16 Raha ja rahajärjestelmä

M&T 2006, luku 29

Tähän mennessä tapahtunutta…

Makromaailmaan Kansantalouden tilan tutkimista erilaisilla mittareilla Vastaako kysyntä tarjontaa? Y+M=C+I+G+X = BKT Mitä kasvu on ja kuinka sitä syntyy?

S=IKt+1=It+Kt-dKt

LainavaramarkkinatEri ihmiset säästää ja investoiRahoitusjärjestelmä toimii instituutiona

”Taloustiede on yhteiskuntatiede …kyse ei pelkästään rahasta”

Tänään puhutaan rahasta: Mitä raha on? Kuinka sitä luodaan? Millaisin keinoin ja miksi sitä säädellään? Keskuspankkien ja pankkien välisestä suhteesta?

Mitä on inflaatio ja deflaatio? Miksi ne ovat ei-

toivottuja? 9. perusperiaate: rahan määrän kasvu on inflaation

perimmäinen syy Kvantiteettiteoria Inflaation aiheuttamat kustannukset

Raha ja rahavaranto

Raha voi toimia: vaihdon välineenä arvon mittana arvon säilyttäjänä

Kaikkea taloudenpitäjien (eli yritysten ja kotitalouksien) hallussa

olevaa rahaa kutsutaan rahavarannoksi. Rahavarannossa erotellaan

Suppea raha = käteinen + käteistalletukset Lavea raha = suppea raha + määräaikaistalletukset

On hyvä muistaa, että luottokortit, pankkikortit, shekit, ym. eivät

ole rahaa vaan rahansiirtovälineitä.

Rahan käsitteet

Hyödykeraha (commodity money): hyödyke joka toimii

maksuvälineenä ja jolla on kuitenkin oma luontainen arvo (intrinsic

value) joka on riippumaton maksuvälineen käytöstä.

Raha (fiat money, fiat = mahtikäsky) raha, jonka arvo perustuu

kokonaan luottamukseen ja jolla ei ole luontaista arvoa. Esim. setelit, kolikot, pankkitilit.

Tilastolliset rahavarannon (raha-aggregaatin) käsitteet

Rahan likvidideetin perusteella voidaan erottaa kolme rahan

tilastollista mittaria: M1: liikkeessä olevan raha sekä yön yli -talletukset. M2: M1 + enintään kahden vuoden

määräaikaistalletukset sekä irtisanomisajaltaan enintään

kolmen kuukauden talletukset. M3 = lavea raha-aggregaatti : M2 +

takaisinostosopimukset, rahamarkkinarahastojen

rahasto-osuudet ja rahamarkkinapaperit sekä enintään

kahden vuoden velkapaperit. Likviditeetti: (maksuvalmius) kerro kuinka vaivattomasti ja

helposti tiettyjä varoja voidaan muuttaa vaihdon välineeksi

Tilastolliset rahavarannon käsitteet

Lähde M&T (2006, 592, kuvio 29.1; ECB: April 2005)

Vain 1/6

Raha, keskuspankit ja niiden rooli

Aina kun taloudessa käytetään ns. "fiat money" tarvitaan

keskuspankkia, joka

ylläpitää luottamusta rahan arvoon pitämällä rahan

arvon vakaana. valvoo pankkijärjestelmää.

Rahan arvo pidetään vakaana mm. säätelemällä

taloudessa liikkuvan rahan määrää ja markkinoilla

vallitsevia korkoja.

Tärkeitä keskuspankkeja

Euroopan keskuspankki EKP (European Central

Bank ECB): www.ecb.int Bank of England: www.bankofengland.co.uk U.S. Federal Reserve System:

www.federalreserve.gov Bank of Japan: www.boj.or.jp/en/

Suomen Pankki www.bof.fi

Euroopan keskuspankki (EKP)

Euroopan keskuspankki (EKP) perustettiin 1.6.1998, se

toimii Frankfurtissa ja on valtioista riippumaton. "EKP toimii keskuspankkina Euroopan yhteisen rahan –

euron – käyttöalueella. Sen tärkein tehtävä on ylläpitää euron ostovoimaa ja

siten hintavakautta euroalueella. Euroalueeseen kuuluvat ne 16 Euroopan unionin maata*,

jotka ovat ottaneet euron käyttöön. "

*Alkuperäisiä euromaita 11: Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti,

Italia, Luxemburg, Hollanti, Itävalta, Portugali ja Suomi. Niiden lisäksi

Kreikka, joka liittyi mukaan vuonna 2001, Slovenia 2007, Kypros ja Malta

2008, Slovakia vuonna 2009.

Lähde: Euroopan keskuspankki, saatavilla http://www.ecb.int/ecb/html/index.fi.html

Lähde: keskeisiä indikaattoreita, BOF, saatavilla http://www.bof.fi/fi/tilastot/indikaattorit/index.htm

Euroopan keskuspankki: hintavakaus ja rahapolitiikka

Eurojärjestelmän ensisijainen tavoite on hintavakauden

ylläpitäminen. Hintavakauden ylläpitämisen tavoite asetettiin

perustamissopimuksessa EKP:n rahapolitiikan keskipisteeksi, koska

useat taloustieteelliset tutkimukset osoittavat, että rahapolitiikka edistää parhaiten talouskasvua, kun se ylläpitää

hintavakautta. taloudessa rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa pitkällä aikavälillä

vain hintatasoon eikä reaalitalouden muuttujiin (klassinen

inflaatioteoria) Toki reaalimuuttujiin voidaan vaikuttaa hintavakauden tuoman

myönteisen vaikutuksen kautta.

Lähde: Rahapolitiikka, saatavilla

http://www.ecb.int/ecb/educational/facts/monpol/html/mp_001.fi.html

Rahanluonti ja inflaatio

9. Periaate: ”Rahan määrä on inflaation perimmäinen

syy” Seuraavaksi katsotaan, miten rahanluonti tapahtuu ja

mikä rooli keskuspankilla ja muilla finanssijärjestelmän

toimijoilla on. Keskuspankit ovat kasvattaneet rahavarantoa

huomattavasti finanssikriisin ja siihen liittyvän taantuman

torjumiseksi. Osa taloustieteilijöistä pelkää, että se tarkoittaa pahaa

inflaatiokierrettä lähitulevaisuudessa, osa ei. Palataan inflaatioon vielä myöhemmin

Pankkijärjestelmän rahanluonti

Rahan arvon pitäminen vakaana säätelemällä taloudessa

liikkuvan rahan määrää voi olla haasteellista

keskuspankeille, koska pankkijärjestelmä voi vaikuttaa

rahan määrään. Pankkijärjestelmä luo rahaa myöntämällä luottoja, joista

valtaosa palaa takaisin talletuksina, jotka

pankkijärjestelmä voi myöntää edelleen luottoina. Talletuksista vain kassavarantosuhteen määräämä osa on

pakko jäädä pankin reserviksi. Katsotaan esimerkin avulla miten tällaista rahanluontia

tapahtuu.

Pankkijärjestelmän rahanluonti

Oletetaan, että alkutilassa

kokonaisrahatarjonta on 100

euroa, joka koostuu vain

seteleistä ja kolikoista.

Seuraavaksi avataan pankki

ja sinne talletetaan kaikki

100 euroa.

Oletetaan, että pakollinen

kassavarantosuhde on 10%.

Pankki lainaa 90 euroa ja

pitää 10 euroa

kassavarantona.

Katso M&T (2006, 598).

Varat Velat

Ensimmäinen eurooppalainen pankki

Kassavaranto €10.00

Lainaat €90.00

Talletukset €100.00

Kokonaisvarat €100.00

Kokonaisvelat €100.00

Pankkijärjestelmän rahanluonti

Myöntämällä 90 euron lainan ensimmäinen

eurooppalainen pankki on luonut rahaa.

Nyt kokonaisrahatarjonta on 100 euroa (talletukset) + 90

euroa (setelit jotka myönnettiin lainaajalle).

Pankkijärjestelmän rahanluonti

Oletetaan seuraavaksi, että avataan toinen pankki, jonne

lainan saanut avaa tilin ja tallentaa saamansa 90 euroa Toinen eurooppalainen pankki pitää 10% talletuksesta

reserviksi (kassavarannoksi) eli 9 euroa ja lainaa loput 81

euroa. Toinen eurooppalainen pankki on siis luonut 81 lisärahaa. Rahatarjonta on nyt 100+90+81 (katso seuraava kuvio) Mikäli lainatut 81 euroa talletetaan uudestaan pankkiin ja

siitä syntyy kolmas laina, rahaluonnin prosessi jatkuu.

Assets (Saamiset) (Velat)

LiabilitiesFirst European Bank

Reserves€10.00

Loans€90.00

Deposits€100.00

Total Assets€100.00

Total Liabilities€100.00

Assets Liabilities

Second European Bank

Reserves€9.00

Loans€81.00

Deposits€90.00

Total Assets€90.00

Total Liabilities€90.00

Pankkijärjestelmän rahanluonti

Rahatarjonta on nyt 100+90+81; katso M&T (2006, 599).

Pankkijärjestelmän rahanluonti

Toinen eurooppalainen pankki voi lainata edelleen ulos nuo 81

euroa. Jos ne palautuu talletuksena esim. kolmannelle eurooppalaiselle

pankille, joka pitää siitä reservinä 10 % eli 8,10 euroa ja antaa

lainaksi 81,00-8,10 = 72,90 euroa Jos tämä prosessi jatkuu sitten lopussa rahan luonti

(päättymättömänä geometrisena sarjana) on

= 100 + 90 + 81 + 72,9 + ...

= 100 + 0,9 x 100 + 0,9 x 0,9 x 100 + 0,9 x 0,9 x 0,9 x 100 + ....

= 100 x (1+0,9 + 0,92 + 0,93 + ...)

= 100 x 1/(1-0,9) = 100 x 10 = 1 000 euroa

= 100 x 1/R, kun R = kassavarantosuhde = 0,1 eli 10%. M = 1/R kutsutaan rahanluontikertoimeksi (money multiplier)

Rahanluontikerroin (money multiplier) M

M = 1/R kutsutaan rahanluontikertoimeksi (money

multiplier), jossa R on kassavarantosuhde (reserve ratio).

Rahanluontikerroin M (money multiplier) on se määrä

rahaa, jonka pankkijärjestelmä pystyy luomaan jokaista

reservinä pidettyä euroa kohti.

Huom! M = 1/R perustuu oletukseen, että kaikki lainaksi

annettu raha palaa talletuksina.

Aktivoiva tehtävä

Oleta, että keskuspankki muuttaa

kassavarantovelvoitteen, niin että se on 15 % eikä enää

10 % kuten edellisessä esimerkissä. Kuinka paljon rahaa pankkijärjestelmä luo tässä

tapauksessa, mikäli alussa talletetaan 100 euroa?

Aktivoiva tehtävä

Oleta, että keskuspankki muuttaa

kassavarantovelvoitteen, niin että se on 15 % eikä enää

10 % kuten edellisessä esimerkissä. Kuinka paljon rahaa pankkijärjestelmä luo tässä

tapauksessa, mikäli alussa talletetaan 100 euroa?

Keskuspankki, pankkijärjestelmä ja rahanluonti

Pankkijärjestelmän harjoittama rahanluonti lisää rahan

määrää siinä mielessä, että se kasvattaa käytettävissä

olevaa vaihdannan välinettä.

Koska pankkijärjestelmä pystyy luomaan rahaa, niin

keskuspankki voi vaikuttaa rahan määrään vain välillisesti.

Tämä vaikeuttaa rahapolitiikan harjoittamista.

Katsotaan nyt tarkemmin rahapolitiikan välineitä (eli ne välineet joiden avulla

keskuspankit voivat vaikuttaa rahanluontiin) sekä niiden käyttöön liittyviä haasteita.

Keskuspankin rahapolitiikan välineet

Avomarkkinaoperaatiot (open market operations):

keskuspankki ostaa ja myy lyhytaikaisia rahoitusvaateita kuten

esim. valtion obligaatioita. Ostamalla keskuspankki lisää rahan määrää ja myymällä

vähentää sitä. Ohjauskorko (refinancing rate): keskuspankki muuttaa

korkoa, jolla se tarjoaa pankeille lyhytaikaista luottoa Nostamalla korkoa keskuspankki vähentää pankkien

keskuspankkirahoituksen kysyntää ja laskemalla lisää

sitä. Kassavarantovelvoite R (reserve requirements): nostamalla

kassavarantovelvoitetta keskuspankki vähentää rahan luontia

(rahanluontikerroin M = 1/R laskee kun R kasvaa), laskemalla

R lisää rahanluontia.

Rahanluonti avomarkkinaoperaatioilla

Tarkastellaan seuraavaksi esimerkin avulla, miten keskuspankki voi luoda rahaa ostamalla pankeilta arvopapereita.

Oletetaan, että alkutilanteessa keskuspankilla on seteleitä ja pankilla arvopapereita 100 dollarin edestä.

Keskuspankki ostaa arvopaperit pankilta, jonka reservit kasvat 100 dollarilla.

Pankki voi antaa lainaksi nämä reservit, jolloin keskuspankin arvopaperien osto panee alulle luotonlaajennuksen.

Lainatut reservit palautuvat pankkijärjestelmään talletuksiksi. Niistä osa (R = 0,1) pidetään kassavarantona ja loput annetaan lainaksi...

Ohjauskorko rahapolitiikan välineenä ja rahamarkkinat (money markets)

Opimme, että pankkien on pidettävä tietty määrä (R)

talletuksista reserveinä (kassavarantovelvoite). Rahamarkkinoilla pankit, joilla on ylimääräisiä reservejä,

voivat lainata niille pankille joiden reservit ovat vajaat. Rahamarkkinoiden lainat ovat lyhytaikaisia (yhdestä yöstä

kahteen viikkoon). Keskuspankki voi vaikuttaa rahamarkkinakorkoihin

ohjauskoron avulla. Ohjauskorko on se korkokanta, joka eniten vaikuttaa

koronmuodostukseen rahamarkkinoilla. Kuitenkin ohjauskoron lisäksi markkinakorkoihin vaikuttavat

myös muut tekijät, kuten esim. taloudenpitäjien odotukset.

Ohjauskorko rahapolitiikan välineenä ja rahamarkkinat (money markets)

Pankki, jonka reservit ovat vajaat, voi saada lainan myös

suoraan keskuspankilta myymällä lyhytaikaisia

rahoitusvaateita kuten obligaatioita keskuspankille. Tähän myyntiin liittyy takaisinostovelvoite (repurchase

agreement) Ohjauskorkokanta vaikuttaa myyntihinnan ja

takaisinostohinnan väliseen eroon Ohjauskorkokantaa kutsutaan

perusrahoitusoperaatioiden minimitarjouskoroksi

(refinancing rate) euroalueella diskonttokoroksi (discount rate) Yhdysvalloissa repokoroksi (repurchase rate) Englannissa

Ohjauskorko rahapolitiikan välineenä ja rahamarkkinat (money markets)

Kun keskuspankki nostaa ohjauskorkoa, niin pankkien

lainanotto keskuspankista tulee kalliimmaksi. Seurauksena pankit mieluummin vähentävät omaa

luotonantoaan yleisölle kuin täydentävät vajaat reservit

lainaamalla rahaa. Täten rahan tarjonta supistuu. Toisaalta kun keskuspankki laskee ohjauskorkoa, niin

pankit lisäävät luotonantoaan yleisölle tietoisina siitä, että

tarpeen tulleen keskuspankkirahoitus on halpaa.

Kuinka tehokas rahapolitiikan väline ohjauskorko on?

Finanssikriisin yhteydessä keskuspankit ovat useaan

otteeseen laskeneet ohjauskorkoa (katso esimerkiksi

seuraava kuva) yrittäessä kasvattaa lainanantoa ja sitä

kautta kysyntää, täten elvyttämällä taloutta. Kuitenkaan ohjauskoron laskeminen ei ole vaikuttanut

yhtä tehokkaasti kuin toivottiin. Syynä oli se, että keskuspankki voi vaikuttaa rahan

määrään vain välillisesti. Luotonantoon vaikuttavat myös pankkien luotonantoa

koskevat päätökset ja yleisön päätökset tallettaa rahaa

pankkiin ja hakea lainaa.

EKP ja ohjauskorko rahapolitiikan välineenä

EKP järjestää viikoittain huutokauppoja

(perusrahoitusoperaatiot), joissa pankeille tarjotaan

kaksiviikkoista luottoa. EKP:n neuvosto määrää näissä huutokaupoissa

sovellettavan koron eli euroalueen ohjauskoron. Kun ohjauskorko nousee, niin pankit käyttävät vähemmän

perusrahoitusta, jolloin rahan määrä laskee. Rahamarkkinoiden korot (esim. euribor*) heijastelevat

ohjauskoron muutoksia kuten näkyy seuraavassa

kuviossa.

* Euribor = päivittäin julkaistava viitekorko, jolla pankit sitoutuvat

lainaamaan vakuudettomasti varoja toisilleen.

17 Raha ja inflaatio

M&T 2006, luku 30

Rahan tarjonta ja inflaatio

Inflaatio (inflation): laaja-alainen hintatason nousu -> rahan ja

rahaomaisuuden arvo laskee Deflaatio (deflation): yleinen hintatason lasku -> rahan,

rahaomaisuuden arvo nousee. Myös velkojen reaaliarvo

nousee Hyperinflaatio (hyperinflation): tilanne, jossa inflaatiovauhti

kiihtyy hallitsemattomasti (yleensä > 50% / kuukaudessa).

Hintataso ja inflaatiovauhti pitkällä aikavälillä

Miten hintataso ja inflaatiovauhti määräytyvät pitkällä

aikavälillä? Selitys löytyy rahan kvantiteettiteoriasta Perusidea: pitkällä aikavälillä hintataso määräytyy siten,

että rahan kysyntä = rahan tarjonta. Rahan kysynnästä päättävät yritykset ja kotitaloudet.

Niiden rahan kysyntään vaikuttavat hintataso, korkokanta,

luottamus talouteen ym. tekijät. Oletetaan, että kun rahan arvo laskee eli hinnat nousevat,

rahan kysyntä kasvaa. Toisin sanoen rahan kysyntä on

rahan arvon vähenevä funktio Rahan tarjonnasta päättää (välillisesti) keskuspankki.

Rahan määrä

Rahan arvo 1/P(Value of money)

Hintataso (Price Level, P)

EKP:n päättämä tarjonta

Rahan tarjonta (Money supply)

0

1

(Alhainen)

(Korkea)

(Korkea)

(Matala)

1/2

1/4

3/4

1

1.33

2

4

Rahantasapainoarvo

Hintojentasapainotaso

Rahan kysyntä(Moneydemand)

A

Hintatason määräytyminen

Lähde: M&T 2006, 612, kuvio 30.1

Rahan tarjonnan kasvun vaikutus

Seuraavassa kuviossa keskuspankki lisää rahan

tarjontaa. Jotta markkinat olisivat edelleen tasapainossa eli jotta

kysyntä lisääntyisi tarjontaa vastaavaksi, rahan arvon

täytyy laskea eli hintatason täytyy kasvaa. Rahan tarjonnan lisäys nostaa siis hintatasoa

Quantity ofMoney

Rahanarvo

Hintataso, P

Rahan kysyntä

0

1

(Alhainen)

(Korkea)

(Korkea)

(Matala)

1/2

1/4

3/4

1

1.33

2

4

M1

MS1

M2

MS2

2. . . . laskeerahan arvoa 3. . . . ja

nostaahintatasoa.

1. Rahan tarjonnanlisäys...

A

B

Rahan tarjonnan kasvun vaikutus

Lähde: M&T 2006, 613, kuvio 30.2

Klassinen inflaatioteoria ja rahan kvantiteettiteoria

Klassisen inflaatioteorian mukaan reaaliset suureet kuten

työllisyys ja tuotanto ja nimelliset suureet kuten yleinen

hintataso määräytyvät toisistaan riippumatta. Toisin sanoen voidaan puhua reaali- ja rahatalouden

kahtiajaosta (klassinen dikotomia) Raha on pitkällä aikavälillä neutraali (monetary

neutrality): rahan määrän muutos vaikuttaa vain

nimellisiin suureisiin, ei reaalisiin. Sitä seuraa, että rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa pitkällä

aikavälillä vain hintatasoon eikä reaalitalouden muuttujiin

Klassinen inflaatioteoria ja rahan kvantiteettiteoria

Rahan kvantiteettiteoria perustelee rahan määrän kasvun ja inflaation

syy-seuraussuhde seuraavien kolmen oletuksen avulla: rahan kiertonopeus on vakio.

Rahan kiertonopeus = suure, joka ilmoittaa montako kertaa

rahavarannolla keskimäärin suoritetaan maksuja vuoden

aikana. bruttokansantuotteen määrä on pitkällä aikavälillä

luonnollisella tasolla Luonnollinen bruttokansantuote (myös potentiaalinen BKT,

engl. natural rate of output, potential output, full employment

output) BKT:n taso, joka toteutuu kun kaikki työttömyys on

vapaaehtoista eli työttömyys on ns. luonnollisella tasolla keskuspankki voi säädellä rahavarantoa (olemme oppineet,

että käytännössä säätely on epätäydellistä).

Klassinen inflaatioteoria ja rahan kvantiteettiteoria

Vaihdon identiteetti:

M x V = P x Y jossa

M = rahan määrä,V = rahan kiertonopeus (velocity of money), P = hintatasoY = tuotannon määrä (reaali BKT)

Perusidea: Jos voidaan olettaa, että rahan kiertonopeus

V on vakio ja jos tuotanto määräytyy vain reaalisten

tekijöiden perusteella, niin rahan tarjonnan kasvu näkyy

hintatason nousuna.

Aktivoiva tehtävä

Olkoon tuotannon taso Y= 1000 , rahan tarjonta M =500 ja rahankiertonopeus V = 8.

Mikä on vaihdon identiteetin mukaan hintataso P?

Jos rahatarjonta M kasvaa 5 % ja reaalituotanto Y kasvaa 2 %, ja rahan kiertonopeus on vakio, sitten hinnat P tulevat kasvamaan

5 % enemmän kuin 5 % vähemmän kuin 5 %

Rahan kiertonopeudesta

Alla olevassa taulukossa on laskettu USA:n rahan kiertonopeus

hyödyntämällä nimellisen BKT:n

ja M1:n datan määrää. Kun vaihdon määritelmä on M x V = P x Y sitten rahan kiertonopeus

V = (P x Y )/ M eli

V = nimellinen BKT / M1 Muistathan, että M1 rahan tilastollinen mittari, joka sisältää

liikkeessä olevan rahan sekä yön yli -talletukset.

Taulukko saatavilla http://mikeroeconomics.blogspot.com/2009/01/velocity-of-m1.html,

Rahan kiertonopeudesta

Edellisestä taulukosta voidaan nähdä, ettei

rahankiertonopeus ole ollut viime vuosina vakio. Seuraavat kuviot, jossa rahan kiertonopeus on laskettu

sekä M2 että M1 perusteella ja jossa aikasarja on pitempi,

myös antavat syytä epäillä onko rahan kiertonopeus

vakio.

Saatavilla http://www.investorsinsight.com/cfs-filesystemfile.ashx/__key/CommunityServer.Blogs.Components.WeblogFiles/thoughts_5F00_from_5F00_the_5F00_frontline/jm120508image008_5F00_3.jpg

Hyperinflaatio ja rahan tarjonnan kasvu

Seuraavat kuviot havainnollistavat suhdetta rahan

tarjonnan kasvun ja hyperinflaation välillä.

Muistutus: Hyperinflaatio (hyperinflation): tilanne, jossa

inflaatiovauhti kiihtyy hallitsemattomasti.

Peukalosääntö: hyperinflaatio kun inflaatio > 50%

kuukaudessa.

Inflaation kustannukset

Inflaatio sinänsä ei aiheuta kustannuksia. Taloudessa, jossa kaikki hinnat ja tulot nousisivat samaa

tahtia, niin etteivät suhteelliset hinnat muuttuisi ja jossa

tämä olisi kaikille tiedossa, hintojen nousu ei vaikuttaisi

kenenkään päätöksiin. KUITENKIN inflaation seuraukset aiheuttaa seuraavat

kustannukset:Shoeleather costsMenu costsSuhteellisten hintojen muutosVerotuksen kiristyminen

Katsotaan näitä kustannuksia tarkemmin.

Inflaation kustannukset:

”Kengänpohjien kulumisen" kustannukset

(Shoeleather costs): Merkittävä kustannus varsinkin hyperinflaation

tapauksissa. Kun raha menettää nopeasti arvoaan, käytetään paljon

aikaa ja vaivaa vaihtoehtoisen arvon säilyttäjän

hankkimiseen. Kun "juostaan" paljon vaihtoehtoisen arvon säilyttäjän

perässä, ”kengänpohjat kuluvat”.

Menu costs: kun hinnat muuttuvat nopeasti, yritysten on

päivitettävä tuotteidensa hinnastoja, mikä aiheuttaa

kustannuksia

Inflaatio, epätäydellinen informaatio ja tuotannon päätösten vääristyminen

Epätäydellisen informaation vallitessa, yksittäinen yritys ei

pysty havaitsemaan kaikkia hintoja. Täten se voi tulkita oman tuotteen kohonneen hinnan

signaalina siitä, että tuotteen kysyntä on kasvanut

markkinoilla ja kasvattaa siksi sen tuotantoa. Kuitenkaan, mikäli hinnan nousu johtuu inflaatiosta eli

hintatason yleisestä kohoamisesta, kysyntä ei ole aidosti

kasvanut. Seurauksena lisätuotanto voi jäädä myymättä eli

markkinat eivät allokoi resursseja tehokkaasti

Inflaatio, epätäydellinen informaatio ja tuotannon päätösten vääristyminen

Inflaation vallitessa se, että yritykset eivät pysty havaitsemaan kaikkia hintoja hintojen päivittäminen ei tapahdu samanaikaisesti

kaikissa yrityksissä aiheuttaa suhteellisia hintojen muutoksia, jotka

vääristävät tuotannon päätöksiä.

Inflaatiovero

Miksi tietyt maat joutuvat inflaatioon/hyperinflaatioon? Otetaan julkisen vallan budjettirajoite

G = T +Δ B + Δ M Tulkinta: julkiset menot G voidaan rahoittaa kolmella eri

tavalla: 1) verokertymällä T, 2) kasvattamalla julkista

velkaa B tai 3) kasvattamalla rajan tarjontaa M eli

painamalla rahaa. Silloin kun hallitus rahoittaa menojaan rahaa painamalla,

se "perii" inflaatioveroa (myös. rahoitustulo, engl.

seignorage) eli aiheuttaa taloudenpitäjien hallussa olevan

rahan arvon alenemisen. Lue Mankiw's blogista "The Inflation tax, sivulla

http://gregmankiw.blogspot.com/2006/05/inflation-tax.html

Ei-odotettu inflaatio ja tulonjako

Yllätyksenä tuleva inflaatio (ei-odotettu inflaatio,

unexpected inflation) aiheuttaa muutoksia tulojen ja

varallisuuden jaossa. Koska monet sopimusten hinnat on ilmaistu nimellisinä

arvoina ja sopimusten ehtoja ei sopeuteta jatkuvasti tai

jopa ei ollenkaan, korkeampi kuin odotettu inflaatio suosii

esimerkiksi lainanottajia verrattuna lainanantajiin, koska

lainan takaisinmaksun reaaliarvo on pienempi kuin se,

mitä odotettiin sopimuksen solmiessa.

Inflaatio ja verotuksen kiristyminen

Inflaatio nostaa säästöjen nimellisarvoa ja siten

korkotuloa. Koska verotusluokat perustuvat nimellisiin arvoihin,

säästämisen verotus kiristyy.

Fisher-efekti

Pitkällä aikavälillä pätee, että: Reaalinen korkokanta = nimellinen korkokanta –

inflaatiovauhti

tai vastaavasti Nimellinen korkokanta = reaalinen korkokanta +

inflaatiovauhti Tätä kutsutaan Fisher-efektiksi (Irving Fisher, 1867-1947). Perusidea: Reaalinen korkokanta pysyy vakiona, kun

inflaatio kiihtyy, nimellinen korkokanta nousee yhtä paljon.

Aktivoiva tehtävä: nimellis- ja reaalikorkokanta

Olkoon kuluttajahintaindeksi (consumer price index CPI)Vuosi 1: 100Vuosi 2: 110Vuosi 3: 120Vuosi 4: 115

Olkoon nimelliskorko i Vuosi 1: -- Vuosi 2: 15% Vuosi 3: 13% Vuosi 4: 8%

Laske reaalikorko r vuosille 2,3, ja 4

Deflaation kustannukset

Deflaatio = yleisen hintatason lasku, inflaation vastakohta

Deflaatiota pidetään ongelmana deflaatiokierteen riskin takia

Deflaatio aiheuttaa kulutuksen ja investointien vähenemistä: deflaatiossa ostoksia ja investointeja lykätään, mikäli ne eivät ole välttämättömiä, koska hintojen odotetaan laskevan lähitulevaisuudessa.

Kun sekä kulutus että investoinnit laskevat lykkäysten takia, tuotanto sopeutuu tähän aiheuttaen työttömyyden nousun.

Työttömyyden nousu laskee kulutusta....jne.

Deflaatio on hyvin harvinainen ilmiö.

Deflaatiota esiintyi 1930-luvun suuren laman aikana ja sen jälkeen Japanissa 1990-luvulla.

Deflaatio ja tulonjakovaikutuksia

Deflaatio kasvattaa rahan ja velkojen arvoa.

Tämä suosii lainanantajia ja haittaa velkaisia

Velkaiselle deflaation myötä lainapääoman reaaliarvo ja lainasta maksettava reaalikorko kasvavat.

Deflaatio nousukaudella

Voiko deflaatiota esiintyä nousukaudella?

Kyllä, mikäli rahamäärä kasvaa hitaammin kuin tuotannon

määrä.

Näin on tapahtunut 1800-luvun teollisen vallankumouksen

aikana Britanniassa.

Rahajärjestelmä käytti kultakantaa ja rahan määrää ei pystytty

sopeuttamaan tuotannon kasvuun.

M x V = P x Y

P = (M x V) / Y

Y kasvoi, M oli suhteellisen vakio, joten P laski, kun M ei pystytty

kasvattamaan samassa suhteessa kuin Y nousua

Yhteenveto

Pitkällä aikavälillä inflaatio johtuu rahamäärän kasvusta. Tarkastellaan myöhemmin kurssilla, mitkä tekijät

vaikuttavat inflaatioon lyhyellä aikavälillä. Klassisen dikotomian (reaali- ja rahatalouden kahtiajako)

mukaan rahamäärän muutoksilla ei ole pitkällä aikavälillä

reaalivaikutuksia talouteen. Täten sanotaan, että raha on

neutraali. Reaalinen korkokanta pysyy vakiona. Kun inflaatio kiihtyy,

nimellinen korkokanta nousee yhtä paljon. Inflaatiota pidetään ei-toivottuna, koska sen seurauksiin

liittyy eri tyyppisiä kustannuksia.

Makrokansantalouden koulukunnat

Monetarismi: sen mukaan rahapolitiikka ei ole

neutraalia pelkästään pitkällä aikavälillä vaan myös

lyhyellä aikavälillä (Milton Friedman, Nobelin palkittu

1976) Klassinen koulukunta: rahapolitiikka voi vaikuttaa

reaalitalouteen lyhyellä aikavälillä mutta rajoitetusti. Uuskeynesilainen koulukunta: klassinen dikotomia

ei päde, rahamäärän muutoksilla on merkittäviä

reaalivaikutuksia talouteen lyhyellä aikavälillä koska

raha toimii myös sijoituskohteena