohtana oli yritysten toiminnan kehittäminen.

Tutkimuspäällikkö Johanna Mä-kelä Kuluttajatutkimuskeskuksesta pi-tää keskeisenä tuloksena sitä, että hank-keessa löytyi yhtenäinen vastuullisuuden ulottuvuuksien lista. Vain eläinten hyvin-vointi -osuus erotti broilerituotteet kah-desta muusta elintarvikeketjusta.

– Elintarvikeketjun vastuullisuus on vielä uusi asia suomalaisessa keskuste-lussa. Oli hienoa, että siitä huolimatta nyt onnistuttiin löytämään yhteinen sävel kol-melle eri tuotteelle.

Enemmän turvallisuudesta

Sari Forsman-Hugg poimii esimerkkejä eri ulottuvuuksien sisältökeskustelusta: esi-merkiksi tuoteturvallisuus-osiossa jäljitet-tävyyttä haluttiin lisää. Yrityksissä raaka-aineet pitäisi voida jäljittää mistä tahansa ketjun osasta taaksepäin alkuun asti. Ny-kyinen lainsäädäntö edellyttää jäljitettä-vyyttä vain tuotantoketjun edelliseen tai

seuraavaan portaaseen.– Jäljitettävyyden merkitys korostuu,

kun raaka-aineiden hankintaketjut ovat globaaleja, hän sanoo ja viittaa esimer-kiksi margariinin valmistuksessa käytet-tyyn palmuöljyyn.

Toiseksi tuoteturvallisuuden käytän-nöistä voisi viestiä kuluttajille nykyistä enemmän.

– Kuluttajat eivät juuri tiedä, miten pal-jon ja mitä ketjussa tehdään esimerkiksi eläintautien hallitsemiseksi. Tämänkeväi-nen poikkeuksellinen salmonellaepidemia on entisestään korostanut yritysten vies-tinnän ja avoimuuden tärkeyttä.

Tietoa ravitsemuksesta

Ravitsemusvastuullisuudesta puhutaan yrityksissä yhä enemmän. Forsman- Huggin mukaan hyvällä yrityksellä onkin ravitsemusstrategia, jossa se kertoo jul-

Tulevaisuudessa on selvitettävä, miten vas-tuullisuutta mitataan, toteaa tutkimuspääl- likkö Sari Forsman-Hugg.

kuva: NANA SIMELIUS



Fazer Leipomot oli yksi viidestä yrityksestä, jotka osallistuivat vastuullisuushankkeeseen. Mukaan lähtiessä yritystä kiinnosti nimenomaan vastuullisuuden tuotteistamisen mahdollisuus.

– Tieto lisää tuskaa, toteaa tutkimus- ja kehitysjohtaja Sampsa Haarasilta hankkeen päätyttyä.

Moniulotteista asiaa on vaikea hyödyntää kaupallisesti tuotteissa. Hän pitää tutkimuksessa saatua tietoa silti yrityk-selle hyödyllisenä.

– Vastuullisuuden eri näkökulmien avulla voimme peilata omaa vastuullisuuttamme, joka sisältyy yhteen arvoistamme, laadukkaaseen toimintaan. Aiheeseen aiotaan myöhemminkin meillä panostaa, Haarasilta sanoo.

Hän toteaa projektin opettaneen, että vastuullisuus on myös aikariippuvainen asia, jota jo nykyinen taantuma-aika saattaisi painottaa eri tavoin kuin edeltäneet hankevuodet.

Hyöty vielä ottamatta

Antti Lauslahti toimi vastuullisuushankkeen aikaan kau-pallisena johtajana HK Ruokatalossa. Nykyisin oman Reilua.fi-konsulttifirmansa kautta hän on edelleen paneutunut vas-tuullisuuden tuomaan lisäarvoon yrityksissä.

– Mielestäni vastuullisuusasiat on Suomen elintarviketeol-lisuudessa hoidettu mallikkaasti, hän sanoo ja viittaa esimer-kiksi Pohjois-Karjala-projektin vähentämään suolankäyttöön ja tuotantoeläinten edelleenkin varsin hallittuun tautitilantee-seen.

– Ongelma on se, että kun puhutaan eettisyydestä, niin kuluttaja mieltää eettisiksi vain kaukaa Afrikasta tuotavat tuotteet. Kotimai-sia tuotteita ostamalla kuluttaja tukisi oman maan arvoketjua.

Lauslahti sanoo, että Suomessa eettisyyttä ja vastuulli-suutta ei ole konseptoitu ja tuotteistettu yhtä hyvin kuin muu-alla. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa luomutuotteet nousivat näkyvästi esiin, kun maa joutui kamppailemaan hullun lehmän taudin kanssa.

ki ravitsemukselliset painotuksensa.– Lisäksi kuluttajat kaipaavat tuoteinformaatiota enem-

män kuin mitä laki edellyttää. Esimerkkinä on vaikkapa geenimuunnelluilla rehuilla ruokituista eläimistä saata-vien elintarvikkeiden merkitseminen.

Eläinten hyvinvoinnista tarvittaisiin kokonaisvaltaista eläinten terveyden ja hyvinvoinnin määrittelyä. Tavoit-teena tulisi olla hyvinvointi-indeksi, ja se edellyttää vie-lä paljon tutkimusta.

Vastuullisuuteen liittyy myös tunneasioita.– Esimerkiksi tietoa rukiin kotimaisuudesta pidettiin

tärkeänä, mutta vähemmän huomiota kiinnitettiin koti-maiseen ammattitaitoiseen työvoimaan tuotteen taus-talla. Tämä puoli on osattu tuotteistaa Suomessa hei-kosti, Forsman-Hugg sanoo.

Avoimuus tärkeää

Paikallisuus ymmärrettiin laajasti, globaalina paikallisuu-tena. Kun yritys toimii tietyllä alueella, siltä halutaan tietoa vuorovaikutuksesta paikallisen ympäristön kanssa: pal-jonko esimerkiksi käytetään paikallisia raaka-aineita.

Hinnanmuodostukseen ja -rakenteisiin haluttiin avoi-muutta. Kuluttajat pohtivat hankkeen keskusteluissa sitä, saako ketjun jokainen porras osuutensa ja onko hinnanmuodostus oikeudenmukaista.

Forsman-Huggin mukaan läpinäkyvyyden ja avoi-muuden tulee olla mukana yrityksen toiminnassa kaikis-sa vastuullisuuden ulottuvuuksissa. Yritysten toivotaan antavan tietoa oma-aloitteisesti ja tietojen toivotaan ole-van konkreettisempia kuin juhlapuheiden periaatteet.

Forsman-Hugg, S. et al. Elintarvikeketjun vastuullisuus.

Kuvaus vuorovaikutteisesta sisällön rakentamisen prosessista. Maa- ja elintarviketalous 140.

(www.mtt.fi/met/pdf/met140.pdf)

Haasteellista tuotteistaa

Elintarvikeketjun vastuullisuudenulottuvuudet:

• ympäristö• tuoteturvallisuus• ravitsemus• työhyvinvointi• eläinten hyvinvointi• paikallisuus• taloudellinen vastuu


Lakka kiinnostaa

Hilla eli lakka kiehtoo eksoottisen makunsa ja terveysominaisuuksiensa vuoksi. MTT:n tutkimushankkeissa Sotkamossa selvitetään ja kehitetään lakan viljelyominaisuuksia.

Kun jogurttia saa lakan makuisena tai kosmetiikkayhtiö käyttää uutuudessaan lakansiemenöljyä, tuotteesta tulee erityi-nen olo. Lapsuuden sukujuhlissa lakka narskui hampaissa kermakakun seassa, ja leipäjuuston päällä se maistuu häkel-lyttävän hyvältä.

Suomessa elintarviketeollisuus käyt-tää lakkaa vuosittain noin 200 000 kiloa muun muassa hilloissa, likööreissä ja kar-keissa. Arktiset aromit ry:n toiminnanjoh-tajan Simo Moision mukaan lakalle on kysyntää myös ulkomailla, esimerkik-si Japanissa ja Kiinassa.

Tällä hetkellä marjaa ei kuitenkaan rii-tä kuin juuri oman maan tarpeisiin.

Riskialtis viljeltävä

Lakan saanti on teollisuudelle epävakaata, koska sen satomäärät vaihtelevat vuosit-tain. Marja kukkii aikaisin keväällä, jolloin pölyttävät hyönteiset eivät vielä lentele ak-tiivisesti ja halla uhkaa kylmempinä öinä. Koko sato voi tuhoutua, jos elinolosuh-teet eivät ole suotuisat.

Tutkija Kalle Hoppula MTT:n Sotkamon toimipaikasta on ollut muka-na lakan viljelyominaisuuksia tutkivissa hankkeissa vuodesta 2005. Tutkimuksis-sa on selvitetty perusasioita, kuten maa-perää, lajikkeita, vedensaantia ja vilje-lyn taloutta.

Yhdessä ProAgria Kainuun kanssa on mukaan saatu innostettua myös paikal-lisia viljelijöitä.

– Lakan viljelyssä epävarmuustekijöi-tä on paljon. Hilla viihtyy vain ilmavassa maaperässä, vastaraivatulla suolla. Se on haluttava marja, mutta teollisuudelle sen runsaampi käyttäminen on riskialtis-ta, Hoppula kuvailee.

Paljon polyfenoleja

Lakan hyvät ominaisuudet eivät lopu her-kulliseen makuun. MTT:n koordinoimas-sa nelivuotisessa Bioaktiiviset fenoliyh-disteet ruokavaliossamme -hankkeessa

Lakka on herkkä sääolosuhteille, ja sen satomäärä vaihtelee siksi paljon.

teksti: SAIJA VARTIAINEN kuva: VILLE KORPELAINEN

Herkullinen, harvinainen, haastava hilla

tutkittiin 143 kasviperäistä elintarviketta, joiden kaikki polyfenoliryhmät määritettiin ensimmäisen kerran maailmassa.

Lakan polyfenolipitoisuus ylsi kahden-kymmenen parhaan joukkoon.

– Polyfenolit ovat kasvien tuottamia sekundaarisia yhdisteitä, joilla saattaa olla useita suotuisia vaikutuksia tervey-dellemme. Lakassa on erityisesti ellagi-tanniineja, jotka edesauttavat suoliston hyvinvointia, erikoistutkija Pirjo Mat-tila MTT:stä linjaa.

Arktisten aromit ry:n Moision mukaan lakan terveellisiä ainesosia eristämällä lak-kaa voitaisiin ehkä käyttää esimerkiksi tu-ristiripulia ehkäisevissä pillereissä ja elintar-vikkeiden luontaisissa säilöntäaineissa.

Kiinnostaa kansainvälisesti

Lakka kasvaa pääasiassa pohjoisella pal-lonpuoliskolla. Fennoskandian alueen li-

säksi se on levinnyt muun muassa Bri-tanniaan, Irlantiin, Baltian maihin sekä Venäjän taiga- ja tundravyöhykkeille. Eu-roopan ulkopuolella suurimmat esiintymät ovat Kanadassa.

Suomalaisten lisäksi lakan viljelyo-minaisuuksia ovat tutkineet norjalaiset, ruotsalaiset ja kanadalaiset. Yhteistyö ulkomaisten tutkijoiden kanssa on ol-lut antoisaa.

– Kun tutkimuskohde on näinkin har-vinainen ja haastava, on kansainvälinen tiedonvaihto tärkeää. Kanadasta meillä oli jopa käymässä graduntekijä, joka tut-ki lakan kasvupaikkojen maaperää. Tut-kimustietojen lisäksi hän toi mukanaan pullon paikallista lakkalikööriä. Se odot-taa yhä kaapin päällä avaamista, Kalle Hoppula paljastaa.

Kenties pullo avataan myöhemmin, jos tutkimukset saavat lisärahoitusta ja lakka lyö itsensä läpi myös viljelymarjana.


Tilayhteistyötä

Tutkijat tekevät yhteistyötä viljelijöiden kanssa useissa MTT:n tutkimushank-keissa, sillä käytännön oloja ei voi ai-na imitoida koeruuduilla. Tiloja ei ole ollut vaikea houkutella mukaan.

Maataloustutkimus nojaa monessa kohdin käytännön oloista kerättävään aineistoon. Professori Pirjo Peltonen-Sai-nio toteaa, että tiloilta saatava aineisto täydentää omasta koetoiminnasta saa-tavaa tietoa.

– Tutkimustulosten on hyödytettävä viljelijää, mutta myös edistettävä tiedet-tä, hän sanoo.

Peltonen-Sainion mukaan tutkimuksiin osallistuvat viljelijät ovat kaikenikäisiä, ja heitä yhdistää kiinnostus uuteen tietoon.

– He katsovat hyötyvänsä hankkeesta ja pystyvänsä tulosten avulla viljelemään yhä paremmin. Vastavuoroisuutta tarvi-taan: meillä on oltava annettavaa näyt-teiden lähettäjille saman tien.

Villirikki-hankkeessa MTT selvitti kas-vien rikin saantia. Vapaaehtoiset lähetti-vät tutkimukseen kaikkiaan 600 kasvinäy-tettä pelloiltaan.

– Saimme selville, että etenkin öljy-kasvien rikin saanti on puutteen rajal-la, mutta ei vielä aiheuta satotappioita. Otos oli kattava ja virheellisten näyttei-den määrä aineistossa pieni, Peltonen-Sainio kiittää.

Kylvösiemen kunto selville

Tilan oman kylvösiemenen laatukartoi-tuksessa tilat postittavat MTT:lle näytteen siemeneksi aikomastaan viljaerästä sekä taustatietolomakkeen. Viime vuonna hank-keessa tutkittiin ohranäytteitä noin 300 ti-lalta. Tänä vuonna tutkitaan toinen kier-ros samaa alkuperää olevia ohria sekä vehnänsiementä.

– Viljelijät soittelivat jo kevättalvella näytteidensä perään. Oman siemenen laatu huolestuttaa, koska viime syksy

teksti: RAILA AALTONEN kuva: TERO SIVULA/RODEO

Aineistoja elävästä elämästä

oli korjuuoloiltaan vaikea. MTT elää ti-lanteessa mukana ja yrittää tuottaa tie-toa mahdollisimman nopeasti, Peltonen-Sainio lupaa.

Tutkimustulokset julkaistaan MTT:n nettisivuilla ja niistä tiedotetaan lehdis-tölle. Tilat saavat omat analyysituloksen-sa sähköpostilla. Tuloksista on selvinnyt itävyyden lisäksi mm. siemenen taimet-tumistarmo.

– Kun itävyys alkaa laskea, myös tai-men elinvoima heikkenee. Tänä vuonna oma siemen on kunnostettava huolella ja

vaihdettava, jos sen itävyys näyttää hei-kolta, Peltonen-Sainio summaa.

Liimapyydyksiä rypsipellolle

Myös rypsin vihollisia kartoittaessaan MTT kääntyi viljelijöiden puoleen. Vuonna 2007 alkaneen hankkeen päämääränä on sel-vittää, miksi rypsin sadot alenevat lajik-keiden ja viljelyosaamisen kehittymises-tä huolimatta. Esimerkiksi kasvien juuria vioittavia sienitauteja on tullut lisää sit-ten 1980-luvun.


Tilayhteistyötä

Tammelassa sijaitseva Heikkilän tila on osallistunut MTT:n tekemiin rikkakasvikartoituksiin 1960-luvulta lähtien. Tilan nykyinen isäntä Pertti Kallioniemi on sitä mieltä, että tutkimuksessa muka-na olo ei vie liikaa aikaa.

Heikkilän tila Tammelassa on ollut mukana rikkakasvikartoituksissa aivan alusta asti. Edellisen isännän Matti Kallionie-men aikaan 1960–70-luvuilla tilalla har-joitettiin voimaperäistä karjataloutta. Nyt tilaa isännöi Pertti Kallioniemi, ja tuotantosuuntana on sikatalous.

– Meillä on aina pyritty saamaan tu-losta pellosta, ja siksi paikallinen tutki-mus kiinnostaa. Lannoitekokeet toivat ai-kanaan konkreettista hyötyä viljelyymme, niiden avulla saatiin mm. ajoitettua heinä-maiden typpilannoitus tehokkaasti, Pertti Kallioniemi kertoo.

Tilan viljelyssä on tapahtunut tutki-muksen kannalta kiinnostavia muutoksia. 1990-luvun alussa kyntäminen korvattiin viljamaiden kevytmuokkauksella. Vain vel-voitekesannot ja juurikasmaat kynnettiin. Vuonna 2005 siirryttiin yksipuoliseen vil-janviljelyyn ja alettiin opetella siihen sopi-

”Pieni vaiva, suuri hyöty”

kuva: TAPIO TUOMELA

vaa kasvinsuojelua.– Sokerijuurikkaan jälkeen oli motivoivaa

lähteä hinaamaan ohran satotasoa ylös. Muutokset viljelyssä tuovat aina uudenlai-sia haasteita, Kallioniemi kuvaa.

Tulokset kiinnostavat

Omien tulosten lisäksi häntä kiinnostaa se yleinen muutos, josta pitkäaikaisen rikkakasvikartoituksen tulokset kerto-vat. Tutkijat hakevat tarvitsemansa näyt-teet, isäntä antaa viljavuus- ja muut tar-vittavat tiedot.

Kallioniemi vaihtaa mielellään ajatuk-sia tutkijoiden kanssa pellon päisteel-lä, ja arvostaa heiltä saamaansa ensi kä-den tietoa.

– Kyllä se vaiva on minimaalista hyö-tyyn nähden. Mielellään tässä ollaan mu-kana.

– Rypsinoste-hankkeessa peltoha-vainnot ovat koko homman runko, tiivis-tää tutkija Asko Hannukkala.

Viljelijät toimittavat koelohkoille al-kukesän aikana viikoittain uuden liima-pyydyksen. Elokuussa MTT:n tutkijat käyvät kaikkiaan 150 tilalla yhteistyös-sä Satafood ry:n ja Suomen Rehun väen kanssa, keräävät kasvinäytteitä, haas-tattelevat viljelijän ja ottavat käytetyt pyydykset mukaansa.

Kasvinäytteitä on tutkittu kahdessa vuodessa yli 70 000. Tulevana kesänä tehdään vielä yksi kierros.

– Jo nyt aineistossa näkyy, että hyvän sadon ovat saaneet ne, jotka ovat teh-neet kaikki viljelytoimet viimeisen pääl-le, Hannukkala huomauttaa.

Rikkakasvit kartalle

Viljapeltojen rikkakasvikartoitus aloitet-tiin 1960-luvun alussa, ja muutoksia seu-rataan runsaan vuosikymmenen välein. Vuosina 2007–2009 MTT kartoittaa rik-kakasvit yli 600 kevätviljapellolta Niva-la-Vieremä-Kitee -akselin eteläpuolella.

Maa- ja metsätalousministeriö käyt-tää tietoja ympäristötuen ehtojen ja suo-siteltavien toimenpiteiden hienosäätä-miseen.

– Jokaisella tilalla viljellään kevätvil-joja hieman omalla reseptillä. Kun viljely-kierto, muokkaus, lajikkeet ja kasvinsuoje-lu vaihtelevat, myös tiloilta keräämämme aineisto on sopivalla tavalla vaihteleva, selvittää erikoistutkija Jukka Sa-lonen.

Halukkaat tilat ovat löytyneet vai-keuksitta. Aikaisempina kertoina mu-kana olleet ovat Salosen mukaan perin kiinnostuneita pelloillaan tapahtuneista muutoksista.

– Kymmenen vuotta sitten vierailim-me noin 300 tilalla ja samoille pelloille tähtäämme nyt. Viime kerralla otimme mukaan myös luomutiloja tutkiaksem-me viljelytavan vaikutusta luonnon mo-nimuotoisuuteen. Nyt etsimme uusia pel-toja suorakylvöön siirtyneiltä tiloilta.

Rikkakasvikartoituksessa viljelijän osuudeksi jää vastata tutkijoiden kysy-myksiin. Tutkijat keräävät näyteruuduil-ta kasvillisuusaineiston sekä maanäyt-teet, joista tehdään viljavuusanalyysi ja määritetään rikkasiemenpankki.


Maito on maitoa

Maatalouskomissaari Mariann Fischer Boel pyysi vuosi sitten Euroopan elintarviketurvallisuusviran-omaista (EFSA) selvittämään Uudesta-Seelannista ja Australiasta peräisin ole-vaa väitettä, jonka mukaan ns. A1-tyypin maito saattaa altistaa kuluttajat vakavil-le terveyshaitoille.

Uudessa-Seelannissa ja Australiassa on 1990-luvun alkupuolelta lähtien mark-kinoitu ns. A2-maitoa väitteellä, että se on terveellisempää kuin A1-maito. Mai-dot eroavat toisistaan siten, että niiden sisältämä beta-kaseiini-niminen proteii-ni pilkkoutuu ihmisen elimistössä hieman eripituisiksi peptidiketjuiksi.

A1-maidosta muodostuu ihmisen ruu-ansulatuselimistössä peptidiä nimeltä ß-kasomorfiini-7 (BCM7). A2-maidosta sitä

ei muodostu. Väitteiden mukaan BCM7 voi imeytyä ohutsuolesta verenkiertoon, ja kulkeutua molekyylirakenteensa takia eri elimiin lisäten esimerkiksi tyypin I dia-beteksen, sydän- ja verisuonisairauksien, autismin ja skitsofrenian riskiä.

Terveysvaaroista ei näyttöä

EFSA asetti asiaa selvittämään asiantun-tijatyöryhmän, jonka vetäjänä toimi pro-fessori Hannu Korhonen MTT:stä. Korhonen on perehtynyt tutkimuksissaan maidon proteiineihin ja peptideihin, ja työs-kennellyt EFSA:n asiantuntijana vuodesta 2007 lähtien.

Työryhmä kävi läpi aiheesta laadittuja tieteellisiä tutkimuksia, joita on tehty ympäri maailmaa. Aineistoa oli runsaasti: loppu-

EFSA arvioi A1-maidon peptidit harmittomiksi

Suomalainen kuluttaa vuosittain noin 135 litraa maitoa ja muita nestemäisiä maitotuotteita.

teksti: MINNA NURRO kuva: MTT:N ARKISTO/YRJÖ TUUNANEN

raporttiin tuli noin 500 kirjallisuusviitettä. – A1-maidon beta-kaseiinin terveys-

riskeistä ei ole löytynyt mitään näyttöä fy-siologisella tasolla. Tämän takia EFSA ei ryhtynyt laatimaan varsinaista riskinarvi-ointia aiheesta, Korhonen toteaa.

Räväkkä mainonta kiellettiin

Hän huomauttaa, että A2-maitoa tuot-tava meijeri ei enää saa mainostaa sitä muuta maitoa terveellisempänä Uudes-sa-Seelannissakaan. Sikäläisen oikeus-laitoksen mukaan meijeri ei esittänyt riittävää tieteellistä näyttöä markkinoin-tinsa tueksi.

Korhonen kertoo, että näkemys A1-maidon aiheuttamista terveyshaitoista perustuu lähinnä ekologisiin tutkimuk-siin, eli tilastollisiin kartoituksiin, joissa tarkastellaan maittain maidon ja kerman kulutuslukuja sekä väestön sairastuvuut-ta sydän- ja verisuonitauteihin tai tyypin I diabetekseen.

Niiden välillä havaitun korrelaation pe-rusteella on päätelty, että A1-tyypin maito lisää kyseisten sairauksien riskiä.

Lehmän perimä ratkaisee

Maidon beta-kaseiinin tyyppi riippuu lehmän perimästä, mutta se ei kuiten-kaan ole yksiselitteinen rotuominaisuus. Eurooppalaisten lypsylehmien perimää beta-kaseiinin suhteen on tutkittu vain tietyissä maissa.

– Näyttää siltä, että A2-maitoa lypsä-vät erityisesti jersey- ja guernsey-rotuiset lehmät sekä islantilainen alkuperäiskarja. Suomalaislehmien beta-kaseiinituotantoa ei ole tutkittu viime vuosina, mutta meil-lä lypsykarja on enimmäkseen ayrshire-jä ja friisiläisiä: kymmenisen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan niiden mai-to on sekoitus A1- ja A2-tyyppiä, Korho-nen selvittää.

EFSA:n tekemän selvityksen mukaan maidon tietyt peptidit eivät lisää va-kavien sairauksien riskiä, kuten eräs uusiseelantilainen meijeri väittää. EFSA:n työryhmä tutki asiaa MTT:n professorin johdolla.


Lyhyesti

MTT on kehittänyt lammastalouteen in-vestoiville tiloille innovatiivisen ja edulli-sen tuotantotilaratkaisun. Ulkonäöltään kasvihuonetta muistuttava lammashalli on rakenteeltaan yksinkertainen ja muuntuu tarvittaessa moneen muuhunkin käyttö-tarkoitukseen.

Lammashallin suunnittelusta vas-tannut arkkitehti Tapani Kivinen MTT:stä kertoo, että tärkeintä oli raken-teellinen yksinkertaisuus sekä rakenta-misen edullisuus. Hallin muunneltavuus syntyi sivutuotteena.

Ensimmäinen kevytrakenteinen lam-mashalli nousi Södra Rönnäs Gårdin ti-lalle Pernajaan syksyllä 2007. Tilan van-haa ja uutta hallia vertailtiin lampaiden kasvatusympäristönä MTT:n ja Helsin-gin yliopiston yhteistyönä toteutetussa tutkimuksessa.

Rehut jaetaan ulkopuolelta

Lammashallin perustukseksi tehtiin be-toniharkkopohjainen sokkeli ja lattiama-

teksti: TARJA LINTULA kuva: TAPANI KIVINEN

Lammashalli kuin kasvihuone

teriaaliksi valittiin valuasfaltti. Kantava runko on sinkittyä teräsputkea ja kattee-na on läpinäkyvä muovi.

Erikoisuutena on rehunjako hallin ul-kopuolelta samaan tapaan kuin uusim-missa navetoissa.

– Näin säästetään neliömetrejä hallin sisällä ja ne voidaan hyödyntää eläinten kasvatustilana. Muunneltavuus syntyy siitä, että kesällä hallia voidaan käyttää esimerkiksi kasvihuoneena, kun uuhet ja karitsat ovat laitumella. Se soveltuu toki moneen muuhunkin toimintaan, joka vaatii sadesuojaa kesällä, toteaa Kivinen.

Tutkimuksessa käytetyn hallin koko on 10 x 36 metriä. Leveys on standar-doitu, mutta pituutta voi lisätä tarpeen mukaan. Lammashalli on pilaritonta va-paata yhtenäistä tilaa. Karsinat ovat vapaasti siirrettävissä olevia teräsaito-ja, samoin hoitokäytävänä toimiva kes-kikäytävä.

Kuivikkeena hallissa käytetään olkea. Täytepohja tyhjennetään keväällä, kun lampaat on siirretty laitumelle.

Kesällä lammashalli muuntuu helposti kasvihuoneeksi, kun lampaat siirretään laitumelle.

Erikoistutkija, FT Juha Kantanen MTT:stä on valittu Pohjoismaisen geeniva-rakeskuksen (NordGen) eläinsektorin uu-deksi johtajaksi. Hän aloitti nelivuotiskau-tensa maaliskuun alussa.

NordGen on Pohjoismaiden ministeri-neuvoston alainen organisaatio, joka edis-tää metsäpuista, kotieläimistä ja kasveis-ta peräisin olevien geenivarojen kestävää käyttöä ja säilyttämistä. Kantanen on en-simmäinen NordGenin johtoon valittu suo-malainen.

NordGenin johtajan työn ohella Juha Kantanen jatkaa edelleen osa-aikaisena tutkijana MTT:ssä.

Kantanen NordGenin johtajaksi

Lyhyesti

Kasvihuonetuotannon kannattavuus laski

MTT:n ennusteen mukaan kasvihuone- yritysten kannattavuus laski vuonna 2008 voimakkaasti, mikä johtui tuotteiden al-haisista hinnoista sekä kustannusten noususta.

Ennusteen mukaan vihannestuotannos-sa yrittäjätulo ja kannattavuuskerroin painui viime vuonna nollaan ja kukkatuotannossa kolmannekseen edellisvuodesta.

Kasvihuonetuotannon talous selviää nyt aiempaa tarkemmin, sillä vihannes- ja kuk-katuotannon tulokset raportoidaan erik-seen omina tuotannonhaaroinaan MTT:n Taloustohtori-verkkosivustolla.

Vihannekset alamäessä

Kasvihuonevihanneksia tuottavat yritykset kasvattavat pääosin tomaattia ja kurkkua sekä jonkin verran ruukku- ja lehtivihan-neksia. Yritysten kokonaistuotto oli vuon-na 2007 keskimäärin 324 000 euroa, jos-ta tukien osuus oli 11 prosenttia.

Tuotot kasvoivat edellisvuodesta noin 18 prosenttia, mutta yrittäjätulo laski kuusi prosenttia. Tuottojen nousu hupeni kas-vaviin kustannuksiin, joita vetivät ylöspäin mm. lannoitteiden, polttoaineiden ja säh-kön hinnannousu. Kannattavuuskerroin aleni vähän ja oli 0,59.

kuva: BARBRO WICKSTRÖM/Rodeo


Elintarvikkeiden hintojen odotetaan laske-van Suomessa tänä vuonna, sillä viljan ja muiden raaka-aineiden maailmanmarkki-nahinnat lähtivät selvään laskuun vuoden 2008 loppupuolella. Lisäksi ruuan arvon-lisävero alenee Suomessa ensi lokakuus-sa 17 prosentista 12 prosenttiin.

Jos veron alennus menee kuluttajille täysimääräisesti, laskevat elintarvikkeiden hinnat 4,3 prosenttia.

Tiedot käyvät ilmi MTT:n taloustutki-muksen Suomen maatalous ja maaseu-tuelinkeinot 2009-vuosikatsauksesta,

Ruoka halpenee tänä vuonna

Kukat kohensivat hieman

Kasvihuonekukkia tuottavat yritykset kas-vattavat pääosin ruukkukukkia ja leikko-ruusua. Yritysten kokonaistuotto oli vuon-na 2007 keskimäärin 241 000 euroa, josta tukien osuus oli yhdeksän prosenttia.

Tuotot olivat lähes samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Yrittäjätulo oli edellis-vuotta korkeampi ja kannattavuuskerroin nousi 0,37:ään, mutta kukkayritysten kan-nattavuus oli kuitenkin keskimäärin erit-täin huono: tuotantokustannukset ylitti-vät tuotot noin viidenneksellä.

joka kertoo maatalous- ja elintarvike-markkinoiden tärkeimmät ajankohtaiset tapahtumat.

Elintarvikkeiden kuluttajahinnat nousi-vat viime vuonna keskimäärin 8,6 prosent-tia. Ruuan hintakehitys oli selvästi keski-määräistä inflaatiokehitystä nopeampaa, sillä kuluttajahintaindeksin vuosimuutos oli 4,1 prosenttia.

Korotuksia ruuan hintoihin aiheutti-vat sekä raaka-aineiden kallistuminen että teollisuuden ja kaupan kasvaneet kustannukset.

Pitkällä aikavälillä ruuan hinta on nous-sut yleisen kuluttajahintakehityksen tah-dissa. Vuosina 1995–2008 ruuan hinta kallistui nimellisesti 25,2 prosenttia, ja yleinen kuluttajahintaindeksi nousi 24,4 prosenttia. Ruuan reaalinen hinta oli si-ten viime vuonna suurin piirtein vuoden 1995 tasolla.

Niemi, J. & Ahlstedt, J. (toim.) 2009. Suomen maatalous ja maaseutu-elinkeinot 2009. MTT taloustutkimus.


Lyhyesti

Perunan Y-viruksen (PVY) yleisyys on sie-mentuotannossa lisääntynyt. Huippuvuote-na 2006 siemeneristä lähes puolet oli saas-tuneita, kun vielä viime vuosikymmenellä tavallinen määrä oli 5–10 prosenttia.

PVY aiheuttaa kasvustossa esimerkik-si keltakirjavuutta ja kitukasvuisuutta. MTT

teksti: PÄIVI HAAVISTO kuva: SASCHA KIRCHNER

Kirvat levittävät perunan Y-virusta

tutkii keinoja taudin torjun-nan ja toteamisen tehos-tamiseksi. Kohteena ovat olleet kirvat, jotka levittä-vät virusta pelloilla. Tutki-mushankkeeseen osallis-tuva Helsingin yliopisto on selvittänyt tautia aiheutta-via virusrotuja.– Tauti on muuntunut, eli PVY:stä on vallitsevana nyt toinen virusrotu kuin

aikaisemmin. Oireet ovat myös entistä vaikeammin havaittavissa, kertoo tutkija Lea Hiltunen MTT:stä.

Kestävyyttä jalostettava

MTT:n tutkijat selvittävät, mitkä kirvala-jit ovat PVY:n levittäjiä ja mitkä kasvilajit

ovat kirvojen isäntäkasveja. – Se jo tiedetään, että kirvat käyvät

perunakasvustossa vain vierailijoina. Kun tieto kirvoista lisääntyy, pystytään arvioi-maan, millaisia peltolohkoja siementuo-tannossa tulisi karttaa.

Hiltunen kertoo, että Suomen nykyisis-tä perunalajikkeista ei löydy PVY:lle täysin kestäviä lajikkeita.

– Toiveena on, että eurooppalaiset ja-lostajat ottavat huomioon lajikeaineistos-saan PVY-kestävyyden.

Taudin torjunnassa on tärkeintä, että siemenperunassa olisi mahdollisimman vä-hän tai ei lainkaan virusta. Elintarviketur-vallisuusvirasto Evira seuraa virustilannetta testaamalla siemenperunaeriä. Y-virus on aiheuttanut viime vuosina isoja taloudel-lisia menetyksiä siemenperunaerien hyl-käämisen vuoksi.

Kirvoja aterioimassa talvi-isännällä.

MTT ennustaa, että tuomikirvojen määrä jää tänä kesänä vähäiseksi.

– Viime kesä oli suhteellisen viileä ja sateinen ja monikaan kirva ei selvinnyt talvehtimaan. Jos alkukesä on tänäkin vuonna samanlainen, tuhoriski on hyvin pieni, kertoo tutkija Irmeli Mark-kula MTT:stä.

Tuomikirva on yksi viljapeltojen ylei-simmistä tuholaisista. Se talvehtii mu-nissa tuomen silmujen ympärillä, josta se keväällä virkoaa eloon. Parin sukupolven jälkeen kirvat kehittävät siivellisen muo-don, jotka lennähtävät viljapelloille her-kuttelemaan. Pahimmillaan ne voivat tu-hota lähes koko sadon.

MTT on tehnyt ennusteita tuomikirvois-ta jo parinkymmenen vuoden ajan. Kun vil-jelijät osaavat varautua seuraavan kesän riskeihin ajoissa, voidaan pahimmat tuhot estää. Markkulan mukaan tänä kesänä tor-juntatarvetta kuitenkaan tuskin on.

Munia lasketaan silmuista

MTT:n ennusteet perustuvat tutkimuksiin, joissa peltojen reunoilla kasvavien tuo-mien oksista lasketaan talvehtivat mu-nat sadasta silmusta. Näytteet kerätään joka paikkakunnalta kahdesta tai viides-tä tuomesta.

Kun tuloksesta vähennetään 55 pro-sentin todennäköinen kuolleisuus, saa-daan lopullinen ennuste. Rannikkoalueilla prosentti on selvästi suurempi.

– Alle 15 munaa sataa silmua kohti tar-koittaa pientä tuhoriskiä, 15–40 mahdol-lisia vahinkoja ja yli 40 munaa suuria tu-hoja. Tänä vuonna suurimmassa osassa tutkittuja alueita munia löytyi alle 15, jo-ten todennäköiset vahingot ovat pieniä, Markkula hahmottaa.

Hän toteaa, että viime vuosina tuomi-kirvojen määrä on kaiken kaikkiaan ollut aika vähäinen.

Näköpiirissä kirvaton kesäteksti: SAIJA VARTIAINEN kuva: HANNU OJANEN/MTT


Lyhyesti

Maataloustulo laski viime vuonna lähes 15 prosenttia edellisvuodesta ja oli 870 mil-joonaa euroa, kertoo MTT:n maa- ja puu-tarhatalouden kokonaislaskelma.

Maataloustulo mittaa maatalousyrit-täjien omalle työlle ja pääomalle saamaa korvausta. Se kääntyi uudelleen lasku-uralle vuoden 2007 nousun jälkeen. Vii-me vuoden maataloustulo oli koko EU-jäsenyysajan alhaisin.

Energian hinta kallistui

Maa- ja puutarhatalouden tuotantokus-tannusten nopea kohoaminen jatkui viime vuonna ja söi tuoton kasvun. Kokonais-kustannukset nousivat noin 13 prosenttia runsaaseen 3,7 miljardiin euroon.

Energian hinnan nousu heijastui polt-toaine- ja lannoitekustannuksiin, jotka se-littävät lähes kolmanneksen kustannus-noususta. Myös rehujen ja rakentamisen hinnat nousivat yleistä inflaatiovauhtia nopeammin.

Yleinen korkotason nousu sekä kas-vava velkakanta lisäsivät korkokustan-nuksia.

Maito nosti kokonaistuottoa

Maa- ja puutarhatalouden kokonaistuot-to oli viime vuonna runsaat 4,6 miljardia euroa, mikä on noin seitsemän prosent-tia enemmän kuin edellisvuonna.

Maataloustulo laskusuuntaan

Maitotuottojen nousu selittää yli 60 prosenttia maatalouden myyntituottojen kasvusta: maidon tuottajahinta nousi yli 20 prosentilla. Sian- ja naudanlihasta mak-settiin keskimäärin yhdeksän prosenttia ja siipikarjanlihasta 14 prosenttia korkeam-paa hintaa kuin edellisvuonna.

Viljaa päätyi markkinoille edellisvuot-ta vähemmän, mutta keskihinnan nou-su kasvatti viljan myyntituottoja. Jou-lukuussa 2008 viljan inflaatiokorjattu markkinahinta putosi kuitenkin voimak-

kaan hintapiikin jälkeen alimmilleen kah-teen vuoteen.

Mansikasta lisää hintaa

Puutarhatuotannosta saatavat tuotot nou-sivat edellisvuodesta lähes kaksi pro-senttia. Kasvihuonetuotannon myynti-tuotot kohenivat vain noin prosentilla, mutta avomaatuotannon lisääntyivät lä-hes neljä prosenttia mansikan hinnannou-sun vetäminä.

Maataloustulon kehitys 1994-2008e


Väitöstutkimuksia

Sokeri pelkistää sinisenGlukoosi eli rypälesokeri soveltuu luonnon-mukaisessa värjäyksessä indigon pelkistä-jäksi, todisti tutkija Anne Vuorema MTT:stä väitöstutkimuksessaan.

Kun sininen indigo pelkistyy, se muut-tuu vaaleaksi vesiliukoiseksi aineeksi. Tä-män ansiosta väriaine siirtyy kuituun.

Glukoosivärjäys näyttää soveltuvan kasvikuiduille, kuten puuvillalle ja pella-valle, jotka kestävät hyvin korkeaa pH:ta. Sen sijaan sitä ei voi vielä suositella eläin-kuiduille, kuten villalle ja silkille.

Indigo irti värimorsingosta

Vuoreman väitöstutkimus tuo tietoa, jolla pystyy parantamaan indigon erottumista värimorsingon lehdistä. Tämä kohentanee kasvi-indigon käytön kannattavuutta.

Värimorsinko on Euroopassa tunne-tuin indigoa tuottavista kasveista. Kasvi-peräistä indigoa tuotettiin 1900-luvun al-kuun, kunnes synteettinen indigo syrjäytti kasviperäisen aineen käytön. Esimerkiksi farmarien sininen indigoväri tuotetaan öl-jystä synteettisesti, jolloin kuluu sekä uu-siutumattomia luonnonvaroja että ympä-ristöä kuormittavia kemikaaleja.

Ekologisesti suuntautuneet yritykset hakevat nyt entistä luonnonmukaisempia menetelmiä myös värjäykseen.

Haasteena puhtausprosentti

Vuorema kehitti väriaineen puhtauden määrittelyyn uuden sähkökemiallisen me-netelmän, jolla voi määrittää myös muita samantyyppisiä aineita.

– Kasviperäisessä indigossa on alhai-nen puhtausprosentti. Raakaindigossa on varsinaista väriä alle 50 prosenttia, mutta synteettisessä yli 95 prosenttia. Vielä ei tunneta tarkasti epäpuhtauksia eikä kei-noja vähentää niitä, Vuorema sanoo.

Yritysmaailma vaatii taattua tasalaa-tuisuutta.

– Vielä pitäisi alentaa glukoosipelkis-tyksen pH:ta ja ratkaista epäpuhtaushaas-teet, Vuorema miettii.Anne Vuoreman väitöstutkimus ”Reduc-tion and Analysis Methods of Indigo” tar-

kastettiin Turun yliopistossa joulukuus-sa 2008.

Kylmä pihattopitää päästöt pienempinäKylmän ja viileän pihaton päästöt ovat vähäisemmät kuin lämpimän, totesi tut-kija Frederick Kwame Teye MTT:stä väitöstutkimuksessaan. Hän tar-kasteli pihattonavettojen sisäilman laatua sekä ammoniakki-, metaani- ja hiilidiok-sidipäästöjä.

Teye mittasi vuosina 2005–2007 kaa-supäästöjä 15 pihatossa eri puolilla Suo-mea sekä viidessä virolaisnavetassa. Lä-hes kaikkien sisäilman laatu oli vaatimusten mukaisissa rajoissa.

Lämpötila tärkeä tekijä

– Lämpötila on päästöjen suhteen hyvin tärkeä tekijä. Lehmien lukumäärän kasvu ei vaikuta päästöihin, mutta eläintiheyden kasvu lisää niitä, Teye tiivistää.

Päästöjen vähentämiseksi pihatto-navetta kannattaa pitää hieman viileänä. Teye huomauttaa, että viileän ilman vai-kutusta lehmien hyvinvointiin ei tosin tois-taiseksi tunneta.

– Lisäksi monet karjatilalliset näyttävät työskentelevän mieluummin hieman läm-pimässä ja vähentävät pihaton ilmastoin-tia, jos sisälämpötila tuntuu viileältä.

Edulliset anturit toimivat

Väitöstutkimuksessa Teye myös vertaili eri mittausmenetelmien toimivuutta pihaton sisäilman laadun selvittämisessä.

Tutkimusta varten rakennettiin kolme mittauslaitteistoa: kiinteä laitteisto, johon kytkettiin edullisia antureita paikan päällä tapahtuvaa tiedonkeruuta varten; langaton laitteisto, jossa oli edulliset anturit ja jota pystyttiin seuraamaan etänä matkapuhe-linverkkoa hyväksi käyttäen; sekä liikku-va laitteisto, jossa oli perinteisesti käyte-tyt kalliit ja tarkat mittausanturit.

Teye havaitsi, että kohtalaisen tarkko-ja tuloksia saa myös edullisilla antureilla, kunhan ne kalibroidaan huolellisesti na-vetan olosuhteisiin sopiviksi.

– Mittarin kalibrointi on syytä antaa asiantuntijan tehtäväksi. On tärkeää, että navetan muut kaasut eivät häiritse mitta-ustulosta, hän korostaa.

Frederick Kwame Teyen väitöstutki-mus “Microclimate and gas emissions in dairy buildings – Instrumentation, theory and measurements” tarkastettiin Helsin-gin yliopistossa joulukuussa 2008.

teksti: HANNU KASKINEN kuva: MTT:N ARKISTO/TAPIO TUOMELA

teksti: MINNA NURRO

kuva: MTT:N ARKISTO/YRJÖ TUUNANEN


Väitöksiä

Testi löysi sikojen geenivirheen Suomalaisessa yorkshire-sikapopulaati-ossa yleistyi 1990-luvulla nopeasti geeni-virhe, joka teki eläimistä hedelmättömiä. Virheen takia siittiöistä tuli lyhythäntäisiä ja liikuntakyvyttömiä.

Tutkija Anu Sironen MTT:stä kar-toitti väitöstutkimuksessaan sian virheel-lisen geenin. Hän sai selville, että ongel-man aiheutti siihen liittynyt retroposoni, eli perimässä itsenäisesti liikkuva DNA-sekvenssi.

Lisäksi Sironen kehitti tarkan DNA-testin, jonka avulla geenivirhettä kanta-vat eläimet saadaan selville sadan pro-sentin varmuudella.

Sama geeni ihmisellä

Virheelliseksi osoittautunut sian geeni on evolutiivisesti hyvin vanha, sillä se esiin-tyy kaikilla nisäkkäillä. Myös siihen kiinnit-tynyt retroposoni löytyy useiden nisäkkäi-den perimästä – ihmiseltäkin.

– Geeni näyttää vaikuttavan nisäkkäil-lä värekarvojen muodostumiseen. Niitä on monissa kudoksissa, esimerkiksi keuhkois-sa ja keuhkoputkissa, Sironen selvittää.

Värekarvojen kehitysvioilla saattaa olla osuutta mm. verenpaineen säätelyyn, syöpiin ja liikalihavuuteen. Sironen huo-mauttaa, että ihmisellä ei ole vielä todet-tu kyseisen geenivirheen aiheuttamaa he-delmättömyyttä tai muita oireita.

Myös muita vaikutuksia?

Seuraavaksi Sironen haluaisi selvittää vir-heellisen geenin toimintaa laajemmin: mis-sä muissa kudoksissa se toimii ja mikä on sen tehtävä elimistön muiden värekarvo-jen muodostumisessa.

Lisäksi häntä kiinnostaa tutkia, onko retroposonin kiinnittymisellä tähän tiet-tyyn geeniin myös myönteisiä vaikutuk-sia sikojen ominaisuuksiin.

– Sikojen geenivirheen yllättävän no-pea yleistyminen viittaa siihen, että se saat-taa periytyä yhdessä positiivisen genomi-vaikutuksen kanssa. Sen takia virheellistä geeniä kantavia eläimiä on ehkä suosittu jalostuksessa, hän miettii.

Anu Sirosen väitöstutkimus ”Mole-cular genetics of the immotile short tail sperm defect” tarkastettiin Turun yliopis-tossa helmikuussa 2009.

Höttöliha ei kestä kuumennusta

Tutkija Liisa Voutila MTT:stä tutki väitöstyössään höttölihaksi nimet-tyä lihan laatuvirhettä.

Höttölihaa esiintyy eniten sian sisäpais-tissa ja kalkkunan rintalihaksessa. Se on rakenteeltaan heikkoa sekä raakana että kypsänä, ja siitä valmistettujen leikkelei-den leikkuupinta poikkeaa ulkonäöltään normaalista tuotteesta.

Voutila vertasi työssään sidekudok-sen ominaisuuksia hötössä ja normaalis-sa sian sisäpaistissa. Hän mittasi myös vaaleiden ja tummien lihasten sidekudok-sen perusominaisuuksia sekä sialla että siipikarjalla.

Kollageeni mitattiin

Väitöstyössä selvisi, että tummissa lihak-sissa, joita sialla ovat lapalihas ja siipikar-jalla kaksi jalkalihasta, on enemmän ja liukoisempaa kollageenia kuin vaaleissa

lihaksissa, joita sialla ovat pitkä selkälihas sekä SM-lihas ja siipikarjalla rintalihas.

Sian vaaleissa lihaksissa niiden side-kudos supistui alemmassa lämpötilassa kuin tummissa lihaksissa. Höttölihan si-dekudoksen supistuminen alkoi ja oli hui-pussaan alemmassa lämpötilassa kuin normaalin lihan sidekudoksen.

Lihassoluissa ei eroa

Tutkimuksessa mitattiin myös yksittäis-ten lihassolujen ominaisuuksia ja niiden mahdollisia yhteyksiä sidekudoksen omi-naisuuksiin.

Höttölihassa lihassolujen pinta-ala ja kapillaariverisuonten määrä ei poikennut normaalista lihaksesta. Lihan väri oli kui-tenkin vaaleampi ja siitä valui varastoita-essa enemmän nestettä kuin normaalista lihasta, mikä viittaa höttölihaisuuden ole-van sukua toiselle sianlihan laatuvirheelle, PSE:lle (pale, soft, exudative).

Koska höttölihan kollageenin pitoi-suus ja liukoisuus eivät eroa normaalin lihan vastaavista, Voutila päätteli, että sidekudoksen alentunut lämmönsieto joh-tuu muista sidekudoksessa tapahtuneis-ta muutoksista.

Liisa Voutilan väitöstutkimus “Proper-ties of intramuscular connective tissue in pork and poultry with reference to weake-ning of structure” tarkastettiin Helsingin yliopistossa huhtikuussa 2009.

teksti: MINNA NURRO

teksti: RAILA AALTONEN

kuva: MTT:N ARKISTO/OLLI HÄKÄMIES


Väitöksiä

DNA-merkkejä rukiin-jalostukseenRukiin viljely Suomessa on vähäistä ver-rattuna muihin viljoihin, koska rukiin tukita-so on alhainen ja se on herkkä sääoloille: sato jää helposti pieneksi ja leivontalaa-tu heikoksi.

Tutkija Teija Tenhola-Roini-nen MTT:stä kartoitti väitöstutkimukses-saan rukiin geeniperimää ja löysi DNA-merkkejä, joiden avulla rukiista voidaan jalostaa suomalaisiin oloihin paremmin sopivia lajikkeita.

Uudet DNA-merkit auttavat jalosta-maan lyhytkortisia ja tähkäidännän kes-täviä lajikkeita. Lyhytkortinen ruis ei la-koonnu syyskesän sateissa yhtä helposti kuin pitkäkortinen. Tähkäidännänkestä-vyys on tärkeää, sillä jyvien itäminen täh-kässä ennen sadonkorjuuta heikentää lei-vontalaatua.

Kaksoishaploidit kehiin

Tenhola-Roininen käytti ns. kaksoishap-loideja kasveja, jotka sisältävät siitepö-lyhiukkasen kromosomiston kahdentu-neena.

– Kaksoishaploidin kasvin etu jalos-tuksessa on, että sen kaikki ominaisuu-det tulevat kasvissa näkyviin, jolloin valin-ta on helpompaa, tutkija selvittää.

Kaksoishaploidien avulla uuden ruis-lajikkeen jalostusta voidaan nopeuttaa 3–4 vuodella.

Tutkija tuotti kaksoishaploideja rukiita ponsiviljelytekniikalla. Siinä tähkän kukis-sa olevat ponnet nypitään kasvualustalle, jossa siitepölyhiukkasten esiasteista kas-vaa uusia kasveja.

Merkit kromosomissa 5R

Tähkäidännänkestävyyteen liittyvien merk-kien löytämiseksi Tenhola-Roininen kokosi yhteensä 281 DNA-merkkiä sisältävän ru-kiin geenikartan. Hän havaitsi tähkäidän-nänkestävyyteen liittyvän yhden geenialu-een sijaitsevan kromosomissa 5R.

Lisäksi tutkija totesi yhden kromosomin muista DNA-merkeistä liittyvän selvästi korren pituuteen. Hän kehitti siitä uuden DNA-merkin, jonka avulla jalostajat voi-

vat valita lyhytkortiset rukiit 13 prosentin virhemarginaalilla.

Teija Tenhola-Roinisen väitöstutkimus ”Rye doubled haploids – production and use in mapping studies” tarkastettiin Jyväs-kylän yliopistossa maaliskuussa 2009.

Laidun vuotaaeniten typpeäkeväisin

Tutkija Kirsi H. Saarijärvi MTT:stä kartoitti väitöstutkimuksessaan intensiivisen laiduntamisen aiheuttamia typpipäästöjä. Hän havaitsi, että päästöt ovat suurim-millaan keväisin, kun maahan kertynyt nitraattityppi huuhtoutuu lumen sula-misvesien mukana.

Tutkimuksen kokeet tehtiin useana vuonna MTT:n Maaningan toimipaikassa sijaitsevalla 0,7 hehtaarin lysimetrikentäl-lä. Lisäksi mitattiin kammiomenetelmäl-lä lehmien sonnasta ja virtsasta haihtu-vaa ammoniakkia.

Huuhtoutuminen valtareitti

Ympäristökuormituksen kannalta merkit-tävintä on typen huuhtoutuminen maape-rästä. Saarijärvi huomasi, että erityisen voi-makas typpipulssi on nurmen uusimisen jälkeisenä keväänä, kun kyntökerrokseen kumuloitunut typpi vapautuu.

– Laidunkierron ensimmäisinä vuosi-na päästöt ovat pienemmät, sillä nurmen juuristo ja maaperän mikrobit sitovat typ-peä itseensä, hän erittelee.

Toiseksi eniten ympäristöä kuormittaa lehmien sonnasta ja virtsasta haihtuva am-moniakki, mutta sen määrä on aiemmin arvioitua vähäisempi. Myös pintavalun-nan typpikuormituksen merkitys on Suo-men oloissa pieni.

Saarijärvi havaitsi myös, että pellon mikrobiologiset prosessit eivät pysäh-dy täysin talven ajaksi, vaan vain hidas-tuvat. Mikrobien hajotustyön tuloksena muodostunutta typpioksiduulia haihtuu siksi laitumelta runsaasti roudan sulet-tua keväällä.

Päästöjä helppo vähentää

Laiduntamisen aiheuttamaa typpikuormi-tusta voi vähentää melko helpoilla keinoilla. Saarijärvi toteaa, että päästöt pienenevät esimerkiksi hillitsemällä väkilannoitusta. Hyvillä mailla sen voi korvata valkoapilalla, joka sitoo typpeä suoraan ilmasta.

– Lehmillä kannattaa välttää valkuais-väkirehun käyttöä, ja laidunkautta voi ly-hentää loppusyksystä. Pistekuormitusta voi vähentää siirtämällä lehmien juoma-paikkaa ennen kuin maa sen lähistöllä me-nee huonoon kuntoon, hän listaa.

Kirsi H. Saarijärven väitöstutkimus ”Nit-rogen cycling on intensively managed bo-real dairy pastures” tarkastettiin Kuopion yliopistossa joulukuussa 2008.

teksti: MINNA NURRO kuva: MTT:N ARKISTO/TAPIO TUOMELA

teksti: MINNA NURRO

kuva: MTT:N ARKISTO/TAPIO TUOMELA

Lisätietoja puh. (03) 41 881 tai www.mtt.fi/elonkierto

MTT:n perustama esittelypuisto Elonkierto tuo monia maalais-

elämään ja alkutuotantoon liittyviä asioita käsin kosketeltaviksi.

Tervetuloa Jokioisiin - Elonkiertoon on vapaa pääsy!

MTT_ELO_1_09

Documents

Transcript of MTT_ELO_1_09