08 - Töölön yhteiskoulu · 2015. 2. 5. · amista haittaa. Herttoniemen yhteiskoulun...
Transcript of 08 - Töölön yhteiskoulu · 2015. 2. 5. · amista haittaa. Herttoniemen yhteiskoulun...
”SARASTUS” Töölön Yhteiskoulun lukion lehti
PÄÄTOIMITTAJA
Roope Luokkamäki
AD
Kaarle Patomäki
YHTEYSTIEDOT
JULKAISIJA
Töölön Yhteiskoulun oppilas-
kunnan hallitus
KUSTANTAJA
Töölön yhteiskoulu
TOIMITILAT
Töölön yhteiskoulu
Urheilukatu 10-12
002350
PAINATUS
Finepress Oy
TOIMITTAJAT
Meri Mattila
Anastasia Kirjanen
Jenni Voong
Sippo Rossi
Ossi Hietala
Mikko Hirvonen
Aleksi Hokkanen
Siiri Kähönen
Otto Kopra
Vili Vanhala
Ella Tihlman
Roope Luokkamäki
Emilia Tapprest
VALOKUVAUS
Emilia Tapprest
Roope Luokkamäki
Ella Tihlman
Valtteri Rautiainen
Vili Vanhala
Ossi Hietala
Anastasia Kirjanen
Jenni Voong
Sippo Rossi
TAITTO
Meri Mattila
Anastasia Kirjanen
Jenni Voong
Ossi Hietala
Mikko Hirvonen
Otto Kopra
Vili Vanhala
Kaarle Patomäki
Nea Hukka
Anna Tuomela
Roope Luokkamäki
AVUSTAVA OPETTAJA
Irene Bonsdorff
KANSI
Kasperi Pitkänen
SARJAKUVA
Anna Tuomela
2 ”SARASTUS” 4/10 ”SARASTUS” 4/10 3
Pääkirjoitus Jouluhysteria Ammattikoululaiset Suurennuslasissa: Hannu Rantala Minä Hurja remontti Oppilaskunnanhuone Ajasta ja avaruudesta Nollat ja ykköset Tee Joulun taikaa Empty sheet Sanottua
08
05
22
4
5
6
8
11
14
16
18
20
22
25
28
30
14
Hurja remontti: Mitä tapahtuu kun yhdistetään lukiolais-
ten oleskelutila ja kuntosali ja sijoitetaan se kellariin?
11
Minä: …...
6 Ammattikoululaiset: Kaikki ”amiksethan” on samanlai-
sia tyhjäntoimittajia. Vai onko?
25
Joulun taikaa: Perheelle ja kavereille, ehkä koirallekin
pitäisi ostaa joululahjoja, mutta mitä? Ota vinkistä vaari!
PÄÄKIRJOITUS ”Muru hei, takki auki. Täältä tulee hauki…” Näin päässä junnaa vieläkin viime kesän
enemmän tai vähemmän virallinen kesähitti, Kymppilinjan Minä. Kappaleessa nuori
mies kertoo omin sanoin elämästään, siitä miten hän näkee itsensä, miten muut hänet
näkevät. Ja sitten on se hauki.
Kyseinen kappale toimii ”Sarastuksen” tämänkertaisena teemana. Halusimme lähteä
liikkeelle yksittäisestä kappaleesta, josta jokainen toimittaja voisi poimia rivin tai pari ja
tehdä siitä täysin oman juttunsa. Tietynlaisen camp-arvon ja herkullisen ”Minä”-
konseptin ansiosta kymppilinja ohitti päätöksenteossa kasan merkittävimpiä suomalaisia
rock/pop klassikoita. Ja hyvä niin. Kappale on nimittäin tarjonnut sekä meille toimittajil-
le, että lukijoille hienon tilaisuuden kääntää katseen kohti omaa napaa.
Lehden pääartikkelia varten laajensimme parissa viimenumerossa tutuksi tullutta
”Pulpetin takana”-oppilashaastattelua Minä-otsikon mukaisesti. Tällä kertaa kolme tyk-
kiläistä sai kertoa itsestään, elämästään ja heille tärkeistä asioista – vähän niin kuin in-
noittajana toimineessa rallatuksessa.
Kappale-teema sai myös toimittajat innostumaan. Vapaa viitekehys, jossa oli mahdollis-
ta tehdä periaatteessa mitä vain parista lauseesta, sai monet käyttämään omaa ääntään ja
lehdessä nähdäänkin suuri määrä kolumneja, pakinoita ja ylipäänsä juttuja sellaisista
aiheista, joista kukin halusi kirjoittaa.
Itse kirjoitin ainakin abeille rakkaaksi tulleesta oppilaskunnan huoneesta ja sen hävittä-
misestä. Se oli juttu, jonka halusin kirjoittaa ja viimeinen sellainen, jonka Sarastukseen
kirjoitan. Se tuntuu hyvin sopivalta.
Roope Luokkamäki, päätoimittaja
4 ”SARASTUS” 4/10
JOULUHYSTERIA Teksti ja kuvat: Vili Vanhala
Joulu on ilon ja rauhan juhla,
jolloin muistamme läheisiämme
ja levitämme iloa ympärillem-
me. Tosin se vain saattaa unoh-
tua Stockmannin kassan kilo-
metrin mittaisessa jonossa vielä
pidemmän lahjalistan kanssa
seistessä.
Huolimatta joulun vanhoista piilevistä taustoista
roomalaisena voittamattoman auringon päivänä ja
myöhemmin kristillisenä Jeesuksen syntymäpäivä-
nä, joulu on nykyihmiselle puhtaasti kaupallinen,
lahjojen antamiseen ja ennen kaikkea vastaanotta-
miseen perustuva juhlapyhä. Huolimatta siitä, että
joulun viettoa eivät enää ohjaa uskonnolliset tavat,
on joulu jatkuvan stressin aihe ja rikkoo enemmän
ihmissuhteita kuin sen pitäisi yhdistää. Tai ehkä
joulustressi on jokavuotinen ilmiö, nyt kun ei ole
korkeampaa tahoa ohjeistamassa, miten joulua
tulee viettää.
Koska jouluna hyvitetään ystävyys- ja sukulaissuh-
teiden koko vuoden jatkunut laiminlyönti, on jou-
lun oltava täydellinen. Ja koska joulua juhlitaan
joka vuosi, sen on oltava yhtäläisen täydellinen
aina. Tämä aiheuttaa stressiä; Joulu ei ole täydelli-
nen, jos kaikki ei onnistu. Joka joulu on suunnitel-
tava minuuttiaikatauluin, jossa vessakäynneillekin
on varattu juuri tietyt ajat, kaikki sukulaiset sadan
kilometrin säteellä kodista on käytävä läpi ja kaik-
kien lasten on saatava juuri ne lahjat, jotka muksu
on lahjalistaansa kirjannut – olisihan se hirveää, jos
jälkikasvu joutuisi pettymään, kun kaikkea sen
haluamaa krääsää ei paketista paljastukaan. Joulu-
pöydässä on oltava juuri sitä mummon hyvää peru-
nalaatikkoa, huolimatta siitä, viettääkö mummo
joulua Mosambikissa vai mullan alla, kinkku on
haettava aina siltä samalta ylihintaiselta lihatiskiltä.
Sama naapurin setä, joka oli humalassa viime jou-
luna, pitää saada joulupukiksi, vakuutteleehan se –
aivan kuin edellisinä vuosina – että hän on juuri
tänä jouluna selvä. Jouluperinteeseen myös kuuluu
joka joulu harmitella sitä, että tämäkään joulu ei
ollut sellainen kuin oli suunniteltu.
Stressi vain kasvaa, kun aatonaattona on juostu
sinne ja tänne etsien juuri sitä Nino-Petterin toivo-
maa pelikonsoli-3D-bluray-soitin-avaruusraketti –
yhdistelmää, joka sattuu joulun hittituotteena ole-
maan loppu kaikista kaupoista. Ja mikäli se jostain
sattuu löytymään, on hintalappuun laitettu muuta-
ma nolla liikaa, eikä ennen joulua lahjakassan täyt-
teeksi otettu pikavippi enää riitäkään.
Vaikka joulun todellisen merkityksen unohtuminen
on luultavasti kliseisin – kumma kyllä kristillisten –
tahojen syytös nykyajan joulunviettotavoista, on
huolestuttavaa, että joulun nykyaikainen merkitys
yhdessäolona ja toisten muistamiseen keskittyvänä
juhlana on kadonnut, hautautunut median ja mai-
nostajien luoman joulunviettopaineiden alle. Jou-
lusta on tullut muoti-ilmiö, jota vietetään muodin
mukaan ja annetaan lahjaksi sitä, mitä meidän halu-
taan antavan, ei sitä, mitä vastaanottaja haluaisi
ehkäpä saada. Ihmisistä on tullut kuluttavaa karjaa,
jonka tehtävä on vain ja ainoastaan toteuttaa yhtiöi-
den varastojen tyhjennys, toisin sanoen ostaa turhat
tavarat pois varastoista pölyttymästä.
Huolimatta markkinointikoneistojen jatkuvasta
rummutuksesta ei esimerkiksi viime joulun hitti-
tuote piikkimatto, joita hamstrattiin kaikille kum-
min kaimoille useita kappaleita, saavuttanut suurta
suosiota lahjapakkauksen avaamisen jälkeen, vaan
piikkimatot päätyivät kotitalouksissa kaapin perälle
ja kaupoissa alekoreihin. Karja syö suoraan isän-
tiensä kädestä juuri sitä heinää mitä heille tarjotaan.
Vaikka joskus aineettoman lahjan, kuten teatteri-
käynnin tai avustuksen kehitysmaihin nähtiin ole-
van kapinaa joulun kaupallistumista ja materialis-
mia vastaan, on sekin nykyään yksi muotisuuntaus,
joka vain osoittaa välittämistä ympäristöstä.
”SARASTUS” 4/10 5
Jokaiselta paikkakunnalta pienimpiä lukuun ottamatta löytyy sellaisia. Ne kulkevat porukoissa, ja ne luulee tunnistavansa. Mutta tunnistaako? Olemmeko me lukiolaiset vain paskantärkeyttämme muo-dostaneet amiksen käsitteestä harmaan muovailuvahamöykyn? Näin taitaa olla, ja siksipä on aika paneutua amisuuden syvimpään olemukseen ”Sarastuksen” johdolla.
HUOM! Tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään, varsinkaan ammattikoululaisia, heidän ystäviään tai
läheisiään, eikä se ole kirjoittajan henkilökohtaista agendaa. Tarkoitus on vain tehdä pilkkaa ja oikeut-taa se sillä, että käymme yksityistä lukiota ja peruskoulun päättötodistuksiemme keskiarvo on lähen-nellyt yhdeksää.
”Hä?” –amis on amistyypeistä ehkäpä helpoimmin tunnistet-tavissa, sillä tällaisella amik-sella on sangen usein alasta kertova asukokonaisuus, ku-ten vaikkapa kuvassakin esite-tyt logistiikka-haalarit. ”Hä?” –amiksen nimi juontuu kom-mentista, jonka todennäköises-ti kuulet, kun kysyt henkilöltä jotakin, mikä ei kuulu hänen alaansa. Vaihtoehtoinen vas-taus on ”Ei vittu kiinnosta.” Maahanmuuttokeskustelun al-kaessa tekstiä alkaa kuitenkin tulla ripsipiirakoiden koristama-na. Amis saattaa olla jo yli kak-sikymmentä täyttänyt, mikä ei kuitenkaan takaa, että hän poikkeaisi käyttäytymisellään nuoremmista kollegoistaan. Rieju on vaihtunut ihka omaan, purppuranväriseen Toyota Corollaan.
Saat naamaan mun viik sistä haavoja
”Hä?” –amis
” ”
6 ”SARASTUS” 4/10
”Lol” –amis on amiksista vaike-in tunnistaa, ehkäpä koska hän lienee enemmänkin kahden en-simmäisen tyypin välimuoto. Tällainen amis on usein kohtuul-lisen kunnollinen poika tai tyttö, joka haluaa vain ammatin saa-dakseen leipänsä päälle muuta-kin kuin ylähuulta, tai ehkä lukio ei vain kiinnostanut, vaikka po-tentiaalia olisi löytynyt. Vaihto-ehtoisesti keskiarvo ei olisikaan riittänyt akateemisesti koulut-tautumiseen, mutta se ei ”Lol” –amista haittaa. Herttoniemen yhteiskoulun yläasteelta vuonna 2009 valmistuneiden luokka-kokouksessa tällaisella amik-sella on söpö kumpu ja kolmi-sen lasta, ja hän on aivan yhtä harmiton kuin silloin joskus ma-tikantunneilla.
”No siis musta tulee niinku merkonomi”
”Lol” –amis
Tällainen ammattikoululainen saa valmistuessaan jonkin to-della hienon nimikkeen kuten merkonomi tai datanomi, toisin kuin lukiossa nyhjäävät luuse-rit, joilla ei kolmen vuoden jäl-keen välttämättä ole aavistus-takaan, mikä heidän ammattin-sa voisi mahdollisesti olla ha-massa tulevaisuudessa. Tämä amis suhtautuu koulunkäyntiin rennosti ja toivoisi myös koulu-laitoksen tekevän niin, sillä hän on saanut turhasta kuvaajien ja attribuuttien opiskelusta tar-peekseen jo peruskoulussa. Huomaa, että vaikka kuvassa esitetty henkilö on naispuoli-nen, tämäntyyppisiä amiksia löytyy myös toisenlaisin asein varustettuna. Kysyttäessä, että mitä se merkonomi sitten te-kee, vastaus on: ”No siis se te-kee kaikkee jännää tietsikal ja sillai...”
”SARASTUS” 4/10 7
SUURENNUSLASISSA: Hannu Rantala
”Muru hei takki auki, täältä tulee Hannu, joka susta tykkää”
8 ”SARASTUS” 4/10 ”SARASTUS” 4/10 9
”No mä oon syntyny tuol maaseudulla,
Teuvalla.” Elämä ennen internettiä ja digi-
aikaa oli hyvin erilaista kuin nykyään. Tie-
tokonepelien ja netissä surffaamisen sijasta
Hannu vietti vapaa-aikansa urheillen. Pie-
nellä 7000 asukkaan paikkakunnalla urheilu
oli muutenkin jos ei ainoa, niin ainakin
varteenotettava harrastusmahdollisuus.
Vähäisen tarjonnan vuoksi hiihdosta ja
yleisurheilusta muodostuivat Hannun suosi-
kit, vaikka siinä iässä hän olisi harrastanut
mitä tahansa. Jos siihen vain olisi ollut
mahdollisuus.
Hannu kulki koko koulutiensä alusta alkaen
Teuvalla. Lukion jälkeen urheilu oli yhä
lähellä sydäntä. Hannu suoritti varusmies-
palveluksen Lahden urheilukomppaniassa.
”Oli tullut siihen mennessä urheiltua sen
verran paljon, että kannatti hakea erikois-
joukkoihin.”
Painin Hannu löysi 11-vuotiaana, ja pääla-
jiksi se muodostui jo 15-vuotiaana. Nuorel-
le tyypillisellä tavalla kiinnostus omaan
lajiin kuihtui, ja Hannu oli valmis lopetta-
maan painin kokonaan. ”Odotin vain jotain
negatiivista palautetta, jotta saisin syyn
lopettaa harrastukseni. Pidinkin noin vuo-
den tauon. Sen jälkeen halusin mennä ta-
kaisin, mutta en pystynyt ilma, että joku
pyytää. Kun pyyntö tuli, tulin takaisin kol-
metoistavuotiaana, ja sen jälkeen paini on
maistunut hyvältä.”
Omaan lajivalintaan vaikuttivat varmasti
myös Teuvan lajivalmennuksen huipputaso
ja tasokkaat seuralaiset. ”Samasta seurasta
tuli yksi olympiapronssimitalisti ja yksi
nelinkertainen EM-mitalisti - siis ihan sa-
moista treenikavereista. Itse pääsin vain
pari kertaa kokeilemaan EM-kisoja”, sanoo
Hannu vaatimattomasti. Liikunnan harjoit-
tamisen mahdollisuus täyspäiväisenä am-
mattina herätti Hannun mielenkiinnon, kun
hän pääsi lukemaan matematiikkaa ja lii-
kuntaa. ”Piti tehdä valinta ja olin siinä nuo-
ruudessa kerennyt valmentamaan ja tiesin
että pärjään lasten kanssa todella hyvin. Se
tuntui paremmalta vaihtoehdolta.” Aktiivi-
sesta urheilusta huolimatta opiskelut eivät
jääneet taka-alalle ja Hannu valmistui on-
gelmitta normaalissa viidessä vuodessa.
”Kyllähän se niin on, että jos olisin nähnyt
pilkahdusta siitä, että olisin jonkun arvo-
kisamitalin voinut saada, olisin silloin var-
masti satsannut siihen enemmän.”
Lupaavana jatkunut painiura tuli päätök-
seensä v.1989, kun Hannu sai ensimmäisen
lapsensa. ”Samana keväänä oli EM-
kilpailut ja päätin että sen jälkeen keskity-
tään jälkikasvuun." Lapsiaan Hannu ei ole
yrittänyt saada painin pariin väkisinkään.
Kuinka ollakaan, poika on lahjakas painija
ja kenties jopa isäänsäkin parempi. Oli laji
mikä tahansa, sen päämäärätietoinen har-
rastaminen tuo Hannun mukaan menestystä
myös normaalielämään. ”Se antaa tosi pal-
jon eväitä tavoitteelliseen elämänhallintaan,
koska on jo pienestä pitäen joutunut teke-
mään päätöksiä ja sovittelemaan aikataulu-
ja.”
Tykkiin Hannu päätyi ensimmäistä kertaa
vuonna 1986, liikunnanopettajan sijaiseksi
kokonaiseksi lukukaudeksi. Pestin saami-
nen oli monen sattuman summa. Koulum-
me silloinen liikunnanopettaja oli yllättäen
siirtynyt Namikan toiminnanjohtajaksi.
Tähän aikaan Hannu oli uimastadionilla
töissä, ja eräänä päivänä Tykistä tuli soitto.
”Tästä koulusta oli kysytty sattuisiko uima-
valvojissa olemaan yhtään liikunnanopetta-
jan koulutuksen omaavaa tulemaan sijai-
seksi vuodeksi. Kahden päivän varoitus-
ajalla!” Sijaisvuotensa jälkeen Hannu palasi
suorittamaan vielä opintonsa loppuun, min-
kä jälkeen ura Tykin liikunnanopettajana
on jatkunut.
Parinkymmenen vuoden liikunnanopettajan
kokemuksellaan Hannu pystyy kumoamaan
tyypillisimmät väitteet nuorten kunnon
rapistumisesta - ainakin tykkiläisten osalta.
”Täällä on sellaista oppilasainesta joka
10 ”SARASTUS” 4/10
tajuaa oman hyvinvointinsa merkityksen.
Väittäisin että nämä nuoret ovat ikäistään
paremmassa kunnossa keskimäärin”, kehuu
Hannu. Keskiarvon hilautuminen ylöspäin
näkyy YO-tulosten lisäksi myös nuorten
kasvaneena itsetietoisuutena, tunnollisuute-
na ja he ymmärtävät liikunnan merkityksen
osana hyvinvointiaan.
Nykyisiä oppilaita ei voi suoranaisesti pitää
liikunnassa parempina, koska erojen liikka-
opemme sanoo olevan pieniä. Myös yksilö-
huippu-urheilijoita oli Hannun uran alussa
enemmän. Nykyään urheiluun vakavasti
keskittyvät oppilaat menevät Mäkelänrin-
teen tai Pohjois-Haagan kaltaisiin urheilu-
lukiohin. ”En odota huipputuloksia kun
olen täällä opettajana, vaan odotan iloista
mieltä ja sellaista innostusta liikuntaa koh-
taan, jota varsinkin lukion puolella on tosi
paljon. Sen huomaa, että oppilaat tiedosta-
vat liikuntahetken mahdollisuutena pelata
sosiaalista peliä ryhmässä ja nauttia siitä.”
Tämän päivän koululiikuntaan Hannu ei ole
täysin tyytyväinen: ”Pakollinen liikunta on
vähentynyt vuosien varrella aika paljon ja
valinnaisuus on lisääntynyt. Valinnaislii-
kuntaa valitsevat yleensä ne oppilaat, jotka
eivät niin paljoa ole sen tarpeessa ja harras-
tavat muutenkin paljon liikuntaa.” Keskus-
telu kääntyy myös odotettavasti toiseen
suuntaan - pakkoliikuntaan. ”Ei sekään
tietysti ole hyvä, jos on pakko liikkua”.
Pakkoliikunta saattaa Hannun mukaan joh-
taa yhteiskunnalle kalliiksi tulevaan
”pommiin” 10-20 vuoden kuluttua. Nykyi-
nen sukupolvi on liikunnallisesti jakautunut
hyvin radikaalisti niihin, jotka urheilevat ja
pitävät kunnostaan itsenäisesti huolta, ja
toisiin, jotka eivät tee kuntonsa eteen mi-
tään. ”Tässä mennään taas siihen, että Ty-
kissä asiat on hyvin, mikä johtuu siitä, että
oppilaat ovat itsetietoisia ja tietävät mikä
on hyvästä ihmiselle. Tehdään keskimää-
räistä fiksumpia ratkaisuja kuin valtaväes-
tö.”
Hannu on oppilaiden keskuudessa kuuluisa
painin lisäksi myös hänelle tärkeästä kän-
nykästään, joka tuntuu soivan koko ajan.
”Ei se minusta tärkeä ole, mutta tuntuu, että
muilla on koko ajan asiaa minulle”, Hannu
sanoo hymyillen. Puhelinlaskut ovat hänel-
lä pysyneet nykyään maltillisina, noin 150
eurossa. Puheluiden määrää on vähentänyt
siirtyminen paininvalmennuksessa maa-
joukkuetasolta seuratasolle: ”Vedän 3-4
treenit nuorille ja aikuisille viikossa tällä
hetkellä. Ja jotta ei totuus unohdu, lauantai-
sin myös 3-vuotiaille. Se on ihan hyvää
vastapainoa.” Teksti: Aleksi Hokkanen,
Mikko Hirvonen. Kuvat: Ossi Hietala
10 NOPEETA
Mersu vai Audi?
Audi
Montako kuppia kahvia menee päivässä?
Kaksi nykyään
Paljon nousee penkistä?
En tiedä
Mitä mieltä olet saksalaisista?
Täsmällisiä
Jack Bauer vai Arnold Schwarzenegger ?
Jack Bauer
Katkaistu pumppuhaulikko vai revolveri?
Ei kumpikaan
Kokis vai Pepsi?
Kokis
Itä vai länsi?
Länsi
Lasketko wc renkaan käynnin jälkeen?
Lasken
Mitä mieltä olet tästä meidän lehdestä?
Se on parantunut kokoajan vuosien
varrella. Tää viimeinen oli sellainen, että
kun näin sen ulkoisesti, ajattelin, että
toihan näyttää ihan kioskilta ostetulta.
”SARASTUS” 4/10 11
SIIRI KÄHÖNEN ME, MYSELF AND I
Sen mystisen youn lisäksi laulujen sanoituk-
sissa seikkailee usein vaihteleva, itsenäinen
minä. Chisun kappale Miehistä viis kertoo
minästä, joka tajuaa naisena riittävänsä
sellaisenaan, Eminemin The way I am on
kuvaus miehestä paineiden keskellä. Samaa
aihetta toistaa Kymppilinjan viime kesän
hitiksi noussut, mielipiteet voimakkaasti
kertosäkeensä haukiteeman takia jakanut
Minä.
Jokainen meistä on minä. Minöjä on yhtä
monta kuin ihmisiäkin; yksi on pitkätukkai-
nen, huumorintajuinen ja perusfiilikseltään
iloinen, toinen on huono lohduttamaan,
mutta osaa loistavasti muilla tavoin piristää
toisten päivää. Kolmannella on ruskeat
silmät, heikko sydän ja kaksi vasenta jalkaa,
ja välillä tapana sulkea tyttöystävänsä maa-
ilmansa ulkopuolelle.
Vahvasta ja erottuvasta minästä kertova
musiikki antaa kuitenkin vääränlaisen ku-
van nykyihmisestä. Vaikka kappaleissa
korostetaan nimenomaan itsenäistä, voima-
kasta, ympäristöstään suuresti eroavaa itseä,
oikeassa elämässä minä ei tunnu millään
riittävän. Parempaan tähtääminen ja itsel-
tään paljon vaatiminen ovat normaaleita ja
terveitä tapoja pyrkiä muuttumaan, ja välttä-
mättömiä henkisen kehityksen kannalta.
Pieleen menee kuitenkin silloin, kun minän
haluaa muuttuvan täysin samanlaiseksi kuin
muiden: pitäisi olla samanlainen ulkonäkö
ja tavallisen haaleanpirteä persoonallisuus,
samanlainen tapa asua ja elää ja hyvät, mut-
ta silti huomiota herättämättömät arvosanat
koulussa.
Tilanne on hankala, sillä minän halutaan
jatkuvasti vastaavan lähinnä lisääntyvän
median aikaansaamia ihanteita ja odotuksia.
12 ”SARASTUS” 4/10
Jokainen tuntuu olevan samaa mieltä siitä,
että eri reittejä, voimakkaimmin ehkä kuu-
kausittain ilmestyvien muotilehtien kautta,
media tyrkyttää jatkuvasti satiininsileän
ihon ja hädin tuskin vesirajan peittävien
minimekkojen, kiiltävänpinkeiden lihasten
ja kylmänrauhallisten treffilähestymisien
ihannetta. Nämä ihanteet heijastuvat nor-
maalin, nuoruusiässä ehkä itseään yhä etsi-
vän ihmisen elämään, ja näkyvät selvästi,
joskin miedompina kuin ylimuokatuissa
hajuvesi- ja automainoksissa: useimmiten
ei ole muiden mielestä okei pukeutua juuri
niin kuin haluaa tai heittää juuri niin avoin-
ta – tai kieroutunutta – huulta kuin itse
haluaisi. Aidon itsensä peittelemisyrityksis-
tä ja aitojen ihmisten perään naureskelemi-
sesta on hyvää vauhtia tulossa standardeja.
Monien mielestä parasta maailmassa on
itsensä löytäminen. On mahtava tunne, kun
tajuaa, mistä oma minä on tehty tai mitä
varten elämä on ylipäänsä olemassa: kun
ensimmäistä kertaa pitää onnistuneen pu-
heen. Tai kun viettää elämänsä kesän tutus-
tuen uusiin ihmisiin, istuskelemalla festari-
alueen leirinuotion ympärillä tai juosten
kaatosateessa ilman paitaa. Tai kun saa
ensimmäistä kertaa käsiinsä pienen, kapa-
loidun käärön, joka on oikeastaan oman
minän jatke. On sääli, että aidon minänsä
muilta kätkevä ihminen ei välttämättä kos-
kaan koe hetkiä, jolloin tuntee oikeasti
elävänsä.
Kun tykin opiskelijoilta kysyttiin, millaisia
ovat olleet heidän elämänsä tärkeimmät
hetket ja muutokset, he vastasivat seuraa-
vasti.
Minuun on vaikuttanut eniten se, kun isä-
puoleni muutti asumaan minun ja äitini
luokse. Vihasin häntä silloin, sillä hän vei
minulta kaiken huomion. Olin hyvin välin-
pitämätön, kunnes tapasin uudet sisarukse-
ni. Se oli aluksi hyvin häkellyttävää, olin-
han ollut ainut lapsi. Tulimme kuitenkin
hyvin toimeen ja opimme leikkimään kaik-
ki yhdessä. Pikkuhiljaa totuin isäpuoleeni,
ja nyt hän on ollut äitini kanssa kihloissa 9
vuotta. Olemme nykyään oikein hyviä ka-
vereita, mutta pientä kinaa ei oikein voi
koskaan välttää.
Henna Salonoja, 17 v.
SYK:stä pois vaihtaminen yhdeksännen
luokan jälkeen rohkaisi minua elämään
rennommin ja nautinnollisemmin. Koulun
vaihto auttoi pääsemään irti haitallisen
voimakkaasta perfektionismistani ja muis-
tutti, että opiskelun ohella voi tehdä myös
omia juttuja. Enää en hylkää viikonlop-
puseikkailuja koulutöiden takia, vaan kes-
kityn nauttimaan nuoruudestani. Arvosana-
ni ovat laskeneet, mutta olen onnellisempi
kuin koskaan. Ja mikä tärkeintä, psyykkee-
ni on tasapainossa.
Marta, 17
Yleiseen minuuteeni ja persoonaani on
eniten vaikuttanut yhdessäolo kotona ja
matkustellessa isän, äidin ja tietysti kahden
veljeni kanssa. Jokainen heistä on omalla
tavallaan muokannut piirteitäni ja tapojani.
Tehokkuutta ja itsenäisyyttä on kuitenkin
opettanut se, että olen aina kulkenut hieman
eri tietä kuin veljeni ja vanhempani, ja ihan
”SARASTUS” 4/10 13
nuoresta pitäen hoitanut asiani itse. Varhai-
sessa iässä aloitettu Kummelin katsominen
on kierouttanut minua paljon.
Lähiaikoina minuun on ehdottomasti vai-
kuttanut puolen vuoden opiskelu ja oleilu
Tennesseessä ja tässä lähistöllä. On tullut
tavattua niin paljon uutta porukkaa ja pitä-
nyt muodostaa suhteet ihmisiin ihan alusta,
että ainakin kanssakäyminen toisten kanssa
ja itsensä fiksun oloisena pitäminen ovat
tuntuneet paranevan. Erilaista kulttuuria
oppii tässä myös vähän tuntemaan ja ym-
märtämään. Tosin katsoin juuri dokumentin
Pohjois-Koreasta, ja sitä en oikein ymmär-
tänyt. Jengihän ihan palvoo johtajaansa!
Ilmari, 17
Pienenä toivoin itselleni sisaruksia voidak-
seni jakaa ikimuistoisia hetkiä näiden kans-
sa ja saadakseni perheensisäisiä leikkikave-
reita. Monilla ystävilläni oli jo vanhempia
ja nuorempia sisaruksia, ja siksi ilahduinkin
saadessani pikkuveljen.
Varttuessani tajusin, että pikkuveli tuo
myös suurta vastuuta. Isoveljenä olisin
hänelle esikuva, suunnannäyttäjä ja mah-
dollinen tuki vaikeina aikoina. Vastuun
lisäksi pikkuveli toi välillä ristiriitojakin,
kun lelujen ja pelien omistusoikeuksista ei
päästy sopimukseen. Pikkuveljen astuttua
taloon ymmärsin, että perhe ei ole ainoas-
taan minä ja vanhemmat, vaan myös nuo-
rempi sisarus on osa perheen rakkautta.
Vaikka pikkuveljeni varttuukin kovaa
vauhtia, sydämessäni hän on minulle yhä se
pieni temmeltäjä, joka roikkuu paidan hel-
masta kiinni matkatessamme kesäiseen
leikkipuistoon tai talviseen pulkkamäkeen.
Mikko H., 17 v.
Vanhempani ja heidän tapansa kohdella
minua ovat muokanneet paljon itsetuntoani
ja tapojani sekä isolla aikavälillä että luulta-
vasti vielä edelleenkin. Tärkeä lyhyempi
minua muuttanut tapahtuma oli ripari. En
tuntenut sieltä aluksi melkeinpä ketään,
joten se oli oikeastaan ihan uusi alku,
vaikken mitään sellaista silloin tarvinnut-
kaan. Riparilla tajusin tiettyjä asioita, mie-
tin toisia ihmisiä ja tajusin, miten voi sulau-
tua uuteen porukkaan ja miten uusi porukka
muuttaa ihmistä. Vaikken uskoon tullut-
kaan, niin viikko riparilla vaikutti minuun
melkoisen paljon.
Eero, 16
Nuorten vääristynyttä käsitystä itsestään ja
toisista puidaan myös MTV:n uusimmassa
realitysarjassa If you really knew me. Sarja
seuraa amerikkalaisia kouluja, joiden oppi-
laat ja opettajat ovat jakautuneet voimak-
kaasti eri klikkeihin ja joissa kukaan ei
tunne itseään tervetulleeksi omana itsenään.
Kouluyhteisöä ravistelee valtava muutos ja
tunnekuohu, kun jokainen oppilas avautuu
vuorollaan vaikeista asioistaan koulukave-
reistaan muodostuvan ryhmän edessä. Ko-
kemus on luonnollisesti rankka, mutta lo-
pulta yhteisö tiivistyy ja kaikkien on hel-
pompi näyttäytyä koulussa omana itsenään.
Ei siis huono idea toteutettavaksi!
Joten muru hei, takki auki. Tai, näin tappo-
pakkasten aikaan, edes villatakki. Päästä
minä vapaaksi.
Jos olet käynyt koulun kuntosalilla
viimeaikoina, olet huomannut, että et
ole. Se johtuu siitä, että itse kuntosalia
ei enää ole. Tämä voi tulla yllätykse-
nä; minulle se ainakin tuli. Töölön Yh-
teiskoulun hallitus ja rehtori nimittäin
päättivät pistää paikan remonttiin noin
viikon varoitusajalla. Lisää hyviä uuti-
sia seurasi pian. Kyseessä ei olisi luku-
vuoden ainoa remontti, vaan seuraa-
vaksi tietä koulun taloushallinnon toi-
mistolle saisi tehdä oppilaskunnan huo-
ne.
Oppilaskunnanhuoneesta on tullut ke-
väällä koulusta lähtevälle vuosiluokalle
tärkeä paikka. Harvoin koulussa on
erilaisten ihmisten kesken niin hyvää
yhteishenkeä kuin tämän vuoden abeil-
la on ollut. Sen verran voin sanoa kol-
me eri lukion vuosiluokkaa kahdessa
maassa läpikäytyäni. Tämä ei olisi
mahdollista ilman koko porukan yh-
teen kokoavaa tilaa. Koulussa viihtyy
ihmeen paljon paremmin, kun on joku
paikka, jossa voi tuntien välillä maata
sohvalla, puhua kavereiden kanssa,
kuulla hyvän biisin, nähdä videon lin-
nusta johon osuu baseball-pallo tai
vaikka piirtää Justin Bieberille viikset.
On surullista, ettei seuraavan vuosi-
kurssin opiskelijoille haluta antaa näitä
samoja mahdollisuuksia.
Tynkä-opkh :n ja tynkä-kuntosalin
muussaaminen yhteen ja sijoittaminen
kellariin kuulostaa järkyttävän huonol-
ta idealta. Pahimmillaan se tarkoittaa
molempien tilojen laajan käyttäjäkun-
nan katoamista. Vai miltä kuulostaa
matka neloskerroksesta kellariin ja
takaisin 15 minuutin välitunnilla, jotta
voit seurata kuinka kaverisi hieltähai-
sevana kolisuttaa jalkaprässiä? Tai
kuntoiluharrastuksen ensimmäisten
”Tähän
maailmaan
meitä mahtuu
monta…” Roope Luokkamäki
14 ”SARASTUS” 4/10
horjuvien askelten ottaminen kun koko
luokkasi seuraa vierestä?
Ratkaisu ei vaikuta järin toimivalta ja
syykin on selvä: sitä eivät ole tehneet
tilojen todelliset käyttäjät. Tuntuu suo-
ranaiselta loukkaukselta, ettei päätök-
senteossa ole kuultu Töölön yhteiskou-
lun oppilaita saati vaivauduttu ilmoitta-
masta asiasta heille muulla tavoin kuin
kuntosalin oveen viikkoa aikaisemmin
ilmestyneellä lapulla.
Itse olen puuhannut Tykissä kaiken-
laista ylimääräistä, koska olen jostain
syystä kiintynyt paikkaan viimeisen
kuuden vuoden aikana. Olen ollut mu-
kana toteuttamassa puurojuhlaa, tyk-
päivää, tyk fm –lähetyksiä, oppilaskun-
nassa ja nyt ”Sarastuksen” päätoimitta-
jana. Olen tavallaan ajatellut tykkiä
myös minun koulunani, mutta ilmeises-
ti olen ollut väärässä. Luovuttaessam-
me adressin koulun salin ja opkh :n
muuttamista vastaan, jonka oli allekir-
joittanut suurin osa tämän lukion oppi-
laista kiitti rehtori kohteliaasti
”aktiivisuudestamme” mutta totesi
samaan hengenvetoon, ettei adressilla
mitään vaikutusta tulisi olemaan. Kiva
sinänsä, että joku on huomioinut
”aktiivisuuteni”.
On totta, että muutoksille ei aina voi
mitään ja koulu tarvitsee lisääntyneen
työmäärän takia uuden taloushallinnon
toimiston. Tuntuu kuitenkin väärältä,
ettei meillä oppilailla ole ollut mitään
sanottavaa pääosin juuri oppilaita kos-
kevassa päätöksenteossa. Homman
olisi voinut hoitaa paljon tyylikkääm-
min avoimesti asioista keskustelemalla
mahdollisia ratkaisuja miettimällä. Nyt
tuntuu vähän siltä, että muuten muka-
vasta paikasta, jota Tykki on ollut, on
jäämässä ikävä jälkimaku.
”SARASTUS” 4/10 15
O P K H HYVÄSTI
Kertokaapa, ystävät ja kylänmiehet,
mihin kaikki aika menee? Se vain
katoaa jonnekin ja kiihtyy koko
ajan. Tik-tik-tikittävä aika kulkee
kuin juna ja jokainen tunti menee
ohi yhä nopeammin. Jokainen vii-
konpäivä herättää ihmetyksen; taas
on lauantai. Huomenna on taas sun-
nuntai ja ennen kuin huomaan, on
taas lauantai.
Hassuinta on, että aikaa ei tunnu kulu-
neen lainkaan, enkä esimerkiksi ole
vieläkään sisäistänyt olevani lukion
kakkosella. Viimeisen viikon tapahtu-
mia joutuu oikeasti kaivelemaan muis-
tista, että ne löytyvät. En muista, minä
talvena sairastin angiinaa, vaikka se oli
aika iso juttu sillä hetkellä. Kaikki vain
menee jotenkin omalla painollaan, asi-
oita tapahtuu ja tulee tehtyä, mutta
päivät vaihtuvat. Muistan kyllä kaiken,
ei siitä ole kyse, mutta asiat painuvat
heti tapahduttuaan ajan kultaamien,
hyvien muistojen alle ja nousevat sieltä
sitä mukaa kun aika kultaa nekin.
Aikakäsitykseni tuntuu tavallaan jakau-
tuneen kahtia. Toinen puoli pitää päi-
vittäistä rutiinia, toimintaa ja hetkiä
koossa, toinen keskittyy pidempiin
ajanjaksoihin, kuukausiin, vuosiin ynnä
muuhun. Rutiinipuoli kokee erilaiset
hetket eripituisina. Tylsät tilanteet vai-
kuttavat ikuisuuksilta, mukavat mene-
vät ohi liian nopeasti; ilmiö on varmas-
ti kaikille tuttu. Pidempien jaksojen
puoleni ei sen sijaan koe ajankulun
nopeuden muutoksia yhtä selkeästi.
Sen silmissä aika vain kiihtyy eikä
jarruta koskaan.
Taisinpa keksiä mistä tämä voisi joh-
tua. Koska rutiinipuoli pyörii tapahtu-
mien mukana ja hetkien välissä, ehkä
se tarkkailee kiinnostavien tapahtumien
välejä. Alitajunta, jota nyt pääsen taas
riepottelemaan, määrittelee kiinnosta-
van tapahtuman ja aikakäsityksen ru-
tiinipuoli merkitsee näitä muistiin ja
vertaa johonkin jännään keskiarvoon.
Pitkien aikavälien puolella ei ole käy-
tettävissään mitään keskiarvoa, vaan
kulunutta aikaa verrataan jo elettyyn.
Kuten Viivi ja Wagner -sarjakuvan
sikamainen päähenkilö aikanaan tiede-
lehdestä luki, viikko tuntuu viikon van-
hasta yhtä pitkältä, kuin 50 vuotta 50-
vuotiaasta. Esimerkiksi kymmenvuoti-
aalle vuosi on yksi kymmenys elämän
pituudesta, kun 20-vuotiaalle se on
enää kahdeskymmenesosa. Samalla
vaikuttaa toinenkin ilmiö: mitä enem-
män kokee, sen vähäpätöisemmiltä
uudet kokemukset tuntuvat. Nykyihmi-
sen extreme-hakuisuus vain kiihdyttää
tätä efektiä ja muutumme yhä kärsi-
mättömämmiksi. Lisättäköön tähän
teorian lopuksi iso ”ehkä”, etten puhu
läpiä päähäni.
Eikä tässä vielä läheskään kaikki: jän-
nimmät hetket ajan kanssa taistellessa
tulevat, kun muistan ajatuksen mennei-
syyden ja tulevaisuuden liitoskohdasta.
Siinähän me jatkuvasti elämme, vain
tämä hetki on nyt, kaikki muu on joko
mennyttä tai tulevaa. Äsken mainitse-
mani ”tämä hetkikin” on tätä kohtaa
kirjoittaessa jo menneisyyttä. On jok-
seenkin repivää, että ei voi tuntea kuu-
luvansa mihinkään koettavissa olevaan
hetkeen, eikä nykyhetkeä voi määritel-
OSSI HIETALA AJASTA JA AVA-RUUDESTA
18 ”SARASTUS” 4/10
lä niin, ettei se muutu ja karkaa jalko-
jen alta pois.
Kuvittele käveleväsi nuoralla vailla
kaatumisen mahdollisuutta. Jalkasi alla
on tuhansia lankoja Y:n muotoisessa
risteyksessä; takanasi paksu köysi ja
edessä kaikki tuhannet langat erillään,
eri suuntiin haarautuen. Kun otat aske-
len, yksittäinen nuora jalkasi alla kerää
kaikki muut langat yhteen köydeksi
taaksesi. Edessäsi ovat samo-
jen lankojen seuraavat aske-
leen pituiset osat. Toista aske-
leen ottaminen.
Menneisyyttämme eivät ehkä
olekaan vain valitsemamme
tiet, vaan myös ne tiet, joita
emme valinneet syystä tai
toisesta. Kaikki meille tarjottu
kuuluu meihin, varsinkin, jos
olemme hylänneet nämä asiat
tietoisesti. Tulevaisuuteemme
kuuluvat kuitenkin mielestäni
etupäässä unelmamme ja tun-
temamme mahdollisuudet.
Valinnan hetkellä mahdolli-
suuksia tulee aina tuhansittain
lisää erilaisten kompromissien muo-
dossa. Sattuman mahdollisuus ja luke-
mattomat epätodennäköisemmät vaih-
toehdot lisäävät oman osuutensa mah-
dollisuuksien joukkoon. Ja koskaan
emme pysähdy tällä matkalla.
Toisaalta ikuinen, pysähtymätön matka
universumin neljännen ulottuvuuden
läpi on... Hyvin jännä, sanoisin. Sanon
ikuinen, koska en usko, että ihminen
voi varmasti tietää matkansa päättyvän
jossain vaiheessa. Edes kuolema ei
välttämättä ole loppu vaan etappi, ku-
ten mikä tahansa muu episodi tai hetki
elämässä. Pysähtymätön se on sikäli,
että ihminen ei kykene itse todistetta-
vasti pysäyttämään ajan kulkua. Mus-
tan aukon keskellä aika on tiedemies-
ten mukaan pysähdyksissä, koska pai-
kassa, jossa edes valo ei pääse liikku-
maan, ei ole liikettä, eikä siten myös-
kään tapahtumia, mikä puolestaan joh-
taa ajan puutteeseen.
Loppujen lopuksihan aika on
näet vain ihmisten keksimä
käsite tapahtumien välisten
suhteiden kuvaamiseen. Voi-
sin sanoa, että rannekello, se
tavallinen ranta-Rolex, ei
laitteena mittaa aikaa ulottu-
vuutena, vaan käsitämme sen
viisareiden liikkeen ”ajan
kulun” kuvaajana. Sekunti-
viisari naksahtaa paikasta
toiseen tasaisin välein, ja välit
me käsitämme sekunnin pi-
tuisina ajanjaksoina. Viisarin
liikkeet tuntuvat muuttavan
tempoa tilanteesta riippuen.
Jos kiinnostavia tapahtumia
tulee jatkuvana virtana, tuntuu viisari-
kin lentävän ja toisin päin.
Aika on jälleen hyvä esimerkki siitä,
miten ihminen aina pyrkii selittämään
ihan kaiken näkemänsä ja kokemansa.
Maailmamme ja todellisuutemme kun
perustuvat siihen, että ymmärrämme
ne.
”ihminen ei
kykene itse
todistetta-
vasti pysäyt-
tämään ajan
kulkua”
”SARASTUS” 4/10 19
Tietotekniikan kehitys ja sen lieveilmiöt -
kuten esimerkiksi sosiaalinen media sekä ver-
taisverkot – ovat tehneet lain rikkomisen ää-
rimmäisen helpoksi. Rikoksia tehdäänkin yhä
enemmän ilman, että edes rikollinen tietää
toimineensa lainvastaisesti. Nykyään jokainen
on lainrikkoja. Lavealla tiellä ollaan jatkuvasti
askelen edellä, eikä poliisi pysy rikollisten
perässä, kun taistelua käyvät suuret määrät
nollia ja ykkösiä.
Sosiaalisen median kautta kansoille on avau-
tunut aivan uusia keinoja ilmaista itseään:
Kuka ajaa omaa asiaansa, kuka taasen jonkun
toisen asian yli. Facebookin ryhmillä voit il-
maista itseäsi tykkäämällä sivusta, joka yrittää
paljastaa hallituksen ja kukkahattutätien yhtei-
sen salaliiton, tai kertoa mielipiteesi siitä, mi-
ten ”olisit valmis istumaan pari vuotta Astrid
Thorsin taposta”. Nopeasti vilkaistuna nämä-
kin ryhmät ovat hauskoja vitsejä, joita sitten
kelpaa laittaa profiiliinsa niiden kymmenien
muiden unohdettujen ryhmien joukkoon, mut-
ta toinen näiden ryhmien perustajista sai mo-
nien fanien lisäksi pienen kasan syytteitä nis-
kaansa - ja ei, kyse ei ole nyt tuosta salaliitto-
ryhmästä.
Sananvapaus on hieno asia, mutta sitä pitäisi
osata käyttää vastuullisesti. Eipä arvannut
tämä huumorimies, että ryhmä tulisi saamaan
jopa hieman liikaakin huomiota hänen ma-
kuunsa. Syyte nostettiin törkeästä kunnian-
loukkauksesta, laittomasta uhkauksesta, julki-
sesta kehottamisesta rikokseen sekä kiihotta-
misesta kansanryhmää vastaan. Rikosnimik-
keitä kertyi siis yksi joka toisesta sanasta ryh-
män nimessä. Kuulostaako liian mielivaltai-
selta ollakseen totta Suomen kaltaisessa oike-
usvaltiossa? Kunnianloukkaukseen riittää laki-
pykälien mukaan ”toisen halventaminen”,
kunhan se ”ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan
pitää hyväksyttävänä”. Julkisuus määrittelee
pelkän kunnianloukkauksen ja törkeän kunni-
anloukkauksen eron.
Kukaan ei vain tunnu tietävän, mikä on tuo
maaginen hyväksyttävän halventamisen rima.
Missä menee raja, jonka toisella puolella vir-
kavalta alkaa hengittämään niskaan? Entä
ovatko sosiaalisen median palvelut joukkotie-
dotusvälineitä? Olisi ollut täysin laillista, jos
joku olisi kaveriporukassa kertonut olevansa
valmis istumaan pari vuotta Thorsin taposta,
todennäköisesti vaikka se olisi lisätty face-
book-tilaankin. Julkinen ryhmä facebookissa
sitten näemmä on se raja, vai onko? Jos tilan
näkee keskimäärin facebookin käyttäjältä löy-
tyvän 130 kaverin joukko, se on vähän. Entä
jos Thorsia halventaisi ulkoilmatapahtumassa
130 hengen kuullen? Silloin olisi ehkä jo alka-
nut tapahtua. Entäpä he, joilla on vaikkapa
250 kaveria listallaan? Jos raja menisi siinä,
niin entäpä jos lisää vielä yhden kaverin tilan
päivityksen jälkeen? Entä jos kyseessä on
suljettu ryhmä, mutta johon on kutsuttu satoja
ihmisiä? Miten ihmisten oikein oletetaan tietä-
vän missä raja menee, jos viranomaisetkaan
eivät sitä tiedä?
Informaatiotulva tuntuu olevan niin massiivi-
nen, että oikea tieto hukkuu kaiken muun alle,
tarpeettoman tiedon pyristellessä pinnalla ke-
veämmän viihdearvonsa avulla. Pinnalle on
silti jatkuvasti pulpahdellut aivan uusia kana-
via toteuttaa sananvapautta, eikä horisontissa
näy loppua tälle kehityssuunnalle vielä pit-
kään aikaan. Ja kaiken tämän suolaisen veden
päällä ajelehtii mm. piraattivene myrskyn sil-
mässä.
Piratismi on malliesimerkki internetin nopeas-
ta kehittymisestä johtuvasta rikollisuudesta.
Alansa ykköset käyvät taistoa armeijanaan
miljoonat lataajat. Maan tavaksi muodostunut
lataaminen on jo niin yleistä, että poliisin re-
010001100111010101100011011010110010000001111001011011110111010100100000001000100101001100100010 Nollat ja ykköset Otto Kopra:
20 ”SARASTUS” 4/10
surssit riittävät vain murto-osaan tekijänoike-
uksilla suojatun materiaalin levittäjistä, puhu-
mattakaan tällaisen materiaalin lataajista. Kos-
ka kiinnijäämisprosentti on äärimmäisen pie-
ni, on rangaistuksetkin kovia: Yksittäisille
ihmisille tulee maksettavaksi kirjaimellisesti
miljoonia euroja sakkoja, kun suurin osa pi-
raateista ei tule koskaan saamaan syytteitä.
Terve järkikin kertoo, ettei tällainen pelote ole
toimiva taikka sen enempää järkeväkään rat-
kaisu, mutta se on paras menetelmä niin kauan
kuin se on ainoa. Olisihan se hienoa jos laiton-
ta lataamista ei esiintyisi tai kiinnijäämispro-
sentti olisi jotain muutakin kuin promilleluok-
kaa, jolloin korvausvaatimuksetkin tippuisivat
järkeviin summiin. Lataajat yrittävät oikeuttaa
tekonsa itselleen pitämällä kovaa ääntä pa-
hoista levy-yhtiö-mafioista ja artistien keikka-
tulojen tärkeydestä. Tämä muuttuu surullisek-
si siinä vaiheessa kun lataaja alkaa itse usko-
maan vakuuttelunsa, jolloin hän huijaa enem-
män itseään kuin artisteja.
Onhan tietotekniikan kehitys tuonut muka-
naan paljon hyvääkin: ihmisten kommuni-
kointi on helpottunut huomattavasti ja esimer-
kiksi lukion nasuista, niiden jatkoista sekä
jatkojen jatkoista on helppo tiedottaa ihmisille
sekä tällä tavalla kerätä suuri määrä osallistu-
jia. Pahimmillaan internet osaa kuitenkin toi-
mia äärimmäisen epäluotettavan idiootin ta-
paan. Sähköisessä äänestyksiä ääniä katoilee
ja yritykset omistavat kaiken sisällön, mitä
palvelun käyttäjät palveluun lataavat. Lisäris-
kiä tuo se, jos sattuu olemaan esimerkiksi jon-
kin julkisuuden henkilön kaima: Tämän sai
kokea helsinkiläinen 32-vuotias Ville Valo,
kun hänen Facebook-tilinsä suljettiin ilman
ennakkovaroitusta, sillä hänen luultiin esiinty-
vän Ville Valona. Sinne menivät ne lomaku-
vat, joita ei tajuttu tallentaa facebookin lisäksi
myös omalle koneelle.
Ei sillä, moni olisi varmasti kateellinen tälle
Ville Valolle. Moni on yrittänyt poistaa profii-
liaan yksityisyydestä huolestuttuaan siinä on-
nistumatta. Profiilin poistamisen jälkeen si-
vuille on kuitenkin jäänyt kummittelemaan
outo tietosivu, joka on wikipedia-artikkelien
tapaan henkilön entisten kavereiden muokatta-
vana. Tälle sivulle on jäänyt mm. profiilikuva
ja muut julkiset tiedot, kuten nykyinen opiske-
lupaikka.
Oman lusikkansa tähän soppaan lisäävät am-
mattilais-nörtti-kriminaalit, jotka tekevät tieto-
murtoja kehittävämpien harrastusten puuttees-
sa. Jos sähköisessä äänestyksessä katoaa ääniä
ilman, että kukaan edes yrittää saada niin ai-
kaan, niin voimme vain kuvitella mitä voisi
tapahtua, jos joku vähänkään asiansa osaava
tietoverkkojen vapaustaistelija päättää aloittaa
pyhän sodan mätää yhteiskuntaa vastaan.
Taistelu valtioiden ja yritysten pahan valta-
kuntaa vastaan on nykyään äärimmäisen help-
po taistella. Allekirjoittanutkin pystyisi pääse-
mään käsiksi hyvinkin monen opettajan wilma
- ja sähköposti-tunnuksiin täysin idioottivar-
masti ja helposti niin halutessaan.
Uusi pitkälle kuuluva mutta näkymätön rikos-
ten muoto on asetelmansa puolesta surullinen,
sillä poliisi ei pysty mukautumaan uusiin ti-
lanteisiin läheskään tarpeeksi nopeasti, ja ri-
kolliset pysyvät jatkuvasti askeleen edellä.
Nollien ja ykkösten taistelu tulee kestämään
vielä pitkään. Sen päättymiseen asti on toimit-
tajan kuitenkin tyydyttävä vain yrittämään olla
menettämättä uskoaan ihmiskuntaan ja uskoa
virtuaalielämän evoluutioon.
Otto Kopra
010001100111010101100011011010110010000001111001011011110111010100100000001000100101001100100010
”SARASTUS” 4/10 21
T
Jotkut juovat teetä, jotkut kahvia, kun taas toiset juovat energiajuomia. Yhteistä näillä kai-
killa nestemäisyys ja kofeiini. Keskitytään nyt kuitenkin yhteen jaloimmista juomista, joka on tietenkin
tee.
Teetä voi nauttia aika monella tavalla, vaikka varmasti kaikille tulee ensimmäisenä mieleen halpa pus-
sitee. Se on pääsääntöisesti varsin juotavaa, varsinkin sokerin kanssa. Jos yleensä käytät sokeria, kokei-
lepa joskus juoda teetä ilman, sillä makuero on merkittävä.
Jos jaksaa nähdä hieman enemmän vaivaa ja kykenee maistamaan hiukan erikoisempia makuja, kannat-
taa siirtyä japanilaiseen teehen. Se maistuu monesti voimakkaammalle, ja siihen ei yleensä laiteta soke-
ria.
Tölkeissä tulevaa jääteetä voi tuskin edes kutsua teeksi, mutta kai sekin on mainittava. Kunnon jäätee on asia erikseen, mutta sitä harvemmin tulee juotua muuten kuin kesällä.
Ja vois sitä valita toisin, rahat menee leffoihin ja ravintoloihin
22 ”SARASTUS” 4/10
Aloitin teemaailman tutkimisen Kampin lähistöllä sijaitsevasta The Ounce -
erikoisliikkestä.
The Ounce -erikoisliikkeen teevalikoimia.
Voimakas teen tuoksu peitti koko huoneen astuessani sisään. Sisustus oli vanhanaikainen - jopa tarjoili-
jat olivat pukeutuneet vanhanaikaisiin asuihin -ja taustalla soi rauhallinen klassinen musiikki. Hetken
päästä kiinnitin huomioni kymmeniin erilaisiin astioihin, jotka olivat täynnä erilaisia yrttiteesekoituksia.
Veikkaisin, että makuja oli reippaasti yli sata. Valkoista, vihreätä, mustaa, maustettua ja maustamatonta
teetä, kaiken maailman sekoituksia löytyi. Lopulta päädyin ’’Napolin auringoksi’’ kutsuttuun maustet-
tuun vihreään teehen. Kokeilin muutamaa muutakin ja kaikki olivat hyviä. Mainittava oli kiinalainen
musta Yunnan 0211-tee, joka oli maustettu voimakkaasti ja oli kirkkaan punaista. Kokeilin sitä aluksi
ilman sokeria, mutta päädyin lopulta lisäämään sitä ja kokeilin myös hunajaa.
Tänne palaan varmasti joskus uudestaan. Kaikki valmistettiin paikan päällä, sokeri oli luomua ja astiat
olivat enemmän kuin näyttäviä. Teepannut olivat lasisia, jotta juoman väri näkyisi selvästi. Juontitilassa
on vain pari pöytää, joten suosittelen varaamaan paikat etukäteen.
Miksi kuitenkaan tuhlata 45 minuuttia varsin kelvollista facebook-aikaa erikoisessa tunnelmassa ihmeel-
lisessä paikassa teetä hörppien, kun kaiken lisäksi yksi kuppi voi maksaa jopa neljä euroa? Sanoisin, että
rauhallinen tunnelma ja tajunnan räjäyttävä makuelämys riittää vastaukseksi. Jätä väliin seuraava kark-
kipussi ja käy juomassa hyvää teetä Fredrikinkadulla.
”SARASTUS” 4/10 23
Seuraavaksi päätin kokeilla kotona keitettyä japanilaista teetä tavallisen pussiteen rinnalla. Kokeilin
japanilaista genmaichateetä, jossa oli paahdettua riisiä seassa. Maku oli hiukan erikoinen, mutta lämmin
juotava oli varsin nautittavaa. Valmistaminen on kohtalaisen tarkkaa, jotta saadaan paras maku irti eikä
teestä tule kitkerää. Ensiksi laitetaan teenlehdet teepannuun, johon kaadetaan sitten kuumaa vettä ja an-
netaan sen olla noin 40 sekunttia pannussa, jonka jälkeen kaadetaan kuppiin ja nautitaan. Vesi ei saa olla
kiehuvan kuumaa, eikä teelehtien saa antaa liota liian kauan vedessä. Vaikuttaa ehkä pikkutarkalta, mut-
ta se vaikuttaa olennaisesti makuun. Jos olisi ollut enemmän aikaa ja turhan paljon rahaa, olisin varmaan
käynyt japanilaisen teeseremoniakurssin, joka vie teen juonnin toiseen ulottuvuuteen hienostelussa ja
pikkutarkoissa seikoissa.
Useimmiten juon mustaherukkateetä, vaikka se onkin halpaa pussiteetä. Sanoisin, että se on välillä jopa
parempaakin kuin hienompi japanilainen tee. Pussiteen hyvä puoli on se, että makuja on lähes rajatto-
masti ja sitä saa kaikkialta.
Kannattaa kokeilla kaikkea.
24 ”SARASTUS” 4/10
Kadut täynnä ihmisiä, punaista ja valkoista
kaikkialla, joululaulut kantautuvat korviin
joka kulman takaa ja alta. Tähän aikaa vuo-
desta kenelläkään ei ole aikaa tuhlattavaksi,
sillä kiirettä pitää ja tekemistä riittää. Jokai-
selle pitää löytää ”se täydellisin ja ihanin
lahja”. Läheisimpien ihmisten lisäksi pitää
tietenkin muistaa myös serkun kaiman veljen
koiraa, jolle käy vain ”se oikea”.
Poikkeuksen tähän tekevät jouluvihaajat,
jotka yrittävät piiloutua pimeimpään ja syr-
jäisimpään talon kellariin, jotta pääsisivät
pakoon tätä vuoden turhinta juhlaa. Valitetta-
vasti joulusta ei vain voi olla pitämättä. Ku-
kapa voisi kieltäytyä kupillisesta höyryävän
kuumaa kaakota kermavaahdon kera tai pel-
lillisestä uunituoreita pullia. Kellareista löy-
tyy varmasti puoliksi syötyjä pipareita ja
suttuisia lahjatoivelistoja, jotka on yritetty
piilottaa hätäisesti nurkan rakoihin tai kella-
rin uumeniin… Kyllä pukki tietää, missä
lapsoset piileskelevät. Jouluhan on vuoden
odotetuin ja rakastetuin juhla, miksi kukaan
joulua vihaisi?
Joulu lähestyy, ja jossain päin maailmaa Joulupukin pikkutontut
ahertavat saadakseen lahjat valmiiksi, sillä joulu on pian ovella.
Olethan lähettänyt oman lahjalistasi Korvatunturille?
Joulun taikaa
Joulu ei tietenkään ole vain lahjojen ostamis-
ta, joulua rakastaville tämä on hyvä syy ostaa
ihania joulukoristeita ja käydä läpi kaikki
joulumyyjäiset. Joulukuusen koristelua, joulu-
herkkujen leipomista, talon koristelua vessaa
unohtamatta ihanilla jouluvaloilla, tätä kaik-
kea jouluihmiset odottavat vuodesta toiseen.
Joululauluja voi huoletta soittaa aamusta il-
taan ilman, että naapurit valittavat. Jouluna
voi hyvällä omatunnolla syödä niin paljon
herkkuja kuin jaksaa. Eihän muutama lisäkilo
haittaa, lämmittää ainakin mukavasti. Ja ker-
rankin on hyvä syy laiskotella päivät pitkät
viltin alla katsoen jo niiin moneen kertaan
nähtyjä, mutta kuitenkin rakkaita joulueloku-
via.
Teksti ja kuvat: Jenni Voong & Anastasia Kirjanen
”SARASTUS” 4/10 25
Lahjakortti - Hyödynnä omia erityistaitojasi antamalla kortti, jolla
saa esimerkiksi yhden halin.
Jouluherkut - Kukapa ei ilahtuisi herkkukorista, joka on täynnä
suussa sulavia leivonnaisia. Pipareita, suklaata mm…
Valokuvakirja - Tee upea kirja vuoden ikimuistoisimmista hetkistä,
kuvat kertovat enemmän kuin sanat!
Oma biisi - Sävellä tai sanoita oma kappale, johon piilotat salai-
simmat ja syvimmät tunteesi…
Hemmottelupaketti - Kokoa kori täyteen kaupan ihanimpia tuoksusaippu-
oita ja hierontaöljyä.
Jos perinteiset lahjat tonttuineen ja poroi-
neen eivät innosta, käytä luovuuttasi ja
taitojasi. Sinullakin on varmasti piileviä
kykyjä, joista et tiennyt.
Ideat vähissä...?
1 . Luo puikolle 52 silmukkaa ja jaa ne 4
puikolle, esim. 12–14-12-14. Neulo 2o 2n
neuletta. Yhdistä 1. ja 4. puikon kohdalta.
Neulo varsi niin pitkäksi kun haluat.
Aina ei kuitenkaan tarvitse mennä kotia pidemmälle, vaan voi kietoutua lämpimän viltin alle ja aloittaa neuletyö.
Neulominen on nyt trendikkäämpää kuin koskaan. Miten olisi paksu kaulahuivi, johon kietoutua talven pakkasia
piiloon. Tai villasukat, jotka lämmittävät mukavasti jalkoja kylmän ja masentavan koulupäivän jälkeen. Tässä sukan
ohje uteliaimmille.
6 . Katkaise lanka n. 10 cm
päästä ja vedä lanka kaikkien
silmukoiden läpi. Päättele työ
nurjalta puolelta.
5 . Neulo 1. ja 3. puikkojen
kaksi viimeistä silmukkaa
yhteen ja 2. ja 4. puikkojen
kaksi ensimmäistä silmukkaa
ylivetämällä. Tee kavennuk-
set joka toisella kerroksella,
kunnes silmukoita on jäljellä
kaksi jokaisella puikolla.
4 . Neulo tavallisesti,
kunnes pikkuvarvas on
kokonaan peittynyt.
3 . Jatkossa neulo kaikki silmukat oi-
kein. Kavenna 1. puikolla 2 viimeistä
silmukkaa yhteen ja 4. puikon alussa
kaksi silmukkaa ylivetämällä. Tee kaven-
nuksia joka toisella kierroksella yhteensä
4 kertaa. Nyt silmukoita pitäisi olla alku-
peräinen määrä.
2 . Kantapää:
A. Neulo 1. puikon silmukat 4. puikolle oikein.
B. Käännä työ ja nosta yksi silmukka neulo-
matta. Neulo loput nurin. Käännä työ. Nosta
yksi silmukka neulomatta ja neulo rivi oikein.
Käännä työ ja toista kahta edellä mainittua riviä
yht. 13 krt ( yht. 26 riviä). Neulo kerros nurin.
C. Neulo samalla tekniikalla kuin kohdassa b.
Neulo kunnes työssä on jäljellä 9s. Nosta yksi
silmukka neulomatta. Neulo seuraava silmukka
ja nosta nostettu silmukka neulotun yli = ylive-
tokavennus. Käännä työ. Nosta ensimmäinen
silmukka neulomatta ja neulo 9 s. Neulo kaksi
silmukkaa yhteen ja käännä työ. Toista näitä
rivejä kunnes kaikki reunasilmukat loppuvat.
Keskellä pitäisi olla koko ajan 10 silmukkaa.
Neulo viimeinen rivi oikein.
D. Kerää puikolle 13 silmukkaa puikkojen
välistä ja neulo ne oikein. Tässä kohdassa syn-
tyy helposti reikiä, joten älä venytä silmukoita
liikaa.
26 ”SARASTUS” 4/10
Loppukevennykseksi listasimme kaikkien aikojen
joulutunnelman luojat, mikäli et ole vielä sellaiseen
päässyt:
Petteri Punakuono
Jouluyö, juhlayö
Joulumaa
Joulupuu on rakennettu
Joulu on taas
Tonttujen jouluyö
Joulupukki
Kuuraparta
Ratiriti-rallaa
Kilisee, kilisee kulkunen
We Wish You A Merry Christmas
Santa Claus Is Coming To Town
Jingle Bell Rock
Last Christmas
PS. Joulupukin osoite hukassa? Joulupukin pajakylä - 96930
Napapiiri
psst… hyvää joulua…
Muistathan kuitenkin ettei joulu ole vain lahjojen
ostamista tai kodin koristelua. Älä ota turhaa
stressiä jouluvalmisteluista, kaiken ei tarvitse
mennä sekuntiaikataulun mukaan. Maailma ei
kaadu, jos joulupuurosta unohtuu mantelit ja glö-
gistä rusinat. Talon ei tarvitse olla täydellisessä
kunnossa ja elämisen merkit saavat näkyä, myös
jouluna.
Nauti lomasta, vietä aikaa läheistesi kanssa, älä
myöskään unohda itseäsi: välillä on hyvä ottaa
taukoa ja rauhoittua.
Joulun soittolista:
”SARASTUS” 4/10 27
EmptySheet Mitä tulee mieleesi kun kuulet Kymppilinjan kappaleen ”Minä”? EmptySheet Mitä tulee mieleesi kun kuulet Kymppilinjan kappaleen ”Minä”?