3/2

013

KemiKEMIAYDIN- JÄTTEENkuumin kysymys

KESKI- AJANTurku yllättää

HOME- TUTKIJAT napit vastakkain

UUDENbiotekniikan huikeat näkymät

LUMOSFT-IR microscopy made easy

F T- IRInnovation with Integrity

Bruker Optics Scandinavia ABVallgatan 5SE-170 67 SOLNASwedenTel: +358 400 792 581E-Mail: timo.saarela@bruker.se

Contact us for more details: www.bruker.com/optics • www.lumos-ir.com

Stand-alone FT-IR microscope with full automation

Simple easy-to-use interface

Motorized ATR crystal

Automated measurements in transmission, reflection and ATR

Comprehensive validation with 21 CFR part 11

10 year warranty on laser & interferometer

5 year warranty on IR source

Bruker‘s new LUMOS is a fully automated FT-IR microscope with an integrated FT-IR spectrometer. LUMOS is designed to combine highest quality in visible inspection and highest performance in infrared spectral analysis. With motorization and networking of all moveable components, the LUMOS provides an ease of use never before seen in FT-IR microscopy.

SEAL analytical

SFA-laitteet:

• 1–2-kanavainen AA1• 1–5-kanavainen QuAAtro• 1–8-kanavainen AA3

Diskreetit fotometrit

• AQ1• AQ2

Nyt Ordiorista: Parivaljakko, joka vie vesianalytiikan

pintaa syvemmälle!

MANTECH

Moniparametrilaitteistot:

• pH, johtokyky, alkaliteetti, väri, sameus ym.

Automaattinen COD-mittausAutomaattinen BOD-mittaus

Kemia-lehti 3-2013.indd 1 9.4.2013 13:27:14

KEY GATHERING FOR CHEMICALS SAFETY PROFESSIONALS

18–19 JUNE 2013HELSINKI EXHIBITION & CONVENTION CENTRE, HELSINKI FINLAND

THE FIFTH GLOBAL

PROGRAMMETuesday 18 June 2013

8:00 Registration for the HCF 2013 and coffee

9:15 Opening Ceremony

Jussi Pajunen, Chairman of HCF Advisory Board, Mayor of Helsinki Geert Dancet, Executive Director, ECHA Bjørn Hansen, Head of Unit, European Commission, DG Environment

10:00 Networking break

10:20 PANEL 1: 2020 Goals and the Sound International Management of Chemicals Will we reach these goals? What is our starting point? How will regional programmes and international efforts contribute? Moderator: Jake Sanderson, Manager, Environment Canada

Panelists: Bjørn Hansen, Head of Unit, European Commission, DG Environment

Dr. Martin Kayser, ICCAs´ Global Product Strategy, BASF AG

Kaj Madsen, Senior Program Officer, UNEP

Baskut Tuncak, Staff Attorney, Center for International Environmental Law, CIEL / USA

12:00 LUNCH

13:30 PANEL 2: Chemicals in Products Do our chemicals safety regimes pay sufficient attention to the safety of (imported) products, given the regulatory focus on individual substances and the chemicals mixtures? How can we best address substances in articles from a regulatory and industry perspective? Moderator: Nina Cromnier, Director General, Swedish Chemicals Agency

Panelists: Dr. Erwin Annys, Director REACH/ Chemicals Policy, CEFIC Wendy Cleland-Hamnett, Director/Office of Pollution Prevention and Toxics, EPA, USA Sylvia Maurer, Senior Policy Officer for Safety and Environment, BEUC Prof. Christina Ruden, Professor in Regulatory toxicology and ecotoxicology, Stockholm University Christian Wetterberg, Director, Governmental Affairs, LEGO Group

15:00 COFFEE BREAK

15:20 PANEL 3: The Regulation of Nano-Materials Chemicals are increasingly produced and used in nano-form. Do our current regulatory regimes suffice to ensure the safety of human health as well as of our environment, or should nano-materials be regulated by specific chemicals regulations? Moderator: Rob Visser, Former Deputy Director, OECD Environment Directorate

Panelists: David Azoulay, Managing Attorney, CIEL/ Switzerland Dr. Peter Kearns, Principal Administrator, OECD Otto Linher, Deputy Head of Unit, European Commission, DG Enterprise and Industry Dr. Rudolf Weinand, Vice-President, Product Safety Inorganic Materials, EVONIK INDUSTRIES AG

17:00 CLOSING

19:30 Transportation from the hotel Holiday Inn Helsinki Exhibition & Convention Centre

20:00 Dinner Hosted by the City of Helsinki at the Helsinki City Hall

23:00 Transportation to the hotel Holiday Inn Helsinki Exhibition & Convention Centre

Wednesday 19 June 2013

9:00 PANEL 4: Listing Chemicals of Concern As regulators worldwide draw up their various lists, are they targeting identical or similar substances? What are the divergences and gaps and what is causing them? What is their regulatory impact, and how do markets react? Moderator: Andreas Herdina, Director of Cooperation, ECHA

Panelists: Jack de Bruijn, Director of Risk Management, ECHA Eeva Leinala, Senior Manager, Health Canada Yunbo Shi, Managing Director, Chemical Inspection and Regulation Service Ltd, CIRS/ Ireland Michael Walls, Vice President, American Chemistry Council, USA

10:30 COFFEE BREAK

10:50 PANEL 5: Combination Effects Do rapidly evolving scientific and computational methods enable improved assessment of the impact of cumulative exposure? How to transfer scientific knowledge into regulatory action? Moderator: Derek Knight, Senior Scientific Advisor, ECHA

Panelists: Prof. Thomas Backhaus, Professor in Environmental Sciences, niversity of Gothenburg Dr. Jean-Lou Dorne, Toxicologist, European Food Safety Authority, EFSA Rikke Donchil Holmberg, Senior Advisor, Danish Ministry of Environment Mikael Karlsson, President, European Environmental Bureau, EEB

12.30 LUNCH AND CLOSING

14:15 Transportation to the Offsite Session

15.00 Offsite Session: Visit to Neste Oil

17.45 Transportation arrives to the Helsinki-Vantaa airport

18.00 Transportation arrives to the hotel Holiday Inn Helsinki Exhibition & Convention Centre

computational methods enable improved assessment of the impact of cumulative exposure? How to transfer scientific knowledge into regulatory action? Moderator: Derek Knight,

Registration at www.helsinkicf.eu

4 3/2013KEMIA

SISÄLLYS

Pete

r Sza

kálo

ksen

alb

umis

ta

Tutkija Peter Szakálos väittää ydin-jätettä suojaavan kuparikapselin syöpyvän jopa tuhat kertaa nope-ammin kuin aiemmin on arvioitu. Posiva on toista mieltä. (s. 6)

Turu

n Su

urto

rin k

eski

aika

ry

Hevoset olivat keskiajan Turussa arki-sia kulkuneuvoja ja hyötyeläimiä. Ih-misravintona hevosenlihaa vieroksuttiin vielä enemmän kuin nykyisin. (s. 12)

Kosteusvaurio voi muuttaa kodin paina-jaiseksi. Sen arvioimiseen, onko talos-sa enää turvallista asua, ei ole löytynyt käyttökelpoista seulontamenetelmää – vai onko? (s. 18)

Ant

onin

Hal

as/V

TT ”Synteettistä biologiaa pitäisi heti vahvistaa suomalaisten yliopistojen opetusohjelmissa”, sanoo bioalan vallankumousta ennustava tutkimus-professori Merja Penttilä. (s. 42)

Scan

stoc

kpho

to

6 Ydinjätehuollon kuuma kysymys Kestääkö kuparikapseli? Juha Granath

10 TÄTÄ MIELTÄ Sisäilmasairaiden tilanteeseen on puututtava nyt Katja Pulkkinen

12 Keskiajan Turku oli elävä ja värikäs kaupunki Arja-Leena Paavola

18 AJANKOHTAISTA Kiista toksisuustesteistä hiertää tutkijoita Toxtest-hanke hajosi tomuksi Leena Laitinen ja Katja Pulkkinen

45 Luonnonmateriaaleilla kumituotteet kiertoon Elina Saarinen

46 ”Luonnottomat” proteiinit yllättivät myös tutkijansa Jari Koponen

48 ChemBio Finland 2013 sai hyvän vastaanoton Lauri Lehtinen50 Kemikalisoituminen haastaa tutkijat Sanna Alajoki52 Maailmaa pelastamaan Puulla ja yhteistyöllä Sanna Alajoki54 Tohtorista on moneksi Työelämään valmentautuminen kannattaa Paula Böhling 56 ChemBio-tapahtumassa palkittiin Huippututkijat ja kemian saarnamies Sisko Loikkanen, Päivi Ikonen ja Leena Laitinen

40 PIENI SUURI NANO Nanorakenteet tuovat Uusia mahdollisuuksia analytiikkaan Maija Pohjakallio

41 NÄKÖKULMA Prosessointia Anja Nystén

41 KEMIA SILLOIN ENNEN

42 Tutkimusprofessori Merja Penttilä: Uusi bioteknologia tarjoaa huikeita mahdollisuuksia Sisko Loikkanen

22 Sairautena sisäilma Lastenklinikka on hankala potilas Arja-Leena Paavola

25 UUTISIA

30 VIHREÄT SIVUT

36 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU

59 NAISET JA KEMIA Kathleen Lonsdale oli monessa ensimmäinen Sisko Loikkanen

60 Taistelu Petsamon nikkelistä Pekka T. Heikura

64 KEEMIKKO Kevään kemikaalit

65 TUOTEUUTISIA

66 ULKOMAILTA

68 HENKILÖUUTISIA

71 TULEVIA TAPAHTUMIA

72 SEURASIVUT

74 LABORATORIOSTA TUTUT Justus von Liebig kehitti jäähdyttimen Pekka T. Heikura

53/2013 KEMIA

KEMIAKemi

PÄÄKIRJOITUS25. huhtikuuta 2013

Vol. 40 Coden: KMKMAA ISSN 0355-1628

Toimitus • Redaktion • OfficePohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 0400 578 901faksi 09 3296 1520toimitus@kemia-lehti.fiPäätoimittaja • Chefredaktör • Editor-in-ChiefDI Leena Laitinen 040 577 8850leena.laitinen@kemia-lehti.fiToimituspäällikkö • Redaktionschef • Managing EditorPäivi Ikonen 0400 139 948paivi.ikonen@kemia-lehti.fiTaitto • Layout K-Systems Contacts Oy Päivi Kaikkonen 040 7333 485taitto@kemia-lehti.fiSihteeri • Sekreterare • SecretaryIrja Hagelberg 0400 578 901irja.hagelberg@kempulssi.fiVakituinen avustaja ja toimistotyöntekijä • Permanent medarbetare • Contributing EditorSanna Alajoki 040 827 9727sanna.alajoki@kemia-lehti.fiIlmoitukset • Annonser • Advertisementsilmoitukset@kemia-lehti.fiMyyntipäälliköt • Forsäljningschefer • Sales ManagersKalevi Sinisalmi 044 539 0908kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fiIrene Sillanpää 040 827 9778 irene.sillanpaa@kemia-lehti.fiTilaukset • Prenumerationer • Subscriptionspuh. 0400 578 901, faksi 09 3296 1520 tilaukset@kemia-lehti.fiTilaushinnatKotimaassa 105 euroa (kestotilaus 95 euroa), muut maat 145 euroaKouluille 49 euroa, www.aikakaus.fiPrenumerationspris i Finland 105 euro, övriga länder 145 euroSubscription price (out of Finland) EUR 145Irtonumero/Lösnummer/Single copy EUR 16(special issue 5/2013 EUR 19)OsoitteenmuutoksetSuomen Kemian Seurapuh. 010 425 6300, faksi 010 425 6309toimisto@kemianseura.fiKustantaja • Utgivare • PublisherKempulssi OyToimitusjohtaja • Verkst. direktör • Managing DirectorLeena LaitinenPohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 040 577 8850leena.laitinen@kemia-lehti.fiToimitusneuvosto • Redaktionsråd • Editorial BoardLaboratoriopäällikkö Susanna Eerola, Roal Oy Toimitusjohtaja Saara Hassinen, SalWe OyProfessori Matti Hotokka, Åbo AkademiToimituspäällikkö Päivi Ikonen, Kemia-KemiTutkija Helena Laavi, Aalto-yliopistoPäätoimittaja Leena Laitinen, Kemia-KemiProfessori Jan Lundell, Jyväskylän yliopistoApulaisjohtaja Juha Pyötsiä, Kemianteollisuus ryProfessori Markku Räsänen, Helsingin yliopistoTiedotuspäällikkö Sakari Sohlberg, VTT

Aikakauslehtien Liiton jäsenlehtiKeskipainos 4 800, erikoisnumeroilla 300–3000 kpl:n lisäjakelu.

Forssa Print, Forssa 2013ISO 9002

Wilmaan tuli uusi viesti rehtorilta. Koulun kehnoa sisäilmaa koetetaan nyt kohentaa avaamalla ikkunat välituntien ajaksi.

Vauriokohtiin on jo tehty korjauksia, ja tilat ovat tilahallinnon mielestä terveet ja turvalliset. Osa opettajista ja oppilaista kärsii silti erilaisista terveyshaitoista. Koulu toimii jo väistötiloissa – emokoulu on home-saneerattavana –, eikä kunnalla ole tarjota enää kuin parakki pihalle pahiten oireileville opettajille.

Tilanne on tyypillinen. Yhä useammat koulut, päiväkodit ja työpaikat joutuvat järjestämään toimintansa homeongelmien keskellä miten par-haiten taitavat. Yhä useamman perheen unelmien koti paljastuu paina-jaiseksi. Yhä useammat sairastuvat altistuksen jatkuessa.

Arviolta puolet suomalaisista rakennuksista kärsii kosteusvaurioista elinkaarensa aikana. Jos rakennuksen kunnossapito laiminlyödään, vaikeuksia seuraa vääjäämättä.

Kiinteistön omistajalle homevaurio merkitsee taloudellista iskua, jonka pelossa totuutta usein väistellään viimeiseen asti. Tilojen tutki-mista viivytetään, oireilevat leimataan hysteerisiksi, ja korjaustoimiin ryhdytään vasta pakon edessä, usein halvimman mukaan ja laihoin tuloksin.

Home- ja muiden sisäilmaongelmien ympärillä pyörii iso bisnes. Ammattitaitoisten toimijoiden lisäksi palveluitaan tarjoavat monenkirja-vat puoskarit, jotka saattavat jopa pahentaa tilannetta.

Nykyiset viranomaisohjeet ja viitearvot eivät sovellu vauriotilojen ter-veysvaikutusten arviointiin. Silti niitä käytetään siihen, kun muutakaan ei ole. Tuntemattoman sotilaan Lahtista mukaillen ”lyödään semmonen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla oireita”.

Kun yhteisesti hyväksyttyjä toimintamalleja ei ole, sisäilmasta sairas-tuneilla on kohtuuton todistus-taakka. Altistekirjo on valtava, diagnosointi ontuu ja lainsää-däntö laahaa perässä.

Yhteiskunnan suojaverkot voivat pettää pahan kerran. Jos koko perhe oireilee sisäil-masta, vanhemmille saatetaan tarjota psykiatrista hoitoa ja lapsille huostaanottoa.

Viranomaisten ja lainsää-täjien on ryhdyttävä korjaa-maan järjestelmän aukkoja ja epäkohtia. On kestämätöntä vedota tutkimustiedon puuttee-seen tai siihen, että vain harvat sairastuvat vakavasti.

Kuten Katja Pulkkinen tässä lehdessä kirjoittaa, muutoksen odottajia tulee koko ajan lisää.

Rätinkiä eteen

Mar

kku

Jout

sen

6 3/2013KEMIA

Ydinjätteen loppusijoituksen kiistakapulaksi on noussut kuparikapselin kestävyys. Ruotsalainen tutkija Peter Szakálos väittää kapselin syöpyvän tuhat kertaa ydin-voimayhtiöiden laskelmia nopeammin. Szakálos vaatii loppusijoitussuunnitelmiin jopa 20 vuoden tuumaustaukoa.

Juha Granath

Tutkija Peter Szakálos poistuu ruotsa-laisen ydinjätehuoltoyhtiön SKB:n pää-konttorissa pidetystä kokouksesta tuoh-tuneena. SKB ei ole vieläkään tehnyt kuparin korroosiokokeitaan sovitulla ta-valla.

”SKB:n tutkijaryhmän perustamisesta on kulunut jo kolme vuotta, mutta vie-lä se ei ole saanut aikaan yhtään tieteel-listä koetta saati kriittistä yritystä kupa-rin syöpymisvauhdin selvittämiseksi”, Szakálos sanoo.

Suomessa kuparikapselin kestävyyttä loppusijoitusoloissa selvittävät Kansal-lisen ydinjätehuollon tutkimusohjelman (KYT) nimissä Aalto-yliopisto ja VTT. Aalto-yliopisto aloittaa kevään aikana tutkimuksen, joka tarkastelee kuparikap-selin syöpymistä suolaisessa vedessä.

KYT:n koordinaattori Juhani Ranta-la VTT:stä tietää, että nyt on tosi kysy-myksessä.

”Tämän tutkimuksen tulokset kaatavat joko koko loppusijoitusmallin tai Peter Szakáloksen johtopäätökset.”

Hämmentävät tulokset

Kuninkaallisessa teknillisessä korkea-koulussa KTH:ssa tutkijana toimivan Peter Szakáloksen ryhmä julkaisi vuon-na 2007 tiedepiirejä hämmentäneen tut-kimustuloksen. Kokeet osoittivat, että kupari syöpyy puhtaassa, hapettomassa vedessä.

Szakálos sanoo, että kuparikapseli kes-tää ydinjätteen loppusijoitusoloissa vain tuhat vuotta, kun ydinvoimayhtiöt ilmoit-tavat ajaksi ainakin 100 000 vuotta.

”Puhtaassa vedessä kuparin korroo-siovauhti oli millin tuhannesosa vuodes-sa. Se on pieni luku, mutta jokainen voi laskea, kuinka paljon se tekee 100 000 vuodessa.”

Loppusijoituskapseli on valmistettu

Pete

r Sza

kálo

ksen

alb

umis

ta

pallografiittivaluraudasta, ja sitä ympä-röi 50 millin paksuinen kuparivaippa.

Szakáloksen tulokset aiheuttivat Ruot-sissa kiivaan, vuosia kestäneen väittelyn. Suomessa keskustelu kuivui, kun loppu-sijoitusyhtiö Posiva Oy ilmoitti vuonna

Ruotsin Kuninkaallisen teknillisen kor-keakoulun tutkija Peter Szakálos (vas.)

ei luota siihen, että kuparikapseli pi-täisi ydinjätteen sisällään kauemmin

kuin tuhat vuotta. Korroosiotutkimusta tekevät hänen kanssaan tohtoriopiske-

lijat Eleonora Bettini (kesk.) ja Zahra Besharat.

73/2013 KEMIA

Ydinjätehuollon kuuma kysymys

Kestääkö kuparikapseli?

2009 julkaisemassaan tiedotteessa, että ”kapseli kestää hyvin korroosiota”.

Ruotsissa Szakáloksen väitteet ovat myös joutuneet testiin.

”Runsas vuosi sitten Studsvik Nuclear AB:n tutkijaryhmä toisti kokeemme

Ruotsin säteilyturvallisuusviranomaisen SSM:n toimeksiannosta ja sai samankal-taisia tuloksia kuin me”, Szakálos ker-too.

Nyt Szakálos otetaan Ruotsissa vaka-vasti, ja mies vaikuttaa loppusijoituksen

turvallisuustutkimuksen kovimmassa ytimessä.

Tutkija avustaa säteilyturvaviranomai-sia kuparikapselin korroosiotutkimuksis-sa ja osallistuu SKB:n rakennuslupaha-

8 3/2013KEMIA

kemuksen käsittelyyn. Lisäksi hän on mukana ryhmässä, joka valvoo SKB:n Uppsalan yliopistossa käynnistämää kor-roosiotutkimusta.

Kiire hirvittää

SKB ja sen yhteistyökumppani, käyte-tystä ydinpolttoaineesta Suomessa vas-taava Posiva Oy aikovat haudata jätteen-sä 400–500 metrin syvyyteen kaivettui-hin luolastoihin.

Yhtiöiden käyttämä, vuodelta 1983 peräisin oleva KBS-3-malli perustuu sii-hen, että ydinjäte pakataan kuparikapse-liin, jota suojaa bentoniittisavi. Viimei-sen turvan antavat Forsmarkin ja Olki-luodon kallioperät.

SKB jätti loppusijoituslaitoksen ra-kennuslupahakemuksen keväällä 2011 ja Posiva omansa vuoden 2012 lopussa. Pe-ter Szakálosta yhtiöiden kiire hirvittää.

”Yhtiöt jättivät hakemuksensa, vaik-ka ne eivät vielä tiedä tarkkaan, miten kupari käyttäytyy loppusijoitusoloissa”, tutkija manaa.

SKB ja Posiva aikovat aloittaa loppu-sijoituksen – ensimmäisinä maailmassa – 2020-luvulla. Peter Szakálos ehdottaa suunnitelmiin 10 tai jopa 20 vuoden tuu-maustaukoa.

”Ainakin SKB:n lupahakemuksessa on niin suuria puutteita, että viranomaisten on syytä pysäyttää hanke lähivuosina.”

Kuparin korroosio

Kansallisen ydinjätehuollon tutkimus-ohjelman tarkoitus on tuottaa täsmätie-toa viranomaiskäyttöön. Tutkimuskoor-dinaattori Kari Rasilainen vetää oh-jelman hankkeita 1,7 miljoonan euron budjetilla.

Parhaillaan tutkittavana ovat muun muassa kuparikapselin ja bentoniitin tur-vallisuus Olkiluodon kallioperässä.

”VTT:ssä tutkimme hitsatun kupari-vaipan pitkäaikaiskestävyyttä ja sulfidi-en aiheuttamaa kuparin haurastumista. Aalto-yliopistossa selvitetään kuparisen ydinjätekapselin mekaanisia ominai-suuksia ja kuparin korroosiota hapetto-massa vedessä”, Rasilainen kuvailee.

Kiinnostavin ja kiistellyin tutkimus koskee kuparin korroosiota.

Aalto-yliopisto on toistanut Peter Szakáloksen kokeen kemian tekniikan korkeakoulun materiaalitekniikan labo-ratoriossaan. Juhani Rantalan mukaan tulokset ovat samansuuntaiset kuin Szá-kaloksella.

”Käytimme kokeissamme samaa 60 asteen lämpötilaa kuin Szákalos. Hapet-tomaan veteen muodostui hyvin pieni määrä vetyä, joka tietysti haurastuttaa

kuparia. Ilmiö on tuttu teräksistä”, ker-too Rantala, jonka mukaan ruotsalaistut-kijan tulokset ovat tieteellisesti mielen-kiintoisia.

”Tosin tieteelliseen metodiin kuuluvat toistokokeet muissa riippumattomissa laitoksissa ovat vasta menossa, joten lo-pullista vertailua ei ole esitetty. Keskus-telu jatkuu.”

Suolavesi ratkaisee

Rantala huomauttaa, että Szakálos on tutkinut kuparin korroosiota hapetto-massa vedessä, mutta loppusijoitukses-

Sadantuhannen vuodenvarmuutta ei olePosiva siirtää lähivuosina testinsä laboratorioista Olkiluodossa sijaitsevaan tutkimusluolaansa Onkaloon. Yksi tärkeimmistä testattavista aineista on kupa-rikapselia suojaava bentoniittisavi.

Bentoniitti on luonnossa esiintyvä savilaji, joka paisuu joutuessaan koske-tuksiin veden kanssa. Loppusijoitustilassa sen on estettävä veden pääsy kupa-rikapselin lähelle ja ehkäistävä radioaktiivisten aineiden vuotaminen kallioon siinä tapauksessa, että kapseli rikkoontuu.

VTT mallintaa laboratoriossaan bentoniitin käyttäytymistä loppusijoitusti-lassa. Tulosten perusteella pitäisi pystyä arvioimaan, miten aine käyttäytyy seuraavat 100 000 vuotta.

VTT:n professorin Markus Olinin mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että bentoniitti – odotusten mukaisesti – estää veden virtauksen loppusijoitus-tilaan.

”Ongelma on tietysti se, että ajanjaksot ovat niin pitkiä. Että kestääkö ben-toniitti 100 000 vuotta? Siitä ei ole tiedeyhteisön hakemaa varmuutta, mutta tutkimukset jatkuvat”, Olin toteaa.

Posi

va O

y

Käytetyt polttoaineet pakataan kaasutiiviiseen kupari-valurautakapseliin, jonka pitää kestää korroosiota ja suojata polttoainenippuja syvällä kalliossa tapahtuvalta mekaaniselta rasitukselta.

”Aalto-yliopistossa käynnistyneen tutkimuksen tulokset kaatavat joko koko loppusijoitusmallin tai Peter Szakáloksen johtopäätökset.”

sa kapseli ei joudu tekemisiin puhtaan veden kanssa.

”Esimerkiksi Olkiluodon suolaisessa pohjavedessä on paljon epäpuhtauksia sekä muun muassa rikkiä ja klooria. Li-säksi loppusijoitusoloissa vesi joutuu vuorovaikutukseen kuparin kanssa vas-ta, kun se on kulkeutunut bentoniitin läpi. Monet asiantuntijat ounastelevat, että tässä tilanteessa vetyä ei syntyisi. Näin Szakáloksen ajatuksilta putoaisi pohja.”

Peter Szakálos kiistää Rantalan arvi-on ja muistuttaa, että kapselin lämpö-tila loppusijoitusoloissa nousee ensim-

93/2013 KEMIA

mäisen tuhannen vuoden aikana 50:n ja 90:n asteen välille.

”Pohjavesi on tässä tapauksessa puh-dasta vettä vaarallisempaa. Kun pohja-vedessä on muun muassa kloori- ja rik-kisuoloja, ja kapselia ympäröi jopa 90 asteen lämpötila, kuparin korroosio ete-nee paljon rivakammin kuin hapettomas-

Ydinjätehuoltoyhtiö Posiva jätti vuo-den 2012 lopussa Olkiluotoon suunni-tellun loppusijoituslaitoksensa rakenta-mislupahakemuksen. Se on parhaillaan Säteilyturvakeskuksen (Stuk) tarkastet-tavana.

Stukin toimistopäällikön Jussi Hei-nosen mukaan lupahakemukseen pe-rehtyminen on vielä kesken.

”Emme ole vielä päässeet tarkasta-maan pitkäaikaisturvallisuutta, koska Posiva ilmoitti täydentävänsä turvalli-suusperustelujaan kuluvan vuoden al-kukuukausina.”

Pitkäaikaisturvallisuuden sijasta Stu-kissa on tutkailtu muun muassa laitos-suunnittelun, laadunhallinnan ja ydin-materiaalivalvonnan kattavuutta.

”Tarkastuksissa on havaittu jonkin verran puutteita. Parhaillaan koko- amme havainnoistamme yhteenvetoa”, Heinonen kertoo.

Entä miten Posiva perustelee kupari-kapselin kestävyyttä?

”Sen perusteella, mitä olemme ehti-neet käydä läpi, Posiva vakuuttaa ku-parikapselin kestävyyden perustuvan kuparisen ulkovaipan korroosionkestä-vyyteen ja valurautaisen sisäosan me-kaaniseen kestävyyteen.”

Hakemuksesssaan yhtiö toteaa kupa-rin olevan termodynaamisesti stabiilia puhtaassa hapettomassa vedessä, kun taas tutkija Peter Szakálos esittää, et-tä kuparin reagoidessa puhtaan veden kanssa syntyy vetyä.

”Posivan mukaan Szakáloksen tulok-silla – vaikka ne olisivat oikeitakin – ei ole merkitystä kapselin pitkäaikaiskes-tävyyteen”, Heinonen sanoo.

Säteilyturvakeskuksen kanta kuiten-kin on, että tehdyissä tutkimuksissa ja niiden tuloksissa on puutteita. Keskus valmistelee juuri lisäselvityspyyntöjä Posivalle.

”Tärkeää on, että korroosion vaiku-tus kuparin pitkäaikaiskestävyyteen suljetaan riittävällä varmuudella pois.”

Posivan on tarkoitus aloittaa ydin-jätteen hautaaminen vuonna 2020. Loppusijoitus päättyisi vuonna 2112, ja luolasto suljettaisiin vuoteen 2120 mennessä.

sa vedessä”, sanoo Szakálos, jonka mu-kaan kapseli voi rikkoontua loppusijoi-tusluolastossa pahimmassa tapauksessa jo sadassa vuodessa.

Juhani Rantalan mielestä Szakáloksen väite korroosion nopeasta etenemises-tä epäpuhtaassa vedessä on arrogantti, koska sitä ei ole tieteellisesti todistettu. Aalto-yliopisto tekee pian käynnistyvän kuparin korroosiokokeensa Olkiluodon pohjaveden tapaisessa suolaisessa ve-dessä.

”Vasta tämän kokeen tulokset voivat kaataa kuparin käytön loppusijoitukses-sa”, Rantala painottaa.

Peter Szakálos sanoo, että kuparin syöpymistä suolaisessa vedessä olisi tut-kittu jo vuosia sitten, jos Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun rahkeet olisivat riittäneet.

”Tutkimus hapettomassa ja suolaisessa vedessä yli 90 asteen lämpötilassa kui-tenkin vaatii titaaniautoklaavin. Siihen KHT:n laboratoriolla ei ole varaa.”

”Loppusijoitustutkimuksen rahoituk-sesta vastaa Ruotsissa SKB, mutta yhtiö ei ole halunnut myöntää meille tutkimus-rahaa.”

Posiva tutkii

Posiva ilmoitti jo vuonna 2009 aloitta-vansa SKB:n kanssa tutkimukset Peter Szakáloksen tulosten paikkansapitävyy-destä. Tutkimuksen toteuttajaksi yhtiöt valitsivat VTT:n.

Posivan tiedottajan Timo Seppälän

käsityksen mukaan ”raportin tekoon osal-listuneet henkilöt tarkastavat parhaillaan kokonaisuutta”. Välituloksia yhtiö aikoo julkaista kevään ja kesän aikana.

Yhtiön tutkimuksissa on käytetty vet-tä, jossa suolan määrä on peräti 58 gram-maa litraa kohden.

”Kokeet osoittivat, että korroosio lop-puu hyvinkin suolaisissa vesissä, kun systeemissä oleva happi on kulunut pois. Teimme samalla vaivalla kokeen näin-kin suolaiseen veteen ja nyt kehittelem-me uusia analyysimalleja.”

SKB:n pääkonttorista hetki sitten jal-kautunut Szakálos ihmettelee Posivan lausuntoja ja palaa ydinjäteyhtiön tutki-musryhmän kokouksen antiin.

”Tämä oli jo viidestoista tapaaminen ja aihe aina sama: kuparin, veden, kupa-rioksidin ja vedyn aikaansaamat reakti-ot”, tutkija harmittelee.

Edellisessä kokouksessa oli päätetty, että SKB:n Uppsala-projektin tutkijat pumppaavat kokeessa muodostuneen ve-dyn pois, jotta reaktiota saataisiin eteen-päin. Kuparin korroosiovauhti olisi näin helpommin todettavissa.

”Näin ei kuitenkaan tehty. Peräsin syy-tä, mutta SKB:n edustaja vastasi, että jos tekisimme niin, jokin tuntematon proses-si saattaa lähteä liikkeelle. Se oli häm-mästyttävä kommentti, joka osoittaa, kuinka huonosti yhtiön asettama tutki-musryhmä toimii.”

Kirjoittaja on Ylen toimittaja.juha.granath@yle.fi

Posi

va O

y

Posivan on tarkoitus aloittaa ydinjätteen loppusijoittaminen ensimmäisenä maail-massa. Jäte haudataan Olkiluodon kallioperään porattuun luolastoon 420 metrin syvyyteen.

Stuk vaatii lisäselvitystä

”Posivan mukaan Szakáloksen tuloksilla – vaikka ne olisivat oikeitakin – ei ole merkitystä kapselin pitkäaikaiskestävyyteen.”

TÄTÄ MIELTÄ

Sisäilmasairaiden tilanteeseenon puututtava nytEN OLE KOSKAAN nähnyt valaita. Mut-ta olen istunut lukemattomat illat ranta-kalliolla kykenemättömänä menemään mihinkään sisätiloihin ja miettinyt, olisi-ko elämä mielekkämpää vedenalaisessa maailmassa.

Viime kesänä törmäsin tutkimuksiin, joissa esiteltiin valaiden ja muiden meren-elävien joukkokuolemia ja immunotoksi-sia reaktioita merten kemikalisoitumisen seurauksena.

Olen tavannut lukuisia sisäilmasta sai-rastuneita, joiden kohtalo kertoo samaa. Kasvaimia, elinvaurioita, omituisia oire-kokonaisuuksia, vammauttavaa herkisty-mistä, ennenaikaisia kuolemia.

Ympäristönmuutos ei enää ole vain uh-ka ihmisten terveydelle vaan fakta, jonka seurauksista kärsiviä on yhä enemmän. Kun altistekoppa täyttyy, elimistö ei kestä, ei ihmisellä eikä merinisäkkäällä.

SISÄYMPÄRISTÖN MUUTOS on ol-lut Suomessa erityisen raju. Vanhoista rakennustavoista on siirrytty tehokkaasti teolliseen pikarakentamiseen. Myrkytöntä taloa ei enää ole.

Perusasunnon ilmassa on hormonaali-sesti vaikuttavia muovinpehmentimiä, lii-moja, mikrobitoksiineja, betonikemikaa-leja ja palonestoaineita. Aineet erittyvät ilmaan etenkin kosteusrasituksessa, ja kemikaalien ja mikrobien myllertäessä yhdessä kehittyy terveysvaikutuksiltaan tuntemattomia cocktaileja.

Kuivaa rakentamista ei vaadita lais-sa, saati varovaisuusperiaatetta uusille rakennuskemikaaleille ja -tavoille. Uusi-en talojen märkyys ei ole poikkeus vaan sääntö.

Vanhat rakennukset taas on monesti korjattu piloille tai veden käytön lisäännyt-tyä kasteltu läpikotaisin. Lorotamme sei-

nät märiksi saneerattujen suihkujen ve-sieristeen läpi emmekä tule ajatelleeksi, että eriste ei kestä päällään pitkään sei-sovaa vettä vaan hajoaa itsekin liimahöy-ryinä hengitysilmaan.

HILJATTAIN TUTUSTUIN 72-vuoti-aaseen naiseen, joka joutuu viettämään aikansa lähes pelkästään ulkona. Sitä ennen puhuin nuoren äidin kanssa, jon-ka vastasyntyneellä silmät kääntyilivät ympäri epileptisten myrkytyskohtausten vuoksi, kunnes he lähtivät homeasunnos-ta. Hänen kaikki kolme lastaan vammau-tuivat pysyvästi, eikä sopivaa asuinpaik-kaa ole vuosien etsimisestä huolimatta löytynyt.

Tänään skypetin sosionomin kanssa, jolla kuoriutuu iho suusta jokaisessa uu-dessa betonitalossa. Kymmenen vuoden asuntokierteen jälkeen hän nukkuu nyt yönsä teltassa eteläisessä Espanjassa.

Tapaan tällaisia ihmisiä koko ajan. Vii-me vuonna yritin keskustella ratkaisuista sosiaali- ja terveysministeriön ympäris-tösairauksia käsittelevässä työryhmäs-sä. Ryhmän asiantuntijalääkärin mielestä sairastuneet vain kuvittelevat, etteivät voi oleskella sisätiloissa. Hänen mukaansa tällaisia ”trendejä” tulee ja menee. Valais-ta en muistanut häneltä kysyä.

KELLO ON TIKITTÄNYT kauan. Ky-seessä ei ole tieteellinen ongelma vaan ongelma tiedon käyttämisessä ja sen jä-sentämisessä toimien aloittamiseksi.

Kun viranomaistahot yhä sanovat tietoa puuttuvan, on vaadittava vastaus siihen, miksi tutkimustulokset eivät kantaudu vi-ranomaisten pöydille – tai miksi ne eivät kantaudu näiltä eteenpäin.

Lisäksi olisi aika tasoittaa sidonnai-suuksia. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen johtokuntaan olisi hyvä saada mukaan elinkeinoelämän edustajien lisäksi sairas-tuneiden edustajia sekä tilanteen tasalla olevia tutkijoita ja lääkäreitä.

Avainasemassa on Terveyden ja hyvin-voinnin laitos. Tulisi selvittää, miksi se ei ole tuottanut suomalaisia tilastoja aihees-ta ja miten ongelman tunnistamisessa ja ratkaisemisessa on epäonnistuttu näin rajusti.

Tutkia pitää nyt ja uusia toimintatapoja kehittää heti, hätäohjelmana. Muutoksen odottajia tulee koko ajan lisää.

Katja Pulkkinenpulkkinen.katja@gmail.com

Katja Pulkkinen on Homepakolaiset ry:n puheenjohtaja. Hän asuu väliaikai-sesti Gran Canarialla ja toimii kolmen kuukauden ajan etätyönä toteutettavas-sa työkokeilussa Kemia-lehdessä.

Rob

erto

Mar

chis

ella

10

www.ordior.fi | myynti@ordior.fi | +358 9 530 8000

AUTOMAATTINEN UUTTOLAITTEISTO ELINTARVIKE- JA YMPÄRISTÖANALYTIIKKAAN

•  automaattinen 12-näytteen hydrolyysilaitteisto Hydrotec 8000 - patentoidut Hydrocap-kapselit

•  automaattinen 6-näytteen uuttolaitteisto Soxtec 8000 - vaijeriton- yksittäisillä lämpölevyillä- laajennettavissa 12-paikkaiseksi

Kemia-lehti CA puoli sivua 3-2013.indd 1 10.4.2013 12:59:36

Ammattilaisen tietolähde ja työkalu hankintapäätöksiin sekä suunnittelun

apuvälineeksi.

www.

AMT Hakemistot Oy , Olympiastadion , 00250 Helsinki | puh.040 354 7449

PÄIVITÄ TIETOSI LUETTAVAAN

MUOTOON!

”Arvostatko tarkkuutta, luotettavuutta sekä oh-jauksien helppoa muunneltavuutta?Valitse Protaconin LabView-pohjainen ratkaisu helppokäyttöisellä käyttöliittymällä laitoksesi ohjauksiin.”

Pro planning is pro quality

Tarjoamme kattavan kokonaisuuden raportointiin ja ohjaukseen.

www.protacon.comProtacon GroupPL 122 / Seenintie 2 Jyväskyläp. 010 3472 600, faksi 010 3472 601

12 3/2013KEMIA

Suomen Turku oli keskiajalla yksi Ruotsin valtakunnan suurimmista kaupungeista. Arkeologisten löytöjen analysointi tuottaa yhä tarkempaa tietoa siitä, kuinka Aurajoen rannoilla oikein elettiin. Ainakin myytti ”lian aikakaudesta” saa kyytiä, sillä hygienian ja ympäristönhuollon merkitys tunnustettiin jo tuolloin.

Arja-Leena Paavola

Turusta muodostui hallinnollinen kes-kus 1200-luvun lopulla, jolloin alettiin rakentaa Turun linnaa ja Tuomiokirkko oli siirretty nykyiselle paikalleen.

Aurajokea pitkin seilanneet kauppa-laivat kuljettivat mukanaan tavaroiden lisäksi kulttuurivaikutteita Itämeren ran-nikkokaupungeista ja paljon kauempaa-kin.

”Turku oli keskiajalla hyvin kansain-välinen paikka, jonka elämään on tuonut oman värinsä ja eloisuutensa ulkomaa-laisten kauppiaiden ja käsityöläisten vai-kutus”, kertoo tutkija Liisa Seppänen Turun yliopistosta.

Toisaalta keskiajan Turku oli nykyistä ydinkeskustaa pienempi, joten kaupun-ki on ollut helposti hahmotettavissa, ja asukkaat todennäköisesti tunsivat toi-sensa hyvin.

133/2013 KEMIA

Keskiajan Turkuoli elävä ja värikäs kaupunki

Turku oli vuosisatoja Suomen sydän. Van-halla Suurtorilla jär-jestettävillä Keskiai-kaisilla markkinoilla eläydytään kaupun-gin värikkääseen menneisyyteen.

Turun Suurtorin keskiaika ry

14 3/2013KEMIA

Viime vuonna tohtoriksi väitellyt Sep-pänen on tutkimuksissaan selvittänyt Suomen vanhan pääkaupungin keskiai-kaista rakentamista ja kaupunkikuvaa kaupunkiarkeologisten kaivausten tuot-taman aineiston avulla.

Vielä 1300-luvulla Turun asuintalot olivat lähinnä sisäänlämpiäviä hirsimök-kejä, jotka sisälsivät vain yhden huoneti-lan tai sen lisäksi korkeintaan eteisen.

Vuosisadan lopulla kaupunkiin kohosi jo kivirakennuksia ja punaisia tiilitaloja, jotka saivat värinsä runsaasti rautaa ja vain vähän kalsiumia ja titaania sisältä-västä paikallisesta savesta.

Kukoistuskauttaan Turku eli 1400-lu-vun alussa, jolloin talot kasvoivat myös kokoa. Vauras kauppias tai käsityöläi-nen saattoi silloin elellä komeassa pari-kerroksisessa hirsitalossa. Kiviset raken-nukset olivat näyttäviä mutta puiset läm-pimämpiä asua etenkin talvisaikaan.

Keskiajan oma hajumaailma

Kokenut arkeologi tunnistaa kaivauksis-sa keskiaikaiset kerrostumat helposti jo hajusta.

Kaivauksella löyhähtävä omintakei-nen tuoksahdus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että paikalla olisi haissut samalta jo satoja vuosia sitten, vaan lisäaromiin vai-kuttavat maaperän kosteus, happiolosuh-

Myös kansainväliset kulttuurivaikutteet tulivat Suomeen kauppakaupunki Turun kautta.

Aboa Vetus -museo on omistettu Turun keskiaikaiselle historialle. Ensimmäiset asuintalot olivat pieniä hirsirakennuksia, mutta 1300-luvun lopulta lähtien Aura-joen rannoille kohosi yhä enemmän myös kivitaloja.

Turu

n Su

urto

rin k

eski

aika

ry

teet ja monenlaiset maatumisprosessit.Liisa Seppänen haluaakin ravistella

myyttiä haisevasta, likaisesta aikakau-desta. Keskiajan Turkukaan ei ollut niin mädältä ja lannalta tuoksahtava kuin usein kuvitellaan.

Kaupungissa pidetyt kotieläimet, ku-ten lampaat, siat ja lehmät, toki tuotti-

vat ympärilleen maanläheisen hajumaa-ilman.

Lisänsä sille antoivat tiettyjen ammat-tien harjoittajat. Esimerkiksi nahkureita ja suutareita Turussa on työskennellyt useitakin, ja heidän toimintansa on ai-heuttanut omat, voimakkaatkin hajuelä-myksensä.

sivulle 16

153/2013 KEMIA

Turun Aboa Vetus & Ars Nova -muse-on rakentamisen yhteydessä tehdyt ar-keologiset tutkimukset ovat tuottaneet valtavasti uutta tietoa kaupungin histo-riasta. Vanhalla luostarikorttelin tontilla tehtiin kaivauksia etenkin 1990-luvulla.

Kaivausten perusteella tiedetään, et-tä tontin lounaisosassa on ollut asutusta jo 1200-luvun lopulla. Paikalta löyty-neet kivirakennusten rauniot ja niiden tutkimus aloittivat aikoinaan kokonaan uuden luvun suomalaisessa kaupunkiar-keologiassa.

Tutkimuksissa on käyty läpi kulttuu-rikerrostumaa, joka on muodostunut ihmistoiminnan myötä rakennelmista, esineistä ja maakerroksista.

Varhaisimmista kerroksista on löyty-nyt esimerkiksi paloja lasiastioista, jol-laisia on valmistettu 1200-luvun Venet-siassa sekä jäänteitä viikunoista, jotka nekin olivat tuontitavaraa. Luksustuot-teita hankittiin ulkomailta jo tuohon ai-kaan.

Vuosien 2009–2010 erittäin yksityis-kohtaisissa kaivauksissa keskityttiin muutaman neliömetrin alueeseen, jon-ka tutkimisessa on hyödynnetty radio-hiilimenetelmää. Sen avulla voidaan ajoittaa hiilipitoisia näytteitä, joiden ikä vaihtelee noin sadasta vuodesta muuta-maan kymmeneentuhanteen vuoteen.

Malliajoitus nahasta ja pähkinöistä

Malliajoitus kaivauksista löydetystä aineistosta tehtiin pioneerityönä Hel-singin yliopiston Luonnontieteelliseen

keskusmuseoon kuuluvassa ajoitusla-boratoriossa.

Ajoitettavien näytteiden joukossa oli luita, nahkoja sekä pähkinänkuoria vii-destä eri kulttuurikerroksesta.

”Radiohiili 14C syntyy ilmakehässä kosmisten säteiden vaikutuksesta. Kos-miset hiukkaset irrottavat ilmakehän ainesosien atomiytimistä neutroneita. Kun ne yhdistyvät ydinreaktioissa il-makehän typen kanssa, syntyy radioak-tiivista hiiltä”, kuvailee ajoituslaborato-rion johtaja Markku J. Oinonen.

Radiohiili päätyy kasvien ja eläinten rakennusaineiksi hiilidioksidina yhteyt-tämisen ja ravintoketjun kautta. Kun eliö kuolee ja sen hiilenvaihto ympä-ristön kanssa loppuu, radiohiilen määrä alkaa vähetä.

”Ajoitusnäytteitä valittaessa painotet-tiin näytteen lyhyttä omaa ikää. Esimer-kiksi pähkinä on kasvaessaan käyttänyt yhteyttämisen kautta ilmakehän hiilidi-oksidia vain yhden kesän ajalta, joten sen radiohiilipitoisuus vastaa parhaalla mahdollisella tavalla kasvukesän ilma-kehän radiohiilipitoisuutta.”

Ajoittamista hankaloittaa ilmake-hän radiohiilimäärien vaihtelu, joka on etenkin 1300-luvulla ollut suurta.

Ikämäärityksiä puusta

Oinonen käytti määrityksissään myös dendrokronologista menetelmää eli pui-den vuosirengasajoitusta.

Menetelmä perustuu puun vuosisyk-leissä tapahtuvaan paksuuskasvuun.

Puun jokaisena uutena elämän vuonna sen kuoren alle, nilan ja puuaineksen väliseen ohueen kasvusolukkokerrok-seen, muodostuu ohut kerros uutta ma-teriaalia.

Arkeologisten kerrosten aikajärjes-tystä hyödynnettiin malliajoituksessa siten, että ”mahdottomat” kalenterivuo-det voitiin todennäköisyyslaskennan perusteella siivota lopullisesta ajoitus-tuloksesta pois.

”Tällä tavalla saimme parannettua ajoitustarkkuutta huomattavasti. Alun perin noin sadan vuoden aikahaitari saa-tiin siten supistettua 10–20 vuoteen.”

Myös Liisa Seppänen on saanut hyö-tyä dendrokronologisesta menetelmäs-tä, jota on käytetty hän tutkimiensa ra-kenteiden iänmäärityksissä.

Valtaosa Seppäsen tutkimista kohteis-ta on peräisin kaivauksilta, jotka tehtiin Åbo Akademin päärakennuksen tontilla vuonna 1998. Alueelta esille saaduista rakenteista otettiin tuolloin kaikkiaan 557 näytettä, jotka analysoitiin pääasi-assa silloisen Joensuun yliopiston dend-rokronologian laboratoriossa.

”Dendrokronologia soveltuu erin-omaisesti puurakennusten ja puuraken-teiden rakentamisajankohdan määrittä-miseen, samoin eri rakennusvaiheiden sekä rakenteiden muutosten ja korjaus-ten ajoittamiseen”, Seppänen kertoo.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että ajoitustulos kertoo vain kunkin puun kaatoajankohdan.

”Se taas ei välttämättä ole sama kuin rakennuksen tai rakenteen tekoajankoh-ta.”

Radiohiiliajoitustaja vuosirenkaita

Vanha luostarikorttelin tontti tutkittiin huolella, kun sinne alettiin rakentaa nykyistä Aboa Vetus & Ars Nova -museota.

Abo

a Ve

tus

& A

rs N

ova/

Jari

Nie

min

en

16 3/2013KEMIA

”Mutta ihmiset eivät olleet niin epä-siistejä kuin yleensä on ajateltu. Jo kes-kiajalla ymmärrettiin hygienian merki-tys tautien leviämisessä”, Seppänen huo-mauttaa.

1300-luvun puolimaissa riehuneen mustan surman jälkeen ympäristön puh-

tauteen ja katujen siisteyteen alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota koko Euroopassa.

Ruotsista saatujen oppien myötä hygi-eniaa parannettiin myös Turussa, vaikka kammottu ruttoepidemia ei Seppäsen kä-sityksen mukaan sinne asti koskaan yltä-nytkään.

”Keskiajan kaupunkikulttuuriin kuu-luivat myös sekä yksityiset että yleiset saunat, joita on ollut Turussakin. Suh-tautuminen saunoihin muuttui vasta kes-

Arkeo-osteologi Auli Bläuer MTT:stä on selvittänyt eläinten roolia keskiaikai-sessa Turussa. Hänen tutkittavanaan ovat olleet kaivausten luulöydöt, joista osa on erittäin hyvin säilyneitä.

”Åbo Akademin tontin kosteus ja an-aerobinen tila ovat ilmeisesti edesautta-neet luiden säilymistä. Niissä saattaa olla yhä jäljellä jopa luuydintä sekä keratiinia eläinten sarvien ulkopinnasta.”

Aboa Vetuksen alueelta löytyneis-tä luista ei ole onnistuttu saamaan esiin dna:ta, sillä kuivemmat olosuhteet ovat tehneet näytteille tuhojaan. Sen sijaan Åbo Akademin tontin luista on kyetty eristämään myös dna:ta.

Dna-tutkimusten avulla voidaan kar-toittaa eläinten alkuperää. Luille on teh-ty myös isotooppitutkimukset. Kun nii-den analyysit valmistuvat, selviää, kuin-ka eläimiä on ruokittu aikana, jolloin ei vielä viljelty heinää.

Luulöydöt paljastavat, että keskiai-kaisessa Turussa on varsinaisten hyöty-eläinten lisäksi pidetty ainakin koiria. Bläuerin tutkimat luut ovat peräisin sekä kokonaisina haudatuista koirista että nyl-jetyistä ja paloitelluista yksilöistä.

Luiden leikkausjäljet osoittavat, että myös koirien lihaa on jollakin tavalla hyödynnetty ainakin satunnaisesti.

”Tosin ei välttämättä ihmisravintona, vaan lihaa saatettiin syöttää muille eläi-mille”, Bläuer kertoo.

”Tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi Saksassa myytiin ja syötiin koiranlihaa vielä 1900-luvulla, joten tapa ei ole ollut Euroopassakaan aivan tuntematon.”

Kissahattuja ja hevosluistimia

Bläuerin tutkimuksissa on paljastunut muitakin kiinnostavia yksityiskohtia keskiajan eläimistä.

Turkiskaupasta ja -vaatteista puhut-taessa ajatellaan yleensä arvoeläimiä ja niiden kallisarvoisia turkkeja ja nahkoja. Turussa tehdyt löydöt kuitenkin osoitta-vat, että päähineiden raaka-aineena ovat hyvin yleisesti olleet – kissat.

Dna-analyysit kertovatkaupungin eläimistä

Aboa Vetuksen näyttelyssä on esillä muun muassa koiran ja sian luurangot.

Vaikka hevonen – tai oikeastaan poni, niin pienikokoisia eläimet tuolloin oli-vat – on ollut keskiajalla tärkeä kulku-neuvo, sen luita on säilynyt Turussa vain vähän.

Syy piilee ilmeisesti siinä, että katoli-sen kirkon mukaan hevosenlihan syönti oli tabu, eikä sitä siksi hyväksytty ihmis-ravinnoksi.

”Kuolleet hevosetkin ilmeisesti hävi-tettiin kaupungin ulkopuolella.”

Hevosten luut ja nahka kuitenkin hyö-dynnettiin käsityöläisten pajoissa. Eläin-ten raajojen alaosat ja etenkin kavion yläpuolinen luu käytettiin huolella hy-väksi.

”Kun luita vähän käsiteltiin, niistä saa-tiin mainiot, hihnalla kenkään kiinnitet-tävät luistimet, joilla oli helppo liikkua jäällä.”

Kotieläimet, kuten siat, lampaat, lehmät ja hevoset, levittivät kau-punkiin oman hajumaailmansa.

Turu

n Su

urto

rin k

eski

aika

ry

Lauda ECO -termostaatit jatkavat menestyksekkään Ecoline-sarjan jalanjäljillä, mutta tekevät kaiken vielä entistäkin paremmin. Valitsetpa SILVER- tai GOLD-version, saat aina kaikki ECO-malliston tärkeimmät edut:

Laaja lämpötila-alue

Helppokäyttöiset valikkotoiminnot

Vahva kiertopumppu, jonka nopeus on säädettävissä

Ohjelmointitoiminto

USB-liitäntä vakiona ja optiona erilaisia liitäntämoduleita

Tarkemmat tiedot löydät osoitteesta www.lauda.de.

Lisätiedot: Antti Jokipii, gsm 050 593 1030, antti.jokipii@berner.fiHeikki Suortti, gsm 050 300 1344, heikki.suortti@berner.fi

UUSI

LAUDA ECO

The Right Temperature Worldwide

kiajan jälkeen, jolloin alettiin pelätä esimerkiksi kupan leviävän niiden välityksellä.”

Jätehuoltoa ja kierrätystä

Yhteisön hygieniatasosta kertoo selvimmin se, kuinka siinä on käsitelty jätteet.

Kannattaa muistaa, ettei se, minkä me miellämme jätteeksi, ole keskiajan ihmisen mielestä suinkaan ollut jätettä vaan hy-vinkin käyttökelpoista tavaraa, jolle on keksitty helposti uu-siokäyttö. Modernina ilmiönä pidetty kierrätys on itse asiassa keskiajalla ollut aivan eri luokkaa kuin nykyään.

Varsinaiset jätökset koottiin keskiaikaisessa Turussa niitä varten kaivettuihin latriineihin eli jätekuoppiin, joita rakennet-tiin yksittäisten talojen sisälle lattian alle tai kellariin, tonttien piha-alueille ja myös julkisille paikoille.

”Eläinten ja ihmisten tuotokset pyrittiin keräämään eri latrii-neihin kuin muut jätteet, sillä tällöin niitä on voitu hyödyntää peltojen lannoituksessa”, Seppänen kertoo.

Turun kaivauksissa on löytynyt niin karjasuojien yhteyteen rakennettuja lantasäiliöitä kuin erillisiä käymälöitä ja niistä or-gaanisen jätteen lisäksi intiimisuojina ja pyyhkimiseen käytet-tyjä riepuja.

”Ja käymälöihin pudonneita esineitä, kuten vyöllä roikkunei-ta puukontuppia ja jopa itse vöitä.”

Turusta löydetyt todisteet kertovat kaikkineen pyrkimyksestä edistää systemaattista vesi- ja jätehuoltoa varsinkin 1300-luvun lopulta lähtien, kun kaupunki lähti voimakkaaseen kasvuun.

”Taustalla vaikuttivat väestön sosiaalinen eriytyminen ja myös mentaalinen muutos suhtautumisessa ympäristöön, viih-tyvyyteen ja ihmisten terveyteen. Kehitys heijastui myös kau-pungin hallintoon ja infrastruktuuriin uudenlaisena organisoin-tina.”

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.arjaleena.paavola@gmail.com

Aboa Vetuksen aulassa voi tutustua 1400-luvulta peräisin olevaan kellarirakenteeseen.

18 3/2013KEMIA

AJANKOHTAISTA

Toxtest-hankkeen piti tuottaa kenttäkäyttöön soveltuva toksisuustesti homevaurioiden vakavuuden arviointiin. Tulokseksi jäi kourallinen tomua ja kitkerä eripura hankkeeseen osallistuneiden tutkimus-ryhmien kesken.

Leena Laitinen

Päällisin puolin asia on selvä. Peruste-taan hanke, johon kutsutaan alan johtavat asiantuntijat. Tutkimusryhmät testaavat yhdessä asetettua hypoteesia omilla me-netelmillään. Kun tulokset avataan, tode-taan, etteivät minkään ryhmän tulokset vastaa hypoteesia. Johtopäätöksenä on, ettei yhtäkään menetelmistä voi käyttää toivottuun tarkoitukseen.

Näin Toxtest-hankkeen anti esiteltiin julkistustilaisuudessa 6. maaliskuuta.

Kesäkuussa 2010 aloitetun työn tavoit-teena oli tuottaa kenttäkäyttöön soveltu-va toksisuustesti, jota voitaisiin hyödyn-tää kosteus- ja homevaurioiden vakavuu-den arviointiin. Lähtöoletuksena oli, että pöly on vauriokohteissa myrkyllisempää kuin vertailukohteissa.

Hankkeessa kerättiin eri tavoin – imu-roimalla, pyyhintänäytteillä ja keräyslaa-tikoilla sekä laskeumamaljoilla – pöly-näytteitä taloista, joissa oli todettu va-kavia kosteusvaurioita ja joissa asukkaat oireilivat. Verrokkikohteina oli puhtaita rakennuksia.

Näytteet uutettiin, ja uutosten toksi-suus mitattiin useilla menetelmillä kak-soissokkotutkimuksissa. Tuloksia verrat-tiin tietoihin kosteusvaurioista ja asuk-kaiden oireilusta.

”Valitettavasti emme voi suositella yh-täkään hankkeessa tutkittua lähestymis-tapaa käytännön työkaluksi kosteusvau-riokohteiden korjauksien priorisointiin”, Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimuspro-fessori Harri Alenius tiivistää loppura-portin viestin.

Hänen mukaansa homevauriokohtei-den pölynäytteistä mitattiin yllättäen vä-hemmän toksisuutta kuin verrokkikoh-teiden näytteistä.

”Vaurio- ja kontrollikohteiden välille saatiin vain vähäisiä eroja. Lisäksi kai-killa menetelmillä syntyi paljon vääriä positiivisia ja negatiivisia tuloksia.”

Kiista toksisuustesteistä hiertää tutkijoita

Toxtest-hanke hajosi tomuksi

Scan

stoc

kpho

to

Kaikki hyvin kotona? Arviolta puolet suoma-laisista rakennuksista

kärsii elinkaarensa jossain vaiheessa kosteusvaurioista.

193/2013 KEMIA

Hankkeeseen oli ladattu paljon odo-tuksia, sillä home- ja kosteusvauroille altistuu Suomessa jatkuvasti satojatu-hansia ihmisiä. Tarve seuloa kiireisintä korjausta vaativat rakennukset on polt-tava.

Arvioijilla ei ole ollut työkaluja kor-jauskohteiden priorisointiin eikä edes vauriokohteiden yksiselitteiseen tunnis-tamiseen. Kunnat ja taloyhtiöt joutuvat tekemään hintavia päätöksiä riittämät-tömillä tiedoilla.

Erimielisyyksiä näytteenotosta tulosten tulkintaan

”Saisit opiskella vähän mikrobiologiaa!”Professori Mirja Salkinoja-Salosen

käytävätokaisu sosiaali- ja terveysmi-nisteriön (STM) ympäristöterveysyksi-kön johtajalle Jari Keinäselle kuvastaa hankkeen jälkitunnelmia.

Sekä Salkinoja-Salonen että Turun yliopiston lehtori Esa-Matti Lilius pitävät omien ryhmiensä menetelmiä seulontaan sopivina. Heidän mukaansa Helsingin ja Turun testit antoivat yhtä-pitäviä tuloksia ja osoittivat korrelaati-on oireilun ja toksisuuden välillä.

”Turun yliopiston työ sivuutettiin loppuraportissa”, Lilius syyttää. Mo-lemmat kritisoivat Toxtest-hankkeessa käytettyjä metodeja näytteenotosta tu-losten tulkintaan.

”Näytteitä otettiin aivan liian vähän, ja osasta tiloja ei saatu yhtään näytet-tä. Omissa tutkimuksissamme pyrim-me ottamaan ainakin kymmenen näy-tettä kohteesta”, Salkinoja-Salonen ar-vostelee. Epäonnistuminen johtui hänen mukaansa sekä väärin valituista keräys-tavoista että näytteenottajien kokemat-tomuudesta.

”Asioista sovittiin kaikkia kuunnel-

len. Valitut menetelmät ovat yleisesti hyväksyttyjä ympäristötoksikologian menetelmiä”, Harri Alenius torjuu.

”Rahoitus riitti kolmen näytteen ot-toon kohteesta, mutta pölyä ei ollut tarpeeksi varsinkaan vauriokohteissa. Niitä oli kaikkiaan kaksitoista, mut-ta kolme pyyhintänäytettä saatiin vain viidestä kohteesta.”

Osapuolten erimielisyydet kärjistyi-vät tulosten tulkinnassa. Kumpi on tär-keämpi mittari, ominais- vai kokonais-toksisuus? Alenius korostaa kokonais-toksisuuden merkitystä.

”Konjakin ominaistoksisuus on suu-rempi kuin oluen, mutta jos olutta ku-moaa litrakaupalla, kokonaistoksisuus on suurempi kuin parista konjakkipau-kusta”, hän havainnollistaa. ”Ominais-toksisuus on hyödyllinen vain jos tiede-tään, että pölyn kokonaismäärä on kai-kissa kohteissa sama.”

Toxtest-hankeTavoitteena kehittää kenttäkäyt-•töön sopiva toksisuuden arvioin-timenetelmä homevaurion vaka-vuuden arviointiin ja korjaustar-peen priorisointiin.

Toteutettiin 2010–2012 osana val-•takunnallisia Kosteus- ja home-talkoita. Rahoittajina sosiaali- ja terveysministeriö sekä ympäristö-ministeriö.

Loppuraportti osoitteessa www.•stm.fi. Kirjoita hakukenttään Toxtest 2010–2012.

Osallistujat, vastuuhenkilöt ja työnjako

Itä-Suomen yliopisto ja THL, •professori Maija-Riitta Hirvonen: hankkeen organisointi ja toksiko-logiset kokeet solulinjoilla.

THL, johtava tutkija Anne Hyväri-•nen: kenttätutkimus, terveyskyse-lyt, kuntokartoitukset.

Helsingin yliopisto, professori Mir-•ja Salkinoja-Salonen: toksikologi-set kokeet sian siittiöillä.

Turun yliopisto, lehtori Esa-Matti •Lilius: toksikologiset kokeet E. colilla.

TTL, tutkimusprofessori Harri •Alenius: toksikologiset kokeet ihmisen soluilla.

AJANKOHTAISTA

Salkinoja-Salonen muistuttaa, että Reach-lainsäädännössä ja GHS-CLP-järjestelmissä myrkyllisyysmerkinnät perustuvat yksinomaan ominaistoksi-suuteen.

”EU-tasolla aineet luokitellaan vaaral-lisiksi nimenomaan ominaistoksisuuden perusteella, ei määrien.”

Salkinoja-Salosesta on selvää, että testit tuottavat myös vääriä positiivisia tuloksia. Hän olisi enemmän huolissaan vääristä negatiivisista.

”Homeita on kaikkialla. Määrä ja olo-suhteet ratkaisevat, onko niistä haittaa terveydelle. Olennaista on, että testillä voidaan seuloa ne kohteet, joita on tut-kittava tarkemmin.”

Vastakkaisia johtopäätöksiä

Erimielisyyksien takia STM on päätynyt

poikkeukselliseen ratkaisuun. Se antaa Toxtest-hankkeen loppuraportin arvioi-tavaksi ulkopuoliselle taholle. Kenelle ja millä aikataululla, sitä Jari Keinänen ei kerro ennen kuin työ on tehty.

Hän myöntää, että näytteenottoon liit-tyvät vaikeudet aiheuttivat viivettä tut-kimukseen.

”Lopputulos oli kuitenkin selkeä ja osoitti, että linjauksemme on ollut oikea. Emme suosittele toksisuustestejä kos-teusvauriokohteiden terveysvalvonnan työkaluksi. Siihen tarvitsisimme paljon varmempaa näyttöä.”

Mirja Salkinoja-Salonen on päinvas-taista mieltä. Hänen ryhmänsä kehittä-mää toksisuustestiä on käytetty muun muassa laajassa koulututkimuksessa, josta kerrottiin Kemia-lehdessä 3/2012. Tulokset osoittivat professorin mukaan suoran yhteyden sisäilman myrkyllisyy-den ja tiloja käyttävien oireiden välillä.

Kari Reijulan mukaan nykyiset viran-omaisohjeet eivät sovellu terveyshaitto-jen arviointiin.

Toxtest-hanke päättyi, mutta kosteusvauriokohteiden ja oireilevien tutkimus jatkuu.

Työterveyslaitoksen (TTL) uudessa hankkeessa etsitään selittäviä tekijöitä kosteusvauriolle altistuneiden oireiluun yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa. Työsuojelura-hasto rahoittaa hanketta vajaalla 200 000 eurolla kahden vuoden aikana.

Tutkittaviksi etsitään kaikkiaan 120 opettajaa homekouluista ja puhtaista verrokkikouluista. Opettajat jaetaan nel-jään ryhmään, hengitystieoireileviin ja oireettomiin sekä vauriokohteissa että verrokkikohteissa. Tutkittavilta otetaan näytteitä nenän ja silmien limakalvoilta sekä verestä.

”Analysoimme näytteet hyödyntämäl-lä systeemibiologian ja bioinformatiikan menetelmiä. Tavoitteena on etsiä signaa-lireittejä, jotka selittävät altistuneiden oi-reilua”, hanketta johtava professori Har-ri Alenius kertoo.

Havainnot on tarkoitus yhdistää kos-teusvaurio-oireilua selittäväksi malliksi, joka mahdollistaa hengitystieoireiluun liittyvien biomerkkiaineiden tai merkki-aineprofiilien tunnistamisen.

”Vastaavaa koeasetelmaa ei ole toteutet-tu missään ainakaan tässä laajuudessa.”

”Jos tutkimus tuottaa hyviä tuloksia, voimme saada työkalun kosteusvaurio-sairauksien diagnosointiin ja parhaassa tapauksessa keinon altistumisesta aiheu-tuneen ammattitaudin osoittamiseen”, Alenius sanoo ja lupaa ensimmäisiä tu-

Kohti kosteusvauriosairauksien diagnosointia ja ehkäisyä

Kar

i Ris

saloksia vuonna 2014.

THL vastaa vauriokoulujen valinnasta, koordinoi rakennustekniset tutkimukset ja ottaa veri- ja limakalvonäytteet osana MiToxin-hanketta.

Oikeat korjaustoimet ehkäisevät sairastumisia

THL:n johtamassa MiToxin-hankkeessa tutkitaan mikrobitoksiinien esiintymistä sisätiloissa, toksiineille altistumista ja tästä aiheutuvia terveyshaittoja. Suomen Akatemia rahoittaa hanketta 430 000 eu-rolla vuosina 2011–2015. Yhteistyössä ovat mukana Hengitysliitto ja TTL.

Tutkimuskohteina on vajaat 50 sisäil-maongelmaista kotia ja 10 koulua sekä viisi verrokkikoulua. Vauriokohteiden korjausten vaikutusta oireiluun seurataan kyselyin ja kliinisin testein. Osallistujil-ta tutkitaan muun muassa hengitysilman typpioksidipitoisuutta ja kiertävien veri-solujen immuunivasteita. Päähuomio on hengitystieoireilussa.

Johtava tutkija Anne Hyvärinen ker-too, että näin laajaa epidemiologista tut-kimusta mikrobitoksiinien yhteydestä terveyshaittoihin ei ole ennen tehty. Ta-voitteena on kerätä myös tietoa altistumis-mekanismeista ja siitä, millainen toksiini-löydös on tavanomaisesta poikkeava.

Tutkimuksessa saadaan tietoa vaurioi-den yhteydessä esiintyvistä mikrobiyh-teisöistä, mikrobien toksisista aineen-vaihduntatuotteista ja asukkaiden ter-veysoireista sekä näiden keskinäisistä yhteyksistä. Tietoja hyödynnetään vau-rioiden havaitsemiseen ja arviointiin liit-

tyvässä kehitystyössä.Käytännön valvontatyössä olennaista

on Hyvärisen mukaan pystyä selvittä-mään sairastumisia aiheuttava olosuhde, sillä altisteiden suuri määrä ja yhteisvai-kutukset eivät todennäköisesti mahdol-lista yksittäisen ongelmatekijän löyty-mistä.

”Koska tiedämme, että homevaurio on haitallinen terveydelle, ja ymmärrämme, että terveyshaittoja aiheuttavat tekijät ovat moninaiset, valvontatyössä on en-sikädessä tärkeää osoittaa se olosuhde, joka tulisi korjata jo ennen kuin oireita on”, Hyvärinen tiivistää.

Näytteenkeräyksen kehittäminen jatkuu

Itä-Suomen yliopistossa alkoi vuoden alussa Tekesin tukema puolitoistavuo-tinen hanke, jossa kehitetään näytteen-keräystä toksisuustestin tarpeita silmällä pitäen.

”Lisäksi jatkamme aerosolien terveys-vaikutusten mekanismitutkimusta useis-sa projekteissa. Työ tukee sisäilmatutki-musta erityisesti menetelmäkehityksen osalta”, kertoo Toxtest-hanketta koordi-noinut tutkija Kati Huttunen.

Raportointivaiheessa on maaliskuussa päättynyt EU:n rahoittama Hitea-hanke, jossa tutkittiin kolmen eurooppalaisen maan sisäilmaongelmaisten koulujen pölynäytteiden aiheuttamia toksisia vas-teita.

Leena Laitinen ja Katja Pulkkinen

3/2013KEMIA20

21KEMIA

Mirja Salkinoja-Salosen mukaan hanke lähti jo alussa vikasuuntaan. ”Näytteiden

keräysmenetelmät valittiin väärin.”

Työt

erve

ysla

itos

”Asioista sovittiin yhdessä ja kaikkia osapuolia kuunnel-len”, Harri Alenius vakuuttaa.

Tunnustusta Mirja Salkinoja-Salosen työlleProfessori Mirja Salkinoja-Salonen on kutsuttu ensimmäisenä suomalaisena Yhdysvaltain mikrobiologisen akatemian jäseneksi. Vuonna 1995 perustetussa akatemiassa vaikuttaa yli 2 000 asian-tuntijaa eri puolilta maailmaa.

Salkinoja-Salosen ryhmän tutkimus trilongiinien solutason vai-kutusmekanismeista puolestaan valittiin helmikuiseen Environ-mental Health Perspective -julkaisuun, jota julkaisevat Yhdysval-tain terveysvirasto ja Yhdysvaltain kansallinen ympäristötieteiden instituutti. Edellinen on maailman suurin kansallinen tutkimusra-hoittaja, jälkimmäinen johtava ympäristötieteiden tutkimuslaitos.

Tutkimuksessa selvisi, että sisäilmahomeen myrkyllisyyden syy-nä on Trichoderma-sienen tuottama joukko pieniä peptidejä, tri-longiineja. Niiden löytymisen mahdollisti ryhmän kehittämä siit-tiötesti.

”Testimme on jo kenttämenetel-mä. Nyt se vain jäi ilman virallista hyväksyntää.”

Salkinoja-Salosen yhteistyö-kumppanina toimii menetelmän kaupallistanut Inspector Sec Oy, jonka toimitusjohtaja Risto Salin pitää Toxtest-hankkeen laihaa lop-putulosta odotettuna.

”Kun näytteenoton merkitystä ei otettu riittävästi huomioon, toksi-suuden ja oireiden välinen korre-laatio kärsi. Laatikkokeräysme-netelmällä korrelaatiota ei saatu, mutta Helsingin yliopiston pyyhin-tämenetelmällä kerättyjen näyttei-den osalta korrelaatio oli selvä”, Salin sanoo.

”Toksisimmat pyyhintäpölyt löy-tyivät rakennuksista, joissa oireilu oli keskimäärin viisi kertaa suu-rempaa kuin verrokkirakennukses-sa”, Salkinoja-Salonen kertoo.

Risto Salin vakuuttaa yhtiönsä jatkavan toksisuustestin käyttöä.

”Totta kai, sillä menetelmä on tieteellisesti pätevä ja mahdollistaa varhaisen puuttumisen ongelmiin. Siitä on hyötyä sekä kiinteistöjen omistajille että oireileville käyttä-jille.”

Työterveyslaitoksen teemajoh-taja Kari Reijula haluaa laajentaa näkökulmaa ”molekyylitasolta” isompaan kokonaisuuteen.

”Suomen kannalta olennaista on kosteus- ja homevaurioisten raken-nusten suuri määrä. Maalin tulee olla rakennuskannan kuntoon saattamisessa.”

Reijula muistuttaa, ettei vaurio-kohteiden arvioinnissa nykyisin käytössä olevia viranomaisohjeita ole tarkoitettu kosteus- ja home-vaurioiden terveyshaittojen arvi-ointiin.

”Ohjeissa olevat viitearvot eivät ole terveysperusteisia raja-arvoja.”

Salinin mielestä juuri tästä syystä kenttätestiä tarvitaan kipeästi.

”Ratkaisuumme kuuluvat tok-sisuusmittaukset, oirekartoitus ja tilakohtainen riskianalyysi, jonka avulla voidaan erottaa terveyshait-taa aiheuttavat tilat rakennuksen sisällä. Kun korjaukset kohdenne-taan vain toimenpiteitä vaativiin tiloihin, korjauskustannukset saa-daan helposti puolittumaan.”

Teija

Hor

ppu

22 3/2013KEMIA

Arja-Leena Paavola

Arviolta 15 prosentissa keskussairaa-loiden pohjapinta-alasta on välitön kor-jaustarve, jonka syynä ovat pääasiassa kosteus- ja homevauriot. Lisäselvityksiä tarvittaisiin 22 prosentissa pohjapinta-alasta. Näin raportoitiin sosiaali- ja ter-veysministeriön vuonna 2005 tekemässä selvityksessä.

Tutkimuksen laatineen professorin Kari Reijulan arvion mukaan korjaus-tarve on edelleen samaa luokkaa.

Yksi ongelmien kanssa painivista sai-raaloista on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin Lastenklinik-ka Helsingin Meilahdessa. Esimerkiksi klinikan vastasyntyneiden teho-osasto on jouduttu sulkemaan. Uusi osasto ra-

Sairautena sisäilma

Lastenklinikkaon hankala potilas

Helsinkiläisen Lastenklinikan henkilökunta on jo vuosia kärsinyt sisäilmaan liittyvistä terveysongelmista, joiden alkuperä on vaikeasti todennettavissa. Parhaillaan tutkitaan bakteerien ja homesieni-itiöiden määrää ja koostumusta kiinteistön ilmassa ja rakenteissa, mutta ohjearvoja ylittäviä pitoisuuksia ei toistaiseksi ole löydetty.

kennettiin väistötilaan odottamaan sitä, että se parin vuoden päästä saa uudet ti-lat Naistenklinikan laajennuksen yhtey-dessä.

Vuotoja paikataan

Lastenklinikan pulmat ovat olleet tiedos-sa pitkään, mutta niiden ratkaisua on jou-duttu lykkäämään taloudellisista ja sai-raalan toimintaan liittyvistä käytännön syistä.

”Kosteusvaurioita ovat aiheuttaneet vesivuodot muun muassa katoilta, par-vekkeilta ja kellareista. Osasyynä vuo-toihin ovat olleet viime vuosien poikke-uksellisen runsaslumiset talvet”, kertoo kiinteistöpäällikkö Karl-Johan Wen-nerström Husin Tilakeskuksesta.

233/2013 KEMIA

”Paikallisia vuotoja on korjattu sitä mukaa kuin niitä on ilmaantunut. Suurin ongelma ovat kuitenkin piilovuodot, joi-den havaitseminenkin on vaikeaa.”

Sairaaloissa käsitellään runsaasti ve-siä, mikä asettaa tiloille omat vaatimuk-sensa. Lastenklinikan kiinteistössä on paikoin yhä viemäriputkistoa, joka on peräisin rakennusajankohdalta 1940-lu-vulta. Putkiston uusimistarve on ilmei-nen. Putkiremontin ajaksi sairaala pitäisi saada kokonaan tyhjäksi, mutta Meilah-den alueelta ei ole ollut saatavilla riittä-viä väistötiloja.

Lisäksi korjaustoimenpiteet edellyt-tävät sisäilmasta otettuja näytteitä ja ra-kenteiden tutkimista. Tosin jos mikrobi-haittariski on todettujen vesivuotojen, kosteusjälkien tai hajuhaittojen perus-teella ilmeinen, voidaan edetä suoraan rakenteiden tutkimuksiin ilman sisäil-manäytteitä.

Karl-Johan Wennerströmin mukaan nyrkkisääntö on, että jos tiloissa näkyy hometta silmämääräisesti, rakenne on avattava ja pilaantunut materiaali pois-tettava.

”Tilojen tyhjentämisen jälkeen raken-teita onkin revitty auki ja tutkittu. Ik-kunaympäristöissä ja ikkunariveissä on mikrobikasvustoja ja lahonneita karme-ja. Lisäksi on löytynyt vesivuotoja la-vuaarien taustalla sekä viemärivuotoja”, Wennerström kuvailee.

”Kun vika löydetään, tiedämme, mitä sille tehdään.”

Ihmisten altistuminen mikrobeille on usein voimakkainta silloin, kun homeisia rakenteita puretaan ja korjataan. Lasten-klinikassa on huolellisten suojausten ja alipainejärjestelmän avulla pyritty huo-lehtimaan siitä, että edes osa korjauksista voitaisiin tehdä, vaikka heti seinän toi-sella puolella oleva tila on käytössä ja toiminnassa.

Kun Lastenklinikka vuonna 1946 valmistui, se oli moderni, toimiva sai-raala. Ahtaus, rapistuvat rakenteet ja kosteusvaurioiden myötä syntyneet homeongelmat ovat kuitenkin kerän-neet klinikan ylle tummia pilviä.

Homevaurioiden aiheuttamaa ter-veyshaittaa on vaikea arvioida. Ih-misten oireet ovat yksilöllisiä, ja ne voivat johtua monesta seikasta. Merkitystä on myös mikrobilajeilla ja niille altistumisen kestolla.

Toisaalta on havaittu, että silmiä ja nenää saattavat ärsyttää pelkästään puutteellinen ilmanvaihto ja kuiva il-ma. Oireilun taustalla ei välttämättä siksi aina ole home.

Husin kiinteistöpäällikön Karl-Jo-han Wennerströmin mukaan monet ihmiset ovat herkistyneet ylipäätään esimerkiksi hajuille. Tiedossa kui-tenkin on, että yliherkkyys voimak-kaille hajuille saattaa kehittyä juuri mikrobialtistuksen seurauksena.

”Kaikki ihmiset eivät kärsi oireis-ta, joillakin ne saattavat olla todel-la voimakkaat. Otamme vakavasti kaikki valitukset sisäilmasta, mutta joskus on kuitenkin niin, että oirei-lusta huolimatta ongelman lähdettä ei pystytä paikallistamaan”, Wenner-ström sanoo.

Kiinteistöpäällikkö on juuri ennen haastattelua osallistunut Sisäilmayh-distyksen, Sisäilmatiedon ja Aalto-yliopiston järjestämään Sisäilmasto-seminaariin. Siellä todettiin, että alan tutkimuksessa ja tutkimusten tulkin-nassa ollaan yhä lapsenkengissä.

”Ei ole olemassa selkeitä raja-ar-voja”, Wennerström kiteyttää olen-

naisen. ”Asia ei ole yksiselitteinen, ja tutkijatkin ovat raja-arvoista eri-mielisiä.”

”Nämä ovat hankalia kysymyksiä, joissa mennään yksilötasolle. Nyky-ään asenne sentään on muuttunut ja ongelmiin pyritään todella puuttu-maan.”

Väärin rakennettuSiitä taas monet ovat yhtä mieltä,

että ennen osattiin rakentaa parem-min. Viime vuosikymmenten aikana on käytetty materiaaleja, joiden omi-naisuuksia ei ole tutkittu riittävästi Suomen olosuhteissa.

1970-luvulla suosiossa olivat esi-merkiksi tasakatot ja räystäiden jät-täminen pois. Seuraukset nähdään muun muassa lukuisissa koulura-kennuksissa.

”Aikoinaan ei varmaan kiinnitet-ty riittävää huomiota suunnitteluun, rakentamiseen ja valvontaan. Tästä syystä tehtiin rakennusvirheitä, joi-ta nyt sitten korjataan. Tosin kor- jauksiakin on vuosien varrella tehty väärin.”

Wennerström toivoo, että men-neestä on osattu ottaa opiksi.

”Toisaalta rakentamisen uutena trendinä on energiapihiys. Umpinai-set ja liian tiiviit rakenteet saattavat nekin aiheuttaa tulevaisuudessa ris-kin, että syntyy sisäilmaongelmia.”

Oireiden taustalla on home – tai jotakin muuta

Mikrobien määrä pieni

Lastenklinikassa pahimmat sisäilmahai-tat ovat kohdistuneet sairaalan työnteki-jöihin, jotka ovat altistuneet mikrobeille jopa vuosien ajan.

Klinikan työterveyshuollon, työsuoje-lun ja hygieniayksikön yhteistyönä on parhaillaan menossa Työterveyslaitok-sen toteuttama laaja kyselytutkimus, jos-sa henkilökunnan oireilua kartoitetaan. Selvityksen tulosten odotetaan valmistu-van kevään aikana.

Toisessa samanaikaisessa tutkimuk-sessa selvitetään sisäilman laatua ja etenkin siinä esiintyviä mikrobeja, kuten bakteereja, sieni-itiöitä ja sädesieni-iti-öitä. Lisäksi tutkitaan rakenteiden kun-to, kosteus ja ilmatiiviys, tilojen väliset painesuhteet sekä ilmanvaihtolaitteiston puhtaus. Tutkimuksista vastaa Finnmap Consulting Oy.

Tähän mennessä tutkimus ei ole pal-jastanut klinikan sisäilmasta mitään hä-lyttävää.

”Todetut mikrobien pitoisuudet ovat yleisesti olleet alhaisia, kun niitä ver-rataan Työterveyslaitoksen ehdottamiin ohjeellisiin arvoihin ja samaan aikaan otettuihin ulkoilmanäytteisiin”, sanoo ympäristöhygieenikko Eija Puhakka Finnmap Consultingista.

Sen sijaan kiinteistön rakenteista on löytynyt vanhoille rakennuksille tyy-pillisiä, paikoin kohonneita mikrobien määriä. Nekään eivät kuitenkaan ylitä ohjearvoja.

Finnmapin tutkimusmenetelmä on ny-kyohjeiden mukainen, eli ilmanäytteet kerätään suoraan maljoilla oleville ela-tusalustoille, jotka on valittu tutkittavien mikrobien mukaan.

24 3/2013KEMIA

”Näytteitä otetaan eri tiloista ja eri ajankohtina, vähintään kahtena eri ker-tana, jotta satunnaistekijöiden vaikutus pitoisuuksiin voidaan sulkea pois”, Pu-hakka kertoo.

Mikrobeja kasvatetaan maljoilla viik-ko, pari, minkä jälkeen pesäkemäärät lasketaan ja tunnistetaan mikroskooppi-sesti.

Kiinteistöpäällikkö Wennerströmin mukaan Lastenklinikan aistinvaraisis-sa tutkimuksissa on paikoin havaittu tunkkaista maakellarin hajua, joka usein kielii homekasvustosta. Toisaalta esi-merkiksi Aspergillus-suvun homesientä esiintyy sisäilmassa pieninä pitoisuuksi-na normaalistikin.

”Poikkeavaksi sen tekee muihin ho-mesieniin nähden epätavallisen korkea osuus sieni-itiöiden kokonaispitoisuu-desta tai joidenkin sukuun kuuluvien la-jien esiintyminen pieninäkin pitoisuuksi-na useassa eri tilassa tai eri ajankohtina”, Puhakka kuvailee.

Etenkin Aspergillus versicolor, Asper-gillus fumigatus ja Aspergillus ochrace-us -sienet liitetään kosteusvaurioihin.

”Tutkimusten perusteella niihin epäil-lään myös liittyvän suurempi terveys-haittariski kuin muihin Aspergillus-su-vun homeisiin.”

Puhe on nimenomaan riskistä, sillä minkään homesienen osalta ei toistai-seksi ole voitu osoittaa suoraa yhteyttä ihmisen terveyteen.

”Ei aina terveyshaitta”

Myös avatuista rakenteista otettavat näytteet tutkitaan nykyisten ohjeiden mukaisesti. Mikrobianalyysit tehdään niin sanotulla laimennussarjamenetel-mällä, jolloin määritetään mikrobien ko-konaispitoisuudet ja koostumus samaan tapaan kuin ilmanäytteissä.

Rakennusmateriaalien mikrobeille on olemassa sosiaali- ja terveysministeriön antamat ohjearvot. Tuloksia voidaan ar-

vioida myös sen mukaan, onko materiaa-lien ja sisäilmasta otettavien näytteiden välillä samankaltaisuutta.

Terveyshaittariskiä ja toimenpiteiden tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon myös muun muassa rakenteiden kosteus-mittaukset ja rakenteiden kautta tehtävät merkkiainekokeet ilmavuotojen selvittä-miseksi.

Ohjearvoa korkeampi mikrobipitoi-suuskaan ei Eija Puhakan mukaan ole sellaisenaan toimenpiteitä edellyttävä terveyshaittariski, ellei mikrobeja todeta huonetilojen sisäpuolisilla pinnoilla.

”Tällöin kasvusto on yleensä silmin-nähtävää. Ohjearvoa korkeampi mikro-bipitoisuus rakenteiden sisällä taas on mahdollinen terveyshaitta esimerkiksi silloin, kun rakenteissa todetaan saman-aikaisesti poikkeavan korkea kosteus”, Puhakka selittää.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.arjaleena.paavola@gmail.com

Home syntyy helpostiHome syntyy nopeasti kosteudessa ja lämpimässä tilassa. Jos kasvu-paikka on lisäksi ravinnerikas, sieni kasvaa paikallaan ja tuottaa vähän itiöitä. Ilmanäytteistä saatetaan sik-si todeta matala itiöpitoisuus, vaik-ka homekasvu on silminnähtävää. Jos taas kasvupaikka alkaa kuivua, sieni alkaa tuottaa runsaasti itiöitä löytääkseen uuden kasvupaikan.

Homeet ja muut kosteusvaurio-mikrobit voivat aiheuttaa ihmiselle oireita hometoksiinien välityksellä tai homeiden ja muiden kosteus-vauriomikrobien aiheuttamilla aller-gis-immunologisilla mekanismeilla. Seurauksena voi olla esimerkiksi infektioita, kuten toistuvia poskion-telon ja keuhkoputken tulehduksia.

Aspergillus-suvun homesieniä esiintyy pieninä pitoisuuksina usein normaaleissakin huonetiloissa. Suuret pitoisuu-det ja tietyt lajit kielivät kuitenkin homevauri-oista.

Lastenklinikan henkilökunta on oireillut hyvin laajasti, kertoo klinikassa työsken-televä, nimettömänä pysyttelevä lääkäri.

Useilla työntekijöistä on hengitystieoi-reita, joillakin erilaisia ihottumia.

Lääkäri itse on kärsinyt muun muassa silmien kirvelystä, nenän tukkoisuudes-ta, hengenahdistuksesta ja päänsärystä.

”Osalla henkilökuntaa oireet ovat muodostuneet niin vakaviksi, että heidät

Astmaa, päänsärkyä, ihottumaa, silmien kirvelyä

liklinikan vastaanottohuoneista löytyi kesällä 2012 kosteusvaurioita ja niihin tyypillisesti liittyviä homeita. Samoja homeita on aiemmin havaittu rakennuk-sen muista tiloista.

Henkilökunnan saamien kirjallisten tietojen mukaan poliklinikan tiloista ei aiemmissa pintatutkimuksessa ole kui-tenkaan löytynyt oireita selittäviä mik-robeja.

on jouduttu siirtämään muihin työtiloi-hin. Työntekijöitä tiedetään terveyson-gelmien vuoksi myös hakeutuneen ko-konaan muualle töihin”, lääkäri sanoo.

”Altistumisen seurauksena usealle työntekijälle on kehittynyt pysyvää lää-kehoitoa vaativa astma. Tosin syy-yh-teyttä homeisiin on tietysti vaikea osoit-taa.”

Lääkärin mukaan Lastenklinikan po-

UUTISIA

Iso osa Suomessa syntyvästä jäteöljystä ei päädy sinne, minne pitäisi. Vuonna 2009 toimintansa aloittanut öljyn regenerointilaitos potee siksi pahaa raaka-ainepulaa.

Haminassa muutaman vuoden toimineessa L&T Recoil Oy:n laitoksessa valmistetaan käytetystä voiteluöljystä korkeatasoista pe-rusöljyä, jota myydään voiteluaineteolli-suudelle. Suuri osa Suomessa syntyvästä öljyjätteestä ei kuitenkaan koskaan päädy laitokseen, mikä hiertää yhtiön edustajia.

Kaikkiaan meillä häviää vuosittain noin 10 000 tonnia regenerointiin kelpaavaa öl-jyä. Pahiten jäteöljyä haaskataan laivoissa, joissa konemestari päättää, mihin säiliöön öljy lirahtaa. Usein kaikki jäteöljyt joutu-vat samaan sammioon, jolloin niitä ei voi enää hyödyntää.

Suuren hävikin takia L&T Recoil on jou-tunut hankkimaan laitokseensa raaka-ainet-ta ulkomailta, jopa Yhdysvalloista asti, jotta tehdas ei olisi tyhjäkäynnillä.

”On siinä ja siinä, onko USA:sta tuomi-nen kannattavaa”, sanoo yhtiön kaupallinen johtaja Pekko Kohonen.

Kaikki saatava talteen

Yhtiön tavoitteena on saada Suomeen sul-jettu kierto: yksikään pisara jäteöljyä ei sai-si joutua hukkaan.

Haminan laitoksen kapasiteetti on niin suuri, että kaikki Suomessa vuodessa syn-tyvä käytetty voiteluöljy voitaisiin varastoi-da sen säiliöihin kerralla. Kaikkiaan tehdas voi vuodessa jalostaa 60 000 tonnia käy-tettyä voiteluöljyä korkealla 70 prosentin hyötysuhteella.

Suomessa myydään vuosittain 65 000 tonnia voiteluöljyä, mutta Haminaan tulee regeneroitavaksi vain 20 000 tonnia, Ko-honen kertoo.

”Olisimme tyytyväisiä edes 40 prosentin keräysasteeseen.”

Kohosen mukaan lainsäädäntö velvoittaa kierrättämään jäteöljyn, mutta asian toteu-tumista ei käytännössä voida valvoa, koska viranomaisten resurssit eivät riitä.

”Yritysten tulisi varmistaa, että niiden öljyjäte kierrätetään lainmukaisesti, ja nii-den pitäisi myös pyytää kerääjältä todistus siitä. Esimerkiksi käytetyn voiteluöljyn se-koittaminen muihin nestemäisiin jätteisiin on ympäristörikos, josta vastuussa on jät-teen tuottaja.”

Yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikko-nen Lassila & Tikanojasta näkee haastavina

Öljyjätteen jalostuslaitoskärsii raaka-ainepulasta

Haminan laitos voisi jalostaa vuosittain 60 000 tonnia käytettyä voiteluöljyä, kertoo L&T Recoilin kaupallinen johtaja Pekko Kohonen.

Mar

ja S

aarik

ko

myös kotitalouksien ja maatalouden öljyjät-teet. Niistä saadaan hänen mukaansa kerät-tyä talteen vain 15 prosenttia, vaikka kerää-misen parantamiseksi on järjestetty erilaisia

R

LUONNOLLINEN ASENTO

HYVÄ RYHTI, TERVE SELKÄ

VÄHENTÄÄ SELKÄ- JA HARTIAVAIVOJA

KEINUVA ISTUIN TEHOKKAAMPI VERENKIERTO

KUNTOUTTAA ALA-SELKÄÄ JA -VATSAA

VAPAA SYVÄ HENGITYS

ENEMMÄN HAPPEA

AKTIVOI AIVOJA JA AJATTELUA, PARANTAA TYÖTEHOA

KAKSIOSAINEN, KESKIRAOLLINEN ISTUIN

ILMAVA, EI PAINETTA GENITAALIALUEELLA

VÄHENTÄÄ INFEKTIORISKIÄ

Eurooppaan. Lähes kaikki täällä puhdistettu öljy lähteekin vientiin.

Marja Saarikkotempauksia. Autokor-jaamoissa sen sijaan on sisäistetty lajittelu hy-vin. Laatupoikkeamia siellä ei juuri esiinny.

Virallinen kerääjä

Lassila & Tikanoja aloitti vuoden 2013 alusta ympäristöminis-teriön kumppanina öl-jyjätteen eli käytetyn voiteluöljyn keräyk-sessä. Se noutaa asi-akkailtaan öljyjätteen veloituksetta 200 litran eristä alkaen. Viisivuo-tinen sopimus koskee koko Suomen aluetta.

Haminan regeneroin-tilaitos ei saa valtiolta esimerkiksi verohelpo-tuksia, toisin kuin mo-net vastaavat laitokset Euroopassa.

Puhtaan öljyn myyn-titulot kattavat Pekko Kohosen mukaan jä-teöljyn keräyskustan-nukset, mutta kiinnos-tus regeneroitua öljyä kohtaan on ollut lai-meaa verrattuna Keski-

26 3/2013KEMIA

UUTISIA

Itä-Suomen yliopisto on saanut Olvi-sääti-öltä kolme lahjoitusprofessuuria.

Vesikemian, vesikysymyksiin keskitty-vän kaivospolitiikan ja puumateriaalitie-teen viisivuotiset professuurit täytetään vuoden 2014 alusta. Lahjoituksen arvo on reilut 1,6 miljoonaa euroa.

Vesikemian professuuri sijoittuu yliopis-ton Kuopion kampuksen ympäristötietei-den laitokseen ja kaivospolitiikan profes-

Kilpailu tuuliturbiinien markkinoilla on erittäin kovaa, mutta Suomella on tarjota

erikoisosaamista esimerkiksi kylmien olosuhteiden tekniikkaan.

Professuurien lahjoituskirjan luovuttivat Olvi-säätiön hallituksen edustajat Wille Riek-kinen (vas.), Paavo Jauhiainen ja Minna Aronen.

Itä-S

uom

en y

liopi

sto

Scan

stoc

kpho

to

Itä-Suomen yliopistollevesikemian lahjoitusprofessuuri

Arktinen tuulivoimaon Suomen mahdollisuusSuomalaisen tuulivoimateollisuuden me-nestymisen mahdollisuudet ovat kapeilla erikoisaloilla, esimerkiksi kylmässä ilmas-tossa käytettävässä arktisessa tuulivoima-teknologiassa.

Tämä ilmenee työ- ja elinkeinoministe-riön tilaamasta selvityksestä, jonka toteutti Lappeenrannan teknillinen yliopisto.

Kansainvälisesti menestyneet suoma-laisyritykset ovat pärjänneet erikoistumalla tuuliturbiinien voimansiirtoon ja sähkötek-niikkaan. Huippuosaamista Suomella on esimerkiksi vaihteistoissa, generaattoreis-sa, tehonmuokkaimissa, tutkatekniikassa ja teräsrakenteissa.

Suomessa on myös vahvaa tutkimus-osaamista, ja pienetkin valmistajat voivat onnistua erikoistumalla, mutta veturiyri-tyksen puute pitää toiminnan hajanaisena, sanoo selvitystyötä johtanut professori Olli Pyrhönen.

”Mikäli Suomen teollisuuden halutaan osallistuvan alan kehitykseen ja tulevaisuu-den liiketoimintaan, on luotava pitkäjäntei-

suuri Joensuun kampukselle ympäristöpo-litiikan oppiaineeseen. Molemmat uudet professuurit tukevat kaivannaisteollisuuden vesitutkimuksen osaamiskeskittymää, jota rakennetaan alueelle.

Puun uusiin käyttömuotoihin painottuva puumateriaalitieteen professuuri sijoittuu Joensuuhun ja tukee omalta osaltaan Itä-Suomeen kehitettävää metsäbiotalouden keskusta.

nen strategia, joilla Suomen teknologiaosaa-mista vahvistetaan valituilla tuulivoimatek-nologian alueilla”, Pyrhönen toteaa.

SÄHKEITÄ Eturauhassyövän

tutkimuskeskus aloitti TampereellaTampereen yliopistoon on perustettu eturauhassyövän tutkimuskeskus. Kes-kuksessa työskentelee reilut 60 eturau-hassyövän tutkijaa yliopiston kolmesta yksiköstä. Keskuksen tutkimusaiheita ovat syövän epidemiologia, lääkehoito, molekyylibiologia, genetiikka ja systee-mibiologia. Tutkijoiden tavoitteena on selvittää muun muassa aggressiivisen syövän syntyyn vaikuttavia mekanisme-ja.

Turkulainen hammas- paikka palkittiinTurun kliinisessä biomateriaalikeskuk-sesssa (TCBC) kehitetty hammaspaik-ka-aine on valittu yhdeksi maailman in-novatiivisimmista tuoteuutuuksista. Va-linta tehtiin hammaslääketieteen alan suurimmassa messutapahtumassa IDS:ssa Saksan Kölnissä.

Palkitun aineen erityispiirre on sen kuitumainen lujitehiukkasrakenne, joka on yhdistetty Turussa jo aiemmin kehitet-tyyn IPN-matriisimuoviin. Aine on murto-sitkeydeltään lujempaa kuin terve ham-masluu.

Turkulaisaine on tarkoitettu korvaa-maan amalgaamia takahampaiden paik-kauksissa. Uutuus on edullinen ja kestä-vä vaihtoehto nykyisille yhdistelmämuo-veille ja keraamisille paikoille.

Euroopan kemikaalivirastoon rekisteröitiin pääsiäiseen eli 28. maaliskuuta mennessä yhteensä 1 419 niin sanottua keskivolyymin kemikaalia. Rekisteröinnin takaraja on 31. toukokuuta.

Keskivolyymin aineita – joita valmis-tetaan tai maahantuodaan vuosittain 100–1 000 tonnia – on ilmoitettu ensi kertaa re-kisteröitäväksi yhteensä 3 089, virastosta kerrotaan. Kun kuitenkin useampi kuin yk-si yritys valmistaa tai maahantuo samaa ai-netta, jo rekisteröidyille aineille on kertynyt yhteensä 3 660 rekisteröintiasiakirjaa.

Teollisuusjärjestöiltä saatujen väliaika-tietojen mukaan kymmenen suurimman eurooppalaisen kemikaalivalmistajan pää-

Reachin seuraava etappi:

Vajaa puolet keskivolyyminaineista rekisteröity

Rekisteröintivuorossa ovat aineet, joita valmistetaan

vuosittain 100–1 000 tonnia.

Scan

stoc

kpho

to

rekisteröinnit myöhästyvät niille annetusta tiukemmasta aikarajasta. Ne kuitenkin tule-vat virastoon huhtikuun aikana, mikä mah-dollistaa muiden rekisteröijien liittymisen mukaan rekisteröinteihin ennen toukokuun loppua.

Aiempien aikarajojen kohdalla on koettu viimeisten viikkojen ja päivien loppukiri. Samaa odotetaan nyt, joten rekisteröintijär-jestelmä Reach-IT on avoinna arkisin ym-päri vuorokauden ja lisäksi viimeisen vii-konlopun 25.–26. toukokuuta.

Kaikkia ei rekisteröidä

Osaa keskivolyymin aineista ei rekisteröi-

dä lainkaan. Noin 600:lle EU:ssa yli 100 tonnin verran myydylle aineelle ei löytynyt keskeistä valmistajaa tai maahantuojaa pää-rekisteröijäksi. Se tarkoittaa, ettei mikään pienempikään toimija pääse rekisteröimään ainetta.

Noin viidesosa rekisteröitäviksi oletetuis-ta aineista poistuu siksi EU-markkinoilta.

Samanlainen poistuma on havaittu usein, kun kemikaalilainsäädäntöä on tiukennettu. Poistuvat aineet eivät välttämättä ole haital-lisimpia, vaan syynä voi olla esimerkiksi se, että aineen markkina on liian pieni suhtees-sa rekisteröintikustannuksiin.

Riku Rinta-Jouppi

SÄHKEITÄ

Vuoden 2013 BioFinland-palkinto on myönnetty helsinkiläi-selle Glykos Finland Oy:lle. Tunnustuksen jakoivat Suomen Bioteollisuus ry ja Messusäätiö. 5 000 euron arvoinen palkinto luovutettiin maaliskuisessa ChemBio-tapahtumassa.

Glykos Finlandin ydinosaamista on glykobiologiaan perus-tuva tuotekehitystyö. Yrityksen tutkimus- ja tuotekehityshank-

keet keskittyvät syöpävasta-aineiden kehittämiseen, vasta-ai-nemyrkkykonjugaattiteknologiaan, vasta-aineglykoformeihin ja kantasolututkimukseen.

Vuonna 2004 perustetun Glykosin liikevaihdosta 90 pro-senttia tulee ulkomailta. Noin 60 huippuosaajaa työllistävä yritys on ollut jokaisena toimintavuotenaan voitollinen.

Glykos Finland sai BioFinland-palkinnon

klinikka@nablabs.fi • www.nablabs.fi

Monipuolisia laboratopalveluja jo 35 vuoden ajan

p. 0404 503 100

28 3/2013KEMIA

UUTISIA

Vanhan hylyn olutpalaa tuotantoonAhvenanmaalla 1840-luvulla uponneen laivan hylystä löydetty vanha olut rekonst-ruoidaan ja otetaan uudelleen tuotantoon. Olutta alkaa valmistaa ahvenanmaalainen Stallhagenin panimo.

Sukeltajat löysivät noin 50 metrin syvyy-teen vajonneen kuunarin kesällä 2010. Hy-lystä nostettiin ylös viisi olutpulloa ja lisäk-si vanhoja samppanjapulloja.

Historiallisen oluen koostumus on analy-

EU torjuubiopiratismia

Länsimaiset biopiraatit hyödyntävät kehit-tyvän maailman luontoa ja perinnetietoa ilman, että alkuperämaa tai -kansa saa mitään korvausta.

Ahvenanmaalaiskuunarista sukel-lettujen olutpullojen sisältöä on

tutkittu kesästä 2010.

Scan

stoc

kpho

to

soitu perusteellisesti VTT:n laboratoriossa. Stallhagenin panimo rekonstruoi analyysin pohjalta oluen reseptin ja kehittää siitä mo-derneihin tuotantomenetelmiin sopivan ver-sion. Uusi ”hylkyolut” on tarkoitus tuoda markkinoille kesäksi 2014.

Uponneen laivan alkuperästä, tarkasta iästä ja määränpäästä ei ole täyttä selvyyt-tä. Tutkimukset jatkuvat näiltä osin.

Mar

cus

Lind

holm

/ Vi

sit Å

land

Euroopan komissio on antanut säädösehdo-tuksen, jonka tavoitteena on ehkäistä biopi-ratismia ja helpottaa luontoon perustuvaa tutkimusta.

Biopiratismilla tarkoitetaan muun muas-sa sitä, että monikansalliset yhtiöt tekevät kehitysmaiden lääkekasveilla ja perinteisil-lä resepteillä rahaa, jota ei kuitenkaan jaeta alkuperäiskansoille.

Asetusehdotuksen tarkoituksena on suo-jella geenivaroja ja niihin liittyvää perin-netietoa tarjoavien maiden, alkuperäiskan-sojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia. Li-säksi ehdotus tähtää siihen, että sen avulla voidaan varmistaa unionin ulkopuolisten geenivarojen luotettava saatavuus EU:ssa, kertoo asiasta kirjoittanut Berggren Legal IPR-uutiset.

Toteutunut asetus velvoittaisi käyttäjät tarkastamaan, että geenivarat ja niihin liit-tyvä perinnetieto on hankittu alkuperämaan oikeudellisten vaatimusten mukaisesti. Saa-dut hyödyt olisi jaettava oikeudenmukaises-ti ja tasapuolisesti.

Euroopan geenipankki

Lisäksi asetuksella perustettaisiin luotetta-vien kokoelmien EU-rekisteri, jossa olisi mukana muun muassa siemenpankkeja ja kasvitieteellisiä puutarhoja, ja nimettäisiin kokoelmat, jotka ovat sitoutuneet toimitta-maan ainoastaan asianmukaisesti dokumen-toituja geenivaroja.

Komission ehdotuksen taustalla vaikut-taa muun muassa se, että geenivarojen rooli on kasvanut suureksi monilla aloilla, kuten kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa.

Euroopan parlamentti on hiljattain hy-väksynyt päätöslauselman, jonka mukaan biopiratismi haittaa kehitysmaiden talou-dellista kehitystä, joten asialla on suuri merkitys köyhyyden vastaisessa taistelussa. Parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan mukaan patentinhakijoiden tulisi ilmoittaa ja todistaa keksinnöissä käytettyjen geeni-varojen ja niihin liittyvien perinnetietojen alkuperä ja lähde.

SÄHKEITÄ Fortumin öljylaboratorio

RambollilleRamboll Finland ostaa Fortumin Power-divisioonan öljylaboratorion. Öljylabora-torio tuottaa suurten sähkömuuntajien öljyjen analyyseja, joiden tuloksia käy-tetään muuntajien kunnon valvontaan ja ongelmien selvitykseen. Öljylaboratorio on toiminut 1970-luvulta lähtien, jolloin Imatran Voima Oy aloitti öljyanalyysien teon.

Teknos osti virolaisyhtiönMaaliyhtiö Teknos Group on ostanut vi-rolaisen Kemiflora Kaubandus OÜ:n. Kemiflora on harjoittanut maaliliiketoi-mintaa useita vuosia ja myös toiminut pitkään Teknoksen teollisuus- ja kauppa-maalien maahantuojana Viroon. Kauppa edellyttää vielä Viron kilpailuviranomais-ten hyväksyntää.

Oriola-KD ostaa apteekkiketjun RuotsistaLääketukkuri Oriola-KD ostaa ruotsalai-sen apteekkiketjun Medstop Group Hol-dingin. Ruotsin viidenneksi suurimmalla ketjulla on yhteensä 65 apteekkia Tuk-holman, Göteborgin ja Malmön seuduil-la. Ketjun liikevaihto on yli 270 miljoonaa euroa.

Kaupan arvo on vajaat 180 miljoonaa euroa. Oriola-KD:n tavoitteena on kas-vaa yhdeksi Ruotsin lääkekaupan mer-kittävimmistä toimijoista.

29KEMIA3/2013

Kemian vuoden valokuvakisan satoa

Valo ja vesi saavat rentukan puhkeamaan kukkaan. Kuvaajana Ahti Kannisto.

SÄHKEITÄ Santen lopettaa

TampereellaJapanilainen lääkeyhtiö Santen sulkee Tampereen-tehtaansa. Silmälääkkeitä valmistanut tehdas lopettaa asteittain muutaman vuoden kuluessa, kunnes tuotanto on saatu siirrettyä muualle.

Tehtaaseen rakennettiin pari vuotta sitten 10 miljoonaa euroa maksanut uusi tuotantolinja. Se ei kuitenkaan päässyt vauhtiin, sillä yhtiön kehittämä uutuus-lääke ei lunastanut lupauksiaan.

Santenin palkkalistoilla on Euroopas-sa noin 560 henkeä, joista 360 työsken-telee Tampereella.

Kemira luopui titaanidioksidistaKemira on myynyt osuutensa titaanidi-oksidia valmistavasta yhteisyritykses-tään Sachtleben GmbH:sta sen toisel-le omistajalle Rockwood Holdingsille. Kauppahinta on 97,5 miljoonaa euroa. Sachtleben syntyi vuonna 2008, kun Kemira ja Rockwood yhdistivät titaanidi-oksidiliiketoimintonsa. Yhtiö kuuluu joh-taviin titaanidioksidipigmenttien erikois-laatujen valmistajiin.

Titaanidioksiditoiminnasta luopumi-nen on osa Kemiran strategiaa, jonka mukaan yhtiö keskittyy vesi-intensiivisiin teollisuudenaloihin.

Tutustu monipuolisiinKjeldahl-ratkaisuihin.www.bionordika.fi info@bionordika.fip. 0207410270

Kysy ensin meiltä • At your serviceVIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES

ARWINA OY21560 Ollilapuh. (02) 484 960faksi (02) 484 9696arwina@arwina.fiwww.arwina.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product Groups Jäteliuottimien puhdistus

– Waste Solvent CleaningLiuottimet – SolventsOngelmajätteiden käsittely

– Hazardous Wastes Treatment

BANG & BONSOMER GROUP OYItälahdenkatu 18 A00210 HelsinkiPL 93, 00211 Helsinkipuh. (09) 681 081faksi (09) 692 4174company@bangbonsomer.fiwww.bangbonsomer.com

BAYER OYTurun toimipistePansiontie 47PL 415, 20101 Turku

Espoon toimipisteKeilaranta 12PL 73, 02151 Espoopuh. 020 785 21faksi 020 785 2020etunimi.sukunimi@bayer.comwww.bayer.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product Groups Kasvinsuojeluaineet ja torjunta-

aineet – Crop Protection Agents and Control Substances

Reseptilääkkeet, itsehoitovalmisteet ja välineet diabeteksen hoidon seurantaan – Prescription Medicines, Consumer Health Products and Tools for Monitoring Diabetes Therapy

Teollisuuden raaka-aineet ja kemi-kaalit – Industrial Raw Materials and Chemicals

BUSCH VAKUUMTEKNIK OYSinikellontie 401300 Vantaapuh. (09) 774 60 60faksi (09) 774 60 666info@busch.fiwww.busch.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsKompressorit – CompressorsPuhaltimet – BlowersPumput – PumpsTyhjiöpumput – Vacuum Pumps

BERGIUS TRADING ABPL 12400181 Helsinkipuh. 040 540 3439kim.jarlas@bergiustrading.comwww.bergiustrading.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsSekoittimet – Mixers

For qualified wet milling & mixingLaadukkaaseen märkäjauhatukseen ja sekoitukseen

BASF OY Tammasaarenkatu 3 00180 Helsinki puh. (09) 615 981 etunimi.sukunimi@basf.com www.basf.com, www.basf-cc.fi

DOSETEC ExACT OY Vaakatie 3715560 Nastolapuh. (03) 871 540faksi (03) 871 5410info@dosetec.fietunimi.sukunimi@dosetec.fiwww.dosetec.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAnnostelujärjestelmät – Batching

SystemsHihnavaa’at – Belt WeighersJauheiden ja rakeitten säkitys –

Sacking for Pulver and Granulate Materials

Laboratoriovaa’at – Laboratory Balances

Punnitusjärjestelmät – Weighing Systems

Säiliövaa’at – Tank Weighing Säkinpurkauslaitteet – Dischargers

for SackSäkkien täyttökoneet – Sack Filling

MachinesVaa’at – Balances & Scales

30

CHEMATUR ECOPLANNING OYPohjoisranta 11 F28100 PoriPL 78, 28101 Poripuh. (02) 6240 200faksi (02) 6240 290info@ecoplanning.fiwww.ecoplanning.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsHaihdutuslaitokset – Evaporation

Plants Kiteytyslaitokset – Crystallization

PlantsHappojen talteenottolaitokset – Acid

Recovery PlantsFosforihapon puhdistus- ja väke-

vöintilaitokset – Phosphoric Acid Purification and Concentration Plants

Vihreät sivut huomataan.

Vihreitä sivuja ei ohiteta.

FISHER SCIENTIFIC OYRatastie 201620 Vantaa

Asiakaspalvelu ja tilaukset:puh. (09) 802 76 280faksi (09) 802 76 235fisher.fi@thermofisher.comwww.fishersci.fi

FINEx OYSeppolantie 148230 Kotkapuh. (05) 2255 700faksi (05) 228 1180etunimi.sukunimi@finex.fiwww.finex.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsIoninvaihtohartsit – Ion Exchange

Resins

Tavaramerkit ja edustukset –Trademarks and RepresentativesFINEx

Itäinen Rantakatu 7220810 Turkupuh. (02) 412 411Mobile: 040 5000427info@elomatic.comwww.elomatic.cometunimi.sukunimi@elomatic.com

Muut toimipaikat:Hatanpäänkatu 1A33900 TampereVernissakatu 101300 VantaaKangasvuorentie 1040320 JyväskyläElektroniikkatie 890590 Oulu

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAutomaatio- ja sähkösuunnittelua

– Automation and Electrification Design

Energiakonsultointi – Energy Consulting

Laitesuunnittelua – Unit Operation Design

Projektipalvelut – EPCM Project Services

Prosessiautomaatiojärjestelmät – Process Automation Systems

Prosessisuunnittelua – Process Design

Tehdassuunnittelua – Plant Design

Logomme väri on PMS 288 (tumman sininen), joten valitkaa teippilogon väri mahdollisimman lähellä sitä

ELOMATIC OY FOOD & CHEMICAL ENGINEERING

Oy FINN-KASEI Ltd.FINN-KASEI OY LTD.Puotilantie 1 H 4400910 Helsinkipuh. (09) 32 80 800kimmo.heinonen@finn-kasei.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsCLP-konsultointi – CLP-consultingKemian logistiikan konsultointi –

Consulting of LogisticsREACH-konsultointi – REACH-

consulting

GEA PROCESS ENGINEERING OYKoivuhaankuja 201510 VantaaPL 33, 01511 Vantaapuh. 0207 558 960faksi 0207 558 969info@gea-pe.fiwww.gea-pe.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsHaihdutinlaitokset – Evaporator

PlantsHomogenisaattorit – HomogenizersJäähdytystornit – Cooling TowersLeijupetikuivaimet – Fluid Bed

DryersSpray-kuivurit – Spray Dryers

Tavaramerkit ja edustuksetTrademarks and RepresentativesGEA NIRO

31

ELEKTROKEM OYPL 7100131 Helsinkipuh. (09) 7206 5620faksi 010 296 2502info@elektrokem.fiwww.elektrokem.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsHienokemikaalit – Fine ChemicalsLaboratoriokemikaalit – Laboratory

ChemicalsLaboratoriovälineet – Laboratory

Equipment

INNOVATICSRatamestarinkatu 13 A00520 Helsinkipuh. (09) 565 3936faksi (09) 565 2536innolims@innovatics.fiwww.innovatics.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsLIMS-järjestelmät – LIMS Systems

Tavaramerkit ja edustuksetTrademarks and RepresentativesInnoLIMS

Uudet tilaukset: irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778kalevi.sinisalmi@ kemia-lehti.fipuh. 044 539 0908

Tietojen päivitykset:

leena.laitinen@kemia-lehti.fipuh. 040 577 8850

www.kemia-lehti.fi > Ilmoitustiedot

Varaa oma paikkasi Vihreiltä sivuilta!

Vihreiden sivujennettiversio

UUDISTUI!Tule mukaan!

www.kemia-lehti.fi> Vihreä sivut

32 3/2013KEMIA

Kysy ensin meiltä • At your serviceVIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES

KALUSTE-PROJEKTIT OYPukinmäentie 235700 Vilppulapuh. (03) 471 7300faksi (03) 471 7322kalpro@phpoint.fiwww.kalusteprojektit.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsLaboratoriokalusteet ja -sisusteet –

Laboratory Fitments and FittingsVaakapöydät – Balance TablesVetokaapit – Fume Hoods

KIILTO OYTampereentie 40833880 LempääläPL 250, 33101 Tamperepuh. 020 7710 100faksi 020 7710 101etunimi.sukunimi@kiilto.comwww.kiilto.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsKiinnityslaastit – Cementitious

AdhesivesLakat – LacquersLiimat – AdhesivesSaumauslaastit – Grouts for TilesSeinä- ja lattiatasoitteet – Wall

Plasters and Floor LevellingsSilikonit– SiliconesValimohartsit – No-Bake ResinsVedeneristeet – Waterproofing

Membranes

METSO AUTOMATION OYLentokentänkatu 11PL 237, 33101 Tamperepuh. 020 483 170faksi 020 483 171kari.karppinen@metso.comwww.metsoautomation.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsMittaus- ja säätölaitteet – Instru-

ments for Measurement and ControlProsessiautomaatiojärjestelmät

– Process Automation Systems

IS-VET OYKilpivirrantie 774120 Iisalmipuh. (017) 832 31faksi (017) 832 3570myynti@isvet.fiwww.isvet.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAnalyysivaa’at – Analytical BalancesKemikaalikaapit – Chemical CabinetsLaboratoriokalusteet ja -sisusteet –

Laboratory Fitments and FittingsLaboratoriokemikaalit – Laboratory

ChemicalsVaa’at – Balances & ScalesVaakapöydät – Balance TablesVetokaapit – Fume Hoods

32

METROHM NORDIC OYKoskelontie 19 B02920 Espoopuh. 010 7786 800faksi 09 8190 5855mail@metrohm.fiwww.metrohm.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAlkuaineanalytiikka – Analytics of

Elements Elektrodit – ElectrodesElohopea-analytiikka – Analytics of

mercuryIonikromatografit – Ion chromato-

graphspH- ja johtokykymittarit – pH and

conductivity measurement devicesPolarografit – PolarographsStabiilisuusmittarit – Stability

measurement devicesSpektroskopia – SpectroscopySähkökemian laitteet – Electrochemi-

cal equipmentTitraattorit ja annostelijat – Titrators

and dispensersTOC-analytiikka – TOC AnalyticsVoltametrit – Voltameters

PANALYTICAL B.V. Sivuliike Suomessa Linnoitustie 4B02600 Espoo puh.09 2212 580 faksi 09 2212 585 jouko.nieminen@panalytical.com www.panalytical.comwww.asdi.com www.oblf.de

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsRöntgenfluoresenssispektrometrit

(XRF) – x-ray fluorescence spectro-meters (xRF)

Röntgendiffraktometrit (XRD) – x-ray diffractometers (xRD)

Laboratorioautomaatiot – Laboratory automation systems

Näytteenvalmistus – Sample preparation

Optiset emissiospektrometrit (OES) ja lähi-infrapunalaitteet (NIR) – Optical emission spectrometers (OES) and near-infrared-equipment (NIR)

Vihreitä sivuja ei ohiteta.

”Tietojen haku onkin nyt kätevää.”

VIHREÄT SIVUT -nettipalvelu uudistui.

TULE MUKAAN –SE KANNATTAA!

www.kemia-lehti.fi

33KEMIA3/2013

RAMBOLL ANALYTICSLaboratorio- ja mittauspalvelutNiemenkatu 73 C15140 Lahtipuh. 020 755 7800faksi 020 755 7911analytics@ramboll.fiwww.ramboll-analytics.fi

Vihreät sivut huomataan!

• Jokaisessa lehdessä.• Jokaisessa uutiskirjeessä.• Netissä www.kemia-lehti.fi Vihreät sivut

Lue lisää: www.kemia-lehti.fi ilmoittajalle

Varaa paikkasi: ilmoitukset@kemia-lehti.fi.

SKALAR ANALYTICAL B.V.Tinstraat 124823 AA BredaThe Netherlandspuh. +31 (0)76 548 6486faksi +31 (0)76 548 6400info@skalar.comwww.skalar.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAlkuaineanalysaattorit (TOC, TN

nesteille ja kiintoaineille) – Elemental Analyzers (TOC, TN for Liquids and for Solids)

Automaattiset märkäanalysaattorit (CFA, Erillisanalyysit) – Automated Wet Chemistry Analyzers (Continu-ous Flow Analyzers (CFA), Discrete Analyzers)

On-line-tarkkailuanalysaattorit – On-Line Monitoring Analyzers

Robottianalysaattorit (BOD, COD, pH, EC, sameus, alkalisuus) – Robotic analyzers (BOD, COD, pH, EC, Turbidity, Alkalinity)

33

SOFTWARE POINT OYMetsänneidonkuja 602130 Espoopuh. (09) 4391 320sales@softwarepoint.comwww.softwarepoint.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsLaboratory Intelligence ratkaisut –

Laboratory Intelligence® SolutionsLIMS-järjestelmät – LIMS Systems

Tavaramerkit ja edustuksetTrademarks and RepresentativesLABVANTAGE Medical SuiteLABVANTAGE LIMSLABVANTAGE BiobankingWiLab LIMSLIMSView powered by QlikView

Vihreät sivut myös netissä.

SUOMEN LäMPöMITTARI OYYrityspiha 700390 Helsinkipuh. (09) 477 4560faksi (09) 477 45611nieppola@suomenlampomittari.fiwww.suomenlampomittari.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsDigitaaliset tarkkuuslämpömittarit –

Digital Precision ThermometersLasiset lämpömittarit– Glass

Thermometers

PERKINELMER LIFE AND ANALYTICAL SCIENCESPerkinElmer Finland OyMustionkatu 620750 TurkuPL 10, 20101 Turkupuh. (02) 2678 111faksi (02) 2678 305cc.nordic@perkinelmer.comwww.perkinelmer.com

Asiakaspalvelu: puh. 0800 117 186 faksi 0800 117 185

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsAAS – AASAnnostimet, laimentimet ja pipetit

– Dispensers, Diluters and PipettesAtomiabsorptiospektrofotometrit

– Atomic Absorption Spectro- photometers

Biotekniikan laitteet – Equipment for Biotechnology

DMA – DMADNA-koettimet – DNA ProbesDSC – DSCElektroforeesitarvikkeet – Electro-

phoresis EquipmentFluorometrit – FluorometersICP – ICPICP/MS – ICP/MSImmunoanalysaattorit – Immuno-

analyzersImmunokemialliset reagenssit –

Immunochemical ReagentsInfrapunaspektrofotometrit –

IR-Spectrophotometers In vivo -kuvantamislaitteet – In vivo

Imaging Equipment IR-mikroskoopit – IR MicroscopesIsotoopit – IsotopesKaasuanalysaattorit – Gas AnalyzersKaasukromatografit – Gas Chromato-

graphsKalorimetrit – CalorimetersKuoppalevylukijat – Well-Plate Readers Kuoppalevypesurit – Well-Plate Washers Kuvantamislaitteet – Imaging Equipment Laboratorioautomaatit – Laboratory

AutomationLuminometrit – LuminometersLähi-infrapunaspektrofotometrit –

Near-IR-SpectrophotometersMikroaaltomärkäpoltto – Microwave

Induced Wet Calcination

Mikrotiitterilevyt – Microtiter PlatesMonileimalukijat – Multilabel ReadersNestekromatografit – Liquid

ChromatographsPipetointiasemat – Pipetting StationsPipetointirobotit – Pipetting Robots Polarimetrit – PolarimetersRadioaktiiviset reagenssit ja kemi-

kaalit – Radioactive Reagents and Chemicals

Radioaktiivisuuden mittauslaitteet – Analyzers for Radioactivity Detection

Raman-spektrometrit – Raman Spectrometers

Ravistelijat ja sekoittimet – Shakers and Mixers

Termoanalysaattorit – Thermal Analyzers

TGA – TGATMA – TMATutkimuskemikaalit ja reagenssit –

Research Chemicals and ReagentsUV/Vis-spektrometrit – UV/VIS-

Spectrometers

Tavaramerkit ja edustuksetTrademarks and RepresentativesCALIBERNENPACKARD BIOSCIENCEPERKINELMER WALLAC

34 3/2013KEMIA

Kysy ensin meiltä • At your serviceVIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES

TANKKI OYOikotie 2, 63700 Ähtäripuh. (06) 510 1111faksi (06) 510 1200tankki@tankki.fiwww.tankki.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsFermentorit – FermentersKolonnit – ColumnsPainesäiliöt – Pressure VesselsReaktorit – ReactorsSekoitussäiliöt lääketeollisuudelle

– Mixing Vessels for Pharmaceutical Industry

Säiliöt ja varastointilaitteet – Containers and Storage Equipment

TEKNOS OYTakkatie 300370 HelsinkiPL 107, 00371 Helsinkipuh. (09) 506 091faksi (09) 5060 9503www.teknos.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsKorroosionestoaineet ja -maalit

– Corrosion Preventing Materials and Paints

Maalit ja lakat – Paints and Lacquers

Puun pinnan suojausaineet – Wood Shieldings Materials

VWR INTERNATIONAL OYValimotie 900380 Helsinkipuh. (09) 804 551faksi (09) 8045 5200info@fi.vwr.comwww.vwr.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsLaboratoriokemikaalit – Laboratory

ChemicalsLaboratoriolaitteet – Laboratory

EquipmentLaboratoriotarvikkeet – Laboratory

Consumables

WACKER-KEMI ABBox 2301510435 Stockholm, Swedenpuh. +46 8 5220 5220faksi +46 8 5220 5221info.sweden@wacker.comwww.wacker.com

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsKumiteollisuuden erikoiskemi-

kaalit – Special Chemicals for Rubber Industry

Liimaraaka-aineet – Adhesives Raw Materials

Maali- ja lakkaraaka-aineet – Paint and Lacquer Raw Materials

Silikonit – SiliconesVaahdonestoaineet – Defoamers

Vihreitä sivuja ei ohiteta.Lisätietoja ja hinnat: www.kemia-lehti.fi ilmoitustiedot.

34

TRANSLAND OYVapuntie 3 C07955 Tesjokipuh. 050 561 2527faksi (019) 514 619ilkka.helander@transland.fiwww.transland.fi

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product GroupsKäännöspalvelut – Translation

services

TURUN KYLMä-HUOLTO OYAkselintie 720200 Turkupuh. 0500 524 917www.turunkylmahuolto.fiturunkylmahuolto@dnainternet.net

Huolto ja myynti: Panasonic (Sanyo)Huolto: Forma, Heto, Revco, Heraeus,

NuAire, Kendro, Thermo ym.

Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product Groups

Syväjäähdyttimien asennus ja huol-to – Installation and maintenance of deep freezers

Kylmäkuivurien huolto – Maintenan-ce of cold dryers

35KEMIA3/2013

Kustannustehokasta näkyvyyttä yrityksellesi!

Vihreät sivut huomataan

Jokaisessa painetussa Kemia-lehdessä Jokaisessa Kemian uutiskirjeessä Hakupohjaisena osoitteessa www.kemia-lehti.fi

Lisätietoja ja tilaukset: www.kemia-lehti.fi ilmoitustiedotirene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fipuh. 044 539 0908leena.laitinen@kemia-lehti.fipuh. 040 577 8850

Näin Vihreitä sivuja luetaan:

Näin Vihreät sivut vaikuttavat:

KEMIAKemi

36 3/2013KEMIA

TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU

Lappeenrannassa luodaan uusia keinoja kaivosteollisuuden jätevesien puhdistamiseen ja kaivosten rikastusjätteiden hyödyntämiseen.

Lappeenrannan teknillinen yli-opisto (LUT) ja VTT ovat käyn-nistäneet tutkimushankkeen, jonka päämääränä on luoda uusi teknologia kaivosteollisuuden jätevesien puhdistamiseen.

Tekniikassa hyödynnetään membraanisuodatusta, jossa jätevedestä suodatetaan huo-koisen, rei’itetyn kalvon avul-la erilaisia partikkeleja ja liuen-neita aineita tuotantoprosessin eri vaiheissa.

Kaivosprosesseissa veteen sekoittuu muun muassa metal-leja, happoja, kemikaaleja ja radioaktiivisia aineita. Jäteve-det on siksi puhdistettava en-nen kuin ne voidaan laskea ym-päristöön.

”Uudella teknologialla saa-daan merkittävä parannus ve-den puhdistuksen tasoon. Kai-vosteollisuudessa käytetään valtavia määrät vettä, eikä ve-den puhdistusteho ole nyky-ään useinkaan riittävän hyvä”, sanoo LUT:n professori Mika Mänttäri.

Membraanisuodatuksella vesi saadaan niin puhtaaksi, että se voidaan joko laskea turvallisesti ympäristöön tai käyttää proses-sissa uudelleen. Uusi teknolo-gia mahdollistaakin suljetun ve-sikierron kaivoksessa.

Suomen paperiteollisuus kier-rättää jo vettä prosessissaan, sa-moin ulkomaiset kaivokset, joi-den sijaintipaikoilla on pulaa vedestä.

Myös kaivosten vesistä suo-datetuilla aineilla voi olla jat-kokäyttöä. Esimerkiksi vedes-tä erotettuja metalleja voidaan uuden teknologian myötä ottaa hyötykäyttöön, mikä ei ole ai-emmalla tekniikalla ollut kan-nattavaa.

Lappeenrannassa kehitetäänuutta teknologiaa kaivoksille

Jätteiden hyötykäyttö vähentää ympäristökuormaa

Toisessa LUT:ssa alkaneessa hankkeessa etsitään teknisesti mahdollisia ja samalla kustan-nustehokkaita ratkaisuja, joi-den avulla voitaisiin käsitellä ja hyödyntää kaivosteollisuuden rikastusprosesseissa syntyviä jätteitä.

Kun jätteet käsitellään asian-mukaisesti, voidaan vähentää sekä kaivosteollisuuden ympä-ristökuormitusta että jätteiden määrää. Myös käsittelyproses-sien vesitase paranee.

Tätä nykyä kaivosteollisuu-den rikastusjätteet varastoidaan useimmiten joko kuivana jäte-alueille tai lietteinä patoaltai-

siin. Kaivosyhtiöt ovat kiinnos-tuneita rikastushiekan käsittely-mahdollisuuksista, ja osa on jo ryhtynyt toimiin arvometallien talteenottamiseksi. Talteenotol-la voidaan vähentää ympäristö-riskejä, mutta jätteiden määrää se ei välttämättä merkittävästi pienennä.

Lappeenrannassa tutkitaan jätteenkäsittelyketjun eri vai-heita sekä teknisestä että talou-dellisesta näkökulmasta.

”Sekä rikastusprosessit et-tä tässä hankkeessa tutkittava jätteenkäsittely perustuvat val-taosaltaan erotustekniikkaan”, kertoo hankkeen projektipääl-likkö ja päätutkija Riina Sal-mimies.

Erilaisten erotustekniikoiden, kuten liuotuksen, suodatuksen,

Kun jätevedet puhdistetaan huolella ja jätteiden arvoaineet otetaan talteen, kaivosten ympäristökuorma kevenee ja toiminnan kustannustehokkuus nousee.

Scan

stoc

kpho

to

membraanitekniikan ja ionin-vaihdon, sekä niiden sovelta-misen asiantuntemus ovat Sal-mimiehen mukaan hankkeessa avainasemassa.

Jäljelle jäävästä jätteestä voi-daan ottaa talteen sivuvirroissa syntyneet arvokomponentit, joi-den tuottama lisäarvo tasapai-nottaa käsittelyn aiheuttamat kustannukset ja mahdollistaa jopa uuden liiketoiminnan syn-nyttämisen.

Trewa-hanke on osa Teke-sin hallinnoimaa Green Mining -ohjelmaa. LUT:n vetämässä projektissa ovat mukana myös VTT, teknologiatoimittajat Ou-totec ja Weir Minerals sekä kai-vosyhtiö FQM Kevitsa Mining.

37KEMIA3/2013

Liikakalastus aiheuttaa paikal-listen kalakantojen sukupuutto-ja. Kun paikallisiin olosuhteisiin sopeutuvat geeniyhdistelmät tu-houtuvat, kalaston toipuminen käy vaikeaksi, osoittaa tuore tutkimus.

Turun, Helsingin ja Tarton yliopistojen sekä Viron maata-lousyliopiston tutkijat selvitti-vät liikakalastuksen vaikutuk-sia ainutlaatuisella aineistolla Viron Matsalunlahden ahventen historiasta 27 vuoden ajalta.

Lahdessa eli neuvostoaikoina elinvoimainen ahvenkanta, jota

Ylikalastus viegeenitkin vedestä

Kalojen paikallinen sopeutu-minen ympäristöönsä osoit-

tautui paljon merkittävämmäk-si ilmiöksi kuin on oletettu.

Professoreiden Kari Rissasen ja Makoto Fujitan vetämät tutkimusryhmät ovat kehittä-neet uuden kristallografisen menetelmän, joka mahdollis-taa kiderakennemäärityksen ilman, että tutkittavaa yhdis-tettä tarvitsee kiteyttää lain-kaan. Menetelmä sopii jopa nestemäisille yhdisteille.

Yksikideröntgenkristallo-grafian mullistuksesta raportoi Nature-lehti verkkosivuillaan 27. maaliskuuta.

Yksikideröntgenkristallo-grafian suurimpana ongel-mana on ollut vaatimus, että tutkittavan yhdisteen on muo-dostettava röntgensäteitä hei-jastavia yksittäiskiteitä. Ilman

Kristallografiamullistuu

yksittäiskidettä yhdisteen mo-lekyylirakennetta ei ole voitu määrittää röntgenkristallografi-an avulla.

Myös nestemäisille yhdisteille

Rissasen ja Fujitan kehittämä menetelmä perustuu etukäteen valmistettuun pieneen huokoi-seen yksittäiskiteeseen, joka valmistetaan helposti saatavista komponenteista. Kiteen – joka on kooltaan vain noin 0,1, x 0,1 x 0,1 millimetriä – sisältämät onkalot imaisevat tutkittavan yhdisteen sisäänsä ja samalla jäykistävät sen onkalon sisälle niin, että kiderakennemääritys

on mahdollinen.Koska menetelmässä käyte-

tään vain yhtä pientä kidettä, molekyylirakenteen määritys voidaan tehdä erittäin pienis-tä ainemääristä. Menetelmällä kyettiin määrittämään yhden tutkitun yhdisteen molekyylira-kenne vain 80 nanogrammasta näytettä.

Tutkimuksen kohokohta on hyvin harvinaisen merieliöstä eristetyn luonnonaineen mole-kyylirakenteen tarkka määrit-täminen viidestä mikrogram-masta kyseistä yhdistettä. Näin yksityiskohtainen rakennemää-ritys ei onnistu millään muulla menetelmällä.

Menetelmällä voidaan mää-rittää sellaisia luonnonaineita ja synteettisiä yhdisteitä, esi-merkiksi lääkeaineita, joiden kiderakenteiden määrittämistä on tähän asti pidetty mahdotto-mana.

Jyväskylän yliopiston akatemiaprofessorin Kari Rissasen ja Tokion yliopiston professorin Makoto Fujitan yhteistyö on johtanut läpimurtoon kemiallisessa kristallografiassa.

alettiin Viron itsenäistyttyä ve-rottaa liian kovalla kädellä, mi-kä johti kannan romahdukseen. Tilanne on parantunut, mutta ahventen koko osoittautui tutki-muksessa entistä pienemmäksi. Lisäksi kalat tulevat entistä ai-emmin sukukypsiksi.

Geenitutkimus paljasti, että

kalojen muutoksen taustalla oli alkuperäisen kannan sukupuut-to. Lahteen muuttaneet uudet ahvenet eivät muodostaneet no-peasti uutta populaatiota, vaik-ka olosuhteet olivat suotuisat, sillä oloihin sopeutuneet geeni-yhdistelmät olivat käytännössä kadonneet.

Nano-hopeastaei vaaraa vesieliöilleHopeananopartikkelit ei-vät liene vesiekosystee-mille sen vaarallisempia kuin hopeasuola, ilmenee Helsingin yliopiston poly-meerikemian laboratorion ja virolaisen Kemiallisen fysiikan ja biofysiikan ins-tituutin tutkimuksesta, jo-ka osoitti hopeahiukkaset kymmenen kertaa vähem-män myrkyllisiksi kuin liukoinen hopeanitraatti.

”Hopeananopartikkelien ympäristöriskit eivät ilmei-sesti ole suurempia kuin hopeasuolan. Tutkimusta kuitenkin tarvitaan lisää”, sanoo tohtorikoulutettava Jukka Niskanen.

Hopean ekotoksisuut-ta tutkittiin vesikirpulla ja keijukatkalla. Tutkijat käyttivät kaupallisia, pro-teiineilla stabiloituja ho-peapartikkeleita sekä tutki-musta varten syntetisoituja vesiliukoisella, myrkyttö-mällä polymeerilla pinnoi-tettuja partikkeleita.

38 3/2013KEMIA

Nykyiset syöpälääkkeet voitaisiin tuo-reen löydön avulla saada tehokkaam-paan käyttöön. Mahdollista on myös mekanismiin perustuvien uusien lääk-keiden kehittäminen.

TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU

Ympäristöministeriö rahoittaa reilulla mil-joonalla eurolla kymmentä uutta hanketta, jotka tehostavat biojätteiden ja puhdistamo-lietteiden hyödyntämistä.

Hankkeissa selvitetään, kuinka ravintei-kasta biojätettä, lietettä ja biokaasulaitok-sissa syntyvää mädätettä voidaan käyttää lannoitteena, maanparannusaineena ja ener-giantuotannossa.

Yhdessä projekteista organisoidaan kier-rätysravinteiden jalostus- ja toimitusketju yhdistämällä alan eri toimijat, kuten biokaa-

Jos aggressiivisen, hoidosta piittaamat-toman rintasyöpäsolun tuhoaminen on mahdotonta, solu voidaan ”nukuttaa” eli pysäyttää sen kasvu peruuttamattomasti. Menetelmä pysäytyksen eli senesenssin toteuttamiseksi keksittiin Turussa tehdys-sä tutkimuksessa.

Senesenssi on kiinnostanut tutkijoita jo useita vuosia, mutta tähän asti on ollut ongelmana, että mekanismia ei ole saatu kunnolla toimimaan.

”Me löysimme keinon, jonka avulla solut voidaan ajaa senesenssiin tilanteis-sa, joissa niiden tappaminen osoittautuu vaikeaksi”, kertoo Turun yliopiston ja Åbo Akademin Biotekniikan keskukses-sa työskentelevä tutkijaprofessori Jukka Westermarck.

Mutatoitunut p53-proteiini estää joskus kemoterapian vaikutuksen syöpäsoluun, mutta uudella mekanismilla proteiini voi-daan ohittaa ja siirtyä soluketjussa alas-päin tasolle, jolla solu päättää senesenssiin menosta.

Ympäristöministeriön tavoitteena on tehdä Suomesta ravinteiden kierrätyksen malli-maa ja estää ravinteiden vuotaminen ympäristöön ja edelleen Saaristomereen.

Tutkijoiden löytämää geenimutaatiota voi-daan ehkä hyödyntää myös sydänkohtaus-riskin ennustamisessa.

Tuoreessa tutkimuksessa on löydetty geeni-variaatio, joka ennustaa hapettuneen LDL:n eli niin sanotun pahan kolesterolin pitoi-suuksia verenkierrossa. Suojaavan mutaa-tion kantajilla oli veressään huomattavasti vähemmän pahaa kolesterolia.

Tutkimuksen pääkirjoittajan, Tampereen yliopiston väitöskirjatutkijan Kari-Matti Mäkelän mukaan löydettyä variaatiota voi-daan mahdollisesti käyttää merkkinä hapet-tuneen LDL:n pitoisuuden määrityksissä.

Verenkierrossa kulkevan LDL-lipoprote-iinin hapettuminen on keskeisessä osassa tautiprosessia, joka vähitellen johtaa valti-monkovettumatautiin ja pahimmillaan sy-däninfarktiin tai aivohalvaukseen.

Seuraavaksi selvitetään, kuinka geenimu-taatio toimii yhdessä tupakoinnin kanssa ja voitaisiinko sitä käyttää esimerkiksi sydän-kohtauksen riskin ennustamiseen.

Tutkimus on osa Tampereelta johdettua kansainvälistä AtheroRemo-konsortiota, jonka kautta suomalaistutkijat ovat saaneet käyttöönsä potilasaineistoja myös Euroo-pasta.

Geeni kertoo valtimo-taudin riskistä

”Nukuttaminen” nujertaa syöpäsolun

Biojätteiden ja lietteidenhyödyntämistä kehitetään

Kuv

at: S

cans

tock

phot

o

sulaitokset, lannoitteiden ja mullan tuottajat sekä kierrätysravinteiden käyttäjät.

Metsäteollisuudessa syntyviä jätteitä ja lietteitä pyritään hyödyntämään paremmin luomalla tapoja varmistaa niiden käyttö-kelpoisuus. Rahoituksen turvin kehitetään myös puhdistamolietteen käsittelyä sekä selvitetään lietteen hyötykäyttöä ja käsitte-lymenetelmien taloudellisuutta. Myös bio-jätteen kompostointiin ja mädätykseen etsi-tään innovatiivisia ratkaisuja.

39KEMIA3/2013

Tarttuvat mehiläistaudit ovat Suomessa yleisiä ja myös laa-jalle levinneitä.

Asian osoittavat elintarvike-turvallisuusvirasto Eviran teke-män tutkimuksen alustavat la-boratoriotulokset.

Eviran mukaan Suomessa esiintyy myös aiemmin tutki-mattomia mehiläisten virus-tauteja. Tutkijat ovat todenneet hyönteisistä muun muassa sii-vensurkastajavirusta, kroonista paralyysivirusta, pussisikiövi-rusta ja mustaemokennovirus-ta.

Varroa destructor -punkkia esiintyy Ahvenanmaata lukuun ottamatta kaikilla tutkimusalu-eilla eli Kajaanissa, Kiteellä ja

Polyesterivaippojen korvaa-minen biohajoavilla olisi merkittävä ympäristöteko.

VTT on kehittänyt menetelmän, jonka avulla kierrätyspaperia ja -kartonkia voidaan käyttää kui-tukankaiden raaka-aineena ja jalostaa edelleen vaikkapa bio-hajoaviksi vaipoiksi.

Kartonkipohjaisen kuitukan-kaan valmistuskustannukset ovat 20 prosenttia pienemmät kuin puuraaka-aineesta tehdyn. Korkeat tuotantokustannukset ovat tähän asti hidastaneet bio-pohjaisten kuitukankaiden tuloa markkinoille.

Nykyisten kuitukankaiden raaka-aineena on tavallisimmin polyesteri, joka ei hajoa luon-nossa. Kuitukankaasta valmis-

Kierrätyskartonkitaipuu biovaipoiksi

Mustikanlehdistä apuadiabeteksen hoitoonMustikan lehdistä on ensi ker-taa löydetty flavonolignaaneja, joilla tiedetään olevan verenso-keria alentavia vaikutuksia.

Löydön teki väitöstutkimuk-sessaan Oulun yliopiston kemi-an laitoksesta tohtoriksi väitel-lyt tutkija Juho Hokkanen.

Maaliskuussa väitöskirjaansa puolustanut Hokkanen tunnisti

etenkin Seinäjoella ja Jokioi-silla, joissa noin 90 prosenttia mehiläispesistä on osoittautu-nut saastuneiksi. Esikotelomä-täbakteeria on kaikilla tutki-musalueilla. Sairaista pesistä on lisäksi löytynyt toukkamätää ja kalkkisikiötä.

Suomessa ei kuitenkaan ole toistaiseksi havaittu mehiläis-yhteiskuntien joukkokuolemia, jotka ovat olleen huolenaiheena muualla maailmassa.

Tutkimus jatkuu talvehtimi-sen päätyttyä ja kesän 2013 hu-najantuotantokaudella, jolloin selvitetään, kuinka mehiläispe-sien tautikuorma vaikuttaa pe-sän terveyteen.

Tarhamehiläiset ovat arvokkaita pölyttäjiä myös luonnonkas-veille.

Mehiläistaudityleistyvät

Mustikan marjojen terveysvaikutukset ovat ennestään tunnettuja. Uusi tutkimus todistaa, että myös mustikan lehdet ovat hyödyksi terveydelle.

tetut tuotteet päätyvät käytön jälkeen kuormittamaan kaato-paikkoja. Pelkästään pääkau-punkiseudulla syntyy vuosit-tain 10 000 tonnia vaippa- ja sidejätettä.

Kierrätyspaperia syntyy Eu-roopassa vuosittain 60 miljoo-naa tonnia, josta kartonkia on noin 40 prosenttia. Kierrätys-paperia hyödyntäville uusille teknologioille on kysyntää, sillä EU:n tavoitteena on nostaa pa-perin kierrätysaste 70 prosent-tiin. VTT:n menetelmä saattaa laajentaa etenkin hienopaperia edullisemman kartongin uusio-käytön mahdollisuuksia.

Scan

stoc

kpho

to

mustikan, puolukan ja mustik-kapuolukan lehdistä yli 50 fe-nolista yhdistettä, joista useat muutkin havaittiin kasveissa ensimmäisen kerran.

Mustikan lehdistä uutettua teetä on jo käytetty kakkostyy-pin diabeteksen hoidossa, kos-ka juoman on havaittu laskevan potilaiden verensokeria.

Scans

tockp

hoto

40 3/2013KEMIA

PIENI SUURI NANO Sarja kertoo sovelluksista, joita nanoteknologian tutkimus tuottaa.

Mikro- ja nanokokoisia virtaus-kanavia sisältävissä siruissa tehdään vasta-ainekokeita verestä ja tutkitaan hermo-verkoston toimintaa lääkeaineen vaikutuksen alaisena.

Maija Pohjakallio

Analytiikkaan liittyvät nano- ja mikro-rakenteet ovat vieneet eteenpäin muun muassa proteiinien massaspektrometris-ta tutkimusta, kertoo tutkijatohtori Ville Jokinen Aalto-yliopistosta.

”Tiedetään, että esimerkiksi Alzhei-merin ja Parkinsonin tauteihin liittyy muutoksia aivoissa olevien proteiinien laskostumisessa. Tällaisia ilmiöitä voi-daan tutkia massaspektrometrialla.”

Jokinen on pitkään ollut kiinnostu-nut nanorakenteiden soveltamisesta bio-analytiikkaan. Teknillisen fysiikan dip-lomi-insinööri teki väitöstyönsä vuonna 2011 Saldi-tekniikasta dosentti Marc Baumannin vetämässä proteiinikemian ryhmässä Biomedicumissa.

Saldi-menetelmän (surface assisted laser desorption ionization) idea on, et-tä kun nanokuvioidulle pinnalle lisätään proteiineja ja pintaan kohdistetaan laser-säde, proteiinit ionisoituvat ja irtoavat pinnasta, minkä jälkeen ne voidaan ohja-ta massaspektrometriin analysoitavaksi. Ilman ionisoitumista massaspektromet-rinen analyysi ei onnistuisi. Nanopinta osallistuu ionisoitumiseen, mutta tarkko-ja mekanismeja ei vielä tunneta.

Jokisen väitöstutkimuksen tavoitteena oli kehittää uusia pintamateriaaleja.

”Tutkin muun muassa piinanoruoho-rakenteita sekä rakenteita, jotka oli pääl-lystetty fluoropolymeereillä. Sekä pin-nan kemia että rakenteet vaikuttavat io-nisoitumismekanismeihin.”

Hermoverkoston salat selville

Tätä nykyä Jokinen tutkii mikro- ja nanofluidistisia siruja ja niiden bio-analyyttisiä sovelluksia professori Simo Franssilan vetämässä mikrovalmistuk-sen tutkimusryhmässä.

Nanorakenteet tuovat

Uusia mahdollisuuksiaanalytiikkaan

Siru valmistuu top-down, eli sen ra-kenteeseen kuuluvat mikro- tai nanoko-koluokan kanavat etsataan pintaan esi-merkiksi maskin avulla. Myös perin-teistä levykromatografiaa voidaan pitää mikrofluidistiikkana.

Analyyttisen kemian sovelluksissa käytetään nykyään pääasiassa mikroko-koisia kanavia. Nanokanaville spesifis-ten ilmiöiden ymmärtäminen on joitakin filtterisovelluksia lukuun ottamatta lä-hinnä perustutkimuksen asteella.

”Mikrosiruilla tehdään muun muassa vasta-ainekokeita verestä, jolloin voi-daan käyttää hyvin pieniä näytemääriä. Pinta-alan ja tilavuuden suhde on suuri, jolloin analysoitavan aineen ja kanavien pintojen väliset vuorovaikutukset koros-tuvat ja ovat myös säädeltävissä.”

Ryhmän yhteistyökumppanit Helsin-gin yliopiston neurotieteen keskuksessa ovat kasvattaneet mikrokanaviin ver-kostoja hermosoluista, jolloin kyetään tutkimaan hermoverkoston toimintaa esimerkiksi lääkeaineiden vaikutuksen alaisena. Petrimaljalla hermosolut ovat muodottomana massana, jolloin verkos-ton toiminnan yksityiskohtainen analy-

sointi ei onnistu.”Monissa muissakin sovelluksissa on

etua siitä, että rakenteet ovat analyyttien kanssa samassa kokoluokassa. Yhdys-valloissa nanokanavissa on muun muas-sa kokeiltu dna-molekyylien sekvensoin-tia eli emäsjärjestyksen lukemista.”

Sirulaboratoriosta polttokennoihin

Yksi alan tavoitteista on sirulaboratori-oiden (lab on a chip) kehittäminen. Ky-seessä on pieniä virtauskanavia sisältä-vä levy, jonka valmistus olisi halpaa ja jolla voitaisiin tehdä useita kemiallisia analyysejä samasta näytteestä. Vastaava sähkösovellus on integroitu sähköpiiri mikrolevyllä.

”Sovelluksia on monilla alueilla. Yksi ryhmämme tutkijoista esimerkiksi tutkii mikrorakenteiden hyödyntämistä poltto-kennoissa”, Jokinen kertoo.

Kirjoittaja on kemian tekniikan tohtori, joka työskentelee tiedeviestintään erikoistuneena konsulttina Katme

Consulting Oy:ssa.maija@pohjakallio.com

Piistä valmistettua nanoruohoa voidaan käyttää proteiinien massaspektrometriaan liittyvässä Saldi-tekniikassa. Kuvan rakenteessa nanoruoho on tehty mikropilarin päälle ja pohjalle.

Pia

Suva

nto

413/2013 KEMIA

NÄKÖKULMA SILLOIN ENNEN

Kemia-lehden kolum-nisti Anja Nystén on

Kemikaalikimara-kirjan (Teos, 2008)

kirjoittaja, joka pitää blogia osoitteessa

www.kemikaalikimara.blogspot.com.

MITÄ YHTEISTÄ ON natriumglutamaatilla, ksylitolilla ja stevioliglykosideillä?

Ne kaikki ovat elintarvikkeiden lisäaineita, niitä E-koo-dillisia aineita. Jokaisella on myös sangen mutkikas val-mistusprosessi.

Natriumglutamaattia valmistetaan fermentoimalla, eris-tämällä glutamiinihappo biomassassa ja kiteyttämällä se natriumsuolana. Prosessitekniikkaa siis.

Myös ksylitoli, jota tuotteen alkuaikoina kutsuttiin vir-heellisesti ”koivusokeriksi”, saadaan aikaan prosessin tuotoksena.

STEVIOLIGLYKOSIDIT OVAT uudempia makeutusaineita, jotka tuotetaan eristämällä ne steviakasvista.

Eviran nettisivujen kuvauksen mukaan stevioliglykosidit uutetaan ja puhdistetaan kompleksisella fysikokemiallisel-la prosessilla. Kompleksinen tarkoittaa monimutkaista ja fysikokemiallinen sitä, että prosessiin kuuluu sekä fysi-kaalista erottamista että kemiallisia reaktioita.

Makeutusaineelle halutaan kuitenkin selvästi ”vihreä” leima. Stevioliglykosideilla makeutetuissa tuotteissa nä-keekin usein steviakasvin lehden.

PROSESSITEKNIIKKAA TUNTEVAT eivät hötkyile min-kään aineen suhteen. Jokaisen prosessin lopputuote on valkoista, kiinteää ainetta, joka on sallittu elintarvikekäyt-töön.

Monen kuluttajan mielessä aineiden imago on toinen. Natriumglutamaattia pidetään ”synteettisenä” kemianteh-taan tuotteena, blogimaailmassa jopa hermomyrkkynä, joka käyttäytyy eri tavoin kuin ”luonnollista” alkuperää ole-va glutamaatti. Kunpa joku kirjoittajista selittäisi, miksi.

Ksylitolilla on yhä ”koivusokerin” leima, vaikka sen raa-ka-aine on jotakin, mitä purkkapaketin ostaja tuskin tulee ajatelleeksi: sellutehtaan jätelientä.

ENTÄ NE TERVEYSVAIKUTUKSET? Varmaa on aina-kin se, että yliannostus ksylitolia panee suoliston kavitoi-maan.

Anja Nysténanja.nysten@gmail.com

Prosessointia

Kemia-Kemi 4/1978Lannoiteteollisuutta Kemiralta Guineaan.

Kemia-Kemi 4/1988Kemiran viljelytekniikkaa Neuvostoliitossa Druzhba-projekti jatkuu kolmessa neuvostotasavallassa.

Kahden tuotantolaitoksen, kak-soissuperfosfaattitehtaan ja lan-noitteiden sekottamon, raken-tamisesta Guineaan on käyty neuvotteluja Kemira Oy:n ja Suomessa vierailleen guine-alaisvaltuuskunnan kesken.

Kemiran ja Guinean Tasa-vallan delegaation kesken käy-dyissä neuvotteluissa on pää-dytty siihen, että Guinea on valmis antamaan tuotantolai-tosten rakentamisen Kemira Oy:lle. Hankkeen rahoitus on kuitenkin vielä täysin avoin. Jos rahoitus järjestyy, Kemira on valmis rakentamaan lai-tokset.

Vierailun aikana keskusteltiin myös Maailman elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n lannoitusohjelmasta Guineassa. Sen toteuttamiseen Kemira on valmis ottamaan osaa.

Nyt käydyt neuvottelut olivat jatkoa Guineassa aloitetuille neuvotteluille. Guineaan perustettavaan lannoiteteollisuuden li-säksi 14.–22.3.1978 käydyissä neuvotteluissa oli esillä yhteistyö torjunta-aineiden ja räjähdysaineiden alalla.

Jo useita vuosia jatkunut maata-loudellinen yhteistoiminta Kemi-ra Oy:n ja neuvostoliittolaisten osapuolten välillä laajenee ensi kesänä. Päätavoitteena on testa-ta lannoitteiden käyttöä viljely-kokein sekä selvittää Kokkolan uuden hienokemikaalitehtaan torjunta-aineiden ominaisuuk-sia Neuvostoliiton eri käyttö-olosuhteissa. Myös suomalai-sia rehunsäilöntäaineita ko-keillaan.

Neuvostoliiton maatalo-usteollisen valtionkomitean Gosagropromin kanssa on so-vittu yhteistyöstä Ukrainan Poltavan alueella Kiovan so-kerijuurikasinstituutin alaisella Veselopodols-kin koeasemalla. Koealueena on 20 hehtaaria sokerijuurikasta.

Venäjän federatiivisen neuvostotasavallan ja Kemiran yhteis-projekti toteutetaan Belgorodin alueella Frunzen kolhoosilla. Koekasveina ovat siellä sokerijuurikas, ohra ja kevätrapsi. Li-säksi kokeillaan AIV2-liuoksen käyttöä rehunsäilönnässä. Säi-löttäviä kasveja ovat nurmiheinät ja maissi.

Kolmannen eli Eestin Gosagropromin ja Kemiran yhteishank-keen koekasveina ovat ohra ja rehujuurikas Adaveren kolhoo-silla Jigevaskin alueella sekä säilörehukasvit kahdella muulla kolhoosilla Paiden alueella.

42 3/2013KEMIA

Ant

onin

Hal

as /

VTT

433/2013 KEMIA

Sisko Loikkanen

Biologinen tieto on muutamana viime vuosikymmenenä moninkertaistunut niin, että olemme astuneet bioteknisen vallankumouksen aikaan.

”Monelle biotekniikka tuo ensimmäi-senä mieleen lääkeaineiden tuottamisen, mutta se on todella paljon muutakin”, tähdentää biotekniikan tutkimusprofes-sori Merja Penttilä VTT:stä.

”Biotekniikalla voidaan korvata petro-kemian prosesseja ja tehdä uusia inno-vaatioita. Esimerkiksi bionanotekniikas-sa taas rakennetaan mitättömän pieniä biologisia komponentteja ja laitteistoja”, Penttilä kuvailee.

Bioteknologia tekee rytinällä tuloaan monenlaisiin käytännön sovelluksiin. Alan tekniikoiden avulla pyritään muun muassa korvaamaan raakaöljy kasvipe-räisillä raaka-aineilla.

Kasvimateriaalin käyttö on kuitenkin pohdittava kokonaisvaltaisesti niin, että jokainen osa hyödynnetään mahdolli-simman järkevästi ja tehokkaasti.

”Esimerkiksi siten, että jyvä menee ihmisravinnoksi ja ravinnoksi kelpaa-maton, maanparannuksesta ylijäävä olki käytetään polttoainetuotantoon.”

Myös jätevirrat arvioidaan entistä tar-kemmin. Yhden teollisuuden jäte voi olla toisen raaka-aine.

Kun nykyisiä raakaöljypohjaisia kemi-kaaleja aletaan valmistaa kasvimateriaa-lista, biotekniikka tarjoaa oivallisen tien. Uudet kemikaalit saattavat olla aivan uu-denlaisia yhdisteitä, jollaisia raakaöljystä

Tutkimusprofessori Merja Penttilä:

Uusi bioteknologia tarjoaahuikeita mahdollisuuksia

Bioalan vallankumous on leviämässä myös kemian reviirille. Jotkin kemian-teollisuuden tehtävät saattavat jatkossa siirtyä osaksi bioteollisuutta tai biotekniikka oleelliseksi osaksi kemianteollisuutta, uskoo VTT:ssä biotekniikan tutkimusprofessorina toimiva Merja Penttilä.

ei ole tehtykään. Toisaalta yhdisteet voi-vat olla myös vanhoja tuttuja mutta sen sijaan niiden valmistusreitit uudenuutu-kaisia.

Prosessin hoitavat mikrobit, joiden so-luissa yhdisteet syntyvät solun biokemi-

an tuloksena. Juuri tämä on tutkimuspro-fessorin ominta aluetta.

”Biologia on jo perusluonteeltaan tuo-tantotekniikkaa, yhdisteiden tekemis-tä. Soluistakin voidaan puhua tehtaina, joissa biokemialliset reaktiot tuottavat jatkuvasti erilaisia yhdisteitä”, Penttilä kuvaa.

Solun omat keinot eivät luonnostaan aina riitä suuriin tuotantovolyymeihin. Niinpä on kehitetty menetelmiä, joiden avulla solut valjastetaan tekemään juuri sitä, mitä tutkija haluaa. Ydintekniikkana on metabolianmuokkaus.

”Metabolianmuokkauksen avulla muutamme solun aineenvaihduntaa niin, että se alkaa valmistaa haluamaamme yhdistettä. Mikrobit muuttavat jo nyt ta-vallisen sokerin aivan uudenlaisiksi yh-disteiksi.”

Tekniikat ovat jo varsin kehittyneitä. Solu saadaan melko hyvin tuottamaan yhtä ainoaa, toivottua tuotetta. Soluke-miaa säädellään niin, että hävikkiä syn-tyy mahdollisimman vähän. Tuotanto-prosessi saattaa olla niin tehokas, ettei jätettäkään juuri synny.

”Jäljelle saattaa jäädä vain solumas-saa, joka sekin voidaan mahdollisesti käyttää prosessissa uudelleen, tai vaih-toehtoisesti polttaa energiaksi tai hyö-dyntää rehuna.”

Iso työkalupakki

Tutkijoiden työkalupakissa on koko joukko kiinnostavia geenitekniikoita. Geenejä voidaan lisätä, poistaa tai hei-kentää niiden toimintaa. Geenejä voi-daan ottaa käyttöön muista organismeis-ta ja näin siirtää genomiin aivan uusia synteesireaktioita.

Merja PenttiläFM 1981 ja FT 1987 Helsingin •yliopistosta.

1985–1999 tutkijana, ryhmän-•johtajana ja johtavana tutkijana VTT:ssä, vuodesta 1988 mole-kyyligenetiikan dosentti Helsin-gin yliopistossa, vuodesta 1999 biotekniikan tutkimusprofessori VTT:ssä.

2008–2013 Suomen Valkoisen •biotekniikan – Vihreän kemian tieteen huippuyksikön johtaja.

Kuuluu mm. Suomen teollisen •bioteknologian klusterin joh-tokuntaan sekä ranskalaisen Toulousen valkoisen bioteknolo-gian klusterin ja yhdysvaltalaisen synteettisen biologian verkoston SynBERGin ohjausryhmiin sekä EU:n ERA-Netin systeemibiolo-gian tutkimusohjelman tieteelli-seen neuvottelukuntaan.

Sai vuonna 2012 Jenny ja Antti •Wihurin säätiön 150 000 euron henkilökohtaisen tiedepalkinnon.

Tärkeimmät tutkimuskohteet: •Mikrobien käyttö polttoaineiden, kemikaalien ja proteiinien tuotan-nossa. Molekyylibiologia, meta-bolianmuokkaus, systeemibiolo-gia ja synteettinen biologia.

Harrastaa kuvataiteita ja muuta •kulttuuria.

”Biotekniikkaa voidaan hyödyntää hy-vin laajalla alueella lääkeaineiden tuot-tamisesta petrokemian teollisuuteen ja nanokokoisiin biologisiin laitteistoi-hin”, Merja Penttilä kuvailee.

44 3/2013KEMIA

”Metabolianmuokkaus on mahdol-lista, koska solujen ja bio-organismien toiminta tunnetaan niin hyvin. Monien mikrobien geenit on sekvensoitu, ja pal-jon tiedetään myös yksittäisten geenien vaikutustavasta.”

Uusien menetelmien myötä bioalan vallankumous on etenemässä myös ke-mistien reviirille. Osa kemianteollisuu-den tehtävistä saattaa jatkossa siirtyä osaksi bioteollisuutta – tai biotekniikka oleelliseksi osaksi kemianteollisuutta.

”Kun muokattua tuotantosolua kasva-tetaan tuotantolaitoksessa, se valmistaa halutun aineen automaattisesti suoraan solun sisässä, esimerkiksi kolmenkym-menen reaktiovaiheen kautta. Kemias-sa välituotteet jouduttaisiin useimmiten puhdistamaan aina seuraavaa reaktiovai-hetta varten”, Penttilä kuvailee biotek-niikan etuja perinteiseen kemiaan ver-rattuna.

Lisäksi mikrobi valmistaa tuotteen myös alhaisissa lämpötiloissa, 20–30 celsiusasteessa.

Uusia ideoita rajoittaa vain mieliku-vitus. Tutkijat ovat esimerkiksi pureu-tuneet yhteyttämisen perusideaan eli sii-hen, kuinka kasvi tekee ilman hiilidiok-sidista ja auringonvalosta rakenneosiaan, esimerkiksi selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä.

”Mutta ei tarvitse välttämättä kasvat-taa puuta, vaan tässäkin voidaan panna työhön mikrobit”, Penttilä sanoo.

”Mikrobit, levät tai synteettisen biolo-gian avulla valmistetut organismit valjas-

tetaan hyödyntämään auringon valoener-giaa, mukaan liitetään hiilidioksidia tai muuta yksinkertaista hiiliyhdistettä, ja näin pyritään saamaan solu valmista-maan haluttua tuotetta.”

Fotosynteesin vaihtoehtona prosessi voisi olla myös elektrosynteettinen eli toimia kuin käänteinen polttokenno.

”Mikrobipohjaisessa elektrosyntee-sissä mikrobeille voidaan syöttää esi-merkiksi aurinkokennoilla tuotettua energiaa. Kennoista elektronit siirtyvät mikrobisoluihin ja membraaniproteiini-en välittämänä muuttuvat siellä kemi-alliseksi energiaksi. Hiili saadaan joko hiilidioksidista tai sokerimolekyylistä”, Penttilä selvittää.

Menetelmää on tutkittu Yhdysvallois-sa ja Euroopassakin.

”Ideana on esimerkiksi varastoida au-rinkoenergia kemialliseksi polttoaineek-si, vaikkapa butanoliksi, mikä olisi hy-vä ratkaisu, jos aurinkoa on tarjolla vain puolen vuoden ajan.”

Mallia luonnosta

Kiinnostava uusi tekniikka on myös bio-mimetiikka eli luonnon jäljittely.

”Luonnon omia prosesseja jäljitellen voitaisiin valmistaa mikrobien avulla esimerkiksi silkkiä, elastaania tai muita materiaalikomponetteja”, Merja Penttilä maalailee yhtä mahdollista tulevaisuu-den avausta.

Kestävimpiä tuotanto-organismeja ovat homeet ja hiivat. VTT on kehittä-

Merja Penttilä tunnetaan pioneerina, jo-ka on kehittänyt Suomessa uusia tutki-musaloja, kuten metabolianmuokkausta ja synteettistä biologiaa.

Nämä aiheet eivät kuitenkaan riittä-vässä määrin kuulu suomalaisten yli-opistojen opetusohjelmiin, mikä huolet-taa Penttilää.

”Korkeakouluissa kyllä opiskellaan so-lun perusbiologiaa ja molekyylibiologiaa ja toisaalta bioprosessitekniikoita, mutta synteettisen biologian käsitteitä ja sovel-luksia vasta hyvin vähän. Ne pitäisi heti saada vahvemmin mukaan ainakin teknil-listen yliopistojen ohjelmiin.”

Tilanne on esimerkiksi Yhdysvalloissa kokonaan toinen.

”Siellä synteettistä biologiaa opetetaan, ja kokemukset ovat erinomaisia. Opiske-lijat ovat innoissaan huomatessaan, että he voivat suunnitella uusia biologian rat-kaisuja pähkäiltävään ongelmaan tai uu-sia tuotteita jännittävään sovellukseen.”

Aiheeseen voi Yhdysvalloissa tutustua jo kouluissa tai yliopistojen perusopin-noissa iGEM-kilpailun (The Interna-tional Genetically Engineered Machine Competition) kautta. Lähinnä perustut-kinto-opiskelijoille suunnatussa kisassa kilpailijat ideoivat ja toteuttavat omat

synteettisen biologian projektinsa.Kilpailu on osoittautunut suureksi me-

nestykseksi ja levinnyt sen myötä maail-manlaajuiseksi.

”Mukana ovat jo lähes kaikki muut länsimaat paitsi Suomi”, Penttilä harmit-telee.

”Meillä kuitenkin puhutaan paljon biotaloudesta ja kestävästä kehitykses-tä, halutaan kehittää uusia teknologioita ja toivotaan uusia yrityksiä. Juuri siksi meidän pitää myös kouluttaa osaajia, jot-ka ymmärtävät uusimman biotekniikan, synteettisen biologian, tarjoamat täysin uudet mahdollisuudet.”

”Synteettinen biologiamukaan opetusohjelmiin”

nyt muun muassa Trichoderma-hometta, Saccharomyces-leivinhiivoja ja muitakin erinomaisia hiivoja, jotka saattavat so-veltua tuotantoprosesseihin jopa leivin-hiivaa paremmin.

Uudenlaisten proteiinien ja kemial-listen yhdisteiden tuotantolaitoksina on Penttilän mukaan paras vielä käyttää ny-kyisiä, hyviksi todettuja mikrobikanto-ja.

Tiedon lisääntymisen myötä opitaan myös ehkä keräämään kaikki hyödylliset geenit ja siirtämään ne uuteen synteet-tiseen organismiin, johon kaikki hyvät ominaisuudet kootaan.

Muun muassa Yhdysvalloissa on tut-kimusryhmiä, jotka pyrkivät jo kehit-tämään minimalistisia soluja, joissa on vain tarvittava biokemiallinen koneisto, ja kaikki muu karsitaan pois.

”Suuria määriä geenejä voidaan toki poistaa eliön genomista ja karsia siten solussa tapahtuvia turhia biokemian si-vupolkuja. Näissä hankkeissa tulee epäi-lemättä kuitenkin vielä monta yllätystä vastaan”, pragmaattisesti tutkimustyö-hön suhtautuva Penttilä sanoo.

”Siihen on vielä matkaa, että pys-tyisimme synteettisen biologian keinoin rakentamaan aivan alusta lähtien omien suunnitelmiemme pohjalta hyvin toimi-van tuotanto-organismin, saati että se sopisi myös ison mittaskaalan tuotan-toon.”

Kirjoittaja on kemisti ja Ylen tiedetoimittaja.

sisko.loikkanen@yle.fi

”Mikrobien avulla voitaisiin valmistaa esimerkiksi silkkiä, elastaania tai muita materiaalikomponentteja.”

453/2013 KEMIA

Elina Saarinen

Jos suomalainen tutkimushanke onnis-tuu, maailmalla saattaa tulevaisuudessa kohota rakennuksia, joiden ovet ja ikku-nat on tiivistetty uusioraaka-aineista ja luonnonmateriaaleista valmistetuilla ku-mituotteilla.

FinnProfiles Oy valmistaa Sastamalan laitoksessaan räätälöityjä erikoistiivis-teitä hyötyajoneuvoteollisuudelle, kun-nallistekniikkasektorille sekä rakennus-teollisuuteen. Yli puolet tuotteista päätyy kansainvälisille markkinoille.

Nyt FinnProfiles pyrkii vähentämään hukkaan jäävän kumijätteen määrää kier-rättämällä materiaalia takaisin tuotanto-prosessin uusioraaka-aineeksi. Yhtiö haluaa sekä nostaa materiaaliensa kier-rätysastetta että samalla kehittää ympä-ristöä säästäviä tuotteita ja tuotantopro-sesseja.

Yritys toimii Tekes-vetoisessa Luoma-hankkeessa, joka edistää luonnonmate-riaalien käyttöä teollisuudessa. Hank-keessa ovat mukana myös muun muassa Tampereen teknillinen yliopisto ja Elas-topoli Oy.

”Tiettävästi olemme alallamme ensim-mäisiä, jotka panostavat tosissaan kierrä-tettävyyteen ja polymeereihin lisättävien luonnonraaka-aineyhdistelmien tuotan-toon”, sanoo FinnProfilesin toimitusjoh-taja Jukka Mäki-Lahna.

Isot säästöt

FinnProfiles käyttää tuotteidensa val-mistuksessa eteenipropeeni- eli EPDM-kumia, silikonikumia sekä termoplasti-sia elastomeerejä (TPE), jotka sijoittuvat ominaisuuksiltaan perinteisten kumien ja termoplastisten muovien väliin.

Mäki-Lahna laskee, että materiaaleista päätyy vuosittain hukaksi noin 50 tonnia kutakin.

Yrityksen jätehuoltokumppani on Lassila & Tikanoja, joka rouhii kumijät-teen hyötykäyttöön. Rouhetta hyödyn-netään muun muassa maan täyteaineena

Luonnonmateriaaleillakumituotteet kiertoon Ainutlaatuisessa hankkeessa

tutkitaan, saataisiinko tiiviste- tehtaan hukkamateriaali kierrätettyä takaisin valmistus-prosessiin sellun avulla.

tiepohjia ja meluvalleja rakennettaessa.Jos syntyvän jätteen määrää kuitenkin

saataisiin vähennettyä ja hukkavirrat li-säksi käytettyä yhtiön omassa tuotanto-prosessissa, hyötyisivät sekä yritys että ympäristö.

Mäki-Lahnan mukaan materiaalite-hokkuus voisi tuoda vuositasolla jopa kymmenientuhansien eurojen säästöt. Samalla pienennettäisiin synteettisten kumiraaka-aineiden valmistuksen ai- heuttamia ympäristövaikutuksia ja hiili-dioksidipäästöjä.

Sellua ja pellavaa

Alkuvaiheessa kierrätyshankkeen tähtäi-meen on otettu TPE, joka on materiaali-na helpoiten kierrätettävissä.

”TPE voitaisiin syöttää sataprosent-tisesti takaisin prosessiin”, arvioi Finn-Profiles Oy:n laatuvastaava Minttu Ala-nen.

Ajetusta profiilista hukkamateriaaliksi jäävä TPE rouhitaan hienoksi, toimite-taan Elastopolille uudelleensulatettavak-si ja granuloitavaksi ja syötetään sitten kierrätysmateriaalina takaisin tuotanto-prosessiin.

Koeajovaiheessa testituotteeksi on va-littu tiivistenauha, jossa on kahta erilais-ta kovuusastetta. Nauhan toinen kompo-nentti on venymätön ja kova, toinen peh-meä ja tiivistävä. Kun TPE kierrätetään, massaan haetaan granuloitaessa haluttu kovuusaste, jonka nostamiseen voidaan käyttää luonnonmateriaaleja.

”Laboratoriovaiheen koeajoissa ver-tailtiin mineraalista wollastoniittiä sekä kasvipohjaisia pellavaa ja sellua. Par-haimmat ominaisuudet saatiin sellulla, joka on nyt valittu tuotantoajovaiheen testeihin”, Alanen kertoo.

Samalla testataan, miten luonnonma-teriaali vaikuttaa lopputuotteen ominai-suuksiin, kuten ääni- ja lämmöneristä-vyyteen.

”TPE:n kierrätys takaisin syötteek-si näyttää onnistuvan hyvin. Myöhem-min katsomme, voiko tuloksia soveltaa muihinkin hukkamateriaaleihimme. Voi-si esimerkiksi olla mahdollista kehitellä vulkanoidulla kumilla täytetty TPE, jos-sa kumi olisi jauhettu 300–500 mikronin kokoluokkaan.”

Kirjoittaja on Uusiouutisten päätoimittaja.elina.saarinen@uusiouutiset.fi

Kumimainen TPE voidaan kierrättää granuloinnin kautta takaisin tuotanto-prosessiin.

Finn

Profi

les

Oy

46 3/2013KEMIA

Kaikki elämä perustuu pro-teiineihin ja niiden toimintaan. Elävissä olioissa dna ohjaa proteiinien synteesiä aminoha-poista. Professori Dieter See-bach on jo toistakymmentä vuotta syntetisoinut keinotekoi-sia proteiineja, joilta on löytynyt hyvin erikoisia ominaisuuksia ja kiinnostavia sovellusmahdolli-suuksia.

Jari Koponen

Proteiinit muodostuvat 20 eri aminoha-pon yhdistelmistä, jotka muodostavat peptidejä eli pitkiä ketjuja ja laskostuvat elimistössä kullekin proteiinille ominai-seen kolmiulotteiseen muotoon.

Laskostumisvaiheessa proteiineihin muodostuu niille ominaisia rakenneyk-sikköjä, kuten kierteitä, mutkia ja levyjä. Muoto on proteiinille tärkeä biokemialli-nen tekijä, jonka avulla se voi tunnistaa muita yhdisteitä ja reagoida ja sitoutua niihin.

Luonnon proteiineja muodostavat aminohapot ovat kaikki samaa tyyppiä eli niin sanottuja α-aminohappoja.

Sveitsiläisessä Zürichin teknillises-sä korkeakoulussa EHT:ssä toimiva tutkijaryhmä on tuottanut synteettises-ti aminohapporunkoja, jotka eroavat α-aminohapoista vain yhden lisätyn hii-liatomin verran.

”Tämä näennäisen pieni muutos kui-tenkin antaa β-aminohapoille ja niistä muodostuville β-peptideille aivan uu-denlaisia ominaisuuksia ja monenlaisia sovellusmahdollisuuksia”, kertoo ryh-mää vetävä saksalaissyntyinen professo-ri Dieter Seebach.

Seebach esitteli tutkimustaan Aalto-yliopiston viime vuonna järjestämässä kemian seminaarisarjassa.

Hyvin pysyviä rakenteita

β-peptidit ovat Seebachin mukaan hyvin pysyviä ja muodostavat rakenteita jo ly-

”Luonnottomat” proteiinityllättivät myös tutkijansa

hyinä ketjuina.”Kun esimerkiksi pysyvään kierrera-

kenteeseen tarvitaan luonnon 12–15-jäse-ninen peptidiketju, sama rakenne syntyy jo 4–6-jäsenisellä β-peptidiketjulla.”

”β-peptidit voivat muodostaa kaikkia samoja rakenteita kuin luonnon peptidit-kin”, Seebach korostaa.

Rakenteiden samankaltaisuuden ansi-osta β-peptideillä voidaan jäljitellä luon-non tuottamia rakenteita.

Pysyvyys on kuitenkin niiden ongel-ma, sillä mikään elimistön prosessi ei hajota niitä, eivätkä ne reagoi elimistön muiden yhdisteiden kanssa.

”Lyhyet β-peptidit poistuvat elimistös-

Luonnollisten ja keinotekoisten proteiinien yhdistäminen tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia esimerkiksi lääketeollisuudelle, sanoo Dieter Seebach.

Aca

dem

ia E

urop

aea

473/2013 KEMIA

1 2 3 OH

O

R

H

H N

n

OH

R

H N

H 1 2 3

O

n

OH

O

R

H 1

2

H N

n

α-peptidi

β3-peptidi

β2-peptidi

tä suhteellisen nopeasti, mutta pitempi-ketjuiset voivat viipyä siellä kauankin”, Seebach kuvailee.

Mutta eivätkö täysin passiiviset yhdis-teet ole hyödyttömiä?

Päinvastoin, professori vakuuttaa.”Yhdistämällä α- ja β-rakenteita saam-

me aikaan hybridejä, jotka ovat sekä bio-logisesti aktiivisia että entistä pysyväm-piä aineenvaihduntaprosesseissa, mikä avaa mahdollisuuden kehittää uudenlai-sia lääkeaineita.”

Uusi lääke malariaan

Lääketeollisuutta kiinnostavat Seebachin mukaan ennen kaikkea elimistöstä nope-asti poistuvat yhdisteet.

”Pitempikestoisillekin on kuitenkin käyttöä esimerkiksi hoidettaessa sellaisia pitkäaikaissairauksia kuin autoimmuuni-taudit, joissa elimistön oma puolustus-mekanismi tuhoaa kudoksia.”

Tutkimuksissa on jo löydetty monia lupaavia mahdollisuuksia. Esimerkiksi malariaa vastaan on kehitetty yhdiste, joka pystyy tunkeutumaan malariapara-siitin saastuttamaan punasoluun ja tuhoa-maan parasiitin ilman sivuvaikutuksia.

Suuret lääkeyhtiöt tekevät nyky-ään automaattitestejä käyttäen hyväk-si laajoja molekyylikirjastoja, jotka si-sältävät myös satojatuhansia erilaisia β-peptidejä.

”Tällaisen hakuammunnan sijasta olisi mielestäni hyödyllisempää keskit-tyä rajoitettuun määrään sellaisia yhdis-teitä, joiden rakenne arvioidaan lupaa-vaksi”, sanoo Seebach ja vakuuttaa, että

β-peptideihin perustuvia lääkkeitä saa-daan joka tapauksessa aikanaan markki-noille.

”Sitä en tosin pysty sanomaan, mil-loin.”

Arvoituksellista mikrobiologiaa

Orgaanisista synteeseistä alkanut työ on tuottanut tuloksia, joita tutkijatkaan eivät ole osanneet odottaa. Yksi yllätykselli-simmistä liittyy mikrobiologiaan.

Luonnossakin esiintyy β-aminohap-poja, joista esimerkiksi β-alaniini on yleinen eliöissä, mutta β-peptidejä ei luonnosta ei löydy.

Ällistys olikin melkoinen, kun Zü-richin jätevesilaitoksesta eristettiin mik-robi, joka tuottaa β-peptidejä pilkkovaa entsyymiä. Myöhemmin löytyi toinen samaa ominaisuutta kantava mikrobi ja-panilaisesta järvestä.

”Ymmärtäisin kyllä, jos entsyymi ha-

Kaavamainen esimerkki luonnon α-aminohappoketjuista rakentu-

vien peptidien ja syntetisoiduista β-aminohapoista rakennettujen

β-peptidien eroista. Jälkimmäisissä aminohapporunkoihin nähden on lisätty

yksi, punaisella numeroitu hiiliatomi, joka voidaan sijoittaa kahteen eri paik-

kaan.

ww

w.k

emia

-leh

ti.fi

Tiedustelut ja varaukset:kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fi irene.sillanpaa@kemia-lehti.fipuh. 044 539 0908 puh. 040 827 9778

Teemoina: Laboratoriot, patentit, lääkkeet ja Reach

Ilmoita Kemia-lehden teemanumerossa!Numero 4/2013 ilmestyy 11. kesäkuuta Varaukset viimeistään 22. toukokuuta.

KEMIAKemi

joittaisi β-alaniinia, mutta että kaikkia mahdollisia β-peptidejä. Mihin eliö tar-vitsee entsyymiä, jolle ei luonnossa ole mitään käyttöä?”, Seebach ihmettelee.

Zürichiläisryhmä yritti selvittää arvoi-tusta koettamalla tehdä eliöstä knock out -version eli sellaisen geneettisesti muo-katun muodon, joka ei kykene tuotta-maan kyseistä entsyymiä.

”Vuoden kestäneiden turhien yritysten jälkeen luovuimme hankkeesta, ja mys-teeri on edelleen selvittämättä.”

Tästä ties kuinka monen vuosimiljoo-nan takaa periytyvästä ominaisuudes-ta on joka tapauksessa yksi merkittävä käytännön hyöty.

”Jos β-peptidit tulevat kaupalliseen käyttöön, ennemmin tai myöhemmin niitä joutuu myös ympäristöön. Ent-syymissä meillä on keino päästä niistä eroon.”

Kirjoittaja on kemisti ja vapaa toimittaja.

yhä perinteisissä teollisuusmaissa. Myös Afrikka on nousussa, ja laboratoriolait-teiden kauppa on virinnyt lähes koko mantereella.

Laitevalmistaja Agilent Technolo-giesin asiakkuuspäällikkö Tapani Klip-pi piti tapahtuman lähtöä hyvänä. Klipin mukaan Suomen LC-massaspektromet-rian kohdalla markkinat kasvavat, joskin ne ovat yhä pienet esimerkiksi Tanskaan verrattuna.

”Samalla on huomattava, että maam-me puunjalostusteollisuus on murrokses-sa. Se vaikuttaa myös tutkimuksen pai-notuksiin.”

Analytiikan laitteet ja menetelmät kiinnostavat

Messuvieraita kiinnostivat uudet analyy-simenetelmät, kuten Watersin ylikriitti-seen faasiin perustuvan sarjan laitteet.

”Kromatografian tarkkuus on parantu-nut ja ajoajat lyhentyneet. Uusien lait-teiden yhtenä käyttökohteena voidaan mainita polymeerianalytiikka”, kertoo Waters Finlandin huoltopäällikkö Olli Savolainen.

Savolaisen mukaan vuosi 2012 oli yhtiölle kaiken kaikkiaan hyvä, joskin markkinoiden viriäminen tapahtui hie-man yleissuhdannetta hitaammin.

”Sitä selittää muun muassa lääketeol-lisuuden tapa reagoida verkkaisesti muu-toksiin.”

Tuotepäällikkö Ismo Lokinoja esitte-li Hosmedin osastolla kompaktia NMR-analysaattoria, joka ei vaadi lainkaan kryotekniikkaa. Kun nestetyppeä tai -he-liumia ei tarvita, käyttökustannukset py-syvät maltillisina.

”Perinteisen suuren analysaattorin vuotuiset käyttökustannukset saattavat nousta samaan luokkaan kuin pienen uutuuden hankintahinta. Laite soveltuu myös seulontaan, jolloin vanhalle ko-neelle menevien analyysien määrää voi-daan karsia tuntuvasti.”

Lokinojan mukaan uutuus kiinnostaa esimerkiksi orgaanisia synteesejä tekeviä yrityksiä ja yliopistoja sekä analyysitek-niikkaa opettavia laitoksia.

Hosmedin toimitusjohtaja Harri Köymäri oli tapahtuman antiin hyvin tyytyväinen.

”FTIR- ja ICP-OES-laitteistojen jul-kaisutilaisuudet messuilla olivat menes-tys. Myös näyttelyosastollamme kävi paljon väkeä. Hyvällä valmistelulla ja tehokkaalla markkinoinnilla tavoitimme hyvin asiakkaamme.”

Satasen mikroskooppi

Kotimaisista innovaatioista jännittävim-piä oli lisälaite, joka muuttaa kännykän kameran mikroskoopiksi. VTT:n kehittä-män laitteen hinta on vain satasen luok-kaa, joten uutuus tuonee piankin muas-saan uusia käytäntöjä ja työskentelyta-poja monelle alalle.

”Kannettavuuden lisäksi mahdolli-suus lähettää mikroskoopin kuva matka-puhelinverkon kautta lähes minne tahan-sa muuttaa toimintatapoja”, vahvistaa Keeploop Oy:n perustaja ja toimitusjoh-taja Jaakko Raukola.

”Kuva ihosta on hetkessä erikoislääkä-rillä toisessa kaupungissa, joten spesia-listien palvelut ovat vapaammin saatavil-la. Graafisen teollisuuden painojälki, ja-lokivien laadunvarmistus, kasvitautien ja -loisien määritys sekä ylipäätään mate-riaali-intensiiviset teollisuudenalat ovat kohteita, joihin mikroskooppi sopii.”

Nuori yritys etsii parhaillaan kump-paneita, joiden avulla se voisi suunnata

Kaksipäiväisenä järjestetty ChemBio Finland keräsi kiitosta sekä näytteilleasettajilta että kävijöiltä. Tapahtuma oli riittä-vän tiivis mutta ei kuitenkaan ruuhkainen. Alan taloudelliset näkymät vaikuttavat toiveikkailta ja laitteiden kysyntä vakaalta.

Mar

kku

Oja

la

3/2013KEMIA48

ChemBio Finland 2013sai hyvän vastaanoton

Lauri Lehtinen

Helsingin messukeskuksessa 20.–21. maaliskuuta järjestetty ChemBio Fin-land -tapahtuma houkutteli paikalle lä-hes 4 300 ammattilaista ja opiskelijaa. Näytteilleasettajia oli 115.

”Tapahtuman kestona kaksi päivää vaikuttaa oikein sopivalta”, sanoo asiak-kuuspäällikkö Jyrki Ylikoski laborato-riolaitteita ja -instrumentteja toimittavas-ta PerkinElmeristä. Hän arvioi markki-natilannetta hieman alavireiseksi.

”Onneksi teollisuuden ja julkisen sek-torin syklit kulkevat lomittain, joten ky-syntä ei täydellisesti pysähdy.”

Globaaleista markkinoista Ylikoski sanoo Aasian vetävän hyvin. Sinne on myös siirretty jonkin verran tuotantoa, vaikka tutkimus- ja kehitystyö tehdään

Hosmedin Harri Köy-märi urakoi sekä tiskin takana että luennoitsi-jana. ”Tavoitimme hyvin asiakkaamme.”

Kuv

at: M

arkk

u O

jala

maailmalle. Raukola kertoo, että Suomi on ollut hyvä koemarkkina, joten tietoa esimerkiksi potentiaalisista asiakkaista on jo olemassa.

Uutuutena Vesikatu

Näyttelyn uutuusalueella Vesikadulla oli toimintaansa esittelemässä muiden mu-assa Porilab. Yritys toimii pääasiassa Satakunnan alueella mutta vastaanottaa toimeksiantoja melkeinpä ympäri Suo-mea. Yhden tiskin periaatteella toimiva Porilab huolehtii myös sellaisista näyt-teistä, joiden tutkimiseen se käyttää ali-hankkijoita.

”Messut ovat hyvä paikka asiakkail-le etsiä tarvitsemiaan tutkijoita. Heti en-simmäisenä aamuna osastollamme kävi muutamia potentiaalisia asiakkaita”, ker-too kemisti Tarja Vikman Porilabista.

Porilaiset mittaavat esimerkiksi liukoi-suutta ja kosteutta sekä tutkivat maa- ja vesinäytteitä ja elintarvikkeita. Työtä ryt-mittävät vuodenajat.

”Hankien aikana ulkoilma ja siitepölyt eivät haittaa sisäilmatutkimuksia, kesällä taas tutkitaan paljon vesinäytteitä. Elin-tarvikkeiden tutkiminen jakaantuu tasai-sesti ympäri vuoden”, Vikman kuvailee.

Myyntipäällikkö Timo Richter esitteli Brugg-Pemanin osastolla turvaputkia.

”Suomessa turvaputkien edelläkävijä-nä ja pääkäyttäjänä ovat huoltoasemat, joskin putkille olisi huomattavasti so-velluskohteita myös prosessiteollisuu-den puolella. Ne eivät korvaa raskasta prosessiputkistoa, mutta niillä voi siirtää monenlaisia nesteitä esimerkiksi pohja-vesialueilla.”

Messujen luonne muuttuu

Pitkän linjan ammattilaisille messut ovat edelleen tapaamispaikka ja yksi vuoden kohokohdista. Samalla kertaa voi tutus-tua alan uutuuksiin ja tavata opiskelu- ja työtovereita.

Ammattimessujen kävijämäärät ovat kuitenkin jonkin verran pienentyneet, sillä yrityksistä lähtee paikalle vähem-män kävijöitä kuin vielä pari vuosikym-mentä sitten.

Internet on tullut täydentämään tie-donvälitystä. Osastoilla vierailut voi teh-dä entistä tiiviimpään tahtiin, kun näyt-teilleasettajien tarjontaan voi tutustua jo ennakkoon.

”Messujen luonne on muuttunut myös näytteilleasettajan vinkkelistä”, huo-mauttaa huoltoteknikko Ari Aaltonen

Kuulumisten vaihtoa ja uutuuksiin tutustumista. Monille kävijöille Chem-Bio on odotettu piristys arjen työrutii-neihin.

3/2013 KEMIA 49

laboratoriolaitteita toimittavasta Ordio-rista.

”Kun ennen osaston pystyttämiseksi ja esiteltävien laitteiden paikalle saamisek-si tarvittiin kuorma-auto, nyt selvitään pakettiautolla. Jos kehitys jatkuu näin, tulevaisuudessa tavarat voivat mahtua jo henkilöautoon”, Aaltonen maalailee.

Ruotsalaisen LabRum Klimat AB:n turva- ja vetokaapit eivät vielä mahtui-si takapenkille. Toimitusjohtaja Tommy Tärnstenin kuvaa tapahtuman ilmapiiriä lämpimäksi.

”Asiakkaat ovat olleet ilahtuneita sii-tä, että Kuopion myyntipistekin on saa-nut tuulta purjeisiinsa ja alalla tunnetun vetäjän.”

ChemBio Finland -tapahtuma järjeste-tään seuraavan kerran Helsingin messu-keskuksessa 18.–19. maaliskuuta 2015.

Kirjoittaja on prosessi-insinööri ja vapaa toimittaja.

lehtinen.lauri@kolumbus.fi

Arpajaisvoitot matkasivateri puolille maata

Kemia-lehden järjestämien Chem-Bio-arpajaisten päävoitto, VTT:n kehittämä optinen laite, joka muut-taa kännykän mikroskoopiksi, osui Helena Vähäselle Tampereelta.

Leena Valmun kirjan Verisolu-poika Filius ja elinkaikkeuden ar-voitus voitti Anniina Lepistö Nou-siaisista, Riitta Mattilan teoksen Intohimona tiede ja opetus Kaarina Salomaa Poitsilasta ja Juhani Töy-tärin ja Tom Lundbergin Onnistu-jan pikkujättiläisen Sari Korhonen Haminasta.

Suomalaisten Kemistien Seura järjesti kemian seurojen ja Kemia-lehden yhteisosastolla messuky-selyn, johon osallistuneiden kes-ken arvottiin myös kirjapalkinto. Laura Svärd Espoosta voitti Anu Hopian kirjan Keittiön kemiaa. Kemia-lehti ja Suomalaisten Kemis-tien Seura onnittelevat voittajia!

Kemikalisoituminenhaastaa tutkijat Ympäristössämme olevien kemikaalien määrä lisääntyy

jatkuvasti. Yksittäisten kemikaalien haitoista saadaan usein tutkimustietoa vasta, kun niistä on jo aiheutunut ongelmia.

”Ympäristön kemikalisoituminen on tärkeä mutta valitettavan haastava tutkimuskohde”, sanoo yli-opistonlehtori Anna-Lea Rantalainen Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksesta.

”Kemikaalit ovat läsnä joka paikassa. Analy-tiikka puolestaan tulee aina hieman jälkijunassa. Ongelmat ovat jo olemassa, kun jonkin yhdisteen haitallisuus saadaan selville.”

Kuluttajat tiedostavat yhä paremmin kemikaa-lien mahdolliset haitat ja vaativat ajantasaista tie-toa. Tuoreinkin tutkimustieto on kuitenkin autta-matta jäljessä, joten tutkijat joutuvat ennustamaan tulevaisuutta.

Tätä nykyä tutkittavia kemikaaliryhmiä ovat muun muassa palonestoaineet ja niin kutsutut hor-monihäiritsijät.

”Hormonitoiminnan häiriöt liittyvät yleensä lisääntymiseen ja kasvuun. Esimerkkejä histori-asta ovat torjunta-aineiden käytöstä johtunut lin-tujen katoaminen Yhdysvalloissa 1960-luvulla ja 1950-luvulta lähtien tiedostettu PCB:n ja DDT:n vaikutus Itämeren merikotkien ja hylkeiden li-sääntymiseen”, kertoo Rantalainen, joka puhui aiheesta Kemian Päivien Ympäristön kemikali-soituminen -seminaarissa.

Juuri nyt esillä ovat esimerkiksi metyylipara-beeni, joka on kosmetiikassa käytettävä mahdol-lisesti haitallinen fenoli, PFC-yhdisteet teflonin valmistuksessa sekä makeutusaine sukraloosi, jo-ka ei hajoa elimistössä ja pääsee vedenpuhdista-moistakin luontoon.

”Huolta on aiheuttanut myös estrogeeniseksi ai-neeksi tiedetty bisfenoli A, jota on käytetty muo-vien lisäaineena muun muassa kassakuiteissa, säi-lykepurkkien pinnoitteissa ja tuttipulloissa. Siitä ollaan kuitenkin jo luopumassa.”

Rantalaisen mielestä kemikaalien ympärille syntyvä kohu on monesti hyväksi.

”Tällaisissa tilanteissa kemikaali otetaan usein nopeasti tuotteista pois, mitä voidaan hyödyntää markkinoinnissa.”

Esimerkiksi bisfenoli A:n saama julkisuus toi markettien hyllyille juomapulloja, joiden myynti-valttina oli nimenomaan se, etteivät ne sisältäneet ainetta. EU kielsi bisfenoli A:n käytön tuttipul-loissa vuonna 2011.

Vaikka haitallisiksi havaittuja hormonihäiritsi-jöitä lakataan käyttämästä, ongelma jää silti luon-toon ja ympäristöön, koska osa aineista hajoaa hyvin hitaasti tai ei lainkaan.

Kun elimistössä hajoamattomat yhdisteet pää-tyvät jätevedenpuhdistamoon, osa niistä menee kiinteän lietteen mukana mädätykseen ja kom-postointiin ja saattaa sitä kautta päätyä bioliete-multana viherrakentamiseen.

Yleisöä riitti niin näyttelyosastoille kuin luennoillekin. Ympäristön kemi-kalisoituminen -seminaari oli Kemian Päivien suosituimpia.

3/2013KEMIA50

Kuv

at: M

arkk

u O

jala

Sanna Alajoki

Veteen liuenneet yhdisteet puolestaan etenevät puhdistetun veden mukana ta-kaisin vesistöihin ja sitä kautta uudelleen ravintokiertoon.

Lääkeainepitoisuuksia on tutkittu esi-merkiksi Porvoonjoesta.

”Varsinkin heti puhdistamoiden jäl-keen pitoisuudet ovat korkeita. Kaloista on löydetty muun muassa diklofenaak-kia, jota käytetään särkyvoiteissa. Se kuuluu hitaasti hajoaviin aineisiin, jota ei saada kokonaan pois puhdistamoissa-kaan.”

Tietoa lasten raskasmetallialtistuksesta

Suomalaisten lasten altistumisesta ras-kasmetalleille saadaan lähiaikoina uutta tutkimustietoa.

”Vastaavia tutkimuksia on aiemmin tehty aikuisille, mutta lasten kohdalla riskit ovat suurempia, koska he syövät kokoonsa nähden enemmän ja heidän elimistönsä on herkempi”, kertoo eri-koistutkija Johanna Suomi Eviran ris-kinarvioinnin tutkimusyksiköstä.

Yksikössä tutkitaan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja arseenin kumulatiivista al-tistusta ja verrataan sitä toksikologisiin viitearvoihin, jotka eivät saisi ylittyä.

Raskasmetallit voivat aiheuttaa elimis-tössä monia eri ongelmia, äärimmillään syöpää.

”Elohopea ja lyijy vaikuttavat esimer-kiksi aivoihin ja sydämeen, kadmium ai-nakin luustoon, maksaan ja munuaisiin ja arseeni vereen ja sisäelimiin”, Suomi listaa.

Raskasmetalleja joutuu ihmisen eli-mistöön luonnosta ja ilmansaasteista. Lannoitteiden sisältämät raskasmetallit päätyvät veden kautta kaloihin ja maape-rästä kasveihin, joista ne jatkavat laseihin ja lautasille. Myös tupakointi – passiivi-nenkin – lisää raskasmetallialtistusta.

Johanna Suomen tutkimusryhmä käyt-tää aineistonaan 1-, 3- ja 6-vuotiaiden lasten ravitsemustietoja, jotka on saatu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen dia-beteksen ennustamista ja ehkäisyä sel-vittävän monivuotisen DIPP-tutkimuk-sen materiaalista. Aineisto sisältää noin 500 lapsen ruuankäyttötiedot jokaisesta ikäluokasta.

Vaikka lopullisia tutkimustuloksia ei vielä ole, eroja on aiempiin eurooppa-laistietoihin verrattuna havaittavissa jo elintarvikkeiden raskasmetallipitoisuuk-sissa.

”Euroopan elintarviketurvallisuusvi-rasto Efsa on tehnyt vastaavaa tutkimus-ta, mutta siinä ei ole käytetty kumulatii-visia arvoja. Se ei myöskään sellaisenaan sovellu Suomen oloihin, koska elintar-vikkeiden raskasmetallipitoisuudet ovat meillä erilaiset.”

Efsan tutkimuskin kertoo joka tapa-uksessa sen, että raskasmetalleja pää-tyy maanosan lasten lautasille enemmän kuin olisi suotavaa.

”Osalla EU-alueen lapsista kadmiumin ja elohopean määrä elimistössä ylittää viikoittaisen maksimisuosituksen. Myös lyijyä päätyy edelleen lasten elimistöön, vaikkakin sen määrä on vähentynyt, kun lyijypitoisista bensiineistä on luovuttu”, Suomi kertoo.

Eviran tutkimus valmistuu ensi vuo-den aikana, ja sen tulokset ovat aikanaan saatavilla viraston verkkosivuilta.

Laskuri opastaa ruoka-ainevalintoihin

Yksi hyvä työkalu ruuan mahdollisen ke-mikaalikuorman ja ympäristövaikutus-ten hahmottamiseen on parhaillaan ke-hitteillä suomalais-virolais-latvialaisena yhteistyönä.

”Teemme tutkimusta siitä, miten ym-päristön tila vaikuttaa ihmisen terveyteen

ja ruokaan ja kuinka ihmisen toimet puo-lestaan vaikuttavat ympäristöön”, kertoo tutkija Päivi Munne Suomen ympäris-tökeskuksesta.

Tutkimuksen puitteissa syntyvän las-kurin avulla käyttäjä voi vertailla eri-laisia ruoka-ainevalintoja. Kun syöttää nettisovellukseen lähtötiedoiksi suku-puolensa, ikänsä ja painonsa, pääsee ko-koamaan haluamansa virtuaalisen ruoka-annoksen.

”Sovellus näyttää valitun annoksen energiasaannin, ravitsemuksellisen ar-von ja ympäristövaikutukset. Lisäksi se laskee mahdollisen altistuksen annokses-ta saataville haitallisille aineille”, Munne kuvailee.

Tarkastelussa on mukana ihmistoi-minnasta peräisin olevia yhdisteitä, ku-ten bromatut palonestoaineet, dioksiinit ja furaanit sekä PCB-yhdisteet, ruoka-aineissa luontaisesti esiintyviä yhdistei-tä, kuten nitraatit ja glykoalkaloidit, sekä ruuanlaitossa muodostuvia aineita, kuten PAH-yhdisteet ja akryyliamidi.

Laskurilla on helppo selvittää sekin, kuinka pieni muutos, vaikkapa naudan-lihan vaihtaminen broileriin, vaikuttaa syöjän kemikaalialtistukseen. Projektin verkkosivuilta saa myös ohjeita altis-tuksen pienentämiseen. Esimerkiksi rii-sin mahdollisesti sisältämää arseenia voi karsia huuhtelemalla jyvät ennen keittä-mistä. Keitinvesi kannattaa heittää pois.

Foodweb-sovellus ja siihen liittyvä tutkimus valmistuvat vuoden 2013 lop-puun mennessä. Sovellusta on tarkoi-tus hyödyntää muun muassa opetus- ja suunnittelutarkoituksissa. Demoversioon voi tutustua osoitteessa www.foodweb.ut.ee, josta löytyy myös lisätietoa hank-keesta.

Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja Kemia-lehden vakituinen avustaja.

sanna.alajoki@kemia-lehti.fi

51KEMIA3/2013

Maailmaa pelastamaan

Puulla ja yhteistyöllä Muuttuva maailma

ja kestävän kehityksen vaatimukset saavat yritykset kyseenalaistamaan omia toimintamallejaan ja etsimään uusia liiketoiminta-alueita. Materiaalien hyödyntäminen kokonaan vähentää jätettä ja kumppanuushankkeet puolestaan päällekkäistä työtä.

tää raaka-aineenaan yhtiön sellutehtaissa syntyvää raakamäntyöljyä. Biojalosta-mossa haetaan uusia malleja hyödyntää puuta mahdollisimman tehokkaasti.

”Pian valmistuva laitos alkaa tuottaa liikennekäyttöön menevää biodieseliä puun uuteaineista”, kertoo UPM Bio-polttoaineiden liiketoimintasuhteista ja markkinoinnista vastaava johtaja Sari Mannonen, joka esitteli hanketta Chem-Bio Finland -tapahtuman Save the World -symposiossa.

Selluteollisuuden sivutuotteena syntyy mäntyöljyä yli 170 000 tonnia vuodes-sa. Teollisuudessa mäntyöljyä käytetään muun muassa liimojen ja maalien raaka-aineena, mutta Mannosen mukaan ny-kyiset määrät ylittävät reilusti öljyn glo-baalin kysynnän.

”Tällä hetkellä meiltä yli jäävää öl-

Lumisten talvien poikima idea toi opiskelijoiden liiketoimintakilpailun voiton Elina Honkaselle (vas.) ja Maija Renkoselle Aalto-yliopiston Kemistikillasta.

Mar

kku

Oja

la

3/2013KEMIA52

jyä menee energiapolttoon, mutta uuden biojalostamomme myötä saamme sille parempaa käyttöä.”

Koko puu jalostuu dieseliksi

Mäntyöljy jalostuu biodieseliksi vetytek-nologialla, jonka UPM on itse kehittänyt. Seuraavaksi yhtiö aikoo rakentaa vastaa-van teknologian myös oksien ja muun kiinteän puumateriaalin hyödyntämistä varten.

”Prosesseista yli jäävää kiinteää puu-biomassaa on saatavilla paljon enem-män kuin mäntyöljyä”, Mannonen huo-mauttaa.

Mäntyöljyprosessi syntyi noin viides-sä vuodessa, mutta kiinteälle puulle tar-vittava perusteknologia on jo olemassa,

Sanna Alajoki

UPM:n teollisuusalueella Lappeenran-nassa käynnistyy ensi vuonna uusiutu-van biodieselin tuotantolaitos, joka käyt-

joten kehitystyö käy nopeammin.”Toisaalta teknologia on kalliimpi,

koska prosessi nesteestä nesteeksi on halvempi kuin kiinteästä nesteeksi.”

Kun ensi vuonna starttaavan mäntyöl-jyjalostamon kustannukset merkitsevät UPM:lle noin 150 miljoonan euron in-vestointia, puujätettä hyödyntävän lai-toksen kokonaiskustannukset on arvioi-tu 400–600 miljoonaksi euroksi.

”Osaan rahoitusta on jo saatu lupaus EU-tuesta. Siten on myös jo tiedossa, että jos rakennamme laitoksen, se tulee Ranskaan.”

UPM, joka on lisännyt nimeensä mää-reen The Biofore Company, pyrkii vas-taamaan uudenlaisella liiketoiminnallaan kestävän kehityksen haasteisiin. Mukana on kuitenkin myös talouden näkökulma.

”Maailma on menossa siihen suun-taan, että paperia käytetään yhä vähem-män. Siksi olemme päättäneet etsiä uusia liiketoiminta-alueita nykyisten rinnalle”, Mannonen kertoo.

UPM on jo laajentamassa toimintaansa muun muassa biokomposiiteissa käytet-tävään ligniiniin ja pakkausmateriaalien lujittamiseen soveltuviin biofibrilleihin.

Lääkkeet syntyvät yhteisin voimin

Lääketeollisuudessa tämän päivän sana on partneroituminen eli yhteistyökump-panien hakeminen.

”Lääkekehitys on joka tapauksessa ai-na globaalia. Kaikkea ei tarvitse tehdä oman firman sisällä, vaan on järkevää, että on mukana partneri myös jakamassa riskiä”, sanoo lääkeyhtiö Orionin tutki-muksen ja tuotekehityksen johtaja Reijo Salonen.

Orion etsii nykyään partnereita jokai-seen projektiinsa.

”Joskus ajattelimme, että teemme tuo-tekehitystä omalla, silloin noin sadan hengen työvoimallamme. Sittemmin olemme huomanneet partneroinnin hyö-dyt.”

”Tätä nykyä meillä työskentelee tutki-muksessa ja tuotekehityksessä 550 hen-keä omassa talossa ja maailmalla saman verran ihmisiä muiden yritysten palkka-listoilla tekemässä Orionin projekteja”, Salonen vertaa.

Yhtiö tekee yhteistyötä paitsi yritys-ten myös yliopistojen kanssa. Lääkeke-hityshanke kestää alusta loppuun noin 15 vuotta, mutta yksittäiset kumppanuudet voivat olla vaikkapa kolmivuotisia.

Voisiko talven suurta lumimäärää hyödyntää lauhdutusenergian tuotta-misessa ja samalla vähentää veden-puhdistuslaitosten kuormitusta?

Siinä Aalto-yliopiston Kemistikil-lan ratkaisu lumiongelmiin. Oivallus toi kiltalaisille voiton opiskelijoiden liikeideakilpailussa, jonka palkinnot jaettiin ChemBio-tapahtumassa.

Suomessa on nähty monta peräk-käistä runsaslumista talvea, joina lunta joudutaan kuljettamaan nope-asti täyttyville lumenjättöpaikoille. Kun lumi keväällä sulaa, syntyy suu-ri määrä vettä, joka laimentaa jäte-vettä ja lisää vedenpuhdistuslaitosten kuormaa.

Pelkästään Helsingissä lunta rah-dattiin 320 000 kuorma-autollista talvella 2010–2011. Kuljetuksista syntyi 3 200 000 kiloa hiilidioksidi-päästöjä. Talvihoito nielee yli puolet Helsingin yleisten alueiden kustan-nuksista.

”Mutta jos lumi vietäisiinkin alu-eella sijaitseville tehtaille, sitä voitai-siin käyttää lauhdutukseen”, kuvaile-vat ideaansa voittajajoukkueen Elina Honkanen ja Maija Renkonen.

”Syntyvän jäteveden voisi puhdis-taa tehtaan omassa puhdistamossa,

jos sellainen on. Vaikka jätevesi pää-tyisi luontoon, se saapuisi varsinai-siin puhdistuslaitoksiin tasaisemmin eikä yhdellä rysäyksellä keväällä lu-men sulaessa.”

Joukkue kävi tutkimassa Pauligin tehdasta Vuosaaressa ja havaitsi, et-tä ainakin sinne mahtuisi laajennuk-sen tekemään. Alueen kahdesta lu-menvastaanottopaikasta sen sijaan oli maaliskuun puolivälissä toinen jo täynnä ja toinen kovaa vauhtia täyt-tymässä.

”Kun Pauligin tehtaan tarvitsemas-ta 2,7 megawatin jäähdytystehosta osa saataisiin lumesta, syntyisi yri-tykselle kustannussäästöjäkin”, kak-sikko huomauttaa.

Tuomarit kiittelivät joukkuetta käytännönläheisestä ideasta ja hy-västä taustatyöstä.

Kakkossijan kilpailussa vei Aalto-yliopiston Mikko Närhen ja Joonas Paavolan esittelemä jälkiasennettava IR-ylösmuunnin, jonka avulla aurin-kokenno voisi hyödyntää enemmän siihen tulevaa säteilyä.

Liikeideakilpailun järjesti Suomen Messut yhteistyössä Kemianteolli-suus ry:n, Suomen Bioteollisuus ry:n ja Suomen Kemian Seuran kanssa.

Lumitalvi inspiroivoitokkaan idean

53KEMIA3/2013

”Partnerit eivät ole välttämättä mukana koko projektin aikaa, vaan alussa siihen osallistuu esimerkiksi biotech-firmoja ja loppuvaiheessa vaikkapa Pfizerin kaltai-sia suuryrityksiä, joilla on hyvät kontak-tit omalla alueellaan.”

Kohti vihreämpiä työkaluja

Tuotekehitysprojektien lisäksi Orion osallistuu myös erilaisiin tutkimushank-keisiin. Käynnissä on muun muassa IMI:n (The Innovative Medicines Initia-tive) organisoima hanke, jossa Euroopan tutkijat ja lääkeyritykset tekevät laajaa yhteistyötä.

”Chem21-projektin tavoitteena on muun muassa pienentää lääketeollisuu-

den hiilijalanjälkeä ja luoda vihreämpiä työkaluja lääkeaine- ja prosessikemis-teille”, kertoo osastopäällikkö Leena Otsomaa.

Mukana on maanosan suurten lääke-kehitysyhtiöiden lisäksi pienempiä yri-tyksiä ja yliopistoja eri maista.

”Tällaisilla projekteilla halutaan rat-koa tutkimuksen nykyhaasteita, koska samat ongelmat kohdataan usein huo-misen tuotekehityksessä. Emme siis py-ri luomaan innovaatioita vaan etsimme työkaluja, joita sovelletaan tuleviin inno-vaatioihin”, Otsomaa valottaa.

Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja Kemia-lehden vakituinen avustaja.

sanna.alajoki@kemia-lehti.fi

3/2013KEMIA54

Tohtoreille on tarjolla monenlaisia työmahdollisuuksia myös akateemisen maailman ulkopuolella. Oma polku löytyy, kun hankkii avoimin mielin kokemuksia ja seuraa sydäntään. Näin uskovat ChemBio-tapahtuman PhDs to Business Life -uraseminaarissa esiintyneet, jo vankasti työelämään sijoittuneet osaajat.

Paula Böhling

Filosofian tohtori Kimmo Pitkänen väit-teli syövän molekyylibiologiasta Helsin-gin yliopistossa vuonna 1999 ja on sen jälkeen ehtinyt työskennellä jo Suomen Akatemiassa, Tekesissä, Euroopan ko-missiossa ja sosiaali- ja terveysministe-riössä.

Vuonna 2008 hän palasi takaisin tie-teen tuntumaan, kehittämispäälliköksi Suomen molekyylilääketieteen instituut-tiin (FIMM).

”En ole tutkija mutta en myöskään pelkkä hallinnoija”, Pitkänen luonnehtii tehtäväänsä, joka sisältää myös biopank-kitoiminnan kehittämisen.

Työ on suurelta osin tutkimusympäris-töjen ja -edellytysten rakentamista, esi-merkiksi biopankkitoimintaan liittyvien laitehankintojen junailemista, toiminta-periaatteiden luomista, rahoituksen ha-kemista ja yhteistyön kehittämistä. Toi-menkuvaan kuuluu myös viestintää.

”Edellisissä työtehtävissäni tutustuin monipuolisesti alan pelikenttään, mikä on ollut hyödyksi. Nykyisessä työssäni on tärkeää ymmärtää, mitä tutkijat pu-huvat, mitä rahoittajat haluavat ja mit-kä ovat tutkimuslaitoksen sidosryhmien roolit.”

”Erityisen paljon apua on ollut matkan varrella syntyneistä verkostoista”, Pitkä-nen toteaa.

Kovin pitkälle ulottuvaa urasuunnitte-lua hän vierastaa.

Tohtorista on moneksiTyöelämään valmentautuminen kannattaa

”Mutta on toki tärkeää koko ajan tie-dostaa, mihin oma kokemus antaa eväitä ja mihin ei. Minua ovat vieneet eteenpäin laaja kiinnostus eri sektoreilla tehtävään työhön, uusista asioista innostuminen ja rohkeus tarttua mahdollisuuksiin, kun niitä avautuu.”

Tutkijana elintarviketeollisuudessa

Biolääketieteestä väitellyt filosofian toh-tori Markus Lehtinen poikkeaa useim-mista tohtoreista siinä, että hän suoritti ennen yliopisto-opintojaan ammattikor-keakoulututkinnon. Hän sai tilaisuuden tehdä bio- ja elintarviketekniikan insi-nöörityönsä Helsingin yliopistossa, kiin-nostui sen myötä tutkimuksesta ja innos-tui jatkamaan maisteri- ja tohtoriopintoi-hin.

”Väitöskirjan valmistumisen aikoihin keväällä 2011 sain hyviä post doc -tarjo-uksia, mutta halusin lähteä kokeilemaan mahdollisuuksia yliopiston ulkopuolella. Olin jo hyvissä ajoin alkanut valmentau-tua työnhakuun, ja kun Danisco Sweete-ners Oy:ssä avautui tutkijan paikka, tulin valituksi”, Lehtinen kertoo.

Vuonna 2011 Daniscosta tuli osa mo-nialayritys DuPontia, mutta muutos ei ole vaikuttanut tutkijan tehtäviin.

Lehtinen työskentelee eläin- ja ihmis-ravitsemusta tutkivassa ryhmässä vastuu-

alueenaan immunologiset tutkimukset. Lisäksi hän tukee yhdessä kollegojensa kanssa yhtiön markkinointia ja sopimus-valmistelua tieteellisissä kysymyksis-sä sekä käy kongresseissa esittelemässä tutkimustuloksia.

”Tieteellinen osaaminen on välttämä-töntä, mutta se ei yksinään riitä. On ol-tava halukas kehittämään itseään laaja-alaisesti. Tarvitaan myös projektiosaa-mista, verkostoja, vuorovaikutustaitoa ja kykyä edistää asioita. Aikataulut ovat tiukkoja, ja jatkuvasti on monta rautaa tulessa. Päätöksiä pitää tehdä nopeasti”, hän kuvailee.

Työnhakijalle Lehtinen antaa neuvo-ja, joiden havaitsi toimivan omalla koh-dallaan.

”Tee töitä saadaksesi töitä. Ole aktii-vinen, tapaa ihmisiä, keskustele ja kyse-le. Valmistaudu työnhakuun huolella, ja mieti myös, mitä annettavaa sinulla on, mitä voit tarjota työnantajalle.”

Väitöstyö johdatti lääketeollisuuteen

Filosofian tohtori Annamari Vuorela sai uralleen kunnon alkusysäyksen, kun hän 1990-luvun alkupuolella pääsi töi-hin Roche-instituuttiin USA:han. Se joh-ti väitöskirjan tekoon Oulun yliopistossa Fibrogen Inc US:n rahoituksella, mikä puolestaan sai tutkijan kiinnostumaan lääketeollisuudesta.

Tuotepäällikön tehtävä Roche Diag-nostics -yrityksessä antoi kokemusta asiakastyöstä ja markkinoinnista – ja aut-toi jälleen eteenpäin.

Vuonna 1999 molekyylibiologiasta väitellyt Vuorela vetää nyt kliinisen vai-heen tutkimusohjelmia Orion Pharmas-sa. Hän vastaa tutkimusten suunnittelus-ta, toteutuksesta ja raportoinnista sekä on mukana myyntilupahakemuksiin liit-tyvissä kliinisissä asioissa.

”Työtä tehdään kansainvälisissä virtu-aalitiimeissä, pääosin sähköpostin, puhe-linpalaverien ja nettikokousten välityk-sellä”, Vuorela kertoo.

Työ vaatii järjestelmällisyyttä, aika-

Tohtoreita yrityksiinPhDs to Business Life -uraseminaa-rin järjesti Culminatum Innovation Oy:n Tohtoreita yrityksiin -hanke yh-teistyössä Suomen Bioteollisuus ry:n ja Biocenter Oulun Tohtoreiden liike-elämä- ja työelämätaidot -hankkeen kanssa.

Hankkeiden päärahoittajia ovat Uu-denmaan ja Pirkanmaan ely-keskuk-set sekä Euroopan sosiaalirahasto.

Lisätietoa: www.biobusiness.fi, www.oulu.fi/biocenter.

553/2013 KEMIA

taulujen noudattamista, paineen sietoa, kykyä kom-munikoida eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja valmiutta työskennellä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Myös esiintymistaidot ovat tarpeen.

”Projektihallinnan ja johtamisen koulutuksista olisi ollut hyötyä, mutta ei niitä biologian koulutus-ohjelmassa minun aikanani ollut. Nyt on, ja oppia on tarjolla myös esiintymiseen, vuorovaikutukseen ja työnhakuun. Kannattaa hyödyntää!”

Työnantajana oma yritys

Miliot Sciencen toimitusjohtaja, filosofian tohtori Michel Schmidt siirtyi tiedemaailmasta yritystehtä-viin jo väitösvuotenaan. Neljä vuotta suuressa kan-sainvälisessä Agilent Technologies -yrityksessä ja viisi vuotta suomalaisen G.W. Bergin palveluksessa antoivat biokemian tohtorille hyvän pohjan seuraa-vaan siirtoon, oman yrityksen perustamiseen.

Vuonna 2010 perustettu Miliot Science toimittaa laboratoriolaitteita ja -tarvikkeita Pohjoismaissa toi-miville bioalan ja kemian laboratorioille.

”Toimitusjohtajan työ pienessä, kasvavassa yri-tyksessä on erittäin monipuolista. Siihen kuuluu taloushallintoa, myyntiä, sopimusten tekoa, uusi-en kontaktien etsimistä, yhteyksien ylläpitämistä ja myös tuotekehitykseen osallistumista”, Schmidt kuvailee.

Hän pitää väitöskirjan tekemistä urakehityksensä kannalta tärkeimpänä valintana, koska nykytyössä kaiken perustana on vahva biotieteiden osaaminen ja alan teknologioiden tunteminen.

”Tieteellisen osaamisen lisäksi tarvitaan kunnian-himoa, sillä haluamme tehdä hyvää työtä. Tärkeää on myös tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, koska vuorovaikutustilanteita riittää. Sujuva englan-nin kieli antaa etulyöntiaseman neuvotteluissa.”

Lopuksi toimitusjohtajan työnhakuvinkit:”Aito innostus tekee vaikutuksen. Ole siis rehel-

linen itsellesi ja seuraa sydäntäsi. Hakeudu kohti työtä, josta oikeasti nautit.”

Kirjoittaja on biologi ja tiedeviestintään erikoistunut vapaa toimittaja.

paula.bohling@tutkimusviestintapb.net

Mar

kku

Oja

la

PhDs to Business Life -seminaarin yleisö sai kuulla monta kiinnosta-vaa tarinaa bio-

alan tohtoreiden työllistymisestä

ja työurista.

3/201356 KEMIA

ChemBio-tapahtumassa palkittiin

Huippututkijat jakemian saarnamies

ChemBio-tapahtumassa jaettiin kolme arvokasta tunnustusta, A. I. Virtanen -mitali, Suomen Kemian Seuran palkinto ja historian ensimmäinen Kemian hyväksi -palkinto.

Professori Kari Alitalo johtaa Helsingin yliopiston Biomedicu-missa translationaalisen syöpä- biologian tutkimusohjelmaa ja sydän- ja verisuonitauteihin kes-kittyvää Wihurin tutkimuslai-tosta. Hänen tutkimusryhmänsä paneutuu etenkin veri- ja imu-suonten kasvutekijöihin.

Moneen kertaan palkittu tut-kija sai Biotieteen päivä -sym-posion yhteydessä jälleen uuden tunnustuksen, A. I. Virtanen -pal-kinnon, jonka myöntävät Ravit-semuksen tutkimussäätiö, Suo-malaisten Kemistien Seura ja Societas Biochemica, Biophysica et Microbiologica Fenniae. Pal-kinto sisältää AIV-mitalin ja 6 000 euron stipendin.

Kari Alitalon ryhmä pyrkii työssään hyödyntämään kasvu-tekijöitä niin, että niiden avulla voitaisiin ”käskyttää” solut val-mistamaan aivan uusia veri- tai imusuonia.

Kasvutekijät ovat proteiineja, jotka kommunikoivat naapuri-solujensa kanssa lähettäen niille viestejä muun muassa siitä, miten niiden pitäisi kasvaa.

”Syöpähoidoissa olisi kuitenkin edullista, jos pystymme estämään kasvutekijän toiminnan. Se onnis-

tuu sellaisen vasta-aineen avulla, joka tarttuu kasvutekijään niin, että naapurisolun pinnassa oleva reseptori ei saakaan käskyä val-mistaa uutta verisuonta. Näin voi-daan hidastaa muun muassa pak-susuolen syövän kasvua”, Alitalo kertoo.

Kohti uusia syöpälääkkeitä

Alitalon ryhmän merkittäviin tut-kimustuloksiin kuuluu verisuo-nen endoteelin kasvutekijä-C:n ja sen reseptorin tarkan rakenteen ratkaiseminen, mikä onnistui ryhmässä työskentelevän tohtori Veli-Matti Leppäsen käyttämän röntgenkristallografian avulla.

”Osoitimme myös kasvuteki-jän kasvattavan juuri imusuonia. Lisäksi osoitimme, että estäes-sämme kasvutekijän toiminnan voimme estää imusuonten kasvua. Kun estetään imusuonten kasvua syöpäkasvaimessa, etäpesäkkeitä syntyy imusolmukkeisiin huomat-tavasti vähemmän”, Alitalo kertaa tutkimuksiaan.

Kasvutekijän toiminta voi-daan blokata ryhmän kehittämil-lä vasta-aineilla, joista kahdesta saattaa tulla tulevaisuuden uusia

Mar

kku

Oja

laProfessori Kari Alitalontutkijanura sai tunnustuksen

AIV-palkinnon pokannut professori Kari Alitalo on aiemmin saanut muun muassa Fernströmin säätiön suuren pohjoismaisen tiedepalkinnon sekä lääketie-teen Louis-Jeantet-palkinnon.

Syöpätutkimuksen kansainväliseen kärkeen ja alan siteeratuimpiin tutkijoihin kuuluva professori Kari Alitalo vastaanotti arvostetun A. I. Virtanen -palkinnon.

57KEMIA3/2013

Tapani Pakkanenon kemian joukkuepelaaja

”Kemisti ei ole yksinäinen teräsmies mutta aina joukossa mukana, kun haetaan ratkaisuja maailman ja tulevaisuuden ongelmiin. Usein lenkkinä, jota ilman asiat eivät ratkea.” Näin sanoo Suomen Kemian Seuran palkitsema professori Tapani Pakkanen.

”Otetaan mikä tahansa tätä nykyä tärkeä tutkimusala, esimerkiksi energiatekniik-ka, uudet polttoaineet tai lääkekehitys. Kaikissa niissä tarvitaan aina kemiaa”, tähdentää Itä-Suomen yliopiston kemian laitosta johtava professori Tapani Pak-kanen.

”Fyysikot tekevät erittäin tärkeää työ-tä ymmärtääkseen prosesseja, mutta lop-pujen lopuksi kaikki kulminoituu kemi-aan.”

Kemian alan innokkaana sanansaat-tajana tunnettu Pakkanen on tehnyt elä-mäntyönsä Joensuussa, jossa hän aloitti silloisen Joensuun yliopiston kemian vt. professorina vuonna 1978. Nykyään hän toimii myös Itä-Suomen yliopiston halli-tuksen jäsenenä.

Konkaritutkijaa pidetään etenkin suo-malaisen teoreettisen kemian uranuurta-jana, mutta hänen laaja tutkimusalansa on ulottunut epäorgaanisesta kemiasta fysikaaliseen ja materiaalikemiaan, vii-meisimpänä nanomateriaaleihin ja nano-rakenteisiin.

”Olen aina ollut kiinnostunut useas-ta asiasta yhtä aikaa. Mallinnus ja ko-keellinen tutkimus ovat kulkeneet rinta rinnan”, kertoo Pakkanen, joka ei osaa asettaa yhtä hanketta tai aihetta toisen edelle.

”Suuria elämyksiä on matkan varrella ollut paljon. Lisäksi pitää muistaa, että aina kun löytyy uusi, jännittävä asia, se poikii tutkimusaiheita kymmeneksi vuo-deksi.”

Palkittu professori haluaa korostaa, et-tei merkittävien tulosten tai saavutusten takana koskaan ole pelkästään yksi tutki-ja vaan kokonainen ryhmä tai jopa useita tutkimusryhmiä.

”Tutkimusta tekee aina yhdessä mit-tava joukko ihmisiä. Minä olen ollut hy-vin onnekas siinä, että olen saanut teh-dä työtä näiden kollegoiden kanssa, ja

uusia, nuoria tutkijoita tulee koko ajan mukaan.”

Iso kiitos asiasta kuuluu Pakkaselle itselleen. Hänet tiedetään erityisen an-sioituneeksi tutkijakouluttajaksi, jolle on myönnetty muun muassa Itä-Suo-men yliopiston Hyvä opettaja -palkinto. Joensuussa väitelleiden kemistitohtori-en tuotanto on hänen ansiostaan nous-sut nopeasti ja on tätä nykyä suurimpia Suomessa.

Mallinnus kehittyy

Laskennallisen kemian tulevaisuudesta Tapani Pakkanen on innoissaan.

”Kemian tutkimusongelmat vaati-vat tavattoman isoja laskentaresursseja,

Mar

kku

Oja

la

Suomen Kemian Seura palkitsi Tapani Pakkasen kuvanveistäjä Pertti Kukko-sen suunnittelemalla pronssiveistok-sella, joka kuuluu taiteilijan arvostet-tuun Rinnakkain-sarjaan.

syöpälääkkeitä.”Ensimmäinen niistä kehitettiin yhdes-

sä start up -yrityksen kanssa, jonka perus-tajia ovat Helsingin yliopisto ja Ludwig Instituutti -syöväntutkimuslaitos. Vasta-aine on nyt edennyt faasi I -vaiheen po-tilastutkimuksiin. Toinenkin vasta-aine samaa reseptoria vastaan on potilasko-keissa Yhdysvalloissa, ja sen odotetaan estävän myös verisuonten kasvua.”

Myös itse kasvutekijää tuotetaan val-kuaisaineena geeniterapiatuotteeksi. Pa-tentin omistava suomalaisyritys on siirtä-mässä sitäkin kliinisiin kokeisiin.

”Sen avulla voitaneen tuottaa uusia imusuonia vahingoittuneiden tilalle esi-merkiksi silloin, kun suonet ovat vauri-oituneet leikkauksen, vamman tai infek-tion vuoksi.”

Geenien perusteella optimaalien hoito

Kari Alitalon ryhmän tuorein tutkimus kohdistuu syövän kantasoluihin, joihin tutkijat paneutuvat yhteistyössä dosentti Timo Otonkosken ryhmän kanssa. Tar-koitus on selvittää, miten suolen kanta-solut toimivat paksusuolen syövässä.

Hankkeesta on versonut useiden ko-timaisten tutkimusryhmien yhteistyöhön perustuva henkilökohtaisen lääketieteen ohjelma, jonka tavoite on asetettu kor-kealle.

”Pyrimme muuttamaan hoitokäytän-töjä niin, että potilaalle määrätään sopi-vimmat lääkkeet lähtien potilaan omasta kasvaimesta. Jos ensin tutkitaan mutaa-tiot potilaan geeneissä, hänelle voidaan määrätä optimihoito”, Alitalo selvittää.

Tavoitteena on, että kalliiden, joissa-kin tapauksissa myös turhien solusalpaa-jahoitojen sijasta käännetään katse gee-nitutkimuksiin, joiden tulosten perusteel-la etsitään kullekin potilaalle tehokkain ja sopivin lääke.

”Samalla säästettäisiin rahaa hoitokus-tannuksissa. Jos onnistumme tässä, käy-tännöstä saattaisi tulla uusi, korvattava diagnostinen ja terapeuttinen alusta ja jo-pa rutiinimenetelmä.”

Kari Alitalo uskoo, että uusien käy-täntöjen aika koittaa jo lähitulevaisuu-dessa.

”Silloin voisimme hyödyntää parem-min muun muassa biopankkitoimintaa, suuren kapasiteetin seulontaa ja geno-minlaajuisia sekvensointeja.”

Sisko LoikkanenKirjoittaja on kemisti ja Ylen

tiedetoimittaja.sisko.loikkanen@yle.fi

3/2013KEMIA58

”Teekkarina olin aktiivinen lähes kaikessa paitsi opiskelussa. Pyrin opiskelemaan fysiikkaa mutta päädyin kemian osastolle”, tunnustaa diplomi-insinööri Ilkka Pollari, uuden Kemian hyväksi

-palkinnon ensimmäinen saaja.

iloinen siitä, että onnistuim-me. Vuodesta jäi paljon hyviä muistoja, ja varsinkin nuorten kanssa oli hauska toimia.”

Harrastukset lataavat akun

Kun on tarvittu ohjelmanteki-jää, näytelmän kirjoittajaa tai soittajaa firman juhliin, puhu-jaa lähikouluun tai isäntää ve-tämään nuorten ryhmää, saar-namieheksi itseään kutsuva Ilkka Pollari on ollut aina val-miina. Mistä hänellä riittää vir-taa kaikkeen?

”Se menee päinvastoin. Har-rastuksilla ja oheistoiminnalla ladataan akkuja, ja suosittelen sitä kaikille. Kannattaa miettiä tapoja, joilla oma työ ja harras-tus voivat tukea toisiaan.”

”Tuntuu hienolta, kun saa nuoret kiinnostumaan ja kyse-lemään. Siinä auttaa, jos on hy-viä tarinoita. Muurahaishappo on tästä mainio esimerkki. Tie-sitkö, että muurahaiset tuotta-vat vuosittain enemmän muu-rahaishappoa kuin maailman kaikki muurahaishappotehtaat

voinnin puolesta toimimista.”Päätyypä Pollari yrittäjäksi tai ei,

kemian puolesta hän tulee aina puhu-maan. Vastaus siihen, mitä hän toivoisi kadunmiehelle tulevan mieleen sanasta kemia, tulee epäröimättä.

”Se on ratkaisu – kemia on perusta, jolla voidaan ratkaista monenlaisia on-gelmia.”

Leena Laitinen

Kemian saarnamies Ilkka Pollari:

”Hyviä tarinoita tarvitaan”

Mar

kku

Oja

la

”Onnekseni ympäriltäni on kaikissa elämänvai-heissa löytynyt hyviä tyyppejä, joiden kanssa on ollut innostavaa tehdä yhteistyötä”, Ilkka Pollari sanoo.

mutta niitä on luvassa. Tietokoneiden teho kasvaa koko ajan ja samalla mal-linnuksen rooli tutkimuksessa, kun pääs-tään entistä lähemmäs kokeellista todel-lisuutta.”

Professori uskoo vahvasti akateemisen maailman ja teollisuuden tuotekehityk-sen yhteiseen voimaan. Yhteistyössä voi-

Kemian hyväksi -palkinnon myöntävät Suomalaisten Kemistien Seura, Fins-ka Kemistsamfundet, Kemiallisteknilli-nen Yhdistys ja Kemian Päivien Säätiö. 5 000 euroa palkinnon voi saada henki-lö, ryhmä tai yhteisö, joka edistää kemi-anteollisuutta, opetusta ja innovaatiotoi-mintaa sekä alan yhteiskunnallista mer-kitystä.

Ilkka Pollari muistaa lämmöllä Teknillisen korkeakoulun Kemistikil-lan ja Polyteknikkojen kuoron rientoja 1970-luvulla. Opiskeluvuosilta on peräi-sin iso osa Pollarin mittavasta verkostos-ta, joka on vain monipuolistunut vuosi-kymmenten mittaan.

Vähitellen alkoi tuleva ammattikin hahmottua, kun teekkari löysi tiensä teh-dassuunnittelun opintojen kautta Kemi-ran palvelukseen. Reilun kolmen vuosi-kymmenen aikana hän on urakoinut Ke-miran yksiköissä eri puolilla maailmaa, tätä nykyä IP-asioista vastaavana johta-jana Espoossa.

Espoon tutkimuskeskuksen johtaja-na Pollari oli kehittämässä koululaisten kemian luokkaa, joka toimii nykyisin Helsingin yliopiston kemian laitoksen Luma-keskuksessa. Keskusta johtavas-ta professorista Maija Akselasta hän on löytänyt hengenheimolaisensa, innostu-neen luonnontieteiden puolestapuhujan.

Vuosi 2011 oli molemmille sanan täy-dessä merkityksessä kemian vuosi. Kak-sikko urakoi milloin kädet kyynärpäitä myöten saippuakuplissa, milloin esiinty-mislavalla kertomassa yleisölle kemian saavutuksista. Näkyvimpiä aikaansaan-noksia oli nobelisti A. I. Virtasesta ker-tova näytelmä, jonka Pollari kirjoitti ja tuotti yhteistyössä Akselan kanssa.

”Näytelmässä oli iso työ, mutta olen

yhteensä?”56-vuotias Pollari voi halutessaan jää-

dä eläkkeelle jo kolmen ja puolen vuoden kuluttua. Kiikkustuoliin häntä ei pysty kuvittelemaan, eikä menevällä miehellä sellaisia suunnitelmia olekaan.

”Minulla on toiminimi, jota olen käyttänyt musiikki- ja näytelmäharras-tuksissani. Yksi vaihtoehto olisi jatkaa konsulttina luonnontieteiden ja inno-

daan viedä eteenpäin esimerkiksi uusia katalyyttikandidaatteja tai selvittää pin-tailmiöitä.

Kokeellisessa tutkimuksessa Pakkas-ta kiehtoo erityisesti biomimetiikka eli luonnonilmiöiden jäljitteleminen ihmi-sen keinoin.

”Nykyään rakennetaan samanlaisia

systeemejä kuin luonnossa on. Minusta on todella hienoa, että kemia on viime vuosikymmeninä laajentunut atomeista ja molekyyleistä uusiin mittakaavoihin nano-, mikro- ja makrotasolle. Luonnos-sa on upea hierarkia, jossa on tutkijoille paljon matkittavaa.”

Päivi Ikonen

59KEMIA3/2013

Naiset ja kemiaSarja kertoo merkittävistä naiskemisteistä, joiden uraa esitellään European Women in Chemistry -kirjassa.

Kathleen Lonsdale oli monessa ensimmäinen Kathleen Lonsdale kuuluu rönt-

genkristallografian suuriin tutkijoi-hin, jonka nimi elää muun muassa timanttia muistuttavassa hiilen muodossa lonsdaleiitissa.

Nuori fyysikko Kathleen Lonsdale (1903–1971) sai uralleen lähtölaukauksen suoritta-essaan kandidaatintutkintoaan Lontoon yli-opistossa. Kokeiden arvostelijoihin kuului röntgenkristallografian pioneeri, nobelisti William Henry Bragg, joka kiinnitti heti huomionsa poikkeuksellisen lahjakkaaseen opiskelijaan ja kutsui tämän tutkimusryh-määnsä University Collegessa.

Röntgenkristallografian avulla Lonsda-le ratkaisi ensimmäisenä aromaattisen yh-disteen heksametyylibentseenin rakenteen. Hän myös osoitti, että molekyylin sisältä-mä bentseenirengas oli tasomainen kuu-sikulmio, jollaisen olemassaoloa kemistit olivat vuosikymmeniä epäuskoisina ounas-telleet. Tulos oli merkkipaalu orgaanisessa kemiassa.

Heksaklooribentseenin rakenteen Lons-dale selvitti käyttäen ensimmäisenä Fourier-muunnosta diffraktiomallien tulkinnassa.

Kathleen Lonsdale teki pitkän työrupea-man kansainvälisen röntgenkristallografi-an taulukkojulkaisun toimittajana, selvitti atomien lämpöliikettä kiteissä ja kehitti ko-keellisia menetelmiä niiden mittauksiin al-haisessa lämpötilassa.

Myös timantteja tutkinut nainen sai ni-mensä historiaan, kun 2000-luvulla löyty-nyt, ilmeisesti timanttiakin kovempi luon-nonmineraali sai nimekseen lonsdaleiitti.

Uransa loppupuolella Kathleen Lonsdale paneutui lääketieteen kysymyksiin ja sel-vitti muun muassa virtsakivien rakennetta ja koostumusta.

Pakolainen Irlannista

Kathleen, omaa sukuaan Yardley, syntyi Irlannissa, mutta hänen ollessaan viisivuo-tias perhe pakeni maan poliittisia levotto-muuksia Englannin Essexiin, jossa tyttö

kävi koulunsa. Matematiikan, fysiikan ja kemian kurssit oli suoritettava paikallises-sa poikakoulussa, koska oma tyttökoulu ei aineita opettanut.

University Collegen vuosinaan Yardley avioitui insinööriksi opiskelleen Thomas Lonsdalen kanssa. Pari asui jonkin aikaa Leedsissä, josta aviomies sai työpaikan sil-kintutkimusyhdistyksestä ja vaimo Leedsin yliopiston fysiikan osastosta.

Iltaisin puolisot jatkoivat tasa-arvoisina molemmat omaa tutkimustaan, ja perheen palattua Lontooseen kumpikin väitteli vuo-rollaan tohtoriksi, Kathleen Lonsdale pari vuotta kolmannen lapsensa syntymän jäl-keen vuonna 1936.

Yhdessä biokemisti Marjorie Step-hensonin kanssa Kathleen Lonsdale valit-tiin ensimmäisenä naisena Britannian ku-ninkaallisen tiedeseuran jäseneksi vuonna 1945. Neljä vuotta myöhemmin hänet nimi-tettiin University Collegen kemian profes-soriksi ja kristallografian osaston johtajaksi. Lonsdalesta tuli siten kunnianarvoisan yli-opiston ensimmäinen naisprofessori.

Lisäksi Lonsdale nousi ensimmäisenä naisena kansainvälisen kristallografian lii-

ton ja Britannian tieteen edistämisseuran puheenjohtajaksi. Urallaan hän sai lukuisia kunnianosoituksia, muun muassa kunin-kaallisen tiedeseuran Davy-mitalin.

Kveekarina vankilaan

Kveekariaatteen puolisonsa kanssa jakanut Kathleen Lonsdale toimi myös tieteen ul-kopuolella. Toisen maailmansodan aikana hän istui kuukauden vankilatuomion kiel-täydyttyään maksamasta kahden punnan sakkoa, joka oli määrätty hänen unohdettu-aan rekisteröityä sota-ajan siviilitehtäviin. Tuomionsa kärsittyään hän ryhtyi toimiin vankilaolojen parantamiseksi.

Rauhanaktivistina Lonsdale johti naisten kansainvälisen rauhan ja vapauden järjestön Britannian osastoa ja osallistui myös Pug-wash-liikkeen toimintaan.

Sekä Lontoon University Collegessa et-tä Limerickin yliopistossa Irlannissa on ni-metty rakennus Kathleen Lonsdalen mu-kaan.

Kirjoittaja on kemisti ja Ylen tiedetoimittaja.sisko.loikkanen@yle.fi

”Puoliso kannattaa valita huolella”, Kathleen Lonsda-lella oli tapana neuvoa tutkijan-uralle havitelleita naisia.

60 3/2013KEMIA

Pekka T. Heikura

Maamme ”toisena käsivartena” tunnettu Petsamo liitettiin Suomeen Tarton rau-hansopimuksessa, joka solmittiin vuon-na 1920. Sopimuksen myötä Suomi sai maayhteyden Jäämerelle.

Petsamon Suomelle luovuttaneilla ve-näläisillä ei ollut vihiä siitä, että alueen maaperässä saattaisi piillä nikkeliä.

Asiaa eivät tienneet myöskään suo-malaiset, jotka kuitenkin aloittivat mal-minetsinnän alueella heti vuonna 1921. Virikkeenä hankkeelle oli, että läheisel-tä Norjan Kirkkoniemeltä oli jo löytynyt rautamalmikenttiä ja Petsamon rannikol-ta lyijymalmiesiintymiä.

Kammikivitunturin länsipäässä Kot-seljoella suomalaisetsijät törmäsivät yl-lätyksekseen nikkeliin. Vuoteen 1934 mennessä alueelta oli paikallistettu tois-

Taistelu Petsamon nikkelistä

Nikkeli on asestrateginen seosmetalli, jota ilman on vaikea valmistaa kelvollista terästä. Panssarilevyjen ohella nikkeliä on tarvittu aseiden, ammusten ja luotien vaipoissa sekä moottoreissa. Toisen maailmansodan aikana nikkeliä himoitsivat kaikki. Monen katse kääntyi kaukaiseen pohjolaan, josta oli löytynyt yllättävä aarre. Alkoi kamppailu Petsamon nikkelistä.

takymmentä nikkeliesiintymää, joista rikkaimmaksi osoittautui Kaulatunturi. Sen esiintymä muodostui 30 metriä pak-susta ja 400 metriä leveästä laatasta, joka työntyi vähintään 300 metrin syvyyteen.

Etsintöjä johtanut tohtori Heikki Väy-rynen arvioi aluksi Kaulatunturissa ole-van nikkelimalmia 1,8 miljoonaa tonnia. Lopulta määrä tarkentui yli 6,1 miljoo-naan tonniin, joka sisälsi nikkeliä keski-määrin 3,9 prosenttia ja kuparia 1,7 pro-senttia.

Hyödyntäjä Atlantin takaa

Suomalaiset eivät kuitenkaan ryhtyneet hyödyntämään aarrettaan itse. Ainoa mahdollinen toimija olisi ollut kupari-

yhtiö Outokumpu Oy, mutta sillä ei ollut riittävästi pääomia, ammattimiehiä eikä edes intoa sitoutua epävarmaksi katso-maansa hankkeeseen.

Petsamon nikkelille alettiin siksi ha-kea ulkomaista jalostajaa. Saksalainen Krupp kiinnostui ensin asiasta, mutta päätti sitten ääripohjolaan sijoittamisen olevan liian riskialtista.

Lopulta nikkelin hyödyntäjäksi löytyi amerikkalainen Inco (The International Nickel Company), joka hallitsi lähes 90 prosenttia maailman tunnetuista nikkeli-malmivaroista ja jonka pääkaivokset oli-vat Kanadan Sudburyssä. Pieni Petsamo oli jättiläiselle vähäinen liiketoimi, mutta

Petsamon Kolosjoen nikkelikaivoksen sulattamon 165-metrinen savupiippu rakennettiin liukuvalutekniikalla. Val-mistuessaan se oli Euroopan korkein.

613/2013 KEMIA

sen tavoitteena olikin pitää kilpailijat loi-tolla alueelta.

Suomen valtio teki Incon englanti-laisen tytäryhtiön Mondin kanssa kon-sessiosopimuksen, joka edellytti Suo-men lakien alaisen yhtiön perustamista. Näin syntyi 12. heinäkuuta 1934 Petsa-mon Nikkeli Oy, jonka osakkeista Mond omisti 247. Loput kolme osaketta kuului-vat yksityishenkilöille.

Käytännössä Petsamon kaivoshanket-ta ohjasi emoyhtiö Inco. Rakentaminen Kaulatunturissa käynnistyi vuonna 1937. Kaivos ja Kolosjoelle sijoitettu sulatto suunniteltiin Incon Kanadan-tehtaissa.

Koska esiintymän sivukiven mag-nesiumpitoisuus oli korkea, perinteiset rikastusmenetelmät eivät tulleet kysy-mykseen. Nikkelin erottamistekniikaksi kuonakivestä valittiin siksi sähkösula-tus. Idea oli syntynyt tutustumiskäynnil-lä Outokummun Imatran-sulattoon, jossa tuohon aikaan oli maailman suurin mal-minsulatukseen käytetty sähköuuni.

Kolosjoelle päätettiin rakentaa kaksi sulatusuunia ja Paatsjoen Jäniskoskeen voimalaitos. Sulatto yhdistettiin 2,6 kilo-metrin pituisella tunnelilla suoraan Kau-latunturin malmioon.

Sulaton 150-metrinen savupiippu nou-si Euroopan korkeimmaksi. Kolosjoelle kohonneet kerrostaloasunnot olivat sil-loisen suomalaisen mittapuun mukaan poikkeuksellisen hyvin varustettuja.

Stalinin merkillinen menettely

Rakennustyöt keskeytyivät tylysti tal-visodan puhkeamiseen 30. marraskuu-ta 1939. Kun sota 13. maaliskuuta 1940 päättyi Moskovan rauhansopimukseen, suomalaisia odotti yllätys.

Neuvostoliitto palautti jo valtaamansa Petsamon takaisin Suomelle. Lisäksi ve-näläiset jättivät nikkelikaivoksen ja Ko-losjoen yhdyskunnan tuhoamatta.

Täyttä vastausta neuvostomaata johta-neen Josif Stalinin merkilliseen menet-telyyn ei ole saatu Moskovan arkistois-

Suomeen vuosina 1920–1944 kuulunut Petsamon kunta. Kolosjoen kaivos on mer-kitty karttaan venäläisellä nimellään Nikel. Jäniskosken voimala sijaitsee vaalean-punaiseksi väritetyllä alueella, joka myytiin Neuvostoliitolle vuonna 1947. Vihreän osan Suomi luovutti Neuvostoliitolle jo talvisodan jälkeen vuonna 1940.

Nikel-kombinaatti tupruttaa päästöjään viereiseen Nikkelin kaupunkiin yhä 2000-luvullakin.

takaan. On epäilty, että Kremlissä ei tie-detty, kuinka suuret alueen malmivarat oikeastaan olivat.

Toisen käsityksen mukaan neuvosto-johto pelkäsi Britannian reaktiota, sillä venäläisten oletetaan tunteneen suurta kunnioitusta Mond-yhtiön ”englantilais-ta omaisuutta” kohtaan.

On myös väläytetty mahdollisuutta, että Stalin halusi pitää Suomen erossa Saksasta jättämällä sille Petsamon kaut-ta avoimen reitin länteen.

Saattaa olla niinkin, että gruusialais-syntyinen diktaattori laski kaappaavansa

Kaivostoiminnanhinta on kovaPetsamon nikkelialuetta on pidetty yhtenä maailman saastuneimmista. Pilaantuminen alkoi jo suomalaisai-kana. Kolosjoen kaivoksen savupii-pusta tuprusi ilmaan 170 tonnia rik-kidioksidia vuorokaudessa eli noin 55 000 tonnia vuodessa. Rikin ym-päristöhaitat oivallettiin jo tuolloin.

Neuvostovuosina Petshenga Ni-kel -kombinaatin vuosittaiset rikki-päästöt nousivat 340 000 tonniin. Päästöjen rajoitustoimet ovat eden-neet takkuillen senkin jälkeen, kun uusi Venäjä vuonna 1991 starttasi neuvostovaltion raunioilta.

Tutkijat kiistelevät yhä syistä, miksi Josif Stalin aikoinaan jätti Kolosjoen kaivoksen tuhoamatta. Tuhotyön hoiti-vat sittemmin saksalaiset.

62 3/2013KEMIA

kaivosalueen vasta myöhemmin, kunhan suomalaiset ensin saisivat sen rakennet-tua valmiiksi.

Tutkija Mikko Uola esittää uudes-sa kirjassaan Petsamo 1939–1944 vielä yhden teorian. Hänen mukaansa toden-näköisin selitys Stalinin käytökselle oli Norjan osuus asiaan.

Talvisodan aikana vallassa ollut Norjan työväenpuolueen muodostama hallitus ja erityisesti sen ulkoministeri Halvdan Koht olivat Neuvostoliiton sympatisoi-jia, minkä Kreml oli pannut tyytyväisenä merkille. Sotien jälkeen Koht jopa esitti Stalinille Nobelin rauhanpalkintoa.

Toisaalta Norjassa myös pelättiin jät-timäistä rajanaapuria ja sen pienelle tun-turimaalle mahdollisesti esittämiä alue-vaatimuksia. Venäläiset päättivät siksi ”palkita” norjalaiset jättämällä Petsamon Suomelle ja osoittamalla näiden huolen siten turhaksi.

Uusi pelaaja Saksasta

Tilanne muuttui kokonaan, kun saksa-laisjoukot huhti–toukokuussa 1940 val-tasivat Norjan ja päätyivät samalla Pet-samon välittömään läheisyyteen.

Neuvostoliitto alkoi heti esittää Suo-melle Petsamoa koskevia vaatimuksia, sillä se ei halunnut arvometallin pääty-vän Saksalle, joka kaipasi kiihkeästi täy-dennystä niukkoihin nikkelivarantoihin-sa. Lisäksi alue olisi ollut neuvostomaal-le tärkeä puskuri saksalaisten ja ympäri vuoden sulana pysyvän Murmanskin sa-taman välissä.

Myös Britannia tunsi hyvin Saksan nikkelipulan ja yllytti siksi neuvosto-johtoa ryhtymään ankarampiin toimiin Suomea vastaan. Koska saarivaltiolla ei itsellään ollut voimavaroja estää saksa-laisia pääsemästä käsiksi Kolosjoen nik-

Nykyään voidaan vain ihmetellä, kuinka heppoisin raaka-aine-varoin Adolf Hitler aloitti sodan vuonna 1939. Saksan tuolloi-set resurssit riittivät vain 9–12 kuukauden taistelutoimiin.

Maan riippuvuus ulkomaisesta tuonnista oli sinkin osalta 25, lyijyn 50, kuparin 70, tinan 90 ja nikkelin osalta peräti 95 prosenttia. Myös raakaöljystä 65 prosenttia, raakakumista 80 ja bauksiitista 99 prosenttia oli tuonnin varassa.

Pitkään sotaan ei ollut mahdollisuuksia, mutta Hitler uskoi-kin salamasodalle tyypillisten lyhyiden iskujen riittävän voit-toon – mikä toki sittemmin osoittautui harhaluuloksi.

Saksan nikkelinkulutus oli jo ennen sotaa 11 400 tonnia ja sodan aikana 50 000 tonnia vuodessa. Vertailun vuoksi: maata-lousvaltaisen Suomen vastaava tarve oli 40–50 tonnia.

Saksalaiset olivat hyvissä ajoin hankkineet nikkeliä varastoi-hinsa Kanadasta, ja sodan puhjettua saatiin valloitetuista maista 5 000 tonnia lisää. Sen tärkein lähde oli ranskalaisista frangin kolikoista sulatettu metalli.

Petsamo pelasti pulasta

Kaikesta huolimatta Saksan nikkelipula pääsi vuoteen 1942 mennessä pahaksi. Tilanne näkyi havainnollisesti esimerkiksi lentokoneiden rakentamisessa.

Vallankumouksellisena pidetyn kaksimoottorisen Messer-schmitt 262:n ensimmäisiin moottoreihin tarvittiin 88 kiloa nikkeliä. Sarjavalmistuksen alettua nikkelin määrä pudotettiin sotataloudellisista syistä 24 kiloon. Tämän jälkeen moottorin kestoikä oli enää 8–10 tuntia. Sitten olisi vaadittu välikorjaus eli vähintään kuumien osien vaihto.

Suurien suihkuhävittäjälaivastojen rakentamiseen Saksalla ei ollut edes mahdollisuuksia. Polttava puute nikkelistä tekikin Petsamosta maalle elintärkeän.

Aluksi Saksaan vietiin Petsamosta malmia, mutta kun Kolos-joen sulatto aloitti toimintansa, vienti muuttui hienokiveksi, jo-ka sisälsi nikkeliä 53–57, kuparia 27–32 ja rikkiä kahdeksisen prosenttia. Petsamon osuus Saksan koko nikkelinkulutuksesta oli 73 prosenttia vuonna 1943 ja 87 prosenttia vuonna 1944.

keliin, asian hoitaminen kuului sen mie-lestä venäläisille.

Neuvostomaan uhittelu länsinaapu-rilleen johti kuitenkin täsmälleen päin-vastaiseen tulokseen. Itsensä uhatuksi tuntenut Suomi ryhtyi hakemaan turvaa tulevasta aseveljestään Saksasta myös nikkelin kautta.

Vuoden 1934 konsessiosopimus antoi Suomelle oikeuden ottaa Kolosjoen kai-voksen nikkelituotanto poikkeusoloissa itselleen, ja nyt pykälä käytettiin hyväk-si.

Incon ja Mondin vastalauseet eivät auttaneet, kun suomalaiset ryhtyivät myymään Saksalle sen niin hartaasti ha-lajamaa nikkelimalmia kesästä 1940 läh-tien.

Kun Saksa 22. kesäkuuta 1941 hyök-käsi Neuvostoliittoon, sen joukot miehit-tivät Petsamon välittömästi.

Adolf Hitlerin ja Natsi-Saksan sotamenestys olisi tyssän-nyt alkuunsa ilman Petsamon nikkeliä.

Hitler lähtisoitellen sotaanPolttava puute nikkelistä

teki Petsamosta Saksalle elintärkeän.

633/2013 KEMIA

Tutkijat ovat jättäneet huomiotta yh-den seikan tarkastellessaan Petsamos-ta vuosina 1940–1941 käytyä diplo-maattista painiottelua.

Neuvostoliitto ei kenties todellisuu-dessa tarvinnutkaan Petsamoa, tai ai-nakaan alueen nikkelillä ei ollut sille suurta strategista merkitystä. Jättival-tio kun oli jo ennen sodan syttymis-tä käynnistänyt tuottoisan kaivoksen hyödyntämisen Siperian Norilskissa, jossa sijaitsee neljäsosa maailman nik-kelivaroista.

Venäläisgeologit olivat 1920-luvul-la löytäneet Norilskista nikkelin lisäk-si platinaa ja kuparia. Siellä oli myös hiiltä, jota tarvittiin malmin sulatta-miseen ja kuljetuksiin. Vuonna 1935 vastuu alueen kehittämisestä annettiin vankityövoimaa käyttäneelle leirihal-linnolle Gulagille.

Vuosina 1935–1942 rakennettiin

neuvostomaan ensimmäinen arkti-nen rautatie, joka yhdisti Norilskin Jeniseijoen varrella sijaitsevaan Du-dinkaan. Sieltä nikkeli voitiin laiva-ta Karanmerelle ja edelleen läntisiin satamiin tai vaihtoehtoisesti Jeniseitä pitkin etelään Krasnojarskiin, josta lasti jatkoi junakuljetuksin Euroopan puolelle.

Norilskin tuotanto sai vauhtia vuon-na 1939, kun sen vetäjäksi nimitettiin Avraam Zavenjakin, entinen Magni-togorskin kaivoskompleksin energinen johtaja. Jo sodan alussa Gulagin leiri-järjestelmä tuotti lähes puolet Neuvos-toliiton tarvitsemasta nikkelistä.

Kun vankien oloja kohennettiin, työtahti kiihtyi entisestään. Vuonna 1944 vankityövoimaa oli Norilskissa jo 100 000 henkeä ja vapaita työnteki-jöitä kymmenisen tuhatta.

Neuvostomaa ei ehkätarvinnutkaan Petsamoa

Nikkelikaivoksen suuaukko näytti 1930-luvun lopulla tältä.

Kaivosalueelle 1930-luvulla kohonneet asuintalot olivat sen ajan mittapuun mukaan poikkeuksellisen moderneja.

Jatkosota päättyi kaivoksen tuhoon

Kolosjoen ja Jäniskosken rakentaminen oli jatkunut talvisodan jälkeen siitä, mi-hin oli ennen sotaa jääty. Saksa oli lah-joittanut urakkaa varten yhteensä 20 mil-joonaa saksanmarkkaa.

Kesäkuussa 1941 käynnistynyt Suo-men ja Neuvostoliiton välinen jatkosota ei juuri hidastanut töitä. Jäniskosken voi-malaitos valmistui kesällä 1942 ja Ko-losjoen sulatusuunit myöhemmin sama-na vuonna.

Petsamon Nikkeli Oy:n johtajana toi-mi saksalaiskaudella suomalainen va-paaherra, insinööri Gustaf Wrede ja kaivoksen johtajana lisensiaatti Paavo Haapala. Sulaton johtoon tuli aluksi saksalainen professori Otto Barth, jota seurasi tohtori Walter Schubart.

Kaivosta puolustamaan tuotiin Saksas-ta huomattava määrä ilmatorjuntatykkejä ja lentokoneita. Ne pystyivät takaamaan myös tuotannon turvallisuuden niin, ettei Neuvostoliitto jatkosodan vuosina juuri kyennyt häiritsemään sitä.

Tilanne muuttui dramaattisesti syksyl-lä 1944. Suomi teki 17. syyskuuta vä-lirauhan Neuvostoliiton kanssa, ja sopi-mukseen kirjattiin Petsamon palauttami-nen venäläisille.

Saksalaisten oli siis poistuttava. Ennen lähtöään he kuitenkin tuhosivat perusteel-lisesti kaikki Kolosjoen tuotantolaitokset ja myös Jäniskosken voimalan patoineen. Yksin voimalan koneaseman hävittämi-seen hupeni 100 tonnia räjähteitä.

Petsamon paluu venäläisille

Inco ei tuhotyöstä juuri kärsinyt. Neu-vostoliitto suostui maksamaan kaivok-sen alkuperäiselle omistajalle, konses-sionsa sodan ajan säilyttäneelle amerik-kalaisyhtiölle 20 miljoonan kultadollarin korvauksen tämän menetyksestä.

Venäläiset myös oivalsivat Petsamon kehittämismahdollisuudet ja ryhtyivät palauttamaan kaivoksen toimintaa ja laa-jentamaan sitä entisestään. Kolosjoki sai venäläisen nimen Nikel.

Suomalaiset rakensivat neuvostoliitto-laisille paitsi uuden voimalaitoksen Jä-niskoskelle myös voimalat Rajakoskelle ja Kaitakoskelle. Venäläiset itse patosi-vat sähköntuotantoon Hevoskosken ja Kolttakönkään. Nykyään kaivos sulat-toineen kuuluu suureen Norilski Nikel -yhtiöön.

Suomessa Petsamon Nikkeli Oy:n jäl-kiselvittelyt rahavarojen ja velkojen hoi-toineen jatkuivat vuoteen 1959 saakka, jolloin yhtiö lopetti toimintansa.

Kirjoittaja on historioitsija ja vapaa toimittaja.

KEEMIKKO

SUOMEN SUVI on lyhyt, eikä sen tu-loa voi kuin arvailla. Keskimäärin ke-sää kestää kaksi viikkoa, joten avoau-toilijat ehtivät tuskin kattonsa taittaa. Kemistien hippikraattisiin velvollisuuk-siin kuuluu siksi kevään vauhdittami-nen mitä moninaisimmin kemikaa-lein.

Pelin voi aloittaa kal-sium-, magnesium- tai natriumkloridilla. Jos jää ei näillä eväillä läh-de, kesäntuloa sopii avittaa urealla. Se saa tienpenkat vihertämään heti, kun aurinko niitä lämmittää. Myös propyleeniglykolia voi käyttää varsin-kin silloin, kun ei halua lentää aina-kaan mahalleen.

Kotikemistille yksittäiset aineet ei-vät tietenkään riitä, vaan jäätä on pakko poistaa seoksella. Keemikon cocktailin tarkka koostumus on salai-suus, mutta se syö jäätä 40 asteen pakkasessakin.

SEURAAVAKSI KANNATTAA Puo-lan edesmenneiden saastetehtaiden kunniaksi levittää puutarha täyteen kalkkia. Happamia sateita ei enää juuri ole, mutta mikään ei ole niin hauskaa kuin katkeran kalkitus. Pie-nikin tuulenvire saa valkoisen pilven pöllähtämään naapurinkin puolelle.

Lumen alta paljastuu erilaisia käy-täviä, joissa myyrät ovat talven aika-na nauttineet maukkaita aterioitaan. Reikä petuniapenkissä on sodanju-listus. Jokaiseen myyrän tekemään korsuun tulee heittää pala kalsium-

karbidia. Kastelukannusta lasketaan pelkkää H2O:ta, ja pian kevätilmassa leijuu asetyleenin tuttu tuoksu.

Ne, jotka eivät usko kaasusodan-käyntiin, voivat tulpata myyrien käytä-väverkot bromadioloniherkuilla.

Kevään edetessä eteen tulee lan-noitus. Puhtaisiin ke-mikaaleihin luottavat levittelevät ympäril-leen NPK-rakeita. Ekoihmiset taas us-kovat siihen itseensä.

Jos kompostoinnil-la ei saa aikaan ly-

hytkiertoa pellosta suuhun, laiskem-pi ekoilija voi ostaa ns. kanankakkaa. Sekin on yksi niistä tuotteista, joiden käytöllä saa naapurisuhteet nouse-maan aivan uudelle tasolle. Asian voi todistaa vaikka levittämällä ainetta pihalleen silloin, kun naapurin pihalla vietetään viisikymppisiä tai juhlitaan valkolakkia.

KEMISTILLE PUUTARHANHOITO on jatkuvaa juhlaa. Suomessa on pelkästään torjunta-aineita tarjolla 243 erilaista. Niiden Ova-ohjeisiin ja kemikaalikortteihin tutustumalla saa koko vuoden kulumaan kuin siivillä.

Kotikemistin on suorastaan pakko kehittää kaupallisista tuotteista oma kimaransa. Miksi ehkäistä vain ome-narupea, jos samalla ruiskutuskerral-la hoituvat myös lehtipunkit, ruoste-sienet, muumiotauti, lumimätä, har-maahome ja koloradonkuoriaiset?

Varsinaiseen kesään kannattaa varustautua kunnolla. Pelkkä Raid

ei välttämättä riitä kaikkien hyönteis-hyökkäysten pysäyttämiseen. Ötököi-den karkottamiseen onkin tarjolla sen seitsemänkymmentä kemikaalia.

Jo pelkästään muurahaisia varten on kehitetty yllättävän monta ainet-ta, joten ruokasuolaan jämähtäminen kävisi kemistin kunnialle. Oikeasti toi-mivien aineiden ostaminen on tosin tehty vaikeaksi. Ne on pakko joko val-mistaa itse tai hankkia ulkomaanmat-koilta. Esimerkiksi DDT:tä saa helpoi-ten niin sanotuista kehitysmaista.

RIKKARUOHOJA VOI yrittää vähen-tää kitkemällä. Teollisuus tarjoaa kui-tenkin menetelmiä, jotka aiheuttavat vähemmän selkäkipua. Vaikuttavia ai-neita on paljon, mutta pitkälle pääsee jo diklooripropilla, etofumesaatilla, fenmedifaamilla, fluroksipyyrillä, klo-pyralidillä tai glyfosfaatilla.

Seoksistaan kemisti kuitenkin tun-netaan, joten kovan luokan asian-tuntija rakentaa itse rikkajysäyksen omaksi ilokseen ja perikunnan yllä-tykseksi.

Puutarhakasveja ei ole vielä ma-nipuloitu geneettisesti kestämään Rounduppia, joten GMO-puutarhan-hoito ei toistaiseksi ole mahdollista eikä pihan hoito kertaruiskutuksella ohikiitävästä lentokoneesta onnistu.

Kemistille soveltuva puutarha on siksi vain tulevaisuuden utopia.

KeemikkoKesäkitkijä

Kevään kemikaalit

Kemia-lehden pakinoitsija Keemikko väittää katsovansa

maailman menoa erlenmeyerlasien läpi. Valkoisen takin alla piilee kuitenkin monitaitoinen maailmankansalainen,

jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta.

3/2013KEMIA64

”Kovan luokan asiantuntija rakentaa

rikkajysäyksen omaksi ilokseen ja perikunnan

yllätykseksi.”

653/2013 KEMIA

TUOTEUUTISIA

Radiopuhelinvaarallisiin tiloihin

Digitaaliset Mototrbo DP4401 ex- ja DP4801 ex -radiopuhelimet on tarkoi-tettu käytettäväksi tiloissa, joissa palavat nesteet, kaasut tai pöly voivat aiheuttaa räjähdysvaaran. Atex-luokitelluissa pu-helimissa on runsaasti uusia turvavies-tintää parantavia ominaisuuksia, kuten aiempaa parempi äänenlaatu, kehittynyt selektiivikutsu, tekstiviestimahdollisuus sekä monipuoliset data- ja GPS-sovel-lukset. Uudet digitaalipuhelimet voidaan ohjelmoida toimimaan jo käytössä ole-vassa analogisessa järjestelmässä.

Lisätietoja: www.zenitel.com

YleisdetektorikaasukromatografiaanShimadzun uusi heliumplasmaan perus-tuva BID 2010 Plus -yleisdetektori mah-dollistaa lähes kaikkien orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden mittaamisen 0,1 ppm:n pitoisuustasolla. Laite on ta-vanomaista lämmönjohtokykydetektoria (TCD) yli sata kertaa herkempi ja liek-ki-ionisaatiodetektoria (FID) yli kaksi kertaa herkempi. Detektori voidaan liit-tää GC-2010 Plus -kaasukromatografiin, jolloin kokonaisuus on nimeltään Trace-ra. Laitteisto soveltuu esimerkiksi kasvi-huonekaasujen sekä kevyiden hiilivety-jen analytiikkaan, jossa perinteisesti on käytetty useiden detektorien ja venttiili-en kokonaisuuksia.

Lisätietoja: www.ordior.fi

Näytteensyöttäjähaihtuville yhdisteille

Shimadzun headspace-näytteensyöttä-jä HS-20 soveltuu erinomaisesti kaa-sumaisten yhdisteiden analytiikkaan GC- ja GC-MS-laitteilla. Näytteensyöt-tö tapahtuu joko näytesilmukan (HS-20-malli) tai sähköjäähdytteisen kylmälou-kun (TenaxTA tai Carboback + Carbo-xene) avulla (HS-20Trap-malli). Tarkka pneumaattinen virtauksensäädin ja näy-tepullon lämmitysmekanismi takaavat toistettavan injektion. Näytteiden väli-nen kontaminaatio on minimoitu inertil-lä ja lyhyellä siirtolinjalla. Näyte voidaan lämmittää 300 asteeseen saakka, mikä mahdollistaa myös korkealla kiehuvien yhdisteiden analysoinnin.

Lisätietoja: www.ordior.fi

TurvallisuuttatuotantolaitoksiinToyota SpotME-järjestelmä on kehitetty edistämään turvallisuutta varastoissa ja tuotantolaitoksissa. Laite havaitsee trukit ja ihmiset sisäänrakennetuilla suuntaher-killä sensoreillaan ja antaa varoituksen risteävästä liikenteestä. Varoitusyksikkö alkaa vilkkua, kun potentiaalinen törmä-ysvaara on havaittu. Järjestelmä on help-po asentaa risteyskohtien seiniin tai hyl-lyihin. Se ei vaadi komponenttien asen-nusta trukkeihin.

Lisätietoa: www.toyota-forklifts.fi

Standardoitu vetokaappiWaldner Laboreinrichtungenin Secuflow EN7 -vetokaappi täyttää kaikki uuden EN13175-7 -standardin vaatimukset. Il-man virtaamista kaapissa on parannettu lisäämällä kanavia sen etuseinälle. Myös ilmavirtauksen valvonta on päivitetty vastaamaan standardia. Kaappi on saata-vana 1 200–1 800 millimetrin levyisenä. Käyttäjien toiveiden mukaisesti raken-nettavat kaapit voidaan varustaa muun muassa erilaisilla hyödykeliitännöillä ja oviratkaisuilla.

Lisätietoa: www.dahlberg.fi

Tehoa prosessienhallintaanHoneywellin uutuustuote Experion PMD R800 laajentaa entisestään kemianteol-lisuuden, lääkealan ja elintarviketeolli-suuden prosessien, koneiden ja synkro-noitujen linjakäyttöjen (PMD) hallintaan kehitettyä automaatioratkaisua ja sen toi-minnallisuutta. Uutuudessa ovat mukana Alarm Management, Integrated Histori-an, One Wireless, Digital Video Manager ja Safety Manager -integraatiot sekä suo-rituskykyinen Field Controller Express -ohjain, Profibus-kenttäväylä ja Total- Plant Alcont UPLINE/IOLINE-liityn-nät.

Lisätietoa: www.honeywell.com

Herkkä GCMC-laiteShimadzun uudella GCMS-TQ8030 -kaasukromatografimassaspektrometril-lä on hyvä herkkyys Scan-, SRM/MRM- ja SIM-moodeilla. Monipuolinen laite hyödyntää ASSP-tekniikkaa, joka opti-moi ionien liikkeen laitteistossa mahdol-listaen nopeat spektrien scan-nopeudet, jopa 20 000 amu/s. Törmäyskammio an-taa hyvän törmäytystehokkuuden ja pa-rantaa tuoteionispektrin laatua. Laitteen ympäristömoodi pudottaa sen energian-kulutusta 36 prosenttia, mikä vähentää kantokaasun kulutusta.

Lisätietoja: www.ordior.fi

66 3/2013KEMIA

ULKOMAILTA

Jos ilmasto lämpenee vielä joitakin as-teen kymmenyksiä, laaja alue Siperian ikiroutaa alkaa sulaa hallitsemattomas-ti. Seurauksena on paitsi merkittävä metaanipäästö ilmakehään myös alu-een rakennusten ja teiden vajoaminen maan uumeniin.

Tilanne uhkaa pahiten putkiverkos-toa, jota pitkin maakaasu virtaa Siperi-asta Eurooppaan, varoittavat Oxfordin yliopiston tutkijat.

Anton Vaksin johtama ryhmä sel-vitti ikiroudan historian 500 000 viime vuoden ajalta tutkimalla kuusi tippu-kiviluolaa. Pohjoisimman luolan yl-lä oleva maa on sulanut kerran, mikä tapahtui 425 000–74 000 vuotta sitten vallinneella erityisen lämpimällä inter-glasiaarikaudella. Globaali lämpötila oli tuolloin 1,5 astetta korkeampi kuin se ollut 10 000 viime vuoden aikana.

Floridan yliopiston Ted Schuurin vetämä toinen ryhmä on arvioinut, et-tä Siperiasta vapautuu 160–290 miljar-dia hiilidioksiditonnia vastaava määrä metaania. Aiemmista ilmastomalleis-ta pois jäänyt kasvihuonekaasujen li-sälähde tulisi ottaa huomioon uusissa malleissa.

Tutkimuksia esitteli New Scientist.

Pekka T. Heikura

Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorga-nisaation Darpan tutkijat ovat kehittäneet uuden ensiaputekniikan, jonka avulla tu-kitaan verenvuotoja sisäelimissä.

Lääkintämiehet ruiskuttavat jo tais-telukentällä kahta erilaista nestettä haa-voittuneen sotilaan vatsaonteloon. Siellä nesteet sekoittuvat muovivaahdoksi, jo-ka paisuu tilavuudeltaan 30-kertaiseksi alkuperäisestä. Polyuretaanivaahto aset-tuu tiiviisti maksan, pernan ja suoliston ympärille ja estää kovettuessaan niitä vuotamasta lisää.

Kanadalaisen Guelphin yliopiston biolo-git ovat tehneet Pohjois-Atlantin pohjas-sa elävän nahkiaisen limasta lankaa, joka on mekaanisilta ominaisuuksiltaan lähes hämähäkinseitin luokkaa. Parhaat seitit on aiemmissa tutkimuksissa todettu te-rästäkin lujemmiksi.

Kanadalaistutkijat ovat onnistuneet tuottamaan laboratoriossaan jopa 20 sen-tin pituisia limalankoja. Prosessin aluksi nahkiaiset nukutettiin, kuivattiin ja sti-muloitiin sitten sähkövirran avulla pus-kemaan limaa huokosistaan.

Siperian metaanipäästölähes väistämätön

Jos Siperian ikirouta sulaa, ilmaan vapautuu iso määrä metaania.

Nahkiainen tuottaalujaa biokuitua

Muovivaahto tukkiiverenvuodon

Elimistöön ruiskutettava muoviliuos voi tulevaisuudessa toimia ensiapuna sisä-elinvamman saaneiden hoidossa.

Liman sisältämät proteiinit konsent-roitiin ja sijoitettiin suolapitoisen liuok-sen pinnalle. Siinä kehittynyt ohut kalvo ”kehrättiin” pitkänomaisiksi, erittäin ve-tolujiksi ja taipuisiksi kuiduiksi.

Tutkijoiden mukaan uudesta, verrat-tomasta bioraaka-aineesta voitaisiin tu-levaisuudessa valmistaa esimerkiksi las-kuvarjoja, pakkauksia ja vaatekappalei-ta, kirjoittaa Science News.

Pekka T. Heikura

Limanahkiainen erittää runsaasti tahmeaa massaa, kun se tuntee

itsensä uhatuksi. Hait ja muut petokalat jättävätkin ympyräsuun yleensä rauhaan, koska lima lii-

maa niiden kidukset yhteen.

Sioilla tehdyt ensimmäiset kokeet ovat olleet menestyksekkäitä. Hengenvaaral-lisesti vioittuneista maksoista vuotanut verimäärä laski vaahdon ansiosta kuu-desosaan. Muovilla hoidetuista koe-eläi-mistä oli kolmen tunnin kuluttua elossa 72 prosenttia, kun verrokeista säilyi hen-gissä vain kahdeksan prosenttia.

Kun vaahtoensiavun saanut sotilas pääsee sairaalan leikkauspöydälle, kirur-gi voi poistaa kovettuneen muovikimpa-leen vatsaontelosta alle minuutissa.

Pekka T. Heikura

Scan

stoc

kpho

to

Dar

pa

673/2013 KEMIA

William Shakespeare (1564–1616) sai-rasti kuppaa ja saattoi menehtyä taudin hoidon aiheuttamaan elohopeamyrky-tykseen.

Näin esittää amerikkalainen lääketie-teen tutkija John Ross, joka on selvit-tänyt maailman kuuluisimman näytel-mäkirjailijan terveyshistoriaa ja kertoo siitä viime vuonna ilmestyneessä kirjas-saan Shakespeare’s Tremor and Orwell’s Cough—The Medical Life of Famous Writers.

Virallinen historiankirjoitus kertoo Shakespearen kuolemasta vain, että tälle nousi eräiden kestien jälkeen kova kuu-me, minkä jälkeen kirjailija-runoilija heitti pian henkensä.

Ross on kuitenkin koonnut Shake-spearen elämäkertatietoja monista läh-teistä ja löytänyt niistä vihjeitä tällä il-menneistä oireista. Amerikkalaistutkijan teorian mukaan kirjailijan on jossain vai-heessa elämäänsä täytynyt saada syfilis- eli kuppatartunta. Tautia tämä olisi hoita-nut sekä kuumilla kylvyillä että huomat-tavan isoilla annoksilla elohopeaa.

Tuhoisa omalääkintä

Elohopea oli aikoinaan yleinen kons-ti kupanhoidossa. Alkuainetta annettiin

sien hiilivoimaloiden ja kaasuvoimaloi-den rakentaminen, lehti kertoo ja antaa esimerkkinä Australian.

Maahan parhaillaan kohoava tuuli-puisto jauhaa megawattitunnin sähköä 80–113 Australian dollarilla. Vastaava

Kupanhoito tappoiShakespearen?

Tulevaisuus ontuulivoiman

Nykyiset hiilivoimalat ovat halpoja käyttää, mutta uusia ei kannata raken-taa. Tuulivoima on sekä turvallisempaa että edullisempaa.

määrä uuden hiilivoimalan tuottamaa sähköä maksaisi 126 dollaria, ja hiilivero nostaisi kokonaissumman 176 dollariin.

Myös Brasiliassa tuulipuistot ovat vii-me vuosina osoittautuneet selvästi edul-lisimmaksi vaihtoehdoksi, kun energia-yhtiöt ovat pyytäneet tarjouksia uusista laitoksista.

Tuulivoimaloiden tehokkuutta ovat nostaneet paremmat turbiinit pitempine roottorinlapoineen ja korkeampine mas-toineen sekä tuulipuistojen uusi suun-nittelu. Tuoreen tutkimuksen mukaan turbiinien järjestäminen suorien rivien sijasta siksak-kuvioon lisää tuulen nope-utta ja tuottaa vähemmän turbulenssia, joka rivimuodostelmassa syö taaemman myllyn tehoa.

Pekka T. Heikura

Tuntemattoman taiteilijan 1600-luvun alussa maa-laaman ns. Cobbe-muoto-kuvan oletetaan esittävän William Shakespearea.

tautia sairastaville niin voiteena, höyrynä kuin sisäisestikin. Elohopeaa suositteli etenkin kuuluisa sveitsiläis-saksalainen lääkäri Paracelsus (1493–1541).

Oikein käytettynä elohopea itse asi-assa olikin tehokas ase kuppaa vastaan, koska se tappoi taudin aiheuttajan, Tre-ponema pallidum -spirokeetan. Shake-spearen harjoittama itsehoito tuotti kui-tenkin ei-toivottuja sivuvaikutuksia, sillä liian suuri määrä elohopeaa oli tuhoisa

myös potilaalle itselleen.Ross kertoo, kuinka kir-

jailijalta lähtivät vähitellen hiukset ja hänen jäsenen-sä alkoivat vapista. Käsi-en tärinä näkyy tutkijan mukaan Shakespearen kä-sialan huononemisena tä-

män viimeisinä elinvuosina. Ennen hy-vin seurallinen mies muuttui lisäksi är-tyisäksi ja ryhtyi karttelemaan ihmisiä.

Kuppa oli erityisesti avioliiton ulko-puolisia suhteita harrastaneiden vitsa-us. Vaikka Shakespeare oli naimisissa ja kolmen lapsen isä, puoliso Anne Hat-haway ei tiettävästi ollut ainoa nainen hänen elämässään.

Pekka T. Heikura

Kun valtiolliset päättäjät pohtivat, mil-lä voimanlähteellä tuottaa tulevaisuuden energia, he valitsevat tuuliturbiinit, enna-koi New Scientist.

Tuulipuistojen pystyttäminen on jois-sakin maissa jo nyt halvempaa kuin uu-

Scan

stoc

kpho

to

68 3/2013KEMIA

Vuoden nuoreksi virologik-si 2013 on valittu virustutkija Kalle Kantola Helsingin yli-opiston Haartman-instituutista. Tunnustuksen myöntää suoma-laista virustutkimusta tukeva Virustautien tutkimussäätiö.

Loppuvuonna 2013 väittele-vä Kantola tutkii äskettäin löy-dettyjä ihmisen bokaviruksia. Näitä viruksia tunnetaan neljä eri tyyppiä, joista yhden tiede-tään aiheuttavan hengitystiein-fektioita pikkulapsilla.

Kantola on kehittänyt bokavi-ruksille dna- ja vasta-ainediag-nostiikkamenetelmät, joilla on selvitetty virusten esiintyvyyttä ja immunologista sukulaisuutta. Vasta-aineiden perusteella suu-rin osa suomalaislapsista infek-toituu ennen kouluikää tyypin 1 bokaviruksella.

Tutkija Petri Kobylin on ke-hittänyt väitöstyössään termo-dynaamisen tietokannan, jol-la voi laskea väkevien, rauta-, nikkeli- ja mangaanisulfaatteja sisältävien rikkihappo-vesisys-teemien liukoisuuksia eri läm-pötiloissa ja pitoisuuksissa.

Uuden tietokannan avulla voidaan kehittää teollisia mine-raaleja hyödyntäviä kemiallisia tuotantoprosesseja, optimoida niiden toimintaa, tutkia niiden ympäristöteknisiä vaikutuksia ja ratkaista niiden aiheuttamia ympäristöongelmia.

Luonteeltaan geneerinen mal-li ei ole riippuvainen proses-si- tai teknologiaympäristöistä, joissa sitä käytetään ja joissa tarkasteltavat vesiliuokset mal-linnetaan.

Monet metallit valmistetaan vesiliuoksissa. Liuoksia esiin-tyy siksi luonnollisten ympä-ristöjen lisäksi myös teollisissa prosesseissa. Kun vesiliuoksia sisältäviä prosesseja kehitetään, tarvitaan parempaa ymmärrys-

Metsäteollisuuden voimakkaas-ti kuormittama Äänekosken ve-sistö on palautunut 1980-luvun alun ajoista, jolloin teollisuu-den päästöt olivat käytännössä lähes tuhonneet vesiekosystee-min. Asia selviää Heli Ratian väitöstutkimuksesta.

Vesistön pintakerroksessa on yhä suuria pitoisuuksia havu-puiden hartsihappoja ja koivun betulinolia, mutta muut puun luontaiset uuteaineet eivät enää aiheuta riskiä vesissä. Klooridi-oksiinit ja -furaanit taas ovat jo hautautuneet niin syvälle poh-jasedimenttiin, etteivät pohja-eläimet tai kalat voi enää altis-tua niille.

Äänekosken alapuolinen ve-sistö oli erittäin heikkolaatuinen jo 1950-luvulla, ja 1980-luvulle tultaessa siinä sattui aika ajoin jopa kalakuolemia.

Vesistö alkoi elpyä sen jäl-keen, kun käyttöön tulivat vuon-na 1985 valmistuneen selluteh-taan ympäristölle turvallisempi keitto- ja valkaisutekniikka se-kä jätevesien aktiivilietepuh-distus. 1990-luvun alkupuolel-la luovuttiin lopullisesti alkuai-

Rehtori Lauri Lajusellevenäläinen kunniatohtoruusOulun yliopiston rehtori, epäorgaanisen kemian professori Lauri Lajunen on nimetty Pohjois-Venäjällä toimivan kan-sallisen arktisen yliopiston NarFUn kunniatohtoriksi. Nar-FU on Venäjän yliopistouudistuksessa muodostettu federaa-tioyliopisto, joka yhdistää Arkangelin teknillisen yliopiston, Pomorin valtionyliopiston ja kaksi teknillistä opistoa. Oulun yliopisto on tehnyt yhteistyötä aiempien Arkangelissa toimi-neiden yliopistojen kanssa jo yli kaksi vuosikymmentä.

Lukiolaisten vuoden 2013 kemiakilpailun voiton on vienyt Kim Kuntze Turun suomalaisen yhteiskoulun lukiosta. Kak-koseksi sijoittui Alisa Taskinen jyväskyläläisestä Cygnaeus-lukiosta ja kolmoseksi Leo Mulari Kajaanin lukiosta.

MAOL ry:n järjestämässä kisassa parhaiten menestyneet pääsevät Helsingin yliopiston valmennukseen, josta puoles-taan valitaan Suomen edustajat kansainvälisiin kemian olym-pialaisiin.

Lukion kemiakilpailunvoitto Turkuun

Kohti tehokkaampiametallien tuotantoprosesseja

äänekosken vedet toipuivatteollisuuden kuormituksesta

Bokavirusten tutkijastaVuoden nuori virologi nekloorin käytöstä valkaisussa,

mikä vähensi myrkyllisiä pääs-töjä entisestään. Saastuneet se-dimentit järvien pohjassa säily-vät silti pitkään.

FL Heli Ratian väitöskir-ja Ecotoxicological status of a watercourse recovering from heavy loading by pulp and pa-per industry tarkastettiin Jyväs-kylän yliopistossa 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi professo-ri Lars Förlin Göteborgin yli-opistosta Ruotsista ja kustokse-na professori Jussi Kukkonen.

tä siitä, kuinka rikkihappo ja metallisulfaatit sekä niiden io-nit käyttäytyvät termodynaami-sesti.

TkL Petri Kobylinin väitöskir-ja Thermodynamic modelling of aqueous metal sulfate solutions tarkastettiin Aalto-yliopistossa 19.4.2013. Vastaväittäjänä toi-mi tohtori Erich Königsberg-er Murdochin yliopistosta Aus-traliasta ja kustoksena profes-sori Pekka Taskinen.

Petri Kobylin

Heli Ratia

Kalle Kantola

Väitöskirjaprojektinsa vii-meisessä vaiheessa Kantola tutkii bokavirusinfektioiden im-muunivasteita ja niiden yhteyttä varhaislapsuuden sairauksiin.

Tilaa Kemia-lehden uutiskirje: www.kemia-lehti.fi

HENKILÖUUTISIA

69KEMIA3/2013

in memoriam

Jorma Sundquist

Metsäkemian osaajaoli aikaansa edellä

Tekniikan tohtori, professori Jorma Sundquist kuoli 18. helmikuuta 2013 Espoossa lyhyen sairauden jälkeen. Hän oli syntynyt 17. touko-kuuta 1936 Helsingissä.

Jorma pääsi ylioppilaaksi Porin suomalaisesta yhteis-lyseosta vuonna 1955, val-mistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun kemian osastosta 1961, tek-niikan lisensiaatiksi pää-aineina kemian tekniikka ja orgaaninen kemia 1967 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1971. Väitöskirjan aiheena oli lämmönkestävien poly-meerikuitujen syntetisointi.

Jorma toimi assistentti-na TKK:n kemian osastos-sa 1963–1965, sitten Porin Puuvilla Oy:n laboratorio-päällikkönä ja osastoinsi-nöörinä sekä vierailevana tutkijana Stuttgartin teknil-lisen yliopiston polymeeri-kuitujen instituutissa 1968–1969.

Suomeen palattuaan hän siirtyi vuonna 1970 VTT:n tekstiililaboratorion johta-jaksi. Vuonna 1976 matka jatkui Tampereen teknillisen korkeakoulun palvelukseen, jossa hän toimi kuitu- ja tekstiilikemian professori-na vuoteen 1981. Vuodesta 1981 lähtien hän toimi Hel-singin yliopiston makromo-lekyylikemian dosenttina.

Tutkimuksen rakentaja

Varsinaisen elämäntyönsä Jorma Sundquist teki met-säteollisuuden tutkimus-laitoksessa KCL:ssa, jon-ka palvelukseen hän siirtyi

1981 vastaperustetun kuitu-kemian osaston päälliköksi. Vuonna 1989 KCL:oon pe-rustettiin perustutkimusyk-sikkö Paper Science Center (PSC), jonka johtajaksi hä-net nimitettiin. Tässä teh-tävässä hän toimi vuoden 1999 loppuun.

Jorma sai siten alusta lähtien rakentaa tutkimus-yksikköä, jonka tehtäväksi määriteltiin metsäteollisuu-teen suunnattu perustutki-mus ja yliopistoyhteyksien kehittäminen. Tehtävä oli hänelle ilmeisen mieluinen, ja hän antautui siihen täysin sydämin. Eläkkeelle Jorma jäi keväällä 2001.

Jorman oma kiinnostus kohdistui sellunvalmistus-menetelmän kehittämiseen tavoitteena rikitön ja kloo-riton prosessi. Tärkeän osan PSC:n kemian tutkimuk-sessa muodostivat myös selluprosessissa liuenneen ligniinin ja sellussa olevan jäännösligniinin ja ligniini-hiilihydraattikompleksien tutkiminen sekä sellun ja paperin kellertymiseen vai-kuttavat tekijät.

Viisaasti Jorma halusi myös panostaa massakom-ponenttien analytiikkaan ja sen kehittämiseen. Kaikki-aan hän oli tutkimustoimin-nassaan aikaansa edellä. Biotalouden eli biomassan kokonaisvaltaiseen hyödyn-tämiseen tähtäävä tutkimus on lähtenyt voimakkaasti käyntiin vasta 2000-luvul-la.

Jorma toimi useissa luot-tamustehtävissä tekstiili- ja paperiteollisuuden aloil-

la. Hän oli vuosia Suoma-laisten Kemistien Seuran, Suomen Kemian Seuran ja International Federation of Association of Textile Che-mists and Colourists -jär-jestön hallitusten jäsenenä ja puheenjohtajan tehtävis-sä ja myös Teknisten Tietei-den Akatemian jäsen.

Kannustava hengenluoja

Työtoverina Jorma oli ar-vostettu, innovatiivinen ke-hittäjä, jolla oli erityinen kyky toimia kannustavana hengenluojana. Arvostuksen perustana olivat vankka ke-mian osaaminen ja taito so-veltaa sitä tutkimustyöhön sekä välitön ja suora tapa kohdella työtovereita. Elä-keläisenäkin Jorma oli ky-sytty asiantuntija vastaväit-täjänä, konsulttina ja alansa

työryhmien jäsenenä.Vapaa-aikaansa Jorma

vietti mieluiten kesämökillä Virroilla. Kalastus oli hänen mielipuuhiaan, kunnollinen katiska oli paras pyydys. Eläkevuosina uudeksi har-rastukseksi tuli keilailu.

Asemansa, työnsä ja ka-rismaattisen luonteensa an-siosta Jorma oli laajalti tun-nettu ja tunnustettu henkilö. Hänellä oli työtovereita ja ystäviä Suomessa ja maa-ilmalla. Me kaikki jäämme kaipaamaan Jorman välitön-tä ja valoisaa hahmoa, joka nyt puuttuu joukostamme.

Jan-Erik Levlin, Kristiina Poppius-Levlin

ja Ilkka WartiovaaraKirjoittajat ovat Jorman työtovereita ja ystäviä.

70 3/2013KEMIA

HENKILÖUUTISIA

VÄITÖKSIÄAalto-yliopistoDI Emilia Kaivosojan väitöskirja Improvement of osseointegration tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväit-täjinä toimivat professorit Roel Kuijer (Groningenin yliopistol-linen sairaala, Alankomaat) ja Pekka Vallittu (Turun yliopisto) ja kustoksena prof. Mervi Pau-lasto-Kröckel.

DI Anu Lokkiluodon väitöskirja Fundamentals of SO2 depolarized water electrolysis and challenges of materials used tarkastettiin 5.4.2013. Vastaväit-täjänä toimi prof. Hans J. W. Nie-mantsverdriet (Eindhovenin tek-nillinen yliopisto, Alankomaat) ja kustoksena prof. Michael Gasik.

TkL Pekka Peljon väitöskirja Proton Transfer Controlled Re-actions at Liquid-Liquid Inter-faces tarkastettiin 5.4.2013. Vas-taväittäjänä toimi prof. Zdeněk Samec (Heyrovskýn fysikaalis-en kemian instituutti, Tšekin tie-deakatemia) ja kustoksena prof. Kyösti Kontturi.

DI Antti Katajan väitöskirja Organocatalysis and continuous flow reactors as enabling tools in organic synthesis tarkastettiin 6.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. David Tanner (Tanskan tek-nillinen yliopisto) ja kustoksena prof. Ari Koskinen.

DI Tiina Näsin väitöskirja Multimodal applications of func-tional near-infrared spectroscopy tarkastettiin 12.4.2013. Vastaväit-täjänä toimi prof. Arno Villringer (Max Planck -instituutti, Saksa) ja kustoksena akatemiaprof. Ris-to Ilmoniemi.

Helsingin yliopistoFM Markus Laguksen väitöskir-ja Molecular Mechanisms of Sleep and Mood tarkastettiin 13.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Björn Appelberg (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Kari Keinänen.

FM Heidi Hällforsin väitöskir-ja Studies on dinoflagellates in the northern Baltic Sea tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toi-mi prof. Lars Edler (WEAQ AB, Ruotsi) ja kustoksena prof. Jorma Kuparinen.

FM Veera Norroksen väitös-kirja Measuring and modelling airborne dispersal in wood decay fungi tarkastettiin 15.3.2013. Vas-taväittäjänä toimi prof. Ran Nat-han (Jerusalemin heprealainen yliopisto, Israel) ja kustoksena prof. Veijo Kaitala.

LL Riitta Paakkasen väitös-kirja Major Histocompatibility Complex Genes—Method of Ana-lysis, Association with Acute Co-ronary Syndromes and Effect on

Immune Reactions tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Leonid Padyukov (Karolii-ninen instituutti, Ruotsi) ja kus-toksena prof. Risto Renkonen.

Prov. Jonna Wikströmin väi-töskirja Alginate-based microen-capsulation and lyophilization of human retinal pigment epithelial cell line (ARPE-19) for cell the-rapy tarkastettiin 15.3.2013. Vas-taväittäjänä toimi prof. Kristiina Järvinen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Arto Urtti.

MMM Piia Aatolan väitöskir-ja Putting a Price on Carbon—Econometric Essays on the Eu-ropean Union Emissions Trading Scheme and its Impacts tarkas-tettiin 22.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Andreas Löschel (Hei-delbergin yliopisto, Saksa) ja kus-toksena prof. Markku Ollikainen.

FM Elina Peltomaan väitöskir-ja Phytoplanktonic life in boreal humic lakes—special emphasis on autotrophic picoplankton and microbial food webs tarkastettiin 22.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Paul del Giorgio (Quebecin yliopisto, Kanada) ja kustoksena prof. Jorma Kuparinen.

FM Jukka Niskasen väitöskir-ja Polymeric and hybrid materi-als: polymers on particle surfaces and air-water interfaces tarkastet-tiin 5.4.2013. Vastaväittäjänä toi-mi prof. Patrick Theato (Hampu-rin yliopisto, Saksa) ja kustoksena prof. Heikki Tenhu.

FM Jaana Leiviskän väitös-kirja Laboratory Diagnostics of Dyslipidemia—From Cholesterol to Apolipoproteins tarkastettiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Kari Pulkki (Itä-Suomen yli-opisto) ja kustoksena prof. Pirkko Vihko.

Itä-Suomen yliopistoLL Minna Rusasen väitöskirja Smoking, pulmonary and heart diseases and the risk of cogniti-ve impairment and dementia: an epidemiological approach tarkas-tettiin 5.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Timo Strandberg (Hel-singin yliopisto) ja kustoksena tut-kimusjohtaja Miia Kivipelto.

FM Kukka Pakarisen väi-töskirja Carbon nanoparticles in aquatic environments: Fate of ful-lerenes (C60) in freshwaters and their effects on organisms tarkas-tettiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Kai Savolainen (Työ-terveyslaitos) ja kustoksena prof. Jussi Kukkonen.

FM Tuukka Turtiaisen väitös-kirja Radon and radium in well water: Measurements and miti-gation of exposure tarkastettiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi tutkimusprof. Hannu Komulai-nen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ja kustoksena prof. Jukka Juutilainen.

Jyväskylän yliopistoFM Merja Pulkkasen väitöskirja Under-ice temperature and oxygen conditions in boreal lakes tarkas-tettiin 8.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Martin Forsius (Suo-men ympäristökeskus) ja kustok-sena prof. Juha Karjalainen.

FM Kaisa Rikalaisen väi-töskirja Genetic diversity in the wild—cyclic population dynamics and population isolation tarkas-tettiin 21.3.2013. Vastaväittäjänä toimi dos. Perttu Seppä (Helsin-gin yliopisto) ja kustoksena prof. Tapio Mappes.

FM Ville Mäkisen Modeling the atomic and electronic struc-ture of nanoparticle-ligand in-terfaces tarkastettiin 22.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Gem-ma Solomon (Kööpenhaminan yliopisto, Tanska) ja kustoksena prof. Hannu Häkkinen.

M.Sc., MD Ji Zhangin väitös-kirja Impact of biotic and abiotic factors on bacterial virulence tar-kastettiin 6.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Robert D. Holt (Flori-dan yliopisto, Yhdysvallat)ja kus-toksena prof. Johanna Mappes.

Lappeenrannan teknillinen yliopistoTkL Heidi Piilin väitöskirja Cha-racterisation of Laser Beam and Paper Material Interaction tar-kastettiin 27.3.2013. Vastaväittä-jänä toimi prof. John Ion (Mal-mön yliopisto, Ruotsi) ja kustok-sena prof. Antti Salminen.

Oulun yliopistoFM Juho Hokkasen väitöskir-ja Liquid chromatography/mass spectrometry of bioactive seconda-ry metabolites—in vivo and in vit-ro studies tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Seppo Auriola (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena dos. Sampo Mattila.

LitM Janne Koivumäen väi-töskirja Biomechanical modeling of proximal femur. Development of finite element models to simulate fractures tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Harri Sievänen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena prof. Timo Jämsä.

Tampereen teknillinen yliopistoFM Artturi Koivuniemen väi-töskirja Molecular Dynamics Si-mulation Studies of High-density Lipoprotein-Like Lipid Droplets and Related Proteins tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi tohtori Pentti Somerharju (Helsin-gin yliopisto) ja kustoksena prof. Ilpo Vattulainen.

TkL Katja Nevalaisen väitös-kirja Melt-Compounded Compo-sites of lnorganic Nanofiller and Atomic-Layer-Deposition-Coated Polymer Powder tarkastettiin 5.4.2013. Vastaväittäjinä toimi-vat prof. Luigi Torre (Perugian

NIMITYKSIÄBerner OyAgentuuriosaston rekisteröinti-asiantuntijaksi on nimitetty ke-miantekniikan insinööri (AMK) Olli-Pekka Taivalmaa.

Ekokem Oy AbEkokem-konsernin Suomen maa-johtajan tehtäviä hoitaa toimitus-johtaja Timo Piekkari. Maajoh-tajana toimineen Juha Väyrilän työsuhde on päättynyt.

Kemianteollisuus ryVaratoimitusjohtajaksi 1.3.2013 alkaen on nimitetty OTK Pekka Hotti. Vuodesta 1982 Kemiante-ollisuus ry:ssä ja sen edeltäjissä työskennellyt Hotti vastaa myös jatkossa järjestön työmarkkina-kysymyksistä.

Ympäristö-, terveys- ja turval-lisuusasioista vastaavaksi johta-jaksi 1.5.2013 alkaen on nimi-tetty FM Juha Pyötsiä, joka on vuodesta 2007 lähtien toiminut järjestön apulaisjohtajana. Pyöt-siä aloittaa samaan aikaan myös Väriteollisuusyhdistys ry:n ja Painoväriyhdistys ry:n toimitus-johtajana, kun tehtäviä nykyään hoitava Aimo Kastinen jää eläk-keelle.

Lappeenrannan teknillinen yliopistoTkT Eeva Jernström on nimi-tetty Erotustekniikan keskuksen (CST) johtajaksi sekä LUT Ke-mian erotustekniikan konseptien professoriksi. Hän siirtyi tehtä-viin UPM:stä.

TkT Tuomas Koiranen on nimitetty LUT Kemian virtaus-tekniikan professoriksi viideksi vuodeksi 1.1.2013 alkaen. Fer-mion Oy:stä tehtävään siirtyneen Koirasen erikoisalaa ovat proses-sitekniset sovellukset.

Ordior OyApplikaatio- ja tuotespesialistina on aloittanut FM Joonas Jern-berg, joka aiemmin työskente-li väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston ympäristötieteiden lai-toksessa Lahdessa.

Ramboll Finland OyRamboll Management Consul-ting Finlandin toimitusjohtajaksi ja Ramboll Finlandin johtoryh-män jäseneksi on nimitetty TkL Kimmo Halme. Hän on toimi-nut Rambollissa vuodesta 2011, jolloin Ramboll osti hänen johta-mansa Advansis Oy:n.

71KEMIA3/2013

TULEVIA TAPAHTUMIA

SUOMESSA JÄRJESTETTÄVÄT Ympäristötieteen päivät FCES 13Tampere 2.–3.5.2013fses.fi/congressKemikaalien käyttäjän teemapäiväHelsinki 7.5.2013www.ecoonline.fiYhdyskuntatekniikka 2013Jyväskylä 15.–16.5.2013www.yhdyskuntatekniikka.fiEurachem Workshop on Quality Assurance of Measurements from Field to LaboratoryEspoo 20.–21.5.2013www.eurachem2013.comOptiikan päivätHelsinki 20.–21.5.2013www.helsinki.fi/kemia/OD2013Kansallinen FTIR-symposiumiTurku 3.–4.6.2013www.optinenjaosto.org Futures for FoodTurku 6.–7.6.2013www.futuresconference.fi/2013The 7th International Conference on Physical and Numerical Simu-lation of Materials ProcessingOulu 16.–19.6.2013www.icpns13.orgHelsinki Chemicals ForumHelsinki 18.–19.6.2013www.helsinkicf.euChemistry and Physics at Low Temperatures 2013Jyväskylä 14.–19.7.2013www.jyu.fi/cplt2013 FinMedChemHelsinki 29.–30.8.2013finmedchem.fi

Palstalla julkaistaan tietoja kemian alan tapahtumista. Toimitus ei vastaa mahdollisista muutoksista. Ilmoita tapahtumasta tai muutoksesta: toimitus@kemia-lehti.fi.

Tieteen päivätJoensuu ja Kuopio 30.8.2013www.uef.fiPlasTec, PacTec, GrafTec ja FoodTec 2013Helsinki 3.–5.9.2013www.plastec.fiwww.pactec.fiwww.graftec.fiwww.foodtechelsinki.fi Bioenergia 2013Jyväskylä 4.–6.9.2013www.jklpaviljonki.fiEuroMining 2013Tampere 11.–12.9.2013www.euromining.fiLaboratorio tänäänHelsinki 20.9.2013fi.vwr.comAlihankintaTampere 24.–26.9.2013www.alihankinta.fi

MUUALLA JÄRJESTETTÄVÄT Polymer Sourcing 2013Wien, Itävalta 14.–16.5.2013www.amiplastics.com/eventsEuromedlab and 20th IFCC-EFCC Congress of Clinical ChemistryMilano, Italia 19.–23.5.2013www.milan2013.orgEPDA Annual ConferenceFirenze, Italia 23.–25.5.2013www.epda.com5th European Conference on Che-mistry for Life SciencesBarcelona, Espanja 10.–12.6.20135ecclsbarcelona.com

TechtextilFrankfurt, Saksa 11.–13.6.2013www.techtextil.com1st EuCheMS Congress on Green and Sustainable ChemistryBudapest, Unkari 16.–19.6.2013www.1eugsc.mke.org.huXXXVIII Colloquium Spectro-scopicum InternationaleTromssa, Norja 16.–21.6.2013site.uit.no/csi2013Swedish Days of Inorganic ChemistryÅhus, Ruotsi 17.–19.6.2013www.oorgan.se13th Scandinavian Symposium on ChemometricsTukholma, Ruotsi 17.–20.6.2013www.ssc13.seEurammon SymposiumSchaffhausen, Sveitsi 28.6.2013www.eurammon.com5th Eurovariety in Chemistry Education ConferenceLimerick, Irlanti 3.–5.7.2013www.eurovariety2013.ul.ieFEBS Congress 2013Pietari, Venäjä 6.–11.7.2013febs-2013.org18th European Symposium on Organic ChemistryMarseilles, Ranska 7.–12.7.2013www.esoc2013.eu33rd International Conference on Solution ChemistryFukuoka, Japani 7.–12.7.2013www.solnchem.jp/33ICSC19th European Symposium on Polymer SpectroscopyPraha, Tšekki 8.–11.7.2013www.imc.cas.cz/en/umch/konfe-rence

International Conference of the Polymer Processing SocietyNürnberg, Saksa 15.–19.7.2013www.pps-29.com44th Iupac Congress – Clean Energy Through ChemistryIstanbul, Turkki 11.–16.8.2013iupac2013.istanbul.org9th International Conference for the History of ChemistryUppsala, Ruotsi 21.–23.8.2013www.9ichc.se9th World Congress of Chemical EngineeringSoul, Etelä-Korea 18.–23.8.2013www.wcce9.org7th Nordic Separation Society ConferenceSigtuna, Ruotsi 25.–28.8.2013www.nosss.seEuropean Conference on Analytical ChemistryVarsova, Puola 25.–29.8.2013www.euroanalysis2013.pl17th International IUPAC Conference on Organometallic Chemistry Directed Towards Organic SynthesisGeneve, Sveitsi 28.8.–1.9.2013www.omcos17.com9th European Conference of Computational ChemistrySopron, Unkari 1.–5.9.2013www.euco-cc9.mke.org.huEuropean Aerosol ConferencePraha, Tšekki 1.–6.9.2013www.eac2013.czPolyolefin AdditivesDüsseldorf, Saksa 11.–13.9.2013www.amiplastics.com/eventsFlavours & FragrancesLeipzig, Saksa 11.–13.9.2013www.gdch.de

yliopisto, Italia) ja prof. Carl-Eric Wilén (Åbo Akademi) ja kustok-sena prof. Jyrki Vuorinen.

FM Turkka Salmisen väitös-kirja Production of Nanomaterials by Pulsed Laser Ablation tarkas-tettiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi Dr. Philip Wagener (Duis-burg-Essenin yliopisto, Saksa) ja kustoksena prof. Tapio Niemi.

Tampereen yliopistoTtM Katja Kojon väitöskirja Oc-cupational cosmic radiation ex-posure and cancer in airline cabin crew tarkastettiin 15.3.2013. Vas-taväittäjänä toimi prof. Juha Pek-kanen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Anssi Auvinen.

LL Raine Tiihosen väitöskirja Bioabsorbable poly-L/D-lactide 96/4 (PLDLA) implant in hand and forefoot joint arthroplasties in chronic inflammatory arthritis tarkastettiin 22.3.2013. Vastaväit-täjänä toimi prof. Heikki Kröger (Itä-Suomen yliopisto) ja kustok-sena prof. Matti Lehto.

FM Laura Kyllösen väitös-kirja Effects of Biochemical and Mechanical Signals on Osteo-genic Differentiation of Adipose Stem Cells in Vitro tarkastettiin

3.4.2013. Vastaväittäjänä toimi dos. Mervi Puska (Turun yliopis-to) ja kustoksena dos. Susanna Miettinen.

FM Juulia Jylhävän väitöskirja Cell-free DNA as a novel biomar-ker of aging—characterization and genetic regulation tarkastet-tiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi dos. Vuokko Kovanen (Jy-väskylän yliopisto) ja kustoksena prof. Mikko Hurme.

Turun yliopistoETM, KM Sanna Talvian väitös-kirja Family-based dietary inter-vention in the STRIP study—in-fluences on diet and diet-related attitudes tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Päi-vi Palojoki (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dos. Hanna Lag-ström.

FM Ilkka Paateron väitöskir-ja Novel functions of ErbB4 and NRG-1 in development and can-cer tarkastettiin 22.3.2013. Vasta-väittäjänä toimi prof. Jorma Kes-ki-Oja (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Klaus Elenius.

FM Ilari Ojalan väitöskir-ja Magnetic Properties of CdSb Doped with Ni and ZnO Co-Do-

ped with Fe and Mg tarkastettiin 23.3.2013. Vastaväittäjänä toimi tohtori Vadim Sirkeli (Moldovan valtionyliopisto) ja kustoksena prof. Petriina Paturi.

FM Olli Eskolan väitöskirja Fluorine and 18F-Fluorine in Ra-diopharmaceutical Preparation tarkastettiin 5.4.2013. Vastaväit-täjänä toimi Ph.D. Sajinder Luthra (The Grove Centre, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Olof Solin.

FM Miia Rainion väitöskirja Metal-induced oxidative stress and antioxidant defence in small passerine birds tarkastettiin 6.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Esa Hohtola (Oulun yliopis-to) ja kustoksena prof. Kai Norr-dahl.

FM Dang Trinh Han väitös-kirja Theoretical Modelling and Experimental Studies of Synchrot-ron Radiation Induced Molecular Dissociation Processes tarkastet-tiin 12.4.2013. Vastaväittäjän toi-mi prof. Kiyoshi Ueda (Tohokun yliopisto, Japani) ja kustoksena prof. Edwin Kukk.

Åbo AkademiPh.D. Pierdomenico Biasin väi-töskirja Combination of catalyst

development and chemical reac-tion engineering: a key aspect to improve the hydrogen perox-ide direct synthesis tarkastettiin 8.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Gabriele Centi (Messinan yliopisto, Italia) ja kustoksena prof. Tapio Salmi.

M.Sc. Yaowei Yun väitöskir-ja Experimental and discrete el-ement simulation studies of bell-less charging of blast furnace tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväit-täjänä toimi prof. Chuan-Yu Wu (Surreyn yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Henrik Sa-xén.

M.Sc. Elena Privalovan väi-töskirja Towards novel biogas upgrading processes tarkastettiin 26.3.2013. Vastaväittäjänä toimi tohtori Alistair King (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Jy-ri-Pekka Mikkola.

FM Jessica Tuufin väitöskirja Glycolipid and Ceramide Trans-fer Proteins: Important Deter-minants for their Function tar-kastettiin 12.4.2013. Vastaväit-täjänä toimi Ph.D. Timothy P. Levine (Lontoon University Col-lege, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Mark Johnson.

72 3/2013KEMIA

SEURASIVUT

Nina Aremo jatkaaSeuran puheenjohtajaksi vuodeksi 2013 valittiin yksimielisesti filosofian lisensiaat-ti Nina Aremo Helsingin yliopistosta. Hän toimi puheenjohtajana myös vuoden 2012. Myös varapuheenjohtaja, professori Kim-mo Himberg Poliisiammattikorkeakoulus-ta valittiin uudelleen.

Hallitukseen valittiin uudelleen filosofian maisteri Liisa Koskinen ja uutena jäsenenä johtaja Ilkka Pollari Kemira Oyj:stä.

Heidän lisäkseen seuran hallitukseen kuuluvat tutkimusprofessori Sirpa Herve (Keski-Suomen Kemistiseura), professorit Timo Hirvi, Reija Jokela, Liisa Kaner-va (Turun Kemistikerho), Marja Lajunen (Pohjois-Suomen Kemistiseura), Mikko Ritala ja Jari Yli-Kauhaluoma, emeri-tusprofessori Erkki Kantolahti ja filoso-fian maisteri Kalle Malmioja (Itä-Suomen Kemistiseura) sekä tekniikan tohtori Ritva Tuunila (Kaakkois-Suomen Kemistiseura). Hallituksen jäsenyydet ovat nelivuotisia.

Seuran sihteerinä ja taloudenhoitajana toimii edelleen filosofian lisensiaatti He-leena Karrus.

Tilintarkastajaksi valittiin Jouni Vanhala ja varatilintarkastajaksi Vesa Peltola. Seu-ran toiminnantarkastajiksi valittiin profes-sorit Hilkka Knuuttila ja Heikki Saarinen ja varatoiminnantarkastajiksi dosentit Jor-ma Korvenranta ja Jarno Kansikas.

Uusia jäseniä

Kokouksessa hyväksyttiin seuran uusiksi varsinaisiksi jäseniksi filosofian maisteri Petra Lindholm, filosofian tohtori Solveig Linko, diplomi-insinööri Tuomas Neva-lainen, elintarviketieteiden tohtori Tanja Nurmi, diplomi-insinööri Ilkka Pollari ja tekniikan tohtori Tommi Vuorinen.

Seuran varsinaisiksi jäseniksi siirrettiin 23 vuoden 2012 aikana korkeakoulututkin-non suorittanutta nuorta jäsentä, filosofian maisterit Keijo Arajärvi, Teemu Arppe, Juha Hurmalainen, Tia Kakko, Jan-ne Lempinen, Jenni Luukkainen, Joo-na Nikkilä, Vuokko Niemi, Markus Oja, Antto Pesonen, Jani Rahkila, Tiina Run-sas, Leena Ruusuvirta, Emilia Streng, Minna Tolonen, Vesa-Pekka Vilja, Otto Virtanen ja Tom Wirtanen sekä diplomi-insinöörit Jenni Inkinen, Mika Ketomäki, Juho Perälä ja Kaisa Vikla.

Uusiksi nuoriksi jäseniksi otettiin filoso-fian ylioppilaat Piia Hartikka, Leena Ka-tajainen, Anu Kivistö-Rahnasto, Juha Koivistoinen, Reetta Kvist, Anne-Maija

SKS:n vuosikokous

Suomalaisten Kemistien Seurahoitaa nyt kemian seurojen yhteiset asiat Suomalaisten Kemistien Seuran (SKS) vuosikokous pidettiin 13.

maaliskuuta 2013 Suomen urheilumuseossa Helsingissä. Kattojärjestö Suomen Kemian Seura on nyt lakkautettu, ja SKS vastaa jatkossa pääosasta kemian seurojen eli SKS:n, Finska Kemistsamfundetin (FKS) ja Kemiallisteknillisen yhdistyksen (KTY) yhteisistä asioista.

Suomalaisten Kemistien Seuran (SKS) vuo-sikokouksessa vahvistettiin seuran vuosi-kertomus ja tilinpäätös 92. toimintavuodel-ta 2012, myönnettiin hallitukselle vastuu-vapaus ja hyväksyttiin talousarvio vuodeksi 2013.

Suomalaisten Kemistien Seuran jäsen-

maksu päätettiin pitää seitsemän euron suu-ruisena. Kemian seurojen yhteisten kulujen jäsenmaksuosuus on 56 euroa, joten jäsen-maksu on yhteensä 63 euroa.

Nuorilta jäseniltä seura ei peri jäsenmak-sua mutta kerää heiltä 10 euron lehtimak-sun.

Nuorten tutkijain tunnustuspalkinnolla palkittu Jani Rahkila asettui kuvaan uudelle kaudelle valitun SKS:n puheenjohtajan Nina Aremon kanssa.

Hel

eena

Kar

rus

73KEMIA3/2013

Seurasivut kertovat kemian seurojen, paikallisseurojen ja jaostojen toiminnasta.

SEUROISSA TAPAHTUU

Pirkanmaan kemistiseuranYlimääräinen kokous 15.5.2013 klo 17.00Ravintola Plevnan (Itäinenkatu 8, Tampere) luentotila.Ainoana aiheena on vuosikokouksessa 2013 hyväksytyn sääntömuutoksen toinen hyväksyntä.Ilmoittautumiset: pks@sci.fi.

Pirkanmaan kemistiseuranOlutaiheinen klubi-ilta15.5.2013 klo 17.15Ravintola Plevnan luentotila. Ilkka Hyttinen kertoo eri olut-lajeista maistiaisineen. Esitelmän jälkeen on mahdollisuus aterioida omalla kustannuksella.Ilmoittautumiset viimeistään 12.5: pks@sci.fi.

Suomalaisten Kemistien SeuranKesäretki Ekokemiin ja Suomen lasimuseoon11.6.2013Lähtö Helsingistä Kiasman pysäkiltä klo 12, paluu noin 19.30.Lasimuseossa opastettu kierros ja mahdollisuus ostoksiin museomyymälässä.Mukaan otetaan 40 henkeä ilmoittautumisjärjestyksessä. 20 euroa/jäsen, 5 euroa/nuori jäsen. Maksut kerätään bussissa, varaathan tasarahan. Ilmoittautumiset 31.5. men-nessä: www.suomalaistenkemistienseura.fi.Myös FKS:n ja KTY:n jäsenet ovat tervetulleita!

Kemia-Kemi-lehden seurasivujen aikataulut

Numero Aineistopäivä Ilmestymispäivä4/2013 14. toukokuuta 11. kesäkuuta 5/2013 7. elokuuta 2. syyskuuta6/2013 11. syyskuuta 9. lokakuutaTiedot tulevista tapahtumista toimitetaan sähköpostilla osoitteeseen toimisto@kemianseura.fi.

Kirjoitukset menneistä tapahtumista toimitetaan sähköpostilla osoitteeseen toimitus@kemia-lehti.fi.

Kemistien kesäretkellä vieraillaan muun muassa Suomen lasimuseossa.

Suom

en la

sim

useo

/ Pä

ivi K

ekäl

äine

n

Laakkonen, Milla-Maria Mä-kinen, Lauri Nieminen, Riik-ka Niilola, Ulf Ollilainen, Ant-ti Saarimaa ja Laura Videnoja sekä tekniikan ylioppilaat Juk-ka Järveläinen, Mika Parkka-li ja Simo Potinkari.

Nuori tutkija palkittiin

Kokouksessa jaettiin seuran myöntämä vuoden 2012 Nuor-ten tutkijain tunnustuspalkinto. Sen sai pro gradu -työnsä Åbo Akademissa tehnyt filosofian maisteri Jani Rahkila.

Rahkila kehitti työssään syn-teesimenetelmän, jolla voidaan valmistaa C. albicans -hiivasie-

Suomalaisten Kemistien Seuranhenkilövalintoja 2013

Pestisidikemian jaoston johtoryhmäFT Suvi Ojanperä, pj., FM Kati Hakala, sihteeri, FM Hanna Avikainen-Eskola, FM Jaakko Pirhonen ja FK Sisko Wester-lund.

Paikallisseurojen hallitukset/johtokunnat

Pohjanmaan Kemistit – Österbottens KemisterFT Sami Selkälä, pj., FM Ju-ha Sihvonen, vpj., FM Tomi Heikkinen, sihteeri, FM Elina Nyrhinen, FM Henrik Romar ja FM Mikko Suomela.

Kaakkois-Suomen KemistiseuraTkK Henri Pitkänen pj., DI Ka-ti Eskelinen, vpj., TkK Kimmo Arola, sihteeri, DI Nina Miik-ki, TkT Liisa Puro, TkK Timka Silvonen ja prof. Heli Siren.

Keski-Suomen KemistiseuraFT Jussi-Pekka Aittola, pj., FM Tiia-Riikka Tero, vpj., dos. Elina Sievänen, sihtee-ri, FM Raili Taipale, FT Virpi Noponen, TK Tuija Nurminen ja FK Raija Paukku.

Turun KemistikerhoDos. Petri Tähtinen, pj., FK Heikki Illi, vpj., dos. Maarit Karonen, sihteeri, FM Mikko Salomäki, FM Minna Hietala,

FM Petra Nordman, FM Ka-roliina Salmenperä ja fil. yo Isabella Norrbo.

Pirkanmaan KemistiseuraFM Sari Kurvinen, pj., FL Mikdet Böre, sihteeri, vara-jäsen, FM Ilkka Hyttinen, FM Sirpa Kauppila, FT Pau-la Maatela, DI Urpo Rossi, FM Salla Tuulos-Tikka ja FM Sanna Virtanen.

Pohjois-Suomen KemistiseuraFT Sanna Komulainen, pj., FM Sara Alanärä, vpj., FM Te-ro Luukkonen, sihteeri, prof. Marja Lajunen, FT Päivi Piri-lä, FM Ari Pietilä ja fil. yo Tea Niemistö.

Itä-Suomen KemistiseuraFM Juri Timonen, pj., FM Tar-mo Korpela, sihteeri, ja FM Tero Matilainen.

Länsi-Suomen KemistiseuraFM Matti Santala, pj., DI Sep-po Sipilä, sihteeri, FT Merja Ahonen, FT Nina Paaso, FM Eeva Peura ja FM Pirjo Wik-sten.

Päijät-Hämeen KemistitFM Eila Hämäläinen, pj., FM Leena Hovi, vpj., FM Hanna Tolvanen, sihteeri, FL Pekka Ilvonen, FM Anu El-Ghaoui ja FM Salla Partio.

nen soluseinämään fosfaattiryh-män välityksellä kiinnittyneitä β-(1 2)-kytkettyjä oligoman-nosideja. Synteesin jälkeen hän mallinsi molekyylit tietokoneel-la ja vahvisti mallinnettujen ra-kenteiden paikkansapitävyyden kattavilla NMR-analyyseillä.

Työssä analysoitiin ensi ker-taa, kuinka molekyyleihin kiin-nittynyt, varausta kantava fos-faattiryhmä vaikuttaa kolmi-ulotteiseen rakenteeseen.

Heleena KarrusKirjoittaja on Suomalaisten Kemistien Seuran sihteeri.

heleena.karrus@kemianseura.fi

74 3/2013KEMIA

LABORATORIOSTA TUTUTSarjassa kerrotaan

kemisteistä, jotka ovat antaneet

nimensä laboratorio-välineille.

Sarjan päälähde on tietokirjailija Michael

Huberin artikkeli Schott AG:lle.

Liebig-jäähdytin on maailman kemianla-boratorioissa yleisimmin käytetty jääh-dytin. Yksinkertaisessa laitteessa on kak-si sisäkkäistä putkea. Kun kuuma fluidi virtaa sisemmän putken läpi, se luovuttaa lämpösisältönsä kylmälle fluidille, joka kulkee putkien välisessä annuluksessa.

Jäähdyttimen kehittäjä, saksalainen

Justus von Liebigkehitti jäähdyttimen

Justus von Liebig (1803–1873) kasvoi käytännön kemistiksi apteekkari-isänsä verstaassa, jossa rohdospuodin myynti-artikkelit, lääkkeet, maalit ja muut kemi-kaalit valmistettiin itse.

Teini-ikäisenä Justus oli jo lukenut lä-pi myös aikakauden kemiallisen kirjalli-suuden. Opiskelu Bonnin ja Erlangenin yliopistoissa oli siksi helppoa. Nuorukai-nen väitteli tohtoriksi 19-vuotiaana ja kä-vi sen jälkeen suorittamassa jatko-opin-not Pariisin yliopistossa.

Kun von Liebig oli täyttänyt 21 vuot-ta, hänet nimitettiin kemian professorik-si Giessenin yliopistoon. Syynä ei tosin ollut nuoren miehen poikkeuksellinen lahjakkuus vaan se, ettei tehtävään ha-luttu palkata turhan kallista ”oikeaa pro-fessoria”.

Opinahjon rahapulasta huolimatta von Liebig rakensi Giesseniin ajan merkittä-vimmän kemianlaboratorion, jossa sai-vat koulutuksensa monet huomattavat kemistit, kuten August von Hofmann, August Kekulé, Emil Erlenmeyer ja Charles Wurtz. Omaa kieltään puhuu se, että Justus von Liebigin ”tieteellinen jälkikasvu” on palkittu kaikkiaan 44:llä Nobelin palkinnolla.

Tiedemies ja keksijä

Justus von Liebig kuului orgaanisen ke-mian ja alkuaineanalytiikan pioneerei-hin. Vuonna 1828 hän tuotti ensimmäise-nä magnesiumia pelkistämällä kaliumilla magnesiumkloridia. Kymmenen vuotta myöhemmin hän tunnisti happojen yhtei-seksi tunnusmerkiksi vetyatomin.

Monipuolinen mies perusti myös uu-den tieteenalan, maatalouskemian. Hän tutki kasvien ja eläinten aineenvaihdun-taa ja osoitti, että kasvit saavat tarvitse-mansa hiilen ilmakehästä, eivät maape-rästä. Nykyisen lannoitusmallin luojana von Liebig muotoili niin sanotun mini-mitekijän lain, jonka mukaan satotuoton

määrää niukimmin saatavissa oleva ra-vinne.

Omaa nimeään kantavan jäähdytti-men lisäksi von Liebig teki joukon mui-takin merkittäviä keksintöjä. Teolliseen tuotantoon niistä etenivät muun muassa keinolannoitteet, leivinjauhe, vauvojen purkkiruoka sekä lihaekstrakti – joka ai-noana tuotti keksijälleen myös taloudel-lista hyötyä.

Vuonna 1852 Baijerin kuningas kutsui kuuluisuuteen nousseen kemistin profes-soriksi Münchenin yliopistoon, jossa von Liebig työskenteli elämänsä loppuun as-ti.

Nykynäkökulmasta Justus von Liebi-gin tärkein anti oli systemaattisen ko-keellisen kemian perustaminen ja ke-mian yliopisto-opetuksen standardien luominen. Sanomalehdissä julkaistuilla kansantajuisilla artikkeleillaan hän he-rätti myös suuressa yleisössä sellaisen innostuksen kemiaan, että siitä tuli mo-nen oppilaitoksen suosikkiaine.

Pekka T. HeikuraKirjoittaja on historioitsija ja

vapaa toimittaja.

Tisleen takaisin nesteeksi tiivistävä Liebig-jääh-dytin kantaa aikansa kuu-luisimman kemistin nimeä.

Justus von Liebig loi perustan Saksan kemianteollisuuden nousulle maailman kärkeen.

TIEDUSTELUT JA VARAUKSET

Kalevi Sinisalmikalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fipuh. 044 539 0908

Irene Sillanpääirene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778

KemiKEMIAAikataulu ja teemat

NROTOIMIT.

AINEISTOILMOITUS-AINEISTO ILMESTYY OSATEEMOINA mm.

1/2013 3.1. 16.1. 5.2. Laboratoriot, turvallisuus, yrittäjyys

2/2013 7.2. 20.2. 12.3. ChemBio Finland 2013; kemian osaajat ja tulevaisuus

3/2013 22.3. 5.4. 25.4. Biotekniikka, ympäristö, analytiikka

4/2013 8.5. 22.5. 11.6. Laboratoriot, patentit, lääkkeet, Reach

Helsinki Chemicals Forum, Hki 18.–19.6.2013

5/2013 1.8. 13.8. 2.9. Special issue: Finnish Chemical Industry; muovit

6/2013 5.9. 19.9. 9.10. Laboratoriot, puhdastilat, prosessit

7/2013 8.10. 22.10. 11.11. Analytiikka, tutkimus, pinnat

8/2013 7.11. 21.11. 12.12. Laboratoriot, mittaukset, patentit

Erikoisjakelut 2013Nro 1 Labquality-päivät, Helsinki 7.–8.2.2013

Nro 2 ChemBio Finland 2013, Helsinki 20.–21.3.2013

Nro 3 Yhdyskuntatekniikka 2013, Jyväskylä 15.–16.5.2013

Nro 4 Helsinki Chemicals Forum, Helsinki 18.–19.6.2013

Nro 5 Kansainvälinen lisäjakelu; PlasTec ja PacTec 2013, Helsinki 3.–5.9.2013

Nro 6 Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille

Nro 7 Väri ja pinta 2013, Helsinki 15.–17.11.2013

Nro 8 Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille

Tavoita päättäjät!• Yli10000lukijaa.

• Neljäviidestälukijastatekeetai valmistelee hankintapäätöksiä.

Kempulssi Oy • Kemia-Kemi-lehti • Pohjantie 3, 02100 Espoo • www.kemia-lehti.fi