Männikön harvennustapa ja -voimakkuus

puntarissa – motteja ja euroja

Pentti Niemistö, Metla PA 13.06.2013

50 v viljelymännikkö:

< Alaharvennus

Laatuharvennus >

Harvennustapakoe (Kajaani-Iisalmi) Ks. Pentti Niemistö, Metsätieteen aikakauskirja 1994(1)

- Perustettu 1987 iältään 30 v viljelymännikköön, valtapituus 11 m ja ppa 21 m²/ha

- Mitattu vuotuinen kasvu 8,6 m3/ha vastaa Motilla lasketun MT-männikkön kasvua Mikkeli-Tampere-linjalla - Verrataan alaharvennusta, laatuharvennusta, yläharvennusta

+pystykarsintaa ja 10 vuodella viivästettyä ensiharvennusta (kolmena toistona)

- Jäävä puusto eri harvennustavoissa Tapion harvennusmallien mukaan aluksi 13,7 m²/ha ja toisessa harvennuksessa 15 v kuluttua 17,5 m²/ha (jolloin sama ppa myös viivästetyssä harvennuksessa)

- Mittaukset 25 vuodelta + nykypuuston tarkka laatumittaus sekä

viimeisen harvennuksen ”leimaus” (toteutus vasta 2017) - Kasvatus kiertoajan loppuun simuloitiin Motilla + optimaalinen

apteeraus (H. Kilpeläinen) - Kannattavuusvertailu nettotulojen nykyarvon avulla kokeen

perustamishetkeen

Ensiharvennuksen keskiarvot harvennustavoittain

Pysty-

puusto:

Harven-

tamaton

Ala-

harvennus

Laatu-

harvennus

Ylä-

harvennus

10v viiväst.

Harvennus

Runkoluku kpl/ha 2066 1010 1302 1358 753

Pohjap.-ala m²/ha 21,0 13,8 13,6 13,6 15,0

Tilavuus m³/ha 108 72 70 69 104

Paksuin oksa mm 23,6 25,3 22,2 22,4

Poistuma: Pysty-

karsinta

Runkoluku kpl/ha 1056 764 708 990

Tilavuus m³/ha 36 38 39 101

Käyttöpuuta m³/ha 32 35 36 93

Keskitilavuus dm³ 35 50 54 102

80 v kiertoajalla laatu- ja yläharvennus olivat

selvästi alaharvennusta kannattavampia, viivästetyn

harvennuksen kannattavuus parani korkokannan noustessa

Tähänastinen kasvu ollut korkein yläharvennuksessa ja

viivästetyssä harvennuksessa, pienin alaharvennuksessa –

Samoin Motilla ennustettu tuleva kasvu

Ruotsalaisissa harvennuskokeissa harvennustapa ei ole vaikuttanut männikön

tilavuuskasvuun. ”Yläharvennusmomentti” oli aluksi vain vähän vahvempi kuin

tässä kokeessa, ja myöhemmin harvennustapojen läpimittaero on Ruotsissa

suurentunut, mutta tämän tutkimuksen kokeessa ei.

Ruotsi

Männiköt Kuusikot

Aikaisen ensiharvennuksen kuitupuukertymä oli pieni, 10 v viivästetyssä

harvennuksessa kertymä oli suuri. Myöhemmissä harvennuksissa

käsittelyjen erot olivat melko pienet. Alaharvennuksen tuotosta verottivat

tuulenkaadot, keskimäärin 8 m3/ha

80 v kiertoajalla kokonaistuotos on korkein viivästetyssä

harvennuksessa, tukkipuuta tuottaa eniten laatuharvennus,

pystykarsinta lisää A-tyvien määrää – Alaharvennus tuottaa vähiten

Harvennuksen viivästäminen lisäsi ensiharvennustuloja, yläharvennus

myöhempiä harvennustuloja ja laatuharvennus sekä pystykarsinta niin

päätehakkuun kuin koko kiertoajan tuloja. Varhain aloitetut

alaharvennukset ovat 80 v kiertoajalla huonoin vaihtoehto.

Harvennustapa, korkokanta ja kiertoaika

MT-männikössä

Pentti Niemistö 13.6.2013

Männikön ikä (v) harvennustapakokeen harvennuksissa ja

vaihtoehtoisten kiertoaikojen mukaisissa päätehakkuissa

1. harvennus 2. harvennus 3. harvennus Päätehakkuu

A-tyvet 65 65

Tukit 40 47,5 55

Pikkutukit 20 20 25

Kuitupuu 12,5 13,5 14,5 17,5

1.harv. 2.harv. Päätehakkuu 3. harv. Päätehakkuu

Alaharvennus 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85

Laatuharvennus 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85

Yläharv.+pystyk.* 30 45 60,65,70 60 70,75,80,85

Viiväs. ensiharv. 40 60,65,70 60 70,75,80,85

Puutavaralajit ja kantohinnat hakkuukerroittain

* Tulokset eivät sisällä pystykarsinnan kustannuksia eivätkä karsittujen runkojen lisähintaa

2% korolla männikkö kannatti kasvattaa harvennustavasta riippumatta

noin 80-vuotiaaksi. Aikaisin aloitettuna (Hdom11 m) laatu- tai

yläharvennus kannatti tehdä 3 kertaa, alaharvennus 2 kertaa.

27 cm keskiläpimitta vastasi hyvin edullisinta kiertoaikaa 2% korolla.

3 % korkokannalla männikkö kannatti kasvattaa 65-vuotiaaksi 1-2

harvennuskerralla lukuunottamatta yläharvennusta+pystykarsintaa, jossa

parempi oli kolme harvennusta ja 5-10 vuotta pidempi kiertoaika. 27

keskiläpimitta johtaisi noin 15 v optimia (3%) pitempään kiertoaikaan

4 %:n ja sitä suuremmalla korkokannalla männikön optimikiertoaika jäisi

harvennustavasta riippumatta alle 60 vuoteen 1-2 harvennuksella.

Kiertoajan tukkituotos jäisi pieneksi.

Johtopäätöksiä eri tavoin harvennusmallien (Tapio)

mukaisella voimakkuudella harvennetusta männiköstä

Aikaisin aloitettu, selväpiirteisiin alaharvennuksiin perustuva

kasvatusohjelma vähensi tilavuuskasvua ja tuotti vähemmän aines- ja

tukkipuuta kuin vastaavat laatu- ja yläharvennukset. (osasyy: tuulenkaadot)

10 vuodella viivästettyyn ensiharvennukseen ja 1-2 harvennuskertaan

perustuva kasvatusohjelma vähensi tukkipuun tuotosta, mutta ei ainespuun

tuotosta eikä tilavuuskasvua.

Laatuharvennus tuotti eniten tukkipuuta. Alaharvennettu tai viivästetysti

harvennettu männikkö ei tuottanut juuri ollenkaan laadultaan ja järeydeltään

A-tyviksi kelpaavia tukkeja. Laatuharvennuksella A-tyviä saatiin keskimäärin

18 m3/ha, yläharvennuksella+pystykarsinnalla 3−4-kertaisesti.

Yläharvennus kohotti harvennustuloja oleellisesti vasta kolmannessa

harvennuksessa, joten siitä saatava kannattavuushyöty on merkittävä vasta

korkeilla korkokannoilla.

Aikaisessa vaiheessa aloitettu laatuharvennuksiin perustuva

kasvatusohjelma oli alaharvennuksia sekä viivästettyä ensiharvennusta

kannattavampi vaihtoehto korkokannasta riippumatta.

Lisää johtopäätöksiä

Pystykarsinta liitettynä aikaisessa vaiheessa aloitettuihin yläharvennuksiin tuotti

hyvälaatuista tukkia. A-tyvien lisähinta (10 €/m3) ei kuitenkaan riitä kattamaan

karsintakustannusta, vaan karsituista tyvistä pitäisi saada selvästi korkeampi hinta.

27 cm:n keskiläpimittaan perustuva kiertoaika oli kahdella alaharvennuksella 75

vuotta, kolmella laatu- ja yläharvennuksella 80 ja 85 vuotta ja viivästetyn

harvennuksen tapauksessa 79 vuotta.

Matalalla 2 % korkonannalla männikön taloudellisin kiertoaika oli noin 80 vuotta

vastaten 27 cm keskiläpimittaa ja puusto kannatti tässä tapauksessa harventaa vielä

60-vuotiaana. Alaharvennuksissa kannattavin oli kuitenkin lyhyempi kiertoaika ilman

viimeistä harvennuskertaa.

3 %:n korkokannalla taloudellisin kiertoaika on lyhyempi, noin 65 vuotta, jolloin

viimeinen harvennus 60-vuotiaana jätetään luonnollisesti tekemättä.

4 %:n korkokannalla (ja sitä korkeammalla) edullisin kiertoaika jää tukkipuun

tuottamisen kannalta kovin lyhyeksi, ilmeisesti noin 55 vuoteen, jolloin kasvatusajan

vuotuisesta tukkituotoksesta menetettäisiin 34 % (1,15 m3/ha/v) verrattuna 80

vuoden kiertoaikaan.

Toisin sanoen, siirtyminen 2% korolla kannattavimmasta kiertoajasta (80 v) 4%:n

korolla kannattavimpaan kiertoaikaan (55 v) vähentäisi MT-männikön tukkipotentiaalia

noin kolmanneksen. Vastaava vähennys 65 v kiertoajalla olisi 22% (0,66 m3/ha/v).

Käsittelytapoina laatuharvennus tai yläharvennus+pystykarsinta eivät tässä

vertailussa varsinaisesti pidennä edullisinta kiertoaikaa, mutta niiden

vaikutussuunta on kohti pitempää kiertoaikaa ja useampaa harvennuskertaa.

Laatutukkien osuuden lisääntyminen näyttää parantavan pidemmän

kiertoajan asemaa, mutta merkittävä muutos edellyttäisi laatuhinnoittelun

jyrkentämistä. Tukkien järeyteen perustuva laatumaksutapa toisi vielä

suuremman muutoksen.

Ronskin harventamisen kokeet, tuloksia 5 v. perustamisesta

Pentti Niemistö, METLA Parkano

13.6.2013

Tausta ja tavoite

Yläharvennuksia on alettu suositella ensiharvennuksen jälkeisiin harvennuksiin.

On esitetty myös taloudellisia laskelmia, joiden mukaan tukkipuiksi varttuneet puut kannattaisi hakata voimakkaassa harvennuksessa eli jonkin asteisessa määrämittahakkuussa.

Kolmanneksi : Jos tasaikäistä metsää halutaan kehittää kohti eri-ikäisrakennetta, tarvitaan voimakkaita ns. siirtymähakkuita.

– Kestokokeisiin perustuvia tuloksia tällaisista voimakkaista hakkuutavoista ei Suomessa ollut, joten Metlassa perutettiin 2005-2007uusia harvennustapakokeita (”ronskit harvennukset”).

Tavoitteena on verrata metsikön toisen harvennuksen vaiheessa alaharvennusta, yläharvennusta ja määrämittaharvennusta toisiinsa kahdella harvennusvoimakkuudella: harvennusmallin mukainen ja 50 % sitä alempi puustomäärä.

Aineisto ja koejärjestely • Sarjaan kuuluu kuusi metsikkökoetta etelä- ja keskisuomalaisissa

havupuustoissa, joista neljästä on nyt mitattu ensimmäisen 5-vuotisjakson tulokset.

• Käsittelyt ovat seuraavat: (ppa-tavoite vaihteli kokeittain valtapituudesta riippuen ja näkyy kuvissa käsittelytunnuksesta)

Harvennusmallin mukainen kasvatus (pohjapinta-alaan 17-22 m2/ha)

A20 = alaharvennus

Y20 = yläharvennus

H20 = määrämittaharsinta

Erittäin voimakas (”ronski”) harvennus (pohjapinta-alaan 8-11 m2/ha)

A10 = voimakas alaharvennus

Y10 = voimakas yläharvennus

H10 = voimakas määrämittaharvennus

- osa kokeista sisältää myös harventamatta jätetyn kontrollin

5 v-jaksolla erittäin voimakas harventaminen alensi männikön tilavuuskasvua

4.0-5,5 m3/ha/v. ”Ronski” määrämittaharvennus lisäsi kuolleisuutta.

Kasvu-% kohosi voimakkaan harvennuksen seurauksena 1-3 %-yksikköä.

Ollakseen yhtä kannattava 3 % korolla, pitäisi harvennusmallin mukaisen kasvatuksen

päätehakkuussa 25 v kuluttua kertyä 80 m3/ha enemmän tukkia kuin voimakkaasti

harvennettuilta koealoilta. Tähän päästään mikäli vuotuinen tilavuuskasvu

harvennusmallin mukaisessa käsittelyssä olisi vähintään 0,5-1,0 m3/ha korkeampi kuin

voimakkaasti harvennetussa männikössä. Vastaavasti 6 % korolla päätehakkuussa

pitäisi kertyä 170 m3/ha enemmän tukkia, johon päästään vasta noin 4 m3/ha

korkeammalla kasvulla.

Kuusikossa erittäin voimakas harventaminen alensi kasvua ensimmäisellä 5 v-

jaksolla noin 4 m3/ha/v ja lisäsi kuolleisuutta noin 1 m3/ha/v. Kasvu-% lisääntyi 2-3 %-

yksikköä, mutta kuolleisuus verotti siitä puolet pois.

Harvennustavoista parhaan tuloksen antoi yläharvennus.

Kiitos