1

2

WILLI 2/2013

3 PÄÄKIRJOITUS

4 KURAATTORILTA

5 HYYTÄVÄ

5 SENIORES WIBURGENSES

6 N-JUNA, LÄHIMATKAILUN UNOHDETTU HELMI

8 MATKUSTAMISTA 8-RATIKALLA 9 YKKÖSLUOKAN MATKUSTAMISTA

10 HERRIKSET NAISTEN NÄKÖKULMASTA

12 HERRIKSET MIESTEN NÄKÖKULMASTA

Willi on Wiipurilaisen Osakunnan täysin sitoutumaton julkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joiden lisäksi ilmestyy kaksierikoisnumeroa, FuksiWilli ja AbiWilli.

PÄÄTOIMITTAJAT: Kirsi Forss Silva Smolanderkirsi.forss@helsinki.fi silva.smolander@helsinki.fi

KIRJOITTAJAT: Katriina Lipponen, Anssi Tuovinen, Otso Heiskanen, Kirsi Forss, Silva Smolander, Tiia Yli-Kankahila, Iiro Uotila,Samuel Mustonen, Jonna Malaska, Antti Laapas, Suvi Okkola, Jenna Suonio, Ella Kaplas

KANSIKUVA: Silva SmolanderVALOKUVAT: Juhana Lankinen. Muut kuvaajat merkitty viitteisiin.TAITTO ja ULKOASU: Silva Smolander ja Kirsi Forss

Willi toimitetaan kaikille halukkaille osakunnan jäsenille kotiin. Mikäli osoitteesi muuttuu, ota yhteyttä päätoimittajiin.

PAINOS: 200 kpl PAINOPAIKKA: Picaset Oy, HelsinkiTämä lehti on saanut HYYn järjestölehtitukea.

14 BUDJETTIMATKOJA UNICAFE-

LANDIAN ULKOPUOLELLE

17 WILLI TUTKII: NÄIN HAET WILLIT PAINOSTA

18 OSAKUNTAYSTÄVÄNI

19 URBAN EXPLORING

20 OTTEITA ERÄÄSTÄ MATKAPÄIVÄKIRJASTA

22 ELÄMÄÄ WG:SSÄ

24 LÄHISEUTUMATKAILU KUNNIAAN!

26 EKSOOTTISTA RUOKAMATKAILUA

3

P Ä Ä K I R J O I T U S

Grüsse aus DeutschlanD!

Hei kaikki Willin lukijat! Toinen päätoimittaja on pitänyt tukikohtaansa maaliskuun alusta asti täällä Etelä-Saksassa, Tübingenissä. Suoritan täällä Erasmus-vaihtolukukauttani eli opiskelen maantiedettä saksaksi. Ainoa lähtööni liittynyt harmituksen aihe oli se, etten päässyt ottamaan osaa legendaariseen vuosijuhlaviikkoon ja sen kohokohtaan eli vuosijuhlaan. Toivottavasti te kaikki nautitte juhlallisuuksista täysin siemauksin minunkin puolestani!

Tällä kertaa Willin teemana on matkailu. Kesäloma siintelee jo horisontissa ja tämän numeron ilmestyessä se on jo hyvinkin lähellä. Jos lomasuunnitelmasi ovat vielä auki, voit kenties hakea inspiraatiota tämän numeron sivuilta!

Itselläni ei ole tänä vuonna kesälomaa, sillä saksalaiset ovat jostain kumman syystä päättäneet, että kesä kannattaa kuluttaa tehokkaasti opiskellen. Oikeastaan tämä ratkaisu kuitenkin innostaa minua suuresti, sillä olen pari viimeisintä kesää paiskinut kesätöitä keväästä syksyyn ilman minkäänlaista taukoa. Opiskelu on rankkaa sekin, erityisesti vieraalla kielellä, mutta jos pitkät viikonloppuni eivät tarjoa helpotusta, niin onpahan tämä ainakin jonkinlaista vaihtelua kesäisiin työrupeamiin.

Matkailu on oivallinen tapa lievittää stressiä. Matkailua voi harrastaa monella tavalla ja moniin eri kohteisiin. Se voi suuntautua joko kotimaahan tai ulkomaille, se voi olla aktiiviloma tai työmatka. Yksiä houkuttaa lähteä rannalle makoilemaan ja rentoutumaan, toiset haluavat seikkailla yksin ja kolmannet kulkea turvallisesti ryhmässä. Kuulutpa sitten mihin tahansa näistä matkustajaryhmistä, tekee matkustaminen hyvää. Irrottautuminen tutuista ympyröistä ja uskaltautuminen vieraalle maaperälle on aina hyvin opettavaista. Erilaisten asioiden, ihmisten ja kulttuurien näkeminen avaa silmiä ja antaa uutta ajateltavaa. Ennen kaikkea se opettaa meille jotain meistä itsestämme, sillä oman mukavuusalueen ulkopuolella pystyy erottamaan itsensäkin paremmin massasta!

Kuulin tai luin joskus jossakin lausahduksen, että silmille pitäisi näyttää joka päivä jotakin uutta. Tämän samaisen lausahduksen myötä haluan toivottaa Willin lukijoille ihanaa ja mielenkiintoista kesää, olitpa sitten töissä tai lomalla, matkalla tai kotona!

Kirsi

Rinkeli se on brezelikin.

4

Matkailu kuuluu varmasti oleelli-sena osana lähes jokaisen opis-keluaikaan. Aikataulut antavat

periksi helposti, nuorena jaksaa vielä mat-kustaa yöjunassa ilman makuupaikkaa, nukkua lentokentällä odotellessa koh-tuuttoman aikaisin lähtevää lentoa ja li-säksi vaihdossa olevat kaverit ovat hyviä paikallisoppaita.

Matkailun voi kätevästi yhdis-tää myös osakuntatoimintaan. Wiipurilaisessa Osakunnassa

kaukomatkakohteista tarjolla ovat Lund, Uppsala ja Tartto. Vuosittain osakunta matkustaa yhdessä kesäretkelle johonkin Etelä-Karjalan kuntaan, kotiseutukerho järjestää retkiä lähialueille ja tasaisin vä-liajoin vierailemme myös äitikaupungis-samme Viipurissa. Osakuntamatkailuja ja erityisesti kesäretkeä suosittelen jokaiselle osakuntalaiselle. Iloinen viikonloppu maa-kunnassa osakuntakavereiden kanssa on ollut ainakin itselleni oleellinen osa kesää.

Vuonna 2006 lähdin ensimmäistä kertaa mukaan osakuntamatkal-le Lundiin ja se oli erittäin hyvä

päätös. Perillä pääsi tutustumaan neljän vuoden välein järjestettävään opiskeli-jakarnevaaliin ja kivaan opiskelijakau-punkiin. Perinteet Virossa ja Ruotsissa eroavat hieman omistamme ja vieraile-minen ystävyysosakunnissamme onkin

hyvä mahdollisuus tutustua paikalliseen opiskelijaelämään. Kaupan päälle voi saa-da uusia ystäviä ja hyviä ideoita meidän omaan toimintaammekin.

Osakuntamatkailun ei tarvitse loppua valmistumiseen, sillä se-niorit järjestävät retkiä Uuden-

maan alueella sekä yleensä kerran kesässä myös jonkin pidemmän ulkomaan mat-kan. Nämä matkat ovat tietenkin avoimia myös nykyosakuntalaisille.

Jos osakuntamatkailu vielä pelottaa niin kevyeksi startiksi voin suositel-la osakunnalta löytyvää Matka Karja-

laan -peliä. Kun on purjehtinut Koiviston edustalla neljän heittovuoron ajan, kuka tahansa on valmis pidemmillekin reissuille.

Matkailkaa ja nauttikaa kesästä!

K A T R I I N AL I P P O N E N

Kuraattorilta

5

Viime aikoina näkyvimmin esillä ollut HYY-poliittinen asia lienee kysymys Vanhan ylioppilastalon ulosvuokraamisesta ja siellä majailevien musiikkikorporaatioiden – Ylioppilaskunnan Laulajien, Ylioppilaskunnan Soittajien, Akademiska Damkören

Lyranin ja Akademiska Sångföreningenin – kohtalosta. Helsingin Sanomissa julkaistiin asian tiimoilta 23.4. juttu, jossa HYYn hallituksen puheenjohtaja Lauri Koskentaustan ker rot t i in p i tävän ”hyvin todennäköisenä” , e t tä main i tut korporaat iot joutuvat muuttamaan uusiin tiloihin. Ainakin Internetin kommenttipalstojen perusteella – kuinka huipputieteellinen indikaattori ne ovatkaan – suuren yleisön sympatiat vaikuttivat olevan pitkälti musiikkikorporaatioiden puolella. Samana päivänä ilmestyi myös lehdistötiedote, jossa musiikkikorporaatiot syyttivät hallitusta muun muassa ylioppilaskunnan sääntöjen rikkomisesta ja toimivaltansa ylittämisestä.

Osakuntien edustajistöryhmässä pohditti in kovasti , kuinka suhtautua asiaan. Yhtäältä pahoiteltiin ylioppilaskunnan hallitusta kohtaan osoitettua, tarpeettoman hyökkäävähkönä pidettyä asennetta, toisaalta huomautettiin tilanteen muistuttavan

vuoden 2008 traagista, korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti puitua tilajakoa, jossa musiikkikorporaatiot ilmaisivat tukensa osakunnille.

Tätä kirjoitettaessa pahin kuohunta vaikuttaa olevan jo ohi. 26.4. musiikkikorporaatiot osoittivat edustajistolle sähköpostiviestin, jossa selvittivät edelleen kantojaan, mutta huomattavasti aiempaa rakentavammin ja rauhallisemmin sanankääntein. 29.4.

osakuntien edustajistoryhmäläiset tapasivat korporaatioiden edustajia sillanrakennushengessä. Tapaaminen sujui mainiosti, ja vaikka tilanne onkin edelleen avoin, rohkenen tyytyväisenä ilmaista uskoni siihen, että hyvin päättyy kaikki.

O T S O H E I S K A N E N

HYYtävä

Seniores wiburgenses

A N S S I T U OV I N E N

Osakunnan seniorijärjestö Seniores Wiburgenses on kerho, jonka tarkoituksena on ylläpitää osakuntahenkeä myös valmistumisen jälkeen

sekä mahdollistaa eri osakuntasukupolvien kanssakäymisen.

Seniores Wiburgensesin kevään senioripäivälliset järjestetään Domus Gaudiumin kattoteras-silla 24.5. kello 18 alkaen. Ilmoittaudu viimeistään 17.5. sihteerille.

Lisäohjelmana (poiketen kirjeestä) järjestetään peruuntuneen Käkisalmenmatkan tilalle karta-noretki Mäntsälän Alikartanoon sekä Urajärven kartanoon sunnuntaina 2.6. Lähtö Helsingistä kello 9. Retkeä varten on varattu yksi pikkubussi. Seuraan voi liittyä myös omin kulkueuvoin. Retken matkakustannukset yhteiskyydein ovat noin 20 €. Lisäksi kuluja syntyy lounaasta sekä sisäänpääsymaksuista. Ilmoittaudu viimeistään 24.5. sihteerille.

Elokuussa järjestetään tutustuminen teatterimuseon Eino Partasen viipurilaisten teatterikuvien näyttelyyn. Tarkempaa tietoa elokuussa postitettavassa jäsenkirjeesssä.

Hauskaa kesää kaikille!

6

Monen muun tavoin myös minulla on syksyllä edessä muutto Mäkelänrinteeseen. Leppoisa maalaiselo Vantaalla on sitten mennyttä elämää. Aina Keravalle asti vievä N-juna on ollut itselleni merkittävä kulkupeli Helsingistä Vantaalle ja Vantaalta Hel-sinkiin siirryttäessä.

Reittioppaan mukaan 29 kilometrin matka pääteasemien Helsingin ja Keravan välillä taittuu 44 minuutissa. Parhaimmillaan N-junia puksuttaa arkisin ja päiväsaikaan 10 minuutin välein.

Mitä kaikkea N-junan reitin varrella on? Yhdistä kuva oikeaan asemaan. Oikeat vastaukset löytyvät sivulta 19.

N-junalähimatkailun unohdettu helmi

1. Tapio Rautavaaran patsas

2. Kilo-kaupalla kaakelia

3. Nätti talo

TEKSTI JA KUVAT: TIIA YLI-KANKAHILA

7

HELSINKI

PASILA

KÄPYLÄ

OULUNKYLÄ

PUKINMÄKI

MALMI

TAPANILA

PUISTOLA

TIKKURILA

HIEKKAHARJU

REKOLA

KORSO

SORIO

KERAVA

KOIVUKYLÄ

5. Golfkenttä

6. Räckhals

4. Työmaa

7. Tunneli jonnekin

8

Jokapäiväisessä julkisilla matkustamisessa on kullakin tiedostetut tai tiedostamattomat kriteerinsä, joiden mukaan kulkuväline(et) valitaan. Matka-aika, vaihtojen määrä, kulku-välineen mukavuus, kävelymatka kulkuvälineelle... Koska asun Leppäsuonkadulla, osakuntatilojen välittömässä läheisyydessä, ja kampukseni sijaitsee Kumpulassa, on ratikka nro 8 minulle varsin tuttu ja käytetty kulkuväline. Sehän kulkee Jätkäsaaresta mm. Töölön ja Sörnäisten kautta Arabiaan soveltuen (lähes) päivittäiseen koulumatkailuuni erinomaisesti. Marian sairaalan ja Perhonkadun pysäkit kun sijaitsevat 100-200 metrin päässä ulko-oveltani. Kasilla kulkeminen Kumpulaan ei ole ihan se nopein vaihtoehto, sillä menemällä metrolla Kampista Sörnäisiin ja siitä jollain bussilla Sörnäisistä Kumpulaan säästäisi yleensä ainakin muutaman minuutin. Vaan eipähän tarvitse vaihtaa kulkuvälinettä - eikä myöskään kamalasti kävellä! Olen myös keksinyt kotimatkoilleni yhden oivan tavan kävelyaskelien välttämiseen, mikäli satun kulkemaan metrolla. Tällöin en monesti jääkään pois vielä Kampissa, vaan vasta Ruoholahdessa. Sieltä sitten kasiratikalla Marian sairaalan pysäkille, ja taas kerran on kiireisen opiskelijan energiavaroja säästetty. Ai miten niin laiska? Pakkohan se on viimeistään tässä kohtaa tekstiä myöntää, että liikkuessani pääkaupunkiseudun sisällä nousee käve-lymatka kulkuvälineelle omalla kriteerilistallani yllättävän korkealle. Olen vain tottunut aina välttämään ns. hyötylii-kuntaa niin paljon kuin mahdollista. Muun muassa siksi, että inhoan sitä tunnetta, kun istahtaa sinne kulkuvälineeseen tai vaikka luentosaliin pieni hiki päällä.

Ja jotten tässä samalla leimautuisi ihan täysin liikuntaa vihaavana laiskamatona, todettakoon, että vielä talvella 2012 kilpailin hiihdon SM-kilpailuissa. Toisaalta, tallustaessa pie-nessä kiireessä ratikkapysäkiltä Kumpulan mäelle se hiki tulee

pintaan ihan väkisin, eli hyötyliikunnalta en loppujen lopuksi edes voi välttyä.

Minä myös oikeastaan pidän työ- ja koulumatkoista, joissa kestää vähintään 20 minuuttia. Se aika nimittäin soveltuu erinomaisesti rauhoittumiseen, kun on ensin aamukiireiden jälkeen saanut vihdoinkin itsensä lähtövalmiiksi - viime tipassa, tietenkin. Eikä nykyisten älypuhelimien aikana edes ehdi tulla tylsää. Sinä aikana voi vaikka selailla, että millaisia ne tämän viikon palautettavat matikan tehtävät olivatkaan. Rauhoittuminen tosin sitten usein tyssää siihen, jos ratikka tuleekin tupaten täyteen väkeä. Vaikka sattuisi itse saamaan istumapaikan. Silloin sitä nimittäin rupeaa jokaisella pysäkillä kyttäämään, tuleeko kyytiin kenties joku vanhempi tai liikun-nallisesti rajoittunut henkilö, jolle olisi suotavaa luovuttaa oma istumapaikkansa, ettei anna täysin urpon henkilön vaikutelmaa.

Noin yleisesti ottaen kasiratikassa kulkee väkeä havaintojeni mukaan ihan laidasta laitaan. Nuoria opiskelijoita on kenties eniten. Mahdollisten, yleensä lievien järjestyshäiriöiden ja metelin todennäköisyys lisääntyy jossain Linnanmäen ja Sörnäisten pysäkkien välillä, mutta kyllä senkin aina iloinen, reipas ja pirteä opiskelija kestää...

Tätä tekstiä kirjoittaessani alkoi muuten melkein harmittaa se tosiseikka, että muuttaessani syyskuussa Mäkelänrinteelle kulkeminen opiskelupaikalleni ja takaisin on selvästi järkevintä kävellen. Noh, kukapa minua estää olemasta edelleen se sama typerä laiskama-to, joka ottaa bussin Kumpulasta Sörnäisiin ja Sörnäi-sistä Mäkikseen...

Jokapäiväistä matkustamista 8-ratikalla

TEKSTI JA KUVA: ANTTI LAAPAS

9

Klo 15.10: Junan lähtöön on vielä 8 minuuttia. Huomaan asemalaiturin näytöltä, ettei ykkösluokan vaunu pysäh-dykään suoraan liukuportaiden kohdalla. Joudun siis ot-tamaan muutaman lisäaskeleen painavan laukkuni kanssa. Astelen oikealle kohdalle asemalaituria ja tiirailen muita mahdollisia ykkösluokkalaisia, mutta yhtään turkismum-moa ei ole näköpiirissä. Harmillista.

Klo 15.18: Edes ensimmäisen luokan lippuni ei saa junaa saapumaan ajallaan. Kuulutuksen mukaan junan lähtö viivästyy 3 minuuttia. Ehkä jaksan odottaa.

Klo 15.21: Ykkösluokan vaunu lipuu pitkänmatkaa ohit-seni siitäkin huolimatta, että seison oikealla kohdalla. En kuitenkaan viitsi pyytää junaa peruuttamaan, vaikka ensim-mäisen luokan paikkalippua taskussa hypistelenkin. Kon-duktööri seisoo 1. luokan vaunun ovella ja ohjaa liputta matkaavat toiseen vaunuun. Astelen myhäillen sisään.

Klo 15.22: Istahdan käytäväpaikalle numero 24. Valitet-tavasti myös 1. luokassa joutuu istumaan vastapäätä tun-tematonta ihmistä. Kiusallista. Onneksi välissä on sentään pöytä. Arvioin penkin istumamukavuutta ja ihmettelen iloisena, minne puolet takapuolestani on kadonnut. Sitten tajuan, että penkit ovat vain normaalia leveämpiä. Harmis-tun hetkeksi, mutta lopulta iloitsen tilavammasta istuma-ratkaisusta. Eipähän vieressä istuva kaksimetrinen korsto pääse liimautumaan kylkeen kiinni.

Klo 15.36: Konnari tulee heti, kun juna on lähtenyt Tik-kurilasta. Nopeaa toimintaa. Mietin, kehtaankohan kaivaa opiskelijakorttia esille. Huomaan kuitenkin muutaman muunkin matkustajan kaivelevan sinisävystä korttia esiin lompakostaan. En siis olekaan vaunun ainoa opiskelija!

Klo 16.11: Katselen vaunun muita matkustajia, enkä näe ympärilläni yhtään toimitusjohtajaa tai valtionpäämiestä. Jakkupukuiset bisnesnaisetkin loistavat poissaolollaan. Ehkä se johtuu pääsiäisestä ja normaalisti 2. luokassa mat-kustavien pöllähtämisestä 1. luokkaan. Ilman pääsiäisruuh-kaahan minä nimittäin rupattelisin täällä nyt presidenttien ja pörssimiljonäärien kanssa!

Tai sitten en. Niillä taitaa olla ihan toisenlaiset kyydit ja toisaalta, ilman pääsiäisruuhkaa minäkään en olisi nyt 1. luokassa.

Klo 16.30: Nenääni leijailee kahvintuoksu. Täältähän saa kahvia! Ilmaista kahvia. En normaalisti edes juo kahvia, mutta haen sitä silti.

Klo 16.45: Huomaan vaunun keskikäytävän olevan häm-mentävän leveä. Vaunussa voi kävellä edes takaisin kädet levällään läppäämättä ketään takaraivoon. Kaikkea ne ovat ajatelleet.

Klo 17.00: Silmiini osuu hattuhyllyllä oleva kasa iltapäivälehtiä ja Helsingin Sanomia. Olisinpa vain huomannut ne aikaisemmin! Olisimme vastapäisen matkustajan kanssa välttyneet katseiden kohtaamisen välttelyltä. Puhelimessanikin saattaisi olla akkua jäljellä, kun sitä ei olisi tarvinnut räplätä tärkeännäköisenä koko matkaa.

Klo 17.14: Junan pitäisi olla jo perillä. Kaiuttimista kuu-lutetaan seuraavan aseman olevan minun päätepysäkkini. Kuulutus rätisee vaikka 1. luokassa ollaankin.

Klo 17.24: Juna saapuu määränpäähäni tasan 10 minuuttia myöhässä. Joudun itse kantamaan laukkuni ulos.

Ei tullut minusta tämän kokemuksen jälkeen 1. luokan vakioasiakasta. Kahvia saa perillä ja lukemiseksi kelpaavat hyvin aseman ilmaisjakelut. Siispä jatkan matkustamista tu-tussa ja turvallisessa 2. luokassa. Luokkien suurin ja selkein ero on niiden lippujen hinnassa. Ja juuri hintaa opiskeli-jana tuijotankin. Laukkuakaan ei kukaan kantanut junaan puolestani – siitä olisin voinut jopa maksaakin ekstraa! Ainakin melkein. Ilman opiskelija-alennusta tälle enemmän tai vähemmän ensiluokkaiselle matkalle olisi tullut hintaa 68,86 euroa. Aikamoinen summa.

Kiirastorstain iltapäivä ei ehkä ole paras ajankohta junalla matkustamiseen. Ei ainakaan silloin, kun haaveena on matkata puolityhjässä ja tutuksi tulleessa 2. luokan vaunussa kohti Etelä-Karjalaa.

Fiksu ihminen olisi valinnut matkapäivän paremmin ja varannut lipun jo hyvissä ajoin, mutta itse päätän suorittaa lipunosto-operaation 10 minuuttia ennen junan lähtöä. Pääsiäisruuhkan painosta-

mana päädyn lunastamaan itselleni koko junan viimeisen paikan – paikan 1. luokasta. Noh,pääsenpähän ainakin tutkailemaan kuinka ensiluokkaista palvelua se VR oikein tarjoaa!

Ykkösluokan matka maakuntaan

JONNA MALASKA

10

15.30: Osakunnalla on täysi tohina päällä. Osa naisista on jo ehtinyt käydä kaupassa hakemassa tarvittavat ainekset herrojen ruokiin ja muutama suunnittelee parhaillaan ostoslistaa Alkoon. Tequilat on onneksi tuotu jo aikaisemmin Tallinnasta.

16.15: Naiset kokoontuvat keittiöön ja suunnit-televat kokkailun lomassa illalle aikataulua. Juttu luistaa usein sivuraiteille, mutta onneksi illan runko saadaan kuitenkin valmiiksi. Illan aikana herroille on tiedossa ainakin viiksien askartelua, huumeiden salakuljetusta, tullitarkastusta, huumepomo Juani-tan uhkailua ja meksikolaista Lucha libre -painia.

17.30: Koristeet on unohdettu laittaa seinille! Kai-kki kynnelle kykenevät ottavat teippirullan kouraan ja kiinnittävät kaktuksia salin ja eteisen seinille meksikolaisen musiikin soidessa taustalla. Etukä-teen askarreltu Meksikon lippu tuo koristelijoiden mieleen lähinnä Irlannin lipun oranssinpunaisen raitansa ja keskeltä puuttuvan vaakunansa ansiosta. Onneksi vaakunan virkaa toimittamaan löytyy risu-palloksi meinattu kyhäelmä.

17.45: Joku koputtaa oveen. Järjestäjiin iskee paniik-ki ja kaikki ryntäävät keittiöön piiloon, jottei heidän roolivaatteitaan nähtäisi. Koputtelija paljastuukin vain käytävään lukkojen taakse jääneeksi Suviksi. Huh.

18.05: Ensimmäinen herra saapuu paikalle. Ovella häntä on vastassa siestaa tequilapullo kainalossa viettävä Jorge, joka kehottaa maksamaan bandana-huivipäisille korstoille 15 euroa. Toistaiseksi korstoille kelpaa ainoastaan tasaraha, sillä he ovat unohtaneet ottaa vaihtoraha-asian huomioon ja

isännänkoppikin on lukossa.

18.40: Chili Saluunassa (lehtihuoneessa) on viiksien väsääminen täydessä vauhdissa. Viiksien askartelu osoittautuu odotustenmukaisesti suureksi menestyk-

seksi! Herrat käyvät tasaisin väliajoin ihailemassa tyytyväisinä viiksiään WC:n peilistä ja kävelevät rinta rottingilla sekä viikset hulmuten takaisin saluunaan.

19.10: Pitkällisen pohdinnan ja vaihtoehtojen pun-taroinnin jälkeen tequilatyttö kruunaa Laurin Señor Wiikseksi 2013. Palkinnoksi Laurin viikset saavat tequilatytöltä tequilaa – mitäs muutakaan! Her-rat siirtyvät pöytään ja naiset keittiöön kasaamaan alkuruoka-annoksia.

20.00: Alkuruoka-astioiden ja katkaravun kuorien (tosin yksi herra söi katkaravut kuorineen) jou-kossa keittiöön kulkeutuu muutama huumepussi. Tarjoilijan taskua innovatiivisemmasta ratkaisusta ilahtuneena keittiössä päätetään pitää herroja tarkemmin silmällä salakuljetuksen suhteen. Her-rathan on jaettu kolmeen keskenään kilpailevaan joukkueeseen ja jokaisen joukkueen tehtävänä on huomaamattomasti saada kuljetettua huumepussin-sa pois salista tarjoilijoiden mukana.

20.15: Huumepomo Juanita huomaa keittiössä, että hänen asettaan on sabotoitu. Aseen syöver-

eistä löytyy salakuljetettu huumepussi. Lopulta ase saadaan yhteisvoimin takaisin kasaan, mutta Juanita haluaa selvittää kuka on peukaloinut hänen asettaan ja alkaa suunnitella herroille uhkailupuhetta.

20.45: Pääruuan pihvit eivät kauaa herrojen lautasilla viihdy. Kiitos parin paikalle ilmaantumat-

Herrikset naisten näkökulmasta

11

toman herran, riittää myös naisille maistiaisia noista maukkaista naudan entrecotepihveistä. Kyllä kannatti hakea naudat Hulluilta Päiviltä ja paistaa niitä katse tiukasti sekuntiviisarissa! Maiskis. Keittiömestari Eeva on organisoinut kyllä melkoisen maittavan menukokonaisuuden!

21.15: Tauko on ohi ja herrojen on aika palata saliin ruumiintarkastuksen kautta. Osa keittiössä hääräil-leistä ei ole tunnistaa henkilöä tullivirkailijan vaat-teiden ja tuuheiden viiksien takaa – sen verran uskot-tava asu! Tarkastuksessa herroilta takavarikoidaan taskuihin jääneet huumepussitja muut epäilyttävät esineet. Muutaman herran taskuun tarkastajat tosin sujauttavat pari jo ulos salis-ta salakuljetettua huumepussia, sillä raadin mielestä niiden salakuljetusyrityksiin on käytetty epäurheili-jamaisia keinoja.

21.45: Lucha libre -ottelu on valmiina alkamaan. Fiero Gato astelee kehään odottamaan vastusta-jaansa, Tigre de Fuegoa. Painijat hankkivat itselleen mustelmia kuristamalla, potkimalla ja retuuttamalla toisiaan hiuksista pitkin kehää. Ei sovi myöskään unohtaa mahtavia erikoisliikkeitä, pedon syleilyä ja kissan raapaisua, joiden avulla vastustaja saadaan useammankin kerran kiikkiin. Juanita juontaa ottelua hengästyttävällä tahdilla ja jälkikäteen arveltiinkin juontamisen olleen tappelemista urheilullisempaa hommaa. Tigre de Fuego tarjoilee kolmannessa

erässä vastustajalleen tyrmäävän potkun, jonka jäl-keen Tiikeri pääsee tuulettamaan voittoaan. Laaduk-kaan showpainin tapaan ottelu on ammattimaisesti koreografioitujavoittajakinetukäteenratkaistuperinteisellä kivi-paperi-sakset -pelillä.

22.20: Juanita palkitsee joukkueen, joka sai eniten ja mielikuvituksellisimmilla keinoilla huumepusseja ulos salista. Laskuihin on otettu mukaan ainoastaan

järjestäjille saakka kulkeutuneet huumepussit. Esimerkiksi kahvimaitoon sekoitettua huumepussia ei ole laskettu salakuljetetuksi, vaikka herrat kovasti ratkaisuaan puolustelevatkin.

22.30: Keittiössä pohditaan makkarapalkinnon saajaa. Ilmoille heitetään muutama nimi, mutta

kaikki ovat yksimielisiä siitä, että palkinto an-netaan tänä vuonna Matille. Keittiössä yritetään huonolla menestyksellä tehdä palkintokravattiin solmua. Saliin päästyä Eeva jakaa palkintomak-karan ja kravatin Matille. Kun Matin naama on saatu täyteen huulipunaa, laulavat herrat naisille Nuoruustangon. Esitys on varsin mykistävä. Sävelmä nimittäin esitetään yhden polven varassa ja osa herroista huojuu enemmän tai vähemmän melodian tahdissa. Lisäksi yhdellä herralla on sombrero silmillä ja jonkun täytyy ottaa tukea seinästä muutaman laulaessa sulosävelmää astetta laahaavammin. Kaunista.

23.30: On aika suunnata kohti Bottaa ja jatkoja! Tällä kertaa kevään Rengastusbileet osuvat sopivasti herrapäivällisten kanssa samalle illalle, joten daamit välttyvät jatkojen järjestämiseltä. Arriba!

JONNA MALASKA

12

Herään suhteel-lisen myöhään, noin yhdentoista aikoihin. Sängystä kömmit-tyäni huomaan, ettei sekään tainnut ihan riittää. Käyn suihkussa, nappaan kuusi ravintolisäpil-leriä sekä paistan laiskasti 400 gram-maa kanaa. Kylkeen nappaan ruisleipää siinä toivossa, että se valmistaisi vatsaani alkoholia varten.

Kello käy, ja pian huomaan olevani puoli tuntia myöhässä etkoilta, johon halusin ehtiä poikkeuksellisesti ajoissa. Miksi juuri minä olen aina myöhässä? Kravattiakaan ei tahdo löytyä! Kiirehdin matkaan, hyppään pois Sörnäisissä ja löydän puhelimen GPS:n ansiosta ongelmitta perille etkoilupaikkaan. Puhumme miesporukalla mm. Pohjois-Koreasta ja katsomme Youtubesta, kuinka nuori mies uhmaa terveyttään juomalla 20 vuotta vanhaa Pepsiä. Ylöshän se lopulta tuli. Varsin miehistä touhua

kieltämättä.

Saavumme osakunnalle tyylikkäästi myöhässä, ja

huomaamme joutuneemme Meksikon pahamain-eiseen alamaailmaan. Alkudrinkkien jälkeen meidät ohjataan taiteilemaan itsellemme viiksiä. En ole koskaan ollut käsistäni erityisen taitava, ja Lauri Ahosen vanhan koulukunnan massiivisen mie-hinen pöheikkö viekin ansaitusti voiton. Siirrymme onnitteluiden jälkeen pöytiin, ja meille esiintyy pian varsin timmi huumeparonitar, joka pistää salakuljetuksessa epäonnistuneen kuriirinsa lihoiksi nenämme edessä.

Pöytään asetuttuamme meille jaetaan myös huu-

Herrikset miesten näkökulmasta

13

meita, jotka tulisi huomaamattomasti salakul-jettaa pois salista tarjoilijoita hyväksikäyttäen. Haistan välittömästi, että hommasta olisi tiedossa palkinto, ja alankin kyttäämään tarjoilijoita silmä kovana. Pian huomaan sopivan uhrin, sillä eräällä neidolla roikkuu olkalaukku kyljessään. Ujutan

onnistuneesti huumepussukoita laukkuun samalla kun alkupaloja tarjoillaan.

Nesteytyksen myötä tunnit toisensa jälkeen ku-luvat suhteellisen salakavalasti. Laulamme, joku vitsailee naisten kustannuksella, sitten laulamme vielä hieman lisää. Illan lähestyessä loppuaan saamme tietää, että ryhmämme oli ansioitunein salakuljetuksessa, mistä hyvästä saamme vielä ilmaiset drinkit. Ilta huipentuu seksiä tihkuvaan ja jännittävään kissatappeluun, joka kerää ansaitusti

kovat suosionosoitukset.

Lopulta suuntaamme jatkoille, ja onkin mukava tutustua uusiin ihmisiin uusissa tiloissa. Yllättäen jo puoli kahden aikaan huomaan kuitenkin tajun-tani seisovan siihen malliin, että katson parhaaksi

suunnata kotia kohti. Hieman liikaa juomista, hieman liian aikaisin. Lähtiessäni mainitsen tyylikkäästi eräälle neidolle, että hän yllätti minut seksuaalisuudellaan täysin. Hyppään bussiin, selviän kotiin asti ja nukahdan kat-soessani jääkiekkostriimiä. Ei ihan täyskaatoa, mutta mukava ilta kaikin puolin!

SAMUEL MUSTONEN

14

Kipsari, taiDeteollinen KorKeaKoulu (aalto Yliopisto)

-Hämeentie 135E-Päivän menu: Pastaa punajuurikastikkeessa, porkkanaraastetta ananaksella, raastettua juustoa-hinta 2,60

Ravintola näyttää designilta. Värikkäät epäsymmetrisesti maalatut seinät, käytävällä todennäköisesti opiskelijoiden omia valokuvia. Taustalla soi musiikkia. Ruoka oli todel-la hyvää. Miinusta kastikkeen valkosipulista, jota oli mielestäni vähän liikaa. Mielenki-intoinen tapa käyttää punajuurta! Juomalasit ovat isoja, mutta lounaaseen kuuluu vain yksi lasillinen. Tarjolla vain kasvis ja salaattilounas, joten paikka ei ilostuta vannoutuneita lihansyöjiä. Epäkäytän-nöllisen pienet tarjottimet. Myynnissä myös olutta ja siideriä hanasta 3-5e. Avoinna ma-pe 8-19.

Tähdet: ****

Kasvisbaari, KuvataiDeaKatemia

-Kaikukatu 4B-Päivän menu: Karibian kookos-mangokastiketta ja hirssiä-hinta 2,60

Pieni viihtyisä kasviskahvila sijaitsee Taiteiden talon avoimessa toisessa kerroksessa. Ruoka oli oikein maukasta. Hirssi oli minulle uusi tuttavuus, mutta tykästyin siihen ja tämän jälkeen aionkin käyttää sitä aina välillä riisin sijaan. Kookos-mangokastike kuulosti jo etukäteen hyvältä ja maku kruunasi odotukseni. Mausteista ei ole tingitty. Hyvä lisäkesalaattivalikoima. Tarjolla yleensä yksi kasvisateriavaihtoehto/päivä, joskus toisena vaihtoehtona keittoa. Isot juomalasit, pienet tarjottimet. Virvoke-jääkaapista löytyi siideriä. Avoinna 9-16.

Tähdet:****

Budjettimatkoja Unicafelandian ulkopuolelleJaahas. Unicafen lounaslistalta ei löydy tänään houkuttelevaa vaihtoehtoa. Taas saman-laisia pahvisia Saharaakin kuivempia kikhernepihvejä, joita oli pariviikkoa sitten tai muovista seitiä tylsässä kastikkeessa... Kotona nuudelit ja roiskeläppäpizzatkin kyllästyt-tää, eikä rahat riitä herkkuaterian valmistukseen saatikka kalliimpaan ravintolalounaas-een. On aika lähteä seikkailemaan opiskelijabudjetilla muiden oppilaitosten ja ketjujen ruokaloihin ja tutkia, onko ruoho vihreämpää jossakin muualla. Vierailin seuraavissa ravintoloissa ja kokeilin kussakin yhtä ateriavaihtoehtoa:

“Ravintola näyttää designilta.”

15

mäKelän Koulu, entinen suomen liiKemiesten Kauppaopisto, haaGa-helia

-Hattulantie 2-Sodexo-ketju-Menu: Parsakaali-parmesanrisotto-hinta: 2,00e

Kokeilemani parsakaali-parmesanrisotto oli hyvää, mutta olisi kaivannut hieman lisää maus-teita ja parmesania. Parsakaali oli juuri sopivan kypsää. Kassaa joutui odottamaan ja kutsumaan kellolla, mutta palvelu oli todella mukavaa. Leipä oli tuoretta. Useita ateriavaihtoehtoja.

Tähdet:***

ravintola KosKelan vanhustenKesKus, KosKelan sairaala

-Käpyläntie 11-Palmia-ketju-Menu: Siikamureke, perunamuusi, salaatteja-Hinta: 2,60e

Tutustuin tähän ruokalaan kesätöiden yhteydessä viime vuonna. Paikka on laitosmainen sairaalaruokala, jota on piristetty kasveilla. Siikamureke oli mielenkiintoisimman kuuloinen vaihtoehto ja se oli hyvää, mutta tarvitsi hieman lisämaustamista. Lisäkesalaattivalikoima on erinomainen. Tarjolla mm. raasteita, perinteistä jäävuorisalaatti-tomaatti yhdistelmää ja hedelmäinen vaihtoehto. Avoinna ma-su. Miinusta sijainnista.

Tähdet:***

Kätilöopiston opisKelijaravintola sofianlehto, metropolia

-Sofianlehdonkatu5-Palmia-Päivän menu: Kasviksia cajunkastikkeessa, riisiä-hinta: 2,55e

Tämä ruokala on mukavasti matkan varrella Kumpulaan. Odotin nimen perusteella mausteisempaa kastiketta, mutta lopputulos oli aika vaisu. Cajun-mausteseos maistui kyllä, mutta särmä ei olisi pahitteeksi. Hyvät lisäkesalaatit. Useita ateriavaihtoehtoja. Palvelu ok. Lyhyt lounasaika 11-13.

Tähdet:**1/2

ravintola hella WuolijoKi, laurea amK:n ruoKala

-Ratatie 22, Tikkurila-Fazer Amica-Päivän Menu: Silakkapihvejä, Keitettyjä perunoita ja Pinaattimuhennosta; Kasviksia currykastikkeessa ja

Täysjyväohraa-hinta: 2,60e

Ravintolan nimi on mielenkiintoinen. Päädyin tän-ne lounasretkelle kaverini Tiian kutsumana. Minä maistoin kasvisvaihtoehtoa ja hän silakkapihvejä. Currykastike sisälsi runsaasti kasviksia ja maistui ihan herkulliselta. Kaipasi tosin särmää chilistä. Silakkapihvit eivät tehneet kummoista vaikutusta Tiiaan, mutta ateria kelpasi päivän lounaaksi. Valit-tavana 3-5 vaihtoehtoa. Naapurissa Metropolian puolella on tarjolla myös pizzoja ja tortillaa. Isot juomalasit. Ruokalan viihtyisyyttä hairitsi melu-isuus ja ankea remonttinäkymä ikkunasta.

Tähdet:**1/2

16

mäKelänrinteen luKio

Mäkelänkatu 47-Palmia-ketju-Päivän menu: kasvislasagne; jauhelihalasagne-hinta: 2,41e

Paikka on laitosmainen kouluruokala. Söin kasvislasagnea ja nimetön ystäväni jauhelihaversiota. Ystäväni mielestä lasagne oli aika mautonta ja tylsää. Kasvislasagnessa oli enemmän väriä kuin lihaversiossa, mutta sekään ei ollut maukkuuden huippu. Täytyi käydä maustetiskillä. Hinta-laatusuhde on ihan hyvä, sillä ateriaan kuuluu yhtä paljon tavaraa kuin uc-lounaaseen. Juomalasillisten määrää ei pidetä tarkasti silmällä. Tarjolla 2-3 ateriavaihtoehtoa. Palvelu nopeaa ja helppoa. Auki päivälukioon kuulumattomille ma-to 15.00-18.45.

Tähdet: **

Helia-Bistro, Haaga-Helia

-Ratapihantie 13-Fazer Amica-Menu: Pariloitua lohta, perunaa ja salaattia-hinta: 2,60e

Tämän ruokalan valikoima oli vähän köyhä. Tarjolla vain salaatti-, leipä- tai keittolounas, joista lämmin keitto oli halvempi kuin salaattivaihtoehto. Olisi ehkä pitänyt vierailla viereisen talon Pääraide-ravintolassa, jossa vaihtoehtoja on enemmän. Maistamani salaatin pariloitu lohi oli mau-kasta, mutta muuten salaatti jäi ‘ihan hyvä’-tasolle. Leivät olivat muhkeita ja hyviä. Kemiat kassan kanssa eivät oikein kohdanneet.

Tähdet:*

Lounasretkeily muihin opiskelijahintaisiin ravintoloihin oli mielenkiintoista, hauskaa ja avartavaa. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan uusia makuja erilaisissa ympäristöissä. Viime aikoina on kohistu Ylioppilasaukion Unicafen limsa-automaateista, ja vaikka Kipsarissa tai Kasvisbaarissa siideri ei kuulu tuettuun opiskelijalounaaseen, olin silti yl-lättynyt alkoholimyynnistä opiskelijalounasravintoloissa. Kipsarissa tosin olut ja siiderimyynti sopii mainiosti paikan tunnelmaan ja sinne voi mennä vaikkapa sohville rentoutumaan olut-tuopin kera ja pelailemaan lautapelejä, joita löytyy ravintolan hyllystä jokunen kappale. Vähän kuin yhdistäisi Vanhan Kuppilan johonkin Unicafe-lounasravinto-laan.

Kelan ateriatuen piiriin kuuluu useita ravintoloita, joiden taso vaihtelee runsaastikin. Useimmissa paikoissa juomala-sitolivatisompiakuinUnicafeissa,jolloinjuotavaasaienemmän.Varsinkinkasvisruokaanprofiloituneissaravinto-loissa kasvisateriat olivat maukkaita, kun taas useimmissa Unicafeissa kasvisvaihtoehtojen laatu vaihtelee ja tuntuu, että ruoan valmistukseen ei oikein aina panosteta. Joskus kasvisvaihtoehto on vain tylsää geneeristä laitosmössöä. Joissakinpaikoissa,kutenHeliabistrossataiSofianlehdossa,ateriateivätmitenkäänylittäneetperusunicafe-lounasta.Ilokseni huomasin, että ainakin Kipsarissa, Kasvisbaarissa ja Sodexon ruokalassa oltiin kiinnostuneita myös raaka-aineiden vastuullisuudesta, kuten Unicafeissa. Kokeilun parhaimmat ateriat löytyivät ketjuihin kuulumattomista ravintoloista. Toivottavasti vapaa kilpailu eri ruokaloiden välillä parantaa opiskelijalounaan tasoa. Lopputuloksena voinee sanoa, että vihreämpää ruohoa löytyi, mutta myös risuja.

TEKSTI JA KUVAT: SUVI OKKOLA

“Juomalasillisten määrää ei pidetä tarkasti silmällä”

17

WILLI TUTKII:Näin haet Willit painosta

Uudelle päätoimittajalle löytyy paljon uusia haas-teita, joista yksi on valmiin lehden hakeminen painosta. Ensimmäisenä kertanani sain seuraa toimituskunta-lainen Tiia Yli-Kankahilasta tälle matkalle Pitäjänmäkeen, jossa käyttämämme paino sijaitsee.

Kävellessämme bus-sipysäkiltä vanhojen teol-lisuuskiinteistöjen ohitse Tiia huomasi ilmassa lakritsin tuoksun. Pohdimme ensin mahdollisuutta, että kyseessä olisikin vain jokin teollisu-udessa käytettävä kemikaali, jonka haistoimme. Pian kuitenkin löysimme itsemme Halvan tehtaan vierestä.

Koska paikasta löytyi myös tehtaamyymälä, täytyihän meidän käydä tutkimassa sen valiko-imaa.

Lakupusseja rikkaampi-na löysimme helposti painon ja sieltä laatikol-lisen Willejä. Tyy-tyväisenä lähdimmekin sitten bussilla numero 14 kohti osakuntaa. Sinne lehdet sitten jäivät odottamaan lukijoita ja postitusta.

TEKSTI JA KUVAT: SILVA SMOLANDER

18

miKä siun nimi on? Tero

milloin siun sYnttärit on? Lokakuussa

missä oot viettänYt lapsuutesi? Lauritsalassa

virKasi osaKunnalla? Isäntä

mitä opisKelet? Fysiikkaa

miKä siusta tulee “isona”? Toivottavasti jotain fysiikkaan liittyvää

milainen on unelmiesi loma? Varmaankin joku riittävän pitkä, jonka aikana kerkeäisi kiertelemään eri kaupunkeja tai sitten vaeltamista jossain Suomen luonnosta poik-keavassa paikassa.

mitä Kesäsuunnitelmia siulla on? Kesätöitä Ilmatieteenlaitoksella, loppu on vielä aika auki.

paras matKa jolla olet ollut? Varmaan lippukunnan reissut Keski-Eurooppaan tai pidemmät purjehdukset Saimaalla.

suosiKKiKappale osaKunnan lauluKirjasta? Vanhoja poikia viiksekkäitä

Kerro jotain itsestäsi mitä muut ei ehKä tieDä? Osakunta oli melko suuri vaikut-taja, kun mietin opiskelupaikkaa ja päädyin Helsinkiin

O S A K U N T A Y S T Ä V Ä N I

KUMPI VAI KAMPI?

z pamaus vai vuosiju

hla? Pamaus

z jalKapallo vai jääKieKKo? Jä

äkiekko

z tuKholma vai tallinna? Tukholma

z viiK

set vai parta? Parta

z bussi vai raitiovaunu? R

aitiovaunu

z Kesä helsinGissä vai maaKunnassa? H

elsingissä

z KaupunKiloma vai rantaloma? K

aupunkiloma

SILVA SMOLANDER

19

Herätä sisäinen seikkailijasi - kokeile urbaania löytöretkeilyä!

Kyseisessä harrastuksessa on tietyt kirjoittamat-tomat säännöt, joita kaikki noudattavat. Kaikki tiivistyy yhteen lausahdukseen, joka on muodostu-nut harrastajien motoksi: ”Ota vain kuvia, jätä vain jalanjälki.” Harrastajan käytyä jossakin kohteessa hänen täytyy varmistua siitä, että kohde jää samaan kuntoon kuin hänen saapuessaan. Lisäksi kohdetta tutkiessa kuuluu kunnioittaa itse kohteen lisäksi kohteen omistavaa tahoa ja muita ”löytöretkeili-jöitä”, jotka saattavat vierailla kohteessa myöhem-min. Tietoa löytyneistä kohteista ei myöskään jaeta hirveästi ympäriinsä edes harrastajien keskuudessa kohteiden tuhoutumisen ja pilaantumisen riskin pelossa.

Urbaanin löytöretkeilyyn liittyy myös riskejä, jotka tiedostetaan laajasti harrastajakunnan keskuudessa. Yleisiä onnettomuuksia ovat muun muassa put-oamiset ja muut samankaltaiset loukkaantumiset. Lisäksi asianmukaisia suojavälineitä esimerkiksi as-bestia vastaan suositellaan käytettäväksi. Harrastuk-seen liittyy myös kuolemantapauksia, jotka useim-mat tapahtuivat tulvavesiränneissä.

Urban exploring on helposti lähestyttävä harrastus, joka voi antaa harrastajalleen paljon ihan harrasta-jan omasta innostuksesta riippuen. Pääkaupunki-seudulta löytyy useita erilaisia kohteita, joista on hyvä aloittaa.

Urban exploring on erilainen seikkailu-urheilun muoto, jota voi harrastaa sekä kaukana että lähellä. Skenessä ovat koh-teena useat ihmisen rakentamat rakennelmat, esimerkiksi hylätyt rakennukset ja kaupungit, viemärit, ullakot ja erilaiset kaivokset. Urban exploring on pitkään ollut pienen piirin harrastus, mutta se on kasvattanut suosiotaan aihetta käsit-televien dokumentti- ja tv-sarjojen sekä elokuvien myötä.

KUMPI VAI KAMPI?

z pamaus vai vuosiju

hla? Pamaus

z jalKapallo vai jääKieKKo? Jä

äkiekko

z tuKholma vai tallinna? Tukholma

z viiK

set vai parta? Parta

z bussi vai raitiovaunu? R

aitiovaunu

z Kesä helsinGissä vai maaKunnassa? H

elsingissä

z KaupunKiloma vai rantaloma? K

aupunkiloma

SILVA SMOLANDER

1. Oulunkylä - Tapio Rautavaaran patsas2. Pukinmäki - Kilo kaupalla kaakelia3. Tapanila - Nätti talo4. Tikkurila - Työmaa5. Hiekkaharju - Golfkenttä6. Rekola - Räckhals7. Savio - Tunneli jonnekin

N-JUNAOikeat vastaukset:

IIRO UOTILA

20

Olen kohta kahden kuukauden ajan elellyt täällä Etelä-Saksassa, Tübingenissä. Tähän mennessä ohjelmaani on kuulunut maaliskuun kestänyt kielikurssi sekä parin viikon loma, mutta nyt on vihdoin kesälukukausi Saksassa alkamaisillaan. Opiskelen maantiedettä ja täällä vaihdossa suoritan opintoni saksaksi. Seuraavassa välitän osakuntalaisille lukukauden ensimmäisten päivien tunnelmia!

Maanantai 15.4.

Rakas Willi-päiväkirja, tänään oli hyvin aurinkoinen päivä. Vihdoin! Uskoin Mäkelänrinteessä matkalaukkua pakatessani, että täällä on kevät, joten jätin oikeastaan kaikki talvivaatteeni Suomeen. Viime kuukausi oli siis minullekin hieman viileä. Kylmin kevät sataan vuoteen osoittaa kuitenkin vihdoin lämpenemisen merkkejä ja lämpömittarin lukemat ovat pompsahtaneet hellerajan yläpuolelle. Lomailun ja kieli-/orientaatiokurssin jälkeen tänään starttasi vihdoin ihkaoikea lukukausi yli-opistolla. Miulla ei vielä ollut mitään opetusta, mutta ohjelmistossa oli saksan kursseille ilmoittautuminen. Vaikka Saksaa voisi pitää hyvinkin modernina valtiona, ei kaikki kuitenkaan suju täällä niin modernisti kuin voisi olettaa. Useimmille pääaineen kursseille ilmoittautuminen onnistui netin kautta, mutta paikallisen kie-likeskuksen kursseille ilmoittautuminen tapahtui paikan päällä kaavakkeilla ja paperilapuilla, joita oli mahdol-lista noutaa erikseen aikaisemmin sovittuna ajankohtana. Olen huomannut, että tämmöiset ”hae tämä paperi täältä tällöin, tänä kellon aikana ja tuo se tänne toisena päivänä silloin ja silloin”-tyyliset toimintamallit ovat hyvin tyypillisiä Saksassa. Ongelmia tulee usein siinä kohtaa, kun kaikesta ei meinaa löytyä tietoa ja tarkkoja ohjeita, joita kuitenkin kaikkien oletetaan noudattavan säntillisesti. Kaikki pitäisi selvittää itsenäisesti, mutta tiedätte varmaan miltä tuntuu eksyä Internet-sivustojen hurjiin linkkiviidakoihin? Lisää tähän yhtälöön vielä se, että kaikki tieto on saksaksi.

Tiistai 16.4.

Tänään alkoivat luennot. Lukujärjestykseni on luentojen ja opetuskertojen osalta löysän kuuloinen: kontak-tiopetusta vain tiistaisin ja keskiviikkoisin! Miulla on kuitenkin useampia kursseja, jotka ovat kasaantuneet näille päiville, joten luulen, että se tulee vielä näkymään vapaapäivien työmäärässäkin. Tiistaisin miulla on mantsapäivä; kello 10-18 tiukkaa tykitystä ilman taukoja. Kurssien aihepiirit vai-htelevat omaa sydäntäni lähellä olevasta kaupunkimaantieteestä aina sosiaalimaantieteeseen ja Itä-Euroopan aluemaantieteeseen. Aihepiirejä valitaan moduuleittain ja yksi moduuli voi koostua esimerkiksi luennoista, seminaarista ja pitkästä kotiesseestä. Käsittääkseni muilla laitoksilla ja osastoilla voi valita suoritettavaksi myös esimerkiksi vain luennot, mutta meille ei annettu mitään myönnytyksiä eli kokonaisia moduuleita yritetään suorittaa jos noppia halajaa. Täältä siis tullaan pelottavat seminaarit ja 25-sivuiset kotiesseet – saksaksi! Kylmä hiki otsalla odotan, mitä tästä tulee. Itse luentoja ymmärsin vaihtelevasti. Useimmista ymmärsin kaiken tarvittavan (toivottavasti), vaikka paljon meni ohikin. Yritin henkisesti valmistautua siihen, että täällä professorien kanssa kommunikoidessa ilmapiiri ei ole kovin rento. Silti kaikki tuntuu suomalaisen näkökulmasta jotenkin yllättävän jäykältä. Professoreja täytyy tietysti teititellä, mikä ei ole mikään ongelma, mutta mielestäni on ahdistavaa miten prohvessoorit vaikuttavat usein todella happamilta erityisesti meitä vaihto-oppilaita kohtaan. Välillä tulee semmoinen tunne, että meitä ei välttämättä edes haluta tänne, mutta ehkä se on vain tunne, joka johtuu jostain ymmärtämättömyydestäni kulttuurieroja kohtaan. Tällaista happamuutta ja äreyttä on havaittavissa myös muualla: kaupan kassoilla, bussikuljettajissa... Saksalaiset ovat tunnettuja täsmällisyydestään ja tarkkuudestaan, joten kaikkia sääntöjä täytyy noudattaa huolellisesti. Jos joskus onnistuu tekemään jonkin pienen mokan, saa siitä kyllä kuulla heti.

Otteita eräästä matkapäiväkirjasta

21

Muutamista negatiivisista kokemuksista huolimatta viihdyn täällä erittäin hyvin. Olen tutustunut mukaviin ihmisiin ja löytänyt kaikenlaista mukavaa puuhaa ja ihmeteltävää. Kursseillakaan en onneksi ole yksin, vaan olen löytänyt unkarilaisia maantieteilijäkavereita, joiden kanssa voimme ahdistua byrokratian koukeroista ja neuvoa toisiamme. Tänään luentojen päätteeksi palkitsimme itsemme ja kävimme ostamassa jäätelötötteröt, jotka nautimme puistossa auringonpaisteessa. Täällä on ollut ihanan helteinen sää nyt muuta-man päivän ajan ja jäätelö todella maistuu! Ajatus opiskelusta kesällä tuntui aluksi vähän oudolta, mutta kieltämättä sillä on myös valoisat puolensa... Ei esimerkiksi tarvitse tarpoa luennoille pimeässä ja räntäsatees-sa, vaan voi heräillä auringon paisteeseen ja lintujen lauluun ja syödä aamupalaksi vaikka mansikoita, kuten olen nyt useamman kerran tehnyt!

Keskiviikko 17.4.

Keskiviikkoisin miun päivät tulevat koostumaan tiukasta saksan opiskelusta. Valitsin kaksi kielikurssia, joista toinen sisältää hivenen kielioppia, keskustelua ja kaikkea mahdollista hyödyllistä. Toinen kurssi on Saksan historiaan liittyvä elokuvaseminaari, jossa katsomme elokuvia Saksan alkuhistoriasta aina nykypäivään saakka ja käsittelemme sitten elokuvien aiheita yhdessä keskustellen ja kirjoittaen. Mielenkiintoista! Kielikurssit alkavat kuitenkin vasta ensiviikolla, joten miulla oli taas vapaapäivä. Aivan harakoille ei tämäkään päivä kuitenkaan mennyt, sillä lähdimme jälleen kerran unkarilaisten tovereideni kanssa hoitamaan erästä paperiasiaa heti aamusta. Asiat järjestyivät ja sen jälkeen oli taas oival-linen hetki ostaa jäätelöä ja vaihtaa kuulumisia auringonpaisteessa. Kaupungilla pyörimisen jälkeen päätimme kävellä kämppikseni kanssa kotiin, koska sää oli aivan ihana! Asun soluasunnossa 11 muun henkilön kanssa, joista osa on saksalaisia ja osa ulkomaalaisia, sekä poikia että tyttöjä. Kaikki kämppikseni ovat todella mukavia ja suunnitelmissa olisi puuhata vielä poru-kalla jotain enemmänkin. Tässä on samalla hyvä tilaisuus tutustua paikalliseen väestöönkin, joka tunnetusti päästää hyvin huonosti ketään lähelleen. Suomalaisnäkökulmasta tässä ei ole mitään ihmeellistä, olemmehan mekin yleensä sopivan varautuneita. Asuntoni ja asuinalueeni ovat myös jo sinänsä mielenkiintoisia, sillä asun vanhassa kasarmirakennuksessa keskellä 1990-luvulla kaavoitettua eko-kaupunginosaa. Illalla kävimme testaamassa muutaman kaverin kanssa kaupungin ainoan yökerhon, joka sijaitsee melkein naapurissani – kotimatka ei siis onneksi ole pitkä! Paikka oli sinänsä ihan ok, melko iso, mutta silti siellä oli aivan liian paljon väkeä! Siellä keskellä kalasäilykepurkkimaisia tunnelmia tuli todella ikävä osakun-nan väljää tanssilattiaa! Kovin kauaa emme edes jaksaneet järjetöntä tunkemista, joten koimme parhaim-maksi ratkaisuksi lähteä kotiin. Miun osalta viikonloppu kolkuttelee jo oikeastaan ovella. Sen aikana on tarkoituksena rentoutua ensi viik-koa odotellessa, sillä ensi viikolla alkavat sekä kielikurssit että seminaarit, ja luennotkin ovat varmasti vielä tuhdimpia. Lauantaina on luvassa myös retki Sveitsin puolelle Baseliin! Seuraavien kuukausien aikana aion paitsi opiskella, myös nauttia elämästä. Pitkät viikonloput mahdollistavat reissaamisen ja ihmettelyn sekä Saksan sisä- että ulkopuolella. Täällä Keski-Euroopassa kun kaikki on jo valmiiksi mukavan lähellä. Ja yksi tärkeimmistä asioista; pieni sisäinen kulinaristini hykertelee in-noissaan aina maistaessaan jotain uutta maistuvaa paikallista. Yksi suurimmista himojeni kohteista täällä ovat olleet bretzelit, suolaiset rinkelit, jotka muodoltaan tuovat mieleen kovasti viipurinrinkelin.

Terveisiä kaikille WiOlaisille täältä! Nähdään taas syksyllä osakunnalla. :)

Kirsi

22

ELÄMÄÄ WG:SSÄKuka olisikaan uskonut, etta minusta vielä tällä iällä on solueläjäksi? Ei kukaan. Vuonna 2007, eli olles-sani 19-vuotias fuksi pakkasin kamani innoissani ja olin pohjattoman iloinen siitä, että pääsisin muutta-maan ensimmäiseen ikiomaan kotiini. Eli Helsingin laidalle soluun, jossa toinen kämppis paisteli leipiä humalassa pannulla keskellä yötä ilman öljyä ja toisen luona ravasi joka toinen päivä uusi pizza-npyörittäjä yökylässä. “Mieletöntä,” ajattelin silti silloin. Enää en välttämättä ajattelisi.

Mutta vaihdossa kaikki on toisin! Kuka haluaisikaan asua yksin kallissa, tyhjässä ja kaikuvassa kämpässä, jota ei ole järkeä täyttää Ikeankaan kamoilla, koska on täysin varmaa, että noin puolen vuoden päästä rojut on heivattava jonnekin. Soluhuone on siis järkevin valinta. Saksalainen soluelamä on kuiten-kin jokseenkin erilaista suomalaiseen verrattuna. Lyhyesti sanottuna luonnehtisin sitä paradoksaalis-esti likaisemmaksi ja järjestelmällisemmäksi.

Yhteiset tilat ovat yhteisiä tiloja, mutta ne on koitettu jakaa mahdollisimman selkeästi jokaiselle omiin osasiin. Olen nähnyt täällä jääkaappeja, jotka muis-tuttavat lähinnä kirurgisten välineiden säilytyslaatikostoa. On mahdollista, että jääkaappi koostuu noin kahdestatoista neliön muotoisesta metallisesta ovesta, joista jokaisen saa lukittua. Omat murki-nat ovat siis turvassa, mutta voi olla outoa asetella purnukkansa vetolaatikkoon. Oman soluni jääkaappini on niin sanotusti normaali, mutta hyllyt on merkattu tark-kaan nimilapuilla. Käytössäni on puolito-

ista hyllyä. Nimilappusysteemi ja systemaattinen hyllyjakoperiaate ilmenevät myös keittiön kaapeissa ja kylpyhuoneiden pesuainehyllyköissä. Lisäksi seinällä komeilee siivoussuunnitelma, johon on taulukoitu jokaisen asukkaan viikoittaiset tehtävät yhteisten tilojen osalta.

Koska solu- eli WG-asuminen on Saksassa niin yleistä, ihmiset suhtautuvat soluhu-oneisiinsa lähes samoin kuin me Suomessa yksiöihimme. Huoneet eivät ole pelkästään nukkumista varten, vaan joillain saattaa olla omassa huoneessaan jopa vedenkeitin, pieni oma jääkaappi tai kuten kämppikselläni, oma pieni ruokailuryhmä. Ainakin täällä Stuttgar-tissa yksiöasuminen on

niin tolkuttoman kallista, että WG-asumisen suosio selittyy jo pelkästään sillä. Ennen muuttoani mi-nulle tarjottiin laitakaupungilta kalustettua yksiötä, jonka kuukausittainen vuokra olisi ollut 770 euroa, joten vähintäänkin Suomen tasolla mennään. Kaikki opiskelijat, esimerkiksi suuri osa fukseista ei saa opintotukea, ja yleinen palkkataso on Suomea matalampi, joten lienee selkeää, että osa-aikatyöl-läkään elämäänsä rahoittava opintotukea saamaton

23

opiskelija ei voi maksaa paljoa 200 euroa enempää vuokraa.

Sukkasillaan ei saksalaisessa solussa kannata kulkea. Yhteisissä tiloissa liikutaan tohveleissa tai jopa ulko-kengissä, ja suihkun lattia itse suihkukoppia lukuun ottamatta on lähes aina likainen. Olenkin huoman-nut, että Top 3 -puuhieni ykkössijaa täällä hätyttelee kylpyhuoneen lattian siivoaminen. Päähäni ei mahdu se, että kylpyhuoneessa ei saisi kävellä paljain jaloin, joten löydän itseni jynssäilemästä kyseistä lattiaa noin joka toinen päivä. Vaikka siivota siis teoriassa täytyy, kukaan ei näytä koskaan tekevän sitä kovin kunnolla. Oman huoneensa sukka- ja kenkäpolitiik-kaa voi sentään kontrolloida itse, vaikka sekään ei aina ole mitenkään näppärästi hoidettu. Kun muutin huoneeseeni, lattia oli sekä pölyinen että pinttyneen lian vuoraama. Monen tunnin rätti- ja harjajynssäyksen seurauksena sain lattiani edes jossain määrin siistiksi. Yhteisissä tiloissa ei kannata edes vaivautua.

Ihmettelin myös joskus kovasti, kuinka Helsingissä asuvalla kaverillani kylässä käyvät saksalaiset halusivat aina laskea huoneen lämpötilaa, koska aina oli mukamas “aivan sairaan kuuma”. Täällä olenkin huomannut, että yhteiset tilat ovat suorastaan

arktiset verrattuna omaan huoneeseeni. Mutta tois-aalta, saksalaisten mielestä on myös normaalia syödä ulkona terassilla lämpötilasta riippumatta milloin

vain, kunhan vain taivaalta ei sada mitään. Myös illan viileydessä lenkkipolulla vastaan painavat saksalaiset vetävät aina ilman pipoa, vaikka viima olisi miten tuntuva. Onneksi oman huoneen patteria voi aina säätää. Olen kuitenkin todella oppinut pitämään soluasumisesta. Vähentää huomattavasti koti-ikävää, kun kuulee neljän kämppiksen elon ääniä yhteisistä tiloista. Yksi on vieläpä niin mukava, että höpöttelemme pitkiäkin ai-koja ruokapöydän ääressä. Pidän myös asun-non keskustan läheisestä sijainnista, vierei-sestä puistosta ja hienoista lenkkipoluista. Pienistä siisteyteen liittyvistä kulttuurieroista huolimatta en siis osaisi kuvitella parempaa

asuinpaikkaa puolen vuoden ajalle.

Kaipuuntäyteiset terveiset wiolaisille Stuttgartista!

Jenna

TEKSTI JA KUVAT: JENNA SUONIO

24

pietari

On helppo unohtaa, että vain parisataa kilometriä Suomen rajasta itään sijaitsee viiden miljoonan asukkaan suurkaupunki. Pietari yllättää matkailijan eurooppalaisuudellaan ja upeilla kulttuurikohteillaan. Pääkatuja kulkiessaan voisi yhtä hyvin kuvitella olevansa missä tahansa keskieurooppalaisessa suurkaupungissa. Myös historiasta kiinnostuneen kannattaa markustaa Pietariin, sillä kaupunki on ollut sekä tsaarinajan että Venäjän vallankumouksen keskeisin näyttämö.

Pietarin nähtävyyksistä Iisakin kirkkoa ja Talvipalatsia ei kannata kannata jättää väliin, vaikka kaupungissa viettäisi vain yhden yön. Liput talvipalatsiin kannattaa kuitenkin ostaa etukäteen netistä, sillä museoon saa muuten jonottaa vuoden- tai kellonajasta riippumatta ainakin tunnin. Jos aikaa on käytettävissä enemmän-kin,onmyösgroteskistasikiösalistaankuuluisaetnografinenmuseoKunstkameramielenkiintoinenpaikka.Kauempana keskustasta sijaitsee myös useita tsaariperheen palatseja, joihin joutuu matkustamaan bussilla tai laivalla, mutta kaupungin sisällä liikkuminen on helppoa tiheän metroverkon ansiosta. Pietarin metro itsessään on jo nähtävyys, sillä asemat rakennettiin neuvostoaikana hulppeiksi kansan palatseiksi.

Pietari ei ole halpa kaupunki, vaikka Venäjällä onkin, ja opiskelijan harmiksi hinnat ovat alkoholia lukuunot-tamatta melkein yhtä kovat kuin Suomessa. Esimerkiksi opiskelijabudjettiin sopivan ravintolan löytäminen keskustasta voi olla vaikeaa ja shoppaillessa ymmärtää, miksi pietarilaiset käyvät ostosmatkoilla Suomessa. Dostojevskin teoksista tutun Heinätorin ympäristössä ainakin on muutama tavallinen ostoskeskus ja halpaa ruokaa voi etsiä esimerkiksi georgialaisista ravintoloista. Kerrottakoon myös, että turhaan ei lauleta ’’paska haisee Nevan rannalla’’, sillä epäsiisteys on kalleuden ohella yksi kaupungin negatiivisista puolista. Matkaili-jan on myös hyvä opetella pari sanaa venäjää, sillä edes nuoret venäläiset eivät aina osaa saati halua puhua

englantia.

miten pääsee: laivalla tai junalla Helsin-gistä, kanta-alueelta matkustaa halvasti bussilla. Laivalla ei välttämättä tarvitse hankkia viisumia, josta muutoin muodotuu reissun suuri menoerä. etäisYYs helsinGistä: 368 km

Tämän hetken kuumin matkailutrendi näyttäsi olevan Kaakkois-Aasia, ja perinteinen reilaus tai matkat Välimerelle ovat nekin säilyttäneet suosionsa. Matka maailman ääriin onkin mahdollista myös opiskelijabudjetilla halpalen-toyhtiöiden tarjotessa huokeita lippuja. Koska halpojen lentojen aikakautena saattavat lähimaat unohtua, esittelen tässä kolme Itämeren helmeä, jotka kai-kki saavuttaa kätevimmin jollain muulla kulkuvälineellä kuin lentokoneella.

lähiseutumatKailu Kunniaan

25

turKuKaikesta pahasta puheesta huolimatta, Turku on ehdottomasti vierailemisen arvoinen kaupunki. Kuten Tallinnassakin, myös Turussa asutuksen historia ulottuu tuhannen vuoden päähän ja tästä muistuttavat mm. kesäkuun lopussa järjestettävät keskiaikaiset markkinat ja turnajaiset sekä Suomen ehdottomasti komein linna. Jos haluaa elämysmatkastaan Suomen vanhimpaan kaupunkiin hieman erilaisemman, voi yöpyä katolisten nunnien ylläpitämässä Bridgettine Convent Guest Housessa. Kuitenkin kuten lähes kaikki muutkin suomalaiset kaupungit, olisi Turku huomattavasti miellyttävämpi matkakohde, jos 60- ja 70-lukujen ihmiset olisivat osanneet olla rakentamatta yhtään mitään. Turussa käydessään ei siis kannata unohtaa lähialueita, joista tässä mainittakoon Turun saaristo sekä idyllinen Naantalin kaupunki presidentin kesäasuntoineen.

miten pääsee: esim. Onnibus, junaetäisYYs helsinGistä: 167 km

tallinna

Jos et ole vielä käynyt Tallinassa Super-Alkoa pidemmällä, niin nyt on korkea aika. Tallinnassa voi päästä kivasti keskiaikaiseen tunnelmaan, vaikkei mikään suuri larppauksen ystävä muutoin olisikaan. Vanhasta kaupungista löytää niin teemaan liittyviä puoteja, ravintoloita kuin hotellejakin. Tallinnaan on noussut viime aikoina myös paljon tren-dikkäitä ravintoloita, joissa pääsee lounastamaan hienosti ja halvalla, jos vanha aika ei innosta. Esimerkiksi Viron toiseksi parhaaksi ravintolaksi valitussa Tchaikovskyssä kalleinkin pääruoka kustantaa vain 26 euroa. Hinnoissaan Tallinna voittaa siis muut Itämeren kaupungit mennen tullen ja kaupungin eduksi luettakoon myös sen pieni koko, jonka ansiosta suurin osa nähtävyyksitä on kävelymatkan päässä.

Joskeskustaalkaaollajoturhankintuttu,voiratikallamatkustaahiemansenulkopuolellefiilistelemäänNeu-vostoliiton perinnöksi jättämää rakennusarkkitehtuuria. Nähtävyyksien katselemista haittaa ainoastaan lievä krapula, joka näyttäisi olevan väistämätön paha.

miten pääsee: Laivalla, helikoperilla nopeasti mutta kalliistietäisYYs helsinGissä: 88 km

“Kuitenkin kuten lähes kaikki muutkin suomalaiset

kaupungit, olisi Turku huomattavasti miellyttävämpi mat-

kakohde, jos 60- ja 70-lukujen ihmiset olisivat osanneet

olla rakentamatta yhtään mitään.”

TEKSTI JA KUVAT: ELLA KAPLAS

26

Eksoottista ruokamatkailua!

Matkustaessa voi törmätä hyvinkin erikoisiin ruokatottumuksiin. Tässä minun kokemuksiani Kiinasta, Islannista ja Japanista.

KIINA

Kiinassa syödään kaikenlaista, mikä kummastuttaa meitä suoma-laisia. Kananjalat, siankärsät, sammakot ja ankankielet juurinen kelpaavat hyvin esimerkiksi.

Vaikka ei tietäisikään mitä ruoka on, ei se tarkoita, etteikö ruoka voisi olla hyvää!

Kadulta saa ostettua monia ruoka-aineita, vaikkapa juurikin sammakoita.

27

Makeiset Japanissa ovat usein hyvin erilaisia Suomeen verrattuna. Riisi ja papu ovat tärkeitä ainesosia. Kuvassa itse tehtyjä mocheja.

ISLANTI Islannissa monissa perinneruuissa käytetään lammasta. Yksi näistä on paistettu lampaanpää.

Todella seikkailunh-aluiset voivat kokeilla mädätettyä haita. Itse jätin väliin ja sen sijaan katsoin kun ihmiset ympärilläni yrittivät saada sitä kurkusta alas vedet silmissä.

JAPANIJapanissa pullo- ja tölkkiautomaa-teista saa normaalien kylmien juomien lisäksi myös lämpimiä juomia, kuten kahvia.

Muoviset ruokajäljennökset ovat käteviä tilanteissa jossa englan-ninkielistä ruokalistaa ei löydy.

TEKSTI JA KUVAT: SILVA SMOLANDER

28

Vielä on hyvin aikaa osallistua Willin suureen leivontakil-pailuun. Lähetä kuva ja resepti omasta WiO-leivoksestasi (tai miksei vaikka ruoka-annoksesta) Willin toimitukselle (willintoimitus@gmail.com) 20.5.2013 mennessä. Paras

palkitaan!