30

Historiikki 1940–2010 Johdanto

Y hdistyksen historian voi kirjoittaa monin eri tavoin. Tämä historiikki ei pyri

sanomaan kaikkea Sastamalan Re-serviupseerit ry:n historiasta vaan kuvaamaan kerhon nykyisille ja tu-leville jäsenille sekä sidosryhmille olennaisimpia ja mielenkiintoisim-pia kerhon asioita, tapahtumia, hen-kilöitä ja niiden taustoja. Mukaan on otettu reserviupseeritoiminnan historiallista taustaa kuvaamaan joitakin liitty-mäkohtia maanpuolustustyöhön ja maamme poliittiseen tilanteeseen laajemminkin.

Historiikki on kirjoittajansa saama näkemys reserviupseerikerhosta perustuen asiakirjoihin, muuhun historiankirjoitukseen ja omiin koke-muksiin. Jaakko Lampimäen kokoamat kuvat yhdistyksen toiminnasta ja kuvatekstit täyden-tävät erinomaisesti kirjoittamaani tekstiä.

Kerhon nimenmuutosten johdosta juhli-vasta yhdistyksestä on käytetty yleisnimitystä ”kerho”, jolla voidaan ajankohdasta riippuen tarkoittaa Etelä-Satakunnan Upseerikerhoa, Etelä-Satakunnan Reserviupseerikerhoa, Vam-malan Reserviupseerikerhoa tai Sastamalan Reserviupseerit ry:tä. Eräissä yhteyksissä on ollut tarkoituksenmukaista käyttää myös ni-mitystä reserviupseerikerho erotuksena esim. reservialiupseeriyhdistyksestä.

Historiikkia laadittaessa käytettävissä ollees-ta asiakirjamateriaalista on puuttunut alkuvuo-

sien pöytäkirjat vuoteen 1956 asti ja myös pöytäkirjat ajalta 1975–1984, joten on mahdollista, että jokin mai-nitsemisen arvoinen asia, tapahtuma tai henkilö on jäänyt tässä historii-kissa mainitsematta. Aukkoja on paikattu lainauksilla kerhon 50-vuo-tishistoriikista, omista ja muiden aikalaisten muisteluista sekä muista kirjallisuuslähteistä. Sulkuihin pan-tuja alaviitenumeroita on käytetty

lähinnä tarkentamaan kirjallisuuslähteitä.Olen kiitollinen kaikesta tämän historiikin

johdosta tulevasta palautteesta. Historian-kirjoitusta voidaan nykyaikaisella tekniikalla helposti täydentää, kirjoittaa uusi täydellisem-pi historiikki ja tallentaa se kerhon Internet-sivuille kaikkien luettavaksi. Palautteen voi lähettää parhaiten kerhon Internet-sivuilla (www.ruk.fi) olevalla palautelomakkeella tai sähköpostilla suoraan kirjoittajalle osoittee-seen risto.tuori(at)actas.fi.

Kiitän Sastamalan Reserviupseerit ry:n pu-heenjohtajaa ylil Jari Rankista ja hänen johta-maansa juhlatoimikuntaa tilaisuudesta tämän historiikin kirjoittamiseen. Kiitokset myös niille entisille puheenjohtajille ja muille hen-kilöille, joilta kyselemällä sain monia täsmen-nyksiä oman muistin tai kokemuspiirin ulko-puolella olleista tapahtumista.

Risto Tuorikapteeni

Risto Tuori

31

Reserviupseerikerhon tarkoitusperät ja tavoitteetKerhon voimassa olevien sääntöjen 3 §:n mu-kaan yhdistyksen tarkoituksena on olla jäsen-tensä aatteellisena ja toiminnallisena yhdyssi-teenä sekä tukea valtakunnan turvallisuutta edistävää toimintaa. Toimintaan kuuluvat vuoden 2009 toimintasuunnitelman mukaan jäsenten koulutus, maastokelpoisuuden ylläpi-to, kilpailutoiminta, esitelmä- ja maanpuolus-tustilaisuuksien järjestäminen, perinnetyö ja muu isänmaallinen harrastustoiminta sekä toi-mintaan tarvittavien varojen hankinta. Oman kokemukseni sekä kerhon toimintasuunnitel-mien, -kertomusten ja pöytäkirjojen perusteel-la toimintamuodot ovat pysyneet lähes samoi-na. Kaiken kaikkiaan kaikki kerhon toiminnan pääpaino on koko ajan ollut reserviupseerien maanpuolustusperinteiden vaalimisessa.

Kerho pysyi sodankäyneiden upseerien johdossa 1980-luvulle asti, jolloin komenta-jakapteeni Eero Metsola luovutti puheenjoh-tajan tehtävät yliluutnantti Risto Uusitalolle. Vanhojen upseerien väistyminen näkyi myös toiminnan kuihtumisena, kun nuoret upseerit eivät enää yhtä innokkaasti jatkaneet perintei-siä toimintamuotoja. Vuoden 1990 toimintaa arvioitaessa mainittiin kerhon suuntautu-mistavoitteena turhien toimintojen karsinta, olennaiseen keskittyminen ja painopisteiden asettaminen. Toiminta virkistyikin erityisesti jotosharrastuksen ansiosta, mutta jo vuonna 1997 oltiin johtajuuskriisissä. Siitä selviyty-misen jälkeen voidaan 2000-luvun toimintaa pitää varsin mallikelpoisena.

Sastamalan Reserviupseerit ry:n juuret Suomen ensimmäinen reserviupseerikerho perustettiin Helsingissä vuonna 1925. Toi-minnan laajennuttua muihin kaupunkeihin

reserviupseeritoiminnan valtakunnalliseksi kattojärjestöksi perustettiin 17.5.1931 Suo-men Reserviupseeriliitto ry. Satakunnassa, jo-hon Vammalan seutukin tuohon aikaan vielä vahvasti suuntautui, perustettiin Satakunnan Reserviupseeripiiri kenraali N.V. Hersalon johdolla vuonna 1948. Etelä-Satakunnan Up-seerikerhon juuret olivat syvällä satakuntalai-sessa kansallishenkisessä kulttuurissa, jota Sa-takuntalaisten laulu osuvasti kuvaa:

” ... koska Suomen viljelystä, uhkaa sorron yö, häätämään käy hävitystä, silloin kansan työ, nousee Satakunnan kansa entisellä voi-mallansa, karhun kämmen lyö.”

Etelä-Satakunnan suojeluskunta ja vuonna 1939 Vammalaan sijoitettu Asevarikko 1:n paikallisosasto vaikuttivat läheisesti reserviup-seerikerhon perustamiseen, joten kerhon his-torian kirjoittaminen on syytä aloittaa niistä.

Suojeluskunta ja asevarikko reserviupseerikerhon kehtonaItsenäistyvän Suomen armeija perustettiin vapaussodan alkaessa kenraali Mannerhei-min johdolla Venäjän vallan loppuvuosina perustettujen suojeluskuntien ja Saksassa koulutettujen jääkärien varaan. Puolustusvoi-mien toiminnan vakiintuessa rauhan aikana suojeluskuntajärjestö jäi edelleen sen osaksi. Paikalliset suojeluskunnat säilyivät kuitenkin luonteeltaan suhteellisen itsenäisinä, ne pitivät sääntömääräisiä kokouksia, valitsivat itse omat johtajansa sekä omistivat kiinteää ja irtainta omaisuutta.

Tyrvään suojeluskunta muodosti yhdessä naapurikuntien kanssa oman suojeluskunta-alueen ja sen koulutus- ja harjoitustoiminta oli varsin vilkasta. Kun puolustusvoimat siirtyivät 1930-luvulla aluejärjestelmään, suojeluskun-tien tehtäväksi tuli myös liikekannallepanon toteuttaminen ja perustettavien joukkojen

32

koulutus. Sotien aikana suojeluskunnat osal-listuivat lisäksi vartiointi- ja torjuntatehtäviin sekä yleisen turvallisuuden ja järjestyksen yllä-pitoon. Suojeluskuntaan osallistuvat upseerit olivat kantavia voimia myös reserviupseeriker-hoa perustettaessa.

Syksyn 1939 sodanuhkatilanteessa pää-tettiin Helsingissä toimivan Asevarikko 1:n toiminta hajasijoittaa eri puolille maata. Osa toiminnoista, asepaja sekä kivääri- ja ampuma-tarvikevarasto päätettiin sijoittaa Vammalan seudulle omana paikallisosastona. Välirauhan aikana Tyrvään seurakunta lahjoitti laajan metsäalueen varikkoalueeksi ja Tyrvään kunta avusti hanketta rahallisesti. Jatkosodan aikana loputkin osat Helsingistä siirrettiin Tyrväälle. Asevarikon tulo merkitsi myös useiden sen palveluksessa olleiden upseerien siirtymistä Tyrväälle ja Vammalaan.(1)

Kun Tyrvää ja Vammala olivat Asevarikko 1:n ja Etelä-Satakunnan suojeluskuntapiirin toimintojen sijoittumisesta johtuen muodos-taneet alueellisesti merkittävän sotilaallisen keskuksen, ei ollut lainkaan ihme, että niissä toimivat upseerit alkoivat etsiä erilaisia yhteis-työmuotoja myös vapaa-ajan harrastuksissa. Näin oli syntynyt riittävän suuri tarve järjes-täytyä tässä harrastustoiminnassa yhdistyksen muotoon. Suojeluskunta ja Asevarikko antoi-vat tukevan pohjan, josta uusi yhdistys saattoi turvallisesti aloittaa taipaleensa.

Etelä-Satakunnan Upseerikerho perustetaanSuojeluskuntapiirin esikunnan päällikkönä toiminut majuri Hannes Raikkala ja Asevarik-ko 1:n Vammalan paikallisosaston päällikkö, kapteeni B. Hjelm tekivät aloitteen upseeri-kerhon perustamiseksi. Sen pohjalta kaikkiaan 15 upseeria kokoontui 22.11.1940 Vammalan kauppalaan perustavaan kokoukseen. Up-seerikerhon tarpeellisuutta Hannes Raikkala

perusteli erityisesti maanpuolustuksen, kil-pailutoiminnan ja yhteistunnon kehittäjänä ja syventäjänä.

Kerhon 20-vuotisjuhlassa 24.11.1960 puhu-nut kerhon puheenjohtaja ja sen perustajajäsen Kalervo Kari kuvasi kerhon perustamisajan-kohtaa seuraavasti: ”Suomelle raskas talvisota oli päättynyt ja itsenäisyys suuresta uhkasta huolimatta säilytetty. Mutta tulevaisuuden nä-kymät eivät olleet maallemme lohdulliset. Ma-sentunut mieliala oli saanut jalansijan. Huoli maamme kohtalosta askarrutti silloin myös niitä upseereita, jotka silloin kokoontuivat perustamaan upseerikerhoa. Kerhon vaiheet, varsinkin alkuajan toiminta, liittyy läheisesti viime sotiemme historiaan.” (2)

Kerhon perustamisen aikaan talvisodan päättymisestä oli kulunut vain runsas puoli vuotta, laajat alueet Karjalasta oli luovutet-tu Neuvostoliitolle, sodassa oli kuollut, ka-donnut tai haavoittunut pahoin noin 40.000 suomalaista. Pommituksissa oli tuhoutunut 150 kivitaloa ja 1800 puutaloa. Neuvostoliitto puuttui jatkuvasti Suomen sisä- ja ulkopoliitti-siin asioihin. Kansakunnan henkisen kestoky-vyn rajoja koeteltiin ja epätoivoisena tartuttiin Saksan yllättävästi tarjoamaan yhteistyöhön, jonka ensimmäisenä merkkinä oli sopimus saksalaisten joukkojen kauttakulkuliikentees-tä Norjan Ruijaan. Euroopassa käytiin kiivasta sotaa Saksan ja Englannin välillä, Saksa oli val-loittanut Länsi-Puolan, Ranskan, Tanskan ja Norjan, Neuvostoliitto puolestaan Itä-Puolan ja Baltian maat. Neuvostoliiton uutta hyökkä-ystä pelättiin ja siihen varustauduttiin kovalla kiireellä. Välirauhan nimityskin oli syntynyt jo ennen sen solmimista.(3)

Kerhoon liittyi sekä asevarikon palveluk-sessa olleita aktiiviupseereita että paikallisia reserviupseereita, joista varmaankin valtaosa oli mukana myös suojeluskunnassa. Kerhon ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin ma-juri Hannes Raikkala ja sihteeriksi reservin

33

luutnantti Yrjö Järvelä. Hallituksen jäseniksi valittiin reservin luutnantit A. Koskela, E.T. Kuutti, Lauri Vira ja Uuno Koivisto sekä vara-jäseniksi Järvelän ohella reservin vänrikit Erkki Nuutinen, Kalle Liuhala ja P. Auranen. Kerhon kotipaikaksi määrättiin Vammalan kauppala ja toiminta-alueeseen kuuluivat sen lisäksi Tyr-vää, Punkalaidun, Huittinen, Kiikka, Keikyä, Karkku ja Suoniemi.(4) Perustajista erityisesti Kalle Liuhala oli vuosikausia näkyvä ja aktii-vinen toimija. Kerho hyväksyttiin Suomen Reserviupseeriliiton jäseneksi 2.2.1941. Pu-heenjohtajaksi tuli vuonna 1945 Allan Sikiö, vuonna 1946 Yrjö Lehtinen ja vuonna 1947 Olavi Raivio.

Upseerikerhon säännöt uudistettiin vuonna 1946 ja sen nimeksi tuli Etelä-Satakunnan Re-serviupseerikerho. Oikeusministeriö hyväksyi yhdistyksen merkittäväksi yhdistysrekisteriin 6.10.1950. Siihen asti kerho siis toimi rekiste-röimättömänä yhdistyksenä.

Sodasta rauhanajan toimintaanTiukat rauhan ehdot vaikuttivat Vamma-laankin. Syyskuun 19 päivänä 1944 solmitun välirauhansopimuksen 21. artiklan nojalla Suomen oli lakkautettava suojeluskunta-, lot-ta- ja sotilaspoikajärjestöt ja niiden omaisuus määrättiin menetettäväksi valtiolle. Laki hy-väksyttiin eduskunnassa 3.11.1944. Edellise-nä päivänä eli 2.11.1944 olivat Toivo Ranta-nen, Edvard Fraser, Viktor Toivola, ja Kosti Varho perustaneet Vammalassa Sastamalan Säätiö-nimisen säätiön, jonka tarkoituksena oli huolehtia sotainvalidien, kaatuneitten vä-hävaraisten omaisten ja muiden sodan takia puutteeseen ja kärsimään joutuneitten henki-sestä ja aineellisesta tukemisesta. Sen jälkeen alueen suojeluskunnat päättivät nopeassa tah-dissa lakkauttamisestaan ja varojensa pääosan luovuttamisesta perustetulle säätiölle. Näin

Sastamalan Säätiö tuli omistamaan mm. 396 kpl Tyrvään Seuratalo Oy:n osakkeita. Yhtiö omisti siihen asti suojeluskuntatalona toimi-neen nykyisen Vammalan Seuratalon.(5)

Vuonna 1959 Sastamalan Säätiö myi Tyrvään Seuratalo Oy:n osakkeet Etelä-Satakunnan Reserviupseerikerholle, Vammalan Seudun Reservin Aliupseerit ry:lle ja Sotainvalidien Veljesliiton Tyrvään Osasto ry:lle, jotka näin saivat talon käyttöönsä. Kaupan valmistelu oli alkanut jo vuonna 1957, jolloin Sastamalan Säätiö oli pyytänyt reserviupseeri- ja aliupsee-riyhdistyksiltä vastatarjousta vasemmistolaisen Tyrvään Kisan tekemälle ostotarjoukselle.(6) Monen neuvottelun ja sovittelun tuloksena ylil Yrjö Lehtinen esitti johtokunnan kokouksessa 14.5.1959 säätiön lopullisen myyntitarjouk-sen, jonka kerhon yleiskokous samana päivänä yksimielisesti hyväksyi ja kauppakirjan allekir-joittajiksi määrättiin Kalervo Kari yhdessä Vil-ho Turtiaisen tai Matti Sannan kanssa.

Kauppahinta, 198.000 markkaa, jakautui kolmen ostajatahon kesken ja maksettiin kätei-sellä. Samalla Sastamalan Säätiö antoi anteeksi Tyrvään Seuratalo Oy:ltä olevan 1.250.000 markan suuruisen korjauskustannuksiin pe-rustuvan saatavansa. Reserviupseerikerhon osuus kauppahinnasta vastasi suunnilleen ker-hon vuotuista jäsenmaksutuloa.

Pöytäkirjoista ei ilmene, miten kauppahinta rahoitettiin.

Talolla oli useita muitakin ostajaehdok-kaita, mutta Sastamalan Säätiö päätyi näihin kolmeen yhdistykseen sillä perusteella, että vain nämä sääntöjensä mukaisesti harjoittivat myös sodasta kärsimään joutuneiden auttamis-ta, mikä oli Sastamalan Säätiönkin toiminnan tarkoitus. Kaupan ulkopuolelle jäi säätiön omistama pitokalusto, josta kerhon johtokun-ta vielä kokouksessa 9.2.1967 päätti tehdä os-totarjouksen Sastamalan Säätiölle.

Pöytäkirjoista ei ilmene, johtiko tarjous kauppaan.

34

Seuratalolla pidettiin omistajayhteisöjen kokouksia ja muita tilaisuuksia. Talon käyttö-kustannukset painoivat kuitenkin yhtiön talo-utta niin, että vuonna 1971 yhdistykset myivät yhtiön osakkeet Vammalan kaupungille. Yhte-nä pontimena kauppaan oli sekin, että talo oli kaupungin vuokratontilla ja vuokrasopimus oli voimassa ainoastaan vuoteen 1976. Kerhon hallitus oli kokouksessaan 11.2.1963 päättänyt selvittää tontin ostomahdollisuuksista, mutta neuvottelut eivät johtaneet tulokseen.

Välirauhansopimukseen sisältynyt laaja ar-meijan demobilisaatio ja sen sotavarustuksen sijoittaminen keskusvarikkoihin johti valta-kunnalliseen jalkaväkiaseistuksen hajasijoitta-miseen, jossa myös Vammala oli yksi keskeinen paikkakunta. Keskusvarikko 3:lta hajasijoitet-tiin yhden pataljoonan aseet ja ampumatarvik-keet suojeluskuntapiiriin kuuluneiden kuntien alueelle. Alueella johti tätä asekätkennäksi kut-suttua salaista toimintaa hämeenkyröläinen kapteeni Arvo Pentti ja hänen apulaisenaan toimi kapteeni Leino Allinniemi Vammalas-ta. Esko Lammin mukaan suojeluskunnan päällikkö Kalle Liuhalakin olisi antanut mää-räyksen, ettei suojeluskunnan aseita luovuteta mihinkään vaan ne piilotetaan.(7)

Kalervo Karin, Yrjö Lehtisen ja Eero Met-solan vuonna 1990 kerhon historiikkiin an-tamien tietojen mukaan toiminnan paljastut-tua valtakunnan tasolla alkoivat Vammalan seudulla olevat asekätköt olla rasituksena ja vaarana niiden haltijoille, minkä vuoksi aseita ja ammuksia pian upotettiin järviin ja jokiin. Suullisen perimätiedon mukaan Stormissa asuvan kerhon jäsenen, Matti Ollilan saunan vintillä ollut kiväärikätkö uhkasi paljastua 1960-luvulla tehdyn saunaremontin yhtey-dessä. Kun työmiehen lapio kilahti pehkujen seassa metalliin, Ollila keskeytti pikaisesti työt ja yön aikana aseet vietiin muualle.

Sodan päätyttyä armeijan ja armeijan asettautuessa rauhan kannalle oli keksittävä

sijoitus varsinaisen sotavarustuksen lisäksi erinäiselle muullekin materiaalille. Kotirin-taman yritykset ja yhteisöt olivat lahjoitta-neet rintamajoukoille kilvan kiertopalkintoja niin, että Tyrvään patteristollakin (II/KTR 12) oli niitä kymmenkunta. Kun patteriston johtavat upseerit olivat reserviupseerikerhon jäseniä, oli luonnollista, että patteriston kier-topalkinnot luovutettiin sodan päätyttyä Re-serviupseerikerhon haltuun. Niitä säilytettiin ainakin aluksi Tyrvään Seudun Museolla, sillä johtokunnan kokouksen 6.9.1957 pöytäkir-jan mukaan Kalle Liuhala ja Mikko Jokinen hakivat museolta 7 pokaalia puhdistettavaksi Nyyssösen kellosepän liikkeeseen. Sen jälkeen osa niistä otettiin kiertopalkinnoiksi reser-viupseerikerhon, aliupseerikerhon ja Varikon Aliupseerikerhon välisiin ampumakilpailuihin ja muut jäivät esille Kansallis-Osake-Pankin konttoriin pankinjohtaja Yrjö Lehtisen niitä varten hankkimaan hyllyyn. Kilpailujen vä-hetessä palkinnot jäivät lopulta kiertämään kerhon puheenjohtajalta seuraavalle, joten kerhon hallitus päätti 29.1.1991 luovuttaa palkinnot Tyrvään Seudun Museoon. Luovu-tus tapahtui sittemmin maanpuolustusjuhlan yhteydessä 24.11.1991.

Suomen ulkopoliittinen tilanne oli sotien jälkeen hyvin herkkä ja Neuvostoliitto puuttui joskus varsin vähäisiinkin neuvostovastaisina pitämiinsä seikkoihin. Kylmän sodan kaudel-la rauhanliike vaati armeijan lakkauttamista, toisaalta uskottiin, ettei ydinaseilla käytävässä sodassa jalkaväkitaistelijaa enää tarvitakaan. Reserviupseeritoiminta kävi eräänlaista eloon-jäämistaistelua etenkin 1970-luvulla, jolloin vasemmiston poliittinen vaikutus oli vahvim-millaan. Neuvostoliitto muistutti ajoittain YYA-sopimukseen sisältyvästä konsultaatio-velvollisuudesta ja ehdotti toistuvasti yhteisiä sotaharjoituksia. Neuvostoliiton arvattiin varautuvan mahdollisten maamme yli Neuvos-toliittoon suunnattujen risteilyohjusten tor-

35

juntaan maamme ilmatilassa. Etelä-Suomen sotaharjoituksissa vihollinen kuvattiin yleensä neutraalisti etelästä, eikä idästä lähestyväksi. Puolustuspolitiikan sijaan alettiin puhua tur-vallisuuspolitiikasta, joka piti sisällään sekä ulkopoliittisen että puolustuspoliittisen pää-töksenteon.

Ulkopoliittinen tilanne muuttui olennaises-ti Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksojen yh-distymisen johdosta. Maamme hallitus antoi 21.9.1990 ilmoituksen, että Pariisin rauhanso-pimuksen Suomen suvereniteettia rajoittavat säännökset olivat menettäneet merkityksensä. Niinpä kerhon kevätkokous päätti 17.3.1993 yksimielisesti poistaa yhdistyksen säännöistä viittaukset Pariisin rauhansopimukseen, joka kielsi muita kuin vakinaista sotaväkeä antamas-ta sotilaallista koulutusta. Sama sääntömuutos oli edellisenä syksynä tehty myös RUL:n sään-töihin.

Yhdistystoiminnan muutoksiaVuonna 1954 huittislaiset reserviupseerit pe-rustivat oman reserviupseerikerhon ja erosi-vat Etelä-Satakunnan Reserviupseerikerhosta vieden keikyäläiset mennessään. Vuonna 1963 punkalaitumelaiset toimivat samoin perus-taen oman kerhon, jolloin Etelä-Satakunnan Reserviupseerikerhon vuosikokous päätti 29.11.1963 muuttaa yhdistyksen nimeksi Vammalan Reserviupseerikerho ry. Kerhon toimialueena oli sääntöjen mukaan Vammala, Tyrvää, Karkku, Kiikka ja Suoniemi. Nokial-le suuntautuva ja siihen vuonna 1973 liitetty Suoniemi on ilmeisesti pian sääntömuutoksen jälkeen jäänyt pois kerhon toimialueesta sillä vuonna 1965 vain muiden neljän kunnan vaa-kunat ikuistettiin kerhon lippuun.

Tyrvää ja Karkku liittyivät 1.1.1973 Vam-malaan ja Kiikka yhdistyi 1.1.1981 Keikyän kanssa Äetsän kunnaksi. Kerhoon kuuluneet

kiikkalaiset reserviupseerit liittyivät 1990-lu-vulla vilkkaasti Kiikan reservialiupseerien yh-distykseen, joka oli Kaarlo Koukun johdolla muuttanut omat sääntönsä sallimaan myös reserviupseerien ja miehistön jäsenyyden. Re-servin Aliupseerien Liitto ei sääntömuutosta hyväksynyt, mutta yhdistysrekisteriin ne silti merkittiin. Muutaman vuoden kuluttua liit-tokin muutti sääntönsä ja otti nimekseen Suo-men Reserviläisliitto, jonka jäsenyys on avoin kaikille täysikäisille suomalaisille.(8) Vam-malan ja Äetsän reserviyhdistykset siirtyivät yhteisin päätöksin vuonna 1998 uusia lääni- ja sotilaspiirirajoja noudattaen Satakunnasta Pir-kanmaan reservipiireihin.

Kerhon syyskokous päätti 28.10.2008 ker-hon sääntöjen muutoksesta niin, että kerhon nimeksi tuli vireillä olevia kuntaliitoksia en-nakoiden Sastamalan Reserviupseerit ry ja sen tili- ja toimintakaudeksi 1.10. – 30.9. Kun Sas-tamalan kaupunki otti vaakunakseen Karkun kunnan vaakunan, ei kerhon lippu tarvinnut kotikunnan vaakunan osalta muutoksia. Vaa-kuna esittää keskiaikaista vihkimäristiä, joita on piirretty sekä Sastamalan keskiaikaiseen kirkkoon että Tyrvään Pyhän Olavin kirk-koon.

Vaikka kerhon nimen perusteella voisi ym-märtää sen alueena olevan koko Sastamala, käytännössä näin ei ole. Kiikkalaiset ja kei-kyäläiset upseerit kuuluvat edelleen pääosin Äetsän Reserviläisiin, mouhijärveläiset Mou-hijärven Reserviupseerikerhoon ja suoden-niemeläiset vanhaa perua Lavianseudun Re-serviupseerikerhoon. Kuntien päätöksillä ei yhdistyksiä toisiinsa liitetä.

Tasavuosien vuosijuhlatKerhon kymmenen vuoden välein pidetyt vuosijuhlat ovat olleet samalla myös maanpuo-lustustilaisuuksia, joihin on kutsuttu oman

36

jäsenistön lisäksi muiden alueen maanpuolus-tusyhdistysten edustajia. Juhlallisuuksiin on yleensä kuulunut seppeleen lasku sankarihau-dalla, jumalanpalvelus ja maanpuolustusjuhla.

Kerhon 10-vuotisjuhlasta ei ole saatu varmaa tietoa, joten ilmeisesti sellaista ei ole pidetty. Vuonna 1960 kerho vietti 20-vuotisjuhlaa ja sen yhteyteen perustettiin Tyyni-Meri ja Kalle Liuhalan aloitteesta naisosasto, joka myöhem-min rekisteröityi itsenäiseksi yhdistykseksi ot-taen nimekseen Vammalan Reservin Upseeri-en Naiset ry, myöhemmin Vammalan Seudun Maanpuolustusnaiset ry.

Kerhon 25-vuotisjuhlan yhteydessä 27. 11.1965 vihittiin Tyrvään kirkossa käyttöön naisjärjestön lahjoittama yhdistyksen lippu. Päiväjuhlassa soitti Vammalan Musiikkiyh-distyksen torvisoittokunta ja juhlapuheen piti Tampereen Läntisen sotilaspiirin komentaja eversti Hannes Karttunen.

Kerhon pitkäaikainen ja aktiivinen jäsen, silloinen varapuheenjohtaja, ins.kapt. Kalervo

Kari sai vastaanottaa RUL:n kultaisen ansio-mitalin. Historiikin esitteli kerhon sihteeri, vänrikki Eero Hietamo. Lipun juhlallinen naulaustilaisuus oli pidetty edellispäivänä kau-pungintalossa.

Vuonna 1970 pidettiin 30-vuotisjuhla Vam-malan seurakuntatalolla, juhlapuhujana oli sil-loinen Sisä-Suomen sotilasläänin komentaja, kenraalimajuri Unto Matikainen, joka tiivisti itsenäisyyden ja puolueettomuuden perustan kolmeen tekijään: tahto, taito ja materiaali. Juhlapäivän illalla oli vielä illallistanssiaiset Ho-telli Seurahuoneella. Tyrvään Sanomat esitteli edeltävän viikon jutussaan näyttävästi kerhon perustajajäsentä, luutnantti Kalle Liuhalaa.

Vuonna 1980 kerho vietti 40-vuotisjuhlaa ja naisyhdistys 20-vuotisjuhlaa. Onnitteluja oli-vat vastaanottamassa mm. puheenjohtaja Eero Metsola ja hallituksen jäsen Risto Uusitalo.

Vuonna 1990 vietettiin seurakuntatalolla kerhon 50-vuotisjuhlaa ja Vammalan Reservin Upseerien Naisten 30-vuotisjuhlaa. Juhlassa

Etelä-Satakunnan Reserviupseerikerho ry:n johtokunnan varsinaiset ja varajäsenet 20-vuotisjuhlan yhteiskuvassa 26.11.1960: Edessä vas. Jaakko Kokkila, Veli-Väinö Merikallio, Kalervo Kari, Vilho Turtiainen ja Väinö Markkanen. Takana vas., Erkki Melartin, Risto Rydman, Matti Järvelä, Matti Rajakallio ja Pekka Pietilä. Kuvasta puuttuvat E. Paavola ja M. Ollila. (Sa-Sa Kuva)

37

esiintyi Ilmavoimien soittokunta. Samassa yhteydessä oli Säästöpankin kokoushuoneella esillä säkyläläisen Ilpo Nurmen kokoama Tal-visota-näyttely. Kerhon puheenjohtaja Risto Tuori oli toimittanut kerhon 50 -vuotishisto-riikin, joka sisälsi myös Iris Hietamon kirjoit-taman Vammalan Reservin Upseerien Naiset ry:n 30-vuotishistorian.

Vammalan Reserviupseerikerho 40 vuotta: puheenjohtaja, komentajakapteeni Eero Metsola ja hallituksen jäsenet ylil Risto Uusitalo ja ltn Osmo Nevala vastaanottavat Vammalan Reservin Up-seerien Naiset ry:n tervehdystä. Onnittelemassa Päivi Kuutti-Uusitalo, Anna-Liisa Kärki (edessä oikealla), Kerttu Pyhälahti ja Mirjami Suvanto. (Yhdistyksen arkistokuva.)

Kerhon 60-vuotisjuhla oli 19.11.2000 Vam-malan seurakuntatalolla, sitä ennen oli seppe-leenlasku ja jumalanpalvelus Tyrvään kirkossa. Kirkkokahvin jälkeen pidetyssä tilaisuudessa puhui sotilasläänin komentaja, prkenr Antti Numminen, musiikista vastasi Panssarisoitto-kunta. Pirkanmaan Reserviupseeripiiri muisti yhdistystä jotoshenkisesti Trangia-keittimellä.

Hallitus v. 1991, edessä vasemmalta kerhomes-tari ltn Jukka Kemppi, puheenjohtaja ltn Risto Tuori, jäsenrekisterin hoitaja ltn Antero Ryt-kölä, taloudenhoitaja ltn Herkko Saari. Takana vasemmalta: sihteeri ltn Harri Luuppala, urheilu-upseeri vänr. Jaakko Lampimäki, ampumaup-seeri vänr. Pertti Sariluoto ja varapuheenjohtaja ins.ltn Simo Lehtomäki. (Yh-distyksen arkistokuva.)

38

50-vuotishistoriikkiin kerättiin tietoja vanhoilta puheenjohtajilta. Vasemmalta ins.maj Kalervo Kari, ylil Yrjö Lehtinen, ltn Risto Tuori ja ko-mentajakapteeni Eero Metsola.

Seurakuntatalossa pidetyssä 60-vuotisjuhlas-sa vuonna 2000 juhlapuheen piti prikaatiken-raali Antti Numminen.

65-vuotisjuhlassa palkittuja kerhon toimijoita: ltn Timo Kökkö (vas.), ylil Pertti Forsberg, ltn Jari Andersson, vänr Sakari Härmä, vänr Tee-mu Lyytikäinen ja ylil Jari Rankinen. Juhlan kuvat: Mikko Joona.

65-vuotisjuhla 2005 pidettiin puuvalmiissa, jälleenrakennetussa Tyrvään Pyhän Olavin kir-kossa ulkotulien ja kynttilöiden hämyssä.

Yhdistyksen lippu valmistui vuonna 1965

25-vuotisjuhlaan naisjärjestön

lahjoittamana. Siitä lähtien se on palvellut tarvittaessa vuosittain perinnetilaisuuksissa niin paikallisesti kuin

piiri- ja liittotason tilaisuuksissa.

Tässä lippua kantaa majuri Aapo Nurmi

13.3.2010 tilaisuudessa.

39

Vuonna 2005 yhdistys juhli 65. toimin-tavuottaan uudelleen rakennetussa Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa. Tunnelmaa harmaa-kivikirkon hämyyn toivat kynttilät, lyhdyt ja ulkotulet. Adventtihartaushetken piti kirkko-herra Osmo Ojansivu ja juhlapuheen kerhon kunniajäsen, ltn Timo Kökkö. Pirkanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja kapt Jari Lindell ja yhdistyksen puheenjohtaja ylil Jaak-ko Lampimäki palkitsivat aktiiveja toimijoita. Hämeen Sotilasläänin tervehdyksen juhlaan toi sotilasläänin komentaja, eversti Veli-Pekka Parkatti.

Kokoontumista ja matkailuaReserviupseerikerhon ja Reservin Upseeri-en Naisten yhdistyksen hallituksilla oli vielä 1980-luvulla tapana pankinjohtaja Veikko Ilvesmäen kutsusta kokoontua Itsenäisyyspäi-vänä juhlallisuuksien jälkeen Kansallis-Osake-Pankin konttoriin kahvitilaisuuteen. Tämä pe-rinne, johon yleensä osallistui myös eläkkeelle

jäänyt pankinjohtaja Yrjö Lehtinen, loppui viimeistään pankkikriisin myötä 1990-luvun taitteessa. Omassa muistissani ovat myös mo-net pikkujoulut, joita vietettiin mm. Nieme-län Leipomon tiloissa Asemakadulla, Matti ja Sirkka Niemen luona sekä Päivi ja Risto Uusi-talon luona Sammaljoella.

Reserviupseerikerho ja Reservin Upseerien naiset lähtivät 1950 ja 1960 luvuilla perintei-sille kevät- ja kesäretkille, kerhon jäsenten vuo-rollaan hoitaessa isännyyttä. Vuodesta 1971 alkaen kesäretki suuntautui Puolustusvoimain lippupäivän tienoilla Levon Metsästysmajalle, jossa ohjelmaan kuului makkaranpaistoa, sau-nan lämmitystä ja herrasmieskilpailuja mm. ti-kanheitossa ja ilmakivääriammunnassa. Tämä perinne hiipui vähitellen ja loppui lopulta 1990-luvun alussa kokonaan vanhojen jäsen-ten jäädessä pois ja nuoren jäsenkunnan loista-essa poissaolollaan.

Vuonna 1987 Reserviupseerikerho järjesti yhdessä aliupseerikerhon ja Reservin Upseeri-en Naisten kanssa Itsenäisyyspäivän iltajuhlan Vammalan Seurahuoneella.

Levon retki keräsi vielä vuonna 1983 parikymmentä osallistujaa. Kymppejä heittää Tyyni-Meri Liu-hala; Yrjö Lehtinen seuraa, Pertti Yli-Houhala kirjaa, vasemmalla jutustelee Harri Ahtikoski.

40

Juhlan pääpuhuja eversti O. R. Bäckman kertoi mielenkiintoisella tavallaan ajastaan marsalkka Mannerheimin adjutanttina. Tästä tilaisuudesta ei tullut perinnettä, joskin vielä vuonna 1992 järjestettiin vastaavanlainen ti-laisuus.

Vuonna 2001 järjestettiin kerhon sekä Re-servin Upseerien Naisten jäsenille teatterimat-ka Pyynikin kesäteatterin Talvisota-näytelmän maanpuolustusväelle myytyyn näytäntöön. Vuodesta 2003 lähtien on joka kevät ja syksy järjestetty perheretki Puurijärven–Isosuon kansallispuistoon.

Yhdistys järjesti retken maanpuolustusmes-suille Tampereelle 2005 ja piirin yhteiskulje-tuksen RUL:n 75-vuotisjuhlaan Haminaan 5.8.2006. Vuonna 2010 tehtiin evl Markku Es-kon opastuksella kotiseuturetki vuoden 1918 taistelupaikoille.

Kotiseuturetkeläisiä Kärppälässä Pentin linnavuoren laella vuoden 1918 taistelupaikoilla. Sakari Härmä (edessä vas.), Markku Esko, Jari Rankinen, Markku Kinnanen ja Pertti Sariluoto.

Koppelo (penkillä vas.) kävi tervehtimässä perhe-retkeläisiä Isosuon eväspaikalla keväällä 2003.

Vuonna 2006 RUL 75 vuotta -päätapahtumaan Haminaan mentiin omalla linja-autokyydillä. RUK:n museon näyttelyyn ovat tutustumassa Unto Huju (vas.), Matti Santa ja Timo Kökkö.

Pertti Sariluoto kokeilee rk-laserasetta Tampe-reen Puolustus ja Turvallisuus -messuilla 2005.

41

lut käytettävissä vuodesta 1957 alkaen. Sitten siirryttiin kirjoituskoneella kirjoitettuihin pöytäkirjoihin ja jo 1980-luvun lopulla on ha-vaittavissa tietokoneen matriisikirjoittimella tulostettuja pöytäkirjoja. Asiakirjoja voitiin myös tallentaa sähköisesti niin, että varhaisim-mat tätä historiikkia varten saadut asiakirjat oli tallennettu tietokoneelle vuonna 1997. Joitakin osia tekstistä on suoraan kopioitu Internet-sivuilta.

Tiedottaminen kerhon järjestämistä tilai-suuksista on koko kerhon historian ajan ta-pahtunut Tyrvään Sanomien välityksellä. Sen ohella on lähetetty aluksi vaihtelevalla sään-nöllisyydellä jäsenkirjeitä, joista vain osa lie-nee säilynyt kerhon arkistoissa. Kopiointitek-niikan kehitys mahdollisti entistä paremmin ja edullisemmin suoran tiedotustoiminnan ja sen ansiosta on 1990-luvulta lähtien laadittu vuosittain erityinen tapahtumakalenteri jaet-tavaksi jäsenistölle.

Vuonna 2005 kerhon hallitus päätti laatia kerholle omat Internet-sivut, jotka koodasi ja päivitti ensin Mikko Joona ja vuodesta 2009 alkaen Pekka Kiuru. Internet-osoitekin on yksinkertainen: www.ruk.fi. Sivustolle on tal-lennettu mm. kerhon yhteystiedot sekä tietoa ajankohtaisista tapahtumista ja historiasta. Sekä sivuston, että ylipäätään muutoinkin ker-hon toimintakertomusten ja muiden asiakir-jojen ulkonäkökin on huomattavasti muuttu-nut. Suurin ansio tästä kuulunee 2000-luvulla kerhon puheenjohtajana toimineelle Jaakko Lampimäelle.

Kerhon talousKerhon pankkitilille ei ole juurikaan päässyt suuria rahasummia kertymään. Vuotuinen toiminta tuotti keskimäärin sen, mitä kului toimintamenoihin. Ajoittain pöytäkirjoissa on merkintöjä maksuvaikeuksista, esimerkiksi hallituksen kokouksessa 25.4.1968 päätettiin

Jäsenistön kehitysKerhon jäsenmäärä nousi perustamisen jäl-keen nopeasti noin viiteenkymmeneen, mutta sota-aikana suurin osa heistä joutui sotatoi-miin ja kerhon toiminta oli pysähdyksissä. Kerhon historian aikana jäsenmäärä on vaih-dellut ollen suurimmillaan 114 vuonna 1994. Vuoden 2010 alussa yhdistyksessä oli mukana 94 upseerijäsentä, veteraaneja 7 ja muita kun-niajäseniä kaksi.

Jäsenkunnan rakenne on ollut vahvasti nos-toväkivoittoista eli iäkästä. Pöytäkirjoja selates-sa havaitsee jo 1950-luvulta lähtien usein tois-tetun toivomuksen, jonka mukaan toimintaan pitäisi saada lisää nuoria upseereita. Erilaisia jä-senhankintakampanjoita on ajoittain viritetty ja saatu hetkittäin merkittäviäkin jäsenmäärän lisäyksiä aikaan. Naisten varusmiespalveluksen myötä myös naisjäseniä on kerhoon liittynyt. Vänrikki Suvi Ahlroth hyväksyttiin hallituk-sen kokouksessa 27.2.1998 ensimmäisenä nai-sena yhdistyksen jäseneksi.

Vuonna 1991 kerho kutsui kunniajäsenik-seen kaikki sotaveteraanijäsenensä. Vuonna 2004 kutsuttiin maanpuolustustoiminnassa ansioitunut, mm. 50 vuotta RUL:n jäsenenä ollut luutnantti, rovasti Timo Kökkö yhdis-tyksen ensimmäiseksi ”ei veteraani” -kunnia-jäseneksi. Kevätkokouksessa 2006 kutsuttiin kerhon toiminnassa jo 1950-luvulla mukana ollut ja välillä Rauman kerhossa ja Satakun-nan Reserviupseeripiirin luottamustehtävissä lisäansioita hankkinut kapteeni Matti Santa kunniajäseneksi. Hänelläkin on takanaan yli 50 vuotta yhtäjaksoisesti kestänyt RUL:n jä-senyys.

Kynästä tietokoneisiin ja nettiaikaanKerhon pöytäkirjat kirjoitettiin aluksi sidot-tuihin kirjoihin, joita tätä laadittaessa on ol-

42

korjata kerhon huono rahatilanne tehostamal-la jäsenmaksujen suoritusta. Ainoa sijoitus-omaisuus muodostui Kansallis-Osake-Pankki Oy:n osakkeista, joita lienee aikojen kuluessa hankittu toiminnassa vahvasti mukana ollei-den KOP:n pankinjohtajien Yrjö Lehtisen, Matti Sannan ja Veikko Ilvesmäen vaikutuk-sesta. Vielä 17.3.1993 kerhon hallitus päätti merkitä 125 kpl osakeannissa tarjottuja uusia KOP:n osakkeita 10 markan nimellisarvolla. Meritaksi muuttuneen pankin osakkeet myy-tiin vuonna 2000.

Pääosa kerhon tuloista saatiin jäsenmaksutu-lona. Aluksi jäsenmaksut kerättiin itse ja tilitet-tiin piirille sen ja Suomen Reserviupseeriliiton jäsenmaksuosuudet. Vuoden 1956 jäsenmak-sutilitys oli taloudenhoitajan vaihdoksen joh-dosta kokonaan jäänyt maksamatta, jonka joh-dosta piirin karhukirje tuli seuraavan vuoden hallitukselle yllätyksenä. Samanlainen tilanne oli syyskuussa 1962, jolloin maksuviivästys johtui siitä, että 27 jäsentä oli laiminlyönyt jäsenmaksun kerholle. Jäsenmaksuperintä siir-

tyi piirille vuonna 1971, jolloin johtokunnan valtuutti kokouksessaan 27.4.1971 Jussi Peräi-sen hyväksymään ATK:ta hyväksikäyttäen ta-pahtuvan jäsenmaksuperinnän. Myöhemmin jäsenmaksujen kerääminen siirtyi liitolle, joka palautti kerholle sen osuuden jäsenmaksusta. Vuonna 2010 kerhon jäsenmaksun suuruus on 35 euroa, nuoriso- ja opiskelijajäseneltä 13,50 euroa, joka on liiton, piirin ja Reserviläinen -lehden osuus.

Toisinaan yhdistys teki tappiollisia tilinpää-töksiä, joita paikkaamaan tarvittiin tuottavia varainhankintaprojekteja. Sellaisia olivat eri-laiset koulutus- ym. tilaisuudet, jotka toisaalta vaativat paljon aktiivista työtä. Kerho osallis-tui myös reserviläisjärjestöjen valtakunnallisiin Tuemme turvallisuutta -keräyksiin. Vuonna 1992 keräyspäällikkönä oli Eino Miilunpalo ja vuonna 2000 Risto Tuori. Keräysvastikkei-na oli akryylikuutioita, pinssejä, autotarroja ja heijastimia. Vuosina 2002–2004 saatiin kerättyä varoja puhelinlinjojen raivaustalkoil-la. Vuodesta 2005 lähtien Vammalan Seudun Sinibaretit ry:n ja Vammalan Reserviläisten kanssa hoidetut Vanhan Kirjallisuuden Päivi-en talkoot ovat tuottaneet merkittävästi lisätu-loja yhdistykselle.

Vanhan kirjallisuuden päivien talkoot antavat tänä päivänä taloudelliset edellytykset yhdis-tyksen toiminnalle. Kirjatelttaa ovat pystyttä-mässä Toivo Erkkilä (edessä) ja Markku Esko.

Tuemme turvallisuutta

-keräyksen oivallisesta tuloksesta

palkittiin vuonna 2001

talkoo-ansiomitalein

keräyspäällik-kö Risto Tuori

(vas.) ja Jari Andersson.

43

Perinteitä kunnioitetaanAsevarikko järjesti toimintan-sa päättymiseen asti kunnia-vartion Tyrvään kirkolla jär-jestetyissä kunniakäynneissä. Sen jälkeen kunniavartioiden asettaminen siirtyi reservi-läisjärjestöille. Kerhon saatua oman lipun se asetti lippu-vartion kunnianosoituksiin Tyrvään kirkolla. Vuotuisiksi rutiineiksi on 2000-luvulla tullut osallistuminen seu-raaviin perinnetapahtumiin: Tammisunnuntain etappi, Tal-visodan päättymisen muistopäi-vä, Kansallinen veteraanipäivä, Kaatuneitten muistopäivä, Puo-lustusvoimien lippujuhlapäivä, itsenäisyyspäi-vän lippuvartio ja jouluaaton kunniavartio.

Erityisen arvokkaana perinteenä on säily-nyt jouluaaton kunniavartio Tyrvään kirkon sankarihaudalla. Kerho aloitti perinteen tiet-tävästi vuonna 1954 ja pian siihen liittyivät reservialiupseerit ja myöhemmin varikko ja sotaveteraanit.(9) Käytettävissä olleista ker-hon pöytäkirjoista ensimmäinen maininta jouluaaton kunniavartiosta löytyy 1.2.1957 pidetyn vuosikokouksen pöytäkirjasta, jossa kunniavartio oli merkitty vuoden 1957 toi-mintasuunnitelmaan. Kunniavartio asetettiin vuonna 1958 johtokunnan päätöksen mukaan ”aikaisempaa tapaa noudattaen” yhteistyössä reservialiupseerikerhon kanssa klo 17–20 vä-liseksi ajaksi puolen tunnin vartiovuoroissa, silloin tehtävä annettiin vänr. Matti Sannalle. Vastaava merkintä on johtokunnan pöytäkir-jassa 1.12.1959, jossa todettiin vielä vartion vahvuudeksi 2 + 2 (2 upseeria, 2 aliupseeria). Seurakunnan aloitettua Jouluaattohartaudet kirkossa vartiokin on asetettu aikaisemmin

iltapäivällä. Kunniavartio on siten vuodesta 1954 lähtien joka jouluaatto seissyt säässä kuin säässä, upseerit miekoin varustettuina, sanka-rivainajien muistomerkin edessä, eleettömänä ja hiljaisena kunnianosoituksena niille, jotka henkensäkin alttiiksi antaen lähtivät sotaan isänmaan puolesta.

Jouluaaton kunniavartiossa sankarihaudalla vuonna 2003 oli-vat mm. ltn Antti Rauhala (edessä vas.) ja ltn Mikko Mustanoja reserviupseerikerhosta ja vääp Unto Pinomäki ja ylik Erkki Py-hälahti aliupseeriyhdistyksestä.

Talvisodan päättymisen muistopäivän tilaisuu-dessa 2005 kunniavartiotehtävissä veljekset vänr Ville Inna (edessä) ja ltn Lauri Inna.

44

Reserviläisten varustaminen kunniavarti-oon tapahtui varikon toimesta, kunnes Mauri Ylikoski vuonna 1995 hankki manttelit, vyöt ja karvalakit Hämeenlinnan talousvarikolta yhteisesti Vammalan Sotaveteraanit ry:lle, Vammalan Reserviupseerit ry:lle ja Vammalan Reservin Aliupseerit ry:lle. Varusteiden puke-minen sekä vartioon lähtö ja paluu tapahtuivat aluksi sillan pielessä olleelta Vammalan polii-siasemalta. Poliisiaseman siirryttyä uudelle virastotalolle vartiotukikohta siirtyi kirkon takana olevaan seurakunnan työntekijöiden huoltorakennukseen.

Miekkoja oli reserviupseerikerholla aluksi vain kaksi, joten kaksi miekkaa piti joka kerta lainata kerhon jäseniltä, jotta sekä seisova var-tio että vaihtava vartio sai täydellisen varustuk-sen. Vuonna 1977 kävi niin onnettomasti, että

miekat vaihtuivat, tai ainakin niin epäiltiin, kun kerholle jäänyt miekka oli hieman ruos-tunut ja koristetupsu oli rispaantunut. Asiasta käytiin pitkällisiä keskusteluja lainamiekko-jen omistajien kanssa, kunnes Eero Metsolan kerhon hallitukselle 30.11.1983 antaman kir-jallisen selvityksen perusteella asia haudattiin epäselvänä. Vuonna 1979 kerholle hankittiin kolmas miekka, jonka jälkeen lainamiekkoja tarvittiin vain yksi.

Maanpuolustushenkeä vaalitaanReserviupseerikerho on toimintansa aikana järjestänyt lukuisia maanpuolustushenkisiä tilaisuuksia, joista tässä yhteydessä voidaan esi-merkin tavoin ottaa esiin vain muutama.

Juhlakunniavartio Asevelipatsaalla talvisodan päättymisen 70-vuotispäivänä 13.3.2010. Sotavete-raanien toivomassa varustuksessa seisovat ylil Pekka Kiuru (vas.) ja ltn Lauri Hämeen-Anttila.

45

VTT, eversti Pekka Visuri piti RUL 75 -juhlaesi-telmän Sylvään koululla.

Puheenjohtaja Asko Laiho

avasiRauhan ja

turvallisuuden päivät 1985 seurakunta-

talossa.

Pöytäkirjojen mukaan kerhon vuosikoko-uksissa kuultiin yleensä esitelmiä tai katsot-tiin lyhytfilmejä mielenkiintoisista aiheista. Reserviupseerikerho ja Reservin Aliupseerit järjestivät ainakin 1960-luvulla yhteisiä maan-puolustusaiheisia esitelmätilaisuuksia milloin Asevarikko 3:n kerholla, milloin Yhteiskou-lulla. Vammalan vapautumisen 40-vuotisjuh-laa vietettiin 18.4.1958, jolloin kerhon jäsenet marssivat yhdessä vapaussodan veteraanien ja reservialiupseerien kanssa kunnianosoitukseen Tyrvään kirkon sankaripatsaan äärelle.

Toisen maailmansodan päättymisen ja rau-han alkamisen 40-vuotisjuhlana järjestettiin 14.4.1985 Rauhan ja Turvallisuuden päivä. Vuonna 1986 kerho järjesti kaksipäiväisen re-serviläistapahtuman kaikille alueen maanpuo-lustusjärjestöille.

Asevarikko 3, Vammalan Reserviupseeri-kerho ja Tyrvään Seudun Museo järjestivät 24.11.1991 maanpuolustusjuhlan, jossa evl Markku Esko esitti katsauksen sotilaspoikatoi-mintaan ja jaettiin sotilaspoikaristit läsnä ol-leille sotilaspojille. Tyrvään Seudun Museolla eversti O.R. Bäckman avasi Suomen Marsalk-ka Mannerheimin kuoleman 40-vuotismuisto-näyttelyn.

Kerho järjesti paikallisen RUL 75 vuotta -juhlaesitelmätilaisuuden 25.4.2006 Sylvään koulun auditoriossa. Valtiotietieteen tohtori, eversti Pekka Visuri luennoi aiheesta Maail-manpolitiikan muutos ja Suomi.

Hengellinen toimintaHengellinen toiminta on kuulunut yhdistyk-sen perinteellisiin toimintamuotoihin alusta lähtien. Esimerkiksi kenttäpiispa Yrjö Massa vieraili puhujana yhdistyksen järjestämässä hengellisessä päivässä vuonna 1968 ja 1969.

Satakunnan Reserviupseeripiirin perin-teisiin kuului Satakunnan Reserviläisten

kirkkopyhä, jota vietettiin vuosittain jonkin jäsenkerhon järjestämänä. Vammalan reservi-läisjärjestöt ja Tyrvään seurakunta järjestivät kirkkopyhän Tyrvään kirkossa 19.10.1986. Jumalanpalveluksen jälkeen oli päiväjuhla seu-rakuntatalossa, jossa musiikista vastasi Niini-salon varuskunnan soittokunta ja pääpuhujana oli kenttäpiispa Jorma Laulaja.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkolla järjestettiin piirin muilta yhdistyksiltä havaittua perinnet-

46

AmpumaurheiluaKerhon alusta lähtien ampumaurheilu oli yksi tärkeimpiä kerhon toimintamuotoja. Ampu-maharjoituksia ja -kilpailuja järjestettiin vuo-sittain useita ja niihin osallistuttiin aktiivisesti. Ns. kolmen koplan kilpailuja (reserviupseerit, aliupseerit, varikkolaiset) järjestettiin perintei-sesti vuosittain. Tunnetuimpia kerhon edusta-jia valtakunnallisissa kilpailuissa olivat Kalle Liuhala, Jussi Peräinen ja Erkki Melartin.

Kalle Liuhala voitti jo vuonna 1937 maail-manmestaruuden sotilaskiväärillä makuuasen-nosta. Suomen mestaruuksia hänellä oli seitse-män, ja 70-vuotishaastattelussaan 16.7.1968 hän arvioi ampuneensa laukauksia puoli mil-joonaa koko uransa aikana.

Erkki Melartin puolestaan voitti kiväärillä aktiiviai-kanaan liki neljä-kymmentä RUL:n mestaruutta.

Sen jälkeen, kun Seuratalo oli vuonna 1971 myyty Vammalan kaupungille, reserviupseeri-kerholle ja aliupseeriyhdistykselle oli pidätetty oikeus maksuttomaan käyttövuoroon kerran viikossa. Kerhot järjestivät siellä ilmapistoo-liammuntaa. Tämäkin perinteinen ampu-maurheiluharrastus lopahti osin osanottajien

tä noudattaen vuoden 2003 adventin aikaan Joulutulet-tapahtuma, johon kuului kirkossa pidetty iltahartaus. Tilaisuus muodostui pe-rinteeksi, joka järjestetään edelleenkin vuonna 2010. Paikkana on tällä kertaa Rudolfin Kei-das Roismalassa.

Puuvalmiiksi entisöity Tyrvään Pyhän Olavin kirkko vuonna 2003 oli Joulutulet-tapahtuman keskus. Talviaikaan sisälle ei nyt enää pääse.

Vammalan reservijärjestöt tarjoavat kaikille Joulutulet-tapahtumaan osallistuville pipareita ja kuumaa glögiä.

Jopa yli 200 ulkotulta valaisevat kirkkotietä ja luovat tunnelmaa Joulutulet-tapahtumassa -08.

Ampumaurheilu on ollut eräs suosituimpia lajeja yhdistyksen urheilutoiminnassa.

47

vähyyteen ja lopullisesti seuratalon 1.5.1992 alkaneeseen remonttiin.

Asevarikon kasarmirakennus muutettiin va-rusmiesten poistuttua esikuntarakennukseksi ja sen alakertaan rakennettiin ampumarata, johon reserviläisillä oli käyttövuoro kaksi ker-taa kuukaudessa. Vuonna 1974 kerho tuki Ma-tinsuon ampumaradan rakentamista ja sai ra-taan käyttöoikeuden. Pistooli- ja kivääriradan ylläpidosta vastasi Asevarikko, mutta varikon lopettamisen jälkeen kerhon hallitus päätti vuonna 2005 luopua Matinsuon ampumara-dan käytöstä ja siirtyä Kiikan puolella olevan Leikkuun radan käyttäjäksi. Pitkäaikaisia am-pumaupseereita ja -harrastajia ovat olleet mm. kapt Pertti Yli-Houhala ja ltn Pertti Sariluoto. Pertti Yli-Houhala on palkittu ampumahar-rastusta edistävästä työstä RESUL:n hopeisel-la ansiomitalilla.

Kerholla oli vuoden 1980 kalustoluettelon mukaan kaksi pienoiskivääriä, kaksi pienois-pistoolia, kaksi ilmakivääriä ja yksi ilmapistoo-li, jotka olivat kerhon jäsenten käytettävissä. Asekalustoa on varojen salliessa täydennetty ja myyty vanhoja aseita pois. Vuonna 1995 kerholle hankittiin ensimmäinen rynnäkkö-kiväärin tyyppinen, kertatulella toimiva MPS-kivääri (Norinco 56 S), joka soveltui uusimuo-

toisiin SRA-ammuntoihin. Tilintarkastajat huomauttivat vuonna 1996, että aseilla tulee olla varma säilytyspaikka ja vastuuhenkilö sekä niiden luovuttamisesta otettava kuittaus. Aseen käytössä oli muutoinkin noudatettava viranomaisten ohjeita. Tämän jälkeen kerholle hankittiinkin asekaappi, joka on ampumaup-seerin hallussa. Vuonna 2005 poliisi tarkasti kerhon asekaapin ampumaupseeri Pertti Yli-Houhalan luona ja totesi sen määräysten mu-kaiseksi.

Kilpa- ja kuntoliikuntaaSatakunnan Reserviupseeripiirissä oli tapana, että kukin jäsenkerho vuorollaan järjestää pii-rin maastomestaruuskilpailut. Ainakin vuon-na 1968 tämä järjestysvuoro osui Vammalan Reserviupseerikerholle.

Varikon vuonna 1967 valmistuneessa, sit-temmin esikuntakäyttöön otetussa kasarmi-rakennuksessa oleva urheiluhalli tarjosi myös mahdollisuuden liikuntaan. Reserviläisjärjes-töt saivat siellä viikoittaisen lentopallovuoron.

Kerhon aktiivinen jotostoiminta alkoi Suo-mussalmen Rajajotoksesta vuonna 1985. Seu-raavana vuonna kerhon hallitus päätti mak-saa jotokseen osallistuvien osanottomaksut. Vuonna 1994 jotostoiminta oli huipussaan, kun valtakunnalliseen syysjotokseen osallistui Vammalasta viisi partiota.

Kerho järjesti Vammala-Jotos-92 -nimi-sen jotostapahtuman vuonna 1992, joka oli kerhon jo vuonna 1987 RESUL:lta varaama valtakunnallinen talvijotos. Jotosjohtajana oli vänr Jaakko Lampimäki ja tehtäväpäällikkönä vänr Matti Hämeen-Anttila. Tulospalvelusta vastasivat ltn Pekka Kiuru ja ltn Harri Luup-pala. Aliupseeriyhdistys antoi auliisti talkoo-apua. Kilpailukeskuksena oli Asevarikko 3.

Vammala-Jotos-92 on yhä osanottajamää-rältään RESUL:n suurin talvijotos – yhteensä 36 reitin kiertänyttä 3–5 hengen partiota. Jukka Kemppi Matinsuon radalla piirikilpailussa.

48

Vammala-Jotos-92:n kilpailijat haroivat hiuksi-aan määrittäessään koordinaatteja ja siirtäes-sään kuvien kertomia tulevan päivän rastipaik-koja kartoille Houhajärven leirimajalla.

Kevätyön Keikaus Iso-Lattiolla 1996. Kertasingon ampumakuntoon panoa valvoo ampumaupseeri vänr Teemu Lyytikäinen.

Kuikan kierros Savonlinnassa 1991. Jotoksella oli yhdistyksestämme kolme partiota. Vesis-töä ylittämässä Pekka Kiuru, Harri Luuppala, Jaakko Lampimäki ja Pertti Forsberg.

Naakima -89 sissijotos Lapissa oli viikon mit-tainen kahden joukkueen kokoisen osaston keskinäinen mittelö. Vammalan kerhosta mu-kana olivat vänrikit Pertti Forsberg ja Jaakko Lampimäki sekä ltn Harri Luuppala. Aliupsee-riyhdistystä edusti kers Pertti Ahometsä.

Keravalla v. 1987 oli kunnon talvi. -25°C:n pakkasessa jotoksella kävivät vänr Jaakko Lampimäki (edessä vas.), ltn Harri Luuppala ja vänr Pertti Forsberg (suksipaarilla) Vamma-lan RU-kerhosta ja paarien jarrumiehenä kers Pertti Ahometsä aliupseeriyhdistyksestä.

49

Satakunnan reservipiirien puitteissa järjes-tettiin Kevätyön Keikaus -nimisiä pienoisjo-toksia vuosina 1994–1996 yhteensä kolme, kaksi Hornion urheilumajalla ja yksi Iso-Lat-tiolla, Vuoden 1995 jotoksen yhteydessä jär-jestettiin naisten maastokurssi.

Vuonna 1989 Vammalan Reserviupseeriker-ho järjesti Varsinais-Suomen, Pohjois-Hämeen ja Satakunnan piirien maastomestaruuskilpai-lut Vammalan Stormissa. Kilpailujohtajana toimi Jaakko Lampimäki, kenttähartauden kilpailijoille piti rovasti Timo Kökkö.

Satakunnan Reserviupseeri- ja Aliupsee-ripiirien talvimestaruuskilpailut järjestettiin Vammalassa 19.2.1994. Kilpailujohtajana oli Jukka Kemppi ja kilpailupaikkana Hornion koulu.

Vuonna 2003 kerho järjesti pyöräilyjotoksen Pirkanmaan piirien kesäjotoksena ja osallistui kirkkoveneellä Satakunnan kansansoutuun.

Kolmen piirin maastomestaruuskilpailut pidet-tiin Stormissa 1989. Kilpailukeskuksena toimi kaivostoimisto.

ESP-jotos Houhajärvellä oli räätälöity Tyky-ta-pahtuma puhelinyhtiön henkilökunnalle, josta yhdistys sai mukavan korvauksen. Toiminta-rastilla tehtävää käskyttää ltn Jari Andersson.

Sastamalan Pyöräilyjotos 2003 kiersi pikkutei-tä Karkun ja Äetsän kautta takaisin Asevarikol-le. Iso-Lattiolla aamuhartaushetken osallistujil-le piti pappi Jari Rankinen.

Naisten maastokurssi Hornion koululla 1995 sai suuren suo-sion. Pääkouluttajana toimi Matti Hämeen-Anttila.

50

ainoastaan 7 osanottajaa osoittaen kurssin jo menettäneen kilpailukykynsä laajassa johta-mistaidon koulutustarjonnan kentässä.

Vuonna 1990 Jaakko Lampimäki johti pii-rikohtaisen Pelastus- ja sammutuskurssin. Seuraavana vuonna järjestettiin Jaakko Lam-pimäen johdolla suojelukurssi, Molemmilla kursseilla pääkouluttajana oli kapt Martti Sip-ponen.

Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen myötä kurssitarjonta monipuolistui kattaen kursseja maasto- ja sotilastaidoista valmius- ja turvallisuuskursseihin. Kurssijärjestelyistä annettiin yleensä päävastuu jollekin paikallis-osastossa mukana olevalle reserviyhdistyksel-le. Risto Tuori johti vuonna 1999 Matinsuon ampumaradan maastossa kohteensuojaushar-joituksen.

Matti Hämeen-Anttila junaili useita eri koh-deryhmille suunnattuja maastokursseja Horni-on ulkoilumajan maastossa.

Jaakko Lampimäki veti vuonna 2005 kaksi kiinteistön pelastussuunnitelmakurssia, joiden aiheena oli tuolloin pakolliseksi tulleen pe-lastussuunnitelman laatiminen taloyhtiöille. Kouluttajana oli palopäällikkö Hannu Tähtö.

Kerho on järjestänyt 2000-luvulla myös useita MPK:n Reserviläispäiviä.

Yhteistoimintana Pirkkalan yhdistyksen kanssa järjestettiin vuoden 2009 elokuussa nuorille upseereille suunnattu, RUL:n lansee-raama Vänrikkipäivä. Tapahtumaan Pirkkalan

KoulutustaKoulutus on kuulunut alusta lähtien kerhon toimintamuotoihin. Alussa kysymys oli lähin-nä ampuma- ja kilpailutoimintaan liittyvästä koulutuksesta. Vuonna 1987 järjestettiin Vam-malan Opiston kanssa yhteistyössä ensim-mäinen RUL:n JOTA-johtamistaidon kurssi Vammalassa. Kurssin johtajana toimi Risto Tuori, joka otti seuraavina vuosina vastuulleen vastaavien kurssien järjestämisen Satakunnan Reserviupseeripiirissä. Hän edusti piiriä myös RUL:n johtamistaidon kouluttajien valtakun-nallisilla koulutuspäivillä. Äetsässä järjestettiin JOTA-kurssi vuonna 1990–1991 johtajana Jaakko Lampimäki, ja vielä Vammalassa 1993 johtajana Jukka Kemppi sekä 1996 johtajana Matti Hämeen-Anttila. Viimeisellä, Vamma-lan ammattikoulun aikuiskoulutusosaston kanssa yhteistyössä järjestetyllä kurssilla oli

Äetsän johtamistaidonkurssilaisia kouluttaja-konsultti Seppo Lehtisen videokameran sil-män alla.

Pelastus- ja sammutuskurssilaisia Houhajärven Levon majalla 1990. Martti Sipponen luennoi.

51

Lennostoon oli saapunut molemmista yhdis-tyksistä yhteensä yli neljäkymmentä toimin-taan tutustujaa. Vänrikkipäivän suunnittelun vastuunkantajia Sastamalasta olivat vänrikki Ville Inna ja yliluutnantti Pekka Kiuru.

Vammalan ja Äetsän paikallisosastotoiminnan alkuPaikallisosastotoiminnan aloittaminen oli tulosta muutaman vuoden ajan kestäneestä vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta, joka oli järjestäytynyt Maanpuolustuskoulu-tus ry:n lipun alle. Esimerkkejä haettiin niin suojeluskunta-aatteesta, Ruotsin Hemvärne-tistä kuin tavanomaisesta maanpuolustusyh-distystoiminnastakin.

Valtakunnan tasolla vapaaehtoinen maan-puolustuskoulutus oli edennyt askeleittain pääosin ryhmätöinä. Tammikuussa 1991 oli asetettu kenraaliluutnantti Ilkka Ilmolan työryhmä miettimään, miten vapaaehtoista, aseetonta sotilaskoulutusta voitaisiin järjestää maanpuolustusjärjestöjen puitteissa. Suomen Reserviupseeriliitto ja muut keskeiset maan-puolustusjärjestöt perustivat Maanpuolustus-koulutus ry:n 14.12.1993.

Ns. Valtasen työryhmän mietinnön tu-loksena perustettiin vuonna 1995 eversti Martti Olanterän johtama puolustusvoimi-en ja maanpuolustusjärjestöjen muodostama MAPU-työryhmä, josta muotoutui edelleen PAT-työryhmä. PAT-työryhmän työn näky-viä tuloksia olivat valtakunnalliset koulutus-tilaisuudet vuonna 1997–1998 sekä PAT:eille lähetetyt tiedotteet ja toimintaohjeiden luon-nokset, joiden pohjalta täällä maan korvessa yritettiin selviytyä pahemmin hyvää aatetta turhalla paperisodalla pilaamatta.

Paikallisosastojen perustamisesta oli jo pitkään keskusteltu reservijärjestöjen kes-kuudessa ja mm. Vammalan Reserviupsee-rikerhon puheenjohtaja Jukka Kemppi oli

Suojelukurssilaisia kaupungintalon salissa vuonna 1991.

Kiinteistön pelastussuunnitelmakursseilla tu-tustuttiin muun muassa väestösuojan toimin-taan ja kaupungin kriisiajan johtokeskukseen. Kurssin suoritti 82 henkilöä vuonna 2005.

Vänrikkipäivä Pirkkalassa v. 2009 oli veljesjär-jestöjen yhteisponnistus. Leopard-panssari-vaunuun pääsi tutustumaan ihan käsikopelolla. Kuva: Konsta Punkka.

52

Reserviläisurheiluliiton hallituksen jäsenenä hyvin perillä asiasta esitellen ajatuksiaan re-serviupseerikerhon kokouksissa. Erilaisia va-paaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen liittyviä kursseja, kuten maasto- ja suunnistus-kursseja, turvakursseja ja valmiuskursseja oli järjestetty jo aiemmin Satakunnan reservipii-rien hoitaessa koordinointia. Toiminnalla ei nähty sen kummempia päämääriä, kuin maan-puolustushengen ylläpitäminen ja varautumi-nen erilaisiin kriiseihin.

Vammalan Reserviupseerikerhon syyskoko-us päättikin syyskokouksessaan 1995 aloittaa tunnustelut vapaaehtoisen maanpuolustus-koulutuksen käynnistämiseksi Vammalassa.

Puolustusministeriö antoi 11.1.1996 pää-töksen yhteistyöstä vapaaehtoisten maanpuo-lustusjärjestöjen kanssa. Turun ja Porin sotilas-läänin komentaja Hannu Särkiö antoi ohjeen vapaaehtoisesta maanpuolustusjärjestelmästä 15.10.1996, jonka perusteella sotilasalueiden päälliköt ja reservijärjestöt aloittivat paikal-listen reserviyksiköiden ja paikallisosastojen perustamisen. Vammalan sotilasalueen viimei-nen päällikkö, evl Markku Esko kutsui Vam-malan reservijärjestöjen edustajat 3.4.1997 pidettyyn keskustelutilaisuuteen Asevarikon sotilaskodille. Kokouksessa nimettiin työryh-mä valmistelemaan Vammalan ja Äetsän pai-kallisosaston perustamista.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen Vam-malan ja Äetsän paikallisosasto perustettiin 16.4.1997 pidetyssä kokouksessa Vammalan Asevarikolla. Syntysanat lausunut evl Markku Esko ilmoitti silloisen Turun ja Porin sotilas-läänin komentajan määränneen ylil Risto Tuo-rin paikallisosaston johtoryhmän puheenjoh-tajaksi. Henkilövalinta perustui vapaaehtoisen toiminnan edellyttämän suostumuksen ohella olennaisesti siihen, että johtoryhmän puheen-johtaja oli samaan aikaan SA-sijoitettu Vam-malan perustamiskeskuksen päälliköksi. Pe-rustavaan kokoukseen oli kutsuttu osanottajia

sekä lehti-ilmoituksella että kirjallisin kutsuin, eikä suotta, sillä kokouksessa oli paikalla 25 henkilöä ja heidän edustamiaan järjestöjäkin toistakymmentä.

Paikallisosaston perustamisen yhteydessä sille valittiin johtoryhmä, johon tuli kaik-kiaan 14 jäsentä. Toiminta haki uomiaan ja vastuuhenkilöt kävivät UKK-instituutissa Tampereella järjestetyillä maanpuolustusalu-een kursseilla ottamassa oppia siitä, mitä pai-kallisosastotoiminnalta odotettiin ja mihin suuntaan sitä oltiin kehittämässä eri puolilla maata. Reserviupseerikerho otti vastuun pai-kallisosaston pankkitilin perustamisesta ja antoi tilin käyttöoikeuden paikallisosaston johtoryhmälle. Johtoryhmässä ovat toimineet reserviupseerikerhon jäsenistä Erkki K. Mäki-nen, Jaakko Lampimäki, Jari Andersson, Jari Rankinen ja Jaakko Erjo.

Vammalan ja Äetsän siirtyessä vuoden 1997 lopulla Hämeen sotilaslääniin, paikallisosasto ja perustamiskeskukset tulivat Tampereen so-tilasalueen päällikön, evl Hannu Uusmiehen ohjaukseen. Keväällä 1999 paikallisosastoon perustettiin neuvottelukunta, jolloin joh-toryhmää voitiin supistaa. Paikallisosaston neuvottelukunnan perustavaan kokoukseen osallistuivat monien maanpuolustusjärjestö-jen ohella Vammalan Asevarikon, Vammalan kaupungin ja Äetsän kunnan edustajat.

Paikallisosastolla oli merkittävä rooli paikal-listen reservijärjestöjen yhteistyön lisääjänä. Kerhojen vuosikokoukset ajoitettiin samaan ajankohtaan, jolloin saatiin suurempi joukko koolle kuulemaan ulkopuolisia luennoitsi-joita maanpuolustukseen liittyvistä aiheista. Muuta toimintaansa kerhot sopeuttivat siten, että vuosittaiset rutiinit ja perinnetehtävien hoitaminen tapahtuivat järjestöjen puitteissa ja pääosa vapaaehtoisesta maanpuolustuskou-lutuksesta pyrittiin toteuttamaan paikallis-osaston kautta. Vuonna 2002 Vammalan ja Äetsän reservijärjestöt antoivat toimintansa

53

yhteistoimintakalenterissa toistensa tietoon. Vaikka sotilaallinen koulutus- ja harjoitustoi-minta kanavoitiin paikallisosastoon, paikalli-sia maanpuolustusjärjestöjä tarvittiin edelleen rekrytoimaan maanpuolustustahtoisia henki-löitä, niin miehiä kuin naisia.

Maanpuolustuskoulutus ry:n toiminta re-kisteröitynä yhdistyksenä päättyi 31.12.2007, jonka jälkeen sen toimintaa jatkoi uusi julkis-oikeudellinen yhdistys – Maanpuolustuskou-lutusyhdistys (MPK). Yhdistys otti käyttöön uuden koulutusjärjestelmän ja siirsi paikallis-osastojen tehtävät piirikohtaisille koulutus- ja tukiyksiköille (KOTU). Organisaatiota uu-distetaan edelleen 1.1.2011, mutta Sastama-lan seutuosasto lopetti toimintansa jo vuoden 2009 lopussa.

Paikallista yhteistyötäKerhon alkuaikoina suojeluskuntajärjestö oli sen luonnollinen yhteistyökumppani, joskin sodan vuoksi yhteistoimintaa ei käytännössä ehtinyt kovinkaan paljon kehittyä. Kerholla oli alusta lähtien runsaasti paikallistason yh-teistyötä myös muiden maanpuolustusjärjes-töjen kanssa. Reservijärjestöistä Vammalan Seudun Reservin Aliupseerit ry, nykyinen Vammalan Reserviläiset ry oli ja on varmasti läheisin ja pitkäaikaisin yhteistyökumppani, mutta varsinkin 2000-luvulla yhteistyö myös Äetsän Reserviläisten kanssa on tiivistynyt.

Vielä 1960-luvun alussa näytti tapana ol-leen, että aliupseerikerhon edustaja oli kutsut-tu reserviupseerikerhon vuosikokoukseen.

Merkittävä osa reservin yhteistyöstä tapah-tuu Maanpuolustuskoulutuksen toiminnan piirissä, jopa siinä määrin, että eri yhdistysten toimintakertomuksissa on paljon samoja toi-mintoja. MPK:n Pirkanmaan piiripäälliköistä erityisen läheiseksi koettiin toiminnan alku-vaiheissa tärkeässä asemassa ollut evl Timo Heikkilä.

Hänen seuraajansa evl Seppo Korkeilakin tunsi Vammalan seudun ennestään asevarikon toiminnan alasajajana, joskaan sen ei annettu suhteita häiritä. Myös MPK:n ilmapuolustus-piirin koulutuspäällikkönä toimiva, Mouhijär-veltä kotoisin oleva maj Matti Soini on tuke-nut mahdollisuuksiensa mukaan Sastamalan reserviyhdistysten toimintaa.

Vammalan Reservin Upseerien Naiset ry on perustamisestaan lähtien avustanut kerhon toimintaa huolehtimalla monissa upseerien tilaisuuksissa emännän roolia. Moniin esitel-mä- ja muihin tilaisuuksiin saatiin enemmän osanottajia, kun naisetkin saatiin mukaan. Yhdistyksen kattojärjestö Suomen Reservin Upseerien Naisten Liitto rekisteröityi vuonna 1987 ja sen nimi muutettiin v. 1996 Suomen Maanpuolustusnaisten Liitto ry:ksi. Vuonna 2005 yhdistyivät Suomen Maanpuolustusnais-ten Liitto ry (siis entinen RUN) ja Suomen Naisten Maanpuolustusjärjestö ry (entinen RAuN) nykyiseksi Maanpuolustusnaisten Liitto ry:ksi. Vammalassa tämä johti siihen, että Vammalan Reservin Upseerien Naiset ry muutti sääntönsä uuden liiton sääntöjä vastaa-viksi ja nimekseen Vammalan Seudun Maan-puolustusnaiset ry.

Muut maanpuolustusjärjestötVarikon kantahenkilökunnan kanssa yhteistyö perustui Asevarikko 3:n Aliupseerikerhon, sit-temmin Vammalan Toimiupseerit ry:n ja edel-leen Vammalan Päällystöyhdistys ry:n kautta kanavoituihin suhteisiin. Yksi jokavuotisia ta-pahtumia oli kolmen kerhon ampumakilpailu. Toimiupseeriyhdistyksen saatua oman kerho-huoneiston esikunnan käytöstä poistuneessa rakennuksessa se tarjosi kokouspaikkaa myös reserviupseerikerholle.

Toimiupseeriyhdistyksen rantasaunalle Haukijärven rannalle saivat reserviupseeritkin säännöllisesti kutsuja.

54

Vammalan Sotilaskotiyhdistys ry ylläpiti sotilaskotia Vammalan Asevarikolla ja järjesti kahvituksen siellä järjestetyissä kokouksissa, tosin maksajana taisi useimmiten olla Aseva-rikko. Sotilaskotiyhdistys lopetti toimintansa vuoden 2009 lopussa.

Perinteiset kunniakäynnit, maanpuolustus-tilaisuudet ja vuosijuhlat olivat jokavuotisia tapaamisia muiden maanpuolustusjärjestöjen edustajien kanssa. Kerho on osaltaan pyrkinyt tukemaan ja kunnioittamaan sotaveteraanien ja -invalidien sekä Vapaussodan Perinneyh-distys VIP-Sastamalan toimintaa. Yhteistyö Vammalan Sinibarettien kanssa on keskittynyt kirjapäivien järjestyksenvalvontaan.

Vapaaehtoinen PelastuspalveluKerhon pöytäkirjoista löytyy ensimmäinen merkintä vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta 3.2.1965, jolloin Matti Unkuri ja Olli Mäki-nen valittiin kerhon edustajiksi pelastuspalve-lun perustavaan kokoukseen kaupungintalolla 10.2.1965. Seuraavassa kokouksessa 3.3.1965 todettiin, että kerho oli jättänyt liittymisil-moituksen Pelastuspalvelu ry:een. Sen jälkeen seuraavat merkinnät pöytäkirjoista löytyvät vasta 1980-luvun lopulta, jolloin Vammalan Reserviupseerikerho ry päätti lähteä mu-kaan Suomen Punaisen Ristin järjestämään Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun Vammalan Aluetoimikuntaan. Toiminta järjestäytyi hä-lytysrenkaisiin, jotka tarvittaessa hälytettiin etsintöihin tai muihin pelastuspalvelun teh-täviin. Hälytysryhmiä oli 1–3, mutta niiden osallistuminen tositoimiin oli varsin harvi-naista. Vuonna 1993 Karkun hälytysryhmät osallistuivat sienestäjän etsintään ja kerran Vammalan hälytysryhmä joutui etsimään met-sään eksynyttä ja menehtynyttä henkilöä.

Hälytysryhmien jäsenet osallistuivat Vape-pan koulutukseen ja harjoituksiin. Vuonna 1992 järjestetyn laajan etsintäharjoituksen

turvallisuuspäällikkönä oli Risto Tuori reser-viupseerikerhosta. Isot harjoitukset ja etsinnät olisivatkin varsin hyvää joukkojen johtamisko-kemusta reserviläisille. Todellisten hälytysten puuttuessa toiminta kuitenkin lopahti, väki väheni ja kerhon sadasta jäsenestä lähtijöitä riittää enää vain yhteen hälytysrenkaaseen.

Asevarikko 1 – Ase- ja Ampumatarvikevarikko 1 – Keskusvarikko 3 – Asevarikko 3 – Vammalan AsevarikkoAsevarikko 1:n paikallisosastosta muodostet-tiin jatko-sodan aikana ensin Ase- ja Ampuma-tarvikevarikko 1 ja sodan loppuvaiheessa Kes-kusvarikko 3. Jatkosodan aikana Vammalan, Tyrvään, Karkun ja Kiikan alueelle sijoitettiin useita muitakin puolustusvoimien yksiköitä. Näihin sijoitetut reserviupseerit olivat paikka-kunnalla vain tilapäisesti eikä heidän liittymi-sestään upseerikerhoon ole tietoja.

Asevarikolla oli kerhon perustamisesta läh-tien merkittävä osuus sen toiminnassa aina vuoteen 2003 asti, jolloin asevarikko lopetti toimintansa. Varhaisempien vuosien yhteis-työstä ei ole säilynyt kovinkaan paljon kirjal-lista aineistoa. Vuosikokouspöytäkirjoista löy-tyy kuitenkin mm. maininta siitä, että kerhon puheenjohtaja lääk.kapt. Rainio oli kutsunut varikon päällikön, evl Sajarin kerhon vuosi-kokoukseen 19.1.1958 kiittäen tätä hedelmäl-lisestä yhteistyöstä, joten totta maar sellaista yhteistyötä on täytynyt olla. Vuonna 1959 ker-hon vuosikokouksessa oli mukana Asevarikko 3:n edustajana kapteeni Ikäheimo.

Kerhon pöytäkirjoista löytyy myös merkin-töjä ns. kolmen koplan tai ”poppoon” kilpai-luista, joista siis varikon henkilökunta edusti yhtä ”koplaa”. Asevarikon kerhola ja urheilu-halli ovat olleet tarpeen mukaan myös reservi-yhdistysten käytössä. Kerhon hallituksen ko-koukset ja vuosikokoukset oli aiemmin pidetty

55

pääasiassa seuratalolla ja Tyrvään Säästöpankin Uosson konttorin kokoushuoneella, mutta evl Risto Rantakarin ja evl Markku Eskon aikana entistä enemmän kokouksia alettiin pitää ase-varikon sotilaskodilla. Reserviupseerit, Reser-vinupseerien Naiset ja Reservin Aliupseerit alkoivat myös sovittaa vuosikokouksiaan va-rikon tiloissa yhteen niin, että saatettiin koota suurempi joukko kuulemaan vierailevaa esitel-män pitäjää.

Asevarikko 3:n päällikkö, evl Risto Ran-takari kutsui Vammalan seudun reserviläis-järjestöjen edustajat neuvotteluun varikolle 28.11.1986, jolloin päätettiin aloittaa maan-puolustuksen keskustelupiiri työnimellä SARE-ryhmä (=Sastamalan reserviläiset). SARE-ryhmän kokoontumisten myötä alu-een muiden reservijärjestöjen aktiivit jäsenet tulivat reserviupseerikerhon jäsenille tutuiksi. SARE-ryhmälle järjestettiin myös matkoja maanpuolustuksellisiin kohteisiin, kuten Pan-sion laivastoasemalle, YK:n koulutuskeskuk-seen Niinisaloon, Porin Prikaatiin Säkylään ja tykistön ampumaleireille.

Varikolla pidettiin muun muassa historial-linen kokous, jossa Vammalan Reserviupsee-rikerho ry, Vammalan Seudun Reservin Ali-upseerit ry ja Vammalan Reservin Upseerien Naiset ry päättivät yksituumaisesti siirtyä Sa-takunnan reservipiireistä Pirkanmaan reservi-piireihin vuoden 1999 alusta lukien. Taustalla oli Vammalan sotilasalueen lakkauttaminen ja kaupungin siirtyminen Turun ja Porin sotilas-läänistä Hämeen sotilaslääniin.

Varikolla järjestettiin toki muitakin reser-vin tilaisuuksia. Talvella 1987–89 järjestettiin ensimmäinen RUL:n johtamistaidon kurssi, jossa pääasiallinen kokoontumispaikka oli va-rikolla. Myöhemmin järjestettiin toinenkin kurssi sekä vapaaehtoisen maanpuolustuskou-lutuksen kehittämä kansalaisen turvakurssi. Asevarikon pistoolirata on ollut jatkuvasti, joi-takin remonttiaikoja lukuun ottamatta, myös

reserviyhdistysten käytössä varikon toiminnan päättymiseen asti.

Kirjoittajan tiedossa ei ole, millaisina sum-mina ja miten reservijärjestöjen saama tuki on varikon kirjanpidossa ilmoitettu, mutta ei voi liioitella sanottaessa, että reservijärjes-töjen kannalta aineellinen tuki, lähinnä tilo-jen ja materiaalin käytön muodossa, on ollut kohtuullisen runsasta. Tuesta puhuttaessa on muistettava, että tuki voi olla saajalleen paljon arvokkaampaa kuin mitä sen kustannus on sen antajalle. Varikon päällikkönä majuri Ari Vähä-Pietilän jälkeen toiminut majuri Heik-ki Rintanen ilmoittikin periaatteekseen, että tukea annetaan kaikki mitä laillisin keinoin pystytään antamaan, eivätkä reservijärjestöt yrittäneet enempää saadakaan.

Tuki ei myöskään ollut aina aineellista, vaan myös aineeton tuki on tärkeä. Jo pelkällä ole-massaolollaan asevarikko puolustusvoimien toimipisteenä ja laitoksena merkitsi Vamma-lan näkyvää asemaa maanpuolustuksen ken-tällä. Hyvät suhteet varikon sotilashenkilöstön kanssa merkitsivät henkisellä tasolla paljon. Reservin toimijoiden kutsuminen erilaisiin va-rikon tilaisuuksiin sekä varikkolaisten osallis-tuminen reservijärjestöjen tilaisuuksiin olivat niitä pieniä, mutta tärkeitä merkkejä siitä, että reservin toimijat oli hyväksytty, heihin luo-tettiin. Luottamuksen osoitus kannusti taas yrittämään enemmän, osoittamaan, että myös ollaan sen arvoisia.

Toisaalta varikkokin tarvitsi maanpuolus-tusjärjestöjen tukea. Markku Eskon viimeisinä päällikkövuosina, laman taittuessa 1992–1993 käytiin kiivasta keskustelua Vammalan Aseva-rikon lakkauttamisesta. Kerhon puheenjohtaja Jukka Kemppi johti alueen maanpuolustusjär-jestöjen ”karvalakkilähetystöä”, joka 24.2.1993 matkusti silloisen puolustusministeri Elisa-beth Rehnin puheille viemään adressia vari-kon säilyttämisen puolesta. Varikon päällikkö evl Markku Esko lähetti 2.3.1993 Kempille

56

henkilökohtaisen kiitoskirjeen taistelusta vari-kon ja vammalalaisten työpaikkojen puolesta. Puolustustaistelu tuotti silloin tulosta, mutta ei enää 10 vuotta myöhemmin.

Puolustusvoimien muu organisaatioVarikon tavoin vastaavanlaista, yhtä läheistä kerhon suhdetta puolustusvoimiin ei ole sen jälkeen syntynyt, joskin maanpuolustuspiirien perustaminen on toki tuonut puolustusvoimat lähemmäksi.

Jatkosodan jälkeen puolustusvoimat palau-tettiin rauhanajan organisaatioon, jossa jouk-kojen koulutusvastuu ja puolustusvalmiuden ylläpito oli joukko-osastoilla ja asevelvolli-suus- ja hallintoasiat hoidettiin sotilaslääneissä ja -piireissä. Kerhon aluekin siirtyi puolustus-voimien organisaatiomuutosten myötä sotilas-piiristä ja -läänistä toiseen niin, ettei tavallinen jäsen niitä ehtinyt edes aina tuntemaan.

Vuodesta 1966 alkaen vahvistettiin alueel-liseen puolustukseen perustuva organisaatio, jossa sotilasläänit ja -piirit johtavat myös alu-eelle sijoitettuja joukkoja. Vammala kuului silloin Tampereen läntiseen sotilaspiiriin, myöhemmin Tampereen sotilaspiiriin, jonka lakkauttamisen jälkeen Vammala vuonna 1993 liitettiin Turun ja Porin sotilaslääniin ja sieltä vuonna 1997 edelleen Hämeen sotilaslääniin. Sotilasläänien lakkauttamisen yhteydessä 1.1.2007 lukien Vammala ja nykyinen Sasta-mala kuuluvat Länsi-Suomen sotilaslääniin, jonka alaisena asevelvollisuus- ym. asioita hoi-tavana yksikkönä on Pirkanmaan Aluetoimis-to Tampereella. Sen ensimmäiseksi päälliköksi nimitettiin evl Terho Mustonen, joka toimii hyvässä yhteistyössä aluetoimiston yhteyteen sijoitetun Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen piiritoimiston ja sen piiripäällikön kanssa.

Puolustusvoimien alueellisessa sodanajan puolustusorganisaatiossa oli Vammalaan sijoi-

tettu vuoteen 1997 asti oma sotilasalue ja vuo-teen 2003 asti perustamiskeskus, jotka tarjosi-vat lukuisan määrän SA-sijoituksia Vammalan seudun reserviupseereille. Näiden lakkautta-misen myötä ovat upseeriylennyksetkin seu-dulla vähentyneet. Vuonna 2007 perustetut maakuntajoukot sentään tarjoavat muutamia sijoituksia upseereillekin.

Aktiivista ja passiivista porukkaaKerhon jäsenkunta on vaihdellut noin sadan jäsenen tienoilla. Heistä aktiivisia on kuiten-kin ollut vain vähäinen osa. Sodasta palannut joukko oli vielä 1950-luvulla nuorta ja innos-tunutta. Jäsenten kiinnostus kerhon toimintaa kohtaan alkoi selvästi hiipua jo 1960-luvulta alkaen ja sille yritettiin etsiä uusia toiminta-muotoja. Aina niistäkään ei ollut pitkäaikaista apua.

Kerhon asiakirjoista löytyneistä tilastotie-doista saadaan jonkinlainen kuva toiminnan laajuudesta. Vuoden 1966 toimintatilaston mukaan kerho järjesti 7 kokousta, 2 esitelmä-tilaisuutta, 2 retkeä, yhden talkootilaisuuden, 31 kilpailua ja kaksi kunniavartiota sankari-haudalla. Näiden tilaisuuksien yhteenlaskettu osanottajamäärä oli 560 henkilöä. Vastaavasti 50-vuotisjuhlavuonna 1990 kerho järjesti yh-teensä 10 kokousta, yhden juhlatilaisuuden ja siihen liittyneen näyttelyn, 4 koulutusti-laisuutta, 23 ampumaharjoitusta, 2 kunto-liikuntatilaisuutta, kaksi kunniavartiota sekä julkaisi 50-vuotisjuhlajulkaisun. Tilaisuuksien yhteenlaskettu osanottajamäärä oli 1.464 hen-kilöä, joista 402 kerhon omassa toiminnassa ja 1.062 Talvisota-näyttelyn vierailijoita.

Vaikka vuosien 1992–1996 hallitus oli valtakunnallisestikin arvioiden nuorimmasta päästä, perhesyyt, opiskelut, työurat ja kilpai-levat toiminnat veivät aktiivisimmat jäsenet muualle eikä jäsenistöstä löytynyt korvaavia

57

voimia. Vuonna 1995 järjestettiin viisi ampu-matilaisuutta, joihin osallistui 1–4 henkilöä ja vain kolme henkilöä ilmoittautui ”Joukkueen johtaminen” koulutustilaisuuteen. Helmi-kuussa 1996 lähetetyssä jäsenkirjeessä ihmetel-tiinkin, miten vammalalaista reservinupseeria ei kiinnosta henkilökohtaisten sotilastaitojen ylläpito saatikka kehittäminen.

Vuonna 1996 syyskokouksessa ei saatu ker-holle valittua lainkaan puheenjohtajaa vaan kokous antoi hallituksen tehtäväksi valita keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheen-johtajan. Tällaisena vt. puheenjohtajana toimi ylil Jukka Kemppi. Päätös oli muodollisesti yhdistyksen sääntöjen vastainen, sillä sään-töjen mukaan puheenjohtajan valinta kuului yhdistyksen kokoukselle. Kun päätöstä ei kol-messa kuukaudessa moitittu, sitä on yhdistys-lain mukaan pidettävä pätevänä. Jäsenkirjeessä 4.3.1997 Jukka Kemppi luki madonlukuja an-taen pahimmiksi vaihtoehdoiksi yhdistyksen lopettamisen taikka yhdistymisen reserviali-upseerien tai RU-naisten yhdistykseen.

Tilintarkastajat Matti Santa ja Martti Sip-ponen esittivät 20.5.1997 päivätyssä kirjeessä huomautuksen siitä, että yhdistyksen tilin-tarkastus vuodelta 1996 oli toimittamatta ja vuoden 1997 kevätkokous pitämättä. Ke-vätkokouksen pöytäkirja löytyi asiakirjoista, mutta vuosikertomusta ei ollut laadittu eikä tilinpäätöstä vahvistettu. Kempin puolus-tukseksi voidaan todeta, että puheenjohtajan tehtävä muodostui mahdottomaksi, kun lei-pätyöt alkoivat haitata hallituksen jäsenten osallistumista harrastustoimintaan. Kempin lähettämä jäsenkirje teki kuitenkin tehtävän-sä, sillä kriisitilanteen pelastus lähtee liikkeelle koko organisaation kriisitietoisuudesta. Tilan-teeseen sopi hyvin evl Markku Eskon kirjeessä 2.3.1993 Kempille esittämä viisaus: Jos kerta ollaan ”kusessa”, on kaikilla oltava sama tunne.

Kesäkuun 26. päivänä 1997 Asevarikolla pidetyssä ylimääräisessä kokouksessa vah-

vistettiin vuoden 1996 toimintakertomus ja tilinpäätös sekä valittiin Risto Tuori puheen-johtajaksi, Simo Lehtomäki varapuheenjoh-tajaksi. Hallituksen jäseniksi valittiin Pekka Kiuru, Pertti Forsberg, Eero Hietamo, Veikko Ilvesmäki ja Matti Hämeen-Anttila. Seuraa-vassa syyskokouksessa 19.11.1997 Risto Tuo-ri esitteli toiminnan muutostarpeita päätyen kolmeen vaihtoehtoon: a) hiljainen kuihtu-minen, b) vaalitaan vain upseerihenkeä ja -pe-rinteitä, reserviupseeri- ja aliupseerijärjestöjen yhdistymistä odotellessa lisätään yhteistyötä aliupseerien kanssa, tai c) kohotetaan jäsenten aktiivisuustasoa uusilla vetreillä voimilla. Ker-hon hallitus kallistui b) vaihtoehtoon, mutta syyskokous valitsi 19.11.1997 puheenjohta-jaksi Matti Hämeen-Anttilan ja varapuheen-johtajaksi Simo Lehtomäen, joiden johdolla aktiivisuustasokin nousi eikä liittojen yhdisty-misestäkään tullut mitään. Kriisi oli ohitettu ja kerho pelastettu.

Kerhon historiaan mahtuu myös kohokoh-tia. Vuonna 1993 kerho sai Suomen Reserviup-seeriliiton toimintapalkintona 2.000 markkaa erityisesti järjestämänsä koulutustoiminnan ja vahvan jotostoiminnan ansiosta. Vuoden 1993 tilinpäätös osoitti 8.647,04 markan ylijäämää, kun se edellisenä vuonna oli tappiolla 1.077,13 markkaa.

Koulutustoiminnasta tuottoisin oli Mat-ti Hämeen-Anttilan vetämä johtamistaidon kurssi, josta todistuksen sai 11 henkilöä.

Vuoden 2001 aktiivisesta toiminnasta nap-sahti kerholle RUL:n kannustepalkkio. Vuon-na 2002 kerho sai RUL:n tupla-aktiivisuuspal-kinnon ollen oman kokoluokkansa viides ja valtakunnan kaikkiin yhdistyksiin verrattuna sijaluvulla 28.

Vuonna 2005 RUL palkitsi yhdistyksen toiminnastaan toistamiseen tuplakannuste-palkkiolla. Vammalan Reserviupseerikerho oli oman kokoluokkansa kakkonen. Vuoden 2006 toiminnasta kerho palkittiin valtakunnallisesti

58

kokoluokkansa parhaana ja kaikkiin yhdistyk-siin verrattuna sijaluvulla 12.

Yksi aktiivisuutta vaatineista tapahtumista on ollut kesä-heinäkuun vaihteessa järjestetty-jen Vammalan Vanhan Kirjallisuuden Päivien talkootoiminta, johon kerho on vuodesta 2005 lähtien osallistunut sinibarettien ja reserviläis-ten kanssa. Kirjapäivien talkoissa on yleensä mukana parikymmentä jäsentä, osa useampana päivänä.

Kerhon toiminta arvioitiin liitossa jälleen vuonna 2007 kokoluokkansa parhaimmaksi. Kaikkien yhdistysten vertauslukukin oli ko-mea, tasan 10.

Vuosi 2010 on kerhon 70. toimintavuosi, jota juhlitaan 27.11.2010. Tämä historiikki kuuluu osana silloin julkistettavaan 70-vuotis-juhlamatrikkeliin. Talous on kirjapäivien jär-jestyksenvalvonnan ja jäsenmaksujen ansiosta tasapainossa, koulutustoiminta nojaa vahvasti MPK ry:n ja Pirkanmaan Reserviupseeripiirin koulutustarjontaan ja ammunta- ja maastotoi-minta on yhteistä Vammalan, Äetsän ja Mou-hijärven reservijärjestöjen kanssa.

Jokavuotinen jäsenkirje ja tapahtumakalen-teri on lähetetty jäsenille talvella 2010.

Kerho järjesti myös reservipiirien yhteisen hengellisen illan 9.9.2010 Vammalan seura-kuntatalolla, johon liittyi iltahartaus Pyhän Olavin kirkolla.

Tästä on hyvä jatkaa!

Lähdeviittaukset:1)Lammi, Esko: Vammalan Asevarikko,

Tampere 2000.2) Aamulehti 27.11.1930 ja Tyrvään Sano-

mat 30.11.1960 (kerhon arkistosta)3) Puolustusministeri Juho Niukkasen lau-

suma 29.2.1940. Ks. Haataja, Lauri: Talviso-takirja, Friman, Paavo – Talvisotapostikortit. Jyväskylä 1999 s. 59.

4) Piilonen 1997 em. teos s.360.

5) Lammi, Esko: Isänmaan parhaaksi. Tyr-vään Seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja LXXXV 2004, s 482.

6) Johtokunnan ptk 25.3.19577) Lammi, Esko: em. teos s. 466–467. Leino

Allinniemi oli mm. reserviupseerikerhon tilin-tarkastaja.

8) Norokorpi, Ilpo: Isänmaan parhaaksi 50 vuotta. Satakunnan Reserviläispiiri 1955– 2005. www.reservilaisliitto.fi.

9) Reservialiupseerien pitkäaikaisen sihtee-rin Erkki Pyhälahden haastattelu 9.9.2010. Hän kertoi olleensa vuodesta 1958 lähtien joka vuosi tässä vartiossa mukana. Vuosi 1954 perustunee siihen, että jatkosodan päättymi-sestä oli kulunut 10 vuotta (näin asia ymmär-rettiin tuolloin laajalti muuallakin, mikä ilme-nee muuallakin jatkosodan muistomerkkeihin ikuistetuista vuosiluvuista, Lapin sota miellet-tiin erilliseksi sodaksi) .

Arkistolähteet:Vammalan Reserviupseerikerho ry:n asiakirjat 1940–2010Vammalan ja Äetsän paikallisosaston asiakirjat 1997Sastamalan Säätiön asiakirjat

Kirjallisuutta:Haataja, Lauri: Talvisotakirja, Friman, Paavo – Talvisotapostikortit. Jyväskylä 1999 s. 59.Lammi Esko: Asevarikko 3 – Perustamisesta nykypäivään. Vammala 1989.Lammi, Esko: Vammalan Asevarikko, Tampe-re 2000. Lammi, Esko: Isänmaan parhaaksi. Tyrvään Seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja LXXXV 2004.Norokorpi, Ilpo: Isänmaan parhaaksi 50 vuotta. Satakunnan Reserviläispiiri 1955–2005.

59

Piilonen Juhani: Sastamalan historia 3. Vammala 1997Pura, Juhani: Hämeen Sotilaslääni 1993–2007. Hämeenlinna 2007.Tuori, Risto (toim.): Vammalan Reserviup-seerikerho ry 50 vuotta – Vammalan Reser-vin Upseerien Naiset ry 30 vuotta, Vammala 1990.Visuri, Pekka: Puolustusvoimat itsenäisyyden turvana. Hämeenlinna 1998.

Internet-lähteitä:www.ruk.fiwww.rul.fiwww.reservilaisliitto.fiwww.mpky.fiwww.mil.fi

Sastamalan Reserviupseerit ry puheenjohtajat:1940–1944 Hannes Raikkala1945 Allan Sikiö1946 Yrjö Lehtinen1947–1958 Olavi Raivio1959–1964 Kalervo Kari1965–1968 Vilho Turtiainen1969–1972 Tauno Kärki1973–1976 Jorma Peltonen1977–1978 Kalevi Peltomäki1979–1980 Eero Metsola1981–1983 Risto Uusitalo1984–1985 Asko Laiho1986–1987 Martti Sipponen1988–1991 Risto Tuori1992–26.6.1997 Jukka Kemppi26.6.– 31.12.1997 Risto Tuori1998–2000 Matti Hämeen-Anttila2001–2006 Jaakko Lampimäki2007–2008 Lauri Inna2009– Jari Rankinen

Sihteerit:1940–1944 Yrjö Järvelä1945 Eelis Kannala1946–1948 Lauri Koski1949–1956 Aarne Koski1957–1961 Vilho Turtiainen1962 Aimo Matikainen/Vilho Turtiainen1963–1970 Eero Hietamo1971–1975 Kalevi Peltomäki1976–1979 Erkki Nousiainen1979–1981 Asko Laiho1982–1984 Jaakko Lampimäki1985–1987 Risto Tuori1988–1990 Pertti Forsberg1991–1994 Harri Luuppala1995–2000 Pekka Kiuru2001–2006 Sakari Härmä2007–toukok.-08 Mikko Joonatoukok. 2008 – Jaakko Lampimäki

RUL:n kultainen ansiomitali soljen kera (RUL am sk):Matti Santa (Rauma) Jaakko Lampimäki (Sastamala)

RUL:n kultainen ansiomitali (RUL am):Kalervo Kari Yrjö Lehtinen Kalle Liuhala Jussi Peräinen Hannes Raikkala Olli Raivio Vilho Turtiainen Eero Metsola Jukka Kemppi Risto Tuori Matti Hämeen-Anttila Pertti Forsberg Pertti Yli-Houhala Pertti Sariluoto

60

KunniajäsenetHannes Raikkala + Olli Raivio + Kalle Liuhala + T.H. Maunu +Yrjö Lehtinen + Urho Aaltonen + Pekka Arponen Olavi Heinonen +Jorma Hoikka Weijo Jokinen Antti Järvinen + Tauno Kaartotie +Kalervo Kari + Veikko Koskelo Lauri Koski Pauli Lahdenmaa +Tauno Laitinen Kalevi Lehtonen + Erkki Liedes + Rolf Lindström +Erkki Melartin +Veli-Väinö Merikallio + Eero Metsola + Matti Ollila +Keijo Salakari Aimo Satimus + Karl-Gustav Suvenvuo + Väinö Tupamäki +Reino Ulsti + Erik Uvanto + Lasse Vanha-Honko + Timo KökköMatti Santa

Ltn Veikko Koskelon lahjoittama Vuoden urheilijan pysti:2006 vänr Timo Tomula2007 ltn Samuli Talvia2008 ylil Matti Hämeen-Anttila2009 ltn Pertti Sariluoto2010 ltn Lauri Hämeen-Anttila

Vammalan Seudun Reservin Aliupseerit ry:n lahjoittama Harrastajan malja (perustettu 1990):

1991 vänr Pertti Forsberg1992 vänr Jaakko Lampimäki1993 vänr Matti Hämeen-Anttila1994 ltn Pertti Sariluoto1995 ylil Jukka Kemppi1996 farm.ylil Erkki Melartin2000 ins.ltn Simo Lehtomäki2002 ltn Pertti Sariluoto2003 vänr Teemu Lyytikäinen2004 vänr Mikko Joona2005 ltn Pertti Sariluoto2006 ylil Jari Rankinen2007 ylil Pekka Kiuru2009 vänr Harri Saarimaa2010 kapt Risto Tuori

Sastamalan Reserviupseerit ry:n hallitus 2010:Puheenjohtaja ylil Jari RankinenVarapj ja sihteeri ylil Jaakko LampimäkiAmpumaupseeri vänr Ville InnaUrheilu-upseeri vänr Timo TomulaJotosupseeri ltn Lauri Hämeen-AnttilaKerhomestari ylil Jari RankinenKalustonhoitaja maj Aapo NurmiNettisivut ja jäsenrekisteri ylil Pekka KiuruTaloudenhoitaja ylil Pertti ForsbergMuut jäsenet: vänr Jaakko Antola vänr Lauri Antola ylil Lauri Inna

61

Vuoden 2001 kevätkokouksessa palkittuja toimijoita: kapt Jukka Kemppi (oikealla), RUL am; ylil Matti Hämeen-Anttila, RUL ham; ins.ltn Simo Lehtomäki, RUL ham; ltn Pertti Forsberg, RUL pam; ylil Eero Hietamo, RUL pam; ylil Pekka Kiuru, RUL pam; ylil Pertti Yli-Houhala, RUL pam.

Harrastajan malja (vas.) on ollut jaossa 1990-lu-vun alusta lukien. Eniten kiinnityksiä on kerän-nyt pystin takana istuva aktiiviosallistuja ltn Pertti Sariluoto. Vuoden urheilijan pystin (oik.) lahjoitti kiertopalkinnoksi sen takana istuva ve-teraanikunniajäsen ltn Veikko Koskelo.

Sylvään koululla pidetyn kevätkokouksen 2001 puhetta johti Simo Lehtomäki (vas.). Ko-kouksen sihteeri hänen vieressään on Sakari Härmä.

62

Tyrvään seudun Museolle 24.11.1991 luovutetut palkintoesineet

II/KTR 12 kiertopalkinnot:

1. Patterien välinen kiertopalkinto jalkapallossa (tinamalja),

lahj. 1943 Kankaanpään ym. kuntien Palovakuutusyhdistys

2. Marssikilpailun kiertopalkinto (malja), lahj. 1943 Tyrvään Kirjapaino Oy

3. Yleiskiertopalkinto vuoden urheilusaavutuksissa (malja) lahj. 1943 Tyrvään Säästöpankki

4. Kiertopalkinto suunnistamisessa (malja), lahj. 1943 Kokemäenjoen Vesistön Uittoyhdistys

5. Yleisurheilussa kieropalkinto (malja), lahj. 1943 Vammalan Mallastehdas ja Valssimylly

6. Patterien välinen kiertopalkinto massahiihdossa (hiihtäjä), lahj. 1943 kelloseppä Eero Teljo

7. I. palkinto (ampuja)

8. 2 kpl karhu-puuveistoksia, Tyrvään Patteristolle Tyrvään Suojeluskunta 5.6.1943

9. Patterien välinen kiertopalkinto uinnissa (malja, huonok.), lahj. 1943 Tyrvään Sanomat

10. Kiertopalkinto uinnissa, lahj. v.1943 Tyrvään Sanomat

Etelä-Satakunnan Suojeluskunnan palkinto:Malja,

kiertopalkinto suunnistamisessa, lahj. E.Kuutti

63

RUL 75 vuotta -juhlaliputus Maneesin katolla. RUL 75 vuotta – Tattoo Bastionissa.

RUL 75 vuotta -juhlallisuuksin laskettu muisto-seppele kaatuneiden upseerien patsaalla.

Ylil Matti Hämeen-Anttila sai RUL:n kultaisen ansiomitalin ennen pääjuhlaa RUK-museossa.

64

Reservin majuri Erkki K. Mäkinen tositoimissa MPK:n paikallisosastonjärjestämän Reserviläispäivän kertasinko-koulutusrastilla.

Vuoden 1918 taistelupaikoille suunnattu kotiseutu-retki vei osallistujat myös Karkun kirkon kiviseinien ääreen tutkimaan seinissä näkyviä kiväärinluotien jättämiä jälkiä. Markku Esko (edessä), ja Pekka Kiuru etsivät luotien iskemiä.

65

Kesäkurssilla v. 1991 opiskeltiin rinkkalautan tekoa ja sen kantavuutta

käytännössä.

Sastamalan pyöräily-jotoksella kilpaileville

partioille tarjottiin sekä helppoja

että vaikeita paloja purtavaksi:

Tässä tunnistetaan Lahti-39 pst-kiväärin

poskipakkaaRitajärven metsätien

varren rastilla.

66

Arvokasta yhteistyötä paikallisten reserviyh-distysten kesken ovat kaikki mielenkiintoiset tilaisuudet, joita kukin yhdistys vuorollaan jär-jestää. Tässä sotilas- kiväärin kehityksestä, malleista ja niitten eri vaiheista luennoi seikkaperäisesti Äetsän Reserviläisten kunniapuheenjohtaja Kaarlo Koukku.

Kevätyön Keikaus on vaihtunut aamun valkeudeksi Vaununperän peltoaukealla vuonna 1996. Taljajousella tulosta yrittää Rauman jotospartio.

67

Sastamalan pyöräily-jotoksella 2003 partion piti nipistää yöunista tuokio jotoksen muistoesineen nikkaroimiseen. Esineen piti myös ilmentää jotoksen luonnetta. Paras oli numerolla 14 kisannut Vääpeli-juntta Kangasalta, joka sai tehtävästä täydet pisteet.

Koukkujotos Keravalla 1987 muistetaan erittäin hyytävistä olosuhteista. Vammalan RUK:n partion jäsenet Forsberg, Luuppala, Ahometsä suksittelevat letkan kärjessä. Kuvat: Jaakko Lampimäki.

Pertti Forsberg valmistautuu viettämään yön taivasalla -25°C:n pakkasessa. Koukkujotos koetteli partioitten erätaitoja ankarasti kolmen päivän ajan.

68

Pirkanmaan reservipiirien maanpuolustusjuhla Sylvään auditoriossa maaliskuussa 2010. Panssa-risoittokunnan säestyksellä laulettu Maamme kajahti salissa komeasti.

Piirihallitusten väliset ampumakilpailut Pirkka-lassa. Tuloksetkin kirjataan, mutta herrasmies-mäisesti itse kisa käydään piirien osallistujien määrällä.

Reservipiirien SRA-toimikunnan kouluttaja Ari Viidanoja opastaa Jaakko Erjoa oikeaoppiseen 9 mm käsiaseen käyttöön Matinsuon radalla vuonna 2002.

RESUL:n maastomestaruuskilpailussa Äetsäs-sä v. 2007 ratkottiin myös piirinmestaruudet.

69

Pirkanmaan Reserviupseeripiirin Neuvottelukunnan perustamistilaisuus Kangasalan lukion Mars-kin salissa Kansallisena veteraanipäivänä v. 2008. Tilaisuuden avasi piirin 2. varapj, ylil Jaakko Lampimäki. Tilaisuudessa Sastamalan yhdistystä edusti hallituksen jäsen ylil Pertti Forsberg (oik.).

Pirkanmaan Reserviupseeri-piiri ry:n palkitsemisvaliokun-nan kokous piiritoimistossa vuonna 2010. Mukana maj Ari Paukkunen (vas.), ylil Jaakko Lampimäki, ylil Hannu Jo-kinen, maj Jorma Kotisaari, maj Jari Lindell, maj Hannu Komppa, kapt Sami Tyven ja kaptl Iiro Tuominen. Kuva: toi-mikunnan sihteeri, ylil Juha-Matti Ritakallio.

Pirkanmaan Reserviupseeripiirin kevätkokousväkeä Sylvään koulun ruokasalissa maaliskuussa 2010. Piirikokouksen puhetta johti Sastamalan yhdistyksen puheenjohtaja ylil Jari Rankinen.

70

Reservipiirien Henkisen toimikunnan tilaisuus järjestettiin seurakuntatalossa ja Tyrvään Py-hän Olavin kirkossa syyskuussa 2010. Hartau-den piti pappi Jari Rankinen.

Reserviupseerikerho järjesti Autoliitolle virike-päivän luontopolkukilpailun ja aluevartioinnin Ellivuoressa 2007. Tarkkuusrastipäällikkönä toimi urheilu-upseeri Timo Tomula (valkoinen lippalakki, toinen oik.).

Reserviupseerit olivat mukana Tykistöprikaatin valatilaisuuden liikenneohjauksessa. Markku Kinnanen (vas.), Pertti Sariluoto, Jaakko Anto-la, Jari Rankinen ja Markus Malmivaara.

RUL:n pj Mika Hannula (seisomassa) kävi pu-humassa jäsenillassa syksyllä 2009 Rudolfin Keitaalla. Kuulolla vänr Harri Saarimaa (vas.) ltn Markku Kinnanen ja kapt Matti Santa.

Jäsenillassa Rudolfin Keitaalla syksyllä 2009 paikan isäntä Pekka Tilli (vas.) tarjosi herkullis-ta lohisoppaa ja nuotioräiskäleitä. Kunniajäsen Matti Santa sai kunnian aloittaa aterian.

Reserviupseerikerho mukana Illon sikajuhlien järjestyksenvalvonnassa 2007. Matti Hämeen-Anttila ja Pertti Sariluoto (oik.) työtehtävissä.

71

Reserviupseerikerho tekee yhteistyötä myös eri järjestöjen ja yhteisöjen kanssa ansaintamielessä. Tässä loihditaan eräelämyksiä Nuorkauppakamarin perheretkeläisille Ritajärvillä vuonna 2005.

SRU:n jäsenillan osallistujia Rudolfin Keitaalla oli parikymmentä. Pirtin tuvassa istuvat vänr Jaakko Antola (vas.), ltn Pertti Sariluoto, kapt Risto Tuori, vänr Raimo Halme ja vänr Ville Inna.

Jäsenilta Rudolfin Keitaalla sai osallistujien suut hymyyn. Savusaunan löylyistä ja kylpytynnyrin syleilystä nauttivat muiden muassa maj Pekka Uurto (vas.), ylil Pertti Forsberg, ltn Pertti Sariluoto ja puheenjohtaja ylil Jari Rankinen.

72

Puhe 27.11.2010Vammalan Seuratalon historiaa

K unnioitetut sotiemme veteraanit, Sastamalan Reserviupseerien herra

puheenjohtaja, hyvät naiset ja mie-het:

Kahden päivän kuluttua 71 vuotta sitten alkanut Talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940. Astui voimaan Moskovassa allekirjoitettu katkera rauhansopimus. Vaikka Suomi oli taistellut urhoollisesti ja tuloksek-kaasti ylivoimaista vihollista vastaan, sen oli tyytyminen suuremman sanelemiin rauhanehtoihin. Ulkoministeri Väinö Tanner totesi tuona maaliskuun 13. päivänä pitämäs-

sään puheessa Suomen kuiten-kin onnistuneen tärkeimmässä tavoitteessaan: ”Maan itsemää-räämisoikeus on säilynyt koske-mattomana.” – Oli käyty menes-tyksekkäästi toinen vapaussota!

Tässä onnistumisessa olivat isossa roolissa reservin upseerit. Tämän on useassa päiväkäskys-sään todennut myös marsalk-ka Mannerheim halutessaan kiittää erityisesti reservin up-

seereita heidän panoksestaan ja uhrauksis-taan isänmaan puolesta – ammatissa, joka ei oikeastaan ollut heidän ammattinsa.

Sastamalan Reserviupseerit ry:n 70-vuotisjuhlan juhlapaikka Vammalan Seuratalo vuonna 2010.

Kalervo Sipi

73

Onnittelen reservin kenraalina ja Vapaus-sodan Perinneliiton puheenjohtajana 70-vuo-tisjuhlaansa tänään viettävää Sastamalan Re-serviupseerit -yhdistystä. Tulevat jäsenenne perustamisvuotenanne käydyssä Talvisodassa ja varmasti perustajajäsenenne sitä seurannees-sa kolmannessa vapaussodassamme, Jatkoso-dassa, olivat ratkaisevassa roolissa taistelussa suvereniteettimme ja itsenäisyyteemme säilyt-tämiseksi.

Hyvät ystävät, minua on Sastamalan Sääti-ön puheenjohtajana pyydetty kertomaan teille jotakin tämän juhlapaikan, Vammalan Seura-talon, historiasta. Teen sen edustamani säätiön näkökulmasta ja tukeutuen säätiön hallituksen pöytäkirjoihin.

Esitykseni ei ole mikään perusteellinen his-toriallinen katsaus, vaan pikemminkin hajaha-vaintoja tapahtuneesta. Tämän talon nimikin vaihtelee käyttämissäni lähteissä riippuen asi-an esittäjästä tai ajankohdasta. Suloisessa so-vussa käytetään nimityksiä Tyrvään Seuratalo ja Vammalan Seuratalo. Sama jatkuu tässä mi-nun esityksessänikin. Ja nyt itse asiaan:

Seuratalo on rakennettu vuonna 1906 alun perin palokunnantaloksi. Suunnittelija oli ra-tamestari J. Niinistö. Vapaapalokunnan lisäksi taloa käyttivät sen valmistuttua nuorisoseura, yhteiskoulu sekä vuonna 1908 perustettu Tyr-vään VPK:n voimistelu- ja urheiluseura, joka muuttui myöhemmin Tyrvään Voimaksi.

Tyrvään Säästöpankki muutti tähän taloon vuonna 1906. Tornin alaosaan rakennettiin tiiliholvi, ja pankki hankki teräsoven. Pankki toimi talossa vuosina 1906–1922, kunnes se rakensi Marttilankadulle oman talon. VPK myi talon Tyrvään Säästöpankille vuonna 1926 ja pankki myi sitten seuratalon yksityisil-le. Kaupan jälkeen perustettiin Tyrvään Seura-talo Osakeyhtiö.

Tyrvään Suojeluskunta ja Lotta Svärd´in Tyrvään paikallisosasto ostivat tuolloin mo-lemmat kymmenen osaketta. Vuonna 1925

osakkeenomistajista 86 lahjoitti 135 osaketta suojeluskunnalle ja talosta tuli suojeluskunta-talo.

Syyskuun 19. päivänä 1944 solmitun väli-rauhansopimuksen 21. artiklan nojalla Suo-jeluskuntajärjestö lakkautettiin 4.11.1944 ja Lotta Svärd -järjestö kolme viikkoa myöhem-min eli 23. marraskuuta – molemmat fasisti-sina organisaatioina. Niiden aatteellisen ja ai-neellisen jäämistön turvaamiseksi myös tänne Vammalaan ja sen lähiympäristöön, entisen Etelä-Satakunnan suojeluskuntapiirin kunnat käsittävälle alueelle, perustettiin säätiö, Sasta-malan Säätiö.

Säätiölle siirtyi suojeluskunnan ja lottien omaisuutta ja niiden mukana myös Tyrvään Seuratalo Oy:n osakkeita. Tyrvään Suojelus-kunta lahjoitti Sastamalan Säätiölle 4.11.1944 osakkeita 200 kpl ja Lotta Svärd´in Tyrvään paikallisosasto 11.11.1944 196 osaketta. Sas-tamalan Säätiöstä tuli niin muodoin seurata-lon omistaja.

Tässä vaiheessa on paikallaan kertoa muuta-ma sana Sastamalan Säätiöstä: Suojeluskunnat ja lottajärjestöt lakkauttanut laki hyväksyttiin eduskunnassa 3.11.1944 – siis runsaat 66 vuot-ta sitten. Edellisenä päivänä eli 2. marraskuuta perustivat varatuomari Toivo Johannes Ranta-nen, pankinjohtaja Kalle Tuomas Rautajoki, insinööri Hugo Edvard Rafael Fraser, maan-viljelijä Victor Emil Toivola ja insinööri Kosti Vilhelm Varho täällä Vammalassa Sastamalan Säätiön. Sen tarkoituksena oli ja on edelleen säädekirjansa mukaisesti huolehtia sotainvali-dien, kaatuneitten vähävaraisten omaisten ja muiden sodan takia puutteeseen ja kärsimään joutuneitten henkisestä ja aineellisesta tuke-misesta.

Säätiön perustajat ryhtyivät runsaat 66 vuot-ta sitten toimenpiteisiin ripeästi, päättäväisesti ja uhrautuvasti. Hakemus oikeusministeriötä varten allekirjoitettiin jo 2. marraskuuta. Työ vaati myös suurta rohkeutta, sillä perustajat

74

vaaransivat tuon ajan toimillaan oman tulevai-suutensa.

Säätiölle pelastettu omaisuus, mm kiinteis-töt, on suurelta osalta luovutettu korvauksetta tai hyvin edullisesti entiseen käyttöön maan-puolustusta, nuorisotyötä ja liikuntaa palve-leville yhteisöille. Siitä on yhtenä esimerkki-nä tämä tämän päivän juhlatalo, Vammalan Seuratalo, joten palatkaamme takaisin päivän aiheeseen:

Sotien jälkeen Tyrvään Seuratalossa esitet-tiin elokuvia, järjestettiin iltamia ja urheilu-tapahtumia. Tyrvään Seuratalo Oy:n vuoden 1949 vuosikokouksen pöytäkirjan mukaan tuolloin osakkeita omistivat Sastamalan Säätiö 396 osaketta ja pankinjohtaja Tuomas Rauta-joki yksityisesti kaksi osaketta.

Kerrottakoon tältä ajalta yksi hauska yksi-tyiskohta: Tyrvään Voiman, nykyisen Vamma-lan seudun Voiman, toiminta seuratalolla oli vilkasta aina 60-luvulle saakka. Hyvänä osoi-tuksena tästä on Seuratalo-osakeyhtiön joh-tokunnalle tammikuussa 1955 osoitettu ano-mus: ”Kohteliaimmin seuramme anoo lupaa saadakseen järjestää Vammalan Seuratalossa kohtuullista korvausta vastaan kerran viikossa keskiviikkoisin seuramme pojille voimistelu- ja harjoitustilaisuuden. Seuramme säännölliset voimisteluharjoituksethan tapahtuvat Muis-tolan kansakoulussa, mutta koska on osoittau-tunut pitkän matkan ja pimeiden kulkuteiden takia, että kauppalan keskustassa ja sen välittö-mässä läheisyydessä asuvat pikkupojat eivät ole käyneet näissä harjoitustilaisuuksissa olemme pakotettuja varaamaan näille pojille kauppalan keskustasta sopivan harjoituspaikan. – Pidäm-me erittäin tärkeänä kosketuksen pitämistä näihin poikiin voidaksemme näin vetää heidät kujilta ja kaduilta voimistelun ja urheilun pa-riin.”

Näin siis Tyrvään Voima vuonna 1955 – oivallinen periaate tänäkin päivänä sovelletta-vaksi!

Ilmeisesti seuratalon hallituksen anomuk-sen johdosta tekemä päätös ei Tyrvään Voimaa tyydyttänyt, koska se lokakuussa jälleen lähes-tyi talon johtoa. Tällä kertaa argumenttina vuokran alennukseen oli tanssien järjestämi-nen. Kirje päättyy: – ”Voidaksemme edelleen-kin järjestää tansseja Seuratalossa anomme kohteliaimmin, että Seuratalon johto edel-leenkin suostuisi sovelluttamaan kohdallam-me tähänastista vuokraa. Ellei tähän katsota olevan mahdollisuutta olemme pakotettuja lo-pettamaan tanssien järjestämisen Seuratalossa ja näin ollen seuramme taloudellinen tila tulee entisestäänkin vaikeutumaan.”

Seuratalon ylläpito ei tainnut olla Sastama-lan Säätiölle muutenkaan kannattavaa toimin-taa, koska se totesi vuosikokouksessaan 1956 Tyrvään Seuratalon tuottavan jatkuvasti tap-piota. Niinpä annettiin sihteerille, kaupungin-johtaja Leino Allinniemelle tehtäväksi ”yrittää löytää ko. kiinteistölle sopiva ja hyväksyttävä ostaja niin, että talo jäisi edelleen palvelemaan nykyistä tarkoitustaan”.

Seuraavan vuoden maaliskuun kokoukses-saan hallitus syventyi myyntiasiaan perusteel-lisesti ja jatkoi sihteerin valtuuksia ko. talon myymiseksi. Ostajaehdokkaina tuolloin olivat ”Reserviupseerikerho, reservialiupseeriyhdis-tys, urheiluseura Tyrvään Voima, urheiluseura Tyrvään Kisa, Vammalan Naisvoimistelijat, Suunta-Sepot ja Verkkopalloseura”. Manner-heimliiton paikallisosasto mainittiin myös yh-tenä mahdollisena ostajana.

Reserviupseerikerho, reservialiupseerit ja Tyrvään Voima kertoivat sitten vuonna 1958 aikeistaan perustaa tarkoitusta varten säätiö ja olevansa ”valmiit, vaikka sekin velvoitus tun-tuu raskaalta, ottamaan vastattavakseen seu-rataloa rasittavan yhden velan”. Perusteluina he mainitsivat mielestänsä edustavansa ”nyky-oloissa sitä henkeä, mitä vaalimaan Seuratalo on aikoinaan perustettu. Samoin reservin up-seerien ja aliupseerien toimintakin perustuu

75

juuri samoille periaatteille, kuin Sastamalan Säätiökin on perustettu. Lisäksi mainitsemme, että meillä on aikomuksenamme tarjota tilaa joukkoomme muillekin samassa hengessä ja tarkoituksessa toimiville järjestöille.”

Säätiön hallitus pohti asiaa perusteellisesti vuosikokouksessaan ja totesi lopuksi: ” Kes-kustelun kuluessa yksimielisesti todettiin, että säätiön hallitus tuntee suurta myötätuntoa alussa mainitun anomuksen esittäneiden yh-teiskuntaa rakentavien seurojen toimintaa ja menestymistä kohtaan ja on säätiön sääntöjen sallimissa puitteissa halukas näiden seurojen toimintaa tukemaan, joka tapahtuu mm. sil-lä tavalla, että Vammalan seuratalo on hyvin kohtuullisilla ehdoilla ko. seurojen käytettä-vissä; jopa oletettavasti niin, että talo näin on edullisimmin seurojen käytettävissä kuin jos talo tonttimaattomana joutuisi näiden seuro-jen haltuun.”

Kuten edellä olevastakin käy ilmi, ongelmal-lista oli se, että Tyrvään Seuratalo oli Vamma-lan kauppalan omistamalla tontilla.

Vuoden 1959 tammikuun vuosikokouk-sessaan Sastamalan Sätiö totesi eräiden vam-malalaisten järjestöjen pyytäneen seuratalon luovuttamista mainituille järjestöille. Nuo järjestöt olivat Tyrvään Voima, Etelä-Satakun-nan Reserviupseerikerho, Vammalan Seudun Reservin Aliupseerit, Mannerheimliiton Tyr-vään-Vammalan paikallisosasto ja Sotainvali-dien Veljesliiton Tyrvään-Vammalan paikal-lisosasto. Kokous totesi, ”että säätiön säännöt eivät salli seuratalon lahjoittamista edellä esi-tetyille järjestöille, mutta osakkeet kyllä myy-dään niiden nimellisarvosta eli 500 mk kap-pale ehdolla, että ostajat ottavat vastatakseen taloyhtiön veloista”.

Pöytäkirjassa todetaan myös: ”Osakkeiden mukana, joita säätiöllä on 396 kpl eli neljää osaketta vaille seuratalon koko osakekanta, seuraisi säätiön seuratalossa muu kalusto paitsi pienessä huoneessa oleva niin sanottu pitoka-

lusto, joka on kokonaan seurataloon kuulu-matonta omaisuutta.” – Avoin kysymykseni kuuluu, kenellä olivat nuo puuttuvat kaksi osa-ketta? Pankinjohtaja Tuomas Rautajokihan omisti yksityisesti nuo toiset kaksi osaketta.

Edellä mainittu päätös annettiin ostajaeh-dokkaiden tietoon helmikuun 1959 lopulla. Maaliskuun 28. päivätyllä kirjeellä tuli vastaus, jossa tarjouduttiin ostamaan nuo 396 osaket-ta nimellisarvostaan ja ottamaan vastatakseen pankkilaina.

Ylimääräisessä kokouksessaan 25.4.1959 Sastamalan Säätiön hallitus päätti vihdoin myydä osakkeet Etelä-Satakunnan Reserviup-seerikerholle, Vammalan Seudun Reservin Aliupseereille ja Sotainvalidien Veljesliiton Tyrvään-Vammalan paikallisosastolle, jotka ”sääntöjensä perusteella harjoittavat myöskin sodasta kärsimään joutuneiden auttamista, mikä on Sastamalan Säätiö ry:n päätarkoitus”.

Laskelma virallisesta kauppakirjasta. (Sastamalan Säätiön arkisto.)

76

Ostajalistalta olivat siis nyt pudonneet urhei-luseura ja Mannerheimliiton paikallisosasto.

Avoin kauppakirja allekirjoitettiin sitten Vammalassa 2. päivänä kesäkuuta 1959. Sen mukaan kauppahinta 198.000 markkaa mak-settiin heti käteisellä ”ja ilman muuta mer-kintää tämän kauppakirjan allekirjoituksella maksetuksi kuitataan” – kuten kauppakirjassa todettiin. Samalla kauppakirjalla sovittiin va-roista ja veloista.

Kuten tänään julkistetussa Sastamalan Re-serviupseerit ry:n historiikissäkin todetaan, monen neuvottelun ja sovittelun tuloksena yliluutnantti Yrjö Lehtinen esitteli johtokun-nan kokouksessa 14.5.1959 säätiön lopullisen myyntitarjouksen, jonka mukaisesti kerhon yleiskokous samana päivänä yksimielisesti hy-väksyi ja kauppakirjan allekirjoittajiksi mää-rättiin Kalervo Kari yhdessä Vilho Turtiaisen tai Matti Sannan kanssa. Kauppakirjasta löyty-vät Karin ja Sannan nimet.

Seuratalolla pidettiin jatkossa omistajayh-teisöjen kokouksia ja muita tilaisuuksia. Ta-lon käyttökustannukset painoivat kuitenkin yhtiön taloutta niin, että yhdistykset myivät vuonna 1971 yhtiön osakkeet Vammalan kau-pungille. Yhtenä pontimena kauppoihin oli se, että talo oli kaupungin vuokratontilla.

Arvoisat kuulijat, tässä lähinnä Sastamalan Säätiön pöytäkirjoihin perustuva katsaukseni juhlapaikan historiaan ja ennen kaikkea sen omistussuhteiden vaihtumiseen käymiemme sotien jälkimainingeissa ja 50-luvun lopul-la. Tämän syvällisemmin en kykene käsitte-lemään Vammalan Seuratalon vaiheita. En siltikään, vaikka juureni ovat täällä Tyrväällä tämän päivän matkailunähtävyyden Pyhän Olavin kirkon läheisyydessä. Uskon, että tässä huoneessa on runsaasti hyviä asiantuntijoita tämän juhlapaikan historiasta.

Sastamalan Säätiön nykyisenä puheenjoh-tajana haluan lopuksi sanoa vielä muutaman sanan säätiöstämme: Kuten jo esitykseni al-

kupuolella totesin, säätiön tarkoituksena oli ja on edelleen säädekirjansa mukaisesti huoleh-tia sotainvalidien, kaatuneitten vähävaraisten omaisten ja muiden sodan takia puutteeseen ja kärsimään joutuneitten henkisestä ja aineelli-sesta tukemisesta. Alkuaikoina tämä toteutet-tiinkin varsin konkreettisesti auttamalla sota-leskiä, sotaorpoja ja invalideja. Myöhemmin pääpaino on ollut toimialueen sotaveteraanien henkilökohtaisessa tukemisessa.

Sastamalan Säätiön perustamisesta tuli mar-raskuun 2. päivänä kuluneeksi 66 vuotta. Sää-tiön omaisuutta on kuluneiden vuosien aikana hoidettu niin taitavasti, että varoja voidaan vieläkin käyttää säädekirjan mukaisiin kohtei-siin. Suuri ansio tästä lankeaa perustamisesta lähtien 53 vuotta puheenjohtajana toimineelle diplomi-insinööri Kosti Varholle sekä hänen lisäkseen säätiön toiminnan alkuaikojen kah-delle asiamiehelle – kaupunginjohtaja Leino Allinniemelle ja lakitieteen lisensiaatti Lauri Suomelalle. Edeltäjäni, säätiön toinen puheen-johtajakaan ei pankkialan ammattilaisena ai-nakaan hävittänyt sen omaisuutta. Matti Santa oli Sastamalan Säätiön puheenjohtajana vuosi-na 1998–2006.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana on käyttämämme avustussumma tasaisesti kas-vanut. Tänä vuonna jaoimme avustuksia yh-teensä 23 000 euroa, josta sodasta kärsimään joutuneille henkilökohtaisia avustuksia 39 kappaletta, yhteensä 20 000 euroa. Avustuk-siin on omaisuuden tuoton lisäksi alettu viime aikoina käyttää myös pääomaa.

Arvoisa juhlaväki, itsenäisyyden säilyttä-miseen tarvitaan väline. Meille suomalaisille tämä väline on puolustusvoimat, omat puolus-tusvoimat. Hyvin järjestetty itsenäinen puo-lustus, johon kansalaiset voivat luottaa ja jota he tukevat, antaa rauhan aikana turvallisuuden tunnetta ja luo uskoa tulevaisuuteen.

Sotilaallista puolustusta tukee vapaaehtoi-nen maanpuolustusjärjestelmä, jonka kautta

77

yksityinen kansalainen voi kouluttautua poik-keusolojen tehtäviin. Tämä tarjoaa toiminta-mahdollisuuksia henkilöille, jotka haluavat vapaaehtoisesti valmistautua maamme puo-lustukseen tai sen tukemiseen. Tämän päivän juhlijoiden – reservin upseerien – panos kan-sallisen puolustuksemme uskottavuuden ja toimivuuden kannalta on aivan ratkaiseva.

Esitän reservin kenraalina vielä kerran lämpi-mät ja isänmaalliset onnitteluni 70-vuotispäi-viään viettävälle yhdistyksellenne. Tekemänne työ kokonaismaanpuolustuksen kentässä on ensiarvoisen tärkeätä!

Kalervo Sipikenraalimajuri (res)

Toimintamme tukijoita:

78

79

Helsinki • Sastamala Puh. (09) 4242 3080myynti@svea.fi • www.svea.fi

Svea onnittelee Sastamalan Reserviupseerit ry:tä

70 –vuotistaipaleesta

80