Sinikka Ahokas Sustainable design assignment 1 (7)

LAUREA ammattikorkeakoulu Sustainable economics 8.12.2013 1 Johdanto

Vuosien saatossa perheen kasvaessa kodinkoneiden käyttö ja hankinta ovat tulleet tutuksi. Kun joku kodinko-

ne on mennyt epäkuntoon, lähes aina tilalle on hankittu kokonaan uusi laite. Kun laitteelle on etsitty huoltoa,

huoltoliikkeestä on tiedusteltu laitteen ikää. Jos se on ollut lähemmäs kymmenen vuotta, huoltoa ei ole suo-

siteltu, koska laite alkaa hajota muualtakin. Näin ollen tilalle on hankittu uusi laite. Kun on ostamassa esi-

merkiksi kolmatta pesukonettaan, alkaa väkisinkin miettiä miksi lapsuuskodin lähes 20 vuotias pesukone toi-

mii yhä kelvollisesti muutamalla pikkuhuollolla vaikka se on ollut vähintään yhtä kovassa käytössä kuin nyky-

aikainen kone omassa kodissa. Kodinkoneita markkinoidaan eko-ominaisuuksilla niin energian- ja vedensääs-

tön osalta kuin kierrätysmateriaaleista valmistetuilla komponenteilla. Positiivisten ympäristötekojen osalta

kuluttajalla on merkittävä rooli; valitsemalla ympäristöä säästäviä tuotteita ja palveluja on mukana toteut-

tamassa omalta osaltaan kestävää kehitystä. Voisiko tätä positiivista kehityssuuntaa lisätä yhteistyössä val-

mistajien kanssa luomalla sellaisia tuotteiden ja palvelujen suunnitteluprosesseja, joilla varmistetaan ympä-

ristötekojen toteutuminen konkreettisesti. Kehityssuunta on paranemaan päin mm. palvelumuotoilun mene-

telmien soveltamisen myötä, mutta vielä on kriittisesti tarkasteltavia suunnitteluprosesseja.

2 Ei-kestävän tuotteen suunnittelu

Voiko olla niin, että omalla käytöllään lyhentää laitteen käyttöikää? Varmasti laitteen käyttötavalla on oma

osuutensa hajoamisherkkyyteen, esimerkiksi jätetään noudattamatta valmistajan antamia käyttöohjeita tai

niitä ei osata tulkita oikein. Laitteissa voi olla myös runsaasti ominaisuuksia, joita ei haluta tai osata hyödyn-

tää, jolloin käytetään vain jotain ominaisuutta ikään kuin kuluttaen se loppuun. Uusissa laitteissa on nykyään

eko-ominaisuuksia ja niitä markkinoidaan vähän energiaa ja vettä kuluttaviksi. Moni hankkii laitteen ja mie-

lestään tekee ympäristöystävällisen hankinnan. Mutta toteutuuko ympäristöystävällisyys, jos laitetta ei osata

tai haluta käyttää siten, että odotetut positiiviset ympäristövaikutukset eivät toteudukaan. Weveran, van

Kuijkbin ja Bokscin (2008) mukaan useat tutkimukset osoittavat, että kestävä teknologia ei automaattisesti

johda kestävään käyttäytymiseen. Weveran ym. viittaavat Derijcken ja Uitzingerin (2006) tapaustutkimuk-

seen, jossa he havainnoivat asukkaiden käyttäytymistä kestävään asumiseen liittyvissä näkökulmissa. He mm.

havaitsivat, että ihmiset ymmärsivät väärin ilmanvaihtokoneen asetusten 0, 1 ja 2 merkitykset. Ihmiset käsit-

tivät, että 0 tarkoitti laitteen olevan pois päältä, joten he käyttivät muita asetuksia ja näin pitivät laitteen

säädöt tarpeettomasti korkeammilla tehoilla, mikä tuhlasi energiaa.

Kodinkoneiden osalta tällaiset väärinymmärrykset ovat todennäköisesti arkipäivää, koska laitteiden käyttö-

paneelit ovat usein suunniteltu näyttävyyden eikä käytettävyyden ja ymmärrettävyyden näkökulmasta. Kun

oppii monimutkaisista valikoista valitsemaan yhden toiminnon, valinta jää helposti ainoaksi käyttötavaksi ja

näin vähitellen alkaa sen kestämätön käyttötapa; joko laite alkaa kulua yksipuolisesti ja hajoaa tai valitaan

väärä pesuohjelma suhteessa pesun tarpeeseen tuhlaten energiaa ja vettä.

Sinikka Ahokas Sustainable design assignment 2 (7)

LAUREA ammattikorkeakoulu Sustainable economics 8.12.2013 Laitteiden käyttäjä voi siis omalla toiminnallaan hajottaa laitteita, mutta laite on voitu myös suunnitella

nopeasti hajoavaksi. Wikipedian mukaan tällöin on kyseessä suunniteltu vanheneminen (planned obsolescen-

ce), joka tarkoittaa suunnittelukonseptia, jonka tarkoituksena on tehdä tarkoituksella nopeasti hajoavia tuot-

teita. Konseptin taustat ulottuvat vuoteen 1924, jolloin suurimmat hehkulamppujen valmistajat kokoontuivat

Sveitsin Genevessä ja muodostivat kartellin nimeltä Phoebus, jossa hehkulampun kestoksi määriteltiin noin

yhden vuoden käyttöikä eli 1000 tuntia. Sitä ennen lamppujen kestoikää oli tuotekehityksellä onnistuttu jat-

kamaan jopa 2500 tuntiin. Helsingin Sanomien artikkelissa Hautamäki (2013) kuvaa suunniteltua vanhenemis-

ta siten, että laitetta ei voi korjata helposti. Esimerkiksi akkua ei saa vaihdettua tai laite on kokoonpantu

niin, ettei yksittäistä osaa pysty uusimaan, jolloin korjaamisesta tulee liian kallista ja pikkuvika tekee lait-

teesta nopeasti romua.

Suunniteltu hajoamaan ei tässä kontekstissa tarkoita todellakaan ympäristöystävällistä maatumista, kasvava

romumäärä jää ihmisten koteihin lojumaan, päätyy kaatopaikalle tai kierrätyksen kautta uusiokäyttöön. Lahti

(2011) kuvaa suunnitellun vanhenemisen olevan luonnonvarojen holtittoman tuhlauksen lisäksi kestämätöntä

suunnittelua, joka aiheuttaa valtavat määrät jätettä. Jäte viedään kolmansiin maihin esimerkiksi Ghanaan.

Elektroniikkajätteen vienti on kielletty, mutta kieltoa kierretään nimittämällä terveyshaittoja aiheuttavaa

romua second-handiksi. Ghana pitää länsimaista poisheittokulttuuria järjettömänä, joten osa laitteista korja-

taan ja niistä poistetaan arvokkaat, kierrätettäväksi kelpaavat materiaalit. Vaikka materiaalit pyritään käyt-

tämään hyödyksi, jää kuitenkin maisemaa ja maaperää saastuttavaa materiaalia jäljelle.

3 Tuotteen tyypillinen suunnittelu ja elinkaari

1960-luvulla muodissa olleen systeemiajattelun mukaisesti ajateltiin, että kun tuotesuunnitteluprosessissa

käydään läpi tietyt vaiheet, voidaan kattaa kaikki tuotteen käyttöyhteydet ja tekniset ratkaisut. Tuotekehi-

tyksen riskien minimoimiseksi ja selkeän johtamisen nimissä tuotekehitystoiminta kivetettiin tietyssä järjes-

tyksessä tehtäviksi vaiheiksi. (Huotari, Laitakari-Svärd, Laakso & Koskinen, 2003, 16–18.) Systeemiajatteluun

perustuvia suunnitteluprosesseja on todennäköisesti käytössä yhtä monta kuin on liiketoimintaorganisaatioi-

takin; jokaisella on omannäköisensä ajansaatossa päivitetty mallinsa. Projektikäytännöt omaksuttiin aikoi-

naan tuotekehityksen työkaluksi, jolla tuotekehityshankkeet saatiin seurattavuudeltaan aiempaa varmemmal-

le pohjalle.

Leppälän (2011) mukaan kaikkia tuotekehityksen ongelmia se ei kuitenkaan ratkaissut, mutta teki ne hel-

pommaksi käsitellä. Kelvottomia tuotteita tulee kuitenkin markkinoille ja tuotteen tasolla näkyvät ongelmat

eivät johdu siitä, että tuoteprojektit olisivat epäonnistuneet projektitason tavoitteissa. Pikemminkin ne

osoittavat ongelmia arvioida tuotetta sen eri rajapintojen ja intressiryhmien näkökulmasta eli ongelmat eivät

aiheudu kontrollin puutteesta tai projektien suorituskyvystä vaan ovat pohjimmiltaan tietoon ja osaamiseen

liittyviä puutteita. Projektin alkuvaiheessa tehtävä projektin näkökulman rajaaminen ja yksinkertaistaminen

Sinikka Ahokas Sustainable design assignment 3 (7)

LAUREA ammattikorkeakoulu Sustainable economics 8.12.2013 on välttämätöntä projektin johtamisen näkökulmasta, mutta kohtalokas tuotekehityksen lopputuloksen kan-

nalta. Tuotekehitystyön ostaminen projektimuodossa ja mittaaminen projektien kautta peittää todellisen

ongelman eli tuoteosaamisen katoamisen. (Leppälä, 2011, 99–103.) Tuotesuunnittelun tarkasteleminen sys-

teemiajattelun ja projektitoiminnan näkökulmista ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa suunnitteluprosessin tuot-

tamista tuloksista eli tuotteista tai palveluista. Suunniteltaessa tuotetta tai palvelua pysyen tiukasti omalla

tutulla osaamisalueellaan, ei pystytä välttämättä luomaan kovin innovatiivisia ratkaisuja. Kestävään kehityk-

seen liittyvät seikat ja vaatimukset eivät välttämättä ole itsestäänselvyyksiä suunnitteluprosessissa toimijoil-

le. Voi olla haastavaa varmistua kestävän kehityksen osaamisesta ostettaessa palveluna tuotekehitystä. Kei-

nonen (2000) kiteyttää hyvin sen, että muotoilijan ajattelu ja ongelmanratkaisu eivät perustu ongelman rat-

kaisemiseen toiminnasta irrallisella loogisella ajattelulla vaan se perustuu ajattelun, toiminnan ja ympäristön

vuorovaikutukseen. (Keinonen, 2000, 40–41.)

Tiukasti joihinkin malleihin perustuva suunnitteluprosessi tuottaa varmasti alun perin tavoitteeksi asetetut

tulokset, mutta lopputulos ei enää palvelekaan toivotulla tavalla. Sitran julkaisussa todetaan, että jatkuvasti

muuttuvassa maailmassa etukäteen suunnitteleminen on vaikeaa. Perinteisesti, kun jokin idea halutaan to-

teuttaa, tehdään ensin huippuunsa hiottu suunnitelma. Suunnitelma pannaan käytäntöön, kun se on valmis.

Suunnittelun aikana maailma on kuitenkin mennyt eteenpäin ja suunnitelman tiedot ovat vanhentuneet. (Sit-

ra 2013, 27.)

Balticclimate-sivusto kuvaa tuotteen tyypilliseen elinkaareen kuuluvan kuusi vaihetta; raaka-aineiden tuotan-

to, tuotanto, kuljetus, kaupankäynti, käyttö ja kierrätys ja jätteiden käsittely. (Balticclimate 2012.) Todelli-

suudessa elinkaareen voi sisältyä useita muitakin vaiheita riippuen tuotteesta ja toimialasta. Vastaavasti elin-

kaaren vaiheita voi olla vähemmänkin. Tarkasteltaessa vaiheita, väkisinkin herää ajatuksia siitä, mitä kaikkea

suunnittelijan on ymmärrettävä kunkin vaiheen vaikutuksista ympäristöön. Kierrätys ja jätteiden käsittely –

vaihe on todennäköisesti tutuin, näkyvin ja ymmärrettävin kohta, koska se on osa jokapäiväistä arkea. Tietä-

mys muista vaiheista voi olla vajavaista, se ei kiinnosta ollenkaan tai ei ole käsitystä mistä luotettavaa tietoa

saa hankittua ja miten tietoa sovelletaan suunnitteluprosessissa. Kokonaisuuden hahmottaminen on haastavaa

kun sitä alkaa miettiä esimerkiksi jonkin tuotteen valmistamisen osalta; jokainen tuotteeseen tarvittava raa-

ka-aine, osa ym. käynnistää osaltaan oman elinkaarensa eri vaiheineen. Kompleksinen kokonaisuus ei hahmo-

tu yksin toimiessa, vaan se vaatii yhteistyötä niin kansallisesti kuin globaalistikin.

4 Kestävämpi tuotesuunnittelun malli ja elinkaari

Ilmastonmuutos aiheuttaa liiketoiminalle uudenlaisia haasteita, mietittävää ja tiedon tarvetta. Ilmastonmuu-

tokseen reagointi voi käynnistää kyseenalaistamisen nykyisen palvelun tai tuotteen taustalla vaikuttaviin teki-

jöihin ja siinä vaiheessa havahdutaan kehittämisen metodeihin. Ryhdyttäessä päivittämään olemassa olevia

tuotteita ja palveluja kestävämmiksi, voidaan ajautua tilanteeseen, että tuote tai palvelu joudutaankin

Sinikka Ahokas Sustainable design assignment 4 (7)

LAUREA ammattikorkeakoulu Sustainable economics 8.12.2013 ideoimaan kokonaan uudelleen. Käytössä olevat elinkaarimallit toimivat tällöin hyvänä pohjana suunnatessa

kohti kestävämpiä tuotteita ja palveluja. Nykypäivänä ei välttämättä voida puhua erikseen tuotteen tai pal-

velun elinkaaresta, hyvin usein kyseessä on palvelutuote, jolloin elinkaarimalli voi olla hyvinkin kompleksi-

nen. Tuotteen tai palvelun kehittäminen kestävämmäksi vaatii runsaasti tietoa niin paikallisesti kuin globaa-

listikin ja tietoja on kyettävä jakamaan myös yli organisaatio- ja toimialarajojen, jolloin mahdollistetaan

parhaiten uudet kestävät liiketoimintainnovaatiot. Leikkimielisesti voisi sanoa, että rikkomalla rohkeasti or-

ganisaatio- ja toimialarajoja mahdollistetaan hyötyjä kaikille osapuolille; toisen organisaation roska on toisel-

le organisaatiolle aarre eli kannattavaa liiketoimintaa. Käyttäjäkeskeisten menetelmien esimerkiksi työpajo-

jen soveltaminen suunnitteluprosesseissa mahdollistaa tietojen keräämisen, jakamisen ja helpottaa kokonai-

suuden ymmärtämistä ja siihen vaikuttavista tekijöistä suunnittelun varhaisessa vaiheessa. Tuotteiden ja

palvelujen kehittämisessä hyödynnetään yhä enenevässä määrin muotoiluajattelua. Muotoilun ajatteluun

tulisi ottaa luontevaksi osaksi kestävän kehityksen ideologia. Lahtinen (2012) viittaa verkkojulkaisussaan

Chick & Micklethwaiteen (2011), jotka painottavat kestävän kehityksen huomioon ottamisen suunnittelussa

olevan parempaan suuntaan kulkemista. Heidän mukaansa globaalit haasteet kuitenkin vaatisivat, että kestä-

vän kehityksen tulisi olla erottamaton osa muotoilua; kestävän kehityksen periaatteiden tulisi määritellä

muotoilutyön ehdot, tavoitteet ja päämäärä.

Lahtinen (2012) esittelee kestävään kehitykseen liittyviä suunnittelutermejä kuten vihreä design (green de-

sign), ekodesign, vastuullinen liiketoiminta ja suunnittelu (corporate social responsibility and design) ja kes-

tävän kehityksen design (design for sustainability). Hänen mukaansa termit ovat merkkejä siitä, että muotoi-

lijat ja suunnittelijat ovat valinneet jo kestävän kehityksen suunnan, jonka vuoksi tekevät työtään.

Kestävään kehitykseen tarvitaan sekä valmistajien että kuluttajien ajattelumaailmaan vaikuttamista. Valmis-

tajilta vaaditaan tuote- ja palvelukehitysprosessia, joka huomioi tuotteelle tai palvelulle kestävämmän elin-

kaaren. Kuluttajilta vaaditaan muutoksia käyttäytymiseensä ja tapoihinsa, jotka ovat ympäristönäkökulmasta

haitallisia. Kun kestäväksi kehitetyn tuotteen tai palvelun käyttäjä ei osaa tai halua käyttää hankkimaansa

ratkaisua valmistajan tarkoittamalla ympäristöystävällisellä tavalla, on mietittävä keinoja saada käyttäjä

toimimaan toisin. Käyttäjän näkökulman ottaminen mukaan kehitysprosessin alkuvaiheissa on tärkeää. Lahti-

sen (2012) mukaan käyttäjän hyväksi tehdyt palvelukonseptit ja -ratkaisut perustuvat käyttäjän ohjaamiseen

ja suostutteluun (persuasive design) ja jatkaa käyttäjää ohjaavien ja suostuttelevien palveluratkaisujen ta-

voitteen olevan tuottaa arvoa ihmisen käyttäytymistä muuttamalla.

Tämä asettaa liiketoiminnan tulostavoitteet uuteen valoon. Liiketoiminnan tuloksia ei mitatakaan enää pel-

kästään rahana vaan arvoa tuottaakin toiminnan vastuullisuus. Lahtinen (2012) viittaa verkkoartikkelissaan

kansainvälisesti tunnettuun liiketoiminnan kehittäjä Brandon Schaueriin, joka kutsuu tätä arvomuutosta eko-

nomisen ajattelun siirtymisestä flownomics-aikakauteen, jossa ROI (return on investment) vaihtuu lyhenteeksi

ROB (return on behaviour). Lahtisen (2012) mukaan onnistuminen ihmisen käyttäytymiseen vaikuttamisessa

Sinikka Ahokas Sustainable design assignment 5 (7)

LAUREA ammattikorkeakoulu Sustainable economics 8.12.2013 tuo lisäarvoa. Arjessa jaksaminen, mielekkyys, arvokkuus, yhteisöllisyyden kasvaminen, tasapainoinen rinnak-

kaiselo luonnon kanssa, talouden ja voimavarojen säästöt, tehokkaammat toimintatavat ja hyvän elämän

kokemukset lisääntyvät. Lahtinen jatkaa muotoilun olevan aina suhteessa menneisyyteen ja nykyisyyteen,

mutta erityisesti se suuntautuu tulevaisuuteen, mikä vain alleviivaa muotoilijoiden vastuuta työskennellä

yhteiseksi hyväksi. Sitran julkaisu on Lahtisen kanssa samoilla jäljillä eli hyvinvointiyhteiskunnassa hyvinvointi

on nähtävä entistä enemmän myös investointina ja liiketoimintamahdollisuutena, ei vain kuluna. (Sitra

2013,10.)

Sitran julkaisussa kehotetaan jonkin idean toimivuuden testaamista pienillä kokeiluilla jo suunnitteluvaihees-

sa. Kaikkea voi kokeilla, sillä jo idean pienen osa-alueen konkretisointi on hyödyllistä. Kokeilusta oppii pal-

jon, suunnitelmaa voi ohjata oikeaan suuntaan ja kokeilla sitten taas uudestaan. Näin lopputulos vastaa par-

haiten sitä, mitä me oikeasti tarvitsemme. (Sitra 2013,27.) Tämä voisi toimia hyvänä ohjenuorana opeteltaes-

sa kestävän kehityksen vaatimusten mukaan ottamista suunnitteluprosesseihin.

5 Kestävän suunnitteluprosessin kehittäminen ja kehityksen esteet

Suunniteltu vanheneminen ja ei – käyttäjäystävälliset laitteet ovat esimerkkejä ei-kestävien tuotteiden suun-

nitteluprosesseista. Tämäntyyppisillä suunnitteluprosesseilla ylläpidetään kestämätöntä käyttäytymistä. Ku-

luttajat ostavat tietoisesti tai tiedostamattaan kestämättömiä tuotteita, jotka tuottavat valmistajilleen help-

poa voittoa ja varmistavat jatkuvan tuotannon. Valmistajilla on siis vahvat liiketoiminnalliset perusteet jat-

kaa tuotteiden suunnittelua kestämättömillä suunnitteluprosesseilla.

Vastuullisesti toimiva yritys tarjoaa kestäviä tuotteita ja palveluita ja parantaa asemiaan suhteessa olemassa

oleviin ja tuleviin ympäristölainsäädäntöihin. Toimintaympäristön vaatimukset tunteva ja proaktiivisesti nii-

den suhteen toimiva yritys voidaan nähdä positiivisena toimijana kestävässä kehityksessä. Vastaavasti yrityk-

set jotka toimivat toisin voidaan nähdä negatiivisesti osana ei-kestävää kehitystä. Kestävien palvelumallien

avulla voidaan varautua ennalta tulevaisuudessa kiristyvään kilpailuun raaka-aineista ja energiasta. Väestön

ikääntyminen aiheuttaa tulevaisuudessa kilpailua työvoiman osalta. Organisaatiot, joiden toiminta ja arvot

vastaavat työntekijöiden arvoja ovat etulyöntiasemassa työntekijöitä rekrytoidessa.

Miten muuttaa suunnittelua niin, että se ohjaa kestävään suunnitteluun ja toimintaan? Vai onko muutettava

suunnittelu vastamaan todellisuutta eli miten käyttäjät käyttävät tuotetta tai palvelua, jolloin virheelliset,

ympäristöä rasittavat käyttötavat mahdollisesti vähenisivät? Muotoiluajattelun käyttöönottaminen tuote- ja

palvelusuunnitteluprosesseissa antaa työkaluja kestävän kehityksen suunnitteluun. Huomioitavaa on kuitenkin

se, että siirtyminen käyttämään muotoilun työkaluja tarkoittaa konkreettisia ajattelun muutoksia suunnitte-

lussa ja työkalujen käyttöönottoa pelkän muodikkaan sanahelinän sijaan. Eriksson (2012) kritisoi samaa asiaa

verkkojulkaisussaan. Hän toteaa palvelumuotoilu-termin alla tehtävän hyvin monenlaista konseptointia ja

Sinikka Ahokas Sustainable design assignment 6 (7)

LAUREA ammattikorkeakoulu Sustainable economics 8.12.2013 fiksausta. Erikssonin mukaan osalla näistä ei ole mitään tekemistä palvelumuotoilun kanssa, osa taas jää ta-

voitteistaan kauas päätyen lopulta olemaan vain uudelleen muotoiltu tai pakattu sama vanha palvelu.

Herääkin ajatus, että kuinka moni tuote tai palvelu saa ympäristöystävällisen imagon muotoilemalla vanhan

palvelun uudestaan ja lisäämällä sopivan määrän eko-henkisyyttä esimerkiksi markkinointiin. Pelkkä imago ei

tuo toivottua kestävän kehityksen tuloksia. Eriksson (2012) kyseenalaistaa palvelumuotoilun roolin kestävän

kehityksen kärkipelurina, koska on mahdollista että se jättää myös jälkeensä harmaan vanan. Eriksson toteaa

myös osan palvelumuotoilutoimenpiteistä saavuttavan tavoitteensa kunnianhimoisena palvelunuudistajana.

Tämä keihäänkärkiosuus onnistuu tavoitteessaan ja toimittaa paremmin suunniteltua palvelua. Paremmin

suunnitellun palvelun tulisi olla jollakin tavalla tehokkaampi, monipuolisempi tai vähemmän resursseja kulut-

tava. Tällaista palvelua käytettäessä pitäisi koitua vähemmän materiaalista kulutusta tai vaihtoehtoisesti

samalla resurssimäärällä enemmän ja monipuolisempaa palvelua. Näiden lisäksi toimittajan taloudellisen

tuloksen paranee. (Eriksson 2012.)

Julkinen sektori tuottaa suuret määrät julkisia palveluita, jotka tavoittavat suuria määriä ihmisiä. Erikssonin

(2012) ajatusten valossa julkisen sektorin tuotteiden ja palvelujen elinkaarimalleja tarkastelemalla kestävän

kehityksen näkökulmasta ja soveltamalla käyttäjäkeskeisiä työkaluja saataisiin ympäristöteoille laajaa vaikut-

tavuutta. Tätä näkökulmaa tukee myös Sitran julkaisu, joka kuvaa julkisen sektorin hankkeita kokoluokaltaan

jättimäisiksi. Julkaisun mukaan kokeilujen ja nopeiden ratkaisujen tuominen julkiselle sektorille takaisivat,

että suunnitelman ongelmakohdat löydettäisiin jo matkan varrella, ja lopputulos vastaisi parhaalla mahdolli-

sella tavalla tosielämän tarpeita. Ison laivan kääntyessä, syntyy väistämättä liikehdintää. Tämän vuoksi julki-

nen talous voi parhaimmillaan olla kestävän talouden keskeinen suunnannäyttäjä ja keskustelun herättäjä.

(Sitra 2013,21.) Muotoiluajattelun hyödyntäminen kestävän kehityksen suunnitteluprosesseissa esimerkiksi

palvelumuotoilulla herättää kiinnostavan näkökulman. Voiko palvelumuotoilua hyödyntämällä kehittää ai-

neettomia palveluita tai voiko peräti jo olemassa oleva aineellinen palvelu muuttua aineettomaksi?

Sinikka Ahokas Sustainable design assignment 7 (7)

LAUREA ammattikorkeakoulu Sustainable economics 8.12.2013 Lähteet

Balticclimate 2012. Tuotteen elinkaaren vaiheiden tunnistaminen. Luettu 6.12.2013. http://toolkit.balticclimate.org/fi/elinkeinoelaman-toimijat/swot-analyysityokalu/ilmasto-swot-analyysin-laatiminen/tuotteen-elinkaaren-vaiheiden-tunnistaminen Eriksson, J. 2012.Palvelumuotoilu kestävän kehityksen edelläkävijänä? Luettu 6.12.2013. http://dirikka.com/2012/08/08/palvelumuotoilu-kestavan-kehityksen-edellakavijana/ Hautamäki,T. 2013. Miksi kaikki hajoaa? Luettu 6.12.2013. http://www.hs.fi/tekniikka/Miksi+kaikki+hajoaa/a1368163791260 Huotari,P., Laitakari-Svärd,I., Laakko, J. & Koskinen, I. T. 2003. Käyttäjäkeskeinen tuotesuunnittelu, käyttä-jätiedon keruu, mallittaminen ja arviointi. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy. Keinonen, T. (toim). 2000. Miten käytettävyys muotoillaan. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu Leppälä, K.2011. Projektitoiminnan musta kirja, miten aikamme menestynein käytäntö saadaan takaisin rai-teilleen. Porvoo: Bookwell Oy. Lahti, K.2011.Lamppu syttyy. Luettu 6.12.2013. http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/2/14/lamppu-syttyy.html Lahtinen, K. 2012. Kestävän kehityksen palvelumuotoilu. Luettu 5.12.2013. http://www.mustekala.info/node/2767 Sitra 2013. Kestämätön käy kalliiksi. 10 teesiä kestävään talouteen. Erweko: Helsinki. Luettu 3.12.2013.

http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Kestamaton_kay_kalliiksi.pdf

Wevera, R.,van Kuijkb, J., Boksc, C. International Journal of Sustainable Engineering. Vol. 1, No. 1, 2008. Luettu 3.12.2013.

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&frm=1&source=web&cd=1&ved=0CDAQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.researchgate.net%2Fpublication%2F228620795_User-centred_design_for_sustainable_behaviour%2Ffile%2F9c960515bec5202b7e.pdf&ei=bpukUvbVB8qAywP534FQ&usg=AFQjCNHjxV_g-yzd1Lh5Z4zMPXmpno_UDQ&sig2=Ro-i9n7we6wpiTRspwlLWw&bvm=bv.57752919,d.bGQ Wikipedia. Suunniteltu vanheneminen. Luettu 6.12.2013. http://fi.wikipedia.org/wiki/Suunniteltu_vanheneminen#cite_note-1