Sota- ja Talous-asiain valio-kunnan mietintö n;o 2, koskevamaamme elintarvetilannetta.

Työväen Pääneuvoston päätettyä lähettää asia Sota- jaTalous-asiain valiokunnan harkittavaksi, saa valiokunta esit-tää seuraavan sisältöisen lentolehtisen jaettavaksi suomen-kielisenä 100,000 ja ruotsinkielisenä 50,000 kpleen painok-sena.

Toverit ja Kansalaiset!Heti maailman sodan puhkeamisen jälkeen kirjotettiin

maamme sosialidemokraattisissa sanomalehdissä ja pohdit-tiin työväenjärjestöissä voimakkaasti, siitä uhkaavasta elin-tarvepulasta, joka sodan pitemmälle jatkuessa maatammeuhkaa ja kehotettiin maamme niin valtio- kuin kunnanisiä-kin vallanpitäjiä ryhtymään kaikkiin varovaisuustoimen-piteisiin, pelastaaksemme maan elintarvepulasta. Sosiali-demokraattien kehotukset sodan ensivuosi.ua menivät kuu-roille korville. Maamme silloinen hallitus vähät välitti elin-tarvepulasta, eikä myöhemmin sallinut siitä julkisesti puhut-tavankaan. Kuntien viranomaisetkin ryhtyivät vasta kan-san pohjakerrosten ankarasta painostuksesta toisen sota-vuoden lopulla viljaa vähän hankkimaan, mutta kulutuksentodelliseen järjestelyyn ei heitä saatu taipumaan. Puutteel-linen hankinta ja typerä varastoihin järjestely saattoivat jovuosi takaperin maamme elintarveasiat varsinkin syömä-viljasta ihan hunnikolle. Hallitus joka leikitteli kansan kär-simyksillä, kukistui maaliskuun vallankumouksessa. Senjälkeen kansa sai vasta nähdä mitä hallitus oli tehnyt ja mitätekemättä jättänyt. Porvaristo, joka silloin leikki vallan-kumousta ja hyväksyi tsaarivallan asettaman hallituksenkukistamisen, asettui itse tilalle. Kauan ei kuitenkaan kulu-nut kun sen enemmistö alkoi salakavalan hyökkäyksen

maamme' työväkeä vastaan, joka pakotti sen muutamatjäsenet eroamaan sellaisesta hallituksesta. Sinä aikana, jol-loin maahamme olisi pitänyt talvenvaralta hankkia elin-tarpqita, istuivat kapitalismin edustajat hallituksessa jasuunnittelivat työväen kiristystä. Kansallemme on vielätuoreessa muistossa Äkermannin elintarvepolitiikka.

Kun sitten kukistunut hallitus ryhtyi viime marras-kuulla toimeensa, toivoi kansan työtätekevä luokka, ettäporvaristo olisi edellisistä tapahtumista jotakin oppinut.Lupasi hyväksyä useita vaatimuksista, joita Ammattijärjes-tön edustajakokous elintarvekysymyksestä esitti. Hallituslupasi, mutta ei täyttänyt. Tämä synnytti ansaittua suut-tumusta kansan keskuudessa. Sen sijaan, että hallitus olisihankkinut kansalle elintarpeita, asesti ja muonitti se perus-tamiaan lahtarikaarteja. Näin julkeaa vääryyttä ei työväkivoinut sietää, vaan oli pakotettu kukistamaan sellaisen hal-lituksen.

Porvarien jättämä kurjuus.Me olemme aina tienneet sen, että porvaristo ei jätä yh-

teiskuntaa työväen käsiin loistavassa kunnossa. Me olemmeaina tienneet, että saamme periä tämän yhteiskunnan kon-kurssipesänä, että porvaristo koettaa tehdä kaiken voita-vansa hävittääkseen perustuksen käyhälistön vallalta. Janyt olemme omin silmin nähneet että porvaristo tätä tais-telua varten, jota nyt käydään elämästä ja kuolemasta kah-den luokan, omistavan ja omistamattoman välillä, on valmis-tautunut harkitusti ja perinpohjaisesti, käyttäen kaikkia niitäkeinoja, joita järki ja tekniikka saattavat keksiä, saattaak-seen vastustajansa alunpitäin niin epäedulliseen asemaankuin mahdollista. Porvaristo on tietänyt, että sodassa saat-taa elintarpeilla olla eräissä tapauksissa kerrassaan ratkaisevamerkitys. Tiedetäänhän että Venäjän ja Turkin sodassaPlevna ei olisi antautunut venäläisille tuskin koskaan, elleivätelintarpeet olisi loppuneet. Saksan ja Ranskan välisessä so-dassa 1871 tuskin saksalaiset olisivat voineet valloittaa Pa-risia pitkä-aikaisenkaan piirityksen jälkeen, ellei Parisissaravintoaineet olisi loppuneet. Monta vahvaa varustusta olisipuolustajien urhoollisuuden vuoksi kyennyt kestämään, josravinto vain olisi riittänyt. Nälkä, kiduttava nälkä on ollutse ase, jota on käytetty silloin,

kun tykit eivät ole tehonneet.Suomen porvaristokin on valmistautunut tähän kansalais-sotaan tämän seikan huomioon ottaen.

Porvaristo tiesi, että köyhälistön armeijan tukikohdat

ovat etelässä. Se tiesi, että ne väkirikkaat teollisuusseudut,joissa työväestö on valtavana enemmistönä, joutuvat alun-pitäen työväen käsiin. Se saattoi laskea matemaattisen tar-kasti, missä porvariston armeija saa tukikohtansa, vei jouk-konsa sinne ja kokosi myös joukoillensa elintarpeita, puh-distaen sen osan maasta, jonka tiesi joutuvan työväen käsiin,,niin puhtaaksi elintarpeista kuin suinkin. Samalla myös ontietoisesti koetettu tukkia kaikki kauppatiet, ettei ulkoapäinmitään apua olisi saatavissa. Yhtä visusti kuin porvaristoupotti kassakaappien avaimet kaivoon, koetti se myös sulkeakaikki kauppatiet, ettei vain työväestö valtaan päästyäänsaisi mitään ovea auki.

Kuinka katalalla tavalla Suomen vastavallankumouksel-linen porvaristo on valmistautunut tappamaan kansamme näl-kään, on todistuksia liiankin paljon. Ja nyt kun ovat näh-neet ' että Kansanvaltuuskunnan Elintarveosasto ponnistaakaikki voimansa hankkiaksensa välttämätöntä leipää, niinsamainen porvaristo yrittää häikäilemättömällä joikeudel-laan estää kaiken viljan saapumisen m. m. Venäjältä. Tässäesimerkki. Helmik. 19 pnä piti lähteä kokonainen juna, kä-sittävä 28 vaunua viljaa Suomeen. Mutta aivan odotta-matta tuli tieto, että venäläinen komissaario Suomen ja Ve-näjän rautateiden yhdysasemalla Kuschelfhassa oli taka-varikoinut viljan ja palauttanut takaisin Venäjän puolelle.Kansanvaltuuskunnan Elintarveosasto ryhtyi heti tarmok-kaisiin toimiin kiusallisen aseman selvittämiseen tuloksella,että takavarikon tehnyt komissaari vangittiin ja tunnustihän,, että takavarikon oli hommannut kukistuneen Suomenentisen senaatin kauppa-asiamies purooni Herzen.

Hertzenin vangitsemisesta on käsky annettu.Tällaista katalaa peliä on kauan harjoitettu. Vasta-

vallankumoukselliset eivät kammoa mitään keinoja. Sitäosoittaa tämä yksi esimerkki. Onneksi ei porvarien vrittämäkurjuustilanne tässä tapauksessa onnistunut vaan pääsivätviljavaunut päämääräänsä, mutta se selventää meille käsi-tystämme kuinka vaikeissa oloissa toimimme ja jonka pelas-tamiseksi meidän kaikkien on tarmokkaasti työskenneltäväja yhtenä miehenä suhtauduttava kaikkiin kärsimyksiin,joita porvarit kaikkine elämiskurjuuksineen ovat meille jät-täneet.

Taistelevat punaiset sotilaat! Eteenpäinelämän kärsimyksissäkin!

Suomalaisen vallankumouksellisen työläisen veri on täy-tynyt vuotaa rintamakentällä. Taistelevien työläisten verion punertanut lumen oman asiansa puolesta. Uuden elämäntoivo kannustaa työläistä kestämään kylmän ja nälän. Metiedämme varsin hyvin kuinka useasti rintamilta on puuttu-nut leipää ja me olemme omin silmin nähneet sen Huhuttavanilmiön kuinka taisteleva toveri on nälkiintyneen toverinsakanssa jakanut muassaan olleen leipämurusensa. Samoinvoidaan ilomielellä merkitä kuinka omaiset lähettävät pie-noisista ruokavaroistaan eväspaketteja rintamalla oleville.On tahdottu lieventää rintamakoettelemuksia punakaarti-laisilta, on tahdottu osaaottavasti huojentaa heidän kärsi-myksiäkin Mutta sitä ei ole parhaim mailakaan helläsydä-misyydellä voitu käytännössä täydellisesti tyydyttää.

Toverit ja rintamasotilaat! Verenne ei vuoda enää kapi-talismin ja harvainvallan hyväksi, koettelemuksenne ja kär-simyksenne taistelussa ei ole enää häviävän orjuuttajaluo-kan eduksi, vaan oman asiansa puolesta taistelee punainensotilas. Ennustakoon veriset Mannerheimit mitä tahansa,me seisomme harkitusti paikallamme ja viemme elämis-asiatamme eteenpäin. Kirkastuva ja jalostuva työväen-luokka punasotureineen voi ottaa vastaan tuskaisatkin elä-misen päivät, mutta samalla tuntien elonvoimänsa rynnistääse eteenpäin turvatakseen vastaisen leipäasiansa.

Kylki kyljessä kiinni luodossamme nykypäivien historiaamuistakaamme että yhteisesti on kärsittävä ja koottavakaikki voimat synkeän yön hävittämisessä ja uuden aamunvalkenemisessa..

On pidettävä lopustakin huoli.Elintarpeitten tuonti Venäjältä on monestakin syystä

ollut viime aikoina hyvin vähäistä. Jo viime tammikuunalulla lopetettiin liikevkihto Venäjän kanssa ja ryhdyttiinhankkimaan elintarpeita lännestä käsin. Hiukan saatiinkin,muutamia pieniä laivalasteja, joista nyttemmin on jäljestä-päin huomattu, että lukuunottamatta elintarpeita, niiden mu-kana samalla kuljetettiin Suomeen n. s. »lisäleipäkortteja»,

aseita työväestön tappamiseksi. Suurin osa niistä elintarpeista.

mitä tällä tavalla kuljetettiin lännestä käsin, kuljetettiinrintaman taakse hämäräperäisille teille. Niitä purettiin hä-märällä tavalla saaristossa useampaan paikkaan. Samaaaseiden salakuljetusta oli jo aikaisemminkin harjoitettu.

Me seisomme vakavan kysymyksen edessä. Kaikki tie-dämme mitä merkitsee nälkä vallankumoustaisteluun ja ylei-seen mielipiteeseen nähden. Porvaristo tietenkin koettaaentisellä kyynillisyydellään käyttää tilannetta hyväksensä,lähettäen työväen keskuuteen salaisia ja julkisia agitaatto-reita, jotka koettavat kylvää erimielisyyttä sanoen: katsokaa,näin kurjaan kuntoon voi ainoastaan työväki yhteiskunnansaattaa.

Kansanvaltuuskunnan edustajat ovat kyllä ryhtyneetkeinoihin koettaakseen torjua huutavaa nälkää. Valtuutetutovat ryhtyneet ensinnäkin toimenpiteisiin saadakseen kaikkine elintarpeet, mitä tässä maassa on käytettävissä, niin jae-tuksi, että työväen ei tarvitse kuolla nälkään yhtään tuntiaaikasemmin kuin herrojenkaan. Toiseksi on yritetty avatasuljettuja ovia uudelleen auki. Amerikan YhdysvaltojenPietarissa oleva lähettiläs on ilmoittanut, että Amerikankansan tahto ei suinkaan ole se, että Suomen työväki kuoleenälkään, vaan se tahtoo tehdä kaiken voitavansa auttaak-sensa meitä. Aikaisemminkin Amerilta on jo tarjonnutapuansa. Viime syksynä se tarjosi Suomeen lähetettäväksi60 miljoonaa kg. viljaa, mutta meidän kukistuneen porva-rillisen hallituksemme kaksimielinen politiikka saattoi Ame-rikan hallituksen epäilemään heidän puolueettomuuttaan jarehellistä kantaansa. Epäiliini tokko silloinen hallitus tuleeelintarpeita tasaisesti jakamaan nälkäisille työläisille, vailähettääkö se niitä työväen vihamiehille. Siitä syystä Ame-rikan hallitus niistä 60 miljoonasta, jotka oli luvattu ja josatamaan kuljetettu lähetettäväksi Suomeen, meidän porva-rillisen hallituksen epärehellisen politiikan vuoksi lähetti 20miljöonaa Ranskaan, 40 miljoonaa on vielä jäljellä.

Yhdysvaltojen hallituksen edustaja on lähettänyt sähkö-sanoman Amerikaan ja käskenyt lähettämään tänne vil-jaa. Hän on luvannut tehdä voitavansa että viljaa saadaanSuomen työväelle jaettavaksi. Tämä on ilahuttavaa.

Jo viime syksynä oli Venäjällä lastattuna Suomeen tuo-tavaksi viljaa noin 600 vaununlastia, josta vain muutamasatakunta vaunua on saapunut tänne. Noin 350 vaunun-lastia on vielä Venäjällä, harhailemassa ympäri ja niidenperille saattamiseksi on koetettu ryhtyä. On kuitenkin saatutietää, että suuri osa niistä, on palautettu takaisin Etelä-Venäjälle; osa noin 150 vaununlastia on purettu , koska

vastaanottajat eivät ole niitä kiirehtineet; osa on Venäjänrautatiesolmuissa makaamassa. Pietari, jonka läpi elintar-peet ovat kuljetettavat, on itse monta kertaa, ei päiviä, vaanjopa viikkokausia ilman leipää. Pietarissa on todettu ettätyöläisillä ei ole toisinaan ollut leivänmurua pistää suuhun jasiitä huolimatta heitä elähyttää ja innostuttaa vallanku-mouksellinen mieliala. He uskovat vallankumouksen lopul-liseen voittoon, he kestävät kohtalonsa, purevat kaalia jakurkkua. Siinä suhteessa meillä on heistä hyvin paljon opit-tavaa. Voidaan täydellä luottamuksella toivoa että se käsi-tys meidänkin taistelijoissamme on juurtunut ja saanutjalansijaa.

Kansanvaltuutetut ovat saaneet Venäjän kansankomis-sarien kaiken huomion elämisasiamme puolellemme kään-tymään. He ovat luvanneet antaa kaiken apunsa, minkäsuinkin voivat. Venäjän liikeasiani kojmissario, toveri Nev-sky, on antanut meidän valtuutetulle täydet oikeudet käydäkaikilla Venäjän rautatieasemilla etsimässä Suomeen lähe-tettyjä viljavaunuja ja antanut määräykset kaikille virka-miehille että heidän ori avustettava meidän lähettiläitämme..Venäjän Punaisen Kaartin ylipäällikkö on antanut mää;:räyksen, että Punaisen Kaartin on tarvittaissa avustettavaviljalasteja perille toimitettaissa. Venäläiset ovat siis luvan-neet kaikkea sitä avustusta, minkä suinkin ihmiskäsi saattaa,antaa. Toivomme, että jo läheisessä tulevaisuudessa seu-raukset tulevat näkyviin mutta mahdollista on, että meidäntäytyy sittenkin monta kertaa tässä vallankumoustaistelussanähdä suorastaan nälkää.

Me tiedämme, että Siperia on viljamaa, josta sodanaikanakulkuneuvojen rappeutuneen tilan vuoksi ei ole voitu lähet-tää viljaa maailman markkinoille, joten siellä on monhn vuo-den viljaa vielä saatavissa. Olemme päättäneet omilla junil-lamme hakemaan viljaa sieltä. Jos tämä suunnitelma onnis-tuu, niinkuin toivomme, niin se voi meidät pelastaa peri-kadosta.

Te olette kuulleet säveleen jossa lauletaan: »Nälkä meilläon aina vieraanamme», nälkään olemme tottuneet. Sitähänon ollut .elämämme aina kehdosta hautaan saakka, nälän,kurjuuden ja puutteen kanssa taistelemista. Se on ollutkoko työväenluokan elämän historia, se on kärsimysten his-toria ollut ja kärsimyksillä on vapautemme lunastettava.

Siitä syystä rohkenemme toivoa, että työväki ei kadotanäissäkään oloissa sitä korkeata päämäärää, johon pyrimme.Me pyrimme luomaan yhteiskunnan, pyrimme itsellemmeottamaan ne tulolähteet, jotka kapitalismi on riistänyt,

pyrimme itse tämän elintarpeiden hankkimisen ja maan-omistuksen saamaan työväen käsiin, etteivät omistavat luo-kat enää saa elintarpeita piilottaa meidän silmiemme edessä,kun lapsillamme on nälkä. Tämä on vallankumouksen pää-määrä ja rohkenemme toivoa, että me tämän päämääränpuolesta kaikesta huolimatta kestämme nämä vaikeat ajatja viemme asiamme voittoisaan loppuun.

Me kysymme itseltämme mitä varten tehtiin vallan-kumous ellei se oloja paranna? Mutta meidän on itsellemmetehtävä selväksi se paljastettu totuus että porvaristo jättijälkeensä pelkkää kurjuutta ja meidän on velvollisuus teh-dessämme vallankumouksen myöskin pidettävä lopusta huoli,niin rintamilla kuin rauhallisissakin oloissa. Vaikutuksiltaansyvä vallankumous ei tarkoita ainoastaan yksinvaltiudenpoistamista, vaan vastaista onnellistuttamista elämän kai-killa aloilla. Taistelumme ei ole mikään leikkipallo. Se onkestävyyttä vaativaa taistelua kultakin siihen osaaottavalta.Meidän tulee nyt suhtautua väliaikaisiin oloihimme sitenettä voimme todellisuudessa jakaa niukan leipämme yhtei-sesti. Toveri! Vaikka kärsimyksemme olisivat katkerampiakuin ne todellisuudessa ovat, vaikka kohta kolkompana toi-sinaan elämisasiamme häämöittäisi, niin omistakaamme sy-dänveriin asti se totuus että Suomen työväenluokka tahtooloppuun asti taistella ja suorittaa huolella joskin suurillakärsimyksillä myöskin loppuosankin taistelusta.