333

Petri Böckerman ja Antti MoisioKansantaloudellinen aikakauskirja – 95. vsk. – 2/1999

Muuttoliikkeen, työn tarjonnan ja työttömyydenmaakunnittainen kehitys vuosina 1998–2002

PETRI BÖCKERMANNuorempi tutkijaPalkansaajien tutkimuslaitos

ANTTI MOISIOTutkijaPellervon taloudellinen tutkimuslaitos

1. Johdanto

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Palkansaajientutkimuslaitos ja Pellervon taloudellinen tut-kimuslaitos ovat yhteistyössä käynnistäneetalueellisten talousennusteiden laadinnan. En-nusteprojektissa arvioidaan tuotannon, työvoi-man kysynnän ja tarjonnan sekä maan sisäisenmuuttoliikkeen kehitystä maakuntatasolla vuo-sina 1998–2002. Lisäksi projektissa tehdään en-nusteiden laadintaan tarvittavien alueellistenennustemenetelmien kehitystyötä.

2. MuuttoliikeViime vuosien muuttoliikkeelle on ollut tyypil-listä muuttovoiton kasautuminen entistä har-vempiin maakuntiin. Muuttoliikkeellä on nytmyös negatiivisempi vaikutus muuttotappioalu-eiden väestökehitykseen. Aiemmin luonnolli-

nen väestönkasvu kompensoi negatiivista netto-muuttoa, mutta nykyisin syntyneiden määrätjäävät muuttotappiomaakunnissa kuolleidenmääriä pienemmiksi.

Vuonna 1998 asuinmaakuntaa vaihtoi lähes114 500 suomalaista. Tämä oli 4 % enemmänkuin vuonna 1997. Maakuntien välinen muutto-liike liittyy tiiviisti työmarkkinoista johtuvaanmuuttoliikkeeseen, sillä maakunnasta toiseenmuuttavat vaihtavat useimmiten samalla talous-ja työssäkäyntialuetta. Itse asiassa maakuntienvälisten muuttojen määrät jonkin verran aliar-vioivatkin työmarkkinoihin liittyvää muuttolii-kettä, sillä lähempänä todellista työssäkäynti-aluetta on seutukunta.

Muuttoliike kohdistui vuonna 1998 edelleenvoimakkaimmin Etelä-Suomeen: Uudellemaal-le, Itä-Uudellemaalle, Pirkanmaalle ja Varsi-nais-Suomeen. Muuttovoittoaan lisäsivät edel-liseen vuoteen verrattuna kaikki vuoden 1998

Katsauksia ja keskustelua

334

Katsauksia ja keskustelua – KAK 2/1999

muuttovoittomaakunnat. Yhteensä kymmenessämuuttotappiomaakunnassa tappio kiihtyi edelli-sestä vuodesta.

Maakunnan nettomuutto saadaan, kun tulo-muutosta vähennetään lähtömuutto. Ennusteis-sa tarvitut muuttoliiketiedot maakunnittain oli-vat saatavilla Tilastokeskuksesta vuoteen 1998saakka. Nettomuuton ennuste vuosille 1999–2002 perustuu maakuntien ennustetulle verotet-tavien tulojen ja työllisyyden kehitykselle (Tau-lukko 1). Tuotanto- ja työllisyysennusteet ontehty Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksessa javerotuloennuste on tehty näiden lukujen pohjal-ta. Taloudellisten perustekijöiden perusteellaarvioiden muuttoliike tulee lähivuosina jatku-maan nopeana (Moisio 1999).

Oheisesta kuviosta nähdään muuttoliikkees-tä aiheutuvan väestön siirtymävaikutuksen(=!muuttovoittomaakuntien muuttovoiton sum-ma) ennustettu kehitys (Kuvio 1). Ennusteenmukaan siirtymävaikutus kasvaa vielä kuluva-na vuonna hieman, mutta laskee seuraavanavuonna kääntyen vuonna 2001 jälleen uuteennousuun. Vertailun vuoksi kuvioon on sisälly-tetty myös Tilastokeskuksen tuoreimman väes-töennusteen nettomuuttoennusteet. Tilastokes-kuksen muuttoliike-ennuste pohjautuu vuosilta1991–1996 laskettuihin muuttoliikekertoimiin,joten se aliarvioi nettomuuttoa sekä muuttovoit-to- että muuttotappioalueilla.

Tähän mennessä kattavia alueellisia väestö-ennusteita on tehnyt vain Tilastokeskus. Sentuorein väestöennuste on vuonna 1998 julkaistukunnittainen ennuste, jonka pohjana ovat vuo-den 1997 väkilukutiedot. Ennuste on laskettukunnittain ja kuntatason tiedoista on saatu sum-maamalla läänien, maakuntien ja koko maan lu-vut. Tilastokeskuksen väestöennusteen mene-telmänä on ns. demografinen komponenttimal-li, jossa väestön tuleva määrä ja rakenne laske-taan ikäryhmittäisten hedelmällisyys-, kuole-vuus ja muuttokerrointen avulla. Hedelmälli-syys- ja kuolevuuskertoimet on laskettu vuosil-ta 1994–96 ja muuttokertoimet vuosilta 1991–1996 (Tilastokeskus 1998). Menetelmän vah-vuutena on, että laskenta toteutetaan hienoja-koisella ikäryhmäjaotuksella kuntatasolta läh-tien. Heikkoutena on kuitenkin se, ettei mene-telmä ota huomioon taloudellisten tekijöidenmerkitystä väestökehityksessä. Taloudellisillatekijöillä kuitenkin on useiden kotimaisten jakansainvälisten tutkimusten mukaan tärkeämerkitys muuttoliikkeen suunnan ja tason mää-räytymisessä (Tervo 1997).Alue-ennusteessa otettiin huomioon taloudel-

listen perustekijöiden, erityisesti maakuntienkunnallisveronalaisten tulojen ja työllisyyden

Taulukko 1. Nettomuuttoennusteet vuosille 1999–2002

1998* 1999e 1998–2002e

keskiarvo

Uusimaa 9508 10219 10232Varsinais-Suomi 1836 1755 1680Satakunta –1274 –931 –1078Kanta-Häme –164 178 –261Pirkanmaa 1698 856 1411Päijät-Häme –380 –568 –578Kymenlaakso –471 –793 –523Etelä-Karjala –600 –534 –517Etelä-Savo –1194 –1023 –1096Pohjois-Savo –1613 –850 –993Pohjois-Karjala –1389 –1196 –1258Keski-Suomi –188 20 –6Etelä-Pohjanmaa –1029 –1300 –1358Pohjanmaa –445 –578 –617Keski-Pohjanmaa –494 –564 –547Pohjois-Pohjanmaa –834 –1154 –858Kainuu –1136 –1647 –1326Lappi –2713 –3079 –3164Itä-Uusimaa 755 1068 733Ahvenanmaa 127 121 126* Toteutunut kehitys Tilastokeskuksen mukaan

335

Petri Böckerman ja Antti Moisio

muutosten vaikutukset muuttoliikkeeseen. En-simmäisessä vaiheessa ennustettiin nettomuu-ton määrä maakunnittain ja saatuja nettomuut-tolukuja käytettiin pohjana väestöennusteelle.Väestöennusteen pohjana on Tilastokeskuksenlaskema väestön kasvun omavaraisennuste, jo-hon lisättiin tämän projektin puitteissa laskettumuuttoliikkeen väestövaikutus (Taulukko 2).Muuttoliikkeen väestövaikutus saatiin kiinnittä-mällä nettomuuton ikä- ja sukupuolirakennevuoden 1997 tasolle ja käyttämällä Tilastokes-kuksen laskemia eri ikäryhmien kuolleisuus- jahedelmällisyyskertoimia vuosille 1999–2002(Moisio 1999).

Väestönmuutokset poikkeavat alue-ennus-teessa Tilastokeskuksen väestöennusteesta lä-hinnä nettomuuttoennusteen erilaisuuden takia.Koska alue-ennusteessa on käytetty Tilastokes-kuksen laskemia väestön ikäryhmittäisiä kuole-vuus- ja hedelmällisyyskertoimia, ei saatu väes-töennuste vuosille 1999–2002 koko maan tasol-la juurikaan poikkea Tilastokeskuksen väestö-ennusteesta. Sen sijaan väestön jakautuminenmaakuntiin ennusteperiodilla poikkeaa Tilasto-keskuksen väestöennusteesta selvästi. Alue-en-nusteen väestöennusteen mukaan Uudenmaanväestö kasvaa vuodesta 1998 vuoden 2002 lop-puun mennessä lähes 74 000 asukkaalla. Nopea

Kuvio 1. Maakuntien välisen muuttoliikkeen väestösiirtymävaikutus vuosina 1988–2002 (väestösiirtymävai-kutus = muuttovoittomaakuntien muuttovoiton summa)

336

Katsauksia ja keskustelua – KAK 2/1999

väestönkasvu perustuu paitsi muuttovoittoon,myös siitä aiheutuvaan väestön ikärakenteennuorentumiseen ja siten korkeampaan synty-vyyteen. Vastaavalla periodilla Lapin asukaslu-ku pienenee ennusteen mukaan lähes 15000asukkaalla ja Kainuun lähes 6500 asukkaalla.

3. Työn tarjonta ja työttömyysTyövoiman tarjontaa ja työttömyyttä ennustet-taessa on lähtötietoina käytetty Elinkeinoelä-män Tutkimuslaitoksen tekemiä maakuntientuotannon ja työllisyyden ennusteita sekä Pel-

lervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tuotta-mia maakuntien nettomuuton ja väestökehityk-sen ennusteita1.

Työvoiman tarjontaa ennustettaessa lähtö-kohtana on se, että alueellinen työhön osallis-tumisen aste, eli työvoiman osuus työikäisestäväestöstä, riippuu alueellisesta taloudellises-ta aktiviteetista. Talouskasvun voimistuminenalueella nostaa osallistumisastetta. Vaikutuksenvoimakkuus poikkeaa kuitenkin ikäryhmittäinja sukupuolittain. Vakiintuneen näkemyksenmukaan naisten osallistumisaste reagoi herkem-min taloudellisen aktiviteetin muutoksiin kuinmiesten (Ilmakunnas 1997). Lisäksi nuortenosallistumisaste on herkkäliikkeisempi talou-dellisen aktiviteetin muuttuessa kuin muidenikäryhmien. 1990-luvun alun syvässä lamassanuorten osallistumisaste supistui voimakkaastityömahdollisuuksien heikentyessä ja nuortensiirtyessä opiskelemaan. Varttuneiden kohdallataloudellisen aktiviteetin vaikutus osallistumis-asteeseen on vähäinen.

Maakuntien kehityksen kannalta keskeistä onse, että muuttovoitto »nuorentaa» maakunnanväestöä ja poismuutto puolestaan »vanhentaa»sitä. Syynä tähän on nuorten suurempi muutto-alttius syrjäseuduilta kasvukeskuksiin. Ikäryh-mittäisessä lähestymistavassa huomioidaanmuuttoliikkeen aiheuttama ikärakenteen muutostarkasteltaessa työn tarjontaa ja työttömyyttä.

Osallistumisasteen reagointia taloudelliseenaktiviteettiin on arvioitu ikäryhmittäin käyttäenkoko maan aineistoa vuosilta 1975–1997. Tar-kastelussa käytettiin kolmea ikäryhmää (15–24-,25–54-, ja 55–64-vuotiaat) sekä sukupuolittais-ta jakoa. Käyttämällä saatuja osallistumisasteenjoustoja ikäryhmittäin, aktiviteetti- ja työlli-

Taulukko 2. Nettomuuttoennusteiden pohjalta lasketutväestöennusteet vuosille 1999–2002, 1000 asukasta

Maakunta 1998* 1999e Kasvu1998–2002e

lukumäärä

Uusimaa 1274 1293 74Varsinais-Suomi 443 445 12Satakunta 241 239 –6Kanta-Häme 165 165 –1Pirkanmaa 445 446 9Paijät-Hame 197 197 –1Kymenlaakso 190 189 –4Etelä-Karjala 138 138 –3Etelä-Savo 170 169 –7Pohjois-Savo 255 254 –4Pohjois-Karjala 174 172 –6Keski-Suomi 260 261 3Etelä-Pohjanmaa 198 196 –7Pohjanmaa 174 173 –3Keski-Pohjanmaa 72 72 –2Pohjois-Pohjanmaa 361 362 4Kainuu 92 90 –6Lappi 197 194 –15Itä-Uusimaa 88 89 4Ahvenanmaa 26 26 0Kaikki yhteensä 5160 5170 40* Toteutunut kehitys Tilastokeskuksen mukaan

1 Rantala (1999) tarkastelee maakuntien tuotannonja työllisyyden ennustamista. Tuotantoa on ennustet-tu lähtien liikkeelle toimialakohtaisesta kehityksestä.

337

Petri Böckerman ja Antti Moisio

syysennustetta, sekä nettomuuttoa ja väestönmuutosta koskevia arvioita muodostettiin maa-kunnittain ennuste työn tarjonnalle ja työttö-myysasteelle (Böckerman ja Riihimäki 1999).Ennusteet eivät perustu kuitenkaan suoraan me-kaaniselle laskentakehikolle, vaan niiden poh-jana on käytetty myös muuta informaatiota.

Vuoden 1998 osalta on käytetty Tilastokes-kuksen työvoimatutkimuksen tietoja työvoimankysynnän ja tarjonnan toteutuneesta alueellises-ta kehityksestä, joten mallilla lasketut ennusteetalkavat vuodesta 1999. Maakuntien työttö-myysasteita arvioidaan Tilastokeskuksen työ-voimatutkimuksen mukaisesti. Tämä menettelyvastaa valtakunnallista työttömyysasteen las-kentaa, joka niinikään pohjautuu Tilastokeskuk-sen työvoimatutkimukseen.

Työvoiman tarjonta voi muuttua joko väes-tön työhön osallistumisen tai työikäisen väestönmäärän muutoksien seurauksena. Työvoimanmäärä väheni 1990-luvun alun laman aikana,kun työhön osallistuminen supistui. Taloudenelpyessä työvoiman tarjonta on alkanut nousta.Tämä johtuu työikäisen väestön kasvusta, mut-ta myös työhön osallistumisen lisääntymisestä.

Maakuntien työvoiman tarjonnan ennuste onsopusoinnussa nettomuuttoennusteen kanssa(Taulukko 3). Työvoiman tarjonta kasvaa en-nusteen mukaan voimakkaimmin Uudellamaal-la. Syynä on ennen kaikkea alueelle suuntautu-va vuolas nettomuutto. Se jatkuu voimakkaanamyös lähivuosina. Myös tuotannon ripeä kasvulähitulevaisuudessa nostaa osallistumisastettaalueella. Molemmat tekijät kasvattavat työvoi-man määrää Uudellamaalla. Muuttoliike myösnuorentaa Uudenmaan ikärakennetta, joka edel-leen nostaa osallistumisastetta.

Itä- ja Pohjois-Suomessa työvoiman tarjontasen sijaan supistuu laajamittaisen poismuutonseurauksena. Työvoiman tarjonnan supistumi-nen Itä- ja Pohjois-Suomessa toimii lyhyellä ai-

kavälillä työttömyyttä vähentävänä tekijänä,vaikka se näivettää pitkän aikavälin kehitys-mahdollisuuksia. Työvoiman tarjontaa supistaamyös osallistumisasteen aleneminen. Tähän ke-hitykseen on syynä väestön ikääntyminen, jokaon osittain seurausta laajasta poismuutosta.Ennusteen mukaan työttömyysaste alenee

jatkossa Uudellamaalla hitaasti aiempaan kehi-tykseen verrattuna (Taulukko 4). Tärkeänä syy-nä on alueelle suuntautuva vuolas nettomuutto,joka kasvattaa tuntuvasti työvoiman tarjontaa.Myös vuosina 1993–1996 kiihtyvä muutto Uu-

Taulukko 3. Työvoiman tarjonnan muutos (%) maa-kunnittain ja koko maassa vuosina 1998–2002

1998* 1999e 1998–2002e

keskiarvo

Uusimaa 2.2 1.3 1.3Itä-Uusimaa –0.7 1.4 0.1Varsinais-Suomi 2.1 0.8 0.7Satakunta –0.8 –0.8 –1.3Kanta-Häme –3.5 0.0 –1.3Pirkanmaa 1.2 0.3 0.3Päijät-Häme 4.6 –0.4 0.3Kymenlaakso 2.0 –1.1 –0.7Etelä-Karjala 0.6 –0.6 –0.7Etelä-Savo –2.8 –0.9 –1.5Pohjois-Savo 0.3 –0.3 –0.7Pohjois-Karjala 0.3 –0.7 –1.0Kainuu –1.4 –0.6 –1.0Keski-Suomi 1.6 0.3 0.3Etelä-Pohjanmaa –1.2 –0.5 –1.2Vaasan rannikkoseutu –0.6 –0.2 –0.3Keski-Pohjanmaa 4.1 –0.4 0.0Pohjois-Pohjanmaa 1.3 1.0 0.5Lappi –2.6 –1.2 –1.2Ahvenanmaa 0.0 0.3 0.3Koko maa 0.9 0.3 0.1* Toteutunut kehitys Tilastokeskuksen työvoimatut-kimuksen mukaan

338

Katsauksia ja keskustelua – KAK 2/1999

denmaan alueelle hidasti työttömyysasteen ale-nemista kasvattamalla työn tarjontaa (Böcker-man 1998, 58). Työttömyysasteen aleneminenperustuu useissa Itä- ja Pohjois-Suomen maa-kunnissa työn tarjonnan supistumiseen. Itä- jaPohjois-Suomessa työttömyysaste pysyy myöslähitulevaisuudessa korkealla tasolla.

4. LopputoteamuksiaEnnusteen mukaan muuttoliike Etelä-Suomeenjatkuu myös lähitulevaisuudessa vilkkaana. Itä-

Taulukko 4. Työttömyysaste maakunnittain ja kokomaassa vuosina 1998–2002

1998* 1999e 1998–2002e

keskiarvo

Uusimaa 7.7 7.0 6.4Itä-Uusimaa 5.9 6.5 5.1Varsinais-Suomi 9.9 9.2 8.2Satakunta 12.6 12.2 10.4Kanta-Häme 10.8 11.0 9.4Pirkanmaa 11.5 10.7 10.0Päijät-Häme 13.4 12.3 11.0Kymenlaakso 12.9 11.9 10.3Etelä-Karjala 13.7 12.4 11.1Etelä-Savo 13.3 12.2 10.6Pohjois-Savo 14.7 14.0 12.5Pohjois-Karjala 15.1 14.0 11.4Kainuu 18.1 17.3 15.4Keski-Suomi 15.2 14.8 13.8Etelä-Pohjanmaa 11.5 10.9 9.3Vaasan rannikkoseutu 7.7 6.6 5.7Keski-Pohjanmaa 11.1 11.5 9.8Pohjois-Pohjanmaa 15.0 14.2 13.0Lappi 19.8 17.9 16.7Ahvenanmaa 1.4 1.4 0.9Koko maa 11.4 10.6 9.5* Toteutunut kehitys Tilastokeskuksen työvoimatut-kimuksen mukaan

Uusimaa, Uusimaa, Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi ja Pirkanmaa ovat väkilukuun suhteutet-tuna positiivisen nettomuuton maakuntien kär-jessä. Vastaavasti eniten asukkaita menettävätennusteen mukaan Lappi, Kainuu, Keski-Poh-janmaa ja Pohjois-Karjala.

Muuttoliike-ennusteet pohjautuvat ekono-metrisiin yhtälöihin ja niistä saatuihin estimaat-teihin. Ennustetta tehtäessä ei ole otettu kantaasiihen, mikä olisi kunkin maakunnan kannaltatoivottavin kehitys, vaan ennusteet pohjautuvatkäytettävissä olleisiin tilastotietoihin. Merkittä-vä heikkous ennusteissa oli se, ettei malleissavoitu ottaa huomioon muuttoliikettä hidastavienmarkkinatekijöiden kuten asuntojen hintojenvaikutusta.

Uudenmaan työn tarjonta kasvaa voimak-kaasti lähitulevaisuudessa. Syynä on muuttolii-ke alueelle, mutta myös osallistumisasteen nou-su vahvan talouskasvun ansiosta. Se hidastaatyöttömyysasteen alenemista lähitulevaisuudes-sa. Itä- ja Pohjois-Suomessa työn tarjonta sitä-vastoin supistuu lähtömuuton seurauksena.Työn tarjontaa supistaa myös osallistumisasteenlasku. Työttömyysasteen aleneminen perustuumonissa Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissatyön tarjonnan supistumiselle. Se näivettää Itä-ja Pohjois-Suomen pitkän aikavälin kehitys-mahdollisuuksia, vaikka tuokin helpotusta työt-tömyyteen lyhyellä aikavälillä.

KirjallisuusBöckerman, P. (1998): »Alueet työttömyyden

kurimuksessa», Kunnallisalan kehittämissää-tiö, Tutkimuksia, 14.

Böckerman, P. & E. Riihimäki (1999): »Työntarjonta ja työttömyys alue-ennusteessa»,Palkansaajien tutkimuslaitos, Tutkimusselos-teita, 153.

339

Petri Böckerman ja Antti Moisio

Ilmakunnas, S. (1997): »Female labour supplyand work incentives», Palkansaajien tutki-muslaitos, Tutkimuksia, 68.

Moisio, A. (1999): »Muuttoliikkeen ennustami-sesta», Pellervon taloudellinen tutkimuslai-tos, Työpapereita, 19.

Rantala, O. (1998): »Tuotannon ja työllisyydenalueellisen ennustamisen menetelmät», Elin-keinoelämän Tutkimuslaitos, Keskusteluai-heita, 662.

Tilastokeskus (1998): Väestöennuste kunnittain1998–2030.

Tervo, H. (1997): »Long-distance migrationand labour market adjustment: Empiricalevidence from Finland 1970–90», Jyväs-kylän yliopisto, Taloustieteellinen osasto,Working Papers, 169.