Dementiaoireisten asuin- ja hoivaympäristöt - Sotera ja hoivaymparistot_web.pdf · matka...
Transcript of Dementiaoireisten asuin- ja hoivaympäristöt - Sotera ja hoivaymparistot_web.pdf · matka...
Sotera | Arkkitehtuurin laitos
Teknillinen korkeakoulu | PL 5500 | 02015 TKK | http://www.sotera.fi/
Ira Verma
Dementiaoireisten asuin- ja hoivaympäristöt
Dementiaoireisten asuin- ja hoivaympäristöt
Sotera | Arkkitehtuurin laitos
Teknillinen korkeakoulu | PL 5500 | 02015 TKK | http://www.sotera.fi/
Ira Verma
Dementiaoireisten asuin- ja hoivaympäristöt
Ira Verma
Sotera
Otso Helenius
Otso Helenius
978-952-248-030-9
Sotera, TKK, Espoo 2008
Toimittanut
Valokuvat
Taitto
Grafiikka
ISBN
Copyright ©
5
Raportti liittyy Teknillisen korkeakoulun (TKK) arkkitehtuurin laitoksen Sotera-instituutin koordinoimaan Ikääntyvät kaupunkilaiset 2020 –hankkeeseen. Hanke on toteutettu Helsingin kaupungin ja TKK:n yhteisessä Innovatiivinen kaupunki® -ohjelmassa, jonka tarkoituksena on kehittää kaupunkia ja sen veto-voimaisuutta innovatiivisen tutkimus- ja kehitysyhteistyön kautta. Ikääntyvät kaupunkilaiset 2020 -hanke on toteutettu yhteistyössä TKK:n neljän tutkimus- ja kehitysprojektin kanssa. Ikääntyvien kuntoutumista tukevat hoiva- ja toimin-taympäristöt –projekti (IKU) on Sotera-instituutin ja Metropolia ammattikorkea-koulun toteuttama. IKU-projektin kolmevuotinen rahoitus (2006 – 2008) saatiin TKK:n ja Helsingin kaupungin yhteisestä Innovaatiorahastosta. Tutkimustulos-ten lisäksi projektin tuloksena syntyi antoisa monitoimialainen yhteistyöryhmä sekä uusia asiakaslähtöisiä työtapoja.
Tutkimuksen tulokset ovat syntyneet Kustaankartanon ja Kontulan van-hustenkeskuksen asukkaiden, heidän omaistensa ja hoitohenkilökunnan osallistumisen avulla. Sotera-instituutin projektiosuuteen ovat osallistuneet tutkimuspäälliköt Irma Verhe (2007 - 2008) ja Satu Åkerblom (2006 - 2007) sekä tutkija Ira Verma. Tutkijat Päivi Aro (TaiK), Reetta Ranne(TKK) ja Tytti Wiinikka (TKK) tekivät opinnäytetyönsä IKU-projektissa. Opinnäytetöissä syntynyttä aineistoa on hyödynnetty tässä raportissa. IKU- projektissa on tehty monitoi-mialaista yhteistyötä Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan kanssa vanhustenkeskuksessa asuvien ikääntyneiden ja dementiaoireisten toi-mintakyvyn arvioimiseksi. Soteran tutkijat havainnoivat vanhustenkeskuksen toimintaa ja tiloja, haastattelivat vanhustenkeskuksen asukkaita sekä keräsivät tietoa kyselylomakkeiden avulla heidän omaisiltaan ja hoivahenkilökunnal-ta. Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijat suorittivat harjoitustöitään Helsingin kaupungin Kustaankartanon ja Kontulan vanhustenkeskuksissa ja keräsivät tietoa ikääntyneiden toimintakyvystä, mitä voidaan hyödyntää tilojen kehittämisen tukena. Metropolian tutkimusryhmään kuuluivat yliopettaja Elisa Mäkinen, lehtorit Sirpa Ahola, Maria Kruus-Niemelä, Teija Leminen ja Anne Talvenheimo-Pesu. Projektin ohjausryhmään kuuluivat tutkimusryhmän edus-tajien lisäksi TKK:n arkkitehtuurin laitoksen professorit Hannu Huttunen (2007 – 2008), Trevor Harris (2007), Markku Hedman (2006 – 2007) ja Tuomo Siitonen (2006), Metropolia ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan Hyvinvointi ja toimintakyky -alan johtaja Johanna Holvikivi (2008) ja Metropolia ammattikor-keakoulun rehtori Riitta Konkola (2006 – 2007). Johtoryhmään kuuluivat lisäksi Helsingin kaupungin sosiaaliviraston edustajana vanhuspalvelupäällikkö Arja Peiponen ja Kustaankartanon vanhustenkeskuksen edustajana ylilääkäri Harriet Finne-Soveri.
Lukijalle
7
Lukijalle
Taustaa
Dementiaoireisten toimintaympäristö Toimintakyvyn muutokset Kustaankartano, käyttäjäkyselyt Tilaratkaisujen käyttäjiin kohdistama vaikutus
Fyysinen ympäristö Sijainti Sisääntulo Eteinen Oleskelutilat Käytävätilat Keittiö ja ruokailutila Asuintilat WC- ja pesutilat Sauna Parveke- ja pihatilat Ulkoilu- ja liikuntatilat Henkilökunnan tilat
Liitteet
Lähdeluettelo
5
13
19
2123
25
28293033353741434446
49
55
Sisällysluettelo
9
Ikääntyneiden kuntoutumista tukevat toiminta- ja hoivaympäristöt –pro-jekti, IKU, on TKK:n Arkkitehtuurin laitoksen Sotera-instituutin ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian (01.08.2008 Metropolia) yhteinen tutkimushan-ke. IKU-projektin tavoitteena on ollut arvioida ja kehittää käyttäjälähtöisesti ikäihmisten kuntoutumista ja omatoimista selviytymistä edistäviä toiminta- ja asuinympäristöjä sekä hoitohenkilökunnan työkykyä tukevia hoivaympäristöjä. Pilottikohteina projektissa ovat olleet Helsingin kaupungin vanhustenkeskukset Kustaankartano ja Kontula lähiympäristöineen. Käyttäjäryhmänä ovat olleet erityisesti dementiaoireiset vanhustenkeskuksen asukkaat, heidän omaisensa sekä hoitohenkilökunta. Vanhustenkeskuksen henkilökunnan kanssa valittiin yhdessä ne osastot, jotka osallistuivat projektiin aktiivisesti haastatteluiden, kyselyiden ja osastolla tehtyjen ohjattujen esittelykierrosten avulla. Tutkijat ja opinnäytetyön tekijät kävivät havainnoimassa ja haastattelemassa toimintaa vanhustenkeskuksen tiloissa ja Stadian opiskelijat tekivät harjoitustyönsä van-hustenkeskuksissa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 300 vanhustenkeskuksen asukasta. EU-rahoitteisessa TAAS-IKU -rinnakkaishankkeessa suunniteltiin Kus-taankartanon vanhustenkeskukseen D-taloon valaistukseen liittyvä pilottihanke, jonka tutkimusosuus tehtiin IKU-projektissa. Projektin aikana tehtiin tutustumis-matka tanskalaisiin ja hollantilaisiin hoivarakennuksiin. Tutustumiskäynneistä on julkaistu omat matkakertomukset, jotka löytyvät Soteran verkkosivuilta.
IKU-Soteran tehtävänä oli ikääntyneiden voimavaroja tukevien ympäristöko-konaisuuksien arviointi ja kehittäminen, IKU-Stadia tuotti tietoa asukkaiden ja työntekijöiden toiminta- ja työkyvystä ympäristön käytettävyyden kehittämisen tueksi. Monitoimialaiseen työryhmän osaamisen avulla projektissa tuotettiin uutta tietoa sekä uusia käyttäjälähtöisiä arviointi- ja ratkaisumalleja ikäihmisten asuinympäristöihin. Projektin yhtenä tavoitteena oli kehittää fyysisen ympäristön arvioinnissa tarvittavia menetelmiä ja mittareita. Tuloksena syntyi ”Tilaratkai-sujen käyttäjiin kohdistava vaikutus” –taulukko, jota on kehitetty HIA (Health Impact Assessment) –periaatteiden pohjalta.
Tutkimuksen tuloksena syntyi kokonaisvaltainen näkemys hoivaa ja kuntou-tumista palvelevista tilaratkaisuista ja niiden vaikutuksesta asukkaiden toimin-takykyyn, aktiivisuuteen ja hyvinvointiin. Luonnon ja lähiympäristön vaikutus ikääntyneiden hyvinvoinnin lähteenä ja toimintakyvyn ylläpitäjänä korostuu elinpiirin pienentyessä ja toimintakyvyn laskiessa. Ikääntyneiden tulee saada mahdollisuus itse vaikuttaa omaan asuinympäristöönsä ja valita oma asuin-alueensa. Turvallisuuden ja itsellisyyden tunnetta lisää tuttu asuinympäristö ja sosiaalisen verkoston säilyminen. Dementiaoireisen henkilön sopeutumista asuinympäristöön tukee ratkaisut, joissa päivätoiminta, lyhytaikaishoito ja pit-
Tiivistelmä
10
käaikaishoito ovat samassa ympäristössä, jolloin dementiaoireinen henkilö saa aikaa sopeutua tulevaan asuinympäristöönsä vaiheittain. Hoivayksikön tulee tarjota eriasteista hoivaa ja kuntoutusta tukevan ympäristön, jotta asukkaan ei tarvitse muuttaa jälleen uuteen ympäristöön dementoivan sairauden edetessä.
Julkisen liikenteen läheisyys, palveluiden saavutettavuus ja ulkoilumahdol-lisuudet kannustavat asukkaita toimintakyvyn ylläpitämiseen. Turvalliset ja viihtyisät piha-alueet houkuttelevat asukkaita ulkoilemaan. Asuinyksiköiden koko vaikuttaa kodikkuuteen ja viihtyisyyteen, jonka merkitys korostuu de-mentiaoireisille tarkoitettujen asuinympäristöjen suunnittelussa. Kodikkaan perheasunnon tunnelman luominen on mahdollista enintään 5 – 8 asukkaalle suunnitellussa yksikössä.
Yhteistilojen merkitys sosiaalisen kanssakäymisen mahdollistajana ja tukija-na kasvaa dementiaoireisilla henkilöillä, joiden vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on vaikeutunut. Avonainen pohjaratkaisu helpottaa tilan hahmottamista ja riittävän väljät tilat tukevat apuvälineiden tai avustajan kanssa liikkumista. Mitoituksessa otetaan huomioon yhteisöllinen toimintatapa, jossa henkilökunta toimii ja ruokailee yhdessä asukkaiden kanssa. Väljät tilat mahdollistavat tilojen muunneltavuuden ja joustavuuden toimintaan sopivaksi ja ne voidaan kalustaa monella eri tavalla.
Yhteistilojen hallittu virikkeellisyys, hälyn ja valaistuksen määrään säätely vaikuttavat asukkaiden toimintakykyyn, varsinkin ruokailutilanteissa, jotka rytmittävät asukkaiden päivää. Hyvin suunniteltu valaistus lisää turvallisuut-ta ja sitä voidaan käyttää opastuksessa. Valaistuksella on myös terveydellisiä vaikutuksia ja sen avulla tuetaan asukkaiden vuorokausirytmiä. Materiaali- ja värivalinnoilla autetaan dementiaoireisten asukkaiden hahmottamista ja suun-nistautumista tilassa.
Jokaisella asukkaalla tulee olla oma yksityinen tilansa, joka tukee omakuvan ja itsellisyyden säilymistä. Asuinhuoneen ovi erottuu muista ovista asukkaan nimen, valokuvan tai hänelle merkityksellisen kuvan avulla. Asukkaiden omat huonekalut ja esineet luovat viihtyisyyttä ja auttavat asukkaita säilyttämään oman identiteettinsä. Hoitokäytännöt sallivat asukkaan hallita omaa tilaansa ja sitä kunnioitetaan.
11
Projektiin liittyviä muita julkaisuja ja opinnäytetöitä, jotka ovat ladattavissa Soteran kotisivuilta, www.sotera.fi:
Verma, I. & Åkerblom, S. 2008. Kokemuksia tanskalaisesta iäkkäiden ihmisten •hoiva-asumisesta. TKK, Sotera, Arkkitehtuurin tutkimuksia 2008 / 31.s. 43. ISBN 978-951-22-9356-8 (pdf).
Aalto, L., Verma, I., Verhe, I. 2009. Tutustumismatka Hollannin •vanhustenhuollon tiloihin. TKK, Sotera, ISBN 978-952-248-029-3 (pdf).
Wiinikka, T. 2008. Uusi asumismalli dementoituneille, Sovellus Itä-pasilan •palvelutaloon. TKK, Arkkitehtuurin laitos, Sotera. Diplomityö
Aro, P. 2008. Dynaaminen valaistus, Tulevaisuuden valaistusratkaisut •muistihäiriöisen asuin- ja hoivaympäristöön. Taiteen maisterin lopputyö, TaiK
Ranne, R. 2008. Dementiaryhmäkodin hoitotyön toimintatilanteita tukeva •työympäristö. TKK, Kognitiivinen teknologia.
12
13
Ikääntyvien kuntoutumista edistävät hoiva- ja asumisympä-ristöt -projektin (IKU) taustalla ovat väestön ikääntyminen sekä nykyisen ra-kennuskannan samanaikainen vanheneminen. Tavoitteena on löytää ratkaisuja vanhustenhuollon muutokseen liittyviin haasteisiin. Suurten ikäluokkien vanhe-tessa Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyvä kansakunta ja on arvioitu, että vuonna 2030 noin 26 % Suomen väestöstä on yli 65-vuotiaita (Tilastokeskus). Sa-malla kun väestön eliniänodote kasvaa, ikääntyneiden toimintakyvyn odotetaan pysyvän hyvänä eikä raskasta hoivaa vaativien ikävuosien odoteta lisääntyvän. Ikääntyneiden käsitys heidän omista tarpeistaan ja asumistoiveistaan muuttuu. Väestön yleinen kolutustaso ja varallisuus kasvaa ja suurten ikäpolvien kulu-tustottumukset ovat erilaisia kuin aikaisempien sukupolvien. Heidän haluk-kuutensa käyttää palveluita kasvaa. Hyvin iäkkäiden, yli 85-vuotiaiden, osuus väestöstä kasvaa huomattavasti ja sen ennustetaan nousevan 1,8 prosentista (2007) 6,1 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Siten heidän määränsä nousee nykyisestä 94 000:sta 349 000:een1. Hyvin iäkkäiden määrän kasvaessa myös muistisairauksista sekä dementiaoireista kärsivien määrän oletetaan kasvavan. Väestön huoltosuhde kasvaa työssäkäyvän väestönosan samalla pienentyessä ja ikääntyneiden joukko tulee pystyä hoitamaan samalla henkilöstön ja hoivapaik-kojen määrällä kuin nykyisin. Ikääntyneitä kannustetaan asumaan mahdollisim-man pitkään omissa kodeissaan ja heidän itsenäisen selviytymisen tueksi sekä hoivahenkilökunnan avuksi kehitetään uusia teknologisia apuvälineitä.Ikäänty-neille suunnattuja asumismalleja ja rakennuksia arvioitaessa lähtökohtana ovat
1 Tilastokeskus, Väestöennuste 2007 - 2040
Virallinen tilasto, 2006 Vuoden 2040 ennuste, 2007
Kuva 1. Väestö iän ja sukupuolen mukaan, päivitetty 31.5.20071
Taustaa1
14
tämän päivän hoivarakennukset. Nykyiset sairaalamaiset hoivarakennukset eivät vastaa ikääntyneiden tarpeisiin eivätkä hoitotyön asettamiin vaatimuksiin. Tällä hetkellä pitkäaikaishoidon piirissä oleville ikääntyneille tulee tarjota pikaisia elä-mänlaatua parantavia muutoksia. Toisaalta hoiva-asumisen tulee myös kehittyä merkittävästi seuraavina vuosikymmeninä, vanhoja hoivalaitoksia tulee purkaa ja uusia käytettävyydeltään ja saavutettavuudeltaan parempia asuinrakennuksia tulee rakentaa.
Hoivaketju tulee suunnitella kokonaisvaltaisesti. Muutoksia tarvitaan sekä ikääntyneiden fyysiseen asuinympäristöön että heille suunnattuihin palveluihin. Kuntoutusta ja kotiin tuotavia palveluita tulee kehittää ikääntyneen itsenäisen selviytymisen tueksi. Palveluita ja asunnonmuutostöitä tarjotaan aivan liian myöhään asukkaan toimintakyvyn laskettua jo siihen pisteeseen, ettei muutok-sista enää ole toivottua apua tai hyötyä. Vanhukset itse epäröivät ottaa palveluita vastaan oman elämänhallinnan menettämisen pelossa. Palveluiden tarjoaminen oikeaan aikaan vaatii asiantuntevaa kehittämistä, sillä hyväkuntoisten yksin asuvien ikääntyneiden vaarana on sosiaalinen eristäytyminen ja turvattomuuden tunne, mikä saattaa nopeuttaa toimintakyvyn heikkenemistä. Ikääntyneet, joille ei tarjota riittävästi tai ollenkaan kotihoidon palveluja, saattavat tuntea itsensä turvattomiksi ja muuttavat mieluummin asumaan hoivakotiin, itsellisyyden me-nettämisen uhallakin.
Vaikeasti dementoituneet henkilöt eivät kykene asumaan yksin edes koti-hoidon turvin. Arvioidaan, että kaikki kuntien ylläpitämät laitospaikat tulevat olemaan tulevaisuudessa keskivaikeasti tai vaikeasti dementiaoireisten ikään-tyneiden ryhmälle suunnattuja ja että suuri osa sosiaali- ja terveydenhuoltoon käytettävistä rahoista käytetään tämän ryhmän hoivaan. Ikääntyneet, jotka eivät kärsi kognitiivisista ongelmista, tullaan hoitamaan kotihoidon ja omaishoidon turvin kotona tai yksityisissä hoivalaitoksissa.
Työssäkäyvän väestönosan pienentyessä työvoiman saanti hoiva-alalle vai-keutuu. Hoivalaitoksissa asuvat ikääntyneet ovat yhä raskaammin hoidettavia, ja hoitohenkilöstö kuormittuu lisääntyneen työtaakan johdosta, samalla kun hoitajat ikääntyvät itsekin. Pohjoismaissa noin 90 % hoitoalalla työskentelevistä on tällä hetkellä naisia2. Vanhustenhuollon muutokset asettavat vaatimuksia ja haasteita hoivalaitosten fyysisen ympäristön ja palveluiden kehittämiselle sekä uuden teknologian hyödyntämiselle siten, että ikääntyneet pystyvät selviytymään mahdollisimman itsenäisesti päivittäisistä toimistaan tuntematta oloaan turvat-tomaksi. Teknisiä apuvälineitä tulee kehittää ja niitä tulee tarjota ikääntyneille heidän tarpeidensa mukaan. Uusia ratkaisujen tulee tarjota myös henkilökunnan työn ja jaksamisen tueksi. Fyysinen ympäristö on tärkeä osa elämänlaatuun vai-kuttavista tekijöistä, mutta myös yleinen asenne ikääntymistä kohtaan vaikuttaa siihen, miten vanhuksia otetaan huomioon osana yhteiskuntarakennetta.
2 Lethbridge, J. 2005.
15
Vuoden 2006 lopussa koko maassa kotona asuvien osuus 75 vuotta täyttä-neistä oli 90,1 prosenttia. Mukaan on laskettu muut kuin pitkäaikaisessa sai-raalahoidossa hoidetut, vanhainkodeissa olleet ja ympärivuorokautisen hoivan sisältävien asumispalvelujen piirissä olleet3. Ikäihmisten palveluiden laatusuo-situksessa3 on tavoitteena kotona asuvien osuuden lisääminen ja ikääntyneiden asuminen omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Tämä kuitenkin edellyttää asuntokannan uudistumista ja tarjottavien kotipalveluiden kehittämistä. Monet ikääntyneistä haluavat vanheta omissa kodeissaan, mikäli asunto ja asuinraken-nus soveltuvat asukkaan toimintakyvyn muutoksiin. Kotona asumisen edistä-miseksi ja tulevaisuuden tilatarpeisiin varautumiseksi Ikäihmisten palveluiden laatusuosituksessa4 on esitetty, että kunnan sosiaali-, terveys-, asunto-, tekninen ja pelastustoimi yhdessä arvioisivat palveluiden ja asunnonmuutostöiden tar-vetta, asuintilojen esteettömyyttä ja turvallisuutta sekä priorisoisivat tarvittavia uudistuksia. Tavoitteena on myös hyödyntää uutta asiakaslähtöistä teknologiaa. Palveluiden käyttäjille, ikääntyneille ja heidän omaisilleen, tulee puolestaan kehittää palvelu, jonka avulla he saavat keskitetysti tietoa heille suunnatuista palveluista ja apuvälineistä. Kuntien terveyden- ja sosiaalihuollon tueksi ollaan kehittämässä uusia palvelumalleja, joiden avulla tiedonkäsittely helpottuu ja hoivatyö tehostuu.
Suomen rakennuskanta uudistuu vain noin yhden prosentin verran vuodes-sa4. Uudet asuinrakennukset tulee suunnitella käytettävyydeltään ikääntyvien itsenäiseen asumiseen soveltuviksi. Uudisrakennukset eivät yksinään vastaa ikääntyneille soveltuvien asuntojen kysyntään, vaan vanha rakennuskanta tulee peruskorjata mahdollisuuksien mukaan ikääntyneille soveltuvaksi. Asuinym-päristöjen kehittämiseksi tulee kehittää kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joissa rakennuksen lisäksi myös asunnon lähiympäristö ja palvelut tukevat ikääntyvän itsenäistä asumista.
Suomessa noin 40 % vähintään 3-kerroksisista asuinkerrostaloista on hissittö-miä5, mikä on suurimpia yksittäisiä syitä muuttaa palvelutaloon tai hoivalaitok-seen. Asunnonmuutostyöt tulee suunnitella tapauskohtaisesti. Mikäli asukkaalla ei ole mahdollisuutta poistua asunnosta rakennuksen tai lähiympäristön esteel-lisyyden vuoksi, ei asunnon korjaus esteettömäksi kaikissa tapauksissa aina ole järkevää tai taloudellisesti kannattavaa. Monet kotiin ja sen välittömään ympäris-töön tehtävät muutokset, kuten hissit, auttavat myös kotihoidon henkilökuntaa ja omaishoitajia. Eräässä amerikkalaisessa haastattelututkimuksessa selvitettiin Alzheimer -potilaiden kotiin tehtyjen asunnonmuutostöiden vaikutusta asuk-kaan ja omaishoitajan selviytymiseen6 ja stressitilan muutoksiin. Osa tehdyistä
3 STM. 2008.4 VTT, Ympäristöministeriö5 Pekka, T.; Pelvas, P. & Peltonen, J. 2008.6 Calkins, M. & Namazi, K. 1991.
16
muutoksista toimi paremmin kuin toiset, mutta tutkimuksen tuloksista voitiin vetää johtopäätös, että ympäristön muutoksilla voidaan vaikuttaa henkilöiden stressitilaan. Tehdyistä muutoksista 85 % auttoi omaishoitajaa ja 77 % asukasta.
Laitospaikkojen vähentyessä kotona asuvat ikääntyneet ovat huonompikun-toisia ja tarvitsevat enemmän hoivaa kuin aikaisemmat kotihoidon asiakkaat. Englannissa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että vuosina 1997 – 2003 kotipalve-luihin käytettyjen tuntien määrä kasvoi 14 % ja samalla palveluja saavien hen-kilöiden määrä väheni 23%:lla. Samassa rajoitetussa ajassa tehtyjen palveluiden määrän lisääntyminen on myös heikentänyt palveluiden tasoa.7
Pohjoismaissa tehdyn tutkimuksen8 mukaan kotihoidon ja omaishoidon suhde vaihtelee eri pohjoismaissa. Tanskassa ja Norjassa formaali ja informaali hoiva-työ täydentävät ja tukevat toisiaan siten, että vain 20 % ikääntyneistä on pelkän omaishoidon varassa. Omaishoitajaa ei jätetä yksin hoitotaakan kanssa, vaan tehtävät jaetaan kotihoidon henkilökunnan kanssa, mikä tukee omaishoitajan jaksamista. Suomessa tilanne on samankaltainen kuin Ruotsissa, jossa 54 % päi-vittäin apua tarvitsevista saa sitä ainoastaan omaisiltaan. Tutkimuksen mukaan lisääntyvät palvelut näyttävät kuitenkin pikemminkin tukevan perheenjäsenten hoivaroolia kuin heikentävän sitä.9 Kotipalveluiden, kotihoidon ja omaishoidon rinnalle tulee tarjota lyhytaikaishoitoa, jonka avulla voidaan antaa kuntoutusta, siirtää pysyvän laitoshoidon tarvetta ja tukea omaishoitajan jaksamista.
Monissa Euroopan maissa on jo 1970-luvulta lähtien alettu ajaa alas laitos-hoitoa ja erilaisten asumisratkaisujen sekä palvelumallien kehittämiseen on panostettu. Ikääntyneiden hoivalaitokset nähdään tänä päivänä ikääntyneiden asuntoina eikä hoitolaitoksina ja niistä pyritään suunnittelemaan mahdollisim-man viihtyisiä ja kodikkaita. Tanskassa Kööpenhaminan kaupunki on aloittanut suuren hoivalaitosten peruskorjauskampanjan, jonka aikana kaikki vanhusten palveluasunnot korjataan nykyvaatimuksia vastaaviksi kaksioiksi. Samalla uutta ikääntyneille suunnattua teknologiaa otetaan käyttöön ja hoivalaitokset muutetaan palvelutalojen kaltaisiksi asumisyksiköiksi. Peruskorjaukset näissä asunnoissa suoritetaan asteittain seuraavan 15 vuoden aikana.
Toteutuksen tueksi on laadittu 17-kohtainen ohje, jonka avulla pyritään takaa-maan asuinympäristön laadukkuus ja erilaisten asumisvaihtoehtojen tarjonta. Ikääntyneille halutaan tarjota monipuolisesta valikoimasta erilaisia vaihtoehtoja oman asumisen järjestämiseksi. Ikääntyneet saavat itse valita asuinpaikkansa nykyisen asuinympäristönsä tai lähisukulaistensa asuinpaikan mukaan. Tulevai-suudessa ikäihminen voi valita asuinpaikkansa mahdollisesti myös harrastuk-sensa mukaan. Myös Suomessa on valmisteilla kotikuntalakimuutos, joka takaa toteutuessaan ikääntyneelle mahdollisuuden muuttaa hoivalaitokseen toisen
7 Lethbridge, J. 2005.8 Marta Szebehely(red.) 2005.9 Krüger, T. 2005.
17
kunnan alueelle. Muissa pohjoismaissa on alettu etsiä ratkaisuja ulkomaalaissyntyisten ikään-
tyneiden hoivaan. Suomessakin kysymys on ajankohtainen ja ulkomaalaistaus-taisen väestönosan kasvu ja ikääntyminen tulee huomioida myös ikääntyneiden palvelujärjestelmän suunnitelmissa. Dementoivan taudin edetessä opittu vieras kieli unohdetaan ja kommunikointi vaikeutuu. Ruotsissa muun muassa Boråsin kaupungissa, jossa asuu paljon suomalaisia maahanmuuttajia ja heidän jälkeläi-siään, on avattu omat suomenkieliset dementiahoivaosastot, joissa työskentelee suomenkielinen hoivahenkilökunta.
Suuri osa käytössä olevista sairaalamaisista hoivalaitoksista on rakennettu 1960-70 -luvuilla. Keskikäytävälliset ratkaisut, joissa pieniä huoneita on sijoitet-tu pitkän käytävän varrelle, eivät sovellu laitosten nykyiselle käyttäjäryhmälle eivätkä vastaa käsitystä hyvästä asuinympäristöstä. Hoivalaitoksia ei nähdä enää sairaaloina, vaan ikääntyneiden asuinympäristönä, jonka tulee olla turvallinen, kodikas ja viihtyisä. Osa dementiaoireisista viettää pitkän ajan elämästään hoi-valaitoksissa ja niiden tulee tarjota asukkailleen viihtyisä ja kodikas ilmapiiri. Ikäihmisten palveluiden laatusuositukseen10 on kirjattu periaate, jonka mukaan pitkäaikaishoivan ympäristöjen tulee olla dementiaoireisten ihmisten erityistar-peet huomioon ottava: turvallinen, selkeä ja orientoitumista helpottava. Uusiin hoivayksiköihin rakennetaan vain riittävän tilavia yhden hengen huoneita, joissa on oma hygieniatila. Vanhoja tiloja peruskorjattaessa tavoitteena on yhden hen-gen huoneiden osuuden lisääminen.
Uusien hoivakotien suunnittelussa tulee ottaa huomioon rakennuksen koko elinkaari. Vuoden 2050 jälkeen vanhusväestön määrä alkaa väestölaskelmien mu-kaan uudelleen pienentyä ja on todennäköistä, että asunnot tulevat osittain myös muun väestöryhmän käyttöön. Hoivarakennukset tulisikin suunnitella muunnel-taviksi ja joustaviksi kaikille soveltuviksi esteettömiksi asuinrakennuksiksi.
10 STM. 2008.
18
19
Toimintakyvyn muutokset
Suurin osa ikääntyneiden hoivan tarpeesta syntyy iän tuoman huono-kuntoisuuden ja toimintakyvyn alenemisen takia, ei varsinaisten sairauksien seurauksena. Normaaliin ikääntymiseen voi kuulua lievä näkö- ja kuuloaistin heikkeneminen sekä liikkumisen ja muiden toimintojen hidastuminen. Ikäänty-neiden kyky sopeutua nopeasti uuteen ympäristöön ja kyky lukea ympäristöstä tulevaa tietoa hidastuu. Muuttaessaan hoivakotiin ikääntynyt saattaa kokea stres-siä menettäessään ympäristönsä hallinnan, mikä johtaa elintilan rajoittumiseen, liikkumattomuuteen ja masennukseen. Masennus ja avuttomuus voivat johtua osittain koetusta itsemääräämisoikeuden menetyksestä, ja nopeuttavat osaltaan fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä ja dementoivan sairauden etenemistä. Masentuneisuus aiheuttaa muistisairauden kaltaisia oireita ja keskittymiskyvyn alenemista jota voidaan hoitaa sopivalla lääkityksellä. Tässä tutkimuksessa on keskitytty etenevää muistisairautta sairastavien ikääntyneiden asuin- ja toimin-taympäristöjen erityisongelmiin.
Dementiaa aiheuttavien sairauksien eteneminen on hyvin yksilöllistä. Taudin etenemistä voidaan hidastaa nykyisillä lääkkeillä, mutta sitä ei voida parantaa. Oireiden pahentuessa henkilö ei enää selviydy päivittäisistä toimistaan ilman ympärivuorokautista hoivaa. Dementia on oireyhtymä, jonka taustalla on fyy-sinen aivojen toimintaa vaurioittava sairaus. Dementoivien sairauksien tavalli-simmat kognitiiviset oireet liittyvät heikentyneeseen muistiin, havaitsemiseen, kommunikointiin ja päättelykykyyn. Dementiaoireisen henkilön vuorovaikutus muiden ihmisten ja ympäristön välillä muuttuu. Henkilö voi masentua ja ahdis-tua sairauden edetessä, kun hän ei enää tunnista ympäristöään tai läheisiään. Tärkeätkin asiat ja henkilöt sekä yksittäiset tapahtumat menneisyydestä unohtu-vat. Dementoivan sairauden edetessä henkilön persoonallisuus saattaa muuttua ja käytös muuttua aggressiiviseksi, kun hänen kykynsä ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan heikkenee. Vaikeassa dementiassa puheen tuottaminen vaikeutuu tai saattaa loppua kokonaan.
Fyysisen ympäristön ratkaisuilla voidaan tukea dementiaoireisten itsenäistä suoriutumista ja oman minäkuvan vahvistamista. Dementian asteella on vaiku-tusta fyysiseen ympäristöön kohdistuviin vaatimuksiin. Ympäristön ratkaisujen avulla voidaan joko tukea tai estää toimintakyvyn ylläpitoa. Muistisairauden alkuvaiheessa henkilö pystyy selviytymään omassa tutussa asuinympäristös-sään kotihoidon tai omaishoidon turvin. Vakavasti dementiaoireisten ympäri-vuorokautinen hoiva on raskasta ja yhteiskunnalle kallista. Ennaltaehkäisevään
Dementiaoireistentoimintaympäristö2
20
työhön, varhaiseen kuntoutukseen ja oikeaan lääkitykseen tuleekin panostaa. Psykologit ja toimintatieteilijät ovat tehneet tutkimuksia ympäristön vaikutuk-
sista käytökseen, mutta tutkimusten tuloksia on ollut vaikea soveltaa käytännön suunnitteluun. Fyysisen ympäristön suhdetta ihmisten hyvinvointiin on vaikea tutkia ja todentaa. Hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät ja esimerkiksi niin kutsutuista aistihuoneista, Snoozelen tiloista, saadut myönteiset kokemukset voidaan liittää virikkeelliseen fyysiseen ympäristöön ja toisaalta lisääntyneeseen hoivaan. IKU-projektissa on tutkittu hoivalaitoksissa asuvien ikääntyneiden asuinympäristöä kokonaisvaltaisesti. Tarkoituksena on ollut kehittää työkaluja ja menetelmiä dementiaoireisten ympäristön arvioimiseen ja kehittämiseen.
Hoivakodin suunnitteluratkaisuissa tasapainoillaan kodikkuuden ja tur-vallisuuden välillä. Liiallinen turvallisuushakuisuus voi tehdä hoivakodista laitosmaisen ja tylsän tilan. Asukkaiden liikkuminen tulee tehdä mahdollisim-man helpoksi, samalla tilojen tulee olla kiinnostavia ja houkutella asukkaita liikkumaan ja käyttämään olemassa olevaa toimintakykyään. Hoivalaitosten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön suunnittelussa tuleekin panos-taa omatoimisuutta ja minäkuvaa kannustaviin ratkaisuihin. Esteettömän ja käytettävyydeltään ikääntyneille sopivan ympäristön lisäksi hoitokäytäntöjen tulee tukea asukkaan yksilöllisiä voimavaroja ja asukkaan oman elämänrytmin säilymistä.
Dementiaoireisten toiminta- ja asuinympäristössä liikkumisen pitää olla tur-vallista. Ympäristön tulee olla selkeä ja antaa asukkaille riittävästi virikkeitä ja opasteita suunnistautumiselle. Dementiaoireisilla esiintyy hahmottamisvaikeuk-sia ja levottomuutta. Heillä voi esiintyä myös vaeltelua, mikä johtuu etupäässä kolmesta syystä: he ovat hämmentyneitä paikasta ja ajasta, kävely on iskostunut normaalina toimintana aivoihin tai he etsivät jotain tekemistä1.
Ajantajun heikkenemisen myötä dementiaoireisilla on uni-valverytmin häiri-öitä, joita voidaan joissakin määrin vähentää tarjoamalla riittävästi virikkeellistä toimintaa ja ulkoilua sekä lisäämällä valaistusta päiväaikaan. Hahmottamis-ongelmia voidaan kompensoida riittävällä valaistuksella ja ympäristön värien ja kontrastien avulla. Vaikka henkilön mieltymykset värien suhteen näyttävät säilyvän entisellään dementiaoireiden ilmentyessä on sinisen ja vihreän värin hahmotuskyvyn todettu heikkenevän enemmän, kun taas punertavan ja oranssin
1 Cohen, U. & Day, K. 1993.
Kuva 2. Oleskelutila, De Naber, Rotterdam, Hollanti
21
sävyt hahmotetaan paremmin2. Dementiaoireisten ympäristön suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota kaik-
kien aistien saamien virikkeiden laatuun ja siihen, että eri aistien saamat viestit vahvistavat toisiaan. Asukkaiden huomiota voidaan ohjata valon tai äänen avulla ja ruuan tuoksujen leviäminen osastolle ruokailuaikaan herättävät aistit. Toisaalta ilmanlaatuun liittyvät tekijät hajuhaittojen torjuminen on tärkeä osa asuin- ja työympäristön viihtyvyyttä.
Kustaankartano, käyttäjäkyselyt
IKU-projektin tutkimusmateriaalina käytettiin haastattelu- tai kyselyaineistoa, jota kerättiin kaikilta tilojen käyttäjäryhmiltä. TKK:n Sotera-instituutin tutkijat kävivät havainnoimassa ja haastattelemassa vanhustenkeskuksen asukkaita ja henkilökuntaa tilojen käytettävyyden arvioimiseksi. Omaisille ja henkilökun-nalle laadittiin kyselylomake, jonka avulla he arvioivat tilojen viihtyisyyttä ja toimivuutta. Kyselyjen sisältö on analysoitu laadullisella sisällön analyysillä. Osallistujien määrä, varsinkin asukkaiden ja omaisten osalta, oli tutkimuksessa pieni, minkä vuoksi pätevää tilastollista analyysiä ei vastausten perusteella voi tehdä. Dementiaoireiset henkilöt eivät pysty kommunikoimaan normaalisti, joten tutkimustyö on ollut osittain myös asukkaiden havainnointia sekä asukkaiden ja henkilökunnan välisen kanssakäymisen ja toiminnan havainnointia vanhusten-keskuksen tiloissa. Tämä tutkimus antaakin viitteitä tutkimuksessa mukana ol-leiden vanhustenkeskusten kehittämisen tueksi joidenkin käyttäjien arvioimana. Toisaalta kirjallisuudesta sekä projektin aikana ulkomaisiin ja kotimaisiin hoi-vakoteihin tehtyjen tutustumismatkojen3 kautta kartoitettiin hoivaympäristöihin liittyvää tutkittua tietoa ja kerättiin käyttäjäkokemuksia erilaisista ratkaisuista. Kerääntyneen tiedon perusteella voidaan kuitenkin esittää yleisiä suomalaiseen hoivaympäristöön siirrettäviä hyviä käytäntöjä ja kehittämistavoitteita.
Asukashaastattelut
Dementiaoireisten asukkaiden lähimuistin ja puheentuoton heikentyminen teki asukkaiden haastattelun haasteelliseksi. Haastattelu toteutettiin Soterassa laaditun kyselylomakkeen pohjalta siten, että asukkaita pyydettiin vapaasti esittelemään osastoa ja tutkijat kulkivat heidän mukanaan kysellen asuinym-päristöön liittyviä kysymyksiä siirryttäessä tilasta toiseen. Esittelykierroksesta pyrittiin tekemään luonteva tilanne, jossa asukkaat saivat vapaasti kertoa osas-tostaan. Esittelykierrokseen osallistuvat asukkaat valittiin osittain henkilökunnan tekemän arvion mukaan, osittain haastattelutilanteen asukkaissa synnyttämän kiinnostuksen mukaan. He esittelivät osaston kukin vuorollaan.
Asukashaastattelut suoritettiin Kustaankartanon vanhustenkeskuksen osas-tolla F1 klo 10:n ja 14:n välisenä aikana. Haastateltavina oli neljä osaston asukas-ta. Kahdella haastatelluista asukkaista oli keskivaikea dementia, yhdellä lievä ja yhdellä pitkälle edennyt dementia. Haastatelluista kolme oli naispuolisia ja yksi mieshenkilö. He pystyivät itse esittelemään osaston kulkien osastolla ja kertoen vapaasti tiloista. Henkilön, jonka dementia oli pitkälle kehittynyt, puheen tuotto
2 Wijk, H.; Berg, S.; Sivik, L. & Steen, B. 1999.3 Verma, I. & Åkerblom, S. 2008.
22
oli vaikeutunut, mutta hän oli kiinnostunut esittelemään tilaa. Kaksi asukkaista käytti kulkemisen apuvälineenä rollaattoria ja kaksi kulki ilman apuvälinettä. Haastatellut edustivat osaston nuorimpia (synt. 1921, -26, -31,- 36) ja uusimpia asukkaita (kolme haastatelluista oli ollut osastolla alle vuoden). Kaikki haasta-telluista kertoivat tuntevansa paikkoja jonkin verran ja lievää ja keskivaikeaa dementiaa sairastavat henkilöt osasivat löytää ruokailuun ja oleskeluun tarkoi-tetut tilat osastolta omatoimisesti. Nämä asukkaat osasivat myös näyttää oman huoneensa sijainnin. Osasto F1 on jaettu kahteen yhtä suureen 11 hengen soluun, joiden tilat ovat vapaasti kaikkien asukkaiden käytössä. Kaksi asukkaista esitteli sekä A- että B-solun tilat, toiset kaksi esittelivät solua, jossa itse asuivat.
Kullekin haastatellulle asukkaalle esitettiin vuorollaan kysymyksiä tilasta, jossa hän sillä hetkellä oli tai ratkaisusta, jonka hän näki edessään. Näin pyrittiin varmistamaan, että asukas vastasi juuri tiettyyn tilaan liittyvään kysymykseen. Asukkaalle myös osoitettiin kädellä esineitä tai huonekaluja, esimerkiksi vuo-detta, mikäli kysymys koski sitä. Kysymyksistä tehtiin lyhyitä ja selkeitä ja ne esitettiin preesensmuodossa. Haastattelut äänitettiin myöhempää analysointia varten. Asukkaiden vastaukset ryhmiteltiin omaisille ja henkilökunnalle suun-natun kyselylomakkeen mukaan. Vastausten perusteella saatiin laadullista ai-neistoa, jota voitiin käyttää tutkimuksessa hyväksi.
Haastattelun ohella dementiaoireisten havainnointi esittelytilanteessa toi tutkijoille lisää arvokasta tietoa tilojen suunnitteluun liittyvistä ongelmista. Esi-merkkinä havainnoinnin tarpeellisuudesta oli syvästi dementoitunut henkilö, joka kysyttäessä tiesi kertoa sanallisesti, missä hänen huoneensa WC-tila sijaitsi, mutta käveli kuitenkin suljetun WC-tilan oven ohi, koska ei hahmottanut ovea väritykseltään samanlaisesta huoneen seinästä.
23
Tilaratkaisut - käyttäjiin kohdistuva vaikutus
Tutkimuksen tulokset, sen aikana tarkastellut ja esiin nousseet laitosympäris-tön suunnitteluratkaisut on koottu Tilaratkaisut - käyttäjiin kohdistuva vaikutus –taulukkoon (Liitteenä). Taulukko on laadittu Health Impact Assessment, HIA-periaatteiden pohjalta. Dementiahoivalaitoksen suunnitteluratkaisuja on tarkas-teltu käyttäjien näkökulmasta ja niiden vaikutuksia on kuvattu viihtyvyyden, turvallisuuden, asukkaiden osallistumisen sekä virikkeellisen ympäristön luo-misen kannalta. Laajemmat käytettävyyteen vaikuttavat suunnitteluratkaisut on taulukossa jaoteltu huonetilojen mukaan. Suunnitteluratkaisut tulee kuitenkin aina selvittää tapauskohtaisesti, eikä yleispätevää ratkaisua voida esittää. Tau-lukkoon ei ole otettu mukaan yksityiskohtaisia ohjeita, sillä monet ympäristöltä tavoiteltavat ominaisuudet saattavat olla ristiriitaisia ja vaativat ensisijaisten tavoitteiden määrittelemistä. Ikääntyneet ovat heterogeeninen ryhmä, jolla on hyvin erilaisia toiveita ja tarpeita asumisen suhteen. Yhteisenä tekijänä voidaan kuitenkin esittää tilojen riittävä koko: riittävän väljät tilat mahdollistavat tilojen joustavuuden, jolloin ne voidaan muuntaa asukkaalle sopivaksi.
Tutkimuksessa tuli esille päivätoiminnan ja lyhytaikaisen hoidon asiakkaiden sekä osastojen asukkaiden hyvinvointia tukevat yhteiset tekijät: sosiaalista kans-sakäymistä ja toimintakyvyn vahvistamista tukevat tilaratkaisut ja apuvälineet sekä ulkoilu. Toisaalta eri elämäntilanteissa korostuvat eri asiat. Päivätoiminnas-sa asukkaiden omatoimisuuden vahvistaminen on tärkeää, lyhytaikaisen hoidon piirissä olevalle yhteys kotiin ja tuttuun ympäristöön on tärkeää. Osastolla asu-valle tärkeää on yksityisyyden kunnioittaminen ja mahdollisuus liikkua.4
4 Mäkinen, E. Kruus-Niemelä, M. & Roivas, M. 2009.
24
25
Sijainti
Tavoitteena on, että ikääntynyt pystyy halutessaan vanhenemaan omassa tutussa asuinympäristössään. Käsitteellä aging in place tarkoitetaan englannin-kielisessä tutkimuskirjallisuudessa ratkaisua, jossa ikääntynyt saa jatkaa asumis-ta omassa asunnossaan tai tavanomaisessa asuinympäristössään tarvitsematta muuttaa laitosympäristöön toimintakyvyn laskiessa. Hollannissa puolestaan pyritään tarjoamaan ikääntyneille palveluasuntoja eliniäksi appartment for life nimikkeellä. Näissä palvelutaloissa annetaan eriasteista hoivaa tarpeen mukaan asukkaan toimintakyvyn laskiessa. Asuminen ja palvelut on erotettu omiksi palveluikseen ja asukas asuu normaalissa vuokra-asunnossa. Palveluiden hin-noittelun takia palvelut eivät kuitenkaan ole kaikkien asukkaiden saavutettavis-sa. Myös Suomessa on alettu kehittää hoivalaitoksia palvelutalojen kaltaisiksi asuinympäristöiksi. Dementiaoireisille henkilöille uusien asioiden oppiminen ja sopeutuminen uuteen ympäristöön tapahtuu hitaammin kuin muille ikäänty-neille. Tällaisen henkilön kannalta ratkaisu, jossa päivätoiminta, lyhytaikaishoito ja pitkäaikaishoito on järjestetty samassa hoivaympäristössä, on suositeltavaa. Ikääntynyt ehtii näin vähitellen tutustua asuin- ja hoivaympäristöön ennen kuin muutto hoivalaitokseen tulee ajankohtaiseksi.
Fyysinen ympäristö3
Kuvat 3 ja 4. Palveluasuntoja, De Toonladder, Almere, Hollanti
26
Ikääntyvien itsenäisen asumisen kannalta on tärkeää, että päivittäin tarvittavat palvelut löytyvät lähietäisyydeltä. Sekä itsenäisesti asuvalle että palvelutalossa asuvalle ikääntyneelle lähikaupassa asiointi on osa sosiaalista kanssakäymistä, joka auttaa säilyttämään yhteyden ympäröivään yhdyskuntaan. Ympäristömi-nisteriön julkaisemassa tutkimuksessa on selvitetty ikääntyneiden asumisrat-kaisuja, heidän asumistoiveitaan ja tyytyväisyyttä nykyiseen asuinympäristöön. Yleisimmin koettu asuinympäristön ongelma on tutkimuksen mukaan riittämät-tömättaihuonotkaupallisetpalvelut.Ikäryhmässä69−75–vuotiaatkolmannes(33 %) sijoittaa kaupalliset palvelut asuinalueen kolmen tärkeimmän ominaisuu-den joukkoon1.
Suuri osa ikääntyneiden hyötyliikunnasta tulee päivittäisistä askareista. Lähellä olevat viheralueet ja kaupalliset palvelut auttavat pitämään yllä ikään-tyneiden toimintakykyä. Uimahallien ja liikuntasalien varaaminen myös ikään-tyneiden käyttöön mahdollistaa kuntoliikunnan. Työikäiset, jotka ovat tottuneet käyttämään aktiivisesti kuntosaleja ja kuntovälineitä, ovat todennäköisesti myös ikääntyessään aktiivisia kuntosalien käyttäjiä. Kuntoliikunta on mahdollista, kun virkistys- ja liikuntapalvelut sijaitsevat asuinympäristön läheisyydessä ja ikääntyneille suunniteltuja liikuntavälineitä on tarjolla. Ikääntymisen myötä myös terveydenhuollon palveluiden tarve kasvaa, joten niiden sijoittuminen asuinympäristön lähelle on tärkeää.
Julkisen liikenteen tai palvelubussin pysäkin läheisyys laajentaa ikäänty-neen elinpiiriä ja helpottaa liikkumista paikasta toiseen. Hoivakodin sijainti ja kulkuyhteydet sinne vaikuttavat suoraan asukkaan ja hänen omaistensa sekä asukkaan ja hänen ystäviensä välisiin suhteisiin. Julkinen liikenne edesauttaa palvelu- tai hoivakodeissa asuvien ikääntyneiden omaisten ja ystävien, jotka ovat usein itsekin iäkkäitä, vierailuja. Hoivakodin hyvin suunnitellun sijainnin avulla helpotetaan myös hoitohenkilökunnan työmatkoja, mikä voi osaltaan vaikuttaa myönteisesti henkilökunnan työviihtyvyyteen ja pysyvyyteen. Julkisen liiken-teen palveluiden avulla myös kulttuuripalvelujen saatavuus ja käytettävyys on helpompaa.
1 Poutanen, V-M.; Laurinkari, J. & Hynynen, R.2008.
Kuvat 5 ja 6. De Toonladder, Almere, Hollanti
27
Hoivalaitokset tulee sijoittaa tavalliseen asuinympäristöön, taajamien keskus-tojen läheisyyteen, missä kaikki palvelut ovat jo ennestään tarjolla. Hoivalaitoksen tulee avautua ja olla yhteydessä paikalliseen yhteisöön. Hoivakotia ympäröivä maasto ja ympäröivien rakennusten etäisyys hoivalaitoksesta vaikuttavat tilojen käytettävyyteen. Lähellä sijaitsevat kävelykadut ja torit voivat toimia päivit-täisten kävelyreittien kohteena ja esimerkiksi ostoskeskukset mahdollistavat liikkumisen talvisaikaan, kun kadut ovat liukkaat ja käveleminen epävarmaa. Asukkaille tulee tarjota hyvin opastettuja eripituisia kävelyreittejä. Vilkasliiken-teiset kadut voivat kuitenkin aiheuttaa turvattomuuden tunnetta liikkumisen hidastuessa. Kävelyalueiden erottaminen autoliikenteestä esimerkiksi viherkais-tan avulla lisää turvallisuuden tunnetta. Viheralueet ja puistot ovat miellyttäviä ja turvallisia ulkoilualueita, mutta niiden talvikunnossapito on usein hankalaa. Hoivalaitoksen piha-alueella pitäisi olla turvallisia kävelyreittejä ja lämpimiä istumapaikkoja myös talvella2.
2 Lehmuspuisto, V. & Åkerblom, S. 2007.
Kustaankartano
Kustaankartanon vanhustenkeskus tarjoaa asukkaille laajan puistomaisen piha-alueen. Erilliset aidatut piha-alueet dementiayksiköiden lähettyvillä ei-vät kuitenkaan ole suoraan yhteydessä sisätiloihin, lukuun ottamatta osastoa D1. Henkilökunnan täytyy olla aina läsnä asukkaiden ulkoillessa ja johdattaa heidät osastolta aidatulle piha-alueelle. Kustaankartano on itsenäinen, yhte-näinen alue, jossa on järjestetty asukkaille paljon harrastusmahdollisuuksia ja tapahtumia, mutta se on erillään muusta ympäröivästä asutuksesta, eikä vuorovaikutusta lähiympäristöön ole vielä kehittynyt. Helsingin kaupunki suunnittelee alueen kehittämistä Monipuoliseksi vanhustenkeskukseksi, jossa lähistöllä asuville ikääntyneille tarjotaan avopalveluita vanhustenkeskuksen tiloissa ja asukkaille tarjotaan eriasteista hoivaa, jottei heidän tarvitse muuttaa toimintakyvyn heiketessä. Lähistöllä sijaitsevat kaupungin omistamat vuok-ratalot pyritään vastaisuudessa varaamaan ikääntyneen väestön käyttöön.
28
Sisääntulo
Hoivalaitoksen sisääntulon tulee erottua rakennuksen julkisivusta siten, että se opastaa asukkaat ja vierailijat helposti sisäänkäynnin. Sisäänkäynnin eteen varataan erillinen katettu saattoliikennealue, johon voidaan sijoittaa suojaisia istumapaikkoja. Saattoliikennealue toimii odotustilana, levähdyspaikkana ja tu-kee sosiaalista kanssakäymistä naapuruston kanssa. Sisääntulo on ensimmäinen asia, jonka asukkaat tai vierailijat kokevat tullessaan hoivalaitokseen. Sen tulee olla selkeä, miellyttävä ja vastaanottava. Katos puolestaan toimii opastavana elementtinä, joka erottuu rakennusta lähestyttäessä. Huoltoliikenne ohjataan pois sisääntuloalueelta siten, ettei risteävää liikennettä synny jalankulkijoiden ja kulkuneuvoliikenteen välillä.
Sisääntuloalueen tulee olla esteetön ja hyvin valaistu. Valaistuksella voidaan opastaa sisäänkäynnin luo ja sen avulla voidaan vähentää häikäisyä siirryttäessä sisältä ulkotiloihin tai ulkoa sisätiloihin. Automaattiovet helpottavat apuväli-neillä liikkuvien ja heikkovoimaisten kulkemista ovesta. Oven avauspainike sijoitetaan pyörätuolinkäyttäjälle sopivalle korkeudelle. Sen tulee erottua hyvin muista painikkeista ja sijaita helposti saavutettavassa paikassa. Suuret ikkunat sisääntulon luona avaavat näköyhteyden sisältä ulos, jolloin asukkaat voivat tarkkailla ohikulkevia ja sisään tulevia ihmisiä ja odottaa esimerkiksi kuljetusta sisätiloissa. Dementiaoireisten asuinyksikössä näkymät ulos voivat toisaalta houkutella asukkaita poistumaan asuinyksiköstä ei-toivottuna aikana. Ruotsissa jo vuonna 1990 annetussa dementiaryhmäkodin suunnitteluun tarkoitetussa suosituksessa onkin todettu, että dementiayksikön tulee sijaita mieluiten taval-lisessa asuinrakennuksessa, ensimmäisessä kerroksessa, mistä voidaan järjestää kulkuyhteys turvalliselle suljetulle pihalle.1 Ratkaisu mahdollistaa sen, että asukkaat pääsevät halutessaan vapaasti poistumaan turvalliselle piha-alueelle, missä ei ole eksymisen vaaraa tai ajoneuvoliikennettä.
Isommassa hoivalaitoksessa tulee sisäänkäynnin luona olla selkeät opasteet, joista selviää jokaisen asukkaan huoneen sijainti. Sisäänkäynnin luona on hyvä olla infopiste tai kansliatila, josta asukkaat ja vierailijat saavat apua orientoitumi-seen ja josta henkilökunta voi valvoa ulko-ovea. Sisääntulon yhteyteen varataan
1 Socialdepartementet. 2003.
Kuva 7. Riistavuoren vanhustenkeskus
29
riittävästi säilytys- ja pesutilaa ulkopyörätuoleja varten. Tilaa tulee olla riittäväs-ti pyörätuolista toiseen siirtymiseen ja kulku osastolle tulee käydä sisäkautta. Pesutilan pintamateriaalit kestävät kosteutta ja on helppo pitää puhtaina.
Eri osastoille vievät käytävät erotetaan väritykseltään ja sisustukseltaan toi-sistaan, mikä auttaa suunnistautumisessa. Portaat, hissit, eri sisustuselementit ja viherkasvit toimivat maamerkkeinä ja suunnistautumisen apuna. Maamerkit auttavat asukasta muodostamaan paikasta kartan, jossa asukas suunnistautuu muun muassa näkö-, kuulo- ja hajuaistinsa avulla. Dementiaoireisten on todettu suunnistautuvan parhaiten suorakulmaisessa koordinaatistossa. Useampi ker-roksisissa rakennuksissa reitit osastoilta ulos suunnitellaan esteettömäksi siten, että asukas pääsee itsenäisesti poistumaan piha-alueelle.
Eteinen
”Tosta pääsee ulos, mutta mä luulen, että se on nyt lukossa”
Mikäli hoivalaitoksessa on useampia yksiköitä, jokaisella tulee olla oma eteinen. Suunnitteluratkaisuja, joissa joudutaan kulkemaan toisen osaston läpi, tulee välttää. Eteinen suunnitellaan tarpeeksi tilavaksi, jotta useampi henkilö voi toimia ja pukea siellä samanaikaisesti, sillä ulkoilemaan lähdetään usein suu-
Kustaankartanon vanhustenkeskuksen rakennukset ryhmittyvät kaareen pihan ympärille. Alueen punatiiliset rakennukset muistuttavat toisiaan eivätkä osastojen sisäänkäynnit erotu rakennusten julkisivusta, minkä takia suunnistautuminen alueella tuottaa vaikeuksia. Rakennuksissa on useampi sisäänkäynti ja tietyn rakennuksen löytyessä sitä saattaa joutua kiertämään oikean sisäänkäynnin löytämiseksi. Osa ovista on lukittu eikä ovella ole selkeää opastetta, kuinka rakennukseen pääsee sisään. Ulko-ovella ei ole ka-tosta, paitsi päiväkeskus Meripihkassa, jonka sisäänkäynti on F-rakennuksen takana. Sisäänkäynti osastoille tapahtuu porraskäytävän kautta. Vierailijan ja dementiaoireisen on vaikea hahmottaa tai päätellä ulkopuolelta rakennusten sisäistä tilajärjestelyä. Alueen jalankulkua sekä huolto- ja saattoliikennettä ei ole erotettu toisistaan, vaan ne tapahtuvat samoja reittejä pitkin.
Kuva 8. F-talo Päiväkeskuksen sisääntulo Kuva 9. Kustaankartanon vanhustenkeskus, sisääntulo
30
remmalla joukolla. Varsinkin päivätoiminnassa, jossa asiakkaat lähtevät takaisin koteihinsa usein samanaikaisesti, eteisen tilantarve on suuri. Apuvälineille ja avustamiseen tarvitaan tilaa. Lisäksi eteiseen sijoitetaan istuinpaikkoja jalkinei-den vaihtoa tai odottamista varten. Osastolla asuvista henkilöistä osa viihtyy mielellään eteisen lähettyville sijoitetussa oleskelutilassa, jossa he voivat seurata sisään ja ulos kulkevia ihmisiä.
Dementiaoireisten asuinyksikössä ulko-ovi on hyvä sijoittaa käytävän varrelle, ei käytävän päähän, missä se ohjaa asukkaat poistumaan yksiköstä. Ulko-ovella ei tässä tapauksessa suositella näkymää ulkotiloihin, vaan ovi saa olla huomaa-maton. Ovi voi olla seinän värinen ja sisäänkäyntiä peittämään voidaan asettaa esimerkiksi verhot tai huonekaluja. Oven eteen lattiaan on joissakin tapauksissa asetettu tumma raita, jonka asukkaat saattavat hahmottaa aukkona tai tasoerona, mikä saa heidät epäröimään siirtymistä oven luo. Vetimet valitaan siten, etteivät ne erotu oven värityksestä tai ne voidaan verhoilla esimerkiksi kankaalla siten, ettei vetimiä koskettaessa tunnista. Vierailijoiden ulkovaatteille järjestetään oma erillinen säilytystilansa eteisen viereen siten, etteivät ne houkuttele asukkaita poistumaan osastolta. Mikäli yksiköllä on oma turvallinen piha-alueensa, voivat asukkaiden ulkovaatteet olla ovella muistuttamassa pukeutumisesta.
Oleskelutilat
”Ihmiset vaeltaa edes takas ni on niin kiva kattoo kun ne mennee ja miettiä mitä ne ajattelee”
Oleskelutilat mitoitetaan hoivayksikön käyttäjämäärän mukaan siten, että myös henkilökunta ja vierailevat omaiset otetaan mitoituksessa huomioon. Dementiaoireisille suositellaan pieniä 5 - 8 asukkaan yksiköitä, joihin saadaan luotua kodikas suuren perheasunnon tunnelma. Tanskassa asuintilojen mitoi-tuksessa tavoitellaan 65 m² - 70 m² bruttopinta-alaa, johon lasketaan mukaan yhteistiloja. Pienissäkin yksiköissä tulee olla ainakin kaksi erilaista oleskelutilaa. Yksi tiloista voi toimia koko yksikön yhteisenä oleskelutilana, toinen voidaan varata TV:n katselua varten. Oleskelutilojen tulee olla riittävän tilavat kaikkien
Kustaankartanon asuinrakennuksissa sisääntulo tapahtuu pääosin rappukäy-tävän kautta. Ensimmäinen kerros on puoli kerrosta maantasoa ylempänä. Osaston sisäänkäynti on suoraan käytävään, varsinaista eteistilaa ei ole. Ulko-ovi on osittain läpikuultavaa lankalasia, se erottuu hyvin seinästä ja osa asukkaista yritti avata lukittua ovea vetimestä tutkijoiden havainnoidessa osastolla. Asukkaat saattavat kokea lukitut ovet ahdistaviksi ja eräitä demen-tiaoireisia asukkaita ihmetytti, voiko olla olemassa rakennus, jonne pääsee sisään, mutta josta ei pääse ulos.
Kulunvalvonta tapahtuu osastolla sisäänkäynnin luo asennetun kameran avulla, josta on kuvayhteys hoitohenkilökunnan kansliatilaan. Kustaankar-tanon D1 osastolta on oma uloskäynti aidatulle piha-alueelle, jota käytetään ahkerasti kesäaikaan. Pihasisäänkäynnin yhteyteen on rakennettu pitkä, z-muotoinen ramppi, jota pitkin pyörätuolilla liikkuvat asukkaat siirtyvät avustettuina pihatilaan.
31
asukkaiden ja henkilökunnan yhteisiin hetkiin. Hollannissa vierailun kohteena olleessa dementiayksikössä olohuoneeseen tuotiin myös vuodepotilas, joka seu-rasi hoitajan työtä vuoteestaan ja oli näin mukana yksikön toiminnassa.
Omaisten osallistumista asukkaan arkeen kannustetaan ja tilat tulee mitoittaa sen mukaan. Osastolle varataan erillinen rauhallinen oleskelunurkkaus tai -tila, jossa asukas voi tavata omaisiaan, ruokailla heidän kanssaan tai halutessaan yksin. Hoivayksikön viihtyisyyden on todettu vaikuttavan omaisten vierailujen kestoon ja siihen, kuinka usein yksikössä vieraillaan. Hoivayksikköön järjeste-tään myös yöpymismahdollisuus kaukaa tuleville sukulaisille.
Suuret oleskelutilat jaetaan kalustuksen avulla pieniksi oleskeluryhmiksi, mikä tukee kanssakäymistä. Tiloille pyritään luomaan oma tunnelmansa. Juh-lapyhät, merkkipäivät ja vuodenaikojen vaihtelu tuodaan esille sisustuksessa ja tekstiileissä. Ne tuovat iloa ja vaihtelua asukkaiden arkeen, antavat virikkeitä ja herättävät vanhoja muistoja. Hoivayksikössä tulisi olla myös hiljainen tila, jonne asukas voi halutessaan siirtyä tai jonne hänet voidaan ohjata hänen olles-saan levoton. Yhteistilat sisustetaan kodikkaasti ja riittävään valaistukseen sekä oikeanlaiseen akustiikkaan panostetaan. Asukkaat nauttivat musiikista, jonka ymmärtäminen säilyy pitkään dementoivan sairauden edetessä.
Muunneltavalla valaistuksella luodaan toimintaan sopiva tunnelma ja estää suoran luonnonvalon aiheuttamaa häikäistymistä. Valaistuksen avulla voidaan
Kuvat 10 ja 11. Kustaankartanon vanhustenkeskus, Poutapilvi. Valaistuspilotin aamu- ja päivävalaistus
Kuvat 12 ja 13. Valaistuspilotin ilta- ja yövalaistus
32
myös vahvistaa asukkaiden vuorokausirytmiä. Valaistuksen muunneltavuus voidaan säätää toimimaan automaattisesti vuorokaudenajan mukaan tai muun-neltavuus voidaan toteuttaa ennalta määriteltyjä valaistustilanteiden avulla. Myös ulkoalueen luonnon valoon reagoivaa valaistusta on kehitetty.
Dementiaoireisten hahmotuskyky on heikentynyt ja riittävällä valaistuksella sekä sisustuksen värikontrasteilla voidaan auttaa asukkaita hahmottamaan ym-päristöä. Yhteistiloihin sijoitetaan tauluja, kuvia ja esineitä, joita asukkaat voivat vapaasti katsella, kosketella ja halutessaan viedä lainaksi omaan huoneeseensa. Oleskelutilojen tulee sijaita asuinhuoneiden läheisyydessä, siten että ne löytyvät helposti. Avoin pohjaratkaisu, jossa asuinhuoneet ryhmittyvät yhteistilan ym-pärille lisää asukkaiden kokemaa tilanhallintaa. Suuremmissa yksiköissä oles-kelutilat voidaan sijoittaa käytävien varrelle ja päätyihin. Erilliset oleskelutilat tai -nurkkaukset voidaan erottaa käytävätilasta lattiamateriaalin tai värityksen avulla. Valaistuksen ja maamerkkien avulla asukkaita ohjataan näihin tiloihin, joissa asukkaille tarjotaan pienryhmätoimintaa ja joissa asukkailla on mahdolli-suus osallistua myös passiivisesti tarkkailemalla muiden toimintaa. Käytävästä pitäisi kehittää kohtaamispaikka, jonka varrelle toimintapisteet sijoitetaan. Levottomat asukkaat saattavat vaellella myös yöaikaan ja valaistusta muuntele-malla voidaan asukkaille viestittää vuorokaudenajan vaihteluista.
Projektin aikana haastatellut dementiaoireiset vanhustenkeskuksen asuk-kaat viihtyivät tutkijoiden vierailun ajan yhteistiloissa, joissa suurin aika valveilla olosta vietetään. Asukkaat viettävät mielellään aikaansa muiden seurassa oleskelutiloissa, joissa on heidän mukaansa ”pehmeitä nojatuoleja”. Dementiayksiköt oli jaettu kahteen osastoon, jotka olivat yhteydessä toisiinsa. Yhdessä yksiköissä oli noin 23 - 27 asukasta. D1 -osaston Poutapilvi oli vai-keasti dementiaoireisten kuuden hengen asuinyksikkö. Tunnelma osastolla oli rauhallinen verrattuna osaston toiseen puoleen, jossa asuu 21 henkilöä.
Osaston F1 ”takkahuone” oli vierailujen ajan valaisematon ja asukkaat kulki-vat tilan ohi huomaamatta sitä. Tila oli rauhallinen ja viihtyisä, ja se pystytään muuttamaan houkuttelevammaksi lisäämällä valaistusta ja saattamalla se pa-remmin näkyväksi esimerkiksi jonkin käytävällä olevan ”maamerkin” avulla. Varsinainen oleskelutila oli rauhaton läpikulkutila, jossa TV oli vierailun ajan päällä. Osa asukkaista kuitenkin viihtyi tilassa ja seurasi hoitohenkilökunnan ja asukkaiden virtaa.
Kuva 14. Takkahuone, osasto F1 Kuva 15. Pehmeitä nojatuoleja, oleskelutila, osasto F1
33
Käytävätilat
”Ei sitä niin vaan syömään päästä (naurua), ilman kävelyä”
Käytävätiloja tulee välttää suunnittelussa. Pitkät käytävät tekevät asuintiloista laitosmaisia ja pitkät välimatkat lisäävät apuvälineiden käyttöä, mikä aiheuttaa asukkaiden toimintakyvyn laskua. Mikäli käytävätiloja ei voida suunnittelurat-kaisussa välttää, ne tulee rytmittää istuinryhmien ja toimintapisteiden avulla. Istuinryhmät tai toimintapisteet asetetaan siten, etteivät ne ole kulkureiteillä eivätkä siten vaikeuta liikkumista osastolla. Monet dementiaoireiset asukkaat viettävät aikaansa vaellellen hoivayksikön käytävillä ja ne tulee suunnitella vi-rikkeellisiksi ja miellyttäviksi ja niiden varrella avataan näkymiä ulos, mikäli se on mahdollista..
Käytävien tulee olla tarpeeksi leveitä, jotta apuvälineen kanssa kulkevat voivat kulkea turvallisesti tarvitsematta väistellä toisiaan. Käytävän molem-min puolin asennetaan kaiteita, jotka erottuvat väritykseltään seinästä ja joihin asukkaat voivat kulkiessaan tukeutua. Käytävät muodostavat yhtenäisen ja vi-rikkeellisen kävelyreitin, joka voidaan suunnitella siten, että myös parveketilat voidaan ottaa mukaan reittiin. Lattiapinnoitteet ovat märkänäkin liukumattomia ja väritykseltään tasaisia. Seinät ja lattiat erottuvat toisistaan väritykseltään tai kontrastiltaan. Valaistuksen ei pidä synnyttää tummia varjoja tai häikäiseviä alu-eita lattiapintaan. Ne voidaan tulkita tasoeroiksi tai liukkaaksi, märäksi alueeksi ja kulkemista tällaisilla alueilla vältetään.
Käytävälle voidaan sijoittaa myös liikuntavälineitä esimerkiksi puolapuut tai muita yksinkertaisia toimintakykyä ylläpitäviä välineitä. Käytävät eivät saa joh-taa umpikujaan tai suljettuun oveen, vaan niillä tulee aina olla jokin selkeä, nä-kyvä päämäärä, esimerkiksi toimintapiste tai oleskelutila. Asukkaat hakeutuvat mielellään istumaan paikkoihin, joissa tilan hallinta on mahdollisimman laaja. Tällaisesta paikasta on näkymät oleskelu- tai ruokailutilaan, sisä- ja ulkotiloihin; lisäksi kävelyreitit ja WC-tilat sijaitsevat lähellä. Tällaiset 100 percent corner -suunnitteluratkaisut1 kannustavat asukkaita sosiaaliseen kanssakäymiseen ja niitä tuleekin tietoisesti toteuttaa.
Käytävällä olevien asuinhuoneiden ovien tulee erottua toisistaan nimen, kuvan tai henkilökohtaisten tavaroiden avulla. Tämä auttaa asukkaita tunnis-tamaan huoneensa. Ovien tulee erottua seinän värityksestä, jotta ne havaitaan.
1 Regnier V. 2002.
34
Ovet suunnitellaan tavanomaista leveämmäksi ja oviaukot kynnyksettömiksi, jotta vuode voidaan tarvittaessa siirtää vaivattomasti pois huoneesta. Oveen voidaan asentaa vasikkaosa, jonka tulee mieluummin olla seinän värinen kuin oven värinen. Joissakin tapauksissa asukkaat eivät ole löytäneet oven vedintä, koska ovi on hahmottunut samanvärisen vasikkaosan johdosta leveämmäksi ja vedin on totutusta poikkeavalla kohdalla.
Käytävälle voidaan asettaa opasteita tai helposti havaittavia maamerkkejä auttamaan asukkaita reitin löytämisessä. Ruokailutila voi erottua viherkasvien tai vaikka käytävälle näkyvän markiisin avulla. Yhteisten WC-tilojen luokse on mahdollista sijoittaa seinästä ulos tuleva opaste, joka näkyy myös käytävään. Kuvien ja symbolien ymmärtäminen säilyy yleensä dementiaoireisilla pitkään ja tätä voidaan hyödyntää opasteiden suunnittelussa.
Tutkimuksessa haastatelluista Kustaankartanon vanhustenkeskuksen asuk-kaista kaksi käytti rollaattoria ja kaksi kulki ilman liikkumisen apuvälinettä. He kaikki olivat suhteellisen hyväkuntoisia ja liikkuivat vaivattomasti hoi-vakodin käytävillä. Käytävillä mahtui heidän mukaansa kulkemaan hyvin apuvälineen kanssa. Käytävät olivat asukkaiden mielestä siistit ” eikä tarvitse roskiin kompastua”. Oma huone oli vaikea tunnistaa käytävältä, koska huo-neita on kummankin puolen käytävää ja ne muistuttavat toisiaan.
Henkilökunta toivoi käytävien akustiikkaan ja valaistukseen parannusta. Varsinkin osastolle D1, jossa ei vielä ollut tehty peruskorjausta, epätasainen valaistus synnytti hahmottamista häiritseviä tummia alueita lattiapinnalle. Himmennetty yövalo käytäville oli joidenkin hoitohenkilökunnan edustajien mukaan tarpeellinen, toisten mukaan valaistus pitää olla riittävän voimakas kaikkina vuorokauden aikoina.
Kuva 16. Kustaankartanon osaston F1, asukkaiden valitsemat istuinpaikat
35
Keittiö ja ruokailutila
Arkiset askareet ovat muistihäiriöisille hyvää terapiaa. Asukkaita tuleekin kannustaa osallistumaan henkilökohtaisen toimintakyvyn puitteissa päivittäisiin askareisiin ja hoitokäytäntöjen tulee sallia asukkaiden osallistuminen. Varsinkin päivätoiminnan asiakkaat hyötyvät yhteisistä keittiötiloista, joita voidaan käyt-tää terapian tukena. Tupakeittiöratkaisut sallivat asukkaiden tarkkailla keittiö-askareita sekä osallistua niihin taitojensa ja voimavarojensa mukaan. Keittiössä tulee olla riittävästi tilaa, jotta useampi henkilö voi toimia siellä samanaikaisesti. Asukkaat voivat osallistua askareisiin istuen pöydän ääressä tai pyörätuolissa.
Asukkaiden toimintaa auttavat astiakaapit, joiden ovet ovat läpinäkyvät. Näin asukkaat löytävät helposti etsimänsä tavarat. Terävät ja vaaralliset esineet tai myrkylliset pesuaineet siirretään pois asukkaiden ulottuvilta ja säilytetään lu-kituissa kaapeissa. Kaappien turhaa lukitusta vältetään, mutta kaappeihin, joita asukkaiden ei toivota avaavan, voidaan asentaa piilovetimet tai ”lapsilukot”. Ne eivät kuitenkaan täysin estä ovien availua. Hoivayksikköön valitaan tavanomai-set kodinkoneet, jotka asukkaat tunnistavat helposti ja joita he osaavat käyttää. Lieteen asennetaan turvallisuuden takaamiseksi lämpötilan nousuun reagoiva liesivahti tai ajastin, joka katkaisen lieden virran määräajan kuluessa. Keittiön käyttöveden lämpötila säädetään siten, ettei kuumaa vettä vahingossa tule käyt-täjien päälle ja keittiön lattiamateriaalin tulee olla märkänäkin luistamaton.
Kuvat 17 ja 18. De Naber, Rotterdam, Hollanti
36
Ruokailuhetket ovat päivää rytmittävä tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Ruo-kailutilojen suunnittelun tulisi tukea asukkaiden sosiaalisuutta ja ruokailutila jaetaan pieniin pöytäryhmiin, jossa kanssakäyminen on helppoa. Ruokailutila sijoitetaan hoivayksikössä keskeiselle ja helposti saavutettavalle paikalle. Ruo-kailuajan lähestyessä keittiön äänet ja ruuan tuoksut leviävät yksikköön kerto-maan asukkaille tulevasta ruokailuhetkestä. Valaistusta lisäämällä ja esimerkiksi musiikin avulla voidaan kertoa ruokailun alkamisesta ja houkutella asukkaita siirtymään ruokailutilaa kohti.
Ruokailutila tulee mitoittaa riittävän suureksi kaikille käyttäjille. Mitoitukses-sa otetaan huomioon, että asukkaat saapuvat usein samaan aikaan ruokailemaan apuvälineidensä kanssa ja henkilökunta ruokailee asukkaiden kanssa auttaen ja opastaen ruokailuvälineiden käytössä. Vaikeasti dementoituneella henkilöllä ruokailu ja aterimien käyttö vaikeutuu ja ruuan nieleminen tuottaa vaikeuksia. Valaistuksen määrällä ja ruokailutilan akustiikalla on todettu olevan vaikutusta asukkaiden nauttiman ruuan määrään1. Liiallinen häly tai virikkeiden määrä vaikeuttavat ruokailua. Riittävä valaistus ja kontrasti pöydän ja ruokailuastioi-den välillä auttaa dementiaoireista hahmottamaan lautasen ja sen sisällön.
1 Brush, J.; Meehan, R. & Calkins, M. 2002.
Kuvat 19 ja 20. De Toonladder, Almere, Hollanti
IKU–projektissa haastatellut asukkaat olivat epävarmoja esimerkiksi oman huoneensa sijainnista, mutta kertoivat ruokailutilan olevan ”silmänkanta-man päässä”. Asukas koki välimatkan omaan huoneeseensa pidempänä kuin välimatkan ruokailutilaan, vaikka sinne kuljettiin henkilön oman huoneen ohitse. Tämä saattaa johtua ruokailuhetkien mielekkyydestä ja ruokailutilan lähettämästä moniaistisesta informaatiosta. Asukkaille tuleekin antaa riittä-västi eri aisteja samanaikaisesti tukevia vihjeitä eri toimintojen sijainnista, jotta suunnistautuminen on varmaa. Lyhyet välimatkat ylläpitävät toimin-takykyä. Välimatkojen pidetessä turvaudutaan apuvälineiden käyttöön, mikä puolestaan aiheuttaa toimintakyvyn heikkenemistä.
37
Asuintilat
”Tää on mun kämppä”
Asukkaiden viihtyvyyttä ja omakuvan säilymistä edistää oma yksityinen tila, jonka hän saa sisustaa henkilökohtaisilla huonekaluilla ja esineillä. De-mentiaryhmäkodeissa asukkaan huone nähdään makuuhuoneena ja yhteistila oleskeluhuoneena. Tämä toimii pienimittakaavaisissa yksiköissä, joissa on mah-dollista saavuttaa suuren perheasunnon tunnelma. Suurempimittakaavaisissa ratkaisuissa asuintilan tulee olla riittävän tilava, jotta huoneessa voi levätä ja myös oleskella. Kodikkuutta lisää keittiösyvennys, jossa on pesuallas, jääkaappi ja astiakaappi. Asukkaan toimintakyvyn salliessa, voidaan huoneeseen asentaa ajastimella varustettu keittolevy tai esimerkiksi kahvinkeitin, jota omaiset voivat käyttää vieraillessaan.
Asukkailla tulee olla mahdollisuus vetäytyä omaan huoneeseensa niin halu-tessaan ja huoneessa tulee olla tilaa myös oleskeluun. Yksityisyyden lisäämisestä on todettu seuraavan asukkaiden vähentynyttä aggressiivisuutta ja unen laadun parantumista1. Yksityistilan lisäksi myös hoitokäytäntöjen tulee turvata asuk-kaan yksityisyydensuoja. Asukas viihtyy ja tuntee olonsa turvalliseksi, mikäli hänen annetaan hallita omaa asuintilaansa eikä huoneeseen tulla koputtamatta tai asukkaan pyytämättä.
Asukas tunnistaa huoneensa oven opasteiden kuten oman nimen, kuvan tai henkilökohtaisten esineiden avulla. Ikäihmisten palveluiden laatusuosituksen2 tavoitteena on, että uusiin pitkäaikaisen hoivan yksiköihin suunnitellaan ensisi-jaisesti yhden hengen huoneita ja perusparannusten yhteydessä yhden hengen huoneiden määrää lisätään. Jokaisella asukkaalla on oma huone ja siihen liittyvä hygieniatila, ellei asukas nimenomaan halua asua puolison tai muun yhteistä asumista toivovan asukkaan kanssa2.
Hollannissa ikääntyneiden palvelut ja asuminen on erotettu toisistaan ja hoivakoti on tavallinen asuintalo, jossa asukas on vuokralaisena. Ikääntyneelle tarjotaan avara 50 m²- 65 m² asuinhuoneisto, jonka hän kalustaa haluamallaan tavalla. Tanskassa asuntojen tavoite pinta-ala on 40m²- 45 m².
1 Zeisel, J., Silverstein, N. M., Hyde, J. Levkoff, S., Lawton, P & Holmes, W. 2003.2 STM. 2008.
Kuvat 21 ja 22. Kustaankartano, osasto F1, ruokailu- keittiötila
38
Kahden hengen asuinhuoneet tulee olla jaettavissa kevyillä väliseinillä tai kiintokalusteilla kahdeksi erilliseksi huoneeksi. Asuinhuoneen tulee olla riittä-vän väljä, jotta se on mahdollista sisustaa eri tavoin asukkaan mieltymyksen tai tarpeen mukaan. Sisustamiseen käytetään asukkaan omia huonekaluja. Myös kahden hengen huoneet tulee olla mahdollista sisustaa asukkaiden omilla huonekaluilla. Kahden hengen huoneet suunnitellaan siten, että asukkailla on yhtäläinen pääsy ja näkymä ikkunan luo. Vuode sijoitetaan siten, että maatessa asukkaalla on ikkunanäkymä ulos, mutta asukkaan häikäistyminen ja suoran auringonvalon aiheuttamaan lämpötilan liiallinen nousu estetään.
Vuoteen ympärille kummallekin puolelle varataan riittävästi tilaa avusta-miseen ja nousemiseen. Nousemiseen ja nostamiseen tarvittaville apuvälineille varataan tilaa. Vuode sijoitetaan siten, että esimerkiksi toispuolihalvauksen tai lonkkamurtuman yhteydessä asukas voi nousta itselleen sopivammalta puo-lelta istumaan. Asukkaita kannustetaan omatoimisuuteen yrittämättä rajoittaa heidän liikkumistaan. Kaatumisten välttämiseksi voidaan käyttää erilaisia teknisiä apuvälineitä, kuten sänky- tai lattia-antureita tai liikeilmaisimia, jotka hälyttävät asukkaan noustessa vuoteessaan. Mikäli asukkaalla tiedetään olevan riski kaatua, hoitohenkilökunta voi tulla nopeasti hänen avukseen. Lukittavat pyörät sängyn alla ovat tarpeellisia siivouksen yhteydessä tai hoitotilanteissa, joissa vuoteen siirtäminen on tarpeellista. Pistorasiat ja valokytkimet asennetaan sopivalle korkeudelle siten, että asukas ulottuu niihin vaivattomasti. Hälytysna-pit erottuvat selvästi valokatkaisijoista. Valaisimet asennetaan siten, ettei niistä koidu asukkaille vaaraa, eivätkä asukkaat saa poistettua lamppuja valaisemista.
Huoneessa tulee olla säilytystilaa asukkaan omille henkilökohtaisille tava-roille, vaatteille ja liinavaatteille. Seinäpinnoille tulee olla mahdollista laittaa asukkaan valitsemia kuvia ja tauluja sekä avohylly esineitä varten. Asuinhuo-neiden seinissä ja lattioissa käytetään mieluiten yksivärisiä häikäisemättömiä pintamateriaaleja ja suuria kuvioita vältetään. Lattiassa olevat kuviot saatetaan hahmottaa tasoeroina ja kiiltävät pinnat märkinä liukkaina alueina. Kontrasteja ja värejä käytetään hyväksi huoneen sisustuksessa hahmottamisen helpotta-miseksi. Huoneeseen valittavien tekstiilien tulee olla miellyttävät koskettaa. Tanskalaisissa hoivakodeissa, joissa projektin aikana käytiin tutustumassa, oli lattiamateriaalina usein käytetty puuta, mikä toi kodikkuutta asuintilaan.
Kuvat 23 ja 24. Humanitas Bergeweg -palvelutalo, Rotterdam, Hollanti
39
Asukkaat tuntevat olonsa kotoisammaksi omien tavaroidensa ja huonekalu-jensa seurassa ja sopeutuvat nopeammin uuteen ympäristöön. Hoivakodissa voi myös olla yhteinen varasto erilaisia huonekaluja varten tai asukas voi tuoda mu-kanaan huonekalut omasta kodistaan. Näin asukasta kannustetaan rakentamaan itsensä näköinen asumus. Edellytyksenä on, että asukkaalla on vielä kyky tehdä valintoja, hänen tullessaan asumaan hoivakotiin. Vaihtoehtoisesti valinnan voi tehdä omainen. Asuinhuoneen tulee olla riittävän suuri, jotta huonekalut mah-tuvat sinne ja jotta se on mahdollista kalustaa eri tavoin.
Tällä hetkellä kunnan hoivalaitoksissa ongelmaksi nousee asukkaiden vaih-tuvuus. Mikäli asukas joutuu sairaalahoitoon, hänen huoneensa luovutetaan tilapäisesti toisen henkilön käyttöön. Hollannissa on kehitetty palvelutaloja ajatellen henkilön koko elinkaarta. Asukaan ei tarvitse muuttaa dementoivan sairauden edetessä, vaan hän saa tarvitsemansa hoivan toimintakyvyn mukaan. Hollannin mallissa, jossa hoivakodin asunto on asukkaan vuokraama, ei sitä myöskään voida antaa toisen henkilön käyttöön. Suomalaisia hoivakoteja tulisi myös kehittää siten, että niissä pystyttäisiin antamaan eritasoista hoivaa asuk-kaan toimintakyvystä tai sairaudesta riippumatta, ettei asukasta tarvitse siirtää mihinkään.
Kuva 25. De Gamles By, Kööpenhamina, Tanska Kuva 26. Bonderupgård, Tanska
Kuva 28. Asuinhuone, osasto D1 Kuva 29. Asuinhuone, osasto F1
40
IKU–projektissa tehdyn kyselyn ja haastattelujen perusteella henkilökunta suhtautui kielteisimmin ja kriittisimmin asukkaiden huoneiden nykyiseen kokoon ja sisustukseen. Vanhustenkeskuksen asukkaat, omaiset eivätkä henkilökunnan edustajat pitäneet asuinhuoneita kovin viihtyisinä, mutta asialle ei kuitenkaan osattu tehdä mitään. Asukkaat tyytyivät nykyiseen asuinhuoneeseensa eivätkä omaiset osanneet tai halunneet vaatia parannuk-sia tai muutoksia asuintilaan, mahdollisesti koska pelkäsivät sen vaikuttavan asukkaan saamaan hoidon laatuun. Osa haastatelluista asukkaista ei ollut halunnut muuttaa asumaan hoivakotiin eikä halunnut tuoda omia esineitään mukanaan, koska pitivät järjestelyä väliaikaisena.
Tutkijoiden vierailun aikana haastatellut asukkaat kävivät huoneessaan vain esitelläkseen sen haastattelijoille. Huoneet olivat pieniä ja yksinkertaisesti sisustettuja. Niissä ei näkynyt asukkaiden omaa henkilökohtaista kosketusta. Asuinhuoneiden koko askarrutti asukkaita: ”Se on paha, jos on liian suuri, ...pieni on paha myös”. Asuinhuoneissa ei ollut tilaa oleskeluun, mikä osaltaan ajoi asukkaat yhteistiloihin. Asukkaat, jotka kykenivät lukemaan, kaipasivat omaan huoneeseensa lisää valoa ja mukavia istuimia, joissa istua ja lukea.
Omaiset olisivat halunneet luoda kodikkuutta kuvien, taulujen ja tekstiilien avulla. Seinämateriaali ei kuitenkaan sallinut taulujen kiinnittämistä ilman erityisiä toimenpiteitä eikä avohyllyjä ollut riittävästi kuvien asettamiseen. Haastateltu mieshenkilö koki tärkeänä asuinhuoneensa seinälle ripustetun suuren kuvan, joka esitti häntä itseään työelämässä.
Kolme asukkaista asui kahden hengen huoneessa, yhdellä asukkaista oli yhden hengen huone. Vain yhdessä kahden hengen huoneista tila oli jaettu verholla, toisissa huoneissa ei ollut jakoa lainkaan. Huoneiden kalustus koettiin riittäväksi tilan ahtauteen nähden. Yhden hengen huoneessa asui lievästi dementoitunut henkilö, joka oli muuttanut osastolle hiljattain. Hän halusi asua yhden hengen huoneessa eikä olisi halunnut huonetoveria. Toiset asukkaat kertoivat yhden ja kahden hengen huoneissa olevan omat hyvät ja huonot puolensa. Uusin asukas ei tuntenut huonetta omakseen ja ikävöi ko-tiin. Hän kertoi viettävänsä mieluiten aikaa muiden seurassa yhteistiloissa ja nukkuvansa yksin. Hän ei halunnut tuoda omia tavaroita huoneeseen, koska tunsi joutuneensa pakon edessä muuttamaan. ”Kyllä tänne saa sitten itsekkin rakentaa, jos haluaa. En minä oo mitään laitellu” …”Ei tänne mahu”..
Pitkälle dementoituneen asukkaan puheesta nousi esiin vuoteen ja levon tärkeys ja hän esitteli kaikki sohvat ja vuoteet mahdollisina lepopaikkoina.
Kuva 27. Valaistuspilotti, osasto D, Kustaankartanon vanhustenkeskus
41
WC- ja pesutilat
Asunnon WC-tila
Asuintilan yhteydessä tulee olla oma WC-tila joka on riittävän tilava avus-tamiseen ja apuvälineen kanssa toimimiseen. WC-tilojen läheisyys ja näkyvyys vähentävät vaippojen tarvetta. WC-tilaan varataan tilaa henkilökohtaisille pesu- ja hygieniatarvikkeille. Asuntokohtaisesti varataan myös säilytystilaa hoitotar-vikkeita ja lääkkeitä varten.
Asukkaiden omatoimisuutta voidaan auttaa korkeussäädettävällä pesualtaal-la ja korotetulla WC-istuimella sekä tukikahvoilla. WC-istuimen ja tukikahvojen hahmottamista voidaan auttaa luomalla värien avulla kontrasti ympäristön ja apuvälineiden välille. Tukikahvat auttavat omatoimisia asukkaita, mutta saatta-vat joissakin tilanteissa hankaloittaa henkilökunnan työtä. Ne tulisi olla mahdol-lista siirtää pois avustajan tieltä.
Tilan valaistuksen tulee olla riittävä, mutta häikäisemätön ja WC-tiloihin asennettavat peilit tulee olla mahdollista poistaa tai peittää tarvittaessa. Osa asukkaista ei pysty tunnistamaan kasvojaan peilikuvasta vaan hämmentyvät vieraan henkilön läsnäolosta.
Yhteistilojen WC- ja pesutilat
Pesutilanne on monelle dementiaoireiselle eniten stressiä aiheuttava tilanne ja suurella osalla asukkaista ilmenee verbaalista tai fyysistä aggressiivista käyttäy-tymistä, mikä tekee tilanteesta henkilökunnalle raskaan ja haastavan. Pesutilanne tulee rauhoittaa, hälyn ja valaistuksen määrään tulee kiinnittää huomiota, jotta tapahtumasta tehdään mahdollisimman miellyttävä. Sen tulee tapahtua asuk-kaalle parhaalla hetkellä ja asukkaan annetaan osallistua pesutoimintoon niin paljon kuin hän itse pystyy. Oudot apuvälineet ja tunne oman kehon hallinnan menettämisestä saattavat ahdistaa asukasta. Pesutilan ja pesuveden lämpötila säädetään asukkaalle miellyttäväksi. Asukkaiden ja henkilökunnan kannalta miellyttävä lämpötila pesutilanteessa on kuitenkin aina erilainen. Tilassa on hyvä olla myös tuuletusmahdollisuus.
Asukkaat pitivät omaa sänkyään hyvänä ja totesivat, että siitä on helppo nousta. Kaksi asukkaista totesi, että sängystä ”pomppaa” ylös.
Osa asukkaista luki tai oleskeli huoneessaan ja kaipasi parempaa kohdevalais-tusta sängyn ja nojatuolin luo sekä pehmeämpiä nojatuoleja. Joku osaston asukkaista oli saanut lukuvalot irrotettua seinästä, toinen oli kiertänyt lampun pois valaisemista, mikä aiheutti turvallisuusriskin. Huoneen yleisvalaistus koettiin riittäväksi ja häikäisemättömäksi. Eteisen suoraan alaspäin suunna-tuissa kattovalaisimissa ei ollut häikäisysuojaa ja ne koettiin häikäiseviksi. Näkymä ikkunasta oli kahdelle asukkaalle tärkeä, miesasukas näki ikkunan lähinnä valonlähteenä. Pitkälle edennyttä dementiaa sairastava ei kyennyt hahmottamaan ikkunasta näkyvää maisemaa eikä omien sanojensa mukaan nähnyt ikkunasta ulos.
Asukkaat ja heidän omaisensa suhtautuivat kysyttäessä myönteisesti tar-jottuun turvateknologiaan. Asukkaat itse toivovat turvateknologiaa myös yksityishuoneisiinsa.
42
Pesun aikana asukkaalle puhutaan rauhoittavasti ja soitetaan esimerkiksi mu-siikkia. Pesutiloissa tulee olla hygieniatarvikkeille hyllytilaa lähellä suihkua ja kuivana pidettäville tarvikkeille kauempana. Suihkussa käytettävää makuualus-taa varten tarvitaan riittävästi tilaa ja riittävän pitkä suihkuletku, jottei alustaa tarvitse siirrellä. Pesuhuoneen valaistus suunnitellaan siten, ettei makuualustalla oleva henkilö häikäisty.
Kuva 30. Säädettävät tukikahvat Kuva 31. Vaaka- ja pystysuuntaan säädettävä pesuallas
Hoitohenkilökunta pitää tärkeänä WC-tilan toimivuutta ja suunnittelurat-kaisuja. Projektin aikana hoitohenkilökunnalle tehdyissä kyselyissä WC- ja pesutilat koettiin eniten muutoksia vaativiksi päivittäin käytettäviksi tiloiksi. WC-tilan käytettävyys, avustamiseen vaadittava tilantarve, ulottuminen käsisuihkuun ja paperitelineeseen koettiin usein huonosti toteutetuksi. Avus-tamiseen WC-istuimen kummaltakin puolelta tarvitaan tilaa ja työasentoihin ja ulottumiseen liittyy usein ongelmia. Hoitohenkilökunta piti WC-tiloja liian pieninä, eikä säilytystilaa ollut tarpeeksi hygienia- tai hoitotarvikkeille. Pesey-tymistilojen ilmanvaihto oli henkilökunnan mielestä riittämätön ja lämpötila heidän kannaltaan liian korkea. Hoitohenkilökunnan kanssa käydyssä keskus-telussa tuli ilmi, että jotkut asukkaista vierastavat tai pelkäävät WC-tilojen seinien tummaa väritystä, jonka avulla on pyritty saamaan aikaan kontrasti suhteessa vaaleaan WC-istuimeen.
Asukkaiden puheenvuoroissa WC-tilat eivät nousseet merkittävästi esille. Kolme asukkaista jakoi WC- ja suihkutilan toisen asukkaan kanssa eikä WC-tilan jakamista nähty ongelmaksi. Haastatellut asukkaat liikkuivat omatoimi-sesti, eivätkä kokeneet hankaluutta WC-tilojen toiminnassa. Yhden hengen huoneessa oli pienikokoinen oma WC-tila, jossa ei ollut peseytymismahdolli-suutta ja asukas jätti rollaattorinsa WC-tilan ulkopuolelle, koska sille ei ollut tilaa. ”Eihän täällä nyt muuta voi kun käydä vessassa,…, ei oo pesupaikka, ne on sit erikseen”. Mikäli asukas on liikuntaesteinen, ja häntä joudutaan avustamaan, kasvaa WC-tilojen käytettävyyden merkitys entisestään. WC-tilan valaistus oli asukkaiden mielestä riittävä, eikä häikäissyt asukkaita.Omaiset, jotka eivät olleet osallistuneet WC- ja pesutilanteisiin, eivät luon-nollisesti osanneet arvioida tilojen toimivuutta. Kaksi omaisista piti WC-tiloja liian pieninä ja kertoi, ettei liikkumisen apuväline mahdu tilaan.
43
Sauna
Saunan tulee olla turvallinen ja kaikkien asukkaiden käytettävissä. Pyörä-tuolilla ja epävarmasti liikkuville asukkaille suunnitellun saunan lauteet ovat matalat ja istuinosa leveämpi kuin perinteisessä saunassa. Leveät lauteet saat-tavat kuitenkin hankaloittaa niiden asukkaiden saunomista, joilla on jäykkyyttä polvinivelissä. Alin laude asennetaan korkeudelle, missä on helppo istua ja mistä on helppo nousta. Saunan kiuas voidaan asentaa alemmas, jotta lämpö nousee myös alalauteille, tai saunaan voidaan asentaa vuolukivikiuas. Dementiaoireisten kannalta perinteisen näköinen kiuas on turvallinen ja helppo tunnistaa. Saunan lämpötila pidetään asukkaille miellyttävällä tasolla.
Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että henkilökunta näkee asukkaan saunan löylyhuoneen ulkopuolelta. Saunan valaistuksen voimakkuutta pitää voida lisä-tä tarvittaessa esimerkiksi saunaan mentäessä ja sieltä poistuttaessa. Siirtyminen pesuhuoneesta saunaan täytyy olla esteetön ja se voi tapahtua myös pesutuolin avulla. Lattiamateriaalin tulee olla tasainen ja märkänäkin luistamaton. Lattiari-tilät eivät ole suositeltavia.
Kuvat 32 ja 33. Saunatila, osasto F1, Kustaankartano
”On täällä suihkuhuone, jossa kiuas, joka antaa vähän höyryä, ei muuta”. Haastatteluiden perusteella saunan lämpötila ei joidenkin asukkaiden mie-lestä ollut riittävän korkea ja he toivoivat saunasta kunnon löylyjä. Pesutilan ja saunan yhteydessä ei ollut pukeutumistilaa, mikä koettiin henkilökunnan vastauksissa ongelmaksi. Asukkaat joutuvat vaihtamaan vaatteet omassa huoneessaan ja siirtymään saunaan yhteistilojen kautta.
Omaiset eivät tunteneet saunan sijaintia, eivätkä asukkaat osanneet kulkea sinne omatoimisesti, vaikka sauna sijaitsi osastolla käytävän varrella. Asuk-kaat muistivat saunan olevan matkan päässä kellarissa tai osaston ulkopuolel-la, koska se ei ollut heillä jokapäiväisessä käytössä.
44
Parveke- ja pihatilat
Luontoyhteys on ikääntyneille tärkeä hyvinvoinnin lähde. Talvipuutarhojen, ikkunasyvennysten, terassien tai esimerkiksi ranskalaisten parvekkeiden käyttö suunnittelussa on tärkeää. Asuinhuoneessa tulee olla turvallinen parveke tai rans-kalainen parveke, mikä mahdollistaa näköyhteyden ulkotilaan myös vuoteessa maatessa. Dementiaoireisille ei parveke ole turvallisuussyistä aina suositeltava. Hoivayksikössä tulee kuitenkin olla laaja yhteinen parveke, jossa sään salliessa voidaan ruokailla tai viettää aikaa yhdessä. Parveke ja parvekkeelle pääsy teh-dään pyörätuolin käyttäjälle soveltuvaksi. Parvekkeelle pitää olla esteetön pääsy sisätiloista ja sen tulee olla tarpeeksi tilava pyörätuolilla liikkumiseen. Osaston kävelyreitit voidaan suunnitella siten, että ne jatkuvat myös parveketiloihin.
Parvekkeella voi olla istutuslaatikoita ja asukkaat voivat harrastaa kasvien-hoitoa. Potilasvuode tulee olla mahdollista siirtää haluttaessa parvekkeelle. Talvisaikaan lasitetut parvekkeet, viherhuoneet ja puolilämpimät tilat tarjoavat turvallisia kulkureittejä. Asukkaat saavat tuntea lämpötilan vaihtelut ja seurata vuodenaikojen muuttumista.
Pihat suunnitellaan houkutteleviksi ja sinne suunnitellaan huonetilojen kal-taisia oleskelualueita, joihin voidaan sijoittaa istuinryhmiä tai liikuntapisteitä. Kulkureittien varrelle sijoitetaan penkkejä tai istuinryhmiä levähdyspaikoiksi varjoisiin ja aurinkoisiin kohtiin. Piha-alueelle järjestetään mahdollisuus myös ruokailla kesä aikaan. Asukkaille tarjotaan pihalla mielekästä tekemistä, kuten haravointia tai lintujenruokintaa. Pihalle voidaan järjestää kasvimaa tai korotet-tuja kasvatusaltaita kasvienhoidosta kiinnostuneille sekä marjapensaita. Kasvien tulisi olla syötäviä, ei myrkyllisiä tai allergisoivia.
Pihan kulkureitit tulee olla helppokulkuisia, tasaisia ja turvallisia. Kulkureitit suunnitellaan jatkuviksi esimerkiksi 8-muotoon siten, että asukas palaa aina samaan kohtaan, eikä eksymisen vaaraa ole. Eri kulkureiteille voidaan laittaa eri päällysteet, että ne erottuvat toisistaan ja ympäröivästä luonnosta. Korkeita reu-nuskiviä vältetään ja kävelyreitin reunat merkitään muuttuvan pintamateriaalin ja värin avulla. Pinnoitteiden tulee olla luistamattomia. Kulkureittien varrelle asennetaan kaiteet.
Hoivakotien asukkaiden, omaisten ja hoitohenkilökunnan viihtyvyyttä voi-daan lisätä asiantuntevalla piha- ja vihersuunnittelulla. Amerikkalaisten tutki-musten mukaan pääsy terapeuttiseen pihatilaan vähensi karkaamisyrityksiä ja
45
paransi unta1. Sairaalaoloissa puutarhojen ja viherhuoneiden on todettu vähen-tävän potilaiden stressiä ja nopeuttavan heidän toipumistaan sekä lisäävän hoi-tohenkilöstön työviihtyvyyttä2. Ulkotilojen suunnitteluun täytyy rakennus- tai peruskorjaushankkeen alusta alkaen varata oma budjettinsa. Usein kustannuk-siin ei varata riittävästi rahaa ulkotilojen toteuttamiseen jolloin niiden tuomat mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä.
1 Stewart, J. T. 1995.2 Ulrich, R. 2002.
Kuva 34. De Muze, Hollanti
Kustaankartanon rakennuksissa on osastojen yhteydessä yhteiset parvekkeet. Niitä on pyritty laajentamaan peruskorjauksen yhteydessä, jolloin ne on myös lasitettu. Asukkaiden esitellessä osastoa he eivät osanneet avata parvekkeiden ovia. Parvekkeen ja sisätilan lattian välillä oli korkeusero ja siihen oli raken-nettu kiiltävä metallinen ramppi, mikä hankaloitti asukkaiden liikkumista. Osa asukkaista ilmoittikin, etteivät he käytä parvekkeita. Eräs asukkaista tiesi kertoa, mille parvekkeelle aurinko paistaa lämpimästi. He olivat myös huolissaan parvekkeen ja maantason korkeuserosta: ” En mä oo yrittänytkään tuosta, kun se on kuitenkin toinen kerros, se on aika hyppy jos lähtee hyp-pimään”. Dementiaoireisille suunnattujen asuinympäristöjen parvekkeiden kaiteet tuleekin olla läpinäkymättömiä ja turvallisen tuntuisia.
Vanhustenkeskuksen asukkaat toivovat pääsevänsä säännöllisesti ulkoilemaan. Dementiayksiköiden yhteydessä olevat aidatut piha-alueet eivät ole suoraan yhteydessä sisätiloihin, eivätkä asukkaat näin ollen voi siirtyä itsenäisesti ulko-tiloihin. Kustaankartanon laajat piha-alueet soveltuvat kuitenkin asukkaiden ulkoiluun ja siitä tulisi kehittää osa päivittäistä kuntoutusta. Joillekin pihoille on järjestetty istutuspenkkejä kasvienhoitoa varten. Puutarhanhoidosta kiin-nostunut miesasukas oli muistavinaan, että hänellä on oma viljelypalsta ”noin viiden kilometrin päässä”. Hän varmasti nauttisi oman kasvimaan hoidosta myös hoivakodissa asuessaan. Toinen haastateltu vanhustenkeskuksen asukas ei viihtynyt pihalla vaan kaipasi pidempiä kävelylenkkejä. Kaksi asukkaista käytti parvekkeita ja koki ne viihtyisäksi, joskin miesasukas huomautti, ettei parvekkeella saa polttaa.
46
Ulkoilu- ja liikuntatilat
”Ei me pihalla olla. Me kävellään sitten tuolla pitkin metsiä ja teitä pitkin”
Dementiaoireiset asukkaat saattavat olla hyvässä fyysisessä kunnossa muut-taessaan hoivakotiin. Hyvän toimintakyvyn omaaville asukkaille on hyvä olla tarjolla eripituisia kävelyreittejä. Reittien pituudet voidaan ilmoittaa opasteiden avulla ja niiden varrelle varataan, näköetäisyyden päähän toisistaan, riittävän ti-heästi levähdyspaikkoja. Reitit tulee suunnitella siten, että niiden talvikunnossa-pito on mahdollista ja myös talvella voidaan ulkoilla. Torit, kävely- ja pihakadut sekä kauppakeskukset toimivat mahdollisina ulkoilureitteinä varsinkin huonolla ilmalla. Soterassa tehdyssä Opetusministeriön liikuntaoppaassa1 on tarkasteltu palvelutalojen ja hoivakotien lähiympäristön suunnittelua ikääntyneen liikunnan kannalta. Hoivakodin läheisyydessä olevat liikuntasalit ja uimahallit voidaan hyödyntää ikääntyneiden kuntoliikunnan tiloina.
1 Lehmuspuisto, V. & Åkerblom, S. 2007.
Kuvat 35. Omenapuita, De Toonladder, Hollanti Kuvat 36. Kotieläinpiha, De Toonladder, Hollanti
IKU projektin yhteydessä asukkaiden toive ulkoilla ja säilyttää luontoyhteys nousi voimakkaasti esille. Henkilökunnan puheenvuoroissa kehitystä toivottiin esteettömien kulkureittien lisäksi apuvälineiden kehittelyssä, ulkoiluvaattei-den ja jalkineiden tuotekehittelyssä sekä henkilökunnan ja omaisten asenteis-sa. Ulkoilu tulisi laskea osaksi henkilökunnan jokapäiväisiä työtehtäviä.
47
Henkilökunnan tilat
Dementiaryhmäkodissa pyritään toteuttamaan yhteisöllistä toimintatapaa, jolloin hoivahenkilökunta toimii koko ajan asukkaiden rinnalla. Jotkin toimin-not, kuten lääkkeiden annostelu ja luottamukselliset keskustelut asukkaiden tai omaisten kanssa vaativat kuitenkin omat rauhalliset alueensa. Yksiköissä, joissa on hyvin huonokuntoisia asukkaita, jotka eivät esimerkiksi pysty syömään itse, tarvitaan lepotila, jonne henkilökunta voi tarvittaessa vetäytyä. Terapeuttiset ulkotilat ja hoivalaitoksen yhteydessä olevat liikuntatilat auttavat myös henki-lökuntaa jaksamaan.
Henkilökohtaisille tavaroille tarvitaan säilytystilaa, vaatteiden vaihtoa ja peseytymistä tarvitaan omat tilat sekä nais- että miespuolisille henkilökunnan jäsenille.
Raportointi voidaan tehdä osittain myös yhteistiloissa, mikäli sinne on asen-nettu riittävästi työpisteitä. Teknologiset ratkaisut, kuten mobiilit sähköiset järjestelmät ja hoitajan mukana kulkevat pienlaitteet, joita ollaan kehittämässä helpottavat raportointia ja tehostavat hoitohenkilökunnan työtä.
Kustaankartanon vanhustenkeskuksen henkilökunnan taukotilat nähtiin keskimääräisesti hyvinä ja niissä pystyi vastaajien mukaan halutessaan ruo-kailemaan. Osa hoitohenkilökunnasta toivoi taukotilaa rauhalliseen paikkaan, jonne asukkaat eivät pääse heitä seuraamaan. Taukotilaan toivottiin lisää väljyyttä ja viihtyisyyttä sekä säilytystilaa henkilökohtaisille tavaroille. Säily-tystilojen puutteen vuoksi taukotilaa pidettiin osittain ylimääräisen tavaran säilytys paikkana.
Osastolla F1 taukotilat sijaitsevat osaston B-solun puolella ja A-solun työn-tekijät toivoivat omaa taukotilaa. Suurin osa vastaajista koki, että osastolta löytyi joku rauhallinen paikka raportointia varten, työpisteitä ja tietokoneita toivottiin kuitenkin lisää. Tärkeänä hoitajat kokivat rauhallisen tilan osastolla yksityisiin keskusteluihin omaisten tai asukkaiden kanssa. Yksi vastaajista koki ristiriidan henkilökunnan viihtymisen taukotiloissa ja osaston yhteisöl-lisen hoito-otteen välillä.
Poikkeuksena osasto D1:n henkilökunnasta kukaan ei vastauksessaan pitänyt taukotiloja riittävinä. Taukotilaa ei myöskään pidetty rauhallisena, henki-lökunnalle ei ollut tarpeeksi työpisteitä eikä säilytystilaa henkilökohtaisille tavaroille.
Kyselyä voidaan täydentää Reetta Ranteen diplomityössään Soterassa teke-män selvityksen ”Dementiaryhmäkodin hoitohenkilökunnan toimintatilan-teita tukeva fyysinen ympäristö” avulla, jossa on perehdytty tilaratkaisujen toimivuuteen hoitajien näkökulmasta1.
1 Ranne, R. 2008.
48
49
Liitteet4Liite 1
Havainnointi osastoilla D1, F1, Meripihka ja LAH
Soteran tutkijat kävivät IKU -projektin yhteydessä havainnoimassa joulu-kuun 2006 aikana Kustaankartanon osastoilla F1, D1, Meripihka ja LAH (F3 B). Havainnoin apuna käytettiin vapaamuotoista kaavaketta, johon merkittiin havainnointiaika, tila jossa havainnointiin, tilan käyttötarkoitus ja toiminta ha-vainnointihetkellä. Kaavakkeeseen merkittiin, mikäli tilassa huomattiin jotain korjaus- tai muutostarpeita. Henkilökunnan kommentit on otettu huomioon havainnointia tehtäessä.
Rakennus F peruskorjattiin ja otettiin uudelleen käyttöön v. 2005. Kaikki rakennuksen osastot ovat dementiaosastoja. Rakennuksessa sijaitsee myös päivätoimintakeskus Meripihka sekä lyhytaikaisosasto(LAH) F3B. Osasto F1 on jaettu kahteen yhtä suureen 11 hengen soluun. Rakennus D odottaa tulevaa perusparannusta parin vuoden sisällä. Osasto D1 on jaettu 6 -paikkaiseen Pouta-pilvi -soluun ja 21 -paikkaiseen soluun.
Osasto F1
Osaston yleistunnelma oli viihtyisä ja rauhallinen, materiaaleihin ja kalus-tukseen on panostettu. Kalustuksessa on käytetty hyväksi värejä ja kontrasteja tilan hahmottamisen helpottamiseksi. Osasto oli jaettu kahteen soluun, mutta asukkaat liikkuivat vapaasti kerroksen eri soluissa. Havainnoin aikana tuli esille muutama istumapaikka, jossa asukkaat viihtyvät erityisen hyvin: näitä olivat niin sanotut ”100% corner”it, joista asukas pystyy tarkkailemaan koko osaston toimintaa, ruokailutilaa ja käytävää sekä piha-aluetta.
Käytävän valaistus B-solussa ei ollut säädettävissä, mikä koettiin joidenkin hoitajien kohdalta raskaaksi yöaikaan. Asukkaat eivät myöskään näe vuorokau-sirytmin vaihtelua, valaistuksen ollessa ympäri vuorokauden samankaltainen. Käytävillä oli vähän istumapaikkoja ja apuvälineille ei ollut säilytystilaa. Käy-tävässä oli paikoitellen käytetty lämmintä puuta verhoilussa, huoneiden ovet olivat kuitenkin paikoittain samanväriset kuin seinä. Oven vasikkaosa oli saman värinen oven kanssa, eivätkä asukkaat hahmottaneet oven vedintä, koska vedin jäi leveän oviaukon keskelle. Kaiteet olivat käytävän toisella sivulla eivätkä ne erottuneet aina seinän värityksestä.
50
Kaikissa asuinhuoneissa oli oma wc-tila tai jaettu wc-tila viereisen huoneen kanssa. Wc-tiloja tulisi sijaita myös ruokailutilan ja oleskelunurkkausten lähei-syydessä. Joissakin huoneissa wc:n ovi peitti auki ollessaan huoneen oven siten, etteivät asukkaat löytäneet ulos huoneistaan.
Päivätoimintakeskus Meripihka (F-talo)
Päivätoimintakeskuksessa käyviä asiakkaita oli päivittäin n. 10 - 12. Osaston tilat olivat ahtaat, mitoitettu alun perin 8:lle ja kävijämäärää aiottiin lisätä vielä nykyisestä 16:een. Keskus sijaitsi kellarikerroksessa ja huonekorkeus oli mata-la, pesuhuoneessa jopa vaarallisen matala. Keittiö oli uudistettu siten, etteivät dementiapotilaat pysty sitä käyttämään, eivätkä he myöskään tunnista uusia keittiökoneita. Tämä estää hyödyntämästä keittiön terapiamahdollisuutta.
Osasto F3B, LAH -osasto
Osasto sijaitsee 3. kerroksessa, joka on mitoitettu 12 asiakkaalle, mutta usein asiakkaita on enemmän. Henkilökunnan tilat sijaitsivat vain B-solun puolella. Tässä kerroksessa ovi A-soluun, jossa on vaikeasti oireilevia asiakkaita, pidetään aina lukittuna. A -solussa ei ole henkilökunnalle taukotiloja, eivätkä hoitajat mie-lellään käytä B-solun taukotiloja. Varastointitilaa on liian vähän liinavaatteille, peitoille jne. Apuvälineiden säilytykseen ei ole riittävästi tilaa. Tilanne oli sama kaikilla osastoilla.
Asuinhuoneiden sisääntulossa sijaitsevat valo- ja hälytyskatkaisijat olivat liian lähellä toisiaan. Huoneisiin valitut lukulamput eivät soveltuneet kaikille asiakkaille ja ne oli jouduttu poistamaan joistakin huoneista turvallisuus syistä. Täällä, samoin kuin muilla F-talon osastoilla, oven vasikka-osa oli samanvärinen oven kanssa.
Osasto D1
Osastolla D1 huoneet olivat ahtaampia kuin osastolla F1, eikä kaikissa huo-neissa ollut omaa wc-tilaa. Huoneiden lamput häikäisevät asukkaita heidän maatessaan vuoteessa. Osastolla oli pitkät käytävät ja käytävälle aukeavat asuinhuoneiden ovet aiheuttivat esteitä näkemiselle ja kulkemiselle. Käytävät päättyivät lukittuihin parvekkeen ja pihan oviin, joita ei ollut yritetty peittää. Käytävien valaistus oli epätasainen eikä se ollut säädettävissä. Positiivisena asiana osastolla oli osaston oma uloskäynti pihalle. Piha-alueelle johti kuitenkin z-muotoinen luiska, joka teki 180º kulman, joten vaikeasti liikkuvan ei ollut mah-dollista päästä pihalle itsenäisesti.
51
Liite 2, DIPLOMITYÖT
Dynaaminen valaistus – Tulevaisuuden valaistusratkaisut muistihäiriöisen asuin- ja hoivaympäristöön
Koulutusohjelma: Teollinen muotoilu Tekijä: Päivi Aro Osasto: MuotoiluTyön laji: Taiteen maisterin lopputyöValmistumisvuosi: 2008
TiivistelmäMuistihäiriöt ja dementia ovat merkittävä toimintakykyä ja elämänhallintaa
heikentävä oire. Dementiaoireisiin kuuluvat erilaiset hahmotushäiriöt sekä ai-kaan ja paikkaan orientoitumisen ongelmat. Nämä oireet sekä ikääntymisestä johtuva näkökyvyn heikkeneminen asettavat valaistuksen tärkeäksi osaksi de-mentiaoireisen asuin- ja hoivaympäristön toimivuutta ja turvallisuutta.
Dementiahoidossa painotetaan lääkkeettömien hoitokeinojen taitamista mm. univalverytmin sekoittumisen ja käytöshäiriöiden hoidossa. Muistisairautta sairastavat herkistyvät ympäristön tunnelmille, mikä vaikuttaa heidän hyvin-vointiinsa. Valaistus vaikuttaa oleellisesti ympäristön tunnelmaan ja tällä on merkitystä myös dementiahoidon näkökulmasta. Dynaamisesti muunneltava valaistus ja tähän liittyvät valonohjausjärjestelmät luovat uusia mahdollisuuksia valaistuksen suunnittelulle, jota hyödynnetään tällä hetkellä hyvin vähän de-mentoituneiden asuin- ja hoivaympäristössä.
Tähän työhön on koottu dementoituneen tarpeisiin soveltuvan muunnel-tavan valaistuksen kriteerejä, joissa on otettu huomioon dementiaoireisten ikääntyneiden näkemisen, hahmottamisen ja psyykkisen sekä fyysisen hyvin-voinnin erityistarpeita. Työssä esitetään myös valaistuksen konseptisuunnitel-mia dementiaryhmäkotiin, jotka toimivat esimerkkeinä kriteerien mukaisesta valaistussuunnittelusta.
Lopputyö rakentuu johdannon jälkeen viiteen osaan: 1) aiheeseen perehtymi-seen, jossa pääpaino on dementiaoireiden ymmärtämisessä ja valaistuksen mah-dollisuuksien kartoittamisessa 2) työn tavoitteiden ja menetelmien tarkennukseen ja käyttäjätutkimuksen suunnitteluun 3) käyttäjätutkimuksen toteutukseen ja tulosten analysointiin 4) muunneltavan valaistuksen kriteerien laatimiseen ja valaistuskonseptien suunnitteluun sekä 5) pohdinta osuuteen.
Valaistuskriteerit on jaettu turvallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia sekä valais-tuksen ohjausta dementiaryhmäkodissa koskeviin osuuksiin. Konseptiosuudessa esitellään seuraavanlaisia suunnitelmia: vuorokaudenaikaan orientoiva valaistus, huomiota ohjaava valaistus, pimeänvuodenajan valaistus ja tunnelmavalaistus.
Sivumäärä: 87Aineisto: Kirjallinen työ, interaktiivinen demoAvainsanat: Dementia, dementiaryhmäkoti, valaistus, valon
ohjausjärjestelmät, käyttäjälähtöinen suunnittelu
52
Dementiaryhmäkodin hoitotyön toimintatilanteita tukeva työympäristö
Tekijä: Reetta-Johanna RanneOsasto: Teknillisen fysiikan koulutusohjelmaKoulutusohjelma: Systeemi- ja operaatiotutkimusTyön laji: Kognitiivinen teknologia & Organisaatio-
käyttäytyminen ja tietojohtaminenValmistumisvuosi: 2008
TiivistelmäSuomen väestön vanhetessa dementoituneiden määrä kasvaa ja tarve erityi-
sesti heille suunnitelluista asuin- ja hoivaympäristöistä suurenee. Diplomityössä esitetään keskeisiä suunnitteluratkaisuja, jotka dementiaryhmäkodissa tulee toteuttaa, jotta hoitohenkilökunnan työ olisi ergonomisempaa ja tehokkaampaa. Dementia on oireyhtymä, jota aiheuttavia sairauksia ei voida parantaa. Tulevai-suudessa se tulee olemaan suuri kustannusten tuottaja sosiaali- ja terveyden-huoltoalalla. Dementoituneella on kognitiivisia häiriöitä ja vaikeuksia ilmaista itseään. Hoiva-asumismuotoon siirtymisen syynä ovat usein käytösoireet ja persoonallisuuden muuttuminen. Hahmotus- ja muistihäiriöiden vuoksi tilojen tulee tukea orientoitumista aikaan ja paikkaan sekä antaa selkeitä muistivih-jeitä. Dementiaryhmäkoti on ensisijaisesti koti, mikä tulee huomioida tilojen suunnittelussa.
Hoitohenkilökunnan keski-ikä on nousemassa. Fyysisesti ja henkisesti raskas-ta työtä vaikeuttavat entisestään nuorempien hoitajien toimintakyvyn mukaisesti suunnitellut tilat. Soveltumaton ympäristö aiheuttaa hoitajille tapaturmia ja rasi-tusvammoja. Hoivatyöhön liittyvä stressi siirtyy hoidettaviin, jotka myös voivat huonommin. Oikeanlaisella fyysisellä ympäristöllä voidaan tukea hoitotyötä. Tarkoituksenmukaisessa ympäristössä hoitotyö on laadukkaampaa, dementoi-tuvat pystyvät toimimaan omatoimisesti ja heidän käytösoireensa vähenevät.
Hoitotyön havainnoinnin ja kirjallisuuden pohjalta laadittiin hoitotyön osa-aluejako: 1) perushoitoon kuuluvat ruokailussa, peseytymisessä, wc:ssä ja vuoteessa avustaminen, 2) sairaanhoitoon lääkehuolto ja muut sairaanhoidolli-set toimenpiteet, 3) kuntoutukseen ja virkistämiseen liikkumisen avustaminen sisällä ja piha-alueella, viihtyvyyden parantaminen ja toimintaterapia, 4) tuki-toimintoihin henkilökunnan tiloissa toimiminen, yhteydenpito sidosryhmiin, varastointi ja siivoaminen. Henkilökunnalle suunnatussa kyselyssä esitettiin suunnitteluratkaisuja, jotka liittyivät näiden osa-alueiden lisäksi sisustukseen ja apuvälineisiin. Kustakin ratkaisusta arvioitiin sen tärkeys, hoitotyön helpotta-vuus, kuinka usein se tulee työssä vastaan ja sen toteutus työpaikalla. Kolmen ensimmäisen arvioin pohjalta ratkaisuille määriteltiin keskeisyys, jonka mukaan ratkaisut asetettiin tärkeysjärjestykseen. Tätä voidaan käyttää dementiaryhmä-kodin tila- ja sisustussuunnitelmien apuna.
Suunnitteluratkaisut esitellään perusteluineen kunkin hoitotyön osa-alueen kohdalla. Erityisen keskeisiksi hoitohenkilökunta koki wc-tiloissa avustamiseen, siivoamiseen ja varastotiloihin liittyvät ratkaisut. Wc-tilojen nykyinen toteu-tustaso arvioitiin melko heikoksi. Tilojen tulee kokonaisvaltaisesti tukea niitä toimintoja, joita hoitajat ja asukkaat tiloissa tekevät tai haluaisivat tehdä. Tilojen tulee olla muunneltavissa sekä asuinhuoneiden yksilöllisen ilmeen saavuttami-seksi kullekin asukkaalle että muuttuvia hoitotyön tarpeita vastaaviksi. Tietämys
53
dementiasta kasvaa ja uutta teknologiaa kehitetään jatkuvasti dementoituneiden asuinympäristöihin.
Hoitoalalla muutoksen vastustus on tutkitusti voimakasta, joten otettaessa uusi tai remontoitu dementiaryhmäkoti käyttöön, muutoksen johtamista vaaditaan. Työssä esitellään muutosvastarinnan syitä ja kuvataan toimiva muutosprosessi. Onnistuneessa muuttotilanteessa keskeistä on jatkuva kaksisuuntainen kommu-nikaatio. Henkilökunta tulee osallistaa muuttoon mukaan ja motivoida muutok-seen painottamalla uusien tilojen kautta saavutettavia positiivisia seikkoja.
Sivumäärä: 94 + 57Avainsanat: dementia, hoitotyö, muutoksenjohtaminen, ryhmä
koti, suunnitteluratkaisu, tilojen käytettävyys
54
Uusi asumismalli demenetoituneille – Sovellus Itä_Pasilan palvelutaloon
Tekijä: Tytti WiinikkaOsasto: Arkkitehtuurin laitosProfessuuri: AsuntosuunnitteluValmistumisvuosi: 2008
TiivistelmäDementoiviin sairauksiin sairastuneiden määrä on jatkuvassa kasvussa vä-
estön ikään-tymisen ja diagnostiikan parantumisen johdosta. Dementoivat sai-raudet aiheuttavat monia hahmottamiseen ja muistamiseen liittyviä ongelmia, jotka tuovat lisää haasteita asumiseen ja arkeen. Näihin haasteisiin on pystyttävä vastaamaan uusilla asumisen, palveluiden, vapaa-ajan ja muiden aktiviteettien ratkaisuilla. Tämän päivän asumis- ja palveluratkaisut eivät ole välttämättä enää tulevaisuudessa toimivia, koska yksilölliset tarpeet ja elämäntavat ovat nouse-massa merkittävämmiksi tekijöiksi. Vaikka ikä on dementian suurin riskitekijä, monet dementiaoireisista ihmisistä ovat fyysisesti hyvässä kunnossa ja hyvin aktiivisia. Ikäkäsitys on myös muuttunut huomattavasti. Enää ei tarkastella pelkästään kronologista ikää, vaan iän voi määrittää ihmisen toiminnallisuus, terveys tai esimerkiksi suhde kulttuuriin. Dementian yleistyessä on ihmisten asenteisiin tultava muutos. Dementoitunutta tulee pikemminkin avustaa ja kan-nustaa tulemaan toimeen itsenäisesti arkipäivän rutiineissa kuin kieltää ja estää tekemästä asioita.
Asuntokantamme vanhetessa korjausrakentamisen prosesseja täytyy kehit-tää, koska emme pysty vastaamaan asuntotarpeeseen pelkällä uudistuotannolla. Korjausten yhteydessä asuntoja on ajateltava kokonaisvaltaisesti ja pitkällä tähtäimellä. On järkevää, että ne suunnitellaan esteettömiksi, muunneltaviksi ja helpoiksi hahmottaa. Koska olemme hyvin erilaisia, asuntojen tulee pystyä vastaamaan erilaisiin tarpeisiin.
Diplomityössä tutkittiin dementiaoireisten ihmisen asumista ja heidän suhdettaan fyysiseen ympäristöön. Työn päätarkoitus on ollut etsiä uutta lä-hestymistapaa dementiaoi-reisten ihmisten asumiseen ja oli luoda uudenlainen asumisen malli tällä hetkellä olevien mallien rinnalle. Malli kehitettiin pereh-tymällä dementiaoireisen ihmisen, hoitohenkilökunnan ja omaisten arkeen. Tarkoituksena oli kehittää malli, joka kestää aikaa ja pystyy vastaamaan tuleviin haasteisiin, joita väestön ikääntyminen, asuntokannan vanheneminen, elämän-tapojen ja tilanteiden muutokset sekä muut muuttujat luovat. Mallia sovellettiin Itä-Pasilan palvelutaloon.
Sivumäärä: 47 + 17Avainsanat: dementia, hahmotushäiriö, asuminen, asumis- malli, korjausrakentaminen, ikääntyminen,
käyttäjälähtöinen
55
Liite 3
56
57
58
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Käytt
äjän o
n miel
lyttäv
ä oles
kella
ja
odott
aa es
im. k
ul jetu
sta
Epäv
arma
sti lii
kkuv
alle l
öytyy
lev
ähdy
spaik
ka lä
hellä
ovea
.Te
kee u
lkona
oles
kelun
ho
ukutt
eleva
ksi
Katos
opas
taa si
sään
käyn
nin lu
o
Sisä
änkä
ynti k
ertoo
siirty
mise
stä
julkis
esta
tilasta
puoli
julkis
een
Lisää
turva
llisuu
tta se
kä vä
hentä
ä ek
symi
sen v
aara
a
Mahd
ollist
aa ko
htaam
isen
ympä
ristös
sä lii
kkuv
ien ih
miste
n ka
nssa
Mahd
ollisu
us is
tuske
lla ka
tokse
n all
a tuo
lisää
virik
keell
isyytt
ä as
uinym
päris
töön
Lisää
turva
llisuu
tta, k
un
ajone
uvoli
ikenn
e ei ri
steä
jalan
kulku
liiken
teen k
anss
a
Asuk
kaat
löytäv
ät tie
nsä t
akais
in sis
ään
Sisä
äntul
o näk
yy pi
tkälle
ja se
n löy
tää he
lposti
Näkö
yhtey
s ulko
tiloihi
n ja
sisää
ntuloa
luees
een l
isää
viiht y
isyytt
ä
Asuk
kaat
voiva
t odo
ttaa k
uljetu
sta
sisäti
loiss
aAs
ukas
voi s
eura
ta ym
pärö
ivää
elämä
ä myö
s sisä
tiloist
aMa
hdoll
istaa
vuor
okau
den-
ja
vuod
enaik
ojen s
eura
amise
n
Suur
et ikk
unat
tekev
ät sis
ääntu
losta
valoi
san j
a ava
ran t
untui
sen
Näky
mät u
lkotilo
ihin h
ouku
ttelev
at joi
takin
muist
ihäiriö
isiä p
oistum
aan
asuin
rake
nnuk
sesta
Lisää
sosia
alise
n kan
ssak
äymi
sen
tilante
ita ja
kosk
etuks
en
ympä
röivä
än yh
dysk
untaa
n
Ikkun
oista
näke
e mihi
n ulos
käyn
ti joh
taa
Osa d
emen
tiaoir
eisist
a ei p
ysty
hit
ikk
i
täät
Sisä
änkä
ynni
n yh
teyd
essä
su
ojais
a kat
os, jo
ka er
ottu
u ju
lkisiv
usta
sa
attoli
ikenn
e alue
, ist
umap
aikko
ja
Suur
et ik
kuna
pinn
at
sisää
nkäy
nnin
luon
a
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s Yh
teisti
lat
Sisä
änkä
ynti
kadu
lta
hava
itsem
aan i
kkun
aa va
an pi
tävät
sitä m
ahdo
llises
ti kulk
uauk
kona
Valai
stus o
n miel
lyttäv
ä eri
vuor
okau
den j
a vuo
dena
ikoina
Lisää
turva
llisuu
ttaHo
ukutt
elee u
los lii
kkum
aan
Autta
a sisä
änkä
ynnin
ha
vainn
oimise
ssa
Estää
häikä
istym
istä
Luo t
urva
llisuu
dentu
nnett
aSi
sään
käyn
nin lö
ytää h
elpos
ti ulko
a tul
taess
aHä
lventä
ä ulko
- ja si
sätila
n raja
a
Asuin
yksik
ön ul
kopu
olise
t voiv
at kä
yttää
palve
luita
Muut
aluell
a asu
vat ik
äänty
neet
voiva
t hyö
dyntä
ä palv
eluita
Sisä
äntul
oaula
sta tu
lee pu
olijul
kinen
tila
Lisää
viiht
yvyy
ttäLis
ää os
allist
umist
aLis
ää vi
rikke
itä ja
myö
s häly
n mä
ärää
Hoiva
koti a
ukea
a ymp
äröiv
ään
yhtei
skun
taan
Turva
llisuu
s väh
enee
he
nkilö
liiken
teen k
asva
essa
Asuk
kaat
tapaa
vat m
yös
asuin
yksik
ön ul
kopu
olisia
henk
ilöitä
Suun
nistam
inen t
ilass
a vaik
eutuu
Päivä
nvalo
n m
äärä
än re
agoi
va
auto
maa
ttine
n va
laist
us
sisää
nkäy
nnin
sisä-
ja
ulkop
uolel
la,pie
nentä
ä valo
tason
kontr
astej
a
Sisä
äntu
loau
lassa
palv
elutil
oja
Sisä
äntu
loau
la
59
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s Yh
teisti
lat
Apuv
äline
iden
säily
tys
Lisää
viihy
isyytt
ä kun
apuv
äline
itä ei
sä
ilytet
ä käy
tävillä
Ulko
na kä
ytettä
vät a
puvä
linee
t ova
t sa
atavil
la ete
isess
äTil
aa si
irtyä a
puvä
linee
seen
va
rataa
n riitt
äväs
ti
Sisä
äntu
loss
a opa
stus
Voi li
sätä
laitos
maisu
utta
Vähe
ntää e
ksym
isenv
aara
aHe
lpotta
a asu
kkaid
en ja
omais
ten
suun
nistau
tumist
a sisä
tiloiss
aAu
ttaa s
uunn
istau
tumise
ssa
Saatt
aa vä
hentä
ä asu
kkaid
en
viihty
vyytt
äLu
o tur
vallis
uude
n tun
netta
as
ukka
issaj
a oma
isiss
aOs
a asu
kkais
ta ja
omais
ista k
okee
va
lvonn
an ah
distav
ana
Järje
stelm
än av
ulla v
oidaa
n tie
dotta
a asu
kkail
le, et
tä he
ovat
poist
umas
sa ho
ivako
dista
Järje
stelm
än av
ulla v
alvota
an
muist
ihäiriö
isten
asuk
kaide
n po
istum
ista,
joilla
on va
ara e
ksyä
.
Kulun
vavo
ntaa v
oidaa
n käy
ttää
omato
imise
n liik
kumi
sen e
steen
ä
Henk
ilöliik
enne
ja
tava
rant
oim
itus e
rote
ttu
toisi
staa
nLis
ää vi
ihtyv
yyttä
Lisää
asuk
kaide
n tur
vallis
uutta
kun
jalan
kulku
- ja aj
oneu
voliik
enne
eivä
t ris
teä
Autta
a suu
nnist
autum
isess
a ja
hahm
ottam
isess
a
Auto
maa
ttine
n ul
ko-o
vi Lis
ää as
ukka
iden t
urva
llisuu
ttaMy
ös he
ikkov
oimais
et ja
apuv
äline
en ka
nssa
kulke
vat
Oven
paini
ke he
lposti
hava
ittavis
sa
ja as
ukka
iden u
lottuv
issa
Kulu
nvalv
onta
ja
hälyt
ysjär
jeste
lmä
Ulko
-ovi
Kulu
nvalv
onta
sääa
suad
etu
asu
utta
apuv
äline
en ka
nssa
kulke
vat
pääs
evä k
ulkem
aan o
vesta
jaas
ukka
idenu
lottuv
issa
Lisää
asuk
kaide
n oma
toimi
suutt
a
Ei ta
soer
oa
Lisää
turva
llisuu
ttaAs
ukka
at pä
äsev
ät ku
lkema
an
oves
ta ap
uväli
neen
kans
saEr
o sisä
- ja ul
kotila
n väli
llä pi
enen
ee
Yksik
öllä
oma e
tein
enOs
astoj
en yk
silöll
iset e
teisa
ulat
lisää
vät
kodik
kuutt
aHe
nkilö
liiken
nettä
on he
lpomp
i va
lvoa
Rittä
vän t
ilava
t etei
stilat
ma
hdoll
istav
at pu
keutu
mise
n ja
siirt y
mise
n apu
välin
eese
en
Kodik
as ja
yksil
öity e
teine
n opa
staa
ja au
ttaa s
uunn
istau
tumise
ssa
Lisää
turva
llisuu
den t
unne
ttaYk
silöit
y sisu
stus a
uttaa
asuk
kaita
lö y
tämää
n oma
n asu
inyks
ikkön
sä
Asuk
as ta
i vier
ailija
luo
ensim
mäise
n miel
ikuva
nsa
yksik
östä
eteise
ssä
Lisää
asuk
kaide
n tur
vallis
uude
n tun
netta
Asuk
kaat
voiva
t seu
rata
oves
ta ku
lkeva
a liik
enne
ttä ja
tava
ta ihm
isiä
Asuk
as tu
nnist
aa til
an
asuin
ympä
ristök
si
Etein
en m
uodo
stuu s
osiaa
lisek
si ko
htaam
is paik
aksi
Etein
en
Ulko
ovi
Etein
en ko
dika
s ja
vast
aano
ttava
60
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s Yh
teisti
lat
Asuk
kaat
voiva
t istua
odott
aess
aan
kulje
tusta
Lisää
turva
llisuu
den t
unne
ttaAs
ukka
at vo
ivat s
eura
ta ov
esta
kulke
vaa l
iiken
nettä
ja ta
vata
ihmisi
ä As
ukas
voi s
eura
ta sis
ään j
a ulos
ku
lkevie
n ihm
isten
virta
a
Asuk
kaat
seur
aava
t miel
ellää
n sis
ään j
a ulos
kulke
via he
nkilö
itäAs
ukka
at vo
ivat v
aihtaa
ulk
ojalki
neet
istua
llaan
Asuk
kaat
lähtev
ät ja
tulev
at us
ein
ryhmä
ssä
Vaat
esäil
ytys
Asuk
kaide
n omi
en ul
kova
atteid
en
säily
tys et
eises
sä lis
ää ko
dikku
utta
Vaate
säily
tys ul
ko-o
ven l
uona
ho
ukutt
elee a
sukk
aita p
oistum
aan
yksik
östä
Vaate
säily
tys ul
ko-o
ven l
uona
mu
istutt
aa pu
keutu
mise
n tar
pees
ta ky
lmäll
ä sää
llä
Vaate
säily
tys ko
rosta
a ulos
käyn
tiä,
mikä
ei ol
e toiv
ottav
aa
muist
ihäiriö
isten
yksik
öissä
Yksik
össä
avoi
n til
arat
kaisu
-käy
täviä
välte
tään
suun
nittel
ussa
- asu
inhuo
neet
yhtei
stilan
läh
eisyy
dess
ä
Vähe
ntää l
aitos
maisu
utta j
a lisä
ä vii
htyvy
yttä
Lisää
koett
ua tu
rvallis
uude
n tun
netta
Eri ti
lat ja
toim
innot
helpo
sti
asuk
kaan
löyd
ettäv
issä
Tila h
elpos
ti hall
ittavis
sa ja
toi
minta
pistee
t näk
öetäi
syyd
ellä
Lisää
viiht
yisyy
ttä ja
Asuk
kaat
voida
an ja
kaap
ienem
piin
Lisää
asuk
kaide
n oma
n eläm
än
Joka
isess
a oles
kelut
ilass
a on o
ma
tl
jit
k
i
lit
Sopi
va m
äärä
yhte
istilo
ja
Oles
kelu
tilat
Eteis
tilas
sa is
tuin
ryhm
iä
sää
tysy
yttäj
ava
linna
nmah
dollis
uuks
iasu
aat
odaa
jaaa
pee
pryh
miin
sääa
suad
eo
aeä
äha
llintaa
ja va
linna
nvap
autta
tunne
lman
sa, jo
ista a
suka
s voi
valita
miele
isens
äAs
ukas
voi v
etäyty
ä halu
tessa
an
omaa
n rau
haan
Levo
ton as
ukas
voida
an oh
jata
toise
en til
aan
Asuk
kaat
voiva
t tav
ata vi
eraa
nsa
yksit
yises
tiAs
ukka
ille va
rataa
n hilja
inen h
uone
ra
uhoit
tumist
a var
ten
Kann
ustaa
pien
ryhmä
toimi
ntaan
Kodik
as si
ustus
lisää
asuk
kaide
n vii
htyvy
yttä
Lisää
asuk
kaide
n tur
vallis
uude
n tun
netta
Kodik
kuud
ella o
n tod
ettu o
levan
va
ikutus
ta as
ukka
iden s
osiaa
lisen
ve
tä ytym
isen v
ähen
emise
en
Kodik
kuutt
a lisä
ävät
tutut
ääne
t, tuo
ksut
ja ma
teriaa
lit
Viiht
yvyy
den j
a kod
ikkuu
den o
n tod
ettu l
isääv
än om
aisten
vier
ailuja
ja
piden
tävän
vier
ailua
ikoja
Omais
ten lu
ottam
us as
ukka
an
viihty
vyyd
estä
kasv
aaKa
nnus
tavat
kans
sakä
ymise
enAs
ukka
at ha
hmott
avat
tilat
asun
noks
i
Lisää
henk
ilöku
nnan
työv
iihtyv
yyttä
Viiht
yvyy
den o
n tod
ettu v
aikutt
avan
he
nkilö
kunn
an an
taman
hoido
n laa
tuun
Autta
a yllä
pitäm
ään a
sukk
aiden
toi
minta
kyky
ä
Asuk
kailla
ja he
nkilö
kunn
alla o
n om
at kä
sityk
sens
ä siitä
, mikä
on
kodik
asta
Kodi
kkaa
t yht
eistil
at
py
jas
ukas
mää
räko
hden
-aina
kin ka
ksi e
rillist
ä ole
skelu
tilaa
- joka
isess
a oles
kelut
ilass
a oma
tun
nelm
ansa
61
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s Yh
teisti
lat
Lisää
tilan
käyte
ttävy
yttä j
a as
ukka
iden t
oimint
amah
dollis
uuks
iaLis
ää as
ukka
iden t
oiminn
an
mahd
ollisu
uksia
Ärsy
kkeid
en m
äärä
ä vaik
ea ha
llita
tai m
uunn
ella
Hälyn
mää
rä ka
svaa
suur
essa
tila
ssa
Toim
inta
pist
eet n
äkyv
illäku
lkure
itin
varre
llaTo
imint
apist
eet e
ivät s
ijaits
e kä
ytävä
lläAs
ukas
löytä
ä help
osti e
ri toim
innot
Asuk
kaat
löytäv
ät toi
minta
pistee
t op
astei
den s
ekä s
isustu
ksen
ja
valai
stuks
en av
ulla
Toim
inta
pist
eissä
ei o
le lä p
ikäyn
tiäLis
ää vi
ihtyv
yyttä
Kulku
reitit
pysy
vät a
voim
ina ja
tur
vallis
inaHe
lpotta
a asu
kkaid
en to
imint
aa ja
ke
skitt y
mistä
Ärsy
kkeid
en m
äärä
hallit
taviss
a
Yksik
össä
pitk
ät kä
ytäv
ätKä
ytävä
t tek
evät
tilasta
laito
smais
en
ja vä
hentä
vät a
sukk
aiden
vii
htyvy
yttä
Välim
atkat
asuin
huon
eiden
ja
olesk
elutilo
jen vä
lillä p
itene
vät
Apuv
äline
iden k
äyttö
lisää
ntyy
välim
atkoje
n pide
ntyes
säKä
ytävie
n aku
stiikk
a lait
osma
inen
Käyt
ävän
varre
lla
Asuk
kaat
voiva
t levä
htää
Asuk
kaat
voiva
t osa
llistua
tai
Asuk
kaat
voiva
t kok
ea kä
ytävä
n
Muun
nelta
va yh
teist
ila-M
ikäli y
ksikö
ssä o
n väh
än
yhtei
siä til
oja, n
iiden
tulee
olla
muun
nelta
via to
iminn
an m
ukaa
n
yist
umap
aikko
ja ja
toim
inta
pist
eitä
Lisää
asuk
kaide
n viih
tyvyy
ttäAs
ukka
at vo
ivat le
vähtä
ä ku
lkies
saan
tarkk
ailla
yksik
össä
tapa
htuvia
toi
minto
ja
Asuk
kaat
voiva
t kok
ea kä
ytävä
nvir
ikkee
llisen
ä ja s
osiaa
lisen
a tila
na
Lisää
asuk
kaide
n oma
toimi
sta
liikku
mista
Asuk
kaat
löytäv
ät toi
minta
pistee
t ma
amer
kkien
avull
a
Mahd
ollist
aa as
ukka
iden
kans
sakä
ymise
n
Toim
intap
istee
t autt
avat
asuk
kaita
tila
n hah
motta
mise
ssa j
a jäs
entäm
isess
ä
Lisää
viiht
yvyy
ttäLis
ää tu
rvallis
uude
n tun
netta
Vä
hentä
ä as
ukka
iden v
etäyty
mistä
Asuk
kaat
toivo
vat "
pehm
eitä"
ist
uma p
aikko
jaSa
attaa
lisätä
ristiri
itoja
huon
ekalu
n om
istaja
n ja m
uiden
asuk
kaide
n vä
lillä
Edes
autta
a asu
kkaid
en om
an
identi
teetin
säily
ttämi
stä
Asuk
kaid
en o
mia
huon
ekalu
jayh
teist
iloiss
a
62
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s Yh
teisti
lat
Lisää
viiht
yisyy
ttä ja
kodik
kuutt
aLis
ää tu
rvallis
uutta
Asuk
kaat
hava
itsev
at ja
saav
uttav
at ru
okail
utilan
helpo
sti
Tuok
sut ja
ruok
ailun
ääne
t leviä
vät
hoiva
yksik
köön
ja ke
rtova
t as
ukka
ille ru
okail
uhetk
estä
Ruok
ailua
jat au
ttava
t asu
kkait
a a ja
nhall
innas
sa
Lisää
asuk
kaide
n viih
tyvyy
ttäKa
nnus
taa so
siaali
seen
ka
nssa
käym
iseen
Liiall
iset v
irikke
et eiv
ät vie
huom
iota
ruok
ailus
ta
Lisää
kodik
kuutt
aHe
nkilö
kunta
voi s
yödä
asuk
kaide
n ka
nssa
ja au
ttaa h
eitä s
yömä
än
omato
imise
sti
Hälyn
ja vi
rikke
iden m
äärä
ha
llittav
issa
Ruok
ailut
ila m
itoite
ttu
pyör
ätuo
linkä
yttä
jälle
Lisää
asuk
kaide
n viih
tyvyy
ttäAs
ukka
at pä
äsev
ät ap
uväli
neen
sä
kans
sa pö
ytien
luo t
urva
llises
ti
Asuk
kaat
mahtu
vat k
ulkem
aan
itsen
äises
ti ruo
kailu
tilass
a a p
uväli
neen
kans
saTil
at ko
etaan
avar
aksi
Katta
us er
ottu
u vä
rien
ja k
tti
l
t
ödä
täLis
ää ko
dikku
utta
Asuk
kaat
hahm
ottav
at lau
taset
ja t
it
Asuk
kaide
n ruo
kailu
helpo
ttuu j
a ti
i li
äät
Asuk
kaat
hahm
ottav
at lau
taset
ja t
it
ödä
tä
Ruok
ailut
ilaRu
okail
utila
sijai
tsee
as
uiny
ksikö
n ke
skeis
ellä
paika
lla
Ruok
ailut
ila ja
ettu
pien
iin
ryhm
iin
kont
rast
in p
uoles
ta p
öydä
stä
Lisää
kodik
kuutt
aate
rimet
omato
imisu
us lis
äänty
yate
rimet
pöyd
ästä
Ruok
ailut
ila ri
ittäv
ästi
valai
stu
Lisää
asuk
kaide
n viih
tyvyy
ttäLis
ää tu
rvallis
uutta
Asuk
kaat
pysty
vät t
oimim
aan
pare
mmin
riittäv
ästi v
alaist
ussa
ym
päris
tössä
Helpo
ttaa h
ahmo
ttami
sta
Tupa
keitt
iöLis
ää ko
dikku
utta
Lisää
turva
llisuu
ttaAs
ukka
at vo
ivat o
sallis
tua
ruua
nvalm
istuk
seen
tai s
eura
ta sit
ä
Asuk
kat v
oivat
seur
ata ru
uan
valm
istus
ta, m
aistel
la ja
haist
ella
ruok
atarvi
kkeit
a
Erilli
nen
keitt
iöAs
ukka
at sa
avat
osall
istua
as
kare
isiin
Keitti
ökon
eet k
äytös
sä va
in ku
n he
nkilö
kunta
on pa
ikalla
Vähe
ntää a
sukk
aiden
osall
istum
ista
Aiste
ille ta
rjolla
vähä
n virik
keitä
Keitt
iöko
neet
tava
nom
aiset
Lisää
kodik
kuutt
a
Asuk
kaide
n tur
vallis
uude
n lis
äämi
seks
i kod
inkon
eisiin
voida
an
asen
taa aj
astin
ja sä
hköli
eteen
lie
sivah
ti
Asuk
kaat
tunnis
tavat
kodin
kone
et ja
osaa
vat k
äyttä
ä niitä
Tila h
ahmo
tetaa
n keit
tiöks
i
Keitt
iö
63
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s Yh
teisti
lat
Kaap
it lu
kittu
Vähe
ntää k
odikk
uutta
ja vi
ihtyis
yyttä
Lukit
ut ka
apino
vet li
sääv
ät tur
vallis
uutta
Asuk
kaide
n oma
toimi
suus
vähe
nee
Lukit
ut ka
apino
vet h
ämme
ntävä
t as
ukka
ita
Astia
kaap
pien
ove
t läp
inäk
yvät
Lisää
asuk
kaide
n oma
toimi
suutt
aHe
l potta
a hah
motta
mista
Pist
oras
iat , p
ainikk
eet j
a sä
ätim
etPa
inikk
eiden
ja sä
ätimi
en so
piva
sijoit
us lis
ää tu
rvallis
uutta
Sopiv
at sä
ätime
t ja pa
inikk
eet
lisää
vät a
sukk
aiden
omato
imisu
utta
Paini
kkeid
en er
ottum
inen
seinä
pinno
ista h
elpott
aa ni
iden
hahm
ottam
ista
64
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Asuk
as sa
a sisu
staa h
uone
ensa
vii
ht yisä
ksija
kodik
kaak
siLis
ää su
urim
man o
san a
sukk
aista
turva
llisuu
ttaLis
ää yk
sityis
yyttä
ja
oman
elämä
nhall
innan
tunn
etta
Vähe
ntää m
elua j
a ärsy
kkeid
en
määr
ää
Para
ntaa u
nen l
aatua
Yksit
yisyy
den o
n tod
ettu v
ähen
tävän
asuk
kaide
n agg
ress
iivist
a kä
yttäy
tymist
ä
Mahd
ollisu
uden
yksit
yisyy
teen o
n tod
ettu l
isääv
än as
ukka
iden
sosia
alisu
utta
Asuk
kailla
on vä
hemm
än
tilaris
tiriito
ja
Asui
nhuo
neen
ulko
-ovi
tunn
istet
tavis
saAs
ukas
tunte
e huo
neen
omak
seen
Vähe
ntää e
ksym
isen v
aara
aLis
ää as
ukka
an om
an el
ämän
ha
llintaa
Asuk
as tu
nnist
aa hu
onee
nsa o
man
nimen
sä, k
uvan
sa ta
i muu
n he
nkilö
kohta
isen e
sinee
n avu
lla
Asuk
kaall
a on m
ahdo
llisuu
s sis
ustaa
huon
e halu
amall
aan t
avall
aAv
ustam
iseen
on va
rattu
riittä
västi
tila
aVa
linna
n mah
dollis
uus l
isää o
man
elämä
n hall
intaa
Asuk
kaall
a omi
a esin
eitä,
joita
katse
lla ja
kosk
ettaa
Asuk
as vo
i viet
tää ai
kaa
halut
essa
an m
yös o
mass
a hu
onee
ssaa
n
Apuv
äline
ille on
vara
ttu rii
ttävä
sti
tilaa
Lisää
jous
tavuu
tta ja
vallin
nan
mahd
ollisu
utta
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s As
uintila
t
Yhde
n he
ngen
huo
ne
Joka
isella
asuk
kaall
a on
oma h
uone
ja si
ihen
liittyv
ä hyg
ieniat
ila, e
llei
asuk
as ni
meno
maan
ha
lua as
ua pu
oliso
n tai
muun
yhtei
stä as
umist
a toi
vova
n asu
kkaa
n ka
nssa
(STM
, Ikä
äntyn
eiden
palve
lujen
laa
tusuo
situs
2008
)
Yhde
n he
ngen
huo
ne
Asui
nhuo
ne o
n rii
ttävä
n til
ava
Mahd
ollist
aa ar
vokk
aan j
a asu
kasta
ku
nnioi
ttava
n saa
ttoho
idon
Asui
nhuo
neen
kalu
steid
en
yksil
öllin
en m
itoitu
s- k
aapit
ja hy
llyt a
senn
etaan
as
ukka
an ul
ottuv
iin- t
ukika
iteet
ja ist
uinten
korke
udet
valita
an as
ukka
an m
ukaa
n
Kalus
teide
n käy
tettäv
yys p
aran
eeTa
patur
maris
ki pie
nene
e kun
kaap
it ja
hylly
t ase
nneta
an as
ukka
an
ulottu
ville
Asuk
as vo
i toim
ia as
unno
ssa
itsen
äises
ti
Kahd
en h
enge
n hu
one
Asuk
as vo
i asu
a puo
lison
sa ka
nssa
sa
mass
a huo
nees
saSa
atta l
isätä
joide
nkin
asuk
kaide
n tur
vallis
uude
n tun
netta
Vähe
ntää y
ksity
isyytt
äAs
ukka
iden y
htäläi
nen m
ahdo
llisuu
s ikk
unan
äkym
ään t
ulee t
aata
Vähe
ntää v
iihtyi
syytt
ä ja a
sukk
aat
hake
utuva
t yhte
istilo
ihin,
mikä
li hu
oneto
veri e
ntuud
estaa
n vier
as
Mahd
ollisu
us te
hdä h
uone
esta
oman
laise
nsa v
ähen
ee jo
s huo
ne
jaetaa
vier
aan h
enkil
ön ka
nssa
Kahd
en h
enge
n hu
one
65
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s As
uintila
t
Lisää
kahd
en he
ngen
huon
een
viiht y
isyytt
ä ja k
odikk
uutta
Vä
hentä
ä tila
ristiri
itoja
Edist
ää om
an id
entite
etin s
äilym
istä
Asuk
kailla
on yh
täläin
en
mahd
ollisu
us ik
kuna
näky
mään
Hoito
tilante
issa a
sukk
aan
yksit
yisyy
den s
uoja
on tu
rvattu
Kahd
en he
ngen
huon
e lisä
ä joi
denk
in as
ukka
iden t
urva
llisuu
den
tunne
tta
Asuk
kaat
voiva
t sisu
staa h
uone
en
omilla
huon
ekalu
illaan
Para
ntaa u
nen l
aatua
Lisää
asuk
kaan
viiht
yvyy
ttäHu
onek
alujen
tulee
olla
ehjiä
ja ne
tul
ee ol
la he
l ppop
uhdis
taaLis
ää om
an el
ämän
hallin
taaAs
ukas
voi k
oske
a ja k
atsell
a mu
kana
an tu
omia
esine
itä
Lisää
myö
s vier
ailijo
iden j
a he
nkilö
kunn
an vi
ihtyv
yyttä
Tutut
esine
et ym
päris
tössä
lisää
vät
turva
llisuu
den t
unne
tta
Omat
esine
et ja
huon
ekalu
t ed
istäv
ät as
ukka
an m
inäku
van
säil y
mistä
Henk
ilöko
htaise
t esin
eet ja
hu
onek
alut e
rotta
vat a
sukk
aan
oman
huon
een m
uista
huon
eista
Asuk
kailla
on m
ahdo
llisuu
s sisu
staa
myös
kahd
en he
ngen
huon
eet
omilla
huon
ekalu
illa
Huon
ekalu
jen tu
lee ol
la se
llaisi
a, joi
hin vo
i tuke
utua i
lman
, että
ne
kaatu
vat
Asuk
as tu
ntee h
allits
evan
sa til
aa
Edist
ää vi
ihtyis
yyttä
Lisää
turva
llisuu
tta ku
n esin
eet e
ivät
ole tie
lläLis
ää om
an el
ämän
hallin
taaAs
ukas
voi k
atsell
a ja k
oske
a omi
a tav
aroit
aan
Ak
i k
ättä
ä i
Huon
etila
on ja
ettu
kevy
illä
välis
einillä
tai k
alust
ukse
lla
Asui
nhuo
neen
kalu
stee
t
Asuk
as ka
lust
aa h
uone
en o
milla
hu
onek
aluilla
an
Säily
tyst
ilaa o
mille
tava
roille
Asuk
as vo
i käy
ttää o
mia
liinav
aatte
ita
Huon
eess
a on
riittä
väst
i sä
il yty
stila
a hoi
tota
rvikk
eille
Lisää
viiht
yisyy
ttä, k
un ta
vara
t eivä
t ole
esillä
Hoito
tarvik
keet
voida
an la
ittaa
sul je
ttuihi
n kap
peihi
nHo
itotar
vikke
et eiv
ät ole
toim
innan
tie
llä
Asui
nhuo
nees
sa av
ohyll
yjäLis
ää ko
dikku
utta j
a asu
kas s
aa
laitta
a kuv
ia tai
muis
toesin
eitä e
sille
Asuk
as sa
a tun
tea hu
onee
n om
akse
en
Asuk
as vo
i kats
ella j
a kos
ketel
la es
illä ol
evia
esine
itä
Huon
ekalu
t tuk
evia
ja he
lppo
pu
hdist
aaHu
onek
alut o
n help
po pi
tää pu
htaina
Pist
oras
iat , p
ainikk
eet j
a sä
ätim
etPa
inikk
eiden
ja sä
ätimi
en so
piva
sijoit
us lis
ää tu
rvallis
uutta
Sopiv
at sä
ätime
t ja pa
inikk
eet
lisää
vät a
sukk
aiden
omato
imisu
utta
Paini
kkeid
en er
ottum
inen
seinä
pinno
ista h
elpott
aa ni
iden
hahm
ottam
ista
Säily
tyst
ilaa o
mille
tava
roille
66
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s As
uintila
t
Vuot
eess
a pyö
rät
Asuk
as vo
idaan
siirtä
ä par
vekk
elle
tai yh
teisti
loihin
Vähe
ntää v
iihtyi
syytt
äKa
iteide
n pois
tamise
n on t
odett
u vä
hentä
vän v
akav
ia lou
kkaa
ntumi
sia
Vähe
ntää a
sukk
aiden
ma
hdoll
isuutt
a liik
kua
Kaite
iden p
oistam
isen e
i ole
todett
u lis
äävä
n puto
amisi
a
Vuot
een
kork
eutta
nos
tettu
Lisää
turva
llisuu
ttaLis
ää as
ukka
iden o
matoi
misu
utta
Vuot
eess
a kait
eet
Vuod
e
67
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Parve
kkee
t lisä
ävät
viihty
isyytt
äPa
rvekk
eet v
oivat
olla
turva
llisuu
srisk
i var
sinkin
mu
istihä
iriöist
en as
uinhu
oneis
sa
Parve
kkee
t lisä
ävät
asuk
kaan
eli
ntilaa
ja va
pautt
aEd
istää
vuor
okau
den-
ja
vuod
enaik
ojen h
ahmo
ttami
sta
Luon
toyhte
ys on
erittä
in tär
keä
ikään
tyyne
iden e
lämän
laatuu
n ja
viiht y
vyyte
en va
ikutta
va as
ia
Luon
toyhte
ydell
ä on r
auho
ittava
va
ikutus
Asuk
as vo
i esim
. hoit
aa ka
sveja
om
alla p
arve
kkell
aUl
koilm
a tuo
virik
keitä
kaiki
lle
aistei
lle
Lisää
omaa
rauh
aa ja
yksit
yisyy
ttä
Yksit
yisyy
den l
isääm
isen o
n tod
ettu
lisää
vän s
osiaa
lista
vuor
ovaik
utusta
Luon
toyhte
ydell
ä on v
irkist
ävä
vaiku
tus
Lisää
vät a
sukk
aiden
viiht
yvyy
ttä
Henk
ilöku
nta py
styy v
alvom
aan
tiloja
sisält
äkäs
in, m
ikä lis
ää
turva
llisuu
ttaMa
hdoll
isuus
seur
ata lä
hiymp
ärist
öäEd
istää
vuor
okau
den-
ja
vuod
enaik
ojen h
ahmo
ttami
sta
Mahd
ollist
avat
osall
istum
isen j
a vu
orov
aikutu
ksen
Tuke
e sos
iaalis
ten til
antei
den
muod
ostum
ista
Mikä
li ks
iköss
ä on
ain h
teise
t
Hoiva
yksik
össä
yhte
iset
parv
eket
ilat
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s Pa
rveke
- ja pi
hatila
t
Parv
ekke
et
Asui
nhuo
nees
sa o
ma p
arve
ke ta
i ra
nska
laine
n pa
rvek
e
Mikä
li yks
iköss
äonv
ainyh
teise
tpa
rveke
tilat,
oma r
auha
ei lis
äänn
y
Parve
kkee
t edis
tävät
viihty
isyytt
äSi
irtymi
nen p
arve
kkee
lle tu
rvallis
taLis
ää va
linna
n vap
autta
ja
omato
imisu
utta
Edist
ää lu
ontoy
hteytt
äVu
odep
otilaa
t ja py
örätu
olink
äyttä
jät
pääs
evät
parve
kkee
lle
Asuk
kaide
n elin
tila la
ajene
e
Este
etön
pää
sy p
arve
kkell
e- e
i taso
eroa
- ove
t eivä
t ole
lukos
sa
- hoit
okäy
tännö
t sall
ivat
omato
imise
n par
vekk
eelle
pääs
yn
68
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s Pa
rveke
- ja pi
hatila
t
Ratka
isu vä
hentä
ä viih
tyisy
yttä
Vähe
ntää t
urva
llisuu
ttaEi
tue o
matoi
misu
utta j
a väh
entää
om
an el
ämän
hallin
taa
Vuor
okau
den-
ja vu
oden
aikoje
n va
ihtelu
n seu
raam
inen v
ahvis
taa
a jallis
ta ha
hmott
amist
a
Alen
taa ps
yykk
istä t
urva
llisuu
tta ja
om
an el
ämän
hallin
taa
Lisää
vät v
iihtyi
syytt
ä kaik
kina
vuod
enaik
oina
Helpo
sti va
lvotta
va til
aTu
keva
t asu
kkaid
en om
atoim
isuutt
aTil
aa vo
idaan
käytt
ää
talvi p
uutar
hana
Ei ky
lmett
ymisv
aara
aUl
koilu
myö
s vuo
depo
tilaille
ja
pyör
ätuoli
n käy
ttäjill
e läp
i vuo
den
Lisää
koke
musta
ulko
ilmas
ta ja
vuod
enaik
ojen v
aihtum
isesta
Kulku
väylä
t pys
yvät
hyvin
ä myö
s tal
vella
Piha
tilat e
distäv
ät as
ukka
iden
viihty
vyytt
äSu
ljettu
tai a
idattu
tila l
isää
turva
llisuu
ttaAs
ukka
at vo
ivat s
iirtyä
itsen
äises
ti pih
aalu
eelle
Lisää
vuod
enaik
ojen y
mmär
tämist
ä ja
luonto
yhtey
ttä
Pääs
y par
veke
tiloi
hin
este
ellin
en- k
ynny
s- o
vet lu
kittu
- hoit
okäy
tännö
t estä
vät
parve
kkee
lle pä
äsyn
Puol
iläm
pim
ät ti
lat
Ulko
tilat
Puol
iläm
pim
ät ti
lat kä
ytös
sä
ympä
ri vu
oden
viihty
vyytt
ätur
vallis
uutta
piha-
aluee
lleja
luonto
yhtey
ttä
Mahd
ollist
aa lu
ontok
okem
ukse
nPä
äsyn
piha
tilaan
on to
dettu
vä
hentä
vän k
arka
amis y
rityks
iäAs
ukka
at vo
ivat o
leske
lla
itsen
äises
ti piha
-alue
ella
Henk
ilöku
nta vo
i käy
ttää p
ihatila
a vir
kistä y
tymise
enMa
hdoll
istaa
miel
ekkä
än te
kemi
sen
ja ha
rrasta
mise
nLis
ää tu
oksu
jen ja
läm
pötila
vaiht
eluide
n kok
emist
a
Hoiva
laito
ksen
yhte
ydes
sä p
iha-
alue
Edist
ää vi
ihtyis
yyttä
Asuk
kaat
saatt
avat
eksy
ä pois
piha
-alu
eelta
Hoiva
henk
ilöku
nnan
pitää
olla
asuk
aiden
tuke
na ko
ko a j
anLis
ää vu
oden
aikoje
n ymm
ärtäm
istä
ja luo
ntoyh
teyttä
Edist
ää vi
ihtyis
yyttä
Muist
ihäiriö
isillä
riski
eksy
äLis
ää as
ukka
iden u
lkoilu
- ja
liikun
tamah
dollis
uuks
iaLis
ää vu
oden
aikoje
n ymm
ärtäm
istä
ja luo
ntoyh
teyttä
Turva
llisuu
s lisä
äntyy
kun
asuk
kaide
n toim
intak
yky p
ysyy
h y
vänä
Selke
ästi m
erkit
yt ja
opas
tetut
kulku
reitit
edist
ävät
omato
imist
a liik
kumi
sta
Hoiva
yksik
öllä
oma s
uljet
tu p
iha-
alue
Ulko
tilat
Hoiva
yksik
ön lä
hellä
ul
koilu
reitt
ejä
69
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s Pa
rveke
- ja pi
hatila
t
Piha
lla ku
ntoi
luvä
lineit
äEd
istää
viiht
yisyy
ttäAs
ukka
ita op
astet
aan
liikun
taväli
neide
n käy
tössä
tur
vallis
uude
n lisä
ämise
ksi
Asuk
kaide
n toim
intak
yky s
äilyy
ku
ntoilu
n avu
lla
Piha
lla er
ipitu
isia k
ulku
reitt
ejäLis
ää as
ukka
iden v
iihtyv
yyttä
Toim
intak
yvylt
ään e
rilaise
t asu
kkaa
t löy
tävät
itsell
een s
opiva
n reit
in
Kulku
reiti
t suu
nnite
ltu ja
tkuv
iksi
Lisää
turva
llisuu
tta ja
vähe
ntää
eks y
mise
n vaa
raa
Lisää
omato
imist
a liik
kumi
staHe
lpotta
a suu
nnist
autum
ista
Piha
lla h
uone
tilan
kalta
isia t
iloja
Lisää
asuk
kaide
n viih
tyvyy
ttäLis
ää tu
rvallis
uutta
Lis
ää as
ukka
iden v
alinn
an
mahd
ollisu
uksia
Asuk
kaat
voiva
t kok
ea va
rjoisi
a ja
aurin
koisi
a tilo
ja
70
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Asuk
kaide
n yks
ityisy
yden
suoja
sä
il yy
Infek
tioide
n risk
i väh
enee
WC-
tilan l
äheis
yys l
isää o
matoi
mista
WC:
ssä k
ä ynti
äW
C-tila
an lö
ytämi
nen h
elpott
uu
Vaipp
ojen t
arve
vähe
nee
Asuk
kaide
n tur
vallis
uude
n tun
ne
kasv
aaAs
ukka
iden o
man e
lämän
hallin
an
tunne
lisää
nt yy
Selke
ät op
astee
t WC-
tilaan
Lisää
viiht
yvyy
ttäW
C-tila
n käy
ttö vä
hentä
ä ha
juhait
toja
Välim
atkat
WC-
tilaan
lyhy
etAs
ukka
iden t
urva
llisuu
den t
unne
ka
svaa
Asuk
kaide
n oma
n eläm
änha
llinan
tun
ne lis
äänty
y
Selke
ät op
astee
t WC-
tilan o
veen
ja
oven
erott
umine
n muu
sta
ympä
ristös
tä he
lpotta
vat t
ilan
lö ytäm
istä
Vaipp
ojen t
arve
vähe
nee
Infek
tioide
n risk
i kas
vaa
WC-
tilan l
äheis
yys l
isää o
matoi
mista
WC:
ssä k
ä ynti
ä
Asuk
kaide
n ei ta
rvitse
siirty
ä pois
tila
sta ke
sken
pesu
tilante
enLis
ää tu
rvallis
uude
n tun
netta
Lisää
omato
imisu
utta
Lisää
pesu
tilante
en m
iellyt
tävyy
ttä
WC
tilt
lktil
iA
kkid
lk
il h
ltt
Asuk
kaide
n tur
vallis
uude
n tun
ne
Mhd
lli l
kill
id
ää
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s W
C- ja
pesu
tilat
Yhte
istilo
issa W
C-til
at
WC
-tila
WC-
tilat
saun
a- ja
pes
utilo
issa
Asui
nhuo
nees
sa o
ma W
C-til
a
WC-
tilat
ulko
tiloi
ssa
Asuk
kaide
n ulko
ilu he
lpottu
uAs
ukka
iden t
urva
llisuu
den t
unne
ka
svaa
Mahd
ollisu
us ul
koilla
pide
mpää
n
Lisää
turva
llisuu
ttaAs
ukas
pääs
ee its
enäis
esti W
C-tila
an ku
lkemi
sen a
puvä
linee
n ka
nssa
Para
ntaa h
enkil
ökun
nan
t yöer
gono
miaa
Lisää
omato
imisu
utta
Lisää
tilan
laito
smais
uutta
Helpo
ttaa h
enkil
ökun
nan
nosto
tilante
itaLis
ää as
ukka
iden o
matoi
misu
utta
Lisää
turva
llisuu
tta
Pesu
allas
kork
euss
ääde
ttävä
Lisää
laito
smais
uutta
Lisää
turva
llisuu
ttaLis
ää as
ukka
iden o
matoi
misu
utta
WC-
pape
riteli
ne ja
käsis
uihk
u he
lpos
ti ul
ottu
vissa
Lisää
asuk
kaide
n tur
vallis
uutta
ja
helpo
ttaa h
enkil
ökun
nan t
yöas
entoj
aLis
ää as
ukka
iden o
matoi
misu
utta
WC-
tila r
iittä
vän
tilav
a av
usta
mise
en ja
apuv
äline
elle
WC-
istui
n ko
rote
ttu
71
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s W
C- ja
pesu
tilat
Tukik
ahva
t ja W
C-ist
uin
erot
tuva
t ym
päris
töst
ään
Lisää
laito
smais
uutta
Lisää
turva
llisuu
ttaLis
ää om
atoim
isuutt
aHe
lpotta
a hah
motta
mista
WC-
tilas
sa p
eili
Saatt
aa lis
ätä jo
idenk
in as
ukka
iden
turva
ttomu
utta
Jotku
t asu
kkaa
t eivä
t tun
nista
itseä
än pe
ilistä
Riitt
äväs
ti sä
ilyty
stila
a hy
gien
iatar
vikke
ille
Tarvi
kkeid
en si
joitta
mine
n ka
appe
ihin l
isää v
iihtyv
yyttä
ja
vähe
ntää l
aitos
maisu
utta
Hoito
- ja hy
gienia
tarvik
keet
voida
an
pitää
sulje
tuiss
a kaa
peiss
aAs
ukka
at vo
ivat p
itää o
mat
hygie
niatar
vikke
ensa
pesu
tilass
aYm
päris
tö on
siist
i ja se
lkeä
Pesu
tilann
e teh
dään
asuk
kalle
ma
hdoll
isimm
an m
iellyt
täväk
si
Miell
yttäv
ä läm
pötila
voi v
ähen
tää
pesu
tilante
essa
esiin
tyyvä
ä a g
ress
iivist
a käy
ttäyty
mistä
Kann
ustaa
asuk
asta
osall
istum
aan
pesu
tilante
esee
nLä
mpöti
lojen
koke
mine
n on
yksil
öllist
ä
Vähe
ntää l
iian k
uuma
sta ve
destä
aih
eutuv
aa ta
patur
maris
kiä
Pesu
tilann
etta v
oidaa
n rau
hoitta
a es
im. s
oittam
alla m
usiik
kiaLis
ää as
ukka
an tu
rvallis
uude
n tun
netta
pesu
tilante
en ai
kana
Ka
nnus
taa as
ukas
ta os
allist
umaa
n pe
sutila
ntees
een
Pesu
tilante
esta
tehdä
än
mahd
ollism
man m
iellyt
tävä
Epäm
iellyt
tävät
tai vi
eraa
t ään
et As
ukka
an yk
sityis
yyde
n tar
vetta
Pesu
tilan
ja -v
eden
läm
pötil
a as
ukka
alle m
iellyt
tävä
Pesu
tilan
akus
tiikk
a
Pesu
tila
tuntuv
at pe
lottav
ilta
kunn
ioitet
aan
Pesu
- ja W
C-til
assa
hyv
ä ilm
anva
ihto
Lisää
asuk
kaide
n ja h
enkil
ökun
nan
viiht y
vyytt
äVä
hentä
ä haju
haitto
ja
72
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s W
C- ja
pesu
tilat
Saun
a suu
nnite
llaan
pyö
rätu
olin
kä
yttä
jälle
sopi
vaks
iKa
ikki a
sukk
aat p
ääse
vät
halut
essa
an sa
unom
aan
Lisää
turva
llisuu
ttaAs
ukas
voi s
auno
a halu
tessa
an
Kiuk
aan l
ämpö
ulott
uu m
yös
alalau
teille
Saun
an lä
mpö
tila s
ääde
ttävis
säSa
unan
lämp
ötila
voida
an sä
ätää
asuk
kaille
sopiv
aksi
Asuk
kaat
saun
ovat
yksin
Tuo l
isää v
irikke
itä ai
steille
Lisää
turva
llisuu
ttaLis
ää its
enäis
yyttä
ja as
ukka
iden
mahd
ollisu
utta s
auno
a itse
näise
stiLis
ää ho
itohe
nkilö
kunn
an tu
ntema
a tur
vallis
uude
n tun
netta
Perin
teise
n nä
köin
en ki
uas
Lisää
turva
llisuu
ttaAs
ukka
at tun
nistav
at kiu
kaan
Muun
nelta
va va
laist
usLis
ää vi
ihtyis
yttä
Lisää
turva
llisuu
ttaLis
ää om
atoim
isuutt
aAu
ttaa h
ahmo
ttami
sta
Saun
an la
siovi
Saun
atila
73
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Lisää
viiht
yisyy
ttäVä
hentä
ä häik
äistym
isen v
aara
aHe
lpotta
a muo
tojen
ja vä
rien
hahm
ottam
ista
Tuke
e tas
apain
oa
Riitt
ävä v
alaisu
ksen
taso
Lisää
mer
kittäv
ästi v
iihtyi
syytt
äVä
hentä
ä tap
aturm
arisk
iäAu
ttaa t
unnis
tamaa
n vär
it
Lisää
viiht
yisyy
ttäVa
laistu
s saa
daan
sääd
ettyä
toi
minn
an va
atima
lle ta
solle
Tiloje
n tun
nelm
aa vo
idaan
mu
unne
lla to
imita
an so
pivak
siTu
kee v
uoro
kaud
enaik
ojen
hahm
ottam
ista
Lisää
olem
assa
olevie
n tilo
jen
käyte
ttävy
yttä
Häikä
isem
ätön
valai
stus
Epäm
iellyt
tävää
häikä
isyä v
ältetä
änVä
hentä
ä tap
aturm
iaTu
kee o
matoi
mista
osall
istum
ista
Autta
a hah
motta
maan
tilan
seinä
- ja
lattia
pinna
t oike
in
Ohjaa
va va
laist
usLis
ää tu
rvallis
uutta
Tuke
e oma
toimi
sta lii
kkum
ista
Ohjaa
liikk
umist
a ja a
uttaa
ha
hmott
amaa
n tila
t tois
istaa
n
Kirk
asva
lolai
tteet
Altis
tumine
n kirk
asva
lohoit
oon
päivä
saika
an lie
vittää
joide
nkin
asuk
kaide
n rau
hatto
muutt
a Tu
kee v
uoro
kaus
irytm
in ha
hmott
amist
a
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s Va
laistu
s ja m
ateria
alit
Valai
stus
suun
nitte
luEp
äsuo
ra va
laist
us
Muun
nelta
va va
listu
s
asuk
kaide
n rau
hatto
muutt
a yö
aikaa
nha
hmott
amist
a
Yöva
laist
usLis
ää he
nkilö
kunn
an ja
ksam
ista j
a työ
viihty
vyytt
äLis
ää tu
rvallis
uutta
Värit
lisää
vät a
sukk
aiden
viiht
yvyy
ttäVä
rit au
ttava
t suu
nnist
autum
aan
Lisää
vät a
sukk
aan o
matoi
misu
utta
Värie
n avu
lla vo
idaan
tuke
a ha
hmott
amist
aJo
kaise
lla on
omat
värim
ielt ym
ykse
nsä
Lisää
vät t
urva
llisuu
ttaAs
ukka
at ha
hmott
avat
seinä
- ja
lattia
pintoj
en er
on vä
ristä
Värie
n ero
tusky
ky he
ikken
ee
deme
ntoiva
n tau
din ed
etess
ä
Lisää
vät t
urva
llisuu
ttaLis
äävä
t asu
kkaa
n oma
toimi
suutt
aAu
ttava
t hav
oinnin
tia ja
näke
mistä
Asuk
kaat
hahm
ottav
at se
inä- ja
lat
tiapin
tojen
eron
kontr
astin
avull
a
Värit
Kont
rast
it
Pint
amat
eriaa
lit
74
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s Va
laistu
s ja m
ateria
alit
Sein
äpin
nat
Selke
ät pin
nat li
sääv
ät vii
htyisy
yttä
Selke
ät yk
sivär
iset s
einäp
innat
edist
ävät
asuk
kaide
n om
atoim
isuutt
a
Väri-
tai k
ontra
stier
ot lat
tiass
a au
ttava
t hah
motta
mise
ssa
Latti
apin
nat
Selke
ät pin
nat li
sääv
ät vii
htyisy
yttä
Liuku
matto
mat la
ttiapin
nat li
sääv
ät tur
vallis
uutta
Selke
ät lat
tiapin
nat e
distäv
ät as
ukka
iden o
matoi
misu
utta
Kuvio
t lattia
pääll
ystee
ssä s
aatta
vat
aiheu
ttaa a
sukk
aille
hahm
ottam
ishäir
iöitä
Puul
attia
tLis
ää til
ojen k
odikk
uutta
ja
viihty
isyytt
ä
Puu v
oidaa
n käs
itellä
liu
kuma
ttoma
ksija
koste
utta
hylki
väks
i lattia
mater
iaalik
si
Puup
innat
tuova
t virik
keitä
näkö
-, ku
ulo- ja
tunto
aistill
e ja n
e tuo
ksuv
at
Sisu
stus
teks
tiilit
Erila
iset t
eksti
ilit lu
ovat
tunne
lmaa
ja
lisää
vät v
iihtyi
syytt
ä
Teks
tiilipi
nnat
tuova
t virik
keitä
tun
toaist
ille ja
para
ntava
t tilo
jen
akus
tiikka
a
75
Tarka
stelta
vako
hde
Suun
nittel
uratk
aisu
Vaiku
tukse
t viih
tyvyy
teen
Vaiku
tukse
t turva
llisuu
teen
Vaiku
tukse
t osa
llistum
iseen
ja
omato
imisu
uteen
Vaiku
tukse
t ymp
ärist
ön
hahm
ottam
iseen
.Mo
niaist
isuus
Yhte
istilo
issa t
yöpi
steit
äVä
hentä
ä asu
kkaid
en vi
ihtyis
yyttä
Lisää
henk
ilöku
nnan
läsn
äoloa
Lisää
yhtei
söllis
tä työ
otetta
Yhtei
stiloj
en hä
ly va
ikeutt
aa
kesk
ittymi
stä ra
porto
intiin
Lisää
virh
eiden
mah
dollis
uutta
Oma t
auko
tila
Lisää
henk
ilöku
nnan
viiht
yvyy
ttäLis
ää he
nkilö
kunn
an ja
ksam
ista
Oma t
yötil
aLis
ää he
nkilö
kunn
an vi
ihtyv
yyttä
Potila
sturva
lisää
ntyy
Lisää
henk
ilöku
nnan
jaks
amist
aMa
hdoll
istaa
kahd
enke
skise
t ke
skus
telut
asuk
kaide
n tai
omais
ten
kans
sa
Puke
utum
istila
tLis
ää vi
ihtyv
yyttä
WC-
ja p
esut
ilat
Lisää
viiht
yvyy
ttä
Säily
tyst
ilat
Lisää
viiht
yvyy
ttäLis
ää tu
rvallis
uutta
Tilat
pysy
vät s
iistei
nä
Tilar
atkais
ut - k
äyttä
jiin ko
hdist
uva v
aikutu
s He
nkilö
kunn
antila
t
Henk
ilöku
nnan
tilat
Yhte
istila
t
76
Lähdeluettelo5Lähdeaineisto
Aro, P. 2008. Dynaaminen valaistus, Tulevaisuuden valaistusratkaisut muisti-•häiriöisen asuin- ja hoivaympäristöön. Taiteen maisterin lopputyö, TaiKBrush, J.; Meehan, R. & Calkins, M. 2002. Using the Environment To Improve •Intake for People with Dementia. Alzheimer’s Care, No: 3 / 2002. p 330-338.Calkins, M. & Namazi, K. 1991. Caregivers’ perception of the effectiveness of •home modifications for community living adults with dementia. The Ame-rican Journal of Alzheimer’s care and relate disorders & research, January/ February 1991.Cohen, U. & Day, K. 1993. Contemporary environments for people with de-•mentia. The John Hopkins University press. ISBN 0-8018-4489-4.Krüger, T. 2005. Interplay between formal and informal care for older people: •the state of the Nordic research. In Marta Szebehely (red.) Äldreomsorgs-forskningi Norden. En kunskapsöversikt. Copen-hagen: Nordic Council of Ministers, 243-280.(http://www.norden.org/pub/velfaerd/ social_helse/sk/TN2005508.pdf)Lehmuspuisto, V. & Åkerblom, S. 2007. Iäkkäiden ihmisten liikuntapaikkojen •suunnittelu: Arki- ja terveysliikunnan tilat palvelu- ja hoiva-asumisympäris-töissä. Opetusministeriö, Teknillinen korkeakoulu ja Rakennustieto Oy. s. 86. ISBN 978-951-682-853-7.Lethbridge, J. 2005. Care Services in Europe•Mäkinen, E. Kruus-Niemelä, M. & Roivas, M. 2009. Ikäihmisen hyvä elämä. •Ympäristön merkitys vanhustenkeskuksessa. Metropolia ammattikorkeakou-lun julkaisuja, sarja A: tutkimukset ja raportit 1/2009.Poutanen, V-M.; Laurinkari, J. & Hynynen, R.2008. Ikääntyneiden •asumisratkaisutvuoden 2004 Asumis- ja varallisuustutkimuksen valossa. Suomen ympäristö •20/ 2008. Ympäristöministeriö. ISBN 978-952-11-3118-9 (nid.)Pekka, T.; Pelvas, P. & Peltonen, J. 2008. Asuinkerrostalojen hissittömyys. •Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/ 2008. ISBN 978-952-11-3105-9Ranne, R. 2008. Dementiaryhmäkodin hoitotyön toimintatilanteita tukeva •työympäristö. TKK, Kognitiivinen teknologia.Regnier V. 2002. Design for assisted living – guidelines for housing the physi-•cally and mentally frail. New York. ISBN 0-471-35182.Stewart, J. T. 1995. Management of behavior problems in the demented patient. •American Family Physician, 52, 2311–2320.STM. 2008. Ikäihmisten palveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministe-•riö julkaisuja 2008:3. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto.Szebehely, M. (red.). 2005. Äldreomsorgsforskningi Norden. En kunskapsö-•versikt. Copen-hagen: Nordic Council of Ministers, 243-280.
77
Tilastokeskus, Väestöennuste 2007 – 2040•Wijk, H.; Berg, S.; Sivik, L. & Steen, B. 1999. Colour discrimination, colour •naming and colour preferences among individuals with Alzheimer’s disease. Int J Geriatr Psychiatry. 1999 Dec;14(12):1000-5.Verma, I. & Åkerblom, S. 2008. Kokemuksia Tanskalaisesta iäkkäiden ihmisten •hoiva-asumisesta. TKK, Sotera, Arkkitehtuurin tutkimuksia 2008 / 31.s. 43. ISBN 978-951-22-9356-8 (pdf)Socialdepartementet. 2003. På väg mot en god demensvård. Samhällets insatser •för personer med demenssjukdomar och deras anhöriga. Departementsserien 2003:47 http://www.regeringen.se/content/1/c4/04/21/a52708b7.pdfUlrich, R. 2002. Health Benefits of Gardens in Hospitals. Paper for conference. •International Exhibition Floriade 2002Verma, I. & Åkerblom, S. 2008. Kokemuksia Tanskalaisesta iäkkäiden ihmisten •hoiva-asumisesta. TKK, Sotera, Arkkitehtuurin tutkimuksia 2008 / 31.s. 43. ISBN 978-951-22-9356-8 (pdf).VTT•Wiinikka, T. 2008. Uusi asumismalli dementoituneille, Sovellus Itä-pasilan •palvelutaloon. TKK, Arkkitehtuurin laitos, Sotera. Diplomityö Zeisel, J., Silverstein, N. M., Hyde, J. Levkoff, S., Lawton, P & Holmes, W. 2003. •Environmental Correlates to Behavioral Health Outcomes in Alzheimer’s Spe-cial Care Units. The Gerontologist , The Gerontological Society of America. Vol. 43, No. 5, 697–711
ISBN | 978-951-22-9436-7
ISSN | 1797-3511