momentti 1 18 · toksessa, jossa liikkeen- tai amma-tinharjoittaja taikka maa- tai met-sätalouden...

��

�� !�"�� #!$ � � ��""� %�!�"��!" � � %��"��"

� � �� & �� ''��

1/2018

SisältöLAINSÄÄDÄNTÖKATSAUS • Vahvistetut lait 2 • Hallituksen esitykset 6 • Valtioneuvoston asetukset 7• OIKEUSTAPAUKSET • Korkein oikeus 7 • Korkein hallinto-oikeus 10

momentti_1_18.fm Friday, December 29, 2017 7:54 AM

2

Tämän liitteen ovat tuottaneet yhteistyössä Suomen

Lakimiesliitto ja Suomen Asianajajaliitto. Liitteen on

toimittanut Alma Talentin Suomen Laki -toimitus.

Momenttiin on koottu yhteenveto tärkeimmistä

lainsäädäntötoimista ja oikeustapauksista.

Momentti 1/2018

VAHVISTETUT LAIT

●Laki rikoslain muuttamisesta, laki yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta, laki pitkä-aikaisvankien vapauttamisme-nettelystä annetun lain muutta-misesta, laki oikeudenkäymis-kaaren 17 luvun 37 §:n muutta-misesta, laki vankeuslain muuttamisesta, laki henkilötie-tojen käsittelystä Rikosseuraa-muslaitoksessa annetun lain 6 §:n muuttamisesta, laki rikosrekisterilain 2 §:n muutta-misesta, laki valvotusta koeva-paudesta annetun lain 13 ja 32 §:n muuttamisesta, laki viranomaisten toiminnan julki-suudesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta, laki oikeuden-käynnin julkisuudesta ylei-sissä tuomioistuimissa anne-tun lain 9 §:n muuttamisesta, laki eräisiin rangaistus-, huolto- ja hoitolaitoksiin otet-tujen henkilöiden tapaturma-korvauksesta annetun lain 1 §:n muuttamisesta ja laki rikosvahinkolain 14 §:n muut-tamisesta (800–811/2017)

HE 268/2016 vpPeVL 10/2017 vpLaVM 9/2017 vp

Lait tulivat voimaan 1.1.2018.

Rikoslakiin otetaan säännökset yh-distelmärangaistuksesta ja sääde-tään laki yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta. Kysymys on uudenlaisesta rangaistuksesta, joka koostuu ehdottomasta van-keudesta ja sen jälkeisestä vuoden mittaisesta valvonta-ajasta. Yhdis-telmärangaistus korvaa vankeus-rangaistuksen, joka suoritetaan ko-konaan vankilassa. Yhdistelmä-rangaistukseen tuomitulla ei ole mahdollisuutta ehdonalaiseen va-pauttamiseen tai valvottuun koe-vapauteen. Yhdistelmärangaistus

voidaan tuomita vakavan rikoksen uusijalle, jota on pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Yhdis-telmärangaistuksen tuomitsemi-sen edellytykset ovat samat kuin koko rangaistusajan tuomitsemi-sen edellytykset. Voimassa oleva järjestelmä pysyy valvonta-aikaa lukuun ottamatta lähes nykyisel-lään. Valvonta-aika on osa yhdis-telmärangaistusta koskevaa tuo-miota eikä se edellytä syytetyn suostumusta. Valvonta-aika on yksi vuosi. Valvonta-ajan keskei-simmät lakisääteiset velvollisuu-det ovat asunnossa pysyminen määrättyinä aikoina, päihteettö-myys valvonta-ajan täytäntöönpa-noon liittyvissä tapaamisissa, toi-mintaan osallistuminen ja valvon-taan sitoutuminen. Tuomittua val-votaan muun muassa sähköisen valvonnan välinein.

●Laki maankäyttö- ja rakennus-lain muuttamisesta (812/2017)

HE 85/2017 vpLiVL 21/2017 vpYmVM 13/2017 vp

Laki tuli voimaan 6.12.2017.

Lain rakennusta, kerrosalaa ja ra-kennuksen edellytyksiä asemakaa-va-alueella koskevia säännöksiä muutetaan. Lakiin lisätään myös asuin-, majoitus- ja työtiloja sekä kokoontumistiloja koskevat sään-nökset sekä valtuutus antaa ympä-ristöministeriön asetuksella tar-kempia säännöksiä niistä. Lakiin lisätään säännökset, joiden mu-kaan rakennukseen tehtävään laa-jennukseen ja kerrosalaan lasketta-van tilan lisäämiseen sovelletaan, mitä uuden rakennuksen rakenta-misesta säädetään, ellei olennaisis-sa teknisissä vaatimuksissa muuta säädetä. Rakennuksen kerrosalaa koskevaa pykälää muutetaan si-ten, että rakennusoikeuden saa ylittää väestönsuojan tai talotek-nisten järjestelmien edellyttämän kuilun, hormin tai yleisiin tiloihin avautuvan teknisen tilan rakenta-

miseen tarvittavan pinta-alan ver-ran samoin kuin siltä osin, kun huoneistoa rajaavan väliseinän paksuus ylittää 200 millimetriä. Rakennusluvan edellytyksiä kos-kevaan pykälään tehdään lakitek-nisiä muutoksia.

●Laki tuomioistuinlain muutta-misesta, laki kiinteistönmuo-dostamislain 241 a ja 259 §:n muuttamisesta, laki merilain muuttamisesta, laki ryhmä-kannelain 3 §:n muuttami-sesta, laki ulosottokaaren 11 luvun 2 §:n muuttamisesta, laki yrityksen saneerauksesta annetun lain 67 §:n muuttami-sesta, laki sotilasoikeuden-käyntilain 1 §:n muuttamisesta ja laki tuomioistuinharjoitte-lusta annetun lain 3 ja 14 §:n muuttamisesta (860–867/2017)

HE 270/2016 vpPeVL 12/2017 vpLaVM 11/2017 vp

Lait tulevat voimaan 1.1.2019 kuitenkin siten, että tuomioistuin-lain muuttamisesta annetun lain 17 luvun 2, 7 ja 15 § sekä 19 luvun 6 § ja laki tuomioistuinharjoittelusta annetun lain 3 ja 14 §:n muuttami-sesta tulivat voimaan 1.1.2018.

Käräjäoikeusverkostoa kehitetään siten, että sen jälkeen Suomessa on 20 käräjäoikeutta nykyisten 27 kä-räjäoikeuden sijaan. Käräjäoikeuk-sia ovat siten Ahvenanmaan, Ete-lä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Helsingin, Itä-Uuden-maan, Kainuun, Kanta-Hämeen, Keski-Suomen, Kymenlaakson, Lapin, Länsi-Uudenmaan, Oulun, Pirkanmaan, Pohjanmaan, Poh-jois-Karjalan, Pohjois-Savon, Päi-jät-Hämeen, Satakunnan ja Varsi-nais-Suomen käräjäoikeudet. Uu-distuksessa yhdistetään Espoon ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudet, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan käräjäoikeudet, Oulun ja Ylivies-ka-Raahen käräjäoikeudet sekä


3 Momentti 1/2018

Mom

enttiKemi-Tornion ja Lapin käräjäoi-keudet. Lisäksi Hyvinkään käräjä-oikeuden tuomiopiiri jaetaan siten, että sen eteläiset kunnat ja Itä-Uudenmaan, Tuusulan ja Vantaan käräjäoikeudet yhdistetään, ja Hy-vinkään käräjäoikeuden tuomio-piirin pohjoiset kunnat ja Kanta-Hämeen käräjäoikeus yhdistetään. Eduskunnan lausuma; Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa kä-räjäoikeuksien rakenneuudistuk-sen ja siihen liittyvän mahdollisen summaaristen riita-asioiden käsit-telyä koskevan uudistuksen vaiku-tuksia kiinnittäen erityistä huo-miota oikeusturvan alueelliseen saatavuuteen, kielellisten oikeuk-sien toteutumiseen, taloudellisiin vaikutuksiin ja oikeudellisten pal-velujen tarjontaan sekä antaa laki-valiokunnalle edellä mainituista seikoista selvityksen vuoden 2022 loppuun mennessä.

●Laki varainsiirtoverolain muuttamisesta (878/2017)

HE 109/2017 vpVaVM 13/2017 vp


Lain mukaan varainsiirtoveroa ei ole suoritettava tuloverolaissa tar-koitetussa toimintamuodon muu-toksessa, jossa liikkeen- tai amma-tinharjoittaja taikka maa- tai met-sätalouden harjoittaja perustaa tätä toimintaa jatkamaan osake-yhtiön, jonka osakkeet hän merkit-see. Verovapaus koskee sekä kiin-teää omaisuutta että arvopaperi-omaisuutta. Lisäksi muutetaan säännöstä, joka koskee kiinteistön luovutuksesta kirjaamisviran-omaiselle annettavaa selvitystä. Riittävänä selvityksenä siitä, että veroa ei ole suoritettava, pidetään apporttiomaisuuden luovutuskir-jaa, jossa on yksilöity verovapau-den piiriin kuuluva omaisuus, ja verovelvollisen vakuutusta siitä, että kyse on verovapauden edelly-tykset täyttävästä luovutuksesta.

●Laki varainsiirtoverolain väli-aikaisesta muuttamisesta (879/2017)

HE 153/2017 vpVaVM 15/2017 vp


Lain mukaan varainsiirtoveroa ei ole eräin edellytyksin suoritettava,

kun kunta, kuntayhtymä, yksityi-nen yhteisö tai säätiö vuosina 2018–2022 luovuttaa yksityiselle osakeyhtiölle sen osakkeita vas-taan kiinteistön, joka on luovutta-jan harjoittaman ammattikorkea-koululain tai ammatillisesta koulu-tuksesta annetun lain mukaisen toiminnan käytössä ja vastaanotta-va yhtiö tai sen omistaja käyttää kiinteistöä mainittuun toimintaan. Laki liittyy hallitusohjelman mu-kaiseen ammatillisen koulutuksen reformiin, jonka osana toteutetaan vuodesta 2017 lähtien ammatilli-sen koulutuksen rahoituksen tason vähentäminen.

●Laki verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta ja laki hallinnollisesta yhteis-työstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neu-voston direktiivin lainsäädän-nön alaan kuuluvien säännös-ten kansallisesta täytäntöön-panosta ja direktiivin sovelta-misesta annetun lain muuttamisesta (880–881/2017)

HE 130/2017 vpVaVM 17/2017 vp


Laeilla pannaan täytäntöön eräät määräykset niissä tiedonvaihtoa veroasioissa koskevissa muutos-pöytäkirjoissa, jotka Euroopan unioni on tehnyt Andorran, Liech-tensteinin, Monacon, San Marinon ja Sveitsin kanssa. Pöytäkirjoilla on muutettu eräitä Euroopan unionin ja näiden valtioiden välisiä vero-alan tietojenvaihtoa koskevia sopi-muksia sisällyttämällä niihin fi-nanssitilitietoja koskevaa auto-maattista tietojenvaihtoa koskevat määräykset. Kyseiset määräykset edellyttävät Verohallintoa ja suo-malaisia raportoivia finanssilaitok-sia koskevia säännöksiä, joilla Ve-rohallinnolle annetaan toimivaltaa hallinnoida sopimusten sovelta-mista ja velvoitetaan Verohallinto ja finanssilaitokset toimimaan eräissä asioissa tietyllä tavalla.

●Laki maksupalvelulain muutta-misesta, laki kuluttajansuoja-lain muuttamisesta ja laki tie-toyhteiskuntakaaren 125 ja

134 §:n muuttamisesta (898–900/2017)

HE 132/2017 vpLiVL 24/2017 vpTaVM 19/2017 vp

Lait tulivat voimaan 13.1.2018. Eräiden säännösten voimaantu-losta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Maksupalvelulain soveltamisalaa laajennetaan siten, että soveltamis-alaan kuuluvia maksupalveluita ovat myös maksutoimeksiantopal-velu ja tilitietopalvelu. Lakiin lisä-tään näiden palveluiden käyttöön liittyvät säännökset. Lain teleyri-tyksiä, rajattua verkkoa ja kauppa-edustajia koskevia soveltamisala-poikkeuksia kavennetaan. Mak-sunsaajan oikeutta periä lisäkuluja eräiden maksutapojen käytöstä ra-joitetaan siten, että lisäkuluja ei voida periä esimerkiksi kuluttajien tällä hetkellä tavallisimpien mak-sukorttien käytöstä. Myös vastuu-säännöksiä tietyiltä osin muute-taan. Palveluntarjoajalla on yleen-sä velvollisuus käyttää vahvaa tunnistamista sähköisissä maksu-tapahtumissa. Lisäksi kuluttajan-suojalakiin ja tietoyhteiskuntakaa-reen tehdään eräitä muutoksia.

●Laki matkapalveluyhdistel-mistä ja laki kuluttajansuoja-lain muuttamisesta (901–902/2017)

HE 105/2017 vp TaVM 15/2017 vp

Lait tulevat voimaan 1.7.2018.

Laki matkapalveluyhdistelmistä korvaa voimassa olevan valmis-matkalain. Lisäksi tehdään eräitä vähäisiä muutoksia kuluttajansuo-jalakiin. Laeilla pannaan osaltaan täytäntöön direktiivi matkapake-teista ja yhdistetyistä matkajärjes-telyistä. Laki matkapalveluyhdis-telmistä on soveltamisalaltaan voi-massa olevaa lakia laajempi. Mat-kapakettien lisäksi matkapalvelu-yhdistelmiä ovat yhdistetyt matka-järjestelyt. Lisäksi muutoksia teh-dään säännöksiin, jotka koskevat matkanjärjestäjän ja matkanvälit-täjän tiedonantovelvoitteita, mat-kustajan oikeutta peruuttaa sopi-mus ennen matkan alkua, hinnan ja muiden matkapakettisopimuk-sen ehtojen muuttamista matkan-järjestäjän aloitteesta sekä matkus-


4

tajan oikeuksia siinä tapauksessa, että matkanjärjestäjän suoritukses-sa on virhe.

●Laki vaalilain muuttamisesta (939/2017)

HE 101/2017 vpPeVM 3/2017 vp

Laki tulee voimaan 1.11.2018.

Vaalilakia muutetaan siten, että ul-komailla pysyvästi asuvat äänioi-keutetut ja vaalien ajan ulkomailla tilapäisesti asuvat tai oleskelevat muut äänioikeutetut saavat oikeu-den äänestää yleisissä vaaleissa kir-jeitse ulkomailta. Muutoksella edis-tetään vaali- ja osallistumisoikeuk-sien tosiasiallista toteutumista ja li-sätään äänioikeutettujen yhdenver-taisuutta. Kirjeäänestyksen käyt-töönotto parantaa merkittävästi monien ulkosuomalaisten ja ulko-mailla muutoin oleskelevien äänioi-keutettujen mahdollisuutta äänes-tää. Kirjeäänestyksen käyttöönotto ei poista voimassa olevan lain mu-kaista mahdollisuutta äänestää en-nakkoon ulkomailla valtioneuvos-ton asetuksella määrätyissä edus-tustoissa ja niiden toimipaikoissa.

●Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteis-toiminnasta annetun lain muuttamisesta ja laki työtur-vallisuuslain muuttamisesta (926–927/2017)

HE 94/2017 vpTyVM 8/2017 vp


Työsuojelun valvonnasta ja työ-suojeluyhteistoiminnasta annettua lakia muutetaan lisäämällä siihen säännös, joka velvoittaa työnanta-jaa viipymättä ilmoittamaan työ-suojeluviranomaiselle kaikista sel-laisista vaaratilanteista ja onnetto-muuksista, joiden johdosta ympä-ristöön on saattanut levitä ihmisel-le vaarallinen biologinen tekijä. Li-säksi muutetaan työturvallisuusla-kia siten, että lakiin lisätään sään-nös, joka velvoittaa työnantajaa pi-tämään luetteloa niistä työnteki-jöistä, jotka ovat altistuneet ihmisil-le vaarallisille biologisille tekijöille.

●Laki yliopistolain muuttami-sesta, laki ammattikorkeakou-lulain muuttamisesta ja laki

yliopistolain muuttamisesta annetun lain voimaanpanosta (940–942/2017)

HE 73/2017 vpPeVL 43/2017 vpSiVM 15/2017 vp

Laki ammattikorkeakoululain muuttamisesta tuli voimaan 1.1.2018 ja laki yliopistolain muut-tamisesta annetun lain voimaan-panosta tuli voimaan 27.12.2017, kuitenkin 11 § osalta 1.1.2019.

Yliopistolakia ja ammattikorkea-koululakia muutetaan. Julkisoi-keudellisena laitoksena toimiva Tampereen yliopisto ja säätiö-yliopistona toimiva Tampereen teknillinen yliopisto yhdistetään Tampereen yliopisto -nimiseksi säätiöyliopistoksi. Voimaanpano-lailla säädetään yliopistojen yhdis-tymisen toteutuksesta. Yliopistola-kiin ja ammattikorkeakoululakiin lisätään kaikkia korkeakouluja koskevat säännökset korkeakoulu-jen välisen opetusyhteistyön mah-dollisuuksien laajentamisesta sekä koulutuksen lakkauttamiseen liit-tyvästä opiskelijoiden siirtymises-tä toiseen korkeakouluun. Ammat-tikorkeakoulujen hallintokieltä koskeva sääntely muutetaan yli-opistojen sääntelyä vastaavaksi. Yliopistolain muuttamisesta an-nettavan lain voimaanpanosta an-netaan erillinen laki, joka on tar-koitettu tulemaan voimaan mah-dollisimman nopeasti. Voimaan-panolailla säädetään yliopistojen yhdistymisen toteutuksesta. Edus-kunnan lausumat; 1. Eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa, että yliopistojen ja ammattikorkea-koulujen korkeakoulukonsortiois-sa ammattikorkeakouluja koskeva päätöksenteko tapahtuu ao. am-mattikorkeakoulussa omistuspoh-jasta riippumatta. Lisäksi hallituk-sen tulee varmistaa, että valtionra-hoitusjärjestelmän mukainen ra-hoitus käytetään korkeakoulukon-sortioissa rahoituslainsäädännön mukaisesti ja että yhteistyöstä koi-tuva taloudellinen tai muu hyöty jakautuu tasapuolisesti konsortion kaikille korkeakouluille. Hallituk-sen tulee antaa sivistysvaliokun-nalle selvitys kaikkien konsortioi-den hallintomallien ja rahoitusjär-jestelmien toimivuudesta vuoden 2021 loppuun mennessä. 2. Edus-kunta edellyttää, että korkea-koulujen opetusyhteistyössä var-

mistetaan opetuksen laatu ja opis-kelijoiden kannalta toimivat rat-kaisut sekä heidän oikeusturvansa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tu-lee seurata tarkoin opetusyhteis-työn toteutumista ja onnistumista sekä antaa siitä selvitys sivistysva-liokunnalle vuoden 2021 loppuun mennessä.

●Etu- ja sukunimilaki ja laki rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 8 ja 9 §:n muutta-misesta (946–947/2017)

HE 104/2017 vpLaVM 13/2017 vp

Laki rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 8 ja 9 §:n muuttami-sesta tuli voimaan 1.1.2018 sekä etu- ja sukunimilaki tulee voimaan 1.1.2019.

Etu- ja sukunimilailla kumotaan nykyinen nimilaki. Tavoitteena on ajantasaistaa etu- ja sukunimiä koskeva lainsäädäntö erityisesti valinnanvapautta lisäämällä, ke-ventää menettelyjä nimiasioissa ja mahdollistaa siirtyminen nimi-asioiden sähköiseen käsittelyyn. Nimenantovelvoitetta koskevaa määräaikaa nostetaan kahdesta kuukaudesta kolmeen kuukau-teen. Maistraattien ja seurakuntien vastuunjakoa selkiytetään. Nimi-lautakunnan lausuntoa edellyte-tään nykyistä harvemmissa hake-mustyypeissä. Lisäksi muutetaan rekisteröidystä parisuhteesta an-nettua lakia.

●Laki valtion virkamieslain 7 ja 8c §:n muuttamisesta, laki tur-vallisuusselvityslain muutta-misesta, laki Maanpuolustus-korkeakoulusta annetun lain 16 §:n muuttamisesta, laki rajavartiolaitoksen hallin-nosta annetun lain 26 §:n muuttamisesta ja laki Polii-siammattikorkeakoulusta annetun lain 24 ja 24a §:n muuttamisesta (948–952/2017)

HE 70/2017 vpPeVL 33/2017 vpPuVL 7/2017 vpHaVM 23/2017 vp


Valtion virkamieslakiin otetaan säännös siitä, että viranomaisen on


5 Momentti 1/2018

Mom

enttinimitysharkinnassa otettava huo-mioon nimitettävän tai tehtävään määrättävän nuhteettomuus sekä varmistettava, ettei hänellä ole vir-kaan kuuluvien tehtävien asian-mukaista hoitoa vaarantavia si-donnaisuuksia ja että hänellä on muissakin suhteissa edellytykset hoitaa tehtävänsä riippumatto-masti ja muutoinkin luotettavasti. Lakiin sisältyvää luetteloa niistä viroista, joihin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen, muute-taan. Suomen kansalaisuutta kos-kevan edellytyksen täyttää nyky-tilaa vastaavasti myös henkilö, jol-la on Suomen kansalaisuuden li-säksi jonkin muun valtion kansa-laisuus. Turvallisuusselvityslakia muutetaan siten, että henkilön luo-tettavuuden ja painostuksesta va-paan ja riippumattoman tehtävien hoidon varmistamiseksi voidaan selvittää hänen ulkomaansidon-naisuuksiaan nykyistä laajemmin laissa tarkemmin säädettävissä ta-pauksissa. Maanpuolustuskorkea-koulusta annetun lain opiskelijan valintakriteereitä koskevia sään-nöksiä muutetaan siten, että up-seerin virkaan tähtääviin opintoi-hin opiskelijaksi voidaan valita vain riippumattomuuden ja luotet-tavuuden vaatimukset täyttävä henkilö. Vastaavat muutokset teh-dään Poliisiammattikorkeakoulus-ta annettuun lakiin sekä rajavartio-laitoksen hallinnosta annettuun la-kiin, jossa säädetään rajavartija-koulutuksesta.

●Laki henkilöautojen romutus-palkkiosta ja sähkökäyttöis-ten henkilöautojen hankinta-tuesta sekä henkilöautojen kaasu- tai etanolikäyttöisiksi muuntamisen tuesta (971/2017)

HE 156/2017 vpLiVM 22/2017 vp

Laki tuli voimaan 1.1.2018 ja on voimassa 31.12.2021 saakka. Romutuspalkkio on kuitenkin käy-tössä 31.8.2018 saakka.

Uusi määräaikainen laki henkilö-autojen romutuspalkkiosta vuo-delle 2018 ja sähkökäyttöisten hen-kilöautojen hankintatuesta sekä henkilöautojen kaasu- tai etanoli-käyttöisiksi muuntamisen tuesta vuosille 2018–2021 säädetään. Ke-vään 2017 kehyspäätöksessä koh-dennettiin yhteensä 100 miljoonan

euron lisämääräraha vuosille 2018–2021 (25 miljoonaa euroa/vuosi) kansallista ilmasto- ja ener-giastrategiaa toteuttaviin toimen-piteisiin. Liikenne- ja viestintämi-nisteriön asettama parlamentaari-sen liikenneverkon rahoitusta arvi-oiva työryhmä esitti määräaikaista rahoitusta sähköautojen hankinta-tukea ja kaasu- ja flex fuel -autojen konvertoinnille yhteensä 6 miljoo-naa euroa vuosittain ajalle 2018–2021. Kesän 2017 budjettiriihessä hallitus päätti panostaa parlamen-taarisen työryhmän esittämän tuen lisäksi lisärahoitusta liikenteen päästövähennystoimiin, jonka joh-dosta varattiin rahoitus myös ro-mutuspalkkiolle. Romutuspalkki-ona myönnettävään avustukseen osoitettiin 8 miljoonaa euroa vuo-den 2018 talousarvioon.

●Laki ympäristönsuojelulain 190 ja 195 §:n muuttamisesta, laki vesilain muuttamisesta, laki maankäyttö- ja rakennus-lain muuttamisesta, laki maa-aineslain muuttamisesta, laki luonnonsuojelulain 62 §:n muuttamisesta ja laki kor-keimmasta hallinto-oikeu-desta annetun lain 6 §:n muut-tamisesta (974–979/2017)

HE 43/2017 vpPeVL 29/2017 vpLaVL 14/2017 vpYmVM 14/2017 vp


Eräiden ympäristöasioiden muu-toksenhakua koskevaa sääntelyä uudistetaan siten että muutoksen-haku hallinto-oikeuden päätökses-tä korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää valituslupaa. Valituslu-pajärjestelmä otetaan käyttöön ympäristönsuojelulain, maa-aines-lain ja vesilain mukaisissa asioissa. Maankäyttö- ja rakennuslain vali-tuslupajärjestelmä uudistetaan vastaamaan hallintolainkäyttölain säännöksiä ja samalla valituslupa-järjestelmää laajennetaan lähes kaikkiin lain asiaryhmiin. Myös luonnonsuojelulain valituslupa-järjestelmää laajennetaan. Lisäksi korkeimmasta hallinto-oikeudesta annettuun lakiin lisätään säännös ratkaisukokoonpanosta ympäris-tönsuojelulain ja vesilain mukai-sissa valituslupa-asioissa. Lisäksi

lakeihin tehdään eräitä muita me-nettelyjä koskevia muutoksia.

●Laki sosiaalihuoltolain muut-tamisesta (987/2017)

HE 162/2017 vpStVM 14/2017 vp


Lakiin lisätään säännös, jonka mu-kaan valtio korvaa kiireellisten so-siaalipalveluiden kustannukset tietyissä tilanteissa. Kansaneläke-laitos korvaa valtion varoista kun-nalle ja kuntayhtymälle kiireelli-sestä sosiaalipalvelusta aiheutu-neet kustannukset, kun välttämä-töntä sosiaalipalvelua on annettu kansainvälistä suojelua hakeneelle ulkomaalaiselle, jonka vastaanot-topalvelut ovat lakanneet. Korvat-tavia palveluita ovat välttämättö-mänä sosiaalipalveluna annettu ti-lapäinen asuminen sekä kustan-nukset ruoasta ja välttämättömistä lääkkeistä. Säännöksessä on lisäksi asetuksenantovaltuus kustannus-ten korvaamisesta.

●Laki Itsenäisyyden juhlavuo-den lastensäätiön valtuuskun-nan asettamisesta ja säätiön pääomittamisesta (1004/2017)

EK 34/2017 vpLA 78/2017 vp


Eduskunta valitsee vaalikauden ensimmäisillä valtiopäivillä kes-kuudestaan Itsenäisyyden juhla-vuoden lastensäätiö sr:n valtuus-kuntaan yhdeksän jäsentä ja yhtä monta varajäsentä noudattaen, mitä eduskunnan toimielinvaalista säädetään. Valtuuskunnan toimi-kausi alkaa, kun se on valittu, ja jatkuu, kunnes uusi valtuuskunta on valittu. Valtuuskunnan jäsenet valitsevat keskuudestaan puheen-johtajan ja varapuheenjohtajan. Valtuuskunnan jäsenet ja vara-jäsenet osallistuvat säätiön toimin-taan sen säännöissä määrätyllä ta-valla. Valtuuskunta antaa vuosit-tain säätiön toiminnasta kerto-muksen eduskunnan puhemies-neuvostolle. Säätiölle voidaan luovuttaa vastikkeetta enintään 50 miljoonan euron arvosta valtion omistamia osakkeita. 1 momentis-sa tarkoitettu lahjoitus on verosta vapaa.


6

HALLITUKSEN ESITYKSET

●Hallituksen esitys (HE 182/2017 vp) eduskunnalle laeiksi kuntien ja kuntayhtymien eräi-den oikeustoimien väliaikai-sesta rajoittamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa anne-tun lain sekä eräiden kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetussa laissa säädettyjen velvoitteiden soveltamisesta annetun lain muuttamisesta.

Ehdotuksen mukaan lakien voi-massaoloa jatkettaisiin vuodella maakunta- ja sote-uudistuksen suunnitellun voimaantulon siirryt-tyä vuoteen 2020. Samalla ehdote-taan, että kuntien ja kuntayhtymi-en eräiden oikeustoimien väliai-kaisesta rajoittamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa annettuun la-kiin tehtäisiin eräitä sisällöllisiä muutoksia. Kunnan tai kuntayhty-män tehdessä sopimuksen yksityi-sen yrityksen tai yhteisön kanssa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuot-tamisesta, olisi sopimuksessa olta-va irtisanomislauseke, jos sopi-muksen arvo on yli kolmekym-mentä prosenttia kunnan tai kun-tayhtymän järjestämisvastuulla olevan sosiaali- ja terveydenhuol-lon vuotuisista käyttömenoista ja sopimus on voimassa pitempään kuin vuoden 2020 loppuun. Lisäk-si ehdotetaan, että kunta tai kun-tayhtymä saisi tehdä arvonlisäve-rottomilta kustannuksiltaan yli vii-den miljoonan euron rakennusin-vestoinnin sosiaali- ja terveyden-huollon rakennuksiin vain, jos in-vestointi on sosiaali- ja terveyspal-velujen saatavuuden turvaamisek-si välttämätön. Periaatetta sovel-lettaisiin myös sellaiseen vuokra- tai muuna käyttöoikeussopimuk-sena toteutettavaan investointiin, jonka sopimusehtojen mukaan hanke on rinnastettavissa kunnan tai kuntayhtymän omistukseen tehtävään investointiin.

●Hallituksen esitys (HE 188/2017 vp) eduskunnalle vaihte-levaa työaikaa noudattavan

työntekijän asemaa paranta-vaksi lainsäädännöksi.

Esityksessä ehdotetaan muutetta-viksi työsopimuslakia, työaikala-kia, työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoimin-nasta annettua lakia sekä työttö-myysturvalakia. Ehdotetuilla laeil-la pyritään parantamaan vaihtele-vaa työaikaa noudattavien työnte-kijöiden asemaa ja varmistamaan työsuhdeturvaa koskevien sään-nösten tehokas toteutuminen hei-dän osaltaan. Vaihtelevalla työ-aikaehdolla tarkoitettaisiin työ-aikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työnantajan tarjoaman työn perusteella työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä taikka työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa. Vaih-televan työajan sopimusten käyt-töalaa rajoitettaisiin tilanteisiin, joissa työnantajalla on vaihteleva työvoimatarve. Työnantajan olisi vaihtelevan työajan sopimuksia käyttäessään annettava työnteki-jälle selvitys työvoimatarpeestaan. Työntekijän oikeus sairausajan palkkaan ja irtisanomisajan palk-kaan varmistettaisiin siten, ettei työnantaja pystyisi yksipuolisin työnjohtotoimin vaikuttamaan nii-den määrään. Työntekijän mah-dollisuuksia ennakoida tulevia työvuoroja parannettaisiin muut-tamalla työaikalain työvuoroluet-teloa ja lisätyösuostumusta koske-via säännöksiä. Työttömyysturva-lain työstä eroamista ja työstä kiel-täytymistä koskevissa säännöksis-sä otettaisiin tietyin edellytyksin huomioon tilanteet, joissa työtä ei tosiasiallisesti ole ollut tarjolla tai joissa työstä maksettava palkka jää pieneksi. Lait on tarkoitettu tule-maan voimaan 1.6.2018.

●Hallituksen esitys (HE 189/2017 vp) eduskunnalle laeiksi työsopimuslain 13 luvun 6 §:n, kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 22 §:n ja valtion virkamieslain 32 §:n muutta-misesta.

Esityksessä ehdotetaan muutetta-vaksi työsopimuslakia, kunnalli-sesta viranhaltijasta annettua lakia sekä valtion virkamieslakia. Työ-sopimuslakia ja kunnallisesta vi-

ranhaltijasta annettua lakia ehdo-tetaan muutettavaksi siten, että työnantaja voisi jatkossa tehdä opiskelijan kanssa ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tar-koitetun oppisopimuksen työnan-tajalle laissa säädetyn lisätyön tar-joamisvelvollisuuden ja takaisinot-tovelvollisuuden estämättä. Lisäk-si valtion virkamieslakia muutet-taisiin siten, että työnantajan voisi jatkossa tehdä opiskelijan kanssa ammatillisesta koulutuksesta an-netussa laissa tarkoitetun oppiso-pimuksen valtion virkamieslaissa säädetyn työntarjoamisvelvolli-suuden estämättä.

●Hallituksen esitys (HE 192/2017 vp) eduskunnalle laeiksi Euroopan unionin verkko- ja tietoturvadirektiivin täytän-töönpanoon liittyvien lakien muuttamisesta.

Esityksessä ehdotetaan tietyille yh-teiskunnan toiminnan kannalta keskeisten palveluiden tarjoajille sekä eräiden digitaalisten palvelui-den tarjoajille velvollisuutta huo-lehtia viestintäverkkoihin ja tieto-järjestelmiin kohdistuvien riskien hallinnasta sekä ilmoittaa merkit-tävästä tietoturvallisuuteen liitty-västä häiriöstä valvovalle viran-omaiselle ja yleisölle. Velvoitteet otettaisiin tietoyhteiskuntakaa-reen, ilmailulakiin, rautatielakiin, alusliikennepalvelulakiin, eräiden alusten ja niitä palvelevien satami-en turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annettuun lakiin, lii-kenteen palveluista annettuun la-kiin, sähkömarkkinalakiin, maa-kaasumarkkinalakiin sekä vesi-huoltolakiin. Lisäksi säädettäisiin näiden velvoitteiden valvonnasta, viranomaisten välisestä tietojen vaihdosta sekä yleisestä tietotur-vallisuuteen liittyvästä viran-omaistoiminnasta. Ehdotetulla lainsäädännöllä saatettaisiin osak-si kansallista lainsäädäntöä toi-menpiteistä yhteisen korkeatasoi-sen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktii-vi. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.5.2018.

●Hallituksen esitys (HE 194/2017 vp) eduskunnalle laeiksi eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta


7 Momentti 1/2018

Mom

enttiannetun lain muuttamisesta sekä kuluttajien käyttöön tar-koitetuista henkilönsuojai-mista ja eräiksi niihin liitty-viksi laeiksi.

Esityksessä ehdotetaan muutetta-vaksi eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annet-tua lakia sekä annettavaksi uusi laki kuluttajien käyttöön tarkoite-tuista henkilönsuojaimista. Lisäksi muutettaisiin työsuojelun valvon-nasta ja työpaikan työsuojeluyh-teistoiminnasta sekä eräiden tuot-teiden markkinavalvonnasta an-nettuja lakeja. Esityksen taustalla on Euroopan parlamentin ja neu-voston asetukset henkilönsuojai-mista ja köysiratalaitteistoista, jot-ka korvaavat aiemmat direktiivit. Kansallisessa lainsäädännössä sää-dettäisiin edelleen ohjeiden ja mui-den vastaavien tietojen kielestä, valvontaviranomaisista sekä seu-raamuksista. Esityksessä ehdote-taan muutettavaksi rikoslakia tar-koituksena selkeyttää ja yhdenmu-kaistaa tuotteita koskevaa rikos-lakitasoista sääntelyä. Valmistajan tai muun luovuttajan toiminta voi-si tulla rangaistavaksi terveysri-koksena riippumatta siitä, onko kyse työssä käytettäväksi tarkoite-tusta teknisestä laitteesta vai yksi-tyiseen kulutukseen tarkoitetusta henkilönsuojaimesta tai koneesta. Lait on tarkoitettu tulemaan voi-maan 21.4.2018.

VALTIONEUVOSTON ASETUKSET

●Valtioneuvoston asetus työnte-kijöiden suojelemiseksi biolo-gisista tekijöistä aiheutuvilta vaaroilta (933/2017)

Asetus tuli voimaan 1.1.2018.

Asetuksella uudistetaan biologisia tekijöitä koskevaa sääntelyä yhdis-tämällä valtioneuvoston päätös (1155/1993) työntekijöiden suoje-lemisesta työhön liittyvältä biolo-gisten tekijöiden aiheuttamalta vaaralta ja valtioneuvoston asetus terävien instrumenttien aiheutta-mien tapaturmien ehkäisemisestä terveydenhuoltoalalla (317/2013). Nämä säädökset ovat direktiivien täytäntöönpanosäädöksiä.

●Valtioneuvoston asetus ydin-energia-asetuksen muuttami-sesta (1001/2017)

Asetus tuli voimaan 1.1.2018.

Asetusta muutetaan ydinenergia-lakiin (990/1987) tehdyn muutok-sen sekä uuden ympäristövaiku-tusten arviointimenettelyä koske-van lain (252/2017) voimaantulon vuoksi. Ydinenergia-asetukseen li-sättävät tarkentavat lupasäännök-set lisätään lupamenettelyä koske-vaan 5 lukuun sekä ydinlaitoksen käytöstä poistamista koskevat val-vontasäännökset 15 lukuun. Ase-tukseen lisätään myös säännökset kansallisen ydinjätehuollon ohjel-man vähimmäissisällöstä. Ydin-energia-asetus sisältää eräitä sää-dösviittauksia ympäristövaiku-tusten arviointimenettelyä koski-en, ja nämä viittaukset tulevat uu-den lain myötä päivitettäväksi. Li-säksi menettelyn vaiheita ja asia-kirjoja koskevat säännökset muu-tetaan vastaamaan uutta lakia. Asetukseen tehdään myös eräitä pienempiä teknisiä korjauksia ja tarkennuksia.

●Valtioneuvoston asetus käräjä-oikeuksien tuomiopiireistä, valtioneuvoston asetus käräjä-oikeuksien tuomiopiireistä maaoikeuden käsiteltäviksi säädetyissä asioissa, valtio-neuvoston asetus käräjäoi-keuksien tuomiopiireistä ulos-ottovalituksia koskevissa asi-oissa, valtioneuvoston asetus käräjäoikeuksien tuomiopii-reistä yrityksen saneerausta koskevissa asioissa, valtioneu-voston asetus hovioikeuksien sijaintipaikoista ja tuomiopii-reistä annetun valtioneuvos-ton asetuksen 2 §:n muuttami-sesta ja valtioneuvoston asetus virkavalasta ja virkavakuutuk-sesta sekä tuomarinvalasta ja tuomarinvakuutuksesta anne-tun asetuksen muuttamisesta (1021–1026/2017)

Asetukset tulevat voimaan 1.1.2019 lukien. Viimeksi mainittu asetus tulee voimaan 1.1.2018.

Tasavallan presidentti on 14.12.2017 vahvistanut lainsää-dännön, jolla toteutetaan käräjäoi-keusuudistus. Asetukset annetaan

käräjäoikeusverkoston kehittä-mishankkeen täytäntöön panemi-seksi.

KORKEIN OIKEUS

KKO:2017:81

Työsopimuslain säännösten rik-kominen – Palkkaturva – Rikos-vahingon korvaaminen – Vahingonkorvaus - Syy-yhteys

Työnantajan edustaja A oli tuomit-tu rangaistukseen työsopimuslaki-rikkomuksista, koska hän oli lai-minlyönyt antaa työntekijöille työ-todistukset ja palkkalaskelmia. Työntekijät olivat vaatineet A:lta korvausta vahingosta, joka heidän mukaansa oli aiheutunut siitä, että he eivät A:n syyksi luetun menet-telyn vuoksi olleet saaneet työsuh-teesta johtuvia saataviaan palkka-turvana.

Korkeimman oikeuden ratkai-susta ilmenevillä perusteilla kat-sottiin, ettei työntekijöille aiheutu-nut vahinko ollut korvausvastuun edellyttämässä syy-yhteydessä A:n syyksi luettuun menettelyyn. (Ään.)

KKO:2017:82

Oikeudenkäyntimenettely – Tunnustamisoikeudenkäynti – Suostumuksen peruuttaminen – Lainvoima – Osittainen lain-voima

Talousrikosasia käsiteltiin käräjä-oikeudessa tunnustamisoikeuden-käynnissä. Käräjäoikeus luki A:n syyksi tuomioesityksen mukaiset rikokset ja tuomitsi hänet ehdotto-maan vankeusrangaistukseen. Va-litettuaan hovioikeuteen rangais-tusseuraamuksen osalta A peruut-ti hovioikeudessa suostumuksensa asian käsittelyyn tunnustamisoi-keudenkäynnissä.

Hovioikeus jätti tunnusta-misoikeudenkäyntiä koskevan asian A:n suostumuksen peruut-tamisen johdosta sillensä ja käsit-teli asian oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetyssä järjestyk-sessä syyttäjän haastehakemuk-sen pohjalta.

Kysymys hovioikeuden menet-telyn oikeellisuudesta.


8

KKO:2017:83

Kuluttajansuoja – Markkinoin-nin sääntely

Elinkeinonharjoittaja oli markki-noinnissaan esittänyt hintalupauk-sen, jonka mukaan se pyrkii ole-maan markkinoiden edullisin vaihtoehto ja sitoutuu hyvittä-mään tietyin edellytyksin kulutta-jalle hinnaneron, mikäli kuluttaja löytää elinkeinonharjoittajalta os-tamansa tuotteen halvemmalla muualta. Kuluttaja-asiamies vaati, että elinkeinonharjoittajaa kielle-tään esittämästä lupauksen muo-dossa toteennäyttämättömiä väit-teitä tuotteidensa hintojen edulli-simmuudesta.

Korkeimman oikeuden ratkai-sussa mainituilla perusteilla kat-sottiin, että elinkeinonharjoittajan markkinointi oli omiaan antamaan kuluttajille käsityksen, että elinkei-nonharjoittaja oli markkinoiden edullisin toimija. Asia palautettiin markkinaoikeuteen sen arvioimi-seksi, onko elinkeinonharjoittaja osoittanut markkinointiväitteensä toteen. (Ään.)

KSL 2 luku 3 §KSL 2 luku 6 §

KKO:2017:84

Velan vanhentuminen – Korvausvelan vanhentuminen – Vahingonkorvaus – Julkisyhtei-sön korvausvastuu – Euroopan unionin oikeus – Tuomioistui-men toimivalta

Väylämaksulakien 1028/1980 ja 708/2002 mukaan ulkomaanliiken-teen aluksilta perittävät väylämak-sut olivat määräytyneet eri perus-tein kuin kotimaanliikenteen väylä-maksut. Varustamoyhtiöt vaativat 30.12.2010 vireille panemallaan kanteella valtiolta perusteettoman edun palautusta tai vahingonkor-vausta sillä perusteella, että ne oli-vat maksaneet vuosilta 2001–2004 ulkomaanliikenteen väylämaksuja, jotka olivat EU-oikeuden vastaisesti olleet suurempia kuin kotimaanlii-kenteestä perityt maksut.

Perusteettoman edun palautta-mista koskevan vaatimuksen osal-ta kanne jätettiin tutkimatta ylei-sen tuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että vahin-gonkorvaussaatavat olivat van-

hentuneet, koska vanhentumisaika oli kunkin väylämaksun osalta al-kanut siitä, kun yhtiöt olivat saa-neet tiedon päätöksestä, jolla ky-seinen maksu oli määrätty.

VanhL 7 § 1 mom 3 kohta

KKO:2017:85

Tekijänoikeus – Yksityisyyden suoja – Oikeudenkäyntimenet-tely – Prekluusio

Elokuvateoksia oli tekijänoikeu-den haltijan suostumuksetta saa-tettu yleisön saataviin BitTorrent-vertaisverkossa. Elokuvateosten Suomen tekijänoikeuksien haltija pyysi markkinaoikeutta tekijänoi-keuslain 60a §:n nojalla määrää-mään sille luovutettavaksi teleyri-tyksen teleliittymien käyttäjien ja tilaajien yhteystietoja hakemukses-sa yksilöidyiltä ajankohdilta teki-jänoikeusloukkausten selvittämi-seksi ja vaatimusten kohdistami-seksi. Hakemuksessa ei yksilöity, mitä teleyrityksen tietoyhteiskun-takaaren perusteella säilyttämiä tietoja pyyntö koski. Markkina-oikeus määräsi teleyrityksen anta-maan vaaditut tiedot.

Korkeimman oikeuden ratkai-susta ilmenevillä perusteilla kat-sottiin, että luovutettavien tietojen ulkopuolelle tuli rajata ne yhteys-tiedot, joita teleyritys säilytti pel-kästään viranomaisia varten tieto-yhteiskuntakaaren 157 §:n nojalla. Kysymys myös prekluusiosta Kor-keimmassa oikeudessa.

TekijänoikeusL 60a §Tietoyhteiskuntakaari 137 §Tietoyhteiskuntakaari 157 §Tietoyhteiskuntakaari 322 §

KKO:2017:86

Työsopimus – Yhteistoiminta yrityksissä

Yrityksen palveluksessa oli ollut vakituisesti 16–17 työntekijää eli vähemmän kuin yhteistoiminta-lain soveltamisen edellytyksenä oleva vähimmäismäärä 20 työn-tekijää. Näiden työntekijöiden li-säksi yrityksessä oli työskennellyt tarroitustyössä kuukausittain yhteensä 20–30 tunnin ajan vaihte-levasti 2–7 henkilöä, keskimäärin kuukausittain 4 henkilöä. Nämä työntekijät oli kutsuttu työhön tar-vittaessa työvuorokohtaisesti.

Heillä ei ollut ollut velvollisuutta saapua työhön kutsuttaessa.

Korkeimman oikeuden ratkai-sussa mainituilla perusteilla kat-sottiin, että yritykseen ei sovellettu yhteistoiminnasta yrityksissä an-nettua lakia. (Ään.)

L yhteistoiminnasta yrityksissä 2 § 1 mom

KKO:2017:87

Avioliitto – Omaisuuden ositus – Osituksen moite

Puolisot A ja B oli tuomittu avio-eroon, ja pesänjakaja oli määrätty toimittamaan ositus heidän välil-lään. Ositustoimituksen kestäessä A kuoli. Korkein oikeus katsoi, että B:llä oli oikeus kieltäytyä luovutta-masta omaisuuttaan tasinkona A:n perillisille. B:n kuoltua osituksen moitetta koskevan oikeudenkäyn-nin aikana tämä oikeus oli voimas-sa myös hänen kuolinpesänsä hy-väksi.

AL 103 § 2 mom.

KKO:2017:88

Törkeä dopingrikos – Rangais-tuksen määrääminen – Rangais-tuksen mittaaminen – Huumaus-ainerikos – Rikokseen osalli-suus – Rikoskumppanuus

A:n ja B:n syyksi oli luettu useita törkeitä dopingrikoksia. He olivat noin seitsemän kuukauden aikana tuoneet laittomasti maahan, pitä-neet hallussaan ja levittäneet edel-leen huomattavan suuren määrän dopingaineiksi luokiteltuja lääke-valmisteita. Kysymys rangaistuk-sen mittaamisesta ja siihen liitty-västä dopingaineiden käyttöjakso-jen laskemisesta.

C:n syyksi oli luettu, että hän oli yhdessä avopuolisonsa kanssa pitä-nyt laittomasti hallussaan 478 grammaa marihuanaa. Hänet oli katsottu avopuolisonsa tekijä-kumppaniksi sillä perusteella, että huumausainetta oli säilytetty pit-kän aikaa avopuolisoiden yhteises-sä asunnossa, minkä vuoksi C:n oli täytynyt tietää huumausaineesta ja hyväksyä huumausaineen säilyttä-minen kodissaan. Kysymys siitä, oliko C tekijäkumppanina syyllisty-nyt huumausainerikokseen.

RL 44 luku 7 §RL 50 luku 1 §RL 5 luku 3 §


9 Momentti 1/2018

Mom

enttiKKO:2017:89

Määräaika – Oikeudenkäyntime-nettely – Tutkimatta jättäminen – Muutoksenhaku – Valituksen tutkiminen

Vastaajan asiamies toimitti käräjä-oikeuden tuomiota koskevan vali-tuskirjelmän ja vangitun kantelun määräajan viimeisenä päivänä säh-köpostitse muuhun kuin tuomion antaneeseen käräjäoikeuteen. Tässä käräjäoikeudessa oli heti havaittu, että toimivaltainen tuomioistuin oli tietty toinen käräjäoikeus. Valitus-kirjelmän sisältävän sähköisen vies-tin vastaanottanut käräjäoikeus oli tavoitettuaan viestin lähettäjän vas-ta määräajan umpeuduttua siirtä-nyt seuraavana päivänä sähköisen viestin toimivaltaiselle tuomiois-tuimelle. Koska sähköisen viestin vastaanottaneen käräjäoikeuden olisi tullut oma-aloitteisesti siirtää viesti heti toimivaltaiselle tuomio-istuimelle, hovioikeuden ei olisi tul-lut jättää valitusta tutkimatta myö-hään saapuneena.

L sähköisestä asioinnista viran-omaistoiminnassa 8 §, 15 §OK 25 luku 12 § 2 momOK 25 a luku 4 § 2 mom

KKO:2017:90

Kiinteistönmuodostamislaki – Halkominen – Rasite

Halkomistoimituksessa toimitus-insinööri oli antanut määräyksen, että toimituksessa vesialueelle pe-rustettu laiturirasite tuli rasittee-seen oikeutetun kiinteistön yksin-omaiseen käyttöön ja että rasitetun kiinteistön oikeudet poissuljettiin rasitealueelta.

Korkein oikeus katsoi ratkaisus-ta ilmenevin perustein, että yksin-omaista käyttöä koskevan rasit-teen määräyksen antamiselle ei ol-lut asiassa edellytyksiä.

KKO:2017:91

Huoneenvuokra – Asuinhuoneis-ton vuokraus – Vakuus – Takaus

A oli antanut vuokranantajalle omavelkaisen takauksen asuin-huoneiston vuokrasopimuksen mukaisten vuokrien maksamisesta ja muiden vuokraehtojen täyttämi-sestä. Asuinhuoneiston vuokrauk-sesta annetun lain vakuuden enim-mäismäärää koskevan 8 §:n 2 mo-mentin säännöksen ei katsottu ra-

joittavan takaussitoumukseen pe-rustuvaa vastuuta.

AHVL 8 § 2 mom

KKO:2017:92

Virkarikos – Virkavelvollisuuden rikkominen – Rikosten yhtymi-nen – Syyteoikeus – Syyteoikeu-den vanhentuminen – Tahallisuus

N:ää syytettiin virkavelvollisuu-den rikkomisesta sillä perusteella, että hän oli vuosina 2007–2009 Itä-Suomen syyttäjänviraston johtava-na kihlakunnansyyttäjänä ja vuosi-na 2010–2017 Valtakunnansyyttä-jänvirastossa valtakunnansyyttäjä-nä hallintolain 27 §:n 1 momentin vastaisesti esteellisenä osallistunut itseään ja virastojen henkilökuntaa koskevien koulutushankinta-asioi-den käsittelyyn ja päätöksente-koon.

Korkeimman oikeuden ratkai-susta ilmenevillä perusteilla kat-sottiin, että

– syyteoikeus oli vanhentunut siltä osin kuin kysymys oli Itä-Suo-men syyttäjänvirastossa tehdyksi väitetystä menettelystä ja että

– siltä osin kuin kysymys oli Valtakunnansyyttäjänvirastossa tehdyistä koulutushankinnoista N oli syyllistynyt virkavelvollisuu-den rikkomiseen.

RL 40 luku 9 § 1 momHallintoL 27 § 1 momHallintoL 28 § 1 mom

KKO:2017:93

Todistelu – Näytön arviointi – Huumausainerikos – Törkeä huumausainerikos

Kysymys näytön arvioinnista tör-keässä huumausainerikoksessa.

Kysymys myös syyttäjän oikeu-desta vedota todisteena vastaajan toimeksiantajiksi väitettyjen hen-kilöiden kirjallisiin kertomuksiin, jotka ilmenivät kyseisiä henkilöitä koskevasta ulkomaalaisesta tuo-miosta.

OK 17 luku 1 § 2 momOK 17 luku 3 § 2 momOK 17 luku 24 § 2 momRL 50 luku 2 §

KKO:2017:94

Osakeyhtiö – Samastaminen – Palkkaturva

Kuljetuspalvelutoimintaa harjoit-taneen osakeyhtiö A:n koko henki-löstö oli siirretty osakeyhtiö B:lle, joka ainoana liiketoimenaan oli vuokrannut henkilöstön takaisin A:lle. Kuljetuskalusto ja kuljetus-sopimukset olivat A:n nimissä. Molemmat yhtiöt olivat saman henkilön omistuksessa ja määräys-vallassa. B:n toiminta oli alusta al-kaen ollut tappiollista. Kun B ase-tettiin konkurssiin, sen työnteki-jöille maksettiin palkkaturvana työsuhdesaatavia.

Korkeimman oikeuden tuo-miossa mainituilla perusteilla kat-sottiin, että A oli samastamisen pe-rusteella vastuussa valtion palkka-turvasaatavien maksamisesta.

KKO:2017:95

Menettämisseuraamus - Rikok-sentekovälineen menettäminen

A oli tuomittu rangaistukseen tör-keästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisestä ja sukupuolisiveel-lisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta. Lisäksi A oli tuomittu menettämään valtiolle rikosten kohteina olleet laittomat video- ja kuvatiedostot, jotka oli tallennettu A:n puolison B:n omis-taman kannettavan tietokoneen sekä A:n omistaman ulkoisen levy-aseman kovalevyille. Tiedostojen poistamisen jälkeen tietokone ja le-vyasema tuli hovioikeuden tuo-mion mukaan palauttaa omistajil-leen.

Syyttäjä vaati kannettavan tieto-koneen ja ulkoisen levyaseman tuomitsemista valtiolle menete-tyiksi tai ainakin B:n tietokoneen kovalevyn ylikirjoittamista.

Korkeimman oikeuden tuo-miossa esitetyillä perusteilla kan-nettava tietokone ja ulkoinen levy-asema tuomittiin valtiolle menete-tyiksi. Menettämisseuraamus määrättiin raukeamaan, jos lait-teesta sen omistajan kustannuksel-la poistetaan laittomat tiedostot joko irrottamalla ja tuhoamalla laitteen kovalevy tai ylikirjoitta-malla kaikki kovalevyllä olevat tie-dostot poistamisen varmistavalla tavalla sen jälkeen, kun lailliset tie-dostot on kopioitu omistajan osoi-


10

tuksen mukaan ja palautettu omis-tajalleen. (Ään.) Vrt. KKO:2010:32.

RL 10 luku 4 §RL 10 luku 5 § 3 mom (875/2001)RL 10 luku 6 §RL 10 luku 7 §

KKO:2017:96

Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys

A:n vasemman käden pikkusor-men kärkijäsen oli jouduttu 25.5.2009 sattuneen työtapatur-man seurauksena amputoimaan. Pikkusormeen oli kehittynyt CRPS II -kipuoireyhtymä, jonka seurauk-sena A:lla oli ollut kroonistuneita intensiivisiä kipuoireita. A:lla oli sittemmin 14.2.2013 diagnosoitu keskivaikea masennus. Korkeim-man oikeuden ratkaisusta ilmene-villä perusteilla masennuksen kat-sottiin todennäköisesti olevan seu-rausta työtapaturmasta ja siten oi-keuttavan tapaturmakorvaukseen. Ks. KKO:2011:69 KKO: 2012:12 KKO:2013:7.

KORKEIN HALLINTO-OIKEUS

Yleishallinto-asiat

KHO:2017:182

Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle – Metsästyslaki – Luontodirektiivi – Poikkeus-lupa – Suden rauhoituksesta poikkeaminen – Kannanhoidol-linen metsästys

Korkeimmassa hallinto-oikeudes-sa oli ratkaistavana kysymys siitä, olivatko metsästyslain 41a §:ssä ja luontodirektiivin 16 artiklassa sää-detyt perusteet suden rauhoituk-sesta poikkeamiselle täyttyneet sil-tä osin, kun kahdella erillisellä poikkeusluvalla oli sallittu yhteen-sä seitsemän suden tappaminen Pohjois-Savon alueella.

Korkein hallinto-oikeus päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tar-koitetun ennakkoratkaisupyyn-nön:

1. Voidaanko niin sanottua kan-nanhoidollista metsästystä tarkoit-tavia yksittäisten metsästäjien ha-kemuksiin perustuvia aluekohtai-sia poikkeuslupia myöntää luonto-

direktiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla alakohdan sa-namuoto huomioon ottaen?

– Onko asian arvioinnissa mer-kitystä sillä, että poikkeuslupahar-kinta perustuu valtakunnalliseen hoitosuunnitelmaan ja asetuksella säädettyyn saaliiksi saatujen eläinyksilöiden enimmäismää-rään, jonka rajoissa poikkeuslupia jäsenvaltion alueelle voidaan vuo-sittain myöntää?

– Voidaanko arvioinnissa ottaa huomioon muita seikkoja, kuten tarkoitus estää koiravahinkoja ja li-sätä yleistä turvallisuudentunnetta?

2. Voidaanko poikkeuslupien myöntämistä ensimmäisessä en-nakkoratkaisukysymyksessä tar-koitettuun kannanhoidolliseen metsästykseen perustella sillä, että luontodirektiivin 16 artiklan 1 koh-dassa tarkoitettua muuta tyydyttä-vää ratkaisua salametsästyksen es-tämiseksi ei ole olemassa?

– Voidaanko tällöin ottaa huo-mioon käytännön vaikeudet laitto-man salametsästyksen valvonnan järjestämiseksi?

– Onko muun tyydyttävän rat-kaisun arvioinnin suhteen mah-dollisesti merkitystä myös tarkoi-tuksella estää koiravahinkoja ja lisätä yleistä turvallisuudentun-netta?

3. Miten luontodirektiivin 16 ar-tiklan 1 kohdassa tarkoitettua edel-lytystä, joka liittyy lajien kantojen suojelun tasoon, on aluekohtaisia poikkeuslupia myönnettäessä ar-vioitava?

– Onko lajin kannan suojelun ta-soa arvioitava sekä aluekohtaisesti että koko jäsenvaltion alueella tai sitäkin laajemmalla lajin levinnei-syysalueella?

– Onko mahdollista, että luonto-direktiivin 16 artiklan 1 kohdan edellytykset poikkeusluvan myön-tämiseen täyttyvät siitä huolimat-ta, että lajin kannan suojelun tasoa ei asianmukaisen arvioinnin jäl-keen voitaisi pitää direktiivissä tar-koitetulla tavalla suotuisana?

– Jos vastaus edelliseen kysy-mykseen on myöntävä, minkälai-sessa tilanteessa tämä voisi tulla kysymykseen?

Metsästyslaki (615/1993) 37 § 3 momentti, 41 § 1 momentti, 41a § 1 ja 3 momenttiValtioneuvoston asetus metsästys-laissa säädetyistä poikkeusluvista (452/2013) 4 §Maa- ja metsätalousministeriön

asetus poikkeusluvalla sallittavas-ta suden metsästyksestä poronhoi-toalueen ulkopuolella metsästys-vuosina 2015–2016 (1488/2015) 1 §Luontotyyppien sekä luonnonva-raisen eläimistön ja kasviston suo-jelusta annettu neuvoston direktii-vi 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artikla 1 kohta, 16 artikla ja liite IV a kohta

KHO:2017:184

Maankäyttö ja rakentaminen – Tilapäinen käyttötarkoituksen muuttaminen – Lupaehto – Lii-tyntä maankäytön ohjaamiseen

Kunnan rakennusvalvontaviran-omainen oli myöntänyt luvan toi-mistorakennuksen muuttamiseen tilapäisesti viiden vuoden ajaksi majoitustilaksi siten, että rakennus tulisi toimimaan aluksi turvapai-kanhakijoiden hätämajoitustilana ja sen jälkeen hostel-majoitusti-lana. Lupapäätökseen oli otettu ehto ”Rakennukseen sijoitettava henkilömäärä vastaanottokeskus-tilanteessa enintään 400 henkilöä.”

Vastaanottokeskustoimintaan liittyvän ja tavanomaisen hostel-majoittumisen maankäytöllisten vaikutusten ei katsottu eroavan sil-lä tavoin toisistaan, että lautakun-nan päätökseen liitetyn lupaehdon olisi voitu katsoa riittävästi liitty-vän maankäyttö- ja rakennuslain 176 §:ssä säädettyyn lupaharkin-taan. Lupaehto, joka ei perustunut alueen maankäyttöön liittyviin seikkoihin, oli siten lainvastainen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 172 ja 176 §Hallintolaki 6 §

KHO:2017:185

Maankäyttö ja rakentaminen – Ranta-asemakaava – Yhteiskäyt-töalue – Kaavamuutos – Selvi-tysten riittävyys

Ranta-asemakaavan muutoksella yhteiskäyttöinen (YK) pienvene-satama (LV) oli osoitettu pääosin matkailua palvelevien rakennus-ten korttelialueeksi (RM-2).

Arvioitaessa kaavan laatimiseen liittyvien selvitysten riittävyyttä oli tässä tapauksessa otettava huo-mioon, että kyse oli yksittäisen maanomistajan toimesta laaditusta pienialaisesta ranta-asemakaavan muutoksesta. Alueella voimassa olleessa ranta-asemakaavassa


11 Momentti 1/2018

Mom

enttiloma-asuntojen korttelialueiksi (RA) ja matkailua palvelevien ra-kennusten korttelialueiksi (RM) osoitetuilla alueilla ei ollut omaa rantaa. Kun otettiin huomioon RA-kortteleiden tonttien suuri luku-määrä ja laajuus, yhteiskäyttöalu-eiden laajuudella ja erityisesti LV-alueella oli ollut olennainen merki-tys kaavan lähtökohtien ja tavoit-teiden kannalta. Ranta-asemakaa-van muutos olisi pienentänyt yh-teiskäyttöaluetta (YK), mahdollis-tanut nykyistä väljemmin määri-tellyn käyttötarkoituksen urheilua ja ulkoilua palvelevana alueena ja vaikuttanut siten olennaisesti alu-een muihin mahdollisiin käyttä-jiin. Ranta-asemakaavan muutosta laadittaessa olisi siten tullut selvit-tää kaavamuutoksen vaikutukset kaavamuutoksen kohteena ollutta yhteiskäyttöaluetta laajemmin.

Arviointiin ei tältä osin vaikut-tanut se, ettei alueella voimassa ol-leessa ranta-asemakaavassa ollut osoitettu yhteiskäyttöalueita mää-rättyjen kiinteistöjen käyttöön tai ettei yhteiskäyttöalueita ollut tois-taiseksi vielä perustettu maankäyt-tö- ja rakennuslain 75 §:n edellyttä-mällä tavalla.

Hallinto-oikeuden päätöstä, jol-la kaupunginvaltuuston päätös oli kumottu, ei muutettu lopputulok-sen osalta.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, 54 § ja 75 §

KHO:2017:186

Oikeudenkäyntimaksu – Hal-linto-oikeuden esittelijän päätös – Purku – Pysäköintivirhe – Tosiasiallinen este oikeuden saavuttamiselle muutoksenhaun avulla

Pysäköinninvalvonta oli määrän-nyt A:n maksettavaksi pysäköinti-virhemaksun sallitun pysäköinti-ajan ylittämisestä. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A ei ol-lut sallitun pysäköintiajan ylittäes-sään syyllistynyt pysäköintivir-heeseen. A:n valituksesta hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvon-nan päätökset kumottiin.

Hallinto-oikeuden päätöksestä A:n maksettavaksi oli määrätty 250 euron suuruinen oikeuden-käyntimaksu. Maksun määrännyt asian esittelijä on hylännyt A:n oi-keudenkäyntimaksua koskevan

oikaisuvaatimuksen lainvoimai-seksi jääneellä päätöksellään.

Tuomioistuinmaksulain 9 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oi-keudenkäyntimaksua ei peritä, jos hallinto-oikeus tai korkein hallin-to-oikeus muuttaa valituksen-alaista päätöstä muutoksenhakijan eduksi. Tuomioistuinmaksulaissa ei ollut säännöstä, jonka nojalla hallinto-oikeuden määräämä oi-keudenkäyntimaksu voitaisiin poistaa siinä tapauksessa, että kor-kein hallinto-oikeus muuttaa hal-linto-oikeuden ja hallintoviran-omaisen päätöstä muutoksenhaki-jan eduksi.

Kun kuitenkin otettiin huomi-oon, että oikeudenkäyntimaksu on suuruudeltaan 250 euroa ja oikeu-denkäynnin kohteena oleva pysä-köintivirhemaksu 60 euroa, kor-kein hallinto-oikeus piti kohtuut-tomana sitä, että hallinto-oikeuden päätöksestä määrätty oikeuden-käyntimaksu jäisi A:n maksetta-vaksi. Oikeudenkäyntimaksun poistamiseen oli erityisen painava syy. Tämän vuoksi korkein hallin-to-oikeus harkitsi oikeaksi omasta aloitteestaan purkaa hallinto-oikeuden esittelijän oikeuden-käyntimaksua koskevan oikaisu-vaatimuspäätöksen ja poistaa A:n maksettavaksi määrätyn oikeu-denkäyntimaksun.

Hallintolainkäyttölaki 64 § 1 mo-menttiTieliikennelaki 28 § 3 mom.

KHO:2017:187

Yhtiöoikeudelliset hallintotoi-met – Erityisen tarkastuksen toi-mittaminen – Rekisteristä poistettu yhtiö – Vähemmistö-osakkaiden oikeussuojan tarve

Vähemmistöosakkaiden A:n ja B:n hakemus erityisen tarkastuksen toimittamisesta C Oy:ssä oli tehty osakeyhtiölain 7 luvun 7 §:n 1 mo-mentin edellyttämällä tavalla, ja aluehallintovirasto oli kuullut yh-tiön hallitusta hakemuksen joh-dosta. Sittemmin aluehallintovi-rasto oli kuitenkin jättänyt hake-muksen tutkimatta, koska C Oy oli asian käsittelyn aikana poistettu kaupparekisteristä. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n ja B:n vali-tuksen. Näin ollen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, mikä merkitys

erityisen tarkastuksen toimittamis-ta koskevassa hakemusasiassa oli annettava sille, että kohdeyhtiö on poistettu kaupparekisteristä.

Korkein hallinto-oikeus totesi hallinto-oikeuden tavoin, että C Oy on rekisteristä poistamisesta huolimatta säilyttänyt oikeuskel-poisuutensa. Edelleen korkein hal-linto-oikeus totesi, että rekisteristä poistetun yhtiön rajoitetulla oikeustoimikelpoisuudella tai toi-mivaltaisen hallituksen puuttumi-sella ei sinänsä ole merkitystä eri-tyisen tarkastuksen toimittamisen kannalta. Myöskään sitä, että yh-tiöltä puuttuu osakeyhtiölain 20 luvun 21 §:n mukainen edustus erityistä tarkastusta määrättäessä, ei ollut pidettävä esteenä erityisen tarkastuksen toimittamiselle. Kun lisäksi otettiin huomioon, että eri-tyinen tarkastus kohdistuu men-neeseen aikaan eikä sen toimitta-miseksi kohdeyhtiön tarvitse hankkia oikeuksia tai tehdä sitou-muksia, korkein hallinto-oikeus totesi, toisin kuin hallinto-oikeus, että rekisteristä poistetun yhtiön hakemista ja määräämistä selvitys-tilaan ei ole pidettävä erityisen tar-kastuksen ehdottomana edellytyk-senä. Tämä on myös perusteltua ottaen huomioon erityisen tarkas-tuksen ja selvitysmenettelyn erilai-set tarkoitukset ja tavoitteet.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että aluehallintoviraston ei olisi tullut jättää tutkimatta A:n ja B:n hakemusta erityisen tarkastuksen toimittamisesta C Oy:ssä, vaan rat-kaista, onko hakemuksessa esitetty erityisen tarkastuksen toimittami-selle osakeyhtiölaissa tarkoitettuja painavia syitä. Tämän vuoksi kor-kein hallinto-oikeus kumosi alue-hallintoviraston ja hallinto-oikeu-den päätökset ja palautti asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Osakeyhtiölaki 1 luku 1 § 1 mo-mentti, 5 §, 7 § ja 9 §, 5 luku 17 § 1 ja 2 momentti, 7 luku 7 § 1–3 mo-mentti ja 9 §, 20 luku 4 § 1 momentti 1 kohta, 9 § 1 momentti, 17 § 2 mo-mentti, 21 § 1 momentti ja 22 § 1 momentti.

KHO:2017:188

Oikeusapu – Hallintolainkäyttö – Myöntämisedellytykset – Oikeus-avun lakkaaminen – Alaikäinen


12

lapsi – Asianosainen – Huoltaja – Puhevalta

Hallinto-oikeus oli välipäätöksel-lään määrännyt lakkautettavaksi sellaiselle alaikäiselle lapselle, jolla ei ollut asiassa yksinään tai rinnak-kain huoltajan kanssa puhevaltaa, hallintovalitusta varten myönne-tyn oikeusavun. Lapsen puheval-taa asiassa oli käyttänyt hänen huoltajansa.

Oikeusapulaissa ei ollut nimen-omaisesti säädetty siitä, voidaanko oikeusapua myöntää alaikäiselle lapselle, jonka puhevaltaa käyttää hänen huoltajansa. Kysymystä ei ollut käsitelty myöskään oikeus-apulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 82/2001 vp).

Esillä olleessa asiassa oli selvää, että lasta oli pidettävä hallinto-oi-keudessa asianosaisena. Oikeus-aputoimisto oli myöntänyt lapselle oikeusapua, vaikka lapsen puhe-valtaa hallinto-oikeudessa käytti hänen huoltajansa. Korkein hallin-to-oikeus totesi, ettei oikeusaputoi-miston päätöstä voitu asiassa mer-kityksellisten oikeusapulain sään-nösten perusteella pitää selvästi lainvastaisena. Oikeusaputoimis-ton päätös vastasi myös vakiintu-neena pidettyä hallintokäytäntöä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka pääasiaa käsittelevällä hallintotuomioistuimella sinänsä oli oikeusapulain 16 §:n 2 momen-tin perusteella toimivalta muuttaa oikeusapupäätöstä tai päättää oi-keusavun lakkaamisesta, hallinto-tuomioistuinten ei tämän säännök-sen nojalla ollut perusteltua puut-tua sellaiseen oikeusavun myöntä-misen edellytyksiä koskevaan oi-keusapulain vakiintuneeseen so-veltamiskäytäntöön, jota ei tulkin-nanvaraisessa oikeustilassa voitu pitää selvästi lainvastaisena, aina-kaan, jos uusi tulkinta merkitsisi heikennystä oikeusavun saatavuu-den kannalta. Hallinto-oikeuden välipäätös kumottiin. Oikeusapu-toimiston päätös oikeusavun myöntämisestä ja avustajan mää-räämisestä jäi näin ollen voimaan.

Oikeusapulaki 1 § 1 momentti, 2 § 1 momentti, 3 § 1 momentti, 10 § 1 momentti sekä 16 § 1 ja 2 mo-menttiValtioneuvoston asetus oikeus-avusta 3 §Hallintolainkäyttölaki 6 § 1 mo-mentti, 17 § ja 18 § 2 ja 3 momentti

KHO:2017:189

Ulkomaalaisasia – Tilapäinen oleskelulupa – Maasta poistumi-sen estyminen – Tilapäinen ter-veydellinen syy – Lääkeresis-tentti tuberkuloosi

Afganistanin kansalainen A:lla oli Suomeen tulonsa jälkeen todettu lääkeresistentti tuberkuloosi. Lää-kärinlausunnon mukaan hänen tu-berkuloosinsa hoito oli aloitettu tammikuussa 2016 ja hoidon kesto on vähintään 20 kuukautta. Hoito edellyttää lääkärinlausunnon mu-kaan keskeytymätöntä ja valvottua päivittäin toistuvaa lääkkeenottoa ja lisäksi pistoksin säännöllisesti tehtävää lääkintää, jotta tuberku-loosi ei aktivoidu uudelleen ja ke-hity tarttuvaksi. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti asiaa arvioides-saan huomiota myös sen tiedoksi saatettuihin valtakunnallisiin ja eurooppalaisiin asiantuntijakan-nanottoihin. Niiden mukaan pa-lauttamisesta kesken hoidon tulisi pidättäytyä sekä potilaan oman terveyden turvaamiseksi että tä-män yhteisön suojelemiseksi tar-tuntavaaralta.

Saadun selvityksen mukaan Af-ganistanissa oli saatavilla hoitoa tuberkuloosiin, hoito oli ilmaista, lähes kaikki potilaat olivat hoidon piirissä ja lääkkeitä oli kattavasti saatavilla. Tähän nähden A:n tilan-ne ei ollut sellainen, ettei hänen in-himillisesti arvioiden olisi voitu edellyttää palaavan kotimaahansa, eikä edellytyksiä jatkuvan oleske-luluvan myöntämiseen ulkomaa-laislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksi-löllisestä inhimillisestä syystä siten ollut.

Kun kuitenkin otettiin huomi-oon A:n kotimaansa ulkopuolella viettämä yli 20 vuoden aika ja sen heikentävä vaikutus kotimaan olo-jen tuntemiseen sekä se, ettei hä-nellä enää ollut kotimaassaan tuki- ja turvaverkostoa, hänen sinne pa-lauttamisensa tässä vaiheessa saat-taisi vaarantaa hänen hoitonsa jat-kuvuuden ja terveytensä sekä li-säksi aiheuttaa yleisen tartunta-vaaran. Näin ollen häntä ei voida palauttaa kotimaahansa ennen kuin hänen tuberkuloosinsa on saatu lääketieteellisesti arvioituna asianmukaisesti hoidettua.

Hallinto-oikeuden ja Maahan-muuttoviraston päätökset kumot-tiin oleskeluluvan ja käännyttämi-sen osalta ja asia palautettiin Maa-

hanmuuttovirastolle, jonka asiaa uudelleen käsitellessään tuli ulko-maalaislain 51 §:n perusteella arvi-oida, oliko A:lle hänen terveyden-tilansa huomioon ottaen myönnet-tävä tilapäinen oleskelulupa.

Ulkomaalaislaki 51 §

KHO:2017:190

Kunnallisasia – Virkasuhteen purkaminen koeajalla – Koeajan määräämisen perusteet – Määrä-aikaisuuden vakinaistaminen – Huomattava muutos asemassa

A oli toiminut pysäköinnintarkas-tajana B:n kaupungin palvelukses-sa määräaikaisissa virkasuhteissa ajalla 1.3.–31.5.2014, 1.6.–30.11.2014 ja 1.–31.12.2014. Hänelle oli määrätty yhden kuukauden koeaika 1.3.–31.5.2014 voimassa ol-leeseen määräaikaiseen virkasuh-teeseen. Kun hänet oli 1.1.2015 lu-kien valittu vakituiseen pysäköin-nintarkastajan virkasuhteeseen, hänelle määrättiin vielä kuuden kuukauden koeaika.

Määräaikaisissa virkasuhteissa työskennelleen viranhaltijan otta-minen toistaiseksi voimassa ole-vaan virkasuhteeseen merkitsee muutosta hänen virkasuhteessaan viranhaltijan siirtyessä vahvem-man irtisanomissuojan piiriin. Tä-hän nähden ja myös julkisen hal-linnon luotettavuuden ja kansa-laisten oikeusturvan takaamisen vuoksi on tärkeää, että toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhtee-seen nimitettäessä viranomaisella säilyy viranhaltijalain 8 §:n 2 mo-mentissa tarkoitettu oikeus riittä-vän pituisen koeajan määräämi-seen, vaikka viranhaltija olisi määräaikaisessa virkasuhteessa hoitanut samoja tehtäviä kuin va-kinaisessa virkasuhteessa. Toistai-seksi voimassa olevaan virkasuh-teeseen ottamista on siten pidettä-vä sellaisena viranhaltijan ase-massa tapahtuneena huomattava-na muutoksena, jota viranhaltija-lain 8 §:n 2 momentissa tarkoite-taan.

Koska A:lle oli ensimmäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa ajalla 1.3.–31.5.2014 määrätty yh-den kuukauden koeaika, hänelle on voitu vakinaistamisen yhtey-dessä 1.1.2015 määrätä vielä enin-tään viiden kuukauden koeaika, jolloin koeajan pituudeksi tuli yhteensä lain sallima enimmäisai-


13 Momentti 1/2018

Mom

enttika kuusi kuukautta. A:n virkasuh-de oli purettu 26.5.2015 eli koeai-kana.

Äänestys 2–1–2

Kuntalaki 147 §Kuntalaki (365/1995) 90 § 2 mo-menttiLaki kunnallisesta viranhaltijasta 8 §, 12 §, 43 § 1 momentti ja 53 § 1 momenttiHallintolaki 33 § 1 momentti, 34 § 1 momentti ja 36 §

KHO:2017:196

Kunnallisasia – Valtuuston kokous – Julkinen kokous – Viranhaltijan esteellisyys – Läs-näolo

Kunnan valtuustosalin järjestelyt olivat sikäli puutteelliset, että ylei-sölle tarkoitettuja paikkoja ja nii-den toimialajohtajien paikkoja, jot-ka olivat kokouksessa läsnä vir-kansa puolesta, ei ollut erotettu toisistaan. Tästä syystä teknisellä johtajalla ei ollut ollut mahdolli-suutta asettua paikalle, joka olisi ollut selkeästi osoitettu vain ylei-sölle. Hän oli istunut paikalla, joka oli tarkoitettu myös yleisölle. Hän ei ollut millään tavoin osallistunut asian käsittelyyn valtuuston ko-kouksessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei tekninen johtaja ollut ollut valtuuston julkisessa kokouksessa läsnä hallintolain 27 §:n 1 momen-tissa kielletyllä tavalla, vaan hänen oli katsottava olleen seuraamassa asian käsittelyä valtuustossa ylei-söön kuuluvana, vaikka tekninen johtaja oli valtuuston kokouksesta laaditun pöytäkirjan kansilehdelle tehdyn merkinnän mukaan mer-kitty saapuvilla olevaksi. Hallinto-oikeuden päätös, jolla valtuuston päätös oli kumottu virheellisessä järjestyksessä syntyneenä, kumot-tiin ja valtuuston päätöksestä hal-linto-oikeudelle tehty valitus hy-lättiin.

Kuntalaki (365/1995) 52 § (1034/2003) 1 ja 2 momentti, 57 § (622/1999) 1 momentti sekä 90 § 2 mo-menttiHallintolaki 27 § 1 momentti

KHO:2017:198

Yhteisaluelaki – Yhteinen alue – Yhteinen vesialue – Kaksi yhtei-saluetta – Järjestäytynyt osakas-kunta – Osakaskunnan säännöt

– Sääntöjen vahvistaminen – Siirtymäsäännös

Aluehallintovirasto oli hylännyt osakaskunnan hakemuksen uusi-en yhteisten sääntöjen vahvistami-sesta kahdelle erilliselle yhteiselle alueelle, joita osakaskunta oli vuonna 1972 vahvistetun ohje-säännön perusteella hallinnoinut. Hallinto-oikeus oli osakaskunnan valituksen johdosta yhteisaluelain 36 §:n siirtymäsäännöksen perus-teella kumonnut aluehallintoviras-ton päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Yhteisaluelain 36 §:n siirty-mäsäännöksen tarkoituksena oli ollut mahdollistaa se, että ennen yhteisaluelain voimaantuloa jär-jestäytyneet osakaskunnat olivat voineet jatkaa hallintoaan aikai-sempien ohjesääntöjen nojalla. Ai-kaisempia ohjesääntöjä oli siirty-mäsäännöksen perusteella voitu noudattaa, vaikka ne eivät olisi kaikilta osin vastanneet yhteis-aluelain vaatimuksia. Siirty-mäsäännös ei kuitenkaan perusta-nut osakaskunnalle oikeutta saa-da vahvistetuksi uudet yhteis-aluelain vastaiset säännöt. Alue-hallintovirasto ei voinut yhteis-aluelain 18 §:n 3 momentin nojalla vahvistaa sellaisia osakaskunnan yhteisaluelain voimaantulon jäl-keen hyväksymiä uusia sääntöjä, jotka eivät olleet yhteisaluelain mukaiset.

Siltä osin kuin kysymys oli yhteisaluelain muuttamisesta an-netun lain (686/2000) voimaan-tulosäännöksessä tarkoitetusta yhteisestä vesialueesta, oli ky-seinen voimaantulosäännös lisäk-si syrjäyttänyt yhteisaluelain 36 §:n, joka ei tällaisen vesialueen osalta enää voinut tulla sovelletta-vaksi.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi aluehallintoviraston pää-töksen lopputuloksen voimaan.

Yhteisaluelaki 3 § 1 momentti, 18 § 3 momentti ja 36 §

KHO:2017:201

Hallintotuomioistuimen toimi-valta – Työtuomioistuimen toi-mivalta – Järjestäytynyt viran-haltija – Palkkasaatava – Varal-laoloaika – Virkaehtosopimus

A oli kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n 2 momentissa

tarkoitetulla tavalla järjestäytynyt viranhaltija. A ja hänen työnanta-jansa olivat eri mieltä siitä, oliko A:lla kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) III luvun 5 §:n nojalla oikeus palk-kaan varallaoloksi kutsutuilta ajoilta. A oli valittanut hallinto-oikeuteen kunnallisen lautakun-nan päätöksestä, jolla hänen palk-kavaatimuksensa oli hylätty. Hal-linto-oikeus jätti A:n valituksen toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta.

A valitti päätöksestä korkeim-paan hallinto-oikeuteen ja vetosi valituksessaan muun ohella Kor-keimman oikeuden ennakkopää-tökseen KKO 2015:49. A:n mukaan asiassa oli kysymys täysin vastaa-vasta asiasta kuin mainitussa en-nakkopäätöksessä, joten asia tuli ratkaista samalla tavoin katsoen, että asiassa ei ollut kysymys työ- ja virkaehtosopimuksen tulkinnasta. Ennakkopäätöksen huomioon ot-taminen merkitsi, että asian tutki-minen kuului hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Korkein hallinto-oikeus totesi kunnallisesta viranhaltijasta an-netun lain 50 §:n 2 momentista il-menevän, että niin sanottu järjes-täytynyt viranhaltija ei voi saattaa hallinto-oikeuden käsiteltäväksi sellaista asiaa, jonka hän tai viran-haltijayhdistys voi panna vireille työtuomioistuimessa. Asiassa oli kysymys virkaehtosopimuksen edellä mainitun sopimuskohdan soveltamisesta ja tulkinnasta A:n olosuhteissa. Kysymys oli siten asiasta, jonka käsitteleminen ja ratkaiseminen kuului työtuomio-istuimen toimivaltaan työtuomio-istuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin ja 13 §:n 1 momentin nojalla.

Säännökset, joiden perusteella hallintotuomioistuinten toimivalta suhteessa työtuomioistuimeen määräytyi, poikkesivat niistä sään-nöksistä, joiden perusteella rat-kaistiin kysymys yleisten tuomio-istuinten toimivallasta. Korkeim-man oikeuden mainittu ennakko-päätös ei siten ollut merkitykselli-nen asiassa.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 50 § 2 momenttiKunnallinen virkaehtosopimus-laki 2 § 1 momentti ja 5 § 1 mo-mentti


14

Laki oikeudenkäynnistä työtuo-mioistuimessa 1 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti sekä 13 § 1 momentti

Verotusasiat

KHO:2017:183

Varainsiirtovero – Kiinteistö – Lykkäävä ehto – Lainhuutohake-muksen tekemisen laiminlyönti – Kaupan purku – Viivästyskoro-tuksen palauttaminen

A oli 4.2.2014 ostanut kiinteistön perustettavan yhtiön lukuun. Ve-rohallinto oli 11.3.2015 maksuun-pannut A:lle varainsiirtoveroa ja viivästyskorotusta, koska A ei ol-lut hakenut saannolleen lainhuu-toa eikä maksanut varainsiirtove-roa. Kauppa oli 29.12.2015 purettu kauppakirjan ehdon perusteella, koska rakennuslupaa ei ollut myönnetty. Omistus- ja hallinta-oikeus kiinteistöön eivät olleet kauppakirjan ehtojen mukaan siirtyneet tätä ennen A:lle. A oli hakenut varainsiirtoveron ja viivästyskorotuksen palauttamis-ta. Verohallinto oli hylännyt ha-kemuksen viivästyskorotuksen osalta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kiinteistön kauppakirjaan otetun lykkäävän ehdon mukaan kiinteistön omistusoikeus ei ollut lainkaan siirtynyt A:lle ennen kaupan purkamista. Siten asiassa ei ollut tapahtunut varainsiirtove-rolain 4 §:n 1 momentin mukaista varainsiirtoveron alaista kiinteis-tön omistusoikeuden luovutusta. Vaikka viivästyskorotus perustui lainhuutohakemuksen laiminlyö-miseen, kysymys oli kuitenkin va-rainsiirtoveroon liittyvästä koro-tuksesta. Kun asiassa oli mak-suunpanopäätöksen jälkeen sit-temmin osoittautunut, ettei va-rainsiirtoveron alaista kiinteistön omistusoikeuden luovutusta ollut lainkaan tapahtunut ja että mak-suunpantu varainsiirtovero oli sen vuoksi aiheeton, korkein hal-linto-oikeus katsoi, ettei myös-kään viivästyskorotukselle ollut tässä tilanteessa perustetta. A:lla oli näin ollen oikeus saada palau-tuksena takaisin aiheettomasti suorittamansa viivästyskorotuk-sen määrä.

Varainsiirtoverolaki 4 § 1 moment-ti ja 40 § 1 momentti

KHO:2017:191

Elinkeinotulon verotus – Yleis-hyödyllinen yhteisö – Elinkeino-tulo – Säännöissä tarkoitettu toiminta

Yleishyödyllisen yhdistyksen sään-töjen mukaisena tarkoituksena oli edistää urheiluammunnan harras-tusta seuran toiminta-alueella siten, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus harrastaa sitä edelly-tystensä ja tarpeidensa mukaisesti. Tarkoituksensa toteuttamiseksi seu-ra ylläpiti ampumaurheilukeskusta ja muun ohella tarjosi seuran jäsenil-le ja ulkopuolisille tahoille harjoitus-toimintaa seuran ylläpitämällä ul-koampumaradalla. Annetun ennak-koratkaisun mukaan seuran harjoi-tustoiminnan ja sen yhteydessä har-joitettavan puhvettitoiminnan tulot, joista oli kyse korkeimmassa hallin-to-oikeudessa, olivat seuran veron-alaista elinkeinotuloa.

Korkein hallinto-oikeus kumosi annetun ennakkoratkaisun vali-tuksenalaiselta osin katsoen, että harjoitustoiminta oli seuran jäse-niin kohdistuvaa seuran yleis-hyödyllistä tarkoitusta välittömäs-ti toteuttavaa toimintaa. Tällaisesta toiminnasta saatua tuloa ei ollut pidettävä tuloverolaissa tarkoitet-tuna elinkeinotoimintana silloin-kaan, vaikka harjoittelusta oli erik-seen veloitettu jäseniä. Harjoitus-toiminnasta saatu tulo oli seuran verovapaata tuloa siltäkin osin, kun toimintaan osallistui seuran ulkopuolisia tahoja, koska harjoi-tustoiminnan katsottiin liittyvän läheisesti seuran yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen. Mer-kitystä ei ollut sillä, että toiminnas-ta oli kertynyt ylijäämää, koska an-netun selvityksen mukaan toimin-nasta kertyneillä tuloilla pyrittiin kattamaan muuttuvien kulujen li-säksi ampumaradan kiinteitä ku-luja sekä investointi- ja huoltoku-luja. Asiassa ei ollut näytetty, että harjoitustoimintaan olisi kohdistu-nut kilpailua elinkeinotoimintaa harjoittavien yritysten taholta.

Harjoitustoiminnan yhteydessä harjoitetun puhvettitoiminnan kat-sottiin myös liittyvän läheisesti seuran yleishyödylliseen toimin-taan, kun huomioitiin puhvettitoi-minnan laatu ja laajuus sekä puh-vetin sijainti ja aukioloajat.

Ennakkoratkaisu. Tuloverolaki 23 § 1 ja 3 momentti.

KHO:2017:192

Arvonlisävero – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Ter-veyden- ja sairaanhoitopalvelu – Optikon suorittama näöntutki-mus – Palvelun edelleenmyynti

A Oy myi näöntutkimuspalveluja yritysasiakkaille, joiden työter-veyshuollon osana suoritettiin nä-öntutkimus yritysasiakkaiden yk-sittäisille työntekijöille. Näöntutki-muksen suorittivat A Oy:n liike-verkostoon kuuluvat itsenäisten yrittäjien omistamat optikkoliik-keet, joiden kanssa A Oy:llä oli pal-velusopimus. Optikkoliikkeet las-kuttivat palvelusta A Oy:tä, joka puolestaan laskutti palvelun edel-leen yritysasiakkaalta. A Oy:llä ei ollut yksityisestä terveydenhuol-losta annetun lain (152/1990) mu-kaista lupaa terveydenhuollon pal-velujen antamiseen. Sen sijaan A Oy:lle optikkopalvelut myyvillä optikkoliikkeillä oli tällainen lupa ja näöntutkimuksen suorittavat optikot olivat laillistettuja tervey-denhuollon ammattihenkilöitä ja rekisteröityjä yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen an-tajien rekisteriin (Valveri-rekiste-ri). Asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oy:n suoritettava arvonlisäve-roa verosta vapautettujen näöntut-kimuspalvelujen edelleenmyyn-nistä yritysasiakkailleen.

Arvonlisäverolain 34 §:ssä on vapautettu verosta terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myynti ja arvonlisäverodirektiivin 132 artik-lan 1 kohdan johdantolauseen mu-kaan mainitussa säännöksessä lue-tellut liiketoimet. Verosta vapaute-tut terveyden- ja sairaanhoitopal-velut on määritelty arvonlisävero-lain 35 §:ssä ja arvonlisäverodirek-tiivin 132 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa. Määritelmien mukai-set edellytykset koskevat palvelun sisältöä ja toiminnan harjoittajan asemaa esimerkiksi yksityisestä terveydenhuollosta annetussa lais-sa tarkoitettuna toiminnan harjoit-tajana tai arvonlisäverodirektiivin sanamuodon mukaan asianmukai-sesti hyväksyttynä yhteisönä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei arvonlisäverolaissa tai arvon-lisäverodirektiivissä ollut säädet-ty, että terveyden- ja sairaanhoito-palvelut on vapautettava verosta vain toiminnan harjoittajan myy-minä. Verosta vapautetun palve-lun edellytykset täyttävien palve-


15 Momentti 1/2018

Mom

enttilujen myyjälle, joka ei ole toimin-nan harjoittaja, ei ollut arvonlisä-verolaissa tai arvonlisäverodirek-tiivissä asetettu myyjän asemaan liittyviä edellytyksiä eli esimerkik-si edellytystä siitä, että myyjällä tu-lisi olla yksityisestä terveyden-huollosta annetussa laissa säädetty Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja val-vontaviraston myöntämä toimilu-pa tai että myyjän tulisi olla yhteis-kunnan valvoma asianmukaisesti hyväksytty yhteisö, eikä tällaista edellytystä voitu johtaa myöskään verosta vapauttamisen tarkoituk-sesta. Sen sijaan arvonlisäverotuk-sessa sovellettavan verotuksen neutraalisuuden periaatteen kat-sottiin edellyttävän tulkintaa, jon-ka mukaan verosta vapauttamisen edellytykset täyttävän palvelun edelleenmyynti on vapautettu ve-rosta. A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa näöntutkimuspal-velujen edelleenmyynnistä.

Verohallinnon ennakkoratkaisu ajalle 20.6.2016–31.12.2017.Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 34 § 1 momentti ja 35 §Laki yksityisestä terveydenhuol-losta (152/1990) 4 §Laki terveydenhuollon ammatti-henkilöistä (559/1994) 2 § 1 mo-mentti ja 5 § 1 momenttiNeuvoston direktiivi yhteisestä ar-vonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta a ja c ala-kohta sekä 132 artikla 1 kohta b ja c alakohta

KHO:2017:193

Arvonlisävero – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Ter-veyden- ja sairaanhoitopalvelu – Sairaankuljetus – Sairaankulje-tuspalvelun edelleenmyynti osana palvelukokonaisuutta

A Oy teki asiakkainaan olevien ter-veydenhuollon yksiköiden kanssa sopimuksen kiireettömien sairaan-kuljetusten hoitamisesta. Sairaan-kuljetukset suorittivat A Oy:n ali-hankkijoina toimivat yksityiset So-siaali- ja terveysalan lupa- ja val-vontaviraston (Valvira) toimilu-van nojalla toimivat sairaankulje-tusyritykset. A Oy hoiti sairaan-kuljetusten koordinoinnin, joka koostui muun muassa tilausten vastaanottamisesta, kokonaisuu-den suunnittelusta, toiminnan val-vonnasta ja kehittämisestä, toimin-nallisten ohjeiden antamisesta, las-

kutuksesta ja raportoinnista. Ali-hankkijat veloittivat sairaankulje-tuspalveluista A Oy:tä, joka veloit-ti nämä palvelut edelleen asiak-kailtaan osana kokonaislaskutusta. A Oy:llä ei ollut yksityisestä ter-veydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettua toimilupaa. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oy:n suori-tettava arvonlisäveroa terveyden-huollon toimintayksiköiltä veloit-tamastaan kokonaispalvelusta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että vaikka arvonlisäverolain 36 §:n 1 kohdassa sairaankuljetuksen ve-rottomuuden edellytykseksi ei ol-lut asetettu yksityisestä terveyden-huollosta annetun lain mukaista lupaa, sairaankuljetustoimintaa ei voitu laillisesti harjoittaa ilman mainitussa laissa tarkoitettua toi-milupaa. Näin ollen, vaikka arvon-lisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan p alakohdassa sairaan-kuljetuksen verosta vapauttamisen edellytykseksi asetettiin toiminnan harjoittaminen asianmukaisesti hy-väksyttyjen yhteisöjen toimesta, ar-vonlisäverolain ja arvonlisäverodi-rektiivin säännösten sanonnallisel-la eroavaisuudella ei ollut lain so-veltamisen kannalta merkitystä.

Korkein hallinto-oikeus totesi li-säksi, että arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan p alakohdas-sa verosta vapautetut sairaankulje-tuspalvelut oli määritelty yhtäältä palvelun sisällön perusteella ja toi-saalta edellyttämällä toiminnan harjoittajan olevan asianmukaises-ti hyväksytty yhteisö. Sen sijaan ar-vonlisäverodirektiivissä tai arvon-lisäverolaissa ei ollut säädetty, että sairaankuljetuspalvelut on vapau-tettava verosta vain toiminnan harjoittajan myyminä. Tällaista edellytystä ei voitu johtaa myös-kään verosta vapauttamisen tar-koituksesta. Arvonlisäverotukses-sa sovellettavan neutraalisuuden periaatteen katsottiin edellyttävän tulkintaa, jonka mukaan verosta vapautetun sairaankuljetuspalve-lun edelleenmyynnistä ei ollut suoritettava veroa. Kun A Oy:n kuljetusten järjestämiseen liittyvis-tä toimenpiteistä osana kokonais-palvelua veloittamia palkkioita oli pidettävä osana sairaankuljetus-palveluista veloitettavaa vastiket-ta, A Oy:n ei ollut suoritettava ar-vonlisäveroa näiden kokonaispal-velujen myynnistä.

Verohallinnon ennakkoratkaisu ajalle 24.2.2016–31.12.2017.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 34 § 1 momentti, 35 § ja 36 § 1 kohtaLaki yksityisestä terveydenhuol-losta (152/1990) 2 § 1 momentti 8 kohta ja 2 momentti sekä 4 § 1 momenttiNeuvoston direktiivi yhteisestä ar-vonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta a ja c ala-kohta sekä 132 artikla 1 kohta b, c ja p alakohta

KHO:2017:194

Vakuutusmaksuvero – Veron peruste – Liikenneturvallisuus-maksu

Asiassa oli kysymys siitä, oliko lii-kennevakuutusyhtiö A Oy:n luet-tava vakuutusmaksuveron perus-teeseen liikenneturvallisuusmak-su, jonka yhtiö peri vakuutuk-senottajilta 1.1.2017 voimaan tul-leen liikenneturvallisuusmaksusta annetun lain (471/2016) mukaisen liikenneturvallisuusmaksun katta-miseksi.

Liikenneturvallisuusmaksusta annetun lain 2 §:n 1 momentin mu-kaan maksuvelvollinen on vakuu-tusyhtiö, joka harjoittaa liikenne-vakuutuslaissa tarkoitettua va-kuutustoimintaa Suomessa. Koska A Oy oli asiassa maksuvelvollinen, A Oy:n ei voitu katsoa perivän lii-kenneturvallisuusmaksua vakuu-tuksenottajan nimissä ja lukuun eikä kysymyksessä siten ollut A Oy:n kannalta läpikulkuerä vaan A Oy:lle liikennevakuutustoimin-nan harjoittamisesta aiheutuva la-kisääteinen kustannus. A Oy:n ve-loittaessa liikenneturvallisuus-maksun vakuutuksenottajalta osa-na liikennevakuutusmaksua A Oy:n oli suoritettava vakuutus-maksuveroa myös vakuutuksenot-tajalta perittävän liikenneturvalli-suusmaksun osuudesta.

Verohallinnon ennakkoratkaisu ajalle 1.1.–31.12.2017.Laki eräistä vakuutusmaksuista suoritettavasta verosta 1 § 1 mo-mentti, 2 § 1 momentti ja 3 §Laki liikenneturvallisuusmaksusta (471/2016) 1 §, 2 § 1 momentti, 3 § ja 4 §

KHO:2017:195

Perintöverotus – Henkilökohtai-sen tulon verotus – Ennakko-ratkaisu – Sijoitussidonnainen


kapitalisaatiosopimus – Perintö-verotusarvo – Käypä arvo – Las-kennallinen verovelka – Takaisinosto – Pääoma – Tuotto

A:n jäämistöomaisuuteen oli muun ohessa kuulunut Henkiva-kuutusosakeyhtiö B:n myöntämä sijoitussidonnainen kapitalisaatio-sopimus. A oli elinaikanaan mak-sanut sopimuksen perusteella va-kuutusmaksuja 1488323,57 euroa. Sopimuksen mukaisille sijoituksil-le laskettavissa ollut tuotto oli A:n kuolinpäivänä ollut 609 953,31 eu-roa ja takaisinostoarvo 2 098 276,88 euroa.

Verohallinto oli A:n kuolinpe-sän hakemusten johdosta antanut perintöverotusta koskevan ennak-koratkaisun, jonka mukaan kapita-lisaatiosopimuksen arvona A:n jäl-keen toimitettavassa perintövero-tuksessa oli pidettävä sen takaisi-nostoarvoa vähennettynä sopi-muksen tuoton perusteella lasket-tavissa olevalla tuloverovelalla eli 1897892,29 euroa. Verohallinto oli tuloverotusta koskevana ennakko-ratkaisuna lausunut, että sopimuk-sen pääoman arvona pidetään sen säästöä eli 1488323,57 euroa takai-sinostohetkellä. Takaisinostoarvon pääoman ylittävästä osasta muo-dostuu sopimuksesta kertynyt tuotto, joka verotetaan omistajan muuna pääomatulona. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n kuolinpe-sän ennakkoratkaisuja koskevat valitukset.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätökset ja Ve-rohallinnon antamat ennakkorat-kaisut sekä lausui uutena perintö-verotusta koskevana ennakkorat-kaisuna, että sijoitussidonnaisen

kapitalisaatiosopimuksen käypänä arvona perintöverotuksessa oli pi-dettävä sen takaisinostoarvoa pe-rinnönjättäjän kuolinhetkellä. A:n kuolinhetkellä sopimuksen mukai-sille sijoituksille laskettavissa ole-van tuoton perusteella määritettä-vissä olevaa tuloverovelkaa ei si-ten vähennetty sopimuksen takai-sinostoarvosta.

Korkein hallinto-oikeus lausui uutena tuloverotusta koskevana ennakkoratkaisuna, että veron-alaista tuottoa laskettaessa vero-velvollisen sijoittamana pääomana oli pidettävä A:n jälkeen toimite-tussa perintöverotuksessa vahvis-tettua sijoitussidonnaisen kapitali-saatiosopimuksen käypää arvoa, jos kuolinpesä tai perillinen osti kapitalisaatiosopimuksen takaisin. Verovelvollisen saamana veron-alaisena muuna pääomatulona oli pidettävä tämän arvon ylittävää osaa sopimuksen perusteella hä-nelle maksettavasta määrästä. En-nakkoratkaisu verovuodelle 2015.

Perintö- ja lahjaverolaki 9 §Tuloverolaki 32 § ja 51 § (1246/2013)

KHO:2017:197

Elinkeinotulon verotus – Ennak-kopäätösvalitus – Valituslupa – Valitusluvan myöntämisen edel-lytykset

A Oy:n ennakkopäätösvalitusta koskeva valituslupahakemus kos-ki niin sanotun apuyhtiörakenteen käyttämistä konsernissa ja vero-velvollisyhtiön osakekaupan ra-hoittamiseksi ottaman konsernin sisäisen lainan korkojen vähennys-

kelpoisuutta verotuksessa. Asiassa oli kysymys erityisesti siitä, oliko toteutettuja järjestelyjä arvioitava toimenpiteiden yksityisoikeudelli-seen muotoon liittyvien veroseu-raamusten mukaisesti vai johtiko järjestelyjen muodostama koko-naisuus muunlaiseen verotukselli-seen lopputulokseen. Erityisesti oli arvioitava, oliko asiassa perusteita soveltaa verotusmenettelystä an-netun lain 28 §:n säännöstä. Tä-mänkaltainen arviointi ei ollut mahdollista ilman, että asiassa otettiin kantaa siinä esitettyyn laa-jaan näyttöä koskevaan aineistoon. Näin saatava yksittäistä verovel-vollista koskeva ratkaisu ei suo-raan palvellut sitä verovelvollisten joukkoa, joihin oli kohdistettu vas-taavia vaatimuksia kuin A Oy:öön.

Vuonna 2014 voimaan tulleet elinkeinotoiminnan korkojen vä-hennysrajoitukset merkitsivät sitä, että verovelvolliset eivät enää enti-sessä määrin toteuttaneet vastaa-vanlaisia konsernin sisäisiin kor-koihin perustuvia järjestelyjä, min-kä vuoksi mahdollisella ennakko-päätösratkaisulla ei ollut merkittä-vää vaikutusta verotuksen enna-koitavuuteen.

Tämän vuoksi ja kun lisäksi otettiin huomioon, että oikeusvar-muuden takaamiseksi ei ollut tar-peen poiketa normaalista kolmi-vaiheisesta muutoksenhakume-nettelystä, A Oy:n ennakkopää-tösvalitusta koskeva valituslu-pahakemus hylättiin. Asia siirret-tiin hallinto-oikeuden ratkaista-vaksi.

Laki verotusmenettelystä 71b § 1 momentti (875/2012) ja 70 § 2 momentti 1 kohta (1558/1995)

Toimitus: Ville RautapääAlma Talentshop.almatalent.fipro.almatalent.fi/#suomenlaki


momentti 1 18 · toksessa, jossa liikkeen- tai amma-tinharjoittaja taikka maa- tai met-sätalouden...

Documents

Transcript of momentti 1 18 · toksessa, jossa liikkeen- tai amma-tinharjoittaja taikka maa- tai met-sätalouden...